vapaavahti 32013

Frivakt Vapaavahti 13 / 2013

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

VAPAAVAHTI • FRIVAKT 3/20

13

Aboa Mare firade sjöfartsutbildningens

200-årsjubileum

M/s Nedland Naantalissa

MEPAn turnauksissa

futista ja golfia

GE:s 100-årsträff

2 Vapaavahti Frivakt 3 / 2013

VAPAAVAHTI 3/13Pääkirjoitus: Merityöyleissopimus ja merenkulkijoiden hyvinvointi …………………… 3Tehokasta rahdinkuljetusta Itä- ja Pohjanmerellä … 4The Tall Ships Races Helsinki 2013 ……………… 8 MePa Kotkan meripäivillä 27.7.2013 …………… 12Finnalpinon ja Finnmerchantin ”veteraanit” yhteistapaamisessa 23.8.13 ………… 16aboa Mare juhli uusia …………………………… 20Merellä ja maankorvessa ………………………… 24Kokemusta eriksonin laivoilta …………………… 30Ge 1913 - 2013 ………………………………… 35Kalla systrar från Åland ………………………… 36Kirjojen yö Helsingissä …………………………… 38MIKI eli minikirja tuli markkinoille ……………… 40Syksy on uutuuskirjojen aikaa …………………… 41MePa futis keräsi pelaajia ja yleisöä ……………… 42Merimiesjalkapalloa nykypäivän malliin ………… 46Göteborgin 24 tunnin jalkapalloturnaus ………… 47MePa golf pelattiin Tuusulassa ………………… 48Shipstores ja Håkans golfkisat …………………… 50Sea Sunday -palkinto Petteri Leppäselle ………… 51aurajoen aalloilta Karibian mainingeille ………… 52Rauman merimieskirkko toimii ………………… 54 Hyvä työelämä merellä …………………………… 58ForMare käynnistyy ……………………………… 60Stay Onboard -hanke etenee ……………………… 60Laitureilla ja lankongeilla ………………………… 61MePan retki Ylläkselle …………………………… 62Kuvia kursseilta ………………………………… 66 Ristikko ………………………………………… 69Tulevia kursseja ………………………………… 71

FRIVAKT 3/13Ledare: Sjöarbetskonventionen och sjöfararnas välbefinnande …………………… 3effektiv fraktbefordran på Östersjön och Nordsjön 6The Tall Ships Races Helsinki 2013 ……………… 10SSB på Kotka Havsdagar ………………………… 14Finnalpinos och Finnmerchants ”veteraner” träffades 23 augusti 2013 …………… 18aboa Mare inviger sina nya lokaler och firar sjöfartsutbildningens 200-årsjubileum ……… 22Passagerarångare i högsjöfart i Finland efter Krimkriget ………………………… 26Sjömansminnen och bokutgivning på Ge:s 100-årsträf ……………………………… 28Gustaf eriksons reefer- och roro-trafik …………… 32Kalla systrar från Åland ………………………… 37MePa futis lockade spelare och publik …………… 43Göteborgs 24 timmars fotbollsturnering spelades för den trettioförsta gången ……………… 47SSB golf spelades i Tusby ………………………… 49Sjöfartens säkerhetspris, Sea Sunday, gick till Petteri Leppänen ………………………… 51Från vågorna på aura å till Karibiens dyningar …… 53Raumo sjömanskyrka verkar både i hamn och ombord ……………………………… 56Bra arbetsliv på sjön ……………………………… 59Sjöfararnas arbetshälsoprojekt ForMare startar …… 60Korsord ………………………………………… 70

Kannen kuva – Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi – Baksida: Paula Väisänen

Michael Laurin seglade på GE. Foto: Göran Lindebäck, s. 32

Mepa futis, s. 42 Marianne, Monica & Co Ylläksellä, s. 62


VAPAAVAHTI • FRIVAKT

Sjöarbetskonventionen och sjöfararnas välbefinnande

Den 20 augusti 2013 var en märkesdag för sjöfarten, då den mycket omtalade MLC konventionen trädde ikraft. När man tidi-gare talat om kvalitetssjöfart har en länk fattats men nu kan man konstatera att även det fjärde stödbenet för begreppet kvalitets-sjöfart finns på plats, då även sjöfaranas väl-befinnande och arbetsvillkor har inbegripits i detta begrepp. För oss här i Finland är kanske förändringaran som certifiering i enlighet med MLC konventionen inte så stora, men ute i världen borde detta i alla fall i teorin få bukt med många problem som hänger ihop med arbetsavtal, lönesättning och arbets- och boendemiljön ombord. Vi kan också med stolthet konstatera att Finland uppfyl-ler konventionens krav, gällande sjömansser-vice, genom det mycket högklassiska service-utbud som Sjömansservicebyrån producerar för både finländska och utländska sjöfarare.

Sjöfararnas välbefinnande har också ett starkt samband med arbetsmotivation och prestation, vilket i sin tur osökt för tankarna till rederiets konkurrensförutsättningar. Sjö-manspensionskassan ordnade nyligen ett se-minarium med temat ”Bra arbetsliv på sjön” och där dryftade man bl. a. hur man kan förlänga arbetskarriärer och minska sjuk-frånvaro samtidigt som arbetsmotivationen stärks. Sjömansservicebyrån lanserade i sam-band med detta seminarium sitt senaste pro-

Merityöyleissopimus ja merenkulkijoiden hyvinvointiElokuun 20 päivä oli merenkululle merkki-päivä, kun paljon mainittu MLC yleissopi-mus astui voimaan. Tätä ennen laadukkaan merenkulun määritelmä on ollut jonkin ver-ran ontuva. Nyt voidaan todeta, että myös laadukkaan merenkulun neljäs tukijalka on mukana, kun myös merenkulkijoiden hy-vinvointi ja työehdot ovat sisällytetty määri-telmään. Meille täällä Suomessa muutokset, mitkä MLC sertifiointi tuovat mukanaan eivät ehkä ole niin suuret, mutta maailmal-la tällä on suuri merkitys. Merityöyleisso-pimuksen myötä ongelmat jotka liittyvät työsopimuksiin, palkkaukseen sekä työ- ja asuinolosuhteisiin häviävät toivon mukaan suurimmaksi osaa. Voimme ylpeinä todeta, että Suomi täyttää yleissopimuksen meri-miespalvelua koskevat vaatimukset MEPA:n

jekt ”ForMare”, som strävar till att möjlig-göra en livsstilsförändring för sjöfarare mot sunda levnadsvanor och för motivation för både arbete och fritid. Med detta projekt vill vi ytterligare stärka SSBs roll som en heltäck-ande leverantör av sjömansservice.

I skrivande stund har nyss inkommit infor-mation om att Neste Oil kommer att lägga ned hela sin rederiverksamhet och att endast ett antal nyckelfartyg kommer att fortsätta under Finsk flagg med Försörjningsbered-

skapscentralen och försäkringsbolaget Ilma-rinen som ägare. Trots att många åtgärder har vidtagits för att säkra den finländska sjö-farten visar detta att vi lever i osäkra tider och nu krävs ett starkt gränsöversridande samar-bete för att trygga våra arbetsplatser till sjöss.

SeptemberhälsningarNiklas Rönnberg

korkeatasoisen palvelukonseptin myötä, joka tarjotaan sekä suomalaisille, että ulkomaalai-sille merenkulkijoille.

Merenkulkijoiden hyvinvoinnilla on myös vahva sidos työmotivaatioon ja tuottavuu-teen, mikä toisaalta myös vaikuttaa varus-tamon kilpailukykyyn. Merimieseläkekassa järjesti hiljattain seminaarin otsikolla ”Hyvä työelämä merellä” ja siinä käsiteltiin mm. miten työuria voidaan pidentää ja sairaus-poissaoloja vähentää, samalla kun työmo-tivaatio kasvaa. Merimiespalvelutoimisto esitti tämän tilaisuuden yhteydessä viimei-simmän hankkeensa ”ForMare”, jonka tar-koitus on luoda edellytykset merenkulkijoi-den elämäntapamuutokseen kohti terveitä elämäntapoja sekä työ että vapaa-aikana. Tällä halutaan vieläkin enemmän lisätä pa-

nostustamme työhyvinvointiin. Haluamme tällä vahvistaa MEPA:n roolia kokonaisval-taisena merimiespalvelutoimistona.

Tätä kirjoitettaessa on juuri saapunut tie-to, että Neste Oil on luopumassa koko varus-tamotoiminnastaan. Ainoastaan muutamia avainaluksia säilyy Suomen lipun alla mutta niiden omistus siirtyy Huoltovarmuuskes-kuksen ja vakuutusyhtiö Ilmarisen omistuk-seen. Vaikka useita eri toimenpiteitä on tehty Suomen merenkulun turvaamiseksi, on tämä taas muistutus alan epävarmuudesta. Nyt jos koskaan tarvitaan kaikkien panos ja yhteis-työ turvataksemme suomalaisten merenkul-kijoiden työpaikkoja.

SyysterveisinNiklas Rönnberg


Sietasin telakalla rakennettu laiva tuli suo-malaisille tunnetuksi Dyggve -nimellä, kun Bror Husell Chartering toimi sen rahtaajana. Husell osti aluksen vuonna 2001 ja nimesi Nedgardiksi. Varustamokaupan yhteydessä laiva siirtyi entisellä nimellään Boren ton-nistoon vuonna 2006.

– Monet muistavat myös, kun laiva oli ylösmakaamassa sisarensa Belgardin kanssa Maarianhaminassa. Nyt ajellaan Itä- ja Poh-janmeren ”villiä linjaa” päällikkö Paavo Ar-piainen heittää.

Boren myytyä alukset, nimet muutettiin muotoon Nedland ja Belland ja ahtereihin hilattiin Maltan liput. Arpiainen oli tuolloin päällikkönä m/s Eelandissa (ex Midgard), jo-ka oli myös Maltan lipun alla. Myöhemmin varustamo neuvotteli liittojen kanssa, minkä tuloksena Eeland myytiin ja Belland-Ned-land -parivaljakko siirrettiin Suomen lipun alle viime vuonna.

Pitkä tie Meriauran ja VG-Shippingin hommiin

Paavo on alun perin Virolahden miehiä, joka aloitti opiskelut Helsingin Merimiesammat-

– Muut koulut aloittivat kaksivuotisen ohjelman yhtä vuotta myöhemmin. Vuonna 1977 siten vain Kotkasta valmistui perämie-hiä, mikä vaikutti tietenkin jobitilanteeseen, Arpiainen kehuu.

Perämiehen paikkoja oli valittavaksi asti. Arpiainen otti jobin Effoan Titaniaan, joka Rouenin reissun jälkeen ajoi Suomenlinnaan ylösmakaamaan. Työt jatkuivat tervakeu-la Fenniassa ja muissa Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön laivoissa.

Merimiesurheilua ja minuuttikisaa

Kippariluokan jälkeen Arpiainen siirtyi Nes-teelle, jossa seilasi muun muassa jättitankke-reissa Jaarlissa ja Jurmossa. Hän koordinoi urheilutoimintaa varsinkin Jaarlilla, joka menestyi merimiesurheilussa. Kunnia meni tosin toiselle kovalle urheilumiehelle, pääl-likkö Alvar Backmanille, joka valittiin Vuo-den merimiesurheilijaksi 1982.

– Jaarli kuljetti raakaöljyä Persianlahdelta Suomeen. Talvisaikaan purettiin usein Rot-terdamissa, jokunen Kaukoidän keikkakin oli, Paavo kertoo.

TehokaSTa rahdinkuljeTuSTa iTä- ja PohjanMerellä

MEPAn kotisivujen yläleiskassa komeileva sinikylkinen rahtilaiva on Meriauran m/s Nedland. Vapaa-vahti kävi elokuussa tutustumassa paluun Suomen lipun alle tehneeseen alukseen Naantalin Luonnon-maalla.

tikoulusta ja jatkoi työkokemusta saatuaan Kotkan Merenkulkuopistoon. Perämieskou-lutus oli uudistunut – kaksivuotiselta linjal-ta sai työkokemuksen myötä yliperämiehen pätevyyden.

Kansimiehet Juho Pohjola ja Igor Kle-meniuk ovat köysitöissä


Laivaporukka toimitti myös omaa lehteä, jonka nimi oli Jaarlilainen. Miehen urhei-luharrastus on jatkunut koko uran. Hän on hyvissä asemissa MEPAn minuuttikisassa ja houkutteli Nedlandin yliperämiehen Ahti Rooslehtinkin mukaan.

Mälkiän Jussin ja Paavon tiet kohtasivat 1990-luvun alkupuolella hinaushommissa jatkuen sitten Pamelassa ja Maria VG: ssa. Vuosina 1999 - 2004 Arpiainen kipparoi m/s Susannaa ja jatkaa edelleen Meriauran operoimassa tonnistossa.

Purkausta ja lastausta

Nedland saapui Naantaliin Uudestakau-pungista, jossa se purki Kokkolasta lastat-tua lannoitetta. Naantalissa puolestaan las-tattiin murskattua kierrätyslasia Tanskaan. Operaattori Esko Pettay Meriaurasta tuli käymään ja kävi lastipapereita läpi yhdessä päällikön kanssa.

– Lastaus edistyy nopeasti, mutta toisaalta meillä ei ole kiirettä purkauspäähän, Paavo Arpiainen miettii.

Murskattu lasi kärrättiin suurilla pyörä-kuormaajilla laiturilla olevalle elevaattorille, joka lastasi tavaran ruumaan.

Laivan messi- ja byssaosastolla huomaa, että hommat ovat hallussa. Arkangelista ko-

toisin oleva kokki Alexander Kuznetsov on valmistanut ruuat ja kattanut pöydät. Ciiffi Kalev Meri ehti jo mennä, mutta ruokai-lemaan saapuvat äskettäin laiturilla trossia spleissanneet kansimiehet Juho Pohjola ja Igor Klemeniuk.

Vuoden päivät Nedlandissa seilannut Poh-jola siirtyi Meriauralle Langhilta.

– Tässä on mennyt ihan mukavasti. Työ-vuorot ovat yleensä viiden viikon mittaisia. Vaihtokaverin kanssa voi sopia itse, jos tulee tarvetta pidempiin vapaisiin, Turussa majai-leva Juho kertoo.

Hänen mukaansa kahdeksan hengen miehistöllä pärjää hyvin. Laivalla on lastina usein viljaa tai akkuromua – joskus ruuman puhdistukset ovat työläitä, joskus helppoja.

koulun penkiltä tienaamaan

Ruokatunnille saapuu myös konemies Kim-mo Uuttu. Turusta kotoisin oleva nuori merimies on keväällä valmistunut Raumalta konemestariksi. Nedlandiin hän sai moot-torimiehen vikaeerauksen ”myllyn” kautta.

– Tämä on ensimmäinen merialan työ-paikka, josta saan palkkaa, Kimmo kehuu.

Hän on ollut harjoittelemassa muun mu-

assa Tankos-, RG 1- ja Finnsea -aluksilla. Kimmo on sen ikäpolven opiskelija, että ”praktiikkamylly” -järjestelmä ei ole tuttu.

– Meille järjesti harjoittelupaikat Kai Rai-kunen, joka toimi Raumalla Winnovan har-joitteluvastaavana, Uuttu selvittää.

Kimmo sai kipinän merelle lähtöön armei-jasta, jossa tapasi muutamia merenkulkijoita. Suvussa tai lähipiirissä ei ollut merimiehiä. Hän ei myöskään missään törmännyt alan rekrytointikampanjoihin.

Raumalta valmistui 16 opiskelijaa. Kim-mon tietojen mukaan ainakin yksi hänen lisäkseen on saanut töitä Viking XPRS: lta - moottorimiehenä.

– Meillä kummallakaan ei vielä praktiikka riitä konemestarin papereihin, Uuttu kertoo.

Hän kertoo viihtyvänsä hyvin työssä. Konehuoneen työmäärä on sopiva ciiffin ja moottorimiehen vahvuiselle tiimille. Meren-kulkuala tuntuu muutenkin Kimmosta hy-vältä. Nedlandin liikennealueella on nuorelle miehelle paljon iloa läppäristä ja mokkulas-ta, kun viestiyhteydet toimivat.

M/s Nedland alkoi olla lastissa ja lähti klo 16.45 kohti Tanskan Naestvedia, jonka jäl-keen oli vuorossa Malmö Ruotsissa.

Teksti: Pekka KarppanenKuvat: Pekka Karppanen, Jarmo Nordback

Kimmo Uuttu on keväällä valmistunut Raumalta konemestariksi

Alexander Kuznetsov hoitaa hommat talouspuolella

Merimieskirkon laivakuraattori Sanna Siivonen tuli moik-kaamaan Juho Pohjolaa ja muita Nedlandin merimiehiä

Päällikkö Paavo Arpiainen


Fartyget som byggdes i Sietas-varvet blev för finländarna känt under namnet Dyggve när Bror Husell Chartering var dess befraktare. Husell köpte fartyget 2001 och döpte det till Nedgard. I samband med en rederiaffär 2006 överläts fartyget till Bores tonnage med sitt tidigare namn.

– Många minns även när fartyget låg upp-lagt med sitt systerfartyg Belgrad i Marie-hamn. Numera tänker man på Östersjöns och Nordsjöns ”Vilda linje”, sticker befälha-vare Paavo Arpiainen in.

När Bore sålde fartygen ändrades namnen till Nedland och Belland, och Maltas flagga hissades i aktern. På den tiden var Arpiainen befälhavare på m/s Eeland (f.d. Midgard), som också seglade under maltesisk flagg. Se-nare förde rederiet förhandlingar med för-bunden, vilket resulterade i att Eeland såldes och radarparet Belland-Nedland hamnade under finländsk flagg förra året.

lång väg till Meriaura och VG-Shipping

Paavo kommer ursprungligen från Veder-lax. Han började studera vid Helsingfors sjömansyrkesskola och efter att ha fått lite arbetserfarenhet fortsatte han vid Kotka sjöfartsinstitut. Styrmansutbildningen hade förnyats – kombinerat med arbetslivserfar-enhet ledde den tvååriga linjen till behörig-het som överstyrman.

– Övriga skolor införde det tvååriga pro-grammet ett år senare. År 1977 utexaminera-des därför styrmän endast från Kotka, vilket givetvis påverkade jobbsituationen, påpekar Arpiainen.

Det fanns gott om styrmanstjänster att välja mellan. Arpiainen tog jobb på Effoas Titania, som efter att ha trafikerat Rouen lades upp i Sveaborg. Därefter fortsatte han arbeta på Fennia och andra av Effoas fartyg.

Sjömansidrotten och Minuttävlingen

Efter skepparklassen gick Arpiainen vidare till Neste, där han seglade med bland annat

jättetankrarna Jaarli och Jurmo. Han an-svarade för idrottsverksamheten på framför allt Jaarli, som nådde framgångar inom sjö-mansidrotten. Befälhavare Alvar Backman var en särskilt duktig idrottsman, som utsågs till Årets sjömansidrottare 1982.

– Jaarli fraktade råolja från Persiska viken till Finland. Vintertid lossade vi ofta i Rot-terdam, och vi åkte också på något uppdrag till Östasien, berättar Paavo.

Besättningen gav även ut den egna tid-ningen Jaarlilainen. Paavo har behållit sitt idrottsintresse under hela arbetslivet. Han ligger bra till i Sjömansservicebyråns Mi-nuttävling och övertygade även överstyrman Ahti Rooslehti att vara med.

Jussi från Mälkiä och Paavo träffades första

effekTiV frakTbefordran På ÖSTerSjÖn och nordSjÖn

Det blåa fraktfartyget som syns bland bilderna högst upp på Sjömansservicebyråns webbplats är Meriauras m/s Nedland. I augusti besökte Frivakt Luonnonmaa i Nå-dendal och bekantade sig med fartyget som åter seglar under finländsk flagg.

Operatör Esko Pettay från Meriaura kommer på besök och går igenom lastpapperen med befälhavaren Paavo Arpiainen


gången i början av 1990-talet när de arbeta-de med bogsering och de fortsatte sedan som kollegor på Pamela och Maria VG. Mellan 1999 och 2004 förde Arpiainen befäl på m/s Susanna och arbetar alltjämt på Meriauras tonnage.

lossning och lastning

Nedland kommer till Nådendal från Nystad, där hon lossar gödsel som lastats i Karleby. I Nådendal lastar man i sin tur krossat re-turglas till Danmark. Operatör Esko Pettay från Meriaura kommer på besök och går ige-nom lastpapperen med befälhavaren.

– Lastningen går snabbt, men å andra si-dan har vi inte bråttom till lossningen, kon-staterar Paavo Arpiainen.

Krossglaset forslas med stora hjullastare till elevatorn på kajen, och därifrån till lastrum-met.

I mässen och kabyssen på fartyget märks det att allt är under kontroll. Kocken Alex-ander Kuznetsov från Archangelsk har lagat mat och dukat borden. Maskinbefälet Kalev Meri har redan hunnit gå, men däcksmän-nen Juho Pohjola och Igor Klemeniuk, som nyss splitsade tross på bryggan, kom-mer för att få sig en bit mat.

Efter att ha seglat ett år med Nedland gick Pohjola över till Meriaura från Langh.

– Det har fungerat alldeles utmärkt. Ar-betsskiften sträcker sig oftast över fem veck-or. Man får själv komma överens med sin avbytare om man behöver längre ledighet, berättar Juho som bor i Åbo.

Han tycker att man klarar sig bra med en besättning på åtta man. Fartygslasten består ofta av spannmål eller ackumulatorskrot – ibland är det besvärligt att rengöra lastrum-met, ibland enkelt.

från skolbänken till egna inkomster

Även maskinisten Kimmo Uuttu kommer in på sin lunchrast. Den unga sjömannen från Åbo utexaminerades till maskinmästare i Raumo i våras. Han fick ett vikariat som motorman via ”praktikkvarnen”.

– Det här är mitt första avlönade arbete inom sjöfarten, säger Kimmo stolt.

Han har praktiserat på bland annat far-tygen Tankos, RG 1 och Finnsea. Kimmo tillhör den generationen studerande som omfattas av systemet ”praktikkvarnen”.

– Våra praktikplatser ordnades av Kai

Raikunen, som är WinNovas praktikansva-rig i Raumo, förklarar Kimmo.

Kimmo blev inspirerad att gå till sjöss i armén, där han träffade några sjöfarare. Han hade inga sjömän i släkten eller i den när-maste kretsen, och hade inte heller hört talas om branschens rekryteringskampanjer.

