TALVIAIKAISET HÄIRIÖTEKIJÄT SAIMAANNORPAN (PHOCA

HISPIDA SAIMENSIS) PESINTÄYMPÄRISTÖSSÄ

SATU KORHONEN

Pro gradu -tutkielma

Itä-Suomen yliopisto

Ympäristö- ja biotieteiden laitos

Biologia

2017

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Ympäristö- ja biotieteiden laitos, biologia

KORHONEN, SATU: Talviaikaiset häiriötekijät saimaannorpan (Phoca hispida saimensis)

pesintäympäristössä

Pro gradu -tutkielma (20 op), 27 s., liitteitä 2

Maaliskuu 2017

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saimaannorppa (Phoca hispida saimensis) on Saimaan vesistössä elävä, makean veden

ympäristöön sopeutunut järvinorppa. Saimaannorppa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja sen

populaatiokoko on tällä hetkellä noin 360 yksilöä. Erityisesti nuorten ikäluokkien suuri

kuolleisuus ja ilmastonmuutoksen pesintään kohdistuvat vaikutukset ovat tällä hetkellä

merkittävimpiä uhkatekijöitä saimaannorpan tulevaisuuden kannalta. Ilmastonmuutoksen

myötä Suomen talvet muuttuvat leudommiksi ja vähälumisiksi, minkä vuoksi saimaannorpan

pesintä vaikeutuu. Ilman pesän suojaa jäävät kuutit ovat alttiimpia niin petojen ja suurten

lintujen saalistukselle, kuin myös ihmisen aiheuttamalle häiriölle.

Tutkielmassa selvitetään, millaisia häiriötekijöitä saimaannorpan pesintäympäristössä

esiintyy. Tutkimuskohteita olivat petoeläinten aktiivisuus ja määrä pesäpaikoilla sekä niiden

aiheuttama pesinnän häiriö. Lisäksi tutkittiin, kuinka paljon ihmistoimintaa esiintyi

pesäpaikoilla ja kuinka tutkimusalueelle rakennetut pesintäaluetta parantavat apukinokset

kestivät tutkimuskausien aikana. Tutkimuskohteita seurattiin keväinä 2015 ja 2016

tutkimusalueelle sijoitettujen liikkeeseen reagoivien riistakameroiden avulla.

Pesäpaikoilla runsainten havaintoja tehtiin ketuista (Vulpes vulpes) ja supikoirista

(Nyctereutes procyonoides). Erityisesti kettuja voidaan pitää uhkana kuuteille, koska ketut

kaivoivat pesiä ja jahtasivat sekä saalistivat jäällä suojattomina makaavia kuutteja. Myös

supikoirat pelästyttivät yhden kuutin jäältä veteen, ja suurista linnuista lokit (Laridae) olivat

kiinnostuneita jäällä makaavasta kuutista. Myös muiden eläinten vierailuja tilastoitiin, mutta ne

eivät olleet kontaktissa kuuttien kanssa.

Petoeläimet vierailivat useammin paikoilla, joilla oli norpan tekemä makuu- tai poikaspesä

kuin pesättömillä kamerapaikoilla. Ihmiset vierailivat pesäpaikoilla satunnaisesti.

Ihmistoiminnasta on voinut aiheutua häiriötä pesinnälle, mutta tutkimuksen perusteella

aiheutuneesta häiriöstä ei voi kuitenkaan tehdä tarkkoja arviointeja. Apukinosten sulamisessa

havaittiin eroja vuosien välillä: vuonna 2015 sulamista tapahtui enemmän kriittisimpään

pesintäaikaan kuin vuonna 2016. Erot sulamisessa aiheutuvat erilaisista sääolosuhteista vuosien

välillä.

Kuten jo aiemmissa tutkimuksissa on todettu myös tämän tutkimuksen tulokset osoittavat,

että petoeläimistä ei ole kuuteille merkittävää vaaraa, jos niillä on pesä suojanaan. Tilanne

kuitenkin muuttuu, jos kuutit jäävät ilman suojaa. Jatkotutkimuksissa on syytä edelleen

selvittää, mitä muita vaihtoehtoja apukinosten lisäksi voidaan hyödyntää pesinnän

turvaamisessa sääolosuhteiltaan huonoina keväinä.

Avainsanat: saimaannorppa, ilmastonmuutos, saalistus, ihmislähtöinen häiriö, apukinos

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Department of Environmental and Biological Sciences, biology

KORHONEN, SATU: Wintertime disturbances in the breeding habitat of Saimaa ringed seal

(Phoca hispida saimensis)

MSc. Thesis (20 cp), 27 pp., Appendices 2

March 2017

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saimaa ringed seal (Phoca hispida saimensis) is a subspecies which has adapted to freshwater

and lives in Lake Saimaa. Saimaa ringed seal has been classified as an endangered species and

its population size is currently circa 360 individuals. Especially high juvenile mortality and the

negative effects of climate change on breeding habitat are major threats to Saimaa ringed seal.

Climate change will alter winters in Finland: the winters will become milder and the snow cover

will be reduced and thus the breeding of the seals will become more difficult. Without the

shelter that snow lairs provide, the pups are more vulnerable to predation by carnivores and

large birds and also to human induced disturbance.

The purpose of this study is to examine disturbances in the breeding habitat of the Saimaa

ringed seal. The predator activity, quantity of the predators and disturbance around the lairs

caused by predators were examined. In addition, human activities nearby lairs and the durability

of man-made snowdrifts were examined. The study objects were followed by motion reacting

game cameras that were placed in the study area during winters 2015–2016.

Red foxes (Vulpes vulpes) and raccoon dogs (Nyctereutes procyonoides) were the most

abundant observed species in the lair sites. Especially foxes can be potential threat for seal pups,

because foxes dug the lairs, chased pups and also tried to hunt a pup which was lying on ice

without a shelter. In addition, raccoon dogs frightened one pup from ice to water and also gulls

(laridae) were interested in pups. Visits by other animals were also observed but they weren´t

in close contact with the pups.

The predator activity was higher in birth and haul-out lair sites than in those places that

didn´t have lairs. It seems that predators go actively to lair sites. Also some occasional human

visits were observed. Human induced disturbances might have happened nearby the birth lairs

but this study cannot precisely estimate how much disturbance the people visiting the lairs have

caused. Differences in melting of the man-made snowdrifts were observed between study years.

In year 2015 more melting happened in the critical time of breeding than in 2016. Differences

are explained by the different weather conditions between the years.

As already previous studies have shown, also this study indicates that predator’s aren´t

considerable threat to seal pups when pups are protected by snow lairs, but the situation will

change if the pups are born without shelter. In further studies on other alternatives to man-made

snowdrifts should also be studied.

Key words: Saimaa ringed seal, climate change, predation, human-induced disturbances, man-

made snowdrifts

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO ............................................................................................................................ 2

2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA HYPOTEESIT ............................................................ 4

3 MATERIAALIT JA MENETELMÄT .................................................................................... 4

3.1 Tutkimusalue ja riistakamerat .......................................................................................... 4

3.2 Riistakameraseuranta ........................................................................................................ 6

3.3 Apukinokset ja sää ............................................................................................................ 7

4 TULOKSET ............................................................................................................................ 8

4.1 Petohavainnot ................................................................................................................... 8

4.2 Ihmishavainnot ja muut eläinhavainnot ............................................................................ 9

4.3 Petojen aktiivisuus pesäpaikoilla .................................................................................... 10

4.4 Ihmisten toiminta pesäpaikoilla ...................................................................................... 12

4.5 Sää .................................................................................................................................. 13

4.5.1 Apukinosten sulaminen ja kestävyys ....................................................................... 14

5 TULOSTEN TARKASTELU ............................................................................................... 17

5.1 Petojen aiheuttama häiriö saimaannorpan pesintään ...................................................... 17

5.2 Ihmistoiminta ja ihmisen aiheuttama häiriö ................................................................... 19

5.3 Apukinokset ja niiden kestävyys .................................................................................... 20

6 JOHTOPÄÄTÖSET .............................................................................................................. 23

KIITOKSET ............................................................................................................................. 24

LÄHDELUETTELO ................................................................................................................ 25

LIITTEET

2

1 JOHDANTO

Jääkauden loppupuolella noin 11 500 –12 500 vuotta sitten ensimmäiset norpat (Phoca hispida)

saapuivat Itämeren alueelle (Hyvärinen ym. 2004). Jääkauden jälkeen, jään vetäytyessä ja maan

kohotessa osa norpista jäi nykyisen Saimaan ja Laatokan alueille saarroksiin (Hyvärinen ym.

1999, 2004, Blix 2005). Näin muodostuivat norpan nykyiset Saimaan ja Laatokan

makeanveden alalajit: saimaannorppa (P. h. saimensis) ja laatokannorppa (P. h. ladogensis)

(Hyvärinen ym. 2004). Järvi eroaa huomattavasti norppien alkuperäisestä merellisestä

elinympäristöstä (Sipilä & Hyvärinen 1998, Hyvärinen ym. 2004). Vaikka Saimaa on Euroopan

järvistä neljänneksi suurin, se on keskisyvyydeltään matala (keskisyvyys noin 12 metriä) ja

tuhansien saarten täyttämä sokkeloinen elinympäristö (Kuusisto 1999, Hyvärinen ym. 2004).

Saimaannorppa on ollut maantieteellisesti eristyneenä muista hylkeistä ainakin 9500 vuoden

ajan, jonka aikana sille on kehittynyt monia elinympäristön muovaamia erityispiirteitä (Nyman

ym. 2014). Esimerkiksi morfologiset ja geneettiset ominaisuudet sekä käyttäytyminen

poikkeavat muista alalajeista (Hyvärinen ym. 1999, Kunnasranta 2001, Nyman ym. 2014).

