VANHOJA KOULUMUISTOJA.

Kansakoulujen Salon tarkastuspiirin kokouksessa Salossa4/5 1935 kertonut Hanna Kallio.

Asiakirjat kertovat, että noin viisikymmentä vuotta sittenvalittiin Uskelan Moision kansakoulun opettajaksi »Jyväs-kylän seminaarin halki käynyt» Jaakko Vihtori Kallio.Uudesta opettajasta toivottiin paikkakunnalle kuoron johta-jaa, ja se kai hänestä tulikin, koska jo seuraavana kesänä,kun Kärkän kauniilla rannalla vietettiin K alevalan 50-vuotis-juhlaa, hänellä siellä oli suuri sekakuoro. Minäkin olin siellä,vaikka en vielä ollutkaan paikkakunnan asukas, olinhan vain»talon katt.ojaisilla». Juhlassa pidettiin paljon puheita, muttasieltä palatessa kuuli ihmisten kyselevän toisiltaan: mikähänse Kalevala oli? Oliko se talo, oliko se henkilö, vai mikä seoli? Eivät muistaneet puhujat selvittää, että se oli kirja.

Seuraavana vuonna kesällä tulin minäkin Uskelaan syn-tymäkaupungistani Tampereelta, jossa jonkin vuoden olintoiminut opettajana. Savinen vesi ja lyhyt kielenkäyttö tym-päisivät ensin. Nyt, kun seutu on muuttunut kotiseuduksi,ovat nekin kauniita.

Moision kouluna oli vanha, 184.2 rakennettu t.alonpoikais-rakennus, nimeltä Meritalo. Sen oli Joensuun kreivi Arm-felt koulua perustettaessa 1871 sille lahjoittanut niin kauaksi,kuin rakennuksessa koulua pidetään. Kunta rakennutti sii-hen myöhemmin tilavan koulusalin. Asuntonamme oli suurisali, kaksi pientä karnaria, keittiö, eteinen ja tilava lasikuis-Likko. Ympärillä oli perunamaata, mutta ei yhtään linnunIaulupuuta, paitsi lipputanko, mutta sekin kaatui Bobrikof-Iin valtakauden aikana. Poispääsevät oppilaat ottivat sitten

VANHOJA KOULUMUISTOJA 23tavakseen istuttaa koululle puun muistoksi. Kuka toi koivun,kuka kuusen,' kuka hedelmäpuun, ja näin muodostui vähitel-len koulun ympärille suloista sekametsää.

Kun minulla Uskelaan tullessani ei ollut tarjolla koulu-työtä, oli meidän tultava toimeen mieheni palkalla. Sitä olivaltiolta 600 markkaa, kunnalta 200 markkaa, heinärahaa100 markkaa j a 12 markkaa laitumen rahaa sekä puolet sisään-kirjoitusmaksuista. Elintaso oli myös alhainen. Talouskirjas-sani on merkintä silloisista hinnoista. Mennessäni torille otin5 markkaa mukaani. Ostin lampaanreiden, 1 mk., tiun munia90 p., 3 kuhaa, 60 p., 1 kg voita, 1 mk. ja happamen limpun,25 p. Palvelija, joka miehelläni oli ollut ennen minun tuloani,sai palkaksi 6 mk. kuukaudessa ja hoiti sillä talouden jaleh-män.

Aloitin pyhäkoulun syksyllä 1886. Ensi kerralla ei tullutyhtään oppilasta. Hakemalla sain 3. En kuitenkaan hellit-tänyt ja vähitellen lisääntyivät ne niin, että pyhäkoulutyönjättäessäni oli niitä jo 160 .

