ammatti- kasvatuksen · 2017-06-06 · ulkomaille opiskelemaan, myös suo-meen. nämä perheet ovat...

AMMATTI-KASVATUKSENAIKAKAUS-

KIRJA

4.2012KOULUTUKSEN VIENTI

AM

MA

TT

IK

AS

VA

TU

KS

EN

AIK

AK

AU

SK

IR

JA

•4

.20

12

••••

OTTU ry

OKKA

KANSI 4.2012:Kansi 3.10 20.12.2012 14:59 Sivu1

Ammattikasvatuksenaikakauskirja

4.2012

Aikak.4.2012:Ammkasv 1/05 20.12.2012 15:27 Sivu1

PäätoimittajaPetri Nokelainenpuh. 040 557 4994, [email protected]

ToimitussihteeriTaina Lundénpuh. 020 748 9679, [email protected]

T o i m i t u s k u n t a

Puheenjohtaja

Petri Nokelainen, FT, professori, Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö

Sihteeri

Tuulikki Similä-Lehtinen, KL, säätiönjohtajaOKKA-säätiö

Jäsenet

Eeva-Liisa Antikainen, KL, vararehtoriHumanistinen ammattikorkeakoulu

Antti Kauppi, KL, projektijohtajaFUAS-liittouma

Jari Laukia, KL, johtajaHAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu

Timo Luopajärvi, KT, dosentti, toiminnanjohtajaAmmattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, ARENE ry.

Seija Mahlamäki-Kultanen, FT, dosentti, johtajaHämeen ammattikorkeakoulu

Pentti Nikkanen, KT, dosenttiJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Katariina Raij, KT, johtajaLaurea-ammattikorkeakoulu

Hannu Sirén, johtajaOpetus- ja kulttuuriministeriö

Marja-Leena Stenström, YTT, professoriJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Risto Säntti, FT, tuntiopettajaVaasan yliopisto/Johtamisen laitos

Marja-Liisa Tenhunen, KTT, Associate professorTallinn University

JulkaisijaAmmattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry.www.ottu.fiPuheenjohtaja Seija Mahlamäki-KultanenHämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakouluKorkeakoulunkatu 6, 13101 Hä[email protected]

Sihteeri Marianne TeräsHelsingin yliopistoPL 9, 00014 Helsingin [email protected]

KustantajaOpetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö www.okka-saatio.com

Toimituksen osoite:

OKKA-säätiöRautatieläisenkatu 6 A, 00520 Helsinkipuh. 020 748 9521, fax (09) 150 2418email: [email protected]

Tilaukset ja osoitteenmuutokset: [email protected] tai puh. 020 748 9679

Tilaushinta1—4/2012 kotimaahan yhteensä 30 €

Ilmoitukset: [email protected]

IlmoitushinnatKoko sivu 370 €, 1/2 sivua 185 €, 1/4 sivua 93 €

Ulkoasu/taittoNalle Ritvola, Osakeyhtiö Nallellaan, Tampere

PainopaikkaSaarijärven Offset Oy, Saarijärvi

Ammattikasvatuksen aikakauskirjaa ilmestyy vuonna 2012 neljä numeroa

ISSN 1456-7989

© OKKA-säätiö

2

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a 4


14. vuosikerta, numero 4 Joulukuu 2012

S i s ä l t öPääkirjoitus

Marja-Liisa Tenhunen & Heljä MisukkaKoulutuksen vienti 4

Artikkelit

Hannu Sirén & Birgitta VuorinenKorkeakoulutusta myydään ja ostetaan, myös Suomessa 7

Pasi SahlbergKuka ostaisi suomalaista koulutusosaamista 17

Seppo Hölttä, Juha Tähkämaa & Yuzhuo CaiKoulutusvienti Kiinaan 28

Haastattelut ja katsaukset

Koulutusviennissä korostuu asiakaslähtöinen ajattelutapaHannele Teirin haastattelu 39Markku Tasala

Opettajakorkeakoulut aloittavat koulutusviennissä yhteistyönJari Laukian haastattelu 46Markku Tasala

Vuoden 2012 artikkelikäsikirjoitusten arvioitsijat 49

Education Export at the University of Helsinki: First steps 2011-2012Mika Hietanen, Kauko Hämäläinen & Tea Seppälä 50

Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU juhlisti 20-vuotista taivaltaan 65Markku Tasala

Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry 20 vuotta 70Marja-Leena Stenström

Vuoden artikkelin valinta nostaa profiilia 76Markku Tasala

Vuoden artikkeli -palkinto 79

Vuoden 2013 teemojen kuvaus 89

Ohjeita kirjoittajille 90

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a4

3


4

Koulutuksen vienti

Ammattikasvatuksen Ai-kakauskirjan vuoden2012 viimeinen nume-ro kohdentuu koulu-tuksen vientiin. Koulu-tuksen vientikeskuste-lu vauhdittui MattiVanhasen hallituksen

kaudella ja on jatkunut sen jälkeen. Val-tioneuvoston vuonna 2010 hyväksymänkansallisen strategian ja siihen liittyvänkoulutusvientistrategian tavoitteeksi ase-tettiin, että ”Suomi on yksi maailmanjohtavista koulutukseen ja koulutusjär-jestelmän laatuun perustuvista talouk-sista. Koulutuksen ja osaamisen viennin

osuus Suomen kokonaisviennistä onmerkittävästi kasvanut nykyisestä vuo-teen 2015 mennessä” (OKM 2010: 11Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteik-si).

Suomen menestystä koskevan tavoit-teen asettelun taustalla on maamme me-nestyminen PISA-tutkimuksessa. Koulu-tuksen vientimarkkinoiden laajuudestakertoo osaltaan esimerkiksi aikakaus-lehti TIMEn elokuun 2012 numeron ar-tikkeli, jonka mukaan 85 % kiinalaisis-ta vanhemmista aikoo lähettää lapsensaulkomaille opiskelemaan, myös Suo-meen. Nämä perheet ovat valmiita mak-

Pääkirjoitus

Marja-Liisa TenhunenAssociate professor (Entrepreneurship Education), KTTTallinn [email protected]

Ammattikasvatuksen aikakauskirja 14 (3), 4 - 10/ISBN 1456-7989/© OKKA-säätiö 2012/www.okka-saatio.com

Heljä MisukkaKoulutusjohtaja, VTMOpetusalan ammattijärjestö [email protected]


5

samaan koulutuksesta ja tutkinnoista.Koulutuksen viennin konkreettiset toi-menpiteet ovat jääneet maassamme kui-tenkin varsin vähälle. Tunnistamme jatunnustamme, että osana maamme kil-pailukyvyn parantamista koulutuksen jasiihen liittyvän osaamisen vienti antaisimaallemme paljon mahdollisuuksia jatuloja, mutta samalla tunnistamme laa-jamittaisen koulutuksen viennin käyn-nistämiseen liittyvät esteet. Koulutuksenvientiin liittyy vahvasti puolesta ja vas-taan puhujia. Jyrki Kataisen hallituksenhallitusohjelman mukaan Suomen me-nestyksen ja hyvinvoinnin kasvu on riip-puvainen laajasta sivistyksestä, ammatti-taidosta ja korkeasta osaamisesta. Halli-tuksen tavoitteena on nostaa maammemaailman osaavimmaksi maaksi vuo-teen 2020 mennessä. Tavoite edellyttäävahvaa kansainvälistä osaamista.

Tämän aikakauskirjan numeronneljä tavoitteena on virittää keskusteluaja lisätä rohkeutta käynnistää laajamit-taisia koulutuksen vientiin liittyviä pro-jekteja ja uusia avauksia. Aikakauskirjannumero on tarkoitettu perusopetuksen,toisen asteen oppilaitosten ja korkea-koulujen piirissä työskenteleville ja pää-töksiä tekeville henkilöille. Se on tar-koitettu myös poliittisille päätöksenteki-jöille sekä elinkeino- ja työelämän edus-tajille keskustelujen avaajaksi. Teema onmoni-ilmiöinen ja vaatii tarkastelua erinäkökulmista. Keskustelujen taustallatulisi säilyttää maamme kilpailukyvynparantaminen ja menestyminen globaa-leilla markkinoilla. Suomen menestysperustuu korkeatasoiseen osaamiseen,jonka taustalla on laadukas koulutus.Haluamme myös kannustaa opettajiakehittämään kansainvälistä osaamistaanja tarttumaan uramahdollisuuksiin,joita koulutusviennin kasvu tullee tarjo-amaan.

Ensimmäisessä artikkelissa HannuSirén sekä Birgitta Vuorinen Opetus- jakulttuuriministeriöstä tarkastelevat tee-maa otsikolla ”Korkeakoulutusta myy-dään ja ostetaan, myös Suomessa”. Ar-tikkelissa on tarkasteltu aihetta seikka-peräisesti lainsäädännöllisen viitekehyk-sen sekä kansainvälisen tilannekatsauk-sen näkökulmista. Artikkelissa on tuotuesille nykytila ja saadut kokemukset jokäynnissä olleista hankkeista. Samoinon esitetty seikkaperäinen katsaus luku-kausimaksuihin eri maissa ja Suomenlukukausimaksuja koskevaan kokei-luun. Artikkelin lopussa esitetään erästilauskoulutuksen laajamittaiseen käyn-nistämiseen liittyvä haaste, joka on suo-malaisen koulutusosaamisen tuotteista-minen.

Toisessa artikkelissa Pasi Sahlberg tuoesille kansainvälisiä laajamittaisia koke-muksiaan otsikolla ”Kuka ostaisi suo-malaista kouluosaamista?” Hän päättääartikkelinsa ehdotuksiin, joilla koulu-tuksesta tulisi nykyistä merkittävämpi te-kijä Suomen ulkomaankaupassa. Ne oli-sivat: ”a) vahvistettava kansallisten toi-mijoiden keskinäistä yhteistyötä, b) py-rittävä kohti aidosti kansainvälistä toi-mintaa pyrkimällä aktiivisesti myös Poh-jois-Amerikan markkinoille ja c) kehi-tettävä rohkeita uusia palveluita ja tuot-teita globaaleille markkinoille”.

Kolmas artikkeli sisältää kokonaisuu-den, jossa Juha Tähkämaa, Seppo Hölt-tä ja Yuzhuo Cai tarkastelevat Koulutus-vientiä Kiinaan. Suomen haasteeksi hemäärittelevät hankaluuden vastata val-tavan suureen lukuina esitettyyn kysyn-tään. Artikkeli sisältää konkreettisia toi-menpide-ehdotuksia Kiinan koulutus-markkinoille pääsemiseksi. Kirjoittajattoteavat ratkaisujen olevan ”koulutus-viennin tuotteistaminen, asiakkaiden

ätiö 2012/www.okka-saatio.comAikak.4.2012:Ammkasv 1/05 20.12.2012 15:27 Sivu5

6

tarpeiden kuunteleminen sekä lokali-sointi”. Kiinan markkinoille pääsemi-seksi tulisi toimia yhteisellä periaatteel-la, ”mitä Suomi voi tarjota Kiinalle”.

Kolmanteen artikkeliin sisältyy lisäksikaksi haastattelua. Ensimmäinen onHannu Sirénin ja Hannele Teirin haas-tattelut, jotka koskevat lukukausimak-sukokeilun haasteita sekä kiinalaistensairaanhoitajien kouluttamista EU:nkriteereiden mukaisiksi sairaanhoitajik-si Suomessa. Sairaanhoitajien koulutta-mista koskenut projekti osoitti kaikkinehankaluuksineen, että Kiinassa on ole-massa todellista kysyntää ja halua mak-saa tutkinnoista. Toinen on Jari Laukianhaastattelu ”Opettajakorkeakoulut aloit-tavat koulutusviennissä yhteistyön”.Haastattelu osoittaa, että ammatillisillaopettajakorkeakouluilla on hyvät mah-dollisuudet kehittää vientituotteita.

Neljäs artikkeli on Mika Hietasen,Kauko Hämäläisen ja Tea Seppälän ku-vaus Helsingin yliopiston koulutusvien-tiä koskeneista kokemuksista otsikolla”Education Export at the University ofHelsinki. First Steps 2011-2012”. Artik-keli sisältää useita mielenkiintoisia kor-keakoulujen kansainväliseen toimin-taan liittyviä kokemuksia. Ne antavatpaljon eväitä ja kannusteita pohtia myöseri kulttuurien ja erilaisten yhteiskunta-järjestelmien mukanaan tuomia haastei-ta ja ongelmia. Liian usein pidämmeSuomen korkeakoulujärjestelmän toi-mintaan liittyviä ratkaisuja itsestäänsel-vyyksinä.

Teemanumero sisältää monipuolisenkoulutuksen ja osaamisen vientiä koske-van katsauksen. Tämän numeron toivo-taan vauhdittavan keskustelua siten,että lähiaikoina on mahdollisuus käyn-nistää koulutuksen vientiä koskevia

konkreettisia toimenpiteitä. Tämän nu-meron toivotaan innostavan lukijoitakoulutusta koskevaan kansainväliseentoimintaan ja sitä koskevaan tieteelli-seen tutkimukseen. Aihe koskee mitäsuurimmassa määrin myös koulutusor-ganisaatioiden sekä elinkeino- ja työelä-män välistä yhteistyötä. Teemanumeronaihetta saadaan käsitellä vielä useaan ot-teeseen. Käsiteltäväksi jää toisen asteenammatillisen koulutuksen kansainväli-nen arviointi sekä AHELO-hankkeenmukaan tuomat arviointitulokset.

Kiitämme kaikkia kirjoittajia hyvästäyhteistyöstä julkaisuprosessissa.

Antoisia lukuhetkiä toivottaenMarja-Liisa Tenhunen ja Heljä Misukka


7

Tiivistelmä

Korkeakoulutettujen määrä maail-massa kasvaa. Korkeakouluissaopiskelevien määrä ja korkeakou-

lutuksen kysyntä on lisääntynyt erityi-sesti ns. kasvavissa talouksissa. Kor-keakoulutuksen kysyntä ja tarjontaeivät kuitenkaan aina määrällisesti, si-sällöllisesti tai laadullisesti kohtaa. Kou-lutusta etsitään sieltä, missä sitä on tar-jolla tai koulutusta tuodaan sinne,missä on kysyntää. Suomalaiset kor-keakoulut haluavat toimia kansainväli-sillä koulutusmarkkinoilla. Millaisin reu-

naehdoin suomalaiset korkeakoulut voi-vat näillä markkinoilla toimia?

Suomalaiset korkeakoulut voivatperiä maksuja muusta kuin tutkintoonjohtavasta koulutuksesta eli esimerkik-si tutkinnon osien suorittamisesta, avoi-men yliopiston opetuksesta sekä täy-dennyskoulutuksena annetusta opetuk-sesta.

Suuri osa maailmanlaajuisen koulu-tuskaupan arvosta muodostuu tutkin-toon johtavan koulutuksen myynnistä japerustuu opiskelijoilta perittäviin mak-

Koulutusta myydään ja ostetaan,myös SuomessaHannu SirénJohtaja, VTMOpetus- ja kulttuuriministeriö[email protected]

Birgitta VuorinenOpetusneuvos, KMOpetus- ja kulttuuriministeriö[email protected]


suihin. Suomalaisten korkeakoulujen tut-kintoon johtava koulutus on sekä koti-maisille opiskelijoille että kansainvälisilleopiskelijoille pääsääntöisesti maksuton-ta. Suomalaiset korkeakoulut voivat tie-tyin ehdoin periä maksuja EU/ETA-alu-een ulkopuolelta tulevilta opiskelijoiltavain määräaikaiseen lukukausimaksuko-keiluun kuuluvissa ylempään korkeakou-lututkintoon johtavissa ohjelmissa. Suo-malaiset korkeakoulut voivat myösmyydä tutkintoon johtavaa koulutustaEU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilleopiskelijoille tilauskoulutuksena, jolloinkoulutuksen tilaa ja maksaa joku muukuin opiskelija.

Kaikki tutkintoon johtava korkeakou-lutus ei kuitenkaan ole Suomessa mak-sutonta. Ulkomailla toimivat korkeakou-lut ovat löytäneet suomalaiset korkea-koulutusmarkkinat ja niiltä maksaviaasiakkaita. Rajat ylittävä koulutus ja kou-lutuspalvelujen kauppa lisääntyy. Rajatylittävä koulutuspalvelujen myynti vai-kuttaa myös korkeakoulutustarjontaanSuomessa.

Avainsanat: ammattikorkeakoulu,yliopisto, maksullinen korkeakoulutus,lukukausimaksukokeilu, tilauskoulutus,koulutusvienti

8

Kasvava ja kansainvälistyvä korkeakoulutus

Korkeakoulutus on ollutmaailman nopeimminkasvavia sektoreita.Vuonna 2000 korkea-kouluissa opiskeli Unes -con mukaan noin 100miljoonaa henkilöä javuonna 2010 jo noin

177 miljoonaa henkilöä (OECD, 2012).Korkeakoulusektorin kasvuvauhti onkuitenkin jonkin verran hiipumassa.Tuoreen British Councilin (2012) selvi-tyksen mukaan korkeakoulutukseenosallistuneiden määrä on viimeisten 20vuoden aikana kasvanut yli 5 prosentinvuosivauhtia ja vuodesta 2002 vuoteen2009 lähes 6 prosenttia vuodessa. Kor-keakoulutukseen osallistuvien määränodotetaan 2010-luvulla kasvavan kuiten-kin enää keskimäärin 1,4 prosenttiavuodessa. Suurimmat korkeakoulutus-alueet ovat Kiina, Intia, Yhdysvallat jaVenäjä. Näissä maissa opiskelee yhteen-sä noin 45 prosenttia maailman korkea-

kouluopiskelijoista. Maantieteellisestikorkeakoulutuksen määrällinen paino-piste on siirtynyt lännestä itään, kasva-viin talouksiin.

Edellä mainitun British Councilin ra-portin mukaan korkeakoulutuksen mää-rällinen kasvu sekä opiskelijoiden kan-sainvälinen liikkuvuus ovat seuranneetmaailmankaupan liikkeitä. Kauppavir-tojen ja opiskelijavirtojen välillä on voi-makas korrelaatio. Siellä missä hyvin-vointi lisääntyy, lisääntyy myös opiskeli-jaliikkuvuus. Alhaisen bruttokansan-tuotteen maissa talouskasvu saa aikaanbruttokansantuotteen kasvua suurem-man opiskelijaliikkuvuuden kasvun.

Oman maansa ulkopuolella opiskele-vien korkeakouluopiskelijoiden määräon myös kasvanut voimakkaasti. Vuon-na 1975 noin 800 000 korkeakoulu-opiskelijaa suoritti tutkintoa omanmaansa ulkopuolella. Vuonna 2010 kan-sainvälisiä opiskelijoita oli jo noin 4,1miljoonaa. 2000-luvulla vuosittainenkeskimääräinen liikkuvuuden kasvu-


9

vauhti on ollut hieman yli 7 prosenttia.Viime vuonna yli puolet kaikista kan-sainvälisistä opiskelijoista oli aasialaisiaopiskelijoita, erityisesti Kiinasta, Intiastaja Koreasta. Noin 83 prosenttia kaikistakansainvälisistä opiskelijoista opiskeleeG20 maissa ja 77 prosenttia kaikistakansainvälisistä opiskelijoista OECD-maissa (OECD, 2012). Eurooppa onsuosittu korkeakoulualue, mutta La-tinalaisen Amerikan ja Karibian alue,Oseania ja Aasia, joissa on kasvava jakansainvälistyvä korkeakoulusektori,kiinnostaa entistä useampaa myös opis-kelumaana.

Korkeakoulutus on vain harvoin

ilmaista opiskelijalle

Korkeakoulutuksesta peritäänuseimmissa maissa erilaisia mak-suja, kuten hakumaksuja, rekis-

teröitymismaksuja ja lukukausimaksuja.Usein maksujen perimiseen ja suuruu-teen vaikuttaa opiskelijan kansalaisuus.Esimerkiksi Skotlannissa skotlantilais-ten opiskelijoiden ja Britannian ulko-puolelta tulevien EU-maiden opiskeli-joiden ei yleensä tarvitse maksaa luku-kausimaksuja, vaan Skotlannin hallitusvoi anomuksesta maksaa lukukausimak-sut opiskelijoiden puolesta. Walesilaiset,pohjoisirlantilaiset ja englantilaiset sensijaan maksavat lukukausimaksuja myösskotlantilaisissa korkeakouluissa. Eräis-sä maissa, kuten Virossa ja Tšekin tasa-vallassa, maksuja voidaan periä vieras-kielisessä koulutuksessa olevilta, riippu-matta opiskelijan kansalaisuudesta.Maksujen suuruuteen voi vaikuttaamyös esimerkiksi opintoala, opiskelijansosioekonominen tilanne, opinnoissamenestyminen ja opintojen suorittami-nen tavoiteajassa. Bolognan prosessiinosallistuvasta 47 maasta ainoastaan seit-

semän maata ei perinyt lainkaan luku-kausimaksuiksi luokiteltavia maksujaalempaan korkeakoulututkintoon johta-vassa koulutuksessa lukuvuonna2010/2011 (EACEA, 2012).

Samansuuntaisen kuvan antaa myösEurooppalaisen yliopistojärjestönEUA:n vuonna 2011 toteuttama auto-nomiaselvitys, jossa oli mukana yhteen-sä 28 maata (EUA, 2011). Selvityksenkeskeisenä tavoitteena oli kartoittaa,missä määrin korkeakoulut itse voivatvaikuttaa maksujen perimiseen. Selvi-tyksen mukaan korkeakoulut voivat va-paammin päättää EU/ETA-alueen ul-kopuolelta tulevilta opiskelijoilta perit-tävistä maksuista. Korkeakoulut eivät ra-portin mukaan peri oman maan tai EU-maiden kansalaisilta maksuja Tšekin ta-savallassa, Tanskassa, Suomessa, Krei-kassa, Islannissa, Irlannissa, Norjassa,Puolassa, Slovakiassa ja Ruotsissa. Sa-moin toimivat korkeakoulut eräissä Sak-san osavaltioissa. Selvityksen mukaanEU/ETA -alueen ulkopuolisilta opiske-lijoilta ei peritä maksuja ensimmäisen jatoisen syklin korkeakouluopinnoistaTšekin tasavallassa, Suomessa, Islannis-sa, Norjassa sekä eräissä Saksan osaval-tioissa (EACEA, 2012).

Eurydicen mukaan ensimmäiselläsyklillä eli kandidaattivaiheen koulutuk-sissa yleisimmin perittävän maksun suu-ruus ei nouse yli 3 000 euron, mutta toi-sella syklillä eli maisterivaiheen koulu-tuksissa perittävän yleisimmän maksunsuuruus vaihtelee Euroopassa maittainmuutamasta kymmenestä eurosta noin7 000 euroon (EACEA, 2011). Useim-missa maissa, joissa lukukausimaksujaperitään, ulkomaalaiset maksavat suu-rempia maksuja kuin oman maan kan-salaiset (OECD, 2011).


Maksuja on kuitenkin vaikea verrata,sillä maksut vaihtelevat usein mm. kan-salaisuuden tai opintoalan perusteella.Maksuja myös nimetään eri tavoin. Jois-sain maissa maksetaan esimerkiksi re-kisteröintimaksuja, joita ei kuitenkaanvarsinaisesti luokitella lukukausimak-suiksi. Maksukäytäntöjen rinnalla tulisimyös samalla tarkastella apurahakäytän-töjä, opinto-tukien ja -lainojen kokonai-suutta, verotuskäytäntöjä ja muuta yh-teiskunnan tarjoamaa tukea, jotta todel-la päästäisiin käsiksi siihen, missä mää-rin yksilö ja yhteiskunta jakavat koulu-tuskustannuksia.

Suomessa tutkintoon johtavakoulutus on lähes aina

opiskelijalle maksutonta

Ulkomaalaisten tutkinto-opiskeli-joiden määrä ja osuus opiskeli-joista on kasvanut voimakkaas-

ti 2000-luvulla. Suomalaisissa ammatti-korkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelivuonna 2001 hieman alle 6 900 ulko-maalaista tutkinto-opiskelijaa. Vuonna2011 heitä oli jo yli 17 600 (ks. esim.CIMO, 2011).

Suurin osa tutkinto-opiskelijoistatulee EU/ETA-alueen ulkopuolelta.Vuonna 2006 EU/ETA-alueen ulko-puolelta tulevien osuus kaikista alempaaja ylempää korkeakoulututkintoa yli-opistoissa suorittavista ulkomaalaisistaopiskelijoista oli 66 prosenttia, vuonna2010 vastaava luku oli 74 prosenttia.Ammattikorkeakouluissa alempaa kor-keakoulututkintoa nuorten koulutuk-sessa suorittavien EU/ETA-alueen ulko-puolelta tulevien määrä on vastaavastisamalla aikavälillä kasvanut 77 prosen-tista 84 prosenttiin. Vuonna 2010EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevienosuus kaikista ulkomaalaisista opiskeli-

joista oli 76 prosenttia (ks. esim. OKM,2012b).

Suomalaiset korkeakoulut voivatperiä maksuja muusta kuin tutkintoonjohtavasta koulutuksesta, mutta tutkin-toon johtavassa koulutuksessa vain ns.EU/ETA alueen ulkopuolelta tuleviltaopiskelijoita lukukausimaksukokeilunkuuluvissa ohjelmissa ja tilauskoulutuk-sena järjestettävässä koulutuksessa. Lu-kukausimaksukokeilun taustalla oli pit-kälti se, että useat suomalaiset korkea-koulut toivoivat maksujen perimismah-dollisuutta, jotta voisivat täysipainoises-ti osallistua ja hyötyä kansainvälisestäyhteistyöstä ja siihen liittyvistä rahoitus-mahdollisuuksista, esimerkiksi ErasmusMundus -ohjelmasta. Yhteistutkinto-oh-jelmissa suomalaiset korkeakoulut koet-tiin haastavina kumppaneina, koskamaksukäytännöt olivat niin erilaisia.

Tanska otti käyttöön maksut kaikillekolmansien maiden kansalaisille luku-vuonna 2006/2007 ja Ruotsi viimevuonna. Suomessa ammattikorkeakou-luilla ja yliopistoilla on ollut vuoden2010 alusta lähtien mahdollisuus periämaksuja vieraskieliseen ylempään kor-keakoulututkintoon ja ylempään am-mattikorkeakoulututkintoon johtavaankoulutusohjelmaan hyväksytyiltä ETA/EU-alueen ulkopuolelta tulevilta opis-kelijoilta. Maksujen perimisen edelly-tyksenä on, että korkeakoululla on apu-

10

Maksujen perimisen edelly-tyksenä on apu-rahajärjestelmä.


rahajärjestelmä, jolla voidaan tarvittaes-sa tukea maksullisiin ohjelmiin osallis-tuvien opiskelijoiden opiskelua. Maksu-ja on tarkoitus periä opiskelutarkoituk-sessa Suomeen tulleilta, joten mm. Suo-messa pitkään oleskelleilla tai heidänperheenjäseniltään maksuja ei ole lupaperiä. Maksujen perimismahdollisuuspäättyy vuoden 2014 lopussa, mikäli sitäennen ei tehdä uusia päätöksiä (OKM,2003, 2010a).

Kokeilua seurataan säännöllisesti.Seurannan ja arvioinnin tavoitteena ontuoda esille kokeilun vaikutuksia kor-keakoulutuksen kansainvälistymiseen javetovoimaan sekä vieraskielisen korkea-koulutuksen laatuun. Opetus- ja kult-tuuriministeriön asettaman seuranta- jaarviointiryhmän väliraporttien (2011,2012a) mukaan lukukausimaksukokei-luun osallistuminen on ollut määrälli-sesti vähäistä ja kokeilun käynnistymi-nen erittäin varovaista. Lukuvuonna2011/2012 lukukausimaksuja perittiinvain 24 ohjelmassa. Maksavia opiskeli-joita oli yhteensä 110. Suurin osa mak-savista opiskelijoista on kiinalaisia, pa-kistanilaisia, venäläisiä, iranilaisia ja in-tialaisia. Yleisin korkeakoulujen ilmoit-tama maksun suuruus on 8 000 euroalukuvuodessa. Useimmat lukukausi-maksuja maksavat opiskelijat saavat apu-rahaa, joka kattaa lukukausimaksunjoko osittain tai kokonaan. Lisäksi osaapurahoista sisältää rahoitusta elinkus-tannuksiin (OKM, 2012a).

Tilauskoulutus räätälöitiin koulutusviennin tarpeisiin

Korkeakoulut ovat vuodesta 2008lähtien voineet periä maksujamyös ns. tilauskoulutuksena jär-

jestetystä tutkintoon johtavasta koulu-tuksesta. Tilauskoulutuslainsäädännön

taustalla oli ajatus siitä, että suomalai-sella korkeakoulutuksella on kysyntää jaesimerkiksi eri valtiot voisivat olla ha-lukkaita ostamaan suomalaista korkea-koulutusta kansalaisilleen. Korkeakou-lut ovat voineet järjestää maksullista ti-lauskoulutusta ryhmälle joko Suomessatai Suomen rajojen ulkopuolella. Ti-lauskoulutuksessa opiskelijoiden tuleeolla muita kuin Euroopan talousaluee-seen kuuluvien valtioiden kansalaisia,EU:n kansalaisia tai heihin rinnastetta-via tai Suomessa pitkään oleskelleita kol-mannen maan kansalaisia.

Tilaajana ja rahoittajana voi olla yksi-tyis- tai julkisoikeudellinen oikeushen-kilö, kuten valtio, kansainvälinen järjes-tö, julkisyhteisö, säätiö, tai yksityinenyhteisö. Maksuja ei kuitenkaan voi suo-raan tai välillisestikään periä opiskeli-joilta. Eräs tärkeä tilauskoulutuksen pe-riaate on, että tilauskoulutuksen järjes-täminen ei saa heikentää korkeakoulu-jen perus- tai jatkokoulutusta. Korkea-koulujen on tästä syystä perittävä tilaus-koulutuksen järjestämisestä vähintäänkoulutuskustannukset kattava maksu.Tilauskoulutusta ei samanlaisilla reuna-ehdoilla toteuteta monessakaan maassa,mutta esimerkiksi Ruotsissa tilauskou-lutusta on säädelty samaan tapaan kuinSuomessa.

Onko koulutusviennissä onnistuttu?

Valtioneuvosto on nähnyt koulu-tuksen yhtenä merkittävistä suo-malaisista vientialoista. Valtio-

neuvosto teki keväällä 2010 periaatepää-töksen suomalaista koulutusvientiä kos-kevista strategisista linjauksista. Strate-gian tavoitteena on, että koulutusalanousisi merkittäväksi vientialaksi ja työl-listäisi jatkossa suomalaisia koulutuksen

Artikkeli on läpikäynyt referee -menettelyn

11


12

asiantuntijoita. Tavoitteena on, ettäSuomi on yksi maailman johtavista kou-lutukseen ja koulutusjärjestelmän laa-tuun perustuvista talouksista, ja ettäkoulutuksen osuus Suomen kokonais-viennistä kasvaa merkittävästi vuoteen2015 mennessä (OKM, 2010b). Tavoit-teet toteutetaan opetusministeriön, työ-ja elinkeinoministeriön ja ulkoasiainmi-nisteriön sekä muiden eri toimijoidenyhteistyönä Esimerkiksi työ- ja elinkei-noministeriön rahoittama Future Lear-ning Finland -hanke tukee koulutus-vientialan yritysten, ammatillisten oppi-laitosten ja korkeakoulujen koulutus-vientihankkeita. Eri hallinnonalat ovattiivistäneet yhteisyötään suomalaisenviennin tueksi sekä kotimaassa että koh-demaissa. Tasavallan presidentti ja eriministeriöt ovat ilmaisseet tukensa yri-tysten ja julkisten palveluntarjoajienvientipyrkimyksille. Työtä tuetaan eritoimijat yhdistävällä verkostomaisellaTeam Finland -konseptilla.

Suomalaisen koulutusosaamisentuotteistaminen ja vienti on osoittautu-nut haasteelliseksi. Haasteita on tullutesille Future Learning Finland -hank-

keen yhteydessä ja niitä on kartoitettumm. lukukausimaksukokeilun seuran-nan yhteydessä ja tilauskoulutuksenosalta CIMO:n laatiman selvityksenavulla. Tutkintoon johtavan koulutuk-sen myynti on yksi selkeimmistä vienti-tuotteista, mutta korkeakoulut ovat vies-tittäneet, että nykyisen lainsäädännönreunaehdot asettavat tutkintoon johta-van koulutuksen viennille runsaasti ra-joituksia. Kokeilun määräaikaisuus sekämaksuttoman ja maksullisen tarjonnanrinnakkaiselo on nähty ongelmallisena.Lukukausimaksukokeilu koskee korkea-koulujen ylempään korkeakoulututkin-toon johtavia ns. maisterivaiheen kou-lutuksia. Ammattikorkeakouluissa läheskaikki ulkomaalaiset opiskelijat opiske-levat kuitenkin ammattikorkeakoulutut-kintoon johtavissa ohjelmissa, jotkaeivät ole kokeilun piirissä. Korkeakou-lujen näkemyksen mukaan lainsäädän-nössä määritelty tilauskoulutus on kan-sainvälisesti vähän tunnettu ja laissamääriteltyjä koulutuksen tilaajia onollut vaikea löytää. Hankaluutena on pi-detty myös sitä, että opiskelijalta ei ti-lauskoulutuksessa voi periä minkäänlai-sia maksuja. Korkeakoulujen näkökul-masta on ollut myös epäselvää, ulottuu-ko korkeakoulun vastuu sen varmista-miseen, ettei koulutuksen tilaaja perikoulutukseen osallistuvilta maksuja.

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yh-teistyön keskus CIMO kartoitti vuonna2010 tilauskoulutuksen käynnistymistäja siihen liittyviä kokemuksia (CIMO,2010). Käytännön kokemuksia tutkin-toon johtavasta tilauskoulutuksesta olituolloin ja on edelleenkin melko vähän.Selvä enemmistö CIMO:n kyselyyn osal-listuneista korkeakouluista ilmoitti kui-tenkin olevansa kiinnostunut tilauskou-lutuksen kehittämisestä. Korkeakoulutnäkevät tilauskoulutukselle mahdolli-

Suomalaisen koulutus-osaamisen tuotteistaminen ja vienti on osoittautunuthaasteelliseksi.


suuksia monilla eri aloilla. Ammattikor-keakoulut painottivat liiketaloutta, sai-raanhoitajakoulutusta sekä muuta hy-vinvointialaa sekä tietotekniikkaa. Yli-opistot pitivät tilauskoulutusta mahdol-lisena mm. kauppa- ja taloustieteissä,kasvatustieteissä ja opettajankoulutuk-sessa. Mahdollisina tilauskoulutuksenkohdealueina korkeakoulut pitivät ylei-simmin Aasiaa, Lähi-itää, Persianlahdenaluetta, Afrikkaa ja Venäjää. Selvityksenmukaan tilauskoulutuksen esteinä pi-dettiin toimintaan kohdennettavien voi-mavarojen vähäisyyttä, tilauskoulutuk-sen vaatiman osaamisen puutetta sekälainsäädännön asettamia reunaehtoja ti-lauskoulutuksen järjestämiselle. Kehit-tämistarpeita nähtiin myös korkeakou-lujen sisäisen ja korkeakoulujen välisenasiantuntijayhteistyön lisäämisessä, ver-kottumisessa ja tiedonvaihdossa(CIMO, 2010).

