1

1/2011

KANSAINVÄLINEN

TYÖJÄRJESTÖ

ELVYTYSTOIMILLATYÖPAIKKOJA

TyönMAA

ILM

A

2

TyönMAAILMA

Pääkirjoitus

Työn Maailma -lehden artikkelitperustuvat Kansainvälisen työjärjestönILOn jul-kaiseman World of Work -lehden aineistoon. Lehden tehtävänäon tehdä ILOn toimintaa tunnetuksiSuomessa sekä kertoa ajankohtaisis-ta työelämään liittyvistä kysymyksistäeri puolilla maailmaa. Kirjoitukset eivätkuitenkaan välttämättä edusta ILOnvirallista kantaa. Lehti ilmestyysuomen lisäksi 14 muulla kielellä.

Työn Maailma -lehteä julkaiseeSuomen ILO-neuvottelukunta, jonkatehtävänä on avustaa työ- ja elinkeino-ministeriötä ILOn toimialaan kuuluvienasioiden käsittelyssä. Neuvottelukun-nan tehtävät on määritelty SuomenILO-neuvottelukunnasta annetussaasetuksessa (851/77). Neuvot-telukuntaan kuuluu puheenjohtajan javarapuheenjohtajan lisäksi 12jäsentä, jotka edustavat työasiain-,sosiaali- ja terveys- sekä ulkoasiain-hallintoa, julkisen alan työnantaja-tahoja ja merkittäviä työnantaja- jatyöntekijäkeskusjärjestöjä. Neuvotte-lukunnan puheenjohtaja toimii myösTyön Maailma -lehden päätoimittaja-na.

Yhdestä kahteen sivua lehdestä onvarattu neuvottelukunnan omalletiedotusaineistolle.

Lehti ilmestyy kolmesta neljäänkertaa vuodessa.

Tämän lehden artikkelit on aiemminjulkaistu World of Work -lehdennumerossa 70.

PäätoimittajaRaila KangasperkoHallitusneuvosTyö- ja elinkeinoministeriöPL 32, 00023 VALTIONEUVOSTO

Toimitus ja taittoMarketta OllikainenLavengriPressNeljäs Linja 17 - 19 A 26,00530 HELSINKIemail:marketta.ollikainen@kolumbus.fi

PainopaikkaEdita Prima Oy

Osoitteenmuutokset ja tilaukset:email: rekisteripalvelut@edita.fi taiFax: 020 450 2452(Osoitteenmuutoksiin/tilauksiinpydetään laittamaan viitteeksi ”TyönMaailma -lehti”)

Usein kuulee kysyttävän, mikä merkitys ILOlla on. Olen kuullutSuomen ay-liikkeessäkin kommentteja, ettei ILO ole kansainväli-

sen edunvalvonnan painopisteitä. Tätä minun on hyvin vaikeata ymmär-tää, sillä tarvitsemme globaalissa maailmassa maailmanlaajuisia työelä-män pelisääntöjä. Kansainväliselle ammattiyhdistysliikkeelle ILO on tär-kein vaikuttamisen paikka. ILOn ydintehtävä on yleissopimusten laatimi-nen ja valvonta. Nämä sopimukset ovat suomalaistenkin palkansaajienturvana. On myös hyvä muistaa, että ay-liike on ILOssa mukana päätök-senteossa kaikilla tasoilla.

Päätösten tekeminen kolmikantaisessa järjestössä on usein hanka-laa ja prosessit ovat hitaita. Mukana on lähes koko maailma ja vielä kol-me osapuolta. Hyviä tuloksia saadaan aikaan, kun löytyy laaja yhteis-ymmärrys ja tahtoa.

ILO ”urani” on kestänyt 15 vuotta. Siihen sisältyy kaksi ehdotontahuippuhetkeä – ILOn työelämän perusoikeuksien julistus vuonna 1998 jasopimus lapsityön pahimpien muotojen kieltämisestä vuonna 1999. On-nistumisen tunne oli vahva.

Eri intressit ja vastakkainasettelu leimaavat toki ILOn työtä. Silloinkun työmarkkinaosapuolet ovat löytäneet yhteisymmärryksen, ovat tu-lokset olleet hyviä. Tämän olen saanut kokea monessa komiteassa näi-den 15 vuoden aikana. Luottamus on tärkeätä, ja ILOssakin on kysymysihmisistä ja heidän kyvystään neuvotella ja tehdä myös kompromisseja.

Kansainvälinen ay-liike on pitänyt tärkeänä, että ILOlla on aikaisem-paa vahvempi rooli monenvälisessä kansainvälisessä yhteistyössä. Täs-sä on otettu merkittäviä askeleita. ILO reagoi nopeasti talous- jatyöllisyyskriisiin ja on tehnyt hyvää työtä työllisyyden nostamiseksipainavasti esille kansainvälisessä yhteistyössä.

ILOn ykkösprioriteettina on kasvun strategia, jonka keskeisenä tavoit-teena on työpaikkojen luominen. G20-yhteistyössä ILO on nyt aktiivises-ti mukana. Yhteistyö ILOn, kansainvälisen valuuttarahaston IMF, maail-manpankin ja WTO välillä on kehittynyt hyvään suuntaan. ILOn ja IMF:nyhteinen keskusteluasiakirja Kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen yhtenäi-syyden haasteet julkaistiin Oslossa pidetyn seminaarin yhteydessä syys-kuussa 2010. Jatkoa on luvassa. ILO ja IMF valmistelevat yhteisiä raport-teja sosiaaliturvan kehittämiseksikaikkein köyhimmissä maissa jasellainen politiikan kehittämiseksi,joka edistää työllisyyspainotteistakasvua.

Suomella on ollut korkea profiiliILOssa ja toivottavasti näin on jat-kossakin. Siihen me eri osapuoletvoimme vaikuttaa omalla työllämme.Tekemistä riittää. Niin ja pitää uskoasiihen, että oikeudenmukaisempimaailma on mahdollinen.

Mitä iloa ILOsta?

Marjaana ValkonenKansainvälisten asioiden johtaja

SAK

2

Kannen kuva: ILO Kuva

:SAK

3

Tässä numerossa

Artikkelit

Työn Maailma ja Suomi s. 15

•

•

Elvytystoimilla työpaikkoja s. 4ILOn pääjohtaja Juan Somavia

Onko työn maailma menossa kriisistä toiseen? s. 6ILOn Kansainvälisen työtutkimusinstituutin mukaan työl-lisyyden kasvu tulee olemaan hitaampaa kuin vielä vuosisitten ennakoitiin maailmantalouden hitaasta toipumises-ta huolimatta.

Työpaikkojen menetykset uhka sosiaaliselleyhtenäisyydelle s. 8Yhdysvaltalainen toimittaja Gary Humphreys pohtii artik-kelissaan työttömyyden ja tuloerojen kasvun vaikutuksiayhteiskunnan vakaudelle.

Miten tasapainottaa globaalia kasvua jakysyntää? s. 10Toimittaja Gary Humhreys selvitti, miten globaalin talous-kriisin hoidossa on onnistuttu ja olisiko jotain pitänyt teh-dä toisin.

Uusia tuulia rahoitusmarkkinoille s. 12ILOn raportin mukaan rahoitusalaa tulisi uudistaa siten,että se hyödyntäisi sekä yritysmaailmaa että yrityksessätyöskenteleviä työntekijöitä. Rahoitusinstituutioillesyydetystä massiivisesta tuesta huolimatta yritysten luoton-saanti yhä takertelee.

Pienin muutoksin rakennusala vihreäksi s. 14ILOn vihreän työn aloitteen ensimmäisinä kohteina on ol-lut rakennusala, joka on vastuussa 25 – 40 prosentistamaailmanlaajuisesta energiankäytöstä ja 30 – 50 prosen-tista kasvihuonekaasupäästöistä.

Maailmanlaajuinen talouskriisi vaikuttaayhä monella tapaa yksittäisten kansalaistenelämään eri puolilla maailmaa, vaikkalieviä merkkejä talouden toipumisesta onkinehkä jo havaittavissa. Tässä Työn Maailma-lehdessä selvitämme laajemmin globaalintalouskriisin vaikutuksia ja sen torjumiseentähtääviä toimia erityisesti työllisyyden jatyöpaikkojen lumisen näkökulmasta.Ensimmäisessä artikkelissa ILOn pääjohtajaJuan Somavia pohtii, miten elvytystoimillapystyttäisiin parhaiten luomaan uusiatyöpaikkoja ja kestävää työllisyyttä.

Uusi ILO-neuvottelukunta aloitti toimintansa

Kansainvälisellä työkonferenssilla sadas istuntokesällä

Kuv

a: I

RIN

/ILO

Kuv

a: I

RIN

/ILO

Kuv

a: I

RIN

/ILO

4

Maailmanlaajuisen rahoituskriisinseurauksena työttömyysluvut

maailmassa ovat korkeammat kuinmitä koskaan aiemmin on tilastoitu.Tällä hetkellä vailla työtä on 210 mil-joonaa ihmistä. Ei ihme, että kansain-välinen yhteisö on entistä huolestu-neempi globaalin talouden kyvyttö-myydestä luoda riittävästi ihmisarvoi-sia työpaikkoja.

Viralliset työttömyysluvut kuvaavatkuitenkin valitettavasti vain jäävuorenhuippua. Monet tekevät osa-aikatöitä,vaikka haluaisivatkin työskennellä ko-kopäiväisesti. Jotkut taas ovat yksin-kertaisesti liian arkoja etsimään jat-kuvasti töitä. Puolet maapallon työvoi-masta on kytköksissä eri asteisiinepävarmoihin työsuhteisiin. Ja neljäl-tä viidestä työntekijästä puuttuu perus-sosiaaliturva.

Joka vuosi työmarkkinoille astuunoin 45 miljoonaa nuorta ihmistä. ILOnnuorten työllisyyttä kartoittaneen tuo-reen raportin mukaan 620 miljoonas-ta 15 – 24-vuotiaasta nuoresta 81 mil-joonaa oli työttömänä vuoden 2009 lo-pussa – mikä on sekin korkein kos-kaan raportoitu nuorten työttömienmäärä. Vuoden 2007 tilanteesta työt-tömien määrä oli kasvanut 7,8 miljoo-

nalla, mikä tarkoittaa sitä, että nuor-ten työttömyysaste oli kasvanut 13prosenttiin vuonna 2009, kun se vie-lä vuonna 2007 oli 11,9 prosenttia.

Raportti varoittaa ”riskistä, ettäkriisi jättää jälkeensä menetetynsukupolven, joka on pudonnut poistyömarkkinoilta ja menettänyt kaikentoivonsa saada työtä ihmisarvoisenelämän saavuttamiseksi”.

Huolimatta tästä synkästä tulevai-suudenkuvasta, joka johtuu etupääs-sä väärään suuntaan menevästäepätasapainoisesta globaalisaa-tiosta, me etsimme nyt merkkejähauraasta toipumisesta. Miljoonilleihmisille ja yrityksellä eri puolillamaailmaa kriisi on kaikkea muutakuin ohi. Siksi meidän on asetetta-va ykköstavoitteeksemme työpaik-koja luovat strategiat. Jos emme teeniin, voi kestää vuosia, ennen kuintaloudellinen toipuminen saavuttaane, jotka sitä tarvitsevat tai se ei saa-vuta heitä koskaan.

Politiikka taloutta vastaavaksiEmme voi antaa tämän tapahtua.Meidän täytyy suhteuttaa poliittisettoimemme todelliseen talouteen jaihmisten oikeutettuihin pyrkimyksiin

saada oikeudenmukainen mahdolli-suus.

Viime syyskuussa ILO järjesti yh-teistyössä Kansainvälisen valuuttara-haston IMF:n kanssa Oslossa konfe-renssin, johon ottivat osaa IMF:n toi-mitusjohtaja Dominique Strauss-Kahnin, joukko maailman johtajiasekä työnantajien ja työntekijöidenjärjestöjen edustajia, tutkijoita ja ILOnedustajia itseni mukaan lukien. Tar-koituksena oli kohdistaa huomio glo-baalin kriisin välittömiin vaikutuksiin,mutta samalla myös etsiä keinoja,joilla pystyisimme rakentamaan sel-laista tulevaisuutta kuin haluamme.Halusimme myös korjata aiempia vir-heitä, jotta voimme tukea kestävää jakaikkia hyödyttävää kasvua.

Konferenssi oli tärkeä, koska se pi-dettiin ajankohtana, jolloin taloudelli-nen toipuminen ei ollut siirtynyt työ-paikkojen luomiseen. Hallitukset sa-moin kuin työntekijät ja työnantajatkaikkialta maailmasta halusivat tie-tää, mitä voidaan tehdä työllisyys-kriisin inhimillisten kustannusten vä-hentämiseksi.

Konferenssi oli tärkeä myös siksi,että saimme kuulla ensikäden tietoaniiden maiden johtajilta – Kreikka,

Elvytystoimilla työpaikkojaJuan SomaviaILOn pääjohtaja

Kuva: IRIN/ILO

5

Liberia ja Espanja – joita kriisi on va-kavimmin ravistellut, ja jotka ovat ke-hittämässä rohkaisevia ja luovia ratkai-sumalleja kriisistä selviytyäkseen.Konferenssi tarjosi ILOlle ja IMF:lleensimmäisen kerran 66 vuoteen tilai-suuden pohtia yhteisiä ratkaisumalle-ja hyvin monimutkaiseen ongelmaan.

Konferenssin tärkein viesti oli, ettätyöllisyyden edistäminen on oltava ta-loudellisen toipumisen keskiössä. Ylei-sesti oltiin yhtä mieltä siitä, että täys-työllisyyden tulisi olla makrotaloudenavainkohteita matalan inflaation ja jär-kevän rahoitustalouden rinnalla.

Toinen hyvin tärkeä johtopäätös tä-hän samaan liittyen oli, että työllisyys-ja sosiaalipolitiikkaa ei pidä käsitelläerillään laajemmista makrotaloudenkysymyksistä. Globaali talous on tätäpaljon monimutkaisempi kokonaisuus,ja siksi tarvitsemme laajempaa ja sy-vempää yhteistyötä valtioiden ja kan-sainvälisten instituutioiden välillä. Os-lon konferenssi oli merkittävä askeltähän suuntaan.

Konferenssin tuloksena ILO ja IMFsopivat muun muassa ponnistelevansayhdessä sen puolesta, että sosiaali-turvaa laajennetaan koskemaan kaik-kia haavoittuvimpia ryhmiä kaikissamaissa. Tämä on tavoite, jota YK ko-konaisuudessa ja ILO erityisesti ovatajaneet ja nyt ajatuksena on, että IMFvoisi tuoda yhteistyöhön oman koke-muksensa rahoituspohjan rakentami-seksi näille tavoitteille. Haluammemyös työskennellä tiiviimmin yhdes-sä työllisyyttä edistävän kasvun vauh-dittamiseksi.

Olimme myös yhtä mieltä siitä, että

kriisin aikana sosiaalinen vuoropuhe-lu on avainasemassa, jotta saavute-taan yhteisymmärrys vaikeissa kysy-myksissä ja varmistetaan, että krii-sin sosiaaliset seuraukset otetaantäysin huomioon. Vahvan, kestävänja tasapainoisen globaalin kasvun var-mistamiseksi molemmat instituutiotpäättivät myös jatkaa ja syventää tu-keaan G20-maille ja niin sanotulleMAP-prosessille (Mutual AssesmentProcess), jolla G20-maat etsivät rat-kaisuja vaihtotaseohjelmaansa.

Mitä Oslon jälkeen?Vaikka IMF:llä Ja ILOlla on erilainenmandaatti ja toimintatavat, me olem-me päättäneet yhdessä selvittäähaasteita, jotka liittyvät kasvun, työl-lisyyden ja sosiaalisen vakauden edis-tämiseen. Tämä prosessi alkoi IMF:ntoimitusjohtajan Dominique Strauss-Khanin vieraillessa ILOn hallintoneu-vossa maaliskuussa 2009 ja on siitäpitäen jatkunut muun muassa tava-tessamme YK:n kehityskonferens-sissa New Yorkissa syyskuussa jaG20-maiden kokouksessa Soulissamarraskuussa.

Toimitusjohtaja Strauss-Khan onmyös lupautunut tulemaan ensi ke-sän työkonferenssiin. Oslon konfe-renssi osoitti,miten tärkeätäon työskennellälähemmin yh-dessä kysymyk-sissä, jotka ovatniin monimutkai-sia, ettei niitä voiratkaista vain yh-

dellä jalalla.Meidän on päätettävä, miten py-

säyttää tuloerojen kasvu ja epäviralli-sen talouden laajeneminen, mitä teh-dä työpaikkoja heikosti luoville kas-vumalleille, tuottavuuden ja palkkojenepäsuhteelle, perusturvan puutteille jamonille muille heikennyksille. Oslonkonferenssi auttoi määrittelemään toi-met, joihin meidän on ryhdyttävä, jottasaamme miljoonat työikäiset palaa-maan työelämään. Työllisyyskriisinselvittäminen on paitsi avain menes-tykseen globaalin talouden toipumi-sessa, myös tie sosiaaliseen vakau-teen ja rauhaan.

ILOn Ihmisarvoisen työn agendaansisältyy ajatus henkilökohtaisestaarvokkuudesta. Näitä ovat perheidenja kotitalouksien vakaus, rauha yhtei-söissä, luottamus hallitukseen ja lii-ke-elämään ja yhteisöämme hallitseviininstituutioihin. Työ on paljon enemmänkuin vain tuotantokustannus.

Haasteena on nyt toteuttaa Oslos-sa sovitut tavoitteet. G20-maiden kon-ferenssi Soulissa vahvisti marraskuus-sa samat tavoitteet korostamalla, ettälaadukkaiden työpaikkojen luominenon oltava globaalin talouden elvy-tystoimien keskiössä. Kehotan G20-maita kiirehtimään sitoumustensa täy-täntöönpanoa ja lupaan, että ILO ontäysillä mukana tässä yhteistyössä.

Oikeudenmukaisuuden on oltava sekompassi, joka ohjaa meidät ulos krii-sistä. Ihmiset ymmärtävät ja hyväksy-vät vaikeitakin valintoja, jos he näke-vät, että kaikki jakavat saman kivuliaantaakan. Hallitusten ei pitäisi tehdä va-lintaa rahoitusmarkkinoiden vaatimus-ten ja kansalaistensa tarpeiden välillä.Rahoituksellinen ja sosiaalinen vakauson käytävä käsi kädessä. Muussa ta-pauksessa, ei vain globaalitalous vaanmyös yhteiskunnan sosiaalinen va-kaus on vaarassa.

Kuv

a: I

RIN

/ILO

Kuv

a: M

. C

roze

t/ILO

ILOn pääjohtaja Juan Somavia (vas.) ja IMF:ntoimitusjohtaja Dominique Strauss-Kahn

6

Onko työn maailma menossakriisistä toiseen?

ILOn raportti World of Work Report2010: From one crisis to the next?

arvioi, että edistyneissä talouksissatyöllisyys toipuu kriisiä edeltäneelletasolle vasta aikaisintaan vuonna 2015eikä vuonna 2013 kuten vielä vuosisitten ennustettiin. Kehitysmaissa tar-vittaisiin yli kahdeksan miljoonaa uut-ta työpaikkaa palauttamaan kriisiäedeltänyt työllisyystaso.

– Mitä pidempään työmarkkinoidentaantuma jatkuu, sitä vaikeampaatyönhakijoiden on työllistyä uudelleen,raportissa todetaan.

Tutkituissa 35 maassa lähes 40prosenttia työnhakijoista oli ollut ilman

työtä yli vuoden. Tutkimus vahvistaaILOn ja IMF:n äskettäin Oslossa pitä-män yhteisen konferenssin kehotuk-sen, jonka mukaan työpaikkojen luo-minen on asetettava makrotaloudenavaintavoitteeksi matalan inflaation jakestävän rahoitustalouden rinnalla,kun suunnitellaan ja toteutetaan talou-den elvytystoimia.

ILOn tutkimus tarjoaa kriisistäulospääsylle kolmivaiheisen mallin.Ensiksi olisi vahvistettava työpaikko-ja luovia ohjelmia, joilla vähennetäänpitkäaikaistyöttömyyden riskiä. Ohjel-miin tulisi myös sisällyttää toimia, joil-la tuetaan kohdennetusti erityisen

Osana ILOa toimiva Kansainvälinen työtutkimusinstituutti julkaisihiljattain työn maailmaa 2010 kuvaavan raportin alaotsikolla Kriisistätoiseen? jossa se varoittaa “uusista pilvistä työn maailman taivaalla”.Raportin mukaan työllisyyden kasvu tulee olemaan hitaampaa kuin vielävuosi sitten ennakoitiin maailmantalouden hitaasta toipumisestahuolimatta.

haavoittuvia ryhmiä sekä työllisyys-koulutusta ja työllisyyttä tukevia sosi-aaliturvaohjelmia. Tällaisia keinoja onkäytetty menestyksellisesti eri puolillamaailmaa.

Toiseksi palkkatason tulisi vastataparemmin tuottavuutta. Tutkimus osoit-taa, että tuottavuustasoa heijastavapalkkataso tukee taloudellista kasvuakaikkialla paremmin kuin mitkään va-luuttamuutokset.

Kolmanneksi rahoitusta koskevatuudistukset tulisi toteuttaa niin, ettäsäästöt kanavoituisivat tuottavimpiin si-joituksiin ja sitä kautta pysyvimpientyöpaikkojen luomiseen.

Kuv

a: M

. C

roze

t/ILO

7

ILOn raportin mukaan maailmanta-louden nykyinen toipumisvauhti ei

ole luomassa riittävästi uusia työpaik-koja, jotka olisivat myös laadullisestihyviä. Vaarana on, että työntekijät jää-vät kokonaan työmarkkinoiden ulko-puolelle, millä saattaa olla pitkäkes-toisia ja tuhoisia vaikutuksia erityises-ti nuoriin työnhakijoihin.

68 maassa yli 60 prosentilla työn-tekijöistä työllisyystaso oli alhaisem-pi kuin kriisiä edeltäneellä ajalla. Val-taosa näistä maista oli joko kehitty-viä tai kehitysmaista. Kehittyneistämaistakin vain yhdeksässä oli ylitet-ty kriisiä edeltänyt työllisyystaso.Lisäksi lukuisissa maissa suhteetonosuus työpaikkojen kasvusta oli ol-lut osa-aikaisia työsuhteita. Joissainkehitysmaissa työntekijät tekivätlyhempiä työpäiviä kuin olisivat halun-neet, tai olivat päätyneet epävirallisiintyösuhteisiin.

Pitkäaikaistyöttömien – yli vuoden

Työpaikkoja tarvitaan enemmäntyöttöminä olleiden – joukko oli kas-vanut lähes kaikissa maissa. Lisäk-si monissa maissa pitkäaikaistyöttö-mien jääminen kokonaan työmarkki-noiden ulkopuolelle oli lisääntynytmerkittävästi.

Niin sanotuissa siirtymätalouksis-sa työpaikkojen kasvun arvioitiin ol-leen pysähdyksissä koko viime vuo-den eikä sen odotettu saavuttavankriisiä edeltänyttä kasvua ennen vuot-ta 2015.

Joissain kriisistä paremmin selviy-tyneissä maissa työllisyys nousi no-peasti kriisiä edeltäneelle tasolle vuo-den 2010 ensimmäisellä puoliskolla.Näissäkin maissa haasteena on kui-tenkin sopeuttaa työmarkkinoilleaiemmilta vuosilta kertynyt työvoimanylitarjonta samoin kuin uudet työn-hakijat.

Kriisi on vaikuttanut suhteettomanpaljon erityisesti nuoriin. Aikaisemmatkokemukset ovat osoittaneet, että

nuorisotyöllisyyden paluu taan-tumaaedeltävälle tasolle kestää keskimää-rin reilut 11 vuotta.

ILOn raportin mukaan valtioiden ta-louspolitiikan haasteena on lähitule-vaisuudessa rakentaa ja varmistaasellainen kestävä ja laajalle ulottuvatalouden toipuminen, joka luo uusiatyöpaikkoja. Tutkimukset osoittavat,että maat, jotka ovat soveltaneet työl-lisyyden edistämisessä laaja-alaistalähestymistapaa, ovat myös olleetmenestyksellisimpiä.

Politiikan tulisi myös ehkäistä työ-markkinoilta putoaminen ja välttäähuonosti suunniteltuja työmarkkina-uudistuksia, jotka voisivat kiihdyttäätyömarkkinataantumaa ja synnyttääsosiaalista levottomuutta. Lisäksi tar-vitaan koordinoituja toimia, joilla var-mistetaan työvoiman kysynnän jakasvun pysyminen tasapainossa.

Nuorisotyöttömyys jatkaa yhä kasvuaan

Vuoden 2009 lopulla 620 miljoonas-ta työikäisestä nuoresta iältään

15 – 24-vuotiaista 81 miljoonaa oli il-man työtä. Työttömien nuoren määräoli noussut kahdessa vuodessa 7,8miljoonalla, kertoo ILOn tuore nuortentyöllisyyttä kartoittanut maa-ilmanraportti.

Raportin mukaan nuorten työt-tömyys oli noussut 13 prosent-tiin, kun se vuonna 2007 oli 11,9prosenttia.

Työttömien nuorten määräksivuonna 2010 raportissa ennakoi-tiin 13,1 prosenttia, jonka jälkeennuorisotyöttömyys hiemanhelpottuisi, eli vuonna 2011 nuo-ria työttömiä arvioidaan olevan12,7 prosenttia. ILOn raportissakuitenkin muistutetaan, että ta-loudellisen taantuman aikananuorten työllistyminen on osoit-tautunut vaikeammaksi kuin ai-kuisten.

Raportin mukaan nuorten tilan-ne on erityisen huolestuttava kehitys-maissa, joissa kaikista nuorista eläänoin 90 prosenttia. Näissä maissanuoret ovat vaarassa ajautua helpom-

min tila-päistöihin ja köyhyyteen. Ma-talan tulotason maissa maailmanlaa-juisen talouskriisin vaikutukset nuor-ten työllisyyteen näkyvät lyhentyneinätyöpäivinä ja aiempaa pienempinäpalkkoina niille harvoille, jotka ovat

saaneet pitää palkkatyönsä.Raportissa arvioidaan, että 152 mil-

joonaa nuorta eli 28 prosenttia kaikis-ta palkkatyötä tekevistä nuorista an-

saitsivat vuonna 2008 vähemmän kuineuron päivässä.

– Kehitysmaissa kriisi tunkeutuuköyhien jokapäiväiseen elämään, jataloudellisten ja rahoituskriisien vai-kutukset uhkaavat pahentaa jo ole-

massa olevaa ihmisarvoisen työnvajetta nuorilla ihmisillä. Seurauk-sena on, että monet nuoret liitty-vät työtätekevien köyhien jouk-koon ja työssäkäyvien köyhienkierre siirtyy ainakin seuraavallesukupolvelle, sanoo ILOn pääjoh-taja Juan Somavia.

Raportti kehottaa hallituksiauudistamaan työllisyysohjel-miaan niin, että ne ottaisivat pa-remmin huomioon nuorten koh-taamat ongelmat, kun he astuvattyömarkkinoille.

– On tärkeää panostaa koko-naisvaltaisiin ja integroituihinstrategioihin, joihin sisällytetäänerityisesti nuorten työllistymiseentähtääviä koulutusohjelmia, ILOn

raportissa todetaan.

Kuva: M. Crozet/ILO

8

Julkisten alojen unionin Euroopanfederaation edustaja Willem

Gourdiaan ei yhtään epäile, etteivät-kö tylyt ohjelmat, joita monissa Eu-roopan unionin maissa on otettu käyt-töön globaalin talouskriisin säikäyt-täminä vahingoita yhteiskuntien haa-voittuvimpia jäseniä.

– Hallitukset ovat vähentämässäjulkisia menoja ja leikkaamassa so-siaalikuluja sekä julkisia palveluja ai-kana, jolloin monet Euroopan kansa-laiset tarvitsevat apua, Goudriaansanoo arvioiden, että ainakin 80 mil-joonaa eurooppalaista uhkaa köy-hyys.

Matalan tulotason kotitaloudet ei-vät ole ainoita, joihin julkistaloudentylyt leikkaukset vaikuttavat, muttaolemassa olevat todisteet osoittavatniiden kärsineen suhteettomasti.

– Tuloerot kasvavat, sanoo ILOnKansainvälisen työtutkimusinstituutinjohtaja Raymond Torres, joka vas-tasi Työn maailma -raportin kirjoitta-misesta ja toimittamisesta.

Kriisistä ei ole kärsinyt yksistäänvanhempi tai kouluttamaton työväes-

tö. Yhä enemmän vaikutukset ulot-tuvat massoittain nuoriin ihmisiin.

– Niissä maissa, joissa nuoriso-työttömyyttä on tilastoitu, nuortentyöttömyys oli 2,5 kertaa yleisem-pää kuin aikuisten työttömyys, Tor-res sanoo.

Ei ihme, että nuoret opiskelijat oli-vat näkyvästi työväestön rinnalla mu-kana Ranskan äskettäisissä jouk-komielenosoituksissa, joissa vas-tustettiin hallituksen ehdottamaaeläkeuudistusta. Ranskalaisen am-mattiliiton Force Oubrièren sihteeriMarie Perret ei ole hämmästynytsiitä, että ranskalaiset opiskelijatovat tulleet kaduille.

– Nuoret eivät pidä siitä, mihinolemme menossa. He haluavat tie-tää millainen tulevaisuus heitä odot-taa. Tällä hetkellä se ei näytä kovinhyvältä, Perret toteaa.

Palkkaerot lisäävä sosiaalistalevottomuutta

ILOn tutkija Sameer Khatiwadaarvioi, että tuloerojen kasvu vahin-goittaa monella tapaa yhteiskuntaa

enemmän kuin taloudellinen taantumaitsessään.– Tutkimukset ovat osoittaneet, ettäkorkea työttömyys ja tuloerojen kasvusynnyttävät sosiaalista levottomuutta,hän sanoo.

Nykyiselle kriisille ominaista on ol-lut se, että yleisesti uskotaan hallitus-ten suojelevan rikkaiden etuja köyhienkustannuksella.

– Miljardit ovat menneet pankkeihinja pankeille, jotka ovat vastuussa krii-sistä, Goudriaan huomauttaa väittäen,että sosiaalisen epätasa-arvo on ollutkasvussa useimmissa EU-maissa1990-luvun jälkeen.

– Olen hämmästynyt, että ihmiseteivät ole vihaisempia, hän sanoo.

Tähän mennessä eniten ja näkyvim-min sosiaalista tyytymättömyyttä ovataiheuttaneet hallitusten toimet.Khatiwadan mukaan vuoden 2008 jäl-keen tällaisia tyytymättömyyden paino-tuksia on rekisteröity yli 25 maassa.Useammin kuin kerran ihmiset ovatosoittaneet mieltään hallitusten tylyjätoimia vastaan. Maailmanlaajuisia tie-toja lakoista ja työpaikoilta ulosmars-

Työpaikkojen menetykset uhkasosiaaliselle yhtenäisyydelle

ILOn työn maailmaa vuonna 2010 luotaava raportti kuvaa tapauksia, joissa sosiaalinenlevottomuus oli ollut yhteydessä rahoitus- ja talouskriisiin ainakin 25 maassa. Työpaikkojenmenetykset yhdessä kasvavien tuloerojen kanssa voi merkitä uhkaa sosiaaliselleyhtenäisyydelle, sanoo yhdysvaltalainen toimittaja Gary Humphreys oheisessa raportissaan.

8

Kuva: M. Crozet/ILO

9

seista ei ole vuodelta 2009 vielä käy-tettävissä, mutta alustavat tuloksetennakoivat, että muun muassa Kiinas-sa, Intiassa ja osissa LatinalaistaAmerikkaa lakot ja ulosmarssit työpai-koilta ovat selvästi lisääntyneet.

Yhdysvalloissa, josta maailmanlaa-juinen kriisi alun perin käynnistyi,turhautuneisuuden kärki on kohdistu-nut hallituksen tukeen ”liian-suurille-jotta-niiden-annetaan-kaatua” vakuu-tuslaitoksille ja pankeille samalla kunasunnonomistajat ja tavalliset amerik-kalaiset on jätetty pulaan. Paljon täs-tä turhautumisesta on kiteytynyt niinsanottuihin ”teekutsuihin”, joissa jouk-ko konservatiiveja ja riippumattomiakansalaisia on pyörittänyt lukuisia mie-lenosoituksia eri puolilla Yhdysvaltojavastustaakseen toimia, joita maanedellinen hallitus toteutti ja joita nykyi-nen hallitus on jatkanut.

Sosiaalinen rakenne Euroopassakiristymässä

Khatiwada arvioi, että Eurooppa tuleekärsimään kriisistä pahiten, varsinkinsen itäisen ja keskisen osien taloudet,jotka kasvoivat nopeasti vuosikymme-nen alussa. Hän viittaa Latvian esi-merkkiin, jossa asuntojen hinnat ro-mahtivat nopeasti ja yksi vakavarainenpankki kaatui. IMF:n syyskuussa vii-me vuonna julkaiseman raportin mu-kaan Latvian talous vajosi kumula-tiivisesti 25 prosenttia vuodesta 2008vuoteen 2009, mitä samassa mittakaa-vassa ei ole tapahtunut missään muu-alla päin maailmaa. Pelätessään, ettäIMF ja EU vetävät tukensa maalta,Latvian hallitus leikkasi kesäkuussatalousarviotaan summalla, joka vastaa6,5 prosenttia maan bruttokansantuot-teesta. Kaikki tämä on kaatunut pää-ministeri Valdis Dombrovskisin nis-kaan. Hän sai vastaansa suurimmanmielenosoitusaallon, kuin mitä maa onkokenut sen jälkeen kun se itsenäis-tyi Neuvostoliitosta.

Myös Kreikka on joutunut taistele-maan taloutensa puolesta. Se välttikesäkuussa vain vaivoin menettämästä

itsenäistä päätäntävaltaansatalousasioissa EU-maidenmyöntäessä hätälainaa osanakolmivuotista 110 miljardineuron lainapakettia. Vastavuo-roisesti Kreikan hallitus olipakotettu toteuttamaan koviasäästötoimia, muun muassaleikkaaman julkisten alojenpalkkoja, jäädyttämään eläk-keitä ja perumaan julkishal-linnossa maksettavat, kahdenkuukauden palkkaa vastaavatboonuspalkkiot.

Lokakuun alussa Kreikanjulkishallinnon työntekijät jär-jestivät vuorokauden mittaisentyönseisauksen vaatien suun-nanmuutosta, vaikka hallitusei ollutkaan ilmoittanut mitäänjulkisen alan työntekijöitä kos-kevista muutoksista. Kreikassa jokakolmas työntekijä on julkishallinnonpalveluksessa.

Myöhemmin marraskuussa Krei-kassa puhkesi uusia lakkoja, tällä ker-taa junaliikenteessä. Samaan aikaanhallituksen tulevan vuoden talousarvio-esityksessä ennakoitiin, että työttö-myys maassa kasvaa 11,6 prosentis-ta 14,5 prosenttiin vuonna 2011 ja seu-raavana vuonna jopa 15 prosenttiin.

Se, mitä vaikutuksia näillä kaikillaon sosiaaliseen yhtenäisyyteen Krei-kassa, jää nähtäväksi, mutta Latvianesimerkin valossa mitä tahansa voitapahtua. Vaikka Latvian hallitus jou-tuikin toteuttamaan tiukkaa talous-kuria, pääministeri Valdis Dombrovskispalasi valtaan lokakuun vaaleissa ja onmerkittävästi lisännyt vaikutusvaltaan-sa.

Sosiaalisia vaikutuksia vaikeaennustaa

Khatiwadan mukaan Latvian tapahtu-mat osoittivat, miten vaikeaa on ennus-taa nykyisen talouskriisin sosiaalisiavaikutuksia.

– Yhteiskunnat kohtaavat monellatapaa odottamattomia haasteita, jatämä tekee vaikeaksi ennustaa, mitä

tulee tapahtumaan parina seuraavanavuonna, hän sanoo.

Khatiwada arvioi, että minkä tahan-sa pitkän aikavälin ratkaisun on sel-viydyttävä tulevaisuudessa voimak-kaasti heilahtelevien suhdanteidenaallokosta. Ei voi tuijottaa pelkästäänviimeisimpiin lakko- ja ulosmarssi-tilastoihin.

– Työttömyyden pitkäaikaisvai-kutukset ja erityisesti pitkäaikaistyöt-tömyyden vaikutukset sosiaaliseenyhtenäisyyteen ovat salakavalia jamonella tavoin vaikeasti määriteltäviä,hän sanoo.

Torres on samaa mieltä huomaut-taen kuitenkin, että oppia voidaan ot-taa historiasta.

– Aikaisemmissa taantumissa kes-kimäärin noin 40 prosenttia työttömis-tä on tippunut pois työmarkkinoilta. Onolemassa riski, että työttömät menet-tävät toivonsa ja jättäytyvät kokonaantyömarkkinoiden ulkopuolelle heiken-täen näin yhteisön sosiaalista yhtenäi-syyttä.

Gary Humphreys

ILOn Kansainvälisen työtutkimusinstituutin johtajaRaymond Torres

Kuv

a: M

. C

roze

t/ILO

Kuva: J.Robello/CCOO

10

Loppu tuli nopeasti, mutta niin sii-hen myös reagoitiin nopeasti. Yh-

dysvaltain yhden suurimman pankinLehman Brothers:in konkurssi syys-kuussa 2008 lopetti lähes täydellises-ti pankkien keskinäisen lainanannon.Seurauksena oli, että keskuspankitalensivat huomattavasti korkotasoa jaalkoivat myöntää pankeille massiivis-ta tukea lainatakuina, pääomainves-tointeina ja joissain tapauksissa myösvaltion väliintuloina. Se oli kallista krii-sin jälkihoitoa.

– Globaalin rahoitusjärjestelmän pe-lastamisen on arvioitu maksaneenYhdysvalloissa ja Euroopan unionissakaikkiaan 11,4 miljardia Yhdysvaltaindollaria, noin 8,3 miljardia euroa, mikävastaa noin kuudesosaa maapallonkoko kansantuotteesta, sanoo ILOnKansainvälisen työtutkimusinstituutinjohtaja Raymond Torres.

Tapaa, jolla pankkijärjestelmää onyritetty pelastaa, on paljon arvosteltu.

– Pankit loivat ongelman, mutta ih-miset pantiin maksamaan siitä, Krei-kan ammattiliiton kansainvälisten asi-ain sihteeri Vasailis Xenakis toteaa.

Torres uskoo kuitenkin, että jospankkijärjestelmän olisi annettu kaa-tua, seuraukset olisivat mahdollisestiolleet vieläkin pahempia kaikille osa-puolille.

– Ilman näitä ohjelmia riski ajautuatoiseen suureen taantumaan olisi ol-lut merkittävä, hän huomauttaa.

Hallitusten tuki ei kuitenkaan oh-jautunut pelkästään pankeille. ILOnmukaan ne maat, joilla oli varaa sii-hen, leikkasit veroja ja/tai lisäsivät jul-kisia menoja kulutuksen vauhdittami-

seksi summalla, joka vastasi 1,7 pro-senttia maapallon bruttokansantuot-teesta vuonna 2009.

Torres pitää hyvänä myös sitä, ettämaat eivät kriisin varjolla pitäytyneetprotektionismissa.

– Oli äärimmäisen tärkeää, että kaup-pa pidettiin käynnissä ja erityisestikehittyviin talouksiin, jotka ovat riippu-vaisia viennistä kasvun vauhdittajina, häntoteaa.

Torresin mukaan kansallisten elvy-tystoimin säästettiin tai luotiin karkeastiarvioiden 20 miljoonaa työpaikkaa.

Useimmissa tapauksissa elvytystoi-met oli kohdistettu kysynnän vauh-dittamiseksi ja ainakin osittain krii-sin sosiaalisten vaikutusten lieventä-miseen.

Vauhdittamisestavakauttamiseen

Parina viime vuonna asiat ovat kui-tenkin muuttuneet, kun hallituksetovat kääntäneet kelkkansa kasvunvauhdittamisesta rahoitukselliseenpidättyvyyteen. Käänne politiikassatapahtui hyvin nopeasti. Kun G20-mai-

Miten tasapainottaa globaalia kasvuaja kysyntää?Yhdysvalloista muuallemaailmaan levinnyttalouden taantuma jarahoituskriisi ovatravistelleetmaailmantaloutta jokolmisen vuotta.Gary Humhreys pohtiioheisessa artikkelissaan,miten kriisin hoidossa ononnistuttu ja olisiko jotainpitänyt tehdä toisin.

Kuva: J.Robello/CCOO

11

den valtiovarainministerit tapasivat 23.huhtikuuta viime vuonna Washingtonis-sa, he puhuivat vielä talouskasvun vauh-dittamisesta, mutta 5. kesäkuuta G20-maiden valtiovarainministereiden jakeskuspankkien johtajien yhteistapaa-misessa Busanissa, Etelä-Koreassapuhuttiin vauhdittamisen sijaan rahoituk-sen ”vakauttamisesta”.

Noiden kahden päivämäärän välilläKreikka oli tullut lähelle tuhoisaa velka-kriisiä. Se, mitä tapahtui tai melkeintapahtui Kreikassa, muutti globaalinpoliittisen keskustelun äänenpainoja.

– Totuus on, että suvereenit valtiottarvitsevat lainaa velkakirjamarkkinoiltaja suvereenien velkakirjojen ostajat ha-luavat tietää maksetaanko ne takaisin,ILOn tutkija Ekkehard Ernst sanoo.

Hän muistuttaa, että maan luotto-kelpoisuus perustuu valtion vakavarai-suuteen, ja että julkisia menoja leik-kaamalla voidaan vähentää lainanotonkustannuksia. Tämä on se, mitä Krei-kan toivotaan nyt saavuttavan, jotta sevoi luottaa IMF:n ja EU:n tukeen.

Mutta mitä vaikutuksia tällaisellarahoituksellisella pidättyvyydellä onmaan talouteen ja yhteiskuntaan senyrittäessä toipua taantumasta?

– On olemassa todellinen vaara, ettärahoituksen vakauttamistoimet voivatheikentää jo käynnissä olevaa haurastataloudellista toipumista, Torres huo-mauttaa.

Hän muistuttaa, että kriisi on iske-nyt pahiten kehittyneisiin talouksiin. Esi-merkiksi Yhdysvalloissa ennätysmää-rä työntekijöitä on jäänyt vaille työtä, javielä kaksi vuotta Lehman Brothers -pan-kin konkurssin jälkeen tehtaat käyvät ali-teholla.

OECD:n arvioiden mukaan tuotanto-tavoitteisiin päästäneen aikaisintaanvuonna 2015. Ja valitettavasti juuri nemaat, jotka tarvitsisivat eniten kannus-teita taloutensa kohentamiseksi, joutu-vat lyömään jarruja saadakseen lainaapääomamarkkinoilta. Julkisen alan työn-tekijöiden vähentäminen tai hyvin-vointietuuksien leikkaukset painavatkuluttajien kysyntää alas, mikä puoles-taan vaikeuttaa yritystoimintaa, joka onjo muutenkin heikentynyt tiukan pank-kiluototuksen seurauksena, mutta näyt-tää hyvältä velkakirjavakuuksien näkö-kulmasta.

Kotimaisen kysynnän hiipuessamonet maat ovat kääntäneet huomion-sa vientiin keinona selviytyä taan-

tumasta. Yhdysvallat on tästä hyväesimerkki. Presidentti Obama nostiviennin kasvun edistämisen keskei-seksi teemaksi kansakunnan tilaa kä-sitelleessä puheessaan viime vuodentammikuussa luvaten kaksinkertais-taa Yhdysvaltain viennin seuraavan vii-den vuoden aikana. Ruotsi ja Suomitekivät samoin 1990-luvun alun taan-tuman aikana ja Korean tasavalta,Malesia ja Thaimaa seurasivat malliavuosikymmenen lopulla.

Maailma on kuitenkin muuttunutmelkoisesti sitten vuoden 1999 erityi-sesti mitä tulee kulutuskysyntään ke-hittyneissä maissa. Itse asiassa Yh-dysvallat on vienyt jo jonkin aikaatuotteita enemmän kehittyville mark-kinoille kuin kehittyneille markkinoil-le, ja jotta vientiä voitaisiin kiihdyttääentisestään, tarvitaan kotimaisen ky-synnän kasvua kasvavien markkinoi-den maissa varsinkin Kiinassa. Ulko-maisen vaihtovaluutan kurssit näytte-levät tässä tärkeää osa, mitä kuvas-taa myös käynnissä oleva keskuste-lu Kiinan ja Yhdysvaltain välillä jeninarvosta.

Kriisin opetuksetTorres pelkää, että kohdistamalla huo-mio kaupan tasapainoon hukataankriisin tarjoama tärkeämpi opetus.– Vientivetoiselle kasvulle pitäisi aja-tella vaihtoehtoja ja kohdistaa huomioentistä tärkeämpään kysymykseentuloeroista, hän sanoo.

Torres muistuttaa, että hyvinvoin-nin yhä suurempi epätasainen jakau-tuminen kehittyneissä talouksissa li-sää epävakautta globaalissa taloudes-sa ja oli merkittävänä osatekijänä vuo-den 2008 kriisiin. Esimerkiksi Yhdys-valloissa todelliset keskipalkat kas-voivat suunnilleen 0,3 prosentin vuo-sivauhtia vuosi-na 2000 – 2006verrattuna tuot-tavuuden kas-vuun, joka tuonaaikana oli vuo-sittain 3,6 pro-sentti. Samaanaikaan rikkaim-pien kymmenenprosentin tulotkaikista kotita-louksista kas-voivat.

P a l k k o j e n

ostoarvon heiketessä heikkeni myöskulutuskysyntä sekä kehittyvissä ettäkehittyneissä talouksissa. Mutta kos-ka luotonannon ehtoja samaan aikaanväljennettiin tietyissä kehittyneissätalouksissa erityisesti Irlannissa, Es-panjassa, Britanniassa ja Yhdysval-loissa kotitaloudet kykenivät hankki-maan kestokulutushyödykkeitä laina-rahan turvin, vaikka palkat olivatkinjäädytettyjä. Kotitalouksien lainanottoitse asiassa juuri kiihdytti kotimaistakysyntää Yhdysvalloissa kunnes velka-katto saavutettiin ja ihmiset alkoivat ollavaikeuksissa velanmaksun kanssa.Vastaava lainalaisuus toteutui myösmakrotalouden tasolla.

– Vientivetoisten laajentuvientalouksien kuten Kiinan luoma ylijää-mä alkoi rahoittaa muiden maidenvelkajohtoista kasvua, mutta lopultavelanottajien kyky rahoittaa velkojaanosoittautui epävakaaksi, Torres toteaa.

Palkat oikeudenmukaisiksiMikäli palkat olisivat vastanneet parem-min toteutuneita tuotantotavoitteita,kotitalouksien velanottoon olisi ollutvähemmän tarvetta. Tuotantoa vastaa-vat palkat eivät ole kuitenkaan olleetG20-maiden tai Maailman kauppa-järjestön esityslistoilla keskusteltaes-sa talouden toipumisesta ja elvytys-toimista.

Jotta näin tapahtuisi, työmarkkina-järjestöjen tulisi saada itsensä kuu-lluiksi. En niin, etteivätkö ne jo huutaisitäyttä kurkkua. Ateenan, Madridin jaPariisin kaduilla marssivat lakkoilijatovat olleet vaatimassa vakauttamisennimissä tehtävien hyvinvointipalvelujenalasajon lopettamista, mutta harva onvaatinut palkkatason nostamista tuot-tavuuden kasvun nimissä.

Jos ihmisille maksettaisiin oikeuden-

Jatkuu seuraavalla sivulla

Kuv

a: M

. C

roze

t/ILO

12

mukaista palkkaa, kokonaiskysyntälisääntyisi ja samalla poistuisi joitainglobaalia taloutta epävakauttavia teki-jöitä. Esimerkiksi Kiinassa vahvistet-tiin vuonna 2008 työllisyyssopimus-laki, joka paransi työntekijöiden oikeuk-sia ja vapautti patoutuneita paineitapalkkojen nostoon ja parempiin työ-oloihin talouskasvun tason saavuttami-seksi.

McKinsey Global Institute -tutkimus-laitos julkaisi äskettäin tutkimuksen,jonka mukaan Kiinan julkisten eläkkei-den ja sairausvakuutusjärjestelmän va-rovainen laajentaminen voisi nostaakulutuksen tasoa maassa 0,3 – 1.1prosentilla vuoteen 2025 mennessä.Tämä lisäisi kotimaista kysyntää javahvistaisi maan taloudellista kasvuaja tietenkin toisi uusia tilaisuuksia kii-nalaisille kauppakumppaneille.

Kaupan epätasapaino on kuitenkinvain yksi tämän päivän ongelmista.Länsi-Euroopan työikäisen väestönodotetaan tulevina vuosina vähenevänvuosittain 0,3 prosentilla. Japanissatyöväestön ennakoidaan vähenevän0,7 prosenttia vuodessa. Jopa Ameri-kassa, jossa on vankka väestönkas-vu, työikäisen väestön kasvun odote-taan hidastuvan noin kolmeen prosent-tiin vuodessa, mikä on vähemmän kuinkolmannen koko sodanjälkeisen ajankeskimääräisestä työväestön kasvus-ta.

Tällä suuntauksella näyttää kuiten-kin olevan kääntöpuolensa: on vähem-män työntekijöitä kilpailemassa työ-paikoista. Mutta toisaalta veronmak-sajien väheneminen lisää taakkaa ter-veys- ja sosiaalipalvelujen rahoittami-seen.

Varmasti jatkossakin tullaan paljonkäymään keskustelua siitä, pitäisikötalouden kasvua vauhdittaa vaikovakauttaa. Vasailis Xenakis Kreikanammattiliitosta painottaa kuitenkin,että poliittisen keskustelun täytyy si-sältää muitakin kysymyksiä kuin mitämainoslehtisissä esitellään.

– Tässä on kysymys siitä, että pää-tetään sellaisesta sosiaalisesta mal-lista, jonka alla me haluamme elää.Tästä poliittisen keskustelun pitäisialkaa, hän huomauttaa.

Gary Humhreys

Britannian teollisuutta edusta-van työnantajajärjestön EEF:n

vanhempi ekonomisti JeegarKakkad sanoo, että on ollut turhaut-tavaa seurata pankkien luototuksenhidasta käynnistymistä.

– Vaikka on ollut paljon puhettasiitä, että pankit lainaavat nytenemmän, me olemme nähneetvain hyvin vähän muutosta niin tar-jottujen luottojen määrissä kuinlaadussa sitten syksyn 2008, hänsanoo.

EEF on seurannut vuoden 2007viimeisestä neljänneksestä lähtienteollisuusyritysten luotonsaanninkehitystä neljännesvuosittain. Vii-meisessä katsauksessaan järjestöei nähnyt merkittäviä muutoksiateollisuuden luototuksessa.

Saman tilanteen edessä on monimuukin teollisuusmaa.

– Luotot alkoivat supistua ke-hittyneissä talouksissa vuoden2009 jälkipuoliskolta lähtien, eikätämä suunta ole vieläkään kään-tynyt, vaikka se alkoikin vuoden2010 alussa hieman hidastua, sa-noo ILOn ekonomisti EkkerhardErnst.

Ernstin mukaan kehittyvättaloudet eivät ole olleet vaikeuk-sissa samassa laajuudessa, kos-ka niiden pankeilla on ollut vä-hemmän kytköksiä yhdysvalta-laisiin pankkeihin, eivätkä ole si-ten olleet yhtä riippuvaisia niidenvetämistä rahamarkkinoista.Yksityisellä yritystoiminnalla ontärkeä rooli globaalin taloudentoipumisessa, siksi laina-hanojensulkeutuminen on iso ongelma.Jos yritykset eivät saa lainaa, nii-den on lykättävä investointeja ja

Uusia tuuliarahoitus-markkinoille

Rahoitusalaa tulisi uudistaa siten, että se hyödyntäisisekä yritysmaailmaa että yrityksessä työskenteleviätyöntekijöitä, esitetään ILOn tuoreessa työn maailmaakartoittavassa raportissa. Rahoitusinstituutioillesyydetystä massiivisesta tuesta huolimatta yritystenluotonsaanti yhä takertelee.

Kuva:EUROPA PARK

13

pitäydyttävä lisätyövoiman palkkaami-sesta, sanoo Stephan Alambritis Bri-tannian pienyrittäjien yhdistyksestä.

Pankkeja ei täysin syyllistettäväMutta ehkä pankkeja ei pidä yksistäänsyyllistää.

– Saatavilla oleva luototus riippuumyös tarjonnasta, sanoo talousneu-vonantaja Stephen Cecchetti, jokajohtaa kansainvälisen Bank forInternational Settelments:in (BIS) rahoi-tus ja talousosastoa. Hän huomauttaa,että kuluttajilla ja yrityksillä on taipu-musta kohdistaa huomionsa pikemmin-kin käteisluottoihin kuin varustautuaenemmän kriisin jälkihoitoon.

Cecchettin kanssa samaa mieltä onIMF:n talousasiantuntija Prakahs Kan-nan, joka äskettäin julkaisi tutkimuk-sen vuoden 1970 jälkeen sattuneistatalouskriiseistä 21 maassa. Hän havait-si, että rahoituskriisiä seuraavia taan-tumia leimasi luototuksen hitaampikasvu kuin niin sanotuissa ”normaaleis-sa” taantumissa, joissa kysynnällä olitaipumusta kasvaa nopeasti.

Pankit ovat myös yrittäneet saadarahoitustaan kuntoon korjaamalla krii-sin heikentämää tasettaan omatoimi-sesti tai valvontaviranomaisten pakot-tamina. Näin kävi muun muassa Yh-dysvalloissa, jossa kongressi hyväksyikesäkuussa viime vuonna niin kutsu-tun Dodd-Frank-lain tavoitteena tiuken-taa rahoitusalan valvontaa. Uusia pank-kien valvonnan tiukentamistoimia onäskettäin toteutettu myös Sveitsissä,jossa pankkialaa valvova Basel-komi-tea hyväksyi syyskuussa pankeilleuudet kassavaranto- ja pääomavaa-timukset. Basel III:n nimellä kulkevasäädös määrää, että pankkien velat jarasitteet ylittävän omaisuuden arvonosa täytyy vastata arvossa seitsemääprosenttia niiden riskipainotteisestaomaisuudesta, kun aiemmin niiden ar-voksi riitti kaksi prosenttia.

Toistaiseksi Basel III:een on suhtau-duttu maailmalla kriittisesti. Britanniankeskuspankin pääjohtaja Mervy Kingväittää, että Basel III ei ratkaise ongel-mia riskeistä, jotka kytkeytyvät muihinkysymyksiin kuten pankkien keski-näisten markkinoiden läpinäkyvyyteentai hallituksen takuihin pankeille, joitapidetään liian suurina kaatuakseen.Pankit ovat myös olleet huolissaan sii-tä, että Basel III jarruttaa lainanantoa.Maailman suurimpia kaupallisia jainvestointipankkeja edustava Kansain-

välinen rahoitusinstituutti raportoi äs-kettäin, että uudet säädökset voivatseuraavan viiden vuoden aikana supis-taa vuosittaista taloudellista kasvua0,5 prosentilla Amerikassa, 0,9 pro-sentilla euroalueella ja 0,4 prosentillaJapanissa.

Yrityksiä korjata järjestelmääYrityksiä korjata vuoden 2008 paljas-tamia rahoitusjärjestelmän virheitä onDodd-Frankin ja Basell III:n lisäksi ol-lut hämmästyttävän vähän. Esimerkik-si G20-maiden kokous kesäkuussa2010 Torontossa ei kyennyt sopimaanyhdestäkään pankeille asetettavastatiukennuksesta ja yrityksiä verottaapankkeja, jotta ne osaltaan osallistui-sivat kriisin jälkihoitoon, vastustettiin.Euroopan komissio on toistaiseksivain tehnyt luonnosehdotuksia pank-kien verottamiseksi niin, että näinkertyneitä varoja voitaisiin käyttää ra-hoittamaan vakauttamisvarantoja javahvistamaan rahoitusmarkkinoidentoimintojen valvontaa.

Samaan aikaan IMF on rajoittanutitseltään tiukempien säädösten laa-dinnan. Vastustus muutoksiin pysyyIMF:ssä vahvana.

– Jopa Euroopassa, jossa tavalli-sesti ollaan suosiollisempia sääte-lyyn, uudistukset on rajattu toisarvoi-siin kysymyksiin kuten boonuspalk-kioiden rajoittamisiin tai verottamisiinlainsäädäntöteitse. Isoissa kysymyk-sissä kuten tietyn tyyppisten rahoitus-instrumenttien yhteiskäytön kieltämi-set Euroopan tasolla eivät ole olleetmenestyksellisiä, Ekkeherd Ernst to-teaa.

Ernst pitää isona ongelmana sitä,että globaalin pankkijärjestelmänilmiselviin heikkouksiin ei ole yhteis-voimin puututtu.

– Säädellyn muutoksen täytyy ta-pahtua sekä kotimaisella että kan-sainvälisellä tasolla, jotta vältetäänpankkeja sitoutumasta välimiesmenet-telyyn, jossa ne höllempien säädös-ten vuoksi voisivat poimia rusinatpullasta, hän sanoo.

Markkinoiden keskinäinen kytköstarjoaa kuitenkin jonkinlaisen glo-baalin säätelyn viitekehyksen.

– Pieneltä asuntomarkkinoidenosa-alueelta alun perin käynnistyneenshokin, joka oli riittävä paljastamaankoko globaalin rahoitusjärjestelmänheikkoudet, pitäisi herättää pankit jakansalaiset tekemään jotain säänte-

lyn aikaansaamiseksi, Ernst toteaa. Hän arvioi, että ilman vakavia kan-

sainvälisen rahoitusjärjestelmän riski-en vähentämiseen kohdistuneita pon-nistuksia tulemme jatkossakin kärsi-mään samanlaisista kriiseistä.

Moraalista uhkapeliäSyytämällä pankkeihin rahaa ilman.että on toteutettu syvälle käyviä uudis-tuksia, on luotu moraalinen ongelma,jossa esimerkiksi hallitusten myöntä-mä pankkituki voi tarkoittaa sitä, ettäpankit voivat jatkaa riskinottoaan.

– Mitkään nyt esillä olleista ehdo-tuksista ei ole viisasten kivi, Ernst to-teaa. Hän arvioi, että rahoitustoimienverottaminen saattaisi viilentää hiemanmarkkinoita, kun näin saadut verotu-lot ohjattaisiin tulevia rahoituskriisejävastaan, mutta ne eivät puuttuisi on-gelmiin pintaa syvemmälle.

Nykyisen rahoitusjärjestelmän on-gelmat koskettavat koko pankkitoimin-nan syvintä tarkoitusta ja pankkienpaikkaa globaalissa taloudessa.

– Meidän on kysyttävä itseltämme,mitä varten pankin ovat. Puhumme sii-tä, että tämän päivän voitot muuttuvathuomispäivän investoinneiksi ja yli-huomisen työpaikoiksi, mutta todelli-suudessa suuri osuus pankkialan voi-toista pysyy järjestelmässä ja nuo voi-tot suurenevat ja suurenevat, RaymondTorres toteaa.

Ennen nykyistä kriisiä rahoitusalanosuus yritysten kokonaisvoitoista oli42 prosenttia, kun se 1980-luvun alku-puolella oli 25 prosenttia.

Pankit itsekin ovat tietoisia siitä,että niillä on edessään aika löytää omasielunsa, kuten Merbyn King äskettäinasian ilmaisi puhuessaan rahoitusalanedustajille Economist-lehden järjestä-mässä tilaisuudessa New Yorkissa.Britannian keskuspankin pääjohtajaarvioi, että kaikista eri tavoista järjes-tää pankkitoimintaa ”huonoin on se,mikä meillä on nyt”.

– Miten tahansa yhteisö päättääkinkorjata virheensä, periaatteena pitäisiolla, että se maksaa joka pilaa, eli ih-misten, jotka hyötyvät riskien otosta,tulisi myös kantaa vastuu seurauksis-ta, King totesi.

Gary Humphreys

14

Pienin muutoksin rakennusala vihreäksiILOn jokin aika sitten julkaiseman vihreän työn aloitteen ensimmäisinä kohteina on ollut rakennusala,joka on vastuussa 25 – 40 prosentista maailmanlaajuisesta energiankäytöstä ja 30 – 50 prosentistakasvihuonekaasupäästöistä. Etelä-Afrikassa Kapkaupungin suurimmassa asuinlähiössäKhyelisthanissa toteutettu Kyoto-hanke on vähentänyt tuntuvasti hökkelikylän hiilidioksidipäästöjä japienentänyt asukkaiden sähkölaskua peräti 40 prosentilla.

Khyelisthanissa toteutettava Kyoto-hanke (Kyoto Protocol’s Clean

Development Mechanism) tähtää alu-een rakennuskannan hiilipäästöjen vä-hentämiseen ja lähiön ilmanlaadunparantamiseen. Rakennusten kattojaon muun muassa eristetty ja alueelleon rakennettu aurinkoenergialla toimi-va kaukolämpöjärjestelmä. Sen ansi-osta asukkaiden sähkölaskut ovat pie-nentyneet 40 prosentilla.

Kyoto-hanke on luonut myös uusiatyöpaikkoja, erityisesti aurinkoener-gialla toimivat kaukolämpöjärjestelmänasentamissa. Paikalliset teknologia-yritykset uskovat kysynnän ja sitäkautta myös alueen työllisyyden kas-vavan Kyoto-hankkeen menestyksenansiosta.

– Hanke on vaikuttanut yhteisöönitsessään tavalla, jota ei ole aiemminnähty, kertoi rakennushankkeen johtajaZuko Ndamani paikalliselle WestCape News uutistoimistolle.

Kyoto-hanke on pieni osoitus siitä,mitä mahdollisuuksia niin sanottu ”vih-reä työ” voi tarjota rakennusalalle, ku-ten ILOn äskettäin julkaisemassa ra-portissa yksityiskohtaisemmin kuva-taan.

– Rakennusala on yksi talouden tär-keimmistä osa-alueista, mitä tuleeilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja onsiksi otollinen kohde parannusten ke-hittämiselle. Uudisrakentaminen ja ole-massaolevan rakennuskannan korjaus-rakentaminen antaa mahdollisuudenvähentää hiilidioksidipäästöjä ja ener-giankulutusta ja rohkaisee uusienammattialojen kehittymistä, mikä puo-lestaan lisää työllisyysmahdollisuuk-sia, sanoo ILOn alakohtaisista toimin-noista vastaavan osaston johtaja Eli-zabeth Tinoco.

ILOn arvioiden mukaan rakennusalatyöllistää maailmanlaajuisesti noin 111miljoonaa ihmistä ja vastaa noin 5 –15 maapallon bruttokansantuotteesta.Kolme neljännestä rakennusalan työn-tekijöistä työskentelee kehitysmaissa,

joissa ILOn mukaan voisi olla suuria-kin mahdollisuuksia kohdistaa huomioympäristön ongelmiin ja luoda uusiavihreitä työpaikkoja.

ILO julkaisi äskettäin raportin Greenjobs creation through sustainablerefurbishment in the developingcountries, jossa selvitetään mahdolli-suuksia luoda uusia työpaikkoja kehi-tysmaihin samalla kun parannetaanmaiden rakennuskantaa ympäristöys-tävällisemmäksi. ILOn mukaan yhtätärkeää kuin varmistaa, että uudisra-kentamisessa huomioidaan korkeatympäristönormit, on parantaa olemas-sa olevaa rakennuskantaa.

ILOn asiantuntija EdumundoEwena, joka on perehtynyt ympäristö-kysymyksiin erityisesti rakennusalal-la, arvioi, että rakennusala vastaa 25– 40 prosentista maapallon energia-kulutuksesta ja tuottaa 30 – 40 pro-senttia kasvihuonekaasupäästöistä.

– Rakentamisen ympäristövaiku-tukset liittyvät rakennustontin sekärakennusmateriaalien ja välineiden va-lintaan samoin kuin rakentamisessakäytettävien rakennustyyppien ja tuot-teiden valintaan. Rakentamisella onmerkittävä osuus ilmastomuutoksenvaikutusten lieventämisessä, hän sa-noo.

Kestävän talouden keulakuvaksiEdmundo Werna viittaa raportin vies-tiin, jonka mukaan ympäristöä sääs-tävällä uudis- ja korjausrakentamisellapystyttäisiin luomaan merkittävästiuusia vihreitä työpaikkoja kehitysmai-hin.

– Vihreistä työpaikoista on tullutkestävämmän talouden ja yhteiskun-nan keulakuva, joka säästää ympäris-töä nykyiselle ja tuleville sukupolvilleja on oikeudenmukaisempi ja kaikkiinkohdistuva, hän sanoo.

Uudet vihreät työpaikat ovat erityi-sen tärkeitä rakentamisessa, koskaala käyttää vähän ammattitaitoa omaa-via työntekijöitä ja nuoria vasta työ-markkinoille tulevia. Werna muistut-taa, että juuri siksi työpaikkojen laa-tuun täytyy kiinnittää huomioita.

Tilastojen mukaan teollisuusmais-sa rakennustyöläisillä on kolmestaneljään kertaa suurempi riski kuollatyötapaturmissa kuin muilla aloilla,kehitysmaissa riski on vielä moninker-taisempi. Brittiläinen kansalaisjärjes-tö Hazards (hazards.com) on havain-nut, että energiansäästöön ja kierrä-tykseen liittyvässä teollisuudessa ta-pahtuu runsaasti onnettomuuksia jatingitään asianmukaisista työturva- jatyöterveyssäädöksistä.

15

– Vihreät työpaikat eivät välttämättäole riskittömiä työpaikkoja. Monet niis-tä ovat vanhoja työpaikkoja uusissakuosissa. Jäteteollisuus muuttuikierrätysteollisuudeksi, mutta pysyimonin verroin kuolettavampana kuin teol-lisuus keskimäärin, Rody O’NeillHazardsista väittää.

Ei välttämättä laadukkaitatyöpaikkoja

Edmundo Werna pitää tärkeänä, ettävihreä työ on sopusoinnussa ILOn ih-misarvoisen työn agendan kanssa.

– Se että työpaikka on vihreä, ei vält-tämättä merkitse, että työolot olisivatparemmat kuin muualla, hän huomaut-taa.

Werna muistuttaa myös, että raken-nusalalle tyypilliset ongelmat kutenkausiluonteinen työ, heikot työolot jaheikko sosiaalinen vuoropuhelu voivatsiirtyä myös alan uusiin työpaikkoihin.

Parhaimmillaan alan muutosproses-si voi kuitenkin luoda työllistymismah-dollisuuksia uusille työntekijäryhmille,kuten naisille, joilla aiemmin on ollut vainrajallisesti mahdollisuuksia rakennus-alalla.

– Vihreiden työpaikkojen luomises-sa kohderyhmänä voisivat olla myösnuoret, joille koulutus vihreisiin työpaik-koihin voisi antaa erityistaitoja työmark-kinoille tullessaan. Samoin erityiskou-lutus maahanmuuttajatyöntekijöille voiantaa heille enemmän valtaa neuvotellaparempia työehtoja, Werna pohtii.

Optimismille on varmasti perusteita.Monet työnantajat ja hallitukset ovatolleet kiinnostuneita vihreästä rakenta-misesta ja esimerkiksi YK:n kehitysoh-jelma on omassa kestävän rakentami-sen ja ympäristönsuojelun ohjelmas-saan luonut arvokkaan kumppanuus-yhteistyön rakennusalan johtavien yri-tysten kuten Skanskan ja Lafargen sekäalan ammatillisten järjestöjen kanssa.

– Rakennettavan elinympäristön eritoimialoille on hyötyä siitä, että työ voi-daan toteuttaa integroidusti. Vihreä ra-kentaminen ei ole päämäärä sinänsä.Se on kestävän kaupunkiasumisen jayhteisöjen perusta, Werna sanoo.

Andrew Bibby

Työn maailma ja Suomi

Hallitus asetti 16. joulukuuta 2010 Suomen ILO-neuvottelukunnan toimi-kaudeksi 1.1.2011 – 31.12.2013. Neuvottelukunnan tehtävänä on avus-taa Kansainvälisen työjärjestön ILOn toimialaan kuuluvien asioiden kä-sittelyä työ- ja elinkeinoministeriössä.

Neuvottelukunnan puheenjohtaja on hallitusneuvos Raila Kangas-perko työ- ja elinkeinoministeriöstä ja varapuheenjohtaja Pertti Siikisosiaali- ja terveysministeriöstä.

Neuvottelukunnan muut jäsenet ovat:yksikön päällikkö Pirjo Suomela-Chowdhyry, ulkoministeriöhallitusneuvos Katriina Alaviuhkola, sosiaali- ja terveysministeriötyömarkkinalakimies Jussi Luomajärvi, Valtion työmarkkinalaitosjohtava työmarkkinalakimies Erkki Hintsanen, Kunnallinen työmarkkina-laitosasiantuntija Anu Sajavaara, Elinkeinoelämän keskusliitto, EKasiantuntija Simopekka Koivu, Elinkeinoelämän keskusliitto, EKasiantuntija Anna-Kaisa Auvinen, Elinkeinoelämän keskusliitto, EKjohtava asiantuntija Simo Karetie, Elinkeinoelämän keskusliitto, EKjohtaja Marjaana Valkonen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö,SAKkansainvälisten asioiden asiantuntija Katja Lehto-Komulainen, Suo-men Ammattiliittojen Keskusjärjestö, SAKkansainvälisten asioiden päällikkö Juri Aaltonen, Toimihenkilö-keskusjärjestö, STTKkansainvälisten asioiden asiamies Liisa Folkersma, AKAVA

Neuvottelukunnan sihteerit:Liisa Saastamoinen, työ- ja elinkeinoministeriöHelena Suvikko, työ- ja elinkeinoministeriö

Uusi ILO-neuvottelukunta aloittitoimintansa

ILOn työkonferenssin järjestyksessä 100. istunto pidetään 1.6.–17.6.2011Genevessä. Konferenssin esityslistalla on muun muassa kotitalous-työntekijöiden työoloja koskevan yleissopimuksen mahdollinen hyväksy-minen (toinen keskustelu) sekä yleiskeskustelut työsuojelusta ja sosiaa-liturvan kehittämisestä.

Kerran vuodessa kokoontuva Kansainvälinen työkonferenssi on ILOnkorkein päättävä elin, joka hyväksyy ILOn yleissopimukset ja muut työelä-mää koskevat normit ja vahvistaa ILOn talousarvion ja ohjelmat. KukinILOn jäsenvaltiosta voi lähettää konferenssiin valtuuskunnan, joka koos-tuu hallituksen, työnantajien ja työntekijäjärjestöjen edustajista ja heidänneuvonantajistaan.

Kansainvälisellä työkonferenssillasadas istunto kesällä

15

Marketta Ollikainen

16