HE 214/2002 vp

229368A

Hallituksen esitys Eduskunnalle standardisointilaiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi stan-dardisointilaki. Lakiin sisällytettäisiin sään-nökset standardien kansallista valmistelua jastandardeja koskevista yleisistä periaatteistasekä kansallisesta standardisoinnin keskus-järjestöstä ja sen tehtävistä. Standardisointi-lailla saatettaisiin myös voimaan Euroopanyhteisön lainsäädännössä asetetut standar-disointia koskevat velvoitteet.

Lakia sovellettaisiin kansallisella tasolla

tapahtuvaan standardien valmisteluun. Lainsoveltamisalaan kuuluisivat puhtaasti kansal-linen standardien valmistelu, mutta myösosallistuminen eurooppalaisten ja kansainvä-listen standardien valmisteluun sekä näidenstandardien kansallinen voimaan saattami-nen. Telealan standardisoinnin osalta laki oli-si toissijainen.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voi-maan vuoden 2003 alussa.

—————

HE 214/2002 vp2

SISÄLLYSLUETTELO

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ .........................................................................1

SISÄLLYSLUETTELO ...........................................................................................................2

YLEISPERUSTELUT..............................................................................................................31. Johdanto .......................................................................................................................32. Nykytila.........................................................................................................................4

2.1. Lainsäädäntö ...................................................................................................42.2. Käytäntö ..........................................................................................................52.3. Lainsäädäntö ja käytäntö eräissä Euroopan maissa ...................................62.4. Standardeihin liittyvä EY:n lainsäädäntö ....................................................8Standardeja koskeva ilmoitusmenettely.....................................................................8Standardiviittaukset EY:n direktiiveissä ...................................................................9Julkiset hankinnat ......................................................................................................102.5. Standardisoinnin kehittäminen Euroopan yhteisössä ...............................102.6. Standardisoinnin kansainvälinen ulottuvuus.............................................12Eurooppalainen standardisointi ................................................................................12Maailmanlaajuinen standardisointi ..........................................................................13Sopimus kaupan teknisistä esteitä.............................................................................132.7. Nykytilan arviointi........................................................................................14

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset............................................................143.1. Tavoitteet .......................................................................................................143.2. Ehdotukset.....................................................................................................15

4. Esityksen vaikutukset ................................................................................................155. Asian valmistelu .........................................................................................................15

5.1. Yhteistyö sidosryhmien kanssa....................................................................155.2. Lausunnot......................................................................................................16

6. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja .....................................................................16

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT............................................................................171. Lakiehdotuksen perustelut........................................................................................172. Tarkemmat säännökset .............................................................................................243. Voimaantulo ...............................................................................................................244. Säätämisjärjestys .......................................................................................................24

LAKIEHDOTUS.....................................................................................................................25Standardisointilaki .....................................................................................................25

HE 214/2002 vp 3

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Standardisointi on yhteisten sääntöjen laa-timista helpottamaan elinkeinoelämän, jul-kishallinnon ja kuluttajien toimintaa. Stan-dardeilla voidaan lisätä niin tuotteiden kuinerilaisten toimintajärjestelmienkin yhteenso-pivuutta sekä niihin liittyvää turvallisuutta,suojella ympäristöä sekä helpottaa kotimaistaja kansainvälistä kauppaa.

Standardisoinnin peruslähtökohtana voi-daan pitää pyrkimystä yhdenmukaisiin jaselkeisiin pelisääntöihin. Elinkeinotoimin-taan ja kansalaisten jokapäiväiseen elämäänliittyvien menettelytapojen muuttuessa jamutkistuessa on toisaalta syntynyt tarve luo-da vaihtoehtoisia tuotteita, palveluja ja toi-mintatapoja sekä toisaalta säännönmukaistaaja rajata vaihtoehtokirjoa. Standardisoinnillavoidaan parantaa toiminnan taloudellista te-hokkuutta, edistää teknistä turvallisuutta jaluotettavuutta, madaltaa kaupan teknisiä es-teitä sekä edistää esimerkiksi kilpailu-, kulut-tajansuoja- ja ympäristöpoliittisten tavoittei-den toteuttamista.

Vaihtoehtojen liiallinen kirjavuus lisääkustannuksia niin tuotantoketjussa kuin tuot-teiden ja järjestelmien käytössäkin. Teollisentuotannon toisaalta keskittyessä entistä suu-rempiin tuotesarjoihin ja toisaalta hajautuessamuun muassa alihankintojen takia, voidaanstandardisointia käyttää tuotteiden laadun,yhdenmukaisuuden ja yhteensopivuudenvarmistamiseen. Standardisoinnilla voidaantehostaa myös kuljetuksia sekä pienentää va-rastointikustannuksia. Lisäksi voidaan val-mistuseriä suurentaa sekä toisaalta valmistaastandardisoitujen osatuotteiden ja kompo-nenttien avulla lopputuotteita, jotka palvele-vat asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita. Tuottei-den käyttäjien kannalta standardisointi lisäätuotteiden vaihtokelpoisuutta ja yhteensopi-vuutta. Tämä helpottaa hankintoja ja kilpai-luttamista sekä vähentää valmistajan vaihtu-misesta aiheutuvia ongelmia.

Standardien avulla on mahdollista suunni-tella ja toteuttaa teknisesti turvallinen ja luo-tettava ratkaisu. Koska standardisoinnissapyritään ottamaan huomioon viimeisin käy-tettävissä oleva tekninen tieto, standardeja

käyttämällä voidaan välttää vanhentuneita jaepäluotettaviksi havaittuja ratkaisuja. Tästäsyystä teknistä turvallisuutta, luotettavuuttaja yhteentoimivuutta koskevassa lainsäädän-nössä hyödynnetään laajasti standardeja.Standardin avulla on mahdollista yksilöidäteknisesti saavutettavissa oleva taso eikä sää-döksiin ole tarpeen kirjata yksityiskohtaisiateknisiä määräyksiä.

Kaupan teknisten esteiden poistaminenedellyttää muun muassa, että tuotteille asete-tut tekniset vaatimukset eivät poikkea toisis-taan eri maissa. Kansainvälisillä standardeillavoidaan yhdenmukaistaa tuotteita ja palvelu-ja koskevia vaatimuksia ja siten vähentääkansainvälisen kaupan esteitä sekä myös hel-pottaa teknologian siirtoa maasta toiseen. Li-säksi liiketoiminnan hajauttaminen eri mai-hin, kansainvälinen verkostoituminen sekäkansainväliset kuljetukset ja viestintä edellyt-tävät standardisointia toimiakseen tehokkaas-ti.

Standardisoinnilla on kasvava merkitysmyös monilla politiikan ja hallinnon lohkoil-la. EY:n sisämarkkinoiden kannalta standar-deilla on tärkeä merkitys poistettaessa kau-pan teknisiä esteitä. Yhteisölainsäädännöntavoitteeksi on asetettu terveyden ja turvalli-suuden sekä kuluttajien suojelun ja ympäris-tönsuojelun korkea ja yhdenmukainen taso.Tuotteiden vaatimuksia koskevaa EU:n jä-senvaltioiden lainsäädäntöä on yhdenmukais-tettu erityisesti niin kutsutulla uudella lähes-tymistavalla, jossa lainsäädännön tukenakäytetään yhteisiä eurooppalaisia standarde-ja. Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia – esi-merkiksi avoimuuteen, läpinäkyvyyteen jakonsensukseen liittyen – standardointimenet-telylle ja siitä vastaaville standardisointieli-mille. Euroopan standardointikomitean CE-Nin (European Committee for Standardizati-on), Euroopan sähkötekniikan standardointi-komitean CENELECin (European Commit-tee for Electrotechnical Standardization) jaEuroopan telealan standardointilaitoksenETSIn (European Telecommunication Stan-dards Institute) erityisasema eurooppalaisinastandardisointieliminä tunnustetaan yhteisönoikeudessa. Standardeilla on myös tärkeämerkitys yhtenäistettäessä elintarvikkeiden

HE 214/2002 vp4

turvallisuusvaatimuksia ja avattaessa julkisiahankintoja kilpailulle. Lisäksi standardit liit-tyvät olennaisella tavalla EU:n yhteisenkauppapolitiikan toteuttamiseen sekä Maail-man kauppajärjestön WTO:n (World TradeOrganization) kaupan teknisiä esteitä koske-van sopimuksen (WTO/TBT-sopimus) to-teuttamiseen.

Standardisoinnin keskeisiä periaatteita ovatlaaja-alaisuus, vapaaehtoisuus, avoimuus, lä-pinäkyvyys ja konsensus. Standardien val-mistelun tulisi olla mahdollisimman laajastieri sidosryhmien näkemykset huomioon otta-vaa, jotta niistä tulisi yleisesti hyväksyttyjä jakäytettyjä. Valmistelun perusteellisuutta ra-joittaa käytännössä tarve nopeaan standar-disointiprosessiin, koska tuotteiden elinkaarion monilla aloilla – erityisesti nopeasti kehit-tyvillä uuden teknologian aloilla – lyhyt. Pe-rinteisten konsensustandardien rinnalle onkintästä syystä tullut uusia standardilajeja, jois-sa standardisointiprosessia on kevennetty ta-voitteena aiempaa joustavampi mukautumi-nen kulloisiinkin markkinoiden tarpeisiin.Standardien laajan hyväksyttävyyden kannal-ta on tärkeää, että standardisointityön tavoit-teet tukevat yleisiä etuja eikä yksittäisten si-dosryhmien vaikutus standardisoinnissa oleliian suuri. Standardisointityön tulisi myösolla objektiivista ja tosiasioihin perustuvaa.Standardien tulisi lisäksi perustua tieteen,tekniikan ja kokemuksen tuloksiin sekä toi-saalta mahdollistaa teknologinen innovaatioja kilpailu.

Standardisointitoiminnan avoimuus tarkoit-taa sitä, että kaikkien sidosryhmien tulisi ha-lutessaan päästä vaikuttamaan standardien si-sältöön. Avoimuuden varmistamiseksi sidos-ryhmillä tulisi olla mahdollisuus saada riittä-vässä laajuudessa asiaan kuuluvaa tietoastandardisointiprosessin aikana. Osallistumi-nen standardien valmisteluun vaatii sekä asi-antuntemusta että taloudellisia resursseja.Tarvittavat voimavarat tulevat pääsääntöises-ti sidosryhmiltä itseltään. Voimavarojen puu-te voi hankaloittaa sidosryhmien osallistu-mista erityisesti kansainvälisissä hankkeissa.Viranomaisten suora tai välillinen panostusstandardien valmisteluun voi tällöin olla tar-peen. Viranomaisten osallistumisen tärkeyttäon myös korostanut se, että standardeilla onyhä keskeisempi asema lainsäädännön sovel-

tamisen kannalta sekä muiden yhteisten poli-tiikkojen kannalta.

Resurssien ja kiinnostuksen mukaan laa-dintatyöhön on mahdollista osallistua useallaeri tavalla. Vähiten voimavaroja sitoo lausun-tojen antaminen standardiehdotuksesta, muttavoimavarojen tarve kasvaa olennaisesti osal-listuttaessa aktiivisesti laadintatyöhön, mikänykyisin tapahtuu pääasiassa eurooppalaisel-la ja kansainvälisellä tasolla.

Yleisesti ottaen standardisoinnin merkityson jatkuvasti kasvanut sekä elinkeinotoimin-nan että julkishallinnon näkökulmasta katsot-tuna. Suomessa vahvistettujen standardienkokonaismäärä oli vuoden 2001 lopussa yli15 000. Standardien laadinnan kansainvälis-tymistä kuvaa se, että valmisteilla olevistastandardeista noin 99 prosenttia perustuu ny-kyisin eurooppalaisiin tai maailmanlaajuisiinstandardeihin.

2. Nykyt i la

2.1. Lainsäädäntö

Standardisointitoimintaan sisältyvien jul-kisten tehtävien, erityisesti standardisointiakoskevien perusrakenteiden toimeenpanonsekä siihen liittyvien hallinto- ja palveluteh-tävien voidaan katsoa kuuluvan välilliseenvaltionhallintoon, jota koskee perustuslain124 §. Tehtäviä hoitaa Suomen Standardi-soimisliitto SFS ry (jäljempänä SFS) ja sentoimintaa välillisen valtionhallinnon osana onselvitetty tarkemmin Välillinen valtionhallin-to -hankkeen muistiossa (valtiovarainminis-teriön työryhmämuistioita 29/1999). Perus-tuslain 124 §:n nojalla julkinen hallintotehtä-vä, johon ei sisälly merkittävää julkisen val-lan käyttöä, voidaan antaa muulle kuin vi-ranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos seon tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksihoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia,oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaa-timuksia.

Standardisointia koskeva keskeinen säädöson standardisoimislaki (197/1942). Sen ta-voitteena on ollut edistää tuotannon yhtenäis-tämistä sekä yleistä kysyntää tyydyttävientuotteiden käyttö- ja vaihtokelpoisuutta. Tä-män toteuttamiseksi standardisoimislailla onvaltioneuvostolle annettu valtuus tuotannon

HE 214/2002 vp 5

ja rakenteiden tarkoituksenmukaista yhte-näistämistä ja yksinkertaistamista vartenmäärätä noudatettavaksi suomalainen stan-dardi ja antaa teknisiä määräyksiä. Lisäksistandardisoimislaki sisältää säännökset sennojalla annettujen määräysten noudattamisenvalvonnasta ja toimitettavista tarkastuksistaaiheutuvien kustannusten suorittamisesta se-kä rangaistuksesta. Standardisoimislain kes-keinen sisältö – valtuussäännös – ei täytä pe-rustuslain 80 §:ssä asetettua vaatimusta, jon-ka mukaan lailla on säädettävä yksilön oike-uksien ja velvollisuuksien perusteista.

Standardisoimislain valtuutussäännöksennojalla ovat voimassa seuraavat säädökset:valtioneuvoston päätös eräiden papereiden japainotuotteiden standardikoosta (1116/1942),valtioneuvoston päätös standardin mukai-suutta ilmaisevasta merkistä (241/1981), val-tioneuvoston päätös räjäytys- ja louhintatyönjärjestelyohjeista (410/1986) ja valtioneuvos-ton päätös rakennus- ja muuraussementinkromaattipitoisuudesta (593/1986).

Laissa tai sen nojalla annetussa säädökses-sä viitattuun standardiin sovelletaan säädök-sissä viitattavien standardien kielestä annet-tua lakia (553/1989). Tämän lain nojalla sää-döksissä viitattavien standardien tulee pää-sääntöisesti olla suomen ja ruotsin kielellä,mutta tästä voidaan poiketa laissa määritel-lyissä tapauksissa. Hallituksen esitys uudeksikielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännök-si (HE 92/2002) ei sisällä muutosehdotuksiamainittuun lakiin.

Standardisointitoimintaan annettuun valti-onavustukseen on sovellettu valtioneuvostonpäätöstä valtionavustuksia koskeviksi yleis-määräyksiksi (490/1965) ja 1 päivästä syys-kuuta 2001 lukien valtionavustuslakia(688/2001).

Standardeja käytetään laajasti teknistä tur-vallisuutta koskevien sektorisäädösten tuke-na. Esimerkiksi EY:n uuden lähestymistavanmukaisten direktiivien kansalliset voimaan-saattamissäädökset sisältävät yleensä periaat-teen vaatimuksenmukaisuusolettamuksesta:Tuotteen katsotaan täyttävän lainsäädännössäasetetut vaatimukset, jos se on valmistettusellaisten soveltuvien kansallisiksi standar-deiksi vahvistettujen yhdenmukaistettujastandardien mukaisesti, joiden viite on jul-kaistu EY:n virallisessa lehdessä. Myös

muissa tekniseen turvallisuuteen liittyvissäsektorisäädöksissä – sekä EY:n direktiivienvoimaansaattamissäädöksissä että kansalli-seen toimivaltaan perustuvissa säädöksissä –on käytetty vastaavaa periaatetta tai viitattujoissakin tapauksissa suoraan kansalliseenstandardiin.