Koulutuksen kansainvälistymisellä jaosaamisen viennillä on monia muotoja.Eräät suomalaiset korkeakoulut ovat pe-rustaneet tai perustamassa etäkampuksiaja sillanpääasemia, jotka tukevat koulu-tus-, tutkimus- ja yritysyhteistyön lisäksiosaamisen vientiä. Esimerkiksi Itä-Suo-men yliopisto on perustanut yhdessäNanjingin yliopiston kanssa etäkam-puksen Kiinaan. Aalto-yliopistolla onAalto-Tongji Design Factory -sillanpää-asema Shanghaissa, Kiinassa.

Useat korkeakoulutuksen asiantunti-jat tarjoavat konsultointia yksityishenki-löinä tai toimivat esimerkiksi konsul-tointiyritysten tai kansainvälisten orga-nisaatioiden välityksellä suomalaisenkoulutusosaamisen viejinä. Suomalaisetkorkeakoulut ja yritykset ovat solmineetmyös erilaisia koulutuskonsultointisopi-muksia.

Jyväskylän alueen korkeakoulut jakoulutuskuntayhtymä ovat perustaneetyhteisen yrityksen, Edu Cluster Finlandin,joka myy kehittämis- ja koulutuspalvelu-ja Suomessa ja ulkomailla. Yrityksenkautta on jo käynnistynyt koulutusvien-tihankkeita esimerkiksi opettajankoulu-tuksessa (esim. Abu Dabi, Kiina).Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ty-täryritys Haaga-Helia Global EducationServices keskittyy koulutusvientiin ja onesimerkiksi Saudi-Arabiassa toiminuttiiviissä yhteistyössä EduCluster Finlan-din kanssa. Useat korkeakoulut myyvättäydennyskoulutusta ja kehittämisohjel-mia maksullisina palveluina myös ulko-maille. Suomalaiset opettajakorkeakou-lut tekevät koulutusviennin alueella tii-vistä yhteisyötä ja pyrkivät tekemäänkohdemaihinsa yhteisiä vientiponniste-luja yhteistyössä Future Learning Fin-landin ja sen yhteistyöyritysten kanssa.Aktiivisuutta on ja osa tehdyistä tar-jouksista on muuttumassa sopimuksik-si.

Vapaa pääsy koulutusmarkkinoille,

mikä muuttuu?

Koulutuspalvelut kuuluvat Maail-man kauppajärjestö WTO:n pal-velukaupan yleissopimukseen

(General Agreement on Trade of Servi-ce, GATS), jolla pyritään kaupan estei-den purkamiseen (WTO, 1995). GATS-sopimuksessa palvelujen tarjoaminenryhmitellään seuraavasti:

1. Rajat ylittävä palvelun tarjonta,cross border supply 2. Palvelun tarjoaminen ulkomailla,consumption abroad 3. Kaupallinen läsnäolo ulkomailla,commercial presence 4. Luonnollisten henkilöiden tilapäi-nen läsnäolo, presence of naturalpersons.

13


Sopimus kattaa esimerkiksi virtuaali-opetuksen, etäkampustoiminnan jafranchising-toiminnan, ulkomailla opis-kelevat korkeakouluopiskelijat sekä tut-kintoon johtavan koulutuksen myynninkansainvälisille tutkinto-opiskelijoille.Sopimuksen keskeinen periaate on, ettäkaikille palvelujen tarjoajille tarjotaanpääsy markkinoille ja että kaikkia palve-luntarjoajia on kohdeltava samoin kuinoman maan palveluntarjoajia. Koulu-tuksen katsotaan kuuluvan yleisiin ja yh-täläisiin julkisiin palveluihin. Sopimusmahdollistaa kuitenkin sen, että julki-seksi määritellyt palvelut jätetään sopi-muksen ulkopuolelle. Suomi on mo-nien eurooppalaisten maiden tapaankatsonut, että korkeakoulutus on osajulkista palvelua. Korkeakoulutusta voi-daan rahoittaa valtion talousarviostaosoitetuilla määrärahoilla.

Suomessa on pitkään toiminut vainsuomalaisia, julkisin varoin tuettuja kor-keakouluja, joiden lupa toimia perustuukorkeakoululainsäädäntöön ja opetus- jakulttuuriministeriön myöntämiin toi-milupiin. Viime vuoden ja kuluvan vuo-den aikana Suomeen on perustettu joi-tain yksityisiä korkeakouluja, jotka eivätole valtion rahoituksen ja ohjauksen pii-rissä, eivätkä voi myöntää suomalaisiakorkeakoulututkintoja. Myös kaksi viro-laista yliopistoa on aloittanut toimin-tansa Suomessa ja muitakin kiinnostu-neita toimijoita on parhaillaan selvittä-mässä toimintamahdollisuuksia Suo-messa. Miksi Suomeen? Virolaiset yli-opistot perustelivat päätöstään sillä, ettäheillä oli joka tapauksessa jo usean vuo-den ajan ollut suomalaisia opiskelijoita.Miksei siis tuoda koulutusta lähemmäk-si opiskelijoita, Suomeen? Virolaisen yli-opiston Suomessa tarjoama oikeustie-teen alan koulutus on suosittu ja kovinkilpailtu ala Suomessa. Vain noin joka

kymmenes oikeustiedettä opiskelemaanpyrkivä pääsee aloittamaan oikeustie-teen opinnot suomalaisissa yliopistoissa,ehkä yhden tai useamman vuoden odot-telun tai maksullisen valmennuskurssinjälkeen. Kysyntää siis on, sillä yhteensäyli sata suomalaista on jo aloittanut oi-keustieteen tai kauppatieteen alan opin-not virolaisissa Suomessa toimivissa yli-opistoissa. Opiskelijat maksavat koulu-tuksesta noin 5 000 – 10 000 euroa vuo-dessa.

Ulkomaisten korkeakoulujen kiin-nostus suomalaisia opiskelijoita koh-taan on myös tuonut mukanaan suoma-laisesta näkökulmasta uudenlaisia pal-veluja. Yhden ulkomaisen yliopiston onuutisoitu sopineen suomalaisen val-mennusyrityksen kanssa siitä, että yli-opisto maksaa yritykselle sen yliopistoonhankkimista suomalaisista opiskelijois-ta. Opiskelijaksi haluava maksaa yrityk-selle noin 2 500 euroa, joka on osa ul-komaisen yliopiston lukukausimaksuja.Käytännössä yliopistoon ei pääse ilmansuomalaisyrityksen apua. Yritys etsiiopiskelijalle myös asunnon ja opastaaelämään opiskelumaassa.

Eri puolilla maailmaa taistellaan ns.tutkintomyllyjä vastaan. Tutkintomylly-jen toiminta ylittää valtioiden rajat jatutkintotodistuksia ilman opiskeluvel-

14

Eri puolillamaailmaataistellaan ns.tutkintomyllyjävastaan.


voitetta kaupataan myös suomalaisille.On mahdollista, että suomalaisiin kor-keakouluihin ja suomalaiseen työelä-mään hakeutuvilla on myös näitä tut-kintotodistuksia. Olisi tärkeää lisätä kor-keakoulujen ja työnantajien tietoisuuttatutkintokaupasta ja niistä tavoista, joillaasiakirjojen oikeellisuus ja tausta voi-daan tarkistaa. Osaamista Suomessa jamaailmalla on. Se pitäisi vain saada laa-jempaan käyttöön.

Suomalaiset korkeakoulut tarjoavatkoulutuspalveluja entistä enemmän ul-komailla. Myös korkeakoulutustarjontaSuomessa tulee ulkomaisten yliopisto-jen toiminnan kautta lisääntymään.Suomessa tulee olemaan, ja jo onkin,sekä opiskelijalle maksutonta korkea-koulutusta että mahdollisuuksia suorit-taa korkeakoulututkinto maksullisessakoulutuksessa. Uutta tilannetta ja senvaikutuksia esimerkiksi muuhun koulu-tustarjontaan, opintotukeen ja muihinopintososiaalisiin etuihin joudutaanvarmaankin arvioimaan. Pohdinta ulot-tunee ”GATS-hengessä” myös muillehallinnonaloille esimerkiksi maahantu-loon ja yritystoimintaan liittyvissä kysy-myksissä. Kyky osoittaa tarjoavansa laa-dukasta koulutusta tulee sekä suoma-laisten ulkomailla toimivien korkeakou-lujen että Suomessa toimivien ulkomaa-laisten korkeakoulujen kohdalla nouse-maan entistä enemmän esille. Riittävät-kö nykyiset käytännöt ja välineet vai tar-vitaanko pussillinen uusia?

Lopuksi

”Suomi on maailman parasmaa”. ”Suomi on maailmanvähiten epäonnistunein val-

tio”. ”Suomalaiset koululaiset ovat par-haiten menestyneitä Pisa-vertailussa”.”Suomi on edelläkävijä korkeakoulu-

tukseen pääsyn ja korkeakoulutuksensaavutettavuuden suhteen”. Edellä mai-nitun kaltaiset otsikot kansainvälisessämediassa ja kansainvälisissä vertailuissaovat lisänneet kiinnostusta Suomea jasuomalaista koulutusta kohtaan. Suo-malaista koulutusjärjestelmää ja koulu-tuspolitiikkaa käytetään vertailukohtanaeri puolilla maailmaa.

Suomessa on koulutusosaamista, jotaon mahdollista hyödyntää myös Suo-men rajojen ulkopuolella, joko hintala-pun kanssa tai ilman sitä. Suomalaistakoulutusjärjestelmää, koulua, opetusrat-kaisua tai opettajankoulutusta ei kui-tenkaan sellaisenaan voi siirtää toiseenmaahan ja kulttuuriin. Jotta osaamistavoitaisiin viedä, se pitää ensin paketoidatuotteeksi ja räätälöidä ostajan tarpei-siin. Osaamisen tuotteistaminen ja so-pivien markkinoiden löytäminen onkuitenkin osoittautunut haastavaksiprojektiksi. Korkeakoulut ja koulutus-alan yritykset myyvät hyvin ”brändättyä”täydennyskoulutusta sekä Suomessa ettäulkomailla. Suomalaiset yritykset raken-tavat koulurakennuksia ja -pihoja, vievätopetusteknologiaa ja kehittävät oppima-teriaaleja, toisinaan yhteistyössä korkea-koulujen kanssa.

Suomessa on myös ”valmiita tuottei-ta”, joilla on kysyntää: suomalaista kor-keakoulututkintoa ammattikorkeakou-luissa ja yliopistoissa suoritti viime vuon-na yli 17 000 ulkomaalaisia opiskelijaa.Suomalaisilta korkeakouluilta haluttai-siin myös ulkomailla ostaa tutkintoonjohtavaa koulutusta siten, että opiskeli-jat maksaisivat koulutuksesta. Opiskeli-joilta ei kuitenkaan Suomen rajojen ul-kopuolellakaan voida periä maksuja tut-kintoon johtavassa koulutuksessa.

15


16

Jyrki Kataisen hallituksen hallitusoh-jelman mukaan Suomen menestyksen jahyvinvoinnin kasvu on riippuvainen laa-jasta sivistyksestä, ammattitaidosta ja kor-keasta osaamisesta. Hallituksen tavoit-teena on nostaa suomalaiset maailmanosaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020mennessä. Tavoite edellyttää tiivistyvääkansainvälistä vuorovaikutusta. Kan-sainväliset opiskelijat ovat silta suomalai-sen yhteiskunnan ja kansainvälisen yh-teisön välillä ja luovat edellytyksiä yritys-ten kansainvälistymiselle sekä suomentieteen ja tutkimuksen kehittymiselle.Kansainvälisen opiskelijamäärän kasvat-taminen nykyisellä rahoituspohjalla eikuitenkaan ole realistinen vaihtoehto.Ne maat, jotka ovat kasvattaneet ulko-maisten tutkinto-opiskelijoiden määräntasolle, jolla on riittävän suuri vaikutuskorkeakouluyhteisön kansainvälistymi-seen, ovat yleensä maita, joissa korkea-koulujen rahoituspohjaa on laajennettu.

Lähteet

British Council. (2012). The shape of things tocome: Higher education global trends and emerging op-portunities to 2020. London: British Council.

CIMO. (2010). Tilauskoulutuksen toimivuus. Ha-vaintoja korkeakouluille suunnatun kyselyn pohjalta.Helsinki: Centre for International Mobility.Luettu 29.11.2012 osoitteesta:http://www.cimo.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/20859_Tilauskoulutuslainsaadannon_toimi -vuus_raportti_CIMO_082010.pdf.

CIMO. (2011). Ulkomaiset tutkinto-opiskelijatSuomen korkeakouluissa 2001–2011. Helsinki:Centre for International Mobility. Luettu29.11.2012 osoitteesta: http://www.cimo.fi/ instancedata/prime_product_julkaisu/cimo/embeds/cimowwwstructure/25560_UTO_kokonaismaarat20012011.pdf.

EACEA. (2012). The European Higher Educa-tion Area in 2012: Bologna Process Implementa-tion Report. Brussels: Education, Audiovisualand Culture Executive Agency. Luettu29.11.2012 osoitteesta: http://www.ehea.

info/Uploads/%281%29/Bologna%20Process%20Implementation%20Report.pdf.

EACEA. (2011). Modernisation of Higher Educa-tion in Europe: Funding and the Social Dimension2011. Brussels: Education, Audiovisual and Cul-ture Executive Agency. Luettu 29.11.2012 osoit-teesta: http://eacea.ec.europa.eu/educat -ion/eurydice/documents/thematic_reports/131EN.pdf.

EUA. (2011). The European Higher EducationArea in 2012. The scorecard. Brussels: EuropeanUniversity Assosiation.

OECD. (2011). Education at a Glance 2011:OECD Indicators. Paris: OECD Publishing. Luettu 29.11.2012 osoitteesta:http://dx.doi.org/10.1787/eag-2011-en.

OECD. (2012). Education at a Glance 2012:OECD Indicators. Paris: OECD Publishing. Luettu 29.11.2012 osoitteesta:http://dx.doi.org/10.1787/eag-2012-en.

OKM. (2003). Ammattikorkeakoululaki. Helsin-ki: Opetus- ja kulttuuriministeriö Luettu18.09.2012 osoitteesta: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351.

OKM. (2010a). Yliopistolaki. Helsinki: Opetus-ja kulttuuriministeriö Luettu 18.09.2012 osoit-teesta: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta -sa/kumotut/1997/19970645.

OKM. (2010b). Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuot-teiksi. Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset.Valtioneuvoston periaatepäätös. Helsinki: Opetus-ja kulttuuriministeriö. Luettu 29.11.2012 osoit-teesta: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okm11.pdf?lang=fi.

OKM. (2012a). Korkeakoulujen lukukausimaksu-kokeilun seurantaraportti. Helsinki: Opetus- ja kult-tuuriministeriö. Luettu 29.11.2012 osoitteesta:http://www.minedu.fi/OPM/Koulu -tus/artikkelit/lukukausimaksukokeilu/index.html.

OKM. (2012b). EU/ETA-maiden ulkopuolelta tu-levien osuus kaikista ulkomaisista opiskelijoista ja suo-ritetuista tutkinnoista. Lähde: Tilastokeskus.Julkaisematon.

WTO. (1995). General Agreement on Trade in Ser-vices (GATS). Geneva: World Trade Organisa-tion. Luettu 29.11.2012 osoitteesta:http://www.wto.org/english/docs_e/legal_e/26-gats.pdf.


17

Suomalaisten 15-vuotiai-den menestys OECD:nPISA-tutkimuksissa onodottamattomalla ta-valla lisännyt mielen-kiintoa suomalaistakoulutusta kohtaanmaailmalla. Pelkästään

opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM)ottaa vuosittain vastaan yli sata korkeantason valtuuskuntaa maailman jokaisel-ta kolkalta. Useimmat näistä vieraista et-sivät PISA-menestyksen taustalla vaikut-tavia tekijöitä usein toivoen, että niistäolisi apua heidän omiin koulureformei-hinsa. Suomalaisista on hetkessä tulluthaluttuja puhujia kansainvälisissä kon-ferensseissa ja koulutustapahtumissa.Valtionpäämiehet ja ministerit puhuvatSuomen koulutusmallista ihaillen oppi-misemme tasoa ja koulutuksemme tasa-arvoisuutta. Tällaisessa tilanteessa onluontevaa herättää kysymys suomalaisen

koulutusosaamisen nostamisesta osaksipalveluiden ulkomaankauppaa. Tässäkirjoituksessa kysytään, kuka ostaisi suo-malaista koulutusosaamista.

Suomalaisen koulutusosaamisen perusta

Suomalaista koulutusta on maail-malla arvostettu jo paljon ennenensimmäisten PISA-tulosten julki-

tuloa 2000-luvun alussa. EsimerkiksiOECD:n tekemä ensimmäinen arvioin-ti Suomen koulujärjestelmästä vuonna1982 kertoi maailmalle systemaattisestijärjestetystä ja korkeatasoisesta kansalli-sesta sivistystyöstä, joka on onnistunutsaattamaan eri koulutusasteet jokaisenkansalaisen ulottuville (OECD, 1982).Kansainvälisissä koululaisten lukutaito-vertailuissa suomalaiset ovat menesty-neet erinomaisesti jo 1980-luvulla. Poh-joismaisen elinikäisen oppimisen ideo-

Kuka ostaisisuomalaistakoulutusosaamistaPasi SahlbergJohtaja, KTKansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus [email protected]


logian mukaisesti suomalaisten aikuis-ten osallistuminen koulutukseen onniin ikään ollut kansainvälisesti kor-kealla tasolla jo pitkään. Suomalainenkorkea-asteen koulutus on arvioitu erin-omaiseksi saavutettavuutensa ja tasa-arvon kannalta (OECD, 2012). Muttavasta vuonna 2000 toteutettu ensim-mäinen PISA-tutkimus nosti suomalai-sen koulutuksen koko maailman tietoi-suuteen ainoana länsimaisena koulutus-järjestelmänä, jossa oppivelvollisuuttaanpäättämässä olevat oppilaat pystyivätpäihittämään aasialaiset kumppaninsalukemisessa, matematiikassa ja luon-nontieteissä.

Suomalaisen koulutuksen vetovoimalepää kuitenkin pääasiassa peruskoulunvarassa. Kansainvälisesti tunnettuja Suo-messa tuotekehiteltyjä pedagogisia taiopetusmenetelmällisiä innovaatioita onniukasti. Yhdeksi suurimmista haasteis-ta koulutusviennin edistämisessä onkinmuodostunut omaperäisten suomalais-ten vientiin sopivien palveluiden vähäi-syys. Omat kansalliset vahvuutemmeeivät sellaisenaan vielä takaa kansainvä-lisen yhteistyön lisääntymistä. Varhais-kasvatuksen malli, joka meillä on mo-nella tapaa kansainvälisesti ainutlaatui-nen, ei kelpaa koulutuksen vientituot-teeksi, koska se on yhteiskunnallisesti japoliittisesti suomalaiseen kulttuuriinvahvasti sidoksissa oleva kokonaisuus.Samaa on usein sanottu peruskoulusta.Se on hankalasti muunlaiseen toiminta-ympäristöön soveltuva rakennelma,koska se edellyttää toimiakseen yhteis-kunnallisia hyvinvointivaltion perusar-voja, kuten tasa-arvo, oikeudenmukai-suus ja yhteisvastuu. Hyvin toimivan pe-rusopetusjärjestelmän rakentaminen onehkä juuri se osaamisalue, missä suoma-laiset voivat menestyksellisesti kilpaillamuiden kanssa.

Toisen asteen koulutuksessa suoma-laiset suoriutuvat kansainvälisissä vertai-luissa keskinkertaisesti, jos tarkastellaanloppuun saatettujen tutkintojen määriä.Siitä huolimatta toisen asteen koulu-tuksen rakenteessa on meillä sellaisiapiirteitä, jotka ovat herättäneet kansain-välistä kiinnostusta. Nostetaan tässäesiin kolme esimerkkiä.

Ensimmäinen esimerkki on Suomes-sa tutkittu ja vuosikymmenten kuluessakehitetty luokattomana toimivan lukio-koulun malli. Tämä malli on herättänytkiinnostusta maailmalla siksi, että siinätoteutuvat samanaikaisesti henkilökoh-tainen opiskelun suunnittelu, joustavatopiskelujärjestelyt ja koulutuksen kes-keyttämisen ennaltaehkäiseminen. Mo-nissa maissa, esimerkiksi Pohjois-Ameri-kassa, toisen asteen koulutuksen kes-keyttäminen on yksi suurimmista kou-lutuspoliittisista haasteista. Kanadalaisetasiantuntijat ovat esittäneet, että henki-lökohtaisen opiskelun ja sen myötä jous-tavuuden lisääminen suomalaisen mal-lin mukaan voisivat olla tehokkaimmatkeinot vähentää koulupudokkaidenmäärää. Meneillään oleva Albertan jaSuomen välinen toisen asteen koulu-tuksen kumppanuushanke (FINAL) on

18

Suomalaisenkoulutuksenvetovoima lepääpääasiassaperuskoulunvarassa.


hyvä esimerkki yhteistyöstä, jossa suo-malaisia toisen asteen koulutuksen mal-leja testataan Kanadassa (ATA, 2012).

Toinen esimerkki on lukiokoulutuk-sen kanssa kilpailukykyinen korkeakou-lutukseen johtava toisen asteen amma-tillisen koulutuksen linja. Suomi on yksiharvoja maita, missä on onnistuttu li-säämään toisen asteen ammatillisenkoulutuksen vetovoimaa siinä määrin,että se kilpailee lähes tasapäisesti lukionkanssa peruskoulun päättäneiden nuor-ten suosiosta. Useimmissa muissa mais-sa tällaista tasavahvaa vaihtoehtoa jokoei ole lainkaan tai sitten se on selkeästivaihtoehto numero kaksi niille nuorille,joiden eväät eivät riitä korkeakouluunvalmistavaan toisen asteen koulutuk-seen. Esimerkiksi kiinalaiset, vietnami-laiset ja saudiarabialaiset, joiden maissaammatillista koulutusta vaativalle työ-voimalle on edelleen suuri tarve, ovatkäyneet tutustumassa Suomen ammatil-lisen koulutuksen toimintaan käytän-nössä. Myös Harvardin yliopiston pro-fessori Tony Wagner esittää dokument-tielokuvassa ”The Finland Phenomenon”,että amerikkalainen high school -mallisoisi rinnalleen suomalaisen ammatilli-sen koulutuksen mukaisen vaihtoeh-don, mikäli Yhdysvalloissa halutaan vä-hentää krooniseksi ongelmaksi muo-dostunutta runsasta koulutuksen kes-keyttämistä erityisesti latinojen ja afro-amerikkalaisen väestönosan keskuudes-sa.

Kolmas esimerkki on toisen asteenkoulutuksen päättötutkinnot niin lu-kiossa kuin ammatillisessa koulutukses-sakin. Suomi on moniin muihin maihinnähden poikkeuksellinen maa siksi, ettämeillä ei käytetä kansallisia standardoi-tuja testejä tai kokeita opiskelijoiden ar-vioimiseen tai arvosteluun ennen opin-

tojen päättymistä. Siksi niin ylioppilas-tutkinnolla kuin ammatillisen koulu-tuksen näyttötutkinnoilla on Suomessatärkeä rooli. Molemmissa tutkinnoissaarvioidaan opiskelijan osaamista perus-tietojen hallintaa laajemmin kuin mo-nivalintatehtäviä käyttäen. Tästä syystäkansainväliset asiantuntijat ovat olleetkiinnostuneita omien arviointijärjestel-miensä kehittämisestä näiden suoma-laisten arviointikäytäntöjen avulla. Esi-merkiksi Ruotsissa pohditaan ylioppi-lastutkinnon palauttamista vuosikym-menten jälkeen Suomen mallia seurail-len.

Suomalainen koulutusosaaminen onparhaimmillaan toimivien koulutusjär-jestelmien suunnittelussa ja rakentami-sessa. Voisi ajatella niin, että se on suo-malaista yhteiskunnallista insinööritai-toa samalla tavalla kuin laivanrakennustai mobiiliteknologia. Tämä on häm-mentävää siksi, että suomalaisessa kou-lutusta tutkivissa tieteissä on varsinvähän paneuduttu kehittämisen ja muu-toksen mallien kehitystyöhön ja tutki-miseen toisin kuin esimerkiksi anglo-saksisissa maissa. Esimerkiksi suomalai-sen koulujärjestelmän kehitystarinaakertova Finnish Lessons -kirja on Yhdys-valloissa ohittanut kaikki perinteisetkoulun muutosta kuvaavat teokset suo-siollaan (Sahlberg, 2011). Tämä nostaaesiin kysymyksen myös suomalaisenkoulutusosaamisen vientiä pohtiville:Olisiko yksi varteenotettava vientiartik-keli nimenomaan paikallisen tason taialuetason koulutuksen suunnittelu jamuutoksen johtaminen suomalaisen’mallin’ mukaisesti? Vai onko kentiesniin kuin Hannu Simola on koululai-toksemme kehitystä pohtiessaan esittä-nyt, että suomalaista koulumenestystäkuvaa kuitenkin paremmin sattuma jasuotuisten tapahtumien onnekas yhteis-

19


20

peli kuin suunniteltu ja järkiperäinenkehittäminen (Simola, 2012)?

Tämä suomalainen koulun kehittä-misen malli on kansainvälisessä valossavaltavirtaa vastaan kulkeva kummajai-nen. Monista muista maista poiketenSuomessa on koulutus lähes kokonaanjulkisesti rahoitettu peruspalvelu, jokaperustuu korkeasti koulutetun henkilös-tön osaamisen käyttöön sekä opetuksensuunnittelussa että toteutuksessa. Meilläei muista maista poiketen uskota ope-tuksen keskitettyyn yhtenäistämiseen(standardointiin), vaan paikalliseen pää-töksentekoon ja joustaviin yksilöllisiinratkaisuihin kouluissa. Suomessa eimyöskään arvioida koulutuksen tasoamittaamalla opiskelijoiden suoriutumis-ta standardoiduilla kansallisilla testeilläeikä mitattuja tuloksia vertailla julki-suudessa, kuten muualla on tapanatehdä. Siksi meillä koulunpito perustuuenemmän ammattimaiseen yhteistyö-hön kuin keskinäiseen kilpailuun re-sursseista, tuloksista ja maineesta. Tämäsaattaa osaltaan vaikuttaa siihen varsinpositiiviseen kuvaan opettajan työstä,joka on vallalla suomalaisten ammatti-aan valitsevien nuorten keskuudessa.Tällainen omaperäinen koulutuksen ke-hittämisen malli saattaa olla hyvä lähtö-kohta silloin, kuin suomalaiset pyrkivätmaailmalla kovenevan kilpailun koulu-tusmarkkinoille.

Miten vienti vetämään?

Suomessa on koulutuspalveluidenkauppaa harrastettu ulkomailla jopitkään mutta vasta valtioneuvos-

ton vuonna 2010 hyväksymä kansalli-nen strategia nosti asian laajemman kes-kustelun kohteeksi. Suomen koulutus-vientistrategiassa tavoitteeksi asetetaan

se, että ”että Suomi on yksi maailman joh-tavista koulutukseen ja koulutusjärjestelmänlaatuun perustuvista talouksista. Koulutuk-sen ja osaamisen viennin osuus Suomen ko-konaisviennistä on merkittävästi kasvanutnykyisestä vuoteen 2015 mennessä.” (OKM,2010, s. 8). Koulutusvienti, kuten se stra-tegiassa on nimetty, nostetaan kansalli-seksi kehittämiskohteeksi, jossa erityi-sesti korkeakouluilla on keskeinen rooli.Samalla odotetaan, että Suomeen syntyyuusia koulutuspalveluita tuottavia yri-tyksiä nykyisten toimijoiden rinnalle.Hanketta vauhdittamaan käynnistettiinFuture Learning Finland -hanke, jonkakautta kansallista toimintaa koordinoi-daan ja vientiponnisteluita maailmallaedistetään.

Kuten koulutusvientistrategiassa to-detaan, on koulutuspalveluiden osuu-den arvioiminen Suomen ulkomaan-kaupasta hankalaa. Tilastokeskuksenmukaan Suomen ulkomaankauppa olivuonna 2011 noin 55 miljardia euroa,josta erilaisia palveluita myymällä kertyi15 miljardia euroa. Palveluiden osuus ul-komaankaupasta on pysynyt viime vuo-det samalla tasolla eli noin viidennekse-nä maamme kokonaisviennistä. On ar-vioitu, että koulutuspalveluiden määrätuosta mainitusta palveluiden ulko-maanviennistä olisi ollut noin 4–5 mil-joonan euron luokkaa, toisin sanoenpromillen kolmasosa. Suomessa tämämuodostuu pääasiassa koulutus- ja kon-sultointipalveluista, joita on viety Suo-mesta toteutettaviksi muualla. Koulu-tusvientistrategiassa asetettu tavoite onkunnianhimoinen.

Tilanne koulutusviennin rakenteensuhteen on kilpailijamaissa toisenlai-nen. Ensinnäkin on pantava merkille se,että muualla koulutuspalveluiden vien-nistä valtaosa muodostuu korkeakou-


21

luopiskelijoille myytävistä tutkinnoista.Tämä ’kaupankäynti’ voi tapahtua jokokotimaassa (mikä on kansantaloudenkannalta parempi) tai tutkinnot voidaanmyydä ulkomailla olevissa toimipisteis-sä. Näin on asianlaita silloin, kun kor-keakoululla on filiaali jossakin toisessamassa, kuten esimerkiksi Sorbonnen jaNew Yorkin ylipistoilla on Abu Dhabis-sa. Muiden koulutus- ja konsultointipal-veluiden osuus koulutusviennin koko-naisuudessa on siksi huomattavasti pie-nempi. Monet maat, joissa koulutus onollut Suomen tapaan julkisin varoin tar-jottava peruspalvelu, ovat siirtyneet pe-rimään maksua joko kaikilta korkea-kouluopiskelijoilta tai ainakin ulkomaa-laisilta maahan opiskelun takia saapu-vilta. Ruotsi siirtyi pari vuotta sitten las-kuttamaan ETA-alueen ulkopuolisiltaopiskelijoilta korkeakouluopinnoista.Tanska teki samoin noin vuosikymmensitten. Englannissa kaikki yliopistot ko-rottivat eurooppalaisten opiskelijoidenlukukausimaksut kolminkertaisiksi jasamalla ulkomaalaisten opiskelijoidenmaksuja nostettiin. Uudessa-Seelannis-sa, joka on yksi koulutusvientiään no-peimmin kasvattaneista maista, korkea-kouluopinnoille laitettiin hintalappu jo1990-luvulla.

Toiseksi on huomioitava se, että kan-sainvälisesti liikkuvien opiskelijoidenmäärä kasvaa jatkuvasti. OECD:n mu-kaan vuonna 2000 muualla kuin koti-maassaan asuvia korkeakouluopiskeli-joita oli maailmassa reilut kaksi miljoo-naa. Tällä hetkellä tuo liikkuvien opis-kelijoiden määrä on kaksinkertainen(OECD, 2012). Joka toinen näistä opis-kelijoista tulee jostakin Aasian maasta jajoka neljäs on kotoisin Euroopasta. Ar-vioiden mukaan vuonna 2025 maail-man korkeakoulumarkkinoilla liikkuuyli 10 miljoonaa opiskelupaikkaa etsivääopiskelijaa. Jos oletetaan, että tutkinnonhinta olisi nykyisillä taksoilla laskettunakeskimäärin 30 000 euroa, on yksistäänlukukausimaksuina siis liikkeellä satojamiljardeja euroja. Tämän lisäksi maa-han muuttava ulkomaalainen opiskelijajättää kansantalouteen positiivisen jäl-jen kuluttamalla, matkustamalla jausein myös maksamalla veroja opiskelu-maassaan. Tämä on seikka, joka useinunohdetaan puhuttaessa ulkomaalais-ten opiskelijoiden opiskelusta Suomes-sa.

Maailman kansainvälisistä koulutus-markkinoista ovat tällä hetkellä vallan-neet kolmasosan Yhdysvallat, Iso Bri-tannia ja Australia. Näillä kaikilla onpuolellaan englannin kieli, joka onusein tärkeä syy opiskelijan valitessaopiskelumaataan. Kansainvälisen kou-lutusviennin markkinaosuus viimeisenkymmenen vuoden aikana on Yhdysval-loissa ollut laskussa, Isossa Britanniassapysynyt ennallaan ja Australiassa kasva-nut. Maan poliittisen ja taloudellisen ti-lanteen muutokset (kuten valuuttakurs-sien muutokset), uudistuksen maahan-muuttosäännöksissä (mm. viisumit jaoleskeluluvat) ja virtuaaliyliopistojen li-sääntyminen (online-tutkinnot ja blen-ded learning -ratkaisut) saattavat muut-

Kansainvälisestiliikkuvienopiskelijoidenmäärä kasvaajatkuvasti.


22

taa koulutusviennin markkinaosuuksiatulevaisuudessa nopeasti. Koska Austra-lia on menestynyt maailman koulutus-viennin kaupassa erinomaisesti, on hyö-dyllistä katsoa joitakin Australian kou-lutusviennin piirteitä.

Australia on mielenkiintoinen esi-merkki suomalaisille myös siksi, että seon onnistunut nelinkertaistamaan kou-lutusvientinsä volyymin viimeisen kym-menen vuoden aikana. Vuonna 2000koulutuspalveluiden kokonaisvienninarvo oli noin 5 miljardia Australian dol-laria (AUD) kun se vuonna 2010 olinoin 18 miljardia AUD (Australian Go-vernment, 2011). Koulutus on kaivos-teollisuuden jälkeen Australian tärkeinvientituote ja sen osuus koko palvelu-sektorista on 40 prosenttia. Australiassakoulutusviennin palvelut jaetaan kah-teen osaan: (1) koulutukseen liittyvätmatkustuspalvelut, joihin luetaan opis-kelijan maksamat matkustuskulut, elä-minen ja asuminen sekä lukukausimak-sut ja muut palvelumaksut tämän maas-sa oleskelun aikana; ja (2) muut koulu-tuspalvelut, joita ovat esimerkiksi neu-vonta- ja konsultointipalvelut ulkomail-la. Ensimmäisen kategorian osuus kou-lutuspalveluista vuonna 2010 oli 17,5miljardia AUD, eli noin 97 prosenttiakoko koulutusviennistä. Lukukausi- jamuiden palvelumaksujen osuus tästä oli7 miljardia AUD, eli reilu kolmannes.Toisin sanoen, opiskelijoiden epäsuorattaloudelliset kustannukset koulutus-viennin kokoa laskettaessa ovat noinkaksi kolmasosaa koulutusviennin vai-kutuksesta kansatalouteen australialai-sen talousmatematiikan mukaan. Mui-den koulutuspalveluiden (toinen kate-goria) osuus oli reilut 500 miljoonaaAUD, mistä konsultointipalveluidenosuus oli noin viidennes.