Från Raumo utexaminerades 16 stude-rande. Såvitt Kimmo vet har åtminstone yt-terligare en av dem fått jobb som motorman på Viking XPRS.

– Ingen av oss har ännu haft tillräckligt med praktik för att få behörighet som ma-skinmästare, berättar Kimmo.

Han säger att han trivs på arbetet. Arbets-bördan i maskinrummet är lagom för tea-met med ett maskinbefäl och en motorman. Sjöfartsbranschen känns bra i övrigt också. På Nedlands trafikområde har den unga mannen stor glädje av en laptop med mo-bilt bredbandsmodem när dataförbindelsen fungerar.

M/s Nedland börjar vara färdiglastad och klockan 16:45 går färden mot Naestved i Danmark, och därefter står Malmö näst på tur.

Text: Pekka KarppanenBilder: Pekka Karppanen, Jarmo Nordback

Däcksmännen Juho Pohjola och Igor Klemeniuk Kocken Alexander Kuznetsov från Archangelsk har lagat mat och dukat borden.

Befälhavaren Paavo Arpiainen maskinisten Kimmo Uuttu


The Tall Ships Races -purjehduskilpailun taustalla on Sail Training International (STI), joka on kansainvälinen, voittoa ta-voittelematon järjestö. Tarkoitus on koota yhteen nuoria ystävällismielisen kilpailun ja koulupurjehduksen merkeissä. Helsingin järjestelyistä vastasi kaupungin tapahtu-mayksikkö.

Purjelaivat ja laadukkaat oheistapahtu-mat keräsivät Hietalahden alueen tupaten täyteen yleisöä. Torstain 18.7. kohokohta oli miehistöparaati, joka huipentui palkin-

Suuret purjelaivat kokoontui-vat Helsingin Hietalahdessa 17.–20. heinäkuuta 2013. Helsingissä vieraili noin 3300 miehistön jäsentä jopa 37:sta eri maasta. Tapahtumaan osallis-tui kaikkiaan 98 purjealusta. Lisäksi alue täyttyi kulttuuri-, nuorten- ja lastenohjelmasta.

The Tall Ships Races Helsinki 2013

Purjeiden paraatia seurasi kymmeniä tuhansia ihmisiä Hietalah-dessa, Hernesaaressa, Eiran rannoilla ja Suomenlinnassa. Seuraa-

massa oli kymmenittäin veneitä ja ilma-aluksia - pohjoistuulen takia Hki-Vantaan lennotkin lähestyivät kaupungin päältä.

Meripelastusseuran ja Alfons Håkansin aluksilla riitti töitä, kun purjelaivat saapuivat satamaan


tojen jakoon Hietalahden torin päälavalla. Perjantaina 19.7. miehistö vietti Helsingissä viimeistä iltaansa. Illan kruunasi hieno väri-savutulitusesitys Tall Ships in Colors.

ruuhkaa ja yhteistyötä satama-altaassa

Merivoimat rakensi tapahtumaa varten joh-tokeskuksen, jonka kautta hallinnoitiin myös alusten saapuminen ja irrottaminen turvallisesti ja hallitusti. Tärkeä osa yhteis-työssä oli myös Helsingin Satamalla, Finn-pilotilla, Alfons Håkansilla, sekä Meripelas-tusseuralla, jonka pelastusalukset ohjasivat pienempiä purjealuksia.

”Yli sadan aluksen lähteminen Hietalah-den satama-altaasta paraatimuodostelmassa oli erittäin vaativa operaatio, joka on aika-

taulutettu yhden minuutin tarkkuudella. Myös alusten miehistöiltä, joista osa on nuo-ria purjehdusoppilaita, vaaditaan ohjeiden tarkkaa noudattamista ja hyvää merimiestai-toa”, kertoi merikomentaja Juha Harjunpää Maavoimien esikunnasta.

Tapahtuma huipentui komeaan Purjeiden paraatiin (Parade of Sail), jossa alukset läh-tivät kohti seuraavaa satamaa Riikaa. ”Kon-voita” johti miinalaiva Pohjanmaa. Kun suurikokoinen Silja Europa saapui Länsisata-maan, olivat Tall Ships -alukset jo lähteneet

Suurten purjelaivojen kilpailu järjestetään Itämerellä noin joka neljäs vuosi. Tapahtu-manjärjestäjien ja viranomaisten arvioiden mukaan tapahtumaan osallistui yli puoli miljoonaa kävijää. Helsingin tapahtumalla oli lukuisia yhteistyökumppaneita, kuten Alfons Håkans, Finnpilot Pilotage, John Nurmisen Säätiö jne.

Työvuorolla seilataan konevoimalla,

vapaalla ollessa purjeilla

Kuunari Helenalla oli miehistössä myös yliperämiehenä ja päällikkönä vuorotteleva ammattimerenkulkija, v.2012 Turusta merikapteeniksi val-mistunut Santtu Lunkka. Hän on ollut vapaaehtoisena Helenalla jo viiden vuoden aikana, mutta seilaa päätoimisesti m/s Carissalla yliperä-miehenä. Purjehdusosuus Århusista Helsinkiin sujui hyvin.

– Matka sujui pääosin hyvässä säässä, yksi ukkosrintama kohdattiin, Santtu totesi.

Talvella Puolassa telakoitu kuunari on hyvässä kunnossa. Santtu oli He-lenan miehistöön kuuluneen Otto Siikasmaan kanssa myös lehdistöti-laisuudessa toimittajien tentattavana.

Kokemäeltä kotoisin oleva Lunkka aloitti merialan opiskelut Raumalla ja valmistui vuonna 2012 Turussa me-rikapteeniksi. Nuorena jääkiekkoa harrastanut Santtu on osallistunut MEPA Hockey -turnaukseen ja Poh-joismaiseen valokuvakilpailuun. Yksi Santun kuvista päätyi Vapaavahdin kanteen.

M/s Carissa liikennöi pääsään-töisesti Itämerellä, mutta kuunari Helenan mukana Santtu on käynyt Karibiallakin. Hän toivoisi lisää ammattimerenkulkijoita Helenal-le vapaaehtoistyöhön. Aikaisempaa purjehduskokemusta ei välttämättä tarvita - pätevyyskirja riittää. Purje-aluksen erityispiirteet oppii nopeasti olemalla mukana toiminnassa.

-Helsingin Jätkäsaa-ressa paljastettiin purjelaivatapahtu-man yhteydessä Hori-sontti -taideteos, joka täydentyy Itämeren suojelijoiden nimillä. 50 euron lahjoituk-sella saa taideteokseen kiinnitettävän nimi-laatan. Horisontti -teos sijaitsee Hieta-lahden puoleisella lai-turilla, jota myöten itse kukin skönäri on varmoin askelin kävellyt (tai sitten taksilla) kohti Salvea. Nimilaattaan oikeut-tavan lahjoituksen voi tehdä verkkosi-vulla: http://www.tallshipsraceshelsinki.fi/sv/donation


The Tall Ships Races Helsinki

2013


Den 17–20 juli 2013 samlades stora segel-fartyg i Sandviken i Helsingfors. Helsingfors gästades av cirka 3 300 besättningsmän från hela 37 länder. Sammanlagt 98 segelfartyg deltog i evenemanget. Området fylldes dess-utom med kulturella aktiviteter och program för barn och unga. Evenemanget kulmine-rade i den ståtliga Segelparaden när de stora fartygen avgick mot nästa hamn i Riga. Ar-rangörerna och myndigheterna uppskattade besökarantalet till över en halv miljon.

Evenemanget i Helsingfors hade ett flertal samarbetspartners, däribland Alfons Hå-kans, Finnpilot Pilotage och John Nurmi-nens Stiftelse.

under arbetspasset seglar man med maskinkraft, på fritid med segel

I besättningen på skonaren Helena fanns yr-kessjöfararen Santtu Lunkka, med sjökap-tensexamen från Åbo 2012, som alternerade mellan att vara överstyrman och befälhavare. Han har arbetat som frivillig på Helena i fem år, men seglar i huvudsak som överstyrman på m/s Carissa. Seglatsen från Århus till Hel-singfors gick smidigt.

Vi hade mestadels bra väder under resan, men stötte på en åskfront, konstaterade San-ttu.

Santtu skulle önska att flera yrkessjöfarare engagerade sig i frivilligarbete på Helena. Man behöver inte ha tidigare erfarenhet av segling, det räcker med ett behörighetsbrev.

Tiotusentals människor följde Segelpa-raden i Sandviken, på Ärtholmen, längs Eirastranden och i Sveaborg. Ett tiotal båtar och luftskepp följde också paraden. På grund av den nordliga vinden närma-de sig även flygen till Helsingfors-Vanda över staden.

Otto Siikasmaa och Santtu Lunkka. Santtu har seglat med skonare Helena på sin fritid under fem års tid. Egentligen arbetar han som överstyrman på m/s Carissa. Han har dessutom hunnit med att delta i sjömansidrotten och Sjömansservicebyråns fototävling.

Håkans manskap fick bråda tider när de stora segelskutorna skulle klämmas in längs de trånga kajerna i Sandviken. Artemis och Hamlet bogserar det mexikanska skolfar-tyget Cuauhtemoc, vars ankomst till hamnen är en effektfull manöver av besättningen i takt till musiken.


Kotkan MEPAn Kirkkokadun klubi on ollut suljettuna emäntien jäätyä eläkkeelle. Huo-neisto on toiminut asiamiehen toimistona ja osittain varastonakin. Edellisestä näyttelystä-kin on jo vierähtänyt aikaa.

Keväällä päätettiin raivata tilata kuntoon ja pystyttää meriaiheinen näyttely ”Meri, laivat ja Kotka”. Esille saatiin maalauksia Risto Honkaharjulta ja muilta taiteilijoilta. Seinille ripustettiin myös merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaat työt. Pöydillä ja ikkunoilla oli vaikuttava valikoima köysitöitä, nukkeja sekä purje- ja moottorilaivojen pienoismalleja Herzogin Ceciliestä, Tornatorista ja Heraklesista aina White Roseen asti.

Avajaisiin saapui reilut 50 henkilöä; jou-kossa laivaisäntä ”Patu” Patanen ja Meri-päiväneuvospari Eila Lailavuo ja Seppo Grönvall. Merimiestaiteilijoista oli paikalla

Honkaharjun lisäksi Iris Malms. Ohjelmas-sa oli tervetuliaispuheiden jälkeen tanssiesi-tys ja tarjoilua. Huikean esityksen tarjosivat vuoden 2013 argentiinalaisen tangon Suo-men mestarit Karoliina ja Kari Kiiski. Pa-riskunta esiintyi vielä illan merihenkisessä näytelmässä.

Merimiestapaamisia s/s hyökyllä

Lauantaiaamuna vietettiin jo meripäiväpe-rinteeksi muotoutunut kympin kahvi Kanta-sataman perukoille kiinnittyneellä Hyökyllä. Ensin istuttiin ja turistiin laiturin terassilla. Auringon alkaessa lämmittää kunnolla siir-tyi parikymmenpäinen joukko Hyökyn ah-teritäkille aurinkoseilien alle. Patanen kävi vuoronperään juttelemassa ja kyselemässä

MePa koTkan MeriPäiVillä 27.7.2013

Kotkan merimieskeskus heräsi eloon!

kuulumisia. Legenda oli huolissaan Merikes-kus Vellamon vieressä olevan majakkalaiva Kemin kohtalosta. Suurilla pressuilla hupu-tettu museoalus odottelee apean näköisenä parempia aikoja.

Porukka lähti ennen pitkää haistelemaan ja maistelemaan Meripäivien meininkiä. MEPAn näyttelyssä käytiin ihastelemassa hienoja tauluja ja pienoismalleja. Moni lai-vahistorian tuntija ihmetteli Esso Finlandia –nimisen ”miitseppitankin” mallia – moista laivaa ei tiettävästi ole Suomessa ollut.

Janoisia kulkijoita alkoi jälleen illansuussa kertyä Hyökyn laituriterassille. Siellä ei voi olla törmäämättä aitoihin merenkulkijoihin, joille vanha majakkalaiva edustaa nostalgisia muistoja. Moni tuli odottelemaan lauantai-illan teatteriesitystä.


Sonaatti satamakaupungille – elämää kotkan satamassa

Merikeskus Vellamon auditorio toimi teat-terina, kun ryhmä harrastenäyttelijöitä veti läpi merikapteeni Carl-Gustav Walldénin esityksen. Musiikkipitoinen tarina rakentui Walldenin kokemusten ja Kotkan sataman tapahtumien ympärille. Walldenille tuli nuorena poikana äkkilähtö s/s Elise Schau-maniin – tyttöystävä jäi ja mies alkoi tehdä merimiesuraa.

Näytelmän parhaita kohtauksia olivat si-veyspoliisi Hämäläisen pidätykset sekä mu-siikki- ja tanssiesitykset. Walldenin tarina huipentui lopussa, kun mies aikuisiällä pää-tyi yhteen nuoruuden tyttöystävänsä kanssa. Monilla katsojilla tuli pala kurkkuun, kuten myös kertojana toimineella Walldenilla. Esi-tys teki kunniaa satamakaupungille ja sen toimijoille.

Meripäiväparaati vedettiin tänä vuonna hyvässä säässä. Katsojia kerääntyi runsaasti reitin varrelle

Merikeskus Vellamon auditorio toimi teatterina, kun ryhmä harrastenäyttelijöitä veti läpi merikap-

teeni Carl-Gustav Walldénin esityksen.

Näyttelyssä oli esillä useiden legendaa-risten laivojen, kuten Heraklesin ja White Rosen pienoismalleja

Argentiinalaisen tangon Suomen

mestarit Karoliina ja Kari Kiiski esiintyivät

MEPA:n näyttelyn avajaisissa

Hyökyn laituriterassilla odoteltiin Walldénin näytelmän alkua


Sjömansservicebyråns klubb på Kirkkokatu i Kotka har varit stängd sedan klubvärdin-nan gick i pension. Lokalen har använts som ombudens kontor och delvis även som lager. Fram till i sommar hade det hunnit gå lång tid sedan där hölls någon utställning.

I våras beslutade man att ställa i ordning lokalen och anordna den maritima utställ-ningen ”Havet, fartygen och Kotka”. Man lyckades få fram målningar av Risto Hon-kaharju och andra konstnärer. På väggarna hängde man även de bästa bidragen från sjöfararnas nordiska fototävling. På borden och i fönstren fanns ett imponerande urval av reparbeten, dockor samt miniatyrer av segelskepp och motorfartyg av bland annat Herzogin Cecilie, Tornator, Herakles och White Rose.

Till invigningen kom drygt 50 personer, däribland redaren ”Patu” Patanen och Havsdagarnas värdpar Eila Lailavuo och Seppo Grönvall. Efter välkomsttalet stod en dansföreställning och servering på pro-grammet.

Sjömansträff på s/s hyöky

På lördagsmorgonen hölls Tians kaffe, som redan blivit till en tradition under Havsda-

garna, på museifartyget Hyöky som låg för-töjd längst in i Kantasatama. Till en början slog sig alla ner för att småprata på terrassen. När solens strålar började värma ordentligt flyttade ett tjugotal personer in i skuggan un-der taket på Hyökys akterdäck. Patanen gick runt och pratade med alla och ville höra de senaste nyheterna. Legenden oroade sig för hur det skulle gå för fyrskeppet Kemi, som ligger vid Maritimcentret Vellamo. Musei-fartyget som är täckt med stora presenningar är en sorglig syn där hon ligger och väntar på bättre tider.

Efter ett tag gav sig sällskapet av för att

SSb På haVSdaGarna 27 juli 2013Sjömanscentret i Kotka väcktes till liv!

bekanta sig med Havsdagarna. De besökte SSB:s utställning och beundrade de vackra tavlorna och miniatyrerna. Många kunniga inom fartygshistoria undrade över modellen av tankfartyget med namnet Esso Finlandia – ett sådant fartyg har veterligen inte funnits i Finland.

På kvällskvisten började törstiga besökare åter samlas på Hyökys terrass. Där kan man inte undvika att träffa på riktiga sjöfarare, för vilka det gamla fyrskeppet för med sig nos-talgiska minnen. Många kom för att vänta in lördagskvällens teaterföreställning.

Maritimcentret Vellamos auditorium fick agera teaterscen när en grupp ama-törskådespelare spelade upp sjökapten Carl-Gustav Walldéns föreställning.


Sonat till hamnstaden – liv i kotka hamn

Maritimcentret Vellamos auditorium fick agera tea-terscen när en grupp amatörskådespelare spelade upp sjökapten Carl-Gustav Walldéns föreställning. Den musikaliska berättelsen byggde på Walldéns erfaren-heter och händelser från Kotka hamn. I sin ungdom fick Walldén möjlighet att raskt ge sig av med s/s Elise Schauman – han lämnade flickvännen och började ar-beta som sjöman.

Föreställningens höjdpunkter utgjordes av sedlig-hetspolisen Hämäläinens anhållanden och musik- och dansuppvisningarna. Walldéns historia nådde sin kulmen i slutet när han i vuxen ålder till sist fick sin ungdoms kärlek. Många av åskådarna fick en klump i halsen, precis som Walldén själv som var berättare. Föreställningen hyllade hamnstaden och dem som ver-kade där.

På lördagsmorgonen hölls Tians kaffe, som redan blivit till en tradition under Havsdagarna. Rami Laakso, Risto Honkaharju och Pekka Lappi på s/s Hyöky

Iris Malms fina dockor väckte stor

beundran

Till invigningen kom drygt 50 personer, däribland redaren ”Patu” Patanen och Havsdagarnas värdpar Eila Lailavuo och Seppo Grönvall.


Hienolla paikalla toimiva Hotelli Santalahti toimi tukikohtana, kun kahden laivan enti-set merenkulkijat saapuivat paikalle eri puo-lilta Etelä-Suomea. Alpinistien kokoonkut-sujana toimii laivan pitkäaikainen päällikkö, Juhani Reingoldt.

– Edellisellä kerralla kokoonnuimme Rami Kokkosen ”haciendalla” Sulkavalla. Tuolloin puhuttiin jo mahdollisuudesta jär-jestää laajempi tapaaminen, Jussi muisteli.

Vuonna 1983 Raumalla rakennettu Finn-merchant on edelleen liikenteessä, mutta poistui Suomen laivarekisteristä jo kymme-nen vuotta sitten. MEPAn Kotkan asiamies Risto Nikula on laivan entinen stuertti ja vaalii hienon merimiesporukan perinteitä. Finnmerchantin väki kokoontuu useimmi-ten Kotkassa.

Päivän ohjelmassa oli seurustelun ohella muisteluita ja vanhojen valokuvien katselua. Atlanticargon entinen toimitusjohtaja Kurt Winqvist kertoi yhtiön vaiheista ja siitä, mi-ten Finnlines oli siinä mukana. ”Kurrella”

oli monta mielenkiintoista tarinaa Atlanti-cargon lukuun liikennöineiden Finnlinesin laivojen vaiheista. Moni läsnäolija oli niissä seilannutkin.

Muistelua ja verkostoitumista

Finnlinesin pitkäaikainen työhönottaja Ka-levi Silvasto muisteli merimiesten rekrytoin-tia yhdessä Juhani Reingoldtin kanssa, joka myös oli vuorollaan ollut konttorissa job ro-tation -tehtävässä. Finnlines käytti aikoinaan tässä toimessa laivojen yliperämiehiä, jotka saivat tutustua varustamorutiineihin jonkin aikaa ennen kuin ottivat päällikkyyden.

finnalPinon ja finnMerchanTin ”VeTeraaniT”

yhTeiSTaPaaMiSeSSa 23.8.13

Elokuun sää näytti parhaat puo-lensa, kun säännöllisesti tapaa-misia järjestävät seilauskaverit kohtasivat Kotkan Santalah-dessa. Meren äärelle kokoontui nelisenkymmentä nostalgiame-renkulkijaa.


Finnalpino Finnmerchant tapaaminenVielä jalka nousi senverranehk viel yhden kerranjoukko kasvoi tuli mukaan Mersun pojatjotka paremmassa kunnossa kaiketi ovatja saatiin väkeä konttorin mukaanmyöskin Mepan pojat astuivat tupaannykykuulumisia innolla vaihdettiinsitten iltaa istuttiin,muisteltiintuli myöskin esille musiikin vuoropäästi äänensä taivaille ukko kuorosauna illalla tottakai lämpessen jälkeen väsyneet peteihin änkesvai jäivätkö jotkut kukkumaanja vasta sitten nukkumaan. Vaan taas me todettiin sama facta.

Navigare necesse est,vivere non est necesse.

Jussi Reingoldt

Monet muistavat Silvaston miehenä, jo-ka onnistui kaivamaan haluamansa meren-kulkijat milloin mistäkin korvesta tai perä-kyliltä. Hän seilasi ennen konttoriin tuloa radiosähköttäjänä. Kale jäi eläkkeelle 2000 –luvun puolivälissä.

Päälliköt Reingoldt ja Pentti Kuusinen kertoivat vuorollaan Finnalpinon ja Finn-merchantin vaiheista muutamilla mehevillä jutuilla höystettyinä. Päivä alkoi olla kau-neimmillaan ja porukka siirtyi rannalle ja te-rassille pöytien ja ruokien kattausten ajaksi.

Hotelli Santalahden henkilökunta oli loih-tinut näyttävän näköisen ja maittavan alku-ruokapöydän. Pääruokana oli kalaa ja lihaa, jälkiruokana kakkua, kahvia ja konjakkia. Kukaan ei taatusti jäänyt nälkäiseksi.

ilta tummenee elokuun yöksi

Ruokailun jälkeen vedettiin merimiestapaa-misissa jo perinteeksi muodostunut laivan-tunnistuskilpailu – tällä kerralla pelkästään Finnlinesin aluksista. Yleisö sai vastausvuo-roa pyytämällä yrittää arvata laivoja, joista kustakin näytettiin 3-6 vihjekuvaa. Oikeas-ta vastauksesta sai alkuperäisen Atlanticargo -lippiksen.

Arvattavana oli tusina yhtiössä operoinut-ta alusta. Eniten oikeita vastauksia tiesi kok-kistuertti Hannu Timonen, joka palkittiin Matti Pietikäisen Finnlines -historiikilla.

– Kateelliset epäilevät meikäläistä ”dopin-gista”, Hanski naurahti.

Yhtään protestia ei sentään jätetty.Jossain välissä Reingoldtin Jussi oli ehtinyt

väsäämään tapahtumasta kertovan näppärän runon, jollainen häneltä on syntynyt kaik-kien alpinistitapaamisten yhteydessä. Jussi esitti runon itse, minkä jälkeen siirryttiin nauttimaan lämpimästä elokuun illasta.

