Työraportteja 78 / 2007 Working Papers

Liisa MarttilaMikael AndolinMika KautonenAnu LyytinenNina Suvinen

Uutta luomassa

Ammattikorkeakoulu osana uusien osaamisalojenalueellisia kehittäjäyhteisöjä

Tampereen yliopistoYhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos

Työelämän tutkimuskeskusTieteen, teknologian ja innovaatiotutkimuksen ryhmä

Työelämän tutkimuskeskus, Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos,Tampereen yliopisto

ISBN 978-951-44-6884-1ISSN 0785-2657

Tampereen Yliopistopaino OyTampere 2007

Esipuhe

Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa ja Tieteen, teknologian ja inno-vaatiotutkimuksen ryhmässä (TaSTI) aloitettiin vuonna 2005 tutkimuskokonaisuus ”Am-mattikorkeakoulu ja uudet osaamisalat: Ammattikorkeakoulujen ja uusien kasvualojenkehittäjäyhteisöjen ja kompetenssien kohtaaminen”. Kokonaisuudessa tarkastellaan sitä,miten ammattikorkeakoulut voivat toiminnallaan tukea uusien osaamisalojen kehittymistäja osaamiskeskittymien syntyä sekä vahvistaa omaa osaamistaan näillä aloilla. Tutkimus-kokonaisuuden toinen vaihe (1.1.–31.12.2006) on teemaltaan ”Ammattikorkeakoulutosana uusien osaamisalojen kehittäjäyhteisöjä”.

Tutkimushanketta Työelämän tutkimuskeskuksen ja TaSTIn osalta olivat toteuttamassaprojektipäällikkö Liisa Marttila, tutkija Nina Suvinen, tutkimusassistentti Mikael Andolinja erikoistutkija Mika Kautonen. Lisäksi tutkija Anu Lyytinen Tampereen yliopistonKorkeakoulututkimuksen ryhmästä (HEG) oli mukana tutkimusprojektissa.

Kiitämme sydämellisesti tutkimushaastatteluihin osallistuneita ammattikorkeakoulujen,yritysten, julkisyhteisöjen, rahoittajatahojen ja muiden organisaatioiden edustajia heidänkiinnostavista mielipiteistään ja näkemyksistään! Haluamme myös kiittää tutkimuksenrahoittajatahon, opetusministeriön ammattikorkeakouluyksikön, edustajia paitsi mahdol-lisuudesta tehdä tätä tutkimusta, myös heidän kanssaan käydyistä keskusteluista, jotkaomalta osaltaan auttoivat tutkimuksen suunnittelussa ja raportin kirjoittamisessa.

Toivomme, että tämä tutkimus omalta osaltaan valottaa ja konkretisoi vielä muotoutu-massa olevaa ammattikorkeakoulujen T&K -toimintaa ja sen erilaisia kehitysmahdolli-suuksia sekä antaa uusia käsitteellisiä välineitä eri intressiryhmien väliseen keskusteluun.

Tampereella 26.2.2007

Liisa Marttila, Mikael Andolin, Mika Kautonen, Anu Lyytinen ja Nina Suvinen

Tiivistelmä

Tutkimuskokonaisuudessa ”Ammattikorkeakoulu ja uudet osaamisalat: Ammattikorkea-koulujen ja uusien kasvualojen kehittäjäyhteisöjen ja kompetenssien kohtaaminen”(2005– ) tarkastellaan sitä, miten ammattikorkeakoulut voivat toiminnallaan tukea uusienosaamisalojen kehittymistä ja osaamiskeskittymien syntyä sekä vahvistaa omaa osaamis-taan näillä aloilla. Tutkimuskokonaisuuden toisessa vaiheessa (2006) ammattikorkeakou-luja tarkastellaan osana uusien osaamisalojen alueellisia kehittäjäyhteisöjä.

Tutkimuksessa analysoimme sitä, minkälaisia ammattikorkeakoulujen roolit uusien osaa-misalojen kehittäjäyhteisöissä ovat, miten osallisuus kehittäjäyhteisöissä integroituu am-mattikorkeakoulujen toimintaan ja miten ammattikorkeakoulut puolestaan legitimoituvatosaksi laajempia kehittäjäyhteisöjä. Uusilla osaamisaloilla viittamme sellaisiin "hybri-dialoihin", joissa olemassa olevaa teknologiaa, tuotanto- tai palveluprosessia kehitetäänlisäämällä siihen uutta teknologiaa. Tarkastelemme viittä T&K -hanketta sellaisina raja-pintojen ylityskohtina, joissa osaamista jaetaan eri toimijatahojen kesken. Tutkimusai-neistonamme ovat T&K -hankkeisiin tai -projekteihin osallistuneiden henkilöiden haas-tattelut sekä kyseisten hankkeiden tai projektien raportit, esittelytekstit jne. Tutkimuk-semme caset on valittu seuraavilta seuduilta ja aloilta: Hämeenlinna: e-oppiminen ja me-talliteollisuus, Jyväskylä: hyvinvointiteknologia, Seinäjoki: älytekniikka, Tampere: hy-vinvointiteknologia ja Turku: digitaalinen sisältötuotanto.

Tutkimusaineistomme perusteella ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta on monipuolis-tunut 2000-luvun alkuun verrattuna. Ammattikorkeakoulut toimivat uusilla osaamisaloillapaitsi räätälöityjen ja yksittäisten projektien toteuttajana, myös alueellisten ja jopa kan-sainvälisten osaamisverkostojen aktiivisena osapuolena. T&K -hankkeissa ja -projekteissa ammattikorkeakouluilla on erilaisia toiminnallisia rooleja: asiantuntija, kou-luttaja, koordinaattori ja infrastruktuurin rakentaja. Tutkimillamme uusilla osaamisaloillaammattikorkeakoulut ovat integroituneet tai integroitumassa kehittäjäyhteisöjen toimin-taan ja uusilla osaamisaloilla toimimista pyritään yhdistämään myös opetukseen ja muu-hun ammattikorkeakoulun jokapäiväiseen toimintaan. Jopa hyvin toimivissa T&K –hankkeissa voidaan kuitenkin vielä havaita ristiriitaa ammattikorkeakoulujen oppilaitos-ja T&K -toimijan roolien kesken. Tämä ristiriita voidaan tiivistää kysymykseen: ”Kukaon ammattikorkeakoulun T&K -toiminnan ensisijainen hyödynsaaja – yritys, julkisyhtei-sö, opiskelija, opettaja vai ammattikorkeakoulu?” Olipa vastaus yksittäisten T&K -hankkeiden kohdalla mikä tahansa, näyttäisi siltä, että tässä tutkimuksessa tarkastelluthankkeet ovat edistäneet verkostoimista, uuden alan alatietoisuuden lisäämistä ja sitäkautta myös alueellisten uusien osaamisalojen kehittäjäyhteisöjen toimintaa.

5

Sisällys

1. Johdanto ............................................................................................................................... 62. Uudet osaamisalat ja ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta......................................... 7

2.1 Uudet osaamisalat ......................................................................................................... 72.2 Kehittäjäyhteisöt ja innovaatioverkostot ................................................................... 102.3 Ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta jatkumona ................................................ 13

3. Tutkimuksen toteuttaminen ja tutkimuskysymykset....................................................... 154. Monimuotoista T&K -toimintaa viidellä alueella ........................................................... 19

4.1 E-oppiminen InnoSteel tuotekehitys- ja koulutuskokonaisuudessa......................... 194.2 Wellness Dream Lab -toimintaympäristö.................................................................. 284.3 Älytekniikan jalkauttaminen -hanke.......................................................................... 354.4. Teknologiaosaamista kotihoitopalveluihin -hanke .................................................. 414.5 Digi-TV:n sisältötuotannon kehittämishanke............................................................ 46

5. Ammattikorkeakoulun roolit, haasteet ja toimintakonteksti uusien osaamisalojen T&K-hankkeissa............................................................................................................................. 52

5.1 Ammattikorkeakoulujen roolit T&K -hankkeissa..................................................... 525.2 T&K -hankkeet osana ammattikorkeakoulujen toimintaa........................................ 555.3 Opetuksen ja T&K -toiminnan integroinnin haasteet ............................................... 585.4 T&K -hankkeiden yleiset haasteet ............................................................................. 605.5 Toiminnan haasteellisuus uusilla osaamisaloilla ...................................................... 635.6 Julkisen rahoituksen rooli uusien osaamisalojen T&K -hankkeissa........................ 65

6. Ammattikorkeakoulu osana uusien osaamisalojen kehittäjäyhteisöjä........................... 686.1 Ammattikorkeakoulun integroituminen ja legitimoituminen kehittäjäyhteisöihin. 696.2 Ammattikorkeakoulun T&K -toiminnan evoluutio .................................................. 726.3 Uudet osaamisalat ammattikorkeakoulujen tulevana toimintakenttänä .................. 73LÄHTEET ......................................................................................................................... 76LIITTEET.......................................................................................................................... 79

6

1. Johdanto

Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa ja tieteen, teknologian ja innovaa-tiotutkimuksen ryhmässä aloitettiin vuonna 2005 tutkimuskokonaisuus Ammattikorkea-koulut ja uudet osaamisalat. Tutkimuskokonaisuuden keskeinen idea on tarkastella am-mattikorkeakoulujen ja uusien osaamisalojen toiminnan risteämistä; sitä, miten ja missämäärin ammattikorkeakoulut voivat toiminnallaan edesauttaa ja tukea uusien osaamisalo-jen kehittymistä sekä samalla vahvistaa omaa asiantuntemustaan näillä aloilla. Ammatti-korkeakouluorganisaation näkökulmasta kysymys on toiminnasta entistä avoimempanaorganisaationa suhteessa ympäristöönsä; sen palveluorientaation ja ulkoisten yhteis-työsuhteiden vahvistumisesta sekä korkeakoulun henkilöstön ja opiskelijoiden rooleista jakompetensseista alueellisissa kehittäjäyhteisöissä.

Vuoden 2006 osaprojektissa tarkastelemme viiden T&K -hankkeen kautta sitä, minkälai-sia ammattikorkeakoulujen roolit uusien osaamisalojen kehittäjäyhteisöissä ovat, mitenosallisuus kehittäjäyhteisöissä integroituu ammattikorkeakoulujen toimintaan ja mitenammattikorkeakoulut legitimoituvat osaksi kehittäjäyhteisöjä. Uusilla osaamisaloilla viit-taamme sellaisiin "hybridialoihin", joissa olemassa olevaa teknologiaa, tuotanto- tai pal-veluprosessia kehitetään lisäämällä niihin uutta teknologiaa. Pääasiallisena tutkimusai-neistona ovat T&K -hankkeisiin tai -projekteihin osallistuneiden henkilöiden haastattelut.Hankkeet on valittu seuraavilta seuduilta ja aloilta: Hämeenlinna: e-oppiminen, Jyväsky-lä: hyvinvointiteknologia, Seinäjoki: älytekniikka, Tampere: hyvinvointiteknologia jaTurku: digitaalinen sisältötuotanto.

Tutkimusraportti jakaantuu kuuteen lukuun. Aluksi käsittelemme sekä kehittäjäyhteisöi-hin että uusiin osaamisalueisiin liittyvää tematiikkaa (luku 2). Seuraavaksi (luku 3) esitte-lemme tutkimuksen etenemistä ja tutkimuskysymykset. Tämän jälkeen esittelemme tut-kimusaineiston eli käymme teemoittain läpi viisi uusiin osaamisaloihin liittyvää ta-pausesimerkkiä (luku 4). Tapauskuvauksissa myös vastaamme osaan tutkimuskysymyk-sistämme. Raportin loppuosassa yhdistämme eri T&K -hankkeista tekemiämme havainto-ja ja analysoimme niitä haasteita ja etuja, joita ammattikorkeakoulun toimintaan kehittä-jäyhteisöissä liittyy (luku 5). Tutkimuksessa on myös pyritty ottamaan huomioon uusienvasta kehittymässä olevien osaamisalojen luonne, joka luo oman kontekstinsa ammatti-korkeakoulujen sekä muiden alalla toimivien organisaatioiden toiminnalle (luku 5.5).Viimeisessä luvussa (luku 6) vedämme edellä esitettyjä teemoja yhteen ja pohdimme sitä,miten ammattikorkeakoulu legitimoituu osaksi uusien osaamisalojen alueellisia kehittä-jäyhteisöjä ja millainen ammattikorkeakoulun rooli näissä yhteisöissä tulevaisuudessa on.Raportin lopussa (liite 2) esitellään niitä konkreettisia neuvoja, joita T&K -projekteissatoimivat henkilöt antoivat tuleville projektien suunnittelijoille ja koordinaattoreille.

7

2. Uudet osaamisalat ja ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta

Uuden tiedon katsotaan entistä useammin syntyvän poikkitieteellisissä eri alan asiantunti-joita yhteen kokoavissa verkostoissa, ryhmissä ja tiimeissä. Tämän tutkimuksen kohteenaovat uudet alat ja/tai uuteen osaamiseen perustuvat liiketoiminta-alueet. Näissä perustanaon usein, mutta ei aina, jokin olemassa oleva toimiala, jonka tuotteisiin ja palveluihin yh-distetään uutta teknologiaa tai uusi teknologia mahdollistaa uudenlaisten palvelukonsep-tien luomisen teknologian oheen. Näiden alojen yritysten, muiden elinkeinoelämän toimi-joiden, julkisyhteisöjen sekä ammattikorkeakoulujen välisessä yhteistyössä keskinäinentuntemus, verkostoituminen ja monialaisuus ovat yhteistyön vakiinnuttamisen keskeisiäehtoja. Korkeakoulujen näkökulmasta kehitys on näyttäytynyt erityisesti soveltavan, mo-nitieteisen ja yhteiskunnallisesti relevantin tutkimus- ja kehitystoiminnan aseman vahvis-tumisena, mikä on edellyttänyt niiltä entistä läheisempää vuorovaikutusta toimintaympä-ristönsä kanssa, uudenlaisia yhteistyön muotoja ja yhteistyökulttuuria. (Gibbons ym.1994; Raivola ym. 2001, 67.) sekä toisaalta yhteistyösuhteiden luomista uudenlaisiin si-dosryhmiin. Tunnusomaista korkeakoulujen kehitykselle on ollut myös uudenlaistenpoikkitieteellisten koulutus- ja tutkimusalojen syntyminen (Gibbons ym. 1994).

2.1 Uudet osaamisalatKutsumme uusiksi osaamisaloiksi sellaisia aloja, jotka synnyttävät tai ovat synnyttäneetuutta teknologiaa/osaamista tai sellaisia perinteisiä aloja, jotka hyödyntävät uutta tekno-logiaa ja siten vähitellen muuntuvat luonteeltaan uudenlaisiksi. Myös uusien palvelukon-septien yhdistäminen perinteisiin aloihin muuntaa aloja edelleen. Koska uudet alat ovatsulautumia erilaisista aloista ja niillä sovelletaan usein uusinta teknologiaa, ne perustuvatennen kaikkea korkeaan osaamiseen ja sen hyödyntämiseen. (Suvinen ym. 2006, 9) Uusi-en osaamisalojen asemoituminen teollisuuden ja palvelujen väliin ja samalla kehittyväeräänlainen hybridisoituminen voidaan esittää seuraavasti (Kuva 1).

8

KUVIO 1. Uudet osaamisalat ja kasvun lähteet teollisuuden ja palvelualojen välissä (muo-kattu Tekesin teknologiastrategiasta 2002)

Uusi kehittyvä toimiala (initial growth/emerging industry) muodostuu yleensä uudentuotteen tai idean perustalle joka on kehityksensä varhaisessa vaiheessa. Tällaiseen toimi-alaan liittyy paljon epävarmuustekijöitä: tuotteen tai palvelun kysynnästä, kasvupotenti-aalista ja markkinaolosuhteista ei ole vielä olemassa paljoakaan tietoa. Alan yrityksillä onuseimmiten hyvin vähän tai ei lainkaan positiivista kassavirtaa ja ne pyrkivät eri tavoinhankkimaan varoja tutkimukseen ja tuotekehitykseen edistääkseen kasvua. Spekulatiivi-suus alan yritysten piirissä on tavallista, sillä sekä yritykset että toimiala itsessään eivätole vakiintuneet. Alkuvaiheessa alan yrityksiä on vähän ja nämä muutamat vaikuttavatyleensä toisiinsa monin tavoin kilpaillen markkinaosuuksista, kuluttajien tai muiden asi-akkaiden hyväksynnästä ja/tai teknologisesta johtajuudesta alalla. Riskit ovat alkuvai-heessa erityisen suuria, sillä uusien tuotteiden tai palveluiden kehittäminen voi epäonnis-tua, asiakkaiden hyväksyntää ei kenties saavuteta ja näistä tai muista syistä konkurssitovat hyvin tavallisia toimialan alkuvaiheessa. (van Bergen 2004)

Yhteiskunta pyrkii omilla panostuksillaan tukemaan uusien alojen luomista. Erilaiset ke-hittämisohjelmat ja niitä toteuttavat projektit ovat tässä yleensä keskeisessä roolissa. Su-vinen ym. (2006, 25) toteavat, että julkisen rahoituksen panostuksissa on uusien osaa-misalojen kehittämiseen viime vuosina alettu panostaa entistä enemmän verkottamalla eritoimijatahoja (yritykset, korkeakoulut, tutkimuslaitokset, kehittäjäorganisaatiot, kunnatjne.). Tämä kehitys näkyy myös alueellisissa strategioissa, joissa esimerkiksi ammatti-korkeakoulujen rooli näkyy aikaisempaa selvemmin.

Suvinen ym. (2006, 25–26) esittelevät uusien osaamisalojen syntymiseen liittyviä teemo-ja, joita yhdistää alojen ja niiden kehittämisympäristöjen heterogeenisuuden ja monimut-kaisuuden luoma tarve eri toimijoiden verkottumiselle ja yhteistyölle.

palvelualat

teollisuus

osaamisintensiivisetliike-elämän palvelut

tuotteisiin jatuotantoonintegroidut

palvelut

uuden teknologianmahdollistamat palvelut

sekä teknologiatpalveluiden tehokkaaseen

tuottamiseen

palvelualat

teollisuus

osaamisintensiivisetliike-elämän palvelutosaamisintensiivisetliike-elämän palvelut

tuotteisiin jatuotantoonintegroidut

palvelut

tuotteisiin jatuotantoonintegroidut

palvelut

uuden teknologianmahdollistamat palvelut

sekä teknologiatpalveluiden tehokkaaseen

tuottamiseen

uuden teknologianmahdollistamat palvelut

sekä teknologiatpalveluiden tehokkaaseen

tuottamiseen

9

- Uusissa osaamisaloissa yhdistyvät yleensä teknologia ja uudenlaiset palvelukon-septit. Perinteinen tuotanto saa uusia muotoja ja siihen yhdistyy elementtejä muis-ta toimialoista. Innovaatiot ovat tulosta erilaisten toimialojen ja osaamisen raja-pintojen ylityksistä. Tämä edellyttää erilaisten kompetenssien yhdistelemistä jajohtaa eri organisaatioita yhteistyöhön, esimerkiksi erilaisten projektien ja verkos-tojen muodossa.

- Julkinen sektori pyrkii tukemaan uusien osaamisalojen kehittymistä ja niidenmarkkinoiden kasvua. Julkisella sektorilla ei kuitenkaan yksin ole viimeisintä tie-toa uusien osaamisalojen toimijoiden tai teknologian kehityssuunnista, markki-noiden kehittymisestä tai kansainvälisistä muutoksista vaan se tarvitsee eri toimi-joiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa.

- Uusien osaamisalojen toimijoiden innovaatioympäristön heterogeenisuus lisääkehittäjäyhteisöjen toimintakentän haasteellisuutta. Toimijoita on monelta erisektorilta, yksityisiä ja julkisia organisaatioita – kolmannen sektorin toimijoita,paikallista ja kansainvälistä toimintaa – joilla on usein erilaiset tavoitteet, toimin-takulttuurit, arvot ja aikajänteet toimintansa perustana. Vaikka kullakin toimijallaolisi yhteinen intressi synnyttää ja tukea tietyn uuden osaamisalan kasvua, tämäintressi voi juontua hyvinkin erilaisista alkulähteistä. Esimerkiksi yritys pyrkiikasvattamaan markkinaosuuttaan ja julkinen rahoittajataho taas pyrkii lisäämäänalueen työpaikkoja. Eri toimijoiden välinen vuoropuhelu ja pitkäjänteinen yhteis-työ kuitenkin lisäävät eri toimialojen ja sektoreiden tuntemusta ja luovat mahdol-lisuuksia uusille innovaatioille ja uudenlaisten markkinoiden avautumiselle.

Aikaisemman tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että uusilla osaamisaloilla ei olevielä syntynyt ammattikorkeakoulujen kanssa samassa määrin merkittäviä yhteistyönkäytänteitä kuin esimerkiksi perinteisemmillä teollisuudenaloilla. (Suvinen ym. 2006.)Voidaan kuitenkin ajatella, että niitä ollaan parhaillaan rakentamassa, sillä ammattikor-keakoulujen T&K -toiminta saattaa jo sisältää elementtejä uudenlaisista toimintatavoista.Esimerkiksi yksi hyvinvointipalvelualojen merkittävimmistä kehittämishaasteista on ke-hittää työmenetelmiä vastaamaan ajankohtaisiin ja lähitulevaisuuden haasteisiin. Niemelä(2002, 289) esittää ammattikorkeakoulujen hyvinvointipalvelualojen tutkimus- ja kehit-tämistoiminnan kohdistuvan mm. työkäytäntöjen osaamisen lisäämiseen, toimenpiteidenja innovaatioiden vaikuttavuuden arviointiin, odotettavissa olevien kehitystrendien enna-kointiin ja tunnistamiseen sekä vaihtoehtoisten toimenpiteiden, palveluketjujen ja -rakenteiden tuotantokehittelyyn ja informaatioteknologian hyödyntämiseen. Useisiin näi-hin T&K -toiminnan muotoihin on jo sisäänrakennettu monialaisuuden ja verkostomaisentoimintatavan elementtejä.

10

2.2 Kehittäjäyhteisöt ja innovaatioverkostotUusien osaamisalojen kehittämistoiminnan analysoiminen on tärkeää, jotta saadaan tietoakehittämistoiminnasta sekä julkisten resurssien kohdentamisesta ja saadaan tuntumaa sii-hen, mikä merkitys kullakin uudella osaamisalalla on alueellaan. Yksittäisten projektientarkastelun kautta saadaan myös kuvaa siitä, mitkä toimijatahot kehittämiseen osallistu-vat. Tutkimusten kautta saatu kehittäjäverkoston tuntemus luo kuvaa siitä, mitkä tahotovat kiinnostuneita alan kehittämisestä ja minkä toimijoiden varassa kehitys kullakin alu-eella on. (Suvinen ym. 2006, 10.)

Kehittäjäyhteisöllä viittaamme yhden organisaation sisällä tai useiden organisaatioidenvälillä toimivaan ryhmään, jonka jäseniä yhdistää jokin yhteinen intressi tai päämäärä jajolla on yhteisiä rutiineita ja ainakin jonkinasteista vastavuoroisuutta. Kehittäjäyhteisöinäollaan kiinnostuneita ryhmistä, jotka luovat ja välittävät keskenään tietoa em. uusienosaamisalojen asiantuntemukseen ja kompetensseihin liittyen. Yhteisön vuorovaikutusvoi olla kasvokkaista tai virtuaalista. Kehittäjäyhteisön käsitteellä pyrimme korostamaansitä, että uuden synnyttäminen edellyttää vahvaa sitoutumista ja kiinnostusta alaa ja senkehittämistä kohtaan. Tyypillistä on, että ryhmät muodostuvat ratkaisemaan jotakin ym-päristön kannalta merkityksellistä ongelmaa tiiviissä vuorovaikutuksessa toimien jauseinkin hajaantuvat taas ongelman ratkettua. Kehittäjäyhteisöjen toimintaan liittyy myösepämuodollisuutta ja avoimuutta sen jäsenten kesken. Tämä edellyttää kehittäjäyhteisönjäseniltä kykyä tuottaa yhteistyöhön aitoa lisäarvoa voidakseen säilyä yhteisön ”sisäpii-rin” legitiimeinä jäseninä ja saadakseen vastavuoroisesti myös tietoa muilta. (Brown jaDuguid, 2001; Wenger 1998.)

Erilaisten henkilötasoisten kehittäjäyhteisöjen ja organisaatiotasoisten innovaatioverkos-tojen kautta uusien alojen kehittyminen voi olla tehokkaampaa kuin yksittäisessä organi-saatiossa, sillä näin kehittämiseen tulee enemmän näkökulmia ja ideoita sekä erilaisia ka-navia täydentäviin ja tukeviin resursseihin ja kompetensseihin. Mukana olevien henkilöi-den ja organisaatioiden määrän kasvaessa kasvaa myös kriittinen massa, jolla voi ollaseuraavia vaikutuksia uuden alan tai liiketoiminnan kehitykseen (vrt. Cooke 1998; Ca-magni 1991):

- Hakuprosessien tehostuminen: esimerkiksi informaation kerääminen ja seulontaon helpompaa yhteisiä intressejä omaavien ihmisten ja organisaatioiden välisenepävirallisen tiedonvaihdon kautta ja tieto jonkin yrityksen onnistuneesta markki-noihin tai teknologioihin liittyvästä päätöksestä tekee toisten yritysten päätöksen-teon helpommaksi.

- Kollektiiviset oppimisprosessit: kriittisen massan syntyminen yrityksistä tulevanakysyntänä johtaa erikoistuneiden palvelujen tuottamiseen. Toisaalta saman alan

11

yritysten kriittinen massa mahdollistaa erikoistuneiden työmarkkinoiden syntymi-sen, jolloin koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman liikkuvuus yritysten ja or-ganisaatioiden välillä voi vähentää yksittäisen yrityksen kiinnostusta henkilöstön-sä kouluttamiseen, mutta lisää myös kokonaisuuden osaamista ja innovatiivisuut-ta.

- Imagotekijät ja viestintä: kuuluminen tunnistettavaan yritys- tms. ryhmään voituoda etua esimerkiksi markkinoinnissa ja tarjota mahdollisuuden suurempaannäkyvyyteen markkinoilla.

- Johtamistyylien ja päätösrutiinien yhtenäistyminen: johtajien ja asiantuntijoidenkierto yrityksissä, imitointi, yhteinen päätöksenteko yms. mahdollistavat tiedonleviämisen yritysten ja organisaatioiden välillä nopeasti ja tätä tietoa tulkitaan jaymmärretään samalla tavoin.

- Luottamus ja kontrollointi: henkilöiden välisten kytkentöjen ja tiiviin vuorovaiku-tuksen kautta toisten toimijoiden opportunistisen toiminnan mahdollisuus ja hou-kuttelevuus vähenee, joka lisää edelleen mahdollisuuksia jakaa ja levittää tietoa.

Erityisen merkittäviä edellä mainitut prosessit voivat olla juuri uuden liiketoiminnanja/tai uusien alojen syntyvaiheessa, jossa markkinat ovat vasta muotoutumassa ja epä-varmuus leimaa kaikkea toimintaa. Yhä useampien toimijoiden liittyminen joko erillisten,markkinoilla kilpailevien yritysten joukkoon tai kollektiivisemmin toimiviin kehittäjäyh-teisöihin ja innovaatioverkostoihin lisää niiden toimijoiden määrää, joiden vuorovaiku-tuksessa uusien tuotteiden tai palveluiden ominaisuuksia määritellään. Tämä lisää uusienratkaisujen ja tuotteiden uskottavuutta potentiaalisten asiakkaiden silmissä ja edistää luot-tamuksen syntyä uutta liiketoimintaa kohtaan.

Kehittäjäyhteisö itsessään on prosessi, jossa sekä työ- ja toimintatavat kehittyvät ajanmyötä kun myös itse kehittämisen kohde kehittyy ja saa yhä materiaalisempia ja neuvo-tellumpia muotoja (Wenger 1998). Kehittäjäyhteisön oma lisääntyvä institutionalisoitu-minen voi olla sekä hyödyksi että haitaksi: toisaalta yhteinen tekeminen vaatii neuvotel-tuja sääntöjä ja tekemisen rutiineita, jotka lisäävät tehokkuutta, mutta toisaalta tämä saat-taa johtaa alkuvaiheen ”pioneerien” kyllästymiseen ja siirtymiseen muualle toiminnanmuuttuessa ohjautuneemmaksi ja vähemmän vapaaksi (emt.). Näiden kahden ääripäänvälillä – kaaos/alun innostus vs. organisaatio/tehokas, mutta rutinoitunut toiminta – onkuitenkin ajallisesti ja toiminnallisesti usein paljonkin tilaa.

Uusien osaamisalojen kehittämistyö voi myös olla erilaisin formaalein sopimuksin va-kiinnutettuja käytäntöjä, joiden avulla eri organisaatioita velvoitetaan (yleensä jonkin jul-

12

kisen tahon toimesta) yhteistyöhön. Formaalisti organisoitu yhteistyö voi olla alueenkannalta hedelmällistä aktivoiden eri osapuolia yhteiseen toimintaan ja aluetta sekä alaakehittävien ohjelmien laadintaan sekä niitä toteuttavien projektien eteenpäin viemiseen.(Suvinen ym. 2006, 17.) Uusien osaamisalojen kehityksessä julkisesti rahoitetut projektittarjoavat merkittävän resurssin esimerkiksi tieto- ja teknologiaperustan (T&K, koulutusjne.) luomiseksi tai vahvistamiseksi. Näillä osa-alueilla markkinoiden puutteellinen toi-minta on tavallista kehityksen alkuvaiheessa yksityisten yritysten ollessa usein varovaisiainvestoimaan epävarmojen tulevaisuudennäkymien vuoksi. Julkiset organisaatiot voivattoimillaan merkittävästi vahvistaa uusien osaamisalojen kehitystä yhteistyössä yritystenkanssa.

Kehittäjäyhteisöjen näkökulmasta formaalimpi toimintarakenne voi sisältää myös riskejä:orgaanisten kehittäjäyhteisöjen jäseniä motivoi monesti tietty vapaus ja kehitystä edesaut-taa tilanteen joustavuus, se että markkinatilanteen, julkisen sääntelyn, standardien tai tek-nologisiin muutoksiin voidaan reagoida nopeasti. Moniin julkisesti rahoitettuihin projek-teihin puolestaan liittyy tietty rakenteellinen jäykkyys – hankkeella on oma elinkaarensaja raportointikäytäntönsä, suunnitelmista ei voida tehdä suuria poikkeamia hankejaksollaja osallistujat on yleensä määritelty hankkeen alussa. Siten kehittäjäyhteisöille tärkeä omaelintila voi kaventua, mikäli toiminta projektien myötä institutionalisoituu liiaksikin. Täl-laiseen potentiaaliseen ongelmaan voi esittää sen suuntaista ratkaisua, että pyritään tun-nistamaan uuden osaamisalan substanssiosaamisen ydin ja sen ympärille rakentuva kehit-täjäyhteisö ja pyritään luomaan tälle ytimelle riittävästi tilaa toimia omaehtoisesti. Tämänytimen ympärillä, ulkopuolella, olevassa projektitoiminnassa on siten vähemmän riskinätukahduttaa se kehittäjäyhteisön keskeisten yksilöiden toimintaa eteenpäin vievä innostusja toiminnanvapaus. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että jos on tunnistettu kehittä-jäyhteisö, sen keskeiset eteenpäin viejät pyritään vapauttamaan muista kuin substans-siosaamisen kehittämiseen liittyvistä rasitteista riittävän pitkäksi ajaksi.

Tässä tutkimuksessa keskitymme sellaisten kehittäjäyhteisöjen ja niihin mahdollisesti liit-tyvien projektien tarkasteluun, joissa ammattikorkeakoulu ja sen toimijat ovat osallisina.Kehittäjäyhteisöiksi lasketaan tässä alueellisten kehittämisohjelmien ympärille rakentu-neet eri toimijoita yhteen kokoavat verkostot tai ne epäviralliset yhteisöt, joiden tavoit-teena on edistää valittujen uusien osaamisalojen innovatiivista kehittämistä. Kehittäjäyh-teisöt voivat konkretisoitua esimerkiksi ammattikorkeakoulun, yliopiston, teknologiakes-kuksen ja yritysten yhteistyönä liikeideoiden kaupallistamisessa, markkinoinnissa ja kan-sainvälistämisessä.

13

2.3 Ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta jatkumonaMikäli ammattikorkeakoulujen T&K -toimintaa tarkastellaan tiedon näkökulmasta, perus-tuu se selvästi Mode 2 -tyyppiseen tietämykseen ja toimintaan (Gibbons 1994,1–10.)Karttunen ja Tuomi (2003) ovat todenneet, että ammattikäytännöissä tieto hankitaan jo-tain käytännöllistä tarkoitusta varten. Tällöin tutkimuksen ja kehittämistyön kautta pyri-tään varmuuteen, ei perinteiseen kriittisyyteen tai kyseenalaistukseen. Hankkeiden ja pro-jektien tavoitteena on hankkia sellaista tietoa, jolla voidaan esimerkiksi perustella päätök-siä. He määrittelevät ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyön tieteellistä jakäytännöllistä tietoa integroivaksi prosessiksi, jonka tuloksena syntyy uutta, käytäntöäpalvelevaa tietoa, joka on vahvasti sidottu tiettyyn toimintaympäristöön. (mt. 2003)

Ammattikorkeakoulun T&K -toimintaa voidaan tarkastella myös organisaationäkökul-masta, osaamispääoman strategisena kehityksenä, johon tällöin liittyvät tiedon siirtymi-seen ja -hallintaan sekä osaamiskeskittymien muodostumiseen liittyvät kysymykset. Sau-rio ja Heikkinen (2004) ovat jakaneet T&K -toiminnan kehityspolun ad hoc -tyylisistäprojekteista kansainvälisesti merkittäväksi strategiseksi toiminnaksi viiteen eri vaihee-seen. Voidaan ajatella, että tässä kehityspolussa rakennetaan kehittäjäyhteisöjä sekä am-mattikorkeakoulun sisälle että sen ulkopuolelle.

- Projektit. Prosessi lähtee liikkeelle asiakkaan, joko yrityksen tai yhteisön, tarpei-siin räätälöidyistä kehitysprojekteista. Yksittäisten projektien kautta ammattikor-keakouluilla on mahdollisuus tehdä itseään tunnetuksi T&K -toimijana sekä kas-vattaa omaa osaamistaan ja verkostojaan T&K -kentällä. Nämä projektit ovatusein yksittäisiä ja vievät sinällään runsaasti henkilöstöresursseja, joten ammatti-korkeakoulussa pyritään luomaan yhteistyökumppaneiden kanssa laajempia han-kekokonaisuuksia.

- Osaamisen nostaminen. Hankekokonaisuuksien muodostamisen edellytyksenä onstrateginen, riittävän laajan osaamispohjan rakentaminen. Osaamispohjan raken-taminen tapahtuu kuitenkin alkuvaiheessa yksikkö- ja yksilötasolla. Osaamispoh-jan laajeneminen on usein epätasaista ja vie aikaa.

- Ammattikorkeakoulun strateginen osaaminen. Ammattikorkeakoulut pyrkivättunnistamaan ja määrittelemään sellaisia keihäänkärkiosaamisaloja ja osaamisentasoja, joihin ne voivat pitemmällä tähtäimellä strategisesti sitoutua ja luoda itsel-leen merkittävää alueellista roolia. Toisin sanoen, ammattikorkeakoulut tunniste-taan sekä aluekehitystyössä että valtakunnallisessa ammattikorkeakouluverkostos-sa tietyn alan osaajina. Tällaisen roolin luominen edellyttää valintoja myös kunkinammattikorkeakoulun sisäisen resursoinnin jakamisessa siten, että kyseisten alo-jen osaamisen kehittämistä voidaan tukea.

14

- Jäsennelty mukanaolo alueen elinvoimaisuuden kehittämisessä. Ammattikorkea-koulut pääsevät tähän vaiheeseen osallistumalla alueellisiin hankkeisiin ja kehit-tämisstrategioiden luomiseen sekä ottamalla niissä merkittäviä aluekehitysrooleja.

- Kansainvälinen yhteistyö. Ammattikorkeakoulut voivat toimia partnerina ja asian-tuntijaroolissa maailmanlaajuisissa tieto- ja T&K -verkostoissa. Kansainvälisyysvoi luonnollisesti olla prosesseissa mukana jo aikaisemmissakin vaiheissa.

Ammattikorkeakoulujen T&K -toimintaan liittyy usein kehityskaari T&K -projekteistamaksulliseksi palvelutoiminnaksi. Seinäjoen T&K -toiminnan ohjelmassa (Vuolio 2001)tutkimuksen, kehittämistyön ja maksullisen palvelutoiminnan suhteet määritellään seu-raavasti: Soveltava tutkimus sitoutuu perustutkimusta enemmän käytännöstä nouseviintutkimuskysymyksiin ja -ongelmiin. Kehitystyö puolestaan perustuu innovatiiviseen käy-tännössä toimimiseen ja tutkimuksellista otetta mukailevaan suunnitteluun, seurantaan jatiedottamiseen. Palvelutoiminnassa keskitytään räätälöityjen suoritteiden ja palvelustenasiakaslähtöiseen tuottamiseen ja tämä on innovatiivisilta ominaisuuksiltaan edellistä ra-jatumpaa. Saurio ja Heikkinen (2004, 25) kuvaavat soveltavasta tutkimuksesta maksulli-seksi palvelutoiminnaksi kolmiportaisen kehityskaaren: hanke aloitetaan esiselvityksellätai tutkimuksella, jolla kohteena olevaa ilmiötä jäsennetään asiakasnäkökulmasta, tämänjälkeen esiselvityksen pohjalta rakennetaan hankkeita tai projekteja, joissa asiakasorgani-saatiot ovat mukana ja lopulta toiminta pyritään vakinaistamaan maksulliseksi palveluksi,jossa sekä opettajat että opiskelijat ovat mukana. (myös Niemelä 2002, 277.)

Vaikka edellä onkin kuvattu ennen kaikkea tutkimus- ja kehitystoimintaa, on otettavahuomioon se, että yritysten ja julkisorganisaatioiden sekä korkeakoulujen yhteistyö ra-kentuu kansainvälisten tutkimusten mukaan yleensä kolmelle kivijalalle: tutkimus (esim.perus- ja soveltava tutkimus sekä teknologiansiirto-ohjelmat jne.), palvelut ja konsultointi(esim. testaus, mittaus ja yritysten kehittäminen jne.) sekä opettaminen ja koulutus (lisä-ja täydennyskoulutus sekä henkilövaihto jne.). (Konishi 2000.) Kehittäjäyhteisönäkökul-masta näitä yhteistyön muotoja ei voida asettaa tärkeysjärjestykseen vaan ne kaikki tuke-vat omalta osaltaan uuden osaamisalan alueellisten tai alueiden rajat rikkovien kehittä-jäyhteisöjen erityistä kulttuuria, yhteisiä tavoitteita, arvoja ja toimintatapoja.

15

3. Tutkimuksen toteuttaminen ja tutkimuskysymykset

Tässä hankkeessa tarkastelemme T&K -hankkeiden kautta ammattikorkeakoulujen toi-mintaa ja integroitumista osaksi laajempia alueellisia kehittäjäyhteisöjä. Nämä kehittä-jäyhteisöt liittyvät erityisesti uusien osaamisalojen syntyyn ja kehittymiseen. ErilaisetT&K -projektit ovat esimerkkejä tavoista organisoida eri toimijatahojen välistä yhteistyö-tä ja tietämyksen vaihtoa silloin, kun pyritään luomaan tai kehittämään erilaisia innovaa-tioita. Tutkimuskokonaisuuteemme valitut osaamisalat edustavat myös ammattikorkea-koulujen omia T&K -toiminnan painopistealoja, mikä vahvistaa niihin sisäisesti panostet-tavia resursseja. Oleellista tässä tarkastelussa on ammattikorkeakoulun ja sen edustajienroolien muotoutuminen kehittäjäyhteisöjen historiassa ja tulevaisuudennäkymissä. Osal-listuessaan näiden alojen kehittämisen ammattikorkeakoulut saavat ajankohtaista tietoatyö- ja elinkeinoelämän tarpeista, teknologian kehityksestä ja tulevaisuuden kehityssuun-nista. (ks. Suvinen ym., 2006, 10) Tämän näkökulman avulla pyrimme myös tavoitta-maan kehittäjäyhteisöissä mukana olevien organisaatioiden ja ryhmien välisiä tiedonsiir-ron ja vuorovaikutuksen aspekteja. (Kuvio 2.)

KUVIO 2. Tutkimuskokonaisuus (2005– )

Uusien osaamisalojen, kohdeammattikorkeakoulujen, hankkeiden ja ohjelmien valinnassateimme alustavaa rajausta jo tutkimuskokonaisuuden edellisessä vaiheessa (Suvinen ym.2006). Pyrimme valitsemaan sellaisia aloja, joilla on kullakin seudulla kasvuedellytyksiäja jotka on valittu esimerkiksi osaamiskeskusohjelmatasolla seutujen painoaloiksi. Tämä

Alueellinen kehittämisohjelma:Ohjelm ataso

Muut toim ija t, jotka eri tavoinintegroituneet syntyneisiin/olemassaoleviin kehittäjäyhteisöihin

AMK: Organisaatiotaso• resurss it, kompetenssit, strategia

AMK: Ryhmien ja yksilöiden taso• resurss it, kompetenssit, m otivaatio

Kehittäjä-yhteisö X

AMKintegroitunut

kehittäjä-yhteisöön

AMK eiin tegro itunut

kehittäjä-yhteisöön

Kehittäjä-yhteisö Z

• mikä on yhteisen kehittämisen kohde?• milla inen yhteisö ja miten se kehittyy?• milla isia kompetensseja liikkuu AMK:n

ja muun yhteisön välillä? Jne.• millais ia m ahdollisuuksia ja mitä kompetensseja

kehittäjäyhteisö tarjoaa AMK:lle?• millais ia m ahdollisuuksia ja mitä kompetensseja

kehittäjäyhteisö odottaa AMK:lta?

• mikäli potentiaa linen, miksi AMK eiintegroitunut kehittäjäyhteisöön?

vaikutukset käytäntöihin ja kompetensseihin(opetus, T&K, palvelut)

vaikutukset strategiaan ja kompetensseihin

AMKintegroitumassa

kehittä jä-yhte isöön

Kehittäjä-yhte isö Y

AMKintegroitumassa

kehittä jä-yhte isöön

Kehittäjä-yhte isö Y

16

tutkimus aloitettiin perehtymällä ammattikorkeakoulujen www-sivuilla esiteltyihin uusiinosaamisaloihin liittyviin projekteihin (1–3 projektia per AMK). Case-projektit olemmevalinneet siten, että niissä on ammattikorkeakoulun lisäksi mukana useampia toimijoita,joista ainakin osa tekee yritystoimintaa tai tähtää sen aloittamiseen. Pyrimme myös löy-tämään sellaisia hankkeita, jotka olivat haastatteluajankohtana vielä käynnissä tai joilleollaan rakentamassa jatkoa. (Taulukko 1) Tutkimuksessamme on mukana hyvin erityyp-pisiä T&K -projekteja ja -hankkeita. Volyymiltaan ääripäinä voidaan pitää JyväskylänWellness Dream Lab -konseptia, joka on laaja alueellinen hanke, jossa on useita toimijoi-ta ja rahoittajia ja jonka sateenvarjon alla toimii erilaisia pienempiä kokonaisuuksia sekätoisaalta Seinäjoen Älytekniikan jalkauttamisprojektia, joka on kussakin osaprojektissaankolmen tahon, kunkin yrityksen, ammattikorkeakoulun ja rahoittajan välinen projekti.

TAULUKKO 1. Seudut, ammattikorkeakoulut, osaamisalat sekä case-hankkeet ja -projektit (ks. myös Suvinen ym. 2006)

Seutu ja AMK Uusi osaamisala Hankkeet ja projektit

Hämeenlinnanseutu

HAMK

e-Oppiminen ja metalliteollisuusUuden tieto- ja viestintätekniikan hy-väksikäyttöä oppimisen menetelmänäja välineenä

Innosteel Virtual Factory -hanke ja sen sisäl-lä toimiva Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -projekti

Jyväskylänseutu

JAMK

HyvinvointiteknologiaErilaiset tekniset ratkaisut, joidenavulla ylläpidetään tai parannetaanihmisen elämänlaatua, hyvinvointiatai terveyttä.

Wellness Dream Lab -toimintaympäristö

Pohjoisten sei-nänaapureiden

seutuSeAMK

Älytekniikka perinteisten alojentukenaErilaisiin käyttötilanteisiin ja muuttu-vaan ympäristöönsä reagoiva järjes-telmä

Alueellisen innovaatioympäristön vahvista-minen uusinta älytekniikka jalkauttamalla -hanke

Tampereenseutu

PirAMK

HyvinvointiteknologiaSoveltava teknologia, jonka mene-telmiä ja tuotteita sovelletaan tervey-den hoitamiseen, edistämiseen ja yl-läpitoon

Teknologiaosaamista kotihoitopalveluihin -hanke, joka on myös osana laajempaa HY-VITE-ohjelmaa (Pirkanmaan käyttäjäkes-keinen hyvinvointiteknologia)

Turun seutuDiak - Turku

Kulttuuri- ja digitaalinen sisältö-tuotantoPerinteiset kulttuuripalvelut + kult-tuuriosaamisen ja uuden teknologianyhdistäminen

Digi-tv:n sisältötuottamisen kehittämishanke

17

Tutkimusprojektimme aineistonkeruu tapahtui pääosin keväällä 2006. Teimme 24 kplteemahaastatteluja valittujen projektien toimijoiden keskuudessa sekä kävimme läpi nii-hin liittyvää muuta dokumenttimateriaalia. Haastattelimme 4-6 henkilöä per hanke taiprojekti. Haastateltavat valittiin lumipallo-otannalla. Haastattelukierros aloitettiin yleensäT&K -projektin vastuutahon (projektipäällikkö, päätoteuttaja jne.) haastattelulla ja hänel-tä pyydettiin vinkkejä projektiin tai hankkeeseen aktiivisesti osallistuneista tahoista taihenkilöistä. Koska uusilla osaamisaloilla korostuu usein eri sektoreiden (yksityinen, jul-kinen ja kolmas sektori) toimijoiden välinen yhteistyö, pyrimme löytämään tutkimuk-seemme uusien kasvualojen kehittäjäyhteisöjen ja niissä toimivien projektien kannaltaoleellisia tahoja ja henkilöitä (ammattikorkeakoulun edustajat, yritys- tai yhdistyspartneri,rahoittaja tai muu ns. kehittäjäyhteisön toiminnan mahdollistajataho). Kaikkia hankkei-den tai projektien syntymisen kannalta oleellisista henkilöistä ei tavoitettu, esimerkiksityöpaikan ja paikkakunnan vaihdon vuoksi. Haastattelut nauhoitettiin mahdollisuuksienmukaan ja litteroitu teksti analysoitiin asetettujen tutkimuskysymysten perusteella.

Yhden haastattelututkimuksen keinoin ei luonnollisesti voida päästä kovinkaan syvällekehittäjäyhteisön käytännön toimintaan, mutta sen kautta voidaan saada tuntumaa siihen,miten jonkin alan tietty kehittäjäyhteisö toimii ja mitä tahoja siihen mahdollisesti kuu-luu1. Tutkimuksessamme painottuu niiden erilaisten roolien esiintuominen, joita ammat-tikorkeakouluilla alueellisissa kehittäjäyhteisöissä on. Analysoimme tutkimuksen empii-risen aineiston kahdella eri tasolla:

1. Aluksi tarkastelimme kutakin hanketta yksittäisinä case-esimerkkeinä seuraavien ky-symysten kautta (Luku 4):

- Mihin tarpeisiin T&K -hankkeilla pyrittiin vastaamaan?- Mistä lähtökohdista hankkeet käynnistyivät ja kehittyivät?- Millainen oli hankkeen eri toimijoiden työnjako?- Mitkä olivat eri osapuolten tavoitteet ja intressit osallistua hankkeisiin?- Minkälaisia asioita hankkeen kautta vietiin eteenpäin?- Miten hanke integroitui osaksi AMK:n muuta toimintaa?- Onko hankkeissa aitojen kehittäjäyhteisöjen piirteitä, mitä?- Miten hankkeet integroituivat osaksi suurempia alueellisia kehittäjäyhteisöjä?

1 ´Kehittäjäyhteisöjä voi eri alueilla olla samanaikaisesti monia, esimerkiksi korkeakoulujen tai tiettyjenyritysten toiminnan ympärille rakentuneina. Tämän tutkimuksen kautta saamme kuvaa vain jostakin tietystäkehittäjäyhteisöstä, johon haastateltavat katsovat kuuluvansa.

18

2. Tämän jälkeen, teemoiteltujen hankekuvauksien tarkastelun pohjalta, muodostimmekokonaiskuvausta ammattikorkeakoulun roolista alueellisissa uusien osaamisalojen kehit-täjäyhteisöissä seuraavien kysymysten kautta (Luvut 5 ja 6):

- Millainen AMK:n rooli on kehittäjäyhteisöissä?- Miten AMK legitimoituu osaksi kehittäjäyhteisöä?- Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia AMK:n luonne asettaa sen toiminnalle kehit-täjäyhteisöissä?

Tutkimustuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että kyseessä on tapaustutkimus,eli tuloksissa eri pyritä laajaan yleistettävyyteen vaan aiheen kannalta tärkeiden, uusien jarelevanttien asioiden esiin tuomiseen. Tapauskuvauksissa ei ole myöskään pyritty ”aukot-toman totuuden” löytämiseen siitä, mitä projektissa todella tapahtui vaan kuvaamaanosallistujien näkemyksiä projektin toiminnasta ja sen vaikutuksista oman organisaation,kehittäjäyhteisön toimintaan ja alan kehittymiseen. Tutkimushaastattelujen tekohetkelläesitellyt projektit olivat eri vaiheissa: osa oli haastatteluhetkellä jo loppunut ja osaa vastatoden teolla käynnisteltiin. Tämän takia tutkimuksessa ei ole pyritty vertailunäkökul-maan. Koska kyseessä ei ole arviointitutkimus vaan pikemmin eksploratiivinen ja aineis-tolähtöinen, uudenlaista ja heterogeenisempaa ammattikorkeakoulujen toimintakenttää(verrattuna esim. perinteiseen teollisuuteen tai sairaalaympäristöön) esittelevä tutkimus,aineiston analyysi on painottunut haastateltavien näkemyksiin2 ja niistä nousevien laa-jempien teemojen esittelyyn. Haastattelusitaatit on raportissa esitetty kursiivilla.

Tutkimustuloksia tarkasteltaessa on tehtävä se varaus, että olemme valinneet tutkimus-kohteeksemme sellaisia seutukohtaisia ”avaintoimialoja”, joita on nostettu esiin alueelli-sissa strategioissa ja sitä kautta myös ammattikorkeakoulujen omissa T&K -strategioissa.Strategiset painotukset vaikuttavat myös suurempiin taloudellisiin panostuksiin, joidenkautta kyseisten alojen kehittämiselle on sekä alueellisella että ammattikorkeakoulukoh-taisella tasolla mahdollista saada sekä materiaalisia että henkisiä toimintaresursseja mah-dollisesti enemmän kuin muilla osaamisaloilla toimittaessa.

2 On toki otettava huomioon, että myös kyseisten alueiden muissa ammattikorkeakouluissa tai samojenammattikorkeakoulujen muissa yksiköissä saatetaan tehdä kuhunkin uuteen osaamisalaan kiinteästi tai vä-lillisesti liittyvää T&K -toimintaa, joka saattaa olla alueen näkökulmasta merkittävää, mutta joka ei tulenäissä tapauskuvauksissa esiin. Koska ensisijaisena aineistonamme ovat hankkeissa toimineiden avainhen-kilöiden haastattelut, otimme muut amk:n yksiköt huomioon, mikäli niitä tuotiin haastatteluissa esiin.

19

4. Monimuotoista T&K -toimintaa viidellä alueella

Tämä luku koostuu viiden T&K -hankkeen esittelystä. Kaksi ensimmäistä esimerkkiäovat laajempia hankekokonaisuuksia ja loput kolme case-esimerkkiä ovat yksittäisiäT&K -hankkeita. Kuvaamme hankkeiden kautta uusien osaamisalojen toimijoita, kehittä-jäyhteisöjä, historiaa ja tulevaisuudennäkymiä. Tarkastelemme T&K -hankkeita eri orga-nisaatioiden rajapintojen ylityskohtina ja avaamme sitä, miten rajapinnan eri puolilla ole-vat odotukset, asiantuntijuusalueet ja tavoitteet kohtaavat uuden osaamisalan haasteet.3

Tutkimusaineistona ovat tehdyt haastattelut, T&K -hankkeiden ja projektien www-sivutsekä muut mahdolliset julkaisut tai esittelymateriaalit.

4.1 E-oppiminen InnoSteel tuotekehitys- ja koulutuskokonaisuudessa

HAMKHämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) on monialainen ammattikorkeakoulu, jonka kou-lulutusaloja ovat kulttuuriala, luonnontieteiden ala, luonnonvara- ja ympäristöala matkai-lu-, ravitsemus- ja talousala, sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, tekniikan ja liikenteen alasekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala. Yhteensä koulutusaloilla on 23koulutusohjelmaa. Koulutusalojen toiminta keskittyy eri yksikköihin, jotka toimivatEvolla, Forssassa, Hämeenlinnassa, Lepaalla, Mustialassa, Riihimäellä ja Valkeakoskella.HAMK:issa on opiskelijoita yhteensä yli 7000 ja se työllistää noin 800 henkilöä. Hä-meenlinnan yksikkö Visamäen kampusalueella keskittyy teknologian ja liiketaloudenympärille. Myös teknologiakeskus Innopark Oy sijaitsee kampusalueella. (www.hamk.fi)

Miten hanke on käynnistynyt ja mitä siinä on tarkoitus tehdä?Hämeenlinnan seudulle on luotu ohutlevytuotteiden ja teräsrakentamisen alaa ja sen toi-mintaa edistävää yhteistyöverkosto, InnoSteel-verkosto. Sen jäseniin kuuluu alueen yri-tyksiä, oppilaitoksia, toimialajärjestöjä, osaamiskeskuksia, tutkimuslaitoksia, yliopistoja,elinkeinoyhtiöitä ja teknologiakeskuksia. Verkoston tarkoituksena on olla yhteistyöfoo-rumi edellä mainittujen toimijoiden kesken. Verkostoa koordinoi Hämeen ammattikor-keakoulu. (InnoSteel -hankkeen www-sivut) InnoSteel -verkoston toiminta konkretisoituumaaliskuussa 2006 avattuna InnoSteel metallituotteiden tuotekehitys- ja koulutuskeskuk-sena ja pääosin siellä toteutettavina kehitys-, tuotekehitys- ja koulutushankkeina sekä alaakoskevina seminaareina, toiminnasta tiedottamisena jne. InnoSteel -tuotekehitys- ja kou-

3 Olemme haastateltavien anonymiteetin säilyttämiseksi käyttäneet ”Yrityksen edustaja” -nimitystä kaikistaniistä AMK:n yhteistyökumppaneista, jotka eivät ole T&K -hankkeissa ensisijaisesti rahoittajaroolissa(myös julkisyhteisöjen, kehitysyhtiöiden, kolmannen sektorin jne. edustajat).

20

lutuskeskuksessa toimivat Hämeen ammattikorkeakoulu4, Ruukki Oyj:n teknologian tut-kimuskeskus sekä metalli- ja konepajatekniikan tuotekehitys- ja koulutustehdas InnoSteelFactory Oy5. Viimeksi mainitun tarkoituksena on tuottaa yrityksille ja oppilaitoksille me-talli- ja konepajatekniikan koulutus- ja harjoittelupalveluja sekä tuotekehitystukea. E-oppiminen kytkeytyy InnoSteel kokonaisuuteen ennen kaikkea virtuaalisen metallialankoulutus- ja tuotekehitysympäristön kehittämisenä. Tähän liittyviä hankkeita on käynnis-sä kaksi (v. 2006): Virtual Factory ja Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hankkeet, joissa tähdätään virtuaalisen oppimisympäristön rakentamiseen metallialan jasiinä erityisesti ohutlevy- ja teräsrakentamisen koulutuksen ja tuotekehityksen hyödyksi.Rakenteilla olevan virtuaaliympäristön on tarkoitus tulla InnoSteel -verkoston hyödyksiniin alueen ammatillisen ja ammattikorkeatason metallialan koulutuksissa, InnoSteel Fac-tory Oy:n yrityksille tarjoamissa koulutuspalveluissa kuin tuotekehityksessä. (Kuva 3)

Innosteel – metallituotteiden tuotekehitys- ja koulutuskeskus(verkostomainen sateenvarjohanke)

Innosteel Factory Oy(aito fyysinen)

-koulutustehdas ja-konepaja

Virtual Factory -hanke(simuloitu tehdasympäristö)

Ohutlevyvalmistuksenverkko-oppimisympäristö

-projekti

Laitteiston mallinnus

Koulutus- jne. materiaali

Ohutlevytuotannonlaitteiden mallinnus

Koulutus- jamarkkinointimateriaali

Osaaminen,materiaalit,laitteet jne.

KUVIO 3. Virtual Factory ja Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hankkeetosana InnoSteel -kokonaisuutta

4 HAMKissa sijaitsi aikaisemmin Ohutlevykeskus, jossa tehtiin ohutlevytutkimusta ja -testausta. Nyt Ohut-levykeskus on liitetty osaksi InnoSteeliä.

5 InnoSteel Factory Oy:n omistavat teknologiakeskus Innopark Oy, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Koulu-tuskeskus Tavastia sekä 18 alueen yritystä. Metallialan yritykset osallistuvat koulutus- ja tuotekehitystoi-mintaan myös siten, että InnoSteel Factory Oy:n laitteet on voitu hankkia laitteita valmistavista yrityksistäleasing -periaatteella.

21

Virtual Factory -hankkeessa tuotetaan simulointiin ja mallinnukseen nojaava oppimis- jatuotekehitysympäristö InnoSteel Factory Oy -koulutustehtaan yhteyteen. Konkreettisestisillä tarkoitetaan koulutustehtaan laitekannan ja niiden toimintojen mallintamista tietoko-nepohjaisesti.

”Jos ajattelee Kanta-Hämeen alueen yrityskantaa, ni täälhän tämmösiä metallikonepaja-alueen yrityksiä on 350 yritystä. Niissä työskentelee noin 5000 ihmistä ja niille kuvaavaaon, että siellä niitä tekniikoita löytyy tämmösestä sorvaavasta ja levytöitä tekevästä teräs-rakennetekijöistä aina tämmösiin kokoonpaneviin firmoihin asti. Se näkyy myöski tässämeidän toiminnassa taustana, että vaikka se teräsrakentaminen ja ohutlevytuotteet on semeiän vahva alue, mutta tää koko konepajatekniikan kenttä täytyy kummiskin kattaa”.(Yrityksen edustaja)

Virtual Factory -ympäristöä kehitetään yhteistyössä ohjelmisto- ja laitetoimittajien kans-sa. Vuoden 2006 loppuun kestävän hankkeen pääasiallinen rahoittaja on Hämeen osaa-miskeskus. Virtual Factoryyn on tarkoitus luoda osaamista, jota hyödynnetään yksittäisis-sä projekteissa kuten Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hankkeessa. Toi-saalta yksittäiset projektit ruokkivat Virtual Factory:n kumuloituvaa osaamisperustaaKoska alueella on e-oppimisen osaamista vahvojen metallialan toimijoiden lisäksi eikäohutlevyvalmistuksesta ole ollut aikaisemmin saatavilla nyt kehitettävän kaltaista materi-aalia, hankkeelle löytyi selkeä kehityspohja.

Virtual Factory ja siihen liittyvät kehityshankkeet sisältävät ajatuksen, että simulointimal-leja voidaan käyttää hyvin monessa eri tarkoituksessa. Niitä voidaan käyttää opetuksessa,jolloin oppilaat harjoittelevat ensin koneiden ja laitteiden käyttöä virtuaalisesti ja vastasitten siirtyvät harjoittelemaan oikeilla laitteilla. Vastaavasti yrityksen henkilökunta voiuuden laitteen käyttöönottovaiheessa ensin harjoitella virtuaalikoneen avulla. Metallialantuotteiden kehittämisessä simulointimalleja voidaan hyödyntää esimerkiksi siten, ettävoidaan virtuaalisesti tarkastella tuotteiden valmistusmateriaalien ominaisuuksia (vrt. lu-juuslaskenta) ja valmistettavuutta (esim. kokoonpantavuus). Simulointimalleja voidaanmyös käyttää apuna tuotteiden valmistukseen liittyvien laitteiden ja prosessien kehittelys-sä. Virtuaalisia simulointimalleja voidaan hyödyntää niinkin laajaan kokonaisuuteen kuintuotteen valmistukseen liittyvään kokonaisprosessiin ja siihen liittyvään tiedonhallintaan.Lisäksi simulointimalleja voidaan käyttää tuotteiden ja laitteiden mainos- ja markkinoin-timateriaaleissa.

Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hanke (2005–2007) on Virtual Factory-hankkeen osaprojekti. Siinä tuotetaan ohutlevytuotteiden valmistukseen liittyviä simu-lointimalleja ja oppimateriaalia, joita tullaan käyttämään koulutukseen ja tuotteidensuunnitteluun ja valmistettavuuden testaamiseen.

”Kuinka, jos suunnittelet ohutlevytuotteen, siihen liittyviä työstöratoja todellisella CAD-ohjelmalla, sun ei tarttiskaan siirtää, toki pystyt simuloimaan siinäkin osittain sitä valmis-

22

tusta, mutta sitten ois virtuaalinen kone, jolla se valmistetaan, ennen kuin se on sillä to-dellisella koneella. Tää voi sit olla myös laitetoimittajille aika mielenkiintoinen asia.”(AMK:n edustaja)

Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö hankkeen toteutuksesta vastaa Hämeenammattikorkeakoulu. Pääasiallinen rahoitus tulee Euroopan Sosiaalirahastolta. Projektis-sa syntyvää konkreettista materiaalia ja toimintamallia pyritään hyödyntämään VirtualFactory Oy:n koulutuksissa ja HAMK:n omassa koulutuksessa. Oppimateriaalien valmis-tuksessa tärkeänä periaatteena on, että niiden tulee myös hyödyttää niitä laitevalmistajia,joiden laitteita materiaaleissa on simuloitu. Tämä edellyttää laitetoimittajan ja projektintiivistä yhteistyötä simulointivaiheessa. Oppimateriaalia pyritään myös työstämään siten,että osia siitä voidaan käyttää yritysten esittely- ja markkinointimateriaalina. EräänäOhutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hankkeen ajatuksena on ollut, että ko-neiden ja niiden toiminnan simuloinnin kautta saadaan ammattikorkeakouluun simuloin-tiosaamista, jota pystytään hyödyntämään myöhemmin. Lähitulevaisuudessa, kun oikeattoimintatavat on opittu ja valmiita elementtejä on jo olemassa, konemalleja on helppovaihtaa. Yritysten valikoituminen hankkeeseen oli luontevaa, sillä yhtäältä alan kotimai-sia laitetoimittajia on vielä suhteellisen vähän.

”Se oli yks neuvottelu, ku me koneista neuvoteltiin InnoSteelin kanssa Hämeenlinnassajossa oli sitten Virtual Factoryn edustaja (…), ja mä katsoin mitä heillä oli tarjota ja ky-syin onko heillä tän tyyppistä osaamista ja kiinnostusta. Josta sitten neuvottelut lähtivätja joista sitten päädyttiin sopimukseen.” (Yrityksen edustaja)

Toimijat ja työnjakoVirtual Factory -ympäristön ja siihen liittyvän verkoston kehittämiseen osallistuu alueenoppilaitoksia, InnoSteel -verkoston jäsenyrityksiä sekä ohjelmisto- ja laitetoimittajia.Näistä Hämeen ammattikorkeakoululla on keskeinen rooli virtuaalioppimisympäristöönliittyvien kahden hankkeen hallinnoijana ja toteuttajana. Molemmissa hankkeissa onmyös yksi ja sama projektipäällikkö. InnoSteel Factory Oy:hyn laitteita leasing -periaatteella toimittaneita yrityksiä ja niiden osaamista hyödynnetään hankkeissa; lea-sing-sopimusten yhtenä ehtona on ollut jatkoyhteistyön tekeminen laitteisiin ja niiden toi-mintoihin liittyen myös ostotapahtuman jälkeen. Inno Steel Factory Oy keskeinen yhteis-työkumppani Hämeen ammattikorkeakoululle, koska virtuaalitehtaan on tarkoitus palvel-la Inno Steel Factory Oy:n tulevia koulutus- ja tuotetoimintoja. Inno Steel Factory Oyosallistuu hankkeisiin konsultaation ja siihen erityisesti nimettyjen vastuuhenkilöiden se-kä ohjausryhmän muodossa.

Virtual Factory -hankkeessa päätoimija on Hämeen ammattikorkeakoulu, joka hallinnoija toteuttaa hanketta. Vaikka hanke on puhtaasti HAMKin toteuttama hanke, niin InnoSteel Factory Oy on siinä tiiviisti mukana. Hankkeessa siis hyödynnetään molempienosapuolten osaamista ja resursseja: HAMKilla on virtuaaliympäristön rakentamiseen

23

yleistä materiaalia sekä verkko-oppimismateriaalia. InnoSteel Factory Oy:llä on puoles-taan konkreettisen konepajalaitteet ja järjestelmät.

Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hankkeessa on suoraan mukana kolmetoimijaa: 2 laitetoimittajaa ja hankkeen toteuttajana HAMK. InnoSteel Factory Oy onhankkeessa mukana ohjausryhmätyön ja konsultaation kautta. Laitetoimittajat ovat hank-keessa merkittävässä roolissa, sillä ne antavat asiantuntija-apua simulaatiomalleja tehtä-essä. Laitetoimittajilla on myös liitynnät todellisiin tuotteiden valmistukseen liittyviinsuunnittelujärjestelmiin.

”Roolit menee siten, että me lähetetään heille tietoa tästä projektista ja he valmistaameille sen tyyppisen mallin, kun on tässä vaiheessa projektia niin valmis tehdä, et se tar-kotus lanseerata Finn Tech -messuilla Helsingissä ens kuun lopussa ja näyttää sitä toimi-vaa mallina siellä messuyleisölle. Ja he on vastuussa teknisestä toteutuksesta ja sen toi-mivuudesta ja me olemme tilaaja. Meijän pääsuunnittelijoita on mukana tiedonvaihdossaja keskustelussa.” (Yrityksen edustaja)

Välillisesti virtuaalioppimisympäristön ja sen sisältöjen rakentamiseen kytkeytyy edelläkuvattua laajempi verkosto. HAMKin sisältä mukana ovat sekä eLearning Centre, joltatulee asiantuntemusta koko HAMKille verkko-oppimisalustoihin tai neuvotteluympäris-töihin liittyen että Automaint -osaamiskeskittymä Valkeakoskelta, jolla on osaamistamallinnukseen ja simulointiin liittyen. Automaintin ja Hämeenlinnan yksikön välillä onmyös henkilövaihtoa. Vaikka hankkeissa tarvittava erityisosaaminen pyritäänkin etsi-mään HAMKin sisältä, jonkin verran osaamista, esimerkiksi animaatiot, joudutaan osta-maan ulkopuolelta.

Eri osapuolten tavoitteet ja intressit osallistua hankkeeseenVirtual Factory ja Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö hankkeiden projekti-päällikkö ja HAMKin Automaintin edustaja näkivät omat intressinsä osallistua InnoSteelVirtual Factoryn rakentamiseen tähtääviin hankkeisiin hyvin samansuuntaisesti. Molem-mat olivat myös olleet suunnittelemassa Virtual Factory hanketta.

”Koko kuvio [InnoSteel -toiminta] on viitekehys, missä ja minkä takia osallistuminen ontärkeää.”(AMK:n edustaja)

”Me ollaan sotkeuduttu e-oppimiseen liittyviin asioihin siten, että niinku sanoin, meilläon tuo automaation käynnissäpito täällä pääjuttu ja siellä on semmonen trendi ollut tu-lossa pitkän aikaa jo, ja tulee yhä vahvemmin, että teollisuuslaitosten käynnissäpitoa py-ritään kehittämään siten, että niitä järjestelmiä pystytään etänä diagnostisoimaan ja sää-tämään ja ohjaamaankin.”(AMK:n edustaja)

Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristöhankkeen keskeinen impulssi oli noussutmetalli- ja automaatioalojen teknisestä kehityksestä. Erilaiset valmiit suunnitteluohjelmatsisältävät yhä enemmän sellaisia ominaisuuksia, joita voidaan käyttää oppimistarkoituk-sissa. Vaikka olemassa olevia välineitä onkin, HAMKin oma osaaminen tulee esiin siinä,

24

miten löydetään eri osien oikeat kombinaatiot ja mahdollisesti täydennetään, itse kehite-tyillä osilla. HAMKilla on pedagogista osaamista ja kokemusta e-oppimateriaalien käy-tössä omassa opetuksessa, jota voidaan yhdistää laite- ja konetoimittajien osaamiseen sii-tä, miten heidän koneitaan kannattaa mallintaa ja mihin käyttötarkoituksiin mallinnustatehdään.

HAMKin edustajien intressinä osallistua Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hankkeeseen oli ennen kaikkea osaamisen kasvattaminen (sekä osaa-misena että osaajina). Yhden hankkeen kautta saatavaa osaamista on mahdollista soveltaajatkossa muihin kohteisiin. Myös hankkeissa tapahtuva henkilövaihto (esim. Virtual Fac-toryn avainhenkilöiden toimiminen asiantuntijoina toistensa projekteissa) on tärkeääosaamisen kasvattamisen kannalta. Alalla on vielä varsin vähän osaavia työntekijöitä, joi-ta HAMK pyrkii osaltaan kouluttamaan. Kokonaisuudessa syntyvää tutkimuskonsortiotapidettiin tärkeänä, myös tulevaisuutta ajatellen. Samojen yritysten kanssa voidaan sovel-taa opittuja toimintatapoja muissa hankkeissa.

Yrityksen edustaja näki oman yrityksensä intressit osallistua Ohutlevyvalmistuksen verk-ko-oppimisympäristö -hankkeeseen kahdella tapaa: hankkeen kautta saadaan aikaiseksivirtuaalinen särmäyspuristin ja hankkeen tuottama materiaali on yksi keino markkinointi-viestinnän uudistamiseen. Yrityksellä on tarkoituksena muokata projektissa tuotettavaavirtuaalikonetta erikielisiksi opetusvälineiksi ympäri maailmaa sijaitsevalle jälleenmyyn-tiverkostolle.

”Se, minkä he näkevät siinä ruudulla omalla kielellään, ni tietysti nopeuttaa sitä jälleen-myyjän osaamista. Se, ku hän osaa sen, hän pystyy jakamaan tietoa myöskin eteenpäinsinne ja siitä mä oon täysin varma, että niillä markkinoilla ei vastaavaa kapistusta tullaainakaan ihan heti näkemään.” (Yrityksen edustaja)

InnoSteel -hankekokonaisuuden eri osia pyritään markkinoimaan yrityksille paitsi kah-denvälisinä projekteina myös suhteessa koko InnoSteel -hankkeen taloudellisiin ja henki-löresursseihin. Hankkeella haetaan koko metallialan ja siihen kytkeytyvän e-oppimisenalan verkoston osaamisen kasvattamista ja eri toimijoiden välistä synergiaa. Tässä ver-kostossa HAMK on tärkeä solmukohta. InnoSteel -kokonaisuuden esillä pitäminen onlisännyt rahoittajien kiinnostusta myös yksittäisiin hankkeisiin.

”Jos se on irrallinen projekti, ja sanotaan, että tehään nyt vaan tätä pelkkää ohutlevy-tuotteiden materiaalii, nii ei oo varmasti niin kiinnostava hankkeena, ku jos sää sanot, etse liittyy muuten tämmöseen ketjuun, jossa ollaan tämmöstä osaamiskeskusta kehittämäs-sä, jossa osana on sit tämä ohutlevy tuotteena, et siinä on se jatkumo siinä hommassa.”(AMK:n edustaja)

25

Minkälaisia asioita on viety eteenpäin?Koko InnoSteel -hankekokonaisuus e-oppimista hyödyntävine osaprojekteineen katsottiinkiinnostavaksi ja uudeksi aluevaltaukseksi, johon ei yksittäinen toimija olisi pystynyt.

Me ollaan tuotu paikka siitä, et missä tämmöstä voidaan toteuttaa. Et se on varmaan sekonkreettisin asia mikä siinä on tullu, että on semmonen ympäristö, missä sä voit hyödyn-tää tällasta ajatusta, et sul on itseopiskelumateriaalia ja et sä pääset sillä koneella teke-mään. Tuskinpa näistä yrityskumppaneista kukaan, kenelläkään, ois niin paljon varaakautta aikaa uhrata siihen, että siihen omaan, esim. esittely-ympäristöö vastaava ympä-ristö oltais rakennettu. (Yrityksen edustaja)

Virtual Factory -hanketta ohjataan pitkälti laitetoimittajien ja InnoSteel Factory Oy:n tar-peista lähtien. Erilaiset osaprojektit, kuten Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hanke, toimivatkin hyvinä koulutusmateriaalien kehitys- ja tes-tausalustoina. Yhtenä tavoitteena onkin, että valmiimpia tuotteita on mahdollista lähteämyymään ulospäin maksullisina, monistettavina tuotteina. Poikkitieteellinen ja -sektoraalinen yhteistyö luo myös monipuolisia verkostoja. Tämä puolestaan lisää yritys-ten tietämystä siitä, mitä oppimateriaali voi tulevaisuudessa olla. Hankkeen kautta pyri-tään myös herättämään se tarve, eli näkemään se, että se on mahdollista. Yrityksessä onopittu virtuaalisuudesta, tavasta toimia projektissa sekä uudenlaista ajattelutapaa.

Ammattikorkeakoulua edustavat haastateltavat pohtivat, että jos Ohutlevyvalmistuksenverkko-oppimisympäristö -hankkeen pohjalta muodostuisi ensiluokkainen verkko-oppimismateriaali sisältäen interaktiivisia verkko-oppimisympäristöjä, virtuaalisia järjes-telmiä ja virtuaalisia koneita, se voisi olla tärkeänä pohjatyönä myöhempien opetusmate-riaalien kehittämisessä. Oppimateriaaleista on tarkoitus rakentaa moduuleita, joita voi-daan yhdistää asiakkaan tarpeen mukaan ja niitä voidaan liittää harjoitteisiin todellisillakoneilla. Näitä oppimateriaaleja voitaisiin suunnata perus- ja täydennyskoulutusopiskeli-joille, yrityksille, laitevalmistajille jne. Lisäksi, vaikka hankeen kautta tuotetaan uuden-laista oppimateriaalia ja yrityksille markkinointimateriaalia, tavoitteena on hakea uuden-laista toimintatapaa esimerkiksi suunnitteluun ja oppia siihen liittyviä prosesseja ja tar-kastella simuloinnin mahdollisuuksia tällä alalla. Syntynyttä simulointiosaamista on haas-tateltavan mukaan jo konsultoitu ulos.

Hankkeen integroituminen HAMKin muuhun toimintaanMolemmat tässä tarkastellut virtuaalisen oppimisympäristön kehityshankkeet ovat linkit-tyneet sekä suoraan että välillisesti myös HAMKin muihin yksiköihin. Sekä Virtual Fac-tory että Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hankkeella on sama projekti-päällikkö. Jälkimmäisessä on myös yksi vakituinen työntekijä, joka toimii muuallaHAMKissa, mutta tekee tuntinsa ko. hankkeelle. Lisäksi tässä hankkeessa on käytettyopettajaresursseja jonkun verran ohjaavassa roolissa, koska siinä on jonkin verran teetettyharjoitustöitä. Palkattava henkilöstö on ollut assistentti -nimikkeellä toimivia jo valmistu-

26

neita tai valmistumassa olevia opiskelijoita. 6 Virtual Factoryn hankkeissa syntyy simu-lointiosaamista, jota yhä enemmän ja enemmän kysytään myös teollisuudessa, liittyenmm. tuotantolinjojen simulointiin. Hankkeissa luotava ympäristö pyritään juurruttamaanammattikorkeakouluun, jotta se myöhemmin sitäkin kautta palvelisi yrityselämää Hä-meenlinnan seudulla.

”Siinähän tulee olemaan myöskin tää webbinäkökulma eli se että se ei aina edellytä sitäet sää tuut tänne käyttämään jotakin vaan sä pystyt käyttämään tätä sitten verkon kauttaHAMKin muista yksiköistä tai, no HAMKin ulkopuoleltakin kyllä, ja sit samalla tavallatää liittyy sit tietysti tohon toiseen asteeseen eli kyllä toi KK-Tavastia on käyttäjä myöskisitte tälle ympäristölle.” (AMK:n edustaja)

Virtual Factoryn jatkohankkeet tulevat perustumaan siihen, miten kyseistä materiaaliavoidaan tulevaisuudessa käyttää tuotekehityksen tukena. E-oppimisen suhteen pyritäänesimerkiksi materiaalintuottajana alihankkijan rooliin ja koulutukset tuottaa jokin muutaho.

”Tärkein on yritysyhteistyö. Ensinnäkin kaiken pohjalla on osaaminen, meillä on jotainsellasta osamista ja me rakennetaan sellasta osaamista, mitä yritykset tarttee. Muuten neei tee meidän kanssa yhteistyötä missään. Jos se on kohdallaan, sitten rupeekin kaikki on-nistuun. Käytännössä meillä on annettavaa yrityksille ja soveltava tutkimus on meidänpääjuttu, sitä me halutaan tehdä. Me halutaan olla ratkaisemassa yritysten ongelmia si-ten, että sen tutkimuksen pohjalta se yritys pystyy jatkamaan sen tuotekehityk-sen.”(AMK:n edustaja)

Ammattikorkeakoulun rooli uudella osaamisalallaHAMKin yleisempänä tavoitteena on sen vahvan osa-alueen, e-oppimisen -osaamisen,juurruttaminen johonkin konkreettiseen toimialaan ja sekä e-oppimisen että toimialanosaamisen kehittäminen samanaikaisesti.

”No täähän on tietysti siinä mielessä otollista aluetta että kun tähän e-oppimiseen panos-tetaan ja julkisen sektorin kauttaki ni (…) Meiän rooli varmaan siinä kuviossa on se, ettavallaan sitä e-oppimisosaamista pitää osaltamme juurruttaa tänne johonkin ja kyllä menyt sitä roolia koitetaan toteuttaa ja käsittääkseni ollaan jonkun verran jopa siinä onnis-tuttukin. (AMK:n edustaja)”

Ammattikorkeakoulu on myös toiminut uusien toimintamahdollisuuksien esiintuojana,mikä on puolestaan herättänyt yritys- ja koulutuskentällä mielenkiintoa ja poikinut uusiayhteistyöajatuksia. Haastatellun yrityksen edustaja piti hyvänä myös koko metallialankannalta sitä, että tällaisiin uusiin aluevaltauksiin lähdetään.

6 HAMKissa on osaamiskeskittymä -nimisiä yksiköitä, joihin opiskelijat valmistuttuaan jäävät tekemääntöitä ja osittain opiskelun ohessa. Sitä resurssia hyödynnetään hankkeissa.

27

”Metalliteollisuudessa on tekijöistä kova pula. Tavallaan he toimis tällasena, sillon ku onvaikka e-oppiminen nivoutettuna tämmöseen ehkä imagoltaan heikohkoon metalliteolli-suuteen, niin se saisi innostumaan ihmisiä, sillä ne pystys olemaan mukana roolimuok-kaajana ja imagon muokkaajana siinä, et okei, ei se enää meillä näin mene. Ei tarvii ollapölyses hallissa ja siellä katsotaan miten rasvainen iso kone toimii vaan me voidaan osasiitä hoitaa näin.” (Yrityksen edustaja)

Ohutlevyvalmistuksen verkko-oppimisympäristö -hankkeessa palvellaan jo olemassa ole-via yrityksiä. Hankkeessa myös saadaan sellaista tietoa, jota ei ammattikorkeakoulussavoida jalostaa valmiiksi, myytäviksi tuotteiksi. Haastateltavien toiveena olikin, että nevoisivat poikia alueelle myös yritystoimintaa.

Hankkeen integroituminen kehittäjäyhteisöihinInnoSteel Factory Oy:n yhteyteen rakennettava virtuaalioppimisympäristö näyttäisi tuot-taneen oman minikehittäjäyhteisönsä. Siihen voisi lukea kuuluvan HAMK:n, InnoSteelFactory Oy:n ja hankkeisiin laitetoimittajien. Vaikka tarkastelun kohteena on ollut kaksierillistä hanketta, niin niihin kytkeytyvien toimijoiden ja heidän rooliensa erottamisessaon ollut haastetta. Tämä siksi, että samat ihmiset toimivat eri hankkeissa. Tämä yhteenli-mittyminen näyttäisi kuitenkin vastaavan tavoitteeseen, että InnoSteel -sateenvarjon allaolevat hankkeet alkaisivat tulevaisuudessa ”keskustella” keskenään ja jakaa resurssejasitä kautta. Virtuaalisen oppimisympäristön rakentaminen voidaan nähdä myös linkitty-misenä kahteen eri toimialaan ja siten hyvin erilaisiin kehittäjäyhteisöihin. Metallialannäkökulmasta hankkeet kytkeytyvät laitetoimittajien, InnoSteel Factory Oy:n sekä InnoS-teel -verkoston kautta alan yritys- ja koulutusverkostoihin. Toisaalta molemmat hankkeetkytkeytyvät ja hyödyntävät e-oppimista kehittäviä tahoja (HAMK:n e-Learning Centre,animaatioita tuottavat yritykset). Hankkeet siis linkittävät kahden hyvin erilaisen toimi-alan toimintoja yhteen. Näin ne myös muodostavat kahta alaa yhteen liittävän kehittä-jäyhteisön, joka kytkeytymällä kummankin alan toimijoihin ja soveltamalla näiden osaa-mista kykenee aidosti luomaan jotakin molemmilla aloilla uutta asiaa.

Haastateltavat mainitsivat yhteistyön elTrio Koneenrakennus-, automaatio- ja metal-lisalan oppimisverkoston kanssa. Verkostoa koordinoi Tampere Automation Center. Osa-na verkoston toimintaa on muun muassa oppimateriaalipankki ja erilaisia kokeilumateri-aaleja koulutuksen tueksi. Verkostossa on mukana sekä oppilaitoksia että yrityksiä. Ta-voitteena, on että kullakin alueella voitaisiin keskittyä johonkin tiettyyn teemaan. HAMKja InnoSteel Factory ovat tehneet yhteistyötä Lahden, Tampereen ja Turun kanssa FMS-ajokortin luomiseksi. (Turun koneteknologiakeskus Oy)

HAMKin edustaja kertoi, että he ovat seuranneet paljon sitä, miten maailmalla on pilotoi-tu erilaisia interaktiivisia verkko-oppimisympäristöjä. He ovat myös käyneet alan konfe-rensseissa ja pitäneet aiheesta esitelmiä useissa konferensseissa näistä jutuista. Muutoin-kin tiukempi kansainvälinen seuranta ja yhteistyö ovat rakenteilla.

28

4.2 Wellness Dream Lab -toimintaympäristö

JAMKJyväskylän ammattikorkeakoulu tarjoaa opetusta noin 30 koulutusohjelmassa kahdeksas-sa koulutusyksikössä. Koulutusyksiköitä ovat kulttuurialan yksikkö, liiketalouden yksik-kö, tekniikan ja liikenteen yksikkö, informaatioteknologian instituutti, luonnonvarainsti-tuutti, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, matkailu-, ravitsemis- ja talousalan yksikkö sekäammatillinen opettajakorkeakoulu. Ammattikorkeakoulussa on noin 6500 opiskelijaa tut-kintoon johtavassa koulutuksessa. Näistä reilu kolmannes (n. 2400) opiskelee tekniikan jaliikenteen yksikön koulutusohjelmissa. Yksikön koulutusohjelmista valmistuu vuosittainnoin 330 opiskelijaa. Lisäksi yksikkö tarjoaa ulkopuolisille organisaatioille erilaisia labo-ratorio- ja mittaus-, sekä asiantuntija-, tutkimus- ja kehityspalveluita. Yksikössä koulute-taan vuosittain noin 400 yritysten toimihenkilöä. Tekniikan ja liikenteen yksikössä onpäätoimista henkilökuntaa 90, joista opetustehtävissä 55. (AMKOTA tietokanta, Jyväsky-län ammattikorkeakoulu 2005, www.jypoly.fi)

Mitä hankkeessa on tarkoitus tehdä?Wellness Dream Lab (WDL) (2003–2006) on hyvinvointiteknologian kehitysohjelma jayksi Jyväskylän seudun hyvinvointiteknologian ja -teollisuuden kehittämisstrategian pää-hankkeista. Sen tavoitteena on synnyttää uutta yrityslähtöisesti kannattavaa liiketoimintaahyvinvointiteknologiaan ja -palveluihin. Ohjelmassa pyritään hyödyntämään Jyväskylänseudun osaamista ihmisen toimintojen mittaamisessa ja käyttäjäkeskeisessä suunnittelus-sa. WDL tarjoaa tuotekehitysympäristön, tarvittavat tilat, laitteet ja osaamisen yhtenä ko-konaisuutena yritysten käyttöön ja auttaa yrityksiä liikeideoiden kaupallistamisessa, kan-sainvälistymisessä, tuote- ja teknologiakehityksessä sekä yhteistyöverkostojen hyödyn-tämisessä. WDL tähtää liiketoimintakypsien tuotekonseptien kehittämiseen. Toiminnanytimenä on tuotteistamisklinikka, jolla pyritään tukemaan hankkeiden toteuttamista. Asi-akkaana voi olla vasta aloittava tai jo markkinoilla vakiintunut yritys tai julkisyhteisö,joka etsii uusia liiketoimintamahdollisuuksia hyvinvointiosaamisen keinoin. WDL -kokonaisuus koostuu hallinto-osuuden lisäksi kolmesta projektista:

- Showroom -tuotekehitysympäristö ja markkinointitoimenpidekokonaisuus.- Käyttäjäkeskeisen suunnittelun keskus. Keskus jakautuu kolmeen osuuteen, joi-

den tavoitteena on yritysten tuotekehitystoimintaa tukevan toimintaympäristönluominen. Osat ovat käytettävyystutkimus, ihmisen toimintakykyyn liittyväosaaminen ja sitä tukevan toimintaympäristön luominen sekä hyvinvointiteknolo-gian mobiilisovellukset ja siihen liittyvä käyttäjäkeskeinen toiminta. Tavoitteenaon, että opiskelijat hyötyvät hankkeista opinnäytetöinä, projektitöinä tai vastaavi-na.

29

- Hyvinvointiteknologian innovaatioiden tuotteistamisohjelma, joka on jakautunutkolmeen osaan: tutkimusjohtajan toiminta, tuotekehitysinvestoinnit sekä yritystenongelmien ratkaiseminen opiskelijoiden avulla. Jälkimmäisessä toimintamuodossaopiskelijat palkataan normaaliin työsuhteeseen yritykseen. Yrityslähtöisiä projek-teja on ollut yhteensä 40–50.

Wellness Dream Lab -kehitysohjelman hallinnoinnista vastaa Jyväskylän ammattikor-keakoulu. WDL:n toteuttamiseen on saatu toimintaympäristön kehittämiseen suunnattuajulkista rahoitusta Keski-Suomen TE-keskuksesta, Länsi-Suomen Lääninhallituksesta,Keski-Suomen liitosta, alueen kehittämisorganisaatioilta ja alueen kunnilta. (WellnessDream Lab, www-sivut)

Hankkeen käynnistyminen ja kehitysJyväskylän seudulla on perinteisesti ollut vahvaa akateemista osaamista hyvinvointitek-nologian kehittämistä tukevilla aloilla. Osaaminen integroituu erityisesti liikunta- ja ter-veystieteiden sekä psykologian ja luonnontieteiden ympärille. Alueella on kehitetty muunmuassa ihmisen toimintakyvyn mittaamiseen ja edistämiseen liittyviä teknologioita sekäihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen osaamista. Ongelmakohdaksi on kuitenkinmuodostunut se, miten generoida osaaminen yritys- ja liiketoiminnaksi. Alan yrityksiä onollut seudulla vähän, eikä hyvinvointiteknologian kaupallistamiseen ollut juurikaan pa-nostettu. (Hyvinvointiteknologian ja -teollisuuden kehittämisstrategia 2003) Hyvinvointi-teknologian ja teollisuuden toimialojen intensiivinen kehittäminen käynnistyi Jyväskyläs-sä 2000-luvun alussa. Toimialan kehittäminen kytkeytyi erityisesti aluekeskusohjelmaan,jonka painopistealueeksi hyvinvointiteknologia valittiin. Aluekeskusohjelman puitteissalaadittiin hyvinvointiteknologian kehittämisstrategia, jonka merkitys on ollut haastatelta-vien mukaan keskeinen sekä hyvinvointiteknologian laajemman kehittämisen että WDL:nsyntymisen kannalta. Strategiassa tunnistettiin alueen keskeiset osaamisalueet, jonka poh-jalta tehtiin toimialan kehittämistä koskevat linjaukset. WDL-hanke nousi vuonna 2003valmistuneen strategian keskeiseksi painopistealueeksi. Tavoitteena oli rakentaa siitäosaamisen tuotteistamisen ja kaupallistamisen väline.

WDL:n perustamisen taustalta on löydettävissä sekä yksittäisten henkilöiden aktiivisuuttaettä laajempien aluekehitysohjelmien vaikutusta. Jyväskylän ammattikorkeakoulun kan-nalta kysymys oli aktiivisesta työelämän kehittäjän roolin hakemisesta uudella alalla. Ta-voitteena oli etsiä sellaisia elinkeinoelämän kehittämisen alueita, jotka istuvat ammatti-korkeakoulun toimintaperiaatteisiin ja samalla luoda työpaikkoja opiskelijoille uudellaalalla. Ajatus WDL:n toiminnasta syntyi ammattikorkeakoulun ja teknologiakeskuksentoimijoiden yhteistyössä. Haastateltavien mukaan kokonaisuuden syntymisen kannaltakeskeinen elementti oli erityisesti keskeisten toimijoiden laatima esiselvitys hyvinvointi-teknologian klusterin kehittämisestä. Esiselvityksen pohjalta aloitettiin neuvottelut pai-

30

kallisten rahoittajien kanssa hankekokonaisuuden resursoinnista. WDL-kokonaisuus syn-tyi toimijoiden ja rahoittajien yhteisten keskustelujen pohjalta.

Varsinaisesti WDL-ohjelman toiminnot käynnistyivät marraskuussa 2003. Alkuvaiheessahankkeen hallinnointi jaettiin teknologiakeskuksen ja ammattikorkeakoulun kesken.Vuoden 2004 lopussa ohjelman hallinnointi siirrettiin ammattikorkeakoululle, jonka hal-linnoima se on ollut kokonaisuudessaan vuoden 2005 alusta alkaen. Muutoksen tavoit-teena oli parantaa ohjelman hallittavuutta, koska käytännössä kahden hallinnoijan mallioli osoittautunut hankalaksi. Hankkeen loppuvaiheessa keskeinen haaste on ollut luodatoiminnoille jatkuvuutta. Ammattikorkeakoulu, yliopisto ja kaupunki ovat käyneet kes-kusteluja ja pyrkineet yhdistämään intressejään toimintojen yhteisestä toteutuksesta7.

Toimijat ja työnjakoWDL:n ydin koostui WDL-tiimistä, johon kuului ohjelmapäällikön lisäksi neljä projekti-tai tuotekehitysinsinööriä. Kullakin WDL-tiimin jäsenellä on oma erityisasiantuntemus-alueensa. Lisäksi WDL:n ohjelmapäälliköllä oli sisällöllinen vastuu toiminnoista ja työn-johtotehtävät. Tiimillä oli myös kaksi hallinnollista tukihenkilöä, jotka työskentelevätammattikorkeakoulun pääkampuksella. Hallinnollisesti WDL-tiimi integroitui osaksi Jy-väskylän ammattikorkeakoulua, mutta fyysisesti se työskenteli Viveca-rakennuksessaammattikorkeakoulun pääkampuksen ulkopuolella. Vivecaan oli sijoittunut ammattikor-keakoulun lisäksi myös yliopiston toimijoita sekä Metso Paper Oy ja Likes. WDL:n kes-keisimpiä toimintamuotoja olivat investoinnit erilaisiin toimintaympäristöihin, laborato-riotiloihin ja laitteisiin, jotka olivat yhteiskäytössä ammattikorkeakoulun, yliopiston jayritysten kanssa. Näiden toimintaympäristöjen puitteissa ja niiden lisäksi WDL:ssa toteu-tettiin erityisesti alan yritysten kehittämiseen suuntautuvia tuotekehitys- ja konsultointi-projekteja.

WDL toimi projektiorganisaation tavoin, joten toimijat, asiakastarpeet ja toteutus vaihte-livat hankkeittain. WDL:n keskeisimpiä asiakkaita olivat yritykset. Myös yliopiston toi-mijoita käytettiin hankkeissa asiantuntijoina ja yhteistyökumppaneina. Ohjelman puitteis-sa käynnistyi vuosittain noin 10 yrityslähtöistä tuotteistamishanketta sekä saman verrankapeampia käyttäjäkeskeisen suunnittelun hankkeita. Kokonaisuudessaan yritysten rahoi-tusosuus oli kuitenkin vain noin 15 prosenttia. WDL perustuikin vahvasti julkiseen rahoi-tukseen. Sen rahoittajina toimivat Keski-Suomen liitto, Länsi-Suomen lääninhallitus, Jy-kes, Jyväskylän teknologiakeskus, Jyväskylän kaupunki ja TE-keskus. Kaikki rahoittajatkuuluivat myös hankkeen ohjausryhmään. Ohjausryhmätoiminnan lisäksi toimijat kävivätkeskenään myös vapaamuotoisempaa keskustelua ja tiedonvaihtoa sekä osallistuivat foo-rumityöhön. WDL -hankkeen keskeiset toimijatahot muodostuvat WDL-tiimistä, muista

7 Tavoitteena on, että WDL:n toiminnot jatkuvat uudessa muodossa vuonna 2007 (www.humantech.fi).Tässä tutkimuksessa käsitellään kuitenkin vuosien 2003–2006 WDL -kokonaisuutta.

31

ammattikorkeakoulun edustajista sekä hankkeen asiakkaista, yhteistyökumppaneista jarahoittajista.

Eri osapuolten tavoitteet ja intressit osallistua hankkeeseenKullakin WDL:n toimijalla on ollut oma roolinsa hankkeen eteenpäin viemisessä, jotenmyös toimijoiden intressit vaihtelevat. Jyväskylän ammattikorkeakoulun kannalta WDLon niveltynyt hyvin sen koulutuksen painopistealueille. WDL:n kautta ammattikorkea-koulu on pystynyt tekemään myös investointeja sekä toteuttamaan yritysten kanssa uu-denlaista yhteistyötä uudella osaamisalueella ja vahvistamaan tätä kautta oman henkilös-tönsä osaamista.

”No meil on tietyt osat ihan suoraan meiän koulutuksen painopisteitten mukaisia, mm.meillä on sellainen hanke ku UCDC, joka on käyttäjäkeskeisen suunnittelun keskus, nimeillähän on valittu koko hyvinvointiteknologian painopiste, on tää käyttäjäkeskeinensuunnittelu. Tää hanke tukee erittäin hyvin opetusta ja se on integroitu sinne erittäin vah-vasti.” (AMK:n edustaja)

Myös kaikilla rahoittajilla on ollut merkittävä rooli hankkeen sisällön suunnittelussa jauskon luomisessa. Alueelliset rahoittajat näkevät WDL:n erityisesti osana laajempaa hy-vinvointiteknologian kehittämisen kokonaisuutta. Siinä WDL on toiminut välineenä ja-lostaa alueella olevaa korkeaa tutkimusosaamista ja koulutusta yritystoiminnaksi.

”No se tietysti liittyy tähän kokonaisuuteen ja koko hyvinvointiteknologiaan ja teknologi-an kehittymiseen, et on kauan puhuttu että Jyväskylässä on huippuosaamista: Pohjois-maiden ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta ja miten siitä saatais sitä yritystoimintaa. Jasiten nähtiin tää WDL siksi menetelmäksi jolla voiaan näitä yritys- ja tuotekehityshank-keita kehittää määrätietosesti, ja käyttää sitä paikallista tutkimusta ja koulutusta ja saadanäitä yrityksiä kehittymään, et se oli niinkun keino sen tavoitteen toteuttamiseksi.” (Ra-hoittajan edustaja)

Rahoittajat ovat pyrkineet vaikuttamaan erityisesti strategisella tasolla. He ovat korosta-neet alkuperäisessä strategiassa ja sen pitkäjänteisessä toteutuksessa pysymistä, mikä onmahdollistanut pääsyn myös laajempiin alueellisiin ja valtakunnallisiin sekä EU-tasonlinjauksiin ja poliitikoihin. He ovat myös ohjanneet vahvasti tiettyjä kehittämisajatuksiaja keskittäneet toimialan kehittämistyön WDL:n. Haastateltavat kokivat rahoittajien roo-lin ja ohjauksen pääasiassa myönteiseksi. Kuitenkin alueellisen rahoituksen ongelmanaon esimerkiksi sen pitäytyminen alueellisiin hankkeisiin, mikä rajoittaa laajempia yhteis-työmahdollisuuksia. (EAKR, Tavoite 2).

Yksittäisten yritysten intressit osallistua WDL:n toimintaan vaihtelivat. Siinä missä WDLon tarjonnut yhdelle yritykselle tuotekehitysapua, markkinointiosaamista ja toimitiloja,voi toisen yrityksen intressinä olla spesifin yrityskohtaisen ongelman ratkaisu, jonka li-säksi WDL:llä ei ole koettu olevan laajempaa merkitystä tai roolia.

32

Minkälaisia asioita on viety eteenpäin?Haastateltavat pitivät WDL:n keskeisimpinä saavutuksina hyvinvointiteknologian toimi-alan ja siihen liittyvien toimintamallien kehittämistä. Erityisen tärkeäksi nostettiinWDL:n avulla luotu toimialan tuotekehitystoimintaa tehostava ja kehittävä malli.

”Mun mielestä ilmiselvästi ollaan pystytty luomaan sellanen malli, jolla pystytään tätätuotekehitystoimintaa kehittämään ja tehostamaan ja tuotekehityksen läpimenoaikaa ly-hentämään.” (Rahoittajan edustaja)

WDL:n katsottiin edistäneen erityisesti käyttäjäkeskeistä suunnittelua. Käytännössä tämätarkoittaa käyttäjäkeskeisen suunnittelun parempaa huomioonottamista kokonaistoimin-nassa sekä alalle synnytettyä uutta osaamista ja yritystoimintaa, mikä tukee osaltaanmyös ammattikorkeakoulun yritysyhteistyötä. Osa haastateltavista koki myös, että yli-opistojen ja tutkimuslaitosten tutkimusta on pystytty hyödyntämään aikaisempaa tehok-kaammin yritys-caseissa.

Uudenlaisten teknisten toimintamallien kehittämisen lisäksi haastateltavat pitivät WDL:nerityisenä vahvuutena alan toimijoiden keskinäisen yhteistyön ja yhteisten suuntaviivojenvahvistumista. Tässä rahoittajien yhteistyöhön ohjaavalla toiminnalla on ollut keskeinenrooli.

”No kyllä se että se on tiivistäny tämmösen uuden toimialan toimijoitten välistä yhteistyö-tä. Se on ihan selkeesti, että se on.” (Rahoittajan edustaja).

Ristiriitaisimmin WDL:n toimintaan suhtautuivat yritysten edustajat. Kun yksi näkiWDL:n olevan koko seutukunnan hyvinvointiteknologian kehittämisen kivijalka, niintoinen koki sen hyödyttäneen pääasiassa vain alkuvaiheen yrityksiä perustoimintamallienomaksumisessa.

Hankkeen integroituminen JAMKiinWDL:n toiminnot ovat integroituneet ammattikorkeakoulun toimintoihin sekä hallinnonettä opetuksen ja T&K-toiminnan kautta. WDL:n toiminnan kehittämistä, sekä alkuvai-heen toimintaa että nykyistä toimintaa, on rahoitettu Jyväskylän ammattikorkeakoulunT&K -tukijärjestelmän kautta. Projektien puitteissa tehtävät toiminnot saavat rahoitustaammattikorkeakoulun yhteisistä rahoista.

Hallinnoijan roolin kautta ammattikorkeakoulu on pystynyt suuntaamaan WDL:n toimin-toja aktiivisesti. Ammattikorkeakoulun tarpeet on voitu ottaa hyvin huomioon esimerkik-si investointeja tehtäessä. Investoinnit on suunniteltu yhdessä alaan liittyvien koulutusalo-jen kanssa ja tekniset välineistöt on pyritty sijoittamaan ammattikorkeakoulussa sellaisiinyksiköihin, joissa on olemassa olevaa osaamista kyseisestä hyvinvointiteknologian osa-alueesta. Haastateltavat pitivätkin WDL:n etuna erityisesti sitä, että se on mahdollistanut

33

investoinnit erilaisiin mittareihin, mittalaitteisiin ja analysointimenetelmiin, joita ammat-tikorkeakoulu voi hyödyntää sekä omassa opetuksessaan ja T&K -toiminnassaan että yh-teistyössä yliopiston ja yritysten kanssa.

”Hyvinvointiteknologian mobiilisovellukset ja siihen liittyvä käyttäjäkeskeinen toiminta(…) toimintaympäristö rakennetaan AMK:n IT-instituutin alueelle, koska siellä on myösmuita mobiilitoimintaan liittyviä toimintoja (…) Niitä laitteita käyttää henkilökunta jaopiskelijat ja sen takia on oikeestaan hyvä, et niitä käytetään esim. opetuksessa hyväksi,että osaaminen niiden käyttöön lisääntyy sitte henkilökunnalla ja opiskelijoilla. Mutta en-sisijanen tarkotus on niiden hyödyntämiseen yritysten tuotekehitystarpeita varten.” (Ra-hoittajan edustaja)

Opetuksen ja T&K -toiminnan näkökulmasta WDL tukee ammattikorkeakoulun osaamis-alueita. Hyvinvointiteknologia on yksi ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoimin-nan osaamiskeskittymistä ja käyttäjäkeskeinen suunnittelu sen painopistealoista. WDL:nkatsottiin tarkentaneen myös hyvinvointiteknologian insinöörikoulutuksen painopistealu-eita sekä kehittäneen ammattikorkeakoulun koulutustoimintaa. WDL:n kautta opetukseenpystytään tuottamaan uutta tietoa työelämän tarpeista ja kehityssuunnista, joiden pohjaltakoulutusta on voitu kehittää sekä opetussuunnitelman ja opintojaksojen sisällön tasollaettä opettajien tietoa ja osaamista vahvistaen. Seurauksena opetussuunnitelma on suun-tautunut voimakkaammin käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun, tuotekehitystoimintaan jatuotekonseptointiin. Haastateltavat katsoivat, että WDL:n avulla on saatu synnytettyämyös aitoa yritysyhteistyötä sekä opittu uusia yrityspalvelun menetelmiä, joita voidaantuoda opetukseen ja kehittää näin opiskelijoiden projekti- ja insinööritöiden laatua. Toi-saalta esiin nousi myös se, että WDL:n toimintojen käynnistysvaiheessa varsinkin opiske-lijoiden osallistuminen on ollut vähäisempää. Tavoitteena onkin saada toiminnot jatkossavakiinnutettua entistä tiiviimmin osaksi ammattikorkeakoulun sisäisiä prosesseja.

Ammattikorkeakoulun rooli hyvinvointiteknologian alallaAmmattikorkeakoululla on nykytilanteessa WDL:n kautta merkittävä rooli hyvinvointi-teknologian alalla. Jatkossa vetovastuu voi haastateltavien mukaan olla joko ammattikor-keakoululla tai jossakin kehittäjäorganisaatiossa, jolloin ammattikorkeakoulu toimisi asi-antuntijatoimijana kehittäjäverkostoa. Osa haastateltavista pohtikin, missä määrin ammat-tikorkeakoulun kannattaa jatkossa suuntautua hankkeiden hallinnointiin. Tulisiko senmieluummin keskittyä osaamisen kehittämiseen omalla koulutusalueellaan? Kaiken kaik-kiaan ammattikorkeakoulun roolia pidettiin kuitenkin tärkeänä myös jatkossa, sillä insi-nööriosaamisen merkitys on suuri alueella, jossa ei ole omaa teknillistä korkeakoulua.Ammattikorkeakoululla on osaavia tekijöitä ja tutkimusympäristöt. Kuitenkin erityisestiopetuksen laadun kehittämiseen tulee panostaa tulevaisuudessa entisestään, jotta ammat-tikorkeakoulu pystyy kouluttamaan mahdollisimman hyviä osaajia alalle. Lisäksi todet-tiin, että hyvinvointiteknologian suotuisaa kehitystä on hidastanut alan yritysten ja erityi-

34

sesti suurempien veturiyritysten puute alueella. Tällöin opiskelijoille ei löydy aina alantyöpaikkoja, jolloin myöskään opiskelijoille ei ole samalla tavalla luontaista imua.

Hankkeen integroituminen kehittäjäyhteisöihinHankkeen kautta on lähdetty muodostamaan suurta, alueellisesti toimivaa mutta kansain-välisesti merkittävää kehittäjäyhteisöä. Se on luotu ikään kuin yhdeksi välineeksi alueel-lisen kehittäjäyhteisön muodostamiseen aikaisemmin toisistaan erillisempinä toimineistayhteisöistä. Jyväskylän alueen erityispiirteenä hyvinvointiteknologian alalla on esimer-kiksi se, ettei kaupungissa ole yliopistotasoista insinöörikoulutusta, eikä lääketieteellistätiedekuntaa ja tämä vaikuttaa selvästi alueellisen kehittäjäyhteisön toiminnan painopistei-siin. Tavoitteena on ollut saattaa aikaisemmin vähemmän yhteistyötä tehneet tahot yhteis-ten tavoitteiden ääreen, jolloin pystytään myös määrittelemään kunkin toimijan erikois-tumisen osa-alueet.

”WDL on vaan pieni osa tätä koko hyvinvointiteknologian strategiaa. (…) Käytännön ta-solla, kun ruvetaan tekemään yhteistyötä, ni sitte se toimii, ku pakotetaan asioita yhteen.Ja verkostoitumisen teoriassa ensimmäinen askel on, että ruvetaan tuntemaan toisia ja te-kemään asioita yhdessä. Niin sitte ne verkostot, ku ruvetaan tekemään asioita yhdessä, tu-lee yhteisiä prosesseja, se johtaa rakennemuutokseen, rakenteitten on muututtava sitäverkostoa vastaavaksi.” (Rahoittajan edustaja)

Toimialalla olisi mahdollisuudet verkostoitua laajemmin, jopa kansainvälisesti. Tähänasti toiminta ollut hyvin aluekeskeistä ja nyt olisi aika rakentaa valtakunnallisia yhteis-työtä sekä veturihankkeita. Yhteistyö muihin hyvinvointiteknologia-alan alueellisiin kes-kuksiin, kuten Oulu, Tampere ja Turku, on aluillaan. Hyvinvointiteknologia koostuu kui-tenkin monesta eri osa-alueesta ja haastateltavat toivoivat, että kunkin alueen osaamis-keskittymissä keskityttäisiin tiettyihin teemoihin eikä tehtäisi päällekkäistä toimintaa.

”Vois hyvinvointiteknologiast sanoo et käytetääks siit enää semmost nimitystä kymmenenvuoden kuluttua. Se on hyvin tämmönen kompleksinen ilmaisu kaiken kaikkiaan, mitä asi-oita siihen sit liitetäänkin. Mun mielestä se vie jo vähän pohjaa, että ku kukaan ei puhu-kaan hyvinvointiteknologiasta vaan pitäis puhua sen jostakin osa-alueesta ja ymmärtääettä mistä sen osa-alueesta puhutaan. Et jos puhutaan hyvinvointiteknologiasta ni puhu-taan niin suuresta abstraktiosta, että siinä on joko kaikki oikeessa tai kaikki väärässä.(Rahoittajan edustaja)

35

4.3 Älytekniikan jalkauttaminen -hanke

SeAMKSeinäjoen ammattikorkeakoulu on maakunnallinen ammattikorkeakoulu, joka toimii Sei-näjoella, Ilmajoella, Jurvassa, Kauhajoella, Kauhavalla ja Ähtärissä. Yksiköitä on yhteen-sä yhdeksän. Seamk tarjoaa yhteensä 21 koulutusohjelmaa, jotka koostuvat kulttuurialas-ta, luonnontieteiden alasta, luonnonvara- ja ympäristöalasta, matkailu-, ravitsemis- ja ta-lousalasta, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alasta, tekniikan ja liikenteen alasta sekä yhteis-kuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alasta. SeAMK:ssa on opiskelijoita yhteensänoin 4000 ja henkilöstöä noin 300.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun informaatio- ja kommunikaatioteknologian (ICT) -yksikössä on opiskelijoita n. 600. Opiskelijoille on tarjolla kaksi koulutusohjelmaa – tie-tojenkäsittely, josta valmistuu it-tradenomeja sekä tietotekniikka, josta valmistuu it-insinöörejä. ICT-yksikössä on sulautettujen järjestelmien laboratorio opiskelijoiden jayritysten käyttöä varten. (www.seamk.fi)

Miten hankkeessa tehtiin?Alueellisen innovaatioympäristön vahvistaminen uusinta älytekniikkaa jalkauttamalla -hankkeen (Älytekniikan jalkauttaminen 2004–2005) tavoitteena oli jalkauttaa älyteknii-kan kehityksen tuloksia pienyritysten ja loppukäyttäjien tasolle. Uusinta elektroniikkaatutkimalla ja soveltamalla pyrittiin kehittämään ja valmistamaan tietotekniikan älykkäitäsovelluksia. Hankkeessa tarkasteltiin mm. terveydenhoitoalan sovellusmahdollisuuksia,älyvaatesovelluksia ja langatonta tiedonsiirtoa. Projektissa tutkittiin uusia tekniikoita jatarkasteltiin sitä, miten niitä pystytään soveltamaan. Tämän pohjalta tehtiin kehitystyötä.Yksi kehittämiskohteista eteni prototyyppiasteelle ja muita tutkittiin niin paljon, että niitävoidaan myöhemmin lähteä kehittämään eteenpäin. Hankkeen päätyttyä käynnistettiinjatkoprojektit älyvaatesovelluksesta sekä kaivinkoneen PC-pohjaisesta mittalaitteesta.Hankkeen pohjalta valmistui 6 opinnäytetyötä aiheinaan kallistusanturisovellus, anturinmittapaikka, bluetooth, prosessoritekniikka, virransyöttö, infotaulu ja sulautetut käyttöjär-jestelmät. Tämän lisäksi 5 opinnäytetyötä oli tekeillä hankkeen päättyessä. Hankkeessasaavutettiin myös seuraavanlaisia tuloksia:

- Syntyi innovatiivinen yritysyhteistyö, jossa ideoita ja ehdotuksia syntyy runsaamminyrityksestä päin. Yhteistyössä oli yhteensä kuusi yritystä.

- SeAMK:n ICT-yksikön oma älytekniikan osaamispääoma kasvoi merkittävästi. Eri-tyisesti lyhyen kantaman langattomat verkot nousivat merkittäväksi sovellettavaksitekniikaksi.

- Älytekniikka ja sen mahdollisuudet tulivat tunnetuksi yhteistyöyrityksissä. Erityisestiterveydenhoidon alalla mahdollisuuksia avautui runsaasti.

36

- Opiskelijat ottivat merkittävän roolin osaprojektien vastuussa ja osaamisen sovelta-misessa yrityksissä, joissa omaa osaamista ei ole.

- Hankkeen aikana käynnistyi kolme eri jatkohanketta: älyvaatesovelluksen kehittämi-nen, PC-pohjaisen mittalaitteen kehittäminen työkoneeseen sekä lyhyen kantamanlangattomiin verkkoihin liittyvä kehityshanke.

- Vanhuksille suunnatun turvataulun kehittämisessä edettiin protolaite-vaiheeseen.

Hankkeen vastuullisena toimijana oli Seinäjoen ammattikorkeakoulun ICT-yksikkö. Tär-keimpiä yhteistyökumppaneita olivat LifeIT Oyj, Ilmajoen elektroniikka, Finlogix Oy jaSparc Ergonomics Oy. Osahankkeet toteutettiin suureksi osaksi älytekniikan osaamiskes-kuksen rahottamana. (Alueellisen innovaatioympäristön… -hankkeen loppuraportti 2005;Älytekniikan jalkauttamishanke www-sivut)

Hankkeen käynnistyminen ja kehitysHankkeen osallistujat tunsivat toisensa jo ennalta aikaisemman yhteistyön perusteella.SeAMKin edustaja kutsui useimpien yritysten edustajat aloituspalaveriin, jossa yritystentutkimuksellisia ja käytännön tarpeita kartoitettiin tarkemmin. Palaverissa ideoitiin niitäasioita, joita projektissa voitaisiin lähteä toteuttamaan ja pohdittiin sitä, minkälaisia työ-kaluja yritys tarvitsisi tuotteistamiseen jatkossa. Hanketta markkinoitiin alueen yrityksillemm. teknologiakeskuksen kautta.

”Se syntyi ihan käytännön tarpeesta, pitäis saada uutta tekniikkaa käyttöön eikä vain hie-noihin projekteihin ja kehitysjuttuihin.” (AMK:n edustaja)

Pääosa kumppaniyrityksistä oli Etelä-Pohjanmaalta, muutama yritys tuli muualta. Varsi-naiset kehityskohteet valittiin laajasta valikoimasta kehittämisideoita ja priorisointia teh-tiin saatavilla olevien tekijäresurssien pohjalta. Tärkeää oli myös löytää kyseiseen aihe-piiriin perehtynyt opinnäytetyön tekijä tai tekijöitä kutakin kehityskohdetta toteuttamaan.Kaikkia hankkeen tavoitteita ei saavutettu juuri sopivien opiskelijoiden puutteen takia,mutta kyseisiä ideoita on lähdetty kehittämään eteenpäin muissa jatkohankkeissa. Pisim-mälle vietyä tuoteideaa oli lähdetty kehittämään jo aikaisemmin.

”Infotaulun kehitys alkoi oikeestaan ennen jo tätä projektia. Meillä oli yhden opiskelija-ryhmän kanssa tämmönen sulautettujen järjestelmien projektityökurssi, mietittiin ideoita,mitä tehtäisiin yhdessä. Sitten joku keksi, että tehdään iso näyttötaulu ja sitten jaettiin –meillä on nyt joka vuosi semmonen kurssi – jaettiin oppilaat pieniin ryhmiin ja jaettiinkoko tehtävä pieniin osiin ja annettiin ryhmille tehtävät. Ne kehitti sitä omaansa ja sittenopetteli tekeen yhteistyötä muitten ryhmien kanssa. Sitten saatiin tuote aikaan ja saatiintoimiva tuote, joka sitten oli hetken aikaa tuolla aulassakin, näyttötaulu, (…) semmonen,että sinne lähetetään tekstiviesti kännykällä, se tulee isoon näyttötauluun näkyviin se teks-tiviesti. Se oli se pohja. Aulassa oli tää, sitten siitä tää [hankekumppaniyritys] ja jokumuukin firma sitten kiinnostui kyselemään, että tällähän ois käyttöä moneen tarkoituksenja sitten kun tuli tää hankeidea, tää oli aika luonnollinen osa siitä hankkeesta. Silloin sii-

37

hen mietittiin niitä muita käyttötarkoituksia, muita liitäntöjä, mitä siihen tarvitaan…”(AMK:n edustaja)

Yritysten kanssa tehtävän suunnitteluprosessin tarkoituksena oli ideoida tarpeita ja tuot-teen toimintoja, mutta varsinainen tutkimus- ja kehittämistyö tapahtui SeAMKissa. Osahankkeesta oli haastateltavien mukaan tarvelähtöistä perustutkimusta, jonka tarkoituksenaoli soveltaa tutkimuksen tuloksia tuotteina. Osa tutkimuksesta perustui ennakointiin, sii-hen, mihin tekniikkaa voisi tulevaisuudessa kypsemmillä toimialoilla käyttää. SeAMKinedustaja näki, että myös perustutkimuksessa tavoitteena on viime kädessä valmis tuote.Se, miten pitkälle hankkeessa päästiin, vaihteli eri kehityskohteiden välillä. Tutkimus teh-tiin pääasiassa ammattikorkeakoulun uusissa laboratoriotiloissa. Tiloihin kuuluvia lait-teistoja opeteltiin käyttämään hankkeen tiimoilta ja niitä pyrittiin vähitellen myös mark-kinoimaan myös ulkopuolelle. (Frami-tuotekehityskeskus lanseerattiin virallisesti vastaprojektin jälkeen) Käytännön testaus tehtiin asiakkaan luona.

Toimijat, työnjako ja osapuolten intressit osallistua hankkeeseenSeAMK oli projektin alkuunpanija, koordinaattori sekä päätoimija. Hanketta veiväteteenpäin sekä opinnäytetöiden tekijät että ammattikorkeakoulun opettajat, joilla oli osa-projektien eteenpäin viemisessä päävastuu. Koko hankkeen päävastuu oli tekniikan yksi-kön yliopettajalla. Osa opiskelijoista oli hankkeessa mukana myös omalla toiminimelläänja heidän hankkeessa kehittämästään prototuotteesta on mahdollisesti tulossa valmis tuo-te. Yhteistyökumppaneina hankkeen yksittäisissä (tuote)kehityskohteissa oli useampiayrityksiä. Hankkeen rahoitus tuli Älytekniikan osaamiskeskukselta sekä SeAMKin sisäi-sestä T&K -rahasta.

Tapauskuvaukseemme valitulla kumppaniyrityksellä oli tarvetta vanhusten apuvälineidenkehittämiseen liittyviin asioihin ja he keksivät SeAMKissa kehitetylle tuotteelle uudensovelluskohteen, jota hankkeessa vietiin eteenpäin. Yrityksen edustaja kuvasi hankettakahdenväliseksi ”suljetuksi” tuotekehityshankkeeksi. Yrityksen roolina oli sosiaali- jaterveyspuolen asiantuntijuuden tuominen tuotekehitykseen. Yritys toimii siten, että sehankkii erilaista itsenäisen suoriutumisen tukemiseen liittyvää teknologiaa ja testaa sitä,samoin kuin tässä projektissa. Yrityksen edustaja ohjasi myös opiskelijoiden opinnäyte-töitä. Yrityksellä oli tavoite kehittää omaa osaamistaan omalla toiminta-alueellaan ja tar-jota sen puitteissa ”testikenttää” teknologian kehittäjille.

Seinäjoen Teknologiakeskus hallinnoi Älytekniikan osaamiskeskusohjelmaa. Osaamis-keskuksen roolina oli paitsi toimia rahoittajana niin myös informoida alueen yrityksiäsiitä, mitä mahdollisuuksia älytekniikan ottaminen omiin tuotteisiin tarjoaa. Samalla py-rittiin mainostamaan Älytekniikan jalkautus -projektia. Älytekniikan osaamiskeskus mak-soi puolet opiskelijoiden opinnäytetöiden kustannuksista.

38

Minkälaisia asioita vietiin eteenpäin?Ammattikorkeakoulun näkökulmasta hankkeessa vietiin eteenpäin tietoutta SeAMKinosaamisesta ja älytekniikasta sellaisille yrityksille, jotka eivät vielä olleet kovinkaan pe-rehtyneitä älytekniikan eri sovellusmahdollisuuksiin. Hankkeessa tehty tutkimus ja ide-ointi ovat myös poikineet jatkohankkeita ja -ideoita sekä toteuttamiskelpoisia tuoteideoi-ta. Hankkeen tuloksena kehitettiin erilaisia teknisiä ratkaisuja, joita voidaan hyödyntäätulevissa projekteissa sekä sellaista toimintaosaamista, jota voidaan hyödyntää tulevienyhteistyökumppaneiden kanssa. Tärkeintä haastattelujen perusteella oli kuitenkin se, ettäalueellinen toimijakenttä on myös hankkeen myötä yhä enemmän avautunut älytekniikanmahdollisuuksille.

Opiskelijat saivat vastuullisten ja vähintäänkin opinnäytetyöhön päätyvien projektin kaut-ta realistisemman kuvan käytännön työelämästä ja sen asettamista haasteista. Hankkeenpohjalta on myös muodostunut pientä yritystoimintaa, tiimi, joka tekee tuotekehitykseenliittyviä projekteja tai osaprojekteja alihankintana.

”Ehkä ilman sitä projektia, niin me ei oltais tässä, sen verran on poikinu se” (Yrityksenedustaja)

Yrityksen edustajan mielestä hanke on lisännyt tietoutta puolin ja toisin vastavuoroisesti,esimerkiksi ammattikorkeakoulun puolella sovelluskohteen toimialasta ja siihen liittyvis-tä reunaehdoista. Yrityksen edustajan tietous tekniikasta ja erilaisista teknologisista vaih-toehdoista on lisääntynyt. Tiedon päivittäminen on ollut tärkeä tavoite sikäli, että toimijatovat hankkeen myötä ”kartalla” siitä, missä tilanteessa tiettyyn teknologiaan liittyen Suo-messa ollaan.

”Ideoitahan tulee valtavat määrät, niistä ei ole pulaa tässä. Mutta nimenomaan se, ettämitä ideaa viedä eteenpäin, se tässä on se ydinkysymys ja se on meidän asiantuntemusta.(…) mutta jos teknologia ei pysty vastaamaan siihen, on turha lähteä eteenpäin viemään.Tässä se vuoropuhelu pitää olla, jo tässä vaiheessa, ettei lähdetä pistämään rahoja mihinsattuu.” (Yrityksen edustaja)

Hankkeen integroituminen SeAMKin muuhun toimintaanHankkeessa oli mukana ammattikorkeakoulun opinnäytteiden tekijöitä ja heidän opettaji-aan sekä muutamia opiskelijoita myös palkattuina työntekijöinä. SeAMKin tekniikan yk-sikössä opettajan osallistuvat T&K -toimintaan oman työnsä ohella. Taustalla on ajatussiitä, että T&K -hankkeisiin osallistuminen kasvattaa opettajien osaamispääomaa, mikäpuolestaan mahdollistaa myös uusien, erilaisten opetussisältöjen luomisen. Opetuksen jaT&K -toiminnan yhdistäminen oli kuitenkin ajoittain ongelmallista, erityisesti kireidenaikataulujen takia. Asiakkaan kanssa tuotekehityshankkeessa toimiminen vaatii salassapi-toa ja kahdenkeskistä luottamusta, joten tietojen salassapidon ja julkistamisen välillä jou-duttiin olemaan varovaisia. Projektien yleiset tiedot ovat saatavilla koulun sisäisten verk-

39

kokansioiden kautta. Uusia hankeideoita pyritään rakentamaan jo olemassa olevan osaa-misen päälle, hankejatkumoksi.

SeAMKin uudet laboratoriotilat pääsivät ensimmäisen kerran käyttöön hankkeen myötä.Hanke toimiikin siten myös eräänä referenssinä ammattikorkeakoulun maksullisille labo-ratoriopalveluille, jotka myös omalta osaltaan luovat jatkuvuutta tilojen tarkoituksenmu-kaiselle käytölle.

”Osittain tän hankkeen puitteissa syntyi vierailuja, yritysvierailuja, koska tää on todellauus tää Seamk:n ICT-yksikkö Framissa, siellä oli täysin uudet, yrityksille tuntemattomatlaboratoriot. Aika monta vierailua syntyi sen takia, että pääsi tutustumaan niihin laittei-siin ja sitä kautta sitten ehkä heräs yrityksissä halua, tai paremmin sitä ymmärrystä siitä,että tuota voisi käyttää johonkin.” (Rahoittajan edustaja)

Ammattikorkeakoulun rooli uudella osaamisalallaSeAMKin ICT-yksikkö tekee jonkin verran sellaisia yrityksen ja ammattikorkeakoulunkahdenvälisiä kehittämishankkeita, joista voidaan tiedottaa vasta hankkeen päättymisenjälkeen. Tietämys Seinäjoen alueella siitä, että ammattikorkeakoulun kautta voi löytääuusia ideoita ja tuoteajatuksia, leviää vähitellen, pääosin käytännön projektien tulostenkautta. Kehittämisprojektien tuloksena syntyy yleensä myös lisää yhteistyöverkostoja.

”Projektien kautta oikeestaan vasta tulee tunnetuksi se, että me täällä osataan tehdä jota-kin. Jos me pelkästään opetetaan hienoja asioita oppilaille, mutta ne sitten aikanaan viesitä jonnekin Tampereen tai Helsinkiin, muttei täällä ollenkaan ole tietoa, että me osataantehdä. (…) toivottavasti se tieto jää tänne kasvamaan, lisääntymään.” (AMK:n edustaja)

SeAMKin rooliksi nähdään olla uuden teknologian sanansaattaja, tärkeää on uuden tek-niikan esiin tuominen, esittely ja soveltavan tutkimuksen tuottaminen. Erilaisten seminaa-rien ja esittelytilaisuuksien järjestäminen, jatkossa esimerkiksi osaamiskeskuksen kanssa,voisi olla tulevaisuudessa aiheellista samoin kuin tulevaisuuden suuntaviivojen yhteinensuunnittelu. Ammattikorkeakoulussa kuitenkin vielä opetellaan projektityötä. Haastatel-tavat mainitsivat projektitoiminnan kehittämiskohteina mm. projektien johtamisen, tie-dottamisen ja markkinoinnin sekä erilaisiin tekijänoikeusasioihin liittyvien käytäntöjenvakiinnuttamisen.

”Seuraavasta projektista sais tosi hyviä, näitä juttuja. Mitä ois tarvinnu olla, niin siinäois tarvinnu olla ammattimaista projektin hallintaa, nyt tuli kaikki opeteltua ihan itte, ta-kaperin.” (Yrityksen edustaja)

Hankkeen intergoituminen kehittäjäyhteisöihinHankkeessa oleellista osaa esittivät jo olemassa olevat kontaktit ja yhteistyöverkostot,joita projektissa hyödynnettiin ja projektin kehittämisprosessien sekä valmiiden tuottei-

40

den kautta laajennettiin. Projekteja lähdettiin toteuttamaan Älytekniikan osaamiskeskuk-sen sekä tiettyjen yritysten kanssa yhteistyössä. Ammattikorkeakoululla tai sen kump-paniyrityksillä ei ollut tässä hankkeessa vakavia kilpailijoita, sillä hanke oli määriteltysiten, että SeAMKilta tulee tekninen osaaminen ja muilta toimijoilta ideoita sovelluskoh-teista, sekä osaamista sovellettavilta toimialoilta, kuten hyvinvointiteknologiasta. Kysees-sä olevien toimijoiden välillä tietojen vaihtoa on tapahtunut muutoinkin kuin jalkautta-mishankkeen piirissä.

”Tässä meillä on ollut innostuneisuutta koko ajan mukana ja sitä toivoisin enemmänkin.(…) Se ei tuu muuta kuin kontakteista ja palavereista. (…)Sanotaan vaikka tältä puoleltasanotaan joku vaatimus, millainen sen tuotteen pitäis olla, teknologia miettii tuolla sitten,ict-puoli, että voidaanko tällaista yleensä tehdä. Ei voida näin tehdä, mutta voidaan näintehdä, taas palaveerataan ja haetaan kompromisseja asioille.” (Yrityksen edustaja)

Pohjoisten seinänaapureiden alueella katsotaan, että yritysten älytekniikkaan liittyväosaaminen on liian hajallaan, sitä pitäisi saada keskitettyä, jolloin saataisiin yhteistäosaamispääomaa. Olisi hyvä, että alueen eri toimijoilla olisi jonkinlainen yhteinen profii-li.

”Tämä oli yksi sellainen hanke, mikä oli johtamassa siihen, että Seinäjoen teknologiakes-kus, Epanet-professuuriverkosto ja SeAMK päätti lähteä kehittämään tätä Frami-tuotekehityskeskusta yhden luukun periaatteella. Tämä oli yksi hanke, jossa nähtiin se, et-tä yrityksille pitää tehdä mahdollisimman helpoksi tämä.” (Rahoittajan edustaja)

41

4.4. Teknologiaosaamista kotihoitopalveluihin -hanke

PIRAMKPirkanmaan ammattikorkeakoulu toimii neljällä toimipaikalla: Tampereella, Ikaalisissa,Mäntässä ja Virroilla. Yhteensä näillä neljällä toimipaikalla toimii kymmenen yksikköä.Pirkanmaan ammattikorkeakoulun tarjoamat koulutusalat ovat sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-ala, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala, matkailu-, ravitsemis- jatalousala kulttuuriala, tekniikan ja liikenteen ala sekä luonnontieteiden ala. Opetusta ontarjolla 17 koulutusohjelmassa. Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa opiskelee yhteensä4000 opiskelijaa ja työntekijöitä PIRAMKissa on lähes 300.

Terveysalan yksikkö toimii Tampereen yliopistollisen sairaalan vieressä. Opiskelijoitayksikössä on noin 1500 ja he valmistuvat sairaanhoitajiksi (AMK), kätilöiksi (AMK),terveydenhoitajiksi (AMK), röntgenhoitajiksi (AMK), fysioterapeuteiksi(AMK), bio-analyytikoiksi (AMK) ja ensihoitajiksi (AMK). (www.piramk.fi)

Mitä hankkeessa on tarkoitus tehdä?Teknologiaosaamista kotihoitopalveluihin (2005–2008) -koulutus- ja kehittämishankkeen(Teknosko) tavoitteita ovat ikääntyneiden itsenäisen kotona suoriutumisen tukeminen se-kä kotihoitotyön kehittäminen teknologiaa hyödyntäen. Hankkeella pyritään lisäämäänhoitohenkilöstön sekä omaishoitajien teknologiaosaamista sekä yhdistämään teknolo-giaosaamista hoito- ja hoivatyönosaamiseen. Hankkeessa pyritään myös kehittämäänapuvälinepalveluprosessia kuntatasolla. Hanke sijoittuu Pirkanmaalle ja siihen osallistuukotihoitohenkilöstöä eri sektoreilta, fysioterapian ja apuvälinelainauksen henkilöstöä jateknologiayrityksiä. Hanke toteutetaan osana Pirkanmaan korkeakoulujen käyttäjäkes-keistä hyvinvointiteknologia -ohjelmaa (HYVITE) ja sen rahoittajia ovat Pirkanmaan TE-keskus ja Euroopan Sosiaalirahasto. 8 (Teknosko-hankkeen www-sivut, HYVITE-ohjelman www-sivut.)

Hanke käynnistyi syksyllä 2005 selvityksellä, jossa kartoitettiin kotihoitohenkilöstön it-senäistä suoriutumista tukevaa teknologiaosaamista ja valmiuksia. Tehdyn alkukartoituk-

8 Yhteistyökumppanit: Tampereen kaupunki (kotihoito), Virtain kaupunki (kotipalvelu, kotisairaanhoi-to, fysioterapia, avoterveydenhuollon terveydenhoitajat), Kurun kunta (kotihoito), Hämeenkyrön kunta(kotipalvelu, vanhainkoti), Ikaalisten kaupunki (kotihoito), Kangasalan seudun terveyskeskuksen kun-tayhtymä, Kangasalan kunta (sosiaalikeskus), Jyllin Kodit, Ikaalinen, Mäntän Palvelukoti Ky,Palvelukoti Kaarihovi, Hämeenkyrö, Pirkanmaan Hoitajapalvelu Oy, Tampereen Vanhuspalveluyhdis-tys ry, Kajoteca Oy, Pikosystems Oy, Puuhuone Ars Oy, Respecta Oy ja Suomen Ensiapupalvelu Oy.(Teknosko-hankkeen www-sivut).

42

sen pohjalta PIRAMK suunnittelee ja toteuttaa Itsenäinen suoriutuminen ja sitä tukevateknologiaosaaminen kotihoidossa -koulutusta. Koulutus toteutetaan jalkautumalla kun-tiin tai organisaatioihin sekä hyödyntämällä PIRAMKin ITSE-tilaa oppimis- ja kehittä-misympäristönä. Hankkeessa on kehitetty kartoittavia kotikäyntejä, joissa arvioidaanikääntyneen toimintakykyä sekä kartoitetaan kodin ja asuinympäristön esteettömyyttä jaturvallisuutta. Kotikäynnillä selvitetään myös ikääntyneen ja hänen hoitajansa tarpeitasekä realistisia valmiuksia hyödyntää teknologiaa ja apuvälineitä. Teknologioiden ja tek-nisten ratkaisujen testaamista ja käyttöönottoa kotihoidossa tehdään yhteistyössä teknolo-giayritysten kanssa. Hanke on koulutus- ja kehittämishanke. Haastateltavien mukaan var-sinainen tutkimuksellisempi näkemys teknologian hyödyistä kotihoitotyössä tulee aikai-semmista tai samanaikaisista PIRAMKissa tai muissa korkeakouluissa tehdyistä hank-keista sekä hankkeen vetäjän ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden opinnäytetöistä.

Teknosko -hanke sai alkunsa projektikoordinaattorin aloitteesta ja TE-keskuksen rahoi-tuksella. Hankkeen idea pohjautui alan tutkimustuloksiin sekä PIRAMKin aikaisempiinhankkeisiin, joissa oli todettu kotihoidon työntekijöiden koulutustarve liittyen uuteen tek-nologiaan.

”Kotihoidon työntekijöillä on ihan koulutuksellista haastetta liittyen esim. ikääntyneidenitsenäiseen suoriutumiseen ja sitä tukevaan apuvälineosaamiseen ja näin puolin pois.Tässä on aika paljon ollut niin tutkimuksellista, todennettua faktaa kuin toisaalta ihantyöelämän kanssa esiinnousseita, konkreettisia kehittämisen haasteita, joissa mä itse näin,että se teknologia, tietotekniikka vois olla yks ratkaisu.” (AMK:n edustaja)

Syksyllä 2005 tehtiin teknologiaosaamisvalmiuskartoitus, kysely, jonka kautta pyritääntekemään aiheesta myös pitkittäisseurantaa (yhdistettynä Kotihoito 2005 -hankkeen ai-neistoon). Selvityksen pohjalta hankkeessa on muokattu koulutuskokonaisuus ”Itsenäinensuoriutuminen ja sitä tukeva teknologiaosaaminen kotihoidossa”. Yhtenä toimintamene-telmänä ovat ns. kartoittavat kotikäynnit, joissa on mukana myös opiskelijoita. Toisaaltahankkeen eräänä tärkeänä osa-alueena on apuvälineprosessin kuvaaminen tietyissä kun-nissa sekä tämän prosessin erilaisten ongelma- ja saumakohtien tunnistaminen. Yrityksil-lä on tässä osuudessa omien teknologioiden pilotointimahdollisuus, jonka aikana voidaantestata tuotteita ja tukea niiden käyttöönottoa.

Toimijat ja työnjakoHankkeessa on mukana toimijoita kunta-, yhdistys- ja yrityssektoreilta. PIRAMK onhankkeen alkuunsaattaja, päätoteuttaja ja koordinoija. TE-keskus on hankkeen rahoittaja-taho ja sen edustaja osallistuu myös ohjausryhmän toimintaan. Haastattelemiemme yri-tysten edustajat ovat mukana ohjausryhmässä ja ainakin toisen yrityksen työntekijät ovatmukana koulutuksissa. Toisen yrityksen roolina ohjausryhmässä on edustaa ennen kaik-kea hyvinvointiteknologian loppukäyttäjiä eli laitteiden, palvelujen ja toimintakonseptienluojien asiakkaita. Toinen yritys taas edustaa apuvälineteknologiayrityksiä.

43

Eri osapuolten tavoitteet ja intressit osallistua hankkeeseenHankkeen katsottiin vastaavaan todellisiin asiakastarpeisiin. PIRAMKin tavoitteena onedistää käyttäjäkeskeistä hyvinvointiteknologiaa ja siihen liittyvää osaamista asiakaskun-nassa sekä rakentaa hankkeessa luoduille koulutustuotteille mahdollista jatkokäyttöä.Hankkeella pyritään myös eri sektoreiden toimijoiden verkottumiseen. Myös rahoittajantavoitteena on osaamisen siirto. Hankkeeseen osallistuvan yrityksen tavoitteena on lisätäoman henkilökunnan ja omien asiakkaiden hyvinvointiteknologian käytön tuntemusta japarantaa työntekijöiden asennetta teknologiaa kohtaan: ”Tulevaisuudessa ei ole varaajättää teknologian suomia mahdollisuuksia käyttämättä”. Hankkeen toisen yritysosapuo-len edustaja näkee tavoitteenaan päästä kertomaan kentälle omasta tuotteesta, saamaankäyttäjäkokemuksia ja mahdollisesti jalostamaan kentältä saatuja kokemuksia eteenpäin.Yrityksille on tärkeää saada hankkeiden kautta ideoita oman tuotteen uusia käyttömah-dollisuuksiin tai olemassa olevien teknologioiden ottamiseen uudenlaiseen käyttöön,osaksi omia tuotteita.

Minkälaisia asioita on viety eteenpäin?Haastattelujen ajankohtana (kevät 2006) hanke oli vasta alkuvaiheessa, teknologiaval-miuskartoitus ja osa kartoittavista kotikäynneistä oli tosin jo tehty. Näiden kokemustenpohjalta hanketta oltiin lähdössä varsinaisesti toteuttamaan. Erityisesti hankkeen yhteis-työkytkennät HYVITE-kokonaisuuden muiden toimijoiden käynnissä oleviin tutkimus-hankkeisiin oli vielä auki.

”Onhan tää PIRAMK-vetoinen hanke ihan selkeesti, mutta (…) on ainakin omana ajatuk-sena se, että koska HYVITE:n alla on hyvin teknologialähtöisiä hankkeita, ja meillähän eiPIRAMKissa sitä teknologiaa, vaan me enemmänkin pyritään nivomaan yhteen hyvin-vointipalvelut ja teknologia, niin me myös tarvitaan sitä yhteistyötä näitten teknolo-giahankkeiden kanssa.” (AMK:n edustaja)

Myös koulutusosiota oltiin vasta aloittamassa. Tehtyjen pilotointien avulla on saatu käyt-täjäkokemuksia todellisesta loppukäyttäjäkunnasta.

”Ne koulutustarpeet, jotka on tullut eri kunnissa ihan työntekijäkohtaisesti puntaroitua,on varmaan ollut siinä hyvänä juttuna liikkeellelähdölle. (…) jos halutaan saada aikaansellasta käytännön läheistä juttua niin siinä pitäis löytää sitä asiantuntijuutta muualtakinkuin päätöksenteon taholta. Kun tekijät on mukana, niin siellä nostetaan pintaan ne asiat,todelliset kysymykset ja että se projekti ei syö niitä sieltä ylhäältä käsin vaan että ne onsiellä ja kirkkaana näkyy, mitä ne on ne asiat siellä.” (Yrityksen edustaja)

Hankkeen integroituminen PIRAMKin muuhun toimintaanPirkanmaan ammattikorkeakoululla on useammilta vuosilta kokemusta hyvinvointipalve-lujen (palveluprosessit sekä apuvälineet) saralla. PIRAMKin osaamisen temaattisina osa-alueina hyvinvointipalveluihin liittyvissä hankkeissa ovat mm. hyvinvointipalveluihin

44

liittyvät toimintaprosessit sekä hyvinvointiteknologian ja - palveluiden käyttäjälähtöisyys.PIRAMKissa tehdyistä hyvinvointipalveluiden alaan liittyvistä hankkeista on pyrittyluomaan temaattinen jatkumo. Haastateltavat kertoivat mm. ITSE- koulutus- ja kehitys-hankkeesta, jolla pyrittiin kehittämään vanhusten ja vammaisten apuvälineosaamista janiiden hyödyntämistä Pirkanmaalla. ITSE-hankkeen aikana PIRAMKin tiloihin rakennet-tiin itsenäisen suoriutumisen koulutusta ja harjoittelua palveleva kokeilu- ja demonstraa-tioympäristö ITSE-tila. Samaan aikaan toteutettiin myös Kotihoito 2005 -hanke, jossapyrittiin kehittämään palvelujen tuottamista. (ks. PIRAMKin www-sivut, Hankkeet japrojektit)

PIRAMKissa pyritään hyödyntämään ja edelleen kehittämään aikaisemmissa hankkeissatuotettuja asioita (mm. ITSE-tila, erilaiset oppimisaihiot, kyselylomakkeet, olemassa ole-va kumppaniverkosto ja tehdyt selvitystyöt). Mikäli hankkeessa synnytetään jokin koulu-tuskokonaisuus, pyritään siitä luomaan osa vakiintuneempaa koulutustarjontaa, esimer-kiksi osana erikoistumisopintoja tai myytäviä palveluja. Ammattikorkeakoulun strategi-sena tavoitteena ovat muutamat avainorganisaatiot, joiden kanssa pyritään pitempään yh-teistyösuhteeseen. Tähän liittyen pyritään myös aktiiviseen asiakkuuksien hallintaan.Hankkeiden katsotaan edistävän myös opiskelijoiden alasuuntautumista.

”Jos olisi yksi hanke tällä sektorilla, siinä ei tuskin kovin paljon saataisi aikaiseksi. Meil-lä on tietty painopistealue, ja siitä pyritään saamaan vaikuttava kokonaisuus, millä voi-daan vähän eri näkökulmista viedä asioita sinne käytännön toimintaan.”(AMK:n edusta-ja)

PirAMKissa opetus pyritään nivomaan T&K -toimintaan ja PIRAMK onkin nimennytyhden opettajan erityisesti pohtimaan projektien ja opintojen uusia kytkentöjä. Haastatel-tavat mainitsivat integraatiomuotoina mm. opiskelijoiden harjoittelujaksot, opinnäytetyöt(perustutkinto ja jatkotutkinto), projektiopinnot jne. Opinnäytetyöntekijöitä sekä projek-tiopintojen tekijöitä pyritään sitouttamaan myös Teknosko-hankkeeseen.

Ammattikorkeakoulun rooli uudella osaamisalallaAmmattikorkeakoulun roolia hyvinvointipalvelujen alalla pidettiin tärkeänä. PIRAMKinedustajat kokivat, että PIRAMK on aktiivisesti yhteistyöhön ja vastuunottoon pyrkiväorganisaatio. Haastateltavat kommentoivat, että julkisella sektorilla koulutus- ja kehittä-mishankkeiden alueellisuus on tärkeää, sillä esimerkiksi sairaaloista ei voida lähettäähenkilökuntaa kouluttautumaan toiselle puolelle Suomea. PIRAMKin kaltaiset organisaa-tiot ovat arvokkaita, koska ne voivat kehittää perus- ja jatkokoulutuksen kautta ammatti-laisille uusinta tietotaitoa. PIRAMKin roolina neljän korkeakoulun alueella Pirkanmaallaon hyvinvointi-, sosiaali- ja terveyspalveluiden käytännön toimintaprosessien tuntemus jaPIRAMKissa pyritäänkin aktiivisesti rakentamaan osaamisjatkumoa suhteessa hyvinvoin-tipalvelujen tuotantoon tulevaisuudessa. Hankkeiden kautta pyritään viemään alueella

45

tapahtuvia ja luotuja uusia asioita eri näkökulmista käytännön toimintaan. Myös yritystenedustajat näkivät ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja tässä tapauksessa erityisesti PI-RAMKin kanssa yhteistyössä toimimisen eduksi yrityksilleen: ”PIRAMK on aika edis-tyksellinen näissä, mä näen sen niin.” Paitsi että PIRAMK on lisännyt opiskelijoiden tun-temusta hyvinvointiteknologiasta, on se myös luonut alan eri toimijoille uusia foorumeitaverkostoitua ja esitellä osaamistaan:

”Tietyllä tavalla ammattikorkeakoulujen rooli on ensin olla sellasessa, on ne nyt koulu-tushankkeita tai käytännön projekteja, joita saadaan alueellisesti aikaan, olla tietynlaise-na keskuksena pyörittämässä sitä. Sen mä koen, että se on aika hyvä rooli luoda sem-mosia innovatiivisia tilanteita ja houkuttelevia tilanteita palveluntuottajille.” (Yrityksenedustaja)

Hankkeen integroituminen kehittäjäyhteisöihinHankkeen osallistujista useat tuntevat toisensa jo ennalta, PIRAMKin ja TTY:n koor-dinoimista hankkeista tai muusta yhteistyöstä. Yritysten edustajat ovat käyneet pitämässäPIRAMKissa luentoja ja yrityksen tuotteita on ollut esillä ITSE-tilassa. Eri hankkeiden,korkeakoulujen, yhdistysten ja yritysten avainhenkilöt toimivat haastattelujen perusteellatoistensa suunnittelu- ja ohjausryhmissä. PIRAMKin edustajat näkivät tärkeimmiksi yh-teistyötahoikseen korkeakouluyhteistyön, kuntasektorin yhteistyön sekä yritykset. Alueenrajojen ulkopuolella PIRAMK on viritellyt yhteistyökuvioita mm. Jyväskylän WDL:nsuuntaan apuvälinekäytettävyystutkimukseen liittyen.

Hyvinvointiteknologiapalvelut ovat eräs Tampereen seudun avainteknologia-aloista. Pir-kanmaalla on järjestetty alueen korkeakoulujen yhteistyönä hyvinvointipalveluihin liitty-vää koulutusyhteistyötä ja haastateltavat näkivät, että pirkanmaalaisilla korkeakouluillaon realistisia yhteistyömahdollisuuksia myös tulevaisuudessa hyvinvointiteknologian ja -palveluiden alalla. Pirkanmaalla toimivan kehittäjäyhteisön toiminta perustuu olemassaolevaan osaamiseen korkeakouluissa sekä muutamiin hyvin integroituneisiin yritys-, kun-ta- sekä yhdistyskontakteihin, joiden kautta on mahdollista saada lisää ulkopuolisia toimi-joita. Yhteistyötä on rakennettu yhteisten monialaisten koulutuskokonaisuuksien pohjalta.Tältä pohjalta myös alueellisen HYVITE-hankkeen toimijat ovat alun perin tutustuneet jalähteneet määrittämään kunkin toimijan ominta ja toisten osaamista parhaiten tukevaaosaamisaluetta. HYVITE on verkostomainen toimintatapa, jonka päätavoitteena ennekaikkea tiedonvaihto, mutta myös yhteishankkeiden luominen tulevaisuudessa.

Haastateltavien mielestä Pirkanmaan pitäisi tiukemmin tarttua tilaisuuteen luoda yhteis-työssä Suomessa ja kansainvälisesti vakavasti otettava osaamiskeskittymänsä tai pilot-tiympäristönsä tälle alalle. Kansainvälisen yhteistyön lisääminen oli tärkeää myös PI-RAMKille, joka olikin luomassa projektiyhteistyötä hyvinvointipalvelujen alalla mm.Italiaan, mahdollisesti yhdessä muiden HYVITE-hankkeessa toimivien tahojen kanssa.

46

4.5 Digi-TV:n sisältötuotannon kehittämishanke

DIAK - TurkuDiakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) on valtakunnallinen verkosto, johon kuuluu yksi-köitä Helsingissä, Järvenpäässä, Kauniaisissa, Pieksämäellä, Lahdessa, Oulussa, Porissaja Turussa. Diak tarjoaa opintoja kirkollisella alalla, kasvatusalalla, sosiaalialalla, terve-ysalalla, viestintäalalla ja viittomakielialalla. Yhteensä kaikissa yksiköissä opiskelee noin3000 ammattikorkeakouluopiskelijaa. Turun yksikkö on toiminut ammattikorkeakoulunavuodesta 1998 lähtien ja se tarjoaa opiskelijoilleen viestinnän ja viittomakielen tulkinkoulutusohjelmat. Turun DIAKissa on noin 200 opiskelijaa. Turun yksikön palvelutoi-minta painottuu viestintä- ja viittomakielialoille ja se tarjoaa ulkopuolisten käyttöön kou-lutuspalveluita, joihin kuuluu avoimen ammattikorkeakoulun opetusta sekä työyhteisöilleräätälöityjä täydennyskoulutuksia. (www.diak.fi)

Mitä hankkeessa tehtiin?Digi-TV:n sisältötuotannon kehittämishanke (2003–2006) oli Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun yksikön koordinoima ESR-osarahoitteinen koulutus- ja ke-hittämishanke. Sen päätavoitteena oli kehittää alueellista osaamista digi-televisiolle tar-koitettujen vuorovaikutteisten ohjelmien toteutuksessa. Projektissa tarkasteltiin sitä, mil-laisia uusia ohjelmatuotantomuotoja ja vuorovaikutteisia palveluja digi-tv mahdollistaa.Lisäksi projekti selvitti tulevaisuuden osaamistarpeita digi-tv:n sisältötuotannossa. Hank-keen työvälineinä olivat 6 digitaalista tuotantoa lisäarvopalveluineen eli ”laboratorio-tyyppisiä”, uudenlaisia ohjelmatuotantoja, joissa kokeiltiin uusia sovelluksia ja tietover-kon ja TV:n yhdistämistä. Ohjelmakokeiluista neljä niistä esitettiin Yle Teemalla ja loputolivat katsottavissa internetissä. Hankkeen tarkoituksena oli myös varsinaissuomalaistenyritysten ja oppilaitosten verkostoitumisen tukeminen ja alueen teknisen ja sisällöllisenosaamisen yhdistäminen. Projektissa järjestettiin julkisia seminaareja digi-TV:n kehittä-miseen liittyen yhteistyössä ICT-Turun ja TE-Keskuksen kanssa. Hankkeelta ilmestyikaksi julkaisua: Minne menet digi-tv? (2005) ja Digi-tv:n sisältötuottajan käsikirja(2006). Hankkeen yhteistyökumppaneita ja osatoteuttajia olivat Varsinais-Suomen TE-keskus sekä ICT- ja sisältötuotantoalan yritykset, kuten Axel Technologies Oy, FinluxOy, Nokia, Icareus Oy, Elonsuola Oy, ICT Turku, Poutapilvi Web Design Oy ja YleTeema. (Hytönen & Hälikkä 2005; Digi-tv:n sisältötuotannon kehittämishanke www-sivu)

Hanke ei sisältänyt varsinaista tutkimuksellista osuutta vaan se oli ennemminkin sovelta-va ja käytäntölähtöinen. Haastateltavien mukaan sen kautta päästiin sellaisiin sisältötuo-tannon ja uusimman teknologian yhteensovittamisen kysymyksiin (esim. laitekokemuk-

47

set), joita voidaan muokata tutkimuskohteiksi tutkimuslaitoksille tai yritysten T&K -yksiköille.

Hankkeen käynnistyminen ja kehitysTurun alueella tehtiin aikaisemmin strateginen sisältötuotannon kartoitus siitä, miten alu-eella pitäisi tukea sisältötuotantoa ja sen alan yrityksiä. DIAKin digi-TV -hankkeen ”isä”oli mukana tässä selvitystyössä ja kuvaa digi-TV:n sisältötuotannon kehittämishankettajatkoksi tälle selvitystyölle. Varsinainen hankevalmistelu tapahtui yhteistyössä TE-Keskuksen kanssa. Muutamat yritysyhteistyökumppaneista olivat DIAKille tuttuja esi-merkiksi opiskelijoiden harjoittelupaikkoina ja osa löytyi erilaisten verkostojen kauttahankkeen aikana. Hanketta valmisteli DIAKista kaksi ihmistä. Myös Yle Teema lähtihankkeeseen koko projektin ideoijan kautta. DIAK toimi hankkeen päävastuullisena kah-den projektityöntekijän ja opiskelijoiden voimin. Hankkeen alullepanija siirtyi keskenprojektia YLEn palvelukseen, mutta jatkoi ohjausryhmän puheenjohtajana. Hankkeellaoli noin neljä kertaa vuodessa kokoontunut ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli antaa im-pulsseja ja substanssiosaamiseensa liittyvää apua DIAKille. Ohjausryhmän kokoustentarkoituksena oli myös päivittää yhteistä tietämystä siitä, mitä digi-TV:n maailmassa ta-pahtuu.

Hankkeen alussa kerättiin jo olemassa olevaa tietoa siitä, missä vaiheessa digi-TV:n toi-minnan kehittämisessä ollaan, yhteenvetona ohjausryhmälle. Hankkeen lopussa tehtiinopinnäytetyönä myös pieni toimijaselvitys siitä, keitä kuuluu digi-TV:n toimijoiden kent-tään.

”Yks opiskelija teki opinnäytetyönä niin, että haastatteli eri toimijoita, mutta hänellä olise sama kokemus, mitä meilläkin, että kenttä ei tällä hetkellä tiedä itsekään, että ketkäkuuluu siihen toimijoiden kenttään. Se on määrittelijästä kiinni, että miten se kenttä mää-rittyy ja hakee vielä paikkaansa. Toiset sanoo, että koko homma on menossa alas ja toisetsanoo, että työpaikkoja tulee valtavasti koko ajan. Sitä totuutta ei ehkä kenelläkään oletiedossa, aika näyttää.” (AMK:n edustaja)

Hankkeen etenemisen kannalta suurimmaksi ongelmaksi nousi se, etteivät digi-TV:n pal-veluihin liittyvä teknologia MHP9 ja digitekniikan myynti kehittyneet ennakoitua vauhtia,jolloin osaa alkuperäisistä ideoista ei voitu kehittää vaan ne toteutettiin esimerkiksi verk-kosovelluksina. Myös eräs hankkeen suurimmista kumppaniyrityksistä ajautui konkurs-siin, mikä vaikutti omalta osaltaan hankkeen etenemiseen.

9 MHP (Multimedia Home Platform) on kansainvälinen vuorovaikutteisten televisiopalveluiden standardi.Se on avoin ohjelmointialusta, jonka mukaan voidaan tehdä lisäarvopalveluita interaktiiviseen televisioon.Standardin käytöllä varmistetaan sisältöjen, sovellusten ja lähetysten yhdenmukainen saatavuus vastaanot-timista riippumatta.

48

”Huomattiin aika pian, että mhp-sovellutuksena ei tuu olemaan, se katoaa pikkuhiljaa, seei ollut sellanen elementti, että se kiinnostais kuluttajaa, eikä syntynyt myöskään sellasialaitteita, missä ois ollut se paluukanava vahvasti.” (Yrityksen edustaja)

Toimijat ja työnjakoDIAK toimi hankkeen alullepanijana, koordinaattorina ja päävastuullisena. DIAKin opis-kelijat suunnittelivat ja koostivat hankkeessa interaktiivisia sisältöpalveluja digi-TV:hen.Yle Teema esitti neljä hankkeessa rakennetuista ohjelmista eli tarjosi lähetyskanavan jaosallistui ohjausryhmätoimintaan. Hankkeeseen osallistuneet yritykset toimivat erilaisissarooleissa teknologiapartnereina, joko teknologiatoimittajina, konsultteina tai alihankki-joina. Tämä mahdollisti DIAKin keskittymisen sisältötuotantoon. Yritykset osallistuivateri tavoin opiskelijoiden kouluttamiseen, seminaarien järjestämiseen ja julkaisujen kir-joittamiseen. Kaksi yritystä piti ohjausryhmälle luentotyyppiset esitykset digi-TV:stä.Varsinais-Suomen TE-Keskus toimi hankkeen päärahoittajana. Sen kautta hankkeen ta-voitteisiin tuotiin työelämälähtöisyyttä sekä yrittäjyyttä tukevaa näkökulmaa. Jälkimmäi-nen näkyi mm. ohjelma/-palvelusisältöjen teemoissa sekä opiskelijaryhmien kilpailutta-misella keskenään. Suurin osa rahoituksesta tuli TE-Keskukselta, loput rahoituksestaDIAKilta ja yrityskentältä. Turun seudun kehittämiskeskus TAD Centre oli myös osara-hoittajana, mutta ICT-Turun edustaja osallistui ohjausryhmätoimintaan heidän rahoitus-panostuksellaan. Projektin ideoijan siirtyminen toiseen organisaatioon kesken projektinkoettiin ongelmallisena vaikka hän toimikin projektin loppuun asti ohjausryhmässä. Alu-eella toimiva TEKESin edustaja osallistui myös hankkeen joihinkin toimintoihin.

Eri osapuolten tavoitteet ja intressit osallistua hankkeeseenHankkeen osapuolilla oli erityyppisiä tarpeita ja tavoitteita hankkeeseen liittyen. DIAKinedustajat toivoivat hankkeen palvelleen heidän TV-alan opetustaan sekä uudenlaisen di-gi-TV:n ja erilaisten hybriditeknologiamuotojen kehittämiseen liittyvän yleisemmän tie-topohjan vahvistamisen että opinnäytetöiden kautta. Opetusta suunniteltaessa kyseiseltäalalta on tärkeää ymmärtää myös tulevaisuuden suuntaviivoja.

Toinen haastatteluihimme osallistunut yrityskumppani tuotti sovelluskehitystä kilpailu-tuksen kautta kahtena alihankintaprojektina. Yritys myös sai projektin tuottaman ja hei-dän teknologiasovelluksiaan sisältävän tuotannon markkinointimateriaalikseen. Työpro-jektin lisäksi myös alatietoisuuden eteenpäin vieminen tulevan kysynnän kasvattamiseksioli heille tärkeää. Yritys sai myös lisää kontakteja sekä kokemusta kolmenvälisistä yh-teistyöprojekteista. Yle Teeman tavoitteena oli testata, miten uudenlaisia sisältöjä ja uu-denlaisia avauksia luodaan ja miten ne otetaan vastaan. Ylellä on käynnissä myös muitavastaavanlaisia pieniä kokeiluja. Projektin alussa pyrittiin erityisesti tukemaan sellaistadigi-TV -osaamista, johon liittyvät MHP-palvelut ja superteksti-TV.

49

Hankkeen mahdollistajatahoista TE-keskuksen tavoittena oli hankkeen kautta selvittää jatukea toiminnallisesti sitä, miten digitaalisen sisältötuotannon toimiala voisi kehittyä Var-sinais-Suomen alueella. Organisaation oman toiminnan kannalta pohdittiin sitä, mitenTE-keskus voisi alan kehittymistä ja mistä näkökulmista tätä tulisi lähestyä. TE-keskuksen tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi yrittäjyyden tukeminen. TE-keskus toivoikoulutustarpeiden selvittämistä ja mahdollisesti koulutusten järjestämistä näiden tarpei-den pohjalta. Tätä osuutta ei hankkeessa kuitenkaan varsinaisesti tehty. Hankkeen kauttaTE-keskus myös toivoi kehittämisverkoston luomista alueelle. ICT-Turun edustaja pyrkihankkeen avulla tarkastelemaan sitä, onko mahdollista rakentaa Turkuun uusi sisältötuo-tannon keskus, esim. digi-tv:n sisältöjen tuottamiseen.

Minkälaisia asioita on viety eteenpäin?Hankkeessa tehtiin konkreettisia lopputuotteita, joista haastateltavien omista tavoitteistariippuen tärkeimpinä pidettiin joko ohjelmatuotantoja, digi-TV:n sisältötuottajan käsikir-jaa tai digi-TV -seminaareja, jotka herättivät kiinnostusta myös yli aluerajojen. Hanketuotti osaajilleen lisää ja/tai uudenlaista sosiaalista ja tietopääomaa sekä vahvisti alueel-lista ja aluerajat ylittävää verkostoitumista. Eri tahojen toimijat, jotka olivat olleet toisil-leen vieraampia, oppivat myös lisää toisensa toiminnasta. Hankkeen rahoittajaosapuoletpyrkivät aktiivisesti tiedottamaan hankkeen tuloksista omille sidosryhmilleen.

”Kai nämä muutkin osallistujat sai kokemuksia, että miten niitä ohjelmia rakennetaan, sese varmaan se tärkein just on, että sen sisällön ja tekniikan yhteensovittamisen haasteet,siitä me kaikki saatiin konkreettinen esimerkki.” (Rahoittajan edustaja)

Hankkeen integroituminen DIAKin muuhun toimintaanHankkeessa päätekijöinä olivat DIAKin opiskelijat, jotka tekivät ohjelmatuotannot ja tä-hän liittyen opinnäytetöitä. Projektissa toimineet opettajat ohjasivat opiskelijoiden tuotan-toja ja olivat sisältösuunnittelussa mukana. Hankkeen oppeja ja alaan liittyviä toiminta-malleja pyritään käyttämään tulevissa hankkeissa, jotka liittyvät osittain samaan aihepii-riin. Hankkeen kautta saatiin paitsi toimialaosaamista myös kokemuksia projektien koor-dinoinnista ja toimintamalleja projektien rakentamiseen ja niissä toimimiseen.

Ammattikorkeakoulun rooli uudella osaamisalallaMonet haastateltavista kokivat, että vaikka DIAK on sinänsä pieni toimija, hanke auttoiluomaan sille lisää mainetta vakavasti otettavana koulutus- ja kehittämiskumppanina di-gitaalisen sisältötuotannon alalla. DIAKin edustajat kertoivat, että Digi-TV -hankkeenkautta heidät on tunnistettu potentiaaliseksi partneriksi, mikä on konkretisoitunut esimer-kiksi jatkohanketiedusteluina muiden alueen toimijoiden taholta. DIAK on myös mukanakoulutusyhteistyöverkostossa, jossa toimitaan Turun korkeakoulujen kesken ja pyritääntoteuttamaan koulutusta yhdessä, hankkimaan yhteisiä kouluttajia ja luennoitsijoita sekä

50

suunnittelemaan kurssitarjontaa yhdessä. Koulutusyhteistyön kautta näiden toimijoidenkesken on myös suunniteltu pienempiä yhteistyöprojekteja.

DIAKin edustajat näkivät, että nimenomaan tämän hankkeen kautta DIAK on saanutVarsinais-Suomessa lisää jalansijaa digi-alalla. Tämä näkyy erilaisina uusina kytköksinäalan alueellisiin toimijaryhmiin. Toisaalta osa haastateltavista olisi toivonut jo itse hank-keen aikana tiukempaa yhteistyötä ja verkostoitumista muihin toimijoihin ja käynnissäoleviin hankkeisiin. Toivetta perusteltiin sillä, että hankkeessa ja sen ohjausryhmässä olimukana suuria toimijoita, joiden muita projekteja tai osahankkeita olisi voinut hyödyntäämyös DIAKin vetämässä hankkeessa.

”Sitten on digitaalisen sisältötuotannon ohjausryhmä, mihin on kutsuttu meidän yksikönjohtaja ja se on ICT-Turun alainen ohjausryhmä. Tietty tämmöset kytkökset on tukenumeidän hanketta ja on toisaalta myös lähteny tästä meidän hankkeesta, siis se, että meidäton kutsuttu näihin muihin.” (AMK:n edustaja)

Hankkeen integroituminen kehittäjäyhteisöihinHankepartnereista osa oli tuttuja keskenään ja osa tutustui toisiinsa vasta hankkeen kaut-ta. Organisaatio pyrittiin pääasiassa keräämään Varsinais-Suomen alueelta. Yksi alihank-kijayritys ja Yleisradio toimivat pääkaupunkiseudulla. Ohjausryhmätyöskentely oli kaik-kien siihen osallistuneiden haastateltavien mielestä hyvin onnistunutta ja antoisaa. Senkautta saatiin jaettua mm. sellaista tietoa, joka ei olisi muutoin ollut julkisesti saatavilla,koulutus- ja tutustumistilaisuuksia. Tiedonvaihto eri toimijoiden kesken helpottui ohjaus-ryhmätyöskentelyn takia huomattavasti. Ohjausryhmän edustajista osa toimi aktiivisestimyös pienemmissä suunnittelupalavereissa. Haastattelemamme alihankintayrityksenedustajan mielestä yhteistyö hyvin keskustelevaa ja kyseessä oli paitsi liikesuhde niinmyös yhteinen työ uuden, kasvavan alan ja sen markkinoiden edistämiseksi myös Suo-messa. Hankkeen julkisiin digi-TV -seminaareihin puhujat hankittiin hankkeen toimija-verkon kautta, talkootyönä.

”Ne ohjausryhmän kokoukset oli hyviä, siellä tuli keskustelua. Itse asiassa me käytiin[yrityksessä] kuuntelemassa niitä [yrityksen] tulevaisuuden näkymiä, kun niillä oli täm-mönen media-tv kehitteillä, se oli mun mielestä kiva tilaisuus. Itse asiassa aina kun nämäprojektin osapuolet oli yhdessä, niin kyllä meillä oli hirveen hyvä keskusteluyhteys.” (Ra-hoittajan edustaja)

”Eihän ne kaikki luennoinnit ja artikkelin kirjoitukset ja muut ja se kaikki vaiva, mitä menähtiin kaverin hankkimiseks Italiasta tänne, niin ei me niistä mitään saatu rahaa. (…) seon enemmänkin jollain tavalla ehkä markkinointia siinä samalla, (…) ehkä se on sit jotainsellasta auttamista ja tukea tälle alalle siinä samalla.” (Yrityksen edustaja)

Hankkeen katsottiin tuoneen konkreettisesti esiin sen, että Turun alueella eri toimijoidentulisi organisoitua kiinteämmän ja jakaa toisilleen osaamistaan yhteisissä hankkeissa.Koulutushankkeet nähtiin yhtenä mahdollisena yhteistyömuotona.

51

”Varmaan ihan konkreettisena olis nää koulutushankkeiden aikaansaaminen, se olis tie-tysti yks osa sitä jatkotyöskentely, että me voitais varmistaa, että tää toimiala täällä py-syy. Helsinkihän on vahvana kilpailijana, nyt sitten ollaan paljonkin kuultu, että Helsinkiimee täältä näitä osaajia, se on sääli. Se yhteistyöverkoston kehittämine siihen suuntaanmyös on tärkeetä.” (Rahoittajan edustaja)

52

5. Ammattikorkeakoulun roolit, haasteet ja toimintakonteksti uusienosaamisalojen T&K -hankkeissa

Uudet osaamisalat muodostavat uudenlaisen kontekstin ammattikorkeakoulujen T&K -hankkeille. Paitsi hankkeiden varsinaiset tekijät (ammattikorkeakoulut, yliopistot, yrityk-set, tutkimuslaitokset, julkisyhteisöt, järjestöt jne.) myös T&K -toiminnan mahdollistaja-tahot (rahoittajat, välittäjäorganisaatiot jne.) ovat uuden tilanteen edessä. Seuraavassaanalysoimme tutkimusaineistomme pohjalta ammattikorkeakoulujen toiminnallisia roole-ja uusien osaamisalojen T&K -hankkeissa sekä avaamme sitä, miten T&K -toimintaa in-tegroidaan osaksi ammattikorkeakoulujen muuta toimintaa. Tarkastelemme myös niitähaasteita, jotka liittyvät T&K -toiminnan liittämiseen ammattikorkeakoulujen muihin teh-täviin. Tämän lisäksi esittelemme sekä uusien osaamisalojen T&K -toimintaan ja sen ra-hoitukseen liittyviä erityispiirteitä – mahdollisuuksia ja haasteita – esimerkkeinä siitä laa-jemmasta toimintakontekstista, jossa uusiin osaamisaloihin suuntautuvaa T&K -toimintaaja -hankkeita toteutetaan.

5.1 Ammattikorkeakoulujen roolit T&K -hankkeissaErilaiset T&K -projektit voivat olla tietoisia välineitä uusien osaamisalojen kehittäjäyh-teisöjen alulle saattamisessa tai niiden toiminnan vahvistamisessa. Ammattikorkeakoulu-jen T&K -projektit voivat olla osia laajemmista hankekokonaisuuksista tai ne saattavatolla yksittäisiä, muutaman toimijan välisiä hankkeita, joissa käytetään hyväksi kehittä-jäyhteisön sosiaalista pääomaa välittömien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimustemmeperusteella (esim. Suvinen ym. 2006) ammattikorkeakoulujen T&K -projektit voivat li-mittyä kehittäjäyhteisöjen toimintaan seuraavilla tavoilla:

- Projekti käyntikorttina tai voucherina jonkin alan alueellisiin tai valtakunnallisiinkehittäjäyhteisöihin

- Projekti olemassa olevan kehittäjäyhteisön osan konkreettisena yhteistyömuotona- Projekti tietoisena keinona jonkin alueen ja alan kehittäjäyhteisön ja verkostoitu-

misen alulle saattamiseksi- Projekti tietoisena keinona jonkin alueen ja alan kehittäjäyhteisön ja verkostoitu-

misen edelleen kehittämiseksi- Projekti yksittäisenä kahden- tai useamman toimijan välisenä liiketoimena, jossa

hyödynnetään olemassa olevan kehittäjäyhteisön sosiaalista pääomaa.

Ammattikorkeakoulujen osuutta uusien osaamisalojen kehittäjäyhteisöjä rakentavissa,vahvistavissa tai heijastavissa T&K -hankkeissa tai -projekteissa voidaan tarkastella am-mattikorkeakoulujen toiminnallisten roolien kautta. Tarkastelemissamme projekteissalöytyi neljänlaisia, yleensä päällekkäisiä, toimijarooleja. (Taulukko 2.) Näiden roolien

53

lisäksi ammattikorkeakoulujen toimintaan uusissa osaamisalojen kehittäjäyhteisöissä liit-tyy luonnollisesti vähemmän konkreettisia mutta yhtä merkittäviä rooleja uudenlaistentoimialojen eteenpäin viejänä ja rooli tiedon välittäjänä eri verkostojen sisällä ja välillä(ns. brokering-toiminta, esim. Wenger 1998).

TAULUKKO 2. Ammattikorkeakoulujen toiminnalliset roolit T&K -hankkeissa

Ammattikorkeakoulujen toiminnalliset roolit uusien osaamisalojen T&K -hankkeissa ja projekteissa:

1. Koordinoija/Hallinnoija- isompien hankekokonaisuuksien koordinointi- pienempien hankkeiden alulle saattaminen, osaamisresurssien, projektihallinnon, projektien ai-kataulutuksen jne. koordinointi- alihankinnan organisointi- yhteyksien luominen ja rakentaminen muihin korkeakouluihin ja oppilaitoksiin- yhteyksien luominen ja rakentaminen muihin alan tai alueen avaintoimijoihin

2. Asiantuntija- hankkeen ideoija ja uusien T&K -avauksien kehittäjä- hankkeen päätoteuttaja (vastuu kehityksestä, tutkimuksesta jne.)- linkki tieteen ja käytännön välillä- asiantuntija-alihankkija

3. Kouluttaja- asiakkaina perus- ja jatkotutkinto-opiskelijat- oppimateriaalin tekijä sekä omaan käyttöön että laajempia yhteisöjä varten- lisä- ja täydennyskoulutus yrityksille, kunnille ja yhdistysten työntekijöille AMK:n tai suurem-man koulutuskonsortion toimesta

4. T&K -infrastruktuurin rakentaja- T&K -toimintaa palveleva fyysinen toimintaympäristö: esim. laboratorio, esittelytila, fyysinentoimijakeskittymä (Inno Steel -toimintaympäristö, WDL:n tiimoilta rakennetut testausympäristötyrityksille, FRAMI -laboratoriotilat ja mm. apuvälinetestaukseen käytettävä ITSE-tila)- (opiskelija)työvoimaa rutiininomaisempiin töihin (esim. mittauspalveluihin)- opastusta erilaisten T&K -toiminnassa tarvittavien laitteiden ja kojeiden käyttöön- tämä rooli on yleensä sidottu rooleihin 1-3.

Tällä hetkellä ammattikorkeakoulut toimivat hankkeissa usein sekä niiden koordinoijanaettä pääasiallisena T&K -työn tekijätahona. Tämä yhdistelmä vaatii ammattikorkeakou-luilta runsaasti taloudellisia ja henkilöresursseja. Eräänä esiin nousseena teemana haastat-teluissa oli se, että ammattikorkeakouluilla on lisääntyvää painetta koordinoida aikaisem-paa suurempia hankekokonaisuuksia ja luoda erityyppisiä organisatorisia rakenteitahankkeiden ympärille. Yritykset taas haluavat yleensä edetä pienin askelin ja keskittyä

54

konkreettiseen kehittämistyöhön. Eräs haastatteluissa useimmin esille nostetuista dilem-moista oli juuri ammattikorkeakoulun roolin painottuminen tulevaisuudessa enemmänjoko projektien hallinnoijatahon tai substanssiasiantuntijapartnerin tai alihankkijan suun-taan.

Vaikuttaa siltä, että panostus projektien hallintaan ja koordinointiin on tämänhetkisissätoimintakehyksissä ammattikorkeakoululle hankalaa. Esimerkiksi ammattikorkeakoulunhallintobyrokratia taipuu huonosti yrityslähtöisten verkostohankkeiden hallinnointiin janopeasti etenevien T&K -hankkeiden nivominen opetussuunnitelmiin on usein ongelmal-lista. Ammattikorkeakoulun on pystyttävä T&K -toiminnassaan ratkaisemaan kahden eritason hallinnollisia ja organisatorisia ”ongelmia”. Toisaalla ovat julkisen rahoittajansäännökset ja ohjeet ja toisaalla on ammattikorkeakoulun oma, ensisijaisesti oppilaitos-toimintaa palveleva hallinto. Tämä hankaloittaa konsultatiiviseen toimintaan liittyvää no-peaa reagointia ja joustavuutta. 10 Muutamat haastateltavat ehdottivat T&K -hankkeidenvetovastuun siirtämistä muille organisaatiolle. Tämä saattaa aiheuttaa muutamia ongel-mia. Ensinnäkin, mikäli hankkeiden hallinnointi siirtyy jollekin toiselle toimijalle, esim.teknologiakeskukselle, ammattikorkeakouluille tulevan ulkoisen rahoituksen määrä jäävarsin pieneksi, kun ammattikorkeakoulut toisaalla pyrkivät eri tavoin monipuolistamaanomaa rahoituspohjaansa. Toiseksi, mikäli esimerkiksi teknologiaan erikoistunut organi-saatio toimii hallinnoijana, vaikuttaako se haitallisesti uudenlaisten hankekokonaisuuksi-en rakentamiseen monialaisuuden pohjalta? Entä jos ammattikorkeakoulu toimii jollakinalalla pelkästään alihankkijan roolissa, mitä tapahtuu soveltavalle tutkimukselle uusilla,vasta kehittymässä olevissa tutkimusalueilla, joita ei ehkä vielä laajemmassa mittakaa-vassa tunnisteta ja täten osata ”tilata”? Voidaan myös kysyä sitä, miten alihankkijaroolivaikuttaa ammattikorkeakoulujen aluekehittäjärooliin?

Toisaalta keskittymisellä asiantuntijarooliin on omat etunsa. Ensin ammattikorkeakouluntäytyy kuitenkin profiloitua tietyille osaamisalueille että -tasoille. Mikäli asiakkaille tarjo-taan asiantuntijaosaamista ja -palveluja, oleellinen kysymys on, minkä tasoista osaamistaammattikorkeakoulusta on tiettynä ajanjaksona käytettävissä jonkin T&K -projektin to-teuttamiseen? Yleensä ammattikorkeakoulu pyrkii osaamispääoman kasvattamisen jakustannussyiden takia pyrkiä hankkimaan tarvittava osaaminen mahdollisimman pitkälleoman organisaationsa sisältä. On kuitenkin pohdittava sitä, mikä on ammattikorkeakoulu-jen ydintoimintaa tai -osaamista ja mikä kannattaisi ulkoistaa11? Ammattikorkeakoulujen

10 Tätä ongelmaa ammattikorkeakouluissa on pyritty ratkaisemaan erilaisilla T&K -toiminnan organisointiakoskevilla ratkaisuilla, mutta näyttää siltä, että toimivia konsepteja etsitään edelleen ja ammattikorkeakou-lujen virallisen T&K -toiminnan organisoinnin lisäksi ammattikorkeakouluissa saattaa toimia epäviralli-sempia, tiettyihin teema-alueisiin liittyviä T&K -työtä tekeviä tiimejä.

11 Tarkastelluissa hankkeissa oli muutamia, joissa tietynlaista osaamista ostettiin tai palkattiin ulkopuolelta.Tällöin ammattikorkeakoulut ovat hieman erilaisessa roolissa, yritysten tai julkisyhteisöjen asiakkaina.

55

keskittyminen omien koulutusalojensa mukaisiin osaamisalueisiin soveltavan tutkimuk-sen, kehittämistyön ja koulutuksen alueella toisi niille lisää uskottavuutta myös T&K -organisaationa.

”Meillä on se oma osaamisalue, ja sitten se oma profiili siinä roolissa. Jos se ei istu sii-hen projektiin, ei me siihen haluta eikä väkisin tungetakaan mukaan. Luotetaan siihenmeidän tiettyyn osaamiseen ja jos sille kysyntää löytyy, niin mielihyvin lähdetään mu-kaan.” (AMK:n edustaja)

”Se vois olla joissain kehittäjäorganisaatioissa se vetovastuu ja meiän pitäis keskittyäenemmän siihen osaamisen kehittämiseen sillä alueella, mikä on se meiän koulutusalue.”(AMK:n edustaja)

5.2 T&K -hankkeet osana ammattikorkeakoulujen toimintaaAmmattikorkeakoulujen T&K -toiminta on pääosin soveltavaa tutkimusta tai prosessi-/tuotekehitystä ja työelämän käytännöt ovat yleensä T&K -toiminnan lähtökohtana sekälaadun ja vaikuttavuuden lopullisena mittarina. Ammattikorkeakoulujen oppilaitosrooli jasen tarjoamat henkilöresurssit tarjoavat konsulttiyrityksiä tukevamman taustan kokeile-vallekin T&K -toiminnalle. Monialaiset ammattikorkeakoulut voivat antaa uusia vaikut-teita ja impulsseja erityisesti perinteisemmille toimialoille. Ammattikorkeakoulun T&K -toimintaan näyttäisi meidän case-ryppäämme perusteella liittyvän pikemminkin käytän-nön tarpeista lähtevä kokeilu-elementti pikemmin kuin perinteinen teoreettiseen tietoonnojaava tutkimuksellinen elementti. Varsinainen tieteellinen tutkimus on harvoin pääasi-allinen T&K -projektin tavoite, mutta joitakin T&K -toimenpiteitä ei voida tehdä ilmanedeltävää tutkimusta, erityisesti, jos liikutaan eettisesti herkillä alueilla (esim. vaikea-vammaisten kuntoutus). T&K -hanke voi myös toimia osaamisen verkottajana, käytän-nöstä lähtevien tutkimusongelmien herättäjä tutkimusorganisaatiolle. Toisaalta uusillaosaamisaloilla ammattikorkeakoulujen rooli saattaa olla lähempänä tutkimustoimintaa jasen epävarmuuksia kuin valmiina paketteina myytävää konsultatiivista kehittämistyötä.

”Jos puhutaan kehitystyöstä, niin sillon sä voit insinööritoimistolta pyytää tarjouksen jainsinööritoimisto voi laittaa urakkahinnan, tietää tarkkaan, tähän menee näin kauan ai-kaa. Mutta tällasessa hommassa, jossa me liikutaan, on kyllä mukana sitä elementtiä, ettäon tutina, että tää vois toimia, mutta ei oo koskaan tehty. Ei kukaan koskaan, on vähän pi-lotoitu samantapaista esim., että on tuntumaa ja asioita, jotka tukee sitä ajatusta. Muttase pitää rakentaa, sitä pitää testata, huomata, ettei se menny ihan näin.” (AMK:n edusta-ja)

”Ammattikorkeakouluista löytyy tää tutkimustöiden käytännöllistäminen, miten se [tutki-mus] viedään toimintaprosesseihin ihan siellä käytännön tasolla. (…) Käytännöstä voitaas nousta ongelma tai asia esiin, mihin tarvii tutkimusta.” (AMK:n edustaja)

Ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta on sidoksissa opetus- ja koulutustehtävään sekämaksulliseen palvelutoimintaan. Nykyisessä kiristyneessä rahoitustilanteessa, ainakin

56

osasta projekteja olisi tultava taloudellisessakin mielessä onnistuneita ja niitä pitäisi ollamahdollista jatkojalostaa pidemmiksi T&K -hankejatkumoiksi tai maksulliseksi palvelu-toiminnaksi (konsultointi, koulutus, opetusmateriaalin tuottaminen, mittauspalvelut jne.).Ammattikorkeakoulujen vankka koulutusosaaminen luo T&K -projekteissa luodun osaa-misen ja tuotosten sovellusmahdollisuuksia sekä luo jatkumoa laajemmille T&K -toimintakokonaisuuksille. Toisaalta haastatteluissa esitettiin näkemyksiä myös siitä, ettäT&K -toiminnalla voitaisiin taloudellisesti tukea entistä innovatiivisempaa perus- ja jat-ko-opetusta. Ammattikorkeakoulujen osaamispääoman kasvaminen jollakin osaamisalu-eella, yhdellä toimialalla, voi olla sovellettavissa myös muille toimialoille. Ammattikor-keakouluissa on kuitenkin ymmärrettävä tarve pienin askelin etenemisen politiikalle jaosaamisjatkumoitten määrätietoiselle kasvattamiselle eri osasten kautta. Tämä saattaaviedä vuosia.

“Jos täydennyskoulutuksen kautta myydään yrityskoulutuksia, niin se on hirveän tärkeeyhteistyömuoto myös. Siinä luodaan uskottavuutta ja mahdollisesti saadaan uusia asiak-kaita sinne soveltavaan tutkimukseen, sieltä voi saada myös rahaa. Soveltavassa tutki-muksessa tai tutkimuksessa yleensäkin, siinähän kustannukset saadaan katettua, yleensäei ihan niitäkään. Se on semmonen, että tarkoitus ois päästä nollaan, mutta plussalle eivoi koskaan jäädä. Mut sitten yrityskoulutuksesta voidaan tuottaa voittookin, joka sitten,jos tää ois vire, niin se vois tuottaa ammattikorkean perusopetukseenkin hyvää.” (AMK:nedustaja)

Kaikkeen T&K -toimintaan liittyy nykyisessä rahoitusmallissa aina kyseisen ammattikor-keakoulun omarahoitusosuus, joko suoraan tai välillisesti. Rahoituslähteestä riippumatta,ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta myös vie sisäisiä resursseja (erityisesti opetus-resursseja) pois muilta toiminnoilta. Kunkin T&K -projektin kohdalla onkin pohdittavasitä, miten ammattikorkeakoulu organisaationa hyötyy projektiin osallistumisesta ja sentuloksista. Alla olevaan taulukkoon (Taulukko 3) on kerätty niitä ammattikorkeakoulujenT&K -hankkeisiin osallistumiseen liittyviä tavoitteita ja hyötyjä, joita case-haastatteluissatuli esiin. Näyttäisi siltä, että ainakin ammattikorkeakoulujen omat tavoitteet olivat toteu-tuneet hankkeissa varsin hyvin. Laajemmasta perspektiivistä katsottaessa on myös otetta-va huomioon se, että hankkeissa tapahtuva yhteistyö ja niiden tulokset hyödyttävät ky-seistä alaa, toimialuetta yleisemminkin ja tämä positiivinen kehitys palautuu välillisestimyös ammattikorkeakouluun takaisin.

”Tässä ollaan tekemisissä sellasen osaamisen kanssa, jota on aika niukasti saatavissa.(…) Me ollaan siinä tilanteessa, että tarvitaan koko ajan lisää näitä ja on tehty toimenpi-teitä, joiden avulla me yritetään saada kasvamaan niitä lisää.” (AMK:n edustaja)

57

TAULUKKO 3. T&K -hankkeiden hyödyntäminen ammattikorkeakoulussa

T&K-hanke

AMK:n rooli AMK:n intressiosallistua

Hankkeen integ-roituminen

AMK:n toimin-taan

Hyödyt AMK:lle

Inno Steelja sen osa-hankkeet

Hankkeen suun-nittelija, vastuu-taho ja toteuttaja,oppilastyö

Osaamisen kasvatta-minen, muihin koh-teisiin soveltaminenja oppimateriaalintuotanto

AMK:n opetus-resurssit, opinnäyt-teet, osaamiskes-kusten yhteistyö

Opetusmateriaalienkehittäminen, monialai-nen yhteistyö, simuloin-tiosaamisen kehittymi-nen, osaamiskeskitty-mien toiminnan vahvis-taminen jne.

WDL Hankkeen suun-nittelija, hallin-noija, asiantunti-japartneri (INTO-osahankkeessamyös oppilastyö)

Laiteinvestoinnit,uudenlainen yritysyh-teistyö, henkilöstönosaamisen vahvista-minen

Hallinnollisesti osaHAMKia, ala myösAMK:n opetuksenja T&K:n painopis-teala, opinnäytetyöt

AMK:n opetuksellisettarpeet investoinneissa,ops:n fokusoituminen,käyttäjäkeskeisen suun-nittelun osaamisen ku-muloituminen jne.

Älyteknii-kan jal-kauttami-nen

Hankkeen suun-nittelija, koor-dinaattori, pää-toimija, oppilas-työ

Promotoida älytek-niikkaa alueen yri-tyksille

Opinnäytteet, opet-tajien työpanos,FRAMI:n tilojenhyödyntäminen jamarkkinointi, jat-kohankkeet

Osaamisen kasvu, osaa-misen siirto, verkosto-jen vahvistaminen jauudet hankeaihiot jne.

Teknosko Hankkeen suun-nittelija, pääto-teuttaja, koor-dinoija, oppilas-työ

Käyttäjäkeskeisenhyvinvointiteknolo-gian osaaminen asia-kaskunnassa

Ratkaisut integroi-da T&K -toimintaja opetus, T&K -toiminnan temaat-tinen jatkumo

Ohjausryhmän palave-rit, alkuselvitys, pilot-tiarvioinnit, linkit HY-VITE -hankkeen mui-hin toimijoihin vahvis-tuneet jne.

Digi-TV Hankkeen al-kuunsaattaja,koordinaattori,päävastuullinen,työvoima

AMK:n opetuksenkehittäminen jaosaamisen vahvista-minen

Opetukseen integ-roituminen opin-näytetöiden kautta,uudet toimintamal-lit

Uudenlaiset projek-tiopintojen muodot,osaamisen kasvu, ver-kostojen luominen alu-eelle ja alalle, projekti-hallintakäytännöt jne.

58

5.3 Opetuksen ja T&K -toiminnan integroinnin haasteetKuten aikaisemmissa tutkimushankkeissammekin on tullut esille, T&K -toiminnan suurinhaaste on nopeasti reagoivan tutkimus- ja kehittäjäorganisaation sekä toisaalta oppilaitos-rooliin liittyvien opetus- ja koulutustoimintojen yhdistäminen. (ks. Marttila & Kautonen2006)

”Työelämän ja oppilaitosmaailman kohtaaminen ei olekaan niin yksinkertainen asia. (…)Siinä on vähän molemmilla ongelmaa, yritysmaailmassa ollaan valmiit ottamaan oppilai-tosten panos ja työpanos vastaan, mutta ei olla valmiit olla antamaan siihen palautettaesimerkiksi, ei aina nähdä oppilaitoksen päätehtävää. Ja toisaalta oppilaitoksissa ei näh-dä sitä, että tää ei ole meidän ainut hankkeemme, vaan täällä on aika paljon muitakin kii-reellisiä asioita, mitä hoidetaan.” (Yrityksen edustaja)

Tämän tutkimusaineiston perusteella opiskelijat ovat T&K -toiminnassa tärkeä tai joskusjopa tärkein henkilöresurssi. Suurin osa ammattikorkeakoulujen opinnäytetöistä tehdääntodellisista työelämän kehittämiskohteista. Ns. hankkeistettujen opinnäytteiden kauttaammattikorkeakouluissa pyritään rakentamaan siltaa joskus erillisinä saarekkeina toimi-vien T&K -toiminnan ja opetuksen välillä. (esim. Vesterinen 2004.) Mikäli hanketoimin-nassa pyritään yhdistämään T&K -työ ja opetus, joudutaan tekemään valintoja sen välillä,kuka on projektin ensisijainen asiakas: opiskelija vai kumppaniyritys (tai muu organisaa-tio)? Palvellaanko T&K -projektissa ensisijaisesti yhteistyökumppanin tutkimus- ja kehit-tämistyötarpeita vai opiskelijan oppimista ja ammatillista kasvua?

”Ei ole mitään järkee, jos se ei jollain tavalla liity meidän perustehtävään. Ei ole mitäänjärkeä hakee hankerahotusta, mikä pitää toteuttaa ihan irrallisin voimin ja hakee siihenulkopuolista työvoimaa, vaan sen pitää olla järkevästi sijoitettavissa siihen, mitä me tääl-lä tehdään. Siis se, että miten tällanen projekti, mikä on kuitenkin eri planeetalta rahoitta-jan näkökulmasta, niin miten se soveltuu ja sopeutetaan tänne meijän toimintaan.”(AMK:n edustaja)

”Yhtä hyvin se yritys voisi ostaa sen kehitystyön toiselta yritykseltä. Tässä tapauksessa seyritys on päätynyt ostamaan sen amk:lta. Se ei päädy toista kertaa siihen ratkaisuun, josei se amk pysty toimimaan kuin yritys. (…) Heillä on kova halu päästä näihin yrityspro-jekteihin mukaan, nykyisessä ja edellisessä työssä huomasin sen, että se vaatii siltä kou-lulta tiettyä ehkä irrottamista siitä perustoiminnasta sillä tavalla, että yrityksiä pitää pys-tyä palvelemaan heidän vaatimallaan tasolla.” (Rahoittajan edustaja)

Opettajille saattaa oman opetustyön ohella olla helpompaa johtaa ja hallinnoida projekte-ja kuin osallistua varsinaiseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Monet esittelemistäm-me T&K -projekteista onkin tehty pääosin perustutkinto-opiskelijoiden työpanoksella.Opettajat ovat projektista, sen osaprojektista tai sen vaiheesta riippuen olleet mukanasuunnittelussa, toteutuksessa tai koko projektin koordinoinnissa. Mikäli työ jätetään opis-kelijoiden vastuulle, ilman ohjaavan opettajan aktiivista osallistumista työhön, se saattaaaiheuttaa ongelmia T&K -työn tilanneessa yrityksessä.

59

Esimerkiksi Saurio ja Heikkinen (2004, 19) ovat jakaneet opiskelijan roolin T&K -toiminnassa kolmeen vaiheeseen: opiskelija valmiiksi määritellyn työn suorittajana, opis-kelija nuorempana kollegana ja opiskelija tasavertaisena kollegana eli junioriasiantuntija-na. Haastattelujen perusteella jäi hieman epäselväksi se, minkä tasoiseen rooliin opiskeli-jat kussakin projektissa oli sijoitettu. Asiakas- tai tilaajaorganisaatioiden kannalta oleel-lista on se, että opiskelijat toimivat T&K -projekteissa osaamistaan vastaavassa roolissaja että ammattikorkeakoululla on mahdollista tarjota riittävästi henkilöresursseja sovittu-jen projektien loppuun viemiseksi. Toteutettavien tehtävien näkökulmasta tärkeää onammattikorkeakoulun opettajien ja yritysten molemminpuolinen sitoutuminen opiskelijanohjaukseen. Ammattikorkeakoulun on sitouduttava siihen, mitä asiakkaalle on luvattu, jatoteutukseen on oltava riittävästi resursseja.

”Et on sovittu tietty kokonaisuus siitä isommasta hankkeesta, että tästä tehään se inssityö,ja sitte jäädään odottamaan, et se opiskelija sais tehtyy sitä työtään, ja sitten ootetaan jaootetaan ja se eri syistä ei etene se työ ja sitte koko hanke seisoo. (…) Argumentoidaanyritysyhteistyötä sillä, että teettämällä opinnäytetöitä yrityksissä saatte ilmasta suunnitte-lutyövoimaa ja vielä sieltä koulun opettajien puolelta asiantuntijaohjausta siihen hank-keeseen. Et jos ei ne tosiasiassa o valmiita käyttää aikaansa niitten opiskelijoitten töittenohjaamiseen…” (Yrityksen edustaja)

Työelämäyhteistyössä myös työelämäosapuolella on oma vastuunsa. Mikäli ammattikor-keakoulua ajatellaan oppilaitoksena, jonka tarkoituksena on kouluttaa osaajia, voidaankysyä sitä, kuinka ”valmis” asiantuntija opiskelijan tulee olla astuessaan yritykseen har-joittelemaan tai opinnäytetyötään tekemään? Kuinka paljon vastuuta opiskelijan osaami-sen kehittymisestä on ammattikorkeakoululla ja kuinka paljon yrityksellä? Entä mitenyrityksen tai julkisyhteisön rooli on ohjauksen kannalta määritelty ja miltä opiskelijanopinnäytetyön ohjaaminen puolestaan näyttäytyy yrityksen tai julkisyhteisön näkökul-masta? Onko se lisätyötä, joka on pois PK-yrityksen tiukoista henkilöresursseista vainähdäänkö se sijoituksena tulevaisuuteen ja kehittyvän alan yleiseen hyvään vai onko seeräänlainen esirekrytointivaihe (ks. Marttila ym. 2004, 64)?

“On hyvä, että olen ohjannut opiskelijatöitä (…) ollut yhtenä ohjaajana siellä mukana, et-tä sitä kannattaa jatkaa, vaikka nyt siitä ei ihan konkreettista hyötyä tänne meille yrityk-seen olisikaan, niin kumminkin se tietämys menee eteenpäin.” (Yrityksen edustaja)

Näyttää siltä, että yrityksillä ei ole aina selvää kuvaa ammattikorkeakoulujen perustehtä-vistä, palveluista ja opiskelijoiden osaamisen tasosta. Entä kuinka realistinen kuva am-mattikorkeakouluilla itsellään on omista T&K -toimintaan käytettävissä olevista resurs-seistaan ja kompetensseistaan? Mikäli tarjotaan yleisemmän tason konsultointia, koulu-tusta tai selvitystöitä, palvellaan lähinnä pieniä, juuri aloittaneita tai aloittavia firmoja.Räätälöityihin palveluihin tai nopeasti toteutettaviin kehittämisprojekteihin eivät ammat-tikorkeakoulun henkilökunnan osaaminen tai aikaresurssit aina välttämättä riitä. Opin-näytetöiden rooli T&K -hankkeiden tukena voisi olla eräs ratkaisu. Hankkeiden pääasial-

60

linen toteuttaminen olisi tällöin senioriosaajien vastuulla, mutta opiskelijat voisivat osal-listua esim. jonkin innovaation tuotteistamisprosessiin sen alusta loppuun. Entä ylemmätammattikorkeakoulututkinnot, voisivatko ne palvella tällaisia tarpeita?

On oletettavaa, että yritys–ammattikorkeakoulu -yhteistyökokemusten lisääntymisenmyötä epärealistiset odotukset tai toiveet puolin ja toisin vähenevät. Yhteisiä toimintata-poja ja -kulttuureja ollaan hankkeiden kautta kehittäjäyhteisöissä usein vasta luomassa jayhteistyö vaatii opettelua ja mukautumista kaikilta osapuolilta.

“Tietysti yritysten pitää ymmärtää se, että valitsemalla tuotekehityskumppanikseen amk:ntai yliopiston, niin he ovat valinneet joko a) halvempaa kehitystyötä, b) perustutkimukseenliittyvämpää kehitystyötä, kuin valitsemalla yrityksen, joka tekee jonkun tietyn ratkaisun.(…) Yrityksen pitäis löytää ne, mitkä asiat on ne, missä kannattaa käyttää oppilaitoksia jajulkisia kehityskeskuksia ja missä kannattaa käyttää jotakin muuta toimijaa.” (Rahoitta-jan edustaja)

5.4 T&K -hankkeiden yleiset haasteetT&K -hankkeiden ja projektien suunnittelussa, käynnistämisessä, toteuttamisessa ja arvi-oinnissa on monia haasteita. Oheen on kerätty eri toimijoiden haastatteluissa ennalta mää-riteltyjen teema-alueiden (liite 1) mukaan esittämiä yleisempiä haasteita tai ongelmakoh-tia. Raportin lopussa (liite 2) on koottuna myös niitä konkreettisia neuvoja, joita T&K -projekteissa toimivat henkilöt antoivat haastatteluissa tuleville projektien suunnittelijoilleja koordinaattoreille.

Hankkeen roolittaminen ja koordinaatioHankkeiden suunnitteluun ja koordinointiin liittyy roolittaminen, eli neuvottelu siitä, mi-kä on kunkin toimijan rooli hankkeessa. Osittain tätä neuvottelua käydään jo siinä vai-heessa, kun projektiin etsitään kumppaneita tai kun mietitään sitä, lähdetäänkö johonkinprojektiin tai hankkeeseen mukaan. Eri toimijoiden välistä kilpailua löytyy paitsi T&K -projektien sisällä myös eri projektien välillä ja suurempien alueellisten hankekokonai-suuksien välillä. Muutamissa haastatteluissa tuli esiin, että erilaisia kehittäjiä on alueellajopa liikaa, mikä estää toimivan kehittäjäyhteisön rakentamista. Toimialan tiukempi ra-jaaminen voi osaltaan toimia kilpailua karsivana tekijänä, mutta on hankala strateginenpäätös rajauksen ulkopuolelle jääneiden toimijoiden näkökulmasta. Rajanvedot uusillaosaamisaloilla ovat erityisen hankalia, koska tulevaisuutta on mahdollista ennustaa vainhyvin lyhyissä aikasykleissä. Toimijoiden välisen kilpailun kannalta kunkin hankkeenstrategisen lähtökohdan määrittely ja sen pitkäjänteinen toteuttaminen on tärkeää. Strate-gian hioutuessa myös yhteyksiä muihin toimijaverkostoihin tai -yhteisöihin on helpompirakentaa.

61

”Mä mietin, miten olis voitu tehdä toisin, niin kyllä se tossa keississä sen yhteyden pitä-minen olis ollu se avainsana, jolla oltais saatu asioita toimiin. Sit se verkostoituminen oisollu toinen. Sit vielä sillä alueella myös näiden toimijoiden selvitys ja katsominen, onkomuissa oppilaitoksissa tän tyyppistä, mitä vois yhdistää. Ettei mustasukkasesti vaan katso-ta omaa projektia, vaan katsottaisiin laajemmin.” (Yrityksen edustaja)

”Ongelmaks tässä muodostu se, että tässä oli aika isoja pelureita teknologia-alalla ja toi-saalta myös kilpailijoita siihen aikaan keskenään, jolloin muutamassa kohdassa tuli seesille, että meillä olis ihan kivaa kerrottavaa, mutta ei me voida kertoo, koska tossa vie-ressä istuu toi tyyppi.” (AMK:n edustaja)

Projektien sisäisessä roolittamisessa on arvioitava kunkin osapuolen avainkompetensseja,vaikuttavuutta alueella ja toimialalla, reaalisia resursseja osallistua täydellä panoksellaprojektiin, roolimahdollisuuksia akselilla (konsortiokumppani-alihankkija) jne. Onnistu-neen roolittamisen kautta pystytään tehostamaan toimintaa ja estämään toimijoiden välis-tä kilpailua. Eri intresseistä lähtevien toimijoiden keskinäisissä prosesseissa on ensisijai-sen tärkeää löytää niitä tapoja, joilla kaikki osalliset saadaan puhaltamaan yhteiseen hii-leen ja pohtimaan hanketta kokonaisuutena, ei ainoastaan omaa tai oman organisaationparasta. Erityisesti johto- tai ohjausryhmän tarkoituksenmukaisen toiminnan kannalta eriyhteistyöosapuolten sitoutuminen hankkeeseen on ensiarvoisen tärkeää.

”Jos tämmöseen lupautuu mukaan, sillekin pitää raivata aika. Se vaikuttaa kokonaisuu-teen, on turha vikistä jälkeenpäin, että kun ei sisällöt ollut oikeita, jos itte ei oo ollu luo-massa oikeita sisältöjä. Pikkasen mä kattoin viimeks, kun oltiin koolla [ohjausryhmässä],meitä oli kauheen vähän.” (Yrityksen edustaja)

Projektin johtaminen ja koordinaatio on haasteellista myös silloin, jos koordinoijalla eiole riittävästi kokemusta projektien johtamisesta. Muutamat haasteltavat kokivat ongel-mallisena sen, että ammattikorkeakouluissa joudutaan usein vielä opettelemaan projek-tinhallintaa ja asiakasprojektien tekemistä ”kantapään kautta”.

”Pitää olla se aktiivinen osapuoli, sen koordinaattorin, se ei todellakaan saa jäädä odot-tamaan, että toimittaaks joku meille tietoo tai toimittaaks joku nyt meille, vaan sen pitääolla se koko ajan yhteydenpitäjä yritysmaailmaan päin. Siinä mä luulen, että oppilaitok-silla on aika paljon oppimista kyllä.” (Yrityksen edustaja)

Suuremmissa hankkeissa pyritään usein eri osapuolten väliseen demokratiaan. Tällöinhaasteena saattaa olla se, että projektia ei johda virallisesti kukaan. Projektien suunnitte-lun, toteuttamisen ja jatkokehittelyn kannalta henkilösuhteet ovat tärkeitä kaikilla tasoilla(projektin sisällä, sidosryhmien, yritysten kanssa, sidosryhmien välillä).

Salassapito-ongelmat ja tiedotusSalassapitokysymykset saattavat olla ongelmallisia useiden yritysten yhteisprojekteissa,erityisesti silloin, jos T&K -konsortiossa on kilpailuasetelmaa eri toimijoiden välillä. Sa-lassapito ja tiedonomistamisongelmat tulevat erityisen ongelmallisiksi sellaisissa T&K -projekteissa, joissa ensisijaisena tavoitteena on kehittää uutta teknologiaa tai uudenlaisia

62

kaupallisia teknologisia sovelluksia. Tällöin hankkeiden koordinaatioon ja toteuttamiseenpitäisi saada asiantuntevaa juridista osaamista jo hankkeen alkuvaiheissa ja siihen tulisimyös resursoida riittävästi. Oman ongelmansa salassapitokysymyksiin tuovat myös eri-laiset tiedottamis-, markkinointi- ja tiedonlevityskysymykset. Ammattikorkeakoulujenopinnäytetyöt ovat julkisia ja niitä pitäisi olla mahdollisuus verrata toisiinsa sekä muihintutkimuksiin. Toisaalta taas yrityksille on tärkeää pitää erityisesti tutkimus- ja kehittämis-työtä koskevat seikat oman organisaation seinien sisällä. Tämän vuoksi opiskelijat joutu-vat yleensä kaksi versiota samasta tutkimuksesta ja näistä toinen, mahdollisesti toimialankannalta merkittävämpi opinnäytetyö on yleensä salainen.

”Nyt kun pitää olla julkisia nää opinnäytetyöt, niin oppilas joutuu yleensä tekeen kaksversioo, julkisen version ja työpaikalle oman version. Kyllä se on se julkinen versio vähänpuutaheinää, ettei siellä oikeen... Kumminkin sen opinnäytetyön arviointi tapahtuu mo-lempia versioita käyttäen, että ettei se oppilaalle tuu haittaan, mutta kun menee kirjastoonkattoon niitä, tekniikan alalla erityisesti on nää, jos on kehittänyt jonkun jutun, niin eihänsitä kirjastoon anneta, jotakin analysaattoria. Siellä lukee jostain teoriaa jostain väylästävaan.” (Yrityksen edustaja)

Useimmat T&K -hankkeet ovat varsin pitkälle perustuneet eri toimijoiden väliseen luot-tamukseen. Ammattikorkeakouluilla, rahoittajilla sekä osalla yrityksiä ja julkisia toimijoi-ta on pyrkimys pidempiin yhteistyösuhteisiin hankkeissa olleiden partnereiden kanssa.Tällöin toimijoiden välisen luottamuksen rakentaminen ja säilyttäminen nähdään tärkeä-nä. Toisaalta, erityisesti julkisrahoitteisissa hankkeissa pelin henkeen kuuluu hankkeestatiedottaminen ja sen tuotosten levittäminen. Onnistunut tiedottaminen taas vaatii tuekseentodellisia referenssejä Missä tuotteistamisketjun vaiheessa kustakin innovaatiosta kannat-taa ja voidaan tiedottaa siten, etteivät tärkeät ”vuoda” potentiaalisille kilpailijoille liianaikaisin? Tiedotuksen yleisempään tehostamiseen on tarvetta, mikä todettiin lähes kaikis-sa haastatteluissa, erityisesti hankkeiden koordinaattoreiden taholta. Tiedotus ja markki-nointi ontuvat haastattelujen perusteella joko hankkeen sisällä, hankkeen ja ammattikor-keakoulun välillä, ammattikorkeakoulun sisällä tai projektin ja sen muiden sidosryhmienvälillä. Usein laajempaan tiedottamiseen herätään vasta projektikauden loppuvaiheessa12.Tämä on tosin perusteltua siksi, että tällöin on myös jo toteutettu jotakin, jota voidaantiedotteissa esitellä.

”Tuotekehityshankkeissa on tullut selkeästi esille, että tämmönen tuotekehitys, tuotteestatiedottaminen, sen pitää olla erittäin vähäistä. Jos menet jossain koulutuspäivillä näyttä-mään yhden sliden, niin sitten se tuote ei ole enää teidän, vaan se on koko maailman käy-tettävissä. Se raja on ankara.” (Yrityksen edustaja)

12 Esimerkkinä tästä voidaan ehkä pitää sitä, että haastattelujen jälkeen, maalis-syyskuussa 2006, kolmeviidestä tutkimastamme hankkeesta uusi tai lanseerasi kyseistä hanketta kuvaavan, ensimmäisen tai yksi-tyiskohtaisempaa tiedotusmateriaalia sisältävän www-sivuston tai sivun.

63

5.5 Toiminnan haasteellisuus uusilla osaamisaloillaAmmattikorkeakoulujen toimintaa uusilla osaamisaloilla on tarkasteltava myös siitä nä-kökulmasta, että uusilla, vähitellen tai nopeastikin kasvavilla ja vanhaa sekä uutta tekno-logiaa ja palveluja yhdistävillä aloilla, on monia toimijariippumattomia piirteitä, jotkatekevät T&K -toiminnasta haasteellista. (Suvinen ym. 2006)

Toimittaessa uusilla osaamisaloilla joudutaan usein perusmäärittelyjen äärelle: ”Mikä taimitä jokin ala on?” ”Millaisia toimijatahoja siihen kuuluu?” ”Keitä kuuluu alan alueelli-seen kehittäjäyhteisöön?” Alkuvaiheessa potentiaaliset kumppanit voivat myös hyötyämerkittävästi toisistaan kehityksen suuntaviivojen yhteisen määrittelyn kautta. Toisaaltataas uusilla hybridialoilla, kuten hyvinvointiteknologia, julkisen ja yksityisen sektorinsekä kolmannen sektorin yhteistyö ja erilaiset toimintamuodot luovat toimintaan moni-ulotteisuutta, joka projektin suunnitteluvaiheessa olisi otettava huomioon.

”On monenlaisia yrityksiä, on sekä palveluja, on julkisia, yksityisiä, tää on ylivoimasestisemmonen suurin haaste, että miten me tää rajataan. (…) Ja tavallaan hakea sieltä hy-vinvointiteknologiasta pienempiä kokonaisuuksia, sit rohkeesti vaan rajaamaan niittenomien vahvuuksien mukaan. (…) Ennustaminen on uudella toimialalla kans paljon vaike-ampaa, ku esim. mekaanisessa puunjalostusteollisuudessa. (…) Näillä uusilla toimialoillameillä on vaan hirvittävä määrä erilaisia ideoita miten tää tulee meneen, mut ei sitä sel-keää yhteistä näkemystä.” (AMK:n edustaja)

Yritystoiminta on uusilla osaamisaloilla usein vielä vähäistä tai yritykset ovat hyvin pie-niä. Ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta on erityisen ongelmallista silloin, jos omallaalueella ei ole vielä riittävästi yritysyhteistyökumppaneita, joiden kanssa kehittämispro-jekteja voisi käytännössä toteuttaa tai jonne opiskelijat voisivat valmistuttuaan työllistyä.T&K -hankkeen koordinaattorin onkin pystyttävä löytämään sellaisia yrityksiä, joilla ontodella resursseja ja halua sitoutua hankkeeseen. Useamman toimijan projekteissa puoles-taan yrityskoon heterogeenisyys (muutama iso ja paljon hyvin pieniä yrityksiä) aiheuttaaongelmia yhteisten tavoitteiden ja toimintamallien muotoilussa. Tulevaisuudessa on odo-tettavissa tehtävien ja työnjaon vahvempaa selkiintymistä eri toimijoiden kesken.

Uusilla osaamisaloilla teknologinen kehitys on usein nopeaa, jolloin asiantuntemus ja eri-laiset hankkeiden pohjalle laaditut esiselvitykset vanhenevat nopeasti. Soveltavan tekno-logian alaan liittyviin kehityshankkeisiin liittyy teknologisten ratkaisujen kehittymis-vauhdin arvioiminen: kehittyvätkö asiat siihen suuntaan ja siinä vauhdissa kuin projektinsuunnitteluvaiheessa on otaksuttu. Jos ei, se aiheuttaa ongelmia soveltavalle tutkimuksel-le ja teknologia-avusteisten palvelujen kehittämiselle. Ongelmana voi olla myös erilaistentarvittavien komponenttien ja työkalujen saatavuus, pitääkö tai kannattaako ostaa vai pyr-kiä tekemään itse ja miten saatavuus vaikuttaa projektin aikatauluihin? Kansainvälisessäkehityksessä hankkeessa ennakoidun tekniikan tilalle saattaa tulla toinen tekniikka, jokayleistyy nopeammin ja korvaa hankkeen osaksi suunnitellun tekniikan.

64

”Toi teknologia oli haaste, ne boksit on, projekti on alkanut monta vuotta sitten, ei ne kyl-lä kehittyny siitä yhtään eteenpäin, eli vaikka se oli aina joka vuosi se mantra, että jou-luksi. Siihen pätee hyvin se yks lause, mitä kävin jossain seminaarissa katsomassa, sielläoli kanssa, että jouluksi, mutta siellä jätettiin vuosiluku perästä pois.” (AMK:n edustaja)

Uutta ja vanhaa teknologiaa tai palveluita yhdistävillä uusilla ns. hybridialoilla erilaistenrajapintojen ylittäminen on sekä etu että toiminnallinen haaste. Mikäli emoala on ns. kyp-sä ala, voidaan siihen liitetyn uudemman teknologian edut nähdä konkreettisemmin, mikähelpottaa hankkeen suunnittelua ja markkinointia (esim. Virtual Factory -hanke). Toisaal-ta vakiintuneen teknologian ja uudemman, jopa kokeilevan teknologian yhdistäminen eiole aina käytännön kannalta mielekästä.

”Ja se simulointi nyt kuitenkin on semmonen kasvava alue, se ei ole vielä tuolla pk-sektorilla, se ei ole vielä hirveesti ottanu tulta, mutta toisaalta sitten kun sitä asiaa pääseeesittelemään, ni äkkiä nähdään ne edut mitä sillä on saavutettavissa.” (AMK:n edustaja)

”Maailma on täynnä kaikkea uusia hienoja kolmikirjaimisia teknologioita ja vastaavia,mutta mikä on järkevää ottaa käyttöön ja mikä niitten käyttöikä on? Jos on tarkoitettu 20vuotta joku metallipajalaite pyöritettäväksi, niin kannattaako siihen laittaa jotain elekrto-niikkaa ja kommunikaatiota, minkä käyttöikä on puoli vuotta? Se aiheuttaa projekteissaaina sellasia tärkeitä mietintäpalavereja, missä mietitään oikeesti, että onko tässä hir-veesti järkee toteuttaa tällä tavalla projektia.” (Rahoittajan edustaja)

Hyvinvointiteknologia näyttää olevan ammattikorkeakoulusektorilla eräs tärkeimmistäuusista hybridialoista. Tutkimistamme hankkeista kaksi ja yhden T&K -hankkeen eräsosaprojekti liittyivät hyvinvointiteknologia-alaan. Tällä alalla on omia piirteitä, jotka li-säävät T&K -toiminnan haasteellisuutta entisestään. Hyvinvointiteknologia on uusi ja hy-vin heterogeeninen osaamisala, jolloin siinä toimivien tahojen suurin haaste on se, mitentoimiala ja kunkin tahon oma toiminta-alue sen sisällä pitäisi rajata. Tulevaisuudessa hy-vinvointiteknologian ala tulee hajautumaan yhä useampaan osa-alueeseen ja muutamathaastateltavamme arvioivat, että palvelujen merkitys toiminnassa tulee korostumaan, sillävasta ne tuovat lopullisen lisäarvon teknologialle. Ammattikorkeakoulujen tulisi etsiä hy-vinvointiteknologiasta (kuten myös muilta uusilta osaamisaloilta) sellaisia pienempiä osa-kokonaisuuksia, joihin se voisi erikoistua, kuten aineistomme perusteella voisi aavistellatulevaisuudessa tapahtuvankin.

Toimialana hyvinvointiteknologia ja siihen liittyvät palvelut on alana vielä varsin uusi jasiihen panostaminen erilaisissa organisaatioissa on vasta alussa. Lisäksi sosiaali- ja terve-ysalalla tapahtuvat yleisemmät rakenteelliset ja organisatoriset mullistukset vaikuttavattoimijoiden halukkuuteen osallistua ja panostaa hankkeisiin. Tällä hetkellä myös kuntienja kaupunkien rahoitustilanne on varsin kriittinen ympäri Suomen, mikä tekee kuntarahanallokoinnin T&K -toimintaan vaikeaksi. Myös erilaiset kunnalliset mullistukset, kutenkuntaliitokset, hankaloittavat alueellisten toimijoiden sitoutumista pitempikestoisiin T&K-hankkeisiin. Hyvinvointiteknologia on myös ns. eettisen markkinoinnin aluetta (erityi-

65

sesti vanhuksille ja vammaisille suunnatut apuvälineet), jonka markkinoinnin tueksi tarvi-taan puolueetonta ja tieteellistä tutkimustietoa.

Vaikka uusien osaamisalojen valtakunnallista verkottumista on tapahtumassa, haastatte-luissa toivottiin, että niiden kehittämistä voitaisiin koordinoida enemmän paitsi alueelli-sesti myös valtakunnallisesti. Työnjakoa voitaisiin tällöin selkiyttää myös erilaistenosaamiskeskusten ja kehittäjäyhteisöjen mahdollistajatahojen suhteen. Esimerkiksi toimi-alatietoa voitaisiin tuottaa yhteistyönä.

5.6 Julkisen rahoituksen rooli uusien osaamisalojen T&K -hankkeissaSellaisilla aloilla, joilla käytännöt eivät ole vielä vakiintuneet, tietämys mahdollisista so-velluskohteista ja rahoitusmuodoista ovat enemmän aikaa vieviä prosesseja kuin vakiin-tuneempien alojen T&K -toiminnassa13. Rahoitusinstrumenttien ehdot kuitenkin yleensämäärittävät sen, miten rahoitusta voidaan käyttää. Oman haasteensa projektityölle tuo eri-laisten rahoitusinstrumenttien sopivuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä ammattikorkea-koulujen että pk-yritysten näkökulmasta.14 Ongelmia tuottaa lähinnä niistä seuraava suuribyrokratia ja joskus myös rahoitushallintoon käytettävän työpanoksen suuruus.

Useat kehittämishankkeet ovat rahoituspohjaltaan alueellisia ja niissä pitäydytään tai jou-dutaan pitäytymään oman maakunnan rajojen sisällä. Kuitenkin jo uuden osaamisalankehityksen alkuvaiheissa olisi tärkeää luoda yhteistyösuhteita koko maan tasolla ja myöskansainvälisesti. Alueellisen rahoituksen ongelmana on erityisesti sen yhteistyömahdolli-suuksia rajoittava vaikutus, esimerkiksi olemassa olevien kärkiyritysten puuttuessa. Mikäon alueellisuuden painottamisen mielekkyys esimerkiksi silloin, jos alan markkinat ovatkansainväliset?

”Ku tää on EU:n tavote kaks -alueeseen liittyvä ja tälle maakunnan alueelle suuntautuvakokonaisuus, niin yhtenä ongelmana on kärkiyritysten hankkiminen tai etabloituminen täl-le alueelle. Se on aiheuttanu jonkin verran ongelmia siinä, että me ei oo pystytty ottaan

13 Keskitymme tässä ainoastaan julkiseen rahoitukseen, ensinnäkin, koska yhteiskunnassamme eräänä julki-sena tehtävänä katsotaan olevan uusien, potentiaalisesti kasvavien osaamisalojen tukeminen (Luku 2) jatoiseksi, koska kaikki tutkimamme T&K -hankkeet olivat rahoituspohjaltaan vahvasti julkispainotteisia.

14 Salo, Söderqvist ja Toikko (2006) esittävät kysymyksen julkisen rahoituksen roolista ammattikorkeaku-lujen T&K -toimintaa määrittävänä tekijänä. Ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta on kokonaisuuttasilmällä pitäen vielä alkumetreillään ja siihen liittyvät hallinnolliset ja organisatoriset kehitysprosessit ovatvielä kesken. Tällöin on päädytty tilanteeseen, jossa lähes ainoita T&K -toimintaa sääteleviä normatiivisiakehyksiä ovat ammattikorkeakoululaki, rahoittajien toiminta-alue ja -valtuudet sekä opettajien työaika.Minkälaiseen asemaan tämä tilanne asettaa ammattikorkeakoulut T&K -kentällä, liiketoiminnan ja akatee-misen maailman välillä, erityisesti verrattuna (yksityisiin) T&K -toimijoihin?

66

vastaan kaikkia projekteja, joita oltais haluttu ja jotka ois istunut tähän kokonaisuuteen.”(Rahoittajan edustaja)

Vaikka monien haastateltavien toiveena olikin rahoitusmuotojen joustavuuden ja tarve-lähtöisyyden lisääminen edelleen, yleisestä näkemyksestä (Marttila ym. 2004, 67; Salo,Söderqvist & Toikko 2006) poiketen tässä aineistossa tuli esiin rahoittajatahojen rahoitus-instrumenttien käytön harkinnanvarainen soveltaminen tapauskohtaisesti. Tämä saattaajohtua nimenomaan uusilla osaamisaloilla toimimisesta. Rahoittajan tavoitteena on esi-merkiksi uudenlaisten toimintakonseptien luominen tai juurruttaminen sekä tietoinen pa-nostus alan ja alueen tulevaisuuteen pitemmällä aikajanalla. Erilaisia sovellustapoja voi-vat olla esimerkiksi maksatusten uudenlainen ajoitus, alueellisen näkökulman määrittelyaidon kysynnän tai osaamisen tarjonnan mukaan, suurempi rahallinen panostus uuden-laisten toimintakonseptien tai kehittämiskohteitten tukemiseen, aktiivisempi osallistumi-nen ohjausryhmätyöskentelyyn ja ylipäätään suuri motivaatio opetella uutta toimialaa jasen erilaisia reunaehtoja. Aktiivinen osallistuminen hankkeen suunnitteluvaiheeseen an-taa rahoittajalle mahdollisuuden myös antaa tukea hallintobyrokratiaan liittyvissä kysy-myksissä tai ongelmakohdissa jo hyvissä ajoin.

Suuremmat rahalliset panostukset luonnollisesti myös nostavat hankkeeseen asetettujentavoitteiden määrää ja tulosten laadullista tasoa. Toisaalta, vaikka konkreettiset tuloksetjäävät alle odotetun tason, hanke saattaa tuottaa jotakin sellaista hyötyä, mitä tavoitteisiinei ole varsinaisesti kirjattu. Rahoituksen kausittaisuus on yksi uusien osaamisalojen kehit-tämistoiminnan suurimpia ongelmia, joka tunnistetaan myös rahoittajan taholta. Yhteis-työn opettelu ja toimintamuotojen rakentaminen erityisesti toisilleen uusien hankekump-panien välillä vie aikaa. Usein hankkeen tuottavin toiminta on vasta projektin loppupuo-lella, kun kunkin osapuolen tehtävät, roolitukset ja projektin tulosodotukset ovat selvät.Tällöin yleensä projektia aletaan jo ajaa alas, koska rahoituskausi loppuu.

”Aina kun puhutaan tuotekehittämisestä, tai tällasesta, se vaatii tietyn ajan se pohdiskeluja yrityksen mukaan saaminen ym. Se ei ole aina yksinkertaista kuluttaa sitä, se raha, pi-tää miettiä sen käyttöö ja muuta, se ei ole yksittäinen investointi vaan se on projektityyp-pinen. (…) Ehkä meidän kannalta on tosi hyvä, että tän tyyppisiä hankkeita on mahdolli-suus toteuttaa, se kehittää myös meidän osaamista, mutta myös tässä on mahdollisuustämmösiä verkostoja tai ainakin niiden alkuja luoda.” (Rahoittajan edustaja)

Rahoituksen kautta voidaan myös ”pakottaa” uuden osaamisalan eri toimijoita yhteen,jolloin pyritään tukemaan verkostoitumista ja karsimaan päällekkäisiä, toisiaan ”syöviä”toimijoita ja hankkeita. Toimiakseen hyvin, suurempien kokonaisuuksien muodostaminenvaatii pitkäjänteistä mutta joustavaa toimintastrategiaa sekä suurempia rahoituskokonai-suuksia ja yhteistyötä useamman rahoittajatahon kesken. Muutamissa yrityshaastatteluis-sa tosin kritisoitiin sitä, että alueellista T&K -toimintaa ja sitä toteuttavia tahoja uhkaa”mammuttitauti” ja hankerahaa käytetään liikaa erilaisten hallinnollisten infrastruktuurienja sateenvarjo-organisaatioiden sekä niiden väliseen koordinaatioon tarvittavan ”byrokra-

67

tian” ylläpitoon, kun se voitaisiin käyttää suoraan käytännön T&K -toiminnan tukemi-seen.

”Et siihen tulee sitä ja tätä, osastopäällikköö näyttäytymään, tilaajia ja toteuttajia ja toi-mia koordinoijien välille. Et kunnia niille, kenelle se kunnia kuuluu ja työt tekee ketkä työttekee (…) Olennaista on mun mielestä tämmönen turhan sälän karsiminen sen ympäriltä.Et otetaan yks askel kerrallaan, ei lyödä valtavia visioita pöytään heti. Jos me saadaanyks osa-alue kerrallaan toteutetuu niistä, ni me ollaan paljon rikkaampia siitä yhestä ko-kemuksesta, miten se on menny, joka antaa meil sit pontta siirtyy kenties seuraavaanproggikseen.” (Yrityksen edustaja)

68

6. Ammattikorkeakoulu osana uusien osaamisalojen kehittäjäyhteisöjä

Tutkimusaineiston perusteella ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta on ollut keväällä2006 jo hyvin monimuotoista15 (vrt. Lyytinen ym. 2003) ja hybridialat lisäävät todennä-köisesti monimuotoisuutta entisestään, toisten alojen T&K -toiminnan ollessa kehitykses-sään vieläkin pitemmällä kuin toisten.

Kaikki tutkimuksemme hankekokonaisuudet ovat ainakin joiltain osin muodostettuja joolemassa olevien organisaatio- tai henkilötasoisten yhteistyösuhteiden pohjalta. Näyttää-kin siltä, että ammattikorkeakoulut ovat integroituneet tai integroitumassa uusien osaa-misalojen alueellisiin tai laajempiin kehittäjäyhteisöihin. Ammattikorkeakoulut ovatmyös olleet aktiivisesti luomassa yhteisöjä sekä niitä tukevia formaaleja rakenteita. Am-mattikorkeakoulut ovat pyrkineet hankkeiden kautta laajentamaan toimintaverkostojaanja rooliaan kehittäjäyhteisöissä. Tarkastelemamme T&K -hankkeet ovat entisestään li-sänneet ammattikorkeakoulun verkostoitumistoimintaa, myös uusille, soveltavammilletoimialoille. Tutkimusaineistomme perusteella näyttää myös siltä, että työnjako on sel-kiytynyt esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Eri korkeakoulujenT&K -toimintaa voidaan ajatella ekologisena toimintana, eli kukin organisaatio toimiisiellä, missä ”oma ekologinen lokero” on. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteis-työssä ammattikorkeakoulujen roolina näyttäisi olevan pitkälti työmenetelmien ja -prosessien tutkimus, kehittäminen ja muuttaminen, organisaatioiden kehittäminen sekäerilaisten konkreettisten ja käsitteellisten työvälineiden tutkimus sekä kehittäminen.

Kaikkien tutkimushaastatteluissa esiin tulleiden kehittäjäyhteisöjen toiminnassa voidaannähdä selvästi ns. triple helix -ilmiö (Etzkowitz & Leydersdorff 1997), eli alueellinen in-novaatiotoiminta ja uuden alan kehittäjäyhteisön toiminnan vakiintuminen on tapahtunutkorkeakoulujen, yritysten, yhdistysten ja kehittämisorganisaatioiden yhteistyönä sekä yh-teiskunnallisen taloudellisen panostuksen avulla. Uusien osaamisalojen kehittämistyönäyttää olevan paitsi johonkin asiaan tai teemaan liittyvästä kiinnostuksesta lähtenyttäyhteistyötä ja tiedonvaihtoa myös formaalein sopimuksin organisoituja toimintaprosesse-ja ja käytäntöjä, joiden avulla eri organisaatioita velvoitetaan yhteistyöhön. Tutkimusai-neistossa esiin tulleissa kehittäjäyhteisöissä on havaittavissa piirteitä kummastakin orga-nisoitumistavasta. Riippumatta organisoitumisen tavasta, uusien osaamisalojen kehittä-jäyhteisöjen toimintaa kuvastaa sitoutuminen ja kiinnostus uutta alaa, sen sovellusmah-dollisuuksia ja kehittämistä kohtaan. Innovaatiot ja kehittämistyö sinällään vaativat toteu-tuakseen eri toimialojen, tieteenalojen, alueen avaintoimijoiden yhteistyötä sekä myösrahoittajatahojen asiantuntemusta, pitempikestoisen strategisen yhteistyösuhteen mahdol-listajana.

15 On otettava huomioon, että tässä tutkimuksessa tarkastellut hankkeet ovat ns. kärkihankkeita, ks. luku 3.

69

6.1 Ammattikorkeakoulun integroituminen ja legitimoituminen kehittäjäyh-teisöihinAmmattikorkeakoulut integroituvat ja legitimoituvat osaksi alueellisia kehittäjäyhteisöjämonin eri tavoin. Niiden on tuotettava asiakas- ja kumppaniorganisaatioilleen lisäarvoasiten, että kehittäjäyhteisön ja ammattikorkeakoulun välillä ilmenee riippuvuutta toisis-taan ja että ne tunnistetaan aloillaan tärkeiksi toimijoiksi. Tutkimusaineistomme perus-teella ammattikorkeakoulun rooli kehittäjäyhteisöissä on yleensä toimia asiantuntija-kumppanina, käytännön toteuttajatahona tai yhteistyön koordinoijana. Hankkeissa tuliesiin myös ammattikorkeakoulun rooli kehittäjäyhteisön toiminnan mahdollistajana T&K-toimintaa tukevan fyysisen infrastruktuurien tarjoamisen kautta. Kehittäjäyhteisöjenkannalta myös henkilövaihto eri organisaatioiden kesken on merkittävä asia. Ammatti-korkeakoulun opiskelija tai henkilökunnan jäsen saattaa siirtyä hankkeen aikana ammat-tikorkeakoulun yhteistyöorganisaation palvelukseen, mutta jatkaa edelleen samassahankkeessa, kuten muutamissa tutkimissamme tapauksissa oli tapahtunut.

Tutkimukseen osallistuneiden ammattikorkeakoulujen rooli osana kehittäjäyhteisöjä olihyvin erilainen. Osassa tapauksista ammattikorkeakoulu oli jo hyvin integroitunut, jopakeskeinen toimija jossakin kehittäjäyhteisössä (esim. HAMK ja e-oppimisen yhdistämi-nen metalliteollisuuteen tai SeAMK ja älytekniikan sovellusten jalkauttaminen käytän-töön). Toisissa tapauksissa ammattikorkeakoulujen olemassa olevaa roolia kehittäjäyhtei-söissä pyrittiin erilaisten projektien tai hallinnollisten rakenteiden, kiinteiden tai verkos-tomaisenpien, kautta sitomaan ja legitimoimaan osaksi laajempaa ja ehkä löyhemmin toi-minutta, uudenlaista kehittäjäyhteisöä (esim. PIRAMK ja Teknosko -hanke osana alueel-lista HYVITE-kokonaisuutta tai JAMK ja alueellisen WDL -konseptin rakentaminen jahallinnointi). Näissä tapauksissa korostuu erityisesti alueellisen korkeakouluyhteistyönvahvistaminen. Varsinais-Suomen ja digitaalisen sisältötuotannon kohdalla näyttää siltä,että case-kohteena ollut hanke on ollut DIAKille eräs sen tärkeimmistä referensseistä ke-hittäjäyhteisöön integroitumisessa, koska se on poikinut useita uusia avauksia alueellisenkehittämisen, yksittäisten T&K -hankkeiden ja opetusyhteistyön kehittämisen alueilla.

Tutkimus- ja kehittämistyön kentillä ammattikorkeakouluilla on oleellinen rooli tutki-muksen käytännöllistäjänä, eli tulkkina tieteellisen tutkimustiedon ja käytännön toimin-nan välillä. Ammattikorkeakouluilla tulee tulevaisuudessakin olemaan tärkeä asema uusi-en osaamisalojen kehittäjäyhteisöissä, myös niiden kouluttajaroolin kautta. Koulutuksentason turvaamiseksi niiden on pystyttävä olemaan mukana myös uusilla, kehittyvilläosaamisaloilla. Koulutusta on pyrittävä tarjoamaan myös sellaisille aloille, jotka ovat vas-ta muotoutumassa. Ammattikorkeakoulut pyrkivätkin nivomaan yhteen T&K -toimintaaja opetustehtäväänsä, jolloin opiskelijoiden suuri merkitys projektityövoimana korostuu(harjoittelijat, projektiopinnot, opinnäytetyöt, opiskelujen ohella tai valmistumisen jäl-keen palkkasuhteessa toimivat).

70

Seuraavaan taulukkoon (Taulukko 4) on koottu tutkimusaineiston perusteella kunkin ca-sen kohdalta seuraavat seikat: 1) ammattikorkeakoulun integroituminen kehittäjäyhtei-söön, 2) ammattikorkeakoulun rooli kehittäjäyhteisössä ja 3) casen merkittävin ja ainut-laatuisin piirre (muihin verrattuna) kehittäjäyhteisönäkökulmasta.

TAULUKKO 4. Ammattikorkeakoulun integroituminen uusien osaamisalojen kehittäjäyh-teisöihin

AMK jacase-projekti

AMK:n rooli ja integroituminenalan alueelliseen kehittäjäyhteisöön

Case:n ainutlaatuisimmat piirteet kehittä-jäyhteisönäkökulmasta

HAMK:Innosteel ja senosahankkeet

Yksi päätoimijoista, tietämyksenlevittäjä ja siirtäjä, uusien toiminta-rakenteiden luoja, osaajien kasvattaja

Koko InnoSteel -konsepti uudenlainen avaus jajohdonmukainen kokonaisuus, jossa alueelliseterityispiirteet ja -osaaminen, HAMKin monia-laisuus sekä emotoimialan teknologinen kehityson otettu toiminnan lähtökohdiksi.

JAMK:WellnessDream Lab

Yksi päätoimijoista, hallinnollinenrooli, osaajien kasvattaja ja alueelli-nen verkottaja

Julkisella rahalla tuetuilla toiminnalla luotu tuki-rakenteita ja jatkuvuutta sellaisen kehittäjäyhtei-sön rakentamiseksi ja toiminnan vahvistamisek-si, jossa alueen monien eri toimijoiden erityis-osaaminen otetaan huomioon. Uudenlaisten toi-mintakonseptien luominen.

SeAMK:Älytekniikanjalkauttaminen-projekti

Yksi päätoimijoista, älytekniikanpromoottoriroolissa, tärkeä maakun-nallinen rooli

Käytännön tarpeisiin vastaamisen kautta ediste-tään uuden toimialan kehittymistä ja syntyvänosaamisen sitouttamista maakuntaan. Piententoiminta-askelien kautta toteutetaan laajempiaalueellisen ja alakohtaisen kehittämisen visioita.

PIRAMK:Teknolo-giaosaamistakotihoito-palveluihin -hanke

Yksi päätoimijoista, osaamisen kas-vattaja, aktiivinen

PIRAMKissa syntynyt ja systemaattisesti kehi-tetty temaattinen hankejatkumo, joka luo am-mattikorkeakoululle selvän identiteetin neljänkorkeakoulun toiminta-alueella ja kilpaillullaalalla.

DIAK –Turku:Digi-TV:n si-sältötuottami-sen kehittä-mishanke

Noussut tärkeiden toimijoiden jouk-koon, sisältötuotannon tiettyjen alu-eiden osaaja sekä uusien osaajienkasvattaja

Haasteellisen T&K -hankkeen kautta päivitetäänkäsitystä hajanaisen toimialan nykytilanteesta jatärkeimmistä toimijoista. Hankkeen toimijoidenvoimakas sitoutuminen alan ja/tai alueen kehit-tämiseen näkyy myös käytännössä.

Ammattikorkeakoulujen toiminta ja legitimoituminen osaksi kehittäjäyhteisöjä ja niissätoimiminen ei ole ongelmatonta. Haastatteluaineiston pohjalta voidaan nostaa esiin seu-raavia kysymyksiä, joita T&K -toiminnassa tulee edelleen pohtia:

71

- Kuka on T&K -toiminnan ensisijainen asiakas ja edunsaaja: yksittäinen yri-tys/julkisyhteisö, ammattikorkeakoulu, opiskelija vai alueen elinkeinoelämä laa-jemmin?

- Riittävätkö ammattikorkeakoulujen opettajien aika ja erityisosaaminen varsinai-seen tutkimus- ja kehittämistyöhön vai jääkö heille opetustyön oheen vain projek-tin hallinnoijan tai koordinaattorin rooli?

- Miten kehittäjäyhteisön jäsenten erilainen aikajänne ja organisaatiorakenne sovi-tetaan yhteen käytännössä, esimerkiksi oppilaitoksen opetussuunnitelma vs. no-peatempoinen yrityslähtöinen T&K -projekti?

- Mikä on kunkin yhteistyökumppanin orientaatio ammattikorkeakoulua kohtaan,nähdäänkö ammattikorkeakoulu kumppanina konsulttitoimiston, tutkimusorgani-saation vai oppilaitoksen roolissa ja miten tämä rooli vaikuttaa yrityksen/yhteisönodotuksiin ammattikorkeakoulun T&K -toimintaa kohtaan?

- Millaiseen rooliin kehittäjäyhteisössä ammattikorkeakoulu itse asemoi itseään?Miten ammattikorkeakoulun erikoistumisalue tai painospiste heterogeenisen osaa-misalan sisällä rajataan? Korostetaanko tällöin laajalti yleistettävää osaamista vaisyvää erikoisosaamista vaativia toiminta-alueita? Pyrkiikö ammattikorkeakoulutuottamaan lisäarvoa kumppaniorganisaatioilleen tietyllä osaamisalalla tarjotentietyille painopistealueille painottuvaa erityisosaamista vai tarjoten niille laajem-paan kohderyhmään sovellettavaa osaamista? Eri toimijoille ammattikorkeakouluvoi tällöin legitimoitua alan toimijaksi eri tavoin, esimerkiksi toisille se näyttäy-tyy osaavien työntekijöiden kouluttajana ja toisille toimintaprosessien kehitys-kumppanina.

- Ovatko opiskelijat alueellisesti liian ”liikkuva” osaamisresurssi osaamisen kumu-loitumisen näkökulmasta? Kehittäjäyhteisöjen näkökulmasta ammattikorkeakou-lun T&K -hankkeiden pohjautuminen paljolti opiskelijatyöhön sisältää kuitenkintietyn ongelman, johon on jo edellä viitattu: opiskelijat ovat vasta kehittymässäasiantuntijoiksi eikä heillä yleensä ole aiempaa kokemusta hankeyhteistyöstä. Si-ten sekä T&K -hankkeen sisällön että puitteiden hoitaminen saman henkilön toi-mesta on vaativa haaste ja edellyttää opettajilta tiivistä otetta hankkeista. Tutki-musaineistossamme opiskelijat olivat T&K -toiminnan tärkein henkilöresurssi.Kehittäjäyhteisönäkökulmasta ongelmaksi voi muodostua myös se, että kaikkiopiskelijat eivät välttämättä toimi osana kehittäjäyhteisöä kovinkaan kauaa vaansaattavat valmistuttuaan siirtyä toisille alueille. Tällöin osaaminen ei ehkä kumu-loidu ammattikorkeakouluorganisaation tai kehittäjäyhteisön sisälle.

Tarkasteltaessa ammattikorkeakoulujen integroitumista ja legitimoitumista uusien osaa-misalojen kehittäjäyhteisöihin, on muistettava, että tarkastelun kohde on kaikin tavoinjatkuvassa liikkeessä. Ammattikorkeakoulut etsivät vielä tapoja organisoida omaa T&K -toimintaansa mahdollisimman optimaalisesti suhteessa niiden muihin perustehtäviin sekä

72

käytettävissä oleviin resursseihin. Kehittäjäyhteisöt taas ovat luonteeltaan prosessimaisiaja niiden toimintatavat kehittyvät sekä muuntuvat uudenlaisiksi ajan myötä. Uudet osaa-misalat ovat myös monin tavoin turbulentteja ja haasteellisia toimintakenttiä, kaikille niil-lä toimiville tahoille. Omilla strategisilla valinnoillaan kukin ammattikorkeakoulu voikuitenkin vaikuttaa omaan rooliinsa ja sen vahvistumiseen tietyn alan kehittäjäyhteisössä.

6.2 Ammattikorkeakoulun T&K -toiminnan evoluutioAmmattikorkeakoulujen lisääntyneiden työelämäyhteyksien kautta erilaisia T&K -tarpeita ja hankeaihioita on paljon. Tätä kenttää on haastattelujen perusteella ammattikor-keakouluissa lähestytty eri strategioin. Yhtenä toimintastrategiana on toteuttaa vähem-män, mutta paremmin valmisteltuja ja nopeasti läpivietyjä hankkeita kuin monia ajallises-ti tai temaattisesti päällekkäisiä hankkeita. Toisen strategian mukaisesti nähdään, ettämonien samanaikaisten hankkeiden toteuttaminen samassa organisaatiossa mahdollistaaniiden keskinäisen koordinoinnin mahdollisuuden – ne voivat osaamisnäkökulmasta tu-kea toisiaan ristiin ja katsoa samaa ilmiötä hieman eri näkökulmista.

Tutkimuksessamme esiteltyjä case-esimerkkejä voi tarkastella ammattikorkeakoulujenT&K -strategioita ja tavoitteita alueellisissa kehittäjäyhteisöissä toteuttavana toimintanaesimerkiksi Saurion ja Heikkisen (2004) mallin mukaan. T&K -toiminnan kehittyminenkulttuurisesti heterogeenisessa ja pohjaltaan monialaisessa ammattikorkeakouluissa eikuitenkaan yleensä kulje lineaarisesti vaan organisaatiossa on yksittäisiin henkilöihin,tiimeihin tai tutkimusteemoihin liittyviä ”pioneereja”, jotka omalta osaltaan vievät vähi-tellen T&K -toimintaa eteenpäin. Myös yksittäiset hankkeet sisältävät T&K -toiminnanstrategisen evoluution eri vaiheita. Esimerkiksi PIRAMKin Teknosko -hankkeesta ja sentaustoista voidaan löytää tekijöitä, jotka liittyvät eri kehitysvaiheisiin (ks. luku 4.4):

1. Projektit: PIRAMKilla on pitkä historia yksittäisten hyvinvointipalveluihin liitty-vien T&K -hankkeiden ja näihin liittyvien koulutus- ja konsultointiprojektien te-kijänä. Koska T&K -toiminnassa yleensä pyritään tarvelähtöisyyteen, projektitovat muotoutuneet usein asiakkaiden (maksullinen palvelutoiminta) ja rahoittajien(T&K -projektit) tarpeiden mukaan.

2. Yksilöiden ja yksiköiden osaamisen hankinta: hanke tukee sekä opiskelijoidenosaamisen kartuttamista ja opinnäytetöiden tekemistä sekä toimii osana hankkeenkoordinaattorin omaa tieteellistä jatkotutkimusta. Eri projektien koordinaattorit jasuunnittelijat ovat yhteydessä keskenään ja vaihtavat kokemuksia sekä materiaale-ja.

73

3. Ammattikorkeakoulun osaamisen nostaminen: hankkeen takana on löydettävissäPIRAMKin oman T&K -strategian mukainen temaattinen hankejatkumo, jonkakautta PIRAMK on pyrkinyt profiloitumaan erityisesti Pirkanmaan alueella hy-vinvointipalvelujen toimintaprosessien tuntijaksi ja kehittäjäksi.

4. Aluekehittämisrooli: oman profiloitumisensa kautta PIRAMK on ollut mukanatamperelaisten korkeakoulujen muodostamassa HYVITE -tutkimus- ja kehittä-mishankkeessa, jossa rakennetaan yhteistä käyttäjäkeskeisen hyvinvointiteknolo-gian kehittämiseen liittyvää koulutusta ja alueellista T&K -yhteistyötä laajem-minkin.

5. Kansainvälinen yhteistyö: HYVITE-konsortion kautta PIRAMK on rakentamassaT&K -hankekontakteja Italiaan, apuvälineiden käytettävyyden tutkimus- ja kehit-tämistyöhön liittyen. Yksittäinen korkeakoulu tarvitsee haastateltavien mukaankuitenkin rinnalleen suuremman tutkimus- ja kehittämisresurssivarannon ja alu-eellisen toimijakonsortion, jotta se herättäisi ulkomailla kiinnostusta.

Vaiheiden samanaikaisuus liittynee ammattikorkeakoulun T&K -toiminnan matriisimai-suuteen ja monitahoisuuteen: yhtäällä on johonkin tiettyyn tematiikkaan liittyvä osaamis-pääoma ja toisaalla sen rakentamista tukevat (tai hidastavat) organisatoriset rakenteet.Toisaalta olemme havainneet aikaisemmissa tutkimuksissamme T&K -toiminnan yksilö-vetoisuuden (esim. Marttila 2004), jolloin yksittäinen toimija ammattikorkeakoulun sisäl-lä saattaa omalla huippuosaamisellaan ja verkostoillaan luoda tutkimus- ja kehittämistii-min, joka nostaa tietyn alan tutkimuksen kansainväliselle tasolle, muiden tiimien ja yksi-köiden seuratessa perässä. Osaamisalojen kehityksen alkuvaiheessa kansainvälisen yh-teistyön luominen voi, soveltuvien ulkomaisten kumppanien löydyttyä, olla jopa helpom-paa kuin myöhemmin potentiaalisten kumppaneiden ja kilpailijoiden määrän kasvaessa.

6.3 Uudet osaamisalat ammattikorkeakoulujen tulevana toimintakenttänäTässä tutkimuksessa tarkastellut uudet osaamisalat ovat hyvin kompleksisia. Alaan liitty-vä teknologinen kompleksisuus tarkoittaa sitä, että uuteen osaamiseen liittyy monestiteknologisten ratkaisujen monimutkaisuus tai monet valinnanmahdollisuudet sekä nopeamuutosvauhti ja siten teknologian nopea vanheneminen. Uusiin, vasta kehittymässä ole-viin osaamisaloihin liittyy myös kaupallinen epävarmuus. Markkinat eivät ole kaikiltaosin alalla kehittyneet vaan ovat vasta muotoutumassa kysynnän ja tarjonnan kehittyessävähitellen. Edes de facto–standardeja ei ole aina olemassa ja osaamisen soveltamiseenliittyy ongelmia soveltuvimpien tuotteiden ja palveluiden tunnistamisessa. Uusilta osaa-misaloilta saattaa myös puuttua osaamisalaa nopeasti eteenpäin vievää veturiyritys ja se-kä tuottajat että potentiaaliset käyttäjät ovat hajautuneina, eivätkä aina tunnista toisiaan.

74

Institutionaalinen epävarmuus puolestaan liittyy siihen, että mikäli kehittäjäyhteisöjä onmuotoutunut, näissä olevien toimijoiden erilaiset taustat (yksityinen–julkinen, teollisuus–palvelut, liiketoiminta–koulutus jne.) tekevät yhteistyöstä helposti monimutkaista muunmuassa toimijoiden erilaisten tavoitteiden ja roolien sekä toimintakulttuurien ja aikajän-teiden vuoksi. Myös yhteistyön pelisäännöt voivat olla kehittymättömiä.

Vaikka uudet osaamisalat näyttäytyvätkin hyvin riskialttiina, muodostavat ne samalla”herkullisen” tilanteen ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnalle: alan tulevaisuutta saa-tetaan päästä osin muokkaamaan itse koulutus- ja T&K -roolien kautta, näköpiirissä saat-taa olla potentiaalisen asiakaskunnan nopeaa kasvua ja suuria mahdollisuuksia sekä kehit-tämiselle on paljon tilaa. Nopea muutosvauhti saatetaan myös kokea positiivisena ja uu-denlaisia virikkeitä tarjoavana. Uusien osaamisalojen kehittäjäyhteisöissä mukana olevil-la ammattikorkeakouluilla ja niiden yksiköillä voi olla kehitysprosesseissa merkittäviäkinrooleja:

- Hakuprosessien tehostuminen: ammattikorkeakoulun erikoistunut yksikkö voi ke-rätä, seuloa ja tuottaa erilaista uutta osaamisalaa koskevaa informaatiota sekä ar-vioida tätä informaatiota virallisessa tai epävirallisessa yhteistyössä alan toimijoi-den kanssa. Ammattikorkeakouluilla saattaa olla ns. promoottorirooli, eli tuo uu-denlaista ajattelutapaa asiakasorganisaatioilleen (esim. uusien teknologioidenhyödyntämisestä osana vanhoja teknologioita tai palveluja tai uudenlaisten palve-lukonseptien käyttöönottamisesta). Ammattikorkeakouluilla on käytettävissään in-formaationhakuun monenlaisia resursseja joita esimerkiksi pk-yrityksiltä puuttuu.Toisaalta jälkimmäisillä taas usein on suoraa ensikäden tietoa asiakkailtaan yms.tahoilta joihin ammattikorkeakouluilla ei ole välttämättä pääsyä.

- Kollektiiviset oppimisprosessit: uuden osaamisalan kriittisen massan lisääntymi-nen ja paikallisen osaamiskeskittymän syntyminen voi johtaa erikoistuneiden pal-velujen tuottamiseen. Ammattikorkeakoulun roolina tässä tilanteessa on varmistaaalan kannalta kvalifioituneen työvoiman tarjonta, jota ilman uusi ala ei voi nope-asti kasvaa.

- Imagotekijät ja viestintä: uusien liiketoimintojen ja osaamisalojen ongelmana onusein se, että potentiaaliset asiakkaat ja käyttäjät eivät luota tarjottuihin uusiin rat-kaisuihin aluksi riittävästi tehdäkseen positiivisia ostopäätöksiä. Referenssejä japilottitoimituksia kuitenkin tarvitaan. Ammattikorkeakoulun kaltaisen puolueet-toman toimijan mukanaolo saattaa tarjota lisäuskottavuutta tällaisessa tilanteessajoko julkisen asemansa kautta tai konkreettisesti testaamisen ja arviointitoiminnankautta.

75

- Johtamistyylien ja päätösrutiinien yhtenäistyminen: kehittäjäyhteisöissä mahdolli-sesti tapahtuva tiedon ja asiantuntemuksen kierto, toimivien ratkaisujen imitointi,yhteinen päätöksenteko yms. mahdollistavat tiedon leviämisen yritysten ja organi-saatioiden välillä nopeasti ja tätä tietoa tulkitaan ja ymmärretään samalla tavoin.Ammattikorkeakoulu voi esimerkiksi keskeisiä projekteja koordinoidessaanedesauttaa informaation ja tiedon tehokasta leviämistä salassapitosopimusten puit-teissa.

- Luottamus ja kontrollointi: henkilöiden välisten kytkentöjen ja tiiviin vuorovaiku-tuksen kautta toisten toimijoiden opportunistisen toiminnan mahdollisuus ja hou-kuttelevuus vähenee, joka lisää edelleen mahdollisuuksia jakaa ja levittää tietoa.Ammattikorkeakoulu julkisluonteisena toimijana voi pyrkiä lisäämään keskinäistäluottamusta kehittäjäyhteisössä kokoamalla toimijoita yhteen, kuten tutkimukses-sa monissa tapauksissa tuli esiin.

Tiedon siirtymisessä ja vuorovaikutuksen vahvistamisessa ammattikorkeakoulun ja senkumppaneiden kesken on kyse tilanteesta, jossa vallitsee lukuisia samanaikaisia virtojaalueen toimialakeskittymien, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sekä muiden tutki-muslaitosten välillä. Tällainen tiedon siirtyminen ilmenee jatkumona yksittäisten henki-löiden ad hoc -tyylisestä vuorovaikutuksesta sekä konsultointityöstä aina keskitetysti or-ganisoituihin strategisiin alueellisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi osaamiskeskusoh-jelmiin ja alueellisiin teknologistrategioihin. Näyttää siltä, että erilaiset alueelliset ohjel-mat, hankkeet ja projektit voivat toimia osaamis- ja toimialarajoja ylittävän yhteistyönmahdollistajina ja sellaisina foorumeina, joiden sisällä erilaisin projektikokoonpanoinetsitään synergiaetuja ja pyritään yhdistämään voimavaroja. Tutkimamme ammattikor-keakoulujen yksiköt ovat aktiivisia aluekehittämistoiminnassa sekä erilaisissa hallinnolli-sissa työryhmissä että toiminnan toteuttajina. (Suvinen ym. 2006.) Erilaiset rajanylitys-roolit ja verkostoituminen ovatkin keskeisiä ympäristön vaikutusten omaksumisessa jauudistusten käynnistymisessä myös korkeakouluorganisaation sisällä (Clark 1983), mikä-li ammattikorkeakoulut haluavat olla merkittävässä roolissa uusien osaamiskeskittymiensynnyttämisessä ja kasvattamisessa.

76

LÄHTEET

Alueellisen innovaatioympäristön vahvistaminen uusinta älytekniikka jalkauttamalla -hankkeen loppura-portti. (2005). SeAMK ja älytekniikan osaamiskeskusohjelma. Julkaisematon raportti.

Alueellisen innovaatioympäristön vahvistaminen uusinta älytekniikka jalkauttamalla -hanke. Osoitteessa:http://lompsa.seamk.fi/sulautetut/hankkeet.htm (Viitattu 24.10.2006)

AMKOTA-tietokanta. Osoitteessa: http://amkota.minedu.fi:8080/ (Viitattu 12.2.2007)

Bergen, van J. (2004). The Stages of Industry Growth. Osoitteessa:http://www.investopedia.com/articles/basics/04/030504.asp (luettu 17.11.06)

Brown, J.S. & Duguid, P. (2001). Knowledge and Organization: A Social Practice Perspective. Organiza-tion Science 2001 12(2): 198–213.

Camagni, R. (1991). Local “Milieu” Uncertainty and Innovation Network: Towards a Dynamic Theoryof Economic Space. In Camagni, R. (ed.) Innovation Networks: Spatial Perspectives, pp.121–144. Bell-haven Press, London & New York.

Clark, B. (1983). The Higher Education System. Academic Organization in Cross-National Perspective.Berkley: University of California Press.

Cooke, P. (1998). Introduction. Origins of the Concept. In Braczyk, H.-J., Cooke, P. & Heidenreich, M.(eds.) Regional Innovation Systems. UCL Press, London.

Digi-tv:n sisältötuotannon kehittämishanke. Osoitteessa: http://www.turku.diak.fi/digitvhanke (Noudettu2.2.2007)

Etzkovitz, H. & Leyersdorff, L. (1997). Universities and the Global Knowledge Economy: A Triple He-lix of University-Industry-Government Relations. London: Pinter.

Gibbons, M., Limoges, C., Nowotny, H., Schwartzman, S., Scott, P. & Trow, M. (1994). The new pro-duction of knowledge. The dynamics of science and research in contemporary societies. London: Sage.

Huippuosaamista ihmisen ja teknologian rajapinnassa: Hyvinvointiteknolologian ja -teollisuuden kehit-tämisstrategia Jyväskylän seudulla. 2003.

Humantech News: Hyvinvointialan teknologian, palveluiden ja yritystoiminnan verkkojulkaisu. Osoit-teessa: http://www.humantech.fi/ (Viitattu 12.2.2007)

HYVITE – Pirkanmaan käyttäjäkeskeinen hyvinvointiteknologia. Osoitteessa: http://www.hyvite.fi/.(Viitattu 2.2.2007)

Hytönen, R. & Hälikkä, R. (2005). Minne menet Digi-TV? Digi-tv:n sisältötuottamisen kehittämishank-keen väliraportti. Diakonia-ammattikorkeakoulu D. Työpapereita 17.

Impiö, I., Laiho, U.-M., Mäki, M., Salminen, H., Ruoho, K., Toikka, M., & Vartiainen, P. (2003). Am-mattikorkeakoulut aluekehittäjinä. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2003–2004. Helsinki: Edita.

Inno Steel -kokonaisuus. Osoitteessa: http://www.innosteel.fi/ (Viitattu 15.10.2005 ja 6.2.2006.)

77

Jyväskylän ammattikorkeakoulun vuosikertomus 2005 (online) Osoitteessa:http://www.jamk.fi/esittely/documents/Vuosikertomus2005.pdf (Viitattu 2.2.2007)

Karttunen, P. & Tuomi, J. (2003) Tutkimus- ja kehitystyön perustan luominen ammattikorkeakoulunkeskeinen haaste sosiaali- ja terveysalalla. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 5 (2003): 3, s. 29–36.

Konishi, Y. (2000) Industry-University Linkage and the Role of Universities in the 21st Century. In Con-ceicao, P., Gibson, D.V., Heitor, M.V. & Shariq, S. (eds.) Science, Technology and Innovation Policy.Opportunities and Challenges for the Knowledge Economy. International Series of Technology Policyand Innovation. University of Texas, Austin & Instituto Superior Técnico, Lisbon.

Marttila, L., Kautonen, M., Niemonen, H. and von Bell, K. (2004) Ammattikorkeakoulut ja yrityksetT&K -yhteistyössä: haasteet ja uudet mahdollisuudet. Työelämän tutkimuskeskus. Työraportteja69/2004, Tampereen yliopistopaino.

Marttila, L. & Kautonen, M. (2006). Finnish Polytechnics as knowledge intensive services providers. Pa-per presented in RESER ’06 conference, 28–29.9.2006, Lisbon, Portugal.

Marttila, L., Kautonen, M., Niemonen & H. von Bell, K. (2005). Ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta: T&K -yksiköt koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämistyön rajapinnassa. Ammattikorkeakoulutalueellisessa innovaatiojärjestelmässä: koulutuksen ja työelämän verkottumisen mallit, osaprojekti IV.Työelämän tutkimuskeskus. Työraportteja 74/2005, Tampere 2005.

Niemelä, P. (2002). Hyvinvointipalvelualojen tutkimus ja kehittäminen ammattikorkeakoulussa. Teok-sessa Liljander, J-P. (toim.) Omalla tiellä – ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Arene. Edita, Hel-sinki. Sivut 270–290.

PIRAMK. Hankkeet ja projektit. Osoitteessa:http://www.piramk.fi/web/www.nsf/$all/5A93BB32B8BE04CEC2256EEC00208401?open&qm=MainMenuNoFrames,5,6,0 (Viitattu 10.2.)

Raivola, R., Kekkonen, K., Tulkki, P. & Lyytinen, A. (2001). Producing competencies for learning econ-omy. Sitra Reports series 9. Helsinki: Hakapaino.

Salo, K., Söderqvist, M., Toikko, T. (2006). Ammattikorkeakoulun T&K- ja projektitoiminta – liiketoi-minnallisia intressejä? Kever 3/2006. Osoitteessa: http://www.piramk.fi/kever (Viitattu 15.10.2006)

Saurio, S. & Heikkinen, V.-P. (2004). Ammattikorkeakoulujen t&k -toiminnan ja koulutuksen välinenvuorovaikutus: case-analyysi. Satakunnan ammattikorkeakoulun tutkimukset, Sarja A, Tutkimukset2/2004. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Pori.

Sotarauta, M. & Kosonen, K.-J. (2003). Institutional capacity and strategic adaptation in less favored re-gions. A South Ostrobothnian university network as a case in point. Massachusetts institute of technol-ogy, industrial performance center, special working paper series on local innovation systems.

Suvinen, N., Kautonen, M., Marttila, L., Niemonen, H. & Lyytinen, A. (2006). Ammattikorkeakoulujenja kasvavien palvelualojen kehittäjäyhteisöjen ja kompetenssien kohtaaminen – kontekstianalyysi. Työ-elämän tutkimuskeskus. Työraportteja 77/2006, Tampere 2006.

TEKES (2002). Tulevaisuus on osaamisessa. Teknologiastrategia – näkemys valinnoista.

Teknosko-hanke. Osoitteessa: http://www.piramk.fi/teknosko/toimijat/index.htm. (Viitattu 2.2.2007)

Wenger, E. (1998). Communities of Practice. Learning, meaning and identity. Cambridge, UniversityPress.

78

Wellness Dream Lab -www-sivut. Osoitteessa: http://www.wdl.fi/index (Viitattu 25.10.2006)

Vesterinen, M.-L. 2004. Tutkimus- ja kehitystyön kokonaisuus. Teoksessa Kotila, H. & Mutanen, A.(toim.) Tutkiva ja kehittävä ammattikorkeakoulu. Helsinki: Edita, 40-67.

Vuolio, V. (2001). Johdanto teokseen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta soveltavan osaamisen korkea-koulu. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan ohjelma 2001. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B.Raportteja ja selvityksiä 9. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Seinäjoki. Sivut 7–19.

Älytekniikan jalkauttamishanke. Osoitteessa: http://lompsa.seamk.fi/sulautetut/jalkautus.htm. (Viitattu2.2.2007)

79

LIITTEET

Liite 1. Projektitoiminnan haasteita -teemalista

Millaisia haasteita projektiyhteistyössä on? (Lista, joka esitettiin haastateltaville kom-mentoitavaksi)

- johtaminen / koordinaatio- eri toimijoiden välinen vuorovaikutus- vastuun epätasainen jakaantuminen osapuolten kesken- liian korkealle asetetut tavoitteet- osapuolten erilaiset tavoitteet- osapuolten toiminnan erilainen aikajänne- osapuolten erilainen toimintakulttuuri (käsitteistö, toimintatavat jne.)- muiden osapuolten osaamisen taso/kohdentuminen- tietämyksen hallinta ja siirto- tiedonkulku projektin sisällä- tiedottaminen ja markkinointi ulospäin- vähäiset kontaktit muihin toimijaverkostoihin- rahoituksen määrä tai sen muoto- erilaiset teknologiset sovellukset- salassapito- ja tiedonomistusongelmat- toimijoiden välisen luottamuksen rakentaminen/säilyttäminen- toimijoiden välinen kilpailu- muu, mikä?

80

Liite 2. Ohjeita projektien vetäjille

Haastattelumateriaalista löytyy konkreettisia ohjeita projektien onnistuneeseen toteutta-miseen. Alla on kokooma näistä ohjeista.

- Avainorganisaatioiden valintaan kiinnitettävä huomiota sillä alueellisissa hankkeissa on tärkeää, että mu-kana ovat kaikki vakavasti otettavat toimijat. Projektikoordinaattorin on kuitenkin oltava tarkkana sen suh-teen, keitä saman pöydän ääreen otetaan, ettei tule liikaa kilpailuasetelmaa. Projektin tavoitteen pitäisi pal-vella palveluntuottajia eri näkökulmista.- Projektikonsortion yhteisten tavoitteiden määrittely on tärkeää. Pitää hakea yhteinen intressi, jonka kaikkivoivat allekirjoittaa ja pyrkiä saamaan kaikki katsomaan oman osuutensa lisäksi myös hanketta kokonai-suutena.- Projektien talouden ja hallintobyrokratian hoitamiseen on varattava aikaa tai se on ohjattava siihen eri-koistuneelle tekijälle, jotta siihen käytetty aika ei nouse kohtuuttoman suureksi suhteessa projektin varsi-naiseen toteuttamiseen käytettyyn aikaan. Tätä kannattaa ennakoida jo projektin suunnitteluvaiheessa sekäneuvotteluissa julkisen rahoittajatahon kanssa.- Kaikille ei ole selvää, mitä ohjausryhmässä oleminen tarkoittaa ja mikä ohjausryhmän tehtävä hankkeessaon. Tämän vuoksi ohjausryhmän työskentelyyn opastaminen voi olla aluksi paikallaan. Tavoitteiden ja käy-tettyjen käsitteiden avaaminen ja yhteinen määrittely helpottavat ja nopeuttavat ohjausryhmän toimintaajatkossa vaikka siihen aluksi menisikin hieman enemmän aikaa.- Projektisuunnitelma kannattaa käydä tarkasti kaikkien kanssa läpi, jolloin kaikki ymmärtävät, mitä pro-jektissa tehdään.- Projekteissa on hyvä olla selkeästi määriteltyjä ”tarkistuspisteitä”, joissa katsotaan, mitä ollaan saavutettu,mihin tavoitteisiin voidaan päästä ja toisaalta mihin ei päästä ja minkälaisia jatkotoimenpiteitä tämä aiheut-taa.- Kuntiin ja aitoihin toimintaympäristöihin jalkautuminen tärkeää- Aktiivinen tiedotus projektin edistymisestä ja sen tuloksista on tärkeää, paitsi projektin sisällä, myös ul-kopuolisille sidosryhmille (esim. potentiaaliset loppukäyttäjät, kunnan päättävät elimet jne.)- Pienillä täsmäkokeiluilla saadaan usein yritysten näkökulmasta parempia tuloksia kuin isolla hankkeilla- Projektia suunniteltaessa on varmistettava, että kriittistä toteuttajamassaa on riittävästi. Tässä suhteessasuurempi hanke tai pieni hanke osana suurempaa kokonaisuutta on helpompi toteuttaa. Projektiin voidaantällöin palkata vähintään yksi täysipäiväinen työntekijä tai lisäresursseja voidaan joustavasti siirtää muistaprojekteista.- Monialaisuutta kannattaa hyödyntää opinnäytetöissä ja tämän tavoite pitäisi huomioida mm. opetusaika-tauluissa

81

Työelämän tutkimuskeskuksen julkaisuja

Julkaisuja – Sarja T

1/1988 Kasvio, Antti: Teollisuuden rakennemuutos ja naistyöntekijät. Tutkimuskevyen teollisuuden naistyöntekijöiden asemasta ja sen muuttumisesta1980-luvun tuotannollisen murroksen oloissa. Tampere 1988. 142 s.

2/1989 Kinnunen, Merja: Työt, toimet ja luokittelut. Tampere 1989. 80 s.3/1989 Juhela, Arto: Teknologinen kehitys ja työelämän koulutus. Tarkastelua

uuden teknologian käyttöönoton vaikutuksista teollisuustyöntekijöiden työ-hön ja koulutukseen. Tampere 1989. 132 s.

4/1990 Kasvio, Antti: Työorganisaatioiden tutkimus ja niiden tutkiva kehittämi-nen. Kirjallisuuskatsaus. Tampere 1990. 206 s.

5/1990 Filander, Karin; Heiskanen, Tuula ja Kirjonen, Juhani: Tutkimuksen jakoulutuksen strategiavalinnat työelämän kehittämisessä. English summary.Tampere 1990. 95 s.

6/1990 Korvajärvi, Päivi: Toimistotyöntekijäin yhteisöt ja muutoksen hallinta.Tampere1990 .190 s.

7/1990 Korvajärvi, Päivi; Järvinen, Riitta ja Kinnunen, Merja: Muutokset kii-reen keskellä. Seurantatutkimus muutoksista toimihenkilöiden työpaikoilla1980-luvulla. Työsuojelurahaston rahoittama seuranta-raportti. Tampere1990. 207 s.

8/1991 Kasvio, Antti: Tulevaisuuden vaatetustehdas. Vertaileva tutkimus vaatetus-teollisuuden organisatorisista innovaatioista 1990-luvulla. Tampere 1991.286 s.

9/1991 Saari, Juho: Rajan takaa, hämärästä. Kypsien palkkatyön yhteiskuntienepävirallinen talous. Tampere 1991. 238 s.

10/1991 Rauhala, Pirkko-Liisa: Sosiaalialan työn kehittäminen: tutkimus sosiaa-lialan työn yhteiskunnallisista ehdoista ja työn sisällöstä. Loppuraportti.Tampere 1991. 200 s.

11/1992 Saloniemi, Antti: Kampanjan mahdollisuudet ja rakentamisen turvallisuus.Rakenna turvallisesti -kampanjan toimintaympäristössään. Tampere 1992.234 s.

12/1992 Martikainen, Riitta ja Yli-Pietilä, Päivi: Työehdot ja sukupuoli - sokeatsopimukset. Tampere 1992. 307 s.

13/1994 Koistinen, Pertti ja Ostner, Ilona (eds.): Women and Markets. Learningof the Differences in the Finnish and German Labour Markets. Tampere1994. 385 p.

82

14/1994 Kasvio, A; Nakari, R; Kalliola, S; Kuula A; Pesonen, I; Rajakaltio, H;Syvänen, S: Uudistumisen voimavarat. Tutkimus kunnallisen palvelutuo-tannon tuloksellisuuden ja työelämän laadun kehittämisestä. Tampere 1994.419 s.

15/1996 Satu Kalliola: Lewiniläinen ryhmäpäätös kunnallishallinnon työyhteisöis-sä. Tutkimus yhteistoiminnasta ja toimintatutkijan kenttätyöstä. Tampere1996. 222 s.

16/1997 Lavikka, Riitta: Big Sisters. Spacing Women Workers in the Clothing In-dustry. Tampere 1997. 238 s.

17/1998 Heiskanen, Tuula; Lavikka, Riitta; Piispa, Leena; Tuuli, Pirjo: Jousta-misen monet muodot. Pukineteollisuus etsimässä tietä huomiseen. Tampere1998. 310 s.

18/1999 Isaksson, Paavo. Henkilöstön edustus ja refleksiivinen oikeus. Henkilöstönedustus yritysten päätöksenteossa refleksiivisen oikeuden kannalta. Tampe-re 1999. 483 s.

Työraportteja

1/1989 Aro, Jari: Fordismin kriisi ja joustavatuotantostrategia. Tampere1989. 33 s.2/1989 Arnkil, Robert: Työvoimatoimiston kehittämisjännitteet muuttuvilla työ-

markkinoilla. Tapausesimerkkinä Tampereen työvoimatoimisto. Tampere1989. 60 s.

3/1989 Aro, Jari: Massatuotannosta muodin tekemiseen? Hong Kongin vaatetus-teollisuuden kehityspiirteitä. Tampere 1989. 27 s.

4/1989 Saloniemi, Antti: Näkokohtia Rakenna turvallisesti -kampanjasta ja raken-nusteollisuuden töistä ja työsuojelusta. Väliraportti. Tampere 1989. 116 s.

5/1989 Martikainen, Riitta: Hyvän naisen lisä. Työehdot, sopimustoiminta ja su-kupuolijärjestelmä. Esitutkimus. Tampere 1989. 83 s.

6/1989 Rauhala, Pirkko-Liisa: Tietoperusta ja työtehtävät sosiaalialan keskiasteenammateissa. Käsitteellistä kehittelyä. Tampere 1989. 70 s.

7/1990 Kasvio, Antti: Recent Work Reforms, Their Social and Political Contextand the Development of Social Scientific Work Research in Finland. Tam-pere 1990. 28 p.

8/1990 Koivisto, Tapio: Työsuojelu kunnissa. KTV:läisten työsuojeluaktiivien nä-kemyksiä organisaatiokohtaisten työsuojelukäytäntöjen kehittämisestä.Tampere 1990. 139 s.

9/1990 Kirjonen, Juhani: Työelämän tutkimus Suomessa jatkokoulutuksen näkö-kulmasta. Tampere 1990. 20 s.

83

10/1990 Kivimäki, Riikka: Työmarkkinoille paluu ja työuran murros. Keski-ikäisennaisen koulutus- ja työllistymissuunnitelmat. Tampere 1990. 86 s.

11/1990 Arnkil, Robert: Ikkunoita työvoimatoimiston toimintaan. Tapausesimerk-kinä Tampereen työvoimatoimisto. Tampere 1990. 115 s.

12/1990 Saloniemi, Antti: Construction, Safety and Campaigns. Some Notes onFinnish Construction Industry, Its Safety Problems and Possibilities ofCampaigns. Tampere 1990. 65 p.

13/1990 Laiho, Marianna: Tulevaisuuden toimitusta tekemässä. Raportti Journalis-tisten organisaatioiden ja työkulttuurien muutos -seminaarista Tampereella2.- 3.3.1990. Tampere 1990. 47 s.

14/1990 McDaid, Mike: The Economic and Social Dimensions to European Inte-gration: An Interpretation of 1992 and Its Implications for Finland. Tam-pere 1990. 33 p.

15/1990 Martikainen, Riitta: Gender and Women's Interests in Collective Bargain-ing. Tampere1990. 25 p.

16/1990 Kevätsalo, Kimmo: Kunnallishallinnon työelämän laadun ja palvelutuo-tannon tuloksellisuuden kehittämisen tutkimusohjelma. Tampere 1990. 148s.

17/1990 Heiskanen, Tuula; Hyväri, Susanna; Kinnunen, Merja; Kivimäki,Riikka; Korvajärvi, Päivi; Lehto, Anna-Maija; Martikainen, Riitta;Räsänen, Leila; Salmi, Minna; Varsa, Hannele and Vehviläinen; Mar-ja: Gendered Practices in Working Life. Project Outline. Tampere 1990.37 p.

18/1990 Tolppanen, Marjo: Työhön palaavat ja ammattiaan vaihtavat aikuiskoulu-tuksellisena haasteena. Esitutkimusraportti. Tampere 1990. 49 s.

19/1990 Heiskanen, Tuula (toim.): Työelämän muuttuvat ehdot - kohti 1990-luvuntyöpolitiikkaa. Raportti Työelämän muutoksen asiantuntijaseminaaristaTampereella 9.-10.1.1990. Tampere 1990.. 203 s.

20/1990 Heiskanen, Tuula; Hyväri, Susanna; Kinnunen, Merja; Kivimäki,Riikka; Korvajärvi, Päivi; Lehto, Anna-Maija; Martikainen, Riitta;Räsänen, Leila; Salmi, Minna; Varsa, Hannele ja Vehviläinen, Marja:Työelämän sukupuolistuneet käytännöt. Tutkimussuunnitelma. Tampere1990. 56 s.

21/1991 Kuitunen, Kimmo: Toimintatutkimuksen tulosten arviointi- ja mittaa-misongelmat: Esimerkkitapauksena henkilöstön kehittäminen kuntasektoril-la. Tampere 1991. 101 s.

22/1991 Lumijärvi, Ismo: Tulosarvioinnin kehittämisen tutkimisesta. Näkökulmiaviitekehyksen ja tutkimusmetodiikan täsmentämiseksi liittyen kunnallistenpalveluorganisaatioiden työelämän laadun tutkimushankkeeseen. Tampere1991. 51 s.

84

23/1991 Kasvio, Antti: Taloudellisen rationaliteetin rajat. Markkinayhteiskunnallis-tumisen ja sosiaalisen integraation yhteyden pohdintaa viimeaikaisessa so-siologisessa ja taloustieteellisessä kirjallisuudessa. Tampere 1991. 63 s.

24/1991 Heiskanen, Tuula: The Relationship of Theory and Practice from theViewpoint of the Learning Process: an Assessment of an Extension Train-ing Programme for Public Administrators. Tampere 1991. 45 p.

25/1991 Kasvio, Antti; Mak, Csaba; McDaid, Michael (eds.): Work and SocialInnovations in Europe. Proceedings of a Finnish-Hungarian Seminar in Hel-sinki, September 11th-13th 1990. Tampere 1991.. 394 p.

26/1991 Ketola, Outi (toim.): Näkökulmia kunnallisten organisaatioiden kehittämi-seen. Tampere 1991. 219 s.

27/1992 Koistinen, Pertti; Poikkeus, Leena; Sihto, Matti ja Suikkanen, Asko:Finnish Labour Market Policy in Trial - Evaluation on the 1980's. Tampere1992. 91 p.

28/1992 Pesonen, Ilkka: Hyvän keittiön salaisuus. Asiantuntijanäkemykset ruoka-palvelujen kehitysvaiheista Suomessa. Tampere 1992. 49 s.

29/1992 Lavikka, Riitta: Ryhmätyö tulee vaatetusteollisuuteen. Tutkimus vaate-tusyritysten siirtymisestä vaihetyöstä ryhmätyöhön perustuviin työorgani-saatioihin. Tampere 1992. 240 s.

30/1992 Kuula, Arja: Tulosta, säästöä ja kannustusta? Tutkimus kunnallisen sekto-rin tulospalkkioiden ongelmista ja mahdollisuuksista. Tampere 1992. 108 s.

31/1992 Pesonen, Ilkka: Työkonferenssimenetelmä työn tutkimisen ja kehittämisenvälineenä. Tampere 1992.106 s.

32/1992 Kalliola, Satu: Henkilöstön kuulemisesta yhteispäättämiseen. Tampere1992. 134 s.

33/1992 Partanen, Sirpa: Tuloksellisuuden arviointi kunnissa. Tampere 1992. 178s.34/1992 Nakari, Risto: Työelämän laatu kunnissa. Tampere 1992. 178 s.35/1992 Isaksson, Paavo: Henkilöstön edustuksen toteutuminen yritysten hallin-

toelimissä. Esitutkimusraportti. Tampere 1992. 128 s.36/1992 Kasvio, Antti (ed.): Industry without blue-collar workers - perspectives of

European clothing industry in the 1990's. Tampere 1992. 441 p.37/1993 Kyllönen, Riitta: Work/Family Interface: Perspectives and Solutions. A

Literature Review. Tampere 1993. 35 p.38/1993 Kasvio, Antti: Action research for improved performance and quality of

working life in Finnish municipal service organizations. A project descrip-tion. Tampere 1993. 28 p.

39/1993 Alasoini, Tuomo: Ohut tuotanto ja antroposentrinen tuotanto tulevaisuudentehtaan malleina. Näkökulmia kansallisen FAST-tutkimusprojektin kannal-ta. Tampere 1993. 95 s.

85

40/1993 Saari, Juho: Markkinayhteiskunta, työmarkkinat ja sosiaalipolitiikka. KarlPolanyin `suuren murroksen' yhteiskuntateoriasta ja sen ajankohtaisuudesta.Tampere 1993. 71 s.

41/1993 Martikainen, Sinikka, Riikonen, Eila ja Vuorisalo, Irmeli: Siivoustyötätekevien alueellinen varhaiskuntoutustarve. Tampere 1993. 97 s.

42/1993 Kovanen, Helena: Sosiaalityöntekijöiden ja heidän lähijohtajiensa käsityk-siä johtamisesta alueellisessa sosiaalitoimistossa. Tampere 1993. 78 s.

43/1993 Koistinen, Pertti: Lama ja työvoimapolitiikan linjavalinnat Suomessa.Tampere 1993. 44 s.

44/1994 Alasoini, Tuomo; Hyötyläinen, Raimo; Kasvio, Antti; Kiviniitty, Jyrki;Klemola, Soili; Ruuhilehto, Kaarin; Seppälä, Pertti; Toikka, Kari jaTuominen, Eeva: Tehdas laboratoriona. Työ, kulttuuri ja teknologia -tutkimusprojektin väliraportti. Tampere 1994. 142 s.

45/1994 Kasvio, Antti (ed.) Research on Consumer-oriented Action in Public Ser-vices. Materials from a European Workshop in Helsinki 12th March 1993.Tampere 1994. 104 p.

46/1994 Saari, Juho: Sosiologinen rationaalinen valinnan teoria ja uusi taloussosio-logia. Tampere 1994. 100 s.

47/1994 Kasvio, Antti: Action-oriented work research in Finland; the developmentof a multiparadigmatic research programme in the midst of and employmentcrisis. Tampere 1994. 38 p.

48/1994 Alasoini, Tuomo; Hyötyläinen, Raimo; Kasvio, Antti; Kiviniitty, Jyrki;Klemola, Soili; Ruuhilehto, Kaarin; Seppälä, Pertti; Toikka, Kari jaTuominen, Eeva: Manufacturing change. Interdisciplinary research on newmodes of operation in Finnish industry. Tampere 1994. 135 pages.

49/1994 Lavikka, Riitta; Teder, Juhan ja Varendi, Merle: Viron vaatetusteolli-suus tienhaarassa. Yhteiskunnan muutosten heijastuminen Viron vaatetus-teollisuudessa. Eesti Roivatööstus teelahkmel. Ûhiskonnas toimuvate muu-tuste kajastumine Eesti roivatööstuses. Tampere 1994. 200 s.

50/1995 Heiskanen, Tuula; Lavikka, Riitta; Piispa, Leena ja Tuuli, Pirjo: Puheon muutoksesta. Tutkimus yhteistyöstä ja muutoksen hallinnasta pukineteh-taissa. KULTA-projektin raportti. Tampere 1995. 164 s.

51/1995 Koivisto, Tapio: PL-verstaan uudet toimintatavat. Analyysi osallistavanuudelleensuunnittelun prosessista. Tampere 1995. 95 s.

52/1996 Aho, Simo: Kotitalouksien työ ja keskinäinen apu. Tampere 1996. 33 s.53/1997 Aho, Simo; Vehviläinen, Jukka: Activating the Young Unemployed into

Education ? Studies on the Effects of a Recent Policy in Finland and on theHidden Rationalities among Uneducated Young People. Tampere 1997. 29s.

86

54/1998 Aho, Simo; Piliste, Toomas; Teder, Juhan: Private Entrepreneurship inEstonia 1989-1996. Experiences and Challenges in a Transitional Economy.Tampere 1998. 163 pages.

55/1998 Koivisto, Tapio; Koski, Pasi: Terveysteknologiayritys ja innovaatiojärjes-telmä. Verkostoanalyysi suomalaisesta teknologiaprojektista. Tampere1998. 68 s.

56/1998 Kautonen, Mika; Schienstock, Gerd; Sjöholm, Harri; Huuhka, Pekka:Tampereen seudun osaamisintensiiviset yrityspalvelut. Tampereen seudunosaamisintensiiviset yrityspalvelut (TOP) -projektin loppuraportti. Tampere1998. 66 s.

57/1999 Saloniemi, Antti; Oksanen, Hanna: Two Studies on the Structural Back-ground of Industrial Accidents. Tampere 1999. 45 pages.

58/1999 Koivisto, Tapio; Ahmaniemi, Riikka; Koski, Pasi: Uudelleenmuotoutu-vat alihankintaverkostot. Analyysi toimittajasuhteiden laadullisista muutok-sista. Tampere 1999. 91 s.

59/2000 Kautonen, Mika; Tiainen, Mari: Regiimit, innovaatioverkostot ja alueet.Vertaileva tutkimus Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Tampere 2000. 80 s.

60/2001 Kivimäki, Riikka: Hoitovapaat työpaikan ja perheen arjessa. Tampere2001. 106 s.

61/2001 Järvensivu, Anu: Lääketoimialan osaamisintensiivisten palvelujen kuvaussosiaalisen pääoman näkökulmasta. Tampere 2001. 34 s.

62/2001 Kolehmainen, Sirpa: Work Organisation in High-Tech IT Firms. Tampere2001. 104 pages.

63/2001 Ahmaniemi, Riikka; Kautonen, Mika; Tulkki, Pasi: Tietointensiivisetyritysverkostot Porin alueella. Tampere 2001. 85 s.

64/2001 Schienstock, Gerd; Rissanen, Tapio; Timonen, Henni: Pirkanmaalaisetyritykset matkalla tietoyhteiskuntaan. Yritysten teknologiset käytännöt eu-rooppalaisessa vertailussa. Tampere 2001. 110 s.

65/2001 Tulkki, Pasi; Lyytinen, Anu: Ammattikorkeakoulu innovaatiojärjestel-mässä. Osa 1. Alueelliset innovaatioverkostot. Väliraportti. Tampere 2001.85 s.

66/2003 Lyytinen, Anu; Kuusinen, Riitta; Niemonen, Heidi: Näkökulmia ammat-tikorkeakoulun rooliin innovaatiojärjestelmässä. Tampere 2003.133 s.

67/2003 Hakola, Paula: Bioenergia-alan innovaatiojärjestelmän kehitys Tampereenseudulla. Tampere 2003. 64 s.

68/2003 Hytönen, Sanni & Kolehmainen, Jari: Tietämyksenhallinta uusmedia- jaohjelmistoyritysten innovaatiotoiminnassa. Tampere 2003. 102 s.

69/2004 Marttila, Liisa; Kautonen, Mika; Niemonen, Heidi; von Bell, Kaarina:Yritysten ja ammattikorkeakoulujen T&K -yhteistyö. Ammattikorkeakoulut

87

alueellisessa innovaatiojärjestelmässä: koulutuksen ja työelämän verkottu-misen mallit, osaprojekti III. Tampere 2004. 143 s.

70/2004 Filander, Karin & Jokinen, Esa: Tekemällä oppimisen kokeita - Ammat-tiopettajat työssäoppimisen kentillä. Toimintatutkimus Opekon kehittämis-hankkeista. Loppuraportti. Tampere 2004. 117 s.

71/2004 Virjo, Ilkka: The Ageing and the Labour Market in the Nordic Countries:A Literature Review. Tampere 2004. 49 pages.

72/2004 Lavikka, Riitta: Verkostosihteerien oppiva yhteisö - Yhdessä unelmaa to-teuttamaan. Tampere 2004. 89 s.

73/2005 Kolehmainen, Sirpa (ed.): Research and Development of Gender Equalityin Working Life. Tampere 2005. 101 pages.

74/2005 Marttila, Liisa; Kautonen, Mika; Niemonen, Heidi; von Bell, Kaarina:Ammattkorkeakoulujen T&K -toiminta: T&K -yksiköt koulutuksen, tutki-muksen ja kehittämistyön rajapinnassa. Tampere 2005. 45 s.

75/2005 Jokinen, Esa & Luoma-Keturi, Natalia: Koulutuksesta välineitä yksilöntyöuran pidentämiseen. Koulutuksen ajallisten vaikutusten tarkastelu. Tam-pere 2005. 89 s.

76/2006 Valkama, Päivi & Järvensivu, Anu: Osaamisen kehittämis- ja kierrättä-misverkostojen hyviä käytäntöjä. Tampere 2006. 79 s.

77/2006 Suvinen, Nina; Kautonen, Mika; Niemonen, Heidi; Marttila, Liisa;Lyytinen, Anu: Ammattikorkeakoulujen ja uusien osaamisalojen kohtaa-minen. Kontekstianalyysi: Ammattikorkeakoulu osana uusien osaamisalo-jen alueellisia kehittäjäyhteisöjä –hanke. Osaraportti I. Tampere 2006. 100s.

78/2007 Marttila, Liisa; Andolin, Mikael; Kautonen, Mika; Lyytinen, Anu; Su-vinen, Nina: Uutta luomassa. Ammattikorkeakoulu osana uusien osaa-misalojen alueellisia kehittäjäyhteisöjä. Tampere 2007. 80. s.

Myyntijakelu: Tampereen yliopisto/Julkaisujen myynti 33014 Tampereen yliopisto Puh. 03-3551 6055 Fax. 03-3551 7685 Nettikirjakauppa: http://granum.uta.fi