Australian koulutusviennin kehityk-sessä on mielenkiintoista se, että sielläkorkeakoulusektorin rinnalla vienninveturina on ollut vahvasti ammatillinenkoulutus. Koko koulutusviennistä (en-simmäinen kategoria) ammatillisen kou-lutuksen osuus vuonna 2010 oli yli 5miljardia AUD eli lähes 30 prosenttia.Samalla ammatillisen koulutuksenosuus koulutusviennistä Australiassa onnopeasti kasvanut. Kymmenen vuottasitten kansainvälisiä opiskelijoita am-matillisissa oppilaitoksissa oli noin 50000, nyt yli 200 000. Korkeakoulutus olirahassa mitattuna suurin viennin sekto-ri liki 60 prosentin osuudella. Ulko-maalaisia opiskelijoita on Australiassatällä hetkellä yli 600 000 , joista kol-mannes ammatillisissa oppilaitoksissa jareilu 40 prosenttia korkeakouluissa.Merkittävä osuus Australian koulutus-viennistä on kielikoulutuksella, joka onerityisesti aasialaisten suosiossa.

Suomalaisten koulutusvientiä kehit-tävien kannattaa katsoa lähemmin mitä

Australia ononnistunut nelin-kertaistamaankoulutusvientinsävolyymin viimei-sen kymmenenvuoden aikana.


23

Australiassa, Uudessa Seelannissa javaikkapa Tanskassa on asian edistämi-seksi tehty. Näin myös siitä syystä, ettäkoulutusviennin vauhtiin saaminen onollut Suomessa odotettua tahmeampaa.Intoa on kyllä riittävästi ja uusia ideoi-takin on syntynyt. Mutta kilpailukykyis-ten palveluiden kehittäminen on osoit-tautunut odotettua hankalammaksi.Useimmiten koulutusvientiä ovat olleetedistämässä maamme yliopistot ja am-mattikorkeakoulut. Koska korkeakoulu-tutkintojen myyminen on Suomessa sää-dösten takia mahdotonta, joutuvat kor-keakoulut kehittämään erilaisia koulu-tusohjelmia tai täydennyskoulutushank-keita, joita kaupitellaan ulkomailla eri-laisia kanavia käyttämällä. Yksittäisiäkoulutusohjelmia myymällä on kuiten-kin vaikea saada aikaan merkittävää lii-ketoimintaa, koska tuotekehitys- ja to-teutuskustannukset ovat usein korkeat.

Kansainvälisillä koulutusmarkkinoil-la kilpailu on samaan aikaan entisestäänkiristynyt. Suomalaisten on pystyttävävakuuttamaan yhteistyökumppaninsasiitä, että juuri heidän tarjoamansa pal-velut ovat parempia kuin muut. Suo-men haasteena tässä kilpailussa on en-sinnäkin se, että meidän oppilaitok-siamme tai muita toimijoitamme eimaailmalla kovin hyvin tunneta. Siksiolisi tärkeää, että suomalaiset korkea-koulut ja oppilaitokset pyrkisivät maail-man kasvaville koulutusmarkkinoilleenemmän keskinäisen yhteistyön ja kan-sallisen koordinaation avulla kuin yksi-nään. Markkinointi onnistuisi varmastiparemmin, jos ensimmäisenä tavoittee-na olisi vakuuttaa ihmiset siitä, ettäSuomi on hyvä valinta yhteistyökump-paniksi tai opiskelumaaksi. Tämä edel-lyttää pieneltä maalta yhteistyötä jahyvää sisäistä strategiaa, ei kilpailemistanaapurin kanssa samoista markkinoista.

Toinen haaste on kielemme, jota ku-kaan ei maailmalla ymmärrä. Tämä tuooman lisänsä niin asiantuntijapalvelui-den kuin koulutuspalveluidenkin myy-miseen kansainvälisillä markkinoilla.Aktiivisen korkeakoulujen kansainvälis-tymisen ansiosta meillä on viimeisenvuosikymmenen aikana kehitetty run-saasti englanninkielisiä tutkinto-ohjel-mia. Suomessa ja Hollannissa on tarjol-la enemmän englanninkielisiä korkea-kouluohjelmia kuin missään muussa ei-englanninkielisessä OECD-maassa, yli75 prosenttia kaikista koulutusohjelmis-ta voidaan opiskella englanninkielellä(OECD, 2012).

Koulutuskaupan mahtimaissa on eri-tyisesti korostettu koulutusviennin aitoakansainvälisyyttä. Tämä merkitsee sitä,että kun kauppaa käydään pitää sitä har-rastaa mahdollisimman monipuolisestieri puolilla maailmaa. Esimerkiksi mo-nissa amerikkalaisissa yliopistoissa huo-lehditaan kiintiöillä siitä, että jonkin tie-tyn maan opiskelijat eivät ole yliedustet-tuina koulutusohjelmissa. Sama aidonkansainvälisyyden periaate on hyvä pitäämielessä myös Suomen koulutusvienninedistämisessä, on se sitten tutkintojentarjoamista Suomessa tai asiantuntija-palveluiden myymistä maailmalla. Vaik-ka Kiina on monille houkuttelevin kau-pankäynnin ja yhteistyön kohde, onmarkkinoita syytä etsiä myös muualta.Venäjä on toinen Suomelle luontevakauppakumppani. Latinalaisessa Ameri-kassa on kasvamassa uusia yhteistyönmahdollisuuksia. On kuitenkin hyvämuistaa, että vähintäänkin yhtä tärkeätmarkkinat ovat kuitenkin Pohjois-Ame-rikassa ja Euroopassa.


24

Pohjois-Amerikka markkinapaikkana

Yhdysvallat on maailman johtavakoulutusmahti. Se on myös suu-rin koulutuspalveluiden tuottaja.

Yhdysvalloissa on noin 4 500 virallisiatutkintoja myöntävää korkeakoulua.Shanghain yliopistovertailussa maail-man 45 parhaan yliopiston joukkoonmahtuu 30 amerikkalaista yliopistoa.Yhdysvallat on myös merkittävin koulu-tusta ja kasvatusta koskevan tutkimuk-sen ja innovaatioiden lähde. Lyhyesti sa-nottua: Amerikan Yhdysvallat on kou-lutuskaupan luvattu maa.

Amerikkalaisille koulutusmarkkinoil-le on kuitenkin äärimmäisen vaikeapäästä mukaan. Amerikkalaiset suojele-vat edelleen omaa koulutusjärjestel-määnsä niin, että ulkopuolisten onhyvin hankala saada virallista toimilu-paa yksityisille yliopistoille tai oppilai-toksille Yhdysvalloissa. Myös kilpailukoulutusalan konsultointisopimuksistaon kovaa. Moni tunnetuimmista koulu-tusalan konsulttiyrityksistä sijaitsee Yh-dysvalloissa – McKinsey & Company,Booz & Company ja Boston Consul-ting. Mutta Yhdysvalloissa on kyllä tilaamyös suomalaisille toimijoille, jos osaaoikeaa ovea kolkuttaa.

Kokemukseni mukaan Pohjois-Ame-rikassa on suomalaisille koulutusvien-nin kannalta tarjolla kolmenlaisia mah-dollisuuksia. Ensinnäkin, kansainvälis-tyminen on vasta viime vuosina tulluttodenteolla osaksi amerikkalaisten yli-opistojen opinto-ohjelmia. Monissahuippuyliopistoissa edellytetään, ettäsuoritettavaan tutkintoon kuuluu opis-kelujakso jossakin muussa maassa. Ar-violta noin 300 000 amerikkalaista opis-kelijaa suorittaa osan korkeakouluopin-

noistaan ulkomailla. Tämä tarkoittaareilua prosenttia koko korkeakouluopis-kelijoiden määrästä. Euroopassa heistäon noin puolet. Suosituimpia opiskelu-maita ovat Iso-Britannia, Italia ja Es-panja. Pohjoismaista Tanska on suosi-tuin kohde, jossa opiskelee vuosittain yli2 000 amerikkalaista vaihto-opiskelijaa.Suomessa opiskeli yliopistoissa ja am-mattikorkeakouluissa vuonna 2011 yh-teensä 200 amerikkalaista opiskelijaa(CIMO, 2012, s. 32). Arizona State Uni-versity (ASU) on Yhdysvaltain suurinyliopisto, jossa opiskelee 72 000 opiske-lijaa. Yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen330 erilaista kansainvälistä vaihto-ohjel-maa 60:ssä eri maassa. ASU:n GlobalEngagement -toimiston mukaan luku-kauden 2010-2011 sekä kesän 2011 ai-kana yliopiston opiskelijoista 2,2 %opiskeli osanaikaa jossakin ulkomailla.Noin kaksi kolmasosaa näistä osallistuijoko kesä- tai talviloman aikana tapah-tuvaan yliopiston tarjoamaan ohjelma-vaihtoon (esim. MBA-opiskleijat). Valta-osa lopuista liikkuvista opiskelijoistaosallistui yhden lukukauden mittaiseenvaihtoon ulkomailla. Koko vuoden mit-taiseen vaihtojaksoon otti osaa 43 opis-kelijaa. Suosituin vaihto-ohjelma oliuseammassa maassa tapahtuva opiskelu.Halutuimpia maita olivat Espanja, Iso-Britannia, Italia ja Australia. ASU:n oh-jelmassa on mukana kolme ruotsalaistaja yksi tanskalainen yliopisto mutta eisuomalaisia.

Opiskelijat maksavat yleensä luku-kausimaksunsa omalle yliopistolleenmyös vaihto-opiskelun aikana. Monetyliopistot auttavat opiskelijoitaan löytä-mään sopivan opiskelupaikan ulkomail-ta. Euroopassa toimii monia välittäjiä,joiden tehtävänä on etsiä opiskelupaik-koja amerikkalaisille nuorille. Amerik-kalaiset yliopistot maksavat välityspalk-


25

kion näille välittäjille. Esimerkiksi Van-derbiltin yliopiston kansainvälistenasioiden hoitajan mukaan opiskelija-vaihdossa Yhdysvaltain ja Euroopan vä-lillä puhutaan jo huomattavista sum-mista rahaa, jolla koulutuspalveluitaamerikkalaisille opiskelijoille tarjotaan.

Toinen mahdollisuus koulutusvien-tiin Amerikan markkinoilla on suoma-laisen koulutuksen suunnittelun ja kou-lunkehittämisen osaamisen käyttämi-nen paikallisen tason tai osavaltioidenkoulureformien tukemisessa. Yhdysval-loissa on noin 15 000 koulupiiriä vii-dessäkymmenessä osavaltiossa. Koulujanäissä on yhteensä 100 000. Päätösvaltakoulutusta koskien on osavaltion tasollamutta käytännön toiminta ja sen kehit-täminen on useimmassa tapauksessakoulupiireissä. Monet koulupiireistä voi-vat toimia varsin itsenäisesti esimerkiksirakenteellisen kehittämisen suhteen.Suomalaiselle osaamiselle on siksi ky-syntää erityisesti aktiivisissa ja varak-kaimmissa koulupiireissä.

Kiinnostus suomalaista koulutusta jasen kehittämistä kohtaan on Yhdysval-loissa kasvanut nopeasti viimeisen nel-jän vuoden aikana. Suomen koulujär-jestelmä ja sen menestyksen lähtökoh-dat tunnetaan monin paikoin jo hyvin.Sellaiset suomalaisen koulun puolesta-puhujat kuin Linda Darling-Hammond,Howard Gardner, Diana Ravitch jaMarc Tucker ovat vahvistaneet suoma-laisen koulutusajattelun uskottavuuttaamerikkalaisten silmissä. EsimerkiksiGeorgian, Minnesotan, Vermontin jaTexasin osavaltioissa on virinnyt aitoakiinnostusta yrittää istuttaa joitakin suo-malaisen peruskoulun periaatteita ame-rikkalaiseen koulukulttuuriin. Koke-mukseni perusteella tällaisissa konkreet-tisissa reformipyrkimyksissä, joissa suo-

malaisia ratkaisuja halutaan kokeillakäytännössä, on tilaa myös kaupallisilletoimijoille. Tämä edellyttää luonnolli-sesti sitä, että uudistuspyrkimysten tuke-miseen on meillä olemassa hyvin perus-teltuja ja uskottavia ratkaisuja. Luokat-tomana toimiva lukio, ammatillinenkoulutus osana toisen asteen koulutustaja älykkäät oppilasarviointimenetelmätperusopetuksessa voisivat olla tällaisia.

Kolmas mahdollisuus suomalaisillekoulutusalan osaajille Yhdysvalloissa onperustaa esimerkiksi New Yorkiin taiMinneapolisiin ns. charter-kouluja, jot -ka perustuisivat suomalaisen peruskou-lun opetusfilosofiaan ja pedagogiik-kaan. Charter-koulu on meidän yksityis-koulun toimilupaa vastaava mekanismi,joka antaa koulun perustamisoikeudenluvan saaneelle taholle, joka voi olla yh-distys, yksityishenkilö tai yritys. Tämä eivälttämättä ole liiketaloudellisesti kan-nattavaa, koska useimmat toimiluvansaavat koulut Yhdysvalloissa eivät saatuottaa toiminnallaan taloudellista voit-toa. Mutta suomalaisen koulukulttuu-rin mukaan toimivilla kouluilla saattaisiolla arvaamattomia vaikutuksia vaikka-pa edellisessä kohdassa esitetyn asian-tuntijapalvelun kysynnälle.

Suomalaiselleosaamiselle onkysyntää erityises-ti aktiivisissa javarakkaimmissakoulupiireissä.


Tällaisen charter-luvan turvin NewYorkissa on hiljattain aloittanut myösruotsalainen Kunskapsskolan-yritys, jon -ka tavoitteena on laajentaa toimintaa eripuolille Yhdysvaltoja. Tämä on liiketa-loudellista voittoa tavoitteleva yritys,joka tekee tuloksensa tuottamalla kou-lutuspalveluita julkisia kouluja halvem-malla muun muassa vuokraamalla edul-lisemmat toimitilat ja säästämällä kou-lun henkilöstökustannuksissa. Näke-mykseni mukaan suomalaisille koulu-ratkaisuille on Yhdysvalloissa tilaa.Tämä edellyttää sitä, että hankkeessa onmukana amerikkalaisia kumppaneita.

Lopuksi

Koulutuksen ottaminen osaksikansallista ulkomaan kaupanstrategiaa herättää suuria tuntei-

ta puolesta ja vastaan. Yhtäällä ollaansitä mieltä, että PISA-tutkimusten syn-nyttämä suomalaisen koulutuksen posi-tiivinen maine ja mielenkiinto maail-malla on käytettävä hyväksi laajentamal-la palveluiden kauppaa koulutussekto-rille. Sanotaan, että Suomen tulevaisuuson paljolti palveluiden tuottamisen va-rassa ja siksi meidän on jatkuvasti kehi-tettävä myös uusia tuotteita tällä rinta-malla. Toisaalla taas ajatellaan niin, ettäkoulutuksella kaupallisia arvoja kor-keampi sivistyksellinen ja kulttuurinenmerkitys, eikä sitä siksi tulisi valjastaamarkkinoiden ohjaamaksi kauppatava-raksi. Ehkä aiheellisestikin pelätään,että markkina-ajattelu jalkautuu tätäkautta pikkuhiljaa myös kotimaassa kou-lutuksen kentälle vaikkapa niin, että en-tistä suurempi osa nykyisistä koulutus-palveluista muuttuu maksullisiksi. Mie-lestäni on hyvä pohtia syvällisemmin ai-nakin seuraavia kysymyksiä, kun koulu-tusvientiaatetta Suomessa toteutetaan.

1. Onko ulkomaalaisille kaavailtu luku-kausimaksu korkeakouluissa kestävä tapaedistää koulutusvientiä? Tilastokeskuksenaikaisempien lukujen perusteella suo-malaisissa korkeakouluissa opiskelee lu-kuvuonna 2012–2013 arviolta 18 000ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa, jois-ta noin kolme viidestä tulee ETA-alueenulkopuolelta. Toisin sanoen ulkomaa-laisten tutkinto-opiskelijoiden joukossaon noin 10 000 sellaista opiskelijaa, joil-le korkeakouluopiskelu voisi olla nyky-ajattelun mukaan maksullista. Tanskanja Ruotsin kokemusten mukaan korkea-koulutuksen muuttaminen näille opis-kelijoille maksulliseksi vähentää – aina-kin alkuvaiheessa – maahan tulevienopiskelijoiden määrää rajusti. Samalla seon kokemusten mukaan houkutellutesimerkiksi Ruotsiin aikaisempaa enem-män Intiasta ja Pohjois-Amerikasta tule-via opiskelijoita. Kuten Australian esi-merkki osoittaa, kaksi kolmasosaa kou-lutusviennin taloudellisesta vaikutuk-sesta kansantalouteen koostuu muistakuin lukukausimaksuista. Siksi meilläon tarkkaan punnittava ulkomaalaisiakoskevien lukukausimaksujen taloudel-linen vaikutus yhdessä niiden merkityk-sen korkeakoulutuksen kansainvälisty-miseen.

2. Peruskoulu – vientituote vai Suomi-kuvan perusta? Suomalaisen koulutuksenvetovoima lepää peruskoulun varassa.Peruskoulua on kuitenkin vaikea muut-taa myytäväksi tuotteeksi. Saudi-Arabi-aan rakenteilla olevaa Finnish Consul-ting Groupin vetämää Suomi-kouluhan-ketta lukuun ottamatta suomalaisen pe-rusopetuksen kauppaaminen maailmal-la on vähäistä. Mikäli koulutusvientiähalutaan todenteolla kehittää myös tu-levaisuudessa, olisi peruskoulun vienti-kysymyksen edelle nostettava vahvempikansallinen yhteisymmärrys siitä, että

26


peruskoulun kansainvälisen maineen yl-läpitäminen on tulevaisuuden kannaltaavainkysymys. Mikäli Suomen sijoituk-set kansainvälisissä koulusaavutusvertai-luissa tulevina vuosina laskevat, saattaasillä olla arvaamaton kielteinen vaikutuskoko koulutusviennin tulevaisuudelle.Tämä ei tietenkään estä sitä, etteikö suo-malaisten kannattaisi harkita koulujenperustamista sellaisiin maihin, joissasuomalaiselle koulumallille on kysyntää,kuten esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

3. Globaalivastuu ja suomalainen koulu-osaaminen? Suomen kipuaminen maail-man johtavaksi koulutusmaaksi on jät-tänyt varjoonsa tärkeän kysymyksen ke-hitysmaiden koulutuksen parantamises-ta suomalaisen osaamisen avulla. Kou-lutus on jo pitkään ollut keskeinen osasuomalaisten tukemaa kehitysyhteistyö-tä. Kansainvälisiä ponnisteluita esimer-kiksi Saharan etelänpuoleisen Afrikankouluolojen parantamiseksi ovat hallin-neet anglosaksisten maiden koulutus-ratkaisut, joiden tehokkuus voidaankansainvälisten tutkimusten valossaasettaa kyseenalaiseksi. Erityisen tärkeäon kysymys julkisen ja yksityisen koulu-tuksen roolista ratkaisuja etsittäessä. Ke-hitysmaiden kouluja kymmenen vuottatutkinut brittiprofessori James Tooleyväittää uusimassa kirjassaan, että köyhäthyötyvät ja opetuksen taso kouluissanousee, jos peruskoulutuksesta pitäämaksaa. Suomalainen koulutuksen oi-keudenmukaisuutta ja tasa-arvoa koros-tava kehittäminen voisivat olla nykyistäselvästi vahvemmin esillä ponnisteluissaparantaa kehitysmaiden kouluolojamarkkinaliberalististen ideologioidenrinnalla. Asiantuntijuuden tarjoaminentässä asiassa ponnekkaammin kansain-välisten hankkeiden käyttöön voisi ollahyvä keino vahvistaa globaalivastuutakoulutusosaamisen keinoin.

Niin tai näin, koulutuskauppa maail-malla kasvaa lähivuosina entisestään.Markkinat niin idässä kuin lännessäkintulevat entistä lähemmäksi suomalaisiatoimijoita. Siksi on hyvä, että meillä kes-kustellaan koulutusviennistä ja sen pe-ruskysymyksistä. Mikäli koulutuksestatoivotaan edellä mainitun strategianmukaisesti merkittävämpää tekijää Suo-men ulkomaankaupassa, on mielestäni(a) vahvistettava kansallisten toimijoi-den keskinäistä yhteistyötä; (b) pyrittäväkohti aidosti kansainvälistä toimintaapyrkimällä aktiivisesti myös Pohjois-Amerikan markkinoille, ja (c) kehitettä-vä rohkeita uusia palveluita ja tuotteitaglobaaleille markkinoille.

Lähteet

ATA. (2011). Theme Issue on Finland AlbertaPartnership. ATA Magazine, 92(2).

Australian Government. (2011). Departmentof Foreign Affairs and Trade. Luettu29.11.2012 osoitteesta: http://www.dfat.gov.au/publications/.

CIMO. (2012). Kansainvälinen liikkuvuus yli-opistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2011. Tietoaja tilastoja 4:2012. Helsinki: Centre for Interna-tional Mobility.

OECD. (1982). Finland. Reviews for nationalPolicies of Education. Paris: OECD.

OECD. (2012). Education at a Glance. Paris:OECD.

OKM. (2010). Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuot-teiksi. Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset.OKM:n julkaisuja 11. Helsinki: Opetus- ja kult-tuuriministeriö.

Sahlberg, P. (2011). Finnish Lessons. What canthe world learn from educational change in Finland.New York: Teachers College Press.

Simola, H. (2012). ”PISAn ihme” – suomalai-sen koulun menestystarina. Teoksessa P. Kettu-nen & H. Simola (toim.), Tiedon ja osaamisenSuomi. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1600-luvulta2000-luvulle (ss. 435-440). Helsinki: Suomalai-sen Kirjallisuuden Seura.

27


28

KoulutusvientiKiinaan1

Seppo HölttäProfessoriTampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu,[email protected]

Kiinan markkinapotentiaali

Kiina on noussut houkut-televaksi koulutusvien-nin kohdemaaksi valta-van markkinapotentiaa-linsa takia. Kiinan yh-teiskunnallisen muu-toksen ytimessä on kou-lutusjärjestelmän mo-

dernisointi ja laajentaminen moninehaasteineen.

Koulutusviennistä puhuessamme tar-koitamme maksullista tutkintoon johta-vaa tai sitä täydentävää ja ammatillistaosaamista kartuttavaa koulutusta, mitä

voidaan toteuttaa joko kohdemaassa taiSuomessa (ks esim. Adams 207, 410;Cai, Hölttä, & Kivistö 2012, 216). Pe-rinteinen maksuton tutkintoon johtavakoulutus, opiskelija- ja opettajavaihtosekä yhteisiin tutkintoihin johtava kou-lutus rajautuvat määritelmän ulkopuo-lelle. Jako koulutusvientiin ja perintei-seen akateemiseen ja oppilaitosten yh-teistyöhön ei käytännössä ole eikä kui-tenkaan voi olla jyrkkä. Perinteisen yh-teistyön avulla voidaan luoda kapasi-teettia koulutusviennille ja vaikkapa yh-teistyössä suomalaisen ja kiinalaisen toi-mijan kanssa tarjota tuotteita markki-noille. Koulutusvienti-käsite kattaamyös teknologian käyttöön perustuvanrajat ylittävän koulutuksen.

Juha TähkämaaKiina-korkeakouluasiantuntija, VTLKansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyönkeskus [email protected]

Yuzhuo CaiYliopistonlehtori, dosenttiTampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu [email protected]


1Artikkelin havainnot perustuvat Juha Tähkämaan kokemuksiin koulutusyhteistyön kehittämisestä Kiinankanssa sekä Yuzhuo Cain ja Seppo Höltän tutkimuksiin ja kokemuksiin koulutuksen viennistä Kiinaan. JuhaTähkämaa toimi CIMOn Kiinaan lähettämänä korkeakouluasiantuntijana Shanghaissa vuosina 2009-2011ja sen jälkeen hän on avustanut Suomessa koulutusvientihankkeiden kehittämisessä Kiinan markkinoille.CIMOn Shanghain toimistossa työskentelevä Lukia Yang ja Juha Tähkämaa ovat edelleen käytettävissäkoulutusviennin ja koulutusyhteistyön edistämiseksi Kiinaan. Seppo Höltällä ja Yuzhuo Cailla Tampereenyliopistosta on pitkä kokemus akateemisesta yhteistyöstä kiinalaisten yliopistojen kanssa. Seppo Hölttätoimii vierailevana professorina kahdessa kiinalaisessa yliopistossa ja Yuzhuo Cai on toiminut korkeakou-luhallinnon virkamiehenä provinssihallinnossa. Molemmat ovat toimineet aktiivisesti koulutusviennin kehit-tämisessä Kiinaan mm. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa sijaitsevan Center for EducationalResearch and Exchange Centren (CEREC) kautta.

Koulutusvienti on hyvinkin uusiilmiö, etenkin Suomessa ja pohjois-maissa, joissa koulutusta on pidetty yk-sioikoisesti julkisena hyödykkeenä, jotaei ole eikä ole haluttu kehittää markki-na-arvoa luovana palveluna. Tietoyhteis-kuntakehitys, tiedon merkitys konkreet-tisena tuotannontekijänä ja markkina-talouden globaalistuminen ovat vaikut-taneet koulutetun työvoiman kansain-välisen liikkuvuuden lisääntymiseen jakoulutuksen kansainvälistymiseen. Kou-lutuksen kansainvälistyminen liittyy toi-saalta amerikkalaisen koulutusmallinkansainväliseen voittokulkuun ja toi-saalta eurooppalaisen Bologna-prosessis-sa luotujen rakenteiden leviämiseen Eu-roopan ulkopuolelle. Teknologian kehi-tys puolestaan on luonut edellytyksetrajat ylittävän koulutuksen ja virtuaali-sesti toimivien oppimisratkaisujen ke-hittämiselle. Tämä kehityskulku on

houkutellut myös puhtaasti kaupallisinmotiivein toimivat yritykset kansainväli-sille koulutusmarkkinoille.

Globaaleina trendeinä voidaannähdä koulutuksen taloudellisen arvonkorostus sekä koulutuspolitiikan vahvis-tuvat kytkennät talouspolitiikkaan. Kou-lutus on pitkäjänteistä toimintaa, ja kan-sallisilla tasoilla koulutusjärjestelmänkehittäminen tyypillisesti on jäljessä ta-louden kehityksen vaatimuksia. Kiinaon esimerkki maasta, joka ei valtavistainvestoinneistaan huolimatta ole pysty-nyt tyydyttämään kokonaan omin voi-min yhteiskunnan kehityksen ja yksilöi-den tarpeista viriävää koulutuksen ky-syntää. Taulukossa 1 on esitetty Kiinankoulutusjärjestelmä lukuina, mikä aut-taa ymmärtämään markkinoiden jahaasteiden mittasuhteita.

29

Koulutuksen taso Oppilaitosten Opettajien Opiskelija(Ei sisällä aikuiskoulutusta) määrä määrä määrä

Korkea-aste 2 358 1 343 127 23 856 345

Ylempi keskiaste 14 058 1 518 194 24 273 351

Ammatillinen koulutus 8 735 788 434 20 193 663

Alempi keskiaste 54 823 3 523 52 759 127

Ala-aste 257 410 5 617 091 99 407 043

Erityisopetus 1 706 39 650 425 613

Taulukko 1. Kiinan koulutusjärjestelmä vuonna 2008.


30

Korkea-asteella aloittaneiden opiske-lijoiden määrä kasvoi kuusinkertaiseksivuosina 1998-2008 ollen yli kuusi mil-joonaa tarkastelukauden lopussa. Kas-vutrendi jatkuu. Koulutusjärjestelmänmäärällinen ja laadullinen kehittämi-nen sekä koulutusjärjestelmän ja talous-järjestelmän tasapainossa pitäminen onluonut markkinoita kansainvälisille toi-mijoille sen lisäksi että Kiina on sallinutyksityisten kansallisten toimijoidentulon markkinoille. Koulutusprosessienpitkän keston takia koulutusjärjestel-män muutokset laahaavat väistämättäjäljessä työmarkkinoiden nopeaa muu-tosta. Kiinan koulutuspoliittisten tavoit-teiden toteutus on globaalisti katsoenepäilemättä suurin ja perusteellisin kan-sallisen koulutusjärjestelmän reformikautta aikojen. Se tarkoittaa peruskou-lutuksen saatavuuden lisäämistä alhai-sen kehitystason alueille. Tämä näkyymyös kolmannella asteella järjestelmänekspansiona, yliopistojen ja koulujenerikoistumisena ja koulutussisältöjenuudistamisena. Kansainvälistyminen pa-nostuksen laadun parantamiseen ovatkaikkia koulutusjärjestelmän tasoja leik-kaavia sisällöllisiä tavoitteita.

Kiinassa ja sen koulutusjärjestelmäs-sä on suuria alueellisia kehityseroja.Tämä on luonut kysyntää toisaalta suu-ria massoja palvelevalle koulutuksellesekä toisaalta kapeitakin yhteiskunnanja talouden tarpeita palvelevalle pitkälleerikoistuneelle koulutukselle.

Korkeakoulutuksessa on määrällisenkehittämisen rinnalla panostettu huip-pututkimusyliopistojen luomiseen jamenestymiseen kansainvälisillä rankinglistoilla. Perustana tässä on ollut kaksiinvestointiohjelmaa. 211-ohjelma käyn-nistettiin vuonna 1995, jossa rahoitustaon keskitetty 112 kansalliselle avainyli-opistolle. 985-ohjelma on vielä selektii-visempi. Sen rahoitus kohdistuu 34 yli-opistolle, joista on tarkoitus luoda maa-ilmanlaajuisesti tunnustettuja huippu-yliopistoja (Cai 2011,16-17).

Koulutusreformi puolestaan edellyt-tää suuria investointeja Kiinassa opetta-jien ja rehtoreiden täydennyskoulutuk-seen sekä opetussuunnitelmien ja ope-tusmenetelmien uudistamiseen. Tämämyös luo kysyntää koulujen väliselle yh-teistyölle.

Suomen mahdollisuudet ja rajoitteet

Kiinassa suomalaisella koulutuk-sella ja koulutusjärjestelmällä onhyvä maine. Suomen ponniste-

luja koulutuksenviennin kehittämiseksirajoittaa kuitenkin nykyinen lainsää-däntömme, joka estää maksullisen alem-man asteen korkeakoulututkintoon joh-tavan tutkintokoulutuksen myymisensuoraan opiskelijoille. Tällä alueella Kii-nassa olisi suurin potentiaali. Kiina onja tulee lähitulevaisuudessa olemaaneniten opiskelijoita ulkomaille lähettävämaa. Maan korkeakouluopiskelijoiden

Kiina on ja tuleeolemaan enitenopiskelijoita ulkomaille lähettävä maa.


2Suomen lukioiden Kiina-verkosto on jo aikoinaan ollut yhteistyössä Pekingin tärkeimpien lukioiden kans-sa, ja osa niistä omaksui luokattoman lukion mallin. Mallimme ovat siis soveltuvia ja kiinnostusta on,mutta niiden muokkaaminen palvelukonsepteiksi ja vientituotteiksi on kesken.

määrä oli vuosikymmenen vaihteessa 24miljoonaa ja kasvaa koko ajan. Kiinanhallituksessa nähdään, että maan omakoulutuskapasiteetti ei riitä takaamaankaikille halukkaille ja osaaville laadu-kasta korkeakoulutusta, ja ulkomaillaopiskelua pidetään keinona kompensoi-da tätä puutetta. Suomen osaksi nyky-järjestelyin jää tarjota pääosin maksu-tonta tutkintoon johtavaa korkea-asteenkoulutusta, maksullista täydennyskoulu-tusohjelmia, tutkintoon johtamattomiaerillisiä opintoja, konsultointia ja erilai-sia koulutusosaamiseemme pohjautuviapalvelukonsepteja ja vaikkapa kouluhal-linnon ja -organisaation kehittämistä(Cai, Hölttä & Lindholm).

Ainoat poikkeukset ilmaisen tutkin-toon johtavassa koulutuksessa ovat yli-opistolaissa määritellyt poikkeukset.Nämä ovat tilauskoulutus, jossa koulu-tuksen tilaa ja rahoittaa Suomen valtio,toinen valtio, kansainvälinen järjestö,suomalainen tai ulkomainen julkisyh-teisö, säätiö tai yksityinen yhteisö sekäylempään korkeakoulututkintoon johta-va koulutus asetuksessa erikseen määri-tellyissä maisteriohjelmissa, mikä edel-lyttää yliopistoilta apurahajärjestelmää(Yliopistolaki 10§.)Kiinan kaltainen ke-hittyvä maa tarvitsee ulkomailta mo-nenlaista osaamista, mitä se ei vielä itsepysty tuottamaan. Tämä pätee myöskoulutukseen ja koulutuksen kehittämi-seen. Koulutuksen rooli Kiinan yhteis-kunnan rakentamisessa on keskeinen,koska sen avulla maa kehittää tärkeintävahvuuttaan, osaavia ihmisiä. Kiina eiole raaka-aine suurvalta eikä vielä tois-taiseksi teknologian suurvalta, vaan senvahvuus ja kasvupotentiaali piilee osaa-vissa ihmisissä, jotka pystyvät kehittä-

mään maan omaehtoista taloutta ja teol-lisuutta.

Toisaalta koulutus on hyvin sensitii-vinen alue, koska se nivoutuu oleellises-ti maan kulttuurin, poliittisen järjestel-mään, sosiaalisiin normeihin ja yhteis-kunnan rakenteeseen. Koulutuksen an-tama maailmankuva on olennainen osakansalaisten sosiaalistumisprosessia, janiinpä ei ole yhdentekevää mitä esim.moraaliopin tunneilla opetetaan taiminkälainen opettajan ja oppilaan väli-nen suhde koulussa on. Suomen ja Kii-nan välillä näissä asioissa on suuriaeroja, mutta ne eivät välttämättä muo-dosta estettä koulutusviennille. Itseasiassa Suomen kulttuurinen ja histo-riallinen tausta saattaa olla jopa vahvuusKiinassa suhteessa nykyisiin ja entisiinmaailmanvaltoihin. Pienen kulttuuri- jakielialueen edustajina meille on kehitty-nyt ymmärrystä, että kansainvälisessätoiminnassa meidän täytyy sopeutua jayrittää tunnistaa vieraan kulttuurin kes-keisiä piirteitä ennen kuin pääsemmeluottamukselliseen yhteistyöhön.

