2017 - kohtio-konferenssi · 2018-11-06 · interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 1 itk tuulettaa...

2017INTERAKTIIVINENTEKNIIKKA KOULUTUKSESSA Hämeenlinna, Aulanko, 5.–7.4.2017

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 1 ITK tuulettaa – Sata lasissa

ITK2017

ITK tuulettaa – Sata lasissa

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi

5.-7.4.2017 Kylpylähotelli Cumulus Resort Aulanko, Hämeenlinna

Hämeen kesäyliopiston julkaisuja, sarja B


ITK -konferenssin järjestää Hämeen kesäyliopisto yhteistyössä Tampereen yliopiston, Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston, Turun yliopiston, Tampereen teknillisen yliopis-ton, Hämeen ammattikorkeakoulun, Opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen, Suomen Akatemian, Taideyliopiston, Suomen Luokanopettajat ry:n, Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry:n, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n, Tekes:n, Omnian ja Otavan Opiston kanssa.a.

Suunnitteluryhmän jäsenetViteli Jarmo, puheenjohtajaArra OlaviHeino AarreHuovinen LiisaIlomäki LiisaJoutsenlahti JormaKangasniemi JouniKarjalainen SariKorhonen AriKoskinen KimmoKylämä MarjaLehtinen ErnoLehtonen HilmaLeinonen TeemuMultisilta Jari Murto Hanne

Mäenpää HeikkiOllikainen PekkaPiipari MarttiRongas Anne Saarinen JormaSalo HannaSetälä MikaSilander PasiSinko MattiSintonen SaraTertsunen TaunoTulivuori JukkaVahtivuori-Hänninen SannaVainio LeenaVaris TapioVesterinen Olli

Konferenssin rakenneKolmipäiväinen ITK2017-konferenssi rakentuu keskiviikon workshopeista sekä torstain ja perjantain varsinaisesta konferenssista. Torstain ja perjantain konferenssiohjelma koostuu keynote-luennoista, ITK-Areenaesityksistä, teemaseminaareista, foorumeista, Invited speaker –luennoista, Tulevaisuuden labrasta, Chat&foto-esityksistä ja postereista. ITK-näyttelyosastolla alan yritykset, tuotteiden ja palvelujen tarjoajat sekä konsultit ja kouluttajat esittäytyvät konferenssiyleisölle.

Tiivistelmät on koottu jätettyjen esitysehdotusten teksteistä ja niitä ei ole editoitu. Hämeen kesäyliopisto ei vastaa tekstien sisällöistä.

Tiivistelmäkirjasen koostaminenHanne Murto ja Hanna SaloTaittoSanna Säynäjäkangas

Kustantaja:Hämeen kesäyliopisto, Sibeliuksenkatu 25 B, 13100 Hämeenlinnapuh. 050 5502170www.hameenkesayliopisto.fi | www.itk.fi

PainopaikkaGrano Oy, HämeenlinnaHämeen kesäyliopiston julkaisuja, sarja B


SISÄLLYSLUETTELO

TERVETULOA ITK2017-KONFERENSSIIN! 5

WORKSHOPIT keskiviikko 5.4.2017 6

INVITED SPEAKER torstai ja perjantai 6.–7.4.2017 9

ITK-AREENAT torstai 6.4.2017 10

ITK-AREENAT perjantai 7.4.2017 12

FOORUMIESITYKSET torstai 6.4.2017 14

FOORUMIESITYKSET perjantai 7.4.2017 56

TEEMASEMINAARIT torstai ja perjantai 6–7.4.2017 78

TULEVAISUUDEN LABRA torstai ja perjantai 6.–7.4.2017 93

CHAT&FOTO JA POSTERIT torstai ja perjantai 6.–7.4.2017 94


TerveTuloa ITK-KonferenssIIn! Tilat ja digitaalisuus muuttavat opetusta ja oppimista!

Tilat tekevät ihmeitä. Jokainen meistä on kotonaan vaihtanut seinien väriä, kaatanut väliseiniä ja huomannut, miten uudet tilat inspiroivat ajatuksia, tuovat uusia ideoita ja antavat tyytyväi-syyden tunnetta. Näin tekevät myös oppimistilojen uudistukset.

Työ ja oppiminen olivat ennen sidoksissa siihen perusvoimaan, joka tarjosi energian ja sisäl-lön. Vesivoiman pyörittäessä koneita Tampereen kuusvooninkisessa oli selvää, että työväki oli koneen ympärillä. Sama jatkui koko teollisen vallankumouksen ajan – missä tehdas, koneet ja energia, siellä työväki. Samoin oli oppimisen alueella. Oppijat kerääntyivät opettajan ympärille niin antiikin Kreikassa kuin peruskoulun Suomessa. Siellä tietoa jaettiin, viisaimpia kuun-neltiin ja tarinoita kopioitiin taululta muistiin. Joskus tieto siirtyi taululta paperille käymättä kenenkään aivoissa itse kirjoitustapahtumaa pidempään.

Digiaika on muuttamassa tilan ja oppimisen sekä työnteon yhteyttä. Uudet oppimisen tilat mahdollistavat tiimiopettamisen ja oppimisen verkon kautta yhdessä muiden kanssa tai yksin. Helppoa tämä muutos ei ole. On siis tärkeää löytää vanhasta se hyvä, mikä kannattaa pitää mukana, ja toisaalta tunnistaa uudet mahdollisuudet ja tarttua niihin. Pitää uskaltaa kokeilla ja epäonnistuakin, koska siinä on menestyksen siemen.

Digitaalisuus ei ole itseisarvo vaan väline kehittää koulutusta ja tarjota lapsille ja nuorille tai-toja hyödyntää digitaalisuuden suomia mahdollisuuksia niin opiskelussa, työelämässä kuin va-paa-ajalla. Uudet koulujen tilat mahdollistavat uusia pedagogisia sovelluksia. Tartutaan niihin rohkeasti toisiamme tukien ja kannustaen. Uusi ei synny, se tehdään yhdessä ja kokeillen. Suomalainen koulu on rohkeasti etsimässä uutta, samoin kuin aikanaan peruskoulu-uudistuk-sessa. Silloinkin siihen uskoi vain osa, mutta se on osoittautunut menestykseksi. Nyt on aika luoda Digiajan peruskoulu 2.0. Eikä vain peruskoulu vaan myös toinen aste ja korkeakoulut. Tehdään yhdessä uudet oppimisen tilat varhaiskasvatuksesta korkeakouluun ja näytetään jäl-leen mallia maailmalle. Let’s make education great again!

Digitalisaatio koulutuksessa on jatkuvasti kehittyvä asia. ITK on foorumi, joka haluaa tukea opettajia ja muita opetuksen kehittäjiä ja tutkijoita löytämään entistä parempia keinoja oppijan oppimisprosessin tueksi ja siten auttaa opettajia vaativassa tehtävässään.

Olet lämpimästi tervetullut!

Jarmo ViteliITK-konferenssin johtaja vuodesta 1990


> WorKsHoPIT > KesKIvIIKKo 5.4.2017ITK-workshopit ovat pääasiassa yhteen teemaan keskittyviä joko puolen päivän tai koko päi-vän koulutustilaisuuksia. Koulutustilaisuudet ovat luonteeltaan toiminnallisia, eli osallistujat pääsevät jakamaan kokemuksiaan ja / tai tekemään itse asioita.

Badge Finland!Järjestäjä: Discendum Oy

Chromebook oppilaiden päätelaitteenaJärjestäjä: Cloudpoint Oy

Datapaja - data ja oppiminen haltuunJärjestäjä: Suomen eOppimiskeskus ry, Oppimisanalytiikan keskus / Turun yliopisto, OKM YVA osasto / digitiimi ja CICERO Learning Network SIG: Educational Data Mining and Learning Analytics in Digital Learning

Innokas FabLearnLabJärjestäjä: Innokas-verkosto

Innostavaa kieltenopetusta digitaalis-taktiilisen pedagogiikan keinoinJärjestäjä: Hämeen kesäyliopisto

Minecraft: Education Edition oppimisessaJärjestäjä: Edita Publishing Oy /Educode

Mistä on hyvät sisällöt tehty? – verkkokoulutuksen sisällöntuotanto suunnittelusta toteutukseenJärjestäjä: Mediamaisteri Oy

Miten arvioida digitaalisen oppimissovelluksen pedagogista lähestymistapaa ja laatua?Järjestäjä: Kokoa Agency

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 7 Workshopit

Miten luot fyysisen oppimisympäristön, joka tukee digitaalisia välineitä ja pedagogiaa? Ratkaisuworkshop Lekolar ja TilassaJärjestäjä: Tilassa Oy

Moderni oppimisen arviointi käytännössäJärjestäjä: SkillzzUp Oy

MOOC kuudessa tunnissa!Järjestäjä: Tampereen ammattikorkeakoulu

Office 365 -pilvipalvelu opetuksessa ja oppimisessaJärjestäjä: Microsoft Oy

Oppimisen kehittäminen analytiikan avullaJärjestäjä: Mediamaisteri Oy

Optima uudistuu!Järjestäjä: Discendum Oy

Rakenna oma oppimispeli (seppo.io)Järjestäjä: Lentävä Liitutaulu Oy

Tavoitteellista ja tehokasta oppimisen analytiikkaaJärjestäjä: Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

Toiminnallista ohjelmointia : Useless-boxJärjestäjä: Ylivieskan kaupunki / Jokirannan koulu

TutkijatapaaminenJärjestäjä: Tampereen yliopisto

Työn muutos haastaa – miten koulutus vastaa?Järjestäjä: TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry

Työpaja oppimisympäristön muutokseen –kuinka digitaalisuus ja uudet oppimismenetelmät vaikuttavat oppimisympäristöjen suunnitteluun?Järjestäjä: Martela Oyj


Uudet tilat mahdollistavat toimintakulttuurin muutoksenJärjestäjä: Hämeen kesäyliopisto

Vapaa-ajalta luokkahuoneeseen – pelit opetuskäytössäJärjestäjä: 5 More Minutes Oy Ltd.

ViLLE – Matematiikan, ohjelmoinnin tai äidinkielen sähköinen opintopolkuJärjestäjä: Oppimisanalytiikkakeskus / Turun yliopisto

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 9 Invited speaker

> InvITeD sPeaKer > TorsTaI ja PerjanTaI 6.–7.4.2017

6.4. INVITED SPEAKER

Digital fabrication in Education: Creating a Generation of Young Innovators Professor Paulo Blikstein, Stanford University

Ammatillisuuden manifesti Emeritusprofessori Tapio Varis, Tampereen yliopisto

Digitaaliset tuotteet – osana Puolustusvoimien opetusta ja koulutusta Majuri Tuomas Tihula, komentaja Petri Parviainen, Puolustusvoimat

7.4. INVITED SPEAKER

Aivotutkimuksen näkökulma silppu- ja syväoppimiseen Professori Minna Huotilainen Helsingin yliopisto

Digiajan peruskoulu – ensituloksia Opeka, Oppika ja Ropeka kyselyiden tuloksista Perusopetuksen erityisasiantuntija Leena Pöntynen, Kuntaliitto TVT-koordinaattori Jari Halonen, Ylöjärven kaupunki

Robotiikkaopinnot kuluvat kaikille – miksi ihmeessä? Sivistystoimenjohtaja Esa Santakallio, Riihimäen kaupunki luokanopettaja Reetta Viitanen, Harjunrinteen koulu 8A-luokan oppilaat Eemil Lähteenmäki ja Jeremiah Allred, Harjunrinteen koulu

Yksilöllisen oppimisen anatomia ja oppimisen tunnistaminen Opetuskulttuurin kehittäjä, eduhakkeri Pekka Peura, Eduhakkerit Oy


> areenaT > TorsTaI 6.4.2017Konferenssin avajaistilaisuusTutkimusjohtaja, konferenssin johtaja Jarmo Viteli, Tampereen yliopisto / TRIMProfessor Paulo Blikstein, Stanford UniversitySuomen digiosaavin opettaja 2017 Mari Orkola, Seminaarin koulu, HämeenlinnaSenior researcher Riina Vuorikari

Tu3 – Tunnettu, Tuntematon Tulevaisuus

Meille kerrotaan yhä useammin, että koulutuksessa luodaan osaamispohjaa työtehtäville, joita ei vielä ole. Tulevaisuuden osaaminen ei pohjaudu enää elinikäisiin palvelussuhteisiin ja alati syvenevään asiantuntijuuteen. Tämän päivän ekaluokkalainen siirtyy korkeakoulusta työelä-mään ensikertaa vuoden 2030 tietämillä. Areena etsii vastauksia siihen, kuinka tutkia vielä tapahtumatonta. Maan johtava(t) tulevaisuuden tutkijat haastavat opettajat tutkimaan tule-vaisuutta. Areenassa esitellään tutkivia työtapoja ja niiden avulla tunnistettuja heikkoja tule-vaisuuden signaaleja, joista jokaisen opetus- ja koulutustyössä tulisi olla tietoinen jo nyt. Tässä Areenassa kohtaavat sekä jalat ilmassa olevien hyperkehittäjien että jalat maassa olevien opetus-alan ammattilaisten ajattelu. Ajatukset sinkauttavan kipinöinnin vuoksi Areenaan pyydetään ottamaan mukaan turvalasit silmien suojaksi.

Keskustelijat:Adjunct professor Osmo Kuusi, Aalto yliopisto, Turun yliopisto ja Tulevaisuuden tutkimuksen seuravarhaiskasvatuksen asiantuntija, runoilija Ilkka Tahvanainen, suomenkielinen varhaiskasvatus, Espoon kaupunkikehittämispäällikkö, Jouni Kangasniemi, Opetus- ja kulttuuriministeriö

Kun tilat muuttavat pedagogiikkaa

Uusi koulurakennus on aina mahdollisuus myös toiminnalliseen uudistumiseen.

Voiko uusi rakennus saada uutta toimintakulttuuria aikaan? Miten kannattaa suunnitella, ke-nen kanssa ja mitä mahdollisuuksia on olemassa? Nyt avataan ajatuksia ja kokemuksia uuden koulun suunnittelun ja rakentamisen mahdollisuuksista ja sudenkuopista. Mukana sekä teki-jöitä että suunnittelijoita - rehtoreista, opettajiin - arkkitehdeistä digitekniikan taitajiin.

Juteinin koulu on uudisrakennus, jonka suunnittelu on aloitettu puhtaalta pöydältä. Tilat on suunniteltu tukemaan erilaisia oppimiskokemuksia – yhteisöllistä työskentelyä, pienryhmiä ja

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 11 Areenat

yksilötyöskentelyä. Myös tilojen kalusteet ja muut materiaalit ovat suunniteltu erityisesti oppi-mista tukemaan, äänieristeitä myöten.

Tule kuulemaan miten rakentaa kokonaan uusi koulu tai remontoida vanha uudeksi ja samalla luoda uutta toimintakulttuuria.

Keskustelijat: rehtori Minna Kallio rehtori Marko Kuuskorpi tutkimusjohtaja Jarmo Viteli, Tampereen yliopisto / TRIMlisäksi opettajia sekä tilojen että kalusteiden ja digiarkkitehtuurin suunnittelun ammattilaisia.

Tuulta opettajankoulutuksen purjeisiin – luodaan yhdessä parasta osaamista maailmaan!

Millaista uutta luovaa osaamista opettajat kaipaavat? Miten opettajien uranaikaisen osaamisen kehittämistä vahvistetaan? Suomalainen opettajankoulutus halutaan säilyttää vetovoimaisena ja kansainvälisesti arvostettuna myös tulevaisuudessa. Miten vältämme kehittämisen karikot ja opimme uutta yhteisönä? Paneelikeskustelussa mukana opettajankoulutuksen ajankohtaisia asiantuntijoita, ystäviä ja kehittäjiä.

Projektipäällikkö Sanna Vahtivuori-Hänninen, Opetus- ja kulttuuriministeriö

Teknologian seuraava aalto

Areenaesityksen tavoitteena on pohtia sitä, mitä uutta teknologian on tuomassa koulutuk-seen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Mobiilioppiminen, pelillisyys ja pilvi ovat jo tätä päivää. Mitä mahtaa olla tulossa? Korvaako tekoäly opettajan, vai perustuuko tulevaisuuden ylioppilastodistus oppimisanalytiikan arviointiin? Onko tulevaisuuden koulu kenties olemassa vain virtuaalitodellisuudessa? Areenakeskustelu kaivaa esiin teknologian heikot signaalit ja luo tulevaisuudenkuvaa, joka haastaa ajattelemaan uudella tavalla.

Keskustelijat:Jari Multisilta, Tampereen teknillinen yliopistoErkki Sutinen, Turun yliopistoRiikka Hackselius-Fonsen, Punda


> areenaT > PerjanTaI 7.4.2017 Tutoropettajat kouluihin ja opetuksen digitalisaatio etenee?

Vertaistuella on kouluissa suuri vaikutus digitaalisuuden tarkoituksenmukaiseen hyödyntämi-seen. Mitä tällä rintamalla on jo tehty ja mitä tarvitaan lisää? Keskustelemassa tutoropettajia, Uusi peruskoulu -ohjelman toimijoita ja vertaistoiminnan aktiiveja. Keskustelua vetää perus-koulun uudistamisen kärkihankkeessa työskennellyt Olli Vesterinen.

Keskustelijat: Kokeilu-, kehittämis- ja innovaatiokeskuksen päällikkö Anneli Rautiainen, Opetushallitusprojektikoordinaattori Jarno Bruun, Kuopiotutoropettaja Mari Orkola, Hämeenlinnayhteisövalmentaja Jesse Soininen

Opetussuunnitelmaan perusteet 2014, uudistuiko mikään?

Areenalla pohditaan kriittisesti, mitä uudet opetussuunnitelman perusteet (perusopetus ja lu-kio) toivat tullessaan, erityisesti tietoja viestintäteknologian näkökulmasta. Mikä koulujen ja oppilaitosten arjessa muuttui jos muuttui? Miten voisimme kehittyä vielä paremmiksi tietoja viestintäteknologian käyttäjiksi opetuksessa ja oppimisessa?

Keskustelijat: teknisen työn opettaja Jesse Jarva, Vuosaaren peruskoulutoiminnanjohtaja Ulla Siimes, Suomen vanhempainliittojohtaja Peppi Taalas, Jyväskylän yliopiston kielikeskusopetusneuvos Jukka Tulivuori, Opetushallitus

AR-VR 2020 – Lisättyä todellisuutta ja virtuaalimaailmoja osana elämäämme

Crossmediatuottaja Heikki Mäenpää ohjaus- & tuotantoryhmineen kokoaa laaja-alaisen li-sättyä (augmented reality) & virtuaalitodellisuutta ( virtual reality) sekä niiden tekniikkaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta käsittelevän ajankohtaiskatsauksen esimerkkeineen.

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 13 Areenat

Keskustelijoina mm.:Heikki Mäenpää, Harjula Production LtdPääkommentaattori fil tri Klaus OeschPetri Lounaskorpi, Konneveden koulutoimi Ilmari Huttu-Hiltunen, Rakka Creative OyPauliina Mäkelä, Kinda Oy#FinEduVr asiantuntijaryhmäToni Pippola, TAMK Janne Lähdekorpi, Exerium Oy Juho Knaapi, L2P Learn to Play

KONFERENSSIN PÄÄTÖSLUENTO

Murrosaika, addiktoiva oppiminen ja haasteiden tunnistaminenTulevaisuustutkija Ilkka Halava, Prime Frontier Oy / Future Works Oy


> fooruMIesITYKseT > TorsTaI 6.4.2017#storyKokkola - kokonaisuuksien suunnittelun ja jakamisen designSirkku Lähdesmäki, Kokkolan yliopistokeskus ChydeniusEsitykseen liittyvä linkki: https://youtu.be/GdvA_hef3ns

Oppimiskokonaisuuksien luovaa designia. Parhaiden käytänteiden ja oppimiskokonaisuuksien suunnitelmien jakamista. Avoimuutta opettajuuden, suunnittelun, toteutuksen kuvaamiseen ja jakamiseen. Lapsilähtöisyyteen, kulttuuri- ja kerrontaperinteen korostamiseen sekä eri yh-teistyökumppaneiden, kuten teatterin kanssa tehtävään oppimista edistävän yhteistyöhön kan-nustava ja opastava malli. Siitä on kyse #storykokkola-designissa.

Kotiseudun kätköihin kääriytyy monta merkillistä tarinaa, mielikuvituksellista muistoa ja aja-tonta tapahtumaa. Miten houkutella lapsi tutkimaan, tutustumaan ja oppimaan tapahtumista, tiloista, paikoista ja menneisyyden muistoista innostuneesti ja muotoilemaan tarinoista oma kertomus, video, elokuva tai teos?

Entä opettajien parhaat käytänteet? Miten avata ovet avoimelle parhaiden käytänteiden, suun-nitelmien ja oivallusten jakamiselle? #storykokkola haastaa opettajat ja opettajaksi opiskelevat autenttisten, elämyksellisten, digitaalisuutta hyödyntävien ja oppilaslähtöisten kokonaisuuk-sien toteuttamiseen ja suunnitelmien jakamiseen.

#storykokkola on oppimiskokonaisuuden design, toteuttamismalli. Opettajille annetaan val-mis design, jonka avulla he voivat oppilaiden kanssa tehdä kotiseutunsa tarinoista, kerrontape-rinteestä, vanhoista tai uusistakin uutisista ja legendoista oppimiskokonaisuuksia. Näin heitä rohkaistaan tuomaan kotiseutunsa legendoja lasten tarinoimana ja uudelleen kertomana tai kuvaamana kaikkien tutustuttavaksi.

#storykokkola designin ensimmäiset kokonaisuudet on toteutettu syyskuussa 2016. Oppimiskokonaisuuden suunnitelmat jaetaan ThingLink-linkkeinä. Sivustolla on opettajille opasvideo ThingLink-alustan käyttöön.

Mitä muuta? Kotisivuilla on blogi, jossa on kuvattu ensimmäisten #storykokkola –kokonai-suuksien oppimistilanteita ja toimintaa. Sieltä löytyy suunnitelmia-sivu, jossa jaetaan oppimis-kokonaisuuksien suunnitelmia kaikkien hyödynnettäväksi.

Mediakasvatusta! Mediakasvatuksen opetuskäytänteiden jakamiseksi #storykokkola-sivuilla on myös mediakasvatukseen suunnitelmia avoimesti kaikkien opettajien hyödynnettäväksi. Sivuston tarkoitus on sekä haastaa autenttisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamiseen, että jakaa suunnitelmia ja kokemuksia tällaisten kokonaisuuksien toteuttamisesta.

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 15 Foorumiesitykset

#storykokkola on sekä design opetuksen suunnitteluun, mutta myös avoimuuden aikaan suun-taava malli. Opettajien ”best practices” on tärkeää saada yhteiseen käyttöön ja kehittää alustoja, joilla opettajien huikeita suunnitelmia jaetaan. Openoppaista open idiksiin. Päiväkirjoista digi-taalisiin suunnitelmiin. Yksityisyydestä avoimuuteen.

1/25 < 25x1 – oppilaat opettajinaJukka Haveri, Tampereen kaupunkiEsitykseen liittyvä linkki: http://koulut.tampere.fi/media/mediakoulu.html

Esitys käsittelee oppilaan roolia ja osallisuutta oppimisessa. Osallisuus on yhä keskeisempi ele-mentti kouluissa.

Mediakoulun pajoissa on kolmen vuoden ajan kokeiltu työmenetelmää, jossa oppilaat toimivat opettajina. Työmenetelmä pohjautuu viiteen kahden tunnin kokonaisuuteen, jossa oppilaan rooli kasvaa työskentelyn edetessä.

Oppilaat tuottavat pienryhmissä oman oppimateriaalin OPS:n pohjalta rajatusta aihees-ta. Materiaalin tuottamisessa hyödynnetään mediaa ja mediavälineitä monipuolisesti. Materiaalin lisäksi oppilaat suunnittelevat omat 15 minuutin kestoisen ”oppitunnin”, joissa omalla oppimateriaalilla on keskeinen rooli. 15 minuutin ”tuntiin” liittyy myös tehtäviä, joi-den arvioinnin oppilaat ovat suunnitelleet. Useimmiten ryhmiä on ollut viisi tai kuusi, joten kokoavat tunnit kestävät noin kaksi tuntia.

Omaa tuntia ja tehtäviä varten oppilaat ovat saaneet mahdollisuuden luoda oppimistiloja myös ilman luokan tilarajoitteita. POP UP- luokkien synnyssä on auttanut syksyllä käyttöön otettu mediasalkkumalli, jolla medialuokka voidaan pystyttää ilman virransaannin rajoitteita. Tekniikka on myös langaton. Mahdollisuus oppimistilojen muotoiluun ja joustavuuteen on saanut oppilaat innostumaan hybridimateriaaleista, paikkatietojen hyödyntämisestä sekä fyysi-sen web:n mahdollisuuksista.

Siirtämällä painopiste opetuksessa oppimiseen, opettajasta oppilaaseen, valmiista rakentami-seen ja luokan edestä luokkaan, on oppiminen muuttunut omakohtaisemmaksi sekä oppilai-den että opettajien motivaatio kasvanut. Työmenetelmän olennainen anti on oppilaiden op-pimistaitojen kehittymisessä. Juuri omakohtaisuus ja kestävä osaaminen tekee menetelmästä toimivan ja tärkeän.

Esityksessä on esimerkkejä työskentelystä sekä käytetyistä ratkaisuista niin tilojen kuin teknii-kankin suhteen. Mukana on myös vuoden 2017 mediasalkkumalli, joka mahdollistaa medi-aluokan rakentamisen muuntuviin tiloihin noin 15 minuutissa. Esityksessä kokeillaan oppi-laiden kehittämiä työmenetelmiä, jotka mahdollisuuksien mukaan olisivat myös oppilaiden esittelemiä.


Digitaalisen sisällöntuotannon arviointi lukiossaSari Halavaara, Juha-Pekka Lehtonen, Olarin lukio, Espoo

Lukion opetussuunnitelma (LOPS 2016) korostaa opiskelijan sekä ajattelua että sosiaalisia tai-toja. Keskiössä ovat uuden vuosituhannen taidot (21st century skills), jotka linkittyvät vah-vasti työelämän taitoihin. Opetuksen digitalisoituminen avaa mahdollisuuksia näiden taitojen harjoittamiseen sekä arviointiin. Perinteinen summatiivinen koe ei riitä, kun arvioidaan opis-kelijan tiedon tuottamista ja yhteisöllistä työskentelyä.

Kokeilu koeviikottomasta jaksosta lukiossamme teki mahdolliseksi arvioinnin uudistamisen. Historiassa ja yhteiskuntaopissa tavoite oli saada opiskelijat toimimaan taitavina ja luovina sisällöntuottajina digitaalisissa ympäristöissä sekä lisätä yhteisöllistä oppimista. Lukion kaikilla opiskelijoilla on käytössään henkilökohtaiset päätelaitteet, joita käytetään monipuolisesti oppi-misessa. ”Digitaalinen kansalainen” -kurssilla opiskelijat oppivat hyödyntämään tieto-ja viestin-tätekniikkaa joustavasti, eikä aineenopettajan tarvitse käyttää aikaa tvt-taitojen opettamiseen.

Luopuminen koeviikosta toi lisää oppitunteja, jolloin saatiin aikaa tutkivalle oppimiselle. Oppitunneilla opiskelijat haastettiin tuottamaan tietoa luovasti. Digitaalisilla työkaluilla muo-kattiin yhteistä tuotosta samanaikaisesti. Tämä mahdollistaisi myös paikasta riippumattoman työskentelyn, mutta tärkeä sosiaalinen aspekti olisi jäänyt käyttämättä. Oppitunnilla opettaja pääsi antamaan ryhmille tukea kriittisissä ongelmanratkaisun vaiheissa. Hän saattoi myös arvi-oida ja tukea työprosessin aikaista yksittäisen opiskelijan yhteistyötaitojen kehittymistä.

Arvioitaessa opiskelijaa sisällöntuottajana huomioidaan myös opiskelijan kognitiivinen kehittyminen. Antamamme tehtävät mittasivat tiedon valintaa, arviointia ja analysoin-tia. Numeroarviointi ei riitä, vaan arvioinnin on oltava sanallista. Myös opettajan nopea palaute on tärkeää, jotta opiskelijat voivat oppia työskentelystään. Kehitimme formatiivisiin testeihin sekä tietoja taitotavoitteiden arviointiin työkaluja merkityksellisen palautteen an-tamiseen. Tässä käytimme apuna CPS -työskentelyyn (Collaborative Problem Solving) kehi-tettyjä arviointimalleja. (https://sodas.ugdome.lt/bylos/GENERAL/02d1225f-81a3-4507-805f-0e0bae2355a2.pdf )

Sovelsimme myös käänteistä opetusta (Flipped classroom) niin, että opiskelijat tulivat luokkaan tietoisina käsiteltävistä asioista ja arvioitavat työt tehtiin pääasiassa oppitunneilla. Tällainen jär-jestely helpotti niin opettajan kuin opiskelijan työmäärää. Osa arvioinnista tehtiin vertais- ja itsearvioinnin avulla. Jatkossa tavoitteiden asettelua on täsmennettävä opettajan ja opiskeli-joiden työmäärän pitämiseksi kohtuullisena. Koeviikottomuus edellyttää eri oppiaineilta yh-teistyötä, jolloin taitojen kehittymistä voidaan seurata ja tukea useamman opettajan toimesta. Lukion teemaopinnoissa tämä tulee korostumaan ja uuden vuosituhannen taitoja voidaan ar-vioida systemaattisemmin.


Digitaalisuus osana kielten opetuksen pedagogiikkaaHeini Syyrilä, Parolan yhteiskoulu ja lukio

Digitaalisuus on nostettu uusien ops:ien myötä keskeiseen rooliin koulumaailmassa. Digitaalisuus OPS:in tarkoittamana käsitteenä ei ole vain digitaaliseen muotoon muunnet-tu entinen oppikirja, vaan digitaalisuus tarkoittaa hyvin laajaa keinojen valikoimaa, joita voi käyttää oman opetuksen ja oppimisen osana. Suuri joukko opettajia onkin viime aikoina osal-listunut koulun opettajakunnalle järjestettyihin yhteisiin tai vaikkapa ainejärjestön tarjoamiin koulutuksiin, joissa on perehdytetty digitaalisuuden tekniseen puoleen, mm. sähköisen oppi-misalustan käyttöön, erilaisiin sovelluksiin ja appseihin. Kuitenkin useasti kuulee koulutuksesta palaavan kollegan kertovan, kuinka koulutuksessa oli esitelty kaikenlaisia hienoja sovelluksia, mutta kollega huokaisee tuskastuneena: ”Miten minä saan ne luontevasti omaan opetukseeni mukaan, kun en oikein osaa edes käyttää ja mitä hyötyä niistä lopulta on? Eikö materiaalit pidä olla valmiina kirjantekijöiltä?” Opettajat siis kaipaavat vielä omaan oppiaineeseensa hyviä tes-tattuja käytänteitä, esimerkkejä siitä, miten digitaalisuus tuodaan mielekkäästi mukaan osaksi opetusta, osaksi arkea tunneilla ja vielä niin ettei se jää irralliseksi ”viihdeosioksi”.

Olen itse käyttänyt TVT:tä aktiivisesti opetuksessa jo viiden vuoden ajan ja oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta ymmärtämään, miten digitaalisuutta voi hyödyntää kielten opetuksessa ja oppimisessa. Esityksessäni käyn läpi kielten opetuksen näkökulmasta sitä, miten digitaalisuus sulautuu luontevaksi osaksi pedagogisesti mietittyä oppimiskokonaisuutta, miten se palvelee erilaisia oppijoita ja miten se mahdollistaa toisaalta yksilöllistä oppimispolkua ja eriyttämistä ja toisaalta yhteisöllistä oppimista. Lisäksi otan esiin näkökulmia arviointiin liittyen.

Esittelen konkreettisia, omassa opetuksessani toteuttamiani laajempia oppimiskokonaisuuksia sekä malliesimerkkejä yksittäisistä oppimistehtävistä, jotka ovat pedagogisesti toimivia keinoja esim. eriyttämiseen niin alas kuin ylöspäinkin. Kaikkeen oppimiseen kuuluvat niin onnistu-miset kuin epäonnistumisetkin. Esityksessä olevat esimerkit ovat ennen kaikkea onnistuneita, odotetulla tavalla toteutuneita oppimiskokonaisuuksia ja -tehtäviä, mutta nostan esiin myös niitä erilaisia mutkia ja ongelmia, joita on tullut vastaan matkalla ja miten olen niistä selvin-nyt. Tämä esitys tarjoaa siis kaivattua konkretiaa kielten opettajalle, uusia hyviä käytänteitä ja ideoita niillekin, jotka ovat jo käyttäneet opetuksessaan TVT:tä.

Digitalisaatio koulun arjessa - arviointityökaluja ja tutkimustietoaErika Tanhua-Piiroinen, Tampereen yliopistoEsitykseen liittyvä linkki: http://opeka.fi/

Koulujen digitalisaatio on puhututtanut viime aikoina niin opettajia, kuntien päättäjiä kuin oppilaiden kotijoukkoja. Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma luo reunaehdot digitaitojen opettamiselle, mutta miten koulut ovat käytännössä varustautuneet ja miltä opettajien digi-osaaminen näyttää keväällä 2017?

Keväällä 2016 tehtiin valtakunnallisen päätöksenteon tueksi selvitys, jossa opettajien itsearvi-ointityökalulla (opeka.fi) kartoitettiin opettajien digivalmiuksia ja digitaalisten oppimateriaali-


en käyttöä eri puolilla Suomea. Selvitys saa jatkoa vuosina 2017 ja 2018. Vuodesta 2013 eteen-päin Opekalla on ollut vuosittain n. 5000 – 6000 käyttäjää, marraskuuhun 2016 mennessä sitä on käyttänyt 209 kuntaa ja 1912 koulua. Jotta Opeka pysyy hyvin koulujen digitalisaatiokehi-tyksen vauhdissa, tehdään kyselylle hieman isompi kasvojenkohotus vuoden 2017 alussa. Myös rehtoreille toteutetaan oma kysely, Ropeka, jonka avulla kartoitetaan digitalisaation johtamisen edellytyksiä.

Opekan uudistuksessa kyselyn rakennetta muutetaan, jotta kyselyn osat ja raportit vastaavat entistä selkeämmin toisiaan. Kysely jakautuu 4 osaan: Toimintakulttuuri, Pedagoginen toimin-ta, Digitaalinen toimintaympäristö ja Osaaminen. Kysymykset käydään läpi tarkalla seulalla ja poistetaan osa vanhoista, osaa muokataan paremmiksi ja uusia kysymyksiä lisätään mm. uuden opetussuunnitelman sisältöä vastaavasti.

Rehtorien Opekan eli Ropekan tavoitteina on osaltaan tukea koulujen digitaalista kehitys-työtä, luoda perustaa opetusalan ajantasaisen tutkimustiedon systemaattiselle ja laaja-alaiselle hyödyntämiselle päätöksenteossa ja tarjota pysyviä arviointityökaluja digitalisoitumisen ja op-pilaitosorganisaatioiden kehityksen seurantaan myös johtamisen näkökulmasta. Ropeka koos-tuu neljästä teemasta, joiden työniminä ovat: Strategia, Sitoutuneisuus muutokseen, Uuden toimintakulttuurin luominen ja Osaamisen kehittäminen oppilaitoksissa. Kunkin teeman aihepiiriin liittyy yksi niin sanottu rubriikkikysymys ja muutama väittämä Opekan tyyliin - 5-portaisella likert-asteikolla - vastattavaksi. Rubriikkikysymysten sanallisten kuvausten avulla rehtorit asemoivat koulunsa tilanteen eri teemojen näkökulmista ja väittämät puolestaan tukevat näitä arviointeja.

Ensimmäiset vastaukset Opekan uusilla kysymyksillä sekä Ropekalla kootaan alkuvuonna 2017. Esittelemme foorumilla sekä Ropekan että uudistetun Opeka-kyselyn sisältöä ja raportteja. Kerromme myös alustavia tuloksia koulujen digitilanteesta alkuvuoden aineiston perusteella.

Ekapelin uudet tuuletJuha-Matti Latvala, Marika Peltonen, Niilo Mäki InstituuttiEsitykseen liittyvä linkki: http://www.lukimat.fi

Tutkimusperustainen Ekapeli-oppimispeli on ollut lukemisen perustaidoissa harjoitusta tarvit-sevien käytössä vuodesta 2007 lähtien. Peliä on kehitetty viime vuosina erityisesti tablettiym-päristössä käytettäväksi. Tähän mennessä pelistä on tehty kaksi ilmaista tabletti- ja mobiililait-teilla käytettävää versiota: Ekapeli-Alku ja Ekapeli-Maahanmuuttaja.

Esityksessämme esittelemme Ekapeli-Alku ja Ekapeli-Maahanmuuttaja -pelejä sekä keskitym-me erityisesti niihin kehitettyyn palautejärjestelmään eli oppimisen edistymisen seurannan keinoihin.


Ekapelin tablet- ja mobiiliversiot

Uusi unity-pelimoottori mahdollistaa Ekapelin uusien versioiden pelaamisen myös tableteilla ja älypuhelimilla. Uusissa peliversioissa harjoituskenttiä uudistettiin ja pelin grafiikka sekä toi-minnalli-suus parantuivat. Lisäksi peliin saatiin enemmän animaatiota. Palautejärjestelmä ja pe-liin kirjautumismahdollisuus ovat käytössä ja mahdollistavat palautejärjestelmän käyttämisen. Ekapeli-Alku

Esi- ja alkuopetukseen tarkoitettu Ekapeli-Alku on oppimispeli lukemisen perustaitojen har-joitteluun. Peli toimii tietokoneella ja mobiililaitteilla.

Ekapeli-Maahanmuuttaja

Ekapeli-Maahanmuuttaja -peli julkaistiin tietokoneille muutama vuosi sitten. Suomen Kulttuurirahaston tuella pelistä laadittiin vuonna 2016 tablettitoteutus. Tablettitoteutuksen tavoitteena on entistä paremmin vastata nopeasti kasvavan maahanmuuttajaryhmän suomen kielen perusteiden harjoittelun tarpeisiin.

Pelin sisällöt on laadittu siitä lähtökohdasta, että ne harjoittavat erityisesti niitä suomen kielen sisältöjä, jotka ovat haasteellisia ja vaikeita eri kieliä äidinkielenään puhuville. Kielisisältöjä on laadittu tällä hetkellä äidinkieleltään venäjää, englantia, arabiaa, kurdia, kiinaa, somalin kieltä tai viroa puhuville lapsille.

Ekapelin mobiiliversioiden palautejärjestelmä

Ekapelin palautejärjestelmän kautta opettajilla ja vanhemmilla on mahdollisuus seurata lapsen oppimisen edistymistä sekä puuttua entistä nopeammin mahdollisiin ongelmakohtiin lukemi-sen perustaitojen oppimisessa.

Ekapelin eräs tärkeimmistä ominaisuuksista on ollut se, että harjoittelusta kertyvää tietoa on hyödynnetty pelin mukautumisessa pelaajan edistymiseen (adaptaatio), pelaamisen ohjaajil-le annettavassa palautteessa sekä tutkimuksessa. Aiemmissa tietokoneilla käytettävissä Java-pohjaisissa peleissä pelaamistieto on tallennettu palvelimelle, mutta uusissa tableteilla käytettä-vissä peliversioissa tätä mahdollisuutta ei ole aiemmin ollut.

Opettajilla ja vanhemmilla on nyt toteutetun palautejärjestelmän myötä hyvät mahdollisuu-det seurata lasten oppimisen edistymistä ja puuttua mahdollisiin ongelmakohtiin nykyistä no-peammin. Palautejärjestelmä hyödyttää kaikkia pelin käyttäjiä, mutta erityisesti siitä on hyötyä oppimisvaikeuksien tai muiden syiden (kuten suomi toisena kielenä) vuoksi oppimisessaan tukea tarvitseville. Palautejärjestelmän osana mahdollistettiin myös tiedon kerääminen tablet-tiversioista tutkimustarkoituksiin.


Flipped Classroom pedagogiikka kemian opetuksessa – tapaustutkimusAri Myllyviita, Helsingin yliopiston Viikin normaalikouluEsitykseen liittyvä linkki: http://www.myllyviita.fi/kemia

Flipped classroom -pedagogiikka (FCP) määrittää vaihtoehtoisen tavan opettaa ja oppia, jos vertaamme sitä perinteiseen opetukseen. Flipped classroom -pedagogiikassa opiskelijat opiske-levat uuden asian luokan ulkopuolella, useimmiten katsomalla videoita ja/tai lukemalla teks-tejä uudesta teemasta. Lähiopetuksessa, normaalilla oppitunnilla, aika käytetään korkeamman tason ongelmien, kuten esimerkiksi aiemmin kotitehtäviksi kutsuttujen ongelmien, parissa. Järjestely mahdollistaa sen, että oppitunnilla keskistytään vaikeampiin kysymyksiin ja mah-dollistetaan yksilökohtainen tuki, mikä perinteisesti ei kotitehtäviä tehtäessä olisi mahdollista.

Kemian opetuksessa FCP ei ole tavanomainen ratkaisu ja vielä vähemmän tutkittu ja raportoi-tu. Luokkahuoneaktiviteetit kemiassa ovat erilaisia, jos niitä verrataan matematiikkaan, jossa FCP on laajemmin ollut käytössä ja myös raportoitu. Ongelmanratkaisu, keskustelut, väitte-lyt ovat samanlaisia, mutta kokeelliseen työskentelyyn avautuu merkittävästi enemmän aikaa, kuin perinteisesti toteutetussa opetuksessa. Kokeellisuuden lisääminen mahdollistaa enemmän analysointia ja ilmiöiden mallintamista ryhmissä.

Tutkimus on tapaustutkimus ja se sisältää analyysiä luokkatilajärjestelyistä, opiskelijoiden pa-lautteita (kysely), testituloksia (joilla arviointi työskentelyä kotona ja luokkatilassa), ja opetta-jan omaa reflektiota (opettajan oma blogi). Tuloksissa esitellään opiskelijoiden erilaisia käsityk-siä lisääntyneeseen autonomiaan. Myös opiskelijoiden mahdollisuuksia saada riittävästi tukea oppituntien aikana selvitettiin.

FCP:lla yritetään lisätä opiskelijoiden autonomisuutta luokkahuoneen ulkopuolella ja yh-teistoiminnallista oppimista oppituntien aikana. FCP:ssä opettaja jättää suoran kontrollin oppimisesta opiskelijalle ja luottaa heidän kykyyn ja haluun oppia uusia asioita. Opiskelijat sanoivat, että katsoivat 80% videoista kotona. Opettajan rooli tilanteisiin, joissa opiskelijat tarvitsevat enemmän tukea ja ohjausta (vrt. lähikehityksen vyöhyke). Opiskelijaryhmästä lähes kaikki totesivat, että ovat saaneet riittävästi tukea kun on ollut tarpeen, kukaan ei todennut, etteikö tukea olisi saanut. Opiskelijan saamaa tukea helpotettiin myös luokkatilajärjestelyillä, joka mahdollista vertaistuen (luokkatila perustui ryhmissä tapahtuvaan työskentelyyn).

FCP:ssä voi myös yksilöllistää opetusta. Lisääntynyt aika vuorovaikutukseen lisää myös mah-dollisuutta paneutua yksittäisten opiskelijoiden tukemiseen. Opettajan näkökulmasta FCP-työskentely vaatii selkeästi laajempaa aineenhallintaa ja vahvaa pedagogista sisältötiedon hal-lintaa (PCK). Tämän vuoksi FCP:n toteuttaminen ei ole helppo ratkaisu. Pedagogiset valinnat ovat aina tärkeitä ja on välttämätöntä tehdä tuntien opetusryhmä ja teeman antamat mahdol-lisuudet tehdä erilaisia valintoja.


Future Factory - ennennäkemätön startti yliopisto-opintoihinPaula Vaskuri, Jyri Kononen, Oulun yliopisto, täydentävien opintojen keskusMerja Maikkola, Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekuntaEsitykseen liittyvä linkki: https://youtu.be/dNwpZH_RyBA

Future Factory -tulevaisuustyöpaja on ennennäkemätön uusille opiskelijoille suunnattu tapah-tuma. Työpajan lähtökohtana oli yliopiston strategia luoda uutta tutkimusperustaista tietoa, kouluttaa tulevaisuuden huippuosaajia ja kannustaa innovaatiokulttuuriin arktisella asenteella, jonka perustana ovat uteliaisuus, yhteistyö, luovuus sekä lähdekriittinen ajattelu.

Future Factory -työpajassa juuri taloon tulleet 1200 opiskelijaa tutustuivat tulevaisuuden suu-rimpiin haasteisiin ja loivat niihin ratkaisuja. Peruslähtökohtana oli ajatus siitä, että aktiivinen startti opinnoissa tukee hyvää opintomenestystä (Seppo Honkanen, Tekniikan ylioppilaiden valmistumiseen johtavien opintopolkujen mallintaminen perusteena lukiossa ja opiskelun al-kuvaiheessa saavutettu opintomenestys: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514293320.pdf ).

Kolmepäiväisen työpajan aikana opiskelijat määrittelivät ensin ryhmissä itselleen täsmällisen ongelman ja ratkaisivat sen innovoiden uusia avauksia oman ja löytämänsä tiedon pohjalta. Työskentelyn eri vaiheissa hyödynnettiin digitaalisia työkaluja ja lopulliset tuotokset julkaistiin netissä. Lopuksi opiskelijat valitsivat keskuudestaan parhaat työt, jotka osallistuivat myös kai-kille avoimeen yleisöäänestykseen.

Työpajan aikana opiskelijat oppivat tulevaisuuden haasteista, ryhmätyöskentelymenetelmistä, digitaalisista työkaluista ja ongelmanratkaisusta sekä erityisesti toisistaan. Future Factory ohjat-tiin verkon kautta ja työ perustui opiskelijoiden itseohjautuvuuteen ja vastuunottoon.

Future Factoryn yhteistyökumppanina toimi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, joka yl-läpitää listausta tulevaisuuden yhteiskunnan ajankohtaisimmista haasteista ja ilmiöstä. Future Factoryssa työskentelyn pohjana toimivat vuoden 2016 megatrendit kestävyysvaje, teknologian tuomat muutokset yhteiskunnassamme ja globaalinen keskinäisriippuvuus.

Osallistuimme kansainväliseen Reimagine Education -kilpailuun konseptillamme ja pääsimme jatkoon Philadelphiaan. Lopullinen sijoituksemme selviää joulukuussa 2016.

Jos ei muuten niin pelaamallaKatariina Autio, UKK-instituuttiEsitykseen liittyvä linkki: http://www.sprintgame.fi/

Terveysviestintä oppilaitoksissa tavoittaa ainoastaan osan opiskelijoista. Viestinnän keinojen tulee olla monipuolisia, jotta jokainen löytää itselleen merkityksellisiä tietoja ja taitoja.

Hyvinvointiteknologia on yksi apukeino edistää nuorten elintapoja ja vastata osaltaan ope-tussuunnitelmien uudistuksiin. Mobiilipelit ja pelillisyys ovat rantautuneet opetukseen viime vuosina. Pelejä voi hyödyntää opetuksessa monipuolisesti motivointikeinona, aiheeseen joh-dattamisessa, välipalana oppitunnilla tai kotitehtävänä.


Terveysaiheisten mobiilipelien tuottaminen opiskelijaprojektina

UKK-instituutin Smart Moves ja Terve koululainen -hankkeet tilasivat Tampereen ammatti-korkeakoulun tietojenkäsittely koulutusohjelmalta terveysaiheisia mobiilipelejä. Peliprojekti käynnistyi 8.1.2016 kick off -tilaisuudella, jossa julkaistiin projektin toimeksianto: Tavoitteena on tuottaa innostavia ja motivoivia oppimispelejä 15–19-vuotiaille nuorille. Pelien aiheina ovat liikkuminen, ravinto ja uni. Opiskelijoiden koko kevään opinnot keskittyivät peliprojektiin. Toimeksiantajan asiantuntijat puolestaan tekivät koko kevätlukukauden tiivistä yhteistyötä ammattikorkeakoulun opettajien ja opiskelijoiden kanssa.

Peliprojektin huipennus

Peliprojekti huipentui toukokuussa 2016 messutapahtumaan. Messuilla jokainen tiimi esitteli pelinsä ja yleisö pääsi kokeilemaan niitä. Eri tahot antoivat palautetta ja palkitsivat parhaita onnistujia. 25 pelin repertuaarista valmistui peruskouluun ja toiselle asteelle joukko innostavia ja tietopohjaisia pelejä terveystiedon opetukseen, joita UKK-instituutin hankkeet levittävät omien väyliensä kautta.

Peliprojektissa kehitetyt pelit ovat pelattavissa Android-puhelimilla ja -tableteilla. Ne ovat la-dattavissa maksutta mobiililaitteiden sovelluskaupasta Google Play Storesta. Poikkeuksena on Sprint-peli, josta jatkokehitettiin kaikkien mobiililaitteiden käyttöjärjestelmissä toimiva peli SprintGame, joka löytyy osoitteesta sprintgame.fi.

Pelien parhaimmisto

Projektin helmi SprintGame on innostava ja yhteisöllinen taukoliikuntapeli, jossa kisaillaan mm. nyrkkeilyssä, pingiksessä ja lätkässä. Opettaja valitsee haluamansa minipelit turnaukseen verkkosivuilla, jakaa osallistumiskoodin oppilaille ja turnaus voi alkaa omilla puhelimilla pela-ten. Puhelimen liiketunnistinta hyödyntävissä minipeleissä voi loistaa ilman aiempaa urheilu-taustaa. Peli sopii hyvin myös erityisryhmille.

Eat Run Repeat on nopeatempoinen tasohyppelypeli, jossa haetaan sopivaa energiatasapai-noa. Yläkoulun ravitsemusaiheiden opetukseen soveltuvat myös Tetriksen tyyliset Vitamin Fuse ja Ravintorutistus. Sandman-pelissä turvataan riittävän syvä ja pitkä yöuni pelihahmol-le. Spine Blast Inc. -pelissä ratkaistaan kokeillen ragdoll-hahmon ergonomiset haasteet. Work land -pelissä keskitytään työhyvinvoinnin teemoihin.

Kaupallista osaamista nuorille teknologiavälitteisesti oivaltamallaLauri Vaara, Taloudellinen tiedotustoimisto TAT

Esityksen aiheena olevassa hankkeessa kehitetään oivaltavaan oppimiseen perustuva kansainvä-lisen liiketoiminnan kurssikokonaisuus digitaaliselle oppimisalustalle. Kurssien toteutuksessa nojaudutaan aktivoiviin ja vuorovaikutteisiin pedagogisiin ratkaisuihin sekä yritysten tarjoa-miin materiaaleihin oikeasta liike-elämästä. Kursseja pilotoi valtakunnallinen lukioverkosto


lukuvuosina 2016–2017 ja lukuvuodesta 2017–2018 alkaen kurssit ovat kaikkien Suomen lukiolaisten valittavissa. Tämän jälkeen alkaa kansainvälinen levitys ja kurssien kehittäminen mm. ammatilliseen koulutukseen sopiviksi.

Digitaalisia kursseja on mahdollista suorittaa sekä itsenäisesti verkkokurssilla että omassa op-pilaitoksessa opettajana ohjauksessa. Tähän liittyviä käytäntöjä, arviointia ja opettajan roolia on hiottu pilottivaiheen aikana niin kokeiluun osallistuneiden opettajien kuin opiskelijoiden kanssa. Itsenäisen työskentelyyn suunnattu versio takaa nuorille tasapuolisen mahdollisuuden osallistua kursseille lukion resursseista riippumatta.

Kurssimateriaaleissa ei ole tyydytty perinteiseen digitaaliseen oppikirjaan, vaan hankkeessa on lähdetty ennakkoluulottomasti rakentamaan opiskelijoille sosiaalista ja vuorovaikutteista oppimisasetelmaa digitaaliseen oppimisympäristöön. Kurssien pedagogiikassa hyödynnetään Oivaltavan oppimisen (Lonka 2015) viitekehystä ja opiskelijoita kannustetaan tuomaan omia näkemyksiään oppimateriaalin yhteyteen. Lisäksi tehtävät on suunniteltu tukemaan aina tiet-tyjä tulevaisuuden työelämävalmiuksia, jotka on merkitty yksittäisiin tehtäviin.

Verkko-oppimisympäristön sosiaalisia toimintoja hyödyntämällä opiskelijoita kannustetaan nostamaan esiin omia huomioitaan ja tärkeinä pitämiään asioita materiaaleihin perehtymi-sen lomassa. Opiskelijat näkevät toistensa kommentit ja voivat keskustella huomioista siinä kohtaa materiaalia, johon kommentti alun perin liittyi. Tällä tavalla opiskelijat toisiltaan ja saavat palautetta omista ideoistaan. Elokuussa 2016 alkaneiden pilottikurssien alustavat tulok-set näyttävät, että keskustelu on ollut aktiivista. Yhden jakson aikana 30 opiskelijan ryhmän keskusteluissa annettiin yli 1600 kommenttia.

Käytetty digitaalinen oppimisympäristö kerää opiskelijoiden toiminnasta oppimisanalytiikkaa, jonka avulla kursseja kehitetään eteenpäin ja tarjotaan opettajalle reaaliaikaista tietoa opiske-lijoiden etenemisestä kurssilla. Alustavien tulosten perusteella näyttää siltä osa opiskelijoista syventyy kurssien sisältöihin ja keskustelee aktiivisesti, kun taas osa tekee vain sen mitä heiltä on vaadittu. Alkuperäinen oletus oli, että suurin osa kurssitehtävistä tehtäisiin arkisin kouluai-kaan, mutta viikonloput ovat monelle opiskelijalle aktiivista opiskeluaikaa. Kurssilla opiskeli-joita on pyydetty myös vastaamaan alku-ja loppukyselyihin, joista kertyvällä aineistolla voidaan täydentää oppimisanalytiikkaa sekä tutkia kurssien vaikuttavuutta oppimisen ja käsitteellisen muutoksen näkökulmasta.

Kiihdytyskaista matikkapelien käyttöönottoonKristian Kiili, Tampereen teknillinen yliopisto

Eri sovelluskaupoista löytyy nykyään paljon digitaalisia matematiikan oppimispelejä. Suurin osa niistä ei kuitenkaan hyödynnä pelillisyyden tarjoamia mahdollisuuksia ja vain harvat pelit tarjoavat opettajille tukea oppimisen arviointiin ja eriyttämiseen. Opettajat puolestaan kokevat haastavaksi arvioida tarjolla olevien pelien laatua, valita tehokkaita pelejä omaan opetukseen ja integroida pelejä osaksi muuta opetusta. Toisaalta pelikehittäjien haasteena on soveltaa peli-suunnittelussa uusimpia oppimisen tutkimuksen tuloksia ja toteuttaa oppimispeleihin luotet-


tavia arviointiratkaisuja. Siksi tarvitaan uusia, entistä tehokkaampia tapoja levittää laadukkaita oppimispelejä sekä oppimispelitutkimuksien tuloksia.

Käynnistimme syksyllä 2016 projektin, jonka tavoitteena on vastata edellä esitettyihin haas-teisiin luomalla kiihdytyskaista matikkapelien käyttöönottoon. Projektin päätavoitteena on kehittää verkkopalvelu, joka tukee laadukkaiden matematiikan oppimispelien ja oppimispelei-hin liittyvien tutkimustulosten levittämistä maailmanlaajuisesti. Palvelu tuottaa lisäarvoa opet-tajille, tutkijoille, ja oppimispelien kehittäjille. Palveluun valittujen matikkapelien ympärille luodaan yksinkertaisia tutkimuspaketteja, joista opettaja voi valita hänelle sopivan paketin ja toteuttaa sen omien oppilaidensa kanssa. Perustutkimuspaketti pitää sisällään verkkopohjaisen alku- ja lopputestin sekä ohjeistuksen matikkapelin käyttöönotosta ja käytöstä. Ajatuksena on luoda jokaisen pelin ympärille useita erilaisia käyttötapauksia, jolloin voidaan selvittää erilais-ten pedagogisten mallien toimivuutta.

Tutkimuspakettien avulla kerätään tietoa matikkapelien hyödyllisyydestä ja hyvistä pe-dagogisista malleista sekä kartoitetaan samalla oppilaiden osaamista ja virhekäsityksiä. Tutkimuspalvelun välityksellä kerätystä datasta luodaan reaaliaikaisesti visualisointeja verk-kopalveluun. Oppimisindikaattorit, testatut pedagogiset mallit ja kerätyt vaikuttavuustarinat auttavat opettajia valitsemaan ja integroimaan pelejä omaan opetukseensa. Samalla matikka-pelien kehittäjät pystyvät hyödyntämään saavutettuja tuloksia omien peliensä suunnittelussa ja jatkokehityksessä.

Ensimmäisten tutkimuspakettien pilottitestaukset ovat käynnissä ja tämän hetkisten oppimi-sindikaattorien mukaan pilottiin osallistuneiden oppilaiden osaaminen on kehittynyt merkit-tävästi. Tässä esityksessä kerromme projektin tuoreimmat tulokset ja esittelemme verkkopal-velun toimintamallia. Tule tutustumaan tarjolla oleviin matikkapelipaketteihin, valitse omasi, siirry kiihdytyskaistalle ja tuuleta pinttyneitä käytänteitä vähintään sata lasissa.

Kohtaamisia pelimaailmassaTimo Järvenpää, Hämeenkylän kouluRiikka Marttinen, LähiVerkko-projektiEsitykseen liittyvä linkki: http://bit.ly/Kohtaamisiapelimaailmassa, http://bit.ly/OppilasAgentitvierailevatpalvelutalossa

Kouluista löytyy oppilaita, jotka ovat kiinnostuneita peleistä, teknologiasta ja niiden opetta-misesta toisille oppilaille sekä opettajille. Hämeenkylän koulun OppilasAgenteille tarjottiin mahdollisuutta lähteä opettamaan näitä taitoja myös ikäihmisille. Pelipilotti toteutettiin yh-teistyössä läheisen Pähkinärinteen palvelutalon sekä ikäihmisille suunnatun LähiVerkko -pro-jektin kanssa.

Digitaaliset pelit ovat osa oppilaiden arkea ja kouluissakin pelejä hyödynnetään opetussuun-nitelman mukaisesti. Pelaaminen on sosiaalista toimintaa ja yhdessä pelaaminen tärkeä osa pelikulttuuria. Siinä missä oppilaille teknologia ja pelit ovat osa arkea, moni ikäihminen ko-kee ne vieraaksi. Pelit saattavat kasvattaa sukupolvien välistä kuilua. Luonteva kohtaaminen


vaikeutuu, jos pelaaminen on iso osa lasten ja nuorten ajanviettoa. Nuorten voi olla vaikea löytää yhteistä tekemistä ikäihmisten kanssa ja samaan aikaan yhä useampi ikäihminen kärsii yksinäisyydestä. Palvelutaloissa ikäihmisillä on paljon aikaa mutta vähän tekemistä. Heillä on paljon kerrottavaa mutta vähän keskustelukumppaneita. Heidän osaamisensa ja elämänkoke-muksensa jää usein jakamatta.

Ennen pelitapahtumia LähiVerkko-projektin työntekijä kertoi OppilasAgenteille ikäihmisistä ja digitaalisesta pelaamisesta. Ensimmäinen pelitapahtuma oli menestys, vaikka osallistunei-den ikäihmisten liikkuminen oli heikkoa ja mukana oli myös muistihäiriöisiä sekä afaatikkoja. OppilasAgentit halusivat jatkaa pelipilottia ja koulun vierestä löytyikin palvelutalo jonka hen-kilökunta innostui ideasta ja asukkaat olivat parempikuntoisia. Syksyn aikana on järjestetty kolme pelitapahtumaa. Niissä OppilasAgentit ovat pelanneet ikäihmisten kanssa tableteilla, konsolipeleillä, älypalloilla sekä esitelleet virtuaalitodellisuutta VR -laseilla. Ikäihmiset ottivat OppilasAgentit innolla vastaan ja pelihetket olivat hyvin suosittuja. Palvelutalon henkilökunta lähti hyödyntämään pelejä myös muussa toiminnassa. OppilasAgentit ovat kokeneet pelihetket niin tärkeiksi, että ovat osallistuneet niihin jopa omalla vapaa-ajallaan.

Opimme, että pelaaminen voi yhdistää sukupolvia. Pelien kautta on mahdollista luoda koh-taamisia, jotka eivät muuten ehkä olisi mahdollisia. Ikäihmiset rohkaistuivat kokeilemaan pelejä OppilasAgenttien kanssa. Vaikka kaikki ikäihmiset eivät halunneet pelata, heistä oli hauska katsoa toisia pelaamassa. Pelitapahtuma ja OppilasAgenttien läsnäolo virkisti palvelu-kodin arkea. Oppilaat oppivat kohtaamaan hyvin erilaisia vanhuksia ja opastamaan ikäihmisiä. Tarkoituksena on muodostaa toimintamalli, jossa OppilasAgentit käyvät säännöllisesti 2-4 ker-taa vuodessa pelaamassa ikäihmisten kanssa. Tulevaisuudessa on suunniteltu myös ikäihmisten vierailuja kouluun, jolloin opettajat voivat hyödyntää heidän osaamistaan ja elämänkokemus-taan opetuksessa.

Kokeilukulttuuri digitaalisten ylioppilaskirjoitusten kehittämisessäToni Strandell, Reaktor / YTL

Lukiot kohtasivat ison muutoksen syksyllä 2016. Yli sataviisikymmenvuotisen historian omaa-vat ylioppilaskirjoitukset muuttuvat digitaalisiksi, tietokoneella tehtäviksi. Ensimmäiset digi-taaliset ylioppilaskokeet pidettiin syksyllä 2016. Tässä esityksessä aihetta lähestytään järjestel-mää suunnittelemassa ja kehittämässä olleen silmin. Tarjolla on katsaus siihen, miten kokeilut, ketterä suunnittelu ja kehitys, sekä tavoitepohjainen tekeminen johtivat siihen, että lukiot oli-vat tehneet n. 20 000 kurssikoetta, sisältäen n. 300 000 koesuoritusta, ennen ensimmäistäkään sähköistä ylioppilaskoetta. Samalla sivutaan, miten perinteishenkisessä julkishallinnon organi-saatiossa voidaan omaksua ketterän kehittämisen ja systeemiajattelun menetelmiä.

Asetimme aluksi tavoitteen “koulut ja oppilaat osaavat käyttää järjestelmää ja voivat keskittyä kokeisiin järjestelmän käytön sijaan”. Kokeilujen kautta päädyimme tavoitetta kohti mentäessä julkaisemaan Abitti-kurssikoejärjestelmän. Ilman kurssikoekontekstia tarjoamaa toistuvaa har-joittelumahdollisuutta ylioppilaskokeissa tarvittavan digitaalisen koeympäristön käyttöönotto olisi ollut todella riskialtis. Abitin myötä niin koulut, kuin YTL:kin luottivat järjestelmän toi-


mivan tositilanteessa. Tätä taustaa vasten on nähtävissä, että ensimmäisten digitaalisten yliop-pilaskirjoitusten onnistumisessa ei ollut kyse onnesta tai sattumasta, vaan suunnitelmallisesta työstä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kolme näkökulmaa AgileAMK-malliinLeena Paaso, Oulun ammattikorkeakouluMiia Törmänen, Tampereen ammattikorkeakoulu

Digitalisaatio muuttaa työn tekemistä ja myös tulevaisuuden ammatteja. Koulutuksen teh-tävänä on antaa tarvittavat tiedot ja taidot eri ammatteihin - sellaisiinkin, joista emme vielä tiedä mitään. Tämä haastaa koulumaailmaa; kuinka tuotetaan ajantasaista sisältöä oppijoille palvelemaan työelämän tarpeita. Kymmenen ammattikorkeakoulun verkostohankkeessa on kehitetty AgileAMK-malli, jonka tavoitteena on sisällöntuotannon ketteryys ja ammattikor-keakoulujen tiivis yhteistyö opetuksen tuottamisessa yhdessä työelämän kanssa. AgileAMK-mallia on kehitetty ohjelmistokehittäjien käyttämien Agile, Scrum, Kanban ja Lean -kehit-tämismenetelmien pohjalta ja sitä testataan kahden energia- ja rakennusalan MOOC-pilotin avulla. Pilottien aiheita ovat kestävät energiaratkaisut ja lähes nollaenergiarakentaminen. Pilotti-MOOCit tuotetaan suomeksi ja ruotsiksi. Malli huomioi työelämän, kouluttajan ja opiskelijan tarpeet. AgileAMK-mallia kehitetään edelleen pilotti-MOOCeista saatujen pa-lautteiden perusteella.

AgileAMK-mallilla tuotettujen MOOC-kurssien sisällöt ja toteutus pyritään tekemään tekni-sesti korkeatasoisiksi ja nykyaikaisia pedagogisia opetusmenetelmiä hyödyntäviksi. MOOC-kurssin opiskelu on yleensä hyvin itseohjautuvaa. Jotta MOOC-kurssien sisällöt vastaavat opinnoille asetettuja tavoitteita ja tukevat itseohjautuvuutta, on AgileAMK-mallissa tuotettu tuotanto-, MOOC-pedagogiikka-, sisältö-, käytettävyys- ja saavutettavuus -laatukortit, joita käytetään AgileAMK-mallin eri vaiheissa.

Foorumiesityksessä opettaja ja opiskelija kertovat omista näkökulmistaan, miten AgileAMK-malli vaikuttaa verkkokurssin tuottamiseen, opettamiseen ja opiskeluun. Esitys sisältää ko-kemuksia hankkeen aikana toteutettujen MOOC-pilottien toteutuksesta ja opiskelusta näillä kursseilla. Foorumiesityksessä videohaastattelujen pohjalta pohditaan muun muassa, voidaan-ko AgileAMK-mallin avulla vastata ketterästi työelämän tarpeisiin, mitä itseohjautuvuus ja iteratiivisuus tarkoittavat käytännössä ja millaista hyötyä AgileAMK-mallista saadaan verkos-toyhteistyöhön. Aihetta lähestytään pedagogisista lähtökohdista AgileAMK-mallin mukaiset laatutekijät huomioiden.

Kolme videopalvelua yhdellä alustalla – osaamista yhteistyössäIrma Mänty, LaureaJaana Kullaslahti, Hämeen ammattikorkeakoulu

FUAS korkeakoulujen (Hämeen amk, Lahden amk, Laurea) konsortiossa etsittiin ratkaisuja, jotka edistäisivät opiskelijoiden mahdollisuuksia joustavaan opiskeluun. Videot nostettiin op-


pimisympäristössä keskiöön ja niiden avulla haluttiin edistää oppimista ja osaamisen jakamista. Aikaisempien videoalustojen heikkouksina olivat mm. tekijänoikeuskysymykset, mainokset, integraatioiden puute muihin järjestelmiin ja videoiden jakamisen esteet organisaatioiden kesken.

Videopalveluprojekti toteutettiin monialaisesti pedagogisten asiantuntijoiden ja tietohallinnon asiantuntijoiden yhteistyönä. Tämä edellytti luottamusta kumppanikorkeakoulujen välillä sekä yhteistä keskustelua videoiden roolista oppimisessa ja opetuksessa. Tuloksena on videopalvelu, jossa voidaan julkaista mediaa oman korkeakoulun sisällä, konsortion kesken tai julkisesti. Videopalvelut otettiin käyttöön huhtikuussa 2016. Konsortion sisällä on sovittu yhtenäisistä käyttöehdoista, metatiedoista, ohjeistuksista ja CC-lisenssin käytöstä.

Videoalustan työkalut - kuvaruudunkaappaus, videoon liitettävät kyselyt ja videoiden muok-kausominaisuudet - antavat nyt pedagogisia mahdollisuuksia, joita ei aiemmin ollut yhtä vai-vattomasti käytettävissä. Videoista ja kyselyistä on helposti saatavissa analytiikkaa opetuksen tueksi ja videoiden sekä palvelun kehittämiseksi. Opiskelijoiden ja opettajien käyttökoke-mukset videopalveluista ovat olleet myönteisiä. Videoita on helppo tehdä ja opiskelijat ovat kokeneet videot hyvänä vaihtoehtona oppimateriaaliina sekä oppimistehtävien tekemisessä. Videoiden määrä on nopeasti kasvanut videoalustalla, jossa pääkäyttäjien on helppo seurata kehitystä. Videoalusta on myös integroitu kahteen oppimisalustaan mahdollistaen videoiden jaon helposti suoraan verkkototeutuksilla.

Tässä foorumiesityksessä esitellään pedagogisia esimerkkejä videoiden käytöstä oppimisessa, käyttäjiltä saatuja palautteita sekä tilastotietoja käytöstä. Lisäksi kerrotaan kolmen korkea-koulun kokemuksia yhteisen videoalustan rakentamisesta sekä luodusta toimintamallista.

Ristiinopiskelu eri korkeakoulujen välillä on iso ajankohtainen haaste. Sen vuoksi tämä fooru-miesitys sopii sekä pedagogeille että henkilöille, jotka ovat mukana kehittämässä videopalveluja oppilaitoksissa.

Koulun ja yritysten yhteistyön oppimispelikirjaTapani Saarinen, Aleksi Markkanen, Helsingin yliopiston Viikin normaalikouluMiikka Lyytikäinen, Serious Gaming Cluster Finland

Oppimisympäristöjen kehittäminen on osa hallituksen osaamisen ja koulutuksen kärkihan-ketta, joka tähtää tietoja viestintätekniikan tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen ja muun muassa oppimispelien käytön edistämiseen. Opetuksen kehittämisessä koulujen ja pelejä val-mistavien yritysten yhteistyö on avainasemassa.

Tämä esitys esittelee Viikin normaalikoulun ja Serious Gaming Cluster Finlandin välistä ope-tuksen kehittämishanketta, jossa toteutettiin yhteistyötä koulun ja yli 40 peliyritystä edustavan Serious Gaming Cluster Finlandin välillä.


Koulun ja pelifirmojen näkökulmasta oppimispeleihin liittyy monia mahdollisuuksia ja haas-teita. Startup yritysten tavoitteena on kehittää mahdollisimman tarkoituksenmukainen tuote ja tehdä se tunnetuksi. Opettajan ja koulun näkökulmasta taas pelipedagogiikkaan liittyy tek-nisiä, käytännöllisiä, taloudellisia, asenteellisia ja pedagogisia haasteita.

Koulun näkökulmasta haasteita lähdettiin avaamaan hyödyntämällä aktiivisesti olemassa olevia oppimispelien tutkimuksen malleja. Näitä ovat muun muassa Koulu kaikkialla -hankkeessa (OKM 2011-2015) kehitetty vuorovaikutukseen keskittyvä malli (kts. kaikkialla.fi), Systech-asiantuntija-arviointimalli (expert evaluation model) oppimisratkaisujen kehittämiseen (kts. Opetusteknologia koulun arjessa II, toim. Marja Kankaanranta ja Sanna Vahtivuori-Hänninen, Jyväskylän yliopisto), sekä Antti Koskisen malli (kts. Oppiminen pelissä – Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa, toim. Krokfors, Kangas & Kopisto, Vastapaino). Kansainvälisistä mal-leista hyödynnettiin muun muassa MIT:n kehittämiä ratkaisuja.

Oppimispelien valmistajien näkökulmasta koululta saatu palaute koettiin tärkeäksi kolmesta syystä: Pedagoginen palaute auttaa kehittämään peliä ja oppimista pelin avulla yhä tarkoituk-senmukaisemmaksi ja kilpailukykyisemmäksi. Toiseksi, pelin käyttö suomalaisessa koulussa ja koulujärjestelmässä auttaa yrityksiä validoimaan peliä ja saavuttamaan kansainvälistä kilpailue-tua kilpaillulla, kansainvälisellä markkinapaikalla. Kolmanneksi, koulukäyttöä ja käytön tutki-musta kuvaavat artikkelit tukevat tekijöiden asemaa pelintekijöinä.

Yhteistyö koulun ja yritysten välillä auttoi hahmottamaan koulun ja yritysten roolia laajasti osana opetuksen kehittämistyötä. Se kehitti myös käytännöllisiä keinoja edistää uutta pedago-giikkaa opetuksessa koulun tasolla. Yksittäisille opettajille ja yrityksille se tarjosi mahdollisuu-den yhdessä kehittää oppimista uusissa oppimisympäristöissä. Kansainvälisen pelipedagogisen tutkimuksen hyödyntäminen auttoi päivittämään suomalaista pelipedagogiikan tuntemusta.

Kuvataiteen sähköiset säpinätTaina Erling, Sotungin lukio ja etälukio

”Miksi en ole saanut kuviksen arvosanaa?” ”Et ole palauttanut kolmea työtä.” ”Varmasti palautin, viime viikolla - ihan varmasti.”

Sähköinen portfolio toi avun tähän ikiaikaiseen ongelmaan. Sähköisessä portfoliossa työt ovat tallessa ja opettaja näkee heti, milloin ja mikä työ on palautettu. Etälukiolaiselle ehdoton etu on, että hänen ei tarvitse lähettää töitään postitse tai tuoda koululle. Portfolio tuo oppimi-sen näkyväksi ja antaa erinomaiset mahdollisuudet itse- ja vertaisarviointiin. Töistä on käte-vä pyytää palautetta toisilta opiskelijoilta tai vaikka omilta vanhemmilta! Kurssin jälkeen töi-hin on helppo palata ja oma lukion aikainen kehityskaari on aina tallessa.

Kurssin töistä on tehty tehtävänannot työohjeineen sähköiseen oppimisympäristöön. Opiskelija voi tutustua niihin milloin vain kurssin aikana. Ohjeissa näkyy myös jokaisen työn tavoitteet, joista seuraa arviointikriteerit. Töissä on otettu huomioon sähköisten yo-kir-


joitusten piirto-ohjelman harjoittelu. Kaikki suorittavat KU1-kurssin, joten jokainen lukion opiskelija harjoittelee näiden työvälineiden käyttöä.

Portfolio koostuu PowerPoint-tiedostosta, jossa jokaiselle työlle on oma diansa ja lisäksi se sisältää arvioinnin. Opettaja on tehnyt valmiin PP-pohjan, joka helpottaa opiskelijan ja opet-tajan työtä. Opiskelija voi lisätä taustoja ja muokata ulkoasua, mutta sisällöt löytyvät kaikilla samoista paikoista. Jokaisessa diassa on tehtävän nimi, tavoitteet ja mahdolliset lisäkysymyk-set opiskelijalle työstettäväksi. Tällä tavoin opiskelijalle tulevat tavoitteet selkeästi näkyväksi ja tieto siitä, mihin arviointi perustuu. Suurin osa diasta on varattu kuvalle, jonka opiskelija on ottanut omasta työstään ja mukana on myös prosessikuvia. Dioissa on mukana itse- ja ver-taisarviointikysymyksiä. Lukiomme ja etälukiomme kuvataiteen opettajalla on siis merkittävä osuus opiskelijoiden digitaitojen kehittämisessä myös kohti sähköisiä ylioppilaskirjoituksia.

Ongelmiakin olemme kohdanneet ja niitä ratkaisseet. Tule kuulemaan ja keskustelemaan ku-vataiteen sähköisistä käytänteistä tähän foorumiesitykseen.

Logistiikan virtuaaliopiskelu Vantaan ammattiopisto VariassaAnssi Salmi, Robert Josefsson, Vantaan ammattiopisto Varia

Logistiikan koulutukseen sisältyy harjoittelua erityyppisillä työkoneilla ja ajoneuvoilla, niiden korjaus- ja huoltotehtäviä sekä lastaus- ja kuljetustoimintaa. Hyviä oppimistuloksia saavute-taan yhdistämällä simulaattoriharjoittelua ja oikeiden työkoneiden ja ajoneuvojen käyttöä. Simulaattorit ovat kustannustehokas ja turvallinen keino kuljetusvälineiden käytön harjoit-teluun. Opiskelijat pääsevät nopeasti harjoitteisiin ja harjoitteiden toistaminen on helppoa. Myös vaarallisia tilanteita voidaan harjoitella turvallisesti. Pelillinen ja virtuaalinen maailma motivoi opiskelijoita. Hyvät simulaatiopelit tarjoavat edullisen, mutta samalla kuitenkin par-haimmillaan hyvinkin realistisen oppimisympäristön.

Vantaan ammattiopisto Variassa opiskelua virtuaaliympäristössä on kehitetty mm. eri-laisissa hankkeissa, kuten Virtuaalivirtuoosit (2015 - 2016), www.virtuaalivirtuoosit.fi ja VRobotiikka360 (2016 - 2017), http://www.vrobotiikka360.fi/.

Foorumiesityksessä esitellään paria erilaista simulaatiopeliä. Peleissä on käytetty harrastajien kehittämiä lisäosia, joilla ajokokemus on entistä realistisempi. Jos peliin yhdistetään VR-lasit, opiskelijalla on 360-näkymä realistiseen ohjaamoon ja ympäristöön. Muut opiskelijat voivat seurata näkymää ja simulaation etenemistä videotykin kautta. Oppimista tapahtuu siis sekä ajaessa että seuratessa. Lisäksi simulaatio voidaan nauhoittaa, jolloin tapahtumia voidaan käsi-tellä myös jälkikäteen.

Oppilaitoksessa on yllä mainittujen lisäksi käytössä kaupallisia simulaattoreita. Esiteltävät esi-merkit ovat kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan hyviä ja realistisuudessaan jopa parempia kuin kaupalliset simulaattorit.


Tuomme foorumiesitykseen paikalle simulaatiopelin/-pelejä. Yleisö pääsee näkemään ja joku jopa kokeilemaan toimimista virtuaaliympäristössä. Esittelijät kertovat simulaatiopeleistä, lisä-osista ja virtuaalilasien liittämisestä peliin sekä simulaatioiden pedagogisesta käytöstä ammatil-lisessa koulutuksessa.

Esimerkki simulaatiopelistä: https://youtu.be/Ml9ktVupsw8

LOISTO-hanke, opettajien vertaistukea EspoossaJaakko Rekola, Suomenkielisen opetuksen tulosyksikköMikko Löyttyniemi, Kilon kouluEsitykseen liittyvä linkki: http://www.espoo.fi/fi-FI/Mobo_keulii__oppilaat_ja_opettajat_kehit(67611)

LOISTO

LOISTO-hanke on Espoon koulujen kehittämistoimintaa tukeva opettajien TVT-taitojen kehittämiseen, tukemiseen ja ohjaamiseen tähtäävä yhteistyö- ja kehittämishanke. LOISTO-hanke toteutetaan OKM:n valtionavustuksen tuella (opettajien ICT-ohjaus 2014 - 2016). Hanke toteutettiin Espoon suomenkielisen ja ruotsinkielisen opetustoimen yhteistyönä.

LOISTO-hankkeen ydintavoitteena on mahdollistaa oppilaille paremmat ja tasavertaisemmat mahdollisuudet käyttää tietoja viestintätekniikkaa omassa oppimisessa. Kouluilla on vahvaa edelläkävijäosaamista, jonka hyödyntämiseen laajemmassa osaamisen kehittämisessä on kovin rajalliset mahdollisuudet. LOISTO-hankkeen valtionavustusresurssi ohjattiin tämän arvok-kaan osaamisen jakamiseen.

LOISTO-hankkeelle tuettiin koulun omaa organisoitumista ja kehittämistoimintaa koulujen lähtökohdista. Valtionavustuksen turvin resursoitiin koulun omille LOISTO-opettajille mah-dollisuus ohjata ja tukea kollegoita uuden opetussuunnitelman ja koulun lukuvuosisuunnitel-man kehittämiskohteiden mukaan tietoja viestintätekniikan käytössä opetuksessa. Muulla koulutustarjonnalla tarjottiin lisätukea LOISTO-mallin aktivoimaan koulun osaamisen kehittämiseen.

Hankkeen askellus

• Koulut arvioivat omaa osaamistaan mm. Opeka-kyselyn avulla ja laativat suunnitelman keskeisten kehittämiskohteiden kehittämisestä.

• Koulut ilmoittivat hankkeelle oman ryhmän tietoja viestintätekniikan pedagogisessa käytöstä innostuneita opettajia

• LOISTO-opettajilta koottiin tarkemmat tiedot mm. heidän vahvuusalueistaan• Kouluille määriteltiin koulun oppilasmäärän mukainen tuntiresurssi, jonka puitteissa kou-

lu pystyi toteuttamaan suunnitelmaansa omien ja muiden koulujen LOISTO-opettajien tuella

• Hankkeen päättyessä LOISTO-opettajia oli 265


LOISTO-hankkeen alkuvaiheessa kouluja aktivoitiin alueellisella Mobo Keulii! -Mobiililaitteet oppimisen tukena -koulutuksella. Tässä koulutuksessa koulut lähettivät koulutustapahtumaan 3-6 hengen opettaja-oppilas-ryhmän. Koulutuspäivä tarjosi useita erilaisia mobiililaitteiden opetuskäytön toiminnallisia työpajoja. Koulutus toteutettiin Yhdessä InnoOmnian kanssa ja siihen osallistui n. 200 opettajaa ja 200 oppilasta.

LOISTO-opettajille tarjottiin normaalin koulutustarjonnan lisäksi kohdennettua tukea säh-köisten verkkopalveluiden (Fronter, Office 365) käytöstä ja kollegaohjaajana toimimisesta (Digikehittäjäopettajakoulutus).

LOISTO-opettajat toimivat omalla koululla vertaisohjaajina ja kouluttajina. He raportoivat toteutuneen ohjauksensa sisällöistä yhteiselle verkkofoorumille, josta ideoita saattoi poimia. Verkkofoorumin raportit olivat avoimia, ideoiden lisäksi oli mahdollista kutsua toisen koulun LOISTO-opettajia omalle koululle kouluttamaan.

Raportointifoorumin rinnalla LOISTO-opettajat jakoivat ideoita Facebook-ryhmässä. Ryhmä jää aktiiviseen käyttöön hankkeen päätyttyäkin.

Rahoitusta hankkeeseen saatiin 179 300 €. Tämän avulla pidettiin kouluilla yhteensä 3389 ohjaus- ja koulutustuntia. Koulujen mielestä LOISTO-hanke on ollut yksi parhaista koulun toimintaa tukevista hankkeista.

Meidän koulu on julkaisutalo!Paula Järnefelt, Laura Ikonen, Länsimäen kouluEsitykseen liittyvä linkki: http://www.eduvantaa.fi/lansimaki

Opetussuunnitelma ja digitalisaatio haastavat koulut tarkastelemaan luutuneita työtapojaan ja rakenteitaan. Ne pakottavat pohtimaan miten motivoimme oppilaat ottamaan haltuun oppimisprosessinsa ja luomaan koulusta paikka mielekkäille oppimiskokemuksille. Tieto- ja viestintäteknologia avaa mahdollisuuksia, mutta sen suunnitelmallinen, kattava ja oppilaiden tasa-arvon mahdollistama käyttö on haaste, kun opettajien teknologiataidot ovat heikot ja yk-silöiden väliset erot ovat suuria.

Case-koulussa työyhteisön yhteinen käsitys opetussuunnitelmasta oli hioutunut kahden vuo-den opetussuunnitelmaprosessin ajan. Mutta keinojen ja välineiden löytyminen opetussuun-nitelman eläväksi saamiseksi arjessa oli haaste. Tämä vaade ei jättänyt työyhteisössä ketään kylmäksi. Vastasimme haasteeseen konseptilla “koulumme on julkaisutalo”. Tavoittelemme tilaa, jossa oppilailla on mahdollisuus luoda ja julkaista helposti. Uudenlainen avoin viestintä siltaa koulua lähemmäs ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa. Uudistunut koulu tulee erilaisten tekstien kautta tutuksi ja lähestyttävämmäksi vanhemmille, sidosryhmille ja monikulttuuriselle yhteisölle.

Haimme väyliä matalan kynnyksen vaihtoehtoja digitaaliseen tuottamiseen ja julkaisemiseen. Tuottamisen periaatteet olivat rohkeus, aitous, merkityksellisyys ja kokemuksellisuus oppimi-


sessa sekä osallisuus ja vaikuttaminen. Nämä ohjaavat periaatteet koskivat sekä oppilaita että henkilökuntaa. Keskeistä oli kuitenkin muokata haasteesta ja mahdollisuudesta yhteinen ja löytää ratkaisun avaimet siihen yhteisönä. Haasteita olivat yhtenäisen peruskoulun rakenteet, asenteet ja epävarmuus, muutos opettajan roolissa sekä alueen sosioekonomiset realiteetit.

Kaikkiin kysymyksiin ei ollut vastauksia ja niitä piti lähteä hakemaan rohkeasti kokeilemalla. Ja kun vastauksia ei ollut, epävarmuutta piti sietää ja sitä, ettei lopputulos ollut välttämättä ennakoitu, vaan toimivuutta jouduttiin hakemaan uudelleen ja uudelleen.

Esitys rakentuu käytännön esimerkeistä, uusista näkökulmista ja vaihtoehtoisista ratkaisumal-leista. Myös etenemisesteet ja kipukohdat paljastetaan. Esitykseen sisältyy myös “mitä olisi pitänyt tehdä toisin”-osio.

Menestystarina henkilökohtaisten iPadien käytöstä luokassaOuti Parikka, Nurmijärven kunta, Karhunkorven kouluJonna Rannila, Nurmijärven kunta, Rajamäen koulu

Esityksessämme kuullaan kuinka olemme onnistuneet luomaan digioppimisen menestysta-rinan käyttämällä henkilökohtaisia iPadeja luokassa niin, että muutoksen tuulet puhaltavat, mutta jalat pysyvät tukevasti maassa.

Luokkiemme oppilaat saivat henkilökohtaiset iPadit käyttöönsä syksyllä 2015. Oppilaat oli-vat tuolloin 2. luokkalaisia. Olemme onnistuneet integroimaan iPadilla työskentelyn luon-nolliseksi osaksi oppimisprosesseja ja saaneet aikaan hienoja oppimistuloksia. Nyt haluamme tuulettaa ja kertoa muille, mitä olemme tehneet ja miten. Olemme tulleet siihen tulokseen, että menestystarinan yksi kulmakivi on se, että oppilaat tekevät paljon materiaalia itse. Meillä on esimerkiksi paljon omia BookCreator-sovelluksella tehtyjä kirjoja ja vihkoja: avaruuskirja, tarinakirja, käsityökirja, englannin kirja, eläinkirja ja kasvikirja. Kirjat sisältävät oppilaiden itse tuottamaa tekstiä, kuvaa ja ääntä. Omat kirjat ovat oppilaille erittäin tärkeitä. Niitä tekemällä voidaan luoda ja dokumentoida uuden opetussuunnitelman edellyttämiä monialaisia oppi-miskokonaisuuksia ja ilmiöoppimista kätevästi. Kirjojen avulla voidaan myös dokumentoida vaikkapa käsityöprosessin eri vaiheita ja itsearvioita omasta oppimisesta.

Kirjojen lisäksi oppilaat ovat tehneet mm. digitarinoita, sarjakuvia, animaatioita ja räpänneet. Luokassa puhaltaa muutoksen tuuli, kun veden kiertokulku esitetäänkin animaationa tai sarja-kuvana sen sijaan, että asia opiskeltaisiin oppikirjasta.

Meidät on yllättänyt se, kuinka lukunopeus kasvoi todella nopeasti, kun lukuläksyjä äänitet-tiin päivittäin iPadille. Digitarinoiden tekeminen auttoi lausetajun muodostumisessa ja op-pilaat innostuivat opettelemaan kertotauluja, kun osaamista testattiin pelaamalla Kahootia. Oppilaiden jatkuva innostus iPadien käyttöön ja vanhempien positiivinen palaute on myös yllättänyt meidät. Oppilaat ovat lisäksi innokkaita opettamaan taitojaan muille oppilaille. Toki matkan varrella on eteen ilmaantunut myös erilaisia haasteita ja haluamme kertoa kuinka ne on ratkaistu. Esimerkiksi huomioitavaa on, että pelkkä iPadilla työskentely ei välttämättä toimi.


iPad on vain yksi väline muiden joukossa ja opettajan tehtäväksi jää arvioida mitä välinettä on mielekästä käyttää milloinkin. iPadista on tullut luokkiimme työväline siinä missä kynä ja pyy-hekumikin, mutta se rikastuttanut opetusta huomattavasti. Tule kuuntelemaan ja katsomaan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten iPadeja voisi hyödyntää opetuksessa ja kuinka muutos voi tuoda luokkaan uusia tuulia!

Mikä on digiopo? Uusi ammatillinen opinto-ohjaajakoulutus.Päivi Pukkila, Vesa Parkkonen, Hamk Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Ohjausala ja opinto-ohjaus sekä näihin liittyvät pedagogiset ratkaisut ovat uusien haasteiden edessä. Monikanavaisuus ohjauksen palveluiden tuottamisessa ja jakamisessa lisääntyvät sekä ohjattavien odotukset ohjauksen saatavuudesta ovat muuttuneet. Digitalisaatio ohjauksen ken-tässä mahdollistaa useita erilaisia toimintatapoja ja ratkaisuja. Myös perinteinen opinto-oh-jaajakoulutus on digitalisaation myötä muuttumassa näiden uusien haasteiden edessä. Tarve opinto-ohjaajakoulutuksen uusille digitaalisille ratkaisuille ja sen mahdollistaville yksilöllisille oppimispoluille on ilmeinen. Tästä osoituksena on uuden digitaalisen ja yksilöllisten oppimis-polkujen ammatillisen opinto-ohjaajakoulutuksen saama suuri suosio. Vain noin 5 % hakijois-ta pääsi tähän koulutukseen vuoden 2016 opiskelijahaussa. Esityksemme tavoitteena on esitellä ja perustella digitalisaation myötä rakentunutta uutta ammatillisen opinto-ohjaajakoulutuksen opetus- ja toteutussuunnitelmaa. Keskeisinä elementteinä koulutuksessa ovat opinto-ohjaajan ammatillinen osaaminen, vuorovaikutuksellisuus, osaamisperusteisuus, aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, osaamisen näyttö sekä opiskelijoiden yksilölliset oppimispolut digitaalisissa oppimisympäristöissä. Toteutus on ensimmäinen ja toistaiseksi ai-noa laatuaan suomalaisessa ammatillisessa opinto-ohjaajakoulutuksessa. Toteutuksessa on py-ritty innovatiivisuuteen, rohkeuteen sekä muutosten ennakointiin opinto-ohjauksen kentässä.

Ammatillisen opinto-ohjaajakoulutuksen toteuttaminen digitaalisessa oppimisympäristössä ja uusin toteutuksin sai aikaan alan toimijoiden keskuudessa keskustelua, ihmettelyä, ihastelua ja kritiikkiä. Koulutuksen opetussuunnitelma rakennettiin moduulimalliseksi ja toteutussuun-nitelmassa keskiössä ovat opiskelijalähtöisyys sekä yksilölliset oppimispolut. Koulutuksessa opiskelija rakentaa oman digitaalisen oppimisympäristönsä PLE-mallin (personal learning en-vironment) periaatteella. Tavoitteena on ollut rakentaa oppimisympäristö, joka mahdollistaa opinto-ohjauksen pääperiaatteet ajan, huomion ja kunnioituksen suhteen voimavarasuuntau-tuneella otteella.

Esityksemme tavoitteena on esitellä digimuotoisen ammatillisen opinto-ohjaajakoulutuksen ra-kennetta ja toteutusta sekä siitä saatuja kokemuksia. Esityksemme pääteemoina ovat vertaisop-piminen verkossa, yksilölliset oppimispolut, käänteinen luokkahuone, opiskelijalähtöinen ope-tus, pariopettajuus, videotuki/käyttötuki, virtuaalinen oppimispäiväkirja, HOPS-keskustelut verkossa sekä osaamisen näyttö. Lisäksi arvioimme kriittisesti koulutuksen onnistumisia ja haasteita sekä sen sovellettavuutta käytäntöön pohjautuen omiin havaintoihimme koulutuksen suunnittelijoina ja toteuttajina sekä opiskelijoiden kokemuksiin ja palautteisiin.


Miniyritykset integroituna alakoulun arkeenMatti Järventausta, Kouvolan kaupunkiEsitykseen liittyvä linkki: http://oppivia.fi

Miten oppiminen muuttuu? Miten oppilaat innostetaan oppimisprosessiin? Kuinka koulu vas-taa yhdessä tekemisen, luovan työskentelyn ja työelämän haasteisiin?

Opiskeluun integroitu yritystoiminta tukee kokonaisvaltaisesti uuden opetussuunnitelman mukaisten laaja-alaisen osaamisen taitojen kehittymistä. Läpi kouluvuoden jatkuva yrittämi-nen tukee vahvasti osallistumisen ja vaikuttamisen, yrittäjyys- ja työelämätaitojen sekä ajattelun ja oppimisen kehittymistä. Yritystoiminnan käynnistäminen ja organisointi, yksilön ja ryhmän vahvuuksien tunnistaminen, johtajuus ja muut yritystoimintaan liittyvät tehtävät valikoidaan ja räätälöidään yhdessä oppilaiden kanssa. Aloitusvaiheessa määritellään toiminnan tavoitteita heidän kehitystasonsa, kykyjensä ja toiveidensa mukaisiksi. Yrityksen tuotekehittely, mainonta, myynti ja talousasiat integroituvat luontevasti useisiin eri oppiaineisiin.

Miniyrityksen perustaa vähintään kaksi oppilasta. Luokan jokainen oppilas voi kuulua yhteen tai useampaan yritykseen. Ne tuottavat palveluita kuukausien tai jopa lukukausien ajan koulu-yhteisöä varten. Yritysten palvelutuotanto riippuu siitä, millaisia koulun tarpeita tunnistetaan ja kuinka ne kohtaavat oppilaiden osaamisen ja mielenkiinnon kanssa. Oppilaiden miniyrityk-set voivat perustua sekä tuotteisiin että palveluihin. Yritysten asiakkaina ovat oppilaat, henki-lökunta ja koulu. Parhaimmillaan yritykset toimivat yli luokkarajojen, ikäluokkien ja jopa eri koulujen kesken.

Utin alakoulussa miniyritystoiminta on käynnistynyt 5.-6. luokkien oppilaiden keskuudessa ja ensisijaisesti palvelutuotannossa. Liikuntayritykset ovat myyneet yksittäisille oppitunneil-le alkuverryttelyjä ja opetustuokioita ja koko koululle ohjattua välituntiliikuntaa ja -leikkejä. Oppilaiden koodikouluyritys on tuottanut koodausopetusta 1.-3. luokille ja sanelupalvelun työntekijät ovat toimineet 1. luokan oppilaiden kirjureina. Näiden lisäksi olemme kartoitta-neet useita muita palvelutarpeita, joihin vastaavia yrityksiä voidaan perustaa tulevien lukukau-sien aikana.

Miniyrityksen ideointia, suunnittelua ja toimintaa varten käytössämme on oppimisen verk-kopalvelu Oppivia. Se tarjoaa meille myös yritystoiminnan rutiineja tukevan pankki- ja kassa-järjestelmän, joka sisältää oppilaiden ja miniyritysten tilit, laskutuksen ja käteismaksatuksen. Yhden oppilastyöntekijän yhdellä työminuutilla ansaitaan yksi kappale ECU-virtuaalivaluuttaa. Educational Credit Unit on käytettävissä koulun miniyrityksistä toistaiseksi vasta teehuoneessa.

Utin alakoulun miniyritystoiminta on saanut vaikutteita mm. ansiokkaasta ja palkitusta Yrityskylä-koulutusinnovaatiosta ja Kuuma-kuntien oivallisesta Oppilasagentti-toiminnasta.

Miniyritystoiminta todellakin tuulettaa alakoulun arkea! Ja motivoituneet oppilaat tuulettavat sen puolesta!


Miten valintakoe muuttui opintopisteiksi?Heidi Varpelaide, Pekka Kuisma, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Valintakokeiden uudistamistarpeesta käydään paljon keskustelua julkisuudessa. Miten ennak-kovalmistautumista vaativista pääsykokeista ja ulkoa oppimisesta siirryttäisiin tehokkaampiin valintatapoihin? Miten opiskelijavalintaa voitaisiin tehostaa siten, että se hyödyntäisi sekä opis-kelupaikan hakijaa että koulutuksen tarjoajaa?

Päätimme Satakunnan ammattikorkeakoulun Kuninkaisten kampuksella lähteä toteuttamaan täysin uudenlaista valintakoetta. Valtakunnallisesta ennakkomateriaalista ja siihen liittyvistä monivalintatehtävistä luovuttiin, samoin henkilökohtaisista haastatteluista. Suunnittelimme verkkoon viiden opintopisteen laajuisen valintakurssin opetussuunnitelmaan kuuluvasta aihepiiristä. Opintojakso koostui oppimistehtävistä, jotka vaihtelivat monivalintatehtävis-tä essee-kysymyksiin ja vaikeutuivat opintojakson loppua kohden. Valintakurssi suoritettiin kokonaan verkossa, joten osallistuminen oli mahdollista mistä tahansa. Hakija pystyi suunnit-telemaan omaa ajankäyttöään tehtäville asetettujen palauttamispäivien rajoissa. Valintakurssin oppimisalustana toimi Moodle, jonka toimintoja hyödynnettiin monipuolisesti tehtävien suunnittelussa. Myös hakijan tunnistautuminen valintakurssin lopussa järjestettiin Moodlen välityksellä. Valintakurssin haluttiin mittaavan hakijan soveltuvuutta verkko-opiskeluun, itse-näiseen työskentelyyn ja tiedonhakuun. Valintakurssin suorittaminen loppuun asti toimi sa-malla osoituksena hakijan motivaatiosta ja soveltuvuudesta tuleviin opintoihinsa.

Valintakurssi toteutettiin ensimmäistä kertaa syksyn 2016 yhteishaussa. Tutkinto-opiskelijat valittiin valintakurssista saadun pistemäärään perusteella ensikertalaiskiintiö huomioiden. Opiskelijaksi hyväksytyt ja opiskelupaikan vastaanottaneet hakijat saivat opintojakson ja viisi opintopistettä sisällytettyä tutkintoonsa. Muut hakijat, jotka suorittivat kurssin hyväksytysti, saivat avoimen ammattikorkeakoulun opintojakson suoritusmerkinnän. Valintakurssin aikana tehty työ ja käytetty aika eivät siten menneet hukkaan. Jos valintakurssista saatu pistemäärä ei riittänyt tutkinto-opiskelijaksi, oli mahdollista hakeutua polkuopintoihin ja avoimen amk:n kautta edetä kohti tutkinto-opiskelua.

Foorumiesityksessämme kerromme kokemuksiamme valintakurssista:

• Miten valintakurssi toteutettiin verkossa?• Miten valintakurssiin siirtyminen vaikutti hakijamääriin?• Kuinka suuri osuus hakijoista suoritti kurssin hyväksytysti?• Miten toteutimme hakijoiden tunnistautumisen verkossa?• Miten valintakurssi kokonaisuudessaan onnistui?

Lisäksi kerromme, mitkä olivat suurimmat yllätykset valintakurssin toteuttamisessa ja aiomme-ko kokemustemme perusteella toteuttaa valintakurssin uudestaan.


Miten varustelimme uudistetut oppimistilat koulun peruskorjauksessaJari Sjölund, Satu Kekki, Turun normaalikoulu

Turun normaalikoulun peruskorjaus avasi mahdollisuuden rakentaa lähes koko fyysinen ja säh-köinen oppimisympäristö uudelleen. Peruskorjaus valmistui loppusyksystä 2017 ja kerromme esityksessämme nimenomaan oppimistilojen esitysteknologian suunnittelun ja toteutuksen prosessista. ITK-seminaariin mennessä on käytettävissä myös sekä opettajien että oppilaiden käyttökokemuksia.

Samassa koulukiinteistössä työskentelee yli 1000 oppijaa alakoulun ensimmäisestä luokasta lu-kiolaisiin, yli 100 opettajaa ja vuosittain useita satoja opetusharjoittelijoita. Rakennus valmistui 1980 ja palveli hyvin vuosikymmeniä ennen kuin pääsi peruskorjaukseen. Vuosina 2015-2017 toteutetun peruskorjauksen tavoitteeksi otettiin kunnianhimoisesti Suomen modernein oppi-misympäristö. Yli 20 miljoonan euron remontissa korjattiin lähes kaikki kantavia rakenteita ja ulkoseiniä lukuun ottamatta. Peruskorjatussa rakennuksessa on 85 luokkatilaa ja lisäksi n. 20 muuta oppimistilaa (mm. aulat, kokoushuoneet, auditorio, liikuntasalit).

Kerromme esityksessämme lyhyesti uusien tilojen suunnitteluun ja niiden käyttöönottoon liittyvästä toiminta- ja opetuskulttuurin muutoksesta, suunnitteluprosessin toteutuksesta ja pedagogisista tavoitteista. Tähän liittyy myös luokkien uudenlaisen kalustuksen ja mm. pöytä-järjestelyn toteutus, joka suunniteltiin yhdessä opettajien kanssa.

Pääosa esityksestämme on varattu opetustilojen varustelun esittelylle. Uuden opetustekno-logian hankintaan saatiin ylläpitäjältä lähes miljoonan euron rahoitus, joka mahdollisti uu-simman ja mahdollisimman pitkälti tulevaisuuteen riittävän toteutuksen. Opetustilat pyrit-tiin myös standardisoimaan niin, että digitaalisen varustelun puolesta kaikki luokat soveltuvat kaikkien aineiden opetukseen. Standardiluokkien lisäksi tietysti varusteltavana olivat myös eri-koisluokat laboratoriotyöskentelyä ja taitoja taideaineita varten. Tavoitteena oli myös riittävä helppokäyttöisyys.

Luokkien standardivarusteluun kuuluvat seuraavat:

• Pääesitystauluna 84 tuuman kosketustaulu, jossa oma Android-käyttöjärjestelmä. Tarkkuus 4K (osassa erikoisluokkia projektori + valkokangas)

• Pienimpiä luokkia lukuun ottamatta 65 tuuman passiivitaulu ”apunäyttönä”. Tarkkuus 4K.

• Tietokone opettajan työpisteessä• Dokumenttikamera opettajan työpisteessä• Apple TV langatonta esittämistä varten (kaikilla opettajilla ja perusopetuksen oppilailla

iPad-tablettilaitteet)• 6 x 2 jakajamatriisi (Sisäänmenot luokan tietokoneelle, dokumenttikameralle, AppleTV:lle

ja 1-3:lle muulle laitteelle, kuten opettajan omalle tietokoneelle. Ulostulot päätaululle ja apunäytölle, voidaan näyttää kuvaa samasta tai kahdesta eri sisäänmenosta)


• Useimmissa luokissa laadukkaat aktiivikaiuttimet, joiden kautta voidaan kuunnella ääntä joko digitaalisista (hdmi) tai analogisista lähteistä

Kerromme em. laitteiden valintaperusteista pedagogiikkaa unohtamatta.

Mobiilisti raksallaPekka Ouli, Ismo Permikangas, Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto

Rakennusalalla olemme aikaisemmin tehneet Bloggerilla ja Youtubella kokeiluja oman oppimi-sen dokumentoinnissa. 2016 alusta lähdimme kokeilemaan ClassNotebookkia rakennusalalla ja kokemukset toiminnasta ovat olleet suurimmaksi osaksi positiivisia. Alaa opiskellaan kou-lussamme 4 paikkakunnalla ja tässä vaiheessa kolmen paikkakunnan opiskelijat ovat kolmessa muistikirjassa. Opiskelijoiden tuottama materiaali on kuvaa, tekstiä ja videota. Välilehdet eli ryhmittely muistikirjassa on jaettu tutkinnon osien nimikkeillä ja opiskelija tekee merkinnät oikeaan osaan.

• Kirjaamiset tehdään opiskelijoiden omilla mobiililaitteilla ja liikuteltavilla Wifi-tukiasemilla 4G yhteydellä

• Kirjaamisia täydennetään iltaisin opiskelijoiden omilla tietokoneilla / mobiililaitteilla. Tämä on integroitu 5 op Tieto- ja viestintätekniikan opintoihin.

• Opiskelijat suorittavat eri tutkinnonosia kuten Laatoitus, Muuraus.. ja näin myös todis-tuksesta tulee erilainen

• Samaa menetelmää käytetään työssäoppimisjaksoilla

Opettajien työ on muuttunut seuraavin osin:

• TVT kurssin ohjaaminen tapahtuu työmaakopista läppäriltä työpäivän ohessa• Yhteistyötä tehdään usean eri opettajan kanssa• Työssäoppimisjaksoilla tieto kulkee sujuvammin kuvien avulla• Arviointi sen suhteen, onko opiskelija valmis näyttöön, helpottuu.

Menetelmä on sopiva luokattomaan ammatilliseen koulutukseen jossa heterogeeninen ryhmä opiskelijoita työskentelee samassa digitaalisessa oppimisympäristössä (työmaalla)

Monimuotokoulutusta tiimityönä: kokemuksia Carpe Diem -menetelmästäIlona Laakkonen, Jyväskylän ammattikorkeakouluEsitykseen liittyvä linkki: http://www.slideshare.net/loina/carpe-diem-tiimimuotoista-oppimisen-de-signia

Verkko- ja monimuoto-opetus on strategisesti tärkeää kaikilla koulutusasteilla, mutta se myös haastaa opettajat ja koulutuksen kehittäjät uudenlaisen toimintakulttuurin ja menetelmien äärelle. Perinteisemmän opetuksen siirtäminen verkkoon sellaisenaan ei välttämättä ole paras


ratkaisu, vaan tavoitteita, rakenteita ja toimintatapoja täytyy tarkastella uudelleen ja luoda ko-konaan uusia.

Hyödynsimme Carpe Diem -menetelmää monimuotokoulutuksen ja lähes kokonaan verkos-sa opiskeltavien amk-tutkintojen rakenteiden ja toteutusten luomisessa keväällä 2016. Carpe Diem on tiimityöskentelyyn perustuva malli, jonka avulla voidaan suunnitella oppimisko-konaisuuksia, verkkokursseja tai vaikkapa yksittäisiä oppimistehtäviä. Sovellettuna mallia voidaan hyödyntää myös lähiopetuksen muuntamisessa verkkopainotteiseksi. Carpe Diem kiteyttää verkko-oppimisen suunnittelun käytännönläheisiksi työskentelyvaiheiksi, antaa suunnittelulle aikataulun ja tarjoaa työvälineitä ja tukea mm. verkkotehtävien suunnitteluun. Verkkotutkintoja kehittävät opettajat työskentelivät tiimeinä ja työstivät aiemmasta toiminta-tavasta poiketen opintojaksoja suurempina, modulaarisina kokonaisuuksina. Opettajien lisäk-si työskentelyyn osallistui opiskelijoita ja verkkopedagogiikan asiantuntijoita. Tavoitteena oli opetuskokonaisuuksien kehittämisen lisäksi myös rakentaa verkko-opetuksen kannalta olen-naista yhdessä toimimisen kulttuuria.

Foorumiesityksessä perehdytään Carpe Diem -menetelmään ja sen vaiheisiin, sekä pohditaan kriittisestikin toimintatavan soveltumista opetuksen kehittämiseen laajemmin. Kuulijat saa-vat itselleen käytännön työkaluja sekä tiimimuotoiseen opetuksen kehittämiseen, että omaan opetustyöhönsä.

Moodle modernimmaksi - yhtenäisyydellä tulevaisuuteenJaana Nuuttila, Johanna Salmia, Hämeen ammattikorkeakoulu, Biotalouden yksikköE s i t y k s e e n l i i t t y v ä l i n k k i : h t t p s : / / s i te s . g o o g l e . co m / s i te / k o u l u t u s t u o te o p a s /opintojaksokuvauksen-taeyttaeminen

ITK-foorumiesityksessämme kuvaamme ammattikorkeakoulussa tapahtuneen yhteisöllisen, opettajat ja opiskelijat toimintaan ja kehittämiseen nivovan prosessin, jossa luotiin yhtenäi-nen kurssipohja koulutustemme käyttöön. Lähtökohtana oli kirjava joukko erilaisia Moodle-kurssipohjia ja lopputuloksena yhtenäinen pohja ja siihen liittyvät toimintatavat. Kerromme, miten kehittämisprosessi tapahtui ja miten kehittämisprosessi eteni ja miten opettajat ja opis-kelijat osallistettiin. Jaamme myös kokemuksiamme, sekä hyviä malleja ja esimerkkejä kurssien kehittämiseen liittyen.

MPASSid - Viron ja Suomen kansallinen tunnistusratkaisuTero Huttunen, Opetus -ja kulttuuriministeriöEsitykseen liittyvä linkki: http://mpass.id

Opetus-ja kulttuuriministeriön vetämä MPASSid on ottanut oman paikkansa Suomen kansal-lisena perusopetuksen ja lukio-opetuksen kertakirjautumisratkaisuna. Kysyntää ratkaisulle on tullut ilmi myös ammatillisen koulutuksen puolelta. Esityksessä tulee ilmi opettajien, oppilai-den ja yritysten näkökulmat MPASSid ratkaisun tuomasta helpotuksesta arjen työssä. Lisäksi kerromme ketterästä kehitysmallista ja tempuista, joilla jalkautimme ratkaisun kansalliseksi.


MPASSid ratkaisu tulee toimimaan niin Suomessa kuin myös Virossa. Viro on ottanut Suomessa kehitetyn MPASSid ratkaisun pilottikäyttöön syksyllä 2016. Yhteistyö maiden välillä on esi-merkki maiden välisestä tiiviimmästä yhteistyötä opetussektorilla myös teknologisissa ratkai-suissa. Viron MPASSid ratkaisusta vastannut taho kertoo heidän kokemuksensa. Esityksen lopuksi kerrotaan vuoden 2017 tiekartta ja tavoitteet.

Ohjelmointia monitahoisen vertaisoppimisen keinoin alakoulussaSari Muhonen, Anja Huurinainen-Kosunen, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu

Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen nähdään tärkeänä kansalaistaitona sekä it-sessään että myös osana monilukutaitoa, joten se on sekä oppimisen kohde että väli-ne. Ajattelun taitojen kehittäminen on tärkeässä osassa uuden opetussuunnitelmamme perus-teita. Ohjelmointitaitojen kehittäminen kaikilla perusopetuksen vuosiluokilla tulee osaksi ope-tusta. Vertaisoppiminen ja yhteistyötaidot tukevat oppilaan oppimista ja ohjaavat ymmärtä-mään oppilaan omaa oppimis-ja opiskeluprosessia.

Mitä ohjelmointi sitten on alakoulussa? Miten sitä toteutetaan mielekkäästi, motivoivas-ti ja pedagogisesti järkevästi? Miten se liittyy opetettaviin oppiaineisiin? Miten se liittyy laa-ja-alaiseen osaamiseen ja monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin?

Ohjelmoinnillinen ajattelu (computational thinking) voidaan nähdä yhtenä tulevaisuuden pe-rustaitona. Ohjelmointi on ongelmanratkaisua ja loogista päättelykykyä, mutta myös luo-vaa ilmaisua. Sen rooli rinnastuu kirjoittamisen ja laskemisen taitoihin, jotka opitaan alkuope-tuksessa ja joita käytetään luontevina työvälineinä ylemmillä luokilla.

Ohjelmoinnillista ajattelua tukevaa opetuskokonaisuutta lähdettiin suunnittelemaan mo-nitahoisena yhteistyönä. Esityksessä pohditaan vertaisoppimisen kokemuksia monel-la eri tasolla, sillä yhdessä uutta oppimassa olivat kahden luokan oppilaat (2.-3.lk ja 5.-6.lk), luokanopettajat, aineenopettaja, erityisopettaja, opetusharjoittelijat ja kouluavustaja.

Opetuskokonaisuuden (2015-2016) tavoitteena opettajien osalta on ollut hyödyntää yhteis-suunnittelua ja jakaa tietotaitoa, oppia ohjaamaan oppilaita ohjelmointiin vertaisoppimi-sena kummipareina sekä oppia vertaisoppimisena ohjelmointia luokanopettaja-aineenopetta-ja näkökulmasta.

Oppilaita koskevina tavoitteina on ollut tutustuttaa oppilaat ohjelmointiin, tarjota mahdolli-suus oppia ohjelmoinnillista ajattelua, ongelmanratkaisua ja loogista päättelykykyä, sekä mah-dollistaa luovuutta ohjelmoinnin avulla. Tavoitteena on ollut antaa oppilaille valmiuksia ym-märtää, kuinka tietokoneelle voi antaa käskyjä ja toimintaohjeita käyttäen ohjelmointikiel-tä. Vertaisoppimistunneille laadittiin suunnitelma, missä edettiin koko ajan haasteellisem-piin tehtäviin.

Opetuskokonaisuuden aikana opittiin käyttämään keskeisiä käsitteitä, toimivaan toistavas-ti laatimalla vaiheittaisia toimintaohjeita ja toimimaan myös tutkivasti ja luovasti. Yhdessä ha-


ettiin sopivia työskentelytapoja ja innostavia oppimispolkuja. Tavoitteena oli yhdessä tekemi-sen ja oivaltamisen ilo, mikä vaikuttaa opiskelumotivaatioon. Opetuskokonaisuuden ai-kana kohdattiin myös haasteita, joita purettiin reflektoimalla ja etsimällä ratkaisuja ongel-miin. Kaikkien oppijoiden ajattelun ja oppimisen taitoja koeteltiin aika ajoin.

Syksyllä 2016 kummiluokat toteuttivat monialaisen oppimiskokonaisuuden, joi-den kokemuksia onnistumisineen ja kehittämiskohteineen esityksessä pohdi-taan. Opetuskokonaisuudessa ohjelmoitiin myös robotteja vertaisoppimista hyödyn-täen. Kokeilussa yhdistyivät monien oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt (ma, äi, fy/ke, ku) uudella tavalla jäsennettynä.

Esityksen loppupäätelmissä pohditaan, mitä mielekäs ohjelmointi voisi käytännössä tarkoit-taa sekä vastataan kysymykseen: Kuka oppi ja keneltä?

Opettajan verkkoympäristöoppi: Suomenkieliset MOOC-ympäristöt testissäPete Stockley, Esko Lius, Omnia

Foorumiesityksemme antaa opetuksen kehittäjille, suunnittelijoille, tukihenkilöstölle ja ver-kossa toimiville opettajille hyvät vinkit siihen, kuinka saada parhaat hyödyt eri verkko-oppi-misympäristöistä MOOCien ja muiden avointen verkkokurssien tarpeisiin.

Tiimimme vastaa suuressa oppilaitoksessa opetushenkilöstön pedagogisen ja digiosaamisen ke-hittämisestä. Meillä on jo entuudestaan kokemusta oppilaitoksen sisäisistä kursseista alkaen aina kansainvälisten MOOCien järjestämiseen saakka. Keväästä 2016 alkaen olemme tarjon-neet omassa organisaatiossa lähikoulutusten ja verkkomateriaalien lisäksi cMOOC-tyyppisiä eli yhteistoiminnalliseen oppimiseen perustuvia kursseja. Yhtenä järjestäjien oman oppimisen tavoitteena oli testata mahdollisimman monta suomenkielistä oppimisympäristöä.

Testitulokset julkistetaan ITK:ssa. Kertynyt kokemus uudentyyppiseen täydennyskoulutuk-seen soveltuvista teknologioista ja pedagogisista ratkaisuista hyödyttää sekä opetuksen kehit-täjiä että opettajia ja ohjaajia, jotka itse kouluttavat verkossa. Koska ITK:n foorumiesitys on lyhyt, tarjoamme napakassa paketissa kunkin ympäristön edut, haasteet ja vinkit sekä verkko-toteutusten yleisen suunnittelumallin. Lisätiedot teknisistä toteutuksista on saatavilla verkossa, ja esitellyille kursseillekin voi edelleen kirjautua tutustumaan ja oppimaan.

Esitys pohjautuu seuraaviin kokemuksiin: Verkkopedagogiikan perusteet -kurssilla opet-tajat tutustuivat video- ym. verkkoaineistoon, jakoivat omia hyviä käytäntöjään ja suun-nittelivat uuden osaamisen pohjalta omaa tulevaa verkkototeutustaan. Tämä kurssi toimi Wordpressin Buddypress-lisäosalla. Käytössä olivat myös pelillistävät aktiviteettimerkit ja avoimet osaamismerkit. Työpaikkaohjaajakurssilla käytimme Eliademyä ja Facebookia. Office 365:n haltuunottoon käytettiin luonnollisesti OneNote for Classia, Yammeria ja Office Mix -materiaaleja. Mobiilioppimisen MOOCissa toimintaympäristönä oli Moodlerooms ja


Collaborate-virtuaaliluokka. Talvella 2016-17 ovat tulossa kurssit Ohjaus verkossa ja Arviointi verkossa. Niihin on suunniteltu käytettäväksi Clanedia ja Google Suite for Educationia.

Kuulijat saavat kokemuksiimme pohjautuvaa tietoa sekä eri ympäristöjen mahdollisuuksista ja rajoituksista että toimivista verkkopedagogisista käytänteistä. Miten lähteä liikkeelle niin, että osallistujat eivät lannistu alkuunsa? Kuinka tukea sosiaalista oppimista ja vertaismentoroin-tia? Pedagogisen käsikirjoituksen Popplet-käsitekartta ja pedagogisen infrastruktuurin malliin pohjautuvat suunnittelutaulukot antavat työkaluja kuulijoiden omaan kurssisuunnitteluun. Testiyhteenveto näyttää puolestaan ympäristöjen parhaat puolet ja paljastaa akilleenkantapäät.

Esimerkkikurssejamme voi käyttää sekä kurssimuotoiseen että itseopiskeluun. Ne on jaettu avoimella CC BY-SA -lisenssillä, joten materiaalit ja kurssirakenteet ovat vapaasti myös muiden käytettävissä.

Opetuspelin kehitysprosessi osana TVT-taitojen opetustaMika Letonsaari, Mikkelin ammattikorkeakoulu

Suomen aikuisväestössä on suuri määrä ihmisiä, joilla on heikot tietoja viestintätekniikan (TVT) taidot. Tässä hankkeessa on tavoitteena kehittää koulutusmenetelmiä aikuisväestölle, joilla on muuttuvan työelämän vaatimuksiin nähden heikot TVT-taidot. Kohderyhmä on eri-tyisesti yli 30-vuotiaat työttömät tai työttömyysuhan alaiset, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa tai joiden tutkinto ei vastaa nykyisen työelämän vaatimuksia.

Hankkeessa kehitetään työelämälähtöisiä pedagogisia menetelmiä TVT-taitojen opetukseen. Hanke järjestää aikuisväestölle kurssimuotoista koulutusta lähiopetusta, työpajoja sekä verk-ko-opetusta sisältävänä monimuoto-opetuksena. Hankkeessa kehitetään lisäksi tietokonepeli, jonka tarkoitus on tarjota kurssilaisille vaihtoehtoinen ja täydentävä tapa oppia TVT-taitoja sekä työelämätaitoja.

Pelin kehittää oppilaitos, jossa pelin kehitys nivoutuu yhteen peliohjelmoinnin opetuksen kanssa. Pelin kehitys tapahtuu samaan aikaan TVT-koulutuksien kanssa, joihin osallistuvat opiskelijat osallistuvat myös pelin kehitykseen. Peli kehitetään siis laajassa yhteistyössä, jossa ovat mukana peliohjelmoinnin asiantuntijat, tietotekniikkaa opiskelevat nuoriso-opiskelijat, TVT-perustaitoja kurssilla opiskelevat aikuisopiskelijat sekä TVT-koulutuksen, työelämän vaa-timusten ja pedagogian alojen asiantuntijat.

Pelin tavoitteena on olla näyttävä ja tuottaa rikas pelikokemus. Pelaaja liikkuu todellisuutta muistuttavassa kolmiulotteisessa maailmassa ja suorittaa siellä pelillisiä tehtäviä. Peli on monen pelaajan verkkopeli eli pelaajat voivat nähdä siellä toisensa ja kommunikoida keskenään. Tällä saadaan herätettyä opiskelijoiden kiinnostus peliä kohtaan.

Pelikehityksessä pyritään avoimien lisenssien käyttöön sekä opiskelijoiden osallistamiseen. Peli toteutetaan Unity-pelimoottorilla. Tätä pelimoottoria käytetään jo oppilaitoksen pe-liohjelmointikursseilla. Unity on monipuolinen ja nykyaikainen työkalu pelien tekemiseen.


Ohjelmisto on ilmainen harrastekäytössä, mikä mahdollistaa sen käytön opiskelijoiden omilla tietokoneilla ja vapaa-ajalla eikä rajoita tekemistä kouluun.

Pelin kehittämisessä käytetään mahdollisimman paljon valmista avoimen lisenssin materiaalia ja peli julkaistaan hankkeen lopussa avoimella lisenssillä. Esimerkiksi pelimaailmassa, kaupun-gin ja siellä olevien kohteiden mallintamisessa, hyödynnetään avoimella lisenssillä julkaistuja 3d-malleja.

Pelin juoni eli vuorovaikutukset pelaajan ja tietokoneen ohjaamien pelihahmojen välillä laa-ditaan avoimen lähdekoodin Twine-kirjoitustyökalulla. Twine on ohjelmisto haarautuvien kertomusten, esimerkiksi vaihtoehtoja tarjoavien dialogien kirjoittamiseen. Siinä on erittäin helppokäyttöinen käyttöliittymä. Twinellä kirjoitetut keskustelut voidaan ladata Unityyn, jol-loin pelaaja voi käydä laaditun vuorovaikutteisen keskustelun tietokoneen ohjaaman hahmon kanssa.

Oppikalla oppilaiden osaamista arvioimaan!Harri Jurvela, Tampereen kaupunkiJari Harvio, Hämeenlinnan kaupunkiEsitykseen liittyvä linkit: http://www.oppika.fi, http://www.opeka.fi, http://www.ropeka.fi

Uudet opetussuunnitelmat ovat tulleet voimaan niin perusopetuksessa kuin lukioissakin. Ne sisältävät aiempaa enemmän tietoja viestintäteknologisen osaamisen tavoitteita. Tavoitteet eivät kuitenkaan aina kuulu selvästi johonkin oppiaineeseen, jolloin niiden toteutumisen seu-ranta ja arviointi voi olla hankalaa. Avuksi tähän on kehitetty Oppika-verkkopalvelu, jonka kyselyiden avulla saadaan tietoa oppilaiden tietoja viestintäteknologisista taidoista ja käyttö-tavoista. Vastattuaan oppilas saa oman tulosraportin, jossa hänen vastauksiaan verrataan kaik-kiin muihin vastaajiin. Opettaja puolestaan saa raportin ryhmänsä vastauksista ja rehtori taas koko koulun tai yksittäisten luokkien vastauksista, näissäkin näkyy vertailu muihin vastaajiin valtakunnallisesti. Sivistysjohtajalle tai hänen valtuuttamalleen tvt-koordinaattorille on tarjol-la koko kunnan tulosraportti. Näistä raporteista saadaan paljon tietoa avuksi arviointiin ja päätöksentekoon.

Opettajan on helppo ottaa palvelu käyttöön. Tarjolla on myös monenlaista lisämateriaalia, esi-merkiksi opettajan oppaat. Vinkkejä tulosten tulkintaan ja ehdotuksia toimenpiteiksi kootaan verkkoon.

Tvt-asioiden tiedolla johtamiseen on myös muita helppokäyttöisiä palveluita. Opettajien tietoja viestintäteknologian käyttöä kartoittava Opeka on ollut käytössä jo yli neljä vuotta; vuoden 2016 lopussa sitä on uudistettu merkittävästi niin, että siinäkin näkyvät opetussuunnitelman painotukset ja sisältöalueet. Vuonna 2017 käyttöön tulee lisäksi rehtoreille suunnattu Ropeka-palvelu. Näiden kolmen palvelun avulla saadaan hyvin kattava kuva tietoja viestintätekno-logian käytöstä oppilaitoksessa, kun mukana on niin oppilaiden, opettajien kuin rehtorinkin näkemys. Jatkossa nämä palvelut on tarkoitus jossain määrin integroida, jolloin tulosten vertai-lusta tulee entistäkin helpompaa.


Esityksessä pääset tutustumaan näihin palveluihin ja saat vinkkejä niiden tuottaman datan analysointiin. Kuulet konkreettisia esimerkkejä palveluiden hyödyntämisestä Tampereella ja Hämeenlinnassa.

Osallistavaa pedagogiikkaa paikkatietopalveluillaVirpi Hirvensalo, Turun kaupunki, sivistystoimialaJuuso Salmu, Dimenteq OyEsitykseen liittyvä linkki: https://www.eharava.fi

Paikkatiedon perustaidot ovat osa oppilaiden uuslukutaitoa, joista he hyötyvät monin tavoin. Nämä taidot opittuaan nuorten on helppo omaksua nopeasti käyttöön monia paikkatietoon pohjautuvia arkea helpottavia sovelluksia, heidän yhteiskunnallisen osallistumisen mahdolli-suutensa paranevat ja nuorilla on myöhemmin hyvät valmiudet paikkatietoteknologiaa entistä enemmän hyödyntävässä työelämässä.

Koulukäyttöön on olemassa monia erilaisia paikkatietoa hyödyntäviä verkkopohjaisia palvelui-ta ja sovelluksia. Foorumiesityksessä tutustutaan kahden palvelun tarjoamiin käyttömahdolli-suuksiin uusien opetussuunnitelmien mukaisessa oppimisessa. Esiteltävät palvelut ovat paik-katiedon oppimisympäristö PaikkaOppi ja Dimenteqin paikkatietopohjainen kyselytyökalu Harava.

Paikkatietotyökalut mahdollistavat yleisesti monipuolisia mahdollisuuksia laaja-alaisen osaa-misen, kuten oppilaiden ajattelutaitojen, monilukutaidon ja osallistumisen ja vaikuttamisen taitojen kehittämiseen tietoja viestintätekniikan osaamista unohtamatta. PaikkaOpilla ja Haravalla voi esimerkiksi kerätä tietoa koulun sisältä, sen ympäristöstä tai eri ihmisryhmiltä, ja esittää tiedot visuaalisesti tai verbaalisesti kartalla jakaen esitykset myös tarvittaessa muille. Lisäksi oppimisprojekteihin voidaan osallistaa koulun ulkoisia sidosryhmiä, ja siten kasvattaa oppilaiden tietoisuutta yhteiskunnallisen vaikuttamisen erilaisista mahdollisuuksista.

Esityksessä tutustutaan myös Hyvä arkiympäristö -projektiin, ja sitä varten parhaillaan pilo-toitavaan oppimisalustaan, joka valmistaa nuoria osallistavaan budjetointiin. Se on tuotettu julkisen ja yksityisen sektorin toimialarajat ylittävässä yhteistyössä. Oppimisalusta on raken-nettu Haravan kartta-alustalle. PaikkaOpin mobiilisovelluksilla kerätään projektin esitietoja omasta lähiympäristöstä. Projekti on suunnattu yläkoululaisille ja lukiolaisille. Sen tavoitteena on herättää nuoret pohtimaan oman elinympäristönsä ylläpitoa budjetoimalla ja rakentamalla oppimisalustalle omat asuinalueet nuorten itse haluamilla tavoilla.

Polku-verkkopalveluPekka Peura, Lauri Hellsten, Eduhakkerit OyEsitykseen liittyvä linkki: http://polku.opetus.tv

Yksilöllisen oppimisen opetusmallissa korostetaan opiskelijan yksilöllistä oppimistah-tia, korkeamman tason ajattelutaitojen kehittymistä, itsearvioinnin merkitystä osaami-sen ja oppimisen tunnistamisessa sekä jokaisen oppijan tukemista hänen omalla lähi-


kehityksen vyöhykkeellään. Tämän opetusmallin tueksi on kehitetty selainpohjainen Polku-verkkopalvelu. Verkkopalvelu on ensisijaisesti kehitetty toimimaan oppilaiden omilla älypuhelimella, millä on pyritty takaamaan palvelun käyttöönoton helppous luokkahuoneissa ympäri Suomea. Palvelun käyttö on maksutonta ja se toimii ilman sisäänkirjautumista myös kaikilla muilla päätelaitteilla. Materiaalia löytyy tällä hetkellä lukion ja yläkoulun matematiik-kaan, fysiikkaan, kemiaan, äidinkieleen ja englantiin.

Polku ja käytännön toimintamallit mahdollistavat sen, että oppija pystyy oppimaan tiettyä aihetta omaan yksilölliseen tahtiinsa. Polkuun tehtyjen itsearvioitavien välitestien avulla op-pija pystyy arvioimaan ja tunnistamaan omaa osaamistaan. Tämä lisää oppijan autonomiaa ja oppimisen omistajuutta. Toimintamallin tarkoituksena on sisäisen motivaation lisäämisen ja itsearviointitaitojen kehittämisen lisäksi varmistaa, että oppijalle ei muodostu taidollisia tai tiedollisia puutteita vaan, että jokaisella oppijalla on tarvittavat vähimmäistiedot opintokoko-naisuudessa etenemisen kannalta.

Lukuvuoden 2016 - 2017 aikana verkkopalveluun on rakennettu uuden opetussuunnitelman mukaista sisältöä lukioon mm. matematiikan ja fysiikan opettamiseen ja oppimiseen. Sisällöt koostuvat interaktiivisista GeoGebra-sovelluksista, opetusvideoista, laskennallisista tehtävistä, väitteistä ja niitä tukevista teoriasisällöistä. Foorumiesityksessä kerrotaan Polku-palvelun ny-kytila, tulevaisuuden kehityskohteet sekä tutustutaan sisältöön, joka on laajentunut kuluvan lukuvuoden aikana pelkistä tehtävistä paljon.

Rohkaisua verkko-opettajuuteen ammattikorkeakoulussaSini Temisevä, Laurea ammattikorkeakoulu

Digitalisaatio haastaa opettajien osaamisen ja opetuksen perinteiset käytänteet. Ammattikorkeakouluopiskelijat toivovat lisääntyvässä määrin joustavia ja ympärivuotisia opis-kelumahdollisuuksia verkossa. Opintojen tuottaminen verkossa vaatii digipedagogista osaamis-ta: digitaalisen materiaalin tuottamista, erilaisten verkkotyökalujen ja -alustojen käyttämistä ja pedagogisesti toimivien toteutusten rakentamista.

Esityksessämme kerromme, kuinka Laurea ammattikorkeakoulussa opetusta viedään verkkoon ja kuinka opettajia rohkaistaan hyödyntämään digitaalisia välineitä omassa työssään. Työmme alkoi kaksi vuotta sitten, jolloin haasteeksi otettiin opettajien osaamisen päivittäminen niin, että pystyttäisiin tarjoamaan aikaisempaa enemmän ja laadukkaampaa verkko-opetusta. Laureaan perustettiin virtuaalikoulutuksen yksikkö, DigiTeam. Tie oli aluksi kova ja kivik-koinen…miten saada kiireiset opettajat innostumaan ja motivoitumaan verkko-opetuksesta? Päätimme lähteä liikkeelle teknologian hyödyntämisestä innostuneiden opettajien kanssa ja saada keihään kärjellä siloteltua ja levennettyä tietä.

Laureassa verkkototeutuksia tuotetaan ja kehitetään projekteissa, joita DigiTeam vetää eri kampusten opettajista koostuvien asiantuntijatiimien kanssa. Digipedagogisen osaamisen edistäminen korostuu toiminnassamme. Kirjoitimme aiheesta Digimakupaloja – julkaisun ke-väällä 2016. Digitaalisia työkaluja otetaan haltuun kuukausittaisilla Pop-Up-klinikoilla sekä


webinaareissa, työpajoissa, erilaisissa seminaareissa että yksilöllisen ”tikettipalvelun” kautta. Tulokset kertovat, että opettajien osaaminen ja virtuaalisesti suoritettujen opintopisteiden mää-rä on kasvanut oppilaitoksessamme merkittävästi. Keväällä 2017 käynnistimme Digimentor-koulutuksen, jonka tavoitteena on että kaikilla Laurean kampuksilla toimii henkilö, joka pys-tyy oman toimensa ohessa opastamaan ja ohjaamaan opettajia arjen digiopetuksen ongelmissa sekä ohjaamaan digipedagogisissa ratkaisuissa.

Tutkimme äskettäin Laurean verkossa ohjaavien opettajien tapoja toimia sekä prosessia, jonka kautta he ovat alkaneet opettamaan verkossa. Samassa yhteydessä kartoitimme opettajien asen-teita verkossa tapahtuvaa opetusta ja ohjausta kohtaan. Esittelemme kyselyn tuloksia opettajien videotarinoiden avulla.

Skype-myyjäksi blendatenNina Huotari, Ulla Pekkarinen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Esityksessä kuvataan suomalaisen opetusviennin kokemuksia.

Erasmus-opettajavaihdossa Itävallassa toteutettiin intensiiviset workshopit osana myynti- ja markkinointikoulutusta. Tavoitteena oli tietoja viestintätekniikan mielekäs hyödyntäminen osana käytännön opetusta.

Toteutukseen osallistui suomalaisia ja itävaltalaisia ammattikorkeakoulun liiketalouden opis-kelijoita. Kerromme kokemuksia opetuskokonaisuudesta, jossa prosessin alussa opiskelijat suunnittelivat uutta liiketoimintaa eri toimialoille, etsivät digitaalisen markkinoinnin keinoja kohderyhmälle ja harjoittelivat myyntiä videoneuvottelun avulla. Välineinä käytössä oli mm. Skype, Adobe Connect, Padlet, Sway, Google Drive. Opetusteemoja olivat mm. sisällöntuo-tanto digikanaviin, myyntiprosessi, ostajan ja myyjän taidot, kulttuuriset stereotypiat, argu-mentointi ja nonverbaalinen viestintä.

Haasteeksi muodostui erityisesti ajankäyttö, lähitunteihin ja workshopeihin oli varattu Itävallassa vain kahdeksan tuntia. Tämä yhtälö ratkaistiin sulautetun oppimisen keinoin hyö-dyntämällä erilaisia opetusteknologioita ja yhdistämällä digitaalisia ja perinteisiä ohjaamistyö-kaluja. Moderni myynti kaikessa digitaalisuudessa vaatii kuitenkin henkilökohtaisia myyntitai-toja niin sosiaalisessa mediassa kuin videoneuvotteluissakin. Tule kuuntelemaan kuinkas sitten kävikään!

Suomen Yrittäjäopiston verkko-opetuksen kehittäminenLauri Kivelä, Suomen YrittäjäopistoEsitykseen liittyvä linkki: http://www.syo.fi

Suomen Yrittäjäopiston verkko-opetusta ja verkko-opetusympäristöä on kehitetty suunnitel-lusti ja järjestelmällisesti vuodesta 2010 saakka. Kehittämistyön tavoitteena on alusta asti ol-lut vastata opiskelijoiden ja yrityselämän toiveisiin suorittaa opintoja joustavammin paikasta


ja ajasta riippumattomasti. Työelämä-, yrittäjä- ja opiskelijalähtöistä kehittämistä toteutetaan rohkeasti erilaisia käytänteitä ja välineitä testaten, mallintaen ja tuloksia tutkien.

Kehitystyö ei ole rajattua vaan kaikkia kouluttajia ja tiimejä rohkaistaan tekemään uusia avauk-sia omien aiheidensa parissa. Tämän laaja-alaisen kehitystyön mahdollistaa toimiva organisaa-tio sekä kiinteät kehittämiseen suunnatut työaikaresurssit. Myös henkilöstön jatkokoulutuk-seen liittyvät projektityöt pyritään integroimaan verkko-opetuksen kehittämiseen.

Kehitys ei rajoitu pelkästään verkko-opetusympäristöihin vaan koko opetuskulttuuriin. Tavoitteena on siis kehittää verkko-opetusta kokonaisuutena, johon kuuluu kiinteästi sekä tek-niikka että pedagogiikka. Konkreettisia tuloksia olemme saaneet vuodesta 2013 lukien, jolloin koko yrittäjän ammattitutkinto oli mahdollista suorittaa verkossa. Tätä seurasi heti vuoden 2014 alussa liiketalouden perustutkinnon toisen osaamisalan verkkoon siirtyminen.

Kun tutkintoon valmistavia koulutuksia haluttiin saada entistä joustavammaksi rakennettiin myös ns. nonstop -verkkokursseja. Nämä kurssit sisältävät vielä enemmän ajasta riippumatto-muutta mahdollistaen opiskelijalle henkilökohtaisen lukujärjestyksen. Nonstop-verkkokurssit nostivat esille ohjauksen merkityksen ja vuodesta 2014 alkaen verkko-opintojen ohjaus on ollut kehityksen keskiössä, siinä pyrkimyksenä mahdollisimman aito ja opiskelijaa palveleva ohjaus myös omatoimisemmissa verkkokoulutuksissa.

Tällä hetkellä oppilaitoksessamme voi suorittaa neljä tutkintoon valmistavaa koulutus-ta sekä lukuisia lyhyempiä kokonaisuuksia täysin verkko-opintoina aidolla ohjauksella. Asiakaspalautteiden mukaisesti kehitystyö on mennyt oikeaan suuntaan. Kouluttajien into verkko-opetuksen kehittämiseen on edelleen korkealla tasolla. Lisäksi kehittämistyö on johta-nut myös kaupallisen puolen kehitykseen tänä vuonna avautuneen verkkokaupan muodossa.

Suomi100: Kaupunkisinfoniaa videokamerallaTommi Nevala, Valveen elokuvakoulu

Lapset ja nuoret eri puolilla Suomea juhlistavat satavuotiasta Suomea tekemällä Kaupunkisinfonia-videoteoksia omasta kotipaikkakunnastaan.

Millaista elämää kaupungissa on? Mistä kaupungin olemus muodostuu? Korttelit, kadut, aukiot, viheralueet, kauppapaikat, torit ja vesistöt ovat rakennuspalikoita kaupunkikuvan muodostumisessa. Kaupunkisinfoniat ovat elokuvan laji, joka sijoittuu elokuvan historiassa 1920-luvulle. Niiden tarkoituksena oli tallentaa kaupunkien elämää ja tunnelmaa. Tyylillisesti elokuvat saattoivat olla kokeellisia eikä niissä välttämättä ollut juonta. Tavoitteena oli elokuval-lisin keinoin kertoa kaupungin sykkeestä ja sävystä.

Kaupunkisinfonia-työpajan tarkoituksena on oman lähiympäristön havainnointi. Lapsi ja nuo-ri hahmottaa ympäristöään eri näkökulmista, jonka seurauksena hänen ympäristötietoisuus kehittyy. Toiminta tukee lapsen oman identiteetin rakentumista ja kasvua yhteiskunnan jäse-


neksi. Toiminnassa korostuvat uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mu-kaisesti oppiaineiden välinen dialogi ja integraatio, oppilaiden aktiivinen osallisuus, mielekäs oppiminen ja vuorovaikutus. Kun eri oppiaineiden sisältöjä yhdistellään ja aihetta käsitellään useiden oppiaineiden näkökulmista, työpaja kytkeytyy luontevasti kouluopetuksen monialai-siin oppimiskokonaisuuksiin. Kaupunkisinfoniassa voi yhdistellä mm. seuraavia aiheita: kau-pungin kulttuurihistoria, ympäristöestetiikka, muotoilu, arkkitehtuuri, värit, liike ja liikenne, luonto, elinympäristön tila ja kestävä kehitys sekä monikulttuurisuus.

Työpajassa videokamera tai muu videokuvaa kuvaava laite ei itsessään ole opetuksen kohde vaan käytännöllinen toimintatapa, joka edistää muuta oppimista. Työskentelymetodi on suun-niteltu tukemaan Bring Your Own Device -hengen mukaista strategiaa eli jokainen osallistuja voi käyttää minkälaista kuvauslaitetta tahansa (esim. puhelinta, tablet-laitetta, videokameraa). Työpajamallin tavoitteena on lisäksi kehittää osallistujien mediataitoja. Mediataidot muodos-tuvat neljästä osa-alueesta, jotka ovat päällekkäisiä ja integroituvat perusopetuksessa erottamat-tomasti toisiinsa (Mediataitojen oppimispolku perusopetuksessa 2011). Kaupunkisinfonia-työpaja kehittää luovia ja esteettisiä taitoja, vuorovaikutustaitoja sekä kriittisiä tulkintataitoja.

Työpaja on osa Suomi 100-juhlavuoden ohjelmistoa ja sen tuottaa Valveen elokuvakoulu osana Koulujen elokuvaviikko -toimintaa. Vuoden aikana oppilaat ympäri Suomea tekevät Kaupunkisinfonioita omasta kotipaikkakunnastaan. Tavoitteena on taltioida sitä, miltä sata-vuotias Suomi näyttää. Videot julkaistaan sähköisellä Suomen kartalla juhlavuoden aikana.

ITK-foorumissa esitellään Kaupunkisinfonia-työpajamalli ja opettajille suunnattu maksuton oppimateriaali sekä lasten tekemiä Kaupunkisinfonioita.

Sytytä tablettisi eloon! Lisätty todellisuus opetuksessaPetri Ilmonen, Paula Jägerhorn, Opike, Tikas, KVL ry

Tabletit ovat tulleet viime vuosina yhä tärkeämmäksi osaksi opetusta sekä oppimisen elävöit-tämistä. Tabletit tukevat oppijoiden oman oppimisprosessin omistajuutta, tvt-taitoja ja luovaa työskentelyä. Tässä foorumissa haluamme antaa välineitä, vinkkejä sekä käytännön esimerk-kejä, kuinka elävöittää niin opetusta kuin oppimista lisätyn todellisuuden appsien ja oppima-teriaalien avulla. Lisätty todellisuus (AR) auttaa ymmärtämään abstrakteja asioita paremmin, koska se tuo opittavan aiheen visuaalisesti eläväksi ja konkreettiseksi. Tästä hyötyvät myös op-pimisessa erityistä tukea tarvitsevat.

Jaamme esityksessämme kentältä kerättyjä oppitunti-ideoita ja todellisia onnistumisen tarinoi-ta, joissa lisätty todellisuus ja tabletit ovat muodostaneet pedagogisesti mielekkään kokonai-suuden. Esittelemme esimerkiksi kuinka dinosaurukset tai molekyylit heräävät eloon, kuinka tutustut ihmiskehoon kerros kerrokselta tai näet sydämen pumppaavan eri perspektiiveistä. Näytämme myös kuinka pohjapiirustus, kemialliset merkit tai lasten itsensä värittämät hah-mot heräävät eloon. Vierailemme myös avaruudessa ja konkretisoimme matematiikan alkeita ja geometriaa.


Tavoitteenamme on inspiroida opettajia integroimaan teknologia osaksi inklusiivista opetusta herättäen eri aistikanavat. Näin uuden opetussuunnitelman tvt-tavoitteet ja oppimisen omis-tajuus yhdistyvät tarkoituksenmukaisella tavalla. Haluamme myös korostaa kuinka jokainen voi oppia, kun löydetään oikeat välineet, ja mahdollistetaan Universal Design on Learning -ajattelu osana opetuksen suunnittelua.

Teknologiatuettu tilastojen opetuskokeilu: tapaustutkimus lukioasteellaJuho Oikarinen, Kuopion Lyseon lukio Esitykseen liittyvä linkki: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1386-6

Tässä väitöstutkimuksessa on sovellettu tietokoneavusteista yhteisöllistä oppimista ja yhteis-toiminnallisuuden soveltamista lukion pitkän matematiikan opetukseen. Tarkoituksena on ollut kehittää lukiomatematiikassa tilastojen opetusta sekä opiskelijoiden sähköistä arviointia. Tutkimus tuottaa tietoa luokkahuonetutkimuksesta, tietokoneavusteisesta yhteisöllisestä oppi-misesta ja opiskelijoiden tilastollisen lukutaidon kehittymisestä lukioasteella.

Tutkimustulosten perusteella opiskelijoilla näyttää olevan erilaisia lähtötasoja tilastollisessa lukutaidossa ja vaikeuksia ymmärtää peruskoulun opetussuunnitelman mukaisia tilastollisia peruskäsitteitä. Tutkimuksessa käytetty teknologiatuettu ja yhteisöllinen tilastojen oppiminen edistää ja mahdollistaa eriaikaista pienryhmätyöskentelyä. Tulosten mukaan opiskelu ryhmissä tuki opiskelijoiden oppimista ja sähköinen ja interaktiivinen oppimateriaali selkiytti tilastojen sisältöihin liittyviä opeteltavia asioita.

Koulussa erityisesti matematiikan opinnoissa opiskelijat ovat tottuneet perinteiseen opetta-jajohtoiseen työskentelyyn. Opiskelijat kokivatkin haasteellisuutta siirryttäessä perinteisestä opettajajohtoisesta opetusmenetelmästä oppijakeskeiseen teknologiatuettuun ja yhteisölliseen oppimismenetelmään. Tulosten mukaan opiskelijoilla on ollut vain vähän aikaisempia koke-muksia tutkimuksessa käytetystä oppimismenetelmästä. Tämän tutkimuksen valossa näyttää ilmeiseltä, että produktiivisen yhteistoiminnallisuuden oppimiseen tarvitaan harjoittelua. Tutkimustulosten mukaan artikulaatio ja laatu matemaattisissa keskusteluissa lisääntyivät op-pimistilanteissa opiskelijoiden ryhmätyöskentelytaitojen kehittyessä.

Verrattaessa kontrolliryhmän ja opetuskokeiluun osallistuneiden opiskelijoiden kurssikokeen oppimistuloksia, molemmat ryhmät osasivat yhtä hyvin. Tutkimustulosten mukaan tilastolli-sesti merkittävä ero oli havaittavissa opetuskokeilu- ja kontrolliryhmän välillä ainoastaan viiväs-tetyssä lopputestissä ja vaikutuksen suuruus oli keskivoimakasta. Interaktiivinen opetusmateri-aali sekä teknologiatuettu ja yhteisöllinen opetusmenetelmä näyttäisivät edistävän tilastollisen lukutaidon kehittymistä. Tästä huolimatta opiskelijat suhtautuivat kriittisesti opiskeluun ky-seisellä menetelmällä, mikä osoittaa että he näyttäisivät olevan perinteisen opettajajohtoisen opetusmenetelmän kannattajia.


Tiedonhaun pelillistäminen lisätyn todellisuuden avullaMarko Akkanen, Janne Seppänen, Lahden kaupunginkirjasto

Lahden kaupunginkirjaston ”Reality check! - Lisättyä todellisuutta kirjastoihin” - hankkeen tavoitteena on luoda lisätyn todellisuuden sovelluksia kirjaston palvelutarjontaan ja tuottaa mobiililaitteille pelillinen sovellus, jossa lisätyn todellisuuden avulla opetellaan tiedonhakua kirjastossa sekä tutustutaan kirjaston palveluihin ja tiloihin. Lisätyn todellisuuden peleissä pe-laaja pelaa virtuaalista roolia pelimaailmassa, joka on suunniteltu pelattavaksi määriteltyjen sääntöjen rajoissa osittain virtuaalimaailmassa ja osittain todellisessa ympäristössä.

Pelillistämisen yksi tavoitteista on motivaation luominen ja sen ylläpitäminen. Pelillistämistä on erityisesti käytetty motivoimaan sellaiseen käyttäytymiseen, joka on yksilölle hyödyllistä mutta erinäisistä syistä vaikeaa aloittaa. Pelillistämisen kannalta olennaisen tärkeää onkin kyetä määrittelemään realistisesti oppimisympäristölle asetettavat oppimistavoitteet. On mietittävä tarkkaan, mitä halutaan pelisuorituksen jälkeen pelaajan pelistä oppineen.

Pelin suunnittelussa ja toteutuksessa on käytetty paikallisia yhteistyökumppaneita. Tarinan ja sisällön suunnitteluun osallistettiin pelin kohderyhmää eli ala- ja yläkoulujen oppilaita. Koululaiset ovat kehitysvaiheessa toimineet myös testiryhmänä. Opettajien kanssa on pohdittu opetuksen kannalta tärkeitä sisältöjä.

Tekninen toteutus on tehty yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun tietoja viestintätek-nologian sekä muotoiluinstituutin opiskelijoiden kanssa. Rastien järjestys toteutetaan prosedu-raalisesti, jolla varmistetaan suunnistajien hajauttaminen eri rastien välillä. Pelissä olevat lisätyn todellisuuden elementit luovat immersiota pelin sisällä olemisesta ja käsittelevät opeteltavia asioita pelillistämisen kautta. Peli toteutetaan Unity-pelimoottorilla jonka avulla on mahdollis-ta kääntää peli helposti eri alustoille. Peli julkaistaan ilmaisena Android- ja iOS-sovelluksena, jonka asiakkaat voivat ladata omalle laitteelleen.

Ylläpitoliittymässä rastien muodostamia pelipolkuja voidaan muokata eri kohderyhmille ja eri tiloihin soveltuviksi. Peliin voidaan luoda uutta sisältöä jatkuvasti. Muokattavuutensa takia peliä voidaan hyödyntää sekä seudullisesti että valtakunnallisesti. Ylläpitäjät voivat tehdä peliin omia markkereita periaatteessa mistä tahansa tunnistettavasta kuvasta. Pelin ylläpitoliittymä osaa arvioida markkerin selkeyden ja mahdollisuuden käyttää sitä pelin sisällä.

Kirjaston pelisovellus tavoittaa käyttäjiä uudella tavalla ja tuo näkyviin kirjastojen monipuo-lisia palveluita ja sisältöjä. Pelin avulla mahdollistetaan myös tärkeänä pidettyjen taitojen ja aihealueiden opiskelu teknologian tuoman nykyaikaisen näkökulman innostamana. Lisätyn todellisuuden hyödyntäminen pedagogisessa tilanteessa luo uuden, yhteisen kokemuksen opet-tajan ja oppilaan välille.


Toisto-Robo ja PAJA360Johanna Hemminki, Sampo Louke, Anne Erkinheimo-Kyllönen, Stadin osaamiskeskus

Toisto-Robo kielioppaana aikuisten maahanmuuttajien ammattipajassa.

Stadin osaamiskeskuksen Toisto-Robo -kokeilussa etsitään tapoja hyödyntää Nao-robottia kielen oppimisessa aikuisten maahanmuuttajien ammattipajoissa. Sovellamme vastaanottokes-kusten vapaaehtoisille suomen kielen opettajille kehitettyä Toisto-metodia, jonka avulla kuka tahansa voi toimia kielioppaana. Miksei siis myös robotti?

Toisto on Helsingin yliopistossa kehitetty metodi, joka on kaikkien vapaasti käytettävissä ja sovellettavissa. Se on suunniteltu erityisesti vapaaehtoisille kielioppaille vastaanottokeskuksissa, mutta on muunneltavissa erilaisiin tarpeisiin. Toisto-Robo -kokeilussa metodia sovelletaan am-matillisen kielen oppimiseen. Tavoitteena on oppia oikeissa työtilanteissa tarvittavaa kieltä käytännönläheisesti. Opettaja esittelee työtilanteessa tarvittavat uudet sanat ja fraasit välinei-den tai kuvien avulla siten, kuin ne oikeassa työtilanteessa ilmaistaisiin. Kirjoitettua kieltä ei käytetä. Sama kielellinen aines on opetettu myös robotille. Uusia sanoja ja fraaseja kuunnellaan ja toistetaan niin kauan, että ne jäävät mieleen.

Toisto-metodin keskeinen idea on ”puhuva sanakirja”, ”human dictionary”, jolta oppija voi pyytää apua, jos ei muista oikeaa ilmausta. Puhuva sanakirja luo oppimisympäristöstä turvalli-sen ja kannustavan, sillä virheitä ei tarvitse pelätä. Kokeilussamme puhuvana sanakirjana toimii Toisto-Robo, ”humanoid dictionary”. Toisto-Robo tunnistaa työkalut ja työtilanteita esittä-vät kuvat - ja osaa kertoa kielenoppijalle oikean sanan tai ilmauksen. Toisto-Roboa ei tarvitse nolostella ja apu on saatavilla juuri silloin, kun oppija sitä tarvitsee! Näin kynnys käyttää suo-men kieltä madaltuu. Koska kirjoitettua kieltä ei käytetä, menetelmä sopii myös lukutaidotto-mille. Opetustuokio on helppo järjestää missä vain, sillä Toisto-Robo kulkee kätevästi mukana.

Alkuperäinen Toisto-metodi korostaa ihmiskontaktin merkitystä. Ajattelemme kuitenkin, että inhimillistä vuorovaikutusta voi toteuttaa myös teknologian kautta. Nyt ajatus suomen kieltä opettavasta robotista voi tuntua huvittavalta, mutta entä sitten kun teknologia kehittyy ja ro-botit inhimillistyvät?

PAJA360

PAJA360 on Stadin osaamiskeskuksen virtuaalinen ammattipaja, joka on toteutet-tu Thinglinkin 360-videoeditorin avulla. Virtuaalinen ammattipaja auttaa kielitaidon alkuvai-heessa olevaa opiskelijaa hahmottamaan opittavia ammatillisia sisältöjä. Selkokielisen tekstin lisäksi pajalla opittavat ammatilliset ja kielelliset sisällöt on esitetty kuvina, videoina ja audio-na. Myös Toisto-Robo –tuokioiden sanastot ja materiaalit ovat milloin tahansa opiskelijoiden saatavilla PAJA360:ssa.

Virtuaalinen ammattipaja toimii opiskelijoiden yhteisenä portfoliona. Ammattipajassa toteu-tetut työtehtävät ja projektit dokumentoidaan erilaisin digitaalisin välinein ja jaetaan yhtei-


sesti PAJA360:ssa. Tuotosten avulla voidaan kartoittaa sekä ammatillista osaamista että ar-vioida kielitaitoa ammattitaitovaatimusten näkökulmasta. Tavoitteena on myös digitaitojen kehittäminen.

Virtuaalisesta ammattipajasta rakentuu ammatillinen opiskelumateriaali, jota opiskeli-jat ja opettajat rakentavat yhdessä. PAJA360 toimii suomen kielen opettajan ja ammattiopet-tajan sähköisenä kollaboratiivisena tilana, jossa S2-tukea voidaan suunnata oikeisiin työelämän viestintätilanteisiin ja työtehtäviin.

TuumaamoJenni Suomalainen, Itä-Suomen yliopisto, Savonlinnan normaalikouluSanna Metsälä, Itä-Suomen yliopistoEsitykseen liittyvä linkki: http://Snor.fi/Tuumaamo

Tuumaamo

Tuumaamo on koulumme vanha ATK-luokka, joka on muutettu oppilaslähtöiseksi, innovatii-viseksi ja muunneltavaksi oppimisympäristöksi.

Tuumaamo on learning lab, jossa painotetaan opettamiskeskeisen teknologian sijaan oppi-miskeskeistä teknologiaa, luovaa ongelmanratkaisua ja jakamista, joka tuotetaan pedagogisen toiminnan kautta. Tuumaamo muuttaa pedagogista toimintakulttuuria ja antaa kouluyhtei-sölle aiempaa paremmat konkreettiset mahdollisuudet työelämätaitojen (luovuus, ongelman-ratkaisu, yhteistyö, teknologian hyödyntäminen) kehittymisen tukemiseen, opettamiseen ja ohjaukseen.

Tuumaamo tarjoaa fyysisen oppimisympäristön ilmiölähtöiselle, tutkivalle, ongelma- ja haaste-lähtöiselle oppimiselle sekä DOPille. Tuumaamo tukee ja mahdollistaa OPS2016 monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisen monipuolisesti ja laadukkaasti.

Tuumaamo tarjoaa ympäristön modernille opettajankoulutukselle. Tuumaamossa opetushar-joittelijat pääsevät tutkimaan, suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan opetusta ja oppi-mista. Koulumme oppilaat, lehtorit ja opettajaopiskelijat kilpailevat tilan käytöstä.

Tuumaamossa oppilaat pääsevät kokeilemaan sopivassa ympäristössä mm. ohjelmointia, robo-tiikkaa, virtuaalitodellisuutta, lisättyä todellisuutta ja 3d-tulostusta. Oppilaamme saavat mah-dollisuuden osallistua sellaisiin opiskelukäytänteisiin, jotka rohkaisevat itsenäisen ja rohkean ajattelun kehittämiseen sekä tiedon rakentamiseen ja luomiseen yhdessä opiskelijatovereiden kanssa.

Tuumaamon pedagoginen tausta-ajatus pohjautuu STEAM- ja Makerspace-pedagogiikkaan.


Viidesluokkalaiset tulevaisuudentutkijoina ja arvioinnin kehittäjinäJohanna Kainulainen, Jyväskylän yliopistoPetri Kainulainen, Jyväskylän kaupunki, perusopetusEsitykseen liittyvä linkki: http://itk.fi/2016/ohjelma/foorumi/268

Elokuussa 2016 voimaan tulleet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ovat puhutta-neet ja askarruttaneet opettajia esimerkiksi laaja-alaisten oppimiskokonaisuuksien, ilmiöläh-töisen opetuksen sekä arvioinnin merkittävien muutosvaateiden vuoksi – kehittämistyö uuden opetussuunnitelman hengessä on vasta alussa. Koulun kiirettä ja ahdistuspuhetta lisää mer-kittävästi, ja on ennen uutta opetussuunnitelmaakin lisännyt, tapa tehdä asioita yksitellen, pirstaleisesti, heikoimmillaan vain yhtä osa-aluetta, taitoa tai näkökulmaa tarkastellen ja varsin oppiainejakoisesti.

Uuden opetussuunnitelman ideologiaan hienosti sopiva projektityöskentely tuottaa myös omat haasteensa: esimerkiksi monet opettajat väittävät edelleen, että projektityöskentelyä on lähes mahdotonta arvioida, eikä arvioinnin tueksi ole tarvittavia työkaluja. Projektityöskentelyn ar-vioinnista on kuitenkin esimerkiksi korkeakouluopinnoissa paljonkin kokemusta, jonka vuok-si päätimme lähteä kehittämään arviointimenetelmää myös perusopetuksen projektitöiden tar-koituksenmukaiseen ja uuden opetussuunnitelman ideaa tukevaan arviointiin. Kehittelimme oppilaille ilmiölähtöisen, monialaisen oppimisprojektin, jossa he harjoittivat ja kartoittivat monipuolisesti laaja-alaista osaamista ja tulevaisuuden taitoja, ja saimme itse testata ja kehittää arviointimenetelmää oppilaiden autenttisen työskentelyn ja oppilaiden kehittämisavun myötä.

Projektissa oppilaat tutkivat valitsemaansa aihealuetta Ihminen 2080-luvulla -ilmiöstä ennen–nyt–tulevaisuudessa-aikajatkumon näkökulmista ja kehittelivät ja toteuttivat työskentely-/pro-jektisuunnitelmaansa monipuolisia tietolähteitä hyödyntäen ja kriittisesti arvioiden. Projektin yhtenä tavoitteena oli havainnollistaa oppilaille myös sitä, kuinka opetussuunnitelman laa-ja-alaisilla oppimiskokonaisuuksilla harjoitetaan tulevaisuuden yhteiskunnassakin tarvittavia tietoja, taitoja ja asenteita.

Projektissa oppilaita ohjattiin uuden opetussuunnitelman mukaisesti sekä itsenäisesti että ryh-mänä tarkastelemaan kehittymistään sekä projektinsa tuloksia suhteessa projektimme tavoit-teisin ja osaamiselle asetettuihin kriteereihin, jotka olivat koko projektin ajan kaikkien tiedossa ja tarkasteltavissa. Projektissa oppilaat itsearvioivat työskentelynsä etenemistä ja oppimistaan koko projektin ajan muun muassa vloggaamalla. Itsearvioinnin tukena käytettiin vertais- ja opettaja-arviointeja ja -palautteita, joita myös opettaja pystyi hyödyntämään monipuolises-ti projektin eri vaiheiden arvioinnissa. – Vuorovaikutteisessa esityksessä kuvataan viidesluok-kalaisten tulevaisuudentutkimusprojektia, jossa tutkivalla otteella kartoitettiin tulevaisuuden taitoja ja harjoitettiin monipuolisesti muun muassa oppimaan oppimisen taitoja. Esityksessä avataan myös projektissa kehitettyä arviointimenetelmää, jota kehitettiin tukemaan ja helpot-tamaan koulun projektityöskentelyä ja arviointia.


Virtuaalinen kotihoidon pelillistäminen Päivi Sanerma, Vesa Salminen, HAMK

Virtuaalinen kotihoidon ympäristö - pelillistäminen valmennuksen tukena

Peliympäristö on tarkoituksenmukainen ympäristö haastavan, palkitsevan ja innostavan oppi-misen toteuttamiseen ammatillisessa toimintaympäristössä. Iäkkäiden ihmisten kotihoito on monimutkainen toimintaympäristö, jonka kehittäminen ja toiminnan oppiminen edellyttää uudenlaisten oppimis- ja kehittämismenetelmien jatkuvaa etsimistä. Iäkkäiden ihmisten ko-tihoidon kehittäminen on keskeinen osa sosiaali- ja terveyspalvelukokonaisuuksien uudista-mista. Muuttuvat asiakkuudet ja uudistuva toimintaympäristö edellyttävät myös uudenlaista osaamisen kehittämistä joustavammilla ja luovemmilla oppimisstrategioilla- ja menetelmillä.

Iäkkäiden ihmisten kotona pärjäämisen edistäminen ja toimintaympäristöön liittyvän henki-löstön osaamisen kehittäminen mahdollistuu virtuaalisessa kotihoidon ympäristössä kokemuk-sellisen ja toiminnallisen oppimiskokemuksen kautta. Tavoitteena on, että kotihoidon hen-kilöstö oppii virtuaalisen koti- ja kotihoitoympäristön kautta uudenlaista toiminnallisuutta kotihoidossa. Kotihoidon oppimishaasteita voidaan työstää sekä henkilöstön kehittämisessä että alan ammatillisessa koulutuksessa. Peliympäristö tarjoaa viihteellisen ja turvallisen ympä-ristön kokeilemisen kautta oppimiseen vaativassa ja monimutkaisessa päätöksenteossa ja toi-minnan toteuttamisessa. Peliympäristö tarjoa mahdollisuuden luovien ratkaisujen kokeiluun ja käyttöön kotihoidon harjoittelussa kotihoidon asiakkaalle turvallisella tavalla. Pelin tavoitteena on myös luoda, rakentaa ja vahvistaa kotihoidon toimintaprosesseja pelillisellä tavalla.

Kotihoito peli suunniteltiin virtuaalisen kotiympäristön ja kotihoitoympäristön lähtökohdasta Seppo-pelialustalle. Kotihoitopeli rakentuu eritasoisista toiminnallisista haasteita kotihoidon asiakaslähtöisessä työssä. Asiakkuuden haastavuustasot ovat lähtökohtaisesti suunnannäyttäjä-nä pelissä etenemisessä. Pelissä mukana olevat kotihoidon asiakkaat ovat kodeissaan erilaisissa virtuaalisissa kotihoidon ympäristöissä. Seppo oppimispeleissä oppijat toteuttavat oppimista todellisessa maailmassa ratkomassa todelliseen asiakastyöhön liittyvien haasteiden parissa sekä yksin että yhteistyössä keskenään.

Terveysteknologian toimintatapojen oppiminen pelillistämisen kautta on hauskaa. Pelaamisessa korostuu oppijan ja oppijaryhmän yhteinen halukkuus oppimiseen, joka tukee oppimistavoit-teiden saavuttamista. Uudenlainen toiminnallisuus antaa mahdollisuuksia hyödyntää digitaa-lista teknologiaa kotihoidon oppimisessa ja kehittämisessä. Pelitaitojen oppiminen lisää myös sisällön oppimisen tehokkuutta. Yhteisesti tapahtuva pelaaminen lisää sosiaalisen vuorovaiku-tuksen kautta yhdessä tekemisen taitoja, jotka ovat merkittävä osa kotihoidon substanssiosaa-mista moniammatillisessa toimintaympäristössä toimimisessa. Koska pelaaminen motivoi ja kehittää monenlaisia valmiuksia kaikkien ikäluokkien oppijoilla ja toimijoilla, on oppimispelin kehittämistä kotihoidon toimintaympäristössä mielekästä kehittää eteenpäin.


Virtuaalitodellisuus - turhaa hypeä vai tajunnan räjäyttävää oppimistaMerja Juntunen, Mikko Vesisenaho, Jyväskylän yliopisto, opettajankoulutuslaitosPäivi Häkkinen, Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos

Millaista lisäarvoa virtuaalikokemukset ja -elämykset tuovat arkipäivään ja oppimiseen?

Virtuaalitodellisuus on ollut jo pitkään arkipäivää esim. sotilas- ja viihdeteollisuudessa, mutta tekee vielä tuloaan koulutuksen kentälle. Virtuaalitodellisuus voi parhaimmillaan mahdollistaa elämyksellisten, kokemuksellisten ja emotionaalisesti koskettavien oppimistilanteiden luomi-sen. Vaikka virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet kuulostavat houkuttelevilta ja erilaisia sovel-luksia onkin jo rakennettu, on alan tutkimus- ja kehittämistoiminta opetusalalla vielä vähäistä. Tämän esityksen tarkoituksena on herätellä pohtimaan virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksia ja rajoituksia oppimisessa sekä esitellä opettajankoulutuksessa toteutettu opetuskokeilu ja sii-hen kytkeytyvän pilottitutkimuksen alustavia tuloksia.

Virtuaalitodellisuuden teknologiset ratkaisut ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa. Suurin osa markkinoille tulleista VR-laseista on tarkoitettu käytettäväksi istualtaan tai seisoaltaan hy-vin pienen kokoisella liikkumatilalla, mikä tekee virtuaalitodellisuuskokemuksesta varsin passiivisen elämyksen. HTC Vive on ensimmäinen VR-lasi, joka mahdollistaa liikkumisen omin jaloin 5 x 5 metrin kokoisella alueella, lasit kytkettynä johdolla tehokkaaseen tietoko-neeseen. Liikkumisen lisäksi virtuaalitodellisuuden toiminnallisuutta ja aktiivisuutta edistä-vät langattomat käsiohjaimet, jotka mahdollistavat käsien tarkan ja täsmällisen käyttämisen VR-sovelluksissa.

Syksyn aikana olemme testanneet ja tutustuneet erilaisiin VR-sovelluksiin, joita tulee päivittäin lisää saataville. Testaamisen perusteella valitsemme käytettävät VR-sovellukset ja rakennamme opetuskokeilun ja tutkimusasetelman 3D-virtuaalitodellisuuteen, jossa HTC Vive -virtuaali-laseja hyödyntäen testaamme opiskelijoiden kanssa, miten toiminta virtuaalitodellisuudessa näkyy oppijan aktivaatio- ja stressitasoissa sekä fyysisessä kuormittavuudessa. Kokeilussa hyö-dynnämme First Beat -hyvinvointimittausta ja täydennämme mittausaineistoa kokemusta tar-kentavilla haastattelukysymyksillä.

Monesti virtuaalimaailmoihin sukelletaan yksin, ja tulevina haasteina ja mahdollisuuksina on joko sosiaalinen eristäytyminen tai uudenlaiset yhteiskehittelyn ja läsnäolon muodot. Entä miten aivot voivat uskoa virtuaalimaailman todeksi? Muun muassa näihin kysymyksiin suun-taamme jatkossa tutkimus- ja kehittämistyötä yhteistyössä aivotutkijoiden ja muiden kump-paneiden kanssa.

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 55 Tulevaisuuden labra

Virtuaalitodellisuus tulee kouluihinAleksi Komu, Kimmo Nyyssönen, Itä-Suomen yliopisto, Savonlinnan normaalikouluEsitykseen liittyvä linkki: http://snor.fi/koulu360

Virtuaalitodellisuus tulee kouluihin - siirtyykö oppiminen virtuaalitodellisuuteen?Koulu360-hankkeen tavoitteena on kehittää virtuaalitodellisuuskoulu, jossa oppilaat ideoivat, suunnittelevat ja tuottavat virtuaalisia oppimisympäristöjä uuden perusopetuksen opetussuun-nitelman tavoitteiden mukaisesti.

Hanke tukee uuden opetussuunnitelman mukaista monialaisten oppimiskokonaisuuksien to-teutusta ja vastaa ennakkoluulottomasti uuden oppimiskäsityksen mukaiseen toimintaan, jossa oppija nähdään aktiivisena toimijana ja oman oppimisensa tuottajana.

Oppimisessa painotetaan tutkivaa oppimista sekä projektityöskentelyä. Hankkeessa myös vah-vistetaan oppilaiden osallisuutta sekä uskoa omiin kykyihin.

Hankkeen yhtenä tavoitteena on myös tuottaa uutta tietoa ja pedagogisia toimintamalleja vir-tuaalitodellisuuden opetuskäyttöön. Tutkimus- ja kehittämishankkeen pedagogisena johtoaja-tuksena on tuottajakeskeisen pedagogiikan vahvistaminen, jossa oppilaat oppivat tuottamaan itse sisältöä sekä omaksuvat sisällöntuotannossa tarvittavia tietoja ja taitoja. Samalla tutkitaan ensimmäistä kertaa Suomessa, miten virtuaalitodellisuuden käyttäminen opetuksessa vaikuttaa opiskelumotivaatioon ja oppimistuloksiin.

Foorumissa kerrotaan miten virtuaalitodellisuutta voidaan hyödyntää tällä hetkellä opetuksessa ja mitkä ovat tulevaisuuden näkymät. Esittelemme myös miten oppilaat ovat itse tuottaneet VR oppimateriaaleja. Käymme myös läpi alustavia tutkimustuloksia ja havaintoja opiskelumo-tivaatiosta sekä oppimistuloksista.


> fooruMIesITYKseT > PerjanTaI 7.4.2017Abitti kurssikokeet lukion ja peruskoulun matematiikassaJarno Koskimäki, Helsingin yhteislyseo

Abitti kokeen järjestäminen koulun langattomassa verkossa tuo uusia mahdollisuuksia. Koetehtävään voi liittää liitetiedostoja, GeoGebra- appletteja tai vaikka videoita. Pureudun esityksessäni aiheeseen matematiikan näkökulmasta.

Videotehtävät tekevät kokeesta erilaisen oppimistilanteen. Ne lisäävät matematiikan kokeeseen uusia haasteita ja lisäävät oppimistilanteita. Se on haaste sekä tekijälle että opiskelijalle.

Koejärjestelmä soveltuu yhtälailla peruskoulun puolelle.

Opiskelijani käyttävät vastauksissaan suurelta osin GeoGebraa, sen piirto ja CAS mahdolli-suuksia painikkeineen!!

Esittelen kokemukseni ja opetusajatukseni lukion MAY-, MAA 2-8 kurssikokeista sekä perus-koulun matematiikasta. Digiloikkaus leikkiin - Ilo kasvaa liikkuen

Diggaa mun digimatkaa - Digitaaliset portfoliot varhaiskasvatuksessaKati Smeds, Kirkkoummen kunta

Kasvunkansiot osana pedagogista dokumentointia ovat tuttu toimintatapa monelle varhaiskas-vattajalle. Miten kasvunkansioajattelu siirtyy digiaikaan? Tähän kysymykseen vastauksia ha-kee Diggaa mun digimatkaa –kehittämishanke. Opetushallituksen avustuksella toteutettavan hankkeen tavoitteena on kehittää Kirkkonummen kasvun kansion mallin pohjalta lapsen di-gitaalisen portfolion malli, jossa hyödynnetään positiivisen pedagogiikan näkökulmaa ja jonka sisällön tuottamisessa painotetaan medialeikkiä, jossa lapsi toimii oman estetiikkansa ja ideoi-densa mukaan ottaen kuvia, videoita ja äänitallenteita elämästään eri toimintaympäristöissä. Portfolion kautta konkretisoituvat lapset vahvuudet, ajatukset, kiinnostuksen kohteet ja osaa-minen; oma kasvu, kehitys ja oppiminen tulee näkyväksi reflektiossa kasvattajien, vanhempien ja muiden lasten kanssa.

Hankkeessa halutaan etsiä tapoja, joilla vanhemmat voivat olla vahvemmin läsnä sekä lapsen arjessa että oppimisen arvioinnissa. Digimatkalla testataankin erilaisia jakamisen vaihtoehtoja yhdessä vanhempien kanssa. Medialeikki toimii lapsenkasvun, oppimisen ja kehityksen doku-mentoijana sekä kehittää lapsen mediaymmärrystä ja –taitoja. Varhaiskasvattajat toimivat hank-keen piirissä myös omia tvt-taitojaan kehittäen, ja heidän osaamisensa lisääntymistä seurataan


ja mitataan mm. kyselyin. Digiajan johtajuutta ja organisaatioiden pedagogiikan jaettuja joh-tamista vahvistetaan coachaavin menetelmin. Hankkeen lopussa Keravalla, Kirkkonummella ja Tuusulassa on käytössä digitaalisen portfolion pedagoginen malli.

Hankkeen piirissä on n. 4800 varhaiskasvatusikäistä lasta ja n. 1200 varhaiskasvatuksen am-mattilaista Keravan, Kirkkonummen ja Tuusulan varhaiskasvatuksessa. Digimatka toteute-taan yhteistyössä Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen, Pro koulutus ja konsultointi Oy:n ja Folkhälsanin kanssa. Käytännön kehittämistyössä hyödynnetään yhteistoiminnallisen oppimi-sen mallia yli kuntarajojen. Hankkeen työskentely-ympäristönä toimii Pedanet.

ITK-foorumissa esitellään tarkemmin hankkeen teoreettisen taustana vaikuttavia portfoliotyös-kentelyn, positiivisen pedagogiikan, medialeikin sekä lapsen ja vanhempien osallisuuden näkö-kulmia. Tuomme esille hankkeen käytännön organisoinnin, kasvattajien tarpeet ja vanhempien odotukset digiportfoliotyöskentelylle sekä ensimmäisiä tuloksia käytännön kehittämistyöstä.

Digitaalisuus keinona ammatillisessa erityisopetuksessaMarkku Purkunen, Helena Sorsa, Etelä-Kymenlaakson ammattiopistoEsitykseen liittyvä linkki: https://www.facebook.com/groups/944109305685673/?fref=ts

Auto-alan opinnoissa huomattiin, että yli puolet opiskelijoista on erityistä tukea tarvitsevia. Perinteiset opetusmenetelmät osoittautuivat tehottomiksi, oppiminen takkusi eikä opiskelijoi-den motivaatiokaan opiskeluun tuntunut olevan kovin korkealla. Lukeminen oli vaikeaa eikä tekstin tuottaminen tuntunut luontevalta. Kännykkää opiskelijat kyllä käyttivät ahkerasti, kaikkeen muuhun kun opiskeluun. Jotain oli tarve tehdä toisin.

Muilta osastoilta saatujen vinkkien ja oppilaitoksessa opettajille järjestettyjen tvt-koulutusten kautta syntyi kipinä: kännykkäähän voisi käyttää videointiin! Lähdettiin kokeilemaan vide-oinnin hyödyntämistä opiskelussa. Videoinnin kautta tavoiteltiin aluksi mielekkyyttä opiske-luun. Samalla haluttiin valjastaa muutenkin käsissä olevat mobiililaitteet oppimisen välineiksi. Toisaalta, jos oppimisesta tulisi hauskaa, sitäkään ei pidetty pahana.

Videoiden käyttöä on kokeiltu rohkeasti monin eri tavoin:

• opettajien laatimia ohjevideoita• opiskelijoiden tekemiä videoita• kahden eri kaupungissa olevan osaston välistä opiskelua FB-livelähetyksenä, jossa toisessa

kaupungissa kuvataan ja kerrotaan uuden laitteen käyttöä ja toisen kaupungin työsalissa seurataan opetusta.

Opiskelijat ovat löytäneet opiskelun mielekkyyden: videointi on innostavaa ja motivoivaa. Ei myöskään tarvitse hikoilla tekstin kanssa, voi kertoa ja näyttää, mitä osaa ja miten asiat toimi-vat. Teoriaopiskelu, joka ennen on tuntunut pakkopullalta onkin nyt mielenkiintoista. Auto-osastolle perustettiin myös Facebook-ryhmä, jossa videoita jaetaan ja jota hyödynnetään il-


miöpohjaisessa opiskelussa. Opettaja on esim. jakanut FB:ssä kuvan autosta, jossa on jotain pielessä, mutta mitä...? Erikseen opiskelijoita ei ole tarvinnut kehottaa vastaamaan, vaan opis-kelijat ovat lähteneet spontaanisti pohtimaan ongelman syytä ja korjausehdotuksia. Tavoitteena on osaamisperusteisuuden vahvistaminen. Jo nyt koulussa tehtyjä videoita esitetään vapaa-ajal-la kavereille ja oppi leviää jopa salakavalasti. Toisaalta omaa osaamistaan voi osoittaa kuvaa-malla vapaa-ajalla vaikkapa mopon kaasarin korjausta. Videot ja kuvat opiskelijat tallentavat OneNote -päiväkirjoihinsa.

Opettajalta ei ole aikaa vapautunut, päinvastoin, nykyinenkään ei riitä ja opiskelijat tarvitsevat ohjausta videoiden teossa. Omaan työhön on tullut lisää intoa, kun näkee, että opiskelijat ovat innostuneita, motivoituneita ja oikeasti oppivat! Oppimisvaikeudet eivät olekaan oppi-misen este, kun vain löydetään oikeat keinot. Kokeilut toteutettiin oppilaitoksessa käynnissä olleiden tietoja viestintätekniikan opetuskäytön kehittämishankkeiden turvin ja toiminta va-kiinnutettiin auto-osaston käytännöksi.

Digital storytelling and digital pen for learning in China and FinlandJenny Niu, Marianne Vivitsou, Helsingin yliopisto

The study is conducted in two schools in China and in Finland with 2 classes of 10-11 years old students in their Math learning lessons in November 2016. The aim is to fin out how a digital story telling and digital pen as learning tools and methods promote students’ math learning and 21st century skills. Finnish team members collect data in Finland and Chinese team members in China. In the beginning of the study students’ qualities such as school achie-vement levels, self-efficacy and school motivation will be measured quantitatively. During the intervention students’ and teachers’ work will be documented and observed. At the end on the project teachers and students will be poste-tested and interviewed concerning their experiences of learning process and products. The learning analytics data will be integrated and compared with quantitative and qualitative data. The data will l analyzed in January 2017.

Digital storytelling allows students to work collaboratively in groups, plan the task at hand, implement and evaluate the stories as products. Digital pen is the pen equipped with the pres-sure sensor and HD camera and makes the HD camera to take 100 photos per second. Digital pen will be in use when students’ work with their digital stories: design process, create their conceptual mind maps for the story, give comments of their progress and provide evaluation of their own and peer’s stories. All the data will be used for developing learning analytics as a tool for data-based feedback. Conducting studies both in China and Finland, totally different educational systems, will provide understanding how to meet 21st century skills. Connecting learning analytics with the processes will bring new knowledge internationally for supporting students’ learning. The project will widen all participants, both researchers and practitioners understanding of learning in new learning environments and with new tools.


Ensimmäinen oppimisympäristöni! MinecraftEDU kurssilaisten kokemuksiaAnssi Lautamo, Jari Laru, Oulun yliopisto

Työelämän muutokset ja viimeisten vuosikymmenien aikana tehty tieteellinen tutkimus haas-tavat opettajankoulutusta kehittämään kurssitarjontaansa. Meidän tulisi kyetä opettamaan tämän vuosisadan ydintaitoja (21th skills) tuleville opettajille: yhteisöllistä ongelmanratkai-sua, oppimisen itsesäätelyä, teknologisten välineiden hallintaa jne. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttökään ei voi olla enää vuonna 2014 sitä perinteistä ATK:ta eli opettajajohtoista toimisto-ohjelmien harjoittelua.

Tässä foorumissa kerrotaan kokemuksia opettajaksi opiskeleville tarjotusta vapaaehtoisesta op-pimisympäristö-kurssista, joka sijoittui MinecraftEDU -pelin (Nebel, Schneider & Rey, 2016) kontekstiin. Kurssi on osa tutkimusta jonka tavoitteena oli tutkia millä tavoin kurssille osallis-tujien käsitykset digitaalisista oppimisympäristöistä; tietoja viestintäteknologian pedagogises-ta hyödyntämisestä ja tulevaisuuden taidoista muuttuvat.

Kurssin osallistujat (n=14, 6 miestä ja 8 naista, keski-ikä 30) olivat opettajaksi opiskelevia opiskelijoita joiden kokemus oppimisympäristöjen suunnittelusta ja pelaamisesta oli alkukyse-lyn perusteella varsin pienehkö. Suurin osa koki, että opiskelujen aikana oppimisympäristöjen käsittely oli minimaalista ja esimerkiksi yli kolmannes kertoi pelaavansa vain n. 0-10 minuuttia päivässä.

Tämän kurssin suunnittelun pohjaksi valittiiin ongelmalähtöisyys, kontekstualisuus ja pelil-listäminen. Kurssin rakenne suunniteltiin sellaiseksi, että sen sisältö ja vaatimustaso kasvoi spiraaliperiaatteella. Sisällöllisesti pyrittiin ohjaamaan työskentelyä siten, että opiskelijat har-joittelisivat tulevaisuuden taitoja luonnollisesti ja pakottamatta. Kurssilta kerättiin aineistoa tallentamalla oppituntien jälkeen käydyt jälkipuintitilanteet 360 astetta kuvaavalla kameralla, keräämällä itsereflektiivisiä kirjoitelmia jokaisen oppitunnin jälkeen sekä alku- ja loppukyse-lyjen avulla

Opiskelijoiden tehtävänä oli luoda oppimisympäristö ja materiaalit MinecraftEDU ympäris-töön valitsemastaan aiheesta, jonka tuli perustua peruskoulun opetussuunnitelman perustei-siin. Käytännössä opiskelijat tutustuivat Minecraft -pelin perusteisiin, pelin ominaisuuksia laajentaviin MODeihin ja oppimista tukevien pelimaailmojen toteuttamiseen.

Opiskelijat tekivät omasta ympäristöstään videokaappausta hyödyntäen esittelyvideon sekä mahdollista opetuskäyttöä silmälläpitäen omaa ympäristöä koskevat tuntisuunnitelmat. Valmiit tuotokset asetettiin tarkasteltavaksi kurssin wikiympäristöön. Tässä esityksessä esitte-lemme opiskelijoiden tuotoksia ja tämän tutkimuksen tuloksia.

Lähde:Nebel, S., Schneider, S., & Rey, G. D. (2016). Mining learning and crafting scientific expe-riments: a literature review on the use of minecraft in education and research. Journal of Educational Technology & Society, 19(2), 355-366.


Grammar On Demand - The Digital Coursebook: the Next Step of Flipping?Krista Kindt-Sarojärvi, Helsingin luonnontiedelukioMika Auramo, Lohjan Yhteislyseon lukio

Tässä tutkimuksessa analysoidaan, miten Peda.net-alustalla käytettävä vuorovaikutteinen, yh-teistoiminnallinen ja sähköinen oppikirja vaikuttaa oppimistuloksiin. Esimerkkitapauksina vertailemme lukiossa suomen kielenhuollon ja englannin kieliopin samankaltaisuuksia ja eroja oppimiseen ja sen suunnitteluun. Menetelmänä käytetään heutagogiaa, josta esityksen alussa lyhyt johdanto.

Ongelma

Perinteinen tapa on ollut opettajajohtoinen malli, jossa opettaja etenee tasatahtisesti ilman eriyttämistä. Tämä ei huomioi oppijan yksilöllisiä tarpeita, mikä johtaa usein alisuoriutumi-seen ja turhautumiseen.

Ratkaisu

Tässä tutkimuksessa kehitetään sähköisen oppikirjaan pohjautuva oppimismallia, jossa opis-kelijat suunnittelevat itse omat opintoreittinsä opettajalta saadun palautteen ja omien tavoit-teiden perusteella. Oppimista personoidaan, ja edetään omatahtisesti ja suunnitellusti koko lukion ajan.

Mallissa oppijoita rohkaistaan oppimisen suunnitteluun ja tuetaan yksilöllisiä oppimistarpeita ja -tavoitteita. Suunnittelu ja eteneminen tapahtuu opettajan ohjauksen, vertaispalautteen ja formatiivisten arviointimenetelmien avulla. Mallin tavoitteena on lisätä oppimisen omistajuut-ta ja tukea sisäistä motivaatiota.

Toteutus

Lukioon saavuttuaan opiskelijat arvioivat omaa osaamistaan reflektoiden sitä oppimispäiväkir-jan avulla. Analysointikohteina ovat suhtautuminen omaan osaamiseen, sen tasoon ja oppimi-sen esteisiin. Reflektointi toteutetaan oppimispäiväkirjalla, sähköisten oppikirjojen diagnos-tiivisilla kyselyillä ja itsearviointilomakkeilla. Oppimista tukevaa yhteisöllistä vuorovaikutusta tehdään myös suullisesti oppituntien aikana osana formatiivista arviointia. Päiväkirjaan tallen-netaan oppimishistoria, opettajan mahdolliset kommentit sekä metakognitiivinen pohdinta.

Erilaisten arvioitujen tehtävien palautteen jälkeen oppijat valitsevat omatoimisesti tai opettajan ohjauksessa itselleen soveltuvia tehtäviä ja harjoittelevat tehtäviä täsmäopiskeluna sekä yksilö- että pienryhmätehtävinä.

Sovitaan myös yhteisesti käsiteltävät kielioppiasiat, millä varmistetaan keskeisten sisältökoko-naisuuksien läpikäynti lukion aikana. Heikoimmat opiskelijat keskittyvät perusasioihin, kun


taas pidemmälle ehtineet pystyvät siirtymään erikoistapauksiin tai muihin heitä kiinnostaviin aiheisiin.

Tulokset

Alustavat tulokset ovat lupaavia, sillä kurssinumerot ovat nousseet ja motivaatiotaso on paran-tunut. Aikaisemmin kieliopin, tekstinhuollon ja muun kielenhuollon opiskelu on ollut pak-kopullaa, mutta itseohjautuvuutta tukevan mallin avulla siitä on tullut entistä motivoivampaa. Sähköiseen kirjaan tallentuvat kaikki tiedot oppimisen etenemisestä, mikä on auttanut sekä oppijaa että opettajaa saamaan paremman kuvan osaamistasosta, ja erityistarpeet tunnistettu aiempaa paremmin.

Ilmiöprojekti verkossa: herättele, osallista ja aktivoiTuija Tammelander, Virpi Soini, Etäkoulu Kulkuri/KansanvalistusseuraEsitykseen liittyvä linkki: https://peda.net/kulkuri/kulkurikoulu/il

Kun perusopetusikäiset oppilaat asuvat ympäri maailmaa ja suurin osa heistä opiskelee vain äidinkieltä ja kirjallisuutta paikallisen tai kansainvälisen koulun ohella, miten ilmiöoppiminen onnistuu? Verkossa, osallistamalla ja aktivoimalla!

Lukuvuonna 2015-16 ulkomailla asuvien oppilaiden verkkokoulussa toteutettiin Kestävä kehi-tys -ilmiöprojekti. Tavoitteena oli paitsi oppia kestävästä kehityksestä, saada aikaan muutoksia oppilaiden asenteissa ja toiminnassa. Herättely aiheeseen aloitettiin jo syksyllä, vaikka varsinai-nen ilmiötyöskentely ajoittui maalis-huhtikuulle. Joka kuukausi Kestävä kehitys -sivustolla jul-kaistiin aiheeseen liittyvää sisältöä eri näkökulmista. Esimerkiksi joulukuussa tutkittiin kestä-vää taidetta.

Projekti aloitettiin perustamalla koululle oma WWF-keräys, jonka kohteesta oppilaat äänesti-vät. Verkkoäänestyksen voitti saimaannorppa. Koska norppa kiinnosti oppilaita, otimme yh-teyttä Metsähallituksen Norppatiimiin, joka lupautui mukaan hankkeeseemme. Tammikuusta tuli saimaannorppa-kuukausi, jolloin Norppatiimi vastasi verkossa oppilaiden esittämiin ky-symyksiin. Oppilaiden kysymykset ja Norppatiimin vastaukset löytyvät tammikuun sivulta.

Se, että oppilaat asuvat ympäri maailmaa, on myös mahdollisuus. Maaliskuun aiheena oli Riittääkö vesi? Nyt oppilaat tutkivat oman asuinmaansa vesitilannetta ja havainnot koot-tiin ThingLink-karttaan, jossa voi tutustua eri maiden ja maanosien vesitilanteeseen.

Kun kevät ja varsinainen ilmiötyöskentelyjakso verkkokoulussa alkoi, oppilaat valitsivat oman näkökulmansa aiheeseen. Myös toteutustapa oli vapaa. Oppilaat tutkivat kestävää kehitystä monesta eri näkökulmasta ja siitä toteutettiin mm. Australian uhanalaisten eläinten haastatte-luvideo, Suomen ja Saksan kierrätysvertailu ja jordanialaisen kaupan muovikasseista virkattu säilytyskori. Tutustu tuotoksiin Vitriinissä.


Lisäksi oppilaat ansaitsivat rahaa saimaannorpan suojeluun tekemällä ympäristötekoja. Oppilas hankki sponsorin, joka tuki ympäristötekoa osallistumalla koulun omaan WWF-keräykseen. Koulu sai myös yrityssponsorin, joka osallistui keräykseen hieman suuremmalla summalla. Ympäristötekojen tueksi Kestävä kehitys -sivuille koottiin työkortteja, joista oppilaat valitsivat esimerkiksi ateriointiin, kierrättämiseen, opettamiseen tai tuunaamiseen liittyvän ympäristöte-on. Jos valmiista korteista ei löytynyt sopivaa, aiheen ja toteutustavan voi valita itse. Tutustu oppilaiden ympäristötekoihin ThingLink-koosteessa.

”Mitä opin? Energian säästäminen on jokaiselle ihmiselle aika helppoa, kun vain vähän miettii sitä, mitä tekee ja mikä ei ole välttämätöntä. Säästöt ovat merkittäviä ja tuntuvat myös omassa kukkarossa!” kertoi 8. luokan oppilas.

Kainutlaatuinen digiloikka perusopetuksesta korkea-asteelleKirsi Korkealehto, Kajaanin ammattikorkeakoulu

Kajaanin kaupungin peruskoulut, toisen asteen oppilaitokset sekä Kajaanin ammattikorkea-koulu panostavat opettajien digiosaamiseen. Kajaani on lanseerannut mentorointimallin, jossa jokaiselle kouluastelle on palkattu asiantuntijoita kouluttamaan ja auttamaan opettajia otta-maan digiloikka.

Oppilaiden 21. vuosisadan taidot karttuvat heidän siirtyessään koulutusasteelta toiselle ja yh-tenäinen mentoritoiminta mahdollistaa sen, että eri asteilla tiedetään, mitä oppilaat osaavat siirtyessään oppilaitoksesta toiseen. Digitaalisuuden keskiössä on teknologian pedagoginen soveltaminen, jolloin sillä mahdollistetaan myös opiskelijan oma joustava opintopolku.

Peruskouluissa on 2 mentoria, joiden kesken Kajaanin koulut on jaettu. Mentorit ovat konk-reettisesti opettajan mukana opetuskokonaisuuden suunnittelussa sekä toteutusvaiheessa op-pitunnilla apuna. Opettaja esittää opetettavan aiheen ja yhdessä mentorin kanssa he mietti-vät, mitä sovelluksia ja menetelmiä opetuksessa käytetään. Peruskoulun mentoreilla on blogi, josta on kuvaukset esiopetuksen, alakoulun ja yläkoulun tunti-ideoista, joita mentorit toteut-tavat yhdessä opettajien kanssa. Samoin Kainuun ammattiopistolla on koottu blogiin eri aloilta pedagogisia ratkaisuja digitaalisuuden hyödyntämiseen. Ammattioppilaitoksella on 6 osa-ai-kaista mentoria, jotka pitävät digiklinikoita ja auttavat opettajia arjen digihaasteissa.

Ammattikorkeakoulussa vuoden 2016 alussa neljä digimentoria aloitti toimimaan tietoja viestintätekniikan asiantuntijoina oman työnsä ohessa. Mentoreista kolme on opettajien käy-tettävissä ja yksi asiantuntijahenkilöstön tukena. Mentoritoiminnan käynnistämisvaiheessa ammattikorkeakoulussa kartoitettiin opettajien tietotaitoa Opeka-kyselyn avulla digitaalisesta toimintakulttuurista, laitteiden ja ohjelmien käytöstä sekä TVT-osaamisesta. Kyselyn pohjalta kehittämiskohteiksi nousivat sähköiset sisällöt ja oppimisympäristöt, sähköinen viestintä sekä mobiililaitteiden hallinta sekä käyttäminen opetuksessa. Mentorit laativat opettajien tvt-osaa-misen kuvauksen, jossa osaaminen jaettiin kolmeen taitotasoon: perustaso, kehittynyt taso ja mentoritaso. Sisällöllisesti osaaminen koostuu pedagogisesta osaamisesta, sähköisetä toimin-


taympäristöstä sekä laitteiden ja ohjelmistojen hallinnasta. Ammattikorkeakoulun mentorit ovat järjestäneet yksilö- ja pienryhmäkoulutusta sekä koonneet ideat niin ikään blogiin.

Kaikkien asteiden digiasiantuntijat tapaavat säännöllisesti esitelläkseen toisille hyviä käytäntei-tä. Tapaamisten tavoitteena on vahvistaa yhteisöllisen oppimisen ja tiedon jakamisen kulttuu-ria. Lisäksi noin kerran kuussa on järjestetty koko kaupungin opetustoimelle avoimia digi@breakfast-aamiaistapaamisia, joissa ammattikorkeakoulun lehtorit ovat esitelleet hyviä käytän-teitä digitaalisuuden soveltamisesta opetuksessaan. Suunnitelmissa on, että mentorit pääsevät tutustumaan eri asteiden käytännön työskentelyyn ensi lukuvuonna.

Kiinnostaako tutkiva oppiminen oppilaita?Tomi Jaakkola, Turun yliopisto

Oppilaiden kiinnostus luonnontieteellisiä aineita kohtaan on ollut Euroopassa laskussa viime vuosina. Eurooppa 2020-strategia painottaakin yhtenä tärkeänä osa-alueena lasten ja nuorten luonnontieteen taitojen edistämistä osana vastuulliseksi kansalaiseksi kasvamiseen tähtääviä toimia. Tässä foorumiesityksessä esittelemme tuloksia tutkivan oppimisen EU-hankkeesta, jonka tavoitteena on parantaa eurooppalaisten nuorten tietoisuutta ja kiinnostuta vastuullises-ta ja innovatiivisesta tutkimuksesta tarjoamalla heille kiinnostavia tutkimustehtäviä. Hankkeen portaaliin on koottu eri puolilta maailmaa yli 400 tutkimustehtävää, jotka koostuvat eri ai-healueista ohjelmoinnin, fysiikan, kemian, matematiikan, biologian, sekä maantieteen aloilta. Portaali tarjoaa opettajille myös erilaisia oppimisen arviointivälineitä sekä pedagogisia vihjeitä opetuskokonaisuuksien toteuttamiseen ja soveltamiseen erilaisissa tilanteissa.

Olemme kouluttaneet osana hanketta yli 80 suomalaista peruskoulun opettajaa toteuttamaan tutkivan oppimisen tehtäviä opetuksessaan ja tukemaan oppilaiden tutkimustoimintaa. Kukin opettaja on toteuttanut koulutuksen puitteissa vähintään yhden tutkivan oppimisen kokeilun oppilaiden kanssa. Työskentelyn aikana oppilaita (N~1800) on pyydetty arvioimaan useampaan kertaan tehtävän kiinnostavuutta. Tässä esityksessä pyrimme vastaamaan seuraaviin kysymyk-siin: 1) kokevatko oppilaan tutkivan oppimisen mielekkääksi, 2) ja minkä tyyppiset tutkivan oppimisen tehtävät ovat oppilaiden mielestä kaikkein kiinnostavimpia (ja vastaavasti vähinten kiinnostavia)? Raportoimme myös opettajien kokemuksia tutkivan oppimisen toteuttamisesta.

Lukioiden kehittyvä ja sähköistyvä arviointikulttuuriMarja K. Tamm, Jari Lavonen, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopistoEsitykseen liittyvä linkki: http://blogs.helsinki.fi/lukioarviointi/

Opetuksessa, opiskelussa ja arvioinnissa hyödynnetään yhä laajemmin teknologiaa lukioissa. Lukion opetussuunnitelman perusteet (2015) ja sähköinen ylioppilastutkinto ovat digitalisoi-massa osan lukio-oppimisesta pysyvästi. Paperi ja kynä eivät riitä kaikkiin aktiviteetteihin, eikä digitaalisten välineiden pedagogista käyttöönottoa ole syytä viivyttää. Arviointikulttuurin ke-hittämisen ja digitalisoimisen tueksi suunniteltu täydennyskoulutushankkeen tavoitteena on tukea opettajia arviointikulttuurin muutoksessa talven 2016-2017 aikana ja vahvistaa osal-


listuvien lukio-opettajien (240 opettajaa) arviointiosaamista samalla nostaen esiin digitaalis-ten välineiden käytön pedagogisia ratkaisuita ja etuja opiskelussa ja arvioinnissa. ”Lukioiden kehittyvä ja sähköistyvä arviointikulttuuri” -täydennyskoulutuskurssi (5 op) koostuu kolmesta lähiopetuspäivästä, ryhmä- ja paritehtävistä sekä oman arvioinnin kehittämistä tukevista etä-tehtävistä ja oheismateriaalista.

Kurssilla käsiteltiin seuraavia teemoja: Lukio-oppimisen tavoitteet osana koulutusjatkumoa, arvioinnin teoria ja käytäntö, itse- ja vertaisarviointi, aktiivinen ja tavoitteellinen opiskelu, monipuolinen oppimisen ja osaamisen arviointi erilaisissa sähköisissä ympäristöissä, sähköi-sen yo-kokeen uudet tehtävätyypit, arviointi ja palaute oppimaan oppimisen ja osaamisen kehittämisessä.

Tämä esitys vastaa seuraaviin kysymyksiin:

• Miten rakentaa kiinnostava arvioinnin koulutuskokonaisuus? • Miten kurssi ”Lukioden kehittyvä ja sähköistyvä arviointikulttuuri -arviointi aktiivisen

ja tavoitteellisen oppimisen tukena” on rakennettu ja miksi se on rakennettu kyseisellä tavalla?

• Miten lukion arviointikulttuuria voidaan kehittää? • Mitä opettajat ja kouluttajat ovat oppineet kurssien aikana?

Esityksessä kootaan kursseilla opittua ja opetettua yhteen. Tarkastellaan kurssin rakentami-seen käytettyjä viitekehyksiä ja uppoudutaan kurssin oivaltavimpiin hetkiin opettajien kanssa. Luvassa on tehokasta viestintää, lyhyitä videoklippejä ja tiiviisti asiaa arvioinnin digitalisoitu-misesta ja kehittämisestä tämän päivän lukioissa.

Lukiolaisen valmiudet sähköiseen ylioppilaskokeeseen -tapaustutkimusKaisu Åström, Keravan lukio ja aikuislukio

Digitalisaatio ja sähköiset kurssikokeet ovat arkea lukioissa. Opettajia on koulutettu käyttä-mään sähköistä Abitti-järjestelmää, käytännössä ylioppilaskoejärjestelmästä on tullut myös kurssikoejärjestelmä. Opettajien taidot alkavat siis olemaan kunnossa, mutta entäpä opiskeli-joiden? Aihe on kentän ja tieteenkin näkökulmasta kartoittamisen arvoinen.

Toteutin pienimuotoisen tutkimuksen aiheesta työssäni kolmannen jakson aikana, jolloin pää-sin kertaamaan miltei 40 abiturientin kanssa yhteiskuntaopin ainesisältöjä ja valmistamaan heitä kevään 2017 sähköiseen ylioppilaskokeeseen. Jakson aikana toteutin mm. alkukartoituk-sen opiskelijoiden taidoista, jonka jälkeen pyrimme petraamaan taitoja. Loppupäätelmät saan maaliskuussa (24.3.), jolloin ensimmäinen yhteiskuntaopin sähköinen koe on ohi.

Tapaustutkimukseni on ajankohtainen; luottamus teknologian toimivuuteen on kova, mut-ta osaammeko ennakoida käyttäytymistieteellisiä elementtejä ylioppilaskokeen paineessa?


Tapaustutkimus on osa ”Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä” -opettajien erikoistumisopintoja.

Miten lukipulmainen pärjää netissä?Laura Kanniainen, Paavo Leppänen, Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitosCarita Kiili, Mikko Aro, Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Uudessa opetussuunnitelmassa nettilukutaidot ovat yhä merkittävämmässä roolissa, sillä koululaiset hakevat tietoa yhä useammin digitaalisista lähteistä. Vaikka nettilukemisen tutki-mus antaa jo jonkinlaisen kuvan lasten ja nuorten taidoista, niin erityisen vähän vielä tiede-tään siitä, miten oppimisvaikeudet, ja erityisesti lukivaikeus, vaikuttavat nettilukutehtävistä suoriutumiseen.

Tämä tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa eSeek (Internet ja oppimisvaikeudet) - hanketta ja se pohjautuu teoriaan (Leu ym., 2013), jossa nettilukeminen jaetaan viiteen osa-taitoon. Nämä taidot ovat 1) kysymysten asettaminen, 2) tiedonhaku, 3) kriittinen arviointi, 4) synteesin laatiminen useista eri lähteistä ja 5) opitusta kertominen muille. Tässä esityksessä tar-kastellaan, miten tämä malli soveltuu suomalaisten lasten nettilukemisen taitojen arviointiin, ja miten sujuvasti lukevien ja lukivaikeuksisten lasten suoriutuminen eroaa näissä osataidoissa toisistaan.

Lukuvuosien 2014–2015 aikana tutkimukseen on osallistunut yli 400 (207 tyttöä, 219 poikaa) keskisuomalaista kuudennen luokan oppilasta. Oppilaiden nettilukemisen taitoja selvitettiin avointa nettiä simuloivassa oppimisympäristössä (ILA - internetlukemisen arviointi), joka poh-jautuu Yhdysvalloissa kehitettyyn ORCA (Online Research and Comprehension Assessment) -testiin (Leu ym., 2013). Internetlukemisen testissä oppilaiden tehtävänä oli tutkia energiajuo-mien terveysvaikutuksia ja kirjoittaa perusteltu kannanotto siihen, pitäisikö koululle hankkia energiajuoma-automaatti vai ei. Tehtävän suorittamiseksi oppilaat joutuivat etsimään tietoa, lukemaan useita nettilähteitä, arvioimaan niiden luotettavuutta ja yhdistelemään informaatiota eri lähteistä.

Faktorianalyysin perusteella havaittiin, että nettilukutaidot jakaantuivat kuuteen eri osataitoon. Tulokset myötäilevät nettilukemisen teoreettista mallia, mutta tässä tutkimuksessa informaati-on kriittinen arviointi koostui kahdesta erillisestä osasta: tiedon luotettavuuden vahvistamisesta ja tiedon luotettavuuden kyseenalaistamisesta. Vastaavasti myös synteesin laatiminen jakautui kahteen osaan: synteesin kirjoittamista valmistelevaan pääasioiden poimimiseen yksittäisistä lähteistä sekä eri lähteistä saadun tiedon yhteen nivomiseen.

Tässä esityksessä tarkastellaan mallia nettilukemisen osataidoista sekä sitä, miten oppilaat, joil-la on lukemisen vaikeuksia suoriutuvat näitä taitoja mittaavista tehtävistä verrattuna sujuviin lukijoihin. Esityksen kohderyhmänä ovat erityisesti luokanopettajat, erityisopettajat ja digitaa-lisen lukemisen tutkijat.


Mulla olis ny yksi hopea ja kuusi pronssia! Osaamismerkit opetuksessa?Jari Laru, Oulun yliopisto

Työelämän muutokset ja viimeisten vuosikymmenien aikana tehty tieteellinen tutkimus haas-tavat opettajankoulutusta kehittämään kurssitarjontaansa. Meidän tulisi kyetä opettamaan tämän vuosisadan ydintaitoja (21th skills) tuleville opettajille: yhteisöllistä ongelmanratkai-sua, oppimisen itsesäätelyä, teknologisten välineiden hallintaa jne. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttökään ei voi olla enää vuonna 2014 sitä perinteistä ATK:ta eli opettajajohtoista toimisto-ohjelmien harjoittelua.

Tässä foorumissa kerrotaan kokemuksia tietoja viestintätekniikan orientoivien opintojen (3+2 op) muuttamisesta osaamismerkkeihin perustuvaksi, opiskelijalähtöiseksi, pelillistetyksi ja ongelmalähtöiseksi kokonaisuudeksi. Nämä väline- ja sovellusopinnot ovat tiedekuntam-me opiskelijoille usein ainoa katsaus teknologiatuetun oppimisen ja opettamisen maailmaan, joten niiden kehittämiseen on panostettu vuosien aikana paljon. Aiemmin on kokeiltu mm. pisteisiin perustuvaa pelillistämistä ja opetuksen tarinallistamista. Mielestäni perinteiset väli-neharjoitukset eivät ole enää paras tapa opiskella tietoja viestintätekniikan hyöödyntämistä 2010-luvulla, vaan yhä enemmän on tarvetta opetella tutkia uusia tapoja toteuttaa välineisiin ja sovelluksiin tutustuminen.

Kurssiuudistuksen suunnittelun pohjaksi valittiin kolmeportainen vaikeustason nousu ja siihen liittyvä ongelmalähtöisyys, kontekstualisuus ja pelillistäminen. Pelillistämistä lukuun ottamatta ongelmalähtöisyys ja kontekstualisuus lisääntyvät korkeammalle tasolle pyrittäessä. Kurssien rakenne suunniteltiin sellaiseksi että opiskelijat saivat itse päättää kuinka he opintonsa toteut-tavat kunhan he saavat tietyn määrän osaamismerkkejä tositteena osaamisestansa. Jokainen osaamismerkki toimi itsenäisenä oppimateriaalina jonka lisäksi opettaja tarjosi opiskelijoille räätälöityä työskentelyapua.

Osaamismerkkien matalin taso koostui lähinnä sovellusharjoitteista ja tutustumisesta erilaisiin verkostopalveluihin. Toisella tasolla osaamismerkin sai oman opiskelunsa suunnittelemisesta, sovellusharjoituksen suunnittelusta tai vaikkapa käytännön opetuskokeilusta. Korkein taso tar-koitti kurssin välitöntä läpäisyä - erityisen etevä opiskelija pystyi osoittamaan oman osaamisen-sa hakemalla välittömästi kultaista merkkiä jonka tositteena tarvittiin toteutuksen suunnitelma ja raportti sovellusesimerkkeineen.

Osaamismerkit toteutettiin Discendumin Badgefactory -palvelun avulla ja ne integroitiin osaksi Eliademy-ympäristössä toteutettua kurssia. Matalimman tason osaamismerkit myön-nettiin automaattisesti siten, että opettaja teki niiden hakulomakkeisiin vain satunnaistarkas-tuksia kun taas kaksi korkeinta tasoa perustui opettajan tekemään tarkistukseen ja hyväksy-miseen. Hyväksytyt merkit opiskelija tallensi omaan Openbadge Passport -lompakkoonsa ja julkiseen osaamisportfolioonsa.

Tässä foorumi-esityksessä pureudutaan opiskelijoiden kurssipalautteeseen ja opettajien koke-


muksiin merkkien hyödyntämisestä. Lisäksi esityksessä kerrotaan kuinka osaamismerkkien va-raan rakennetut kurssit toteutettiin.

Musikaalin dokumentointiSatu Karonen, Konneveden yläkoulu ja lukio

Koulun oppilasryhmä valmistaa ja esittää musikaalin, jonka he dokumentoivat. Oppilaat te-kevät dokumentin prosessista ja lopputuotteesta. He oppivat ilmiöpohjaisesti ja luovat yhteis-työtä ympäröivän yhteisön ja kouluyhteisön kanssa. Aluksi dokumentointiryhmän oppilaat opettelivat videokameran käytön alan ammattilaisen kanssa. Sittemmin oppilaat koostavat do-kumentin käyttäen Office 365 OneNoten Movie maker sovellusta. Dokumenttityöskentelyssä otetaan mukaan myös 360 kuvaus.

Musikaalia esitetään paikkakunnalla ja lähikunnissa useampana esityskertana. Yhdessä oppi-laat, opettajat, koulun muu henkilöstö, huoltajat ja kuntalaiset tulevat osaksi musikaalin tekoa tai tuloksista nauttimista. Musikaalia esitetään myös sairaalassa, hoitolaitoksessa ja vanhus-tentalolla. Tavoitteena on viedä pienempiä esityksiä / osia musikaalista kunnan ikääntyneiden luokse, koska heidän saapumisensa esityksiin on mahdotonta. Nuoret ja vanhukset kohtaa-vat yli sukupolvien ja tavoitteena on kasvattaa nuorten arvostusta vanhempia ihmisiä kohtaan.

Musikaaliesityksen pohjana on animaatioelokuva Frozen. Oppilaat ovat muokanneet esitystä tehden siihen itse käsikirjoituksen. Työskentelyä on tehty eri oppiaineissa ja se on rikastuttanut niin äidinkielen ja kirjallisuuden kuin musiikinopetuksenkin opetussisältöjä. Käsikirjoituksen tuottaminen on hieno osoitus oppilaiden laaja-alaisista taidoista. Myös tietoja viestintätai-don opetus on linkitettynä työskentelyyn. Oppilaat ovat suomentaneet laulujen sanat pientä yleisöä ajatellen ja käyttäneet tähän työskentelyyn myös englannin tunteja. Englannin opet-tajalta on saatu hienoa palautetta, miten ”oikean” asian työskentely innoittaa. Työskentely on ollut mitä hienoin esimerkki eri oppiaineiden, oppilaiden ja opettajien välisestä yhteistyöstä. Projektissa on tanssi- ja liikuntakohtauksia ja näidenkin kohtausten suunnittelun oppilaat te-kevät itse. Laulu- ja kuororoolit ja orkesterointi sekä kaikki näyttämötekniikasta lavasteiden tekoon, meikkauksesta puvustukseen, markkinoinnista lipunmyyntiin, väliaikaleivonnasta nii-den myyntiin tapahtuu oppilaiden toimesta. Projekti vahvistaa yhteisöllisyyttä ja yhteenkuulu-vuuden tunnetta sekä yhdistää kokemuksena eri kohderyhmiä.

Näen työskentelyn vaikuttavuuden erittäin merkitsevänä ajatellen niin koulun nuoria kuin kouluyhteisön aikuisiakin. . Projektissa on yhteistyötä ympäröivän yhteisön ja myös ulkopuo-listen tahojen kanssa. Pääroolihenkilöillä oli koelaulut, jotka taltioitiin ja lähetettiin arvioita-vaksi koulun ulkopuolisille tahoille. Tunnetut laulajat Jani Wickholm ja Jenna Bågeberg ar-vioivat parhaiten rooleihin sopivat laulajat. Oppilaat saivat myös kannustavaa palautetta ja laulunsa sekä esiintymisensä kehittämisohjeita menestyneiltä artisteilta.


Näin tietokone edistää luovuutta. Kokemuksia RunokoneestaArja Kangasharju, Lintumetsän koulu, Espoon kaupunkiAnna Kantosalo, Helsingin yliopistoEsitykseen liittyvä linkki: http://runokone.cs.helsinki.fi

Digitaalinen teknologia on oleellisesti muuttanut käsityksiä kirjoittamisesta ja kirjallisista tuo-toksista. Lukutaito (engl. literacy) -käsitteeseen kuuluu ymmärtämisen lisäksi myös tekstien tuottaminen ja tämä tuottaminen ei ole vain perinteistä kirjoittamista vaan monenlaista tuotta-mista (Sinko, P., 2013). Monilukutaidon kehittyminen edellyttää rikasta tekstiympäristöä niin että ”oppimistilanteissa oppilaat käyttävät, tulkitsevat ja tuottavat erilaisia tekstejä sekä yksin että yhdessä muiden kanssa” (OPH, 2014, s.7).

Kiili ym. (2014) ovat jaotelleet lukutaidon viiteen eri tyyppiin: 1. oppisisällön lukutaito (dis-ciplinary literacies), 2. argumentoiva lukutaito (argumentative literacies), 3. digitaalinen luku-taito (digital literacies), 4.yhteisöllinen lukutaito (collaborative literacies), ja 5. innovatiivinen lukutaito (innovative literacies). Oleellista on, että kaikessa opetuksessa monilukutaidon osa-alueet ovat mukana, luonnollisesti painottuen eri tavoin. Runot ovat olleet äidinkielen ja kir-joittamisen opetuksen perusaineksia, mutta usein tarpeettomaksi koettuja. Runokone (http://runokone.cs.helsinki.fi) on HY:n tietojenkäsittelytieteen laitoksella kehitetty sovellus, jolla op-pilas ja tietokone voivat kirjoittaa yhdessä runoja. Runokone antaa runon, jota voi muokata monella tavalla: poistaa ja lisätä sanoja tai säkeitä, runoa voi jatkaa käyttämällä riimityökalua alku-tai loppusointuisten sanojen etsimiseen tai pyytämällä robottia avuksi. Valmiita runoja voi myös jakaa, kopioida muihin sovelluksiin ja tallettaa. Runokone on siis hyvä keino uudistaa runon kirjoittamisen prosessia (mainittu oppisisältöön liittyvä lukutaito), se tukee digitaalista lukutaitoa ja luovaa lukutaitoa. Myös yhteisöllinen lukutaito on helposti toteutettavissa, kun oppilaat yhdessä muokkaavat ja kehittelevät runoja.

Runokone on innostanut oppilaita leikkimään sanoilla ja kokeilemaan runojen kirjoittamis-ta – esimerkiksi ala-asteen pojat kirjoittivat räppejä. Runokone on saanut sellaisia oppilaita kirjoittamaan runoja, jotka muuten eivät runoista piittaa: ehkä koneen avulla tehty runo ei tunnu niin henkilökohtaiselta, etteikö sitä voisi jakaa, lisäksi kirjoittaminen on vähemmän ”vanhanaikaista”.

Runokoneen käytöstä on meneillään tutkimusta peruskoulussa. Sovellus on alun perin tehty tutkimuskäyttöön ja se on käyttäjille maksuton. Sovelluksessa on mukana myös oppimisanaly-tiikkaa. Tietojenkäsittelytieteen kannalta Runokoneen kehitystyö edustaa vaativaa laskennalli-sen luovuuden (computational creativity) tutkimuskenttää.

OKM yksisarvisjahdissa!Laura Pihala, KarviTero Huttunen, OKM

Foorumissa esitellään opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetusta koskevaa digikehitys-tä. Tilaisuuden tarkoituksena on esitellä käynnissä olevia kehittämishankkeita sekä kartoittaa jatkokehittämisen tarpeita liittyen opetuksen ja arvioinnin digitalisoimiseen sekä siihen liitty-


vään ekosysteemiajatteluun. Foorum esittelee nopeasti kolme kehittämishanketta sekä varaa lyhyen keskustelun tilaisuuden lopuksi. Esiteltävät hankkeet tai aiheet ovat:

1. Oppimistulosten arvioinnin digitalisoimishankeKuinka digitalisaation avulla tuetaan oppimistulosten autenttista, motivoivaa ja oppilaan yksi-löllistä oppimista tukevaa arviointia?

2. Oppimisanalytiikan ekosysteemikehitysMiten erilaisten digitaalisten oppimistuotteiden oppimisanalytiikka saadaan yhteen toimivak-si, millaisia vaatimuksia yksilön datan käsittelyyn tulee lainsäädännön ja tietosuojan näkökul-masta sekä miten oppimisanalytiikka näkyy oppilaalle ja opettajalle?

3. Opetuksen digikehittämismallin esittelyKuinka yksittäisestä ideasta kehitetään jamien ja hackathonien avulla konsepti? Miten kon-septia jatkokehitetään ja kuinka se kytkeytyy samanaikaisesti opetuksen arkeen ja opetuksen kokonaisarkkitehtuuriin?

Opettajan kolme roolia - teen, käytän ja opetanKirsi Salmela, Juha Kallanranta, Kopiosto ryEsitykseen liittyvä linkki: http://www.kopiraittila.fi

Opettaja kohtaa tekijänoikeudet työssään kolmessa roolissa – opetusmateriaalin tekijänä, teos-ten käyttäjänä sekä tekijänoikeustaitojen opettajana. Digitaalitekniikka on tuonut opetukseen uusia keinoja ja välineitä sekä uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää sisältöjä. Uusissa opetus-suunnitelmissa korostetaan monilukutaidon ja tietoja viestintätekniikan vastuullisen käytön oppimista. Oppimistilanteissa oppijat tuottavat, käyttävät ja tulkitsevat erilaista materiaalia osana oppimisprosessia. Ilmiöpohjaiset ja monimedialliset projektityöt nostavat esille monia tekijänoikeuskysymyksiä. Mitä saa tehdä ja millä luvalla?

Opettajille ja oppilaille luodussa pelillisessä ja pedagogisessa verkko-opetusmateriaalissa on huomioitu sekä oppijoiden ikä että oppilaitostyyppi. Tällaista materiaalia ei ole aikaisemmin ollut saatavilla ja hankkeen tavoitteena onkin ollut luoda helppokäyttöinen ja oppimaan in-nostava ympäristö tekijänoikeuksien oppimiseen ja opettamiseen. Omat pelilliset materiaalit löytyvät peruskouluun, lukioon, ammatilliseen oppilaitokseen sekä opettajien koulutukseen ja täydennyskoulutukseen. Materiaali toimii sekä itsenäisesti harjoitellen ja pelaten että opettajan ohjaamana oppitunnilla tai projektityötä aloitettaessa oikeiden käytänteiden kertauksena.

Kopiraittilan koulu -hankkeessa tuotettu maksuton verkkomateriaali tarjoaa opettajalle peda-gogiset työkalut tekijänoikeuksien opettamiseen opetussuunnitelmien tavoitteiden mukaises-ti. Materiaalissa on huomioitu se, että jokaisen opettajan ja oppilaan ei tarvitse tietää ja op-pia kaikkea samalla kertaa, asioita opitaan ikäkauden mukaan ja palasina yksi taito kerrallaan.

Foorumiluennolla tarjotaan opettajalle työkalut tekijänoikeuksien haltuunottoon ja opettami-seen sekä esitellään Kopiraittilan koulun pelillistä materiaalia ja hankkeessa saatuja kokemuk-


sia. Tekijänoikeustietoiskun lisäksi opettaja saa pedagogiset eväät tekijänoikeustaitojen opetta-miseen osana monilukutaitoa.

Opinpolkuihin potkua ja käsillä tekemistä virtuaaliopintoihinSanna Nevala, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä, AikuislukioLassi Pyykkö, Jyväskylän yliopisto, kemian laitosEsitykseen liittyvä linkki: https://peda.net/kurssitarjottimet/keski-suomi

Biologinen kemia -verkkokurssi on osa Omalle polulle korkeakouluun -hanketta, jonka ta-voitteena on tukea opiskelijoiden siirtymävaihetta toiselta asteelta korkea-asteelle. Tässä hank-keessa korkeakoulut tuottavat yhteistyössä toisen asteen kanssa innostavia ja työelämänäkökul-man huomioivia tutustumiskursseja toisen asteen opiskelijoille. Tavoitteena on avata näkymiä korkea-asteelle sekä edistää osuvia koulutusvalintoja. Lukiolaiset saavat suorituksesta lukion soveltavan kurssin ja yliopistoon valmiiksi opintopisteitä.

Kurssilla on käytössä uudenlainen lähestymistapa verkossa työskentelyyn. Virtuaaliopetuksen ja omakohtaisen ”kotilaboratoriotyöskentelyn” yhdistäminen on innovatiivinen tapa toteuttaa kemian opiskelua oppilaslähtöisesti, tutkimuksellisesti ja aktivoivasti. Tämä toivoaksemme luo uusia suuntaviivoja, miten luonnontieteiden opetusta voidaan toteuttaa.

Puolet moodle-oppimisympäristössä olevan kurssin suorituksesta koostuu kokeellisista, arki-päivän kemikaaleja hyödyntävistä kotilaboroinneista. Kurssin kotilaboratoriotyöt ovat tiimiläi-set kemian laitoksella testanneet ja sekä turvallisiksi että opettavaisiksi havainneet. Esimerkkejä kurssin töistä ovat osmoosin tutkimiseen liittyvä kokeellinen työ ”nakuileva kananmuna” ja poolisuuden tutkimiseen liittyvä ”pisaroiden juoksukilpailu”. Kokeelliset työt toteutetaan kotona, dokumentoidaan ja tulokset raportoidaan tieteellisesti kurssialustalle. Niihin kuu-luu havaintojen ja johtopäätösten tekeminen sekä ilmiöiden mallintaminen kemiallisesti. Toinen puoli kurssin tehtävistä on lähdemateriaaliin perustuvia ja ongelmanratkaisua vaativia verkkotehtäviä.

Kurssilla on kiinnitetty huomiota monipuoliseen arviointiin. Kurssilla opiskelijat tutustuvat vertaisarviointiin sekä arvioijina että arvioitavana. Vertaisarviointi motivoi oppimaan, antaa valmiuksia työelämään ja edistää monia elinikäisen oppimisen taitoja, kuten vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Verkossa opiskelu parhaimmillaan parantaa opiskelijan itsenäisen työskente-lyn ja reflektoinnin taitoja. Opiskelijoilta pyydetään palautetta ja itsearviointia kurssin alussa, jokaisen osion päätteeksi ja lopussa, minkä perusteella toimintatapoja kehitetään edelleen.

Biologinen kemia verkkokurssi sai alkunsa Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen opetussuun-nitelmauudistuksesta sekä EuroBachelor laatuleiman asettamista muutostarpeista. Lukiolaisille tarjottu kurssi laajennetaan syksyllä 2017 alkavaksi Biologinen kemia I ja II kursseiksi, jotka ovat osa kemian perus- ja aineopintoja. Koulutuskokonaisuuden kehittämisen tavoitteena on tutkimuslähtöisen ja kontekstuaalisen opetuksen vieminen pois luentotiloista kohti eriytettyä pienryhmäopetusta.


Foorumiesityksessä esitellään luonnontieteiden verkko-opettamisen haasteita ja innovaatioita. Tarkastellaan kurssille valittuja kotilaboratoriotöitä ja niistä saatuja kokemuksia. Lisäksi esitel-lään yleisesti joustavia opinpolkuja edistävää Jyväskylän koulutuskuntayhtymän, Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteistyöhanketta, jonka osana kurssi on toteu-tettu lukiolaisille.

Oppilaiden kokemusten variaation merkitys tablettiopetuksessa?Laura Hirsto, Itä-Suomen yliopisto, Savonlinnan kampus

Foorumissa tarkastellaan perusopetuksen oppilaiden kokemusten variaatiota kahdessa erilai-sessa tablettiopetusta harjoittavassa koulussa. Toisessa koulussa oppilailla on ollut henkilö-kohtaiset tabletit sekä koulu-, että kotikäytössä, ja toisessa on ollut koulukohtaiset luokalle oppituntien ajaksi lainattavia tabletteja, Tablet-laitteiden pedagoginen käyttö näyttä varioivat näissä kouluissa jonkin verran. Henkilökohtaisten tablettien kanssa näytettiin hyödyntävän enemmän yhteistoiminnallista oppimista (p<.01), ja koulukohtaisten tablettien kanssa tablet-teja näytettiin hyödynnettävän enemmän yksilölliseen työskentelyyn. Henkilökohtaiset tabletit näyttivät mahdollistavan myös paljon laajemman variaation tablettien hyödyntämisessä oppi-misen tukena (p<.01), kuten videoiden tekemistä, omien oppikirjojen tekemistä, ajatuskartto-jen tekemistä yms.

Henkilökohtaisten tablettien yhteydessä oppilaat näyttivät kokevan enemmän itseohjautumis-ta tukevaa pedagogiikkaa sekä yhteistoiminnallista tiedonhakua ja tiedonrakentelua (p<.01).

Klusterianalyysin perusteella oppilaiden joukosta löytyi neljä erilaista oppilasryhmää suhteessa koulumotivaatioon ja tablettien käytön kokemuksiin. Ryhmät erosivat erityisesti sen suhteen missä määrin he kokivat tablettien käytön myönteisenä ja omaa oppimistaan tukevina. Näiden eri oppilasryhmien koot eivät eronneet merkittävästi näissä eri tablettikoulukonteksteissa, mut-ta tytöt olivat yliedustettuina sitoutuneissa ja motivoituneissa sekä tablettia, että traditionaalisia välineitä preferoivissa ryhmissä. Tablettien käytön motivoivat vaikutukset näkyivät pääasiassa alakoulun oppilaiden aineistossa, ja siten, että tabletit näyttävät motivoivan erityisesti poikia.

Tuloksia tarkastellaan teoreettisten ja aikaisemman tutkimuksen näkökulmien valossa, ja poh-ditaan kokemusten variaation vaikuttaneita syitä.

Paremmat eväät työnhakuun - ohjauksen sähköiset käytänteetMarianna Sydänmaanlakka, Sotungin lukio

Työnhaku sähköistyy kovaa vauhtia. Pelkän paperisen työhakemuksen tai CV:n kirjoittami-nen on kaukaista historiaa. Nuorten on saatava koulusta tehokkaampia eväitä kesä- ja mui-


den töiden hakemiseen. Sotungin lukion ohjausprosessissa hyödynnetään sähköisiä välineitä unohtamatta perinteisiä.

Minuutin videoesittelyn tekeminen itsestä kuulostaa yksinkertaiselta asial-ta. Kokemattomalle nuorelle kyseessä on kuitenkin haastava tehtävä. On hahmotettava omia vahvuuksia ja ominaisuuksia. Pyydäpä nuorta pitämään itsestään ns. hissipuhe, pitchtalk. Harva abiturienttikaan pystyy tehtävään kylmiltään. Nuori joutuu kuitenkin jo kesätöitä ha-kiessaan lähettämään videoesittelyn yhä useampaan paikkaan. Lukuisiin kesätöihin otetaan vastaan vain videohakemuksia. Mitä lyhyen videoesittelyn tekemisessä pitää ottaa huomioon? Mitä sanot? Liikutko puhuessasi? Peittääkö takaa tuleva valo kasvosi? Miten pukeudut? Mitä kerrot itsestäsi? Miten kuvailet omia vahvuuksiasi sujuvasti ja luontevasti? Millainen lämmitte-lyprosessi ja ohjeistus on tarpeen ennen videon kuvaamista?

Sähköinen helposti päivitettävä CV on jokaisen nuoren aikuisen perustyökalu. Senkin teke-miseen tarvitaan kuitenkin aikuisen ohjausta ja tukea. Miten tunnistat ja ilmaiset taitosi ja osaamisesi, kun varsinaista työhistoriaa on takana vähän jos ollenkaan?

Kumpaankin työnhakemisen ”lopputuotteisiin” käytämme lukiossamme runsaasti paitsi suun-nitteluaikaa myös opinto-ohjauksen aikaa. CV ja videoesittely pohjustetaan omien vahvuuk-sien ja ominaisuuksien kartoittamisella hyvinkin perinteisin ei-sähköisin menetelmin.

Video ja CV ladattiin oppimisalustalle omasta pilvestä jaettuna dokumenttina. Siinäpä vasta haastava tehtävä diginatiiveille!

Tule kuulemaan ja keskustelemaan millainen prosessi abin sähköisen CV:n ja videoesittelyn prosessi on ollut ja jakamaan muita hyviä ohjauksen käytänteitä kanssamme!

Pelistä potkua yrittäjyyskasvatukseenEsa Rantamo, Teppo Manninen, Helsingin opetusvirasto

Esityksessä kerrotaan kokemuksia uudenlaisesta yrittäjyyskasvatuksesta, jota on kehitetty ala- ja yläkoulujen opettajien sekä oppilaanohjaajien kesken. Projektissa on hyödynnetty pelilli-syyttä pedagogisena välineenä. Oppiminen on viety ulos luokkahuoneesta kaupungin kaduil-le ja kauppakeskukseen. Yrittäjyyspeleissä hyödynnetään mobiililaitteita monella eri tavalla. Oppilaat avaavat yrittäjyyden eri osa-alueita käsitteleviä tehtäviä virtuaaliselta pelilaudalta, tutkivat ilmiöitä autenttisessa ympäristössä ja dokumentoivat tehtävien vastaukset mobiililait-teillaan. Vastaukset lähtevät reaaliaikaisesti peliä johtavalle opettajalle, joka antaa puolestaan reaaliaikaisen palautteen pelaajille.

Yrittäjyyspeleissä hyödynnetään tarinallisuutta lapsia ja nuoria innostavalla tavalla:

Mafiapomo Ali Kaapinen on iskenyt silmänsä Teurastamon alueeseen. Paikka on selvästi ”va-paata riistaa”.


- Hei skidit te olette mun reviirillä. Yleensä tälläisessä tapauksessa mun miehet olisivat hoidel-leet teidät päiviltä. Mutta mulla onkin teille tehtävää. Jos henki on teille minkään arvoinen, teette niinkuin pyydetään.

- Teurastamon alueella on paljon yrityksiä ja täällä liikkuu paljon rahaa. Mä haluan osan siitä! Te urkitte mun piikkiin näitä yrittäjiä tällä alueella.

Foorumiesityksessä esitellään projektin eri työvaiheita ja kerrotaan oppilaiden ja opettajien ko-kemuksista. Esityksessä pohditaan, mitä asioita tulee ottaa huomioon, kun oppiminen viedään autenttiseen ympäristöön. Projektissa kehitetyt mallit ovat sovellettavissa eri puolilla Suomea. Esityksessä on esimerkkejä niin alakoulujen kuin yläkoulujenkin yrityspeleistä.

Sanalanka - Interactive Speech Therapy ToolNatasha Bulatovic Trygg, University of TurkuEsitykseen liittyvä linkki: http://www.natashatrygg.com/sanalanka/

In this paper, we wish to present results and next steps in the ongoing game development project “Sanalanka – Interactive Speech Therapy Tool”. “Sanalanka ”is a mobile application that serves as a speech therapy tool in overcoming the speech and language development chal-lenges for Finnish and Swedish speaking children in Finland. The target audience is separated in two groups due to the specific needs in the speech development, one for the age of 0-3 and the other for 4-6 years of age. The interactive book provides the visual language fitting the communicational development methods as the tool for professional therapy and additionally giving possibility for the parents to work with their children in more efficient manner. The content used in the book fully follows the speech therapy methods, guided by the group of the speech therapists that are taking part in the project development. During the progress of this project, the book would be tested with the speech therapy groups within the kindergartens that have speech development-programs, therapists and parents who deal with children with speech challenges. Three requirement definitions have been setup in order to provide expect-ed results which will guide users in three different use cases mainly in 1) therapist’s office, 2) home environment, and 3) kindergartens and schools. These three use cases will ensure that the developed platform will be scalable for different needs of an individual user. The ultimate goal is to provide a speech therapy platform and a business model which is ready to be scaled in new use cases (needs of selected language). This way we would work on the improvements by involving the patients, their therapists and families in the process of making the therapy tool.

Smart University Design Lab: digiajan yhteiskehittämisen ekosysteemiIlkka Haukijärvi, Tampereen ammattikorkeakouluHeli Harrikari, Tampereen teknillinen yliopisto

Korkeakouluyhteisönä kohtaamme suuria muutospaineita, ja meiltä vaaditaan uudistumisky-vykkyyttä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yksi keskeinen ajuri tämän muutospaineen takana on ilmiö digitalisaatio. Meidän tulee korkeakouluorganisaatioina kyetä parantamaan


laatuamme, tehokkuuttamme, vaikuttavuuttamme ja tarjoamaan opiskelijoillemme entistä joustavampia oppimispolkuja. Osaamisperustaisuus yhdistettynä uudenlaiseen oppimisen ja innovoinnin monialaiseen ekosysteemiin tarjoaa välineen kohti uudenlaista korkeakoulua, joka pystyy vastaamaan yhteiskunnan haasteisiin myös tulevaisuudessa. Organisaatioidemme sisäinen oppimis- ja innovaatiokyvykkyys on tässä murroksessa kriittinen resurssi. Tässä fooru-miesityksessä esitellään korkeakouluyhteisön xxx tarpeisiin suunniteltu, ”älykorkeakoulukehit-tämistä” tukeva, innovatiivinen sisäisen kehittämisen living lab-toimintamalli ja innovaatioe-kosysteemi ’Smart University Design Lab (SUDL)’.

Smart University Design Lab on korkeakouluyhteisön sisäisen kehittämisen living lab, missä monialaiset AMK- ja yliopisto-opiskelijoista koostuvat opiskelijatiimit, IT-ammattilaiset ja kor-keakouluyhteisön henkilökunta toteuttavat yhteistyössä kehittämisprojekteja korkeakouluor-ganisaation ”digiharppauksen” toteuttamiseksi. Samalla osallistujat saavat arvokasta kokemusta mm. avoimesta innovaatiotoiminnasta, kansainvälisestä monialaisesta tiimityöstä sekä ketteris-tä kehittämis- ja palvelumuotoilumenetelmistä. Projekteihin osallistumalla opiskelijat edistävät opintojaan eli ansaitsevat opintopisteitä. SUDL:n innovoinnin ja kehittämisen pääsovellusalu-eita ovat muun muassa; IoT & älykkäät tilat, digitaaliset palvelut (”appsit”), avoin data & my data, digitaalinen oppimateriaali, sekä virtuaalitodellisuus & lisätty todellisuus.

Tausta-ajatuksena SUDL:ssa on, että opiskelijat tunnistetaan arvokkaina asiantuntijaresurssei-na korkeakoulukehittämisessä, ja että heissä on valtava potentiaali, joka oikein hyödynnettynä, edistää korkeakouluyhteisön kokonaiskyvykkyyttä kehittää kilpailukykyään, yhteistyössä ko-keneempien ammattilaisten kanssa. Vain jaettujen, monialaisten innovaatioprojektien ja -pro-sessien kautta meidän on mahdollista toteuttaa ”digiharppaus” ja saavuttaa pitkän tähtäimen visiomme ja toteuttaa älykorkeakoulu-/digitalisaatiostrategiamme. Tutkijoille SUDL tarjoaa alustan tehdä tutkimusta teemaan digitalisaatio liittyen.

SUDL:ssa kehitetään niin sisäisiä palveluinnovaatioita, pedagogisia innovaatioita kuin fyysi-seen oppimisympäristöön liittyviä teknologian ja avoimen datan mahdollistamia innovaatioita. SUDL-toiminnan käynnistämisen tarkoituksena on ollut rakentaa niin kutsuttu ”luova napa” perinteisen ”IT-navan” rinnalle, parantamaan korkeakouluyhteisön digitalisaatiokyvykkyyttä sekä osaltaan mahdollistamaan aikaisempaa joustavammat oppimispolut ja ympärivuotinen oppiminen. SUDL toimii koulutusyksiköiden/tiedekuntien ja IT-yksikön rajapinnassa, in-tegroiden nämä toimijat keskenään. Toimintamallina SUDL on monistettavissa muuallekin korkeakoulusektorilla.

Sähköisten oppimisympäristöjen kansallinen kehittäjäverkostoJari Harvio, Hämeenlinnan kaupunkiEsitykseen liittyvä linkki: https://digikilta.fi/

Esityksen tarkoituksena on esitellä tietoja viestintäteknologian opetuskäytön kehittäjäverkos-ton toimintaa ja innostaa uusia osallistujia liittymään mukaan tähän kuntien ja koulutuksen järjestäjien laajaan verkostoon.


DIGIKILTA-verkoston tavoitteena on:

• Jakaa olemassa olevien oppimisympäristöjen erilaiset hyvät käytänteet, strategiat ja tekni-set ratkaisut toimijoiden kesken sekä tehostaa hankittujen ratkaisujen käyttöä.

• Luoda kirjasto onnistuneiden oppimisympäristökokonaisuuksien arkkitehtuurikuvauksis-ta alusta- ja kirjautumisratkaisuihin; tiekarttakuvaukset ym.

• Aikaansaada säästöjä avoimilla onnistuneiden ratkaisujen jakamisilla.• Rakentaa yhteiskehittämisen malleja, yhteinen avoin tietopankki ja yhteisölliset kanavat.

Monissa hankkeissa jo kehitetään ja jaetaan pedagogisia käytänteitä - tässä kokonaisia digi-taalisia ekosysteemejä, toimintaympäristöjä ja hyväksi koettuja teknisiä tukiratkaisuja. Tässä hankkeessa mennään ns. konepellin alle.

Kehittäjäverkoston toiminta:

• Kollegoiden vertaismentoroinnin avulla kehitetään uutta toimintakulttuuria ja tuetaan uusien käytänteiden omaksumista. Onnistumiset ja hyödyt kannustavat myös sähköis-ten oppimisympäristöjen loppukäyttäjiä; opettajia ja oppilaita monipuoliseen TVT:n käyttöön.

• Verkosto rakentaa ja kirjaa yhdessä malleja, joiden avulla opetustoimen infrastruktuurista vastaavien yhteistyötä ja vertaisoppimista edistetään ja tuetaan. Ympäristöjä ja niiden hyö-dyntämisen menetelmiä testataan verkoston arjessa ja jaetaan opetukseen ja oppimiseen tutoropettajien kautta. Mallit vakiinnutetaan käytäntöön.

• Kehittäjäverkoston kesken toteutetaan teemoitettuja työpaja- verkostoitumispäiviä sekä fasilitoituja webinaareja. Tavoitteena on lisätä tietoa valitusta aiheesta sekä virittää kes-kustelua ja kehitysprosesseja toimijoiden välille. Teemoitettuihin tapahtumiin kutsutaan alan johtavia toimijoita keskustelemaan tuotteista ja palveluista, niihin liittyvistä tarpeista, mahdollisista haasteista ja kriittisistä menestystekijöistä.

• Aineistot julkaistaan yhteisessä tietopankissa ja keskusteluja jatketaan sovituissa kanavissa.

Työkalu oppilaitoksen digikyvyn kehittämiseen ja arviointiinLotta Linko, Jaana Kullaslahti, HAMK

TAUSTA: Digitaalisuus on tavoitteena valtakunnan agendalla ja yksittäisten oppilaitosten stra-tegioissa. Digitaalisuus ei kuitenkaan toteudu, ellei sitä johdeta ja toteuteta oppilaitoksessa kattavasti.

ONGELMA: Digitaalisuuden johtaminen on monissa oppilaitoksissa puutteellista tai teho-tonta, sillä suunta ei välttämättä ole selvillä, toiminta on siiloutunutta ja tavoitteet yksikkökoh-taisia. Vallalla on kahtiajako - ellei valtataistelu - pedagogiikan ja teknologian välillä, ja näiden päiden keskellä keikkuvat mahdollisesti tukitoiminnot, elleivät ne toteuta erillistä agendaansa.

RATKAISU: Tarkastellaan järjestelmällisesti ja kattavasti koko organisaation digikyvykkyyttä: infrastruktuuria, opetuksen ja oppimisen käytäntöjä, opetussuunnitelmia ja sisältöjä, arvioin-


tia, ammatillista kehittymistä, johtamista sekä yhteisöllistä työskentelyä ja verkostoitumista. Tähän työhön auttaa EU:n yhteisen tutkimusyksikön kehittämä viitekehys, #DigCompOrg, jossa tarkastellaan oppilaitoksen digikykyä yllämainituilla osa-alueilla 74 eri kuvaajan kautta.

Esimerkkinä olevassa korkeakoulussa on otettu käyttöön EU:n DigCompOrg-viitekehys. Esityksessä kerrotaan, miten käytännössä on edetty ja millaisia tuloksia toiminnalla on saa-vuttu. Avaamme sitä, miten malli auttaa meitä arvioimaan toimintaamme strategialähtöi-sesti ja edistämään yhteistä kehittämistyötä niin, että pedagogiikka ja opiskelija ovat kes-kiössä. Osallistujille tarjotaan käyttöön suomennettu viitekehys ja toimintapa omaan oppilaitokseensa sovellettavaksi.

Olisi mahdollista myös käynnistää myös korkeakoulujen vertaisverkosto, jossa voidaan edistää koko sektorille asetettuja digitavoitteita yhdessä määritellyissä toiminnoissa ja yhteisesti sovit-tavilla tavoilla, näin työtä jakaen ja toisten kokemuksista oppien.

Tänään on Apinapäivä ja muita tapoja edistää lasten liikkumistaJukka Koivisto, Helsingin yliopistoMarja Hokkanen, Espoo/ Suomenkielisen opetuksen tulosyksikköEsitykseen liittyvä linkki: http://digiloikkaleikkiin.blogspot.fi/

Tänään on apinapäivä ja muita tapoja edistää lasten liikkumista mobiilioppimisen välineillä

Mobiilivälineiden käyttö ei ole pelkästään istumista ja pelaamista. VALO:n Ilo kasvaa liik-kuen -hankkeen Digiloikka leikkiin -työryhmä esittelee kaksivuotisen työskentelynsä ideoita. Työryhmän toiminnan ajankohtaisuutta korostaa syksyllä julkaistut uudet lasten liikkumisen tavoitteet sekä varhaiskasvatuksen että esiopetuksen opetussuunnitelmauudistukset, joissa las-ten digi- ja monilukutaitojen kehittäminen on varsin näkyvästi esillä. Mobiilisti liikuttavia tapoja ovat olleet kehittämässä VALO ja valtakunnallisesti laaja joukko varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen pedagogista asiantuntemusta eri kuntien ja päiväkotien lasten liikuntaa edistävis-tä paikallisista projekteista.

Työryhmän keskeisenä tavoitteena on ollut nähdä lapset aktiivisena median käyttäjinä ja sisäl-löntuottajina. Liikunnallisuutta voidaan liittää lähes kaikkeen toimintaan varhaiskasvatukses-sa ja esiopetuksessa. Yhteisöllisin menetelmin työskennellessä kannustetaan lapsia liikkumaan ja samalla kehittyvät niin digitaidot ja monilukutaidotkin. Lasten ideoimana ja tuottamana voi syntyä vaikkapa liikunnallinen video tai animaatio. Työskentelyn tuoksinassa opitaan kunnioittamaan kaverin mielipidettä ja tekemään yhdessä päätöksiä ja ratkomaan ongelmia. Lopputuotos onkin usein palkitseva ja jonka tekemisestä lapsi saa itsetuntoa kohottavia onnis-tumisen kokemuksia. Samalla ammattikasvattajat edistävät myös perheiden välistä tasa-arvoa, kun kaikilla ei ole mahdollisuutta opetella käyttämään mobiilioppimisen välineitä kotonaan.

Puheenvuorossa esitellään työryhmän konkreettisia esimerkkejä siitä miten mobiilityöskente-lyn avulla luodaan liikunnallisia tarinoita ja tehtäväratoja. Pelillistämisen tai lisätyn todelli-suuden avulla innostetaan lapsia liikkumaan. Mobiilioppimisen välineet voivat olla monen

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 77 Teemaseminaarit

sovelluksen käyttöä edellyttäviä projekteja tai yksinkertaisempia tuotoksia vaikkapa oman liikuntasuorituksen suunnittelua ja dokumentointia. Jälkimmäiseen tapaan viittaa esityksen otsikko. Apinapäivänä lapset saavat itse suunnitella oman kiipeilytemppunsa. Lapset kuvaavat itse toistensa temput videolle. Upea Apinapäivä-elokuva saadaan editoimalla suoritukset yh-deksi videoksi ja liittämällä siihen vielä teemaan sopiva taustamusiikki. Tuotosta lapset jaksa-vat katsoa loputtomasti ja sitä esitellään ylpeästi kotiväellekin.

Täysdigitaalinen ysiluokka - miten se tehdäänLassi Nirhamo, Vaisaaren koulu

Onko mahdollista opiskella peruskoulun yhdeksännellä luokalla täysin ilman paperia ja kyniä?

Välineenä iPad Minit, ostettuina oppimateriaaleina eOppi ja Tabletkoulu, työskentelyalustana G Suite for Education ja asenteena ad hoc.

Mitä sanovat oppilaat ja huoltajat? Mitä oppivat oppilaat ja opettaja? Viiltävää analyysiä oppi-mistuloksista, laitteistoista, ohjelmistoista, materiaaleista ja hyvistä käytänteistä.


> TeeMaseMInaarIT > TORSTAI-PERJANTAI 6.–7.4.2017

Akvaariorakkautta – ruudun takaa tenttini löysinSanna Sintonen, Tampereen ammattikorkeakouluTitta Koski, Oulun yliopistoJaana Halme, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Tenttiakvaariot joustavoittavat opettajan työtä ja opiskelijan etenemistä opinnoissaan. Suomessa 22 korkeakoulua kehittää konsortiona EXAM –järjestelmää ja tenttikäytänteitään. Haluamme tässä seminaarissa jakaa kokemuksia muille sähköisestä tenttimisestä, tenttiakvaario-konsep-tista ja konsortioon liittymisestä kiinnostuneille toimijoille. Aihepiireinä ovat tenttiakvaarion perustaminen ja sen monipuoliset käyttömahdollisuudet. Lisäksi kuullaan opettajien ja opiske-lijoiden kokemuksia tenttiakvaarion käytöstä.

Aluksi keskitytään tenttiakvaarion perustamiseen tilan valinnan, sisustuksen ja teknologian osalta. Esittelemme erilaisia konsortiossa toteutettuja tenttiakvaarioratkaisuja, joissa yhdistyy oppilaitoksen useiden toimijoiden työpanos: kameravalvonta, tilojen käyttö ja työasemien sekä verkkojen hallinta.

Tämän jälkeen tutustutaan EXAM-järjestelmään ja sen toiminnallisuuksiin. EXAM-järjestelmällä voidaan toteuttaa koko tenttiprosessi sähköisesti tentin perustamisesta ja suo-rittamisesta aina arviointiin saakka. Tulevaisuudessa tenttiminen mahdollistuu oppilaitos- ja paikkakuntariippumattomasti.

Tenttiakvaarion käyttö ei rajoitu pelkästään tietokoneella tehtäviin tentteihin. Kolmannen osion teemana on tenttiakvaarion muut tenttien toteutustavat sekä laajat ohjelmistojen ja ma-teriaalien käyttömahdollisuudet tenttitilanteissa. Tulevaisuuden visiona ovat akvaarioiden ul-kopuolella kuten luentosaleissa tapahtuvat BYOD-tentit.

Lopuksi kuulemme opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia ja kommentteja sähköiseen tent-timiseen liittyen.

Digitaaliset mahdollisuudet ilmastokoulutuksessaTaina Ruuskanen, Laura Riuttanen, Helsingin yliopistoPinja Sipari, Open ilmasto-opasMaija Vuorjoki, Nuorten AkatemiaKaarina Pirilä, Metropolia Ammattikorkeakouluwww.openilmasto-opas.fi, www.globe.gov, valovirta.metropolia.fi/digimedia/


Ilmastonmuutos monialaisuudessaan haastaa koulutuskentän: kenen pitäisi opettaa ja mitä? Kasvihuonekaasupäästöt pitäisi saada alas jo lähivuosina, joten ratkaisuja tarvittaisiin nopeas-ti. Pystyykö koulutuskenttä vastaamaan tähän haasteeseen? Millaista oppimista ja osaamista Suomi tarvitsee?

Syksyllä 2016 ilmestyneet uudet digitaaliset ilmastonmuutosoppimateriaalit peruskouluun ja korkeakoulutukseen mahdollistavat monipuolisen oppimisen yli oppiaine- ja koulutusaste-ero-jen. Materiaalit ovat verkossa avoimesti kaikkien käytettävissä. Vuonna 2017 valmistuu myös uusi pelillinen ilmastonmuutosopetustyökalu peruskoulujen käyttöön. Digitaaliset materiaalit eivät poista lähiopetuksen ja ihmisten kohtaamisen tärkeyttä, mutta luovat uusia mahdolli-suuksia opetukseen.

Kansainvälinen koulujen ympäristökasvatusverkosto kerää lyhyitä ja pitkiä aikasarjoja koulujen tekemistä sää- ja ympäristöhavainnoista. Citizen science, oppilaiden omat havainnot ja tutki-mukset ovat tällöin oppimisen keskiössä. Kansainväliset interaktiiviset alustat luovat vuorovai-kutusta oppilaiden ja alan tutkijoiden välille. Digitalisaatio mahdollistaa uudenlaisen asiantun-tijuuden jakautumisen ja verkottumisen yli rajojen.

Laadukkaiden digitaalisten materiaalien tekeminen vaatii osaamista ja tekniikkaa. Opetusvideoiden käyttö verkko-oppimisen tukena voi parhaimmillaan olla todella merkittävä ja mieleenpainuva kokemus opiskelijalle. Videoleikkeet elävöittävät oppituntia ja opiskelija voi myös palata opiskeltavaan asiaan aina uudestaan. Opettajille videoiden käyttö tuo monia etu-ja – ei vähimpänä mahdollisuuden monipuolistaa verkko-opetusta. Opiskelijoiden tulee ottaa entistä enemmän vastuuta omasta oppimisestaan. Opettajan on taas pystyttävä valmistamaan sopivaa materiaalia verkko-opiskeluun. Mutta miten tehdä laadukkaita opetusvideoita?

Tähän tarkoitukseen kehitettiin laboratorio opetusvideoiden valmistamiseen. Laboratorio si-sältää seuraavat resurssit: pelitietokone, 4K videokamera, Green Screen, äänijärjestelmä, LED- valaisujärjestelmä, Wacomin tabletti, iPadeja ja Microsoftin Surface. Hyvä laitteisto on kuiten-kin vain apuväline onnistuneen verkko-kurssin rakentamiseen. Pedagogisia periaatteita ei tule unohtaa – videot ovat kuitenkin vain väline laadukkaaseen oppimiseen. Hyvien opetusvideoi-den suunnitteluun ja tuottamiseen tulee varata aikaa.

Ilmastonmuutos on hyvä esimerkki aiheesta, johon on tuotettu monipuolisia uusia digitaalisia oppimisaineistoja. Millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat? Mitä olemme oppineet? Miten digi-talisaatiota voisi parhaiten hyödyntää ilmastonmuutoksen selättämisessä?

eEemeli-teemaseminaari – loppukilpailijat esittäytyvät!Esitykseen liittyvä linkki: http://www.eoppimiskeskus.fi/eemeli

Jo kuudennentoista kerran järjestettävä valtakunnallinen laatukilpailu etsii vuosittain parasta digitaalista oppimisratkaisua. Kilpailun tavoitteena on nostaa esille erilaisia oppimisen ratkai-suja, edistää tuotteiden innovatiivisuutta ja laatua sekä kannustaa toimijoita luomaan ja kehit-tämään uusia oppimisratkaisuja.


Vuoden 2017 kilpailussa etsitään etsitään parhaita sovelluksia ja palveluita teemalla Liikuta & koukuta.

Teemaseminaarissa esitellään loppukilpailuun yltäneet oppimisratkaisut sekä julkistetaan voit-taja. Raati palkitsee kilpailun voittajan rahapalkinnolla ja palkintopatsaalla.

Kilpailu käynnistyy tammikuussa 2017.

Haasta itsesi ja oppilaasi! – Itseohjautuva toiminnallinen haastepedagogiikkaMaria Hukkanen, Anna-Mari Jaatinen, Nina Orpana, Leena Hietanen, Siltamäen ala-aste

Rehtori aloittaa kertomalla mitä uuden OPS:n oppimistavoitteet edellyttävät koulun toimin-takulttuurilta, opettajuudelta ja johtajuudelta. Johtamiselta edellytetään visionäärisyyttä, op-pimisyhteisön ja vuorovaikutuksen vahvistamista ja jaetun johtajuuden toimintakulttuurin rakentamista. Johtaja on mahdollistaja, innostaja ja kannustaja. Verkostoituminen ja yritys-kumppanuudet mahdollistavat globaalin kehittämistyön sekä jatkuvan oppimisympäristöjen kehittämisen. Opetuksessa hyödynnetään teknologiaa, mutta tärkeintä on oppimisen ja peda-gogisen ajattelun, luovuuden, ongelmanratkaisutaitojen sekä sosiaalisten taitojen monipuoli-nen kehittyminen.

Opettajien osuudessa esitellään uusi, luovan yhteisöllisen työskentelyn oppimisympä-ristö, jonka pedagogiikka rakentuu ilmiölähtöisen projektityöskentelyn periaatteille. Oppimisympäristökonsepti perustuu amerikkalaisen tutkimusryhmän kehitystyöhön ja siitä tehdään Suomessa yliopistotutkimusta. Tämä digitaalinen ja toiminnallinen oppimisympäristö on suunniteltu erityisesti 7-15- vuotiaille lapsille ja nuorille. Oppijat valitsevat ja tekevät haas-teita oman kiinnostuksensa mukaan. Haasteissa on useita eri tasoja eli oppilaat voivat edetä yhdessä haastelinjassa vaikeampiin tehtäviin ja kokeilla useita erilaisia haasteita. Haasteet sisäl-tävät mm. robotiikkaa, bioteknologiaa, korujen ja talojen suunnittelua CADillä, 3D-tulostusta ja elektroniikkaa.

Työskentely pohjaa oppiaine- ja tiederajat ylittävään tekemällä oppimiseen. Oppimaan oppi-minen, tulevaisuustaidot, vastuun ottaminen ja ryhmätyötaidot korostuvat tässä pedagogiikas-sa. Myös tulevaisuudessa tarvittavat työelämätaidot harjaantuvat haastelähtöistä pedagogiikkaa tehdessä. Haasteita tehdessä oppilaiden rooli asiantuntijoina kasvaa ja opettajan rooli muun-tuu luontevasti fasilitoijaksi. Yhteisöllinen oppiminen tapahtuu eri-ikäisten oppilaiden vuo-rovaikutuksessa. Pienemmät oppilaat pääsevät työskentelemään isompien kummioppilaiden ohjauksessa.

Osaamisen kehittymisen seuraamista, tuotosten dokumentointia sekä arviointia kehitetään jat-kuvasti. Oppilaat harjoittelevat monenlaisia arviointitapoja, kuten itse-, vertais- ja ryhmäarvi-ointia. Esittelemme myös kuinka tämän oppimisympäristön toimintamallia voidaan soveltaa muuhunkin opettamiseen ja oppimiseen.


Seminaarin aikana yleisö pääsee osallistumaan ja vaikuttamaan esitykseen omilla mobiililaitteilla.

Huomisen koulun toimintakulttuuria kehittämässä - Tablettikoulun kehittämisen tarkastelua opettajien ja oppilaiden näkökulmastaLaura Hirsto, Itä-Suomen yliopistoAleksi Komu, Sanna Metsälä, Kimmo Nyyssönen, Mikko Ripatti, Jenni Suomalainen, Itä-Suomen yliopisto, Savonlinnan normaalikoulu

Teemaryhmän tarkoituksena on tarkastella monipuolisesti koulun tablettiopetukseen liittyvän toimintakulttuurin kehittämisen reunaehtoja ja edellytyksiä. Koulun toimintakulttuurin ke-hittämistä ICTn käyttämisessä voidaan Ifenthalerin (2013) mukaan tarkastella erilaisten vaiku-tusten verkkona. Toiminnan muutoksen vaikuttaa se, kuinka paljon siihen olettaa joutuvansa satsaamaan, ja miten olettaa pärjäävänsä uudessa toimintakulttuurissa. Myös sosiaalinen tuki kannustaa muutoksen tekemiseen käyttäytymisen muutoksen intention kautta. ICTn hyö-dyntämiseen opetuksessa vaikuttavat toki myös erilaiset kontekstitekijät, kuten tukipalvelut ja laitteiden toimiminen jne. Toimintakulttuurin muutosta tarkastellaan erityisesti 1:1-tablet-tikoulun kontekstissa. Oppilaiden henkilökohtaiset tabletit ovat mahdollistaneet monenlai-sen varioivan pedagogisen käytön, ja koulussa on kehitetty tuottajakeskeisen pedagogiikan mallia. Tästä tuottajakeskeisen pedagogiikan mallista hyviä esimerkkejä ovat koulussa kehi-tetty fyysinen “maker space” -tila Tuumaamo ja virtuaalilasien avulla tapahtuva oppiminen. Tässä tuottajakeskeisessä pedagogiikassa on viitteitä trialogisen oppimisen mallista (Paavola & Hakkarainen, 2005), design oriented pedagogy-mallista (Vartiainen, 2014) sekä integratiivisen pedagogiikan periaatteista (e.g. Tynjälä ym., 2016). Oppilaiden oppimista ja kokemuksia täl-laisesta tablettioppimisympäristöstä on tarkasteltu tutkimuksen keinoin.

Tämän teemaseminaarin tarkoituksena on tarkastella tablettiopetuksen kehittämistä koulun toimintakulttuurin muutoksen ja pedagogisten lähestymistapojen viitekehyksessä. Seminaari vastaa kysymyksiin: Mitä onnistuneen digipedagogiikan ja tablettiopetuksen kehittäminen vaatii? Minkälaisin keinoin eräässä ulkoisinkin arvioinnein menestyneessä tablettikoulussa toimintakulttuuria on lähdetty muuttamaan, ja miten se näkyy opettajien ja oppilaiden ar-jessa? Teemaseminaari on suunniteltu vuorovaikutteiseksi siten, että opettajien ja oppilaiden näkökulmat saatetaan vuoropuheluun keskenään ja teoreettisten näkökulmien kanssa. Myös seminaarin osallistujat haastetaan pohtimaan erilaisia kokemuksia, käytänteitä ja evidenssiä.

Kokemuksia pelillistämisestä, sähköisestä opintopolusta ja oppimisanalytiikastaMikko-Jussi Laakso, Erkki Kaila, Einari Kurvinen, Turun yliopistoEsitykseen liittyvä linkki: http://villeteam.fi

Opetusteknologiaa, automaattista arviointia ja välitöntä palautetta voidaan hyödyntää sähköi-sen opintopolun muodostamiseen. Tutkimusryhmämme on toteuttanut sähköisiä opintopol-kuja matematiikan, äidinkielen ja ohjelmoinnin opetukseen jo usean vuoden ajan. Tällaisessa opintopolussa oppilaita pyritään motivoimaan erilaisten pelillistämisen keinojen avulla, ja ak-


tiivisen oppimisen määrää pystytään huomattavasti kasvattamaan perinteisiin opetusmalleihin verrattuna. Sähköinen oppimisympäristö tehostaa opettajan työtä vapauttamalla aikaa tehtä-vien tarkastamisesta henkilökohtaiseen ohjaukseen, ja toisaalta mahdollistaa oppimistulosten holistisen ja personoidun tarkastelun koska tahansa, missä tahansa. Oppimisanalytiikka mah-dollistaa esimerkiksi oppimisvaikeuksien automaattisen tunnistamisen.

Seminaarin tarkoituksena on esitellä kokemuksia sähköisen opintopolun ja oppimisanalytiikan hyödyntämisestä eri koulutusasteilla seuraavien esitysten pohjalta:

Pelillistäminen matematiikan ja äidinkielen sähköisessä opintopolussa: esitellään pelillistämi-sen ja pelinomaisten tehtävien hyödyntämistä matematiikan (ja integroidun ohjelmoinnin) sekä äidinkielen sähköisessä opintopolussa. Esimerkkeinä esityksessä käydään läpi muun muas-sa virtuaalipokaalien, tasotehtävien, oppimispelien ja vaihtelevien vaikeustasojen käyttö oppi-misessa ja oppilaiden motivoinnissa.

Automaattinen arviointi ja välitön palaute ohjelmoinnin opetuksessa: esitellään automaattisesti arvioitavien ja pelillisten tehtävien ja muiden elementtien hyödyntäminen ohjelmointikursseil-la aina yläkoulutasolta korkeakouluopintoihin asti. Esityksessä käydään läpi lisäksi mm. säh-köisen tentin mahdollisuuksia ohjelmointikursseilla ja esitellään kattavasti tilastoja eritasoisilta opetusteknologiaa hyödyntäviltä kursseilta.

Oppimisanalytiikan mahdollisuudet opiskelijoiden ohjauksessa ja kursseilla: tarkastellaan ope-tusteknologian avulla kerättävän datan ja perinteisten kurssisuoritusten yhdistämistä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia oppilaiden ohjauksen tehostamiseen eri koulutusasteilla sekä erityi-sesti niiden mahdollistamaa aikaista puuttumista opiskelijoiden / oppilaiden putoamisvaaraan kursseilla.

Alustusten lisäksi yleisölle tarjotaan mahdollisuus kysymyksiin ja keskusteluun aiheesta. Lisäksi osallistujille tarjoutuu mahdollisuus opintopolkuja oppimisanalytiikkaprojekteihin osallistu-miseen omissa oppilaitoksissaan.

Koulujen digitalisoituminen - uhka vai mahdollisuus työhyvinvoinnille?Antti Syvänen, Jaana-Piia Mäkiniemi, Tampereen yliopistoPekka Lavi, Kuhalan koulu, ForssaSami Kaisko, Mouhjärven yhtenäiskoulu, SastamalaAnne Paukola, Kirkonkylän koulu, LoppiSonja Kurkela, Tiina Kohonen, Lempoisten koulu, Lempäälä

Koulujen digitalisaatio muuttaa opettajan työtä aina oppilashuollosta luokkahuoneopetuk-seen. Kehitys seuraa laajempaa työn ja yhteiskunnan digitalisoitumista. Lukuvuodesta 2016–2017 voimaan tullut uusi Opetussuunnitelma vauhdittaa osaltaan teknologian opetuskäyttöä. Se määrittelee entistä selkeämmin opetukselle tavoitteita, jotka edellyttävät opetusteknologian hyödyntämistä.


Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimushankkeessa Tampereen yliopiston tutkijat selvittä-vät, miten opetusteknologian käyttö liittyy työhyvinvointiin ja, miten opetusteknologian käyt-töä ja työhyvinvointia voidaan edistää kouluissa itseohjautuvasti. Hankkeeseen osallistuu 15 koulua Forssasta, Lopelta, Lempäälästä ja Sastamalasta. Koulujen koot vaihtelevat kyläkoulusta isoihin yhtenäiskouluihin ja kouluasteet alakouluista lukioon. Koulut poikkeavat toisistaan sen suhteen, miten paljon niissä jo käytetään opetusteknologiaa sekä, miten paljon niissä on resursseja teknologian käytön edistämiseen.

Koulujen opettajat vastasivat syksyllä 2016 sähköiseen kyselyyn, jossa kartoitettiin mm. ope-tusteknologian käyttöä sekä sen yhteyksiä hyvinvointiin. Kussakin koulussa muodostettiin ke-hittäjäryhmä, joka kyselytulosten pohjalta päätti, miten itse kehittävät koulussaan opetustek-nologian käyttöä työhyvinvointia tukevasti.

Teemaseminaarissa tutkijat ja kehittäjät kuvaavat yhdessä hankkeen alustavia tuloksia. Seminaarissa tarkastellaan muun muassa sitä, millaiset tekijät ovat yhteydessä opettajien ko-kemaan teknostressiin, ja miten sitä voidaan vähentää. Kehittäjäryhmissä toimineet kertovat omia kokemuksiaan ja näkemyksiään koulunsa kehittämistoiminnasta ja sen tuloksellisuudes-ta. Yleisö voi osallistua keskusteluun. Seminaarin tavoitteena on luoda tietoon ja kokemukseen perustuva käsitys siitä, miten opetusteknologian käyttöä voidaan edistää työhyvinvointia tuke-vasti hyvin erityyppisissä kouluissa.

Lappilaiset tuulettaa pedagogiikkaaTanja Rautiainen, Outi Kähkönen, Lapin ammattikorkeakouluLeena Hanni, Ammattiopisto LappiaHanna Vuojärvi, Lapin yliopistoEsitykseen liittyvä linkki: http://www.lovo.fi

Pohjoisesta puhaltaa nyt yhdessä tekemisen ja osallistumisen tuuli. Lapin oppilaitokset ovat poikkeuksellisen laajana, eri koulutusasteita läpileikkaavana oppilaitosverkostona tarttu-neet tuumasta toimeen ja tuulettavat yhteisvoimin lappilaista etä- ja verkko-opetusta LOVO -Osallistavat verkko-oppimisratkaisut -hankkeessa (ESR, 2016-2018). Verkko-oppimisratkaisut ovat elinehto koulutuksen saavutettavuudelle Lapissa, jossa etäisyydet paikkakuntien ja oppi-laitosten välillä ovat suuria. Pelkkä saavutettavuuden parantaminen ei kuitenkaan meille riitä, vaan haluamme kehittää pedagogisesti laadukasta ja opiskelijalähtöistä koulutusta; olipa ky-seessä sitten tutkintoon johtava koulutus tai vapaa sivistystyö. Oppilaitosten laajalla yhteistyöl-lä ja yhdessä kehittämisellä tuemme joustavia opintopolkuja sekä vastaamme työ- ja yhteis-kunnallisen elämän tarpeisiin kouluttamalla asiantuntijoita, jotka osaavat valjastaa digitaaliset työvälineet tukemaan omaa asiantuntijuuttaan ja erilaisissa yhteisöissä toimimista.

Lapin oppilaitoksilla on pitkä kokemus erilaisten verkko- ja etäopetusratkaisujen kehittämi-sestä niin oppimisympäristöjen kuin tukipalveluidenkin osalta. Nykyisin osaamistarve liittyy erityisesti monimuotoisiin, monimediaisiin ja monikanavaisiin opetuksen ja opiskelun toteu-tusmuotoihin. Opiskelijoiden ja opettajien toiminnan hajautuminen yhä useampiin live-, verk-ko- ja simulaatioympäristöihin haastaa jo tutut tavat suunnitella ja toteuttaa oppimisprosesseja.


Välimatkat “taittuvat” nykyteknologialla vaivatta, mutta miten oppimisen kannalta mielekäs ja vaikuttava verkkotyöskentely käytännössä toteutuu? Vastausta tähän etsimme yhdessä eri oppilaitosten opettajien, opiskelijoiden ja tukipalveluhenkilöstön kanssa. Kehittämistyömme keskiössä ovat teknologiaa monipuolisesti hyödyntävät osallistavat oppimisratkaisut menetel-mineen ja oppimisympäristöineen, osaamisen näyttämisen sekä palautteenannon ja arvioinnin monikanavaiset muodot.

“Tehemä pois.” Me kokeilemme, testaamme ja kehitämme edelleen. Uskomme, että par-haimmat käytännöt löytyvät arjessa, käytännössä toteuttaen ja testaten uusia ratkaisuja. Teemaseminaarissamme tulemme esittelemään 3-4 kokeilua eri koulutusasteilta. Seminaarin osallistujat haastetaan antamaan palautetta kokeiluista sekä jakamaan omia kokemuksia ja kehittämisideoita.

Mitä opettajan pitäisi tietää kyberturvallisuudesta ja opettaa?Jarmo Nevala, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä, Jyväskylän ammattiopistoJouni Aho, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä, Jyväskylän aikuisopistoEsitykseen liittyvä linkki: http://www.edu360.fi

Kyberturvallisuus on nykypäivänä läsnä ihmisten arjessa ja sen merkitys kasvaa jatkuvasti. Yksi merkittävä tekijä tässä kohdalla on esineiden internet (Internet of Things, IoT) aikakauden kasvu ja tekniikan kehitys. Kymmenen vuotta sitten vain harvalla oli internetyhteys käytössä jatkuvasti, kun nykypäivänä se on melkein jokaisella ja useimmat kantavat sitä myös mukanaan.

Tietoteknisten laitteiden ja järjestelmien toimimattomuus, tahattomina tai kyberhyökkäyksen kautta, aiheuttavat kielteisiä vaikutuksia liike-elämään, julkisiin palveluihin ja hallintoon ja siten koko yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Kuitenkin keskeinen toimija kybertur-vallisuuden ylläpitäjänä on yksittäinen henkilö. Vähäiselläkin ajattelemattomuudella, tietämät-tömyydellä tai välinpitämättömyydellä voi syntyä mittavat vahingot, joita vakuutuksetkaan eivät korvaa. Syynä vahinkoihin useimmiten on ohjeistuksen, tiedotuksen, välinevalinnan ja/tai kouluttautumisen puute.

Suomessa on toteutettu useita valtakunnallisia kyberturvallisuuskyselyjä yrityksille, mutta edel-leen peruskäyttäjä/nuori unohdetaan. Tämän vuoksi kyberturvallisuus pitäisi tuoda aktiivi-semmin mukaan opetukseen. Nykypäivänä opetamme nuoria käyttämään eri palveluita, mutta huomioimmeko tietoturvallisuus tai kyberturvallisuus näkökulmaa?

Keväällä 2016 toteutettiin Keski-Suomessa kaksi erillistä tutkimusta liittyen kyberturvallisuu-teen. Yrityskyselyyn vastasi 201 yritystä ja opettajille suunnattuun kyselyyn vastasi 161 ammat-tiopiston opettajaa sekä 93 aikuisopiston opettajaa. Vastausten perusteella opettajat tuntevat kyberturvallisuuden eri osa-alueita, mutta opetukseen niitä viedä riittävän laajasti. Useimmiten taustalla on opetussuunnitelmat, jotka eivät huomioi nykypäivän turvallisuusnäkökulmaa. Peräti 82% vastaajista näkee tietoturvan tärkeänä opetuksessa ja suurin piirtein sama joukko haluaisi osallistua työnantajan järjestämään tietoturvakoulutukseen.


Teemaseminaarin näkökulmat• Opettajien kyberturvallisuus kyselyn tulokset• Missä mennään kyberturvallisuuden suhteen Suomessa• Tapahtumakuulumiset Black Hat ja DefCon konferenssit, USA• Mitä kyberturvallisuudesta pitäisi opettaa

Mokaa ja innostu – kokeilemalla kohti tulevaisuuden oppimisympäristöjä!Teija Laiho, Laura Lindfors, Vantaan kaupunkiJarmo Palola, Tiina Laine, Tikkurilan lukio

Maailma, työelämä ja oppiminen muuttuvat. Tässä teemaseminaarissa tulet kuulemaan, miten yhden kunnan lukiokoulutuksen kehittämishankkeissa on reagoitu uudenlaisilla toimintata-voilla näihin muutostarpeisiin. Yhdessä tekemällä, virheistä oppimalla ja innokkuudella olem-me löytäneet uudenlaisen tavan kehittää oppimisympäristöjä. Hyvin suunniteltu ei aina ole puoliksi tehty - olennaista on tarttua tuumasta toimeen.

Teemaseminaarissa päästään tutustumaan kokeilukulttuurin käytännön sovellutuksiin kolmen oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyvän hanke-esimerkin kautta. Hankkeissa on kehi-tetty lukioiden oppimisympäristöjä niin fyysisten tilojen kuin kurssisisältöjen näkökulmista. Hankkeet kattavat kaikki kuntamme lukiot. Digiluokka - uudistuva oppimistila -hankkeessa on pyritty vastaamaan mm. oppimateriaalien sähköistymiseen ja huomioimaan sen myötä tarve ergonomisemmille tilaratkaisuille. Robolukio-hankkeessa olemme puolestaan tuoneet robotii-kan ja ohjelmoinnin opetuksen osaksi jokaisen kuntamme lukion kurssitarjontaa. Robolukion kursseilla suunnitellaan ja toteutetaan oppiainerajat ylittäen projektitöitä, joissa opiskelijat voi-vat soveltaa oppimaansa käytäntöön. Uusimmassa hankkeessamme on lähdetty vastaamaan ai-kaisemmissa hankkeissa havaittuihin haasteisiin. Yhteen lukioistamme on kehitetty oppimisen kokeiluympäristö, ”living lab”, jossa etsimme ratkaisuja siihen, miten oppimistilat, pedagogiik-ka ja teknologiset ratkaisut tukevat parhaalla mahdollisella tavalla oppimista. Kyseisessä hank-keessa tutkimus, yritysyhteistyö ja lukioiden toimijat yhdistäen luodaan uudenlaisia ratkaisuja. Tästä teemaseminaarista saat mukaasi ajatuksia, intoa ja rohkeutta tarttua oppimisympäristöjen kehittämishaasteisiin esimerkiksi yhteistyön ja kokeilujen kautta. Emme tarjoa valmiita ratkai-suja, vaan ideoita toimintatavasta, joka rohkaisee tarttumaan tuumasta toimeen. Innostutaan kokeilemaan!


MOOC Suomi -verkostotapaaminenAri Korhonen, Aalto-yliopistoMikko Laakso, Turun yliopistoPetri Linna, Tampereen teknillinen yliopistoKari A. Hintikka, Otavan opistoLasse Seppänen, Hämeen ammattikorkeakouluEsitykseen liittyvä linkki: https://groups.google.com/forum/#!forum/mooc-suomi

MOOC Suomi on avoin kansallinen verkosto, jonka jäsenet ovat kiinnostuneet avoimista verk-kokursseista ja oppimisanalytiikasta. Verkosto perustettiin toimimaan tutkijoiden ja alan tut-kimustuloksista kiinnostuneiden henkilöiden yhdyssiteenä, sekä edistämään oppimisanalytii-kaan tutkimusta, tutkimustulosten soveltamista ja tutkimuksesta tiedottamista. Tarkoituksensa toteuttamiseksi verkosto järjestää keskusteluja koulutustilaisuuksia jäsenilleen, ja on yhteis-työssä muiden alan kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden kanssa. Konkreettisina, perintei-sinä toimintamuotoina verkosto järjestää tapaamisen ITK-päivillä, ylläpitää Google-ryhmää sekä Facebook-sivua. Verkoston jäsenmäärä on reilut 100. Siihen kuuluu tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita, oppimisanalytiikasta kiinnostuneita ammattilaisia sekä yhteisö- ja yritysjäseniä.

Ohjelma

1. Uutta ja ajankohtaista verkoston piirissä, joista on lyhet alustukset• Turun yliopisto on perustanut oppimisanalytiikan keskuksen• Tampereen teknillisessä yliopistossa Ajatar ja Kasku -hankkeet ovat keränneet laajan listan

erilaisista kotimaisista ja kansainvälisistä MOOCeista• CICERO Learning Network ja sen Learning Analytics SIG tekee yhteistyötä Beking

Norman Universityn kanssa erityisen ICT Centerin perustamiseksi, jonka keskeisenä ta-voitteena on verkko-oppimisympäristöjen kehittäminen oppimisanalytiikan avulla

2. Teemaseminaariin saattaa mahtua muutama muukin ajankohtainen aihe ja alustus ja sen ympärille yleisökeskustelu perinteiseen tapaan. Esim. Opetus- ja kulttuuriministeriö on järjes-tänyt loka-marraskuussa työpajoja oppimisanalytiikan ympärille, joiden tuloksia ja tavoitteita verkosto seuraa aktiivisesti.

Multimodaalisuus ja oppiminen - haasteita ja mahdollisuuksiaMerja Saarela, Tarjaleena Tuukkanen, Jaana Kullaslahti, Hämeen ammattikorkeakoulu

WHO (2015) mukaan 15%:lla maailman väestöstä, eli joka seitsemännellä henkilöllä on jonkinlainen toimintakykyyn vaikuttava vamma. Usein juuri nämä henkilöt kohtaavat suu-ria haasteita kouluttautumisessa ja työllistymisessä. Haasteiden tausta on moninainen, mutta usein kyseessä on ymmärtämättömyydestä ja tietämättömyydestä johtuvat asenteet ja epäluulo, syrjintä, esteelliset työskentely- ja oppimisympäristöt jne. Heikommat mahdollisuudet päästä koulutukseen ja töihin sekä heikko käsitys omasta oppimiskyvystä kiihdyttävät syrjäytymis-tä. Toimintakyrajoitteet voivat vaikuttaa tiedon omaksumiseen ja oppiminen voi olla hidasta. Itseluottamuksen rakentaminen onnistumisen kautta on kovan työn takana. Tällaisen opiske-


lijan mukaan saaminen positiivisen oppimisen kierteeseen asettaa haasteita oppimisympäris-töjen kehittämiselle, haasteita oppimateriaalien kehittämiselle ja digitaalisten työkalujen hyö-dyntämiselle. Oppimista ja tietotyöntekemistä avustava teknologia hyödyntää digitalisaation tarjoamia multimodaalisia mahdollisuuksia.

Multimodaalisuus tarkoittaa informaation paketointia useaan moodiin ja jaettavuutta usealla kanavalla. Tietoa voidaan tuottaa tekstin lisäksi esimerkiksi kuvina, videona, äänenä ja jopa kosketeltavina merkkeinä. Tähän asti multimodaalisuuden hyödyntämisessä on ollut paljolti kyse opetuksen rikastamisesta. Mitä jos multimodaalisuutta hyödynnettäisiinkin yhdenver-taisten mahdollisuuksien luomisessa? Multimodaalisuudella voidaan vaikuttaa tiedon saavu-tettavuuteen ja esteettömyyden huomioimiseen. Multimodaalisuuden ansiosta eri tavoin tietoa omaksuvat, ymmärtävät ja tuottavat henkilöt saavat paremmat mahdollisuudet informaation tulkitsemiselle, tuottamiselle ja oppimiselle.

Teemaseminaarissa haluamme nostaa esiin kolme näkökulmaa, jotka multimodaalisten rat-kaisujen hyödyntäminen nostaisi fokukseen: 1) mahdollisuudet kasvuun ja kehittymiseen, 2) saavutettavat oppimateriaalit, oppimiskokemukset, oppimis- ja työympäristöjen kehittämisen, sekä 3) osaamisen näkyväksi tekemisen mahdollisuudet. Teemaseminaarissa tarjoamme konk-reettisia multimodaalisia esimerkkejä kuhunkin kolmeen näkökulmaan. Esimerkkien kautta valotamme myös avustavaa teknologiaa ja työkaluja, joilla multimodaalisuutta rakennetaan. Lisäksi haluamme haastaa osallistujat pohtimaan myös nyt peruskoulussa voimaan astuneen uuden opetussuunnitelman ”Monilukutaidon” ja multimodaalisuuden välisiä yhteyksiä.

Teknologia, mediasivistys, ikäihminen – digiloikkaa ne mummotkin.Ida-Maria Pankka, Marja Pakarinen, LähiVerkko-projektiTiina Etelämäki, Enter ryEsitykseen liittyvä linkki: http://www.netikäs.fi, http://www.lahiverkko.fi

Avainsanat: mediakasvatus, teknologia, elinikäinen oppiminen, digiloikka, sosiaalinen media, ikäihminen, eläkeläinen, tietotekniikka, mediasivistys, verkko, netti, vapaasivistystyö, kan-sanopisto, kansalaisopisto, kolmas sektori

Koulujen digiloikan rinnalla kulkee ryhmä ihmisiä, joille digiloikka olisi välttämätön yhteis-kunnassa pärjäämisessä. Heihin ei kuitenkaan panosteta samassa mittakaavassa yhteiskunnan tasolta kuin lapsiin ja nuoriin. Ikäihmisille digiloikka on suurempi kuin kouluille ja opettajille. Heille on jo useampi vuosikymmen tarjottu vertaistuellista tietotekniikkaopastusta ja kansalai-sopistojen tietokone- ja tabletlaitteitten käyttökoulutuksia. Se ei kuitenkaan riitä. Digiloikkaan kuuluu myös mediakasvatus. Kysymys kuuluu: Miten ikäihmisiä mediakasvatetaan? Miksi me-diasivistys on tärkeää kaiken ikäisille?

Haluamme tuoda ITK:hon näkyville mediakasvatuksen seuraavan askeleen. Useat vapaansi-vistystyön puolen toimijat ja koulutuksen tarjoajat tekevät töitä kohta eläkkeelle jäävien ja eläkeläisten parissa. Tietotekniikan käytön opettelun rinnalle tarvitaan monipuolista media-kasvatusta, joka tukisi ikäihmisiä toimimaan aktiivisesti, asiallisesti ja arvioiden verkossa ja


tämän päivän mediamaailmassa. LähiVerkko-projekti ja Enter ry ovat tehneet yhteistyötä usean vuoden ajan ikäihmisten mediakasvatuksen saralla. LähiVerkko on Eläkeliiton ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteinen projekti, jonka tavoitteena on ikäihmisten osallisuuden vah-vistaminen tietotekniikan keinoin. LähiVerkko on tuottanut ikäihmisille suunnatun media-sivistysmateriaalin (www.netikäs.fi). Enter ry on ikäihmisten tietotekniikkayhdistys, joka on toiminut pääkaupunkiseudulla jo 20 vuotta.

Tarkastelemme ITK2017-teemaseminaarissa seuraavia asioita:• Ikäihmisten mediasivistäminen ja -kasvatus.• Ilmainen mediasivistysmateriaali koulutusten tarjoajien ja opettajien välineenä. • Case-esimerkki I: Kuinka vertaistuellinen tietotekniikkaopastus ja mediasivistys kulkevat

käsikädessä? Vertaisohjaaja mediasivistäjänä.• Case-esimerkki II: Verkko ja mediasivistyminen. Verkkomateriaalit ja -kurssit ikäihmisten

mediataitojen tukena.

Haluamme tarjota teemaseminaaria ITK2017-kävijöistä erityisesti kansanopistojen ja kansalai-sopistojen opettajille sekä muille ikäihmisten kanssa työskenteleville sekä ikäihmisistä kohde-ryhmänä kiinnostuneille. Haluamme herätellä kävijöitä pohtimaan omaa suhdetta ikääntyvien media- ja tietotekniikkataitoihin. Riittääkö todella, että mummo osaa ostaa netistä bussilipun ja lähettää whatsappilla kuvia lapsenlapsille? Voisiko hän olla aktiivinen keskustelija verkossa yhteiskunnallisista asioista tai sisällöntuottaja?

Tietotyö netissä: haastetaanko lukiolaisia riittävästi?Eero Sormunen, Tampereen yliopistoMiika Marttunen, Timo Salminen, Jyväskylän yliopistoMinna Lakkala, Liisa Ilomäki, Helsingin yliopisto

Teemaseminaarissa tarkastellaan uusia tutkimustuloksia lukiolaisten argumentatiivisista netti-lukutaidoista ja niiden yhteyksistä lukiolaisten tietokäsityksiin ja arkielämän tietokäytäntöihin. Lisäksi seminaarissa esitellään tutkimustuloksia siitä, minkälaisiin tietotyön käytäntöihin tä-män päivän lukiokurssien opetusmenetelmät ja työtavat opiskelijoita ohjaavat.

Esitykset perustuvat kolmen yliopiston tutkijoiden yhteishankkeeseen. Kahdessa osatutki-muksessa kerättiin tutkimusaineisto n. 400 lukiolaiselta. Opiskelijat vastasivat tietokäsityksiä ja -käytäntöjä käsittelevään kyselyyn, jossa mitattiin heidän tietokäsitystensä kehittyneisyyttä ja tiedonhankinnallista orientaatiotaan. Lisäksi opiskelijat tekivät argumentatiivista nettiluku-taitoa mittaavan testin verkkoympäristössä, jossa he muun muassa arvioivat blogitekstin ja multimodaalisen tekstin (YouTube-video) luotettavuutta ja perustelivat luotettavuusarvionsa. Kolmannessa osatutkimuksessa selvitettiin n. 30 lukiokurssilta kerättyjen oppituntiseurantojen ja haastattelujen avulla sitä, missä määrin opettajat haastavat ja tukevat oppilaita kehittämään internet-ajan tietotyövalmiuksiaan.

Nettilukutaitoa käsittelevät tulokset osoittavat, että lukiolaiset osasivat kyseenalaistaa heille an-nettujen nettilähteiden uskottavuutta, mutta vain harvat osasivat perustella kriittisen arvionsa


hyvin. Blogitekstin kriittinen arviointi onnistui lukiolaisilta hieman paremmin kuin videon. Kyselyaineisto kuvasi minkälaisia käsityksiä lukiolaisilla on tiedosta ja tietämisestä ja viittaa-vatko heidän tietokäytäntönsä aktiiviseen, passiivisen vai peräti välttelevään suhtautumiseen tietoon ja informaatiolähteisiin. Esityksessä kerrotaan myös miten tietokäytännöt ja -käsitykset ovat yhteydessä lukiolaisten argumentatiivisiin nettilukutaitoihin. Pedagogisten käytäntöjen tutkimuksessa tuli esille suuria eroja lukiokurssien välillä siinä, minkä tasoisia tietotyökäytän-töjä ne edustavat. Monella opettajalla on edellytykset tukea oppilaita oppimaan nettiajan tie-totyötaitoja. Toisaalta on myös paljon tarvetta lisätä tehtävien haasteellisuutta suhteessa aitoon tietotyöhön (mm. visaisten ongelmien ratkominen, jakaminen ja yhteiskehittely, tiukat laatuk-riteerit) sekä opetuksen koherenssia ja rakentaa tässä suhteessa johdonmukaisempia pedagogi-sia käytäntöjä.

Teemaseminaari koostuu kolmesta tiiviistä, toisiinsa nivoutuvasta esityksestä, jotka jättävät ti-laa keskustelulle:

• Luotettavuus puntarissa: Lukiolaiset nettilähteiden arvioijina• Minkälaisia ovat lukiolaisten tietokäsitykset ja arkielämän tietokäytännöt? • Lukio-opetuksen pedagogiset käytännöt ja tietotyötaitojen kehittäminen

Tunteita, musaa ja enkkua digilaitteita hyödyntäenSirpa Saletta, Ulla-Maija Myllyluoma, Keravan lukio ja aikuislukio

Yleisön mukaan ottavassa esityksessämme demonstroimme, kuinka englantia ja musiikkia voi yhdistellä yhdeksi, koko päivän kestäväksi oppimiskokonaisuudeksi esim. koulujen projekti-päivinä. Näytämme, miten tunnekokemuksia voi tuoda tunnille ja samalla hyödyntää älypuhe-limia, tabletteja ja tietokoneita.

Oppimiskokonaisuus sopii toteutettavaksi kaikilla kielillä ja mukautettuna jopa alakoulussa. Aloitamme esityksen lyhyellä performanssilla, joka johdattaa aiheeseen ”mikä on musiikkia”. Tämän jälkeen kuunnellaan lyhyt avantgardistinen musiikkiteos, jonka inspiroimina opiskeli-jat/yleisö pääsee tekemään oman ”musiikkiesityksensä” esim. kännyköillä.

Välipalana Kahoot-tietokilpailu, jota seuraa ryhmissä toteutettava piirtämishetki erilaisten mu-siikkilajien kuuntelemisen myötä. Kieltenopettajat voivat kouluissaan hyödyntää tätä tehtävää myös erilaisten tarinoiden työstämiseksi.

Seuraavaksi rupeaman akateeminen vaihe: ryhmät käyvät läpi lyhyen artikkelin, joka käsittelee musiikin vaikutusta aivoihin ja mielialoihin ja pohtivat aihetta kysymysten avulla.

Tämän jälkeen näytämme, miten ohjeistimme opiskelijat tekemään oman musiikillisen elämä-kertansa englanniksi ja luemme yleisölle yhden malliesimerkin.

Koemme, että viime vuosien digihuumassa on monesti unohdettu se, että ihminen on mo-nipuolisesti tunteva olento ja että tunteet ovat tärkeä osa hyvää oppimista. Erilaiset digilait-


teet voi kuitenkin valjastaa myös tunteiden ja kokemusten saamiseksi osaksi oppimisprosessia ja uskomme, että asiat muistaa paremmin, kun niihin liittyy positiivisia tunnekokemuksia. Kerromme, miten hyödynsimme eri laitteita projektipäivän eri vaiheissa.

Esityksemme siis sekä piirtää yleisölle kuvan toteuttamastamme kahden oppiaineen yhteis-projektista, jonka seminaariin osallistujat voivat suoraan kopioida omaan käyttöönsä, sekä an-taa yleisölle tilaisuuden kokeilla käytännössä, miltä tällainen työskentely tuntuu opiskelijan näkökulmasta.

Toivomme yleisön olevan aktiivinen ja jakavan esityksestämme saamiansa ideoita välittömäs-ti muille kuulijoille. Ehkäpä ehdimme jopa jatkotyöstää yhdessä joitain ideoita seminaarin aikana.

Päätämme esityksemme rentoutusharjoitukseen, jonka jälkeen osallistujat lähtevät entistä vir-keämpinä seuraavaan teemaseminaariin tai foorumiesitykseen.

Uusi koulurakennus mahdollistaa uuden pedagogiikan

Voiko uusi rakennus saada uutta toimintakulttuuria aikaan? Miten kannattaa suunnitella, ke-nen kanssa ja mitä mahdollisuuksia on olemassa? Nyt avataan ajatuksia ja kokemuksia uuden koulun suunnittelun ja rakentamisen mahdollisuuksista ja sudenkuopista. Mukana sekä teki-jöitä että suunnittelijoita - rehtoreista, opettajiin - arkkitehdeistä digitekniikan taitajiin.

Tuomelan koulu on tyypillinen koulurakennus 1950-luvulta. Kun koulun sisäilmaongelmat pahenivat, koko koulu päätettiin saneerata. Piti luoda uuden ajan koulutilat vanhoihin raamei-hin. Uudistusta lähdettiin suunnittelemaan koko koulun voimin. Tavoitteena koulun uudistet-tu rakennus ja uusi toimintakulttuuri.

Tule kuulemaan miten rakentaa kokonaan uusi koulu tai remontoida vanha uudeksi ja samalla Mukana mm. Markku Lang, Antti Karrimaa, Arto Nykänen sekä opettajia ja tilojen että kalus-teiden ja digiarkkitehtuurin suunnittelun ammattilaisia.

VASU2017 – Oivaltaen digiä pienten pedagogiikkaan!Heli Hemilä, Jarno Tossavainen, Jerkka Laakkonen, Johanna Sommers-Piiroinen, Helsingin varhaiskasvatusvirastoEsitykseen liittyvä linkki: https://oivalluksiaeskarista.wordpress.com/

Opetushallitus on antanut määräyksen Varhaiskasvatussuunnitelman (VASU) perusteista, joi-den mukaisesti laaditut paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat on otettava käyttöön 1.8.2017. Uusi VASUn perusteet haastaa ja velvoittaa opetussuunnitelmien tavoin jokaisen varhaiskas-vattajan ja -kasvatusyhteisön miettimään omaa työtään osin uusin käsittein ja myös aiempaa vahvemmin lasten kiinnostuksen kohteista ja kokemusmaailmasta käsin.


Varhaiskasvatuksen yhtenä tehtävänä on VASUn mukaan tukea lasten laaja-alaisen osaamisen, muun muassa monilukutaidon sekä tietoja viestintäteknologisen osaamisen, kehittymistä. Digitaalista dokumentaatiota tuodaan osaksi lasten leikkejä, liikkumista, tutkimista sekä tai-teellista kokemista ja tuottamista. Ja nyt myös mediakasvatus on kirjattu osaksi varhaiskasva-tuksen tavoitteita ja sisältöjä.

Mietityttävätkö varhaiskasvatuksen uudet velvoitteet? Miten toteuttaa mediakasvatusta käy-tännössä? Onko digivälineet hankittu, mutta pedagogisia ideoita vielä kaivataan?

Tule toiminnalliseen ja käytännönläheiseen teemaseminaariin näkemään, kuulemaan ja oival-tamaan itse, millaisia mahdollisuuksia uusi VASU ja digivälineet tuovat pienten lasten leikilli-seen ja luovaan oppimiseen!

Teemaseminaarissa tuuletetaan reippaasti varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa uuden VASUn hengessä. Luvassa on keskeisiä nostoja VASUsta, antoisia tarinoita päiväkotien mediakasvatuk-sesta, innostavia vinkkejä digivälineiden hyödyntämisestä pienille lapsille luontaisilla tavoilla sekä keskustelua ja kokemusten vaihtoa. Tuulettajina seminaarissa toimivat varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen arjen kehittäjät Helsingistä.

VOPS - Tolkkua omaan oppimispolkuun visuaalisella hopsillaJari Välkkynen, Ammattiopisto TavastiaHeikki Nurmela, Omnian AmmattiopistoSaara Kotkaranta, Kari A. Hintikka, Otavan opistoEsitykseen liittyvä linkki: http://www.poluttamo.fi

Viime vuosina on yleistynyt infografiikka (infographics), jonka avulla monimutkaisia kokonai-suuksia visualisoidaan helposti ymmärrettäväksi. Monitoroinnit ja visualisoinnit ovat jo pitkään olleet arkea ylläpitotehtävissä työskenteleville. Mobiilit liikuntasovellukset, kuten Endomondo ja Moves, ovat esimerkkejä datan visualisoinnista ihmisten arjessa. Visualisointien avulla näkee helposti etenemisensä kohti tavoitteitaan, etenemisen vauhdin ja kestävyyden.

Maassamme otettiin vuonna 2016 käyttöön lukiokoulutuksessa ja peruskouluissa uusi val-takunnallinen opetussuunnitelma, jonka yksi ulottuvuus on aiempaakin monipuolisemmin koottava opiskelijan henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS). Siinä korostetaan opis-kelijan itseohjautuvuutta. Opiskelijan on kyettävä suunnittelemaan opiskeluaan, arvioimaan toiminta- ja työskentelytaitojaan, ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan sekä käyttämään monipuolisesti tietoja viestintäteknologiaa.

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä v. 2018 yksilölliset opintopolut ja mahdollisimman suuri osuus oppimisesta työpaikalla digitaalisesti tuettuna ovat arkipäivää. Opintoja ei voida enää järjestää ryhmämuotoisesti: Kaikkien osapuolten on pystyttävä seuraamaan kunkin opis-kelijan omaa polkua. Hyvin suunnitellussa käyttöliittymässä tämä tapahtuu yhdellä silmäyksel-lä. Samalla opiskelijan hyödyksi voidaan käyttää muutakin oppimisanalytiikkaa.


HOPS:ia voidaan opintojen rakenteesta riippuen visualisoida monista näkökulmista, joita ovat opintojen aloittaminen ja suunnittelu, opintojen eteneminen, opiskelurytmi verkko-opinnois-sa, ajanhallinta, vaihtoehtoiset opintopolut sekä mitä ammatteja tai jatko-opintoja omat opin-not mahdollistavat.

Visuaalista HOPSia (VOPS) silmäillessään opiskelija hahmottaa ruudulta nopeasti erilaisilla väreillä ja symboleilla merkityt suoritukset ja jo suoritetut kurssit. Hänelle voidaan näyttää esimerkiksi hänen viikoittainen tai kuukausittainen opiskelurytminsä. Opiskelija voi asettaa itselleen tavoiteajan ja VOPS ilmoittaa liikuntasovellusten tapaan etenemisestä. Oman opis-kelutahdin helppo hahmottaminen ei välttämättä kannusta kaikkia opiskelijoita. Siksi tämän tyyppiset ratkaisut suunnitellaan tukemaan nimenomaan henkilökohtaista opintopolkua ja valinnanvapautta.

Toisaalta opiskelijan ohjaaja pystyy samaa opiskeludataa analysoimalla päättelemään paljonkin oppilaan etenemisen ennakoinnista. Dataa voidaan myös verrata muihin ja aiempiin opiske-lijoihin ja visualisoida perinteisiä tilastolistoja paremmin hahmotettavaksi kokonaiskuvaksi.

Teemaseminaarissa kerrotaan ja käydään aktiivinen yleisökeskustelu siitä, miten ja miksi yhä monimuotoisempi yksilöllinen opintopolku voidaan rakentaa helposti ymmärrettäviksi kar-toiksi. Niitä voidaan käyttää työkaluina oppilaan ja ohjaajan yhteistyössä. Esittelemme pilotti-vaiheessa olevia malleja, joita on mahdollista sovittaa ja levittää valtakunnallisesti. Esittelemme myös täysin etäopintoina suoritettavan tutkinnon, jossa ohjauskin tapahtuu verkossa.

Ylioppilaskirjoitukset sähköistyvät, entäs sitten?Anita Lehikoinen, Opetus -ja kulttuuriministeriöLeena Nissilä, OpetushallitusKaisa Vähähyyppä, YlioppilastutkintolautakuntaHarri Rinta-aho, Etelä-Tapiolan lukioMika Setälä, Lempäälän lukio

Ylioppilaskirjoitukset on tehty digitaalisesti jo kuudessa lukion oppiaineessa. Uudistus on ollut tekninen, mutta myös pedagoginen. Mitä kokemuksia sähköisistä kokeista on saatu? Kuinka yli-oppilaskirjoituksia tulisi kehittää digitalisoinnin jälkeen? Aiheesta ovat keskustelemassa opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman kehittämistyöryhmän puheenjohtaja, kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Kaisa Vähähyyppä, Opetushallituksen opetusneuvos Leena Nissilä, Etelä-Tapiolan lukion rehtori Harri Rinta-aho ja Lempäälän luki-on lehtori Mika Setälä. Tilaisuuden juontaa OAJ:n erityisasiantuntija Olavi Arra.


> TulevaIsuuDen laBra > TorsTaI ja PerjanTaI 6.–7.4.2017Eye tracking in the classroom: A gaze-enabled reading aidJärjestäjä: University of Tampere

Laula arvosiJärjestäjä: Perho Liiketalousopisto

MakerLabra - kokemuksellista oppimistaJärjestäjä: Jiipeenetti, Nuori kirkko ja Lastenkirkko

Opeka, Oppika ja Ropeka - tulevaisuuden tekijöiden näkymät esiinJärjestäjä: Tampereen yliopisto

Piuhat irti ja pihalle - POP UP medialuokkaJärjestäjä: Tampereen kaupunki

Robotiikka yleissivistävän koulun opetussuunnitelmassaJärjestäjä: Riihimäen kaupunki, sivistystoimi

Sm4rtLab - laajennetun todellisuuden etäohjattava fotoniikan laboratorioJärjestäjä: Itä-Suomen yliopisto

TIM = The Interactive Material, luo itse helposti interaktiivista oppimateriaaliaJärjestäjä: Jyväskylän yliopisto

Tulevaisuuden työkalut vaikeasti vammaisten opetuksessaJärjestäjä: Hämeenlinnan kaupunki

ViLLE - Aktiivista oppimista ja oppimisanalytiikkaaJärjestäjä: Turun yliopisto

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 94 ITK tuulettaa - Sata lasissa

> CHaT&foTo ja PosTerIT > TorsTaI ja PerjanTaI 6.–7.4.2017

CHAT&FOTO TORSTAI JA PERJANTAI 6.–7.4.2017Aihetta arviointiinMatti Lähtevänoja, Kuopion kaupungin kasvun ja oppimisen palvelualueJussi Lounassalo, Jyväskylän lukiokoulutus

Digitaalisuus SAMKissaMari Linna, Katja Lempinen, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Erityistä tukea tarvitsevien nuorten digiosallisuuden tukeminenMatleena Laakso, Minna Seppälä, TAMK

Heutagogia – Uusia ajatuksia yksilöllisen oppimisen ja personoinnin tueksiMika Auramo, Lohjan Yhteislyseon lukioKrista Kindt-Sarojärvi, Helsingin luonnontiedelukio

Kivijalka-ammattikorkeakoulun kuolemaVille Saarikoski, Laurea ammattikorkeakoulu

Matematiikka performanssi – matematiikan perusopinnot ammattikorkeakoulussaJoel Korhonen, Heli Karjalainen, Laurea ammattikorkeakoulu

Miten alakoululainen suunnistaa mediaympäristöissä?Kaisa Myllylä, Mediakasvatuskeskus Metka ry

Mobiililaitteet mahdollistajinaTarja Tolonen, SakkyJukka Vetoniemi, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 95 Chat&foto ja posterit

MOK – ei mikään moka vaan innostavaa oppimistaKaisa Honkonen, Tampereen yliopisto

Monipuolinen oppimiselämys – esimerkki digiajan edu-larppauksestaTaru Kumara-Moisio, Ylöjärven lukio

Moodlen valjastaminen yhteisten tutkinnon osien polkujen pohjaksiTeija Strandman, Tuovi Huttunen, Ylä-Savon ammattiopisto

Pedagogiikan edistäminen videotutoriaaleilla täydennyskoulutuksessa - kokemukset jakoonAntti Peltoniemi, Oppimis - ja ohjauskeskus Valteri

Selätä laaja-alaiset tavoitteet – pysy kärryillä ilman oppikirjaa!Miia Vahlsten, itslearning Oy

Suomen ensimmäisen avoimen ammattilaisille suunnatun Metka EdTech Hackathonin paras pedagoginen ratkaisu esittäytyy


POSTERIT TORSTAI JA PERJANTAI 6.–7.4.2017

Verkkoposterinäyttely: www.itk.fi

360-sisältöjen tuottaminen ammatillisessa koulutuksessaPiia Kovalainen, Ruut Kyyrö, Vantaan ammattiopisto Varia

Asiantuntijapalvelumoduulit koulutuksen digitalisaation tukemiseenTiina Mäkelä, Jyväskylän yliopisto

Digitaalisia palveluita asiakaslähtöisesti: kirjasto ohjaa verkossaSusanna Ruohomäki, Elina Laineenoja, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Digitaalista tarinankerrontaa päiväkodissaTuula Nousiainen, Leena Turja, Jyväskylän yliopisto

Evoluutiota vai sukupuuttoa? - Verkkosivujen ja -projektien historiaa vuodesta 2001 nykypäivään matematiikan ja fysiikan alalta katsottuna.Kalle Saastamoinen, Antti Rissanen, MPKK

EXAM – sähköisen tenttimisen yhteinen tulevaisuusSanna Sintonen, Tampereen ammattikorkeakouluTitta Koski, Oulun yliopisto

Joustava kasvualusta oppimiselle – Kirjasto kolmantena tilanaRiitta-Liisa Karjalainen, Kajaanin ammattikorkeakouluKatja Laitila, Hämeen ammattikorkeakoulu

Kolme tapausta Minecraftin opetuskäytöstä: kerhosta oppimisympäristökurssiinJari Laru, Oulun yliopisto


Luotain – verkkopedagogiikan ja tvt-osaamisen vertaistukijärjestelmäVesa Tossavainen, Mauri Laine, Keuda

Next-LabAleksi Lahti, Tomi Jaakkola, Turun yliopisto

Opiskelijat verkkokokouksia / -luentoja tukemassaIrma Mänty, LaureaMaarit Ignatius, Karelia

Taito oppia – pedagogisen suunnitteluosaamisen systeeminen kokonaiskuvaAnne Rongas, Kaisa Honkonen, Tampereen yliopisto

Työyhteisötaitoja itsenäisesti ja yhteisöllisesti verkkokursseillaMinna Rasila, Minna Lakkala, Heuristica Oy

Uutta avointa energiaaTeija Lehto, TAMK

Virtuaaliammattikorkeakoulun Lääketieteen opiskelun pedagogisen mallin pilotointiHelena Ikonen, Pirjo Vesa, Karelia-amk

VirtuaalivirtuoositAnna Kepanen, Anssi Salmi, Vantaan ammattiopisto Varia

Yliopisto-opiskelijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen ymmärtäminen teknologiatuetussa yhteistoiminnallisessa fysiikan opiskelussaJoni Lämsä, Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 98 ITK tuulettaa – Sata lasissaInteraktiivinen Tekniikka Koulutuksessa 98 ITK tuulettaa – Sata lasissa

CHAT&FOTO JA POSTERIT TORSTAI JA PERJANTAI 6.–7.4.2017

Digiajan työelämätaitoja avoimessa yliopistossaAnne Karhapää, Itä-Suomen yliopisto, Avoin yliopisto

Educraftory - aktiivisen oppimisen generaattoriJuhani Koivuviita, Educraftor

Evernote elinikäisen oppimisen tukenaJohannes Pernaa, Edumendo Akatemia

Geogebra-ohjelma ohjelmoinnin opetuksen ja kielentämisen välineenä matematiikan oppitunneillaOlli Koskela, Elina Laine, Tampereen yliopisto

Livestream - Motivoivaa oppimista ja saavutettavaa täydennyskoulutusta samassa paketissaSanna Wenstrom, Jarkko Harmes, Ammattiopisto Luovi

Miksi opettajien ja teknologiayritysten maailmat eivät kohtaa?Linda Helistö, Tampereen yliopisto

Minulla on jo yhdeksän pronssimerkkiä! Kokemuksia osaamismerkkien käytöstä yliopisto-opetuksessaJari Laru, Oulun yliopisto

Mobiiliappsit luotettava apu potilas- ja asiakastyöhön sosiaali- ja terveysalalla?Mari Punna, Essi Heimovaara-Kotonen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Opettajien erikoistumiskoulutusJussi-Pekka Järvinen, Aleksi Lahti, Turun yliopisto

Oppimisen ja opetusteknologian living labTampereen yliopisto


PCP -Hanke IMAILE kehittää seuraavan sukupolven henkilökohtaista oppimispaikkaa Euroopan perusopetukseen yhdessä teollisuuden kanssaPetri Lounaskorpi, Konneveden koulut

Vapaaehtoistyössä hankittu osaaminen esiin – osaamismerkkiyhteistyö osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen apunaJohanna Heinonen, Juuso Luomala, Suomen Partiolaiset - Finland Scouter ry


ITK-KonferenssI jälleen ensI vuonna 11.–13.4.2018!

2017 - kohtio-konferenssi · 2018-11-06 · interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 1 itk tuulettaa...

Documents