2.2. Käytäntö

Standardisointia tehdään kansallisesti, alu-eellisesti – esimerkiksi Euroopassa – ja kan-sainvälisesti. Suomessa standardisoinninkansallisena keskusjärjestönä toimii SFS,jonka jäsenet edustavat lähinnä teollisuutta,kauppaa, valtionhallintoa ja kuntasektoria.SFS hoitaa keskeiset standardisointiin liitty-vät hallinnolliset tehtävät ja huolehtii kansal-lista standardisointijärjestelmän ylläpidosta.Siten SFS ohjaa ja koordinoi standardienvalmistelua kansallisella tasolla, vahvistaakansalliset SFS-standardit, edustaa Suomeaalansa kansainvälisissä ja eurooppalaisissajärjestöissä, pitää yllä standardikokoelmaa jastandardeihin liittyviä tietojärjestelmiä sekäpalvelee muulla tavoin standardien tarvitsi-joita.

Pääosan varsinaisia standardien valmiste-luun liittyvistä tehtävistä hoitavat SFS:nkanssa sopimuksen tehneet toimialayhteisötja niiden jäsenet. Toimialayhteisöt ovat lä-hinnä elinkeinoelämän järjestöjä (Kemiante-ollisuus ry, Oy Keskuslaboratorio, Metallite-ollisuuden Standardisoimiskeskus, Metsäte-ollisuus ry, Rakennusteollisuus RT ry, Stan-dardisoimisyhdistys TEVASTA, Muoviteol-lisuus ry, Suomen Sähköteknillinen Standar-disoimisyhdistys SESKO ry, jäljempänäSESKO, Yleinen Teollisuusliitto, Öljy- jaKaasualan Keskusliitto), mutta joukossa onmyös valtion virastoja ja laitoksia (Maa- jaelintarviketalouden tutkimuskes-kus/Maatalousteknologian tutkimus (Vako-la), Tiehallinto, Suomen ympäristökeskus,Viestintävirasto) sekä yleishyödyllinen yhtei-sö (TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämis-keskus ry). Toimialayhteisöjen määrä on vä-hentynyt jonkin verran viime vuosina. Toi-mialayhteisöistä SESKOlla ja Viestintäviras-tolla on erityisasema, koska ne ovat suoraanvastaavien eurooppalaisten ja kansainvälistenstandardisointielinten jäseniä.

HE 214/2002 vp6

Standardisointia koskevan yhteistyön kan-nalta on tärkeässä asemassa standardisoimis-lautakunta, jonka jäsenet SFS:n hallitus ni-meää. Sen tarkoituksena on koordinoida kan-sallista standardisointitoimintaa ja vaikutta-mista kansainväliseen standardisointiin. Lau-takunta tekee ehdotuksia muun muassa kan-sainvälisten elinten strategisiin, organisatori-siin ja toiminnallisiin kysymyksiin pyrkiensiihen, että Suomen edut otetaan huomioonnäissä elimissä. Lautakunnan tehtävänä onmyös antaa lausuntoja ja tehdä ehdotuksiaEU:n toimielinten, alueellisten ja maailman-laajuisten ryhmien standardisointia koskevis-ta asioista. Lautakunnassa ovat tällä hetkelläedustettuina useat ministeriöt ja toimialayh-teisöt sekä muun muassa Suomen Ammatti-liittojen Keskusjärjestö SAK ry, Kuluttajavi-rasto sekä Teollisuuden ja Työnantajien Kes-kusliitto ry.

Viime vuosina SFS on vahvistanut vuosit-tain lähes 2 000 SFS-standardia. Käytännössävaltaosa kansallisiksi standardeiksi vahviste-tuista SFS-standardeista on ollut eurooppa-laista alkuperää. Painopiste standardien val-mistelussa on siirtymässä eurooppalaiseltatasolta kansainvälisiin standardisointielimiin,mikä merkitsee maailmanlaajuisen standar-disoinnin merkityksen kasvua. Sektorikohtai-set erot ovat kuitenkin merkittäviä; esimer-kiksi rakennussektorin standardien painopistesäilyy edelleen eurooppalaisella tasolla.

Standardisoinnin rahoituksen peruslähtö-kohtana Suomessa on ollut, että kukin sidos-ryhmä rahoittaa osallistumisensa itse. Valtiorahoittaa standardisointia lähinnä tukemallastandardisoinnin perusrakenteita eli SFS:ntoimintaa sekä avustamalla taloudellisestiSFS:n toimialayhteisöjen osallistumista eu-rooppalaiseen ja kansainväliseen standar-disointiin.

Kauppa- ja teollisuusministeriön myöntä-män valtioavustuksen määrä on pysynyt vii-meisten kymmenen vuoden aikana 1,5–2 mil-joonan euron tasolla. Noin puolet tästä mää-rärahasta on kanavoitu SFS:n kautta sen toi-mialayhteisöille ja sitä kautta varsinaiseenlaadintatyöhön. Toimialayhteisötukea onkäytetty pääasiassa kokousmatkoihin, muttamyös standardisointikomiteoiden puheenjoh-tajuuksien ja sihteeristötehtävien hoitami-seen, standardien kääntämiseen, kokousten

järjestämiseen ja tiedottamiseen. Käytännös-sä yritykset kattavat pääosan standardisointi-työn kustannuksista. Länsi-Euroopan maissatämä osuus on suuruusluokaltaan yli 90 pro-senttia kokonaiskustannuksista. Panostuksensuuruuden arviointi on kuitenkin vaikeaa,koska useimmiten standardisointi liittyy kiin-teästi yritysten muuhun toimintaan (esimer-kiksi tuotekehitykseen).

Valtionavustuksesta neljännes on käytettyeurooppalaisten ja kansainvälisten standar-disointijärjestöjen jäsenmaksuihin. Valtion-avustusta on myös jonkin verran käytettyeräiden kauppa- ja teollisuusministeriön hal-linnonalan kannalta tärkeiden standardisoin-tiprojektien hoitamiseen, esimerkiksi vaati-mustenmukaisuuden arviointia, suureita jamittayksiköitä, kuluttajansuojaa, tietoyhteis-kunta-asioita ja elintarvikkeita koskeviinstandardisointihankkeisiin.

Muiden ministeriöiden hallinnonalojen ra-hoituksen on arvioitu olevan yhteensä noin 5miljoonaa euroa, ja se on kohdistunut asian-omaisen ministeriön hallinnonalan kannaltatärkeiden standardisointiprojektien hoitami-seen.

2.3. Lainsäädäntö ja käytäntö eräissä Eu-roopan maissa

EU:n komission toimeksiannosta laadittiinvuonna 1999 selvitys standardisoinnin oi-keudellisista näkökohdista Euroopan unioninjäsenvaltioissa ja EFTAssa. Selvityksen mu-kaan standardisointitoimintaa koskevan lain-säädännön näkökulmasta maat voidaan toi-saalta jakaa sen mukaan, vastaako standar-disoinnista julkisyhteisö vai yksityisoikeu-dellinen yhteisö, sekä toisaalta sen mukaan,onko asiasta lainsäädäntöä vai onko standar-disointielimen suhde julkiseen valtaan muul-la tavoin järjestetty.

Luxemburgissa (SEE, Service de l’Énergiede l’État), Portugalissa (IPQ, Instituto Portu-guês da Qualidade), Irlannissa (NSAI, Na-tional Standards Authority of Ireland) jaKreikassa (ELO, Hellenic Organisation forStandardisation) kansallinen standardisoin-tielin on julkisyhteisö, jonka asemasta ja teh-tävistä säädetään lailla.

Ranskassa (AFNOR, Association Françaisede Normalisation), Belgiassa (IBN/BNI, In-

HE 214/2002 vp 7

stitut Belge de Normalisation/Belgisch Insti-tuut voor Normalisatie), Espanjassa (AE-NOR, Asociación Española de Normaliza-ción y Certificación), Itävallassa (ON, Öster-reichisches Normungsinstitut) ja Islannissa(IST, Staðlaráð Íslands) kansallinen standar-disointielin on yksityisoikeudellinen yhteisö,josta säädetään lailla.

Saksassa (DIN, Deutsches Institut fürNormung e.V.) ja Yhdistyneessä kuningas-kunnassa (BSI, British Standards Institution)kansallinen standardisointielin on yksityisoi-keudellinen yhteisö, joka on sopimussuhtees-sa valtioon. Italiassa (UNI, Ente NazionaleItaliano di Unificazione, ja CEI, ComitatoElettrotecnico Italiano) ja Ruotsissa (SIS,Standardiseringen i Sverige) toimii myös yk-sityisoikeudellinen yhteisö kansallisena stan-dardisointielimenä, mutta niihin kohdistuvajulkisen vallan valvonta on järjestetty epä-suorasti – lähinnä siten, että hallitus vahvis-taa yhteisön säännöt ja viranomaiset osallis-tuvat sekä yhteisön hallintoelimiin että varsi-naiseen standardisointityöhön.

Alankomaissa (NNI, Nederlands Norma-lisatie-Instituut, ja NEC, Nederlands Elektro-technisch Comité), Tanskassa (DS, DanskStandard), Norjassa (NSF, Norges Standar-diseringsforbund, ja NEK, Norsk Elektrotek-nisk Komite) ja Sveitsissä (SNV, Schweitze-rische Normen-Vereinigung) kansallinenstandardisointielin on yksityisoikeudellinenyhteisö, jonka suhdetta julkiseen valtaan eiole järjestetty. Alankomaissa NNI ja NECovat valtion kanssa tehdyllä yksityisoikeudel-lisella sopimuksella sitoutuneet huolehtimaanteknisiä standardeja ja määräyksiä koskevientietojen toimittamisessa noudatettavasta me-nettelystä annetun Euroopan parlamentin janeuvoston direktiivin 98/34/EY, jäljempänästandardien ja teknisten määräysten ilmoi-tusmenettelydirektiivi, mukaisista standar-disointia koskevista tehtävistä. Vaikka varsi-nainen julkisen vallan ohjaus puuttuukin, vi-ranomaiset osallistuvat kuitenkin Alanko-maissa ja Tanskassa standardisointielintenhallintoelimiin ja varsinaiseen standardisoin-tityöhön sekä rahoittavat standardisointi-hankkeita.

Koska standardisoinnin kansalliseen orga-nisointiin tai SFS:n asemaan yksityisoikeu-dellisena yhteisönä ei ole tarkoitus ehdotetul-

la standardisointilailla puuttua, rajoitutaantarkemmassa tarkastelussa Ranskan, Belgian,Espanjan ja Itävallan lainsäädäntöön. Vertai-lun vuoksi on myös selvitetty tarkemminSaksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan te-kemien sopimusten sisältöä.

Ranskassa teollisuusministeriö vastaa ase-tuksen (Décret 84-74 fixant le statut de lanormalisation) nojalla standardisointipolitii-kasta ja sen yleisistä suuntaviivoista sekävalvoo kansallisia standardisointielimiä apu-naan eri ministeriöiden edustajista kootturyhmä. AFNORilla katsotaan olevan julkinenpalvelutehtävä: Asetuksen nojalla sen tehtä-väksi on säädetty standardien valmistelunkoordinointi, standardien vahvistaminen javuosittaisen standardisointiohjelman hyväk-syminen. Standardien tekninen valmistelu ta-pahtuu eri sidosryhmien edustajista kootuissakomiteoissa, jotka toimivat standardisointi-toimistojen alaisuudessa siten kuin AFNORasetuksen nojalla kunkin standardisointi-hankkeen osalta päättää. Asetuksen nojallastandardin noudattaminen voidaan säätää pa-kolliseksi. Lisäksi asetuksessa säädetäänstandardiviittauksista julkisten hankintojenyhteydessä ja viranomaisten osallistumisestastandardisointiin.

Belgian standardisointisäädös (Arrêté-Loirelatif à la normalisation) vuodelta 1945muistuttaa läheisesti Ranskan vastaavaa sää-döstä. Belgia on kuitenkin uudistamassa lain-säädäntöään, jolla huomattavasti lisättäisiinstandardisointia koskevaa sääntelyä. Suunni-telmissa on perustaa IBN/BNI:n tilalle viran-omaiseen rinnastettava itsenäinen standar-disointitoimisto, jolle kuuluisivat keskeisetstandardisointiin liittyvät tehtävät. Näistävoidaan mainita muun muassa velvollisuusarvioida standardisointitarpeet ja järjestää ra-hoitus, koordinoida standardisointia, vahvis-taa vuosittain standardisointiohjelma, arvioi-da ja hyväksyä standardisointiehdotukset,huolehtia standardien jakelusta, edistää stan-dardisointia, helpottaa standardien käyttöä,edustaa kansallisia intressejä kansainvälisissästandardisointiyhteisöissä ja valvoa eri sidos-ryhmien tasapuolista osallistumista standar-dien laadintaan. Standardisointitoimisto toi-misi talousasioista vastaavan ministeriönvalvonnan alla. Ministeriötä avustaisi eri si-dosryhmien edustajista koottu neuvottelu-

HE 214/2002 vp8

kunta, jonka toimialana olisi standardisointi-politiikka ja standardisoinnin kehittäminen.

Espanja on vuonna 1996 säätänyt (Regla-mento de la Infrastructura para la Calidad yla Seguridad Industria) AENORille velvolli-suuden järjestäytyä EY:n lainsäädännössäedellytetyllä tavalla kuten vastaavat standar-disointielimet EU:n jäsenvaltioissa. Samallaon säädetty sidosryhmien ja viranomaistenedustuksesta AENORin hallintoelimissä jastandardisointikomiteoissa, jotka tarvitsevattoimintansa aloittamiseksi hallitukselta lu-van. AENORille on myös säädetty velvolli-suus vahvistaa toimintatavat, organisaatio jatoimintasuunnitelma sopimalla niistä vuosit-tain viranomaisten kanssa. Lisäksi AENO-Rille on säädetty velvoite julkaista standarde-ja ja standardisointia koskevia tietoja, pitääyllä ja julkisesti saatavilla kansallisten stan-dardien tekstit sisältävää tietojärjestelmää se-kä välittää tietoja standardisoinnista ja stan-dardien kehityksestä. Säädös sisältää myösmenettelyt standardiehdotusten sekä hyväk-syttyjen ja kumottujen standardien viitetieto-jen julkaisemisesta virallisessa lehdessä.

Itävallassa asianomaiselle ministeriölle onsäädetty vuodelta 1971 peräisin olevalla lail-la (Bundesgesetz über das Normenwesen)toimivalta nimetä standardisointielin, jolla onyksinoikeus kansallisten standardien vahvis-tamiseen. Laissa on säädetty standardisoin-tielimelle asetetuista vaatimuksista: muunmuassa velvoite huolehtia siitä, että viran-omaiset ja muiden sidosryhmien edustajatvoivat osallistua standardien valmistelun,velvoite pitää yllä tietojärjestelmää hyväksy-tyistä ja kumotuista standardeista, vaatimuspitää saatavilla tietoa tällaisista standardeistasekä velvoite julkaista hyväksyttyjen stan-dardien viitetiedot virallisessa lehdessä. Lainnojalla on myös mahdollista säätää standar-dien noudattaminen pakolliseksi. Itävalta onuudistamassa lainsäädäntöään, mutta voimas-sa oleviin säännöksiin ei ole tarkoitus tehdäsisällöllisiä muutoksia, vaan tavoitteena onsisällyttää lainsäädäntöön uusia standar-disointia sivuavia asioita.

Saksan hallituksen ja DIN:n välisessä so-pimuksessa (Normenvertrag) vuodelta 1975DIN tunnustetaan Saksan toimivaltaiseksikansalliseksi standardisointielimeksi ja edus-tajaksi kansainvälisissä standardisointielimis-

sä. DIN sitoutuu sopimuksessa muun muassaottamaan yleisen edun huomioon standar-disointitoiminnassa sekä huolehtimaan vi-ranomaisten standardisointipyynnöistä jaedustuksesta standardien valmistelussa. Vas-taavasti hallitus sitoutuu edistämään standar-dien käyttöä sekä huolehtimaan standardejakoskevien viittausten julkaisemisesta viralli-sessa lehdessä. Sopimuksen nojalla DIN onvelvollinen huolehtimaan standardien ja tek-nisten määräysten ilmoitusmenettelydirektii-vin mukaisista standardisointia koskevistatehtävistä.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen jaBSI:n välisessä sopimuksessa (Memorandumof Understanding) vuodelta 2002 vahviste-taan BSI:n asema kansallisena standardisoin-tielimenä. Hallitus sitoutuu edistämään ja tu-kemaan BSI:n toimintaa muun muassa talou-dellisesti. Vastaavasti BSI sitoutuu ottamaanhuomioon yleisen edun ja huolehtimaan lain-säädännön tueksi tarvittavasta standardisoin-nista. Sopimuksessa BSI myös sitoutuu nou-dattamaan standardien valmistelua koskeviakeskeisiä periaatteita. Sopimuksen nojallaBSI on velvoitettu huolehtimaan standardienja teknisten määräysten ilmoitusmenettelydi-rektiivin mukaisista standardisointia koske-vista tehtävistä.

Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat osanaEuroopan unionin jäsenyyteen liittyviä val-misteluja lähtökohtaisesti päätyneet järjestä-mään standardisointia lainsäädännöllä. Kan-sallisten standardisointilakien sisältö vaihte-lee maittain, mutta yleensä standardisointi-toimintaa ja sen organisointia koskevien pe-riaatteiden vahvistamista säädöksin on pidet-ty tarpeellisena.

2.4. Standardeihin liittyvä EY:n lainsää-däntö

Standardeja koskeva ilmoitusmenettely

EY:n sisämarkkinoiden toimivuus edellyt-tää teknisiä määräyksiä koskevien kansallis-ten aloitteiden mahdollisimman suurta avoi-muutta. Koska kansallisilla teknisillä stan-dardeilla voi käytännössä olla samat vaiku-tukset tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteenkuin teknisillä määräyksillä, on EU:ssä pidet-ty tarpeellisena liittää kansallisiin standar-

HE 214/2002 vp 9

disointihankkeisiin ilmoitusvelvollisuus, jotatäydentää komission tiedonsaantioikeus kan-sallisista standardisointiohjelmista. Asiastasäädetään standardien ja teknisten määräys-ten ilmoitusmenettelydirektiivissä. Direktii-vin nojalla EU:n jäsenvaltioille asetetaanvelvoite ryhtyä tarvittaviin toimiin, jotta nii-den standardisointielimet noudattavat direk-tiivissä säädettyjä menettelyjä. Direktiiviä eisovelleta kansainvälisiin tai eurooppalaisiinstandardiehdotuksiin. Koska nämä nykyisinmuodostavat keskeisen osan standardisointi-hankkeista, on direktiivin standardien ilmoi-tusmenettelyä koskevilla kansallisilla vel-voitteilla määrällisestä näkökulmasta vähe-nevä merkitys.

Standardien ja teknisten määräysten ilmoi-tusmenettelydirektiivillä kodifioitiin teknisiästandardeja ja määräyksiä koskevien tietojentoimittamisessa noudatettavasta menettelystäannettu neuvoston direktiivi 83/189/ETY, jo-ta oli muutettu useita kertoja. Direktiivi onteknisten määräysten osalta saatettu voimaanteknisten määräysten ilmoitusmenettelyäkoskevien Euroopan yhteisöjen säännöstensoveltamisesta annetulla lailla (1594/1994) jasen nojalla annetulla valtioneuvoston päätök-sellä teknisiä määräyksiä koskevien tietojentoimittamisessa noudatettavasta menettelystä(802/1999). Standardisointia koskevan ilmoi-tusmenettelyn osalta direktiiviä ei ole saatet-tu voimaan, mutta käytännössä sen sisältämi-en periaatteiden mukaisesti on toimittu.

Standardiviittaukset EY:n direktiiveissä

EY:n sisämarkkinoiden päätavoitteita ontavaroiden vapaa liikkuvuus, johon pyritäänmuun muassa yhdenmukaistamalla jäsen-maiden lainsäädäntöä. Kehityksen nopeutta-miseksi otettiin teknistä yhdenmukaistamistaja standardointia koskevasta uudesta lähes-tymistavasta annetulla neuvoston päätöslau-selmalla 1985 käyttöön niin sanottu uusi lä-hestymistapa, jonka keskeisenä sisältönä onrajoittua lainsäädännössä olennaisten vaati-musten määrittämiseen ja vähentää viran-omaisten ennen tuotteen markkinoille saat-tamista suorittamaa valvontaa.

Uuden lähestymistavan direktiivissä määri-teltyjen olennaisten vaatimusten tavoitteenaon korkea suojelun taso. Olennaiset vaati-

mukset liittyvät erityisesti käyttäjien (yleensäkuluttajien ja työntekijöiden) terveyden jaturvallisuuden suojelemiseen ja kattavat jos-kus muita perusvaatimuksia (esimerkiksiomaisuuden tai ympäristön suojelun). Olen-naisissa vaatimuksissa määritellään tavoitel-lut tulokset tai huomioon otettavat vaarat,mutta niissä ei eritellä tai ennakoida näidenseikkojen edellyttämiä teknisiä ratkaisuja.Olennaiset vaatimukset täyttävien tuotteidentekniset eritelmät määritellään yhdenmukais-tetuissa standardeissa, joiden noudattaminenon vapaaehtoista. Jos tuote on kuitenkin val-mistettu yhdenmukaistettujen standardienmukaisesti, tästä seuraa olettamus, että tuoteon myös vastaavien olennaisten vaatimustenmukainen (vaatimustenmukaisuusolettamus),mikäli kyseisten standardien viitetiedot onjulkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessalehdessä ja standardit on vahvistettu kansalli-sesti.

Yhdenmukaistettujen standardien valmiste-lu perustuu eurooppalaisten standardoin-tielinten ja komission sopimukseen yhteis-työn yleisistä suuntaviivoista, joka sisältävätstandardointia koskevia periaatteita ja stan-dardisointielimille asetettuja velvoitteita. Eu-rooppalaiset standardointielimet vastaavatyhdenmukaistettujen standardien valmiste-lusta ja hyväksymisestä, mutta niiden onnoudatettava komission antamaa toimeksian-toa, jonka valmistelussa kuullaan jäsenmai-den edustajia. Uuden lähestymistavan mukai-siksi yhdenmukaistetuiksi standardeiksi kat-sotaan eurooppalaisten standardointielintenvirallisesti komissiolle esittämät eurooppalai-set standardit, jotka on laadittu komissiontoimeksiannon mukaisesti.

Uutta lähestymistapaa noudattavia direktii-vejä on vahvistettu yli kaksikymmentä, ja nekattavat laajasti teknisen turvallisuuden kan-nalta kriittisiä tuoteryhmiä, esimerkiksi säh-kölaitteita, leluja, painelaitteita, koneita, hen-kilönsuojaimia, hissejä, lääkinnällisiä laittei-ta ja siviiliräjähteitä. Koska tuotteiden vaati-mustaso perustuu käytännössä usein yhden-mukaistettuihin standardeihin, on eurooppa-laisella standardisoinnilla keskeinen vaikutuslainsäädännön vaatimusten tulkintaan. Tä-män vuoksi on tärkeää, että kansallinen vai-kuttaminen eurooppalaisissa standardisoin-tielimissä tapahtuvaan valmisteluun on teho-

HE 214/2002 vp10

kasta. Koska eurooppalaisessa standardisoin-nissa on tavoitteena noudattaa kansainvälisiästandardeja, on kansallinen vaikuttaminenkansainvälisissä standardisointielimissä ta-pahtuvaan valmisteluun myös tärkeää.

CENin vastuulla oleva uuden lähestymista-van direktiiveihin liittyvä standardisointioh-jelma kattoi vuoden 2002 toukokuun alussayli 3300 standardia. Vahvistettuja yhdenmu-kaistettuja eurooppalaisia standardeja oli yli2000, joista 468 koskee painelaitteita, 403koneita, 226 henkilönsuojaimia, 145 lääkin-nällisiä laitteita, 74 kaasulaitteita ja 68 ra-kennustuotteita. Lisäksi CENELEC ja ETSIvalmistelevat EU:n komission toimeksian-nosta yhdenmukaistettuja standardeja uudenlähestymistavan direktiivien soveltamisaloil-la; edellinen esimerkiksi pienjännitesähkö-laitteita, sähkömagneettista yhteensopivuuttaja hissejä sekä jälkimmäinen radio- ja tele-päätelaitteita koskevan lainsäädännön lähen-tämisestä annettujen direktiivien sovelta-misalalla.

Uuden lähestymistavan direktiiveissä nou-datettu epäsuora standardiviittaus muistuttaayleisestä tuoteturvallisuudesta annetussa Eu-roopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä2001/95/EY, jäljempänä tuoteturvallisuusdi-rektiivi, asetetun yleisen turvallisuusvaati-muksen tulkintaperiaatetta. Direktiivin yleis-tä turvallisuusvaatimusta sovelletaan kulutta-jatuotteisiin, joiden riskeistä ei ole erityis-lainsäädäntöä. Direktiivin mukaan tuotteenoletetaan olevan turvallinen, jos se on sovel-tuvan kansalliseksi standardiksi vahvistetuneurooppalaisen standardin mukainen, jonkaviitetiedot on julkaistu EY:n virallisessa leh-dessä.

Uuden lähestymistavan direktiiveissä jatuoteturvallisuusdirektiivissä noudatetun epä-suoran standardiviittauksen lisäksi EY:n di-rektiiveissä on myös suoria standardiviittauk-sia. Tällöin niiden noudattaminen on yleensäpakollista.

Julkiset hankinnat

Kilpailun varmistamiseksi ja elinkeinon-harjoittajien tasapuolisen kohtelun turvaami-seksi on julkisten hankintojen kansallisetlainsäädännöt yhdenmukaistettu EY:n direk-tiivein. Julkisia hankintoja koskevaa säänte-

lyä sovelletaan kynnysarvot ylittäviin julki-siin rakennusurakoihin, julkisiin tavarahan-kintoihin ja julkisiin palveluhankintoihin se-kä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja tele-toiminnan alan hankintoihin.

Julkisia hankintoja koskevissa direktiiveis-sä edellytetään, että sopimukseen liittyvättekniset eritelmät on mainittava tarjouspyyn-nössä tai sen liitteissä. Tekniset eritelmät onensisijaisesti määriteltävä viittaamalla eu-rooppalaisia standardeja vastaaviin kansalli-siin standardeihin. Toissijaisesti voidaan vii-tata myös niin sanottuihin eurooppalaisiineritelmiin, joka on hieman standardia laa-jempi käsite. Jos eurooppalaisia standardejatai eurooppalaisia eritelmiä ei voida soveltaa,on lähinnä pyrittävä viittaamaan kansallisiinstandardeihin.

Julkisia hankintoja koskevien direktiivienmuutos on vireillä ja se on edennyt siihenvaiheeseen, että niiden sisällöstä on käytän-nössä saavutettu yksimielisyys. Muutosehdo-tuksissa velvollisuutta viitata teknisiin eri-telmiin on väljennetty siten, että erilaiset tek-niset ratkaisut voivat tulla hyväksytyiksi ny-kyistä helpommin. Edelleen olisi mahdollistalaatia tekniset eritelmät viittaamalla euroop-palaisten standardien kanssa yhdenmukaisiinkansallisiin standardeihin. Toissijaisesti voi-taisiin viitata muihin eurooppalaisten stan-dardisointielinten laatimiin asiakirjoihin taikansainvälisiin standardeihin taikka – josnäitä ei ole – kansallisiin standardeihin taimuihin teknisiin eritelmiin. Standardiviit-tauksen sijasta tekniset eritelmät voitaisiinlaatia myös täsmällisten suorituskykyä taitoimintaa koskevien vaatimusten perusteella,mutta tällöinkin olisi mahdollista hyödyntäästandardiviittausta.

2.5. Standardisoinnin kehittäminen Eu-roopan yhteisössä

Neuvosto antoi päätöslauselman standar-doinnin merkityksestä Euroopassa 28 loka-kuuta 1999 (2000/C 141/01). Päätöslausel-massa korostetaan eurooppalaisen ja kansal-listen standardisoinnin infrastruktuurienasemaa ja tehtäviä sekä eurooppalaisessa ettäkansainvälisessä standardisoinnissa. Euroop-palaisella standardisoinnilla katsotaan olevankeskeinen merkitys Euroopan markkinoiden

HE 214/2002 vp 11

erityistarpeiden täyttämisessä, yleisen edunedistämisessä erityisesti Euroopan unioninpolitiikkojen tukemiseksi, standardisoinninlaajentamiseksi uusille aloille, kansainvälis-ten standardien täytäntöönpanon yhtenäistä-miseksi sekä jäsenvaltioiden kansallistenstandardisointielinten välisen keskinäisenymmärryksen ja kansainväliseen standar-disointiin liittyvien yhtenäisten kantojenvalmistelemisen helpottamisessa.

Päätöslauselman mukaan viranomaisilla onperusteltu intressi eurooppalaisessa standar-disoinnissa sen yhteiskunnallisten vaikutus-ten vuoksi. Tämä perustuu standardien mer-kittävään asemaan Euroopan unionin poli-tiikkojen toteuttamisessa – erityisesti uuttalähestymistapaa soveltavissa direktiiveissä.Sen vuoksi kansallisia viranomaisia kehote-taan tiedostamaan standardisoinnin strategi-nen merkitys sekä pitämään yllä sellaiset va-kaat ja avoimet oikeudelliset, poliittiset ja ra-hoituspuitteet Euroopan tasolla sekä kansain-välisellä ja kansallisella tasolla, jotta standar-disointi voi kehittyä edelleen. Viranomaisiakehotetaan myös huolehtimaan standar-disoinnin periaatteiden noudattamisesta jatarvittaessa itse osallistumaan standardisoin-tiprosessiin.

Päätöslauselmassa todetaan, että Euroopanyhteisön ja eurooppalaisten standardisoin-tielinten yhteistyön tulisi perustua yhteistentavoitteiden luomaan kumppanuuteen. Tämäedellyttää komission, kansallisten viran-omaisten ja eurooppalaisten standardisoin-tielinten välille uusia yhteistyötä ja avoi-muutta edistäviä järjestelyjä. Päätöslausel-massa kehotetaan erityisesti eurooppalaisiastandardisointielimiä ottamaan käyttöön me-nettelyjä sellaisten ongelmien ratkaisemisek-si yhteistyössä viranomaisten kanssa, jotkamuuten saattaisivat johtaa suojalausekkeenkäyttöön. Esimerkiksi uuden lähestymistavanmukaiset direktiivit sisältävät suojalausek-keen, jonka mukaan jäsenvaltio ja komissiovoivat saattaa vireille menettelyn, jonka tu-loksena standardin ei enää katsota täyttävändirektiivissä asetettuja olennaisia vaatimuk-sia. Päätöslauselmassa kehotetaan myös eu-rooppalaisia standardisointielimiä kehittä-mään järjestelmiä, joiden avulla ne voivat ot-taa laajasti huomioon eri sidosryhmien stan-dardisointiprosessin aikana esittämät kannat.

Tavoitteena on myös edistää tasapuolisestieri osapuolten, kuten työntekijöiden, kulutta-jien ja ympäristönsuojelun etujärjestöjen,osallistumista standardisointiprosessiin teol-lisuuden ohella.

Päätöslauselmassa todetaan standardisoin-nin rahoituksessa yleisesti noudatettu periaa-te, jonka mukaan osapuolten olisi lähtökoh-taisesti itse vastattava standardien laadinta-kustannuksista. Kansallisia ja eurooppalaisiastandardisointielimiä sekä viranomaisia ke-hotetaan kuitenkin tutkimaan, miten Euroo-pan yleisen standardisointijärjestelmän toi-mivuus voitaisiin taloudellisesti parhaitenturvata ottaen huomioon nopeasti muuttuvaeurooppalainen ja kansainvälinen ympäristösekä odotettavissa olevat muutokset perintei-sissä tulonlähteissä.

Neuvosto täydensi päätöslauselmaa stan-dardisointia koskevilla päätelmillä 1 maalis-kuuta 2002. Niissä toistetaan päätöslausel-massa esitetyt asiat eikä varsinaisia uusia nä-kökohtia esitetä. Päätelmien tavoitteena onollut varmistaa eurooppalaisen standar-disoinnin kehittäminen päätöslauselmansuuntaviivojen mukaisesti.

