turun ammattikorkeakoulunjulkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164124.pdf · abstract virpi sulosaari,...

Virpi Sulosaari, Riikka Teuri, Taina Soini, Arja Pekonen, Katja Ojanperä, Heikki Alanko, Hanne Juuti, Petter Tuderman & Elli Leppä

SAiRAAnHOiTAJA LääKEHOidOn OHJAAJAnA JA LääKETiEdOn KäyTTäJänäMOni-lääke-hankkeen tuloksia

OPPiMATERiAALEJA

PuHEEnVuOROJA

RAPORTTEJA 168

tutkimuksia 41

TuRun AMMATTiKORKEAKOuLuntutkimuksia 41

Turun ammattikorkeakouluTurku 2013

iSBn 978-952-216-411-7 (painettu)iSSn 1457-7917 (painettu)Painopaikka: Suomen yliopistopaino – Juvenes Print Oy, Tampere 2013Myynti: http://loki.turkuamk.fi

iSBn 978-952-216-412-4 (pdf)iSSn 1796-9964 (elektroninen)Jakelu: http://loki.turkuamk.fi

441 729Painotuote

TIIVISTELMÄ

Virpi Sulosaari, Riikka Teuri, Taina Soini, Arja Pekonen, Katja Ojanperä, Heikki Alanko, Hanne Juuti, Petter Tuderman & Elli Leppä Sairaanhoitaja lääkehoidon ohjaajana ja lääketiedon käyttäjänä – MONI-lääke-hankkeen tuloksia Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 41 76 sivua + 19 liitesivua Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 2013

iSbn 978-952-216-411-7 (painettu) iSSn 1457-7917 (painettu)

iSbn 978-952-216-412-4 (pdf ) iSSn 1796-9964 (elektroninen)

Moniammatillisessa yhteistyössä toteutetulla lääkehoidon ohjauksella ja luo-tettavalla lääketiedolla on tärkeä merkitys lääkehoitoon sitoutumisen edistä-misessä ja lääkehoidon turvallisessa toteuttamisessa. Sairaanhoitajilla on tärkeä rooli moniammatillisessa työryhmässä, joka vastaa potilaan lääkehoidon toteu-tumisesta optimaalisella tavalla.

Tämän Turun ammattikorkeakoulun ja Lääketietokeskuksen yhteistyöhankkees-sa toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli kehittää lääkehoidon ohjausta, lääke-hoitoon sitoutumista ja lääketiedon tehokasta käyttöä tuottamalla tietoa sairaan-hoitajan käyttämistä lääketiedon lähteistä, sairaanhoitajien toteuttamasta lääke-hoidon ohjauksesta sekä sairaanhoitajan tehtävistä ja roolista moniammatillisessa työryhmässä. Tässä julkaisussa kuvataan projektin tutkimusosioiden keskeisim-mät tulokset. Hanke toteutettiin yhteistyössä Varsinais-Suomen sairaanhoitopii-rin ja Turun sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Lääketietokeskus hyödyntää hank-keen tuloksia Tekesin tukemassa SHOK (strategisen huippuosaamisen keskitty-mä) -hankkeessa Kansalaisen ja ammattilaisen väliset uudet yhteistyömallit.

Kyselytutkimusten kohderyhmänä olivat erikoissairaanhoidossa ja peruster-veydenhuollossa työskentelevät sairaanhoitajat (lääkehoidon ohjaus n=116, lääketiedon käyttäminen n=94). Haastattelututkimuksiin ja asiantuntijapa-neeliin osallistui yhteensä 19 sairaanhoitajaa. Suurin osa tähän tutkimukseen osallistuneista sairaanhoitajista toteuttaa lääkehoitoa ja ohjaa lääkehoitoon liit-tyvissä asioissa potilaita ja asiakkaita päivittäin tai useamman kerran viikossa.

Kyselytutkimuksen perusteella sairaanhoitajat arvioivat toteuttamansa lääke-hoidon ohjauksen laadukkaaksi ja he käyttävät monipuolisia ohjausmenetel-miä, mutta osaamisperusta vaatii kuitenkin syventämistä.. Sairaanhoitajien to-teuttaman lääkehoidon ohjauksen sisältö oli tämän tutkimuksen perusteella monipuolista. Vähiten potilaan kanssa käytiin läpi lääketiedon lähteiden luo-tettavuutta ja lääkehoitoon liittyviä kustannuksia. Tässä tutkimuksessa näkö-kulma oli sairaanhoitajien itsearvioinnissa, mutta tulevaisuudessa on tärkeää arvioida lääkehoidon ohjauksen toteutumista myös potilaan näkökulmasta.

Sairaanhoitajat käyttivät eniten yksilöllisiä, suullisia ja kirjallisia menetelmiä lääkehoidon ohjauksessa ja lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä. Sähköi-siä menetelmiä käytetään edelleen vähän. Sairaanhoitajat kokivat roolinsa mo-niammatillisessa työryhmässä hyvin tärkeänä ja luonnehtivat rooliaan koor-dinaattoriksi, tulkiksi ja potilaan edustajaksi. Sairaanhoitajat pyrkivät hyvään hoitosuhteeseen potilaiden kanssa ja välittivät tietoa moniammatillisen työ-ryhmän sisällä.

Sairaanhoitajat käyttävät kyselytutkimuksen perusteella varsin monipuolises-ti eri lääketiedon lähteitä, mutta nojautuvat usein heille tuttuihin lähteisiin. Sairaanhoitajat käyttävät arkipäivässään usein henkilölähteitä lääkehoitoa to-teuttaessaan. Vaikka kollega tai lääkäri on usein nopeasti saatavilla, on tär-keää kehittää luotettavampia ja helposti saatavilla olevia lääketiedon lähteitä. Vastaajien eniten käyttämät lääketiedon lähteet olivat kollegat, lääkärit, lää-kepakkauksen pakkausseloste, Pharmaca Fennican paperinen ja elektroninen versio sekä Terveysportin muut lääketietokannat. Sairaanhoitajat käyttivät lääketiedon luotettavuuden arvioinnissa tietoa julkaisijasta tai tiedon lähtees-tä. Sairaanhoitajat toivoivat heille kohdennettuja, helposti saatavilla olevia ja helppokäyttöisiä lääketiedon lähteitä. Lääketiedon lähteiden kehittämisessä tuleekin kiinnittää huomiota niiden taustalla olevaan tutkimusnäyttöön ja helppokäyttöisyyteen.

Lääkehoidon ohjaus edellyttää sairaanhoitajalta riittävää osaamista. Erityisenä haasteena sairaanhoitajien lääkehoidon ohjauksessa on farmakologisen tietope-rustan kehittäminen. Paitsi sairaanhoitajan lääkehoidon osaamista, tulisi lää-kehoidon ohjauksessa tarkastella myös toteutuneen ohjauksen vaikuttavuutta ja laatua sekä pohtia sen lähtökohtia. Sairaanhoitajilla on velvollisuus päivittää tietojaan ja taitojaan, jotta he voivat tarjota potilaille luotettavaa ja asianmu-kaista tietoa päätöksenteon tueksi sekä hallita kehittyviä ohjausmenetelmiä ja lääketiedon lähteitä. Sairaanhoitajien lääketiedon luotettavien lähteiden käyt-

tämistä tulisi edistää. Lisäksi tulisi kehittää helposti käytettäviä tiedonlähtei-tä lääkehoidon suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja potilasohjaukseen. Sairaanhoitajan roolia lääkehoidon ohjauksessa voidaan kehittää ja siten tukea moniammatillisen työryhmän yhteisen tavoitteen, potilaan optimaalisen hoi-don ja hoitotuloksen, saavuttamista.

Asiasanat: Lääkehoito, Lääkehoidon ohjaus, Lääkehoitoon sitoutuminen, Lää-ketieto, Lääkeinformaatio, Hoitotyö

AbSTrAcT

Virpi Sulosaari, Riikka Teuri, Taina Soini, Arja Pekonen, Katja Ojanperä, Heikki Alanko, Hanne Juuti, Petter Tuderman & Elli Leppä Sairaanhoitaja lääkehoidon ohjaajana ja lääketiedon käyttäjänä – MONI-lääke-hankkeen tuloksia Research Reports from Turku University of Applied Sciences 41 95 pages Turku: Turun University of Applied Sciences, 2013

iSbn 978-952-216-411-7 (printed) iSSn 1457-7917 (printed)

iSbn 978-952-216-412-4 (pdf ) iSSn 1796-9964 (electronic)

Multidisciplinary collaboration is one of the underlying premises for rational medication care and use. Medication education and medication management by health care professionals is based on their knowledge and professional judgement in the best interests of their patients. in order to increase the quality of medication education and to develop methods for enhancing patients’ adherence to medication, we need more understanding of health care personals’ role and tasks in medication education and management. nurses have an important role in multidisciplinary teams responsible for patient medication care. Yet, little is known about how nurses describe their role in patient medication education and how they deliver the education. The underlying medicine information of medication education and management needs to be reliable and evidence based. The preparation and administration of medicines as well as patient medication education are at the core of nursing practice. However, medicine information sources used by nurses when administering medications and educating patients are still rather unclear. it is necessary to identify not only the information sources, but also the best and the most feasible methods and instruments for nurses in everyday use.

This paper describes the key research results of rational medication care through a multidisciplinary collaboration (MOni-lääke) project that was conducted by Turku University of Applied Sciences and Pharmaceutical information Centre

in collaboration with Turku Municipal Social Services and Health Care and The Hospital District of Southwest Finland. The ultimate goal of the project was to enhance patient safety and rational use of medicines. More precisely, we aimed to develop quality and utility of medicine information sources and patient education by exploring sources of medicine information used by nurses and nurses’ role in patient medication education, and by supporting adherence to medication in multidisciplinary teams. Pharmaceutical information Centre will also utilise these research results in a large national project called SHOK (Strategic Centres for Science, Technology and innovation) funded by Tekes – the Finnish Funding Agency for Technology and innovation.

The data of the research was collected by using two semi-structured questionnaires, one of which was targeted to explore the information sources nurses use and the quality of these sources (n=94), and the other to evaluate the content, methods and quality of medication education provided by nurses (n=94). in addition, two interviews and an expert panel were arranged. All together nineteen registered nurses participated in the interviews and the expert panel.

based on the received results on medication education, nurses evaluated the delivery of their medication patient education to be reliable, equal and based on patients’ individual needs. Medication patient education was seen as a part of nurses’ role in multidisciplinary teams providing patient care. However, nurses were uncertain of their knowledge base of pharmacology. Most of the used methods for delivering medication patient education were verbal or written instructions; e-methods were not so often used. nurses provided information on medication effects and use; less information was given on reliable medicine information sources and costs of medicines.

based on the results on medicine information sources, nurses used a variety of medicine information sources. However, nurses tend to rely on sources they are the most familiar with. The medicine information sources which were the most used were colleagues, physicians, the book Pharmaca Fennica and its online version, package leaflets for medicinal products and medicine databases on the online service Terveysportti. To evaluate the validity of an information source, nurses use the provided information on the publisher or on the references. in their everyday work in medication management, nurses often use person sources. Although a colleague or a physician is quite often quickly available, it is necessary to develop more reliable and easily accessible medicine

information sources. nurses hope to get more information sources which are targeted at them, easy to access and easy to use. Thus, when developing medicine information sources, it is important to pay attention that sources are evidence based and easy to use.

The delivery of medication education requires adequate competence from nurses. A special challenge for the future is to develop the pharmacology knowledge base of nurses. in the future, it is also important to explore the effectiveness and quality of medication education. nurses have an obligation to update their knowledge and skills to be able to provide high quality education and use continuously developing, evidence-based teaching methods; make decisions concerning patients care; and use different medicine information sources. We need to encourage nurses to use reliable medicine information sources and to develop the feasibility of medicine information sources for planning, delivering and evaluating medication care and patient education. by developing nurses’ role in medication management, we can support and reach the shared goal of high quality and optimal medication care of patients.

Keywords: Medicine information, drug information, nursing, medication education, adherence to medication, patient education

SISÄLTö

ESiPuHE 10

1 JOHdAnTO 12

2 TuTKiMuKSEn TEOREETTiSET LäHTÖKOHdAT 14

2.1 Lääkehoidon ohjaus ja lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen 14 2.2 Lääketieto 18

3 TuTKiMuKSEn TAVOiTTEET JA TuTKiMuSKySyMyKSET 22

4 TuTKiMuKSEn TOTEuTuS 24

4.1 Kohderyhmät ja aineistonkeruu 25 4.2 Aineiston analyysi 29

5 TuLOKSET 32

5.1 Sairaanhoitaja lääkehoidon ohjaajana 32 5.2 Sairaanhoitaja lääkehoitoon sitoutumisen edistäjänä 41 5.3 Sairaanhoitaja lääketiedon käyttäjänä 49

6 POHdinTA 63

6.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys 63 6.2 Johtopäätökset 65

LäHTEET 70

KiRJOiTTAJAT 76

LiiTTEET 77

10 Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 41

ESiPuHE

Rationaalinen lääkehoito on tehokasta, turvallista, taloudellista ja tarkoi-tuksenmukaista. Potilaan lääkehoitoon sitoutuminen on merkittävä haaste kaikille terveydenhuollon ammattihenkilöille lääkehoidon optimaalisen tu-loksen saavuttamiseksi sekä hoidon turvallisuuden lisäämiseksi. Moniam-matillisessa yhteistyössä toteutetulla lääkehoidon ohjauksella ja laadukkaal-la lääkeinformaatiolla on tärkeä merkitys lääkehoitoon sitoutumisen edis-tämisessä.

Lääkehoidon toteuttamiseen osallistuvat monet terveydenhuollon ammattilai-set kuten lääkärit, sairaanhoitajat ja farmaseutit. Lääkehoidon turvallisuuden näkökulmasta lääkehoidon toteuttamisen perustana tulisi olla ajantasainen ja luotettava lääketieto. näyttöön perustuva lääkeinformaatio ja lääkeneuvonta ovatkin kansallisten strategioiden painopistealueena rationaalisen lääkehoidon edistämisessä (STM 2011 [Lääkepolitiikka 2020]; FiMEA 2012 [Lääkeinfor-maatiostrategia]).

Tämän kaksivuotisen yhteistyöhankkeena toteutetun Turun ammattikorkea-koulun ja Lääketietokeskuksen tutkimuksen tavoitteena oli kehittää lääkehoi-don ohjausta, lääkehoitoon sitoutumista ja lääketiedon tehokasta käyttöä. Tut-kimus toteutettiin yhteistyössä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Turun hyvinvointitoimialan (ent. Sosiaali- ja terveystoimi) kanssa. Lääketietokeskus hyödyntää tuloksia Tekesin tukemassa SHOK (strategisen huippuosaamisen keskittymä) -tutkimushankkeessa Kansalaisen ja ammattilaisen väliset uudet yh-teistyömallit. Terveydenhuollon ammattihenkilöillä tarkoitettiin tässä yhteis-työhankkeessa sairaanhoitajia, mutta myös muut terveydenhuollon ammatti-laiset voivat hyödyntää tämän projektin tuloksia oman työnsä kehittämiseen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat perusterveydenhuollossa ja erikoissairaan-hoidossa toimivat sairaanhoitajat.

Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen kehittämisellä tähdätään lääkitys- ja potilasturvallisuuteen sekä parempaan lääkehoitoon sitoutumiseen ja tätä kautta parempiin hoitotuloksiin ja yhteiskunnan varojen säästymiseen. Sai-

11Sairaanhoitaja lääke hoidon ohjaajana ja lääketiedon käyttäjänä

raanhoitajan roolia lääkehoidon ohjauksessa osana moniammatillisen työryh-män työskentelyä voidaan kehittää ja siten tukea yhteisen tavoitteen, potilaan optimaalisen hoidon ja hoitotuloksen, saavuttamista.

Turussa 19.9.2013

Virpi Sulosaari Elli LeppäTtM, lehtori, projektipäällikkö FT, kehitysproviisoriTurun ammattikorkeakoulu Lääketietokeskus Oy


1 JOHdAnTO

Lääkehoito on monissa sairauksissa ja niiden aiheuttamien oireiden tai komp-likaatioiden hallinnassa merkittävä osa potilaan kokonaishoitoa, ja useissa kroonisissa sairauksissa se muodostaa perustan muulle hoidolle (WHO 2003). Moniammatillisessa yhteistyössä toteutetulla lääkehoidon ohjauksella ja laa-dukkaalla lääkeinformaatiolla on tärkeä merkitys lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä (Latter ym. 2000; Sulosaari ym. 2011). Vaatimus vaikuttavalle ja tuloksekkaalle ohjaukselle lisääntyy myös väestön ikääntyessä, hoitoaikojen ly-hentyessä ja yhä moninaisempien lääketieteellisten ja teknologisten ratkaisujen kehittyessä (Heikkinen 2013).

Potilaskeskeisyys ja potilaan oma rooli lääkehoidossa edellyttävät luotettavaa ja ajantasaista tietoa omasta lääkityksestä (Terveydenhuoltolaki 1326/2010; STM 2011). Lääkeinformaation saatavuuteen ja laatuun onkin kiinnitetty Eu-roopan unionissa enenevässä määrin huomiota (Hämeen-Anttila 2013). Sai-raanhoitajat ovat suurin ammattiryhmä, joka on vastuussa lääkehoidosta. Lää-kehoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin sekä lääkehoitoon liittyvän potilasohjauksen tulee perustua potilaan yksilöllisiin tiedontarpeisiin ja näyt-töön perustuvaan lääketietoon sekä luotettaviin ja puolueettomiin tiedonläh-teisiin. Lääkehoidosta keskusteleminen on yksi hoitohenkilöstön ja potilaan välisen vuorovaikutuksen keskeisistä tehtävistä.

Sairaanhoitajien lääkehoidon ohjaukseen ja lääkehoidon sitoutumisen edis-tämiseen liittyvää osaamista ja toteuttamista on tutkittu vain vähän. Myös lääketiedon käyttäminen on vähän tutkittu alue, ja osaamisen edistämiseksi tarvitaan lisää tietoa ja myös sairaanhoitajien omaa näkemystä siitä, millais-ta lääketietoa he työssään eniten tarvitsevat ja miten se olisi parhaiten heidän käytettävissään. Myös potilaiden näkökulma on tärkeä lääketiedon kohdenta-miseksi. Sairaanhoitajien lääketiedon ja lääkehoidon osaamisen kehittämisellä tähdätään lääkitysturvallisuuteen ja potilasturvallisuuteen sekä parempaan lää-kehoitoon sitoutumiseen ja tätä kautta parempiin hoitotuloksiin ja yhteiskun-nan varojen säästymiseen.


Tämän tutkimuksen tavoitteena on kehittää sairaanhoitajan toteuttamaa lää-kehoidon ohjausta, lääkehoitoon sitoutumisen edistämistä ja lääketiedon te-hokasta käyttöä työssään. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sairaanhoi-tajien toteuttaman lääkehoidon ohjauksen laatua ja sisältöä, sairaanhoitajien kokemusta roolistaan moniammatillisessa työryhmässä sekä sairaanhoitajien käyttämiä lääketiedon lähteitä, niiden käytettävyyttä ja sairaanhoitajien käyt-tämiä menetelmiä lääketiedon lähteiden luotettavuuden arvioinnissa ja sai-raanhoitajan näkemystä tulevaisuuden lääketiedon lähteistä. Tutkimuksen kautta saadun tiedon avulla voidaan kehittää sairaanhoitajien koulutusta, mo-niammatillista yhteistyötä lääkehoidon ohjauksen ja lääkehoitoon sitoutumi-sen edistämisessä sekä terveydenhuollon ammattilaisille kohdennettuja lääke-tiedon lähteitä.


2 TuTKiMuKSEn TEOREETTiSET LäHTÖKOHdAT

2.1 LääKEHOidOn OHJAuS JA LääKEHOiTOOn SiTOuTuMiSEn EdiSTäMinEn

ihmisten elinikä on maailmanlaajuisesti nousussa, ja ikääntymisen myötä pit-käaikaissairauksien itsenäinen hoito kotona lisääntyy. Vaatimukset sairaanhoi-tajien lääkehoidon osaamiselle ja lääketiedon tuntemukselle ovat lisääntyneet. Uusia, yhä tehokkaampia ja hoidon toteutuksen kannalta vaativampia lääkkei-tä tulee markkinoille jatkuvasti, ja yhä vakavammin sairaita sekä moniongel-maisempia potilaita voidaan hoitaa lääkehoidon keinoin (STM 2005; ndosi ja newell 2009; Sulosaari ym. 2011). Lääkkeiden tehokas käyttö on tärkeää, jotta voitaisiin vähentää oireita ja ehkäistä komplikaatioita (mm. Schaffer & Yoon 2001; Latter 2010) sekä tukea omahoitoon sitoutumista (Manias 2010). Lääkehoidon tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla lääkehoitoa koskeval-la vuorovaikutuksella voidaan edistää potilaiden hoitoon sitoutumista, lisätä hoidon tehokkuutta sekä vähentää palvelujen kuormitusta (national institute for Health and Clinical Excellence [niCE] 2009). Lääkkeen käyttäjää tuetaan ottamaan vastuuta ja osallistumaan omaan lääkehoitoonsa. itsehoidon onnis-tumista pyritään tukemaan terveydenhuollon ammattilaisilta saatavalla neu-vonnalla. (STM 2011.)

2.1.1 Lääkehoidon ohjaus

Moniammatillisessa yhteistyössä toteutetulla lääkehoidon ohjauksella tarkoi-tetaan potilaan hoitoon osallistuvien eri ammattiryhmien tavoitteellista ja yh-teistyössä toteutettua näyttöön perustuvan ja luotettavan tiedon välittämistä potilaalle sekä motivointia ja kannustamista hoidon eri vaiheissa näyttöön pe-rustuvilla menetelmillä (Heikkinen 2013). Vaikuttava ja laadukas lääkehoi-don ohjaus on potilaslähtöistä, yksilöllistä ja potilaan sekä hänen omaistensa tarpeisiin perustuvaa (Latter ym. 2000; Rycroft-Malone ym. 2000). Hoito-


henkilökuntaa ohjaavat myös lait, asetukset, ohjeet, suositukset sekä potilaan itsemääräämisoikeus ja oikeus tietoon ja ohjaukseen. Lääkehoidon ohjauksella on keskeinen merkitys hoitoon sitoutumisen edistämisessä. (Heikkinen 2013).