Kiinan erittäin nopea kehitys ja mo-nimuotoiset tarpeet sekä kaupunkiennopeasti nouseva elintaso aiheuttavatsen, että maassa on myös koulutuksenalalla monenlaisia tarpeita ja haluk-kuutta kokeilla uusia metodeja etsittäes-sä parasta tulosta oppimisen, koulutuk-sen ja luovuuden kehittämisessä. Tämäkoskee niin opettajien pedagogisia tai di-daktisia taitoja kuin luokatonta lukio-ta2, uusia elektronisia oppimisympäris-töjä, rehtorien ja koulun hallintohenki-lökunnan täydennyskoulutusta, kou-luorganisaation kehittämistä ja tutkin-tosisältöjen määrittelyä. Lisäksi erilaiset

31


3Koko Kiina ei osallistunut PISA-mittaukseen, vain Shanghai, joka on Kiinan koulutuksellisesti kehittyneintäaluetta.

mallit ammatillisen koulutuksen ja pe-dagogian kehittämiseksi ovat hyvin ky-syttyjä.

Erityisesti on vielä mainittava luo-vuuteen ja innovatiivisuuteen kasvatta-minen. Innovatiivisuuden lisääminenkaikilla koulutustasoilla ja -sektoreillaon leimallista tämän hetken kiinalaises-sa koulutuskeskustelussa. Se liittyy halli-tuksen politikkaan nostaa maan teollis-ta osaamistasoa. Tavoitteena on, että tu-levaisuudessa maailman tavarapaljous eiole ainoastaan Made in China, vaanmyös Designed in China. On siis kasva-tettava luovia ihmisiä jotka pystyvät nos-tamaan maan teollisen tuotannon lisä-arvoa ja kykenevät innovoimaan uusiatuotteita.

Suomen kannalta mahdollisuuksiaon paljon ja meillä on hyvä maine kou-lutusammattilaisten keskuudessa. Vuon-na 2009 Kiina osallistui myös ensim-mäistä kertaa PISA-mittaukseen, jaShanghai3 sijoittui ykköseksi heti ensiyrittämällään. Suomi oli tällä kertaa kol-mas, mutta paras länsimaa koko mit-tauksessa. Näiden PISA-tulosten pohjal-ta Suomi ja Shanghai järjestivät kesällä2012 seminaarin Shanghaissa, jossapoh dittiin koulutuksen kehittämisenhaasteita sekä yhteistyön mahdollisuuk-sia. Koulujärjestelmän reformi mm.edel lyttää massiivista opettajien ja reh-toreiden täydennyskoulutusta, mikä luomarkkinoita suomalaiselle kasvatustie-teen ja hallintotieteen osaamiselle. Ke-väällä 2013 järjestetään Pekingissä semi-naari, jossa pohditaan Suomen ja Kii-nan mahdollisuuksia kehittää yhteistyö-tä opettajankoulutuksessa.

Kiinan koko yhteiskunta muuttuunopeasti ja globaalit ongelmat kuten ym-päristö- ja energiaongelmat ovat konk-reettisia haasteita. Koulutusjärjestelmänkehittäminen liittyy näiden kaikkien on-gelmien ratkaisuihin. Kiina rakentaakansallista innovaatiojärjestelmää vah-vistaakseen tiedolle ja korkealle tekno-logialle perustuvaa tuotantoaan. Kiina -lainen hallintojärjestelmä kärsii sekävuosisataisen historian että viimeistenvuosikymmenten hierarkkisten raken-teiden haasteista. Suomella on hyvämaine korkealaatuisen koulutuksensekä korruptiovapaan ja tehokkaan jul-kisen hallinnon maana. Kiinalaiset nä-kevät eurooppalaisen ja suomalaisen in-novaatiojärjestelmän varteenotettavanamallinaan kansallista innovaatiojärjes-telmäänsä kehittäessään. Se on viiteke-hys talouden keskitetylle kehittämiselle.Suomi tarjoaa malleja myös ympäristö-ja energiaratkaisuillaan. Suomalaisenkoulutuksen vientiä Kiinaan tulee ra-kentaa näille Kiinassa hyväksytyille vah-vuuksille.

Kun etsitään kansallisia menestyste-kijöitä koulutuksen viennissä, suoma-laisten korkeakoulujen, oppilaitosten jayritysten on opittava ymmärtämään näi-den liitynnät Kiinalaisiin kehittämis-prosesseihin ja prioriteetteihin. Kiinannykyisten ongelmien ja tulevaisuuden

32

Kiinalaiset halua-vat vain parastaja haluavat oppiavain parhailta.


33

linjausten jäsentämisen takia tiivis ja pit-käjänteinen sidosryhmäyhteistyö onkoulutuksen vientiponnistelujen yksikulmakivistä. Mukaan pääsy kehittämis-prosesseihin heti jo niiden suunnittelu-ja käynnistysvaiheessa olisi meille kilpai-luetu (Cai, Hölttä & Lindholm, 2012).

Kiina siis tarjoaa mahdollisuuksia jaSuomesta ollaan kiinnostuneita. Mah-dollisuuksien hyödyntämiseksi vaadi-taan kuitenkin suurempia ponnistuksiakuin mihin tähän asti olemme olleet val-miita.

Suomen mahdollisuudet Kiinassa

Suomella on Kiinassa hyvät mah-dollisuudet onnistua niin kauankuin maamme maine koulutuksel-

lisesti edistyneenä alueena ja edelläkävi-jäyhteiskuntana globaalien haasteidenratkaisuissa säilyy ja niin kauan kuin esi-merkiksi suomalaista opettajankoulu-tusta pidetään johtavana maailmassa.Kiinalaiset ovat hyvin avoimia ja haluk-kaita oppimaan kehittääkseen omaa jär-jestelmäänsä, ja suuri maa tarjoaa mah-dollisuuksia monenlaisiin alueellisiinkokeiluihin, joihin hallitus myös roh-kaisee ja ohjaa. Suomalaisten tulee pitääsilmänsä auki ja pyrkiä mukaan näihinuusiin avauksiin, ja se on mahdollistavain käymällä jatkuvaa keskusteluakiinalaisten partnereiden ja sidosryh-mien kanssa. Kiinalaiset haluavat vainparasta ja haluavat oppia vain parhailta.Markkinoinnin kannalta paremmuu-den ei tule perustua vain omakehuun,vaan sen on rakennuttava akkreditoin-teihin, kansainvälisiin tunnustuksiin,vertaisarviointeihin tai muihin ulko-puolisten tahojen tekemiin arvioihin.

Mahdollisuuksiamme parantaa, ettäKiinassa on tapahtumassa siirtymäämäärällisestä laajentumisesta koulutuk-sen laadun parantamiseen. Tämä tar-koittaa, että kiinalaiset haluavat nostaakoulutuksen ja tutkimuksen tasoa kai-killa koulutusasteilla erikoulutuksestaaikuisten täydennyskoulutukseen ja toh-toriopintoihin. Erityisesti ensimmäisenja toisen asteen opettajakoulutukseenkiinnitetään Kiinassa paljon huomiota,ja opettajien osaamistason nostaminenonkin hyvin keskeisen osa Kiinan vuo-sien 2010-2020 välistä koulutuksen ke-hittämissuunnitelmaa.

Esimerkiksi Shanghain alueella on ta-voitteena, että kaikilla opettajilla on lä-hitulevaisuudessa ylempi korkeakoulu-tutkinto alemman sijaan. Shanghainalueella on jo kymmeniä tuhansia opet-tajia, joten koulutuksen tarjoaminenedes osalle heistä pitäisi korkeakoulum-me kiireisinä vuosia. CIMOn ja suoma-laisten korkeakoulujen pitkäaikainenyhteistyö Shanghain suuntaan on myösluonut positiivista asennetta Suomeakohtaan kaupungin koulutustoimessa,ja tällä hetkellä siellä suhtaudutaanhyvin myönteisesti Suomesta mahdolli-sesti tuleviin hanke-ehdotuksiin.

Pohjoismainen tasa-arvoa painottavatyhteiskuntamalli on myös etu Kiinanmarkkinoilla, sillä Kiinan hallituksellekoulutuksellisen tasa-arvon lisääminenon tärkeää. Tähän on hyvät syyt, sillämaaseudun väestön koulutusmahdolli-suudet ovat paljon heikommat, ja kuilumaaseudun ja kaupunkien koulutusta-son välillä repeäisi sietämättömän suu-reksi ilman hallituksen aktiivisia toi-mia.4 Shanghai muun muassa on tehnytpäätöksen kaupungissa asuvien maalta-

4Vuonna 2011 ensi kertaa enemmän väkeä asui kaupungeissa kuin maaseudulla. Rikkaimmat kaupungitovat rannikkoseudulla ja sisämaan kaupungit kehittyvät hitaammin.


muuttajien lapsien kouluttamisesta,mikä lisää opettajien ja koulurakennus-ten tarvetta sekä opetusmetodien kehit-tämistä eri tasoisten oppilaiden huo-mioimiseksi.

Toistaiseksi markkinointiponniste-lumme ovat keskittyneet suurimpiinkaupunkeihin, Shanghaihin, Pekingiinja Guangzhouhun. Tämä on luonnollis-ta, sillä ne ovat Kiinan kehittyneimpiäja vauraimpia alueita. Koulutus kehittyykuitenkin nopeaa vauhtia kaikkialla Kii-nassa, ja vielä tuntemattomat kaupun-git, kuten Wuhan, Xi´an, Chengdu,Chongqing, Hangzhou, Shenzen, Har-bin tai Tianjin voisivat olla potentiaali-sia kohteita. Näillä alueilla kehityksennälkä on suuri ja kasvavissa kaupungeis-sa on myös yleensä suurimmat tarpeetsekä resurssit koulutuksen kehittämi-seen.

Alueellisen kehityksen näkökulma japanostukset uusiin kasvukeskuksiinsaattaisi avata uudenlaisia näkökulmiakoulutuksen vientiin ja luoda mahdolli-suuksia uudenlaiselle yhteistyölle, jossayliopistot, ammattikorkeakoulut, amma-tilliset oppilaitokset ja yritykset työsken-telisivät yhdessä täydentäen toistensaosaamista pyrkien luomaan laajoja ke-hittämishankkeita. Tällä hetkellä suurinosa vientiponnistuksista kohdistuu kaik-kein kovimmin kilpailluille alueille.

Markkinoinnin kannalta kuitenkinon olennaista, että tuotteemme ovatkunnossa ja asiakkaiden tarpeet tiedos-sa. Korkeakoulujemme tuotteet, sikälikun vielä valmiista tuotteista voidaanpuhua, pohjautuvat vielä vahvasti omiintutkintoihimme ja niiden rakenteisiin.Koulutusviennin kehittämiseksi tuot-teistamista, asiakkaiden tarpeidenkuun telemista ja lokalisointia tulisi ke-

hittää huomattavasti. Suomalaistenstandardien mukaan rakennettu ope-tuskokonaisuus ei sellaisenaan sovellutoisen maan järjestelmään, vaan sitäpitää muokata asiakkaan tarpeita vas-taavaksi. Tämä vaatii aktiivista yhtey-denpitoa kiinalaisiin osapuoliin, heidäntarpeidensa ja järjestelmänsä ymmärtä-mistä, ja joustavuutta koulutuspakettiatuottavalta organisaatiolta.

Suomalaisten haasteet

Ensimmäinen ja perimmäinenhaasteemme on Suomen ja suo-malaisten koulutuksenviejien pie-

nuus verrattuna Kiinan valtaviin tarpei-siin Toisaalta ei tietysti voida olettaa,että Suomi saisi välittömästi hoidetta-vakseen suuria hankkeita, vaan kiinalai-set ovat usein varovaisia ja haluavat itse-kin aloittaa pienimuotoisilla kokeiluilla.Tästä huolimatta maittemme välinenkokoero on suuri käytännön ongelmaerityisesti koulutuksen alalla, jossa re-surssien lisääminen ei välttämättä käyhelposti. Lisäksi pienimuotoisen pilo-toinnin ja yhdessä kehittämisen ja ar-vioinnin malli on meille suomalaisille-kin luonteva. Pienimuotoisella aloituk-sella riskitkin jäävät pieniksi. Aloitta-malla pienin askelin opimme jatkuvastija pystymme arvioimaan mahdollisuuk-siamme suuriin hankkeisiin.

Toimintaympäristön syvempään tun-temukseen on myös panostettava. Kii-nan koulutusta koskeva lainsäädäntö,paikalliset ja ulkomaiset kilpailijat, sekäpaikallisen koulutusjärjestelmän parem-pi tuntemus auttavat meitä positioi-maan itsemme paremmin markkinoille.Kaikki tämä vaatii kuitenkin pitkäjän-teistä työtä ja riittävää resursointia.Myös paikallisen päätöksentekokulttuu-

34


35

rin tuntemus on erittäin hyödyllistäkiinalaisten toimintalogiikan ja motii-vien ymmärtämiseksi. Tiivis sidosryh-mäyhteistyö Kiinassa sekä koulutusjär-jestelmään ja hallinto- ja päätöksenteko-kulttuuriin kohdistuva akateeminen tut-kimus auttavat meitä pääsemään syvem-pään ja luottamukselliseen yhteistyöhönkiinalaisten kanssa.

Monien hankkeiden kohdalla pul-lonkaulaksi on muodostunut juuri pää-töksentekokulttuurien erilaisuus. Kiina -laisen byrokratian toimintalogiikkakoostuu pitkistä hiljaisista jaksoista janiiden väliin sijoittuvista erittäin no-peasti tehtävistä päätöksistä. Suomalai-sen korkeakoulukulttuurin hidas pää-töksenteko ja perinpohjainen valmiste-lu/suunnittelu ei sellaisenaan pysty rea-goimaan kiinalaisten lyhyellä aikataulul-la esittämiin vaatimuksiin. Kiinalaisetovat valmiita tekemään päätöksiä hyvin-kin nopeasti, mutta meidän puoleltam-me tähän ei ole rohkeutta. Usein käyniin, että nopein toimija saa sopimuk-sen, ei se joka esittää perinpohjaisim-man tarjouksen. Kiinalaisen byrokratianja päätöksenteon sisäinen logiikka syn-nyttää tilanteita, jotka meille näyttäyty-vät yllättävinä, mutta siitä huolimattaedustavat kiinalaisten puolelta aitoakiinnostusta, johon on reagoitava ää-rimmäisen nopeasti ja rohkeasti. Tämätarkoittaa myös, että meidän on tunnet-tava omat mahdollisuutemme ja jousto-jemme rajat, jotta voimme toimia tällai-sessa hallinto- ja päätöksentekokulttuu-rissa. Kiinalaiset voivat hankkia samanpalvelun myös muualta kuin Suomesta,mikäli me emme pysty nopeisiin neu-votteluihin ja päätöksentekoon.

Suomen näkökulmasta koulutuksen-vientimme kaipaakin lisää kaupallisestiorientoituneita toimijoita joilla on val-

mius reagoida nopeasti ja tarttua tilan-teisiin niiden vaatimalla ripeydellä. Kou-lutuksenviennin päätöksenteon ja suun-nittelun sisällyttäminen osaksi korkea-koulujen tavanomaista hallintoa tai pää-töksentekoa asettaa meidät heikompaankilpailuasetelmaan muihin nähden.Olisikin syytä harkita mallia, joissa kor-keakoulut eriyttäisivät koulutuksenvien-tiyksikkönsä liiketaloudellisin periaat-tein toimiviksi yrityksiksi ja kytkeä hank-keet suomalaisen teollisuuden tarpei-siin. Yritysten toimintaa edistää sellai-sen kiinalaisen työvoiman rekrytointi,joka on saanut ainakin osan koulutuk-sestaan suomalasilta korkeakouluilta(Cai 2012).

Tätä varten korkeakoulujen pitäisitunnistaa oma osaamisensa ja miettiä nevahvuusalueet joista koulutuksenvienti-tuotteita voidaan kehittää. Se vaatiikoko korkeakoulun läpikäymistä ja kokoorganisaation sitoutumista hankkee-seen. Saadun tiedon pohjalta on mah-dollista tunnistaa ne osaamisalueet jois-ta perustettava yritys lähtee tuotteita ke-hittämään.

Monien hankkeiden pullonkaulaksi onmuodostunut päätöksenteko-kulttuurien erilaisuus.


Yrityksen on panostettava voimava-ransa tuotteistamiseen, markkinointiinja asiakaslähtöisyyteen. Kun toiminnanaika tulee ja kauppaa syntyy, on korkea-koulun henkilöstöresurssin oltava käy-tettävissä nopeasti, joustavasti ja tehok-kaasti.

Tämä vaatii tietysti korkeakoulujenpuolelta suurempaa riskinottoa, muttatätä kautta saavutetaan myös suurempisitoutuminen, mitä ilman koulutuksen-vienti ei onnistu. Kaupallisen vientitoi-mijan ”takuumiehenä” on korkeakouluja sen erityisosaaminen, jolloin tuote onuskottava kansainvälisenkin asiakkaansilmissä. Haasteeksi tässä puhtaassa lii-ketalouden mallissa jää toisaalta akatee-misten perusyksikköjen, laitosten ja tie-dekuntien sitoutuminen ja kysymys,kuinka pitkäjänteinen kapasiteetin kar-tuttaminen tutkimusyhteistyöllä ja pe-rinteisellä koulutusyhteistyöllä kytke-tään kaupalliseen koulutuksen vientiin.

Kiinan markkinoilla toiminta vaatiimyös läsnäoloa. Ei riitä, että käy paikanpäällä kerran vuodessa tapaamassa yh-teistyökumppaniaan ja tarjoamassa kou-lutusohjelmaansa heille maksullisena.Tämäkin saattaa onnistua, mutta sillointaustalla todennäköisesti on onnekassattuma ja kiinalaisen osapuolen juurisilloinen akuutti tarve, johon tarjoussopii. Liian usein on käynyt niin, ettäsuomalainen korkeakoulu tulee Kii-naan, kertoo maksullisista täydennys-koulutuskursseistaan, joista kiinalaisetkohteliaina isäntinä tietysti kiinnostu-vat, mutta kun tulee aika lähettää opis-kelijat Suomeen, yllättäen heitä ei ole-kaan. Tässäkin tullaan pysyvien partne-risuhteiden tärkeyteen. Perinteinen aka-teeminen yhteistyö on nähtävänä myös

mahdollisuutena ja jopa edellytyksenäkaupallisten tuotteiden kehittämiselle.Tähänastiset kokemukset osoittavat,että ainakin yliopistoissa on jokseenkinmahdotonta irrottaa tarvittavaa erillistätuotekehitysrahoitusta vientiin tarkoite-tuille ohjelmille.

Kiinalaisten yhteistyökumppanienkanssa tulee olla jatkuvasti tekemisissäjotta tulosten saavuttaminen on mah-dollista. Hyvä keino aloittaa palvelun-tarjonta Kiinaan onkin käyttää hyväk-seen jo olemassa olevia kontakteja ja yh-teistyösuhteita. Kiinalaisen partnerinluottamus suomalaiseen toimijaan on jousein syntynyt akateemisen yhteistyönkautta, joten yhteistyön laajentaminenmyös kaupalliselle puolelle on helpom-paa, koska oma osaaminen ja vahvuudetovat jo tuttuja kiinalaiselle. Suomalai-selle koulutuksenviejälle on tästä se etu,että hänellä on näin ollen myös luotet-tava kumppani asioiden edistäjäksi Kii-nassa. Samalla kiinalainen korkeakoulutoimii koulutuksen laadun takuumiehe-nä Kiinassa, mikä helpottaa tuotteenmarkkinointia Kiinassa. Suomalaisetkorkeakoulut eivät välttämättä ole laa-dun tae kiinalaiselle asiakkaalle, koskaniitä ei Kiinassa tunneta ja ne eivät olemaailmankuuluja.5

Vain Helsingin yliopisto koetaan Kii-nassa kansainvälisen tason huippuyli-opistoksi, ja kokonaan Shanghain listaulkopuolelle jääneillä yliopistoilla ja am-mattikorkeakouluilla on konkreettinenuskottavuusongelma Kiinassa. Kaupal-listen tuotteiden kehittäminen ja tar-jonta yhdessä hyvämaineisen kiinalaisenyliopiston kanssa on yksi tapa ratkaistaongelma. Kiinalaista ajattelua leimaahierarkkisuus ja ranking-listoihin luot-

5On myös hyvä olla tietoinen kiinalaisen yhteistyökumppanin statuksesta paikallisessa koulutushierarkiassa.Väärän kumppanin valinta voi johtaa vaikeuksiin uskottavuuden ja asiakkaiden hankkimisessa.

36


tamus. Suomalais-kiinalainen yhteistyö-malli olisi tapa kääntää kiinalaisen part-nerin maine kiinalaisilla markkinoillameidän eduksemme. Molemmat voittai-sivat, kun kiinalainen partneri saisimeiltä erityisosaamista ja me tarvitse-maamme prestiisiä ja markkinoidentuntemusta.

Vanha totuus on, että yhteistyö onvoimaa, ja se pitää paikkansa myös Kii-naan suuntautuvassa koulutusviennissä.Sinänsä erilaiset irtiotot ja yritykset pyr-kiä markkinoille ovat kunkin korkea-koulun oma asia, mutta on käynyt sel-väksi, että onnistumisen mahdollisuu-det paranevat huomattavasti mikäli yh-distämme resurssejamme jo Suomessa jaluomme yhdessä tarjontaa Kiinaan. Kii-nan markkinoiden koko takaa, että yk-sikään suomalainen korkeakoulu tai yri-tys ei pysty yksin tyydyttämään kysyntää.

Suomi on pieni maa ja meillä onvähän toimijoita Kiinan markkinoilla.Toisilla meistä on jo kokemuksen tuo-maa ja tutkimuksella hankittua osaa-mista Kiinan koulutusmarkkinoista.Tämän saaminen kaikkien suomalaistenkäyttöön olisi tärkeää. Näyttää, että ko-

emme toisemme vielä liian usein kilpai-lijoiksi, jotka taistelevat samoista mark-kinoista. Vaikka kaikki yliopistot ja am-mattikorkeakoulut yhdistäisivät voima-varansa ja kehittäisivät yhteisiä ohjelmi-aan koulutuksen vientiin, olisimmevielä pieniä toimijoita Kiinassa. Heitäon kohta puolitoista miljardia ja meitäviisi miljoonaa ja taulukko 1 osoittaakoulutusmarkkinoiden mittasuhteetKiinassa. Tämä täytyy pitää mielessäkun teemme ratkaisuja kilpailun ja yh-teistyöstrategioiden välillä. Suomalais-ten koulutuksen viejien ei kannata edesyrittää massakoulutuksen markkinoille,joilla jo toimivat esimerkiksi amerikka-laiset, australialaiset ja britit. Niillä toi-miminen edellyttää suuria henkilövoi-mavaroja ja skaalaetuja. Lisäksi äidin-kielenään englantia käyttävillä koulu-tuksen viejillä on kielietu puolellaan.Suomalaisten tulee etsiä tarpeeksi ka-peita markkinasegmenttejä perustaenviennin omiin vahvuuksiinsa.

Yhteistyötä on syntynytkin mm. Fu-ture Learning Finland -hankkeen puit-teissa, mutta viennin käynnistymiseksikunnolla korkeakoulujen on otettavasuurempaa riskiä markkinoilla ja panos-tettava enemmän yhteisen tarjoamanluomiseen sekä yhteisen markkinoinninrakentamiseen. Suomi on tunnettu hy-vänä koulutusmaana, mutta yksittäisetsuomalaiset korkeakoulut eivät niin-kään, ja niinpä on järkevää lähteä ra-kentamaan Kiina-tarjoamaa siltä pohjal-ta mitä Suomi voi tarjota Kiinalle, eikäyksittäinen suomalainen korkeakoulu.Se, mitä korkeakoulumme tekevätSuomi-nimikkeen alla ja miten hoidam-me keskinäisen työnjakomme, ei oleasiakkaan kannalta olennaista, kunhanmyymämme tuote on korkealaatuinen,vastaa asiakkaan tarpeita ja perustuuomiin vahvuuksiimme.

37

Kiinalaista ajattelua leimaahierarkkisuus jaranking-listoihinluottamus.


38

On riski lähteä viemään Kiinaan suo-malaista ohjelmaa tai opetussuunnitel-maa, jota ei ole kehitetty tai arvioitukiinalaisten kumppanien ja asiantunti-joiden kanssa. Tätä riskiä voidaan pie-nentää luomalla akateemista yhteistyötä- tutkimusta, opettajavaihtoa ja opiskeli-javaihtoa – hyvämaineisten kiinalaistenpartneri-instituuttien kanssa. Esimer-kiksi opettajankoulutuksessa ja rehtorei-den koulutuksessa sekä kansalliset ettäaluehallinnon ylläpitämät normaaliyli-opistot ovat hyviä kumppaneita.

Kiinalaiset verkostot ovat tehokkaitatiedon välittäjiä. Yksi epäonnistuminensuppeassakin ohjelmassa Kiinan mark-kinoilla saattaa leimata koko korkea-koulun tai oppilaitoksen maineen. Mai-neen parantaminen on vaikeaa ja se kes-tää kauan. Keskeneräisen tuotteen kans-sa ei ole syytä lähteä kokeilemaan onne-aan Kiinaan. Toisaalta suomalainen on-gelma on tuotekehitysrahoituksenpuute koulutussektorilla. Jälleen kump-panuus ja akateeminen yhteistyö ontapa hioa koulutustuotetta valmiiksi Kii-nan markkinoille.

Kiinan markkinoilla tulosta ei saavu-teta hetkessä, vaan töitä on tehtävä usei-ta vuosia. Työnteko on järkevintä aloit-taa jo olemassa olevista suhteista ja pyr-kiä laajentamaan niitä koulutusvienninkäyttöön. Luontevaa tietysti on, josomat tuotteet pohjautuvat aktiivisesti

yhteistyössä olevien tieteenalojen osaa-miseen. Kiinalaiset itsekin painottavatkoulutuksen kehittämissuunnitelmis-saan soveltavan tutkimuksen ja kaupal-lisia tai teknologisia ratkaisuja tuottavankoulutuksen ja tutkimuksen merkitystä,joten jos pystymme tarjoamaan omantieteellisen osaamisen pohjalta kehitet-tyjä sovelluksia, ratkaisuja tai toiminta-malleja, näiden markkinointi kiinalai-sille yhteistyökumppaneille olisi mitäluontevinta.

Lähteet

Adams, T. (2007). The Development of Inter-national Education in Australia: A Frameworkfor the Future. Journal of Studies in InternationalEducation, 11(3/4), 410-420.

Cai, Y. (2012). Understanding Employers’ Percep-tions of International Graduates: An Investigation ofthe Employment Prospects of Finnish-Educated Chi-nese Graduates in Finnish Companies Operating inChina. Tampere: Tampere University Press.

Cai, Y., Hölttä, S., & Kivistö, J. (2012).Finnish Higher Education Institutions as Ex-porters of Education—Are They Ready? In S.Ahola & D. Hoffman (Eds.), Higher EducationResearch in Finland: Emerging Structures and Con-temporary Issues (pp. 215-233). Jyväskylä: FinnishInstitute for Higher Educational Research, Uni-versity of Jyväskylä.

Cai, Y., Hölttä, S., & Lindholm, N. (2012).Developing Offshore Education in China: APerspective from Finland. CEREC WorkingPaper Series No.1. Tampere, Finland: ChineseEducation Research and Exchange Centre, Uni-versity of Tampere.


39

Mehän lähdemme tavalli-sesti liikkeelle tuotteesta.Kun suomalainen koulu-tus on maailmalla tun-nettua ja arvostettua,sehän on tietysti erin-

omainen vientituote. Mutta se on tässäkuitenkin väärä lähtökohta.

– Meidän pitää ensin miettiä, mitä seasiakas haluaa. Joskus onnistuminenvaatii koulutuksen toteuttamista paikanpäällä.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkea-koulu on Teirin mukaan tehnyt koulu-tusviennissä pioneerityötä. Jonkinlaise-

na veturinakin erilaisissa yhteistyöpro-jekteissa muille suomalaisille korkea-kouluille toiminut oppilaitos on saanutarvostusta erityisesti Aasian tuntemuk-sestaan.

– Meille syntyi ensimmäinen kontak-ti Kiinaan vuonna 1994, kun oppilai-toksessamme vaihto-opettajana vierail-lut kiinalainen järjesti meille yhteydenShanghain yliopistoon.

Teir itse meni kyseiseen yliopistoonopettamaan EU-asioita 1995. Suomi olituolloin tuore Euroopan unionin jäsen.Shanghaissa asui silloin ehkä 50 suoma-laista perheineen, kun tänään perhei-

Koulutusviennissäkorostuuasiakaslähtöinenajattelutapa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun tekniikan ja liiketalouden yksikön

johtajan Hannele Teir in mielestä koulutusviennillä ei ole Suomessa

perinteitä. Se on uusi ala viennin ja etenkin koulutuksen ammattilaisille.

Teir korostaa, että koulutusvienti vaatii onnistuakseen markkinatuntemusta

ja asiakaslähtöistä ajattelutapaa.


den lukumäärä lasketaan tuhansissa.Ensimmäiset suomalaiset ammattikor-keakoulussa opiskelleet työharjoittelijatlähtivät Shanghaihin syksyllä 1996.

– He tulivat meiltä ja Helsingistä. Vä-hitellen vaihdosta kehittyi meille bisnes.Tähän mennessä olemme lähettäneetKiinaan yhteensä 1 500 suomalaistaopiskelijaa kolmen kuukauden vaihtoi-hin syksyisin ja keväisin. Heidät on koot-tu ammattikorkeakouluista ja yliopis-toista eri puolilta maata.

Ammattikorkeakoulut ovatyliopistoja edellä vaihdossa

Suomessa koulutusvienti hakeevielä muotoaan, eikä kansainväli-nen toiminta korkeakouluissa ole

ylipäätään saavuttanut tavoitteiksi ase-tettuja mittasuhteita.

– Ammattikorkeakoulut ovat ol-leet opettaja- ja opiskelijavaihdossaselvästi edelläkävijöitä. Siellä kan-sainvälisyys on nähty heti tärkeänäja siihen on satsattu. Rannikkoseu-dulla, Kokkolassa ja Pietarsaares-sa, on paljon kansainvälisiä yri-tyksiä, joten meillä oli siihen jovalmiiksi kosketuspintaa.

Keski-Pohjanmaan ammatti-korkeakoulu sai tuntuman Aa-sian mahdollisuuksiin jo1990-luvun alussa sen pääs-tyä mukaan Opetushalli-tuksen Kaukoitä-pilotti-projektiin. Oppilai-toksessa koulutet-tiin myöhemminmuutama opettajaAasia-spesialis-teiksi. HanneleTeir itse ru-

pesi opiskelemaan yliopistossa aasialais-ta kulttuuria.

– Kiinan taloudellinen nousu kasvat-ti kiinnostusta maata kohtaan ja sinnepyrkijöitä ilmaantui Suomeenkin run-saasti. Sinne pääseminen osoittautuimonille kuitenkin erittäin monimutkai-seksi ja kalliiksi. Me olimme jo luoneetsinne luottamukselliset ja toimivat suh-teet, Teir selittää oppilaitokselleen muo-dostunutta veturin roolia.

– Tämä muille myymämme palvelu eilähtenyt edestakaisen vaihdon pohjalta.

40


41

Me ostimme kiinalaisilta valmiin pake-tin ja toimimme ainoastaan lähettäjänänäissä hankkeissa.

Kun tilauskoulutuksen järjestäminenEU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tule-ville opiskelijoille kävi mahdolliseksiammattikorkeakoululain muutoksen jäl-keen vuonna 2008, Keski-Pohjanmaanammattikorkeakoulu käynnisti tilaus-koulutushankkeen pitkäaikaisen yhteis-työkumppaninsa, Shanghai Institute ofHealth Sciences -nimisen yliopistonkanssa.

– Amerikkalaiset olivat perustaneetsinne kolmivuotisen englanninkielisensairaanhoitajien koulutusohjelman.Tutkinnosta käytettiin nimitystä Asso-ciate Degree of Nursing Program. Kor-keatasoisen koulutuksen päätteeksi opis-kelijat saivat diplomin.

Valmistumisensa jälkeen monet näis-tä sairaanhoitajista lähtivät opiskele-maan lisää Yhdysvaltoihin tai Australi-aan, minne he tutkinnon saatuaan jäi-vät töihin.

– Shanghain yliopistossa innostuttiinsuomalaisesta tutkinnosta, mikä olisi yh-tenäisen eurooppalaisen sairaanhoitaja-koulutuksen takia tarjonnut kiinalaisillemahdollisuuden työskennellä missä ta-hansa Euroopan maassa. Nämä hoitajatsaattoivat työllistyä myös kansainvälisiinsairaaloihin Kiinassa.

Kiinalaisten sairaanhoitajienkoulutus ei ollut lainmukaista

Keski-Pohjanmaan ammattikor-keakoulun tavoitteena oli tuot-taa kiinalaisopiskelijoille kandi-

daattitasoa vastaava Bachelor of Health

Care -tutkinto suomalaisen ja euroop-palaisen mallin mukaisesti täydennys-koulutuksena, kolmivuotisen englan-ninkielisen koulutuksen pohjalta. Mu-kaan lähti kahdeksan kiinalaisopiskeli-jaa.

Tilauskoulutus, joka oli laatuaan en-simmäinen Suomessa, käynnistyi syksyl-lä 2009 Shanghaissa. Kaksi ammattikor-keakoulun opettajaa kartoitti paikanpäällä opiskelijoiden osaamisen ja osaa-mistarpeet. Shanghaista löytyi sielläasuva pätevä suomalainen äidinkielen-opettaja, joka opetti opiskelijoille suo-mea.

– Perusteellisen benchmarkkauksenjälkeen totesimme, että amerikkalaistentarjoama sairaanhoitajakoulutus oli suo-malaiseen verrattuna hyvin pragmaattis-

– Shanghain kaupunginhallinto esitti meilleviime keväänä tilauskoulutuksen jatkamista,mutta emme tietysti voineet siihen ryhtyä ko-kemamme jälkeen. Olemmekin pyytäneet mi-nisteriöltä ohjeita asiassa, yksikönjohtajaHannele Teir toteaa.