EU:n komissiolla on useita hankkeita, joillapyritään vahvistamaan eurooppalaista stan-dardisoimisjärjestelmää ja kehittämään senosaprosesseja. Näistä hankkeista voidaanmainita eurooppalaisille standardisointieli-mille annettavien standardisointia koskevientoimeksiantojen laadinnan selkiyttäminen jaavoimuuden lisääminen. Hanke edellyttääkansallisten perusrakenteiden vahvistamistaerityisesti julkisen sektorin ja yksityisen sek-torin yhteistyön osalta. Toinen keskeinenkomission hanke on suojalausekkeiden käsit-telyn kehittäminen.

Päätöslauselmassa asetettujen tavoitteidenmukaisesti eurooppalaiset standardisointijär-jestöt ovat ryhtyneet kehittämään uusia stan-dardisoinnin tuotteita ja palveluja markkinoi-den ja julkishallinnon tarpeisiin. Tavoitteenaon saada laajempi valikoima ja asteittainenjärjestelmä, joka mahdollistaisi uusien stan-dardisointituotteiden muuttamisen tarvittaes-sa virallisiksi konsensustandardeiksi. Komis-sio selvittää vastaavasti, miten näitä uusiatuotteita ja palveluja voidaan hyödyntää yh-teisön lainsäädännössä ja politiikoissa sekämiten tieto- ja viestintäteknologian alan ja

HE 214/2002 vp12

muiden alojen standardoinnin erilaisia käy-täntöjä voitaisiin paremmin hyödyntää.

Eurooppa-neuvoston Feirassa vuonna 2000vahvistama eEurope-toimintasuunnitelmantavoitteena oli edistää Euroopan tietoyhteis-kuntakehitystä. Vuoteen 2002 ulottuva suun-nitelma liittyi Lissabonin Eurooppa-neuvoston linjaamiin tavoitteisiin vahvistaaEuroopan maailmanlaajuista kilpailukykyä.Standardit ja yhteiset tekniset eritelmät ovatvälttämätön edellytys eEurope-suunnitelmantoteutumiselle. Eurooppalaiset standardisoin-tielimet CEN, CENELEC ja ETSI laativatvuonna 2000 yhteisen eEurope-aloitteeseenliittyvän toimintasuunnitelman. Komissio jastandardisointielimet tekivät myös sopimuk-sen siitä, että yhteisö tukee tarvittaessa näitästandardisointitoimia. Standardisointitekni-sesti merkille pantavaa on, että eEuropestandardisointihankkeissa laaditaan merkittä-vässä määrin niin sanottuja uusia standar-disointituotteita virallisten konsensusstandar-dien ohella. Kuluvan vuoden kesäkuun lopul-la Sevillassa Eurooppa-neuvosto hyväksyieEurope jatkosuunnitelman eEurope 2005.Sen päätavoitteet liittyvät laajakaistaverkko-jen saatavuuteen, Internet-protokolla-kehitykseen, tietoverkkojen tietoturvaan,sähköiseen hallintoon, sähköiseen oppimi-seen, sähköiseen terveydenhoitoon sekä säh-köiseen liiketoimintaan. Eurooppalaiset stan-dardisointijärjestöt ovat varautuneet myöstämän eEurope-vaiheen standardisointioh-jelman toteuttamiseen.

Sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhtei-sön puitteista annettuun Euroopan parlamen-tin ja neuvoston direktiiviin 1999/93/EY liit-tyen on meneillään eurooppalaisten standar-disointielinten yhteinen standardisointihanke(European Electronic Signature Standar-disation Initiative, EESSI). Hanke perustuukomission vuosina 1998 ja 1999 antamiintoimeksiantoihin. Tämän hankkeen yhteydes-sä on uusilla standardisointituotteilla ja laa-timismenettelyillä tärkeä osa.

Komissio hyväksyi 7 helmikuuta 2001 vih-reän kirjan yhdennetystä tuotepolitiikasta(KOM/2001/68 lopull.). Sen tavoitteena onkäynnistää keskustelu siitä, mikä asema stan-dardoinnilla voisi olla ja mitä toimenpiteitävoitaisiin toteuttaa Euroopan tasolla erilais-ten tuotteiden ympäristövaikutusten paran-

tamiseksi koko niiden elinkaaren aikana.Komission yksiköt ovat laatineet alustavan

työasiakirjan julkisen sektorin asemasta stan-dardisoinnissa. Tämän asiakirjan lähtökohta-na on viranomaisen tarve täyttää yleisen edunvelvoitteet kunnioittaen samalla standardoin-nin vapaaehtoista luonnetta ja standardisoin-tielinten riippumattomuutta.

2.6. Standardisoinnin kansainvälinenulottuvuus

Eurooppalainen standardisointi

Eurooppalaisesta standardisoinnista vas-taavat CEN, CENELEC ja ETSI. Näistä laa-ja-alaisin on CEN, jonka toimialaan kuuluvatmuun muassa rakennusala, koneenrakennus,terveydenhuolto, terveys- ja turvallisuus työ-paikoilla, lämmitys ja ilmastointi, kuljetus japakkaaminen sekä tietotekniikka. CENELECvastaa sähköalan eurooppalaisesta standar-disoinnista ja ETSI telealan standardisoinnis-ta.

CENissä ja CENELECissä on jäsen kusta-kin EU- ja EFTA-maasta. Itä-Euroopan mai-den liittyminen CENin ja CENELECin täys-jäseneksi on meneillään. SFS on CENin kan-sallinen jäsen ja SESKO CENELECin kan-sallinen jäsen. ETSIn jäseniä voivat ollakaikki CEPTin (European Conference ofPost and Telecommunications Administrati-on) jäsenmaissa rekisteröidyt yhteisöt. Yh-teensä yli 600 täysjäsenen joukossa on muunmuassa telehallintoelimiä, telealan operaatto-reja, laitevalmistajia, telepalveluiden käyttä-jäjärjestöjä, telepalveluiden tarjoajia, tutki-muslaitoksia ja konsultointiyrityksiä. Suo-men telehallintoa ETSIssä edustaa Viestintä-virasto, minkä lisäksi ETSIssä on yli 20 muu-ta suomalaisjäsentä (muun muassa NokiaCorporation, Finnet Group, Setec Oy, SoneraCorporation, VTT, Vaisala Oyj, Teknillinenkorkeakoulu ja F-Secure Corporation).

Eurooppalaisen standardisoinnin tarkoituson yhdenmukaistaa jäsenmaiden kansallisetstandardit, minkä vuoksi eurooppalaisetstandardit – EN-standardit – on vahvistettavasellaisenaan kuuden kuukauden kuluessakansallisiksi standardeiksi kaikissa jäsen-maissa. Vuonna 2001 vahvistetuista SFS-standardeista oli EN-standardeja 92 prosent-

HE 214/2002 vp 13

tia.Eurooppalaisessa standardisoinnissa hyö-

dynnetään kansainvälistä standardisointia ai-na, kun se on mahdollista. EsimerkiksiCENin standardeista 40 prosenttia perustuuISOn työhön ja CENELECin standardeista90 prosenttia IEC-standardeihin. Siten SFS-standardeista on nykyisin huomattava osatehty alun perin kansainvälisissä standar-disointijärjestöissä.

Eurooppalaiset standardisointielimet ovatselvittäneet toimintansa rahoitusta tulevai-suudessa. CEN-järjestelmän rahoittavat suu-rimmaksi osaksi yritykset. Vuonna 2000 nii-den osuus oli noin 93 prosenttia arvioidusta700 miljoonan euron kokonaiskustannuksis-ta. Sekä EY:n että EFTAn rahoitusosuus onnoin 2 prosenttia. Selvityksen mukaan mark-kinaosapuolten ja erityisesti teollisuuden si-toutuminen riippuu järjestelmän tehokkuu-den ja käyttäjäystävällisyyden lisäämisestä.CENELEC perustaa johtopäätöksensä CENinselvityksen tuloksiin. ETSIn selvitys osoittaamyös, että suurimman osan standardisoinninkustannuksista maksavat jäsenet osallistu-malla suoraan työhön.

Maailmanlaajuinen standardisointi

Maailmanlaajuisesti toimivista standar-disointijärjestöistä keskeisin on ISO (Interna-tional Organization for Standardization).ISOn jäseniä ovat noin sadan maan kansalli-set standardisointijärjestöt, joiden joukossaovat kaikki teollisuusmaat ja useimmat sel-laiset kehitysmaat, joissa on merkittävää teol-lisuutta. SFS on ISOn kansallinen jäsen.ISOn tärkein yhteistyökumppani on sähkö-alan kansainvälinen standardisointijärjestöIEC (International Electrotechnical Commis-sion), jossa on jäseniä noin kuudestakymme-nestä maasta. SESKO on IEC:n kansallinenjäsen.

Kansainvälisiä standardeja ovat ISOn jul-kaisemat ISO-standardit ja IEC:n julkaisematIEC-standardit. Näiden standardien kansalli-nen voimaan saattaminen on väljempää ver-rattuna EN-standardeihin. ISO- ja IEC-standardit voidaan vahvistaa sellaisenaankansalliseksi standardiksi, mutta on myösmahdollista laatia esikuvasta poikkeava kan-sallinen standardi. Sen sijaan velvollisuutta

saattaa kansallisesti voimaan kansainvälisestihyväksyttyä standardia ei ole.

Telealan kansainvälisten standardien val-mistelussa on keskeisessä asemassa kansain-välinen teleliikenneliitto ITU (InternationalTelecommunication Union), joka on YK:nalainen erityisjärjestö. ITU laatii suosituksia,jotka tarvittaessa julkaistaan ISO-standardeina.

Sopimus kaupan teknisistä esteitä

WTO/TBT-sopimus asettaa tiettyjä edelly-tyksiä WTO:n jäsenmaiden standardisointiakoskevalle työlle. WTO/TBT-sopimus mää-rittelee standardin tunnustetun elimen hyväk-symäksi asiakirjaksi, jossa kuvataan yleiseenja toistuvaan käyttöön säännöt, ohjeet taiominaisuudet tuotteille tai näihin liittyvillevalmistus- ja tuotantomenetelmille ja jonkanoudattaminen ei ole pakollista. Määritelmänmukaisesti standardi voi edelleen sisältää taikäsitellä yksinomaan terminologiaa, merkke-jä, pakkaamista tai merkitsemistä koskeviavaatimuksia, kun ne liittyvät tuotteisiin taivalmistus- ja tuotantomenetelmiin.

WTO/TBT-sopimus asettaa muun muassaseuraavat hyvän standardisointikäytännönperusvaatimukset standardien laatimiselle,hyväksymiselle ja soveltamiselle niiden stan-dardisointielinten osalta, jotka ovat hyväksy-neet WTO/TBT-sopimuksen liitteeseen 3 si-sältyvät menettelyohjeet:

- Syrjinnän estämiseksi on varmistet-tava, että WTO:n jäsenmaiden alueelta peräi-sin oleville tuotteille annetaan yhtäläinenkohtelu kuin samanlaisille kotimaista alkupe-rää oleville tuotteille tai tuotteille, jotka ovatperäisin mistä tahansa muusta maasta.

- Vähiten kauppaa rajoittavien keino-jen käyttäminen edellyttää, että standardit ei-vät saa aiheuttaa tarpeettomia esteitä kan-sainväliselle kaupalle. Jos käytettävissä onuseampia vaihtoehtoisia sääntelykeinojastandardisointityölle asetettujen tavoitteidensaavuttamiseksi, on näistä vaihtoehdoista va-littava vähiten kansainvälistä kauppaa rajoit-tava.

- Kansainvälisten standardien käytönedistämiseksi standardisointielimen tuleepyrkiä osallistumaan kansainvälisten stan-dardien kehittämiseen ja välttää päällekkäi-

HE 214/2002 vp14

syyksiä oman ja kyseisen kansainvälisenstandardisointityön välillä.

- Standardien tulee ensisijaisesti pe-rustua suorituskykyyn liittyviin tekijöihin.Siten asetettavien vaatimusten tulee olla, mi-käli mahdollista, kyseessä olevan tuotteensuorituskykyyn liittyviä sen sijaan, että käy-tettäisiin tuotteen suunnitteluun tai ulkoisiinominaisuuksiin perustuvia kriteereitä.

- Standardisointielimen on julkaistavatyöohjelmansa sekä notifioitava seWTO/TBT-sopimuksen menettelyohjeissatarkemmin yksilöidyllä tavalla. Standardisoi-van elimen on pääsääntöisesti annettava vä-hintään 60 päivää aikaa standardia koskevillekommenteille. Standardisoivan elimen on il-moitettava kommentointiajan pituudesta sekäkyseisen standardin yhdenmukaisuudestakansainvälisten standardien kanssa.

2.7. Nykytilan arviointi

Standardisoimislaki vuodelta 1942 on van-hentunut. Lain keskeinen sisältö – valtioneu-voston valtuutus sitovien teknisten määräys-ten antamiseen tai vahvistamiseen – ei olelinjassa perustuslain 80 §:n kanssa. Standar-disoimislain antama valtuutus on yleinen jaavoin eikä täytä sääntelyn täsmällisyydelle jatarkkarajaisuudelle asetettuja vaatimuksia.

Standardien keskeinen merkitys EY:n ta-voitteiden toteuttamisessa ja myös kansalli-seen toimivaltaan perustuvan lainsäädännöntukena sekä kansainvälisten kaupan esteidenpurkamisessa edellyttävät tehokasta kansal-lista standardisointijärjestelmää ja siihen liit-tyvää tietopalvelua. Standardisoimislaki eikuitenkaan sisällä tarvittavaa vähimmäis-sääntelyä siltä osin kuin standardisointitoi-minta voidaan katsoa kuuluvaksi välilliseenvaltionhallintoon, mikä edellyttäisi etenkinstandardisoinnin perusrakenteita ja siihen liit-tyvien hallinnollisten tehtävien sääntelyästandardisoinnin keskusjärjestön osalta. Tä-män selkiyttäisi myös keskusjärjestön ase-maa valtionavustuslaissa tarkoitettuna valti-onavustuskohteena. Sen sijaan standardisoin-nin organisointia koskevaan yksityiskohtai-seen sääntelyyn ei ole perusteita.

Standardisoinnin periaatteet on kirjattuneuvoston päätöslauselmaan vuodelta 1999.Periaatetasolla ne ovat siten Suomea sitovia.

Päätöslauselman kanssa samansuuntaisia pe-riaatteita sisältyy eurooppalaisten ja kansain-välisten standardisointijärjestöjen sääntöihinja WTO/TBT-sopimukseen, minkä lisäksiosa niistä on vahvistettu EY:n komission jaeurooppalaisten standardisointijärjestöjen vä-lisessä sopimuksessa. Keskeisten periaattei-den kirjaaminen lakiin lisäisi standardisoin-nin avoimuutta, selkeyttäisi yhteisiä periaat-teita, korostaisi hyvän standardisointikäytän-nön merkitystä, tukisi EY:n direktiivejä kos-kevan uuden lähestymistavan toteuttamistasekä edistäisi ja yhdenmukaistaisi standardi-en käyttöä kansallisen sääntelyn ja kansallis-ten politiikkojen tukena.

Suomessa on saatettu puutteellisesti voi-maan standardisoinnin osalta standardien jateknisten määräysten ilmoitusmenettelydirek-tiivi. Käytännössä on kuitenkin toimittu di-rektiivissä edellytetyllä tavalla ja standar-disointihankkeista on tehty vaaditut ilmoituk-set. Oikeudellisen johdonmukaisuuden ja ti-lanteen selkeyden kannalta on kuitenkin tar-peen, että direktiivin keskeiset standardisoin-tia koskevat osat saatetaan kansallisesti voi-maan.

Säädöksissä viitattavien standardien kieltäkoskevan sääntelyn osalta ei ole ilmennytuudistustarpeita, vaan säädöksissä viitattavi-en standardien kielestä annetun lain voidaanedelleen katsoa vastaavan nykytilannetta.

Valtionavustuslain yleiset säännökset so-veltuvat standardisointitoimintaan annettuunvaltionavustukseen. Siten niistä poikkeavalainsäädäntö ei ole tarpeen. Tarvittaessa olisikuitenkin tarkoitus antaa valtionavustuslakiatäsmentävät säännökset, joilla otettaisiinhuomioon standardisointitoiminnan valtion-avustukseen liittyvät erityispiirteet.

