invisible

alvaraalto.fi2010

E.M.Staf, Teppo Järvinen, Aimo Katajamäki, Maija Holma / AAM

ALVAR AALTO SÄÄTIÖ ALVAR AALTO MUSEO ALVAR AALTO AKATEMIA ALVAR AALTO FOUNDATION ALVAR AALTO MUSEUM ALVAR AALTO ACADEMY

Maailman laajin Alvar Aalto -esinekokoelma on talletettu Jyväskylään Alvar Aalto -museoon. Se koos-

tuu tällä hetkellä 770 huonekalusta, 200 valaisimesta ja lähes 700 lasiesineestä, kulta- ja hopeakoruista, tekstiileistä, puutaivutuk-sista ja erilaisista prototyypeistä. Vain pieni osa kokoelmasta on yleisön nähtävillä museon perusnäyttelyssä.

Alvar Aalto -säätiön tavoitteena on saada Aallon muo-toilutuotannon näyteikkuna Helsingin keskustaan. Näyttelyn pai-kaksi soveltuu säätiön mielestä parhaiten Helsingin ydinkeskus-tassa sijaitseva Aallon 1950-luvulla suunnittelema liikepalatsi ”Rautatalo”. Rakennus on tunnettu kattoikkunoin valaistusta mar-moripihastaan, piazzasta, jonne johtaa Helsingin uusimmalta kä-velykadulta italialaisvaikutteinen porrasaihe. Rautatalossa sijaitsi-vat 1960-luvulla Artekin ja Marimekon päämyymälät, joten paikka liittyy siten myös suomalaisen huippumuotoilun historiaan.

Rautataloon esille tuleva näyttely esittelee Alvar Aallon muotoilun kehityskaaren noin sadan ”makupalan” avulla. Esillepanossa tullaan hyödyntämään uusinta näyttelytekniikkaa. Myös Aallon urbanismia ja arkkitehtuuria esitellään valituilla esi-merkeillä. Rautatalon tiloihin on myös mahdollista järjestää uu-simman suomalaisen muotoilun näyttelytiloja ja design-tuottei-den myyntiä.

Alvar Aalto Muotoilukeskus (AAMU) on suunnitte-luvaiheessa ja rahoitusneuvottelut ovat meneillään. Alvar Aalto -säätiö on optimistinen ja uskoo voivansa avata näyttelyn Alvar Aallon syntymäpäivänä helmikuussa 2012 Helsingin kaupungin ollessa maailman designpääkaupunki.

Mikko Mansikka

Alvar Aallon muotoilu kokonaiskaareksi

Alvar Aalto -museon ja Mairea-säätiön julkaisema teos Inside the Villa Mairea – Art, Design and Interior Archi-

tecture palkittiin kunniakirjalla Suomen kirjataiteen komitean Vuoden kauneimmat kirjat -kilpailussa. Kilpailun voitti Turun taidemuseon julkaisema teos Amor unit deux cœurs – Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma – Henry Lönnfors miniatyr-samling, jonka graafisesta suunnittelusta vastasi Minna Luoma. Suomen kirjataiteen komitean mukaan teos Inside the Villa Mairea on kulttuurihistoriaa parhaimmillaan. Komitea toteaa kirjasta: Erinomaisen hallittu taitto kuljettaa lukijaa Villa Mai-rean tiloissa katselemassa taidetta, esineitä ja arkkitehtuuria. Matkalla astutaan kauneuden ajattomaan maailmaan. Teok-sen taiton rytmi taitavine kuvavalintoineen luo myös lämpi-

alvar aalto museum and mairea foundation

edited by Kirsi Gullichsen and ulla Kinnunen

INSIDE thE VILLA MAIREAArt, Design and Interior Architecture

män ja intiimin kodin tunnun, mutta ei hetkeksikään päästä meitä tirkistelijän rooliin. Typografia on hallittua ja painatus on korkealaatuinen. Kirjataiteen komitea on valinnut Vuoden kauneimmat kirjat vuodesta 1947 lähtien. Arvostelussa kiinnitetään huomiota typo-grafiaan, materiaaleihin, tekniseen toteutukseen ja taiton luo-maan kokonaisvaikutelmaan. Inside the Villa Mairea -teos sai kunniakirjan ”Kirjojen taiteellisen suunnittelun ja teknisen toteu-tuksen sekä ulkoasun arvostelussa”. Teoksen graafisen ilmeen toteuttivat Kirsi Gullichsen, Susanna Raunio ja Teppo Järvinen.

Englanninkielistä kirjaa voi ostaa kirjakaupoista ja Alvar Aalto -museon verkkokaupasta osoitteesta http://shop.alvaraalto.fi/

Ulla Kinnunen

Inside the Villa Mairea valittiin vuoden 2009 kauneimpien kirjojen joukkoon

Muuramen kirkko 5Kotina Villa Kokkonen 3 Designseminaari 4 Aukioloajat 8Uuden Suomen rakentajat 2

http://shop.alvaraalto.fi/ ul la.kinnunen@alvaraalto.f i

Lue lisää aiheesta sivulta 8

Tässä numerossa

ARX Arkkitehdit Oy / 3D Render Oy

alvaraalto. fi 20102

Valaistustyö Viljo Hirvosen -kokoelma Alvar Aalto -museolle

Helsinkiläinen metalliseppämestari-sähköteknikko Viljo Hirvonen (1916–75) perusti vuoden 1952 lopulla

valaisinten ja muiden metalliesineiden valmistamiseen erikoistuneen yrityksen, Valaistustyön. Taitavaa metallin käsittelijää ja sen työstämisestä kiinnostunutta miestä kiehtoivat yhtä lailla suunnittelutyö kuin itse valaisimien valmistus. Viljo Hirvonen toimi läheisessä yhteistyössä toiminimen perustamisesta alkaen arkkitehti Alvar Aallon kanssa. Metsälän Tinasepäntiellä sijainneesta tehtaasta tuli Aallon suunnittelemien valaisinten hovivalmistamo. Lisäksi siellä valmistettiin muuta Aalto-muotoilua: ovenkahvoja ja -vetimiä, huonekalujen jalkoja sekä koruja. Hirvosen ja Aallon yhteistyö oli saumatonta ja kesti Hirvosen kuolemaan saakka. Hänellä oli asiakkainaan myös muita suunnittelijoita. Valaistustyön toiminta hiipui pian Hirvosen kuoleman jälkeen. Tehtaan jäämistö pakattiin laatikoihin ja varastoitiin – ja unohdettiin. Asia tuli ajankohtaiseksi vasta Hirvosen lesken Toini Hirvosen kuoltua vuonna 2008. Perheen tytär Helena Ruokojärvi päätti tuolloin sijoittaa Valaistustyön jäämistön Alvar Aalto -museoon Jyväskylään. Tehtaan jäämistöstä muodostettiin vuonna 2009 Valaistustyö Viljo Hirvosen kokoelma. Se käsittää näytteitä varmaankin lähes kaikesta, mitä tehtaassa oli tarvittu, valmisteilla tai valmistettu. Mukana on erilaisia materiaaleja, työkaluja, valaisinten osia, puolivalmiita valaisimia ja prototyyppejä, vetimiä, huonekalujen jalkoja sekä Artekin myyntivalikoimiin kuuluneita pienesineitä tai niiden osia. Kaikkiaan kokoelmaan kuuluu yhteensä 414 esinettä tai esineryhmää. Kokoelman toisen osan muodostaa tehtaan hyvin säilynyt asiakirja-aineisto. Aalto-museon 2010 kesäkuussa avautuva näyttely ”Valovoimaa 24 h” perustuu tähän kokoelmaan.

Vuonna 2010 on kulunut 100 vuotta Viljo Revellin ja Aarne Ervin syntymästä. Juhla-

vuoden kunniaksi näiden kahden arkkitehdin töistä on toteutettu näyttelyt Didrichsenin taide-museoon ja Suomen rakennustaiteen museoon. Alvar Aallon ateljeessa, Helsingissä, avattiin 17.5. näyttely, jossa esitellään Alvar Aallon, Aarne Ervin ja Viljo Revellin yhteistyötä. Ervi työskenteli Aallon arkkitehtitoimistossa vuosina 1935–37. Samalla vuosikurssilla Ervin kanssa arkkitehdiksi opiskellut Revell työsken-teli myös Aallon toimistossa vuosina 1936–37. Vuoden 1936 aikana toimisto muutti Riihitielle valmistuneeseen Aallon koti- ja ateljeeraken-nukseen. Siellä suunniteltiin mm. Pariisin maa-ilmannäyttelyn Suomen paviljonkia, johon mo-lemmat arkkitehdit osallistuivat. Jatkosodan aikana sekä Ervi että Revell kut-suttiin rintamalta Aallon toimesta töihin Suomen arkkitehtiliiton perustamaan jälleenrakennus-toimistoon. Vuoden 1942 alussa perustettiin standardisoimislaitos ja vielä tänäänkin arkki-

Aalto, Ervi ja Revell

kaarina.mikonranta@alvaraalto.f i

tehtisuunnittelun apuna käytettävä RT-kortiston järjestelmällinen kehitystyö alkoi. Yhteydet säilyivät arkkitehtien välillä myös sodan jälkeen. Nuoremmat kollegat saattoivat kysyä Aallon mielipidettä johonkin projektiin kirjeitse. Ammattikunnan muodostama piiri oli sikäli pieni, että arkkitehdit osallistuivat samoi-hin kilpailuihin suunnittelijan tai tuomarin roo-lissa. Alvar Aalto -museon dokumenttiaineistoon perustuvassa näyttelyssä esitellään näiden kolmen arkkitehdin yhteistä ammatillista toi-mintaa, joka alkoi Aallon toimistosta 1930-lu-vulla ja jatkui toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennustoimiston ja standardisointilai-toksen yhteydessä. Kaikki kolme olivat myös Suomen rakennustaiteen museon perustajajäse-niä. Näyttely koostuu piirustuksista, valokuvista sekä aikalaisdokumenteista. Sen ovat koonneet Mia Hipeli, Arne Hästesko ja Tomi Summanen.Näyttely on avoinna Alvar Aalto -ateljeessa vuoden 2010 syksyyn asti.

