2

1. JOHDANTO.............................................................................................................................. 3

2. MITÄ ON VARHAISKASVATUS ........................................................................................... 4 2.1. Arvot .............................................................................................................................................. 4 2.2. Tavoitteet ja kasvatuspäämäärät ............................................................................................. 4

3. VARHAISKASVATUKSEN RAKENNUSPALIKAT ............................................................. 5 3.1. Päivähoidon arkea....................................................................................................................... 6

3.1.1. Saapuminen ja lähteminen päivähoidosta .......................................................................................... 7 3.1.2. Ruokailu ................................................................................................................................................. 7 3.1.3. Lepo ....................................................................................................................................................... 8 3.1.4. Riisuminen ja pukeminen ..................................................................................................................... 8 3.1.5. Ulkoilu .................................................................................................................................................... 9 3.1.6. Hoiva ...................................................................................................................................................... 9 3.1.7. Puhtaus.................................................................................................................................................10

3.2. Kasvattaja/kasvattajayhteisö ...................................................................................................11 3.3. Varhaiskasvatusympäristö .......................................................................................................12

4. MISTÄ ON LAPSEN PÄIVÄT TEHTY ................................................................................. 12 4.1. Kielelläni lorutan ja sadutan.....................................................................................................12 4.2. Leikki on lapsen työtä ...............................................................................................................13 4.3. Ihmettelen, tutkin ja kokeilen ...................................................................................................14 4.4. Konttaan, ryömin, juoksen ja loikin ........................................................................................14 4.5. Laulan ja maalaan sateenkaaren värein .................................................................................15 4.6. Lasken ympäröivää maailmaa .................................................................................................16 4.7. Nautin luonnosta ja ympäristöstäni.......................................................................................16 4.8. Katson elämää avarin mielin ....................................................................................................17

5. PERHE JA ME ....................................................................................................................... 17 5.1. Kasvatuskumppanuus...............................................................................................................17 5.2. Lapsen vasu ................................................................................................................................20

6. KUINKA LAPSEN ERITYISIÄ TARPEITA TUETAAN ...................................................... 21 6.1. Varhainen puuttuminen .............................................................................................................21 6.2. Erityistä tukea tarvitseva lapsi.................................................................................................21 6.3. Verkostotyö .................................................................................................................................22 6.4. Eri kieli ja kulttuuritaustaiset lapset .......................................................................................23

IDEAPANKKI TOIMINTAKAUDEN SUUNNITTELUN TUEKSI ........................................... 24

VUOROHOIDON LINJAUKSIA JÄMSÄSSÄ 1.11.2009 ALKAEN ...................................... 27

3

1. JOHDANTO

Tämä varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) koskee kaikkia päivähoitomuotoja. Suunnitelman pohjana ovat sekä valtakunnallinen (2004), seudullinen varhaiskasvatussuunnitelma (2006) että Jämsän (2007) ja Jämsänkosken (2008) kuntavasut. Varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Se on lapsen kotona, päivähoidossa ja muissa elämänpiireissä tapahtuvaa suunnitelmallista, tavoitteellista ja käytännönläheistä vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa. Jämsän kaupungin varhaiskasvatus on hallinnollisesti jaettu kahdeksaan alueeseen: Halli, Kaipola, Jämsänkosken perhepäivähoito, Koivulinna, Palomäki, Peltotie, Puukila ja Viiskulma. Asumme teollisuuskaupungissa, joka osaltaan luo tarpeen erilaisille päivähoitomuodoille. Päivähoitoa tarjotaan perhepäivähoidossa, ryhmäperhepäiväkodissa ja päiväkodeissa. Vuorohoitoa tarvitsevat lapset ovat pääasiassa Puukilan päiväkodissa. Vasu-työryhmän jäsenet: puheenjohtaja Leena Puoliväli-Kananen, Pia Elokannas, Johanna Etelämäki-Lindroos, Eeva Häyrinen, Jaana Rantanen ja sihteerinä Anneli Pusa. Erityispäivähoidon asiantuntijana on ollut Marjut Carlson ja kuvittajana Marja-Leena Peltola. Työryhmä on kokoontunut 10 kertaa ja tavoitteena on ollut yhdistää kaksi erilaista toimintakulttuuria ja hakea yhteisiä kasvatuksellisia linjauksia. Varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan ja päivitetään parin vuoden välein.

Mitä se varhaiskasvatus on? ” Se on pienen lapsen ihmettelyä suurilla silmillä. Pienten sormien hapuilua perhosen pesässä. Temppuilua, touhuilua elämän ensi askelilla. Kokemuksia kuralammikoista, lumiukon katoamisesta. Se on lapsen maailmaa suurennuslasilla. Sinisilmäisesti vaaleanpunaisten unelmien keskellä. Rajoilla rajoittaen, vaaroista varoittaen.

Se on pienten ihmisten ymmärrystä, elämää ennen kaikkea.

Lapsen hymyä, kikatusta, kyyneleitä ja vihastusta.

Se on halia, lämmintä syliä, kuperkeikkoja, tunteita syviä. Kasvamista – ison pienen ihmisen.

Eeva Peltola

4

2. MITÄ ON VARHAISKASVATUS

2.1. Arvot Jämsän varhaiskasvatustyön kolme tärkeää asiaa ovat:

TURVALLISUUS -turvalliset ja luotettavat aikuiset, luottamuksellisen hoitosuhteen luominen -kasvuympäristö, joka antaa turvalliset puitteet -rajat ja rakkaus sekä yhteen hiileen puhaltaminen

LAPSEN ARJEN ARVOSTAMINEN -kiireettömyys, aikaa lapselle -tilaa lapsen luovuudelle ja yksilönä huomioimiselle -tilaa lapsen ajattelulle, ajatuksille, tunteille, mielipiteille

AVOIN VUOROVAIKUTUS -lapsen ja perheen kuunteleminen -päivittäiset kuulumiset tärkeässä osassa vanhempien kanssa -”reilun pelin henki”, huumorintaju -kyky puhua positiiviset ja negatiiviset asiat ammattitaidolla 2.2. Tavoitteet ja kasvatuspäämäärät Tämän varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on yhdenmukaistaa ja samalla lähentää eri päivähoitomuotojen toimintaa Jämsässä. Eri hoitomuotojen tulee kulkea rinnakkain toisiaan tukien. Tämän suunnitelman myötä arvostuksen ja tietämyksen varhaiskasvatustyötä kohtaan toivotaan lisääntyvän. Jokaiselle varhaiskasvatuksen piirissä olevalle lapselle laaditaan oma henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma (lapsen vasu) yhteistyössä vanhempien kanssa. Siihen kirjataan asioita lapsen vahvuuksista, kehityksestä ja mahdollisesta tuen tarpeesta. Vasu kulkee lapsen mukana vanhempien suostumuksella, huolimatta hoitopaikan vaihdoksista esikouluun saakka. Jämsässä varhaiskasvatustyön tavoitteena tyytyväinen ja leikkiväinen lapsi, joka voi kokonaisvaltaisesti hyvin. Arjen toiminnassa huomioidaan toisten kunnioittamisen, erilaisuuden hyväksymisen ja tasavertaisen kohtelun tärkeys. Hyviä tapoja ja rehellisyyttä korostetaan. Lapsi on osa omaa perhettään ja kotikasvatusta tuetaan avoimella ja luottamuksellisella toiminnalla.