Risto Nikula viritteli rannan tiiligrilliin tulen, jonka hiilloksella myöhemmin pais-tettiin makkaraa huikopalaksi. Edellisten alpinistikokoontumisten tapaan laivan mu-siikkijaosto viritti soittimensa ja alkoi vetää 70-80 –lukujen ”shantyja” täysikuun kiive-tessä tummuvalle taivaalle.

Kiitoksia kaikille osallistujille ja järjestäjille! Pekka Karppanen (Finnalpinossa 1983)

Finnalpinon musiikkijaosto viritti soittimensa päästyään ensin itse sopivaan vireeseen

Finnlinesin pitkäaikainen työhönottaja Kalevi Silvasto muisteli merimiesten rekrytointia yhdessä Juhani Reingoldtin kanssa, joka myös oli vuorollaan ollut konttorissa job rotation -tehtävässä.


Det vackert belägna hotell Santalahti fungerade som bas när före detta sjöfarare från de två fartygen anlände från olika håll i södra Finland. Finnalpinos personal sammankallas av Juhani Reingoldt, som under lång tid arbetade som fartygets befälhavare.

– Förra gången samlades vi på Rami Kokkonens ”hacienda” i Sul-kava. Redan då pratade vi om möjligheten att ordna en större träff, minns Jussi.

Finnmerchant, som byggdes 1983 i Raumo, är fortfarande i trafik men försvann ur Finlands fartygsregister redan för tio år sedan. Sjö-

finnalPinoS och finnMerchanTS ”VeTeraner” TräffadeS 23 auGuSTi 2013Augustivädret visade sig från sin bästa sida när seglarkamraterna anordnade ett av sina regelbundna möten i Santalahti i Kotka. Ett fyrtiotal före detta sjöfarare samlades på träffpunkten vid havet.

mansservicebyråns representant i Kotka, Risto Nikula, är fartygets före detta steward och värnar om sjömännens fina traditioner. Finn-merchantsfolket träffas oftast i Kotka.

På dagsprogrammet stod förutom umgänge även att prata gamla minnen och titta på fotografier. Atlanticargos förra vd Kurt Winqvist berättade om de olika faserna i bolagets historia och om Finnlines delaktighet i dem. Kurre hade många intressanta historier om perio-derna när Finnlinesfartygen trafikerade för Atlanticargo. Många av de närvarande hade också seglat med dessa.

Gamla minnen och nätverkande

Finnlines mångåriga anställare Kalevi Silvasto mindes tillbaka till rekryteringen av sjömän tillsammans med Juhani Reingoldt, som även han jobbat med arbetsrotation på kontoret. En gång i tiden överlät Finnlines denna uppgift till fartygens överstyrmän, som först fick lära sig rederiets rutiner innan de tog befälet.

Många kommer ihåg Silvasto som en man som lyckades gräva fram precis rätt sjöfarare från allehanda ödemarker och avlägsna byar. Innan han kom till kontoret seglade han som radiotelegrafist. Kale gick i pension i mitten av 2000-talet.

Befälhavarna Reingoldt och Pentti Kuusinen turades om att berätta om tiden på Finnalpino och Finnmerchant kryddat med några saftiga historier. När dagen var som vackrast flyttade sig gruppen till stranden och terrassen medan maten dukades fram.

Hotell Santalahtis personal hade trollat fram ett imponerande för-rättsbord som smakade utmärkt. Till huvudrätten serverades fisk och kött, till efterrätten tårta, kaffe och konjak. Det var definitivt inte någon som gick därifrån hungrig.

Skymningen faller och augustinatten tar vid

Efter maten hölls den tävling i fartygsidentifikation som redan blivit en tradition under sjömansträffarna – denna gång var temat enbart Finnlinesfartyg. Det visades 3–6 bilder med ledtrådar om fartygen och vem som helst fick då gissa fartyget under sin tur. Rätt svar belönades med en originalkeps från Atlanticargo.

Deltagarna fick gissa på ett dussintal fartyg som opererat för bolaget. Flest korrekta svar kunde kocksteward Hannu Timonen som vann Matti Pietikäinens bok om Finnlines historia.

– De avundsjuka misstänker mig för doping, skrattade Hanski.Inga protester lämnades dock in.Vid något tillfälle hade Jussi Reingoldt hunnit knåpa ihop en fyndig

dikt om evenemanget, vilket han har gjort i samband med alla Fin-nalpinoträffar. Jussi framförde sin dikt och därefter flyttade sällskapet ut för att njuta av den ljumma augustikvällen.

Risto Nikula tände en eld i den murade grillen på stranden, och senare på kvällen grillade man korv över glöden. Liksom under tidigare träffar stämde fartygets musiksektion sina instrument och började dra ”shanties” från 70–80-talet medan fullmånen avtecknade sig mot den mörknande himlen.

Tack till alla deltagare och arrangörer! Pekka Karppanen (på Finnalpino 1983)

Risto Nikula och Jukka Kallio

Rami Lappalainen, Pentti Kuusinen, Roope Liekari och Iris Malms

Hannu Timonen vann tävlingen i fartygsidentifikation


Vuorovaikutus konttorin ja laivan

välillä.

Turvallisuuskulttuuri.

Ylimmänjohdon sitoutuminen.

Pätevä ja motivoitunut henkilökunta!

Kaikkien tulisi ymmärtää turval-lisuusjohtamisen tarkoitus. Konttori on

sitoutunut kehittämään turvallisuutta ja me teemme oman osuutemme! En halua päästä yhteenkään lööppiin... Siinähän ovat työpai-

katkin vaarassa.

Kuunteles uutta työpaik-karunoutta: Eilen mulla hyvä flaksi, tänään meillä pitkä

raksi.Keskity

siihen työhön ja laita taakka kunnolla!

Saitko lähetettyä laivoille turval-

lisuusjohtamisen viimeisimmät muutokset?

Jo eilen. Päälliköiltä tuli kuittauk-

setkin. Asia kaatuu eteenpäin.

POIS ALTA!

NN is MATRIX laivan kannella. Häkellyttävän nopea taakkojen tekijä. 4,5 vkoa jälj.. helvet..

LikePostto be

continued...

Turvallisuuden edistäminen ja onnettomuuksien ehkäiseminen on yhteistyötä joka alkaa ylimmän

johdon sitoutumisesta.

3.


Turun sataman lähellä sijaitseva Auriga Port Center avasi mittavien kunnostustöiden jälkeen ovensa keväällä. Suuressa talossa on useita merenkulkualan toimijoita, kuten Merivartiosto, TRAFI, Meripelas-tusjohtokeskus (MRCC) Turku, Meriliikennekeskus (VTS Turku) ja Turun Satama. Myös Aboa Mare muutti rakennukseen jo keväällä, mutta juhlan aika koitti vasta nyt.

Merenkulun koulutus alkoi, kun autonomian aikana Suomea hal-linnut Venäjän keisari Aleksanteri I määräsi perustettavaksi oppilai-tokset Helsinkiin, Vaasaan ja Turkuun. Vuonna 1813 nimitettiin laivaston majuri A.H. Hagelstam ensimmäiseksi opettajaksi Turun navigaatiokouluun (Åbo Navigationsskola). Sen jälkeen Aurajoessa on ehtinyt virrata paljon vettä, kun opettajat, koulun sijainti ja nimi ovat vaihtuneet.

koulutusta kannelle ja koneeseen

Aboa Mare kouluttaa merikapteeneita Novia -ammattikorkeakoulus-sa ja vahtiperämiehiä sekä vahtikonemestareita ammatti-instituutti

aboa Mare juhli uuSia ToiMiTiloja Sekä Merenkulun kouluTukSen

200 -VuoTiSTa TaiValTa

Syyskuun alun juhlapäivä alkoi seminaarilla Auriga Port Centerissä, jatkui avajaisjuhlallisuuksilla ja huipentui Turun Linnan illalliselle. Juhlavieraina oli melkoinen joukko merenkulun toimijoita ja vaikuttajia.

Axxellissa. Opetusta annettiin monille tutussa Malminkatu 5:n ra-kennuksessa vuosina 1967 – 2013, kunnes tuli aika muuttaa uusiin, modernisoituihin tiloihin.

Vieraille esiteltiin opetustiloja, planetaariota ja simulaattoreita. Tiloille on annettu alalle sopivia nimiä, kuten Finnhansa, Matai, Atlanta, Tiiskeri, Eira. Matai -nimisessä luokkahuoneessa oli seinillä kuvia Oy Henry Nielsen Ab:n laivoista.

Avajaisjuhlissa oli mukana monia Turusta valmistuneita meri-kapteeneja, sekä entiset rehtorit Håkan Myréen, Bo Gyllenberg, Antti Palola ja Martin Forsén. Nykyinen koulutusjohtaja Per-Olof Karlsson toivotti vieraat tervetulleiksi kun Shanty Singers i Åbo -kuoron laulut olivat virittäneet tunnelman juhlan arvolle sopivaksi. Euroopan Meriturvallisuusviraston terveiset Lissabonista toi pääjoh-taja Markku Mylly. Hän vihki tilat käyttöön yhdessä Karlssonin kanssa. Vihkimistä symboloi opetustilojen eteen vedetyn köyden leikkaaminen.

Illalla juhlat jatkuivat arvokkaassa miljöössä, Turun Linnassa.


Per-Olof Karlsson ja Markku Mylly avasivat koulutustilat.

Vasemmalla Novian rehtori Örjan Andersson.

Per-Olof Karlsson och Markku Mylly invigde utbildningsloka-lerna. Till vänster Novias rektor

Örjan Andersson.

Shanty Singers -kuoron esitys vahvisti tilai-suuden merihenkistä tunnelmaa.

Kören Shanty Singers sånger höjde den maritima stämningen under tillställningen.

Euroopan Meriturvallisuusviraston terveiset Lissabonista toi pääjohtaja

Markku Mylly.

Generaldirektör Markku Mylly framförde en hälsning från

Europeiska sjösäkerhetsbyrån i Lissabon.


Efter en omfattande renovering öppnade man i våras dörrarna till Auriga Port Center, som är beläget nära Åbo hamn. Det stora huset rymmer flera aktörer inom sjöfarten, till exempel Västra Finlands sjöbevakningssektion, Trafiksäkerhetsverket Trafi, Åbo sjöräddnings-central (MRCC Turku), Västra Finlands sjötrafikcentral (VTS Tur-ku) och Åbo hamn. Även Aboa Mare flyttade in i byggnaden redan i våras, men först nu var det dags att fira.

Sjöfartsutbildningen startades när Rysslands kejsare Alexander I under autonomitiden beslöt att inrätta läroanstalter i Helsingfors, Vasa och Åbo. År 1813 utsågs A. H. Hagelstam, major inom flottan, till Åbo navigationsskolas första lärare. Sedan dess har det hunnit flyta mycket vatten i Aura å medan skolans lärare, placering och namn har bytts ut.

från skolan upp på däck och ner i maskinrummet

Aboa Mare utbildar sjökaptener vid Yrkeshögskolan Novia och vaktstyrmän och vaktmaskinmästare vid Axxell. Under 1967–2013 bedrevs undervisningen i den för många välbekanta byggnaden på Malmgatan 5, tills det var dags att flytta till nya, modernare lokaler. På invigningen deltog många av de sjökaptener som utexaminerats i Åbo liksom de tidigare rektorerna Håkan Myréen, Bo Gyllenberg, Antti Palola och Martin Forsén.

Den nuvarande prefekten Per-Olof Karlsson önskade gästerna välkomna efter att kören Shanty Singers i Åbo hade höjt stämningen rejält med sina sånger. Generaldirektör Markku Mylly framförde en hälsning från Europeiska sjösäkerhetsbyrån i Lissabon. Tillsam-mans med Karlsson invigde han sedan lokalerna genom att som en symbolisk handling klippa av repet som dragits framför undervis-ningslokalerna.

På kvällen fortsatte festen i den högtidliga miljön vid Åbo slott.

aboa Mare firar Sina nya lokaler och SjÖfarTSuTbildninGenS

200-årSjubileuM

Festdagen i början av september inleddes med ett seminarium i Auriga Port Center, fortsatte med en invigning och kulminerade i en middag på Åbo slott. Gästerna bestod av en ansenlig grupp aktörer och inflytelserika personer inom sjöfarten.


Man förevisade utbildnings-utrymmen, planetarium och simulatorer för gästerna. Utrymmena hade fått namn lämpliga för branschen, såsom Finnhansa, Matai, Atlanta, Tiiskeri, Eira.

Vieraille esiteltiin opetustilo-ja, planetaariota ja simulaat-toreita. Tiloille on annettu alalle sopivia nimiä, kuten Finnhansa, Matai, Atlanta, Tiiskeri, Eira.

Håkan Myréen, Bo Gyllen-berg, den nuvarande prefekten

Per-Olof Karlsson, Antti Palola och Martin Forsén.

Avajaisjuhlissa oli mukana monia Turusta valmistuneita

merikapteeneja, sekä entiset reh-torit Håkan Myréen, Bo Gyl-lenberg, Antti Palola, Martin Forsén ja nykyinen koulutusjoh-

taja Per-Olof Karlsson

Den nuvarande prefekten Per-Olof Karlsson önskade gästerna välkomna

Nykyinen koulutusjohtaja Per-Olof Karlsson toivotti vieraat tervetulleiksi


Väinö Linna on tuttu nimi meille kirjoja lukeville. Hänen teostaan Tuntematon soti-las tutkitaan jo kouluissa yläasteella. Tarinan alussa toisilleen vieraita nuoria poikia kerä-tään eristetylle alueelle samaan joukkoon. Muutaman vanhemman miehen johdolla alkaa hengenvaarallinen sotatalkoo.

Samantapaista oli merenkulkijoiden elä-mä. Toisilleen tuntemattomia nuoria poikia oli suurin osa tramppilaivojen porukoista. Eivät kipparit ja siiffitkään kovin vanhoja olleet, kun 70-luvulla suomalaiset maa- ja merifirmat kilvan tilasivat uusia rahtilaivoja. Sotamiehet olivat työhönsä saaneet koulu-tuksen, mutta laivoihin tultiin maankorves-ta oppimaan tekemällä. Mielessä ehkä vain haaveet etelän auringosta, palmurannoista ja niiden asukkaista.

Kuten kaikkia poikaporukoita, myös me-renkulkijoita kiinnostivat prosenttijuomat ja tyttäret, jos sellaisia kuukausien seilauksen jälkeen ilmaantui näköpiiriin. Merenkulki-joilla ei ollut aseita, jotta olisi voitu vallata ja ryöstää vihollisen viinatehdas. Samaan ryöstönjälkeiseen lopputulokseen oli tro-piikin satamissa mahdollisuus pikkurahalla. Eikä paljoa enempää tarvittu neitojen suosi-on saavuttamiseksi. Joskus kuuluvat olleen saippuapalatkin käypää valuuttaa.

Sotatyöläinen toki pääsi hengestään hel-pommin kuin merityöläinen, vaikka vaaral-lisia ammatteja olivat molemmat. Merityön-tekijät ovat olleet työtapaturmatilastojen piikkipaikoilla. Kun tutkii laivahistorioita, on aika moni vanha paatti uponnut, aja-nut kiville, palanut tai tuhottu jossain päin maailmaa riehuneessa sodassa. Unohtamat-ta niitä, jotka on vakuutusrahojen toiveissa hävitetty itse.

Jos nuoret merenkulkijat ja sotapojat riehuivat vapaa-aikoinaan, eivät maankor-vessa vanhemmatkaan välttämättä varaansa osanneet pitää. Yövyinpä eräässä Helsingin hienostohotellissa. Illalla poikkesin hotellin ravintolaan. Pöydät olivat täynnä arvokkaita tummapukuisia herroja, mutta baaritiskillä oli tilaa. Kohta kampesi viereeni istumaan pukumies. Mitä puheesta onnistuin saa-maan selvää, oli omasta mielestään tärkeä johtaja. Lisää johtajia kuului istuvan hänen pöydässään; oli ylilääkärikin. Kohta kuului vierestäni ”kops”. Tärkeä johtaja kuorsasi otsa tiskillä. Jossain vaiheessa tuli tarjoilija herättelemään:”Herra johtaja, herra johtaja, pyttipannu on katettu pöytäänne”. Tarjoili-jan tukemana onnistui kompurointi aterian äärelle.

Merellä ja MaankorVeSSa

Ravintolan ovelle ilmaantui pari nais-ta hienoissa, avonaisissa puvuissaan korut kimallellen. Ehkä keski-ikäisiä, kummin-kin nuoren pojan mielestä jo aika vanhoja. Muttei pöydissä istuvien kravattikaulaisten mielestä. Kuin alokkaat vääpelin tullessa pi-tämään tupatarkastusta kapsahtivat kaikki seisaalleen:”Rouvat, rouvat, täällä olisi tilaa”. Jollakin kriteerillä tulijat tekivät valintansa ja herraseuraa saivat.

Maankorvessa toimivat firmat innostui-vat 70-luvulla sijoittamaan voittojaan ve-rovähennysten vuoksi valtamerilaivoihin. Laivan koko hinnan sai vähentää veroissa, joskus enemmänkin. Ajoittain näiden yritys-ten ylintä johtoa poliitikkojen, virkamiesten sekä nuorten sihteerien ja lentoemäntien kera pyrähti laivoille ihmettelemään, mitä olikaan tullut ostetuksi. Jopa iäkkäämmät kaiken kokeneet merenkulkijat jaksoivat hämmästellä näiden käypäläisten irrottelua ja turnauskestävyyttä.

Suomalaiset voittivat ensimmäisen jääkie-kon maailmanmestaruuden ruotsalaisen val-mentajan johdolla. Hänen oppiensa mukaan kaikessa toiminnassa hyvä suoritus edellyttää henkilökohtaista osaamista ja joukkuepeli-taitoa. Puolet onnistumisesta riippuu moti-vaatiosta.


Laivatöissä oli yleensä osaavaa ja vastuuntuntoista väkeä, joka enimmäkseen tuli toimeen keskenään. Ymmärrettin, että konkreet-tisesti ollaan kaikki samassa veneessä. Merellä ei kauaa muunlaiset yrittäjät pärjänneet. Jos joskus ei muu motivoinut, niin ainakin seu-raavan eksoottisen sataman odottelu.

Vähäisellä motivaatiolla seilattiin laivassa, joka edellisen omistajan konkurssin takia oli rahoittajapankin omistuksessa. Kaikki ylityö oli kielletty. Laivoissahan oli monenmoista puuhaa, mitä tehtiin varsinaisen työajan ulkopuolella, kuten merellä täkkikakkosen lää-kinnälliset tehtävät tai kipinän palkanlasku- ja muut paperityöt.

Kun ensimmäiset satamapaperit olivat jäädä tekemättä, tuli mää-räys vastedes ne tehdä ja samalla laatia erillinen dokumentti, missä perusteltiin ylityökiellon rikkominen. Miehistöluettelon kirjoitti noin puolessa tunnissa ja työaikakirjanpitoon siitä merkkasi merellä puoli tuntia ylityötä. Kun sitten kaiveli kirjoituskoneeseen peruste-ludokumentin ja laati työstä selvityksen, ylittyi puoli tuntia ja yli-työtä kertyi kokonainen tunti.

Palkanlaskuun ei dispanssia myönnetty ja niinpä vastakirjojen jako pruukasi jäädä kuukauden loppupuolelle, kun oli lyhyitä sata-ma-aikoja. Jos kahvitauolla messissä soi puhelin, ei kukaan noussut vastaamaan, ettei epäiltäisi luvattomasta ylityöstä. Jotkut yrittivät

hoidella vastuitaan salaa ja kärsivät vielä huonommasta motivaatiosta tehdessään työtään ilmaiseksi.

Laivaväestä jonkinlaisia piällysmiehiä oli lähes kolmannes, eikä heillä tainnut olla minkäänlaista esimieskoulutusta. Silti laivat kul-kivat ja oikeat satamat löytyivät suorinta reittiä. Eipä vaikuta olevan koulutusta suurten maafirmojen johtajillakaan, eikä olla perehdytty jääkiekkovalmentajan teeseihin.Tuskinpa muuten niin antaumuksel-la morkattaisiin tiedotusvälineissä omaa työväkeä ongelmista, mit-kä ensisijaisesti johtuvat haastateltavien omasta kyvyttömyydestä hoitaa työtään.

Eipä maatyöläisetkään aina näytä ymmärtävän olevansa samassa veneessä ja edistävänsä yhteisen matkan joutumista. Kyhjötetään omassa maakuopassa – tai missä loukossa ollaankin - ja kehitellään hyviä selityksiä, miksei homma etene.

Kun päällikkö ajaa laivansa kiville tai aiheutuu muuta vauriota, ei ensi sijassa potkita pois laivaväkeä, vaan päällikkö on vastuussa. Kun suuria maankorven yrityksiä johdetaan kelvottomasti tai jopa konkurssiin, kärsii henkilöstö. Johto palkitaan erilaisilla bonuksilla ja optioilla ja palkataan heti kohta toiseen firmaan jatkamaan samalla tavalla. Oikein suuria vahinkoja tehneitä valtio palkitsee kimaltelevin kunniamerkein ja ehkäpä ulkomailta tulee aatelisarvokin.

Tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelaa pidetään yritysjoh-tamisen ihanteena: suomalaisen johtajan on edettävä joukkonsa kärjessä mallia näyttäen. Kuitenkin käytännön johtamistavat ovat enemmänkin luutnantti Lammion simputusta ”kivilöiden asettelui-neen polkujen varsille”. Työmotivaatio viedään. Puolesta työtehosta joudutaan kumminkin maksamaan täysi palkka.

Kuten maankorvessa, niin laivoissakin on ollut kotieläimiä. Pur-jelaivoissa kulki mukana elävää provianttia, jota teurastettiin mat-kan aikana. Konelaivoissa oli koiria, kissoja, apinoita. Apinoilla oli murheellinen kohtalo, kun ne eivät tulleet toimeen kylmillä vesillä. Koirat ja kissat taas saattoivat kulkea laivassa hyvässä hoidossa koko ikänsä. Jotkut saivat uuden jobin toisesta laivasta. Jotkut pääsivät eläkkeelle maihin.

Täällä kotirannalla puolison kissa livahti eräänä talviyönä ulos. Eipä mennyt kauaakaan, kun lähistön nuoren lapsiperheen isä oli rimputtamassa ovikelloa. Tarkka ja kovaääninen oli kuvaus, kuinka kissan karatessa seuraavan kerran perheenisä sen pilkkoo ja työntää palaset postilaatikkoomme. Myöhemmin perhettä tavatessani selvisi, että alle kouluikäinen poikakin oli opetettu kissantappajaksi. Joulu-aaton toivotus oli, että perhe alkaa käyttää pihaamme vessanaan. Ja toden totta: keväällä lumien sulaessa pihalta löytyi melkoinen jööti ihmisen jätöksiä. Samanlainen läjä havaittiin naapurikissan pihalta.

Koska merimies on erimies, kiinnostaa ammatti maalaisia. Yhteis-lauluilloissa hartaasti veisataan merimieslauluja, kuten Kuubalaista serenaadia. Laulun tekstihän kertoo, että meripojat ovat satamassa kuluttaneet kaikki rahansa tämän jutun alussa mainittuihin kahteen tärkeään asiaan ja ehkä lisäksi johonkin turhuuteenkin. Sitten ollaan lähtiäisiksi vonkaamassa ilmaiseksi paikallisen tyttären ikkunan alla.

Merimieskielestä pulpahtaa silloin tällöin ilmaisuja sanomalehtiin ja sieltä yleiseen maalaiskäyttöön. Lähes poikkeuksetta väärin ym-märrettyinä tai käytettyinä: kurssia reivataan, purjehditaan suoraan tuuleen, pidetään köli pinnalla. Poliitikkojen puheeseen on pesiyty-nyt siivoamista tarkoittava merisana torpata, joskin väärässä merki-tyksessä. Sanan oikeassa merkityksessä poliittisessa toiminnassahan olisi paljonkin torppaamista. Oikeammin ihan rundvaskin tarve.

Tietääkseni merenkulkijat ovat ammatin lopetettuaan sopeutuneet maaelämään. Eivät läheskään kaikki maalaiset sopeutuisi merielä-mään.

Timo Sylvännewww.aanimeri.fi


Många av de fartyg som med ångkraft hade seglat utomlands från Finland försattes i dåligt skick under krigsåren, bland annat eftersom de förvarades och gömdes i skärgården. När så freden återvände blev det en skriande brist på ångfartyg längs kusterna i Storfurstendömet Finland. Av de fartyg som före kriget gick i utrikestrafik fortsatte Åbo Nya Ångfartygsbolags Storfursten (b. 1837) och Furst Menschi-koff (b.1850), Transport Ångfartysbolagets Murtaja (b.1838) och Finsk-Lybeckska Ångbåtsbolagets Hengist (b.1850). De trafikerade dock endast ett eller två år på sina rutter. Ryska Segel och Ångfar-tygsbolaget Delfins Victoria som hade satts in mellan S:t Petersburg och Helsingfors 1852 fortsatte däremot att trafikera rutten ända fram till 1871.

Under seglationssäsongen 1856 lindrades situationen snabbt av några nya företag som köpte in äldre tonnage till olika rutter. Farty-gen i fråga var det svenska bolaget Schön & Co.:s Svithoid (b. 1838), ryssarnas Herman, Örnsköld (b. 1839) och Fulton (b. 1836) som anskaffats till Åbo från Sverige samt Wiborg (b. 1850), som Wiborgs Ångfartygs Ab hade köpt från England. Av dessa fartyg fortsatte Wiborg längst i reguljär passagerartrafik, ända fram till 1871. Övriga fartyg åkte endast några år på sina rutter.

Utrikestrafiken fortsatte upprätthållas på de vanliga rutterna mel-lan Stockholm, Åbo, Helsingfors och S:t Petersburg. Båtturer avgick även regelbundet till Tallinn och trafiken mellan Helsingfors och Lü-beck sköttes av s/s Heingst, visserligen bara fram till sommaren 1856.

Samtidigt höll man under 1856–58 på att ta ett stort kliv inom utvecklingen av handelsfartyg när många nya och ståtliga ångfartyg beställdes till Finlands utrikesrutter.

Inrättandet av Österbottniska Ångfartygs Aktiebolag 1856 kan ses som början på en strålande tidsålder för kusttrafiken, som genom oli-

PASSAgERARÅNgARE I HÖgSJÖFART I FINLANd EFTER KRIMKRIgET

Under Krimkriget 1854–55 kunde man inte upp-rätthålla reguljära ångbåtsförbindelser från Fin-lands hamnar till andra länder eftersom Engelska flottans krigsfartyg befann sig under rysk flagg och hotade handelsfartygen som seglade på Östersjön och i Finska viken. Kriget avslutades genom freds-avtalet som ingicks i Paris den 30 mars 1856.


ka bolag upprätthölls ända till början av nästa århundrade, då kust-ruttens betydelse minskade i takt med att järnvägsnätet utvidgades. Bolagets hjulångare Österbotten stod klar 1857 och började trafikera mellan Uleåborg och S:t Petersburg med Brahestad, Jakobstad, Vasa, Kristinestad, Åbo och Helsingfors som mellanhamnar. Året därpå färdigställdes s/s Suomi, som gjorde Österbotten sällskap på rutten.

Den 30 mars 1858 skrev Åbotidningen Sanomia Turusta följande om Suomi:

Järnångfartyget ”Suomi”, Österbottniska Ångfartygs Aktiebolags tred-je fartyg, med 100 hästkrafter, sjösattes med framgång den 6 mars från varvet Lungley i London och togs till herr Dudgeons mekaniska verkstad för att förses med maskineri. Fartyget väntas hit i början av maj, och kommer växelvis med ”Österbotten” att segla mellan S:t Petersburg och Uleåborg. Bolagets fjärde fartyg, som ska byggas med 150 hästkrafter, förväntas stå klart i början eller mitten av april och väntas hit i början av juni.

Bolagets fartyg Grefve Berg som sattes i trafik samma år placerades först på rutten S:t Petersburg–Tallinn–Riga, och sattes därefter i trafik mellan Stockholm och S:t Petersburg med Åbo, Helsingfors och Tallinn som mellanhamnar. Ett annat nytt fartyg på denna rutt var s/s Aura, som tillhörde det Åbobaserade Ångfartygsbolaget Aura. Det hade byggts på Nyköpings Bruk och Mekaniska Verkstad 1857. Fartyget var ca 67 meter långt och hade plats för 60 passagerare i första klass och 30 i andra klass. Maskinerna på 150 hästkrafter gav det en topphastighet på 13 knop, vilket gjorde att resan mellan Åbo och Stockholm kunde avverkas på mindre än 14 timmar.

Österbottniska Ångfartygs Aktiebolags fjärde fartyg, Alexander II som färdigställdes 1858, fick nästan genast flyttas från de finländska vattnen till linjen S:t Petersburg–Riga, och slutligen sålde bolaget det ståtliga fartyget till Riga 1860.

Vi denna tidpunkt gjorde propellerfartygen sitt intåg i Finlands sjötrafik. Nästa utrikestrafikfartyg efter Heingst som var utrustade med denna teknik var Alexander och Nicolai, båda byggda 1858. De beställdes av Helsingforsföretaget Sydfinska Ångbåtsbolaget från Hull i England. Det förstnämnda trafikerade mellan Helsingfors och Lübeck via Tallinn, och det sistnämnda mellan Helsingfors och S:t Petersburg, men senare även på rutten till Lübeck. Alexander, som var något större (ca 55 m), tog 41 hyttpassagerare och Nicolai (ca 49 m) tog 30 stycken.

På 1860-talet utökades Storfurstendömet Finlands utrikesrutter, dvs. linjerna till Stockholm, Tallinn, S:t Petersburg och Lübeck, med några nya rederier och fartyg. Handelshuset G. & C. Bergholm från Uleåborg satte 1861 in ett propellerfartyg med namnet s/s Oulu på rutten Uleåborg–S:t Petersburg. Fartyget hade färdigställts i Sverige 1856. Ångfartyget-Porthans Bolag, med säte i Åbo, beställde ett pro-pellerfartyg av Stockholmsbaserade Bergsunds Mekaniska Verkstad, som när det stod klart 1864 fick namnet Porthan. Fartyget seglade först via Åbo och Helsingfors till Lübeck, men flyttades senare till Stockholmsrutten. Nyländska Ångbåtsbolaget, etablerat 1865, köpte fartyget Amiral von Platen (b. 1858) från Sverige och placerade det på rutten Stockholm–Åbo–Helsingfors.

Årtiondets vackraste fartyg var de tvåpipiga hjulångarna Constan-tin och Dagmar som sattes i trafik 1866, båda på rutten Stock-holm–Åbo–Helsingfors–S:t Petersburg. Sydfinska Ångbåtsbolagets Constantin var byggd i Newcastle, mätte 63 meter och tog 110 hytt-passagerare. Ångfartygs Aktiebolag Dagmars s/s Dagmar, tillverkad vid Motala Mekaniska Verkstad i Sverige, var ca 61 meter lång och hade plats för totalt 50 passagerare i hytt.

I slutet av årtiondet, 1869, öppnades en reguljär båtförbindelse från Finland till England när Bailey & Leetham började trafikera från Hull till de baltiska hamnarna och Helsingfors med fartyget Leal. Fartyget avgick på rutten ungefär en gång varannan vecka.

Text: Peter RaudseppBilder: Raud Publishing


– Det här var så lyckat att det blir svårt att göra om, säger Krister A. Martell om GE-seglarnas träff i Mariehamn 3 augusti i år.

Ungefär 230 sjöfarare som i tiden arbe-tat på GE:s fartyg samlades då på Åland för att fira 100-årsminnet av Rederi Ab Gustaf Eriksons tillkomst. Samtidigt gavs en ju-bileumsbok om rederiets kylfartyg, ”Kalla systrar från Åland på världens alla hav”, ut. Den behandlas i en skild artikel, och avsik-ten med boken var att berätta om rederiets insats i en närmast bortglömd men inte de-sto mindre viktig epok i finländsk sjöfart.

Därmed blev samlingen i Mariehamn en tudelad upplevelse: bokens författare Thure Malmberg och Erik Hag har i fyra–fem års tid intervjuat sjöfarare och forskat i rederiets

arkiv tillsammans med två bolagsveteraner, Bo Limnell och Ralph E. Sjöholm.

Krister A. Martell å sin sida organiserade i fjol en samling för GE-sailors i Mariehamn. Den blev så lyckad att han nu ordnade inte bara årets stora jubileumssamling utan också skapade en snabbt växande grupp av GE-sai-lors (”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen”) på Facebook.

Den vägen samlades det också in en stor mängd vardagsbilder från livet till sjöss, och ett urval av dem visades under sommaren med sjöfararnas egna kommentarer i Ålands sjöfartsmuseum.

Martell kommer från Kimito Vestlax. Ef-ter en kurs för ekonomibiträden på Ålands sjömansskola hösten 1978 juljobbade han

SjÖManSMinnen och bok På Ge:S 100-årSTräff

som 16-åring i ett par veckor som motorelev på GE:s ms Styrsö i United Owners trafik.

Sedan blev det jobb som mässkalle på ms Rannö, Germundö, Tersö och Fiskö i totalt ca två års tid. Tre jular kom han att fira om-bord på kylfartyget Fiskö, sjösatt vid rederi-ets eget varv i Nystad 1973 och det sista av Gustaf Eriksons kylfartyg som flaggades ut.

Vädret var det bästa tänkbara, när 100-års-jubileet inleddes med bokpresentation i Mariehamn. Därpå uppvaktade sjöfararna tillsammans med familjen Eriksons repre-sentanter vid Gustaf Eriksons grav i Marie-hamn, och sedan var det dags för samling i Alandica kongresscentrum.

Tillsammans med familjen Eriksons representanter uppvaktade sjöfararna vid Gustaf Eriksons grav i Mariehamn


”Satte åland på världskartan”

Gun Erikson-Hjerling, styrelseordförande i Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons Understödsfond och barnbarn till sjöfartsrådet Gustaf Erikson, välkomsttalade. Hon var märkbart rörd både när hon berättade om sin far Edgar Erikson som under efterkrigsåren byggt upp bolaget till ett modernt rederi, och farfadern, legen-dariska sjöfartsrådet Gustaf Erikson, ”Seg-larkungen”.

Åländska talmannen Britt Lundberg be-rättade om rederiets betydelse för landska-pet.

– Han var den första att sätta Åland på världskartan, sade hon, och hoppades att deltagarna, som rest till Mariehamn från alla delar av Finland och i många fall inte sett varandra på tiotals år, skulle ta det unika tillfället att nu träffa gamla skeppskamrater till vara.

Det gjorde man också. Publiken i Alandica hade arbetat på både kyl- och torrlastfartyg, men en hade dessutom minnen från Gustaf Eriksons segelfartyg. Det var 92-åriga Hol-ger Hamnström från Pargas, som 1939 job-bade ombord på Moshulu i vetetraden från Australien.

Efter tal och skålar bänkade sig deltagarna för att se teateruppsättningen ”Seglarkung-en” i Alandica. Pjäsen hade premiär för några år sedan och har i sommar även visats om-bord i Pommern i Mariehamn. Publiken får en bra och ställvis dramatisk bild av familjen Eriksons satsning på sjöfart.

Dagen avslutades med en glad middag på Mariepark med många minnen.

Text Thure MalmbergFoto Göran Lindebäck

Glad trängsel i Alandica när ca 230 gamla skeppskamrater från GE:s fartyg träffades för att fira 100-årsminnet av

rederiets tillkomst .

I middagen på Mariepark deltog också Gabriella Adlercreutz-Laurin (till höger) och Michael Laurin, vars intervju ingår i

detta nummer av Frivakt.

Idel GE-minnen var det under middagen på Mariepark, som avslutade jubileumsträf-fen i Mariehamn. Andra från vänster är Gun Erikson-Hjerling, barnbarn till sjöfarts-rådet Gustaf Erikson.


Lauttasaaresta kotoisin oleva ja nykyään Maarianhaminassa asuva Michael Laurin on toiminut luotsina Finnpilotilla Emäsa-lossa jo alun toistakymmentä vuotta. Sitä ennen Turussa merikoulut käynyt mies sei-lasi Eriksonilla yliperämiehenä ja päällikkö-nä. Ennen korkeampia päällystövakansseja oli hän luonnollisesti hankkinut praktiikkaa kannelta eri varustamoissa.

– Ensimmäinen laivani oli Prinsessan vuonna 1977. Sen jälkeen pestauduin Effo-alle, Laurin muistelee.

Luotsi Michael Laurinilla on kokemusta

erikSonin reefer- ja roro -liikenTeeSTä

Satavuotias varustamo Gustaf Erikson tunnetaan paitsi purje-laivoistaan, myös jäähdytysaluk-sista, joita se operoi 50-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen asti. Eriksonilla on toki ollut myös tavallisia kuivarahtialuksia ja roro -laivoja.

Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiössä hän seilasi pääosin puolimatruusina. Koreassa tehdyllä Chase One –aluksella ( myöhem-min Antares ) Laurin kävi Suurilla Järvillä, AL:n (Ab Finland-Sydamerikalinjen) Aurora puolestaan ajoi Etelä-Amerikkaan.

kylmäkuljetuksia jo 80 -luvulla

Effoan valkokylkisillä ”kraanalaivoilla” ku-ten Argolla ja Pallaksella oli jääruumat, joten Michael Laurin sai tuntumaa alaan ja var-

Erikson Nordic kulki välillä Wisida Nordic -nimisenä. Kuva Seatrade-esite

m/s Savonian Reeferin grillijuhlat pari vuosikymmentä sitten. Michael Laurin

skoolaa oikealla


hajonnut ja arveltiin kylmäkuljetusten ky-synnän kasvavan. Laivat ajoivat Lauritzen -poolissa.

”Pehmeä lasku” päälliköksi

Michael siirtyi yliperämiehestä päälliköksi Savonian Reeferissä, kun laiva saapui Tarra-gonasta Tripoliin, Libyaan.

– Se oli varsinainen tulikaste kipparin jo-biin. Sen jälkeen mikään satama ei tuntunut hankalalta, Michael naureskelee.

Savonian Reeferissä ja sen sisaraluksissa oli 17 - 18 -hengen miehistö. Ylempi päällystö oli skandinaaveja, muu miehistö tuli Filip-piineiltä.

– Byssaporukalle piti heti opettaa herne-keiton oikeaoppinen valmistus kuivahernei-den liottamisesta lähtien, Michael muiste-lee. Niin, ja myös punssin lämmittämisen taidot….

Työvuorot pidettiin verosääntöjen mukai-sesti kuuden kuukauden mittaisina. Joskus jouduttiin asumaan useita päiviä Panama Cityssä, mistä siirryttiin Cristobaliin, jossa vaihdot usein suoritettiin.

Jäähdytysalukset ajoivat hyvinkin mie-lenkiintoisiin paikkoihin. Laurin muistelee, kuinka laivat kuljettivat myös postia Pitcairn -saarelta Uuteen Seelantiin ja takaisin. Asuk-kaita on vain kymmeniä ja he ovat Britanni-an laivaston HMS Bounty -laivan kapinal-listen jälkeläisiä.

Myös Länsi-Afrikka, Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Kaukoitä tuli liikennöityä.

reefereistä roro-alukseen

Laurin seilasi kipparina myös pienemmässä, Penguin -sarjan aluksessa Erikson Nordi-cissa, joka oli 107 metriä pitkä ja vetoisuu-deltaan 265.770 kuutiojalkaa. 6120 dwt:n aluksen nopeus oli suuremmasta sarjasta poi-keten vain 16 solmua. Jäähdytysalusmarkki-

haisessa vaiheessa. Kokemukset karttuivat, kun mies perämiesluokkien jälkeen siirtyi ”svenskeihin” ja seilasi muun muassa Salen -varustamon aluksilla.

– Salenin Winter -reeferit olivat tuolloin maailman suurimpia kylmäaluksia. Miehis-töllä oli mahtavat tilat elokuvateattereineen päivineen, Laurin kehuu.

Michael muistelee hernekeittopäivän ol-leen ruotsalaisille yhtä tärkeä kuin suoma-laisille. Kerran päivämäärärajaa ylitettäessä hypättiin keskiviikosta suoraan perjantaihin. Miehistön vaatimuksesta hernekeittopäivää ei kuitenkaan tuolta viikolta jätetty väliin. Olisikohan punssitarjoilu ollut osasyynä.

Jäähdytyslaivoilla seilatessa valtamerilii-kenne oli arkipäivää. Michael laskee ylittä-neensä Atlantin reilusti yli sata kertaa. Myös useita Tyynen valtameren ylityksiä on ker-tynyt.

kippariluokan jälkeen eriksonille

Laurin valmistui merikapteeniksi Turusta 1990 -luvun alussa. Eriksonin hoitoon ra-kennettiin Norjassa tuolloin sarjat kahta ko-koa olevia kylmälaivoja. Alukset olivat Baha-man lipun alla, mutta tarjosivat työpaikkoja suomalaiselle senioripäällystölle.

Sain suoraan förstin jobin suurempaa sarjaa olevaan Lapponian -luokan laivaan, Laurin kertoo.

400.000 kuutiojalan alukset olivat 140 metriä pitkiä ja kulkivat reilusti yli 20 sol-mua. Erikson teki yhteistyötä sijoitusyh-tiöiden, kuten EffJohnin, Schaumanin, TR-Shippingin ja Hollmingin kanssa. 1990 -luvun alussa reefer -markkinoilla oli todel-la suuri usko tulevaan; Neuvostoliitto oli

Michael Laurin Emäsalon luotsiasemalla

Lapponian -luokan 400.000 kuutiojalan alukset olivat 140 metriä pitkiä ja kulkivat reilusti yli 20 solmua. Kuva: Lauritzen asiakaslehti


nat eivät kuitenkaan kehittyneet odotusten mukaisesti ja sijoitusyhtiöt myivät kylmä-aluksia. Hoitovarustamo Gustaf Eriksonin laivasto pieneni.

– Vuonna 1997 siirryin päälliköksi Holl-mingin omistamaan Finnoak –roro-aluk-seen. Erikson hoiti miehitystä, laiva oli Finn-linesin rahtauksessa, Laurin kertoo.

Samalla työjaksot lyhenivät, neljä viikkoa töitä, saman verran vapaata. Tämä sopi hyvin perheelliselle miehelle.

Finnoak ajoi reittejä muun muassa Itä-merellä, Keski-Eurooppaan, Britanniaan ja Bilbaoon. Laivalla oli useita pitkäaikaisia Eriksonin merimiehiä. Laurinin lisäksi Fin-noakilta päätyi pari muutakin merikapteenia luotsiksi.

Säännöllisestä reittiliikenteestä luotsiksi siirtynyt Michael Laurin kävi vielä Maari-anhaminassa järjestetyissä Gustaf Erikson 100 –vuotisjuhlissa fiilistelemässä ja muis-telemassa menneitä aikoja. Laurin korostaa Eriksonin laivojen ja miehistön olleen hyväs-sä maineessa maailman merillä ja satamissa. Tämä käsitys eli ja vahvistui entisestään juh-laväen keskuudessa.

teksti: Pekka KarppanenKuvat: Pekka Karppanen, Michael Laurin

Michael Laurin, som kommer från Drumsö men numera bor i Mariehamn, har arbetat som lots hos Finnpilot i Emsalö i drygt tio år. Innan dess studerade han vid sjöbefälsskolan i Åbo och seglade som överstyrman och befälhavare i Gustaf Eriksons fartyg. Innan han sökte vakanserna för högre befäl gjorde han naturligtvis däckspraktik i olika rederier.

– Mitt första fartyg var Prinsessan år 1977. Därefter tog jag anställning hos Effoa, minns Michael.

Lotsen Michael Laurin har erfarenhet

aV GuSTaf erikSonS reefer- och roro-Trafik

Det hundraåriga rederiet Gus-taf Erikson är känt dels för sina segelfartyg, dels för kylfartygen som rederiet opererade med från 50-talet fram till millennie-skiftet. GE har dock även haft vanliga torrlastfartyg och roro-fartyg.

Savonian Reefer Panaman kanavassa matkalla Philadelphiasta Valparaisoon


Ombord i Effoas fartyg seglade han främst som lättmatros. Med det i Korea byggda fartyget Chase One (senare Antares) seglade Michael på bl.a de Stora sjöarna, medan Ab Finland-Sydamerikalinjens m/s Aurora körde till Sydamerika.

kyltransporter redan på 80-talet

Effoas vita ”kranbåtar” såsom Argo och Pall-las hade kyllastrum, så Michael Laurin kom i kontakt med branschen redan i ett tidigt

skede. Erfarenheterna utökades när han efter styrmansklasserna övergick till svensk flagg och seglade bland annat i Salénrederiernas fartyg.

– På den tiden var Sale’ns Winter klas-sens fartyg bland de största i världen. Besättningen hade tillgång till fina utrym-men, t.o.m biografsalong fanns ombord.

Michael minns att torsdagarnas ärtsoppa var lika helig för svenskarna som för finländarna. En gång när man passerade datumgränsen gick man från onsdag direkt till fredag. På besättningens begäran hop-pade man dock inte över ärtsoppan den

veckan. Berodde det på att det serverades punsch månntro.....

Under resor ombord i kylfartygen var det vardag att trafikera världshaven. Michael räknar till att han har korsat Atlanten gott och väl över hundra gånger. Han har också korsat Stilla havet ett flertal gånger.

Till Gustaf erikson efter skepparklassen

Michael utexaminerades till sjökapten i Åbo i början av 1990-talet. I egenskap av mana-

Med m/s Savonian Reefer transporterades bland annat olika slags frukter, som krävde bestämd temperatur. Bilden ur Lauritzens kundtidning.

M/s Finnoak ägdes av Hollming. Gustaf Erikson ansvarade för besättningen och fartyget var i Finnlines befraktning.


gementbolag byggdes då för Gustaf Eriksons räkning serier med kylfartyg av två olika storlekar i Norge. Fartygen stod under Bahamas flagg, men erbjöd arbetsplatser för finländska seniorbefäl.

– Jag fick direkt jobb som överstyrman på ett av de större Lap-ponian seriens fartyg , berättar Michael.

Fartygen på 400 000 kubikfot var 140 meter långa och gick i över 20 knop. Gustaf Erikson samarbetade med investmentbolag som EffJohn, Schauman, TR-Shipping och

Hollming. I början av 1990-talet var framtidstron oerhört stor på reefer-marknaden; Sovjetunionen hade fallit och man förutsåg ökad efterfrågan på kyltransporter. Fartygen körde i Lauritzen-poolen.

”Mjukt fall” till befälhavare

Michael gick från överstyrman till befälhavare på Savonian Reefer när fartyget anlände till Tripoli i Libyen från Tarragona.

– Det var det verkliga elddopet som skeppare. Därefter kändes ingen hamn svår, skrattar Michael.

Savonian Reefer och dess systerfartyg hade en besättning på 17–18 man. De högre befälen var skandinaver, övrig besättning kom från Filippinerna.

– Byssapersonalen fick genast lära sig det rätta sättet att koka ärtsoppa, ända från blötläggningen av torkade ärtor, minns Michael. Och just ja, även konsten att värma punsch ...

Arbetsskiften var i enlighet med skattereglerna sex månader långa. Ibland var vi tvungna att bo flera dagar i Panama City, varifrån vi åkte till hamnstaden Cristobal där besättningsbytena ofta skedde.

Kylfartygen trafikerade många intressanta platser. Michael kom-mer ihåg att fartygen även transporterade post från ön Pitcairn till Nya Zeeland och tillbaka. Där finns bara ett tiotal invånare och de är ättlingar till myteristerna från Brittiska flottans fartyg HMS Bounty.

De trafikerade även Västafrika, Nord- och Sydamerika och Fjärran Östern.

från reefers till ett roro-fartyg

Michael seglade som skeppare även på det mindre fartyget Erikson Nordic i Penguin- serien. Det mätte 107 meter och hade en volym på 265 770 kubikfot. Fartyget på 6 120 dwt hade med avvikelse från den större serien en hastighet på bara 16 knop. Marknaden för kylfartyg utvecklades dock inte som förväntat och investmentbola-gen sålde kylfartygen. Managementbolaget Gustaf Eriksons flotta minskade.

– År 1997 började jag arbeta som befälhavare på roro-fartyget Finnoak som ägdes av Hollming. Gustaf Erikson ansvarade för besättningen och fartyget var i Finnlines befraktning, berättar Mi-chael.

Samtidigt kortades arbetsperioderna: fyra veckors arbete och lika lång ledighet. Detta passade familjefadern utmärkt.

Finnoak körde rutter på bland annat Östersjön, Mellaneuropa, Storbritannien och Bilbao. På fartyget fanns flera sjömän som ar-betat länge i GE:s flotta. Utöver Michael var det ytterligare ett par sjökaptener från Finnoak som blev lotsar.

Michael Laurin som övergått från reguljär linjetrafik till lots besökte dock Gustaf Eriksons 100-årsjubileum i Mariehamn för att ta del av stämningen och minnas svunna tider. Michael understryker att Eriksons fartyg och besättning har ett gott internationellt rykte

både på haven och i hamnarna. Detta var också den rådande upp-fattningen bland övriga festdeltagare.

Text: Pekka Karppanen Bilder: Pekka Karppanen, Michael Laurin

Fartygen i Penquinserien var 107 meter långa, 6120 dwt, 265 770 kubikfot, 16 knop

Michael Laurin på m/s Savonian Reefers kommandobrygga. Fartyget vid inloppet till Panama kanal.

Laurins hår klipps på kommandobryggan. I den filippinska besättningen fanns ofta kunniga barberare.


GE -varustamon nostalgiatapaaminen järjestettiin jo viime vuonna, kun Krister A. Martell organisoi ta-pahtuman Maarianhaminassa. Tämä onnistui hyvin, ja varustamon laivoilla seilannut Martell kokosi jatkuvasti kasvavan Facebook -ryhmän ja alkoi suunnitella suuria juhlia täksi vuodeksi.

Ryhmään ”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen” kuuluvien merenkulkijoiden lähettämistä valokuvista koottiin näyttely Maarianhaminan merimuseoon, jossa oli esillä muutakin Gustaf Erikson -varustamon mate-riaalia. Facebook -ryhmässä on nyt lähes 500 jäsentä.

Juhlapäivä elokuussaGE -väki kokoontui 3.8. Maarianhaminan Alandica -keskukseen, jossa muun muassa Gun Erikson-Hjer-ling toivotti vieraat tervetulleiksi. Juhlapuheiden jälkeen yleisöä viihdytti varustamossa seilannut merimiestaitei-lija Kai Pärnänen kitaroineen. Aikaisemmin oli jo teh-ty kunniakäynti merenkulkuneuvos Gustaf Eriksonin haudalle.

Alandicassa esitettiin 230 -päiselle yleisölle teatteri-näytelmä ”Segelkungen- Gustaf Erikson”, minkä jälkeen siirryttiin Marieparkiin juhlaillalliselle. Kaikille vieraille jaettiin Thure Malmbergin ja Erik Hagin kirjoittama kirja ”Kalla systrar från Åland på världens alla hav”. Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons Understödsfond -säätiön julkaisema kirja esi-tellään tässä Vapaavahdissa.

GE -urheiluperinteitä m/s Ahtelan miehistön voiminMEPA teki paljon yhteistyötä varsiinkin niiden Erik-sonin alusten kanssa, jotka seilasivat kaukoliikenteessä. Laivoihin toimitettiin kirjoja, elokuvia ja päivälehtiä. Varustamon ensimmäiset videolaivat (U-matic -järjes-telmä) olivat Andersö, Balderö, Germundö ja Grergersö.

Merimiesurheiluun GE: n merenkulkijat osallistuivat eri puolilla maailmaa. MEPAn arkistoissa on urheilura-portteja Lagosista, Lontoosta ja monista muista satamis-ta. Esimerkiksi Granö voitti Suomen kauppalaivaston yleisurheilumestaruuden 1970 -luvun lopulla, jolloin sarjaan vielä osallistui tuhansia merenkulkijoita.

Gustaf Eriksonin uljas lippu nähtiin vielä kuluvan vuoden keväällä varustamon väreihin suunnitelluissa pelipaidoissa, kun m/s Ahtelan merenkulkijoista koos-tunut tiimi osallistui MEPAn kahdeksan joukkueen jääkiekkoturnaukseen ja otti hienosti pronssimitalit kaulaan.

teksti: Pekka Karppanen, kuvat: Pekka Karppanen, Calle Nordström

GE 1913 - 2013Gustaf Eriksonilla työskennelleet merenkulkijat ja konttoriväki juhlivat satavuotiasta varustamoa. Vuonna 1913 perustetun yhtiön merenkulkijoilla on pitkät perinteet yhteistyöstä MEPA:n, sekä edel-täjän Kauppalaivaston Huoltoneuvoston kanssa.

-M/s Germundön yleisurheilutuloksia vuodelta 1978

-GE:n m/s Dege-rön joukkue voitti Antwerpenissä jal-kapalloturnauksen 13.4.1966. Kuva on tallennettu alun perin alhaalla oikealla olevan Calle Nordströmin kameralla.

-GE Hockey team osallistui keväällä 2013 laivajoukkueiden jääkiekkoturnaukseen, ja voitti pronssia


Kun aloitin perämiesopintoja Raumalla, kertoi kukin luokkakavereista omista laiva-palveluistaan. Eräs oppilaista kuvaili Erikso-nin kylmälaivalla seilaustaan rintakarvojen kasvattamiseksi. Ilmaisun käsitin vasta myö-hemmin, ja Thure Malmbergin ja Erik Hagin loistava teos valaisee asiaa vielä lisää.

GE (Gustaf Erikson) mielletään yleensä purjelaivavarustamoksi. Ammattimerenkul-kijat toki tuntevat juuri 100-vuotispäiviään viettäneen yhtiön maineen jäähdytysalusten omistajana ja operaattorina. GE hankki en-simmäisen kylmäaluksen eli reeferin, Kall-sön, vuonna 1950 käytettynä. Myöhemmin varustamo hankki lisää second hand -tonnis-toa ja tilasi uudisrakennuksia muun muassa Uudestakaupungista.

kaikilla maailman merillä

Malmbergin ja Hagin kirjassa keskitytään GE:n vuosina 1950 – 1993 operoimiin kyl-mäaluksiin. Varustamo hoiti vielä tämän jälkeen erilaisten sijoitusyhtiöiden, kuten EffJohnin, Schaumanin, TR-Shippingin ja Hollmingin reefereitä.

Kalla systrar från Åland on todellinen kult-tuuriteko ja kunnianosoitus suomalaiselle ja ahvenanmaalaiselle reefer -liikenteelle, mel-ko tuntemattomaksi jääneelle merenkulun alueelle. Vähäinen tietämys on luonnollista – alukset olivat pääsääntöisesti hakurahtilii-kenteessä ja kävivät vain harvoin kotimaassa.

Kirjan alussa on lyhyt GE -varustamon historiikki, kertomuksia ja muisteluita eri laivoilta, sekä kattava fleet list -luettelo ajan-jakson 1950 - 1993 kylmälaivoista vaihei-neen. Thure Malmberg on uransa aikana seurannut merenkulkua hyvin läheltä, joten hän on luonnostaan osannut valita lukijaa kiinnostavia elementtejä kirjaan.

Pienet laivat, ammattitaitoiset miehistöt

Kirjassa on laivoilla ja konttorissa työsken-nelleiden henkilöiden kertomuksissa Erik-sonin kylmälaivojen reiteistä, lasteista ja sa-tamista. Useimmat alukset olivat koko ajan hakurahtiliikenteessä. Valtamerillä liiken-nöinti 70 - 80 -metrisillä aluksilla menneen ajan navigointi- ja viestintävälineitä käyttäen vaati todellista merimiestaitoa.

Kylmälaivat ajoivat usein eksoottisiin ja infrastruktuuriltaan vähemmän kehittynei-siin satamiin. Tästä koitui haasteita muoni-tukselle, tavara- ja varaosatoimituksille sekä miehistön vaihdoille. Aikakauden muista aluksista poiketen GE: n kylmälaivoissa ei

ollut radiosähköttäjää – päällystö hoiti vies-tinnän Helsinki radion ja paikallisten ase-mien kautta.

Helpolla ei päässyt muukaan porukka. Malmbergin haastattelemat merenkulkijat muistelevat töitä byssassa, kannella ja ko-neessa. Laivoilla kuljetettiin pääosin elin-tarvikkeita, joten lastiruumien puhdistukset ja tuuletukset teettivät töitä. Banaanilasti ei saanut haista kalalle.

laivojen nimet ahvenanmaan saarien mukaan

Kirjan lopussa on kartta, johon merkitty laivoista tuttuja paikkoja; Herrö, Kallsö, Norrö jne. Ulosliputusten yhteydessä 1980 -luvun jälkipuoliskolla alukset saivat uusia nimiä. Monet muistavat Igloo Finnin, Igloo Kingin, Igloo Lionin ja muut. Laivat ajoivat Eriksonin hoidossa muun muassa Kyproksen ja Bahaman lipun alla 1990 -luvun alkuun

asti, jolloin ne myytiin pois uudempien ja isompien reefereiden alta.

Kirjassa on runsas ja kiehtova kuvitus. Tie-tomäärä on huikea - Kalla systrar från Åland kuuluu jokaisen laivaharrastajan käsikirjas-toon. Teoksen toinen toimittaja ja fleet list -luettelon koonnut Erik Hag kertoo myös båtolog -sanan alkuperän. Båtologi on yleis-tynyt myös suomenkielisten laivabongarei-den ja -harrastajien keskuudessa. Taannoin jopa Helsingin sanomat kutsui Matti Pieti-käistä båtologiksi.

Suosittelen kirjaa lämpimästi!

Pekka Karppanen

Kirjan info: Kalla systrar från Åland (på världens alla hav)ISBN:9789529321506Kustantaja: Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons understödsfond135 sivuinen kovakantinen kirja, runsas kuvitus, kieli: ruotsiSaatavana kirjakaupoista, hintaluokka 25 – 29 euroa

Hieno kirja Eriksonin kylmälaivoista:

KALLA SYSTRAR FRÅN ÅLANd på världens alla hav.

Uudessakaupungissa 1979 raken-nettu m/v Askö juhlaliputettuna (SLHY kokoelmat)

GE -varus-tamon tulitikkuaski. jonka sain reilut 20 vuotta sitten Fiskön (2) päälliköltä Hampurissa. Tunnistin porvoolaiskapteenin kirjan kertomuksista

Tändsticksask från GE-rederiet, som jag fick för drygt 20 år sedan av befälhavaren på Fiskö (2) i Hamburg. Jag kände igen kaptenen från Borgå bland berättelserna i boken.

M/v Askö, som byggdes i Nystad 1979, här prytt med festflaggor

(SHLY:s samlingar).


När jag började studera till styrman i Raumo fick alla i klassen berätta om sin fartygstjänstgöring. En av studenterna sade att det var under sin tid på Eriksons kylfartyg som han fick hår på bröstet. Jag förstod ut-trycket först senare, och Thure Malmbergs och Erik Hags lysande verk kastar ytterligare ljus över frågan.

GE (Gustaf Erikson) beskrivs oftast som ett segelfartygsrederi. För yrkesverksamma inom sjöfarten är dock bolaget, som nyligen fyllde 100 år, känt som en kylfartygsägare och -operatör. År 1950 köpte GE sitt för-sta kylfartyg. Det var den begagnade reefern Kallsö. Senare utökade rederiet sitt andra-handstonnage och beställde nybyggen från bland annat Nystad.

På världens alla hav

Malmbergs och Hags bok fokuserar på de kylfartyg som GE opererade med mellan 1950 och 1993. Även efter denna period fortsatte rederiet att sköta reefers åt olika investmentbolag såsom EffJohn, Schauman, TR-Shipping och Hollming.

Kalla systrar från Åland är en riktig kultur-gärning och en hyllning till den finländska och åländska reefer-trafiken – ett i övrigt ganska anonymt område inom sjöfarten. Våra ringa kunskaper har dock sin natur-liga förklaring; fartygen seglade i huvudsak i trampfart och besökte sällan hemlandet.

Boken inleds med en kort historik över GE-rederiet och följs av berättelser och min-nen från olika fartyg. Den innehåller också en omfattande fleet list över kylfartygen och deras olika faser under perioden 1950–1993. Thure Malmberg har under sitt yrkesliv följt sjöfarten mycket nära och därför kunnat välja ut sådana element till boken som in-tresserar läsaren.

Små fartyg, yrkeskunniga besättningar

I boken berättar personal som tidigare arbe-tat på Eriksons fartyg och kontor om kylfar-tygens rutter, laster och hamnar. De flesta av fartygen befann sig ständigt i trampfart. För att trafikera på oceanerna med de 70–80 me-

ter långa fartygen och dåtidens navigerings- och kommunikationsutrustning krävdes det gedigna sjömanskunskaper.

Kylfartygen åkte ofta till exotiska hamnar med mindre utvecklad infrastruktur. Detta förde med sig utmaningar i fråga om provi-antering, varu- och reservdelsleveranser och besättningsbyten. Till skillnad från övriga fartyg från samma period hade GE:s kylfar-tyg inte radiotelegrafister – befälen skötte kommunikationen via Helsingfors radio och lokala stationer.

Besättningen kom inte heller lätt undan. Sjöfararna som Malmberg intervjuat minns tillbaka på arbetet i byssan, på däck och i ma-skinrummet. Fartygen transporterade främst livsmedel och därför fick man ägna mycket tid åt att rengöra och vädra lastrummen. Las-ten med bananer fick inte lukta fisk.

fartygen fick namn efter ålands öar

I slutet av boken finns en karta där platserna som man förknippar med fartygen är ut-märkta: Herrö, Kallsö, Norrö osv. I samband med utflaggningarna under senare delen av 1980-talet fick fartygen nya namn. Många är vi som minns Igloo Finn, Igloo King, Igloo Lion med flera. Fartygen seglade med Er-ikson som managementbolag bland annat under Cyperns och Bahamas flagg fram till 1990-talets början, då de såldes och ersattes med nyare och större reefers.

Boken har ett rikligt och fascinerande bildmaterial. Dessutom är den späckad med fakta – Kalla systrar från Åland borde finnas i alla fartygsintresserades handbibliotek. Ver-kets andra redaktör, som upprättat fleet list-förteckningen, berättar om ursprunget till ordet båtolog. Ordet har även spridit sig bland finskspråkiga fartygsspanare och far-tygsentusiaster. Nyligen omnämnde till och med Helsingin Sanomat Matti Pietikäinen som båtolog.

Jag rekommenderar boken varmt!

Pekka Karppanen

Fakta om boken: Kalla systrar från Åland (på världens alla hav)ISBN:9789529321506Förläggare: Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons understödsfond135 sidor, inbunden, rikt illustrerad, språk: svenskaFinns att köpa i bokhandeln, pris 25 – 29 euro

Fin bok om Eriksons kylfartyg:

KALLA SYSTRAR FRÅN ÅLANd på världens alla hav


Ville Virtanen pohti kirjojen yönä, että ehkä romaani Hevosen taju on kirjallisille ihmisille liian hevoskeskeinen ja hevosten kanssa elä-ville liian romaanimainen.

”Saattaa olla, että olen saanut hevosen ta-jun syntymälahjana, koska minun on niin helppo ymmärtää eläintä ja ratsastaminen oli heti luontevaa”, kertoi Virtanen

Hän muisteli hevosen olleen hänen ensi-rakkautensa jo kahdeksanvuotiaana. Juni-oreiden ratsastuksen Suomen mestaruuden hän voitti 18 -vuotiaana. Hevosista oli tulos-sa ammatti, mutta sitten teatterikorkeakoulu pysäytti työn hevosten kanssa.

Näyttelijän työhön hän uppoutui täysin ja tähtäsi kaikessa täydellisyyteen.

”Nuppihan siinä sekosi ja huomasin todellisuuden tajun hävinneen. Olisin tar-vinnut suhdetta hevoseen. Nykyään olen opetellut hevosmiehen järjestelmällisyyttä näyttelijän työssäni”, hän kertoi.

Kirjan päähenkilöinä on hevosmies Eli-as ja hänen vaimonsa Flo. Tarina sijoittuu hevoskaupan ja kisaamisen ympärille. Elias on satulaan kiinni kasvanut lahjakkuus. Var-tuttuaan hänen elämäntapansa muuttuvat ja hevosista tulee tavaraa ja bisnestä. Hevosmies Eliaksesta tulee mies ja hevonen.

Hevosen tajun sanoma on saada lukijat näkemään kriittisesti eläinten hyväksikäyttö. Kirja on armoton, mutta Virtanen näyttää tietävän mistä kirjoittaa. Juonessa on myös huumoria sekä fantasiaan kääntyvää kerron-taa.

Riikka Ala-Harja kirjoitti novellikokoel-man, mikä sai nimekseen Reikä. Nimen löy-täminen oli vaikeaa, mutta huomasin, että novelleissa on konkreettisia reikiä. Myös lukija huomaa reikiä henkilöiden sielunelä-mässä.

Novellien henkilöt ovat erilaisia ihmisiä, mutta todellisia sekä aitoja. Novellit sopivat kirjastovirkailijoille sekä libristeille, koska päähenkilö Tarmo toimii myös samalla alal-la.

Tarmo toivoisi olevansa tarmokas, mutta on sitä vaan ajatuksissaan. Tapahtumat vaan vyöryvät eikä Tarmo tee mitään.

Ajatuksissaan hän toivoo, että joku järjes-täisi hänelle yllätysjuhlat 50 -vuotispäivänä, mutta niitä ei tule ja hän masentuu.

Tarmosta on esitetty kuunnelma Radio Suomessa. Tarmon idoli on Marlon Brando ja kuunnelmassa pohdittiin, että mitä eroa on Tarmolla ja Marlonilla. Todettiin, että ehkä se ero, että Tarmolla ei juurikaan ole naiskokemuksia.

Ala-Harjan dramaturgin tausta on muo-kannut ajattelua eikä teksteissä ole varsinai-sesti huumoria, mutta ehkä vinoutunutta ajattelua ja kulmikasta huumoria.

Kirjailijan mukaan novellin kirjoittami-nen vaatii enemmän pilkun viilaamista hän työstää seuraavaksi romaanin. Tätä ennen valmistuu YLEn kanavalle tunnin mittainen elokuva.

Minna Lidgrenin kirja Kuolema Ehtooleh-dossa kuvaa elämää palvelutalossa. Kertomus on rankka, mutta kirjan päähenkilöillä on mahtava huumorintaju. Satiirisessa asetel-massa henkilöt ovat vahvasti läsnä.

Kirjailija on aina ollut kiinnostunut van-huksista sekä lapsista. Journalistisen taustan kautta hän kiinnostui ja perehtyi palveluta-loihin. Paras tapa käsitellä aihetta oli kirjoit-taa siitä kirja.

Kirjaa on kritisoitu liioitelluksi, koska hän tuo esiin rankkojakin tapauksia. Keskeinen teema on palvelutalojen kaupallisuus ja mi-ten kaikesta laskutetaan. Kuinka kunnalliset palvelutalot eivät tuota, mutta yksityiset yri-tykset tekevät kuitenkin voittoa!?

Tarinassa on myös rikosvyyhti. Vanhuk-silta huijataan rahaa, doupataan lääkkeillä ja lääkärit uusivat keskushermostoon vaikut-tavia lääkkeitä näkemättä potilasta. Miksi vanhuksen pitäisi nukkua 12 tuntia?

Yksinäisyyden tunne vanhuksilla ei ole sai-raus mitä hoidetaan pillereillä.

Päähenkilö Siiri, pelokas ja suloinen 94-vuotias harrastaa raitiovaunuajeluita ja tutustuttaa lukijan Helsingin arkkitehtuu-riin.

Palvelutalo Ehtoolehdossa Siiri kaverei-neen nauttii tv:n katselusta, kortinpeluusta ja punaviinin tissuttelusta. Joskus täytyy kui-tenkin turvautua viskiin.

Mummeleiden päiviin tulee lisää säpinää, kun talon nuori kokki Tero kuolee. Henkilö-kunta alkaa käyttäytyä oudosti ja naiset pel-

KIRJOJEN YÖ AKATEEMISESSA JA SUOMALAISESSA KIRJAKAUPASSA 22.8.13

Perinteiset yleisötilaisuudet kirjojen ystäville pidetään Helsingin Taiteiden yön yhteydessä

Kjell Westö veti väkeä Akateemisen kirjakaupan aulaan


käävät eniten dementiaosastolle joutumista. He miettivät, että miksi sairaalaan joutuvat asukkaat aina tulevat niin selväjärkisiksi hoidon edetessä. Annetaanko Ehtoolehdossa liikaa lääkkeitä?

Döden, döden, döden, toteavat mummut.

Heli Laaksoselta on ilmestynyt uusi Lounais- Suomen murteella kirjoitettu kirja Aapine, minkä on kuvittanut Elina Warsta.

”Kirjas on ihan niiku aapises kuuluuki olla, jokane aakkoste kir-jane vuoroltas, ja sit siin piän loru tai runo kyljes. Kuvat ova suuri ja värikkäi”, kertoi Laaksonen.

Kirjailija kertoi (myös ihan suomeksi), että joku vaari oli lukenut kirjaa helsinkiläiselle lapsenlapselleen ja poika oli todennut, että en mä mitään ymmärrä, mutta lue vaan lisää.

Suur suosikki Kjell Westöltä on juuri ilmestynyt romaani Kangastus 38. Kirja on toisen maailmansodan kynnykselle sijoittuva kuvaus Helsingistä sekä menneisyydestä, että tulevaisuuden toivosta. So-dan uhka on todellinen, mutta vielä kaupunkilaiset tanssivat, käyvät elokuvissa ja rakastuvat. Kangastus 38 on koskettava psykologinen jännitysnäytelmä sekä hieno ajankuvaus Helsingistä.

Westö osaa kirjoittaa taitavasti historian eläväksi ja on lahjakas kielen käyttäjä.

teksti: Milja Nitovuorikuvat: Milja Nitovuori ja Pekka Karppanen

Anja Erämaja Suomalaisessa Kirjakaupassa Ville Virtanen harrasti nuorena hevosia

Neil Hardwick tenttasi Minna Lindgreniä Heli Laaksonen hallitsee Lounais-Suomen murteen

Riikka Ala-Harja kirjoitti novellikokoelman; Reikä


Sähköiset kirjat eivät ole vielä lopullisesti lyöneet läpi, vaikka iPadit ja muut taulutietokoneet ovat lisääntyneet kovalla vauhdilla. Kus-tannusosakeyhtiö Otava lanseerasi keväällä uuden kirjaformaatin, joka on alun perin hollantilainen innovaatio. Siellä sitä on myyty jo toista miljoonaa kappaletta. Minikirja on lisensioitu jo moneen Euroopan maahan.

Minikirja aukeaa ja sitä luetaan ylhäältä alas. Kooltaan miki on vir-sikirjan tai korttipakan kokoinen. Kirjan selkä antaa sivujen avautua kunnolla – luettava kohta säilyy esillä vaikka pöydällä. Kirja on myös kevyt ja pienikokoinen, joten se kulkee helposti mukana laukussa tai taskussa matkoilla.

MIKI ELI MINIKIRJA TULI MARKKINOILLE

Formaatista veikataan haastajaa e-kirjoille.

Hinnaltaan minikirja on pokkarin luokkaa, 9 – 10 euroa. Vali-koima ei vielä ole vielä kovin suuri. Tuotteet vaikuttavat kuitenkin laadukkaita ja kestäviltä. Teksti on sopivan kokoista, vaikka kirjat julkaistaan alkuperäisen pituisina.

MEPAlla on erä minikirjoja koekäytössä. Mitään suuria ahaa -elä-myksiä ne eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet. Hyviä puolia on paljon, mutta miinuksiakin löytyy; paperi on melko ohutta, mikä välillä haittaa sivun kääntämistä. Mikäli tarjonta lisääntyy, on tämä hyvä vaihtoehto matkustelevalle perinteisen kirjan ystävälle.

Vapaavahtiin merimiesjuttuja ja laivahistoriakatsauksia kirjoittava Timo Sylvänne on nyt saanut valmiiksi omista seilauksistaan kertovan kirjan. Merimiesaikoinaan aktiivisesti valokuvausta har-rastanut Sylvänne on käyttänyt hienoja otoksiaan myös kirjan runsaassa kuvituksessa.

All right taas mennään -kirja on menossa painoon lokakuussa ja valmistuu sopivasti syksyn markkinoille. Kannattaa seurata aani-meri.fi -sivustoa: kun kirja tulee painosta, voi sitä kysellä sieltä.

Tulossa lähiaikoina uusi merikirja:

all riGhT TaaS

Mennään – TarinoiTa

TraMPPilaiVoilTa


Otava ja Kirjavälitys järjestivät kirjailijatapahtumat Helsingissä syyskuun lopulla. Perinteinen Näin on kirjat –kiertue starttasi Kulttuuritehdas Korjaamolla. Otavan kirjailijailta veti Musiikkitalon Sonore -salin täyteen.

SYKSY ON UUTUUSKIRJOJEN AIKAA

Suurlähettiläspari Jukka ja Etel Valtasaari kävivät esittelemässä ennakkoon myöhemmin syksyllä ilmestyvää kirjaansa Suurlähettiläänä suurvallassa - Suo-men diplomatiaa Washingtonissa. Valtasaarten aikana tapahtuivat sekä kylmän sodan loppuminen että vuoden 2011 terrori-iskut.

Otavan tiedotuspäällikkö Liisa Riekki haastatteli Laila Hirvisaarta, jon-ka mukaan uusimman teoksen, Me, keisarinna, kirjoittaminen oli raskas työ. Kirja oli valmistunut jo keväällä, mutta Hirvisaari viimeisteli ja osin uudelleen kirjoitti 576-sivuista teosta koko kesän ajan. Kirjailija kertoi värikkäästi kei-sarinna Katariina Suuresta, joka oli vallanhimoinen, mutta myös sivistynyt ja ”seksuaalisesti viriili”.

Anja Snellman kertoi kirjoittaneensa elämänsä merkittävimmän kirjan. Pää-oma kertoo kirjailijan kuolleesta siskosta, Marjatasta, joka oli vammainen. Isosisko oli Snellmanille tärkeä, vaikka tämä aluksi oli hävennytkin Marjattaa. Kirjailija kertoi myös sotaveteraani - isästään, jonka ottama kirjan kansikuva on.

Essi Tammimaan fantasiakirja Noaidin tytär sukeltaa saamelaiseen mytologiaan. Kirjan päähenkilö on 16-vuotias lukiolaistyttö Au-ra, joka on alkanut nähdä näkyjä. Aura alkaa kirjoittaa kirjaa unissa seikkailevasta saame-laisesta soturittaresta.

Mannerheim -ristin ritarista, Lauri Tör-nistä, on riittänyt aineistoa vielä Oula Sil-vennoiselle ja Juha Pohjoselle. Heidän kirjoittamansa Tuntematon Lauri Törni il-mestyy lokakuussa. Tekijät ovat kaivaneet Yhdysvalloista, Saksasta ja Ruotsista uutta lähdeaineistoa. Luvassa on hätkähdyttäviä-kin kuvauksia Suomen, Saksan ja USA:n armeijoissa palvelleesta sotilaasta.

Milja Nitovuori & Pekka Karppanen


Stadiumin ja Pallokentän tekonurmet ovat hyvin salaojitettuja, eikä vesilammikoita pääsyt kertymään. Pieniä alkuvaikeuksia kui-tenkin oli, kun Turun bussi ja pari tuomaria

Shippingilta nähtiin jopa toimitusjohtaja kentällä – ja hyvin pelasikin. Kannatusjou-kot mukaan luettuina arveltiin päivän aikana tapahtumassa vierailleen 300 merenkulkijaa.

Päivän mittaan sää selkeni ja tunnelma parani. ME Groupin isännöimässä kahvilas-sa tosin kuumilla juomilla ja sämpylöillä oli parempi menekki kuin virvokkeilla. Kentän laidalla päivysti myös Navicar, ja Merimies-kirkon väki kierteli kyselemässä merenkulki-joiden kuulumisia.

Odotusten mukaisesti Amorella ja Silja Serenade etenivät välieriin. Viime vuoden mestari Gabriella oli pienellä kokoonpanolla liikkeellä ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Sen sijaan Rosella pärjäsi paremmin pitäen Viking Linen lippua korkealla.

Rosella voitti välierissä Silja Serenaden ja pani finaalissa hyvin kampoihin Eckerö Li-nen Finlandialle, jonka voitontahto kasvoi turnauksen edetessä. Finlandia voitti finaa-lissa Rosellan 3-1. Pronssiottelussa Silja Se-renade korjasi mitalit voittamalla Amorellan 2-0.

Kiitoksia kaikille!

MEPA FUTIS KERÄSI PELAAJIA JA YLEISÖÄ – M/S FINLANdIA MESTARIKSIElokuun alussa järjestettiin MEPAn historian suurin jal-kapalloturnaus Sonera Stadiu-milla Helsingissä. Edellisvuoden helteistä ei ollut tietoakaan. Taivas oli pilvessä ja vettä satoi solkenaan.

olivat myöhässä ja sähköt pätkivät. Aikataulu venyi, kun sairasautokin vieraili kentällä pa-riin otteeseen. Onneksi kaikki päätyi lopulta hyvin.

Sateisesta säästä huolimatta Sonera Stadiu-milla nähtiin 15 pelaavaa joukkuetta. Mu-kana oli useita uusia ryhmiä. Rahtilaivava-rustamoilla oli pelaajia useammista laivoista ja vahvistuksia myös konttoreista. Godby


Mestarit. M/s Finlandia

Hopeaa: m/s Rosella


Stadiums och Bollplanets planer är väldigt väl dränerade, tack vare det samlades inga vattenpölar på planen. Några små problem försvårade turneringsstarten, då bussen från Åbo samt några domare var sena. Tidtabellen drog ut ytterligare då ambulansen gästade planen under ett par tillfällen. Som tur var slutade allting bra.

Trots det regniga vädret spelade 15 lag under turneringen på Sonera Stadium. I år deltog flera nya grupper. Lastfartygsrederi-erna hade spelare från flera fartyg och även förstärkningar från kontoret. I Godby Ship-pings lag deltog till och med rederiets verk-ställande direktör – och visade goda tag på planen. Med alla deltagare, hejarklacker och

MEPA FUTIS LOCKAdE SPELARE OCH PUBLIK – M/S FINLANdIA ÅRETS MÄSTARE

I början av augusti arrangerades den största fotbollsturneringen i SSB:s historia på Sonera Sta-dium i Helsingfors. Förra årets värmebölja var ett minne blott och regnet öste ner hela dagen.

till slutspelen. Rosella klarade sig däremot bättre, och var Viking Lines flaggskepp i årets turnering.

Rosella överraskade alla med en seger i semifinalen mot Silja Serenade. I finalen var nykomlingarna från Eckerö Lines M/s Finlandia hungrigare och segrade över Ro-sella, som fick nöja sig med silvermedaljer. I bronsmatchen var Silja Serenade starkare än Amorella med ett resultat på 2-0. Finlandias mästerskap var fartygets första i historien, inte så illa för en första gångens deltagare.

Ett stort tack till alla!

åskådare medräknade, besökte närmare 300 sjöfarare Sonera Stadium under dagens lopp.

Under dagens lopp klarnade vädret och med detta steg även stämningen. Caféet som ME-group var värd för hade dock större åt-gång för de varma dryckerna samt tilltuggen än de kalla dryckerna. Vid plankanten sta-tionerade även Navicar, och Sjömanskyrkans representanter minglade och diskuterade med sjöfararna.

Att Amorella och Silja Serenade tog sig till kvartsfinalen var ingen överraskning. De regerande mästarna från Gabriella deltog med en tunn trupp och lyckades inte kvala


Pronssia: Silja Serenade

Turnauksen paras maalivahti oli Iivo Kilpeläinen


Group A +/- P Group B +/- P

Birka Sthlm 3 6 Finlandia 7 9Langh 1 4 Rosella 5 6Neste 2 -2 4 SMU -5 1Bore -2 2 Baltic Princess -6 1

Group C +/- P Group D +/- P

Silja Serenade 11 7 Amorella 8 9XPRS 11 7 Neste 13 6Finnlines -9 1 Gabriella -8 3Kristina Katarina -13 1 Godby -13 0

alkulohkot


Birka Stockholm on ollut vuoden kaikissa MEPA -turnauksissa mukana ja sai futis-turnauksessa Fair Play -palkinnon

Finnlines -joukkueella oli hyvä tsemppi

Boren miehistö hitsaantui hienosti yhteen ja voitti B-finaalin

Neste 2

Neste 1


SMU - Finlandia 1 - 3Kristina Katarina - Silja Serenade 0-8Gabriella - Neste 0-7Birka Sthlm - Neste 2 0-3

Bore - Langh 1 - 1Godby - Amorella 0 - 1Finnlines - XPRS 0 - 6Baltic Princess - Rosella 0 - 3

Neste - Godby 7 - 0Silja Serenade - Finnlines 3- 0 Neste 2 - Bore 2- 2Finlandia - Baltic Princess 3 - 0

Rosella - SMU 3 - 0Langh - Birka Sthlm 0-4Amorella - Gabriella 6-0XPRS - Kristina Katarina 5-0

Amorella - Neste 3 - 2Finlandia - Rosella 3 - 2Kristina Katarina - Finnlines 2 - 2Langh - Neste 2 5-0

XPRS - Silja Serenade 0-0Birka Sthlm - Bore 2-0Gabriella - Godby 5-0SMU - Baltic Princess 0-0

alkusarjan ottelut


46 Vapaavahti Frivakt 3 / 201346 Vapaavahti Frivakt

Vastauksia tuli maista ja laivoilta. Aurinkoiselle Töölön pallokenttä 7: lle saapui lähes 40 pelaajaa. Mukana oli neljä joukkuetta, Neste, Godby Shipping, Silja Serenade ja Askel (Local Team).

Merenkulkijoita ei helle liiemmin haitannut - tosin juotavaa kului paljon. Ot-teluiden kestoa lyhennettiin hieman, kun kaikista joukkueista oli jäänyt pelaajia pois. Kuuma ilma ja pelaajien kiireet vaikuttivat myös siihen, että viimeisenä ohjelmassa ollut ottelu (Sere-Askel) siirrettiin myöhemmin pelattavaksi.

Tunnelma tapahtumassa oli yhtä hieno kuin ilmakin.

MeriMieSjalkaPalloa nykyPäiVän MalliinMiniturnaus kutsuttiin koolle Facebookin avulla

TULOKSET: Neste - Godby 1-1

(rankkarikisan voitti Godby 5-4), Godby-Askel 5-4, Askel-Neste 4-2,

Silja Serenade-Neste 5-3, Silja Serenade-Godby 4-0.

Kiitoksia kaikille; erityiskiitokset Godby Shippingin

kundeille kenttäsiivouksesta!

Keskikesällä m/t Stena Poseidon höyrysi vielä Suomen lip-pu hulmuten Montrealista itään, kun ”keittiövirkailija” Pasi Kinnari Atlantin aalloilta käsin koordinoi futista-pahtumaa Helsinkiin. Hän on kerännyt FB -kavereikseen urheiluhenkisiä merenkulkijoita eri varustamoista.

3 / 2013


Nesteen merenkulkijat edustivat Suomea perinteisessä suurtapah-tumassa

Merimiesfutiksen kansainvälisessä turna-uksessa Neste piti Suomen lippua korke-alla, vaikkakin järjestäjien listoilla kulkivat vastikään ulosliputetun Stena Poseidonin nimellä. Promoottori/pelaaja Pasi Kinnari ja hänen leikkimielisesti ”likaiseksi puolitu-sinaksi” nimeämänsä joukkue kuitenkin pär-jäsivät hienosti. Facebookissa vitsailtiin, että vajaaksi jääneen suomalaisjoukkueen pitäisi ottaa käyttöön sekamiehitys. Vitsi konkreti-soitui paikan päällä, kun paikallisesta kou-lusta kaksi nuorta maahanmuuttopoikaa liittyi rivistöön.

Turnaukseen osallistui kaiken kaikkiaan 24 joukkuetta, jotka olivat jaettu kuuteen lohkoon. Perjantaina 30.8. pelattiin lohko-vaihe ja lauantaina 31.8. oli vuorossa jatko-pelit. Jatko-otteluiden kaavio oli rakennettu siten, että jokaisella joukkueella oli mahdol-lisuus mestaruuteen, vaikka lohkovaihe olisi-kin mennyt penkin alle. Otteluiden peliaika oli 2x15 min, pelaajia kentällä 6+1 ja vaihto-pelaajia max. 5 pelaajaa. Jatkopeleissä voitta-ja selviytyi seuraavalle kierrokselle ja häviävä joukkue siirtyi kannustusjoukkoihin.

Nesteen porukka ylsi kahdella voitolla loh-kon kakkostilalle ja jatkopeleihin. Lauantain aamupelissä riitti vielä virtaa, vaikka joukkue oli taas vajaa. Hienosta pelipäivästä innostu-

gÖTEBORgIN 24 TUNNIN JALKAPALLOTURNAUS PELATTIIN 31:NNEN KERRAN

Promotorn/spelare Pasi Kinnari och hans lag spelade en fin turne-ring. I turneringen deltog sammanlagt 24 lag, som var indelade i sex grupper. Matchernas speltid var 2x15 min, spelare på plan 6+1. Kvalmatchernas vinnare avancerade vidare i turneringen medan förlorarna fick följa med från läktarna den övriga turneringen.

Nestes trupp gick vidare till kvalmatcherna som gruppspelens tvåa med två segrar i bagaget. På lördagens morgonmatch var laget energiskt och vann Stena Nautica 5-0, därmed placerade det sig bland de 16 bästa.

Väggen kom emot i den följande matchen. En dålig lottning gav turneringsmästarna El Dragador som motståndare. El Dragador tvingades dock spela turneringens bästa match just mot Nestes ett-riga trupp, och besegrade finländarna först efter förlängning 3-2.

Nestes deltagare var nöjda med resan. Lagandan, de fina match-erna och samvaron fullbordades då det finländska laget utvaldes till turneringens Fair Play – lag. Nestes spelare Ilkka Suortti valdes till turneringens bästa spelare och turneringens All Star – lag.

I turneringen deltog 300 spelare, varav 120 deltog i kulstöt-ningstävlingen som arrangerades under turneringen.

gÖTEBORgS 24 TIMMARS FOTBOLLSTURNERINg SPELAdES FÖR dEN TRETTIOFÖRSTA gÅNgEN

neena joukkue oli mennyt aikaisin nukku-maan. Pojat voittivat Stena Nautican 5-0 ja raivasivat tiensä 16 parhaan joukkoon.

Noutaja tuli kuitenkin vastaan seuraavassa ottelussa. Huono arpaonni antoi turnauksen voittajajoukkueen El Dragadorin vastusta-jaksi. El Dragador joutui pelaamaan kovim-man ottelun juuri suomalaisia vastaan, ja veivät ottelun vasta jatkoajalla 3-2.

Nesteen porukka oli reissuun hyvin tyy-tyväinen. Yhteishenki, hienot pelit ja yhdes-

säolo kruunasivat hienon turnauksen, josta jäi kotiinkin tuomisia. Suomalaisryhmä valittiin turnauksen Fair Play -joukkueeksi. Nesteeltä valittiin myös turnauksen paras pelaaja, Stena Poseidonilla ja DAT-tankke-reilla seilannut Ilkka Suortti. Hänet valittiin myös All Stars -joukkueeseen.

Turnauksessa oli mukana 300 pelaajaa, joista samaan aikaan järjestettyyn kuulaki-saan osallistui 120 henkilöä.

Nestes sjöfarare representerade Finland i det traditionella evenemanget



Kierrokselle lähti sateisesta aamusta huo-limatta 44 pelaajaa. Sää kirkastui nopeasti ja loppupään ryhmät saivat pelata pou-dassa. Puolimatkan kioskiautolla oli po-rukalla jo parempi mieli, kun päivä alkoi paistaa ja leppoisa tuuli kuivasi varusteet.

Klubirakennuksella nautitun ruuan ja kahvin jälkeen päästiin palkintojen ja-koon. Pistebogeyn parhaat olivat: 1. Esa Suonvieri (39p), 2. Jari Mäkineste (35p), 3. Wille Wainio (35p). Scratchissa menes-tyivät Håkansin Jari Mäkineste (77) ja Kimmo Lehto(83), sekä ESL Shippingin Pekka Mikkola (90).

Pisin Drive -palkinto meni Jari Mäki-nesteelle. Lähimmäs lippua löi Jyrki Au-len. ME Group Erikoispalkinto annettiin Markku Kontolalle.

Kiitoksia kaikille osallistujille sekä palkintoja lahjoittaneille ME Groupilla ja Merimieseläkekassalle!

MePa Golf PelaTTiin TuuSulaSSa

ScraTch1 Mäkineste Jari 77 2 Lehto Kimmo 83 3 Mikkola Pekka 90 4 Pohjola Olavi 93 5 Aulén Jyrki 93 6 Tiensuu Jouko 94 7 Saarinen Tapani 948 Nurminen Ilpo 94 9 Nakari Timo 95 10 Suonvieri Esa 95 11 Välimäki Kari 96 12 Germanow Birgitta 96 13 Kontola Markku 98 14 Korpela Sakari 98 15 Lehtinen Pekka 99


Esa Suonvieri voitti pistebogeyn

Välipalaa ja juotavaa sai kioskiautolta

Aamu oli sateinen ja sumuinen


Morgonen grydde i regnväder men under eftermiddagen höll det redan upp. Grup-perna i slutändan hade nog litet nytta av det. Sammanlagt 44 spelare deltog. Under eftermiddagen hade golfarna redan bättre humör då solen sken, och en mild vind torkade upp terrängen och spelarnas ut-rustning.

Efter en måltid och kaffe på klubben följde sedan prisutdelningen.

Ett varmt tack till alla deltagare och till ME Group och Sjömanspensionskas-san som donerat priser.

SSb Golf SPeladeS i TuSby

TulokSeT PiSTeboGey reSulTaT PoänGboGey

1 Suonvieri Esa 39 2 Mäkineste Jari 35 3 Wainio Ville 35 4 Paukku Priit 35 5 Lehto Kimmo 34 6 Asikainen Esa 33 7 Välimäki Kari 32 8 Tiensuu Jouko 32 9 Nurminen Ilpo 32 10 Aulén Jyrki 31 11 Aro Ilmari 3112 Heinonen Ilkka 31 13 Mikkola Pekka 30 14 Nakari Timo 30 15 Saarinen Tapani 3016 Stenberg Marko 3017 Lehtinen Pekka 29 18 Kontola Markku 29 19 Kokkala Matti 28 20 Saarela Pekka 28 21 Ojanen Pauli 26 22 Aarninsalo Jaakko 26 23 Kiihamäki Pertti 26 24 Lindell Carl-Gustav 26 25 Pohjola* Olavi 25 26 Arasola Pekka 25 27 Okko Nina 25 28 Anttila Markku 2529 Kokkala Antti 2530 Niskanen Keijo 24


Jyrki Aulen pääsi pitkästä aikaa mukaan MEPA-kisaan. Tuloksena heti pisin drive.

Iltapäivällä terassille paistoi jo aurinko

Esa Leppänen keskittyy


Alfons Håkans Invitational 2013 pelattiin loistokuntoisella Vanajanlinna Golf&Country Clubilla Hämeenlinnassa elo-kuun lopussa. Keli suosi tapahtumaa yhdellä maan arvoste-tuimmista golfkentistä. Best Ball parikilpailuun osallistui 22 pelaajaa, jotka klubilla pidetyn infon jälkeen ottivat yhteis-lähdön puoli kymmeneltä.

Iltapäivällä oli saunan ja ruokailun jälkeen vuorossa pal-kintojen jako klubiravintolassa. Voiton veivät Kari Rinne Alfons Håkans Pollution Recovery´lta parinaan TallinkSiljan Jan Valtonen, joka pokkasi myös pisimmän draivin palkin-non. Lähimmäksi lippua (6,66m) löi Karri Valkonen. Par-haasta bruttotuloksesta vastasi Kimmo Lehto, 85 lyöntiä.

Kiitokset Alfons Håkans -yhtiölle ja päivän isännille Kari Rinteelle ja Kimmo Lehdolle sekä Pekka Arasolalle mah-tavasta golftapahtumasta hienoine palkintoineen!

Perinteinen Laivakauppiaitten yhdistyksen golftur-naus käytiin tänä vuonna Nevas Golf ry:n kentällä Sipoon Söderkullassa. Ajankohta oli reilu viikko en-nen MEPAn kisoja, joten listoilla oli paljon samoja nimiä. Toisin kuin MEPAn kilpailussa Tuusulassa, saatiin Shipstores Golf -tapahtuma vietyä kokonaan läpi kauniissa säässä.

Runsaan aamubrunssin ja kilpailuinfon jälkeen po-rukka paineli kentälle – startti otettiin vanhan tavan mukaan yhteislähtönä klo 10.00. Ilmoittautuneita oli yli kahdeksankymmentä, jokunen jätti tulemat-ta. Matkaan lähti 74 pelaajaa, joten kaikki väylät oli miehitetty.

Kierroksen jälkeen porukka saunoi ja nautti maitta-van ruokapöydän antimia, minkä jälkeen oli vuorossa tulosten julkistaminen. Hyödyllisiä tavarapalkintoja riitti kaikille. Varsinaisen voiton vei pistebogey -kilpai-lussa Lars Hemming (38) ennen Timo Nakaria (36) ja Olavi Pohjolaa (35). Pisimmän draivin löi Pasi Siltala (240 metriä) ja lähimmäs lippua osui Kimmo Lehto 4,45 metriä.

Matti Kokkala, Pekka Lehtinen ja kumppanit oli-vat jälleen kerran organisoineet hienon tapahtuman, kiitoksia!

TuTTuja Miehiä ShiPSToreS Golf cuPiSSa

Golfia VanajanlinnaSSa


Liikenneministeri Merja Kyllönen luovutti pal-kinnon torstaina 5.9.2013.

Viranomaisten sekä ammatti- ja vapaa-ajan merenkulun järjestöjen perustama palkinto myönnettiin tänä vuonna Rajavartiolaitoksen komentaja Petteri Leppäselle hänen oma-aloitteisesta ja sitkeäs-tä työstä meriturvallisuuden kehittämiseksi niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Suomen Merimieskirkko ry:n järjestämässä tilaisuudessa Helsin-gin meripelastuslohkokeskuksessa palkinnon saajan esitteli valmius-päällikkö Jori Nordström Meripelastusseurasta. Komentaja Petteri Leppäselle palkinnon luovuttivat meriturvallisuusjohtaja Tuomas Routa ja ministeri Kyllönen.

Puheessaan palkinnonsaajalle ministeri Merja Kyllönen totesi me-riturvallisuuden edistyneen merkittävästi viimeisten kahden vuosi-kymmenen aikana. Estonian onnettomuuden jälkeen menetelmiä, kalustoa ja asenteita tarkasteltiin kriittisesti. Toimenpiteitä on tehty, mutta turvallisuuteen ei voi tuudittautua – työn pitää jatkua.

Komentaja Leppänen toimi samana vuonna valmistuneen moni-toimialuksen, Merikarhun rakennusvalvojana ja päällikkönä. Hän on tehnyt esimerkillistä työtä meripelastustoiminnan ja siihen liitty-vän yhteistyön edistämiseksi kotimaassa ja ulkomailla. Kiitospuhees-saan komentaja Leppänen painotti tiimityötä, johdon tukea, hyviä partnereita ja verkostoja.

Trafikminister Merja Kyllönen överlämnade priset torsdagen den 5 september 2013.

Priset, som instiftats av myndigheter samt av organisationer både inom den professionella sjöfarten och inom fritidssektorn, gick i år till kommendör Petteri Leppänen från Gränsbevakningsväsendet. I motiveringen betonas hans initiativrika och ihärdiga arbete med att utveckla sjösäkerheten, både på nationell och på internationell nivå.

Vid en tillställning i Helsingfors sjöräddningsundercentral, ar-rangerad av Finlands Sjömanskyrka rf, presenterades pristagaren av beredskapschef Jori Nordström från Sjöräddningssällskapet. Priset överlämnades till kommendör Petteri Leppänen av sjösäkerhetsdi-rektör Tuomas Routa och minister Kyllönen.

Ministern konstaterade i sitt tal till pristagaren att sjösäkerheten har utvecklats betydligt de senaste två decennierna. Efter Estonia-katastrofen gjorde man kritiska granskningar av metoder, materiel och attityder. Men även om många åtgärder har vidtagits kan vi inte invagga oss i säkerhet – arbetet måste fortgå.

Kommendör Leppänen var byggnadskontrollant och befälhavare på kombinationsfartyget Merikarhu, som stod färdigt samma år som olyckan inträffade. Han har gjort ett föredömligt arbete för att förbättra sjöräddningsverksamheten och främja samarbeten både nationellt och internationellt. I sitt tacktal betonade kommendör Leppänen vikten av teamarbete, stöd från ledningen, bra samarbets-parters och nätverk.

Merenkulun turvallisuuspalkinto

sea sunday Myönnettiin

petteri leppäselle

sjöfartens säkerhetspris, sea

sunday, gick till petteri leppänen


Esasy Sailing Oy:ssä mukana oleva Harri Winter on tuttu mies monelle merenkulki-jalle. Setänsä, merimieskatselmusmies Pent-ti Winterin innoittamana Harri ehti seilata monessa yhtiössä ennen päätymistään Vi-king Linen operatiiviseen johtoon. Hän on keväästä lähtien ollut yhtiössä senior advisor -tehtävässä, joka on jättänyt enemmän aikaa purjehdukselle. Yhteistyö MEPAn purjeh-duspäivien järjestämisessä alkoi jo 2011.

– Itse asiassa tutustuin MEPAn miehiin jo reilut 30 vuotta sitten ollessani Kristina Brahella purserina. Juha Toivanen oli siellä töissä, ja Martti Karlsson kävi vierailulla, tosin vielä tuolloin Merimies-Unionia edus-taen, Winter selvittää.

Harri Winter opiskeli kauppakorkeassa, ja työskenteli laivoilla ja merenkulun parissa aina kun mahdollista. Hän työskenteli 1980 - 90 -lukujen vaihteessa Malmössä Euroway Ab:lla, joka rakennutti matkustaja-aluksia Kroatiassa. Winter oli mukana valvontatii-missä.

– Jugoslavian sota oli käynnissä. Kerran telakkaa tulitettiin, ja m/s Frans Suell sai vaurioita, Harri Winter muistelee.

Alus palveli myöhemmin Silja Linen Silja Scandinaviana ja tunnetaan nykyisin puna-kylkisenä Gabriellana.

Purjehdusperinteitä monessa polvessa

Easy Sailingin Itämeren purjehdukset teh-dään Easy -nimisellä 38 -jalkaisella Bavaria -veneellä. Toiminnan laajentaminen Karibi-alle alkoi kiinnostaa, kun poika perheineen muutti Martiniquelle. Harri pääsee parem-min tapaamaan lastenlastaan. Toki Karibian alueen mahtavat maisemat, ilmasto ja luonto vaikuttivat myös päätökseen.

– Kuusi vuosikymmentä piti elää, että moisen paratiisin pääsi näkemään. Turun saaristokin on kyllä kaunis, mutta Karibiaa voi suositella kaikille, Harri kehuu.

Easy Sailing teki viime talvena koeristeily-jä, mitkä vakuuttivat Harrin. Hän esittelee Karibian purjehdusoppaan sivuilta alueen hienoja satamia ja paikkoja. Löytyy erikoisia lintuja, kaloja, kauniita kasveja, vesiputouk-sia, vaikka mitä. Ihmiset ovat ystävällisiä.

– Täytyy myös muistaa vedenalainen maa-ilma. Vedet ovat kirkkaita ja lämpimiä, Win-ter kehuu.

Easy Sailingin Karibian purjehduslomalla on mahdollisuus sukeltaa esimerkiksi Pi-tonsissa. Valmiilla esimerkkipurjehduksella vieraat pistäytyvät mielenkiintoisilla ja suu-

renmoisilla kohteilla. St. Vincentin Wallila-bou Bay´lla on vielä joitakin kulisseja jäljellä Pirates of the Caribbean -elokuvien filmaus-ten jäljiltä.

Mustique -saarella sen sijaan ei kuvaami-sesta pidetä. Täällä törmää usein julkkiksiin. Muun muassa Madonnalla, Mick Jaggerilla ja Britannian kuninkaallisilla on täällä asun-toja.

Easy Sailing on tutustuttanut meren-kulkijoita purjehduksen maailmaan Turun vesillä. Nyt Harri Winter toivottaa kaikki tervetulleiksi lämpimille ja eksoottisille ula-poille. Kipparit puhuvat suomea, ruotsia ja englantia.

– Kyllä Karibian loma aina kotipuolen los-kakelit voittaa, Harri vakuuttaa.

Hän kehottaa merenkulkijoita keräämään kaverit kasaan ja lähtemään porukalla talvea pakoon.

Lisätietoja kotisivulta www.easysailing.fi

Teksti: Pekka Karppanen

aurajoen aalloilTa karibian MaininGeille

Merenkulkijoille purjehduspäiviä järjestävä Easy Sailing on laajentanut toimintaansa. Kun MEPAn Tutustu purjehdukseen -osallistujat astuvat veneeseen Aurajoen rannasta, voivat lajiin innostuneet nyt

nostaa purjeet Martiniquella ja suunnitella sopivan seilauksen suomalaisen kipparin johdolla.


Harri Winter Naantalissa


Harri Winter från Easy Sailing Oy är bekant för många sjöfarare. Inspirerad av sin farbror, mönstringsförrättaren Pentti Winter, hann Harri segla med många bolag innan han till sist hamnade i Viking Lines operativa led-ning. Sedan i våras har han haft befattningen som bolagets senior advisor, och därmed fått mera tid över till segling. Redan 2001 bör-jade han samarbeta med SSB och anordna deras seglingsdagar.

– I själva verket kom jag i kontakt med SSB:s personal redan för drygt 30 år sedan när jag var purser på Kristina Brahe. Juha Toivanen arbetade där och Martti Karls-son besökte fartyget som representant för Sjömans-Unionen, förklarar Harri.

Harri Winter studerade vid handelshög-skolan och jobbade på fartygen och inom sjöfarten när tillfälle gavs. I skiftet mellan 80- och 90-talet arbetade han på Euroway AB i Malmö, som byggde passagerarfartyg i Kroatien. Harri ingick i kontrollteamet.

– Detta var under de jugoslaviska krigen. En gång besköts varvet och m/s Frans Suell fick skador, minns Harri.

Fartyget tjänstgjorde senare som Silja Scandinavia för Silja Line och numera kän-ner vi igen henne som Gabriella, med sin välbekanta röda färg.

Seglingstraditioner i flera generationer

På Östersjön seglar Easy Sailing med ett Ba-varia-fartyg på 38 fot med namnet Easy. In-tresset för att utvidga verksamheten till Ka-ribien väcktes när sonen med familj flyttade till Martinique. Nu är det enklare för Harri att träffa sitt barnbarn. Det imponerande landskapet, klimatet och naturen i Karibien påverkade dock också beslutet.

– Sex årtionden årtionden hann jag leva innan jag upptäckte paradiset. Åbo skär-gård är visserligen också vacker, men jag kan verkligen rekommendera Karibien, lovordar Harri.

Förra vintern gjorde Easy Sailing prov-seglingar, som gjorde intryck på Harri. Han visar bilder från de vackra hamnarna och platserna i regionen i en seglingsguide över Karibien. Här finns ovanliga fåglar, fiskar, vackra växter, vattenfall och allt möjligt. Dessutom är människorna vänliga.

– Man får inte heller glömma bort under-vattensvärlden. Vattnen är kristallklara med behaglig temperatur, förklarar Harri.

På en seglingssemester med Easy Sailing till Karibien ges deltagarna möjlighet att

dyka i till exempel Pitons. Under de färdig-planerade segelturerna stannar man vid in-tressanta och storslagna besöksmål. I Wallila-bou Bay på St. Vincent finns det fortfarande några kulisser från inspelningarna av Pirates of the Caribbean-filmerna.

På ön Mustique är man däremot inte lika förtjust i inspelningar. Här kan man ofta träffa på kändisar; bland annat Madonna, Mick Jagger och brittiska kungligheter har hus på ön.

Easy Sailing har hittills gjort sjöfarare be-kanta med seglingens värld i Åbos vatten. Nu önskar Harri Winter alla välkomna till varmare och mera exotiska hav. Skepparna pratar finska, svenska och engelska.

– Nog vinner en semester i Karibien alltid över slaskvädret här hemma, intygar Harri.

Han uppmanar sjöfararna att samla ihop ett gäng vänner och tillsammans fly vintern.

Mer information på www.easysailing.fi.

Text: Pekka Karppanen

från VåGorna På aura å Till karibienS dyninGar

Easy Sailing som anordnar seglingsdagar för sjöfarare har utvidgat sin verksamhet. Deltagarna i Sjö-mansservicebyråns seglingskurs kliver ombord vid Aura åstrand, men de som vill fördjupa sitt intresse kan numera hissa segel i Martinique och planera en seglats under ledning av en finländsk skeppare.



rauMan MeriMieSkirkko ToiMii SaTaMaSSa ja laiVoilla

Tuttua punatiilistä rakennusta ei Rauman satamassa enää näy, helmikuusta lähtien merimieskirkko on toiminut satamalaitokselta saaduissa tiloissa. Työtä riittää, vaikka

sataman tavaravirrat ovat konttiliikennettä lukuun ottamatta laskeneet.


Syyskuun alussa ei tosin siltä tuntunut, sillä satama oli melkein täynnä laivoja. Hollanti-lainen alus lastasi paperirullia Yhdysvaltoi-hin, Hong Kongia kotisatamanaan pitänyt parisataametrinen jätti puolestaan otti sel-luloosaa Kiinaan. Suomalaislaivoja ei aurin-koisena maanantaipäivänä ollut laitureissa.

– Suuri osa työstämme tapahtuu laivoilla. Kiireiset merimiehet eivät aina ehdi poiketa kirkolla, johtava satamakuraattori Eija Tuo-rila kertoo.

Hän toimii yhdessä satamakuraattori Sir-pa Tolppasen kanssa, joka on myös MEPAn yhteyshenkilö Raumalla. Sirpa on puoliksi satama- puoliksi laivakuraattori, joka Va-paavahdin vierailun aikoihin seilasi ESL-Shippingin m/s Talilla.

Monelta merimieskirkolta tuttuja vapaa-ehtoistyöntekijöitä ei asemalla tällä hetkellä ole, mutta laivakuraattori Sanna Siivonen pitää Raumaa ”kotisatamanaan”. Hän oli syyskuun alussa seilaamassa Boren m/s Swe-gardilla.

Suomalaislaivoja käy edelleen

Merimieskirkon tiloista löytyy kaikki oleelli-nen – palvelut ja myytävät tavarat on suun-niteltu merenkulkijoiden tarpeita varten. Rakennus sijaitsee sataman ISPS -alueella,

ulkopuolisten pitää sopia vierailusta etukä-teen. Toisaalta merenkulkijoilla on kirkolle lyhyt matka.

– Parhaimmillaan meillä on ollut pari-kymmentä merimiestä kylässä, Eija sanoo.

Suurin osa vierailijoista on ulkomaalai-sia, jotka kyselevät data- ja puhelinkortte-ja. Useimmilla on omat iPadit tai läppärit. Raumalle ajaa paljon Spliethoff -varustamon aluksia, jotka joskus viipyvät viikonkin sata-massa. Laivat saattavat purkaa Savannahista lastatun kaoliinilastin, minkä jälkeen ruumat on puhdistettava ennen paperin lastausta.

Suomalaismerenkulkijoita kohdataan enimmäkseen laivoilla. Monet ajelevat omil-la autoillaan suoraan kaupungille.

– Tänne ajaa säännöllisesti Finnlinesin ja Godby Shippingin roro -aluksia. Meriauran laivoja poikkeaa myös usein, Tuorila luette-lee.

Tankkipuolella näkyy silloin tällöin ulko-maisia kemikaalialuksia.

Merimiehen ystäviä kylässä

Eija Tuorilan mukaan merenkulkijat ovat varsin säästäväistä porukkaa, Rahaa käy-tetään vain välttämättömiin asioihin, sekä yhteydenpitoon kotiväen kanssa. Kukkaron nyörejä kuitenkin löyhennetään, kun loma-

vuoro lähenee. Kirkon myymälästä löytyy tuliaisia ja lahjoja merimiesten perheille.

– Näitä maailman merillä ja satamissa pyörivät pallonkiertäjät ovat oikeastaan ”car-gonautteja”, merimieskirkolle kylään tullut Hannu Vartiainen pohdiskelee.

Merikapteeni Vartiainen toimii Rauman Merimuseon johtajana ja on jo aikaisem-min luonut merkittävän uran merenkulun parissa. Hän tuntee merimieskirkon työn ja arvostaa sen korkealle. Samaa mieltä on Nesteeltä taannoin eläkkeelle jäänyt kokki Pekka Mantere, joka oli myös poikennut kahville.

– Seilausaikana tulivat merimieskirkot tu-tuiksi, muun muassa Buenos Airesin kirkko AL:n ajoilta. Nesteen Viklassa ollessa tuli paljon käytyä Rotterdamin suomalaisella merimieskirkolla, Mantere kertoo.

Pekka muistelee mielellään hyvää yhteis-työtä etenkin Rotterdamissa, jossa aikoinaan Kaarlo Kalliala toimi asemanhoitajana. Hän on nykyisin Turun piispa ja vihki Rauman merimieskirkon tilat käyttöön huhtikuussa.

Tilat ja kalusteet on saatu veloituksetta käyttöön Rauman satamalaitokselta, joka näin tukee tärkeää työtä.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Eija Tuorila Rauman merimieskirkon myymälässä


I början av september märktes den minskade trafiken visserligen inte, eftersom hamnen var nästan fylld med fartyg. Ett holländskt fartyg lastade pappersrullar till USA, medan en jätte på ett par hundra meter med hem-mahamn i Hong Kong tog på cellulosa till Kina. Denna soliga måndag låg det inga fin-ländska fartyg vid kajen.

– Det mesta av vårt arbete sker ombord. De jäktade sjömännen hinner inte alltid besöka kyrkan, säger ledande hamnkurator Eija Tuorila.

Hon arbetar tillsammans med hamnkura-tor Sirpa Tolppanen, som även är Sjömans-servicebyråns kontaktperson i Raumo. Sirpa är både hamn- och fartygskurator, och under

utomstående måste boka sitt besök i förväg. Å andra sidan har sjöfararna inte långt till kyrkan.

– Som mest har vi haft ett tjugotal sjömän på besök samtidigt, berättar Eija.

Majoriteten av besökarna är utlänningar som frågar efter data- och telefonkort. De flesta har egna iPads eller laptops. Många av Spliethoff-rederiets fartyg kommer till Raumo och stannar ibland upp till en vecka i hamnen; när fartygen lossar kaolin som las-tats i Savannah måste lastrummen rengöras innan de lastar på papper.

Finländska sjöfarare träffar de främst på fartygen. Många åker direkt till stan med egen bil.

besöket från Frivakt seglade hon med ESL-Shippings m/s Tali.

Just nu finns det inga volontärer från de många sjömanskyrkorna på stationen, men fartygskurator Sanna Siivonen ser Raumo som sin ”hemmahamn”. I början av septem-ber seglade hon med Bores m/s Swegard.

finländska fartyg kommer alltjämt hit

I Sjömanskyrkans lokaler hittar du allt vä-sentligt – tjänsterna och varuförsäljningen är anpassade efter sjöfararnas behov. Bygg-naden ligger i hamnens ISPS-område och

rauMo SjÖManSkyrka Verkar både i haMn och oMbord

Den välbekanta röda tegelbyggnaden i Raumo hamn syns inte längre till; sedan februari har sjömans-kyrkan bedrivit sin verksamhet i lokalerna de fått av hamnverket. Det finns gott om arbete även om varuflödena har minskat, med undantag för containertrafiken.


– Finnlines och Godby Shippings roro-fartyg kommer hit regelbundet. Även Me-riauras fartyg är här ofta, räknar Eija upp.

På tankersidan ser man då och då utländ-ska kemikaliefartyg.

besök av sjömansvänner

Enligt Eija är sjöfararna mycket sparsamma. De spenderar endast pengar på det absolut nödvändiga och på att hålla kontakten med dem där hemma. När semestern närmar sig lättar de dock på penningpungen. I kyrkans butik kan sjömännen köpa presenter till sina familjer.

– Dessa sjömän som far omkring på världshaven och besöker hamnar jorden runt är egentligen ”cargonauter”, grunnar Hannu Vartiainen som är på besök i sjö-manskyrkan.

Sjökapten Hannu Vartiainen är direktör för Raumo sjöfartsmuseum och har haft en framstående karriär inom sjöfarten. Han känner till sjömanskyrkans arbete och vär-desätter det högt. Pekka Mantere, före detta kock på Neste som nyligen gått i pension, har också tittat in på en kopp kaffe. Han är av samma åsikt som Hannu.

– Under mina seglingar kom jag i kontakt med sjömanskyrkorna, bland annat Buenos Aires kyrka under tiden på AL. Och när jag

arbetade på Nestes Vikla besökte jag ofta Rotterdams finska sjömanskyrka, berättar Pekka.

Pekka tänker gärna tillbaka på det goda samarbetet i framför allt Rotterdam, där Kaarlo Kalliala en gång i tiden var stations-ansvarig. Numera är Kaarlo biskop i Åbo och

invigde Raumo sjömanskyrkas lokaler i april.Raumo hamnverk har skänkt både lokaler

och utrustning till sjömanskyrkan, och stöd-jer på så sätt deras viktiga arbete.

Text och bilder: Pekka Karppanen

http://www.aboamare.fi

Ånikap

Aboa MareJuhana Herttuan puistokatu 21FIN-20100 TurkuPhone: +358 (0)2 432 3123

SJÖFARTSMÄSSAN I ÅBO/MERENKULKUMESSUT TURUSSA

24.10.2013 kl./klo 10-18 & 25.10.2013 kl./klo 10-16

Hertig Johans parkgata 21 / Juhana Herttuan puistokatu 21

Mässan riktar sig till branschens proffs, myndigheter, studerande och andra intresserade. Välkommen!

Messut on tarkoitettu merenkulku-elinkeinolle, merenkulkijoille, varustamoille, viranomaisille,koulutus-organisaatioiden edustajille, jne. Tervetuloa!

Mera information om mässan: / Lisätietoa messuista:

Eija Tuorila, Pekka Mantere och Hannu Vartiainen


MEK:n ylilääkäri Mikael Ojalan mukaan kehittyneillä hoitomenetelmillä merenkulkija saadaan entistä paremmin työkykyiseksi. Ammatillisella kuntoutuk-sella voidaan henkilö kouluttaa toiselle alalle.

Päivän aikana kuultiin alustuksia merenkul-kijoiden työkyvystä ja sen säilyttämisestä, hyvinvoinnista sekä ennenaikaisen eläkkeel-le jäämisen kustannuksista. Merenkulkualan ihmiset saivat uutta ja konkreettista tietoa muun muassa merenkulkijoiden fyysisen suorituskyvyn vaatimuksista. Ylilääkäri Päi-vi Miilunpalo Työterveyslaitokselta esitteli STCW 2010 -määräysten mukaisia, varsin käytännön läheisiä vaateita.

Aktuaari Kimmo Karppinen Meri-mieseläkekassasta havainnollisti tarkoin esimerkein ja laskelmin, mitä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen maksaa. Kustannukset nousevat helposti satoihin tu-hansiin euroihin. MEK: n toimitusjohtaja Kari Välimäki esitteli myös Merimieselä-kekassan kustannuksella annettavaa amma-tillista kuntoutusta, josta on hyvät koke-mukset. Välimäki kertoi hyvänä uutisena, että Merimieseläkekassan maksutulot ovat alkuvuonna olleet nousussa.

keskustelua merenkulkijoiden hyvinvoinnista

Seminaarissa puhunut liikenneministeri Merja Kyllönen kiitteli alan toimijoiden yh-teistyötä meriliikennestrategian laadinnassa. Merenkulkualan konsensuksen myötä on myös laivoja ja työpaikkoja tullut lisää. Hän visioi, että Suomi voi viedä merenkulkualan tuotteita ja osaamista ulkomaille.

Iltapäivällä Kari Välimäki johti paneelikes-kustelua, jossa eri tahot toivat näkemyksiään esille päivän teemasta. Panelistien kannan-otot herättivät myös yleisön kommentoi-maan aiheita. Merimies - Unionin Viking Linen pääluottamusmies Mika Ojala pai-notti voimakkaasti yhden hengen hytin mer-kitystä merenkulkijan hyvinvoinnille.

Joissakin matkustajalaivoissa asutaan edelleen kahden hengen hyteissä, mikä Oja-lan mukaan heikentää viihtyvyyttä ja heiken-tää työkykyä. Keskusteluissa sivuttiin myös stressin hallintaa, muonitusta laivoilla sekä merenkulkijoiden jaksamista.

Seminaarista kerrotaan tarkemmin Meri-mieseläkekassan Albatrossi -lehdessä.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

hyVä TyÖeläMä Merellä

Merimieseläkekassa MEK jär-jesti ajankohtaisen ja asiallisen seminaarin syyskuussa. Finlan-dia -talolla järjestettyyn tilaisuu-teen osallistui puolentoista sataa henkilöä; merimieslääkäreitä, merenkulkijoita, järjestöväkeä ja alan toimijoita.

Kari Välimäki jakoi puheenvuoroja, kun ministeri Kyllönen vastaili kysymyksiin oman alustuksensa jälkeen


Sjöfartsrådet och före detta sjösäkerhets-direktör Paavo Wihuri betonade att den kulturella mångfalden i fartygsbesätt-ningarna är en utmaning för sjösäkerhe-ten.

Under dagen hölls anföranden om sjöfarar-nas arbetsförmåga och hur den kan bevaras, om deras välbefinnande samt om kostna-derna för förtidspensionering. Åhörarna fick ny och konkret information om bland annat kraven på sjöfararnas fysiska presta-tionsförmåga. Överläkare Päivi Miilunpalo från Arbetshälsoinstitutet beskrev de prak-tiska kraven i enlighet med bestämmelserna i STCW 2010.

Aktuarie Kimmo Karppinen från Sjö-manspensionskassan illustrerade med nog-granna exempel och beräkningar vad bland annat sjukpensionering kostar. Kostnaderna uppgår lätt till hundratusentals euro. SPK:s verkställande direktör Kari Välimäki presen-terade den yrkesrehabilitering som bekostas av Sjömanspensionskassan och vilken man har goda erfarenheter av. Välimäki förmedla-de även den goda nyheten att SPK:s premie-intäkter ökade under den första delen av året.

diskussioner om sjöfararnas välbefinnande

Trafikminister Merja Kyllönen höll ett fö-redrag under seminariet och tackade bran-

schens aktörer för deras samarbete med att upprätta en strategi för sjötrafiken. I och med konsensus inom sjöfarten har antalet fartyg och arbetsplatser ökat. Kyllönen hop-pades att Finland i framtiden ska kunna sprida både sina sjöfartsrelaterade produkter och kunskaper till andra länder.

På eftermiddagen ledde Kari Välimäki en paneldiskussion där deltagarna framförde sina åsikter om dagens tema. Panelmedlem-marnas ställningstaganden eggade även pu-bliken att kommentera frågorna. Viking Li-nes huvudförtroendeman Mika Ojala från Sjömans-Unionen underströk hur betydel-sefulla egna hytter är för sjöfararnas välbe-finnande. På vissa passagerarfartyg bor man fortfarande två och två, vilket enligt Ojala försämrar trivseln och därmed arbetsför-mågan. I diskussionerna tog man även upp stresshantering, provianteringen på fartygen och sjöfararnas ork.

Mer information om seminariet finns i Sjömanspensionskassans tidning Albatros-sen.

Text och bilder: Pekka Karppanen

bra arbeTSliV På SjÖn

I september anordnade Sjömanspensionskassan SPK ett brännande aktuellt temaseminarium. I evenemanget som arrangerades i Fin-landia-huset deltog cirka 1 500 personer; sjömansläkare, sjöfarare, föreningsfolk och branschaktörer.

Panelmedlemmarnas ställningstaganden eggade även publiken att kommentera frågorna.


Sjömansservicebyrån (SSB) och Sjömanspensionskassan (SPK) startar tillsam-mans med yrkeshögskolan Arcada och idrottskonsultföretaget R5 det nya för sjöfarare skräddarsydda arbetshälsofrämjande projektet ForMare. Projektet in-leds i början av 2014 med ett pilotavsnitt med 20 deltagande sjöfarare. Som projektansvarig fungerar SSB:s arbetshälsoansvarige Johan Treuthardt.

Projektets målsättning är att hjälpa sjöfarare att börja en livsstilsförändring, stärka orkandet i arbetet samt minska sjukfrånvaron. Ytterligare information om projektet ger SSB:s Johan Treuthardt.

Merenkulkijoiden työhyvinvointihanke ForMare käynnistyy

Merimiespalvelutoimisto (MEPA) ja Merimieseläkekassa (MEK) käynnistävät yhdessä Arcada Yrkeshögskolanin ja liikunta-alan yrityksen R5 kanssa uuden merenkulkijoille räätälöidyn työhyvinvointia edistävän hankkeen ForMare. Hanke käynnistyy 20 merenkulkijan pilottiryhmällä alkuvuodesta 2014. Han-ketta johtaa MEPAn hyvinvointivastaava Johan Treuthardt.

Tavoitteena on auttaa merenkulkijoita elämäntapamuutoksen alkuun, lisätä hyvinvointia, työssä jaksamista, sekä vähentää sairauspoissaoloja. Hankkeesta saa lisätietoja MEPA:n Johan Treuthardtilta.

sjöfararnas arbetshälsoprojekt ForMare startar

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja yhteis-työkumppaneiden työhyvinvointihanke on suju-nut suunnitelmien mukaan. Merimieseläkekassan rekisteristä valituilta merenkulkijoilta tuli kyse-lyyn parituhatta vastausta.

Projektivastaavat ovat lisäksi haastatelleet vii-tisenkymmentä henkilöä laivoilta, merenkulun työterveyshuollosta, MEPAsta ja Merimieskirkol-ta. Henkilöhaastatteluja tehdään vielä ammatti-liittojen ja varustamoiden edustajille.

Hanke arvioi työolosuhteiden tilaa ja etsii suo-situksia ja ratkaisuja työn laadun parantamiseksi siten, että jaksaminen paranee ja työssä jatkami-nen käy entistä houkuttelevammaksi. Alustavia tuloksia on saatavilla ensi vuoden alussa jolloin käynnistetään työhyvinvointimallin kehittämi-nen yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

STay onboard -hanke eTenee


laiTureilla ja lankonGeilla


Heikki Huttusen mukaan kauppa kävi hyvin Suomen Me-rimieskirkko ry:n standilla Tall Ships Race -tapahtumassa

Risto Honkaharju lahjoitti harvinaista arkistomateriaalia Rau-man Merimuseolle - Hannu Vartiainen kiitollisena otti vastaan

M/s Ailan porukkaa yleisurheilutuloksia tekemässä Vuosaaressa

ESL-Shippingin m/s Kumpulan porukkaa lähdössä kaupungille Naantalin satamasta. Kuva: Juha Toivanen

Seppo Flink oli jälleen louhinut jalometalleja vete-raanien kisoissa. Mepan kuntosalilla mukana myös Hamza Buca, Kai Korhonen ja Johan Treuthardt


Perinteinen ja suosittu viikon mittainen matka tehdään vuosittain syyskuun al-kupuolella, jolloin Lapin luonto näyttää parhaat puolensa. Ylläkselle lähdetään torstaiaamuna Helsingistä tilausbussil-la, joka poimii merenkulkijoita kyytiin myös matkan varrelta. Perillä majoitu-taan MEPAn Ylläsmajoihin, joilta teh-dään päivittäin vaellusmatkoja.

Korsisaari -yhtiön kuljettaja Esa Rei-nikkala oli mukana jo 18:tta kertaa. Pi-detty mies on huomattu muuallakin. Ke-väällä jääkiekon MM-kisoissa Slovakian joukkue pyysi hänet kuljettajakseen. Esa on MEPAn reissuilla vaeltanut itsekin.

Monet merenkulkijat ovat osallistu-neet matkalle useita kertoja. Etusija on aina ensikertalaisilla. Vaellusretkelle on kuitenkin eduksi, jos mukaan tulee koke-neempia vaeltajia, vaikka pari välivuoden jälkeen. Syksyn 2013 tapahtuman veti MEPAn entinen toimitusjohtaja, todel-linen ”Ylläsveteraani” Martti Karlsson.

Tänä vuonna retkelle osallistui kolmi-senkymmentä merenkulkijaa. Sää oli lä-hes koko viikon suosiollinen ja porukan mieli korkealla. Arctialla seilaava Paula Väisänen antoi ystävällisesti Vapaavah-dille muistikortillisen hienoja kuvia, jois-ta tässä julkaistaan muutamia. Kiitoksia kaikille mukana olleille!

MePan reTki ylläkSelle 5.9. – 12.9.


Nik

las R

önnb

erg

Frivakt Vapaavahti 633 / 2013 Frivakt Vapaavahti 633 / 2013

64 Vapaavahti Frivakt 3 / 201364 Vapaavahti Frivakt 3 / 2013

Frivakt Vapaavahti 653 / 2013 Frivakt Vapaavahti 653 / 2013


kuVia kurSSeilTa


kuva: Paula Väisänen

Purjehduskurssille lähdettiin Aurajoen rannasta

Hannu Laamanen veti kuvankäsittelykurssia MEPAssa

kuva: Marianne Ylä-Kojola

Ratsastuskurssi pidettiin Valkeakoskella

Valokuvauskurssilaiset bongasivat kohteita Katajanokalla

Sienestäjät hajaantui-vat Nuuksion metsiin


NORDIC PHOTO CONTEST 2013

All Nordic seafarers and, regardless of national-ity, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photogra-phers.

- no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb- life at sea, work and leisure onboard.-The photos must have been shot recently- good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670

The photos will also be counted in the Finnish competition, where the three best shots will be given prizesPlease e-mail your entries to [email protected] no later than Jan 10, 2014

MEPA on nyt myös FacebookissaLinkki löytyy MEPAn kotisivuilta

www.mepa.fi tai suoraan:

https://www.facebook.com/merimiespalvelutoimisto?ref=hl

Kymenlaakson Merieläkeläisten perinteiset joulumyyjäisetpidetään MEPAn tiloissa,

Kirkkokatu 18, to 5.12. klo 10 – 14

Myytävänä käsitöitä, leivonnaisia, kahvia, teetä, pullaa

ja hernekeittoa.

Myyjäiset Kotkan MEPAssa

Bjarne Hovland


nordic oPen 2014floorball TournaMenT

MariehaMn25.01.2014 balTic hallencontact: Johan Treuthardt, 0400 709 491,

[email protected]

www.mepa.fi

Perinteinen, vanhoista laivayhtiöiden mainosjulisteista koottu seinäkalenteri on nyt myynnissä MEPA:ssa. Vuoden 2014 kalenterissa on 12 erilaista mainosjulistetta maailman meriltä ja satamista

1930 – 1930 -luvuilta. Kalenterin koko: leveys 30 cm, korkeus 50 cm. Takasivulla on englanninkielinen selostus jokaisesta julisteesta ja siihen liittyvistä laivoista, varustamosta ja reiteistä.

Hinta: 29 euroa

Raudsepp kalenteRi 2014

Det lönar sig ännu att registrera sig och samla resultat till din profil via www.mepa.fi sidorna. Redan cirka fyra-hundra sjöfarare samt femtio fartyg är med. Tävlingen slutar den 31.12.2013. Kom ihåg att vi lottar ut priser mellan alla deltagare – alla med! Priserna är valda med sporttema.

Alandia Försäkring är årets huvudsponsor. Nästa års tävling kommer att innehålla flera nyheter tack vare den rikliga och goda feedbacken.

Kannattaa edelleen rekisteröityä ja alkaa kirjata tulok-sia sähköiseen järjestelmään www.mepa.fi sivulla. Mu-kana on jo nelisensataa merenkulkijaa ja viitisenkym-mentä laivaa. Kilpailu päättyy 31.12.2013. Muistakaa, että arvomme palkintoja kaikkien osallistujien kesken – tulkaa mukaan! Luvassa on hyviä sporttihenkisiä palkintoja.

Alandia Vakuutus on tämän vuoden kisan pääsponso-ri. Ensi vuodelle on tulossa uudistuksia hyvän palaut-teen ansiosta.

MINUUTTIKISA – VIELÄ EHTII MUKAAN

MINUTTÄVLINGEN ÄR I FULL GÅNG


Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:


Kor

sord

et h

ar ti

diga

re p

ublic

erat

s i F

riva

kt 1

/200

7

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn: ......................................................................................................................................

Adress: ....................................................................................................................................

��1 / �007 VapaaVahti FriVakt

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn:

Adress:


TuleVia kurSSejaLokakuuRentoutuminen voimavarana, Helsinki 04.10.Sykettä syksyyn, Pajulahti 07.10. – 09.10.Tutustu piloxingiin, Helsinki 11.10.Atk-perusteet, Turku 14.10. – 15.10.Venäjän alkeet, Helsinki 14.10. – 16.10.Tablet -tietokoneen perusteet, Turku 16.10. – 17.10.Hopeaketjukurssin jatko, Helsinki 17.10. – 18.10.Tutustu kuntonyrkkeilyyn, Helsinki 18.10.Atk-internetin tehokäyttö, Turku 21.10. – 22.10.Atk-kuvankäsittely, Turku 23.10. – 25.10.Huovutuskurssi, Helsinki 24.10. – 25.10.Puikot heilumaan, Helsinki 28.10. – 30.10.

MarraskuuRentoutuminen voimavarana, Helsinki 01.11.Atk-sosiaalinen media, Kotka 04.11. – 05.11.Tablet -tietokoneen perusteet, Kotka 06.11. – 07.11.Keramiikkakurssi, Vantaa 06.11. – 08.11.

Atk-kuvankäsittely, Kotka 11.11. – 13.11.Atk-perusteet, Kotka 14.11. – 15.11.Tyylikurssi, Helsinki 14.11. – 15.11.Liikuntakurssi, Pajulahti 18.11. – 20.11.Atk-excel, Kotka 18.11. – 20.11.Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki 22.11.Köysityökurssi, Kotka 25.11. – 27.11.Jouluaskartelu, Helsinki 28.11. – 29.11.Tutustu syvävenyttelyyn, Helsinki 29.11.

JoulukuuJouluaskartelu, Turku 09.12. – 10.12.Jouluaskartelu, Turku 12.12. – 13.12.

RISTIKON RATKAISIJAVapaavahdissa 2/2013 olleen ristikon oikein täyttäneistä kirjapalkinto arvottiin Krista Tanhuanpäälle.


Toimitusjohtaja Verkställande direktör Niklas Rönnberg p/tel 09 668 90015 [email protected]

Yleissihteeri/opintoasiatAllmänsekreterare/studieärendenSirpa Kittiläp./tel. 6689 0016GSM 040 521 [email protected]@mepa.fi

AV-sihteeriAV-sekreterareHeli Myllykangasp./tel. 6689 [email protected]

Tiedotus/Information Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 [email protected]

Liikunta-asiat/IdrottsärendenJohan Treuthardt p/tel 0400 709 491 [email protected]

MERIMIESPALVELUTOIMISTOSJÖMANSSERVICEBYRÅNLinnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)00160 HELSINKI/HELSINGFORSP./Tel (09) 668 9000,E-mail: [email protected]

KirjastosihteeriBibliotekssekreterareMilja Nitovuorip./tel. 6689 [email protected]

Asiamiehet/OmbudJaakko Aarninsalop./tel. 040 504 [email protected]

Niklas Peltolap./tel. 0400 419 [email protected]

Talous ja toimistoEkonomi och kontorGerd [email protected]

Paula SuhonenToimisto ja YlläsmajatKontor och Ylläs-stugorp./tel. (09) 6689 [email protected]

MERIMIESKLUBI/SJÖMANSKLUBBENLinnank. 3 HelsinkiSlottsg. 3 Helsingforsp./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN MERIMIESKESKUS/NORDSJÖ SJÖMANSCENTRUMProvianttik. 4, HelsinkiProviantg. 4, Helsingforsp/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALERKOTKAKirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud Risto Nikula p/tel 0400 605 187fax (05) 218 2860 [email protected]

TURKU/ÅBOLinnankatu 93Slottsgatan 9320100 Turku/Åbop./tel. (02) 230 4995fax (02) 234 3597MEPALA Ruissalo/Runsalap./tel. (02) 258 9150Asiamies-OmbudJuha Toivanenp./tel. 040 507 [email protected]

YHTEYSHENKILÖT/KONTAKTPERSONERRAUMA/RAUMOYhdysmies/kontaktpersonSirpa Tolppanenp/tel 040-5476936

OULU/ULEÅBORGSanni Sirviöp/tel 040 746 0150Markku Laurialap./tel. 0400 875 633

KEMIYhdysmies/kontaktpersonTommi Lehtola p/tel 040 567 0938

RAAHE/BRAHESTADYhdysmies/kontaktpersonPetri Leskeläp./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖYhdysmies/kontaktpersonJarmo Nordbackp./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA:MerimiespalvelutoimistoUTGIVARE:Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ CHEFREDAKTÖR Niklas RönnbergToimitussihteeri/RedaktionssekreterarePekka Karppanenp./tel. 0400 879 [email protected]

Översättningar till svenskaav B2B Translations

Kirjapaino/TryckeriMIKTORTaitto/LayoutMarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e ISSN 0789-8231 (Painettu)ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu)M - Itella Oyj

Aikakauslehtien Liiton Jäsen

vapaavahti 32013

Documents