CU

LT24

MAGAZINE

TEATTERI • KIRJAT • KUVATAIDE • ELOKUVA • TANSSI • MUSIIKKI • MUSEOT • TYYLI & DESIGN • MATKAILU • RAVINTOLAT

Lilli Paasikivi siirtyy hovineidosta johtajaksi

Eija-Liisa Ahtila: "Näyttelyäni ei pidä suorittaa"

Remu perhe-elämästä: "Keikka voittaa kotiolot"

Hannu Mäkelä: "Kirjoitan niin kauan kuin pää kestää"

Toukokuu 2013 Johtava kulttuurin ja viihteen ajankohtaisjulkaisu Ilmaiseksi kerran kuussa

Kulttuurikortti-tarjouksissa:

Radion Sinfoniaorkesteri,

Hurriganes-musikaali, Zodiak,

Kallio-Kuninkalan konsertti

s. 23

MiinaSupinen:

"Tärkeintä on työ ja rakkaus s. 5

+ Tarmo Paunu esittelee Pakanabändin, uusi muotitapahtuma Pre Helsinki, ihana Junibacken, Maria Oivan ihmiskauppamusikaali, moniosaaja Sanni, arviot, vuoden kahvilatyöntekijä

Kirjailija ja humoristi

CULT24

MA

GA

ZIN

E

2 Toukokuu 2013

CULT24

MA

GA

ZIN

E

kuukauden sitaatitsana päätoimittajalta tässä numerossa

Uuden ajan kulttuurilehti

Päätoimittaja: Pauli Jokinenpauli.jokinen@cult24.fi

044 52 42 520

Toimitus: Hämeentie 300530 Helsinki

toimitus@cult24.fi

Uutisia netissä: cult24.fi

AD & taitto: Hanna Huokuniemi

Myynti: Olavi Suhonenmyynti@cult24.fi

045 27 19 090

Jari Ruottinenmyynti.jari@cult24.fi

050 41 22 941

Mediakortti: cult24.fi /mediakorttiAineisto: aineisto@cult24.fi

Lehti ei vastaa tilaamattomasta aineistosta.

Jakelupisteet: cult24.fi /jakelupisteet

Cult24 Magazine on ilmainen kulttuurin ajankohtaislehti,

joka ilmestyy pääkaupunkiseudulla. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa.

Painos 30 000. Lehteä jaetaan noin 120 pisteessä.

Painopaikka: Botnia Print

Julkaisija: Cult24 Media Oy

ISSN-L 2243-352XISSN 2243-352X

Y-tunnus: 2488886-8

Seuraava lehti ilmestyy 7.6.

Kansikuvaan antoi inspiraation Francisco Goyan teos

Alban herttuatar järjestelee hiuksiaan (1797).

Mitä neuvoja antaisit nuorille, jotka valitsevat ammattia: kannattaako valita näyttelijän ammatti?

Kumpi on elämässäsi tärkeämpää; taide vai viihde?

Mikä on ensimmäinen muistosi elokuvista?

Kuka on suosikkipoliitikkosi kautta aikojen?

cultgallup

SARI MÄLLINENnäyttelijä

AARNI KIVINENnäyttelijä

Kannattaa harkita äärimmäisen tarkkaan. Siinä vaihees-sa kun on intohimoa, ja kokee ettei ole elämässä mitään muuta mahdollisuutta, niin siitä vaan. Itse pääsin teatteri-kouluun yhdeksännellä kerralla.

Kultainen leikkaus. On hyvä juttu, jos viihteen avulla saa tuotua tärkeitä asioita esiin. Haudanvakava taide taas saat-taa karkottaa katsojia. Pitää tasapainoitella.

Se oli piirretty Robin Hood. Asuin kaksi vuotta Saksassa 1974–75, niin siellä kävimme katsomassa. Se oli saksaksi dubattu. Se oli ensimmäinen kerta isossa elokuvateatterissa, joten se oli mullistava kokemus. Aika hauska sattuma, että Robin Hoodia näytellään kesällä Suomenlinnan kesäteat-terissa ja olen siinä mukana.

Olen sen ikäinen, että muistan ajan jolloin Kekkonen oli ainoa vaihtoehto, eikä häntä silloin edes kritisoitu. Mutta sanotaan nyt Ryti ja Paasikivi, he olivat rankoissa paikoissa.

Jos veri vetää, niin miksi ei, mutta kivikkoinen tie siellä on vastassa. Pitää varautua siihen, että se on aika raakaa työtä. Nykyään nuorilta näyttelijöiltä vaaditaan paljon enemmän osaamista kuin aikaisemmin. Pitää olla monilahjakas, pitää osata myös myydä ja markkinoida itseään. Lisäksi pitää kes-tää julkisen arvostelun kohteena oleminen.

Taide on minulle työtä, mutta siviilielämässä viihde, kuten dekkarikirjat, on kovassa kulutuksessa. Aika tasan menee.

Se oli 1970-luvulla Kemissä, olin suunnilleen 8-vuotias. Se oli lasten elokuva, jossa metsän ihmiset oli kutistettu pie-niksi, ne oli ikään kuin keijuja muiden ihmisten rinnalle. Se oli valtava kokemus, pohdin miten ne ihmiset on saatu niin pieniksi. Tänäkään päivänä en tiedä mikä elokuvan nimi mahtoi olla. Olen sitä kysellyt jopa Peter von Baghilta.

Sydämeni ja mieleni on vasemmalla. Olen myös vasem-mistoliiton jäsen. Elvi Sinervoa arvostan menneisyydestä, ja nykyisistä poliitikoista arvostan Sirpa Puhakkaa, Silvia Modigia ja Paavo Arhinmäkeä. Lapsuudessa vahvat muisti-jäljet on jättänyt Urho Kekkonen.

4 Kolumnit: Sakkinen ja Taarasti

KIRJAT5 Miina Supinen6 Hannu Mäkelä

MUSIIKKI7 Remu ja Hurriganes-musikaali8 Samae Koskinen9 Lilli Paasikivi

TEATTERI10 Maria Oiva11 Elämäni roolit: Aarni Kivinen

KUVATAIDE12 Eija-Liisa Ahtila13 Tarmo Paunu

ELOKUVA14 Greta Garbo

TYYLI & DESIGN15 Pre Helsinki

KULTTUURIMATKAILU16 Junibacken

18-19 Arviot

RAVINTOLAT20 Vuoden kahvilatyöntekijä21 Vapaarouva van Bornsdorffi n ravintolaratsia

23 Kulttuurikorttitarjoukset24 Ettekö te tiedä kuka on Sanni?

KRIITIKKO Otso Kantokorpi kertoi lopettavansa kirjoittelun Alma Median lehtiin, koska nämä käyttävät samoja kirjoituksia useis-sa lehdissä. Ymmärrän Kantokorven huo-len siitä, että kulttuurikritiikin mo-niäänisyys kapenee, jos samoja teks-tejä kierrätetään lehdestä toiseen. Ja siinä kohtaa mediatalojen pitäisi katsoa peiliin: haluavatko he omalta osaltaan olla tukemassa kulttuurikritiikin moniäänisyyttä vai kaventamassa sitä? Cult24 tekee voitavansa, jotta kulttuurijournalismi pysyisi moni-puolisena. Samalla asialla ovat lu-kuisat nettisivut ja pienet kulttuuri-lehdet. Mutta ei koko vastuuta kulttuurijournalismin tilasta voi meille sälyttää. Suuret mediatalot: Olkaa roh-keasti kulttuurin asialla. Julkaiskaa monipuolisesti kritiikkiä. Te tavoi-tatte suuren yleisön. Teillä on vastuu.

ä neuvoja antaisit nuorille jotka valitsev yttelijän ammatti?

"Kulttuuriaktiiviset ihmiset elävät pidempään kuin esimerkiksi sohvaperunat. (---) Kuolleiden lukumäärää tutkimalla on pystytty todistamaan, että kyse on parista vuodesta tervettä elämää."

Kirjailija, neurologi ja dosentti Markku T. Hyyppä on tutkinut, että kulttuuri pidentää ikää (Yle.fi ).

"Suurella rahalla rakennettu Helsingin Musiikkitalo tehtiin musiikin ystävien ja muusikoiden tarpeisiin. Mutta missä on isänmaalliset kansanlaulut? Musiikkitalon ohjelmiston

täyttää valitettavasti monikulttuurinen musiikki."Keskustalainen Jaakko Kyllönen haikailee isänmaallisten

kansanlaulujen perään Uuden Suomen blogissa.

"Tärkeämpää kuin maailman selittäminen, on sen muuttaminen."Eero Heinäluoma kertoi kirjansa julkistamistilaisuudessa, miksi hurahti nuorena politiikkaan.

"Tshehovin Kolme sisarta on kertakaikkisen masentava teos. Puhetta, puhetta, aamusta

iltaan. Läkähdyttävää kyllä. Nihilististä lähestulkoon. Mutta toivotonta? Ei ikinä!"

KOM-teatteriin Kolme sisarta ohjannut Lauri Maijala kirjoittaa näytelmän esitteessä.

n

Helsingin juhlaviikotHelsingfors festspelHelsinki Festival

16.8.—1.9.2013www.helsinginjuhlaviikot.fi

Yoko Ono & Thurston Moore 18.–19.8.

Kiss & Cry 16.–18.8.

Reddress 16.–20.8.

Soiva kaupunki 16.8.–1.9.

LIPUT LIPPUPALVELUSTA: PUH 0600 10 800 (1,96 €/MIN+PVM) TAI 0600 10 020 (6,79 €/PUHELU+PVM) MA–LA KLO 8–21, SU JA PYHÄISIN KLO 10–18 TAI WWW.LIPPUPALVELU.FI.

Ohjelma on julkistettu. Liput myynnissä nyt.

PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT SPONSORIT

Radion sinfoniaorkesteri tarjoaa kuulijoilleen kolme monipuolista kausilippusarjaa:

KESKIVIIKKOSARJASSA kuullaan eri aikakausien mestariteoksia myös barokin ja uuden musiikin sävyillä höystettynä.

TORSTAISARJASSA uusitaan keskiviikkosarjan hienoimpia ohjelmistoja noin kerran kuukaudessa.

PERJANTAISARJA tarjoaa mahdollisuuden mukavaan illanviettoon Musiikkitalossa. Jokaiseen perjantaisarjan konserttiin sisältyy lisäksi oheisohjelmaa.

Kaikkiin sarjoihin on myynnissä syksyn 2013 tai koko kauden 2013–2014 kausilippu.

Kausilipulla saat vakiopaikan lisäksi monia muita etuja, joihin voit tutustua osoitteessa yle.fi/rso. Netistä löydät myös tulevan kauden ohjelman ja voit tilata ilmaisen kausiesitteemme!

KAUSILIPUT KAUDELLE 2013–2014 MYYNNISSÄ NYT!

yle.fi/rso

ylikapellimestari Hannu Lintu

OLEN elänyt vailla huolia paratiisisaarella, olen ollut vangittuna mielipiteideni vuoksi, olen ollut koulukiusaaja, olen ollut ihailtu sankari, olen ollut vanhempi, joka syyllis-tää pientä lastaan vain siksi, että minulla itselläni on jatkuvia työkiireitä… tai enhän se oikeasti minä ollut, vaikka minusta siltä noita kirjoja lukiessa tuntuikin. Kaunokirjallisuuden lukeminen on ylivertainen keino päästä ja joutua elämään toisen ihmisen elämää. Se pakottaa katso-maan asioita vieraista näkökulmista ilman oman elämänpiirin rajoitteita. Kun arvot yhteiskunnassa tuntuvat kovenevan ja itse-keskeisyyden ilmapiiri nostaa päätään, on aika ottaa esille kaikkien saatavilla oleva vastalääke – lukeminen. Kohtaamiset, matkustaminen, eloku-vat, teatteri ja moni muu ymmärrystä la-ventava asia on meistä jokaiselle hyväksi. Taidemuodoista kaunokirjallisuuden mer-kitystä empatian vahvistajana on kuitenkin vaikea ylittää. Lukemisen palkitseva hitaus sekä mielikuvituksen ja kaikkien aistien valpastumisen vaatimus tempaisevat luki-jan koko mielen. Lukukeskus kokosi verkkosivuilleen osana huhtikuussa vietettyä lukemisen tee-maviikkoa, Lukuviikkoa, eri tutkimuksista 10 faktaa, jotka selvittävät suomalaisten lukutaitoa ja suhtautumista lukemiseen. Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat edelleen lukukansaa, mutta lasten ja nuor-

ten lukuinto on kääntynyt laskuun. Peruskoulut, lukiot ja useat muut oppi-laitokset kehittävät toimintaansa kohti elämyksellistä ja yhteisöllistä oppimista. Kaunokirjallisuuden käyttö sopisi mieles-täni erinomaisesti lähes aineeseen kuin ai-neeseen. Tunteiden kautta saatu kokemus on eri asia kuin opittu fakta, mutta oma-kohtaiset kokemukset luovat hyvän pohjan sille, että myös faktojen opettelu on mie-lenkiintoisempaa ja motivoivampaa. Usein pahojen ajatusten, kiusaamisen ja vainoamisen takana on tietämättömyys ja pelko. Jos huomaat ympärilläsi tällaista kovuutta, ei tilanteeseen auta rynnätä tie-tenkään konkreettisesti kirja kädessä. Sen sijaan taisteluun voi osallistua lukemalla, keskustelemalla ja luomalla niiden kautta lukemismyönteistä ja kaunokirjallisuutta arvostavaa ilmapiiriä. Pidetään suomalaiset lukukansana jat-kossakin!

Riitta Taarasti on Kirjastokaistan päätoimittaja. www.kirjastokaista.fi

Empatiahoitoa kaunokirjallisuudesta

Kolumni: Riitta TAARASTI

Venetsiasyndrooma

Kolumni: Riiko SAKKINEN

JOKA kerta kun Venetsian biennaalin pää-näyttelyn taiteilijalista julkistetaan, alkaa valitus niissä maissa, joista ei valittu yhtään taiteilijaa mukaan tähän maailman merkit-tävimpään taidetapahtumaan. Tänä vuonna suomalaiset nurisivat, mutta espanjalaiset pistivät niin kovan rähinän päälle, että ku-raattori Massimiliano Gioni taipui lopulta painostuksen alla ja otti jälkikäteen yhden espanjalaisen Ensyklopedinen palatsi -näyt-telyynsä. Eipä huvittaisi olla Paloma Polon pöksyissä tietäen olevansa esillä muistakin syistä kuin taiteellisen tasonsa takia. Espanjalaisilla on luhistuneen impe-riumin syndrooma. Heillä on ollut Goya, Velázquez, Picasso, Miró ja Dalí, mutta täl-lä hetkellä heidän ainoa taiteen supertäh-tensä on Kiasman takapihalla pultsareita kuoppaan asuttanut Santiago Sierra. Muu-tama vuosi sitten hän teki Venetsian bien-naalin historian yhden tärkeimmistä teok-sista: Espanjan paviljongin ovella kysyttiin henkilöllisyyspapereita ja sisään päästettiin ainoastaan maan kansalaisia. Esillä olivat edellisen näyttelyn jäänteet ja roskat. Sier-ra selitti että "biennaalin kontekstissa me kaikki pelaamme kansallisella ylpeydellä ja halusin tehdä sen näkyväksi. Ei pidä unohtaa, että biennaaliin osallistuvat kaik-kein vahvimmat valtiot. Etiopialla ei ole paviljonkia". Sierra oli johdonmukainen ja kieltäytyi myöhemmin ottamasta vastaan Espanjan kuvataiteen valtionpalkintoa.

Tässä vaiheessa kevättä taideväki alkaa kyselle toisiltaan, että tavataanko Venetsi-an avajaisissa kesäkuussa. Minua ei kannata sieltä etsiä. En matkusta näyttelyihin, joissa ei ole teoksiani esillä. Olen kuitenkin ker-ran käynyt biennaalin avajaisissa, vuonna 2001. Silloin päänäyttelyssä oli mukana seitsemän suomalaistaiteilijaa ja kotimaan taidemaailma ei meinannut pysyä nahois-saan. Olin kaksikymppinen taideopiskelija eikä minulla tietenkään ollut kutsukort-tia. Hyppäsin aidan yli Giardininiin, jossa kansalliset paviljongit sijaitsevat. Minulla oli kassissa pursotettavaa kermaa ja kakku-pohja tarkoituksenani kakuttaa näyttelyn kuraattori Harald Szeeman, jota kohdeltiin taidemaailmassa kuin puolijumalaa. Szee-manilla oli onnea, en löytänyt häntä. Taiteilijana itsekin unelmoin saavani teokseni joskus esille Venetsiaan. Se kos-kee kuitenkin ainoastaan päänäyttelyä, ei Suomen paviljonkia. Dissidenttinä minulle olisi vastenmielistä edustaa Suomea ja sen hallitusta. En voi myöskään kopioida ihai-lemaani Santiago Sierraa. Lupaan siis tässä kirjallisesti, että jos minut valitaan joskus Suomen edustajaksi Venetsian biennaaliin, kieltäydyn kyseenalaisesta kunniasta.

Riiko Sakkinen on Espanjassa asuva taiteilija, jonka kirjoituksia voi lukea lisää blogista www.riikosakkinen.com

CHARMAINE CLAMORSunnuntai 26.5. klo 16.30

Maailma kylässä -festivaali 25.–26.5.2013Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki

Sierra Maestra & Kuukumina (CUB/FIN) Hanggai (CHN) The Cambodian Space Project (CAM/USA)Jambinai (KOR)Pelbo (NOR)Totoo Zebingwa & Sanaa Sana (TAN)Melech Mechaya (POR)Ismo AlankoDiandraPMMPDon Johnson Big Band FeatFest SpecialKuningasidea

+ 200 muuta esitystä

Koko ohjelma: maailmakylassa.fi

Vapaa pääsy!

Tapahtumaa tukevat: Helsingin kulttuurikeskus sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö

Partnerit:

KUVA

| PH

OTO

: HYD

EE A

BR

AH

AN

5CULT24

MA

GA

ZIN

E

Toukokuu 2013 KirjatKirjatC

ult24

Miina Supisen seuraava kirja ilmestyy syksyllä.

ROK! Kitaransoitto on koko elämäni. Miten pääsee musiikkibisnekseen? Asennetta löytyy. Tahdon rokkitähdeksi.

Sex & Drugs & Rock ’n’ Roll, Sysmä

Aina sitä unelmoida voi. Mutta kestäisitkö rokki-tähden elämän paineet? Kerron sinulle varoitta-van tarinan eräästä Kille-nimisestä sukulaisesta-ni, joka on tunnettu keikkamuusikko. Kille oli matkalla Jyväskylään esittämään yhtyeensä Love Brigaden kanssa hittejään levyl-tä Love is a Pool of Pain. Kille oli ympäröinyt silmänsä kajalilla ja pukeutunut tiukkoihin hou-suihin. Hän oli valmis hurmaamaan yleisönsä. Love Brigaden pojilla oli ilo ylimmillään keikka-bussissa. Vain rumpali viilasi kynsiään ja mulkoili pahasti Killeä. Pahansuopa rumpali oli kadehtinut Killeä jo kauan. Hän oli nimittäin sanoittanut ja sävel-tänyt puolet kappaleista, myös hitin "Don’t Ask Me to Love", mutta Kille oli niin komea, että hän vei fanien sydämet. Teosto-maksut menivät toki rumpalille, mutta katkeruus kaihersi hänen mieltään kun hän laskeskeli yksinäisenä rahojaan. Sillä aikaa laulaja kuherteli fanien kanssa ja joi bändäreitten navasta kuohuviiniä. Rumpali jou-tui juomaan kuohuviinin samppanjalasista, ja vaikka se oli napaa isompi, se ei tuntunut hänestä ollenkaan samalta. Jyväskylän keikka sujui hyvin, kunnes tuli viimeisen kappaleen aika. Killellä oli aina tapa-na päättää keikkansa niin sanottuun stagediveen. Siinä hän syöksyi pää edellä lavalta. Yleisö otti hänet kiinni ja hän kulki heidän käsiensä varassa kuin aalloilla. Killen mielestä se oli ihanaa. Se tuntui siltä kuin olisi sardiinien kuningas rak-kauden Välimeressä. Rumpali, se ruoja, oli keksinyt kamalan juonen. Hän oli järjestänyt eturiviin kätyreitään! Ja kun Kille teki stagediven, väkijoukko jakau-tuikin kahtia kuin Punainen meri Mooseksen edessä. Kille läiskähti suoraan maahan. Se oli kauheaa katsottavaa. Nenän murtumisen ääni kuului kitaravallin yli. Kille joutui sairaalaan. Siellä lääkärit tutkivat hänen nenäänsä, mutta koska hän oli allerginen anestesialääkkeelle, sitä ei voitu plastiikkakirurgian keinoin enää korjata entiselleen. Killen nenä jäi vinoksi ja kauneus oli

enää muisto vain. Yleisö oli niin pinnallista, että se hylkäsi Killen. He käänsivät huomionsa toisaalle. Ja nyt valokeilaan astui rumpali, joka oli käynyt kau-neusfarmilla. Siellä hän oli juonut vihreitä teho-mehuja ja hänen hipiäänsä oli hoidettu hedel-mähapoilla. Hänellä oli uusi kampauskin, joka toi mieleen papukaijan. Yleisö ihastui. Rum-palihan näytti suorastaan hehkuvan. Se johtui mineraalimeikeistä, joissa oli valoa heijastavia partikkeleita. Rumpali siis säkenöi ja rummutti ja val-loitti monia nuorten naisten sydämiä. Kille taas vetäytyi kuoreensa ja masentui. Lopulta Kille oli oli niin surullinen, että erosi bändistä. Hän meni yksin kotiin juomaan kuohuviiniä omasta navas-taan, joi liikaa, sai alkoholimyrkytyksen ja joutui taas sairaalaan. Sattui niin, että hoitaja ja lääkäri olivat Love Brigaden fanikerhon presidentti ja rahastonhoi-taja. He päättivät heti, että kun kerran Killeltä oli tolkku joka tapauksessa poissa, he voisivat vääntää nenän suoraksi. He oikoivat pikaisesti nenän samalla kun vatsaa tyhjennettiin. Pian Kille heräsi vatsa huuhdeltuna ja nenä suorana. Hän toipui sairaalassa pari päivää ja palasi estra-dille komeana ja karismaa säkenöiden. Yleisö huusi innoissaan ja hurrasi Killelle. Se tuntui palvovan häntä enemmän kuin koskaan. Mutta Kille katsoi yleisöä kiukkuisesti ja huusi: "Tehdäänkö nenällä musiikkia? Kysyn vaan! Ei tehdä! Vaan sydämellä! Siitäs saatte, minä en enää piittaa teistä, vaan menen etsimään itselleni uuden ammatin. Aion ottaa yhteyttä ammatin-valintapsykologi Orvokki Leukaluuhun, joka on sukulaiseni ja ihana nainen, ja häneltä minä saan uudet suuntaviivat elämääni. Te, hyvä yleisö, saatte petollisen rumpalin ja lisäksi: pitäkää tunk-kinne!" Ja näin sanottuaan Kille paljasti yleisölle takapuolensa eikä enää koskaan laulanut säet-täkään. Hänestä tuli minun suosituksestani joulukuusien kasvattaja ja myyjä. Rumpali jäi rummuttelemaan, mutta Love Brigaden loiston ajat olivat ohi.