3. Esityksen tavoit teet ja keskeisetehdotukset

3.1. Tavoitteet

Esityksen pääasiallisena tavoitteena onvahvistaa standardisoinnin kansallisia perus-rakenteita. Esityksen keskeisenä tavoitteenaon myös edistää standardien kansallista val-mistelua ja vahvistaa sitä koskevat yhteisetperiaatteet ottaen huomioon kansainväliset jaEuroopan unionin jäsenyyteen perustuvat

HE 214/2002 vp 15

velvoitteet. Oikeudelliselta kannalta merkit-tävää on vanhentuneen, perustuslain kanssaosin ristiriidassa olevien säännösten raken-teellinen uudistaminen ja täydentäminen eri-tyisesti valtuussäännösten sekä lain toimeen-panoon liittyvän hallinnoinnin ja koordinoin-nin osalta. Lisäksi esityksen tavoitteena onsaattaa standardien ja teknisten määräystenilmoitusmenettelydirektiivi standardisointiakoskevilta osilta kansallisesti voimaan.

3.2. Ehdotukset

Standardisointilaissa ehdotetaan säädettä-väksi standardien kansallista valmisteluakoskevat periaatteet, joista keskeisimpiä ovatstandardien valmistelua ja standardeja kos-kevien pääperiaatteiden sekä standardisoin-nin keskusjärjestön aseman ja tehtävien kir-jaaminen lakiin. Laissa standardien kansalli-sella valmistelulla tarkoitettaisiin toimintaa,jolla laaditaan kansallisia standardeja sekäosallistutaan eurooppalaisten ja kansainvälis-ten standardien laadintaan. Lakia ei kuiten-kaan sovellettaisi telealan standardisointiinsiltä osin kuin vastaavat säännökset on annet-tu viestintähallinnosta annetussa laissa(625/2001) tai sen nojalla.

Standardisoinnin keskusjärjestölle standar-disointilaissa säädettyjen velvoitteiden ra-hoittamiseksi voitaisiin valtion talousarvioonottaa määräraha valtionavustuksen myöntä-miseksi. Standardisointilaissa ei säädettäisivaltionavustuksesta tarkemmin, vaan viitat-taisiin valtionavustuslakiin.

Standardisointilakiin ehdotetaan yleissään-nöstä standardisoinnin keskusjärjestön suorit-teiden maksullisuuden perusteista sekä sään-nökset standardien ja teknisten määräystenilmoitusmenettelydirektiiviin perustuvistastandardisointiin liittyvistä seikoista. Stan-dardisointilakiin sisällytettäisiin myös tavan-omaiset ohjausta, valvontaa ja valvontaanliittyvää tiedonsaantia koskevat säännökset.

4. Esityksen vaikutukset

Ehdotuksella ei olisi suoranaisia valtionta-loudellisia vaikutuksia. Standardisoinnin yh-teiskunnallisen merkityksen korostumisenmyötä ehdotus kuitenkin parantaisi mahdolli-suuksia säilyttää standardisoinnin valtion-

avustus nykyisellä tasolla, mikä on noin 1,5–2 miljoonaa euroa.

Ehdotuksella ei olisi myöskään suoranaisiataloudellisia kustannusvaikutuksia SFS:n jatoimialayhteisöjen toimintaan, koska lailla eitosiasiallisesti asetettaisi uusia velvollisuuk-sia. Kyse on lähinnä SFS:n ja kauppa- ja te-ollisuusministeriön väliseen tulosohjausme-nettelyyn jo sisältyvien asioiden sekä stan-dardisoinnissa yleisesti noudatettujen sääntö-jen ja periaatteiden kodifioinnista. Velvoitesoveltaa SFS:n suoritteiden hinnoittelussaomakustannusperiaatetta on uusi vaatimus,muta käytännössä sen ei arvioida vaikuttavansuoritteiden hintatasoon. Vaikutukset kohdis-tuisivat lähinnä SFS:n kirjanpitoon ja ne oli-sivat samansuuntaiset kuin mitä valtionavus-tuslaki edellyttää valtionavustusyhteisöltä.

Ehdotuksella ei olisi vaikutuksia SFS:n or-ganisaatioon eikä standardisoinnin organi-sointiin muutoinkaan. Ehdotuksella ei myös-kään olisi henkilöstövaikutuksia.

5. Asian valmiste lu

5.1. Yhteistyö sidosryhmien kanssa

Lakiehdotus on valmistelu virkatyönäkauppa- ja teollisuusministeriössä, mutta yh-teistyössä eri ministeriöiden, SFS:n ja sentoimialayhteisöjen sekä muiden keskeistensidosryhmien kanssa. Eri ministeriöiden stan-dardisointiasioista vastaavien kanssa lakieh-dotusta on käsitelty kokouksissa, jotka järjes-tettiin elokuussa ja marraskuussa vuonna2001 sekä helmikuussa 2002. SFS:lle ja sentoimialayhteisöille järjestettiin keskustelu- jakuulemistilaisuus joulukuussa 2001 ja huhti-kuussa 2002. Jälkimmäiseen tilaisuuteen kut-suttiin myös keskeiset muut sidosryhmät.Asioiden selvittämiseksi ja ehdotuksen sisäl-lön kehittämiseksi on lisäksi käyty keskuste-luja yksittäisten sidosryhmien kanssa.

Eri osapuolilla on ollut mahdollisuus esit-tää kannanottoja valmisteilla olleesta luon-noksesta ja tehdä siihen muutosehdotuksiavalmisteluprosessin aikana. Erityisesti tätämahdollisuutta ovat käyttäneet sähkö- ja te-lealan edustajat sekä eräät muut toimialat.Ministeriöiden edustajat ovat katsoneen la-kiehdotuksen tarpeelliseksi eivätkä ole esit-täneet merkittäviä sisältöä koskevia korjaus-

HE 214/2002 vp16

ehdotuksia.Lakiehdotusta muokattiin valmistelun ai-

kana sellaiseen muotoon, että sen sisällöstävoitiin katsoa päästyn riittävään yhteisym-märrykseen eri sidosryhmien kanssa. Vastatämän jälkeen järjestettiin asiasta varsinainenlausuntokierros kesällä 2002.

5.2. Lausunnot

Hallituksen esityksen luonnoksesta pyydet-tiin lausunto standardisoinnin kannalta kes-keisiltä ministeriöiltä ja virastoilta, standar-disoinnin toimialayhteisöiltä sekä elinkei-noelämää, työntekijöitä ja kuluttajia edusta-vilta järjestöiltä. Lausuntoja annettiin yli 40.Valtaosa lausunnonantajista suhtautui myön-teisesti ehdotukseen ja piti lisäksi tärkeänävaltion standardisoinnille myöntämän rahoi-tuksen turvaamista.

Lausunnoissa ehdotettiin sekä yksityiskoh-taisempaa sääntelyä että säännösten jättämis-tä ehdotettua yleisemmälle tasolle. Eräissälausunnoissa pidettiin tarpeellisena lakiehdo-tuksen soveltamisalan laajentamista myösmuihin kuin virallisiin standardeihin. Eräissälausunnoissa – erityisesti kuluttaja- ja työn-tekijätahojen sekä Kuntaliitto ry:n antamissa– korostettiin järjestelmän avoimuuden ja ta-sapuolisten osallistumismahdollisuuksienmerkitystä. Eräiden toimialayhteisöjen edus-tajat pitivät tarpeellisena näiden yhteisöjenaseman ja tehtävien määrittelyä. Sähkö- jatelealan edustajat esittivät, että työnjako eu-rooppalaisissa ja kansainvälisissä standar-disointielimissä selkeytettäisiin ottaen huo-mioon, miten sähkö- ja telealan edustusmaassamme on nykyisin järjestetty maini-tuissa elimissä.

Oikeusministeriö on lausunnossaan katso-nut, että standardisoinnin kaltaisessa toimin-nassa on kokonaisuudessaan tarkastellen ky-symys julkisesta hallintotehtävästä perustus-

lain 124 §:n merkityksessä. Eräillä elinkei-noelämän järjestöillä (lähinnä Teollisuudenja Työnantajien Keskusliitto ry, Metalliteolli-suuden Keskusliitto, MET ry sekä Sähkö-,elektroniikka- ja tietoteollisuus, SET ry) olikuitenkin asiasta poikkeava näkemys. Nesuhtautuivat kielteisesti lain tarpeellisuuteenja katsoivat, että asioiden järjestäminen so-pimusteitse riittäisi. Metsäteollisuus ry vas-tusti lausunnossaan lakiehdotusta, koska sekatsoi sen voivan rajoittavan liiaksi standar-disointijärjestelmän kehittämistä.

Valtiovarainministeriö totesi lausunnos-saan, että maksuperustelain yleisten periaat-teiden mukaan myös välillistä valtionhallin-toa hoitavan yksikön perimistä maksuista se-kä niiden alentamisesta tai perimättä jättämi-sestä tulisi säätää hallinnonalan ministeriönantamalla maksuasetuksella. Sen sijaan eräätelinkeinoelämän järjestöt sekä sosiaali- jaterveysministeriö ja SFS katsoivat lausun-noissaan, että suoritteiden maksuperusteitakoskeva säännös on ongelmallinen ja tarpee-ton. Useissa lausunnoissa korostettiin kuiten-kin, että kohtuuhintaisten standardien saata-vuuden varmistaminen on tärkeää.

6. Muita esitykseen vaikuttaviaseikkoja

Hallituksen esityksen hallintolaiksi ja laiksihallintolainkäyttölain muuttamisesta (HE72/2002 vp.) tavoitteena on toteuttaa ja edis-tää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallin-toasioissa. Ehdotetun hallintolain 2 §:n 3momentin nojalla lakia sovellettaisiin myösyksityisiin niiden hoitaessa julkisia hallinto-tehtäviä. Siten hallintolakia sovellettaisiinmyös esimerkiksi standardisoinnin keskusjär-jestöön sen hoitaessa tehtäviä, joita olisi pi-dettävä perustuslain 124 §:ssä tarkoitetullatavalla julkisina hallintotehtävinä.

HE 214/2002 vp 17

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotuksen perustelut

Standardisointilaki

1 §. Lain tarkoitus. Standardisointi perus-tuu keskeisesti sidosryhmien panokseen janiiden keskinäiseen yhteistyöhön sekä ole-massa olevien rakenteiden tehokkaaseenhyödyntämiseen. Lain tarkoituksena olisivahvistaa standardisoinnin kansallisia perus-rakenteita säätämällä standardisointiin liitty-vistä julkisista tehtävistä. Lain tarkoituksenaolisi myös edistää standardien kansallistavalmistelua painottamalla sen merkitystä yri-tyksille ja koko yhteiskunnalle, minkä voi-daan arvioida turvaavan nykyistä paremminstandardisoinnin valtionavustuksen. Lisäksilain tarkoituksena olisi vahvistaa standardienkansallisessa valmistelussa noudatettavat pe-riaatteet, mihin sisältyy sekä valmistelupro-sessia että valmiita kansallisia standardejakoskevat periaatteet.

Lain tarkoituksena ei sen sijaan ole rajoit-taa standardien valmistelussa tarvittavia or-ganisatorisia vaihtoehtoja. Ehdotetut sään-nökset mahdollistaisivat sekä nykyisen kal-taisen organisoinnin että sen kehittämisen.

Standardien ja teknisten määräysten ilmoi-tusmenettelydirektiivi on teknisten määräys-ten osalta saatettu voimaan teknisten määrä-ysten ilmoitusmenettelyä koskevien Euroo-pan yhteisöjen säännösten soveltamisesta an-netulla lailla ja sen nojalla teknisiä määräyk-siä koskevien tietojen toimittamisessa nouda-tettavasta menettelystä annetulla valtioneu-voston päätöksellä. Pykälän 2 momentin no-jalla direktiivi saatettaisiin voimaan standar-deja koskevan ilmoitusmenettelyn osaltastandardisointilailla.

2 §. Lain soveltamisala. Lain soveltamisalarajattaisiin kansallisiin standardeihin ja stan-dardien kansalliseen valmisteluun, joiden si-sältö määriteltäisiin 3 §:ssä. Siten sovelta-misalan ulkopuolelle jäisivät sellaiset stan-dardien luonteiset tekniset eritelmät, joidenvalmistelu ei tapahdu virallisissa standar-disointiyhteisöissä tai joita ei pidetä virallisi-na standardeina. Tämän nojalla lakia ei esi-merkiksi sovellettaisiin kansainvälisen laki-

sääteisen metrologian järjestön (OIML, In-ternational Organization of Legal Metrolo-gie) tai kansainvälisen merenkulkujärjestön(IMO, International Maritime Organization)suosituksiin eikä virallisissa standardisoin-tiyhteisöissä valmisteltuihin standardejamuistuttaviin teknisiin eritelmiin – kuten niinsanottuihin uusiin standardisointituotteisiin –jotka eivät täytä viralliselle standardille ase-tettuja vaatimuksia. Lisäksi lakia sovellettai-siin eurooppalaisissa ja kansainvälisissästandardisointiyhteisöissä tapahtuvaan stan-dardisointiin vain siltä osin kuin olisi kysekansallisesta osallistumisesta.

Pykälän 2 momentin nojalla lakia ei sovel-lettaisi telealan standardien kansalliseen val-misteluun siltä osin kuin asiasta on säädettyviestintähallinnosta annetussa laissa ja sennojalla. Viestintähallinnosta annetun valtio-neuvoston asetuksen (697/2001) 1 §:n 2 mo-mentin 5 kohdan nojalla Viestintävirastontehtävänä on koordinoida telealan standar-disointia. Muilta osin telealan standardisoin-nista ei ole säädetty. Siten standardisoinninkeskusjärjestö ei vastaisi telealan standar-disoinnin osalta standardisointilain 5 §:n 1–3kohdissa mainituista tehtävistä, koska niitähoitaa Viestintävirasto.

3 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiinlaissa käytetyt keskeiset käsitteet. Monetniistä perustuvat standardisointia ja siihenliittyvää toimintaa koskevaan yleissanasto-standardiin SFS-EN 45020, joka vastaa eu-rooppalaista standardia EN 45020:1998 jaopasta ISO/IEC Guide 2:1996.

Pykälän 1 kohdan nojalla standardi määri-teltäisiin standardisoinnin keskusjärjestön,eurooppalaisen standardisointielimen tai kan-sainvälisen standardisointielimen vahvista-maksi, yleisesti saatavilla olevaksi asiakir-jaksi. Standardeiksi katsottaisiin kuitenkinvain sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät suosi-tuksia toistuvaa käyttöä tai jatkuvaa käyttöävarten sekä koskevat tuotteiden, palvelujen japrosessien ominaisuuksia, mittaus-, tarkas-tus- ja muita menetelmiä tai käytettäviä mit-tayksiköitä, tunnuksia, merkintöjä, termejätaikka muita sen kaltaisia asioita. Määritel-mässä otettaisiin standardin SFS-EN 45020

HE 214/2002 vp18

lisäksi huomioon standardien ja teknistenmääräysten ilmoitusmenettelydirektiivin 1artiklassa, säädöksissä viitattavien standardi-en kielestä annetun lain 2 §:ssä jaWTO/TBT-sopimuksessa olevat standardiakoskevat määritelmät.

Pykälän 2 kohdan nojalla laissa tarkoitet-taisiin kansallisella standardilla standar-disoinnin keskusjärjestön vahvistamaa SFS-standardia ja 3 kohdan nojalla standardisoin-nilla toimintaa, joka liittyy kansalliseen, eu-rooppalaiseen tai kansainväliseen standar-disointityöhön.

Pykälän 4 kohdassa määriteltäisiin standar-dien kansallinen valmistelu toiminnaksi, jollalaaditaan SFS-standardeja sekä osallistutaaneurooppalaisten ja kansainvälisten standardi-en laadintaan. Puhtaasti kotimainen standar-disointi, joka ei liity eurooppalaisten tai kan-sainvälisten standardien voimaan saattami-seen, on vain pieni osa standardien kansallis-ta valmistelua. Sen vuoksi on lain tavoittei-den toteutumisen vuoksi tarpeen, että kansal-linen osallistuminen eurooppalaisten ja kan-sainvälisten standardien laadintaan kuuluulain soveltamisalaan.

