VARHAISKASVATUSSUUNNITELMATampereen kaupunki

Määräys 19.12.2018Sikula 13.6.2019

1

Sisällys1. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ................................ 3

1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden velvoittavuus ........................................................ 3

1.2 Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma ............................................................................................. 4

1.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ................................................................................................... 8

2. Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet .....................................................................................12

2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet ......................................................................12

2.2 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ................................................................................................15

2.3 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua ................................................................18

2.4 Arvoperusta ......................................................................................................................................19

2.5 Oppimiskäsitys ..................................................................................................................................20

2.6 Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus .......................................21

2.7 Laaja-alainen osaaminen ...................................................................................................................22

Ajattelu ja oppiminen ..........................................................................................................................24

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu ..............................................................................24

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ...................................................................................................25

Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen ............................................................27

Osallistuminen ja vaikuttaminen .........................................................................................................27

3. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri .....................................................................................................28

3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet ............................................................29

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä .........................................................................................31

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö ...............................................................................31

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo .............................................................................................31

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus .........................................................................................32

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa...................................................................................33

3.2 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt .............................................................................................35

3.3 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa .........................................................................................................37

Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö ....................................................................................................37

Monialainen yhteistyö.........................................................................................................................38

4.1 Pedagogisen toiminnan viitekehys.....................................................................................................39

4.2 Pedagoginen dokumentointi .............................................................................................................40

4.3 Monipuoliset työtavat .......................................................................................................................42

4.4 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä ......................................................................43

4.5 Oppimisen alueet ..............................................................................................................................44

2

Kielten rikas maailma ..........................................................................................................................45

Ilmaisun monet muodot ......................................................................................................................46

Minä ja meidän yhteisömme ...............................................................................................................48

Tutkin ja toimin ympäristössäni ...........................................................................................................50

Kasvan, liikun ja kehityn ......................................................................................................................51

4.6 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia ........................................................................53

Kaksikielinen varhaiskasvatus ..............................................................................................................55

5. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki .......................................................................................................57

5.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet ............................................................................................57

5.2 Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen aikana .......................................61

5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa ........................................................................................62

5.4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana ...............................................................................63

6. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuva varhaiskasvatus ......................65

7. Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa ......................................................................66

7.1 Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen ..............................................................................66

3

1. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikallisetvarhaiskasvatussuunnitelmat

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain1 perusteella Opetushallituksenantama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmatlaaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatimistaohjaa erityisesti varhaiskasvatuslaki, jossa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen sekävarhaiskasvatuksen tavoitteista. Esiopetus, jota säätelee perusopetuslaki, on osavarhaiskasvatusta2. Esiopetusta ohjaa Opetushallituksen määräyksenä annettu Esiopetuksenopetussuunnitelman perusteet.

Varhaiskasvatus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää sekä tärkeä vaihe lapsen kasvun jaoppimisen polulla. Huoltajilla on ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta. Varhaiskasvatus tukee jatäydentää kotien kasvatustehtävää ja vastaa omalta osaltaan lasten hyvinvoinnista.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisen ohjauksen tarkoituksena on luoda yhdenvertaisetedellytykset varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle jaoppimiselle.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden lähtökohtana ovat lasten kasvuympäristön javarhaiskasvatuksen toimintaympäristön muutokset. Lisäksi perusteissa on otettu huomioonlainsäädännön muutokset. Perusteita on valmisteltu sidosryhmäyhteistyössä hyödyntäenuusimpien tutkimus- ja kehittämistyön tuloksia.

Varhaiskasvatussuunnitelmakokonaisuus on kolmitasoinen. Se koostuu valtakunnallisestavarhaiskasvatussuunnitelman perusteista, paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista sekä lastenvarhaiskasvatussuunnitelmista.

1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden velvoittavuus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea ja ohjata varhaiskasvatuksenjärjestämistä, toteuttamista ja kehittämistä sekä edistää laadukkaan ja yhdenvertaisenvarhaiskasvatuksen toteutumista koko maassa. Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan

1 Varhaiskasvatuslaki (540/2018)2 Perusopetuslaki (628/1998) ja perusopetusasetus (852/1998)

4

suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta,jossa painottuu erityisesti pedagogiikka3.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määrätään varhaiskasvatuksen toteuttamisenkeskeisistä tavoitteista ja sisällöistä, varhaiskasvatuksen järjestäjän ja lasten huoltajien välisestäyhteistyöstä, monialaisesta yhteistyöstä sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman sisällöstä4.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuksen järjestäjiä oikeudellisestivelvoittava määräys. Perusteasiakirja sisältää määräysten lisäksi kokonaisuuden ymmärtämistäavaavaa tekstiä. Jokaisen luvun päätteeksi on koottu paikallisesti päätettäviä asioita, jotkaohjaavat paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimista ja varhaiskasvatuksen toteuttamista.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on myös viittauksia lainsäädäntöön. Viittaustentarkoituksena on selventää perustetekstin yhteyttä lainsäädännölliseen perustaan.

Tässä perusteasiakirjassa tarkoitetaan varhaiskasvatuksen järjestäjällä kuntaa, kuntayhtymää taiyksityistä palveluntuottajaa5. Käsitettä huoltaja käytetään tarkoitettaessa lapsen vanhempaa taimuuta huoltajaa.

1.2 Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma

Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee laatia ja hyväksyä valtakunnallistenvarhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat.Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisvelvoite koskee myös kunnan hankkimaa avointavarhaiskasvatustoimintaa ja kunnan valvomaa yksityistä lasten päiväkotitoimintaa tai yksityistäperhepäivähoitoa. Paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat velvoittavia ja niitä tulee arvioidaja kehittää. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voidaan laatia kaikkia toimintamuotojakoskevaksi (päiväkotitoiminta, perhepäivähoito ja avoin varhaiskasvatustoiminta) tai kullekintoimintamuodolle erikseen. Varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat sopia järjestäjärajat ylittävästäyhteistyöstä varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa, arvioitaessa ja kehitettäessä.6

Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan siten, että se määrittelee, ohjaa ja tukeevarhaiskasvatuksen järjestämistä paikallisesti. Suunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioonpaikalliset erityispiirteet, mahdolliset pedagogiset painotukset, lasten tarpeet sekävarhaiskasvatusta koskevan arviointitiedon ja kehittämistyön tulokset. Paikalliset suunnitelmatvoivat tarkentaa valtakunnallisia perusteita, mutta ne eivät voi sulkea pois mitään lain, asetuksentai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämää tavoitetta tai sisältöä.

3 Varhaiskasvatuslaki 2 §4 Varhaiskasvatuslaki 21 §5 Varhaiskasvatuslaki 1 §6 Varhaiskasvatuslaki 22 §

5

Varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa otetaan huomioon muut paikallisella tasolla tehtävätsuunnitelmat, kuten

• varhaiskasvatusta, lapsia ja perheitä koskevat suunnitelmat ja päätökset• esiopetuksen opetussuunnitelma• perusopetuksen opetussuunnitelma• mahdollinen perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma• lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma7

• kotoutumissuunnitelma8.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstölle, huoltajille sekälapsille annetaan mahdollisuus osallistua paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen jakehittämiseen9.

Lapsen kasvun ja oppimisen polun jatkuvuuden ja eheyden turvaamiseksi esi- ja perusopetuksenedustajat osallistuvat varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Paikallistavarhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa tehdään yhteistyötä kunnan eri hallinnonalojen sekäsosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa (luku 3.3).

Varhaiskasvatuksen järjestäjä hyväksyy varhaiskasvatussuunnitelman erikseen suomenkielistä,ruotsinkielistä, saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa varhaiskasvatustavarten10.

Varhaiskasvatuksen järjestäjän tehtävänä on arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekäosallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin11. Paikallisen varhaiskasvatuksen arvioinnissavoidaan hyödyntää kansallista varhaiskasvatuksen tietovaranto Vardaa12 sekä Kansallisenkoulutuksen arviointikeskuksen arviointimateriaalia ja laadun indikaattoreita13. Arviointiakäsitellään tarkemmin luvussa 7.

Tampere Paikallisen suunnitelman laatiminen ja keskeiset ratkaisut

Tampereen kaupunkistrategian linjaukset ja toimenpiteet kanavoituvat palvelu- javuosisuunnitelmaan konkretisoiduiksi toimenpidekokonaisuuksiksi ja toimenpiteiksi.

7 Lastensuojelulaki (417/2007) 12 § (1292/2013)8 Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) 15 §9 Varhaiskasvatuslaki 20 §10 Varhaiskasvatuslaki 8 §11 Varhaiskasvatuslaki 24 §12 Varhaiskasvatuslaki 65–73§13 Laki kansallisen koulutuksen arviointikeskuksesta (1295/2013) ja Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet jasuositukset, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisu 24:2018

6

Tampereen kaupunkistrategian toteuttamista tuetaan kolmella tavalla: toimimmeyhdessä, toimimme vastuullisesti, toimimme avoimesti ja rohkeasti. Tampereenkaupungin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toiminta perustuu yhteisölliseen,kannustavaan ja luottamukselliseen ilmapiiriin ja edistää toiminnallaanyhdenvertaisuutta, monikulttuurisuutta ja turvallisuutta. Varhaiskasvatuksen japerusopetuksen toimintatapoja tarkastellaan ja kehitetään jatkuvasti.

Tampereen kaupunkistrategian neljä painopistettä ulottuvat vuoteen 2030 ja luovatpohjan Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen arvopohjalle,tehtävälle ja toimintakulttuurille.

Tampereen kaupungin varhaiskasvatus ja perusopetus painottavat

· osallisuutta ja aktiivisuutta· laadukasta ja yhteisöllistä oppimista· luovuutta ja innovatiivisuutta· kestävää elämäntapaa.

Varhaiskasvatuksen järjestäjänä toimii Tampereen kaupungin kasvatus- jaopetuspalvelut. Päivittäinen toiminta rakentuu kansainvälisiin sopimuksiin,valtiolliseen lainsäädäntöön, Opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelmanperusteisiin sekä Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksenlinjauksille.

Tampereen sivistys- ja kulttuurilautakunta hyväksyy valtakunnallistenvarhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) pohjalta päivitetyn kuntakohtaisenvarhaiskasvatussuunnitelman. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan ja hyväksytäänsuomen kielellä. Äidinkielenään ruotsia puhuvilla lapsilla on mahdollisuus osallistuavarhaiskasvatukseen Tampereen ruotsinkielisessä päiväkodissa.

Kuntakohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa noudatetaan Tampereen kaupungintoteuttamassa varhaiskasvatuksessa ja kaupungin ohjaamassa ja valvomassayksityisessä varhaiskasvatuksessa. Kunnalliset ja yksityiset päiväkodit sekäryhmäperhepäiväkodit laativat toimintavuosittain Tampereen kaupunginvarhaiskasvatussuunnitelmaan perustuvan toimintasuunnitelman. Kunnallinenperhepäivähoito ja avoin varhaiskasvatus laativat omat toimintasuunnitelmansa.

Tampereen kaupungin tavoitteena on lasten ja nuorten yhtenäinen kasvun- jaopinpolku varhaiskasvatuksesta yläkouluun. Yhteistyössä kiinnitetään erityistähuomiota nivelvaiheisiin: varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksestaalkuopetukseen.

Tampereen kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma muodostaa yhtenäisenkokonaisuuden, joko koostuu opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelmanperusteista (2018) ja Tampereen kaupungin tarkentamista pedagogisistapainotuksista ja erityispiirteistä. Varhaiskasvatuksen kuntakohtaista suunnitelmaa onosin laadittu seudullisena yhteistyönä Tampereen kaupunkiseudulla. Tampereenkaupunkiseudun muodostavat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala,Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Tampereen varhaiskasvatussuunnitelma julkaistaansähköisessä muodossa.

7

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilökunnalla on ollut mahdollisuus osallistuakuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen (2017) ja päivittämiseen(2019) erilaisten työpajojen ja yksikkökohtaisen keskustelun kautta sekä vastaamallapäivittämiseen liittyvään kyselyyn. Päiväkodit ovat mahdollistaneet huoltajienosallistumisen Tampereen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen sähköisenkyselyn tai vanhempainillan kautta. Huoltajien vastauksissa korostuivat mm. lapsenyksilöllinen huomioiminen, lasten vuorovaikutustaidot, kiusaamisen ehkäiseminen jasiihen puuttuminen, lasten moninaisuus ja perheiden kanssa tehtävä yhteistyö.Toimintamenetelmistä huoltajat korostivat leikkiä. Saatuja tuloksia hyödynnettiinsuunnitelman laatimisessa sekä niitä tullaan hyödyntämään yksikön ja lapsiryhmäntoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Huoltajien ja lasten osallisuussuunnittelussa kirjataan vuosittain yksikön toimintasuunnitelmaan, lapsiryhmänpedagogiseen suunnitelmaan ja lapsen henkilökohtaiseenvarhaiskasvatussuunnitelmaan. Tavoitteena on luoda yhteinen osallisuuden kulttuuri.

Tampereen varhaiskasvatussuunnitelma on laadittu (2017) ja päivitetty (2019)yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon, kulttuuri- ja kirjastopalveluiden,Pirkanmaan Voimian ja Tilakeskuksen toimijoiden kanssa. Mainitut tahot edistävättoiminnassaan varhaiskasvatussuunnitelman toimintakulttuurin toteutumista jaoppimisympäristön kehittämistä.

Tampereen varhaiskasvatussuunnitelmaa täydentävät erillisinä asiakirjoina muunmuassa kaupunkistrategia, Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, Tuenjärjestämisen suunnitelma varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa,toimintaohjelma neuvolatyölle, koulu- ja opiskeluterveydenhuollolle sekä lasten januorten ehkäisevälle suun terveydenhuollolle, varhaiskasvatusyksiköntoimintasuunnitelma ja kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelma, lapsiryhmienpedagogiset suunnitelmat, esiopetuksen opetussuunnitelma ja lukuvuosisuunnitelma,perusopetuksen opetussuunnitelma, Tampereen kaupungin Eppu-kerhojen jakoululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelma, yhdenvertaisuus- jatasa-arvosuunnitelma, tvt-suunnitelma sekä kestävää elämäntapaa ohjaavatsuunnitelmat.

Arviointia toteutetaan monilla tasoilla. Varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisenseuranta perustuu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen laadun tekijöihin janiitä kuvaaviin indikaattoreihin sekä Tampereen varhaiskasvatuksen japerusopetuksen arviointisuunnitelmaan. Varhaiskasvatusyksiköt arvioivat omaatoimintaansa suunnitelmallisesti.

Pedagogiikkaa toteutetaan varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa,oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa siten,että lapsen päivästä muodostuu eheä kokonaisuus. Varhaiskasvatuspäivä on kaikkinetoimintoineen arvokas ja merkityksellinen, toiminta on tavoitteellista jasuunnitelmallista koko päivä ajan. Olemassa olevat toimintatavat ja rakenteet tuleearvioida ja kehittää vastaamaan joustavaa ja pedagogista kokonaispäiväajattelua.

8

1.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma

Varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus saadasuunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Näiden toteuttamiseksi laaditaanjokaiselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa olevalle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma14.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana tulee olla lapsen etu15 ja tarpeet.Suunnitelmaan kirjattavat tavoitteet asetetaan pedagogiselle toiminnalle. Lastenvarhaiskasvatussuunnitelmista nousevat tavoitteet otetaan huomioon lapsiryhmän toiminnansuunnittelussa ja toteuttamisessa sekä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämisessä.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan lapsen aloitettua päiväkodissa taiperhepäivähoidossa. Suunnitelmaa tarkennetaan lapsen tarpeiden mukaan säännöllisesti,vähintään kerran vuodessa16.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessiin sisältyy eri vaiheita. Prosessiin osallistuvat lapsenopetuksesta, kasvatuksesta ja hoidosta vastaavat henkilöt yhdessä huoltajan ja lapsen kanssa.Päiväkodeissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta ja arvioinnista vastaavarhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö. Varhaiskasvatuksen sosionomin osaamistavoidaan hyödyntää erityisesti lasten ja perheiden palvelujärjestelmän tuntemuksen osalta.Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niidentoteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijuutta voidaankäyttää perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen osallistuvat tarpeen mukaan myös lapsen kehitystä jaoppimista tukevat asiantuntijat tai muut tarvittavat tahot.17

Lapsen mielipide ja toiveet tulee selvittää ja huomioida lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaprosessissa18. Henkilöstön vastuulla on etsiä sopivat keinot lapsennäkökulmien selvittämiseksi. On tärkeää, että sekä huoltajan että henkilöstön havainnot janäkemykset lapsen kehityksen ja oppimisen vaiheista sekä ryhmässä toimimisesta otetaanhuomioon suunnitelmassa.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa on tärkeä tuntea lapsen osaaminen, vahvuudet,kiinnostuksen kohteet sekä yksilölliset tarpeet. Lisäksi laatimisessa otetaan huomioon lapsenkielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen tausta. Suunnitelmaa laadittaessa tai päivitettäessähyödynnetään lapsen mahdollista aiempaa varhaiskasvatussuunnitelmaa sekä pedagogista

14 Varhaiskasvatuslaki 23 §15 Varhaiskasvatuslaki 4 § ja HE 40/2018 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihenliittyviksi laeiksi, luku 216 Varhaiskasvatuslaki 23 §17 Varhaiskasvatuslaki 23 § ja HE 40/2018 vp, s. 99

18 Varhaiskasvatuslaki 23 §

9

dokumentointia (luku 4.2). Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattavat tavoitteet kuvaavatsitä, miten pedagogisella toiminnalla tuetaan lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lapsen mahdollinen kehityksen ja oppimisen tukija sen toteuttaminen (luku 5.4)19. Jos lapsella on jokin pitkäaikainen sairaus, joka vaatiilääkehoitoa, laaditaan hänelle terveydenhuollossa lääkehoitosuunnitelma20. Siltä osin kuinlääkehoitosuunnitelmaan sisältyvät tiedot ovat välttämättömiä lapsen varhaiskasvatuksenjärjestämiseksi, kirjataan ne lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan21. Lääkehoidon toteuttamisestavarhaiskasvatuksessa sovitaan paikallisesti.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista sekä lapsen tuen tarvetta, tuen riittävyyttä jatarkoituksenmukaisuutta on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerranvuodessa. Suunnitelma on kuitenkin tarkistettava aina, kun siihen on lapsen tarpeista johtuvasyy.22 Aloite suunnitelman tarkistamiseksi voi tulla lapsen kanssa työskenteleviltä henkilöiltä tailapsen huoltajalta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioitaessa arviointi kohdistuu erityisestitoiminnan järjestelyihin ja pedagogiikan toteutumiseen.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tulee sisältää seuraavat asiat:• lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvät vahvuudet sekä lapsen kiinnostuksen kohteet• lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet sekä toimenpiteet

tavoitteiden toteuttamiseksi ja toteutumisen arviointi• lapsen mahdollisesti tarvitsema tuki (luku 5)• mahdollinen suunnitelma lääkehoidosta• lapsen, henkilöstön ja huoltajan yhdessä sopimat asiat• suunnitelman laatimiseen osallistuneet muut mahdolliset asiantuntijat• tieto siitä, milloin suunnitelma on laadittu ja tarkistettu ja milloin suunnitelma tarkistetaan

seuraavan kerran.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on salassa pidettävä23. Varhaiskasvatuslain mukaan lapsenvarhaiskasvatuksesta vastaavilla henkilöillä ja tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niidentoteuttamisen arviointiin osallistuvilla henkilöillä on salassapitovelvollisuuden estämättäoikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä varhaiskasvatuksen järjestäjälle ja tuottajallesellaiset tiedot, jotka ovat varhaiskasvatuksen järjestämisen, tuottamisen ja tuen arvioinninkannalta välttämättömiä. Tiedonsiirron tavoitteena on turvata lapsen edun mukaisenvarhaiskasvatuksen toteutuminen. Tietojen saamista ja luovuttamista koskeva säännös koskeemyös tilanteita, joissa lapsi siirtyy kunnan tai yksityisen palveluntuottajan järjestämästävarhaiskasvatuksesta toisen kunnan tai palveluntuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen taijoissa varhaiskasvatuksesta siirrytään esiopetukseen tai perusopetukseen. Lapsen asiakkuus

19 Varhaiskasvatuslaki 23 §20 Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 8 §21 Varhaiskasvatuslaki 41 §22 Varhaiskasvatuslaki 23 §23 Varhaiskasvatuslaki 40 §

10

varhaiskasvatuksessa on julkinen tieto. Lapsen varhaiskasvatuksen järjestämiseen voi kuitenkinliittyä tietoja, jotka ovat salassa pidettäviä.24

Tampere Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma

Lapsen varhaiskasvatus alkaa perheen ohjauksesta varhaiskasvatuksen palveluihin.Monimuotoisella palveluohjauksella varmistetaan, että huoltajat saavat riittävästitietoa kaikkien toimintamuotojen sisällöistä ja ominaispiirteistä. Jokainenvarhaiskasvatuksen työntekijä toimii omalta osaltaan palveluohjaajana omallatyöpaikallaan.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma nähdään Tampereen kaupunkiseudullaprosessina.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta laaditaan esiopetuksessa lapsenoppimissuunnitelma.Esiopetusta täydentävässä varhaiskasvatuksessa toteutetaan esiopetuksenoppimissuunnitelmaa.

Varhaiskasvatuksen opettajien asiantuntijuus kunnallisessa ja yksityisessäperhepäivähoidossa

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvät lomakkeet on laadittu pedagogisestanäkökulmasta. Perhepäivähoitajalla on mahdollisuus konsultoida varhaiskasvatuksenopettajaa ja varhaiskasvatuksen erityisopettajaa lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaprosessiin liittyen.

Kuvaus lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta tuen aikana löytyy kohdasta 5.4.

24 Varhaiskasvatuslaki 41 § sekä esimerkiksi laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §

11

Lapsen VasuprosessiAloitus Kutsutaan lapsi ja huoltajat tutustumaan varhaiskasvatuspaikkaan.

Kerrotaan huoltajille varhaiskasvatuspaikan toimintakulttuurista ja -käytännöistä.

Tutustuminen Pyydetään huoltajia kertomaan lapsestaan sekä odotuksistaan ja toiveistaanvarhaiskasvatukselle.

Kerrotaan huoltajille yhteistyökäytänteistä, osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksistasekä arjen pedagogiikasta.

Lapsiryhmänpedagoginensuunnitelma

= muuttuva asiakirja jokaohjaa toiminnansuunnittelua ja toteutusta

Lapsiryhmän pedagogisen suunnitelman pohjatyö tehdään elokuun loppuun mennessä.Suunnitelmasta vastaa lapsiryhmän varhaiskasvatuksen opettaja.

Ryhmän toimintakäytännöistä sovitaan toimintakauden alkaessa ja ne kirjataan lapsiryhmänpedagogiseen suunnitelmaan. Toimintakäytäntöjä ja pedagogista suunnitelmaa arvioidaansäännöllisissä tiimipalavereissa.

Suunnitelmaa täydennetään lasten vasuista nousseilla asioilla ja henkilöstön tekemillähavainnoilla

· ryhmän kiinnostuksen kohteet· lasten osallisuus· ryhmän tarpeita vastaava ja muuntuva oppimisympäristö· kehityksen ja oppimisen tuki ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteet.

Lapsenvarhaiskasvatus-suunnitelma

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattavat tavoitteet asetetaan pedagogiselletoiminnalle. Huomioidaan yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden näkökulmat.

· Kasvattajatiimi valmistautuu vasukeskusteluun ja pedagogista dokumentointiahyödynnetään suunnitelman laadinnassa.

· Vasukeskustelussa yhdistyvät lapsen, huoltajien ja henkilöstön näkemykset.· Huomioidaan päivittäisten kohtaamisten ja keskustelujen merkitys yhteistyössä.· Kirjataan lapsen kehitystä oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet ja

toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi.· Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan pääsääntöisesti kahden kuukauden

kuluessa varhaiskasvatuksen aloittamisesta.

Toiminta Varhaiskasvatuksessa lapsi:

· opettelee· kokee· toimii· osallistuu· leikkii· liikkuu· tutkii· ilmaisee

Arviointi Tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan, arvioidaan jakehitetään säännöllisesti.

Arviointiin osallistuvat henkilöstö, lapset ja huoltajat.

Toiminnan kehittämisessä hyödynnetään vasuprosessista saatua tietoa tavoitteidentoteutumisesta.

12

2. Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet

Varhaiskasvatus on yhteiskunnallinen palvelu, jolla on monia tehtäviä. Varhaiskasvatuksen tehtäväon edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhteistyössä huoltajien kanssa.Varhaiskasvatus edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä.Varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuutta sekä aktiivistatoimijuutta yhteiskunnassa. Lisäksi varhaiskasvatus tukee huoltajia kasvatustyössä sekämahdollistaa heidän osallistumisensa työelämään tai opiskeluun.

2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet

Kunta on velvollinen järjestämään varhaiskasvatusta niin laajasti ja sellaisin toimintamuodoin kuinkunnassa on tarvetta. Varhaiskasvatus on pyrittävä järjestämään lähellä palvelun käyttäjiä japaikallisia tarpeita vastaavina aukioloaikoina25. Varhaiskasvatusta voidaan varhaiskasvatuslainmukaan toteuttaa päiväkotitoimintana, perhepäivähoitona tai avoimenavarhaiskasvatustoimintana26. Laissa säädetty lapsen oikeus varhaiskasvatukseen koskeepäiväkodissa tai perhepäivähoidossa annettavaa varhaiskasvatusta. Huoltaja päättää lapsenosallistumisesta varhaiskasvatukseen. Esiopetuksessa olevalla lapsella tulee olla mahdollisuusosallistua varhaiskasvatukseen lain oikeuttamalla tavalla27.

Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää varhaiskasvatuksen itse tai hankkia varhaiskasvatuspalvelujajulkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Hankittaessa varhaiskasvatuspalveluja muiltapalvelujen tuottajilta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelutvastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Varhaiskasvatuksenjärjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään varhaiskasvatusta koskeviensäädösten sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti28. Yksityisenpalveluntuottajan ohjauksesta, neuvonnasta ja valvonnasta vastaavat kunnan toimielin tai senmääräämä viranhaltija, aluehallintovirasto sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto29.

Kunnan on huolehdittava siitä, että lapsi voi saada varhaiskasvatusta lapsen äidinkielenä olevallasuomen, ruotsin tai saamen kielellä30. Muista kielistä määrätään luvussa 4.6.

25 Varhaiskasvatuslaki 5 § 4 momentti26 Varhaiskasvatuslaki 1 §27 Varhaiskasvatuslaki 1 ja 12 §28 Varhaiskasvatuslaki 5 § 2 momentti29 Varhaiskasvatuslaki 52 §30 Varhaiskasvatuslaki 8 § ja HE 40/2018 vp, s. 89

13

Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet perustuvat Suomen perustuslakiin,varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatuksesta annettuun valtioneuvoston asetukseen31 sekäVarhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Varhaiskasvatukseen sovelletaan myös hallintolakia32 jalakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta33. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilmanhyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon,vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syynperusteella34. Varhaiskasvatuksen järjestämisessä on otettava huomioon myös velvoitteet, jotkatulevat muusta lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista, joihin Suomi on sitoutunut.Tällaisia ovat muun muassa yhdenvertaisuuslaki35, tasa-arvolaki36, Euroopanihmisoikeussopimus37, YK:n lapsen oikeuksien sopimus38, YK:n yleissopimus vammaistenhenkilöiden oikeuksista39, YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista40 sekä YK:n kestävänkehityksen tavoitteet41. Varhaiskasvatusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Kaikkilapset voivat osallistua yhdessä varhaiskasvatukseen esimerkiksi tuen tarpeista, vammaisuudestatai kulttuurisesta taustasta riippumatta.

Kun lapsi tarvitsee kehitykseensä ja hyvinvointiinsa tukea ja saa sosiaali- ja terveydenhuollontukitoimia ja palveluja, tällöin sovelletaan sosiaalihuoltolakia42, vammaisuuden perusteellajärjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia43, kehitysvammaisten erityishuollostaannettua lakia44 ja terveydenhuoltolakia45 sekä mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluistamuualla laissa säädetään.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisista tavoitteista säädetään varhaiskasvatuslaissa. Tavoitteetohjaavat perusteiden sekä paikallisen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa,toteuttamista ja arviointia.

Varhaiskasvatuslain46 mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä,

terveyttä ja hyvinvointia;

31 Valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018)32 Hallintolaki (434/2003)33 Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999)34 Suomen perustuslaki (731/1999) 6 §35 Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014)36 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986)37 Euroopan ihmisoikeussopimus 199038 YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 198939 YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 200740 YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista 200741 Kestävän kehityksen tavoitteet – Agenda 2030. YK:n yleiskokous 201542 Sosiaalihuoltolaki (1301/2014)43 Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettu laki (380/1987)44 Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977)45 Terveydenhuoltolaki (1326/2010)46 Varhaiskasvatuslaki 3 §

14

2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisentasa-arvon toteuttamista;

3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaamonipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset;

4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinenvarhaiskasvatusympäristö;

5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteetlasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä;

6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistääyhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää jakunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista jakatsomuksellista taustaa;

7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukeavarhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;

8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimistavertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toistenihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;

9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin;10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen

tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsenvanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Varhaiskasvatuksen järjestäjällä on velvollisuus kertoa huoltajille varhaiskasvatuksen tavoitteista jatoiminnasta sen eri toimintamuodoissa. Huoltajalle järjestetään mahdollisuus osallistua javaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lisäksihuoltajille järjestetään säännöllisesti mahdollisuus osallistua paikallisen ja yksikkökohtaisenvarhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin.

Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen vaihtelee perheiden valinnan, lasten lakisääteisenoikeuden ja varhaiskasvatuksen järjestäjän päätöksen mukaan47. Tämä tulee ottaa huomioonpaikallisten suunnitelmien laatimisessa.

Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinenja turvallinen lapsen ikä ja kehitys huomioon ottaen. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltavaasianmukaisia, ja niissä on huomioitava esteettömyys48. Päiväkodissa tai perhepäivähoidossaolevalle lapselle on tarjottava täysipainoista ravintoa. Ruokailun on oltava tarkoituksenmukaisestijärjestetty ja ohjattu.49 Varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisestisitouttamatonta. Varhaiskasvatusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana.

47 Varhaiskasvatuslaki 12 ja 19 §48 Varhaiskasvatuslaki 10 §49 Varhaiskasvatuslaki 11 §

15

Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuvaa varhaiskasvatustatarkennetaan luvussa 6.

Varhaiskasvatuksessa noudatetaan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja mitoituksestaannettuja säädöksiä50. Kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvettavastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja51. Henkilöstön kelpoisuuksia koskevistasiirtymäsäännöksistä säädetään varhaiskasvatuslaissa52.

Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon työsuojeluun ja turvallisuuteen liittyvät säännökset,henkilötietojen käsittelyä ja tietosuojaa koskevat säännökset sekä lasten kanssa työskentelevienrikostaustan selvittämistä ohjaavat lait. Lapsia suojataan väkivallalta, kiusaamiselta ja muultahäirinnältä suunnitelmallisen ennaltaehkäisemisen sekä välittömän puuttumisen avulla (Luku3.1)53. Turvallisuuden edistämisen tulee olla suunnitelmallista ja säännöllisesti arvioitua.

Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta jakulttuurista, sosiaalihuollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollostavastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa54. Varhaiskasvatuksen henkilöstöä velvoittavatmyös säännökset, jotka koskevat sosiaalihuoltopalveluihin ohjaamista ja lastensuojeluilmoituksentekemistä55.

2.2 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot

Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä avoinvarhaiskasvatustoiminta56. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteidentavoitteet ohjaavat kaikkia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja. Varhaiskasvatuslaissamääritellään, mitkä lain kohdat koskevat avointa varhaiskasvatusta57. Varhaiskasvatuksentoimintamuodot eroavat toisistaan. Esimerkiksi oppimisympäristöt, resurssit, henkilöstön koulutusja kelpoisuusvaatimukset, henkilöstörakenne, lapsiryhmien koko sekä lasten ja henkilöstön välinensuhdeluku vaihtelevat. Eri toimintamuotojen ominaispiirteet otetaan huomioon paikallistavarhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa ja tavoitteita täsmennetään toimintamuodoittain.

On tärkeää, että huoltajat saavat riittävästi tietoa kaikkien toimintamuotojen sisällöistä jaominaispiirteistä. Kunnan on järjestettävä ohjausta ja neuvontaa huoltajille tarjolla olevistavarhaiskasvatuspalveluista. Tarvittaessa huoltajan kanssa keskustellaan siitä, mikä

50 Varhaiskasvatuslaki 25–33 § ja 75 § ja valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018)51 Varhaiskasvatuslaki 25 §52 Varhaiskasvatuslaki 75 §53 Varhaiskasvatuslaki 10 §54 Varhaiskasvatuslaki 7 §55 Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 35 § ja lastensuojelulaki (417/2007) 25 § (88/2010) ja 25 a § (1302/2014)56 Varhaiskasvatuslaki 1 §57 Varhaiskasvatuslaki 1 §

16

varhaiskasvatuksen toimintamuoto ja laajuus vastaavat lapsen tarpeita ja etua. Neuvontaa jaohjausta annetaan varhaiskasvatuspalveluihin hakeuduttaessa, sekä lapsen jo ollessa palvelujenpiirissä.58

Päiväkodeissa toteutettava varhaiskasvatus on yleisin varhaiskasvatuksen toimintamuodoista.Päiväkodeissa toiminta on ryhmämuotoista. Lapsiryhmät voidaan muodostaa eri tavoin ottaenhuomioon esimerkiksi lasten ikä, sisarussuhteet tai tuen tarve. Ryhmien tulee olla pedagogisestitarkoituksenmukaisia ja niiden muodostamisessa otetaan huomioon henkilöstön mitoitukseen jaryhmien enimmäiskokoon liittyvät säännökset59. Päiväkotien henkilöstön moniammatillisuus onlaadukkaan varhaiskasvatuksen voimavara, kun kaikkien osaaminen on käytössä sekä vastuut,tehtävät ja ammattiroolit toteutuvat tarkoituksenmukaisella tavalla. Päiväkodeilla tulee ollatoiminnasta vastaava johtaja60.

Varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja samalla varhaiskasvatuksen opettajien jaerityisopettajien pedagogista vastuuta61. Kokonaisvastuu lapsiryhmien toiminnan suunnittelusta,toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnistaja kehittämisestä on varhaiskasvatuksen opettajilla. Varhaiskasvatuksen opettajat, erityisopettajat,sosionomit, lastenhoitajat ja muu varhaiskasvatuksen henkilöstö suunnittelevat ja toteuttavattoimintaa yhdessä.

Perhepäivähoito on pienessä ryhmässä toteutettavaa varhaiskasvatusta. Sitä järjestetäänperhepäiväkodissa, joka voi olla yksityiskoti tai muu kodinomainen hoitopaikka62.Perhepäivähoitoa voidaan järjestää yhden tai kahden hoitajan toteuttamana tai erityistapauksissakolmen hoitajan yhteisesti toteuttamana varhaiskasvatuksena63. Perhepäiväkotienhenkilöstömäärässä sekä muodostettaessa lapsiryhmiä tulee ottaa huomioon vammaiset jamuuten tukea tarvitsevat lapset64. Perhepäivähoitajat vastaavat oman ryhmänsä toiminnasta.Pedagoginen johtaminen ja toiminnan ohjaus tukee perhepäivähoitajien tavoitteellista toiminnansuunnittelua ja toteuttamista.

Avoimen varhaiskasvatustoiminnan toteutus ja painopisteet vaihtelevat varhaiskasvatuksenjärjestäjän päätösten mukaan. Avointa varhaiskasvatustoimintaa voidaan järjestää esimerkiksileikkipuisto- tai kerhotoimintana. Toiminta on ohjattua ja tavoitteellista. Avoinvarhaiskasvatustoiminta voi tarjota esimerkiksi ulkoilua, leikkiä, taide- tai liikuntakasvatusta.Lisäksi avoin varhaiskasvatustoiminta voi tarjota huoltajille ohjattua yhdessäoloa lasten kanssasekä muita sosiaalisia kontakteja. Avoimen toiminnan tulee olla suunniteltua, jottavarhaiskasvatuslain tavoitteet voidaan ottaa siinä huomioon. Tavoitteet tulee ottaa sitä

58 Varhaiskasvatuslaki 4 ja 16 §59 Varhaiskasvatuslaki 34–36 §60 Varhaiskasvatuslaki 25 §61 Varhaiskasvatuslaki 2, 25 ja 35 §62 Varhaiskasvatuslaki 1 §63 Valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018) 2 §64 Varhaiskasvatuslaki 38 §

17

kattavammin ja laaja-alaisemmin huomioon, mitä säännöllisemmin ja useammin lapset toimintaanosallistuvat. Toiminnan luonteen mukaan tietyt tavoitteet voivat painottua muita enemmän.65

Vuorohoitoa on järjestettävä tarpeen mukaisessa laajuudessa lapselle, joka tarvitsee sitä huoltajantyössäkäynnin tai opiskelun vuoksi. Vuorohoitoa voidaan järjestää iltaisin, viikonloppuisin ja öisinpäiväkotitoimintana tai perhepäivähoitona. Vuorohoidossa lasten osallistuminenvarhaiskasvatukseen on usein epäsäännöllistä. Tämä tulee huomioida pedagogisen toiminnansuunnittelussa ja toteuttamisessa.66

TampereVarhaiskasvatus eri toimintamuodoissa

Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ovat päiväkoti, perhepäivähoito ja avoinvarhaiskasvatus. Kaikki toimintamuodot, myös yksityinen varhaiskasvatus jakolmannen sektorin tarjoama avoin varhaiskasvatus noudattavat Tampereenkaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaa. Lapsen siirtyessä toimintamuodosta toiseentieto lapsen oppimisesta ja hyvinvoinnista siirretään toimijoiden välillä lapsen kasvunja oppimisen polun jatkumon varmistamiseksi. Varhaiskasvatuksen eritoimintamuodot tekevät monipuolista yhteistyötä, joka kuvataan vuosittainyksiköiden toimintasuunnitelmissa.

Varhaiskasvatus ilta- ja vuorohoidossa

Ilta- ja vuorohoito järjestetään huomioiden lapsen ja perheen vuorokausi- javiikkorytmi. Toiminta on pedagogisesti suunniteltua, ilta- ja yöaikana painottuuvarhaiskasvatuksen hoidon osuus. Yhteistyö huoltajien kanssa on oleellinen osavarhaiskasvatuksen toteuttamista. Ilta- ja vuorohoidossa kiinnitetään erityistähuomiota lasten turvallisuuden tunteeseen ja kaverisuhteisiin vaihtuvissavertaisryhmissä.

Varhaiskasvatus perhepäivähoidossa

Perhepäivähoitaja konsultoi varhaiskasvatuksen opettajaa pedagogisen toiminnansuunnittelussa ja toteuttamisessa.

Avoin varhaiskasvatus

Avoimen varhaiskasvatuksen painopiste on perhekerhotoiminnassa. Perhekerhoihinlapset osallistuvat yhdessä huoltajansa kanssa. Perhekerhot toimivat perheiden

65 Varhaiskasvatuslaki 3 § 2 momentti ja HE 40/2018 vp, s.8566 Varhaiskasvatuslaki 13 §

18

kohtaamispaikkana ja toiminnassa painottuu lasten ja huoltajien osallisuus jatoiminnallisuus sekä lapsiperheiden varhainen tukeminen.

2.3 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua

Varhaiskasvatus on tärkeä osa lapsen kasvun ja oppimisen polkua. Varhaiskasvatus luo perustaaelinikäiselle oppimiselle. Lapset tuovat varhaiskasvatukseen mukanaan aiemmanelämänkokemuksensa, jossa merkittävänä tekijänä ovat huoltajien ja lasten väliset vuorovaikutus-ja kiintymyssuhteet. Henkilöstön tehtävänä on luoda luottamuksellinen suhde lapseen. Huoltajienja henkilöstön välinen yhteistyö tuo lasten elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Sovittaessalapsen varhaiskasvatuksen tavoitteista avoin, arvostava ja tasavertainen kohtaaminen on tärkeää.Säännöllinen yhteistyö on oleellista, jotta perheiden ja henkilöstön yhteinen kasvatustehtävämuodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden.

Lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä tietämys lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisestaovat pedagogisen toiminnan perustaa. Yhtä tärkeää on tuntea jokainen lapsi ja ottaa huomioonhänen yksilöllinen kehityksensä. Lapsen tunteminen edellyttää mahdollisimman pysyviävuorovaikutussuhteita henkilöstön ja lasten välillä67.

Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen jaoppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselleoppimiselle. Laadukkaan kokonaisuuden lähtökohtana on, että varhaiskasvatuksen sekä esi- japerusopetuksen henkilöstö tuntee koulutusjärjestelmän sekä sen eri vaiheiden keskeisettavoitteet, ominaispiirteet ja käytännöt. Lasten hyvinvoinnin sekä kehityksen ja oppimisensujuvuuden vuoksi myös siirtymävaiheet suunnitellaan ja niitä arvioidaan.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä luo yhteistyön rakenteet ja tiedon siirron käytännöt, joiden avullasiirtymät kotoa varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen aikana sekä varhaiskasvatuksestaesiopetukseen ja sieltä perusopetukseen ovat mahdollisimman sujuvia. Siirtymävaiheissa tehdäänhuoltajan kanssa yhteistyötä lapsen edun mukaisesti. Tietojen siirtämisessä voidaan hyödyntäävarhaiskasvatuksen aikana koottuja dokumentteja, joissa kuvataan lapsen kehitystä ja oppimista,sekä lapselle laadittua varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tiedon siirrossa noudatetaan voimassa oleviasäädöksiä.68

67 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 5 kohta68 Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki 40–42 §

19

2.4 Arvoperusta

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edunensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioonottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto YK:nLapsen oikeuksien sopimuksen69, varhaiskasvatuslain70 ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksiakoskevan yleissopimuksen mukaisesti71.

Lapsuuden itseisarvoVarhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseenlapsuuteen. Varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvosta. Jokainen lapsi onainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi,nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä.

Ihmisenä kasvaminenVarhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseensekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Henkilöstö tukee lasten kasvua ihmisyyteen, jota kuvaapyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan.Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihinihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia oikein. Henkilöstö ohjaa lapsiatoimimaan arvoperustan mukaisesti sekä keskustelemaan arvoista ja ihanteista.Varhaiskasvatuksessa kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikäkeneltäkään.

Lapsen oikeudetLapsella on oikeus ilmaista itseään, mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä tulla ymmärretyksi niilläilmaisun keinoilla, joita hänellä on. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään opetukseen, huolenpitoonja kannustavaan palautteeseen. Lapsella on oikeus leikkiä, oppia leikkien ja iloita oppimastaansekä rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta omien lähtökohtiensa mukaisesti.Lapsella on oikeus yhteisöllisyyteen ja ryhmään kuulumiseen. Lapsella on oikeus saada tietoamonipuolisesti, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusia asioita.72

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuusVarhaiskasvatus edistää suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kutenyhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta. Lapsilla tulee olla mahdollisuus kehittää taitojaanja tehdä valintoja esimerkiksi sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai muista henkilöönliittyvistä syistä riippumatta. Henkilöstön tulee luoda moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri.

69 YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 198970 Varhaiskasvatuslaki 20 §71 YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 200772 YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989

20

Varhaiskasvatus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuuedelleen lasten, heidän huoltajiensa sekä henkilöstön vuorovaikutuksessa.

Perheiden monimuotoisuusAmmatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheidenerilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiinluo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle73. Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaansiten, että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi.

Terveellinen ja kestävä elämäntapaVarhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia terveyttä ja hyvinvointia edistäviin elämäntapoihin.Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan ja esteettistä ajatteluaan.Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan ja noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita niin, ettäsosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan. Varhaiskasvatusluo perustaa ekososiaaliselle sivistykselle niin, että ihminen ymmärtää ekologisen kestävyydenolevan edellytys sosiaaliselle kestävyydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.

TampereArvoperusta

Varhaiskasvatuksessa pohditaan arvoja suhteessa valtakunnallisiinvarhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin, kuntakohtaisiin tarkennuksiin sekäkaupunkistrategiaan, jossa keskeisinä toimintatapoina ovat yhdessä toimiminen,avoimuus ja rohkeus sekä vastuullisuus. Tampereella painotetaan yksilön tarpeidenottamista huomioon yhteisön jäsenenä sekä sivistyksen ja ekososiaalisen sivistyksenmerkitystä. Sivistys on mahdollisimman kokonaisvaltaista kasvatusta, mikä ilmeneesuhtautumisessa itseen, toisiin ja ympäristöön. Ekososiaaliseen sivistykseen kuuluukeskeisenä kestävän tulevaisuuden omaksuminen.

2.5 Oppimiskäsitys

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaanlapset kasvavat, kehittyvät sekä oppivat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristönkanssa. Oppimiskäsitys pohjautuu myös näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Lapset ovatsynnynnäisesti uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen onkokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla. Siinä yhdistyvät tiedot, taidot, toiminta, tunteet,aistihavainnot, keholliset kokemukset, kieli ja ajattelu. Oppimista tapahtuu muun muassa lasten

73 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 6 kohta

21

havainnoidessa ja tarkkaillessa ympäristöään sekä jäljitellessä muiden toimintaa. Lapset oppivatmyös leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiinperustuvassa toiminnassa.

Varhaiskasvatuksessa oppimisen lähtökohtana ovat lasten aiemmat kokemukset, heidänmielenkiinnon kohteensa ja osaamisensa. On tärkeää, että uusilla opittavilla asioilla on yhteyslasten kehittyviin valmiuksiin sekä muuhun kokemusmaailmaan ja kulttuuriseen taustaan. Lapsetoppivat parhaiten voidessaan hyvin ja kokiessaan olonsa turvalliseksi. Myönteisettunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät oppimista. Vertaisryhmä ja kokemusyhteisöön kuulumisesta ovat lapsen oppimisen ja osallisuuden kannalta keskeisiä. Lasten tuleesaada oppimiseensa henkilöstön ohjausta ja tukea. Lapsia kiinnostava, tavoitteellinen ja sopivastihaastava toiminta innostaa oppimaan lisää. Jokaisen lapsen tulee saada onnistumisen kokemuksiaja iloa omasta toiminnastaan sekä itsestään oppijana.

Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaa ja iloatuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa.Varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle sekä sen pedagoginen merkitysoppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa.

2.6 Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidonkokonaisuus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa pedagogiikka perustuu määriteltyyn arvoperustaan,käsitykseen lapsesta, lapsuudesta sekä oppimisesta. Pedagogiikalla tarkoitetaan monitieteiseen,erityisesti kasvatus- ja varhaiskasvatustieteelliseen tietoon perustuvaa, ammatillisesti johdettua jaammattihenkilöstön toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa lasten hyvinvoinninja oppimisen toteutumiseksi. Se näkyy varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa,oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa. Pedagogiikanpainottuminen varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa edellyttää pedagogista asiantuntemusta sekäsitä, että henkilöstöllä on yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista ja hyvinvointia voidaanparhaalla tavalla edistää74.

Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus,opetus ja hoito muodostavat eheän kokonaisuuden. Näitä kolmea ulottuvuutta voidaan tarkastellakäsitteellisesti erillisinä, mutta käytännön toiminnassa ne nivoutuvat yhteen. Tämä mahdollistaakokonaisvaltaisen lähestymistavan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisessä.Kasvatus, opetus ja hoito painottuvat eri tavoin eri-ikäisten lasten toiminnassa sekävarhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa.

74 Varhaiskasvatuslaki 2 ja 23 §

22

Kasvatus on toimintaa, jonka myötä kulttuuriset arvot, tavat ja normit välittyvät, muovautuvat jauudistuvat. Osaltaan kasvatuksen tavoite on siirtää kulttuuriperintöä sekä tärkeinä pidettyjä arvojaja traditioita seuraavalle sukupolvelle. Kasvatuksen avulla ohjataan lapsia muodostamaan omiamielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä toimimaaneettisesti kestävällä tavalla. Kasvatuksen sivistystehtävänä on ohjata tietoisesti lasten yksilöllisenidentiteetin muotoutumista siten, että lapset oppivat havaitsemaan oman toimintansa vaikutuksettoisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lasten kehitystä tuetaan niin, että he oppivat toimimaan sekäkäyttämään osaamistaan myös toisten hyväksi.

Opetuksen lähtökohtana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritelty oppimiskäsitys.Opetuksen tarkoitus on edistää lasten oppimista ja auttaa lapsia luomaan merkityksiä itsestään,toisista ihmisistä sekä ympäröivästä maailmasta. Varhaiskasvatuksessa lapsia innostetaan jamotivoidaan opettelemaan uusia asioita sekä ohjataan käyttämään erilaisia oppimisen tapoja.Opetus tukee ja siinä hyödynnetään lasten luontaista uteliaisuutta ja tutkimisen halua.Opetuksessa otetaan huomioon lasten kehittyvät taidot, mielenkiinnon kohteet, vahvuudet jayksilölliset tuen tarpeet. Lisäksi opetuksen perustana ovat oppimisympäristöille (luku 3.2), laaja-alaiselle osaamiselle (luku 2.7) ja pedagogiselle toiminnalle (luku 4) asetetut tavoitteet.

Hoito on fyysisistä perustarpeista huolehtimista sekä tunnepohjaista välittämistä. Tavoitteena on,että lapsi tuntee itsensä arvostetuksi ja ymmärretyksi sekä kokee olevansa yhteydessä toisiinihmisiin. Vastavuoroinen ja kunnioittava vuorovaikutussuhde sekä myönteinen kosketus jaläheisyys muodostavat perustan hyvälle hoidolle ja huolenpidolle. Päivittäin toistuvat tilanteet,kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, lepo ja hygieniasta huolehtiminen, ovat keskeinen osalapsen päivää. Varhaiskasvatuksen hoitotilanteet ovat aina samanaikaisesti kasvatus- jaopetustilanteita, joissa opitaan esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsestä huolehtimisen taitoja, ajanhallintaa sekä omaksutaan hyviä tottumuksia.

2.7 Laaja-alainen osaaminen

Varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten laaja-alaiselle osaamiselle. Laaja-alainen osaaminenmuodostuu tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon kokonaisuudesta. Osaaminentarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja sekä toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.Tietojen ja taitojen käyttämiseen vaikuttavat lasten omaksumat arvot ja asenteet sekä tahtotoimia. Laaja-alaisen osaamisen tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenäkasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävättiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista. Laaja-alaisen osaamisen kehittyminenedistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteisönsä jäseninä. Osaamisen kehittyminen alkaavarhaislapsuudessa ja jatkuu läpi elämän. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet kulkevat jatkumonavarhaiskasvatussuunnitelman perusteista esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien

23

perusteisiin. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ovat ohjanneet tämän asiakirjan valmistelua, ja netulee ottaa huomioon paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa.

Laadukas pedagoginen toiminta vahvistaa lasten laaja-alaista osaamista. Laaja-alaisen osaamisenkehittymiseen vaikuttaa se, miten varhaiskasvatuksessa toimitaan, miten eri oppimisympäristöjäkäytetään sekä miten lasten hyvinvointia ja oppimista tuetaan. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteetotetaan huomioon toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen kehittämisessä sekä kasvatuksessa,opetuksessa ja hoidossa. Luvussa 4.5 kuvattujen oppimisen alueiden tehtävänä on edistää lastenlaaja-alaista osaamista.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi toisiinsa liittyvää laaja-alaisen osaamisenosa-aluetta:

· ajattelu ja oppiminen· kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu· itsestä huolehtiminen ja arjen taidot· monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen· osallistuminen ja vaikuttaminen.

Seuraavaksi kuvataan, mitä laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueilla tarkoitetaan. Lisäksimääritellään varhaiskasvatuksen tehtävä kullakin osa-alueella.

TampereLaaja-alainen osaaminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi toisiinsa liittyvää laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta. Tampereen varhaiskasvatussuunnitelmaan jaesiopetuksen opetussuunnitelmaan on lisätty lapsen yritteliäisyys kuudenneksi osa-alueeksi.

Osaamisen vahvistamiseen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan eri näkökulmista, eritieteenalojen välisiä syy- ja seuraussuhteita tutkien ja kokonaisuuksia muodostaen.Laaja-alainen osaaminen antaa lapsille valmiuksia toimia muiden kanssa yhdessäsekä kykyä käyttää tarvittavia tietoja ja taitoja. Lapsi on osallinen oman päivänsäsuunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa laaja-alaisen osaamisen eri alueilla.

Tampereella painotetaan osallistumista, osallisuutta ja vaikuttamistavuorovaikutteisesta näkökulmasta.

Laaja-alainen osaaminen tarkoittaa myös toimintakulttuurin rakentamistaosallistavaksi.

Varhaiskasvatuksessa vahvistetaan yhdessä tekemisen kulttuuria. Laaja-alaisenosaamisen tavoitteet näkyvät yhdessä lasten kanssa valituissa toimintatavoissa,

24

monipuolisissa työtavoissa ja oppimisen ohjaamisessa sekä oppimisympäristöjenrakentamisessa.

Laaja-alaisen osaamisen edistäminen on osa jokapäiväistä toimintaa. Laaja-alaisenosaamisen näkökulmasta hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan ulkopuolisiaoppimisympäristöjä ja yhteistyökumppaneita.

Ajattelu ja oppiminenAjattelun ja oppimisen taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristönkanssa ja muodostavat perustan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle.Tiedon hankinta, jäsentäminen ja uuden luominen edellyttävät luovaa ja kriittistä ajattelua, jonkaperustaa luodaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten ajattelun jaoppimisen taitoja.

Lasten ajattelu ja oppiminen kehittyvät monipuolisten ja merkityksellisten kokemusten avulla.Ihmettelylle, oivaltamiselle sekä oppimisen ilolle tulee olla tilaa. Leikissä lapsilla on mahdollisuuskäyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan, kokeilla yhdessä ideoitaan ja tutkia maailmaa. Lastentaitoja jäsentää, nimetä ja kuvata ympäristöä ja sen ilmiöitä tuetaan lasten iän ja kehityksenmukaisesti. Lapsia rohkaistaan kysymään ja kyseenalaistamaan. Heidän kanssaan iloitaanonnistumisista ja opetellaan kannustamaan toisia. Lapsia kannustetaan myös sinnikkyyteen jaolemaan lannistumatta epäonnistumisista sekä keksimään ratkaisuja eri tilanteissa. Heitä ohjataansuuntaamaan ja ylläpitämään tarkkaavaisuuttaan. Päivittäinen, riittävä fyysinen aktiivisuus tukeelasten ajattelua ja oppimista. Toiminnan pedagoginen dokumentointi (luku 4.2) sekä yhteinenpohdinta auttavat lapsia havaitsemaan oppimistaan ja tunnistamaan vahvuuksiaan. Tämävahvistaa lasten uskoa omiin kykyihinsä.

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisuLapset kasvavat kulttuurisesti, kielellisesti ja katsomuksellisesti moninaisessa maailmassa. Tämäkorostaa sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen sekä kulttuurisen osaamisen merkitystä.Osaamiseen kuuluu taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä sekä kyky reflektoidaomia arvoja ja asenteita. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita ontärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Toimiva vuorovaikutus erilaisistakulttuuri- ja katsomustaustoista tulevien ihmisten kanssa edellyttää oman ja muiden kulttuurin jakatsomuksellisen taustan ymmärtämistä ja kunnioittamista. Varhaiskasvatuksen tehtävä onedistää lasten kulttuurista osaamista sekä heidän vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojaan.

Lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Henkilöstö toimii mallinalapsille toisten ihmisten sekä kielellisen, kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuudenmyönteisessä kohtaamisessa. Lapsia ohjataan ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Yhteistyöhönperustuva toiminta luo mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja eri tilanteissa ja

25

erilaisten ihmisten kanssa. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan, opetellaantarkastelemaan asioita eri näkökulmista sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita rakentavasti. Tämävahvistaa lasten sosiaalisia taitoja. Lapsia tuetaan kulttuuri-identiteettien rakentamisessa.Varhaiskasvatuksessa saadut kokemukset, tiedot ja taidot kulttuuriperinnöstä vahvistavat lapsenkykyä omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuuria. Esimerkiksi leikit, ruokailuhetket ja juhlat tarjoavattilaisuuksia jakaa kokemuksia erilaisista perinteistä ja tavoista. Lapsia tuetaan myönteisen suhteenluomisessa moninaiseen ympäristöön.

Tampere Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu

Lapsen kulttuuripääoma karttuu varhaiskasvatuksessa. Lapsi tutustuu kulttuuriin jataiteeseen vierailemalla paikallisissa kulttuurikohteissa, kirjastossa jalastenkulttuurikeskuksessa sekä itse tekemällä. Lapsi on aktiivinen toimija, omanryhmänsä jäsen ja häntä innostetaan tutkimiseen ja aktiivisuuteen myöskulttuurikohteissa. Varhaiskasvatussuunnitelmaa täydentää Tampereenkulttuuripalveluiden ja varhaiskasvatuksen yhdessä laatima Varhaiskasvatuksenkulttuurikasvatusopas - taide kasvaa minussa.

Kulttuuripääomaa voidaan kartuttaa toteuttamalla taidelähtöistä varhaiskasvatusta,jossa erilaiset taiteen muodot näkyvät lapsen arjessa päivittäin. Esimerkiksi draama,kuvataide ja sanataide innostavat lasta kielen, kehon ja mielikuvituksen laaja-alaiseen käyttöön. Kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut tuottavat vuosittainvarhaiskasvatuksen käyttöön materiaalia ja eri taidemuotoihin liittyvää toimintaa,joita varhaiskasvatus voi hyödyntää kokonaisvaltaisessa toiminnassa.

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidotItsestä huolehtimiseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät taidot ovat kaikille tärkeitä.Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitojasekä ohjata heitä tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja. Varhaiskasvatuksessatuetaan lasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen.

Lasten itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä tuetaan. Lapsia autetaan ja heitä kannustetaanpyytämään apua sitä tarvitessaan. Lasten kanssa harjoitellaan erilaisia taitoja kuten pukeutumista,ruokailua sekä henkilökohtaisesta hygieniasta ja omista tavaroista huolehtimista. Lapsia ohjataantoimimaan vastuullisesti ja turvallisesti varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä, kutenlähiluonnossa ja liikenteessä. Lasten kanssa käsitellään heidän hyvinvointiaan edistäviä asioitakuten levon, ravinnon, liikunnan ja mielen hyvinvoinnin merkitystä. Lapsia autetaan tunteidenilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan

26

havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. Lapsia ohjataan myös kunnioittamaan jasuojelemaan omaa ja toisten kehoa.

TampereItsestä huolehtiminen ja arjen taidot

Vahvistetaan sekä omaehtoista että ohjattua liikuntaa jokaiseen päivään. Liikuntatuo iloa ja toimii myös oppimisen välineenä.

Varhaiskasvatuksessa lapset tutustuvat ruokamaailmaan kaikkien aistiensavälityksellä (Sapere). Aistikokemustensa kautta lapsi oppii uusia asioitaruokamaailmasta: ruuasta, ruokakulttuurista, ruuan alkuperästä ja senvalmistuksesta. Lapsi tutustuu ruokamaailmaan tutkien, leikkien ja kokeillen sekäoppii oman toimintansa kautta. Lasta rohkaistaan yksilölliseen aistimiseen,muodostamaan omia mielipiteitä ruuasta, ruoka-aineista ja ruokailusta sekäsuhtautumaan myönteisen uteliaasti ruokaan ja syömiseen.

Kehotunnekasvatus

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia -kunnioittaen yksilöllisyyttä ja korostaen terveen itsetunnon vahvistamista. Lapsuuteenkuuluu oman kehon haltuunotto ja tunnetaitojen harjoittelu. Kehotunnekasvatus onhyvää tunnetta omasta kehosta ja itsearvostusta. Se vahvistaa myönteistä minäkuvaaja halua pitää itsestä huolta.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan lasten seksuaalikasvatuksen eri osa-alueita, lastenkehontuntemusta, kehoon tutustumista, lasten valmiuksia pitää huolta terveydestä jahenkilökohtaisesta hygieniasta.

Lapsella on oikeus kehittyä turvassa, omassa tahdissa ja häiritsemättä. Tavoitteena ontukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksia pyytää ja hakea apuasekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Lasten kanssaopetellaan turvataitoja eli turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissä tilanteissa.Lasta tuetaan ymmärtämään, että keho on oma, arvokas ja tärkeä; koskettamisensäännöt ja rajat opetetaan. Lapsia ohjataan kunnioittamaan ja suojelemaan omaa jatoisten kehoa.

Lapsen kysymyksiin vastataan asiallisesti, ilman oudon tai kielletyn aiheen piiloviestejä.Lapsen seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin suhtaudutaan normaaleina asioina eikäniillä aiheuteta lapselle häpeää. Aikuisella on vastuu siitä, että lapsi uskaltaa kääntyäkaikissa kysymyksissä ja ongelmissa aikuisen puoleen.

27

Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminenMonilukutaitoa sekä tieto- ja viestintäteknologista osaamista tarvitaan lasten ja perheiden arjessa,ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Monilukutaitosekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen edistävät lasten kasvatuksellista ja koulutuksellistatasa-arvoa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea näiden taitojen kehittymistä.

Monilukutaito on kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämisen sekävuorovaikutuksen näkökulmasta keskeinen perustaito. Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaistenviestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Monilukutaidon perustana on laaja tekstikäsitys, jonkamukaan erilaiset tekstit voivat olla muun muassa kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa taidigitaalisessa muodossa. Siihen sisältyy erilaisia lukutaitoja kuten kuvanlukutaito, numeerinenlukutaito, medialukutaito ja peruslukutaito. Monilukutaito liittyy kiinteästi ajattelun ja oppimisentaitoihin. Lasten kanssa nimetään asioita ja esineitä sekä opetellaan erilaisia käsitteitä. Lapsiainnostetaan tutkimaan, käyttämään ja tuottamaan viestejä erilaisissa, myös digitaalisissa,ympäristöissä. Monilukutaitoisiksi kehittyäkseen lapset tarvitsevat aikuisen mallia sekä rikastatekstiympäristöä, lasten tuottamaa kulttuuria sekä lapsille soveltuvia kulttuuripalveluja.

Lasten kanssa tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässä sekätutustutaan erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. Digitaalistadokumentointia hyödynnetään leikeissä, tutkimisessa, liikkumisessa sekä taiteellisessakokemisessa ja tuottamisessa. Mahdollisuudet kokeilla ja tuottaa sisältöjä itse ja yhdessä muidenlasten kanssa käyttäen apuna tieto- ja viestintäteknologiaa edistävät lasten luovan ajattelun jayhteistoiminnan taitoja sekä lukutaitoa. Henkilöstö ohjaa lapsia tieto- ja viestintäteknologianmonipuoliseen ja turvalliseen käyttöön.

Osallistuminen ja vaikuttaminenAktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle jakestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaansekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksituleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaannäitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukealasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen.

Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminenvahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat jaarvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitoja sekäyhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, ettäjokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kauttalasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidotmuovautuvat.

28

TampereLapsen yritteliäisyys

Lapselle tulee tarjota yleisiä valmiuksia, jotka edistävät kiinnostusta ja myönteistäasennetta työtä ja työelämää kohtaan. Ammatteihin ja työntekoon tutustutaan leikinkautta. Lasten on tärkeä saada ikätasolleen sopivia kokemuksia, jotka auttavatoivaltamaan oman toiminnan ja osallistumisen merkityksen sekä oman vastuunyhteisön jäsenenä. Heitä ohjataan harjoittelemaan ryhmässä toimimista jayhteistyötä, omien ideoiden sovittamista yhteen toisten kanssa sekä ikäkaudellesopivaa vastuunkantoa.

Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan työskentelemään itsenäisesti ja yhdessä toistenkanssa sekä toimimaan pitkäjänteisesti.

Lapsia rohkaistaan suhtautumaan uusiin mahdollisuuksiin avoimesti ja toimimaanmuutostilanteissa joustavasti ja luovasti. Heitä ohjataan tarttumaan asioihinaloitteellisesti ja etsimään erilaisia vaihtoehtoja. Lapsia kannustetaan tutkimaan uusiaasioita ja arvioimaan, missä itse on hyvä ja mitä voisi tehdä toisten hyväksi. Heitärohkaistaan toimimaan uusissa tilanteissa itseensä luottaen.

3. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri

Toimintakulttuuri on historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutunut tapa toimia, joka muovautuuyhteisön vuorovaikutuksessa. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja varhaiskasvatusta johtavienhenkilöiden tehtävänä on luoda edellytykset toimintakulttuurin kehittämiselle ja arvioinnillevarhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa ja yksiköissä.Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri on kokonaisuus, joka rakentuu muun muassa

· arvoista ja periaatteista· työtä ohjaavien normien ja tavoitteiden tulkinnasta· oppimisympäristöistä ja työtavoista· yhteistyöstä ja sen eri muodoista· vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä· henkilöstön osaamisesta, ammatillisuudesta ja kehittämisotteesta· johtamisrakenteista ja -käytännöistä· toiminnan organisoinnista, suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista.

Toimintakulttuuria muovaavat tiedostetut, tiedostamattomat ja joskus myös tahattomat tekijät.Yhteisön kaikki jäsenet vaikuttavat toimintakulttuuriin, ja se puolestaan vaikuttaa kaikkiin jäseniinriippumatta siitä, tunnistetaanko sen merkitys vai ei.

29

Varhaiskasvatuksessa kaikkien työtapojen tulee tukea lapsen kehitystä ja oppimista. Ne tulee myöspystyä pedagogisesti perustelemaan. Henkilöstön on tärkeä tiedostaa, että heidän tapansa toimiaja olla vuorovaikutuksessa välittyy mallina lapsille, jotka omaksuvat varhaiskasvatusyhteisönarvoja, asenteita ja tapoja.

Toimintakulttuuri vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun. Sillä on keskeinen merkitysvarhaiskasvatuksen toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Varhaiskasvatustyöntavoitteita tukeva toimintakulttuuri luo suotuisat olosuhteet lasten kehitykselle, oppimiselle,osallisuudelle, turvallisuudelle, hyvinvoinnille sekä kestävälle elämäntavalle.

Johtaminen vaikuttaa keskeisesti varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin, sen kehittämiseen jalaatuun. Varhaiskasvatuksen johtamisen lähtökohtana on jokaisen lapsen hyvinvoinnin jaoppimisen edistäminen. Toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää pedagogiikan johtamista, jokaon varhaiskasvatuksen kokonaisuuden tavoitteellista ja suunnitelmallista johtamista, arviointia jakehittämistä. Se sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyvilletyöolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekäpedagogiselle toiminnalle (luku 4.1).

3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet

Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä tulee myös arvioida ja kehittää. Yhteisiintavoitteisiin sitoutuminen edistää arvoperustan ja oppimiskäsityksen toteutumista.Toimintakulttuurin vaikutusten pohdinta ja sen ei-toivottujen piirteiden tunnistaminen jakorjaaminen ovat tärkeä osa toimintakulttuurin kehittämistä. Jatkuvan kehittämisenperusedellytys on, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustalla vaikuttavien arvojen,tietojen ja uskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Kehittämisessä on tärkeää toisiaarvostava, koko yhteisöä osallistava ja luottamusta rakentava dialogi. Varhaiskasvatustasuunniteltaessa, järjestettäessä ja kehitettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lapsenetua on harkittava yksittäisen lapsen, lapsiryhmän ja yleensä lasten kannalta tapaus- jatilannekohtaisesti.75

Johtaja edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun.Lisäksi johtaja rohkaisee työyhteisöä säännöllisesti kehittämään ja innovoimaan yhteistätoimintakulttuuria. Johtaja tukee yhteisön kehittymistä oppivaksi yhteisöksi, jossa osaamistakehitetään ja jaetaan. Päämääränä on, että yhteinen toiminta-ajatus ja toiminnan tavoitteetnäkyvät käytännöissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja että

75 Varhaiskasvatuslaki 4 § ja HE 40/2018 vp, s. 85

30

niitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Lapset ja huoltajat ovat mukanatoimintakulttuurin kehittämisessä ja arvioinnissa.

TampereOsallisuuden pedagogiikka

On tärkeää tunnetasolla tietää kuuluvansa ryhmään, se on paljon enemmän kuinosallistumista. Ryhmän jäsenyys on merkityksellistä. Yhteenkuuluvuus luoyhteisöllisyyttä, jolloin voidaan vahvistaa koko ryhmän hyvää ilmapiiriä ja me-henkeä.

Pedagogisesti painottuva kokonaisuus rakentuu osallisuuden pedagogiikanperiaatteiden mukaisesti. Näitä periaatteita ovat

· yhteisön jäsenten (lapset, huoltajat, henkilöstö) keskinäinen luottamus jakunnioitus

· sensitiivinen kohtaaminen, ymmärtämään pyrkiminen, palautteenvastaanottaminen ja antaminen

· tietoisuus ja avoin keskustelu yhteisön jäsenten välisistä valtasuhteistapedagogisesti harkittujen ratkaisujen tekemiseksi

· yhteisön jäsenten osallisuuden ja toimijuuden tukeminen.

Vastuu lasten ja huoltajien osallisuuden ja toimijuuden mahdollistamisesta onvarhaiskasvatuksen henkilökunnalla. Järjestäjätaho ja henkilöstö arvioivat jakehittävät suunnittelukäytäntöjä osallisuuden pedagogiikkaa tukevaksi. Osallisuudenja toimijuuden tavat ja menetelmät ovat monipuolisia ja vastaavat yhteisön tarpeitaja toiveita. Lasten ja huoltajien osallisuus toteutuu jokaisen mahdollisuuksien jamielenkiinnon mukaan.

Osallisuuden pedagogiikalla vahvistetaan lapsen toimijuutta ja aktiivisuutta: kykyäajatella itse, ilmaista mielipiteitä, kysyä kysymyksiä, olla aloitteellinen ja vaikuttaa.Aikuiset tukevat lasten osallisuutta kuuntelemalla lapsia, tarttumalla heidänideoihinsa sekä työstämällä niitä yhdessä.

Osallisuudessa on kyse kaikkien ryhmän jäsenten näkemysten huomioimisesta jayhteisestä neuvottelusta kaikkia tyydyttävän ratkaisun löytymiseksi yksittäistenlasten toiveiden täyttämisen sijaan. Vastuu pedagogisen toiminnanmonipuolisuudesta säilyy aina aikuisella. Arkea ei pidä suunnitella liian tiiviiksi, vaansiellä tulee olla tilaa lasten valinnoille, toiminnalle ja ajattelulle sekä kiireettömällekeskustelulle.

31

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria kehitetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenäVarhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan.Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille mielipiteille ja tunteille. Lapsia ja henkilöstöä kannustetaanrohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja. Jatkuvastitoimintaansa arvioiva ja kehittävä yhteisö haastaa itseään sekä tunnistaa ja hyödyntäävahvuuksiaan. Oppivassa yhteisössä arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaista käytöstä. Yhteisörohkaisee kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen. Yhdessätekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä.

Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samalla ammatilliseenkehittymiseen. Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työn säännöllinenarviointi sekä huoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävät yhteisönoppimista. Oppimista edistää myös kehittämistyöstä, arvioinneista ja tutkimuksesta saadun tiedonhyödyntäminen.

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisöLeikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille jaoppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviätoimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus kokea yhdessätekemisen ja leikin iloa. Yhteisössä kannustetaan kaikkia kekseliäisyyteen, mielikuvituksenkäyttöön, omaan ilmaisuun ja luovuuteen. Leikki saa näkyä ja kuulua. Lasten leikkialoitteille,kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa. Leikkiville lapsille ja aikuisillemahdollistetaan keskittyminen leikkiin.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön keskinäinen yhteistyö sekävuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan jaarvostavat yhteistyötä. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään vuorovaikutukseen sekä toimimaanryhmän jäseninä. Henkilöstö tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita.Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niidenratkaisemiseen.

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvoInklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta76 ja tasa-arvoakaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitäarvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoistakehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista

76 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 6 kohta

32

kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen jamyönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Lasten ja huoltajien osallistuminentoiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin edistää osallisuutta. Jokainen henkilöstönjäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä.

Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi yhdenvertaisina riippumatta henkilöönliittyvistä tekijöistä77. Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurinkehittämisen kannalta on tärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteistakeskustellaan työyhteisössä. Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen,katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvätpuheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekä tavattoimia stereotyyppisten oletusten mukaisesti välittyvät lapsille. Varhaiskasvatus onsukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen taimuihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia.Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihinhienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaanlapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä.

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuusVarhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Kulttuurinenmoninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen,kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan jahyödynnetään suomalaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristönkulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoatoisista kulttuureista ja erilaisista katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monestanäkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaanrakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisestikestävää kehitystä.

Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla.Henkilöstö ymmärtää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa,vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaankuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisestimoninaisessa maailmassa. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä malleja, jakiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä. Henkilöstö rohkaisee lapsia käyttämään kieltämonipuolisesti. Lasten kielelliset lähtökohdat huomioidaan, ja heille annetaan aikaa jamahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin.

77 Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 7 ja 8 §

33

TampereKielitietoinen kasvattaja

Varhaiskasvatuksessa lapsi oppii kieltä ja samanaikaisesti hänen tulisi oppia asioitakielen avulla. Kielitietoisuuden tulee näkyä opetustilanteissa ja arjen toiminnassa.Jokainen varhaiskasvatuksen työntekijä toimii kielen opettajana toimimallakielellisenä mallina. Henkilöstö käyttää selkeää, hyvää peruskieltä ja huomioi lastenerilaiset kielelliset valmiudet. Puheen tuottamisessa tulee kiinnittää erityistähuomiota siihen mitä sanotaan, miten sanotaan ja miten rikasta kieli on. Puhettahavainnollistetaan ilmein, elein, äänenpainolla ja tarvittaessa kuvien avulla.Pedagogisen suunnittelun pohjana ovat lasten kielelliset vahvuudet ja osaaminen.Tavoitteet toiminnalle asetetaan siten, että lapsen kielellinen osaaminen lisääntyy jalapsen kieli-identiteetti kehittyy.

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapaVarhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia elämäntapoja.Varhaiskasvatuksen yhteisössä liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona sekä vältetäänpitkäkestoista istumista. Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikanarauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa.Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä jakeskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivänrakenne edistää hyvinvointia.

Varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisestaturvallisuudesta. Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä78. Lapsella onoikeus saada lohdutusta sitä tarvitessaan. Varhaiskasvatuksessa ei sallita kiusaamista, väkivaltaaeikä häirintää. Kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti jasuunnitelmallisesti osana toimintakulttuurin kehittämistä. Olennaista kiusaamisenennaltaehkäisyssä on tukea lasten vertaissuhteita ja yhteisön hyvinvointia. Henkilöstöllä onkeskeinen rooli lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoittelun ja kehittymisentukemisessa. Lasten kanssa opetellaan tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti.Häirintä-, kiusaamis- tai väkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitäänyhdessä ratkaisuja. Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös tapaturmien suunnitelmallinenehkäisy ja seuranta, turvallisuuskasvatus sekä tiloista ja välineistä huolehtiminen. Varhaiskasvatusedellyttää toimivaa ja sitoutunutta turvallisuuden johtamista sekä turvallisuusasiat hallitsevaahenkilöstöä.

78 Varhaiskasvatuslaki 10 §

34

Kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisestikestävän elämäntavan välttämättömyys. Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullistasuhtautumista luontoon ja ympäristöön. Varhaiskasvatuksessa edistetään välineiden ja tilojenyhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä, korjaamista ja uusiokäyttöä.

TampereToimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet

Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimintakulttuurimuodostaa yhtenäisen kokonaisuuden varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksestaperusopetuksen päättövaiheeseen.

Turvallinen toimintakulttuuri tukee yhteisössä työskentelevien aikuisten ja lastenyhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta sekä edistää yhteisön hyvinvointia. Lasten jahuoltajien osallisuus toimintakulttuurin toteuttamiseen ja kehittämiseenmahdollistetaan monin eri tavoin. Yksikön käytännöt kuvataan vuosittaintoimintasuunnitelmassa.

Päiväkoti laatii kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelman vuosittain yhdessä lasten,huoltajien ja henkilöstön kanssa osana yksikön pedagogista toimintasuunnitelmaa.Myös perhepäivähoidossa ja avoimessa varhaiskasvatuksessa laaditaan kiusaamisenehkäisemisen suunnitelma osana kuntatasoista toimintasuunnitelmaa.

Varhaiskasvatuksen arkikäytännöt tukevat lasten kasvamista aktiivisiksi kansalaisiksi.Lapsen sensitiivinen kohtaaminen, pedagogiset yhteiset käytännöt sekä fyysisenaktiivisuuden mahdollistaminen varmistavat lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.

Pienryhmätoiminta on osa lapsiryhmän jokapäiväistä toimintaa, jota ohjaapedagoginen suunnitelma. Pienryhmätoiminta tukee lasten välistä sekä lasten jaaikuisen välistä vuorovaikutusta ja mahdollistaa lapsen yksilöllisen huomioimisen.

Hyvä pedagoginen suunnitelma ei sisällä yksittäisiä tapahtumia ja tuotoksia, vaanprosesseja. Lapsille tarjotaan elämyksiä ja kokemuksia, joiden pohjalta lapset voivatrakentaa omia suunnitelmiaan ja työstää asioita omalla tavallaan eteenpäin.Kiireetön prosessi on tärkeämpi kuin tulos.

35

3.2 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt

Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen jaturvallinen sekä esteetön oppimisympäristö79. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja,yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista javuorovaikutusta. Oppimisympäristön käsite sisältää varhaiskasvatuksessa muun muassa fyysisen,psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, ettävarhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ja että ne tukevat lasten terveenitsetunnon sekä sosiaalisten ja oppimisen taitojen kehittymistä. Ergonomia, ekologisuus,viihtyisyys ja esteettömyys sekä tilojen valaistus ja akustiikka, sisäilman laatu ja siisteys otetaanhuomioon oppimisympäristöjä rakennettaessa ja kehitettäessä.

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Niiden tulee tukea lastenluontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen,tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkiamaailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtojamieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekärauhalliseen oleiluun ja lepoon. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt näkyvätoppimisympäristöissä.

Oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa monenlaista pedagogista toimintaa ja ne muuntuvattarpeen mukaan. Henkilöstön tulee ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet, yksilöllisettaidot ja tarpeet sekä varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteet (luku 4.). Varhaiskasvatuksenoppimisympäristöissä toimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä, joissa jokaisella yhteisönjäsenellä on mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Toiminta pedagogisestitarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja henkilöstön keskittymistä sekä lapsilähtöistätoimintaa.

Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muitakunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön. Turvallisessa ilmapiirissä erilaistentunteiden näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa jaitsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan.

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta jasukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen.Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaannäkyväksi kulttuurista moninaisuutta.

79 Varhaiskasvatuslaki 10 §

36

Luonto sekä pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt ovat myös varhaiskasvatuksenoppimisympäristöjä. Ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksialeikkiin ja tutkimiseen. Niitä hyödynnetään liikunta- ja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina.

Lasten käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissäon tarvittaessa huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet. Tieto- ja viestintäteknologia on osamonipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä. Varhaiskasvatuksessa käytetään tieto- javiestintäteknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Lasten omia tieto- ja viestintäteknologisialaitteita, leluja ja muita välineitä käytetään varhaiskasvatuksen järjestäjän määrittämällä tavalla, janiiden käytöstä sovitaan huoltajien kanssa.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ja vierailut esimerkiksi kirjastoon, museoon,kulttuuriperintökohteisiin, teatteriin ja huoltajien työpaikoille rikastavat lastenoppimisympäristöjä. Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myös luontevanyhteistyömahdollisuuden henkilöstön ja huoltajien välille.

TampereVarhaiskasvatuksen oppimisympäristöt

Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään suunnitelmallisesti sekä omia että ulkopuolisiaoppimisympäristöjä. Ryhmien välisen yhteistyön ja pienryhmätoiminnan tulee ohjataoppimisympäristöjen kehittämistä. Keskeistä on lapsen osallistuminen ja yhteisöllinentiedon rakentuminen sekä vuorovaikutus, ajattelu ja kokemukset. Hyväoppimisympäristö tukee lapsen oivallusta itsestään toimijana, osaajana ja oppijanasekä oman oppimisympäristönsä kehittäjänä.

Varhaiskasvatuksen rakenteet ja käytännöt ovat joustavia ja mahdollistavatmonipuolisen toiminnan. Oppimisympäristöjä kehitetään monikäyttöisiksi jamuunneltaviksi. Turvallisuus otetaan huomioon, kun suunnitellaan fyysisiä, psyykkisiä,sosiaalisia ja virtuaalisia oppimisympäristöjä. Kotialueisiin tai kotipesäajatteluunperustuva tilaryhmittely joustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia toiminnanorganisoimiseen eri tavoin vaihtelevan kokoisille lapsiryhmille. Tilasuunnittelussapyritään yleispätevyyteen ja taataan siten soveltuvuus monimuotoiseen toimintaan jaerilaisille pedagogisille näkemyksille (RT 96-11003).

37

3.3 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa

Yhteistyöllä tuetaan lapsen varhaiskasvatuksen järjestämistä siten, että jokainen lapsi saa omankehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Vastuu yhteistyöntoteutumisesta ja suunnitelmallisuudesta on varhaiskasvatuksen järjestäjillä. He vastaavat myössiitä, että yhteistyötä toteutetaan tarvittaessa monialaisesti.

Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyöHuoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä merkitys varhaiskasvatuksessa80. Yhteistyöntavoitteena on huoltajien ja henkilöstön yhteinen sitoutuminen lasten terveen ja turvallisenkasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen. Luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinenvuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus tukevat kasvatusyhteistyötä.

Kasvatustyöhön liittyvistä arvoista, tavoitteista ja vastuista keskustellaan sekä henkilöstön keskenettä huoltajien kanssa. Yhteistyö on vuorovaikutteista ja edellyttää varhaiskasvatuksenhenkilöstöltä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Yhteistyössä huomioidaan perheiden moninaisuus,lasten yksilölliset tarpeet sekä huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Tarvittaessakeskusteluissa käytetään tulkkia molemminpuolisen ymmärryksen varmistamiseksi81.

Yhteistyöllä voi olla erilaisia tehtäviä ja muotoja lapsen varhaiskasvatuksen aikana. Lastenpäivittäiset tapahtumat ja kokemukset jaetaan huoltajien kanssa. Kannustavat ja lapsen kehitystäja oppimista myönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä. Huoltajan ja henkilöstön havainnot jakeskustelut lapsen päivästä luovat pohjan lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiselle.

Yhteistyön merkitys on erityisen tärkeää siirtymävaiheissa, kuten lapsen aloittaessavarhaiskasvatuksessa ja varhaiskasvatuksen aikaisissa siirtymissä, lapsen vaihtaessa päiväkotia taialoittaessa esiopetuksen. Yhteisellä keskustelulla on erityinen tehtävä laadittaessa lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaa (luku 1.3). Yhteistyön merkitys huoltajien kanssa korostuu lastenkehityksen ja oppimisen tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa (luku 5). Luottamuksellinenilmapiiri mahdollistaa huoltajien ja henkilöstön välisen yhteistyön myös haastavissa tilanteissa,esimerkiksi huolen herätessä lapsen hyvinvoinnista.

Lasten huoltajilla tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyöntavoitteiden suunnitteluun ja kehittämiseen yhdessä henkilöstön ja lasten kanssa. Huoltajienkanssa tehtävässä yhteistyössä hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa. Yhteistyö voi tukeamyös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta. Huoltajien verkostoituminen ja yhteinen toimintaerilaisissa tilaisuuksissa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaa tukea henkilöstön työlle.

80 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 10 kohta81 Kielilaki (423/2003) 18 § ja ulkomaalaislaki (301/2014) 203 §

38

Monialainen yhteistyöMonialaisen yhteistyön tavoitteena on varmistaa varhaiskasvatuksen toteuttaminentoimintayksiköissä lasten tarpeita vastaavasti. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan onvarhaiskasvatusta järjestäessään toimittava monialaisessa yhteistyössä ja luotava tarvittavatyhteistyörakenteet82.

Varhaiskasvatuksen yhteistyötahoilla tarkoitetaan kaikkia niitä alueellisia ja paikallisia toimijoita,joiden kanssa varhaiskasvatuksen on luontevaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyö esimerkiksiopetuksesta, liikunnasta, kirjastosta ja kulttuurista vastaavien tahojen ja muiden lähiympäristöntoimijoiden kanssa lisää oppimisympäristöjen monipuolisuutta ja tukee varhaiskasvatuksentavoitteita. Kunnan varhaiskasvatuksen ja sen alueella toimivien yksityistenvarhaiskasvatuspalvelujen tuottajien yhteistyö on tärkeää. Muita varhaiskasvatuksenyhteistyötahoja ovat esimerkiksi järjestöt, seurakunnat, poliisi sekä ravitsemus- ja siivouspalvelut.

Varhaiskasvatuksessa tehdään yhteistyötä myös neuvolan ammattilaisten, lastensuojelun sekämuiden terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijoiden kanssa. Yhteistyön merkitys korostuu,kun jollain näistä tahoista herää huoli lapsen kehityksestä tai hyvinvoinnista tai kun lapsen tukeasuunnitellaan ja järjestetään. Laajaan terveystarkastukseen sisällytetään varhaiskasvatuksenhenkilöstön arvio alle kouluikäisen lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnista varhaiskasvatuksessahuoltajan kirjallisella suostumuksella. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan antama arvio on tärkeäosa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin arviointia sekä tuen tarpeidenvarhaista tunnistamista monialaisessa yhteistyössä.83

Tampere Monialainen yhteistyö

Varhaiskasvatusyhteisössä seurataan, arvioidaan ja kehitetään yhteisön jalapsiryhmien hyvinvointia. Lisäksi huolehditaan oppimisympäristön terveellisyydestä,turvallisuudesta ja esteettömyydestä. Yhteisöllisten toimintatapojen kehittämisessätehdään yhteistyötä lasten hyvinvointia edistävien viranomaisten ja toimijoidenkanssa. Yhteisöllisyys edellyttää kaikilta varhaiskasvatuksen yksiköissä toimiviltatahoilta lasten sensitiivistä kohtaamista ja avointa vuorovaikutusta.

Yhteistyö lapsiperheiden sosiaalipalveluiden, terveydenhuollon, kulttuuri- jakirjastopalveluiden kanssa tapahtuu sekä hallinnon että käytännön toiminnan tasolla.Hallintotason yhteistyötapaaminen järjestetään vähintään kerran vuodessa javarhaiskasvatus toimii tapaamisten koollekutsujana. Arjen toimintaa yksikötsuunnittelevat ja toteuttavat yhdessä lähitoimijoiden kanssa. Perheiden tukemisessahyödynnetään tarvittaessa monialaista alueellista Keinu-tiimiä. Varhaiskasvatuksen

82 Varhaiskasvatuslaki 7 ja 22 §83 Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) 7, 9 ja 13 § sekä varhaiskasvatuslaki 7 §

39

ja lapsiperheiden sosiaalityön yhteistyö on kuvattu toimijoiden avuksi ja kuvauspäivitetään vuosittain.

Varhaiskasvatussuunnitelman sisältö ja tavoitteet huomioidaan, kun laaditaansopimuksia kiinteistöistä sekä ravitsemus- ja siivouspalveluista vastaavien tahojenkanssa.

4. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu jatoteuttaminen

4.1 Pedagogisen toiminnan viitekehys

Varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja sen toteuttamista kuvaa kokonaisvaltaisuus.Tavoitteena on edistää lasten oppimista ja hyvinvointia sekä laaja-alaista osaamista (kuvio 1).Pedagoginen toiminta toteutuu lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessätoiminnassa. Lasten omaehtoinen, henkilöstön ja lasten yhdessä ideoima sekä henkilöstön johdollasuunniteltu toiminta täydentävät toisiaan. Varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta läpäiseekasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuuden.

Kuvio 1. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan viitekehys

40

Tavoitteellisen toiminnan perustan luovat arvoperusta (luku 2.4), oppimiskäsitys (luku 2.5), niihinpohjautuva toimintakulttuuri (luku 3) sekä monipuoliset oppimisympäristöt (luku 3.2), yhteistyö(luku 3.3) ja työtavat (luku 4.3). Lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet sekä heidänkasvuympäristöönsä liittyvät merkitykselliset asiat ovat toiminnan suunnittelun lähtökohtana.Lähtökohtana ovat myös luvussa 4.5 kuvatut oppimisen alueet. Laadukkaan pedagogisentoiminnan edellytyksenä on suunnitelmallinen dokumentointi, arviointi ja kehittäminen (luvut 4.2ja 7). Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ohjaavat osaltaan toiminnan suunnittelua (luku 2.7).

Pedagogisen toiminnan tavoitteita ja periaatteita tarkennetaan paikallisissavarhaiskasvatussuunnitelmissa. Tavoitteita tarkennettaessa otetaan huomioon varhaiskasvatukseneri toimintamuodot, niiden henkilöstörakenne ja muut ominaispiirteet. Paikallinenvarhaiskasvatussuunnitelma sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmat (luku 1.3) ovat lapsiryhmäntoiminnan suunnittelun lähtökohtia. Toimintaa toteutetaan niin, että jokaisella lapsella on oikeusedetä oppimisessaan siten, että varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta muodostuu lapsellemielekäs jatkumo.

4.2 Pedagoginen dokumentointi

Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen jakehittämisen keskeinen työmenetelmä. Se on jatkuva prosessi, jossa havainnot, dokumentit janiiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta.Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin,suunnitteluun ja kehittämiseen.

Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista,ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella jamonipuolisella tavalla. Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien, piirrosten taihenkilöstön havaintojen, avulla voidaan yhdessä lasten kanssa tarkastella heidän kehitystään jaoppimistaan. Lasten jo saavuttamat tiedot ja taidot, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet tulevatnäkyväksi pedagogisen dokumentoinnin kautta ja ovat toiminnan suunnittelun perusta.

Suunnitelmallisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii tuntemaan yksittäistälasta, ymmärtämään lasten välisiä suhteita sekä ryhmän henkilöstön ja lasten välisenvuorovaikutuksen luonnetta. Pedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on toteuttaavarhaiskasvatusta lapsilähtöisesti. Dokumentoinnin avulla saatuja tietoja ja ymmärrystähyödynnetään esimerkiksi työtapojen, oppimisympäristöjen, toiminnan tavoitteiden, menetelmienja sisältöjen jatkuvassa muokkaamisessa lasten kiinnostusta ja tarpeita vastaavaksi. Lapsenvarhaiskasvatussuunnitelma on osa pedagogisen dokumentoinnin prosessia (luku 1.3).Suunnitelmallista pedagogista dokumentointia tarvitaan myös lasten kehityksen ja oppimisen tuentarpeiden arvioinnissa (luku 5).

41

Pidemmältä aikaväliltä kootut dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnan arviointia jahenkilöstön toiminnan itsearviointia (luku 7.1).

Tampere Pedagoginen dokumentointi

Opetushallitus on laatinut materiaalia pedagogisesta dokumentoinnista:https://beta.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/pedagoginen-dokumentointi

Materiaalia voi hyödyntää tiimipalavereissa ja työyhteisöjen yhteisissä tilaisuuksissa.Materiaalissa kuvataan miten pedagogisen dokumentoinnin prosessi todentuu lastenja huoltajien sekä lapsiryhmän ja henkilöstön tasoilla.

Erilaiset dokumentit saavat pedagogisen painotuksen, kun niitä tarkastellaan ja niistäkeskustellaan yhdessä lasten, huoltajien ja kasvattajatiimin kanssa. Pedagogisendokumentoinnin tavoitteena on varhaiskasvatuksen suunnittelu, arviointi jakehittäminen. Dokumentoinnin avulla kuvataan huoltajille varhaiskasvatuksen arkea,pedagogista sisältöä ja menetelmiä.

Pedagogisen dokumentoinnin tavoitteena on kuvata lapsen arkeavarhaiskasvatuksessa. Jokaisen lapsen yksilöllinen varhaiskasvatus rakentuu osanapedagogisen dokumentoinnin prosessia. Kun dokumentteja tarkastellaan yhdessälapsen ja huoltajien sekä muiden varhaiskasvattajien kanssa, löydetään erilaisianäkökulmia. Erilaisten näkökulmien vuoropuhelun kautta tutustutaan lapsen elämäänja ajatuksiin ja kerätään tietoa hänen kokemuksistaan, osaamisestaan ja tarpeistaan.

Lapsiryhmän yhteinen pedagoginen dokumentointi lisää lasten välistävuorovaikutusta. Lapset keskustelevat ja vertailevat yhteisiä kokemuksia, kundokumentointia on näkyvillä oppimisympäristössä. Dokumentointi lisää lastenosallistumismahdollisuutta suunnitteluun. Lasten seuratessa dokumentointia herääuusia kysymyksiä ja ajatuksia seuraavien suunnitelmien tueksi.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillinen kehittyminen edellyttää pedagogisendokumentaation hyödyntämistä sekä oman että kasvattajatiimin toiminnanreflektoimisessa. Tämä tukee varhaiskasvatuksen keskeisten asioiden nostamistakeskusteluun, lisää työn mielekkyyttä ja helpottaa kehittämiskohteiden valintaa.

42

4.3 Monipuoliset työtavat

Työtapojen valintaa ohjaavat varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät ja tavoitteet sekä lasten ikä,tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet. Toiminnalliset sekä luovuutta ja osallisuuttaedistävät työtavat ovat lapsille luontevia oppimisen tapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lastenomaehtoinen ja ohjattu leikki, tutkiminen, liikkuminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaisu.Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään toiminnassa. Monipuoliset työtavat ovat sekäoppimisen väline että opettelun kohde. Tämän vuoksi on tärkeää, että henkilöstö ohjaa lapsiakokeilemaan ja käyttämään erilaisia työtapoja erikokoisissa ryhmissä sekä itsenäisesti.Työskenneltäessä lapsia rohkaistaan kyselemään ja ihmettelemään sekä päättelemäänja ratkaisemaan ongelmia yhdessä.

Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisiamahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekämuuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti. Pienempien lasten aloitteet ovat useinkehollisia ja sanattomia, joten niiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen edellyttäväthenkilöstöltä sensitiivistä läsnäoloa ja lapsen hyvää tuntemista.

Lapset ottavat osaa työtapojen suunnitteluun ja valintaan omien edellytystensä mukaisesti.Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan sekä kokeillaerilaisia työtapoja. Työtapojen vaihteleva käyttö tarjoaa eri-ikäisille ja eri tavoin oppiville lapsilleonnistumisen kokemuksia. Monipuoliset työtavat edellyttävät monipuolisia oppimisympäristöjä.Työtapojen käytössä hyödynnetään henkilöstön ja lasten osaamista sekä kokeillaan ja kehitetäänuusia työtapoja.

TampereLeikkiä tukevat käytännöt

Leikki ja pienryhmätoiminta ovat toiminnan suunnittelun ja toteutuksen lähtökohta.Oppimisympäristö ja päiväjärjestys rakennetaan tukemaan monipuolista japitkäkestoista leikkiä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö luottaa lasten kykyyn ideoida jarakentaa itselleen mieluisa leikki erilaisia tiloja, leluja, materiaaleja ja välineitämonipuolisesti hyödyntäen. Lasten leikissä ”mikä vaan voi olla mitä vaan”.Lähiympäristöä hyödynnetään leikkiympäristönä ja perinteisen niin sanotunsisäleikinkin voi siirtää ulos.

Lasten leikissä aikuisen tuki ja ohjaus ovat tarpeen. Aikuisen tulee olla sensitiivinenhavaitakseen, millaiseen rooliin häntä kulloinkin tarvitaan. Lapsen kokemaanosallisuuteen ja yhteisöllisyyteen vaikuttaa leikkeihin mukaan pääseminen ja niissätasavertaisena toimiminen. Leikeissä lapset oppivat myös omien näkemysten esilletuomista ja neuvottelun taitoja.

43

4.4 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä

Leikki on keskeinen toimintatapa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tarjotalapsille mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin. Leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista jahyvinvointia. Leikissä lapsi oppii, mutta lapselle itselleen leikki ei ole tietoisesti oppimisen välinevaan tapa olla ja elää sekä hahmottaa maailmaa. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita,uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin.

Lapselle leikin merkitys syntyy leikistä itsestään. Leikki tuottaa lapsille iloa ja mielihyvää.Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita: he jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovatsosiaalisia suhteita sekä muodostavat merkityksiä kokemuksistaan. Leikissä lapset rakentavatkäsitystä itsestään ja muista ihmisistä. Leikkiessään lapset sekä jäljittelevät että luovat uutta jamuuntavat näkemäänsä. Samalla he mallintavat ja testaavat haaveitaan ja toiveitaan. Mielikuvitusmahdollistaa sen, että lapset voivat kokeilla erilaisia rooleja ja ideoita, joita he muuten eivät voisitoteuttaa. Leikkiessään lapset voivat käsitellä itselleen vaikeita kokemuksia. Leikissä on turvallistakokeilla, yrittää ja erehtyä.

Leikissä yhdistyvät keskeiset oppimista edistävät elementit: innostus, yhdessä tekeminen ja omientaitojen haastaminen. Leikki kehittyy ja saa eri muotoja kokemusten karttuessa. Henkilöstön jalasten sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus luovat perustan ajattelun ja kielen kehitykselle sekäkehittyville leikkitaidoille. Lapset havainnoivat, kokeilevat ja oppivat yhteisön sääntöjä leikissä.Ryhmässä leikkiessään lapset oppivat säätelemään tunteitaan ja tahtomistaan sekä huomioimaantoisten ihmisten näkökulmia. Yhteisöllisyys kasvaa leikin kautta ja vahvistaa myönteistätunneilmastoa.

Leikki on varhaiskasvatuksen keskeinen työtapa. Pedagogisessa toiminnassa voidaan leikin juonenkehittelyssä ja leikkimaailmojen rakentamisessa yhdistää esimerkiksi draamaa, improvisaatiota taisatuja. Henkilöstön tulee tiedostaa keskittyneen tutkimisen, spontaanin luovan ilmaisun sekävauhdikkaiden liikunta- ja peuhausleikkien merkitys lasten hyvinvoinnille ja oppimiselle. Eritilanteita voi rikastaa leikinomaisuudella. Lorut, sanaleikit, laulut ja yhteinen hassutteluvahvistavat myönteistä ilmapiiriä, mikä tukee oppimista ja hyvinvointia.

Henkilöstön tehtävä on turvata leikin edellytykset, ohjata leikkiä sopivalla tavalla ja huolehtia siitä,että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena yhteisissä leikeissä omien taitojensa javalmiuksiensa mukaisesti. Henkilöstön tulee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tukea lastenleikin kehittymistä sekä ohjata sitä joko leikin ulkopuolelta tai olemalla itse mukana leikissä.Henkilöstön fyysinen ja psyykkinen läsnäolo tukee lasten välistä vuorovaikutusta ja ehkäiseeristiriitatilanteiden syntymistä.

Henkilöstön tulee havainnoida ja dokumentoida lasten leikkiä. Leikin havainnointi lisää henkilöstönymmärrystä lasten ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista sekä heidän tunteistaan ja

44

kokemuksistaan. Havaintoja käytetään leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa.Henkilöstöltä edellytetään herkkyyttä ja ammattitaitoa sekä sukupuolisensitiivisyyttä havaitalasten leikkialoitteita ja vastata niihin sopivalla tavalla.

Pitkäkestoiseen leikkiin tarvitaan aikaa, rauhaa ja tilaa sekä sopivia ja lasten saatavilla olevialeikkivälineitä ja materiaaleja. Oppimisympäristöjen tulee joustaa leikkien mukaan, sillä leikit eivätvälttämättä pysy paikallaan niille nimetyissä tiloissa.

Lasten kulttuurin ja lapsille suunnatun median tunteminen auttaa henkilöstöä ymmärtämäänlasten leikkejä. Myös erilaiset pelit ja digitaaliset välineet tarjoavat niihin monenlaisiamahdollisuuksia. Leikkiin kannustavassa oppimisympäristössä myös aikuinen on oppija. Henkilöstökeskustelee leikin merkityksestä ja lasten leikkeihin liittyvistä havainnoista huoltajien kanssa. Tällätavoin voidaan edistää leikkien jatkumista kotona tai varhaiskasvatuksessa.

4.5 Oppimisen alueet

Oppimisen alueet kuvaavat varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan keskeisiä tavoitteita jasisältöjä. Ne ohjaavat henkilöstöä monipuolisen ja eheytetyn pedagogisen toiminnansuunnittelussa ja toteuttamisessa yhdessä lasten kanssa. Lapsilla on oikeus saada monipuolisiakokemuksia oppimisen eri alueista. Oppimisen alueet eivät ole erikseen toteutettavia, toisistaanirrallisia kokonaisuuksia, vaan niiden aihepiirejä yhdistetään ja sovelletaan lasten mielenkiinnonkohteiden ja osaamisen mukaisesti. Oppimisen alueet on ryhmitelty esiopetussuunnitelmanperusteiden84 mukaisesti viideksi kokonaisuudeksi:

· Kielten rikas maailma· Ilmaisun monet muodot· Minä ja meidän yhteisömme· Tutkin ja toimin ympäristössäni· Kasvan, liikun ja kehityn.

Eheytetty pedagoginen toiminta mahdollistaa asioiden ja ilmiöiden laaja-alaisen tarkastelun jatutkimisen. Lasten mielenkiinnon kohteet ja kysymykset ovat toiminnan keskeinen lähtökohta.Aihepiirit voivat nousta esimerkiksi leikeistä, saduista, retkistä tai spontaaneistavuorovaikutustilanteista lasten ja henkilöstön kesken tai lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa.Tapa, jolla oppimisen alueiden tavoitteita käsitellään, vaihtelee valittujen aihepiirien, tilanteiden jalasten oppimisen mukaan. Henkilöstön tehtävänä on varmistaa, että pedagoginen toiminta edistääeri-ikäisten lasten kehitystä ja oppimista.

84 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

45

Kielten rikas maailmaVarhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekäkielellisten identiteettien kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa vahvistetaan lasten uteliaisuutta jakiinnostusta kieliin, teksteihin ja kulttuureihin. Kielen kehityksen tukeminen kytkeytyy lapsenmonilukutaidon kehittymiseen (luku 2.7). Lisäksi se on yhteydessä muun muassa lastenkulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvään laaja-alaiseen osaamiseen. Kehittyvätkielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen jaaktiiviseen toimijuuteen.

Kieli on lapsille sekä oppimisen kohde että väline. Sen avulla lapsi ottaa haltuun erilaisia tilanteitaja asioita sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ilmaisee itseään ja hankkii tietoa. Lastenkielellistä kehitystä tukee monipuolinen varhaiskasvatuksen kieliympäristö sekä yhteistyöhuoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksessa lapsille annetaan kannustavaa ja johdonmukaistapalautetta heidän kielenkäyttö- ja vuorovaikutustaidoistaan.

Lapset voivat samaan aikaan omaksua useita eri kieliä, joiden kehittyminen ja käyttäminen voi ollatilanteittain eriytynyttä. Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon, että lapset kasvavat erilaisissakielellisissä ympäristöissä. Kotien tavat käyttää kieltä ja olla vuorovaikutuksessa vaihtelevat, jakodeissa voidaan puhua useita kieliä. Kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta tehdäänvarhaiskasvatuksessa näkyväksi yhteistyössä huoltajien kanssa. Tämä osaltaan tukee lastenkielellisten identiteettien kehittymistä. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmiavarhaiskasvatuksessa käsitellään luvussa 4.6.

Kielen oppimisen kannalta on tärkeää tiedostaa, että saman ikäiset lapset voivat olla eri vaiheissakielen kehityksen eri osa-alueilla. Kielelliset identiteetit kehittyvät, kun lapsia ohjataan ja tuetaankielellisten taitojen ja valmiuksien keskeisillä osa-alueilla.

Kuvio 2. Lasten kielen kehityksen keskeiset osa-alueet varhaiskasvatuksessa

Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten kokemukset kuulluksi tulemisesta ja siitä, ettäheidän aloitteisiinsa vastataan, ovat tärkeitä. Henkilöstön sensitiivisyys ja reagointi myös lasten

46

non-verbaaleihin viesteihin on keskeistä. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaankannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa.

Lasten kielen ymmärtämisen taitoja tuetaan runsaan kielellisen mallintamisen avulla.Johdonmukainen toiminnan sanallistaminen ja keskusteleminen tukevat lasten sanavarannonkehittymistä. Erilaisissa varhaiskasvatuksen tilanteissa käytetään kuvailevaa ja tarkkaa kieltä.Tarvittaessa käytetään kuvia, esineitä ja tukiviittomia.

Lasten puheen tuottamisen taitojen kehittymistä seurataan ja ohjataan. Lapsia rohkaistaanpuhumaan eri tilanteissa sekä aikuisten että toisten lasten kanssa. Tämä auttaa lapsia käyttämäänja ymmärtämään puhuttua kieltä. Lasten kanssa kiinnitetään vähitellen huomiota myösäänensävyihin ja äänenpainoihin.

Lasten kielen käyttötaitoja ohjataan ja kielen käyttöä pohditaan yhdessä lasten kanssa eritilanteissa. Tavoitteena on tilannetietoisen kielen käytön vahvistuminen. Lasten kanssaharjoitellaan kertomista, selittämistä ja puheen vuorottelua. Lisäksi eläytyminen, huumorin käyttösekä hyvien tapojen opettelu vahvistavat lasten kielen käyttötaitoja. Tutustuminen erilaisiinteksteihin tukee kielen käyttötaitojen kehittymistä ja auttaa lapsia havaitsemaan puhutun jakirjoitetun kielen eroja.

Lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu, kun heidän kielellinen muistinsa ja sanavarantonsalaajenee. Henkilöstön tehtävä on tukea tietoisesti tätä kehitystä. Kielellisen muistin kehittymistätukevat esimerkiksi lorujen ja laululeikkien käyttö. Kielellä leikittely, nimeäminen sekä kuvaaviensanojen käyttäminen edistävät lasten kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä. Kiireetönkeskustelu ja lukeminen sekä tarinoiden kerronta tarjoavat mahdollisuuksia pohtia sanojen jatekstien merkityksiä ja opetella uusia käsitteitä asiayhteyksissä.

Lähiympäristön eri kielten havainnointi tukee lasten kielitietoisuuden kehittymistä. Henkilöstöntehtävänä on herättää ja lisätä lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä sekä vähitellenmyös lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Kielen havainnoinnin ja tutkimisen avulla suunnataanlasten huomiota sanojen merkityksistä kielen muotoihin ja rakenteisiin, kuten sanoihin, tavuihin jaäänteisiin. Lapsia rohkaistaan kirjoittamaan ja lukemaan leikillisesti.

Varhaiskasvatuksessa käytetään rikkaita ja vaihtelevia tekstejä. Lasten kanssa tutustutaanmonipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Lapsille kerrotaan tarinoita, ja heitä kannustetaan itsekeksimään niitä. Lasten kertomuksia, loruja ja sanallisia viestejä dokumentoidaan. Monilukutaitoatukevassa varhaiskasvatuksessa puheen rinnalla käytetään muun muassa visuaalisia, auditiivisia jaaudiovisuaalisia viestejä sekä tekstejä.

Ilmaisun monet muodotVarhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen sekäsanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin ja

47

kulttuuriperintöön. Lasten ilmaisulle on luonteenomaista kokonaisvaltaisuus ja ilmaisun erimuotojen luova yhdisteleminen. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen edistävät lastenoppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtää jajäsentää ympäröivää maailmaa. Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät, kun lapset tutkivat,tulkitsevat ja luovat merkityksiä erilaisia ilmaisun taitoja harjoittelemalla. Kyky kuvitella ja luodamielikuvia on keskeistä myös lapsen eettisen ajattelun kehittymiselle. Kulttuuriperintöön,taiteeseen ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen vahvistaa lasten osaamista myösmonilukutaidon sekä osallistumisen ja vaikuttamisen osa-alueilla.

Kulttuuri on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Varhaiskasvatuksessa lapsille tarjotaanmahdollisuuksia nähdä ja kokea monipuolisesti taidetta ja muuta kulttuuria. Taiteeseen jakulttuuriin liittyvät kokemukset vahvistavat lasten kykyä omaksua, käyttää ja tuottaa kulttuuria.Samalla lapset oppivat ymmärtämään taiteen ja kulttuuriperinnön merkitystä ja arvoa.

Ilmaisun eri muodot tarjoavat lapsille keinoja kokea ja hahmottaa maailmaa heitä puhuttelevalla jainnostavalla tavalla. Taiteellinen ilmaisu tarjoaa lapsia motivoivia keinoja havaintojen, tunteiden jaluovan ajattelun näkyväksi tekemiseen. Ilmaisun eri muotoihin tutustutaan moniaistisesti, erilaisiatyötapoja, oppimisympäristöjä sekä lähiympäristön kulttuuritarjontaa hyödyntäen.Oppimisympäristöjen esteettisyys, innostavuus, saatavilla olevat monipuoliset välineet jamateriaalit sekä riittävä ohjaus ovat merkityksellisiä ilmaisumuotoihin tutustuttaessa.

Taidekasvatus sisältää sekä spontaania että ennalta suunniteltua toimintaa. Ilmaisun ja oppimisenprosesseissa korostuu kokeilu, tutkiminen, tekemisen eri vaiheiden harjoittelu ja niidendokumentointi. Jokaisen lapsen yksilöllistä ilmaisua tuetaan ja lasten yhteisille luoville prosesseilleannetaan riittävästi aikaa ja tilaa. Henkilöstön, lasten ja yhteistyökumppaneiden erityisosaamisenhyödyntäminen rikastuttaa taidekasvatusta.

Varhaiskasvatuksen musiikillisen ilmaisun tavoitteena on tuottaa lapsille musiikillisia kokemuksiasekä vahvistaa lasten kiinnostusta ja suhdetta musiikkiin. Lapsia ohjataan elämykselliseenkuuntelemiseen ja ääniympäristön havainnointiin. Lasten valmiudet hahmottaa musiikkia sekääänen kestoa, tasoa, sointiväriä ja voimaa kehittyvät leikinomaisen musiikillisen toiminnan kautta.Heidän kanssaan lauletaan, loruillaan, kokeillaan erilaisia soittimia, kuunnellaan musiikkia jaliikutaan musiikin mukaan. Lapset saavat kokemuksia perussykkeestä, sanarytmeistä jakehosoittamisesta. Lapsia rohkaistaan käyttämään mielikuvitustaan ja ilmaisemaan musiikinherättämiä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi kertoen, kuvallisesti ilmaisten tai tanssien. Lapsetsaavat myös kokemuksia musiikin tekemisestä yhdessä sekä pienimuotoisten musiikkiesitystenharjoitteluprosesseista ja esiintymistilanteiden tuomasta onnistumisen ilosta.

Kuvallisen ilmaisun tavoitteena on kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen, muuhun visuaaliseenkulttuuriin ja kulttuuriperintöön. Lapsilla on mahdollisuus nauttia kuvien tekemisestä sekä saadaesteettisiä elämyksiä ja kokemuksia taiteen äärellä. Lapset harjoittavat kuvallista ajatteluaan,havainnointiaan ja kuvien tulkintaa monipuolisen kuvailmaisun avulla. Kuvan tekemisen taitoja

48

kehitetään moniaistisesti sekä yhteyksiä muihin ilmaisun muotoihin rakentaen. Lapset kokeilevaterilaisia kuvan tekemisen tapoja, välineitä ja materiaaleja esimerkiksi maalaamalla, piirtämällä,rakentamalla ja mediaesityksiä tekemällä. Lasten kanssa havainnoidaan heidän itse tekemiäänkuvia, taideteoksia, mediasisältöjä, esineitä sekä rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita.Lapsia ohjataan tulkitsemaan ja kertomaan ajatuksiaan kuvallisista viesteistä. Kuvia tarkasteltaessakiinnitetään huomiota esimerkiksi väreihin, muotoihin, materiaaleihin, tekijään, esitysyhteyteen jakuvien herättämiin tunteisiin.

Suunnittelutaitoja, luovaa ongelmaratkaisua, rakenteiden, materiaalien ja tekniikoiden tuntemustaharjoitellaan käsityöllisen toiminnan kuten muovailun, rakentelun, ompelun ja nikkaroinnin avulla.Käsityöllisen toiminnan ja ilmaisun tavoitteena on tarjota lapsille tekemisen, kokemisen jaoivaltamisen iloa sekä nautintoa työskentelystä, jossa oma luovuus ja kädenjälki näkyvät. Lapsilletarjotaan mahdollisuuksia itse kokeilla, tutkia ja yhdistellä erilaisia pehmeitä ja kovia materiaalejasekä opetella työskentelyssä tarvittavia tekniikoita. Lapset saavat ideoida ja toteuttaa erilaisiateoksia ja esineitä. Lasten käsityöllisessä toiminnassa voidaan tarkastella ja hyödyntää sekä lastentaustoihin liittyviä että paikallisia käsityöperinteitä.

Lapsia rohkaistaan sanalliseen ja keholliseen ilmaisuun esimerkiksi draaman, tanssin ja leikinkeinoin. Tavoitteena on, että harjoitukset ja leikit tarjoavat lapsille mahdollisuuden monipuoliseenkielelliseen ja keholliseen kokemiseen, ilmaisuun ja viestintään. Lasten mielikuvituksesta nouseviatai heidän kokemiaan ja havaitsemiaan asioita työstetään yhdessä. Lapset saavat kokemuksia sekäspontaanista ilmaisusta että yhteisesti suunnitellusta, toteutetusta ja arvioidusta luovastaprosessista. Toiminnassa hyödynnetään monipuolisesti esimerkiksi lastenkirjallisuutta,sanataidetta, teatterin eri muotoja, tanssia ja sirkusta.

Minä ja meidän yhteisömmeLasten elinpiiri laajenee heidän aloittaessaan varhaiskasvatuksen kodin ulkopuolella. Kodinperinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi lapset kohtaavat toisenlaisia tapojaajatella ja toimia. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtää lähiyhteisönmonimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Tehtävää lähestytään eettisen ajattelun,katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä mediannäkökulmista. Toiminnassa voidaan käyttää monipuolisesti esimerkiksi satuja, musiikkia,kuvataidetta, leikkiä, draamaa, erilaisia mediasisältöjä sekä vierailijoita, vierailuja ja lähiympäristöntapahtumia. Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alue tukee erityisesti lasten kulttuuriseenosaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaistaosaamista (luku 2.7).

Eettisen ajattelun taitojen kehittymistä tuetaan pohtimalla lasten kanssa eri tilanteissa esiintyviätai lapsia askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Teemat voivat liittyä esimerkiksi ystävyyteen, oikean javäärän erottamiseen, oikeudenmukaisuuteen tai pelon, surun ja ilon aiheisiin. Eettisiä kysymyksiä

49

käsitellään lasten kanssa niin, että he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Lastenkanssa pohditaan myös ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita.

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat ensisijaisestilapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaankatsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä erikatsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettienkehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin.Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat jatapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylleannetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.

Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa,katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Katsomuskasvatus tukee muun muassa lastenkulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyväälaaja-alaista osaamista (ks. luku 2.7).

Lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta pohtimalla suunnataan lastenmielenkiintoa historiallisiin asioihin sekä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Lisäksi tarkastellaanlasten kasvuympäristöjen moninaisuutta.

Lapsille luodaan mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden tapahtumiin ja tilanteisiin. Tärkeitä tiedonlähteitä ovat lapset ja heidän henkilöhistoriansa, lähiyhteisön jäsenet, esineistöt ja ympäristöt.Lisäksi voidaan hyödyntää lasten huoltajien asiantuntemusta heidän omastakulttuuriperinnöstään. Menneeseen aikaan voidaan tutustua esimerkiksi lasten isovanhempienlapsuuden leikkien ja musiikin avulla.

Nykyhetkeä tarkastellaan käsittelemällä lasten kanssa heitä askarruttavia tai kiinnostaviaajankohtaisia asioita. Lasten kanssa tarkastellaan myös lähiyhteisön moninaisuutta sitäkunnioittaen. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa ihmisten, sukupuolten ja perheidenmoninaisuus. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia muttasamanarvoisia.

Menneisyyden ja nykyisyyden lisäksi on tärkeää pohtia tulevaisuutta ja sitä, miten voimmevaikuttaa suotuisan tulevaisuuden toteutumiseen. Tulevaisuuden pohdinta voi liittyä esimerkiksitulevan vuodenajan leikkien tai oman oppimisympäristön suunnitteluun. Lasten kanssa voidaanesimerkiksi rakentaa tulevaisuuden mielikuvitusmaailmoja tai pohtia tulevaa lapsia kiinnostavienammattien kautta.

Varhaiskasvatuksessa mediakasvatuksen tehtävänä on tukea lasten mahdollisuuksia toimiaaktiivisesti ja ilmaista itseään yhteisössään. Lasten kanssa tutustutaan eri medioihin ja kokeillaanmedian tuottamista leikinomaisesti turvallisissa ympäristöissä. Lasten elämään liittyvää

50

mediasisältöä ja sen todenmukaisuutta pohditaan yhdessä lasten kanssa. Samalla harjoitellaankehittyvää lähde- ja mediakriittisyyttä. Lapsia ohjataan käyttämään mediaa vastuullisesti ottaenhuomioon oma ja toisten hyvinvointi. Mediassa esiintyviä teemoja voidaan käsitellä lasten kanssaesimerkiksi liikunnallisissa leikeissä, piirtämällä tai draaman keinoin.

Tutkin ja toimin ympäristössäniVarhaiskasvatuksen tehtävä on antaa lapsille valmiuksia havainnoida, jäsentää ja ymmärtääympäristöään. Lapsia ohjataan tutkimaan ja toimimaan luonnossa ja rakennetussa ympäristössä.Varhaiskasvatus tukee lasten matemaattisen ajattelun kehittymistä sekä vahvistaa myönteistäsuhtautumista matematiikkaan. Varhaiskasvatukseen sisältyy myös ympäristökasvatusta jateknologiakasvatusta. Oppimisympäristöihin liittyvät omakohtaiset havainnot, kokemukset jaelämykset auttavat lapsia ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita sekä kehittymään ajattelijoina jaoppijoina. Lasten kehittyvä taito nimetä asioita sekä käyttää erilaisia käsitteitä edistäämonilukutaitoa.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota oivaltamisen ja oppimisen iloa matemaattisenajattelunsa eri vaiheissa oleville lapsille. Lapset tutustuvat matematiikkaan ja sen osa-alueisiinhavainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Lapsia ohjataan kiinnittämään huomiotapäivittäisissä tilanteissa ja lähiympäristössä ilmeneviin muotoihin, määriin ja muutoksiin. Lapsiainnostetaan pohtimaan ja kuvailemaan matemaattisia havaintojaan ilmaisemalla ja tarkastelemallaniitä esimerkiksi kehollisesti tai eri välineiden ja kuvien avulla. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksialuokitella, vertailla ja asettaa järjestykseen asioita ja esineitä sekä löytää ja tuottaasäännönmukaisuuksia ja muutoksia. Lapsia kannustetaan myös oppimisympäristöön liittyvienongelmien löytämisessä, pohtimisessa ja päättelyssä sekä ratkaisujen etsimisessä.

Lukukäsitteen kehittymistä tuetaan monipuolisesti vuorovaikutteisissa tilanteissa, esimerkiksileikkiä ja lapsia houkuttelevia materiaaleja hyödyntäen. Lapsia innostetaan havainnoimaanlukumääriä ympäristöstä ja taitojen karttuessa liittämään ne lukusanaan ja numeromerkkeihintaitojensa mukaan. Lukujonotaitoja ja nimeämistä voidaan kehittää esimerkiksi lorujen ja riimienavulla. Lasten kanssa kokeillaan mittaamista ja harjoitellaan sijainti- ja suhdekäsitteitä esimerkiksiliikuntaleikeissä, piirtäen tai eri välineiden avulla.

Erilaisilla harjoituksilla tuetaan lasten tilan ja tason hahmottamista. Lapsia kannustetaantutkimaan kappaleita ja muotoja sekä leikkimään niillä. Lasten geometrisen ajattelunvahvistamiseksi heille järjestetään mahdollisuuksia rakenteluun, askarteluun ja muovailuun.Aikakäsitettä avataan esimerkiksi vuorokauden- ja vuodenaikoja havainnoimalla.

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullista toimimistaympäristössä sekä ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa. Ympäristökasvatus sisältää kolmeulottuvuutta: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä sekä toimiminen ympäristön

51

puolesta. Lähiluonto sekä rakennettu ympäristö ovat sekä oppimisen kohteita ettäoppimisympäristöjä.

Luonnossa ja rakennetussa ympäristössä retkeily sekä ympäristön tutkiminen ovat tärkeä osavarhaiskasvatusta. Myönteisten kokemusten kautta lapsi oppii nauttimaan luonnosta jalähiympäristöstä ja hänen ympäristösuhteensa vahvistuu. Luonnon ilmiöitä havainnoidaan eriaistein ja eri vuodenaikoina. Niistä keskustellaan ja niitä tutkitaan. Samalla opetellaan ympäristöönliittyvien käsitteiden käyttöä. Eri kasvi- ja eläinlajien tunnistamisen harjoitteleminen vahvistaaluonnon tuntemusta. Lasten kanssa opetellaan etsimään tietoa heitä kiinnostavista asioista.Luonto voi olla myös esteettisen kokemisen ja rauhoittumisen paikka.

Lapsia ohjataan kunnioittamaan luontoa, sen kasveja ja eläimiä. Ympäristökasvatuksella edistetäänkestävään elämäntapaan kasvamista sekä siinä tarvittavien taitojen harjoittelemista. Näitäkäytännön taitoja ovat esimerkiksi roskaamaton retkeily, kohtuullisuuden ja säästäväisyydenopettelu, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, energian säästäminen sekä jätteiden vähentäminenesimerkiksi kierrätyksen, tavaroiden korjaamisen ja uudelleenkäytön avulla. Samalla lapsiaohjataan kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin.

Teknologiakasvatuksen tavoitteena on kannustaa lapsia tutustumaan tutkivaan ja kokeilevaantyötapaan. Lapsia ohjataan myös havainnoimaan ympäristön teknologiaa ja keksimään omia luoviaratkaisuja. Lapsia rohkaistaan tekemään kysymyksiä, etsimään niihin yhdessä vastauksia jatekemään päätelmiä.

Lasten kanssa havainnoidaan arjessa esiintyviä teknisiä ratkaisuja ja tutustutaan tietoteknologisiinlaitteisiin sekä niiden toimintaan. Erityistä huomiota kiinnitetään koneiden ja laitteidenturvalliseen käyttöön. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoitaan esimerkiksirakennellen eri materiaaleista sekä kokeilla eri laitteiden toimintaa. Lapsia kannustetaankuvailemaan tekemiään ratkaisuja. Pulmia ratkotaan ja onnistumisista iloitaan yhdessä. Tavoite on,että lasten omakohtaisten kokemusten myötä herää ymmärryssiitä, että teknologia on ihmisen toiminnan aikaansaamaa. Toiminnassa voidaan hyödyntäälähiympäristön teknologisia ratkaisuja, esimerkiksi leluja, ja tutkia niiden toimintaperiaatteita.

Kasvan, liikun ja kehitynKasvan, liikun ja kehityn -oppimisen alueeseen sisältyy liikkumiseen, ruokakasvatukseen,terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on luoda pohjalasten terveyttä ja hyvinvointia arvostavalle sekä fyysistä aktiivisuutta edistävälle elämäntavalleyhdessä huoltajien kanssa. Tämä oppimisen alue tukee erityisesti itsestä huolehtimiseen ja arjentaitoihin liittyvää laaja-alaista osaamista.

52

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti sekä kokemaanliikunnan iloa. Lapsia kannustetaan ulkoiluun ja liikunnallisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina.Ohjatun liikkumisen lisäksi huolehditaan siitä, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksiapäivittäiseen omaehtoiseen liikuntaan sekä sisällä että ulkona. Liikuntakasvatuksen tulee ollasäännöllistä, ja lapsilähtöistä, monipuolista ja tavoitteellista. Riittävä fyysinen aktiivisuus ontärkeää lapsen terveelle kasvulle, kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Fyysiselläaktiivisuudella tarkoitetaan erilaisia ja kuormittavuudeltaan eritasoisia liikunnan tapoja, kutenleikkimistä sisällä ja ulkona, retkeilyä sekä ohjattuja liikuntatuokioita. Ryhmässä liikkuminenkehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja. Fyysisen aktiivisuudentulee olla luonteva osa lapsen päivää. Yhteistyössä huoltajien kanssa lapsia innostetaan liikkumaanmyös vapaa-ajalla erilaisissa tiloissa ja ulkona erilaisissa olosuhteissa.

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on kehittää lasten kehontuntemusta ja -hallintaa sekä motorisiaperustaitoja, kuten tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja. Liikkumisessa hyödynnetääneri aisteja sekä erilaisista materiaaleista valmistettuja, liikkumaan innostavia välineitä. Lastenliikkumisen tulee vaihdella luontevasti kestoltaan, intensiteetiltään ja nopeudeltaan. Lasten tuleesaada kokemuksia yksin, parin ja ryhmän kanssa liikkumisesta. Varhaiskasvatuksessa lapset saavatkokemuksia erilaisista liikuntaleikeistä, kuten perinteisistä pihaleikeistä sekä satu- taimusiikkiliikunnasta. Eri vuodenaikoja tulee hyödyntää siten, että lapset saavat mahdollisuuksiaopetella kullekin vuodenajalle tyypillisiä tapoja ulkoilla.

Säännöllisellä ja ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lasten kokonaisvaltaiselle kehitykselle jamotoriselle oppimiselle. Tämän vuoksi lasten motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointion tärkeää. Henkilöstön tulee suunnitella päivän rakenne, sisä- ja ulkoympäristö sekä toiminnansisällöt niin, että lapset voivat monipuolisesti nauttia liikkumisesta eri tilanteissa.Liikuntavälineiden tulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana.Varhaiskasvatuksessa huomioidaan liikuntavälineiden turvallisuus.

Ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekätukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. Lapsia ohjataan omatoimiseen ruokailuun jamonipuoliseen, riittävään syömiseen. Päivittäiset ateriahetket järjestetään kiireettömässäilmapiirissä opetellen ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria. Eriaistien avulla ja tutkimalla tutustutaan ruokiin, niiden alkuperään, ulkonäköön, koostumukseen jamakuominaisuuksiin. Ruoasta keskusteleminen, tarinat ja laulut edistävät lasten ruokasanastonkehittymistä.

Varhaiskasvatuksessa pohditaan yhdessä lasten kanssa terveyteen ja turvallisuuteen liittyviäasioita. Lasten valmiuksia pitää huolta terveydestään sekä henkilökohtaisesta hygieniastaantuetaan. Lasten kanssa keskustellaan liikkumisen, levon ja hyvien ihmissuhteiden merkityksestähyvinvoinnille ja terveydelle. Lasten kanssa opetellaan turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissätilanteissa. Näitä voivat olla muun muassa pukeutumis-, ruokailu-, leikki- sekä ulkoilutilanteet.Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan lähiliikenteessä liikkumista ja turvalliseen liikkumiseen liittyviä

53

sääntöjä ja tapoja. Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksiapyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.

4.6 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kieleen ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien katsotaankoskevan jokaista varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta. Lasten vaihtelevat kielelliset jakulttuuriset taustat ja valmiudet nähdään yhteisöä myönteisellä tavalla rikastuttavana. Kieli- jakulttuuritietoisessa varhaiskasvatuksessa kielet, kulttuurit ja katsomukset nivoutuvat osaksivarhaiskasvatuksen kokonaisuutta.

Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lapsi voi saada varhaiskasvatustalapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Viittomakieltä käyttävälle lapsellevoidaan antaa varhaiskasvatusta viittomakielellä. Varhaiskasvatusta voidaan antaa myösromanikielellä.85 Varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää myös muita kieliä, kun se ei vaarannavarhaiskasvatussuunnitelman perusteissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällöin tuleehuolehtia myös lasten äidinkielenä olevan suomen/ruotsin kielen taidon kehittymisentukemisesta. Henkilöstön, huoltajien ja eri kulttuuriyhteisöjen keskinäisellä yhteistyöllä edistetäänlasten ja perheiden kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lasten mahdollisuutta ilmentää omiakulttuuritaustojaan. Kaksi- ja monikielisissä ympäristöissä lapsia rohkaistaan vuorovaikutukseen.

Varhaiskasvatukseen osallistuu lapsia, jotka puhuvat äidinkielinään sekä ruotsia että suomea.Näiden kaksikielisten lasten kielellisen kehityksen sekä identiteettien kehityksen kannalta ontärkeää, että molempia kieliä tuetaan ja lapsia kannustetaan niiden käyttöön.

Saamelaislasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten saamelaistaidentiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan sekä antaa lapsille mahdollisuus opetellasaamelaisia perinnetietoja ja -taitoja. Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jonka oikeuksista omaankieleen ja kulttuuriin on säädetty perustuslaissa86. Toiminnassa hyödynnetään lähiympäristöä sekäyhteistyötä huoltajien ja saamelaisyhteisön kanssa. Silloin kun varhaiskasvatus järjestetään jollakinkolmesta saamen kielestä, sen erityisenä tavoitteena on vahvistaa kielen kehittymistä,ymmärtämistä ja käyttöä. Tavoitteena on lisätä lasten valmiuksia toimia saamenkielisessäympäristössä, oppia saamen kieltä ja saamen kielellä. Henkilöstö vahvistaa saamen kieli- jakulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Romanilasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten myönteistäidentiteettikehitystä ja tietoisuutta omasta historiastaan ja kulttuuristaan sekä lisätä lasten

85 Varhaiskasvatuslaki 8 § ja HE 40/2018 vp, s. 88-89 sekä viittomakielilaki (359/2015)86 Suomen perustuslaki (731/1999) 17 § 3 momentti

54

osallisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi tuetaan lasten kielellistä kehitystä yhteistyössä lastenhuoltajien ja romaniyhteisön kanssa. Mahdollisuuksien mukaan lapsille järjestetään tilaisuuksiakäyttää ja omaksua romanikieltä. Henkilöstö vahvistaa romanien kieli- ja kulttuuriperinnönsäilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Viittomakieltä käyttävien lasten varhaiskasvatus voidaan toteuttaa joko viittomakielisessäryhmässä tai ryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista.Viittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli. Viittomakieltä käyttävät lapsetvoivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Viittomakielisen varhaiskasvatuksen tavoitteenaon tukea ja vahvistaa lasten kieli- ja kulttuuri-identiteettiä antamalla heille mahdollisuus käyttää jaomaksua suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä yhteistyössä huoltajien kanssa.Tavoitteena on myös lisätä lasten valmiuksia toimia erilaisissa kieliympäristöissä sekä vahvistaalasten suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakielistä ilmaisua ja viittomavarantoa.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan monipuolisesti vieraskielisten ja monikielisten lasten kielitaidonsekä kieli- ja kulttuuri-identiteettien ja itsetunnon kehittymistä. Suomen/ruotsin kielen taidonkehittymistä edistetään tavoitteellisesti kielellisten taitojen ja valmiuksien osa-alueilla lastentarpeista ja edellytyksistä lähtien. Monipuolisten vuorovaikutustilanteiden ja oppimisympäristöjenavulla lapsille tarjotaan mahdollisuuksia käyttää ja omaksua suomea/ruotsia toisena kielenä.Suomen/ruotsin kielen omaksumisen lähtökohtana on arkielämän konkreettinen kieli ja senilmaisuvaranto. Kielen ymmärtämis- ja tuottamistaitojen kehittyminen nivoutuvat toisiinsa. Lapsisaa valmiuksia havaintojen tekemiseen sekä oman ajattelunsa, tunteidensa ja mielipiteidensäilmaisemiseen tilanteeseen ja itselleen sopivalla tavalla. Osa lapsista tutustuu suomalaiseenkulttuuriin ja suomen/ruotsin kieleen vasta tullessaan varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus tukeelapsen kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Huoltajille kerrotaan suomalaisenvarhaiskasvatustoiminnan tavoitteista, sisällöistä ja menetelmistä. Huoltajien kanssa keskustellaanperheen kielellisestä ympäristöstä, kielivalinnoista, monikielisten ja -kulttuuristen identiteettienmuodostumisesta sekä äidinkielen tai –kielten kehityksen vaiheista ja merkityksestä.

Lapsille järjestetään mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia käyttää ja omaksua myös omaaäidinkieltään tai omia äidinkieliään. Oma äidinkieli sekä suomen/ruotsin oppiminen toisena kielenärakentavat pohjaa lasten toiminnalliselle kaksi- ja monikielisyydelle. Vastuu lasten omanäidinkielen tai omien äidinkielien ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisestiperheellä. Tarvittaessa huoltajien kanssa käytävissä keskusteluissa käytetään tulkkia, jollavarmistetaan molemminpuolinen ymmärrys.

55

TampereKieleen ja kulttuuriin liittyviä erityiskysymyksiä

Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatus toteutetaan muunvarhaiskasvatuksen yhteydessä. Toiminnassa kiinnitetään huomiota yhdessätekemiseen ja hyvän, yhteisöllisen ilmapiirin luomiseen ja vahvistamiseen.Monikielisten lasten opetuksessa hyödynnetään monilukutaitoa ja kielitietoisenopetuksen menetelmiä, joiden avulla tuetaan lapsen yhdenvertaisiaoppimismahdollisuuksia. Lapsen kielelliset valmiudet otetaan huomioon joustavastivarhaiskasvatuksen toteutuksessa. Varhaiskasvatuksessa toteutetaan suomi toisenakielenä -opetusta osana kielitietoista varhaiskasvatusta. Lisäksi tuetaan lapsenkulttuuri-identiteetin kehittymistä.

Mikäli lapsen suomen kielen taidon kehittymisestä herää huoli, hänelle laaditaansuomi toisena kielenä -suunnitelma ja toteutetaan vahvempaa suomen kielen tukea.Suomi toisena kielenä -opetuksen suunnittelusta vastaa varhaiskasvatuksen opettaja.Huoltajille annetaan tietoa suomen kielen opetuksen ja oman äidinkielen merkityksestäja tavoitteista.

Kaksikielinen varhaiskasvatusKaksikielisen varhaiskasvatuksen järjestäminen perustuu kunnan tai yksityisen toimijanpäätökseen. Kaksikielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on hyödyntää lasten varhaisenkielenoppimisen herkkyyskautta tarjoamalla lapsille tavanomaista monipuolisempaakielikasvatusta. Lapsille tarjotaan tilaisuuksia omaksua kieliä ja käyttää niitä toiminnallisesti jaleikinomaisesti. Samalla luodaan pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle. Tavoitteena on, ettätoiminta monikielisessä ympäristössä herättää lasten kielellisen uteliaisuuden ja kokeilunhalun.Myös monenlaiset kulttuurit kohtaavat luontevasti tällä tavoin järjestetyssä varhaiskasvatuksessa.

Kaksikielinen varhaiskasvatus jaetaan laajamittaiseen ja suppeampaan. Suppeamman kaksikielisenvarhaiskasvatuksen tavoitteena on herättää lasten mielenkiinto ja myönteinen asenne kieliäkohtaan. Laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa pyritään luomaan lapsillevalmiuksia toimia kaksi- tai monikielisessä ympäristössä.

Laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatusKotimaisten kielten varhainen täydellinen kielikylpy varhaiskasvatuksessaRuotsinkielistä kielikylpyä voidaan järjestää suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa jasuomenkielistä kielikylpyä ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi sekä suomen- ettäruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa voidaan järjestää saamenkielistä kielikylpyä. Kotimaistenkielten varhainen täydellinen kielikylpy on ohjelma, joka alkaa varhaiskasvatuksessa ja jatkuuperusopetuksen loppuun. Varhaiskasvatuksen kieli, esiopetuksen ja koulun opetuskieli sekä toinenkotimainen tai saamen kieli muodostavat kokonaisuuden. Varhaiskasvatus toteutetaan pääosin

56

kielikylpykielellä. Lasten äidinkielen tai äidinkielten taitojen kehittymistä tuetaan yhteistyössäkotien ja huoltajien kanssa. Toiminnassa pyritään siihen, että kukin henkilöstöön kuuluva käyttääjohdonmukaisesti vain yhtä kieltä: joko kielikylpykieltä tai kieltä, jolla varhaiskasvatus onjärjestetty. Lapsia kannustetaan kielikylpykielen käyttöön, mutta heillä tulee olla mahdollisuustulla ymmärretyksi myös äidinkielellään. Tavoitteena on valmius siirtyä kielikylpynä toteutettuunesiopetukseen ja edelleen perusopetukseen.

Muu laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatusMuussa laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa osa toiminnasta (vähintään 25 %)toteutetaan jollakin muulla kielellä kuin varhaiskasvatuslaissa säädetyllä varhaiskasvatuksenkielellä. Jotkut lapsista voivat puhua kyseistä kieltä äidinkielenään. Toiminta suunnitellaan siten,että eri kieliryhmät saavat kielen kehitykselleen tarvittavaa tukea. Ryhmissä voi olla myös lapsia,joille kumpikaan varhaiskasvatuksessa käytettävä kieli ei ole äidinkieli. Varhaiskasvatuksenjärjestäjä harkitsee tapauskohtaisesti huoltajan kanssa keskustellen, milloin tällainen järjestelytukee lapsen kehitystä.

Kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa toiminta suunnitellaan niin, että kahdella kielellä toteutetustavarhaiskasvatuksesta muodostuu kokonaisuus, jossa molemmat kielet ovat läsnä ja kehittyvätvähitellen henkilöstön mallintamisen ja lasten aktiivisen toiminnan kautta. Mikäli mahdollista,kukin henkilöstöön kuuluva jäsen käyttää vain jompaakumpaa kieltä aktiivisesti. Lapsella tulee ollamahdollisuus tulla ymmärretyksi myös äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Lapsia kannustetaanmolempien kielten käyttöön. Tavoitteena on valmius siirtyä joko kaksikieliseen tai suomen-/ruotsinkieliseen esiopetukseen ja perusopetukseen.

TampereMuu laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatus

Muussa laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa huomioidaan lapsensuomen kielen vahvistaminen. Suomen kielen opettamiseen, tukemiseen jakehittämiseen käytetään vähintään 20 % varhaiskasvatuksesta.

Suppeampi kaksikielinen varhaiskasvatusKielirikasteinen varhaiskasvatusKielirikasteisella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jossa alle 25 prosenttiatoiminnasta järjestetään säännöllisesti ja suunnitellusti jollakin muulla kuin varhaiskasvatuslaissamääritellyllä varhaiskasvatuksen kielellä. Tavoitteena on kieltenoppimisen tukeminen, lastenmotivoiminen ja kielivalintojen monipuolistaminen. Lisäksi tavoitteena voi olla siirtyminenkielirikasteiseen tai muuhun kaksikieliseen esi- ja perusopetukseen tai muulla tavallavarhennettuun kieltenopetukseen.

57

KielipesäKielipesätoiminnalla tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa toimintaa, jossa vahvistetaan lastentietämystä omasta kulttuuristaan ja tarjotaan mahdollisuus oppia perheessä tai suvussa puhuttuauhanalaista vähemmistökieltä tai alkuperäiskansan kieltä. Kielipesätoiminnan periaatteet voivatolla kielikylvyn kaltaisia.

5. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki

Varhaiskasvatuksessa lapsen kehitystä ja oppimista tuetaan lapsen tarpeiden edellyttämällätavalla. Lapsen kannalta on tärkeää, että tuki muodostaa johdonmukaisen jatkumonvarhaiskasvatuksen aikana sekä lapsen aloittaessa esiopetuksen.

5.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet

Kehityksen ja oppimisen tuki on osa laadukasta varhaiskasvatuksen toimintaa ja kuuluu kaikille sitätarvitseville lapsille. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan lapsen tuen tarve ja järjestetääntarkoituksenmukaista tukea tarpeen ilmettyä, tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä87. Riittävänaikaisella ja oikein kohdennetulla tuella voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista jahyvinvointia. Samalla voidaan ehkäistä lapsen ongelmien syntymistä, kasvamista jamonimuotoistumista. Varhaiskasvatusta toteutetaan inkluusion periaatteiden mukaisesti.

Tuen järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen vahvuudet sekä oppimiseen ja kehitykseen liittyvättarpeet. Kehityksen ja oppimisen tuki rakentuu lasten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta sekäyhteisöllisistä ja oppimisympäristöihin liittyvistä ratkaisuista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaansiitä, että jokainen lapsi kokee itsensä hyväksytyksi omana itsenään sekä ryhmän jäsenenä.Kannustamalla lasta ja antamalla hänelle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin tuetaanlapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä.

Lapsen tuen tarpeen havaitsemisessa sekä tuen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissayhteistyö lapsen, huoltajan, varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajansekä varhaiskasvatuksen muun henkilöstön kanssa on tärkeää. Tuen tarpeen havainnointi ja tuenantaminen kuuluvat koko henkilöstölle heidän koulutuksensa, työnkuviensa ja vastuidensamukaan. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien osaamista hyödynnetään tuen tarpeessa olevienlasten erityisopetus- ja kasvatustehtävissä sekä muun henkilöstön konsultoinnissa ja

87 Varhaiskasvatuslaki 7 §

58

ohjauksessa88. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat osallistuvat tarpeen mukaan lapsen tuensuunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin89. Varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä heidäntulee osallistua arvioinnin tekemiseen, jos tuen tarpeen arviointi edellyttää sitä90.

Lapsen tarvitsema tuki kirjataan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevan lapsenvarhaiskasvatussuunnitelmaan. Siihen kirjataan lapsen kehityksen ja oppimisen tukeen liittyvätvastuut ja työnjako, tukitoimenpiteet sekä niiden toteuttamistapa ja arviointi91.

Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa.Tuki annetaan ensisijaisesti erilaisin joustavin järjestelyin lapsen omassa päiväkoti- taiperhepäivähoitoryhmässä. Lapsiryhmän kokoa arvioitaessa huomioidaan tukea tarvitsevien lastenetu ja tuen tarve ja se, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan ryhmässä saavuttaa92.

Varhaiskasvatuksessa voi olla lapsi- tai ryhmäkohtaisia avustajia, joiden tehtävänä on tukea lastatai lapsia ryhmässä sekä mahdollistaa heidän osallistumisensa toimintaan. Lapsen edun vaatiessatukea voidaan järjestää myös osittain tai kokonaan erityisryhmässä.93

Tukea voidaan antaa myös avoimessa varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen järjestäjänpäättämällä tavalla. Yhteistyössä huoltajien kanssa voidaan myös sopia, että lapsi siirtyypäiväkotiin säännölliseen varhaiskasvatukseen saadakseen tarvitsemaansa tukea.

TampereTuen järjestämistä ohjaavat periaatteet

Henkilöstön tehtävä on havaita varhaisessa vaiheessa lapsen tuen tarve. Tuentarpeen varhaiseksi havaitsemiseksi lapsen kehityksen ja oppimisen edistymistä jakokonaistilannetta tulee arvioida jatkuvasti. Ensimmäiseksi tarkastellaanvarhaiskasvatuksessa käytössä olevia toimintatapoja, menetelmiä jaoppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjaltaarvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa aikaisempaa paremmin sopiviapedagogisia ratkaisuja.

88 Varhaiskasvatuslaki 30 § ja HE 40/2018 vp, s.10389 Varhaiskasvatuslaki 7 §90 Varhaiskasvatuslaki 23 §91 Varhaiskasvatuslaki 23 §92 Varhaiskasvatuslaki 34 ja 35 § sekä HE 40/2018 vp, s.105-10693 Varhaiskasvatuslaki 34 ja 35 §

59

Havainnoitava asia Apukysymyksiä tuen tarpeen ilmetessäFyysinen ympäristö Miten tuen tarve näyttäytyy eri ympäristöissä (päiväkoti, koti, terapia) ja

tiloissa (ryhmätila, ulkotilat, leikkitilat, sali, wc-tilat, eteistilat)?Sosiaalinen ympäristö Miten tuen tarve näyttäytyy erilaisissa ryhmissä (yksin, kaksin aikuisen

kanssa, yksi kaveri, pieni ryhmä, iso ryhmä)?Vuorovaikutus ja kieli Miten tuen tarve näyttäytyy erilaisten vuorovaikutustapojen

(kielitietoisuus: puhe, ohjeiden antaminen) ja eri kielien (lapsenäidinkieli, vieraskieli, monikanavainen vuorovaikutus) yhteydessä?

Arjen tilanteet Miten tuen tarpeet näyttäytyvät erilaisissa arjen tilanteissa (vapaat jaohjatut tilanteet, ulkoilu, ruokailu, siirtymät, lepo, leikki, kotiinlähtö)?

Lapsen tila Miten lapsen tunnetilat ja vireystila (väsymys, nälkä) vaikuttavat?Annetun tuen vaikutus Miten lapsi toimii ilman tukea ja ohjausta? Miten henkilöstön tai muiden

lasten tuki vaikuttaa? Millaisten tukitoimien avulla lapsi oppii, voi hyvinja onnistuu?

Eri tahojennäkökulmat

Mitä huoltajat, lapsi itse ja monialaisen tiimin muut jäsenet ovathavainneet tuen tarpeesta?

Noora Heiskasta (2018) mukaillen

Tampereen varhaiskasvatuksessa toteutetaan kolmiportaista tukea. Kolmiportaisellatuella tarkoitetaan tukea, jota annetaan peruspedagogiikan lisäksi yleisenä,tehostettuna ja erityisenä tukena. Tuen tasot on kuvattu tarkemmin liitteessä 1. Tuenja ohjauksen saaminen kuuluvat lapsen oikeuksiin. Peruspedagogiikka, ohjaus ja tuenantaminen kuuluvat jokaisen varhaiskasvatuksessa työskentelevän tehtäviin.

Tampereen varhaiskasvatuksessa lapsen tuki painottuu yleiseen ja tehostettuuntukeen ja tuki järjestetään ensisijaisesti lapsen omassa päivähoitopaikassa. Yleistä,tehostettua ja erityistä tukea järjestetään ensisijaisesti lapsen omassapäivähoitopaikassa. Erityinen tuki järjestetään aina integraatioperiaatteenmukaisesti. Lapsiryhmien muodostaminen tehdään yhteistyössä varhaiskasvatuksenerityisopettajien kanssa. Kuntatason koordinoinnilla varmistetaan tuen tasa-arvoinentoteutuminen koko kunnan alueella. Kasvun ja opin polku eli polkuvarhaiskasvatuksesta esiopetuksen ja perusopetuksen kautta toiselle asteelle onsuunniteltu siten, että tukea tarvitsevalla lapsella on mahdollisuus saadatarvitsemaansa tukea jatkumona. (Tampereen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksentuen suunnitelma 2019 - 2023)

Toteutettava tuki suunnitellaan yhteistyössä lapsen huoltajien kanssa ja tuenjärjestämisen lähtökohtana ovat kunkin lapsen vahvuudet sekä oppimis- jakehitystarpeet. Tuen toteuttamisessa käytetään erilaisia tuen toteuttamisen muotoja,kuten oppimisympäristön joustavia järjestelyjä, samanaikaisopetusta tai pienryhmä-ja yksilötyöskentelyä, avustajapalveluita tai varhaiskasvatusta integroidussa

60

ryhmässä. Tuen suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnetään koko toimintayksikönmoniammatillista tietotaitoa sekä lapsen kuntouttavien ja hoitavien tahojenerityisosaamista.

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja (veo) koordinoi kolmiportaisen tuen toteutumistaja suunnittelee yhteistyössä lapsiryhmän henkilöstön kanssa lapsen tuentoteuttamista ja arviointia. Peruspedagogiikan ja kolmiportaisen tuen periaatteita,kattavuutta ja vaikuttavuutta suunnitellaan ja arvioidaan vähintään kerran syksyllä jakerran keväällä päiväkodin johtotiimin ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa.Yksikön johtotiimi ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja varmistavat, ettävarhaiskasvatuksessa toteutuu ennaltaehkäisevä toiminta ja varhainen tuki sekä tuenvaikuttavuuden seuranta. Opetus ja tuki ovat kaikilla tuen tasoilla tarpeiden mukaanmuuttuvia ja joustavia.

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja työskentelee pääsääntöisesti useammassavarhaiskasvatusyksikössä laaja-alaisena erityisopettajana. Tehtävässä painottuvatinklusiivinen varhaiskasvatus tavallisissa lapsiryhmissä menetelminä mallintaminen,samanaikaisopetus, osa-aikainen erityisopetus ja pienryhmien ohjaaminen yhdessähenkilökunnan kanssa. Osa-aikainen erityisopetus on suunnitelmallista,tavoitteellista, joustavaa ja lapsen tarpeet huomioon ottavaa varhaiskasvatuksenerityisopettajan antamaa tukea ja konsultaatiota. Lasta tuetaan kokonaisvaltaisestikasvun, kehityksen ja oppimisen osa-alueilla. Tavoitteena on antaa myönteisiäoppimiskokemuksia ja vahvistaa lapsen näkemystä omasta roolistaan oppijana.Lapselle annetaan arjessa tapahtuvaa kuntoutusta ja ohjataan tarvittaessa muidenpalveluiden asiakkaaksi. Osa-aikainen erityisopetus tukee henkilökunnan työtä jatarjoaa erityisopetuksen asiantuntemuksen varhaiskasvatuksen käyttöön sekämahdollistaa samanaikaisopetuksen tai joustavat ryhmittelyt. Varhaiskasvatuksenerityisopettaja osallistuu moniammatilliseen yhteistyöhön sekä pedagogisen tuensuunnitteluun ja kohdentamiseen.

Veo toimii erityispedagogisena asiantuntijana vastuualueensa kasvatustiimien japäiväkodin johtajan tukena lasten kehityksen, kasvun ja oppimisen tukeen liittyvissäasioissa. Alueen varhaiskasvatuksen erityisopettajat muodostavat tiimin, jonkatehtävänä on varmistaa tuen tasa-arvoinen toteutuminen ja erityispedagoginenosaaminen koko alueella. Tulkitsemispalveluiden, henkilöstöresurssin ja apuvälineidentarpeen, määrän ja laadun kartoittavat alueen varhaiskasvatuksen erityisopettajatyhteistyössä päiväkodin johtajien kanssa. Tulkitsemis- ja avustajaresurssinkohdentamisesta sovitaan esityksen perusteella. Lapsen tarvitsema tuki kirjataanlapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

61

5.2 Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuenaikana

Varhaiskasvatus järjestetään yhteistyössä lapsen ja huoltajan kanssa siten, että jokainen lapsi saaoman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa94. Huoltajan kanssatehtävän yhteistyön merkitys korostuu erityisesti, kun lapsella on tuen tarvetta. Lapsi voi saadatukea myös muiden lapsia ja perheitä koskevien palvelujen kautta, kuten lastenneuvolasta,kasvatus- ja perheneuvolasta tai vammaispalveluista. On tärkeää, että paikalliset lasten japerheiden palvelut muodostavat tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden lapsen tuenjärjestämisessä.95

Huoltajan kanssa keskustellaan tuen saamisen mahdollisuudesta ja tuen keskeisistä periaatteista.Hänen kanssaan sovitaan lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteuttamisen muodoista. Lapsiosallistuu yhteistyöhön tarkoituksenmukaisella, ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa sopivalla tavalla.

Huoltajaan ollaan yhteydessä heti, kun lapsella ilmenee kehityksen tai oppimisen haasteita taihenkilöstöllä herää huoli lapsen hyvinvoinnista. Huoltajalle annetaan tietoa lasta koskevienasioiden käsittelystä, tietojen saannista ja niiden luovuttamisesta sekä salassapidosta. Lapsen tuentavoitteet voidaan saavuttaa parhaiten silloin, kun kaikki osapuolet osallistuvat yhteistyöhön.Varhaiskasvatuksessa lapsi saa tarvitsemaansa kehityksen ja oppimisen tukea etunsa mukaisesti,vaikka huoltajat eivät sitoutuisikaan yhteistyöhön.96

Monialaista yhteistyötä ohjaa lapsen edun ensisijaisuus. Yhteistyökäytännöt ja periaatteet tuleesopia lastenneuvolan, lastensuojelun, kasvatus- ja perheneuvolan ja muiden sosiaalitoimenpalvelujen kanssa niitä tilanteita varten, joissa neuvotellaan lapsen asioista tai edellytetäänviranomaisten puuttumista. Monialainen yhteistyö toteutetaan ensisijaisesti huoltajansuostumuksella. Yhteistyötä tehtäessä tulee noudattaa salassapitoa ja tietojen vaihtoa koskeviasäännöksiä97.

Varhaiskasvatusta järjestetään myös erikoissairaanhoidon piirissä. Varhaiskasvatuspalvelujen jasairaalan tai muun laitoksen keskinäisellä yhteistyöllä varmistetaan varhaiskasvatuksen jatkuvuuslapsen kunnon ja jaksamisen mukaisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsen turvallistenihmissuhteiden säilymiseen.

Vaikeasti vammaiset ja sairaat lapset voivat tarvita pidennettyä oppivelvollisuutta98. Päätöspidennetyn oppivelvollisuuden aloittamisesta tehdään pääsääntöisesti ennen oppivelvollisuuden

94 Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti kohdat 1 ja 1095 Varhaiskasvatuslaki 7 § ja HE 40/2018 vp, s. 87-8896 Varhaiskasvatuslaki 3, 4, 40 ja 41 §97 Varhaiskasvatuslaki 40–42 §98 Perusopetuslaki (628/1998) 25 § 2 momentti

62

alkamista. Lapsen huoltajalle tulee antaa ajoissa tietoa pidennetyn oppivelvollisuudentoteuttamiseen liittyvistä seikoista. Pidennettyyn oppivelvollisuuteen liittyvistä päätöksistä jatoteuttamisen vaihtoehdoista määrätään Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa99.

TampereYhteistyö huoltajan kanssa tuen aikana

Toimivan yhteistyön lähtökohtana on arvostava suhtautuminen varhaiskasvatuksenja kodin kohtaamisessa ja tuen suunnittelussa. Yhteistyö toimii aidosti, kunymmärretään jokaisen lapsen lähtökohdat ja olosuhteet. Yhteistyö näkyypäivittäisessä arjessa. Yhteistyön merkitys korostuu, kun henkilöstö suunnittelee tuenjärjestämistä yhdessä lapsen, huoltajan ja muiden yhteistyötahojen kanssa.

Toiminta siirtymävaiheissa ja tiedonsiirtoon liittyvät seudulla sovitut käytännötvarhaiskasvatuksen aikana ja siirryttäessä esiopetukseen

Tampereen kaupunkiseudun kunnasta toiseen muuttavan lapsen kohdallavarmistetaan varhaiskasvatuksen järjestämisen, tuottamisen ja tuen arvioinninkannalta oleellisen tiedon siirtäminen. Tiedon siirtämisestä vastaa lähettävä yksikkö.Sama käytäntö koskee yksityiseltä palvelun tuottajalta kunnan toimintaan siirtyvänlapsen tuen järjestämistä. Kunnan sisällä lapsen siirtyessä toimintamuodosta taipäiväkodista toiseen, tehdään tiivistä yhteistyötä lapsen kasvun ja oppimisen polunjatkumon varmistamiseksi.

Tampereen seudulla kuntien välillä siirtyvän lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasiirretään huoltajan luvalla uuteen kuntaan. Jos huoltaja ei annavarhaiskasvatussuunnitelman siirtämiseen lupaa, siirretään varhaiskasvatuksenjärjestämisen, tuottamisen ja tuen arvioinnin kannalta välttämättömät tiedot.

5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle jahyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla.Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustavamuuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäistentoimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia.

99 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, luku 5.5 Erityinen tuki

63

Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto taijärjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osalapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaantäydentävinä.

Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasvatuksen työtapoja jaoppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältääpedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjäovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan100 konsultoiva tai jaksottainen tuki,lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekätieto- ja viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö taimuu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat muun muassa ryhmänlapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut.Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollonasiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio.

Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä taisosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista,jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita taijollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässäedellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä taiapuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekä aikaaperustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen taisairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- jaterveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.

Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnointia,dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista jariittävyydestä. Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjäsekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamallatoteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvantuen suunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen.

5.4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana

Lapsen tarvitsema tuki, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen sekä niihin liittyvät vastuut jatyönjako kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sen laadinnasta ja arvioinnista vastaavarhaiskasvatuksen opettaja ja/tai varhaiskasvatuksen erityisopettaja yhteistyössä muun

100 Varhaiskasvatuslaki 30 §

64

henkilöstön ja lapsen huoltajan kanssa. Huoltajan ja lapsen osallisuutta suunnitelman laatimisessaja arvioinnissa tuetaan. Lapsen mielipide selvitetään ja huomioidaan suunnitelmaa laadittaessa jasitä arvioitaessa (luku 1.3).

Tuen toteutumista arvioidaan ja suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Annetuntuen vaikuttavuutta tulee arvioida säännöllisesti, ja suunnitelmaa tulee muuttaa tarpeen mukaan.Toiminnan tavoitteiden saavuttaminen tulee kirjata ja tavoitteita muuttaa uutta tarvettavastaavaksi. Suunnitelmasta tulee ilmetä, jos tuen tarve ja toimenpiteet ovat päättyneet. Tuentarve arvioidaan aina lapsen aloittaessa esiopetuksen. Esiopetukseen osallistuvan lapsen kasvun jaoppimisen tuesta määrätään esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Kun lapsi saa kehitykseensä ja oppimiseensa tukea, hänen varhaiskasvatussuunnitelmaansa tuleekirjata luvussa 1.3 kuvatun lisäksi seuraavat asiat:

Pedagogiset ja rakenteelliset ratkaisut· oppimisympäristöihin liittyvät ratkaisut· henkilöstön mitoitukseen ja ryhmärakenteeseen liittyvät ratkaisut· lapsen tukeen liittyvät ratkaisut esimerkiksi, toiminnan eriyttäminen, lapsikohtainen

ohjaaminen, pienryhmätoiminta tai viittomien ja kuvien käyttö· tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä apuvälineiden käyttö

Tuen edellyttämä yhteistyö ja palvelut· yhteistyö lapsen ja huoltajan kanssa· lapsen tuen toteuttamisen vastuut· erityisasiantuntijoiden, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelujen käyttö· sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio· mahdollisten kuljetusten järjestelyt ja vastuut

Tuen seuranta ja arviointi· tavoitteiden toteutumisen seuranta· tukitoimien vaikutusten arviointi sekä arviointiajankohdat.

Tampere Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana

- lapsen kehityksen ja oppimisen tuen suunnitelmaa tehtäessä keskitytäänopeteltavien taitojen ja sitä tukevien menetelmien suunnitteluun

- huoltajalle tarjotaan mahdollisuutta ottaa tarvittaessa mukaan tukihenkilö- laaditaan kahden kuukauden kuluessa lapsen tuen tarpeen ilmennyttyä tai tukea

tarvitsevan lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksen

65

- lapsiryhmän henkilökunta seuraa, arvioi ja dokumentoi lapsen tuen tarvettajatkuvasti arjessa yhdessä varhaiskasvatuksen erityisopettajan, lapsen jahuoltajien kanssa

- laadinnan jälkeen lapsen varhaiskasvatussuunnitelma arvioidaan vähintäänpuolen vuoden kuluttua ja jatkossa kahdesti vuodessa yhdessä huoltajien kanssa

- suunnitelmaa tarkistetaan tarvittaessa ja arvioida sekä tavoitteita päivittäätarpeen mukaan myös useammin huoltajien, ryhmän henkilöstön javarhaiskasvatuksen erityisopettajan yhteisellä suostumuksella, mikäli lapsen tarveniin vaatii

- monialainen arviointi toteutetaan vähintään kerran vuodessa- sovitaan lastenneuvolan kanssa yhteistyöstä tuen suunnittelussa ja seurannassa- mikäli lapsella on yksilöllisiä ravitsemukseen liittyviä tarpeita, sovitaan lapsen

huoltajan, ruokailusta vastaavan henkilöstön ja neuvolaterveydenhuollon kanssayhdessä ruokailuun liittyvistä tukitoimista ja seurannasta.

6. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseenperustuva varhaiskasvatus

Kaikessa varhaiskasvatuksessa noudatetaan laissa, sopimuksissa ja näissä perusteissavarhaiskasvatukselle asetettuja yleisiä tavoitteita ja toimintaperiaatteita. Nämä tavoitteet jatoimintaperiaatteet koskevat myös vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseenperustuvaa varhaiskasvatusta.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi tarjota varhaiskasvatuspalvelua, joka perustuu vaihtoehtoiseenpedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi Steiner-, Montessori-,Freinet- ja Reggio Emilia -pedagogiikat tai tiettyyn katsomukseen perustuvavarhaiskasvatuspalvelu.

Huoltajan valitessa lapselleen vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseenperustuvan varhaiskasvatuspalvelun, tulee huolehtia siitä, että huoltaja saa riittävästi tietoatoiminnan erityistavoitteista ja arvoista.

66

TampereMontessoripedagoginen varhaiskasvatus

Montessoripedagoginen varhaiskasvatus, esiopetus ja alkuopetus muodostavatyhtenäisen, tavoitteiltaan ja toimintatavoiltaan johdonmukaisen kokonaisuuden.Lapsia opetetaan ja ohjataan eri-ikäisten lasten muodostamissa ryhmissämontessorimenetelmän keinoin. Montessorikasvatus ja opetus toteutuvatoppimisympäristössä, jossa lapsi toimii aktiivisena oppijana. Keskeistä on lastenvälinen vuorovaikutus, aikuinen ohjaajana ja montessorivälineistä muodostuvattoimintakokonaisuudet.

7. Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa

Toiminnan arvioinnin tarkoituksena on tukea varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelmientoteuttamista sekä varhaiskasvatuksen kehittämistä. Varhaiskasvatuslain mukaanvarhaiskasvatuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekä osallistuaulkopuoliseen toimintansa arviointiin.101 Varhaiskasvatuksen toiminnan arvioinnin tulee ollasuunnitelmallista ja säännöllistä. Systemaattinen arviointi edellyttää järjestäjältä toimivaaarviointijärjestelmää. Arvioinnin avulla edistetään varhaiskasvatuksen laatua, tunnistetaantoiminnan vahvuuksia ja nostetaan esiin kehittämistarpeita ja kehitetään toimintaa.

7.1 Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen

Pedagogisen toiminnan arvioinnin tarkoitus on varhaiskasvatuksen kehittäminen sekä lastenkehityksen ja oppimisen edellytysten parantaminen102. Paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman jalasten varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen seuranta, säännöllinen arviointi ja kehittäminenovat osa tätä tehtävää. Varhaiskasvatuksen toimintaa arvioidaan ja kehitetään kansallisen tasonsekä järjestäjä-, yksikkö- ja yksilötason näkökulmista.

Kansallisen tason arvioinnin tehtävänä on tukea varhaiskasvatuksen järjestäjiä arviointia jalaadunhallintaa koskevissa asioissa. Kansallisen tason arvioinnit palvelevat varhaiskasvatuksenkehittämistä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti103. Arviointitietoja voidaan hyödyntäämyös kansainvälisissä vertailuissa.

101 Varhaiskasvatuslaki 24 §102 Varhaiskasvatuslaki 24 §103 Laki kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta (1295/2013) 1 § ja Varhaiskasvatuksen laadun arvioinninperusteet ja suositukset, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisu 24:2018

67

Varhaiskasvatuksen järjestäjä seuraa ja arvioi säännöllisesti varhaiskasvatussuunnitelmia ja niidentoteutumista eri toimintamuodoissa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää järjestäjä- jayksikkötason arvioinnissa käytettävistä menettelytavoista. On tärkeää, että paikallisilla päättäjillä,huoltajilla sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on ajantasaista tietoa varhaiskasvatuksentoteutumisesta ja sen laadusta. Keskeiset arviointitulokset tulee julkistaa104. Järjestäjä- jayksikkötason arviointi on keskeinen osa varhaiskasvatuksen johtamista ja kehittämistä paikallisesti.Lapsille ja heidän huoltajilleen on järjestettävä mahdollisuus säännöllisesti osallistuavarhaiskasvatuksen arviointiin105.

Henkilöstön tavoitteellinen ja suunnitelmallinen itsearviointi on keskeisessä asemassavarhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Arvioinnin kohteena voi olla muunmuassa henkilöstön vuorovaikutus lasten kanssa, ryhmässä vallitseva ilmapiiri, pedagogisettyötavat, toiminnan sisältö tai oppimisympäristöt.

Yksilötason arviointi tarkoittaa lasten varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen arviointia.Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on tärkeää arvioida aina ennen senpäivittämistä tai uuden laatimista. Arvioinnin yhteydessä lapsi, huoltaja ja henkilöstö pohtivatomalta osaltaan, miten yhdessä kirjatut toiminnan tavoitteet ja sopimukset on huomioitu ja mitenne ovat toteutuneet varhaiskasvatuksen toiminnassa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmanarviointi on myös osa lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin tukea. Tätä arviointitehtävää kuvataantarkemmin luvuissa 1 ja 5.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, kunkin luvun lopussa, olevat paikallisesti päätettävätasiat ohjaavat paikallisen suunnitelman laatimisessa sekä sen arvioinnin suunnittelussa jatoteuttamisessa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä tarkistaa varhaiskasvatussuunnitelmaansa japarantaa sen laatua ja toimivuutta. Lisäksi paikalliset tarpeet ja kehittämistyön tulokset ohjaavatarviointia.

Tampere Pedagogisen toiminnanarviointi ja kehittäminen

Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen yhteisessäarviointisuunnitelmassa kuvataan arvioinnin ja kehittämisen kokonaisuus.Suunnitelmassa kuvataan arvioinnin toteuttaminen lasten, huoltajien jahenkilökunnan osalta. Kuntatason tulokset julkaistaan vuosittain.

Päiväkodin toimintasuunnitelman ja lapsiryhmän pedagogisen suunnitelmantoteutumista arvioidaan vuosittain arvioinnin suunnitelmassa kuvatulla tavalla.

104 Varhaiskasvatuslaki 24 §105 Varhaiskasvatuslaki 20 §

68

Varhaiskasvatuksen yksiköt kehittävät omaa itsearviointiaan. Yksikön tulokset jakehittämiskohteet annetaan tiedoksi asianomaisille.

Tampereen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan osana kasvatus- jaopetuspalveluiden kokonaisvaltaista arviointia ja kehittämistä. Yhteistyötahojenkanssa arvioidaan varhaiskasvatussuunnitelman ja yhteistyön toteutumistasäännöllisissä vuosittaisissa tapaamisissa.

Peruspedagogiikka ja tuen vahvuudet varhaiskasvatuksessa

Yleinen tuki

Tuen tarve lyhytaikainen ja

tilapäinen, ja on mahdollista

toteuttaa erityisopettajan

konsultaation avulla muun

toiminnan yhteydessä.

Peruspedagogiikan arviointi ja

kehittäminen

Peruspedagogiikan vahventaminen

yksilön näkökulmasta

Opetusmenetelmien

monikanavaisuuden lisääminen

Toimintaa jäsennetään ja

kasvatusta/opetusta tukevia

menetelmiä otetaan ryhmän

yhteiseen käyttöön.

Yleisen tuen kirjaaminen ryhmän

pedagogiseen suunnitelmaan

Yleinen tuki kirjataan lapsen

varhaiskasvatussuunnitelmaan

/oppimissuunnitelmaan

Vahvennettu suomi toisena kielenä

-opetus

Lapsen oman äidinkielen arviointi ja

mahdollinen tukijakso

Tehostettu tuki

Tuen tarve jaksottaista (lyhytaikaista

tai tilapäistä) vahvaa tuen tarvetta tai

osa-aikaista/lievempää jatkuvan tuen

tarvetta.

Lapsen haasteet tunnistettu

Lapsen kasvatus, opetus ja arjen

kuntoutus toteutetaan

vertaisryhmässä erilaisia menetelmiä

käyttäen

yhteisopettajuus

ryhmäavustaja

oppimisympäristön

muokkaus

tuen tarpeen perusteella

kohdennetut pienryhmät

enemmän tarvetta

pedagogiseen osaamiseen

ja asiantuntijuuteen

tarkemmin strukturoitu arki

eriyttäminen

Erityisopettajan palvelut käytössä

sekä konsultatiivisesti että

tarvittaessa jaksoittain (osa-aikaisena

erityisopetuksena)

Tiivistetty yhteistyö vanhempien

kanssa

Yhteistyö muiden lasta

kuntouttavien/hoitavien tahojen

kanssa

Tehostettu tuki kirjataan lapsen

varhaiskasvatussuunnitelmaan tai

oppimissuunnitelmaan

Erityinen tuki

Lapsen saama tehostettu tuki ei riitä tai

lapsen haasteet tutkittu ja todettu

erityisen tuen tarve.

Yhteistyö muiden lasta kuntouttavien ja

hoitavien tahojen kanssa näkyy lapsen

arjessa.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma/

HOJKS laaditaan yhteistyössä lasta

kuntouttavien tahojen kanssa.

Moniammatillisuus (myös

varhaiskasvatuksen ulkopuolinen)

näkyy arjessa; kuntoutus- ja/tai

hoitovastuu määritelty

varhaiskasvatuksen ulkopuolelta ja

yhteistyö tiivistä.

Tuen tarve kokoaikaista, jatkuvaa ja

yksilöllistä.

Usealla kehityksen osa-alueella suuria

haasteita, tai jollakin alueella erittäin

vahva tuen tarve, ohjaus vaatii jatkuvaa

erityisosaamista.

Mahdolliset aikaa vievät hoito- ja

lääkintätoimenpiteet vamman ja/tai

sairauden vuoksi.

Lapsen osallisuuden varmistaminen

vaatii erityistä huomiota.

Lapsen kasvatus, opetus ja kuntouttava

arki vertaisryhmässä edellyttää erityistä

huomiota ja paljon erilaisia menetelmiä

huomattavan paljon apua

ryhmässä toimimiseen

paljon yksilöllistämistä

paljon aikaa perustaitojen

harjoitteluun

Erityisopettajan palvelut käytössä

Pidennetyn oppivelvollisuuden lapset

kuuluvat erityisen tuen piiriin.

PERUSPEDAGOGIIKKA JA TOIMINTAKULTTUURI

Lasten kasvun ja kehityksen tunteminen Lapsen tunteminen (vasut) Taito havainnoida, suunnitella ja arvioida

Pedagoginen sensitiivisyys: lapsen hyvä kohtelu, osallisuus, aikuisen aito läsnäolo, hyvä vuorovaikutus Tiimityön osaaminen

Lapsen ja/tai ryhmän ohjaus- ja hallintataidot Päiväkotiryhmien käytäntöjen arviointi Oppimisympäristön arviointi ja kehittäminen

Kielitietoinen varhaiskasvattaja Vastavuoroinen yhteistyö huoltajien kanssa

Ymmärrys perustehtävästä, työtehtävien priorisointi ja ajankäyttö PERUSMENETELMIEN OSAAMINEN, KUTEN

leikin ohjaaminen arjen hyödyntäminen kasvatuksessa ja opetuksessa pienryhmätoiminta

rakentavalla vuorovaikutuksella ohjaaminen arjen strukturointi

Vastavuoroinen yhteistyö lapsen huoltajien kanssa Ymmärrys perustehtävästä, työtehtävien priorisointi ja ajankäyttö

Esiop

etu

ksessa P

ed

agogin

en

arvio, o

pp

imissu

un

nite

lma

Esiop

etu

ksessa P

ed

agogin

en

selvitys, o

pp

imissu

un

nite

lma/ H

OJK

S

Annetaan yleistä tukea, lapsi ja huoltajat osallisina tuen järjestämisessä

8/2019

Liite 1

Peruspedagogiikka ja tuen vahvuudet varhaiskasvatuksessa

Kaiken tuen perustana on suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus, säännöllinen seuranta ja vaikutusten arviointi sekä yhteistyö perheen kanssa. Lisäksi edellytetään tuen kirjaaminen eli dokumentointi. Tuki aloitetaan, kun tuen tarve havaitaan. Lapsen tuen tarve ei määritä hoitopaikkaa. S2-lasten kohdalla tehostettu tuki aloitetaan, mikäli oppiminen ei edisty tai lapsen kasvusta ja kehityksestä herää muutakin huolta kuin suomen kielen osaamattomuus!

Näin näkyy käytännössä

Peruspedagogiikka

Yleinen

tuki

Tehostettu

tuki

Erityinen

tuki

Strukturointi

x

xx

xxx

xxxx

Kohdennetut pienryhmät

x

xx

xx

Kuntouttavat pienryhmät

x

x

Yksilöopetus

x xx

Yhteisopettajuus

x

x

x

x

Veon tuki

(x)

x

xx

xxx

Oppimisympäristön muokkaus

x

xx

xxx

xxxx

Yksilöllisten tarpeiden huomiointi

x

xx

xxx

xxxx

Kasvatuskumppanuuden tiivistäminen

x

xxx

xx

Opetettavan asian yksilöllistäminen

x

xx

xxx