Orvokki Leukaluu, ammatinvalintapsykologi

Ote Miina Supisen kirjasta Orvokki Leukaluun urakirja

tossa ja Työväen akatemiassa. Koetko olevasi unelmatyössä? – Kyllä. Mutta nyt kun viimeistelen ro-maania, niin ihan kauheaa tämä välillä on, hirveä paine koko ajan. Työ on juuri nyt ko-vin intensiivistä ja raskasta. Mutta sitten siinä on se vapaus, en haluaisi päivätöihin. Miten piiskaat itseäsi töihin, kun ei ole pomoa hengittämässä niskaan? – Olen ilmoittanut Facebookissa, että en ole siellä nyt. Jos käyn siellä, niin kavereiden pitää häätää minut pois. Netin sulkeminen vapauttaa. Myös deadline, paniikki ja vitutus auttavat. Mitä itse kysyisit omasta työstäsi Or-vokki Leukaluulta? – Varmaan jotain raha-asioita. Tosi paljon energiaa menee hukkaan, kun miettii rahaa. Tähän mennessä rahat ovat aina riittäneet ja hyvin olen pysynyt leivässä. Mutta tulevaisuus on aina epävarmaa. Varsinkaan jos ei ole apu-rahaa, kuten minulla ei tänä vuonna ole. Kun kirjoittaa kirjaa ja sulkeutuu ulkomaailmalta, niin ei ole solmimassa duunikuvioitakaan. Kun olet kirjoittanut työelämää käsit-televän kirjan, olet tietenkin automaattises-ti työelämän asiantuntija. Millaisena näet suomalaisen työelämän? – Seuraan tarkimmin media-alaa. Siel-lä on voimakas lopareiden ottamisen trendi, kova työntekijöiden joukkopako on menossa. Uskon, että tulevaisuus on sellaisissa julkaisuis-sa kuten Long Play, joissa on profi loituneita ja ammattitaitoisia freelancereita. Tuntuu, ettei ihmiset enää suostu menemään sorvin ääreen avokonttoriin. Media-alalla on ollut pitkään vaikeita vuosia ja monia yt-kierroksia, niin ei-vät työntekijätkään ole enää kovin solidaarisia työnantajalle. Uskon, että samanlaista on mo-nilla muillakin aloilla. Seuraava kirjasi ilmestyy syksyllä. Mitä se käsittelee? – Siinä on tosi isoja teemoja. Se on sel-lainen "mitä ajattelen kaikesta"-tyyppinen. Siinä on vahva kolmiodraama ja rakkausta-rina. Sitten siinä on hengellinen vire, siinä on ateisti, joka vaikeiden elämänkokemusten keskellä ei kestä sitä, vaan etsii lohtua ja yrit-tää päästä kultin jäseneksi. Kirjassa kelataan kuolemaa ja kuolemanjälkeistä elämää. Tämä on selkeästi vaikein kirja, jota oon tehnyt. Mietin välillä olenko haukannut liian ison palan. Mutta ei tässä hommassa ole mitään järkeä, jos ei riskeeraa. Minua itseänikin kiin-nostaa, mitä siitä tulee.

Pauli Jokinen

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja (WSOY)

Kirjailija Miina Supinen loi hulvattoman am-matinvalintapsykologin Orvokki Leukaluun, jota Miitta Sorvali esitti radiossa. Nyt Leu-kaluun uravinkit on julkaistu myös kirjana ja Sorvalin lukemana äänikirjana. Supinen ha-luaisi itse kysellä Leukaluulta raha-asioista.

ORVOKKI Leukaluu on hahmo, joka vastai-lee ihmisten työelämää koskeviin ongelmiin. Miina Supinen, miten Leukaluun hah-mo sai alkunsa? – Se oli tilaustyö Ylen radioteatterilta. Minulta tilattiin 20 minikuunnelmaa, joiden piti olla hauskoja monologeja. Samassa sarjassa on esitetty muun muassa Tuomas Kyrön Mie-lensäpahoittaja. Mietin ensin, että kirjoitan 20 hedelmäaiheista tarinaa. Sitten mietin, että 20 syytä riisuutua olisi hyvä teema, mutta tuntui etten siitäkään saisi riittävän montaa hyvää jut-tua. Sitten tuli mieleen ammatit. Erilaiset työt ja ammatti-identiteetit ovat aina kiinnostaneet minua. Kirjoitin kuunnelmat hieman Orson Welles -tyyppisesti, että ne kuulostivat oikealta radio-ohjelmalta. Jos niitä kuunteli vaikkapa autossa, niin hetken voi luulla, että siellä pu-huu oikea ammatinvalintapsykologi. Mistä tuli nimi Orvokki Leukaluu? – Minulla oli mielessä kertoja, joka on hie-man vanhempi, tosi tietoviisas ja vähän hullu. Nimi tuli siitä, kun näin Herttoniemen kirjas-tossa Väinämöistaulun, josta tuli mieleen hauen leukaluusta tehty kannel. Orvokki puolestaan on tyttäreni toinen nimi. Orvokki Leukaluu kuulostaa naiselliselta, koristeelliselta, mutta samalla tosi pelottavalta. Olitko mukana kun radio-ohjelmaa nauhoitettiin? – Olin studiossa mukana. Se on kirjaili-jaurani huippuhetkiä, kun sain olla kuuntele-massa miten omista teksteistäni tehtiin kuun-nelmaa. Oma teksti ei sillä tavalla naurata normaalisti, mutta Miitta Sorvalin esittäminä ne naurattivat ja olivat tosi hauskoja. Tekste-jä lukenut Miitta repeili välillä, samoin minä ja ohjaaja Erja Manto. Sitten äänimiestäkin alkoi naurattaa. Kaikki saatiin nauhoitettua kahdessa päivässä. Orvokki Leukaluun ammatinvalinta-ohjeet ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Onko Orvokki ihan oikeassa ammatissa vai olisiko hän kaivannut hieman neuvoja? – Ei hän varmaan olisi huolinut neuvoja. Mutta selvästikään hän ei ole oikeassa amma-tissa. Oliko kirjaa hauska kirjoittaa? – Se on ainoa kirjani, jota ei ole ollut vai-kea kirjoittaa. Ne ovat niin lyhyitä tekstejä, että niiden kanssa ei ajaudu niin syville vesille. Kirjoitin usein pari, kolme tai neljäkin tekstiä päivässä. Kirjoitat kirjasi esipuheessa, että tär-keää on vain työ ja rakkaus. Onko näin? – On se minulle. Työtäkin on niin kovin monenlaista. Ei välttämättä tarvitse rakastaa konttorissa istumista tai ojan kaivamista. Ja rakkauskin on tärkeää. Rakkautta on erilaista. Se on terveen ihmisen merkki on, että pystyy rakastamaan. Millaista työtä itse teet juuri nyt? – Nyt keskityn romaaniin, joka ilmestyy syksyllä. Kirjoitan myös kolumneja, lehtijut-tuja ja muita tilaustöitä. Olen tehnyt myös opetushommia, olen vetänyt luovan kirjoitta-misen kursseja muun muassa Oriveden opis-

Leukaluun aiti

CULT24

MA

GA

ZIN

E

6 Toukokuu 2013KirjatKirjat

PYÖRITTELEN kädessäni uut-ta Mikiä. Se näyttää kirjalta, se tuntuu kirjalta. Kyllä, se on kir-ja, joskin minikoossa, sillä kokoa opuksella on vain 8x12 cm. Pak-suus vaihtelee kunkin teoksen sivumäärän mukaan.

Testasin kirjaa ruuhkaisessa aamujunassa, ja hyvin toimi. Kir-jasinkoko on riittävän suuri myös tällaiselle likinäköiselle ja hieman huonossakin valaistuksessa. Kun kuulin tulevasta minikirjasta, ihmettelin mitä virkaa sil-lä on. Nyt kokeiltuani huomaan pikkuruisen koon edut: mahtuu vähän pienempäänkin käsilaukkuun tai taskuun, ei paina paljon mitään, on kätevä käsitellä ja lukea ylhäältä alas. Paperin ohuus vai-keuttaa hieman sivujen kääntämistä, mutta kyllä siihenkin varmasti harjaantuu useamman käyttökerran myötä. Tämä kirja ei vie paljon tilaa matkakassissa eikä lisää lentolaukun painoa. Libristikollegan kanssa mietimme minikirjan hintaa. Valitseeko kuluttaja uutuuden, jos se maksaa enemmän kuin pokkari? Pok-karin kehtaa sentään laittaa kirjahyllyyn. Mitä teet lukemallesi Mi-kille? Varaatko sille oman tilan pokkareiden viereen? Tosin tällaisen pienen kirjan voi viedä normikokoista kirjaa helpommin tuliaisena myös sille ei niin kirjoihin hurahtaneelle kaverille.

sivujen rapinaa Kun koolla on väliä

Kirjavinkit

Christian Rönnbacka: Julma (Bazar)Porvoolainen poliisi Antti Hau-talehto joutuu ratkaisemaan hankalaa rikosta, pahinta mitä tavalliselle perheelle voi tapah-tua. Mutta eipä ole hänellä muu-tenkaan helppoa. Koukuttava, todentuntuinen dekkari. Suju-vasta kuvaukses-ta huomaa, että kirjoittaja on it-sekin poliisi. Joka osaa lisäksi kir-joittaa. Odotam-me innolla seu-raavaa tarinaa.

Panu Rajala: Lavatähti ja kirjamies (WSOY)

Kansilehdellä lu-kee rakkaustari-na. Sitä se onkin. Kaksi yksinäistä, elämän kolhimaa ihmistä kohtaa, rakastuu, avioi-

tuu. Kahden luovan ihmisen liit-to on harvoin helppo – varsin-kin kun media seuraa kintereillä. Katrin esittämien laulujen jakeet aloittavat jokaisen luvun.

Hannu Harju ja Ismo Loivamaa (toim.): Maria Kallio -ekstraTämä kirja on ihan must kai-kille Maria Kal-lio -faneille. Kirja kertoo kaiken tarvittavan tiedon suositusta naispoliisista. Leena Lehtolai-nen kirjoitti ensimmäisen Maria Kallionsa 20 vuotta sitten. Kirja sisältää myös kaksi ennen jul-kaisematonta novellia: Basistin tapaus ja Kuollut lumiukko.

Antti Tuuri: Bospor Express (Otava)Jokaisen kunnon kirjailijan on jos-kus käytävä kirjal-lisuusfestivaaleil-la. Matkantekoa tietysti helpot-taisi, jos ei kaihtaisi lentämistä eikä tarvitsisi näin ollen jättäytyä epävakaan junan kyytiin. Toi-saalta rauhallinen matkanteko ja viivytykset antavat tilaa olla ja ajatella. Joskus pääasia on matka eikä päämäärä.

Tua Harno: Ne jotka jäävät (Otava)Kirja alkaa: "Minun isäni oli Leo-nard Cohenin näköinen mies". Tämän on pakko olla hyvä. Ja se on. Tarina suvun vaikutuksista tyttären elämään. Joskus ei vaan tiedä lähteäkö vai jäädä, haluta-ko vai eikö. Tehty ratkaisu vaikuttaa kenties koko lop-puelämän. Kuka uskaltaa oikeasti elää niin kuin itse tahtoo?

Lars Mytting: Täyttä puuta. Pilko, pinoa ja kuivaa – puulämmittämisen taito (Bazar)Tämä on vaarallinen kirja. Siinä tuoksuu puu, tuore, hieman kos-tea, halkopino, saunapuut. Saa-tat saada yllättäen äkillisen halun päästä pilkkomaan puita. Kirjan kirjoittaja on norjalainen, mutta kirja on muokattu Suomen oloi-hin ja siihen on lisätty mm. luku saunasta. Kirjassa myös mm. Juha Mieto tunnustau-tuu puuihmiseksi. Mahtava kuvitus.

Kirjailija Hannu Mäkelä asuu maalla. Hän kokee, että maaseudun rauhassa on helppo kirjoittaa. Luonto auttaa, hoitaa ja huolehtii.

HANNU Mäkelän viimeisin kirja, Ääni joka etsi Laulua, on aikuisille ja lapsille sopiva satu. Mäkelä ker-too, että se on kertomus uskalluk-sesta, kohtaamisesta, toisen ja myös oman itsensä löytämisestä. – En koskaan oikeastaan tiedä, mistä ensimmäinen ajatus uuteen kirjaan tulee, mutta jotain siinä lie-nee myös omasta elämästä. Ja sitten on vanha, yleisinhimillinen teemani: pienet ja heikot ja hyvät voivat yh-dessä voittaa ison pahan.

MÄKELÄN ensimmäinen kirja jul-kaistiin vuonna 1965, joten hänen monipuoliseen uraansa mahtuu muun muassa lukuisia romaaneja, lastenkirjoja, runoja, näytelmiä ja toimitettuja teoksia. Mäkelä kertoo kirjoittavansa mielellään lastenkirjoja. Hänen tun-netuin luomuksensa lienee Herra Huu.

– Kirjoitan lapsille ajatellen että he ovat luovia ja älykkäitä, kuten he ovatkin. Lapset ovat lukijoina ehdot-tomia. Heitä eivät yleiset kritiikit ja muodit hetkauta. Aikuiset menevät helpommin muiden junaan ja luu-lottelevat kaikenlaista. Tällä hetkellä työn alla on las-tenkirja Olipa kerran – ja monta kertaa. Mäkelä on juuri viimeistellyt aikuistenkirjan Pushkinin enkeli, joka kertoo Pushkinin ja d´Anthèsin kaksintaistelusta. Kirja ilmestyy elo-kuussa. Mäkelän on vaikea valita omaa suosikkiaan kirjojensa joukosta. – Muutama hyvä vahinko tulee mieleen: lastenkirjoista Hevonen joka hukkasi silmälasinsa ja tie-tenkin ensimmäinen Huu, proosa-puolelta esimerkiksi Äiti ja Mesta-ri. Elämäkerroista voisin mainita Casanovan; se on kaikkein eniten työtä vaatinut kirjani.

MÄKELÄ työskentelee mieluusti aamuvarhaisella, kello viidestä yh-deksään. Hän tunnustaa, että moni aihe saattaa vaatia vuosikausien kyp-syttelyn. – Alan kerätä materiaalia, kun-

nes löytyy ensimmäinen lause, tu-levan teoksen äänilaji. Joskus kirja tulee muutamassa kuukaudessa, joskus vuosien työn jälkeen. Mäkelä kertoo, että hänellä on aina monta työtä olemassa; jos joku ei etene, voi hypätä johonkin toi-seen. Vaihtelu, eri tyylilajit ja uudet aiheet vapauttavat. – Kirjoitan ensin rungon ja ra-kenteen, kuin pystyttäisin taloa. Sit-ten alkaa talon siivous, tarkennus ja sisustus. Kirjoitan jokaisen kirjan ai-nakin kolmeen kertaan ja hion lau-seita sopiviksi. Ja sitten – ovi auki ja katsotaan haluaako kukaan muuttaa sisälle eli alkaa lukea kirjaa. Vastapainoa Mäkelän kirjoitta-miselle tuovat tennis ja kieltenopis-kelu. Hän myös matkustaa paljon, sillä se on tärkeää ja avartavaa työn-kin kannalta. – Pushkinin jäljissä olen nyt matkannut jo pari vuotta, Casano-van jäljillä aikanaan vieläkin enem-män. Mäkelä työskenteli kustanta-mossa lähes 20 vuotta, ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1987. – Tämä ammatti on minulle rakas. Pidän kirjoittamisesta todel-la. Luulen, että kirjoitan niin kauan kuin pää kestää. Täytyy toivoa, että kustantamoita vielä silloinkin on. Ja jos ei ole, kirjoitan silti. Mäkelä toteaa, että amma-tin luonne on muuttunut paljon; hyvän kirjoittamisen merkitys on vähentynyt, ja myynnin ja rahan merkitys kasvanut. – Huuhaata tulee ja menee. Hyvin kirjoitettu sana taas säilyy, vaikkei aina siltä tunnu. Historia-kin sen todistaa. Uskon, että hyvä kirja muodossa tai toisessa säilyy.

Tuija Numminen

Hannu Mäkelä: Ääni joka etsi laulua (Paasilinna)

Kun oma ääni on löytynyt, voi vapaasti laulaa

7CULT24

MA

GA

ZIN

E

Toukokuu 2013 MusiikkiMusiikki

Palatsi-teatteri

TUNNUSTAN: en tähän ke-vääseen mennessä ollut kuun-nellut yhtäkään Hurriganesin albumia kokonaisuudessaan. Itse asiassa olisin luultavasti osannut heidän kappaleistaan nimetä lähinnä Get Onin ja

I Will Stayn. En ollut nähnyt edes heistä kertovaa, JP Siilin ohjaa-maa Ganes-elokuvaa. Yksi musiikkitoimittajan iloista on juttuja varten tehdystä pohjatyöstä kumpuava uuden löytämisen ilo. Kuuntelin pariin päivään läpi Hurriganesin koko diskografi an ja hämmästyin siitä, miten tasokkaita äänityksiä sieltä löytyi. Olkoon tarinoissa Remun änkeröenglannista ja Get Onin lyriikoiden mielettömyydestä kuin-ka paljon huumoriarvoa tahansa, on Ganesin vahva perintö suoma-laiseen rock-musiikkiin helppo käsittää. Omaksi lempparikseni on kevään aikana noussut vuoden 1977 Tsugu Way, jolta voi löytää viitteitä tuolloin Yhdysvalloissa ja bri-teissä vaikuttaneisiin Th e Pretendersin ja jopa Talking Headsin kal-taisiin new wave -bändeihin. Sydän on kuitenkin sitä, minkä Remu tuntee parhaiten: hikistä ja kerosiinilta haisevaa rock’n’rollia.

riitasointuja Tsugu tsugu!

keikkavalinnat

1. P!nkKuusi studioalbumia julkaissut maailmantähti ansaitsi vastikään neljännen Yhdysvaltain sinkku-listan ykkössijansa, ja So Whatin sekä Raise Your Glassin kaltaiset jättihitit soivat Areenassa komea-na yhteislauluna, kun Alecia Beth Moorena syntynyt P!nk saapuu kolmatta kertaa Suomeen.

P!nk, Hartwall-areena 28.5.

2. Daniel JohnstonReilut parikymmentä kasettia ja levyä julkaissut amerikkalaisen uus-folkin pioneeri saapuu vihdoin Suomeen. Kaksisuuntaisesta mieliala-häiriöstä ja skitsofreniasta kärsivän, Tom Waitsin ja Kurt Cobainin fanittaman Johnstonin viimeisin julkaisu on Space Ducks -niminen sarjakuva sekä siihen sävelletty soundtrack.

Daniel Johnston, Talmud Beach, Tavastia 21.5.

3. Sinead O’ConnorTh e Crazy Baldhead -kiertueellaan Finlandia-taloon saapuva ir-lantilainen Sinead O’Connor tunnetaan Nothing Compares 2 U -jättihitin lisäksi hänen vahvoista poliittisista asenteistaan. Lavalla papiksikin vihitty katolinen O’Connor on muun muassa repinyt kappaleiksi paavi Johannes Paavali II:n valokuvan.

Sinead O’Connor, Finlandia-talo 17.5.

4. Maailma kylässäVarma kesän merkki on ilmainen Maailma kylässä -festivaali. Oh-jelmasta löytyy Hanggain mongolialaista sekofolkia, Charmaine Clamorin jazz-diivailua, Jambinain eteläkorealaista hevimölyä ja Melech Mechayan portugalilaista klezmeriä sekä iso liuta kovimpia kotimaisia.

Maailma kylässä, Kaisaniemen puisto ja Rautatientori 25.–26.5.

5. Emmylou Harris & Rodney CrowellYhteislevyn Old Yellow Moon maaliskuussa julkaisseet Harris ja Crowell kuuluvat amerikkalaisen kantrin kuninkaallisiin. Harris on aiemmin työskennellyt ainakin Bob Dylanin, Dolly Partonin, Neil Youngin ja Mark Knopfl erin kanssa, Crowell taas julkaissut soolole-vyjä 1970-luvun lopulta lähtien. Ja huom! Edellisiltana Finlandian lavan valtaa yhtä legendaarinen Lucinda Williams.

Emmylou Harris ja Rodney Crowell, Finlandia-talo 29.5.

Remu kiittelee vuolaasti Hurrigane-sista tehtyä musikaalia, joka näh-dään toukokuussa Helsingissä. Muu-sikko valmistelee parhaillaan myös uutta levyä ja keikoille on kova hin-ku. Mutta miten hän on parantunut viimevuotisesta autokolarista?

HURRIGANESIN debyyttilevystä on aikaa jo 40 vuotta, ja alkuperäis-jäsenistä enää – laskutavasta riippu-en – puolet on hengissä, mutta yh-tyeen keulahahmo Remu Aaltonen pysyttelee kiireisenä. Viime syksynä liikenteenjaka-jaan autollaan rysäyttänyt, kepin va-rassa yhä kävelevä Aaltonen valmis-telee parhaillaan uutta soololevyään, joka tulee ulos "heti kun on valmis".

PORVOOSSA paistaa aurinko, ja vanha kaupunki alkaa heräillä ke-säiseen kukkaansa. Istun vanhaan omakotitaloon pykätyssä studiossa ja seuraan vierestä, kun Remu vii-laa miksaajan kanssa kahta uutta kappalettaan radiokelpoisiksi. Toi-nen on mustalaishenkinen, me-lankolinen laulu kultaisesta kuusta ja kaipuusta, toinen reippaampi lattarirock "arabialaisen keinuvas-ta takamuksesta". Kummassakin on itämainen viitekehys, mikä ei ole Remulle uutta, jos muistellaan vaikkapa Euroviisuja varten sävel-lettyä kappaletta Planeetta. Kahden tunnin väännön jäl-keen raita on valmis, ja siirrymme muusikon kotiin joenrantaan teke-mään varsinaista haastattelua. Remu kertoilee tarinoita kotitalossaan ai-kanaan yöpyneistä tsaareista. Istumme alas, ja ennen kuin

olen ehtinyt kysyä ainuttakaan var-sinaista kysymystä, on hän jo ehtinyt muistella Hurriganesin alkuaikoja, kritisoida uutta länsimaista "teolli-suusmusiikkia" tyhjänpäiväisistä ly-riikoista, kiitellä Jeff erson Airplanea ja Joan Baezia sekä päivitellä Yhdys-valtain poliittista ilmapiiriä.

YRITÄN ohjailla keskustelua uo-miinsa, ja otan puheeksi teatterin. Viime kesänä Remun esiintyi Pep-pi Pitkätossun isänä Turun kesäte-atterissa, ja toukokuussa saa Lin-nanmäen Peacockissa ensi-iltansa aiemmin Tampereella pyörinyt Hurriganes-musikaali. Molemmat projektit saavat Remulta varaukse-tonta kiitosta. – Musikaalihan on parempi kuin Hurriganes! Biisit kuulostavat niin hyviltä, kun mukaan on tuotu kaksi naisääntä. Siinä on sitä silmän-ruokaa, mitä teatteri kaipaa. Jätkät soittavat ihan saatanan hyvin, ja rumpalikin on kuulemma digannut mua skidistä asti, Aaltonen kiittelee. Näytteleminen Peppi Pitkätos-sussa puolestaan sujui Remun mu-kaan kuin itsestään, sillä hän on käy-nyt läpi paljolti samoja juttuja kuin näytelmän isähahmo. "Sossun lehmi-en" kanssa asiointi on tullut tutuksi, joten artistin ei tarvinnut kuin olla oma itsensä ja "puolustaa omiaan".

ASTRID Lindgrenin sairasta ty-tärtään varten ideoima Peppi on kasvattanut itse itsensä, kun äiti on enkelinä taivaassa ja isä laivan kap-teenina maailman merillä. Remul-la on eri lähteiden mukaan neljä tunnustettua lasta, naimisiin hän ei ole koskaan mennyt. Onkin ehkä aiheellista kysyä Remulta, onko

asioita, jotka kaduttavat? – Ei tietenkään. Sanotaan näin, että kyllä keikka kuin keikka aina kotiolot voittaa. Jotkut yrittävät tasapainotella vaimoa ja lapsia sii-nä keikkailun sivussa, mutta mun mielestä sä et pysty kahta venettä soutamaan samaan aikaan. En ole ainakaan itse siinä onnistunut. Ih-misellä voi olla vain yksi rakkaus, Remu tiivistää. Se rakkaus tuntuu yhä olevan musiikki ja sen ympärille raken-nettu show. Sen Remu on osannut alusta asti, ja on täysin oikeassa to-detessaan, ettei uutta Hurriganesia voisi koskaan tulla. Kuten ei voisi uutta Jimi Hendrixiä tai Beatlesia-kaan. Oman bändinsä suosion sa-laisuudeksi Remu mainitsee oman vittumaisuutensa sekä tarkan nä-kemyksensä siitä, mikä on tärkeää: aina ei tarvitse olla hyvä, kunhan on erilainen.

VAIKKA jalat pragaavat, käy Re-mun suu armotonta vauhtia. On mahdotonta sanoa, kuinka paljon puheista kannattaa ottaa vakavasti: moitteet nykynuorten ja miljonääri-äitien "spurgutyylistä" vielä ym-märtää, mutta kun muusikko alkaa puhua aivan uusissa väreissä lois-tavasta taivaasta, putoaa toimittaja viimeistään kärryiltä. – Hulluhan on semmoinen, että se yrittää koko ajan hämmentää, Remu toteaa ja räjähtää nauruun. En voi kuin nauraa mukana.

Anton Vanha-Majamaa

Remu and the Hurriganes -musikaali Linnanmäen Peacock-teatterissa, esitykset 25.5. asti.

Hämmentämisen mestari

CULT24

MA

GA

ZIN

E

8 Toukokuu 2013MusiikkiMusiikki

ROBINHOODIN

SYDÄN

SUOMENLINNANKESÄTEATTERISSA:

DAVID FARRJUHA KUKKONEN

RYÖVÄRIN RAKKAUSTARINA

ENSI-ILTA12.6.2013

ESITYKSET 11.6. - 31.8.2013LIPUT toimituskuluineen alkaen 18,50 €puh. (09) 718 622 www.ryhmateatteri.fi

La 18.5. klo 20.00 Pyhän Laurin kirkko, Vantaa

Su 19.5. klo 15.00 Ritarihuone, Helsinki

VIVA GRAUPNER!Sarjoja soolokokoonpanoille ja orkesterille

Solistit: Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Petra Aminoff, Krzysztof Stencel, Jani Sunnarborg, Asko Heiskanen,

Tindaro Capuano

Liput: 18.5. 20/15 €, 19.5. 25/15 €

Lippupisteestä ja ovelta

SUOMALAISEN BAROKKIORKESTERIN

KONSERTTIKAUDESTA JÄÄ PYSYVIÄ JÄLKIÄ:

Konserttikauden teemana ovat Christoph

Graupnerin (1683-1760) säveltämien teosten

esitykset ja levytykset. Aikalaiset kuvasivat

tuotteliasta Graupneria huippumoderniksi

säveltäjäksi, jonka vahvuutena olivat sointivä-

rit. Esiin pääsevätkin myös harvinaiset soitti-

met kuten viola d amore ja chalumeau. Viva

Graupner! -orkesterikonsertit toukokuussa ja

kamarikonsertit syyskaudella johtaa orkeste-

rin päävierailija Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch.

Levy-yhtiönä on Ondine.

TULOSSA SYYSKAUDELLA:

Talteen jää myös orkesterin taiteellisen joh-

tajan Markku Luolajan-Mikkolan musisointi:

Vivaldin sellokonserttolevytys ja kiertuekon-

sertit toteutetaan syksyllä: 11.8. Vantaa, 31.10.

Lappeenranta, 1.11. Hämeenlinna, 8.11. Helsinki

ja 9.11. Tallinna.

Tutustu myös: Uutta virtaa vanhasta -yhteis-

soittopainotteinen täydennyskoulutuskurssi

muusikoille ja musiikinopettajille 31.8.-1.9.

www.fi bo.fi /virtaavanhasta

Lisää konsertteja: www.fi bo.fi

sssssssssssssuuuuuuuuuuuuuuuuu 99999999999......666666666666666.... kkkkkkkkkkkkkkllllllllllllloooooooooooo 1111111111111116666666666666666 MMMMMMMMMMMMMMMMMMMuuuuuuuuuuuuuuussssssiiiiiiiiiiiiiiiiikkkkkkkkkkkkkkkkkkkkiiiiiiiiiittttttttaaaaaaaaallllllllllllllooooooooooooooo KKKKKKKKKKKoooooooooonnnnnnnnnsssssssssseeeeeeeeeeerrrrrrrrrttttttttttttttttttiiiiiiiissssssssaaaaaaaaaallllllllllllliiiiiiiiii

www.hebo.fiLiput 18–28 €

+ mahd. palv.maksut1-3,50 €/lippu

Taiteilija- treffit

ite jj

lämpiössä klo 15.15!ä p

KKKKKKKKKKKKKKrrrrrrrrraaaaaaauuuuuuussssss,,, MMMMMMMMMMooooooooozzzzzzzzzaaaaaaaarrrrrrrrtttttttttt MoMoMoMoMoMoMoMoMoMoMMoMMMooMMMM nininininininininininininiiinninn cacacacacacacacacca GG GGGGG G GGGGGrororororrorrorororroopopoopopop, , memememememeememezzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzoososososososssosososopopopopopopopopopoppopopopopopppprararararrarararaaaaaananananananaannananannnnnoooooooooooooooooooHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHeHHeeHHHHeHeHeeeHeeHHelslsllslslslslslslslsslslslslllsll ininininininininninninniniinninngigiiigigigigigigigigiigigigigg n n nn BaBaBaBaBaBaBaBaBaBaBaBaBBaBaBaBBaBaB rorororororororororororrorrrr kkkkkkkkkkkkkkkkkk ioioioiooooiooorkrkrkrkrkrkrkrkrkrkrkrrkrkrkkkrkesssesesesesesesessesssessttttetetettettetteteterrirririrririiririr

jojojojojojojojjojojjojojjojjjohththththththththththhhthhhhthhththtthhhhtaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa A A AAAA A AAAA A AAAapapaapapapapapapapapappapapooo ooooo ooooooooo HäHäHäHäHäHäHäHHäHäHäHäHäHäHäHHHäkkkkkkkkkkkkininnnnninnnninnnnnnnnneneneneenennenennnnnnnnnenenenn

Suorasanainen biisinikkariKoskinen kertoo. Koskinen ei halua kappaleissaan kitistä eikä saarnata. Laulajan mukaan mikään ei ole raivostuttavampaa kuin kuunnella, miten joku kokee olevansa aina sataprosenttisen oi-keassa. – Tekstini ovat monitulkintaisia. Kuu-lijat voivat poimia kappaleista omia mer-kityksiään, eivätkä asiat ole rautalangasta väännettyjä. Sanat merkkaavat Suomessa ih-misille paljon, niillä on ihan älytön voima. Kappaleissani en juuri käytä kiertoilmaisuja tai kielikuvia.

HYVÄ päivä -albumilla Koskinen on ottanut entistä suuremman vastuun levyn sisällöstä. Ensimmäistä kertaa hän on kirjoittanut kap-paleiden tekstit itse suomeksi. Levy onkin Koskiselle henkilökohtaisempi kuin aiemmat. – Tekstit ovat elettyjä juttuja omasta elä-mästäni. Pystyn seisomaan sanojeni takana, mikä on minulle tärkeää. Taiteilijan tehtävä kun on antaa jotain itsestään. Muiden teks-tejä laulaessani olen ollut pyörällä päästäni ja ihmetellyt, kuka oikein olen. Koskisen omien sanojen mukaan hän taistelee asioiden latistamista vastaan. Tärkeät tapahtumat kun tuppaavat monilla ihmisillä iän karttuessa menettämään merkityksensä. – Reiluna kolmekymppisenä monet menettävät kyvyn innostua. On hienoa, että asiat merkitsevät jotain, ja kadehdinkin älyt-tömästi ihmisiä, jotka uskovat jumalaan. Jos

siitä saa sisältöä elämäänsä, niin se ei ole mi-nulta pois. – Itse arvostan elämän pieniä asioita. Minulle tärkeitä ovat hyvä ruoka, yhdessäolo ystävien kanssa sekä vaimo ja koira.

HUHTIKUUSSA laulaja lähti kiertämään Suomen keskeisimpiä kaupunkeja Samae Koskisen Korvalääke -yhtyeensä kanssa. Ko-koonpano keikkailee ensimmäistä kertaa yh-dessä. Hyvänä vastapainona omien kappalei-den kirjoittamiselle toimivat yhteistyökuviot muiden artistien kanssa. Samae Koskinen on muun muassa sanoittanut kappaleita Anna Puulle ja ollut mukana tuottamassa Jarkko Martikaisen uutta levyä. Alkuvuodesta laulaja-lauluntekijä keik-kaili yhdessä jousikvartetin kanssa, ja ainakin yksi keikka on kesällä luvassa Kotkassa. Kos-kisen kappaleita tulkitsevat soittajat Radion sinfoniaorkesterista ja Helsingin kaupungin-orkesterista. – Haluan koko ajan olla aktiivinen. Nyt nautin tulevista keikoista, mutta uskon, että jouluna minulla on jo käsitys, millainen seu-raava levy tulee olemaan.

Jenni Tepsa

Samae Koskisen levy Hyvä päivä ilmestyi keväällä.

Samae Koskisen uudella sooloalbumilla ei turhaa kitinää kuulla. Sen sijaan levy rohkai-see kuulijoita nauttimaan elämästä.

PARIKYMPPISENÄ Samae Koskinen sai ty-töltä lahjaksi kirjan. Kirja oli nimeltään

Spoon River, ja yli kymmenen vuotta myöhemmin tapah-tuma inspiroi Koskista kir-joittamaan samannimisen kappaleen. Kuluneen kevään aika-na kappaleesta on tullut hitti ja laulaja-laulun-tekijän neljäs sooloal-bumi Hyvä päivä on nähnyt päivänvalon. Kirja sen sijaan odot-taa vieläkin lukemat-tomana hyllyssä. – Istuin studiossa vuoden ja hinkka-sin levyn kappaleita kuntoon. Hyvä päi-vä on hetkessä elämi-

sen ylistys. Siitä ei voi jankuttaa liikaa, koska

se on niin helvetin vaikea muistaa. Se on myös levy

onnellisuudesta ja vähän menetyksestäkin,

Facebook.com/cult24

@Cult24Finland

OPAS KULTTUURIN SEKAKÄYTTÄJILLE

Näyttelykalenteri, teatterikalenteri,

konserttikalenteri, kulttuurialan uutiset

ja tiedotteet, haastattelut, arvostelut

ja paljon muuta.

9CULT24

MA

GA

ZIN

E

Toukokuu 2013 MusiikkiMusiikki

MINUA oli varoitettu. Olin otta-nut mukaani kalleimman koruni (helmet) ja uskoin niiden riittävän yhdessä tekotaiteellisen liehume-kon kanssa, joka ei ainakaan veisi kallisarvoista matkalaukkutilaa. Paikan päällä Salzburgin Großes

Festspielhausissa, Pääsiäismusiikkijuhlien oopperaesityksen ensi-illassa alkoi lievästi hirvittää. Poliisisaattueissa saapui paikalle mus-tia autoja täynnä miljonäärin ja fi lmitähden näköisiä ökyihmisiä. Turkeista kuoriutui muotiluomuksia. Tajusin olevani ainoa, jonka puku ei ulotu maahan asti. Yritin olla näyttämättä eksyneel-tä ja änkeydyin smokki- ja iltapukukansan ja näitä ympäröivien salamavalojen läpi narikalle. Olin maaliskuussa ensimmäistä kertaa elämässäni suuren luo-kan festivaaleilla. Salzburgin Pääsiäismusiikkijuhlat ovat "vain" THE Salzburger Festspielen pikkusisko, joten en uskalla ajatella-kaan millainen on tämä vuosittain loppukesästä järjestettävä, ehkä maailman maineikkain klassisen musiikin festivaali. Tunnelma oli paitsi äärimmäisen elitistinen myös aidosti fa-naattinen. Ensimmäistä kertaa festivaalin orkesterina toiminut Dresdenin Staatskapelle ja Christian Th ielemann hurmasivat ylei-sön. Mutta Wagnerin Parsifalin hieman pliisu ja sekava, oppikirja-mainen ohjaus nostatti salissa buuauskonsertin.

hälyääniä Buuausta ja paparazzeja

Heikki Tuuli

konserttisuositukset

1. Saraste & BeethovenSuomalaisen kamariorkesterin konsertissa kuullaan Beethovenin 5. sinfonia ja Pianokonsertti nro 1. Kapellimestarina Jukka-Pekka Saraste ja pianossa Radu Lupu.

Suomalainen kamariorkesteri: Saraste & Beethoven, Musiikkitalo 11.5.

2. Chaplin-konserttiChaplinin mykkäelokuvat Joutilas luokka ja Chaplinin poika suurella valkokankaalla sinfoniaorkesterin säestämänä. Kapelli-mestarina Frank Strobel.

Radion sinfoniaorkesteri: Joutilas luokka ja Chaplinin poika, Musiikkitalo 31.5.

3. Hebo ja BachHelsingin Barokkiorkesteri esittää Bachin sonaatit viululle ja cembalolle. Viulussa Erich Höbarth ja cembalossa Aapo Häkkinen.

Helsingin Barokkiorkesteri: Bachin sonaatit viululle ja cembalolle, Musiikkitalo 26.5.

4. Kirmo Lintisen klarinettikonserttoTapiola Sinfonietta esittää Pekka Kuusiston johdolla Ravelia, Sibeliusta sekä Kirmo Lintisen klarinettikonserton kantaesityksen. Klarinetissa Harri Mäki.

Tapiola Sinfonietta: Ravel, Lintinen, Sibelius, Tapiolasali 24.5. ja Musiikkitalo 25.5.

5. Avanti! ja designkonsertitKamariorkesteri Avanti! soittaa toukokuussa viisi konserttia Design-museossa. Ohjelmassa muun muassa Uljas Pulkkiksen sävellyksiä.

Avanti!: Designkonsertit, Designmuseo 14.–19.5.

Lisää konsertteja osoitteessa www.cult24.fi /konsertit.

Mezzosopraano Lilli Paasikiven tie Suomen Kansallisoopperassa saa ensi syksynä uuden käänteen, kun hän aloittaa talon taiteellisena joh-tajana. Sitä ennen Mikko Franckin viimeinen kausi huipentuu Tristan ja Isoldeen, jota ei vielä koskaan ole esitetty Töölönlahdella. Paasiki-vi nähdään hovineidon roolissa.

LILLI Paasikivi on innoissaan Kan-sallisoopperan tämän kevään suurte-oksesta, Wagnerin Tristan ja Isoldesta. – Se on yksi fantastisimpia oop-peroita mitä maa päällään kantaa. On upeaa olla sisällä siinä musiikissa hienojen kollegojen kanssa. On joka kerta järisyttävä hetki, kun Isolden Lemmenkuolo alkaa. Oopperakirjallisuuden kul-makivi esitetään touko-kesäkuun vaihteessa nykyisessä oopperatalos-sa vihdoin ensimmäistä kertaa. Tristan ja Isolde on Wagnerin suosituimpia oopperoita ja moder-nismin alkuräjähdykseksi leimat-tuine Tristan-sointuineen kaikkien aikojen kiehtovimpia oopperoita. Eikä syyttä: ajaton, huumaava rak-kaustarina puhuttelee kaikkialla. Ohjaus esitellään kokonaisuu-dessaan laulajille vasta harjoitusten alkaessa. Paasikivi tietää, että se tu-lee olemaan hienoviritteinen, selkeä ja hillitty. Musiikki saa tilaa.

LILLI Paasikivi esiintyy teokses-sa Isolden hovineidon Brangänen roolissa. – Olen laulanut Brangänen kerran aikaisemminkin Brysselissä ja odotan sitä kovasti, hän kertoo. – Rooliin on aina kiva palata: silloin pääsee pitemmälle, saa uusia

oivalluksia ja huomaa uusia asioi-ta. Etenkään suuret Wagner-roolit eivät koskaan avaudu kerralla. Ne ovat isoa pääomaa itselle laulajana, ja sitä kannetaan mukana läpi elä-män, esimerkiksi useita Ring-rooleja tehnyt mezzosopraano sanoo. Paasikiven mukaan Brangäne on tyypillinen mezzorooli, sankarit-taren myötäelävä seuralainen, joka kommentoi ja elää mukana tarinassa. – Tosin tässä oopperassa palve-lijattarenkin rooli on massiivinen, kun kaikki liikkuu niin isoissa mit-tasuhteissa.

TRISTANIN takana tulevaisuudes-sa häämöttää toinenkin innostuk-sen aihe. Ensi syksynä Lilli Paasikivi aloittaa Kansallisoopperan taiteelli-sena johtajana. – Odotan sitä inspiroituneena, hän huudahtaa. – Olen kasvanut tässä talossa, ooppera on ollut musiikillinen kotini siitä asti kun vuonna 1995 tulin tänne solistiharjoittelijaksi. Koska suhteeni taloon on myös emotionaalisesti vah-va, sen hyvinvointi ja taiteelliset arvot ovat sydäntä lähellä. Pitkällä taipaleellaan Kansallis-oopperassa Paasikivi on saanut todis-taa monia tilanteita, joissa koneisto on venynyt äärimmilleen ja saanut aikaan hienoja taiteellisia tuloksia. – Tunnen talon potentiaalit, ja tämä on minulle erittäin mieluinen haaste, hän tiivistää.

PÄÄJOHTAJAN, taiteellisen joh-tajan ja ylikapellimestarin roolit ovat Kansallisoopperan historiassa muovautuneet persoonien mukaan. Paasikiven edeltäjä Mikko Franck toimi sekä taiteellisena johtajana että ylikapellimestarina vuosina 2008–2013. Oopperan pääjohta-

jana jatkaa edelleen Päivi Kärkkäi-nen. Uudeksi ylikapelimestariksi valittiin juuri saksalainen Michael Güttler. – Kaksistaan meillä on monet silmät ja korvat ja runsaasti kontak-teja ulkomaille sekä mahdollisuus pallotella ideoita yhdessä. Paasikivellä tulee olemaan tai-teellinen kokonaisvastuu ja esimer-kiksi päätösvalta teos- ja solistiva-linnoissa, kun taas kapellimestari huolehtii orkesterista ja musiikilli-sesta puolesta. – Tässä talossa riittää hyvin ti-laa kahdelle!

MITÄ Paasikivi pitää ohjenuora-naan tulevassa pestissään? – Suomen kansallisoopperan profi ili on hyvin erilainen kuin Keski-Euroopassa, jossa tarjonta on valtava, hän muistuttaa. – Olemme maan ainoa ympäri-vuotinen oopperatoimija, ja meillä on monta sektoria huolehdittava-namme. Oopperan tulisi esittää kanta-repertuaaria kestävällä ja kiinnos-tavalla tavalla, pitää kanavat auki ulkomaille, vahvistaa kotimaista osaamista ja pitää huolta suomalai-sen oopperan tulevaisuudesta, Paasi-kivi luettelee. Ennen kaikkea sen tehtävänä on kertoa tarinoita, jotka puhuttelevat erilaisia yleisöjä. – Toivottavasti tämä voisi olla monipuolinen talo josta ihmiset saavat monenlaisia elämyksiä!

Auli Särkiö

Lilli Paasikivi esiintyy Tristan ja Isolde -oopperassa Kansallis-oopperassa, ensi-ilta 17.5.

Hovineidosta johtajaksi

Uljas PulkkisHarri Mäki

CULT24

MA

GA

ZIN

E

10 Toukokuu 2013TeatteriTeatteri

Johanna Terhemaa

VÄLIAIKA katkaisee pidem-män teatteriesityksen. Huo-nolla tuurilla koko väliaika voi mennä vessan tai baarin jonossa. Hyvällä tuurilla tulee jutustelleeksi kaverin kanssa kahvin ja pullan ääressä ennen

kuin esitys taas jatkuu. Mistäs sitä juttelisi? Olen kuullut erilaisia mielipiteitä siitä, voiko esityksestä keskus-tella vielä siinä vaiheessa kun se on kesken. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei esityksestä pidä puhua seuralaisen kanssa ollenkaan, ettei vaan sabotoi tämän katsomiskokemusta omilla näkemyksillä. Parempi vain jutella kuulumisia ja kommentoida kahvin laatua. Jotkut taas nimenomaan haluavat kuulla toisen mielipiteen ja kertoa omansa. Omasta mielestäni esityksestä saa toki puhua, jos joku juttu kiinnitti erityisesti huomioita tai muuten mietitytti. Kesken esityk-sen sellaisen supattaminen kun on vain ärsyttävää. Toisen havain-not voivat mielestäni tuoda omaankin kokemukseen jotain lisää. Esityksen ollessa kesken ei sitä pitäisi kuitenkaan kehua taivaisiin tai sitten päinvastoin lytätä liiskaksi. Lopullisen tuomion antami-nen, kun esitys vielä jatkuisi, on mielestäni vähän epäkohteliasta. Kaikki ei ollut vielä tässä. Jos esityksen ensimmäinen näytös ei miellytä yhtään, joku näkee väliajan pakomahdollisuutena. Olen jalomielinen ja annan siinäkin tapauksessa esitykselle vielä mahdollisuuden. Vain kerran olen itse lähtenyt teatterista väliajalla. Siitä syytän väsymystä, kyseessä kun oli viisituntinen Platonov berliiniläisillä teatterifestivaaleilla. Kun esityksestä lähtee kesken, on tuomio lopullinen.

takariviltä Voiko puolikasta tuomita?

teatteritärpit

1. Ylioppilasteatterin lyhytteatterifestivaalitLyhytteatterifestivaaleilla erityisesti nuoret tekijät näyttävät kyntensä. Tänä vuonna teema on "huvituttaako".

Lyhytteatterifestivaalit Ylioppilasteatterin studiossa 17.–18.5.

2. HakukoneImprovisaatioteatteria uudistava Hakukone varastaa verkkopalve-luita kuten Google, Youtube, Spotify ja Wikipedia improvisaatio-kohtausten rakenteiksi. Kahdeksan vierailuesitystä toukokuussa Q-tetterin Puoli-Q-näyttämöllä.

Hakukone Q-teatterissa, esitykset 5.–12.5.

3. Näyttelijät lukevat Kajavan kritiikkejäSuomen Näytelmäkerhon esityksessä näyttelijät astelevat Kansallis-teatterin lavalle lukemaan kriitikko Jukka Kajavan (1943–2005) kri-tiikkejä. Lavalla mm. Minttu Mustakallio, Kari Ketonen ja Joanna Haartti.

Näyttelijät lukevat Jukka Kajavan kritiikkejä Kansallisteatterin Willensaunassa 13.5.

4. VadelmavenepakolainenKehuttu Vadelmavenepakolainen tulee uudestaan KOM-teatteriin. Miika Nousiaisen faneille ehdoton tärppi.

Vadelmavenepakolainen KOM-teatterissa 10.5. alkaen

5. LähtöSuomen tunnetuimman visuaalisen teatteriryhmän WHS:n esitys esit-telee toisistaan vieraantuneen paris-kunnan. Luvassa näyttäviä illuusioita.

Lähtö Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä, Suomen kantaesitys 22.5.

Lisää teatteritärppejä osoitteessa www.cult24.fi /teatterit.

Keskinkertaisuutta inhoava Maria Oiva käsittelee ohjauksissaan mie-lellään yhteiskunnallisia aiheita. KokoTeatterin Miss Barbara -näytel-mässä suurennuslasin alla ovat nai-seuteen liittyvät tabut.

NIMEKKÄIMMÄT teatteriohjaa-jat ovat miehiä. Usein puhutaan teatterin isoista pojista, joihin tääl-lä Suomessa lukeutuu esimerkiksi Kristian Smeds. Ohjaaja Maria Oi-van mukaan naisohjaajien harteilla painaa kulttuurinen taakka. Missä ovat teatterin isot tytöt? – Kyllä niitä isoja tyttöjäkin on. Myös teatterissa naisjohtajien pitäi-si vaan olla tuplasti parempia kuin miesten. Naiset kai kyseenalaistavat itseään enemmän. Olen aiemmin opettanut lapsia, ja sen huomaa jo 7-vuotiaista, että pojat ovat roh-keampia, kun taas tytöt vetävät itse-ään lysyyn, Oiva kertoo. – Suomi on maailman tasa-ar-voisimpia maita, mutta näin ei ole kaikkialla ja tämä heijastuu myös meille. Esimerkiksi Portugalissa nai-set saivat oman passin vasta 1970-lu-vulla. Näistä lähtökohdista on vielä paljon matkaa kasvaa sellaiseksi ajat-telijaksi ja fi losofi ksi, mitä suuren teatterintekijän on oltava.

TAMMIKUUSSA KokoTeatteris-sa ohjaajana aloittanut Maria Oiva luuli ensin haluavansa näyttelijäksi. Hänen isoisänsä oli ohjaaja, mutta Oivan mukaan perheessä ei muuten ollut kulttuuriharrastusta. – Moni sanoi, että koska olen iloinen ja puhelias, minusta voisi tulla näyttelijä. Näyttelijänä olin

kuitenkin keskinkertainen. Vihaan olla keskinkertainen, mielestäni pi-tää olla joko paska tai todella hyvä. Kun pääsin Turun taideakatemiaan opiskelemaan ohjaamista, asiat jo-tenkin loksahtivat kohdilleen. Tun-tui, että tämä on se, mitä osaan, Oiva muistelee. Oiva toimii KokoTeatterin lisäksi myös Todellisuuden tutkimuskeskuk-sessa, jossa esitystä käytetään esimer-kiksi taiteellisen tutkimuksen välinee-nä. Hän tekee siis sekä esitystaidetta että teatteria, jotka ovat kumpikin erilaisia tapoja käsitellä maailmaa. – Suurin osa Todellisuuden tut-kimuskeskuksen produktioista ovat muualle kuin näyttämölle tehtyjä, Oiva selittää.

TUOREIN ohjaus KokoTeatteriin on Miss Barbara – ihmiskauppa-musikaali, joka on Oivan ja nimi-roolia näyttelevän Anna Veijalaisen yhteistyö. Barbara on eräästä Veija-laisen aiemmasta produktiosta tuttu sivuhahmo, jota kaksikko kehitteli eteenpäin yhdessä. Esityksen käsit-telemät lukuisat aiheet ovat selvän yhteiskunnallisia, esimerkiksi kai-vosteollisuutta ruoditaan. Yhteis-kunnallisuus on ohjaajalle tärkeää. – Yhteiskunnallisuus on tapa-ni olla tässä maailmassa ja taide on välineeni. Jos olisin poliitikko, väli-neeni olisivat erilaisia. Kaikki esitys-ten tekeminen on poliittista, jotkut esitykset ovat sitä tietenkin rehelli-semmin kuin toiset. Yhdessä toisessa projektissa käsittelemme kauneutta, sekin jo on yhteiskunnallinen teko, että olemme valinneet aiheen tut-kittavaksi, Oiva sanoo. Aihe saattaa kypsyä päässä vaik-ka 10 vuotta ja sitten muodostua

esitykseksi. Joskus taas samaan esi-tykseen survotaan useampia aiheita, kuten tabujen kanssa leikittelevän Miss Barbaran kohdalla. Tyyliltään esitys on liioiteltu. Ulkoasu on räi-keä ja ihmiskunnan ongelmat on kärjistetty äärimmilleen. Jazztrio tahdittaa esitystä. – Ajattelin, että kyseessä on musikaali ja niissä ei yleensä ole mitään hienovaraista tai vihjailevaa. Musikaalit ovat selkeitä ja räikeitä. Yleensä olen tosikko ja suhtaudun asioihin pohdiskellen ja kriittisesti, mutta samaan aikaan haluan tehdä myös tällaista komediaa, naurami-nen on tärkeää ja tehokasta. Syvyys-taso voi tietysti kärsiä, mutta tämä on yksi esitys ja näinkin voi tehdä, Oiva kertoo.

MISS Barbarassa pohditaan myös Oivalle tärkeää naisen asemaa. Sika-maisen diktaattorimainen naispää-henkilö hämmentää, nimenomaan sukupuolensa tähden. – Esityksessä käsittelen myös sitä, mitä naiset saavat sanoa, miten toimia ja millaisiin asemiin heidät laitetaan. Barbara esimerkiksi sanoo noin 70 kertaa "vittu". Sen sanomi-nen ei tietyssä mielessä ole kaikille sallittua, hän kertoo. – Jos Barbaran sisällöt voisi sa-noa neljän lauseen viestinä tai vaik-ka esseellä, en tekisi siitä esitystä, ohjaaja toteaa vielä.

Johanna Terhemaa

Barbara – ihmiskauppamusikaali, esitykset KokoTeatterissa 29.5. asti.

Teatterin iso tyttö

Maria Oivan näytelmässä sanotaan ruma sana.

Katso arvio sivulta 18

Toukokuu 2013

LINNANMÄEN PEACOCK-TEATTERI Tivolikuja 1, 00510 HELSINKI. Liput: LIPPUPALVELU ja PEACOCKTEATTERI.FI

REMU&THE HURRIGANESMUSIIKKITEATTERI PALATSIN HUIKEA MENESTYS!

EsitysajatTo 16.5. klo 19:30Pe 17.5. klo 19:30La 18.5. klo 19:30Ke 22.5. klo 19:30Pe 24.5. klo 19:30La 25.5. Klo 19:30

JYRÄÄ KUIN TÄYSPERÄVAUNUREKKA!Liput 28-38 € LIPPUPALVELUSTA!

Esitykset jatkuvat syksyllä: pe 4.10. / la 5.10.

/pe 11.10. / la 12.10.

MUSIKAALI

REMU AALTONEN TOIMII MUSIKAALIN

VIRALLISENA SUOJELIJANA!

Pääosissa: MIRO HONKANEN, TEEMU RAJAMÄKI, JUSSI OJANEN, PÄIVI LEPISTÖ, ANNIKA EKLUND

AARNI KIVINEN muistetaan poliisi-päällikön roolista talvella televisiossa pyörineestä sarjasta Roba. Kivinen on näytellyt paljon teatterissa ja tv-sarjois-sa, ja onpa hän soittanut Lapinlahden Linnuissakin. Kivinen paljasti rakkaim-mat roolinsa vuosien varrelta.

Teatteri: Terra Firma1990-luvun puolivälissä Juha Hurmeen ohjaus Terra Firma oli tärkeä juttu. Se oli perheestä ja Suomesta kertova rankka tarina, jossa näyttelin isää. Juha Hurme pystyi antamaan nuorelle näyttelijälle sopivan kokoisen kakun pureskeltavaksi, ja sen ansiosta pääsin ottamaan askeleen eteenpäin. Siinä kehityin näyttelijänä.

TV: Alavilla mailla hallanvaaraAlavilla mailla hallanvaara oli kolmi-osainen tv-sarja, joka sai aika vähän huo-miota. Näyttelin Hannu-nimistä kylä-

kauppiasta. Sukuni on osittain Etelä-Pohjanmaalta kotoisin, ja näyttelemäni hahmo oli myös sieltä, joten siinä pääsi suvun sielunmaisemiin. Bändi: Suomenlinnan suolakurkutAsun itse Suomenlinnassa, ja siellä perus-timme orkesterin Suomenlinnan suola-kurkut. Suomenlinna puhuttelee kovasti, ja sieltä syntyi lauluja ja tekstejä. Soitan yhtyeessä kitaraa ja laulan. Olen myös toistaiseksi tehnyt yhtyeen kaikki biisit. Olemme julkaisseet jo pari levyäkin.

Pauli Jokinen

Aarni Kivinen esiintyy parhaillaan Kansallisteatterin näytelmässä Neljäs tie. Hän esiintyy myös kesällä Suo-menlinnan kesäteatterin näytelmässä Robin Hood. Suomenlinnan suolakur-kut Suomenlinnan Jääkellarissa 10.5.

elämäni roolit

SUOMEN Kansallisbaletti ilahduttaa suo-malaisia tarjoamalla ilmaisen baletti-illan Hartwall Areenalla lauantaina 18. toukokuu-ta. Tapahtumaan mahtuu noin 9000 katsojaa ja se sopii koko perheelle. Kahden ja puolen tunnin tapahtuma koostuu Kansallisbaletin parhaista paloista. Lavalla nähdään kohtauksia muun muassa klassisen baletin unohtumattomasta klassi-kosta Joutsenlammesta sekä edelliskauden yleisösuosikista Lumikuningattaresta. Lisäksi luvassa on otteita nykybaletin teoksista, ku-ten Double Evil ja In Th e Middle, Somewhat Elevated. Balettispektaakkelissa eri rooleissa näh-dään yli 60 tanssijaa, mukana esimerkiksi Kan-sallisbaletin tähtitanssijat Petia Ilieva ja Samuli

Poutanen sekä ensitanssijat Tiina Myllymäki ja Andrew Bowman. Balettikohtausten välillä Suomen Kansallisoopperan tähtisolistit Jyrki Anttila ja Helena Juntunen esittävät otteita tunnetuista aarioista. Tämän poikkeuksellisen illan puuha-miehinä ovat Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve sekä liikemies Har-ry Harkimo. Illan juontajana toimii Marco Bjurström. Baletti-iltaan ei tarvitse varata lippuja, vaan paikat täytetään saapumisjärjestyksessä. Tapahtuma alkaa kello 18. Hartwall Areenan ovet aukeavat yleisölle kello 16.30.

Kansallisbaletin ilmainen baletti-ilta Hartwall Areenalla 18.5.

Ilmainen baletti-ilta Areenalla

Liput: 0600 550102 Ryhmä- ja yritysmyynti: 0600 550103 2,20e/min+ pvm tai mpm

www.lippupalvelu.fi | myynti@teatteriforum.fi

Yrjönkatu 31, Helsinki

Koko perheelle sopiva ratkiriemukas esitys ei jätä ketään kylmäksi!

Kaikki ihanat ikivihreät

loistokkaassakonsertissa

Kevään viimeiset näytökset!

CULT24

MA

GA

ZIN

E

12 Toukokuu 2013KuvataideKuvataide

kuin kuvastimessa PorttiteoriaTALVELLA on helppo vältel-lä taidetta. Se on sulkeutunut omiin, kiusallisen kirkkaasti va-laistuihin loukkoihinsa, museoi-hin ja kivijalkagallerioihin. Se ei häiritse tavallista tallaajaa, ei hyp-pää silmille, korkeintaan kainosti

kutsuu "kokemaan" ja "havahtumaan". Mutta kesä, se on toinen juttu. Taide hiipii kaduille ja puistoi-hin, yrittää yllättää varomattomat. Nykyään se saattaa vaania ihan perinteisillä musiikki- ja dokausfestivaaleillakin; yhtäkkiä edessä on performanssi tai tilataideteos. Kesäkaupungin kymmenet taidetapahtumat houkuttelevat häikäilemättömästi uusia käyttäjiä, iskevät erityisesti perheisiin ja lapsiin. Kokeiluannos on usein ilmainen. Ole valppaana! Nämä kesätapahtumien kevyet artsuelämykset tahtovat viekotella sinut tosikäyttäjäksi. Porttiteoria on aukoton: Jo pienet taideannostukset saattavat houkutella jatkamaan käyttöä. "Kokeminen" ja "havahtuminen" koukuttaa. Varomaton viihdekäyt-täjä saattaa löytää itsensä loppukesästä taiteiden yöstä – herra varjele – selvinpäin, oikeasti miettimässä, että missä tässä teoksessa on kyse. Moni jää tälle tielle. Syksyn tullessa sitä ollaankin gallerian ovel-la uutta ravistelevaa kokemusta etsimässä. Sinua on varoitettu!

näyttelypoiminnat

1. Kopperi jakaa tammiaTaidehallin Studiossa nähdään video-installaatio Kopperin vuosina 2010–2012 toteuttamista Plants for Free -performansseista. Kopperi toteut-taa 18.5. klo 12–17 Temppeliaukionkukkulalla performanssin Tammiailmaiseksi, jossa taiteilija jakaa suurel-le yleisölle pieniä tammen taimia.

Anna-Lea Kopperi: Plants for Free, Taidehallissa 26.5. asti. Tammien jakoa 18.5. Temppeliaukion kukkulalla.

2. Hannes Heikura KorjaamollaPitkän linjan lehtikuvaajan Hannes Heikuran näyttely tarjoilee runollisia ja realistisia valokuvia valon ja varjon risteyksestä.

Hannes Heikura: We Walk Alone, Korjaamo Galleriassa 26.5. asti.

3. Jonas MekasKokeellisen elokuvan uranuurtaja on taltioinut päiväkirjafi lmeihinsä New Yorkin elämää ja taidepiirejä 1960-luvulta tähän päivään.

Jonas Mekas Kiasmassa 17.5.–29.9.

4. Possessions & PositionsTopi Ruotsalaisen Possessions & Po-sitions -näyttelyn teoksissa ihminen jatkaa peliään kukkulan kuninkaana. Ketkä saavat pelata, kenen ehdoilla mennään ja miten kaukaa löytyy seu-raava kukkula?

Topi Ruotsalainen: Possessions & Positions, Galleria Heinossa 19.5. asti.

5. Museoiden yöMuseoviikkoa vietetään 13.–19.5. Viikko pitää sisällään kansain-välisen museoiden päivän 18.5. ja samana päivänä vietetään myös Museoiden yötä, jolloin luvassa on erikoisnäyttelyitä, työpajoja ja muuta mukavaa. Ohjelma löytyy osoitteesta www.museoviikko.fi

Museoiden yö 18.5.

Lisää näyttelypoimintoja osoitteessa www.cult24.fi /nayttelyt.

Kansainvälisesti kenties tunne-tuimman suomalaistaiteilijan Eija-Liisa Ahtilan teoksia on pitkästä aikaa laajamittaisesti esillä Helsin-gissä. Monet teoksista on nyt en-simmäistä kertaa esillä Suomessa.

– KUN mä seisoin siinä sen kuusen vieressä, ajattelin, että ihmisen osa tästä kaikesta on ehkä yksi viides-osa. Loput kuuluu luonnolle, ker-too taiteilija Eija-Liisa Ahtila. Hän puhuu Kiasman Rinnak-kaiset maailmat -näyttelynsä tuo-reimmasta teoksesta. Vaakasuora on muotokuva puusta. Kuusikana-vainen projisoitu installaatio pyrki esittämään kuusen olemista olento-na, luonnollisen kokoisena tieten-kin. Kuvausprosessin tekniset haas-teet käänsivät kuitenkin huomion tekijään, ihmiseen. – Lopulta pohdin, että kuka siellä kuvassa näkyykään. Kuusi vai meidän omat odotukset siitä, mil-laisen kuusen olisi oltava. Lopulta teos on tavallaan ob-jektiivisuuden kokeilu, ihmisen si-dotun hahmotyskyvyn peili. – Kamera ei ole läpinäkyvä ik-kuna todellisuuteen, Ahtila muis-tuttaa. Kameran avulla hän kuitenkin pyrkii todellisuutta kuvaamaan. Ahtilan tavaramerkki on tilalla ja ajalla leikittely. Monessa työssä kat-soja joutuu seuraamaan useamman ruudun tapahtumia yhtäaikaa. – Eri teosten edessä katsojan paikka ja asema on erilainen.

AHTILAN massiivisten videoins-tallaatioidensa teemat kulkevat ihmisen päänsisäisistä universaalei-hin: Ahtilan parinkymmenen vuo-den ajalta kootut teokset Kiasmassa käsittelevät esimerkiksi psykoosia, koiran kuolemaa ja kolonialismia. Hän uppoutuu rohkeasti syvälle raskaisiin aiheisiin. Yksi näyttelyn merkittävimmis-tä teoksista on vuonna 2009 valmis-tunut kokeellinen elokuva Missä on

Missä. Se vie katsojan 1950-luvun Algeriaan, joka pyrkii väkivaltaisesti irrottautumaan Ranskan siirtomaa-vallasta. Teoksen tarina on tosi: kaksi algerialaista pikkupoikaa rea-goivat levottomuuksiin tappamalla ranskalaisen leikkikaverinsa. Teoksen ensiesitys oli Pariisissa ja vastaanotto äärimmäisen tuohtunut: Miten joku taiteilija jostain kaukaa Pohjoismaasta voi tulkita toisten menneisyyttä? – Vasta kohun aikana aloin ajatella, että onhan meillä Suomes-sakin kansallisesti todella arkoja ai-heita, kuten vaikkapa vuoden 1918 tapahtumat. Mutta minä tahdoin-kin kysyä, että mikä historia kuuluu meille?

VAIKKA lopputulos on kuva, on alussa aina sana. Ahtilan taiteen ytimessä on kertomus, jonka käsi-tettä ja rajoja koetellaan. Kun use-amman kuvan yhteispelin on oltava saumatonta, ei käsikirjoitus voi olla ylimalkainen. Sana on myös osa ajatusprosessia. Esimerkiksi Marian ilmestys -teoksen oli tarkoitus olla valokuvasarja. Apurahahakemusta kirjoittaessaan hanke alkoi kasvaa: – Ajattelin, että hei, tästähän voisi tehdä etydin. Tuloksena oli kuvaus amatööri-näyttelijäryhmän tulkintaa Luuk-

kaan evankeliumin Marian ilmes-tyksestä. Kuten Vaakasuorassa, myös Marian ilmestyksen prosessi liittyy tiukasti teoksen monitasoisuuteen. – Tahdoin teokseen naisia, joiden elämä ei ollut mennyt ihan suoraa tietä kohti tyventä, Ahtila kertoo. Näyttelijät ovat suurelta osin Diakonissalaitoksen tukipalvelujen asiakkaita. Heidän ohjaajanaan toi-mii Kati Outinen. – Hän antoi tilaa amatöörinäyt-teliljöille. Siinä pohdittiin paljon sitä, miten ollaan suhteessa tähän teemaan, miten ollaan kuvassa. Lo-pullisena teemana on kuitenkin kä-sitys ihmeestä. Marian Ilmestys paisui parin-kymmenen minuutin installaati-oksi. Ahtilalle on tyypillistä vaatia teoksillaan katsojan herpaantumat-toman huomion. – Toiveeni on, että katsoja va-litsee jonkun teoksen, johon keskit-tyy. Ettei tulla ikään kuin suoritta-maan näyttelyä ja katsomaan vähän sieltä ja täältä.

Maria Hakala

Eija-Liisa Ahtila: Rinnakkaiset maailmat, Kiasmassa 1.9. asti.

Eija-Liisa Ahtila leikkii tilalla ja tarinalla

Pirje Mykkänen / Valtion taidem

useo

Eija-Liisa Ahtila on tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita.

Eija-Liisa Ahtilan teos Vaakasuora.

Valtion taidemuseo

Katso arvio sivulta 19

13CULT24

MA

GA

ZIN

E

Toukokuu 2013 KuvataideKuvataideC

ult24

Huumori on olennainen osa taiteilija Tarmo Paunun maalauksia. Taidehallissa näyttelyä pitävä Paunu esitteli Cult24:n lukijoille teok-sensa Pakanabändi.

– TÄMÄ Pakanabändi oli ensimmäistä ker-taa esillä vuonna 2010 Ama-gallerian näyt-telyssä, jossa teemana oli Elo pakanana. Olin aikaisemmin tehnyt kristillisiä Jeesus-aiheita, joten ajattelin vastapainoksi tehdä pakana-aiheisen maalauksen. Tykkään tanssia, tykkään rytmimusasta ja rumpubiiteistä. Rockbändi on aika paka-nallinen aihe, varsinkin jos kyseessä ei ole mi-kään gospel-bändi. Kuvittelin millainen olisi mahdollisimman hurja bändi. Keskellä oleva tyyppi on lepakko, joka imee verta tuollaisesta säiliöstä, joka on samal-la säkkipilli. Bongorumpujen soittajalla nenä kasvaa suuhun saakka, ja sillä on myös naula päässä. Oikealla oleva hahmo on ihan tokku-rassa ja se soittaa omia tissejään. Ne soittavat varmaan jossain suolla. Hahmojen ilmeet ovat tärkeitä. Niiden pitää olla virittyneitä. Maa-laus villiintyi hieman sitä tehdessä. Tyypillistä minulla on se, että maalauk-

sessa käytetään paljon mielikuvitusta. Loppu-tulosta ei tiedä vielä kun maalaa, koska mie-likuvitus lentää ja visioita tulee. Se on ikään kuin vastavuoroista; maalaus käskee minua ja minä maalausta. Visuaalinen lopputulos on seikkailu. Tykkään kirkkaista väreistä. Esimerkiksi vahva punainen ja kullan väri antavat energi-

aa. Värin voima ruokkii minua, saan energiaa kun levitän kankaalle kirkasta punaista. Olen joltain osin etelän miehiä. Olen matkaillut muun muassa Intiassa, ja sellainen eteläinen auringonkirkkaus on osa tajuntaani. En tiedä tarkkaan kauanko tämän maa-lauksen tekemiseen meni aikaa. Tyypillisesti teen kuukaudessa noin 3-4 tämän kokoista

maalausta, ja teen niitä kaikkia samaan ai-kaan päällekkäin. Työhuone minulla on Tam-pereen Pyynikillä.

Pauli Jokinen

Tarmo Paunun Rakkaudesta-näyttely Taidehallissa 20.4.–26.5.

Tarmo Paunu: Pakanabändi (öljy kankaalle, 2010)

Pakanallinen kolmikko

teosesittely: Pakanabändi

SSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSIIIIIIIIIIIIIIINNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEBBBBBBBBBBBBBBBBBRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCHHHHHHHHHHHHHHHHOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFIIIIIIIIIIIIIIIIIIINNNNNNNNNNNNNNNNNNN TTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSEEEEEEEEEEEEEEEEEOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO

Sikstuksen kappeliOpasOpasOpasOpasOpaOpapaspapapaspassssaaasppa tus tus tututustus tus tus tuss s us ttussussst stttu laualaualaualaualauaauaulaualaualaualaualaauaaaauaauauauaa ntaintaintaintaintaintaintataiaintantaintatatataaaisinsin sin sin sinsinnnnsinnnnn klokloklokloklo1o1klo1klo1kloklookloool 4.004.004.004.00044.0004 004

1 5 . 2 . – 1 9 . 5 . 2 0 1 3 . B u l e va r d i 4 0 B u l e va r d i 4 0 . H e l s i n k iH e l s i n k i . w w w. s i n e b r y c h o f f i n tw w w s i n e b r y c h o f f i n t a i d e m u s e o . f ia i d e m u s e o f iPä ä s y 1 0 – 8 e , a l l e 1 8 - v. i l m . . t i , p e 1 0 – 1 8 , k e , t o 1 0 – 2 0 , l a , s u 11 – 1 7, m a s u l j e t t u

Tutkimusmatkaajan kartta-aarteetKANSALLISMUSEON tuoreessa näyttelys-sä on esillä vanhoja karttoja tutkimusmatkaa-ja Adolf Erik Nordenskiöldin kokoelmista. Näyttely kertoo maantieteellisen maailman-kuvan avartumisesta ja karttuvan tiedon siir-tymisestä kartalle. Näyttelyssä selviää, kuinka Maan muoto ja koko ymmärrettiin jo antii-kissa, kuinka tiedonhalu, kullan kimallus ja mausteet houkuttelivat eurooppalaisia suu-rille löytöretkille, havittelemaan valtaa ja rik-kauksia. Nordenskiöldin kokoelma on maailman arvokkaimpia vanhojen karttojen kokoelmia. Se sisältää aineistoa 1400-luvulta 1900-luvun alkuun. Ennen vuotta 1800 painettuja kart-toja on lähes 24 000.

Avartuva maailma – kartta-aarteita A. E. Nordenskiöldin kokoelmasta, Suomen kansallismuseossa 27.10. asti.

Katso arvio sivulta 19

CULT24

MA

GA

ZIN

E

14 Toukokuu 2013ElokuvaElokuva

1. 50 vuotta sitten: Elokuvavuosi 1963Kansallisen audiovisuaalisen arkiston teema kattaa kiinnostavia elo-kuvia kylmän sodan ajalta. Sarjassa nähdään mm. ranskalaisen uuden aallon elokuvia.

50 vuotta sitten: Elokuvavuosi 1963, Orion, 1.5.–18.8.

2. David CronenbergToinen Orionissa starttaava huomionarvoinen elokuvakimara kes-kittyy kanadalaisen kulttiohjaaja David Cronenbergin teoksiin. Etenkin Videodrome ja Alaston lounas ovat häiritsevyydessään kat-sastamisen arvoisia.

David Cronenberg -elokuvia, Orion, 1.5.–17.8.

3. The Great Gatsby – KultahattuAustralialaisen tähtiohjaaja Baz Luhr-mannin (Romeo ja Julia, Moulin Rouge!) uutuuselokuva perustuu klassikkokirjai-lija F. Scott Fitzgeraldin samannimiseen romaaniin.

Th e Great Gatsby – Kultahattu, ensi-ilta 17.5.

4. Käpy selän alla

Kansallinen audiovisuaalinen arkisto esittää kesän ajan kotimaisen elokuvan klassikoita digitaalisesti restauroituina. Nähtävänä on mm. Mikko Niskasen nuorisoklassikko Käpy selän alla.

Kotimaiset 4K-restauroinnit, Orion, 3.5.–30.7.

5. Pystyssä

Mara Jelinkon ensimmäinen pitkä fi ktioelokuva huomioitiin Lontoon Raindance-festivaaleilla parhaan esi-koiselokuvan palkinnolla. Pystyssä on kotimainen draamatrilleri, joka kertoo kahden nuoren naisen elämästä.

Pystyssä, ensi-ilta 24.5.

SUOMEN elokuvateollisuuden klassisen kauden tähti Tauno Palo viihtyi omissa oloissaan, eikä hän tosimaailmassa ollut lainkaan yhtä karismaattinen kuin elokuvissa. Hänen sairastuessa 1980-luvun alussa, toimittajat ryntäsivät sairaa-

laan valokuvaamaan häntä. Mitä toimittajat halusivat Tauno Palosta? Tahtoivatko he näyt-tää kansalle, että elokuva- ja teatterisankari onkin vain ihminen, ja että kohta voi olla todellisten lopputekstien paikka? Miksi joiden-kin näyttelijöiden yksityiselämä ylipäätään kiinnostaa meitä? Tähdet kiskotaan taivaalta hinnalla millä hyvänsä. Kyseessä saattaa olla meidän ihmisten kollektiivinen tarve nähdä sanka-reiden inhimillisyys ja kuolevaisuus. Emme tahdo tulla jumalten tai jumalattarien kaltaisiksi – tahdomme, että he tulevat meidän kaltaisiksemme. Elokuvatähtien kuolemattomuus on ainutlaatuista, sillä heidän kasvot ovat fi lmikelojen kautta projisoituneet syvälle kansalaisten tajuntaan. He ovat monien roolien muokkaamia kokonaisuuksia, jotka ovat eläneet valkokankailla niin monta elämää, että heidät näkee väkisinkin yli-inhimillisinä. Kenties nämä piirteet herättävät meissä ihailun- ja kateudensekaisia tunteita.

valkokangastuksia Miten tähtiä katsotaan?Lisää ensi-iltoja ja festareita osoitteessa www.cult24.fi /elokuvat.

Greta Garbo (oik. Greta Lovisa Gustafsson) oli ruotsalainen näyt-telijä.

Syntyi 1905 Tukholmassa ja kuoli 1990 New Yorkissa.

Aloitti uransa Ruotsissa tavara-talon mainosfi lmissä.

Teki pitkän ja näyttävän uran Hollywoodissa.

Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat Ninotchka, Kamelianainen ja Grand Hotel. American Film Institute on va-linnut Garbon viime vuosisadan viidenneksi tärkeimmäksi näytteli-jäksi.

faktaa Greta Garbo

Jos Greta Garbo eläisi nyt, hän ei olisi Facebookissa. Eikä hän ollut edes erityisen hyvä näyttelijä. Tätä mieltä on ruotsalainen kirjailija Ellen Mattson, joka kirjoitti näyttelijästä kirjan.

TÄHDEN takaa -kirja on ruotsalai-sen kirjailijan Ellen Mattsonin tuo-rein teos. Kirjassa seurataan lähietäi-syydeltä Hollywoodin klassisen ajan salamyhkäistä ruotsalaistähteä Gre-ta Garboa (1905–1990), jonka ura oli kirkkaimmillaan 1930-luvulla. – Garboa on luonnehdittu va-rautuneeksi, kriittiseksi ja kylmä-kiskoiseksi. Minusta hän oli en-nemminkin omaan tilaan tottunut pohjoismaalainen. Hollywood oli hänelle varmasti valtaisia kulttuu-rishokki, Suomessa vieraillut Ellen Mattson analysoi.

TÄHDEN takaa -kirja yhdistelee totuutta ja fi ktiota. Päähenkilö on kuvitteellinen Vendella Berg, josta tulee Garbon sihteeri ja paras ystä-vä. Mattsonin mukaan vieraiden ih-misten on ollut mahdotonta päästä

Garbon lähelle. – Garbo ei kyennyt avautumaan vieraille ihmisille. Hän pelkäsi ja inhosi julkisuutta niin paljon, ettei yksinkertaisesti pystynyt jakamaan nimikirjoituksia, saatikka vastamaan toimittajien kysymyksiin. Holly-woodissa hän oli kuin kala kuivalla maalla. – Ironista kyllä, hänen ujou-tensa vain lisäsi hänen kuuluisuut-taan ja ihmisten halua päästä hänen lähelleen, Mattson pohtii. Filmitähden sulkeutuneisuu-den vuoksi tiedonkeruu hänestä oli vaikeaa. Kirjailija tutustuikin Garboon katsomalla hänen eloku-viaan ja lukemalla mitä muut olivat hänestä sanoneet ja ajatelleet. Mut-ta mikä oli julkisuutta pakoilevan naisen menestyksen salaisuus? – Suomalaistaustainen ohjaaja Mauritz Stiller "löysi" Garbon ja vei hänet mukanaan Hollywoodiin. Garbo ei ollut aluksi ihan fi lmitäh-den mitoissa, joten hän joutui laih-duttamaan kymmenisen kiloa. Myös kuvaajien oli löydettävä oikea tapa valaista ja kuvata hänen kasvonsa. – Uskon, että menestyksen taus-talla oli hänen ulkonäkönsä. Hän ei ollut kummoinen näyttelijä eikä muutenkaan mikään "hyvä tyyppi", mutta hänen kasvonsa olivat poik-keukselliset. Toisin kuin muut hänen aikansa naistähdet, Gretan kasvot sopivat erinomaisesti kohta-lokkaiden naisten rooleihin.

MATTSONIN mielestä ihmiset ovat aina kiinnostavia ajasta tai pai-kasta riippumatta, mutta jos Greta Garbon haluaa jotenkin yhdistää nykypäivään, niin se pitää tehdä pohtimalla nykyistä julkista kult-tuuriamme. – Nykyään ihmiset päivittävät kaikki tekonsa nettiin. Jokainen voi olla oman elämänsä julkkis muuta-man sekunnin ajan. Jos Garbo eläisi vielä, niin hän ei varmasti olisi Face-bookissa. – Kaikki tahtoivat kuulla jotain Garbon elämästä, mutta hän ei ikinä

kertonut mitään. Nykyisin yksityis-elämästä avaudutaan julkisesti niin paljon, ettei sellainen enää edes kiin-nosta, Mattson naurahtaa, ja lisää: – Garbo siis on tämän kaiken vastakohta.

FILMITÄHDEN viimeiseksi elo-kuvaksi jäi huonon vastaanoton saanut komedia Kaksoset vuodelta 1941. Mattson arvioi kotivaimon roolin olleen vääränlainen Garbol-le, joka oltiin totuttu näkemään traagisena jumalattarena. – Garbo tuskin ajatteli, että Kaksoset olisi hänen viimeinen elo-kuvansa. Hänellä oli useita projek-teja vireillä, mutta ne kaikki kariu-tuivat. Luulen, että hänen uralleen tuli niin pitkä tauko, ettei hän enää uskaltanut palata, koska pelkäsi vanhentuneensa liikaa. – Meillä on usein jokin tarve nähdä taiteilijat traagisina ja onnet-tomina. Nuorena kuoleminen on parempaa promootiota kuin "tylsä vanheneminen". Garbonkin olisi var-maan pitänyt kuolla ennen viimeistä elokuvaansa. Hänen tragediansa kui-tenkin oli se, että hän ikävöi koti-maataan, mutta julkisuuden kahleet estivät häntä palaamasta sinne.

Matti Tuomela

Ellen Mattson: Tähden takaa (Paasilinna)

Greta Garbon kahleet

kohokohdat

Greta Garbo on viime vuosisadan merkittävimpiä näyttelijöitä.

Ellen Mattson

15CULT24

MA

GA

ZIN

E

Toukokuu 2013 Tyyli & designTyyli & design

Miia Koski on mukana puuhaamassa uutta muotitapahtumaa Helsinkiin.

Tule mukaan kierrättämään!

Laatuaan ensimmäinen, päivän mittainen pöytäkirppis

järjestetään sunnuntaina

16.6.2013 klo 9-15 Helsingin Messukeskuksessa.

messukirppis.fi

H e l s i n g i n M e s s u k e s k u s

oma

Suunnittelijat ovat olleet ahkerasti mukana kehittämässä uutta muotitapahtumaa Pre Helsinkiä. Tapahtuman yhteydessä pääkau-punkiin saapuu vierailijoita Kiinan Voguesta.

TOUKOKUUSSA Helsingissä järjestetään ensimmäistä kertaa Pre Helsinki -muotitapah-tuma. Kyseessä ei ole perinteinen muotiviik-ko tai myyntitapahtuma, vaan Pre Helsingin tarkoituksena on auttaa suomalaisia suunnit-telijoita luomaan kansainvälisiä kontakteja. Nelipäiväisen tapahtuman aikana yleisö pääsee seuraamaan muotinäytöksiä, vieraile-maan suunnittelijoiden työhuoneilla ja kuun-telemaan keskusteluja ajankohtaisista muoti-maailman ilmiöistä. Tapahtuman takana on samanniminen yhteisö, joka koostuu viidestä muotialan vaikuttajasta. – Suomessa ei ole aiemmin ollut vastaa-vista lähtökohdista toteutettua tapahtumaa, joka veisi muotialaa eteenpäin ja auttaisi suunnittelijoita heidän työssään. Tähän tar-koitukseen syntyi Pre Helsinki, kertoo tapah-tuman kehityspäällikkö Miia Koski.

PRE HELSINKI on lähtenyt liikkeelle suun-nittelijoista. Heidän toiveitaan on kuunneltu koko suunnitteluprosessin ajan, ja mukanaole-vat suunnittelijat ovat muun muassa ehdotel-leet, keitä kansainvälisiä vieraita he haluaisivat muotitapahtumaan kutsuttavan. Helsinkiin on saapumassa kansainvälisiä toimittajia, esi-merkiksi Kiinan Voguesta. – Haluamme aktivoida myös kuluttajia. Kasvattaa heidän tietämystään suomalaisista suunnittelijoista ja herättää ylpeyttä kotimai-sesta muodista. Koski kertoo, että Pre Helsingissä muka-na olevat merkit on valittu niin, ettei kansain-välisiltä markkinoilta löydy täysin vastaavaa. On haluttu osoittaa, että suomalaiset suun-nittelijat ovat sekä teknisesti että taiteellisesti kiinnostavia. Tapahtumassa mukana olevat Mari-mekko ja Vuokko Nurmesniemi edustavat perinteikästä suomalaista suunnittelua. Tuo-reemmista merkeistä mukana ovat Laitinen, Heikki Salonen, Sasu Kauppi, R/H, Lepokor-pi, Ensæmble sekä Siloa&Mook, joka julkaisi ensimmäisen mallistonsa vasta huhtikuussa. – Suomessa muoti nähdään usein viih-teellisenä asiana. Pre Helsinki pyrkii luomaan uskottavuutta tälle alalle. Se, että saamme kansainvälisiä tyyppejä tänne, osoittaa, että suomalaisia suunnittelijoita pidetään kiin-

Muotitapahtuma suunnittelijoiden ehdoilla

nostavina ja potentiaalisina, Koski pohtii. Pre Helsinki tarjoaakin vierailleen katta-van paketin muotia. Tapahtuma on katsaus, jossa esitellään, mitä Suomen muotimaailmas-sa tapahtuu ja millaista suunnittelua täällä on. – Pre Helsinki on kuin sateenvarjo, jon-ka alle olemme keränneet monia eri asioita. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia, osa niistä on maksullisia ja osa jo entuudestaan tuttuja, kuten jokakeväinen Marimekon muotinäytös Espalla.

MUOTITAPAHTUMA on toteutettu yh-teistyössä Design Forum Finlandin, ulkoasi-ainministeriön, SSAW-lehden ja yksityisten

toimijoiden kanssa. Myös Aalto yliopiston vaatesuunnittelulinjan kanssa on tehty tiivis-tä yhteistyötä, ja yliopiston järjestämä opis-kelijoiden loppunäytös on osa Pre Helsinki ohjelmaa. – On hyvä, että muodin saralla tapahtuu. Kuluttajille olisi tärkeää suunnata jatkossa li-sää tapahtumia, joissa suunnittelijoita tuotai-siin heille tutummiksi ja suunnitteluprosessin taustoja avattaisiin.

Jenni Tepsa

Pre Helsinki 22.–25.5. Lisätietoa tapahtumasta www.prehelsinki.com

Parasta markkinointia ja muotoilua

VIIME vuoden mainonnan ja designin kärki on nähtävillä koko laajuudessaan Virka Gal-lerian näyttelyssä. Näyttely esittelee kattavan otoksen viime vuoden parhaasta visuaalises-ta suunnittelusta. Näyttely perustuu Grafi an Vuoden huiput -kilpailun tuloksiin. Näytte-lyssä on esillä yhteensä 67 palkittua työtä. Vuoden Huiput -näyttely kattaa koko markkinointiviestinnän ja visuaalisen vies-tinnän muotoilun kirjon mainoskampan-joista kirjaintyypin muotoiluun, digitaalisista medioista painettuun viesteihin. Näyttelyssä voi huomata, miten designtoimistojen, ku-vituksen ja digitaalisuuden vaikutus näkyy yhä vahvempana. Alla kuvassa Ateneumin palkittu juliste. Näyttelyn yhteydessä on esillä myös lasten- ja nuortenkirjakuvituskilpailun par-haimmisto.

Vuoden Huiput 2012, Virka Galleriassa 26.5. asti.

Facebook.com/cult24

@Cult24Finland

Jenni Tepsa

CULT24

MA

GA

ZIN

E

16 Toukokuu 2013

Nostalginen Junibacken

Djurgårdenin saari Tukholmassa on turistien suosiossa. Kaikkien nähtävyyksien läpikäymi-seen ei riitä yksi päivä. Tässä koottuna Djur-gårdenin parhaat nähtävyydet.

Skanssen. Ulkoilmamuseo ja eläintarha avattiin 1891. Skansseniin on tuotu vanhoja taloja ympäri Ruotsia, se on Tukholman vas-tine Helsingin Seurasaarelle.

Gröna Lund. 1883 avattu Gröna Lund on Ruotsin vanhin huvipuisto. Puistossa voi ko-kea Euroopan suurimman vapaapudotuksen, 80 metriä.

Vasa-museo. Vasa oli kuningas Kustaa II Aadolfi n lippulaiva, joka epäonnisesti upposi neitsytmatkallaan vuonna 1928 Tukholman edustalla. Laiva nostettiin merestä 1960–lu-vulla ja Vasa-museo avattiin vuoinna 1990.

Junibacken. Astrid Lindgrenin luomiin hahmoihin perustuva satumaailma.

Nordiska Museet. Museo esittelee Ruotsin kulttuurihistoriaa ja kansatiedettä 1500-luvul-ta nykypäivään. Museo avattiin 1800–1900-lukujen taitteessa.

faktaa

talossa on teatteriesityksiä, kasvomaalausta ja askartelua. Ehdottomasti Junibackenin helmi on sa-tujuna, joka vie matkalle Astrid Lindgrenin kertomuksiin. Matka kestää noin kymmeni-sen minuuttia, mutta sinä aikana ehtii nähdä paljon. Junamatkan varrella on pienoismalle-ja Lindgrenin satumaailmasta ja junaan saa valita suomenkielisen selostuksen. Pienois-malleina on esitelty muun muassa Vaahtera-mäki ja Kissankulma, Joonatanin ja Korpun surullinen tarina, kattojen päällä lentävä Katto-Kassinen sekä Ronja Ryövärintytär. Monesti lasten paikkoja markkinoidaan

sä. Valtavien museoiden vieressä Junibackenin "parakkirakennus" näyttää vaatimattomalta. Junibackenin pihalla vieraat ottaa vas-taan Astrid Lindgrenin näköispatsas. Paikan suosiosta kertoo lastenvaunut, joita talon pi-halla on valehtelematta sata. Rakennuksen vaatimattoman ulkokuo-ren sisältä paljastuu valloittava satumaailma. Vaikka Junibacken on tarkoitettu ensisijaises-ti lapsille, niin se tarjoaa aikusillekin paljon nähtävää. Se toimii eräänlaisena satumuseona ja matkana omaan lapsuuteen. Nimensä Ju-nibacken on saanut Lindgrenin Marikin sa-mannimisestä talosta, joka on suomennettu nimellä Kesäkumpu.

JUNIBACKEN avattiin vuonna 1996. Astrid Lindgren ei halunnut Junibackenista pelkkää Lindgren-maailmaa, vaan tahtoi sinne myös muita pohjoismaisia satuhahmoja. Siksi Juni-backenissa on esillä muumit, Viiru ja Pesonen, Mikko Mallikas ja monet muut satuhahmot. Junibackenissa on lapsien peuhuhuonei-ta, joissa on muun muassa Peppi Pitkätossun Huvikumpu, Mikko Mallikkaan koti, Muu-mitalo ja paljon muita hauskoja paikkoja. Taloissa on liukumäkiä, kiipeilypaikkoja ja sisällä pääsee vaikkapa hiihtämään. Lisäksi

Junibackenissa Tukholmassa pääsee Astrid Lindgrenin satumaailmaan. Se on lasten maail-ma, jossa aikuisetkin viihtyvät.

KENELLÄPÄ meistä ei olisi jonkinlaista kosketuspintaa Astrid Lindgrenin tarinoihin. Monet muistavat omasta lapsuudestaan tv-sarjojen Pepin, Eemelin ja Katto-Kassisen. Kun opittiin lukemaan, monilla oli nuorena iltalukemisena Veljeni Leijonanmieli tai Ronja Ryövärintytär. Myös Melukylän lapset ja Saa-riston lapset kuuluvat monien lapsuuteen. Tukholmassa sijaitseva Junibacken on koskettava nostalgiamatka Lindgrenin satujen maailmaan. Junibacken on lähinnä lapsille tar-koitettu "satutalo", jossa pääsee tutustumaan Lindgrenin tarujen hahmoihin. Junibacken si-jaitsee Djurgårdenin saarella, aivan Vasa-mu-seon, Nordiska Museetin ja Skanssenin kyljes- koko perheen matkakohteina, vaikka puuhaa

on vain lapsille. Junibacken on paikka, jossa ihan oikeasti viihtyy koko perhe. Ei ihme, että se on Tukholman suosituimpien nähtä-vyyksien joukossa.

Pauli Jokinen

www.kallio-kuninkalafestival.fi

Teemasäveltäjä Minna Leinonen esiintyjänä Zagros

KALLIO-KUNINKALAN XVIII KAMARIMUSIIKKI 2013

13.–16.6.2013 Nainen taiteessa

Kulttuurikortilla 2 lippua yhden hinnalla "Filosofi ja tekijä" -konserttiin to 13.6.2013 klo 19.00 Kallio-Kuninkalan Leonora-salissa.

Kaksi pikku-ukkoa ja Huvikumpu.

Peppi Pitkätossun keittiö

17CULT24

MA

GA

ZIN

E

Toukokuu 2013 KulttuurimatkailuKulttuurimatkailu

poimintoja

Polamk

Fiktiodekkarit näyttelyssä

TAMPERE. Tekolunta, 1970-luvun muovi-pintainen sohva, baarituoleja, poliisin moot-torikelkka, elokuvateatterin valomainos ja "juopon kuorintalomakkeita" 1980-luvulta – näitä kaikkia on tarvittu Tampereen Polii-simuseon uuden erikoisnäyttelyn rakenta-misessa. Poliisi fi ktiossa -erikoisnäyttely kertoo, miten kotimainen fi ktiivinen kirjallisuus, elokuvat ja tv-tuotannot ovat muovanneet kansalaisten mielikuvia poliisista ja poliisin työstä. Näyttely alkaa 1800-luvun alun pilk-karunoista ja päätyy nykypäivän monipuoli-seen tuotantoon. – Uudessa näyttelyssä voi istahtaa Raidin baariin, vierailla reinikaistyyliin sisustetulla poliisiasemalla ja katsella elokuvakoosteen museoon rakennetussa Kino-Karhu-teatteris-sa, kertoo museon tutkija Tiina Tuulasvaara-Kaleva. Erikoisnäyttelyssä esiintyy tuttuja po-liisihahmoja komisario Palmusta Rauno Repomieheen. Myös oikeat poliisit pääsevät ääneen: Näyttelyssä kuullaan virassa olevi-en poliisien näkemyksiä fi ktiopoliiseista ja poliisityöstä annetuista mielikuvista. Lisäksi nykypäivän kirjoittavat poliisit Marko Kilpi, Mikko Karppi ja Pasi Lönn kertovat osana näyttelyä, miten he ovat yhdistäneet poliisin ja kirjailijan työn. Näyttely ei esittele vain suosikkipoliisi-hahmoja, vaan nostaa esille myös faktoja ta-

rinoiden takana ja fi ktion vaikutuksen todelli-suuteen. – Joskus fi ktion luoma kuva on erilainen kuin todelliset tapahtumat tarinoiden taka-na, ja silti fi ktion tarjoamasta näkökulmas-ta tulee todellisuutta. Näyttelyssä tällaisesta kertoo tapaus Pihtiputaan poliisisurmista 1960-luvulla. Tv-sarjan ja elokuvan luoma kuva tapahtumista oli hyvin erilainen kuin esitutkintapöytäkirjojen. Fiktion tarjoama näkemys saattoi jopa vaikuttaa presidentin tekemään armahduspäätökseen, Tuulasvaara-Kaleva sanoo.

Cult24

Poliisi fi ktiossa -näyttely Poliisimuseossa Tampereella syksyyn 2014 asti.

Nykytaiteen huippuja Turussa

TURKU. Vuoden 2013 Turku Biennaalin teema on Idylli. Näyttelyyn on kutsuttu 15 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista. Taiteilijoilta on esillä pelkästään uusia teok-sia. Suomesta esillä ovat Petri Ala-Maunus, Katarina Reuter ja Elina Saloranta. Yksi näyttelyn taiteilijoista valitaan Turku Bien-naalin voittajaksi ja saa 5000 euron suurui-sen palkinnon. Yleisön suosikkiteoksen te-kijä palkitaan näyttelyn lopulla 1000 euron palkinnolla.

Turku Biennaali Ars Novassa 9.5–1.9.

Jazzin tahteja Keravalla

KERAVA. Jazz-ihmisille huhtikuun ko-hokohtia on Keravalla järjestettävä Kerava Jazz. Kaksipäiväinen tapahtuma tarjoaa viisi konserttia monipuolista jazzia. Fes-tivaalilla esiintyy maailman- ja kansan-musiikista vaikutteita ottava Th e World Mänkeri Orchestra, jonka kanssa lavalle astuu saksalainen saksofonin ja klarinetin taitaja Gebhard Ullman. Lisäksi Kerava-salissa esiintyvät saksofonisti Pepa Päivisen ympärille koottu orkesteri, SAMA Meteen Shipp Duo ja festivaalin pääesiintyjäksi on kiinnitetty legendaarinen saksofonisti Da-vid Liebman.

Kerava Jazz, 24.–25.5.

Louis Sparren Porvoo

PORVOO. Porvoon museon juhlanäyttely kertoo tulisieluisesta moniosaajasta Louis Sparresta. Taiteilija ja kosmopoliitti Sparre (1863–1964) asui perheineen Porvoos-sa lyhyen ja intensiivisen kauden vuosina 1898–1905. Sparre muistetaan muun mu-assa huonekalu- ja keramiikkatehdas Iriksen perustajana sekä ensimmäisen suomalaisen elokuvan Salaviinanpolttajien ohjaajana. Kulttuurihistoriallisesti merkittävin saa-vutus, josta Louis Sparre Porvoossa muis-tetaan, on kuitenkin Vanhan Porvoon säi-lyttäminen. Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta Sparren syntymästä.

Louis Sparre ja Porvoo – Elämäni parhaat vuodet -näyttely Porvoon museossa (Holmin talo) 6.5.–17.11.

Tapio Wirkkalan harvinaisuuksia

RIIHIMÄKI. Suomen lasimuseossa avau-tuva näyttely esittelee Tapio Wirkkalan taidelasin ja hopean keräilijäharvinaisuuk-sia. Näyttely perustuu Kyösti Kakkosen yksityiskokoelmaan. Esineet ovat pääosin toteutettu Iittalan lasitehtaassa ja Kultakes-kus Oy:ssä. Näyttelyn yhteydessä ilmestyy 400-sivuinen runsaasti kuvitettu kirja, jossa esitteellään Wirkkalan taidelasia ja hopeaa.

Tapio Wirkkala – Lasin ja hopean runoi-lija, Suomen lasimuseossa 17.5.–31.12.

TULOSSA:TERRAKOTTA-ARMEIJA

ja Kiinan keisarien aarteet 14.6.–1.12.2013

mamamamamamamamamammamamammammamamamaamamamammamamamamamamamaaaaamaaaaaaammmmmm rsrsrsrsrsrsrsrsrsrsrssrsrsrsrsrssrsssrssrsrsrsrsrssrsrssssisisisisisisisisisisisisisisisisissisisisisissssisisisssisisississssssiiii i iiiii i iii iiiiiiiiiiiiiiiii VaVaVaVaVaVaVaVaVaVaVaVaVaVaVaVaaVaVaaaVaaaVaVaVVaVaVaVaVaprprprprprprprprprprprprprpprprprprprprprppprrrprprprprprprrprrrrrrrrrrrrrriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiikkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkdedeededeededededeededdeedeededeed kskskskskskskskskskskskskskskskkskssksksksasasasasassasasasassasasssasassasasasasaasasasasasasasssassaaass i i iiii i i i iiiiiii ii iiii iiihmhmhmhhhmhmhmhmhmhmhmmmhmmmmhmhmhhmmhmhhmhmhmhmhmhmmhmhmmhmmeeeeeeeeee ee eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee eeee eee eeee mmmmmmmmmmmmmmmmmmmhmhmmhddddddddddddddMaMaMaMaMaMaMaMaMaMMaMaMaMaMaMaaMaMaMaMaaMaMaMaMMM aiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaaiiaiaiaiaiiaaiaiaiaiiaiaiaaiaaaaa lmlmlmlmlmlmlmlmlmmlmlmllmlmlmllmlllmmlmmmmananananananananananananaanaaaaaaaanaannn k k kk kkkkkkkkk k kkkkkkkkkkahahahahahahahahahahhahahahahahahahahahahhhhhhhhhhhahhhhdddddddddddddd ------------kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkeieieieieieieieieieeieieieieieieieieieieeieieieieieieieeieieieieeieeieieieeeieieeieeeiieeeeeeeieieeeeeeeeeieieiiiieeiieiieiieeeeeiieeeeee sasasasasasassasasasasasaaasasasasasaaaasasasasassasaaaasasasaaasasaasaasasaaaaaasasasaasasaaasaaasassasasaaassaaaaasaaririririririrrriririririririiiirriririirririririrrriirrrrr n,n,n,n,n,n,n,n,n,n,n,n,nn,n,nnnnnnn,nn,n,n,n,nnnnnnn,nnnnnn,nnn,n Q Q Q Q Q Q Q QQQQ Q QQQ Q QQ Q QQQQQQQQQQ QQQQQ Q QQQQQQQQQQQQinininininininninninininiiiinininininnininininininininnniniiininninnniniiiininninnnniinnnniiinnnnniiniiiiiin nnnnnn e e e ee ee eeee eeeeeeeee eeeensnsnsnsnsnsnsnsnsnsnsnnnsnsnsnsnnnnnnnnnssnsnnsnsnnsnsnsnsnnsssssimimimimimimimimimimmmmmm ssseneeneenenenenenennennnenenneneneneeenn k k kk k kk k kk k k kkkkk kkkkkkkkkkkkkkkk kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkimimmmmmmmämämämämämämämämmäisisisiisi eeeeeennnnnnnnnnkikikikikikikikkikikikikkkkikkikiiikikikikikikkiikk ininininininininninninininninnininnninnnnnnnnn. . .. ...... ...... KiKiKiKiKiKKiKiKKiKiKiKiKiKiKiKKiKKiKiKiKiKiKiKiiKKKiininininininininininiinininininiiiininiinininii anananananananannanananananananananananannnananananann

0000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 00000 0 0 00 000 0000 0 0000000000 vuvuvuvvuvuvuvuvuvuvuvuvvuvuvuvuvuuvuvuvvuuvuuvvvuvvvvvuvvvuv ototottototototottototototottotototototooototottototototoootototoootooottoooooototototootottoottatatatatatatatatatatatatatatatattataatatataatataaaaaatatataatataatatataaatattataaaaataaaaaaataaaataaaaaa 2 22 2222222222222222222 2 2222222222222222222 2 2 22 00000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000gdgdgddgdgddininininninnnnin h h hh h hhhhauauauauauaauauuaa tattatatatataa a a a aaaaa ylylylylylylylylyly i i i iiii iggggggShShShShSShSSSS i i iiiii HuHuHuHHuHHHuananannnannnnggggeieieieiiieiiieieiiiiiiiiiijajajajajajajajajaajajajajajajajajajajaajajaaaajajjaajajajjajajaaaajaaajajajaaaaaajjaaajaaaaa l l l llllll l l l l l llllllllll ll llöyöyöyöööyöyöyöyöyöyyöyöyöyöyyöyööööyöyööyöööyöyöyöööyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöyöööyöyöyyöyyyyöyyyyööyöyööööytytytyttytytytytytytytytytytytytytytytytytytytytyttyttytytytyytytytyttytyyyytttytttttttytttttttyttttttytyytytytyyyyyiii i iii ii iiiiiiii iiiiii nunununununununununuunuunuuunuuunuutt tt tt t ttttt teteteteteteteteteteteteteteteeeeeerrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr akakakakakakakakakakakakakakkakakkkakakakakkkakkkakakakakkkakkaa ototoototototototototototototototototoototototototoooooootottttootttttotttttotttottatatatatatatatatatatataatatatatatatatatttttttttttttt a-a-a-a-a-a-a-a-a-aaa-aarmrmrmrrmrmrmrmmrmrmmrmrmmrmrmrmmrmmrmmmmrmrmmrmmmmrmmmmrrmmeieieieieieieieieieieieieieieieieieieieeiieieeeeieeeeeieeieieeieieeeeeeeieeeeeeeeeiieeeeeeee jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjnnnnnnnnnnnsususususususususuusususususususuuusuusuusuuusssususss ojojojojojojojojojojojojojojojojojojoooooooooooojojojooooo anananananananananaananananananaaa

ogogogogogogogogogogoggogogogogogogoggogogogogogoogoogoogggooogogoooggooggggisisiisisisisisisisisisiisiisisisiisiiiisiiiiiisiiisisisisisisiiisisisssssssisiiiisiiisisisisisisisisisisissisiisisissisiiisissiisissssaaaaaaaaaaa v vvv vvvvvvvvuouououoououououououououuoououuuou nnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnna a a aaaaaaaaaaaaaaaaaa aaa 19191919191919191919191919191919919199999999974747474747477474747474747444744447474447744.. . . . .. . .. .... ArArArArArArArArArAArArArArArArrArArAArArAArrArrAAAAAAAAAAAAAAAA kkkekekekekeekekekekekkekekekeeeeeekeeeeeeololololololoololololololoololoolollollloolollollloollololololooloololooooolollooooololoooloooooolloo oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooArArkekaaaaaaaaaaaaaaaaaasasasasasasasasasasasasasasasasaasssss ttttttttttttttttttttttttttttumumumumumumumumumumumumumumumumumumummummalalalalalalalalalalalallalalalalaa tatatatatatatatatatatatataaaaaaa --------8888 0000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 0 000 0 0 00000 0 000000 000000000000000000000000000kkkkkkkkkkkkkssisisissisisisisssisississsss ssssssssssssssssssssssssssssssssssssa aaa a a aaaaaaaa papapapapapapapapapapapapapapapapappapapapapaapp ljljljljjljljljjjljljjljjasasasasasassasasasasasasasasasaasaaasa tutututtututuutututuututtuuutuututuiiii ssssssss 88 8 8 8 888888 8888 88888888888888888888888888888888 0000tutuuuuui i i ii läläläläläläläläheheheh s s sssss 8uuuuuuuuuussasasasasasasasasasasasasasassasasasssasssasss k kk k k kkkk k kkk kkkk k k kkkkkkkaiaiaiaaiaiiiaiaiaiaaiaiaiaiaiaiaiaaaa vavavavavavavavavavavavavavavaauuuuuuuuuuu

äääääääääääääynynynynynynynynynynynynynynnynynynnnnnynynnnnynyynynnnnnynnnnyynnnnnnnyyyyyyyykäkäkäkäkääkäääääääääkääkääkääkäkkäääk yyyyyyyyyyyyyyttkkakkakakkk ooooooliliilii j j järärärrrrjejejejejejestststtetettettytytytytty s ss ssodododddananannnnkkkkkktttsoososososooosotutututututuririiriririr a,a,a, j jjjjjototoo -------------ininininininnnnnnnnnn.... ... ...nnnnn m m mmmmmmmmmmukukukukukukukukukukukukukkkkkkuuuuukuuuuuu aiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaa sisiisisisisisiisisiinininininininiinin m m m mm mmmmmmmmmmmmmmmmuouououuououououououooououu dododododddododododoood ststststststsss eleleleleleleellllmimimimimimimiimmmimmmmm iniiniiiiiiiinn nntitititititititititititititittitiiopopopopopoooooopopopoopopoopopooo pipipipppippipieepiiieee

nnnnnnn n n n nnnnnnooooooooommmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm isiissssisiisssteteteteteteteteteteteteeeen n n n nn n nnnnnnnnnnnn hahahahahahahahahhahahahahahhahahhahhaududududududddududuudududdananananananananaanaaanananananvavavavavavavavvavvartrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtrtrttrrrr ijijijijijijijijjjjijjijjjjjoioioioioioioioiooiooo dedededeeedeeeeeededeeeedeeeeeeeeeeededeennnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnmamaaiisisii ttoooooooooouuuuuunnnnonononnononnononononnnnnnTaTTaTaTTTTarurur nnmämämämämämämäämämämääämääämäääääisisisisisisisssissssisissisi eeeeeee kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkeeieieieieieieieieeieeeee sasasasasasasasasasasssasasaaassssassasasaassssaariririiririiririririririiiiiiiirr nn nnn n nnnn nnn nnnnnnnnnn prpprpprprprprprprprpppprrprpprprprppprprprprrrpprppppppppp oonononononoononoononoonnoonono sssssssssssssssssssssssssssssssssssiviviviviviviviviviviiiiii auauauauauauauauauauauauauauauauaauauauauuuuuauuuuuaaauasssenenene k k kkkeeemmmmmmmmmmmjajajajajaaaajajaajaaajajaaaaajaaj e e e e ee e ee eeeeeeeeeeeeensnsnsnsnnsnsnsnssnsnsnnsnnnsnnsnnnsimimimimimimimimimimimimmimmimimmmmmmmmmmmjajajajajajaaj eeeee iiiii ------------eleleleleleleeeeleelelellalalaalalalalalaalaaaaaa VV VV V V VVV VVVVVVVVVVVapapapapapapapaapaapapaaaapapap kkkisisisisisissisiiisissasasasasasasasasasaasasaasasasaasaasaasasaaasaaaaaaaaaaaaaaaaa vv v v v v v v vvvvvv vvvvvvvvvvvvvvvvvvvoioioiooiioioiioiioioioiooioioioooioi i i i i iiii ii iiiiiiiiiiii iiihahahahahahahahahahahhhahahhahahahahahahahhahahahaahhhhhhahah stststststststststststststtsttsteleleleleleleleleeelelelele lalalallaaaallalalaaaaaalalaaaalal VVappapppppririririrr ikikikkikkikkisisisisi ssasassaeeeeeeeeeeeeenununununununununuuuuunuununun jejejejejejejejejejejejeeejejejeeeeen nn n nn nn nnnnnnnnn ohohohohohohohohohohohhohoohooohohhhhohhohhohoiiiiiiiiiiiitatatataatatatatatataaaataaataaata hh hh hhhh hhhhhhhauauauauauauauauuauauauauuuuuuuuuuuauutatatatatatatatatatatatatatataatatatataattttat lölölöölölölölölölölööölölölöllölölölölölölöyyyyyy j kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkeieieeeieieieieeieieieeieieieieieieiiee sasasasaaasasaasassasasasasasasaaaaaaaariririririririririririririrriiriiriieeneneneneeeeneeenenennneneeneneneeeenenenneeene auauu lölölölölööööööytytytytytytytytytytyyy öjöjöjöjöjöööjjä ä äää jajajajajajajj kk kkkkkkeieeiee sasasiiiiiiiiiiiiiiimymymymymymymymymmymyyymymymymymymyösösösösösösösösösösösösöösösösösösöööösösöösöösssössssssöös m m m mm m mm m m mmm m mm mmmmmmmm uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuaaaaaaaaaaaaaaa QQiQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQ aaaaaaaa HaHaHaHaHaHaHaHaHaHaHaHaHaHaHaHHaHaHaHaHaHaHaHaHaHaHHaHHHHaHaHHaHHHHHHHaHaHHHHHaHaHaan-n-n-nnnnnnn-nnnnnnn d stststtttttttioiooioioiooooooii ididididididdidididdididididddddddddeneenennnnnneneneneennennenenenenennnnnnnennnnnnnnn QiQiQQQiQQQQQ n-n-n-n-n-- j j jjjjjjja a a a aa a HHan-n-n-n-nn-dydydydydyddyydyyydyd nanaanaaanastststttioioi iaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaartrtrtrtrtrtrtrttrtrtrtrtrtrtrrrtrtrtrrrteieieieieieieieieieieieiieieitatatatatttatatatattatttatattttatttttattttt

n nn n n n nnnnn nnnnnnn jjajajajaajajajajajaajajajajjjjajajaaajadededededededededdedededededededddedededdedededdeddeeddeeeddedeedeedeedeee-,-,-,-,-,-,-,---,-,--,--,,-,-, kk kkk k kkk k kkkkkkkkkkkkkkkulululululuululuululluluuuulltatatatatatatatataatataa- - -- - ----- jajjajajjajajajajajajjjaajajajjjajjajajjjajajaajaajajaajaaaaaajj . . . MuMuMuMuMuMMuMMuMM kakakakakaakananananananananann o o ooo eaaajjjjjjj llllllllajajajajajajajajjalalalaalaa tatatataataan neneneneeneeeeneeeeeneeeitititititititititititiitiitititttä,ä,ä,ä,ä,ä,ä,ää,ä,ää,äääääää,ääää,ää, m mmm m m m m m mm m mmm mmmmmmmmmmmmmmmmm mmmuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuiuuuiuiuiuiiuiinanananananananananananananannananaaaanannnn isisisisisisisisissisisiissiisseneneneneneeneneeneneeneeeeeee k kk k k kkkkkkkkkkkkkiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiinanananananananananannaanannn lallalalalalalalaisisisisisisisisisissssssssseneneenenennennnenenennenenennnnneennnenneeneneeii iinnnnnnnnnnnnprprprprprprprprprprpprprprpppppppprpprprprrprprrrrpp ononononononononononononnnonnnonoonnnooooo sssssssssssssssssssssssssssssssssieieieieieeieieieeieieiieieeeeiei sisisisisisissisisssisisisississsisiiiisiissiiiis nnnnnnnnnnnnnnni iiä.ä.ä.ä.ä...ä.ötötöötötötttötöötötötötötöötötöööötaaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiiiiiia dodododododdododododdodododododdodododododddddddon nn nnn nn n nnnnnnnnnnnn huhuhhuhuhuhuhuhuhhuhhhhuhuhhhhuhuhuhuhhhuhhhhhuuh ipipipipipipipipipipppippippippippppppppppupupupupupupupupupuupupupuuupupuupupupuuuuueseseseseseseseseseseseesesesesessseeee imimimimimimimimimimimmimimmmerererererererererereeeerkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkejeejejejeeejejejejejejejeejjjäääää.ä.ää.ää.äää.ääääääääääääöööööööööööööööööööööööökäkäkäkäkäkäkäkäkäkäkääkäkäkäkkäkäkäkäkäässisisisisisisisisisisisisisississisisisisisiiisisiisssssisiss tytytytytyytytytytyytytytytytytyttttt ööööööööööööööööööö

Alaverstaanraitti 5, Tampere, www.vapriikki.fi, avoinna ti–su 10–18

ArviotCULT24

MA

GA

ZIN

E

18 Arviot Lisää arvioita osoitteessa cult24.fi Toukokuu 2013

teatteriteatteri

teatteri

Neljäs tie on raskas kulkea

PIENIKOKOISIA marjanpoimijoita, sor-rettuja kaivostyöläisiä ja sosiaalisen median orjia. KokoTeatterin Miss Barbara – ihmis-kauppamusikaali vie vakavien aiheiden ää-relle samalla leikkien niillä. Asiaan mennään heti ilman turhia se-lityksiä, vaikka itse aloitusnumero jääkin laimeaksi. Maria Oivan ohjauksessa riisto-kapitalismin ongelmat paisuvat absurdeihin mittasuhteisiin. Marjanpoimijoista tulee ja-lostuksen avulla tarpeeksi pieniä tai sopivan pitkäraajaisia. Kaivostöissä kuolee ihmisiä, mutta väliäkö hällä, kunhan kaivos tuottaa aina vaan enemmän! Kaivoksen uumenista syntyy jumalai-nen lapsi, jonka kanssa Miss Barbara hallit-see maailmaa. Tämä Barbaran maailma on sekasortoinen. Siitä puuttuu inhimillisyys. Ulkoasu on räiskyvä. Barbaran puvuis-sa on pinkkiä, keltaista ja sähkönsinistä. Va-lot välkkyvät ja seinille heijastuu kuvia. Miss Barbara koettelee hyvän maun rajoja melko rankasti, v-alkuisia sanoja viljellään runsaas-ti, mikä ei aina tunnu ihan perustellulta. Nimiroolissa nähdään Anna Veijalainen. Veijalainen ei ole omimmillaan musiikkinu-meroissa, mutta kantaa esityksen kunnialla loppuun asti esittäen Barbara-hahmon eri-laisia puolia. Esityksen tahti on huimaava ja energinen meno säilyy loppuun asti. Esitystä tahdittaa letkeä jazz-musiikki, joka sopii esi-tykseen luomalla vakavaan aiheeseen kiin-nostavaa ristiriitaa. Muusikot jättävät välillä soittimensa ja esiintyvät luontevasti myös esityksen pienissä sivurooleissa. Veijalaisen ja muusikoiden yhteistyö on toimivaa. Nykymaailma on täynnä ongelmia, se

ei jää epäselväksi. Aihe on rankka, mutta tunnelma pysyy häkellyttävän kevyenä pir-teän musiikin soidessa. Kokonaisuus on ka-oottinen, kärryillä on vaikea pysyä. Samaan pirstaleiseen esitykseen on tungettu kaikki maailman paha. Kokonaisuus on sekamete-lisoppa, jota ei itse asiassa olekaan sekoitet-tu ihan tarpeeksi.

Johanna Terhemaa

Miss Barbara – ihmiskauppamusikaali, KokoTeatteri, ensi-ilta 5.4.

Ohjaus: Maria OivaTeksti: Maria Oiva, Anna VeijalainenRoolissa: Anna VeijalainenMuusikot: Timo Hirvonen, Arttu Takalo, Jussi Lehtonen

Miss Barbara aiheuttaa kaaoksenTo the Wonder ja elämisen ihme1970-LUVULLA elokuvauransa aloitta-neen pohdiskelijan Terrence Malickin uu-tuuden To the Wonderin voi helposti tun-nistaa omaleimaisen ohjaajansa tekeleeksi. Juonellisesti elokuva on ilmava, mutta kuitenkin otteessaan pitävä. Tarina ei ole tiukasti sidonnainen kokonaisuus, vaan pi-kemminkin kaiken pohdinnan visuaalinen kehys, jonka sisälle mahdutetaan (jälleen kerran) elämää suurempia teemoja. Tyypillisellä tavalla Malicikin käyttä-mät tähtinäyttelijät johdattavat katsojan helposti harhaan. To the Wonder on pari-suhdedraama, jossa Ben Affl eckin esittä-mä öljy-yhtiölle työtä tekevä mies yrittää rakentaa seesteistä arkea ranskalaisen nai-sensa Marinan (Olga Kurylenko) ja tämän lapsen kanssa. Yksinkertaiselta vaikuttava elokuva on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo pari-suhdedraama. To the Wonder on taiteelli-selta ilmaisultaan äärimmäisen korkeata-soinen. Kamera leijailee pitkin rantoja ja mantuja tehden kunniaa luonnolle. Tällä

Pieni mutta pippurinen MetsäjättiALEKSIS Meaneyn pikkunäppärä Kan-sallisteatterin debyyttiohjaus kunnioittaa heavymusiikkia ja sympatisoi niin duuna-reita kuin yt-neuvotteluja vetäviä nousuk-kaitakin. Miika Nousiaisen romaaniin perus-tuvan Metsäjätti-näytelmän konfl ikti on herkullinen. Metsäteollisuuden kylkeen kasvaneessa kylässä Törmälässä lapsuutensa viettäneet Pasi ja Janne kohtaavat vuosien jälkeen kun Pasi palaa kotikyläänsä vetä-mään yt-neuvotteluja. Janne puolestaan on verbaalisesta lahjakkuudestaan huolimatta jäänyt vaneritehtaalle rivimieheksi. Metsäjätti availee näkökulmia ajankoh-taisen talouskriisin aiheuttamiin ongelmiin. Ihmisläheinen näytelmä ei liiku ainoastaan ruohonjuuritasolla, vaan kriisiä puidaan myös johtoportaan tragediana. Taustalla kummittelee ilkeä ja kas-voton kapitalismi, joka henkilöityy Pirjo Määtän esittämän tunteettoman isokengän hahmossa. Näytelmässä ei kaivella syitä ta-loustilanteeseen, vaan keskitytään suoraan sen seurauksiin. Ratkaisumalliakin vilaute-taan, mutta heikolla paatoksella – homma pysyttelee kansantajuisena. Jani Karvinen on saanut esitettäväk-seen epäselvän hahmon Jannen, jonka jär-jenjuoksusta on vaikea saada selvää. Janne esitetään aluksi reppanana ja juopotteluun helposti sortuvana puskajussina, mutta ajoittain hänestä kuoriutuu esiin varsinai-nen intellektuelli. Heikki Pitkänen sekä Pirjo Määttä tasapainottelevat onnistuneesti rooliensa kanssa. Kummatkin päästetään helpolla,

vaikka Pitkänen joutuukin toisessa näytök-sessä vähän ääntään korottamaan ja esitte-lemään laajempaa tunneskaalaa. Pasi ja Janne tykkäävät heavymusiikis-ta, joka kuvastaakin hyvin törmäläläisten sielunmaisemaa. Volyymia saisi olla silti enemmän, jotta raskaassa musiikissa pe-sivät voimavarat tulisivat täyteläisemmin hyödynnettyä. Älykäs ja timmi esitys jätti odottamaan "halolla päähän"-tyylistä aggressiivisuutta, joka olisi sinetöinyt kokonaisuuden ja saa-nut katsojat puremaan hammasta. Enem-män heavya, vähemmän numeroita.

Matti Tuomela

Metsäjätti. Kansallisteatteri (Willensauna), kantaesitys 10.4.

Ohjaus: Aleksis MeaneyPääosissa: Jani Karvinen, Pirjo Määttä, Heikki Pitkänen

kertaa Malick ei kuitenkaan ylenpalttisesti halaile koko kosmosta, toisin kuin edelli-sessä teoksessaan Tree of Lifessa. Merenrannat ja kaukaiset horisontit toistavat silti tuttuja kuvastoja niinkin pal-jon, että ne näyttävät aiemman tuotannot plagioinnilta. Fysiikan lakeja uhmaava kameranliike luo hypnoottista tunnelmaa, ja kohtaukset limittyvät toisiinsa tavalla, joka saa eloku-van tuntumaan sarjalta pitkiä montaaseja. Kohtauksista löytää helposti metafori-sia ulottuvuuksia. Miehen ja naisen väliset hippaleikit sekä keskeneräisessä kodissa lojuvat pahvilaatikot viittoilevat jatkuvaan onnen etsintään ja pesänrakennukseen. Puheosuudet rakentuvat enimmäkseen pitkistä monologeista, joita kukin elokuvan päähahmoista vuoroin esittää. Äänimaa-ilmaa hallitsee myös mahtipontinen mu-siikki, joka viimeistelee kohtausten kylmiä väreitä aikaansaavan vaikuttavuuden. To the Wonder on valloittava ja tai-teellinen elokuvakokemus, joka edeltäji-ensä tapaan saattaa tuntua liian vaikeasti lähestyttävältä, mutta jolle jokaisen siitä huolimatta tulisi antaa mahdollisuus.

Matti Tuomela

To the Wonder, ensi-ilta 3.5.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Terrence MalickPääosissa: Ben Affl eck, Olga Kurylenko, Rachel McAdams, Javier Bardem

DOKUMENTTITEATTERI on nyt in. Kansallisteatterin Neljäs tie on koostettu dokumentaarisista materiaaleista, kuten au-tenttisista puheista ja eduskunnan istunto-salissa kuulluista puheenvuoroista. Esitys kertoo Suomen tarinan itsenäisyydestä al-kaen aina eurokriisiin asti. Näyttelijäensemble esiintyy poliitik-koina, muina vaikuttajina sekä tavallisina, hiljaisina, haaleanruskeina suomalaisina. Hahmot muistuttavat todellisia esikuviaan ulkoisesti ja puheensa puolesta. Jukka Puo-tilan imitaattorin taidot tulevat tässä hy-vään käyttöön. Mukana heiluu myös mieli-kuvitushahmoja, kuten konsensuskeiju ja työttömyyspeikko. Alku on historian läpijuoksua. Asiaan voisi mennä suoremminkin. Loppupuolen analyyttisempi ote on kiinnostavampaa ihmeteltävää. Viimevuosien uutisoinnista tutut aiheet selittyvät myös teatterin – ja elokuvan – keinoilla. Videoprojisoinnin valtava määrä ihmetyttää. Se ei tunnu pe-rustellulta ja välillä meininki on enemmän-kin kuin elokuvissa. Tuttu musiikki sitoo nähtäviä koh-tauksia historialliseen kontekstiinsa: 1970-luvulla lauletaan taistolaislauluja ja 1990-lukua tahdittaa Bomfunk MC’s. Mu-siikkikohtaukset aiheuttavat kylmiä väreitä, hyvällä tavalla. Esityksen käsiohjelma tiivistää esityksen luonteen erinomaisesti: tekstiä on paljon, kuvia ei niinkään. Lavastus on muuntuva, mutta ulkoasu ei ole erityisen päräyttävä yksittäisiä näyttämökuvia lukuun ottamat-ta. Esitys on suurelta osin puhuvia päitä

spottivalossa, mikä Suuren näyttämön kal-taisessa tilassa on melko tylsää. Neljäs tie on hyvin tehty. Paketti on raskas, mutta mielenkiintoinen ja hauska. Selkeä pointti kuitenkin tuntuu puuttuvan, joten kokonaisuus jää jollain tapaa löysäksi eikä esitys aivan tempaa mukaansa. Päättä-jät ovat aina tehneet virheitä, eikä pullapit-ko aina mene tasan. Pallo on varmaankin haluttu heittää katsojalle: Tämä on Suomen tarina. Mitähän seuraavaksi tapahtuu?

Johanna Terhemaa

Neljäs tie, Kansallisteatteri (Suuri näyttämö), ensi-ilta 20.3.

Ohjaus: Esa LeskinenTeksti: Esa Leskinen ja Sami Keski-VähäläRooleissa: mm. Jukka Puotila, Sari Puu-malainen, Timo Tuominen

elokuva

Tekla Pohjolainen

Nor

disk

Film

Tuomo M

anninenM

inka Heino

Arvio 4/5

Arvio 3/5

kk

Arvio 3/5

Arvio 4/5

Arviot 19CULT24

MA

GA

ZIN

E

ArviotLisää arvioita osoitteessa cult24.fi Toukokuu 2013

oopperakuvataide

kuvataidekuvataide

Franckin jäähyväiset

ONKIN jo korkea aika, että Kiasma esitte-lee kenties kansainvälisesti tunnetuimman kotimaisen nykytaitelijan, Eija-Liisa Ahti-lan (s. 1959) tuotantoa näyttävästi. Kias-man kolmas kerros on omistettu Ahtilan Rinnakkaiset maailmat -näyttelylle, joka pohtii monitahoisesti ihmisyyttä. Ahtilan teoksissa ihmiset yrittävät löytää toistensa ja itsensä luo ollen välillä kovin hukassa. Lohtua luovat eläimet ja luonto, joiden kautta aukeaa pyhyyden kokemuksia. Ahtilan videoinstallaatioiden kerron-nalliset keinot ovat vaikuttavia ja taiteilija ohjailee hengästyttävästi katsojan tunne-tiloja visuaalisin ratkaisuin. Ahtilan syväl-linen ja pohdiskeleva elokuvakerronta ja tietoinen etäännyttäminen ovat sekä sisäl-löllisiä että esteettisiä keinoja. Teokset ovat riisuttuja ja vähäsanaisia. Niiden harkitseva tempo ja poeettiset leikkaukset luovat sy-vällisyyden tunnun. Monet työt haluaisi katsoa uudestaan ja uudestaan, jotta mitään ei jäisi huomaamat-ta. Teokset haastavat perinteisiä katsomi-sen tapoja jakautumalla usealle seinämälle, katsojan on pakko katsettaan suuntaamalla ikään kuin leikata monikanavaisia teoksia, jolloin jotakin jää väistämättä näkemättä. Ahtilan näyttelyyn tutustumiseen kan-nattaa varata reippaasti aikaa tai tulla suo-siolla useampaan otteeseen. Vaikka teoksia ei määrällisesti olekaan kovin paljoa esillä, töiden kesto ja painokkuus tekevät näytte-lykokemuksesta raskaan, jos kaiken yrittää ottaa vastaan yhdellä kertaa. Kolonialismia kommentoiva lähes tunnin mittainen Mis-sä on missä? (2008) on yksistäänkin niin

voimakas kokemus, että se tarvitsee aika su-latteluun. Olisinkin kaivannut näyttelyyn enemmän tilaa ja penkkejä, joilla hengähtää töiden välissä. Myös osa teosten äänimaa-ilmoista sekoittui toisiinsa näyttelytilassa hieman häiritsevästi. Eija-Liisa Ahtilan työt ovat upeita, mutta en ole vakuuttunut, että ne ovat par-haimmillaan Kiasmassa. Taidemuseomiljöö ei tee videotaiteesta helpommin lähestyttä-vää vaan etäännyttää sitä entisestään. Ki-asmassa Ahtilan tuotannosta nousee esiin ahdistuneempi tulkinta ja töiden hienova-rainen musta huumori tuntuu hukkuvan museoinstituutin seinien alle.

Amanda Manner

Eija-Liisa Ahtila: Rinnakkaiset maailmat, Kiasma 1.9. asti

Kauan odotettu AhtilaHyväntuulinen PaunuHULVATTOMIA hahmoja, räiskyviä vä-rejä ja syvämietteisiä silmiä, niistä on taide-maalari Tarmo Paunun (s.1971) maailma tehty. Taidehallin Rakkaudesta-näyttely esittelee omaleimaisen maalarin tuotantoa kattavasti. Teokset lumoavat kursailemattomuu-dellaan ja ekspressiivisyydellään. Monet maalaukset ovat suorastaan hassuja ja omi-tuisia, mikä tuntuu virkistävältä. Paunun maalausten ymmärtäminen ei vaadi pitkä-mielistä akateemista pohdiskelua, vaan ne vetoavat suoraan tunteisiin. Tämä ei kui-tenkaan tarkoita, että ne olisivat jotenkin heppoisia sisällöltään. Vaikka Paunun maailma tuntuu pai-koin naivistiselta ja sattumanvaraiselta, on töissä myös paljon taidehistoriallisia viittauksia ja kommentteja tunnettuihin teoksiin sekä populäärikulttuurin. Näin ollen maalaukset toimivat monella tasolla ja avautuvat eri kulmista. Ensivaikutelma näyttelystä on humoris-tinen ja teosten syvällisemmät sävyt aukeavat hitaammin. Mörkö-niminen maalaus (2012) esimerkiksi näyttää aluksi vain hupsulta mustalta peikolta, kunnes hahmon katseen haikea virittyneisyys aukeaa pidempään työ-tä katsoessa. Keitä te olette, mistä mä tulin? -nimen saanut maalaus (2012) puolestaan kommentoi suoraan Paul Gauguinin kuu-luisaa teosta ja eksistentiaalisista kriiseistä kärsineiden taiteilijoiden tuotantoa. Paunu ei pilkkaa aiheitaan vaan katsoo maailmaa sydämellisesti. Tuntuu kuin jo-kainen teos olisi maalattu rakkaudella. Osa Paunun hahmoista on vähän pelottavia,

RANSKASSA syntynyt art deco -tyylikau-si liitetään voimakkaasti taideteollisuuteen. Amos Andersonin taidemuseon näyttely Art Deco ja taiteet: France-Finlande 1905–1935 lähestyy art decon ihanteita kuvanveiston ja maalaustaiteen näkökulmasta. Keskiössä ovat kotimaiset taiteilijat ja se, miten he ovat ottaneet vaikutteita kansainvälisistä virtauksista. Kuvataiteessa art decon kautta ilmentyi tarve etsiä klassisempia vaihtoeh-toja modernismin rynniessä taidekentälle. Näyttelyssä on esillä maalauksia, piirus-tuksia sekä veistoksia. Yksittäisistä teoksista kiinnostavimmiksi nousee Venny Soldan-Brofeldtin (1863–1945) maalaukset. Eten-kin vuonna 1915 maalattu Keihäänheittäjä todistaa Soldan-Brofeldtin olleen ajanher-molla ja Pariksen Tuomio (1914–1918) laajentaa entisestään kuvaa naistaiteilijan tuotannosta. Taiteen raamittaminen tyylikausien kautta helpottaa taidehistoriallisten ke-hityskulkujen hahmottamista. Toisaalta sen vaarana on historian moninaisuuden pelkistäminen jälkikäteen synnytettyjen jäsennysten varaan. Art decon -käsitekin muodostettiin vasta 1960-luvulla, eivätkä näyttelyssä esillä olevat suomalaismaalarit, kuten Juho Rissanen ja Magnus Enckell, mitenkään tunnustautuneet art deco -maa-lareiksi. Amos Andersonin näyttelyssä tyylikau-sien kysymyksiä ei problematisoida, mikä tekee näyttelystä hieman vanhanaikaisen tuntuisen. Toisaalta tyylikausiajattelun se-litysvoima on kiistaton avattaessa taidetta suurelle yleisölle, koska tyylikaudet tiivis-

tävät jotakin olennaista silloisesta ajasta. Niiden kautta voi rakentaa ehyitä koko-naisuuksia ja tyylikkäitä taidenäyttelyitä. Juuri tällainen Amos Andersonin näyttely kiistatta onkin. Teossalin värimaailma nou-dattelee art decon sävyjä ja näyttelytekstit kertovat olennaiset asiat hienostuneesti ja ymmärrettävästi. Veistokset on valaistu kauniin pehmeästi ja kokonaisuus on ehyt ja hillitty. Valitettavasti kokonaisuus on myös hieman tylsä ja yllätyksetön.

Amanda Manner

Art Deco ja taiteet: France-Finlande 1905–1935, Amos Andersonin taidemuseo, 21.7. asti.

nyrjähtäneitä tai muuten vain kummallisia. Maalarin ote hahmoihinsa on kuitenkin kuin muumitalossa, hyväksyvä ja lämmin. Teosten hyvä energia tarttuu ja välittyy voimakkaasti, kerrankin taidenäyttelyssä uskaltaa nauraa ääneen. Kaikenlaisen ryp-pyotsaisuuden poissaolo tekeekin Paunun näyttelystä hyvällä tavalla keveän ja hyvän-tuulisen. Näyttää, että taiteilija todella on nauttinut hullunkuristen kuvien maalaa-misesta ja näyttelystä lieneekin mahdoton-ta poistua pahantuulisena.

Amanda Manner

Tarmo Paunu: Rakkaudesta, Taidehalli, 26.5. asti.

ENSIN tiheä mysteerinäytelmä, sitten me-nevää komediaa – ja kummassakin kuolevia vaimoja. Bartókin ainoan oopperan, vain harvoin esitettävän Herttua Siniparran lin-nan ja Ruggero Leoncavallon suositun Pa-jatson kombo oli Kansallisoopperan tämän kauden persoonallisin ensi-ilta. Nimirooleissa valloitti slaavilainen lyyrisyys: baritoni Vladimir Baykov tulkitsi totaalieristyvää mutta hellyyttä janoavaa Si-nipartaa, ja Mikhail Agafonovin leikkaavan väkevä tenori maalasi petetyn ja väkivaltai-sen klovnin kurjan kohtalon. Karismaatti-nen, mutta nyt aavistuksen väsynyt Sabina Cvilak lauloi Canio/Pajatson vaimona, joka saa kokea, kuinka kuolettavasti tosielämä ja näytelmä voivat mennä sekaisin. Niina Keitel oli hieman orkesterin alle uupuva Judit, joka itsepintaisesti kaivatuu Siniparran sieluun, siis synkän linnan sisuk-siin. Viimeisen oven takana odottaa kuiten-kin vain jähmettynyt tyhjyys. Kolmas hen-kilö onkin linna, jota tulkitsee orkesteri tummilla ja fantastisilla kudelmillaan. Vilppu Kiljusen ohjauksessa Pajatson mustasukkaisuustutkielma oli sijoitettu suoraan Kansallisoopperan työyhteisöön, jolloin muodostui kolmaskin taso: on oop-peraporukka, joka esittää oopperaa, jonka sisällä esitetään komediaa. Lavalla heilui tuttuja hahmoja, myös Petri Pussilan hy-kerryttävästi imitoima Mikko Franck. Produktio onkin eräänlainen hyvästijättö Franckille. Franck pisti parastaan: harvoin orkes-teri on niin intensiivisen kamarimusisoivas-ti läsnä, ja harvoin montusta on kohonnut

niin järkälemäisesti kylmääviä sointimasso-ja. Kansallisoopperan kuoro koetti kilpailla volyymissä orkesterin kanssa, mikä ei ollut aina hyvä ratkaisu. Ohjaus jätti näkemyksekkyydestään huolimatta varovaisen olon. Siniparrassa nähtiin Kansallisoopperan lavalla ensim-mäistä kertaa loistokkaita videomapping-projisointeja, mutta ne olisivat toimineet tehokkaammin, jos näyttämökuva olisi jä-sennelty yksinkertaisemmin. Nyt portaat, kivenmurikat ja lyhdyt olivat sikinsokin. Niin ikään Pajatson mainiota realismia olisi kannattanut korostaa rohkeammin ja uskaltaa riisua lava.

Auli Särkiö

Herttua Siniparran linna (Bela Bartok) / Pajatso (Ruggero Leoncavallo), Kansallisooppera, ensi-ilta 12.4.

Ohjaus: Vilppu Kiljunen

Malla H

ukkanen

Jussi Tiainen

Arvio 3/5

Cult24

Sukellus art decon maailmaan

Arvio 4/5

Arvio 4/5

Malla H

ukkanen

Arvio 4/5

CULT24

MA

GA

ZIN

E

20 Ravintolat Ravintolat – ennen ja jälkeen tapahtuman

www.asrestaurants.com

Kesä maistuu upeissa merimaisemissa

Juhlia jo yli 100 vuoden ajan Klippanilla

Kaupungin upeimmat merimaisemat

Klippan, 00140 Helsinki • p. 09 7425 5590 • Avoinna 1.5.–30.9.Yhteysvene Saariston laiturilta Olympiaterminaalin eteläpuolelta

Sirpalesaari, 00150 Helsinki • p. 09 7425 5566 • Avoinna 1.5.–30.9.Yhteysvene Saaren laiturilta Merisatamanrannasta

Äitienpäiväbrunssi 12.5. klo 12–16Sunnuntaibrunssit 19.5. alkaen klo 12–16 • Rapujuhlat 22.7. alkaen

Kesän parhaita suomalaisia makuelämyksiäÄitienpäivälounas 12.5. klo 12–17 • Rapujuhlat 21.7. alkaen

Viinibaari LatvaKorkeavuorenkatu 25

Ma-ti 16–24Ke-pe 16–02

La 14–02

Ravintola JuuriKorkeavuorenkatu 27

Ma-Pe 11–22 (23)La 12–22 (23)Su 16–22 (23)

Solo Sokos Hotel AleksanteriAlbertinkatu 34, 00180 Helsinki

www.olipakerranravintola.fi

Kokeile vaikkapa:

Kanaa ja pähkinää 9 €Kanavartaita ja maapähkinäkastiketta

Rock’n Rose leipää 20 €Focaccia-leipää, flank steak, Monterey Jack

-juustoa, pekonia, paahdettua tomaattia, raikasta salaattia, marinoitua sipulia, talon

majoneesia ja dijonkastiketta

Hyvän kahvin asiallaVuoden kahvilatyöntekijä Olli Penttilä haluaa kahvinsa kuumana. Kiasman kahvilassa työs-kentelevä Penttilä katsastaa töidensä lomassa myös uudet näyttelyt.

HOTELLI- ja ravintola-alan ammattilaiset palkitsivat Café Kiasmassa työskentelevän Olli Penttilän Vuoden 2013 kahvilatyönte-kijä -tittelillä. Kiasmaan Penttilä päätyi töihin jo kah-deksan vuotta sitten suorittaessaan viimeistä keittiöharjoitteluaan. Koulutukseltaan hän on ravintolakokki, mutta tällä hetkellä mies työs-kentelee kahvilan vuorovastaavien päällikkönä. Työkuvaan kuuluu Café Kiasman pal-velutoiminnasta ja laadusta vastaaminen. Vuorossa ollessaan Penttilä myös pitää huo-len salin toiminnasta ja palvelee asiakkaita omaperäisellä tyylillään. – Yksi syy, miksi olen täällä näinkin kauan viihtynyt, on työn vaihtelevuus. Olen työsken-nellyt tiskarina, kokkina ja myynyt terassilla olutta. En ole ehtinyt kyllästymään, kertoo Penttilä. Työnsä puolesta Penttilä myös tapaa koko ajan uusia ihmisiä, eikä yksikään koh-taaminen ole samanlainen. – Minulla ei ole päässäni valmista manu-aalia, mitä tulen asiakkaille seuraavaksi sano-maan. Kaikki on improvisaatiota. – Asiakaspalvelutyö on helpottanut esiintymispelkoani, joka minulla on ollut pienestä pitäen. Olen kahvilatyöntekijänä tehnyt myös kaikki mahdolliset virheet. Vie-läkin tiputtelen laseja ja möläyttelen vaikka mitä. Virheiden kautta olen kuitenkin oppi-nut nauramaan itselleni, ja tuntuu, että aina onnistun pääsemään pälkähästä. Café Kiasman lisäksi Penttilä tuurailee myös Ateneumin kahvilan tiskin takana, sillä molemmat kahvilat omistaa Mannerheimi-naukion Kulttuuriravintola Oy. Vaikka mies

taidekahviloissa viihtyykin, ei taide ole kovin lähellä hänen sydäntään. Vuosien varrella on siitä silti ehtinyt oppia paljon. – Kun on samassa talossa töissä, tulee näyttelyt katsastettua. Lapsena emme käyneet juuri missään taidemuseoissa, Kansallismu-seossa kerran. Nuoruudessa minulla on ollut selvä aukko kulttuurissa, jota työpaikkani nyt paikkailee mainiosti.

KAHVIHIFISTELIJÄKSI Penttilä ei itse-ään luonnehdi. Vuoden kahvilatyöntekijän kotoa ei siis löydy viittätoista erilaista kahvia. Hänelle tärkeimpiä ovat perusasiat. Se, että kahvi on kuumaa eikä maistu kitkerältä. – Emme ole Café Kiasmassakaan lähte-neet tavoittelemaan erikoisuutta. Erikoisuu-temme ovat espresso, cappuccino ja latte. Lähtökohtamme on, että pyrimme toteutta-maan toiveita mahdollisuuksien mukaan. Kahvitietämyksen karttuessa kyselevät asiakkaat kahvilan henkilökunnalta entistä enemmän kahveista. Tavallisen kahvin sijaan tilataan jo paljon cappuccinoja. – Cappuccino on seuraava pykälä taval-lisesta kahvista, jo kokonsakin puolesta. Tila-tessaan espresson suomalainen juo sen kerral-la ja ihmettelee, pitäisikö tässä juoda lisää. Penttilä kertoo itse seuraavansa maail-man kahvilakulttuuria lähinnä Kiasmassa vierailevien turistien kautta. Matkustellessaan hän mielellään myös etsii käsiinsä päiväkahvi-paikan. Silti mikään ei voita aamukahvihet-keä kotona. – Tennishalleilla juon hirveästi kahvia. Samoin kuin lentokentällä ja koneessa, sillä siellä on turvaton olo. Kahvi on se turvallinen asia, joka rentouttaa.

Jenni Tepsa

Vuoden kahvilatyöntekijän Olli Penttilän palvelua saat Cafe Kiasmasta.

Jenni Tepsa

21CULT24

MA

GA

ZIN

E

Toukokuu 2013 Ravintolat Ravintolat – ennen ja jälkeen tapahtuman

V ietimme ystävättärieni ru-noilija Juhlinin ja maisteri Hakkaraisen kanssa haus-kan aamupäivän Ateneu-min kannatusyhdistyksen

kuukausikinkereissä, ja muutaman sampanja-lasillisen jälkeen alkoi hiukoa. Päätimme suunnata lounaalle uuteen Le Havre -ravintolaan, joka on avattu perin-teiseen Armas Lindgrenin suunnittelemaan Seurahuoneeseen Kaivokadulle. Mutta miksi ravintolan nimeksi on valittu ranskalainen sa-tamakaupunki Le Havre? Tarina sisältää pari aasinsiltaa. Seurahuone perustettiin aikanaan Kauppatorin liepeille. Tänään entinen Seura-huone on kaupungintalona. Vuonna 1913 Seurahuone siirtyi nykyiselle paikalleen. Le Havre nimi viittaa Seurahuoneen entiseen si-jaintiin meren rannalla, ja se on myös viittaus ravintolan eurooppalaiseen ruokakulttuuriin.

MILJÖÖ. Seurueemme otettiin ravintola-salissa ystävällisesti vastaan, ja meille osoitet-tiin paikka ikkunapöydässä. Tunsimme itsem-me tervetulleiksi. Ravintolasali on kerrassaan upea. Sali on korkea, seinillä on parvet ja ka-tossa roikkuu valtavat kattokruunut. Läsnä on juhlan tuntua. Pöydät on siististi katetut, puh-taat pöytäliinat ja kauniit kattaukset eivät ole itsestään selvyys jokaisessa lounaspaikassa.

RUOKA. Testasimme Le Havren salaattipöy-dän ja keitot. Lounaalla saa myös à la carte -annoksia, mutta ne testaamme tuonnempa-na. Alkuun söimme minestrone- ja paprika-sinihomejuustokeittoa. Ensimmäinen oli ruokaisa, mutta paprikasinihomejuustokeit-to sopi paremmin samppanjanmakuun, joka suussa vielä poltteli. Keiton painikkeeksi tilasimme lasit cavaa. Sitten siirryimme sa-laattipöydän kimppuun. Tarjolla oli neljää eri salaattia: Nizzan salaattia, karitsan paah-topaistisalaattia, coleslaw’ta ja viher-verso-salaattia. Tuoreita raaka-aineita oli pöydässä runsaasti. Ihan salaateilta ne maistuivat – ei mitään vikaa, muttei kovin persoonallista. Mielikuvitus puuttui. Maisteri Hakkarai-nen olisi kaivannut lämmintä ruokaa buff et-pöytään, runoilija Juhlin puolestaan keskittyi lämpimään leipään. Kahvi ei kuulunut lou-naaseen, ja sekös jurppi Juhlinia. Sen sijaan hän tilasi vielä yhden cavan.

PALVELU. Tarjoilijoita oli salissa niin pal-jon, että jokainen asiakas sai huomiota osak-seen. Kun vesikannu oli tyhjä, se vaihdettiin uuteen alle kahdessa minuutissa. Tyhjät lau-taset poistettiin nopeasti pöydästä. Tarjoilija-armeija koostui pelkästään naisista, mielel-lään olisimme nähneet joukossa muutaman nuoren ja vetreän miehen. Tarjoilijat olivat tyylikkäästi pukeutuneet yhtenäiseen musta-valkoiseen asuun.

MUUT ASIAKKAAT. Maisteri Hakkarainen tunsi olevansa farkuissa ja villapaidassa alipu-keutunut Le Havreen. Ympärillä istui komei-ta miehiä puvut päällä ja kravatit kaulassa, naapuripöydässä puhuttiin ulkomaisia kieliä. Naiset olivat tyylikkäästi jakkupuvuissa. Ru-noilija Juhlin laski, että salista löytyi kuusi miestä, joiden kanssa olisi voinut tarvittaessa jatkaa cavan juomista baarin puolella.

VESSAT. Vessat olivat hotellin aulassa. Perus-siistit, ei valittamista.

TUOMIO. Le Havren loistelias miljöö on tu-tustumisen arvoinen. Keskeinen sijainti takaa sen, että asiakkaita riittää. Lounaan hinta 9,70 euroa on sen verran huokea, että Le Havresta on pyritty tekemään koko kansan paikka. Paikassa on tyyliä, mutta persoonallisuus puuttuu.

ARVIO Brasseria Le Havre, Kaivokatu 12

Ruoka 3/5Palvelu 4/5

Tarjoilijoiden asustus 4/5Miljöö 5/5Vessat: 3/5

Kokonaisarvosana 3,8 pistettä

Vapaarouva van Bornsdorff in ravintolaratsia

Tyylikäs mutta hengetön Le Havre

MA-TO 11-21 | PE 11-24 | SU 10-16

PÖY TÄVARAUKSET 010 832 2600

Kalevankatu 13, Helsinki

w w w . f l a d a 1 3 . f i

Cult24 kulttuurikortilla

CHEF’S MENUKAKSI YHDEN HINNALLA

pöytävaraus pakol l inen44 €

Aamiainen arkisin Klo 07-10

Lounas arkisin Klo 10.30 -14.30

Iltaisin maistuva ala Carte

Viikonloppuisin rento brunssi

Kaikkien tilaisuuksien joustava toteuttaja Suvilahdessa ja

ympäri Helsinkiä

Ma – Ti 07-15 Ke-Pe 07-22 La 12-22 Su 11-17

www.ravintolalampo.fi

Ravintolauutiset nyt samasta osoitteesta!

Facebook.com/ravintolauutiset

CULT24

MA

GA

ZIN

E

22 Toukokuu 2013

nälkätaidetta Juttusarjassa esitellään ravintoloissa olevia taideteoksia

RAVINTOLA Salutorgetin ravintolasalissa ruokailijoita ilahduttaa lasimaalaus nimel-tään Rahapuu. Maalaus kuvaa kahta riikinkukkoa ja rahapuuta. Taideteoksen takana olevat lamput loistavat lasin läpi ja saavat maalauksen hehkumaan. Maalauksen on suunnitellut arkkitehti Walter Jung ja se valmistettiin kuuluisassa S. Wuorion koristemaalaamossa vuonna 1904. Rahapuu oli alkujaan naapuritalossa Privatbankenissa eli nykyisen Jugensalin tiloissa. Myöhemmin lasiteos siirrettiin nykyi-seen paikkaansa, johon se myös sopi erinomaisesti, sillä talossa toimi niihin aikoihin rahatoimisto.

Pauli Jokinen

Salutorget, Pohjoisesplanadi 15-17

KULTTUURITEHDAS Korjaamon ravin-tolatarjonta kasvaa, kun Sushibar + Wine avaa sinne uusimman toimipisteensä. 7. tou-kokuuta avautuva ravintola tulee Korjaa-mon Vaunuhalliin historiallisten raitiovau-nujen keskelle. Sushibar sijaitsee Korjaamon teatteri- ja konserttiareena Vaunusalin kupeessa, mikä tuo ravintolatoimintaan omanlaisensa urbaanin sykkeen. Rakennuksessa sijaitsee myös Helsingin kaupungin Ratikkamuseo. – Olemme tutkineet laajenemismah-dollisuuksia jo jonkin aikaa ja etsineet tilaa, jossa pääsisi toteuttamaan tavallista elä-myksellisemmän ravintolan. Mielestämme skandinaavinen sushin ja viinibaarin yhdis-telmä vanhassa raitiovaunuhallissa aktiivi-sen kulttuurikeskustoiminnan lomassa on maailmanlaajuisesti herkullinen konsepti. Tänne saapuessa jaksaa hymyilyttää se, että meillä on ravintolassa kolme raitiovaunua, kertoo Sushibar + Winen toimitusjohtaja Anders Westerholm. Sushibar + Wine on vuodesta 2009 toi-

minut helsinkiläinen yritys, joka yhdistää käsityösushin, pientilaviinit ja skandinaa-visen muotoilun. Korjaamon ravintola on yrityksen neljäs toimipiste Uudenmaanka-dun, Fredrikinkadun ja Linnanmäen Kat-tilan lisäksi. Korjaamolla toimii tulevan sushibarin lisäksi Korjaamon baari & keittiö, joka tar-joaa lounasta, brunssia ja illallista yhteis-työssä ruokatarjoilusta vastaavan New York Ninja -yrityksen kanssa.

Cult24

lyhyesti

Ravintolat Ravintolat – ennen ja jälkeen tapahtuman

Ravintola OivaPorthaninkatu 500530 Helsinkip. 010 2192980www.ravintolaoiva.fi oiva@ravintolaoiva.fi

Avoinna:ma–ti klo 10.30–24, ke–to klo 10.30–01, pe klo 10.30–02, la klo 10–02, su klo 11–17

19,50 €plo

TALONVIINIT & KUOHUVIINIT

19,

Sävelen menu uudistui.Tervetuloa maistamaan!

AVOINNA: MA 10:30-00:00

TI-PE 10:30-02:00 LA 11 :00-02:00 SU 15:00-00:00

ILTAKEITTIÖ: MA-TI 15:30-22:00 KE-TO 15:30-23:00PE 15:30-24:00 LA 11 :00-24:00 SU 15:00-22:00

Hämeentie 2, Helsinki, (09) 774 1082www.kallionsavel.fi

Kolme ravintolaa yhden talon sisällä.

Botta ON!Pirulliseen nälkään,

Helvetilliseen janoon!

Ma - Pe 11 - 04

La - Su 14 - 04Keittiö auki 03.30 saakka

Real Ale, Real Food,

Real Pub!

Su - Ti 15 - 01

Ke - La 15 - 03

Kokous- ja

juhlatilaa

09 - 580 770

myynti@botta.fi

www.botta.fi

Museokatu 10

PERJANTAISIN LAUANTAISIN

23 - 04

Uusi sushibaari avataan Korjaamolle toukokuussa

Smoothieta joka makuun

Mannerheimintielle on avattu uusi smoothie-baari Mmaku. – Reseptiikat on suunniteltu tietyillä ta-voitteilla yhteistyössä ruoka-aineyhdistelyn ammattilaisen Hanna Skytän kanssa. Hanna on onnistunut luomaan mieleenpainuvia yh-distelmiä, joita on matkan varrella vielä hi-venen hiottu ja muokattu täyteläisten ja vii-meisteltyjen makujen löytämiseksi, Mmakun kotisivuilla kerrotaan. Mmakun erikoisuutena on biohajoavat smoothielasit.

Mmaku, Mannerheimintie 25

OLO muuttaa, tilalle EMO

Palkittu ravintola OLO muuttaa elokuussa Helsingin kauppatorin rantaan, historialliseen Lampan taloon. Uudessa paikassa avataan ovet 8. elokuuta. Siihen asti OLO jatkaa nykyisellä paikallaan Kasarminkadulla. OLOn tilalle tulee uusi ravintola EMO, jossa varsinaisen ravintolan lisäksi on myös uusi gastrobaari, jossa asiakkaat voivat pistäy-tyä nauttimassa hyviä viinejä pienten herkul-listen annosten kera.

Uusi pihvipaikka Etelärantaan

Etelärantaan on avattu uusi korkeatasoinen pihviravintola Goodwin. Se on amerikka-lainen pihviravintola, joka on aikaisemmin toiminut Tallinnassa. – Liha ja harrastelijamaisuus eivät sovi yhteen, eikä parhaan marmoroituneen nau-danlihan valmistaminen ole helppoa. Liha

käy läpi monta vaihetta ennen kuin tarjoam-me siitä sinulle parhaat pihvit. Se, pääseekö liha meidän puuhiiliuuniimme vai ei, on kiinni pienistä yksityiskohdista: missä maan-osassa tuleva pihviliha syntyi ja kasvoi, mitä se söi ja joi, miten se pakattiin ja lähetettiin GOODWIN-ravintolaan. Meidän pihvim-me on valmistettu vain maailman parhaasta, Australiassa ja Yhdysvalloissa kasvatetusta li-hasta, ravintolan kotisivuilla kerrotaan.

Goodwin the Steak House, Eteläranta 14

KOM-teatteri sai oman oluen

KOM-teatteri on ke-väällä lanseeranut oman oluen. KOM-olutta voi nauttia KOM-teatterin omassa ravintolassa. Olut on Malmårdin paninon valmistamaa pale alea. Olutpullon etikettiin on kirjoitettu Hiski Sa-lomaan vapauden kaiho -laulun sanat.

Moko laajensi Sörnäisiin

Sisustamiseen ja ravintolatoimintaan erikois-tunut Moko avasi uuden paikan Sörnäisiin. Moko toimii edelleen myös Punavuoressa. Moko Marketissa sisustusmyymälän yhtey-dessä on kahvila, jossa herkutellaan leipomo-tuotteilla, salaateilla, täytetyillä leivillä, herk-kukahvilla sekä päivittäin vaihtuvalla pasta- ja keittolounaalla. Uusi toimipiste Sörnäisissä sijaitsee vanhassa hattutehtaassa.

Moko Market & Cafe, Vilhonvuorenkatu 11

23CULT24

MA

GA

ZIN

E

Toukokuu 2013

TOIMI NÄIN: Leikkaa Kulttuurikortti tästä irti tai ota kortista kuva kännykällä. Tarjoukset saat lunastettua näyttämällä irtileikattua korttia tai kännykuvaa. Huom! Osassa tarjouksista tuotteita voi olla rajoitettu määrä. Kukin taho vastaa itse antamistaan tarjouksista. Epäselvissä tilanteissa ota yhteyttä tarjouksen antajaan.

Mainostaja: Pääset mukaan Kulttuurikortti-tarjouksiin mainostamalla Cult24-lehdessä. Lehtiä jaossa 30 000 kpl.

KULTTUURIKORTTI

TOUKOKUU 2013

OTA KULTTUURIKORTTI TALTEEN JA KÄYTÄ TARJOUKSET HYVÄKSESI

HELSINKI: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Tiketti, Kaapelitehdas, Korjaamo, Ryhmäteatteri, KokoTeatteri, Bio Rex (LippuRex), Nosturi, Ateneum, Taidehalli, Arkkitehtuurimuseo, Kiasma, Valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Sinebrychoffi n taidemuseo, Galleria G, Galleria Dix, Galleria Saima, Galleria Sculptor, Yliopiston pääkirjasto (Kaisa-talo), Vuotalo, Malmitalo, Kanneltalo, Stoa, Kirjasto 10, Viikin kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Pohjois-Haagan kirjasto, Etelä-Haagan kirjasto,

Jakomäen kirjasto, Kontulan kirjasto, Vallilan kirjasto, Maunulan kirjasto, Oulunkylän kirjasto, Munkkiniemen kirjasto, Pitäjänmäen kirjasto, Malminkartanon kirjasto, Herttoniemen kirjasto, Laajasalan kirjasto, Pasilan kirjasto, Käpylän kirjasto, Lauttasaaren kirjasto, Kumpulan kampuskirjasto, Uusi ylioppilastalo, Kallion työväenopisto, Helsingin aikuisopisto, Vanhan kuppila, Corona Baari, Aschan Cafe Jugend, Ravintola Ilves, Musiikkitalo (levykauppa Fuga), Film Town (Sörnäinen), Arabian keskus, ravintola Latva, ravintola Kallion Oiva, ravintola Manala, ravintola Lämpö, Haaga-Helia (Pasila), Amiedu (Pitäjänmäki), Metropolia (Arabia), Hanken, Kansalaisopisto (Töölö), Toimintakeskus Happi, Diakonissalaitos, K-Market Robert, K-Supermarket Haaga, K-Market Merihaka, K-Market Masurkka, K-Market Pasaati, Valintatalo (Hämeentie), Valintatalo (Mäkelänkatu), Valintatalo (Sturenkatu), Malmin lentoasema, Laajasalon palloiluhalli, Kauppakeskus Megahertsi, Kulosaaren ostoskeskus, Cafe Giovanni, Robert’s Coffee (Sähkötalo), Kauppakeskus Kluuvi, Ympyrätalo, Itäkeskus, S-market (Ruoholahti) Kauppakeskus Ruoholahti, Sokos Vaakuna, Fennian kortteli, Kauppakeskus Arabia, Kauppakeskus MalmiNova, Kauppakeskus Ristikko, Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Helsingin kaupungin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, elokuvateatteri Orion, Savoy-teatteri, ravintola Sävel. ESPOO: Sellon kirjasto, Entressen kirjasto, Espoon kulttuurikeskus, Kauppakeskus Iso Omena, Kauppakeskus Heikintori, Kauppakeskus Galleria, Kauppakeskus Länsikeskus, Kauppakeskus Länsikeskus, Kauniaisten kirjasto, Bio Rex Sello, Espoon taidemuseo EMMA. VANTAA: Tikkurilan kirjasto, Myyrmäki-talo, Kauppakeskus Jumbo, Kauppakeskus Tikkuri, Ravintola Pormestari, Lumo, Konserttitalo Martinus, Vernissa.

5 euron alennus

10 euron alennus

2 yhdenhinnalla

-10%

MIKÄ KULTTUURISUUNNISTUS?

Kulttuurisuunnistus on leikkimielinen kilpailu, jossa suoritetaan 4-6 annettua tehtävää ympäri Helsinkiä. Aikaa on 3 tuntia. Tehtävät voivat olla esim. "Ota valokuva kolmesta eläin-patsaasta", tai "Etsi Suomen kolmannen presidentin hauta ja kuvaa se".

Kulttuurisuunnistus vie taatusti paikkoihin, joissa et ole ennen käynyt!

Kulttuurisuunnistuksessa yhdistyy kilpailu, tiedonhaku ja paikallistuntemus. Tiedonhakua varten voit kilauttaa kaverille, käyttää nettiä – kaikki keinot sallittuja. Jos et ole kilpailu-henkinen, Kulttuurisuunnistus käy mainiosti myös ulkoilusta ja liikunnasta.

MITÄ MUKAAN?

Mukaan tarvitset nettiyhteydellä ja kameralla varustetun kännykän sekä reipasta leikkimieltä.

MISSÄ JA MILLOIN?

Lähtöpaikka Kampissa Sähkötalon edustalla (metroaseman vieressä).

Lähtö 8.6. klo 12. Saavu paikalle noin 15 min. aikaisemmin.

OSALLISTUMISMAKSUT:

Yhden hengen joukkue 8 euroaKahden hengen joukkue 12 euroaKolmen hengen joukkue 15 euroaNeljän hengen joukkue 20 euroa

Suuri Kulttuurisuunnistus

la 8.6.2013

Kulttuurisuunnistuksen järjestää kulttuurimedia

www.cult24.fi /kulttuurisuunnistuswww. facebook.com/kulttuurisuunnistus

Parhaat joukkueet palkitaan!

Yhteistyössä mukana:

Sähkötalon

Radion Sinfoniaorkesteri10 prosentin alennus RSO:n kevään konserttien normaalihintaisista (25/20 e) kertalipuista. Toukokuussa vielä mm. elokuvat Chaplinin poika ja Joutilas luokka säestettynä 31.5. Liput Lippupisteen ja Musiikkitalon myyntipisteistä. Ohjelmatiedot: yle.fi /rso.

Remu and the Hurriganes -musikaaliLiput Remu and the Hurriganes -musikaaliin 28 euroa (norm. 38 euroa). Esitykset Linnanmäen Peacock-teatterissa 16.5., 17.5., 18.5., 22.5., 24.5. ja 25.5. Vauhdikkaan rock-musikaalin pääosissa nähdään Miro Honkanen, Jussi Ojanen ja Teemu Rajamäki. Lisätietoa: www.peacockteatteri.fi

Kallio-Kuninkalan Kamarimusiikin konsertti2 lippua yhden hinnalla Kallio-Kuninkalan Kamarimusiikin konserttiin Filosofi ja tekijä. Esitys torstaina 13.6. klo 19 Kallio-Kuninkalan Leonora-salissa (norm. 15 e / eläkeläiset 12 e / opiskelijat 8 e). Kallio-Kuninkalan kamarimusiikin teemana tänä vuonna "Nainen taiteessa", ja festivaalilla kuullaan yksinomaan naisten säveltämää musiikkia. Konsertin alkupuolen säveltäjiä ovat festivaalin teemasäveltäjä Minna Leinonen, Unsuk Chin ja Ellen Taaff e Zwilich. Väliajan jälkeen konsertti jatkuu jazz-iltamana, jossa Sonny Heinilä, Severi Pyysalo ja Ville Herrala tulkitsevat mm. Carla Bleyn, Iro Haarlan ja Maria Schneiderin sävellyksiä. Liput Lippupisteestä tai ovelta. Tiedustelut: 040 51 83 151. Lisätietoa: www.kallio-kuninkalafestival.fi .

Zodiak – Uuden tanssin keskus: The Earth songPerusliput the Earth song -tanssiteoksen esityksiin 17 e / kpl (norm. 22 e). Varaukset Zodiakin toimistosta p. 044 094 4948/ zodiak@zodiak.fi (ark. klo 11–16) ja lunastus tuntia ennen esitystä ovelta. Koreografi Sari Palmgrenin Th e Earth song on punk-asenteella tehty ryhmäteos, joka käsittelee ihmisen ympäristö-suhdetta. Tanssia ja laulua yhdistävä teos on syntynyt doku-mentaarisista lähtökohdista yhteistyössä ympäristö- ja kestävän kehityksen asiantuntijoiden kanssa, mutta pureutuu aiheeseen yksilön näkökulmasta. Esitykset 16.–29.5. Kaapelitehtaan Pannuhallissa. www.zodiak.fi

CULT24

MA

GA

ZIN

E

24 Toukokuu 2013

Musikaalinen kaalikilpailuMUSIIKKI. Kiri Kiri on vauh-dikas musiikkinäytelmä jänisten ja kilpikonnien suuresta kaali-kilpailusta. Esiintymässä muun muassa Helsingin Konservatori-on Tähtisumu ja Galante-kuorot sekä Kannelmäen seurakunnan lapsikuoro Kannelkellot. Musii-kista vastaa Ilkka Kuusisto. Sopii kaikenikäisille. Vapaa pääsy, mut-ta pakolliset ennakkovaraukset kanneltalo.lipunmyynti@hel.fi .

Kiri Kiri, Kanneltalossa 16.5. klo 9.30 ja 10.15.

Tex Averyn parhaatELOKUVA. Tex Avery (1908–1980) on elokuvahistorian kuu-luisimpia animaattoreita. Hänet tunnetaan muun muassa Repe Sorsan ja Väiski Vemmelsäären isänä. Elokuvateatteri Orionissa näytetään toukokuun aikana sar-ja Averyn parhaita animaatioita.

Tex Averyn parhaat, Orionissa, esitykset 5.5.–2.6.

Balettikoulun kevätjuhlatBALETTI. Suomen Kansallis-oopperan balettikoulun oppi-laat esittävät tänä keväänä tans-sisadun Ruma Ankanpoikanen. Oppilaitoksessa opiskelee kaik-kiaan 190 lasta ja nuorta. Nuo-rimmat tanssijat ovat 7-vuoti-aita. Koululaiset esittävät Alek-santerin teatterissa kaikkiaan kuusi esitystä. Nyt on mahdol-lista nähdä tulevaisuuden tans-sitähtiä!

Suomen Balettioppilaitoksen kevätjuhlat, Aleksanterin teatterissa 27.–30.5.

Olen Sanni, laulaja ja näyttelijä. Olen 19-vuotias. Juhlin pari-kymppisiäni toukokuussa! Debyyttisingleni Prinsessoja ja astronautteja julkaistiin huhtikuus-sa. Sävellän ja sanoitan itse musiik-kini. Työstän parhaillaan ensim-mäistä levyäni. Biisit ovat minulle kuin päiväkir-ja, kerron niiden kautta mitä minul-le kuuluu. Biiseissäni käsittelen ai-heita laidasta laitaan, välillä kirjoitan ihmissuhdesotkuista ja välillä biisit ovat vain kuvauksia minua puhut-televista ilmiöistä. Prinsessoja ja ast-ronautteja on esimerkiksi tällainen yleinen tilannekatsaus itsenäistyvän nuoren naisen maailmasta. Soitan kitaraa, niin sähköä kuin akkariakin. Olen soittanut ala-as-teelta saakka. Viulunsoiton aloitin ollessani 6. Olen soittanut bassoa myös Idolsista tutun Martta Haka-lan kiertuebändissä. Keikoilla minut näkee myös rytmisoittimien kanssa heilumassa. Sävellän kitaran lisäksi myös pianolla. Ollessani päiväkoti-ikäinen esiin-nyin monelle sadalle ihmiselle Lohjan Laurentius-salissa. Unohdin kerto-säkeen sanat ja keskeytin laulamisen sanomalla kovaan ääneen mikkiin "Hupsista". Seuraavana päivänä ti-lanteesta oli juttu paikallislehdessä.

Kuulen tapauksesta paikallisilta vie-lä tänäkin päivänä. Asun nykyisin Helsingissä. Muu-tin 16-vuotiaana Lohjalta Sibelius-lukion perässä Helsinkiin. Sibelius-lukiossa opiskellessa-ni koulussamme järjestettiin Miss Farkku-Suomi -elokuvan casting-tilaisuus. Menin koekuvauksiin ute-liaisuuttani. Tämä johti kolmeen eri koekuvaustilaisuuteen, joiden jälkeen minulle soitettiin että olin saanut Piken, eli itse Miss Farkku-Suomen roolin. Kaikkea sitä teke-välle sattuukin! Miss Farkku-Suomi oli mahtava kokemus. Leff asta jäi näyttelykoke-muksen lisäksi tärkeitä ihmissuhtei-ta ja kontakteja. Olen iloinen, että olen päässyt tekemään myös koko-pitkän elokuvan kaiken tämän mu-santeon ohessa, kivaa vaihtelua. Tein myös elokuvan tunnuskappaleen. Harrastin ennen aktiivisesti futis-ta, nyt harrastan lenkkeilyä ja käyn salilla. Urheilu on iso osa elämääni ja se pitää skarppina. Nyt te tiedätte kuka minä olen.

Pauli Jokinen

Sannin single Prinsessoja ja astro-nautteja julkaistiin keväällä.

lapsiperheille

HelStrips Kuvia kaupungilta

Miten niin naapureilla hammaslääkäripelko?

Pauli Jokinen

ettekö te tiedä kuka minä olen?

Olen enemmän Batman kuin prinsessa*

* Haastateltava keksi itse otsikon

Näyttelykalenteri, teatterikalenteri, konserttikalenteri, kulttuurialan uutiset

ja tiedotteet, haastattelut, arvostelut ja paljon muuta.

Juha Mustonen

Tulokset: 1-4 pistettä: aloittelija, 5-8 pistettä: harjaantunut, 9-12 pistettä: culturelli

1. Mikä on J. Karjalaisen oikea etunimi?2. Kenen kirjoittama kirja on Ulvova mylläri (1981)?3. Kuka on ohjannut elokuvan Vuonna 85?4. Kenen maalaus on Haavoittunut enkeli (1903)?

5. Kenen säveltäjän ainoa ooppera on Fidelio?6. Kuinka monta Komisario Palmu -kirjaa Mika Waltari kirjoitti?7. Mikä näytelmä nähdään kesällä Suomenlinnan kesäteatterissa?8. Minkä rakennuksen Helsinkiin suunnitteli amerikkalainen Steven Holl?

9. Missä järjestyksessä kuolivat Jim Morrison, Janis Joplin ja Jimi Hendrix?10. Millä vuosisadalla Stradivarius-viulu kehitettiin?11. Missä maassa Sundance-elokuvafestivaalit on järjestetty vuodesta 1978 lähtien?12. Kuka teki kirjailija Runebergin patsaan Esplanadille?

1. Jukka, 2. Arto Paasilinnan, 3. Timo Koivusalo, 4. Hugo Simbergin, 5. Ludwig van Beethovenin, 6. kolme, 7. Robin Hoodin sydän – ryövärin rakkaustarina, 8. Kiasman, 9. Jimi Hendrix (1970), Janis Joplin (1970), Jim Morrison (1971), 10. 1600-luvulla, 11. Yhdysvalloissa, 12. Kirjailijan poika Walter Runeberg

Testaa oletkoCULTurelli

VAST

AU

KSE

T

V

AIK

EAT

MED

IUM

H

ELPO

T

teatterissa 27.–30.5.

culturelli

erissa?nen

y

1.Jukka,van Beeth8. Kiasma10. 1600