Tiivistelmä

Suomen kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä antoi ensimmäisen raporttinsa 1998 In-terpolille. Vuosittaisissa katsauksissaan seurantaryhmä on esittänyt useita suosituksia ja kehitysnäkymiä, joista keskeiseksi suositukseksi on noussut yhteisen kansallisen ympäristö-rikostorjunnan strategian laatiminen kaikille ympäristörikosten torjuntaan osallistuville viran-omaisille tehokkaan ympäristörikostorjunnan varmistamiseksi. Seurantaryhmän suosituksien mukaan viranomaisten tulee kehittää yhteistyötään ympäristörikosten paljastamiseksi ja tor-jumiseksi. Toimiva viranomaisyhteistyö on ympäristörikosten torjunnan ja tutkinnan välttämä-tön edellytys. Yhteisillä ja säännöllisesti järjestetyillä koordinointi- ja koulutustilaisuuksilla parannetaan valvontaviranomaisten, esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien erityisosaamista. Edelleen seurantaryhmä on ehdottanut, että myös paikallisella tasolla on tärkeää henkilö-kunnan vaihtuessa huolehtia osaamisen ja vastuualueiden siirtämisestä.

Vuoden 2014 loppupuolella ympäristöministeriö ja sisäministeriö asettivat lähinnä keskeisis-tä viranomaisista koostuvan yhteistyöryhmän, jonka tehtäväksi tuli muodostaa kokonaiskuva ympäristörikoksiin liittyvästä kansallisesta yhteistyöstä, tunnistaa sen ongelmakohdat ja näi-den selvitysten pohjalta valmistella ehdotus ympäristörikosten torjuntaa koskevaksi strategi-aksi ja toimenpideohjelmaksi.

Yhteistyöryhmä esitti vahvaa panostusta valtakunnallisen ja alueellisen viranomaisyhteistyön kehittämiseen. Käytännön toimenpiteenä yhteistyöryhmä ehdotti aluetasolle perustettavia viranomaisyhteistyön ryhmiä. Alueellisten yhteistyöryhmien toiminta käynnistettiin 2015 Po-liisihallituksen päätöksellä. Yhteistyöryhmä ehdotti myös panostamista uudentyyppiseen ympäristörikoskoulutukseen. Jatkossa viranomaisille järjestettäisiin säännöllistä ja toimiala-rajat ylittävää koulutusta, jonka suunnitteluun kaikki ympäristörikosten parissa työskentelevät osallistuisivat. Huomiota kiinnitettiin myös kansallisen lainsäädännön säännölliseen arvioin-tiin ja tarkasteluun.

Ympäristörikoksiin liittyvää tutkimustyötä on toteutettu Poliisiammattikorkeakoulun hank-keessa Jätevirrat osana harmaata taloutta. Hanke toteutettiin vuosina 2014 – 2015 Poliisi-hallituksen ja sisäministeriön rahoituksella. Hankkeessa nousivat esille saatavilla olevan tiedon monipuolisempi hyödyntäminen, tietoisuuden lisääminen jäterikollisuudesta ilmiönä ja laillisen ja laittoman toiminnan rajapintojen tehokas tunnistaminen.

Ympäristörikoskatsauksessa on esitetty esitutkintaviranomaisille (poliisi, Tulli ja Rajavartiolai-tos) tietoon tulleet ympäristörikokset rikosnimikkeittäin vuosilta 2011 - 2015. Ympäristörikos-tilastot perustuvat siihen, millä rikosnimikkeellä tapausta on tutkittu esitutkintavaiheessa. Jos asia etenee syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn, rikosnimike on voinut muuttua. Kat-sauksessa esitetään myös esimerkkitapauksia ympäristörikoksista eri rikosnimikkeellä. Esi-

tutkintaviranomaisten kirjaamien rikoslain luvussa 48 tarkoitettujen ympäristörikosten määrät ovat vuonna 2015 jonkin verran laskeneet.

1

Sisällysluettelo

1 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen ................................... 3

2 Viranomaisyhteistyö ........................................................................................................... 3

2.1 Valvontaviranomaisten yhteistyö ..................................................................................... 4

2.2 Jäterikollisuuden tilannekuva ja ennaltaehkäisy - tutkimuksen näkökulma ...................... 5

2.3 Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa ................................. 8

3 Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia .......................................................... 8

3.1 Ympäristöön liittyviä uhkakuvia ....................................................................................... 8

3.2 Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia............................................................................. 10

3.2.1 Tilanne Suomessa ..................................................................................................... 10

3.2.2 Tilanne naapurimaissamme ....................................................................................... 11

4 Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö ............................. 12

4.1 Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset ................................................. 12

4.2 Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö .............................................................. 13

4.3 Suomen ympäristörikoslainsäädäntö ............................................................................. 13

4.4 Lainsäädännön muutoksia ............................................................................................ 14

5 Valvonta ........................................................................................................................... 15

5.1 Ympäristölainsäädännön valvonta ................................................................................. 15

5.2 Rajavartiolaitos ............................................................................................................. 18

5.2.1 Rajavartiolaitoksen tehtävät ....................................................................................... 18

5.2.2 Hallinnollinen öljypäästömaksu .................................................................................. 20

5.2.3 Rikosoikeudelliset seuraamukset ja hallinnollinen öljypäästömaksu ........................... 20

5.3 Tulli ............................................................................................................................... 21

5.3.1 Tullin tehtävät ............................................................................................................. 21

5.3.2 Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta ........ 21

5.3.3 Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta ............................................. 22

5.3.4 Otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonekaasujen valvonta ... 23

5.3.5 Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta ......................................................................... 23

5.3.6 Jäteveron kantaminen ................................................................................................ 23

6 Viranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset ................................................................ 23

6.1 Ympäristörikosten käsittelyketjusta ............................................................................... 23

6.2 Ympäristörikosten määristä syyttäjillä ja tuomioistuimissa ............................................. 24

6.3 Esitutkintaviranomaisen tietoon tulleet sekä syyteharkintaan siirtyneet ympäristörikokset ........................................................................................................................................... 26

6.4 Rikoslain ympäristörikokset ........................................................................................... 27

6.4.1 Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 § ................................................................... 28

6.4.2 Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2 § ....................................................... 30

2

6.4.3 Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 § ............................................................................. 32

6.4.4 Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48 luku 4 § ...................................... 33

6.4.5 Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 § ........................................................................... 33

6.4.6 Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 § ........................................................................ 34

6.5 Rikoslain luonnonvararikokset ....................................................................................... 35

6.5.1 Metsästysrikos RL 48 a luku 1 § ................................................................................. 36

6.5.2 Törkeä metsästysrikos RL 48 ..................................................................................... 38

6.5.3 Kalastusrikos RL 48 a luku 2 § ................................................................................... 39

6.5.4 Metsärikos ja puutavararikos (RL 48 a luku 3 ja 3 b §) ............................................... 40

6.5.5 Laittoman saaliin kätkeminen ja törkeä laittoman saaliin kätkeminen (RL 48 a luku 4 ja 4 a §) .................................................................................................................................. 40

6.6 Ympäristöön liittyvät rikoslain terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset ................. 40

6.6.1 Terveysrikos, terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen (RL 44 luku 1 § sekä 34 luku 4 ja 5 §) ............................................................................................. 41

6.6.2 Räjähderikos ja radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44 luku 9—11 ja 12 a §) 41

6.6.3 Varomaton käsittely RL 44 luku 12 § .......................................................................... 41

6.6.4 Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 § .................................................... 41

6.7 Vesilain vastaiset menettelyt ......................................................................................... 41

6.8 Muita lakeja koskevat rikokset ....................................................................................... 42

6.8.1 Jätelain rikkominen .................................................................................................... 43

6.8.2 Havaitut öljypäästöt ja määrätyt öljypäästömaksut ..................................................... 43

6.8.3 Alusöljypäästöjen esitutkinta ...................................................................................... 44

7 Suositukset ja kehitysnäkymät ......................................................................................... 45

Kansikuva: Silja Hallenberg

3

1 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen

Interpolin 23.–29.10.1996 pidetyn yleiskokouksen antaman päätöslauselman AGN/65/RES/25 johdosta Keskusrikospoliisin yhteyteen perustettiin 1.10.1997 kansallinen työryhmä, jonka tehtäviksi sovittiin muun muassa ympäristörikosten seuranta ja yhteistyön kehittäminen eri valvontaviranomaisten välillä. Työryhmä laatii myös vuosittaisen katsauksen ympäristörikostilanteesta Suomessa. Ryhmän puheenjohtajana toimi 2015 poliisitarkastaja Tarmo Lamminaho Poliisihallituksesta. Vuodesta 2016 alkaen ryhmän puheenjohtajana toi-mii poliisitarkastaja Arto Hankilanoja Poliisihallituksesta ja sihteerinä rikoskemisti Niina Viita-la Keskusrikospoliisista. Ryhmän jäseniä ovat poliisitarkastaja Seppo Sivula sisäministeriös-tä, lainsäädäntöneuvos Ville Hinkkanen oikeusministeriöstä, hallitussihteeri Tia Laine-Ylijoki-Laakso ympäristöministeriöstä, rikostarkastaja Janne Järvinen Keskusrikospoliisista, tulliyli-tarkastaja Heidi Björk, Tullin rikostorjunnasta, rajavartioylitarkastaja Silja Hallenberg sisämi-nisteriön rajavartio-osastolta, kihlakunnansyyttäjä Heidi Nummela Itä-Uudenmaan syyttäjän-virastosta, ylitarkastaja Hannele Nikander Suomen ympäristökeskuksesta ja lakimies Satu Lyytikäinen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Ryhmä myös avustaa ja neuvoo Suomeen suuntautuvien oikeusapupyyntöjen osalta. Ryhmän jäsenet ovat tavoi-tettavissa parhaiten organisaatioidensa puhelinkeskusten kautta. Työryhmä on antanut vuo-sittaisen raportin 1997 alkaen.

2 Viranomaisyhteistyö

Työryhmä on aiempien raporttiensa suositukset ja kehitysnäkymät –osiossa esittänyt, että tehokkaan ympäristörikostorjunnan varmistamiseksi tulee kaikille ympäristörikosten torjun-taan osallistuville viranomaisille laatia yhteinen kansallinen ympäristörikostorjunnan strate-gia. Vuoden 2014 loppupuolella ympäristöministeriö ja sisäministeriö asettivat lähinnä kes-keisistä viranomaisista koostuvan yhteistyöryhmän, jonka tehtäväksi tuli muodostaa koko-naiskuva ympäristörikoksiin liittyvästä kansallisesta yhteistyöstä, tunnistaa sen ongelmakoh-dat ja näiden selvitysten pohjalta valmistella ehdotus ympäristörikosten torjuntaa koskevaksi strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi. Ryhmä rajasi työnsä koskemaan vain rikoslain 48 lu-vussa ja siinä mainituissa laeissa tarkoitettuja rikoksia ja rikkomuksia. Ympäristörikosten ehkäisyssä ja torjunnassa työryhmä tunnisti selkeäksi ongelmakohdaksi viranomaisten välisen yhteistyön vähäisyyden. Työryhmä esittikin vahvaa panostusta valta-kunnallisen ja alueellisen viranomaisyhteistyön kehittämiseen. Käytännön toimenpiteenä työryhmä ehdotti aluetasolle perustettavia viranomaisyhteistyön ryhmiä. Työryhmän mukaan myös uudentyyppiseen ympäristörikoskoulutukseen tulee panostaa. Työryhmä ehdotti, että jatkossa viranomaisille järjestettäisiin säännöllistä ja toimialarajat ylittävää koulutusta, jonka suunnitteluun kaikki ympäristörikosten parissa työskentelevät osallistuisivat. Ympäristörikosstrategialla haettiin myös muutosta asenteisiin. Tavoitteena on lisätä tietoa esimerkiksi siitä, mihin ympäristölainsäädäntö velvoittaa ja millaiset teot täyttävät ympäristörikoksen kriteerit. Työryhmä kiinnitti huomiota myös kansallisen lainsäädännön säännölliseen arviointiin ja tar-kasteluun, jotta se tukee ympäristörikosten havaitsemista ja selvittämistä. Yhtenä ympäristö-rikostorjunnan ongelmana on pidetty vaikeutta saattaa pieniä rikkomuksia tehneet tehok-kaasti vastuuseen. Työryhmä ehdotti selvitystyön tekemistä siitä, tulisiko pienistäkin ympä-ristörikkomuksista aiheutua seuraamus. Ympäristörikostorjunnan strategian asettamat tavoitteet pyritään täyttämään vuoteen 2020 mennessä. Työ aiheen parissa jatkuu kahden vuoden välein päivitettävän toimenpideohjel-man avulla. Toimenpideohjelman toteutumisen seurannasta ja päivittämisestä vastaa valta-kunnan tason ympäristörikostorjunnan viranomaisyhteistyöryhmä.

4

Yksi ympäristörikosseurantatyöryhmän raportin suosituksista vuodelta 2012 oli ympäristöri-koslainsäädännön tarkistaminen. Raportissa kiinnitettiin huomiota törkeän ympäristön turme-lemisen ankaroittamisperusteiden täydentämiseen ja ympäristön turmelemisrikosten nimik-keiden täsmentämisiin. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että luonnonsuojelurikoksesta olisi myös törkeä tekomuoto. Oikeusministeriö asettikin 26.2.2014 luonnonsuojelu- ja ympäristörikossäännösten uudista-mista valmistelevan työryhmän (Oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto, asettamispäätös 26.2.2014, OM 3/41/2014) tarkastelemaan mm. edellä mainittuja seikkoja. Työryhmä sai ehdotuksensa valmiiksi syksyllä 2014. Työryhmä ehdotti mietinnössään (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 51/2014) kahden uuden kvalifiointiperusteen lisäämistä rikoslain 48 luvun 2 §:n tunnusmerkistöön. Tätä koskeva hallituksen esitys hyväksyttiin eduskunnassa syksyllä 2015. Uudistukset tulivat voimaan 1.1.2016 (L 1683/2015).

2.1 Valvontaviranomaisten yhteistyö

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset tekevät säännöllistä valvontayhteistyötä, koska kyseessä olevien viranomaisten tehtävät ovat sa-mankaltaisia ja osin rinnakkaisia. Yhteistyötä on kuitenkin syytä edelleen kehittää ja työnja-koa selkiyttää. Tämä on tärkeää erityisesti resurssien oikean kohdentamisen vuoksi.

Ympäristöviranomaiset, poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja pelastusviranomaiset tekevät yhteis-työtä ympäristöasioissa tapauskohtaisesti.

Viime vuosina Tullin tutkittavina on ollut laajempia luonnonsuojelurikosten sarjoja. Näiden tapausten tutkinnan yhteydessä on selkeästi korostunut viranomaisyhteistyön tarve ympäris-töministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja Tullin kesken. Tätä yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään ja kehittämään. Ympäristöminis-teriön, Suomen ympäristökeskuksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien rooli asi-antuntijana kytkeytyy kulloinkin tutkittavana olevan rikoksen eri vaiheisiin useissa kohdissa. Tullin selkeä rooli taas on tuoda esitutkinnan, syyttäjäyhteistyön ja kansainvälisen tutkintayh-teistyön osaaminen tähän ketjuun. Tämän vuoksi säännöllisen tietojenvaihdon ja koulutusyh-teistyön kehittäminen on tarpeellista erityisesti koska kansainväliset rikollisuusilmiöt näkyvät Suomessa entistä nopeammin.

Tulli toimii osana Euroopan unionin tullijärjestelmää ja on siten valvontaviranomainen tava-roiden maahantuonnin-, maastaviennin sekä kauttakuljetuksen osalta. Näin ollen on luonnol-lista, että Tulli tekee säännöllistä valvonta- ja esitutkintayhteistyötä eri ympäristöviranomais-ten kanssa. Erityisesti kansainvälisten jätesiirtojen valvonnassa Tullin ja Suomen ympäristö-keskuksen yhteistyö on avainasemassa laittomien kansainvälisten jätesiirtojen paljastami-seksi ja torjumiseksi. Jatkossa kansallisen tarkastussuunnitelman myötä kansainvälisten jätesiirtojen valvontaan osallistuvat entistä enemmän myös muut valvontaviranomaiset, ku-ten elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset sekä poliisi.

Myös luvanvaraisten eläinten – ja kasvien siirtojen valvonnassa sekä esitutkintaan siirtyneis-sä tapauksissa Tullin ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyö on tärkeässä roolissa, jotta luvattomia ja laittomia siirtoja voidaan selvittää sekä torjua.

Öljypäästövalvonnassa viranomaisten välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Rajavartio-laitos tekee yhteistyötä poliisin, Suomen ympäristökeskuksen ja Liikenteen turvallisuusviras-ton kanssa öljypäästövalvonnassa niin hallinnollisen öljypäästömaksun määräämisen perus-teiden selvittämisessä kuin öljypäästöön liittyvässä rikosoikeudellisessa esitutkinnassakin.

5

Kuva 1 Viranomaisyhteistyötä epäillyllä ympäristörikospaikalla. Mukana poliisin taktiset ja tekniset tutkijat, syyttäjä, ympäristöviranomainen ja puolustusvoimien henkilökuntaa (Niina Viitala).

2.2 Jäterikollisuuden tilannekuva ja ennaltaehkäisy - tutkimuksen näkökulma

Jätevirrat osana harmaata taloutta -tutkimushanke toteutettiin Poliisiammattikorkeakoulussa vuosina 2014–2015 Poliisihallituksen ja sisäministeriön rahoituksella. Hankkeen tavoitteena oli luoda kuvaus jäterikollisuudesta ja sen torjunnasta ja valvonnasta Suomessa nyt ja tule-vaisuudessa. Toisena tavoitteena oli nostaa esiin lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämiskohtei-ta ja -tarpeita jäterikollisuuden torjunnassa ja valvonnassa. Seuraavassa kuvataan lyhyesti hankkeen aikana luotua tilannekuvaa ja tutkimuksen pohjalta muodostettuja torjunnan ja valvonnan kehittämisehdotuksia.

Tutkimushankkeessa tarkasteltiin laittomien jätekuljetusten ja laittoman jätekaupan nykytilaa ja tulevia kehityssuuntia viidestä eri viitekehyksestä; asiantuntijoiden, oikeuden tuomioiden, tapaustutkimuksen, tulevaisuuden tutkimuksen ja rajat ylittävästä näkökulmasta.1 Tilanneku-

1 Tutkimushankkeen tulokset julkaistaan Poliisiammattikorkeakoulun julkaisusarjoissa, jotka ovat luet-

tavissa veloituksetta osoitteessa www.polamk.fi/julkaisut: - Sahramäki, Iina & Kankaanranta, Terhi (2016) Jäterikollisuus Suomessa nyt ja tulevaisuudessa.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 43. - Sahramäki, Iina & Kankaanranta, Terhi (2016) Katsaus hovioikeuden ympäristörikostuomioihin.