42

Kiinalaisten sairaanhoitajien tapausKeski-Pohjanmaan ammattikorkea-koulussa on yksi osoitus siitä, ettäsuomalaisella koulutusviennillä olisikysyntää maailmalla, toteaa korkea-

koulutuspolitiikan vastuualueen johtaja HannuSirén opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

– Valtion suhtautuminen asiaan liittyy paitsikysyntään niin myös maksullisuuden vaikutuk-siin koko koulutusjärjestelmään. Päätösvaltaon eduskunnalla ja siten kyse on viime kädes-sä poliittisesta tahtotilasta.

– Suomessa on haluttu pitää kiinni opiskelunmaksuttomuudesta ja eri puolilta maailmaaopiskelemaan hakevien yhdenvertaisesta koh-telusta.

Kiinalaisten sairaanhoitajien tapauksessa eiollut Sirénin mukaan olemassa minkäänlaistavaihtoehtoa maksujen perimiselle, koskaeduskunnan vahvistama lainsäädäntö lähteesiitä ehdottomasta periaatteesta, että koulu-tuskustannuksia ei voi opiskelijoilta periä. Eisuoraan eikä välillisesti.

– Tässähän ei ole kyse siitä, mitä eri tahotpitävät järkevänä, vaan eduskunnan tekemäs-tä kokonaisharkinnasta.

– Poliittisten puolueiden lisäksi opiskelijajär-jestöt ovat suhtautuneet hyvin kielteisesti kou-lutuksen maksullisuuteen, jos kustannuksiapyritään osoittamaan opiskelijoille. Sen onnähty olevan pikkusormen antamista jollekin,joka ennen pitkää vie koko käden.

Lukukausimaksukokeilu eikäynnistynyt odotetusti

Nykyiseen lainsäädäntöön sorvattujen koulu-tusvientipykälien tarkoitus oli tehdä mahdolli-seksi institutionaalisten rahoittajien käyttämi-sen.

– Jos Unesco haluaa ostaa jollekin kehitys-maalle koulutusta, niin se käy. Mikäli Vietna-min valtio tahtoo ostaa kansalaisilleen tutkin-toon johtavaa koulutusta, niin sekin on ihanok. Jos joku yritys missä tahansa maassa ha-luaa hankkia henkilöstölleen suomalaista insi-nöörikoulutusta, niin sellainenkin onnistuu.

Ammattikorkeakoulu- ja yliopistolakiin kesäl-lä 2009 tehdyt muutokset mahdollistivatmyös lukukausimaksukokeilun (2010–2014)käynnistämisen. Kokeilun aikana yliopistot jaammattikorkeakoulut voivat periä maksujavieraskieliseen ylempään korkeakoulututkin-toon johtavaan koulutusohjelmaan hyväksytyl-tä, ETA-alueen ulkopuolelta tulevalta opiskeli-jalta.

Maksua ei voida periä ETA-alueen tai EU:nkansalaiselta eikä opiskelijalta, jolla on ulko-maalaislaissa säädetty oikeus pysyvään oles-keluun Suomessa. Kokeilulla selvitetään, mi-ten maksulliset koulutusohjelmat vaikuttavatsekä korkeakoulujen kansainvälistymiseen et-tä suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoi-maan ja laatuun.

Maksujen perimisen edellytyksenä on, ettäkorkeakouluilla on apurahaohjelma, jolla voi-daan tarvittaessa tukea maksullisiin koulutus-ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden opiske-lua. Sirén myöntää, että kokeilu ei ole lähte-nyt liikkeelle odotetulla tavalla.

– Ongelmamme on se, että samaa koulutus-ta on tarjolla ilmaisena ja maksullisena. Setietysti vähentää innokkuutta lähteä maksa-maan. Koko ajan saamme kuitenkin kokemuk-sia ja voimme oppia niistä. Uskon kokeilunvielä laajenevan.

Koulutusviennin toteuttaminen on kiinni poliitisesta tahtotilasta


43

ta. He olivat saaneet hyvät lääketieteelli-set tiedot, mutta hoitotieteen tuntemusoli puutteellinen.

– Päädyimme siihen, että vaaditaanpuolentoista vuoden täydennyskoulu-tus, jotta kiinalaisten ammattitaito voi-daan saattaa suomalaiselle ja eurooppa-laiselle tasolle, Teir sanoo.

Puolen vuoden perehdytysjakson jäl-keen kiinalaiset tulivat Suomeen. Heopiskelivat Kokkolassa vuoden osallis-tuen muun muassa viiden viikon mit-taiseen työharjoitteluun Jalkarannansairaalassa Lahdessa.

Opiskelun aikana keväällä 2010 Suo-men ammattikorkeakouluopiskelijakun-tien liitto (SAMOK) otti yhteyttä ope-tusministeriöön ja vaati sitä selvittä-mään kyseisen koulutuksen lainmukai-

suutta, koska tilaajana toiminut kiina -laisyliopisto oli perinyt opintomaksujaopiskelijoiden perheiltä.

– Me olimme toimineet avoimesti jatuoneet järjestelyt esiin myös julkisuu-dessa. Olimme tulkinneet lainmuutostasillä tavalla, että hanke täyttää lain vaa-timat edellytykset, kun koulutuksella olitilaaja.

Opetusministeriön kanssa käydyissäneuvotteluissa sovittiin, että Keski-Poh-janmaan ammattikorkeakoulu palauttaaopiskelijoilta perimänsä lukukausimak-sut, mutta kouluttaa sairaanhoitajat lop-puun saakka. Oppilaitos sai pitää val-mentavaan koulutukseen ja asumisjär-jestelyihin liittyneet korvaukset.Kiinalaisten kanssa sillä on olemassahyvät yhteistyösuhteet edelleenkin.

Oppilaitos huolehti siitä, ettäkiinalaiset hoitajat saivat kesätyöpaikatopiskelunsa aikana. Heillä oli ollut har-joittelupaikkoja jo ensimmäisen keväänaikana ympäri maata. Valmistuttuaankaikki kiinalaiset saivat myös työpaikanSuomesta, joten heidän kannaltaan ta-rinalla oli onnellinen loppu.

Koulutusvienti ei olemitään nappikauppaa

Koulutusvienti ei ole mitään nap-pikauppaa. Maailmanlaajuisestiulkomaalaisille tarjottu yliopisto-

koulutus on arvioitu yli 60 miljardineuron markkinaksi. Hannele Teirin mu-kaan suomalaista koulutusvientiä on po-liittisilla päätöksillä haluttu toki edistää.

– Mutta se on tehty niin varovaisesti,että se käytännössä melkein estää vien-nin toteuttamisen. Sen osoittaa kiina -

– Ulkomaalaiset opiskelijat Suomessa ovatmaamme kansainvälistymiselle erittäin tär-keä asia, vaikka tuloksia nähdäänkin vastaviiveellä, yksikönjohtaja Hannele Teir vakuut-taa.


44

Korkeakoulujen lukukausimaksukokeiluaseuranneen ja arvioineen työryhmän toi-sen väliraportin (2012) mukaan ammatti-korkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelivuonnna 2010 yhteensä 15 700 ulko-

maista opiskelijaa. Heidän osuutensa on kasvanutsuhteellisesti enemmän ammattikorkeakouluissa.

Tutkinto-opiskelijoita tulee eniten EU/ETA-alueenulkopuolelta. Vuonna 2010 heidän osuutensa kai-kista alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa yli-opistoissa suorittavista ulkomaisista opiskelijoistaoli jo 74 prosenttia. Sama luku ammattikorkeakou-luissa alempaa korkeakoulututkintoa suorittavienkeskuudessa oli 84 prosenttia.

Lukukaukausimaksukokeiluun ilmoittautui mukaanyhteensä parikymmentä korkeakoulua ja 146 kou-lutusohjelmaa. Näistä koulutusohjelmista vain 24on ilmoittanut perivänsä lukukausimaksuja vuonna2011. Raportin mukaan jo päätettyjen tai suunnitel-tujen lukuvuosimaksujen suuruus on 2 500–12000 euroa.

Maksavia opiskelijoita on yhteensä 110 henkilöä.Luku sisältää myös stipendien saajat. Useimmissakoulutusohjelmissa on vain 1–3 maksavaa opiskeli-jaa. Näitä maksavia opiskelijoita saapui yhteensä31 eri maasta, eniten Kiinasta.

Kokeilu on lähtenyt toden teolla käyntiin ainoas-taan Aalto-yliopistossa ja Lappeenrannan teknilli-sessä yliopistossa. Kaikissa muissa korkeakouluis-sa maksavien opiskelijoiden määrät ovat niin pie-niä, että ne eivät riitä kattamaan edes markkinointi-kustannuksia.

”Luotettava laatu, olematon maine”

Raportin mukaan lukukausimaksukokeiluun osallis-tuneista korkeakouluista useimmat perustelevatosallistumistaan kansainvälisyyden tärkeydellä. Ko-keilu koetaan osaksi koulutusviennin kokonaisuuttaja mahdollisuudeksi pilotoida koulutusliiketoimin-taa.

Kokeilun määräaikaisuus ja sijoituksen hukkaanvalumisen riski ovat kuitenkin vähentäneet haluk-

kuutta osallistumiseen. Useilla korkeakouluilla onvalmius aloittaa, kunhan saadaan päätös kokeilunmuuttamisesta pysyväksi.

Erityisesti ammattikorkeakoulujen vastauksissakannatettiin maksullisuuden laajentamista koske-maan myös ensimmäisen syklin koulutusta. Työko-kemusvaatimusten takia ylempien ammattikorkea-koulututkintojen markkinointi on vaikeaa. Valtaosakansainvälisistä opiskelijoista opiskelee ammatti-korkeakoulututkintoon johtavissa ohjelmissa.

Korkeakoulujen vastauksissa pohdiskellaan hei-kon kiinnostuksen syitä toteamalla, että koulutus-ohjelmat joutuvat kilpailemaan maailman tunne-tuimpien yliopistojen kanssa, lukukausimaksu onsuhteellisen korkea ja Suomi kallis maa asua. ”Ta-sainen ja luotettava laatu mutta olematon maine”ei riitä kilpailuvaltiksi kansainvälisillä korkeakoulu-tusmarkkinoilla.

Aineiston pienuuden perusteella ei kuitenkaan voitehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä maksullisuu-den vaikutuksista suomalaisen korkeakoulutuksenvetovoimaan, hakijavirtoihin tai kansainvälistymi-seen, todetaan raportissa.

Seitsemässä maassa eiperitty lukukausimaksua

Bolognan prosessin etenemisestä tehdyn seuran-nan mukaan ainoastaan seitsemän maata seuran-taan osallistuneista 47 maasta ei perinyt lainkaanmaksuja ensimmäisestä syklistä alkavassa korkea-koulutuksessa lukuvuonna 2010–2011.

European University Associationin (EUA) vuonna2011 toteuttaman autonomiaselvityksen mukaanuseat Euroopan maat ovat ottaneet käyttöön luku-kausimaksut EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilleopiskelijoille. Selvityksessä mukana olleista 28maasta lukukausimaksuja ei peritä ensimmäisen jatoisen syklin korkeakouluopinnoista Tsekissä, Suo-messa, Islannissa ja Norjassa eikä eräissä Saksanosavaltioissa. Useimmissa maissa korkeakoulutvoivat päättää maksuista autonomisesti.

Maksavien opiskeljoiden määrä jäänyt vähäiseksi


laisten sairaanhoitajien tapaus, muttamyös lukukausimaksukokeilu.

Jo kaksi vuotta käynnissä olleessa ko-keilussa yliopistot ja ammattikorkeakou-lut voivat periä tietyin edellytyksin luku-kausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulko-puolelta tulevilta opiskelijoilta. Kokeiluon esitetyssä muodossa otettu korkea-kouluissa hyvin nihkeästi vastaan.

– Kun puhutaan vieraskielisistä ylem-pään korkeakoulututkintoon johtavistakoulutusohjelmista, niin meillä se tar-koittaa master-tason tutkintoja. Ammat-tikorkeakoulut ovat tässä asetelmallises-ti huonommassa asemassa, koska ohjel-miin pääsee vain, jos hakijalla on kol-men vuoden työkokemus.

Teiriä on ihmetyttänyt myös mukaankoplattu ehto stipendijärjestelmästä. Sti-pendien laatua ja kokoa ei määritellä.Hän on kuullut tapauksesta, että on pe-ritty lukukausimaksu, mutta maksettuse sitten stipendinä takaisin.

– What’s the point?

– Koulutusvienti pitäisi erottaa täysintästä kokonaisuudesta. Jos joku tuleetänne suorittamaan tutkintoa alustaasti, niin opiskelu voi toki olla lukukau-simaksutonta. Mutta jos hyvän pohja-koulutuksen hankkinut henkilö tuleemaahamme hakemaan täydennyskoulu-tusta ja haluaa siitä myös maksaa, niin sehänelle sallittakoon.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkea-koulun tekniikan ja liiketalouden yksik-köön on tätä nykyä yhdistetty sekä Kok-kolan että Pietarsaaren yksiköt. Yksikös-sä on yhteensä 1 500 opiskelijaa, joista400 on ulkomaalaisia tutkinto-opiskeli-joita ja 60 vaihto-opiskelijoita.

– Meillä opiskelleet ja täältä valmis-tuneet afrikkalaiset insinöörit ovat ol-leet koulutuksemme parhaita markki-noijia kotimantereellaan. Afrikassa onkoulutusviennin suhteen vielä neitseel-liset markkinat. Maailman tärkeimmätyliopistot ovatkin jo hakeutuneet vau-raimpiin valtioihin siellä.

Kiinalaisten kanssa kariutunut tilaus-koulutus ei ole tyrehdyttänyt pohjan-maalaisten vientihaluja. Ammattikor-keakoulu on ryhtynyt juuri markkinoi-maan MBA-koulutustaan, joka on tar-koitus käynnistää Kamerunissa piak-koin. Taustalla on vuosia jatkunut yh-teistyö Bambui National Polytechnicinkanssa, joka on osa isompaa valtionomistamaa yliopistoa ja sikäläisen ope-tusministeriön hyväksymä oppilaitos.

Vieraaseen valtioon vietävä tutkin-toon johtava koulutus olisi jälleen uusialuevaltaus suomalaisessa koulutusvien-nissä. Koulutus pyritään käynnistä-mään, mikäli mukaan saadaan puolen-sataa opiskelijaa. Ammattikorkeakouluei käytä kustannuksiin julkisia varojalainkaan, mutta se on tiedottanut suun-nitelmasta opetus- ja kulttuuriministe-riölle. Jos kamerunilaisten tarpeisiinräätälöity koulutus toteutuu, se rahoite-taan lukukausimaksuilla.

– Opettajat ovat meidän vakituisialuennoitsijoitamme, joista osa tuleeSuomesta ja osa ulkomailta. Parilla kurs-silla on myös kamerunilainen opettaja.Opetukseen kuuluu myös yksi kuukau-den mittainen jakso Suomessa.

Markku Tasala

45


Kaikki viisi Suomessa toimivaaammatillista opettajakorkea-koulua ovat ryhtyneet koulu-tusviennissä markkinointiyh-teistyöhön. HAAGA-HE-LIAn, Hämeen, Tampereen,

Jyväskylän ja Oulun seudun ammatti-korkeakoulujen yhteydessä toimivatopinahjot tekivät yhteistyösopimuksenviime keväänä.

– Olemme muun muassa tehneet pal-veluksistamme yhteisen englanninkieli-sen esitteen, jota voimme käyttää mes-suilla, vientitilaisuuksissa ja muussa tie-dottamisessa, kertoo HAAGA-HE LIAammattikorkeakoulun Ammatillisenopettajakorkeakoulun johtaja Jari Lau-kia.

Opettajakorkeakoulujen johtajat ta-paavat kerran kuussa. Kustakin korkea-koulusta on valittu yhdyshenkilö, jokapitää keskusteluyhteyttä muihin yhdys-henkilöihin. Näin pyritään välittämäänkoko verkostolle ajantasaista tietoa kou-lutusvientiin liittyvistä asioista ja tapah-tumista.

– Kullakin opettajakorkeakouluillaon erilaisia kokemuksia ja erilaista osaa-mista kansainvälisestä koulutustoimin-nasta, jotka kyetään verkostossa jaka-maan ja hyödyntämään. Verkosto tarjo-aa hyvän mahdollisuuden myös tuoteke-hittelyyn.

– Koulutusvienti on meille kaikillesuhteellisen uutta. Toteutetut koulutuk-

46

Opettajakorkea-koulut aloittavatkoulutusviennissäyhteistyön


47

set ovat olleet tähän asti pienimuotoisia.Parinkymmenen opettajan koulutus eituota vielä vaikeuksia, mutta jos kysy-myksessä on laajamittaisempi koulutuskoskien vaikkapa tuhansia opettajia,niin eihän siihen kenenkään rahkeetyksin riitä.

Laukia muistuttaa, että monissa mais-sa ammatillisen koulutuksen opettajillaei ole minkäänlaista koulutusta ja työ-kokemustakin heillä on vähäisesti. Kiin-nostusta koulutuksen laadun kehittämi-seen maailmalla kuitenkin on. Verkostopyrkii omalla toiminnallaan ja markki-noinnillaan viestittämään, että ammatil-lista opettajankoulutusta kehittämällävoidaan kehittää myös yhteiskuntaa jaelinkeinoelämää.

Englanninkielinen opetus helpotti

viennin aloitusta

Kansainvälinen toiminta onHAAGA-HELIAssa yksi strategi-nen painopistealue. Ammatti-

korkeakoululla on noin 200 partneriyli-

opistoa eri puolilla maailmaa. Opettaja-korkeakoulun osalta partnerikorkeakou-lujen verkosto ulottuu Etelä-KoreastaVenäjän kautta Eurooppaan ja Yhdys-valtoihin.

– Käytämme oman ammattikorkea-koulumme verkostoja. Näiden lisäksiopettajakorkeakoululla on kymmenkun-ta partnerikorkeakoulua. Olemme pyr-kineet harjoittamaan yhteistyötä niidenkanssa mahdollisimman aktiivisesti,Laukia toteaa.

Opettajakorkeakoulussa aloitettiinvuonna 2004 englanninkielinen koulu-tus pääsääntöisesti ulkomailta tulleille,mutta Suomessa asuville opiskelijoille,joilla on ollut vaikeuksia opiskella suo-men kielellä puutteellisen kielitaidonvuoksi. Koulutukseen on haettu yhteis-valinnan kautta.

– Hakijoita on tavallisesti ollut ainatoista sataa, joista vain parikymmentäon voitu ottaa mukaan. Heti alusta al-kaen koulutus on ollut yllättävän suosit-tua.

Jari Laukian mielestä Saudi-Arabia onesimerkki maasta, jossa halutaan läh-teä kehittämään yhteiskuntaa koulu-tusjärjestelmän uudistamisen kautta.Elinkeinoelämää on monipuolistetta-va, koska öljy loppuu joskus.


Valmistuttuaan opiskelijat ovat jää-neet työskentelemään Suomeen sijoit-tuen sellaisiin ammattikorkeakouluihinja toisen asteen ammatillisiin oppilai-toksiin, joissa on ollut englanninkielistäopetusta.

Laukian mukaan loikka koulutus-viennin aloittamiseen ei ollut pitkä, kunopettajakorkeakoululla oli englannin-kielisen koulutuksen lisäksi runsaastikokemusta maksullisesta koulutustoi-minnasta, joka oli liittynyt erilaisiin ke-hittämishankkeisiin ja opettajien täy-dennyskoulutukseen.

– Haimme kontakteja ulkomailtaosittain näiden partneriyliopistojenkautta. Meillä on myös henkilökunnas-sa ulkomailla asuneita tai ulkomaalais-taustaisia henkilöitä, joiden verkostojaolemme voineet hyödyntää.

Partneri-instituutiot ovat useimmitenrekrytoineet opiskelijat ulkomailla jamaksaneet kyseisen koulutuksen. Opet-tajakorkeakoulu on toteuttanut koulu-tuksen joko ulkomailla tai kotimaassa.Kun opettajankoulutus ei valmista tut-kintoon, sen toteuttamista eivät rajoitalainsäädännön ahtaat tulkinnat. Koulu-tusvientiin luettavia hankkeita, joissaopiskeluryhmien koko on ollut 20–30opiskelijaa, on tähän mennessä toteu-tettu kolme.

Etelä-Korean ja Saudi-Arabian opettajille

täydennyskoulutusta

Ammatillinen opettajakorkeakou-lu toteutti ensimmäisen koulu-tusvientihankkeen Ruotsiin vuo-

sina 2009–2010. Ruotsalainen koulu-tusorganisaatio esitti opiskelijoita, joista

HAAGA-HELIAssa valittiin sellaisethenkilöt, joiden uskottiin taustansa jakielitaitonsa vuoksi selviytyvän 60 opin-topisteen opinnoista. Opintojen edelly-tettiin myös hyödyttävän heitä sijoittu-misessa työelämään.

– Opiskelijoiden joukossa oli sekäruotsalaisia että maahanmuuttajataus-taisia henkilöitä. Opetus tapahtui eng-lanninkielellä.

Koulutus toteutettiin suurimmaksiosaksi verkko-opiskeluna, jossa työväli-neinä käytettiin videoita, ääntä, kuvaa jatekstiä. Muutaman kerran suomalaisoh-jaaja kävi paikan päällä keskustelemassaopiskelijoiden kanssa ja organisoimassaopetusharjoitteluja.

Ruotsalaisten koulutus onnistui erin-omaisesti ja siitä saatiin kiittävää palau-tetta. Myönteinen kokemus kannustijatkamaan. Ruotsalaisille tarjotun täy-dellisen opettajakoulutuksen jälkeen to-teutettiin neljä muutamien viikkojenmittaista koulutusprojektia, kahdelleEtelä-Koreasta ja kahdelle Saudi-Ara-biasta saapuneelle opiskelijaryhmälle.

– He olivat sikäläisten ammattioppi-laitosten opettajia, jotka tulivat meilletäydennyskoulutukseen. Pyrimme järjes-tämään heidän opiskeluolosuhteensamahdollisimman miellyttäviksi aina ma-joitusta ja muita aktiviteetteja myöten.

Laukian mielestä kansainvälisessä toi-minnassa on kulttuurien välinen koh-taaminen aina läsnä. Se korostuu erityi-sesti toimittaessa ulkomailla. Koulutus,opettajankoulutus erityisesti, on ainakytköksissä kunkin alueen kulttuuriin jahistoriaan.

48


– Opettajankoulutukseen liittyvät pe-rusprinsiipit ovat kuitenkin tukeutuneetsuomalaiseen ja HAAGA-HELIAlaiseennäkemykseen opettamisesta ja opettajantyöstä sekä omaan osaamiseemme.

Ulkomaalaiset ovat nimenomaankiinnostuneita maineikkaasta suomalai-sesta koulutusjärjestelmästä ja hakevatsen mallinnuksia omaan maahansa.Käyttäjälähtöisesti ja yhteistyön kauttapyritään kehittämään opettajan työtä jaopetusta kohdemaassa.

Jari Laukia korostaa, että menestyk-selliseen koulutusvientiin pyrittäessä ontärkeätä varmistua henkilökunnan am-mattitaidosta, kyvystä kohdata erilaisiaoppijoita ja kulttuuriosaamisesta. Opet-

tajilta on vaadittava substanssiosaami-sen lisäksi kykyä hyödyntää työskente-lyssään erilaisia oppimisalustoja ja säh-köisiä viestimiä. Kokemusten perusteel-la tulee harkittavaksi myös kolmannenkielen käyttö opetuksessa.

– Eri kulttuurissa toimiminen opet-taa meitäkin tavattoman paljon. Koulu-tusvienti vahvistaa myös omaa kulttuu-riamme, sillä se on tunnettava erityisenhyvin, jotta voi menestyksellisesti työs-kennellä muita kulttuureita edustavienkorkeasti koulutettujen asiantuntijoidenkanssa.

Markku Tasala

49

Kari Korpelainen, [email protected]

Maisa Martin, [email protected]

Anne Nevgi, [email protected]

Timo Pihkala, [email protected]

Jenni Pääkkönen, [email protected]

Hilkka Roisko, [email protected]

Pekka Ruohotie, [email protected]

Toni Saarivirta, [email protected]

Ammattikasvatuksen aikakauskirjan 2012 artikkelikäsikirjoitusten arvioitsijat


Introduction: The Start-Up of the Education

Export in Finland

The export of education is amajor business in severalEnglish-speaking countries:Australia and the UnitedStates currently export edu-cation to the value of some

20 billion dollars, and the figure for theUnited Kingdom exceeds 10 billioneuros. The revenue comes from sellinguniversity degrees in the host country,

establishing local branches in targetcountries, and offering distance learn-ing and other services. Although thetrade in education services is now glob-al, English-speaking countries dominatethe market.

According to an OECD estimate,some 3.34 million students studied atuniversities outside their native coun-tries in 2011, a number that is projectedto increase by 4–6% annually. Englishuniversities currently strive to raise apart of their budget by charging tuition

50

Education export at theUniversity of Helsinki:First steps2011–2012Mika HietanenUniversitetslektor i retorik, Doc.Uppsala universitet, Avd. för retorik [email protected]

Kauko HämäläinenDirector, ProfessorUniversity of Helsinki, Palmenia Centre for Continuing Education [email protected]

Tea SeppäläDevelopment managerUniversity of Helsinki, Palmenia Centre for Continuing [email protected]


51

fees for international students, and tomaintain a 10% market share of thegrowing student numbers.

Finland has similarly high expecta-tions of the income to be made from ed-ucation. Some years ago, a workinggroup headed by Heljä Misukka out-lined the vision that education shouldbecome one of the country’s major ex-port products, generating hundreds ofmillions of euros in trade activity. Themajor obstacle preventing Finland fromgenerating such revenue is that currentlegislation prevents the sale of degrees.In contrast, other Nordic countries al-ready charge students from outside theEU for their university degrees. In Fin-land, the export of education has grownin the form of continuing educationsold to international groups.

Until now, the teaching sector hasbeen the most important area of educa-tional trade. Finland’s excellent perfor-mance in PISA studies has led to Fin-land serving as a benchmark in interna-tional comparisons, and Finns have be-come sought-after providers of teachereducation and continuing education tovarious teacher groups. Some countries,particularly in the Arab world, have alsoshown interest in establishing schoolsbased on the Finnish curriculum.

In recent years, several Finnish uni-versities have employed full-time staff topromote the export of education, andtrade has occurred with China, SaudiArabia, Singapore and South Korea,among others. In Russia, collaborationhas often been based on funding fromthe EU or other third parties. In theearly stages, universities have also coop-erated with each other in submittingtenders and implementing training.

The current situation at the University of Helsinki

Based on an internal committee reportregarding the opportunities of educa-tion export, the Rector of the Universi-ty of Helsinki set up a three-year educa-tion export project, starting in Septem-ber 2010. The responsibility to coordi-nate the project was given to the Palme-nia Centre for Continuing Education,which has broad experience with inter-national projects and various commer-cial educational enterprises. Three full-time workers have been attached to theproject. In order to bring in businessknow-how, the director for the projectwas recruited from outside of the uni-versity.

Within the university, the focus ofthe project has been on spreading infor-mation about education export, startingup co-operation with the faculties andinstitutions, creating products suitablefor export together with relevant mar-keting material, and on creating the nec-essary financial models as well as tem-plates for other key documents. The pro-jects is overseen by a steering-group, ledby Vice Rector Ulla-Maija Forsberg. InApril 2011, the University of Helsinkijoined the national education exportcluster, Future Learning Finland (FLF).The project has founded and chairedthe FLF sub-cluster for research basededucation.

The following examples from the firstfull calendar year of the project, 2011,gives an idea of the activities during thestart-up phase. Among signed agree-ments for different kinds of educationalprojects, the following can be given asexamples. With the Department ofComputer Science and the IMAM Uni-


versity in Saudi-Arabia a wireless net-works and censors lab project, with thePrincipals Academy in Singapore aMOU towards education for teachersand school principals, and with MidSweden University, a Letter of Intent to-wards education for school principals.

Within education export, the first twoimportant development-projects super-vised by Palmenia have been with the Di-vision of Atmospheric Sciences at theDepartment of Physics, for which a co-ordinator was recruited for two months,and, with the Faculty of Veterinary Med-icine, a three year EAKR-project, ”FoodSafety Project for China and Russia”.The project has also participated as anassociate partner in applications hostedby the Finnish Consulting Group(FCG), of which the University ofHelsinki is a shareholder.

The high number of important visi-tors to Palmenia has facilitated thelaunch of trading. The project has host-ed visits by international delegations, e.g.from the Kingdom of Saudi Arabia(Minister of Higher Education), the Sul-tanate of Oman (Minister of Education),Thailand (the Office of the Higher Edu-cation Commission, OHEC), China(The Open University of China , andSweden (Mid Sweden University, Uni-versity of Linköping). The project has vis-ited international exhibitions and po-tential partners, e.g. together with Fin-pro and the Ministry for Foreign Affairsin Finland.

Most important are, naturally, thefirst agreements towards concrete pilotprojects. Four projects have so far beenagreed upon. First, the above mentionedproject on starting up a laboratory forwireless networks and censors at the

IMAM University. Second, a graduatediploma in early childhood education,ordered through an open bid competi-tion by the Pre-School EducationBranch, Education Programmes Divi-sion of the Singapore Ministry of Edu-cation, and in co-operation with theAcademy of Principals (Singapore).Third, a teacher training programme inFinland, ordered by the Shanghai Mu-nicipal Education Council and plannedtogether with the University of Jyväskyläand coordinated by EduCluster FinlandLtd. And, fourth, a short teacher train-ing programme for teachers of English inSouth Korea. In the following section,this lastly mentioned project is presentedas a case study.

Foreign Language Teaching Methods: A Trump Card of Finnish Exports?

In January 2012 a group of 15 South-Korean teachers of English partici-pated in a short term teacher train-

ing course at Palmenia. The course is anexample of a pilot course within the newwave of education export within Finnishuniversities. As a case study, it also pro-vides an educating example of export toan Asian country.

Towards an Agreement

As is typical for Asian affairs, there isconsiderable prelude of negotiations andarrangements before the actual business.The final product, a ten day long coursein Helsinki in the didactics of English asa foreign language, was preceded by tenmonths of emails, phone-calls, and anon-site visit in Helsinki by a delegationfrom South-Korea. Through these inter-actions, a relationship of trust was built

52


up and both parties learned about theneeds and wishes of each other.

This particular pilot-course had abackground in a visit by the director ofPalmenia, prof. Hämäläinen, in SouthKorea a few years earlier. That visit ledto an agreement signed in Seoul in 2007and one short-term course in Helsinkiin 2008. Now, three years later, the orig-inal agreement had expired and theSouth Koreans contacted prof. Hämäläi-nen towards rekindling the relationship.

Within the Asian culture, a Memo-randum of Understanding (MoU) typi-cally marks the beginning of a businessrelationship. A MoU is a testament ofgood will, a loosely binding agreementof a general character where both par-ties agree to the framework and goals fortheir mutual cooperation. Although aMoU is not legally binding, the signingof the document is preferably a solemnoccasion, and a fair amount of time wasused relating to the MoU. The mainSouth Korean parties, the director ofthe Chungnam Provincial Office of Ed-ucation and the director of the Chung-nam Institute of Foreign Language Edu-cation, wanted to visit Helsinki for thesigning ceremony and during a two daystay in Helsinki, the delegation visited afew outstanding Finnish elementaryschools in Helsinki and were given pre-sentations about the Finnish school andabout teachers’ education in Finland.The signing ceremony was arranged inOctober 2011 as a formal reception bythe Vice Rector of the University ofHelsinki and the occasion was docu-mented and reportedly publicised local-ly in Chungnamdo (a short video canalso be found on www.helsinki.fi/pal -menia/english).

After the visit of the delegation,began the drafting of the specific agree-ment for the course. After several drafts,and delays typical for these types of ven-tures, it was signed in December. Dur-ing the negotiations all aspects of thecourse were discussed, such as the con-tent of the course, tutors, location,transportation, spare-time activities,dates, and, of course, the price for thewhole package. It is worth noting thatthe Koreans had very specific requests.Some of these requests were unusualfrom the university’s perspective. Re-garding the academic content, profes-sors usually prepare their tuition activi-ties quite autonomously, without inputfrom prospective students. It is true,however, that at the beginning of andduring a course, Finnish students areoften encouraged to express their wish-es, which are then taken into account, ifpossible. Finnish lecturers usually aim atdialogue-based, interactional lectures. Ineducation export, however, if theclient’s understanding of how a certainsubject should be taught diverges withthe professor’s or the institution’s, theuniversity cannot compromise its in-tegrity for the sake of business.

In this case, during the drafting ofthe course agreement, the client re-quested that memorising techniques

53

Some of these requests were unusual...


needed to be included throughout inthe course. It was also requested that theparticipants should have the opportuni-ty to give actual lessons in English as aforeign language at local schools inHelsinki. The latter request could notbe met due to Finnish qualification reg-ulations for teachers and for those train-ing to become qualified teachers.Finnish teaching practice is done withinthe framework of teachers’ pedagogicalstudies run by the Departments ofTeacher Education, leading up toteacher’s qualification. Regarding theformer request, we knew from informaldiscussions with the Korean delegationthat the director of the office of educa-tion had himself studied English byreciting English texts by heart on his wayto and from work. Consequently, thismethod of learning English by walkingwas deemed exemplary. (During ourmeetings, however, all members of theKorean delegation for the most partused an interpreter, which was surpris-ing since they were senior or former se-nior teachers of English.) One of thetwo principal lecturers of the course,Professor Seppo Tella, agreed to touchupon the subject of memorisation fromthe viewpoint of research on focusingon learning strategies in western andeastern cultures. He would not, how -ever, include memorising as a suggestedmethod for language studies, as thiswould not have given a correct pictureof the current state of the art withinEnglish and foreign language didacticsin Finland.

In parallel with the negotiations ofthe course agreement, practical arrange-ments, e.g. for housing and school visits,were undertaken. Originally, home-stayaccommodation was requested, but thisis unusual in Finland and mostly used

for high-school exchange students.Hotel accommodation would have beentoo costly and a middle ground wasfound in the university’s own apart-ments. In negotiations regarding thecost of the course, the customer consid-ered not only the cost for the actual tu-ition, but also for travel, accommoda-tion, sustenance etc. Not many universi-ties offer all-inclusive visiting servicesbut an expansion of the offering ofthese types of courses for education ex-port would probably require these ser-vices to be provided.

