5 2010

2 super 5 • 2010

14 Heidi Vääräniemion tottunut ole-maan valmiina, kun hälytysajo kutsuu.

46

24

42

Pelkojohtaminenvie terveydenja tuloksen.

Mitä Helsinkiin kuuluu?

Pääluottamusmiehet testasivat Marco Bjurströmin venyttelyohjeita.

28

Lappeenrannan SuPer-illan iloiset arpajaisvoittajat.

3 Pääkirjoitus

4 Ajankohtaista

5 Puheenjohtajalta

6 Tuloksellisuus pääluottamus- miespäivien teema

7 Laatupalkinto magneettivyölle

8 Työnjakomallista apua

8 Päättäjät hoitotyöhön

10 Toukokuun lyhyet

11 Lehtikatsaus

11 Näin vastattiin

12 Lempiesine: Kahvipannu

14 Heidi Vääräniemen työpäivä Yli-Iissä

19 Lääkehoito on ammattitaitoa

20 Nostaminen helpommaksi apuvälineillä ja ohjeilla

24 Pelko syö hyvinvointia

28 Hoitoa ja hoivaa Helsingissä 1/3

31 Luontaistuotteet, osa 10

32 Uudet kirjat

34 Nuorten sivu

35 LH Tuomo ”Tumppi” Valokainen

36 Pieniä uutisia

37 Lasten sairaudet 7/10

39 Aspergerin oireyhtymä

40 Omaehtoinen työnteko kiinnostaa

42 Bollywood ja afro antoivat virtaa

44 Jaakko Heinimäki pohtii työelämäkäsitettä

46 SuPer-ilta 38 paikkakunnalla

49 Edunvalvontayksikkö tiedottaa

52 Superristikko

53 Lähihoitaja Kähönen

53 Mitä mieltä – vastaa kyselyyn!

54 Santtu Hyvärinen tähtää mestariksi

58 Jäsenrekisteri tiedottaa

60 Työttömyyskassan ajankohtaiset

61 Siskon pakina

64 Kuulumisia

66 Luonnossa

67 P.S. Kankaanpäästä

Sisältö 5 / 2010

super 5 • 2010 3

Hyvä esimiestyö– taas kerran

super57. vuosikerta.

Tilaushinta 48 €/vuosi

Aikakauslehtien Liiton jäsen

julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax (09) 2727 9120

päätoimittaja

Leena Lindroos (09) 2727 9174

taittava toimittaja

Jukka Järvelä (09) 2727 9176

toimittajat

Marjo Sajantola (09) 2727 9173

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

vierailevat kirjoittajat

Anna-Liisa Enkovaara, Päivi Hujakka,

Liisa Uusiniitty, Antti Vanas, Tiina Örn

kannen kuva

Heidi Vääräniemen kuvasi

Jukka Järvelä

ulkoasu

Timo Numminen

Joonas Väänänen

Jukka Järvelä

painos

78 650 kpl

ilmoitukset

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140

Tilatut: toimitus (09) 2727 9298

kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuore arvo- ja asenne-tutkimus kertoo, että yli puolelle suomalaisista työn keskeinen merkitys on ammatillinen kehittyminen ja oman osaamisen kartuttaminen. Vain joka neljäs ko-kee työnsä arjen rutiinina, joka ei herätä suuria tuntei-ta mihinkään suuntaan. Työn mukanaan tuomat ih-

missuhteet ja kaveruudet ovat tärkeitä lähes yhdeksälle kymmenestä, sen sijaan yhteenkuuluvuus työnantajaa kohtaan on merkityksellistä vain kolmelle kymmenestä. Edelleen 36 prosenttia suomalaisista kat-soo, että työn tekeminen on jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle kuulu-va velvollisuus. 13 prosenttia meistä suhtautuu työhönsä liikesuhteena, jossa myy työpanostaan työnantajalle ja vastaavasti 15 prosenttia nä-kee työnsä niin mieluisana, että tekisi sitä vaikka ei tarvitsisi siitä saa-tavaa rahaakaan.

Sukupolvien välillä on alkanut ilmetä eroavuuksia. Työnsä jokai-selle kuuluvana velvollisuutena, ihmisen kunniana ja itseisarvona ko-kevat yli 45-vuotiaat työntekijät. Sen sijaan 18–45-vuotiaat korosta-vat työssään mahdollisuutta toteuttaa itseään. Tähän he lukevat am-matillisen kehittymisen, osaamisensa kartuttamisen ja työstä saatavat onnistumisen kokemukset. Myös vapaa-ajan tärkeys korostuu nuor-ten keskuudessa.

Arvotutkimuksessa luodataan edelleen hyvän työpaikan ominai-suuksia. Työpaikalta toivotuin ominaisuus on työyhteisön myöntei-nen ilmapiiri, sitä pitää tärkeänä yhdeksän kymmenestä. 85 prosent-tia suomalaisista korostaa hyvän johtamisen ja esimiestyön merkitystä. Tavallista enemmän hyvä johtajuus korostuu naisten, työntekijäpor-taan ja kunnan palveluksessa olevien keskuudessa. Työn mielenkiin-toisuuden tärkeyttä korostaa 87 prosenttia vastaajista ja kolme neljästä arvostaa sitä, että työssä voi toteuttaa itseään. Tärkeää on myös se, et-tä työnantajan ja esimiesten arvot vastaavat työntekijöiden omia arvo-

ja. Työsuhteen vakituisuus on tärkeää kahdeksalle kymmenestä ja yhtä mo-ni painottaa varman ja turvatun työ-paikan merkitystä.

Yllättivätkö tutkimuksen tulokset? Kysyimme jäsentemme mielipiteitä työssä viihtymisestä Lappeenrannan SuPer-illassa. Oman näkemyksen-sä ihmisen elämän luonteesta kertoo myös Pääluottamusmiesten neuvot-telupäivillä vieraillut kirjailija Jaakko Heinimäki.

On tullut aika toivottaa hyvää ke-vättä kaikkialle Suomeen. Se tulee näin äitienpäivän myötä..

PääkirjoitusLeena Lindroos

4 super 5 • 2010

Toukokuu7.–8.5. PeSu kymppi, perustietoa SuPerista, Turku, Sokos Hotel Hamburger Börs, SuPer ry

9.5. Äitienpäivä

12.5. Kuolevan potilaan hoito, SuPerin toimisto, Helsinki

13.5. Helatorstai

17.–18.5. Kotihoidon päivät, Tampere, Scandic Tampere City, SuPer

17.–21.5. Luottamusmiestutkinto, 2. opintojakso, Helsinki, SuPer

18.5. Hengityshoitajapäivä, Helsinki, Filha ry

21.–22.5. Taloudenhoidon peruskurssi, Lahti, TJS Opintokeskus

21.5. Kansainvälinen kulttuurin monimuotoisuuden päivä dialogin ja kehityksen hyväksi

26.5. Maailman MS-päivä

29.5. Kansainvälinen YK:n rauhanturvaajien päivä

31.5. Kansainvälinen tupakaton päivä

Kesäkuu1.–3.6. Luottamusmiesten perus- koulutus, 1. jakso, Aktiivi- Instituutin koulutusta, Helsinki

4.6. Kuolevan potilaan hoito, SuPerin toimisto, Helsinki

5.6. Maailman ympäristöpäivä

12.6. Kansainvälinen lapsityön vastainen päivä

18.–20.6. Provinssirock, Seinäjoki

20.6. Maailman pakolaisten päivä

-kilpailussa, linkki www.superliitto.fi.

• toimittaa kevätkokouksen asiakirjako-piot SuPerin toimistoon.

• ottaa selvää oman ammattiosaston kesäriennoista.

• laittaa syksyn allakkaan Lähihoita-ja2010-päivämäärä 17.9.

• laittaa kesämökin lääkekaapin ja auton ensiapupakkauksen sisällöt kuntoon.

• onnitella äitejä.

• onnitella valmistumassa olevia opis-kelijoita.

• valmistuvien liittyä SuPerin varsinai-seksi jäseneksi ja saada liittymislahja.

• ilmoittautua 17.5. mennessä yksi-tyissektorin TSN:n jäseniltaan 25.5. Kotkassa.

• äänestää Suomen Parhaat Verkkosivut

Palomäki esittää uutta mallia

AjankohtaistaUusimmat kannanotot ja huomion arvoiset tapahtumat

Nyt on aika:

SuPerin puheenjohtajan Juhani Palo-mäen mielestä Suomen sosiaali- ja ter-veydenhuolto on ajautumassa umpiku-jaan. Järjestelmää eivät pelasta Paras-hankkeen mukaiset yhteistoiminta-alu-eet eivätkä kuntaliitokset. Palomäki ha-luaa tuoda keskusteluun uuden toimin-tamallin: sotealuekuntamallin.

SuPer on huolissaan siitä, että kun-nat eivät ole pystyneet tuottamaan ja kustantamaan sellaisia sosiaali- ja tervey- denhuollon hyvinvointipalveluita, joita kansalaisilla olisi oikeus odottaa.

– Näköpiirissä on nyt kehitys, joka tulee entisestään pahentamaan tilan-netta, Palomäki toteaa.

SuPer on päättänyt esittää valtiovallal- le toimintamallin, jossa on paljon yhtei- siä elementtejä Kainuun hallintomalli-kokeilun kanssa. SuPerin esittämä mal-li olisi kaikkia nykymalleja toimivampi

ja oikeudenmukaisempi ja siinä esitet-tyjen periaatteiden mukaisesti Suomen kunnat pystyisivät tuottamaan sosiaali- ja terveystoimen palvelut myös useiden vuosikymmenienkin kuluttua.

Sotealuekuntamallissa kaikki sosi-aali- ja terveydenhuollon palvelut si-joitetaan samaan organisaatioon, joka toimii kuntayhtymämuodossa. Alueet muodostuisivat nykyisen valtion alue-hallintovirastojaotuksen mukaisesti ja alueen kaikki sosiaali- ja terveyden-huollon kustannukset jaettaisiin tasan alueen asukkaiden kesken. Palomäen mukaan malli toisi ratkaisun moneen muuhunkin kuin sosiaali- ja terveystoi-men ongelmakysymykseen.

SuPerin malli on lähetetty poliit-tisille päättäjille jatkokeskusteluiden pohjaksi ja siihen voi tutustua myös verkkosivulla www.superliitto.fi..

i ng

ra

m

Esimiehet järjestöagentteinaSuPerin toimistoon on tullut viestejä, että eräät osastonhoitajat ovat kehot-taneet lähihoitajia liittymään SuPerin sijasta Tehyyn. Näissä tilanteissa ei tar-vitse arvailla, mihin järjestöön tällainen esimies kuuluu.

Miten tällaiseen toimintaan on suh-tauduttava? Hallintolain mukaan viran-omaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttä-viin tarkoituksiin. Toimien on oltava puolueettomia.

Asia on siis selvä. Esimiehen tehtä-vänä ei ole millään tavalla ottaa kantaa

johdettaviensa ammattiliittoon järjes-täytymiseen. Esimies ei saa asettaa ih-misten järjestövalintaa kyseenalaiseksi, vaikka saisikin sen tietää, eikä yrittää muuttaa sitä mieleisekseen.

Edellä kerrotunlaisissa tilanteissa esi-mies on toiminut selkeästi virkavelvol-lisuuksiensa vastaisesti. Jos tällaista me-nettelyä esiintyy laajemminkin, otta-kaa yhteyttä liiton toimistoon Markku Silvennoiseen tai Raija Moilaseen. Saa-tamme asian oikeille raiteilleen..

markku silvennoinen, pääsihteeri

super 5 • 2010 5

Hoitajat säästöjen puristuksessa

onilla hoito- ja hoi-vasektorin työpaikoil-la henkilökuntamäärä on nyt minimitasolla tai jopa jo sen alapuo-lella. Asiakasmäärien

kasvu yhdessä yhä vähenevän työnte-kijäjoukon kanssa muodostaa sellai-sen yhtälön, jossa työntekijän fyysiset ja henkiset voimavarat ovat koetuksel-la. Monilla työpaikoilla ollaan nyt lä-hellä katkeamispistettä. Puheet työhy-vinvoinnin lisäämisestä ja työurien pi-dentämisestä tuntuvat nyt tässä tilan-teessa kovin kaukaisilta asioilta.

Vuoden 2009 puolella alkaneet hen-kilöstösupistukset tiukkenevat yhä edelleen ja monet hoivasektorin työ-paikat toimivat jatkuvalla minimimie-hityksellä. Tämä tilanne on arkipäivää jo työvuorolistojen suunnitteluvaihees-sa ja tilannetta pahentaa usein vielä se, että määräaikaisten työntekijöiden ja muiden lyhytaikaisten sijaisten palk-kaaminen on myös kielletty.

Oman lisävaikeutensa synkkään säästökierteeseen tuovat vielä lomau-tukset. Jotkut työnantajat ovat pääty-neet jopa sellaisiin lomautuksiin, jossa lomautusten ulkopuolelle ei ole rajat-tu edes ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa antavia laitoksia. Näille toimi-pisteille lomautuksilla aiheutetaan ken-ties koko vuoden kestävä henkilöstöva-

M

Voivatko kuntapäättäjät nukkua yönsä levollisina ja olla tyytyväisiä säästöpäätöksiinsä?

Puheenvuoro

jaus, ja se varmasti vaarantaa potilas-turvallisuuden, aiheuttaa hygieniatason laskun ja tulee myös lisäämään jo ilman lomautuksiakin ylikuormitetun hoiva-henkilöstön sairastavuutta. Lomautuk-set monilla terveyskeskusten vuode-osastoilla tulevat lisäksi johtamaan sii-hen, että osa potilaista tulee olemaan hoidossa yli kolme kertaa terveyskes-kuksen vuodeosastoa kalliimmilla eri-koissairaanhoidon hoitopaikoilla suu-rissa sairaaloissa.

Hoivahenkilöstön lisäksi säästötoi-mista kärsivät sairaat, vanhukset ja lapset. Monen pitkäaikaishoidossa olevan van-huksen kohdalla hoivatasosta ja inhimil-lisestä kohtelusta on pakko tinkiä. Yhtä vanhusta kohti käytettävä hoitoaika tu-lee entisestään vähenemään, ja auttavia käsiä vanhukset ja sairaat joutuvat odot-tamaan entistä kauemmin. Tämä voi tar-koittaa jopa sitä, että päivittäinen ruo-ka joidenkin hoidettavien kohdalla on kylmää, koska syöttäjien määrä vähe-nee ja ruokailuajat venyvät. Joiden-kin vanhusten kohtalona tulee ole-maan myös se, että heitä ei enää ehditä päivän aikana nostamaan ylös vuoteestaan – muusta virike-toiminnasta puhumattakaan.

Voivatko kuntapäättäjät nuk-kua yönsä levollisina ja olla tyytyväisiä säästöpäätöksiin-sä? Voivatko he tuntea ylpeyt-

Puheenjohtaja Juhani Palomäki

tä katsoessaan silmiin avuttomana ma-kaavaa sairasta vanhusta ja sanoa hänel-le, että tämän me voimme tarjota sinul-le kiitokseksi elämäntyöstäsi. Päättäjät eivät voi nyt vetäytyä vastuustaan ja sa-noa, että he eivät tienneet asiasta. Tieto hädästä heillä kyllä varmasti on, mutta kyse on nyt siitä, että onko päättäjillä rohkeutta, auttamishalua ja arvostavat-ko he todella elämää..

6 super 5 • 2010

UutisetEsillä juuri nyt

Tuloksellisuus puhutti luottamusmiehiäteksti leena lindroos kuva jukka järvelä

Syyskuun alussa maksuun tuleva, tuloksellisuuden edistämistä tukeva palkkaerä oli keskeinen teema Su-Perin Pääluottamusmiesten neu-vottelupäivillä huhtikuussa. Kaikilla kunnallisilla sopimusaloilla käytet-tävissä on 0,7 prosentin suuruinen paikallinen erä. Millä perusteilla se maksetaan?

SuPerin edunvalvontayksikön johtaja Anne Sainila-Vaarno selvitti tulokselli-suuserän määräytymistä.

– Erän tavoite on tuloksellisuuden ja tuottavuuden parantaminen ja meno-jen hillitseminen. Työnantaja painottaa luonnollisesti säästöjä, mutta SuPerille keskeistä on muun muassa kehittää toi-mintamalleja työhyvinvoinnin paranta-miseksi, hän totesi.

Työnantajan tulee tarjota kaikille KVTES:n piirissä oleville kunta-alan työntekijöille mahdollisuutta osallis-tua jo voimassa olevaan hankkeeseen tai uusi hanke voidaan perustaa tätä tar-koitusta varten. Hankkeelle asetetaan

tavoitteet ja sille määritellään mittarit, suoritustasot ja tarkastelujakso. Tulok-sellisuuserän saaminen edellyttää, et-tä henkilöstö lähtee mukaan hankkee-seen, joka voi jatkua maksupäivän eli syyskuun ensimmäisen päivän jälkeen.

– Mikäli mahdollisuutta ei tarjota, tai hanketta ei tule, on 0,7 prosentin suuruinen palkkaerä joka tapauksessa maksettava, Sainila-Vaarno jatkoi:

– Sopimuskorotuksia ei voi kiertää säästösyihin vedoten.

Valittava tuloksellisuushanke voi kos- kea koko kuntaa tai olla esimerkiksi vi-rasto-, hallintokunta- tai yksikkökoh-tainen – maksu kuitenkin hoidetaan so-pimusalakohtaisesti eli sitä ei voi siirtää alalta toiselle. Erä käytetään ensisijaises-ti tehtäväkohtaisiin palkkoihin ja mi-käli tavoitteet saavutetaan vain osittain, saavutettuja tavoitteita vastaava osuus maksetaan tehtäväkohtaisiin palkkoi-hin ja loppuosa henkilökohtaisiin lisiin.

Hankkeen valinnasta ja erän toteut-tamistavasta käydään paikalliset neu-vottelut, joissa henkilöstölle annetaan

tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa. Neuvotteluissa pyritään yksimielisyy-teen.

Kiirettä pitää

Tuloksellisuuserästä käytiin vilkasta keskustelua kumpanakin kokouspäi-vänä. Sen pohjaksi Peijaksen ammatti-osaston pääluottamusmies Satu Lauri-la kertoi HUS:n tuloksellisuusneuvot-telujen vaiheista. Neuvottelut on siellä aloitettu 30. syyskuuta viime vuonna ja niitä on käyty kuusi kertaa. Ne ovat jää-neet erimielisiksi.

– Parhaillaan työnantaja tekee ohje-kirjettä erän jakamisesta ja kaikki käy-tännön asiat ovat jääneet jatkoneuvot-teluissa sovittaviksi, Laurila sanoi.

Maanlaajuisesti keskusteluja hank-keista vasta käynnistellään, useilla paik-kakunnilla ensimmäinen kokous on toukokuun alussa. Usein uuden hank-keen jaloissa on vastikään toteutettu-ja sotepiiriuudistuksia tai kuntaliitok-sia, joista niistäkään ei vielä ole selvit-

SuPerin edunvalvontayksikön johtaja Anne Sainila-Vaarno ava-si tuloksellisuuden edistämistä tukevan, 0,7 prosentin suuruisen paikallisen erän määräytymis-perusteita Pääluottamusmiesten neuvottelupäivillä.

super 5 • 2010 7

Magneettivyön ohjeistuksestalaatupalkinto Hämeenlinnassateksti liisa uusiniitty

Lähihoitajan tehtävissä työsken-televät Anna-Mari Viiala ja Jyry Heinänen ovat saaneet Hämeen-linnan kaupungin laatupalkinnon laatimistaan magneettivyön toi-mintaohjeista. Yhteinen ohjeistus on käytössä kaupungin terveyspal-velujen liikelaitoksen vuodeosas-toilla.

Työtovereitaan magneettivyön käytössä opastanut Anna-Mari Viiala huomasi, että vyö oli silloin tällöin ohjeista huo-limatta kiinnitetty väärin. Eräs vähäl-tä piti -tilanne sai Viialan ja Jyry Hei-näsen hälytyskellot soimaan. Vyö oli asennettu sähkökäyttöisessä vuoteessa liian alas, ja potilas oli sänkyä nostet-taessa jäänyt roikkumaan vyön varassa. Jos vyö on oikeasta kohdasta kiinnitet-ty, se nousee yhdessä sängyn mekanis-min kanssa.

– Magneettivyö sallii oikein asen-nettuna potilaan kääntymisen sängyssä, mutta estää hänen pujottautumisensa vyöstä pois. Vyön pystyy avaamaan vain sen omalla magneettipainikkeella, Hei-nänen muistuttaa.

Anna-Mari Viiala ideoi ja Jyry Hei-nänen hoiti teknisen puolen kun työto-verukset alkoivat vaihe vaiheelta kuva-ta Anne-nuken avulla vyön oikeaa kiin-nitystapaa.

– Siirsimme kuvat PowerPointiin ja lisäsimme tekstin ja nuolet selventä-mään kuvia. Kävimme joka osastolla te-kemässä pikakuvakkeen ja jaoimme kir-jallisen informaation ja sitomislistalo-makkeet. Valmis esitys siirrettiin talom-me verkkolevylle ja se on nyt kaikkien

osastojen nähtävissä, Heinänen kertoo.Lähiesimiehet ehdottivat kaksikolle

kaupungin laatupalkintoa muun mu-assa sillä perusteella, että hoitajat oli-vat reagoineet läheltä piti -tilanteeseen nopeasti. He edistivät toimintaohjeel-laan potilasturvallisuutta ja helpottivat työntekijöiden suoriutumista tehtävis-tään. Pitkällä aikavälillä esimiehet us-kovat ohjeistuksen tuovan myös talou-dellisesta hyötyä.

Anna-Mari Viiala toivoo, että jokai-nen käytännön hoitotyötä tekevä kul-kisi ”tuntosarvet pitkällä” ja tekisi roh-keasti parannusehdotuksia.

– Olemme liikaa tottuneet odotta-maan ohjeita esimiehiltä, jotka eivät ole yhtä paljon selvillä käytännön työs-tä kuin hoitajat. Jokainen voisi oman työnsä ohella panostaa myös uusien työtapojen ideointiin. Ehkä se vaatii vä-hän ylimääräistä vaivaa, mutta on myös palkitsevaa..

Mikä magneettivyö?

Magneettivyötä käytetään silloin, kun levoton potilas joudutaan sitomaan sänkyyn, jottei hän pääsisi vahingoittamaan itseään. Vyön käytöstä määrää aina lää-käri ja määräys kirjataan sähköi-sen potilastietojärjestelmän eri-tyiseen kriittisten tietojen koh-taan. Tiedot kirjataan paperilo-makkeelle, jota säilytetään mapi-tettuna kansliassa.

ty normaaliin arkeen. Muutamia hank-keita on kuitenkin jo ehditty nimetäkin, niistä kuuden pääluottamusmiehen muodostama paneeli kertoi esimerk-kejä. Tuloksellisuushankkeeksi on ni-metty muun muassa Paras-hanke, alu-een kuntaliitoshanke, koko kaupungin kattavan henkilöstötietojärjestelmän kehittäminen ja alueellinen työhyvin-vointihanke.

Kiireinen aikataulu tuo mukanaan paljon pohtimista, samoin mittareiden määritteleminen. Esimerkiksi työhy-vinvointihankkeen mittareita on har-kittava tarkoin. Jos tavoitteena on vaik-ka lyhyiden sairaslomien määrän vä-hentäminen, ei seurauksena saa olla se, että niitä ei pidetä, vaan tullaan sairaa-na töihin.

Oikeita asioita

– Tuloksellisuus tarkoittaa sitä, että teh-dään oikeita asioita ja tehdään ne hyvin, totesi Kunnallisen työmarkkinalaitok-sen tutkimuspäällikkö Margareta Heis-kanen. Hän puhui tuloksellisuudesta kuntatyössä. Hänen mukaansa tulevi-na vuosina on pohdittava yhdessä mil-laisilla sopimusteksteillä ja palkkausele-menteillä voidaan tukea tuloksellisuut-ta. Tavoitteena on sekä palvelujen pa-rantaminen ja tehostaminen että kus-tannusten hillitseminen.

Heiskanen korosti sitä, että ratkaisut on harkittava paikallisesti, ei tule käyt-tää monistettuja tai keskitettyjä malle-ja. On kuitenkin mahdollista tehdä so-pimusalat ylittäviä hankkeita ja kehi-tystyötä.

– Kunta-alalla on toimittava sen omilla ehdoilla, ei valtion tai valtio-varainministeriön. Edellytys kestävälle tuottavuuskasvulle on samanaikainen laadun kehittäminen, Heiskanen jat-koi: toiminnan tuloksellinen kehittä-minen on jatkuvaa, pitkäjänteistä toi-mintaa ja osa strategista johtamista.

Keskustelussa todettiin toisen asteen koulutettujen olevan edelleen pitkälti osaamistaan vaatimattomammissa teh-tävissä ja näin olemassa olevat voima-varat jäävät monessa kunnassa hyödyn-tämättä..

lisää pääluottamusmiesten neuvottelupäivistä sivuilla 42–45.

Juhani Palomäki palkittiin hyvästä työstäSuPerin puheenjohtajalle Juhani Palo-mäelle on luovutettu Keskustan puo-luehallituksen kokouksessa puolueen kultainen ansiomerkki.

Puheenjohtaja Matti Vanhanen kiit-ti Palomäkeä muun muassa vahvasta

työstä ammattiyhdistysliikkeessä.Palomäki toimi vuodesta 1977 kuu-

dentoista vuoden ajan kaupunginval-tuutettuna Seinäjoella. SuPerin pu-heenjohtajan tehtävissä hän on ollut vuodesta 2000..

8 super 5 • 2010

UutisetEsillä juuri nyt

SuPer: Tarvitaanko filipiiniläis- hoitajia nykytilanteessa?teksti sonja kähkönen

Kaksikymmentä filippiiniläistä sai-raanhoitajaa aloitti huhtikuussa työt HUS:ssa. Ulkomaisen työvoiman rek- rytoimiseksi käynnistetystä hank-keesta toivotaan apua tulevaisuu- den sairaanhoitajapulaan. SuPe-rissa uskotaan, että työvoimapulaa voisi ehkäistä myös ajanmukaista-malla lähi- ja perushoitajien toi-menkuvia sekä ottamalla käyttöön jo kehitettyjä työnjakomalleja.

Kaksikymmentä filippiiniläistä sairaan-hoitajaa aloitti työnsä Hyksissä huhti-kuussa. Sairaanhoitajat on sijoitettu pareittain yhteensä kymmenelle leik-kaus-, anestesia- ja vuodeosastolle Mei-lahden, Töölön, Herttoniemen, Jorvin ja Peijaksen sairaaloihin sekä Kirurgi-seen sairaalaan.

Erikoissairaanhoidossa työskentele-vien lähi- ja perushoitajien määrä on vuosien aikana vähentynyt nimikemuu-toksien myötä. Rekrytointihankkeen ohjausryhmän jäsen, SuPerin pääluot-tamusmies Satu Laurila uskoo, että uh-kaavaa hoitajavajetta olisi mahdollista ehkäistä myös tarkistamalla ja ajanmu-kaistamalla erikoissairaanhoidossa työs-kentelevien lähi- ja perushoitajien toi-menkuvia sekä kehittämällä ja ottamal-la työnjakomalleja käyttöön. Nyt osas-toilla on hyödyntämättömiä resursseja, kun lähi- ja perushoitajat eivät saa käyt-tää osaamistaan.

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että Suomeen tulleilla filippiiniläisillä ei ole aluksi suomalaisen sairaanhoitajan pä-tevyyttä. Toimenkuvat on rajattu ja näi-tä töitä pystyisi Laurilan mukaan teke-

mään myös lähi- ja perushoitaja. – Yksityisellä puolella lähi- ja perus-

hoitajien taidoista olisi otettu jo kaik-ki hyöty irti. Miksi näin ei tee kunnal-linen työnantaja, Satu Laurila pohtii.

Rekrytoidut filippiiniläiset tekevät osastoilla niitä töitä, joita lähi- ja pe-rushoitajatkin voisivat koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta tehdä. SuPe-rissa pelätään, että se vaikuttaa henkilö-kunnan ilmapiiriin kielteisesti ja herät-tää maahanmuuttajavastaisuutta.

Kotoutuminen tärkeää

Hyks-sairaanhoitoalue, Opteam ja Lau-rea-ammattikorkeakoulu aloittivat ke-väällä 2009 yhteistyön, jonka tavoittee-na oli hankkia kokemusta ja luoda hy-viä käytäntöjä ulkomaalaisten sairaan-

Tampereen päättäjät päiväksi töihin Koukkuniemeen

Tampereen kaupungin päättäjät pääsevät kädestä pitäen tutus-tumaan määrärahojen ja hen-kilökunnan puutteessa painivan Pohjoismaiden suurimman van-hainkodin arkeen tekemällä siellä yhden työpäivän.

teksti jukka järvelä

Koukkuniemen superilaiset työnteki-jät ovat haastaneet viisitoista Tampe-reen kuntapäättäjää tutustumaan van-hainkodin arkeen yhden aamuvuoron ajan. Maanantaina 24. toukokuuta sel-viää, moniko ottaa haasteen vastaan. Koukkuniemi painiskelee määräraha- ja työntekijäongelmien kanssa, ja tämä heijastuu jokapäiväiseen työntekoon.

Työpäivän jälkeen päättäjät, talon johto ja omaiset pitävät palautekeskus-telun. Samana iltana Tampereella jär-jestetään myös kaikille avoin keskuste-

lutilaisuus, jossa on mukana Koukku-niemen asioista päättäviä.

Sopivasti kaksi päivää SuPerin tem-pauksen jälkeen kokoontuva Tampe-reen kaupunginvaltuusto päättää, tar-vitseeko Koukkuniemi kahden miljoo-nan euron sijaismäärärahan ja koko Tampereen laitoshoito neljän miljoo-nan määrärahan.

Aiemmin keväällä SuPer järjesti 70 koukkuniemeläiselle jäsenillan, jossa kartoitettiin tulevia toimia. Vanhain-kodin superilaisille on lähtenyt kyse-ly, jonka tulokset julkistetaan touko-kuun tapahtumissa. Pian asian tiimoil-

ta avautuvat myös verkkosivut, joille tulee adressi Koukkuniemen puolesta.

– Jäsenillemme ja myös SuPerille jär-jestönä tämä projekti on erittäin iso asia, SuPerin järjestöpäällikkö Raija Moilanen kertoo.

– Nyt nähdään, ovatko päättäjät kiinnostuneita siitä, kuinka laadukas-ta hoitoa vanhuksille annetaan. Joilta-kin Koukkuniemen asioista päättäviltä on jo tullut hyvää palautetta SuPeriin.

Koukkuniemi-hankkeen aikana pöy-dälle nostetaan vanhusten hyvä hoito, raha, työnjakokysymykset sekä lähi- ja perushoitajien osaamisen käyttö. Koska avustavasta henkilökunnasta on Kouk-kuniemessä pulaa, lähi- ja perushoita-jat joutuvat tekemään laitosapulaisten-kin töitä.

Koukkuniemessä työskentelee lähes 400 superilaista..

super 5 • 2010 9

Sirpa Huupposestavuoden palkansaajaPieksämäellä

Pieksämäen ammattiosaston puheen-johtaja ja monipuolinen vaikuttaja, lä-hihoitaja Sirpa Huupponen on valittu kaupungissaan vuoden palkansaajaksi. Hän työskentelee Pieksämäen sairaalan hoiva- ja kuntou- tusosastolla osas- tonsihteerinä. Hän on toiminut muun muassa myös luot-tamusmiehenä ja pääluottamusmie-henä, jossa tehtä-vässä hän jatkaa edelleen. Huuppo- nen kuuluu kau- punginjohtajan johtoryhmään ja perus- turvan palvelurakennetyöryhmään. Piek- sämäen perusturvan johtoryhmässä hän on varajäsenenä. SuPeriin Huupponen on kuulunut 1980-luvun alusta asti.

Matkakorvaukset verottatoissijaiselle työpaikalle

Työntekijälle, joka joutuu säännöllisesti työskentelemään myös saman työnanta-jan toisessa toimipisteessä eri paikkakun-nalla, voidaan maksaa matkakorvauk-set ja majoitus verovapaasti. Matka-korvaukset voidaan maksaa esimerkiksi, kun työn-tekijä tekee työtä keski-määrin kol-mena päivänä viikossa kotipaikkakun-nallaan ja työskentelee lisäksi kahtena päivänä viikossa saman työnantajan toisessa toimipisteessä toisella paikka-kunnalla. Ensin täytyy selvittää, kumpi työntekopaikka on työntekijän ensisi-jainen ja kumpi toissijainen työpaikka. Matkakustannusten korvaus kodin ja ensisijaisen työpaikan välillä on työnte-kijän veronalaista tuloa eikä sitä voi kor-vata verovapaasti, todetaan Veronmak-sajien verovinkissä.

hoitajien rekrytoimiseksi Suomeen. Rekrytoinnin perusteena on pidetty sairaanhoitajien saatavuuden turvaa-mista myös tulevaisuudessa sairaanhoi-tajavajeen uhatessa. Helsingin ja Uu-denmaan sairaanhoitopiiristä jää eläk-keelle arviolta 2400 hoitajaa vuoteen 2020 mennessä.

Hyksin henkilöstöjohtaja Kirsi Sil-lanpään mukaan henkilöstövajaus on viime vuosina koskettanut erityisesti päivystäviä sairaaloita. Taloudellinen lama on helpottanut tilannetta, mut-ta tiedot tulevina vuosina vanhuuseläk-keelle siirtyvien määrästä ovat ennal-laan.

Ulkomaisen työvoiman käyttöä ja pilottihanketta on perusteltu myös sil-lä, että lähes kaikilla muilla länsimailla on jo kokemusta kansainvälisestä rek-rytoinnista. Tärkeänä pidetään sitä, et-tä Suomi saa toimivat ja eettiset rek-rytointikäytännöt vaativista erikoissai-raanhoidon tehtävistä.

Rekrytointihankkeen myötä Filip-piineillä käynnistettiin hakuproses-si, jonka myötä sadoista hakijoista va-littiin 53 sairaanhoitajaa henkilökoh-taiseen haastatteluun. Näistä valittiin

edelleen osallistujat suomenkielen kou-lutukseen. Suomeen tulleet filippiini-läiset on valittu normaalin valintako-keen kautta pätevöitymään monimuo-to-opiskeluna AMK-sairaanhoitajiksi. Rekrytoinnin olennaisena osana on ol-lut suomen kielen ja kulttuurin koulu-tus. Toistaiseksi ei ole tiedossa, miten filippiiniläisten kielitaidon kehittymi-sestä huolehditaan sen jälkeen, kun he ovat suorittaneet sairaanhoitajan am-mattikorkeakoulututkinnon ja saaneet Valviran myöntämän oikeuden toimia laillistetun ammatinharjoittajan tehtä-vissä. Kielitaidon ylläpitämisestä ja ta-solta toiselle pääsemisestä tulisi työn-antajan huolehtia niin, ettei potilas- ja työturvallisuus missään vaiheessa vaa-rannu ja että kotoutuminen Suomeen sekä työyhteisöön onnistuisi.

Filippiiniläiset sairaanhoitajat asuvat aluksi ryhmämajoituksessa, mikä on kielen oppimisen ja suomalaiseen kult-tuuriin sopeutumisen kannalta huono vaihtoehto. Kotoutuminen on tärkeä osa prosessia. Sillä ehkäistään se, että fi-lippiiniläiset eivät muuta kahden vuo-den määräaikaisen työsuhteen jälkeen pois Suomesta..

Yllätysvierailun SuPerin opettajailtaan tehneet Hansu ja Pirre olivat kiinnostuneita, mitä lähihoitajaopettajilla oli kasseissaan.

Opettajat kylässä liiton toimistossa

Pääkaupunkiseudun ja lähialueiden lä-hihoitajakoulutuksen opettajat vieraili-vat jo kahdeksannen kerran järjestetys-sä Opettajaillassa SuPerin toimistossa huhtikuussa. Paikalla oli nelisenkym-mentä opettajaa.

Illan aikana Juhani Palomäki kertoi sopimustilanteesta. Keskustelua herät-

ti oppilaitosten opetussuunnitelmatyö, joka oli loppusuoralla elokuun alussa voimaan astuvien uusien tutkinnonpe-rusteiden tiimoilta.

Nauruakin riitti, kun räävittömät Fakta Homman Hansu ja Pirre kävivät kertomassa kuulumisiaan tuulipuvut kahisten. Illan päätti suosittu karaoke..

10 super 5 • 2010

Toukokuun lyhyetKoonnut Jukka Järvelä

Ikä ei estä laihduttamasta

Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mu-kaan ylipainoiset voivat huoletta laihdut-taa liikakilojaan iästä riippumatta. Laih-duttamista on pidetty vaarallisena iäk-käille, sillä sen on uskottu lisäävän kuol-leisuutta. Uusien tulosten valossa laih-duttaminen saattaa päinvastoin vähen-tää kuolemia.

duodecim

Tietoa rokotteista

Rokotteiden historiaan voi tutustua uudella verkkosivulla www.rokote.fi/rokotuksen-askeleet. Sivustolla on muun muassa aika-akseli, josta löytyvät infektiotau-dit sen mukaan, minä vuonna niitä ennaltaehkäisevät rokotteet on otettu käyttöön. Tautia klikkaamalla saa perustiedot sairaudesta sekä tau-tia ennaltaehkäisevästä rokottami-sesta ja sen historiasta.

cision

Hyvin menee!

Suomalaisten hyvinvointi ja terveys ovat viime vuosina monin tavoin parantuneet. Elintavat ovat muuttuneet terveellisem-miksi ja monet kansantaudit ja niiden riskitekijät ovat vähentyneet. Keskimää-räinen elintaso on Suomessa noussut. Nämä tiedot käyvät ilmi sosiaali- ja ter-veysministeriön eduskunnalle antamasta Sosiaali- ja terveyskertomuksesta 2010. Hyvästä kehityksestä huolimatta väestö-ryhmien väliset hyvinvointi- ja terveyse-rot ovat kuitenkin edelleen suuria. Lapsi-perheiden talous ei ole parantunut odo-tusten mukaisesti ja yksinhuoltajaperhei-den asema on heikentynyt.

stm

Väkivalta ennallaan

Fyysistä väkivaltaa kokeneiden suomalais-ten osuus on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan pysynyt ennallaan. Uhkai-lukokemukset lisääntyivät 1990-luvulla, mutta niidenkin kasvu näyttää pysähty-neen 2000-luvulla. Vuonna 2009 kuusi prosenttia 15–74-vuotiaista oli vuo-den aikana joutunut fyysisen väki-vallan kohteeksi, ja kaksi prosent-tia oli saanut väkivallasta fyysisen vamman.

www.edilex.fi

Raskaus ja sikainfluenssa

Sikainfluenssaan liittyvä kuolemanvaara on merkittävä raskaana oleville, mutta ei niin suuri kuin ennen epidemiaa uskottiin, tuore australialaistutkimus vihjaa. Rokot-tamattomista äideistä joka yhdeksäs kuoli ja vauvoista joka kahdeksas syntyi kuol-leena tai menehtyi. Luvut ovat huolestut-tavia normaaliaikaan verrattuna, mutta silti paljon alhaisempia kuin esimerkiksi vuo-den 1918–1919 influenssaepidemiassa, jossa joka kolmas raskaana ollut kuoli.

duodecim

Lapset oiva suoja

Naiset tekevät epätodennäköisemmin itsemurhan, jos heillä on kaksi tai useam-pia jälkeläisiä, tuore taiwanilaistutkimus osoittaa. Kahden lapsen äidit tekivät 39 prosenttia vähemmän itsemurhia ja kol-men tai useamman äidit 60 prosenttia vähemmän kuin yksilapsiset naiset. Teo-ria on vahvistettu aiemmin myös suoma-laistutkimuksessa.

duodecim

Rasvaista aamiaista?

Tuoreen hiiritutkimuksen perusteella saat- taa olla parempi syödä rasvaa aamulla ja kevyesti illalla. Rasvan nauttiminen heti päivän alussa voi mahdollisesti ohjel-moida elimistön paremmin hyödyn-tämään rasvaa ja muita ravintoaineita. Rasvojen syöminen illalla olisi tulosten mukaan haitallista. Vielä ei ole varmaa toimiiko ihmisen elimistö samoin.

duodecim

Lääkkeet heitteillä

Vain joka kolmas suomalainen säilyttää lääkkeet lääkekaapissa. Turvallisesti lukko-jen takana lääkkeet ovat vain noin joka vii-dennellä, ilmenee Apteekkariliiton teettä-mästä tutkimuksesta. Suomalaisten lääk-keiden säilytystavat ovat muuttuneet vuo-teen 1997 verrattuna huonompaan suun-taan. Tuolloin lääkekaapissa lääkkeensä säilytti puolet suomalaisista. Lukollinen lääkekaappi oli tuolloin joka neljännellä. Lääkekaappia ei pidä sijoittaa kosteaan tilaan, kuten kylpyhuoneeseen.

suomen apteekkariliitto

i ng

ra

m

super 5 • 2010 11

muut lehdet”Vanhustenhoidon ja potilashoidon vaka-viin ongelmiin haetaan ratkaisua lisää-mällä henkilöstöä, vaikka tiedämme, ettei henkilökuntaa kerta kaikkiaan ole lähivuo-sina saatavissa nykyistä määrää. Johtami-sen puutetta paikataan seuraavin keinoin: korostetaan itsensä johtamista ja palkataan asiantuntijoita, erilaisia yhden asian päälli-köitä. Ehkäpä ongelmien taustalla on puute hoitotyön johtajista.”

Terveydenhuollon tohtori Riitta Simoila

premissi 2/2010

”Kun meillä viime vuonna oli 42 tulipa-loa päivässä, joka kolmannesta asunnosta puuttui pakollinen palovaroitin.”

Päätoimittaja Esa Aalto

pelastustieto 2/2010

”Kirkon työntekijöillä henkilökohtainen vakaumus ja työ nivoutuvat yhteen, ja heillä on hyvin suuret odotukset seurakun-nista työyhteisöinä. Kun todellisuus ei vas-taakaan ideaalia, pettymys on suuri.”

Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström

keva 1/2010

30 vuotta sitten

Suomen Apuhoitajaliitto päätti pysyä itsenäisenä liittona. Asia ratkesi äänes-tyksen jälkeen Oulussa pidetyssä liitto-valtuuston kokouksessa. Vaihtoehtona oli liittyminen Terveydenhuoltoalan

ammattijärjestöön. Valtuuston kokous sujui lehden mukaan rauhallisesti, ja yh-dentymisen eduista ja haitoista keskus-teltiin asiallisesti.

”Äänin 30–10 päätet-tiin pysyä itsenäisenä järjestönä. Samalla pyritään aktiivisesti kehittämään yhteistyötä Terveydenhuoltoalan ammattijärjestön sekä kaikkien muidenkin niiden järjestöjen kanssa, joiden kanssa ollaan kosketuksissa etenkin virka-, toimiehto- ja työehtosopimusneuvot-teluissa.”

apuhoitajalehti 5/1980

Mitä mieltä?Saatko kesäloman haluamaasi aikaan?

Huhtikuun kysymys oli:

Kyllä, koskapidän lomani pätkissä.

pidän sen toukokuussa.

työpaikalla otetaan toiveet huomioon.

haluan kesälomani talvella.

saamme työtiimissä päättää lomavuorot keskenämme.

heinäkuu on hyvä lomakuukausi.

poikani pääsee ripille juhannuksena.

heinäkuussa on sulku meidän talossa ja se sopii minulle.

keikkalaisena saan kaikki vapaat milloin haluan.

loman ei tarvinnut olla yhdessä janassa.

meillä on kiertävät vuorot ja halutessamme vaihdetaan.

yhteissovussa kaikki käy.

sain valita ensimmäisenä.

Kyllä En

41 %

En, koskakesäsijaisia ei oteta.

sijaisena joutuu lomailemaan sitten, kun se muille sopii.

osastonhoitaja on päättänyt puolestani.

vahvat persoonat pitivät taas pintansa.

loma on vasta syyskuussa ja kovin on pimeää jo silloin.

olen opiskelija.

kuntayhtymä vaatii pitämään lomat ketjussa.

lomat kiertävät.

niitä ei ole vielä vahvistettu, eikä kukaan tiedä lomastaan.

tiedonkulku pätkii.

olen juuri aloittanut, eikä vielä ole lomaoikeutta.

59 %

uusi kuukauden

kysymys löytyy sivulta 53.

12 super 5 • 2010

Kahvipannuteksti ja kuvat marjo sajantola

Häälahjaksi saatu kahvipannu on kestänyt ajan hammasta jo lähes 45 vuotta. Vaikka aikojen saatossa kansi katosi, kahva hajosi ja

pohjakin irtosi, pannu on edelleen käytössä.

ampereen Terälahdessa vieraalle tarjotaan kunnon pannukahvit teräksisestä kahvipan-nusta, joka on ollut ahkerassa käytössä syk-systä 1965 asti. Siitä on kahvit tarjottu niin juhlahetkinä tuvassa kuin heinäpellon lai-dalla helteisinä kesäpäivinä ja tarjotaan vielä

monta kertaa. Kun pannu on pöydällä, jokaisen sisään tuli-jan käsi hiipii kuin salaa pannumyssyn alle kokeilemaan, oli-siko porosorsan kylki vielä lämmin.

– Kutsun tätä usein porosorsaksi. Sain pannun häälahjaksi työpaikkani ruokalan emännältä, joka oli huomannut mielty-mykseni kahviin, perushoitaja Kaija Penttilä muistelee.

Hän toteaa, että monet hyvät hetket on pannun äärellä vie-tetty ja vietetään vieläkin, vaikka pannukahvin vaikutus kole-steroliarvoihin on tiedossa.

– Kahvin terveellisyydestä on paljon tutkimustuloksia puo-lesta ja vastaan. Meillä kummallakin on kolesteroliarvot kun-nossa ja ruokavaliossa huomioimme peh-meät rasvat, joten pistetään vain pööniä pannuun, Kaija nauraa.

Hän esittelee pannun kahvaa, jonka hänen poikansa on tehnyt hajonneen ba-keliittisen tilalle. Puinen siipimuttereilla kiinnitetty kahva antaa pannulle vielä li-sää arvoa.

– Alkuperäinen kansi katosi jo kau-an sitten. Epäilin silloin, että lapset oli-vat pannua kuljetelleet retkillään ja hu-kanneet sen. Ostin sitten kaupasta saman-kokoisen halvemman teräspannun, jonka kansi sopi tähän.

Kaikki kuluu käytössä ja tuli päivä, jol-loin pannun pohja alkoi irvistää. Isäntä irrotti siitä sitten ko-konaan ulommaisen pohjan, mutta ohutpohjaista pannua ei enää voinut hellalla käyttää.

– Nyt kaadan kuuman veden tähän pannuun ja pistän pääl-le porot, jotka saavat rauhassa laskeutua pohjaan ja antaa juo-malle makunsa. En vain halunnut luopua tästä. En suostunut edes antamaan tätä isännälle mukaan savottatöihin, ettei se vahingossa katoaisi.

Kaija kertoo, että ikääntyessään hän on huomannut arvos-tavansa vanhaa tavaraa aina vain enemmän ja enemmän, vaik-ka hän nuorena olisikin halunnut hankkia kotiin kaikkea uut-

ta ja värikästä tai uusia laitteita ja huonekaluja. Kaija Penttilä ehti työskennellä 28 vuotta kirjapainoalalla

ennen kuin hän joutui työttömäksi 1990-luvun laman myö-tä. Hän kouluttautui ensin kodinhoitajaksi ja sen jälkeen vie-lä perushoitajaksi.

– Kun työkaveri kertoi perushoitajakurssista, kävin vain pe-sulla ja menin heti lähettämään hakupaperit. Kun tilanne tar-joutuu, siihen on vain tartuttava kiinni.

Kaija valmistui perushoitajaksi vuonna 1994. Hän laskes-kelee ehtineensä tehdä hoitotyötä liki 11 vuotta ennen eläk-keelle jäämistään 62-vuotiaana, joten uudelleen kouluttautu-minen kannatti.

– En voinut jäädä vain lehdelle soittelemaan. Tein sitä työ-tä mielelläni ja muistelen lämmöllä työkavereitani. Näin se-niorina tunnen hyötyväni ammattitaidoistani edelleen. Seu-raan myös jatkuvasti ammatillisia asioita niin lehdistä kuin televisiosta.

Hän pohtii, olisiko hänen pitänyt kui-tenkin jatkaa työelämässä nykyvaatimus-ten mukaisesti pidempään.

– Huomasin, että porukka vain nuor-tui ympärilläni. Lisäksi minun mielestä-ni biologinen vanheneminen vaikuttaa jo tässä iässä. Töistä on kuitenkin selvittävä, oli sitä sitten virkeä tai väsynyt.

Eipä aika tule eläkeläisellekään pitkäksi. Heti eläkkeelle jäätyään Kaija lähti puoli-sonsa kanssa sukulaiskierrokselle, koska monet sukujuhlat oli pitänyt jättää väliin Kaijan työvuorojen takia.

Lapsenlapset tulevat usein kylään, ja heidän kanssaan Kaija puuhailee mielel-

lään kaikenlaista puutarhatöistä saunanlämmitykseen. Hänen mielestään on tärkeää antaa lasten osallistua ja oppia töihin, vaikka kasvimaan viljelykset vähän kärsisivätkin.

Välillä Kaija ihmettelee, miten hän on ehtinyt edes töissä käydä, sillä päivässä ei tunnu riittävän tarpeeksi tunteja. Tut-tuja hän tapaa miltei päivittäin, ainakin kauppareissulla, ja kaupungin kulttuurikerhossa hän saa aina uutta ajateltavaa.

– Mielestäni on tärkeää kuulua johonkin. Siitä saa piristä-viä henkireikiä. Olen nyt ruvennut käymään myös kirkon lä-hetystyön kahvi- ja kudinkerhossa. Siellä juomme aina en-simmäiseksi kahvit!.

LempiesinePalstalla tutustutaan superilaistentunteita herättäviin esineisiin

T

super 5 • 2010 13

Kaija Penttilänporosorsasta saaparhaat kahvit.

14 super 5 • 2010

irkkaana erottuvaksi maalattuun ambulans-sin nousee vähintään yhtä huomiota herät-tävään työasuun puettu kuljettaja. Lähihoi-taja Heidi Vääräniemen aamuinen työvuoro Yli-Iissä on täyttynyt terveysaseman rutiini-töistä. Nyt on aikaa piipahtaa ruokaostoksil-

la kaupassa ja päivystysasunnossa, joka pitkien vuorojen ai-kana on hälytystyöntekijän toinen koti puolen kilometrin päässä työpaikasta.

Keskustaajaman teillä risteilevä ambulanssi tuntuu hallit-sevan hieman yli 2000 asukkaan kunnan hiljaista arkipäivää. Vaikka Ouluun on matkaa vain viitisenkymmentä kilometriä, oma hälytysajoneuvo on mukava turva kuntalaisille. Tarinan mukaan Yli-Iin ambulanssin takana on alun perin itse Niilo Tarvajärvi 1960-luvun tukikeräyksineen.

Mutta nyt on kovin hiljaista:– Niin, hälytykset tuntuvat tulevan nipussa lähes yhtä ai-

kaa. Harvemmin varsinaisella työajalla. Hyvähän se toisaal-ta on, että kenelläkään ei nyt ole hätä, Heidi pohtii ajaessaan.

Aamutoimia

Heidi Vääräniemen varsinainen työaika on arkisin kahdeksas-ta kahteen. Tuon ajan hän avustaa terveysasemalla ja on vä-littömässä lähtövalmiudessa, kun ambulanssia tarvitaan. Ilta-päivällä alkaa varallaolo, jonka aikana oleminen on vapaata, mutta hälytysajoon on lähdettävä 15 minuutin varoitusajal-la, myös yöllä. Keskimäärin matkaan päästään varallaolosta jo viidessä minuutissa.

Aamuisin terveysasemalla Heidi sopii työparinsa kanssa kumpi avustaa potilastoimistossa ja kumpi toimii välinehuol-lon puolella, mutta työnjako ei ole kovin jyrkkä. Viranomais-verkon Virve-puhelin on koko ajan vyöllä valmiina välittä-mään hätäkutsun.

– Tänään näyttää olevan kaksi lääkäri paikalla. Joskus tääl-lä on jopa kolme lääkäriä eli aika hyvin näin pieneen kuntaan, Heidi kertoo toimistopuhelimeen vastailun lomassa. Puheli-messa hän kirjaa tietoja koneelle, ottaa soittopyyntöjä ja tar-vittaessa lukee tutkimustuloksia sellaista tiedustelevalle.

Kun työ velvoittaa lähes viikon yhtä soittoa kellon ympäri, ammatistaan täytyy pitää. Lähihoitaja Heidi Vääräniemi on vuorollaan kuusi vuorokautta hälytysvalmiina hyppäämään

ambulanssin rattiin Yli-Iissä.

K

teksti ja kuvat jukka järvelä

Heidi elääambulanssielämää

super 5 • 2010 15

16 super 5 • 2010

Seuraavaksi Heidi tarkistaa lääkärin työhuoneen tilanteen, sitten ensiapuhuoneen ja välinehuollon. Kaikki on kunnossa.

Haasteita kohtaamaan

Alun perin kokiksi kouluttautunut Vääräniemi valmistui lähi-hoitajaksi vuonna 2004 mielenterveyden ja päihdetyön kou-lutusohjelmasta. Ensihoidon opinnot kummittelivat kuiten-kin mielessä.

– Tein laitostyötä Oulussa, mutta en pitänyt rutiineista. Edellisenä iltana tiesi, mitä seuraava päivä pitää sisällään.

Vääräniemi irtisanoutui Oulun kaupungin palvelukses-ta viime vuonna, kun ambulanssityö lopulta vei mennessään. Ensihoidon opinnot hän suorittaa oppisopimuksella Yli-Iis-sä, ja valmistumisen hetket ovat käsillä aivan näinä päivinä.

– Aikaa tämä oppisopimusopiskelu on vienyt. Lähes kaik-ki vapaa-ajat olen työn lomassa tehnyt kirjallisia töitä tai is-tunut Oulussa koulun penkillä.

Heidi lähti etsimään ensihoidosta haasteita.– Tässä työssä niitä on. Koskaan ei tiedä, mitä hälytys tuo

tullessaan. Koko ajan oppii uutta ja koko ajan täytyy opiskel-la uutta. Tilanteet ja paikat vaihtuvat, samoin potilaat.

Heidi on havainnut, että alan opiskelu ja työ eivät aina kohtaa.

– Ensihoidossa koulu ja työ ovat kaksi eri maailmaa. Ope-tus saisi olla lähempänä työolosuhteita. Kun menin kouluun, se oli pieni sokki, että tällaistako täällä opetetaan. Toisaal-ta, kun nuori tulee ambulanssiin harjoittelemaan, hänkin on aluksi aivan pihalla.

– Koulussa esimerkiksi neuvotaan, että onnettomuuspaikalla laukut laitetaan näin ja näin riviin. Käytännössä tilat ovat mo-nesti niin pienet, että hyvä, kun itse mahtuu potilaan lähelle.

Kännykkä käskee

Heidi neuvoo nyt työvuorossa kolmantena olevaa opiskelijaa autoklaavin käytössä ja vilkaisee hiljaista Virve-puhelintaan. Hän saa hätäviestit Virven lisäksi omaan kännykkäänsä, mut-ta siihen vain tekstiviesteinä.

– Usein tekstari on tulee jo ennen Virve-kutsua. Varsinkin varallaoloaikana sitä on naimisissa puhelinten kanssa. Suih-kuunkin otan puhelimen mukaan.

Omaan puhelimeen siis kilahtaa hätätekstareita vapaa-ajallakin?

– Näin on, ja katson yleensä kaikki viestit. Eihän sitä kos-kaan tiedä keneltä tutulta ne tekstarit tulevat. Pääsääntöises-ti laitan vapaa-aikoina oman kännykkäni yöksi äänettömälle.

Varallaoloaikana puhelinten vartioiminen ja jatkuva lähtö-valmius voivat viedä yöunet heikkohermoisimmilta.

– Eivät minulta unet mene, mutta joskus mietin nukku-maan mennessä, että olkaa nyt puhelimet muutama tunti hil-jaa. Silloin tuollaista miettii, kun on uni on ollut vähissä eli kun keikkaa on tullut tehtyä paljon etenkin yöaikaan.

– Mutta ei tämä ahdista, koska sitä orientoituu päivystys-kämpälle tullessaan, että nyt minä tulin töihin ja that´s it!

Varallaolo ei siis ole vapaa-aikaa. Ruoat jäävät asunnon pöydälle, kun kutsu koittaa.

– Päivystyskämpällä ei juurikaan ole tekemistä. Kun nämä koulujutut ovat ohi, täytyy taas aloittaa punttisalilla käynti. He-vostallilla käyn joka toinen päivä Keijoa katsomassa. Varallaolo-aikana aika riittää tallin siivoukseen ja hevosen harjaamiseen.

– Kavereitakin voisi tietysti kutsua Oulusta kylään, mut-ta en välttämättä enää ole paikalla, kun he ovat oven takana.

Vääräniemen oma koti sijaitsee Kiimingin kunnan puolella, 27 kilometrin päässä terveysasemalta. Asunto on hieman liian

31 2

1. Ambulanssin hyllyiltä ja laatikoista löytyy monipuolinen valikoima ensiapu- ja hoitovälineistöä. 2. Heidi neuvoo opiskelija Anssi Sotalaa terveysaseman hoitovälineiden pesussa ja steriloinnissa. 3. Heidi tarkistaa ensiapuhuoneen aamulla ennen toimenpiteiden aloittamista.

kaukana, jotta sieltä ehtisi vartissa häly-tyksiin. Heidi siis joutuu olemaan koko kuuden päivän jakson poissa kotoaan.

– Vielä ei mies ole kovin pahasti täs-tä sanonut. Mutta tilanne olisi paha, jos meillä olisi lapsia. Tällä alalla avioeron vaara on suuri, mutta tietyntyyppisille ihmisille hälytystyö sopii.

Tositilanteessa

Kun hälytys tulee, ambulanssiin kiirehtii normaalisti kaksi hoitajaa. Tarvittaessa toinen noutaa toisen ja sitten mennään.

– Vuorotellen olemme kuskina ja hoitajana autossa. Olen kuullut, että jossakin se hoitaa, jolla on enemmän kokemusta. Mutta miten se toinen eli kokemattomampi koskaan saa hoitoko-kemusta, jos on aina ratin takana?

Matkalla hätäkeskus tietää auton paikan ja puhelinliikenne pelaa use-aan suuntaan. Kuljettaja hoitaa yhtey-det hätäkeskukseen, auton hoitovuo-rolainen konsultoi lääkärin suuntaan. Jos tiedossa on vaativa tehtävä, autossa yritetään miettiä ennakkoon, miten ta-pahtumapaikalla toimitaan. Ajan salli-essa voidaan tehdä tarvittavia ennakko-järjestelyjä esimerkiksi mukaan otetta-via laukkuja valikoimalla.

Ajamisessa hälytysvalot ja -äänet

päällä Heidi pyrkii käyttämään järkeä, vaikka kiire onkin kova.

– Täällä tiet ovat kapeita ja mutkai-sia. Lujaa pitää mennä, mutta äkkitilan-teet on hallittava.

– Ei ”pillit päällä” ajaminen ole mi-kään hieno kokemus. En ole edes miet-tinyt koko asiaa tältä kantilta. Tosin pikkutyttönä haaveilin rekkakuskin ammatista.

Onnettomuuspaikalle tulevat yleen-sä myös poliisi ja pelastustoimi. Joskus paikalla on Oulun seudulla toimivan Sepen pelastushelikopteri. Ambulans-seja voi tulla naapurikunnista. Tilan-ne saattaa olla kaoottinen alan ammat-tilaisellekin.

Ambulanssiuransa ensimmäisellä ko-laripaikalla Heidi joutui vastuulliseen tehtävään.

– Minut laitettiin tässä liikenneon-nettomuudessa L4:ään eli johtamaan lääkinnällisiä hoitotoimia, koska pai-kalla ei ollut lääkäriä. Automme oli pe-rillä toisena heti pelastustoimen jälkeen. Puhelinliikenne oli valtavaa ja tilanne kaikin puolin sekava. Vasta jälkikäteen tajusin, että kun tilanteessa on kaksi ambulanssihenkilöä, joista toinen hoi-taa puhelinliikennettä, se ei riitä. Isolle onnettomuuspaikalle tarvitaan vähin-tään kaksi ambulanssiyksikköä. Tällöin

kolme hoitajaa tekee tehokkaasti hoito-toimia ja yksi hoitaa puhelinliikennettä.

Erilaisia tehtäviä

Ambulanssi starttaa Yli-Iissä monenlai-siin tehtäviin aina öisistä turvapuhelin-hälytyksistä alkaen.

– Käymme antamassa IV-antibioot-teja hoivaosastolla tai ihmisten kotona, kun muita lääkehoitolupalaisia ei ole työvuoroissa. Yhteistyömme kotihoi-don kanssa on aika läheistä.

Yli-Iissä kuntalaiset voivat soittaa yleisen hätänumeron lisäksi kiireettö-

43 5

yli-ii

4. Heidi ajaa työparinsa kanssa ambulanssia vuorotellen. Ajaessaan hän on yhteydessä hätäkeskukseen. 5. Ambulanssiyrittäjä Aatos Man-ninen on tyytyväinen Heidi Vääräniemen työpanokseen Yli-Iin ambulanssissa.

18 super 5 • 2010

missä tapauksissa palvelunumeroon, joka menee suoraan am-bulanssiväelle. Heidi ja työpari päättävät tapauskohtaisesti lähdetäänkö tällöin liikkeelle.

– Joskus perillä vastaan on tullut asiakas, joka on pakannut laukut valmiiksi ja kyselee, että joko mennään. Turhia häly-tyksiä tulee kuitenkin aika vähän.

Kuntalaisten ikärakenne tarkoittaa sitä, että noin puolet ambulanssin lähdöistä tehdään vanhusten luo. Noin joka vii-des startti puolestaan on niin sanottu kiirekyyti.

– Liikenneonnettomuudet, rintakivut, kaatumiset, äkisti heikentyneet yleistilat, Heidi luettelee lähtöjen syitä.

Yli-Iin ambulanssin varustus on luokiteltu laajennettuun perustasoon. Kohteessa ja autossa pystytään hoitamaan yhä useampia tapauksia, ja alkaa olla jo helpompaa luetella, mitä modernin auton välineillä ei voi tehdä.

Heidi ei itse ompele haavoja, eikä hän saa intuboida tajuis-saan olevaa potilasta.

– Joskus olen miettinyt, että voisin tikata niitä ei-näky-vällä paikalla olevia haavoja, joiden verenvuoto ei tyrehdy liimalla tai sidoksella. Aatoshan näin voi tehdä, hän viittaa vanhempaan kollegaansa, ambulanssiyrittäjä Aatos Man-niseen.

Koulutus ja työkokemus auttavat erilaisten potilaiden koh-taamisessa.

– Harvoin sormi menee suuhun. Meillä on tietty peruskaa-va, miten potilaita tutkitaan, ja vaivasta riippuen painotam-me hieman eri asioita. Potilaan kanssa ei voi toimia kuin ro-botti. Aina tietenkin on parantamisen varaa ja on vaarallista sanoa, että osaa kaiken.

Kuka:

Kiiminkiläinen Heidi Vääräniemi, 32, valmistui lähihoitajaksi kevääl-lä 2004 mielenterveys- ja päihde-työn suuntautumisvaihtoehdosta. Hän suorittaa ensihoidon koulu-tusohjelmaa oppisopimuskoulu-tuksessa ja valmistuu tässä kuus-sa. Vääräniemellä on myös suurta-louskokin koulutus.

Perhe:

Avomies.

Harrastukset:

Nyt opiskelun jälkeen aikaa al-kaa taas riittää mökkeilyyn ja ka-lastukseen. Vapaa-aikaa kuluu myös talleilla oman hevosen Ga-tes Guardin eli Keijon kanssa.

Tänään töissäTyö:

Lähihoitajana Ambulanssipalvelu Mannisella, jonka toimipiste on Yli-Iin terveysasemalla. Työaika on arkisin kello 8–14, mutta va-rallaoloaikoineen työvuoro kestää kellon ympäri kuusi vuorokautta putkeen, jonka jälkeen tulee kol-men päivän vapaa.

Parasta ja pahinta työssä:

Parasta on työn vaihtelevuus ja jatkuvat uudet haasteet. Kun työ-kavereiden kanssa synkkaa hyvin, heihin pystyy luottamaan. Pahin-ta ovat työajat varallaoloineen ja huono palkkaus.

Koska Oulu on lähellä, moni potilas kuljetetaan suoraan joko Oulun seudun yhteispäivystyksen terveyskeskustiimiin, OYS:n poliklinikoille ja osastoille tai Oulun Diakonissalai-toksen lääkärille. Ulkopaikkakuntalaiset viedään omille ter-veysasemilleen. Vaikka Yli-Iin terveysasemalla ei olisi lääkä-riä, ambulanssimiehistö voi silti poiketa sielläkin ja ottaa joi-takin laboratorionäytteitä tai etsiä potilastietojärjestelmästä li-sätietoa kyyditettävästä, jonka tila on vakaa.

Palkallista palvelua

Heidi Vääräniemi kertoo verottomaksi kuukausipalkakseen lisineen keskimäärin 2400 euroa. Bruttopalkka vaihtelee kuu-kausittain jopa tuhat euroa, alkuvuosi on hiljaisinta. Varalla-olokorvaus on 28 prosenttia tuntipalkasta.

– Palkkaneuvottelujen yhteydessä en ole ikinä kuullut, että sairaankuljettajien palkoista puhuttaisiin julkisuudessa.

Pahimmillaan työ on uuvuttavaa.– Joskus lähdetään illalla ajamaan yökeikalle ja ollaan vasta

aamulla viideltä takaisin. Parhaimmillaan on ajettu 12 tuntia yhtä mittaa. Kun tällaisen yön jälkeen tullaan aamukahdek-salta normaaliin työvuoroon, työajassa löytyy onneksi joustoa ja väsyneenä pääsee tilanteen mukaan lepäämään.

Pienellä paikkakunnalla on monia etuja. Ihmiset tuntevat toisensa, ja oman hyödyllisyytensä voi tuntea työssään päivit-täin. Eli kuten Heidi tiivistää:

– Tämä on ennen kaikkea asiakaspalveluammatti eli ihmis-ten asioiden hoitamista ja heistä huolehtimista..

super 5 • 2010 19

Lääkehoidon osaaminentuo varmuutta työhönSosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2005 Turvallinen lääkehoito -oppaan. Sen tarkoituksena on ollut yhtenäistää lääkehoidon toteuttami-sen periaatteet, selkeyttää lääkehoidon toteuttamiseen liittyvä vastuun-

jako ja lupakäytännöt sekä määrittää vähimmäisvaatimukset, joiden tulee toteutua kaikissa lääkehoitoa toteuttavissa yksiköissä.

Lääkehoitoa ja verensiirtoja koskevat yleiset ohjeet ja periaat-teet ovat samat kaikille terveyden- ja sosiaalihuollon julkisil-le ja yksityisille toimintayksiköille sekä lääkehuoltoa toteutta-ville epätyypillisille alueille. Näillä tarkoitetaan sellaisia aluei-ta, joilla lääkehoidon toteuttaminen ei kuulu perustehtävään tai ole tavanomaista, kuten sosiaalitoimen päivähoidossa tai opetustoimen alueella toteutettava lääkehoito. Lääkehoidon toteuttamisen päivähoidossa tai opetustoimessa tulee perus-tua yksikön tekemään, kirjalliseen lääkehoitosuunnitelmaan.

Turvallinen lääkehoito -oppaan mukaan esimiehet ohjaa-vat ja valvovat lääkehoidon toteuttamista lääkehoitosuun-nitelman mukaisesti sekä päättävät eri henkilöstöryhmien työnjaosta ja yhteistyöstä siten, että jokaisen ammattiryh-män osaaminen hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä velvoittaa tervey- denhuollon ammattihenkilön ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa sekä perehty-mään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyk- siin. Työnantajan tehtävänä on vastata lääkehoidon peruskoulu-tuksen saaneiden terveydenhuol-lon ammattihenkilöiden ja sosiaa-lihuollon ammatillisen henkilös-tön lääkehoidon täydennyskou-lutuksen järjestämisestä. Täyden-nyskoulutuksen piiriin kuuluvat sekä vakituiset että määräaikaiset työntekijät.

Lääkehoitoa toteuttavalla hen-kilöstöllä on velvollisuus osallistua työnantajan järjestämään täydennys- ja muuhun lisäkoulutukseen, jonka avulla ylläpi-detään ammattitaitoa. Riittävällä lisäkoulutuksella työnteki-jä saavuttaa toimintayksikön lääkehoidon vaativuuden näkö-kulmasta vaadittavan osaamisen tason.

Lähi- ja perushoitajat voivat jakaa lääkkeitä potilaskohtai-siksi annoksiksi ja antaa lääkkeitä luonnollista tietä. Lisäksi he voivat pistää lääkkeen lihakseen ja ihon alle, kun työnte-kijän osaaminen on varmistettu, hänet on perehdytetty teh-tävään ja hänelle on myönnetty kirjallinen lupa tehtävän suo-rittamiseen.

Lääkehoidon koulutusta saaneet nimikesuojatut tervey-denhuollon ammattihenkilöt voivat vaihtaa lääkkeettömän, perusliuosta sisältävän nestepussin ja hätätilanteessa aloittaa nestehoidon, mikäli laillistettua, lääkehoidon koulutuksen

saanutta terveydenhuollon ammattihenkilöä ei ole saatavilla. Lääkehoidon koulutusta saanut nimikesuojattu ammattihen-kilö voi antaa myös sydänpysähdyksen yhteydessä käytettävää adrenaliinia, suonensisäisesti plasman korvausnestettä ja glu-koosiliuosta, mikäli laillistettua terveydenhuollon ammatti-henkilöä ei ole saatavilla.

Lisäksi lääkehoidon koulutusta saaneet nimikesuojatut ter-veydenhuollon ammattihenkilöt voivat osallistua luonnollis-ta tietä annettavan PKV-lääkehoidon toteuttamiseen. Näissä tapauksissa edellytetään osaamisen säännöllistä varmistamis-ta, riittävää lisäkoulutusta sekä toimintayksikössä myönnet-tävää kirjallista lupaa.

Lääkehoitoon oikeuttava lupa on toimintayksikkökoh-tainen. Lääkehoitosuunnitelmassa otetaan huomioon luvan laajuus, sillä lupa voi olla myös työyksikkö-, lääke- tai poti-laskohtainen. Teoreettinen osaaminen varmistetaan säännöl-lisesti kirjallisella kokeella ja käytännön osaamisen näytöl-lä, esimerkiksi 2–5 vuoden välein riippuen toiminta- ja/tai

työyksikön lääkehoidon tarpeista ja vaativuudesta. Lääkehoitoa to-teuttava työntekijä vastaa omas-ta toiminnastaan lääkehoitoa to-teuttaessaan ja työnantaja toimin-nan asianmukaisuudesta.

Sosiaali- ja terveysalan perus-tutkintoa (lähihoitaja) suorittavat opiskelijat harjoittelevat koulu- tuksensa mukaista lääkehoitoa työssäoppimisjaksojen aikana

työpaikkaohjaajan välittömässä ohjauksessa ja valvonnas-sa. Opiskelijat toimivat ohjaajiensa vastuulla. Kuitenkin on muistettava, että opiskelijoiden osallistuminen lääkehoitoon ohjatussa harjoittelussa ja työssäoppimisen jaksoilla edellyt-tää heiltä riittäviä teoreettisia tietoja ja taitoja lääkehoidos-sa, jotka he ovat koulutuksessaan saaneet, sekä lääkelasku-jen hallintaa.

SuPer haluaa kannustaa jäseniään ottamaan lääkehoidon koulutuksen tuomat haasteet vastaan. Koulutuksiin osallis-tuminen luo varmuutta ammattitaitoon ja osaamisen yllä-pitoon..

maria erkheikki-kurtti, suunnittelija

lähde: turvallinen lääkehoito. valtakunnallinen opas lääkehoi-don toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, stm 2005

Harjoittele lääkelaskuja!

Lääkelaskuja voi harjoitella SuPerin jäsen-sivuilla esimerkkilaskujen avulla. Ne löyty-vät osoitteella edunvalvonta -> ammatilli-nen edunvalvonta -> ammatissa toimimi-nen -> lääkelaskut.

20 super 5 • 2010

i ng

ra

m

super 5 • 2010 21

Selkävaivat kuriin ergonomisesti

teksti liisa uusiniitty nostokuvat laura vesa

Hoitajien selät reistailevat, se tiedetään. Selkävaivoja ja sairauslomia voidaan kuitenkin vähentää, kun työasennot ovat ergonomisesti oikeita

ja hoitajat malttavat käyttää työtään helpottavia apuvälineitä.

Oikeilla nostoilla ja siirroilla

yöterveyslaitoksen erikoistutkija Leena Tam- minen-Peterin mukaan hoitajien selät alkavat voida paremmin. Silti noin kolman-nes hoitajista potee jonkinasteista tuki- ja lii-kuntaelinten sairautta.

– Työterveyslaitos on tehnyt kymmenen vuoden välein kyselytutkimuksia vanhus- ja hoivatyötä teke-ville hoitajille. Selkäsairauksissa on viimeisen kymmenen vuo-den aikana tapahtunut noin kymmenen prosentin lasku. Tu-loksia ovat tuottaneet muun muassa laitoksiin hankitut kor-keussäädettävät sängyt ja raskaimpiin potilassiirtoihin käyte-tyt nostimet, Tamminen-Peter kertoo.

Hänellä on asiasta vankka tuntuma, sillä hän väitteli vuon-na 2005 siirtomenetelmästä, joilla potilaita autetaan pyörä-tuolista sänkyyn ja takaisin.

– Liikuntarajoitteisten laitoshoidossa hoitajan arvioidaan nostavan potilasta 20–30 kertaa työpäivänsä aikana, kun ko-tihoitopalvelujen hoitajilla nostomäärät jäävät yleensä alle kymmeneen. Potilassiirrot ovat suhteellisen nopeita tapah-tumia, mutta samalla ne merkitsevät kehon tukirakenteille huippukuormitusta.

Muutaman sekunnin kestävässä nostossa lihakset aktivoi-tuvat voimakkaasti. Selän välilevy painautuu kasaan tai voi lähteä liikkeelle, jos liike ei ole tasapainossa. Tamminen-Pe-ter korostaakin kehon hallintaa: hoitajan pitäisi olla nostois-sa mukana sekä fyysisesti että henkisesti ja toimia rauhallisesti.

– Jos hoitajaa toimii tiedostamatta, hän käyttää voimaa enemmän kuin on tarpeen tai valitsee vähemmän tehokkaan nostotavan. Hän käyttää esimerkiksi helposti käsi- ja hartia- lihaksia voimakkaampien alaraajalihasten kustannuksella.

THoitajien selkä on eniten koetuksella työpäivän aikana,

mutta huonot työtekniikat ja nostaminen kuormittavat myös hartioita ja yläraajoja. Näyttöpäätetyö, stressi ja kiire lisäävät niska- ja hartiavaivoja. Niiden takia harvemmin kuitenkaan jäädään sairauslomalle.

Esimiehet mukaan muutokseen

Leena Tamminen-Peter on pannut merkille, että yksittäinen työntekijä on hyvin selvillä ergonomiasta ja oikeista työsken-telytavoista.

Miksi terveyttä säästävät käytännöt eivät sitten yleisty? Miksi selkää vain särkee?

– Ihminen on sillä tavalla sosiaalinen olento, että ollakseen hyväksytty hän haluaa toimia kuten kaikki toisetkin. Työta-voista pitäisi sopia yhteisesti ja myös valvoa, että toimitaan oikein.

Jokaisella osastolla tarvittaisiin Tamminen-Peterin mieles-tä selkeää työturvallisuusjohtamista ja laaja-alaista riskien hal-lintaa. Esimiesten tehtävä on pitää turvallisuusasia esillä. Työ-paikoilta löytyy kiitettävästi hoitajan työtä helpottavia apuvä-lineitä, mutta nostolaite saattaa seistä käytävän nurkassa sik-si, ettei sen käyttöä ole kaikille opetettu.

– Kolmivuorotyössä tavallisesti vain neljäsosa henkilökun- nasta on paikalla, kun apuvälineiden käyttöä neuvotaan. Meil- lä ei ole taattu systemaattista opastusta kaikille, vaikka laki-kin sitä edellyttää. Emme kai ole niin lainkuuliaisia, Tammi-nen-Peter naurahtaa.

Apuvälineiden käyttö näkyy Työterveyslaitoksen tutki-muksissa hoitajien terveyden kohentumisena ja sitä kautta

22 super 5 • 2010

Nana Hokkanen näyttää Olli Pohjan ja Antti Saarivainion avustamana, miten nousutuella voi nousta sängystä pyörätuoliin turvallisesti ilman että hoitajan selkä tarpeettomasti rasittuisi.

52 3 41

selvänä säästönä. Sairauspoissaolot ja ennenaikainen eläköityminen vähene-vät. Jos nostimen hinta on 2000–4000 euroa, kymmenen sairauslomapäivän vähennys maksaa laitteen jo takaisin.

Perusvälineet joka laitokseen

Jokaisessa liikuntarajoitteisten potilai-den hoitolaitoksessa pitäisi Leena Tam-minen-Peterin mielestä löytyä ainakin liinanostin, joka on ehdoton apuväli-ne, kun potilaan jalat eivät enää kanna ja häntä siirretään tuoliin tai kun kaa-tunutta potilasta siirretään lattialta ylös.

– Seisomanojanostin taas on oival-linen väline silloin, kun potilas voi tu-keutua jalkoihinsa, mutta ei jaksa nous-

ta seisomaan ja itsenäisesti seistä. Po-tilaalle on kuntouttavaa saada seistä omilla jaloillaan nostimen tukemana. Hoitaja vapautuu nostamisesta ja kan-nattelusta ja voi esimerkiksi WC-avus-tuksissa keskittyä vaippojen ja vaattei-den riisumiseen ja pukemiseen.

Kevytkäyttöinen kattonosturi kannat- taa Tamminen-Peterin mielestä asen-taa huoneeseen, jossa on huonokuntoi-sia potilaita. Pesutuolien ja suihkutus-vaunujen korkeus pitää olla säädeltävis-sä. Myös liukulaudat ja -patjat kuuluvat laitosten vakiovarusteisiin, samoin siir-tolevyt ja tukitangot.

Työterveyslaitos on vuoden ajan seu-rannut 12 hoitolaitoksessa työskentele-vien tuki- ja liikuntaelinten sairauksien

kehittymistä.– On hämmästyttävää, miten jo niin-

kin lyhyessä ajassa on voinut huoma-ta, että niissä hoitolaitoksissa, joihin on hankittu apuvälineitä ja harjoiteltu pa-rempaa avustustekniikkaa, ovat ranne- ja alaselän vaivat merkittävästi vähen-tyneet.

Liikunta ja positiivinen mieli auttavat jaksamaan

Oriveden terveyskeskuksen vuodeosas-tolla työskentelevä 58-vuotias Kaarina Airas on ollut kerran elämässään selkän-sä takia sairauslomalla. Vaiva saattoi ol-la työperäinen, vaikka äkillinen vihlai-su tuntui hänen pestessä kotona ham-paitaan.

– Halusin nopeasti päästä työkuntoi-seksi, koska selkävaiva olisi rajoittanut elämääni. Sain fysioterapeutilta tarkat ohjeet ja ryhdyin aktiivisesti noudatta-maan niitä, Kaarina Airas kertoo.

Selkä parani – tullakseen uudelleen kipeäksi. Tällä kertaa selkä protestoi työpaikalla.

– Olin tuolloin yöhoitajana palvelu-talolla ja potilas oli vuoteesta lähties-sään kaatunut lattialle. Rupesin autta-maan häntä yksinäni takaisin sänkyyn.

Ikäisekseen Airas on erinomaisessa kunnossa. Hän osallistuu säännöllisesti avantouinnin SM-kisoihin Mämmilän Norppien edustajana, jumppaa, hiihtää talvisin tavoitteenaan tuhat kilometriä, on mukana Sulkavan Suursoudussa, käy kuntosalilla ja vaeltaa Lapissa.

Airas pitää hyvän kuntonsa ehto-na paitsi liikuntaa myös riittävää lepoa ja oikeanlaista ravintoa. Parasta ja tur-vallisinta liikuntaa selälle ovat hänen mukaansa uinti, hiihto, soutu, jump-

Potilasta näyttelevä Nana Hokkanen on kaatunut lattialle, josta Olli Pohja ja Elisa Lundén avustavat hänet ylös nostovyön avulla. Aluksi potilaan on saatava polvensa koukkuun (kuva 1), hänet avustetaan kyljelleen (2), ohjataan ottamaan tukea käsillään (3), avustetaan kont-tausasentoon (4) ja avustetaan konttausasennosta toispolviseisontaan ja (5) ja lopuksi potilas avustetaan seisomaan tuolista tukea ottaen.

super 5 • 2010 23

Älä nosta näin, jos haluat selkäsi säästyvän. Hoitajan pyöreä selkä on alttiina venäh-tämiselle. Elisa Lundén ja Nana Hokkanen näyttävät, miten valitettavan usein nostot vielä tehdään juuri niin kuin ei pitäisi.

Nana Hokkanen on potilas, jota Allison Ortiz ja Antti Saarivainio avustavat pyörätuolista kävelytelineelle.

52 3 415

pa ja tanssi. Kuntosali on myös tehokas, mutta siellä pitää liikkeet tehdä ehdot-tomasti oikein.

– En usko, että selkäni olisi ilman lii-kuntaa enää kunnossa. Enkä usko edes jaksavani työssäni. Ellen nukuttuani yövuoron jälkeen pääse ulos, en piris-ty oikein millään.

Oikeat työtavat opetellaan koulussa

Lähihoitajien ergonomian opetukseen on varattu kahdeksan oppituntia, mut-ta Pirkanmaan ammattiopiston ter-veydenhuollon opettaja Tuula Kuva-jan mukaan työergonomia sisältyy ai-na meneillä olevaan hoitotyön opetuk-seen. Työssäoppimisjaksolla opiskeli-jat harjoittelevat ergonomisesti oikeita työtapoja käytännössä. Ammattiosaa-misen näytöissä opettajat arvioivat, mi-ten opiskelija on omaksunut työergo-nomian.

– Työergonomia vaatii jatkuvaa kou-luttautumista myös työpaikoilla. Sen pitäisi olla jokaisen hoitajan selkäyti-messä, Kuvaja painottaa.

Keväällä 2010 valmistuvat Kuvajan oppilaat hallitsevat jo niksejä ja oikea-oppisia avustamistapoja. Heillä on ta-kanaan myös useita työssäoppimisjak-soja. Kuinka hyvin opit pysyvät mieles-sä, kun mennään työelämään?

– Jos on kiire, apuvälineitä ei var-maan tule aina käytetyksi vaan tehdään itse, Elisa Lundén epäilee.

Olli Pohja arvelee, että kauan alal-la olleiden työntekijöiden on vaikea muuttaa luutuneita tapojaan:

– Nuoren työntekijän on varmaan vaikea mennä määräilemään, että nyt tehdäänkin toisella tavalla.

Nuoret ovat taitavia käyttämään eri-laisia apulaitteita, ja he tunnustavat nii-den tärkeyden.

– Kun jokaisella on vain yksi selkä-ranka, Olli Pohja lohkaisee.

Tuula Kuvaja muistuttaa oppilaitaan, että raskas työ voi kipeyttää selän, vaik-ka tekisi nostot ja siirrot kuinka oikea-oppisesti.

– Kotihoidossa ei hyvää työergono-miaa voi aina noudattaa, kun asiakkai-ta joutuu avustamaan ahtaissa tiloissa. Siksi jokaisen pitäisi huolehtia tuki- ja liikuntaelinten kunnostaan.

Oppilaista muutama käy säännölli-sesti kuntosalilla, ja joku tytöistä pelaa jääkiekkoa. Maalivahdilta vaaditaankin hyviä reisilihaksia. Moni harrastaa pal-loilulajeja, jotka lisäävät paitsi hyvää ti-lanteen tajuamista myös yhteishenkeä.

– Eikös molempia tarvita myös työ-yhteisössä, Olli Pohja kysäisee..

Potilas autetaan sängyltä pyörätuoliin. Allison Ortizilla on napakka ote Nana Hokkasen ympärille asetetun nostovyön kahvoista (1) ja hän tukee nostoa jalkalihaksillaan (2). Nana ottaa tukea Allisonin vartalosta ja myös Allisonilla voisi olla nostovyö (3). Siirto on raskas ja kulut-tava. Ellei sitä tee ajatuksella, voimaa tulee käytetyksi enemmän kuin oma keho kestää. Elisa Lundén avustaa pyörätuolin kanssa.

24 super 5 • 2010

super 5 • 2010 25

uusikymppisellä lähihoitaja Sarilla oli taka-naan tusinan verran työvuosia yksityisessä hoitokodissa, kun työkaverin kiukuttelu ja tiuskinta alkoivat mennä yli sietokyvyn. Jat-kuva sättiminen masensi, mutta Sari vei huo-non tuulen mukanaan kotiin. Töissä hän oli –

tai ainakin yritti olla – oma hyväntuulinen ja välitön itsensä.Tilanne sen kuin paheni kärjistyäkseen eräänä päivänä Sa-

rin sanoin ”totaaliseen haukkumiseen”. Sari meni saman tien esimiehen puheille.

– Esimies yritti tarttua asiaan kyselemällä työkokoukses-sa työkavereiltani, että minkälaista minun kanssani on teh-dä töitä.

Kymmenestä työntekijästä kellään ei ollut pahaa sanotta-vaa – kahta lukuun ottamatta. Haukkuja ja hänen kaverinsa väittivät Sarin tekevän työnsä ”kun käsketään”. Sari piti vas-tausta vähättelevänä ja loukkaavana; omasta mielestään hän teki sen mitä työhön kuului, ja enemmänkin, ilman että hän-tä tarvitsi siihen erikseen käskeä.

Kokouksessa ei lopulta päädytty mihinkään. Sarin hauk-kuneelle työntekijälle sentään huomautettiin, ettei ääntään pitäisi korottaa.

– Oudointa oli se, että kokouksessa pohdittiin minun omi-naisuuksiani ja persoonaani, vaikka minua oli loukattu. Kiu-saajaa ei pantu vastaamaan teostaan millään tavalla, Sari miettii.

Kirjavuuden sieto on viisauden alku esimiestyössä

Pelko on työelämän neutronipommi: se jättää seinät pystyyn mutta tuhoaa ilon,

yritteliäisyyden ja luovuuden - ja lopulta myös tuloksen. Uhkailija voi olla pomo tai kollega,

mutta pelon ilmapiirin tuulettamiseen tarvitaan aina itsetunnoltaan terve esimies.

Pelkojäädyttää työn

teksti antti vanas kuvitus salla pyykölä

K

26 super 5 • 2010

Saman tien hän syyttää itseään lii-asta hyvänhakaisuudesta: olisi pitänyt esiintyä päättäväisemmin ja puhua suo-remmin.

– Istuin tuolissa hyvin pienenä ja kuuntelin, kun minua pantiin järjes-tykseen. Esimies valitsi helpoimman tien. Hän ei tehnyt mitään koska tiesi, etten hyvänahkaisuuttani nostaisi asias-ta sen isompaa meteliä.

Saako hoitaja laulaa?

Esimiehen, Saria kymmenisen vuot-ta nuoremman naisen ja Sarin väleissä ei ollut vikaa; olipa Sari saanut kahden kesken kehujakin pirteästä työotteesta. Siinä missä esimies syyllistyi lepsuiluun,

yksityistä hoitokotia pyörittävä työnan-taja syyllistyi suoranaiseen julmuuteen.

– Työnantaja väitti, että minussa on jotakin pahasti pielessä ja suositteli hoi-toa! Esimies kuunteli vieressä eikä pu-hunut mitään. Viimeistään silloin ym-märsin, että tästä työpaikasta pitää läh-teä, muuten olen pian oikeasti hoidon tarpeessa.

Työnantaja pyysi myöhemmin käy-töstään anteeksi, mutta se ei enää Sarin mieltä lämmittänyt. Hän järjesti viime töikseen työkavereilleen läksiäiset. Tun-nelma jäi kuitenkin vaisuksi.

– Kukaan ei sanonut läksiäisissä oike-astaan mitään. Esimies kertoi myöhem-min käyneensä viereisessä huoneessa it-kemässä, Sari muistelee.

Mistä vaikeudet alun alkaen johtui-vat? Sari epäilee syyksi työtapaansa, jo-ka ei ole niitä kaikkein laitosmaisimpia. Sarin mielestä hoitokotityöhön kuuluu laulua, leikkiä ja huumoria. Työn ilo tulee iloisista asiakkaista.

– Huumorin paikat pitää käyttää ja saada asiakkaat hymyilemään. Kun muistisairaalle laulaa, hän alkaa usein laulaa mukana. Hoitokodissa ollaan töissä asiakkaita, ei työkavereita varten.

Kamelin saattaa olla helpompi köm-piä läpi neulansilmän kuin 60-vuotiaan löytää näinä päivinä vakinainen työ-paikka. Sarilta se kuitenkin onnistui, vieläpä sopivan matkan päästä. Tunne pakoon lähtemisestä vähän kaihertaa mieltä, mutta rohkaiseviakin uutisia on kuulunut.

– Kuulin tutuilta, että minua sättinyt työntekijä on alkanut laulaa asiakkaille!

Suora puhe vie puhutteluun

Miehet oppivat sen viimeistään armei-jassa, naiset ehkä vasta työelämässä: vä-himmällä pääsee, kun ei erotu rivis-tä. Kaikki eivät kuitenkaan taivu osak-si massaa, vaikka erottumisesta hanka-luuksia seuraisikin.

”Luonteeltani olen työteliäs, avoin ja puhelias. Sanon usein mielipiteeni suo-raan asiasta ja se ei tunnu sopivan kai-kille työpaikallani. Olen joutunut vii-meisen puolen vuoden aikana useasti esimieheni puhutteluun mitä kummal-lisimmista syistä. Milloin puhun liian kovalla äänellä, milloin komentelen ja milloin mitäkin syytä on esitetty.”

Katkelma on kirjeestä, joka SuPer-lehti sai äskettäin keski-ikäiseltä lähi-hoitaja Anulta. Anu on niitä ihmisiä, jotka puhuvat ääneen siitä missä muut kuiskuttelevat – ja vieläpä melko ko-vaan ääneen.

– Meidän suvussa on tapana puhua niin, että kaveri varmasti kuulee, Anu huomauttaa.

Toimistotöistä työttömäksi 90-lu-vulla jäänyt Anu kouluttautui pitkän pätkätyöjakson jälkeen lähihoitajaksi. Opinnot valmistuivat vuonna 2007, ja vuotta myöhemmin Anu aloitti työt ny-kyisessä työpaikassaan sairaalaosastolla. Osaston vakinainen osastonhoitaja oli tuolloin lomalla. Sijaisen kanssa kaikki sujui hyvin; hankaluudet alkoivat osas-tonhoitajan palatessa töihin.

– Olin jo oppinut tuntemaan poti-laat. Huomautin joskus aamuvuorossa

super 5 • 2010 27

osastonhoitajalle lisäväen tarpeesta kun huomasin, että osas-tolle on tulossa illalla tavallista raskashoitoisempia potilaita. Osastonhoitaja ei tästä ilmeisesti pitänyt, sillä minut komen-nettiin puhutteluun, Anu kertoo.

Arka esimies vahtii reviiriään

Puhuttelu ei jäänyt ainoaksi. Palavereissa esimies moitti Anua negatiivisuudesta ja isoäänisyydestä. Anu itse ei suostu pitä-mään negatiivisuutena sitä, että hoitaja kertoo esimiehelleen, mitä kentälle kulloinkin kuuluu.

– Osastonhoitaja on tietysti kovien paineiden alla, mutta minun mielestäni hänen kuuluu pitää hoitajien puolia. Sii-hen hän tarvitsee tietoa kentältä.

– Esimiehen mielestä minun piti pitää suuni kiinni ja hoi-taa vain oma työni. Se ei minun luonteelleni sovi. Jos jokin asia ei toimi tai joku kärsii vääryyttä, huomautan taatusti asi-asta. Hiljaista hissukkaa minusta ei tule ikinä, Anu sanoo.

Työnsä Anu hoitaa säntillisesti ja joustavasti. Hänellä ei ole tapana myöhästellä ja hän on valmis lähtemään tarvittaessa vapaalta töihin tai jäämään aamuvuoron jälkeen iltavuoroon. Hän huolehtii kunnostaan eikä sairaspäiviä ole kertynyt vii-meisten kolmen vuoden ajalta kuutta enempää.

Työntekijän aktiivisuus voi olla työpaikan kannalta posi-tiivinen asia, mutta esimiehen kannalta se saattaa olla kiusal-lista – siis negatiivista. Asemastaan epävarma ja auktoritee-tistaan tarkka esimies ei kiitä alaistaan avusta vaan alkaa hä-

1990-luvun talouslama toi Suomeen massatyöttömyyden. Siitä selvittiin, kir- joittaa Raija Julkunen kirjassaan Uu-den työn paradoksit. Mutta tilalle saa-tiin eräitä muita pulmia.

Saatiin kiire, epävarmuus, elinikäi-nen oppiminen, työuupumus, lop-puunpalaminen, perheiden pahoin-vointi, työyhteisöjen ristiriidat, epäoi-keudenmukainen johtaminen, kiusaa-minen, pätkätyöt, ikäsyrjintä, prekari-saatio, globalisaatio ja Kiina-ilmiö.

Sairauspoissaolot lisääntyivät erityi-sesti naisvaltaisilla julkisen sektorin aloil-la. Julkunen selittää tilannetta vastak-kainasettelujen hautaamisella ja työelä-män turhautumien epäpolitisoitumisel-la. Vastarinta ei saanut enää näkyä, joten se painui nahan alle ja medikalisoitui. Vain terveydellä oli enää lupa lakkoilla.

”Täydellisyys on asia, jota kukaan ei voi vaatia keneltäkään, ei itseltään ei-kä muilta. Olkoonkin, että teemme si-tä koko ajan”, tuumii puolestaan Antti Kylliäinen viime syksynä ilmestyneessä

kirjassaan Armoa työhön.Pappismies Kylliäisen kaiken pahan

vastalääkkeeksi suosittelema ”armojoh-taminen” tarkoittaa suurin piirtein si-tä, että ketään ei saa alistaa heittopussik-si. Jokaisella työntekijällä on oikeus saa-da tietoa ja tulla kuulluksi. Kaikilla pi-tää myös olla mahdollisuus vaikuttaa it-seään koskeviin päätöksiin.

Armojohtamisen vastakohta on pel-kojohtaminen. Pelottelu on helppoa niin kauan kun ihmiset muistavat 1990-lu-vun suuren puhdistuksen lomautuksi-neen ja irtisanomisineen, väittävät joh-tamisen ja pelon suhdetta setvineet Tam-pereen yliopiston johtamistieteiden lai-toksen tutkijat.

Palkansaajien pelottelu on tampere-laistutkijoiden mukaan yhtä helppoa kuin tuhoisaakin. Pelko syö henkilöstön hyvinvointia ja sitä mukaa työpaikan tu-losta. Tehokkaimpia keinoja pelon ilma-piirin luomiseen ovat uhkailu, työyhtei-sön ulkopuolelle jättäminen ja tiedon panttaaminen.

tääntyneenä suojella reviiriään. Anun kohdalla kysymys saat-taa olla juuri tästä.

Väitteet negatiivisuudesta tuntuvat Anun kohdalla oudoil-ta siksikin, että hän on oman työ ohessa ehtinyt järjestää hen-kilökunnalle useita virkistysiltapäiviä ja muita tapahtumia, muun muassa arpajaiset. Näistä tempauksista häntä on osas-tolla kovasti myös kiitelty..

sari ja anu eivät esiinny tekstissä omilla nimillään

Pelkojohtaminen vie terveyden ja tuloksen

Tutkimuksen aineisto kerättiin ke-sästä 2008 seuraavan vuoden kevääseen auki olleilta nettisivuilta, joilla työn-tekijät saivat purkaa nimettöminä pel-koon ja pelotteluun liittyviä kokemuk-siaan. Kertomuksia kertyi toista sataa. Eniten niitä tuli terveydenhuollon, hal-linnon ja seurakuntien työntekijöiltä.

Kertomuksista selviää muun muassa se, etteivät pelkoa kylvä pelkästään esi-miehet vaan pelottelua esiintyy myös työntekijöiden välillä. Terveys nousi keskeiseksi arvoksi. Moni kirjoittaja ajatteli lähihoitaja Sarin tavoin, että pelon valtaamasta työpaikasta on pa-ras lähteä niin kauan kuin omat ja-lat vielä kantavat. Erään kirjoittajan sanoin:

”Itse lähdin vapaaehtoisesti pois. Jos olisin jäänyt, olisin menettänyt tervey-teni. Pelaajat pärjäävät, avoimet ja re-helliset, työstään ylpeät joko lähtevät tai kaatuvat. Pahinta on se, jos ei enää pysty lähtemään. Niitäkin on. Ja se nä-kyy.”.

28 super 5 • 2010

elsingin kotihoito-osaston läntisen palve-lualueen toimitiloissa käy myöhään iltapäi-vällä vilske, kun työntekijät ovat palanneet asiakaskierroksilta. Tunnelmassa on asen-netta ja reippautta, vaikka tiimiläisillä on takanaan työntäytteinen päivä: siirtymisiä paikasta toiseen, fyysistä työtä ja asiakkai-den ongelmien ratkaisua.

Kotihoidossa toimivien arkea ovat Helsingissä kosketta-neet viime vuosina monet muutokset. Vuoden 2005 alussa kotisairaanhoito ja kotipalvelu yhdistyivät kotihoidoksi. Yh-distämisellä pyrittiin palvelujen parantamiseen ja toiminnan tehostamiseen muun muassa päällekkäisyyttä purkamalla.

– Ennen samalla asiakkaalla saattoi ensin käydä lähihoita-ja sosiaalivirastosta hoitamassa muut asiat ja sitten lähihoitaja terveyskeskuksesta tuli pistämään insuliinin. Nyt on mahdol-lisuus ottaa kokonaisvaltaisuus paremmin huomioon asiak-kaan hoidossa, toteaa kotihoidossa työskentelevä superilai-nen lähihoitaja Paula Nuutinen.

Työtekijöitä Helsingin kotihoidossa on noin 1900. Suurin osa työntekijöistä on koulutukseltaan lähi- tai perushoitajia. Paula Nuutisen mielestä lähihoitajan koulutus vastaakin par-haiten niihin haasteisiin, joita työ sisältää. Helsingin kotihoi-dossa lähihoitaja saa laaja-alaisesti hyödyntää myös sairaan-hoidollista osaamistaan.

Kasvava ja muuttuva asiakaskunta

Uusimmassa hallitusohjelmassa todetaan, että vanhusten-huollon palveluja uudistetaan erityisesti kotihoitoa lisäämäl-lä ja kotihoitoa tukevia palveluja kehittämällä. Valtakunnal-lisella ohjauksella pyritään siihen, että laitoshoitoa puretaan ja kotihoitoa vahvistetaan.

Helsingissä laitoshoitoa purettiin viimeksi vuoden 2010 alussa. Sairaaloiden pitkäaikaisosastot siirrettiin sosiaalivi-raston alaisuuteen ja niistä vähennettiin paikkoja. Pitkäai-kaisosastopaikkojen vähentäminen lisäsi kotihoidon asiakas-määrää.

Hoitoa ja hoivaa Helsingissä 1 / 3

Kotihoidon työntekijät tekevät Helsingissä noin 1,9 miljoonaa asiakaskäyntiä vuosittain. Yhä useammin vastassa on päihde- ja

mielenterveysongelmista kärsivä, jopa aggressiivinen asiakas.

Helsingin kotihoidonkulmakivi

Lähi- ja perushoitajat ovat

teksti tiina örn kuvitus joonas väänänen

H

Näin superilaiset kokevat työnsä kotihoidossa, terveysasemilla ja vanhustenhoidossa.

super 5 • 2010 29

Asiakasmäärä ei jatkossakaan ole ai-nakaan laskussa, vaan sen on ennustet-tu lisääntyvän vuoteen 2016 mennessä jopa 25 prosentilla.

Paitsi että asiakaskunta on kasvanut, myös sen rakenne on muuttunut. Asiak- kaat ovat entistä huonokuntoisem-pia, vaativat entistä enemmän hoitoa. Asiakaskuntaan kuuluu yhä enemmän myös esimerkiksi päihteiden väärin-käyttäjiä ja mielenterveyspotilaita.

SuPerin Helsingin paikallisjärjes-tön puheenjohtaja ja terveyskeskuksen pääluottamusmies Silja Paavola kuvai-lee asiakaskunnassa tapahtunutta muu-tosta:

– Sellaisia muoreja, jotka olivat enemmistö kotihoidon asiakkaista vie-lä kaksikymmentä vuotta sitten, on tä-

nä päivänä kotihoidon asiakkaista eh-kä noin kaksi prosenttia. Lapsiperheil-le kohdennetusta kotihoidosta voi sa-noa, että sitä on karsittu niin paljon, et-tei sillä ole mitään tekemistä sen kans-sa, mitä se oli vielä 70- ja 80-luvuilla.

Asiantuntemusta ja osaamista tarvitaan

Kotihoidon yhtenä tehtävänä on raken- taa eri palveluntuottajien tarjoamista palveluista oikeanlainen paketti vas-taamaan asiakkaan yksilöllisiä tarpeita. Suuressa kaupungissa palveluntuotta-jia riittää ja palvelupaletin osaaminen on tärkeä osa työntekijän asiantunte-musta. On tiedettävä, millä perusteil-la ja mistä asiakkaan on mahdollista

saada apteekkipalvelua, ruokakassi-palvelua, ulkoilutuspalvelua, vaippa-palvelua.

Myös lakia täytyy tuntea sen verran, että tietää, milloin vähävarainen tai va-raton ihminen voi saada palvelua sosi-aalilainsäädännön perusteella.

Vaikka lähihoitajakoulutuksessa so-siaalipolitiikka tulee tutuksi, niin jokai-sen kaupungin velvollisuus on tiedottaa kotihoidon uusille työntekijöille, mitä palveluja asiakkaille on tarjolla juuri sii-nä kaupungissa. Silja Paavolan mielestä työhön perehdytys kuitenkin kangerte-lee kaikissa kasvukeskuksissa.

Asiakkaalle laadittu yksilöllinen hoi-tosuunnitelma toimii kotihoidon työn-tekijän ohjenuorana. Valitettavasti oh-jeita antaa usein myös asiakkaalle vara-

30 super 5 • 2010

tun ajan kulumisesta muistuttava kel-lo. Työntekijän ammattilaisuus punni-taan siinä, ettei kiireen tunne saisi välit-tyä asiakkaalle. Hyvä lähihoitaja jättää kiireen oven ulkopuolelle, toteaa Pau-la Nuutinen.

– Kyllä sitä aina toivoo, että olisi enemmän aikaa kuntouttaa asiakkaita ja viedä heitä ulkoilemaan.

Kotihoidossa lähihoitajalta vaadi-taan vahvaa ammatti-identiteettiä. Työ on työtä, ei kaveruussuhteiden muo-dostamista asiakkaiden kanssa, painot-taa Silja Paavola:

– Jos jokaiselle asiakaskäynnille me-net sielusi syövereillä, niin varmasti vä-sähdät. Vaikka tekee sydämellään työtä, niin ei se tarkoita kotihoidossakaan sitä, ettei tunne omia ammatillisia rajojaan.

Sairaspoissaolot ja vaihtuvuus kuormittavat

Helsingissä kotihoidossa toimivat kai-paavat ratkaisua henkilöstön vaihtu-vuuden ja sairaspoissaolojen vähentä-miseen. Sairaspoissaolot ovat itseään ruokkiva ongelma, noidankehä, pohtii Paula Nuutinen.

– Jos aamulla tulee äkillinen sairas-poissolo, niin sairastuneen henkilön työt sitten tungetaan jo valmiiksi suunnitel-luille listoille. Työssä olevat tekijät uu-puvat ja taas tulee lisää sairaspoissaoloja.

Myös vaihtuvuus asettaa haasteita. Kotihoidossa perehdytettävää on pal-jon, opastaminen vie aikaa omilta töil-tä ja suunnitelmallisuus kärsii.

Periaatteessa kotihoidon pitäisi ol-la Helsingissäkin maailman paras työ-paikka. Työ on hyvin itsenäistä ja siinä saa käyttää kaiken ammattitaidon, poh-tii Silja Paavola:

– Se siinä onkin se kysymys, että mi-kä mättää, kun vaihtuvuus on suurta.

Sairaspoissaolot ja suuri vaihtuvuus vaikeuttavat tiimiytymistä. Tiimiyty-mistä tarvitaan, jotta samaa asiakasta hoitavilla on yhteinen ja kaikkien sisäis-tämä näkemys siitä, miten hoito etenee. Se on ehdoton edellytys sille, että asia-kas saa hyvää hoitoa.

– Mitä enemmän on sijaisia, niin si-tä vaikeammaksi tiimiytyminen menee. Siinä hoidon jatkuvuus kärsii. Suures-sa kaupungissa jatkuvuuden ja yhtenäi-syyden turvaaminen on ilman poissa-oloja ja vaihtuvuuttakin haasteellista, koska samaa asiakasta hoitaa lähes aina useampi ihminen, toteaa Paavola.

Lupaava-kehittämishanke

Vuosina 2006 – 2009 Helsingin koti-hoidossa toteutettiin yhdessä Helsin-gin yliopiston kanssa Lupaava-hanke, jonka päämääränä oli kerätä, jalostaa ja antaa jalansijaa hyväksi havaituille toimintamalleille. Laajassa hankkees-sa panostettiin muun muassa kotihoi-don asiakkaiden arkiliikkumisen tuke-miseen ja muistiasiakkaiden hoitoon. Hankkeen aikana kehitettiin myös mallia siitä, miten pitkäaikaistyöttö-mät voivat hankkia arvokasta työkoke-musta tekemällä avustavia tehtäviä ko-tihoidon asiakkaan luona. Kokeilu sai kiitosta niin kotihoidon työntekijöil-tä, asiakkailta, kuin työhön kuntoutet-taviltakin.

Vaikka avustavissa tehtävissä koti-hoidossa voivat toimia myös muut kuin koulutetut henkilöt, vaativampi hoiva säilytetään aina kotihoidon koulute-tuilla työntekijöillä. Kotihoito on työ-tä, jossa asiantuntemus ja asianmukai-nen koulutus ovat välttämättömiä, ko-rostaa Silja Paavola:

– Siitä on pidettävä huolta, että siellä

Kotihoito-osasto on Helsingissä jaettu kuuteen eri palvelualueeseen. Palvelualueet jakaantuvat 70 lähipalvelualueeseen, joissa kaikissa toimii kaksi tai kolme tiimiä. Tiimi on kotihoidon ydinyksikkö.

on aina ammatti-ihminen, joka sitä ko-tihoitotyötä tekee.

Oma koti kullan kallis

Kodilla on erityinen arvo riippumatta siitä, onko koti iso tai pieni, maaseu-dulla vai isossa kaupungissa. Kotihoi-don työtekijät mahdollistavat sen, että turvallinen eläminen kotona on mah-dollista myös toimintakyvyn heikenty-essä. Paula Nuutinen pohtii, että ihan-teellisinta olisi, jos jokainen saisi olla kotona mahdollisimman pitkään:

– Se on vaikea paikka, kun joudut lähtemään omasta kodista pois ja lai-tokseen. Se on niin suuri elämänmuu-tos, että sen yli pääseminen on monel-le vaikeaa, jopa mahdotonta.

Toisen kodissa hoitotyön tekeminen vaatii paitsi hyvää fyysistä kuntoa ja asian- tuntemusta, myös hienotunteisuutta. Ko- tihoidossa työskentelevät ansaitsevat vankkaa arvostusta.

– Työntekijät joustavat paljon, ja siel-lä on ihmisiä, joilla on ihan uskomaton kyky keksiä ratkaisuja arjen ongelmati-lanteisiin, toteaa Silja Paavola..

super 5 • 2010 31

Suolistossa satoja mikrobeja

Maitohappobakteereita ja muita mik-robeja elää normaalisti ihmisen suolis-tossa, suussa ja emättimessä. Esimerkik-si suolistossa on noin puolitoista kilo-grammaa bakteerimassaa ja ainakin 500 bakteerilajia.

Suolistobakteerit toimivat elimis-tön muiden tekijöiden kanssa suojaa-vana puskurina ravinnossa mahdolli-sesti olevia haitallisia taudinaiheutta-jia vastaan. Terveessä suolistossa mikro-beilla ei ole haitallisia vaikutuksia. Suo-listosairauksissa ja antibioottikuurien yhteydessä niiden tasapaino voi kuiten-kin muuttua, mikä ilmenee vatsakipu-na ja ripulina.

Elintarvikkeissa ja kapseleissa

Maitohappobakteereita on luonnostaan useissa elintarvikkeissa, kuten hapan-maitotuotteissa ja hapankaalissa. Ny-kyään moniin maitotuotteisiin ja me-huihin lisätään terveysvaikutusten toi-vossa maitohappobakteereita. Lisäksi kaupoissa ja apteekeissa myydään kym-meniä probiootteja sisältäviä kapseleita, purutabletteja, tippoja ja jauheita.

Näitä terveysvaikutteisia eli funk-

Maitohappobakteereitaja muita probiootteja

tionaalisia elintarvikkeita ja ravintolisiä markkinoidaan yleensä vastustuskyvyn parantamiseen ja vatsavaivoihin. Mai-tohappobakteereiden terveysvaikutuk-sia on tutkittu paljon, ja Suomessakin asiasta on julkaistu useita väitöskirjoja.

Rauhoittaa ripulia

Probiootit saattavat aktivoida elimistön puolustusmekanismeja ja vähentää esi-merkiksi nuhakuumeita tai muita hen-gitystieinfektioita. Tutkimusten tulok-set ovat lupaavia, mutta tarvitaan vie-lä lisää tieteellistä näyttöä. Mahdolli-set positiiviset vaikutukset edellyttävät säännöllistä, päivittäistä käyttöä. Vas-tustuskykyyn vaikuttavat monet eri te-kijät, ja tutkimusten tekeminen ja tu-losten tulkinta vaatiikin laaja-alaista asiantuntemusta.

Tutkimusten mukaan probiootit voivat lyhentää rotaviruksen aiheutta-maa ripulia pikkulapsilla. Ne saattavat myös osalla käyttäjistä ehkäistä antibi-oottikuurin aiheuttamaa ripulia. Sen si-jaan tutkimusten tulokset sekä turisti-ripulin ehkäisyssä että sen hoidossa ovat ristiriitaisia.

Apua atopiaan?

Probiootit näyttävät ehkäisevän atoop-pista ihottumaa. Suomalaisissa tutki-muksissa maitohappobakteereja an-nettiin odottaville äideille viimeisen raskauskuukauden ajan ja syntyneil-le vauvoille puolen vuoden ikään as-ti. Myöhemmin näillä lapsilla todettiin atooppista ihottumaa vähemmän kuin lumeryhmällä.

Jo puhjenneen ihottuman lievittä-misessä lapsilla tai aikuisilla probioo-teilla ei näytä olevan merkittävää vai-kutusta. Samoin allergisen nuhan ja ast-man ilmaantuvuutta ne eivät vähennä.

Jogurtti vai kapseli?

Suun kautta otetut probiootit eivät imeydy terveen ihmisen suolistosta ei-kä niillä ole todettu merkittäviä hait-toja.

Niiden vaikutus ja teho eivät rii-pu siitä, missä muodossa ne nautitaan. Mahdolliseen tehoon vaikuttavat pää-asiassa tuotteen sisältämien bakteerien lajit ja kannat sekä niiden määrät ja eli-mistön immunologinen tila.

Jokainen voi valita, nauttiiko probi-oottinsa mieluummin ravintolisäkap-selissa vai esimerkiksi hapanmaitoval-misteessa. Turvallisuuteen ja tehoon se ei vaikuta. Vai nauttiiko ollenkaan?.

Probiootit ovat suun kautta otet-tavia eläviä mikrobeja, joiden us-kotaan tai joiden on näytetty edis-tävän terveyttä. Eniten käytettyjä ja tutkittuja ovat maitohappobak-teerit, kuten laktobasillit (Lacto-bacillus) ja bifidobakteerit (Bifido-bacterium). Probiootteihin kuuluu muitakin mikrobeja kuin baktee-reita, esimerkiksi hiivoja.

anna-liisa enkovaaralääkäri, tietokirjailija

32 super 5 • 2010

Onko vain toivotuilla ja terveillä lapsilla oikeus syntyä? Saako ihminen kuolla silloin kun hän haluaa? Millainen elämä on hyvää ja elämi-sen arvoista? Entä onko virallinen lääketiede oikeassa ja vaihtoehtohoidot huijausta? Pitäi-sikö uskomuslääkinnän mainontaa rajoittaa?

Näitä ja monia muita kysymyksiä pohditaan esillä olevissa uusissa kirjoissa, jotka käsit-televät hoitamisen ja parantamisen etiikkaa. Etiikka on tieteenala, joka tutkii erilaisia tapoja ymmärtää elämää. Etiikka nostaa esille paljon kysymyksiä, ja vastaukset nousevat ajan ja kulttuurin arvoista. Tervetuloa pohtimaan!

Oikeaa vai väärääauttamista?

Hoitotyön etikkaa teorialähtöisesti

Eettisesti oikein toimiva hoitaja pyrkii tuottamaan potilaalle hyvää ja välttämään vahingon tuottamis-ta. Hän kunnioittaa potilaan itse-määräämisoikeutta ja integriteettiä sekä pyrkii tarjoamaan hyvää hoi-toa kaikille yhdenvertaisesti.

Nämä hoitamisen eettiset pe-riaatteet ovat tuttuja. Hoitotyön etiikka pyrkii avaamaan niitä ana-lysoimalla hoitajan työtä, päätök-

sentekoa ja hoitosuhdetta etiikan teorioiden ja käsitteiden avulla. Kirja on suunnattu sairaanhoitajille sekä hoitotyön ja hoitotieteen opiskelijoille.

Teksti liikkuu teoriatasolla, ja sen aukeneminen edellyttää hoitotieteen käsitteiden ja tarkastelutavan tuntemusta. Mu-kaan on liitetty joitakin lyhyitä esimerkkejä käytännön hoi-totilanteista. Joka luvun lopussa on kattava lähde- ja kirjalli-suusluettelo, joka tosin koostuu valtaosin englannin- ja ruot-sinkielisistä teoksista.

Tekijät sivuavat myös ajankohtaista eettistä keskustelua muun muassa hoidon priorisoinnista ja taloudellisista paineis-ta, mutta teoksen pääpaino on hoitotyön eettisen dialogin teo-reettisessa esittämisessä. Itseäni kiinnosti eniten luku, joka ker-too hoitotyön ja sen arvojen muutoksesta vuosisatojen kuluessa.

anneli sarvimäki – bettina stenbock-hult: hoitotyön etiikka. edita 2009. suom. paula nieminen.

Voiko vammainen elää hyvää elämää?

Perry O. Grandall ei ole pärjän-nyt koulussa, ja ihmiset luokittele-vat hänet vammaiseksi. Perryä ni-mitellään pilkallisesti onnenpojak-si, koska hänellä ei ole normit täyt-tävän ihmisen tavoin huolta rahas-ta, perheestä tai uralla etenemisestä.

Perry itsekin kokee olevansa on- nenpoika. Vaikka häntä ei ole on-nistanut elämän ensimmäisissä geeniarpajaisissa, hänellä on ter-veet silmät, terveet jalat ja rehti

mieli. Lisäksi hänellä on viisas mummi, joka opettaa pojan lu-kemaan, lottoamaan ja erottamaan oikean väärästä, sekä hyvä ystävä Keith, joka kolistelee aina apuun autonrämällään, mi-käli ei satu olemaan liiaksi juovuksissa. Perryn onnen kruunaa vielä lottovoitto, jonka avulla hän voi toteuttaa haaveitaan.

Suitsukkeita ja tuulikelloja alavireiseen arkeen

Virallisen terveydenhoitojärjes-telmän ulkopuolelle jäävistä niin sanotuista vaihtoehtohoidoista on keskusteltu aina sosiaali- ja ter- veysministeriötä sekä terveyden-huollon eettistä neuvottelukuntaa myöten. Pitäisikö joitakin käyttä- järyhmiä suojata näiden hoitojen tehomarkkinoinnilta, vai loukkaa-ko se ihmisen itsemääräämisoike-utta?

Kirjailija Annamari Marttinen osallistuu tähän keskusteluun romaanillaan Kuu huoneessa. Päähenkilö Katja on työtön kahden koululaisen äiti ja vähä-puheisen miesjörrikän vaimo. Päivät valuvat ohi merkitykset-töminä, kunnes luontaishoitoja markkinoivat lehdet täyttä-vät tyhjyyden.

Katjan kalenteri alkaa täyttyä ajanvarauksista iirisanalyy-siin, kiviterapiaan, astrologille, enkeliterapiaan, energiahoi-toon… Mainonta- ja myyntiverkosto on tehokas, ja hoidot tuovat Katjan harmaaseen arkeen ihmiskontakteja, suitsuk-keen tuoksua ja tuulikellojen helinää. Pankkitilin saldo vain vajoaa miinuksille.

Pian rakastava henkisen kasvun yhteisö alkaa muistuttaa uskonlahkoa tiukkoine sääntöineen. Katjan alavireisyys kään-

tyy ahdistukseksi ja paniikkikohtauksiksi, joihin puiden ha-laaminen ei auta. Kun kuutamoyö kesäkurssilla vaihtuu aa-muksi, maaginen opas osoittautuu ihan tavalliseksi mieheksi ja Katja joutuu ajamaan taksilla terveyskeskukseen.

annamari marttinen: kuu huoneessa. tammi 2009.

Uudet kirjatKoonnut filosofian maisteri,erikoissairaanhoitaja Virpi Saarinen

super 5 • 2010 33

Mikä on oikein ja oikeudenmukaista?

Jos etiikan käsite tai eettiset kysy-mykset ovat jääneet etäisiksi, Pa-rantamisen ja hoitamisen etiikka tarjoaa erinomaisen tilaisuuden ti-lanteen korjaamiseksi. Teos esitte-lee terveysalan keskeisiä kysymyk-siä ja johdattelee pohtimaan oi-kean ja väärän problematiikkaa auttamistyössä.

Raskauden keskeytys, itsemur-ha ja eutanasia ovat eettisiä kysy-

myksiä, joita on pohdittu jo tuhansia vuosia ja joita pohdi-taan yhä edelleen. Hoitotyön ja lääketieteen keskeinen tavoi-te on ylläpitää elämää, mutta joskus elämä tuottaa vain kär-simystä. Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on oikeus määrä-tä itseään koskevista asioista, mutta missä menee itsemäärää-misoikeuden raja?

Biotieteiden ja teknologian vallankumous on räväyttänyt esille uudenlaisia keskustelunaiheita. Kloonaus, varaosien tuottaminen ja rodunjalostus kuulostavat scifinovelleista lai-natuilta teemoilta, mutta niistä käydään aktuellia eettistä kes-kustelua. Kuten myös siitä, keitä hoidetaan yhä kalliimmilla menetelmillä ja keitä jätetään hoitamatta.

Kirjoittajat ovat tunnettuja lääketieteen etiikan tutkijoi-ta ja opettajia, jotka näyttävät tuntevan hyvin myös hoito-alaa. Teksti on tiivistä, mutta yleistajuista ja esimerkeillä ha-vainnollistettua, ja siinä riittää pureksittavaa sekä opiskelijoil-le että ammattilaisille. Tekijöiden esittely olisi ollut paikallaan mielenkiintoisen teoksen lopussa.

pekka louhiala – veikko launis: parantamisen ja hoitamisen etiikka. edita 2009.

Oikeus kuolla

Terveydenhuollon perinteinen teh-tävä on ollut suojella elämää pa-rantamalla sairaita. Parantamisen teknologia on kehittynyt huimaa vauhtia viime vuosikymmenien kuluessa. Ihmisen elintoimintoja on mahdollista ylläpitää silloinkin, kun toivoa paranemisesta ei enää ole ja elämä on pelkkää kärsimystä. Tämä ristiriita on käynnistänyt mo-nitahoisen keskustelun eutanasiasta.

Keskustelua on hämmentänyt se, että eutanasia-termi on

Luomulapsi vai laatutakuuvauva?

Sikiöseulonnat ja alkiodiagnostiik-ka tarjoavat mahdollisuuden estää vammaisen tai sairaan lapsen syn-tymisen. On ymmärrettävää, että vanhemmat toivovat tervettä las-ta ja osallistuvat tutkimuksiin ke-hityshäiriöiden havaitsemiseksi. Sikiön kehityshäiriön tai vamman hoitomahdollisuudet geeniterapi-alla ovat kuitenkin vielä vähäiset, ja käytännössä vanhemmille tarjo-taan avuksi raskauden keskeytystä.

Sikiön geenihoidosta on käyty eettistä keskustelua jo vuosien ajan. Pelätään, että geenihoito ei rajoit-

tuisikaan lääketieteelliseen parantamiseen, vaan johtaisi gee-nisuunnitteluun tai geenikorjailuun, jonka avulla vanhem-mat voisivat tuottaa ominaisuuksiltaan paranneltuja mittati-lauslapsia. Geenisuunnittelu puolestaan johtaisi geenivaruste-luun, geeniturismiin, rodunjalostukseen…

Brittiläisen Jonathan Gloverin teos on filosofin puheen-vuoro lisääntymistekniikan kehittymiseen. Glover esittää perusteluja ihmisen valinnanvapauden puolesta, mutta et-sii myös sen rajoja. Teksti ei avaudu kovin helposti, vaan se vaatisi taustakseen tietoa geeniterapiasta ja lainsäädännöstä.

Kirjan suomennokseen on liitetty professori Veikko Lau-niksen kirjoittama esipuhe, jossa hän esittelee Gloverin. Mu-kana ovat myös vammaisjärjestö Kynnys ry:n toiminnanjoh-taja Kalle Könkkölän jälkisanat, joissa kirjoittaja puhuu vam-maisten oikeuksien puolesta. Kirja on julkaistu Kynnys ry:n ja Kuurojen liitto ry:n tuella.

Amerikkalaisen kasvatustieteilijän ja erityisopettajan Patri-cia Woodin esikoisromaani muistuttaa teemoiltaan elokuva-na tunnetuksi tullutta Forrest Gumpia. Onnenpoika kyseen-alaistaa länsimaisen arvomaailman sekä puhuu elämän mo-nimuotoisuuden ja vähäosaisten puolesta. Elämä on yhtä ar-papeliä. Raha tasoittaa tietä, mutta todellinen rikkaus löytyy ihmissuhteista ja valoisasta asenteesta.

patricia wood: onnenpoika. suom. tiina ohinmaa. wsoy 2009.

ymmärretty monella tavalla. Nykyisin eutanasialla tarkoite-taan toimenpidettä, jossa lääkäri tarkoituksellisesti surmaa potilaan tämän omasta pyynnöstä sietämättömän kärsimyk-sen ja kivun lopettamiseksi. Hoitamatta jättäminen, hoidos-ta luopuminen tai saattohoito eivät ole eutanasiaa.

Suomessa eutanasia on lailla kielletty, mutta Euroopasta löytyy myös maita, jossa potilas voi itse määrätä kuolinpäi-vänsä. Eutanasia jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kärsi-myksen lopettamista pidetään eettisesti oikeana, mutta voi-daanko kärsimys poistaa tappamalla kärsivät? Keskustelun painopiste onkin viime vuosina siirtynyt eutanasiasta saatto-hoidon kehittämiseen.

Eutanasia ja etiikka perustuu Sirkka Pöystin väitöstutki-mukseen, jossa hän selvittelee viimeisten neljän vuosikym-menen aikana käytyä eutanasiakeskustelua. Tieteellisiä käsit-teitä vilisevä ja teoriapitoinen teksti vaatii syventymistä. Teos on oivallinen lähdekirja esimerkiksi saattohoitoa käsitteleviin opinnäytetöihin.

sirkka pöysti: eutanasia ja etiikka. omakustanne 2009.

jonathan glover: lapsia valitessa. geenit, vammaisuus ja suunnittelu. suom. tytti heikkilä. like 2009.

34 super 5 • 2010

M

Nämä nuorille, vastavalmistuneille ja opiskelijoille suunnatut sivut ilmestyvät muutaman kerran vuo-dessa SuPer-lehdessä. Onko sinulla asioita tai teemoja, joista tahtoisit kirjoitettavan näillä teemasi-vuilla? Laitathan palautetta sivuista ja ideoita sähköpostilla osoitteeseen sonja kahkonen@superliitto.fi

Työhaastattelu sujuu,

kun siihen valmistautuu

SuPer-lehti kysyi Seure Henkilöstöpalvelut Oy:ssä terveydenhuoltoalan henkilös-tökonsulttina työskentelevältä Minna Hellerupilta työhaastattelun pelisäännöistä.

Miten työhaastattelussa annetaan hyvä ensivaikutelma?– Paras on olla luonnollinen, oma itsensä. Kun haastatel-

tava ottaa mukaansa tarvittavat paperit ja todistukset, näkee, että hän on valmistautunut tilanteeseen. Hätäinen ja kiirei-nen työnhakija ei anna hyvää kuvaa itsestään.

Entä, jos työhaastattelu jännittää?– Haastateltava voi kertoa suoraan, että ti-

lanne on hänelle uusi ja jännittävä. Jännit-tämisestä sanominen ja haastatteluun hyvin valmistautuminen helpottavat usein oloa.

Mitä asioita haastattelussa käydään läpi?– Hakijan työhistoriaa, ammatillista osaa-

mista sekä esimerkiksi opintojen ja työssäop-pimisjaksojen sisältöä. Myös kielitaitoa ar-vioidaan. Lisäksi keskustellaan työnhakijan vahvuuksista ja toisaalta henkilökohtaisis-ta kehittämiskohteista, eli mitä hän haluaisi vielä nähdä ja oppia työssään. Ennen palk-kausta tarkastetaan aina työntekijän laillis-tamistodistukset Valviran Terhikki-rekiste-ristä sekä suositukset soittamalla muutamal-le häntä suositelleelle työnantajalle.

Mitä asiapapereita haastateltavan kannattaa ottaa mu-kaan?

– Tärkeimmät ovat tutkinto- ja työtodistukset, ansioluet-telo sekä henkilöllisyystodistus. Jos hakija opiskelee edelleen, täytyy mukana olla opintorekisteriote koulun leimalla varus-tettuna sekä opiskelijan läsnäolotodistus. Mukaan tulisi ot-taa tietysti myös todistukset mahdollisista lääkehoidon lu-vista. Tutkintotodistusten on oltava alkuperäiset, ei kopioita.

Miten työhaastatteluun voi valmistautua etukäteen?– On plussaa, jos hakija on kerännyt todistukset ja muut

paperit mappiin ja laittanut ne vieläpä aikajärjestykseen. Haastatteluun on hyvä saapua ajoissa, mutta jos myöhästyy, pitäisi siitä ilmoittaa haastattelijalle. Haastateltavan kannattaa aina miettiä ennakkoon, mitä hän toivoo hakemaltaan työltä. Työnantajaan etukäteen perehtyminen viestii motivaatiosta.

Onko hakijan ulkoisella olemuksella väliä?

– Siisti ulkoasu lisää toki positiivista kuvaa hänestä. Kokonaisuus on tärkeä ja rauhallinen olemus plussaa.

Mitä asioita työnhakijan kannattaa tuo- da esiin?

– Omat vahvuudet on hyvä tuoda esiin, samoin kehittämiskohteet. Oma-aloittei-sesti kannattaa mainita myös esimerkiksi työhön liittyvistä fyysisistä rajoitteista tai allergioista, tai jos on ollut pidempiä ai-koja pois työelämästä.

Mitä työhaastattelussa ei kannata sa-noa?

– Oman osaamisensa ylikorostaminen saattaa antaa haastateltavasta epävarman

tunteen. Ei kannata myöskään olla hätäinen tai sanoa heti aluksi, että on kiire. Totuus pitäisi aina kertoa, mutta esimer-kiksi entisten työnantajien mustamaalaaminen antaa hakijas-ta hieman huonon kuvan.

Millainen on hyvä haastattelutilanne?– Haastattelutilanne on joka kerta erilainen, mutta yleises-

ti hyvän haastattelun aineksia ovat selkeä ja avoin keskusteluil-mapiiri. On hyvä, jos työnhakija on määrätietoinen, mutta to-ki meidän haastattelijoiden on ymmärrettävä se, että etenkin nuoret haluavat vielä katsella, mitä työelämä tuo mukanaan..

teksti sonja kähkönen

Minna Hellerup.

super 5 • 2010 35

joo

na

s v

ää

nä

ne

n

Tumpin kolumniTuomo ”Tumppi” Valokainen on lähihoitaja

ja monipuolinen musiikkimies

uistan kuusikymmenluvun hyvin. Televi-siossa, jonka kuvaruutu oli mustavalkoi-nen, Kauko Saarentaus kertoi säähavain-tojaan piippu kädessä. Televisiossa roihusi savuke miltei jokaisessa ohjelmassa. Bussi-matka Helsingistä Tikkurilaan taittui mu-

kavasti, auton takaosassa sai röökata vapaasti.Menin Marian sairaalaan vuonna 1989 töihin. Meillä lää-

kintävahtimestareilla oli pieni koppi, johon sairaanhoitajat änkesivät tupakalle. Muistan ne kopin seinät, ne olivat keltai-set. Muistan kirurgit, jotka tupruttelivat leikkuriosaston par-vekkeella. Mutta kukaan ei napissut savusta tai hajusta. Silloin poltettiin siis ruokaloissa ja pukuhuoneissakin.

Nyt tupakkavalistus on mennyt todella pitkälle, on savut-tomia baareja, ravintoloita, junia, lentokoneita, asuntoja ja ymmärrettävästi parveketupakointi haluttaisiin kieltää. Mut-ta onneksi ja toisten kiusaksi asti on sääntöjä. On savuttomia sairaaloita, tai ainakin pitäisi olla. Uusimmassa, savuton kau-punki -julisteessa, sanotaan niin. (Tosin joku oli piirtänyt ju-listeessa hymyilevälle daamille tupakan suuhun.)

Olin hiljattain töissä eräässä sairaalassa, jossa potilaat kär-rättiin tupakalle. Ulkona oli tuolloin loppusyksyn kylmyys. Potilas lussutti tupakkaansa ja minä värjöttelin työtakissani hänen vierellään. Haistelin tupakansavua. Menimme sisälle. Minun oli pakko käydä vaihtamassa takki, sillä siihen oli lii-mautunut nortin tuoksu.

Muutama vuosi sitten olin kuntoutuslaitoksessa. Minulla oli omana potilaana mies, jonka kädet eivät toimineet. Hä-net piti avittaa pyörätuoleineen tupakkahuoneeseen. Eikä sii-nä vielä kaikki. Kaveri sai imettyä itse henkoset, mutta minä

pitelin sormissani tuota syöpäkäärylettä. Ympärilläni oli jos-kus neljäkin tupakoivaa.

Kyllä niitä savupiippuja löytyy hoitajissakin. On absur-dia nähdä henkilöitä, jotka hoitavat keuhkotautisia potilaita, imemässä itse tupakkaa sairaalan takapihalla.

Mikä pistää ihmisen lukemaan terveystietoa ja hoitamaan ihmistä tietotaidoillaan, kun sa-malla hän kuitenkin tuhoaa omaa ter- veyttään tupakoimalla? Eikö esimer- killinen keuhkoahtauma kerro rönt- genkuvineen karmivaa tosiasiaa tu-pakan tappavasta vaikutuksesta? Onko ihmisen elämä niin tylsää, että sitä pitää yrittää lopettaa en-nenaikaisesti?

Savu on myrkkyä. Savuke polt-taa myös rahaa ja karkottaa ha-jullaan muita ihmisiä. Oli-siko sinunkin, tupakoitsi-jan, tahdonvoimaa syy-tä kouluttaa, tentata ja kartoittaa?

Voisiko tupakoi-mattomuus saada palkinnon vaikka- pa työnantajalta, pienen hymy- patsaan muo- dossa? Suosit- telen..

Savu on myrkkyä.

M

36 super 5 • 2010

toukokuun

Vertailu

lähde: www.pienipaatospaivassa.fi

”Minulle on vähän aikaa sitten kerrottu, että homoseksuaalisuuden ja pedofilian välillä on yhteys.

katolisen kirkon kardinaali tarcisio bertone

aamulehti.fi 14.4.2010

Vaihtamalla viinerin kerran viikossa

kaurakeksiin säästät

328kaloria viikossa,

1312kaloria

kuukaudessa ja

17 056kaloria vuodessa.

Palkkaerot jatkoivat kasvuaanKovapalkkaisten ja matalapalkkaisten työntekijöiden välinen ansioero kasvoi vuonna 2008 noin kolme prosenttiyk-sikköä vuoteen 2007 verrattuna. Tieto ilmenee Tilastokeskuksen palkkaraken-netilastosta.

Tilaston mukaan kokoaikaisten pal-kansaajien keskimääräinen kuukausian-sio oli vuoden 2008 viimeisellä neljän-neksellä 2876 euroa. Parhaiten palkat-tu kymmenesosa ansaitsi yli 4287 euroa kuussa. Matalapalkkaisimman kymme-

nesosan oli tyytyminen alle 1826 eu-roon.

Huolimatta palkkaerojen kasvusta yleisellä tasolla, sukupuolten välinen palkkaero kaventui vuonna 2008. Tä-mä johtui Tilastokeskuksen mukaan muun muassa siitä, että teollisuus ir-tisanoi runsaasti miestyöntekijöitä, jo-ka sai aikaan muutoksen palkansaaja-rakenteeseen. Naisten ansiokehityksen todettiin myös olleen suotuisampi kuin miesten..

Sosiaali- ja terveysaloille tarvitaan työntekijöitäSosiaali- ja terveysaloille tarvitaan vuo-teen 2025 mennessä 120 000 työnte-kijän lisäys.

Väestökehityksen vaikutukset alka-vat lähitulevaisuudessa näkyä kansan-talouden suorituskyvyssä, kun työikäi-sen väestön määrä laskee ja ikääntynei-den määrä kasvaa. Tämä lisää työvoi-man tarvetta erityisesti hoivapalvelui-den aloilla.

Palvelualoilla työvoiman kysynnäs-

tä yhä suurempi osa syntyy sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa. Seuraa-van neljän vuoden aikana sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarve kas-vaa laskelmien mukaan 35 000 hen-gellä, joka jakautuisi likimain puolik-si terveydenhuollon ja sosiaalipalvelu-jen kesken.

Vuoteen 2025 mennessä näiden alo-jen kasvu vuodesta 2009 olisi peräti 120 000 henkilöä..

Vanhusten ravinto-ohjeet uusiksiValtion ravitsemusneuvottelukunta on täydentänyt kansallisia ravitsemussuo-situksia uusilla suosituksilla, jotka on suunnattu ikääntyneiden ihmisten tar-peisiin.

Suositusten tavoitteena on selkeyt-tää iäkkäiden ihmisten eri elämänvai-heessa ravitsemukseen liittyviä keski-näisiä eroja ja ravitsemushoidon tavoit-teita. Lisäksi tavoitteena on yhdenmu-kaistaa hyvät käytännöt ja lisätä tietoa

ikääntyneiden ravitsemuksen erityis-piirteistä.

Suosituksia tulee toteuttaa kotihoi-dossa, vanhainkodeissa, sairaaloissa ja koko terveydenhuollossa niin yksityis- kuin kuntasektoreillakin.

Uusia suosituksia saa ostaa kirjakau-poista ja Editan verkkokaupasta. Suo-situkset julkaistaan myöhemmin myös sähköisenä versiona osoitteessa www.ravitsemusneuvottelukunta.fi..

Vammaisetuuksissa on erojaVammaisetuuksia saavien väestöosuus on pienin Etelä-Suomessa. Itä- ja Poh-jois-Suomessa vammaisetuuksia saavi-en väestöosuus on 1,7-kertainen Etelä-Suomeen verrattuna.

Vammaisetuuksien saajia oli vuoden 2009 lopussa yhteensä 268 500, mikä on viisi prosenttia koko väestöstä. Heis-

tä kolmiportaisen vammaisetuuden eli lapsen vammaistuen, aikuisen vam-maistuen tai eläkkeensaajan hoitotuen saajia oli 243 000 ja ruokavaliokorvauk- sen saajia 27 600.

Ruokavaliokorvausta voi saada yh-tä aikaa aikuisen vammaistuen tai eläk-keensaajan hoitotuen kanssa..

super 5 • 2010 37

teksti päivi hujakka kuvat marjo sajantola

Kielellisesti lahjakas lappeenrantalainen Anton Kiero, 10, oppi alle kolmevuotiaana dinosaurusten nimet ulkoa. Neljävuotiaana hän jo luki. Esikouluiässä jokin muuttui.

Anton on lahjakas lapsi

Anton Kiero rakentaa nopeasti monimutkaisetkin rakennussarjat tarkasti ohjepiirustusten mukaan. Ilman ohjeitakin syntyy monenmoisia hienoja rakennelmia.

Esikouluiässä päiväkoti antoi negatiivista palautetta vanhem-mille Antonin käytöstavoista, jopa aggressiivisuudesta. Aikai-semmin fiksuksi kehutusta pojasta tuli riiviö.

– Lasta ihastelevan palautteen jälkeen päivittäinen negatii-vinen palaute lapsen käytöksestä hämmensi. Hakiessani An-tonia pois päiväkodista saattoi poika huutaa puoli tuntia, et-tei tahdo kotiin. Kaikenlaiset siirtymiset paikasta toiseen tu-livat hankaliksi, Antonin äiti Jaana Kiero kertoo.

Anton päätyi erityislastentarhanopettajan kautta psykolo-gille. Psykologin mielestä Antonin käytös oli pelkkää kypsy-mättömyyttä, joka menisi ennen koulun alkua ohitse. Näin ei kuitenkaan käynyt. Anton ei halunnut mennä kouluun.

Vaikea koulun aloitus

Ensimmäinen kouluvuosi oli haastava. Anton taantui uh-maikäisen tasolle. Isän viedessä hänet ensimmäisenä päivänä kouluun poika itki. Anton ei ymmärtänyt miksi koulua piti käydä, hänhän osasi jo lukea.

Anton kirkui pulpetin alla, karkaili koulusta. Kolmannen luokan keväällä opettaja mietti, olisiko kotiopetus Antonin kohdalla paikallaan. Koulupsykologin kautta Anton päätyi neurologille, joka teki heti diagnoosin. Antonilla oli Asper-gerin oireyhtymä.

Lastentarhanopettajana toimivalle Jaana Kierolle Asper-

osa 7/10

38 super 5 • 2010

ger oli tuttua työn puolesta. Hän osasi myös hakea tietoa in-ternetistä sekä kirjoista. Luettu teksti ei kuitenkaan vastan-nut täysin sitä todellisuutta, mitä Asperger Antonin kohdal-la merkitsi.

Antonin aggressiivisuus ei kohdistu ihmiseen vaan tilantee-seen tai paikkaan. Koululaitos on paikka, jonne hän ei halua mennä ja jota vastaan hän kapinoi. Kielellisesti lahjakas poika osaa myös valita sanansa siten, että se pysäyttää. Puheet ovat aggressiivisia, toiminta ei.

Aluksi Antonin papereihin kirjattiin myös ADHD-oi-reyhtymään sopivaa levottomuutta. Anton ei kuitenkaan ole ADHD:lle tyypillisesti levoton eikä ylivilkas ikiliikkuja. Pi-kemminkin päinvastoin.

Äiti tukena

Antonin äiti siirtyi kahdeksi vuodeksi kotiin perhepäivähoi-tajan työhön, koska Antonin kouluun lähtö aamuisin oli to-della vaikeaa.

Pojalle tarvitsi opettaa sanoin sekä kuvin mitä tulee teh-dä kotona ennen kouluun lähtöä ja koulusta kotiin tultaessa. Käytöstavat täytyi opettaa jopa tervehtimistä myöten.

Ympäristö koki Antonin muuttuneen käytöksen hämmen-tävänä. Isovanhemmat eivät oikein osanneet auttaa lapsen hoi-dossa, koska kokivat huonot käytöstavat hankaliksi.

– Parisuhteemme kärsi. Emme saaneet yhteistä aikaa tar-peeksi lastenhoitovaikeuksien vuoksi. Mieheni kävi kalassa, minä laulukuorossa ja liikunnallisissa harrastuksissa vuorotel-len. Ystävät ja naapurit olivat henkisenä tukena silloin, kun Antonin oireet olivat pahimmillaan, Jaana Kiero kertoo.

Yksi kaveri kerrallaan

Ihmissuhdeongelmat sekä sosiaalitilanteista johtuva jatkuva stressi saavat Antonin ”kilahtamaan” helposti. Asperger-lap-sen olisi löydettävä keinot rentoutumiseen, pidettävä lepohet-

ki ryhmätoiminnasta. Aina se ei onnistu. Halailusta pitävä ja hellyydenkipeä Anton on iloinen ja re-

hellinen koululainen, joka ei tiedosta loukkaavansa toista ih-mistä suorasukaisilla mielipiteillään. Lääkityksen löydyttyä Anton on pysynyt rauhallisempana. Hänellä on useita kave-reita, mutta hän leikkii vain yhden kaverin kanssa kerrallaan. Jos poikia on useampi, ei Antonin ymmärrys riitä miettimään, miksi toinen tekee ja sanoo toista kuin toinen kaveri.

Anton ei harrasta kodin ulkopuolisia lajeja, vaan viihtyy enemmän kotona kirjan, tietokoneen tai legojen parissa.

Joukkuepelit sekä ryhmätyöskentely ovat kauhistus Anto-nille oireyhtymän vuoksi. Hän ei ymmärrä myöskään itseen-sä kohdistuvaa tilannehuumoria eikä häviötä kilpailutilan-teessa. Anton on älykäs ja lahjakas lapsi, taidot eivät kuiten-kaan riitä aivan kaikkeen.

– Anton kokee olevansa luuseri jos hänen täytyy harjoitella. Häneltä puuttuu se sinnikkyys, mitä esimerkiksi liikunnassa ja käsitöissä tarvitaan, Jaana Kiero sanoo.

Kaikki käytöksen ongelmat eivät kuitenkaan johdu As-pergerista vaan kuuluvat normaaliin lapsen ja nuoren suku-puoliseen kehitykseen. Antonin huone ja pulpetti saattavat olla sekaisin, hänellä ei ole oireyhtymään tyypillistä järjeste-lyn tarvetta.

Asperger-lapsi vie huomion vaativalla käytöksellään muilta sisaruksilta, jotka saattavat vetäytyä ja jäädä vaille aikaa. Anto-nin pikkusisko Liisa aloitti syksyllä 2009 koulun ja koki vel-jensä käytöksestä oppineena, ettei hän ainakaan halua käyt-täytyä huonosti koulussa.

– Olemme selittäneet molemmille lapsille mistä Antonin käytös johtuu. Asperger-lapsi tarvitsee rutiineja eikä häntä pi-dä passata. Antonin käytös ei myöskään johdu huonosta kas-vatuksesta. Asperger on keskushermoston kehitysviivästymä eikä sille voi mitään. Asperger periytyy yleensä isän puolelta. Aikuisella Asperger saattaa näkyä lähinnä kiihkeänä yhteen asiaan keskittymisenä ja sosiaalisten tilanteiden välttämisenä, Jaana Kiero sanoo..

Jaana Kiero onkertonut myöspikkusisko Liisalle,mistä Antoninkäyttäytyminenjohtuu.

super 5 • 2010 39

Aspergerin oireyh-tymä on saanut nimensä sen en-simmäisenä ku-vanneen itävalta-

laisen Hans Asper-gerin mukaan. Oi-

reyhtymä kuuluu lasten laaja-alaisiin kehityshäiriöihin, ja sille ovat ominaista ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja erilaiset toistuvat kaavamaiset käyttäytymistavat.

Aspergerin oireyhtymässä ilmenee autismin tapaan merkittäviä vaikeuksia ei-kielellisten ilmaisujen käytössä. Näi-tä sosiaalisen vuorovaikutuksen kannal-ta tärkeitä toimintoja ovat muun muas-sa silmiin katsominen, kasvojen ilmeet sekä vartalon liikkeet ja eleet. Oireyhty-mästä kärsivät eivät myöskään normaa-liin tapaan kykene jakamaan ja ilmaise-maan iloa, tunteita ja kiinnostusta tois-ten ihmisten kanssa.

Tunneilmaisun vaikeuden vuoksi oi-reyhtymästä kärsivillä ilmenee vaikeuk- sia sosiaalisessa vastavuoroisuudessa, minkä vuoksi he usein epäonnistuvat ikäänsä vastaavien ystävyyssuhteiden luomisessa. Vuorovaikutusongelmien lisäksi oireyhtymästä kärsivät osoitta-vat itsepintaisen kaavamaista kiinnos-tusta erilaisiin toimintoihin ja toimin-nallisiin rutiineihin tai rituaaleihin.

Autistisesta häiriöstä poiketen As-pergerin oireyhtymässä ei ilmene mer-kittäviä kielellisiä älyllisten toimintojen jälkeenjääneisyyttä. Päinvastoin monet Aspergerin oireyhtymästä kärsivät lap-set ja nuoret ovat keskimäärin älyllisesti normaaleja, usein myös lahjakkaita. Sen sijaan oireyhtymästä kärsivät ovat usein motorisesti eli liikunnallisesti köm- pelöitä ja heidän kielensä rytmi, paino-tukset ja sointi voivat olla outoja.

Aspergerin oireyhtymä todetaan usein vasta koulussa, joskin oireyhty-

mälle ominainen motoriseen kömpe-lyyteen kiinnitetään huomiota usein jo aikaisemmin.

Aspergerin oireyhtymä on kehityk-sellinen häiriö, jonka syyt ovat suurelta osin tuntemattomia. Perinnöllisillä te-kijöillä tiedetään olevan osansa oireyh-tymän synnyssä. Oireyhtymä on luon-teeltaan pysyvä, ja siitä kärsivillä ilme-nee myös aikuisena vaikeuksia ymmär-tää toisten ihmisten tunteita, minkä tu-loksena syntyy usein erilaisia vaikeuksia ihmissuhteissa.

Milloin hoitoon

Vanhempien epäillessä lapsessaan As-pergerin oireyhtymää on aina tärkeää kääntyä lastenpsykiatrin puoleen. Var-hainen hoitoon hakeutuminen luo myös parhaat edellytykset lapsen pi-demmän aikavälin hoidolle ja kuntou-tukselle.

Kuntoutus on ohjattua toimintojen jäsentämistä ja toimintaohjeiden mu-kaista arjen harjoittelua aidoissa ym-päristöissä kotona, päiväkodissa, kou-lussa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Kun oppimista halutaan ohjata ja tukea, on hyvä tutustua henkilön omaan tapaan ajatella: millaisia eri asioiden merki-tykset hänelle ovat, miten hän miel-tää ympäristönsä ja miten hän kom-munikoi.

AS-henkilö tarvitsee ohjaajan, joka ymmärtää hänen tapaansa ajatella, jot-ta saavutetaan yhteistoiminnan edellyt-tämä luottamus. Aspergerin oireyhty-män vaikutukset ovat yksilöllisiä. Älyl-lisen kapasiteetin ja selviytymistaitojen välillä voi olla suuri ero..

lena öhman-jokinen, suunnittelija

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354

http://www.autismiliitto.fi/autis-min_kirjo/aspergerin_oireyhtyma/kuntoutuminen

lisätietoa:

Aspergerinoireyhtymä

Aspergerin oireyhtymässä ilmenee autismin tapaan merkittäviä vaikeuksia ei-kielellisten ilmaisujen

käytössä.

40 super 5 • 2010

SuPerin yrittäjätiimi

Liiton henkilökunnasta yrittäjyysasioihin on perehtynyt SuPerin yrittäjätiimi eli Paula Soivio, Markku Silvennoi-nen, Anne Meriläinen, Tuomas Hyytinen ja Pirjo Luk-kari. Heihin voi olla yhteydessä, jos yrittäjyysasioissa on kysyttävää.

Raija Tervinen haki Yrittäjäpäivästä tie-toa jo toisen kerran.

Yhä enemmän yrittäjyyttä

SuPerin vuosittainen Yrittäjäpäivä todisti jälleen sen, että omaehtoinen työnteko kiinnostaa. Liitossa on havaittu, että yrittäjäjäsenien määrä on kasvussa ja tiedontarve kentällä on suuri.

teksti ja kuvat jukka järvelä

Hämeenlinnalainen Raija Tervinen osallistui Yrittäjäpäivään toisen kerran. Koska päivän ohjelma poikkesi edellisestä, hän sai jälleen kattavasti uutta tietoa työhönsä.

– Kauheasti tuli hyvää asiaa, ja sen sulattelu vie aikansa.Tervinen oli toivonut Yrittäjäpäivään tietoa hinnoittelusta,

ja sitä paikalla olijoille tarjottiinkin.– Porukalla me osallistujat juttelimme tauolla, että hinnoit-

telun yksilöinti on vaikeaa – siis se, mistä kaikesta pitää las-kuttaa asiakasta. On siis todella tärkeää tavata muita yrittä-jiä ja alalle aikovia.

Ensi vuonna järjestettävään päivään Tervinen toivoo mark-kinointiaihetta.

– Kuulun siihen ikäryhmään, joka on kasvatettu olemaan vaatimaton. Itsensä kehuminen ja esille tuominen on vaikeaa.

Yhteistyö kannattaa

Raija Tervinen on antanut kotihoitoa ja kotisairaanhoitoa yrittäjänä pari vuotta. Sitä ennen meni 18 vuotta osastotöissä Hämeenlinnassa ja Oulun seudulla. Ajatuksen yrittäjyydestä hän sai ollessaan vuorotteluvapaalla.

Ennen yrityksen perustamista Tervinen hankki tietoa muun muassa uusyrityskeskuksesta ja tuttavaltaan, jolla on kotisairaanhoitoyritys.

– Tietoa saa, jos osaa etsiä. Vertaistuki eli alalla toiminut konkari oli minulle hyvänä apuna. Olen jo vuorostaan neu-vonut kahta ystävääni, jotka ovat perustaneet yrityksen. Vaik-ka olemme kilpailijoita, yhteistyö kannattaa.

Hämeenlinnassa toimii Hyvinvointialan toimialaryhmä, jonka kautta Tervinen tapaa yrittäjiä ja päättäjiä.

– Itselläni on vakioasiakaskunta. Jos yksityisyrittäjä sairas-tuu tai haluaa pitää lomaa, me yrittäjäkaverit autamme toi-siamme puolin ja toisin.

Tervinen on pyrkinyt pitämään viikonloput vapaina.– Mielelläni teen sitten viikolla vastapainoksi vaikka 12

tunnin päivän.

Askeleita yrittäjyyteen

SuPerissa on noin 150 yrittäjäjäsentä, ja viime kesän jälkeen määrä on lisääntynyt tuntuvasti. Yrittäjyys on nousussa, sillä elokuussa uudistuva lähihoitajakoulutus lisää mahdollisuuk-sia opiskella yrittäjyyttä.

Elinkeinoelämän Keskusliiton asiantuntija Kimmo Hyrs-ky kertoi päivän alustuksessaan, että palveluyritysten, eten-kin sosiaali- ja terveyspalvelualan yritysten, määrä kasvaa koko ajan. Naisen perustama yksityisyritys on todennäköi-nen, koska 60 prosenttia Suomen yrityksistä on yksityisyri-tyksiä ja naisyrittäjiä on Suomessa noin kolmasosa kaikis-ta yrittäjistä.

Moni haluaa hoitoalalla katkaista jatkuvien määräaikais-ten työsuhteiden putken ryhtymällä yrittäjäksi. Kynnys oman yrityksen perustamiseen on joillekin korkea. Tulopuolta pi-detään epävarmana. Entä riittääkö aikaa ja jaksamista? Myös omaisuuden menetystä ja konkurssia pelätään. Neljän vuo-den takaisen EU:n yrittäjyysbarometrin mukaan suomalai-sista kuitenkin kolmasosa olisi valmis ryhtymään yrittäjiksi.

super 5 • 2010 41

Muista yrittäjäjäsenyys

Jos siirryt palkkatyöntekijästä yrittäjäksi, asiasta kan-nattaa heti ilmoittaa SuPeriin. Yrittäjäjäsenenä olet oikeutettu täsmälleen samoihin etuihin kuin muutkin superilaiset, mutta työttömyysturvaa yrittäjäjäsenyys ei kata. Yksinyrittäjä voi saada potilasvahinkovakuutuk-sen SuPerin kautta. Yrittäjäjäsenyys maksaa 10 euroa kuukaudessa.

Vesa Ekroosin alustus hinnoittelusta oli Yrittäjäpäivän odotetuin ohjelma.

– Suomalaista yrittäjyyttä pitäisi suosia ja rimaa madaltaa etenkin yrittäjyyden alkutaipaleella. Tehtävää tässä olisi pal-jon, Hyrsky pohti.

EU-barometrin mukaan suomalainen ei lähde yrittäjäksi niinkään rahan perään vaan riippumattomuuden, itsensä to-teuttamisen ja joustavan työympäristön vuoksi.

Kun yrittäjyys on jo perustyötä, joku alkaa miettiä toisen työntekijän palkkaamista. Tällekin askeleelle on tehty supe-rilaisiakin helpottavaa ohjeistusta ja julkaisuja. Tutkimusten mukaan rimaa korottaa tässä vaiheessa epäilys siitä, kykenee-kö johtamaan ja kantamaan vastuuta toisesta. Myös se, sopii-ko mahdollinen tuleva palkallinen omaan ja yrityksen ajatus-maailmaan pohdituttaa kasvua miettiviä yksinyrittäjiä.

Hinnoittelu kuntoon

Muun muassa yksityissairaala Mehiläisen eri johtotehtävissä ollut Vesa Ekroos kertoi yrittäjäpäiväläisille, että yksityisesti tuotettujen terveys- ja sosiaalipalvelujen määrä kasvaa väistä-mättä koko ajan.

– Korostan silti, että arvostan julkista terveydenhuoltoa enkä usko, että olemme menossa amerikkalaiseen systeemin, jossa jokainen olisi oman onnensa seppä.

Ekroos kuitenkin ennustaa, että parinkymmenen vuoden kuluttua jokainen maksaa omasta pussistaan selvästi enem-män terveydenhuoltokuluja kuin nykyään. Siksi yrittäjiä tar-vitaan.

Sosiaali- ja terveysalan yrittäjäksi aikovien on muistetta-va joukko perusasioita. Kirjanpidon on oltava kunnossa. Tä-hän saa apua tilitoimistoista. Alan markkinatilanne kannattaa selvittää, esimerkiksi kilpailijoiden tilinpäätökset ovat julkista

tietoa. Ajankäytön seuranta on sosiaali- ja terveysalalla tärke-ää, ettei uuvuta itseään. Selkeä tulostavoite auttaa ansainnas-sa ja lisää motivaatiota työntekoon.

Ekroos esitteli työn hinnoittelun pohjaksi eri laskentamal-leja. Esimerkiksi kotipalvelussa kannattaa tarkistaa, menee-kö automatkaan 15 minuuttia vai puoli tuntia, ja hinnoitella asia oikein. Kaikkien palveluiden hinnoitteluun on lisättävä laitekuoletus, ja kotihoidossa yksi tällainen laite on auto. Li-säkoulutuksen hankkiminen kannattaa, mutta sekin pitää nä-kyä oman palvelun hinnoittelussa.

– Hyvässä kirjanpidossa jokainen toimenpide on pystyttä-vä kohdistamaan, Ekroos neuvoi.

Lopuksi hän muistutti perusasiasta eli yrityksen tuotosta. Kulujen peittämisen lisäksi työstä on muistettava ottaa palk-kaa yritykselle ja itselleen. Usein hoitoalan pienyrityksissä ei osata hinnoitella tuotetta oikein, kun esiin on astunut kiltteys, liiallinen sosiaalisuus ja ystävällisyys..

42 super 5 • 2010

Iloista meininkiä Marco Bjurströmin tahdittamana:

Antakaa aikaa itsellenneteksti ja kuva sonja kähkönen

Pääluottamusmiesten ensimmäinen kokouspäivä päättyi afrotanssiaskeliin Marco Bjurströmin ohjauksella.

42 super 5 • 2010

super 5 • 2010 43

Pääluottamusmiespäiville osallistuneiden puutuneisiin jäse-niin ja ylikierroksilla käyviin ajatuksiin haettiin tasapainoi-sempaa tilaa, kun Marco Bjurstrom tarttui mikkiin ja veti puolentoista tunnin jumpan vantaalaisessa hotellissa.

– Koetamme hakea kehoon balanssia siten, että aivot saa-vat sopivasti happea ja aineenvaihdunta lähtee käyntiin, Bjur-ström selvitti ohjelmansa sisältöä.

Afrotanssin, Bollywood-rytmien ja 70-luvun Travolta-ko-reografian kautta väkijoukko sai silminnähden lisää virtaa it-seensä.

Hikijumpan jälkeen Bjurström näytti esimerkein, miten jokainen voi venytellä omalla vapaa-ajallaan. Tehokkaat ve-nytysliikkeet muistuttivat luottamusmiehiä siitä, miten ju-

missa keho oikeasti on.– Monella hoitoalalla työskentelevällä voi olla se harhaluu-

lo, että kroppa on hyvässä kunnossa, vaikka tosiasiassa kehos-sa vallitsee usein vahva epätasapaino. Työ on fyysisesti vaati-vaa, mutta tietyllä tapaa yksitoikkoista. Kun jokin lihas on jat-kuvan rasituksen alla, ja toiset lihakset eivät tee töitä lainkaan, se vetää kehon vinoon.

Sosiaalista työtä tekeville Bjurström suosittelee myös niin sanottua sisäisen karstan poistoa henkisen hyvinvoinnin yl-läpitämiseksi.

– On tärkeää ottaa silloin tällöin etäisyyttä työstään ja löy-tää niitä hetkiä, jolloin voi luvan kanssa olla epäsosiaalinen ja viettää aikaa itsensä kanssa.

super 5 • 2010 43

44 super 5 • 2010

Kirjailija, pappi Jaakko Heinimäki pääluottamusmiehille:

Työelämää eiole olemassa

teksti tiina örn kuva leena lindroos

Nuori Martti Luther naulasi aikoinaan linnankirkon oveen 95 uskoa koskevaa teesiä. Teesejä pidettiin kovin radikaaleina. Samaa voisi

sanoa pastori Heinimäen kahdesta työtä koskevasta teesistä.

ikö olisi jo aika päästä eroon luottamusMies nimikkeestä, kysyi kirjailija, pappi Jaakko Heinimäki perin naisvaltaiselta yleisöltä Su-Perin pääluottamusmiesten tai siis pääluot-tamushenkilöiden neuvottelupäivillä. Pohti-misen aihetta antoivat varmasti myös pastori

Heinimäen teesit työstä.

Teesi I

Pastorin ensimmäinen teesi:Työelämää ei ole olemassa. Meillä on vain yksi elämä. Em-

me voi elää samanaikaisesti työelämää ja ihmisen elämää. En-nen elämän keskus oli perhe, naapurit, koti. Töissä käytiin. Nyt ollaan työelämässä ja jos joskus sattuu vapaa-aikaa ole-maan, niin silloin käydään kotona lataamassa akkuja, jotta jaksetaan taas työelämää. Kyse ei ole vain kielestä, vaan siitä, että käyttämällä tiettyjä sanoja hyväksymme ajattelun, joka niiden takana piileskelee.

Ihmisillä on työpaikalla ihan samat tarpeet kuin missä ta-hansa muuallakin. Työpaikalla kohtaamamme ihmiset ovat ansainneet tulevansa kohdelluiksi hyvin, ihan samoin kuin ihmiset, joiden kanssa vietämme vapaa-aikaa. Emme muu-tu työhön mennessämme työihmisiksi. Työssä tuntuvat jos-kus unohtuvan esimerkiksi hyvän käytöksen aakkoset, vaik-ka sanallisten miekkojen tai terävien kyynärpäiden käyttämi-nen on työpaikalla ihan yhtä väärin, kuin mitä se on kotona tai taksijonossa.

Jääkiekkovalmentajien kuulee hehkuttavan: jos haluat me-nestyä, työtä on tehtävä armotta satakymmenen lasissa. Jaak-ko Heinimäen mielestä sata lasissakin on jo liikaa. Työlle riit-tää ihan hyvin sellainen 33,333 prosenttia. Silloin emme elä työelämää, vaan ihmisen elämää. Työpaikoilla on hyvä muis-taa ja muistuttaa, että työajoista on pidettävä kiinni. Jos työ ei pysy tontillaan, se vaikuttaa työn laatuun.

Työhönottajien kannattaisi palkata vain ihmisiä, joilla on aikaa vievä harrastus, vaikkapa kuorolaulu tai kenneltoiminta. Kun elämässä kulkee mukana itselle tärkeä harrastus, työ ei eh-

di kahmaisemaan enempää, kuin mitä sille kuuluu. Harrastus suojelee myös siltä, ettei identiteetti rakennu vain työn varaan.

Vaikka oman itsensä toteuttaminen työssä on tärkeää, useimmille meistä työ on muuta kuin oman itsensä täydellistä toteuttamista. Se on toimintaa, jossa aina välillä ei oikein saa olla vapaa, eikä toteutua aivan omana itsenään. Työntekijä voi silti olla aivan kelvollinen, vaikka tekisi työtään asenteella: ”tä-mä on vain työtä”. Ei se tarkoita sitä, että suhtautuisi työhön välinpitämättömästi: hällä väliä -asenteella. Olisiko kyse myös rutiinien ja työhön kuuluvien välttämättömien tylsien vaihei-den sietämisestä? Siitä, että harva työ on aina vain piparkakku-ja ja rinkeleitä. Useimmissa töissä on myös sitä kuivaa leipää.

Teesi II

Pastori Heinimäen teesi numero kaksi:Työhyvinvointia ei ole olemassa. Teesin perusteluissa pii-

lee viisaus. Ei ole työterveyttä, vaan kokonaisvaltainen hyvin-vointi, jonka varaan elämämme rakentuu tai jonka rikkonai-suuden varassa elämämme heiluu. Ihminen ei ole työterve tai siviiliterve. Työterveyslääkäri ei totea potilaalle, että enpä voi tuota vaivaa ymmärtää, se kun on siviiliterveyden ongelma.

Hyvinvointimme on yhteydessä tarpeidemme tyydyttymi-seen. Hengissä pysymisen kannalta välttämättömien perustar-peiden pitää täyttyä, ennen kuin ihminen voi keskittyä ylem-män tason tarpeiden tyydyttämiseen. Ylemmiltä tarvetasoilta sitten löytyy kaikkea yhteisöllisyyden kokemisesta vapauteen ja itsensä toteuttamiseen.

Työnantajan on turha rehvastella sillä, että työntekijät jak-savat työssään. Työssä jaksaminen on perusjuttu, hyvinvoin-nin edellytys. Ihmisen hyvinvointi on paljon muuta kuin se, että jaksaa raahautua työpisteeseensä joka aamu tai ilta. Eihän kukaan rehvastele silläkään, ettei tapa kaveria, jonka naama nyt vähän ärsyttää. Kyllä ihmisen elämään ja ihmisenä olemi-seen kuuluvien perusjuttujen pitää olla kunnossa ilman, että niistä tehdään numeroa.

Jaakko Heinimäki kertoi tarinan siitä, kuinka vanhem-pi rautakaupan myyjä opasti nuorta Heinimäkeä: ”Uskotko

E

super 5 • 2010 45

Jaakko, ettei kukaan tarvitse porako-netta” ja jatkoi, ”mutta aika moni tar-vitsee reiän seinään”. Hauska tarina ha-vahdutti kuulijan pohtimaan, mikä mi-nun elämässäni ja työssäni on tärkeää ja mitä tavoittelen vain siksi, että voisin tuon tärkeän saavuttaa?

Ammattiylpeys ei ole ylpistelyä

Työelämäkäsitteen romuttaminen ei tarkoita sitä, ettei voisi olla ammatillis-ta identiteettiä. Ei kaikkea työssä tapah-tuvaa pidä ottaa itseensä. Kyllä töihin voi mennä työroolissa, suojaten itseään ammatti-identiteetillä.

Vaikka ylpeys on yksi keskiajalla määritellyistä seitsemästä kuoleman-synnistä, ei ammattiylpeys ole pahe vain hyve. Ammattiylpeys liittyy esi-merkiksi siihen, että työssäni hoitoalal-la pidän huolen siitä, että ihmisten pe-rusluottamus ammattikuntaa kohtaan säilyy. Osaltani varmistan, että hoita-mani ihmiset voivat jatkossakin luot-taa valkotakkisiin. Ammattiylpeydellä ei ole mitään tekemistä ylpeyden tai yl-pistelyn kanssa. Eikä ylpeyden vasta-kohta ole nöyryys, nöyristely, vaan roh-keus. Jo keskiajalla filosofit olivat sitä mieltä, että ylimielisyyden ja ylpeyden takana on aina pelkuruutta, kysymyk-siä: onnistunko, kelpaanko?

Ammattiyhdistystoiminnalla on suu- ri merkitys ammattiylpeyden syntymi-sessä ja säilymisessä. Ei edunvalvon-ta ole vain sitä, että pyritään saamaan työnantajalta mahdollisimman paljon rahaa. Ammattiyhdistystoiminnan tär-keä tehtävä on pohtia, mitä on hyvä työ ja mikä on työn paikka ihmisen elämäs-sä. Yhdessä voimme pohtia myös, mi-ten varmistamme, että luottamus am-mattikuntaamme kohtaan säilyy ja kas-vaa. Jaakko Heinimäki korosti, että su-perilaisten työ on arvonsa ansainnut. Sitä työtä ei voi koneella korvata. Sii-nä tarvitaan luovuutta, mielikuvitusta, persoonaa ja sielua. Sielua, joka oikeas-taan on se kaikki, mikä meissä on tär-keää, mutta näkymätöntä.

Muutos on mahdollinen

Jaakko Heinimäki patisti kuulijoita pohtimaan, miksi erinomaisuuden sie-täminen työyhteisössä on niin vaikeaa? Onko se minulta pois, jos toinen on työssään todella hyvä? Tasa-arvoisuus ei tarkoita sitä, että kaikki ovat saman-

laisia. Niin hurjalta kuin se kuulostaa-kin, voisinko minä seuraavassa työvuo-rossani yrittää sietää sitä, että kollega on hyvä, työssään jopa minua parempi?

Kun työpaikalla tehdään muutok-sia ja ajetaan läpi uudistuksia, päivitel-lään usein sitä, että kylläpäs porukka on muutosvastarintaista. Sitten lisätään vielä, että ihmekös tuo: sehän on ihmi-sen perusluonne. Heinimäki on toista mieltä. Eiväthän muutosvastarintaiset ihmiset ostaisi kauppojen hyllyjä tyh-jiksi sisustuslehdistä, joista saa vinkkiä siihen, miten kerta toisensa jälkeen voi muuttaa koko asunnon ilmeen. Eikä muutosvastarintainen väki lukisi nais-tenlehtien muuttujaleikkijuttuja, saa-tikka sitten lähtisi itse muuttumaan. Toisaalta ei työssäkään aina tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, jos huo-maa olevansa muutosta vastaan: sellais-ta joka ei ole rikki, ei kannata korjata. Miksi työssä tai työpaikallakaan pitäisi muuttaa sellaista, mikä toimii?

Jokainen meistä tarvitsee samoja asi-oita kuin keväällä maasta valoon pyrki-vä tulppaani. Jotta ihmissielumme tulee ravituksi, ei kuitenkaan riitä vain vesi, happi, lämpö ja ravinto, kuten kasville. Tarvitsemme myös unelmia, mahdolli-suuksia kokea yhteisöllisyyttä ja vapaut-ta. Ihmisen täytyy voida kokea elämänsä ja työnsä merkitykselliseksi. Aina merki-tyksellisyyden kokemusta ei tarvitse jää-dä odottamaan ja ihmettelemään, että koska sellainen mieleen ilmestyy. Omal-la asenteellamme voimme vaikuttaa sii-hen, miten merkitykselliseltä työmme ja muut toimemme tuntuvat.

Jaakko Heinimäki kertoi tarinan kahdesta kivenhakkaajasta, joilta ky-syttiin, mitä he tekevät. Toinen totesi hakkaavansa kiveä, toinen vastasi ky-syjälle, että teemme katedraalia. Kum-paa sinä teet työssäsi tänään? Hakkaat-ko kiveä, koska sinut on siihen määrät-ty, vai näetkö työsi tarkoituksen: upean katedraalin tai ihmisen hyvinvoinnin?.

– Ei ole pikkujuttu, jos työn jatkuvuus on koko ajan uhattuna. Epävarmuus estää turvallisuuden tunteen syn-tymisen eli yhden ihmisen perustarpeen täyttymisen, muistuttaa Jaakko Heinimäki.

46 super 5 • 2010

Mukavaa seuraa ja sopivasti asiaa

teksti ja kuvat marjo sajantola

Mukavaa seuraa, hyvää syötävää ja sopivasti asiaa – siinä viihtyisän illan konsepti Lappeenrannassa.

– Sopimukset ja tuloksellisuuserä, re-surssit ja sijaispula. Nämä ovat asioi-ta, jotka superilaisia mietityttävät joka puolella maata, edustajiston puheen-johtaja Tiia Rautpalo kiteyttää valmis-tautuessaan vetämään Lappeenrannan SuPer-iltaa.

Hän kertoo, että superilaiset alkavat todella väsyä siihen, että työtä tehdään jatkuvasti pienellä porukalla.

– Koskaan ei ole tavallista työpäivää, aina on joku kriisi päällä. Vaikka sijai-sia saisi palkatakin, ei heitä aina löydy. Sama tilanne nousi esiin esimerkiksi ei-len Kotkan illassa.

Tuloksellisuus mietityttää

Työn tuloksellisuus, miten sitä mita-taan ja voiko sitä tehostaa, nostatti kiih-

keää keskustelua. Yhtä mieltä oltiin sii-nä, että työmenetelmiä on uudistettava ja toimintatapoja järkeistettävä. Pienil-lä asioilla voidaan saada hyviä tuloksia, kun pureudutaan rehellisesti työnteon ongelmakohtiin.

Keskustelu sen kuin kiihtyi:– Nuoretkin jo uupuvat. Heidät on

otettava mukaan kehitystyöhön. Van-hat käytännöt on unohdettava, jot-

Imatralainen Tarja Vesterinen vastaanotti edustajiston puheenjohtaja Tiia Rautpalolta SuPer-illan arpajaisten pääpalkinnon, 170 euron arvoisen lomatuen käytettäväksi omaan hyvinvointiin.

super 5 • 2010 47

ta uudet hoitajat saadaan sitoutumaan työpaikkaan. Kiire tulee, kun juostaan turhien asioiden takia.

Kaikkien haasteiden keskelläkin su-perilaiset haluavat ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon muuttuvia tarpeita. Rautpalo kertoi illan osanottajille myös ammattiuramallista, joka tekee näky-väksi superilaisten koulutuksen, työko-kemuksen ammattitaidon kehittämisen ja täydennyskoulutuksen tuoman am-mattiosaamisen.

– SuPerin mielestä on tärkeää, että liiton jäsenet voivat edetä oman am-matin sisällä, eikä ammattia vaihtamal-la. Ammatissa kehittymisen pitäisi vai-kuttaa myös palkkaukseen.

Eksote

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote aloitti toimintansa tämän vuo-den alusta. Se tarjoaa eteläkarjalaisille erikoissairaanhoidon, perusterveyden-huollon, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelut. Imatra on mukana Eksotes-sa erikoissairaanhoidon ja kehitysvam-maisten erityishuollon osalta, mutta kaikki muut kunnat ovat siirtäneet pii-rille sosiaali- ja terveyspalveluidensa jär-jestämisvastuun kokonaan.

Etelä-Karjalan alueella kuntasekto-rilla työskentelee täällä yli 1300 supe-rilaista, lisäksi yksityissektorilla myös koko joukko. SuPerin ammattiosas-torakennetta ei ole alueella muutettu, ja ammattiosastot tiivistävät yhteistoi-mintaa voimakkaasti.

– Luottamusmiehiltä vaaditaan pal-jon. Kuntapuolella on useita toimijoi-ta, joten luottamusmies ei voi ajatella vain omaa porukkaansa. Edunvalvon-ta on moninaisempaa ja haastavampaa, Rautpalo toteaa.

SuPer-illan osanottajat kertoivat ko-

kemuksistaan Eksoten alaisuudessa. Al-kuhankaluuksien jälkeen yhteisen po-tilastietojärjestelmän edut näkyvät jo käytännön työssä. Toisaalta terveyskes-kuspalvelujen koetaan heikentyneen. Kun luvatuista viidestä lääkäristä puut-tuu kolme, tilanne työllistää entisestään

muuta henkilöstöä.Palkansaajan on myös ollut oltava

tarkkana, että ansiot ovat olleet oikein laskettu ja jotkut ovat joutuneet odot-telemaan palkkaansa. Sijaisuuksia teke-vä on huomannut, että työhönotosta tulee vähemmän yhteenottoja..

Ei vain leivästäTulevaisuuden työntekijät eivät työskentele vain lei-västä. Työstä on saatava toimeentulon lisäksi irti jotain enemmän, eikä työ saa haitata harrastuksia. Työ mer-kitsee alle 45-vuotiaille vähemmän kuin vanhemmille ikäluokille.

Työ merkitsee suomalaisille ennen muuta toimeentuloa, so-siaalisia suhteita sekä oman identiteetin ja osaamispääoman

rakentamista, mutta vapaa-aikaa toivotaan lisää. Suomalaiset eivät ole valmiita tekemään nykyistä enempää töitä, kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuorein asennetutki-mus. Etenkin nuoremmilla ikäryhmillä vapaa-ajan arvostus korostuu ja työ merkitsee heille kaikilla tavoilla mitattuna vä-hemmän kuin vanhemmalle väestönosalle.

Keskiverto suomalainen haluaa tehdä mielenkiintoista työ-tä hyvien työkavereiden kanssa hyvän esimiehen johdossa.

Aktiivisia ja innokkaita jäseniä SuPer-illoissa

SuPer-illat järjestettiin tänä keväänä 38 eri paikkakunnalla ympäri maata. SuPerin liittohallituksen jäsenet kertoivat ajankohtaisista asioista ja alusti-vat keskusteluja. Osallistujat vaihtoivat mielipiteitä ja kokemuksia esimer-kiksi erilaisista työpaikkakäytännöistä. Keskustelu oli kaikkialla hyvin aktii-vista ja innostunutta.

SuPer-illat saivatkin hyvää palautetta niihin osallistuneilta superilaisilta. Loppujen lopuksi kiitos iltojen onnistumisesta kuuluu kaikille osanottajille.

– Siitä olen hyvilläni, että jäseniä kaikilta sopimusaloilta on saatu mukaan. Siksi keskustelu sopimuksista ja työoloista onkin ollut erittäin antoisaa ja opettavaista meille kaikille, liittohallituksen jäsen Anne Villman kertoi Poh-jois-Karjalan ja Pohjois-Savon SuPer-illoista.

Imatran ammattiosastosta tultiin suurella joukolla Lappeenrantaan. SuPer-iltaan osallistui jäseniä myös Parikkalan, Etelä-Karjalan, Lappeenrannan ja Lappeenrannan ympäristön ammattiosastoista.

48 super 5 • 2010

Työsuhteen vakinaisuus ja varmuus on hänelle tärkeämpää kuin suuri palkka, korkea status tai urakehitysmahdollisuu-det. Uran sijaan suomalainen haluaa mieluummin toteuttaa ja kehittää itseään.

Yli 45-vuotiaiden vastauksissa korostuu työnteon suu-ri itseisarvo ja yhteenkuuluvuus työyhteisöä kohtaan. Alle 45-vuotiaiden vastauksissa korostuu työn merkitys keinona rahoittaa muita aktiviteetteja tai se nähdään arjen rutiinina tai välttämättömänä pahana. Nuoremmat vastaajaryhmät pai-nottavat vanhempia enemmän vain yhtä asiaa: mahdollisuut-ta työn ja vapaa-ajan joustavaan yhteensovittamiseen.

Nuoret arvostavat työelämään osallistumista, mutta pitävät vakinaista työsuhdetta ja työn statusta paljon vähempiarvoise-na asiana kuin vanhemmat. Nuoremmille ikäluokille työn ko-kopäiväisyys on näkyvästi vanhempia ikäluokkia vähemmän tärkeää. Osa-aikatyön kysyntää saattaa selittää myös vastaa-jien elämäntilanne: opiskelu tai pienten lasten vanhemmuus.

Vanhempien puurtajien eläköityessä nuoremmat ikäluo-kat ottavat nopeassa tahdissa lisää vastuuta. Edessä voi ol-la työelämän kulttuurimuutos, jossa työntekijöiden sitoutu-minen työhön ja lojaliteetti työnantajaa kohtaan ovat aiem-paa ohuempia. Osassa työmarkkinoita avautuu työtilaisuuk-sia enemmän kuin on tekijöitä, ja työnantajien on kilpailtava osaajista. Työnhakijoista tulee työnvalitsijoita.

Nuoret korostavat työn merkityksessä mahdollisuutta to-teuttaa itseään ja kehittyä ammatissa sekä kartuttaa osaamista ja saada työstä onnistumisen kokemuksia. Omaan vapaa-ai-kaan ja harrastuksiin suhtaudutaan intohimoisesti, joten työ-ajan joustavuus ja mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihin-sa korostuvat.

Alle 45-vuotiaiden kohdalla ainoa edes väestön keskiar-von tasolla työhön merkitystä antava ja siihen motivoiva voi-ma näyttäisi olevan raha.

Superilaisille tärkeää on työn sisältö

Jo kymmenen vuotta enimmäkseen vanhustyössä sijaisuuksia tehnyt lappeenrantalainen Iris Kärmeniemi, 37, haluaisi va-kituiseen työsuhteeseen, vaikka uskookin, ettei nyky-yhteis-kunnassa enää mikään ole varmaa.

Hänelle työn motivoivuus ja kehittyminen omassa am-matissa ovat tärkeitä asioita ja ne auttavat häntä jaksamaan työssä. Hyvät työtoverit vaikuttavat myös paljon hänen työ-hyvinvointiinsa.

– Kyllä perhe ja ystävät ovat minulle etusijalla, mutta toi-meentulon takia on töitä tehtävä. Joskus tuntuu siltä, että työ vie liikaa aikaa, varsinkin kun minulla on pieni lapsi. Pieni-palkkaisia kun ollaan, en ihan kauheasti voisi kuitenkaan ly-hentää työaikaani, Iris pohtii.

Imatralainen Tarja Vesterinen, 42, on onnellinen. Hän on juuri saanut vakituisen toimen vanhustyössä tehtyään jo kym-menisen vuotta sijaisuuksia.

– Minulle on tärkeää se, mitä työ minulle antaa. Minusta tuntuu myös hyvältä mennä töihin ja lähteä työpäivän jälkeen sieltä pois, työ rytmittää päiväni. Työnteko ei vie minulta lii-kaa aikaa, eikä haittaa harrastuksiani.

Imatralta on kotoisin myös Piia Järvensivu, 39. Hänelle työnteko merkitsee ennen kaikkea luovuutta, sillä hän näkee tekevänsä työtä omalla persoonallaan. Hän kokee työnsä vam-maispalveluyksikössä monipuoliseksi ja haasteita tarjoavaksi. Suora palaute asiakkailta lisää työn mielekkyyttä.

– Miinuspuoli on tietysti se, että työ vie aikaa perheel-tä ja harrastuksilta. Lisäksi työmäärään ja kuormitukseen nähden tämä ala on alipalkattua. Palkkaus närästää, mut-ta ei masenna.

– Etenkin iltalisä on naurettavan pieni. Kun on koulu-ikäisiä lapsia, vie iltavuoro juuri eniten sitä yhteistä aikaa..

Piia Järvensivulla riittää aikaa osallistua aktiivisesti myös ammattiyhdistystoimintaan. Tarja Vesterinen lähti jäseniltaan ensimmäistä kertaa ja Iiris Kärmeniemi kertoo osallistuvansa aina silloin tällöin, kun muu aikataulu sallii.

super 5 • 2010 49

Edunvalvontayksikkö tiedottaa Hyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

Yksityisen sosiaalipalvelualanneuvottelutulos

sopimuksen mukaiset palkat palkkaluokissa g17–g22(yksityinen sosiaalipalveluala 1.4.2010)

Pk-seutu 0 v 5 v 8 v 11 v

G17 1768,08 1839,30 1911,97 1985,36

G18 1781,28 1853,17 1926,57 2001,39

G19 1795,48 1868,81 1943,39 2019,81

G20 1829,88 1905,28 1982,86 2062,32

G21 1996,57 2081,94 2169,01 2258,79

G22 2011,96 2098,90 2188,55 2282,59

Muu Suomi 0 v 5 v 8 v 11 v

G17 1743,15 1813,34 1884,44 1956,80

G18 1756,17 1826,96 1898,83 1972,56

G19 1780,20 1852,60 1926,51 2002,26

G20 1814,29 1888,71 1965,61 2044,41

G21 1968,12 2052,28 2138,06 2226,60

G22 1983,28 2068,96 2157,32 2250,05

Palkankorotusten osalta sovittiin ko-rotukset vuodelle 2010. Sopimusvuo-den molemmat korotukset kohdistuvat työntekijöiden henkilökohtaisiin kuu-kausipalkkoihin ja taulukkopalkkoihin ja ovat siis luonteeltaan yleiskorotuk-sia. Vastaavat korotukset tehdään myös tuntipalkkalaisille työntekijöille.

Työehtosopimukseen sisällytetään selkeyttäviä esimerkkejä muun muassa vuosiloman kertymisestä ja hälytyskor-vauksesta. Lisäksi luottamusmiessopi-musta uudistettiin ja sovittiin korvauk-sesta työsuojeluvaltuutetulle. Aiemmin-han työehtosopimuksessa ei ollut sovittu työsuojeluvaltuutetun palkkiosta.

Sopimuskausi. Sopimuskausi alkaa 1.3.2010 ja päättyy 31.1.2012. Vuoden 2011 mahdollisista palkankorotuksista neuvotellaan alkuvuodesta 2011, ja ko-rotukset tulisivat voimaan aikaisintaan 1.6.2011. Mikäli vuodelle 2011 sovi-taan palkankorotuksia, jaetaan ainakin osa niistä paikallisena eränä. Mikäli yh-teisymmärrystä korotuksista ei liittojen kesken saavuteta, voidaan työehtoso-pimus irtisanoa viimeistään 31.3.2011 päättymään 31.5.2011.

Palkankorotukset.Yleis- ja taulukkopalkkojen korotus 1.4.2010. Työntekijöiden henkilökoh-taisia 31.3.2010 voimassa olleita kuu-kausipalkkoja ja taulukkopalkkoja ko-rotetaan 1.4.2010 alkaen 0,6 prosenttia. Yleis- ja taulukkopalkkojen korotus 1.10.2010. Työntekijöiden henkilö-kohtaisia 30.9.2010 voimassa olleita kuukausipalkkoja ja taulukkopalkko-

ja korotetaan 1.10.2010 alkaen seuraa-vasti: Palkkaluokat G10–13 0,0 %Palkkaluokat G14–16 0,5 %Palkkaluokat G17–19 0,8 %Palkkaluokat G20–27 0,9 %Palkkaluokat G28–30 0,8 %

Näiden taulukko- ja henkilökohtais-ten palkankorotusten palkkatasoa ko-rottava vaikutus alalla on keskimäärin 0,8 prosenttia.

Tuntipalkkaisille työntekijöille toteu- tetaan vastaavat korotukset.

Työsuojeluvaltuutetun palkkio. Työ-suojeluvaltuutetulle maksetaan työ-

suojelutehtävien hoitamisesta korvaus-ta työpaikan työntekijöiden säännölli-sen lukumäärän perusteella seuraavasti:

Edustettavien työntekijöiden luku-määrä, €/kk: 30–100 20,00 101–200 30,00 201–300 40,00 301– 50,00

Luottamusmiehen korvaus. Luotta-musmiehelle maksetaan luottamus-mieskorvausta hänen edustamiensa työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien työpaikan työntekijöiden lu-kumäärän perusteella seuraavasti:

Yksityisellä sosiaalipalvelualalla saavutettiin pitkien neuvotteluiden jälkeen neuvottelutulos 30.3.2010. Yleisestä taloudellisesta tilanteesta johtuen neuvotteluja voidaan pitää varsin haastavina.

50 super 5 • 2010

Edunvalvontayksikkö tiedottaa Hyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

Edustettavien työntekijöiden määrä, €/kk, 1.4.2010 lukien: 2–4 15,00 5–25 29,00 26–50 34,00 51–100 39,00 101 – 200 54,00 201–300 85,00 301– 110,00

Työehtosopimuksen tekstimuutokset. Työehtosopimukseen pyrittiin kirjoitta-maan selventäviä esimerkkejä erityises-ti sellaisiin joista neuvotteluosapuolille on tullut kysymyksiä.

Sopimuskohta 6 § 6. (Koskee ta-soittumisjakson pituutta.) Soveltamis-ohje: osapuolet suosittelevat, että työ-vuoroluettelot laaditaan joko kolmek-si tai kuudeksi viikoksi.

Sopimuskohta 9 § 4. (Koskee ylityön kertymistä kuuden viikon tasoittumis-jaksossa.) Esimerkki: Työntekijän kuu-den viikon työvuoroluetteloon oli ensim-mäisen kolmen viikon työajaksi suunni-teltu 120 tuntia ja jälkimmäisen kolmen viikon työajaksi 110 tuntia, yhteensä 230 tuntia. Työtä kuitenkin tehtiin en-simmäisen kolmen viikon aikana 140 tuntia ja jälkimmäisen kolmen viikon aikana 115 tuntia, yhteensä 255 tuntia. Ylityötä syntyy ensimmäisen kolmen vii-kon ajalta 18 tuntia 50 prosentilla koro-

tettuna ja kaksi tuntia sadalla prosentilla korotettuna ja jälkimmäisen kolmen vii-kon ajalta viisi tuntia 50 prosentilla koro-tettuna, yhteensä 25 ylityötuntia.

Sopimuskohta 15 §. Hälytyskorvaus.Hälytyskorvaus maksetaan jos työnte-kijä työpaikalta jo poistuttuaan kutsu-taan vapaa-aikanaan työhön ja työhön saapumisen pitää tapahtua viimeistään kuuden tunnin kuluessa hälytykses-tä. Hälytyksen ja työhön tulemisen vä-liin jääviä yötunteja (kello 21–6) ei kui-tenkaan oteta huomioon kuuden tun-nin rajaa laskettaessa. Varallaoloaikana tapahtuvasta työhön hälyttämisestä ei makseta hälytyskorvausta.

Esimerkki: Työntekijälle soitetaan kotiin illalla kello 20 ja pyydetään saa-pumaan työhön seuraavana aamuna kello 10. Hälytyksen ja työhön tulon väliin jää kello 21–6 välisten yötyötun-tien ulkopuolelle viisi tuntia, joten hä-lytysraha maksetaan.

Hälytyskorvauksen normaali mää-rä on 15 euroa. Mikäli työhön lähtemi-sen pitää kuitenkin tapahtua välittömäs-ti hälytyksen tapahduttua, hälytyskorva-us on 22,50 euroa. Mikäli työhön hälyt-täminen merkitsee työntekijän työvuo-roluetteloon merkityn työvuoron aloit-tamisen aikaistumista enintään tunnilla, on hälytyskorvauksen määrä 7,50 euroa.

Velvollisuus hälytyskorvauksen mak-

samiseen ei koske lisätöiden tarjoamista tarvittaessa työhön kutsuttaville osa-ai-katyöntekijöille.

Sopimuskohta 18 § 2 b. (Sopimus-kohta 18 § koskee vuosiloman kertymis- tä.) Esimerkki: Alle 15 vuotta alan työko-kemusta omaavan työntekijän työsuhde on alkanut 1.1.2010. Lomanmääräy- tymisvuodelta 1.4.2009–31.3.2010 hän ansaitsee lomaa kaksi arkipäivää/ täysi lomanmääräytymiskuukausi. 1.4. 2010 alkaen hän ansaitsee lomaa 2,5 ar-kipäivää/kk, kunhan työsuhde yhteensä kestää vähintään vuoden.

Sopimuskohta 18 § 2 c. Esimerkki: Työntekijällä täyttyy 15 vuotta palve-luslisään oikeuttavaa alan työkokemus-ta 1.9.2010. Hän alkaa ansaita lomaa kolme arkipäivää/kk 1.4.2010 alkaen.

Sopimuskohta 18 § 2 f. Esimerk-ki: Yli 15 vuotta palveluslisään oikeut-tavaa työkokemusta omaavan työnte-kijän työsuhde on alkanut 1.1.2010. Hän alkaa ansaita lomaa välittömästi kolme arkipäivää/täysi lomanmääräy-tymiskuukausi. 31.3.2010 päättyvältä lomanmääräytymisvuodelta hän ei vie-lä saa kolmea ylimääräistä lomapäivää, koska on kyseisenä lomanmääräytymis-vuonna ansainnut lomaa alle kuudelta kuukaudelta..

tuomas hyytinen

lakimies

Yksityisen terveyspalvelualan neuvottelutulos

Terveyspalvelualan sopimusneuvotte- lut olivat poikkeuksellisen pitkät ja hankalat. Neuvotteluja vaikeuttivat kuten muillakin sopimusaloilla ylei-nen taloudellinen tilanne sekä siitä joh-tuva vaikea työmarkkinailmapiiri. Pal-kankorotusten osalta työnantajapuolel-

la oli lähtökohtana nollalinja, enintään kuitenkin Elinkeinoelämän keskuslii-ton EK:n lanseeraama palkka-ankkuri. Lisäksi neuvotteluissa oli esillä työnan-tajan tavoitteina merkittäviä tekstihei-kennyksiä, jotka kuitenkin saatiin tor-juttua.

Tilannetta vaikeutti myös se, että työehtosopimuksesta saavutettiin osa-puolten välillä jo kertaalleen neuvotte-lutulos 17.2.2010, mutta työnantajalii-ton hallitus hylkäsi kyseisen saavutetun neuvottelutuloksen. Tämä oli erittäin

yllättävää ja poikkeuksellista ja osoit-ti selkeästi EK:n roolin neuvotteluiden taustavaikuttajana.

Sopimuskausi. Sopimuskaudeksi so-vittiin 1.2.2010–31.12.2011. Sopimus voidaan kuitenkin irtisanoa viimeistään 31.1.2011 päättymään 28.2.2011, mi-käli vuoden 2011 palkankorotuksista ei päästä yhteisymmärrykseen tammi-kuun loppuun 2011 mennessä. Vuo-den 2011 palkankorotukset toteutuvat aikaisintaan 1.5.2011.

Yksityisellä terveyspalvelualalla saa- vutettiin neuvotteluratkaisu 30.3. 2010 ja sopimus myös hyväksyttiin vielä samana päivänä molempien osapuolten hallinnoissa.

super 5 • 2010 51

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9.00–15.00 numerossa (09) 2727 9160.

Sähköposti edu@superliitto.fi. Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00250 Helsinki

Fax: (09) 2727 9120

Palkankorotukset. Työntekijöiden henkilökohtaisia ja taulukkopalkko-ja korotetaan 1.4.2010 lukien 0,6 pro-senttia. Lisäksi huhtikuun palkanmak-sun yhteydessä maksetaan kolmen pro-sentin suuruinen kertaerä työntekijälle, jonka työsuhde on voimassa 1.4.2010. Kertaerä lasketaan työntekijän maa-liskuun varsinaisen säännöllisen työ-ajan palkasta.

Syyskuussa on jaossa 0,8 pro-sentin suuruinen paikallinen jär-jestelyerä, joka käytetään palk-kausjärjestelmän rakenteiden tarkistamiseen liittojen so-pimalla tavalla. Mikäli erän käyttötarkoituksesta ei liit-tojen välillä päästä yksimieli-syyteen 31.5.2010 mennessä, erä käytetään henkilökohtais-ten ja taulukkopalkkojen ko-rotukseen.

Luottamusmiesten ja työsuo- jeluvaltuutettujen palkkioi-ta korotetaan 1.4.2010 luki-en seuraavasti:

Luottamusmiesten palkkiot:työntekijöiden määrä euroa/kk 5–50 48 51–100 53 101–150 63 151–200 73 yli 200 93

Pääluottamusmiehen palkkio:työntekijöiden määrä euroa/kk 5–100 60 101–150 75 151–200 85 yli 200 105

Työsuojeluvaltuutetun palkkio:työntekijöiden määrä euroa/kk 30–100 30 101–200 40 yli 200 55

Työehtosopimuksen tekstimuutok-set. Työehtosopimuksen tekstien osal-

ta sovittiin muun muassa muutamis-ta selvennyksistä palkkausjärjestelmää koskeviin määräyksiin, vuosisidonnai-sen takuun kahden vuoden taannehti-vuuden poistamisesta, pidempiaikais-ten sijaisten täydennyskoulutusoikeu-den täsmentämisestä, tuntipalkan jaka-jasta toimistotyössä sekä parannuksesta varaluottamusmiehen oikeuteen osallis-tua luottamusmieskoulutukseen.

Työryhmät. Sopimuskauden aikana selvitetään työryhmissä työehtosopi-muksen soveltamisalan muutostarpei-ta, valmistellaan yhteinen ohjeistus hy-västä työvuorosuunnittelusta, käydään läpi työehtosopimuksen sukupuolivai-kutukset sekä valmistellaan tilastoso-pimusta. Lisäksi osapuolet sitoutuvat poistamaan II-paikkakuntakalleusluo-kan 1.5.2013 mennessä. Myös yksityi-sen terveyspalvelualan tuloksellisuutta

ja sen vaikutusta palkkaukseen selvite-tään..

pia zaerens

yksityissektorin neuvottelupäällikkö

ing

ra

m

52 super 5 • 2010

Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 17. toukokuuta mennessä

ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti,

Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

SuperristikkoTuuli Rauvola

JAC-QUES

n.

Superilaisia? 2020

HUN- NI

TOISELTANIMELTÄ

32-39g

KAI-NOSTI

MENE-TELMÄ

MA-KEIN

“DI, DI” Entten tentten..

LUIHU Puh!

Puh!

KAA-SUJA

PIL-KATA

TA-KILA

KO-KEET

EIVÄT MUI- DEN

SÄÄN- TÖ

VAH- VA

UHKA- PELI

RUIKUT- TELIJA

SUKU- LAIS-TALOT

OPPI

“§§”

LUKKO-MERKKI

KORTTI- PELI

“1.,1.”

KUVAIHOLLA

RAJA-UKSIA

ALATI

LEIK- KI

POLTTILA BIAUDET

VEHKA- KASVI

DREI

MATTI RAKEN- TEENTUTKIJA

��

TR

ASESEKIN

JOSKUS PUUNKYLKEEN

IRTO-TUKKA

�

LEIK- KI-PAIK- KA

KEINOT- TELU

Miksi?

Nimi

Osoite

Puhelin

Olen iältäni alle 20 20–30 31–45 46–60 yli 60

SUPER-LEHTI

VASTAUSLÄHETYS

Tunnus 5005172

Ratamestarinkatu 12

00003 HELSINKI

Vastaanottajamaksaa

postimaksun KYLLÄ EN

Lähetä mielipiteesi 17. toukokuuta mennessä. Osallistut samalla arvontaan.Huom! Postimaksu on jo maksettu puolestasi.

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi.Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Mitä mieltä?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

Mitä mieltä? – vastaa kuukauden kysymykseen

Vastaa alla olevaan kysymykseemme ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan. Toivomme kuu-kausittain mielipiteitä erilaisista asioista – tärkeistä, kepeistä ja kipeistäkin. Kysymykset koskevat esimerkiksi arkielämää, työtä ja järjestötoimintaa. Perustele vastauksesi lyhyesti. Seuraavassa lehdessä kerromme, mitä mieltä vastaajat ovat.

Lähetä vastauksesi oheisella kupongilla 17. toukokuuta mennessä. Postimaksu on maksettu puolestasi. Voit kertoa mielipiteesi myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi, kirjoita aihekenttään tunnus ”Mitä mieltä?”

Oletko hyvä työntekijä?huomioiviimeinenvastauspäivä!

54 super 5 • 2010

super 5 • 2010 55

ymmenen vuotta sitten ala-asteikäinen Santtu Hyvärinen seurasi kotonaan Keu-ruulla ehkä maailman tunnetuinta kehon-rakentajaa, Arnold Schwarzeneggeria, ja tä-män seikkailuja toimintaelokuvissa. Boda-tusta näyttelijästä tuli pojan esikuva. Vai-

kutuksen tekivät myös amerikkalaiset näytöspainijat, Hulkit, Rockit ja Triple H:t, jotka ottivat televisiossa mittaa toisistaan.

– He olivat lihaksikkaita ja komeita. Pikkuhiljaa päässäni syntyi ajatus, että vau, tuollaiseksi minäkin haluan. Halusin tulla yhtä isoksi.

Kuntosalin kanssa Santtu teki tuttavuutta kaksitoistavuo-tiaana. Muutama vuosi vierähti puntteja silloin tällöin nostel-lessa, kunnes kehonrakennus alkoi kiinnostaa tosissaan. Har-rastuksen alkutaipaleella Santtu sai paljon neuvoja isältään, joka on entinen SM-tason painonnostaja. Kun poika kehit-tyi, oppi perusharjoittelutekniikat ja tiedon tarve kasvoi, oh-jaamista jatkoi kehonrakennusta harrastava perhetuttu.

– Usean vuoden harjoittelun jälkeen tuntui luonnolliselta lähteä tavoittelemaan alan kisoista mitalipaikkaa. Ensimmäi-

Useita vuosia kehonrakennusta harrastanut Santtu Hyvärinen, 21, tähtää Suomen mestaruuskisoihin.

Tie tähtien joukkoon ei ole helppo.

siä kisakokemuksia oli tarkoitus hakea huhtikuussa pidetyis-tä Suomen mestaruuskisoista, Santtu kertoo.

Ihmisen anatomia hallussa

Kehonrakennuskisoissa tuomarit arvioivat osallistujien ryh-tiä sekä kehon ja lihasten sopusuhtaisuutta. Arvostelussa huomiota kiinnitetään myös lihasten kokoon ja erottuvuu-teen, mitä kilpailijat tehostavat usein erilaisilla rusketusvoi-teilla. Lavalla kilpailijat esittelevät kehoaan molemmilta si-vuilta, edestä ja takaa. Jokaisen kisaajan on myös suunnitel-tava minuutin pituinen, musiikkiin yhdistetty vapaaohjelma. Santtu uskoo, että kehonrakennuskisat eivät ole urheilulaji-en helpoimmasta päästä valmistautumisen ja henkisen haas-tavuuden suhteen.

– Siellä sitä seisotaan ja pullistellaan kireissä uimahousuis-sa tuhatpäisen yleisön edessä. Lavavalot paistavat suoraan sil-miin ja takana on monta kuukautta tiukkaa dieettiä. Kun tuo hetki koittaa, toivon, että saan suljettua kaikki ylimääräiset ajatukset pois mielestäni.

Kehonrakennuksessa lihasmassan eteen on tehtävä paljon töitä. Santun viikot täyttyvät useista salikäynneistä ja eri lihas-ryhmiä hän harjoittaa yleensä tunnin, pari kerrallaan.

Monipuolinen harjoitusohjelma takaa sen, että kehon pie-nimmätkin lihakset kasvavat ja tulevat esiin. Harrastuksen al-kutaipaleella Santun oli perehdyttävä ihmisen anatomiaan,

Voimaa ja itsekuria

Lähihoitaja Santtu Hyvärisen harrastus vaatii

teksti sonja kähkönen kuvat marjo koivumäki

K

Santtu on antanut itselleen luvan syödä herkkuja vasta, kun lo-kakuussa järjestettävät kisat ovat ohi. Suunnitelmissa on pitsaa, karkkia ja mokkapalojen leipomista.

super 5 • 2010 55

56 super 5 • 2010

jotta hän ymmärsi, mitä treenata ja mi-ten. Lisää tietoa hän sai myös lähihoita-jaopintojen vapaavalinnaisista kuntosa-liharjoitteluun liittyvistä kursseista, joi-ta opintosuoritusotteeseen kertyi puoli-sen tusinaa.

Aktiivisesta harjoittelusta huolimat-ta joskus tulee eteen tilanteita, jolloin lihasten kasvu tuntuu pysähtyvän.

– Siinä vaiheessa on muutettava tree-niohjelmaa ja kiinnitettävä huomiota ruokavalioon, lähihoitaja tietää.

Kuukausien kisadieetti

Kehonrakennus on Santtu Hyvärisen mukaan fysiikkalaji ja elämäntapa, jos-sa keskitytään kovan saliharjoittelun li-säksi ruokavalioon ja lepoon. Classic bodybuilding -kilpailuissa on pituus- ja painorajat, joten painonhallinta on olennainen osa harrastusta. Tärkeää on saada ylimääräinen rasva pois niin, ettei- vät lihakset kärsi.

Santtu aloitti kisadieetin marras-kuussa, jolloin hän painoi 97 kiloa. Sii-tä paino on tullut alas parikymmentä kiloa. Ankarasta laihdutuksesta huo-limatta lähihoitaja ei läpäissyt huhti-kuussa pidettyjen kehonrakennuksen Suomenmestaruuskisojen painorajaa

nuorten classic bodybuilding -sarjassa.– Se kyllä harmitti. Mutta toisaalta

punnitukset ja tapahtumaan valmistau-tuminen olivat jo kokemus sinänsä.

Santun suunnitelmissa oli osallistua myös kehonrakennussarjaan, jossa pai-norajoja ei ole, mutta kisapaine pur-

kautui lavan takana ramppikuumeena ja esiintyminen jäi väliin.

– Keskustelin kisoissa alan huippu-jen kanssa ja kysyin vinkkejä siihen, mi-ten tilanteeseen kannattaisi ensi kerral-la valmistautua. Nyt tähtäin on syksyllä järjestettävissä kisoissa ja dieetti jatkuu.

Hyvärisen ruokavalio on ollut jo usean kuukauden ajan pitkälti kanan-munaa, tonnikalaa ja lisäravinteita. Hiilihydraatteja hän ei syö päivässä 80 grammaa enempää, jotta kroppa pysyy ketoosissa.

Ketoosi, eräänlainen paastotila, aut-taa nälän ja painon hallinnassa. Kun elimistö ei saa hiilihydraatteja, se alkaa valmistaa glukoosia proteiinista ja takaa siten aivojen energiansaannin. Santtu on huomannut, että lihasten palautu-minen on tullut nopeammaksi, joten samoja lihasryhmiä on mahdollista har-joittaa tiheämmin.

Helppoa askeettisessa ruokavalios-sa pysyminen ei ole. Lähihoitaja tun-nustaa, että itsekuri on silloin tällöin koetuksella.

– Joskus tulee todella kova makean ja suolaisen himo. Kun nakkikioskin tuoksut herahtavat nenään, on houku-tus valtava. Onneksi avopuoliso on ol-lut usein vierellä puhumassa järkeä pää-hän, kun sortuminen on ollut lähellä.

Ura selväksi

Santtu Hyvärinen valmistui lähihoi-tajaksi vuonna 2008. Hoitoalaan hän tutustui alalla työskennelleen äitinsä kautta jo lapsena.

Yläasteella Santun haaveena oli hie-rojan ammatti, mutta koulun opinto-ohjaaja kehotti suorittamaan ensin lä-hihoitajan tutkinnon.

– Koulutusohjelmia selaillessani huo-

Monipuolinen harjoitusohjelma

takaa sen, että kehon pienimmätkin lihakset

kasvavat ja tulevat esiin.

super 5 • 2010 57

masin kuntoutuksen suuntautumisvaihtoehdon, enkä sen jäl-keen enää vilkaissutkaan muita mahdollisuuksia.

Kun osastonhoitajana työskentelevä tuttu kuuli Santun valmistumisesta, hän pyysi nuorta lähihoitajaa HUS:n hengi-tyshalvausyksikköön. Siitä eteenpäin Santtu on työskennellyt pääasiassa hengityshalvauspotilaiden parissa, vaikka työpaik-ka vaihtui välillä Päijät-Hämeen keskussairaalaan ja sittem-min takaisin Helsinkiin.

– Tein välillä keikkaa ja yritin saada kokemusta eri osastoil-ta, mutta jostain syystä päädyin lähes aina hengityshalvausyk-sikköön. Tulin siihen lopputulokseen, että tätä minun ilmei-sesti pitää tehdä.

Lähihoitajan työnkuvaan kuuluu muun muassa potilaan hengityskoneesta huolehtiminen. Jos letku lähtee irti tai tuk-keutuu, alkaa laite pitää palohälytintäkin kovempaa meteliä. Koneen säädöt on tarkistettava aika ajoin, sillä ne muuttuvat herkästi pienistäkin tönäisyistä. Suurin osa työajasta kuluu kuitenkin potilaan arkiaskareissa auttamiseen.

– Aamupesut, asennon vaihdot sängyssä, ruokailut, hygie-nia ja tietokoneen kanssa auttaminen ovat olennainen osa työtä. Potilaan pitäisi pystyä viettämään mahdollisimman normaalia elämää.

Lenkkejä ja työmatkoja

Santtu Hyvärinen tekee työtä kolmessa vuorossa. Kun saman potilaan kanssa viettää aikaa kahdeksan tuntia päivässä, op-pii hänet väkisinkin tuntemaan hyvin. Tietty objektiivisuus on kuitenkin säilytettävä.

– Jos potilas tulisi liian läheiseksi, olisi vaikea suhtautua hä-nen vointinsa muutoksiin. Potilas on potilas ja ystävät ovat erikseen.

Lähihoitaja pitää työnsä parhaimpina puolina sitä, että esi-merkiksi potilaaseen voi keskittyä ilman kiireitä. Hengitys-halvaushoitajien koulutukset on hoidettu hyvin, ja urheilul-linen lähihoitaja saa nykyisen potilaansa kanssa paljon hyö-tyliikuntaa.

– Nyt kun sää on lämmennyt, pääsemme potilaan kanssa usein iltavuoron aikana jopa parin tunnin lenkille. Talvisin ul-koilu ei ole mahdollista, koska hengityskone ei kestä pakkas-ta muutamaa astetta enempää.

Santtu nostaa hattua potilaan elämänmyönteisyydelle. Vuosi sitten avustettava halusi lomalle Nizzaan, joten lähi-hoitaja lähti kahden kollegansa kanssa matkaan. Hoitajat aut-toivat potilasta normaaliin tapaan arkirutiineissa ja kiersivät tämän kanssa katsomassa paikalliset nähtävyydet. Lentomat-koille varattiin happipullot ja pienet akut siltä varalta, että hengityskoneesta olisi loppunut virta.

Syksyllä suunnitelmissa on matka New Yorkiin. – Harva hengityshalvauspotilas uskaltaa edes haaveilla reis-

suista. Mutta jos rohkeutta ja halua on, me hoitajat autamme toki niin paljon kuin mahdollista.

Tulokset näkyvät peilistä

Santtu Hyvärinen huomaa usein kellon pyörähtäneen lähes ympäri sillä välin, kun hän lähtee töihin ja palaa takaisin ko-tiinsa. Työmatka Lahden ja Helsingin välillä verottaa aikaa, minkä vuoksi Hyvärinen etsii niin ikään lähihoitajaksi opis-kelevan avopuolisonsa kanssa uutta asuntoa Helsingistä.

Kehonrakennus

Laji, jossa harjoitetaan kehon lihaksia suurilla pai-noilla ja vastuksilla. Päämääränä on muokata ke-hosta mahdollisimman lihaksikas, mutta vähäras-vainen. Miesten sarjassa on viisi painoluokkaa, naisten sarjassa kaksi. Pituudella ei ole merkitystä.

Classic bodybuilding

Kehonrakennuslaji, jossa kilpailijan pituus suh-teutetaan hänen painoonsa. Lajissa painotetaan urheilullisia muotoja.

– Jos asunto löytyisi sopivalta paikalta, olisi mahdollista treenata parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä.

Vaikka vapaa-aika on kortilla, on Santtu ehtinyt harras-taa myös painia sekä kitaran soittoa Napalmia-nimisessä me-tallibändissä.

– Osallistuimme kolme vuotta sitten Suomen paskin bän-di -kisoihin, joissa sijoituimme toiseksi. Seuraavana vuonna pääsimme kuitenkin Lahden Sound X -kisoissa finaaliin. En tiedä opimmeko siinä välissä soittamaan, vai mitä oikein ta-pahtui, hän nauraa.

Päämäärätietoisena Santtu on päättänyt jättää muut har-rastukset ja keskittyä kehonrakennukseen. Hän kokee harras-tuksen palkitsevana, sillä lajissa kasvaa sekä itsekuri että lihak-set. Tulokset ovat konkreettisia ja näkyvät peiliin katsomalla.

Haave kasvaa Schwarzeneggerin kokoiseksi mieheksi ei ole vuosien aikana haihtunut.

– Pituutta minulle ei tullut ihan 190 senttiä. Mutta yritän saada mahdollisimman paljon lihaksia hieman lyhyempään varteen, Santtu toteaa.

– Olisi mahtavaa, jos voisin joku päivä kilpailla kehonra-kennuspuolella superraskaassa sarjassa, jossa osallistujat pai-navat yli sata kiloa. Ja jos sinne asti pääsisi, niin miksi en sit-ten tähtäisi ammattilaiskisoihin..

Muutosilmoitus jäsentietoihin – Ändringar i medlemsuppgifterna

Nimi HenkilötunnusNamn ______________________________________________ Personbeteckning ____________________________________

Osoitteenmuutos/addressförändring. Uusi: ________________________________________alk.___________________

Työpaikan muutos/byte av arbetsplats. Uusi työnantaja: __________________________________________________ Uusi työpaikka: _______________________________________________ Voimassa ajalla: ______________________

Tilaan jäsenmaksuviitteet * Beställer medlemsavgiftsreferenser alk.________

Tilaan valtakirjalomakkeen * Beställer fullmakt

jäsenmaksuvapautusanomus / befrielse från medlemsavgiftHaen jäsenmaksuvapautusta ajalle/för tiden_____/_____20_____ – _____/_____20_____

rastita SYY * anteckna orsaken

muu ilmoitus / annan anmälan Ajalla / för tiden _____/_____20____ – _____/______20____

rastita SYY * anteckna orsaken

allekirjoitus päiväysunderteckning ___________________________________________ datum __________________________________

palkaton sairausvapaa * lönefri sjukledighet

kuntoutustuki * rehabiliteringsstöd

hoitovapaa / kotihoidontuki * vårdledighet/hemvårdstöd

palkaton äitiys- isyys- tai vanhempainvapaa * moderskaps-,faderskaps- eller föräldraledighet

työtön, Kelan etuus (ilmoita takautuvasti) * arbetslös, Fpa förmåner (anmälan retroaktivt)

jatko-opiskelu/täydennyskoulutus (6 €/kk) * fortbildning

virkavapaa/oma loma (6 €/kk) * tjänstledighet

kotona oleva (6 €/kk) * hemmavarande

ulkomailla (6 €/kk) * utomlands

yrittäjänä (10 €/kk) * företagsverksamhet

pysyvästi eläkkeellä * pensionerad (17 €/vuosi, ei sis. kassan jäsenmaksua)

haluan eläkeläisenä säilyttää työttömyyskassan jäsenyyden* jag vill vara medlem i a-kassan

eroan Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta sekä lähi- ja perushoitajien työttömyyskassasta * jag avgår ur förbundet samt arbetslöshetskassan alk.*fr.o.m.____/____20____

Maksetut jäsenmaksut hukassa? Jäsenmaksujen maksamisessa kannattaa käyttää kyseiselle kuukaudelle tarkoitettua viitenumeroa. Viitenumero ohjaa maksun oike-alle jäsenelle ja oikealle ajanjaksolle. Jos viitenumeroa ei ole käytettävissä, on mak-sun lisätieto-kohtaan lisättävä maksua koskevan henkilötunnus. Jos näitä kumpaa-kaan vaihtoehtoa ei ole käytetty, voi maksu jäädä kirjautumatta jäsentietoihin. Tar-kasta omat jäsenmaksusi aika ajoin netissä osoitteessa www.superliitto.fi -> Kirjau-du jäsensivulle -> Sähköinen asiointi. Jos maksettu jäsenmaksu puuttuu, ota yh-teyttä jäsenyksikköön.

Jäsenmaksujen laskentakaava: bruttotulo kertaa 1,2 jaettuna sadalla. Esimerkik-si (1800 x 1,2):100.

Onnea valmistuville! Jos olet saanut opiskelu-urakkasi päätökseen ja valmistut tä-nä keväänä, odotamme liittymislomakettasi liiton varsinaiseksi jäseneksi. Muistat-han täyttää ja lähettää lomakkeen kevään aikana, kun vielä jäsenkampanjakin on voimassa. Lue lisää netistä, jossa voit näppärästi hoitaa myös liittymisen. Opiskeli-jajäsenyytesi päättyy ilmoittamaasi valmistumisajankohtaan, mutta jatkuu katkea-matta varsinaisena jäsenyytenä, kun lähetät liittymislomakkeen ajoissa.

Muutosilmoitus jäsentietoihin -lomake.

Täytä lomake, kun jäsentiedoissasi tapah-tuu muutoksia. Muista allekirjoitus ja päi-

väys. Palauta lomake maksutta osoit-teella: SuPer jäsenyksikkö, tunnus

5005173, 00003 VASTAUSLÄHETYS.

Ajankohtaista:JäsenyysasiatYhteystiedot:

s-posti: jasenrekisteri@superliitto.fi

puh: (09) 2727 9140

osoite: SuPer jäsenyksikkö, pl 112 00521 Helsinki.

super 5 • 2010 59

WebLyyti on sähköinen asiointijärjestelmä, jota kaikki SuPe-rin jäsenet voivat käyttää. WebLyytissä voit tarkistaa omia tietojasi, esimerkiksi työsuhde- ja koulutustietosi sekä henkilö- ja yhteystietosi.

Lisäksi voit muun muassa tarkistaa mihin ammattiosastoon kuulut ja kuka on kyseisen osaston yhteyshenkilö.

Huolehdi tietosi ajan tasalle!WebLyytissä voit myös tehdä itse muutoksia omiin yhteystie-toihisi tai työpaikkatietoihisi sekä maksaa itse jäsenmaksusi. Jos siis vaihdoit työpaikkaa, osoitteesi tai puhelinnumerosi vaihtui, korjaa uudet tiedot ajan tasalle WebLyytissä. Huoleh-timalla tietojesi ajantasaisuudesta, varmistat että jäsenyytesi ja siihen kuuluvat edut ovat voimassa ja että liitosta tulevat sähköpostiviestit ja kirjeet tulevat sinulle oikeaan osoittee-seen. Kun teet muutokset netissä, olet riippumaton liiton aukiolo- tai puhelinpalveluajoista.

Ilmoittaudu koulutuksiinWebLyytissä ilmoittaudutaan myös koulutuksiin. Koko kou-lutustarjonta on esitelty liiton www-sivuilla kohdassa www.superliitto.fi > Koulutustarjonta. Tarjonta on jaettu vielä tarkemmin järjestökoulutukseen, edunvalvontakoulutukseen sekä ammatilliseen koulutukseen. Koulutuksiin ilmoittaudu-taan WebLyytissä, Kurssit-toiminnossa. Sieltä näet tarkemmin kurssin sisällöt, voit ilmoittautua kurssille sekä voit myös tarkastella omaa kurssihistoriaasi.

Klikkaa sisään WebLyytiin!

Mistä löydän WebLyytin? WebLyyti on liiton jäsensivuilla. Mene osoitteeseen www.superliitto.fi. Oikealta reunalta löydät oranssin painikkeen

”Ilmoittaudu koulutuksiin ja tarkista jäsentietosi”. Kun klikkaat sitä, kysytään sinulta käyttäjätunnusta ja salasanaa. Täyttä-mällä ne ja klikkaamalla Sisään-painiketta pääset WebLyytiin.Jos olet jo kirjautuneena jäsensivuilla, löydät oikealta keltaisen painikkeen ”Sähköinen asiointi 24 h”. Tätä painiketta klikkaa-malla pääset myös WebLyytiin, ohjesivun kautta.

Miten kirjaudun?Käyttäjätunnus on jäsennumerosi. Jäsennumeron löydät jäsenkortista tai SuPer-lehden takakannessa olevasta osoite-kentästä.

Salasana on oma henkilötunnuksesi silloin kun kirjaudut ensimmäistä kertaa. Henkilötunnus kirjoitetaan kokonaisuu-dessaan viivan kanssa ja tunnuksen loppuosassa oleva kirjain tulee ISOLLA. Esimerkiksi 010110-110A. Järjestelmä pyytää tämän jälkeen muuttamaan salasanan. Uudessa salasanassa on oltava vähintään viisi merkkiä, jotka voivat olla kirjaimia tai numeroita. Huolehdi uudesta salasanasta ja kirjaa se itsel-lesi muistiin!

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä: atk-tuki@superliitto.fi tai jasenrekisteri@superliitto.fi

Asioi sähköisesti verkossa – silloin kun sinulle sopii!

Muuttuiko osoitteesi tai

vaihdoitko työpaikkaa?

Haluaisitko ilmoittautua SuPerin jär-

jestämään koulutukseen?

Muuttuneet tietosi sekä koulutusil-

moittautumisen voit hoitaa helposti

ja vaivattomasti verkossa sähköisessä

palvelussa WebLyytissä.

WebLyytissä voit asioida silloin kun

sinulle sopii – vaikka yöllä!

Tarvitset vain nettiyhteyden sekä

käyttäjätunnuksen ja salasanan.

Näkymä SuPerin kirjautumista vaativilta jäsensivuilta, jossa on ohjeita Web-Lyytistä ja WebLyyti-painike.

60 super 5 • 2010

Opiskelijajäsenenä työttömyyskassaanteksti sirkka rytinki kuva janne harju

Opiskelijajäsen, oletko muistanut aktivoida jäsenyytesi työttömyyskassassa. Huomioi, että ansiopäivärahan työssäoloehtoa kerryttää vain jäsenenä tehty työ.

SuPerTkSuper työttömyyskassa

Kassan puhelinpalveluaika on 1.6. ja 31.8. väli-senä aikana maanantaista perjantaihin klo 9.00–14.00. Toimisto on avoinna klo 8.30–15.00.

Kassa siirtyy kesäaikaan hakemusten postitusosoite:

Super työttömyyskassaPL 117, 00521 helsinki

Käyntiosoite Kellosilta 3 Fax (09) 278 6531, www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30 −16.00

palvelunumerot klo 9 −15(09) 2727 9377, (09) 2727 9399

tkpalvelu@supertk.fi

super ty öttömyyskassa

Sinä, joka olet liittynyt SuPerin opiskelijajäseneksi ja samalla hakenut jäsenyyttä Super työttömyyskassassa (entinen Lähi- ja perushoitajien työttömyyskassa), voit aktivoida kassajäse-nyytesi lähettämällä SuPerin jäsenrekisteriin kopion esimer-kiksi työsopimuksesta tai palkkalaskelmasta, josta näkyy mil-loin työsuhde on ollut voimassa.

Työttömyyskassan jäsenyys edellyttää aina työsuhdetta liit-tymishetkellä. Jäsenyyttä voi hakea ennakkoon ja aktivoitua myöhem-min, kun on saanut työtä.

Opiskelijat hyväksytään kassan jä-seniksi myös muulla kuin hoitoalan työllä. Yhdenkin päivän työsuhde voi riittää, jos jäsenyyttä on haettu en-nakkoon. Todistuksen lähettämisel-le ei ole säädetty määräaikaa. Riittää kun on hakenut kassajäsenyyttä jos-sain vaiheessa.

Jäsenyyshakemus astuu voimaan sinä päivänä, jolloin se saapuu SuPe-rin jäsenrekisteriin. Nopein liittymistapa on nettiliittyminen osoitteessa www.superliitto.fi.

Esimerkki: Lähihoitajaopiskelija on liittynyt SuPerin opis-kelijajäseneksi 18.8.2008 ja samalla hakenut työttömyyskas-san jäsenyyttä. Liittymislomake (jäsenyyshakemus) on saapu-nut SuPeriin 20.8.2008. Opiskelija on töissä kaupan kassalla 20.12.2008. Hän lähettää kopion palkkalaskelmasta päivältä 20.12.2008 SuPerin jäsenrekisteriin 15.2.2010. Jäsenyys työt-tömyyskassassa alkaa 20.12.2008. Opiskelijajäsenet ovat va-pautettuja kassan jäsenmaksusta, koska liitto maksaa sen val-mistumiseen saakka. Oppisopimuksella opiskelevat ja palkkaa

saavat opiskelijajäsenet ovat myös vapautettuja jäsenmaksusta valmistumiseen asti. Lisätietoa jäsenasioissa antaa jäsenrekis-teri, puh. 09 2727 9140, s-posti jasenrekisteri@superliitto.fi.

Koulunkäyntiavustajan oikeus päivärahaan

Koulunkäyntiavustaja, jonka työsuhde on voimassa toistai-seksi, voi koulun loman aikana olla oikeutettu työttömyys-päivärahaan, jos työsopimuksessa on sovittu siitä, että loman aikana ei ole työnteko- eikä palkanmaksuvelvoitetta. Edelly-tyksenä on, että henkilö ilmoittautuu työnhakijaksi työ- ja

elinkeinotoimistoon työttömyyden alkaessa. Tällaiset työttömyysjaksot ovat niin sanottua lomautukseen rin-nastettavaa aikaa.

Kolmen kuukauden ammattisuoja ei koske näitä henkilöitä.

Lakimuutoksia 1.5.2010 alkaen

1.5.2010 lukien työnhakijan työssä-käyntialue määritellään kilometripoh-jaiseksi. Työssäkäyntialue on kotiovel-

ta työpaikalle 80 kilometriä yhteen suuntaan.Jos työmatkan kokonaiskesto ylittää kolme tuntia, voi hen-

kilöllä olla oikeus kieltäytyä tarjotusta työstä. Osa-aikatyön kyseessä ollen aikaraja on kaksi tuntia.

Muutosturvan piiriin kuuluvien on ennen 1.5.2010 tullut pyytää työllistymisohjelmaa 30 päivän kuluessa työsuhteen päättymisestä tuotannollisin tai taloudellisin syin, määräai-kaisuuden tai lomautuksen perusteella. Työ- ja elinkeinotoi-misto tekee suunnitelman jatkossa viran puolesta. Tämä tieto perustuu hallituksen esitykseen lakimuutoksesta, jota ei vielä lehden painatushetkellä ole vahvistettu..

super 5 • 2010 61

Mummoilla on mummonvirka

yökaveri vaihtoi vaatteet melkein lennossa il-tavuoron päätyttyä. Hänellä oli tulenpalava kiire hakemaan lapsi hoidosta ja lunastamaan lupauksensa. Lapsella oli syntymäpäivä ja äiti oli luvannut, että iltavuoron jälkeen pelataan yhdessä lahjaksi saatua prinsessapeliä. Mutta

vain yksi peli; sitten pitää mennä kiireesti nukkumaan, jotta aamulla taas jaksetaan herätä tarhaan ja töihin.

Tuo tuntui niin tutulta ja riipaise-valta. Hyvin monta kertaa sitä on ol-tu samassa tilanteessa, kiireesti kotiin täyttämään lapselle annettua lupaus-ta. Syntymäpäivänä, jouluna, juhan-nuksena, vappuna, äitienpäivänä. Se on meidän hoitajaäitien osa. Joskus tuntuu, että mikään tässä työssä ei osu kohdalleen: palkka on liian pieni ja lii-an paljon jää lastemme maksettavaksi vuorotyöstä.

Sydämeni kiepsahti ympäri, kun tyttäreni pienenä ollessaan huokaisi:

– Voi kun Muumimamma oli-si meidän äiti. Se olisi aina kotona ja paistaisi pannukakkuja.

Oloani ei paljonkaan helpottanut se, että seuraavana päivänä kiirees-ti ennen iltavuoroon lähtöä paistoin pannukakkua koulusta palaaville lap-sille.

Se oli jotenkin niin säälittävää. Pan- nukakkuvuori tyhjän keittiön pöydällä ei ollut tietenkään sa-ma asia, ja sen tiesin varsin hyvin. Mutta että olisi edes sitä pannukakkua.

Minulla helpottaa jo. Nykyisin äidin iltavuorot ovat pi-kemminkin helpotus perheen nuorisolle; eipähän ole siinä tiellä sähläämässä. Kunhan muistavat tyhjentää ja täyttää tis-kikoneen viimeistään varttia ennen kotiin tuloani.

Mutta niin tuoreissa ja riipaisevissa muistoissani ovat nuo kipuilut poissaolostani työni vuoksi lasten tärkeistäkin hetkis-

tä. Tämä on aihe, josta kirjoitan ja puhun usein. Se on jättä-nyt lähtemättömän jäljen sydämeeni!

Äitienpäivä herkistää entisestään näille ajatuksille. Jos mi-nulla valta olisi, tänä vuonna ojentaisin mitalin kaikille niil-le äideille, jotka vaihtavat vaatteensa lennossa iltavuoron jäl-keen, jotta ehtivät pelata prinsessapeliä lapsensa kanssa. Kai-kille niille äideille, jotka tuntevat pienenpientä kateutta kii-reettömästi pannukakkujaan paistavaa Muumimammaa koh-

taan. Kaikille niille äideille, jotka ovat taas tänä äitienpäivänä töissä hoita-massa toisia ihmisiä.

Tässä taannoin istuttiin papan kans- sa saunassa. Olin leikkinyt koko kii-reettömän pitkän päivän lapsenlap-sen kanssa, ja saunapalaverissa tieten-kin käytiin ihastellen läpi pojan sano-miset ja tekemiset.Ihmettelin miehel-leni sitä, että miten sitä osaakin ol-la mummona niin eri tavalla lapsen kanssa kuin aikoinaan omien lasten kanssa. Olin sitä mieltä, että olen me-nettänyt todella paljon kaikkeen tur-haan. Koko ajan oli mielessä tuhat te-kemistä eikä lapsen kanssa olemiseen tuntunut olevan aikaa.

Mieheni oli eri mieltä; mitähän sii-täkin olisi tullut, jos olisin leikkinyt vaan päivät pitkät. Niinpä! Äideillä on tuhat rautaa tulessa – olkoonkin, että osa ehkä ihan turhaan – mutta se hal-

littava kokonaisuus on kuitenkin aikamoinen. Ei sitä pelkäs-tään leikkimällä hallita.

– Äideillä on äitien tehtävät ja mummoilla on mummon-virka, sanoi mieheni.

Mikä onni, että se menee niin päin. Että ensin äidin kiirei-set ja kipeät oppivuodet ja sitten ikään kuin palkinnoksi tämä ihana mummonvirka. Näin sen pitää mennäkin.

Hyvää äitienpäivää kaikille superäideille ja supermum-moille!.

Siskon pakinaPakinoitsija Sisko on 30 vuotta

perushoitajan työtä tehnyt superilainen

T

so

nj a

kä

hk

ön

en

62 super 5 • 2010

SuPer-lehden juttusarjassa lehden lukijat kertovat omas-ta suosikkiesineestään. Siis miksi et juuri sinäkin paljastaisi meille, miksi lahjaksi saamasi, pirteän värinen iPod kulkee mukanasi, mihin tahansa olet menossa. Tai miksi et kertoisi niistä kotoisista, pörröisistä, mummosi kutomista villasukis-ta, jotka kaivat kaapista jalkoihisi aina työvuoron päätyttyä? Entä ne hieman nuhjuiset tennarit, jotka ovat nähneet mo-net festarit ja ikimuistoisen kaupunkimatkan Lontooseen. Ne ovat niin söpöt! Tai ne pitkään palvelleet laskettelusuk-set, jotka veit haikeana varastoon odottamaan ensi talven lumia. Loistoesineitä kaikki!

Esineesi saa olla iso tai pieni, uusi tai vanha, halpa tai

kallis. Riittää, kun se on juuri Sinulle tärkeä ja haluat ker-toa siitä muutaman sanan muillekin. Odotamme tarinaasi!

Lähetä tieto esineestäsi meille joko sähköpostilla tai kir-jeellä/kortilla. Laita mukaan muutaman lauseen selvitys esi-neestäsi ja siitä, miksi juuri se on sinulle tällä hetkellä tär-kein. Liitä mukaan myös yhteystietosi.

Sähköpostiosoitteemme on: super-lehti@superliitto.fi. Laita aihekenttään tunnus ”Lempiesine”. Postiosoitteemme on: SuPer-lehti, Lempiesine, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Jos mahdollista, liitä mukaan sähköinen tai paperinen valokuva lempiesineestäsi. Kuva ei ole pakollinen. Kaikki-en vastanneiden kesken arvomme SuPerin tuotepalkintoja.

Olet valinnut ammatin, jossa teet työtä lähellä ihmistä. Vain superilaisena lähihoitajana sinulla on oikeus kantaa aitoa lähihoitajien ammattimerkkiä.

Varmista merkin saaminen liittymällä SuPerin varsinaiseksi jäseneksi. Saat merkin maksutta liittymis- lahjaksi. Kun liityt kesäkuun loppuun mennessä, saat S-ryhmän 50 euron arvoisen lahjakortin.

Myös me SuPerissa teemme työtä lähellä ihmistä, onhan jäsentemme asioiden hoito tärkein tehtävämme. Tule mukaan kasvavaan liittoon tekemään superilaista tulevaisuutta! Ryhdy siis SuPerSankariksi!

www.superliitto.fi

Onnea Sinullelähihoitajaksi valmistuva

super 5 • 2010 63

Lähihoitaja2010Närvårdare2010

Ohjelmassa:

Tutkinnon perusteet

uudistuvat – mikä muuttuu

lähihoitajakoulutuksessa

***

Mikä ihmeen rakenteinen

kirjaaminen

***

Lähihoitajana

erikoissairaanhoidossa

***

Lähihoitaja osaa myös johtaa

***

Huumoria hoitotyöhön

***

Nuori lähihoitaja

päättäjänä

***

Svenskspråkigt program

i Alvar-auditoriet

Lähihoitajaopiskelijat,

opettajat, lähihoitajat

pe 17.9.2010 klo 10–15.30

Kulttuuritalo,

Sturenkatu 4, Helsinki

Lisätiedot: paula.soivio@superliitto.fi

FintelligensJuontaa Janne Kataja

Vitosella tämä kaikki ja paljon muuta!

5 e

64 super 5 • 2010

KuulumisiaLue, mitä superialisille sattuu ja tapahtuu

Kohtaamisia Omniassa

Limusiinilla ympäri TallinnaaAmmattiosasto 403 vieraili Tallinnassa 9.–10. huhtikuuta 2010. Kaunis ja keväi-nen sää suosi osallistujia, ja matka oli kaikin tavoin onnistunut. Lounaan jälkeen siirryttiin kokoustilaan, jossa pääsihteeri Markku Silvennoinen kertoi ammat-tiosaston jäsenille muun muassa SuPerin toiminnasta. Markun syntymäpäivä kun lähestyi, SuPer403-kuoro lauloi pääsihteerille hieman etuajassa onnitte-lulaulun, jonka jälkeen kippisteltiin kuohuvalla. Ammattiosasto kiersi Tallinnaa vaatimattomasti valkoisella limusiinilla. Kuvassa herrasmies Silvennoinen on avaamassa ovea ostoksilta kiiruhtavalle pääluottamusmiehelle Marjut Hakalalle.

Teemana oli kohtaamisia, kun Omnian Aikuisopiston mielenterveys- ja päihdetyön opiskelijat järjestivät mielenterveyskuntou-tujille suunnatun tarinateatteritapahtuman koulullaan Espoossa. Elämä on paitsi sarja eroamisia, myöskin sarja kohtaamisia: iloisia, onnellisia, epämiellyttäviä, outoja, pelotta-via, huvittavia, odotettuja ja odottamattomia. Kaikenlaisista kohtaamisista kertoivat myös Omnian tarinateatteri-illan yleisön kertomuk-set.

Tarinateatteri on improvisaatioteatteria, joka perustuu yleisön kertomiin ajatuksiin, tunteisiin ja tarinoihin. Se syntyi 1970-luvulla ja on kehittynyt suosituksi soveltavan teat-terin menetelmäksi. Tarinateatteria voidaan käyttää yhteisöllisen keskustelun keinona esimerkiksi kuntoutuksen yhteydessä, ja sen on todettu sisältävän jopa terapeuttisia vai-kutuksia.

Omnian mielenterveys- ja päihdetyön ryhmän projekti kuului opiskelijoiden niin sanottuun oman työn kehittämisen opiskeluun, jossa tällä kertaa uskaltauduttiin ennakkoluu-lottomasti luovan ilmaisun ja jopa esittävän taiteen alueelle. Opiskelijat toimivat tapahtu-man organisoijina ja järjestäjinä, ja projektiin kuului erilaisia oppimistehtäviä.

Tarinateatterissa kyse on kuitenkin ensi-

sijaisesti interaktiivisesta tapahtumasta, jossa pääosassa ovat yleisön joukosta tulevat tari-nat ja tunteet näyttelijöiden toimiessa vain eräänlaisina heijastajina. Juuri siitä alkuperäi-nen nimi: playback theatre.

Tapahtumassa näytteli Lahden Kansan-opiston Tarinateatteri-kurssin kuusihenkinen, työnohjaajista koostuva ryhmä. Yleisöksi saa- pui muun muassa Mielenterveyden keskus-liiton eli MTKL:n kokemuskouluttajia, sekä espoolaisen palvelukoti Länsituulen mielen-terveyskuntoutujia. Tapahtuman organisoin-nin ohessa mielenterveys- ja päihdetyön opiskelijat saivat tutustua Mielenterveyden keskusliiton toimintaan ja mielenterveyskun-toutujien asemaan yhteiskunnassamme.

– Oli mielenkiintoista lähteä tekemään tätä opintokokonaisuutta uudella ja luovalla tavalla, sen sijaan että olisi tämäkin aika istuttu vain oppitunneilla luokassa pänttäämässä teoriaa, pohti opettaja Katri Mäkelä-Näkki, joka toimi myös tarinateatteri-illan ohjaajana, eli erään-laisena juontajana.

– Mielenkiintoisinta ja antoisinta ovat olleet tiiviit ja toimivat yhteistyösuhteet, joita on syntynyt sekä oman ryhmämme sisällä että yhteiskumppaneidemme kanssa, hän jatkoi.

Yleisöä oli paikalla hieman odotettua vähemmän, mutta mikä tärkeintä, yleisö viihtyi ja tarinoita riitti. Yli kaksituntinen tapahtuma päätöskahveineen ja jälkikeskusteluineen jätti hyvän mielen niin yleisölle, näyttelijöille kuin tapahtuman järjestäneille opiskelijoillekin. Tämänkaltaiselle opiskelumenetelmälle soisi olevan käyttöä tulevaisuudessakin.

Toni Tuomanenlähihoitajaopiskelija Omniak

irs

i s

te

nv

al

lh

en

ry

ma

rt

ika

ine

n

super 5 • 2010 65

Torniossa zumbailtiin

ristikkoratkaisu 4 / 2010

SuPer-lehden huhtikuun Mitä mieltä? -kysy-mykseen vastanneiden kesken arvottiin kaksi SuPerin tuotepalkintoa. Palkinnot lähtevät Irma Seppäselle Suomussalmelle ja Heidi Honkaselle Hirvensalmelle.

Mitä mieltä?

Huhtikuun ristikkokisan voitti Tuula Ylikärppä Simosta. Lämpimät onnittelut!

Kutsut

in memoriam

Tarja TuulikkiOKSANEN

Tarjaa lämmöllä muistaenTyökaverit Orimattilan hoitokoti

Oloneuvoksesta

Kun loistat tähtenä iltataivaanniin näethän meidät päällä maan.Me täällä alhaalla hiljaa aivansun tähteäs kirkasta seurataan.

s. 4.11.1951k. 19.3.2010

Oulaisten seudun ao 207 järjestää kesäretken Jyväskylään 19.6.2010. Lähtö Oulaisten matka-huollosta klo 7. Ohjelmassa Viherlandia, Pandan tehtaanmyymälä ja lounas. Takaisin klo 21. Sitovat ilmoittautumiset 18.5. mennessä Päivi Jokiselle, puh. 0400 359 683 tai jokinen.p@hotmail.com. Kerro myös mahd. erikoisruokavalio. Omavastuu 25 euroa 1.6. mennessä tilille 110530-103016. Omavastuuta ei palauteta, mikäli jäsen peruu matkansa ilmoittautu-misajan päätyttyä.

Huomio Kotka ja Peh 13. Opiskelimme 4.8.1992-22.12.1994. Olemme niitä viimeisinä valmistuneita perushoitajia. Tapaaminen Kotkassa 3.7.2010. Ilmoit-tautumisia ottavat vastaan 15.6. saakka, Kirsi Ruot-salainen (os. Haltola), puh. 040 5092 491 ja Jaana Kivelä 040 5625 909.

Raskas työ vaa-tii raskaat huvit, sanotaan. Hyvä fyysinen kunto auttaa hoitoalan ammattilaisia jak-samaan työssään. Tätä periaatetta

seuraten Tornion ammattiosasto 104 järjestää jäsenilleen yhteisiä liikuntatuokioita.

Hiljattain pidetyllä, vauhdikkaalla tanssitun-nilla askeleet olivat välillä ristissä, syke nousi ja hauskaa oli. Kuvan naisia yhdistää superilaisuus ja zumba! Kameran linssin takana H. Piiparinen

Tornion ao 104:n pj, Helena Piiparinen

H O I T A J A T A RA N T I A L A T IA K A T L U K O TV O R O A S A N AA H A V A T U R

A U E S S IA N K A R A T ES A J A N O T O TT O K A K A A S U

V Ä E T P U T S A T A L HA I M O A A S I A T U L A TI T U S E T A N S A K A L IK I T I N E N U S K O MK O T I L A T I T K U TA L T O T K Ä S I N E U RK A A S R O M U U L V O V AA P A T I A M U R O U K I TA S K O M E I R L U O K A TN I I T T I N I M I T A T I

Ahti järjestää ja Juha laulaaVantaalla asuvan lähihoitaja Ahti Rahikaisen harrastus tuot-taa iloa vanhuksille pääkau-punkiseudulla. Hän järjestää vapaa-ajallaan musiikkiesityk-siä vanhusten hoitopaikkoi-hin, joista monet ovat tulleet hänelle tutuiksi oman työn kaut- ta.

Ahti Rahikainen on kotoisin Kiuruvedeltä ja hoitoalalla hän on työskennellyt vuodesta 1992 lähtien.

- On hieno tunne, kun näkee ihmisten nauttivan kuullessaan lauluja nuoruusajoiltaan. Toki myös esittäjä ja esitystapakin vaikuttavat siihen, miten musiikin ilo välittyy kuulijoille, hän toteaa.

Pavin tansseissa reilu viisi vuotta sitten oli esiintyjänä toinen Kiuruveden mies, Juha Vartiainen orkesterinsa kanssa. Jo muutaman Juhan keikan katsottuaan Ahti oivalsi, että tällä

esiintyjällä olisi annettavaa myös vanhuksille.- Tästä laulutuokioiden järjestämisestä tuli

minulle hyvä harrastus, kun tanssiminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle.

Kuva on otettu Juha Vartiaisen vieraillessa Hoitokoti Päiväkummussa Vuosaaressa.

Ryhmä uusia luottamusmiehiä val-mistui 31. huhtikuuta 2010. Kuvissa SuPerin toimistolla luottamusasi-oita opiskelleet Lea Hockman, Arja Ilomäki, Asta Rautio, Airi Kouva, Elvi Latvalehto, Tiina Raudus, Eeva Kovanen, Birgitta Haurunen, Katri Paloneva, Sinikka Asikainen, Jussi Hyvönen, Tarja Markuksela, Sanna Kinnunen ja Tiina Mikkola. Kuvasta puuttuu Iiris Harjula.

Luottamusmies Eeva KovanenLiperin ao 514

Luottamusmiestaidot hallussa

Laitilan VinNovasta valmistui 17. maaliskuuta kolmetoista uutta lähihoitajaa. Kuvassa vasta valmistuneet valmiina tarttumaan työelämän haasteisiin.

nii

na

st

en

ro

os

Valmistujaiset Laitilassa

66 super 5 • 2010

LuonnossaMarkku Pirttimaan kuvia ja kertomuksia

uusamo herää kevätaa- muun, hyvät kuvaus-valot. Pieni puro ai-van kylän pinnassa. Minkki on keimaillut täällä useana aamuna.

Pikkukaloja syötiksi ja odottelemaan. Kuvakulmia viimeistellessä lipsahtaa töppönen niljakkaalta kiveltä. Haen tukea toiselta – vähintään yhtä liuk-kaalta. Matka jatkuu ja vauhti kiihtyy. Tunnelma lähentelee muistikuvia juos-tessani rinkka selässä pohjoisen pirun-pellossa. Tahtomattani. Se sprintti päät-tyi pehmeästi märkään suohon.

Tämän matkan loppuvaiheissa teu-taroin purossa kannatellen kameraa pinnan yläpuolella. Itse olen ajoittain alapuolella. Raskas jalusta ei suurem-min helpota uintia. Läheisellä tiellä rollaattoriin nojaileva mummo kehot-taa pelonsekaisella äänellä minua ko-tiin selviämään. Lupaan mennä kunhan rantaudun hyisestä allikosta.

Kylmä yö. Oulangalla luvassa upeat sumut. Autolta matkaa maisemaan muu- tama kilometri alamäkeä. Askel on ke-peä. Hyräilen iloisia ralleja. Auringon-nousuun vielä tunti. Paikka on upea.

Lienenkö ainoa luontokuvaaja, jolle sattuu ja tapahtuu liian usein – ajatte-len. Usein ei sitten taas tapahdu yhtään mitään. Siksikö upeat hetket tuntuvat-kin niin hienoilta? Ne harvat.

Paraativalot paraatipaikalla Korouo-man kanjonin laidalla. Kaksi palokär-keä yllättää pelmahtamalla viereiseen keloon. Paikka ei voisi olla parempi. Valaistus mitä mainioin. Aurinko las-kee ja punaa hongat kauniisti. Sykkee-ni nousee kun tajuan mitä on tulossa. Jotain, jota harva on nähnyt. Mitä tus-kin kukaan on kuvannut – palokärki-en parittelu.

Kuvaan sarjatulella toisiaan lähes-tyviä lintuja. Sitten kamera hiljenee. Muistikortti on täysi juuri kun sitä vähiten kaipaisin. Tuijotan parittele-via lintuja samalla kun kampean koh-meisilla käsillä kameraan tyhjän kor-tin. Tyhjä on jo myös tuo kelo. Katse-len hetken taivaan vetäytymistä pilveen ja kuuntelen lintujen loittonevaa ääntä. Nauravat minulle, ja syystäkin.

Pakkaan rinkan ja hiihtelen autol-le. Auton akku on hyytynyt pakkasessa kuten puhelimenkin. Hiljainen on Ko-rouoman parkkipaikka odotella lisävir-taa. Onpahan kuitenkin käynnistyskaa-pelit matkassa. Toivon, että joku muu-kin sattuisi tänne korpeen. Toivottavas-ti jo tänään.

Maastoon palaan kuitenkin lähes päi-vittäin. Siellä on hyvä olla.

Aina ei voi onnistua

KKolmijalkainen kamerajalusta on

kuitenkin jalostunut kävelymatkan ai-kana kaksijalaksi. Korjaamattomaksi sellaiseksi.

Kylmä yö lämpenee kummasti kol-matta etsiessä. Löytyy alle saappaan-heiton autolta.

Uusi suunnitelma. Enemmän itään edellisestä. Sinne ehtisin vielä. Paik-ka näyttää sopivalta. Ajattelen juo-da vielä kahvit ennen parhaita valo-ja. Janottaakin äskeinen turha ravaa-minen. Tyhjennän repun kankaalle ja ihmettelen ääneen. Löydän myö-hemmin kahvit ja mehut auton etu-penkiltä. Nautin juomat kotimatkalla – vauhdissa. Tänään on parempi py-syä kotona.

Kuvatessani vierastan jo kaluttu-ja paikkoja. Vuodesta toiseen samas-ta kuvausaukosta tuijottaminen ei ole minun juttuni. Jos kojun laitan-kin, vaihdan kuvakulmaa useasti. Py-rin aina saamaan jotain uutta. Mie-lelläni samoilen kairoilla, joilla voin kuvitella olevani ensimmäinen kulki-ja. Toki aika kuluu kovassa kojussa-kin, jos kohteena ovat suurpedot. On-neksi nyt myös Kuusamon. Pieni ku-vausteltta kulkee rinkassa hätätapaus-ten varalta. Nyt myös meisseli ja mil-joonalaatikko ruuveineen. Karvaassa muistissa paluu metsonsoitimelta yh-dellä suksella. Märkää lunta vajaa met-ri. Kilometri autolle.

super 5 • 2010 67

Nousiko sikainfluenssasta liian suu-ri kohu? s. 10Mielestäni kyllä. En tiedä tuttavia, joil-la tauti olisi ollut. Terveyskeskukseen tehtiin niin sanottu ”sikaosasto”, eikä siellä ollut montaa ihmistä.

Ovatko ambulanssipalvelut riittäviä teillä päin? s. 14Varmaan palvelut ovat kohdallaan, vaikka toimialue on laaja eli tulee odo-tusaikoja. Se vähän harmittaa, kun pi-tää aina soittaa 112:een, kun tilaa am-bulanssikuljetuksen osastolta vaikka Poriin. Toki hätäkeskuksessa tiedetään, mikä auto on lähimpänä.

Onko selkäsi kunnossa? s. 20Aika hyvässä, täytyy koputtaa puuta! Olen saanut hyvää nosto- ja siirtokou-lutusta eli ainakin kuvittelen hallitse-vani asiat.

Oletko havainnut työurallasi työ-paikkakiusaamista? s. 24Kyllä, eikä se ole jäänyt yhteen kertaan. Minua ei ole kiusattu, tai sitten olen niin toope, etten ole huomannut.

Kuinka tuttua lääkehoito on sinul-le? s. 19Todella tuttua. Lähi- ja perushoitajat saavat jakaa täällä lääkkeet, suoneen an-nettavat kuuluvat sairaanhoitajille. Ter-veyskeskuksessa on lääkehoitajana aina sairaanhoitaja.

Mitä alalle aikovalta nuorelta pitäisi kysyä työhaastattelussa? s. 34Kysymys: ”Minkälaista kuvittelet työn olevan?” Minut on koulutettu työpaik-kaohjaajaksi. Joskus nuori luulee, että tällä alalla istutaan valkoinen takki pääl-lä vastaamassa puhelimeen. Sitten sano-taan, että ”kauhean raskasta” tai ”hyi hyi, en siivoa ulosteita”. Ja kyllä se katetrikin

on ihan itse laitettava potilaalle.

Minkälaista urheilua seuraat? s. 54Yleisurheilua, talviurheilua ja tanssia televisiosta. Tanssiurheilu on kaunista katseltavaa. Itse sauvakävelen, pyöräi-len ja käyn työvuorojen salliessa ainakin

Pohjois-Satakunnan ammattiosastoa nyt toista vuottaa johtava kankaanpääläi-nen Aila Isojärvi valmistui lähihoitajaksi Raumalta jouluksi 1999 ja on siitä läh-tien ollut aktiivisuperilainen. Ensin hän kuului osastonsa hallitukseen. Puheen-johtajuus vuoden 2009 alussa oli iso askel.

– Tosi vihreä olen vieläkin puheen-johtajana, mutta yritän pitää itseäni ajan tasalla liiton koulutuksin.

Isojärveä harmittaa se, että toiminta pyörii muutaman aktiivin ympärillä.

– Tuntuu, että porukkaa ei saa millään liikkeelle. Syksyllä ehkä yritämme sitä, et-tä syyskokoukseen jokainen yli 50-vuo-tias tuo mukanaan jonkun nuoremman jäsenen. Haluamme näyttää kaikille, että ei tämä niin ryppyotsaista toimintaa ole.

Pohjois-Satakunnan osasto kattaa vii-si kuntaa: Kankaanpään, Jämijärven, Karvian, Honkajoen ja Siikaisten. Jäseniä on noin 250, joista suurin osa työskentelee Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelai-toskuntayhtymässä eli PoSassa. Kankaanpäästä löytyy myös maan johtava yksityi-nen vaikeavammaisten kuntoutuskeskus, joka tarjoaa muutakin kuntoutusta. Mo-net lähi- ja perushoitajat tekevät siellä vaativaa työtä.

Työllisyystilanne on Kankaanpään seudulla Isojärven mukaan hyvä.– Koulutetuille ja vähänkin alasta kiinnostuneille löytyy työtä; ei ehkä vakinais-

ta, mutta sijaisuuksia.Isojärvi on itsekin keikkalainen, ja tekee parhaillaan Lavialla terveyskeskuksen

vuodeosastolla talvi- ja kesälomasijaisuuksia.– Sanoin itseni aikanani irti vakituisesta työpaikasta, kun halusin opiskella näyttei-

den ottoa. Keikkalaiselle on löytynyt töitä. Pohjois-Satakunnan ammattiosasto on tehnyt itseään näkyväksi toritapahtu-

massa, jossa on muun muassa mitattu verenpainetta ja järjestetty lapsille ongintaa.– Moni kävi viime kesänä kysymässä, että mikä tämä SuPer on ja että liittyykö

jotenkin pesäpalloiluun.Osasto suunnittelee nyt kirpputoria ja tansseja, toritapahtuman lisäksi..

jukka järvelä

kerran viikossa aamuseitsemältä tunnin ajan vesijuoksemassa hallissa.

Kuinka paljon juot kahvia päivit-täin? s. 12Aamu alkaa kupillisella. Kyllä sitä viisi kupillista päivässä menee..

P.S.superin ammattiosastojen edustajat eri puolilta maata kommentoivat lehden aiheita.

POHJOIS-SATAKUNNANAMMATTIOSASTO

Aila Isojärvi toivoo, että liiton toimistoista vierailtaisiin useasti ammattiosastojen kokouksissa.

Nuoret mukaan kädestä pitäen!

toimisto

Kehittämisyksikkö• telefax (09) 2727 9120• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti p. 2727 9151• suunnittelija Sari Erkkilä p. 2727 9152• suunnittelija Soili Nevala p. 2727 9157• suunnittelija Lena Öhman p. 2727 9153• suunnittelija Maria Erkheikki-Kurtti p. 2727 9154• suunnittelija Paula Soivio p. 2727 9156• suunnittelija Pirjo Lukkari p. 2727 9148• suunnittelija Johanna Rosenberg p. 2727 9296• suunnittelija Mari Niemi-Saari p. 2727 9150• sihteeri Raili Nurmi p. 2727 9172• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

SuPer-lehti• telefax (09) 2727 9120, super-lehti@superliitto.fi• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• päätoimittaja Leena Lindroos p. 2727 9174• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 2727 9173• toimittaja Sonja Kähkönen p. 2727 9175• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

Tietohallintayksikkö• johtaja Arja Niittynen p. (09) 2727 9171• atk-asiantuntija Sakari Hulkkonen p. 2727 9145• atk-asiantuntija Irja Nevala p. 2727 9158• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

Työttömyyskassa • postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki• käyntiosoite: Kellosilta 3• internet: www.supertk.fi (24h)• palvelunumerot: (09) 2727 9377 ja 2727 9399 ma–pe klo 9–15• sähköpostit: tkpalvelu@supertk.fi• telefax (09) 278 6531• johtaja Stefan Högnabba (09) 2727 9310

SuPer myös internetissä: www.superliitto.fi

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Ratamestarinkatu 1200520 HelsinkiPuhelinvaihde (09) 2727 910

• puheenjohtaja Juhani Palomäki p. 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 2727 9122• telefax (09) 2727 9220

Yleishallinto• telefax (09) 2727 9120• pääsihteeri Markku Silvennoinen p. 2727 9123• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 2727 9162• tiedottaja Sari Järvinen p. 2727 9138• tiedottaja Reita Waara p. 2727 9137• järjestöpäällikkö Raija Moilanen p. 2727 9136• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 2727 9134• järjestöasiantuntija Anne Meriläinen p. 2727 9113• järjestöasiantuntija Tiina Pendolin p. 2727 9297• koulutussihteeri Aira Silvasto p. 2727 9124• sihteeri Milena Partanen p. 2727 9135

Talous- ja henkilöstöyksikkö• telefax (09) 2727 9120• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala p. 2727 9294• henkilöstösihteeri Kirsi Kauppinen p. 2727 9126• kirjanpitäjä Mervi Härkönen p. 2727 9125• laskentasihteeri Maria Hietala p. 2727 9129• laskentasihteeri Tuija Lindroos p. 2727 9128• toimistopalvelusihteeri Kaarina Laintila p. 2727 9118

Edunvalvontayksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9160 ma–pe klo 9–15• telefax (09) 2727 9120• johtaja Anne Sainila-Vaarno p. 2727 9167• yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 2727 9163• kunta-asiantuntija Jussi Salo p. 2727 9292• vastaava edunvalvonta-asiamies Riitta Lehtovirta p. 2727 9165• edunvalvonta-asiamies Eila Koponen p. 2727 9132• edunvalvonta-asiamies Jukka Parkkola p. 2727 9117• edunvalvonta-asiamies Marketta Vuorinen p. 2727 9116• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 2727 9179• lakimies Merja Hyvärinen p. 2727 9166• lakimies Tuomas Hyytinen p. 2727 9119• lakimies Karoliina Partanen p. 2727 9131• lakimies Anna-Reetta Friipyöli p. 2727 9133• lakimies Riitta Saarikoski p. 2727 9114• koulutussihteeri Tarja Sundqvist p. 2727 9164

Jäsenyksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9140 ma–pe klo 9–15• jäsenyksikön päällikkö Sari Kainulainen p. 2727 9149• jäsensihteerit Piia Partanen, Päivi Askolin, Katja Sirkiä, Tiina Pertilä, Irma Dahlbacka, Miia Heikkonen ja Pasi Heiskanen• telefax (09) 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi

supersvenska

supersvenskaöversättningar eva wahlström

P

Vårdarna i kläm på grund av sparåtgärder

å många arbetsplatser inom vård och omsorg är perso-nalmängden nu på minimi-nivå eller till och med un-der den. Det ökade antalet klienter tillsammans med

det allt minskande antalet arbetstaga-re bildar en ekvation där arbetstagar-nas fysiska och psykiska resurser ställs på prov. På många arbetsplatser närmar man sig en brytningspunkt. Talet om att öka trivseln i arbetet och att förlänga arbetskarriärerna upplevs som mycket avlägsna frågor i det här läget.

De personalnedskärningar som in-leddes år 2009 fortsätter och många ar-betsplatser inom omsorgen kör med kontinuerlig minimibemanning. Det här är vardagsmat redan när arbetstids-scheman planeras, och situationen för-värras ytterligare av att det är förbjudet att anställa arbetstagare för viss tid och andra kortvariga vikarier.

En extra svårighet i den här dystra sparspiralen vållas av permitteringar-na. Vissa arbetsgivare har till och med vidtagit sådana permitteringar som inte ens har uteslutit anstalter som ger vård och omsorg dygnet runt. På de här plat-serna leder permitteringarna till perso-nalbrist som kan räcka hela året. Det-ta äventyrar patientsäkerheten, leder till sänkt hygiennivå och kommer ock-så att öka sjukdomsfrekvensen bland vårdpersonalen som redan är överbelas-tad utan permitteringar. Permittering-

arna på vårdavdelningarna vid många hälsocentraler kommer dessutom att le-da till att en del av patienterna kommer att vårdas på vårdplatser inom special-sjukvården i de stora sjukhusen, som är tre gånger dyrare än hälsocentralernas vårdavdelningar.

Förutom vårdpersonalen lider de sjuka, åldringarna och barnen av spar-åtgärderna. Man måste pruta på om-sorgen och det mänskliga bemötandet av många åldringar i långvården. Vård-tiden för en åldring kommer att mins-ka ytterligare och de gamla och sjuka får vänta allt längre på hjälpande händer. Detta kan till och med innebära att den dagliga måltiden för vissa av patienter-na är kall eftersom antalet matare minskar och mattiderna tänjs ut. En del åldringar kommer at råka ut för att ingen hinner hjälpa upp dem ur sängen under dagen – för att inte tala om andra stimule-rande aktiviteter.Kan de kommunala beslutsfat-tarna sova lugnt och vara nöj-da över sina sparbeslut? Kan de känna stolthet när de ser en hjälplös sjuk åldring i ögonen och säga till honom eller henne att det här kan vi erbjuda dig som tack för ditt livsverk. Beslutsfattar-na kan inte nu dra sig undan sitt ansvar och säga att de in-te visste hur det stod till. De

har nog kunskap om nöden, men frå-gan är om de har mod och vilja att hjäl-pa och om de verkligen sätter värde på livet..

supersvenska

leena lindroos

En rapport om värderingar och attityder som Nä-ringslivets delegation nyligen publicerade vittnar om att arbetets främsta betydelse för över hälften av finländarna ligger i den yrkesmässiga utveck-lingen och möjligheten att öka det egna kunskaps-kapitalet. Endast var fjärde upplever arbetet som

en vardagsrutin, som inte väcker större känslor i någon rikt-ning. De människorelationer och det kamratskap som arbetet för med sig är viktiga för närmare nio av tio. Däremot är sam-hörigheten med arbetsgivaren viktig för bara tre av tio. Fort-farande anser 36 procent av finländarna att det är en skyldig-het för varje samhällsmedlem att arbeta. Tretton procent för-håller sig till arbetet som till en affärsförbindelse, där de säljer sin arbetsinsats till arbetsgivaren och 15 procent anser att ar-betet är så givande att de skulle göra det även om de inte be-hövde pengarna.

Det har börjat uppstå skillnader mellan generationerna. Arbetet som en skyldighet för var och en, som en hederssak och ett värde i sig upplevdes av arbetstagare över 45 år. Däre-mot betonar 18–45-åringarna möjligheten att förverkliga sig själv i arbetet. Det handlar om den professionella utveckling-en, om möjligheten att öka sitt kunskapskapital och om de upplevelser av att lyckas som arbetet ger. Fritiden poängteras också bland de yngre.

I värdestudien lodas vidare egenskaperna hos en god ar-betsplats. Den mest önskade egenskapen är en positiv atmos-fär inom arbetsgemenskapen. Nio av tio anser att det här är viktigt. Vikten av gott ledarskap och chefskap betonas av 85 av finländarna. Gott ledarskap är viktigast bland kvinnor, ar-betstagare på verkstadsgolvet och anställda inom kommunen. Att arbetet ska vara intressant understryks av 87 procent, och tre av fyra sätter värde på att man kan förverkliga sig själv i arbetet. Det är också viktigt att arbetsgivarens och chefernas värderingar motsvarar arbetstagarnas egna. Att anställningen är bestående är viktigt för åtta av tio, och lika många poängte-

rar betydelsen av en säker och tryggad arbetsplats.

Var resultaten av rappor-ten överraskande? Vi frågade våra medlemmars åsikter om trivseln i arbetet under SuPer-kvällen i Villmanstrand. Om sin egen syn på människolivets natur berättar också författa-ren Jaakko Heinimäki, som besökte Huvudförtroende-männens förhandlingsdagar.

Nu är tiden inne att önska alla en skön vår. Den kommer med morsdagen..

Ett gott chefskap– än en gång

Vad för ett magnetbälte?

Ett magnetbälte används när man måste binda en oro-lig patient vid sängen så att han eller hon inte kommer åt att skada sig själv. Bältet ordineras alltid av en läkare och ordinationen antecknas i det elektroniska patient-datasystemet under en särskild punkt för kritiska upp-gifter. Informationen antecknas på en pappersblankett som förvaras i en mapp i kansliet.

Kvalitetspris för instruktioner om magnetbältetext liisa uusiniitty

Anna-Mari Viiala, som instruerat sina kolleger i hur man an-vänder magnetbältet, märkte att bältet ibland trots instruktio-nerna var felaktigt fäst. En nära ögat-situation fick Viialas och Jyri Heinänens alarmklockor att ringa. Bältet hade fästs för långt ned i en eldriven säng, och patienten hade blivit häng-ande i bältet när sängen höjdes. Om bältet är fäst på det rätta stället höjs det tillsammans med sängens mekanism.

– När magnetbältet är installerat på rätt sätt tillåter det pa-tienten att vända sig i sängen, samtidigt som det hindrar pa-tienten att glida ur bältet. Bältet kan endast öppnas med dess egen magnetknapp, påpekar Heinänen.

Anna-Mari Viiala kläckte idén och Jyry Heinänen sköt-te den tekniska delen när arbetskamraterna skede för skede började beskriva det rätta sättet att fästa bältet med hjälp av dockan Anne.

– Vi förde bilderna till PowerPoint och lade till text och pilar för att göra bilderna ännu tydligare. Vi besökte alla av-delningar för att göra en ikon med genväg och vi delade ut skriftlig information.

Den färdiga presentationen fördes över till husets nätski-va och den finns nu tillgänglig på alla avdelningar, berättar Heinänen. De närmaste cheferna föreslog stadens kvalitets-pris för duon bland annat med motiveringen att vårdarna ha-de reagerat så snabbt på en nära ögat-situation. De främjade patientsäkerheten med sina bruksanvisningar och underlät-tade uppgiften för arbetstagarna. Cheferna tror också att in-struktionerna på längre sikt kommer att ge ekonomisk nytta.

Anna-Mari Viiala önskar att alla som sysslar med praktiskt vårdarbete skulle gå med utåtriktade känselspröt och modigt föreslå förbättringar.

– Vi har alltför mycket vant oss vid att vänta på instruktio-ner från cheferna, som inte är lika insatta i det praktiska arbe-tet som vårdarna. Var och en skulle vid sidan av sitt eget arbete också kunna satsa på att ta fram idéer för nya arbetssätt. Kan-ske det kräver lite extra besvär, men det är också givande..

Anna-Mari Viiala och Jyry Heinänen som arbetar som närvårdare har fått Tavastehus stads kvalitetspris för sina bruksanvisningar för ett magnetbälte. Dessa anvis-ningar används på vårdavdelningarna i stadens affärs-verk för hälsotjänster.

supersvenska

Svenska studiedagarnasamlade 90 deltagare

Avdelningsskötare Nina Martikainen fick deltagarna att koncentrerat lyssna på hur man inom äldreomsorgen lyckats med kvalitet och värme både för boende och personal vid minnesenheterna i Sibbo.

text gunni nordström foto jari malm

De flesta av de 90 deltagarna i SuPer:s svenska studiedagar i Åbo 15-16 april kom från äldreomsorgen i olika delar av landet. Ett återkommande tema i föreläsningar och diskussioner var de etiska aspekterna, respekten för gamlas och dementas integritet och rätt till största möjliga välbefinnande.

Sjukskötare Hélène Victorzon tog i studiedagarnas första fö-reläsning upp en stor utmaning inom äldrevården, nämligen de gamlas tandvård och munhälsa, ett på många håll försum-mat område.

Riskfaktorerna ökar med åldern, tänderna blir skörare på grund av inlagring av metaller, tandköttet drar sig tillbaka, rotytorna blir synliga, käkbenet blir tunnare. Desto viktigare är det att man i möjligaste mån bevakar tandstatus och mun-hälsa, eller för att citera Hélène Viktorzon: Hälsotillståndet i munnen och tuggförmågan återspeglas i individens allmänna hälsa, sociala kontakter och livskvalitet. Nedsatt tuggförmåga bidrar till att man väljer bort nyttig mat, kanske till slut väg-rar äta över huvud taget.

Många dementa blir obenägna att ta initiativ till tandskötsel

själva och för vårdarna kan det innebära etiska konflikter att in-gripa. Man är rädd att kränka patientens integritet. Det kan re-sultera i att den dagliga munvården sätts på undantag, med risk för infektioner och allvarliga sjukdomar på sikt. Hélène Victor-zon menade att det främst är brist på kunskap hur man tack-lar problemen, inte tidsbrist, om tand- och munvård åsidosätts och hon gav också många konkreta råd om vad som kan göras för att den ska bli en naturlig del av basvården. Sjuka och de-menta protesbärare bör t ex årligen kontrolleras hos tandläka-re så att protesen sitter rätt och inte skaver.

Viktigt är också att en trygg följeslagare är med vid tandlä-karbesöken. Hur allt detta praktiskt ska genomföras är en an-nan fråga, t ex på orter med långa köer till den kommunala tandvården.

supersvenska

supersvenska

200 000 använder Marevan

Antalet personer som får Marevan, ett läkemedel som för-hindrar blodets koagulering, är stort och det ställer speciella krav på närvårdarna att både känna igen varningstecken och ge goda råd bl a om kost och mediciner som måste undvi-kas. Nästan alla som arbetar på institutioner eller inom hem-vården kommer i kontakt med personer som använder Ma-revan. Läkarna informerar inte alltid patienterna om vad de bör undvika att äta eller vilka mediciner som är olämpliga i samband med denna behandling. Det blir vårdpersonalen som får ta det ansvaret.

I princip sköts själva Marevanbehandlingen helt av läka-re och laboratoriepersonal, men i vissa kommuner har sjuk-skötarna tagit över de kontinuerliga mätningarna av det s k INR-värdet, den för varje individ speciella nivå som medici-nen måste ställas in på. Pargas är en av dessa kommuner, be-rättade sjukskötare Miia Lindström, som höll en föreläsning om vad vårdpersonalen bör komma ihåg när det gäller den här patientkategorin.

Om ett närliggande ämne, hemiplegi, talade sjuksköta-ren Mona Lindström, som bl a framhöll hur viktigt det är att personer som råkat ut för stroke sitter upprätt när de äter och dricker eftersom många av dem också har svalgproblem. To-talförbud när det gäller sugrör och pipmuggar borde införas, var hennes råd.

Praktiska tips om hur man bemöter bl a hemiplegipatien-

ter som lider av afasi och andra följdsjukdomar efter stroke gavs också av avdelningsskötare Nina Martikainen och när-vårdare Karola Järn från Sibbo kommun, där man på Solli-den- och Solgrändhemmen tar emot patienter med minnes-sjukdomar. Kvalitet och värme både för de boende och för personalen, hade de satt som rubrik för sina anföranden.

Alla boende i dessa hem i Sibbo har sin egen skötare, an-höriga bjuds in till enheterna både till vardags och i festsam-manhang och rehabiliteringsaspekten finns med i all verksam-het. Personalen kan ta med de boende i sysselsättningar som t ex bakning och det har visat sig ge ömsesidigt utbyte. Gam-la färdigheter väcks till liv.

Sång och musik eller andra sysselsättningar har visat sig mer effektiva än mediciner för att lugna patienter med be-teendestörningar och oro. Varje vecka besöker en konstnär hemmen och lockar de gamla att genom konstnärliga övning-ar uttrycka sina minnen.

Något av allt detta var kanske svar på det SuPer:s vice ord-förande Henna Tuomikoski efterlyste när hon öppningstalade på studiedagarna. Hon framhöll bl a hur viktigt det är att när-vårdarna får utveckla sitt arbete och vara med i planeringen av alla de förändringsprocesser som är på gång. Hon uppma-nade närvårdarna att själva ta initiativ och kräva att få delta.

Avdelningsskötare Jaana Kärki från Stengårds åldringscen-trum i Helsingfors fick till stånd en av de livligaste debatterna under studiedagarna då hon talade om ergonomiska arbetsti-der och skiftarbete enligt olika modeller..

”Åländska vårdare tillåts inte använda sin kunskap fullt ut”– En dag är man kanske själv beroende av den vård vi diskuterar nu. Den reflexionen gjorde närvårdaren Anne Sjölund, ordförande i SuPer:s avdelning 317 på Åland, när vi talades vid i en paus under studieda-garna.

Anne Sjölund är ordförande i SuPer:s avdelning 317 på Åland.

Hon har arbetat inom vården i 42 år och de senaste 24 åren som nattskötare på Trobergshemmet i Mariehamn, ett åld-ringshem med närmare 60 boende. Här har man som på många andra håll speciellt uppmärksammat de mycket debat-terade företeelserna övermedicinering och näringsbrist bland åldringar på institution, berättar hon.

– Det är ju ett faktum att åldringar ofta har många oli-ka mediciner och ibland är det svårt att dra gränsen för vad som är övermedicinering. Men hos oss har vi kunnat minska förbrukningen av lugnande medel och sömnmediciner gan-ska mycket och märkt att de gamla klarar sig bra med mindre medicinkonsumtion. Naturligtvis har neddragningen skett på läkarordination.

– Vi har också ett intressant nutritionsprogram. Det har tagits fram av en grupp där även närvårdarna ingått. Vi har kartlagt de gamlas näringsstatus, ändrat mattiderna så att in-te nattfastan ska bli för lång, bytt ut fettsnåla mejeriproduk-ter till feta, tänkt på trivseln vid måltiderna, allt för att före-bygga undernäring.

På Åland ansvarar landskapsmyndigheten för hälso- och sjukvården och kommunen för socialvården. Anne Sjölund är bekymrad över de problem denna uppdelning orsakat fram-för allt för närvårdarna.

– De som arbetar inom den kommunala hemtjänsten och i servicehusen får inte utföra några som helst sjukvårdsupp-gifter. Däremot får de som är anställda av landskapsmyndig-heten Ålands hälso- och sjukvård arbeta med de uppgifter de är utbildade för och har befogenhet till. Det är frustrerande för de kommunalt anställda närvårdarna att inte få använda sina kunskaper fullt ut.

Närvårdarna anställda av landskapet drabbas å sin sida av den ekonomiska krisen och det har t o m talats om permit-teringar, medan de kommunalt anställda ännu så länge in-te är berörda..

supersvenska

supersvenska

”Mycket nyttigt att ta med till det egna arbetet”Nickan Nyman, närvårdare på Västra Nylands sjukhus i Ekenäs, var entusiastisk över föreläsningarna under studiedagarna:

Nickan Nyman är kritisk mot ogenomtänkta förändringar.

– Jag har varit med även under tidigare år och alltid upplevt att jag fått intressant information och nyttiga tips för mitt ar-bete. Även om det som tas upp inte är nytt eller okänt för oss så behöver vi ändå påminnelser.

Hon är anställd på en avdelning för inre medicin och lung-vård, där relationerna till patienterna inte är av det långvariga slag som inom äldreomsorgen, men mycket av det som sades i föreläsningarna och i diskussionerna efteråt tycker hon har relevans i hennes eget arbete.

Att mycket omorganiseras på ett okänsligt sätt i samband med kommunsammanslagningarna har hon också upplevt på nära håll då den nya kommunen Raseborg bildades. Bland annat flyttades en en bäddavdelning från Ekenäs till Mjöl-bolsta 20 km därifrån för att en avdelning för missbrukarvård skulle få plats i stället.

– Det här har varit svårt för patienterna men kanske fram-

för allt för deras släktingar och vänner som dagligdags kunnat besöka dem. Nu tunnas besöken ut och de anhöriga kan in-te längre ge samma stöd som tidigare. Det är också till nack-del för personalen..

Ung i äldrevården – ett framtidsjobb?

Linda Jokinen var en av de yngsta som deltog i studiedagarna.

Linda Jokinen, 23, var en av de allra yngsta närvår-darna på utbildningsdagarna i Åbo. Hon valde inrikt-ningen på äldreomsorg när hon utbildade sig och har inte ångrat det:– Jobbet är mycket intressantare än man skulle kunna tro med tanke på alla negativa skriverier, säger hon.

I början av utbildningen var hon som de flesta av sina kurs-kamrater inställd på att arbeta bland barn och ungdomar, men när det kom till kritan var det bara två som valde den lin-jen. För Lindas del var det praktiken som fick henne att änd-ra sig och välja äldreomsorgen.

Nu är hon anställd på Folkhälsans grupphem i Vanda för åldringar med stort vårdbehov.

– Det är ett tungt arbete för både yngre och äldre och det påverkar oss alla. Många av patienterna sitter ju i rullstol och är förlamade. Men vi har bra hjälpmedel. Ansvaret är stort, speciellt nattetid då man är ensam med över tjugo patienter.

Linda är specialintresserad av läkemedel och har eventuellt tänkt studera vidare på det området så det är naturligt att frå-ga henne vad hon anser om den just nu så debatterade över-medicineringen på institutioner för åldringar.

– Vi har ingen hos oss som man skulle kunna kalla ned-sövd av mediciner. Men naturligtvis finns det en och annan som till och med har två dosetter med piller. Ofta är det frå-ga om personer som är mycket bestämda och inte själva vill minska ner sin medicinkonsumtion. De kanske säjer att ”jag har haft den här medicinen i många år och jag vet bäst vad som är bra för mig” och då får man ha respekt för vars och ens självbestämmanderätt.

Det yttersta ansvaret för medicineringen är läkarens och på grupphemmet i Vanda finns en ung läkare som har am-bitionen att få ned läkemedelskonsumtionen och även lyck-

ats med det, berättar Linda. Hon tar inte själv strid med en patient som inte vill följa goda råd. Respekten för individens egen vilja är viktig, förklarar hon.

Till det som tydligt får Linda Jokinen att låta entusias-tisk hör det som hon kallar att locka fram de gamlas livshis-toria. Varje gång det kommer in en ny patient är det egenvår-darens sak att göra intervjuer och ta reda på den gamlas livs-historia genom att intervjua vederbörande själv eller anhöri-ga och vänner.

– Vi gör tillsammans med de gamla en livsberättelse kan man säja, vi frågar dem vad de gjort i sitt liv, både i ungdo-men och i yrkeslivet, vi låter dem berätta om sina intressen och vad de tycker om, vi tar t ex reda på om de har några fa-voritmaträtter eller andra önskemål för att må bra. De här livsberättelserna är också viktiga när det kommer nya anställ-da som måste lära känna personerna snabbt. Då kan de läsa in den här informationen..

supersvenska

supersvenska

Maria Wikstedt och Carola Lassfolk från Bottenhavets sjukhus i Kristinestad tog emot La Caritas hederspris av styrelseordförande Otto Lindberg.

Veteranhem ska bli modernt äldrecentrumPersonalen på Bottenhavets sjuk-hem i Kristinestad har fått La Carita -stiftelsens hederspris för sitt rehabiliterings- och framtidsinrik-tade arbete. SuPer-anslutna Maria Wikstedt och Carola Lassfolk hade sänts till studiedagarna i Åbo för att ta emot priset.

Det var tredje gången som La Carita-stiftelsen delade ut sitt hederspris i sam-band med SuPer:s svenska studiedagar. Stiftelsen har som uppgift dels att stöt-ta den gerontologiska forskningen, dels att uppmuntra idérika yrkesgrupper in-om äldreomsorgen.

Bottenhavets sjukhem är det officiel-la namnet, men eftersom verksamheten är inriktad på krigsinvalider och vetera-ner blir det i dagligt tal helt enkelt vete-ranhemmet. Här bor permanent ett ti-otal män med över 25 procents krigsin-validitet och lika många platser är reser-verade för tillfälligt boende. Alla krigs-invalider och veteraner har nämligen rätt till två veckors rehabilitering var-je år. Vissa ingår i ett rullande system för s k intervallrehabilitering i tvåveck-orsperioder. Men sjukhemmet tar ock-så emot andra kategorier för korttids-rehabilitering och vård. Vasa central-sjukhus sänder dessutom hit patienter för postoperativ rehabilitering och även preoperativ vård planeras.

En av de tillfälliga gästerna som

fanns här samma dag som personalen kallat till presskonferens för att berätta om priset var Maija Ojanen, 85, som på grund av sina höftledsproblem fått en tiodagarsvistelse för konditionsträning. Hon satt och läste tidningen i den om-bonade hallen med öppen spis och ett bleknat Mannerheimporträtt på väg-gen. Hon öste idel beröm över veteran-hemmets personal:

– De bemöter oss gamla både sak-ligt och varmt på samma gång. Här är tryggt och fridfullt och den fysiotera-pi och annan rehabilitering man får är mycket bra.

Sari-Milla Ingves, som är kondi-tionsskötare, berättar att ganska många av veteranerna ännu är vid förvånans-värt god vigör och kan delta i de helt vanliga övningarna i gymnastiksalen.

– Men det finns också sådana som sitter i rullstol och då får vi anpassa öv-ningarna efter det. Rehabiliteringen är en integrerad del i all verksamhet.Vi tar ut alla som vill på promenader dagli-gen.

Framtidsplaner

Så länge det finns krigsinvalider och veteraner som behöver vård och reha-bilitering kommer de i första hand. De kommer att förbli ”pojkarna” på ve-teranhemmet, där de bemöts som fa-miljemedlemmar av personalen. Men

medelåldern i denna sista krigsgenera-tion är i dag 87-88 år, vilket innebär att verksamheten på Bottenhavets sjukhem måste få en annan karaktär i framtiden.

I själva verket har den processen re-dan inletts genom olika aktiviteter som är inriktade på pensionärer i allmänhet. Det görs t ex hembesök för att kartläg-ga vilka behov av service det finns bland de äldre som bor hemma. Det ordnas MåBra-dagar då pensionärer bjuds in till massage, örtbad, gymnastik, mat och kaffe. Ibland arrangeras föreläsning-ar om hälsa och andra aktuella frågor.

I januari i år startade man ett fram-tidsprojekt där hela personalen på Bot-tenhavets sjukhem deltar för att ta fram idéer för hur äldreservicen kan ordnas i Kristinestadsområdet så att så många som möjligt kan fortsätta att bo hem-ma. Projektledare är Kristiina Strand-man, doktor i förvaltningsvetenskap.

På Statskontoret har startats ett na-tionellt framtidsprojekt, SOVE, för att ta itu med frågan hur resurserna ska omvandlas och utnyttjas för att möta den stora åldringsboomen. På Botten-havets sjukhem har man ambitionen att få bli ett pilotprojekt inom SOVE.

En tvåspråkig geriatrisk service- och rehabiliteringsinrättning 2016 är målet. Det är personalen som ska förverkliga idéerna. Nu har de fått ett litet bidrag till en handlednings- och rekreations-dag för att samla krafter..

supersvenska

supersvenska

Kompetens i läkemedels- behandling ger säkerhet i arbetet Social- och hälsovårdsministeriet publicerade år 2005 handboken Säker läkemedelsbehandling, vars syfte var att förenhetliga principerna för läkemedelsbehand-lingen, göra ansvarsfördelningen och tillståndspraxis vid läkemedelsbehandling tydligare samt fastställa de minimikrav som måste uppfyllas i alla enheter där man ger läkemedelsbehandling.

De allmänna anvisningarna och principerna för läkemedels-behandling och blodtransfusion är desamma för alla offent-liga och privata verksamhetsenheter inom hälso- och social-vården samt för icke-typiska områden där läkemedelsbehand-ling ges. Med dessa avses områden där läkemedelsbehandling inte hör till basuppgifterna eller rutinerna, såsom barndag-vården eller undervisningsväsendet. Läkemedelsbehandling inom barndagvården eller undervisningsväsendet ska grun-da sig på en skriftlig läkemedelsbehandlingsplan som enhe-ten utarbetar.

Enligt handboken Säker läkemedelsbehandling ska chefer-na styra och övervaka att läkemedelsbehandlingen sker enligt en plan för läkemedelsbehandling samt besluta om arbets-fördelningen och samarbetet mellan de olika personalgrup-perna så att varje yrkesgrupps kompetens utnyttjas på bäs-ta möjliga sätt.

Lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjuk-vården förpliktar en yrkesutbildad person inom hälsovården att upprätthålla och utveckla den yrkeskompetens som den professionella verksamheten för-utsätter samt att bekanta sig med de föreskrifter och bestämmelser som gäller hans eller hennes yr-kesverksamhet. Arbetsgivarens uppgift är att ansvara för att det ordnas kompletterande utbild-ning i läkemedelsbehandling för de professionella inom hälsovår-den som fått grundläggande ut-bildning i läkemedelsbehandling och för den professionella perso-nalen inom socialvården. Den kompletterande utbildningen omfattar både ordinarie och tillfällig personal.

Den personal som ger läkemedelsbehandling har en skyl-dighet att delta i den kompletterande utbildningen eller i an-nan påbyggnadsutbildning som arbetsgivaren ordnar med syfte att upprätthålla yrkeskompetensen. Med en tillräck-lig påbyggnadsutbildning uppnår arbetstagaren den kompe-tensnivå som läkemedelsbehandlingen vid verksamhetsenhe-ten kräver.

Närvårdarna och primärskötarna kan dela ut medicin i pa-tientvisa portioner och ge medicin den naturliga vägen. Dess-utom kan de injicera medicin i en muskel och under huden, under förutsättning att arbetstagarens kompetens är kontrol-lerad, han eller hon har introducerats i uppgiften och bevil-

jats skriftligt tillstånd att utföra uppgiften. De yrkesutbildade personer inom hälsovården med skyd-

dad yrkesbeteckning som har fått utbildning i läkemedels-behandling kan byta ut vätskepåse med saltlösning som in-te innehåller läkemedel och i nödfall inleda vätskebehand-ling i sådana fall när ingen legitimerad yrkesperson inom häl-sovård som har fått utbildning i läkemedelsbehandling finns till hands. En yrkesutbildad person med skyddad yrkesbeteck-ning som har fått utbildning i läkemedelsbehandling kan ock-så ge adrenalin i samband med hjärtstillestånd, plasmaersätt-ning och glukoslösning intravenöst när ingen legitimerad yr-kesperson inom hälsovård finns till hands.

Dessutom kan de yrkesutbildade personer inom hälsovår-den med skyddad yrkesbeteckning som har fått utbildning i läkemedelsbehandling delta i administrering av HCI-läkeme-del på naturlig väg. I dessa fall krävs regelbunden kontroll av kompetensen, tillräcklig påbyggnadsutbildning och skriftligt tillstånd av verksamhetsenheten.

Tillståndet som berättigar till läkemedelsbehandling gäller en viss verksamhetsenhet. I planen för läkemedelsbehandling beaktas tillståndets omfattning, för tillståndet kan också gäl-la en arbetsenhet, ett läkemedel eller en patient.

De teoretiska kunskaperna kontrolleras regelbundet med skriftliga prov och praktiska kompetensprov, till exempel med 2–5 års mellanrum beroende på behoven av och kraven på lä-kemedelsbehandling inom verksamhets- och/eller arbetsenhe-ten. Den arbetstagare som ger läkemedelsbehandlingen ansva-

rar för sin egen verksamhet med-an arbetsgivaren ansvarar för än-damålsenligheten.

Studerande som avlägger grundexamen inom social- och hälsoområdet (närvårdare) prakti-serar läkemedelsbehandling i en-lighet med sin utbildning under en arbetsplatshandledares ledning och övervakning vid inlärningen i arbetet. De studerande verkar på handledarnas ansvar. Man mås-

te emellertid lägga på minnet att deltagandet i läkemedelsbe-handling under handledd praktik och perioder av inlärning i arbetet förutsätter att de studerande har tillräckliga teoretis-ka kunskaper och färdigheter i läkemedelsbehandling, vilket de har fått under sin utbildning, och i läkemedelsberäkning.

SuPer vill uppmuntra sina medlemmar att ta emot de ut-maningar som utbildningen i läkemedelsberäkning för med sig. Deltagande i utbildningarna garanterar yrkeskunskaper-na och upprätthåller kompetensen..

maria erkheikki-kurtti, planerare

källa: säker läkemedelsbehandling. nationell handbok för genomförande av läkemedelsbehandling

inom social- och hälsovården, shm 2005

Öva läkemedelsräkning!

Du kan öva dig i läkemedelsräkning med hjälp av räkneuppgifterna på SuPers med-lemssidor. Logga in på medlemssidorna-> yrkesmässig intressebevakning-> närvår-darens arbete och arbetsplatser-> läke-medelsräkning.

supersvenska

De filippinska sjukskötarna inledde arbetet vid HNStext sonja kähkönen

I april började tjugo filippinska sjukskötare arbeta vid HNS. Med projektet att rekrytera utländsk arbetskraft hoppas man att råda bot på sjukskötarbristen i framti-den. Inom SuPer tror man att det går att förebygga personalbristen också genom att man uppdaterar befattningsbeskrivningen för när-vårdare och primärskötare och tar i bruk de modeller för arbetsfördel-ning som redan finns.

Tjugo filippinska sjukskötare inledde sitt arbete vid Hucs i april. Sjukskötar-na har placerats parvis på sammanlagt tio olika kirurgiska, anestesi- och vård-avdelningar vid sjukhusen i Mejlans, Tölö, Hertonäs, Jorv och Pejas samt vid Kirurgiska sjukhuset.

Antalet närvårdare och primärsköta-re som arbetar inom specialsjukvården har under åren minskat som en följd av de ändrade yrkesbeteckningarna. Su-Pers huvudförtroendeman Satu Lauri-la, som är medlem av rekryteringspro-jektets styrgrupp, tror att den hotande vårdarbristen skulle kunna förebyggas genom en justering och uppdatering av befattningsbeskrivningarna för de när-vårdare och primärskötare som arbetar inom specialsjukvården och genom att man utvecklar och tar i bruk modellerna för arbetsfördelning. Som det nu är finns det outnyttjade resurser på avdelningar-na, när närvårdarna och primärskötarna inte får använda sina kunskaper.

Det som gör läget speciellt är att de filippinier som nu anlänt till Finland

inte har samma kompetens som de fin-ländska sjukskötarna. Befattningsbe-skrivningarna är begränsade och arbe-tet kunde likaväl göras av närvårdare och primärskötare enligt Laurila.

På den privata sidan skulle man re-dan ha tagit ut all nytta av närvårdarnas och primärskötarnas kompetens. Varför gör inte den kommunala arbetsgivaren det, undrar Satu Laurila. De rekrytera-de filippinierna gör samma arbete på avdelningarna som också närvårdarna och primärskötarna med sin utbildning och erfarenhet kunde göra. Inom Su-Per befarar man att det här inverkar ne-gativt på atmosfären bland personalen och väcker motstånd mot invandrare.

Integrationen är viktig

Sjukvårdsdistriktet Hucs, Opteam och yrkeshögskolan Laurea inledde våren 2009 ett samarbete med syfte att skaffa erfarenhet och skapa god praxis för re-krytering av utländska sjukskötare. En motivering för rekryteringen har varit att trygga tillgången på sjukskötare ock-så i framtiden vid hotande sjukskötar-brist. Vid Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt kommer uppskatt-ningsvis 2 400 vårdare att gå i pension före år 2020.

Enligt Hucs personaldirektör Kirsi Sillanpää har personalunderskottet un-der de senaste åren särskilt berört jour-havande sjukhus. Den ekonomiska re-cessionen har underlättat situationen, men uppgifterna om antalet personer som går i pension under de kommande åren är oförändrade.

Utnyttjandet av utländsk arbetskraft och pilotprojektet har också motiverats med att nästan alla andra västländer re-dan har erfarenhet av internationell re-krytering. Det anses vara viktigt att Fin-land får fungerande och etiska förfa-ringssätt för rekrytering till krävande uppgifter inom specialsjukvården.

I samband med rekryteringsprojek-tet startades en ansökningsprocess på Filippinerna, och av hundra sökande valdes 53 sjukskötare ut till personlig intervju. Av dessa valdes ett antal delta-gare till utbildning i finska. De filippi-nier som kom till Finland valdes ut i ett normalt urvalsprov för flerformsstudier för YH-sjukskötarkompetens. En vä-sentlig del av rekryteringen var utbild-ning i det finska språket och kulturen. För närvarande är det oklart hur man ska se till att filippiniernas språkkun-skaper utvecklas efter att de har avlagt yrkeshögskoleexamen för sjukskötare och beviljats rätt av Valvira att verka som legitimerade yrkesutövare. Arbets-givaren ska sköta om att språkkunska-perna upprätthålls och når högre nivå-er utan att patientsäkerheten och arbe-tarskyddet i något skede äventyras och så att integreringen i Finland och i ar-betsgemenskapen kan lyckas.

De filippinska sjukskötarna bor till att börja med i gruppinkvartering, vil-ket med tanke på språkinlärningen och anpassningen till den finländska kultu-ren är ett dåligt alternativ. Integratio-nen är en viktig del av processen. Den är ett sätt att hindra att filippinierna flyttar tillbaka efter en två års tidsbe-stämd anställning i Finland..