Saimaannorpan kokonaiskanta on tällä hetkellä noin 360 eläintä, joista noin 111 yksilöä on

synnytyskykyisiä (Metsähallitus 2016a). Poikasia eli kuutteja syntyy vuosittain noin 65–70

(Metsähallitus 2015). Keväällä 2016 uusia kuutteja arvioitiin syntyneen poikkeuksellisen

paljon: 87 yksilöä (Metsähallitus 2016a). Saimaannorpan populaatiokoko onkin kasvanut

hiljalleen 1950–1980 lukujen jälkeen, jolloin norppakanta oli pienemmillään: silloin norppia

oli alle 200 yksilöä (Metsähallitus 2016b). Vaikka saimaannorppakanta on kasvanut noin 360

yksilöön, se on edelleen erittäin uhanalainen (luokitus: EN) ja suojelua vaativa eläin

(Metsähallitus 2016a, Liukko ym. 2016).

Eritoten poikasten kuolleisuus on suurta (Sipilä 2003, Niemi 2013, Auttila ym. 2016). Tämä

johtuu valtaosin siitä, että poikaset takertuvat helposti kalaverkkoihin ja kuolevat niihin (Sipilä

2003, Niemi ym. 2012). Kalaverkkokuolemien lisäksi ilmastonmuutos on tällä hetkellä yksi

suurimmista uhista saimaannorpalle (Auttila 2015). Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on

hankalaa monille pohjoisille lajeille (Kelly ym. 2001). Muutokset tapahtuvat nopeasti ja

vaikutukset kohdistuvat suoraan pesintään sellaisilla lajeilla, jotka tarvitsevat jäätä ja lunta

lisääntymiseen sekä pesän rakentamiseen (Kelly ym. 2001, Ferguson ym. 2005, Auttila 2015).

Saimaannorppa on hitaasti lisääntyvä laji ja lisäksi sen populaatiokoko sekä geneettinen

monimuotoisuus on pientä, mikä tekee saimaannorpan sopeutumisesta muuttuvaan ilmastoon

3

vaikeaa (Valtonen 2014, Auttila 2015). Lisäksi Saimaalle eristyksiin jääneillä norpilla ei ole

mahdollisuutta levittäytyä pohjoisemmaksi, minkä vuoksi ilmastonmuutos on erityisen suuri

uhka saimaannorpalle (Hyvärinen ym. 2004).

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen talvet muuttuvat leudoiksi ja vähälumisiksi

(Venäläinen ym. 2001, Jylhä ym. 2009, Kellomäki ym. 2010). Lauhat talvet altistavat kuutit

aikaisempaa enemmän maalla elävien petoeläinten ja suurten lintujen saalistukselle, mikäli

kuutit jäävät ilman pesän tarjoamaan suojaa (Smith & Lydersen 1991, Kelly 2001, Stirling &

Smith 2004, Auttila 2015). Saimaalta puuttuvat norpan alkuperäiset luonnolliset saalistajat:

naali (Vulpes lagopus) ja jääkarhu (Ursus maritimus), mutta norpan mahdollisia saalistajia

voivat olla kettu (V. vulpes), karhu (U. arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx) ja ahma

(Gulo gulo) (Smith 1976, Helle ym. 1984, Sipilä 1990; 2003, Lydersen 1998). Ilman pesää

syntyvät kuutit ovat vaarassa joutua saaliksi ja lisäksi myös hypotermian vaara on suurempi

kuin pesään syntyvillä kuuteilla (Stirling & Smith 2004, Auttila ym. 2014). Leutoina ja

vähälumisina talvina norppien pesintämahdollisuuksia on pyritty parantamaan ihmisten

tekemien, lumesta kasattujen, apukinoksien avulla. Apukinoksia voidaan hyödyntää pesinnän

turvaamisen keinona, jos lunta ja jäätä on pesintäympäristössä, mutta lumen laatu ja määrä ovat

liian heikkoja normaalille pesinnälle (Kunnasranta ym. 2014, Auttila 2015).

Saimaannorpan pesinnän onnistuminen on äärimmäisen tärkeää, jotta kanta pysyisi vakaana

ja jotta se voisi tulevaisuudessa kasvaa suuremmaksi. Tämän vuoksi on tarpeellista selvittää,

millaisia pesintää vaarantavia häiriötekijöitä saimaannorpan elinympäristössä esiintyy ja miten

leuto sää vaikuttaa pesintään. Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millaisia

talviaikaisia häiriötekijöitä saimaannorpan pesintäympäristössä esiintyy. Tarkastelun kohteena

ovat petoeläinten ja ihmisten aiheuttama pesinnän häirintä sekä sään vaikutukset norppien

pesintään ja apukinospesien kestävyyteen. Kun osataan ennakoida, millaisia häiriötekijöitä

saimaannorpan pesintään liittyy, pystytään myös kehittämään saimaannorpan suojelua

tulevaisuudessa.

4

2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA HYPOTEESIT

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää: millaisia talviaikaisia häiriötekijöitä esiintyy

saimaannorpan pesimäalueella. Tutkimuskysymyksiä olivat: 1) Mitä häiriölähteitä ja missä

määrin norpan pesien läheisyydessä esiintyy? 2) Hakeutuvatko pedot pesien läheisyyteen?

Lisäksi arvioin norppien apukinospesien sulamista tutkimuskausilla.

Tutkimuksessa kartoitettiin, mitä petoeläimiä norppien pesien läheisyydessä liikkui, kuinka

runsaasti petoeläimiä oli, houkuttelivatko pesät petoeläimiä pesintäpaikoille ja aiheuttivatko

petoeläimet häiriötä pesinnälle: esimerkiksi kaivamalla pesiä auki tai saalistamalla kuutteja.

Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon ihmisiä ja millaista ihmistoimintaa

pesäpaikkojen lähellä oli, ja mitä muita eläimiä pesien läheisyydessä liikkui. Tutkimuksessa

tarkasteltiin myös rakennettujen apukinosten kuukausittaista kuntoa ja arvioitiin sään

vaikutusta apukinosten kestävyyteen ja pesintään.

Hypoteesina oli, että norppien pesien lähellä liikkuu paljon petoja, kuten kettuja ja

supikoiria, jotka voivat myös olla potentiaalisia uhkia kuuteille, mikäli niillä ei ole lumipesän

tarjoamaa suojaa. Oletuksena oli myös, että pesien läheisyydessä esiintyy kohtalaisen paljon

ihmisen toimintaa (jäällä kävely, hiihtäminen, moottorikelkkailu yms.) Lisäksi hypoteesina oli,

että lumipesien sulamista on havaittavissa runsaasti vuonna 2015 jo alkukeväästä, koska

ennakkotietojen perusteella talvi 2015 oli leuto alkukevään osalta.

3 MATERIAALIT JA MENETELMÄT

3.1 Tutkimusalue ja riistakamerat

Petoeläinten aktiivisuutta ja ihmisten liikkumista pesäpaikoilla sekä apukinosten kuntoa

seurattiin vuosina 2015 ja 2016 liikkeeseen reagoivien riistakameroiden avulla. Riistakamerat

asennettiin norppien pesintäalueille: Haukivedelle, Joutenvedelle, Puruvedelle, Enovedelle ja

Pihlajavedelle (kuva 1). Kamerat asennettiin oletettujen pesäpaikkojen välittömään

läheisyyteen joulu-tammikuussa ja poistettiin huhtikuussa. Vuonna 2016 osa kameroista

jätettiin maastoon poikaspesille kuvaamaan mahdollista ihmislähtöistä häiriötä pesälaskentojen

jälkeen huhtikuun ajaksi.

5

Kuva 1. Tutkimusalue ja riistakameroiden sijoittuminen vuosina 2015 (n=72) ja 2016 (n=87).

6

3.2. Riistakameraseuranta

Liiketunnistimella varustetut kamerat (SG560K-12MHD, SG560K-8MHD, SG550M-8M,

Vigilant Hunter U150) ottivat kolmen kuvan sarjan aina kun liiketunnistin reagoi kameran

lähellä (maksimi etäisyys: noin 25 m) tapahtuvaan liikkeeseen. Lisäksi vuonna 2015 osa

riistakameroista toimi ajastimen avulla; ne ottivat valokuvia kameraan säädetyllä aikavälillä

(noin 12h). Vuonna 2016 käytettiin myös videokuvaa ottavia kameroita.

Maastosta poistamisen jälkeen riistakameroiden ottamat kuvat tallennettiin ja analysoitiin.

Kuvista kirjattiin ylös kaikki eläin- ja ihmishavainnot seurantalomakkeeseen kuukausittain

(liite 1). Lomakkeeseen merkittiin erikseen jokaisen seuratun kuukauden kohdalle, kuinka

paljon eläin- ja ihmishavaintoja oli. Jokainen havaittu petoeläinlaji merkittiin lomakkeeseen

omalle sarakkeelle. Lisäksi selkeät petoeläinhavainnot, joista ei voinut kuitenkaan tunnistaa

varmaksi lajia tilastoitiin tunnistamattomat petoeläimet sarakkeeseen. Kaikki muut pedot,

esimerkiksi minkit (Neovison vison) ja näädät (Martes martes) tilastoitiin muut petoeläimet

sarakkeeseen. Ihmiset, koirat (Canis lupus familiaris), sekä muut eläimet tilastoitiin omina

sarakkeinaan. Linnuista, Corvus- sukuun kuuluvat linnut: varikset (C. corone cornix) ja korpit

(Corvus corax) tilastoitiin samaan sarakkeeseen, ja lokit (Laridae) omaan sarakkeeseen.