. Salo on vuosisatoja vanha kauppapaikka, mutta tänne tul-lessani se oli rakenteeltaan aika lailla sekava. Rakennuksetolivat vähän eri suuntaiset, kadut mutkikkaat jne. V. 1881heinäkuun 11 päivänä tuli suuri onnettomuus: tuli polttiSalossa 5 tunnissa 17 taloa. Toisaalta tämä sai aikaan sen,että Salo sai uuden asemakaavan, kadut suorenivat ja joenrannalle tuli tilaa toripaikaksi. Yhtä asiaa tulipalo ei kyennyLtuhoamaan, nimittäin Salon kapakkaelämää. Se oli niin kau-heata, että jos sitä ei olisi ruvettu vastustamaan, se tuho-tulvan tavoin olisi niellyt kenen tahansa. Salossa oli kuusisuurta olutkapakkaa, viina- ja oluttehdas ym. Kun varakkaanmaaseudun asukkaat toivat hevosillaSaloon puutavaraa, viljaaym., saivat hevoset sitten värjöttää pitkien hevospuidenääressä kapakkain edustalla, kunnes omistaja oli kukkaronsisällön niellyt kapakassa. Lapsillekin myytiin kauppa-puodeissa väkijuomia.

Kou lutyössä autoin miestänijalisäksi annoin vähän yksityis-opetustakin. Pettilän kreivitär Marianne Armfelt tuli pyy-

24 KOULU JA MENNEISYYS

tärnään, että opettaisin hänen tyttärensä pojalJe, nuorelleErik von Knorringille suomenkieltä, kauniita ajatuksia jarunoutta. Ihanteet olivat korkealla. Herra Erik, nykyinenJoensuun isäntä, tuotiin vaunuilla koulun portille ja pari-valjakko taas haki hänet. Minä sain markan tunnilta. Oppi-laasta oli paljon huvia. OJi toinenkin mielenkiintoinen oppi-Jas. Tanskalainen eläinlääkäri Gran. Hän osasi ennestäänkuutta kieltä, 'mutta ei suomea. Tämä oli nyt opittava. Jokapäivä hän tuli mukanaan pit kä luettelo, joka oli selvitettävä.Sen jälkeen hän suoritti Turussa suomenkielen tutkinnon jasai haluamansa Lappeenrannan eläinlääkärin viran.

J atkokurssi-innostusta oli nuorisolla viime vuosisadan Jo-pulla melko runsaasti. Kun Moision koululla silloin pantiintoimeen jatkokurssit, tuli niihin oppilaita 10 kunnasta. Innos-lus opintoihin oli silloin ilahduttava. Käsitoitäkin halusivattehdä kello 10:een illalla. Jatkokurssit aloitettiin tammikuun2 päivänä, pidettiin päiväkouluna ja lopetettiin helmikuun5 päivänä, jonka jälkeen vasta alkoi kansakoulun kevätluku-kausi. Oppilaat itse panivat toimeen kauniin loppujuhlan.

Koulusalin käyttö muihinkin kuin koulutarkoituksiin oliaivan välttämätön, kun ei paikkakunnalla ollut mitään suu-rempaa huonetta. Ei silloin ollut Salon kansakoulua, eiyhteiskoulua, ei palokunnan eikä työväenyhdistyksen taloa,ei rukoushuoneita. Kaikki torvisoittokunnan harjoitukset,lauluharjoitukset ja raittiusseuran kokoukset, joka yhdistysperustettiin 1888, pidettiin Moision koululla. Samoin lä-hetysseuran ja merimieslähetyksen lähetit puhuivat siellä.Ei sitä kouluhuoneen lisäkäyttöä silloin pidetty ensinkäänhäiritseväriä eikä myöskään hygieenisesti vaarallisena.

Oli varsin hyvä asia, ettei minulla näinä Uskelassa olonialkuvuosina ollut kouluvelvollisuuksia, sillä kotiimme ilmes-tyi iloksemme peräkkäin kolme reipasta poikaa ja nämä kylläpitivät huolen siitä, että äidillä oli riittävästi ahertamista.

Uskelaan tullessani olivat koulun tarkastajina piiritarkaa-tajat. Uskelan rovasti P. A. Wasz oli tarkastaja vertaansavailla. Koulua tarkastettuaan hän piti erinomaisia koulu-

VANHOJA KOULU MUISTOJA

puheita, joissa hän teroitti koulunkäynnin tarpeellisuutta.Samoin hän puhui lukukinkereillä. Tämä oli hyödyllistä sil-loin, kun ei kansa vielä itse oikein oivaltanut koulunkäynninmerkitystä. Valtion tarkastuksen ensi ajoilta on jäänyt mie-leen maisteri O. F. Berg, pitkä ja komea herra. Kouluuntullessaan hän ei tyytynyt sivusta käsin havaintoja teke-mään. Hän ryhtyi itse tutkimaan oppilaitten tietoja, antoiheille kirjallisia tehtäviä ym. Arvostelunsa hän sitten lähettikirjeellisesti koulun johtokunnalle. Jos johtokunta ei ollutkyllin älykäs, saattoi tällainen arvostelu viedä johtokunnanvääriin johtopäätöksiin, kuten oli käydä Halikon Prest-kullan koulussa, jossa ainoastaan työtoverien väliintulo pe-lasti tunnolliselle opettajattarelle hänen virkansa. Sama tar-kastaja kirjoitti kerran miehelleni, opettaja J. V. Kalliollekirjeen, jossa sanottiin: Olen päättänyt pitää tarkastuspii-rin kokouksen Teidän koulullanne silloin ja silloin. Te pi-dätte näytetunnin uskonnossa, ja vaimonne toimittaa ruokaaja kahvia kokouksen osanottajille. Yritimme parhaammemukaan, mutta erehdys tuli sittenkin. Määräsimme 15 pen-niä kahvista ja 75 penniä ateriasta, mutta ei kukaan halun-nut mitään. Älysimme kumminkin pian erehdyksemme jatarjosimme ilmaiseksi. Näin asia korjaantui.

On päästy vuoteen 1895. Koulumme oppilasluku läheneeSO:ttä, kaikki poikia koko pitäjän alueelta Villilää ja Veitak-kalan takamaita myöten. Kaikki pitäjän tytöt, jotka kou-luun haluavat, saavat mennä Alhaisten »tyttökouluun». Eisilloin uskallettu ajatellakaan yhteiskasvatusta, mutta kui-tenkin uskallettiin ajatella Moision poikakouluun naisopet-tajaa toiseksi. Minä sain sen viran. Sitä ennen tein Tamps-reelle pienen opintomatkan tylsyneitä aseita teroittaakseni.Työtä riitti yllin kyllin kahdellekiri opettajalle.

Eikä oppilasluku yhtään vähentynyt sittenkään, vaikkaSaloon 1896 perustettiin oma yläkansakoulu. Sitä vastoinopettajat yö muodostui paljon rikkaammaksi, varsinkin sit-ten, kun Sainion opettajapari 1898 tuli Salon koulun opet-tajiksi.

25

26 KOULU JA MENNEISYYS

Kouluharrastus sai muuten rikkaampia muotoja, kun v.1898 saatiin alkuun Salon yhteiskoulu. Sinne menivät useim-mat oppilaat vasta kansakoulun käyneinä. Näin sai Salonyhteiskoulu kehittynyttä oppilasainesta. Samana vuonnaSalo sai rautatienkin.

Moision vanhan koulun yrnpäristöllä alkoi vähitellen ollakulttuurin leimaa, mutta kouluhuoneet kävivät vuosi vuo-delta hatarammiksi. Jos lyijykynä putosi lattialle, se menilattian raosta kellariin. Ainainen korjauksen tarve valmistelimaaperää uudelle koulutalolle. Ostettiin vanhaa viljelys-maata rakennustontiksi Kotikosken pellosta. Maa-ala maksoinoin kaksituhatta markkaa. Valittiin rakennuskomitea, jokahoiti asiat. Hyvä olikin rakentaa, kun kuntakokouksenpuheenjohtajana oli entinen oppilas. Samoin rakennuspiirua-Lusten tekijänä. Uusi koulutaio valmistui 1906. Siinä oli 3luokkahuonetta, 10 m pitkät ja 7 m leveät, sekä tilava eteinen.Opettajan asunto oli 144 m>, Korkeat pariovet ja kauniitlukot oli kaikkialla. Valoa, ilmaa ja ilmanvaihtoa oli runsaasti.Koko uusi koulutaio tuli maksamaan 34,000 markkaa. Sil-Joinen piiritarkastaja Albin Järvinen teki parhaansa asianhyväksi. Hän oli sitä mieltä, että kyllä opettajat aina työnsähyvin suorittavat, kun heille vain valmistetaan työmahdol-Iisuudet. Uudelle koululle alettiin heti suunnitella puutarhaa.Se olikin varsin helppoa, kun ympäristö oli vanhaa viljelys-maata. Siellä sitten opettajat ja oppilaat ahersivat yhdessäkuntakokouksen päätöksen mukaisesti.

Samanaikaisesti muutettiin Moision koulu sekakouluksi.Ensi luokalle otettiin myöskin tyttöjä. Ne olivat ihmeellisiäolentoja suuressa poikakoulussa. Niiden pikku kenkiä sili-teltiin, esivaatteiden lujuutta koeteltiin ym.

Kyllä oli työskentely ihanaa uusissa, valoisissa ja t.ilavissasuojissa. Jo seuraavina vuosina pantiin toimeen koulu-keittola. Oppilaat maksoivat 30 penniä viikossa ja lisääkerättiin ympäristöstä, ja lapset panivat toimeen pikku ilta-mia koulukeittolan hyväksi.

Oppilaspnutarha pantiin alulle v. 1908. Kolmannen ja

VANHOJA KOULUMUISTOJA

neljännen luokan oppilaat saivat kukin viljeltäväkseen 14 m 2

suuruisen alan. Siinä he viljelivät porkkanoita, punajuuria,sipulia, kaalia ja kukkia. Ei silloin ollut vielä kerhoneuvojiaopettajan apuna. Syksyllä 1910 oli Turussa puutarha-näyttely. Otimme siihen osaa. Veimme kasveja, taulukoitaja valokuvia näytteille. Saimme paikan palokunnantalonhämärään alakertaan. Mutta jo näyttelyn avajaisissa ku-vernööri Borgenström määräsi ne siirrettäväksi yläkertaanja valoisaan paikkaan siksi, että se oli aivan uutta ja tulevai-suuden työtä.

Kun ensimmäiset tytöt tulivat yläluokalle, valmistettiinkäsityönä mm. kansallispuvut, jotka he sitten tutkinnossasaivat ylleen. Ensin tehtiin Aino-puku, sitten Inkeri-pukuja seuraavana vuonna Karjala-puku, jotta nuoriso t.ottuisikansallispuvun käyttöön.

Kun v. 1910 vietettiin kautta maan Uno Cygnaeuksen100-vuotisjuhlaa, panivat Uskelan Alhaisten ja Moision sekäSalon kansakoulut Salon Palokunnantalossa. toimeen yhteisenCygnaeusjuhlan. Tarkastaja Albin Järvinen piti juhla-puheen, koulujen oppilaat suorittivat muun ohjelman. Ylei-söä oli runsaasti, ja pääsymaksuilla saatiin hankituksi kaik-kiin kolmeen kouluun Cygnaeuksen kipsinen rintakuva tai-teellisine jalustoineen sekä Cygnaeus-taulu seinälle. Näinpääsikoulujen kaunistaminenkin alkuun.

Koulun siivoaminen ja lämmittäminen oli koulussammeyhä edelleen oppilaitten ja miksei myöskin opettajan huolena.Olin sitä mieltä, että oppilaat jäivät hyvin paljon vaille, jos eiheitä olisi totutettu kaikkia nurkkia, pihaa ja komeroita puh-taana pitämään. Nyt tämän työn tekevät koulujen vahti-mestarit.

Salon seutu oli ensimmäisten joukossa, jotka perustivatopettajayhdistyksiä. Salon piirin opettajayhdistys onkinollut virkistävänä ja yhdistäväriä siteenä opettajiston kesken.Sen avulla on tutustuttu toisten opettajien kouluihin jakoulutyöhön. V. 1910 läksi meitä Salon seudulta 17 opettajaapohjoismaiseen k01l111 kokonkseen Tukholmaan. J( un Suo-

27

28 KOULU JA MENNEISYYS

messa oli siiben aikaan valtiollisesti raskasta ja puristavaa,tuntui hyvältä katsella, kuinka maan omat liput vapainahulmusivat ja kuinka koululaisetkin urheilussa esiintyivätpikku liput rinnassa. Siellä näköalat paljon avartuivat, jayhtä ja toista toteutettiin kotona, vaikka suomalaisessa muo-dossa. Kävimme vielä seuraavanakin vuonna Tukholmantaideteollisuusnäyttelyssä, johon mieheni sai valtion stipen-din. Paljon saatiin uusia herätteitä, ja virkistynein voiminkäytiin koulutyöhön käsiksi. Stipendiohjeiden mukaan olinäyttelyssä oltava 9 päivää.

Tukholmassa käynnin jälkeen innostuttiin toimeenpane-maan kansakoulun läpikäyneille tytöille kesän aikana talous-kursseja kolmena päivänä viikossa. Opetusaineena oli ruoan-laitto, leipominen, kasvitarhatyö, vaatteiden pesu ja silitys,käsityö ja vähäsen äidinkieltä ja laskentoa. Oppilaita oli 30,jotka toimivat viidessä ryhmässä samanaikaisesti. Ruoka,mikä laitettiin, syötiin yhteisenä päivällisenä; leivottu leipämyytiin. Homma oli sangen hauskaa ja kesti koko kesäloman .Kursseihin saatiin avustusta 300 markkaa, ja tarkastaja Jär-vinen järjesti vielä lisäksi 150 markkaa apurahana käytän-nöllisiin tarpeisiin.

Kun koulun oppilasluku yhä lisääntyi, tarvittiin kolmasopettaja. Opettaja Kaarlo Aulanko siirtyi Muurlan Kosken-koululta opettajaksi Moisian kouluun v. 1913. Koulut yötuli koko joukon keveämmäksi. Nyt kyllä jouduttiin opet-tamaan kolmessa luokassa, eikä ollut enää käytettävänävapaata voimistelu- ja leikkihuonetta, kuten tähän asti.Näihin aikoihin aloitettiin kokeilu osittaisella oppilaittenitsehallinnolla poikain kesken. Heidän oli hoidettava koulu-matkat, välitunnit ja sisälletulo. Yläluokan pojilla tämäoli kunniatehtävä. Sattui kerran, että välitunnilla kuningas-palloa lyödessä tavi sattui toverin silmään. Toverien havain-non mukaan teko oli tahallinen, kateudesta tehty, sillä tuohyvä toveri oli etevämpi niin aineissa kuin leikissäkin. Toveritoimitettiin lääkärille ja silmä parani. Hän on nykyään kuu-luisa juoksijamme Lasse Virtanen. Syyllinen erotettiin kuu-

VANHOJA KOULU MUISTOJA

kaudeksi koulusta ja koko kevätkaudeksi leikistä. Tuomitunäiti tuli luokseni valittamaan poikansa kovaa kohtaloa.Tulin vastanneeksi, etten voi sille mitään, kun on kerranannettu oppilaille itsehallinto-oikeus. Mutta pojan äiti alkoivedota minuun äitinä ja sanoi: jos olisi opettajan oma poikakysymyksessä, ei keinoja puuttuisi. Lupasin miettiä jakehoitin äitiä tulemaan poikansa kera aamulla katsomaan,voisinko jotain lievennystä saada aikaan. Seuraavana päi-vänä kutsuin yläluokan pojat meille kotipuolelle ja kerroinkeskustelumme äidin kanssa. Silloin pojat päättivät, ettäjos erotettu heiltä pyytää anteeksi ennen rukouksia kokokoulun kuullen, niin tunneille pääsee, mutta leikkeihin ei.Epäilin kovasti, mutta kaikkien ihmeeksi poika pyysi nöyr-tyneenä anteeksi ja sai jatkaa lukujaan.

Salon kansakoulunopettajien, Sainioitten, kanssa oltiinpaljon yhdessä. Nämä hyvät ystävät olivat meille suurielämän lahja. Yhdessä laulettiin laulukuorossa, tehtiinraittiustyötä ja toimittiin opettaja- ja rukoushuoneyhdistyk-sissä. Kaikki toiminta kulki ikäänkuin myötämäkeä. MuttaJumalalla oli toiset suunnitelmat. Tuli sairautta, tuli kuole-maa, tuli juhlallisia hautajaisia ja sen jälkeen taas muutoksiakouluoloissa. Opettaja Sainio kuoli 1916, ja silloin opettajaAulanko muutti taas Moision koulusta Salon kouluun. Mesaimme nuoren opettaj an, Ilmari Syväsen kolmanneksi opet-tajaksi. Aluksi hieman epäilytti, miten me iäkkäämmätopettajat ja nuori kaupunkilaisherra uusine metodeineenselviydymme, mutta oikein hyvin kävi alusta alkaen. Opet-taja Syvänen osasi ottaa pojat oikealta kannalta ja oli meillehuomaavainen toveri. Mieheni siirtyi rajan yli 1921. Saivielä elää kapinan kauhut, mutta myös nähdä uuden päivänsarastavan sille isänmaalle, jonka hyväksi hän oli uhrannutrikkaat elämänlahjansa. Kun minä en vielä voinut enkähalunnutkaan jättää koulutyötä, pyysin johtokunnalta kol-meksi vuodeksi asunto-oikeutta meidän yhteisessä asunnos-samme. Tarkastaja M. A. Knaapinen tuli myös kokoukseen,ja pyyntööni suostuttiin. Elämäntoveri oli mennyt, mutta

29

30 KOULU JA MENNEISYYS

kun sain elämääni ja työtäni jatkaa samoissa olosuhteissa,tasaantui mieleni vähitellen. Sitten rupesi kuitenkin heikkonäkö tekemään haittaa, sillä heikkonäköisyys ja koulut yöeivät sovi yhteen. Kerroin erohakemuksestani tutulle lää-kärille. Hän säikähdytti minua väitteellä, että joutuu helpostihenkiseen lamaannukseen, kun äkkiä jättää tehtävän, jokaon pitänyt henkisesti vireessä.

Ero koulusta oli vaikeampaa kuin olin kuvitellutkaan.Oppilaat, opettajatoverit ja johtokunta olivat tehneet par-haansa asian helpottamiseksi, mutta ei se auttanut. Repivätunne raastoi mieltä, kun oli jätettävä työ, joka ei koskaanollut raskaalta tuntunut. Henkistä Jamaannusta välttääk-seni rupesin yhteiskunnan juoksutytöksi ja otin kaikenlaistasuorittaakseni, mikä ei vaatinut tarkkaa näköä. Muutinvanhalle koululle, lasteni syntymäsijoille ja leikkipaikoille.Olimme sen ostaneet vanhuuden kodiksi. Siellä vanhojenmuistojen parissa kuluu elämä. Kesällä varjoisat puut tar-joavat siimestä, kukat väriloistcllaan viehättävät. Talouden-hoitaja, joka 13 vuotiaana tyttösenä tuli kotiimme pikkupoikiemme kanssa leikkimään ollen siitä asti perheenapuna, hoitaa nyt minua ja kotini sekä puutarhan. Kunikä lähenee jo 75 vuotta, lähenee ikikodin rantamat ja vä-synyt matkamies saa tarttua Vapahtajan käteen ja löytääsiinä sen turvapaikan, mihin elämän matkalla on toivonsakiinnittänyt.