Pykälän 5 kohdassa määriteltäisiin euroop-palaiset standardisointielimet CEN, CENE-LEC ja ETSI sekä 7 kohdassa kansainvälisetstandardisointielimet ISO ja IEC. Pykälän 6kohdassa määriteltäisiin eurooppalainenstandardi EN-standardiksi ja 8 kohdan nojal-la kansainvälinen standardi ISO- tai IEC-standardiksi. Eurooppalaisesta standardistatulee kansallinen standardi, kun se vahviste-taan SFS-EN standardiksi. Kansainvälinenstandardi voidaan vahvistaa kansalliseksistandardiksi, mutta velvoitetta tähän ei ole.

Pykälän 9 kohdassa määriteltäisiin kansal-linen standardisointielin, jolla tarkoitettaisiinstandardisoinnin keskusjärjestöä. Lisäksikansallisena standardisointielimenä pidettäi-siin muita sellaisia yhteisöjä, joilla on toimi-valta kansalliseen edustamiseen eurooppalai-sissa ja kansainvälissä standardisointielimis-sä. Tällä hetkellä näitä yhteisöjä ovat sähkö-alan standardisoinnin osalta SESKO ja te-lealan standardisoinnin osalta Viestintäviras-to.

4 §. Standardien valmistelun järjestäminen.Pykälässä säädettäisiin standardien valmiste-lun järjestämisestä käytännössä. Standardien

kansallista valmistelua hoitaisivat – kutennykytilanteessakin – SFS ja sen kanssa sopi-muksen tehneet yhteisöt. Tällä hetkellä tällai-sia yhteisöjä on 15. Pykälä mahdollistaisinykyisen kaltaisen järjestelmän säilyttämisenmutta myös sen muuttamisen tarvittaessa.Mahdollisen muuttamistarpeen arvioiminenja käytännön toimenpiteet jätettäisiin stan-dardisointijärjestelmän osapuolten tehtäväk-si, minkä vuoksi standardisoinnin valmiste-lun järjestämisestä säädettäisiin vain suppe-asti ja yleisellä tasolla.

Standardisoinnin keskusjärjestön ja pykä-län 1 momentissa tarkoitetun yhteisön väli-sessä sopimuksessa olisi nykyiseen tapaanyksilöitävä sopijapuolet sekä näiden oikeu-det, vastuut ja velvollisuudet. Standardisoin-tilain soveltaminen edellyttäisi myös, että so-pimuksessa otetaan huomioon keskusjärjes-tölle 15 §:ssä säädetty velvoite ryhtyä kor-jaaviin toimenpiteisiin, jos sen kanssa sopi-muksen tehnyt yhteisö toimii lain vastaisesti(esimerkiksi jättää noudattamatta, mitä 9 §:n3 momentissa säädetään hyvän hallinnon ta-keiden noudattamisesta), ja 16 §:ssä säädettyvelvoite toimittaa kauppa- ja teollisuusminis-teriölle lain noudattamista varten tarpeellisiatietoja mainituilta yhteisöiltä. Jos sopimuk-seen liittyy keskusjärjestön saaman valtion-avustuksen siirto mainituille yhteisöille, onsopimuksessa lisäksi otettava huomioon, mi-tä valtionavustuslaissa säädetään.

Pykälän 2 momentin nojalla standardisoin-nin keskusjärjestönä toimisi SFS, mikä vas-taisi nykytilannetta. SFS on yhdistyslaissa(503/1989) tarkoitettu rekisteröity yhdistys,eikä standardisointilailla olisi tarkoitus säätääpoikkeuksia yhdistyslain soveltamiseen.Myöskään yhdistyslain 2 §:n 2 momentissatarkoitettu rajoitus ei tulisi sovellettavaksi,koska SFS:ää ei lain nojalla olisi järjestettyerityistä tarkoitusta varten, vaikka sille stan-dardisointilain nojalla säädetäänkin tiettyjäjulkisia tehtäviä.

5 §. Standardisoinnin keskusjärjestön teh-tävät. Pykälässä säädettäisiin keskeisistästandardisoinnin keskusjärjestön tehtävistä,jotka ovat tarpeellisia kansallisen standar-disointitoiminnan ylläpidon kannalta. Pykä-lällä on keskeinen merkitys arvioitaessa 12§:n nojalla keskusjärjestölle myönnettäväävaltionavustusta.

HE 214/2002 vp 19

Pykälän 1 kohdassa keskusjärjestölle sää-dettäisiin tehtäväksi vastata kansallisen stan-dardisoinnin perusrakenteiden toimeenpanos-ta eli käytännössä asioiden organisoinnista jahallinnoinnista. Tämä mahdollistaa asioidenhoidon nykyiseen tapaan, mutta tarvittaessamuutokset olisivat mahdollisia.

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin keskusjär-jestön tehtäväksi huolehtia standardien kan-salliseen valmisteluun liittyvistä järjestelyis-tä. Keskusjärjestön tulisi tällöin ottaa huomi-oon laissa säädetyt periaatteet, joiden kannal-ta keskeisiä ovat etenkin 7, 9 ja 10 §. Kes-kusjärjestön tulisi myös ottaa tarvittavalla ta-valla huomioon kansainväliseen standar-disointiyhteistyöhön liittyvät periaatteet,esimerkiksi WTO/TBT-sopimuksen vapaaeh-toiseksi tarkoitetussa osiossa mainittuja asioi-ta. Lisäksi keskusjärjestö antaisi tarvittaessaohjeita. Tältäkään osin noudatettu käytäntö eimuuttuisi.

Pykälän 3 kohdan nojalla keskusjärjestöntehtävänä olisi edistää osallistumista euroop-palaiseen ja kansainväliseen standardisointi-työhön, mikä pitää sisällään muun muassaavustusten siirtämisen valtionavustuslain 7§:n 2 momentin mukaisesti kokousmatkoi-hin, teknisten komiteoiden sihteeristöjen hoi-tamiseen, kääntämiskuluihin, kokouskuluihinja tiedottamiseen. Käytännössä myönnettyvaltionavustus on merkittävässä määrin koh-distunut tämänkaltaiseen toimintaan.

Pykälän 4 kohdan nojalla keskusjärjestöntehtäväksi säädettäisiin vahvistaa ja kumotakansalliset standardit, mikä vastaisi nykyti-lannetta. Tähän sisältyy velvoite huolehtiastandardien muuttamisesta.

Pykälän 5 kohdassa keskusjärjestölle asete-tulla velvoitteella pitää yllä kansallisten stan-dardien kokoelmaa sekä huolehtia siitä, ettäkansalliset ja eurooppalaiset standardit ovatsaatavilla kohtuullisin ja tasapuolisin perus-tein, varmistettaisiin kansalaisten ja yritystenoikeus saada etenkin lainsäädäntöön sisälty-vien velvoitteiden tai muutoin elinkeinotoi-minnan kannalta tarpeelliset standardit koh-tuullisin ja tasapuolisin perustein. Vastaavanvelvoitteen asettaminen kansainvälisten stan-dardien osalta ei ole tarpeen, mutta pykälän 6kohdan nojalla keskusjärjestön tulisi pyrkiäantamaan myös niistä tietoa sekä muutoinkinpitää yllä tarvittavia standardisointiin liittyviä

tietojärjestelmiä ottaen huomioon eri sidos-ryhmien tarpeet. Keskusjärjestö toimii jo ny-kyisin 5 ja 6 kohdassa edellytetyllä tavalla.

Pykälän 7 kohdassa keskusjärjestön tehtä-väksi säädettäisiin yleinen velvollisuus välit-tää tietoja standardisoinnista ja standar-disoinnin tilanteesta standardisoinnin avoi-muutta koskevan periaatteen mukaisesti. Täs-säkään suhteessa tilanne ei muuttuisi nykyi-sestä, koska keskusjärjestö jo nykyisin huo-lehtii tarvittavalla tavalla tiedotustoiminnas-ta.

Pykälän 8 kohdan nojalla standardisoinninkeskusjärjestön tehtävänä olisi julkaista stan-dardien viitetiedot siten kuin se on tarpeenEY:n direktiivien soveltamiseksi. EY:n uu-den lähestymistavan direktiivien nojalla tuot-teen oletetaan olevan direktiivin vaatimustenmukainen, jos se on valmistettu sellaistenkansallisiksi standardeiksi saatettujen yh-denmukaistettujen standardien mukaisesti,joiden viitenumerot on julkaistu EY:n viralli-sessa lehdessä. Jäsenvaltioille on direktii-veissä asetettu velvoite julkaista tällaistenkansallisten standardien viitenumerot. Pykä-län nojalla standardisoinnin keskusjärjestöhuolehtisi tästä velvoitteesta. Nykyisin kes-kusjärjestö on hoitanut julkaisemisen sopi-muksen nojalla, joten tilanne ei käytännössämuuttuisi.

SFS:lle on lisäksi säädetty julkisia hallinto-tehtäviä Euroopan yhteisön ympäristömerkinmyöntämisjärjestelmästä annetussa laissa(958/1997). Tämä toiminta ei kuitenkaan liit-tyisi standardisointilain soveltamisalaan.

6 §. Standardisoinnin keskusjärjestön teh-tävien tarkempi määrittely. Pykälässä valtuu-tettaisiin kauppa- ja teollisuusministeriö so-pimaan tarvittaessa tarkemmin standar-disoinnin keskusjärjestön tehtävistä. Käytän-nössä tehtävistä on sovittu SFS:n kanssa vuo-sittain käytävien tulosohjausneuvottelujenyhteydessä. Lisäksi SFS:n saaman valtion-avustuksen käyttöä ja tulostavoittein toteu-tumista on seurattu tulosohjausjärjestelmänmukaisesti.

7 §. Standardille asetetut vaatimukset. Py-kälässä vahvistettaisiin standardeja koskevatperusvaatimukset, jotka mainitaan neuvostonpäätöslauselmassa vuodelta 1999. Myös eu-rooppalaiset standardisointielimet CEN jaCENELEC ovat sitoutuneet näihin vaatimuk-

HE 214/2002 vp20

siin, ja käytännössä näitä periaatteita on nou-datettu myös kansallisesti. Päätöslauselmanmukaisesti kansallisilta standardeilta vaadit-taisiin pykälän 1 momentin 1–4 kohdassa, et-tä ne olisivat tarkoitukseensa sopivia, laajastihyväksyttyjä ja mahdollistaisivat teknologi-sen innovaation ja kilpailun.

Vastaavat periaatteet on myös WTO/TBT-sopimuksessa vahvistettu keskeisiksi kan-sainvälistä standardisointia koskeviksi peri-aatteiksi, minkä lisäksi sopimuksessa edelly-tetään, ettei standardi syrji eri alkuperää ole-via tuotteita eikä aseta muutoinkaan tarpeet-tomasti esteitä kansainväliselle kaupalle. Täl-tä osin vaatimukset mainittaisiin pykälän 1momentin 6 ja 7 kohdassa.

Kansallista standardia koskevaksi vaati-mukseksi asetettaisiin lisäksi pykälän 1 mo-mentin 5 kohdassa yhdenmukaisuus vastaa-van eurooppalaisen standardin kanssa, jossellainen on vahvistettu. Tällä kirjattaisiin la-kiin periaate, jota eurooppalaisten standar-disointijärjestöjen jäsenet ovat sitoutuneeteurooppalaisten standardisointielinten sään-töjen nojalla noudattamaan. Myös standardi-en ja teknisten määräysten ilmoitusmenette-lydirektiivin 7 artiklassa edellytetään, että jä-senvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toi-menpiteet sen varmistamiseksi, ettei kansalli-sella standardisoinnilla vaikeuteta yhdenmu-kaistamista eikä etenkään sellaista kansallistastandardia vahvisteta, joka ei ole täysin yh-denmukaisia eurooppalaisen standardin kans-sa. Pykälän 1 momentin 5 kohdan velvoitettatäydennettäisiin 2 momentissa, jonka mukaankansallinen standardi tulee kumota, jos se onristiriidassa vastaavan eurooppalaisen stan-dardin kanssa.

Pykälän 3 momentin nojalla voitaisiin asi-anomaisen ministeriön asetuksella kuitenkinsäätää poikkeuksia vaatimuksista, joidenmukaan kansallisen standardin tulee olla yh-denmukainen eurooppalaisen standardinkanssa ja ristiriitaiset standardit on kumotta-va. Tällöin olisi noudatettava standardien jateknisten määräysten ilmoitusmenettelydirek-tiivin 7 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan vi-ranomaisten pyynnöstä voidaan ryhtyä laati-maan eurooppalaisista standardeista poik-keavia kansallisia standardeja tietyille tuot-teille näitä tuotteita koskevan teknisen mää-räyksen antamiseksi. Pyynnöt olisi toimitet-

tava komissiolle perusteluineen teknisiä mää-räyksiä koskevina ehdotuksina direktiivin 8artiklan 1 kohdan mukaisesti. Käytännössätällainen poikkeaminen yleisestä periaattees-sa voisi tulla kysymykseen lähinnä turvalli-suuteen liittyvissä asioissa taikka maantie-teellisen sijaintiin tai ilmaston vaatimienpoikkeusten takia.

8 §. Edustus eurooppalaisissa ja kansain-välisissä standardisointielimissä. Eurooppa-laisten ja kansainvälisten standardisointielin-ten jäsenehdot vaihtelevat hieman. Lähtökoh-tana on yleensä, että kutakin jäsenvaltiotaedustaa asianomaisen valtion toimivaltainentaho, jonka voidaan katsoa parhaiten edusta-van kyseistä standardisointialaa. Muillekintahoille on voitu sallia jäsenyys; esimerkiksiETSIssä jäsenyys on mahdollinen myösmuun muassa telealan yrityksille. Pykälännojalla edustus mainituissa standardisoin-tielimissä olisi jaettu toimialan perusteellastandardisoinnin keskusjärjestön ja muidensellaisten yhteisöjen kesken, joilla on toimi-valta kansalliseen edustamiseen. Tähän liit-tyy osittain myös SFS:lle asetettu velvoitehuolehtia jäsenmaksuista, jota varten lakieh-dotuksen 12 §:n nojalla voitaisiin valtion ta-lousarvioon ottaa määräraha valtionavustuk-sen myöntämiseksi keskusjärjestölle. Nykyi-sen toimialajaottelun nojalla SFS on CENinja ISOn kansallinen jäsen, SESKO CENE-LECin ja IEC:n kansallinen jäsen sekä Vies-tintävirasto ETSIn kansallinen jäsen.

9 §. Hyvän hallinnon takeet. Pykälän 1momentissa vahvistettaisiin neuvoston pää-töslauselmassa vuodelta 1999 mainitut stan-dardien valmistelun periaatteet. Sen mukai-sesti standardisoinnin tulisi olla vapaaehtois-ta, lähtökohtaisesti yhteisymmärykseen pe-rustuvaa avointa ja julkista toimintaa. Lisäksipäätöslauselman mukaisesti osapuolten olisivoitava osallistua täysipainoisesti standar-dointiprosessiin, jotta standardit olisivat laa-jalti hyväksyttävissä. Käytännössä standardi-en kansallisessa valmistelussa on pyrittynoudattamaan pykälässä mainittuja periaat-teita.

Hyvän hallinnon takeiden toteutumisenvarmistamiseksi standardisoinnin keskusjär-jestölle asetettaisiin pykälän 2 momentin no-jalla velvollisuus tämän lain soveltamisalaankuuluvia julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan

HE 214/2002 vp 21

noudattaa 1 momentissa asetettuja vaatimuk-sia sekä noudattaa, mitä viranomaisten toi-minnan julkisuudesta annetussa laissa(621/1999) ja kielilaissa (148/1922) sääde-tään. Siten SFS:n tulisi muun muassa edistäätiedonsaantia ja hyvää tiedonhallintatapaatämän lain soveltamisalalla sekä huolehtiatarvittavalla tavalla palvelujensa saatavuu-desta suomen ja ruotsin kielellä. Muita kan-sallisia standardisointielimiä koskisivat sa-mat velvoitteet niiden hoitaessa tämän lainsoveltamisalaan kuuluvia julkisia hallintoteh-täviä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 4 §:n 1momentissa tarkoitetuille yhteisöille velvoitenoudattaa hyvän hallinnon periaatteita, kunne hoitavat tämän lain soveltamisalaan kuu-luvia julkisia hallintotehtäviä. Tällaisina olisiesimerkiksi pääsääntöisesti pidettävä stan-dardien kansalliseen valmisteluun liittyviäsihteeristötehtäviä, joita yhteisö hoitaa stan-dardisoinnin keskusjärjestön toimeksiannos-ta, etenkin jos kyseisellä standardilla on liit-tymäkohta lainsäädäntöön.