Even though the preparations andnegotiations were all conducted in apositive atmosphere of trust, there wasthroughout uncertainty regardingwhether or not the venture would gothrough in the end. At several pointsthe dates were postponed. Originally,the course was planned for August 2011,but in the end it was held in January2012. Only two weeks before theplanned start of the course did Palme-nia receive final confirmation. All as-pects of the course were revised severaltimes, often accompanied with a requestthat the changes in all relevant docu-ments would be implemented as quick-ly as possible. As we have learned fromother clients, fluidity is typical for Asianbusiness. Certainly, the aspect of cus-tomer service is important at centres for

54

Fluidity istypical forAsianbusiness.


continuing education, but may provechallenging for other university actorsamong the former state universities inFinland which are accustomed to con-ducting matters in a more robust andsystemic manner.

An Intensive Course in the Didacticsof English as a Foreign Language

In discussion with the course partici-pants, it turned out that a course in thedidactics of English as a foreign lan-guage at a Finnish university is a covet-ed prize in South Korea, awarded toonly the most distinguished teachers. Ina country where competition is ex-tremely tough, international coursesserve as merits towards career advance-ment.

As South Korea has hundreds of na-tive English-speakers teaching Englishand several American university cam-puses, the question arises what Finlandcan offer. One of the two principalteachers of the course, Seppo Tella, Pro-fessor Emeritus of foreign language ed-ucation at the University of Helsinki, ex-plained that the reason to come to Fin-land is not English studies per se, butthat it is commonly known abroad thatFinns have a better knowledge of foreignlanguages than East Asians in general.English pronunciation is difficult forAsians, and that is a common denomi-nator between Finns and Koreans. An-other common factor is that both coun-tries rank at the top in the OECD Pro-gramme for International Student As-sessment (PISA). Korean teachers areseeking new information from othertop-PISA countries.

The course was built on lectures inthe mornings and school visits, demon-

strations, or group-work in the after-noons. Prof. Tella worked together withAdjunct Professor Pirjo Harjanne fromthe Research Group for Foreign Lan-guage Education (ReFLEct) at the Uni-versity of Helsinki Department ofTeacher Education. Adj. Prof. Harjanneexplained that it is still common inKorea to learn a language by rote – anapproach almost never used in Finlandnowadays. According to her, Finland isstrong in the methodology of languageteaching. International methodologytrends, such as intercultural commu-nicative competence (ICC) as a goal ofstudying and learning and communica-tive language teaching (CLT) as a broadapproach to teaching, are widely knownin Finland and are also developed fur-ther. In Finnish foreign language teach-ing, the main emphasis lies on commu-nicative language use in situations thatare meaningful to the speaker, and lesson code-oriented, or grammar-focused,approaches to language learning.

Against this background it is under-standable that the inclusion of tech-niques for memorisation in the curricu-lum would fit poorly with the Finnishapproach to language teaching. As re-gards education export at universitylevel, the idea is to export Finnish edu-cation to the benefit of the client, not tomimic courses that the clients can get intheir home-countries. The idea is to en-hance, through dialogue and discus-sions, deeper understanding of those in-sights and practices that have provedsuccessful in Finland. If this entails con-tent or methods that are unfamiliar, oreven uncomfortable, to the client, thismay be a good thing, pushing the for-eign teachers towards new discoveries.For instance, intensive modes of collab-orative learning have become very com-

55


56

mon in Finland, even if in some otherparts of the world traditional lecturesstill continue to be preferred.

Since 2008 the Palmenia Centre forContinuing Education has offered socalled Eduvisits for international groupsinterested in Finnish education. Thesevisits range from a day to a few weeks.Some are exploratory in nature, with theinclusion of a wide variety of presenta-tions and visits. Others are academictraining programmes with carefully tai-lored curricula leading towards addedprofessional competence. The course forthe South Korean group was of the lattertype. The best experts from the universi-ty’s departments are assigned for eachtraining programme. Palmenia’s experi-ence from the Eduvisits programme isthat school visits are the most popularpart of the programme. Teachers fromabroad increasingly wish for a direct ex-change of ideas and experiences withtheir Finnish colleagues.

Considerations for the future

In the written feedback, the participantsgave the same high marks for the acade-

mic part of the course as Palmenia´s do-mestic courses usually receive. However,there were some minor areas of critiqueregarding other aspects worth consider-ing. The participants were not entirelyhappy with some of the timetablearrangements. For example, they wishedfor more school visits, but were unhappyabout the many transportation-arrange-ments. Also, some of the teachingpremises were inadequate, with unprac-tical conference rooms that sufferedfrom ICT-related problems. This createdan atmosphere easily geared towards neg-ative reactions from the Koreans – some-thing that has to be paid more attentionto in terms of future training. Also, therewere indications that a day of orienta-tion regarding Finnish culture in gener-al, and Finnish foods and social codes,would have been needed at the begin-ning of the course. For instance, one stu-dent was upset by one of the teacher’s re-quest to help carry some of her booksduring a five minute walk from one lec-ture hall to another. In Finland, helpingthe teacher is quite natural whereas theSouth Korean teachers apparently con-sidered this to be inappropriate.

Some of the critique regarding practi-cal matters was perhaps due to two inci-dents. As soon as one of the teachers orinvited guest lecturers said something,video recording devices were turned onamong some of the Korean teachers (al-though none had asked for permission).When this practice continued, concernswere raised about the intended use ofthe recorded material in South Korea.When the practice was forbidden aftermore than three days, some of the par-ticipants reacted strongly. For futureagreements, it is now advised to includea clause that prohibits audio and videorecordings and the copying of the course

A day oforientationregardingFinnish culturewould havebeen needed.


content without prior assent from theservice provider. It may also be men-tioned that all course materials hadbeen made accessible online by theFinnish lecturers, but the Korean par-ticipants seemed more interested inrecording the actual teaching sessions.When the lecturers finally forbadeaudio and video recording, they ex-plained to the participants that this wasagainst common practice in Finland(and in many other countries). In the fu-ture, it may also be needed to reconsid-er the relevance of and access to thecourse materials, which were now onlylittle used.

The other incident occurred prior tothe video episode. On the third morn-ing, the Finnish lecturer asked the Ko-reans to fill in a short survey to makethem reflect on their own teaching andon their students’ studying. The Kore-ans filled in the survey, seemingly with-out hesitation. The teacher had usedthis survey as an introduction to the lec-ture itself and continued to elaborate onthe theme closely connected to intercul-tural communication styles. Just mo-ments later, Palmenia was contactedfrom South Korea with the message thatthe Korean teachers should not be askedto write anything without prior permis-sion from the South Korean authorities,and that the data already gatheredshould not be used. The survey hadbeen intended to be dealt with anony-mously in the same way as the Finnishlecturers’ earlier data from Finland,Japan and Chile. Although an effort wasmade to discuss the dilemma, the mat-ter could not be resolved, and all datagathered was deleted. After this episode,the lecturers on their part forbade theKoreans to audio and video record theirlectures.

Did expectations meet on both sides,on the Finnish and the Korean side?The two Finnish lecturers, both special-ists in foreign-language didactics and in-tercultural communicative competence,had been asked to introduce the Koreanparticipants to the latest Finnish and in-ternational methodological approachesto teaching English as a foreign lan-guage. The overarching rationale wasbased on theory linked with practically-oriented school visits and demonstra-tions. It turned out that more specificinformation would have been neededconcerning the professional backgroundof the Korean teachers. At times theFinnish theory-oriented approach maynot have met the expectations of the Ko-reans, who expected a practical orienta-tion. Part of this challenge could besolved by allowing more time for reflec-tion for the participants. It may also bea good idea to let the participants peer-teach each other within a group wherecomments to and fro can be expressedand internalised easily. Some obstaclesin communication between the Finnishlecturers and the Korean participantsarose due to highly different cultures.The Koreans seemed rather reluctant tospeak up, to express their own individ-ual opinions, which sometimes led tofrustrating situations, as the Finnish lec-turers tried to create an open dialogue-based atmosphere. All in all, more at-tention should be paid to interculturalcommunication, both on the Finnishand on the South Korean side. A con-tinuing problem in the implementationof the course was the inadequate lan-guage proficiency of the majority of theKorean participants. Only a few of themexpressed themselves fluently and un-derstandably while many seemed not tounderstand or speak English adequate-ly.

57


Finally, a fundamental obstacle inachieving ideal intercomprehension be-tween the Finnish lecturers and the Ko-rean participants may lie in the currentfundamental differences in teachingphilosophy, methodology and tradition,which all seemed to differ radically be-tween Finland and Korea. The least onecould do in any future training, wouldbe to be more conscious and even cog-nisant of these differences, as otherwisethey may prevent good, genuine effortson both sides.

Financially, this course was just bare-ly profitable, considering the time usedfor planning and various preparations.Basically, everything was hand-madeand tailored for the customer. With re-peat courses with the same or similarcontent, this type of activity can beworthwhile financially, and preliminaryan annual repeat has been discussed.This time, the gain was one of experi-ence and understanding regarding thetechnical, practical, and academic par-ticulars of exporting Finnish educationto an Asian country.

Kazakhstani Class Teachers in Helsinki

In autumn 2011 the University ofHelsinki Palmenia Centre for Con-tinuing Education concluded a

Memorandum of Understanding(MoU) with two Kazakhstani educa-tional and teaching organisations: theNazarbayev Intellectual Schools (NIS)for gifted pupils and the Republican In-stitute for Professional Development ofLeading and Research-Pedagogical Staffof Education System (RIPSKO) underthe Ministry of Education and Scienceof the Republic of Kazakhstan. TheKazakhstani organisations contacted

Palmenia after coming across its Eduvis-it website. Eduvisit, which is a paid ser-vice, provides international groups theopportunity to visit Finland to learnabout the Finnish education system,teaching and schools.

The subject of both MoU agreementswas development collaboration relatingto current Kazakhstani education policyreforms which aim to support schoolsand teaching staff through research, de-velopment and continuing education.Palmenia negotiated with both organi-sations on the provision of continuingeducation to class teachers, subjectteachers and head teachers as well as onthe launch in Kazakhstan of the Learn-ing to Learn assessment project, devel-oped by the Centre for Educational As-sessment at the University of HelsinkiDepartment of Teacher Education. Ne-gotiations with the Kazakhstani clientson the provision and funding of educa-tion went well and translated into con-crete action: the provision of continuingeducation to Kazakhstani class teachersfive months after the original agreementwas signed. The following case reportdescribes the continuing education pro-gramme commissioned by the Nazar -bayev Intellectual Schools (NIS) and of-fered to 25 Kazakhstani class teachers inHelsinki in February 2012.

The programme curriculum was de-vised with input from the Departmentof Teacher Education and Palmenia.The Department’s teaching and re-search staff were responsible for the pro-vision of teaching. For them, the pro-gramme served as a pilot project in theexport of education. After the visit, theuniversity lecturers and professors whohad participated in the project reflectedon the resources that the new approach

58


required of them, its benefits for themand the Department of Teacher Educa-tion both financially and in terms ofprofessional development, as well as ontheir possible continued involvement inthe export of education.

Putting the Agreement into Practice

In accordance with the customer’s re-quests, an intensive two-week pro-gramme of didactical training was for-mulated on the following themes: litera-cy and literature; mathematics, chem-istry and physics; history and social stud-ies; biology and environmental studies;the didactics of religion and multicul-tural education; arts, crafts and physicaleducation; drama education; specialneeds education; and the use of mediain education. As part of what is knownas “values education” in Finland, theprogramme covered not only the didac-tics of religion and ethics, but also cur-rent action intended to promote a goodschool ethos and prevent bullying. Theprogramme introduced the visitors tothe content and results of KiVa, a pre-

ventive anti-bullying policy which is ex-tensively used in Finnish schools, andthe intervention-oriented VerSo peermediation model. In addition, site visitswere conducted at the University ofHelsinki’s Viikki and Norssi teachertraining schools as well as at the Finnish-Russian School in Helsinki. As many ofthe participants had never travelledabroad before, they were first offered a“survival kit”, in the form of a brief in-troduction to Finnish society and get-ting around Helsinki led by a Russian-speaking tour guide.

The Finnish organisers had originallyagreed with NIS officials that the visit-ing teachers would have the necessarylanguage skills to attend classes in Eng-lish. After the group arrived at theHelsinki-Vantaa airport, however, onlythree group members turned out tohave adequate English skills, while theothers spoke only Russian and Kazakh.The group was also accompanied by anamateur interpreter/English teacherwhose language skills and vocabularywere not up to the task of exploring theprogramme themes. Due to the lan-guage difficulties, the Department ofEducation teachers had to adjust theirlearning material and teaching strategiesby abandoning most of the planned the-oretical teaching and set books in favourof a more functional approach. The de-scription of the Finnish education sys-tem in English was also cancelled, as theinterpreter was unfamiliar with admin-istrative terminology, but the system wasdescribed in Russian during the visit tothe Finnish-Russian School.

During the school visits, the Kaza-khstani teachers were divided intogroups in which at least one memberunderstood some English and was able

59

Due to languagedifficulties, theteachers had toadjust their learning materialand teaching strategies.


to translate the Finnish teacher’s expla-nations for his or her colleagues. Mostof the Kazakhstani teachers were partic-ularly interested in native-language in-struction in Finnish. Although they didnot understand Finnish, they observedtheir Finnish counterparts at work,while those with adequate skills in Eng-lish described the theoretical founda-tions and practical applications of theinstruction to the others. When askedwhy they were so interested in native-lan-guage instruction, the visitors explainedthat the government in Kazakhstan hasinvested heavily in the revitalisation andteaching of Kazakhstan’s native lan-guage, Kazakh, which belongs to theTurkic language family. Russian was thedominant language in Kazakhstan forhundreds of years, and instruction inKazakh was strictly forbidden, particu-larly during the Stalin and Soviet era.Since the country’s independence in1980, abundant resources have been di-rected towards revitalising the language,and native-language teaching by classteachers has been developed in variousways, including acquiring informationabout native-language teaching in Fin-land.

Goals and Impact: Two-way Learning

To compare the programme goals andimpact, the visiting teachers were askedto describe their expectations on thefirst day of the visit. However, the teach-ers simply referred to the training com-missioner’s expectations. A cultural dif-ference was discovered in the way peda-gogical goals are set and effectiveness isassessed. In Kazakhstan, the funder setsthe learning goals on behalf of the par-ticipants. Similarly, effectiveness is as-sessed not by consulting the students

but by discussing the learning outcomeswith the teachers alone. This view is alsoreflected in the assessment of learningat school. According to the Kazakhstaniparticipants, student self-assessment isnot used at all, as it is the teacher alonewho assesses learning.

On the last day of the programme,the participants were asked for groupfeedback. The regular feedback formcould not be used, as it had not beentranslated into Russian. The partici-pants were asked to cite the most im-portant methods or approaches thatthey would be using in their own workand to indicate what content they wouldhave added to or eliminated from theprogramme. They were also asked to de-scribe what aspects of the Kazakhstanieducation system they would import toFinland.

The participants said that they wouldmiss the high esteem accorded to teach-ers in Finland and the general cultureof trust prevalent in the Finnish educa-tion sector, as the teaching profession isnot similarly valued in Kazakhstan. Ac-cording to one participant, not only thehead teacher but also parents can inter-fere with teachers’ pedagogical methodsin Kazakhstan. Many participants wentas far as saying that they would move toFinland to work as teachers, if they didnot have a family back home in Kaza-khstan.

The ideas and approaches that theparticipants would be taking back withthem included teaching based on asocio-constructivist idea of learning,group work and collaborative learning,drama education and differentiation,native-language instruction, and the useof media and ICT resources in educa-

60


tion. Although religion is not taught atschool in the mostly Islamic Kaza-khstan, where Quranic schools providesuch instruction to Muslims andchurches to other religious groups, theparticipants found the didactics of reli-gion, multicultural education and relat-ed values education to be positive andinteresting features of the Finnish edu-cation system. Anti-bullying measureswere also praised.

In the area of special needs educa-tion, the visitors were struck by therange of support provided to weaker stu-dents in Finland. Support for gifted stu-dents, in contrast, was less evident tothem during the school visits. Althoughthe visitors recognised the value of thethree-tier support and special needsteaching provided in Finnish schools,the use of differentiation to support gift-ed students was something that theywould like to bring from Kazakhstan toFinnish schools. The visitors were happywith their training programme as awhole and only wished that it had beenlonger.

Experiences and Lessons for the Education Exporters

Teaching people from different linguis-tic and cultural backgrounds was not anew experience for the teacher educa-tion staff involved, as many of them hadpreviously worked in internationalteaching and research positions and allhave international students in their cur-rent study groups.

Teaching Russian-speaking teacherswas also easy due to the long tradition ofbehavioural scientific research in Rus-sia, thanks to which the participantshad extensive theoretical knowledge ofteaching and education. The Kaza-khstani teachers showed an interest ineverything they encountered and en-gaged in active discussion and debate inthe classroom. The Department ofTeacher Education staff who taught theKazakhstani group found it a productiveexperience for their professional devel-opment. The participants’ inadequatelanguage skills posed some professionaldevelopment challenges requiring theadjustment of teaching methodology tosupport the needs of learners whose lan-guage skills did not optimally supportcommunication. As it was a break fromthe norm, the experience was deemedinspiring, mainly as a result of the Kaza-khstanis’ active participation.

The continuing education of Kaza-khstani class teachers was also a reward-ing experience for the Department ofTeacher Education and Palmenia, as itoffered new perspectives on teaching,geography, culture and education poli-cy. Although Finland and Kazakhstanare two very different countries, the pro-gramme was planned, funded and im-plemented in a spirit of collaboration

61

The participantswould miss thehigh esteem accorded toteachers in Finland.


and understanding. Communicationmay also have been facilitated by theKazakhstanis’ identification with Fin-land as a country with a similar politicalhistory. The countries have a shared his-tory with both Imperial Russia and theSoviet Union, and both have undergonea process of independence that hasshaped their national identity. In Kaza-khstan, this process currently involvesinvestment in Kazakh as the official lan-guage of school education as well as thelanguage used in the media and every-day communication. Kazakhstani uni-versities are also striving to develop thedisciplines of ethnology and culturalstudies. During the training pro-gramme, we learnt more about the po-litical situation in Kazakhstan and thecountry’s education reform, which willcreate more education export opportu-nities for the University of Helsinki.

The lack of a common languagemade teaching more difficult, althoughin classroom discussions and other com-ments the visitors said that they under-stood the teaching content quite well.Nevertheless, it has since been agreedthat future Kazakhstani visitors will al-ways be accompanied by a professionalinterpreter. Ideally, a professional inter-preter familiar with educational termi-nology and proficient in the visitors’ na-tive language should be found in Fin-land, as this would enable the Finnishteachers to concentrate on teachingusing their native Finnish and wouldthus deliver the best possible teachingexperience to the visitors.

After the training, the University ofHelsinki teaching and research staffwere excited about the export of educa-tion and keen to continue their involve-ment. The Department leadership

agreed at the beginning of the project toallow teachers to incorporate the train-ing into their annual 1,600-hour work-load requirement. The funding provid-ed by the programme will be transferredto the Department of Teacher Educa-tion, which will allocate it to the teach-ers responsible for the training. Theycan use the funds for participating inconferences, employing assistants anddeputies and for other work-related pur-poses. To sum up, the experiment canbe deemed a success. What is more,thanks to the financial benefits involvedand the impact on working hours, thetraining will enable participation inforthcoming international training.

Reflections

One of the questions often put tous when we launched our edu-cation export venture was why

we should get involved in developing ex-port activities. An obvious answer ismoney. Export is expected to provideadditional funding for both depart-ments and teachers. Furthermore, someteachers are passionate about makingtheir expertise available to others. Thishas been seen in climate studies andteacher education, among other areas.In general, Finns are keen to share theireducational excellence to support thedevelopment of other countries.

At the University of Helsinki, discus-sion has focused on the ethics of ex-porting education. Although improvingeducational attainments is an excellentform of development cooperation,many teachers wrestling with the timerestraints and demands of teaching andresearch are torn between how to allo-cate their 1,600-hour annual workloadin a sustainable way: should they focus

62


on providing the best possible teachingand research to students at their homeuniversity or should they also allocatesome of their time to education exports,which may involve accommodating thedemands of undemocratic governmentsand dictatorships?

Although such values as equality,democracy education and social in-volvement are ingrained in the Finnishteaching and education system, it is notpossible to integrate them into schoolteaching in undemocratic countries.Therefore, the question is how Finnisheducation exports will ultimately be re-flected in the target country. Someteachers cited ethical considerations re-lated to the allocation of working hoursfor not committing to new projects be-fore reading the relevant Amnesty Inter-national reports. The impact of educa-tion exports on both education policyand the application of pedagogy inteachers’ everyday lives is an importanttopic that should be investigated on thebasis of case studies. Such researchwould help education exporters to de-velop both country-specific exportstrategies and the content of educationexport activities.

In launching education export ven-tures, we have been pleased to note ourcustomers’ eagerness to purchaseFinnish education services, particularlythose related to teaching. One of the dif-ficulties has been to determine what isactually being sold. If a customer wishesto purchase teacher education, does thismean that students from the targetcountry will study in Finland, thatteachers involved in teacher educationin the target country will be trained, orthat the curriculum will be developed inthe target country or university?

There is also a lot to learn aboutchoosing a trustworthy business partner.The safest choice of partner appears tobe a public agency or authority with de-cision-making powers. Collaborationwith educational organisations is anoth-er viable solution. In Arab countriesand many other regions, private consul-tants and businessmen wish to handlenegotiations and invest in educationalinstitutions. This brings us back to theissue of trust.

Almost all our partners in variouscountries are interested in concludingdifferent types of collaboration agree-ments. However, whereas the usualFinnish attitude to agreements is thatthey must be adhered to and lead toconcrete action, in most other countriesan agreement simply means that negoti-ations can continue. The same goes forthe submission of tenders. In the ma-jority of countries, a written tender isnot enough; rather, those who requesttenders must first be personally contact-ed to establish a relationship of trust.Typically, those requesting tenderschange their mind after making the re-quest and decide that they actually need

63

There is a lot tolearn about choosing atrustworthy business partner.


64

something else. This may considerablyprolong the negotiations.

All in all, our education export activ-ities have got well under way, and thegrowth potential is high. Although in-ternational competition is intense,Finns have an excellent reputation inthe education sector. We must acceptthat we will get nowhere near the bil-lion-dollar revenue rate of the English-speaking countries, at least as long as de-grees cannot be sold. We will probablyachieve the highest possible returns byselling equipment and the architectureof educational institutions. Selling stafftraining and consultancy services for thedevelopment of curricula fits in wellwith our University’s mission and iden-tity.

Sources

Email Cho–Hietanen (2011–2012). Email cor-respondence between Mika Hietanen andMinchul Cho.

Inki, R-L. (2012). Foreign language teachingmethods: the trump card of Finnish exports. Re-trieved on 18 June 2012 fromhttp://www.helsinki.fi/palmenia/english/news/2012/educationexport.htm

Measures proposed by the education exportcommittee. 8 June 2010. Internal document.

MINEDU (2012). Finnish education export strat-egy: summary of the strategic lines and measures.Publications of the Ministry of Education andCulture 2010:12. Helsinki: Ministry of Educa-tion and Culture.

Pehkonen-Rajamäki, E. (2009). TilauskoulutusHelsingin yliopistossa. Tilauskoulutuksen selvityspro-jektin raportti. (Commissioned training at theUniversity of Helsinki. Report on the review ofcommissioned training). 18 March 2009. Strate-gic Planning and Development, University ofHelsinki. Internal document.

Palmenia magazine (2011). Issue 2.Rector’s decision on launching education ex-

port activities.Yliopistolainen magazine (2011). Issue 4.


65

Tutkimusseuralla on juuretYhdysvalloissa, sillä se sai al-kunsa amerikkalaisen am-matillisen koulutuksen opet-tajien ja tutkijoiden järjes-tön OTT:n (Omicron Tau

Theta) paikallisosastosta, joka perustet-tiin Jyväskylän yliopiston Kasvatustietei-den tutkimuslaitokseen vuonna 1992professori Johanna Lasosen toimesta.

OTT antoi Suomen paikallisosastonnimeksi Upsilon, joka muuttui Suomes-sa OTTU:ksi (Omicron Tau Theta, Up-silon). Osaston ensimmäisenä puheen-johtajana toimi Marja-Leena Sten-ström.

Professori Stenström Jyväskylän yli-

opiston Koulutuksen tutkimuslaitoksel-ta luki ravintola Puolikuussa järjestetys-sä tilaisuudessa emojärjestö OTT:n pu-heenjohtajan, professori Penny Burgentervehdyksen juhlaväelle.

Onnittelusanoissaan Virginian osa-valtion yliopiston, Virginia Techin pro-fessori antoi tunnustusta suomalaisjär-jestölle sen menestyksellisestä työstä am-matillisen koulutuksen hyväksi niin ko-timaassaan kuin kansainvälisessä yhtei-sössäkin.

Tilaisuudessa kutsuttiin tutkimusseu-ran neljänneksi kunniajäseneksi profes-sori Pekka Ruohotie Tampereen yli-opistosta. Kolme muuta kunniajäsentäovat Marja-Leena Stenström, professori

Ammattikoulutuk-sen tutkimusseuraOTTU juhlisti 20-vuotista taivaltaanTampereen ammattikorkeakoulun ja ammatillisen opettajakorkea-koulun järjestämien AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimus-päivien yhteydessä viime marraskuussa vietti myös Ammattikoulu-tuksen tutkimusseura OTTU ry 20-vuotisjuhliaan.


66

Johanna Lasonen ja dosentti PenttiNikkanen.

Vuosituhannen vaihteessa seuran pu-heenjohtajanakin toimineelle Ruoho-tielle kunniakirjan ojentanut Marja-Leena Stenström korosti perusteluissaanmuun muassa hänen merkittävää elä-mäntyötään ammattikasvatuksen teo-rianmuodostuksen alalla ja huomatta-vaa vaikutusta sekä ammattikorkeakou-lujärjestelmän syntyyn että sen kehittä-miseen.

Juhlassa aloitettiin uusi vuosittainenperinne, kun siellä palkittiin toimitus-kunnan arvioinnin perusteella parasvuonna 2011 julkaistu artikkeli OTTUry:n julkaisemassa ja OKKA-säätiön kus-tantamassa Ammattikasvatuksen aika-kauskirjassa.

OKKA-säätiön johtaja Tuulikki Si-milä-Lehtinen ojensi palkinnon Lau-rean ammattikorkeakoulun kansainvä-listen asioiden johtajalle Arja Majakul-malle. Palkittu artikkeli ”Enhancing theEmployability of International Gradua-

tes during Education – A Case Studybased on Finnish Universities of Ap-plied Sciences” ilmestyi kyseisen vuodentoisessa numerossa, jonka teemana olityöelämän ja ammatillisen koulutuksenmonikulttuuristuminen.

Tutkimusseuralle oliolemassa selvä tilaus

Marja-Leena Stenström esittijuhlaväelle lyhyesti tutkimus-seuran historiikin, jossa käy-

tiin läpi järjestön tärkeimmät vaiheet.Yhdistykselle oli 1990-luvun alussa ole-massa selvä tilaus. Suomessa ei tuolloinvielä ollut yhteistä foorumia ammatilli-sen koulutuksen asiantuntijoille koke-musten tai kehittämistulosten vaihta-mista varten.

– Ammatillinen koulutus kuului kes-kiasteeseen, johon sisältyvissä ammatil-lisissa oppilaitoksissa toimivat ammatti-koulujen lisäksi myös ammattiopistot.Vakinaisia ammattikorkeakouluja eivielä ollut, Stenström kuvaili tuon ajan-kohdan toimintaympäristöä.

– Tärkeimpiä haasteitammeovat ammatillisen koulu-tuksen tutkimuksen vah-vistaminen ja tutkimustu-losten levittäminen sekäyhteistyön parantamineneri toimijoiden kanssa,totesivat juhlatilaisuuttaemännöineet Tuulikki Si-milä-Lehtinen (vas.) jaMarja-Leena Stenström.


– Suomi ei ollut Euroopan unioninjäsen. Yhteydet eurooppalaisiin tutki-musyhteistyötahoihin olivat vähäiset.

OTT:n alaosaston perustaminenamerikkalaisen toimintamallin pohjaltalähti liikkeelle Johanna Lasosen ideasta.Tällä hetkellä Etelä-Floridan yliopistonkasvatustieteiden collegessa professorinatoimiva Lasonen oli suorittanut vuonna1990 ensimmäisen tohtorintutkintonsaYhdysvalloissa ammatillisen ja teknisenkasvatuksen oppiaineessa VirginiaTechissä. Hänen toinen tohtoritutkin-tonsa on kasvatustieteissä Jyväskylän yli-opistosta.

Kun Lasonen työskenteli 1980-luvunlopulla Virginia Techissä vierailevanatutkijana, hän toimi aktiivisesti OTT-emojärjestön Virginian osaston, Iotanhallituksessa ja varapresidenttinä.

Palattuaan Suomeen Lasonen työs-kenteli vuosina 1990–2010 erikoistutki-jana ja UNESCO-professorina Jyväsky-län yliopiston Koulutuksen tutkimuslai-

toksessa sekä dosenttina kasvatustieteenlaitoksella samassa yliopistossa. Hänkutsui OTT:n puheenjohtajan, profes-sori Penny Burgen Virginiasta Suomeenvalmistelemaan perustamishakemustavuonna 1992.

– Ensiksi meidän piti tarkistaa, täyt-tääkö Jyväskylän yliopisto OTT:n alajär-jestölle vaadittavat kriteerit. Yliopistontuli tarjota maisteri- ja tohtoriopintojaammatti- ja teknisessä kasvatuksessa, Yh-dysvalloista tavoitettu Lasonen muiste-lee.

OTT, Upsilon Chapter (OTTU) pe-rustettiin vuonna 1992 Jyväskylän yli-opiston Kasvatustieteiden (nykyisinKoulutuksen) tutkimuslaitokseen, missätoimi ammatillisen koulutuksen tutki-musosasto. Opettajankoulutuslaitokses-sa oli myös ammattikasvatuksen apu-laisprofessuuri.

OTT:n hallitus hyväksyi OTTU:n ala-osastokseen St Louisissa 6.2.1992. Jär-jestön tavoitteena oli edistää kansainvä-

OTTU:n 20-vuotisjuhlassa palkittiin kansainvälisten asioiden johtaja Arja Majakulma Laureanammattikorkeakoulusta (vuoden artikkeli) ja kutsuttiin kunniajäseneksi professori Pekka Ruohotie Tampereen yliopistosta.

67


68

listymistä ja yhteydenpitoa tutkijoidenkesken, kehittää ammatillista koulutustaja tutkimusta, luoda yhteyksiä koulu-tuksen, hallinnon ja elinkeinoelämänvälille sekä perehdyttää jäsenistöä tutki-mustuloksiin.

Perustetun alaosaston toimihenkilötrekrytoitiin Kasvatustieteiden tutkimus-laitoksesta ja Jyväskylän ammatillisestaopettajakorkeakoulusta. Järjestön en-simmäisenä ja pitkäaikaisena neuvon-antajana sekä rahastonhoitajana toimiJohanna Lasonen. Ensimmäinen pu-heenjohtaja vuoteen 1995 saakka oliMarja-Leena Stenström.

Kansainvälistä toimintaaheti perustamisen jälkeen

Kansainvälinen ulottuvuus oliläsnä alusta asti OTTU:n toi-minnassa. Se järjesti vuonna

1993 Kasvatustieteiden tutkimuslaitok-sessa tieteellisiä keskustelutilaisuuksia,

joissa esiintyivät professori Penny Burge,professori Curtis Finch ja tutkija PhyllisBunn Virginia Techistä. Finch toimikouluttajana myös seuraavana vuonnatoteutetulla eglanninkielellä tapahtuvantieteellisen kirjoittamisen kurssilla.

OTTU:lle annettiin suomalainennimi, Ammattikoulutuksen tutkimus-seura OTTU ry maaliskuussa 1994, jol-loin se voitiin mieltää valtakunnallisek-si ammatillisen koulutuksen tutkimus-yhdistykseksi. Vuonna 1995 se hyväksyt-tiin yhdistysrekisteriin.

Vuonna 1993 järjestetyn kirjoittamis-kurssin tuloksena syntyi Johanna Laso-sen ja Marja-Leena Stenströmin toimit-tama tutkimusseuran ensimmäinen jul-kaisu ”Contemporary Issues of Occupa-tional Education in Finland”. Se ilmes-tyi kesäkuussa 1995. Seuraavana vuon-na seura hyväksyttiin Tieteellisten seu-rain valtuuskunnan jäseneksi.

Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry:n puheenjohtajia: vas. dosentti Pentti Nikkanen(1996–1997, kunniajäsen), professori Marja-Leena Stenström (1992–1994, kunniajäsen), Jyväskylän ammattikorkeakoulun johtaja Annikki Mikkonen (2000–2001) ja professori Pekka

Ruohotie (1998–1999, kunniajäsen).


69

Lasonen johti globaalia ammattikas-vatuksen järjestöä IVETA:a (Internatio-nal Vocational Education and TrainingAssociation), jonka presidenttinä häntoimi 1997–2002. Hänen organisoi-mansa IVETA:n maailman konferenssiHelsingissä järjestettiin vuonna 1997.

OTTU tunnetaan valtakunnallisistaammatillisen koulutuksen tutkimusse-minaareistaan, joista ensimmäinen jär-jestettiin vuonna 1996 Jyväskylässä tee-malla ”Ammatillisen koulutuksen näkö-alat”. Vuodesta 2001 lähtien näitä semi-naareita on järjestetty vuosittain yhteis-työssä muiden tahojen kanssa.

Toinen näkyvä toimintamuoto seu-ralla on ollut käsillä olevan Ammatti-kasvatuksen aikakauskirjan julkaisemi-nen yhteistyössä sitä kustantavanOKKA-säätiön kanssa vuodesta 1999lähtien.

Ammattikasvatusta käsittelevän tut-kimustiedon julkaisemiselle nähtiin ole-van tarvetta sen jälkeen, kun Ammatti-kasvatus-lehti ei enää ilmestynyt Am-mattikasvatussäätiön ja Opetusalan kou-lutussäätiön yhdistyttyä OKKA-säätiöksivuonna 1997.

Aikakauskirjalla oli myös amerikka-lainen esikuva. OTTU:n emojärjestöOTT on julkaissut vertaisarviointiin pe-rustuvaa tieteellistä aikakauskirjaa lähes30 vuoden ajan. Nykyisin aikakauskir-jan nimi on ”Journal of Career andTechnical Education”. Johanna Laso-nen on kuulunut sen toimituskuntaanuseissa eri jaksoissa.

Markku Tasala

OTTU:n emojärjestöperäisin Yhdysvalloista

OTTU:n amerikkalainen emojärjestöOTT (Omicron Tau Theta) on Johan-na Lasosen mukaan ammatillisen

koulutuksen asiantuntijoiden kiltajärjestö,johon otetaan jäsenet kutsuperiaatteellajuhlallisin seremonioin.

