72 Kotipuutarha 8/2015 Kotipuutarha 8/2015 73

M uinaissuomalaiset pitivät ukon-hattuja Ukko-ylijumalan kasvina, ja kansa on antanut niille monia

nimiä, kuten papinlakki, pukinsurma, pirun-pippuri ja myrskylakki. Kasvilla on sekä lää-kitty että surmattu milloin ihmisiä, milloin susia. Muinoin ukonhatuista uutettiin nuo-limyrkkyä, mihin viittaa myös nuolta tar-koittava tieteellinen sukunimi Aconitum. Vaikka ukonhattuja hyödynnetään homeo-patiassa, on muistettava, että pienikin annos kasvia voi tappaa. Onneksi ukonhattu mais-tuu pahalta eikä kasvimyrkytyskuolemia ole sattunut vuosikymmeniin – vakavat kasvien aiheuttamat myrkytykset ovat Suomessa yli-päätään erittäin harvinaisia.

Ukonhattujen suvussa lienee noin 300 lajia, ja yhä uusia saatetaan vielä löytää, lähinnä Aasiasta. Ukonhatuilla on muku-lamainen juurakko ja kämmenmäisesti lius-koittuneet lehdet. Kukka on erikoinen: ylin viidestä kehälehdestä on kuin kypärä, jonka sisälle piiloutuvat varsinaiset terälehdet. Teriö on kutistunut tai muuttunut mesileh-diksi, jotka houkuttelevat pölyttäjiä. Pölytty-neeseen kukkaan kehittyy yleensä kolme ota-päistä, 1–2-senttistä, pystyä tuppiloa, joiden sisällä pienet siemenet kypsyvät mustiksi.

Rauhoitettu alkuperäiskasviLehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum subsp. septentrionale tai A. septentrionale) on Ruotsin ja Norjan tunturialueilla melko

yleinen. Sen sijaan Suomen luonnossa leh-toukonhattu kasvaa niin harvinaisena, että se on vaarantunut ja tarvitsee erityissuoje-lua. Sitä tavataan alkuperäisenä vain Poh-jois-Karjalassa vaarojen rinteillä, puronvar-silla, lehtoniityillä ja lehtokorpien reunoissa. Nimikin kertoo lajin keskittyvän runsasra-vinteisiin, ukonhattutyypin lehtometsiin. Muualla maassamme lehtoukonhatun esiin-tymät ovat syntyneet kotipihoilta ja taimis-toilta karanneista kasveista.

Lehtoukonhatun lehdet ovat vähemmän liuskoittuneita ja kukan kypärämäinen ver-holehti on selvästi korkeampi kuin muilla ukonhatuilla. Vain harvinaisen ukonhat-tukimalaisen ja tarhakimalaisen kieli yltää lehtoukonhatun meteen; muut kimalaiset varastavat mettä puremalla tiensä kukkaan eivätkä pölytä kasvia.

Kelmeän keltaistaEtelämpänä Euroopassa kasvaa lehtoukon-hattua muistuttavia, mutta vaaleankelta-kukkaisia kasveja. Niitä pidetäänkin saman lajin alalajeina. Keskieurooppalaisen kel-taukonhatun (A. lycoctonum subsp. lycocto-num, synonyymi A. vulparia) kukinnossa on yleensä vain muutama pikkukukka, mutta varsi haarautuu. Etelänukonhatun (A. lycoc-tonum subsp. neapolitanum, A. lamarckii) terttu on runsaskukkainen ja yleensä näyttä-vämpi kuin keltaukonhatulla. Etelä-Euroo-pan vuoristoissa kasvava etelänukonhattu

Aconitum

Monipuolisetukonhatut

Ukonhatut ovat aitoja perinneperennoja: pitkäikäisiä, terveitä ja itsekseen toimeentulevia.

Varhaisimmat kukkivat kesäkuussa, viimeiset talven kynnyksellä.

