Lapsen suru

APUA!

Jokaisen lapsiperheen elämässä on myös huolia. Joistakin selvitään helposti, mutta joidenkin tilanteiden ratkaisemiseen tarvitaan tukea ja apua. Apua!-sarjan lehtiset sisältävät vinkkejä, neuvoja ja ohjeita perheen arjen voimavaraksi.

Anna aikaa surullisille hetkille.

Kun kuolema koskettaa lasta, hän ymmär-tää tapahtuneen ja suree, mutta omal-la lapsen tavallaan. Lapsi ei välttämättä osaa ilmaista suruaan ja tuntemuksiaan puhumalla. Kun perheessä aikuinenkin su-ree, lapsen surua ei aina ole helppo huo-mioida. Aivan pienikin lapsi suree, vaikkei vielä ymmärrä, mitä kuolema tarkoittaa. Hän aistii läheisten ihmisten ikävän ja kai-paa syliä ja lohdutusta aivan kuten häntä isommatkin lapset. Vaikka neljä–kuusivuo-tias osaa jo ilmaista, miltä hänestä tuntuu, hän ei aina ymmärrä kuoleman lopulli-suutta.

Lapsen suru voi ilmetä monella tavalla. Hän voi olla vihainen ja saada raivonpur-kauksia. Välillä sama lapsi saattaa olla itkui-nen ja alakuloinen. Nukahtaminen voi olla vaikeaa, ja yölliset heräämiset ja painajai-sunet saattavat vaivata. Lapsi voi muuttua sulkeutuneeksi, eristäytyä ja hakeutua yk-sinäisyyteen. Hän voi tuntea syyllisyyttä ja syyttää itseään tapahtuneesta: hän kuvit-telee, että hän on ilkeillä sanoilla tai omil-la teoillaan aiheuttanut läheisen kuoleman.

Välillä läheisen kuolema ei tunnu vaivaavan lasta, mutta toisena hetkenä hän voi oireil-la voimakkaasti. Leikin avulla lapsi sekä il-mentää että käsittelee kuolemaan liittyviä tunteita. Leikissä sairastutaan, joudutaan onnettomuuteen, kuollaan, järjestetään ja vietetään hautajaisia.

Sureva lapsi tarvitsee rinnalleen aikuisia tukemaan ja auttamaan häntä vaikeiden tunteiden kanssa. Vaikka lapsi ei näyttäi-si avoimesti suruaan, hän tarvitsee syliä ja läheisyyttä, ja jonkun kuuntelemaan ja jakamaan kaipauksen ja ikävän tunteet. Kun koko perhe suree, vanhempien voi ol-la vaikea antaa lapselle riittävästi aikaa ja myötätuntoa. Lapsen tehtävänä ei ole olla aikuisen tukihenkilönä, aikuisen tulee saa-da ja pyytää tukea toisilta aikuisilta. Oli-si hyvä, jos lähipiiristä löytyisi turvallisia aikuisia, sukulaisia tai ystäviä, jotka pys-tyisivät auttamaan ja tukemaan lasta ja perhettä vaikeassa elämäntilanteessa.

Isälle, äidille ja lapsen läheisilleLasta ei pidä suojella liikaa surulta. Jos lapsi suljetaan tapahtumien ulkopuolel-le, hän vetäytyy omiin leikkeihinsä ja sääs-telee vanhempiaan kysymyksiltään. Näin lapsen oma suru jää huomiotta. Vanhem-man suru ja itku voivat tuntua lapsesta pe-lottavilta. Vanhemman kannattaa kertoa lapselle omista tunteistaan ja vakuuttaa, ettei vanhemman kurja olo ole vaarallista ja se menee aikanaan ohi.

Lapsi voi tulla katsomaan kuollutta ja osallistua hautajaisiin yhdessä turvallisen aikuisen kanssa. Läheisen näkeminen ar-kussa saattaa helpottaa lapsen oloa. Las-ta voi valmistaa hautajaisiin kertomalla etukäteen, mitä niissä tapahtuu. Yhtä oi-keaa tai väärää tapaa hyvästijättöön ei ole: jokainen perhe ratkaisee asian hyväk-si katsomallaan tavalla.

Pieni lapsi ajattelee konkreettisesti, joten hänelle pitäisi kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Jos lapselle sanotaan, että läheinen ihminen nukkui tai lähti pois, hä-nelle saattaa jäädä vääränlainen mielikuva kuolemasta. Hän ei ehkä uskalla nukahtaa, koska pelkää, ettei enää herää.

Mitä meille tapahtuu ja mihin me menemme, kun kuolemme? Miksi mei-dän tarvitsee kuolla? Lapsi voi esittää monia kuolemaan liittyviä kysymyksiä, muttei välttämättä jaksa keskustella pit-kään asiasta. Lapsen kysymyksiin pitäisi suhtautua vakavasti ja vastata niihin, jos osaa. Ellei osaa, en tiedä -vastaus riittää. Lasta ei saa jättää yksin pohtimaan vai-keaa asiaa.

Apua!• Ole lapsen lähellä, älä jätä häntä

yksin! Lapsi kaipaa turvallisen aikui-sen läsnäoloa, halauksia ja syliä.

• Anna aikaa surullisille hetkille, itkulle ja vainajan muistelemiselle.

• Kerro lapselle totuudenmukaisesti hänen kehitystasoaan vastaavalla tavalla tapahtuneet asiat.

• Vastaa aina lapsen kysymyksiin – silloinkin kun samat kysymykset tois-tuvat.

• Pidä lapsen päivärytmi mahdollisim-man muuttumattomana. Ellet itse jaksa, anna lapselle läheisen aikuisen huolehtia lapsen perustarpeista, ku-ten ruokailusta ja riittävästä unesta. Normaalit rutiinit helpottavat surus-ta toipumista.

• Salli lapsen ilmaista suruaan myös leikkimällä ja piirtämällä.

• Rituaalit ovat tärkeitä surevalle lap-selle. Sytyttäkää yhdessä kynttilä, asettakaa menetetyn läheisen valo-kuva näkyville ja muistelkaa häntä. Näin lapsi oppii käsittelemään su-ruun liittyviä tunteita.

• Kerro tapahtuneesta muille lapsen elämään kuuluville aikuisille, esim. kerhossa, päiväkodissa tai hoitopai-kassa. Tällöin työntekijöiden on hel-pompi ymmärtää ja tukea lasta.

• Omasta kotiseurakunnasta voit kysyä sururyhmiä, joissa on mahdollisuus kohdata toisia samassa tilanteessa olevia ja saada vertaistukea.

• Jos surun aiheuttama tilanne ei hel-pota, oma neuvola osaa ohjata lisä-avun piiriin.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on kansalaisjärjestö, joka edistää lapsen oikeutta hyvään ja onnelliseen lapsuuteen.

Julkaisija

Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Toinen linja 17, 00530 Helsinki

p. 075 324 51

mll@mll.fi

www.mll.fi

Käsikirjoitus:

Rovasti, sairaalasielunhoidon kouluttaja Sirkku Eho

Toimitus:

Virve Järvinen

Asiantuntijat:

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Mirjami Mäntymaa

Lastentautien erikoislääkäri Harri Niinikoski

Kätilö Shani Rapp

Lastentautien erikoislääkäri Outi Strid

Perhekasvatussihteeri, pastori Antti Yli-Opas

Ulkoasu: Hahmo

Taitto: Virpi Liinoja

Kuva: Colourbox

Kirjapaino: MIKTOR 02.2014

Tilaukset

www.mll.fi

tilauspalvelu@mll.fi

p. 075 324 5480

tilausnumero: 30127