OTT:n ja alaosastojen jäsenyyttä hakevienjärjestöjen pääsyvaatimuksena on vähin-tään maisterin tutkintoon tähtäävät opinnotammatti- ja teknisessä kasvatuksessa siinäyliopistossa, jonka sisällä kyseinen järjestötoimii. OTT-emojärjestöllä on yhteensä 28alajärjestöä ympäri Yhdysvaltoja eri yliopis-toissa.

– Yhdysvalloissa arvostetaan ammattikas-vatusta myös yliopistotasoisena koulutuk-sena, korostaa Lasonen.

Yhdysvaltojen yliopistoissa on ollut perin-teenä antaa opiskelijoiden ainejärjestöilleja professoriyhdistyksille kreikankielisetnimet, jotka edustavat tiettyä järjestönsymboliikkaa. Niinpä OTT nimityksenä voi-daan ymmärtää seuraavasti.

”Omicron” kuvaa ympyrää, joka tarkoittaainhimillisten voimavarojen kehää yhteiskun-nassa. ”Tau” kuvaa T-kirjainta viitaten to-tuuteen ja tasa-arvoon.

”Theta” viittaa sinuun (tutkijaan, opetta-jaan, kouluttajaan), joka tarvitaan, jotta in-himillisten resurssien kehä ja totuuden yllä-pitäminen voidaan taata tuleville sukupolvil-le.

Alaosastojen tai -järjestöjen nimissä onkäytetty emojärjestön nimen lisäksi krei-kankielen aakkosia perustamisjärjestyksenmukaan. Jyväskylän alaosastolle annetus-sa nimessä ”Upsilon” oli sillä hetkellä seu-raavana vuorossa ollut aakkonen.


70

Tämän katsauksen tarkoituk-sena on kuvata Ammatti-koulutuksen tutkimusseuraOTTU ry:n 20-vuotista tai-valta. Haasteellista on ollut20-vuotisen toiminnan ko-

koaminen, koska vuosien varrella arkis-tointitekniikka on muuttunut ja heijas-taa aikansa kuvaa. Vapaaehtoisena toi-mivan yhdistyksen aineistoja on erilai-sessa muodossa: korpuilla, lerpuilla, ko-valevyillä, papereilla ja ihmisten muis-teissa. Markku Tasalan toimittamassa ju-tussa kerrotaan seuran perustaminen jaalkutaival yksityiskohtaisesti, joten jätänsen vähemmälle huomiolle ja keskitynseuran myöhempään toimintaan.

OTT, Upsilon -alaosaston perustaminen ja alkuvaiheet

Ammattikoulutuksen tutkimus-seura OTTU ryn juuret ovatOmicron Tau Theta (OTT) ”Ho-

nory Professional Graduate Society inVocational and Technical Education”(nykyisin Career and Technical) Yhdys-valtojen ammatillisen koulutuksen opet-tajien ja tutkijoiden järjestössä. Aloit-teen OTT:n alaosaston perustamisestaJyväskylän yliopistoon teki professori Jo-hanna Lasonen, joka oli opiskellut Vir-ginia Polytech and State Universityssä jatoiminut siellä OTT:n alaosaston (Iota)varapuheenjohtajana. Vuonna 1992 Jy-

AmmattikoulutuksentutkimusseuraOTTU ry 20 vuottaMarja-Leena Stenström ProfessoriJyväskylän yliopisto,Koulutuksen [email protected]


71

väskylän yliopiston Kasvatustieteidentutkimuslaitokseen perustettu OTT, Up-silon oli ensimmäinen Yhdysvaltojen ul-kopuolinen alaosasto, jonka ensimmäi-senä pitkäaikaisena neuvonantajanatoimi professori Johanna Lasonen.

OTT, Upsilon perustettiin tilantees-sa, jossa yhteydet eurooppalaisiin tutki-musyhteistyötahoihin olivat vähäiset,sillä Suomi ei ollut vielä silloin Euroo-pan Unionin jäsen. EnsimmäinenECER-konferenssi (European Confe-rence on Educational Research) pidet-tiin vuonna 1992 Twentessä, ja vapaa-ehtoinen tutkijoiden verkosto ”VETand Culture” syntyi vuonna 1993.EERAn (European Educational Re-search Association) verkostot (esim.VETNET) muodostuivat vasta vuoden1995 konferenssin jälkeen. Suomessaammattikoulut ja -opistot toimivat vieläpääosin samassa oppilaitoksessa eikä va-kinaisia ammattikorkeakouluja vieläollut, sillä ensimmäiset ammattikorkea-koulukokeilut alkoivat vuonna 1991.

Paikallisesta järjestöstä valtakunnalliseksi rekisteröidyksi

yhdistykseksi ja Tieteellisten seurain

valtuuskunnan jäseneksi

OTT, Upsilonin toiminnassa läh-dettiin liikkeelle siitä, että ala-osasto toimii paikallisesti am-

matillisen koulutuksen tutkijoiden jaopettajien järjestönä. Tulevaisuuden ta-voitteiksi asetettiin isomman projektinkehittäminen, erilaisten konferenssienja workshopien järjestäminen. Keskeise-nä tehtävänä nähtiin ammatillisen kou-lutuksen tunnetuksi tekeminen ja tutki-mustuloksista tiedottaminen.

Alkuvuosina otettiin tavoitteeksi eng-lanninkielellä kirjoittaminen ammatti-kasvatuksen tieteellisiin aikakauslehtiinja julkaisuihin. Tätä varten järjestettiin2.-3.8.1994 englanninkielinen tieteelli-sen kirjoittamisen kurssi, jonka aloit-teentekijänä oli professori Johanna La-sonen ja kouluttajana toimi professoriCurtis Finch Virginia Techistä. Kurssiosoittautui tarpeelliseksi, sillä sinneosallistui 35 henkilöä, joista vain 12 oliseuran jäsentä. Tieteellisen kirjoittami-sen kurssin tuloksena syntyi JohannaLasosen ja Marja-Leena Stenströmin toi-mittamana seuran ensimmäinen julkai-su ”Contemporary Issues of Occupatio-nal Education”, joka ilmestyi kesäkuus-sa 1995. Julkaisun sisältö koostui neljäs-tä pääluvusta, jotka kuvasivat ammatilli-sen koulutuksen kontekstia, rakenteel-lista ja pedagogista uudistusta sekä laa-dunhallintaa ammatillisissa oppilaitok-sissa. Julkaisuun kirjoittivat ammatilli-sen koulutuksen tutkijat, opettajat jaopetushallinnon edustajat.

Pian kuitenkin huomattiin, että Suo-messa ei ollut valtakunnallista ammatil-lisen koulutuksen tutkimusyhdistystä, jaJyväskylässä perustettiin Ammattikoulu-tuksen tutkimusseura OTTU ry 11.3.1994 valtakunnalliseksi ammatillisenkoulutuksen tutkimusyhdistykseksi.Seu ran hakemus lähetettiin 8.4.1994 Pa-tentti- ja rekisterihallitukseen, ja se hy-väksyttiin yhdistysrekisteriin 28.9.1995.Seuran rekisteröinnin ja ensimmäisenjulkaisun jälkeen seura haki Tieteellis-ten seurain valtuuskunnan jäsenyyttä,joka hyväksyttiin vuonna 1996.


Valtakunnalliset ammatillisen koulutuksen

tutkimusseminaarit vuodesta1996 lähtien

Vuonna 1996 aloitettiin valtakun-nalliset ammatillisen koulutuk-sen tutkimusseminaarit. Ensim-

mäinen seminaari ”Ammatillisen koulu-tuksen näköalat” järjestettiin Jyväskyläs-sä. Tutkimuspäivien esitelmiä julkaistiinPentti Nikkasen ja Raimo Mäkisen toi-mittamassa raportissa ”Ammatillisenkoulutuksen kehittäminen” (Julkaisu-sarja B. Teoria ja käytäntö 93. Kasvatus-tieteiden tutkimuslaitos, Jyväskylän yli-opisto). Vuonna 1998 Ammattikasva-tuksen tutkimuspäivät ”Ammattikasva-tuksen tulevaisuus” järjestettiin Hä-meenlinnassa. Tutkimuspäivien yhteen-vetoraportti ”Ammattikasvatuksen re-formit ja tulevaisuus” ilmestyi HilkkaRoiskon toimittamana Tampereen yli-opiston täydennyskoulutuskeskuksenjulkaisusarjassa.

Vuodesta 2001 tutkimuspäivät on jär-jestetty joka vuosi eri puolilla Suomea(Helsinki, Vantaa, Kerava, Hämeenlin-na, Lahti, Tampere, Jyväskylä, Seinäjoki,Joensuu, Oulu) keskittyen kuitenkinEtelä-Suomeen. Vuodesta 2004 tutki-muspäivien järjestelyihin ovat osallistu-neet tutkimusseuran ja järjestävän am-mattikorkeakoulun lisäksi myös muuttahot kuten esimerkiksi Kever, Koulu-tuksen arviointineuvoston sihteeristö,Korkeakoulutuksen arviointineuvosto jaPraba. Tutkimuspäivien nimi on vaih-dellut ammatillisen koulutuksen ja am-mattikorkeakoulutuksen tutkimuspäi-vistä ammattikorkeakoulutuksen ja am-matillisen koulutuksen tutkimuspäiviin.Vuonna 2012 Amk- ja ammatillisen kou-lutuksen tutkimuspäivät ”Arvot muu-toksessa” järjestettiin 7.-8.11.2012 Tam-

pereella, jossa juhlittiin Ammattikoulu-tuksen tutkimusseura OTTU ry:n 20-vuotista taivalta. Vuoden 2013 tutki-muspäivät järjestetään tällä näkyminHämeenlinnassa.

VIETVOC-projekti 1997 - 2002

Vuonna 1997 Ammattikoulutuk-sen tutkimusseura OTTU ry laa-jensi toimintaansa kehitysyhteis-

työhön, jolloin VIETVOC-projektillemyönnettiin rahoitus vuosille 1997 –2002. Projektin koordinaattorina toimiOTTU ry ja sen johtajana seuran silloi-nen puheenjohtaja dosentti Pentti Nik-kanen Koulutuksen tutkimuslaitokses-ta. Kehitysyhteistyönä toteutetussa pro-jektissa kehitettiin ammatillista koulu-tusta Keski-Vietnamin alueella ja täy-dennyskoulutettiin vietnamilaisopetta-jia Suomessa. Projektiin osallistuiOTTU ry:n jäseniä kahdeksasta suoma-laisesta oppilaitoksesta. Projekti on ollutseuran suurin kansainvälinen projekti,jonka loppuraportit julkaistiin keväällä2003.

Vietnamin opetusministeriö myönsi”For Education Cause” mitalin ja kun-niakirjan vuonna 2000 projektinjohtajadosentti Pentti Nikkaselle ja vuonna2001 projektin varajohtajille johtajaUlla Mutkalle ja johtaja Jorma Sinkko-selle.

Ammattikoulutuksen tutkimusseuraOTTU ry oli KehitysyhteistyöjärjestöjenEU-yhdistys KEHYS ry:n jäsen vuodesta2001 vuoden 2005 loppuun saakka.Kehys ry on sitoutumaton yhteistyö- japalvelu-järjestö. Se toimii eurooppalai-sen kattojärjestön Concord’n suomalai-sena toimikuntana ja sillä on noin 30suomalaista jäsenjärjestöä Suomessa.

72


Yhdyshenkilönä toimi dosentti PenttiNikkanen.

Ammattikasvatuksen aikakauskirja

vuodesta 1999 lähtien

Merkittävä virstanpylväs Am-mattikoulutuksen tutkimus-seura OTTU ry:n historiassa

oli vuosi 1998, jolloin se solmi yhteis-työsopimuksen Opetus-, kasvatus ja kou-lutusalojen säätiön (OKKA-säätiön)kanssa aikakauslehden julkaisemisesta.

Ammattikasvatuksen aikakauskirjaaalettiin julkaista vuonna 1999, jolloin seilmestyi kaksi kertaa. Vuodesta 2000lähtien lehti on ilmestynyt neljä kertaavuodessa. Professori Pekka RuohotieTam pereen yliopistosta toimi lehdenpäätoimittajana sen ilmestymisestä vuo-den 2008 loppuun saakka. Vuodesta2009 lähtien lehden päätoimittaja onollut professori Petri Nokelainen Tam-pereen yliopistosta.

Lehden ensimmäisenä teemana oliSuomalaisen ammattikasvatuksen esit-tely. Ammattikasvatuksen aikakauskir-jassa vakiintui käytäntö, että ensimmäi-nen numero käsittelee yleisiä ammatti-kasvatukseen ja -koulutukseen liittyviäteemoja ja muut kolme numeroa erityis-teemoja. Ne nimetään toimituskunnas-sa etukäteen ja vieraileva toimittaja ko-koaa ne. Lehden teemat ovat muotou-tuneet ajankohtaisten aiheiden perus-teella, joita ovat olleet mm. seuraavat:kansainvälisyys, työelämä (mm. työssäoppiminen, työelämä oppimisympäris-tönä), opettajuus, pedagogiikka, osaa-minen, taidot, opinto-ohjaus, laatu, ar-viointi ja verkostot. Vuonna 2012 leh-den teemoina ovat olleet 1) Ajankoh-taista ammattikasvatuksessa, 2) Läpäi-

syn edistäminen ja syrjäytymisen ehkäi-seminen, 3) Aluevaikuttavuus ja enna-kointi ja 4) Koulutuksen vienti. Lisäksivuonna 2012 lehti palkitsi ensimmäisenkerran vuoden artikkelin, jonka tittelinsai Arja Majakulman artikkeli “En-hancing the Employability of Interna-tional Graduates during Education – ACase Study based on Finnish Universi-ties of Applied Sciences”.

Seuran toiminnan vakiintuminen ja

nykytilanne

Työmäärältään mittavan VIET-VOC-projektin loputtua vuonna2002 Ammattikoulutuksen tutki-

musseura OTTU ry:n toiminta vakiin-tui tutkimuspäivien järjestämiseen jaAmmattikasvatuksen aikakauskirjan jul-kaisemiseen. Yhteistyötä muiden tie-teenalojen ja seurojen kanssa seura pyr-kii kehittämään jäsenyydellä tieteellistenseurain valtuuskunnassa. Jo vuonna2005 seura kävi neuvotteluja yhteistyös-tä Suomen kasvatustieteellisen ja Ai-kuiskasvatuksen seurojen kanssa. Elo-kuussa 2011 Ammattikoulutuksen tut-kimusseura OTTU ry järjesti yhteistyös-sä Suomen kasvatustieteellisen seuran jaAikuiskasvatuksen tutkimusseurankanssa seminaarin ”Kasvatukseen jakoulutukseen liittyvä tutkimus”.

Ammattikoulutuksen tutkimusseuraOTTU ry on tieteellinen seura, joka toi-mii ammattikasvatuksesta ja ammatilli-sesta koulutuksesta kiinnostuneidenasiantuntijoiden ammatillisen kasvun jatiedonvälityksen kanavana sekä heidänkeskustelujensa ja pohdintojensa fooru-mina. Seura toimii yhteistyössä Omic -ron Tau Theta -seuran kanssa. Tutki-musseuran tavoitteena on edistää am-matillista koulutusta ja tutkimusta, edis-

73


tää yhteydenpitoa ammatillisen koulu-tuksen tutkijoiden kesken, luoda yh-teyksiä koulutuksen, hallinnon ja elin-keinoelämän välille, edistää jäsentenammatillista kasvua, perehdyttää jäse-nistöä tutkimuksen tuloksiin ja edistääkansainvälistymistä. Tarkoituksensa to-teuttamiseksi seura järjestää esitelmä- jakeskustelutilaisuuksia, tekee esityksiäsekä harjoittaa tiedotus-, tutkimus- ja jul-kaisutoimintaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, ettäAmmattikoulutuksen tutkimusseuraOTTU ry on

• kehittynyt paikallisesta yhdenemojärjestön (OTT) alaisesta järjes-töstä suomalaiseksi tieteelliseksitutkimusseuraksi • perustanut tieteellisen ammatti-kasvatuksen lehden (Ammattikas-vatuksen aikakauskirja)• järjestänyt tutkimuspäiviä; nykyi-sin yhteistyössä muiden toimijoi-den kanssa• koordinoinut kansainvälisiä pro-jekteja• tehnyt yhteistyötä muiden tieteel-listen seurojen kanssa (Tieteellistenseurain valtuuskunta).

Seuran nykyinen konteksti ja tulevaisuuden haasteet

1990-luvun alusta suomalainenkoulutusjärjestelmä on muuttu-nut. Ammattikorkeakoulut ovat

vakiinnuttaneet asemansa osana kor-keakoulutusta ja ammatillinen koulutusosana toisen asteen koulutusta sijoit-tuen koulutusjärjestelmän eri tasoille,jolloin niiden tutkimuskin on eriytynyt.Tutkimusseura on pyrkinyt vastaamaankoulutuskentän muutoksiin vireillä ole-valla nimenmuutoksella (Ammatillisen

koulutuksen tutkimusseura). Seuran toi-minta-alueena on ammatillinen koulu-tus, jolla tarkoitetaan ammatillista kou-lutusta, ammatillista aikuiskoulutusta jaammattikorkeakoulutusta.

Suomen liityttyä EU:hun eurooppa-lainen tutkimusyhteistyö on huomatta-vasti vilkastunut, mutta tutkimusseuranyhteydet eurooppalaisten tutkimusver-kostojen ja -seurojen kanssa ovat olleetvähäisiä. Sen sijaan seuran yksittäiset jä-senet ovat aktiivisesti osallistuneet eu-rooppalaiseen tutkimusyhteistyöhön.

Seuran tulevaisuuden haasteita ovatmm. seuraavat:

• Ammatillisen koulutuksen tutki-muksen aseman vahvistaminen • Ammatillisen koulutuksen tutki-mustulosten levittäminen• Yhteistyön parantaminen eri toi-mijoiden kanssa• Yhteistyö tutkimuksen ja käytän-nön välillä• Yhteistyö toisen asteen ammatil-lisen ja ammattikorkeakoulutuksentoimijoiden välillä• Seuran toiminnan tunnettavuu-den lisääminen (tilaisuudet, yhteis-työmuodot, lehti)• Uusien jäsenten rekrytointi.

74


Seuran puheenjohtajat vuosina 1992 - 2012 ja yhteystiedot

Vapaaehtoisjärjestön pitkäaikaisen toiminnan on mahdollistanut seuran aktiiviset toimihenkilöt ja jäsenet.

Seuran puheenjohtajina ovat vuosina 1992 – 2012 toimineet seuraavat henkilöt (nykyisen aseman mukaan):

1992 – 1994 professori Marja-Leena Stenström, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

1995 apulaisprofessori Jorma Ekola, Jyväskylän opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto

1996 - 1997 dosentti Pentti Nikkanen, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

1998 – 1999 professori Pekka Ruohotie, Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus,

Tampereen yliopisto

2000 – 2001 johtaja Annikki Mikkonen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

2002 – 2003 johtaja Ulla Mutka, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

2004 – 2005 vararehtori Eeva Liisa Antikainen, Humanistinen ammattikorkeakoulu

2006 – 2007 pääsihteeri Timo Luopajärvi, Arene ry.

1.1. - 29.10.2008 tutkija Matti Vesa Volanen, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

30.10.2008 – 2009 pääsihteeri Timo Luopajärvi, Arene ry.

2010 - 2011 johtaja Jari Laukia, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

2012 – 2013 johtaja Seija Mahlamäki-Kultanen, Hämeen ammattikorkeakoulu,

Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Seuran hallitus 2012 - 2013:Seija Mahlamäki-Kultanen (puheenjohtaja), HAMK

Jari Laukia (entinen pj), HAAGA-HELIAPetri Nokelainen (varapuheenjohtaja, julkaisuvastaava) TaY

Leena Nieminen, Laurea-amkLeena Nikander, (historioitsija, tiedottaja) HAMK

Veikko Ollila, (parlamentaarikko) ALVARMarja-Leena Stenström (rahastonhoitaja) JyY/KTL

Marianne Teräs, (sihteeri) HY.

Verkkosivut: www.ottu.fi.

75


OKKA-säätiön johtajanTuulikki Similä-Lehtisenmielestä nyt aloitettu pe-rinne vuoden artikkelinpalkitsemisesta on yksikeino, jolla niin kustanta-

ja kuin toimituskuntakin haluaa nostaalehden profiilia ja lisätä sen tunnettuut-ta.

– Toivoisimme sen lisäävän myös ha-lukkuutta kirjoittaa lehteen, myösmuita kuin tieteellisiä artikkeleita. Ta-voitteenamme on nostaa hieman levik-kiäkin ja houkutella lukijakuntaan mui-takin kuin tutkijoita.

Tänä syksynä aloitetun perinteen mu-kaisesti jatkossakin valitaan säännölli-sesti vuoden artikkeli, joka on ilmesty-nyt edellisen vuoden aikana Ammatti-kasvatuksen aikakauskirjassa. Artikkelivoi olla referee-menettelyn läpäissyt tie-teellinen artikkeli, mutta vieläkin tär-

keämpi näkökohta palkitsemisessa onse, että artikkeli on aiheeltaan mahdol-lisimman ajankohtainen ja mielenkiin-toisesti kirjoitettu.

Aikakauskirjan mahdollisuuksia saa-vuttaa laajempaa yleisöä ja palvella te-hokkaammin lukijoitaan on viime ai-koina selvästi parannettu. OKKA-sää-tiön uudistetuilta verkkosivuilta on jovuodesta 2011 lähtien löytynyt verkko-lehti. Kaikki julkaistut artikkelit viedäänverkkoon vuoden viiveellä.

– Arkistosta voi lukea vanhoja nume-roita. Olemme tänä vuonna lähteneetmukaan myös sosiaaliseen mediaan.Twitterin kautta voi kommentoida ar-tikkeleita tuoreeltaan ja osallistua ajan-kohtaiseen keskusteluun.

Similä-Lehtinen muistuttaa ylpeänälehdelle viime vuonna suodusta merkit-tävästä noteerauksesta. Tieteellisten seu-

76

”Vuoden artikkelinvalinta nostaa profiilia”


rain valtuuskunnan toteuttamassa laa-dunarvioinnissa Ammattikasvatuksenaikakauskirja luokiteltiin kolmen tasonluokituksessa ensimmäisen eli perusta-son tieteelliseksi julkaisuksi.

– Tasoluokituksen saavuttaminen eiole helppoa. Se voidaan myös menettää.Julkaisut arvioidaan uudelleen aina kol-men vuoden välein.

Ammattikoulutuksen tutkimusseuraOTTU, jonka nimi tulee lähiaikoinamuuttumaan Ammatillisen koulutuk-sen tutkimusseuraksi, on aina ollut vah-vasti mukana aikakauskirjan tekemises-sä julkaisijan roolin lisäksi. Toimitus-kunnan jäsenet, joista monet kuuluvatOTTU:un, ovat itse kirjoittaneet leh-teen artikkeleita, hankkineet siihenmyös muita kirjoittajia ja markkinoineetaktiivisesti julkaisua.

Kieli hyvää englantiaja innostaa lukemaan

Tuulikki Similä-Lehtinen kiitteleeArja Majakulman palkittua artik-kelia ”Enhancing the Employabi-

lity of International Graduates duringEducation – A Case Study based on Fin-nish Universities of Applied Sciences”juuri sellaiseksi tekstiksi, jollaisia toivoi-si näkyvän useamminkin Ammattikas-vatuksen aikakauskirjan sivuilla.

– Kieli on hyvää englantia ja selkeääluettavaa. Aihetta on käsitelty siten, ettäse innostaa lukemaan, Similä-Lehtinensanoo.

Palkitsemisperusteluissa todetaan ai-heen olevan erittäin ajankohtainen jatärkeä ulkomaalaisten opiskelijoidenmäärällisen kasvun myötä. Artikkelissa

tartutaan yhteen tärkeimmistä haasteis-ta, valmistuvien ulkomaalaisten opiske-lijoiden sijoittumiseen työelämään jasuomalaisen yhteiskunnan valmiuksiinottaa heitä vastaan.

Majakulman käyttämä tutkimusme-netelmä on tarkoituksenmukainen suh-teessa teemaan ja tutkimuskysymyksiin.Haastateltavien määrä on riittävä ja heedustavat laajasti eri kansallisuuksia. Pe-rusteluissa korostetaan, että haastatte-lun käyttäminen tiedonkeruumenetel-mänä on edellyttänyt haastattelijaltasekä kieli- että kulttuuriosaamista.

Arja Majakulma on koulutukseltaanterveydenhuollon maisteri. Hän opiske-lee parhaillaan työnsä ohella filosofiantohtoriksi Tampereen yliopistossa. Lau-rean ammattikorkeakoulun kansainvä-listen asioiden johtajana hänen tehtä-viinsä kuuluu sekä kansainvälistymisenedistäminen että englanninkielistenkoulutusohjelmien kehittäminen.

– Aikaisemmin olen toiminut Lau-rean yksikössä kansainvälisten asioidenkoordinaattorina ja opettajana englan-ninkielisessä sairaanhoitajakoulutukses-sa. Peruskoulutukseltani olen sairaan-hoitaja, Majakulma kertoo.

Majakulmalla oli vahvakosketuspinta aiheeseen

Majakulmalla on parinkymme-nen vuoden ajalle ulottuvankansainvälisyyteen liittyvän

työkokemuksensa kautta vahva koske-tuspinta palkitun artikkelinsa aihee-seen. Hänen mielestään työllistymison-gelma on ollut aina olemassa.

– Vielä edelleenkin ulkomaalaiset

77


opiskelijat valittavat vaikeuksiaan saadaharjoittelupaikkoja.

Toinen syy tutkimusaiheen valintaanoli se, ettei valmistuneita koskevaa tut-kimustietoa ollut olemassa siinä vai-heessa, kun Majakulma aloitti opinton-sa. Englanninkielisiin koulutusohjel-miin liittyviä selvityksiä oli paljonkin.

Majakulma haastatteli vuosina2008–2010 tutkimukseensa 21 ammat-tikorkeakoulusta valmistunutta opiskeli-jaa, joista 15 oli onnistunut työllisty-mään. Hän korostaa, ettei näin pienestätutkimusjoukosta voi vetää mitään laa-jempia tilastollisia johtopäätöksiä, koskajoukko oli jossain määrin valikoitunut.

– Monilla oli kokemuksistaan hyvä ta-rina, jonka he mielellään halusivat tulla

kerto-maan.

Toki huonojakin tarinoita löytyi, Maja-kulma sanoo.

Majakulma esittää vertailun vuoksituoreempia tilastotietoja CIMO:lta, jo -ka on opetus- ja kulttuuriministeriönalainen kansainvälisen liikkuvuuden jayhteistyön asiantuntija- ja palveluorga-nisaatio. Vuonna 2009 ammattikorkea-kouluista ja yliopistoista valmistuneistaulkomaalaisista opiskelijoista oli vuon-na 2010 yli puolet työllisinä Suomessa.

– Tilastoissa ei näkynyt erikseen työt-tömien määrää, mutta valmistuneistaoli 17 prosenttia jonkin muun syyn kuintyösuhteen tai opiskelun takia koko-naan työvoiman ulkopuolella. Osa heis-tä oli varmasti työttömiä.

Ulkomaalaisten valmistuneiden opis-kelijoiden työllistymislukuihin vaikut-taa sekin, että EU:n ulkopuolelta saa-puneet saavat olla Suomessa työnhaki-joina vain puoli vuotta valmistumisensajälkeen. Jos ei siinä ajassa ole onnistu-nut hankkimaan työtä, täytyy lähteä

maasta.

78

Arja Majakulma oli kii-tollinen saamastaanpalkinnosta. – Tie-teentekijän näkökul-masta on tärkeätä,että Suomessa on ai-kakauskirjan kaltainenjulkaisufoorumi am-matilliseen koulutuk-seen liittyvien tutki-mustulosten esittelyävarten.


Sosiaali- ja terveysalalletyöllistytään parhaiten

CIMO:n tilastoissa nousevat esiinkoulutusalakohtaiset erot. So-siaali- ja terveysalalta valmistu-

neiden työllistymistilanne on muita pa-rempi. Tämä arjen näppituntuma onmyös kaikilla alan toimijoilla.

– Sillä alallahan on jo nyt työvoima-pulaa. Työntekijöitä on rekrytoitu suo-raan ulkomailta, Filippiineiltä ja nyt vii-meksi Espanjasta.

Majakulman tutkimuksessa valmistu-neet nostivat esiin työllistymiseensä eni-ten vaikuttaneita tekijöitä. He painotti-vat kykyä kommunikoida suomeksi sekäsuomalaisen yhteiskunnan ymmärrystäja tuntemusta. Henkilökohtaiset luon-teenpiirteet kuten motivaatio, itseluot-tamus, aktiivisuus, avoimuus ja itseoh-jautuvuus olivat myös tärkeitä.

Tärkeitä tekijöitä olivat lisäksi koulu-tuksen ja työkokemuksen kautta hankit-tu kompetenssi, multikulttuurinenkompetenssi ja vieraiden kielien taito,työnhakutaidot ja verkostot. Joidenkintyönantajien asenteet nähtiin vaikutta-vana taustatekijänä.

– Monet opiskelijoista olivat törmän-neet negatiivisiin asenteisiin. Yksi heistäoli lähettänyt pari sataa työpaikkahake-musta, eikä ollut saanut niihin min-käänlaista vastausta. Jos hakija oli ulko-maalainen, niin silloin ei otettu hake-musta lainkaan käsittelyyn. Usein vedo-taan huonoon suomen kielen taitoonsellaisissakin tehtävissä, missä voisi ihanhyvin pärjätä ilman täydellistä kielitai-toa.

Suomessa mielellään korostetaan eri-laissa strategioissa ja julkilausumissakansainvälistymisen merkitystä. Opetus-ja kulttuuriministeriöllä on ollut pit-kään tavoitteena nostaa ulkomailta Suo-meen tulevien opiskelijoiden määrää.Majakulma näkee ristiriitaa juhlapuhei-den ja todellisuuden välillä.

– Aivan viime aikoina on vasta ruvet-tu pohtimaan sitä, että eihän se pelkkämäärän lisääminen riitä. Jos tavoitteenaon tätä kautta lisätä suomalaista työvoi-maa, niin tarkoitusta varten tulisi kor-keakoulujen kehittää koulutustaan jatoisaalta työmarkkinoilla olisi muutetta-va ajattelutapaa.

Osa ulkomaalaisista valmistuneistalähtee valmistuttuaan joko kotimaahan-sa tai johonkin kolmanteen maahan töi-hin. Tämä on saanut jotkut arvostele-maan sitä, että Suomi kouluttaa ulko-maalaisia ilmaiseksi saamatta heiltä mi-tään vastineeksi.

– Ei se ole välttämättä menetys suo-malaiselle yhteiskunnalle. Heillä on ver-kostoja ja linkkejä Suomeen edelleen-kin. He voivat työnsä kautta edistää mei-dän kansainvälistymistämme.

Markku Tasala

79

Vuoden artikkeli -palkinto

Ammattikasvatuksen aikakauskirjan toimi-tuskunta jakaa vuosittain ’Vuoden artikke-li -palkinnon’, joka luovutetaan seuraavan

vuoden lopulla. Toimituskunta painottaa artik-kelin valinnassa aiheen ajankohtaisuutta ja tär-keyttä, kirjoitustyylin selkeyttä, tulosten yhteis-kunnallista ja tieteellistä painoarvoa sekä käy-tetyn tieteellisen metodin soveltuvuutta jahaas tavuutta. Vuoden artikkeli -palkinnonsaajal-le luovutetaan kunniakirja ja rahapalkinto.


80


81


82


83

OAJ:n Ammatilliset Opettajat - OAO ry.

www.oao.fi


Ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhdessä toimittamassa jaOKKA-säätiön kustantamassa kirjassa paneudutaan sosiaalisen me-dian ja mobiilin teknologian avaamiin mahdollisuuksiin oppimisessa jaoppimiseen liittyvässä verkostomaisessa yh-teistyössä. Julkaisun kirjoittajat ovat opettajiaja opettajankouluttajia sekä kokeneita verkko-opetuksen asiantuntijoita.

Artikkeleissa käsitellään sosiaalisen median,mobiilin ohjauksen ja oppimisen sekä verkos-toyhteistyön merkitystä erityisesti ammatilli-sen oppimisen ja ammatillisen opettajakoulu-tuksen kontekstissa, mutta myös laajemminkoulutukseen ja yhteiskuntaan liittyvänä ilmiö-nä.

OKKA-SÄÄTIÖN HYVÄT KIRJAT

20 e

Theoretical Understandings forLearning in the Virtual Universi-ty nostaa esille tärkeän kysy -myk sen, kuinka ohjata vir-taaliyliopiston opiskelijoita kehit-tymään aktiivisiksi ja itseohjau-tuviksi oppijoiksi. Kirjanpääpaino on oppi misenteoreettisessa ym -märtämi sessä oppijanja teknologisen ym-päristön vuorovaiku-tuksen näkökulmasta.

25 e

Ammattikasvatuksen aikakauskirja.Vaikka lehti perustuu tutkimustietoon, se eiole perinteinen tieteellinen aikakauskirja.Sen tarkoituksena on toimia ammattikasva-tuksen tutkijoiden foorumina ja tarjota alantutkimustieto ammattikasvatuksen kentänkäyttöön, opettajille, elinkeinoelämän ja hen-kilöstöhallinnan edustajille.

Päätoimittaja: Professori Petri Nokelainen. Julkaisija: Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry.

10 e4nroa (08)

10 e4nroa (09)

10 e4nroa (10)

Raili Gothónin ja Arja Kosken toimittaman kirjan kirjoittajat kertovatartikkeleissaan työnohjauksesta sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja kir-konalan työstä. Työnohjaus hahmottuu kirjassa keskeiseksi yhdes-sä oppimisen paikaksi ja ammattikorkeakoulun aluekehitystyön me-netelmäksi muuttuvissa organisaatioissa ja työyhteisöissä. Se luorakenteen ja tilan reflektoinnille ja kehittämiselle. Työnohjauksenhyödyntäminen näyttäytyy kirjassa myös eettisenä valintana, jokamahdollistaa koko työyhteisön oppimisen ja kehittämisen.

Kirja on tarkoitettu kaikille työnohjauksesta ja sen kehittämisestäkiinnostuneille ammattilaisille. Kirjaa voidaan hyödyntää korkeakou-luissa työnohjaukseen, työyhteisöjen kehittämiseen ja johtamiseenliittyvässä opetuksessa. Työyhteisöjen kehittäjille ja johtajille kirjatarjoaa välineitä kokemuksellisuuden ja dialogisuuden, moniääni-syyden ja eettisen pohdinnan mahdollistamiseen arjen työssä – tilan luomiseksi työnohjaukselle.

20 e4nroa (11)

25 e

Raija Meriläisen ja Minna Vuorio-Lehden toimitta-ma kirja on säätiön vuosikirja 2011. Sen kattava-na teemana on toisen asteen koulutuspolitiikka si-ten, että lukiokoulutus ja ammatillinen koulutusovat molemmat esillä ja tarkastelun kohteena. Kir-jan tarkoitus on olla mahdollisimman luettava jamonipuolinen ja luoda edellytyksiä toisen asteenkoulutuksen kehittämiselle.

Artikkelikokoelmassa kukin artikkeli muodostaaoman kokonaisuuden.Teoksessa on kaksi osaa:Ensimmäisessä osassatoisen asteen koulutustatarkastellaan koulutushis-toriallisesta näkökulmas-ta ja toinen osa painottuukoulutuksen laadun ar-viointiin.

15 e

Voit tilata julkaisuja OKKA-säätiöstä, puhelin 020 748 9679 tai email: [email protected]

30 e4nroa (2012)

84


Professori Taimi Tulvan toimitta-man kirjan Lapsen kasvuym-päristö ja sosiaaliset taidotaiheena on pohtia Suomen ja Vi-ron kasvatuskulttuurisia eroja,jotka liittyvät lasten ja heidänperheittensä kasvuun kohdistu-viin ongelmiin. Kirjan tavoite ontukea ajatusta perheistä, jossaaikuiset kuuluvat lasten ja lapsetaikuisten maailmaan, sekä edis-

tää lasten ja nuorten myönteistä kanssakäymistä ja sosiaa-lisia taitoja ja estää syrjäytymistä. Keskeiseksi tavoitteeksimuodostuu myös toisesta ihmi-sestä välittäminen.

Piirrä mulle minut –kuvia ja kertomuksiakoulusta. Mikä tuo eka-luokkalaisen mielestäiloa elämään? Millaistaon opettajahuumori ke-vätuupumuksen aikaan?Mitä piirtäjä saa lapsiltaläksyksi? KuvataiteilijaAntti Huovinen hakeutuilukuvuodeksi vironlahtelaiseen runsaan sadan oppilaankouluun elämään vuorovaikutuksessa lasten ja opetta-jien kanssa ja toteuttamaan taiteilijan kutsumustaan. Pii-rustuslehtiöt täyttyivät ala-asteen elämänsattumuksista,arjesta ja juhlasta. 10 e

Professori Soili Keskisen toi-mittama kirja ’Valta, kilpailu jakiusaaminen opettajan työs-sä’ on artikkelisarja, jonkatavoitteena on herättää poh-timaan opettajan työtä tun-netyön näkökulmasta. Kir-jan avulla haluamme ollajäsentämässä osaa moni-naisista opettajan ja oppi-laan välisistä tunteista jasillä tavalla olla autta-massa opettajia jäsentä-mään omaa työtään entistä monipuo-lisemmin. Siinä käytetyt artikkelit on muokattu Turun yli-opiston Rauman opettajan koulutuslaitoksessa tehtyjenlaadukkaiden opinnäytetöiden pohjalta. Kirja myös pal-jastaa, miten monipuolisista ja erilaisista viitekehyksistäkäsin valmistuvat opettajat haluavat hahmottaa tulevaatyötään opettajina ja näin valmistautua kohtaamaankaikki työn mukanaan tuomat mahdollisuudet ja uhat,riskit ja haasteet. 10 e

Pekka Ruohotien ja RupertMacleanin toimittama profes-sori Tapio Variksen juhlakirjaCommunication and Lear-ning in the MulticulturalWorld rakentuu asiantuntija-artikkeleille, joiden kirjoittajatovat eri puolilta maailmaa. Kir-jan artikkelit on ryhmitelty kol-meen pääteemaan: ‘Communi-cation and Learning in theMulticultural World’, ‘GlobalUniversity’ ja ‘InterculturalCommunication and literacies’. Teoksen kirjoittajat valotta-vat kommunikointia ja oppimista monikult-tuurisessa maailmassa oman tutkimus-työnsä näkökulmasta.

1 2,50 e

10 e

ÄT KIRJAT

Aktivoi kieltenopetusta rakennepeleinKirja, joka sisältää noin 70 erilais-ta kopioitavaa peliä englannin jaruotsin kielen opetukseen eri ta-soilla. Niitä voidaan soveltaamyös useiden muiden kieltenopetukseen. Pelien avulla opet-tajat ja kouluttajat saavat vaihte-lua opetukseensa ja opiskelijatkokemuksen siitä, että kieliopinopiskelu voi olla paitsi motivoi-vaa ja innostavaa myös haas-tavaa ja hauskaa. Kirjan pelit

ovat helposti ja nopeasti toteutettavissa ja ne toimivat hyvinoppimisen välineinä. Kirjan tekijät FK, suggestopedian opettajakouluttaja AnnikkiBjörnfot ja BA, suggestopediakouluttaja Elizabeth Lattu ovatpitkään työskennelleet suggestopedisen ja suggestiopohjai-sen kielten opetuksen parissa eri oppilaitoksissa ja ovat eri-koistuneet kehittämään puhevalmiuksia harjoittavia aktiviteet-teja. 60 e

85

3 e

Aivot, maailmankuva,informaatiotulva –opettajuus on säätiöntoinen vuosikirja, jonkakirjoittajina on viisi asian-tuntijaa: Juhani Juntunen,Erkki Lahdes, Risto Nää-tänen, Lauri Rauhala jaVeli-Matti Värri. Kirjan teh-tävänä on antaa opetus-alalla työskenteleville tar-peellista taustatietoa alanuusista suuntauksista jatutkimustuloksista.


86

Empowering teachersas lifelong learners.Reconceptualizing,restructuring and reculturing teacher education for the information age.Editors Bruce Beairsto and Pekka Ruohotie.

Historiallinen teatteripuku (uusintapainos)Historiallisten näyttämöpukujen toteuttamisesta on runsaastiulkomaista kirjallisuutta, mutta vain vähän suomenkielisiä jul-kaisuja. Terttu Pykälän kirjoittama Historiallinen teatteripuku-oppikirja pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen. Kirjan kaikki puvut on valmistettu eri teattereiden ja televi-sion tuotantoja varten sekä vanhojentanssipukuina tai päät-tötöinä Näyttämöpukujen valmistajien koulutuslinjalla, jonkaopetuksesta kirjoittaja on vastannut linjan perustamisesta1980-luvun lopulta alkaen. Kaikki mukana olevat pukuluon-nokset, jotka on saatu maamme kokeneimpiin kuuluvilta pu-kusuunnittelijoilta, on toteutettu oikeita käyttötilanteita var-ten. Pukukokonaisuudet ovat eri aikakausien tyypillisiä nais-ten pukuja, joita paljon käytetään näytelmissä. Kirja on tarkoitettu vaatetusalan ammatillisten oppilaitostenavuksi mm. vanhojentanssipuku-ja valmistettaessa. Myös teatte-ripukuja toteuttavat ammattilai-set voivat hyödyntää sitä työs-sään. Kirjan käyttö edellyttääperustietoja kaavoituksesta,kuosittelusta ja ompelusta.Niitä ei ole tilanpuutteenvuoksi voitu sisällyttää mu-kaan.

Opettajan professiosta on OKKA-säätiön ensimmäinen vuosikirja.Artikkeli sarjan kirjoittajina on yhdek-sän opetuksen ja ammattikasvatuk-sen suomalaista asiantuntijaa:Sven-Erik Han sén, Hannu L. T. Heik-kinen, Viljo Ko ho nen, Anneli Lauri-ala, Sinikka Oja nen, Risto Patrikai-nen, Arto Willman, Seija Mahlamäki-Kultanen ja Pekka Ruohotie.

4 e3 e

7,50 e 3 e

30 e

Suomalais-saksalaista yhteistyö-tä ammatillisen koulutuksen jaammattikorkeakoulujen hyväk-si esittelee monipuolisesti jahavainnollisesti ammatillisenkoulutuksen ja ammattikor-keakoulujen erityispiirteitäkummassakin maassa se-kä erityisesti viime vuosi-kymmeninä tapahtunuttayhteistyön muotojen jamäärän nopeaa kehitystämaidemme välillä. Kirjan ovat toi-mittaneet yli-insinööri, diplomi-insinööri TeuvoEllonen ja tekniikan tohtori, diplomi-insinööri KeijoNivala.

Äly ja tunne on Anneli Kalajoen toimittama kirja Juk-ka Sarjalan puheista ja kirjoituksista viideltä vuosikym-meneltä. Puheiden ja kirjoitusten aiheet liittyvät Jukka

Sarjalan erityisalaan, suomalaiseenkoulutukseen, jonka keskiössä hän onollut kolme vuosikymmentä eli suoma-laisen koulun kiihkeimmät kehittymi-sen vuodet, sekä rakkaaseen harras-tukseen kirjallisuuteen. Hän on kir-joittanut perinteisiä kirja-arvostelujaja –analyy sejä, tutkinut kansanedustajien kirjallista tuotantoa, käsitellytlaajasti nimimerkillä kirjoittavia hen-kilöitä presidentti Urho KekkosestaMika Waltariin ja Pentti Saarikos-keen.

Markku Tuomisen ja Jari Wihersaarenkirjoittama Ammattikasvatusfilo-sofia on alan ensimmäinen suomen-kielinen filosofinen kokonaisesitys.Lähtökohtana on yleisen filosofianklassinen jaottelu: ontologia, tieto-oppi, estetiikka ja etiikka. Mukanaon siten sekä teoreettisen filoso-fian että käytännöllisen filosofiannäkökulma. Ammattikasvatusfi-losofiaan kuuluu myös tieteenfi-losofia. Näin tavoitellaan katta-vaa systemaattista filosofistatarkastelua.

Teoksen kohderyhmänä ovat erityisestiopettajat, tutkijat, eri asiantuntijatehtävissä toimivatammattilaiset sekä tulevat ammattikasvatuksen am-mattilaiset opinnoissaan ammattikorkeakouluissa jaammatillisessa koulutuksessa. Kasvatusfilosofisenateoksena kirja soveltuu laajasti koko kasvatustieteenkentälle käsikirjaksi ja oppikirjaksi. Se sisältää uusiaavauksia kasvatustieteen ja koulutuspolitiikan kes-kusteluun ja soveltuu käytettäväksi laajasti kasvatus-tieteen tutkimuksessa ja opinnoissa sekä poliittisellaja hallinnollisella sektorilla. 12,50 e


87

Suomalaisen ammattikasvatuksenhistoria on tehty yhteistyössäOAJ:n, OAO:n ja Tam pereen yli-opiston Ammattikasvatuksentutki mus- ja koulutuskeskuksenkanssa. Sen on toimittanut FMAnneli Rajaniemi. Kirja koostuu lä-hes 30 asiantuntijan artikkeleista,joiden lisäksi toimittaja MarkkuTasala on haastatellut kirjaa var-ten pariakymmentä ammattikasvattajaa ja virkamiestä.Runsas reportaasikuvitus.

Kirjassa Conative Constructsand Self-Regulated LearningPaul R. Pintrich (Michiganinyliopisto) ja Pekka Ruohotie(Tampereen yliopisto) tarkas-televat mm. oppimisen kona-tiivisia rakenteita eli impuls-sia, halua, tahtoa ja määrätie-toista pyrkimistä, motivaationja tavoiteorientaation rooliaoppimisen itsesäätelyssä.

Modern Modeling of ProfessionalGrowth kuvaa uusia kasvatustie-teen tutkimusmenetelmiä ja esitte-lee niiden käyttöä tutkijalle käytän-nön sovelluksin ja esimerkein. Kir-jassa esitellään sekä lineaaristenettä nonlineaaristen menetelmienkäyttöä, joita voidaan hyödyntääammattikasvatuksen tutkimukses-sa. Tekijät: prof. Pekka Ruohotie(TaY) ja Henry Tirri (HY) sekä PetriNokelainen ja Toni Silander. Paket-ti sisältää kirjan + CD-rom:n.7,50 e3 e

3 e

Työpaikkakouluttajan opason OKKA-säätiön ja Tampereenyliopiston Am mat tikasvatuksentutkimus- ja koulutuskeskuksenyhteistyötä. Aineisto on koottuTyö paikkakoulutuksen kehittä-misprojektin opinnäytetöistä,joiden kirjoittajat ovat kokenei-ta ammatillisia opettajia. Muinakirjoittajina oppaassa ovat reh-tori Vesa Raitaniemi, varat.Heikki Suomalainen ja prof.Pekka Ruohotie.

12,50 e

3 e

Elinikäinen oppija – Livslångt lärande on suomalaisten opettajien selviytymistari na. Se perustuu laajaan Itämeren alueen opettajamuistojen keräys- ja tutkimushankkeeseen.

Mediakasvatuksen professori Tapio Varik-sen toimittamassa kirjassa Uusrenes -sanssiajat telu, digitaalinen osaaminen jamonikulttuurisuuteen kasvaminen me-diakasvatuksen, ammattikasvatuksen,hypermedian, kulttuurienvälisen viestin-nän ja koulutuksen suomalaiset asian-tuntijat kirjoittavat näistä kysymyksis-tä oman tutkimustyönsä näkökulmas-ta. Kirjan artikkelit valottavat media-kasvatuksen tilaa Euroopassa, tek-nologian roolia opettajan työn, e-oppimisen, ar-vioinnin ja teorian kannalta. Lisäksi teoksessa paneu-dutaan kulttuurienvälisen viestinnän olemukseen se-kä kasvatuksen ja mediapsykologian on-gelmiin Suomessa ja kansainvälisellä ta-solla.

10 e

Isä Salmela - ihminen ja koulunuudistajaOlli Salmelan kirjoittama teos kertoo professori AlfredSalmelan (1897-1979) poikkeuksellisen elämäntarinan. Alfred Salmela johti suomalaista kansanopetusta vuosina1937-1964, jolloin luotiin tärkeimmät koulujärjestelmäm meperuspilarit. Näihin kuuluvat muun muassa koulutuksellinentasa-arvo sekä opetuksen korkea taso.Monet Salmelan ajamat uudistukset toteutuivat hänen elin -aikanaan, mutta esimerkiksi ammattikorkeakoulujärjestel -mä käynnistettiin vasta 30 vuotta alkuperäisen idean esit-tämisen jälkeen. Linjajakoinen peruskoulu on osoittautunuttoimivaksi järjestelmäksi, jossa oppilaat viihtyvät ja menes -tyvät. Tämäkin koulutyyppi tuli mahdolliseksi vasta perus-koululainsäädännön uudistusten myötä. Kirjassa kuvataan myös 1960 ja 1970 -lukujen koulunuu -dis tustaistelua, jossa keinot olivat kovia. Myös presidentti

Kekkosen kanta yhtenäiskoulun vastus-tajasta peruskoulun kannattajaksi tuo-daan esille. Vaikka Salmela oli ensim-mäisiä yhtenäiskoulun kannattajia, hänkritisoi voimakkaasti toteutunutta pe-ruskoulu-uudistusta. Kirjassa arvioidaanmyös sitä, kuka oli oikeassa voimak -kaas ti politisoitunees sa koulunuudis-

tuskeskustelussa. Onko peruskoulu sitten kään paras mah-dollinen koulujärjestelmä, vaikka Pisa-tulokset joidenkinmielestä sitä todistavat? Oppilaat viihtyvät suo malaisessaperuskoulussa huonosti, ja osa syrjäytyy. Olisiko ollut sit-tenkin mahdollista, että Salmelalla oli parempi koulujär-jestelmä tekeillä, mutta kiirehtimällä uudistusta poliitikotestivät toisenlaisen koulun - sen paremman -toteutumisen?

30 e


Vanhuuden monet kas-vot on toimittanut TaimiTulva, Ilkka Uusitalo jaKimmo Harra. Kirjassa kä-sitellään vanhuutta ja van-henemisen kokemuksia,ikäihmisen asemaa, ikäih-misten ja senioriopettajienhyvinvoinnin kysymyksiä,gerontologista sosiaalityö-tä palvelutaloissa ja van-hainkodeissa, vanhustenkäsityksiä elinikäisestä

oppimisesta, muistisairauksia sekä sosiokulttuuriseninnostamisen ideaa vanhustyössä. Se toteutettiinOpetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiön, Tallinnan yliopiston sosiaalityön laitoksen jaSuomen Viron-instituutin yhteistyönä. Kirjan artikke-leiden kirjoittajina ovat Raili Gothóni, Simo Koskinen,Tiina Kujala, Reet Velberg, Ilkka Uusitalo, Ülle Kase-palu, Taimi Tulva, Inge Paju, Taina Semi ja SirpaGranö. Artikkeleiden kommentoijina olivat emeri-taprofessori Marjatta Marin ja yliopettaja RailiGothóni. Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi alan oppilai-toksiin. Lisäksi sen tarkoituksena on lisätä vanhuu-den ymmärtämistä ja vanhusten arvostamista yhteis-kunnan arvokkaana voimavarana.

10 e

Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö– OKKA-säätiö on vuonna 1997 toimintan-sa aloittanut itsenäinen organisaatio, joka

nimensä mukaisesti toimii opetus-, kasvatus- jakoulutusalojen hyväksi varhaiskasvatuksesta kor-keakoulutasolle. Säätiön taustayhteisönä on am-matillisia opettajayhdistyksiä ja OAJ. OKKA-säätiöjulkaisee myös alan kirjallisuutta, josta tässä joi-takin edustavia esimerkkejä.

Ossi NaukkarinenArt of the Environmentexplores one of the mostvital areas in contempo-rary art: environmental artand adjacent fields,something that escapestraditional categorisa-tion, instead seekingnew frontiers. It pro-vides conceptual tools for making,teaching and receiving contemporary art. 12,50 e

7 e

Raija Meriläinen (toim.)Suomalaisen koulutuspolitiikan murros 1990-luvullaKirjan kantavana teemana on koulu-tuspolitiikka 1990-luvun Suomessa.Koulutuspoliittista todellisuutta tar-kastellaan sekä järjestelmän että yk-silön kautta.Vuosikirjan kirjoittajina ovat SirkkaAhonen, Jukka Rantala, Jouni Väli-

järvi, Minna Vuorio-Lehti, Janne Varjoja Raija Meriläinen.

Kristiina Huhtasen ja Soili Kes-kisen toimittaman Rehtoriuspeliäkö? -kirjan tarkoituksenaon toimia rehtorin apuna jatuoda erilaisia näkökulmiakoulun kehittämiseen. Kirja onsaanut alkunsa rehtoriksi kou-luttautuvien mielenkiintoisistapohdintatehtävistä ja tarpeistahahmottaa heille itselleen, mi-

tä kaikkea rehtorin työ voi olla.Rehtorius pelin rakentajan postina on vaativa ja ar-

votettu. Onhan rehtorius uralla etenemisen vaihtoehtoopettajille varsinkin peruskoulussa. Peli rakentuu pait-si oppilaitoksen toiminnallisena ohjauksena myös ver-kostoitumisena oman johdettavan yksikön ulkopuolel-le.

Kirjan tavoitteena on pohtia oppilaitoksen johtamistamonesta eri näkökulmasta, niin rehtorin roolin kauttakuin yhteisön kehittämisen, koulusta ulospäin tapahtu-van verkottumisen kuin laajemman koulutuspoliittisennäkökulmankin kannalta. 10 e

Tutkiva oppiminen ja pedagoginen asiantuntijuus. Tutkivan oppimisen ajatte-lutapa opetuksen ja oppimisen lähtökohtanayhdessä ryhmädynaamisen ohjauksen kans-sa rakentaa tilan pedagogisen asiantuntijuu-den kehittymiselle.Henna Heinilän, Pekka Kallin ja KaarinaRanteen toimittama kirja syntyi ammatilli-sessa opettajankoulutuksessa toteutetunopetuksen kehittämishankkeen (TOPAKKA)tuloksena. Hankkeen aikana ja kirjan toimituksen pro-sessissa elettiin todeksi jaettu ja syvenevä pedagoginenasiantuntijuus. Tutkivan oppimisen ajattelutapa muotoutuitoimivaksi ja käyttökelpoiseksi malliksi toteuttaa ammatil-lista opettajankoulutusta.Artikkelin kirjoittajat ovat ammatillisen opettajakoulutuk-sen asiantuntijoita, hankkeen toteutuksen aikana peda-gogisia opintojaan suorittaneita opiskelijoita sekä muitaopetuksen ja kasvatuksen asiantuntijoita.

8812 e


89

1. Ajankohtaista ammattikasvatuksessa /Petri Nokelainen ([email protected])

Vuoden ensimmäisessä numerossa käsitellään am-mattikasvatuksen ajankohtaisia teemoja.

2. Koulutuksen talouden näkymät; haasteetja mahdollisuudet koulutuksen tulevaksi ke-hittämiseksi / Timo Luopajärvi ja Vesa Saarikoski([email protected], [email protected])

Teemaa toivotaan käsiteltävän mm. seuraavistanäkökulmista:

• uudet resurssit - osaamisen viennin todellinenmahdollistaminen• kuka maksaa, kenen pitäisi maksaa koulutus• julkisen talouden niukkuuden kohdentaminen -juustohöylällä (kuten indeksijäädytys) vai strategi-silla/rakenteellisilla ratkaisuilla• rahoitusmallien kannustavuus, tehokkuus ja po-litiikkavastaavuus (tavoite koulutuksen tasa-arvoi-sesta saatavuudesta vs. aluepoliittiset painotuk-set)• rahoitusmallien mittarit.

3. Verkko-oppiminen ja uudet oppimisympä-ristöt / Risto Säntti ja Antti Kauppi([email protected], [email protected])

Teemanumeroon toivotaan artikkeleita, jotka käsit-televät lehden teemaa laajasti eri näkökulmistaammattikorkeakouluissa, ammatillisissa oppilaitok-sissa ja työelämässä. Verkko-oppimista, uusia op-pimisympäristöjä ja sosiaalista mediaa tarkastel-laan oppijan, opettajan, verkostojen ja oppilaitos-ten näkökulmasta. Käyttäjäkokemuksiin painottu-vat opetukselliset sekä verkkotekniikkaan suunna-tut tekstit ovat tervetulleita. Eri ikäryhmiä edusta-vien käyttäjien osaaminen, odotukset ja valmiudetovat kiinnostavia teemoja. Verkko-oppimisen taus-talla oleva ajattelutapa ja siinä tapahtuvat muutok-set ovat mahdollinen teema-alue. Teemanumeros-sa on myös tarkoitus valottaa verkko-oppimisenkehitystä historian valossa ja tunnistaa tulevan ke-hityksen nousevia suuntia ja painotuksia.

4. Työelämäosaamisen kehittäminen ja sy-ventäminen / Katariina Raij ja Outi Kallioinen([email protected], [email protected])

Teemanumeroon toivotaan kirjoituksia, jotka käsit-televät työelämäosaamisen kehittämistä ja syven-tämistä eri näkökulmista. Näitä näkökulmia avaa-vat esitetyt kysymykset. Niiden tarkoitus on innos-taa pohtimaan erilaisia mahdollisuuksia käsitellä ai-hetta ja etsimään oma erityisen kiinnostuksenkohde. Työn merkitys ja luonne sekä työssä käymi-sen käsite elävät muutosvaihetta, mikä sisältäämyös haasteen työelämän osaamisvaatimusten en-nakoinnista.

Miten hyvin koulutus kykenee vastaamaan haas-teisiin ja mitä ovat pedagogiset ratkaisut, joillakoulutus ja työelämän odotukset saadaan kohtaa-maan? Miten työelämässä uudistetaan omaa osaa-mista muutosten edessä tai päivitetään osaaminenvastaamaan uudistuksia? Miten työelämässä han-kittua osaamista voidaan arvioida ja miten se tun-nistetaan ja tunnustetaan? Miten työelämässä kan-nustetaan oman osaamisen kehittämiseen ja sy-ventämiseen?

Korkeakouluissa pohditaan koulutusvastuu-uu-distuksen merkitystä, mitä mahdollisuuksia seantaa ja mihin suuntaa kehittämistyötä? Mitä mah-dollisuuksia voisi toisen asteen koulutuksen ja kor-keakoulutuksen välinen työelämäläheinen yhteistyötarjota työelämäosaamisen kehittämiseksi ja sy-ventämiseksi? Mitä ovat työelämäosaamisen kan-sainvälistymishaasteet tai miten kansainvälistymi-nen heijastuu osaamisen muutoshaasteisiin? Artik-keleissa voidaan myös tarkastella työelämäosaa-misen kehittämisen ja syventämisen yhteiskunnal-lista merkitystä, sitä voidaan tarkastella työnteki-jän tai työnantajan näkökulmasta, taloudellisestanäkökulmasta, menetelmien ja työn merkityksennäkökulmasta.

Ammattikasvatuksen aikakauskirjan 2013teemanumerojen kuvaukset


90

1. Artikkeleita, katsauksia ym.Ammattikasvatuksen aikakauskirja julkaisee ammat-tikasvatuksen ja koulutuksen teoriaa ja käytäntöä kä-sitteleviä artikkeleita ja katsauksia, alan uutisia, pu-heenvuoroja, kirjallisuusarviointeja ja ammattikasva-tuksen kenttää koskevia ilmoituksia. Kirjoitukset ovatsuomeksi ja ruotsiksi.

2. AikatauluVuosittain ilmestyy neljä numeroa: maalis-, kesä-,syys- ja joulukuussa. Ensimmäistä numeroa lukuunottamatta muut ovat teemanumeroita, mutta niissä-kin voidaan julkaista muitakin kuin teemaan liittyviäkirjoituksia harkinnan mukaan.

Vuoden 2013 teemat ja toimittajat:1) Ajankohtaista ammattikasvatuksessa/Petri

Nokelainen2) Koulutuksen talouden näkymät; haasteet ja mah-

dollisuudet koulutuksen tulevaksi kehittämisek-si/Timo Luopajärvi & Vesa Saarikoski

3) Verkko-oppiminen ja uudet oppimisympäris-töt/Risto Säntti & Antti Kauppi

4) Työelämäosaamisen kehittäminen ja syventämi-nen/Katariina Raij & Outi Kallioinen

3. Aineiston toimitusKirjoitukset ja niihin liittyvät kuviot ja kuvat tulee lä-hettää 4 viikkoa ennen ilmestymiskuukaudenalkua sähköpostilla lehden vastaavalle toimittajalle.Kuviin pitää kirjoittajalla olla kirjallisesti osoitettu jul-kaisulupa. Kirjoittajan/kirjoittajien tulee ilmoittaa yh-teystietonsa (nimi, virkanimike, oppiarvo, toimipaik-ka, sähköposti, puhelin ja osoite). Kirjoittajan tuleehuolehtia artikkelinsa kielenhuollosta ja tarvittaessaluettaa se kielenhuollon asiantuntijalla. Jos artikkelinkieli on heikkoa, niin se voidaan jättää julkaisematta.

4. Kirjoitusten pituusKirjoitusten pituus on korkeintaan 30000 merkkiäeli noin 10 liuskaa, jotka on kirjoitettu 1,5-rivinvälil-lä, fonttikoolla 12 ja ilman asetuksia (kappa leettulee jakaa kahdella rivinvaihdolla). Jokaiseen artik-keliin on liitettävä suomenkielinen tiivistelmä (enin-tään 150 sanaa) ja 3-5 artikkelin sisältöä kuvaavaaavainsanaa (esim. toisen asteen ammatillinen oppi-laitos, ammatillinen kasvu, motivaatio, henkilöstö).Referee-artikkeleissa tulee lisäksi olla vastaava eng-lannin kielellä kirjoitettu tiivistelmä avainsanoineen.Muiden kuin artikkelien ja katsausten enimmäispituuson neljä liuskaa. On toivottavaa, että kirjoittajat kiin-nittävät huomiota tekstinsä luettavuuteen niin,

että se olisi laajemmaltikin koko lukijakunnan ym-märrettävissä.

5. LähdeviitteetTekstissä lähdeviitteet merkitään sulkuihin seuraa-vasti: (Ruohotie 1996, 15-21), (Nikkanen & Lyytinen1996), (Kananoja ym. 1999).Artikkelin loppuun sijoitetaan lähdeluettelo otsikon“Lähteet” alle seuraavien esimerkkien mukaisesti:

Kantola, J., Nikkanen, P., Kari, J. & Kananoja, T.1999. Through education into the world of work. UnoCygnaeus, the father of technology education. Uni-versity of Jyväskylä. Institute for Educational Re-search.

Mutka, U. 2000. Ammatillinen opettajankoulutus Jy-väskylässä - yhteistyötä ja jaettua asiantuntijuutta.Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2 (4), 23-28.

Ruohotie, P. 1996. Oppimalla osaamiseen ja menes-tykseen. Helsinki: Edita.

Välijärvi, J. 2000. Kohti avointa opettajuutta. Teok-sessa J. Välijärvi (toim.) Koulu maailmassa - maailmakoulussa. Helsinki: Opetushallitus. Opettajien perus-ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPE-PRO) selvitys 9, 157-181.

APA -tyyliToivomme, että referee-artikkeleissa noudatetaankirjoitustyylin ja lähteisiin viittaamisen osalta APA -tyy-liä, jonka on kehittänyt American Psychological As-sociation (APA 2001). Tyylin kotisivut ovat osoittees-sa: http://www.apastyle.org. Lisäksi Internet tarjoaayksityiskohtaista tietoa ja esimerkkejä APA -tyylin so-veltamisesta, esim. http://owl.english. purdue.edu/owl/resource/560/01. Ns. normaalityylin käyttö eiestä julkaisemista.APA -tyylin soveltaminen lähdeviittausten osalta onyksiselitteistä, seuraavassa on kuvattu joitakin ylei-simpiä tapauksia.

Viittaus tiedelehtiartikkeliin (periodical)Hypoteettiset dilemmat voidaan kokea liian abstrakteina, ne eivät enää liity ihmisten arki-elämän kokemuksiin (Straughan, 1975).

Straughan, R. (1975). Hypothetical moral situations. Journal of Moral Education, 4(3), 183-189.

O H J E I T A K I R J O I T T A J I L L E


Suora lainaus tiedelehtiartikkelista (sivunumeromainitaan, samoin toimitaan kuvien ja taulukoidenkanssa)

”DIT -pisteet kuvaavat latenttia muuttujaa, jokapoikkeaa verbaalisesta suorituskyvystä” (Thoma, Rest, Narváez & Derryberry, 1999, p. 325).

Thoma, S. J., Rest, J., Narváez, D., & Derry-berry, P. (1999). Does moral judgment development reduce to political attitudes or verbal ability: Evicence using the Defining Issues Test. Review of Educational Psychology, 11(4), 325-342.

Viittaus kirjassa olevaan artikkeliin (book chapter):Boekaerts, M., & Niemivirta, M. (2000). Self-regulation in learning: finding a balance between learning and ego-protective goals. In M. Boekaerts, P. R. Pintrich, & M. Zeidner (Eds.), Handbook of Self-regulation (pp. 417-450). San Diego, CA: Academic Press.

Viittaus kirjaan (book)Wellington, J. (2003). Getting published. A guide for lecturers and researchers. London:RoutledgeFalmer.

Viittaus suulliseen konferenssiesitykseen (oral pre-sentation)

Nokelainen, P., & Ruohotie, P. (2009, April). Characteristics that typify successful Finnish World Skills Competition participants. Paper presented at the meeting of the American Educational Research Association, San Diego,CA.

Viittaus Internetissä julkaistuun artikkeliin (electro-nic media)

EQ Symposium (2004). About Reuven BarOn’sinvolvement in emotional intelligence. RetrievedApril 13, 2007, from http://www.cgrowth. com/rb_biolrg.html.

APA -tyyli on myös artikkelien kirjoitustyylille omatohjeistuksensa, keskeisimpinä tutkimusaineistonja sen analyysin luotettavuuden arviointiin liittyvätkohdat. Tutkimusaineisto on kuvattava kattavasti,raportista on käytävä ilmi osallistujien ikä- ja suku-puolijakaumat, tulosten yleistettävyys populaati-oon (kvantitatiiviset menetelmät) ja osallistujienedustavuus (kvalitatiiviset menetelmät). Tutkimus-aineiston analysoinnissa käytettävät menetelmätja itse menetelmän käyttöprosessi on kuvattavaselkeästi ja valitun lähestymistavan soveltuvuus

tutkittavan ilmiön tarkasteluun on perusteltava.Keskiarvon yhteydessä on ilmoitettava keskiha-jonta ja laadullisen aineiston yhteenvedossa luok-kien frekvenssit on ilmoitettava prosenttien lisäksi. APA -tyyli kiinnittää erityistä huomiota myös tutki-musetiikkaan. Kaikkien tutkimusprosessiin merkit-tävällä tavalla osallistuneiden henkilöiden nimet onmainittava joko kirjoittajina tai tekstissä. Tutki-mukseen osallistuneiden henkilöiden anonymitee-tin suojaaminen on myös tärkeää, yksittäistä vas-taajaa ei pidä kyetä tunnistamaan raportista. Teks-tin on oltava sukupuolta, vähemmistöryhmää taikansallisuutta loukkaamatonta.

LähteetAPA 2001. Publication Manual of the AmericanPsychological Association. Viides painos. Was-hington, DC: American Psychological Association.

6. Taulukot ja kuviot Taulukot, kuviot ja kuvat numeroidaan juoksevas-ti. Niiden paikka osoitetaan tekstin lomaan sel-västi (esim. “Kuvio 1 tähän”). Taulukoiden, ku-vioiden ja kuvien tulee olla painovalmiita. Tau-lukon otsikko tulee taulukon yläpuolelle ja kuvionotsikko kuvion alapuolelle.

7. Artikkeleiden ja katsausten arviointiArvioidessaan kirjallisia tuotoksia toimituskuntakäyttää apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Kirjoi-tus lähetetään arvioitsijoille nimettömänä. Referee-kierroksen jälkeen kirjoittajalla on mahdollisuus vii-meistellä kirjoituksensa saamiansa kommenttejaavuksi käyttäen. Viimeistelty versio lähetetään säh-köpostilla takaisin toimittajalle. Jos kirjoittaja ha-luaa artikkelilleen referee-menettelyn, hänenon pyydettävä sitä kirjallisesti samalla, kunhän jättää artikkelinsa. Referee-menettelyä tar-vitseva artikkeli tulee lähettää vastaavalle toimit-tajalle 8 viikkoa ennen ilmestymiskuukaudenalkua.

8. EhdotArtikkelien ja katsausten kirjoittajille lähete-tään 5 vapaakappaletta ao. lehden numeroa.Muiden osastojen kirjoittajat saavat yhden vapaa-kappaleen. Eripainoksia ei toimiteta eikä kir-joituspalkkioita makseta. Vuosittain jaetaanVuoden artikkeli -palkinto. Artikkeli valitaan edelli-sen vuoden vuosikerrasta.


ammatti- kasvatuksen · 2017-06-06 · ulkomaille opiskelemaan, myös suo-meen. nämä perheet ovat...

Documents