Lehtoukonhatun har-mahtavakarvaiset, siniset tai sinivioletit kukat ovat isoimmil-laan viitisen senttiä korkeat ja hyvin ka-peat. Kesäkuun lo-pulla avautuva pitkä terttukukinto ei yleensä haaraudu. Jopa kaksimetrinen varsi kohoaa ison, leveän lehdistön ylle.

teksti ja kuvat Ella Räty

74 Kotipuutarha 8/2015 Kotipuutarha 8/2015 75

Näin onnistut !

Suojaa kädet ja silmät, kun käsittelet ukonhattuja, jotta mahdollisiin haavoihin tai naar-muihin ei joudu myrkyllistä kasvinestettä. Sijoita ukonhatut perenna- ja pensasryhmissä taustalle tai keskelle.

Istuta ukonhatut mieluiten puolivarjoiseen paikkaan, mis-sä kukinta pysyy runsaana ja kasvi terveenä helteistä huoli-matta. Ukonhatut viihtyvät myös auringossa, jos kasvu-alusta on erityisen syvä ja hyvin vettä pidättävä.

Suosi runsasravinteista, koh-talaisen paljon humusta sisäl-tävää maata. Ukonhatut viihty-vät useimmilla maalajeilla. Ke-vennä savimaita hiekalla ja paranna hiekkamaiden veden-pidätyskykyä savella ja lehti-kompostilla.

Lisää ukonhattuja jakamalla juurakko varhain keväällä. Voit jakaa varhain kukkineet ukon-hatut myös elokuussa. Lisäys itse kerätyistä siemenistä käy myös, jos ei haittaa, että sie-men on mahdollisesti syntynyt risteytymisen tuloksena ja jäl-keläiset poikkeavat emokasvis-taan.

Estä härmä kastelemalla pitkinä hellejaksoina. Härmä iskee paahteisilla ja kuivilla pai-koilla kituviin kasveihin.

Tue korkeat lajit ainakin tuu-lisella paikalla, jos et tavoittele rentoa, hieman huolimattoman näköistä tyyliä.

Kasviasiantuntija Ella Räty avaa

portin kasvitieteen maailmaan.

1 Etelänukonhatun kukat ovat sa-manmuotoiset kuin lehtoukonhatul-la. Kukintakin on yhtä aikaista, sillä aurinkoisilla paikoilla perenna puh-keaa kukkaan jo kesäkuun loppu-puolella. Tätä perennaa näkee har-vakseen suomalaisilla kotipihoilla.2 Aitoukonhattu edustaa maamme perinneperennoja. Perusmuodon

tummanvioletinsininen kukka on noin kaksi senttiä korkea, tiheäkar-vainen ja harmahtava. Kukintoterttu on tiheään lyhytkarvainen ja tyypilli-sesti haaraton tai se haaroo vain tyviosasta. Lehdet liuskoittuvat sy-vään.3 Aitoukonhatusta on otettu vilje-lyyn monia valkokukkaisia muotoja,

kuten ’Album’, ’Albidum’ ja erityisen puhdassävyiseksi kehuttu ’Schnee-wittchen’ eli ”lumikki”.4 Kirjoukonhattu ’Bicolor’ on hyvin yleinen vanhoissa suomalaisissa pihapiireissä. Se kuuluu tarhaukon-hattuihin, joiden kukinnot saattavat haarautua voimakkaasti. Usein varret lamoavat kukinnan loppuvaiheessa.

Isoja perinnelajeja

Ilman tukea kirjo- ukonhatun versot lamoavat rankka-sateessa. Ukon-hatut viihtyvät parhaiten puoli-varjon perenno-jen seurassa.

76 Kotipuutarha 8/2015 Kotipuutarha 8/2015 77

alkaa kukkia aurinkoisilla paikoilla Etelä-Suomessa usein kesäkuun puolivälin jälkeen. Pohjoisempana ja puolivarjossa kukinta voi venyä syyskuuhun.