Kohteesta merkittiin erillinen havainto silloin kun edellisestä kohdetyypin havainnosta oli

kulunut vähintään yli tunti aikaa: kulunutta aikaa seurattiin kuvissa olevien aikaleimojen avulla.

Seurantalomakkeeseen merkittiin aina yksi havainto kohteesta, vaikka kohteita, esimerkiksi

kettuja, olisi ollut kaksi yhtä aikaa kuvassa. Lisäksi seurantalomakkeeseen kirjattiin kaikki

häiriötä aiheuttavat tekijät, esimerkiksi jos pedot kaivoivat pesää, jahtasivat tai hyökkäilivät

kuutin kimppuun tai mikäli epäiltiin, että ihmistoiminta aiheutti häiriötä pesinnälle. Tämän

jälkeen kaikkien havaintojen lukumäärät tilastoitiin ja koottiin Excel 2013 -ohjelmistolla

taulukoksi. Toimimattomat kamerat poistettiin aineistosta ja jos samalla paikalla oli ollut kaksi

kameraa kuvaamassa, aineistoon valittiin se kamera, jossa oli enemmän havaintoja.

Kameroiden havainnot tilastoitiin ja laskettiin vielä erikseen sen mukaan, oliko ko. kamera

kuvannut saimaannorpan pesällä vai ei. Kuvaamispaikan pesärakenne selvitettiin keväällä

(huhtikuussa) tapahtuvissa pesäkartoituksissa. Mikäli kameran kuvaamalla paikalla ei ollut

pesää havainnot tilastoitiin ”ei pesää” taulukkoon ja jos kameran kuvauspaikalla oli pesä,

havainnot tilastoitiin ”pesät” taulukkoon. ”Ei pesää” ja ”pesät” taulukoista arvioitiin kahden

riippumattoman otoksen t-testillä, oliko pesillä suurempi petoeläinaktiivisuus kuin niillä

paikoilla, joilla ei ollut pesää. T-testi laskettiin IBM SPSS Statistics 23 -ohjelmistolla. Vuosien

2015 ja 2016 pesäpaikkojen sekä pesättömien paikkojen havainnot yhdistettiin t-testiä varten.

7

Lisäksi poikaspesien (pesien, joista löydettiin merkkejä uusista syntyneistä kuuteista) ja

makuupesien (aikuisten norppien lepopesät) petohavainnot tilastoitiin ja laskettiin Excelissä

vielä omina taulukkoinaan molempina vuosina.

3.3 Apukinokset ja sää

Tutkimusalueille rakennettiin tutkimusvuosina apukinoksia norppien pesinnän edistämiseksi

(kuva 2). Apukinosten sulamista ja pesäkuntoa seurattiin riistakameroiden avulla tammikuulta-

huhtikuulle. Havainnot sulamisen aiheuttamista muutoksista kirjattiin ylös apukinoksen

sulamisnopeuslomakkeeseen, jonne merkittiin jokaisen seuratun kuukauden kohdalta

pesäkunto (liite 2). Pesäkunto tarkistettiin kunkin kuun viimeisestä kuvasta. Apukinoksen

sulamista arvioitiin vain niistä kinoksista, joissa oli norpan poikaspesä tai makuupesä.

Pesäkuntoa arvioitiin seuraavasti: 0) ei havaittua sulamista, 1) katossa lommo/lommoja, 2) katto

romahtanut, 3) useita kattoja romahtanut, 4) sulanut, avanto näkyy vielä 5) ei voi enää sanoa,

että pesää ollut. Tämän jälkeen laskettiin kuukausittain, kuinka monta prosenttia apukinoksista

oli sulanut eli kuinka monta prosenttia kinoksista sai luokituksen 1), 2) jne. Sääolosuhteita

tarkasteltiin Ilmatieteen laitoksen tutkimuskausien sääaineistojen avulla ja apukinoksen

sulamisnopeutta verrattiin ko. aineistoihin. Sääaineistojen lämpötilat olivat mitattu

Rantasalmen Rukkasluodolta ja lumen syvyydet Sulkavaan kuuluvasta Hattulasta.

Sääaineistoista laskettiin lämpötilan keskiarvot sekä lumen keskisyvyys kuukausittain, joita

verrattiin apukinosten sulamiseen. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana kaksi keinopesää, joiden

soveltuvuutta norpan pesäpaikaksi testattiin.

Kuva 2. Apukinos voidaan rakentaa esimerkiksi lumikolien ja lapioiden avulla kasaamalla lunta

röykkiöksi (© UEF saimaannorppatutkimus).

8

4 TULOKSET

4.1 Petohavainnot

Vuonna 2015 tutkimuskameroita oli 72, joista 64 kameran kuvat otettiin huomioon

petoeläinkartoituksessa (taulukko 1). Seuraavana vuotena kameroita oli 87, joista 77 kameran

kuvia käytettiin tutkimuksessa. Apukinoksille sijoitettuja kameroita oli 39 (54 %) keväällä 2015

ja seuraavana keväänä 54 (62 %). Vuoden 2015 kameroista 75 % ja vuoden 2016 kameroista

87 % kuvasi petoja. Molempina vuosina yleisin petoeläin pesäpaikoilla oli kettu, josta tehtiin

havaintoja 105 kappaletta (54 % kaikista petohavainnoista) vuonna 2015 ja seuraavana vuotena

119 havaintoa (52 % kaikista petohavainnoista). Pesäpaikoilla toiseksi eniten havaintoja tehtiin

supikoirista. Keväällä 2015 supikoirista tehtiin 51 havaintoa (26 % kaikista petohavainnoista)

ja vuoden 2016 keväällä 73 havaintoa (32 % kaikista petohavainnoista). Lisäksi keväällä 2015

pesäpaikoilla tehtiin yhteensä kuusi havaintoa saukoista, kaksi havaintoa ilveksistä, 25

havaintoa tunnistamattomista pedoista ja neljä havaintoa muista petoeläimistä. Seuraavana

vuotena muita petohavaintoja pesäpaikoilla tehtiin: 19 saukoista, kaksi ilveksistä, 12

tunnistamattomista petoeläimistä ja viisi muista pedoista.

Kettu ja supikoira olivat yleisimmät pedot myös niissä tutkimuspaikoissa, joissa ei ollut

pesää. Vuonna 2015 kettuhavaintoja tehtiin 25 (56 % kaikista petohavainnoista) ja supikoira

havaintoja 11 (25 % kaikista petohavainnoista). Vuonna 2016 kettuhavaintoja tehtiin 68 (51 %

kaikista petohavainnoista) ja supikoirahavaintoja 49 (37 % kaikista petohavainnoista). Lisäksi

näillä paikoilla tehtiin vuonna 2015 yhteensä kaksi saukkohavaintoa, yksi ilveshavainto, neljä

tunnistamatonta petoeläinhavaintoa ja yksi muu petoeläinhavainto. Seuraavana vuotena tehtiin

neljä havaintoa saukoista, kaksi havaintoa ilveksistä sekä 10 havaintoa tunnistamattomista

pedoista

9

Taulukko 1. Tutkimuksessa käytettyjen riistakameroiden lukumäärä, petoja kuvanneiden

kameroiden prosenttimäärä ja petohavaintojen kokonaismäärä.

Pesän rakenne Kameroita

yhteensä

Kamerat

kuvasivat petoja

Petohavainnot

yhteensä

2015 2016 2015

2016

2015 2016

Makuupesä 22 31 82 % 94 % 110 164

Poikaspesä 14 14 93 % 71 % 83 53

Makuupesä/

poikaspesä

0

2

0 %

100 %

0

13

Ei pesää 28 30 61 % 87 % 44 133

Yhteensä 64 77 75 % 87 % 237 363

4.2 Ihmishavainnot ja muut eläinhavainnot

Vuonna 2015 pesäpaikoilla tehtiin yhteensä 14 ihmishavaintoa ja neljä koirahavaintoa, joista

neljä ihmishavaintoa tehtiin poikaspesillä. Corvus-sukuun kuuluvista linnuista havaintoja

tehtiin yhteensä seitsemän ja kaikista muista eläimistä havaintoja tehtiin yhteensä 30. Lokkeja

(Laridae) ei havaittu pesäpaikoilla. Niillä paikoilla, joilla ei ollut pesiä: ihmisistä tehtiin kaksi,

koirista yksi, Corvus-sukuun kuuluvista linnuista yhdeksän, lokeista 38 ja muista eläimistä 13

havaintoa. Vuonna 2016 pesäpaikoilla tehtiin yhteensä 16 ihmishavaintoa, joista viisi

ihmishavaintoa tehtiin poikaspesillä. Lisäksi pesäpaikoilla tehtiin yhteensä kolme

koirahavaintoa, neljä Corvus-sukuun kuuluvaa lintuhavaintoa, kahdeksan lokkihavaintoa ja 35

muuta eläinhavaintoa. Niillä paikoilla, joilla ei ollut pesää tehtiin: 10 havaintoa ihmisistä, kolme

havaintoa koirista, 33 havaintoa Corvus-sukuun kuuluvista linnuista, 162 havaintoa lokeista ja

42 havaintoa muista eläimistä.

Maastoon huhtikuussa 2016 ihmislähtöistä häiriötä kuvaamaan jätetyt kamerat (n=13)

poistettiin huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Kameroista tehtiin yksi havainto ihmisistä

ja 16 petoeläinhavaintoa, joista 69 % oli kettuja (11 havaintoa) ja 27 % supikoiria (3 havaintoa).

Lisäksi kuvista tehtiin yksi ilveshavainto sekä yksi havainto tunnistamattomaksi jääneestä

petoeläimestä. Linnuista tehtiin yhteensä 9 havaintoa: korpeista kolme ja lokeista kuusi.

10

4.3 Petojen aktiivisuus pesäpaikoilla

Pesäpaikoilla petohavaintoja oli keskimäärin 5,1 havaintoa/kamera ja pesättömillä paikoilla 3,1

havaintoa/kamera. Petojen liikkuminen pesillä oli tilastollisesti merkittävämpää kuin sellaisilla

rannoilla, joilla ei sijainnut pesää (T-testin p-arvoksi df (138,51) saatiin P = 0,004). Erityisesti

ketut ja supikoirat osoittivat kiinnostusta pesiä kohtaan: ne tutkivat ja haistelivat lumipesiä sekä

romahtaneita pesiä (kuva 3). Myös saukot olivat kiinnostuneita romahtaneista pesistä:

aineistosta löytyy yksi tapaus, jossa saukko menee sisälle romahtaneeseen pesään. Ilveksistä

tehtiin muutamia havaintoja pesien läheisyydessä ja yhdessä kuvassa ilves tutkii romahtanutta

pesää. Petoeläimet olivat kaivaneet joitakin pesiä, mutta selviä merkkejä auki asti kaivetuista

pesistä ei kuitenkaan havaittu. Tutkimusvuosina tilastoitiin 11 todennäköistä tapausta, joissa

pedot olivat kaivaneet pesien kattojen pintaa. Vuoden 2015 aineistosta löytyy selviä todisteita

kettujen saalistusyrityksistä, sillä aineistosta havaittiin yksi tapaus, jossa kettu hyökkää kuutin

kimppuun ja toinen tapaus, jossa kettu jahtaa jäällä olevaa kuuttia (kuva 4). Myös supikoirat

olivat kiinnostuneita jäällä makaavista norpista; vuoden 2016 riistakamera-aineistossa löytyy

yksi kuvasarja, jossa kuutti pakenee lähestyviä supikoiria veteen (kuva 5). Riistakamera-

aineistosta havaittiin myös lokkien olevan kiinnostuneita jäällä makaavista norpista, sillä

vuoden 2016 aineistosta löytyy kuvasarjoja, joissa lokki istuu kuutin päällä ja välillä aivan

kuutin vieressä (kuva 6).

11

Kuva 3. Petoeläimet ovat tutkimassa poikaspesiä. A: Saukko menee romahtaneeseen pesään.

B: Kettu tutkimassa pesää. C: Kaksi supikoiraa pesän läheisyydessä. D: Ilves tutkimassa laajalta

alueelta romahtanutta pesää (© UEF saimaannorppatutkimus).

Kuva 4. A: Kettu ja kuutti maaliskuussa 2015. B: Kuvassa näkyy, kuinka kettu jahtaa kuuttia.

Kuutti löydettiin myöhemmin keväällä kuolleena (© UEF saimaannorppatutkimus).

A B

A B

C D

12

Kuva 5. A: Kuutti (sininen väri) ja kaksi supikoiraa (punaiset värit). B: Supikoirat hetkeä

myöhemmin; kuutti on sukeltanut pakoon (© UEF Saimaannorppatutkimus).

Kuva 6. A: Lokki ja kuutti. B: Lokki seisoo kuutin vieressä. (© UEF Saimaannorppatutkimus).

4.4 Ihmisten toiminta pesäpaikoilla

Ihmistoimintaa pesien läheisyydessä ja ihmisen aiheuttamaa todennäköistä häirintää

dokumentoitiin riistakameroiden avulla. Hiihtäjiä, retkiluistelijoita ja ulkoilijoita koirien kanssa

havaittiin pesien läheisyydessä. Ihmisen mukana olevia koiria havaittiin kaksi: molemmat

koirat olivat irti ulkoilijan mukana. Lisäksi pesäpaikoilla havaittiin yksi metsästyskoira, joka ei

ollut ihmisen seurassa. Aineistosta löytyy kolme tapausta, jossa yksi tai useampi hiihtäjä hiihtää

suoraan apukinoksen päältä, jossa on pesä. Lisäksi pesien vierestä tai lähietäisyydeltä

hiihtämistä tai kävelemistä havaittiin 13 tapausta. Kuvista ilmeni se, etteivät ulkoilijat aina

huomaa pesiä, vaan saattavat esimerkiksi hiihtää apukinosten päältä tai kulkea aivan pesän

vierestä (kuva 7). Yksi ulkoilijoista oli myös mennyt pesän lähelle kuvaamaan sitä pesän katon

romahtamisen jälkeen.

A B

13

Kuva 7. A: Hiihtäjä hiihtää apukinoksen päältä, jossa on poikaspesä. Kuvassa hiihtäjän vieressä

näkyy pesän romahtanut katto B: Ulkoilija kävelee laajalta alueelta romahtaneen poikaspesän

vierestä (© UEF Saimaannorppatutkimus).

4.5 Sää

Tutkimusvuodet olivat sääolosuhteiltaan kohtuulliset norpan pesinnän kannalta, koska lumi tuli

maahan riittävän aikaisin ja lämpötilat olivat sopivan kylmät (Ilmatieteen laitos 2015; 2016a).

Kuukausittaiset keskilämpötilat Rantasalmella olivat hyvin samanlaiset pesintäkausina

(Ilmatieteen laitos 2015; 2016a). Vuosien välillä helmikuussa keskilämpötilojen ero oli 0,5 °C,

maaliskuussa 1,7 °C ja huhtikuussa 0,2 °C (kuva 8). Vain tammikuussa oli havaittavissa

suurempi ero vuosien välillä, koska keskilämpötilojen ero oli 8,5 °C.

Vuonna 2015 lumipeite oli jo maassa tammikuun ensimmäisenä päivänä, kun puolestaan

seuraavana vuotena lumipeite tuli hieman myöhemmin; tammikuun neljäntenä päivänä. Lumen

keskisyvyydessä suurimmat erot olivat maaliskuussa: vuonna 2015 lumen keskisyvyys oli 11,5

cm ja seuraavana vuotena 45,9 cm. Muutoin lumen keskisyvyydessä oli vain vähäisiä eroja

kuukausien välillä. Huhtikuussa 2016 lumi pysyi maassa muutaman päivän pidempään kuin

vuoden 2015 huhtikuussa.

14

Kuva 8. Tutkimusvuosien kuukausittainen vaihtelu lumen keskisyvyydessä ja ilman

keskilämpötilassa (Ilmatieteen laitos 2015; 2016a). Vuonna 2015 terminen kevät, eli kausi

jolloin vuorokausien keskilämpötilat nousevat pysyvästi yli 0 °C, alkoi Saimaan alueella noin

19.2 ja 25.3 vuonna 2016 (Ilmatieteen laitos 2016b; 2016c).

4.5.1 Apukinosten sulaminen ja kestävyys

Vuonna 2015 apukinoksia kuvaavia kameroita oli yhteensä 39. Kinoksista 32:ssa oli pesä.

Keväällä 2016 apukinoksia kuvaavia kameroita oli hieman enemmän: 54 kappaletta, joista 41

kinoksessa oli pesä. Apukinosten sulamista seurattiin vain sellaisista kinoksista, joissa oli pesä.

Molempien vuosien tammikuussa huomattavaa sulamista ei ollut vielä tapahtunut. Helmikuussa

2015 sulamista arvioitiin 25:sta kamerasta, joista 13 oli ajastettua kameraa. Arvioiduista

kinoksista 11:ssä ei havaittu sulamista (luokitus, 0), 10:ssä havaittiin lommo (1), kolmessa oli

katto romahtanut (2) ja yhdessä useita kattoja romahtanut (3) (kuva 9). Helmikuun 2016 lopulla

apukinosten sulamista ei ollut vielä juurikaan tapahtunut, koska kinoksista (n=20), joista

sulaminen pystyttiin arviomaan, vain yhdessä havaittiin sulamisen merkkejä.

27,4

36,9

11,5

0,5

24,9

36,3

45,9

13,9

-6,1

-2

0

3

-14,6

-2,5

-1,7

3,2

-15

-13

-11

-9

-7

-5

-3

-1

1

3

5

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

Läm

pö

tila

(°C

)

Lum

en s

yvyy

s (c

m)

Lumen keskisyvyys (cm) ja kuukausien keskilämpötilat (°C)

Lumi 2015 Lumi 2016 Lämpötila 2015 Lämpötila 2016

Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu

15

Kuva 9. Apukinosten, joissa oli makuu- tai poikaspesä, sulaminen helmikuussa keväinä 2015

ja 2016.

Maaliskuussa 2015 pystyttiin arvioimaan 27 kinoksen kunto, joista 13 arvioitiin ajastetuista

kameroista. Maaliskuussa kaikissa arvioiduissa kinoksissa näkyi merkkejä sulamisesta: yli

puolessa (14 kpl) kinoksista oli useita kattoja romahtanut, seitsemän kinoksista oli kokonaan

sulia, mutta pesärakenteet olivat vielä havaittavissa, viidessä kinoksessa katto oli romahtanut ja

yhdessä kinoksessa oli lommo (kuva 10). Seuraavan vuoden maaliskuussa sulamista arvioitiin

37 apukinoksesta, joista 17 ei ollut vielä sulanut, 17:ssä oli lommo katossa, yhdessä oli useita

kattoja romahtanut ja kaksi kinosta olivat kokonaan sulia, mutta pesärakenteet vielä näkyvillä.

44%40%

12%

4%0% 0%

95%

5%0% 0% 0% 0%

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%

Apukinospesien sulaminen helmikuussa

2015 2016

0 1 2 3 4 5

0) ei havaittu

sulamista

1) lommo

2) katto

romahtanut

3) useita kattoja

romahtanut

4) sula,

pesärakenteet

näkyvät

5) ei voi sanoa,

että pesää ollut

16

Kuva 10. Apukinosten, joissa oli makuu- tai poikaspesä, sulaminen maaliskuussa keväinä 2015

ja 2016.

Keväällä 2015 suurin osa kameroista poistettiin maaliskuun lopussa, mutta 11 kameraa

poistettiin vasta huhtikuun alussa. Näistä kameroista sulamista pystyttiin arvioimaan

seitsemästä kamerasta, joista kolme oli ajastettua kameraa. Kaikissa seitsemässä arvioidussa

kinoksessa pesät olivat sulat, mutta pesärakenteet vielä näkyvillä (kuva 11). Seuraavan vuoden

huhtikuussa arviointi pystyttiin tekemään huomattavasti suuremmasta kameramäärästä (n=39).

Kinoksista 11:ssä ei havaittu sulamisen merkkejä, kahdeksassa oli lommo katossa, kuuden

kinoksen katto oli romahtanut, kahdessa kinoksessa oli useita kattoja romahtanut, viisi

kinoksista oli kokonaan sulia, mutta pesärakenteet vielä näkyvillä ja seitsemässä kinoksessa

sulaminen oli edennyt niin paljon, ettei pesää pystynyt enää erottamaan (5).

0%4%

19%

52%

26%

0%

46% 46%

0%4% 5%

0%0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%

Apukinospesien sulaminen maaliskuussa

2015 2016 0) ei havaittua

sulamista

1) lommo

2) katto

romahtanut

3) useita kattoja

romahtanut

4) sula,

pesärakenteet

näkyvät

5) ei voi sanoa,

että pesää ollut

17

Kuva 11. Apukinosten, joissa oli makuu- tai poikaspesä, sulaminen huhtikuussa keväinä 2015

ja 2016.

5 TULOSTEN TARKASTELU

5.1 Petojen aiheuttama häiriö saimaannorpan pesintään

Petoeläinten liikkuminen Saimaan rannoilla ei ole satunnaista vaan ne hakeutuvat aktiivisesti

pesärannoille (Auttila ym. 2014, tämä tutkimus). Tutkimuksessa havaittiin, että pesät

houkuttelivat paikalle enemmän petoeläimiä kuin ne kamerapaikat, joissa ei ollut pesää.

Petoeläimet näyttäisivät hakeutuvan aktiivisesti pesäpaikoille ja kenties ne myös käyvät

säännöllisesti seuraamassa ja tutkimassa pesiä.

Normaaleina lumitalvina pedot eivät yleensä ole merkittävä uhka saimaannorpalle, koska

lumipesä suojaa kuuttia sekä pedoilta että pakkaselta (Smith & Stirling 1975, Sipilä 1990,

Auttila 2015). Mitä syvempää lumi on, sitä paremmin pesä suojaa (Lydersen & Gjertz 1986,

Smith & Lydersen 1991) Paksu lumikerros hankaloittaa petoeläinten kaivamista ja pesään

tunkeutumista sekä antaa emolle ja kuutilla aikaa paeta pesästä. Lumitilanteen heikentyessä

tilanne kuitenkin muuttuu ja leutoina talvina Saimaan pedot ovat uhka kuuteille (Auttila 2015,

tämä tutkimus). Mikäli poikanen syntyy paljaalle avojäälle, sekä saaliksi joutumisen kuin myös

hypotermian riski kasvavat (Auttila 2015). Vuonna 2015 havaittiin ensimmäistä kertaa

riistakamerakuvien avulla varma tapaus, jossa kettu tappoi kuutin Saimaalla (Auttila 2015,

0% 0% 0% 0%

100%

0%

28%

21%15%

5%

13%18%

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%

Apukinospesien sulaminen huhtikuussa

2015 20160) ei havaittua

sulamista

1) lommo

2) katto

romahtanut

3) useita kattoja

romahtanut

4) sula,

pesärakenteet

näkyvät

5) ei voi sanoa,

että pesää ollut

18

tämä tutkimus). Kuutti oli syntynyt apukinospesään, joka oli kuitenkin alkanut sulaa jo

maaliskuun alkupuolella.

Petoeläinten käyttäytymistä norppien pesintäpaikoilla on tutkittu myös esimerkiksi Laatokan

alueella, jossa on havaittu, että ketut merkitsevät ja kaivavat norppien pesiä (Kunnasranta

2001). Vastaavanlaista käyttäytymistä on havaittu myös arktisen alueen naaleilla: naalit

hajumerkitsevät norppien pesiä virtsalla ja ulosteilla (Lydersen & Gjertz 1986, Furgal ym.

1995). Pesien merkitsemisen lisäksi Laatokalla on havaittu, että pedot ovat syöneet kuuttien

raatoja. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole siitä, tappoivatko petoeläimet itse kuutit vai söivätkö

ne löytämiään kuolleita kuutteja (Kunnasranta ym. 2001). Tällä hetkellä Laatokan alueelta ei

ole tiedossa yhtään varmaa tapausta, jossa petoeläin olisi tappanut poikasia. Sen sijaan Pohjois-

Kanadasta tiedetään ainakin yksi tapaus, jossa kettu oli hyvin todennäköisesti tappanut

vastasyntyneen norpan (Andriashek & Spencer 1989, Lariviere & Pasitschniak-Arts 1996

mukaan). Myös tässä tutkimuksessa pedot olivat selvästi kiinnostuneita norppien pesistä, ja ne

olivat kaivaneet pesien kattojen pintaa. Lisäksi tutkimustulokset antoivat lisää näyttöä siitä, että

paljaalla jäällä makaava kuutti kiinnostaa petoeläimiä ja on niille potentiaalinen saalistuskohde.

Esimerkiksi hyökkäilyä, jahtaamista sekä kuutin pakenemista veteen pedoilta dokumentoitiin.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu, että pedoista olisi ollut vaaraa kuutille, mikäli se oli

syntynyt pesään ja pesä kesti riittävän pitkään keväällä.

Petoeläinten lisäksi suurikokoiset linnut, kuten lokit ja korpit, voivat olla uhka

pienikokoisille poikasille (Sipilä 2003). Tämän tutkimuksen aineistosta ei havaittu, että linnut

olisivat yrittäneet saalistaa tai nokkia kuutteja. Lokit vaikuttivat kuitenkin olevan kiinnostuneita

kuuteista, sillä riistakamerakuvista havaittiin tapaus, jossa lokki istui jäällä makaavan kuutin

vieressä. Esimerkiksi arktisella alueella on havaittu, että vastasyntyneitä poikasia ovat

tappaneet isolokit (Larus hyperboreus) ja korpit (Corvus), silloin kun poikasella ei ole ollut

pesää suojanaan (Lydersen & Smith 1989). Lokkien hyökkäyksiä hylkeiden poikasten

kimppuun on havaittu myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Namibiassa on havaittu uusi

etelänselkälokkien (Larus dominicanus) saalistupa: lokit nokkivat korvahylkeisiin (Otariidae)

kuuluvilta afrikanmerikarhuilta (Arctocephalus pusillus) silmät (Gallagher ym. 2015). Linnut

hyökkäät vastasyntyneiden ja nuorten yksilöiden silmien kimppuun nokallaan, jonka jälkeen ne

syövät poikasten silmämunat. Mikäli poikanen ei pääse pakoon, linnut jatkavat hyökkäystä

nokkimalla poikasen pehmeitä rakenteita, kuten vatsanseutua, lopulta tappaen poikasen.

Myös Saimalla esiintyvät suurikokoiset linnut voivat olla uhka, eritoten pienikokoisille

kuuteille, joilla ei ole pesää suojanaan (Kunnasranta ym. 2014). Linnut saattavat myös keväisin

häiritä jäällä makaavia norppia ja niiden kuutteja, mutta yleensä ne ovat kuitenkin vaarattomia

19

ja niistä on lähinnä pelkkää riesaa norpille (Sipilä 2003). Tämän tutkimuksen perusteella ei voi

sanoa, että lokeista tai korpeista olisi merkittävää vaaraa saimaannorpalle. Mutta kun otetaan

huomioon muiden alueiden lokkien hyökkäykset hyljepoikasten kimppuun, on mahdollista, että

myös Saimalla esimerkiksi lokkien, korppien tai muiden suurikokoisten lintujen hyökkäyksiä

voi tapahtua. Lintujen aiheuttama uhka on todellinen erityisesti silloin kun lumitilanne on

heikko ja poikanen on suojattomana avojäällä (Kunnasranta ym. 2014).

5.2 Ihmistoiminta ja ihmisen aiheuttama häiriö

Tutkimuksessa havaittiin ihmistoimintaa pesien läheisyydessä: ihmisiä liikkui pesäpaikoilla ja

esimerkiksi osa ihmisistä kulki apukinosten päältä. Apukinoksen läheltä tai päältä liikkuminen

voi olla erityisen haitallista, mikäli apukinoksessa on poikaspesä, koska emo ja kuutti saattavat

pelästyä liikkumisen aiheuttamia ääniä ja sukeltaa pakoon (Hyvärinen ym. 2004). Poikanen

sukeltaa veteen vain vaaran uhatessa sitä, koska kylmä vesi voi palelluttaa poikasen (Hyvärinen

ym. 1999). Kuuteilla on poikaskarva, joka pitää poikasen tehokkaasti lämpimänä, mutta vain

mikäli turkki on kuiva (Lydersen & Hammil 1993, Hyvärinen ym. 1999, Kelly 2001). Turkin

kastuessa se ei enää eristä yhtä hyvin kylmyydeltä ja poikanen kylmettyy helposti, koska

kuuteilla ei ole vielä syntyessään norpille tyypillistä paksua rasvakerrosta suojana. (Sipilä 1990,

Kelly 2001, Hyvärinen ym. 1999). Kylmettyminen voi puolestaan heikentää kuutin kehitystä,

koska tällöin energiaa ohjautuu vähemmän poikasen kasvuun (Auttila ym. 2014).

Häirintä pesien läheisyydessä voi myös aiheuttaa ongelmia kuutin ruokailussa ja häirinnän

vuoksi emo saattaa vieroittaa kuutin ennen kuin se on kasvanut tarpeeksi suureksi selvitäkseen

yksin (Hyvärinen ym. 2004). Lisäksi juuri vieroitetut pienikokoiset poikaset takertuvat

helpommin kiinni kalaverkkoihin kuin suurempikokoiset poikaset (Sipilä 2003). Poikanen on

erityisen altis häiriölle heti syntymän jälkeen ja imetyskaudella, joka kestään noin 9 viikkoa

(Sipilä & Hyvärinen 1998, Auttila 2015, Metsähallitus 2016c). Suojan puute altistaa kuutit

herkemmin ihmisen aiheuttamalle häiriölle (Auttila 2015). Ihmisten aiheuttama häiriö pesien

läheisyydessä on arveltu olevan merkittävä syy kuuttien kuolemaan (Sipilä & Hyvärinen 1998,

Auttila 2015).

Moottorikelkkailua havaittiin aineistossa yhden kameran kuvista. Tämä kyseessä oleva

kamera ei kuvannut pesää, mutta mikäli lähistöllä on ollut myös pesiä, moottorikelkkailusta voi

aiheutua häiriötä laajalle alueelle, koska pesän läheltä ajava moottorikelkka saattaa säikyttää

emon ja kuutin sukeltamaan pakoon (Hyvärinen ym. 1999). Tässä tapauksessa

20

moottorikelkkailusta ei todennäköisesti ole aiheutunut merkittävää häiriötä, koska

moottorikelkkailu tapahtui huhtikuun alkupuolella, jolloin pesinnän kannalta kriittisin aika

alkaa olla ohi. Myös vuosittaiset pesälaskennat tapahtuvat mm. moottorikelkoilla liikkuen

huhtikuun aikana. Pesälaskennoista voi aiheutua tilapäistä häiriötä norpalle, mutta ei ole

kuitenkaan havaittu, että pesälaskennat olisivat aiheuttaneet esimerkiksi pesien hylkäämistä

(Sipilä 2003).

Tässä tutkimuksessa havaittiin muutamia tapauksia, joissa ihmiset liikkuivat jalan tai

suksilla aivan pesien vierestä. Pesien vierestä liikkuminen voi aiheuttaa häiriötä norpalle (Kelly

ym. 1986, Hyvärinen ym. 2004). Esimerkiksi Kelly ym. (1986) tutkimuksissa testattiin ihmisen

aiheuttamien äänten vaikutusta jäämerennorppien pesintään. Tutkimuksessa havaittiin, että

jalan tai suksilla liikkuvat ihmiset eivät yleensä aiheuttaneet norppien poistumista pesiltään,

mikäli liikkuminen tapahtui yli 200 metrin päässä pesästä. Kävellen liikkuvat ihmiset

aiheuttivat useammin norppien poistumista pesistä, kuin suksilla liikkuvat ihmiset. Ihmisen

aiheuttamat äänet karkottivat muutamissa tapauksissa norpat pesiltä, mutta eläimet palasivat

kuitenkin myöhemmin takaisin pesilleen.

Tässä tutkimuksessa havaittiin myös, että osa ihmisistä pysähtyi katsomaan tai kuvaamaan

romahtaneita pesiä. Romahtaneen pesän lähelle menemisestä voi aiheutua häiriötä norpalle,

mikäli aktiivinen pesintäkausi on vielä käynnissä (Hyvärinen ym. 2004). Tutkimuksessa ei

arvioitu pesien läheisyydessä liikkuneiden ihmisten ja norppien pakoon sukeltamisen välistä

yhteyttä, joten tarkempia arvioita ihmisten aiheuttamasta häiriöstä ei pysty tekemään tämän

tutkimuksen perusteella. Tulokset antavat kuitenkin lisätietoa siitä, millaista ihmistoimintaa

pesintäalueella esiintyy.

5.3 Apukinokset ja niiden kestävyys

Vaikka luonnon tarjoamat olosuhteet pesinnän kannalta olivat riittävät tutkimusvuosina,

apukinoksia tehtiin silti pesintäolosuhteiden parantamiseksi. Tutkimuksessa seurattujen

apukinosten sulamista tapahtui vuonna 2015 enemmän kriittisimpänä pesintäaikana

(helmikuusta maaliskuulle) vuoteen 2016 verrattuna. Vuonna 2016 suurin osa seuratuista

apukinoksista kesti hyvin tammikuulta huhtikuun alkuun, koska talvi oli luminen ja riittävän

kylmä onnistuneen pesinnän kannalta. Kun puolestaan edeltävänä vuotena talvi oli lauhempi,

ja sulamista sekä pesien romahtamista tapahtui huomattavasti enemmän jo ennen huhtikuun

alkua.

21

Helmikuussa 2015 seuratuista apukinoksista hieman alle 45 % oli täysin ehjiä. Kun

puolestaan helmikuussa 2016 sulamista oli tapahtunut erittäin vähän edelliseen vuoteen

verrattuna, sillä jopa 95 % apukinoksista oli täysin ehjiä. Lumiolosuhteet ja kuukauden

keskilämpötilat olivat lähes samat mittauspaikoilla molempina vuosina. Säätuloksissa on

kuitenkin syytä ottaa huomioon myös alueellisten erojen vaikutukset lämpötilassa ja lumen

syvyyksissä, koska mittauksia ei ole tehty suoraan kamerapaikoilta vaan lähialueiden

sääasemilta. Esimerkiksi lumen keskisyydet ovat siten vain suuntaa-antavia, koska lumipeitteen

syvyys voi vaihdella maalla ja jäällä. Lisäksi vuoden 2016 helmikuussa sulamista pystytettiin

arvioimaan melko pienestä osasta apukinoksia (n=20), sillä kaikissa apukinoksia kuvaavissa

kameroissa ei ollut sellaisia kuvia helmikuulta, joista olisi pystynyt arvioimaan sulamisen

etenemistä. On siis mahdollista, että helmikuussa sulamista on voinut tapahtua useammassakin

kinoksessa kuin, mitä on pystytty arvioimaan.

Vuosi 2016 oli lumimäärältään edellisvuotta runsaampi maaliskuun osalta, koska vuoden

2016 maaliskuussa lunta oli mittauspaikalla yli 45 cm ja vuoden 2015 maaliskuussa vain 11,5

cm. Tämä näkyy todennäköisesti myös apukinosten sulamisessa, sillä maaliskuussa 2016

hieman yli 90 % kinoksista oli täysin ehjiä tai vain vähän sulaneita, kun puolestaan 2015

yksikään apukinos ei ollut täysin ehjä ja vain noin 4 % kinoksista oli vähän sulaneita. Toisin

sanoen maaliskuussa 2015 sulamista tapahtui huomattavasti enemmän edellisvuoteen

verrattuna, mikä on todennäköisesti seurausta huomattavasti vähäisemmästä lumimäärästä ja

myös hieman lämpimämmästä kuukauden keskilämpötilasta; vuonna 2015 keskilämpötila oli

0°C ja -1,7 °C vuonna 2016. Myös terminen kevät alkoi vuonna 2015 yli kuukautta aiemmin

kuin vuonna 2016 (Ilmatieteen laitos 2016c). Vuoden 2016 maaliskuun lumimäärä hidasti

todennäköisesti apukinosten sulamista maaliskuussa ja huhtikuun alussa, sillä osa kinoksista oli

säilynyt täysin ehjänä jopa huhtikuun alkupuolella asti, mitä ei edeltävänä vuotena tapahtunut.

Sääaineiston tulokset osoittavat, että vaikka alkuvuosi näyttäisi olevan suotuisa norppien

pesinnän onnistumisen kannalta, muutoksia sääolosuhteissa ja lumenmäärässä voi tapahtua

hyvin nopeasti keväällä pesinnän kannalta kriittisimpään aikaan, ja sulaminen voi edetä

oletettua nopeammin.

Vaikka apukinosten rakentaminen on menetelmänä vielä melko uusi suojelukeino -

apukinoksia testattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010 - apukinosmenetelmällä on ollut suuri

myönteinen vaikutus kuuttien selviytymisen kannalta leutoina ja vähälumisina talvina (Levänen

2012, Auttila 2015). Esimerkiksi vuonna 2014 jopa 90 % kuuteista syntyi apukinoksissa

(Auttila 2015). Tulevaisuudessa todennäköisesti yhä useampi kuutti syntyy apukinoksissa tai

keinopesissä, koska talvet lämpenevät ja lumipeitteen vähentymistä tapahtuu Suomessa

22

ilmastonmuutoksen myötä eniten alkutalvesta, mutta myös keväällä maalis- ja huhtikuussa,

mikä on norpalle erityisen tärkeää aikaa pesinnän onnistumisen kannalta (Sipilä & Hyvärinen

1998, Venäläinen ym. 2001, Jylhä 2009, Kellomäki ym. 2010).

Apukinokset tarjoavat suojaa kuuteille vähälumisina talvina ja ne saattavat myös houkutella

norppia pesimään sellaisilla alueilla, joilla on vähemmän ihmistoiminnasta aiheutuvaa häiriötä

(Auttila 2015). Lisäksi apukinokset voivat olla luonnon muovaamia kinoksia kestävämpiä.

Esimerkiksi vuosina 2010–2012 tehdyissä apukinosten kestävyystutkimuksissa havaittiin, että

apukinokset pysyivät luonnonkinoksia pidempään koossa romahtamatta (Levänen 2012).

Apukinokset näyttäisivät siis olevan kestävämpiä kuin luonnon muovaamat kinokset, ja sen

vuoksi kenties jopa parempia pesäpaikkoja kuin luonnon lumikinokset. Tässä tutkimuksessa ei

toteutettu vertailua luonnonkinosten ja apukinosten sulamisen välillä, koska aineistossa

luonnonkinosten määrä oli liian vähäinen luotettavan vertailun toteuttamiseksi. Tämän

tutkimuksen tulokset antavat kuitenkin lisää tietoa, siitä kuinka hyvin apukinokset kestävät

erilaisissa sääolosuhteissa. Tietoa hyödyntämällä on mahdollista edelleen kehittää

apukinosmenetelmää, jotta rakennetut apukinokset kestäisivät mahdollisimman hyvin läpi

pesintäkauden.

Apukinoksen kasaaminen luonnon lumesta ei onnistu, mikäli talvi on kokonaan lumeton tai

hyvin vähäluminen (Kunnasranta ym. 2014). Lumettomien talvien varalle on pyritty

kehittämään uusia keinoja norpan pesinnän turvaamiseksi. Esimerkiksi lumitykit voivat olla

yksi ratkaisu ongelmaan. Lumitykkien liikuttaminen kinosten tekopaikoille vaatii kuitenkin

moottorikelkoilla liikkumista ja menetelmään käytetyt välineet ovat erittäin painavia, joten

jääpeitteen paksuus täytyy olla riittävä ja menetelmään käytettyjen välineiden painoa pitäisi

saada kevyemmäksi, jotta lumitykkejä pystyttäisiin hyödyntämään käytännössä (Kunnasranta

& Niemi suull. tied. 12.12.2016). Myös erilaiset keinopesät voivat tulevaisuudessa olla ratkaisu

pesinnän helpottamiseksi (Kunnasranta ym. 2014). Tässä tutkimuksessa testattiin keinopesien

soveltuvuutta norpan pesintäpaikaksi. Norpat eivät pesineet keinopesissä, mutta toisen

keinopesän lähettyviltä löydettiin kuitenkin norpan tekemä hengitysavanto, mikä todistaa sen,

että norppa on ainakin oleskellut keinopesien läheisyydessä. Keinopesämenetelmä on uusi ja se

vaatii vielä lisää testaamista ja kehittämistä, mutta tulevaisuudessa, mikäli norpat hyväksyvät

keinopesät pesintäpaikoikseen, ne voivat apukinosten ohella helpottaa pesintää

luonnonolosuhteiltaan huonoina vuosina.

23

6 JOHTOPÄÄTÖSET

Tutkimustulokset antavat lisää vahvistusta siitä, että Saimaan pedot ovat kiinnostuneita sekä

norppien pesistä että jäällä makaavista kuuteista. Kuten jo aiemmin on havaittu, myös tämän

tutkimuksen tulokset osoittavat, että petoeläinten aktiivisuus on suurempaa sellaisilla rannoilla,

joilla on norppien tekemiä pesiä, kuin sellaisilla rantapaikoilla, joilla ei ole pesiä. Erityisesti

kettuja voidaan pitää leutoina talvina uhkana kuuteille, koska sekä ketun hyökkäys poikasen

kimppuun että poikasten jahtaamista dokumentoitiin riistakameroiden avulla. Tulevaisuudessa

pesintäolosuhteet heikkenevät todennäköisesti vielä lisää, joten myös on todennäköistä, että yhä

useampia kettujen hyökkäyksiä kuuttien kimppuun tapahtuu. Kettujen hyökkäysten estämiseksi

ja vähentämiseksi ei tällä hetkellä ole olemassa muuta keinoa kuin pesintäolosuhteiden

parantaminen apukinoksilla. Eivätkä apukinoksetkaan välttämättä suojaa tarpeeksi, mikäli ne

alkavat sulaa liian varhain pesintäkauden aikana.

Myös supikoirat olivat kiinnostuneita sekä pesistä että kuuteista. Tutkimuksessa havaittiin,

että supikoirat saattavat säikyttää kuutin sukeltamaan pakoon veteen, mutta tutkimuksessa ei

kuitenkaan suoraan havaittu, että supikoirat olisivat yrittäneet hyökätä kuuttien kimppuun tai

jahdata niitä. Myöskään muissa tutkimuksissa ei ole havaittu supikoirien hyökkäyksiä, joten

supikoirat ovat todennäköisesti kuuteille kettuja pienempi uhka. Myös muut petoeläimet, kuten

ilvekset ja saukot, osoittivat kiinnostusta romahtaneita pesiä kohtaan, mutta niillä ei kuitenkaan

ollut kontakteja kuuttien kanssa. Ilvekset pystyisivät todennäköisesti tappamaan kuutin, mutta

ilvesten liikkuminen pesillä oli kuitenkin hyvin vähäistä esimerkiksi kettuihin verrattuna, joten

niiden aiheuttama uhka kuuteille on todennäköisesti vähäinen. Saukot ovat puolestaan kooltaan

niin pieniä, etteivät ne todennäköisesti pysty tappamaan kuuttia. Aineisto antaa lisää viitteitä

siitä, että myös linnut, kuten lokit, ovat kiinnostuneita kuuteista ja ne voivat olla uhka

pienikokoisille kuuteille.

Erilaista ihmistoimintaa havaittiin poikaspesien läheisyydessä. Ihmisten liikkumisesta

pesien läheisyydestä kävellen tai suksilla on voinut aiheutua häiriötä norppien pesinnälle:

erityisesti silloin jos liikkuminen on tapahtunut suoraan pesän päältä. Tämän tutkimuksen

perusteella ei kuitenkaan pysty arviomaan, miten paljon häiriötä ihmistoiminta on aiheuttanut.

Tutkimuksessa tehdyt havainnot lisäävät kuitenkin tietoa alueen ihmistoiminnasta pesien

läheisyydessä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että ihmisiä pitäisi vielä paremmin

informoida norpan pesärauhasta. Esimerkiksi lähellä asuvien ihmisten olisi hyvä tietää, ettei

24

apukinosten lähellä pidä mennä, koska apukinosten lähellä liikkuminen voi häiritä norpan

pesintää. Ihmisten aiheuttamasta pesinnän häirinnän vaikutuksista olisi syytä tehdä vielä lisää

tutkimuksia, jotta tiedettäisiin paremmin, kuinka merkittävää ihmisen aiheuttama häiriö on

kuutin kehityksen kannalta ja onko häiriö merkittävä kuuttien pesäkuolemien aiheuttaja.

Apukinosten kestävyydessä huomattiin eroja tutkimusvuosien välillä. Kevät 2015 oli

seuraavaa vuotta hieman lauhempi ja huomattavasti vähälumisempi maaliskuun osalta, mikä

näkyy myös apukinosten runsaampana sulamisena, erityisesti maaliskuussa. Vaikka kevät 2015

oli seuraavaa vuotta lauhempi, saimaannorpan pesinnän kannalta sääolosuhteet olivat kuitenkin

kohtuulliset molempina vuosina. Tutkimustulokset antavat lisää tietoa, miten hyvin

apukinokset kestävät pesintäkauden aikana, silloin kun sääolosuhteet ovat pesinnän kannalta

kohtuulliset. Tutkimustulokset osoittavat myös sen, että vaikka alkutalvi näyttäisi olevan

riittävän kylmä ja luminen onnistuneen pesinnän kannalta, tilanne voi muuttua nopeasti ja

apukinoksia saatetaan tarvita pesintäalueen parantamiseksi. Jatkotutkimuksissa on syytä

edelleen selvittää, mitä muita vaihtoehtoja apukinosten lisäksi voidaan hyödyntää pesinnän

turvaamisessa sääolosuhteiltaan huonoina keväinä ja onko petoeläinten pesinnälle aiheuttamaa

häiriötä mahdollista vähentää.

KIITOKSET

Pro gradu -tutkielmani on osa LIFE Saimaa Seal - Safeguarding the Saimaa Ringed Seal –

hanketta. Suuret kiitokset Mervi Kunnasrannalle ja Marja Niemelle tutkielmani ohjaamisesta.

Kiitän myös kaikkia niitä henkilöitä, jotka osallistuivat tässä tutkimuksessa käytetyn aineiston

keräämiseen. Kiitokset myös perheelleni heidän antamastaan kannustuksesta ja tuesta.

25

LÄHDELUETTELO

Andriashek, D., Spencer, C. 1989: Predation on a ringed seal, Phoca hispida, pup by a red fox,

Vulpes vulpes. – CanadianField-Naturalist 103:600.

Auttila, M. 2015: The endangered Saimaa ringed seal in a changing climate - challenges for

conservation and monitoring. Väitöskirja. University of Eastern Finland, PhD Dissertations

in Forestry and Natural Sciences n:o 194, 58 s. Joensuu.

Auttila, M., Niemi, M., Skrzypczak, T., Viljanen, M., Kunnasranta, M. 2014: Estimating and

mitigating perinatal mortality in the endangered Saimaa ringed seal (Phoca hispida

saimensis) in changing climate. – Ann. Zool. Fennici 51:526-534.

Auttila, M., Kurkilahti, M., Niemi, M., Levänen, R., Sipilä, T., Isomursu, M., Koskela, J.,

Kunnasranta, M. 2016: Morphometrics, body condition, and growth of the ringed seal

(Pusa hispida saimensis) in Lake Saimaa: Implications for conservation. – Marine

Mammal Science, 32(1): 252-267.

Blix, A. S. 2005: Arctic Animals and their Adaptations to Life on the Edge. – 296 s. Tapir

Academic Press. Trondheim.

Ferguson, S. H., Stirling, I. McLoughlin, P.2005: Climate change and Ringed seal (Phoca

hispida) Recruitment in Western Hudson Bay. – Marine Mammal Science Vol 21(1): 121-

135.

Furgal, C. M., Innes, S., Kovacs, K. M. 1995: Characteristics of ringed seal, Phoca hispida,

subnivean structures and breeding habitat and their effects on predation. – Can. J. Zool.

74: 858-874.

Gallagher, A., J., Staaterman, E., R., Dreyer, N. 2015: Kelp gulls prey on the eyes of juvenile

Cape fur seals in Namibia. – African Journal of Marine Science 37(3): 411-414.

Helle, E. Hyvärinen, H. Sipilä, T. 1984: Breeding habitat and lair structure of the Saimaa

ringed seal Phoca hispida saimensis Nordq. in Finland. – Acta Zool. Fennica 172:125-127.

Hyvärinen, H., Sipilä, T., Koskela, J., Kunnasranta, M., 1999: Saimaannorppa. Teoksessa:

Kuusisto, E. (toim.), Elävä Saimaa: 126-136. Tammi. Sulkava.

Hyvärinen, H., Kunnasranta, M., Nieminen, P. & Taskinen, J. 2004: Hyle - Saimaan oma

norppa. – 147s. Tammi. Hämeenlinna.

Ilmatieteen laitos 2015: Säätiedot Rantasalmelta ja Sulkavalta

Ilmatieteen laitos 2016a: Säätiedot Rantasalmelta ja Sulkavalta

Ilmatieteen laitos 2016b: http://ilmatieteenlaitos.fi/termiset-vuodenajat (luettu 7.12.2016)

Ilmatieteen laitos 2016c: Kevätsään tilastot. http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot (luettu

7.12.2016)

Jylhä, K., Ruosteenoja, K., Räisänen, J., Venäläinen, A., Tuomenvirta, H., Ruokolainen, L.,

Saku, S., Seitola, T. 2009: Arvioita Suomen muuttuvasta ilmastosta sopeutumistutkimuksia

varten. ACCLIM-hankkeen raportti 2009. Ilmatieteen laitos. Helsinki.

Kellomäki, S., Maajärvi, M., Strandman, H., Kilpeläinen, A., Peltola, H. 2010: Model

computations on the climate change effects on snow cover, soil moisture and soil frost in

the boreal conditions over Finland. – Silva Fennica 44(2): 213-233.

Kelly, B.P. 2001: Climate change and ice breeding pinnipeds. Teoksessa: Walther ym.

(toim.), Fingerprints of climate change. Kluwer Academic/Plenum Publishers. New York.

Kelly, B.P., Quakenbush, L.T., Rose, J.R. 1986: Ringed seal winter ecology and effects of

noice disturbance. Final Report Outer Continental Shelf Environmental Assessment

Program Research Unit 232

Kunnasranta, M. 2001: Behavioural biology of two ringed seal (Phoca hispida) subspecies

in the large European lakes Saimaa and Ladoga. Väitöskirja. University of Joensuu, PhD

Dissertations in Biology, n:o 7. 86 s. Joensuu.

26

Kunnasranta, M., Hyvärinen, H., Sipilä, T., Medvedev, N. 2001: Breeding habitat and lair

structure of the ringed seal (Phoca hispida ladogensis) in northern Lake Ladoga in Russia.

– Polar Biol (2001) 24:171-174.

Kunnasranta, M. Levänen, R. Auttila, M. Niemi, M. Viljanen, M. 2014: WWF-raportti:

Toimintasuunnitelma Saimaannorpan pesimäolosuhteiden ennallistaminen muuttuvassa

ilmastossa. WWF Suomen raportteja 31.

Kuusisto, E. 1999: Altaat ja taseet. Teoksessa: Kuusisto, E. (toim.), Elävä Saimaa: s. 21–39.

Tammi. Sulkava.

Lariviere, S., Pasitschniak-Arts, M. 1996: Vulpes vulpes. Mammalian species 537: 1-11

Levänen, R. 2012: Saimaannorpan (Phoca hispida saimensis) pesintä apukinoksissa ja

poikaspesien vedenalainen ympäristö. – Pro gradu -työ. Biologian laitos. Itä-Suomen

yliopisto. 28 s. Joensuu.

Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M.,

Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 – The 2015 Red List of Finnish

Mammal Species. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus.

Lydersen, C. 1998: Status and biology of ringed seals (Phoca hispida ) in Svalbard.

NAMMCO Scientific publications, Vol 1. DOI: http://dx.doi.org/10.7557/3.2980

Lydersen, C., Gjertz, I. 1986: Studies of the ringed seal (Phoca hispida Schreber 1775) in its

breeding habitat in Kongsfjorden. Svalbard. – Polar Research 4: 57-63.

Lydersen, C., Smith, T., G. 1989: Avian predation on ringed seal Phoca hispida pups. – Polar

Biology 9(8):489-490.

Lydersen, C., Hammil, M. O. 1993: Diving in ringed seal (Phoca hispida) pups during the

nursing period. – Can. J. Zool 71: 991-996.

Metsähallitus 2015: Saimaannorppa on maailman uhanalaisimpia hylkeitä.

http://www.metsa.fi/saimaannorppa/uhanalainenhylje (luettu 6.6.2016)

Metsähallitus 2016a: Hyljekanta 2016. http://www.metsa.fi/saimaannorppa/hyljekanta2016

(luettu 17.10.2016)

Metsähallitus 2016b: Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis).

http://www.metsa.fi/saimaannorppa (luettu 4.4.2016)

Metsähallitus 2016c: Saimaannorpan uhat ja suojelukeinot.

http://www.metsa.fi/saimaannorppa/uhatjasuojelukeinot (luettu 5.6.2016)

Niemi, M. 2013: Behavioural ecology of the Saimaa ringed seal – implications for

conservation. Väitöskirja. University of Eastern Finland. PhD Dissertations in Forestry and

Natural Sciences., n:o 129, 56 s. Joensuu.

Niemi, M., Auttila, M., Viljanen, M., Kunnasranta, M. 2012: Movement data and their

application for assessing the current distribution and conservation needs of the endangered

Saimaa ringed seal. – Endang. Species Res 19: 99-108.

Nyman, T., Valtonen, M., Aspi, J., Ruokonen, M., Kunnasranta, M., Palo J. U. 2014:

Demographic histories and genetic diversities of Fennoscandian marine and landlocked

ringed seal subspecies. – Ecology and Evolution 4(17): 3420-3434.

Sipilä, T. 1990: Lair structure and breeding habitat of the Saimaa ringed seal (Phoca hispida

saimensis Nordq.) in Finland. – Finnish Game Res. 47: 11-20.

Sipilä, T. 2003: Conservation biology of Saimaa ringed seal (Phoca hispida saimensis) with

reference to other European seal populations. Väitöskirja. University of Helsinki.

Academic dissertation, 40 s. Helsinki.

Sipilä, T., Hyvärinen, H. 1998: Status and biology of Saimaa (Phoca hispida saimensis) and

Ladoga (Phoca hispida ladogensis) ringed seals. Teoksessa: Heide- Jorgensen, M. P.,

Lydersen, C. (toim.), Ringed seals in the north Atlantic: 83-99. The North Atlantic Marine

Mammal Commission (NAMMCO) Scientific Publications, No 1.

27

Smith, T. G. 1976: Predation of ringed seal pups (Phoca hispida) by the arctic fox (Alopex

lagopus). – Canadian Journal of Zoology, 1976, 54(10): 1610-1616.

Smith, T. G., Stirling, I. 1975: The breeding habitat of the Ringed seal (Phoca hispida). The

birth lair and associated structures. – Canadian Journal of Zoology 53: 1297-1305.

Smith, T. G. Lydersen, C. 1991: Availability of suitable land-fast ice and predation as factors

limiting ringed seal populations, Phoca hispida, in Svalbard. – Polar Research 10(2): 585-

594.

Stirling, I., Smith, T. G. 2004: Implications of warm temperatures and an unusual rain event

for the survival of Ringed Seals on the Coast of Southeastern Baffin island. – Arctic 57(1):

59-67.

Valtonen, M. 2014: Conservation genetics of the Saimaa ringed seal – insights into the history

of a critically endangered population. Väitöskirja. University of Eastern Finland, PhD

Dissertations in Forestry and Natural Sciences n:o 159, 61 s. Joensuu.

Venäläinen, A. Tuomenvirta, H., Heikinheimo, M., Kellomäki, S., Peltola, H., Strandman, H.

Väisänen, H. 2001: Impact of climate change on soil frost under snow cover in a forested

landscape. – Climate Research 17: 63–72.

Liite 1. Petohavaintojen seurantalomake

Kamera___________ Kortti___________ Ajanjakso______________________

Paikka_________________________________________________________

Tarkasti______________________ Tallensi______________

Huom!____________________________________________________________________________________

Kuukausi Ihminen

Peto 1: Peto 2: Peto 3: Peto 4: Peto 5: Muu: Norppa Huom!

Tammi

Helmi

Maalis

Huhti

Liite 2. Apukinoksen sulamisnopeuslomake

APUKINOKSEN SULAMISNOPEUS

Kamera___________ Kortti___________ Ajanjakso______________________

Apukinoksessa: poikaspesä, makuupesä, pesä (tyyppi ei tiedossa), ei pesää, ei tietoa

Paikka_________________________________________________________

Tarkasti______________________ Tallensi______________

Huom!____________________________________________________________________________________

Kuukausi Pesää ei

huomaa

Katossa

lommo

Katossa reikä Katto

kokonaan

romahtanut

Sula Huom.!

Tammi

Helmi

Maalis

Huhti