Poliisiammattikorkeakoulun katsauksia 9. - Sahramäki, Iina & Kankaanranta, Terhi (2016) Törkeän ympäristön turmelemisen anatomia - Case

Lokapojat. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 120.

- Sahramäki, Iina & Kankaanranta, Terhi (2016) Laittomat jätevirrat osana harmaata taloutta - Koonti tutkimushankkeen keskeisistä tuloksista. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 119.

6

van kattavuutta pyrittiin lisäämään käyttämällä useita tutkimusaineistoja sekä soveltamalla monipuolisesti eri tutkimusmenetelmiä.

Tilannekuva jäterikollisuudesta osana harmaata taloutta

Suomessa jäterikollisuuteen kuuluu sekä jätteisiin liittyvä ympäristöä pilaava toiminta että esimerkiksi laiton romukauppa ja jätevarkaudet. Nykyisellään jäterikollisuuden vaikutuksia luonnonympäristöön, terveyteen ja talouteen ei ole laajasti tunnistettu. Lisäksi on arvioitu, että suurin osa ympäristörikollisuudesta ei tule viranomaisten tietoon. Näin ollen kiinnijäämis-riskin kasvattaminen on yksi keskeisimmistä ympäristörikollisuuden ja edelleen jäterikolli-suuden torjunnan ja valvonnan kehittämiskohteista.

Kiinnijäämisriskiä voidaan kasvattaa kohdentamalla paljastavia sekä torjunta- ja valvonta-toimia keskeisiin jätealan toimintoihin ja toimijoihin. Kohdentaminen edellyttää tietojen vaih-toa ja yhdistämistä viranomaisten välillä. Samalla yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin välistä vuoropuhelua ei ole toistaiseksi hyödynnetty tehokkaasti laittoman toiminnan paljas-tamisessa. Tietojohtoisen toiminnan kehittäminen jäterikollisuuden torjunnassa ja paljasta-misessa onkin tällä hetkellä viranomaistoiminnan keskeinen haaste.

Viranomaiskenttää yhdistää huoli jäterikollisuuden torjunnan ja valvonnan ajautumisesta viranomaistoiminnassa selkeästi marginaaliin julkisen sektorin resurssien vähentyessä. Vi-ranomaistoiminta keskittyy nykyisellään pääsääntöisesti ajankohtaisten ongelmien reaktiivi-seen ratkaisemiseen ja toimintamallit ovat verrattain tilannekohtaisia ja henkilösidonnaisia. Vaikka ympäristörikollisuuden torjunta ja valvonta kuuluu laajasti usean eri viranomaisen tehtäväkenttään, yhteistyön ylläpitäminen on organisaatio- ja yksikkötasolla verrattain usein yksittäisten viranhaltijoiden vastuulla.

Toisaalta viime vuosina ympäristörikollisuuden torjunnassa ja valvonnassa on otettu merkit-täviä askeleita eteenpäin ja yhteistyö viranomaisten välillä on laajentunut. Keväällä 2015 julkaistun ympäristörikostorjunnan strategian ja toimenpideohjelman lähtökohtana on viran-omaisyhteistyön kehittäminen. Ympäristörikollisuuden torjunnan ja valvonnan tulevaisuus riippuu paljon näiden toimenpiteiden onnistumisesta ja toimijoiden sitoutumisesta viranomai-syhteistyön aktiiviseen rakentamiseen alueellisesti ja valtakunnallisesti.

Edistysaskeleista huolimatta jäterikollisuuden torjunnan ja valvonnan sujuvuudessa on tällä hetkellä puutteita prosessin kaikissa vaiheissa. Tämä näkyy viranomaiskentällä erilaisina näkemyksinä ja kokemuksina valvonnasta ja torjunnasta sekä alueellisina eroavaisuuksina. Toimijoilla on selkeä tarve asiantuntijuuden lisäämiseen sekä jäterikollisuuden torjunnassa, valvonnassa ja tutkinnassa että sanktioinnissa. Esimerkiksi tulkinnat tarkoituksenmukaisesta sanktioinnista vaihtelevat aina hallinnolliselta tasolta tuomioistuimiin asti.

Jäterikollisuuden on tunnistettu liittyvän osittain harmaaseen talouteen. Harmaan talouden käsite on ymmärretty sisältävän useita eri laittoman toiminnan muotoja, joiden tarkoituksena on taloudellisen hyödyn tavoittelu.

Kansainvälinen kehitys sekä jätealalla että alaan liittyvässä laittomassa toiminnassa heijas-tuu myös Suomeen. Jätehuolto ja -kierrätys ovat kasvavia toimialoja kansainvälisesti. EU-direktiiveillä ja kansallisella lainsäädännöllä on kannustettu vahvasti jätteiden uudelleen hyö-dyntämistä. Jätealan kasvu tuo alalle laittomia toimijoita laillisten yritysten lisäksi. Kansainvä-lisesti ja kansallisesti pieneksi arvioitu kiinnijäämisriski yhdessä taloudellisten houkuttimien kanssa luovat mahdollisen kasvualusten rikolliselle toiminnalle. Itämeren alueella yhdeksi laittoman toiminnan muodoksi on tunnistettu käytettyjen akkujen kerääminen Pohjoismaista

- Lisäksi hyväksytty julkaistavaksi Futura-lehdessä käsikirjoitus: Sahramäki, Iina & Kankaanranta,

Terhi (2016) Jäterikollisuuden torjunta ja valvonta Suomessa vuonna 2040: neljä skenaariota.

7

ja kuljettaminen edelleen Baltian maihin. Esimerkkinä alaan liittyvän laittoman toiminnan kasvusta on Italiassa niin sanottu ekomafia, jossa järjestäytyneen rikollisuuden ryhmät ovat integroituneet osaksi jätehuoltoon liittyvää liiketoimintaa. Vaikka kansainvälisten kehitys-suuntien todellisia vaikutuksia jätealaan ja jäterikollisuuteen Suomessa on vaikea arvioida, jätealaan liittyy jo nyt Suomessa laittoman työvoiman käyttöä, laittomia ulkomaalaisia toimi-joita ja rajat ylittävää rikollisuutta.

Ehdotukset jäterikollisuuden torjunnan ja valvonnan kehittämiseksi

1. Saatavilla olevan tiedon monipuolisempi hyödyntäminen

Lainsäädännön ja viranomaisyhteistyön ohella tarvitaan selkeää ohjeistusta ja koulutusta eri viranomaisten keräämiin tietoihin ja niiden hyödyntämisen rajoihin ja mahdollisuuksiin jäterikollisuuden torjunnassa, valvonnassa ja paljastamisessa. Koulutustilaisuudet tulisi järjestää aidosti moniviranomaisyhteistyön hengessä ja sisällyttää kutsuun kattavasti toi-mijoita eri tahoilta. Verkostoihin tulisi ottaa mukaan myös muita viranomaistoimijoita kuin pelkästään esitutkintaviranomaiset, ympäristövalvontaviranomaiset ja syyttäjä. Samalla varmistettaisiin tietoisuuden lisääntyminen ja vahvistettaisiin osallistujien mahdollisuuksia uusien verkostojen luomiseen sekä tuoreiden innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen laittoman toiminnan ennaltaehkäisemiseksi.

2. Tietoisuuden lisääminen jäterikollisuudesta ilmiönä

Tietoisuutta voitaisiin lisätä esimerkiksi tiedottamalla ilmitulleesta jäterikollisuudesta ja siihen liittyneistä haitoista aktiivisesti lehdistön kautta. Eri viranomaisilla on erilaiset mah-dollisuudet tiedottaa teemaan liittyvistä asioista. Esimerkiksi esitutkintaviranomaisen tulisi hyödyntää tätä mahdollisuutta aiempaa useammin rikostutkinnan eri vaiheissa. Ympäris-tövalvontaviranomaisen tulisi ottaa keskeinen rooli tietoisuuden lisäämisessä yleisellä tasolla ympäristöluparikkomuksiin liittyvistä ympäristöhaitoista.

3. Laillisen ja laittoman toiminnan rajapintojen tehokas tunnistaminen

Viranomaiset ovat avainasemassa yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin välisen vuo-ropuhelun kehittämisessä. Ympäristörikosstrategian mukaisesti kehitetään alueellisia yh-teistyöverkostoja ympäristörikollisuuden torjuntaan ja valvontaan. Näiden alueellisten verkostojen tulisi kartoittaa oman alueensa keskeisiä liiketoiminnan aloja ja integroida vuoropuhelu yksityisen ja kolmannen sektorin edustajien kanssa pysyväksi osaksi ver-kostoja. Ilman näiden sektoreiden mukaan ottamista on vaarana, että verkostojen tieto-pohja jää proaktiivisen toiminnan näkökulmasta heikoksi. Liittojen, yhdistysten ja muiden yksityisen sektorin verkostojen kautta on mahdollista löytää uusia yhteistyökumppaneita jäterikollisuuden torjunta- ja valvontatyöhön. Näiden tahojen huomioiminen on välttämä-töntä niin sanotun hiljaisen tiedon keräämiseksi sekä jäterikollisuuden uhkakuvien kartoit-tamiseksi ja niiden ennaltaehkäisemiseksi.

8

Kuva 2 Iina Sahramäki ja Terhi Kankaanranta luennoimassa Jätevirrat osana harmaata taloutta -tutkimushanke päätöstilaisuudessa (Niina Viitala).

2.3 Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa

Kansainvälisten virka- ja oikeusapupyyntöjen, luovutusasioiden ja muun operatiivisen tie-donvaihdon osalta Keskusrikospoliisin kansainvälinen osasto kirjasi 2015 yhteensä vain kaksi uutta asiaa ympäristörikollisuuteen liittyen. Uudet asiat sisälsivät yhdessä tapauksessa In-terpolin tietojenvaihtokyselyn sekä toisessa tapauksessa kuulustelupyynnön ulkomailla ta-pahtuneesta ympäristörikoksesta.

3 Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia

3.1 Ympäristöön liittyviä uhkakuvia

Ympäristöön liittyviä uhkakuvia, jotka eivät välttämättä liity ympäristörikoksiin, on esitetty mm. valtioneuvoston antamassa periaatepäätöksessä yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Siinä yhteiskunnan kannalta keskeisinä häiriötilanteina mainitaan muun muassa:

vesihuollon (ml. jätevesihuolto) häiriintyminen

jätehuollon häiriintyminen

vakava eläin- ja kasvitautiepidemia

eliöiden joukkokuolema

maa- tai vesialueen laaja-alainen saastuminen

9

myrsky tai tulva- ja pato-onnettomuus

vaarallisiin aineisiin (muun muassa kemialliset, biologiset ja säteilyä aiheuttavat aineet sekä räjähteet) liittyvä onnettomuus tai onnettomuusuhkia sekä kyseisten aineiden käyttöä vahingolliseen toimintaan, joilla tavoitellaan merkittävää fyysistä tai yhteiskunnallista vahinkoa tai tuhoa.

Ympäristöuhkana voidaan pitää ympäristön muutosta, joka voi muodostua uhkaksi väestön terveydelle ja elinolosuhteille tuhoamalla taloudellisen toiminnan sekä maa- ja metsätalou-den edellytyksiä, pilaamalla vesivaroja, vaarantamalla eliölajien ja -kantojen olemassaoloa sekä rappeuttamalla infrastruktuuria.

Ympäristömuutoksia voivat olla käytännössä äkilliset ympäristöonnettomuudet tai hitaammin kehittyvä ympäristöuhka, kuten ympäristön vähittäinen pilaantuminen, jonka haitat ulottuvat syvälle ekosysteemien perustoimintoihin ja vahingot ovat usein huomattavan suuria.

Ympäristöuhat voivat syntyä ensinnäkin luonnon ääri-ilmiöiden seurauksena. Todennäköi-simpinä ääri-ilmiöinä Suomessa voidaan pitää myrskyjä, rankkasateita ja äkillistä vedenpin-nan nousua, joiden haittavaikutukset kohdistuvat etenkin kriittisen infrastruktuurin toimivuu-teen ja jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa ympäristökatastrofin, jolla voi olla pysyviä vaiku-tuksia ympäristölle ja elinolosuhteille. Ympäristöuhat voivat syntyä myös inhimillisen toimin-nan seurauksena. Esimerkkeinä tällaisesta toiminnasta voidaan maininta muun muassa:

Teollisuuden suunnittelematon raaka-aineiden käyttö

Maa-ainesten ja mineraalien hyödyntäminen

Makeavesivarojen käyttö

Metsävarojen hyödyntäminen

Teollisuus- ja yhdyskuntajätteet

Voimakeinojen käyttö valtioiden välillä

Myös suuronnettomuuksista saattaa aiheutua laajaa tuhoa tai vaaraa ympäristölle. Pahimpi-na suuronnettomuuksien aiheuttajina teollisuudessa voidaan pitää vaarallisia aineita käsitte-leviä laitoksia, kuten ydinvoimaloita ja suuronnettomuusriskin kannalta merkittäviä niin sanot-tuja Seveso-laitoksia. Onnettomuus näissä laitoksissa saattaa aiheuttaa säteily- tai kemikaa-lionnettomuuden, joka uhkaa välittömästi raakavesilähteitä ja ympäristöä. Radioaktiivisten aineiden ja muiden vaarallisten aineiden päästöt saattavat aiheuttaa muun muassa tiettyjen alueiden käytön pitkäaikaisia rajoituksia.

Mahdollisina maailmanlaajuisina seurauksina mainitaan ilmastonmuutos, ilmakehän ot-sonikato, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, uusiutumattomien luonnonvarojen hu-peneminen, makeavesivarojen niukkeneminen sekä maaperän eroosio. Mahdollisina alueel-lisina ja paikallisina seurauksina mainitaan vaikutukset Itämeren tilaan (rehevöityminen ja nopeasti kasvava laivaliikenne) sekä teollisen toiminnan puutteellisen jätehuollon seurauk-sena aiheutuvat pinta- ja pohjaveden sekä maaperän kohonneet raskasmetalli- ja kemikaali-pitoisuudet.

10

Kuva 3 Luvaton kaatopaikka yrityksen takapihalla (Niina Viitala).

3.2 Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia

3.2.1 Tilanne Suomessa

Kansallisesta näkökulmasta katsottuna ympäristörikollisuuteen liittyvissä uhkakuvissa ei edellisten raporttien laatimisen jälkeen ole sinänsä tapahtunut muutoksia.

Viime vuosina ei ole eräitä yksittäistapauksia lukuun ottamatta paljastunut erityisen vakavia, suurimittaisia tai järjestelmällisesti toteutettuja törkeitä ympäristön turmelemisia. On kuitenkin ilmeistä, että vain osa ympäristörikoksista tulee esitutkintaviranomaisten tietoon.

Arvio ympäristörikosten piilorikollisuudesta perustuu erityisesti lähialuevertailuun Suomen ja naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan rikostilastojen välillä. Ruotsissa tilastoidaan noin kym-menkertaisesti ympäristörikoksia verrattuna Suomeen, sen johdosta että valvontaviranomai-sella on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille kaikki rikosepäilyt toisin kuin Suomessa. Silti ruotsalaiset viranomaiset arvioivat, että ympäristörikokset ovat suuressa määrin piiloon jäävää rikollisuutta myös Ruotsissa.

Alhainen kiinnijäämisriski

Yhtenä keskeisenä ympäristörikollisuuden uhka- ja torjuntakuvana voidaan pitää sitä, että ympäristörikosten alhainen kiinnijäämisriski lisäisi jatkossa taloudellista voittoa tavoittelevan järjestäytyneesti osana liiketoimintaa toteutetun ympäristörikollisuuden määrä. Alhaisen kiin-nijäämisriskin ohella ympäristörikosten osalta on tuomioistuimissa omaksuttu rangaistuskäy-täntö, joka on varsin lievä. Ympäristön turmelemisesta tuomitaan käytännössä yleisesti päi-

11

väsakkoja tai harvoin ehdollista vankeutta. Ehdoton vankeusrangaistus on Suomessa vuo-den 1995 rikoslain ympäristörikoksia koskevan muutoksen jälkeen tuomittu vain niin sano-tussa Lokapojat tapauksessa.

3.2.2 Tilanne naapurimaissamme

Lähialuerikollisuutemme tilannekuva syntyy suorien yhteyksien, julkisten rikoslakitilastojen sekä tiedotusvälineiden kautta saatujen tietojen perusteella.

Venäjä

Naapurimaidemme tilanteesta vähiten tietoa on saatu Venäjän ympäristörikollisuustilantees-ta. Tosin toukokuussa 2014 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän toimin-taa esiteltiin Pietarissa järjestetyssä viranomaisympäristöfoorumissa rikostarkastaja Järvisen toimesta. Tällöin saatiin myös jossain määrin tietoa ympäristörikoksista ja niiden tutkimisesta Venäjän Federaation alueella. Yleisimmin Venäjällä tutkitut ympäristö- ja luonnonvararikok-set ovat joko ns. metsävarkauksia tai liittyvät uhanalaisten suurpetojen salametsästykseen. Esimerkiksi ns. jäte- ja dumppausrikosten osalta kerrottiin toukokuun 2014 Pietarin fooru-missa niiden tutkinnan ja toteennäyttämisen olevan erityisen vaikeaa erityisesti konkreettisen ympäristöhaitan toteennäyttämisen osalta, jota maan rikosprosessissa ilmeisesti edellyte-tään ympäristörikosten osalta.

Ruotsi

Ruotsissa vuosittain tilastoitujen ympäristörikosten määrä on noin 4 000 – 6 000 tapausta. Vuonna 2015 tapahtuneita ympäristörikoksia ei vielä tätä raporttia kirjoittaessa oltu julkaistu tilastoina, mutta vuonna 2014 tilastoitiin 5900 ympäristörikosta. Ruotsin rikoslakirikokset on tilastoitu Ruotsin rikostorjuntaneuvoston kotisivulla www.bra.se.

Asiasta on laadittu myös Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusraportti ”Vihreämpää rajan toisella puolella? Vertaileva tutkimus ympäristörikollisuuden torjunnasta ja tutkinnasta Suo-messa ja Ruotsissa” (Iina Sahramäki ja Terhi Kankaanranta, Tampere 2014). Kyseisen PO-LAMK:n raportin voi ladata osoitteesta (http://www.polamk.fi/).

Norja

Vastaavasti Norjassa tilastoidaan vuosittain yli 2 000 ympäristörikosta (vuonna 2014) yh-teensä 2251 varsinaista rikoslakirikosta. Norjan rikoslakitilastot löytyvät Norjan valtiollisen tilastokeskuksen www.ssb.no kotisivuilta. Norjassa ympäristörikostorjunnan valtakunnallinen asiantuntijayksikkö toimii valtakunnallisen talous- ja ympäristörikostorjuntayksikön (Okokrim) alaisuudessa (www.okokrim.no). Kyseinen virasto myös julkaisee sähköistä Miljökrim lehteä, joka ladattavissa Okokrimin internetsivuilta Tämän lisäksi erillisen ympäristörikoskoulutuksen saaneet rikostutkijat suorittavat ympäristörikosten tutkintaa myös paikallisissa poliisipiireissä.

Viro

Viron tilanteesta voidaan todeta siellä tapahtuneen ympäristörikosten torjunnassa ja tutkin-nassa merkittää kehitystä vuoden 2011viranomais- ja lainsääntöuudistuksessa. Viron ympä-ristötarkastusvirasto (Keskkonnainspektsioon, www.kki.ee) on 1.9.2011 lähtien toiminut kes-kitettynä vastuuviranomaisena ympäristörikkomusten osalta. Lisäksi virasto on tällöin samal-la saanut myös täydet esitutkintavaltuudet ja viraston palvelukseen on palkattu rikostutkijoik-si muun muassa entisiä poliisin rikostutkijoita.

Varsinaisten ympäristörikosten tilastoitu määrä Virossa on varsin vähäinen. Varsinaiset ri-koslain ympäristörikokset ovat Viron rikoslain 20 luvussa (”20. ptk. Keskkonnavastased kuri-

12

teod”). Viron rikoslakitilastotietojen mukaan vuonna 2014 maassa tilastoitiin yhteensä 34 varsinaista ympäristörikosta (www.kriminaalpoliitika.ee/). Viron ympäristötarkastusviraston kotisivulta on kuitenkin nähtävissä myös Virossa hallinnollisesti käsiteltyjen ympäristörikko-musten tilastot sekä hallinnolliset sakot ja maksut, joita näissä hallinnollisissa rikkomustapa-uksissa on asetettu. Hallinnollisesti käsiteltyjä ympäristörikkomuksia Virossa on vuonna 2015 tilastoitu kaikkiaan 2906 tapausta, joiden osalta valvontaviranomainen on määrännyt kaikkiaan 262 086 euroa sakkoa yli tuhannelle henkilölle. Henkilöiden suurta lukumäärää selittää se, että luvussa on mukana myös kalastus- ja metsästysrikkomukset.

Kuva 4 Öljyä kerääntynyt ojaan teollisuusyrityksen raja-alueella (Niina Viitala).

4 Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö

4.1 Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset

Suomi on sitoutunut useisiin ympäristöä ja energiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. Sopimukset käsittelevät muun muassa ilman- ja vesiensuojelua, luonnonvarojen hyödyntä-mistä ja suojelua, jätteitä, kasvistoa ja eläimistöä, energiaa sekä avaruutta. Esimerkkeinä monenvälisistä sopimuksista mainittakoon kansainvälinen yleissopimus vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (Basel 22.3.1989, SopS 44-45/1992), villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES), (Washington 3.3.1973, SopS 44-45/1976), vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemises-tä (MARPOL) (Lontoo 2.11.1973, SopS 51/1983), Etelämannerta koskevaan sopimukseen

13

liittyvä ympäristönsuojelupöytäkirja (Madrid 4.10.1991, SopS 5/1998) sekä Helsingin sopi-mus (HELCOM) Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta (SopS:2/2000).

Uhanalaisten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa sääntelevässä CITES -yleissopimuksessa on mukana 180 jäsenmaata, ja sääntelyn piirissä on noin 30 000 kasvila-jia ja runsaat 5 500 eläinlajia, joista yli 900 lajin kauppa on täysin kiellettyä ja muiden lajien kauppa on luvanvaraista (termillä ”kauppa” tarkoitetaan kansainvälisten rajojen ylittävää tuontia tai vientiä). EU:n yhteistä CITES -lainsäädäntöä on noudatettu vuodesta 1984 lähtien ja uudistettuna vuodesta 1997 lähtien (neuvoston asetus 338/97/EY). Neuvoston ja komissi-on CITES -asetukset säätelevät ulkorajat ylittävän tuonnin ja viennin lisäksi jäsenmaiden välistä ja jäsenmaiden sisäistä toimintaa. Tuontisäännökset ovat yleissopimusta tiukempia ja sääntelyn piirissä on enemmän lajeja kuin sopimuksen lajiliitteessä.

Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriympäristönsuojelukomitea hyväksyi loka-kuussa 2008 MARPOL -sopimuksen ilmansuojeluliitteen uudistamisen. Uusilla säännöillä rajoitetaan alusliikenteen tavanomaisia typenoksidi ja rikkidioksidipäästöjä ilmakehään ja niiden laskeumia mereen. Laivapolttoaineen rikkipitoisuus laskee muun muassa Itämerellä 1.5 prosentista 1,0 prosenttiin 1.7.2010 alkaen sekä 0,1 prosenttiin 1.1.2015 alkaen.

Ahvenanmaan osalta on huomattava, että kansainväliset sopimukset, joihin Suomi sitoutuu, eivät ilman Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää tule automaattisesti voimaan maa-kunnassa niiltä osin, kun sopimus koskee maakunnan toimivaltaan kuuluvia asioita.

4.2 Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö

Merkittävä osa Suomen ympäristölainsäädännöstä on nykyisin peräisin Euroopan unionista. Koska suurin osa unionin säädöksistä annetaan direktiiveinä, ne on saatettava kansallisesti voimaan joko lailla tai valtioneuvoston asetuksella. Direktiivit ovat yleensä luonteeltaan niin sanottuja minimidirektiivejä, joten kansallisesti voidaan säätää myös direktiiviä tiukemmasta suojelun tasosta.

Unionin ympäristölainsäädännön tehokkuutta heikentäväksi tekijäksi on eräissä tapauksissa nähty muun muassa rangaistusten ja rangaistusasteikkojen vaihtelu eri jäsenvaltioiden välil-lä. Koska jäsenvaltiot eivät ole rikossanktioiden osalta samalla viivalla, on Eurooppaan muo-dostunut eritasoisia järjestelmiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia kaikille eurooppalaisille ja jotka ovat omiaan siirtämään rikollisuutta niihin osiin Eurooppaa, jossa sääntely ja valvonta eivät ole tehokkainta mahdollista.

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 19.11.2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin eli niin sanotun ympä-ristörikosdirektiivin. Direktiivin tavoitteena on taata jäsenvaltioissa ympäristönsuojelun kor-kea taso säätämällä vähimmäisvaatimukset vakavien ympäristöä vahingoittavien tekojen rangaistavuudesta. Direktiivin säätämisen taustalla on ollut huoli ympäristörikosten lisäänty-misestä ja niiden vaikutuksista, jotka ulottuvat yhä useammin niiden valtion rajojen ulkopuo-lelle, joissa rikokset tehdään. Direktiivin edellyttämät muutokset täytäntöön pantiin Suomes-sa 25.12.2010 voimaantulleilla lainmuutoksilla.

4.3 Suomen ympäristörikoslainsäädäntö

Ympäristörikoksista säädetään sekä rikoslaissa että useissa ympäristöä koskevissa erityis-laeissa. Vakavimmat teot, joista voi seurata vankeusrangaistus, on koottu rikoslain (RL) 48 lukuun. Rangaistusasteikot vaihtelevat teon vakavuuden mukaan sakosta enintään kuuteen vuoteen vankeutta. RL 48 luvun ympäristörikoksiin sovelletaan myös oikeushenkilön ran-gaistusvastuuta koskevia RL 9 luvun säännöksiä yhteisösakosta. Rangaistussäännösten

14

sijoittaminen rikoslakiin korostaa tekojen moitittavuutta. Rikoslain ulkopuolisessa, varsinai-sessa ympäristölainsäädännössä kuten jätelaissa, vesilaissa, luonnonsuojelulaissa ja ympä-ristönsuojelulaissa, on lukuisia erilaisia ympäristöä koskevia rikkomussäännöksiä, joiden nojalla voidaan tuomita sakkorangaistukseen.

RL 48 a luvussa tarkoitetut luonnonvararikokset ovat läheistä sukua ympäristörikoksille. Ne ovat metsästykseen, kalastukseen ja metsän käsittelyyn liittyviä tekoja, joista voidaan tuomi-ta myös vankeuteen. Yhteisösakko ei näissä asioissa ole mahdollinen lukuun ottamatta 48 a luvun 1 a §:ssa tarkoitettua törkeää metsästysrikosta. Vähäisemmistä rikkomuksista sääde-tään muun muassa metsästyslaissa, kalastuslaissa ja metsälaissa.

Menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä sovelletaan myös ympäristö- ja luonnonvara-rikoksiin. Laiton hyöty tulee niissäkin tuomita valtiolle menetetyksi. Kyse voi silloin olla esi-merkiksi laittomalla menettelyllä säästettyjen jätteenkäsittelykustannusten korvaamisesta. Rikoksella saatu hyöty, rikoksentekovälineet, rikoksella tuotettu, valmistettu, aikaansaatu tai rikoksen kohteena oleva esine voidaan tietyin edellytyksin tuomita valtiolle menetetyksi.

4.4 Lainsäädännön muutoksia

Luonnonsuojelu- ja ympäristörikoksia koskevia säännöksiä muutettiin vuoden 2016 alusta (1683/2015). Uudistuksen tavoitteena on, että luonnonsuojelu- ja ympäristörikoksia arvioita-essa otetaan jatkossa aiempaa paremmin huomioon rikosten luonne talousrikoksina ja että niistä määrättävät seuraamukset vastaavat paremmin rikosten moitittavuutta. Rikoslakiin lisättiin uusi säännös törkeästä luonnonsuojelurikoksesta (RL 48 luku 5 a §) . Luonnonsuoje-lurikos voidaan arvioida törkeäksi, jos se on kokonaisuutena arvostellen törkeä ja se aiheut-taa vakavaa vaaraa luonnolle, sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai se on erityisen suunnitelmallinen. Rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Luonnonsuojelurikoksista on tähän asti voitu tuomita enintään kaksi vuotta van-keutta.

Törkeää ympäristön turmelemista koskevaa säännöstä (RL 48 luku 2 §.) muutettiin siten, että teon törkeyden arviointiperusteet ilmentävät aiempaa paremmin velvoitteiden laimin-lyönnin ja taloudellisen hyödyn tavoittelun laajuutta. Ympäristön turmeleminen voidaan jat-kossa arvioida törkeäksi, jos teko on erityisen suunnitelmallinen tai sillä tavoitellaan huomat-tavaa taloudellista hyötyä. Ympäristön turmelemisrikos on usein luonteeltaan talousrikos, jossa rikoksentekijä yrittää saavuttaa taloudellista hyötyä lainsäädännössä asetettuja velvoit-teita laiminlyömällä.

Uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014) annettiin kesäkuussa 2014 ja se tuli voimaan 1.9.2014. Lakia täydentää uusi valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014), joka tuli voimaan 10.9.2014.

EU:n jätteensiirtoasetukseen (1013/2006) muutosta 660/2014 sovelletaan vuoden 2016 alusta. Pääkohtana on jätesiirtojen valvonnan tehostamiseksi maakohtaisten tarkastussuun-nitelmien teko. Jäsenvaltioiden on viimeistään vuoden 2017 alkuun mennessä otettava käyt-töön tarkastussuunnitelma. Tarkastussuunnitelmien on perustuttava riskinarviointiin, joka kattaa laittomien siirtojen yksittäiset jätevirrat ja -lähteet ja jossa otetaan huomioon tieduste-lutietoja, kuten poliisin ja tulliviranomaisten tutkimuksista saatuja tietoja ja rikollista toimintaa koskevia analyysejä. Riskinarvioinnilla on pyrittävä muun muassa määrittämään vaadittavien tarkastusten vähimmäismäärä, mukaan lukien laitosten, yritysten, välittäjien, kauppiaiden sekä jätteiden siirron tai siihen liittyvien hyödyntämis- tai loppukäsittelytoimien fyysiset tar-kastukset.

15

Edellä mainittu muutos pantiin täytäntöön jätelain muutoksella (1518/2015): 124 § Tarkas-tukset. Samalla täsmennettiin jätelain 117a §:ä käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita kos-kevista erityissäännöksistä. Muutokset tulivat voimaan 1.1.2016.

Vuoden 2015 alusta tuli voimaan kaupallista kalastusta koskeva laki yhteisen kalastuspolitii-kan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014). Lailla pantiin täytäntöön EU:n yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvonta ja siihen liittyvät hallinnollisen maksuseu-raamukset. Säännösten rikkomisesta määrätään rikkomus- tai seuraamusmaksu, joka on määrältään 100 - 100 000 euroa riippuen rikkomuksen laadusta ja siitä, onko rikkojana luon-nollinen henkilö vai oikeushenkilö. Maksun määrää Maaseutuvirasto valvontaviranomaisen ilmoituksesta. Maksuseuraamus korvaa rikosoikeudellisen menettelyn asiassa eikä samasta teosta voida määrätä rikosoikeudellista seuraamusta. Lain noudattamista kalastustoiminnas-sa valvovat Rajavartiolaitos ja ELY-keskukset. Rajavartiolaitos hoitaa myös neuvoston val-vonta-asetuksessa tarkoitetut kalastuksenseurantakeskuksen tehtävät.

Vuoden 2015 alusta tuli voimaan merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) muutokset, jolla pantiin täytäntöön EU:n rikkidirektiivi (2012/33/EU). Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan Rajavartiolaitos osallistuu jatkossa myös aluksesta ilmaan menevien päästöjen ja haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien valvontaan Suomen aluevesillä ja talousvyöhyk-keellä.

5 Valvonta

5.1 Ympäristölainsäädännön valvonta

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä kunnan ympäristösuojeluviran-omaisten tehtävät

Ympäristölakien valvonta Suomessa kuuluu pääsääntöisesti alueelliselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. ELY-keskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta valvonta-asioissa on osittain rinnakkaista. Myös Suomen ympäristökeskuksella ja turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on tiettyjä valvontatehtäviä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluu ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelu-lain, vesilain ja jätelain lupa- ja valvontatehtäviä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yleisenä tehtävänä on edistää ympäristönsuojelua, valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasi-oissa sekä kantaa ja vastata tuomioistuimissa. Tehtävistä on säädetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009). Vesilain, ympäristönsuojelulain ja jäte-lain mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on asianomistaja ympäristörikosasiois-sa, jos yleistä etua on loukattu.

Ympäristönsuojelulaissa sekä ympäristönsuojelun erityislainsäädännössä on kunnille mää-rätty keskeisiä lupa- ja valvontatehtäviä. Kunnissa ympäristölainsäädännön mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä vastaa kunnanvaltuuston asettama ympäristösuojeluviranomainen, joka usein on kunnan ympäristölautakunta. Yksi ja sama toimielin voi toimia myös usean kunnan yhteisenä viranomaisena.

Valvontaviranomaisella on havaitessaan lainvastaisen tilan velvollisuus ryhtyä toimiin tilan-teen saattamiseksi lailliseksi. Valvontaviranomainen toimii valvonta-asioissa kyseessä ole-van valvottavan lain ja hallintolain säännösten mukaisesti. Mahdollisia tapoja edetä valvonta-

16

asiassa ovat muun muassa selvityspyyntö, tarkastus (tarkastuspöytäkirja mahdollisine keho-tuksineen), kehotus ja hallintopakkomääräys.

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) edellyttää, että valtion valvontaviranomaisen (ELY-keskuksen) ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on laadittava alueelleen ympäristön-suojelulain mukaista säännöllistä valvontaa varten valvontasuunnitelma. Aiemmassa ympä-ristönsuojelulaissa (86/2000) suunnitelman laatimisvelvollisuus oli vain ELY-keskuksilla. Val-vontasuunnitelmassa on oltava tiedot alueen ympäristöoloista ja pilaantumisen vaaraa aihe-uttavista toiminnoista sekä käytettävissä olevista valvonnan voimavaroista ja keinoista. Suunnitelmassa on kuvattava valvonnan järjestämisen ja riskinarvioinnin perusteet ja val-vonnasta vastaavien viranomaisten yhteistyö. Valvontasuunnitelma on tarkistettava säännöl-lisesti. Valtion valvontaviranomaisen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on valvotta-va ympäristöluvanvaraisia ja rekisteröitäviä toimintoja säännöllisesti määräaikaistarkastuk-sin. Tarkastuskohteet ja -tiheys on määriteltävä ympäristöriskien arvioinnin perusteella. Val-vontasuunnitelma on pakollinen vain ympäristöluvan omaavien laitosten valvonnassa. Osa valvontaviranomaisista on kuitenkin sisällyttänyt suunnitelmaan myös esimerkiksi jätelain, vesilain ja kemikaalilain mukaiset valvontatoimet.

Valtion valvontaviranomaisen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on laadittava luvan-varaisten ja rekisteröitävien toimintojen määräaikaistarkistuksista ja niiden muusta säännölli-sestä valvonnasta ohjelma (valvontaohjelma). Valvontaohjelmassa on oltava tiedot valvotta-vista kohteista ja niihin kohdistettavista säännöllisistä valvontatoimista. Valvontaohjelma on pidettävä ajan tasalla.

Ympäristölupien valvonta tuli osittain maksulliseksi 1.1.2015 alkaen. Valvontamaksuista on määrätty 30.12.2014 annetussa valtioneuvoston asetuksessa 1397/2014. Valvontaviran-omainen voi periä maksun mm. valvontaohjelmaan perustuvista määräaikaistarkastuksista samoin kuin rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemiseen, onnettomuustilaisiin tai toiminnan keskeyttämiseen liittyvistä tarkastuksista.

Ympäristöluvanvaraisten laitosten laitosvalvonta käsittää ennakkovalvonnan ja jälkivalvon-nan. Ennakkovalvonnalla tarkoitetaan tässä suunnitelmassa toimintojen ympäristölupatar-peen arviointia ja lupahakemuksista aluehallintovirastolle ja kunnille annettavia lausuntoja, osallistumista luvan käsittelyyn liittyviin tarkastuksiin ja neuvotteluihin sekä muutoksenhakua. Jälkivalvonta on laillisuusvalvontaa ja se kohdistuu lupamääräysten tai muiden säännösten noudattamisen valvontaan. Jälkivalvontaan sisältyy raporttien (vuosi- ja kuukausiraportit, häiriöraportit ja ympäristön tilan seurantaraportit) tarkastamista, laitoksiin tehtäviä määräai-kais- ja muita tarkastuksia sekä poikkeustilanteita koskevien ilmoitusten ja yleisöilmoitusten käsittelyä sekä hallinnollisia toimia laillisen tilan saavuttamiseksi. Valvonnan tehostamisessa käytetään kehotusta, hallintopakkoa ja/tai ilmoitusta poliisille esitutkintaa varten.

Eri lakien mukaisten tehtävien hoitamisen kehittämisen ja ohjaamisen ohella ympäristöminis-teriö voi antaa valvontaviranomaisille tarkempia valvontaohjeita ympäristönsuojelulain nojal-la. Ympäristöministeriö on antanut uuden, ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes-kuksille suunnatun ympäristölupien valvontaohjeen 16.5.2016 (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2016).

Suomen ympäristökeskuksen tehtävät

Suomen ympäristökeskus on merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisesti johtava valvon-taviranomainen aluksista veteen menevien päästöjen valvonnassa merialueilla. Lisäksi Suomen ympäristökeskus vastaa ympäristövahinkojen torjuntatehtävästä öljyvahinkojen torjuntalain (1673/2009) mukaisesti. Sekä valvonta- että torjuntatehtävän hoitamisessa kes-keistä on yhteistyö muiden laissa määriteltyjen viranomaisten kanssa. Öljyntorjunnassa ja

17

päästövalvonnassa tärkeimmät yhteistyöviranomaiset ovat Rajavartiolaitos, Merivoimat ja Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi).

Suomen ympäristökeskus vastaa kansainvälisestä öljyntorjunta- ja valvontayhteistyöstä edustamalla Suomea mm. kansainvälisten sopimusten kokouksissa, erityisesti Itämeren suo-jelukomissiossa (HELCOM) sekä pohjoismaisen yhteistyön kokouksissa (Kööpenhaminan sopimus). Myös yhteistyö Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) CleanSeaNet satelliitti-kuvapohjaisen öljypäästöjen havainnointipalvelun sekä EMSA:n öljyntorjunta-asioita käsitte-levän työryhmän kanssa on oleellisessa asemassa öljyntorjunta- ja päästövalvonta-asioita kehitettäessä.

Valtioneuvoston asetuksessa 249/2014 asetuksessa säädetään alueen pelastustoimen öljy-vahinkojen torjuntasuunnitelman ja alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoi-mintasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja vahvistamisesta sekä öljyn varastoijalta, sata-man ylläpitäjältä ja laitoksen toiminnan harjoittajalta vaadittavasta torjuntavalmiudesta. Tor-juntasuunnitelmat vahvistaa ELY-keskus, yhteistoimintasuunnitelmat Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskuksen valvoessa prosessiin liittyviä lausuntoja Ympäristöministeriön suuntaan.

Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksessa (EY) N:o 1013/2006 tarkoitettu toimi-valtainen viranomainen, joka toimii lupa- ja valvontaviranomaisena kansainvälisissä jätesiir-toasioissa ja vastaa yhteistyöstä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa jätteen kan-sainvälisen siirron valvonnassa.

Suomen ympäristökeskus on otsoniasetuksen (EY) N:o 1005/2009 ja F-kaasuasetuksen (EY) N:o 517/2014 toimivaltainen viranomainen. Kylmälaitteiden huoltoa valvovat ympäris-tönsuojelulain mukaiset valvontaviranomaiset muun valvontatyön ohessa. Suomen ympäris-tökeskus valvoo POP-asetuksen (EY) N:o 850/2004 ja PIC-asetuksen (EY) N:o 649/2012 sekä kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuk-sen (SopS 107/2004), noudattamista. Suomen ympäristökeskus hoitaa myös uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) ja valaiden ja hylkeiden suojelua koskevan lain mukaisia lupa-asioita.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävät

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tehtävänä on teknisen turvallisuuden ylläpitämi-seksi mm. valvoa, tarkastaa ja myöntää luvat laajamittaista vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia varten. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto suorittaa onnettomuustut-kintaa ja kerää tiedot toimialalla tapahtuneista onnettomuus- ja vahinkotapauksista sekä vaaratilanteista vaurio- ja onnettomuusrekisteriin (VARO). Vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin tehtävät keskittyvät kemikaalilain (599/2013) mukaisiin valvontatehtäviin. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto pitää yllä kylmäalalla työskentelevien pä-tevyysrekisteriä ja valvoo pätevyysvaatimuksien noudattamista.

18

Kuva 5 Purettujen autojen kappaleita säilötty luvattomasti kuljetuskonttiin (Tulli).

5.2 Rajavartiolaitos

5.2.1 Rajavartiolaitoksen tehtävät

Rajavartiolaitos on muiden lakisääteisten tehtäviensä ohella toimivaltainen ympäristörikosten ja luonnonvararikosten esitutkinnassa. Rajavartiolaitos valvoo muun muassa metsästyslain (615/1993), kalastuslain (379/2015) luonnonsuojelulain (1096/1996), ympäristönsuojelulain (527/2014), muinaismuistolain (295/1963) ja merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) noudattamista.

Käytännössä Rajavartiolaitos suorittaa pääosin luonnonvararikosten esitutkintaa ja niiden osalta lähinnä metsästys- ja kalastusrikosten sekä edellä mainittujen aineellisten Rajavartio-laitoksen valvontavastuulla olevien lakien mukaisten rikkomusluonteisten tekojen tutkintaa. Rajavartiolaitoksella on myös keskeinen rooli merellisen ympäristörikollisuuden ehkäisyssä ja torjunnassa.

Rajavartiolaitoksen puuttumiskynnys ympäristörikoksiin on matala. Kaikkiin Rajavartiolaitok-sen tietoon tulleisiin ympäristörikoksiin puututaan ja oman toimivallan piiriin kuuluvat tapauk-set pyritään tutkimaan itse. Rajavartiolaitoksen tietoon tulleiden oman toimivallan ulkopuolel-le jäävien rikosten osalta tehdään ilmoitus toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Rajavar-tiolaitos voi myös poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain (687/2009) 2 §:n 2 momentin nojalla suorittaa poliisin tai tullin tehtäväalueeseen kuuluvaan kiireellisen rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen näiden puolesta käyttäen omia säädettyjä toimivaltuuksiaan, jos toimenpidettä ei voida viivyttää. Toimenpiteestä ilmoitetaan ilman ai-heetonta viivytystä toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Edellä mainittujen esitutkintavi-ranomaisten yhteistoimintaa koskevalla lailla turvataan viranomaisten toiminnan joutuisuus

19

sekä niille säädettyjen tehtävien tehokas suorittaminen. Rajavartiolaitos ja poliisi ovat tarvit-taessa muodostaneet yhteisiä tutkintaryhmiä erityisesti metsästysrikosten tutkinnan tehos-tamiseksi.

Rajavartiolaitos suorittaa öljypäästöjen valvontaa merialueilla sekä osallistuu onnettomuusti-lanteissa öljyntorjuntaan. Öljypäästövalvonnan tavoitteena on Suomen merialueilla havaittu-jen päästöjen osalta laittoman toiminnan keskeyttäminen, torjuntatoimenpiteiden aloittami-nen, hallinnollisen öljypäästömaksututkinnan turvaaminen sekä asiassa suoritettavan esitut-kinnan turvaaminen. Valvontaa suoritetaan Rajavartiolaitoksen Dornier-lentokoneilla meri-alueilla lähes päivittäin. Partiot lennetään kattavasti Suomen merialueilla ja talousvyöhyk-keellä. Lisäksi lentovalvontaa on sovitettu yhteen sekä Ruotsin että Viron viranomaisten kanssa ja valvontaa suoritetaan osin myös edellä mainittujen maiden merialueilla. Dornier-lentokoneet on varustettu yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa erityisesti öljy-päästöjen valvontaan soveltuvalla laitteistolla. Edellä kuvatulla ja kattavalla öljypäästöval-vonnalla on myös laittomia aluspäästöjä ennaltaehkäisevä vaikutus. Öljypäästövalvonnan kokonaisuutta täydentää Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) CleanSeaNet -satelliittikuvapalvelu, jonka kautta saadaan vuosittain noin 200 satelliittikuvaa Suomen meri-alueilta. Satelliittikuvista voidaan havaita mahdollisia päästöjä myös pimeällä ja pilvipeitteen läpi. Satelliittikuvat ja niistä havaitut öljypäästöepäilyt toimitetaan sekä Suomen ympäristö-keskukselle (SYKE) että Rajavartiolaitokselle. Länsi-Suomen merivartioston johtokeskus tarkastaa kuvat ja lähettää valvontalaitteistolla varustetun ilma-aluksen tai muun yksikön tarkastamaan havainnon sekä selvittämään onko kyse öljystä vai jostain muusta aineesta.

Vuonna 2015 voimaan tulleiden lainsäädäntöuudistusten myötä Rajavartiolaitokselle on säädetty uusia ympäristönsuojeluun liittyviä tehtäviä. Rajavartiolaitoksen merelliseen ympä-ristönsuojeluun liittyviä valvontatehtäviä on lisätty siten, että Rajavartiolaitos osallistuu jat-kossa myös aluksesta ilmaan menevien päästöjen valvontaan sekä aluksen suojaamiseen käytettävien haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien valvontaan. Lisäksi EU:n yhteisen kalastuspolitiikan säännösten voimaanpanoa koskevan lain myötä kansallisen kalastuksen-seurantakeskuksen toiminnot ovat siirtyneet Rajavartiolaitoksen hoidettaviksi.

Kuva 6 Rajavartiolaitoksen lentokone ja helikopteri valvontatyössä (Katsuhiko Tokunaga).

20

5.2.2 Hallinnollinen öljypäästömaksu

Yksi keskeisistä Rajavartiolaitoksen ympäristönsuojelullisista tehtävistä on osallistuminen alusöljypäästöjen ja muiden ympäristövahinkojen havainnointiin sekä onnettomuus-tilanteissa öljyntorjuntaan merialueilla ja talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos on merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan ainoa viranomainen, joka määrää laittomasta alusöljypääs-töstä hallinnollisen öljypäästömaksun. Öljypäästömaksusääntely on ulotettu Ahvenanmaan maakuntalailla koskemaan myös Ahvenanmaan maakunnan aluetta. Rajavartiolaitos huoleh-tii öljypäästömaksun määräämiseen liittyvistä tehtävistä myös Ahvenanmaan maakunnan alueella.

Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan Rajavartiolaitoksen tulee määrätä öljypäästö-maksu alukselle, joka päästää mineraaliöljyä tai öljypitoista seosta aluevesillä tai Suomen talousvyöhykkeellä. Vain pienistä sekä määrältään että muilta ympäristöön kohdistuvilta vai-kutuksiltaan vähäisistä päästöistä maksu voidaan jättää määräämättä. Talousvyöhykkeellä kauttakulussa olevan ulkomaisen aluksen osalta edellytetään lisäksi, että siitä aiheutuu Suomen luonnolle huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa. Lisäksi poikkeuksellisissa tilanteis-sa, joissa öljyn päästäminen mereen on tapahtunut esimerkiksi hätävarjelu- tai pakkotilan-teessa ihmishengen pelastamiseksi tai muussa senkaltaisessa hätä- tai onnettomuustilan-teessa, voidaan maksu jättää määräämättä tai alentaa sitä. Öljynpäästömaksun suuruus määräytyy päästön määrän ja aluksen bruttovetoisuuden perusteella merenkulun ympäris-tönsuojelulain yhteydessä olevan maksutaulukon mukaisesti.

Maksun määrääminen ei edellytä sen selvittämistä, kuka päästön aluksella aiheutti, ja toimi-ko hän tahallaan tai huolimattomasti. Rajavartiolaitoksen on kuitenkin hankittava objektiivista näyttöä siitä, että päästö on peräisin tietyltä alukselta eikä kyse ole edellä kerrotuista aivan poikkeuksellisista tilanteista. Rajavartiolaitos suorittaa hallinnollista öljypäästömaksumenet-telyä varten tarvittavan tutkinnan. Lausuntoja öljypäästöjen ympäristövaikutuksista pyyde-tään tarvittaessa Suomen ympäristökeskukselta. Öljynäytteiden analysointi sekä niitä koske-vat lausunnot tehdään Keskusrikospoliisin Rikosteknisessä laboratoriossa. Rajavartiolaitok-sessa hallinnollisen öljypäästömaksun määräämistoimenpiteet on keskitetty Turkuun Länsi-Suomen merivartiostoon, jonka johdolla tutkintatoimenpiteet maksun määräämiseksi suorite-taan. Edellä mainituissa tutkintatoimenpiteissä Länsi-Suomen merivartiostoa avustavat kaik-ki Vartiolentolaivueen ja Suomenlahden merivartioston yksiköt.

5.2.3 Rikosoikeudelliset seuraamukset ja hallinnollinen öljypäästömaksu

Merenkulun ympäristönsuojelulaissa alusöljypäästöjen valvonta on säädetty sekä Rajavartio-laitoksen että poliisin tehtäväksi. Merenkulun ympäristönsuojelulain 12 luvun 6 §:n mukaan Rajavartiolaitoksella on valvontatoimivalta Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Me-renkulun ympäristönsuojelulain 12 luvun 8 §:n mukaan poliisilla on valvontatoimivalta sisä-vesialueella sekä Suomen aluevesillä.

Rikosoikeudellinen järjestelmä on ensisijainen suhteessa hallinnolliseen öljypäästömaksuun. Mikäli oikeus on rikosprosessissa tuominnut jonkun rangaistukseen luvattomasta öljyn pääs-tämisestä mereen, esimerkiksi ympäristön turmelemisesta, ei hallinollista öljypäästömaksua tule määrätä samalle taholle. Samalle taholle jo ennen langettavaa tuomiota määrätty hallin-nollinen öljypäästömaksu tulee hakemuksesta poistaa. Ainuttakaan Rajavartiolaitoksen mää-räämää hallinnollista öljypäästömaksua ei ole vielä toistaiseksi poistettu.

21

Kuva 7 Öljypäästö öisellä merellä (Rajavartiolaitos).

5.3 Tulli

5.3.1 Tullin tehtävät

Tullin tehtävä on edistää tavarakaupan sujuvuutta sekä varmistaa sen oikeellisuus, kantaa tehokkaasti tavaraverot ja suojata toimialallaan yhteiskuntaa, ympäristöä ja kansalaisia. Tulli huolehtii tulliverotuksesta, valmiste- ja autoverotuksesta, maahantuonnin arvonlisäverosta, maahan tuotavien ja maasta vietävien tavaroiden ja ulkomaanliikenteen tullivalvonnasta ja muista tullitoimenpiteistä sekä ulkomaankaupan tilastoinnista. Tulli toimii esitutkintaviran-omaisena ja tutkii toimivaltansa puitteissa tullirikoksia.

Päätehtäviä varten Tullissa on ulkomaankauppa- ja verotusosasto, valvontaosasto, hallinto-osasto ja toimipaikkaosasto. Tullissa on yhdeksän itsenäisesti toimivaa tullia niihin kuuluvine toimipaikkoineen. Tullit ovat Helsingin tulli, Lentotulli, Kotka, Vaalimaa, Nuijamaa, Imatra, Turku, Tornio ja Maarianhamina.

Suomen Tulli on osa Euroopan unionin tullijärjestelmää ja valtiovarainministeriön tulosoh-jaama virasto, joka toimii yhteistyössä elinkeinoelämän sekä kotimaisten ja ulkomaisten vi-ranomaisten kanssa. Tullin kantamien verojen yhteisarvo vuonna 2015 oli 10,46 miljardia euroa.

5.3.2 Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta

Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien ja niistä saatavien tuotteiden, jotka on tarkemmin määritelty CITES -sopimuksen (villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus CITES) liitteessä, tuonti, vienti ja kauttakuljetus ovat luvanvaraista. Suuri osa ns. CITES -tuotteista tuodaan Euroopan unioniin kolmansista maista, joten tuonti-rajoituksilla suojellaan näiden maiden ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. CITES -

22

vientirajoituksilla taas suojellaan ympäristöä EU:n sisällä. Asetus 338/97/EY sääntelee myös EU-jäsenmaiden välistä ja jäsenmaan sisäistä ko. lajeihin kohdistuvaa toimintaa.

Suomessa Tullin tehtävänä on valvoa edellä mainitun EU-lainsäädännön mukaisten uhan-alaisten kasvi- ja eläinlajien kansainvälistä kauppaa koskevien määräysten noudattamista.

Kuva 8 Tullin takavarikoimia rauhoitettujen eläinten osia (Tulli).

5.3.3 Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta

Tullilla on merkittävä rooli ympäristönsuojelussa myös radioaktiivisten aineiden ja vaarallis-ten aineiden kuljetusten valvontaviranomaisena. Suomesta lähteviä ja Suomeen tulevia kul-jetuksia tarkastaa sekä rajanylityspaikkojen valvontahenkilöstö että liikkuvat valvontaryhmät. Tehokkaalla valvonnalla pyritään siihen, että säännösten vastaisiin kuljetuksiin puututaan heti rajalla.

Suomessa tärkeimmillä rajanylityspaikoilla on automaattiset kiinteät säteilymittausasemat eli portit tavara- ja matkustajaliikenteelle. Säteilyporttien lisäksi tullilla on käytössä käsikäyttöisiä mittareita. 2000-luvun vaihteessa säteilykuljetuksia vielä jouduttiin käännyttämään takaisin lähtömaihin; sen jälkeen tapauksia ei ole ollut enää lainkaan. Vuosittain ajoneuvoista aiheu-tuu muutamia porttihälytyksiä, mutta nekin ovat osoittautuneet säteilymääriltään niin vähäi-siksi, että aiheuttajaa ei ole pystytty paikallistamaan esineeksi. Hälytyksiä aiheuttavat esi-merkiksi maantiesuola, keramiikka ja lannoitteet. Toistaiseksi ei ole havaittu varsinaisten ydinmateriaalien (plutonium, uraani) laittomia kuljetuksia.

Tulli on järjestänyt vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin ja ADR-kuljetuksiin kohdistettavia te-hotarkastuksia, joiden lisäksi Tulli on osallistunut Suomen ympäristökeskuksen EU/ETA -

23

laajuisiin jätteensiirtojen valvontaoperaatioihin. Suomen rajavalvonta on Euroopan huippu-luokkaa, ja erilaisia valvontajärjestelmiä on kehitetty viime vuosina merkittävästi.

5.3.4 Otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonekaasujen valvonta

Otsonikerroksen suojelemiseksi otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistus, käyttö, maahantuonti ja vienti on pääosin kielletty. Tullin valvomat maahantuontirajoitukset ja vienti-rajoitukset koskevat sekä otsonikerrosta heikentäviä aineita, että niitä sisältäviä tuotteita. Rajoitukset koskevat sekä uusia, regeneroituja että kierrätettyjä otsonikerrosta heikentäviä aineita. Tullin tehtäviin kuuluu edellä mainittujen laitteiden tuonnin ja viennin valvonta. Val-vonnan yhteydessä tavattujen laittomien aineiden ja laitteiden tuonnista ja viennistä ilmoite-taan Suomen ympäristökeskukselle ja tarvittaessa aloitetaan esitutkinta. Edelleen otsoni- ja F-kaasuaineiden laittomasta kaupasta raportoidaan Suomen ympäristökeskuksen kautta komissiolle.

5.3.5 Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta

Tullin tehtäviin kuuluu myös valvoa kansainvälisiä jätesiirtoja. Jätesiirtoja säädellään Euroo-pan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1013/2006 (jätteensiirtoasetus). Jätelain (646/2011) 22 §:n mukaan Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksen 53 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joka valvoo jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevi-en säännösten noudattamista Suomessa.

Tulli ja Suomen ympäristökeskus ovat tehneet vuonna 2015 yhteistyötä jätesiirtojen valvon-taan liittyen. Tehostettu viranomaisvalvonta ja yhteiset valvontaoperaatiot ovat varmasti osasyy siihen, että laittomia jätevientejä on paljastunut.

5.3.6 Jäteveron kantaminen

Tullilla on myös merkittävä verotuksellinen rooli ympäristönsuojelun alueella, sillä tulli kantaa jäteverolain mukaisesti jäteveroa kaatopaikalle toimitetusta jätteestä. Jäteverokysymykset ovat joissakin tapauksissa muodostuneet hyvin haasteellisiksi. Ongelmana on, että laitonta kaatopaikkaa ei ole pidetty verotuksellisessa mielessä kaatopaikkana, jonne läjittämisestä voitaisiin siten kantaa jätevero. Tällaisessa tulkinnallisessa tilanteessa veropetostutkintakin on tullut siten käytännössä usein poissuljetuksi. Laittomasta toiminnasta koitunut kustannus-säästö on kuitenkin mahdollista takavarikoida rikoshyötynä mahdollisen ympäristörikoksen oikeuskäsittelyn yhteydessä

Jäteverolaki (1126/2010) tuli voimaan 1.1.2011, mutta tilanne laittomien kaatopaikkojen jäte-verottamisen osalta näyttää olevan edelleen ongelmallinen.

6 Viranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset

6.1 Ympäristörikosten käsittelyketjusta

Poliisi on rikostorjunnan yleisviranomainen ja tutkii rikoksia rikosnimikkeestä riippumatta. Tieto mahdollisesta ympäristörikoksesta tulee poliisille pääasiassa kolmea eri kautta; yksityi-siltä kansalaisilta, valvontaviranomaisilta tai poliisin omina havaintoina esimerkiksi tavan-omaisen valvonnan tai muun rikostutkinnan yhteydessä. Valvontaviranomaisen tulee pää-sääntöisesti tehdä ilmoitus toimialallaan havaitsemastaan rikosepäilystä. Ilmoitusta ei kui-tenkaan tarvitse tehdä silloin, jos rikos on vähäinen ja sillä ei ole loukattu yleistä etua. Poliisin on toimitettava ilmoitetussa asiassa esitutkinta, jos on syytä epäillä, että rikos on tehty. Esitutkinnan toimittaa yleensä tapahtumapaikan poliisilaitos, mutta asian laadun niin

24

vaatiessa tutkintatoimet voidaan siirtää Keskusrikospoliisin suoritettavaksi. Ympäristörikok-set edellyttävät lähes aina esitutkintaviranomaisen ennakkoilmoitusta syyttäjälle ja tiivistä esitutkintayhteistyötä. Myös Tulli ja Rajavartiolaitos suorittavat esitutkintaa toimialoillaan ym-päristörikosasioissa.

Poliisin tietoon tulleista ympäristörikoksista noin kolmannes selvitetään. Kun esitutkinta on valmis, siirtyy asia syyttäjälle. Syyttäjän on pääsääntöisesti nostettava syyte epäillystä rikok-sesta, jos hän katsoo että teko on laissa säädetty rangaistavaksi, asiassa on todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi ja muut syytteen nostamisen edellytykset täytty-vät. Syyttäjä voi tietyin edellytyksin myös jättää asiassa syyttämättä. Jos syyte nostetaan, asia käsitellään käräjäoikeudessa (KO) ja mahdollisen muutoksenhaun johdosta edelleen hovioikeudessa (HO) sekä joskus harvoin myös korkeimmassa oikeudessa (KKO).

Kuva 9 Ilmakuva epäillystä ympäristörikospaikasta (Itä-Uudenmaan poliisilaitos).

6.2 Ympäristörikosten määristä syyttäjillä ja tuomioistuimissa

Syyttäjälaitoksen tilastojen mukaan ympäristö- ja luonnonvararikoksia (jatkossa ympäristöri-koksia) on vuosittain saapunut syyttäjille seuraavasti.

25

Ympäristörikokset 2011 2012 2013 2014 2015

Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 § 68 58 52 75 65

Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2 §

5 2 7 7 9

Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 § 17 24 29 32 18

Tuottamuksellinen ympäristön turmele-minen RL 48 luku 4 §

2 4 2 2 4

Luonnonsuojelurikkos RL 48 luku 5 § 18 20 16 24 23

Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 § 4 4 3 1 1

Yhteensä 114 112 109 141 120

Taulukko 1: Syyttäjille 2011 - 2015 saapuneet ympäristörikokset sekä –rikkomukset.

Taulukko 2: Syyttäjille 2011 - 2015 saapuneet luonnonvararikokset.

Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia

2011 2012 2013 2014 2015

Terveysrikos RL 44 luku 1 § 1 3 2 3 3

Terveyden vaarantaminen (RL 34:4) 1 0 0 0 0

Törkeä terveyden vaarantaminen (RL 34:5)

0 0 0 0 0

Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttami-nen (RL 44:4 a)

0 0 1 0 0

Geenitekniikkarikos (RL 44:9) 0 0 0 0 0

Ydinenergian käyttörikos (RL 44:10) 0 0 0 0 0

Räjähderikos RL 44 luku 11 § 65 52 34 58 62

Varomaton käsittely RL 44 luku 12 § 66 64 49 39 46

Radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44:12 a)

0 0 0 0 0

Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 §

18 13 7 7 2

Yhteensä 151 132 93 107 113

Taulukko 3: Syyttäjille 2010 - 2014 saapuneet terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikokset.

Rikoslain luonnonvararikokset 2011 2012 2013 2014 2015

Metsästysrikos RL 48 a luku 1 § 113 82 76 96 97

Törkeä metsästysrikos RL 48 a luku 1 a § 0 4 6 6 7

Kalastusrikos RL 48 a luku 2 § 5 2 3 3 1

Metsärikos RL 48 a luku 3 § 6 3 2 2 0

Laiton Etelämanneralueen mineraaliesiin-tymään kajoaminen RL 48 a luku 3 a §

0 0 0 0 0

Puutavararikos RL 48 a luku 3 b 0 0 0 0 0

Laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku 4 §

0 0 0 1 0

Törkeä laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku 4 a §

0 0 0 0 0

Yhteensä 124 91 87 108 105

26

Vesilain rangaistussäännökset 2011 2012 2013 2014 2015

Vesilain luparikkomus VL 16 luku 2 § 0 3 1 3 1

Vesilain rikkominen VL 16 luku 3 § 0 0 0 3 3

Yhteensä 0 3 1 6 4

Taulukko 4: Syyttäjille 2011 - 2015 saapuneet vesilain rangaistussäännökset.

Muita lakeja koskevat rikokset 2011 2012 2013 2014 2015

Jäterikkomus 25 13 1 0 0

Jätelain rikkominen - 6 19 24 18

Kalastusrikkomus 13 17 12 11 11

Maastoliikennerikkomus 15 6 11 9 7

Luonnonsuojelurikkomus 9 4 5 8 9

Maa-ainesrikkomus 4 0 2 1 0

Yhteensä 66 46 52 53 45

Taulukko 5: Syyttäjille 2011 - 2015 saapuneet muut ympäristöä koskevat rangaistavaksi säädetyt rikokset.

Syyttäjät nostivat vuonna 2015 syytteen rikoslain 48 luvun mukaisissa rikoksissa 54 kertaa eli 46,55 % tapauksista. Syyteharkinta-aika oli keskimäärin 4,3 kuukautta. Rikoslain 48 a luvun mukaisissa rikoksissa syytteitä nostettiin 61 kappaletta, mikä vastasi 62,89 % kaikista tapauksista. Näissä syyteharkinta-aika oli keskimäärin 2,44 kuukautta.

Vuosi

Tu

om

ittu

syytt

een

m

u-

kais

esti

Syyte

h

ylä

tty

ko

ko

naan

ta

i

osit

tain

Hylk

ääm

is-

pro

sen

tti

Kaik

ki

ratk

ai-

su

t

2011 147 25 13,1 % 191

2012 153 19 9,3 % 203

2013 53 9 9,8 % 122

2014 92 24 18,4 % 130

2015 95 28 16,5 % 170

Taulukko 6: Ympäristö- ja luonnonvararikosten kokonaan tai osittain hylättyjen syytteiden lukumääri-en ja prosenttiosuuksien kehitys 2011 - 2015.

Tuomioistuimissa syyksi luetuista ympäristörikoksista tuomitaan useimmiten sakkoa (keski-määrin noin 30 päiväsakkoa). Vakavimmista ympäristörikoksista on seurannut vankeusran-gaistuksia.

6.3 Esitutkintaviranomaisen tietoon tulleet sekä syyteharkintaan siirtyneet ympäristörikokset

Kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä on seurannut ympäristörikollisuutta jo vuodesta 1997 alkaen. Ympäristörikoksia koskevat rangaistussäännökset on koottu Suomessa rikos-lakiin siltä osin, kun teosta voi seurata vankeusrangaistus. Lievempiä rangaistussäännöksiä

27

on lisäksi useissa muissa laeissa. Tämä vaikuttaa ympäristörikosten seurantaan kuin myös se, mitkä rikokset määritellään ympäristörikoksiksi. Lainsäädännössämme on säädetty ran-gaistaviksi useita tekoja, jotka sivuavat myös ympäristöasioita. Kaikkia ympäristöön liittyviä laiminlyöntejä ja rikoksia on siten vaikea ottaa seurannassa huomioon. Tässä raportissa seurataan pääsääntöisesti rikoslaissa rangaistavaksi määriteltyjä ympäristörikoksia.

Esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet taulukossa mainitut ympäristörikokset ovat esitettynä tässä raportissa rikosnimikkeittäin. Ympäristörikoksia tutkivia esitutkintaviranomaisia ovat poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos. Ympäristörikostilastot perustuvat siihen, millä rikosnimikkeellä tapausta on tutkittu esitutkintavaiheessa. Jos asia etenee syyteharkintaan ja tuomioistuinkä-sittelyyn, rikosnimike voi muuttua. Ympäristörikostilastot eivät heijasta ympäristörikollisuuden todellista tilaa eivätkä kerro ympäristöön kohdistuvista uhista, koska ympäristörikollisuus on suurelta osin piilorikollisuutta eikä todennäköisesti tule viranomaisten tietoon.

Tullin tietoon ja esitutkintaan edenneet ympäristörikokset sekä erilaiset ympäristörikosele-menttejä sisältävät rikkomukset ovat pääasiassa koostuneet sähkö- ja elektroniikkalaitero-mun (SER) ja romuakkujen viennistä. Tullin tutkimissa luonnonsuojelurikoksissa ja -rikkomuksissa kyse on yleensä mm. postilähetyksinä tai matkustajatuomisina maahan-tuoduista luvanvaraisista eläin- ja kasvisperäisistä tavaroista. Joissain tapauksissa rikokset on tehty liiketoiminnan yhteydessä. Tutkituissa tapauksissa tekijöinä ovat olleet suomalaiset ja ulkomaiset luonnolliset henkilöt sekä myös suomalaiset oikeushenkilöt. Tekotapoja on kuvattu tarkemmin alla olevissa kappaleissa. Tullin esitutkintaan saapuneiden ympäristö- ja luonnonsuojelurikosten määrä on edelliseen vuoteen verrattuna pysynyt lähes samana.

Rajavartiolaitoksen tutkintaan tulleet ympäristörikokset ovat olleet tyypillisesti niitä, jotka pal-jastuvat Rajavartiolaitoksen rajanylityspaikkojen ulkopuolella suorittaman rajojen valvonnan yhteydessä. Rajavartiolaitoksella on erittäin hyvät edellytykset ympäristöön liittyvän valvon-nan suorittamiseen, koska valvontatoimintaa tehdään niin maalla, merellä kuin ilmassakin ja käytössä on asianmukainen kalusto tehtävien suorittamista varten. Ympäristörikoksia tulee Rajavartiolaitoksen tietoon myös sivullisten ilmoitusten perusteella.

Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapuneiden ympäristö- ja luonnonvararikosten määrä on laskenut edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2014 Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saa-pui yhteensä 258 ja vuonna 2015 yhteensä 189 taulukoiden mukaista ympäristö- ja luon-nonvararikosta tai rikkomusta.

Näiden lisäksi vuonna 2015 Rajavartiolaitos kirjasi myös yhden merenkulun ympäristönsuo-jelurikkomuksen (0/2014), 11 metsästysrikkomusta (12/2014), 2 metsästyslain säännösten rikkomista (2/2014) ja 8 luvatonta pyyntiä (7/2014). Esitutkinta käynnistettiin myös epäillystä Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntötoimivallan alaan kuuluvasta ympäristön turmelemi-sesta (Å) Ahvenanmaalla (Landskapslag (1977:16) om bekämpande av oljeskador). Erityi-sesti Rajavartiolaitoksen paljastamien kalastusrikkomusten määrä laski edelliseen vuoteen verrattuna.

6.4 Rikoslain ympäristörikokset

Rikoslain 48 luvussa säädetään ympäristörikoksista. Nämä ovat ympäristön turmeleminen, törkeä ympäristön turmeleminen, ympäristörikkomus, tuottamuksellinen ympäristön turme-leminen, luonnonsuojelurikos, törkeä luonnonsuojelurikos ja rakennussuojelurikos. Rikosten rangaistusuhka on vähintään sakkoa ja maksimirangaistukset vaihtelevat kuudesta kuukau-desta kuuteen vuoteen vankeutta.

28

Rikoslain ympäristörikokset 2011 2012 2013 2014 2015

Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 § 155 146 141 168 166

Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2 §

7 0 12 9 5

Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 § 187 213 258 192 181

Tuottamuksellinen ympäristön turmelemi-nen RL 48 luku 4 §

6 4 4 3 5

Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 § 37 32 37 47 37

Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 § 2 4 3 4 3

Yhteensä 394 399 455 423 397

Taulukko 7: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat rikoslain luvussa 48 tarkoitetut ympäristörikokset 2011–2015.

6.4.1 Ympäristön turmeleminen RL 48 luku 1 §

Ympäristön turmelemisella tarkoitetaan muun muassa esineen tai aineen saattamista, pääs-tämistä tai jättämistä ympäristöön taikka tiettyjen ympäristönsuojelu- tai jätelainsäädännössä säädettyjen velvollisuuksien rikkomista siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai vaaraa terveydelle. Tunnusmerkistö on hyvin monipolvinen ja sisältää lu-kuisia tekotapoja sekä runsaasti viittauksia aineelliseen ympäristölainsäädäntöön. Rikos on rangaistava sekä tahallaan että törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Ympäristön turme-lemisesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Suurin osan ympäristön turmelemisia koskevista rikosepäilystä tutkitaan poliisin toimesta. Yleisesti esitutkinta epäillyn ympäristörikoksen osalta suoritetaan alueellisen poliisilaitoksen talousrikostutkinnan rikostutkinnassa. Tyypillisesti esitutkintaan tulevat ympäristörikokset koskevat mm. eri jätteiden luvaton hävittämistä tai niiden säilyttämistä joko pien- tai teolli-suuskiinteistöjen alueella. Yleisesti rikoksesta epäiltynä ympäristön turmelemisessa on kes-ki-ikäinen mies.

Poliisin ohella myös Tulli tai Rajavartiolaitos voi suoritta esitutkinnan epäillystä ympäristön turmelemisesta. Tullin tietoon ja tutkintaan edenneet ympäristön turmelemiset ovat pääasi-assa koostuneet sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) ja romuakkujen viennistä Viroon ja muualle Baltiaan. Muutamissa tapauksissa on yritetty viedä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua jätteensiirtoasetuksen vastaisesti yhteisöalueen ulkopuolelle. Näissä tapauksissa Suomessa toimivat tahot ovat keränneet elektroniikkaromua kontteihin ja pyrkineet lähettämään ne me-riteitse eri Afrikan valtioihin.

Ympäristön turmelemis- ja ympäristön rikkomustapauksissa on usein kirjattu myös vaarallis-ten aineiden kuljetusrikos tai – rikkomus (ns. VAK-tapaus) johtuen kuljetusajoneuvojen puut-teellisista varusteista ja/tai tavaroiden puutteellisesta pakkaustavasta. Kaikki tilastoidut VAK-tapaukset eivät kuitenkaan liity ympäristörikoksiin.

Vuonna 2015 Tullissa on kirjattu ympäristön turmelemisena tapaus, jossa epäilty henkilö yritti viedä jätteeksi luokiteltavia puolikkaita ajoneuvoja yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin (UAE). Toinen Tullissa vuonna 2015 kirjattu ympäristön turmeleminen liittyi romuakkujen vientiin Suomesta Liettuaan.

Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapuneiden tapausten osalta tässä rikostyypissä on pää-osin kyse laittomista alusöljypäästöistä.

29

Esimerkkejä tuomioista oikeudessa vuodelta 2015

YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN (RL 48 luku 1 §) Helsingin hovioikeus 30.1.2015, tuomio 15/104448, Asianro R 13/3246 (Helsingin käräjäoikeus 29.11.2013 nro 127839) Asiassa oli kyse yhtiön toiminnassa olleen öljysäiliön vuodon aiheuttamasta vahingosta. Yhtiön omis-taja ja toimitusjohtajana toiminut henkilö tuomittiin ympäristön turmelemisesta kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hänen katsottiin laiminlyöneen huolehtia mm. siitä, ettei yrityk-sen toiminnassa syntyvää jäteöljyä pääse ja jää maahan siten, että seurauksena voi olla sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tms. Hän ei ollut tuomion mukaan huolehtinut harjoitetussa autojen korjaus- ja huoltotoiminnassa syntyvän jäteöljyn keräämiseen ja säilyttämiseen käytettävän säiliöjärjestelmän turvallisuudesta ja toimivuudesta, säiliö-järjestelmän kunnon ja jäteöljysäiliön täyttymisen valvonnasta, säiliön ylitäytön ja jäteöljyvuotojen ehkäisemisestä ja estämisestä sekä riittävästä säiliön tyhjennyksestä ja jäteöljyn poiskuljettamisesta seurauksin, että yrityksen toiminnassa syntynyttä jäteöljyä oli säiliön ylitäytön ja/tai jätteenkeräysjär-jestelmän epäkuntoisuuden johdosta valunut maahan ainakin noin 8 500 litraa. Yhtiö tuomittiin kor-vaamaan Helsingin kaupungille ennallistamiskuluista 195 700 euroa ja asianomistajalle 23 313 euroa laillisine korkoineen. Syyttäjän yhteisösakkovaatimus hylättiin, koska rangaistuksen katsottiin kohdis-tuvan vastaajaan tämän omistaessa yhtiön yksin ja ottaen huomioon tälle tuomittu rangaistus ja yhtiöl-le tuomittu vahingonkorvausvastuut. YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN (RL 48 luku 1 §) Turun hovioikeus 26.5.2015, tuomio 15/122717, Asianro R 14/1340 (Varsinais-Suomen käräjäoikeus 9.5.2014 nro 120131) Syyttäjä oli valittanut rangaistuksen mittaamisesta ja vaatinut, että vastaajien rangaistuksia olisi ko-vennettu vähintään viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen käräjäoikeuden tuomitse-mien 50 ja 80 päiväsakkorangaistusten sijaan. Tapauksessa vastaaja oli sallinut toisen vastaajan sijoittaa kiinteistölleen noin 18.000 kuutiometriä purkujätettä ja muiden toimittamia maa-aineksia sekä vähäisen määrän tiiltä ja betonia. Arvioidut ennallistamiskustannukset olivat 340 000 euroa. Syyttäjä oli valituksessaan katsonut, että vastaajat olivat toimineet pitkän ajan jäte- ja ympäristönsuojelulain säännöksistä välittämättä. Jätteiden määrä oli poikkeuksellisen suuri. Toinen vastaajista oli toiminut ammattimaista purkutoimintaa harjoittavan yhtiön vastuuhenkilönä. Sopimuksia oli tehty ja ennallista-mistoimiin ryhdytty vasta syytteiden nostamisen jälkeen. Ennallistamistoimet olivat kestäneet useita vuosia ja olivat osittain kesken. Ympäristölle aiheutettu vahinko ja vahingon vaara oli ollut suuri ja vaikutukset olivat kestäneet pitkään. Syyttäjän käsityksen mukaan yleisen rangaistuskäytännön mu-kainen rangaistuslaji olisi ollut vankeus. Hovioikeus hylkäsi valituksen punnittuaan vankeusrangais-tuksia puoltavia ja niitä vastaanpuhuvia seikkoja ja totesi, että käräjäoikeuden mittaamat sakkoran-gaistukset olivat yleisen rangaistuskäytännön mukaisia. Vastaajan yhtiö oli jo käräjäoikeudessa tuo-mittu 10 000 euron suuruiseen yhteisösakkoon. YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN (RL 48 luku 1 §) ym. Pirkanmaan käräjäoikeus 3.3.2015, tuomio 15/109607, Asianro R 15/171 Vastaaja oli harjoittanut sekä erään yhtiön omistamalla maa-alueella että omalla kiinteistöllään ulko-varastointia niin, että oli jättänyt ympäristöön runsaasti käytöstä poistettuja ajoneuvoja, koneita, erilai-sia laitteita sekä öljyjä ja muita kemikaaleja sisältäneitä astioita siten, että siitä oli aiheutunut epäsiis-teyttä, maiseman rumentumista ja viihtyisyyden vähentymistä sekä maaperään oli valunut aineita, jotka olivat pilanneet maaperää. Vastaaja tuomittiin yhteiseen 70 päiväsakon suuruiseen sakkoran-gaistukseen ympäristön turmelemisesta, näpistyksestä ja kotirauhan rikkomisesta. Lisäksi hänet vel-voitettiin tyhjentämään tietty alue ja selvittämään ympäristövahinko sekä ennallistamaan alue ympä-ristövahinkoa edeltäneeseen tilaan.

30

YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN (RL 48 luku 1 §) Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 3.12.2015, tuomio 15/151667, R 15/980 Vastaaja oli varastoinut kemikaaleja vuokraamallaan kiinteistöllä kaupungin ympäristönsuojelumäärä-ysten vastaisesti siten, että kemikaalien varastoinnista oli aiheutunut pohjaveden pilaantumisen, maaperän pilaantumisen ja terveydelle vaaraa. Kemikaalien varastointipaikka sijaitsi I – luokan pohja-vesialueella pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella ja vedenottamon valuma-alueella noin 100 metrin etäisyydellä vedenottamosta siten, että sijoituspaikka oli vedenottamoa ylempänä ja veden valumasuunta vedenottamoon päin. Kemikaaleja oli yhteensä noin 500 astiaa, yhteensä noin 8 000 litraa. Metallisissa astioissa oli havaittavissa ruostumista, osa astioista oli painunut kuopalle ja oli ollut vaarassa hajota. Vastaaja tuomittiin ympäristön turmelemisesta kolmen kuukauden pituiseen ehdolli-seen vankeusrangaistukseen.

Kuva 10 Paikannuskoordinaattien määrittäminen ympäristörikospaikalla (Niina Viitala).

6.4.2 Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku 2 §

Törkeä ympäristön turmeleminen on ympäristön turmelemisen törkeä tekomuoto. Jos ympä-ristön turmelemisessa aiheutettu vahinko tai vahingon vaara on erityisen suuri, rikoksessa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti, voidaan tekijä tuomita törkeästä ympäristön turmelemisesta. Teon vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta ja enimmäisrangaistus kuusi vuotta vankeutta.

Poliisi kirjasi vuonna 2015 yhteensä 5 törkeää ympäristön turmelemista. Yhteensä neljässä tapauksessa tutkintapyynnön epäillystä törkeästä ympäristörikoksesta on tehnyt ympäristövi-ranomainen (joko ELY-keskus tai kunnan ympäristövalvoja). Yhden tapauksen on paljasta-

31

nut poliisi osana epäiltyä laajempaa harmaan talouden rikosasian reaaliaikaista esitutkintaa. Neljä tapauksista on esitutkinnassa paikallispoliisissa ja yksi Keskusrikospoliisissa.

Neljään epäiltyyn törkeään ympäristön turmelemisrikokseen on rikoksesta epäilty tai epäillyt tiedossa ja kaikissa näissä tapaukissa epäilty rikos on tapahtunut osana yritystoimintaa. Kolme tapauksista liittyy ympäristölupaehtojen rikkomiseen ja ympäristön pilaamiseen tai sen roskaamiseen elinkeinotoiminnassa. Neljäs tapaus, jossa rikoksesta epäillyt ovat tiedos-sa, koskee rakennusjätteiden epäiltyä dumppausta Uudenmaan alueella. Tapaus, josta ei ole rikoksesta epäiltyä tiedossa, liittyy vedenottamon näytteissä ilmenneisiin kemikaaleihin.

Törkeinä ympäristön turmelemisina kirjatut tapaukset ovat vuonna 2015 tapahtuneet Uudel-lamaalla (kaksi tapausta) ja Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Etelä-Karjalassa, joissa kussakin yksi kirjattu rikosilmoitus.

Se, että rikoksesta epäillyt ovat törkeiden ympäristörikosten osalta tiedossa lähtökohtaisesti jo ilmoituksentekovaiheessa, osoittaa osaltaan sitä tosiseikkaa, että poliisin tietoon ei tule ympäristörikoksia läheskään siinä laajuudessa kuin niitä tosiasiassa tapahtuu. Poikkeuksena voidaan mainita Uudellamaalla ilmitullut rakennusjätteiden ns. dumppaustapaus, joka on paljastunut poliisin oman paljastavan tutkinnan kautta osana poikkeuksellisen laajamittaista harmaan talouden rikoskokonaisuutta.

Törkeää ympäristön turmelemista koskevissa rikosepäilyssä on useimmiten poliisin tiedossa ollut myös rikoksesta epäilty. Pääsääntöisesti poliisi on myös tällöin laatinut esitutkintapöytä-kirjat ja lähettänyt esitutkinta-aineiston syyteharkintaan.

Esimerkki tuomioista oikeudessa vuodelta 2015

TÖRKEÄ YMPÄRISTÖN TURMELEMINEN (RL 48 luku 2 §) Kymenlaakson käräjäoikeus 15.12.2015, tuomio 15/152026, R 15/438 Vastaaja oli lähes kymmenen vuoden ajan tuonut omistamalleen kiinteistölle ja toisen henkilön omis-tamalle kiinteistölle noin 300 tonnia jätettä, käsitellyt ja varastoinut sitä kiinteistöllä. Kiinteistöllä oli ollut 921 kreosiittia sisältävää ratapölkkyä, eristevillaa, peltiä, purettua puutavaraa, käytettyjä auton-renkaita, kumia, muovijätettä, peltiä, peltitynnyreitä ja muuta jätettä sekä muutaman kuukauden ajan rakennuspurkujätettä ja mm. kylmäkoneita. Vastaaja oli erotellut metallijätettä palavasta jätteestä polttamalla kiinteistöllä jätettä eli käsittelemällä sitä hallitsemattomasti jätelain vastaisesti. Jätteen käsittelyn yhteydessä oli syttynyt tulipalo, jolloin erilaista sekalaista jätettä oli palanut. Kiinteistöllä oli lisäksi syttynyt useita tulipaloja aikaisemmin tuntemattomiksi jääneinä ajankohtina, jolloin myös vaa-rallisia jätteitä kuten akkuja oli palanut. Paljaalla maaperällä säilytetyissä tynnyreissä oli ollut erilaisia maaperälle ja pohjavedelle vaarallisia ongelmajätteitä ja niitä oli päässyt toiminnan yhteydessä maa-perään. Kiinteistön maaperä oli pilaantunut ja pohjavedelle oli aiheutunut pilaantumisvaaraa. Ympäris-tölle oli aiheutunut erityisen suurta vahinkoa ja vaaraa ottaen huomioon aiheutettu maaperän pilaan-tuminen, kiinteistöllä säilytettyjen aineiden maaperää ja pohjavettä vaarantavat ominaisuudet, kiinteis-tölle tuodun ja jätettyjen jätteiden määrä sekä aiheutettu pitkäaikainen roskaaminen ja maisemahaitta. Menettely oli jatkunut yli kymmenen vuotta huolimatta ympäristöviranomaisen antamasta kreosiitti-pölkkyjen poistamiskehotuksesta. Jätteen säilyttämistä oli harjoitettu luvattomasti ja ammattimaisesti. Erikseen syytettiin ympäristörikkomuksesta sillä perusteella, että toiminnalle ei ollut lupaa. Vastaaja tuomittiin törkeästä ympäristön turmelemisesta, ympäristörikkomuksesta ja törkeästä kirjanpitorikok-sesta 11 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, kolmen vuoden pituiseen liiketoimintakiel-toon ja menettämään valtiolle rikoksella saavutettuna taloudellisena hyötynä oikeudenkäynnin ajan-kohdan mukaan arvioidun jätemäärän hävittämiskustannukset ja ympäristöluvan hinta yhteensä 29 000 euroa.

32

Kuva 11 Poliisin pienoiskopteri valmiina kuvaamaan laajaa ympäristörikospaikkaa (Niina Viitala).

6.4.3 Ympäristörikkomus RL 48 luku 3 §

Jos rikoslain 48 luvun 1 §:ssä tarkoitettu ympäristön turmeleminen on kokonaisuutena arvos-tellen vähäinen, tekijä tuomitaan ympäristörikkomuksesta. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

Ympäristörikkomuksia tuli esitutkintaviranomaisten tietoon viime vuonna keskimääräistä vä-hemmän, yhteensä 177 kappaletta. Ympäristörikkomukset ja ympäristön turmelemiset muo-dostavat suurimman osan esitutkintaviranomaisten tietoon tulleiden ympäristörikosten mää-rästä. Ympäristörikkomuksesta on kyse kun mainitunlainen teko on kokonaisuutena arvostel-len vähäinen.

Lähes poikkeuksetta epäillyt ympäristörikkomukset ilmoitetaan poliisille esimerkiksi silloin, kun erilaisia jätteitä tai romua on hylätty tai jätetty vähäisempiä määriä luvattomiin paikkoi-hin. Ympäristörikkomukset ovat luonteeltaan usein sellaisia, ettei niiden tekijä ole ilmoitus-hetkellä tiedossa. Mikäli tekijä saadaan tiedoksi, on seuraamus useimmiten poliisin mää-räämä rangaistusvaatimus.

Rajavartiolaitoksen esitutkintaan saapuneiden tapausten osalta ympäristörikkomuksina tutki-tut teot ovat olleet pääosin kokonaisuutena vähäiseksi arvioituja laittomia alusöljypäästöjä.

Tullissa viime vuosina kirjatut ympäristörikkomukset koskevat romuakkujen vientiä Suomes-ta Viroon tai Viron kautta edelleen muualle Baltiaan. Joissain tapauksissa kyse on ollut myös muista vaarallisista aineista, kuten tinneri ja jäteöljy. Kaikki tapaukset ovat pääsääntöisesti

33

paljastuneet Helsingin satamissa. Kuljetuksissa on käytetty kontteja sekä paketti-, kuorma- ja henkilöautoja.

6.4.4 Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48 luku 4 §

Tuottamuksellista ympäristön turmelemista koskeva rangaistussäännös ulottaa rangaista-vuuden eräisiin huolimattomiin menettelyihin, jotka eivät syyksiluettavuutta koskevan vaati-muksen vuoksi muutoin olisi rangaistavia ympäristön turmelemisena. Perustunnusmerkistön mukainen ympäristön turmeleminen on rangaistavaa vain tahallaan tai törkeästä huolimat-tomuudesta tehtynä. Säännöksen soveltaminen edellyttää, että ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai sen vaara on erityisen suuri. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vanke-utta enintään yksi vuosi.

Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen on harvinainen rikosnimike, joita otetaan polii-sin esitutkintaan vain muutamia vuosittain.

6.4.5 Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 §

Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa suojeltavaksi tai rauhoitetuksi määrätyn luonnonalueen, eläi-men, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen. Rangaistavaa on myös muun muassa rauhoitettujen eläinten tai kasvien maahantuonti tai maastavienti CITES-sopimuksen vastai-sesti. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Poliisin tutkimat luonnonsuojelurikokset liittyvät yleensä luvattomaan eläin- tai kasvilajien hävittämiseen.

Tullissa tutkituissa luonnonsuojelurikoksissa kyse on ollut joko matkustajatuomisina tuoduis-ta tai postilähetyksinä saapuneista luvanvaraisista eläin- ja kasviperäisistä tuotteista. Jois-sain tapauksissa kyse on ollut liiketoiminnan yhteydessä tapahtuvasta maahantuonnista. Maahan on tuotu muun muassa säilöttyjä kuningaskobria, candelilla -kasvivahaa, korallinpa-lasia, hoodia sisältäviä kapseleita sekä tikkareita, karhunsappea sisältäviä voiteita, krokotii-linnahasta valmistettuja tuotteita, agarapuuta sisältäviä pillereitä, perhosia, elefantinnahkai-nen lompakko, rauhoitetun lintulajin kuolleen yksilön hallussapito, kuolleita käärmeitä, kroko-tiilin kallo sekä ravintolisätuotteita.

Vuonna 2015 Tullissa kirjattiin 3 luonnonsuojelurikosta. Yksi kirjatuista rikoksista käsitteli tapausta, jossa henkilö yritti tuoda maahan 7 kappaletta eläviä kilpikonnia lentoliikenteessä. Kilpikonnat löytyivät epäillyn ruumamatkalaukusta. Osa maahantuoduista kilpikonnista oli punakorvakilpikonnia, joita koskee CITES-yleissopimuksen nojalla tuontikielto eikä niitä siten voi tuoda lainkaan EU-alueelle.

Rajavartiolaitoksen tutkimissa luonnossuojelurikoksissa on tyypillisesti ollut kyse luonnon-suojelulain nojalla rauhoitettujen lintujen tappamisesta. Vuonna 2015 Rajavartiolaitoksen tukintaan saapui yksi luonnonsuojelurikos, joka kohteena olivat luonnonsuojelulailla rauhoite-tut valkoposkihanhet.

Luonnonsuojelurikos RL 48 luku 5 § 2011 2012 2013 2014 2015

Poliisi 35 25 34 40 33

Tulli 2 6 3 5 3

Rajavartiolaitos 0 1 0 2 1

Yhteensä 37 32 37 47 37

Taulukko 8: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat rikoslain luvussa 48 tarkoitetut luonnonsuojelurikokset 2011–2015.

34

Esimerkki tuomioista oikeudessa vuodelta 2015

LUONNONSUOJELURIKOS (RL 48 luku 5 §) Etelä-Savon käräjäoikeus 9.7.2015, Tuomio 15/129458, R 15/77 Syytteen mukaan vastaaja oli törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti hävittänyt luonnonsuoje-lulaissa säädetyn luonnonalueen eli luonnonsuojelulain 49 § 1 momentin mukaisen liito-oravan lisään-tymis- ja levähdyspaikan. Vastaaja oli teettänyt metsänhakkuita sellaisilla kuvioilla, joilla oli ollut liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Käräjäoikeus piti selvitettynä sitä, että hakkuun kohteena ole-va metsälö oli ollut liito-oravan levähdyspaikka. Tehdyn hakkuun jälkeen liito-oravalla ei ollut enää ollut mahdollisuuksia säilyä/selvitä alueella suojapuuston riittämättömyyden johdosta ja näin ollen liito-oravan levähdyspaikka oli hävitetty. Kuitenkaan metsänkaatoa hoitava henkilö, hakkuutyöt tehnyt henkilö, eivätkä tilanhoitaja olleet tehneet havaintoja liito-oravasta alueella. Käräjäoikeus katsoi, ettei vastaaja ollut tietoinen, että hakkuun kohteena olevassa metsässä olisi esiintynyt liito-orava. Vaikka aikaisemman selvityksen perusteella vastaaja oli ollut tietoinen siitä, että metsälössä todennäköisesti esiintyy liito-orava, ei tarkemman selvityksen teettämättä jättäminen ollut hänen puoleltaan törkeää huolimattomuutta. Näin ollen syyte luonnonsuojelurikoksesta hylättiin.

Kuva 12. Tullin löytämiä punakorvakilpikonnia matkatavaroissa. (Tulli)

6.4.6 Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 §

Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huoli-mattomuudesta ilman lupaa purkaa, hävittää, turmelee tai peittää ympäristöön kuuluvan koh-teen, joka on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Varsinaisen rakennussuojelun lisäksi säännös koskee myös muun muassa muinaismuistolaissa tarkoitettujen muinaisjään-nösten hävittämistä. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

35

Rakennussuojelurikoksia ilmoitetaan poliisin tutkintaan vuosittain 1-5 tapausta.

Esimerkki tuomioista oikeudessa vuodelta 2015

RAKENNUSSUOJELURIKOS (RL 48 luku 6 §)

Rovaniemen hovioikeus 27.3.2015, tuomio 15/113563, R 13/752 (Oulun käräjäoikeus 2. osasto 20.6.2013 nro 105155) Kaupungin rakennusvalvontaviraston virastopäällikkö ja hänen sijaisensa olivat syytteessä rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaisesta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sillä perusteella, että ratkaistessaan rakennuslupa-asiaa, he eivät olleet huolehtineet asemakaavassa olevan suojelumer-kinnän noudattamisesta ja muinaismuistolain mukaisen kiinteän muinaismuiston rauhoittamisesta. Syytteen mukaan he eivät rakennuslupa-asiaa ratkaistessaan olleet huomanneet asemakaavassa olevaa suojelumerkintää. Tämän seurauksena rakennuslupapäätöksessä ei ollut mainintaa suojelu-merkinnän mukaisesta vaatimuksesta neuvotella museoviraston kanssa. He eivät myöskään olleet ottaneet yhteyttä Museovirastoon tai varmistautuneet siitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä As Oy olisi neuvotellut toimenpiteistä Museoviraston kanssa. As Oy:n isännöitsijä ja hallituksen puheenjohta-ja (joka toimi myös rakennushankkeen pääsuunnittelijana) olivat puolestaan syytteessä rikoslain 48 luvun 6 §:n rakennussuojelurikoksesta. Muinaisjäännös oli tuhoutunut niiltä osin kun rakennustyön vaatimat kaivuutyöt oli toteutettu eli lähes koko rakennettavaksi suunnitellun alueen laajuudelta. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet. Käräjäoikeus oli todennut, että kysymyksessä olevalla alueella oli ollut muinaisjäännös, joka ainakin joiltain osin oli rakennustöissä tuhoutunut. Myös virkamiesten oli katsottu menetelleen huolimattomasti mutta tekoa pidettiin kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ja syytteet hylättiin. Asunto-osakeyhtiön isännöitsijän osalta syytteet hylättiin, koska vastuun ei katsottu kohdentuvan häneen. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan osalta katsottiin olevan kyse ”pelkästä” huolimattomuudesta ja rikossyyte hylättiin. Rikkomuksena teko olisi ollut vanhentunut. Hovioikeus totesi, että menettelyn vähäisyyden puolesta puhuivat suojamerkinnän harvinaisuus ja se, että kaavamerkintä oli asemakaavassa uusi. Virastopäällikön osuus lupa-asioiden ratkaisutoiminnas-sa oli poikkeuksellisen laaja ja asian valmistelun osuus asiassa oli merkittävä, lupa-asiaa oli valmistel-lut kokenut esittelijä ja kaavamerkinnän huomaamatta jääminen oli johtunut rakennusluvan haltijan laiminlyönnistä mainita siitä. Teon vähäisyyttä vastaan puhui se, että kaavan noudattamisen valvonta on keskeinen osa rakennusvalvontaa, muinaismuistolain suojelukohteet olivat luonteeltaan sellaisia, että vähäisyyskynnystä on pidettävä korkeana, laiminlyönti lupaharkinnassa osaltaan oli mahdollista-nut vahingon aiheutumisen muinaismuistolain suojelemalle kohteelle. Vähäisyyttä vastaan puhui myös se, että kyseisessä korttelissa oli aikaisemminkin tehty kaivauksia ja Museovirasto oli tiedotta-nut kaupungille kohteen arkeologisesta merkityksestä. Rakennusvalvontavirastolta voitiin edellyttää ajantasaista tietoa paikallisista olosuhteista mukaan lukien suojelumääräykset sekä vastuuta sisäises-tä tiedonkulusta. Punnittuaan edellä mainittuja seikkoja hovioikeus katsoi, ettei tekoa voitu pitää ko-konaisuutena arvostellen vähäisenä ja totesi virastopäällikön ja sijaisen syyllistyneen tuottamukselli-seen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja piti varoitusta riittävänä seuraamuksena. Hovioikeus katsoi, päinvastoin kuin käräjäoikeus, että isännöitsijä oli rikoslain 48 luvun 7 §:n mukaisessa vastuuasemas-sa, mutta hylkäsi syytteen häntä vastaan sillä perusteella, että hänellä ei ollut ollut tietoa suojelumer-kinnästä, eikä velvollisuutta ottaa selvää kaavan suojelumääräyksistä. Hovioikeus katsoi myös, ettei hallituksen puheenjohtajalla ollut velvollisuutta ottaa selvää kaavan sisällöstä mutta tämän olisi pää-suunnittelijan ominaisuudessa pitänyt ottaa selvää asemakaavasta ja suojelumerkinnästä. Hovioikeus tuomitsi pääsuunnittelijana toimineen henkilön rakennussuojelurikoksesta 30 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

6.5 Rikoslain luonnonvararikokset

Rikoslain 48 a luvussa säädetään luonnonvararikoksista, jotka esitetään taulukossa 9. Luvun rangaistussäännökset koskevat metsästystä, kalastusta, metsiä ja puutavaraa sekä Etelä-manneralueen suojelua. Luvussa säädetään myös metsästyskiellosta, joka voidaan määrätä vähintään yhdeksi ja enintään viideksi vuodeksi.

36

Rikoslain luonnonvararikokset 2011 2012 2013 2014 2015

Metsästysrikos RL 48 a luku 1 § 235 195 215 217 191

Törkeä metsästysrikos RL 48 a luku 1 a § 4 11 17 12 9

Kalastusrikos RL 48 a luku 2 § 33 4 5 7 4

Metsärikos RL 48 a luku 3 § 3 5 3 2 2

Laiton Etelämanneralueen mineraaliesiin-tymään kajoaminen RL 48 a luku 3 a §

0 0 0 0 0

Puutavararikos RL 48 a luku 3 b 0 0 0 0 0

Laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku 4 §

2 2 3 6 1

Törkeä laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku 4 a §

0 0 0 0 0

Yhteensä 277 217 243 244 207

Taukukko 9: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat luonnonvararikokset 2011–2015.

6.5.1 Metsästysrikos RL 48 a luku 1 §

Metsästysrikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimatto-muudesta metsästää kielletyllä pyyntivälineellä tai -menetelmällä, vastoin riistaeläimen rau-hoitusta tai ilman pyyntilupaa taikka aiheuttaa metsästäessään vaaraa ihmiselle tai omai-suudelle. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Metsästysri-koksia tuli esitutkintaviranomaisten tietoon viime vuonna keskimääräistä vähemmän, yh-teensä 191 kappaletta.

Rajavartiolaitoksen tutkintaan saapuneet metsästysrikokset ovat tekotavoiltaan moninaisia. Vuonna 2015 tutkintaan saapui metsästysrikoksia, joissa epäiltiin muun muassa riistaeläimiä ammutun rauhoitusaikana taikka suoraan ajoneuvosta, sen suojasta tai tieltä ajoneuvon lä-heisyydestä. Lisäksi metsästysrikoksina tutkittiin myös laittomien pyyntivälineiden ja pyynti-menetelmien käyttöä. Tutkintaan saapuneiden epäiltyjen rikosten kohteena oli useita eri riis-taeläinlajeja, mutta yleisimmin tekojen kohteena oli hirvi. Tutkintaan tulleiden metsästysrikos-ten kohteina oli myös karhuja ja näätä sekä riistalinnuista metsoja, alleja ja teeri.

Metsästysrikos RL 48 a luku 1 § 2011 2012 2013 2014 2015

Poliisi 216 176 190 200 176

Rajavartiolaitos 19 19 25 17 15

Yhteensä 235 195 215 217 191

Taukukko 10: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat metsästysrikokset 2011–2015.

Esimerkkejä tuomioista oikeudessa vuodelta 2015

METSÄSTYSRIKOS (RL 48 a luku 1 §) Itä-Suomen hovioikeus 10.9.2015, Tuomio 15/136691, R 15/1082 (Pohjois-Karjalan käräjäoikeus 6.7.2015 nro 129238)

37

Vastaaja oli ampunut hirven ilman pyyntilupaa. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että vastaaja oli aloit-tanut hirven jäljestämisen oma-aloitteisesti. Esitetyn näytön perusteella mikään ei tukenut sitä vastaa-jan väitettä, että hirvi olisi ollut loukkaantunut. Vastaaja oli laskenut koiran irti jäljittämään hirveä, seu-rannut hirveä tutkapannan avulla, ajanut autolla metsäteillä seuraten hirveä ja jalkautunut maastoon hirvikiväärillä varustautuneena ja lopulta ampunut hirven. Vastaajalla ei ollut alueella metsästysoikeut-ta eikä hirvelle pyyntilupaa. Vastaaja oli saanut kenttäjohtajalta luvan jäljestämiseen, mutta kenttäjoh-tajan tiedot olivat perustuneet ainoastaan vastaajalta saatuihin tietoihin. Vastaaja tuomittiin tahallisesta metsästysrikoksesta 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Rikoksentekovälineenä käytetty ase, patruunat ja kirves sekä vastaajan haltuun saamat hirven sarvet tuomittiin valtiolle menetetyksi. Aikuisen hirven arvo 2 400 euroa tuomittiin valtiolle menetettäväksi. Vastaaja määrättiin kolmen vuoden pituiseen metsästyskieltoon ja luovuttamaan metsästyskorttinsa riistanhoitoyhdistykselle. Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden tuomion voimaan.

METSÄSTYSRIKOS JA LUONNONSUOJELURIKOS (RL 48 a luku 1 § ja RL 48 luku 5 §) Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 10.7.2015, Tuomio 15/129707, R 15/244 (Lainvoimainen) Syyttäjän syyte koski metsästysrikoksen osalta allien metsästämistä itselataavilla aseilla, joiden lip-paisiin mahtui kolme patruunaa. Metsästys oli tapahtunut käyttäen lyijyhauleja. Lisäksi syyttäjän nä-kemyksen mukaan metsästys oli tapahtunut moottoriveneen ollessa käynnissä. Luonnonsuojelualu-eella, missä metsästys tapahtui, oli lintujen ammunta ja häirintä kielletty. Käräjäoikeus tuomitsi vas-taajat metsästysrikoksesta ja luonnonsuojelurikoksesta, mutta katsoi jääneen näyttämättä, että moot-torivene olisi ollut käynnissä metsästyksen aikana. Vastaajat tuomittiin kukin 60 päiväsakon suuruisiin sakkorangaistuksiin ja menettämään rikoksentekovälineenä käytetyt aseet valtiolle kuitenkin siten, että laina-asetta käyttänyt tuomittiin menettämään aseen sijasta sen arvo. Metsästyskieltovaatimus hylättiin, koska tekojen ei kuitenkaan katsottu osoittaneen piittaamattomuutta metsästyslain säännök-sistä. Allit tuomittiin valtiolle menetetyksi.

Kuva 13. Luvallisesti metsästetty riekko (Silja Hallenberg)

38

6.5.2 Törkeä metsästysrikos RL 48

Törkeä metsästysrikos lisättiin rikoslakiin vuonna 2011. Metsästysrikos määritellään törkeäk-si, jos se on tehty erityisen julmalla tavalla tai jos kohteena on erityisen suuri määrä riista-eläimiä. Törkeästä tekomuodosta voi olla kyse myös silloin, jos teko on suunnitelmallinen tai sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Tiettyjen lajien, kuten ahman, ilveksen, karhun, metsäpeuran, saukon tai suden tappaminen tai vahingoittaminen voi myös täyttää törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistön silloin, jos teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Niin sanottua susivihaa ja susien sekä muiden suurpetojen salakaatoja on viimeisten vuosien aikana käsitelty useasti mediassa.

Rikoslain törkeää metsästysrikosta koskevan voimaantulon jälkeen esitutkintaviranomaiset ovat vuoden 2015 loppuun mennessä kirjanneet yhteensä 55 törkeää metsästysrikosta. Vuoden 2015 osalta epäiltyjä törkeitä metsästysrikoksia kirjattiin rikosilmoitusjärjestelmään 9 kappaletta vuoden 2014 tapausten määrän ollessa 12. Kaikkiaan viidessä tapauksessa ri-koksesta epäilty on tullut poliisin tietoon.

Törkeissä metsästysrikoksissa laittoman metsästyksen kohteena olevat eläimet olivat viime vuonna kolmessa tapauksessa susi ja kolmessa tapauksessa ilves sekä yksi karhu.

Vuoden 2015 aikana kirjattujen törkeiden metsästysrikosten osalta voidaan todeta seuraa-vaa:

Pohjois-Suomi: yksi karhun ja yksi ilveksen kaatoon liittyvä rikosilmoitus.

Itä-Suomi: kolme susiin liittyvää kirjattua rikosilmoitusta sekä yksi ilvekseen liittyvä luvaton kaato.

Sisä-Suomi: yksi ilveksen kaatoon liittynyt rikosilmoitus

Metsästysrikollisuuden osalta on syytä olettaa, että piilorikollisuuden (salametsästyksen) määrä on erityisen suuri. Metsästysrikosten ilmituloa ja esitutkintaa vaikeuttaa myös alueen paikallisten asukkaiden ja metsästäjien parissa mahdollisesti esiintyvä niin sanottu vaikene-misen laki.

Vuonna 2015 Rajavartiolaitoksen tutkintaan saapui yksi epäilty törkeä metsästysrikos, jonka kohteena oli karhu.

Törkeä metsästysrikos RL 48 2011 2012 2013 2014 2015

Poliisi 2 9 14 10 8

Rajavartiolaitos 2 2 3 2 1

Yhteensä 4 11 17 12 9

Taulukko 11: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat törkeät metsästysrikokset 2011–2015.

Esimerkki tuomioista oikeudessa vuodelta 2015

TÖRKEÄ METSÄSTYSRIKOS (RL 48 a luku 1 a §) Vaasan hovioikeus 20.11.2015, tuomio 150019, R 15/307 (Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus 15.1.2015, nro 101900)

39

Vastaajat olivat oikeudettomasti metsästäneet susia ja tappaneet niitä kolme. Susien metsästyksestä oli sovittu etukäteen ja noin seitsemän kilometrin pituinen lippusiima oli vedetty tarkoituksin pitää ai-kaisemmin jälkien perusteella havaittu vähintään neljän suden lauma metsästysalueella seuraavana päivänä tapahtuvaa susien kaatamista varten. Vastaajista osa oli passimiehinä saartanut metsästys-alueen ja kaksi miestä oli hiihtämällä ajanut sudet kohti passimiehiä. Metsästys oli syytteen mukaan tapahtunut järjestäytyneenä seuruemetsästyksenä, jossa jokaisella vastaajana olevasta viidellätoista henkilöllä oli ollut oma tehtävänsä. Susia oli metsästetty pyyntitarkoituksessa moottorikelkoilla ajamal-la vastoin metsästyslain moottorikäyttöisen kulkuneuvon rajoitusta. Vastaajat kiistivät syytteet mm. sillä perusteella, että ammutut eläimet eivät olleet susia vaan koiran ja suden risteymiä ja niiden pois-taminen luonnosta ei ollut rikos. Käräjäoikeus katsoi, että rikoslain 48 a luvun 1 a §:n suojeluobjekti on suomalaisessa luonnossa villi-nä elävä susi. Siten suden ja koiran risteymä voitiin rikosoikeudellisesti tulkita sudeksi, mikäli risteymä eli sudenkaltaisena villinä suomalaisessa luonnossa, eikä se enää perimältään vaarantanut villin susi-kannan geneettistä puhtautta ja mikäli sanotussa lainkohdassa tarkoitetulle tekijälle (metsästäjälle) oli luonnollisissa metsästysolosuhteissa kohtuudella ennakoitavissa eläimen rinnastaminen metsästys-lain nojalla rauhoitetuksi sudeksi. Esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus piti lähtökohtaisesti erittäin epätodennäköisenä sitä, että kyseiset tapetut eläimet olisivat olleet suden ja koiran risteymiä. DNA -tutkimusten perusteella käräjäoikeus totesi, ettei asiassa voitu täydellä varmuudella sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tapetut eläimet ovat sellaisia suden tai koiran risteymiä, joiden perimästä on koi-ran perimää korkeintaan 12,5 prosenttia. Sellaisen suden esiintyminen olisi luonnossa niin epätoden-näköistä, ettei sitä voisi pitää suomalaista susikantaa uhkaavana. Käräjäoikeus katsoi DNA -lausunnon perusteella selvitetyksi, että syytteessä tarkoitetut eläimet olivat susia. Kaksitoista vastaajaa tuomittiin törkeästä metsästysrikoksesta yhden vuoden kahden kuukauden pi-tuiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vastaajat tuomittiin menettämään valtiolle rikoksenteko-välineinä käytetyt aseet sekä lippusiima ja heidät tuomittiin neljän vuoden pituisiin metsästyskieltoihin sekä luovuttamaan metsästyskorttinsa riistanhoitoyhdistykselle. Kolmen vastaajan osalta syytteet hylättiin. Vaasan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

6.5.3 Kalastusrikos RL 48 a luku 2 §

Kalastusrikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka kalastaa huomattavassa laajuudessa vastoin kalojen tai rapujen rauhoitusta, pyydyksiä tai alamittaa koskevaa säännöstä. Ran-gaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Kalastusrikos RL 48 a luku 2 § 2011 2012 2013 2014 2015

Poliisi 30 2 4 2 2

Rajavartiolaitos 3 2 1 5 2

Yhteensä 33 4 5 7 4

Taukukko 12: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat kalastusrikokset 2011–2015.

Esimerkki tuomioista oikeudessa vuodelta 2015, lainvoimaisuustietoja ei ole tarkistet-tu

KALASTUSRIKOS (RL 48 a luku 2 §)

Kainuun käräjäoikeus 9.6.2015, tuomio 15/125218, R 14/877.

Syyte kalastusrikoksesta koski sitä, että vastaajat olivat neljä kertaa kalastaneet huomattavassa laa-juudessa kolmella verkolla siikaa, madetta, ahventa ja taimenta. Kalastus oli tapahtunut vastoin kalas-tuslain nojalla annettujen pyydyksien määräystä ja vastoin pyyntikieltoa. Siikoja oli pyydystetty noin 70 kpl ja taimenia 5 kpl. Vastaajilla ei ollut mitään kalastuslupaa verkkopyyntiin kalastusoikeuden haltijal-

40

ta. Samassa yhteydessä syytettiin rikoslain 28 luvun 10 §:n mukaisesta luvattomasta pyynnistä, koska vastaajat olivat kalastaneet luvattomasti Metsähallituksen hallitsemassa kalavedessä. Vastaajat tuo-mittiin kummastakin teosta yhteiseen 60 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Takavarikoidut kalat tuomittiin valtiolle menetetyksi ja vastaajat velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsä-hallitukselle luvatta pyydetyn kalaston johdosta aiheutunut vahinko 9 351,50 euroa, lupatulomenetyk-sistä 117 euroa ja metsähallituksen oikeudenkäyntikulut.

6.5.4 Metsärikos ja puutavararikos (RL 48 a luku 3 ja 3 b §)

Metsärikoksesta tuomitaan se, joka rikkoo suojametsäaluetta tai suoja-aluetta koskevaa metsälain säännöstä taikka vahingoittaa metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityi-sen tärkeää luonnontilaista elinympäristöä. Puutavararikoksesta tuomitaan se, joka EU:n puutavara-asetuksen vastaisesti saattaa markkinoille laittomasti korjattua puutavaraa tai siitä valmistettuja puutuotteita. Metsärikoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta ja puutavarari-koksen kuusi kuukautta vankeutta.

Metsä- ja puutavararikoksia tulee poliisin tutkintaan vuosittain muutamia tapauksia.

6.5.5 Laittoman saaliin kätkeminen ja törkeä laittoman saaliin kätkeminen (RL 48 a luku 4 ja 4 a §)

Laittomasta saaliin kätkemisestä tuomitaan se, joka kätkee, hankkii, kuljettaa, välittää tai kauppaa metsästysrikoksella tai kalastusrikoksella saatua saalista. Rangaistusasteikko on perustunnusmerkis-tössä sakkoa tai enintään vuosi vankeutta, törkeässä tekomuodossa sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta.

6.6 Ympäristöön liittyvät rikoslain terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset

Rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantaviin rikoksiin sisältyy tekoja, joilla voi olla huomattavia vaikutuksia myös ympäristöön. Säännösten suojeluobjekteina ovat muun muassa ihmisen henki ja terveys sekä omaisuus. Ympäristön osalta voivat tulla sovelletta-vaksi myös rikoslain edellä mainitut muut rangaistussäännökset.

Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia 2011 2012 2013 2014 2015

Terveysrikos RL 44 luku 1 § 1 5 8 1 11

Terveyden vaarantaminen (RL 34:4) 1 0 1 0 0

Törkeä terveyden vaarantaminen (RL 34:5) 0 0 0 0 0

Eläintaudin leviämisvaaran aiheuttaminen (RL 44:4 a) 0 0 0 8 7

Geenitekniikkarikos (RL 44:9) 0 0 0 0 0

Ydinenergian käyttörikos (RL 44:10) 0 0 0 0 0

Räjähderikos RL 44 luku 11 § 116 116 103 143 117

Varomaton käsittely RL 44 luku 12 § 352 251 254 303 223

Radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44:12 a)

0 0 0 1 0

Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 § 18 13 7 7 6

Yhteensä 1426 1700 1558 696 514

Taulukko 13: Esitutkintaviranomaisen kirjaamat rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaaranta-vat rikokset 2011–2015.

41

6.6.1 Terveysrikos, terveyden vaarantaminen ja törkeä terveyden vaarantaminen (RL 44 luku 1 § sekä 34 luku 4 ja 5 §)

Terveysrikoksesta tuomitaan muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuu-desta kasvinsuojeluainelain, kuluttajaturvallisuuslain, kemikaalilain, kosmeettisista valmis-teista annetun lain, terveydensuojelulain, elintarvikelain tai vaarallisten kemikaalien ja räjäh-teiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain vastaisesti valmistaa, käsittelee, tuo, pitää hallussaan, varastoi, kuljettaa, pitää myynnissä, välittää tai luovuttaa tavaraa tai ainetta si-ten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Rangaistusas-teikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

Rikoslain 34 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta terveyden vaarantamisesta tuomitaan muun muassa se, joka käyttää säteilylähdettä säteilylain vastaisesti, käyttää ydinainetta ydinenergialain vastaisesti tai levittää ympäristöön muuntogeenisiä organismeja geenitekniikkalain vastai-sesti siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. Rangais-tusasteikko on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Jos teko aiheut-taa vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle, tekijä voidaan tuomita tör-keästä terveyden vaarantamisesta vankeuteen 2—10 vuodeksi.

6.6.2 Räjähderikos ja radioaktiivisen aineen hallussapitorikos (RL 44 luku 9—11 ja 12 a §)

Räjähderikoksessa on kyse vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta. Rangaistusasteikko on sak-koa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Räjähderikoksia tutkintaan poliisin toimesta vuosittain noin 100 - 150 eri-ilmoitettua tai polii-sin paljastamaa tapausta. Räjähderikos paljastuu tavanomaisesti siten, että poliisi suorittaa koti- tai paikanetsintää toisen epäillyn rikoksen osalta, jolloin etsinnän yhteydessä löytyy myös luvattomia (esim. anastettuja) räjähteitä.

6.6.3 Varomaton käsittely RL 44 luku 12 §

Varomattomasta käsittelystä tuomitaan muun muassa se, joka käyttää, käsittelee tai säilyt-tää ampuma-asetta, tulta tai räjähdettä, terveydelle tai ympäristölle vaarallista kemikaalia taikka radioaktiivista ainetta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai omaisuudelle. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Poliisin esitutkintaan tulee vuosittain noin 200 - 350 epäiltyä varomaton käsittely rikosta.

6.6.4 Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku 13 §

Vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta tuomitaan se, joka rikkoo tunnusmerkistössä määri-tellyllä tavalla vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain säännöksiä siten, että menet-tely on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka vaaraa toisen omaisuudelle. Viranomaisten tietoon tapauksia on tullut vuosittain hieman alle kaksikymmen-tä.

6.7 Vesilain vastaiset menettelyt

Vesilakia koskevat rangaistussäännökset on koottu lain 16 lukuun. Rangaistavia tekoja ovat vesilain luparikkomus ja vesilain rikkominen. Luparikkomuksena pidetään muun muassa luvanvaraiseen vesitaloushankkeeseen ryhtymistä ilman lupaviranomaisen myöntämää lu-paa, vesilain rikkominen koskee muun muassa veden juoksun tai vesistössä kulun estämistä tai ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömistä.

42

Esimerkki tuomioista oikeudessa vuodelta 2014

Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston 29.8.2014 tekemässä ratkaisussa 14/1557 N:n on katsottu syyllisty-neen vesilain rikkomiseen. Rangaistuksena on ollut 10 päiväsakkoa. N on laiminlyönyt vesilain 2 lu-vun 15 §:ssä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa ruoppauksesta etukäteen valtion valvontaviranomai-selle.

Vesilain rangaistussäännökset, 16 luku 2-3 §

2011 2012 2013 2014 2015

Vesilain luparikkomus VL 16 luku 2 § 3 6 4 4 1

Vesilain rikkominen VL 16 luku 3 § 0 1 3 14 8

Yhteensä 3 7 7 18 9

Taulukko 14: Poliisin kirjaamien vesilaissa rangaistavaksi säädettyjen rikosten määrä 2011–2015.

6.8 Muita lakeja koskevat rikokset

Ympäristöä välittömästi koskevia tai sitä sivuavia rangaistussäännöksiä on edellä esiteltyjen rangaistussäännösten lisäksi yli toistakymmentä. Esimerkiksi jätelain 147 §, ympäristönsuo-jelulain 225 §, kalastuslain 118 §, maastoliikennelain 25 §, luonnonsuojelulain 58 §, maa-aineslain 17 § ja kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain 7 § sisältävät kukin rangaistussäännöksen. Näitä erityissäännöksiä koskevien vähäisten rikkomusten lukumäärä on selvästi suurempi kuin rikoslaissa tarkoitettujen ympäristö- ja luonnonvararikosten. Taulu-kossa 16 on esitettynä edellä mainittujen rikkomusten osalta esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet tapaukset vuosina 20011–2015. Jätelain rikkomisia kirjattiin viime vuonna yhteensä 193 kappaletta. Vuonna 2015 kirjattiin kalastusrikkomuksia yhteensä 865 kappaletta. Ran-gaistussäännöksiä yksittäin tarkastellen muutamat nimikkeet eivät ole ajankohtaistuneet juuri koskaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kemikaalirikkomus, rakennussuojelurikkomus ja mui-naismuistorikkomus. Hyvin harvoin sovellettuja rangaistussäännöksiä ei ole sisällytetty alla olevaan taulukkoon.

Muita lakeja koskevat rikokset 2011 2012 2013 2014 2015

Jäterikkomus 322 59 0 1 0

Jätelain rikkominen 2 173 222 201 193

Kalastusrikkomus 653 613 915 962 865

Maastoliikennerikkomus 317 282 323 200 233

Luonnonsuojelurikkomus 37 18 31 47 36

Maa-ainesrikkomus 6 2 2 5 3

Kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain rikkominen

0 0 0 0 0

Vaarallisten aineiden kuljetusrikkomus 765 694 555 519 504

Yhteensä 1337 1147 1493 1416 1330

Taulukko 15: Esitutkintaviranomaisen kirjaamia muita ympäristöä koskevia rangaistavaksi säädettyjä rikoksia 2011–2015.

43

6.8.1 Jätelain rikkominen

Suurin osa ympäristöviranomaisten tai kansalaisten ilmoituksista, jotka on kirjattu jätelain rikkomiseksi, on todennäköisesti roskaamistapauksia tai jätteiden hylkäämistä tai hallitsema-tonta käsittelyä. Yksityishenkilöt tai yritykset ovat laiminlyöneet velvollisuutensa huolehtia omista jätteistään ja jätteet (esimerkiksi kotitalousjätteet, huonekalut, kodinkoneet tai raken-nusjätteet) on hylätty metsiin tai muihin paikkoihin, jonne ne eivät kuulu. Siivoamisesta ai-heutuu yhteiskunnalle ja joskus myös yksityisille kiinteistönomistajille kuluja.

Tullin tutkimissa jätelain rikkomisessa on ollut pääasiassa kyse käytettyjen akkujen viennistä Suomesta Viroon ja muualle Baltiaan. Tekijöinä ovat toimineet Viron, Latvian ja Liettuan kansalaiset. Yhdessä tapauksessa todettiin jäteöljyn viennin yritys Suomesta Viroon. Edel-leen yhdessä vuonna 2012 kirjatussa tapauksessa oli kyse suomalaisen yhtiön Ruotsista Suomeen tuomista romuakuista.

Suomesta on viety Kiinaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromua vastoin jätteensiirtoasetusta. Kiina on kieltänyt kyseessä olevan ’vihreän jätteen’ maahantuonnin. Tapauksessa on rikottu jätteensiirtoasetusta, mutta saatujen selvitysten perusteella jätteensiirrosta ei ole voinut ai-heutua haittaa terveydelle tai ympäristölle, minkä vuoksi nimikkeeksi on kirjattu jätelain rik-kominen.

6.8.2 Havaitut öljypäästöt ja määrätyt öljypäästömaksut

Rajavartiolaitoksen suorittama alusöljypäästöjen valvonta ulottuu Suomen merialueiden ja talousvyöhykkeen lisäksi Suomenlahdella Viron ja Pohjanlahdella Ruotsin merialueille. Alusöljypäästövalvonnan yhteydessä aluemerellä ja talousvyöhykkeellä verekseltään havai-tut öljypäästöt saadaan tehokkaasti todennettua sekä saatettua päästön aiheuttaja hallinnol-lisen öljypäästömaksusääntelyn piiriin.

Rajavartiolaitos osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön Itämeren alueen merellisen ympäris-tönsuojelukomission (HELCOM) yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti. Edellä mainit-tu yhteistyö öljypäästöjen havaitsemiseksi on käytännön tasolla osoittanut toimivuutensa. Vuonna 2015 Suomen valvontalentokoneet valvoivat Itämerta yhteensä 490 tunnin ajan. Vilkkaimpia laivareittejä valvotaan yhteistyössä etenkin Ruotsin ja Viron kanssa. Päästöval-vonnassa kansainvälinen rajat ylittävä yhteistyö on tärkeää erityisesti kapealla Suomenlah-della, jossa laivat kulkevat Viron ja Suomen talousvyöhykkeiden rajalla. Suomi osallistuu aktiivisesti myös kansainvälisiin valvontaoperaatioihin, joissa ennalta määriteltyä merialuetta tarkkaillaan tehostetusti usean maan valvontalentokoneen voimin.

Sekä Suomen, Ruotsin että Viron valvontalentokoneissa on viime vuosina uusitut ympäristö-valvontalaitteet, joilla meriliikennettä voidaan seurata myös huonolla säällä ja pimeässä. Sivukulmatutkalla voidaan havaita öljypäästöjä jopa kymmenien kilometrien päästä valvon-takoneen lentoreitistä. Koneissa on myös alusten tunnistamiseen soveltuvat laitteistot.

Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) satelliittikuvapalvelun kautta vuonna 2015 Suomen alueelta saatiin noin 200 satelliittikuvaa.

Vuoden 2015 aikana Rajavartiolaitoksen tietoon tuli 66 öljypäästöä (2014: 39) Suomen me-rialueilla. Valtaosa toimintavuonna havaituista päästöistä tapahtui sataman tai rannikon tun-tumassa ja ne olivat määrältään erittäin pieniä. Öljypäästövalvonnan painopistealueet ovat talousvyöhyke ja aluemeri. Näillä tapahtuneet päästöt ovat viimevuosien tapaan pysyneet vähäisinä.

Vuonna 2015 aloitettiin yhdeksän hallinnollista öljypäästötutkintaa öljypäästömaksun edelly-tysten selvittämiseksi. Kaikki päästöt olivat päästetyn öljyn määrällä arvioiden pieniä ja suu-

44

relta osin satama-alueella tapahtuneita. Öljypäästömaksupäätöksiä tehtiin kaksi kappaletta, joista toisen tutkinta oli aloitettu vuonna 2011 ja toisen 2015. Osassa tapauksista tutkinta päätettiin, koska päästäjää ei voitu yksilöidä. Viiden tapauksen osalta tutkinta jatkuu edel-leen vuonna 2016.

Korkeimmassa oikeudessa oli vireillä Rajavartiolaitoksen vuonna 2011 määräämää öljypääs-tömaksua koskeva valitus. Kyseistä öljypäästömaksua koskeva valitusprosessi on käynnis-tynyt vuonna 2011 ja asiaa on käsitelty eri oikeuskysymysten osalta kaikissa oikeusasteissa. Vuonna 2014 Rajavartiolaitoksen valituksesta korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätök-sen, jolla hovioikeus oli kirjallisessa menettelyssä tekemällään päätöksellä vapauttanut valit-tajan Rajavartiolaitoksen määräämästä öljypäästömaksusta. Samalla korkein oikeus palautti asian vielä tietyiltä osin hovioikeuden käsiteltäväksi. Hovioikeus käsitteli asian uudelleen ja päätöksellään pysytti Rajavartiolaitoksen määräämän öljypäästömaksun. Vuonna 2015 kor-kein oikeus myönsi valittajalle valitusluvan hovioikeuden viimeisimmästä päätöksestä ja asi-an käsittely korkeimmassa oikeudessa jatkuu edelleen vuonna 2016.

6.8.3 Alusöljypäästöjen esitutkinta

Rajavartiolaitoksen ja Poliisihallituksen välisen yhteisymmärrysmuistion mukaisesti alusöljy-päästöjen esitutkintavastuut siirrettiin poliisilta Rajavartiolaitokselle vuoden 2011 alusta luki-en. Yhteisymmärrysmuistiolla toimivaltaiset esitukintaviranomaiset sopivat esitutkintavastuun siirtämisestä aluevesillä ja Suomen talousvyöhykkeellä Rajavartiolaitokselle. Poliisi suorittaa kuitenkin edelleen alusöljypäästöjen esitutkinnan sisävesialueilla sekä myös niissä tapauk-sissa, joissa esitutkintatoimenpiteiden laatu tai laajuus sitä edellyttää tai poliisi vaatii esitut-kintaa siirrettäväksi itselleen esimerkiksi muuhun vakavaan rikokseen olevan liitynnän joh-dosta.

Rajavartiolaitoksessa alusöljypäästöjen esitutkinta, kuten myös öljypäästömaksua koskeva hallinnollinen tutkinta, on keskitetty Länsi-Suomen merivartiostoon. Merelliseen ympäristöri-kosten esitutkintaa suorittavat aihealueeseen erikoistuneet tutkinnanjohtaja ja tutkija. Suo-menlahden merivartiosto ja Vartiolentolaivue tukevat Länsi-Suomen merivartiostoa myös alusöljypäästöjen esitutkintaan liittyvissä toimenpiteissä.

Toimintavuonna aloitettiin kolmen alusöljypäästötapauksen esitutkinta. Yhdessä tapauksista esitutkinta käynnistettiin epäillystä Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntötoimivallan alaan kuuluvasta ympäristön turmelemisesta (Å) Ahvenanmaalla (Landskapslag (1977:16) om be-kämpande av oljeskador). Yhdessä tapauksessa annettiin rangaistusvaatimus ympäristörik-komuksesta rangaistusmääräysmenettelyssä ja kahden muun tapauksen tutkinta jatkuu vuonna 2016.

45

Kuva 14:Öljypäästö Helsingin pienvenesatama-alueella (Rajavartiolaitos).

7 Suositukset ja kehitysnäkymät

Ympäristörikosseurantaryhmä on julkaissut toimintansa aikana 18 raporttia suomeksi ja englanniksi. Interpolille toimitettu katsaus on ollut myös Interpolin malliraporttina poikkeuk-sellisen viranomaisyhteistyön vuoksi. Katsauksissa on vuosittain esitetty suosituksia ja kehi-tysnäkymiä, jotka on otettu huomioon niin strategian kuin toimenpideohjelman laadinnassa. Vuoden 2014 loppupuolella ympäristöministeriön ja sisäministeriön asettama lähinnä keskei-sistä viranomaisista koostuva yhteistyöryhmä on strategiallaan ja toimenpideohjelmallaan edistänyt aikaisemmin esitettyjen suositusten toteutumista. Toimenpideohjelman toteutumis-ta ja edistymistä seuraa valtakunnan tason ympäristörikostorjunnan toimeenpanotyöryhmä.

Ympäristörikosseurantaryhmä pitää tärkeimpänä tavoitteenaan kansallinen ympäristörikostor-junnan strategian ja toimenpideohjelman toteutumisen.