Kalpeankeltaisia tai lähes valkoisia sävyjä tarjoa-vat myös kuu-ukonhattu (A. anthora) ja partaukon-hattu (A. barbatum), joita viljellään myös Suomessa. Kasvitieteellisissä kokoelmissa kasvaa esimerkiksi ”amurinukonhattua” (A. kirinense).

AitoukonhattuVanha puutarhakasvimme aitoukonhattu (A. napel-lus subsp. lusitanicum) kasvaa paikoin viljelyjään-teenä luonnossa. Se on kotoisin Etelä-Euroopan vuo-ristoista. Aitoukonhatun ja myös siitä syntyneiden tarhaukonhattujen lehdet ovat lähes karvattomat ja kapeampiliuskaiset kuin lehtoukonhatulla. Kukat ovat

lisäksi molemmilla matalammat, leveämmät ja väril-tään paremmin erottuvat. Pientä naurista merkitsevä lajinimi napellus viittaa juuren muotoon.

Noin 80–150 senttiä korkea aitoukonhattu kuk-kii kesäkuun lopulta jopa syyskuuhun. Tyypillisin kukan väri on tummansininen. Kukinto on yleensä haarautumaton ja muutenkin tiivis, sillä kukkape-rät ovat kukkia lyhyemmät kukinnan alkuvaiheessa. Sekä kukkaperä että kypärämäinen verholehti ovat lyhytkarvaiset – karvat tosin erottuvat vain tarkkaan katsomalla. Laji kukkii Etelä-Suomessa jo kesäkuun lopulla, pohjoisempana kukat avautuvat heinäkuussa.

Moniväriset tarhaukonhatutTarhaukonhattu (A. x stoerkianum, aiemmin A. x cammarum) eri muodoissaan kasvaa hyvin yleisenä

Erikoisuuksia

1 Ametistiukonhattu kukkii Etelä-Suomessakin hyvin myöhään, aivan talven tu-loon saakka. Kasvi on kukin-ta-aikaan jopa pari metriä korkea. 2 Rubellum-lajikenimellä viljellään maailmalla useita vaaleanpunakukkaisia kas-veja, jotka ovat joko aitou-konhattuja tai tarhaukon-hattuja. Myös aitoukonhattu ’Carneum’ on pinkkikukkai-nen, mutta sävyltään lieväs-ti harmahtava. Molemmat kukkivat loppukesällä.3 ’Ivorine’ on joko lehtou-konhatun kellanvalkokuk-kainen lajike tai jokin muu Aconitum lycoctonum -lajiin luettava kasvi. Vain 50–70-senttinen ’Ivorine’ on yksi aikaisimmista kukki-joista. 4 Köynnösukonhattu ’Red Wine’ voi kehittyä pari met-riä korkeaksi. Pienehköt tummanpunaiset kukat avautuvat syyskesällä.5 ’Newry Blue’ lienee jokin aitoukonhatun muoto. Ka-pea, runsaskukkainen kuk-kavarsi nousee 1,5 metrin korkeuteen. Kukinto on hyvin pitkä, jopa 60-sentti-nen. Lajike on peräisin Irlan-nista ennen vuotta 1954.

Lajeja Korkeus Kukan väri Kukinta–aika Huomioita

Kuu-ukonhattu, A. anthora 80 cm vaaleankeltainen kesä–elokuu harvinainen, melko kestävä

Partaukonhattu, A. barbatum 200 cm vaaleankeltainen heinä–elokuu harvinainen, melko kestävä

Ametistiukonhattu, A. carmichaelii 'Arendsii'