Lääkehoidon ohjaus on hoidon laadun ja potilasturvallisuuden ratkaiseva osa-tekijä. Lääkehoidon ohjaus on muuttuva ja monimuotoinen tapahtuma, jossa tulee ottaa huomioon, kuka milloinkin puhuu, mitä sanotaan, mistä näkö-kulmasta lääkehoitoa tarkastellaan sekä tilanteeseen osallistuvien kehonkieli. (Manias 2010; Liu ym. 2012.) Jos hoidon suunnitteluvaiheessa yksilöiden vä-lit ovat avoimet ja yhteistyökykyiset, syntyy hyvä ja avoin vuorovaikutustilan-ne, jolla on positiivisia vaikutuksia potilaan lääkkeiden käyttöön. Sitoutumi-nen hoitoon paranee, kun potilas saa riittävästi tietoa lääkehoidostaan. (Ma-nias 2010) Moniammatillinen työryhmä vastaa potilaan kokonaishoidosta, ja sairaanhoitajalla on tärkeä rooli tiedonvälittäjänä hoitoon osallistuvien kesken (Manias ym. 2005). Samalla lääkehoitoon liittyvän tiedon turvallinen siirty-minen tulisi turvata (Liu ym. 2012).

Potilaat tarvitsevat tietoa lääkehoidostaan (mm. Heikkinen ym. 2006; Toren ym. 2006). Potilaat haluavat tietoa lääkkeiden yhteisvaikutuksista (Kansan-aho ym. 2002; Raynor ym. 2007) ja haittavaikutuksista (nurit ym. 2009; Kansanaho ym. 2002, Raynor ym. 2007; Carpenter 2010) sekä niiden eh-käisystä ja vähentämisestä (Raynor ym. 2007). Lisäksi potilaat tarvitsevat tietoa lääkevalmisteen käyttöön ja säilytykseen liittyvistä asioista (Kansan-aho ym. 2002), mahdollisista lääkehoidon edellyttämistä elintapamuutok-sista, lääkkeisiin ja ruokailuun liittyvistä suosituksista (nurit ym. 2009), lääkkeen nimestä ja käyttötarkoituksesta (Spiers ym. 2004), lääkkeiden odo-tetuista hyödyistä (Raynor ym. 2007) ja lääkekuurin kestoajasta (Carpenter 2010). Lisäksi potilaat tarvitsevat tietoa siitä, miten tulee toimia, jos lääke on unohtunut ottaa (Spiers ym. 2004) sekä tietoa alkoholin käytöstä lääke-hoidon aikana (Raynor ym. 2007).

Lääkehoidon ohjaukseen ja lääkehoidon sitoutumisen edistämiseen liittyvää osaamista ja toteuttamista on tutkittu vain vähän. Aikaisemmin tehty tutki-mus viittaa siihen, etteivät sairaanhoitajat ole kokeneet lääkehoidon ohjausta riittävästi omaksi tehtäväkseen (mm. Hegney ym. 2005), vaikka lääkehoidon ja ohjauksen toteuttaminen kuuluvat sairaanhoitajan lähes päivittäisiin työ-tehtäviin (iSMP 2003; Keohane ym. 2008). Sairaanhoitajien toteuttama lää-kehoidon ohjaus voi rajoittua vain yksinkertaiseen tiedon antamiseen (Latter ym. 2000; Rycroft-Malone ym. 2000). Sairaanhoitajat kokevat lääkehoidon


ohjauksen myös hyvin haasteellisena tehtävänä sen edellyttämän vankan far-makologisen tietoperustan takia (Latter ym. 2000; Rycroft-Malone ym. 2000; King 2004; Hegney ym. 2005).

Sairaanhoitajat tarvitsevat ajantasaisia, helposti käytettävissä olevia lääketiedon lähteitä potilaspohjaukseen (institute of Safe Medication Practices [iSMP] 2003). Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään myös, etteivät poti-laiden lääkehoitoa koskevan tiedon tarpeet aina täyty (Horne ym. 2001; Ker-zman 2005; Heikkinen ym. 2006; nurit 2009). Parhaiten Gerlanderin ym. (2013) tutkimuksessa toteutui käytössä olevien lääkkeiden läpikäyminen ja lääkehoidon perusteleminen. Potilaat kokivat lääkehoitoon liittyvät tietonsa ajantasaisiksi, mutta puutteelliseksi arvioitiin haittavaikutuksista, vaikutusta-vasta ja lääkitykseen tehdyistä muutoksista käyty keskustelu sekä lisätiedon lähteille opastaminen.

Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen kehittämisellä tähdätään lääkitys- ja potilasturvallisuuteen sekä parempaan lääkehoitoon sitoutumiseen ja tätä kaut-ta parempiin hoitotuloksiin ja yhteiskunnan varojen säästymiseen (Schneider ym. 2011). Sairaanhoitajien toteuttamaa lääkehoidon ohjausta kehittämällä kuten ohjausmenetelmillä potilaan sairaalasta kotiutumisvaiheen ohjaukseen on saatu hyviä tuloksia (mm. Louis-Simonet ym. 2004; Manning ym. 2007; nurit ym. 2009). Tehostettua lääkehoidon ohjausta saaneilla potilailla on pa-rempi tietoperusta lääkehoidostaan. He ovat esimerkiksi kyenneet parempaan omahoitoon kotona (mm. Ponnusankar ym. 2004; Louis_Simonet ym. 2004; Ketzman ym. 2005) ja hyödyntävät aktiivisemmin terveydenhuollon palvelui-ta (Toren ym. 2006). Sairaanhoitajan roolia potilaan lääkeohjauksen toteutta-jana tulisikin kehittää. Ajan puute ja työn kuormittavuus vaikeuttavat ohjauk-sen toteuttamista (iSMP 2003; nurit ym 2009), samoin puute lääkehoidon ohjauksessa käytettävistä kirjallisista materiaaleista (iSMP 2003). Sairaanhoi-tajan on tärkeää myös tunnistaa oman roolinsa merkitys potilaan lääkehoidon ohjaajana (nurit ym. 2009).

2.1.2 Lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen

Lääkehoitoon sitoutumisella tarkoitetaan potilaan aktiivista osallistumista hoidon suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin siten, että hoidon toteu-tus vastaa tervey denhuollon ammattihenkilön antamia ohjeita (mukaillen WHO 2003).


Lääkehoitoon sitoutuminen on tunnistettu kansainvälisesti merkittäväksi haasteeksi moniammatilliselle yhteistyölle. Varsinkin kroonisten sairauksien hoidossa huono hoitoon sitoutuminen on sekä kansallisesti että kansainvä-lisesti merkittävä ongelma, sillä vain noin 50 % potilaista on arvioitu olevan hoitoonsa hyvin sitoutuneita (WHO 2003). Lääkehoitoon sitoutumattomuus johtaa merkittävästi lisääntyneisiin terveydenhuollon kustannuksiin ja vaka-viin seurauksiin potilaan terveydentilassa, elämänlaadussa ja potilasturvalli-suudessa (Haynes ym. 2005; Savikko & Pitkälä 2006; Lehane 2009). Yleisim-piä ongelmia ovat lääkkeiden ottamatta jättäminen, lääkekuurin lopettaminen ennenaikaisesti, annosvälien pidentäminen tai ohjeiden vain osittainen nou-dattaminen. Erityisesti lääkekuurin lähetessä loppuaan hoitomyöntyvyys pyr-kii heikkenemään (Pitkälä & Mäenpää 2011.)

Onnistuneen lääkehoidon perustana on oikea tieto lääkkeestä ja siitä, miten lää-kettä käytetään. Kuitenkin vain kolmasosa lääkkeiden käyttäjistä käyttää lääk-keitään oikein. (WHO 2012; STM 2011.) Taustalla voi olla se, ettei potilas ole saanut riittävästi informaatiota omasta lääkkeestään ja sen käytöstä tai hän ei ole sitoutunut riittävästi lääkehoitoonsa. Potilaiden tulee olla tietoisia lääkkeen käyttötarkoituksesta ja -tavasta sekä ymmärtää millaisia haittavaikutuksia lää-ke saattaa aiheuttaa. (WHO 2009.) Jotta potilaat voisivat tehdä itse päätöksiä heille määrättyjen lääkkeiden turvallisesta ja oikeanlaisesta käytöstä, heillä tulisi olla vähintään perustiedot ja ymmärrys lääkkeistään, niihin liittyvistä riskeistä ja hyödyistä ja niiden oikeasta käyttämisestä (Shrank & Avorn 2007).

Monipuolinen tieto mm. lääkkeiden vaikutustavoista ja mahdollisista hait-tavaikutuksista edistää potilaan sitoutumista hoitoon. Potilaille tulisi välittää riittävästi tietoa kaikissa hoidon vaiheissa. Lääkehoitoon sitoutumisessa myös omaisilla on keskeinen rooli, ja heille tulisi tarjota riittävästi tietoa kaikissa eri hoidon vaiheissa. (banning 2009; Heikkinen 2013) Lääkehoitoon sitoutumis-ta edistävinä tai siihen vaikuttavina tekijöinä voidaan tunnistaa niin ulkoi-sia kuin sisäisiä tekijöitä. Sisäisiä tekijöitä ovat mm. potilaan persoonallisuus, asenne, pelot ja sairauteen liittyvät tekijät. Ulkoisia tekijöitä ovat hoitoon, hoi-tohenkilökuntaan sekä sosiaalisen verkoston tukeen liittyvät tekijät. Tunnista-malla ja vaikuttamalla näihin tekijöihin voidaan potilaan lääkehoitoon sitou-tumista edistää. (Savikko & Pitkälä 2006.)

Lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen sisältää lääkehoidon ohjauksen lisäksi monia muita keinoja, joilla voidaan tukea potilasta lääkehoidon toteuttamises-sa kotona. Potilaalle kohdennetulla ohjausmateriaalilla, esimerkiksi kirjallisel-


la tai audiovisuaalisella lääketiedolla, voidaan tukea vastaanotolla tai osastolla tapahtunutta lääkehoidon ohjausta (nicholson ym. 2009). Hyvä hoitosuhde edistää lääkehoitoon sitoutumista (Stevenson ym. 2004). Muita lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä käytettäviä menetelmiä ovat esimerkiksi puheli-mitse tapahtuva seuranta, lääkehoidon yksinkertaistaminen ja erilaiset lääk-keen otosta muistuttajat (mm. Haynes 2005; Osterberg & blaschke 2005; banning 2009).

Pitkäaikaisessa lääkehoidossa parhaaseen tulokseen päästään erilaisten inter-ventioiden yhdistelmillä; mm. lääkehoidon ohjauksella, informoinnilla, tuella, erilaisilla muistuttajilla, lääkekuurin annostusta yksinkertaistamalla vähentä-mällä päivittäisiä ottokertoja, puhelinseurannalla ja muilla seurantamuodoilla kuten sähköpostiviestinnän avulla, ohjatulla omatarkkailulla ja perheterapial-la. Lyhytaikaiseen lääkehoitoon sitoutumisessa hoitoon vaikuttavimpia mene-telmiä ovat neuvonta, kirjallinen informaatio sekä henkilökohtaiset puhelin-soitot. (Haynes ym. 2008.)

Lääkehoidon ohjaukseen ja lääkehoitoon sitoutumisen edistämiseen tarkoitet-tujen työkalujen kehittäminen, terveydenhuollon ammattihenkilöiden kou-luttaminen ja lääkehoidon osaamisen edistäminen voivat merkittävästi edistää rationaalisen lääkehoidon toteuttamista. Lääkehoidon toteutuksen ja ohjauk-sen tulee perustua luotettavaan ja näyttöön perustuvaan tietoon (Latter ym. 2000; FiMEA 2012).

2.2 LääKETiETO

Lääkehoitoon liittyvän tiedon hakeminen sekä tiedon kriittinen arviointi ja hyödyntäminen ovat osa sairaanhoitajan lääkehoidon osaamista (Teuri 2013). Lääkehoidon turvallinen, taloudellinen, tehokas ja tarkoituksenmukainen to-teuttaminen on tärkeä osa sairaanhoitajien jokapäiväisiä työtehtäviä (Keohane ym. 2008). Sairaanhoitaja hakee lääkehoidon toteuttamisessa ja potilasohja-uksessa tarvittavaa lääketietoa eri lähteistä ja arvioi niiden luotettavuutta ja soveltuvuutta(Sulosaari ym. 2011). Sairaanhoitajien lääketiedossa on todettu aikaisemmassa tutkimuksessa puutteita (ndosi ja newell 2009). Lääketiedon lähteissä on todettu sairaanhoitajien kokemana haasteita muun muassa käy-tettävyyteen liittyen (mm. Marcum ym. 2002; Paparella 2010), ja kehittyvä teknologia asettaa jatkuvasti lisää haasteita (Folkman & Rankin 2010). Sai-raanhoitajat käyttävät työssään monenlaisia tiedonlähteitä suunnitellessaan ja


toteuttaessaan lääkehoitoa sekä ohjatessaan potilaita. Luotettavalla lääketiedol-la on tärkeä merkitys lääkehoidon turvallisessa toteuttamisessa, ja lääketietoa tulisikin olla hyvin saatavilla. (Paparella 2010.)

Lääkeinformaatiolla, tässä tutkimuksessa lääketiedolla, tarkoitetaan sellaista tie-toa lääkkeistä ja lääkehoidoista, joka on kuluttajien ja terveydenhuollon am-mattilaisten saatavilla eri tietolähteistä joko kasvotusten, kirjallisesti tai sähköis-ten palveluiden kautta. Lääkeinformaatiota tuottavat esimerkiksi viranomaiset, terveydenhuollon ammattilaiset, lääketeollisuus ja potilasjärjestöt (STM 2011). Lääkeinformaatioon sisältyy lääkevalmisteeseen ja lääkkeen käyttöön liittyvä informaatio sekä ohjaus, jossa riittävä tietopohja lääkehoidoista on keskeinen edellytys (Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus [FiMEA] 2012). Tervey-denhuollon ammattilaiset ovat potilaiden ensisijainen tiedonlähde sairauksissa ja niiden lääkehoidoissa (närhi ja Helakorpi 2007). Sairaanhoitajat tarvitsevat luotettavia ja helposti käytettäviä tiedonlähteitä myös lääkehoitoa ja sen toteu-tusta suunnitellessaan esimerkiksi lääkkeiden oikean käyttökuntoon saattamisen varmistamiseksi ja lääkehoidon vaikutusten arvioimiseksi.

Sairaanhoitajan tulee perustaa lääkehoitoon liittyvä päätöksentekonsa luotet-taviin, näyttöön perustuviin tiedonlähteisiin (ndosi ja newell 2010; Fimea 2012). Luotettava ja näyttöön perustuva lääketieto, joka on terveydenhuollon ammattilaisten, väestön ja lääkkeiden käyttäjien saatavilla, on lääkkeiden ratio-naalisen käytön lähtökohta. Turvallisen ja tarkoituksenmukaisen lääkehoidon näkökulmasta tulevaisuuden uhkia ovat lääkkeiden käytön turha lisääntymi-nen, epäasiallinen lääkkeiden käyttö ja medikalisaatio, joihin voidaan vaikut-taa luotettavan lääkeinformaatioon välityksellä. (Sosiaali- ja terveysministeriö [STM] 2011). Suomessa julkaistiin keväällä 2012 kansallinen lääkeinformaa-tiostrategia, jonka osatavoitteena on kehittää terveydenhuollon ammattilaisten luotettavan ja näyttöön perustuvan lääketiedon käyttöä. (Lääkealan Turvalli-suus- ja Kehittämiskeskus [FiMEA] 2012.) Lääketiedon luotettavuutta, laa-tua ja käytettävyyttä voidaan arvioida eri tavoin. Lääketiedon arvioimiseen on kehitetty kuluttajille suunnattu Katse-tarkistuslista (närhi ym. 2008; FiMEA 2012), jota voivat käyttää soveltaen myös terveydenhuollon ammattilaiset.

Terveydenhuollon ammattilaisille on kehitetty internetissä olevien terveystie-donlähteiden arvioinnin tueksi myös erilaisia kriteerejä, joita voidaan soveltaa lääketiedon lähteiden luotettavuuden ja käytettävyyden arvioinnissa. Taulukossa 1 on kuvattu kansainvälisesti käytettyjä terveystiedon lähteiden arviointikritee-reitä, joita hyödynnettiin tämän tutkimuksen kyselylomakkeen laatimisessa.


TAuLukko 1. Terveystiedon lähteiden arviointikriteerejä.

Kriteerit terveysinformaation arvioinnin tueksi (Internet Health Information Technology Institute of Mitretek Systems, 1999):

• credibility (lähteet, informaation tuottamisenprosessi, ajantasaisuus, relevanssi aiheen kannalta, käytettävyys)

• content (tiedon oikeellisuus ja kattavuus, sisällöllinen vastuu), • disclosure (sivuston tavoite, tiedon keruu käyttäjistä), • links (linkkien valinta, linkkien sisältö, ulkoasu), • design (saavutettavuus, navigointi hakumahdollisuudet), • interactivity (palautemahdollisuus ja tiedonjako käyttäjien kesken), • caveats (julkaisijan tausta, esim. sivujen kaupallisuus).

5Cs (Webcite evaluation tool) arviointikriteerit (Roberts 2010):

• credibility (tekijä, tekijöiden tausta ja asiantuntemus, luotettavuus), • currency (päivitys, viitteet, tiedon ajantasaisuus, linkit), • content (sivuston tavoite, tiedon oikeellisuus, kattavuus), • constructions (yleisvaikutelma, ulkoasu, käytettävyys), • clarity (kieli, tekstin muotoilu, ymmärrettävyys, tiedon taso).

Lääkehoidon toteuttaminen ja lääkehoidon ohjaus edellyttävät osaamista lää-ketiedon hakemisessa, arvioinnissa ja käyttämisessä. Royal Academy of nur-sing [RCn] (2011) on kuvannut sairaanhoitajien tiedon hakemiseen, käyttä-miseen ja arviointiin liittyvät osaamisvaatimukset: Sairaanhoitajan on tunnis-tettava tiedon tarve ja tiedettävä, minkälaista tietoa tarvitaan. Sairaanhoitajan tulee osata hakea tietoa eri lähteistä ja arvioida sen luotettavuutta. Lisäksi sai-raanhoitajan on osattava arvioida tiedon sovellettavuutta, käyttää tietoa eetti-sesti säädöksiä ja ohjeita noudattaen sekä tuottaa uutta tietoa. Tulevaisuudessa lääkehoidot ovat entistäkin yksilöllisempiä, mikä osaltaan lisää tiedon ja tie-don käyttämisen hallinnan tarvetta. Kiire, osaamisen puute tai käytön maksul-lisuus voivat olla esteenä tiedonlähteiden hyödyntämisessä. Vaikka lääketietoa olisi tarjolla laajasti, ongelmaksi voi muodostua tiedon pirstaleisuus ja huono saavutettavuus. (FiMEA 2012). Lisäksi sairaanhoitajien lääkkeiden määräämi-seen laajentuva tehtävänkuva asettaa lisää haasteita sairaanhoitajien lääkehoi-don osaamiselle ja kriittiselle lääketiedon käyttämiselle (Hall ym. 2003) sekä potilaan lääkehoidon ohjaukselle ja lääkehoitoon sitoutumisen edistämiselle (Latter 2010).


Aikaisempien aihetta käsittelevien tutkimusten perusteella sairaanhoitajat no-jaavat lääkäreitä enemmän henkilölähteisiin lääketiedon hakemisessa, vaikka erilaisia elektronisia lähteitä on hyvin saatavilla (Doran ym. 2007). Farmaseu-tit käyttävät laaja-alaisemmin erilaisia lääketiedon lähteitä kuin lääkärit ja sai-raanhoitajat (Gettig 2007). Sairaanhoitajat käyttävät usein heille jo ennestään tuttuja ja helposti saatavilla olevia lähteitä, arvioimatta aina niiden luotetta-vuutta tai ajantasaisuutta (Paparella 2010).

Sairaanhoitajat käyttivät Dillesin ym. (2010) tutkimuksessa eniten lääkkee-seen liittyviä potilasohjeita lääketiedon lähteenä lääkehoidon ohjausta toteut-taessaan. Myös lääkäriä konsultoitiin, mutta omaan olemassa olevaan tieto-perustaan luotettiin usein lääkehoidossa. ndosin ja newellin (2010) tutki-muksen mukaan sairaanhoitajat käyttävät eniten tiedonlähteenään lääkeopasta (vastaava kuin Pharmaca Fennica), mutta turvautuvat etenkin kiireisissä akuu-teissa toimintaympäristöissä muiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden konsultointiin.


3 TuTKiMuKSEn TAVOiTTEET JA TuTKiMuSKySyMyKSET

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää sairaanhoitajan toteuttamaa lääkehoidon ohjausta, lääkehoitoon sitoutumista ja lääketiedon tehokasta käyttöä. Tutki-muksen tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien toteuttaman lääkehoidon ohjauksen laatua ja sisältöä, sairaanhoitajien kokemusta roolistaan moniam-matillisessa työryhmässä sekä sairaanhoitajien käyttämiä lääketiedon lähteitä, niiden käytettävyyttä ja sairaanhoitajien käyttämiä menetelmiä lääketiedon lähteiden luotettavuuden arvioinnissa ja sairaanhoitajan näkemystä tulevai-suuden lääketiedon lähteistä.

Tutkimuskysymykset

1. Millaista on sairaanhoitajan toteuttama lääkehoidon ohjaus

1.1 Miten sairaanhoitajan arvioivat toteuttamansa lääkehoidon ohjauksen laatua

1.2 Mitä sairaanhoitajien toteuttama lääkehoidon ohjaus sisältää

1.3 Mitä menetelmiä sairaanhoitajan käyttävät lääkehoidon ohjauksessa

2. Miten sairaanhoitajat edistävät lääkehoitoon sitoutumista

2.1 Miten sairaanhoitajat arvioivat ja edistävät potilaiden lääkehoitoon sitoutumista

2.2 Millainen rooli sairaanhoitajalla on moniammatillisessa ryhmässä, joka vastaa potilaiden lääkehoidosta


3. Millaisia lääketiedon lähteitä sairaanhoitajat käyttävät

3.1 Mitä lääketiedon lähteitä sairaanhoitajat käyttävät

3.2 Millaista lääketietoa sairaanhoitajat käyttävät

3.3 Miten sairaanhoitajat arvioivat lääketiedon lähteiden käytettävyyttä

3.4 Miten sairaanhoitajat arvioivat käyttämiensä lääketiedon lähteiden laatua

3.4 Millainen lääketiedon lähde palvelisi sairaanhoitajia tulevaisuudessa


4 TuTKiMuKSEn TOTEuTuS

Tutkimus on tutkimusasetelmaltaan kuvaileva poikkileikkaustutkimus, jossa käytettiin monipuolisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimusaineistoa kerättiin sur-vey-kyselytutkimuksilla, teemahaastatteluilla ja asiantuntijapaneelin työsken-telyn kautta (kuvio 1). Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat yhden etelä-suomalaisen perusterveydenhuollon organisaation ja yhden eteläsuomalaisen yliopistosairaalan sairaanhoitajat, jotka työskentelivät hoitotyön eri toiminta-alueilla. Tutkimusta varten laadittiin kirjallisuuskatsaukseen perustuen kaksi kyselylomaketta, jotka viimeisteltiin moniammatillisessa asiantuntijaryhmäs-sä. Teemahaastattelujen runkojen laatimista ohjasi opinnäytetöiden ohjaaja yhteistyössä projektipäällikön kanssa. Asiantuntijapaneeli järjestettiin projek-tiryhmän toimesta. Kyselyaineiston analyysin toteutti projektipäällikkö yhteis-työssä tilastotieteen asiantuntijan kanssa, haastatteluaineiston uudelleen analy-soinnin toteutti projektipäällikkö yhteistyössä projektiryhmän jäsenen kanssa ja asiantuntijapaneelin työskentelyn analyysin kaksi projektiryhmän jäsentä.

 

 

     

 

kuVIo 1. Tutkimuksen vaiheet.


4.1 KOHdERyHMäT JA AinEiSTOnKERuu

4.1.1 Lääkehoidon ohjaus ja lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen – kyselytutkimus

Kyselytutkimuksen kohderyhmän muodostivat yhden eteläsuomalaisen pe-rusterveydenhuollon organisaation ja yhden eteläsuomalaisen yliopistosairaa-lan sairaanhoitajat, jotka työskentelivät hoitotyön eri toiminta-alueilla. Perus-terveydenhuollon organisaatiossa toimii myös erikoissairaanhoidon yksiköitä. Kohdeorganisaatioista valittiin yksiköt, joissa tutkimus suoritettiin, siten, että niiden toiminta olisi mahdollisimman erilaista (akuutti- ja pitkäaikaishoito) ja että katettaisiin mahdollisimman laajasti erilaiset lääkehoidon toteuttamisym-päristöt (poliklinikat, vuodeosastot, kotisairaanhoito). Perusterveydenhuollos-ta tutkimukseen osallistui 6 yksikköä ja erikoissairaanhoidosta 12 yksikköä ge-riatrian, sisätautien, syöpätautien, psykiatrian ja kirurgian erikoisaloilta.

Tutkimusta varten laadittiin kirjallisuuskatsaukseen perustuen kyselyloma-ke (Latter ym. 2000; Rycroft-Malone ym. 2000; King 2004; Osterberg & blaschke 2005; Savikko & Pitkälä 2006; nurit ym. 2009;), joka viimeistel-tiin moniammatillisessa asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmään kuului asian tuntijoita hoitotyöstä, lääketieteestä sekä farmasian alalta (myös lääke-tiedon tuottajia). Osaksi kyselylomaketta otettiin Sulosaaren (2011) aiemmin kehittämät osiot lääkehoidon ohjauksen laadusta ja sisällöstä, joita ei ollut vielä testattu ennen hankeen pilotointivaihetta. Kyselylomake esitestattiin ke-väällä 2011 ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuk-sessa opiskelevilla sairaanhoitajilla (n=14), jonka perusteella tehtiin joitakin muutoksia lomakkeeseen.

Tutkimukselle haettiin tutkimuslupa tutkimukseen osallistuneista organisaa-tioista, ja yksiköihin lähetettiin etukäteen tiedote projektin tarkoituksesta, ta-voitteista ja toteutuksesta. Kysely toteutettiin syksyllä 2011. Projektiryhmä ke-räsi aineiston käyttäen elektronista kyselylomaketta, jossa oli mukana infor-maatiota tutkimuksesta sisältävä saatekirje. Kysely lähetettiin organisaatioista nimettyjen yhteyshenkilöiden kautta sähköpostitse 328 sairaanhoitajalle, jois-ta 116 vastasi kyselyyn (vastausprosentti 36 %).

Kyselylomakkeen ensimmäisessä osiossa kerättiin vastaajien taustatiedot (ky-symykset 1–8). Toisessa osiossa kysyttiin sairaanhoitajan mielipiteitä Likert-asteikollisilla väittämillä lääkehoidon ohjauksen vastuun tahoa (10–11), sai-raanhoitajan osaamisperustaa (12–14, 23) ja hänen toteuttamansa ohjauksen


laatua (15–22, 24). neljännessä osiossa kysyttiin Likert-asteikolla sairaanhoi-tajien käyttämiä lääkehoidon ohjausmenetelmiä (25) ja lähteitä (25–26) ja lääkehoidon ohjauksen sisältöä (28–43). Kyselylomakkeen viimeisessä osios-sa kysyttiin Likert-asteikolla sairaanhoitajien käyttämiä menetelmiä lääkehoi-don sitoutumisen arvioinnissa ja edistämisessä (46–47). Lisäksi kyselylomak-keessa oli kaksi avointa kysymystä siitä, miten vastaajien mielestä lääkehoidon ohjaus ta ja lääkehoitoon sitoutumisen edistämistä tulisi kehittää.

4.1.2 Lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen – haastattelututkimus

Teemahaastattelun rungon laativat aikaisempaan tutkimukseen perustuen kolme opinnäytetyötä tehnyttä sairaanhoitajaopiskelijaa asiantuntijaopettajan ohjauksessa. Opiskelijat keräsivät myös laadullisen haastatteluaineiston (ks. Haakana ym. 2012). Haastatteluja toteutettiin kaikkiaan kolme (1 ryhmä-haastattelu, 1 parihaastattelu ja 1 yksilöhaastattelu), yhteensä haastatteluun osallistui kuusi sairaanhoitajaa. Hankkeelle tutkimusorganisaatioissa nimetyt yhteyshenkilöt kutsuivat haastateltavat mukaan tutkimukseen. Osallistumi-nen oli vapaaehtoista ja kutsutuilla oli etukäteen tietoa tutkimuksesta ja haas-tattelun kulusta. Opiskelijat nauhoittivat haastattelun ja toimittivat haastatte-luaineiston projektipäällikölle opinnäytetyön valmistuttua.

4.1.3 Lääketiedon käyttäminen – kyselytutkimus

Kyselytutkimuksen kohderyhmän muodostivat yhden eteläsuomalaisen perus-terveydenhuollon organisaation ja yhden eteläsuomalaisen yliopistosairaalan sai-raanhoitajat, jotka työskentelivät hoitotyön eri toiminta-alueilla. Perustervey-denhuollon organisaatiossa toimii myös erikoissairaanhoidon yksiköitä. Kohde-organisaatioista valittiin yksiköt, joissa tutkimus suoritettiin, siten, että niiden toiminta olisi mahdollisimman erilaista (akuutti- ja pitkäaikaishoito) ja että ka-tettaisiin mahdollisimman laajasti erilaiset lääkehoidon toteuttamisympäristöt (päivystys, poliklinikat, vuodeosastot ja kotisairaala). Perusterveydenhuollosta tutkimukseen osallistui 6 yksikköä ja erikoissairaanhoidosta 11 yksikköä sisätau-tien, kirurgian, neurologian, syöpätautien, psykiatrian ja geriatrian erikoisaloilta.

Tutkimusta varten laadittiin kirjallisuuskatsaukseen perustuen kyselylomake (Doran ym. 2007; Gettig 2007; Dilles ym. 2010; ndosi ja newell 2010), joka viimeisteltiin moniammatillisessa asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmään kuului asiantuntijoita hoitotyöstä, lääketieteestä sekä farmasian alalta (myös


lääketiedon tuottajia). Lisäksi kyselylomakkeen esitestausvaiheessa kysyttiin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa opiske-levilta sairaanhoitajilta avoimella kysymyksellä mitä lääketiedon lähteitä he käyttivät, jotta lopulliseen kyselylomakkeeseen voitaisiin koota arvioitavaksi monipuolinen valikoima eri lääketiedon lähteitä. Kyselylomake esitestattiin keväällä 2011 ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuk-sessa opiskelevilla sairaanhoitajilla (n=14).

Tutkimukselle haettiin tutkimuslupa tutkimukseen osallistuneista organisaa-tioista, ja yksiköihin lähetettiin etukäteen tiedote projektin tarkoituksesta, ta-voitteista ja toteutuksesta. Kysely toteutettiin syksyllä 2011. Projektiryhmä ke-räsi aineiston käyttäen elektronista kyselylomaketta, jossa oli mukana infor-maatiota tutkimuksesta sisältävä saatekirje. Kysely lähetettiin organisaatioista nimettyjen yhteyshenkilöiden kautta sähköpostitse 221 sairaanhoitajalle, jois-ta 94 vastasi kyselyyn (vastausprosentti 43 %).

Kyselylomakkeen ensimmäisessä osiossa kerättiin vastaajien taustatiedot (kysy-mykset 1–8). Toisessa osiossa vastaajia pyydettiin valitsemaan annetuista vaihto-ehdoista (31 kpl) lääketiedon lähteet, joita hän käyttää työssään lääketiedon ha-kemiseen asteikolla 1–4 (en koskaan – päivittäin) ja arvioimaan niiden tärkeyttä työssään asteikolla tärkeä – ei tärkeä (kysymykset 10–11). Vastaajilla oli myös mahdollisuus lisätä listasta puuttuva lääketiedon lähde. Kolmannessa osios sa vastaajia pyydettiin arvioimaan eri lääketiedon lähteiden käytettävyyttä (kysy-mys 12, samat vaihtoehdot kuin kysymyksissä 10–11). Vastaajia pyydettiin ar-vioimaan eri lääketiedon lähteiden käytettävyyttä valitsemalla adjektiiveja, jotka heidän mielestään kuvasivat tiedonlähdettä (luotettava, suhtaudun varauksella, helppokäyttöinen, vaikea käyttää, ajantasainen, tieto liian yksityiskohtaista/sy-välle menevää, selkeä ulkoasu, tieto vaikeasti löydettävissä, tieto liian suppeaa/ei sisällä tarvittavia tietoja, kattava, helposti saatavilla, soveltuu hyvin sairaan-hoitajille, helppolukuinen, en tunne) Luotettavuutta ja käytettävyyttä kuvaavien adjektiivien valinnassa hyödynnettiin Health information Technology institute of Mitretek Systemsin (1999) kriteereitä terveystiedon arviointiin internetissä, 5Cs-arviointityökalua (Roberts 2010) sekä asiantuntijaryhmää.

Lisäksi kyselylomakkeessa oli kaksi avointa kysymystä: ”Millä tavoin arvioit käyttämäsi lääketiedon luotettavuutta?” (kysymys 13) sekä ”Millainen lääke-tiedon lähde palvelisi sinua parhaiten työssäsi ajatellen tätä hetkeä ja tulevai-suutta?” (kysymys 14).


4.1.4 Lääketiedon käyttäminen – haastattelututkimus

Laadullisen haastatteluaineiston keräsivät kolme opinnäytetyötä tehnyttä sai-raanhoitajaopiskelijaa. Teemahaastattelun runko laadittiin asiantuntijaopetta-jan ohjauksessa ja toteutettiin kahtena ryhmähaastatteluna (ks. Eloranta ym. 2013). Kumpaakin ryhmähaastatteluun osallistui neljä sairaanhoitajaa. Toinen ryhmähaastatteluista toteutui erikoissairaanhoidon ja toinen perusterveyden-huollon yksikössä. Hankkeelle tutkimusorganisaatioissa nimetyt yhteyshenki-löt kutsuivat haastateltavat mukaan tutkimukseen, osallistuminen oli vapaaeh-toista ja kutsutuilla oli etukäteen tietoa tutkimuksesta ja haastattelun kulusta. Opiskelijat nauhoittivat haastattelun ja toimittivat haastatteluaineiston pro-jektipäällikölle opinnäytetyön valmistuttua.

4.1.5 Lääketieto – asiantuntijapaneeli

Laadulliseen asiantuntijapaneelikeskusteluun perustuva aineisto kerättiin kah-den projektiryhmän jäsenen toimesta. Asiantuntijapaneelin osallistujat kut-suttiin mukaan kahden yhteistyöhankkeeseen osallistuneen terveydenhuollon organisaation yhteyshenkilöiden kautta. Asiantuntijapaneeliin osallistuminen oli vapaaehtoista. Asiantuntijapaneeliin osallistui viisi sairaanhoitajaa perus-terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yksiköistä, ja paneelikeskustelu nau-hoitettiin heidän luvallaan (kesto 3h).

Asiantuntijapaneelin tarkoituksena oli saada lisätietoa kyselyaineiston tar-kennukseksi siitä, millaisia ominaisuuksia ja tietoja sairaanhoitajat tarvitsevat avuksi lääkehoidon toteuttamiseen mahdollisesti suunniteltavassa e-lääkeop-paassa. Haastateltavat olivat ilmoittaneet etukäteen omissa työyksiköissään yleisimmin käytettyjä lääkkeitä. Asiantuntijapaneelissa osallistujat saivat tutus-tua näihin lääkkeisiin liittyvään olemassa olevaan tietoon eri lähteistä (Phar-maca Fennica, lääkeopas, lääkepakkauksen seloste). näiden lähteiden osalta osallistujat pohtivat vapaasti keskustellen muun muassa niiden hyviä ja huo-noja puolia, käytettävyyttä ja tiedon riittävyyttä. Lisäksi haastateltavat pohti-vat, millaiset ominaisuudet olisivat hyviä käytännön lääkehoidon toteutuk-sen kannalta e-lääkeopas-sovellukselle. Paneelikeskustelussa keskusteltiin mm. siitä, millainen tekstityyppi olisi paras. Lisäksi keskusteltiin siitä, minkälaista tietoa tarvitaan lääkevalmisteista, keskeisimmistä käyttöaiheista, annostelusta, keskeisimmistä haitta- ja yhteisvaikutuksista, lääkkeen antamisesta ja potilaan lääkehoidon ohjauksesta. Haastateltavat olivat yhtä mieltä siitä, että erilliselle, sairaanhoitajille tarkoitetulle lääketiedon tietokannalle olisi tarvetta.


4.2 AinEiSTOn AnALyySi

4.2.1 Lääkehoidon ohjaus – kyselytutkimus

Kyselyaineisto analysoitiin käyttäen SPSS 20.0 tilasto-ohjelmaa (ibM SPSS statistics version 20). Projektiryhmä analysoi kyselyaineiston ennen opinnäy-tetyön valmistumista. Opinnäytetyötä käytettiin tässä tutkimuksessa tulok-sia syventävänä ja vahvistavana osana (ks. impola & Merilä 2012). Aineiston analyysin apuna oli käytettävissä tilastotieteen ja matematiikan opettaja. Ai-neiston analyysissä käytettiin kuvailevia tilastomenetelmiä. Kahden ryhmän, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sairaanhoitajien, välisiä eroja tarkasteltaessa taustamuuttujissa käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä aineis-ton jakautumisen perusteella. Tilastollisesti merkittäväksi p-arvoksi määritel-tiin < 0,05. Ryhmien välisten erojen tarkastelua rajoitti otoksen koko ja aineis-ton painottuminen erikoissairaanhoitoon. Tästä syystä ryhmien välisien erojen tarkastelu rajoitettiin vain kuvaileviin taustamuuttujiin. Lääkehoidon ohjauk-sesta (kysymykset 10–24) muodostettiin kaksi summamuuttujaa, toinen lää-kehoidon ohjausosaamisen perustasta (kysymykset 12–14, 23) ja toinen lääke-hoidon ohjauksen laadusta (kysymykset 15–22, 24). Avoimet kysymykset kak-si projektiryhmän jäsentä analysoi ensin erikseen ja tämän jälkeen yhdistäen sairaanhoitajien esittämät näkemykset lääkehoidon ohjauksen ja lääkehoitoon sitoutumisen edistämisen kehittämisestä.

4.2.2 Lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen – haastattelututkimus

Kaksi projektiryhmän jäsentä analysoi opiskelijoiden haastatteluaineiston uudelleen tutkimusta varten. Uudelleenanalysointi toteutettiin ennen pereh-tymistä opiskelijoiden opinnäytetyössä tekemään analyysiin, ja opiskelijoiden analyysiä käytettiin tämän jälkeen uudelleenanalysoinnin varmentamisessa. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetel-mällä (Elo & Kyngäs 2008; Tuomi & Sarajärvi 2009). Aluksi kaksi tutkijaa pelkisti lääkehoidon osaamiseen liittyviä tekijöitä kuvaavat, tutkimuksen kan-nalta relevantit ilmaisut. Analyysiä varten muodostettiin erillinen havainto-matriisi alakategorioista (taulukko 12), johon koottiin kaikki aineistosta tun-nistetut ilmaukset. Seuraavassa vaiheessa määriteltiin kahden tutkijan välisen keskustelun kautta kaksi pääluokkaa (taulukko 13).


4.2.3 Lääketiedon käyttäminen – kyselytutkimus

Kyselyaineisto analysoitiin käyttäen SPSS 20.0 tilasto-ohjelmaa (ibM SPSS statistics version 20). Kyselyaineisto analysoitiin projektiryhmän toimesta ennen opinnäytetyön valmistumista, opinnäytetyötä käytettiin tässä tutki-muksessa tuloksia syventävänä ja vahvistavana osana (ks. Carlsson & Latvala 2012). Aineiston analyysin apuna oli käytettävissä tilastotieteen ja matema-tiikan opettaja. Aineiston analyysissä käytettiin kuvailevia tilastomenetelmiä. Kahden ryhmän, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sairaanhoita-jien, välisiä eroja tarkasteltaessa taustamuuttujissa käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä aineiston jakautumisen perusteella. Tilastollisesti merkittäväksi p-ar-voksi määriteltiin <0,05. Ryhmien välisiä erojen tarkastelua rajoitti otoksen koko ja aineiston painottuminen erikoissairaanhoitoon. Tästä syystä ryhmien välisien erojen tarkastelu rajoitettiin vain kuvaileviin taustamuuttujiin. Sum-mamuuttujia ei tästä tutkimusaineistosta ollut tarkoituksenmukaista tehdä ky-selylomakkeen rakenteen takia.

Lääketiedon lähteiden luotettavuutta ja käytettävyyttä arvioitiin adjektiivein ja analyysissä tarkasteltiin frekvensseihin pohjautuen eri lähteiden eroja. Avoi-met kysymykset analysoitiin ja luokiteltiin deduktiivisen sisällön luokittelul-la (Elo & Kyngäs 2007). Avoimessa kysymyksessä kaksi tutkijaa suoritti en-sin analyysin itsenäisesti hyödyntäen viitekehystä. Viitekehys perustui RCn:n (2011) osaamisvaatimuksiin tiedon arvioimisesta sekä kuluttajan lääketiedon arviointiin kehitettyyn KATSE (DARTS)-tarkistuslistaan: tekstin kirjoittaja/julkaisija, tiedon ajankohtaisuus, kirjoituksen tarkoitus, rahoituslähde ja kir-joituksen taustalla olevat lähteet (närhi ym. 2008; FiMEA 2012). Tämän jäl-keen tutkijat muodostivat yhdessä näistä ryhmittelyistä yhteiset yläluokat. Toi-sessa avoimessa kysymyksessä kaksi tutkijaa analysoi vastaukset ensin erikseen ja tämän jälkeen yhdistäen sairaanhoitajien mainitsemien lääketiedon lähtei-den muodon ja lähteeltä toivottavat ominaisuudet.

4.2.4 Lääketiedon käyttäminen – haastattelututkimus

Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällön analyysiä (Elo & Kyngäs 2008). Opiskelijoiden haastatteluaineisto analysoi-tiin vielä uudelleen tutkimusta varten kahden projektiryhmän jäsenen toimes-ta. Uudelleenanalysointi toteutettiin ennen perehtymistä opiskelijoiden opin-näytetyössä tekemään analyysiin, ja opiskelijoiden analyysiä käytettiin tämän jälkeen uudelleenanalysoinnin varmentamisessa. Haastatteluaineiston analyy-


sin viitekehyksen muodostivat tutkimuskysymykset: mitä lääketietoa sairaan-hoitajat hakevat, mistä sairaanhoitajat hakevat lääketietoa ja miten he arvioivat käyttämiensä lääketiedon lähteiden luotettavuutta. Lisäksi litteroidusta aineis-tosta haettiin ilmaisuja tulevaisuuden lääketiedon lähteisiin liittyen.

4.2.5 Lääketieto – asiantuntijapaneeli

Asiantuntijapaneeli-keskustelu nauhoitettiin ja litterointiin. Litteroinnin ana-lyysissä käytettiin sisällön analyysiä deduktiivisen analyysin metodilla (Elo & Kyngäs 2007). Deduktiivisen analyysin viitekehys laadittiin projektiryhmässä kyselytutkimuksen tuloksiin perustuen. Asiantuntijapaneelille esitettiin kysy-mykset: mitä lääketietoa sairaanhoitaja tarvitsee, millainen elektroninen tie-donlähde palvelisi sairaanhoitajia (tekstityyppi, sijainti, tekninen sovellus). Kaksi projektiryhmän jäsentä laati paneelikeskustelusta yhteenvedon, johon koottiin keskeisimmät keskustelussa esille tulleet asiat.


5 TuLOKSET

Tulososiossa kuvataan kokonaistutkimuksen tuloksia tutkimuskohteiden mu-kaista jaottelua noudattaen: sairaanhoitaja lääkehoidon ohjaajana, sairaanhoi-taja lääkehoitoon sitoutumisen edistäjänä ja sairaanhoitaja lääketiedon käyt-täjänä. Vastaajien taustatiedot kuvataan kunkin tutkimuskohteen mukaan ni-metyn luvun alussa.

5.1 SAiRAAnHOiTAJA LääKEHOidOn OHJAAJAnA

5.1.1 Vastaajien taustatiedot

Lääkehoidon ohjaus – kyselytutkimus

Kyselytutkimukseen osallistui 116 sairaanhoitajaa. Vastaajien keski-ikä oli 41 vuotta (vaihteluväli 23–62 vuotta). Vastanneista sairaanhoitajia oli 74 %, (n=86), erikoissairaanhoitajia 16 % (n=18) ja terveydenhoitajia 10 % (11). Keskimääräinen työkokemus hoitoalalta oli 15 vuotta (1–35 vuotta), ja nykyi-sessä työssään vastaajat olivat työskennelleet keskimäärin kuusi vuotta. Vastaa-jien edustamaa organisaatiota ei kysytty. Vastanneista 72 % työskenteli erikois-sairaanhoidossa ja 28 % perusterveydenhuollossa. (taulukko 2). Vuodeosas-toilla työskenteli vastanneista 40 % (n=46), kotisairaanhoidossa 26 % (n=30), avoterveydenhuollossa 16 % (n= 18) ja laitoshoidon yksikössä sairaalassa 14 % (n=16). Vastanneista 5 % (n=6) ei tunnistanut omaa yksikköään annetuista vaihtoehdoista.


TAuLukko 2. Vastaajien taustatiedot.

Taustamuuttuja luokka % /n

Sukupuoli naisia 95 % (n=109)

miehiä 5 % (n=6)

Ammatillinen peruskoulutus

sairaanhoitaja 74 %, (n=86)

erikoissairaanhoitaja 16 % (n=18)

terveydenhoitaja 10 % (n= 11)

lisäksi muu koulutus 0,9 % (n=1)

Työpaikka erikoissairaanhoito 72 % (n=83)

perusterveydenhuolto 28 % (n=32)

Vastaajista 60 % (n=70) toteutti lääkehoitoa nykyisessä työssään päivittäin, 19 % (n= 22) useana kertana viikossa, 6 % (n=7) kerran viikossa ja 11 % (n=13) harvemmin kuin kerran viikossa. Lääkehoitoa ei toteuttanut työssään lainkaan 3 % (n=4) vastanneista. Vastanneista lääkehoidon ohjausta toteut-ti 55 % (n=64) päivittäin, 35 % (n=40) useana kertana viikossa, 4 % (n=5) kerran viikossa ja 3 % (n=3) harvemmin kuin kerran viikossa. Vastanneista yksi ei toteuttanut lainkaan lääkehoidon ohjausta työssään. Erikoissairaanhoi-dossa työskentelevät toteuttavat lääkehoitoa tilastollisesti erittäin merkitsevästi enemmän kuin perusterveydenhuollossa työskentelevät (p < 0,001). Erikois-sairaanhoidossa työskentelevistä 71 % toteuttaa lääkehoitoa päivittäin, kun vastaava osuus perusterveydenhuollossa on noin 31 %. Erikoissairaanhoidossa työskentelevät ohjasivat myös potilaita lääkehoitoon liittyen enemmän kuin perusterveydenhuollossa työskentelevät (p < 0,001). Erikoissairaanhoidossa työskentelevistä 65 % toteuttaa lääkehoidon ohjausta päivittäin, kun vastaava osuus perusterveydenhuollossa on 28 %.

5.1.2 Sairaanhoitajan toteuttama lääkehoidon ohjaus ja menetelmät

Kyselytutkimuksen vastaajat kokivat lääkehoidon ohjauksen kuuluvan sai-raanhoitajan tehtäviin (keskiarvo 4,7). Enemmän hajontaa vastauksissa oli väittämän ”vastuu lääkehoidon ohjauksesta on lääkärillä” kohdalla (keskiarvo, KA 3,8 / keskihajonta, SD 1,1) ( taulukko 3).


TAuLukko 3. Vastuu lääkehoidon ohjauksesta.

Väittämät (asteikko 1 täysin eri mieltä – 5 täysin samaa mieltä)

n KA SD Min – MAX

Lääkehoidon ohjaus kuuluu sairaanhoitajan tehtäviin

116 4,7 0,7 1–5

Vastuu lääkehoidon ohjauksesta on lääkärillä

115 3,8 1,1 1–5

Sairaanhoitajien toteuttama lääkehoidon ohjaus oli heidän oman arvionsa mukaan luotettavaa, tasa-arvoista ja potilaat huomioon ottavaa. Eniten samaa mieltä vastaajat olivat ohjauksen laatuun liittyneissä väittämissä (taulukko 4). Vähemmän samaa mieltä vastaajat olivat hyvästä farmakologisesta tietoperus-tasta ja lääkkeen ominaisuuksiin perehtymisestä ennen potilaan lääkehoidon ohjaamista (taulukko 5).


TAuLukko 4. Sairaanhoitajien arvio omasta ohjausosaamisestaan.


n KA SD Min – MAX

Minulla on hyvät valmiudet toteuttaa lääkehoidon ohjausta

108 4,0 0,8 1–5

Minulla on hyvä farmakologinen tietoperusta eri lääkeryhmistä

116 3,3 0,9 1–5

Perehdyn potilaalle määrätyn lääkkeen farmakologisiin ominaisuuksiin ennen lääkehoidon ohjauksen toteutusta

116 3,7 1,0 1–5

Osaan käyttää monipuolisesti erilaisia ohjauskeinoja lääkehoidon ohjauksen toteuttamisessa

116 3,8 0,9 1–5

Summamuuttuja / ohjausosaaminen

3,7


TAuLukko 5. Sairaanhoitajin arvio toteuttamansa ohjauksen laadusta.


n KA (SD)

SD Min–MAX

Toteuttamani lääkehoidon ohjauksen tavoitteena on, että potilas kykenee toteuttamaan lääkehoitoaan ohjeiden mukaisesti

116 4,72

0,7 1–5

Suunnittelen ja toteutan potilaan lääkehoidon ohjauksen hänen yksilöllisten tarpeiden perusteella

116 4,28

0,8 1–5

Toteuttamani lääkehoidon ohjaus on potilaslähtöistä

115 4,35 0,8 1–5

Toteuttamani lääkehoidon ohjaus perustuu tasa-arvoiseen ja kunnioittavaan hoitosuhteeseen

116 4,58 0,7 1–5

Lääkehoidon ohjaustilanteessa asetamme yhdessä potilaan ja/tai hänen läheisensä kanssa lääkehoidolle tavoitteet

115 3,63 1,0 1–5

Potilaalla ja/tai läheisellä on mahdollisuus kysyä kysymyksiä toteuttamassani lääkehoidon ohjaustilanteessa

116 4,64 0,7 1–5

Ohjaan potilasta lääkehoidossa käyttäen sellaisia termejä, joita potilas ymmärtää

116 4,69 0,7 1–5

Varmistan, että potilas on ymmärtänyt saamansa lääkehoidon ohjeet

114 4,66 0,7 1–5

Dokumentoin toteuttamani lääkehoidon ohjauksen potilasasiakirjoihin

116 4,28 0,9 1–5

Summamuuttuja/ohjauksen laatu 4,4

Eniten lääkehoidon ohjauksessa käytettiin yksilöllisiä, suullisia ja kirjallisia menetelmiä. Sähköisiä menetelmiä (sähköiset neuvontapalvelut, ohjausvideot ja sähköpostineuvonta) käytettiin vielä hyvin vähän (taulukko 6).


TAuLukko 6. Lääkehoidon ohjauksessa käytetyt menetelmät.

Menetelmä Ei koskaan Harvoin Usein Aina

f % f % f % f %

Suullinen ohjaus 0 0 % 0 0 % 26 22.4 % 90 77.6 %

Demonstraatio (esim. injektion pistäminen)

6 5.2 % 33 28.7 % 58 50.4 % 18 15.7 %

Kirjallinen ohjaus (esim. potilasohjeet)

0 0 % 17 14.9 % 66 57.9 % 31 27.2 %

Sähköisten neu-vontapalvelui-den näyttäminen (esim. erilaiset omahoitopor-taalit)

44 37.9 % 63 54.3 % 9 7.8 % 0 0 %

Erilaisten ohjausvideoiden näyttäminen

85 73.3 % 30 25.9 % 1 0.9 % 0 0 %

Puhelinneuvonta 8 6.9 % 49 42.2 % 55 47.4 % 4 3.4 %

Sähköpostitse tapahtuva neuvonta

93 80.2 % 20 17.2 % 2 1.7 % 1 0,9 %

Yksilöohjaus 3 2.6 % 2 1.7 % 51 44.0 % 60 51.7 %

Ryhmäohjaus 62 54.4 % 44 38.6 % 7 6.1 % 1 0,9 %

Vastaajat ohjasivat potilaita hakemaan tietoa lääkkeistään useimmin apteekis-ta sekä hyödyntämään lääkehoidosta annettuja kirjallisia ohjeita tai ottamaan yhteyttä hoitavaan yksikköön (taulukko 7). internetlähteistä potilaille suosi-teltiin Fimean kotisivuja, Lääkeinfo.fi-sivustoa, Terveysporttia ja eri potilasyh-distyksen kotisivuja.


TAuLukko 7. Tiedonlähteet, joista sairaanhoitajat ohjasivat potilaan etsimään tietoa lääkkeistään.

Lähde f / %

Apteekki 88 / 77 %

Kirjalliset potilasohjeet, joissa mukana lääkehoito

93 / 81 %

Yhteys / kysymys hoidosta vastaavaan yksikköön

92 / 80 %

internet-sivut (esim. Terveysportti, potilasjärjestöt)

15 / 13 %

Jokin muu, mikä (esim. lääkäri)

11 / 10 %

Lääkehoidon ohjauksessa vastaajat käyttivät eniten hyväkseen kirjallisia poti-lasohjeita ja lääkepakkauksen ohjetta (taulukko 8). Jonkin verran käytettiin myös lääkealan yritysten tekemiä potilasohjeita, organisaation omia ohjeita ja Terveysportin eri tietokantojen kirjallisia ohjeita. Sen sijaan esimerkiksi Käypä hoito -suosituksen potilasversiota ei käytetty kovinkaan paljoa.


TAuLukko 8. Lääketiedon lähteet, joita sairaanhoitajat käyttivät potilasohjauksessa.

Ohje En koskaan Harvoin Usein Aina

f % f % f % f %

Kirjalliset potilasohjeet, joissa on mukana lääkehoito

1 0.9 % 23 19.8 % 67 57.8 % 25 21.6 %

Lääkealan yritysten tekemiä potilasohjeita

10 8.6 % 37 31.9 % 63 54.3 % 6 5.2 %

Organisaation omia kirjallisia ohjeita

9 8.0 % 36 32.1 % 52 46.4 % 15 13.4 %

Lääkepakkauksen ohjetta

2 1.7 % 24 20.9 % 70 60.9 % 19 16.5 %

Lääkeinfo.fi-sivun tulostetta

31 27.4 % 49 43.4 % 30 26.5 % 3 2.7 %

Terveysportin eri tietokantojen ohjeita, joissa on mukana lääkehoito

9 7.8 % 35 30.2 % 59 50.9 % 13 11.2 %

Käypä hoito -suosituksen potilasversio

12 10.6 % 58 51.3 % 38 33.6 % 5 4.4 %

Jotakin muuta (esim. Pharmaca Fennica)

2 20.0 % 4 40.0 % 4 40.0 % 0 0%

Lääkehoidon ohjauksessa sairaanhoitajat käyvät lähes aina läpi lääkehoidon annoksen ja tyypin sekä hyvin usein lääkehoidon perusteen, lääkkeen oikean ottamisen, lääkehoidon antoreitin sekä lääkehoidon vaikutuksen ja alkamisen. Lisäksi useimmiten käytiin myös läpi, mihin potilaan tulee ottaa tarvittaessa yhteyttä. (taulukko 9). Harvemmin käytiin läpi luotettavia tiedonlähteitä ja lääkkeiden kustannuksia.


TAuLukko 9. Sairaanhoitajan toteuttaman lääkehoidon ohjauksen sisältö.

Väittämät En koskaan (fr/%)

Harvoin(fr/%)

Usein (fr/%)

Aina(fr/%)

Lääkehoidon peruste 2 /2% 7/6% 43/37% 64/55%

Lääkehoidon tyyppi 0 5/ 4% 36/31% 75/65%

Lääkehoidon annos 0 1/1% 28/25% 83/74%

Lääkehoidon ottaminen oikein 3/3% 10/9% 42/36% 61/53%

Lääkehoidon antoreitti 2/2% 16/14% 27/23% 71/61%

Lääkehoidon vaikutus ja sen alkaminen

0 9/8% 69/61% 36/32%

Lääkehoidon tehokkuus 0 23/20% 66/57% 26/23%

Lääkehoidon keskeisimmät haittavaikutukset

0 23/20% 67/58% 26/22%

Lääkehoidon haittavaikutusten ehkäisy

3/3% 37/32% 57/49% 19/16%

Lääkehoidon keskeisimmät yhteisvaikutukset

5/4% 44/38% 55/48% 11/10%

Lääkkeiden säilytys kotona 7/6% 41/36% 43/37% 24/21%

Lääkkeiden hävittäminen 9/8% 56/49% 34/30% 16/14%

Lääkkeiden kustannukset 7/6% 60/52% 43/37% 6/5%

Lääkkeet ja lääkevaihto 7/6% 54/47% 46/40% 9/8%

Mitä tehdä jo lääke on unohtunut tai on ottanut liikaa

4/3% 45/39% 54/47% 12/10%

Mihin ottaa yhteyttä, jos potilaalla on lääkehoitoon liittyviä ongelmia

2/2% 18/16% 48/41% 47/41%

Mitkä ovat luotettavia tiedonlähteitä lääkehoidossa

11/9% 61/53% 34/29% 10/9%


5.2 SAiRAAnHOiTAJA LääKEHOiTOOn SiTOuTuMiSEn EdiSTäJänä


Kyselytutkimus

Vastaajajoukko on sama kuin lääkehoidon ohjausta selvittäneessä kyselyssä. Vastaajien taustatiedot on jo esitetty aiemmin luvussa 5.1.1.

Lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen – haastattelututkimus

Haastatteluun osallistui kaiken kaikkiaan kuusi sairaanhoitajaa, kolme erikois-sairaanhoidon ja kolme perusterveydenhuollon yksiköstä. Kaikilla haastatel-luilla oli yli kymmenen vuoden työkokemus hoitoalalla, ja suurin osa oli työs-kennellyt nykyisessä työssään yli 10 vuotta. Haastateltavien työympäristönä oli sisätautien tai psykiatrian yksikkö tai päivystys.

5.2.2 Sairaanhoitajan käyttämät menetelmät lääkehoitoon sitoutumisen arvioinnissa ja edistämisessä

Kyselytutkimuksen tulosten perusteella potilaan sitoutumisen arvioinnissa käytettiin eniten haastattelua, mutta paljon myös potilaan tutkimista, mitta-uksia, laboratoriokokeita ja lääkkeiden käytön (määrän) seurantaa (taulukko 10).


TAuLukko 10. Sairaanhoitajan käyttämät menetelmät potilaan lääkehoitoon sitoutumisen arvioinnissa.


f % f % f % f %

Haastattelu 0 0 % 11 9.5 % 58 50.0 % 47 40.5 %

Potilaan tutkiminen (oireet)

7 6.1 % 19 16.7 % 59 51.8 % 29 25.4 %

Kyselylomake 54 47.0 % 50 43.5 % 11 9.6 % 0 0 %

Oirepäiväkirja 50 43.1 % 57 49.1 % 8 6.9 % 1 0.9 %

Lääkkeiden käytön (määrän) seuranta

15 13.0 % 32 27.8 % 50 43.5 % 18 15.7 %

Laboratorio-kokeet

8 6.9 % 38 32.8 % 59 50.9 % 11 9.5 %

Muut mittaukset (RR, P, paino, Gluk, PEF)

5 4.3 % 21 18.3 % 63 54.8 % 26 22.6 %

Potilaan hoitoon sitoutumisen edistämisessä keinoina käytettiin eniten lääke-hoidon ohjausta ja paljon myös voinnin seurantaa erilaisin mittauksin, dosetin käyttöä ja ohjausta lääkärin vastaanotolle (taulukko 11).


TAuLukko 11. Sairaanhoitajien käyttämät menetelmät potilaan lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä.


f % f % f % f %

Lääkehoidon ohjaus

0 0 % 4 3.4 % 54 46.6 % 58 50.0 %

Puhelinseuranta 49 42.2 % 50 43.1 % 16 13.8 % 1 0.9 %

Voinnin seuranta erilaisin mittauksin (esim. PEF, gluk)

9 7.8 % 25 21.6 % 64 55.2 % 18 15.5 %

Ohjaus lääkärille lääkehoidon yksin-kertaistamiseksi

3 2.6 % 58 50.4 % 53 46.1 % 1 0.9 %

Ohjaus lääkärille lääkemuodon vaihtamiseksi

2 1.7 % 51 44.0 % 55 47.4 % 8 6.9 %

Ohjaus lääkärille lääkevalmisteen vaihtamiseksi

4 3.4 % 66 56.9 % 39 33.6 % 7 6.0 %

Lääkepäiväkirja 36 31.0 % 67 57.8 % 11 9.5 % 2 1.7 %

Dosetin käyttö 12 10.5 % 36 31.6 % 46 40.4 % 20 17.5 %

Lääkemuistuttajan käyttö

65 56.0 % 48 41.4 % 2 1.7 % 1 0.9 %

5.2.3 Sairaanhoitajan rooli ja tehtävät lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä

Haastatteluaineiston analyysissä tunnistettiin potilaaseen liittyviksi alakatego-rioiksi lääkehoitoon sitoutuminen ja lääkehoitoon sitoutumiseen liittyvät te-kijät. Sairaanhoitajaan liittyviksi alakategorioiksi muodostuivat lääkehoitoon sitoutumiseen edistämiseen yhteydessä olevat tekijät, lääkehoitoon sitoutumi-sen arviointi ja edistäminen (taulukko 12). Pääluokiksi muodostuivat sairaan-hoitajan rooli moniammatillisessa työryhmässä ja sairaanhoitajan toiminta lää-kehoitoon sitoutumisen edistämisessä (taulukko 13).


TAuLukko 12. Aineiston luokittelu.

Potilaaseen liittyviä tekijöitä

Lääkehoitoon sitoutuminen (potilas)

• potilas on aktiivisesti mukana

• potilas noudattaa annettuja ohjeita

• potilas ymmärtää lääkehoidon merkityksen

• potilas välittää tietoa hoitohenkilökunnalle omasta hoidostaan

• Hoitosuhteesta kiinnipitäminen (säännölliset käynnit)

Lääkehoitoon sitoutumiseen yhteydessä olevia tekijöitä

• puuttuva sairaudentunto• muisti• haittavaikutukset• lääkekielteisyys• kotiolot• sosiaaliset suhteet• yleinen elämänhallinta• ei ymmärrä hoidon syytä• talous• lääkehoitoon liittyvä

(annostelutiheys)• muihin sairauksiin /

ongelmiin liittyvä• sairauden vaihe >

vastaanottokyky• pelko• yleinen mielipide/media

Sairaanhoitajaan liittyviä tekijöitä lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä

• käytettävissä oleva aika• ajankäyttö, työrytmi • asenne• oma osaaminen• häiriötekijät• oman työn ja

toteutuksen suunnittelu• asioiden laajuus• ohjauksen ajoittaminen• potilaan tasolle

pääseminen / yhteinen kieli

• kollegoiden kanssa kokemusten jakaminen/konsultointi

• tieto olemassa olevista palveluista

• positiivisen ilmapiirin luominen

Potilaan lääkehoitoon sitoutumisen arviointi

• lääkkeiden määrä• hoitojaksojen määrä• kontrollikäynnit• turvakokeet• keskustelu• kysymysten esittäminen • seurantasoitot

Potilaan lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen

• ohjaus• tiedon antaminen• hoitosuhde,

hoitoilmapiiri• luottamus, yksilöllisyys• hoidon läpikäyminen

(kokonaisuus)• moniammatillinen

työryhmä• kotihoito, omaiset

hoitoon mukaan• kirjaaminen• paperiohjeet


TAuLukko 13. Aineistosta muodostetut pääluokat.

Sairaanhoitajan rooli moniammatillisessa työryhmässätulkki, selittäjävahvistaja (kertaus)koordinoijaasianajajatiedon välittäjäitsenäinen roolikäytännön opastajakuuntelijaopettaja, demonstroijaneuvontasuunnittelija

Sairaanhoitajan toiminta lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessäinformointiohjaaminenopettaminen, opastuskokonaisvaltainen keskusteluoma osaaminen ja työyksikön osaaminenmotivointi, kannustus, keskusteluvälittäjänä toimiminen (lääkäri, omaiset)kannustaminen

Haastatteluihin osallistuneiden sairaanhoitajien käsitykset lääkehoitoon sitou-tumisesta vastasivat hyvin toisiaan huolimatta erilaisista toimintaympäristöis-tä. Lääkehoitoon sitoutuminen nähtiin potilaan aktiivisena osallistumisena ja annettujen ohjeiden noudattamisena. Lääkehoitoonsa sitoutunut potilas ym-märtää lääkehoidon merkityksen sairautensa hoidossa ja osaa tiedottaa oireis-taan ja hoitoon mahdollisesti liittyvistä haittavaikutuksista.

Potilas on aktiivisesti itte suunnittelemassa sitä omaa hoitoaan ja osaa sitten hakeutua kokeisiin.

...ett hän sitoutuu myös käyttämään niitä lääkärin ohjeen mukaan.

Ne ymmärtää sen, että mitä varten niitä lääkkeitä syödään ja että ottaa ne ohjeen mukaan.

...ja tietää milloin pitää ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon, jos jotain tiettyjä oireita tulee.

Potilaan lääkehoitoon sitoutumiseen nähtiin olevan yhteydessä potilaan sai-raudentila, tiedot ja mahdolliset pelot sekä lääkehoitoon liittyvät tekijät kuten haittavaikutukset ja lääkkeiden annostelutiheys. Potilaan sosiaalinen verkosto, kotiolot ja taloudelliset tekijät ovat yhteydessä hoitoon sitoutumiseen. Myös yleinen mielipide ja media vaikuttivat haastateltavien mukaan lääkehoitoon sitoutumiseen.


...jos potilas ymmärtää minkä takii lääke on tärkee, sillon hän yleensä ot-taa sen.

Ylipäätänsä elämänhallinta, onko sitoutunut mihinkään...

Meidän puolella [psykiatria] moni kokee ettei tarvii lääkitystä.

Meijän puolella [sisätaudit] yksi suurin syy on muisti.

...näis paketeissa lukee niitä sivuvaikutuksii, niin tavallaan ne jo luo ne itelleen.

...voi johtua siitä, että lääkehoito on hankalaa toteuttaa, annostus liian usein.

Lääkemuoto voi olla hankala toteuttaa.

Voi olla myös taloudellinen kysymys, jos ei oo kerta kaikkiaan rahaa.

Haastateltavien mukaan sairaanhoitajaan ja hänen toimintaansa potilaan lää-kehoitoon sitoutumisen edistäjänä liittyviä tekijöitä ovat potilaan kanssa käy-tettävissä oleva aika ja resurssipula, mutta myös sairaanhoitajan osaamiseen liittyvät tekijät sekä asenne potilaan tukemiseen ja ohjaamiseen.

...työrytmi, tavallaan montaa asiaa joutuu hoitamaan.

Meillä on ainaski selkeesti kiire, et ei jää aikaa siihen mitä tarvis käydä läpi.

Jos ei oo tarpeeks tietoo lääkehoidon toteuttamisesta, jos ei oo tarpeeks tietoo tukipalveluista ja tietenkin se hoitajan oma halu tehdä sitä työtään.

Haastateltavat arvioivat potilaan lääkehoitoon sitoutumista esittämällä kysy-myksiä, keskustelemalla, erilaisilla mittauksilla ja seurantakäynneillä sekä seu-raamalla potilaan lääkkeiden käyttöä ja aktiivisia kontakteja hoitoyksikköön.

Ne tulee näissä keskusteluissa esille...

...niin tavallaan ehkä esittää kysymyksen siinä välissä potilaalle, et se antaa viitettä et onk hän yhtään ymmärtäny.

Heillä on dosetti ja he tulee pyytää että nyt on dosetin täyttö, se on aika hyvä semmone mittari.


Kontrollikäynnillä käy niitä asioita läpi...

...hakee ne päivittäin ne jaetut lääkkeet.

Lääkehoitoon sitoutumista haastateltavat edistivät ohjaamalla potilasta, anta-malla tietoa ja ottamalla mukaan myös omaiset. Moniammatillinen työryhmä ja yhteistyö ovat tärkeä osa sitoutumisen edistämistä. Hoitosuhteella voidaan edistää hoitoon sitoutumista. Potilas tarvitsee myös erilaisia hoito-ohjeita voi-dakseen toteuttaa lääkehoitonsa oikein ja sitoutua siihen.

Puhumalla siinä ohjaustilanteessa.

Keskustelulla, et selvittää sen perimmäisen syyn...

...motivoida ja kannustaa.

Positiivisuus ja myönteisyys...

...tietoo niistä lääkkeistä ja niiden otosta...

Täytyy kyl aika useesti ottaa myös ne lähiomaiset ja mahdollisesti sit koti-hoito ja muu tukiverkko.

...asetutaan potilaan tasolle siinä keskustelussa.

Toisten kanssa voi käyttää huumoria ja vähän jutella semmosta rentoa aluksi...

Pyrkii huomioimaan potilaat, potilaan käsitykset asioista...

Usein siin on myös lääkäri niissä palavereissa...

Sairaanhoitajan koettiin olevan moniammatillisessa työryhmässä koordinaat-tori, joka vastasi potilaan kokonaishoidon hallinnasta ja osin suunnittelusta sekä välitti tietoa muille potilaan hoitoon osallistuville tahoille. Sairaanhoitaja toimii työryhmässä potilaan edustajana ja tulkkina, joka käänsi yksinkertai-semmalle potilaan kielelle esimerkiksi lääkärin antamat ohjeet ja toimii poti-laan käytännön opastajana. Sairaanhoitaja myös kertaa potilaan kanssa lääkä-rin aikaisemmin kertomat asiat ja itse toteuttamaansa lääkehoidon ohjausta. Sairaanhoitajan roolin koettiin olevan varsin itsenäinen ja hyvin tärkeä.


Sairaanhoitajan rooli ylipäätänsä potilaan hoidossa on olla siinä lääkärin ja potilaan välissä se tiedon välittäjä ja olla usein kääntämässä sitä lääkä-rin vaikeeselkoista kieltä potilaan tajuiseksi ja toisaalta sen potilaan kieltä sen lääkärin kieleksi.

...et yrittää selittää selkokielellä sen lääkärin määräyksen...

Hoitaja toistaa niit usein ei välttämättä päivittäin mut usein samoja asioi-ta minkä tähden on hyvä syödä lääkkeitä.

Mun mielest kyl se [rooli] on se hyvin tärkee.

Mä sanosin et ihan välttämätön [rooli].

Sairaanhoitajan toimintaan lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä kuuluvat haastateltavien mukaan lääkehoidon ohjaaminen, neuvonta, opettaminen ja informointi sekä kokonaisvaltainen keskustelu.

...on varmaan se neuvonta, et niiden asioiden selittäminen...

Keskustelu ja lääkkeestä kertominen...

Hoitaja hoitaa tämän opetuspuolen [injektiohoidot].

Kuviossa 2 on kuvattu haastatteluaineistosta muodostetut pääluokat sairaan-hoitajan roolista ja toiminnasta moniammatillisessa työryhmässä.


kuVIo 2. Sairaanhoitajan rooli ja toiminta moniammatillisessa työryhmässä lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä.

5.3 SAiRAAnHOiTAJA LääKETiEdOn KäyTTäJänä


Kyselytutkimus

Kyselytutkimukseen osallistui 94 sairaanhoitajaa. Vastaajien keski-ikä oli 41,5 vuotta (vaihteluväli 23–67 vuotta). Vastanneista sairaanhoitajia oli 83 %, (n=78) erikoissairaanhoitajia oli 10,6 % (n=10) ja terveydenhoitajia oli 2 % (2). Vastan-neista neljällä oli sairaanhoitajakoulutuksen lisäksi muu koulutus. Keskimääräi-nen työkokemus hoitoalalta oli 15 vuotta (1–37 vuotta) ja nykyisessä työssään vastaajat olivat työskennelleet keskimäärin 7,5 vuotta. Vastaajien edustamaa organisaatiota ei kysytty. Vastanneista 71 % työskenteli erikoissairaanhoidos-sa ja 29 % perusterveydenhuollossa. (taulukko 14). Vuodeosastoilla työskenteli vastanneista 48 % (n=45), sairaalan pitkäaikaissairaanhoidossa 28 % (n=26),


pitkäaikaissairaanhoidossa 14 % (n=13) ja avoterveydenhuollossa tai poliklini-koilla 3 % vastaajista (n=3). Vastaajista 7 % (n=7) työskenteli kotisairaalassa, kuntoutusosastolla, valvontaosastolla tai osaston poliklinikalla. Keskimääräinen työkokemus hoitoalalta oli 15 vuotta (1–37 vuotta) ja keskimäärin toiminut ny-kyisessä työssä 7,5 vuotta (alle 1 vuosi – 37 vuotta).

TAuLukko 14. Vastaajien taustatiedot.

Taustamuuttuja luokka % / n

Sukupuoli naisia 97 % (n=91)

miehiä 3 % (n=3)

Ammatillinen peruskoulutus

sairaanhoitaja 83 %, (n=83)

erikoissairaanhoitaja 10,6 % (n=11)

terveydenhoitaja 2 % (n= 2)

lisäksi muu koulutus 4 % (n=4)

Työpaikka erikoissairaanhoito 71 % (n= 67)

perusterveydenhuolto 29 % (n= 27)

Vastanneista 86 % (n=81) toteutti lääkehoitoa työssään päivittäin. Vastaajista 73 % (n=69) ohjasi nykyisessä työssään päivittäin ja 21 % (n=20) useana ker-tana viikossa potilaita tai asiakkaita lääkehoitoon liittyvissä asioissa. Erikois-sairaanhoidossa työskentelevistä 92,5 % toteutti lääkehoitoa päivittäin, kun vastaava osuus perusterveydenhuollossa on noin 70 %. Erikoissairaanhoidossa työskentelevät toteuttivat lääkehoitoa enemmän kuin perusterveydenhuollos-sa työskentelevät (p=0,003). Erikoissairaanhoidossa työskentelevät ohjasivat myös potilaita lääkehoitoon liittyen enemmän kuin perusterveydenhuollossa työskentelevät (p < 0,001).

Haastattelututkimus

Haastattelututkimukseen osallistui kahdeksan sairaanhoitajaa, puolet heistä edusti akuutti-vuodeosastohoidon yksiköitä erikoissairaanhoidosta ja puolet perusterveydenhuollon yksiköitä geriatrisen hoitotyön ja kotihoidon alueelta.


Asiantuntijapaneeli

Asiantuntijapaneeliin osallistui viisi sairaanhoitajaa akuuteilta vuodeosastoilta, pitkäaikaisterveydenhuollosta, kotihoidosta ja päivystyksestä.

5.3.2 Sairaanhoitajien käyttämät lääketiedon lähteet ja haettu lääketieto

Kyselytutkimuksen tulosten perusteella vastaajien eniten käyttämät lääketie-don lähteet (tässä järjestyksessä) olivat kollegat, lääkärit, Pharmaca Fenni-can paperinen ja elektroninen versio, lääkepakkauksen pakkausseloste ja Ter-veysportin muut lääketietokannat (taulukko 15). Tärkeimmiksi lääketiedon lähteiksi koettiin ne, joita käytettiin eniten. Tärkeimpinä lääketiedon lähteinä vastaajat pitivät neuvon kysymistä lääkäriltä (98 %), Pharmaca Fennican pa-periversiota ja aineistoa Terveysportissa (96 %), kollegan konsultointia (94 %) ja lääkepakkausten pakkausselosteita (94 %).


TAuLukko 15. Sairaanhoitajien käyttämät lääketiedon lähteet.

Lähde En koskaan

Harvoin Usein Päivittäin Usein tai päivittäin

n % n % n % n % n %

Konsultoin kollegaa

3 3 % 12 13 % 54 59 % 23 25 % 77 84 %

Kysyn neuvoa lääkäriltä

1 1 % 20 22 % 51 55 % 20 22 % 71 77 %

Pharmaca Fennica paperiversio

1 1 % 21 23 % 55 61 % 13 14 % 68 76 %

Pharmaca Fennica-aineisto Terveysportissa

1 1 % 24 26 % 47 52 % 19 21 % 66 73 %

Lääke- pakkauksen pakkausseloste

1 1 % 37 39 % 48 51 % 8 9 % 56 60 %

Terveysportti – muut lääketietokannat

6 7 % 39 42 % 39 42 % 8 9 % 47 51 %

Kysyn neuvoa osasto-farmaseutilta

34 38 % 26 29 % 26 29 % 4 4 % 30 33 %

Kirjalliset potilas-ohjeet, joiden osana lääkehoito

7 8 % 56 60 % 28 30 % 2 2 % 30 32 %

Terveysportin muut kuin lääketietokannat

7 8 % 59 64 % 26 28 % 0 0 % 26 28 %

Ammattilehdet 21 22 % 47 50 % 25 27 % 1 1 % 26 28 %

Kysyn neuvoa sairaala-apteekista

11 12 % 56 61 % 23 25 % 2 2 % 25 27 %

Käypä hoito -suositukset

3 3 % 65 71 % 24 26 % 0 0 % 24 26 %

Organisaation omat ohjeet

9 10 % 61 66 % 21 23 % 2 2 % 23 25 %


Haastatteluaineiston analyysin perusteella sairaanhoitajat käyttivät eniten lää-ketiedon lähteenä Pharmaca Fennicaa ja sen elektronista versiota Terveyspor-tissa. Terveysportin lähteistä käytettiin myös jonkin verran SFinX – interak-tio- ja Renbase -tietokantoja. Erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajat hyödynsi-vät tiedonlähteenä osastofarmaseuttia, ja perusterveydenhuollossa tietoa pyy-dettiin apteekista ja sairaala-apteekista. Lääkärit ja kollegat muodostivat myös tärkeän tiedonlähteen. Osaston omia ohjekansioita ja lääkeohjelmaa (Kemo-kur) hyödynnettiin, samoin lääkepakkauksia. Perusterveydenhuollosta otettiin tarvittaessa myös yhteyttä hoitoyksikköön, jossa potilaan lääkehoito oli aloi-tettu.

Sähköstä Pharmacaa käytän aika paljon.

Jos on joku erikoisempi, niin soitan apteekkiin.

...osastofarmaseutti on hirveen hyvä tiedonlähde.

Ja on lääkepakkauksissakin niitä ohjeita.

Haastatteluaineiston perusteella sairaanhoitajat hakivat tietoa lääkkeen tar-koituksesta, lääkkeen käyttökuntoon saattamisesta, annostelusta, antoajoista, antotiheydestä, rinnakkaislääkkeistä, erityislupavalmisteista ja mahdollisista yhteisvaikutuksista toisen lääkkeen tai ruokavalion kanssa lääkehoitoa toteu-tettaessa. Lisäksi sairaanhoitajat hakivat tietoa siitä, miten lääkitys vaikuttaa potilaan muihin sairauksiin ja miten lääkehoidon vaikutusta pitäisi seurata. Kotihoidossa korostuu myös tiedon tarve lääkkeiden säilytyksestä ja säilyvyy-destä.

...ylipäätään lääkeaineesta, et mihin tarkotukseen, mihin se pistetään ja mitä pitäs seurata ja onks jotain erityisii antovälei tai jotain.

...yhteisvaikutuksii jonkun toisen lääkkeen kanssa ja pitääkö ottaa tyhjään mahaan ja kaikkii tämmösii.

Jos potilaalla on omituisii oireita niin pitää tarkastaa.

...et sitä säilytysolosuhdetta katotaan.

Asiantuntijapaneelikeskustelussa tuli esille hyvin samansuuntaisia tarpeita lää-ketiedolle. Lisäksi sairaanhoitajat toivat esille potilasohjaukseen liittyvät tie-dontarpeet (kuvio 3).


kuVIo 3. Sairaanhoitajat lääketiedon tarpeet – asiantuntijapaneelin yhteenveto.

5.3.3. Lääketiedon lähteiden käytettävyyden ja luotettavuuden arviointi

Kyselytutkimuksessa vastaajia pyydettiin arvioimaan eri lääketiedon lähteiden käytettävyyttä ja luotettavuutta valitsemalla adjektiiveja, jotka heidän mieles-tään kuvasivat tiedonlähdettä. Positiivisimmat arviot annettiin eniten käyte-tyille Pharmaca Fennicalle (sekä tietokanta että paperiversio), lääkepakkauk-sen pakkausselosteelle ja Terveysportin muille tietokannoille (taulukko 16). Vastaajat olivat arvioineet myös niitä tiedonlähteitä, joita he käyttävät harvoin tai ei koskaan. Avoimessa kysymyksessä vastaajia pyydettiin kertomaan, miten he arvioivat käyttämiensä lääketiedon lähteiden luotettavuutta (taulukko 17). Avoimeen kysymykseen vastasi 56 vastaajaa. Osa vastaajista arvioi luotetta-


vuutta useammalla eri tavalla. Sairaanhoitajat käyttivät lääketiedon luotetta-vuuden arvioinnissa tietoa julkaisijasta tai tiedon lähteestä (n=16). Seitsemän-toista vastaajaa arvioi käyttämänsä lähteet luotettavaksi, mutta ei kuvannut tarkemmin, miten luotettavuutta arvioidaan tai pelkästään kommentoi työyk-sikön lähteiden olevan luotettavia.

Haastattelututkimuksen aineistonanalyysin perusteella sairaanhoitajat arvioi-vat vain vähän käyttämiensä lääketiedon lähteiden luotettavuutta. Henkilö-lähteitä kuten osastofarmaseuttia ja lääkäriä pidettiin erittäin luotettavana läh-teenä. Myös Terveysporttiin, lääkepakkausselosteisiin ja Pharmaca Fennicaan luotettiin lääketiedon lähteinä. Analyysin perusteella sekä erikoissairaanhoi-dossa että perusterveydenhuollossa sairaanhoitajat kyseenalaistivat lääketie-don vain harvoin. Kuitenkin tilanteissa joissa oli epäselvyyttä lääkemääräyksen oikeellisuudesta, saatettiin määräys tarkistuttaa tai esimerkiksi ottaa yhteyttä hoitoyksikköön, jossa lääkehoito oli potilaalle aloitettu.

Jos niihin ei voi luottaa niin mihin sitte.

Täytyyhän mun luottaa kun kysyn lääkäriltä tai katon Terveysportista tai luen pakkausselosteet. Ja kyllä farmaseuttiin ihan täysin tähän koulutettu-na...

Joskus mä sitten varmistan et oonko mä ymmärtänyt täysin oikein ja tarko-tatko ihan tosissaan kun tällä on esimerkiksi tää (lääkärille) ja oot alotta-massa tälläsen lääkkeen, jos hän vielä sanoo siinä kohtaa että joo...

...tietty voi sitten kysyy vielä apteekista ja kattoo meneeks ne yhteen.


Luot

ettav

a (%

)

Suht

audu

n va

rauks

ella

(%)

Help

po-

käytt

öi-ne

n(%

)

Vaike

a kä

yttää

(%

)

Ajan

-tas

ainen

(%

)

Tieto

liian

yk

sityis

-ko

htais

ta tai

liian

syv

älle m

e-ne

vää (

%)

Selke

ä ulk

oasu

(%

)

Tieto

va

ikeast

i löy

dettä

vis-

sä (%

)

Tieto

liian

su

ppea

a tai

ei si

sällä

tarvit

tavia

tieto

ja (%

)Ka

ttava

(%

)

Help

osti

saatav

illa

(%)

Sove

ltuu

hyvin

sai

raanh

oi-taj

ille (%

)

Help

po-

lukui

nen

(%)

En tu

nne

(%)

Pharm

aca ®

Fenn

ica

pape

rivers

io84

,92,

263

,48,

611

,87,

519

,44,

33,

250

,558

,158

,125

,80

Pharm

aca F

enni

ca

-aine

isto

Terv

eysp

ortis

sa (D

uode

cim L

ääke

-tie

toka

nnois

sa -L

ääkk

eet j

a hin

nat

tieto

kant

a)

89,2

3,2

722,

260

,20

37,6

4,3

2,2

47,3

49,5

59,1

39,8

2,2

Terv

eysp

ortti

–

muu

t lää

ketie

to-

kann

at

64,5

2,2

44,1

4,3

33,3

018

,32,

20

19,4

31,2

32,3

17,2

16,1

Terv

eysp

ortin

muu

t ku

in lä

äketi

eto-

kann

at (es

im.

Saira

anho

itajan

tie

toka

nta)

53,8

6,5

35,5

14,3

24,7

016

,17,

57,

511

,825

,846

,216

,112

,9

Org

anisa

ation

omat

ohjee

t (esi

m. P

aren-

teraa

lisen

lääk

ehoi-

don

opas)

47,3

9,7

284,

37,

51,

18,

610

,83,

24,

321

,531

,28,

615

,1

Lääk

epak

kauk

sen

pakk

ausse

loste

79,6

6,5

49,5

5,4

2910

,812

,910

,810

,814

35,5

2917

,21,

1

TAuLukko 16. Sairaanhoitajien käyttämien lääketiedon lähteiden luotettavuus ja käytettävyys.


Luot

ettav

a (%

)

Suht

audu

n va

rauks

ella

(%)

Help

po-

käytt

öi-ne

n(%

)

Vaike

a kä

yttää

(%

)

Ajan

-tas

ainen

(%

)

Tieto

liian

yk

sityis

-ko

htais

ta tai

liian

syv

älle m

e-ne

vää (

%)

Selke

ä ulk

oasu

(%

)

Tieto

va

ikeast

i löy

dettä

vis-

sä (%

)

Tieto

liian

su

ppea

a tai

ei si

sällä

tarvit

tavia

tieto

ja (%

)Ka

ttava

(%

)

Help

osti

saatav

illa

(%)

Sove

ltuu

hyvin

sai

raanh

oi-taj

ille (%

)

Help

po-

lukui

nen

(%)

En tu

nne

(%)

Kirja

lliset

potil

as-oh

jeet,

joide

n os

ana

lääke

hoito

(esim

. D

iabete

ksen

hoito

)

49,5

10,8

34,4

1,1

12,9

1,1

8,6

3,2

8,6

3,2

11,8

21,5

16,1

14

Lääk

ealan

yrity

sten

laatim

at oh

jeet

24,7

30,1

4,3

6,5

7,5

4,3

6,5

5,4

2,2

3,2

4,3

9,7

4,3

26,9

Käyp

ä hoit

o -su

ositu

kset

69,9

2,2

35,5

2,2

26,9

4,3

15,1

4,3

3,2

20,4

23,7

2914

7,5

Lääk

etieto

kesk

uksen

ww

w-siv

ut ja

jul

kaisu

t

37,6

3,2

9,7

2,2

15,1

1,1

2,2

4,3

05,

44,

36,

52,

244

,1

Laak

einfo.

fi

-sivu

sto24

,59,

65,

30

13,8

1,1

03,

20

3,2

4,3

7,4

2,1

53,2

Sähk

öinen

Lä

äkeo

pas

22,3

9,6

9,6

1,1

7,4

02,

10

01,

13,

25,

31,

156

,4

Terv

eysk

irjast

o.fi28

,716

19,1

3,2

6,4

06,

42,

11,

15,

37,

410

,66,

444

,7

Polik

linikk

a.fi8,

533

8,5

2,1

1,1

02,

11,

13,

20

4,3

3,2

3,2

46,8

Toht

ori.fi

8,5

339,

62,

12,

10

3,2

1,1

3,2

1,1

6,4

3,2

4,3

43,6


Luot

ettav

a (%

)

Suht

audu

n va

rauks

ella

(%)

Help

po-

käytt

öi-ne

n(%

)

Vaike

a kä

yttää

(%

)

Ajan

-tas

ainen

(%

)

Tieto

liian

yk

sityis

-ko

htais

ta tai

liian

syv

älle m

e-ne

vää (

%)

Selke

ä ulk

oasu

(%

)

Tieto

va

ikeast

i löy

dettä

vis-

sä (%

)

Tieto

liian

su

ppea

a tai

ei si

sällä

tarvit

tavia

tieto

ja (%

)Ka

ttava

(%

)

Help

osti

saatav

illa

(%)

Sove

ltuu

hyvin

sai

raanh

oi-taj

ille (%

)

Help

po-

lukui

nen

(%)

En tu

nne

(%)

Kodin

lääk

eopa

s™

(entin

en L

ääke

-op

as) -k

irja

11,7

23,4

11,7

1,1

2,1

02,

10

4,3

05,

36,

46,

455

,3

Lääk

ehoid

on

oppik

irjat

37,2

23,4

19,1

6,4

2,1

3,2

5,3

10,6

7,4

2,1

4,3

23,4

1610

,6

Amm

attile

hdet

(esim

. Sair

aanh

oitaja

-le

hti)

41,5

9,6

19,1

5,3

21,3

011

,76,

48,

53,

211

,744

,714

,912

,8

Lääk

etiete

en ju

lkai-

sut (

esim

. Suo

men

lää

käril

ehti)

43,6

3,2

6,4

7,4

11,7

10,6

3,2

6,4

04,

31,

17,

42,

128

,7

Kotim

aiset

viite-

tieto

kann

at (es

im.

Med

ic)

28,7

3,2

5,3

12,8

5,3

7,4

1,1

11,7

02,

13,

25,

31,

153

,2

Ulko

mais

et vii

te-tie

toka

nnat

(esim

. M

edlin

e)

176,

41,

118

,14,

36,

41,

110

,60

3,2

2,1

5,3

2,1

53,2

FiM

EAn

(Lää

ke-

alan

turv

allisu

us- j

a ke

hittä

misk

eskus

) ww

w-siv

ut ja

jul

kaisu

t

342,

16,

43,

217

2,1

2,1

3,2

02,

12,

19,

60

56,4


Luot

ettav

a (%

)

Suht

audu

n va

rauks

ella

(%)

Help

po-

käytt

öi-ne

n(%

)

Vaike

a kä

yttää

(%

)

Ajan

-tas

ainen

(%

)

Tieto

liian

yk

sityis

-ko

htais

ta tai

liian

syv

älle m

e-ne

vää (

%)

Selke

ä ulk

oasu

(%

)

Tieto

va

ikeast

i löy

dettä

vis-

sä (%

)

Tieto

liian

su

ppea

a tai

ei si

sällä

tarvit

tavia

tieto

ja (%

)Ka

ttava

(%

)

Help

osti

saatav

illa

(%)

Sove

ltuu

hyvin

sai

raanh

oi-taj

ille (%

)

Help

po-

lukui

nen

(%)

En tu

nne

(%)

Suom

en P

unais

en

Risti

n (S

PR) w

ww-

sivut

ja ju

lkaisu

t

35,1

7,4

172,

114

,90

6,4

4,3

07,

412

,824

,59,

636

,2

Sosia

ali- j

a terv

eys-

min

isteri

ön (S

TM)

www-

sivut

ja

julka

isut

48,9

2,1

10,6

6,4

178,

52,

19,

60

5,3

6,4

19,1

026

,6

Terv

eyde

n ja

hyvin

-vo

inni

n lai

toks

en

(TH

L) w

ww-si

vut

ja jul

kaisu

t

48,9

07,

46,

418

,14,

35,

38,

50

7,4

6,4

20,2

3,2

24,5

Suom

en Sa

iraan

-ho

itajal

iiton

www

-siv

ut ja

julka

isut

35,1

7,4

11,7

4,3

8,5

04,

35,

32,

10

6,4

336,

430

,9

Potil

asyhd

istyst

en

www-

sivut

ja

julka

isut

13,8

21,3

8,5

2,1

3,2

00

5,3

4,3

06,

410

,66,

441

,5

Kysyn

neu

voa

sairaa

la-ap

teekis

ta73

,45,

335

,14,

330

,90

00

010

,637

,243

,64,

38,

5

Muu

alta,

mitä

ja

mist

ä2,

10

00

00

00

01,

10

01,

117


TAuLukko 17. Sairaanhoitajien käyttämät lääketiedon arvioinnin kohteet ja tavat (kyselytutkimuksen avoimet vastaukset).

Miten arvioit lääketiedon luotettavuutta? (n=56)

Arvio julkaisijasta/kirjoittajasta/tekijästä (16)

Arvio ajantasaisuudesta (6)

Arvio taustalla olevasta tiedosta (tutkimustieto/näyttöön perustuvuus) (6)

Luotettavat tahot lähteenä Kollegat (7), Lääkäri (6), osastofarmaseutti (3), Sairaala-apteekki (6)Pharmaca Fennica (11), Organisaation omat ohjeet ja lähteet (3), Terveysportti (8), FiMEA (2), THL (2), STM (1), Terveyskirjasto (1), Lääkäriliitto (1), Sairaanhoitajaliitto (1), lääketieteelliset julkaisut (3), hoitotyön ammattilehdet (1), väitöstutkimukset (1), Lääkepakkaukset (6)

Lääketiedon arviointiLähteiden vertailu (5)Monta eri tielähdettä (2)Lähteen selkeys (1)Kohderyhmä, kenelle suunnattu (2)Suuntaa antava tiedonhaku (esim. Tohtori.fi) (1)

Osallistumalla koulutukseen (2)

5.3.4 Sairaanhoitajien lääketiedon lähteet nyt ja tulevaisuudessa

Vastaajia pyydettiin avoimessa kysymyksessä kuvailemaan, millainen lääketie-don lähde palvelisi heitä parhaiten heidän työssään tätä hetkeä ja tulevaisuut-ta ajatellen. Kysymykseen vastasi 61 sairaanhoitajaa. Vastaajista 19 mainitsi sähköiset lähteet ja 17 painetut lähteet. Lisäksi neljä vastaajaa mainitsi orga-nisaatiokohtaiset lähteet. Henkilölähteinä mainittiin osastofarmaseutti ja sai-raala-apteekin palvelut. Pharmaca Fennicaa pidettiin tällä hetkellä tuttuna ja hyvänä lääketiedon lähteenä. Tärkeänä pidettiin, että tulevaisuudessakin olisi käytettävissä sekä paperinen että elektroninen versio. Myös Terveysporttia pi-dettiin yhtenä hyvänä tiedonlähteenä tällä hetkellä. Osassa vastauksista kaivat-tiin lääketiedon lähteitä ja tiedonhaun ominaisuuksia, jotka ovat jo olemassa nykyisissä tietokannoissa ja lähteissä. Tulevaisuudessa vastaajat toivoivat, että


tarvittava lääketieto löytyisi helposti samasta paikasta. Lääkkeen käyttökun-toon saattamisesta ja annostelusta kaivattiin lisää helposti saatavilla olevaa tie-toa. Lisäksi ehdotettiin lääketiedon lähdettä integroituna sähköiseen potilas-tietojärjestelmään. Sairaanhoitajille kohdennettu lääketietokanta tuotiin esille tulevaisuuden kehittämiskohteena. Vastauksista tuli esille, että helppokäyttöi-set sähköiset tietolähteet palvelisivat tulevaisuudessa parhaiten vastaajia. Hoi-totyössä voitaisiin hyödyntää myös uusinta teknologiaa lääketiedon haussa (esim. älypuhelimet).

Haastatteluaineiston analyysin perusteella erikoissairaanhoidon sairaanhoita-jat toivoivat lisää osastofarmaseutteja työskentelemään osastoilla. Lääkeohjel-maa toivottiin kehitettävän sisältämään enemmän lääketietoa ja varoittamaan esimerkiksi mahdollisista haittavaikutuksista ja seurannan tarpeesta. Peruslää-kevalikoiman toivottiin pysyvän pidempään samana. Lääkepakkauksia tulisi kehittää niin, että sekaantumisriskiä voitaisiin vähentää. Koulutusta toivoivat sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon sairaanhoitajat. Lääke-edustajia toivottiin yksiköihin kertomaan uusista lääkkeistä. Tietoa potilasoh-jaukseen myös kaivattiin lisää.

...sen on just sitä lääketietoo mitä tarvii, se on siellä pohjalla ei riitä että vain antaa.

Hoitajille ei oo tarpeeksi sellaista koulutusta, kyl se on siitä kiinni mitä itte löytää.

Lisää farmaseutteja.

...aika harvoin kuitenkaan näkee enää mitään lääke-edustajii, enemmän voisi kertoa hoitajillekin.

Tulevaisuudessa voi olla semmonen lääkeohjelma, joka varottas haittavai-kutuksista...

Tulevaisuudessa toivois lääkepakkauksen olevan vähän erilainen, niitä on tableteis ja iv-antibiooteis aika paljo saman näkösii pakkauksia, et jos et keskity ni voi ottaa ajatuksissaan väärin.

...sit sä kuitenkin ohjaat potilasta tälläsissä vaikutuksiltaan melko merkit-tävissä peruslääkkeissä.


Asiantuntijapaneelissa pohdittiin keskustellen millainen sähköinen lääketieto-portaali voisi palvella parhaiten arkipäivän hoitotyössä. Asiantuntijapaneelissa esitettiin, että tulevaisuudessa voisi olla sairaanhoitajille ja lähihoitajille suun-nattu e-lääkeportaali, joka olisi helposti saatavilla esimerkiksi Terveysportin lääketietokantojen kautta. Toiveena oli myös, että e-portaali voisi olla integroi-tuna potilastietojärjestelmään tai lääkeohjelmaan, jotta siihen pääsisi kirjautu-maan omilla työpaikan tunnuksilla ilman erillistä kirjautumista. E-portaalilta toivottiin selkeyttä ja helppokäyttöisyyttä, ja lääketieto pitäisi löytyä nopeasti ja olla tarkoituksenmukaisessa muodossa esimerkiksi koskien lääkkeen laimen-tamista tai potilaan lääkehoidon ohjaamista.


6 POHdinTA

6.1 TuTKiMuKSEn LuOTETTAVuuS JA EETTiSyyS

Tutkimukseen vastanneiden määrä jäi tässä tutkimuksessa melko pieneksi. Vastausprosenteiksi kyselytutkimuksissa muodostuivat 36 % (n=116) ja 43 % (n=94), mutta toisaalta vastaajat edustivat hyvin erilaisia sairaanhoitajan toi-minta-alueita. Haastattelututkimuksiin osallistui kuusi ja kahdeksan sairaan-hoitajaa. Haastatteluaineiston keruuta olisi ollut hyvä vielä jatkaa aineiston sa-turoitumisen saavuttamiseksi. Tutkimuksen kokonaistuloksia tuleekin arvioi-da suuntaa-antavina.

Kyselyyn vastaamisesta muistutettiin kaksi kertaa, mutta se ei lisännyt vas-tausaktiivisuutta. Osasyynä alhaiseen vastausprosenttiin saattoi olla vaikeus tavoittaa vastaajia sähköpostitse. Lisäksi sähköpostikyselyihin vastataan usein heikommin. Toisaalta sähköinen aineistonkeruu mahdollisti laajemman otok-sen kohdeorganisaatioista. (Jones ym. 2008.) On mahdollista, että vastaami-sessa on ollut myös teknisiä, sähköiseen aineistonkeruuseen liittyviä ongelmia. Osa aineistonkeruusta viivästyi joulukuulle, mikä saattoi lomakauden jo alet-tua heikentää vastausaktiivisuutta.

Vastaajien jakautuminen erikoissairaanhoitoon ja perusterveydenhuoltoon ei aineistoissa ollut perusterveydenhuollon osalta edustava, ja tämä rajoitti ryh-mien välisten erojen tarkastelua. Erikoissairaanhoidossa toteutetaan enem-män lääkehoitoa, ja lääkehoidossa tapahtuu usein muutoksia, mikä osaltaan on voinut johtaa erikoissairaanhoidon vastaajien suurempaan aktiivisuuteen. Tutkimukseen osallistuneiden yksiköiden määrä oli myös pienempi peruster-veydenhuollossa. Katoanalyysiä ei tehty. Vastaajien joukossa oli monipuolisesti eri-ikäisiä ja eripituisen työkokemuksen omaavia sairaanhoitajia erilaisista lää-kehoidon toteuttamisympäristöistä.

Kyselylomakkeet laadittiin kirjallisuuskatsaukseen ja moniammatillisen asian-tuntijaryhmän yhteistyöhön perustuen. Lääkehoidon ohjausta selvittävän ky-selyn lomake perustui aikaisempaan tutkimukseen ja asiantuntijaryhmän työs-


kentelyyn. Lääketiedon lähteiden käytettävyyden arvioinnissa käytettiin ad-jektiiveja, joiden valinnassa hyödynnettiin kansainvälisiä internetlähteiden ar-viointiin tarkoitettuja kriteerejä ja lisäksi asiantuntijaryhmän asiantuntemusta. Asiantuntijaryhmässä oli mukana myös lääketiedon tuottamisen asiantuntijoi-ta. Edellä maninitut seikat lisäävät kyselylylomakkeiden sisällön luotettavuutta tutkimuskohteen arvioinnissa. Kyselylomakkeet esitestattiin sairaanhoitajilla (n=14) niiden luotettavuuden lisäämiseksi. Sen jälkeen niihin tehtiin pieniä muutoksia kysymysten selventämiseksi ja vastaamisen helpottamiseksi. Lääke-tiedon käyttämisen tutkimuksessa käytettyä kyselylomaketta voitiin pilottitut-kimuksen yhteydessä laatia enemmän strukturoidummaksi.

Kuten sairaanhoitajan lääketiedon käytön arviointia, myös lääkehoidon oh-jausta selvittävää kyselylomaketta käytettiin tässä tutkimuksessa ensimmäisen kerran. Kyselylomakkeen lääkehoidon ohjausosaamista ja ohjauksen laatua koskevista väittämistä laadittiin summamuuttujat. Lääkehoidon ohjausosaa-misen summamuuttujan Cronbach’s alpha oli 0,74 ja lääkehoidon ohjauksen laatu 0,91 jotka ovat hyviä ensimmäistä kertaa käytettävälle kyselylomakkeelle (burns & Grove 2005). Jatkossa laajempi otos perusterveydenhuollon ja eri-koissairaanhoidon sairaanhoitajista eri puolilta Suomea tuottaisi lisää arvokas-ta tietoa kyselylomakkeiden jatkokehittämiseen, luotettavan lääketiedon käy-tön edistämiseen ja sairaanhoitajan toteuttaman lääkehoidon ohjaukseen liit-tyvän laadun arvioimiseen sekä kehittämiseen.

Haastattelututkimusten aineistonkeruussa käytettyjen teemahaastattelujen runkojen laatimista ohjasi asiantuntijaopettaja. Sairaanhoitajan lääkehoitoon sitoutumisen edistämistä sairaanhoitajan roolin ja tehtävän näkökulmasta tar-kastelleessa opinnäytetyössä teemahaastattelun runko toimi hyvin ja aineis-tosta muodostui rikas ja monipuolinen data tutkimuskohteesta. Lääketiedon käyttämistä tarkastelleessa opinnäytetyössä teemahaastattelun kaikki kysy-mykset eivät kohdistuneet riittävän selkeästi tutkimuksen tutkimuskysymyk-siin. Tämä hankaloitti analyysia, mutta aineistosta voitiin kuitenkin tunnistaa kaikkiin tutkimuskysymyksiin ilmauksia. Haastatteluaineistojen analyysien luotettavuutta lisää se, että kaksi tutkijaa projektiryhmästä analysoi uudelleen haastatteluaineistot ja tämän jälkeen opinnäytetöiden analyysejä käytettiin vertailuun ja analyysin vahventamiseen.

Tutkimuksessa noudatettiin yleisiä tutkimuseettisiä periaatteita (ETEnE 2001). Tutkimuslupa anottiin tutkimusorganisaatioista, ja tutkimuksen koh-deorganisaatioihin lähetettiin jo etukäteen tietoa yhteistyöhankkeen tarkoi-


tuksesta, tavoitteista ja toteutuksesta. Kyselylomakkeen saatekirjeessä kerrot-tiin tutkimukseen vastaamisen olevan vapaaehtoista ja vastaamisen tapah-tuvan nimettömänä. Aineisto siirrettiin analysoitavaksi ilman vastanneiden sähköpostiosoitteita. Vastaaminen tulkittiin suostumukseksi tutkimukseen. Haastattelututkimukseen osallistuneet saivat tietoa tutkimuksessa etukäteen, vastaaminen oli vapaaehtoista ja osallistuneilta ei kerätty taustatietoja, jotka mahdollistaisivat haastateltavien tunnistamisen. Opinnäytetyönään aineistoja keränneet opiskelijat toimittivat haastatteluaineistot projektipäällikölle ilman tietoja osallistuneiden henkilöllisyydestä. Aineiston raportoinnissa kiinnitet-tiin huomiota vastaajien henkilöllisyyden suojaamiseen.

6.2 JOHTOPääTÖKSET

Lääkehoito on tärkeä osa potilaan kokonaishoitoa ja osa sairaanhoitajan päi-vittäisiä työtehtäviä. Suurin osa tähän tutkimukseen osallistuneista sairaanhoi-tajista toteutti lääkehoitoa ja ohjasi lääkehoitoon liittyvissä asioissa potilaita ja asiakkaita päivittäin tai useamman kerran viikossa (vrt. Keohane ym. 2008). Tämä tutkimus tuotti tietoa sairaanhoitajan toteuttaman lääkehoidon ohjauk-sen laadusta ja sisällöstä sekä käytetyistä lääketiedon lähteistä itsearviointiin perustuen. Tutkimus tuotti tietoa myös sairaanhoitajien lääkehoidon ohjauk-sessa sekä lääkehoitoon sitoutumisen arvioinnissa ja tukemisessa käyttämistä menetelmistä. Lisäksi tutkimus tuotti alustavaa tietoa sairaanhoitajan roolista ja tehtävistä moniammatillisessa työryhmässä, joka on vastuussa potilaan lää-kehoidon ohjaamisesta ja lääkehoitoon sitoutumisen tukemisesta. Aiheesta on vain vähän aiempaa kansallista ja kansainvälistä tutkimusta.

Vaikuttavan lääkehoidon ohjauksen tulisi olla potilaslähtöistä, yksilöllistä ja potilaiden sekä omaisten tarpeeseen perustuvaa (Latter ym. 2000; Rycrof-Ma-lone 2000). Tässä tutkimuksessa sairaanhoitajat arvioivat toteuttamansa lää-kehoidon ohjauksen laadukkaaksi ja potilaslähtöiseksi. Aikaisemmissa tutki-muksissa sairaanhoitajien toteuttaman lääkehoidon ohjauksen on sairaanhoi-tajan lääkehoidon osaamista havainnoiden arvioitaessa todettu olevan usein sairaanhoitaja- (vrt. Latter ym. 2000; Rycrof-Malone 2000) tai lääkärilähtöistä (Stevenson ym. 2004). Lääkehoidon ohjauksen laadun arvioimiseksi tarvitaan tulevaisuudessa lisää tutkimustietoa eri tutkimusmenetelmin lääkehoidon oh-jauksen laadusta myös potilaiden arvioimana.


Lääkehoidon ohjauksen sisältö oli tämän tutkimuksen perusteella monipuo-lista. Vähiten potilaan kanssa käytiin läpi luotettavia lääketiedon lähteitä ja lääkehoitoon liittyviä kustannuksia (vrt. Raynot ym. 2006; Carpenter 2010). Lääkehoidon ohjauksen sisällön arvioimiseksi tarvitaan tulevaisuudessa lisää eri tutkimusmenetelmillä kerättyä tietoa. Aikaisempien tutkimusten perusteel-la sairaanhoitajien toteuttaman lääkehoidon ohjauksen sisältö voi rajoittua yk-sinkertaisen tiedon antamiseen (Latter ym. 2000; Rycrof-Malone 2000). Lää-ketietoa löytyy lisääntyvässä määrin verkosta, ja potilaat usein myös hakevat sitä sieltä. Paitsi faktoja he etsivät verkosta myös vertaistukea ja kokemuspe-räistä tietoa lääkkeistä. Koska kaikki internet-lähteet eivät ole laadukkaita ei-vätkä luotettavia, on tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset ohjaavat ku-luttajia systemaattisesti asiallisen lääketiedon lähteille. (Leppä 2013.) Potilaat ovat myös kokeneet lisätiedon lähteille opastamisen puutteelliseksi (Gerlander ym. 2013). Tähän haasteeseen tuleekin kiinnittää jatkossa yhä enemmän huo-miota (FiMEA 2012).

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella sairaanhoitajat arvioivat oman roo-linsa potilaan lääkehoidon ohjauksessa tärkeäksi ja pitävät sitä sairaanhoitajan tehtäviin kuuluvana. Tulos on toisen suuntainen kuin joissakin kansainvälisis-sä tutkimuksissa (mm. Hegney ym. 2005). Tämän tutkimuksen tulosta vahvis-taa sairaanhoitajien haastatteluaineiston analyysi, jonka mukaan tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat pitivät lääkehoidon ohjaamista tärkeänä osana sai-raanhoitajan lääkehoitoon liittyviä tehtäviä. Sairaanhoitajien työajasta merkit-tävä osa liittyy lääkehoitoon suoraan ja välillisesti (Keohane ym. 2008), joten lääkehoidon ohjauksen kuuluminen myös sairaanhoitajalle on luontevaa.

Lääkehoidon ohjaus on yksi tärkeä lääkehoidon sitoutumisen edistämisessä käytettävä menetelmä sekä haastattelu- että kyselytutkimuksen perusteella. Sairaanhoitajat käyttivät monipuolisia menetelmiä potilaan lääkehoitoon si-toutumista arvioinnissa ja tukemisessa (vrt.Haynes ym. 2005; Savikko & Pit-kälä 2006). Sairaanhoitajat pitivät tärkeänä rooliaan moniammatillisessa työ-ryhmässä, joka vastaa potilaan lääkehoidon toteuttamisesta ja lääkehoitoon si-toutumisen edistämisestä. Aikaisempaa tutkimusta tästä näkökulmasta ei juu-rikaan ole. Sairaanhoitajat luonnehtivat rooliaan koordinaattoriksi, tulkiksi ja potilaan edustajaksi. Sairaanhoitajat pyrkivät hyvään hoitosuhteeseen potilai-den kanssa (vrt. Stevenson ym. 2004; Manias 2010, Manias & bolster 2010) ja välittävät tietoa moniammatillisen työryhmän sisällä. Sairaanhoitajat kään-tävät lääkärin antamia määräyksiä potilaan kielelle, vahvistavat potilaan tietoja kertaamalla ja viestittävät potilaan tilanteesta lääkärille.


Tämän tutkimuksen perusteella sairaanhoitajien voidaan todeta käyttävän eniten yksilöllisiä, suullisia ja kirjallisia menetelmiä lääkehoidon ohjauksessa ja lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä. Sähköisiä menetelmiä käytetään edelleen vähän (vrt. iSMP 2003; Kaufman & birks 2009). Sähköiset menetel-mät tulevat tulevaisuudessa lisääntymään ja sairaanhoitajien on tärkeää pysyä kehityksessä mukana (Heikkinen 2013).

Lääkehoidon ohjaus edellyttää sairaanhoitajalta laajaa osaamista ja osaamisen kehittämistä. Lääkehoidon ohjauksen perustana oleva osaaminen vaatii tämän tutkimuksen perusteella syventämistä. Tulos on samansuuntainen kuin aikai-semmissa tutkimuksissa (mm. King 2004; Hegney ym. 2005). Lääkehoidon ohjaus ja toteuttaminen edellyttävät hyvää tietoperustaa mm. farmakologiasta (Sulosaari ym. 2011). Sairaanhoitajien lääkehoitoon liittyvää koulutusta ke-hittämällä voidaan edistää potilas- ja lääkitysturvallisuutta sekä potilaiden lää-kehoitoon sitoutumista. Tutkimuksen tuloksia lääkehoidon ohjauksesta ja lää-kehoitoon sitoutumisen edistämisestä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa sai-raanhoitajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisessä.

Paitsi sairaanhoitajan lääkehoidon osaamista, tulisi ohjauksessa lisäksi tarkas-tella toteutuneen lääkehoidon ohjauksen vaikuttavuutta ja laatua sekä pohtia sen lähtökohtia. Sairaanhoitajilla on velvollisuus päivittää tietojaan ja taito-jaan, jotta he voivat tarjota potilaille luotettavaa ja asianmukaista tietoa pää-töksenteon tueksi sekä hallita kehittyviä ohjausmenetelmiä ja lääketiedon läh-teitä. Kehittämällä erilaisia menetelmiä esimerkiksi kotiutusvaiheen ohjauk-seen voidaan myös edistää lääkitysturvallisuutta ja hoitoon sitoutumista. Po-tilaiden lääkehoidon ohjaukseen on laadittu sairaanhoitajille opetusvinkkejä (mm. iSMP 2003). Osana kokonaishanketta kehitettiin Härkösen (2013) ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä sairaanhoitajien työkaluksi lääkehoidon ohjauksen tarkistuslistaa potilaan kotiutusvaiheeseen. Tarkistuslistan laajempaa käyttöönottoa suunnitellaan paraikaa. Lääkehoidon ohjaukseen kotiutusvaiheessa kehitetyillä menetelmillä on saatu kansainväli-sesti lupaavia tuloksia (mm. Loius-Simonet ym. 2004; nurit ym. 2009). Ke-hittämällä sairaanhoitajan roolia lääkehoidon ohjauksessa voidaan tukea mo-niammatillisen työryhmän yhteisen tavoitteen, potilaan optimaalisen hoidon ja hoitotuloksen, saavuttamista.

Tämä tutkimus tuotti myös tietoa sairaanhoitajien käyttämistä lääketiedon lähteistä. Aikaisempaa Suomessa tuotettua tietoa aiheesta ei ollut saatavilla, ja kansainvälisestikin aihetta on tutkittu vain vähän. Lääkehoidon toteutuk-


sen ja ohjauksen tulee perustua luotettavaan, näyttöön perustuvaan tietoon (FiMEA 2012). Tässä tutkimuksessa sairaanhoitajien tärkeimmät lääketie-don lähteet olivat Pharmaca Fennica, lääkepakkausten tiedot ja Terveysport-ti. Muita luotettavia lääketiedon lähteitä kuten esimerkiksi viranomaislähteitä ja Käypä hoito -suosituksia käytetään vähemmän. Sairaanhoitajien osaamista lääketiedon eri lähteiden käyttämisessä tulisi edistää. Sairaanhoitajat käytti-vät tämän tutkimuksen perusteella usein lääkepakkauksen sisältämiä tietoja ja jonkin verran myös lääkevalmisteeseen liittyviä potilasohjeita kuten Dillesin ym. (2010) tutkimuksessa. Pharmaca Fennica (lääkeopas) on eniten käytetty lääketiedon lähde, kuten oli myös ndosin ja newell:n (2010) tutkimuksessa. Pharmaca Fennica sisältää Suomessa myyntiluvan saaneiden lääkkeiden tiedot, jotka maahantuoja on toimittanut. Potilashoitoon liittyen sen tietoja täydentä-mään tarvitaan tietoa lääkehoitojen vaikuttavuudesta ja hoitosuosituksista eri potilasryhmillä. Potilaiden lääkehoidon ohjauksessa voidaan hyödyntää mo-nia eri lähteitä, myös kuluttajille suunnattuja, kuten esimerkiksi Käypä hoito -suositusten potilasversioita.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella suomalaiset sairaanhoitajat käyttävät varsin monipuolisesti eri lähteitä, mutta nojautuvat useimmiten heille tuttui-hin lähteisiin (vrt. Doran ym. 2007). Sairaanhoitajat käyttävät tämän tutki-muksen perusteella arkipäivässään usein henkilölähteitä lääkehoitoa toteutta-essaan ja potilaita ohjatessaan (vrt. Doran ym. 2007; Dilles ym. 2010). Tulos on samansuuntainen kuin Englannissa toteutetuissa tutkimuksissa (ndosi ja newell 2010). Vaikka kollega tai lääkäri on usein nopeasti tavoitettavissa, olisi tärkeää kehittää luotettavampia ja helposti saatavilla olevia lääketiedon lähtei-tä. Kollegan konsultaatio perustuu usein muistivaraiseen tietoon, vaikka saatu tieto voikin olla oikeaa. Omaan tietoperustaan ja osaamiseen luottamista lää-ketiedon lähteenä (Dilles ym. 2010) ei tässä tutkimuksessa kysytty. Lääketie-don lähteenä se on muistinvaraiseen tietoon perustuvaa ja edellyttää tiedon täydentämistä luotettavammista lähteistä.

Sairaanhoitajat tarvitsevat lääkehoitoa toteuttaessaan esimerkiksi lääkkeiden käyttökuntoon saattamiseen ja lääkehoidon välittömään annosteluun liittyvää tietoa. Tällä hetkellä varsinkaan lääkkeiden käyttökuntoon saattamisesta ei ole saatavilla riittävästi ja nopeasti tietoa, vaikka organisaatioiden omat ohjeet ja lääkepakettien sisältämät tiedot palvelevat käytännön hoitotyötä. Organisaa-tiokohtaisten ohjeiden ongelma on usein niiden ajan tasalla pitäminen, ja toi-saalta kaikista lääkehoidoista ei niitä ole saatavilla. Luotettavia lääketiedon läh-teitä tulisi olla kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten saatavilla (FiMEA


2012). Tulevaisuudessa sairaanhoitajien käyttöön tarvitaan luotettavia ja kan-sallisesti yhtenäisiä ohjeita, joiden taustalla on lääkkeen valmistajan tarjoamien tietojen lisäksi myös tutkimusnäyttöä niiden vaikuttavuudesta ja turvallisesta käytöstä (vrt. FiMEA 2012). On myös tärkeää kehittää jo olemassa olevia ja uusia lääketiedon lähteitä palvelemaan sairaanhoitajia paremmin. Lääketiedon lähteissä tulee kiinnittää huomiota niiden taustalla olevaan tutkimusnäyttöön ja helppokäyttöisyyteen. Tässä tutkimuksessa tuotettua tietoa lääketiedon läh-teiden käytettävyydestä voidaan hyödyntää tulevaisuuden lähteiden kehittä-misessä.

Tutkimuksen tulosten perusteella ei voida arvioida, kuinka hyvin sairaanhoita-jat tuntevat eri tiedonlähteet ja kuinka tehokkaasti he osaavat lähteitä käyttää. Vaikka osa vastaajien arvioimista lääketiedon lähteistä oli harvoin käytettyjä, niitä oli kuitenkin arvioitu. Tämä antaa mahdollisesti tietoa siitä, miksi kysei-siä tiedonlähteitä käytetään vain vähän ja miten niitä voisi tulevaisuudessa ke-hittää. Sairaanhoitajat käyttävät lääketiedon hakemiseen monipuolisia lähteitä ja arvioivat käyttämänsä lääketiedon lähteet luotettaviksi. Lääketiedon lähtei-den luotettavuuden arviointimenetelmiä ei kuitenkaan tunneta kovin hyvin. Sairaanhoitajat tarvitsevat lisää tietoa lääketiedon ajantasaisista, luotettavista lähteistä ja niiden tehokkaasta käyttämisestä ja luotettavuuden arvioinnista.

Tulevaisuudessa on hyvä selvittää sairaanhoitajien taitoja lääketiedon hakemi-sessa ja tiedon luotettavuuden arvioinnissa. On tärkeää lisätä olemassa ole-vien tietolähteiden tunnettuutta ja tehostaa niiden käyttöönottoa. Tämä to-teutuu esimerkiksi kouluttamalla terveydenhuollon ammattilaisia niiden käyt-töön (ks. ndosi ja newell 2010). Lääkehoidon ohjauksessa ja lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä käytettävistä menetelmistä on vielä varsin vähän tutkimusnäyttöä niiden vaikuttavuudesta. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tut-kimustietoa myös terveydenhuollon ammattilaisten toteuttaman lääkehoidon ohjauksen sisällöstä ja laadusta potilaiden arvioimana.


LäHTEET

banning, M. 2009. A review of interventions used to improve adherence to medication in older people. international Journal of nursing Studies 46(11), 1505–1515.

blomros V., Jaakkola J. & Kallioinen J. 2012. Kuluttaja lääketiedon käyttäjänä. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutusohjelma. Turun AMK.

burns n. & Grove S. 2005. The practise nursing research: conduct, critique and & utilization. 5thedition. W.b. Saunders, Philadelphia.

bolster, D. & Manias E. 2010. Person-centered interactions between nurses and patients during medication activities in an acute hospital setting: qualitative observation and interview study. international Journal of nursing Studies 47(2): 154–65.

Carlsson A. & Latvala J. 2012. Sairaanhoitaja lääkeinformaation käyttäjänä. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu.

Carpenter D.M., DeVellis R.F., Fisher E.b., DeVellis b.M., Hogan S.L. & Jordan J.M. 2010. The effect of conflicting medication information and physician support on medication adherence for chronically ill patients. Patient Education and Counseling 81(2), 169–176.

Dilles T., Vander Stichele R., Van Rompaey b., Van bortel L., Elseviers M. 2010. nurses practices in pharmacotherapy and their association with educational level. Journal of Advanced nursing 66(5), 1072–1079.

Doran D.M., Mylopoulos J., Kushniruk A., nagle L., Laurie-Shaw b., Sidani S., Tourangeau A.E., Lefebre n., Reid-Haughian C., Carryer J.R., Cranley L.A., McArthur G. 2007. Evidence in the palm of your hand: Development of an outcomes-focused knowledge translation intervention. Worldviews on Evidence-based nursing 4(2) 69–77.

Elo S. & Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced nursing 62(1), 107–115.

Eloranta M., itälä L. & Jalo E. 2013. Sairaanhoitaja lääketiedon käyttäjänä nyt ja tulevaisuudessa. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutusohjelma. Turun ammattikorkeakoulu.

Folkman, L. & Rankin, J. 2010. nurses medication work: What do nurses know? Journal of Clinical nursing 19, 3218–3226.


Gerlander M., Kivinen T., isotalus P. & Kettunen T. 2013. Potilaan osallistuminen lääkehoidosta keskustelemiseen. Tutkiva Hoitotyö 11(2), 14–22.

Gettig JP. 2008. Drug information availability and preferences of health care professionals in illinois: a pilot survey study. Drug information Journal 42(3), 263–272.

Haakana L., Hohenthal n. & Karsten n. 2012. Sairaanhoitajan rooli ja tehtävät moniammatillisessa potilaan lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutusohjelma. Turun ammattikorkeakoulu.

Hall J., Cantrill J., noyce P. 2003. The information sources used by community nurse precribers. british Journal of nursing 12(13), 810–818.

Haynes, Rb., Yao, X., Degani, A., Kripalani, S., Garg, A. & McDonald, HP. 2005. interventions for enhancing medication adherence. Cochrane Database of Systematic Reviews. issue 4.

Hegney, D., Plank, A., Watson, J., Raith, L. & McKeon, C. 2005. Patient education and consumer medicine information: a study of provision by Queensland rural and remote area Registered nurses Journal of Clinical nursing 14: 855–862.

Health information Technology institute of Mitretek Systems, Health Summit Working Group 1999. Assessing the quality of internet health information. http://www.ahrq.gov/data/ infoqual.htm (12.1.2013)

Heikkinen, K., Johansson, K., Leino-Kilpi, H., Virtanen, H., Rankinen, S., Salanterä, S. 2006. Potilasohjaus tutkimuskohteena suomalaissa hoitotieteellisissä opinnäytetöissä vuosina 1990–2003. Hoitotiede. 3(18): 120–130.

Heikkinen K. 2013. Lääkehoidon ohjaus. Sulosaari V & Hahtela n (toim.) 2013. Hoitotyön vuosikirja: Sairaanhoitaja ja lääkehoito. Fioca Oy, 111–120.

Horne R., Hankins M. & Jenkins R. 2001. The satisfaction with information about Medicines Scale (SiMS): a new measurements tool for audit and research. Quality in Health Care 10(3), 135–140.

Hämeen-Anttila K. 2013. Kansallinen lääkeinformaatiostrategia – tiedolla järkevään lääkkeiden käyttöön. Sulosaari V & Hahtela n (toim.) 2013. Hoitotyön vuosikirja: Sairaanhoitaja ja lääkehoito. Fioca Oy, 181–187.

Härkönen S. 2013. Tarkistuslista – sairaanhoitajan työkalu potilaan kotiutustilanteen lääkehoidon ohjauksen kehittämisessä. Opinnäytetyö (YAMK). Hoitotyön koulutusohjelma. Turun ammattikorkeakoulu.


impola H. & Merilä H. 2012. Sairaanhoitaja lääkehoidon ohjaajana ja lääkehoitoon sitoutumisen edistäjänä. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutusohjelma. Turun ammattikorkeakoulu.

institute for Safe Medication Practices [iSMP] 2003. nurses identify barriers to teaching patients about their medications. Survey (USA). Tulokset saatavilla http://www.ismp.org/ Survey/surveyresults/nursingSurvey.asp

Jones S., Murphy F., Edwards M., James J. 2008. Doing things differently: advantages and disadvantages of web questionnaires. nurse Researcher 15(4), 15–26.

Kansanaho H., isonen-Sjölund n., Pietilä K., Airaksinen M. & isonen T. 2002. Patient counseling profile in a Finnish pharmacy. Patient Education and Counseling 47(1), 77–82.

Kaufman G. & birks Y. 2009. Strategies to improve patients’ adherence to medication. nursing Standard 23(49), 51–57.

Keohane C.A., bane A.D., Featherstone E., Hayes J., Woolf S., Hurley A., bates D.W., Gandhi T.K., Poon E. 2008. Quantifying nursing Workflow in Medication Administration. Journal of nursing Administration 38(1), 19–26.

Kerzman H., baron-Epel O. & Toren O. 2005. What do discharged patients know about their medication? Patient Education and Counceling 56(3): 276–282.

King RL. 2004. nurses’ perceptions of their pharmacology educational needs. Journal of Advanced nursing. 4 (45), 392–400.

Latter S., Yerrell P., Rycroft-Malone J., Shaw D. 2000. nursing, medication education and the new policy agenda: the evidence base. international Journal of nursing Studies 37(6), 469–479.

Latter S. 2010. Evidence base for effective medicines management. nursing Standard 24(43), 62–66.

Lehane, E. & McCarthy, G. 2009. Medication non-adherence – exploring the conceptual mire. international Journal of nursing Practice 15(1), 25– 31.

Leppä E. 2013. Kuluttaja ja lääketieto. Teoksessa Sulosaari V. & Hahtela n. (toim) 2013. Hoitotyön vuosikirja: Sairaanhoitaja ja lääkehoito. Fioca Oy, 193–197.

Liu W., Manias E. & Gerdtz M. 2012. Medication communication between nurses and patients during nursing handovers on medical wards. a critical ethnographic study. international Journal of nursing Studies 49(8), 941–952.


Louis-Simonet M., Kossovsky M.P., Sarasin F.P., Chopard P., Gabriel V., Perneger T.V. & Gaspoz J-M. 2004. Effects of a structured patient-centered discharge interview on patients knowledge about their medications. The American Journal of Medicine 117, 563–568.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus [FiMEA] 2012. Tiedolla järkevään lääkkeiden käyttöön. Lääkeinformaatiotoiminnan nykytila ja strategia vuoteen 2020. Julkaisusarja 1/2012.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus [FiMEA] 2012. KATSE – arvioi lääketiedon luotettavuutta. http://www.fimea.fi/vaesto/katse (12.1.2013)

Manias, E., Aitken, R. & Dunning, T. 2005. Graduate nurses´ communication with health professionals when managing patients´ medications. Journal of Clinical nursing 14(3), 354–362.

Manias, E. 2010. Medication communication: a concept analysis. Journal of Advanced nursing 66(4), 933–943.

Manning D.M., O’Meara J.G., Williams A.R., Rahman A., Tammel K.J., Myhre D. & Carter L.C. 2007. 3D: a tool for medication discharge education. Quality and Safety in Health Care 16(1), 71–76.

Marcum J., Ridenour M., Shaff G., Hammons M. & Taylor M. 2002. A study of professional nurses perceptions of patient education. Journal of Continuing Education 33, 112–118.

national institute for Health and Clinical Excellence [niCE] 2009. niCE clinical guidelines 76. Clinical Guidelines and Evidence Review for Medicines Adherence: involving patients in decisions about prescribed medicines and supporting adherence. nunes V., neilson J., O’Flynn n., Calvert n., Kuntze S., Smithson H., benson J., blair J., bowser A., Clyne W., Crome P., Haddad P., Hemingway S., Horne R., Johnson S., Kelly S., Packham b., Patel M. & Steel J. London: national Collaborating Centre for Primary Care and Royal College of General Practitioners.

ndosi M.E., newell R. 2009. nurses knowledge of pharmacology behind drugs they commonly administer. Journal of Clinical nursing 18(4), 570–580.

ndosi M., newell R. 2010. Medicine information sources used by nurses at the point of care. Journal of Clinical nursing 19(17–18), 2659–2661.

nicholson D., Knapp P., Raynor D.K. & Spoor P. 2009. Written information about individual medicines for consumers. Cochrane Cochrane Database of Systematic Reviews. issue 3.


närhi U., Helakorpi S.2007. Sources of medicine information in Finland. Health Policy 84(1), 51–57.

närhi U., Pohjanoksa-Mäntylä M., Karjalainen A., Saari J.K., Wahlroos H., Airaksinen M.S., bell S.J. 2008. The DARTS tool for assessing online medicines information. Pharmacy World & Science 30(6), 898–806.

Osterberg, L. & blaschke, T. 2005. Adherence to medication. The new England Journal of Medicine 353(5), 487–497.

Paparella S. 2010.Drug information resources: Essential but may be error prone. Journal of Emergency nursing 36(3), 250–252.

Pitkälä K. & Mäenpää H. 2011. Hoitomyöntyvyydestä omahoidon tukemiseen. Teoksessa neuvonen P., backman J., Himberg J-J., Huupponen R., Keränen T. & Kivistö K. (toim.) Kliininen farmakologia ja lääkehoito. 2. painos. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy, 167–172.

Ponnusankar S., Surulivelrajan M., Anandamoorthy n. & Suresh b. 2004. Assessment of impact of medication counseling on patients knowledge and compliance in an outpatient clinic in South india. Patient Education and Counseling 52(1), 55–60.

Raynor D.K., blenkinsopp A., Knapp P., nicolson J., Pollock D.J., Dorer K., Gilbody S., Dickinson D., Maule A.J. & Spoor P. 2007. A systematic review of quantitative and qualitative research on the role and effectiveness of written information available to patients about individual medicines. Health Technology Assessment 5 (11), 1–178.

Roberts L. 2011. Health information and the internet: The 5Cs webcite evaluation tool. british Journal of nursing 19(5), 322–325.

Royal Academy of nursing [RCn] 2011. Finding, using and managing information. nursing, midwifery, health and social care information literacy competences. http://www.rcn.org.uk/__data/assets/pdf_file/0007/357019/003847.pdf (12.1.2013)

Rycroft-Malone, J., Latter, S., Yerrell, P. & Shaw, D. 2000. nursing and Medication Education. nursing Standard 14(50), 35–39.

Savikko, n. & Pitkälä, K. 2006. Hoitoon sitoutumisen merkitys ja haasteet. Lääkelaitos. Tabu 5/2006, 4–7.

Schaffer S.D. & Yoon S-J. 2001. Evidence based practice methods to enhance medication adherence. The nurse Practitioner 26(12), 44–54.

Schneider SM., Hess K. & Gosselin T. 2011. interventions to promote adherence with oral agents. Seminars in Oncology nursing 2 (27), 133–141.


Shrank W. & Avorn J. 2007. Educating patients about their medications: the potential and limitations of written drug information. Health Affairs 26 (3), 731–740.

Sosiaali- ja terveysministeriö [STM] 2005. Turvallinen lääkehoito – Valtakunnallinen opas lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa 2006. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:32.

Sosiaali- ja terveysministeriö [STM] 2011. Lääkepolitiikka 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:2.

Spiers M.V., Kutzik D.M. & Lamar M. 2004. Variation in medication understanding among elderly. American Journal of Health-system Pharmacist 15(61), 373–380.

Stevenson F.A., Cox K., britten n. & Dundar Y. 2004. A systematic review of the research on communication between patients and health care professionals about medicines: the consequences for concordance. Health Expectations 7, 235–245

Sulosaari V., Suhonen R, Leino-Kilpi H. 2011. An integrative review of the literature on registered nurses’ medication competence. Journal of Clinical nursing 20(3–4), 464–478. Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326

Teuri R. 2013. Sairaanhoitaja ja lääketieto. Teoksessa Sulosaari V. & Hahtela n. (toim) 2013. Hoitotyön vuosikirja: Sairaanhoitaja ja lääkehoito. Fioca Oy, 188–192.

Toren O., Kerzman H., Koren n. & baron-Epel O. 2006. Patients knowledge regarding medication therapy and the association with health services utilization. European Journal of Cardiovarcular nursing 5, 311–316.

Tuomi J. & Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Tammi. Jyväskylä.

World Health Organization [WHO] 2003. Adherence to long-term therapies: Evidence for action. Suomennos Pitkäaikaisiin hoitoihin sitoutuminen. näyttöä toiminnan tueksi. Lääketietokeskus 2003.

World Health Organization [WHO] 2009. Continuity and change. implementing the Third WHO Medicines Strategy 2008–2013.

World Health Organization [WHO] 2012. The Pursuit of Responsible Use of Medicines: Sharing and Learning from Country Experiences Technical Report prepared for the Ministers Summit on The benefits of responsible use of medicines: Setting policies for better and costeffective health care.


KiRJOiTTAJAT

Sulosaari Virpi, TtM, SH, lehtori, projektipäällikkö Turun ammattikorkea-koulu

Teuri Riikka, TtM, SH, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu

Soini Taina, THM, hallintoylihoitaja, Turun Hyvinvointitoimiala

Pekonen Arja, TtM, SH, suunnittelija, VSSHP Hoitotyön toimisto

Alanko Heikki, LL, ylilääkäri, Turun Hyvinvointitoimiala

Ojanperä Katja, Proviisori, Turun Hyvinvointitoimiala

Juuti Hanne, Lääkeinformaatioproviisori, Lääketietokeskus Oy

Tuderman Petter, Kehitysproviisori, Lääketietokeskus Oy

Leppä Elli, FT, Kehitysproviisori, Lääketietokeskus Oy


LiiTTEET

LiiTE 1

SAiRAAnHOiTAJA LääKEHOidOn OHJAAJAnA

A) Taustamuuttujat

1) ikäsi

2) Sukupuolesi

a. mies

b. nainen

3) Työskenteletkö

a. Perusterveydenhuollossa

i. Avoterveydenhuollossa /Poliklinikalla

ii. Kotisairaanhoidossa

iii. Laitoshoidossa (pitkäaikaishoidossa)

iv. Laitoshoidossa (sairaalassa)

b. Erikoissairaanhoidossa

i. Poliklinikalla

ii. Toimenpideosastolla

iii. Vuodeosastolla

c. Jokin muu, mikä

©Turun ammattikorkeakoulu & Lääketietokeskus Oy 2011, Kysymykset 9–21, 27–43 ©Sulosaari 2010. Lupa käyttöön myönnetty 1.3.2011.


4) Ammatillinen peruskoulutuksesi

a. Sairaanhoitaja (opisto, AMK)

b. Erikoissairaanhoitaja

c. Terveydenhoitaja

d. Kätilö

e. Muu, mikä

5) Kuinka pitkä työkokemus sinulla on hoitoalalta?_____vuotta

6) Kuinka kauan olet toiminut nykyisessä työssäsi?____ vuotta

7) Kuinka usein toteutat lääkehoitoa nykyisessä työssäsi? (lääkehoidon toteuttamisella tarkoitetaan esimerkiksi lääkkeiden annostelua potilaalle/asiakkaalle)

a) Päivittäin

b) Useana kertana viikossa

c) Kerran viikossa

d) Harvemmin kuin kerran viikossa

e) En toteuta lääkehoitoa työssäni lainkaan

8) Kuinka usein ohjaat potilaita/asiakkaita lääkehoitoon liittyen nykyisessä työssäsi

f ) Päivittäin

g) Useana kertana viikossa

h) Kerran viikossa

i) Harvemmin kuin kerran viikossa

j) Toteutan lääkehoidon ohjausta työssäni vain harvoin

k) En toteuta lääkehoidon ohjausta työssäni lainkaan



B) Lääkehoidon ohjaus ja lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen

Seuraavassa on esitetty väittämiä, jotka liittyvät lääkehoidon ohjaukseen sekä lääkehoidon ohjauksen toteutukseen. Valitse omaa mielipidettäsi lähimpänä oleva vaihtoehto.

Väittämä Täysin eri mieltä

Osit-tain eri mieltä

En samaa enkä eri mieltä

Osit-tain samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

9) Lääkehoidon ohjaus kuuluu sairaanhoitajan tehtäviin

10) Vastuu lääkehoidon ohjauksesta on lääkärillä

11) Minulla on hyvät valmiudet toteuttaa lääkehoidon ohjausta

12) Minulla on hyvä farmakologinen tietoperusta eri lääkeryhmistä

13) Perehdyn potilaalle määrätyn lääkkeen farmakologisiin ominaisuuksiin ennen lääkehoidon ohjauksen toteutusta

14) Toteuttamani lääkehoidon ohjauksen tavoitteena on, että potilas kykenee toteuttamaan lääkehoitoaan ohjeiden mukaisesti

15) Suunnittelen ja toteutan potilaan lääkehoidon ohjauksen hänen yksilöllisten tarpeiden perusteella

16) Toteuttamani lääkehoidon ohjaus on potilaslähtöistä



Väittämä Täysin eri mieltä

Osit-tain eri mieltä

En samaa enkä eri mieltä

Osit-tain samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

17) Toteuttamani lääkehoidon ohjaus perustuu tasa-arvoiseen ja kunnioittavaan hoitosuhteeseen

18) Lääkehoidon ohjaustilanteessa asetamme yhdessä potilaan ja/tai hänen läheisensä kanssa lääkehoidolle tavoitteet

19) Potilaalla ja/tai läheisellä on mahdollisuus kysyä kysymyksiä toteuttamassani lääkehoidon ohjaustilanteessa

20) Ohjaan potilasta lääkehoidossa käyttäen sellaisia termejä, joita potilas ymmärtää

21) Varmistan, että potilas on ymmärtänyt saamansa lääkehoidon ohjeet

22) Osaan käyttää monipuolisesti erilaisia ohjauskeinoja lääkehoidon ohjauksen toteuttamisessa

23) Dokumentoin toteuttamani lääkehoidon ohjauksen potilasasiakirjoihin



24) Mitä seuraavista menetelmistä käytät lääkehoidon ohjauksen toteuttamisessa (voit valita useamman kuin yhden vaihtoehdon)

Ohjausmenetelmä En koskaan

Harvoin Usein Aina

Suullinen ohjaus

Demonstraatio (esim. injektion pistäminen)

Kirjallinen ohjaus

Sähköisten neuvontapalveluiden näyttäminen (esim. erilaiset omahoitoportaalit)

Erilaisten ohjausvideoiden näyttäminen

Puhelinneuvonta

Sähköpostitse tapahtuva neuvonta

Yksilöohjaus

Ryhmäohjaus

Muuten, miten

25) Mistä lähteistä ohjaat potilasta etsimään tietoa lääkkeistään?

a. Apteekki

b. internet-sivusto, mikä/mitkä___________________________

c. Kirjalliset potilasohjeet, joissa on mukana lääkehoito

d. Ottamaan yhteyttä hoidosta vastaavaan yksikköön

e. Jokin muu, mikä



26) Mitä seuraavia kirjallisia ja /tai internetperustaisia ohjeita käytät toteuttaessasi lääkehoidon ohjausta?

Ohje En koskaan

Harvoin Usein Aina

Kirjalliset potilasohjeet, joissa mukana lääkehoito

Lääkefirmojen tekemiä potilasohjeita (kirjallinen, video, internet- sivustoja)

Organisaation omia kirjallisia ohjeita

Lääkepakkauksen ohjetta

Laakeinfo.fi-sivuston tulostetta lääkevalmisteesta

Terveysportin eri tietokantojen kirjallisia ohjeita, joissa mukana lääkehoito

Käypä hoito -suosituksen potilasversio

Jotakin muuta, mitä



Seuraavassa kysytään kuinka usein toteuttamasi lääkehoidon ohjaus sisältää seuraavia lääkehoidon sisältöjä. Valitse vastausvaihtoehto, joka on lähimpänä toteuttamaasi lääkehoidon ohjausta.

Sisältö En koskaan

Harvoin Usein Aina

27) Lääkehoidon peruste

28) Lääkehoidon tyyppi (kuuri, pitkäaikainen tai tarvittaessa otettava)

29) Lääkehoidon annos

30) Lääkkeen ottaminen oikein (esim. inhalaatiotekniikka)

31) Lääkehoidon antoreitti

32) Lääkehoidon vaikutus ja sen alkaminen

33) Lääkehoidon tehokkuus

34) Lääkehoidon keskeisimmät haittavaikutukset

35) Lääkehoidon haittavaikutusten ehkäisy

36) Lääkehoidon keskeisimmät yhteisvaikutukset

37) Lääkkeiden säilytys kotona

38) Lääkkeiden hävittäminen

39) Lääkkeiden kustannukset

40) Lääkkeet ja lääkevaihto

41) Mitä tehdä, jos lääke on unohtunut tai on ottanut liikaa



Sisältö En koskaan

Harvoin Usein Aina

42) Mihin ottaa yhteyttä, jos potilaalla on lääkehoitoon liittyviä ongelmia

43) Mitkä ovat luotettavia tiedonlähteitä lääkehoidossa

44) Miten sairaanhoitajan toteuttamaa lääkehoidon ohjausta tulisi mielestäsi kehittää?

Lääkehoitoon sitoutumisen edistäminen

45) Mitä seuraavista keinoista olet käyttänyt potilaan lääkehoitoon sitoutumisen edistämisessä?

Menetelmä En koskaan

Harvoin Usein Aina

Lääkehoidon ohjaus

Puhelinseuranta

Voinnin seuranta erilaisin mittauksin (Esim. PEF, Gluk)

Ohjaus lääkärille lääkehoidon yksinkertaistamiseksi

Ohjaus lääkärille lääkemuodon vaihtamiseksi

Ohjaus lääkärille lääkevalmisteen vaihtamiseksi

Lääkepäiväkirja (lääkkeiden oton seuranta)

Dosetin käyttö




Harvoin Usein Aina

Muistuttajan käyttö (hälyttää, kun lääke otettava)

Ohjaus lääkevaihdon kieltämisestä

Muuta, mitä

46) Mitä seuraavista keinoista käytät arvioidessasi kuinka hyvin potilas on sitoutunut lääkehoitoonsa?


Harvoin Usein Aina

Haastattelu (kysymysten esittäminen)

Potilaan tutkiminen (oireet)

Kyselylomake

Oirepäiväkirja

Lääkkeiden käytön (määrän) seuranta

Laboratoriokokeet

Muut mittaukset (esim. RR, P, Paino, Gluk, PEF)

Muuta, mitä

47) Miten lääkehoitoon sitoutumisen edistämistä tulisi mielestäsi kehittää?

Lämmin kiitos vastauksestasi



LiiTE 2

SAiRAAnHOiTAJA LääKEHOidOn OHJAAJAnA

A) Taustamuuttujat

1) ikäsi

2) Sukupuolesi

3) Työskenteletkö

a. Perusterveydenhuollossa

i. Avoterveydenhuollossa /Poliklinikalla

ii. Kotisairaanhoidossa

iii. Laitoshoidossa (pitkäaikaishoidossa)

iv. Laitoshoidossa (sairaalassa)

b. Erikoissairaanhoidossa

i. Poliklinikalla

ii. Toimenpideosastolla

iii. Vuodeosastolla

c. Jokin muu, mikä

4) Ammatillinen peruskoulutuksesi

a. Sairaanhoitaja (opisto, AMK)

b. Erikoissairaanhoitaja

c. Terveydenhoitaja

d. Kätilö

e. Muu, mikä

5) Kuinka pitkä työkokemus sinulla on hoitoalalta?_____vuotta

©Turun ammattikorkeakoulu & Lääketietokeskus Oy 2011


6) Kuinka kauan olet toiminut nykyisessä työssäsi?____ vuotta

7) Kuinka usein toteutat lääkehoitoa nykyisessä työssäsi? (lääkehoidon toteuttamisella tarkoitetaan esimerkiksi lääkkeiden annostelua potilaalle/asiakkaalle)

a) Päivittäin

b) Useana kertana viikossa

c) Kerran viikossa

d) Harvemmin kuin kerran viikossa

e) En toteuta lääkehoitoa työssäni lainkaan

8) Kuinka usein ohjaat potilaita/asiakkaita lääkehoitoon liittyen nykyisessä työssäsi

f ) Päivittäin

g) Useana kertana viikossa

h) Kerran viikossa

i) Harvemmin kuin kerran viikossa

j) Toteutan lääkehoidon ohjausta työssäni vain harvoin

k) En toteuta lääkehoidon ohjausta työssäni lainkaan

B) Lääketiedon lähteet

9) Mitä seuraavia lähteitä käytät usein työssäsi lääketiedon hakemiseen ja kuinka tärkeänä pidät sitä työsi kannalta?

HUOM. tämä kysymys toteutettu Webropolissa niin, että ensin vastaaja valitsi kuinka usein käyttää lähdettä (tai käyttääkö ollenkaan) ja tämän jälkeen hän arvioi kuinka tärkeänä hän pitää ko. lähdettä.



Tiedon lähde Ei lainkaan tärkeä

Tärkeä Erittäin tärkeä

Pharmaca Fennica® paperiversio

Pharmaca Fennica -aineisto Terveysportissa (Duodecim Lääketietokannoissa- Lääkkeet ja hinnat tietokanta)

Terveysportti – muut lääketietokannat (muut lääketietokannat kuin Lääkkeet ja hinnat)

Terveysportin muut kuin lääketietokannat (esim. Sairaanhoitajan tietokanta)

Organisaation omat ohjeet (esim. Parenteraalisen lääkehoidon opas)

Lääkepakkauksen pakkausseloste

Kirjalliset potilasohjeet, joiden osana lääkehoito (esim. Diabeteksen hoito)

Lääkealan yritysten laatimat ohjeet

Käypä hoito -suositukset

Lääketietokeskuksen www-sivut ja julkaisut

Laakeinfo.fi-sivusto



Tiedon lähde Ei lainkaan tärkeä

Tärkeä Erittäin tärkeä

Sähköinen Lääkeopas

Terveyskirjasto

Poliklinikka.fi

Tohtori.fi

Kodin lääkeopas™ (entinen Lääkeopas) -kirja

Lääkehoidon oppikirja

Ammattilehdet (esim. Sairaanhoitaja -lehti)

Lääketieteen julkaisut (esim. Suomen lääkärilehti)

Kotimaiset viitetietokannat (esim. Medic)

Ulkomaiset viitetietokannat (esim. Medline)

FiMEAn (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) www-sivut ja julkaisut

SPR:n www-sivut ja julkaisut

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) www-sivut ja julkaisut

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) www-sivut ja julkaisut



Suomen Sairaanhoitajaliiton www-sivut ja julkaisut

Potilasyhdistysten www-sivut ja julkaisut

Konsultoin kollegaa

Kysyn neuvoa lääkäriltä

Kysyn neuvoa osastofarmaseutilta

Kysyn neuvoa sairaala-apteekista

Muualta, mitä ja mistä______________

10) Seuraavassa on erilaisia lääketiedon lähteitä. Arvioi kunkin lähteen käytettävyyttä valitsemalla ne adjektiivit, jotka mielestäsi kuvaavat lähdettä (voit valita useita), voit valita myös kohdan En tunne.



Tied

on lä

hde

Luot

et-

tava

Suh-

taud

un

vara

uk-

sella

Hel

ppo-

kä

yttö

i-ne

n

Vaik

ea

käyt

tää

Ajan

ta

sain

enTi

eto

liian

yk

sityi

s-ko

htai

sta

tai l

iian

syvä

lle

men

evää

Selk

eä

ulko

asu

Tiet

o va

ikea

sti

löyd

että

-vi

ssä

Tiet

o

liian

su

ppea

a ta

i ei s

i-sä

llä ta

r-vi

ttavi

a tie

toja

Kat

tava

Hel

posti

sa

atav

il-la

Sove

ltuu

hyvi

n sa

iraan

- ho

itajil

le

Hel

ppo-

lu

kui-

nen

En

tunn

e

Phar

mac

a ® F

en-

nica

pap

eriv

ersio

Phar

mac

a Fe

n-ni

ca -a

inei

sto

Terv

eysp

ortis

sa

(Duo

deci

m L

ää-

ketie

toka

nnoi

ssa

-Lää

kkee

t ja

hin-

nat t

ieto

kant

a)Te

rvey

spor

tti –

m

uut l

ääke

tieto

-ka

nnat

Org

anisa

atio

n

omat

ohj

eet

(esim

. Par

ente

-ra

alise

n lä

äke-

hoid

on o

pas)

Lääk

epak

kauk

-se

n pa

kkau

s-

selo

steK

irjal

liset

pot

i-la

sohj

eet,

joid

en

osan

a lä

äkeh

oito

(e

sim. D

iabe

tek-

sen

hoito

)



Tied

on lä

hde

Luot

et-

tava

Suh-

taud

un

vara

uk-

sella

Hel

ppo-

kä

yttö

i-ne

n

Vaik

ea

käyt

tää

Ajan

ta

sain

enTi

eto

liian

yk

sityi

s-ko

htai

sta

tai l

iian

syvä

lle

men

evää

Selk

eä

ulko

asu

Tiet

o va

ikea

sti

löyd

että

-vi

ssä

Tiet

o

liian

su

ppea

a ta

i ei s

i-sä

llä ta

r-vi

ttavi

a tie

toja

Kat

tava

Hel

posti

sa

atav

il-la

Sove

ltuu

hyvi

n sa

iraan

- ho

itajil

le

Hel

ppo-

lu

kui-

nen

En

tunn

e

Lääk

eala

n

yrity

sten

laat

i-m

at o

hjee

tK

äypä

hoi

to-

suos

ituks

etLä

äket

ieto

kes-

kuks

en w

ww

-siv

ut ja

julk

aisu

tLa

akei

nfo.

fi –

sivus

toSä

hköi

nen

Lä

äkeo

pas

Terv

eysk

irjas

toPo

liklin

ikka

.fiTo

htor

i.fiK

odin

lääk

e-op

as™

(ent

inen

Lä

äkeo

pas)

-kirj

aK

ysyn

neu

voa

saira

ala-

apte

e-ki

staLä

äkeh

oido

n

oppi

kirja

t



Tied

on lä

hde

Luot

et-

tava

Suh-

taud

un

vara

uk-

sella

Hel

ppo-

kä

yttö

i-ne

n

Vaik

ea

käyt

tää

Ajan

ta

sain

enTi

eto

liian

yk

sityi

s-ko

htai

sta

tai l

iian

syvä

lle

men

evää

Selk

eä

ulko

asu

Tiet

o va

ikea

sti

löyd

että

-vi

ssä

Tiet

o

liian

su

ppea

a ta

i ei s

i-sä

llä ta

r-vi

ttavi

a tie

toja

Kat

tava

Hel

posti

sa

atav

il-la

Sove

ltuu

hyvi

n sa

iraan

- ho

itajil

le

Hel

ppo-

lu

kui-

nen

En

tunn

e

Amm

attil

ehde

t (e

sim. S

aira

an-

hoita

ja-le

hti)

Lääk

etie

teen

ju

lkai

sut (

esim

. Su

omen

lääk

äri-

leht

i)K

otim

aise

t vii-

tetie

toka

nnat

(e

sim. M

edic

)U

lkom

aise

t vi

itetie

toka

nnat

(e

sim. M

edlin

e)Fi

MEA

n

(Lää

keal

an

turv

allis

uus-

ja

kehi

ttäm

iskes

-ku

s) w

ww

-siv

ut

ja ju

lkai

sut

SPR

:n w

ww

- siv

ut ja

julk

aisu

t So

siaal

i- ja

ter-

veys

min

ister

iön

(ST

M) w

ww

-siv

ut ja

julk

aisu

t



Tied

on lä

hde

Luot

et-

tava

Suh-

taud

un

vara

uk-

sella

Hel

ppo-

kä

yttö

i-ne

n

Vaik

ea

käyt

tää

Ajan

ta

sain

enTi

eto

liian

yk

sityi

s-ko

htai

sta

tai l

iian

syvä

lle

men

evää

Selk

eä

ulko

asu

Tiet

o va

ikea

sti

löyd

että

-vi

ssä

Tiet

o

liian

su

ppea

a ta

i ei s

i-sä

llä ta

r-vi

ttavi

a tie

toja

Kat

tava

Hel

posti

sa

atav

il-la

Sove

ltuu

hyvi

n sa

iraan

- ho

itajil

le

Hel

ppo-

lu

kui-

nen

En

tunn

e

Terv

eyde

n ja

hy

vinv

oinn

in

laito

ksen

(TH

L)

ww

w-s

ivut

ja

julk

aisu

tSu

omen

Sai

-ra

anho

itaja

liito

n w

ww

-siv

ut ja

ju

lkai

sut

Potil

asyh

disty

s-te

n w

ww

-siv

ut ja

ju

lkai

sut

Muu

alta

, mitä

ja

mist

ä___

____

__



11) Millä tavoin arvioit käyttämäsi lääketiedon luotettavuutta?

12) Millainen lääketiedon lähde palvelisi sinua parhaiten päivittäisessä työssäsi ajatellen tätä hetkeä ja tulevaisuutta (esimerkiksi tekniset apuvälineet tai erilaisessa muodossa olevat ohjeet)?

Lämmin kiitos vastauksestasi


turun ammattikorkeakoulunjulkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164124.pdf · abstract virpi sulosaari,...

Documents