Tomi Summanen

tomi.summanen@alvaraalto.f i

Valovoimaa 24 h Näyttely Alvar Aalto -museossa 2.6.2010 – 2.1.2011

Näyttely Valaistustyön omistajan, metalliseppämestari Viljo Hirvo-sen ja arkkitehti Alvar Aallon yhteistyöstä vuosina 1953–75.

Alvar Aalto esittää näkemyksensä yhteistyöstään Viljo Hir-vosen kanssa mm. seuraavaan tapaan: ”…nämä metalliin

perustuvat tehtävät on tehty niin, että alkulähde on ollut minun luonnokseni ja sen jälkeen lukemattomien kokeilujen kautta on syntynyt vuorovaikutus, joka vie toivottuun tulokseen. Tässä suhteessa johtaja Hirvosen taito, harrastus ja uhrautuvaisuus ovat olleet suuriarvoisia vaikuttaen positiivisesti tuloksien laa-tuun ja niiden yleiseen tasoon”. Näyttelyn perusrungon muodostavat valaisinmallit, jotka Aalto suunnitteli ja Hirvonen toteutti yli kahdenkymmenen vuoden yhteistyön aikana: Mehiläispesät, Kultakellot, Juolukat, Ylioppilaat, Nutturat, Käsikranaatit, Lentävät lautaset ja muut valaisinmallit. Valmistusprosessien esittelyllä katsojat johdatel-laan valaisintuotannon mielenkiintoiseen maailmaan. Lisäksi esitellään Viljo Hirvonen, hänen omaa tuotantoaan sekä hänen omistamansa yritys Valaistustyö Ky. Tehtaassa val-mistettiin Artekin myyntivalikoimaan myös monenlaisia piene-sineitä: kukkien kastelukannuja, kahvipannuja, sokerikkoja, kermakoita, kynttilänjalkoja, lyhtyjä, peilejä, harjoja jne. Niitä suunnittelivat mm. Maija Heikinheimo, Hellevi Ojanen ja itse metalliseppämestari. Nämä lähes unohdetut esineet ovat yleisön nähtävillä Alvar Aalto -museon näyttelyssä. Molemmat mestarit – Aalto ja Hirvonen – suunnittelivat myös koruja. Näyttelyssä näitä kahta varsin erilaista ”korutaiteilijaa” voi vertailla keskenään. ”Valovoimaa 24 h” -näyttelyn käsikirjoituksesta vastaa Alvar Aalto -museon henkilökunta ja näyttelysuunnittelusta muotoilija Jonas Hakaniemi. Näyttelyesineet ovat Aalto-museon kokoelmista sekä lainoja yksityishenkilöiltä. Näyttelyaineistosta kootaan kirja, joka ilmestyy vuonna 2011.

Kaarina Mikonranta

– uuden Suomen rakentajat

E.M.Staf

Alvar Aallon perikunta

Viljo Revell, Alvar Aalto ja Aarne Ervi

Arkkitehdit olivat aktiivisesti mukana jälleenrakennustyössä sodan jälkeen

NÄYTTELYT

AAM

2010

2010 alvaraalto. fi2010 3

TALo kuusIEN kATVEEssA Kotina Villa Kokkonen

katari ina.pakoma@alvaraalto.f i

Keväisessä keskustelutuokiossa säveltäjä Joonas Kokkosen (1921–96) leski Anita Kokkonen (s. 1929) muisteli asuinvuosiaan Villa Kokkosessa. Hän avioitui Kokkosen kanssa vuonna 1980 ja muutti saman tien Järvenpään Tuulimyllyntielle. Talon oli suunnitellut Alvar Aalto ystävälleen Joonas Kokkoselle vuosina 1967–69. Joonas Kokkosen kuoleman jälkeen rakennus siirtyi Järvenpään kaupungin omistukseen. Anita Kokkonen ehti asua Villa Kokkosessa 16 vuotta.

Rakennus sijaitsee keskellä tummanpuhuvaa puustoa ja on katujulkisivultaan melko suljettu ja eleetön. Millainen oli

ensivaikutelma Villa Kokkosesta vuonna 1980? ”Totta kai raken-nus teki suuren vaikutuksen – sekä ulko- että sisätiloiltaan. Ka-dulle päin suljettu fasadi vaikuttaa ehkä hieman luotaantyön-tävältä, mutta makuuhuoneet olivat kesäisin varjoisia ja miel-lyttävästi suojassa auringon paahteelta. Nimitimmekin toista makuuhuoneista ”luolaksi”. Muuten talon sisätilat lepäsivät va-lossa. Se oli aivan ihanaa”, kertoo Anita Kokkonen.

Työrauhaa säveltäjälle

Interiöörin dominoivin huonetila on suuri ja korkea työhuone. Aalto piirsi suunnitteluvaiheessa taloon 70 m2 enemmän tilaa kuin tilaaja oli alun perin ajatellut ja nämä neliöt tulivat juuri Joonas Kokkosen työhuoneeseen. Lyijyeristetty liukuovi erottaa sen muista tiloista. Itse sävellystyö oli kovin hiljaista puuhaa, vain pianon sointuja kuului silloin tällöin. Oven tarkoitus oli ennemminkin suodattaa perheen aiheuttamat arkiset äänet ja suoda säveltäjälle työrauha. Muutoin työhuoneen seurustelu-nurkkauksessa viihtyivät sekä talon oma väki että vieraat. Olo-huone oli oikeastaan vain television katselua varten. Talo oli erittäin viihtyisä. Niin sanotussa julkisessa osassa tila ikään kuin virtaa huoneesta toiseen ja tilalliset ratkaisut – vaik-kakin katto on esimerkiksi työhuoneessa kovin korkealla – luovat intiimin, ei lainkaan pompöösin vaikutelman. ”Tilat olivat meidän tarpeisiimme käytännölliset. Mukanani muuttanut nuorin tyttäreni sai oman yksityisalueensa keittiön takana sijait-sevasta apulaisen huoneesta. Julkisempaan käyttöön suunnitel-tujen tilojen piirtäminen oli Aallon mestarillisella otteella toteu-tettu, mutta täytyy sanoa, että suunnitteluvaiheessa työhuonee-seen tuhlatut ylimääräiset neliöt lienee nipsaistu keittiöstä. Se on pieni ja yllättävän epäkäytännöllinen. Luulenpa, että piirtäjä on ollut Aallon miespuolinen assistentti… Ja jos vielä saan kritisoi-da, niin räystäslistattomat ikkunat tarvitsivat kyllä aikalailla jat-kuvaa puhdistamista”, Anita Kokkonen huomauttaa.

Selkeää, askeettista sisustusta

Miten kalustus ja käytetyt materiaalit istuivat Villa Kokkosen arkkitehtuuriin ja talon tunnelmaan? ”Muuttaessani sisustus oli melko askeettinen. Toki siellä oli selkeitä ja kauniita Artekin

huonekaluja, mutta väritys vain mustaa ja valkoista. Mutta sitä oli helppo varioida tekstiilein ja taideteoksin. Muistaakseni pohjan sisustukselle oli luonut sisustusarkkitehti Aallon toimistosta. Kalustusta täydennettiin pikkuhiljaa vuosien varrella. Joonaksen lempituoli oli Artekin suuri ”laiskanlinna” (tuotenro B 506, toim. huom.), joka kesti yllättävän hyvin jatkuvaa käyttöä. Itse viihdyin parhaiten työhuoneen sohvan nurkassa”, Anita Kokkonen muistelee.

Anita Kokkosta haastatteli Alvar Aalto -museon tutkija Katariina Pakoma

tainen, ja se teki minuun vaikutuksen myös yllättävän rikkaalla linnustollaan. Syötimme usein talvisin pikkulintuja. Siemenet tosin houkuttelivat usein paikalle myös kulmakunnan kaikki fa-saanit. Saunalle vievä, villiviiniköynnöksin katettu pergola oli myös ainaisen ihastelun aihe, ja koristeellinen näky myös talvel-la”, kuvailee Anita Kokkonen. Oliko betonivalettu, vapaamuotoinen uima-allas tuolloin ah-kerassa käytössä? ”Uima-altaassa oli kesäisin vettä, mutta muuten sen funktio oli lähinnä esteettinen. Vesi pysyi lämmittä-mättömässä altaassa koko kesän kylmänä, enkä itse tainnut rohjeta uida siinä kertaakaan. Tyttäreni ystävineen uiskenteli siellä kyllä ahkerasti. Ja kaksi koiraamme kellahti kerran tyh-jään altaaseen painiskeltuaan sen laitamilla”. Villa Kokkosessa on Suomessa paljon parjattu tasakatto. Min-kälaisia olivat kokemukset sen suhteen? ”Katto ei tuottanut ai-nakaan oman asumiseni aikana mitään ongelmia. Rakennuk-sen kunnosta ja kaikenlaisista huoltotoimenpiteistä huolehti jär-venpääläinen rakennusmestari Paavo Koivuniemi, Joonaksen lapsuudenystävä. Hän oli meille korvaamattomana apuna ja mukana myös talon rakennusvaiheessa. Asianmukaiset huolto-työt tehtiin tietenkin tarvittaessa. Saunan hurmaava, päivän-kakkaroita kasvanut turvekatto jouduttiin valitettavasti muutta-maan, koska tuolloin ei oikein löytynyt osaajaa sen uusimiseen. Joonaksen kysyttyä urakkaa Lemminkäinen Oy:ltä, vastaus oli lakoninen: ”Emme me ole mikään puutarhayritys”. Kun tekijää ei tuntunut löytyvän muualtakaan, turvekaton uusiminen jäi sitten siihen.” Tänään Villa Kokkonen on kansainvälinen nähtävyys ja kult-tuurinmatkailukohde, jota isännöivät laulaja Antti A. Pesonen ja pianisti Elina Viitaila. Olisiko entisellä asukkaalla vielä terveisiä talosta ja sen toiminnoista vastaavalle yrittäjäpariskunnalle? ”En-siksikin haluan sanoa, että olen todella onnellinen, että talosta pitävät huolta klassisen musiikin ammattilaiset. He kohtelevat varmasti ymmärtämyksellä sekä talon arkkitehtonista että mu-siikillista perintöä. Jo aikanamme taloa kävi ihastelemassa joukko sekä Aallosta että Kokkosesta kiinnostuneita ihmisiä. Nämä, enimmäkseen ulkomailta saapuneet opiskelijat, päästim-me useimmiten aidan sisäpuolelle ihastelemaan rakennusta, joskus sisälle asti. Toivottavasti aiheesta innostuneita vierailee talossa myös jatkossa. Ja talon käyttö pienimuotoisena konsert-tipaikkana on oikein kannatettavaa”, Anita Kokkonen toteaa

Joonas ja Anita Kokkonen työhuoneen seurustelunurkkauksessa 1980-luvulla.

Matti Hirvonen

Arkkitehtuuria pehmensivät mm. vaaleanharmaa travertiini-lattia ja ruokasalin puurimoitetut kangasverhoillut seinät - jotka tosin olivat hieman hankalat taulujen ripustusta ajatellen. Työ-huoneen kattoon viritetty purjekangas toimi sekä akustisena ele-menttinä että suodatti sen taakse piilotetun yleisvalon. Huoneen akustiikka toimi kuin pienessä kamarimusiikkisalissa. Alun perin Joonaksen oopperan Viimeiset kiusaukset lavastukseen kuulu-neet kuvanveistäjä Manu Hartmanin komeat puuveistokset su-lautuivat interiööriin kuin ne olisi sinne suunniteltu. Talossa on kaksi avotakkaa, joiden muotokieli oli orgaani-nen. ”Traditiona oli, että jouluaattoaamuna kuusta ihailtiin aina takkatulen loisteessa. Toki takkatulta pidettiin muulloin-kin. Kaarevine muotoineen takat olivat ”kylmiltäänkin” silmää hivelevän kauniita”.

Luonto laajenee sisätiloihin

Tontti on suuri ja rakennus avautuu Aallolle tyypillisesti puutar-han puolelle. Aurinkoinen puutarhanpuoli pengertyy alas sau-nalle ja sen edustalla olevalle uima-altaalle. ”Aallon hieno kyky nivoa rakennus ja luonto yhteen ilmenevät juuri täällä sisäpi-han puolella. Isojen ikkunoiden kautta luonto aivan työntyy sisätiloihin. Ikkunoista avautui uskomattoman hieno näkymä jokaisena vuodenaikana. Puusto piirtyi maisemaan kuin japa-nilaisissa puupiirroksissa! Tontti on hyvin kuusi- ja mäntyval-

AAM AAM

www.vil lakokkonen.f i

2010alvaraalto. fi 20104

Elokuussa 2010 Jyväskylä täyttyy jälleen muotoilun

ystävistä, kun kaksipäiväinen Invis ible-designseminaari käynnistyy Jyväskylän yliopis-tossa. Osallistujia hemmotel-laan totuttuun tapaan muotoi-lun arvostetuilla, kansainväli-sillä supertähdillä. Puhujia ovat Ross Lovegrove Englannista, Naoto Fukasawa Japanista, Inga Sempé Ranskasta, Monica Förster Ruotsista ja Clemens

Weisshaar Saksasta. Saksasta saapuu myös professori Hans Maier-Aichen, Authentics-tuotebrändin perustaja. Suomea edus-tavat designseminaarisarjan 1995 käynnistänyt sisustusarkkitehti, professori Simo Heikkilä sekä Invisible-seminaarin puheenjoh-taja, muotoilija, professori Timo Salli. Designseminaarin teemana on tänä vuonna Invisible – Nä-kymätön. Tuotesuunnittelun pitkä työprosessi – suunnitteluvai-heesta valmistukseen – välittyy harvoin kuluttajalle asti. Suun-nittelijan työ on usein näkymätöntä ja anonyymiä. Muotoiltu tuote mielletään helposti kalliiksi luksusesineeksi, vaikka suurin osa muotoilluista esineistä on suunniteltu helpottamaan jokapäi-väistä arkeamme. Myös taiteen ja luovuuden rooli jää usein nä-kymättömiin massatuotannossa. Mistä syntyi ajatus Invisible – Näkymätön -teemasta? ”Elämme eräänlaisessa murrosvaiheessa. Vaatimus ekologiasta on itsestäänselvyys ja meidän suunnitteli-joiden pitää ottaa se vastuu, jonka pystymme kantamaan am-mattimme puolesta. Mutta on tietenkin selvää, että suunnittelija yksin ei pysty ratkaisemaan tuote- ja ympäristösuunnittelun kaikkia ongelmia, vaan tarvitsemme myös teollisuuden ja val-

mistajien tukea. Sustainability – kestävä kehitys, on jo varsin kulunut sanana, joten ajatuksena oli löytää uusi käsite, joka veisi hieman syvemmälle tuoteajatteluun. Päädyimme käsittee-seen Invisible – Näkymätön”, Timo Salli kertoo. Seminaarin puhujat ovat etabloituneita kansainvälisiä muotoilijoita ja alan vaikuttajia. Sattumalta he myös edustavat kolmea eri ikäryhmää. Hans Maier-Aichen käsittee aihealuetta hyvinkin filosofisesti, samalla hän on maineikkaan Authentics-tuotebrändin perustaja. Kotimaista vahvaa ajattelua ja muotoilukokemusta edustaa Simo Heikkilä. Heitä nuoremmat Naoto Fukasawa ja Ross Lovegrove puolestaan tekevät vahvaa muotoilijan uraa, molemmat varsin näkyvästi. ”Ross Lovegrove hallitsee julkisuutta jopa sankarillisesti. Mujin taiteellisena johtajana Fukasawa on toisaalta kajfranckmaisesti anonyymin tuotesuunnittelun tekijä, silti kaikki tuntevat Fukasawan. Naismuotoilijat, Monica Förster ja Inga Sempé, toimivat perinteisemmin, suunnitellen laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Sitä kautta on helpompi lähestyä tuoteoriginaaliajatusta. Joukon nuorin, saksalainen Clemens Weisshaar puolestaan pyrkii murtamaan totuttuja toimintaprosesseja ja liikkuu suunnittelutyössään suvereenisti bittiverkoissa”, Timo Salli kuvailee.

Muotoilijan monet roolit

Seminaarin puheenjohtaja, muotoilua Aalto-yliopistoon kuuluvassa Taideteollisessa korkeakoulussa opettava Timo Salli on itsekin tunnetusti monialainen muotoilun vaikuttaja. Snowcrash-ryhmän myötä hän nousi muotoilijana kansainväliseen julkisuuteen 1990-luvun lopulla, sen lisäksi hän on saanut huomiota osakseen mm. näyttely- ja tapahtumakuraattorina. Tuorein hanke on Milanon huonekalumessuilla huhtikuussa yhdessä muotoilija Mikko Paakkasen kanssa julkistettu Lovesick-Project, jonka idea syntyi hiljattain lentokonematkalla New Yorkiin. ”Minulla sattui olemaan nimettömässä sormessa laastari, ja aloimme Mikon kanssa kehittelemään siitä ajankuluksemme projektia. Sydänsuruja tai uusia intohimoja kun on jatkuvasti syntymässä, niin eikös rakkausteeman ympärille voisi synnyttää myös kokonaisen esinemalliston. Lähdimme sormus-laastari-

aila.kolehmainen@alvaraalto.f i

Tuoteidentiteettiä etsimässäInvisible-designseminaari 21.–22.8.2010 Jyväskylässä

Mari-Jatta Rissanen on aloittanut vuoden 2010 alussa työnsä Alvar

Aalto -museon museolehtorina. Koulutuk-seltaan hän on kuvataideopettaja (TaM), taidekasvattaja (FM) ja keramiikka-alan ar-tesaani. Hän on toiminut aiemmin Mikke-lin ammattikorkeakoulussa kulttuurituo-tannon koulutusohjelmassa tuntiopettaja-na ja lehtorina vuosina 2001–2009. ”Jo opiskelujen aikana kiinnostuin ku-vataiteesta, jossa tila tai tilanne – ajalli-nen ja moniaistinen kokemus ovat vah-vasti läsnä. Näkökulmani arkkitehtuuriin lähtee tila- ja installaatiotaiteen sekä ym-päristö- ja yhteisötaiteen kautta. Taideteol-lisen korkeakoulun lopputyössäni keski-tyin varhaisten paikkakokemusten ja -muistojen tutkimiseen. Arkkitehtuurissa minua kiinnostaa erityisesti tilakokemus ja tilan muuttuminen merkitysten ja tari-noiden kyllästämäksi Paikaksi”, Mari-Jatta Rissanen kertoo.

Paikan kokeminen on henkilökohtaista

Mari-Jatta Rissanen haluaa tuoda arkkiteh-tuuri- ja muotoilukasvatuksen yhä laajem-man yleisön ulottuville. Hän toteaa, että Alvar Aalto -museossa on tehty vuosien varrella hienoa työtä eri-ikäisten tilan tar-kastelijoiden ja kokijoiden kanssa. ”Se vel-voittaa meitä myös jatkossa. Arkkitehtuu-

rikasvatuksen ja siihen liittyvän yleisötyön tulisi tavoittaa kaikki ikäryhmät aina päi-väkotilapsista ikäihmisiin.” Työpajatoiminta ja näyttelyopastus ovat osa laajempaa kokonaisuutta. Jokai-nen tuo museovierailuun mukanaan oma-kohtaiset kokemuksensa. Vierailun jäl-keen aihetta jatkotyöstetään koulussa, päi-väkodissa tai palvelutalossa. Näin syntyy pysyviä muistijälkiä, opitaan ja omaksu-taan uutta. ”Omakohtaisen kokemuksen ja tarinan varaan on hedelmällistä rakentaa arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen yleisempää peruskäsitteistöä. Alvar Aallon tuotantoa lähestytään teemoittain ja tutki-en: millaisia tilakokemuksia ja tilanteita ne tarjoavat kokijalleen?” Mari-Jatta Rissa-nen pohtii. ”Tilasta tulee paikka, kun liitämme siihen merkityksiä. Henkilökohtainen ja moniaistinen paikkakokemus sekä ympä-ristösuhteesta tietoiseksi tuleminen ovat arkkitehtuurikasvatuksen A ja O.” Museo-pedagogiikan verkkosivuilla käynnistyy syksyllä 2010 keskustelufoorumi arkkiteh-tuuri- ja muotoilukasvatuksen teemoista ja ilmiöistä. ”Toivotan kaikki tervetulleiksi mukaan keskustelemaan – rakentamaan ja tekemään näkyväksi yhteistä tilaa!” toteaa tuore museolehtori Mari-Jatta Rissa-nen.

Mirkka Vidgrén

AJANKOHTAISTA ALVAR AALTO -MUSEOSSA

Uusi museolehtori Mari-Jatta Rissanen

mari- jatta.r issanen@alvaraalto.f i

http://www.alvaraalto.f i/museo/arkkitehtuurikasvatus.htm

mirkka.vidgren@alvaraalto.f i

i n v i s i b l e6th international alvar aalto design seminarau g u st 2 1 – 2 2 , 2 0 1 0 , j y vä s k y l ä , f i n l a n d

or igin of product identity

Timo Salli • Ross Lovegrove • Monica FörsterNaoto Fukasawa • Simo Heikkilä • Inga Sempé

Clemens Weisshaar • Hans Maier-Aicheninvisible

www.alvaraalto.fi/designseminar/2010

Olli-Pekka Orpo

teemasta suunnittelemaan koruja, ja kutsuimme mukaan Kokoro&Moin graafikot Teemu Suvialan ja Antti Hinkulan. Ja koska koruja on niin vaikea myydä, kehittimme mukaan shop-in-shop-konseptin – lasisessa ”lääkekaapissa” on esillä koruja kauniissa laastarinomaisissa paketeissa”, Salli paljastaa. Love-sick Project jatkaa kesän alussa Berliiniin, jossa se on esillä suo-malaisen galleristin Kari Kenetin Kippis-kaupassa. Vapaa-aikanaan Timo Salli puolestaan rentoutuu Suomenlin-nan telakalla, jossa hän kunnostaa itselleen vanhasta laivasta yhdistettyä, galleria-, baari- ja työhuonetilaa. ”Totta kai vanha laiva on minulle ihannekuva, sillä arvostan käsityötä ja laatua, johon on käytetty hirvittävä määrä miestunteja. Jatkossa laivas-ta ehkä kehkeytyy pieni tuotantolaitos, jossa kaikki olisi läpinä-kyvää – suunnittelusta aina tuotteiden myyntiin.” Professori, muotoilija Timo Salli Invisible-designseminaarin puheenjohtaja kiteyttää: ”Aitous ja puhtaus ovat osa tuotteen luotettavuutta. Nuori kuluttaja, joka liikkuu sulavasti netissä, tarkistaa nopeasti kaikkien ideoiden taustat ja tarinat, joten mitään peitetarinoita ei kannata luoda tuotteiden ympärille. Toivoisin, että Invisiblen kaltaiset seminaarit kiinnostaisivat yhä nuorempaa kriittistä yleisöä.”

Aila Kolehmainen

AJANkoHTAIsTA

Timo Salli

alvaraalto. fi2010 5

katari ina.pakoma@alvaraalto.f i

AJANkoHTAIsTA

Hankesuunnitelman toimenpiteitä

Ulkopuoliset työt:– vesikatto, julkisivujen kalkkipinnoite ja tarpeelliset

pellitykset uusitaan– myöhemmin lisätty savupiippu poistetaan– pääsisäänkäynnistä tehdään liikuntarajoitteisille

esteetön (kohottamalla portaikon kohdalla maanpin-taa tai invaluiskalla)

– ”ruusutarha” ja sitä ympäröivä sakaramuuri palaute-taan (kuva yläpuolella)

Työt sisätiloissa:– kattorakenteet kunnostetaan ja alkuperäiset

paneelipinnat palautetaan– sisätilojen alkuperäinen värimaailma palautetaan– alkuperäinen neliönmuotoinen alttarikaide palaute-

taan– olemassa olevat, uudistetut kirkonpenkit säilyvät,

mutta niiden päädyt uusitaan alkuperäiseen tyyliin sopiviksi. Penkkien antrasiitinharmaa väri palaute-taan

– seurakuntasalin kirkkosaliin yhdistävät ovet vaihdetaan alkuperäisten kaltaisiin

– kirkkosalin riippuvalaisimiksi valitaan alkuperäisten PH-valaisimien uustuotannossa olevat mallit

AAM

Aallon dramaattinen tapa käyttää luonnonvaloa näkyi jo luonnosvaiheessa.

Arkadikaariston kannatteleman loggian esikuvana on pidetty italialaisen renessanssimaalarin Fra Angelicon maalausta Marian Ilmestys (n.1430). Maalaus kuvitti Aallon artikkelia, jossa hän kuvailee rakennuksen sisä- ja ulkotilojen välistä yhteyttä. (Porraskiveltä arkihuoneeseen, Aitta 1926.)

Muotojen harrasta puhtautta Aallon Muuramen kirkko

Muuramen seurakunta on aloittanut hankesuunnittelun Alvar Aallon nuoruudentyön, Muuramen kirkon (1926–29) ajan saatossa muutettujen tilojen ennallistamiseksi pääosin alkuperäiseen asuunsa.

Nuori Alvar Aalto perusti ensimmäisen arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään. 1920-luvulla häntä työllistivät lukuisat keski-

suomalaiset seurakunnat. Useimmat toimeksiannoista olivat ole-massa olevien kirkkojen korjausprojekteja ja painottuivat yleen-sä sisätilojen muutoksiin sekä kirkollisen esineistön suunnitte-luun. Muutostöiden lisäksi Aalto laati myös uusien kirkkojen suunnitelmia, joista tuolloin ainoana toteutui Muuramen seura-kunnalle 1926–29 suunniteltu kirkko. Aalto sai toimeksiannon ilman arkkitehtikilpailua – köyhällä seurakunnalla kun ei ollut varaa sellaista järjestää. Paikallistuntemus ja henkilökohtaiset suhteet lienevät olleet syy arkkitehdin valintaan. Kolme vuotta kestänyt suunnittelu- ja rakennusvaihe sijoittuu erittäin mielen-kiintoiseen siirtymävaiheeseen Aallon arkkitehtuurissa. Italia-laisvaikutteinen, klassisistinen kirkkorakennus sai suunnittelun edetessä kansainvälisen modernismin ja funktionalismin muka-naan tuomia piirteitä.

matkalta. Muuramelaisen maalaiskirkon esikuvat ovat löydettä-vissä toscanalaisten pikkukaupunkien anonyymistä kansanark-kitehtuurista, ”architettura minoresta”. Suurin osa rakennuksen alun perin hillityistä koristeaiheista karsiutui suunnittelutyön edetessä. Klassiset koristeaiheet kor-vattiin sileillä seinäpinnoilla ja alkuperäisessä suunnitelmassa kohokuvin koristeltu, triumfikaaren kehystämä sisäänkäynti pel-kistyi funktionaalisen suorakulmaiseksi. Myös kellotornin koris-teaiheet minimoitiin, jäljelle jäi vain yksinkertainen kanneluuri-friisi. Tornin huipulle sijoitetun taotun enkelihahmon Aalto kor-vasi seurakunnan toiveiden mukaan sakraalirakennuksen tunnusmerkillä, ristillä. Mittasuhteiltaan harmonisen kirkon sisätilat Aalto suunnitteli jumalanpalvelustoimintojen mukaan. Funktionalismiin kirkossa viittaa erityisesti tapa, jolla eri käyttötarkoituksia palvelevat raken-nuksen osat on eriytetty omiksi kappaleikseen. Väliovet avaamal-la seurakuntasali on yhdistettävissä suoraan kirkkosaliin. Tunnel-maa koristeettomaan kirkkoon Aalto loi mm. valaistuksella. Kirk-kosalin alttarille lankeaa voimakas sivuvalo, jonka lähde, kuoriosan korkea ja kapea ikkuna on kirkkokansalta näkymättömissä. Aallon dramatiikan taju näkyy myös sisätilojen väriskaalassa. Yönmustak-si maalatun tynnyriholvatun katon, tumman lautalattian sekä ant-rasiitinharmaiden penkkirivistöjen kontrastiksi seinäpinnat oli maalattu valkoisiksi. Penkkien päihin Aalto suunnitteli messinkiset kynttilänjalat. Kynttilät sytytettyinä matka alttarille muistutti soih-tukäytävää. Alttaritaulun sai Aallon suosituksesta maalattavakseen taiteilija William Lönnberg (1887–1949).

Kirkon korjausprojektissa on mukana asiantuntijatahona myös Alvar Aalto -museon rakennusperintöyksikön arkkitehti Tuula Pöyhiä. Taidehistorian opiskelija Päivi Ollikainen kokoaa opinnäytetyönään kirkon rakennushistoriaselvityksen. Jos suun-nitelmat etenevät aiotussa aikataulussa, peruskorjaus alkaa ensi vuoden puolella.

Katariina Pakoma

Lähdeaineistona on käytetty arkkitehti Jussi Kantosen haastattelua sekä Anne Pihlajaniemen ja Taru Valkaman kirkkoa käsitteleviä opinnäytetöitä.

Valkoinen kirkko kylämaisemassa

Uuden kirkon rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1928 ja se vihittiin käyttöön kesäkuussa 1929. Muuramen kylämaisemassa, kahden järven välisellä harjanteella kohoava valkoiseksi rapattu kirkko on pohjois-eteläsuuntaan sijoitettu yksilaivainen pitkä-kirkko. Rakennuksen itäsivulla nousee korkea, campanile-tyyli-nen kellotorni. Länsipuolella on runkohuoneeseen nähden poi-kittain sijoitettu seurakuntasali, jonka suuren ruutuikkunan kautta avautuu näkymä kirkkoa ympäröivään koivikkoon. Kirk-kosalin ikkunat erottuvat sileistä seinäpinnoista kapeina pysty-nauhoina. Poikkirungon alaosa avautuu pieneksi pylväshalliksi, arkadikaariston kehystämäksi loggiaksi. Kirkon puutarha oli alun perin rajattu sakaramuurilla ”ruusutarhaksi”. Muuri on sit-temmin purettu. Alvar Aalto kirjoitti pyrkivänsä kirkkosuunnittelussaan ”muodon puhtauteen ja hartauteen” ja toivoi, että koristeeton ja pelkistetty kirkko tulisi tyydyttämään ”vakavan kansan vaka-via pyrkimyksiä totuuden etsinnässä”. Nämä ajatukset osuivat yhteen vähävaraisen seurakunnan toiveiden kanssa. Pyrkimyk-senä oli saada kaunis, mutta toteutukseltaan edullinen kirkko-rakennus. Kirkon klassinen, hillityn pelkistetty hahmo on Aallon ”tuliainen” paria vuotta aiemmin Italiaan suuntautuneelta hää-

Suunnittelutyön loppuvaiheessa Aalto muokkasi hahmoltaan klassisistista kirkkoa ajan moderneilla innovaatioilla. Keski-Eu-roopasta peräisin olevia rationaalisia ratkaisuja olivat tanskalai-sen arkkitehdin Poul Henningsenin ns. PH-valaisimet ja ikku-noiden hollantilaiset teräspuitteet. Sakastin ja alttarin lattiapinnat oli päällystetty saksalaisen posliinitehtaan tummanruskein klink-kerilaatoin. Ajan hengen mukaisesti näiden eurooppalaisten standardituotteiden katsottiin soveltuvan yhtälailla profaani- kuin sakraalitiloihin. Aalto käyttikin niitä useissa tuon ajan ra-kennuksissaan. Sakastin uniikit huonekalut enteilivät jo Aallon tulevaa uraa huonekalusuunnittelijana. Nuori Aalto käytti Muuramen kirkossa jo samoja muotorat-kaisuja, jotka ovat leimaa-antavia hänen myöhemmälle tuotan-nolleen. Näitä olivat luonnonvalon taitava käyttö, avoimen ja suljetun tilan välinen harmonia sekä rakennetun tilan yhteys ympäristöön ja luontoon.

Ennallistavat suunnitelmat

Kirkon sisätilat ovat kokeneet vuosikymmenten aikana useita muutoksia. Jo pari vuotta valmistumisen jälkeen sen väritystä muutettiin vaaleammaksi seurakuntalaisten vaatimuksesta. Radi-kaaleimmat muutokset tehtiin 1970-luvun lopulla, jolloin kirkon hienostunut interiööri menetettiin mm. sisätilojen puupaneloin-nilla, uudella alttarirakennelmalla ja muutetuilla valaistusratkai-suilla. Nyt puhaltavat uudet tuulet ja seurakunta on valmis pa-lauttamaan tämän pienen maalaiskirkon mahdollisimman alku-peräiseen asuunsa. Kirkon korjaussuunnitelmasta vastaava jyväskyläläinen ark-kitehti Jussi Kantonen (Arkkitehtitoimisto ARK-Kantonen Oy) kertoi hankesuunnitelman olevan valmis tulevana syksynä. Suunnitteluun on varattu aikaa riittävästi ja apuna käytetään myös entisöinti- ja valaistusalan eksperttien asiantuntemusta. Värimääritykset tekee entisöintiyritys Ukri Oy ja yleisvalaistuk-sen suunnittelee italialainen iGuzzini, jolla on kokemusta van-hojen sakraalirakennusten valaistuksen hienovaraisesta muutta-misesta nykypäivän vaatimuksiin. Myös Kantonen on kokenut Aalto-rakennusten korjaaja – hän suunnitteli pari vuotta sitten Jyväskylän työväentalon (1924–25) sisätilojen peruskorjauksen. Hankesuunnitelma sisältää runsaasti toimenpide-ehdotuksia. Tutkittavana on mahdollisen, pienimuotoisiin tapahtumiin so-veltuvan kappelin, kryptan rakentaminen kirkon kellarikerrok-seen. Oleellista on myös huomioida kirkon tärkeä merkitys pai-kallisena matkailukohteena.

2010

2010alvaraalto. fi 20106

Euroopan rakennusperintöpäivien vuoden 2010 teema on Rakennettu maisema. Aihe tarjoaa kieh-

tovia näkökulmia maiseman historiallisiin kerrostumiin sekä ihmisen osuuteen maiseman muokkaajana. Päivien tarkoituksena on herättää ihmisiä huomaa-maan, että oma arkiympäristö on merkityksellistä ja osa yhteistä kulttuuriperintöämme. ”Maaseudun perinnemai-semat, kartanomiljööt ja kaupunkien historialliset keskus-tat ovat arvokkaita ja tunnustettuja rakennettuja ympä-ristöjä, joiden varjoon arkiset ympäristöt usein jäävät”, todetaan tapahtumaa koordinoivasta Kotiseutuliitosta. Kulttuuriympäristöt muodostuvat usean tekijän yhteis-vaikutuksesta ja kerroksellisuudesta, niissä näkyy ja tuntuu elämän monimuotoisuus Tieto ympäristön menneisyydestä rakentaa ymmärrys-tämme sen tulevaisuudesta. Jokaisella meistä on myös muistoja ja kokemuksia rakennetusta maisemasta – olipa kyse sitten omasta kotikadusta, puistomaisemasta, tai lap-suuden majanrakennusleikeistä. Kokemuksiin voi liittyä tarinoita, mielleyhtymiä, ääniä, tuoksuja ja tunnelmia. Euroopan rakennusperintöpäivien aikaan 11.–12.9.2010 Alvar Aalto -museo avaa verkkosivustollaan foorumin yhteiselle keskustelulle. Mikä on sinulle lähei-nen ympäristö ja millaisista elementeistä ja aistimuksista se koostuu? Tervetuloa jakamaan kokemuksia!

Mirkka Vidgrén

Alvar Aalto -säätiö uudistaa kevään aikana in-ternetsivujaan. Tavoitteena on lisätä sivujen

selkeyttä ja käyttäjäystävällisyyttä. Uusin tulossa oleva kokonaisuus on Muotoilun top 10 +1 -osio. Se esittelee kysytyimmät Aallon huonekalu- ja valaisinsuunnitelmat kuvien ja perus-tietojen välityksellä. Suunnitteilla olevat Aalto -koh-teiden kartat puolestaan auttavat arkkitehtuurimat-kailijoita entistä paremmin matkareittien suunnitte-lussa. Verkkosivuilla avautuu keväällä 2010 osoitteessa www.aalto-photo.com valokuvakilpailu, johon voi osallistua lähettämällä omia otoksia Alvar Aallon arkkitehtuurista tai muotoilusta. Kilpailu kannustaa katsomaan rakennettua maisemaa ja ympäröivää esinemaailmaa uusin silmin.

Mirkka Vidgrén

AJANkoHTAIsTA

Yksi harvinaisemmista rakennustyypeistä Alvar Aallon arkkitehtitoimiston työluettelossa on opistorakennus, jossa on sekä opetus- että majoitustilaa. Kun kohde vielä sijaitsee Kainuussa, voi sen sanoa olevan harvinainen helmi.

Setlementtirakennus Kainula suunniteltiin ja rakennettiin vuosien 1954–57 aikana. Kerrotaan, että toimeksianto lähti

liikkeelle Aallon ja setlementtiliikkeen johtohahmoihin kuulu-neen teologian tohtori Sigfrid Sireniuksen satunnaisesta tapaa-misesta eräällä matkalla. Kainulan kohteessa toimiston projektiarkkitehtina toimi Lina-Christina Aaltonen. Hän työskenteli Aallon toimistossa 1950-luvun alkuvuosina osallistuen mm. Insinööritalon suunnitte-luun. Säilyneestä piirustusmateriaalista ilmenee, miten tarkkaan erilaisia vaihtoehtoja tutkittiin. Pariakymmentä toistaan seuraa-vaa pohjakaaviovariaatiota vertailemalla on mahdollista eläytyä syvemmälle itse suunnitteluprosessiin. Esimerkkinä julkisivuma-teriaali vaihtui suunnittelun edetessä puusta punatiileksi.

Arkkitehtuuria intiimissä mittakaavassa

Keskeisen tilasarjan muodostavat pääsisäänkäynti ja ala-aula, porras, ylä-aula takkoineen sekä juhlasali. Asuintilat ryhmittyvät erillisen porrashuoneen ympärille. Tilat kiertyvät intiimisti ylem-pänä rinteessä olevan sisäpihan ympärille. Sen sijaan julkinen

Juhlasalia hallitsee epäsymmetrinen teräsbetonista valettu kattorakenne. Salia käytetään ahkerasti myös liikuntatilana.

tuula.poyhia@alvaraalto.f i

Alvar Aallon arkkitehtuurista on julkaistu toista sataa kirjaa, joissa päähuomion useimmiten ovat saaneet julkiset ra-

kennukset ja yksityistalot. Aallon laajasta teollisuusarkkitehtuu-rista – noin 50 kohteesta – tunnetaan Sunila ja pari muuta teh-dasaluetta, mutta esimerkiksi hänen voimalaitoksensa ovat jää-neet tutkimuksen ja muun kirjoittelun ulkopuolelle. Aallon ensimmäinen voimalaitossuunnitelma oli kesken jäänyt kilpailuehdotus ”Deux et machina” Imatralle vuodelta 1926. 1940-luvulla hän otti osaa Oulun Merikosken voimalaitok-sen suunnittelukilpailuun komealla ehdotuksella, joka ei kuiten-kaan johtanut toteutukseen. Seuraavalla vuosikymmenellä Aalto sai suunnitellakseen En-so-Gutzeitin Pamilon voimalaitoksen muuntamon (1954). Sen kattomuodossa on viitteitä Säynätsalon kunnantaloon ja Muurat-salon koetaloon. Ikkunoiden epäsymmetrinen aukotus on toinen arkkitehtoninen finessi, joka tekee karussa itäsuomalai-sessa maisemassa olevasta valkoisesta rakennuksesta pienen ympäristötaideteoksen.

puoli, pääjulkisivu Sissikujalle pohjoiseen ja pääty länteen näyt-tää kolme kerrosta korkean ja suljetumman ilmeen, mitä on py-ritty vielä korostamaan rinteeseen päin laskevalla pulpettikatol-la. Pian opiston aloitettua toimintansa käynnistettiin myös ra-kennuksen laajennushanke. Sitä luonnosteltiin aluksi Aallon toi-mistossa (1961), mutta toteutuneen, erittäin hyvin kokonaisuu-teen sovitetun lisäosan, suunnitteli lopulta arkkitehti Osmo Sill-man (1964). Kainula tekee vaikutuksen intiimin mittakaavansa ja alkupe-räisen olemuksensa ansiosta. Niin tilajako kuin materiaalitkin ovat hyvin säilyneet. Mainittakoon esimerkiksi muutamissa huo-netiloissa nähtävä välipohjavaluun integroitu alakattoverhoilu ajalle ominaisesta materiaalista, Toja-levystä. Huhtikuussa 2010 on valmistunut Euroopan aluekehitysrahaston tuella esisuunni-telma opiston korjauksesta pääsuunnittelijana arkkitehtitoimisto Sillman. Toivottavaa on, että rakennuksen henki saadaan tässä välttämättömässä korjauksessa säilymään. Kainula sijaitsee aivan Kajaanin keskustan tuntumassa (Sissi-kuja 3). Harvinaisen autenttiseen rakennukseen kannattaa tutus-tua opiston aukioloaikoina.

Tuula Pöyhiä

Perspektiivipiirros

kainula – Aallon helmi Kainuussa

Tuntematonta Aaltoa Pohjois-Karjalassa

Aallon Lieksankosken voimalaitos valmistui 1960. Tällä kertaa kyseessä oli koko voimalaitoskompleksi, jonka voimakas arkkitehtuuri leimaa Koitajoen maisemaa. Arkkitehtonisesti hal-litsevana piirteenä on koko pitkän, ruudutetun lasiseinän ulkoa peittävä betoninen brise-soleil -ratkaisu. Aalto on käyttänyt tätä Le Corbusierin välimerellistä ideaa, jonka tarkoituksena on estää suoran auringon valon ja lämpösäteilyn pääsy sisään rakennuk-seen tavalla, joka tekee voimalaitoksesta kiinnostavan arkkiteh-tonisen nähtävyyden. Aallon viimeinen voimalaitos Pankakos-kella (1960–62) on tavanomainen tekninen toteutus, jossa ark-kitehdin käden jälki näkyy tuskin muualla kuin pronssisissa ovien vetimissä. Lieksasta löytyy myös Mätäsvaaran kaivoskylä, jonka asema-kaava on Aallon käsialaa. Kylässä on säilynyt lukuisia Aallon tehdasvalmisteisia yhdenperheentaloja, joista osa on säilynyt varsin hyvin alkuperäisessä 1940-luvun asussaan.

Markku Lahti

Ajankohtaista Alvar Aalto -säätiön verkkosivuista

www.aalto-photo.com

AAM

Pirjo Mikkonen

mirkka.vidgren@alvaraalto.f imarkku.lahti@alvaraalto.f i

Rakennettua maisemaa jäljittämässä Euroopan rakennusperintöpäivät 11.–12.9.2010

alva

r aal

to ar

chit

ect

v

olum

e 20

maison louis carré 1956–63

mirkka.vidgren@alvaraalto.f i

Joko sinulla on Alvar Aalto -monografian viisi ensimmäistä osaa?

Monografiasarjaa ja yli 120 muuta Aaltoa ja arkkitehtuuria käsittelevää teosta nyt

myynnissä verkossa

www.//shop.alvaraalto.fi

Pamilo Lieksankoski

AAM

alvaraalto. fi2010 7

Viipurin Aalto-kirjasto viettää 75-vuotisjuhlia

Vuonna 1935 valmistuneen Viipurin Aalto-kirjaston restau-rointi, joka aloitettiin 1991, etenee pikkuhiljaa niukan ra-

hoituksen puitteissa. Viipurin kirjaston Suomen restaurointiyh-distys suunnittelee, ohjaa ja valvoo restaurointia sekä dokumen-toi ja raportoi työn edistymisestä. Kirjastoa vuodesta 1994 lähtien johtanut Tatjana Svetelnikova jäi 2009 lopulla eläkkeelle. Hän jatkaa edelleen kirjaston varajohtajana tehtävänään mm. kirjaston restaurointityö. Hänen toimipisteensä on entisessä vahtimestarin asunnossa, joka korjattiin restaurointityön studioksi vuosina 1997–2000. Studiossa on myös kirjaston kiinteistöjohtajan, rakennusinsinööri Elhan Ahundovin työpiste. Uutena johtajana on aloittanut kirjastossa pitkään työskennellyt Elena Rogozina. Luentosalin restaurointi valmistuu kevään aikana, niinpä ra-kennuksen 75-vuotisjuhlia voidaan viettää 13.10 2010 tässä hie-nossa tilassa. Sisääntuloaula on korjattu Viipurin kaupungin vuoden 2009 budjetin varoilla. 2010 kaupunki on varannut kir-jaston restaurointiin 1,5 miljoonaa ruplaa (n. 37 500 €), joka käytetään lukusalin restauroinnin suunnitteluun. Vuoden 2009 lokakuussa ilmestyi Rakennustieto Oy:n kus-tantamana englanninkielinen Alvar Aalto Library in Vyborg, Saving a Modern Masterpiece. Kirjaa voi ostaa Aalto-nettikau-pasta osoitteesta http://shop.alvaraalto.fi/, Rakennustiedon net-tikaupasta www.rakennustieto.fi/publishing tai mm. Akateemi-sesta kirjakaupasta.

Maija Kairamo

vyborg@alvaraalto.f i

www.alvaraalto.f i/vi ipuri

www.aaltol ibrary.ru (aalto.vbgcity.ru)

Artek –taidetta, teknologiaa ja designia jo vuodesta 1935

”Artek on uuden asumisideologian myynti ja propagandakeskus”.

Nils-Gustav Hahl, 1935

Artekin perusti vuonna 1935 neljä nuorta idealistia: Alvar ja Aino Aalto, Maire Gullichsen ja Nils-Gustav Hahl. Yrityksen liikeideana oli ”harjoittaa huonekalujen kauppaa sekä näyttelyiden avulla ja muulla tavoin edistää nykyaikaista asuntokulttuuria”. Artekin perustajat olivat modernin arkiympäristön puolestapuhujia ja monin tavoin aikaansa edellä. He uskoivat suureen, eri taidelajien synteesiin, samalla he halusivat vaikuttaa elinympäristöömme ja uudistaa kaupunkisuunnittelua, arkkitehtuuria ja muotoilua.

Tänään 75-vuotias Artek on vahvasti kansainvälisillä mark-kinoilla toimiva ja laajeneva yritys, jonka tuoreimmat toi-

mipisteet ovat avautuneet New Yorkissa ja Tukholmassa. Juhla-vuoden merkeissä on myös lanseerattu maailmanlaatuinen ta-pahtumasarja, jossa arvostetut muotoilijat ja muotoilubrändit vastaavat Artekin haasteeseen ja suunnittelevat Alvar Aallon no-jatuoliklassikolle, tuttavallisesti Tankille (nojatuolimalli 400), uuden ulkoasun. Taidekampanja DRESS THE CHAIR! lähti liik-keelle helmikuussa 2010 Tukholmasta, jossa nähtiin muotoilija

Sedia 1 -tuoli, jotka on suunniteltu tulevaisuuden käyttökalus-teiksi Aallon hengessä, käsityötaitoa ja -tekniikkaa kunnioittaen. DRESS THE CHAIR! -teemalla tuotiin näytteille tuoreen kansain-välisen yhteistyökumppanuuden hedelmiä – mm. Alvar Aallon ”Tankki” ja kolmijalkajakkara verhoiltuna italialaisen muotitalon Missonin kuoseilla. Historian lehtien havinaa, kun kaksi kan-sainvälisesti arvostettua designbrändiä kohtaa juuri Milanossa. Tankin maailmanvalloitus kun alkoi Milanon triennaalista jo vuonna 1936. Perinteestä voimaa hakeva toiminta seuraa toisaalta perusta-jiensa viitoittamaa tietä, toisaalta suuntaa näyttävät myös tulevai-suuden tekijät ja teknologiat. Tavoitteissa voi nähdä pyrkimystä kestävän suunnitteluun: luottamusta laatuun ja huippumuotoi-luun. Milanon kansainvälisillä Muotoilualan messuilla Artek jul-kisti Enzon Marin ajatuksiin nojaten ja hänen sanoillaan The Essence of Form -filmin. ”Artekin 2010 visiona on todentaa perustajiensa ideoita roh-keiden ajatuksien sekä sivistyksen merkityksestä. Valistunut ja kriittinen kuluttaminen on haastamassa designteollisuutta. Funktionaalinen muoto, laatu ja kestävän kauneuden ihanne ovat ainoita oikeita suuntaviivoja hyvän etiikan ja estetiikan kohtaamiselle. Teollinen muotoilu, joka lähtökohtaisesti hakee valmistuksen ja tuotteen optimaalisuutta, on jälleen ajankohtai-nen rationaalisuudessaan. Kauneuden emotionaalinen tunne sitoo omistajansa esineeseen syvemmin. Uskallammeko omistaa iäksi? Idealismille on jälleen aika ja vain vastavirrassa voi olla tekemässä jotakin uutta”, kiteyttää Artekin toimitusjohtaja Mirkku Kullberg yrityksen tulevaisuuden toimintalinjoja.

Aila Kolehmainen

www.artek.f i

Aalto-huonekalujen valmistajana tunnettu Huonekalutehdas Korhonen viettää 100-vuotisjuhlaansa vuonna 2010. Kaarinassa, Turun naapurikaupungissa on valmistettu jo 1930-luvulta lähtien ajattomia Aalto-designkalusteita puuseppä, toimitusjohtaja Otto Korhosen ja akateemikko Alvar Aallon perinteitä kunnioittaen.

Huonekalutehdas Korhonen on yhdistänyt alusta lähtien toiminnassaan menestyksekkäästi kotimaista käsityöpe-

rinnettä ja kehittyvän teknologian mahdollisuuksia. Perheyrityk-sen perustanut puuseppä, toimitusjohtaja Otto Korhonen oli luova persoona, joka innokkaasti kokeili ja toteutti uusia ideoi-ta. Nuoresta arkkitehti Alvar Aallosta Otto Korhonen löysi 1930-luvun Turussa elinikäisen hengenheimolaisen ja yhteistyökump-panin. Aalto oli toiminut 1929 Turun 700-vuotisjuhlamessujen näyt-telyarkkitehtina yhdessä Erik Brygmanin kanssa. Samaisilla mes-suilla esiteltiin Aino ja Alvar Aallon ”Makuuhuone tyyppituoleil-la” sekä Otto Korhosen perinteistä huonekalutuotantoa. Aalto oli jo pitkään etsinyt puuseppää, joka innostuisi kokeilemaan taivutetun puun mahdollisuuksia. Otto Korhosesta Aalto löysi kaltaisensa ennakkoluulottoman pioneerin, joka tarttui yhtei-seen haasteeseen. Tuotesuunnitelmia syntyi milloin tupakkalaa-tikon kanteen, milloin ravintolan pöytäliinoihin. Lujuustestauk-

www.hkt-korhonen.f i

sissakin käytettiin luovuutta, kun työtoverukset kokeilivat kol-mijalkajakkaran kestävyyttä heittelemällä sitä verstaan päästä päähän. 1930-luvulta alkaneesta menestystarinasta, joka jatkuu edelleen voi tiivistetysti todeta: Aalto loi muodot, Korhonen toi mukaan teknologian, huonekalurakenteet, muotit ja teolliset työtavat. Alvar Aallon ja Otto Korhosen yhteistyöstä käynnistyi huo-nekalutuotanto, jonka kansainvälinen suosio ja klassikkoasema ovat tänään ilmiömäisiä. Huonekalutehdas Korhosen tuotanto perustuu yhä edelleen ajattomiin, käytännöllisiin ympäristöystä-vällisiin tuotteisiin ja huippusuunnitteluun. Asiakkaina on laa-dukkaisiin kestäviin designkalusteisiin panostavia yrityksiä, kuten Artek ja Mobel. Toiminnasta ja kunniakkaan perinteen vaalimisesta vastaa jo Korhosen neljäs sukupolvi sekä alan huip-puosaajista koostuva henkilöstö. ”Ammattitaitoinen ja laatutie-toinen henkilökunta varmistaa tehtaan menestyksen jatkuvasti kovenevassa kilpailussa”, toimitusjohtaja Jukka Korhonen toteaa.

Aila Kolehmainen

JuHLAVuosIA

Huonekalutehdas Korhonen Oy 100 vuotta

http://shop.alvaraalto.f i/

www.rakennustieto.f i/publishing

Robe

rt Se

ger

Taiteilija Enzo Marin kokoaa Sedia 1 -tuolia.

Ilse Crawfordin raikas näkemys Tankista. Maailmanvalloitus jatkuu muotoilun metropoleihin Milanoon, New Yorkiin, Sydne-yyn, Lontooseen, Tokioon ja juhlavuoden lopulla Helsinkiin. Huhtikuisilla Milanon huonekalumessuilla parrasvaloihin nousivat myös Artekin uutuudet, muun muassa japanilaisen Naoto Fukasawan hyllyjärjestelmä sekä italialaisen Enzo Marin

Artek

/ Mi

sson

i

Elena Rogozina, Tatjana Svetelnikova ja Elhan Ahundov.

Artek

/ Mi

sson

i

Artek

2010

alvaraalto. fi2010 8

ALVAR AALTO -MUSEOSSA

PERUSNÄYTTELY Alvar Aalto. Arkkitehti

GALLERIA vaihtuvien näyttelyiden sali2.6.2010 – 2.1.2011.Valovoimaa 24 h Alvar Aalto & Viljo Hirvonen & Valaistustyö Ky

VERKKONÄYTTELYTAlvar Aallon elämähttp://www.alvaraalto.fi/alvar/elamascreen.htm

Säynätsalon kunnantalohttp://www3.jkl.fi/saynatsalo/townhall/

Paimion parantola

1928–33Rakennus, joka nosti nuoren Alvar Aallon maailmanmaineeseen.http://www.alvaraalto.fi/net//paimio/paimio.html

Tuolithttp://www.alvaraalto.fi/alvar/design/tuoli/index.htm

Valaisimethttp://www.alvaraalto.fi/alvar/design/valaisin/index.htm

Villa Maireahttp://www.alvaraalto.fi/net/villa_mairea/index.htm

Malmilta maailmalleArtekin lentokenttäsisustuksia ja arkkitehti Aallon matkojahttp://www.alvaraalto.fi/net/malmilta_maailmalle

KIERTONÄYTTELYTHiekkaan piirretty.Alvar Aallon toteutumattomia visioitaIn Sand gezeichnet. Entwürfe von Alvar Aalto10.4.–20.6. Ulmer Museum, Ulm, Saksa23.9.–20.10. Freie Akademie der Künste, Hampuri, Saksa27.10.–8.12. Wolfsburg, Saksa

Alvar Aalto Houses– Timeless Expressions 16.5.–1.8. Néprajzi Múzeum, Budapest, Unkari20.8.–19.9. Kölcsey Convention Center exhibition hall, Debrecen, Unkari syksy 2010 The Architecture Museum of Ljubljana AML, Ljubljana, Slovenia

Alvar Aalto.Puun ulottuvuudet26.11.2010 alkaen Turku, Huonekalutehdas Korhosen 100-vuotisjuhlanäyttely

Alvar Aalto. Puun ulottuvuudet. Dimensions on Wood2010–2011 Portugali, Brasilia, Argentiina, Uruguay ja Meksiko

Muutokset mahdollisia.

Näyttelyt

Alvar Aalto -säätiöTiilimäki 20, 00330 Helsinkip. +358 (0)207 480 123 fax +358 (0)9 485 119foundation@alvaraalto.fi

Alvar Aalto -akatemiaTiilimäki 20, 00330 Helsinkip. +358 (0)207 480 123 fax +358 (0)9 485 119academy@alvaraalto.fi

Alvar Aalto -museo,rakennuperintöosastoTiilimäki 20, 00330 Helsinkip. +358 (0)207 480 123 fax +358 (0)9 485 119studio@alvaraalto.fi

Alvar Aalto -museoAlvar Aallon katu 7, PL 461, 40101 Jyväskyläp. +358 (0)14 266 7113fax +358 (0)14 619 009museum@alvaraalto.fiArtek shop avoinna museon aukioloaikoina.Avoinna ti-su klo 11–18,heinä- ja elokuussa ti-pe klo 10–18, la-su klo 11–18 (maanantaisin suljettu)Pääsymaksu.Alvar Aalto -museon lipunmyynti, p. +358 (0)14 266 7113museum@alvaraalto.fi

Muuratsalon koetaloMelalammentie 2, 40900 SäynätsaloAvoinna 2.6.–15.9.2010Suljettu 21.6.–4.7.2010Opastetut kierrokset ma, ke ja pe klo 13.30–15.30Alueelle pääsy on sallittua vain oppaan kanssa. Sisään otetaan kerrallaan max. 20 henkeä, vierailulle tulee ilmoittautua etukäteen.Pääsymaksu.Tiedustelut ja varaukset:p. +358 (0)14 266 7113 tai museum@alvaraalto.fi

Alvar Aallon -ateljeeTiilimäki 20, 00330 HelsinkiOpastetut kierrokset tiistaista perjantaihin klo 11.30–12.30Elokuussa ma-su klo 11.30–12.30Sisään otetaan kerralla max. 20 henkeä. Ryhmien tulee ilmoittautua etukäteen.Pääsymaksu.Tiedustelut ja varaukset:puh. +358 (0)9 481 350riihitie@alvaraalto.fi

Riihitien taloRiihitie 20, 00330 HelsinkiRiihitien talo on avoinna joulu- ja tammikuussa vain tilauksesta.Talviaikana (1.10.–30.11. ja 1.2.–30.4.) ti-su klo 13–17Kesäaikana (1.5.–30.9.) ti-su klo 13–18, elokuussa ma-su klo 13–18Sisäänpääsy ja opastukset tasatunnein.Sisään otetaan kerralla max. 20 henkeä. Ryhmien tulee ilmoittautua etukäteen.Pääsymaksu.Tiedustelut ja varaukset:Puh. +358 (0)9 481 350 riihitie@alvaraalto.fi

Poikkeukset aukioloajoissa osoitteessa:

Alvar Aallon suunnittelema Rautatalo (Kes-kuskatu 3, Helsinki) on Alvar Aalto -sää-

tiön tuoreen selvityksen mukaan sopivin paikka sekä tilallisesti että sijainnillisesti 2012 avautu-valle Alvar Aalto -muotoilukeskukselle (AAMU). Alvar Aalto -säätiö on kartoittanut tilannetta sekä talon omistavien säätiöiden (Alfred Kor-delinin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Alkon eläkesäätiö) että talon päävuokralaisen Nordean Yksityis-pankin kanssa. Säätiö on laatinut keskuksesta alustavan tilankäyttösuunnitelman, ja selvityk-set hankkeen kokonaisrahoituksesta ovat käyn-nissä. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan Nordea-pankin asiakastoiminta säilyy talossa, mutta sen toiseen kerrokseen sijoittuisi Alvar Aalto -muotoilukeskus (AAMU), jonka alustava laajuus on 400 m2. Muotoilukeskuksen tavoitteena on tuoda esille ennen kaikkea Aallon muotoilijan työtä. Rautatalon tiloissa voisi olla myös muita vaih-tuvia näyttelyitä. Esimerkiksi nuorten kotimais-ten suunnittelijoiden esittely Aallon rinnalla

sopisi erittäin hyvin – varsinkin kun maailmalta tulee jatkuvasti kyselyjä, ketkä nuoret ovat tänään Aallon perinnön jatkajia. Ajatuksena on, että Aallon alkuperäisen idean mukaan Keskuskadun katutila jatkuisi yläkertaan avautuvalle piazzalle. Alkuperäisen ajatuksen mukaan tilaan avattaisiin kahvila, li-säksi piazzalle on toivottu designtuotteiden eri-koisliikettä tai vastaavaa toimintaa. Lähtökohta-na on, että yleisöllä olisi jatkossa esteetön pääsy ja mahdollisuus tutustua nyt suljettuna olevaan Alvar Aallon suunnittelemaan Rautata-lon piazzaan. Tavoitteena on, että designkeskus AAMU avautuu yleisölle Alvar Aallon syntymäpäivänä 3.2.2012, Open Helsinki WDC2012 -vuoden merkeissä. World Design Capital 2012 Helsinki -hank-keen valmistelusta vastaava Helsingin kulttuu-ritoimenjohtaja Pekka Timonen iloitsee Rauta-talo-suunnitelmista:

”Tämä on hyvä esimerkki suurista positiivisista ja näkyvistä asioista, jollaisia WDC 2012 Helsinki -hankkeen toivotaan synnyttävän. Designpääkaupunkivuosi tarvitsee näkyviä tekoja ja Alvar Aallon upean rakennuksen ja designnäyttelyn avaaminen Helsingin ydinkeskustaan olisi merkittävä asia”.

Aila Kolehmainen

AAMu Alvar Aalto -muotoilukeskushanke Rautataloon etenee

Yhteystiedot, aukioloajat

Rautatalo suunniteltiin ja rakennettiin vuosina 1951–55. Kiinteistössä on vuosikymmenien saatossa nähty muun toiminnan ohella mm. legendaarinen Café Colombia sekä tunnettuja designalan yrityksiä, kuten Artek ja Marimekko.

AAM

www.alvaraalto.fialvaraalto.fi 2010

ISSN 1459-5745

JulkaisijaAlvar Aalto Foundation

ToimittajaAila Kolehmainen

UlkoasuTeppo JärvinenKatja Enarvi

KäännöksetMustion MerkitysJüri Kokkonen

Paino Lehtisepät Oy

Rauta

talo,

AAM

Rautatalo- Aallon ehdotus ”Casa” voitti

arkkitehtuurikutsukilpailun Rautatalosta 1950–51

- suunniteltiin ja rakennettiin vuosina 1951–55- ”Rautatalo”-nimi tulee rautakauppojen

keskusjärjestöstä, omistajat sittemmin vaihtuneet

- verkkomainen kuparipäällysteinen julkisivu huomioi viereisen Eliel Saarisen rakennuksen

- sisätilat rakentuvat katetun valopihan, ”marmoripihan” (lattia valkoista Carraran marmoria) ympärille, joka saa luonnonvalon kattoikkunoista

- tilaa reunustavien parvekkeiden kaiteet päällystetty travertiinilla, liiketilat erotettu marmoripihasta lasiseinillä

- Aalto suunnitteli mm. Artekin myymälä- ja galleriatilat sekä Aallon kalusteilla ja valaisimilla sisustetun,120 asiakkaan kahvilan marmoripihan viereen

- tunnusomainen pronssinen vedin suunniteltiin Rautataloon ja otettiin myöhemmin käyttöön muualla

- ICCROMin modernin arkkitehtuurin konservointi ja restaurointi -kurssin (MARC) 1999 tutkimuskohteena oli Rautatalo

- rakennus on merkitty DOCOMOMOn rekisteriin kansallisesti merkittävänä nykyarkkitehtuurin kohteena.

- Rautatalo ja osa sen sisätiloista, on suojeltu rakennussuojelulailla

- yksityisessä käytössä, sisätilat ovat olleet vuosia suljettuna suurelta yleisöltä