5

3. VARHAISKASVATUKSEN RAKENNUSPALIKAT Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Nämä varhaiskasvatuksen ulottuvuudet painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla. Kasvattajat huolehtivat lapsen hoitopäivän eri vaiheissa hoidon, kasvatuksen ja opetuksen tasapainosta.

1-3 vuotias • leikin yksin tai aikuisen kanssa • jäljittelen aikuista niin pu-

heessa kuin leikissäkin • saan lusikan omaan käteeni, tutustun eri makuihin • haluan tehdä kaiken itse • harjoittelen liikkumisen

perustaitoja • opettelen käymään potalla • kynä pysyy jo kädessäni

3-4-vuotias

• osaan puhua jo hyvin,

joitakin kirjaimia voi puuttua

• osaan syödä itse • kokeilen rajojani • osaan pyytää apua • kehittelen leikkejä toisten

kanssa • itsetuntoni on vahva ja

olen voimakas ja taitava • minulla on hurja mieli-

kuvitus • opettelen olemaan kaik-

kien kanssa • kysyn usein ”mitä var-

ten?”

5-vuotias • opettelen leikkejä jossa on

säännöt • osaan pukea ja riisua itse,

nauhoja ja vetoketjua opettelen vielä

• rakastan tarinoita • osaan pohtia ja

kyseenlaistaa asioita • eläydyn vahvasti rooli-

leikkeihin, jossa pojat ovat maailman vahvimpia ritareita ja tytöt maa- ilman kauneimpia prinsessoja

• opettelen kiittämistä, ter- vehtimistä ja hyviä tapoja

6

3.1. Päivähoidon arkea

Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen painopisteet vaihtelevat lapsen iän ja kehitystason mukaan. Pienellä lapsella perushoito korostuu arjessa. Iän myötä lapsen tarve ohjattuun toimintaan, leikkiin ja kaverisuhteisiin kasvaa. Perushoidosta puhuttaessa tarkoitetaan ruokailua, pukemis- ja riisumistilanteita ulkoilua, lepohetkeä, WC käyntejä, eli arkeen liittyviä asioita. Lapsen hyvinvointi perustuu säännölliseen päivärytmiin. Päivähoidossa päivärytmi on suunnilleen seuraavan kaltainen: aamupala toiminta / leikki ulkoilu lounas lepo välipala toiminta / leikki ulkoilu

vuorohoidossa päivä jatkuu: päivällinen leikki / ulkoilu iltapala lepo Lapsen hyvinvointiin vaikuttaa myös hoitopäivän pituus. On suositeltavaa, että lapsen hoitopäivän pituus on vanhemman työaika työmatkoineen, enimmillään kuitenkin 10 h. Jos vanhemmat eivät ole töissä tai opiskele, suositellaan, että lapsi on päivähoidossa enintään klo 8 - 15 välisenä aikana. Näin taataan parempi turvallisuus, kun lasten lukumäärä työntekijää kohden ei nouse iltapäivästä liian korkeaksi.

Lapselle hoidossakäynti merkitsee samaa kuin aikuiselle työssäkäynti ja hoitopäivät ovatkin usein aika pitkiä. Tämän vuoksi lomat ja mahdolliset vapaapäivät ovat myös lapselle tärkeitä. Vanhempien lomaillessa lapsikin lomailee. Vakituisen hoitopaikan ollessa suljettuna, lapsille järjestetään tarvittaessa varahoitopaikka toisesta yksiköstä tai perhepäivähoidosta. Varahoitoa tai lomakausien päivystysajan hoitoa järjestetään pääsääntöisesti lapsille, jotka tarvitsevat päivähoitoa vanhempien työn tai opiskelun takia. Päiväkotien ja päiväryhmisten aukioloaika on yleensä klo 6.30–17.00. Vuoropäiväkodissa ja perhepäivähoidossa hoitoaika voidaan määritellä yksilöllisemmin vanhempien työn tai opiskelun mukaan. Erityisesti lapsen epäsäännölliset hoitoajat ja vapaapäivät tulee ilmoittaa hoitopaikkaan riittävän ajoissa, vähintään kahdeksi viikoksi kerrallaan. Ilta-, yö- tai viikonloppuhoito on keskitetty vuoropäiväkotiin (vuoropäivähoidon linjaukset liitteenä).

7

Hoitomuotoa koskevissa asioissa kuullaan vanhempien tai huoltajan mielipiteitä ja tarkastellaan lapsen yksilöllisiä tarpeita. Viisi vuotta täyttävien perhepäivähoitolasten vanhemmille suositellaan lapsen siirtämistä päiväkotiin, jotta lapsi voi harjoitella toimimista isommassa lapsiryhmässä. Vanhemmat siirtävät lapsen vasun perhepäivähoidosta päiväkotiin.

3.1.1. Saapuminen ja lähteminen päivähoidosta

Kun lapset ja vanhemmat tulevat hoitopaikkaan, on tärkeää, että he tuntevat olevansa tervetulleita ja saavat henkilökohtaisen vastaanoton päivittäin. Vanhempien toivotaan kertovan lapsen päivään vaikuttavista asioista. Hoitoon tullessa lapsi tuodaan työntekijän luokse ja haetaan hoidosta niin, että työntekijä näkee, kun lasta haetaan. Ulkoa haettaessa lapsi luovutetaan hakijalle piha-alueen sisäpuolella. Lasta haettaessa keskustellaan päivän kulusta: lapsen puuhista ja leikeistä, tunnetiloista, iloista ja harmeista sekä kannustetaan lasta itsekin kertomaan hoitopäivästään.

3.1.2. Ruokailu

Ruokailusta pyritään tekemään mieluisa ja kiireetön hetki. Ruokailuhetkeen sopii rauhallinen keskustelu erilaisista asioista ja samalla opetellaan kauniita pöytätapoja sekä hygieniaan liittyviä asioita. Omatoimisuutta tuetaan pienestä pitäen. Pienet ottavat mallia isompien lasten ruokailutavoista. Parivuotiaasta alkaen harjoitellaan haarukan käyttöä, veitsen käyttöä vähän myöhemmin. Ruokailussa kiinnitetään erityistä huomiota lasten allergioihin ja ruoka tarjotaan ikätasoon sopivassa muodossa. Vanhempien tulee huolehtia, että päivähoidossa on tieto lasten allergioista. Erikoisruokavalioista toimitetaan tarvittaessa lääkärin tai terveydenhoitajan todistus. Jos allergiaa epäillään, voidaan ruoka-aineiden sopivuutta testata lyhytaikaisesti ilman todistustakin yhteistyössä vanhempien kanssa päävastuun ollessa vanhemmilla. Perhepäivähoidossa todistus vaaditaan maksettaessa hoitajille ruokakustannuskorvauksien korotusta. Kun ruokavalioon tulee muutoksia, todistus uusitaan. Todistus on hyvä uusia myös hoitopaikan vaihtuessa, ellei se ole hiljattain hankittu. Allergiatiedot välitetään ruuanvalmistuksesta huolehtiville keittiöille.

8

Ruokailussa harjoitellaan maistamaan erilaisia makuja. Lapselle annetaan ensin pieni maisteluannos, lapsi voi pyytää lisää tarvittaessa. Lapselle opetetaan terveellisiä ruokailutottumuksia tarjoamalla monipuolista ravintoa, riittävästi kuituja ja terveellisiä rasvoja sekä vähärasvaisia maitotuotteita, janojuomaksi vettä. Herkkuja tarjotaan vain poikkeustapauksissa. Lasten hampaiden terveyden takia on päätetty luopua karkki-, jäätelö- ja leivonnaistarjoilusta lasten merkkipäivien yhteydessä. Päiväkodeissa voi pöydistä poistuminen tapahtua pienissä ryhmissä, jolloin vältetään vessajonojen muodostumista ja isojen ryhmien liikuttelua. Perhepäivähoidossa menetellään tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Mahdollisuuksien mukaan lapsia on hyvä opettaa viemään omat astiat ruokapöydästä pois. Päiväkodeissa ja ryhmiksissä tarjotaan xylitol-purkat tai -pastillit ruokailun jälkeen. Perhepäivähoidossa voi vanhempien kanssa sopia siitä, tuovatko vanhemmat purkat hoitoon. Jos lapsi käyttää äidinmaidonvastiketta, vanhemmat tuovat vastikkeen hoitoon. 3.1.3. Lepo

Lepohetki suo lapselle mahdollisuuden rauhoittua hoitopäivän aikana. Lapsen keskushermoston kehitys ja oppiminen vaativat riittävää unta, mikä tarkoittaa esim. kolmevuotiaan kohdalla noin 12 tuntia / vuorokausi. Vuodenaika voi vaikuttaa unentarpeeseen. Lapsen tulisi antaa nukkua päiväunia vähintään 45 – 60 min. Vanhempien kanssa keskustellaan lapsen unen tarpeesta. Tutut rutiinit lepohetken koittaessa tuovat lapselle turvallisuutta. Lepohetkeen voi liittyä sadunlukua, laulua tai hiljaista taustamusiikkia. Lapsella voi olla kotoa tuotu pehmeä unilelu.

3.1.4. Riisuminen ja pukeminen

Pukemistilanteessa lapsi oppii motoriikkaa, kehon osia, kehon hallintaa. Omatoimisuutta pukeutumisessa tuetaan ja lapselle annetaan aikaa ja mahdollisuus selviytyä itse mahdollisimman pitkälle. Nurinpäinkin päälle itse puettu nuttu tai sukka voi olla lapselle suuri saavutus – iloitaan siitä. Toisten lasten esimerkki on tärkeä. Riisumisen jälkeen opetetaan lapsia kääntämään vaatteet oikein päin ja laittamaan vaatteet paikoilleen. Päivähoidossa lapsella tulee olla leikin mahdollistava ja sään mukainen asu, samoin varavaatteet. Turvallisuuden vuoksi lasten vaatteiden on suotavaa olla nyörittömiä. Huivit laitetaan kuristumisvaaran takia takin sisäpuolelle. Kaikki vaatteet pitää nimikoida lapsen omalla nimellä.

9

3.1.5. Ulkoilu

Ulkoilu on tärkeä osa lapsen hoitopäivää ja ulkona pyritään olemaan joka säällä vähintään kerran päivässä. Pakkasrajaa ei periaatteessa ole, kunhan huolehditaan siitä, etteivät lapset saa paleltumia. Kovillakin pakkasilla ulkoillaan, mutta ulkoilun pituuteen vaikuttaa sääolosuhteet, esim. tuulen voimakkuus. Jotkut sairaudet kuten astma voivat aiheuttaa rajoituksia ulkoiluun pakkassäällä. Aikuisen on oltava aina lasten kanssa ulkona. Ulkoilemassa pitää olla riittävästi hoidosta ja kasvatuksesta vastaavaa henkilökuntaa. Päiväkodissa ryhmien ulkoilun voi järjestää porrastetusti, jolloin sekä sisällä että ulkona on rauhallisempaa. Päiväkodissa ja ryhmäperhepäiväkodissa jokainen aikuinen pitää kiinni ulkoilun säännöistä. Lapsista huolehditaan myös ulkona yhteisvastuullisesti. Vanhempienkin on hyvä tietää ulkoilun säännöt. Ulkoilutilat pyritään pitämään siisteinä ja turvallisina. Rikkinäiset leikkivälineet korjataan tai poistetaan. 3.1.6. Hoiva

Hoiva on perushoitoa, rajoja, rakkautta, yksilöllisyyden huomioimista ja hellyyttä. Välittäminen on lapsen perustarpeista huolehtimista ja lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin tarkkailua. Siihen kuuluu myös lapsen yksilöllinen huomioiminen, kuunteleminen ja aidon kiinnostuksen osoittaminen. Henkilökunta huolehtii, että jokainen saa kavereita eikä kukaan jää syrjään. Kiusaamista ehkäistään ohjaamalla lasten leikkejä, opettamalla sosiaalisia taitoja, empatiakykyä, suvaitsevaisuutta ja toisen ihmisen kunnioittamista sekä positiivisen minäkuvan vahvistamisella. Lapsesta välittämiseen liittyy myös rajojen asettaminen.

10

3.1.7. Puhtaus

Käsien pesulla on tutkitusti vaikutusta terveyteen. Hyvän hygienian vaatimukset koskevat niin lapsia kuin aikuisiakin. Kotoa ja ulkoa hoitopaikkaan tultaessa pestään kädet, samoin ennen ruokailua ja WC-käyntien yhteydessä. Paperipyyhe on kangaspyyhettä hygieenisempi vaihtoehto. Mikäli hoitopaikassa käytetään kangaspyyhkeitä, ne vaihdetaan 1 – 2 kertaa viikossa. Infektioiden aikana tehostetaan käsihygieniaa, jolloin voidaan käyttää desinfioivaa käsihuuhdetta. Hygieniapassi-koulutus koskee päiväkotien ja ryhmäperhepäivähoidon ruuan valmistukseen osallistuvaa henkilökuntaa. Hampaiden pesu korvataan päivähoidossa ksylitolipurkalla tai –pastilleilla. Vuorohoidossa olevat lapset tuovat mukanaan hammasharjan ja pesevät hampaansa illalla ja aamulla. Vanhemmat tuovat lapselle omat vaipat, rasvat ja nenäliinat. Vauvojen hoitoalustalla käytetään helposti vaihdettavissa olevaa froteepyyhettä. Pyllypyyhe on henkilökohtainen ja sitä vaihdetaan riittävän usein. Muuhun pyyhkimiseen tarvitaan toinen pyyhe. Potalle opettelusta sovitaan vanhempien kanssa. Potat pestään päivittäin. Petivaatteet pestään riittävän usein, ainakin kuukauden välein. Päivähoito tiedottaa erilaisista epidemioista vanhemmille. Mahdollisten täi- ja kihomatoepidemioiden aikana vanhemmat huolehtivat lääkintätoimenpiteistä, mikäli siihen ilmenee tarvetta. Vanhempien tulee kertoa tartunnasta päivähoitopaikassa.

11

3.2. Kasvattaja/kasvattajayhteisö Varhaiskasvatustyö perustuu päivähoitolakiin, asetuksiin ja muihin kunnallisiin sekä seudullisiin asiakirjoihin. Niissä määritellään mm. lakisääteinen ryhmäkoko ja henkilöstön suhdeluku. Jokainen päivähoidon työntekijä tuo varhaiskasvatustyöhön oman ammattitaitonsa ja kokemuksen tuoman tiedon sekä persoonallisuutensa. Tärkeintä kasvattajan työssä on ammatillisuus, joka koostuu seuraavista asioista:

Ammatillisuus

• empatia, aito läsnäolo

• lapsen kuun- teleminen

vastuuntunto • pystyy perus-

telemaan teot ja päätökset

• oman työn arvostaminen

• motivaatio

vaitiolovelvollisuus

vuorovaiku-tustaidot

ammattitaito, koulutus, kokemus

• perheen arvostaminen • lapsen kunnioittamien ja

yksilöllinen huomiointi

turvallisuus • anna lapselle

juuret ja siivet

tiimityötaidot

tasavertaisuus suhteessa • lapsiin • vanhempiin • työtoveriin

kyky vastaan- ottaa palautetta

kiireettömyys

leikin mahdollistaja

12

3.3. Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristö muodostuu hoitopaikan sisätiloista ja piha-alueesta, leikkivälineistä, toimintamateriaalista, lähiympäristöstä sekä lasten ja aikuisten välisistä vuorovaikutussuhteista. Varhaiskasvatusympäristön tulee soveltua eri ominaisuuksiltaan lapsen kehityksen tukemiseen.

Hyvä kasvatusympäristö

- on turvallinen, viihtyisä ja siisti - on monipuolinen ja muunneltava - innostaa lasta - haastaa oppimaan - kannustaa lasta leikkimään - rohkaisee lasta tutkimaan, yrittämään, kokeilemaan ja erehtymään - huomioi lapsen yksilöllisen vasun tavoitteita - mahdollistaa lasten keskinäisen vuorovaikutuksen ja

kaveruussuhteiden syntymisen - panostaa avoimeen ja luontevaan yhteistyöhön vanhempien kanssa - vaatii lapselle läsnä olevan aikuisen

Perhepäivähoidossa pyritään mahdollisimman pysyviin hoitosuhteisiin. Varahoitojärjestelyissä on eduksi, jos lapset tuntevat alueen muut hoitajat ja lapset. Päiväkotihoidossa suositellaan, että kaikki aikuiset eivät vaihtuisi lapsilla samanaikaisesti.

4. MISTÄ ON LAPSEN PÄIVÄT TEHTY

4.1. Kielelläni lorutan ja sadutan Kielen ja vuorovaikutuksen kehittymisen kannalta on tärkeää että – lasten kanssa keskustellaan, jutustellaan pitkin päivää erilaisissa tilanteissa

ja huomioidaan myös eleet, ilmeet, äännähdykset, kehon liikkeet – aikuisen tulee antaa hyvän kielenkäytön malli ja houkutella lasta kertomaan

omista kuulumisistaan esim. tekemällä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata ainoastaan ”kyllä” tai ”ei”

– lasta rohkaistaan erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin leikeissä ja muussa toiminnassa

– jokainen lapsi tulee aikuisten huomioimaksi – opetellaan myös kuuntelemaan – lasten saatavilla on erilaisia kirjoja ja lapset voi tutustuttaa kirjastoon – lapsille luetaan päivittäin ja luettavien tekstien tulee olla monipuolisia; satuja,

runoja ja loruja sekä lasten tietokirjoja ja muuta asiapitoista tekstiä – lapsille opetetaan saduttamista: lapset kertovat oman sadun, jonka aikuinen

kirjoittaa muistiin. Lapset voivat tehdä myös omia näytelmiä tai esittää nukketeatteria

13

– aikuinen auttaa lasta ymmärtämään kielen rakenteita, sanajärjestystä, aika- ja paikkakäsitteitä

– lapsen kielenkäyttöön liittyvät virheet korjataan hienotunteisesti antamalla lapselle oikea malli sekä kannustetaan lasta uuden äänteen käyttämiseen

– tarkkaillaan kielellisen kehityksen sujumista ja opastetaan vanhempia tarvittaessa ottamaan yhteyttä asiantuntijoihin

– lasta ei ymmärretä ”puolesta sanasta”, vaan annetaan lapselle aikaa kertoa asiat mahdollisimman selvästi. Ilmaisutaito kehittyy, kun vaaditaan enemmän puhetta

– tarvittaessa käytetään puheen ymmärtämiseksi ja tuottamiseksi kuvia ja tukiviittomia

4.2. Leikki on lapsen työtä

”Leikki on lapsen varhaisvuosien oikea elämänsisältö ja kasvatusväline.” ( F. Fröbel )

Leikki on lapsen tärkein toimintamuoto. Sen avulla hän harjoittelee taitojaan, jäsentelee senhetkistä elämäntilannettaan ja käsittelee erilaisia tunteitaan. Leikkiessä kehittyvät luova ajattelu, ongelmien ratkaisutaito ja vuorovaikutustaidot. Aikuisella on tärkeä rooli leikin syntymiseen ja muotoutumiseen. Hän luo turvallisen leikkiympäristön, antaa leikille tilan, aikaa, välineitä, sekä mahdollisuuden leikin jatkamiselle. Leikki vaatii tarvittaessa aikuisen ohjausta leikin rakenteiden luomisessa ja myös aikuisen osallistumista leikkiin. Lapsen omalle mielikuvitukselle ja suunnittelulle on jätettävä tilaa. Lapsen on hyvä osata leikkiä myös ilman leluja. Lapset ovat luovia kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Leikkinsä eväinä he käyttävät elettyä elämäänsä ja kokemuksiaan. Leikissään lapset hassuttelevat, pohtivat, jäljittelevät, kohtaavat pelkojaan ja luovat uutta. Havainnoimalla leikkiä lapseen tutustuu paremmin, sillä leikin avulla lapsi helpoimmin kertoo sisimmät ajatuksensa. Leikin lajeja on useita ja leikki kehittyy ja muuttaa muotoaan lapsen iän ja kehitystason mukaan. Leikki alkaa kehittyä, kun lapsi vastaa hymyyn ja oppii erottamaan vuorovaikutuksen eri sävyjä. Alussa aikuinen leikkii lapsen kanssa kehittäen samalla lapsen mielikuvitusta. Siitä lapsi etenee rinnakkais- ja yhteis- leikkeihin muiden lasten kanssa. Keskeisimmät leikkityypit ovat harjoittelu-, rakentelu-, rooli-, ja sääntöleikit. Kaikkein keskeisin on luova leikki, joka voi liittyä kaikkiin näihin.

14

Ajan hengen huomioiminen leikeissä on välttämätöntä samoin kuin leikkiperinteen välittäminen. Päivähoidossa voi tutustuttaa lapsia menneeseen aikaan vanhojen esineiden, valokuvien ja perinteistä kertovien kirjojen kautta. Isovanhemmat voidaan kutsua päivähoitopaikkoihin vieraisille; heidän kauttaan avautuu näkymiä menneisyyteen. ”Eivät ne ihmiset tule saamaan eniten aikaan, jotka ovat aikaisin ryhtyneet työhön, vaan ne, jotka ovat saaneet runsaimmin leikkiä.” ( Hetzer) 4.3. Ihmettelen, tutkin ja kokeilen

Pienellä lapsella on paljon kysymyksiä: ”mikä”, ”miten”, ”missä”, ”miksi”. Lapsi jaksaa hämmästellä ja ihmetellä kaikkea ympärillään olevaa. Kysymyksille pitää antaa tilaa ja aikaa sekä vastata niihin totuudenmukaisesti ja ikätaso huomioon ottaen. Yhdessä lasten kanssa oppien ja tutkien kasvattajat ohjaavat ja kannustavat lapsia erilaisissa hoivan, kasvatuksen ja opetuksen tilanteissa kokeilemaan ja etsimään selityksiä maailman ilmiöihin. Lapsella pitää olla mahdollisuus yrittää ja erehtyä sekä oivaltaa. Nämä kokemukset ylläpitävät ja vahvistavat lapsessa oppimisen iloa. Kasvattajat luovat tutkimiseen kannustavan ilmapiirin ja tukevat lapsen omaa ajattelua, ongelmanratkaisua ja mielikuvitusta. 4.4. Konttaan, ryömin, juoksen ja loikin Liikunta on kaiken oppimisen perusta ja lasta kannustetaan löytämään liikkumisen ilo. Pieni lapsi tutustuu omaan kehoonsa liikkeen kautta. Liikkumalla opitaan rytmiä, joka tukee puheen kehitystä. Liikkuminen on lapselle luontaista. Ensin lapsi oppii perusliikuntataidot ja sen jälkeen tarkkuutta vaativat taidot. Useimmiten lapset juoksevat mieluummin kuin kävelevät. He hyppivät ja seikkailevat jaloillaan eivätkä pidä paikoillaan seisomisesta tai pitkään paikoillaan istumisesta. Lapsen päivään kuuluu vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Osa lapsen päivittäisestä liikunnantarpeesta toteutuu päivähoidossa. Liikkumalla paikasta toiseen pienikin lapsi jo hahmottaa ympäristöään. Lapsen kasvaessa ympäristö laajenee ja liikkuminen monipuolistuu. Päivähoidossa tuetaan lapsen omaehtoista liikkumista ja välitetään tietoa liikunnan tärkeydestä terveyteen ja hyvään oloon. Luonnollisissa arkipäivän tilanteissa edistetään lapsen valmiuksia ymmärtää ja ottaa vastuuta omasta terveydestään ja turvallisuudestaan. Terveyteen liittyviin asioihin kiinnitetään huomiota arkipäivän tilanteissa huolehtimalla esim. hygieniasta ja terveellisistä ruokailutottumuksista. Lapsen

15

kasvua ja kehitystä tuetaan huolehtimalla leikin, levon ja virkistyksen välisestä tasa- painosta. Päivittäisen liikkumisen mahdollisuus on leikeissä ulkona ja sisällä. Ohjatuissa liikuntatuokioissa harjoitellaan erilaisia liikkumisen taitoja sekä ryhmässä toimimisen taitoja. Jumpassa mahdollistuu satu- ja musiikkiliikunta sekä erilaisten välineiden käyttö. Retket lähiympäristöön ja luontoon tuovat vaihtelua liikkumiseen. Huomioimme liikunnassa myös vuodenajat, jotka mahdollistavat monipuolisen tutustumisen eri liikuntalajeihin. Perinteiset pihaleikit ovat osa lapsen leikkikulttuuria. Aikuisen tehtävänä on olla leikeissä mukana ja ohjata leikin kulkua. 4.5. Laulan ja maalaan sateenkaaren värein Kun puhutaan lapsesta taiteen kokijana ja tekijänä, ei ole kysymys mistään erillisestä toiminnosta arkipäivässä. Lapsi luo jatkuvasti, kun saa mahdollisuuden ja rohkaisua. Leikki on tärkeä toimintamuoto taiteen syntymiselle. Lapselle annetaan päivittäin tilaisuus kokea ja osallistua taiteen eri lajeihin. Lasta tutustutetaan ja ohjataan, mutta lapsen omalle mielikuvitukselle ja luovuudelle annetaan tilaa, aikaa ja rauhaa. Aikuinen kannustaa, rohkaisee ja arvostaa lapsen luovuutta, mm. antamalla lapselle mahdollisuuksia esiintyä ja esitellä tuotoksiaan. Lapsella tulee olla mahdollisuus esim. piirtää, maalata, soittaa, laulaa, rakentaa, näytellä, tanssia, nikkaroida, askarrella, ommella, kuunnella ja keksiä satuja ja runoja.

Lapset voivat yhdessä aikuisen kanssa esittää nukke- tai pöytäteatteria. Aikuiset voivat tehdä lasten kanssa tai lapsille näytelmiä esim. tuttujen satujen pohjalta. Yhdessä voidaan käydä taidenäyttelyissä ja katsoa oikeiden taiteilijoiden töitä. Taidenäyttelyn voi tehdä myös itse ja kutsua toisia lapsia sitä katsomaan. Aikuiset huolehtivat säännöllisistä musiikkihetkistä. Laulu ja musiikki kuuluvat myös perushoitotilanteisiin.

16

4.6. Lasken ympäröivää maailmaa Matematiikka on tapa ajatella, hahmottaa ja jäsentää ympäristöä. Lasta ohjataan omaan ajatteluun ja ongelmaratkaisuun, tavoitteena on oppimisen ja oman oivaltamisen ilo. Lapsessa on sisäsyntyinen tutkija ja kokeilija. Matematiikkaa on kaikkialla, sisällä, ulkona, jumpassa, retkillä ja ruokailussa. Arjesta löytyy kysymyksiä: Kuinka monta lasta meillä tänään on? Kumpi on nopeampi, juna vai mopo? Arjesta löytyy määriä, vertailua ja muotoja. Voit ottaa kolme kalapuikkoa. Kuorma-auto on suurempi kuin henkilöauto. Etsitään huonekaluista ympyröitä ja neliöitä. Lajittelua ja luokittelua voi tehdä leluilla. Ajan kulumista seurataan: eilen, tänään, huomenna, päivällä, illalla. Hoitopäivän rytmissä aikakäsitteet tulevat luontevasti esille. Kuukausien ja vuodenaikojen vaihtelevaisuus tuo rikkautta lapsen arkipäivään. Arjessa on helppo myös opetella sijaintikäsitteitä kuten ylös, alas, takana, edessä, sivulla ja päällä. Loogista ajattelua voi kehittää esim. pukemis- ja askartelutilanteissa. Matemaattiselle ajattelulle luodaan hyvää pohjaa leikkien ja pelien avulla. 4.7. Nautin luonnosta ja ympäristöstäni Luonnon ja ympäristön kunnioittamisessa on tulevaisuuden avaimet! Luonnon arvostaminen ja vaaliminen on meille kaikille tärkeää. Luonnossa tapahtuvia muutoksia seurataan eri vuodenaikoina. Luonnon muutoksia havainnoidaan aistien avulla: pakkaspojan nipistely talvella poskipäissä, keväisen maan tuoksu ja lintujen laulu, kuuma hiekka varpaiden välissä ja vihmova syystuuli ja sateen ropina. Kasveja ja eläimiä voi tutkia suurennuslasin avulla. Retkillä pohditaan luontoon liittyviä asioita, mitä luonnossa saa ja mitä ei saa tehdä. Ympäröivää luontoa kunnioitetaan niin metsiä kuin istutuksia pihoissa. Päivähoidossa opetetaan, että roskat kuuluvat roskakoriin myös ulkona. Päivittäinen jätteidenlajittelu sekä energiansäästö (vesi, valot, ja lämpö) kuuluvat arkeen. Päivähoitopaikan lähiympäristö vaikuttaa arjen rakentumiseen tarjoamalla erilaisia toimintamahdollisuuksia, esim. metsät, leikkipuistot, liikuntapaikat ja kirjasto.

17

4.8. Katson elämää avarin mielin Perheiden uskonnollisia vakaumuksia kunnioitetaan ja heidän toiveitaan kuunnellaan. Laajana kokonaisuutena katsottuna uskontokasvatus kuuluu yhteiskuntamme kulttuuriperinteisiin. Aloituskeskustelussa sovitaan vanhempien kanssa uskontoon liittyvistä asioista. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia uskonnollisiin elämyksiin kirkollisten juhlapyhien yhteydessä. Näin lapsilla on mahdollisuus kohdata uskontoon liittyviä asioita ja tutustua uskonnollisiin juhliin sekä siihen, miten ja miksi niitä vietetään. Seurakunta voi järjestää esim. pääsiäis- ja adventtihartaudet sekä päiväkotipyhäkoulua. Avoimuus lasten uskonnollisille kysymyksille on tärkeää. Lapsille järjestetään hiljentymismahdollisuuksia, joissa rauhallista tunnelmaa ja elämyksiä luodaan valojen ja musiikin avulla. Eettisiä kysymyksiä pohditaan ja ihmetellään erilaisissa arjen tilanteissa mm. vastuu omista teoista, perustelut omille teoille ja oikean ja väärän erottaminen.

5. PERHE JA ME

5.1. Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuudessa koti ja päivähoito tuodaan lähelle toisiaan. Se luo pohjaa sille, että lapselle tärkeiden aikuisten – vanhempien ja kasvattajien - yhtei- nen, mutta jaettu kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään elä-

mänkokonaisuuden. Kasvatuskumppanuudessa vanhemmat ja päivähoito jakavat tietojaan, taitojaan, näkemyksiään osaamistaan ja ymmärrystään lapsen parhaasta neuvotellen ja sopien. Lähtökohtana on siis se, että vanhemmat ovat vastuussa kotona ja perhepiirissä tapahtuvasta hoidosta ja kasvattaja siitä ajasta, jonka lapsi viettää päivähoidossa. Vanhempien vastuulla on kertoa lapseen vaikuttavat asiat, jotta päivähoidon henkilöstö voisi ymmärtää lasta ja perhettä paremmin. Kasvatuskumppanuuden tärkeitä periaatteita ovat vaitiolovelvollisuus, avoin vuorovaikutus sekä molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus.

Päivähoito sitoutuu

• kunnioittamaan vanhemman ainutlaatuista tuntemusta omasta lapsestaan • havainnoimaan lapsen päivää ja kertomaan lapsen arjesta vanhemmille:

leikeistä, kavereista, lapsen kokemuksista ja tunnetiloista, ruokailusta, päivälevosta sekä ulkoilusta

18

• rakentamaan pohjan avoimelle ja luottamukselliselle vuorovaikutukselle ja yhteistyölle. Hyvän kumppanuuden pohjan luo päivähoidon aloitus ja siihen liittyvä aloituskeskustelu

• syventämään ja ylläpitämään kumppanuutta päivittäisissä kohtaamisissa,

lapsen vasukeskustelun ja erilaisten yhteisten tapahtumien merkeissä

Vanhemmilla on oikeus

• ensisijaiseen kasvatusvastuuseen • olla tasavertainen kasvatuskumppani • keskustella päivähoidon henkilökunnan kanssa luottamuksellisesti • saada kokemus siitä, että henkilöstö toimii lasta koskevissa asioissa

yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa • olla luottavaisin mielin lapsen ollessa päivähoidossa • kuulla ja saada mielikuva lapsen päivän kulusta • jakaa ajatuksia ja tulla kuulluksi omasta lapsestaan • saada tietoa päivähoidon sisällöstä ja tuoda omia ajatuksiaan toimintaan • arvioida päivähoitoa ja antaa palautetta

Kun kasvatuskumppanuus kannattelee lasta

• saa lapsi kasvaa ja kehittyä omien edellytystensä mukaisesti • se mahdollistaa lapselle turvalliset kiintymyssuhteet • lapsi tulee kuulluksi ja ymmärretyksi eri kasvatusympäristöissä • se antaa lapselle tunteen siitä, että hänelle tärkeät aikuiset toimivat

yhteisymmärryksessä

19

KASVATUSKUMPPA- NUUDESSA SITOU- DUMME: VAITIOLOVELVOLLISUUS AVOIN VUOROVAIKUTUS MOLEMMINPUOLINEN LUOTTAMUS JA KUNNIOITUS

Asiakas-tyytyväisyyskysely:

• lapset • vanhemmat

Yhteiset juhlat ja tapahtumat

VASU

keskustelut

lapsesta

Lapsen tutustuminen

päivähoito-paikkaan

Aloituskes-kustelu ja

vanhemman tutustuminen

päivähoito-paikkaan

Tuonti- ja hakutilanteet,

päivittäiset kuulumiset

Vanhempainillat

20

5.2. Lapsen vasu

Lapsen yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma (lapsen vasu) on osa vanhempien ja päivähoidon välistä kasvatuskumppanuutta. Lapsen vasu on asiakirja, joka laaditaan yhdessä vanhempien kanssa jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle. Vanhempien ja päivähoidon yhteisen kasvatustehtävän suunnittelu ja yhteisistä toimintatavoista sopiminen on ennen kaikkea lapsen parhaaksi.

Ensimmäinen osa lapsen vasua on aloituskeskustelu, joka käydään ennen lapsen päivähoidon aloitusta. Aloituskeskustelussa vanhemmat jakavat omaa lastaan koskevaa tärkeää tietoa, jota ammattikasvattajat tarvitsevat työssään. Samalla myös vanhempien odotukset päivähoidosta tulevat kuulluksi. Nämä tiedot kirjataan aloituskeskustelulomakkeeseen. Aloituskeskustelu edistää lapsen turvallista päivähoidon aloitusta sekä luo pohjan vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden väliselle suhteelle ja kasvatuskumppanuudelle.

Kun päivähoidon arki on tullut tutuksi perheelle, vanhempien kanssa sovitaan aika lapsen vasu-keskustelulle. Keskustelussa käydään läpi lapsen kasvuun, kehitykseen ja persoonallisuuteen liittyviä asioita sekä vanhempien arvot ja tietämys omasta lapsestaan. Tarkoituksena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminen sekä yhteisten linjojen löytäminen lapsen kasvatuksessa. Nämä asiat kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista seurataan ja arvioidaan säännöllisesti yhdessä lapsen vanhempien kanssa. Vasu on prosessi, joka seuraa lapsen kasvun ja kehityksen kulkua. Vanhempien luvalla vasu kulkee lapsen mukana esikouluun asti.

21

6. KUINKA LAPSEN ERITYISIÄ TARPEITA TUETAAN

6.1. Varhainen puuttuminen Päivähoidossa on käytössä Stakesissa kehitetty varhaisen puuttumisen työmenetelmä ”Huolen puheeksiotto”. Menetelmän avulla puututaan varhaisessa vaiheessa lasten ja perheiden pulmiin ja tuemme heitä niistä selviytymisessä. Huolen puheeksi otto on osa Jämsän seudun lapsipoliittista ohjelmaa. Huolen ottaa puheeksi se, joka sen havaitsee. Varhainen puuttuminen on varhaiskasvatuksen käytäntö, jonka on todettu ennaltaehkäisevän tai vähentävän ongelmia. Varhaista puheeksi ottamista puoltaa lisäksi se, että kaikilla lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevillä on työkäytäntöjä, jotka auttavat pulmien tunnistamisessa ja niihin tarttumisessa. Työntekijän oma tunne ja vaisto ovat tärkeässä roolissa huolen havainnoinnissa: se nousee työntekijän koulutuksen, työkokemuksen ja elämänkokemuksen myötä. Huoli on aina omakohtainen tunne ja huolen määrää voidaan tarvittaessa yhdessä arvioida työyhteisössä. Hankala asia otetaan puheeksi kunnioittavasti ja samalla asianosaisille tukea tarjoten. Tavoitteena on vuoropuhelu turvallisessa ilmapiirissä, jossa ihmiset keskustelevat arkikielellä avoimesti ja rehellisesti esimerkkien avulla. Yhdessä sovitaan toimenpiteet huolen poistamiseksi tai vähentämiseksi. 6.2. Erityistä tukea tarvitseva lapsi Päivähoidossa on lapsia, jotka tarvitsevat jollakin kehityksen osa-alueella erityistä tukea. Lapsella voi olla viivettä ikätasoonsa nähden esim. kielellisessä tai motorisessa kehityksessä, pulmia tarkkaavuudessa tai sosiaalisissa taidoissa. Lapsella voi olla myös vaikeuksia omien tunteidensa hallinnassa. Äkilliset muutokset perhetilanteissa voivat myös vaatia erityistä tukea lapselle. Päivähoidossa työskentelee varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Ihanteena on, että lapsen erityisyyttä päivähoitoryhmässä ei korosteta, vaan lapsi toimii ryhmän tasavertaisena jäsenenä. Erilaisuuteen tutustuminen ja sen hyväksyminen on tärkeää. Päivähoitoryhmässä voi olla tarpeen mukaan ryhmäavustaja tai lapsella voi olla henkilökohtainen avustaja. Avustajan tehtävä on tukea ja ohjata lasta toimimaan osana ryhmää. Jos lapsi käy terapiassa, kuljetus on vanhempien vastuulla. Erityisen tuen tarvetta havainnoidaan sekä kartoitetaan arjen eri tilanteissa esim. keskittyminen, ryhmässä toimiminen, hahmottaminen, omatoimisuus, motoriset ja kielelliset taidot. Yhteistyö vanhempien kanssa on tärkeää. Jos lapsella on erityisen

22

tuen tarvetta, pidetään yhteispalaveri, jossa vanhemmat, päivähoidon henkilökunta ja lapsen tukemiseen osallistuvat erityistyöntekijät keskustelevat lapsen vahvuuksista ja tuettavista kehityksen osa-alueista sekä sopivat tavoitteet ja menetelmät lapsen tukemiseksi. Lapselle laaditaan tarvittaessa henkilökohtainen opetussuunnitelma (hops), jota arvioidaan kerran tai kahdesti toimintakauden aikana. Lapsi, jolla on pidennetty 11-vuotinen oppioikeus, voi aloittaa vapaaehtoisen esiopetuksen 5-vuotiaana ja esiopetusvuosia voi olla yksi tai kaksi. Lapselle laaditaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (hojks).

6.3. Verkostotyö

Päivähoidon yhteistyötahoja voivat olla mm.: - perhepalvelukeskus

- äitiys- ja lastenneuvola - perheneuvola - erityisneuvola - erityistyöntekijät (puhe-, toiminta- ,ja fysioterapeutit, psykologit) - perheohjaaja - päihde- ja mielenterveystyö

- sosiaalityö

- sosiaalityöntekijät - perhetyöntekijät

- vammaispalvelu

- palveluohjaaja

- koulut - seurakunta

- keskussairaalat

23

6.4. Eri kieli ja kulttuuritaustaiset lapset Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan tässä sekä saamelaisia, romaneja ja viittomakielisiä että maahanmuuttajataustaisia lapsia. Varhais- kasvatusta annetaan suomen kielellä huomioiden lapsen kulttuuritausta. Tavoitteena on lapsen oman kulttuuri-identiteetin kunnioittaminen, mutta myös suomen kielen vahvistaminen ja suomalaiseen kulttuuriperinteeseen tutustuttaminen. Varhaiskasvatus järjestetään samassa ryhmässä suomenkielisten lasten kanssa. Vierastaustaisen lapsen sopeutumista lapsiryhmään tuetaan rohkaisemalla ja kannustamalla lasta vuorovaikutukseen toisten lasten kanssa. Erilaisten lasten toimiminen yhdessä lisää luonnollisella tavalla suvaitsevaisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Maahan muuttavalle perheelle päivähoito voi olla ensimmäinen kosketus yhteiskuntaan. On tärkeää luoda tästä ensimmäisestä kontaktista mahdollisimman miellyttävä. Henkilökunta hakee tietoa eri kulttuureista keskustelemalla maahanmuuttajaperheiden kanssa ja kouluttautumalla. Luottamuksen syntymistä edistää:

– tieto siitä, miten suomalainen päivähoito toimii

– tieto siitä, miten lapsen perhe toteuttaa kulttuurinsa keskeisiä piirteitä

– vanhemman kokemus siitä, että saa osakseen arvostusta tasavertaisena yhteistyökumppanina ja että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi oman kulttuurin edustajana

– lapsen kulttuuriin liittyvä materiaali

– henkilökunta opettelee muutaman sanan lapsen kieltä, esim. tervehdys

– epäselvät tilanteet ja asiat selvitetään avoimesti puhumalla

– nähdään ihmiset yksilöinä, ei tietyn kulttuurin edustajana

24

Erilaisten perheiden lasten varhaiskasvatuksessa on erityisen tärkeää tiedottaa ja keskustella vanhempien kanssa suomalaisen varhaiskasvatuksen tavoitteista ja periaatteista. Vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Päivähoidossa voi syntyä tilanteita, jolloin tarvitaan tulkkia. Lähin tulkkikeskus on Jyväskylässä. Keski-Suomen tulkkikeskus tarjoaa tulkkaus- ja käännöspalveluja viranomaisille, yrityksille, yhteisöille ja yksityishenkilöille. Tulkit ja kielenkääntäjät ovat koulutettuja, kokeneita ja ammattitaitoisia ja heitä sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Lasta ei saa käyttää koskaan tulkkina. Tulkin tulee olla täysi-ikäinen, puolueeton henkilö.

Lastentarhanopettajaliitolta voi tilata esim. englanninkielistä päivähoitomateriaalia.

Yhteystietoja: http://www.jyvaskyla.fi/sote/tulkkikeskus

IDEAPANKKI TOIMINTAKAUDEN SUUNNITTELUN TUEKSI Kieli ja vuorovaikutus

• rohkeus ilmaista itseään puhumalla • toisten kuunteleminen • omien tunteiden nimeäminen ja niiden käsittely • oman vuoron odottaminen • kuvakirjat ja sadut • lorut ja riimit • roolileikit • sadutus ” Kerro satu, minä kirjoitan sen muistiin. Kun olet valmis minä luen

sen sinulle. ja voit vielä korjata ja muuttaa jotakin.” • tukea lapsen kiinnostusta kirjoihin • kuvasarjasta kertominen • kirjastoon tutustuminen • satujen elävöittäminen eri tavoin esim. nukketeatteri ja satujumppa • tutustuminen postiin

Ajattelu

• rohkaista lasta ajattelemaan itse • pelit esim. muisti-, pala-, noppa- ja väripeli • aikakäsitteet; eilen, tänään, huomenna • värit

25

• muodot • hahmottaminen esim. rakenteluleikit • vertailu; isompi- pienempi • pari esim. parijono, sukkapari, muistipeli • ongelmanratkaisu esim. tukea lasta ratkaisemaan arjen pulmia • vastakohdat; lyhyt-pitkä • luokittelu esim. värien avulla • numero-lukumäärä vastaavuus esim. noppapelien avulla

Liikunta ja terveyskasvatus • päivittäinen hygienia • kehon osat • ulkoliikunta esim. liikkuminen erilaisissa maastoissa, keinuminen • perusliikuntataidot: konttaus, ryömiminen, hypyt, kuperkeikat, juoksu, kävely,

kieriminen, kiipeily, roikkuminen, tasapainoilu, istuminen • pallonkäsittely esim. jalkapallo • suunnistus esim. suunnistus valokuvien avulla, oman ryhmän tiloissa

suunnistaminen • talviliikuntalajit; hiihto, luistelu, mäenlasku • välinejumppa; pallo, hernepussi, leikkivarjo, huivit, sanomalehti, satujumppa

Luonto ja ympäristö • metsäretket, majaleikit • kierrätys • lähiympäristöön tutustuminen • luonnon muutosten seuraaminen • eläinten ja kasvien tunnistaminen • luonnon äänet • luonnon materiaalien käyttö muussa toiminnassa esim. leikit ja askartelut • sadonkorjuujuhla • veden eri olomuodot • kasvun ihmettely • tutustuminen rakennettuun ympäristöön mm. pankki, kauppa, paloasema,

kirkko

Musiikki • musiikin kuuntelu • laulaminen; lapsen laulu, laulu lapselle, laulu lapsen kanssa • rytmittäminen; taputus • oma keho rytmisoittimena • piirileikit, laululeikit • rytmisoittimet • musiikin arvioiminen esim. levyraati • musiikkisadut esim. kirja Kuuntelun aika

26

Käden taidot • hiekkaleikit • muovailu • leipominen • maalaaminen • paperi; leikkaaminen, rypistäminen, repiminen • huovutus • painanta • ompelutyöt • lapsen omaehtoinen askartelu • luonnon- ja kierrätysmateriaalista askarteleminen • lumileikit

Etiikka ja elämänkatsomus

• lapsen rohkaiseminen • lapsen minäkuvan vahvistaminen • lasten ryhmäytyminen; kuulun joukkoon • oikein-väärin • ihmisten, eläinten ja luonnon kunnioittaminen • anteeksipyyntö, vastuun portaat • joulun/pääsiäisen sanoma • suvaitsevaisuus • ystävyys

Toimintaamme vaikuttavat päivät

• kirkolliset juhlapyhät (adventti, joulu, pääsiäinen) • äitien- ja isien päivä • yleisiä juhlapäiviä (Aleksis Kivi, YK-päivä, Runeberg, Kalevala, Vappu,

Itsenäisyyspäivä ) • muita teemapäiviä (hyvien tapojen päivä, sadun päivä, isovanhempien päivä

ja ystävän päivä

27

VUOROHOIDON LINJAUKSIA JÄMSÄSSÄ 1.11.2009 ALKAEN Jämsän sivistyslautakunta on kokouksessaan 29.10.2009 § 103 päättänyt vuorohoidonlinjaukset.

• Vuorohoito on klo 18.00 – 06.00 tapahtuvaa hoitoa ja/tai viikonloppuhoitoa. • Vuorohoitoon ei ole subjektiivista oikeutta. Päivähoitolain mukaan päivähoitoa on

mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vanhempien tai muiden huoltajien toivomassa muodossa.

• Vuorohoitoa tarjotaan vanhemman opiskelusta tai työstä johtuvan tarpeen mukaan. • Vuorohoito on tarkoitettu säännöllisesti vuorohoitoa tarvitseville lapsille. • Vuorohoidossa lasten hoitoajat perustuvat vanhempien työvuoroihin. • Vanhemman vapaapäivinä, lomapäivinä ja sairaslomalla ei tarjota vuorohoitoa.

Lapsi voi tulla hoitoon perustellun tarpeen mukaan arkipäivinä klo 8.00 – 15.00 välisenä aikana.

• Vanhemman vapaa-/lomapäivät ovat myös lapsen vapaa-/lomapäiviä. • Lapsen hoitoajat ilmoitetaan kolmen viikon jaksoissa. Listat toimitetaan

hoitopaikkaan hoitojakson viimeisen viikon maanantai-iltaan mennessä. • Hoitoaikojen muutokset ilmoitetaan mahdollisimman pian; 5 vrk ennen ilmoitetut

muutokset toteutetaan, myöhemmin ilmoitettuihin muutoksiin vastataan mahdollisuuksien mukaan.

• Vuorohoidon tarpeen päättyessä järjestetään lapselle päivähoitopaikka muualta kuin vuorohoitoryhmästä.

• Lapsi voi olla hoidossa vanhempien työpäivän ajan sekä yövuoron jälkeen vanhempien nukkumisajan enintään klo 16 saakka.

• Aamupala tarjotaan vuorohoidossa lapsille, joille on varattu hoito ennen klo 8.30. • Lounas tarjotaan lapsille, joiden hoidon tarve sijoittuu klo 11.00 – 12.00 väliselle

ajalle. • Välipala klo 14.00 – 14.30. • Päivällinen tarjotaan lapsille, joiden hoitoaika jatkuu klo 18.00 jälkeen. Jos hoitoaika

päättyy klo 17.00 – 18.00 välillä tarjotaan lapsille leipää ja maitoa.

Lisätietoja antavat: varhaiskasvatusjohtaja Merja Huolman-Rihkajarvi, puh. 020 638 2140 aluejohtaja Tiina Tammela, puh. 020 638 2152