150–200 cm liilansininen syys–lokakuu kukkii erittäin myöhään

Köynnösukonhattu 'Red Wine', A. hemsleyanum

150–200 cm viininpunainen elo–lokakuu köynnöstää, kukkii varjossakin

Aitoukonhattu, A. napellus subsp. lusitanicum

80–150 cm sininen, violetti, valkea, liilanpunainen

heinä–elokuu hyvin kestävä perinnekasvi

Keltaukonhattu, A. lycoctonum subsp. lycoctonum

40–120 cm vaaleankeltainen kesä–elokuu harva kukinto, synonyymi A. vulparia

Etelänukonhattu, A. lycoctonum subsp. neapolitanum

120 cm vaaleankeltainen kesä–elokuu tiheä kukinto, synonyymi A. lamarckii

Lehtoukonhattu, A. lycoctonum subsp. septentrionale

180 cm sininen, sinivioletti kesä–elokuu alkuperäinen Suomessa, syn. A. septentrionale

Tarhaukonhattu, A. x stoerkianum 150–180 cm valkea, vaaleanpunainen, sininen, violetti

heinä–syyskuu hyvin kestävä, syn. A. x cammarum

Ukonhatut (Aconitum)

”Muutamalla suomalaisella taimistolla on laaja ukonhattujen valikoima.”

puutarhoissa. Nämä perennat lienevät yleensä aito- ukonhatun ja A. variegatum -lajin risteymiä. Tar-haukonhatun kukinto on useimmiten monihaarai-nen, melko harva ja karvaton. Kukan väri vaihtelee lajikkeen mukaan sini-valkoisesta valkeaan, sini-seen, violettiin ja vaaleanpunaiseen. Kukinta ajoit-tuu maamme eteläosassa heinä–elokuuhun ja poh-joisessa elo–syyskuuhun. Kasvit ovat useimmiten noin 150 senttiä korkeita, pystykasvuisia ja isolehtisiä.

Yksi rakastetuimmista tarhaukonhatuista on sini-valkokukkainen ’Bicolor’, jota sanotaan

kirjoukonhatuksi. Taimistot myyvät useita vanhoja kantoja, jotka on saatu eri puolilta Suomea.

Köynnöstäviä lajejaKöynnöstävät ukonhatut kiipeilevät pensaiden oksis-tossa ja puiden alimmilla oksilla ja rungoilla. Köynnös- ukonhattu (A. hemsleyanum) on kiinalainen met-sälaji, josta myydään yleensä punakukkaista vilje-lymuotoa ’Red Wine’. Kaksimetrisen lajikkeen tum-manpunaiset kukat avautuvat elo–syyskuussa. Leh-det ovat tummanvihreät ja hyvin kiiltävät. Lajikkeen toi markkinoille ruotsalainen taimistoviljelijä Jonas Bengtsson. Hän monisti köynnöksen siemenistä, jotka on kerätty Kiinan luonnosta.

Toisinaan meillä kasvatetaan tai myydään sieme-ninä myös lenkoukonhattua (A. kusnetzowii) ja iso-köynnösukonhattua (A. volubile), jotka ovat sinikuk-kaisia köynnöksiä.

HarvinaisuuksiaMuutamalla suomalaisella taimistolla on laaja ukon-hattujen valikoima. Tommolan Tila, Vakka-Taimi ja Särkän perennataimisto myyvät kukin noin 20 eri taksonia, joista osalta puuttuu jopa suomenkielinen nimi. Nämä harvinaiset ukonhatut ovat useimmiten talvehtineet vaivatta pohjoista Suomea myöten. Jou-kosta löytyy matalia, korkeita, köynnöstäviä ja kukil-taan keltaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia, tumman-punaisia, violetteja, liiloja ja erisävyisiä sinisiä.

Kasvien kukinta painottuu kevääseen ja alkuke-sään, mutta puutarhoihin voisi istuttaa enemmän syyskukkijoita. Ainakin Etelä-Suomessa ehtivät kuk-kia esimerkiksi syysukonhattu (A. fischeri), rentou-konhattu (A. arcuatum) ja ametistiukonhattu (A. car-michaelii ’Arendsii’). Viime mainittu kukkii kesämök-kini puolivarjoisalla pihalla vasta syys–lokakuussa, vaikka alue kuuluu II-vyöhykkeeseen.