Muutoin perusoikeuksien, oikeusturvan jahyvän hallinnon vaatimusten toteutumisestahuolehdittaisiin lähinnä sääntelyn yleisentarkkuuden ja muun asianmukaisuuden sekäasianomaisia tehtäviä hoitavien henkilöidensopivuuden ja pätevyyden avulla.

10 §. Ilmoitusmenettely. Pykälällä saatettai-siin voimaan standardien ja teknisten määrä-ysten ilmoitusmenettelydirektiivin keskeisetstandardien ilmoittamista koskevat artiklat.

Pykälän 1 momentin 1 kohta vastaisi mai-nitun direktiivin 2 artiklan 1 kohtaa ja 3 ar-tiklaa, joiden mukaan komissiolle ja direktii-vin liitteissä I ja II mainituille standardoin-tielimille on ilmoitettava standardisointi-hankkeista ja pyynnöstä toimitettava ehdo-tukset standardeiksi. Pykälän 1 momentin 2kohdalla saatettaisiin voimaan direktiivin 4artiklan 1 kohdan 3 luetelmakohta. Pykälän 1momentin 3 kohta vastaisi direktiivin 2 artik-lan 3 kohtaa, joiden nojalla komissiolla onoikeus pyytää standardiohjelmien toimitta-mista sille kokonaan tai osittain.

Pykälän 1 momentin velvoitteet on direk-tiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan kohdistet-tava direktiivin liitteessä II mainituille kan-sallisille toimielimille ja jäsenvaltioiden on 4artiklan 1 kohdan nojalla huolehdittava tä-

män velvoitteen toteutumisesta. Direktiivinliitteessä II mainitut Suomen ilmoittamattoimielimet ovat SFS, SESKO ja Telehallin-tokeskus. Käytännössä SFS ja Telehallinto-keskus eli nykyinen Viestintävirasto ovathuolehtineet yhteistyössä telealan ilmoitta-misvelvoitteista. Direktiivin 2 artiklan 4 koh-dan nojalla komissio muuttaa tarvittaessa lii-tettä II jäsenvaltioiden toimittamien tietojenperusteella.

Pykälän 2 momentti vastaisi mainitun di-rektiivin 2 artiklan 1 kohtaan sisällytettyäpoikkeamaa, jonka nojalla standardi-sointihankkeita koskevaa ilmoitusvelvolli-suutta ei kuitenkaan sovelleta eurooppalaisentai kansainvälisen standardin kanssa yhden-mukaisen kansallisen standardin voimaansaattamiseen.

Pykälän 3 momentin nojalla valtioneuvos-ton asetuksella voitaisiin tarvittaessa antaayksityiskohtaisempia säännöksiä ilmoitus-menettelystä. Kyseeseen tulisivat lähinnä di-rektiivin 2–4 artiklaan perustuvat tarkennuk-set.

11 §. Standardien noudattaminen. Standar-dien noudattaminen on lähtökohtaisesti va-paaehtoista, ja tätä tulisi pitää pääsääntönä.Yksityiskohtaisen sääntelyn tarve on kuiten-kin toisinaan toteutettavissa parhaiten vel-voittamalla noudattamaan standardia. Käy-tännössä standardien noudattaminen on pa-kollista enää poikkeuksellisesti. Viittausme-nettelyn käyttöä rajoitettaisiin standardeihin,joiden osalta on noudatettu standardisointi-lain 7 §:ää, 9 §:n 1 momenttia ja 10 §:ää. Täl-lä rajoituksella saatettaisiin voimaan standar-dien ja teknisten määräysten ilmoitusmenet-telydirektiivin 4 artiklan 2 kohta.

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin säädök-sissä viitattavien standardien kielestä annet-tuun lakiin, jonka nojalla viitattavien stan-dardien osalta on mahdollista poiketa sää-döksille asetetuista kielivaatimuksista. Viit-taus on tarkoitettu informatiiviseksi.

12 §. Standardisoinnin valtionavustus.Standardisoinnin keskusjärjestölle myönne-tään valtionavustuslaissa tarkoitettua tukea,joka on tarkoitettu käytettäväksi eurooppa-laisten ja kansainvälisten standardisointielin-ten jäsenmaksuihin sekä standardien kansal-lisen valmistelun edellyttämien perusraken-teiden ja toimintojen rahoittamiseen. Lisäksi

HE 214/2002 vp22

asianomaiset ministeriöt voisivat myöntäävaltionavustusta nykyiseen tapaan toimi-alaansa liittyvien standardien valmisteluun,jos tämä on katsottu tarpeelliseksi yleisenedun kannalta ja tuki edistää merkittävästistandardin laadintaa eikä muuta rahoitustaole riittävästi käytettävissä. Siten valtion-avustus liittyisi etenkin lain 5, 8 ja 10 §:ssäkeskusjärjestölle säädettyihin tehtäviin.

Pykälällä vahvistettaisiin standardisoinninvaltionavustuksen periaatetta vastapainonastandardisoinnin keskusjärjestölle laissa sää-detyille velvoitteille. Pykälän nojalla valtiontalousarvioon voitaisiin ottaa määräraha val-tionavustuksen myöntämiseksi keskusjärjes-tölle sille tässä laissa säädettyjä tehtäviä var-ten. Valtionavustukseen sovellettaisiin valti-onavustuslakia, joka sisältää säännöksetmuun muassa valtionavustuksen myöntämi-sen perusteista, myöntämisestä ja maksami-sesta sekä sen käytöstä ja valvonnasta.

Standardisoinnin keskusjärjestölle myön-nettyä valtionavustusta olisi valtionavustus-lain 7 §:n 2 momentin nojalla mahdollistakäyttää myös standardisointilain 4 §:n 1 mo-mentissa tarkoitettujen yhteisöjen avustami-seen niiden hoitaessa standardien kansalli-seen valmisteluun liittyviä tehtäviä. Tämäedellyttää kuitenkin, että keskusjärjestö jamainittu yhteisö tekevät sopimuksen valtion-avustuksen käytöstä, käytön valvonnasta janiiden ehdoista ottaen huomioon, mitä valti-onavustuslaissa säädetään.

Valtionavustuslain 8 §:n nojalla olisi tar-koitus tarvittaessa antaa tarkempia säännök-siä standardisointia koskevan valtionavustuk-sen talousarvion mukaisesta myöntämisestä,maksamisesta ja käytöstä sekä näihin liitty-vistä ehdoista.

13 §. Suoritteiden maksullisuus. Pykälässäsäädettäisiin tähän lakiin perustuvien stan-dardisoinnin keskusjärjestön suoritteidenmaksujen määräytymisperusteesta. Kyse olisilähinnä standardeista ja muista keskusjärjes-tölle 5 §:n 5–7 kohdissa säädettyihin tehtä-viin liittyvistä suoritteista. Pykälä ei sen si-jaan koskisi 4 §:n 1 momentissa tarkoitetunstandardisoinnin kansallista valmistelua var-ten tarvittavan järjestelmän sisäisiä koordi-naatio- ja hallintopalveluja sekä tiedonvaih-toa.

Sääntely jätettäisiin kokonaisuudessaan

varsin yleiselle tasolle ottaen kuitenkin so-veltuvin osin huomioon, mitä perustuslain 81§:n 2 momentissa säädetään. Tarkoituksenaon varmistaa standardisoinnin keskusjärjes-tön noudattamien hinnoitteluperiaatteidenavoimuus, kohtuullisuus ja johdonmukai-suus.

Lähtökohtaisesti suoritteista tulisi periäniiden tuottamisesta keskusjärjestölle aiheu-tuneita kokonaiskustannuksia eli omakustan-nusarvoa vastaava maksu. Suoritteita koske-van maksun tasoa määritettäessä olisi joh-donmukaisinta ottaa tarkastelun kohteeksiyhtenäiset suoritekokonaisuudet. Suoritteidenomakustannusarvolla tarkoitettaisiin suorit-teiden tuottamisesta aiheutuneita kokonais-kustannuksia. Kokonaiskustannuksiin kuulu-vat suoritteiden aiheuttamien erilliskustan-nusten ohella suoritteiden osuus hallinto-,toimitila- ja pääomakustannuksista sekämuista yhteiskustannuksista. Periaate on sa-ma, jota valtion maksuperustelain (150/1992)nojalla sovelletaan valtion viranomaistentuottamiin julkisoikeudellisiin suoritteisiin jajota on täsmennetty valtion maksuperustease-tuksessa (211/1992). Pykälän soveltamisessavoidaan siten hyödyntää valtion maksuperus-telain soveltamisessa vakiintuneita tulkintojaja Valtiokonttorin antamia täydentäviä ohjei-ta.

Kokonaiskustannuksiin ei laskettaisi kuu-luvan muulle suoritteen tuottamiseen osallis-tuvalle taholle kuin keskusjärjestölle aiheu-tuvat kustannukset, mikä poikkeaisi maksu-perustelain nojalla sovellettavista periaatteis-ta. Standardisointitoiminnan kokonaiskus-tannukset ovat keskusjärjestölle aiheutuviakustannuksia huomattavasti korkeammat,koska toiminta perustuu pääosin eri sidos-ryhmien voimavarojen hyödyntämiseen. Si-ten tämä panostus ei sisältyisi keskusjärjes-tölle aiheutuviin kokonaiskustannuksiin, lu-kuun ottamatta niitä tilanteita, joissa keskus-järjestö on maksanut korvausta asianomaisel-le sidosryhmälle. Tästä on esimerkkinä stan-dardin laadintakorvaus 4 §:n 1 momentissatarkoitetulle yhteisölle.

Tarkoituksena ei valtion maksuperustelais-ta poiketen olisi vahvistaa tarkempia sään-nöksiä keskusjärjestön suoritteiden maksulli-suudesta kauppa- ja teollisuusministeriönasetuksella, vaan asiasta päättäisi keskusjär-

HE 214/2002 vp 23

jestö arvioituaan suoriteryhmäkohtaisesti ai-heutuneet kokonaiskustannukset. Koska kes-kusjärjestön toiminnasta valtionavustuksellakatetaan enintään 10 prosenttia eikä kysemuutoinkaan ole merkittävästä valtionavus-tuksen käytöstä (vuonna 2002 keskusjärjes-tön toimintaa kohdistuva valtionavustus oli1 430 euroa), ei suoritteita koskevaa tarkem-paa sääntelyä ministeriön asetuksella pidetätarkoituksenmukaisena. Keskusjärjestön pää-töksentekoa kuitenkin rajoittaisi velvoite so-veltaa yhtenäisiä perusteita maksujen mää-räytymisessä. Tämä edellyttäisi, että keskus-järjestö noudattaisi muun muassa yhtenäisiäperusteita myöntäessään alennuksia.

Keskusjärjestö voisi periä omakustan-nusarvoa alemman maksun tai jättää maksunperimättä, jos aiheutuneet kustannukset voi-daan kattaa muilla tuloilla. Kyseeseen tulisiesimerkiksi viranomaisen valtionavustuslainnojalla myöntämä tuki standardin saatavuu-den varmistamiseksi sen takia, että sen nou-dattaminen on säädetty pakolliseksi, tai stan-dardisoinnin perusrakenteisiin kohdistettuyleinen valtionavustus. Sen sijaan maksujenalentamisen tai perimättä jättämisen perustei-ta koskevaa sääntelyä ei pidetä tarpeellisena,mikä eroaa valtion maksuperustelaista.

14 §. Ohjaus. Kauppa- ja teollisuusministe-riö vastaisi standardisoinnin ohjauksesta. Tä-hän liittyy keskeisesti standardisoinnin perus-rakenteiden ylläpitoon ja kehittämiseen valti-onavustuslain nojalla myönnettävä tuki, jon-ka kohdentamista ohjataan standardisoinninkeskusjärjestön tulosohjauksella. Kauppa- jateollisuusministeriö osallistuu lisäksi muidenkeskeisten sidosryhmien kanssa standar-disoinnin ohjaukseen SFS:n hallituksessa jasen asettamassa standardisoimislautakunnas-sa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on myösSFS:n jäsen.

15 §. Valvonta. Kauppa- ja teollisuusminis-teriön tehtävänä olisi valvoa lain noudatta-mista. Lähinnä valvonnan tavoitteena olisivarmistaa, että standardisoinnin keskusjärjes-tö hoitaisi sille tässä laissa säädetyt tehtävätottaen huomioon hyvän hallinnon periaatteetja huolehtisi siitä, että sen kanssa 4 §:n 1momentin nojalla sopimuksen tehneet yhtei-söt noudattaisivat toiminnassaan tässä laissasäädettyjä periaatteita. Käytännössä valvon-taa toteutettaisiin pääosin 14 §:ssä tarkoitetun

ohjauksen osana.Valvonnan tehostamiseksi ministeriöllä

olisi pykälän 2 momentin nojalla oikeus vel-voittaa keskusjärjestöä ryhtymään korjaaviintoimenpiteisiin, jos keskusjärjestö tai senkanssa 4 §:n 1 momentin nojalla sopimuksentehnyt yhteisö toimii tämän lain vastaisesti.Vuosittain käytäviä tulosohjausneuvottelujaolisi kuitenkin pidettävä keskeisenä työkalu-na annettaessa palautetta keskusjärjestön teh-tävistä ja toiminnan suuntaamisesta tämänlain nojalla. Keskusjärjestön olisi huolehdit-tava siitä, että 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu-jen yhteisöjen kanssa laadituissa sopimuksis-sa olisi otettu huomioon mahdollisuus ryhtyätarvittaessa korjaaviin toimiin.

Pykälän 2 momentin nojalla kauppa- ja te-ollisuusministeriöllä olisi lisäksi oikeus vel-voittaa muita kansallisia standardisointieli-miä ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin, josne eivät noudata niille tässä laissa säädettyjävelvoitteita.

16 §. Tiedonsaanti. Ohjauksen ja valvon-nan kannalta on tarpeen, että kauppa- ja teol-lisuusministeriöllä olisi oikeus saada lainnoudattamisen valvontaa varten tarvittaviatietoja standardisoinnin keskusjärjestöltä jamuilta kansallisilta standardisointielimiltä.Keskeisiä olisivat 5, 8 ja 10 §:ssä keskusjär-jestölle säädettyjä tehtäviä ja sen toiminnanrahoitusta koskevat tiedot. Tiedonantovelvol-lisuus muiden kansallisten standardisoin-tielinten osalta koskisi lähinnä 8 ja 10 §:nmukaisia tehtäviä.

Koska standardisoinnin keskusjärjestönkanssa 4 §:n 1 momentin nojalla sopimuksentehneet yhteisöt käytännössä hoitavat osal-taan standardien kansalliseen valmisteluunliittyviä tehtäviä, on tarpeen, että keskusjär-jestö pystyy toimittamaan kauppa- ja teolli-suusministeriölle lain noudattamisen valvon-nan kannalta tarpeellisia tietoja näiltä yhtei-söiltä.

17 §. Neuvottelukunta. Kauppa- ja teolli-suusministeriö olisi mahdollisuus tarvittaessaperustaa neuvottelukunta standardisointiasi-oiden käsittelyä varten, etenkin standardienkansallisen valmistelun koordinoimiseksi.Toistaiseksi neuvottelukunnan perustamiseenei kuitenkaan olisi tarvetta, koska pitkältivastaavia tehtäviä hoitaa SFS:n hallituksenasettama standardisointilautakunta, joiden jä-

HE 214/2002 vp24

senten tulee SFS:n vahvistamien sääntöjenmukaan edustaa standardien laatijoita, elin-keinoelämää, tutkimus- ja kehitystoimintaasekä standardien käyttäjiä ja julkishallintoa.Tämän vuoksi neuvottelukuntaa koskevientarkempien säännösten antaminen valtioneu-voston asetuksella ei olisi välittömästi tar-peen. Neuvottelukunnan ylläpitovelvoitetta eikuitenkaan ole tarkoituksenmukaista säätääSFS:lle, joten valtuussäännöksellä on syytävarautua julkishallinnollisen toimielimen pe-rustamiseen.

18 §. Voimaantulo. Pykälässä on tavan-omainen lain voimaantulosäännös. Laki ontarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2003alusta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan vuonna1942 annetun standardisoimislain kumoamis-ta. Lain keskeisenä sisältönä on ollut valtio-neuvoston valtuutus säätää tuotteita koske-vista vaatimuksista ja standardien pakolli-suudesta sekä näihin liittyvät viranomaistenvalvontavaltuudet ja rangaistussäännökset.

19 §. Siirtymäsäännös. Standardisoimislaintultua kumotuksi 18 §:n 2 momentin nojallapäättyisi myös sen nojalla annettujen säädös-ten voimassaolo. Näistä eräiden papereidenja painotuotteiden standardikoosta annetunvaltioneuvoston päätöksen ja standardin mu-kaisuutta ilmaisevasta merkistä annetun val-tioneuvoston päätöksen kumoutumiselle eiole estettä.

Siirtymäsäännöksellä olisi kuitenkin tar-peen jättää voimaan valtioneuvoston päätök-set räjäytys- ja louhintatyön järjestelyohjeistasekä rakennus- ja muuraussementin kromaat-tipitoisuudesta, kunnes valtioneuvoston ase-tuksella toisin säädetään. Nämä valtioneu-voston päätökset on annettu sekä standardi-soimislain 1 ja 11 §:n että työturvallisuuslain(299/1958) nojalla. Kummankin valtioneu-voston päätöksen uusiminen ja tarvittavienvaltuutussäännösten saattaminen ajanmukai-siksi vaatinee useita vuosia. Lisäksi raken-nus- ja muuraussementin kromaattipitoisuu-desta annettu päätös liittyy vastaavan EY:nlainsäädännön uudistamiseen, ja valmistelukestänee vielä muutamia vuosia.

2. Tarkemmat säännökset

Lain 10 §:ssä säädettyä ilmoitusmenettelyä

voitaisiin tarkentaa pykälään sisällytetyn val-tuuden nojalla. Lain 17 §:ssä säädettäisiinvaltuudesta antaa tarkempia neuvottelukun-taa koskevia säännöksiä. Tällä hetkellä ei ar-vioida olevan tarvetta mainittujen pykälientarkentamiseen valtioneuvoston asetuksella.

Valtionavustuslain 8 §:n valtuutuksen no-jalla olisi tarvittaessa tarkoitus antaa tarkem-pia säännöksiä standardisointilain 12 §:ssämainitun valtionavustuksen talousarvion mu-kaisesta myöntämisestä, maksamisesta jakäytöstä sekä niihin liittyvistä ehdoista.

3. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan vuoden2003 alusta.

4. Säätämisjärjes tys

Julkinen hallintotehtävä voidaan perustus-lain 124 §:n mukaan antaa lailla muulle kuinviranomaiselle, jos se on tarpeen tehtäväntarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikävaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa taimuita hyvän hallinnon vaatimuksia. Lakieh-dotuksessa standardisoinnin keskusjärjestöllesäädettyjä tehtäviä voidaan tarkastella julki-sina palvelutehtävinä, joita ei kuitenkaan olevarsinaisesti pidettävä yksityisen henkilön jayhteisöjen oikeuksia, etuja ja velvollisuuksiakoskevaan päätöksentekoon liittyvinä tehtä-vinä. Standardisointiin liittyvän yleisen edunja palvelujen saatavuuden turvaamiseksistandardisoinnin keskusjärjestön tehtävistäolisi säädettävä lailla. Näiden tehtävien osaltatarve varmistaa hyvän hallinnon vaatimustenhuomioon ottaminen rajoittuisi toiminnanasianmukaisuuden yleiseen varmistamiseensäännöksin sekä viranomaisten toiminnanjulkisuutta ja kielellisiä perusoikeuksia kos-kevien säädösten noudattamiseen.

Lakiehdotuksen ei voida katsoa puuttuvanperustuslailla suojattuihin seikkoihin. Halli-tuksen käsityksen mukaan esitykseen sisälty-vä laki voidaan käsitellä tavallisessa lainsää-tämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus-kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo-tus:

HE 214/2002 vp 25

Lakiehdotus

Standardisointilaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on vahvistaastandardisoinnin kansallisia perusrakenteitasekä edistää standardien kansallista valmiste-lua ja vahvistaa sitä koskevat periaatteet.

Tällä lailla saatetaan voimaan teknisiästandardeja ja määräyksiä koskevien tietojentoimittamisessa noudatettavasta menettelystäannettu Euroopan parlamentin ja neuvostondirektiivi 98/34/EY, jäljempänä standardienja teknisten määräysten ilmoitusmenettelydi-rektiivi, standardeja koskevien tietojen toi-mittamisessa noudatettavan menettelyn osal-ta.

2 §

Lain soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan kansallisiin standar-deihin ja standardien kansalliseen valmiste-luun.

Telealan standardien kansalliseen valmiste-luun lakia sovelletaan vain siltä osin kuin seei koske viestintähallinnosta annetussa laissa(625/2001) ja sen nojalla säädettyä telealanstandardisointia.

3 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoittaa:1) standardi standardisoinnin keskusjärjes-

tön, eurooppalaisen standardisointielimen taikansainvälisen standardisointielimen vahvis-tamaa, yleisesti saatavilla olevaa asiakirjaa,joka sisältää suosituksia toistuvaa tai jatku-vaa käyttöä varten sekä koskee tuotteiden,palvelujen ja prosessien ominaisuuksia, mit-taus-, tarkastus- ja muita menetelmiä tai käy-tettäviä mittayksiköitä, tunnuksia, merkintöjäja termejä taikka muita sen kaltaisia asioita;

2) kansallinen standardi standardisoinninkeskusjärjestön vahvistamaa SFS-standardia;

3) standardisointi toimintaa, jolla laaditaankansallisia, eurooppalaisia tai kansainvälisiästandardeja;

4) standardien kansallinen valmistelu toi-mintaa, jolla laaditaan kansallisia standardejasekä osallistutaan eurooppalaisten ja kan-sainvälisten standardien laadintaan;

5) eurooppalainen standardisointielin Eu-roopan standardointikomiteaa (EuropeanCommittee for Standardization, CEN), Eu-roopan sähkötekniikan standardointikomiteaa(European Committee for ElectrotechnicalStandardization, CENELEC ) ja Euroopan te-lealan standardisointilaitosta (European Te-lecommunication Standards Institute, ETSI);

6) eurooppalainen standardi eurooppalai-sen standardisointielimen vahvistamaa EN-standardia;

7) kansainvälinen standardisointielin kan-sainvälistä standardisointijärjestöä (Interna-tional Organization for Standardization, ISO)ja kansainvälistä sähkötekniikan standar-disointijärjestöä (International Electrotechni-cal Commission, IEC);

8) kansainvälinen standardi kansainvälisenstandardisointielimen julkaisemaa ISO- taiIEC-standardia;

9) kansallinen standardisointielin standar-disoinnin keskusjärjestöä ja niitä yhteisöjä,joilla on toimivalta kansalliseen edustami-seen eurooppalaisissa ja kansainvälissä stan-dardisointielimissä.

4 §

Standardien valmistelun järjestäminen

Standardien kansallista valmistelua vartentarvittava järjestelmä koostuu standardisoin-nin keskusjärjestöstä ja sen kanssa sopimuk-sen tehneistä yhteisöistä, joita keskusjärjestövoi käyttää apunaan hoitaessaan sille jäljem-pänä säädettyjä tehtäviä.

Standardisoinnin keskusjärjestönä toimii

HE 214/2002 vp26

Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.

5 §

Standardisoinnin keskusjärjestön tehtävät

Sen lisäksi, mitä jäljempänä säädetään,standardisoinnin keskusjärjestön tehtävänäon:

1) vastata standardisoinnin kansallisestahallinnoinnista ja tähän liittyvien asioidenorganisoinnista;

2) huolehtia standardien kansallisen val-mistelun järjestämisestä ottaen huomioontässä laissa säädetyt ja kansainväliseen stan-dardisointiyhteistyöhön liittyvät periaatteetsekä antaa tätä varten tarvittavat ohjeet;

3) edistää kansallista osallistumista eu-rooppalaisten ja kansainvälisten standardienlaadintaan;

4) vahvistaa ja kumota kansalliset standar-dit;

5) pitää saatavilla kansallista standardiko-koelmaa sekä huolehtia siitä, että kansallisetja eurooppalaiset standardit ovat saatavillakohtuullisin ja tasapuolisin perustein;

6) pitää yllä tietopalvelua ja muita standar-disointiin liittyviä tietojärjestelmiä;

7) välittää tietoja standardisoinnista jastandardien kehityksestä;

8) julkaista standardien viitetiedot sitenkuin se on tarpeen Euroopan yhteisön direk-tiivien soveltamiseksi.

6 §

Standardisoinnin keskusjärjestön tehtävientarkempi määrittely

Kauppa- ja teollisuusministeriö sopii tarvit-taessa tarkemmin standardisoinnin keskusjär-jestön kanssa sille tässä laissa säädettyjentehtävien hoitamisesta.

7 §

Standardille asetetut vaatimukset

Kansallisen standardin on täytettävä seu-raavat vaatimukset:

1) standardi soveltuu tarkoitukseensa;2) standardi hyväksytään laajasti;

3) standardi on muiden standardien kanssasopusoinnussa;

4) standardi mahdollistaa teknologisen in-novaation ja kilpailun;

5) standardi on yhdenmukainen vastaavaneurooppalaisen standardin kanssa, jos sellai-nen on vahvistettu;

6) standardi ei syrji eri alkuperää oleviatuotteita;

7) standardi ei aseta tarpeettomia esteitäkansainväliselle kaupalle.

Kansallinen standardi tulee kumota, jos seon ristiriidassa vastaavan eurooppalaisenstandardin kanssa.

Asianomaisen ministeriön asetuksella voi-daan säätää poikkeuksia 1 momentin 5 koh-dan ja 2 momentin vaatimuksesta ottaenhuomioon standardien ja teknisten määräys-ten ilmoitusmenettelydirektiivissä mainitutehdot.

8 §

Edustus eurooppalaisissa ja kansainvälisissästandardisointielimissä

Standardisoinnin keskusjärjestö huolehtiikansallisesta edustuksesta eurooppalaisissa jakansainvälisissä standardisointielimissä yh-dessä muiden kansallisten standardisoin-tielinten kanssa.

9 §

Hyvän hallinnon takeet

Standardien kansallisen valmistelun tuleeolla vapaaehtoista, lähtökohtaisesti yhteis-ymmärrykseen perustuvaa sekä avointa jajulkista. Lisäksi valmistelun pitää olla järjes-tetty siten, että eri osapuolilla on mahdolli-suus näkemysten esittämiseen.

Standardisoinnin keskusjärjestön tulee tä-män lain soveltamisalaan kuuluvia julkisiahallintotehtäviä hoitaessaan noudattaa, mitä 1momentissa sekä viranomaisten toiminnanjulkisuudesta annetussa laissa (621/1999) jakielilaissa (148/1922) säädetään. Mitä tässämomentissa standardisoinnin keskusjärjestös-tä säädetään, koskee myös muita kansallisiastandardisointielimiä niiden hoitaessa tämänlain soveltamisalaan kuuluvia julkisia hallin-

HE 214/2002 vp 27

totehtäviä.Tämän lain soveltamisalaan kuuluvia julki-

sia hallintotehtäviä hoitaessaan tulee 4 §:n 1momentissa tarkoitettujen yhteisöjen noudat-taa, mitä 1 momentissa ja 2 momentissamainituissa laeissa säädetään.

10 §

Ilmoitusmenettely

Standardisoinnin keskusjärjestö ja muutkansalliset standardisointielimet ovat velvol-lisia:

1) ilmoittamaan Euroopan yhteisöjen ko-missiolle ja standardien ja teknisten määräys-ten ilmoitusmenettelydirektiivin liitteissä I jaII mainituille standardisointielimille standar-disointihankkeistaan sekä toimittamaan niillepyynnöstä ehdotukset standardeiksi;

2) sallimaan 1 kohdassa tarkoitettujenstandardisointielinten osallistumisen standar-disointihankkeisiin;

3) toimittamaan pyynnöstä komissiollestandardisointiohjelmansa tai osan siitä.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuiten-kaan sovelleta eurooppalaisen tai kansainvä-lisen standardin kanssa yhdenmukaisen kan-sallisen standardin voimaan saattamiseen.

Tarkempia säännöksiä ilmoitusmenettelys-tä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

11 §

Standardien noudattaminen

Standardin noudattaminen on vapaaehtois-ta, jollei erikseen toisin säädetä. Jos säädök-sessä kuitenkin viitataan standardiin, edellyt-tää tämä, että sen osalta on noudatettu, mitä 7§:ssä, 9 §:n 1 momentissa ja 10 §:ssä sääde-tään.

Säädöksissä viitattavien standardien kieles-tä on voimassa, mitä siitä annetussa laissa553/1989 säädetään.

12 §

Standardisoinnin valtionavustus

Valtion talousarvioon voidaan ottaa määrä-raha valtionavustusten myöntämiseksi stan-

dardisoinnin keskusjärjestölle sille tässä lais-sa säädettyjä tehtäviä varten.

Tässä laissa tarkoitettuihin valtionavustuk-siin sovelletaan, mitä valtionavustuslaissa(688/2001) säädetään.

13 §

Suoritteiden maksullisuus

Standardisoinnin keskusjärjestö perii yhte-näisin perustein standardeista ja muista tähänlakiin perustuvista suoritteistaan maksun, jo-ka vastaa enintään suoritteiden tuottamisestakeskusjärjestölle aiheutuvien kokonaiskus-tannusten määrä (omakustannusarvo). Mak-sujen alentamiseen voidaan käyttää keskus-järjestölle myönnettyä valtionavustusta ja sensaamia muita tuloja.

14 §

Ohjaus

Kauppa- ja teollisuusministeriö huolehtiistandardisoinnin perusrakenteiden ylläpidos-ta ja kehittämisestä sekä muusta standar-disoinnin ohjauksesta.

15 §

Valvonta

Kauppa- ja teollisuusministeriö valvoo tä-män lain noudattamista.

Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oike-us velvoittaa standardisoinnin keskusjärjes-töä ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin, josse tai sen kanssa 4 §:n 1 momentin nojallasopimuksen tehnyt yhteisö toimii tämän lainvastaisesti. Vastaavasti kauppa- ja teolli-suusministeriöllä oikeus velvoittaa muitakansallisia standardisointielimiä ryhtymäänkorjaaviin toimenpiteisiin, jos ne toimivattämän lain vastaisesti.

16 §

Tiedonsaanti

Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oike-us saada standardisoinnin keskusjärjestöltä ja

HE 214/2002 vp28

muilta kansallisilta standardisointielimiltätämän lain noudattamisen valvontaa vartentarpeellisia tietoja.

Standardisoinnin keskusjärjestön on huo-lehdittava siitä, että se pystyy toimittamaankauppa- ja teollisuusministeriölle tämän lainnoudattamisen valvontaa varten tarpeellisiatietoja 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuilta yh-teisöiltä.

17 §

Neuvottelukunta

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi tarvit-taessa perustaa standardisointiasioiden käsit-telyä varten neuvottelukunnan. Neuvottelu-kunnasta säädetään tarkemmin valtioneuvos-ton asetuksella.

18 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta200 .

Tällä lailla kumotaan standardisoimislaki(197/1942) siihen myöhemmin tehtyine muu-toksineen.

19 §

Siirtymäsäännös

Tämän lain nojalla jäävät voimaan seuraa-vat säädökset, kunnes valtioneuvoston ase-tuksella toisin säädetään:

1) valtioneuvoston päätös räjäytys- ja lou-hintatyön järjestelyohjeista (410/1986);

2) valtioneuvoston päätös rakennus- jamuuraussementin kromaattipitoisuudesta(593/1986).

—————

Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2002

Tasavallan Presidentti

TARJA HALONEN

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre