Tiistai 21. tammikuuta 2014 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 1 59. vuosikerta

Esikoiskirjailijaahersi runoja ja

novellikokoelman

Kyläesittelyt käynnissäPyhäjärvi-Seuran kokouksissa

* Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön60-vuotishistoriikki.136 sivua, runsaasti va-lokuvia ja muisteluita niinsäätiön alkuajoilta kuineri paikkakunnilla pide-tyistä juhlista ja muistapyhäjärveläisten tapahtu-mista. Hinta 20 euroa +postikulut.

* Reino O. Kukko jaKaarle Viika, Vpl. Py-häjärvi v. 1989 ilmesty-nyttä kuvateosta edelleensaatavissa. Runsaan ku-vamateriaalin lisäksi kir-jassa on laaja historia-osuus entisestä kotipitä-jästämme sekä murresa-nasto selityksineen. Hin-ta 25 euroa + postiku-lut.

*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) koko45x400 cm. Hinta 75euroa + postikulut

* Vpl. Pyhäjärvipöytästandaari (suun-nittelu Kaarle Viika) jäl-leen saatavana hinta 42euroa + postikulut.

Tilaukset:Pirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Evakkoaikojenmuistoja

Vpl. Pyhäjärvi-Seuran tapaamisissa Karjalatalolla on käynnistetty Pyhäjärven kylien esittelysarja.Esittelyt aloitti Konnitsa, josta kertoi mm. kuvassa oleva Ensio Näriäinen. Seuraavana on vuorossaNoitermaan kylä helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina. SIVUT 10-12.

Vuoden 2014Vpl. Pyhäjärvi-juhlat Ikaalisissa

19.-20. heinäkuuta

Äitinsä puolelta Pyhäjärvi-juurinen Pekka Kari onsanankäyttäjä, joka ilmaisee itseään niin uusissakirjoissaan kuin myös teatterin lavalla. SIVU 9.

Monitoiminainenmaalaa, kutoo ja

korjaa

Tarja Toiviainen-Mäkelä on monitaitoinen; hänel-tä sujuu niin maalaus, sukkienkudonta kuin monetmuut kädentaidot aina auton entisöintiin asti.Maalaus Potkukelkka valmistui loppiaisena 2014.SIVU 8.

Tammikuun lopulla 80 vuotta täyttävä RaimoKiiveri kertoo evakkopojan muistoja. Kuvassamukana myös Irja Kiiveri. SIVU 2.

Tiistai 21. tammikuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI2

21. tammikuuta 2014

”Sie, mie, myö yhes”Marraskuun 28. päivänä ilmestyneen Kotimaa-lehden juttu kosketti, joten siitä on kirjoitetta-va. Siinä neljä ihmistä antaa kynttilän viestika-pulana seuraavalle, joka on tuonut valoa hänenelämäänsä. Yksi valon tuojista on aluesihteeri,muusikko Jaakko Löytty, joka kertoo Karolii-na-tyttärensä ja senegalilaisen vävynsäBadaran kolmesta pojasta – suomalaisista.Yksitoistavuotias Demba ja kuusivuotiasSamba ovat joutuneet kokemaan, että heitä eihyväksytä. He ovat saaneet kuulla suomalais-ten suusta kovia sanoja, joita he eivät ole vielätarpeeksi vahvoja kestämään.Isoisä toivookin puolivuotias Toivo-poikasylissään, että tämä pieni poika voisi näyttäämaailman toivona, koska poika on positiivinenja hänellä on valppaat korvat ja kirkkaat silmät,joilla katsella tarkasti. Isoisä uskoo, ettäToivosta on valonnäyttäjäksi maailmassa, jokahelposti jakaa ihmisiä ulkonäön, uskonsuun-nan ja mielipiteen mukaan.Meidän aikuisten vanha maailma epäonnistuitässä. Hän uskoo myös, että nämä tyttärenkolme poikaa yhdessä asettuvat toistensasuojaksi kestämään maailmassa paremmin jaettä tämä pieni Toivo-poika voisi näyttää mittaaaskeleelle, jolla edetä.

Entä jos on synnyinlahjana saanut kantaväes-töstä poikkeavan ihonvärin? Tasavallan presi-dentti mainitsi uudenvuodenpuheessaan, että”Suomi tarvitsee jokaista täällä syntynyttä jatänne muuttanutta.”Omien juurien ja oman kulttuurin tiedostami-nen auttaa kasvamaan maailmankansalaisek-si, joka kunnioittaa lähimmäistä ja erilaisuuttahänessä.Suomalaisilla ja ennen kaikkia karjalaisilla oneturivin paikka oppia historiastamme. Omastakodista oli meilläkin lähdettävä turvaan hen-kensä edestä. Etuna oli se, että saatiinasettua jäljelle jääneeseen Suomeen, jossaelämä voi jatkua.Meiltäkin oli lähdetty siirtolaisiksi valtamerientaakse ja Viipurin sanottiin olleen Suomenkansainvälisin kaupunki, mutta silti erilaisuu-teen ei oltu totuttu. Evakkojen puhetapa, vilkassosiaalinen kanssakäyminen ja monellauskontokin oli valtaväestöstä poikkeava.Vallankaan lasten ei ollut viisasta paljastaakarjalaista syntyperää kotioven ulkopuolella,mikäli halusi tulla hyväksytyksi.

Noista ajoista on tultu EU-kansalaisiksi jatieto maapallon tapahtumista on ajantasaista.Nyt on aika huolehtia henkisestä hyvinvoinnis-ta. Tiedostetaan toisen ihmisen ainutkertai-suus. Erilaisuus on elämän rikkautta.Nykypäivä peräänkuuluttaa myös positiivistaelämänasennetta, sitä samaa jolla Karjalankansa selvisi koettelemuksista. Pidetäänhuolta itsestämme ja toisistamme.Otsikossa mainittu iskulause toimi hyvin viimekesänä Porissa Karjalaisilla kesäjuhlilla –niissä merkeissä toivotan lukijoille hyvääalkanutta vuotta!

PIRJO KIIALASäätiön asiamies

Vanhempani olivat Annao.s. Kinnari ja Matti Kii-veri. Neljästä lapsestaanolin nuorin. Kotimme olipieni hirsimökki Pyhäjär-vellä Kahvenitsa-järven ran-nalla.

Lapsuusvuodet olivat on-nellisia talvisodan uhkastahuolimatta. Sotilaita oli ma-joitettu taloihin. Siviiliväes-tölle annettiin valmistautu-misaikaa viikon päivät. Isävei hevoskyydissä muunperheen rautatieasemalle.Pakkasta oli 36 astetta. Ih-miset sullottiin tavaravau-nuihin, nk. härkävaunuihin.Kylmää kyytiä hidastivatpysähtelyt sivuraiteille, kos-ka sotatavara- ja sotilaskul-jetuksilla oli kiire rintamal-le. Äitini kanssa pääsimmenk. konduktöörivaunuun.Siellä sain nukkua elämäniparhaat unet.

Kolmen vuorokaudenkuluttua 5.12. juna puret-tiin Alavuden asemalla. Kyl-mä, pimeä odotus päättyi,kun lapsiperhekin kelpasivanhan isännän rekeen.Kortteerina oli ison pirtinperänurkka, jossa oli ker-rossänky nahkavällyineen.Isäntä heitti aamulla ja illal-la avotakkaan risukimpun.Padassa keitettiin vettä pe-runoita ja teetä varten.

Eräänä aamuna vähäpu-heinen isäntä tuli sanomaan:Mennähän pojan kanssapuotihin. Kauko-veljeni läh-ti mukaan. Pienestä kylä-kaupasta hän osti jauhoja,sokeria ja teetä. Matkaa ker-tyi hevosellekin 15 kilo-metriä.

Noin kolmen viikon ku-luttua perhe muutti Vähä-kyröön. Kortteeri oli tu-berkuloosin takia hylättyautiotalo.

Alkuvuodesta 1940 kut-suttiin meidät lapset ala-kouluun. OpettajammeInka Saarnivaara tuntuioikein pitävän siirtolaislap-sista. Veljeni sai pelata pe-säpallojoukkueessa ja minälauloin koulun laulukuoros-sa. Kesällä 1940 kylvimmevuokramaahan vehnää. Sii-tä saimmekin hyvän sadon.

Toukokuussa 1940 muu-timme Kullaalle Holpinkartanon renkitupaan. Äitisai tuoda kaksi lehmäänsäkartanon kivinavettaan, kunsamalla lupasi hoitaa talon18 lehmää ja siat, joita nii-täkin oli paljon. Talon hal-tiatar, nuori, kaunis Saarapelasi evakkonuorten kans-sa neljää maalia ja muitapelejä.

Vanhemmat sisareni Kai-ja ja Kauko kävivät jotienestissä. Koulua jatket-tiin Kosken koulussa. Hiih-tokilpailuissa tuli palkinto-ja, kynä ja kumi. Kaikki-aan mahtui tuohon aikaanpoikamaisia seikkailuja sekäpientä pisnestä, kun pyy-dystimme rapuja ja myim-me ne hotelli Otavaan, Po-riin. Kerran pääsivät ravutlinja-auton lattialla karkuunja aiheuttivat melkoisetmoitteet, arvannettekinsyyn.

Maahan oli saatu välirau-ha. Suuri osa karjalaisista

Evakkoajoista 80-vuotiaan muistikuvia

halusi heti takaisin kotikon-nuilleen. Äitini merkintöjenmukaan olimme taas koti-pesässä 20.11.1941. Suuriyllätys oli se, kun isä, Kaija-siskoni kanssa olivat jo ko-tona.

Ensimmäinen tehtävä olisiivota talo sisältä. Syöpä-läiset, luteet ja torakat myr-kytettiin polttamalla rikkiärautapadassa. Jostain oli saa-tu säkillinen jauhoja. Naa-purilta oli jääneet syystyötkesken, meidän onneksem-me. Pelloilta keräsimmepaleltuneet perunat ja kaa-lit. Niistä tehtiin laatikko-ruokia.

Kerran viikossa äiti ko-mensi lapsikatraansa riviinja lusikoi jokaiselle annok-sen kalanmaksaöljyä. Vaik-ka se öljy maistui pahalta,vältyimme ehkä sen ansi-osta puutostaudeilta. Kes-tin isäntä lähetti pari säkkiäsiemenperunaa Pohjan-maalta. Pellot kasvoivat hyvin. Työtä oli tarjolla oi-kein suurella kauhalla; pel-totöitä, karjan paimenta-mista metsäniityillä, metsä-marjojen keruuta ym. Tal-vella kauhoimme kalaaavannosta vilkalla (se ontalikolla).

Kalastimme myös luvat-tomilla pyydyksillä, kun hei-timme käsikranaatin lam-men kalaparveen. Isot po-jat tekivät kivääreitä, joillaammuttiin maaliin ladonseinään. Onneksi Kaukoälysi puolittaa hylsyn ruuti-määrän, muutenhan ohutputki olisi räjähtänyt silmil-le. Paitsi räjähteitä, myösmuuta tavaraa oli naapuril-ta jäänyt metsiin, mm. va-nikkaa eli näkkileipää, ky-päröitä ym. Eräs talo olitäynnä kaalinpäitä, eräs toi-nen suutarin puulestejä!

Koulua piti käydä kuin-kas muuten. Erään kerranopettaja antoi tehtäväksi lau-sua koulun kevätjuhlassapaimenpsalmin (Ps 23).

Parin rauhanvuoden jäl-

keen nousi taas synkkiä pil-viä itätaivaalle. Ihastelim-me taivaalla erästä lento-taistelua. Venäläinen tiedus-telukone tuli soihtuna alas,mutta emme päässet tutki-maan asiaa lähemmin.

Tykkien jylinä kuului idäs-tä. Taas valmistauduttiinevakkoon. Perhekin hajaan-tui siten, että isä jäi huolto-joukkoihin ja Kauko (15 v.)

määrättiin muiden paime-nien kanssa ajamaan noin100 lehmän karjalaumaaaina Savonlinnaan saakka.Matkaa kertyi noin 300 km!

Elisenvaaran rautatiease-malla pyhäjärveläisten junapääsi matkaan. Seuraavanapäivänä Räisälän siviilijunajoutui viholliskoneidenpommituksen kohteeksi!Välittömästi surmansa saiyli 100 ja haavoittuneitakinoli satoja! Taivaallista varje-lusta saamme tästäkin kiit-tää.

Heinäkuun 10. päivänä

1944 osa majoitettiin Keu-ruun kirkkoon. Seuraavasiirto vei meidät Pylkön-mäelle. Siellä lyöttäydyin in-keriläisvangin, Vasilin, ka-veriksi. Vasili opetti minul-le venäjää ja minä hänellesuomea. Eräänä päivänäVasili surullisena kertoi, ettähän oli saanut passituksentakaisin Venäjälle. Siellä mi-nut ammutaan!, hän sanoi.

Kerran äiti sanoi: Meni-sitkö pyytämään lainaksipari ruisleipää naapurista?Meillä oli useinkin nälkävieraana, mutta nyt ei olisiollut mitään päiväksi, pa-riksi suuhunpantavaa.

Kymmenen päivän ku-

luttua muutimme KeuruulleAsunnan kylään. Äitini pyysisaada poimia puolukoita,joita oli punaisenaan lähellätaloa. Lupaa ei heltynyt.Sinne jäivät marjat poimi-matta myös isäntäväeltä.

Joulukuun alkupäivinä

1944 muutimme taas Kul-laalle. Matkaan lähdettiinkärrykuormassa, jossa ta-varoiden lisäksi kulki myösreki. Kärry vaihtui rekeennoin 17 km ennen Poria,siellä kun oli satanut puolimetriä lunta. Pääsimmemajoittumaan tutuille pai-koille. Koulun käynti jatkuivälittömästi. Muut ahkeroi-vat vuokrapellolla ja nave-tassa. Ikäisiäni evakkolap-sia oli kartanon tiluksillamuitakin.

Viimeinen evakkotaival

vei meidät Kiikkaan. Olim-me saaneet ostettua kun-nan peräpeltoja 6 hehtaariaja metsää. Pellot olivat hie-susavea ja poutivia keväisinvaikeasti muokattavia. Lan-noitteena oli vain karjan-lantaa ja sitäkin vähän. Oh-

rakin jäi vaaksankorkuisek-si kuivina kesinä. Veli tuu-mi joskus leikillään, ettävariksillakin oli känsät koi-vissaan, kun nokkivat täh-kiä niin alhaalta.

Kovin teki mieleni oppi-

kouluun, kun sain kuulla,että urheilua opetti maanparas aitajuoksija, VäinöSuvivuo. Sisäänpääsykar-sintoihin Tyrväälle juoksinäitini polkupyörän rinnalla.Matkahan oli vain 12 km.

Arkana aloin koulun-käynnin suuressa koulussa.Paremminkin sisulla kuinälynlahjoilla selvitin keski-koulun parhaana. Lukioteetti enemmän vaivaa.

Matkat kuljin junalla, kunei ollut varaa linja-autokyy-tiin. Keväisin pääsimmeKiikkaan usein nopeam-min, kun jäniksenä tavara-vaunujen puskureilta hyp-päsimme vauhdissa kisko-jen sivulle hiekkapenkkaan!

Oppikoulumestaruuksiasaavutin kahdesti korkeus-hypyssä. Ylioppilaaksi val-mistuin keväällä 1956. Pit-kä evakkotaival oli vihdoinlopussa.

RAIMO KIIVERI

Raimo Kiiveri täyttää 29.tammikuuta 80 vuotta. Eivastaanottoa.

Kiiveri suoritti asepalve-luksen Karjalan Prikaatissav. 1956-1957. Hän suorittivoimisteluopettajatutkin-non Helsingin Yliopistossa1960. LiikunnanopettajanaHuittisten-Vampulan pe-ruskoulussa ja LauttakylänLukiossa 1960-1993. Eläk-keelle hän siirtyi 1993.

Harrastukset:Yleisurheilu (korkeus-

hyppy 198 cm, Mestari-luokka), Seura- piiri- jamaajoukkuevalmennus.Jääkiekkovalmennus seura-tasolla. Pujotteluvalmenta-jana Ellivuoren hiihtokes-kuksessa. Harrastusmaan-viljelys, puutyöt. Kunnalli-nen luottamushenkilö,maallikkojäsen Huittistenev.lut.srk:ssa. Humanitääri-nen avustustyö Venäjällä jaIsraelissa.

Huomionosoitukset:Kuntainliiton 30v-ansio-

merkki, SUL: hopeinenansiomitali, LauttakylänLujan kunniajäsen. Sotilas-arvo yliluutnantti.

Tiistai 21. tammikuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Muistokirjoituksia

Karjalan Kannaksella Vii-purin läänin PyhäjärvelläMusakanlahden kylässä syn-tyi 8.4.1931 Jooseppi jaHilja Kaasalaiselle vii-des lapsi, Venla, pikkusis-koni. Olin silloin 10-vuoti-as. En ollut laisinkaan mus-tasukkainen Venlan synty-mästä, vaan olin huolehti-vainen isosisko ja autoinauliisti Venlan hoidossa,vanhempieni ajan kuluessamaatalousaskareissa.

Perheeseemme syntyi vii-si lasta, Helvi -21, Kerttu-22, Soini -25, Lauri -28ja Venla -31. Minä van-himpana olen Venlan pois-menon jälkeen ainoa elos-sa oleva.

Muistan kuinka Venlanollessa noin 3-4-vuotias oli-vat vanhemmat peltotöis-sä ja Hilja-äiti pyysi minuaviemään Venlan kotiin.Hän ei ollut lähdöstä sa-maa mieltä ja pisti hanttiinoikein kunnolla. Hilja-äitioli kuitenkin sitä mieltä,että Venlan on parempikotona, koska pellolla pol-tettiin risuja. Tokaisin sis-kolleni, että katso nyt, naa-purin siatkin pelästyvät huu-toasi! Näin saatiin pikku-sisko turvallisesti kotiin pie-nen erimielisyyden jälkeen.Tätä tapausta muistelim-me usein.

8-vuotiaana Venla, Hil-ja-äiti, veljet Lauri ja Soinilähtivät Karjalasta evakko-matkalle Alavudelle. Kar-jaa ei saanut ottaa mukaan,joten minä ja Kerttu jäim-me huolehtimaan eläimis-tä, kun isämme oli sodas-sa.

Kun asuimme Alavudel-la, minä menin opiskele-maan Lapuan emäntäkou-luun ja Venla kävi pikku-lottakurssin.

Syttyi jatkosota ja per-heemme palasi Karjalaan.Ennen palanneita perheitäpaikalla oli käynyt ns. sii-vouspartio, mutta silti sot-ku oli kamala. Perhe aset-tui takaisin kotiinsa. Menintöihin Käkisalmen sotilas-hallintopiirin esikuntaanemännäksi. Vierailin koto-na niin usein kuin pystyin jaVenla minun luonani Kä-kisalmessa.

Venla muisti aina, kunostin hänelle joululahjaksipuisen penaalin, koululau-kuksi pienen matkalaukunja Lapin lakin. Tavaroidenollessa kortilla nämä lahjatilahduttivat Venlaa kovasti.Venla muisteli näitä lahjojaja niiden tärkeyttä usein.Myös viimeiseksi jääneellä

vierailullaan minun luonaniviime lokakuussa.

13-vuotiaana Venla jamuu perhe joutui taas jät-tämään Karjalan. Taival oliraskas, varsinkin kun mat-kaseurana olivat tällä ker-ralla myös lehmät. Välillämatkustettiin junalla, välilläjalan.

Isä oli tälläkin kerrallasodassa. Matka päättyi Pe-täjävedelle, johon perhekokoontui ja ensimmäinenyö vietettiin Petäjäveden kir-kossa.

Sodan jälkeen isä saimuutaman vuoden vuok-rasopimuksen viljeltäviinmaihin Petäjävedellä Sep-pälän talossa, jossa per-heemme asui. Petäjävedel-tä muutin Tammelaan Lau-taportaaseen ja muu perhepäätyi Mouhijärvelle.

Muistan, kun Venla 15-vuotiaana vieraili luonaniLautaportaan Kannonkyl-jessä. Hän olisi välillä ha-lunnut lähteä kotiin, muttaminä halusin hänen vieläjäävän ja lukitsin ulko-oven.Siihen Venla tokaisi, ettämenen sitten ikkunasta. Hänjäi kuitenkin ja muistelen,että hommat jatkuivatpyykkilautapyykillä.

Tämä kuvasti tärkeyttätoisillemme. Koko elä-mämme olemme vierail-leet ahkerasti toisillammeja pitäneet tiivistä yhteyttä.

Muistan kun synnytin en-simmäisen lapseni MerjanHelsingissä Naistenklinikal-la ja Venla tuli mukaanhakemaan meitä kotiin japiti vauvaa sylissään kokoautomatkan. Venlalla ei ol-lut omia lapsia ja niin mi-nun kuin muidenkin sisa-rusten lapset olivat hänelleläheisiä ja rakkaita.

Venla muutti Tampereel-le ja työskenteli aluksi pu-kutehtaalla. Elämänvarrellameillä oli murheita puolinja toisin, mutta tuimme toi-siamme ja elämä jatkui.Saimme toisiltamme tukeaja voimaa kaikissa elämän-

tilanteissa.Ko lmisenkymmentä

vuotta sitten Venla löysiTampereelta Matin, suu-ren rakkautensa. Eläkepäi-viensä alkuvaiheen, noin 15vuotta he asuivat Jokioisil-la, jossa itsekin silloin asuin.Silloin kanssakäyminen olitiivistä ja elämä seesteistä.

Iloisimpia hetkiä olivatkarjalaiseen tapaan suvunkesken vietetty aika juhla-pyhinä ja sukujuhlissa. Mie-leenpainuvia olivat esimer-kiksi yhdessä tehdyt jou-lunaluspuuhastelut, leipo-miset ja muut valmistelut,jotka hoidettiin aina yhdes-sä koko köörin voimin.Erityisesti silloin, kun Venlaja Matti asuivat Jokioisilla.

Venlalle erityisen tärkeitäolivat Matin edellisestä lii-tosta olevat pojat ja heidänperheensä. Hän arvosti suu-resti Matin perheen kanssavietettyä aikaa. Matin lap-sista ja heidän perheistääntuli osa hänen perhettään.

Venlan ja Matin veri vetikuitenkin takaisin Tampe-reelle, jonne he sitten muut-tivat. Muutosta huolimattahe jatkoivat tiiviisti vierailu-jaan luokseni Forssaan, jos-sa nykyään asun.

Muutamia vuosia sittenMatti nukkui pois ja se oliVenlalle ja meille kaikilletraaginen ja kova paikka.Venla jatkoi kuitenkin edel-leen vierailuja luokseniForssaan.

Valitettavasti myös Ven-lan elämää tuli varjosta-maan vakava sairaus viimekesänä. Olen ilolla toden-nut, että Venla sai paljontukea ja apua ystäviltään jasukulaisiltaan. Viimeiset ajatsairaalassa olivat siinä suh-teessa siunattuja, että hänenei tarvinnut olla siellä yksin.

Isosiskona esitän suurenkiitoksen Soini-veljen tyttä-relle Marja-Leenalle ja hä-nen miehelleen Pekallesekä Matin pojille ja heidänperheilleen sairaalassa Ven-lalle antamastanne ajasta jatuesta.

Venlan usko Jumalaanantoi voimia kestää sairau-den viimehetket. Suurintahelpotusta surussani tuo tie-to siitä rakkaudesta, jokaympäröi Venlan erityisestiviimeisinä hetkinä. Ei vält-tämättä vain inhimillinenrakkaus, vaan myös Juma-lan rakkaus.

Pikkusiskoa ikävöiden jalämmöllä ja rakkaudellamuistaen

HELVI HIETAMÄKI

Valtiotieteen maisteri YrjöJuhani Kaasalainen kuo-li Turussa 9.12.2013 ja siu-nattiin haudan lepoon11.1.2014 Hämeenkyrössä.

Yrjö J. Kaasalainen syn-tyi 21.7.1940 Alavudellaensimmäisen evakkomat-kan aikana. Hän pääsi van-hempiensa mukana välirau-han ajaksi Pyhäjärvelle, jostahänelle jäivät mieleen en-simmäiset lapsuusmuistotheinänhausta isän ohjasta-man hevosen kyydissä.

Perheeseen syntyi kaikki-aan neljä veljestä ja nuo-rimmaksi sisar. Toinenevakkomatka v. 1944 veiperheen eri vaiheiden jäl-keen Hämeenkyröön.

Lapsena Yrjölle ei jäänytpaljon aikaa harrastuksiinkoulunkäynnin lisäksi, kos-ka oli otettava osaa maata-lon töihin. Kotona Yrjönosalle tuli usein ruoan val-mistus nuoremmille, mistävarmaan juontui hänenmyöhempi harrastuksensaruoan tekoon.

Hänen kerrotaan olleenlapsesta pitäen äärimmäi-sen oikeudenmukainen.Samoin hän oli hyvä seu-rustelemaan vanhempienihmisten kanssa.

Koulunsa Yrjö kävi Hä-meenkyrössä, jonka yhteis-koulusta hän valmistui yli-oppilaaksi keväällä 1961.Samana syksynä Yrjö aloittiopinnot Helsingin yliopis-ton valtiotieteellisessä tie-dekunnassa pääaineenaansosiaalipolitiikka.

Opiskeluvuosina hän olikesätöissä paperitehtaalla,ensin muutamana kesänäKyröskoskella, sitten Itä-vallassa, Fronleitenissa, jon-ne hän meni saksan kieltäoppiakseen. Itävällasta hänsai paljon pitkäaikaisia ys-täviä.

Valtiotieteen kandidaatik-si ja maisteriksi valmistut-tuaan hän teki varsinaisenelämäntyönsä Kansanelä-kelaitoksen palveluksessa,aluksi lyhyen aikaa Helsin-gissä, sitten 1970-luvunpuolivälissä muutamanvuoden Kokemäellä javuodesta 1978 lähtien Tu-russa jaostopäällikkönä ainaeläköitymiseensä saakkavuonna 2004.

Yrjö Juhani Kaasalainen 1940-2013

Helvi-siskon muistelmia Venla Karjalaisesta

Tuleeko lehtesioikealla osoitteella?

Soita osoitteenmuutospuh. 040 730 2622,

tee muutos sähköpostillatai kotisivujemme kautta.

Huom. Osoite ei vaihdu muuton jälkeenpelkästään postiin ilmoittamalla!

Venla Karjalainen, o.s.Kaasalainen.

Yrjö J. Kaasalainen Konevitsan luostarin laiturilla.

Yrjö oli vilkas, seuralli-nen, avulias ja helposti ys-tävystyvä karjalaispoika,jonka kiinnostus historiaanja erityisesti vanhaan rajantaakse jääneeseen kotiseu-tuun säilyi vahvana läpikoko elämän.

Hän teki ensimmäisiämatkoja Pyhäjärvelle läheskielitaidottomana omallariskillä Viipurista taksilla joennen kuin virallisia bussi-matkoja ryhdyttiin toteut-tamaan. Vanhat valokuvatja kartat apuna hän etsisukunsa entisiä asuinpaik-koja; joitakin löytyi, suuriosa oli kuitenkin hävitetty,mm. entisestä kotitalostalöytyi vain pari nurkkaki-veä.

Sukututkijana Yrjö oliperusteellinen ja tehokas jaonnistui vanhan ruotsin kie-len taitajana pääsemään Py-häjärven historiassa 1500-luvulle saakka ja jäljittämäänPyhäjärven Kaasalaiset jovuoden 1613 maakirjanperusteella Kiimajärvelle.

Tärkeäksi Yrjölle muo-dostui, erityisesti eläkevuo-sina, Konevitsan luostari jasen avustaminen. Lukuisiakertoja hän vieraili luosta-rissa, aluksi muiden järjes-tämillä matkoilla ja lopultajohtaen itsekin pieniä py-hiinvaellusryhmiä luostari-saarelle. Näillä matkoillahän hämmästytti muitamatkalaisia laajoilla ja yksi-tyiskohtaisilla tiedoillaanPyhäjärven ja sen eri kylienhistoriasta.

Ajan myötä hän opiskeliniin paljon venäjän kieltä,että pystyi toimimaan ryh-mämatkojen vetäjänä.

Vuonna 2010 Konevitsary kutsui hänet yhdistyksenkunniajäseneksi monivuo-tisen, monin eri tavoin luos-tarin hyväksi toteutetun toi-minnan johdosta.

Yrjöä kiinnosti maailmalaajemminkin. Monien Eu-roopan maiden lisäksi hänkävi jopa Etelä-Amerikas-sa ja Ecuadorissa Galapa-gossaarilla saakka. Rakkainmatkakohde oli Konevit-san ohella Itävalta, jossaoleviin ystäviin hän piti tii-viisti yhteyttä käyden siellävierailuilla, viimeksi viimetoukokuussa. Vastaavastiitävaltalaiset ystävät kävivät

Suomessa hänen vierainaan.Yrjö olikin hyvin sosiaa-

linen ja kävi mielellään ys-tävien ja sukulaisten luonakylässä ja osoitti vastavuo-roisesti lämmintä vieraan-varaisuutta. Näillä vierai-luilla tulivat ilmi hänen erin-omaiset ruoanlaittotaiton-sa.

Mieleenpainuneita ovathänen 50-, 60- ja 70-vuo-tisjuhlansa runsaine ja her-kullisine tarjoiluineen ja iloi-sine seuranpitoineen. Eri-tyismuistoksi 50-vuo-tisjuhlijoiden mieleen onjäänyt auringonpimennys,joka äkillisesti hiljensi kokoluonnon.

Yrjö pysytteli koko ikän-sä poikamiehenä. Sukulai-sista ja laajasta ystäväpiiris-tä tuli hänen perheensä.Vaikka Yrjö viihtyikin hy-vin seurassa, välillä hän ha-lusi vetäytyä omaan rau-haansa hirsimökille Hä-meenkyrön Isosaareen, jaKonevitsan matkoilla hänkertoi nauttivansa luostari-saaren sielua rauhoittavastailmapiiristä.

Myös kangaspuilla kuto-minen oli rauhoittava ele-mentti hänen elämässään.Välillä kangaspuissa syntyimattoa kotona Turussa,välillä mökillä Hämeenky-rössä.

Työvuosinaan Yrjö olihyvässä fyysisessä kunnos-sa. Tämän osoittaa se, ettähän hiihti lähes harjoittele-matta Pirkan hiihdon 90kilometrin matkan 25 ker-taa, mikä toi hänelle kun-niahiihtäjän tittelin. Hiihto-harrastus täytyi kuitenkinlopettaa, kun hän joutuisydänvaivojen takia ohitus-leikkaukseen 57-vuotiaana.

Eläkevuosinaan hän jat-koi matkustelua, luostaris-sa käyntejä ja luostarin avus-tamista sekä sukututkimus-ta. Henkinen vireys säilyimuutenkin.

Elämänsä lopuun saakkaYrjö Kaasalainen säilytti va-loisuutensa, hyväsydämisyy-tensä, seurallisuutensa jakiinnostuksensa Pyhäjärvenhistoriaan.

Nämä piirteet jättivätmeihin Yrjön ystäviin läh-temättömän jäljen.

HARRY HELÉN

Tilaa omaPyhäjärvi-lehti

tai anna lahjaksiystävälle jasukulaiselle.

Hinta edelleenvain 30 euroa!p. 040 730 2622

Tiistai 21. tammikuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI4

Muistokirjoituksia

Jumala on

Rakkaamme

Aarne Eevas. 13.02.1930 Vpl. Pyhäjärvik. 23.12.2013 Kokemäki

Kaipaamaan jäävätRailiManu, MariaSalliSukulaiset ja ystävät

Ps. 39:5

Siunaus toimitettu 10.1.2014. Kiitos osanotosta.Erityinen kiitos Kuntokodon henkilökunnalle

Aarnen hyvästä hoidosta.

Meille kaikille niin rakas

Venla InkeriKARJALAINENo.s. Kaasalainen

* 8. 4. 1931 VPL Pyhäjärvi† 19. 12. 2013 Tampere

Venlaa kaivatenHelvi-siskosisarusten lapset perheineenMatin lapset perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Käyt enkeli vierelläs taivaan rantaa,on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.Et murheita tunne taivaan tiellä,on monet rakkaat vastassa siellä.Muistoissamme elät keskellämme,säilyt aina sydämissämme.

Siunaus toimitettu läheisten ja ystävien läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Rakkaamme

Paavo Olavi Kukkos. 25.01.1929 VPL Pyhäjärvik. 19.11.2013 Jämsä

Paavoa lämmöllä muistaen ja kaivatenEijaLiisa, Harro ja tytötInkeri, lapset ja lastenlapsetIrene perheineenystävät ja sukulaiset

On ajaton avaruus,arjesta irronnut ikuisuus,on rauha, hiljaisuus.

Siunattu Koskenpään kirkossa 14.12.2013.

Sain olla vielä mummoniAili Vuoriston, o.s. Kiu-ru, 95-vuotispäivillä 23.9.Hoivakoti KuparikaaressaHarjavallassa. Mummonioli silloin vielä läsnä. Hänoli vaikuttunut huomion-osoituksista, joskin aikaajoin vaipunut mietteisiin-sä. Kuva lokakuun Pyhä-järvi-lehdessä näyttää tä-män. Alkoi parin kuukau-den tihentynyt aika. Mum-moni kutsuttiin Kotiin lau-antaina 14.12. klo 17.30.

Minulle rakas mummonioli sydämellinen ihminen.Ehkä hän oli joutunut lap-sesta saakka Herran Äidintavoin tutkiskelemaan asi-oita sydämessään. Oli ta-pahtunut käsittämättömiäasioita, joista aikuiset ihmi-set puhuivat, mutta pienipää ei niistä mitään ym-märtänyt. Sydämeen kos-ki: missä isä on? Miksi hänei jo tule? Mummoni eiollut isäänsä Salomoniakoskaan nähnyt. Äiti Liisankätketty itku koskin suo-raan pikku Ailin sydämeen.Mummoni kertoi näistätunnoistaan minulle vastamyöhään. Katkera hän eiollut.

Mummoni oli siis sydä-mellinen ihminen. Työ-aikanaan luottamushenkilö-nä hän kantoi ihmisten asi-oita sekä päässään että sy-dämessään. Asiat eivät ol-leet helppoja. Kolhitut ih-miset olivat niissä kiinni.Mummoni joutui jäämäänsydämensä takia eläkkeelle

Rakkaan mummoni muistolle55-vuotiaana vuonna 1973.Sydän ei kestänyt. Olin itsesilloin yksivuotias. Ja joten-kin minusta nyt jälkeenpäinon tuntunut, että mummo-ni sulki minut sydämeensäaivan oman elämäni alustaalkaen. Ehkä kaikkien kii-tollisin elämässäni olen juu-ri tästä: mummoni on kan-tanut minua sydämessään.

Muutkin kuin minä tietä-vät, että mummoni oli lyö-mätön mestari ruoan lai-tossa ja erityisesti karjalan-piirakoiden teossa. Vielähoivakoti Kuparikaaressaollessaan hän silmin näh-den virkistyi, kun ruvettiinpuhumaan piirakoista. Kä-det kävivät rypytyksen tah-tiin. Suussani on vieläkinmummoni uunissa valmis-taman paistin taikka lohensekä piirakoiden pehmeämaku. Merkillistä, että tämäsama maku ja tuoksu saajoka kerta veden kielelle,kun ruokapöytään käyn jamummon muisto putkah-taa mieleen.

Minulla on siis sellainenvankka tunto, että mum-moni kantoi minua sydä-messään kaikki nämä neljävuosikymmentä. En voielämääni oikein tulkita, elleinäin olisi. Mummoni ru-koukset ovat kantaneet.Myös aivan konkreettisetauttamiset milloin missä-kin. Mummoni oli hengel-linen ihminen. Lapsuusajankokemukset ja evakkoai-kaan liittyvät vaiheet olisi-vat saattaneet kypsyttää hä-

nestä katkeran ihmisen.Mummoni kohdalla näinei ollut. Hänen vierelläänoli hyvä ja turvallista olla.

Olen tätä miettinyt. Mi-nusta tämäkin katkeruudes-ta vapaa asennoituminenpalaa Kiurujen lapsuusko-tiin Vernitsalle. Laatokanmeren pinta kantoi Kone-vitsan luostarin kirkonkel-lojen äänen kotitupaansaakka. Lauantai-iltojensoittona ne kuuluttivat paitsipyhän alkaneeksi, myösvoittoa kuolemasta: Kris-

RakkaammeProviisori

MaijaREINPERÄo.s. Wiika

s. 29. 9. 1919 Vpl. Pyhäjärvik. 12. 12. 2013 Hämeenlinna

Kaivaten, kiittäenRiitta-Leena ja JuhaSakari ja Irmeli SaaraHeikki ja Leila Lotta, Sannaomaiset ja ystävät

Psalmi 23

Siunaus on toimitettu Hämeenlinnan kirkossa 27.12.2013.Uurna lasketaan Reinperän sukuhautaan Mustakallion

hautausmaalle Lahdessa.

Kirkonsanoma

RakkaammeAili HelenaVUORISTOo.s. Kiurus. 23.09.1918 Vpl. Pyhäjärvik. 14.12.2013 Harjavalta

KaivatenRaimo ja SinikkaPäivisukulaiset ja ystävätNyt seimes luona laulamme,ja vielä, Jeesus, pyydämme:Suo kerran meidän kaikkientaivaassa kiittää riemuiten.(VK 32:6)

Rakkaamme siunattiin haudan lepoonHarjavallan kirkossa 28.12.2013.

Muistotilaisuus oli seurakuntatalossa.Kristus nousi kuolleista!

Sydämelliset kiitokset teille kaikille, jotka kunnioititte rakkaammeYrjö Juhani Kaasalaisen

muistoa ja otitte osaa suruumme.Omaiset

Lehtemme perheuutisten sivulla olevat kuolinilmoituksettavoittavat katseen ja ajatuksen aina. Nyt tällä sivulla onoman äitini kuolinilmoitus. Monien ajatus ja mieli herkis-tyy: yhden pyhäjärveläisen evakkotaival on päättynyt.Vaelluksessaan väsynyt on päässyt Kotiin. Enää ei olepelkoa lähdöstä mihinkään.

Ohessa on myös tyttäreni muistelukirjoitus mummos-taan. Heidän keskinäinen välinsä oli rikkumaton ja hyvinvastavuoroinen. Mummon rakkaus alkaa alun rotinoistaja löylytyksistä. Rakkaus on kaikinpuolista lämpöä. Läm-mön vastaanotto kypsyy lapsella elämän varrella kunni-oitukseksi ja syväksi kiintymykseksi. Oman mummonsana painaa aina, koska se tavoittaa sydämen ja kohdis-tuu omaantuntoon.

Siunauksen kuvassa ollaan Harjavallan kirkossa neljän-tenä joulupäivänä, lauantaina viattomien lasten päivänä28.12. Siunausristin välineenä käytetty hiekka on Kone-vitsan luostarisaaren rantahiekkaa. Äitini toi sen yhdelläkotiseutumatkallaan juuri tätä varten. Pyhäjärvijuurinenymmärtää äitini tunnon. Niin sekin tuli täytettyä.

Sallitaan, että jatkan tästä tässäkin.Parin viimeisen viikon aikana äitini olemus, vointi ja

kunto heikentyi silmissä. Minulla oli mahdollisuus elää jakokea tämä aika aivan läheltä. Päivittäin istuin hänensänkynsä vieressä. Hoitajat hoitivat hoidon hygienian ym.korrektisti. Siihen ei tarvinnut puuttua. Saatoin vain olla.Tästä olemisesta kehkeytyi itselleni yksi syvimpiä elämän-vaiheita, missä olen ollut. Kommunikointia ei enää ollut,mutta jotakin oli. Merkillistä, siksi haluan siitä kertoa tälläpalstalla.

Äitini hengitti raskaasti. Joskus hän avasi silmänsä.Näki, että siinä oli joku. Ehkä hän tunnisti poikansa.Ehkä hän näki enkelin, mene ja tiedä. Joku oli. Silmätsulkeutuivat. Äitini ajatukseen ja tuntoon en yllä. Omaajatukseni, tuntoni ja rukoukseni vahvistui apostolinvarmuudeksi: minä olen varma, että Jumala on ja Jobintunnoksi: minä tiedän lunastani elävän.

Ihmisen perimmäinen vakaumus, uskonvakaumus voikyllä kypsyä kunkin elämän vaiheissa, elämän taisteluissajne. Mutta tokkopa kypsyy hälinässä, touhuissa ynnämuissa. Uskonvakaumukseen laskeudutaan hiljaisuudes-sa ja suostutaan kuuntelemiseen tilassa, missä ei olemitään.

Kunpa omassa äitikirkossani voisi olla yhtä levollisestija luottavaisesti kuin olin oman äidin kuolinvuoteenäärellä tarvitsematta tehdä yhtään mitään, tarvitsemattasanoa yhtään sanaa, vain olla.

Hiljaa, hiljaa kirkon kellot kajahtaa.Jumala on. Tässä on kaikki.

RAIMO VUORISTO

tus on ylösnoussut, kuole-ma on voitettu. Tähän ih-miselämän perustuntoonsopi myöhemmin SiioninKanteleen iloiset sävelet: tai-vas on auki. Miksi olisinkatkera?

Mummoni oli – sanoisinnäin – ortodoksiuskovai-nen Siionin Kanteleen iloi-nen laulaja. Minulle hän oliRakas Mummoni.

PÄIVI VUORISTOSastamala

Pyhäjärvi-lehtijulkaisee

joka numerossa tietojaperhetapahtumista, kuten merkkipäivistä,

edesmenneistä ja valmistuneista.

Muistathan kuitenkin aina kysyäasianosaisilta luvan tietojen julkaisuun.

Aili Vuoriston poika Raimo siunasi äitinsä Harja-vallan kirkossa 28.12.2013. Siunauksen välineenäkäytetty hiekka oli Ailin aikanaan tätä tilaisuuttavarten tuoma Konevitsan luostarisaaren rannasta.

Tiistai 21. tammikuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Pyhäjärveläinen MaijaReinperä nukkui pois äi-tinsä syntymäpäivänä 12.12.2013 Hämeenlinnassa Hänoli syntynyt Pyhäjärvellä29.9.1919. Maijan vanhem-mat olivat kirkkoherra Karlja Impi Wikman, myö-hemmin Wiika. ProviisoriMaija Reinperä teki pitkänpäivätyön apteekkialallamiehensä apteekkari Uo-levi Reinperän kanssa.

Haastattelin 2004 Hä-meenlinnassa Maija Rein-perää Pyhäjärvi-lehteen.Ainoana elossa olevanaWiikan perheestä hän ker-toi hyvin elävästi ja lämpi-mällä huumorilla itsestäänsekä edesmenneistä sisaruk-sistaan. Tässä osa Maijanmuisteluista ja samallavoimme muistella kaikkiaWiikan sisaruksia, jotka tu-livat hyvin tutuiksi monillepyhäjärveläisille.

Maija kertoi: – Synnyin 1919 Pyhäjär-

vellä eli samana vuonnakun isäni sai kappalaisenviran Pyhäjärvellä. Silloinsukunimemme oli Wikmanja perheemme muutti Kuo-lemajärveltä.

Pastori Karl Adolf Wik-man oli syntynyt Pietarissaja toimi nuorena poika-miehenä apupappina Kuo-lemajärvellä. KirkkoherraHukkisella oli eloisa tytärImpi Eeva Maria, johonKarl melkein ensisilmäyk-sellä ihastui. Nuoret rakas-tuivat, avioituivat ja per-heen vanhin lapsi Eeva syn-tyi Kuolemajärvellä. Impi-äidin sukujuuret olivat Laa-tokan-Karjalassa Impilah-della ja hän oli koulutuksel-taan filosofian maisteri.

Maijan jälkeen Pyhäjär-vellä syntyivät vielä pikku-Inkeri ja nuorimmaisenaKaarle. Inkeri kuoli yksi-vuotiaana kurkkumätään.Proviisorina Maija totesi,että silloin ei ollut vieläkeksitty penisilliiniä.

Vuonna 1926 perhemuutti Joensuuhun. KarlWikman sai sieltä kommi-nisterin viran. Hän toimimyös yhteiskoulun uskon-nonopettajana. Impi-puo-liso toimi samassa koulus-sa saksankielen opettajana.Eeva ja Maija, joilla oli vainvuosi ikäeroa, aloittivatkoulun. He kävivät ns. val-mistavaa koulua kolmevuotta.

Vuonna 1929 Karl Wik-man valittiin Pyhäjärvenkirkkoherraksi ja perhe pa-lasi mielellään takaisin jotutuksi ja rakkaaksi tulleellekotiseudulle. 1934 Wikmansukunimi muuttui Wiikaksi.

KoulunkäyntiäPyhäjärvellä Kotiseudulle tulonsa jäl-keen Maija ja Eeva jatkoi-vat koulunkäyntiään Käki-salmen yhteiskoulussa. JaMaija jatkaa.

– Kävimme sitä vain run-saan vuoden, mutta siitä eitullut mitään. Suurin vaike-us oli siinä, että ikävöimmeniin valtavasti kotiin. Silloinisä ja äiti päättivät, että siir-rymme kotiin yksityisope-tukseen.

Maija Reinperän, o.s. Wiika, muistolle

Ja niin Wikmannin per-heeseen palkattiin tyttöjenopetusta varten nuori yli-oppilas ja tietenkin äitikinopetti, pätevyyttähän hä-nellä oli yllin kyllin. Opis-kelu sujui hienosti ja tentti-mässä käytiin Helsingin Suo-malaisessa yksityislyseossavuosi ja luokka. Sieltä myöskirjoitettiin ylioppilaaksi.

Kaarle aloitti koulunsaPyhäkylän kansakoulussa.Kaarlella oli valtaisa kiin-nostus luontoon jo lapses-ta lähtien. Koulumatkat kes-tivät kauan ja ja äiti lähettiusein tytöt etsimään velje-ään. Viivyttelystä olivat se-litykset, ”ojan pohjalla oliniin mielenkiintoisia ötö-köitä, että jäin seuraamaanniiden elämää” tai ”muut-tolintujen paluun katsele-minen oli niin mahtavaa,että unohdin ajan kulumi-sen”. Taitavana piirtäjänähän piirsi eläimiä ja luontoamoniin vihkoihin.

Kaarle aloitti myös op-pikoulun yksityisopinnot. Joensimmäisenä tenttivuote-naan hän ällistytti opettajateläintuntemuksellaan. Häntunnisti kaikki lyseon täyte-tyt linnut. Kaarle ehti suo-rittaa keskikoulun. Syttyisota, jolloin Helsingin lyse-on toiminta keskeytettiin.

TulevaisuudensuunnitelmatMaija kertoo:

– Eeva oli meistä sisa-ruksista kaikkein pontevinja määrätietoisin. Hän sa-noi jo pienenä,että hänestätulee sairaanhoitaja ja niinmyös tulikin. Hän toimikoko sodan ajan sotilassai-raalassa sairaanhoitajana.Minä pääsin ylioppilaaksi1939, eikä minulla ollut har-mainta aavistusta, mitä pi-täisi tehdä tai lähteä opis-kelemaan.

Pyhäjärven apteekkiinhaettiin samana vuonnaapulaista ja isäni kehotti ha-kemaan sitä. ”Jos siitä ur-kenisi ura ja ammatti sinul-lekin”. Sain paikan, muttenehtinyt olla montakaankuukautta työssä, kun tulilähtö evakkoon Alavudel-le.

Sitten tuli harvinainensattuma. Alavuden apteek-

kiin haettiin apulaista. Mai-jalla katsottiin olevan jo senverran ”kokemusta”, ettähän sai paikan.

Alavudella Maijalle kyp-syi päätös hakeutua Helsin-gin Yliopiston Farmasianlaitokselle. Päätöstä siivittisodan tuoma epävarmuusja kodittomuus. Oma am-matti oli saatava ja mah-dollisimman pian. Maijapääsi opiskelemaan ja hä-nelle osoitettiin farmaseut-tioppilaan paikka Tampe-reelle Kirkkoapteekkiin.

Kaarle muutti myös Tam-pereelle. Hän oli lukenutyksityisesti lukion kuuden-nen luokan ja siirtyi seitse-männelle Tampereen klas-silliseen lyseoon. Sisaruksetasuivat yhdessä. Ylioppi-lasjuhlassa 1942 Kaarlellaoli yllään sotilaspuku. Mai-ja totesi, oli se näky, kunylioppilaslakki painettiinpäähän, niin Kaarle tekikunniaa.

Kaarle on aikaisemmissahaastatteluissa todennut,että hänellä oli kaksi tasa-vahvaa suunnitelmaa opin-noille, biologia tai teologia.Kun asiasta perheen kanssakeskusteltiin, isä Wiika to-tesi: ”pappina sinä aina voitolla biologi, muttet biolo-gina pappi.”

Maija valmistui farma-seutiksi 1944. Mieli paloijatko-opintoihin. Silloin olikäytäntö niin, että provii-soriksi pääsi opiskelemaanvasta kun oli ollut vuodenfarmaseutin ammatissa.

Elämään tuli onneaja iloaMaija jatkoi opiskeluaanproviisoriksi. Samalla vuo-sikurssilla opiskeli oikeinmukavan tuntuinen poika,Uolevi Reinperä Lahdesta.Heistä tuli työpari. Kemianlaitoksen solututkimukses-sa he kokivat pahan myr-kytyksen. Siitä selvittyä to-tesivat, kun tästä yhdessäselvittiin, niin varmasti tu-levaisuudessakin selvitäänhyvin yhdessä. He kihlau-tuivat.

Molemmat valmistuivatproviisoreiksi 1950 ja sa-mana vuonna isä Wiika vih-ki heidät Mouhijärven kir-kossa.

Eeva oli sodan aikanalöytänyt oikein mukavankarjalaisen maanviljelijän,Onni Kiurun, syntyisinAntreasta. Heillä oli Kiu-runojan maatila Riihimäel-lä. Eeva oli eläkeikäänsäasti työssä Riihimäen sai-raalassa. Heillä on yksi ty-tär, Riitta-Leena.

Kaarlelle kävi samalla ta-valla kuin isälle. Hän menipoikamiehenä Hausjärvenseurakuntaan apulaispapik-si. Siellä kirkkoherra Tur-tolalla oli hammaslääkä-riksi opiskeleva Eeva-ty-tär. Kaarle ja Eeva avioitui-vat ja heillä on kaksi poi-kaa, Sakari ja Heikki.

Apteekissa kuluivatmonet vuodetValmistumisensa jälkeenMaija ja Uolevi olivat pro-viisoreina Hämeenlinnan jaJyväskylän apteekeissa.

1955 Uolevi Reinperävalittiin Puolangan apteek-kariksi. Maija kertoi, ettäsinne oli muuttanut useitakarjalaisperheitä. Kerrankintyötoveri tuli kertomaan:”Tule nyt Maija ihmeessäauttamaan, kun karjalaise-männälle pitäisi saaha eläviijuotteet”, Maijaa nauratti,”anna emännälle matolääk-keitä.”

Reinperät olivat Puolan-galla 10 vuotta ja sen jäl-keen Uolevista tuli Hä-meenlinnan Keskusapteekinapteekkari. Reinperät, yh-dessä apteekkihenkilökun-nan kanssa, hoitivat apteek-kia yli 30 vuotta. Se aika olihyvin onnellista aikaa. Ta-vattiin apteekkien kollego-ja, tehtiin hauskoja kesäret-kiä, ystävinä vierailtiin tois-temme kodeissa.

Viimeinen suuri yhteinenjuhla Maijalla ja Uolevillaoli kultahäät Kalastajator-palla. Juhlan hauskana se-remoniamestarina oli Kaar-le-veli. Erikoisesti Maijailoitsi siitä, että Uolevi sai-raudesta huolimatta, nauttisuunnattomasti juhlasta jamuisteli sitä myöhemmin-kin.

Elämä on luopumistaMaija asuu yksin kauniissa,avarassa kodissaan Hä-meenlinnan keskustassa.Uolevi-puoliso nukkui poisnoin kuukausi Kaarle-vel-jen kuoleman jälkeen 2002.Poissa ovat Eeva-sisko ja

miehensä Onni Kiuru japoissa on myös KaarlenEeva-vaimo.

– Minä vaan yksin tässävielä sinnittelen. Meillä eiollut Uolevin kanssa lapsiaja siksi sisarusteni lapsetovat minulle tärkeitä.

Maija kertoo huvittunee-na, että Eeva-siskon tytärRiitta-Leena soittaa joka iltaja tarkistaa, että olen elossa.Tapaamme myös kerranviikossa. Lisäksi minulla onhyvä kotiapu, sairaanhoita-ja, joka hoiti jo miestänihänen sairautensa aikana.

Oletteko käynyt Karja-lassa Pyhäjärvellä?

– Kävin silloin talviso-dan jälkeen kerran kotona.Mieleni tuli kovin surulli-seksi. Kaunis kotiseutum-me oli venäläisten jäljiltäraiskattu. Kyselin vastaustasaamatta, millä oikeudellamahtava suurvalta saa teh-dä tällaista? Tunsin todellasuurta suuttumusta venä-läisiä kohtaan. Ja opiskelu-aikanakin sattui yksi har-mittava juttu. Ilmoittauduinyliopistoon ja siellä virkaili-ja totesi: ”Sinä Maija Wiikaoletkin mouhijärveläinen”.

Isän kirkonkirjojen myö-tä siirryin Mouhijärvelle.Mutisin itsekseni, en todel-lakaan ole mouhijärveläi-nen. Olen syntynyt Pyhä-järvellä ja taatusti pyhäjär-veläisenä kuolenkin. Maijaoli viettänyt 20 ensimmäis-tä muistorikasta vuottaanPyhäjärvellä.

Nykypäivän Karjala eiminua kiinnosta. Kun semeiltä pois on, niin venä-läisten toimet siellä ei kiin-nosta tippaakaan. Kerrointämän Kaarlellekin ja hänymmärsi tunteeni. Suomion hyvä maa asua ja toivo-taan, että rauhassa saadaanelää. En tiedä pahempaaasiaa kuin sota.

Näin siis koko sielultaanja sydämeltään pyhäjärve-läinen Maija Reinperä huh-tikuussa 2004.

***Olin Maija Reinperän

poismenon jälkeen yhtey-dessä Maijan sisaren tyttä-reen Riitta-Leena Voittik-seen, joka kertoi Maijanviimeisistä vuosista näin.

– Olin Maija-tätiini hyvintiiviisti yhteydessä. Maija olihyvin virkeä ja urheilullinenvanhus. Kävimme yhdessägolfaamassa Tavastian ken-

tällä Hämeelinnassa ainavuoteen 2006 asti.

– Hän oli myös henki-sesti vireä, luki paljon ja olikiinnostunut monista asi-oista, joista syntyi keskuste-lua, politiikasta, kulttuuristaja jopa urheilusta, josta mi-nulla ei ollut oikein mitääntietoa. Hän tapasi ystäviäänja heidän kanssaan kävi jos-kus lounaalla tai kahvillaravintola Piparkakkutalos-sa. Maijalla ilmeni sydänoi-reita, mutta hyvä lääkitysauttoi.

Maijan asuintaloon tuli2009 koko taloa käsittäväiso putkiremontti, joka kes-täisi vuoden. Riitta-Leenajärjesteli ”sijaiskotia”. Yh-dessä katsottiin parhaim-maksi Hoivakoti Nuutin-tupa, joka on sairaanhoita-jan johdolla toimiva yksi-tyinen hoitokoti. Maija ko-tiutui sinne erinomaisesti.Asiantunteva henkilökuntaoli ystävällistä ja avuliasta.Oma huone, jonne ystävättuttuun tapaan olivat ter-vetulleita.

Remontti omassa asun-nossa kesti yli vuoden. Riit-ta-Leena järjesti Maijan pa-luuta varten kodin siistiksi.Maija halusikin jäädä hoi-vakotiin, joten oleskeluasiellä jatkettiin toistaiseksi.Maijan perustelut olivat sel-keät. Hän arvosti hoivako-tia, koska siellä oli yöpäi-vystys. Hän sai heti apuatarvittaessa ja se toi hyvänturvallisuuden tunteen. Mai-ja eli virikerikasta elämäämelkein loppuun asti. Vainkaksi viikkoa ennen pois-lähtöä hän oli hyvin väsy-nyt. Ja hyvin rauhallisenahän vain nukkui pois äitin-sä syntymäpäivänä.

Maijan siunauksen Hä-meenlinnan kirkossa toimit-ti Sampo Kujala. Reinpe-rän kesäpaikan naapuri-isäntä, muusikko AimoKokkola lauloi Pia Perki-ön sanoittaman laulun Oikatso mikä aamu sekä Kree-ta Haapasalon Kanteleeni.Muistotilaisuudessa ravin-tola Piparkakkutalossamuisteltiin suvun vanhintapoisnukkunutta monin läm-pimin muistoin.

Hyvän lämpimän ihmisenmuisto, miten mieltä se lämmit-tää, miten aina sen soinnuistasieluun,sävel pieni soimaan jää.

SALME RINTALA

Proviisori Maija Reinperä palveli apteekinasiakkaita liki kuusikymmentä vuotta.

Wiikan perhekuva vuodelta 1929. Vanhemmat Impi (1890-1968) jaKarl 1888-1958), lapset vasemmalta Maija (1919-2013), Eeva (1918-1985) ja Kaarle (1923-2002).

Apurahat 2014 haettavinaVpl. Pyhäjärvi-Säätiön yhteydessä toimii viisi erillistä apurahoja jakavaa rahastoa.Alla mainittujen rahastojen apurahat ovat nyt haettavana.Apuraha voidaan myöntää seuraavin edellytyksin:- hakijan opinnot ovat tulossa päätösvaiheeseensa- hakija ei ole aikaisemmin saanut apurahaa alla mainituista rahastoista- hakijan sukujuuret ovat Vpl. Pyhäjärvellä (isä, äiti, isovanhemmat jne.)

Esivanhemman nimi, syntymäaika, asuinkylä tai talo.

Helmikuun 2014 loppuun päättyvä hakuaika (postileima viimeistään 28.2.2014):- Aune ja Vilho Kähösen rahastosta opiskeluun,

sekä pyhäjärveläisyyttä tukeviin tutkimuksiin- Helmi Pärssisen rahastosta apurahoja jaetaan puutarha-, karjatalousalaa

tai maa- ja metsätaloutta opiskeleville.- Puualan käsityörahastosta apurahoja jaetaan erilaisissa puualan oppilaitoksissa

opiskeleville, sekä nuorille alan yrittäjille tai yritystoimintaa aloitteleville.

Toukokuun 2014 loppuun päättyvä hakuaika (postileima viimeistään 30.5.2014):- Perinnerahasto I:stä apurahoja jaetaan äidinkieltä tai musiikkia opiskeleville

tai tutkiville henkilöille.- Arvo Kukon rahastosta apurahoja jaetaan humanistisia tieteitä ja musiikkia opiskeleville.

Tiedustelut: Juhani Forsberg p. 050 5112 899 tai asiamies Pirjo Kiiala p. 044 2815 047.

Hakemuslomake on tulostettavissa säätiön kotisivuilta/apurahat www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Lomakkeen kaikki tiedot tulee täyttää ja postittaa liitteineen osoitteella:Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallitus, c/o Juhani ForsbergRyytimaantie 19 A 8, 00320 HELSINKI

Vpl. Pyhäjärven Montruankylässä 20.3.1908 syntynytja Äetsässä 26.9.1999 kuol-lut Helmi Pärssinen mää-räsi testamentissaan osanvaroistaan eli 100 000markkaa luovutettavaksiVpl. Pyhäjärvi-Säätiön yh-teyteen perustettavaksi ra-hastoksi.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönyhteyteen perustettiin aika-naan testamenttimääräyk-sen mukaisesti rahasto. Senkorkotuottoja voi hake-muksesta säätiön hallitusmyöntää eritasoisissa maa-ja metsätalous, puutarha-ja karjatalousoppilaitoksis-sa opiskeleville vähintäänhakijan toisen esivanhem-man omatessa pyhäjärve-läiset taustat.

Rahastosta on muistinimukaan myönnetty pari-sen kymmentä apurahaa.Muutamana viimeisenävuotena on tämän rahas-ton osalta koettu hakijoi-den puutetta ja esimerkiksiviime vuonna ei ollut yh-tään hakijaa.

Vaikka lienee niin, ettänäillä aloilla opiskelijoidenmäärä jonkin verran vä-hentynyt, aivan varmastiheitä kuitenkin edelleen on.Onko niin, että rahastonolemassaolosta ei ole nuo-risolla tarpeeksi tietoa? On-kin varmasti paikallaan van-hempien ja isovanhempientiedostaa tämän rahastonolemassa olo ja antaa vink-kejä tästä omille nuorilleen.

Helmi Pärssisen rahaston syntyvaiheitaHakuaika ja ohjeet löyty-

vät lehden palstoilta ja sää-tiön kotisivuilta.

Muistan omalta opiske-luajaltani Hyvinkään maa-talousoppilaitoksessa vv.1963-1965, jolloin muidenoppilaiden kanssa yritim-me hakea eri lähteistä apu-rahoja. En tiennyt silloinomasta säätiöstämme mi-tään ja niinpä osoitin köy-hänä karjalaispoikana ano-muksen Karjalan Liittoon.

Muutaman viikon kulut-tua sain liitosta myönteisenvastauksen, jossa Uosukai-sen Säätiö oli minullemyöntänyt 250 markkaaapurahaa. Tuo raha oli sil-loisen mittapuun mukaanvarsin merkittävä, sillä koko2,5 vuoden opiskelu mak-soi minulle n. 6000 mark-kaa.

Kertokaa siis nuorilleHelmi Pärssisen rahastosta.

Surkuhupaisana sivujuon-teena voin kertoa tuon Hel-mi Pärssisen rahaston muo-dostumisesta. Olin aikoi-naan saanut kutsun Helmil-tä tulla Keikyään laatimaanhänen toivomaansa testa-menttia. Hänellä ei ollutrintaperillisiä ja niinpä hänhalusi osan varoistaan lah-joittaa nimeään kantavaksirahastoksi säätiöllemme.

Perintöön oikeuttavat ns.toissijaiset perilliset saivattarkoin määritellyllä tavallakukin osuutensa perinnöstä.

Kun sitten aikanaan Hel-mi kuoli, olin laatimassahänen jälkeensä perunkir-joitusta. Muistan, kuinka yh-dessä muistelimme vaina-jan elämänkaarta niin enti-sellä kotiseudulla kuin myösuusilla asuinsijoilla. Helmi-hän oli elämäntyönsä teh-nyt juuri karjatalouden pa-rissa.

Tapani mukaan minullaoli jo kiire johonkin koko-ukseen. Niinpä nappasinkirjoituskoneeni toiseen jasalkkuni toiseen käteen jakipaisin rappusia alas. Muttavoi kauhistus. Olikin sata-nut hieman räntää ja liu-kastuin rapuissa. Siinä lensiniin salkku kuin kirjoitus-konekin kädestä ja löin ta-karaivoni porrasaskelmaan.

Tulin toteamaan sanon-nan ”verta tuli kuin häränkurkusta” todeksi. Eipä hä-tää. Pää käärittiin pyyhelii-naan ja Topi Pohjolainenalkoi kiidättää minua silloi-

sen Vammalan aluesairaa-laan ensiapuun.

Muutamalla tikillä asia olikorjattu ja pääsin vielä pääkääreessä kokoukseenkin.

Mitään jälkiseuraamuksiaei oman käsitykseni mu-kaan minuun jäänyt.

REINO ÄIKIÄ

Kirjoittaja Reino Äikiä (oik.) opiskeluaikanaan Hyvinkäällä vuonna 1964.Kuvassa mukana myös kaksi muuta Karjalan poikaa, vas. Raimo SuniAntreasta ja takana Viljo Soikkeli Räisälästä.

Helmi Pärssinen, 1908-1999.

Karjalaisseurojen Tampereen piiri on tuottanut uudenansiomitalin eri yhteisöjen käyttöön. Ansiomitali myön-netään henkilölle, joka on ansiokkaasti toiminut Karja-lan, karjalaisuuden ja karjalaisen kulttuurin hyväksi. Toi-minta on tapahtunut erilaisissa yhteiskunnallisissa luotta-mustehtävissä.

Mitalia kannetaan isänmaallisissa ja karjalaisissa sekäomissa henkilökohtaisissa juhlatilaisuuksissa. Mitalin saa-jalle luovutetaan myös kunniakirja. Mitalin on suunnitel-lut Sakkola-Rautu-juurinen Eero Pilviniemi. Mitalinhinta on 60 euroa plus postituskulut

Ansiomitalia haetaan vapaamuotoisella hakemuksella,josta pitää ilmetä oheiset asiat:

- Henkilötiedot, toiminta ja asema, tarvittavat yhteys-tiedot ja luovutuspäivämäärä.

- Mitalin hakija voi olla karjalaseura, KarjalaisseurojenTampereen piiri, pitäjä- tai sukuseura, säätiö, kulttuuri-järjestö tai yksityinen henkilö.

- Mitali tulee luovuttaa saajalle arvokkaassa karjalaises-sa tilaisuudessa.

Hakemukset ja tiedustelut osoitetaan KarjalaisseurojenTampereen piiri ry:n ansiomitalitoimikunnalle osoittee-seen: ANNE PÄRSSINEN,

Koskitie 73, 35500 Korkeakoski, p. 045 6788 607, anneparssinen(at)gmail.com

Uusi ansiomitali karjalaisenkulttuurin toimijoille

Tiistai 21. tammikuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI6

Pyhäjärvi-lehti on pyytänytvuosien saatossa stipendin-saaneita kirjoittamaan kuu-lumisiaan lehteen.

Ilahduttavaa oli saada kir-je 85-vuotiaalta Sylvi Hy-vöseltä, o.s. Ijäs, joka ker-too muistoja omalta opin-tieltään ja työsaraltaan käti-lön ja terveydenhoitajanuralla.

Hänellä on myös tallellaPyhän-Säätiön (nyk. Pyhä-järvi-Säätiö) laittama saate-kirje, joka on päivätty Vam-malassa 13.2.1955 ja osoi-tettu kätilö oppilas SylviIjäkselle Mannerheimintiel-le Helsinkiin. Apurahanmyöntämisestä kertovaplanketti alkaa tervehdyk-sellä ”Tää on kosketus ko-toa kallihista Karjalasta”, jamukana on myös JuhoKurjen kirjoittamat säkeet”Karjalaiselle opiskelijalle”.Pyhän-Säätiön puolestaapurahasaatteet ovat alle-kirjoittaneet Jalmari Pusaja Vilho Toiviainen.

– Lähes 59 vuotta sittenpyhäjärveläisenä nuorenasain Pyhän-Säätiöltä ”pie-

Vuosikymmenten takainen apurahansaajanautti työstään kätilön uralla

nen apu pisaraisen” olles-sani oppilaana Kätilöopis-tossa Helsingissä, muisteleeSylvi Hyvönen; apurahansuuruus oli silloiset 7000markkaa.

Sylvin isä oli vuonna 1888syntynyt Matti Ijäs Pyhä-järven Konnitsasta – tosinperhe asui myös Taubilas-sa, missä vanhemmat oli-vat töissä, ja Taubilan vai-heilla on Sylvikin syntynytvuonna 1928. Äitinsä Iida,o.s. Eeva s. 1898, oli läh-töisin Metsäpirtin Eevalankylästä.

Mutta mitä 1950-luvunpuolivälissä opiskelleestakätilöoppilaasta sitten tuli?

– Valmistuttuani 1956aloitin välittömästi työtVammalan sairaalan synny-tysosastolla. Työtä tehtiinkolmessa vuorossa ja sii-hen aikaa sitä olikin jokai-selle riittävästi. Työyhteisöaina lääkäriä myöten oliloistava. Kaikki oli hyvin.

Sitten vaellushalu otti val-lan ja Sylvi lähti kaipaa-maansa Lappiin.

– Muonion pienellä syn-nytysosastolla työskentelinneljä vuotta. Kahden käti-lön voimin teimme työ-vuoroja, vuorokausi työtäja vuorokausi vapaata.

– Noin kahteen vuoteenkunnassa ei ollut lääkäriä jasiitä aiheutui hankaluuksiaosastotyössä. Apua voitiinsaada naapurikunnista taiviimeistään 240 kilometrin

päästä Rovaniemeltä. Muo-niossa vietetyt vuodet oli-vat todellista elämän anta-maa täydennyskoulutusta,Sylvi Hyvönen kuvailee.

– Lapin sydämelliset ih-miset ja ihana luonto olivatne voimavarat, jotka aut-toivat jaksamaan. Siellä syn-tyneet ystävyyssuhteet ovatkestäneet nämä viimeksikuluneet 50 vuotta.

Vuonna 1967 hän palasitakaisin Vammalaan, nytkaupunginkätilön toimeen.

– Ensisijaisesti houkutti-mena oli neuvola- ja päivä-työ ja lisänä entuudestaantuttu seutu. Kaksikymmen-tä mielenkiintoista työvuot-ta ehti kulua ennen eläke-ikää. Monenlaista ehti ta-pahtua terveysrintamalla:ammattinimikekin muuttuikätilöstä terveydenhoita-jaksi, työsarka oli kylläkinedelleen äitiyshuolto.

– Näistä edellä kerro-tuista työvuosikymmenistätunnen suurta kiitollisuutta.Olen saanut olla monenäidin ja perheen elämäntärkeässä hetkessä, ilossa,joskus surussakin, ja olensaanut kuulla vastasyntynei-den ensimmäisiä parkaisu-ja – elämän ääniä.

– Tänään muistelen men-neitä. Vanhenen rauhallisinmielin. Tulevaisuudelta toi-von salaa: ”Olis aina suvi jasunnuntai ja sois aina päi-välliskellot”.

–MRT

Sylvi Hyvönen kotikäynnillä vauvaa punnitsemas-sa.

Vpl. Pyhäjärvi-tuotteitalahjaksi ja

omaan käyttöönHanki vaakunapaita,jota saatavana väreissä

valkoinen, helmenharmaaja musta. Edullisesti esim.lahjaksi ja asuksesi tulevillekotiseutumatkoille, vaikkakoko ryhmälle, juuristam-me kertova Vpl. Pyhäjär-ven vaakunapaita. Aidonvärisellä Vpl. Pyhäjärven

vaakunan kuvalla jatekstillä PYHÄJÄRVI

VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaalöytyy valkoisissa ja

mustissa sekä V- ettäpyöreällä kaula-aukolla,helmenharmaissa vain

pyöreällä. Koot S, M, L,XL, XXL ja XXXL.

Koot S, M, L, XL hinta15 e/kpl ja koot XXL ja

XXXL 20 e/kpl.

DokumenttielokuvaMuistojen järvi vuosilta1939-44 Pyhäjärvellä,mukana liuskan seloste

elokuvasta, DVD:n hinta20 e/kpl.

Seuran 50-vuotishisto-riikki (2007) tarjoushin-

taan 10 eur/kpl.Postitettaessa lähetyksiin

lisätään postituskulut,mutta myös tuotteiden

noutamisesta Karjalatalol-ta voitte sopia.

Tilaukset Kaarina Pärssi-nen 040-519 3036, e-mailkaarinaparssinen@gmail.comja Kaisa-Liisa Korhonen050-590 5433, e-mailkaisaliisa.korhonen@

kolumbus.fi.

VPL. PYHÄJÄRVI-SEURA RY.

Vpl. Pyhäjärvi-seurankotisivut

Karjalan Liitonsivustoilta osoitteestawww.karjalanliitto.fi/

vplpyhajarviseura

FacebookinPyhäjärvi Vpl-ryhmässä jo300 jäsenenraja rikki!Marraskuun puolivälissä2012, n. 14 kk sitten, Face-bookiin perustettiin keskus-teluryhmä pyhäjärveläisilleosoitteeseen http://w w w. f a c e b o o k . c o m /home.php#!/groups/169720213169655/.

Nyt näinä päivinä tähänPyhäjärvi, Vpl -nimellä löy-tyvään ryhmään liittyneidenmäärä nousee yli 300 jäse-nen – maanantaina13.1.2014 klo 15.30 jäseniäoli 298.

Suvannon seudun mui-den pitäjien Facebook -ryhmien jäsenmäärät näyt-tävät tältä: Käkisalmi 16,Metsäpirtti 475, Rautu 339ja Sakkola 343 jäsentä.

- SKP

Tiistai 21. tammikuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Naantalin kupeessa saaris-tossa Merimaskussa asus-taa taidealan monitoiminai-nen Tarja Toiviainen-Mä-kelä. Hänellä on tammi-kuun ajan näyttely Naanta-lin pääkirjastossa, jossa esilläon maalauksia, nukkeja jasukkia – mitkä ovat vainyksi otos hänen harrastus-tensa saralta.

Tarjan juuret juontavatisänsä puolelta Vpl. Pyhä-järvelle.

– Olen isäni puolelta Py-häjärven Toiviaisia, Kos-termaan Söyringin sukua.Isoisäni oli jo edesmennytEmil Jaakonpoika ja isä-ni on Viljo Jaakko Emi-linpoika. En kauhean tar-kasti osaa kertoa tästä isän-puolen sukujuurista, muttasukukirjasta olen tutkimallasaanut tietoa, Toiviainen-Mäkelä toteaa.

– Sukuhistoria on mie-lenkiintoista ja sukukirja

Maalauksia, nukkeja, sukkia…Monitoiminaisella on näyttely Naantalissa

”Toiviaiset suku Karjalanmeren rantamilta” kiehtoo,sen laajoin kuvin ja henki-löhistorioin. Ollessani pienivauva isä oli kuitenkin me-rillä, joten sen vuoksi enosaa tämän tarkemmin ker-toa.

Mummolan murrejännitti– Isovanhempieni Hilja jaEmil Toiviaisen luonakävin nuorena Tyrväänky-län Roismalassa Vamma-lassa ja muistan jännittä-neeni, kun en oikein ym-märtänyt joka sanaa. Hepuhuivat Karjalan murret-ta, josta en ymmärtänytkaikkea. Heistä jäi kuiten-kin sydämellinen ja lämminmuisto.

– He laittoivat joka jouluminulle pienen paketin janäin isompana olen ihaillenkatsonut näitä hienoja käsi-töitä, mm. pyyheliinan reu-

Viime marraskuussa taiteenmaisteriksi Aalto-yliopis-tosta valmistunut AnnaVirtanen, 33, ei ole vieläkäynyt äidinpuolen suvunkotikonnuilla Pyhäjärvellä– mutta ehkäpä matka vie-lä toteutuu. Äitinsä on Pir-jo Virtanen, o.s. Kuronenja hänen vanhempansaTerttu Kuronen ja Pyhä-järveltä kotoisin ollut iso-isä Leo Kuronen. Isoiso-vanhemmat olivat Anna jaHeikki Kuronen Sortan-lahdesta.

– Äitini on käynyt mat-kalla Pyhäjärvellä, mutta itseen ole vielä ehtinyt mu-kaan. Toivottavasti uusi

Museot ja galleriat kiinnostavattuoretta taiteen maisteria

Anna Virtasen äiti ja iso-vanhemmat veneilemäs-sä: edessä äitinsä PirjoVirtanen o.s. Kuronen,oikealla isoäiti TerttuKuronen ja vasemmallaPyhäjärveltä kotoisin ol-lut isoisä Leo Kuronen.

Anna Virtanen on valmistunut ensimmäiseltä Aal-to-yliopiston kuratoinnin ja näyttelypedagogiikanmaisteriohjelmasta.

reissu onnistuu lähivuosina!Muistan kuulleeni äidiltä jut-tuja Karjalasta jo lapsena –tarinat papan ja tämän sisa-rusten lapsuudesta Pyhä-järvellä ja vierailuista Ko-nevitsan luostarisaarella jäi-vät mieleen tarunhohtoisi-na, Anna toteaa.

– Toinen yhteyteni karja-laisuuteen on lähivuosinatullut ystäväni kautta, kunseurasin vuosien ajan hä-nen matkojaan Vienan Kar-jalaan tallentamaan runon-laulaja Santra Remsuje-van elämää. Suosittelen sit-temmin valmistunutta MiiaTervon dokumenttieloku-vaa ”Santra ja puhuvat

puut” kaikille Karjalasta,karjalaisuudesta ja omienjuurien etsinnästä kiinnos-tuneille!

TaiteenmonitoimimaisteriAnna Virtanen syntyi mar-raskuussa 1980 Joroisissa,minne vanhempansa Pirjoja Erkki Virtanen sekäkolme vuotta vanhempiisoveli Juha Virtanen oli-vat muuttaneet pari vuottaaiemmin.

– Asuin Joroisissa 18-vuotiaaksi asti, kävin sielläperuskoulun ja lukion. Jo-roisista kävimme säännöl-lisesti Äänekoskella, missä

asuivat molemmat mum-moni.

– Kirjoitettuani ylioppi-laaksi menin Orivedenopistoon vuoden kestäväl-le kuvataidelinjalle, sieltäpäädyin mutkan kautta yh-deksäksi vuodeksi Turkuun,missä opiskelin Taideaka-temiassa animaatiota. Työs-kentelin kuvitusten, animaa-tion ja elokuvan parissa,hän kertoo.

Muutama vuosi sittenAnna muutti Helsinkiin jaalkoi miettiä opintojen jat-kamista uuteen suuntaan.

– Työ freelance-kuvitta-jana oli epäsäännöllisyydes-sään ja epävarmuudessaan

melko raskasta. Aiempikokemukseni museotyöstäjohdatti minut Aalto-yli-opistossa ensimmäistä ker-taa alkaneeseen Kuratoin-nin ja näyttelypedagogiikanmaisteriohjelmaan.

Taiteen maisteriksi hänvalmistui joulun alla.

– Valmistumistani vauh-ditti osaltaan myös Pyhä-järvi-Säätiöltä saamani sti-pendi, kiitos siitä!

Parhaillaan Anna Virta-nen työskentelee osa-aikai-sesti taidegalleriassa sekä yli-opistolla tutkimusapulaisentehtävässä.

Ja muitakin tehtäviä onhoidettavana:

– Toimin myös freelan-ce-oppaana taidemuseossa.Kuvittajan töitä jatkan edel-leen satunnaisesti. Pidem-mällä tähtäimellä suuntaantyöelämässä taidekentälle,esimerkiksi museo- tai gal-leriatyöhön, kertoo Helsin-gin Alppilassa asuva Anna.

– Harrastan joogaa, luenja katson elokuvia, kesälläveneilen ja pidän pientä yrt-timaata Hietaniemen vilje-lyspalstoilla.

-MRT

Tiistai 21. tammikuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI8

Jo pienenä koulupoikanaPekka Kari haaveili, ettähaluaisi kirjoittaa kirjan. Vaa-ti varttumista lähes neli-kymmenvuotiaaksi, ennenkuin unelma kävi toteen:tamperelaisen Pekka Karinkynästä syntyneet kaksi en-simmäistä kirjaan julkaistiinviime vuoden lopulla.

Toinen on novellikokoel-ma ”Suoenergiaa. Tarinoi-ta yksinäisyydestä” ja senmainingeissa pian peräänsyntynyt runoteos ”Hiljai-suuden ääni – Minä kuulensen”.

Äidin nimi lyheninaimakaupassaPekka Karin juuret juonta-vat Viipurin läänin Pyhäjär-velle äitinsä Aune Karin,o.s. Karilainen, suvun kaut-ta. Oman karjalaisen osan-sa Pekka kertoo tienneensäpitkään, vaikkei karjalaisuuskonkreettista elämää hänelleolekaan.

– Tunnen kyllä suvun ta-rinoita ja historiasta kiin-nostuneena olen lukenut ai-hepiiristä aika paljon.

Isovanhempiaan Ville jaDaisy Karilaista hän eiennättänyt koskaan nähdä,koska Ville kuoli 1944 eva-kossa Keuruulla, ja Daisy-kin jo vuonna 1952. Hei-dän tarinaansa voi lukeaPyhäjärvi-lehden marras-kuun numerosta 2012.

– Viitteitä karjalaisuuteenoli kotona, karjalaisia tau-luja, suvun naisilla kansallis-pukuja, karjalaisjuhlissa käy-tiin ynnä muuta.

Pekka Karin äiti AuneKarilainen syntyi evakossaMikkelissä 1942 suuren per-heen kuopuksena, ja perhepalasi jatkosodan aikanaPyhäjärven Alakylään. Toi-sen evakkoon lähdön jäl-keen Karilaisten sisaruspar-vi asettui ensin Hyvinkäälle

Pikkupojan haave kävi toteen:Esikoiskirjailija Pekka Kari tekinovellikokoelman ja runokirjan

ja sittemmin eri puolilleSuomea.

Pekan isä Pekka Kari –kyllä, perheessä on sekäseniori- että juniori-Pekka– on syntynyt Vantaalla, jaasunut sittemmin mm. Hy-vinkäällä. Poika Pekkakinsyntyi 1974 Vantaalla, jossaisänsä toimi juristina ilmai-luhallituksen leivissä, myö-hemmin hän toimi Tam-pereella Työäsuojeluhalli-tuksen ylijohtajana eläköi-tymiseensä asti. Äiti Aunetyöskenteli sihteerinä ja kir-jeenvaihtajana.

Pekan ollessa viisivuotiasperhe muutti Ylöjärvelle,ja ylöjärveläisenä hän onitsenään pitänyt:

– Siellä olen käynyt kou-lut, peruskoulun ja lukion.Jonkin aikaa asuimme Vii-alassa, mutta nykyisin taasTampereella.

Uranvaihdoksiaupseerista metalliinLukion jälkeen oli edessäarmeija, ja upseerin urastaoli tulla Pekka Karille lei-päpuu. Hän kuitenkin kes-keytti opinnot maanpuo-lustusopistossa, ja suuntasimetallimiehen ammattiin.

– Metallihommia tein vii-tisentoista vuotta, sittenlama vei koko alan alas.Nytkään ei sillä saralla oletöitä, hän toteaa.

Tekemättömäksi hän eikuitenkaan työttömyydenmyötä halunnut heittäytyä,vaan lapsuuden haave kir-joittamisesta nousi uudes-taan esiin. Aina sutjakkaastisuomea osannut ”sana-mies” kaivoi kynän ja pa-peria esiin ja ryhtyi hankki-maan oppia kirjoittajienoppaista.

– Aikaahan se vei, vuo-sia. Pitää kirjoittaa ja kir-joittaa, ja antaa itselleenmahdollisuus epäonnistua

ja mokata. Sitä kautta löy-tää virheitään, joita voi kor-jata ja kirjoittaa taas lisää.Tekemällä oppii.

– Pitää kirjoittaa siitä,mistä tykkää, mutta myösaroista aiheista ja siitä, mikätuntuu epämukavalta. Täy-tyy kirjoittaa myös siitä, mitähaluaa nähdä tapahtuvan,hän summaa.

Novellikokoelmaromaanin sijaanOma lukunsa oli etsiä ka-navia, miten saisi teoksensajulkaistua. Pekka Karin en-simmäisestä kirjasta ei tul-lut romaania, mutta novel-likokoelma.

– Tavallaan sitäkin voikai kutsua romaaniksi, kos-ka novelleilla on aasinsiltatoiseensa.

Kirja on julkaistu ns. pal-velukustannussopimuksellatamperelaisen Media PintaOy:n kanssa. Pekka Kari eiitse halua selostaa kirjaansaenempää, mitä takakannenteksti ”Suoenergiaa. Tari-noita yksinäisyydestä” ker-too:

”Suoenergiaa on 1990-luvun ja sen jälkeisen ajanihmisen sielunmaisema.Kertomus ahdistuksestayhteiskunnallisen myllerryk-sen kourissa ja ihmisen, yk-silön, kasvamisesta meidänaikaamme. Samalla se onhistoriallinen silmäys taus-tatekijöihin tämän takanasekä myöskin universaali-kertomus yksilöllisyydenrakenteesta, joka sopii kaik-kiin aikoihin ja yksilöihin,minkä tahansa hierarkiantai tähänastisen vallanjakoonperustuvan yhteisön toi-mintaan ja kehitykseen toi-nen toistensa osina. – Men-käämme yhdessä eteen-päin!”

– Kaikissa taiteenlajeissaon mielestäni niin, että teki-

jän ei pidä niitä liikaa seli-tellä. On lukijan, tai ylipää-tään vastaanottajan, tehtä-vänä itse ammentaa, mitähän teoksesta saa ja löytää.

Novellikokoelman kyl-jessä syntyi runoja, joistaon myös vuoden 2013 lo-pulla ilmestynyt kirja:

”Joka aina aamusta nau-raa, laulaa ja rakastaa kuinviimeistä päivää, viimeisenpäivän tullen huomaa etteisuru mahtunut elämään Eisille ollut sijaa tai tilaa siinä”

TeatterintekokinkiinnostaaKirjoittamista Pekka Kariaikoo edelleen jatkaa. Li-säksi teatterinteko kiinnos-taa. Hän suoritti vuosina2010-2011 näyttelijäntyönperuslinjan Suomen Teat-teriopistossa, TampereenKomediateatterin yhteydes-sä.

Nyt hän on päässyt mu-kaan Turussa valmisteillaolevaan musikaali Atlantik-seen.

– Tietää noin kolmeaharjoituskertaa viikossa Tu-russa. Kyseessä on yksityi-nen produktio, jonka ensi-ilta on syksyllä. Lisäksi olenetsinyt esiintymiskanaviamm. hakeutumalla lyhyt-elokuvien koekuvauksiin.Teatteri kiinnostaa paljon,ehkä joskus voisin sillekinsaralle kirjoittaa jotakin. Ide-oita on.

Koti-isän roolihoituu myösPekka Karin kotijoukkoi-hin kuuluvat puoliso Mer-vi Kari ja 9-vuotias, kol-masluokkalainen tytär Me-rituuli. Pojat Sami, Tonija Jani ovat jo pääsääntöi-sesti omilla teillään.

– No, arki on sellaisiatavallisia perhehommia.Pyykkiä, tiskiä ja ruoanlait-

toa; olen koti-ihminen jatykkään hoitaa näitäkin asi-oita.

Harrastuksiin sopii liikun-ta eri muodoissaan. Samoinlukeminen; Pekka ei nimeäyksittäistä kirjailijaa tai tyyli-lajia suosikikseen.

Omalle kirjoittamiselleparas aika on aamu ja aa-mupäivä.

– Tuntuu hyvältä tehdäasiat alta pois. Kuljen kui-tenkin aina kynä ja paperiarepussa, jos sattuu jotainmielenkiintoista. Ihmisiäolen aina tarkkaillut; asiatmenevät sitten sydämeenja aivoihin ja jonkinlaisensolmun kautta piirtyvät pa-perille.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Pekka Karille Tampereen maisemat ovat tuttuja,mutta kotoisin hän kokee olevansa Ylöjärveltä,missä suurin osa lapsuus- ja nuoruusvuosista kului.

nan pitsiä, pienen lakananvirkkausreunaa. Arvokastakäsityötä oli aina postipa-ketti täynnä, Tarja kiittelee.

Lapsuutensa hän viettiMerimaskussa, jossa ny-kyisinkin asuu.

– Saan olla onnellinen,sillä tällä hetkellä asun syn-tymäkodissani, vuodelta1857 olevassa maalaistalos-sa. Tällä hetkellä olen äitiniomaishoitajana ja miehellä-ni on oma yritys täällä ko-tona.

– Isäni asui Turussa uu-den perheen kanssa, muttatoki näemme syntymäpäi-vän aikoihin aina ja soitte-lemme sitä useammin vuo-dessa.

Kädentaitoja sukistakuplavolkkariinVuonna 1965 syntyneenTarja Toiviainen-Mäkelänoma harrastus taiteeseen,vanhoihin Marttanukke-uu-

delleenotoksiin ja maala-uksiin, sukkien kudonta jaosallistuminen Naantalinsukkakilpailuihin eri vuosi-na ovat vieneet hänen sy-dämensä, kuten hän itsemuotoilee. Ja harrastuksiaon muitakin:

– Kodin kukat, kissat,maalaaminen, exlibrikset,kalligrafia, lukeminen, nuk-kejen teko, käsityöt…

Hän on toiminut monel-la alalla, kuten pukuompe-lu-, mainos-, toimisto-, jakoulunkäyntiavustajan töis-

sä. Ja toimeliaalle naiselleon kertynyt koulustakinmonelta taholta:

– Ammatiltani olen mm.somistaja, merkantti, ku-vittaja, pukuompelija ja suo-rittanut myös koulunkäyn-tiavustajan ammattitutkin-non ja datanomin osatut-kinnon.

Tarjalla on netissä blogih t t p : / / t a r j a n i i n ahenrika.blogspot.com.

Sieltä paljastuu, että työnalla on myös Smuffinsini-nen kuplavolkkari ja paljonmuuta.

Näyttelynsä Naantalinpääkirjastossa on avoinnama - to 12-19, pe 12-16 jala 10-14.

-MRT

Tiistai 21. tammikuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Tiistai 21. tammikuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI10

Tehdään yhdessä mieliku-vamatka Konnitsaan. Ker-ron teille mitä kylästä lähti-essä lähes 17 vuoden ikäi-selle pojalle on jäänyt muis-tiin kylässä asumisesta. Täy-dennän niitä muilla Kon-nitsaan liittyvillä tiedoilla.

Karttojen kertomaaPyhäjärven kartasta voi-daan todeta, että Konnitsasijaitsee pitäjän länsiosassaKiimajärven luoteispäänympärillä. Kiimajärven ran-taa kuuluu Konnitsaan lä-hes 10 kilometriä. Konnit-san halkaisee kahtia Kon-nitsanjoki, johon vesi tuleeYläjärvestä, Pyhäjärvestä jaKiimajärvestä ja laskee sit-ten Vuoksen vesistöön Su-vantoon Räisälän puolelleTiuriin.

Suuri osa Konnitsan ta-loista sijaitsi siten, että Kii-majärvi oli näkyvissä. Mai-seman puolesta kylä oli hy-vin kauniilla paikalla. Eri-koisesti Konnitsan osaky-län Äijönniemen keskustasijaitsi erittäin kauniilla nie-mellä, Hauniemellä.

Arkeologisten löytöjenperusteella Konnitsassa onollut asutusta jo kivikau-della. Vuonna 1637 esiintyyKonizan Jocki -niminenkylä ja kolme taloa. Pyhä-järven kirkonkirjat alkavatvuonna 1737. Silloin Kon-nitsassa on jo ollut useitataloja. Vuoden 1793 kar-tassa näkyy useita taloja jär-ven molemmilla puolilla.

Kun tarkastellaan kartas-ta tilannetta ennen talviso-taa, niin virallinen Konnitsaon aika repaleinen. Kon-nitsaan kuuluu nimittäinuseiden muiden kylien alu-eita, mikä vaikeuttaa aluei-den tutkimista asiakirjoista.Kartoista nähdään näiden

Kotikylämme KonnitsaVpl Pyhäjärvellä

kylien nimiä, kuten Kun-nianiemi, Kiimajärvi, Jaa-ma, Suhapaarina ym. Kon-nitsa sijaitsi Räisälän rajallaja oman kunnan kylistä senrajoilla olivat Kahvenitsa,Hassinmäki ja Musakanlah-ti. Konnitsan kylän alue nä-kyy suunnilleen kyläkirjaavarten tehdystä kartasta.Alakylästä päin tultaessa sealkaa Roppeikon mäestä,kiertää Kiimajärven luoteis-pään ja päättyy KauruunMusakanlahden rajalle, jaKonnitsan tiet näkyvätmyös.

Konnitsa on ikään kuinkeskus, josta tiet haarautu-vat eri suunnille. Erittäinhavainnollisen kuvan Kon-nitsan keskustasta sekä Kii-majärvestä saa vuonna1992 Maija Luukkasenottamista ilmavalokuvista.Näiden kuvien avulla voi-daan tarkastella suurta osaaKonnitsan aluetta.

Karjalan kartoissa on hy-vinkin yksityiskohtaisia tie-toja alueista. Olen täyden-tänyt kotini ympäristöä Äi-jönniemessä. Siitä näkyvätmm. metsät, pellot ja ra-kennukset heinä- ja venela-tojen tarkkuudell. Rannas-sa oleva viivoitettu alue jäikuivaksi Konnitsanjoen per-kauksen jälkeen.

YleiskuvaKonnitsastaEnnen talvisotaa Konnitsaoli peltopinta-alaltaan (751ha v. 1943) Pyhäjärvensuurin ja väkimäärältäänPyhäkylän jälkeen toiseksisuurin (661 henkeä) kylä.Metsää oli yli 2000 ha. Seoli enimmäkseen mänty- jalehtipuuvaltaista sekamet-sää. Toimeentulo saatiinsuurimmaksi osaksi maa-taloudesta.

Kesäasunnot mukaan lu-ettuna kylässä oli 188 taloa.Kylän keskus oli Konnit-sanjoen ja Kiimajärven luo-teispään ympärillä. Kirkol-ta päin tultaessa oli ensinLuukkolanmäki, sitten Ijak-senmäki ja viimeisenä jär-ven toisella puolella Kaasa-lanmäki.

Särkisaloon mentäessä oliViilinkulma ja Tiuriin men-täessä Korpi (Hovin kor-pi). Tämän lisäksi keskuk-sesta kauempana olivatMusakanlahteen ja Sakko-laan mentäessä Äijönniemieli Äijölä ja Kauru.

Vuonna 1939 Äijönnie-messä oli 20 taloa, ja ni-mensä mukaisesti kahdek-sassa talossa asui Äijön per-he. Näistä kahdeksasta kol-men talon isäntänä oli Mat-ti Äijö. Matit erotettiin toi-sistaan isän nimillä eli HeikiMatti, Peko Matti ja Tom-mo Matti.

Kylän päätie tuli Pyhäjär-ven kirkolta ja rautatiease-malta Alakylästä ja meniedelleen Tiuriin ja Huma-laisiin Räisälään. Siitä er-kanivat tiet Myllypellolle(edelleen Käkisalmeen), Sär-kisaloon, Tiuriin (myllylle)ja Musakanlahteen (edel-leen Sakkolaan).

Meiltä Äijönniemestä olimatkaa Käkisalmeen noin30 km ja Pyhäjärven kir-kolle noin 22 km. Konnit-sasta oli matkaa Pyhäjär-ven rautatieasemalle noin13 km.

Konnitsan rakennustenyleisin väri oli harmaa, hir-si- tai lautarakenteinen. Neolivat siis maalaamattomiaja pärekattoisia. Mallina onvuonna 1928 Lempi jaAntti Luukkasen agro-nomi Huhtiselta ostamatalo. Kylässämme ei ollutsähköä.

Konnitsassa oli oma po-liisi ja postitoimisto. PoliisiAlexander Pärssinen asuiMusakanlahteen erkanevantien risteyksessä.

Konnitsan postitoimistosijaitsi Tyynelässä ja sitä hoitikauan Siiri Tyynelä. Post-Matti eli Matti Kaasalai-nen kuljetti postia Pyhäjär-ven asemalta ja Äijönnie-meen, Kauruun sekä Musa-kanlahteen saakka. Äijön-niemen ”postitoimistona”toimi Matti Hp. Äijön aitantakana oleva iso laatikko.

Konnitsan kylä ei kärsi-nyt vahinkoja talvisodassa.Vuosina 1940-1941 olivatvenäläiset siirtäneet joitakinsyrjässä olleita taloja mui-den talojen joukkoon kes-kustaan. Esimerkiksi mum-moni talo oli siirretty Pit-käjärven rannalta Äijönnie-men keskustaan noin kilo-metrin pituisen matkan jaYrjö Kuisman paja parinkilometrin päästä meidänriiheemme.

LiikenneMylläri Matilla oli henkilö-auto ja ilmeisesti myös Ke-

kin Matilla. Osuuskaupallaoli kuorma-auto. MattiRuponen aloitti Pyhäjär-ven ja Viipurin välisen lin-ja-autoliikenteen 1930-lu-vulla. Linja-auto ajoi Kon-nitsan kautta.

Useimmissa taloissa olihevonen. Polkupyöriäkinoli, mutta ei varmaankaanihan joka talossa. Paljonkuljettiin kävellen, jopa pit-kiäkin matkoja. Veneitä käy-tettiin silloin, kun ne sopi-vat matkaan. Kuormienkuljettamiseen käytettiin tie-tenkin hevosia, kärryjä jarekiä. Ilmeisesti päätietä au-rattiin talvisin jonkin ver-ran, mutta muut tiet olivathevosten ja rekien jäljiltä.

Konnitsan hoviKonnitsan alue joutui 1700-luvun alkupuolella lahjoi-tusmaaksi ja täten venäläi-sen ylimyksen hallintaan.

Kiimajärven luoteispää-hän kylän keskelle perus-tettiin Konnitsan hovi, jokasai maata 447 hehtaaria.Valtio lunasti hovin alueenvuonna 1875. Alueen ta-lonpojat saivat lunastaamaitaan valtiolta, mutta sai-vat ne lopullisesti omik-seen vasta 1900-luvun alus-sa.

Hovi oli rikas, mutta pititalonpojat köyhinä. Tämäantoi Konnitsan kylän ke-hitykselle leimansa yli vuo-sisadan ajaksi. Kun oli hovi,niin oli Konnitsassa piiska-petäjäkin hovin alueella.

Osalle hovin aluetta jahovin rakennuksiin perus-tettiin Konnitsan maamies-koulu.

Konnitsan koulutKonnitsassa oli kansakouluja maamieskoulu.

Konnitsan kansakoulualoitti toimintansa vuokra-huoneissa vuonna 1884 jaomassa rakennuksessavuonna 1902. Rakennus onedelleen käytössä. Vuonna1939 siinä oli kolme luok-kahuonetta, käsityöhuone jaopettajan asunto. Koulutoimi kuusiluokkaisena.Kaksi luokkaa oli alakou-lussa (vuodesta 1934 alka-

en) ja neljä luokkaa yläkou-lussa. Varsinaisten koulu-luokkien lisäksi oli vielä kah-tena vuotena jatkokoulua.Niissä oli opetusta muuta-ma tunti viikossa.

Koulumatkat kuljettiinpääasiassa kävellen. Olo-suhteiden salliessa käytet-tiin luistimia, suksia ja pol-kupyörää. Joskus harvoinKeijo Allen sai pienenPiku-nimisen hevosen jakyytiin mahtui muitakin lap-sia.

Oppilaiden lukumääristäon käytettävissä vähän ti-lastotietoja. Kuvista lasket-tuna keväällä 1939 oli ala-koulussa 38 ja yläkoulussa70 oppilasta. Opettajia olikolme.

Maamieskoulu toimiKonnitsassa vuosina 1907-1923 Konnitsan lahjoitus-maahovin paikalla. Vuon-na 1923 koulu paloi, eikäsen tilalle rakennettu enääuutta, vaan maat myytiintalonpojille tiloiksi.

Maamieskoulu piristiKonnitsan maanviljelystä.Olivathan talonpojat juurisaaneet tilat omikseen. Kou-lu antoi opetusta paitsi Py-häjärven, myös lähikuntienasukkaille puolen vuodenpituisilla talvikursseilla.

KaupatKonnitsan kylässä oli vuon-na 1939 melko lähellä toi-siaan kolme kauppaa.

Joelta päin tultaessa oliensimmäisenä OTK-lainenAla-Vuoksen Osuusliike, sit-ten SOK-lainen KonnitsanOsuuskauppa, jolla oli si-vuliike Musakanlahdessa javiimeisenä Johannes Nas-kalin sekatavarakauppa.

Konnitsan Osuuskauppaperustettiin vuonna 1907 jase antoi koko kylälle mer-kittävän taloudellisen kas-vun perusteet. Se oli myösPyhäjärven ensimmäinenosuuskauppa. Osuuskaup-pa rakensi itselleen uudenmyymä l ä r akennuksenvuonna 1938. Osuuskau-palla oli siis kuorma-auto,jossa minäkin sain kerranolla kyydissä.

Kiimajärveä ja Konnitsan nykyistä keskustaa v. 1992. Kuva Maija Luukkanen.

Konnitsaa ympäristöineen. Kartta Karjala 3. Maanmittauslaitos

Tiistai 21. tammikuuta 2014 11VPL.PYHÄJÄRVI

Ala-Vuoksen Osuusliik-keen Konnitsan myymäläavattiin vuonna 1936. Jo-hannes Naskali avasi kaup-pansa myös 1930-luvunpuolivälissä. Tämän paikallaon nyt venäläisillä kauppa.

Mylly ja sahaKylälle tarpeelliset mylly jasaha sijaitsivat Kiimajärvenpohjoisrannalla. Tätä Has-sinmyllyä ja sahaa piti Mat-ti Uutela. Myllyssä sai lei-pä- ja rehujauhoja. Jos tar-vittiin vehnäjauhoja, pitimennä Räisälään tai Sak-kolaan.

Miksi mylly on Hassin-mylly? Se sijaitsi virallisestiHassinmäellä, vaikka alueon Konnitsan alueen ym-päröimä.

Saha oli raamisaha, jossatukki sahattiin kerralla lau-doiksi lankuiksi. Ihmettelintätä sahaamista monta ker-taa.

Järven etelärannalla asu-vat käyttivät paljon myllynohi Konnitsa–Alakylän tiellejohtavaa tietä läpikulkuunmennessään asioimaan Ala-kylään tai kirkolle. Rantaantultiin tietenkin veneellä japolkupyörä mukana.

Kiimajärvi ja senmerkitysKiimajärven luoteispää olioleellinen osa Konnitsaa.Järven vesi oli puhdasta jakirkasta. Järvessä oli paljonkaloja. Otan kaksi esimerk-kiä.

Kun vuoden 1942 ke-väällä mentiin kotiin Kon-nitsaan, niin veneistä oli suu-ri puute. Sitten niitä rupesilöytymään järven pohjasta.Venäläiset olivat laittaneetveneisiin runsaasti kiviä, jät-täneet nakan pois paikoil-taan ja työntäneet vesille.Veneet olivat painuneetpohjaan jonkin matkanpäästä rannasta. Kirkkaanveden ansiosta löysimmepaljon veneitä melko sy-vältäkin vedestä. Meidänperhe löysi veneen muuta-man kymmenen metrinpäässä veneladosta.

Kun keväällä 1942 oli josaatu veneitä, tulin kerranselältä päin Hassiluodon jaSärkiluodon väliseen lah-teen, jossa ruo’ot liikkuivatomituisesti. Katsoin ve-

neestä järven pohjaa ja siel-lä oli lahnoja ihan valtavas-ti, eikä minulla ollut mitäänpyyntivälinettä. Menin lä-heiseen naapuriin ja kysyinheiltä atrainta. Sainkin senja sain sillä monta lahnaa.

Toisen naapurin Juho japoika Lauri olivat myöshavainneet lahnojen kudunalkaneen. Heillä oli yksi lah-naverkko, jonka he laskivatruohikkoon. Vettä oli noinmetri. He laskeutuivat ve-neestä veteen, kahlasivatverkon vieressä vetäen ve-nettä mukanaan ja heittivätverkosta lahnoja veneeseen.Niitä kertyi lähes puoli ve-neellistä. Kiimajärven lah-nat olivat hyvin maukkaitaja kooltaan 1-5 kg painoi-sia.

Vaikka Konnitsassa eiammattikalastajia ollutkaan,kalastettiin lahnoja, haukia,ahvenia, mateita ja särkiäomaan tarpeeseen runsaas-ti. Lahnat ja särjet olivathyviä suolakaloja, joita syö-tiin pitkin talvea.

Konnitsanjoenperkaus ja vedenpinnan laskuKiimajärven merkitys Kon-nitsalle korostuu Konnit-sanjoen perkauksella ja jär-ven pinnan laskulla.

Noin 8 km pitkän Kon-nitsanjoen varrella oli run-saasti eri kylille kuuluvaavetistä niittyä. Tämän kui-vattamista valmisteltiin yli10 vuotta. Työt aloitettiinvuonna 1924 ja jatkuivatsiten, että silta saatiin val-miiksi vuonna 1933. Työs-sä oli mukana 30-40 mies-tä 3-5 miehen urakkaporu-koissa. Joen rannat olivatpehmeitä, eivätkä kantaneetkoneita eikä hevosia, jotentyövälineinä piti käyttää la-pioita, rautakankia, kotti-kärryjä ja kolmijalkaa. Maa-ta ja kiviä poistettiin noin28 000 kuutiometriä. Kus-tannuksista vastasi 93 ran-tamaiden omistajaa.

Joen perkauksen tulok-sena Kiimajärven pinta las-ki noin 10 senttiä, joentulvat loppuivat ja saatiinlisää erinomaista viljelymaa-ta Konnitsan puolelle 218hehtaaria. Se lisäsi Konnit-san peltoalaa noin 39 pro-senttia, jolla oli suuri mer-

kitys kylän maanviljelyksel-le ja karjanhoidolle. Tosinnäistä ns. niityistä kuuluimelkoisia alueita muille ky-lille, joten varsinaisten kon-nitsalaisten hyöty jäi hie-man pienemmäksi. Kon-nitsan puolelle niityille pe-rustettiin 14 uutta tilaa.

YhteisöjäKonnitsassa toimivat mm.työväenyhdistys, marttayh-distys, sekakuoro, nuoriso-seura ja raittiusyhdistys.Nuorisoseuralla ja raittius-yhdistyksellä oli oma toi-mitalo. Kummassakin oliilmeisesti aika paljon toi-mintaa. Nuorisoseuran talopaloi vuonna 1934 ja ra-kennettiin uudelleen vuon-na 1935.

Raittiusseuran talo olikauppojen lähellä. Se olipystyssä vielä vuonna 2005,mutta oli ränsistynyt paljonvuoden 1992 jälkeen.

Koulumme opettajatAnni ja Alpo Suomalai-nen sekä Aili Suvanneolivat kylässämme huomat-tavia kulttuurivaikuttajia.

Konnitsan kansakoulu 1995. Kuva: Arja Hiiri.

Konnitsanjoen perkausta 1924-1931. Kuva Vpl. Pyhäjärvi-seuran arkisto.

Hyvät lukijat! Matkan jäl-keen päädytään tavallisestikotiin, niin teen minäkin.

Pyhäjärven suurin tai ai-nakin toiseksi suurin kylä

Konnitsan kylässä oli 1631kolme verotettavaa taloa.Vuonna 1925 tilaston mu-kaan oli taloja 99.

Ennen vuotta 1631 ve-rotustietojen mukaan Kon-nitsan kylässä ei mainitayhtään taloa. Asukkaita tuol-loin alueella todennäköi-sesti kuitenkin oli. Kotiky-lämme Konnitsa -kirjan liit-teenä olevan kartan mu-kaan vuonna 1939 talot jatalojen isännät käsittivät 190taloa.

Manttaalikirjan mukaanasukkaita oli Konnitsassavuonna 1760 yhteensä 259ja vuonna 1930 oli asukas-luku 783. Kirkonkirjojenmukaan asukkaita Konnit-sassa oli ennen talvisotaa,vuonna 1939, talollisia 504,palstatilallisia, mäkitupalai-sia ja tilattomia 157, yh-teensä 661 asukasta, per-heitä 127. Vuodesta 1930vuoteen 1939 näyttäisi asu-kasluku vähentyneen. Tosi-asiassa näin ei ole tapahtu-nut, vaan erilaiset luvut joh-tuvat aluejaosta. Manttaali-kirjan ja kirkonkirjan kylienrajat eivät ole olleet yhte-neväiset.

Vuoden 1638 veroluet-telossa mainitaan Konnit-sassa nimet; Äijö ja Paavi-lainen, nämä kaksi sukuni-meä mainitaan veroa mak-saneina.

Asuihan Konnitsassa tuo-hon aikaan muitakin, vero-luettelot vain ovat noiltaajoilta puutteelliset, tai sit-ten asukkaat olivat veron-maksukyvyttömiä epävar-mojen aikojen ja useidenylikäyneiden sotien takia.

Konnitsassa oli läheskaksisataa taloa

Ruptuurisodan jälkeen1656-58 keskikannaksenalueelta osa alkuperäisestäväestöstä siirtyi itään, lähin-nä Tveriin ja tilalle muuttiuusia asukkaitalännestä, Sa-vosta ja suur-Jääsken suun-nalta. Näin tapahtui myösKonnitsassa. Keskikannak-sen pitäjien asukkaiden ni-missä esiintyy monia Jääs-ken alueella jo noin satavuotta aiemmin asuneidensukujen nimiä.

Kun kirkonkirjojen pitoalkaa 1700-luvun alussa, onkirjoihin tullut uusia nimiä,mm. Äijö, Ihalainen, Rou-hiainen, Nokelainen (sukuParikkalan Koitsanlahdes-ta?), Pohjalainen, Polakka(Puolakka, Pulakka), Ijäs,Hiiri, Suutari, Luukkanen.Ovatko kaikki uusia muu-alta muuttaneita, vai van-hoja alkuperäissukuja?

Lahjoitusmaa-aika loiomat merkityksensä. Uusiaasukkaita tuli Konnitsaanhovin perustamisen myö-tä. Vuoden 1800 kirkon-kirjoissa esiintyvät nimet;Luukkanen, Kaasalainen,Äijö, Puranen, Ihalainen,Ijäs, Tanninen, Hiiri, Niuk-kanen, Orain (Oranen),Pärssinen, Tontti, Leppä-nen. Tällöin nämä monetkantasuvut olivat jo vakiin-tuneet paikkakunnalle.

Opettajat olivat yksi ky-län näkyvimmistä ammat-tilaisista. Kansakouluopetusalkoi vuonna 1894 Kon-nitsan hovin omistamassatiloissa.Uusi koulurakennusvalmistui 1902. Opettajinaovat olleet; 1873 syntynyt

sijaitsi suurimmaksi osaksierittäin kauniilla paikalla.Siellä oli miellyttävä asua.Valmistellessani tätä esitys-tä sain tehdä piristävän mat-

kan entiseen kotikylääniKonnitsaan.

ENSIONÄRIÄINEN

ja Viipurista 1895 Pyhäjär-velle muuttanut ja 43-vuo-tiaana 1913 kuollut Bern-hard Vuorio. Kun oppi-lasmäärä kasvoi, toiseksiopettajaksi valittiin vuonna1879 Rantasalmella synty-nyt Hilja Huhtinen o.s.Huttunen.

Seuraavia opettajia oli-vat: Juho Autio, MattiKaartinen, Aino Kärnäo.s. Juvonen, Selma Kor-honen, Albert Tuokko,Lovisa Tuokko o.s. Tetri.

Pitkäaikaisimman uranopettajina teki aviopari,1884 syntynyt Anni Suo-malainen o.s. Lampela ja1882 syntynyt Alpo Suo-malainen, he olivat toi-messa 1919-1939, lyhyitäväliaikoja lukuun ottamat-ta. Alakoulun opettaja vuo-desta 1934 oli Aili Suvan-ne.

Poliisikonstaapelina Kon-nitsassa oli 1896 Kunnia-niemessä syntynyt Alek-sander Edvard Pärssinen,hänen vanhempansa olivat;1856 syntynyt Juho Pe-kanpoika Pärssinen, jaPyhäkylässä 1860 syntynyt,Eeva TuomaantytärPusa.

Kirvesmiehistä yksi tun-netuista oli Loviisassa 1874syntynyt Johan (Juho)Tyynelä, ent. Johansson.Juhon puoliso oli Kurkijo-en Tervussa 1881 syntynytMaria Kallentytär Ter-vo.

Postinhoitajana toimiedellisten Käkisalmessavuonna 1901 syntynyt tytärSiiri Tyynelä.

Tiistai 21. tammikuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI12

Ensimmäinen kauppiasoli 1885 syntynyt TuomasJuhonpoika Luukkanen(sepä Tommo), hänen jäl-keensä kauppaa piti Tuo-maan poika Juho. Kaasa-lanmäen puolella asuva To-bias Kaasalainen perustiseuraavan kaupan Konnit-saan.

Osuuskauppa perustet-tiin ja toiminta alkoi vuon-na 1907. Kaupan hoitajaksituli aiemmin TuomasLuukkasella kaupanhoitaja-na ollut Tuomas Kaasa-lainen. Tuomas erotettiinlähes kahdenkymmenenvuoden palvelun jälkeen,kun osuuskauppa pelkäsi,että se joutuu maksamaanTuomaalle eläkettä.

Tuomas Kaasalainen pe-rusti kylään oman kaupan,mutta sen toiminta jäi lyhy-eksi, sillä heikko terveys veiTuomaan manan majoille.Kylään tuli myös edistyk-sellinen OTK-lainen osuus-liike. Myöhemmin kaup-paa piti myös Jussi Nas-kali.

Muurareita oli mm. Luu-mäellä 1878 syntynyt EmilTuomaanpoika Tahvola,puolisonaKunnianiemessä1878 syntynyt Leena Lii-santytär Ihalainen. To-pias Huppunen oli myöstunnettu muurari, varsinkinuunintekijänä. Viilissä asu-nut, Räisälän Tiurissa 1902syntynyt Juho Viipuri, olimuurari ja rakennusmies.Kotikylämme Konnitsa kir-jassa kerrotaan, ”ettei Ju-holle jäänyt lakki kannonpäähän”, työn jatkajia löy-tyi omista pojista.

Edvard Keinonen olimies paikallaan kun kysyn-tää tuli muuraustöistä, ker-too kyläkirja. Kalle Putto-nen oli kivityötyön taitaja.

Viilissä asui suutari Heik-ki Äijö, ”Jättiläiseksi” kut-suttu. Lempinimen Heikkioli saanut pienen kokonsaja suutarintaitojensa takia.Heikki Äijön jälkeen suuta-rintointa harjoitti ArmasIhalainen. Myös Jussi Sir-kiä eli Mauno Jussi oli”kenkämiehiä”.

Viimeinen kyläseppä oliAlarik Lehikoinen poi-kansa Fransin kanssa. Ala-rik Lehikoinen oli syntynyt1877 Ilomantsissa, puolisohänellä oli myös Ilomant-sissa syntynyt Maria Jaa-

kontytär Surakka. FransLehikoinen syntyi Pyhä-kylässä 1909 ja meni nai-misiin Alakylässä 1910 syn-tyneen Tyyne Kaasalai-sen kanssa.

Maalareita olivat ArmasVähäsarja, Eino Allen jaPekka Jortikka.

Räätäleitä olivat AnttiSeppä ja Matti Äikiä.

Naisille vaatteita ompeliuseampikin ompelija, ku-ten Kaisa Nokelainen,Aina Luukkanen, HilmaKomulainen ja HellinKaasalainen. Myös nah-kuri löytyi Konnitsasta vuo-teen 1935 saakka, kun Tiu-riin menevän tien varrellapiti nahkuri Kähkönenverstastaan.

Varsinaista puuseppää,joka olisi päätyönään teh-nyt esim. huonekaluja, ky-lässä ei ilmeisesti ole ollut.Isoisäni, Tyrväällä 1857 syn-tynyt ja 1922 kuollut JuhoSulander oli ollut Räisälänhovissa puuseppänä. Muu-tettuaan perheineen Kon-nitsaan 1800-luvun lopulla,Juho teki myös puusepän-töitä. Joitakin huonekalujaolen nähnyt, jotka ovatevakkomatkan selvinneet.Yhden pienen lipaston japarin tuolin pohjasta löytyitekijän nimi. Nämä huone-kalut oli seitsemänkym-mentäluvulla ostettu Sata-kunnasta kuolinpesän huu-tokaupasta.

Kalastajia, jotka olisivattehneet sitä päätoimisestiammatikseen, ei Konnit-sassa ollut. Rysäpyyntiäharrasti Emil Björk ja mo-net Kiimajärven rantamillaasuneet harjoittivat kalas-tusta ja myivät myös saalii-taan, jotkut jopa Pietariinasti.

Kylässä oli kuppari, lap-senpäästäjä, hierojia, savot-tamiehiä, uittomiehiä ja oja-miehiä. Näitä ojamiehiä olimm., Kaasalaisen (Topi-aan) Kalle (s 1907), Hyn-nisen veljekset Toivo (s.1904) ja Tauno (s. 1908),ja minun isäni Kekin Pek-ko (s. 1900) joka oli toden-näköisesti tuolloin oppinutoikean ojankaivuutekniikan,koska vielä yli viisikym-menvuotiaana päihitti nuo-ret miehet urakalla tehdys-sä ojankaivuussa.

Konnitsassa oli myösammattimiehiä, jotka toi-

mivat yksityisyrittäjinä. Pui-makoneen omistajia olivatYrjö Huuhka, Matti Kaa-salainen, Unto Luukka-nen ja Matti Nokelai-nen.

Kylän ns. ”eläinlääkäri”oli Vilhelm Torkkeli, eliTorkkelin ukko, salvoi mm.porsaat.

Matti Hiiri (Anti Matti)s. 1911 oli teurastaja ja toi-mi samalla Osuuskaupanostoasiamiehenä. Matin isä1878 syntynyt Antti Hiirioli aiemmin käynyt teuras-tamassa eläimiä kylän ta-loissa. Ammatti siis periytyiisältä pojalle.

Kettufarmikin oli kyläs-sä, sen perusti EriksoninKalle ja suunnitteilla olimyös kalanviljelylaitos Kon-nitsanjokeen yhdessä Nas-kalin Jussin kanssa.

Talojen katot olivat pää-asiassa pärekattoja, päre-mestarina oli Heikki Has-si.

Maatalous oli kuitenkinkylän pääelinkeino ja esi-merkiksi vuoden 1929 ti-laston mukaan Konnitsas-sa oli hevosia 82, nautakar-jaa 364, sikoja 97 ja lam-paita 166. Peltoala vuonna1943 oli 751 ha, lisää pel-toa oli vuodesta 1929 tul-lut 211 ha, osa tästä olisaatu Konnitsanjoen per-kauksen ansiosta.

Konnitsan hovin tiloihinperustettu maamieskouluedesauttoi voimakkaastipaikkakunnan maataloudenkehittymistä.

Tilat olivat 1900-luvullapääasiassa pieniä, tai kor-keintaan keskisuuria, tuonaikakauden tilojen kokoonverrattuna. NykypäivänEU-tilojen edellyttämäänkokoon verrattuna, kaikkiolisivat elinkelvottomia.

Joitakin Konnitsan suku-ja. Kastettujen luettelostavuoteen 1700-1906, noinlukuja. Luukkanen 400,Äijö 150, Nokelainen 130,Hiiri 120, Kaasalainen 100,Ihalainen 100, Pärssinen 55.

HARRI KEKKI

Lähteet: Impi ViikaPyhäjärven historia, ToivoLuukkanen KotikylämmeKonnitsa. HisKi, Katiha.

Harri Kekki oli toinen Konnitsaa esitelleistä.

Vpl. Pyhäjärvi-seuran ke-vätkauden toiminta pääseevauhtiin tammi-helmikuunvaihteessa. Tällöin jatketaansyksyllä alkanutta sarjaa Vpl.Pyhäjärveä kylä kylältä.

Vuorossa ovat marras-kuussa esitellyn Konnitsanjälkeen Noitermaan kou-lupiiriin kuuluneet kylät.Karjalatalolla Laatokkasa-lissa su 2.2.14 klo 13.00järjestettävään tilaisuuteenovat tervetulleita kaikki, joi-ta asia kiinnostaa. Pyhäjär-veläisjuuriset, niin seuram-me jäsenet kuin muutkin,ja pyhäjärveläisten ystävät– olkaat lämpimästi terve-tuloa kaikki!

Noitermaan koulupiirinkyliin lukeutuvat Jaama,Kiimajärvi, Miissua, Noi-termaa, Paarila, Porsaan-mäki ja Tolsterniemi. Ainakun tänä päivänäkin mat-kataan kotipitäjäämme, on-Sakkolan Kiviniemestä tul-taessa, pitäjän entisen rajanylityksen jälkeen, vasemmal-la hyvänä maanmerkkinäMiissuan lampi.

Näkyvissä selkeästi mer-kittynä on myös Noiter-maan asemalle, kylän kes-kustaan johtava tiehaara oi-kealle. Kylältä löytyy Noi-termaan koulurakennus,joka on ollut pystyssä näi-hin vuosiin asti. Myöhem-min Pyhäjärvelle, Käkisal-meen ja edelleen Kurkijo-en ja Lahdenpohjan kauttaSortavalaan johtavasta, Noi-termaan koulupiirin aluettahalkovasta tiestä vasemmal-la siintelevä Kiimajärvi jasen rannalla sijaitsevalla mä-enkumpareella Porsaanmä-en kylä ovat meille pyhä-järveläisjuurisille selviä maa-merkkejä kohti Pyhäjärvenkeskustaa, nyk. Plodovoje,ajettaessa.

Seurallamme on jälleenonni saada parhaat mah-dolliset aluetta ja sen elä-mää ennen sotia ja tänäpäivänä tuntevat noiter-maalaisjuuriset asiantuntijat

Noitermaan koulupiirin kylätesittelyvuorossa 2. helmikuuta

esittelijöiksi tilaisuuteen.Ahkerasti tätä lehteä avus-tanut opettaja evp. Anna-Liisa Heikkilä, joka onollut kolmea Noitermaataesittelevää kirjaa yhdessäHeikki Karttusen kanssatekemässä, on ykkösnimimitä tulee alueen tuntemuk-seen. Hänen kanssaan tule-vat kuva-aineistot muka-naan esittelijöiksi JohannesIjas, Kirsti Naskali jaEsko Pulakka. Tilaisuusalkaa klo 13.00 omakus-tanteisella kahvittelulla, min-kä jälkeen esitykset. Tilai-suus päättyy 16-17 välillä.

Noitermaata kuvaaviakirjoja ei valitettavasti oleenää saatavissa muuta kuinehkä antikvariaateista. Kir-jat ovat:

Heikkilä Anna-Liisa, Kart-tunen Heikki (toim): Noiter-maan seudun historiikki.Satakunnan Painotalo Oy,Kokemäki 1984. 302 s. +kartta.

Heikkilä Anna-Liisa, Kart-tunen Heikki (toim.): Noi-termaan seudun historiik-ki, vaellusvuodet. Satakun-nan Painotalo Oy, Koke-mäki 1986. 287 s.

Heikkilä Anna-Liisa, Kart-tunen Heikki (toim.): Noi-termaan seudun historiikki– taistelujen vuodet. Sata-kunnan Painotalo Oy, Ko-kemäki 1992. 252 s.

KAARINAPÄRSSINEN

Anna-Liisa Heikkilä (oik.) esittelemässä kotitalonsa nykyiselle asukkaallevalokuvia 80 vuoden takaa lapsuutensa Noitermaasta. Mukana kuvassa myösEsko Pulakka. Kuvat: Johannes Ijas.

Satoja kuvia lienee kotiseutumatkaajien albumeis-sa taltioituna tässä kuvauksen kohteessa olevastaLamminharjusta, Noitermaan ja ehkä lähestul-koon koko Vpl. Pyhäjärven luonnonkauneimmastapaikasta.

Tiistai 21. tammikuuta 2014 13VPL.PYHÄJÄRVI

Muistojen valssi juhliinne, olkaa hyvä!Huittisissa asuva Ilpo Tai-pale, ”yksi suomalaisistalauluntekijöistä”, kuten hänitseään kuvailee, on laitta-nut Pyhäjärvi-lehden luki-joille käyttöön valssinsa ”Jäimuistot rajan taa”.

– En ole karjalainen, mut-ta naapuristossa asuu kar-jalaisia. Tuli mieleen, ettäannan pyhäjärveläisille, mik-sei muillekin karjalaisille,mahdollisuuden ottaa tästätalteen nämä valssin säveletja sanat. Niitähän karjalai-set voivat eri tilaisuuksis-saan esittää, tuumaa Taipa-le.

Valssin on säveltänyt IlpoTaipale, sanat ovat VilhoJylhän käsialaa ja sovituk-sen on tehnyt Nils Sew.

Taipale kertoo jo 1970-luvulla soittaneensa ko. kap-paleen levylle.

Nykyään mm. internetis-tä löytyy lisää tietoa Taipa-leen musiikkiurasta. -MRT

1. Lyövät laineet siell’ Laatokan rantaansuvituuli ne tullessaan toi.Muistot palaavat mun nuoruusaikaankun kello Valamon soi.Soi kellot taas nuo Laatokanne kuulla voin nuoruuden muistoistain.Lyövät laineet Laatokan rantaantunnen kaipuun sen.(Orkesteri)

2. Siellä vietin mä nuoruuden päivätpois varhain niin lähteä sain.Taakse rajan nuo maisemat jäivätmyös osa jäi mun nuoruuttain.Soi kellot taas nuo Laatokansen kuulla voin menneistä muistoistain.Taakse jäivät Karjalan rannatyhä niistä muistelen ain’.(Orkesteri)

3. On vuodet nuo taakseni jääneetei unhoitu Karjalan maa.Lyövät laineet Laatokan rantaanse muistot mieleeni saa.Soi kellot taas nuo Laatokansoi iltaan kesäisen lämpimään.Silloin mä muistan Valamon kauniinvaeltavan munkkien nään.(Orkesteri)

4. Sinne aina mä takaisin kaipaanluokse rantain rakkaiden.Unen helmassa sinne ain’ kuljenjälleen kuljen rannoilla sen.Soi kellot taas nuo Laatokanne paljon tuo muistoja mukanaan.Unhoita en mä rantojas koskaansinne viel’ palata saan.

Pärssisen Sukuseuranhallitus kokoontui Tuu-sulassa Onnelassa11.1.2014. Todettiinmm. että talvimatkaKarjalaan on jälleen yh-den välivuoden jälkeentoteutumassa maalis-kuussa.

Kevättalvisissa Pyhä-järven, Kuoppalam-men tai Laatokan mai-semissa liikkumisestaja/tai pilkkimisestä kiin-nostuneita, myös muitakuin pärssisläisiä, mah-tuu vielä muutama lisäämukaan, jos 15.3.-18.3.14 ajankohta sopiilähtijälle. Mutta ryhmä-viisumin hankinnan ta-kia on toimittava ri-peästi, joten ota nope-asti yhteys seuran pj.Antero Pärssiseentero.parssiphnet.fi taipuh. 050-5706575. Hä-neltä myös lisätiedotmatkasta.

Matkan käytännönjärjestelyistä ja kuljetuk-sesta vastaa monille tut-tu Hannu Putuksenfirma. Yöpyminen japuolihoito MusakanLomarannassa. Myösretki Käkisalmeen si-sältyy hintaan, joka onryhmäviisumilla 400euroa ja omalla viisumil-la 325 euroa.

Kahden vuoden vä-lein pidettävän sääntö-määräisen sukukokouk-sen ja sen yhteydessätapahtuvan kokoontu-misen ajankohdaksipäätettiin la 17.5.2014.Paikaksi valittiin Pirk-kalassa, Pyhäjärven ran-tamaisemissa sijaitsevaRantaniityn juhlatalowww.rantaniitynjuhlatalo.fi.Kokoontumisen alusta-va ohjelma hyväksyttiinja sitä valmistelee edel-leen 3-jäseninen työryh-mä: pyhäjärveläisjuuri-set Kyösti Pärssinenja Kaarina Pärssinenja viipurilaisjuurinenTaisto Helle.

Työstettävänä olevaasukukirjaa varten ollaankokoamassa sukutaulu-ja ja niihin tarkennettujatietoja Pärssisien eri su-kuhaaroista. Heitä onasunut luovutetun alu-een pitäjistä lähtöpai-kaksi 1500-1600-luvul-la arvioidun Muolaanjälkeen ainakin Käkisal-messa, Sakkolassa, Räi-sälässä, Viipurissa jaVpl. Pyhäjärvellä.

KAARINAPÄRSSINEN

Pärssisettalvi-matkailevatja touko-kuullakokoustavat

Uusi karjalainen keittokirjaUlla Liukkonen – HelenaLylyharju – Kari Martiala:Karjalainen keittiö. Uusiatuulia perinneruokiin. Ka-risto (Hämeenlinna) 2013.198 s.

Viime vuoden syksyllä il-mestynyt keittokirja ”Kar-jalainen keittiö” on kiin-nostava uusi tuttavuus kar-jalaisesta ruokaperinteestäkiinnostuneille. Teoksenkolme kirjoittajaa ovat kaik-ki keittiötaidon ammatti-laisia ja taustaltaan karjalai-sia.

Kirjassa esitellään yli satakarjalaista perinneruokaa,joista suurin osa on vanho-ja tuttuja, mutta joukossaon uudempiakin, kuten esi-merkiksi Lappeenrannanoma herkku ”Vety”.

Ruokaohjeet eivät pel-kästään toista karjalaisenperinteen vanhoja resepte-jä, vaan kirjan alaotsikonmukaisesti niihin on lisättyuusia vivahteita.

Kirjan alkuosa sisältää pa-rikymmentä sivua pitkänkatsauksen karjalaiseen ruo-kaperinteeseen. Teksti onperinteen tuntevalle tuttua,mutta silti hyödyllistä luet-

Kotikokin kertomaa

Uusi karjalainen keittokirjaon mainio ohjekirja

tavaa. Siitä käy ilmi muunmuassa, että karjalainenruokaperinne on sekoitusitää ja länttä, ja että kala olikarjalaisten perusruokaa,kun taas lihaa syötiin pää-asiassa juhlaruokana.

Myös karjalainen vuo-tuisperinne ja molempienuskontokuntien juhla- japaastoruoat tulevat esitel-lyiksi.

Karjalaisen ruokaperin-teen avain on leivinuuni,jossa paistetut piiraat, lei-vonnaiset ja pitkään hau-dutetut muut ruoat edusta-vat karjalaista perinnettäparhaimmillaan.

Kirjan ruokaohjeet ovatyksinkertaisen selkeät, jaruokia esittelevät useimmi-ten koko sivun kokoisetkuvat ovat erinomaisia.

Ohjeita seuraamalla saakatetuksi monta arkista jajuhlavaa karjalaista ruoka-pöytää. Erityisen selkeästikirjasta ja sen ohjeista käyilmi, kuinka karjalainen ruo-kaperinne rakentuu lähiym-päristöstä saatujen ravinto-aineiden perustalle.

Tätä taustaa vasten onhauska huomioida ainakinyksi poikkeus: riisin käyttöerilaisten piiraiden täyttee-

nä. Olisi mielenkiintoista tie-tää, missä vaiheessa riisi tuliohran rinnalle ja lopultasyrjäytti sen. Ohra on edel-leen karjalaisen uunipuuronehdoton raaka-aine, muttaohraryynipiiraita näkee ny-kyään enää harvoin, ja har-vakseltaan niitä tulee itse-kään kotona tehdyksi.

Kirjan sisältämät reseptithaastavat esittämään muu-tamia kotikokkejakin kiin-nostavia havaintoja, joistasaattaa olla hyötyä karjalai-sen ruokaperinteen eteen-päinviemisessä.

Karjalaisen ruokaperin-teen tunnetuimmat ruoatovat karjalanpaisti ja erilai-

set piiraat. Karjalanpaisti jakarjalanpiiraat ovat niminävasta myöhäisiä tuotteita,jotka yleistyivät vasta soti-en jälkeen niiden levitessäkaikkialle muuhun Suo-meen.

Karjalassa puhuttiin kar-jalanpaistista nimillä uuni-paisti, lihapotti tai ruukku-paisti, kuten kirjassa aivanoikein todetaan. Yleistyneenkäytännön mukaisesti kirjaomaksuu myös nimityksen”karjalanpiirakka”, vaikkaoikeampi muoto olisi(karjalan)piiras.

”Viime joulukskii miepaistoin sattoi ryynpiiraitaja potaatkakkaroita omal

perreell ja ystävillei”, onallekirjoittaneen aidoin to-teamus kuluneesta juhlakau-desta, vaikkei enää murret-ta muuten tulisikaan käyte-tyksi.

”Piirakka” olisi hyvä ra-joittaa isompiin leivonta-tuotteisiin, joista syödessäleikataan annospaloja.

Piiraiden kuoritaikinaanresepteissä ehdotetaan ru-kiin lisäksi vehnäjauhoja.Vehnän lisäämiseen ei kui-tenkaan ole edes kuorienajelun helpottamiseksi tar-vetta, sillä lisäämällä karke-amman täysjyvärukin lisäk-si taikinaan ruissihtijauhoja(joita nykyisin saa myös jy-vän kuoriosat mukaan jau-hettuna) piiraiden kuoristasaa vaivatta riittävän ohui-ta. Sitä paitsi varsinkaanperunakakkaroissa ei kan-nata pyrkiäkään ohuusen-nätyksiin.

Karjalanpaistin ohjekinon aivan käypä, etenkin josnoudattaa ohjeen alaviit-teessä olevaa ehdotusta pi-temmästä haudutusajastamatalammassa lämpötilas-sa. Lihaa koskeviin ohjei-siin lisäisin suosituksen luitasisältävistä ruhonosista sekävaroituksen lihan leikkaa-misesta liian pieniksi pa-loiksi. Yleisin karjalanpais-tin valmistusvirheen syy onliian pieneksi silputtu ras-vaton ja luuton liha.

Kirjan johdannossa esi-tetään vatruskasta mieles-täni omituinen kuvaus:

”Pieni avopiirakka, joka täy-tetään mannapuurolla tairahka-piimätäytteellä. Täyt-teessä käytetään myös mu-naa, sokeria, kermaa ja ru-sinoita. Piirakkataikinanpohjaan painetaan keskellesyvennys, jotta täyte pysyypaikoillaan, vaikka reunojaei taiteta täytteen päälle” (s.17).

Sen sijaan itse vatruska-resepti (s. 47) esittää minul-le leivonnaisen sellaisenakuin sen itse olen oppinuttuntemaan, joskin peruna-kuoritaikinaan en suositte-lisi yhtä paljon jauhoja enkälainkaan maitoa. Vatruskaon kuitenkin siitä erinomai-nen leivonnainen, että siitävoi kehitellä varsin moniamuunnelmia.

”Karjalaisen keittiön” lo-pussa on lyhyt luettelo muis-ta karjalaista ruokaperin-nettä sisältävistä keittokir-joista. Niitähän on paljonenemmän kuin luettelossamainitut, mutta ainakinJaakko Kolmosen teos”Karjalan ja Petsamon pi-täjäruoat” (PatakolmonenKy, Helsinki 1987) olisi pi-tänyt olla listassa mukana.

”Karjalainen keittiö” onmainio keittokirja karjalai-siin koteihin hankittavaksija muillekin lahjoitettavak-si. Hintakaan ei ole paha,alle kolmekymppiä.

JUHANI FORSBERG

Kala on karjalaisten perusruokaa ja sitä kelpaa maistellamuun muassa murekkeena, sillä Karjalan Liiton naistoi-mikunnan valinta vuoden 2014 ruuaksi on muhevakalamureke. Vuoden leivonnainen on puolukkainen kar-jalantorttu.

Kalamureke (gluteeniton)500 g kirjolohifileetä2 valkuaista2 dl kevytkermaa1 tl suolaaripaus valkopippuria

Huolehdi siitä, että raaka-aineet ovat jääkaappikylmiä.Tällöin taikinan tekeminen onnistuu hyvin. Hienonnakalafileet monitoimikoneessa leikkurilla tai jauha myllylläkahteen kertaan. Lisää valkopippuri ja puolet suolasta javatkaa massa puuhaarukalla tasaiseksi. Vatkaa valkuaisetjuoksevaksi, ei vaahdoksi. Lisää massaan valkuaistaruokalusikallinen kerrallaan ja vatkaa massa aina välilläkiinteäksi. Lisää kerma puolen desin erissä ja vatkaamassa aina kiinteäksi ennen uutta lisäystä. Lisää loppusuola.

Tarkista maku kypsentämällä pieni taikinanokare kala-liemessä tai mikrossa. Voitele vuoka reilusti. Täytä vuokamassalla niin, että vuoka jää sentin verran vajaaksi. Peitävuoka kannella tai foliolla. Kypsennä mureke paksuudenmukaan 120 asteessa uunissa 30-45 minuuttia.

Kokeile murekkeen kypsyyttä kuivalla tikulla. Jostikkuun ei tartu mitään, mureke on kypsää.

Ohje: Jaakko Kolmonen: Ruodotonta kalaaKastikkeetKalan kanssa sopii vaalea peruskastike jakylmä yrttikastike.

Vaalea peruskastiken. 3 rkl voita3 rkl vehnäjauhoa4 dl maitoa1 dl ruokakermaasuolaa valkopippuria2 kpl keitettyä kananmunaa

Kalamureke ja karjalantorttu ovatvuoden karjalaista nimikkoruokaa

1 dl purjokuutioita1 rkl suolaaSulata rasva kattilassa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita

kunnes rasvaseos kiehuu, se ei saa ruskistua. Lisää maitohyvin vispaten kunnes seos on tasaista. Lisää lopuksikerma ja anna kiehahtaa, mausta kastike.

Freesaa purjokuutiot voissa ja lisää kastikkeeseen,samoin rouhitut keitetyt kananmunat.

Yrttikastike1 ½ dl kermaviiliä1 ½ dl smetanaayrttejä, sinappia, tillisilppua

KarjalantorttuVuoden leivonnainen on puolukkainen karjalantorttu.

Karjalantorttu on vanha resepti, joka on tunnettu mm.Valamossa.

200 g smetanaa320-400 g vehnäjauhoja1 kananmuna2 dl sokeria1 tl etikassa laimennettua soodaa

Ainekset sekoitetaan keskenään, lisätään jauhot javatkataan paksu taikina. Siitä kierretään tanko, jokajaetaan 13 palaan. Jokainen pala kaulitaan suuren lauta-sen kokoiseksi ohueksi kakuksi ja paistetaan nopeastiuunissa (noin 225 asteessa).

Täyte:200 g smetanaa2 dl sokeriapuolukkasurvosta, sokeria

Smetana ja sokeri vatkataan. Paistetut kakut voidellaanvuorotellen smetanavaahdolla ja puolukkasurvoksella jaladotaan päällekkäin. Torttu peitetään voipaperilla jaasetetaan kevyt paino päälle. Saa olla yön yli. Pinnallesmetanavaahtoa ja puolukoita.

JÄRJESTÄMMEKARJALAN-MATKOJAKannas, Pyhäjärvi,

Kurkijoki yms.Kysy tarkemmin tarjonnastamme –suunnitellaan yhdessä juuri teidän

toiveidenne mukainen matka!Hoidamme koko matkapaketinjärjestelyt viisuminhankinnasta

majoitukseen ja retkiin.

Tervetuloa mukaan Karjalaan!Lähes 30 vuoden

kokemuksella palveluksessanneHannu Putus / Matka-Putus Oy

p. 0400 226 285,myynti@matkaputus.inet.fi

Tiistai 21. tammikuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI14

Vuoden 2013 lopulla jul-kistettiin Karjalan Liiton kir-jakisan voittajat. Vuodenkarjalainen kirjasarja on Vii-purin läänin historia. Se onKarjalaa ja karjalaisuutta läpiaikakausien kuvaava, kuu-siosaisena ilmestyvä suur-teossarja.

Kirjasarjan ensimmäinenosa (2003), Karjalan syntykäsittelee Karjalan geologi-aa ja esihistoriaa. Toinenosa (2004), Viipurin linna-läänin synty, syventyy Kar-jalan keskiaikaan. Kolman-tena on julkaistu sarjan kuu-des osa (2010), Karjala itä-rajan varjossa, joka käsitte-lee Suomen itsenäisyydenjälkeistä aikaa, muun mu-assa luovutettua Karjalaa jasiirtokarjalaisia. Kolmas osa(2010) on SuomenlahdeltaLaatokalle, jonka aikajaksoyltää uuden ajan alusta Poh-jan sotaan. Sarja viimeinenosa, tässä tapauksessa vii-des osa, ilmestyy Karjalai-silla kesäjuhlilla Lappeen-rannassa kesällä 2014.

Lokakuussa 2013 julkais-tiin sarjan neljäs osa, Van-han Suomen aika, joka sa-malla on siis nimetty Vuo-den 2013 karjalaiseksi kir-jaksi. Kirja kertoo Viipurinvalloituksesta vuonna 1710vuoteen 1810, jolloin Vii-purin lääni liitettiin Suo-men suuriruhtinaskuntaan.

Vanhan Suomen aika -kirjan ovat toimittaneetYrjö Kaukiainen, JoukoNurmiainen ja RistoMarjomaa. Heidän lisäk-seen sisällöstä vastaavatPetri Karonen, RainerKnapas, Jussi T. Lappa-lainen ja Jyrki Paaskos-ki.

Viipurin läänin historia -suurteossarjakiitettiin karjalaisena kirjasarjana

Perusteluina valinnalle onmuun muassa seuraavia asi-oita:

Kirjasarja perustuu vuo-situhannen vaihteesta lähti-en tehtyyn Karjalaan ja Kar-jalan historiaan liittyvään tie-teelliseen tutkimukseen, jotamonet ansioituneet henki-löt ovat vuosien aikana teh-neet. Kirjasarjan suuntavii-vat on hahmotellut profes-sori Hannes Sihvo.

Kirjasarjan viitteet, läh-teet sekä liitteet ovat laajat.Vanhan Suomen aika -kir-jan liitteissä on muun mu-assa luettelot alueen sahois-ta, Viipurissa käyneistä aluk-sista, rullatupakan, tervan,pien, voin, ranskalaisen vii-nin, kahvin, suolan ja soke-rin tuonnista. Kirjoissa onhenkilö-, paikka- ja asiasa-nahakemistot. Lisäksi kir-jasarjan kuvat, piirrokset,kartat ja erilaiset taulukottäydentävät tekstejä hyvin.

Valinnan yhtenä peruste-luna on myös kiittää Karja-laisen Kulttuurin Edistämis-säätiötä ja Karjalan Kirja-painoa sekä kirjasarjaamarkkinoivaa Karjala-leh-teä merkittävästä karjalai-suuden hyväksi tehdystätyöstä.

Vuoden karjalaisen kir-jan ja kirjasarjan valinnanteki Karjalan Liiton pu-heenjohtajisto.

Pitäjä- ja kyläkirjoissakotiseuturakkauttaKarjalan Liiton julistamanakutsuttiin viime vuonna kil-pailemaan myös karjalaisiapitäjä- ja kyläkirjoja. Mu-kaan osallistui 15 korkeata-soista teosta.

– Kirjoista huokuu koti-

seutu- ja sukurakkaus, to-teaa vuoden 2013 pitäjä- jakyläkirjakisan voittajan va-linnut Karjalan Liiton liit-tovaltuuston puheenjohta-ja Matti Puhakka.

Voittajaksi valikoitui He-linä Konttisen toimitta-ma Hyrzylän kumbuzil -teos.

– Hyrzylän kumbuzil -kirja pitää sisällään kauniineheän kuvauksen rajakarja-laisten elämästä pussimai-sessa mutkassa, Hyrsylässä,joka pisti Neuvostoliitonalueeseen. Mutka syntyiRuotsin ja Venäjän välisenStolbovassa v. 1617 solmi-tun rauhan tuloksena. Suo-järvi ja siihen kuulunut Hyr-sylä olivat Toivo Kontti-sen kuvauksen mukaan”bysanttilaista” Karjalaaedustavaa aluetta. Kirjassakäytetään paljon karjalankieltä, ja tämä jos mikä tekivaikutuksen minuun, tote-aa Puhakka.

– Runsaitten henkilöhaas-tatteluissa saatujen tietojenja kuvausten lisäksi kirjassakäsitellään laajasti alueen his-toriaa Raja-Karjalalle tyy-pillisten sotien ja vihanpi-don kokemusten näkökul-masta. Kirjan runsaat luon-tokuvaukset sekä luonnonantamat mahdollisuudetalueesta laadittuine karttoi-neen ja valokuvineen ku-vaavat hyvin sitä, miksiHyrzylän kumbuzil oli hyväelää.

Matti Puhakka kiittääkaikkia kirjakisaan osallis-tuneita teoksia.

– Kirjoista piirtyi lukijallemonipuolinen kuva mene-tetystä Karjalasta, sen his-toriasta, siellä asuneista ih-

misistä ja heidän elämäs-tään. Koskettavinta oli lu-kea niistä tuskan hetkistä,kun sodan seurauksena sa-dat tuhannet joutuivat jät-tämään rakkaan kotinsa jaihanat marjamaat.

Karjalaisilla on sanahallussa– Kirjoissa on kielellisestihienoja luontokuvauksiaalueesta. Lisäksi on kuva-uksia ihmisistä ja heidänelämästään kylittäin talo ta-lolta, aina laajaan sukutut-kimukseen saakka. Ihailta-vaa on myös se perinteentalletustyö, jota karjalainenheimo on kautta vuosisa-tojen tehnyt. Valokuvat, kar-tat, asiakirjat ja kaskut sekärunot monipuolisuudellaanrikastuttavat lukijaansa, ke-huu kirjavalinnan tehnytMatti Puhakka.

– Kuvaavaa kisaan osal-listuville teoksille on sekin,että esimerkiksi Sakkolastaja Sortavalasta oli kaksi kir-jaa mukana.

Matti Puhakka haluaa kiit-tää jokaista kirjojen tuotta-miseen osallistunutta:

– Olette antaneet kult-tuurihistoriallisesti merkit-tävän panoksenne karjalai-sen perinteen ja historiantallentamiseksi. Kirjoissakuvataan tuhansien ihmis-ten kertomusten kautta elä-mää menetetyssä Karjalas-sa ja elämää täällä nyky-Suomessa.

Karjalan Liiton vuoden2014 teemana on sanan-käyttö.

-MRTLähde:

www.karjalanliitto.fi

Nuijan varresta

Vuosi 2014 on alkanut japuhdas lumi viimeinkinpeittänyt mustan maan val-koiseen vaippaansa.

Harjavallan Karjalaseurary on perustettu talvella1945 paikkakunnalle 45 pi-täjästä muuttaneen siirto-väen yhdyssiteeksi ja karja-laisen kulttuurin vaalimisek-si. Viime sotien vuoksi siir-rettiin itärajan läheltä suur-teollisuutta Harjavaltaan.Paikkakunnan etuina olivatsilloin hyvät rautatieyhtey-det, uusi voimalaitos tuottisähköä yllin kyllin, hiekkai-nen maaperä helpotti ra-kentamista ja Harjavallansijainti – tarpeeksi kaukanalännessä.

Teollisuuden ja siirtovä-en myötä Harjavalta muut-tui hiljaisesta maalaispitä-jästä vireäksi teollisuuspaik-kakunnaksi, joka tarjosi sil-loin työtä ja toimeentuloalähes kaikille halukkaille.

Paljon on maailma tuo-na aikana muuttunut, mut-ta teollisuus ja HarjavallanKarjalaseura toimivat edel-leen. Pidämme kokouksiasäännöllisesti kuukaudenensimmäisenä sunnuntaina,jolloin kokoontuu hallitusja sen jälkeen on yhteinentarinatuokio ajankohtaistenasioiden, kahvittelun ja mu-kavan yhdessäolon mer-keissä. Yhteislaulu ja arpa-jaiset kuuluvat myös ohjel-maan kuulumisten vaihdonlisäksi.

Jäsenmäärämme on noin90 henkilöä ja tarinatuoki-oihin osallistuu yleensä tois-takymmentä henkilöä. Sun-nuntaina 12.1. kokoon-nuimme vuoden ensimmäi-seen kokoukseen Harjaval-lan kaupungin toimintakes-kuksen tiloissa. Käsittelim-me tapahtumakalenteriinkirjattuja asioita vuodelle

TervehdysHarjavallasta

2014. Kirkkopyhän järjes-täminen yhdessä seurakun-nan kanssa 23. helmikuutaHarjavallan kirkossa yhdis-tyy karjalaisuuteen ja Kale-valan päivään. Karjalaseu-ran väki avustaa silloin kir-kollisissa toimituksissa jatarjoaa mm. kirkkokahvit.

Karjalan Liiton Satakun-nan piirin toimintaan osal-listumme eri tavoin vuo-den aikana. Alustavasti kes-kustelimme Lappeenran-nan kesäjuhlille lähdöstä jaarvelimme ainakin 10 hen-kilöä lähtevän matkalle mu-kaan. Porin kesäjuhlan mit-tavien järjestelyjen jälkeenon mukava lähteä kevyellämielellä Lappeenrantaanosallistumaan ja nauttimaanjuhlan monipuolisesta an-nista.

Hyvät lehtemme lukijat!Vuosi on vasta alussa, em-mekä kukaan tarkalleen tie-dä mitä se tuo tullessansa.Haluan lainata TasavallanPresidentti Sauli Niinis-tön uuden vuoden puheenlausahdusta: ”Kyllä meilläkaikilla on se hetki aikaa,naapurina, tuttavana taimuutoin vain, että kysäis-tään, mitä Sinulle kuuluu,voinko jossain auttaa? Ys-tävällisyys, lähimmäisyys jatoveruus – ollaan niissä en-tistäkin rohkeampia!”.

Toivotan teille kaikillemenestystä ja hyvää vuo-den jatkoa.

YRJÖ S.KAASALAINEN

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen puheenjohtaja

ja Harjavallan Karjalaseurary:n varapuheenjohtaja

Edesmennyt rovastiKaarle Viika hämmäs-tytti aikoinaan kuulijoitakertomalla, ”olen kerranjoutunut poliisilaitoksel-le ja saanut sakkotuomi-on yleisestä häirinnästäjulkisella paikalla”. Epä-uskoisiin hämmästelyihin,ei voi olla totta ja missämuka, Kaarle vastasi hy-myillen: Helsingissä.

Tapahtuman kulku oliseuraava. Kaarle opiske-li teologisessa tiedekun-nassa samaan aikaan, kunkäynnissä oli sotasyylli-syysoikeudenkäynti. Pre-sidentti Risto Ryti jamuita valtioneuvostonjäseniä vietiin oikeuteen.Teologian opiskelijapo-jat päättivät protestoidatilannetta laulamallaSuurkirkon portailla Ju-mala ompi linnamme.

Pojat tiesivät vankienkuljetuksen aikataulun jasiitä ilmenikin ongelmia.Heillä oli silloin luento.Professori, joka tiesi poi-ken suunnitelman, mutta

Kaarle Viikan sakkotuomioei ollut siitä muka tietävi-nään, sanoi yllättäen, ”mi-nun täytyy tänään keskeyt-tää luento hieman aikai-semmin”. Siitä paikastapojat pinkaisivat kohti kirk-koa.

Senaatintorilla oli mus-tanaan kansaa. Valvonta-komissio, jonka määräys-valta ylitti hallituksen, oliantanut selvät ohjeet toi-mia. Koska pelättiin, ettäsaattaisi esiintyä mielenosoi-tuksia, oli Valpon miehiärunsaasti paikalla ja ratsu-poliisit vartioivat tarkastijoukkoja.

Kun H-hetki koitti, pojataloittivat virrenveisuun.Kun virressä päästiin koh-taan ”se vanha vainooja,kamala kauhea” tarttui po-liisi reunassa seisovaanKaarleen, ”tämä mies po-liisilaitokselle ja laulu seis”.Toiset pojat ihmettelivät,miten ne kaikkein kilteim-män ja ujoimman meistänappasivat.

Poliisilaitoksella päivystä-vä poliisi oli erittäin vai-

vautunut ja kirjoitti kaik-kein pienimmän sakon.Koska suunnitelma oli poi-kien yhteinen, laittoivat toi-set opiskelijat hatun kiertä-mään ja sakko tuli makse-tuksi.

Vuosia, vuosia myöhem-min Kaarle Viika saarnasiSakkolan pitäjäjuhlassa. Ju-malanpalveluksen jälkeenhänen luokseen tuli vanhamies kysyen: ”Muistat sieminnuu?”. Kaarle siihen, et-tei nyt ihan äkkipäätä muis-ta.

– Mie olen se poliisi,joka aikoinaan kirjoitin siullesakon Helsingissä. En olekoko pitkän poliisiurani ai-kana sen jälkeen joutunutkirjoittamaan kenellekäänsakkoja virrenveisuusta. Kylminnuu sillo harmitti sejuttu.

Kaarle lohdutteli.– Älä ihmeessä hyvä mies

harmittele enää koko jut-tua. Sinä teit, mitä silloinpiti tehdä. Ja kun toisetpojat keräsivät sakkoko-lehdin, niin minä taisin

päästä siitä vähän voitol-le.

Kaarlen sisar MaijaReinperä muisti tämäntapauksen oikein hyvin.Hän kertoi,että Eeva-sis-ko, joka oli kaikessa niintavattoman tarmokas,soitti tuohtuneena polii-siasemalle. Hän puolustiveljeään. Mitä ihmeenlaittomuutta tämä kaikin-puolin siivo ja kunnialli-nen nuorimies on teh-nyt?

Missä Suomen laissakielletään virren veisaa-minen kirkon portailla?Minkä maan lakeja täälläoikein noudatetaan jnejne.

Maija totesi, eihän seEevan purkaus mitäänasioihin vaikuttanut, mut-ta itse hän varmaan tunsityydytystä, kun uskalsivastustaa venäläisten joh-taman valvontakomissi-on toimia.

SALME RINTALA

Pyhäjärveläisetkiittävät kuluneesta vuodesta jatoivottavat hyvää ja onnellista

vuotta 2014!

P.S. Majoitustiloja Musakalletulee lisää kesäksi, tervetuloa!

Antti perheineen

Harjavallan Karjalaseuran väki kokoontuu kerrankuussa yhteen tarinoimaan.

Tiistai 21. tammikuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 15

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:SatakunnanPainotuote Oy, Kokemäki

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, MarjaHärmä, Yrjö S. Kaasalai-nen, Pirjo Kiiala, Esko Pu-lakka, Markku Pärssinen jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

TAPAHTUMAKALENTERI

Seuraava Pyhäjärvi-lehtiilmestyy helmikuussa.

Aineistot toimitukseen viimeistäänpe 7.2.2014. mennessä, kiitos!

Tilaa uusia Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön adressejaAdressit 10 euroa kappale + postituskulut.

Tilaukset: Juhani ForsbergRyytimaantie 19 A 8 00320 Helsinki,

puh. 050-511 2899 tai juhaniforsberg@gmail.com.

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

taubila@pp.inet.fi tai 044 564 1040Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi/kirjapuoti

Suvannon seudun sukututkimuspiiri kokoontuu lau-antaina 25.1.2014 Karjalatalolla Käpylänkuja 1 Helsingis-sä Sortavala-salissa. Vetoryhmä kokoontuu kello 12.00.Kello 13.00-14.00 on varattu vapaaseen keskusteluun jasukutietojen vaihtoon. Varsinainen kokous on kello14.00-17.00. Kokouksen järjestelyvastuu on Vpl. Pyhä-järven edustajilla. Tervetuloa!

Tampereen Seudun Vpl Pyhäjärvikerhon sääntö-määräinen vuosikokous ja tarinatuokio on keskiviikkona5.2.2014 klo 13.30, Koulukatu 12 Tampere. Tervetuloa,kerho tarjoaa kahvit!

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon kevätkaudenkokoontumiset pidetään Lahdessa Ravintola WanhassaHerrassa, Laaksokatu 17 torstaisin klo 13 alkaen seuraa-vina päivinä: Helmikuu 6. pnä, maaliskuu 6. pnä jahuhtikuu 3. pnä. Toukokuulle suunnitellaan Vesijärvi-risteilyä. Helmikuussa aihepiirinä on laskiainen ja laskiais-tavat. -Tervetuloa!

Noitermaan koulupiirin kylien esittely -teematilai-suus aloittaa kevätkauden toiminnan seurassa su 2.2.14klo 13.00 Laatokkasalissa Karjalatalolla, Käpylänkuja 1,00610 Helsinki. Nautimme aluksi omakustanteiset kahvit/teet leivonnaisten kera. Noitermaalaisjuuriset Anna-Liisa Heikkilä, Johannes Ijas, Kirsti Naskali ja EskoPulakka kertovat aiheesta kuvien kera. Kts. myös esittelytoisaalla lehdessä. Lämpimästi tervetuloa kaikki pyhär-veläisjuuriset ja heidän ystävänsä! -Vpl. Pyhäjärvi-seurary

Pyhäjärveläisjuurinen tietokirjailija, elokuvaneu-vos Kari Uusitalo kertoo tuotannostaan – tämä kirjalli-suusaiheinen teematilaisuus liittyy Karjalan Liiton vuodenteemaan Karjalainen sanankäyttö su 2.3.14 klo 13.00Laatokkasalissa Karjalatalolla, Käpylänkuja 1, 00610Helsinki. Tilaisuudesta ja aiheesta lähemmin helmikuunlehdessä. Lämpimästi tervetuloa kaikki pyhärveläisjuuri-set ja heidän ystävänsä! -Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallintoneuvoston kokouson lauantaina 8.3.2014 Sastamalassa.

Sääntömääräinen kevätkokous ja esitelmätilaisuussu 6.4.14 klo 13.00 Laatokkasalissa Karjalatalolla, Käpy-länkuja 1, 00610 Helsinki. Pyhäjärveä kylä kylältä -sarjajatkuu Konnitsan ja Noitermaan koulupiirien esittelynjälkeen. Lähemmin seuraavissa lehdissä, seuran jäsenkir-jeessä ja kotisivuilla www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvi-seura . Lämpimästi tervetuloa kaikki pyhärveläisjuurisetja heidän ystävänsä! -Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Kiitos Vpl. Pyhäjärvi -leh-delle tarjoamastaan palsta-tilasta ja kannustavasta suh-tautumisesta etsiessäni tie-toja taiteilija NikolaiTscherbakoff/Tervakor-vesta.

Kiitos myös niille monil-le lehden lukijoille ja muillehenkilöille, jotka ovat lä-hettäneet minulle kuvia tai-teilijan töistä. Olen useinjopa saanut kutsun katso-maan omin silmin näitämaalauksia.

Koko ensi kesän on Kou-volan taidemuseo Poikilos-sa esillä näyttely NikolaiTervakorven taiteesta.Teokset näyttelyyn onkoonnut Martti Juutilai-nen Kouvolasta.

Oma osuuteni on näyt-telyjulkaisun teksti ja siihenliittyvät kuvat, mikä kaikkion osaltaan syntynyt juuriVpl. Pyhäjärvi -lehdenmyötävaikutuksella.

Kysymyksessä on taide,taiteilija ja historia; taidehanon ihmisen historiaa. Ni-kolai Tervakorven taiteili-jahistoriaan tutustuminenon avannut myös näkökul-man Viipurin läänin Pyhä-järven historiaan.

Kouvolan näyttelyssäavautuu huikaisevan kaunismaisema Pyhäjärven rajan-takaiseen maisemaan.

MAJ-LISTYKKYLÄINEN

PS. Tutkimusmatkaon ollut todella mielen-

kiintoinen ja mielelläniotan edelleenkin

tietoa / teoksia vastaan,jos sellaista eteen tulee

Kiitokset pääsystä Tervakorven jäljille:Ensi kesänä näyttely Kouvolassa

Nikolai Tervakorven öljyvärimaalauksia kankaalle: Talvinen metsä, 1930, jaTalvinen meri, 1943. Jälkimmäisen työn taiteilija on maalannut PyhäjärvenVernitsan kylän Mukkelirannalta, horisontissa näkyvä saari on Konevitsansaari luostarirakennuksineen. Maalaus on avainteos taiteilijan elämään jataiteeseen.

Vuoden 2014 lehden tilauslaskut postitetaantammikuun lopussa. Vuosikerran hinta on vain 30

euroa. Hintaan sisältyy arvonlisäveroa 10 %.Hyviä lukuhetkiä toivotellen

Pirjo KiialaVpl. Pyhäjärvi-Säätiön asiamies/taloudenhoitaja

Tiistai 21. tammikuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI16