talous & yhteiskunta 1/2002

&T a l o u s1/2002

Y h t e i s k u n t aKehitysmaat

Työmarkkinat

Yritykset

Öljy

Kansainvälistyvä talousKansainvälistyvä talous

Heikki TaimioPääkirjoitus ........................................................................................................ 1

B. VivekanandanGlobalisaatio ja kehitysmaat .............................................................................. 2

Pertti HaaparantaKansainvälinen yhdentyminen ja kehitysmaat ................................................... 8

Paavo SuniRaakaöljyyn liittyvät riskit eivät väisty ............................................................... 12

Eero LehtoUuden talouden vallankumous ja havaintoja yrityskaupoista ............................ 17

Raimo LovioNokia monikansallisena yrityksenä .................................................................... 22

Panu PoutvaaraTyövoiman kansainvälinen liikkuvuus ja Euroopan unioni ................................ 26

Niklas BruunEU:n sääntelyn vaikutukset Suomen työelämään ............................................... 32

Jukka PekkarinenMiten euro vaikuttaa palkkaneuvotteluihin? ..................................................... 36

Ralf SundKolumni: Eurotupon esteet ................................................................................ 41

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ......................................................................... 43

30. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 18,50 €Irtonumero 5,90 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuvat:Aimo HyvärinenMatti Kolho/Kuvaario

ISSN 1975-181X

alueella. Kansantuotteesta viedäänsuurempi osa kuin milloinkaan ennen.Yritysten kansainvälisistä omistusjär-jestelyistä keskustellaan jatkuvasti.Olemme täysin riippuvaisia riskialttiis-ta öljystä.

Toisaalta Suomessa on maahanmuut-tajia vähemmän kuin missään muussaEU-maassa, eikä maastamuuttokaanole kovin vilkasta. Palkoistamme ei vie-lä pitkään aikaan päätetä eurooppalai-sella tasolla. Maa on kotimaisessaomistuksessa. Omasta talouspolitiikas-takin on sentään vielä jotain jäljellä.Kaiken kaikkiaan Suomi ei ole kan-sainvälinen lähestulkoonkaan samassamäärin kuin esimerkiksi kaikki senmaakunnat ovat suomalaisia.

Syrjäinen sijaintimme, kylmä ilmas-tomme ja oma erikoinen kielemmejarruttavat taloutemme kansainvälisty-mistä. Samalla globalisaation jatkuvas-sa virrassa Suomella ei ole muuta mah-dollisuutta kuin yrittää vaikuttaa itseesimerkiksi EU:n jäsenenä kansainvä-lisissä kauppaneuvotteluissa tai siihen,miten eurooppalaiset työmarkkinatorganisoidaan.

Ulkomaille muuttaneet suomalaisettapaavat sanoa kaipaavansa ruisleipääja salmiakkia. Kyllä suomalaisuudestatulee aina jäämään paljon muutakinjäljelle.�

Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluCIA:n johtaja George Tenet on äsket-täin sanonut (HS 8.2.02), että moni-en kehitysmaiden heikkenevä talous-tilanne, köyhyys ja väestönkasvu luo-vat kasvualustaa terrorismille. Toinenamerikkalainen tiedusteluekspertti onvaroittanut, että globalisaatioprosessinhäviäjät ajautuvat ääriliikkeiden hel-maan. Viha kanavoituu erityisesti Yh-dysvaltoja kohtaan.

Me suomalaiset olemme eläneet pit-kään kuin lintukodossa emmekä näy-tä vieläkään täysin havahtuneen glo-balisaation todellisuuteen. Köyhienmaiden ahdinko koskettaa perin har-voja, mistä kertoo esimerkiksi se, et-tei kehitysavun kasvattamiseen tunnulöytyvän riittävää tahtoa. Globalisaati-on synkimmät uhkat eivät ole arkipäi-vää, ja monet elättelevät yhä toivoa,että ulkomaailman virtauksilta ja vai-kutteilta voitaisiin jatkossakin suojau-tua helposti.

Lukiessamme ja kuunnellessammeuutisia tarkemmin voimme kuitenkinhuomata elävämme monessakin suh-teessa globalisoituneessa ympäristös-sä. Itse asiassa jokainen päivä tuo uu-sia havaintoja talouden kansainvälis-tymisestä. Koskaan ei ole raha liik-kunut niin kitkattomasti rajojemmeyli, ja korot määräytyvät koko euro-

Vainkoruisleipä jasalmiakki?

Heikki Taimio

1 2002

2 &Y h t e i s k u n t aT a l o u s

Kuv

a: H

eikk

i Sau

kkom

aa

Globalisaatioja kehitysmaat1

B. VivekanandanProfessoriJawaharlar Nehru UniversityNew Delhi, Intia

Jokaiselle internationalistille globalisaa-tio tarjoaa houkuttelevan mahdollisuu-den, koska se heti innostaa ihmiset laa-jentamaan näkemystään elämänpiirinsäulkopuolelle yli maiden, mannerten jakulttuurien rajojen. Se vie välittömästiajatukset lähelle sosiaalidemokraattienomaksumaa ”Yhden Maailman” käsi-tettä. Tässä yhteydessä kannattaa pa-lauttaa mieliin, mitä Sosialistisen In-ternationaalin perustajat olivat julista-neet Pariisissa heinäkuussa 1889. Hei-dän mukaansa Internationaalin tavoit-teena oli ”luoda sellainen yhteiskunta,jossa kaikki miehet ja naiset sukupuo-lesta ja kansallisuudesta riippumattasaavat nauttia kaikkien työläisten tuot-

tamasta vauraudesta”. Tästä seurasikolme perusperiaatetta – tasa-arvo, oi-keudenmukainen tulonjako ja solidaa-risuus. Julistuksessa korostettiin, ettämaailman vauraus tulisi jakaa tasaisestikaikkien ihmisten kesken.

Johtavat sosiaalidemokraattiset ajatte-lijat Willy Brandt, Bruno Kreisky, OlofPalme ja Kalevi Sorsa antoivat uudensysäyksen tälle tavoitteelle 1970- ja1980-luvuilla herättäessään henkiin kan-sainvälisen solidaarisuuden periaatteen,jonka mukaan sekä kehittyneet maatettä kehitysmaat voisivat toimia yhdes-sä molempia osapuolia hyödyttävällätavalla. He kaavailivat globaalia yhteis-toimintaa kehitysmaiden auttamiseksi.

Monet kehitysmaiden

taloustieteilijät

näkevät globalisaation

haitallisena:

se vahvistaa moni-

kansallisten yritysten

ylivaltaa, tuhoaa

työpaikkoja ja

marginalisoi köyhiä.

Kansalaisten tyyty-

mättömyys voi

purkautua levotto-

muuksina.

Professori Vivekanandanin piti oheisen esitelmän Palkansaajien tutkimuslaitoksessa7.9.2001.

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 3

Samalla kun Bruno Kreisky esitti uuttaMarshall-apua kolmannen maailmankehittämiseksi johti Willy Brandt poh-joisen ja etelän yhteistyötä pohtivaa kan-sainvälistä komissiota ja suositteli he-delmällisen kumppanuuden rakenta-mista kehittyneiden maiden ja kehitys-maiden välille sillä pätevällä perusteel-la, että kehitysmaiden aseman paran-taminen on kehittyneidenkin maidenetujen mukaista. Olof Palme muistuttitoistuvasti, että sosialismi merkitseesolidaarisuutta. Kalevi Sorsa täydensinäitä pyrkimyksiä johtamalla Sosialisti-sen Internationaalin Aseistariisuntako-miteaa pyrkimyksenään vapauttaa aseis-tariisunnalla voimavaroja kehitystyö-hön.2 Kaikkien näiden aloitteiden sisinolemus oli auttaa muodostamaan riis-tosta vapaa, yhteinen ja kaikkia osapuo-lia hyödyttävä maailma. Tätä valistunuttanäkemystä kannatettiin laajasti kehitys-maissa. Jos globalisaatiota edistetäännäiden suuntaviivojen mukaisesti, niinsiitä hyötyy koko ihmiskunta.

Nykypäivän globalisaatio

Lähempi tarkastelu kehitysmaiden nä-kökulmasta paljastaa kuitenkin, ettänykyään käynnissä olevassa globalisaa-tiossa edellä mainitut valistunut lähes-tymistapa ja hyvät piirteet loistavatpoissaolollaan. Sen tavoitteet, puitteetja suunta johtavatkin eri tielle.

Muutamia vuosia sitten maineikasopettajani, professori M. S. Rajan, esit-ti syvällisen huomion valtioiden toimin-tamalleista viimeisten 350 vuoden ai-kana. Hän totesi, että huolimatta mo-nista muutoksista maailmassa muuta-mien voimakkaiden valtioiden käyttäy-tymistä hallitsee yhä halu ajaa omiaetujaan muiden maiden kustannuksel-la, vaikka toimijat ovatkin vaihdelleeteri aikakausina.3 Kenties tämä ytime-käs havainto auttaa meitä ymmärtä-mään nykypäivän globalisaatioproses-sia.

Nykymuodossaan globalisaatio pe-rustuu uuskonservatismille, liberalis-mille, yksityistämiselle, monetarismil-le, vapaille markkinoille ja kansallisten

etujen ajamiselle kansainvälisessä kau-passa. Se on perusluonteeltaan riiston,alistamisen ja pakottamisen politiikkaa.Yhä lisääntyvässä määrin muutamattaloudellisen ja teknologisen vallankeskukset pyrkivät hallitsemaan maa-ilmaa ja organisoimaan maailmantalo-uden uudelleen omien etujensa mukai-sesti uuskolonialismin hengessä. Glo-balisaatiolla pyritään puuttumaan köy-hien maiden itsemääräämisoikeuteenja omaehtoiseen kehitykseen sekä joh-tamaan ne velkariippuvuuteen, joka eiainoastaan heikennä niiden itseluotta-musta vaan myös lisää niiden riippu-vuutta kansainvälisistä luotottajista.Tämä on aivan toinen tie kuin se, jon-ka Willy Brandt ja hänen sosiaalide-mokraattiset kollegansa hahmottivat.

Nykyisen globalisaation taustafiloso-fia on siten pohjimmiltaan erheellinenja haitaksi kehitysmaille. Muutamat ke-hittyneet maat yhdessä monikansallis-ten yritysten, Kansainvälisen valuutta-rahaston (IMF), Maailmanpankin jaMaailman kauppajärjes-tön (WTO) kanssa pa-kottavat kehitysmaatglobalisaatioon. Kehitys-maiden kaikkia heikko-uksia on käytetty säälit-tä hyväksi tässä tarkoi-tuksessa.

Modernin teknologianavulla globalisaatio onalkanut symboloida vallan, informaa-tion, varallisuuden ja tuotannon kes-kittymistä muutaman rikkaan maan janiiden monikansallisten yritysten kä-siin. Se on suunnattu luomaan maail-manlaajuinen vapaisiin markkinoihinnojautuva talousjärjestelmä, jossa val-litsee vahvimman oikeus ja jossa mo-nikansalliset yritykset ovat todennäköi-simpiä voittajia.

Globalisaatio edellyttää kolmannenmaailman talouksien liberalisointia, siismarkkinavoimien vapauttamista yksi-tyistämisellä sekä purkamalla säätelyäja kaupan ja pääomaliikkeiden esteitä.Monikansalliset yritykset ajavat tullienalentamista, jotta niiden tuotteet voi-sivat kilpailla vapaasti, minkä seurauk-sena kotimaiset tuottajat häviävät

markkinoilta. Samaten ne tavoittele-vat vapautta investoida mille tahansasektorille kehitysmaissa. Monikansal-listen yritysten kotimaat, IMF, Maail-manpankki ja WTO auttavat niitä näis-sä pyrkimyksissä. Jos niiden sallitaaninvestoida toimialoille, jotka ovat elin-tärkeitä paikallisten asukkaiden työlli-syydelle ja tuloille, niin kehitysmaidenkotimainen teollisuus näivettyy. Pienetja keskisuuret yritykset menettävät pai-kalliset markkinansa monikansallisillejäteille, mistä on tuhoisana seuraukse-na työttömyyttä ja yhteiskunnallista le-vottomuutta.

Viimeisten 25 vuoden aikana kan-sainvälisten luotottajien politiikka onsaattanut monet kehitysmaat velka-loukkuun. Tätä velkaisten maidenhaavoittuvuutta on käytetty globali-saation ja liberalisoinnin edistämisek-si. Velkaongelma sai alkunsa 1970-luvulla, kun estääkseen länsimaistapankkijärjestelmää romahtamastaIMF neuvoi monia kehitysmaita lai-

naamaan maailman va-luuttamarkkinoille ker-tyneitä ns. öljydollarei-ta. Lainanoton rohkai-semiseksi luotiin isku-lauseita kuten ”velka eiole pahasta” ja ”turval-linen lainanotto”, joillamanipuloitiin kehitys-maita. Lisäksi ”lainan-

oton turvallista tasoa” korotettiin jat-kuvasti niin, että köyhät maat saatiinvelkaantumaan raskaasti. Tämän seu-rauksena useimmat Aasian, Latinalai-sen Amerikan ja Afrikan maat ovat tul-leet riippuvaisiksi kansainvälisistä luo-tottajista. Ne ovat heikkoja ja haavoit-tuvia yrittäessään kovasti löytää jokavuosi lisäresursseja velanhoitoon. Mo-net näistä talouksista hukkuvat ulko-maiseen velkataakkaansa.4

Kesäkuussa 1999 Kölnissä pidetynG8-maiden kokouksen yhteydessä luo-vutettiin kahdeksan miljoonan ihmisenallekirjoittama vetoomus, jossa vaadit-tiin velkojen anteeksiantoa.5 Velkataak-ka on kuitenkin sellainen, että useim-mat IMF:ltä lainaa saaneet maat pyy-sivät sitä pian lisää kuolettaakseen en-

Näyttää siltä, ettäkehitysmaat onpakotettu velka-loukun kauttaglobalisaatioon.


tisiä lainojaan. Velkataakka heikentääkehitysmaiden kasvumahdollisuuksia.

Erityistä huomiota on kiinnitettäväIMF:n ja Maailmanpankin rooleihin glo-balisaatiossa. Vastoin alkuperäisiä tar-koituksiaan näistä instituutioista on tullutpoliittisia ja ideologisesti värittyneitä, jane näyttävät ottaneen velvollisuudek-seen ajaa uuskonservatiivien tavoitteitasitomalla kehitysmaat liberalisointipa-ketteihin. Niiden tiedetään painosta-neen monia kehitysmaita vapauttamaantavaroiden ja pääoman liikkumista mm.alentamalla tulleja, antamalla luvan ul-komaisten sijoittajien enemmistövaltaanyhteisyrityksissä ja muuttamalla kansal-lisen valuutan vapaasti vaihdettavaksi.Avulle asetetaan ehtoja, ja politiikkaaajetaan ns. rakennesopeutusohjelmienavulla.

Intian entisen ulkoministerin, profes-sori Muchkund Dubeyn mukaan IMFja Maailmanpankki toimivat”pohjoisen poliiseina eteläs-sä”.6 Velkojen ja lainojenavulla nämä strategisessaasemassa olevat kansainvä-liset lainanantajat voivat jopasanella kansallista politiikkaamonissa kehitysmaissa. Esi-merkiksi Intian heikkouttavelkamaana hyväksi käyttä-en sille on saneltu raken-nesopeutusohjelmia, joillaon muutettu talouspolitiik-kaa sekä vapautettu koti-markkinoita ja tuontia.Vuonna 1997 IMF meni vie-lä pitemmälle yksityiskohtiinvaatimalla Intiaa nostamaanöljytuotteiden hintoja japoistamaan lannoitteiden tu-kiaisia. Se vaati myös karsi-maan julkista sektoria ja tu-kiaisia sekä yksityistämäänenemmän. Valuuttakurssi-politiikka piti muuttaa jous-tavammaksi sekä avata ra-hoitus- ja vakuutusmarkki-noita kansainväliselle kilpai-lulle. Intialle nämä olivatkarvaita paloja niellä.

Monelle IMF:n ja Maail-manpankin ohjeita luottavai-

sesti noudattaneelle Latinalaisen Ame-rikan sekä Itä- ja Kaakkois-Aasian ke-hitysmaalle globalisaatio on tuottanutsuuria vaikeuksia.

Globalisaation ja liberalisoinnin ta-voitteena näyttääkin olevan helpottaamonikansallisten yritysten pyrkimyk-siä vallata kehitysmaiden kotimarkki-noita. Tällöin pienet ja keskisuuretpaikalliset tuottajat häviävät markki-noilta. Monikansalliset yritykset toimi-vat useilla toimialoilla ja ovat samallakansallisten hallitusten ja kansainvälis-ten järjestöjen valvonnan ulottumatto-missa.7 Huomattakoon, että maailmansadasta suurimmasta taloudesta yli 50on monikansallisia yrityksiä. Ne hallit-sevat noin kahta kolmasosaa maail-mankaupasta. Useissa tapauksissa niis-tä on tullut tosiasiallisia monopoleja,jotka määräävät hinnoista maailman-laajuisesti.

Monet kehitysmaat eivät ole vieläymmärtäneet, kuinka suuren maail-manvallan monikansalliset yrityksetovat saavuttaneet tuotannossa, kau-passa ja investoinneissa. Itse asiassaniiden rooli maailmanmarkkinoilla te-kee pilkkaa vapaakaupasta. Vic Thor-pen mukaan ”…’vapaakaupan’ käsitejoutuu naurunalaiseksi, kun tiedämme,että kolmannes kaikesta kansainväli-sestä kaupasta on yksinkertaisesti yh-den ja saman monikansallisen yrityk-sen tytäryhtiöiden välistä varastojen siir-toa sisäisin hinnoin; vähintään toinenkolmannes muodostuu monikansallis-ten yritysten myynneistä muille yrityk-sille; ja suurin osa jäljelle jäävästä kol-manneksesta koostuu tuonnista pie-nemmiltä kansallisilta alihankkijoiltanäille samoille monikansallisille yrityk-sille.” Hänen mukaansa markkinatovatkin globaalit mutteivät vapaat.

”Olemme todistamassa glo-balisaation ohella kansainvä-lisen kaupan yhtiöittämistä.Maailmantaloutta voidaansiten luonnehtia salaiseksisuunnitelmataloudeksi, jos-sa valtaa pitävät monikan-salliset yritykset. Kansallinenpoliittinen prosessi on me-nettänyt otteensa reaalita-loudesta.”8

Teknologia, pääomaja työllisyys

Globalisaatioon kohdistuvi-en toiveiden kohottami-seksi sen hyötyjä on vah-vasti liioiteltu. Monikansal-lisia yrityksiä ja suoria si-joituksia on kuvattu tekno-logian siirtäjinä kehitysmai-hin. Tämä väite on kuiten-kin todettu pelkäksi propa-gandaksi. Monikansallisetyritykset ja suorat sijoituk-set eivät ole tuoneet mitäänkipeästi kaivattua teknolo-giaa kehitysmaihin. Sen si-jaan kehitysmaat ovat koh-danneet uusia esteitä kor-K

uva:

John

ny K

orkm

an/G

orill

a


kean teknologian tuonnille. Esimer-kiksi Intia ei toistuvista yrityksistäänhuolimatta saanut Cray-supertietoko-neita Yhdysvalloista. Niinpä Intian olituotettava oma supertietokoneensa,Param, joka on paitsi alkuperäistäamerikkalaista tietokonetta vastaavamyös erittäin kustannustehokas. Ke-hitys- ja teollisuusmaiden välillä onniinikään vain vähän tutkimus- ja tuo-tekehittely-yhteistyötä. On havaittu,että Yhdysvaltojen ja Japanin moni-kansalliset yritykset tekevät tutkimus-ja kehitystyönsä yleensä kotimaissaan.

Toinen liioiteltu väite on, että globa-lisaatio toisi paljon korkeapalkkaisiatyöpaikkoja kehitysmaihin. Investoin-neissaan monikansalliset yritykset ovatkuitenkin aina asettaneet rikkaat maatja vauraimmat kehitysmaat etusijalle.Yhdysvaltalaisen Harvard BusinessSchoolin professori Bruce Scott tuotämän piirteen esille tuoreessa artik-kelissaan: ”Vuosina 1980–97 suoriensijoitusten kanta kohosi lähes seitsen-kertaiseksi, ja sen suhde maailmanBKT:hen nousi neljästä kahteentoistaprosenttiin. Kuitenkin köyhimpiin mai-hin sijoitettiin hyvin vähän. Vuonna1997 noin 70 % suorista sijoituksistasuuntautui yhdestä rikkaasta maastatoiseen, kahdeksan kehitysmaata sainoin 20 %, ja jäljelle jäävä 10 % ja-kaantui yli sadan köyhän maan kes-ken. Maailmanpankin mukaan v.1992–98 kaikista kehitysmaihin suun-tautuneista suorista sijoituksista alle7 % kohdistui köyhimpiin maihin. Sa-maan aikaan kehitysmaiden pääoma-markkinoiden vapauttaminen antaarikkaiden maiden suuryrityksille tilai-suuden valtauksiin, jotka tuovat mie-leen kolonialismin. Rikkaat maat eivätsuinkaan sattumalta vaadi avoimiamarkkinoita silloin, kun ne ovat etu-lyöntiasemassa…”9

Näin ollen suorat sijoitukset eivätjuurikaan kykene luomaan korkea-palkkaisia työpaikkoja kehitysmaihin.Sitä paitsi monikansallisten yritystenpääomavaltaiset korkean teknologiansijoitukset tuhoavat miljoonia olemas-sa olevia ja mahdollisia työpaikkojakehitysmaissa. Jonkin verran uusia

työpaikkoja saattaa toki syntyä halpo-jen työvoimakustannusten siivittämi-nä, mutta monissa kehitysmaissa glo-balisaatiosta on seurannut työttö-myyttä.

Globalisaatio hävittää kohtuupalkkai-sia ja turvattuja työpaikkoja ja synnyt-tää tilalle matalapalkkaisia epäsään-nöllisiä työsuhteita. Esi-merkiksi Intiassa työlli-syys on heikentynytmerkittävästi globalisaa-tion myötä. Taloudenuudistaminen johtimyös epäsäännöllistentyösuhteiden osuudenkasvuun 31,2 prosen-tista 37 prosenttiin v.1988–98.10 Lisäksi onsyntynyt pienten ja kes-kisuurten alihankkijoi-den verkostoja, joissavälittäjät riistävät työntekijöitä. Työpai-kat ovat näissä verkostoissa matalapalk-kaisia ja turvattomia. Tämä globalisaa-tioon liittyvä uusi ilmiö on lisännyt ih-misten kokemaa stressiä ja epävar-muutta työpaikoistaan.

Olen vakuuttunut, että pitkäaikais-työttömyys on kaikkialla sosiaalisesti japoliittisesti vaarallista, koska se toimiikasvualustana ääriliikkeille, jotka voi-vat saattaa maan epädemokraattiselletielle, järjestäytyneeseen rikollisuuteenja yhteiskunnallisiin levottomuuksiin.Myös muukalaisviha voi kasvaa nope-asti sellaisessa ilmapiirissä. Sen tähdenminkään järkevän hallituksen ei tulisiharjoittaa politiikkaa, joka johtaa työt-tömyyteen ja yhteiskunnallisiin levotto-muuksiin. Meidän tulee muistaa se,että nuorisotyöttömyys oli keskeinentekijä, joka johti 1930-luvulla Euroo-passa kansallissosialismin ja fasisminnousuun ja lopulta katastrofiin – toi-seen maailmansotaan.

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, ettäjos monikansallisten yritysten annetaantuhota työllisyyttä ylläpitäviä pieniä jakeskisuuria yrityksiä kehitysmaissa,niin tästä seuraava työttömyys ruokkiiyhteiskunnallisia levottomuuksia, jot-ka murentavat näiden maiden demo-kratiaa. Historia osoittaa, että yhteis-

kunnallisten levottomuuksien vaivaa-man maan kehitys pysähtyy, kun setuhlaa voimavarojaan taisteluun niitävastaan.

Potentiaalinen laajamittainen ulko-maisen pääoman tuonti osoittautuimyös katteettomaksi lupaukseksi ke-hitysmaille, joita viekoiteltiin mukaan

globalisaatioon, liberali-sointiin ja yksityistämi-seen. Maailmanpankinuusimpien tilastojenmukaan globalisaatiostaon seurannut pääomannettoulosvirtausta kehi-tysmaista. Sen GlobalDevelopment Finance-julkaisun mukaan pää-omia siirtyi kehittyneis-tä maista kehitysmaihin143 miljardia dollaria v.1991 ja vastakkaiseen

suuntaan 17 miljardia dollaria, muttav. 2000 vastaavat luvut olivat 299 ja307 miljardia dollaria. Näin ollen v.2000 kehitysmaat veivät nettomääräi-sesti 8 miljardia omaa pääomaansa ke-hittyneisiin maihin. Siis edes ulkomais-ten investointien näkökulmasta globa-lisaatio ei ole hyödyttänyt kehitysmai-ta merkittävästi. Päin vastoin kehitys-maat ovat menettäneet pääomiaanteollisuusmaille. Sitä paitsi miljardejadollareita virtaa etelästä pohjoiseenjoka vuosi kauppaan liittyvinä etuina,velanhoitona, tekijänoikeusmaksuina,ulkomaisten sijoitusten voittoina ja pää-omapakona. Tämä resurssien laajamit-tainen ulosvirtaus lamauttaa kehitys-maita.

Kuluttajien valinnanvara,hinnat ja markkinoille pääsy

Lupaus kuluttajien valinnanvaran li-sääntymisestä globalisaation myötä onmyös osoittautunut katteettomaksi,koska monikansalliset yritykset ovatjärjestelmällisesti vallanneet markkinoi-ta ja käytännössä supistaneet valinnan-varaa syrjäyttämällä potentiaalisia kil-pailijoitaan markkinoilta. Monikansal-liset yritykset, jotka hallitsevat kahta

Globalisaationtueksi esitetytkaksi argumenttia– pääomien jateknologianvirtaaminen kehi-tysmaihin – eivätsaa vahvistusta.


kolmasosaa maailmankaupasta ja or-ganisoivat tuotannon ja jakelun globaa-lilla tasolla, ovat käyttäneet laajasti säh-köisiä tiedotusvälineitä manipuloidak-seen kuluttajia ja harmonisoidakseenheidän tottumuksiaan kaikkialla maa-ilmassa. Siten globalisaatio on tosiasi-assa vähentänyt kuluttajien valintamah-dollisuuksia.

Vielä eräs globalisaation sivutuote ke-hitysmaille on ollut hintojen globali-sointi ilman tulojen globalisointia, mikäon johtanut köyhien marginalisoitumi-seen kaikkialla. Esimerkiksi rikkaidenmaiden lääkeyhtiöiden hinnoittelupo-litiikan ja IMF:n ja Maailmanpankinsaneleman terveydenhuoltosektorinyksityistämisen seurauksena kehitys-maissa menehtyy miljoonia köyhiä ih-misiä, joilla ei ole varaa maksaa lääk-keistään samaa hintaa kuin teollisuus-

maissa. Emme saaunohtaa, että Maail-manpankin raportinmukaan 1,2 miljardinihmisen (viidesosankoko ihmiskunnasta)tulot jäävät alle yh-den dollarin päivässä.Saharan etelänpuo-leisen Afrikan asuk-kaista 46 % kuuluutähän kategoriaan.11

Tässä yhteiskunta-kerroksessa haavoit-tuvimpia ovat lapsetja vanhukset, joidenkuolleisuus väistä-mättä kohoaa. Intia-lainen taloustieteilijäDeepak Nayyar onhiljattain sanonut,että globalisaatio onavannut uuden ulot-tuvuuden kadun mie-hen kulutusmahdolli-suuksien kaventami-seen, mikä on omiaanlisäämään turhautu-mista ja vieraantu-mista.12 Näin ollenmeidän pitää tarkas-tella globalisaation,liberalisoinnin ja yk-

sityistämisen vaikutuksia köyhien ih-misten kannalta, jotka eivät nauti hy-vinvointivaltiojärjestelmien suojaa. Li-säksi on todettava, että henkeä kohtilaskettujen tulojen suhde rikkaiden jaköyhien maiden välillä on 58:1. Glo-balisaation nykyinen kehityssuunta vainleventää tätä kuilua, mutta tätä tren-diä ei pidä edistää.

Globalisaatio ja liberalisointi eivät olemerkittävästi edistäneet kehitysmaidentuotteiden pääsyä teollisuusmaidenmarkkinoille etupäässä siksi, että jot-kut niiden innokkaat kannattajat ovatsyyllistyneet kaksinaismoraaliin. Moni-en heistä on havaittu saarnaavan va-paiden markkinoiden puolesta samal-la kun he ovat harjoittaneet protektio-nismia ja yrittäneet sulkea kehitysmai-den tuotteita markkinoiltaan yhden jostoisenkin tekosyyn varjolla. Intian esi-

merkki ei tässäkään suhteessa ole ko-vin rohkaiseva. Globalisaatio ei ole pa-rantanut Intian teollisuustuotteidenpääsyä Lännen markkinoille millääntavalla. Sitä paitsi viime vuosina teol-lisuusmaat ovat asettaneet tuonnille In-tiasta erilaisia ei-tullimuotoisia esteitämilloin milläkin tekosyillä – teknisillä,hygieenisillä ja työelämän standardeil-la tai käyttämällä patentointikeinojakuten esimerkiksi patentoimalla Inti-an pohjoisosissa viljeltävän Basmati-rii-sin yhdysvaltalaiselle RiceTechille. Toi-nen hyvä esimerkki on se, kuinka suo-situt intialaiset keinosilkkipaidat jou-duttiin vetämään Yhdysvaltojen mark-kinoilta, koska niiden sanottiin olevanmuka helposti syttyviä.

Euroopassakin Intian vientiä on vai-keutettu uusilla ei-tullimaisilla esteillä.Euroopan unionin huhtikuussa 1998voimaan tullut säädös, etteivät ihmisetsaa koskea maitotuotteisiin lypsyn javähittäismyynnin välillä, on selvästi täh-dätty vastoin Intian tavoitteita tullamaitotuotteiden merkittäväksi viejäk-si. Kumma kyllä tähän saakka käytet-ty sterilointiteknologia ei yhtäkkiä täy-täkään EU:n terveysstandardeja! Kak-sinaismoraalia ilmentää sekin, että sa-malla kun länsimaat ovat vaatineet In-tiaa avaamaan omat kotimarkkinansatuonnille ne ovat samalla sulkeneetomia markkinoitaan Intian vienniltä.

Kehitysmaissa kytee tyytymät-tömyys

Vastenmielistä globalisaatiossa on, et-tei sitä ole edistetty avoimena, ratio-naalisena ja rakentavana prosessina.Yleensä sitä on tyrkytetty kehitysmail-le. Muutamat ulkomaiset valtakeskuk-set ovat jatkuvasti pakottaneet ne sii-hen sen jälkeen kun niiden heikkouk-sia on käytetty hyväksi vaikeina aikoi-na. Tämä ilmentää globalisaation ny-kyistä epäoikeudenmukaista ja riistä-vää osaa, joka purkautuu aikanaan.Niinpä kehitysmaissa useat alun peringlobalisaatiota, liberalisointia ja yksi-tyistämistä kannattaneet ihmiset ovatnyt kääntyneet sen vastustajiksi.

Kuv

a: H

eikk

i Sau

kkom

aa

Kehitysmaiden kuluttajat ja tuottajat eivät hyödy globalisaa-tiosta, sanoo Professori Vivekanandan.


Intiassa yhä useammat taloustieteili-jät ovat ilmaisseet julkisesti tyytymättö-myytensä globalisaatioon.13 Merkittävintyytymättömyyden ilmaus saatiin kui-tenkin Intian presidentin K.R. Naray-ananin itsenäisyyspäivän puheessa25.1.2000. Verhotussa varoituksessaanpresidentti sanoi: ”Pitkään kärsineidenkansalaisten raivo purkautuu, jollei li-beralisoinnin, yksityistämisen ja globa-lisaation kolmisuuntainen pikakaistatarjoa ”turvallisia suojateitä” Intian vä-häosaisille. Moni yhteiskunnallinen kuo-hunta voidaan nähdä seuraukseksi sii-tä, että on laiminlyöty yhteiskunnanalimmat kerrokset, joiden tyytymättö-myys puhkeaa väkivallaksi.”14

Voimakkain kansainvälinen globali-saatioon kohdistuvan tyytymättömyy-den ilmaus nähtiin hiljattain GenovassaG7-maiden johtajien edessä, kun he ta-pasivat siellä huippukokouksessaan hei-näkuussa 2001. Mielenosoittajat kiin-nittivät G7-maiden joh-tajien huomion siihen,kuinka köyhät ihmisetjoutuvat kärsimään vä-littömästi aina, kun al-haisen tulotason maatpakotetaan omaksu-maan markkinajohtei-nen globalisoitu järjes-telmä. G7-maiden joh-tajat myönsivätkin en-simmäistä kertaa sen,että globalisaatiosta täy-tyy koitua hyötyjä kai-kille,15 mutta he eivätole vielä tehneet selväk-si, kuinka he aikovatpäästä tähän tavoittee-seen. G7-maiden julki-lausuman uskottavuuspunnitaan tulevina vuosina.

Sosiaalisten normien tulee olla kes-keisessä asemassa, jos globalisaatiollatahdotaan edistää tasapainoista maail-manlaajuista keskinäisriippuvuutta.Tänä päivänä globalisaatio toimii kui-tenkin ilman sellaisia sosiaalisia norme-ja nälän ja köyhyyden voittamiseksi ke-hitysmaissa. On järjenvastaista jättääihmisten hyvinvointi markkinavoimienarmoille, eikä se tiedä hyvää köyhille

ihmisille, jotka marginalisoituvat kaik-kialla jokaisessa globalisaatioon johta-vassa käänteessä. Eriarvoisuus on li-sääntynyt kehitysmaissa liberalisoinninja yksityistämisen myötä. Näin on ta-pahtunut ennen muuta siksi, että glo-balisaatiota on tavoiteltu liberalisoin-nin ja säätelyn purkamisen tietä, ja senpäähuomio on rajoittunut edistämäänvapaakauppaa, voittoja ja monikansal-lisia yrityksiä eikä parantamaan köy-hien ihmisten elintasoa köyhien ihmis-ten elintason parantamiseen.

Tätä asiaintilaa ei voida korjata tyy-dyttävästi, ellei kehitysmaille anneta to-siasiallista sananvaltaa maailmanlaajui-sessa makrotaloudellisessa päätöksen-teossa. Voimakkaat teollisuusmaat sekäkansainväliset instituutiot kuten Maa-ilmanpankki ja IMF sanelevat pelisään-nöt. Tässä tilanteessa kehitysmaidenon turha toivoa, että ne saisivat osan-sa globalisaation hyödyistä.

Niinpä kehitysmaidennäkökulmasta syntyykinvääjäämättä pessimisti-nen kuva nykyisestä glo-balisaatiosta. Kehitys-maille se on hyppy pi-meyteen, ja sen seura-ukset jäävät käsittämät-tömiksi. Tämä ei mer-kitse, etteikö globalisaa-tiolla olisi myönteisiä vai-kutuksia missään kehi-tysmaassa. Talouskas-vua on tietysti tapahtu-nut joissakin kehitys-maissa. Useimmille ke-hitysmaille vaikutuksetovat kuitenkin olleetkielteisiä. Globalisaatioon ylläpitänyt köyhyyt-

tä, alennustilaa ja yhteiskunnallista le-vottomuutta kehitysmaissa ja lisännytköyhien ihmisten haavoittuvuutta. Tu-loerot ja työttömyys ovat kasvaneet.Teollisuus- ja kehitysmaiden välinenkuilu on myös leventynyt nopeasti.Näin ollen kehitysmaiden näkökul-masta koko nykyinen globalisaatio-ohjelma on suunnattu niiden kansan-talouksien heikentämiseen ja muuta-man rikkaan maan ja niiden moni-

kansallisten yritysten ylivallan säilyt-tämiseen. IMF:ää, Maailmanpankkia,WTO:ta ja G7:ää voidaan pitää ak-tiivisina kumppaneina tässä globali-saatioprojektissa. Mutta emme voi si-vuuttaa sitä tosiseikkaa, että järjetönglobalisaatio on rapauttanut moniakansantalouksia Latinalaisessa Ame-rikassa, Itä- ja Kaakkois-Aasiassa jaAfrikassa. Nykyinen maailmanlaajui-nen taantuma ei tiedä hyvää globali-soituneille talouksille. Kehitysmaidenköyhdyttäminen ei ole paras tie taatarauha, vauraus ja vakaus maailmas-sa.

Epäilemättä nyt on syntymässä glo-balisoitu maailma, joka kuuluu ensisi-jaisesti muutamalle hallitsevalle ja voi-makkaalle maalle ja niiden monikan-sallisille yrityksille. Tässä maailmassaavainasemassa kaikessa taloudellisessatoiminnassa ovat monikansalliset yrityk-set eivätkä valtiot. Mutta olen vakuut-tunut siitä, että tullakseen myönteisek-si voimaksi globalisaatioon olisi saatavavalistuneempi lähestymistapa, joka voisikohottaa elämänlaatua kaikkialla maa-ilmassa. Tällöin tarvitaan vaihtoehtois-ta egalitaarista lähestymistapaa, joka täh-tää ”yhden maailman” rakentamiseenkansainvälisen solidaarisuuden varaan.Tarvitaan maailmanlaajuisesti vastuun-tuntoisempaa globalisaatiota, joka tun-nustaa ihmisten oikeudet kaikkialla jatarpeen poistaa eriarvoisuuksia niidensaavuttamiseksi. Willy Brandtin, Bru-no Kreiskyn, Olof Palmen ja KaleviSorsan asiaankuuluvat ajatukset kan-sainvälisen solidaarisuuden varaan ra-kentuvasta yhteistyöstä kehittyneidenmaiden ja kehitysmaiden välillä on otet-tava takaisin maailmanlaajuiseen kes-kusteluun. Se on koko ihmiskunnanetu.�

VIITTEET

1 Suomennos: Petri Böckerman.2 Ks. tarkemmin B. Vivekanandan

(1997), International Concerns of Euro-pean Social Democrats, London: Macmil-lan ja New York: St. Martin’s.

”Ajan mittaanrikkaiden maidenon pakko kiinnit-tää enemmänhuomiota köyhienkohtaloon – aina-kin voidakseenedelleen nauttiaomasta vaurau-destaan ja turval-lisuudestaan”.Bruce R. Scott (2001)


Köyhyys on maailmantalouden suu-rin ongelma, ja köyhyyden ja siihenliittyvien ongelmien kuten konfliktienja sairauksien vähentäminen on kan-sainvälisen politiikan tärkein tehtävä.Vaikka (tavanomaisilla mittareilla ar-vioitujen) köyhien osuus maailman vä-estöstä onkin laskenut viimeisten 20vuoden aikana, niin köyhyys on kes-kittynyt erityisesti Afrikkaan, jossa seei ole vähentynyt käytännössä lain-kaan. Samoin monissa LatinalaisenAmerikan maissa köyhyys on lisäänty-nyt. Köyhyyden lasku on ollut erityi-

Kansainvälinenyhdentyminenja kehitysmaat

Pertti HaaparantaProfessoriHelsingin kauppakorkeakoulu

Köyhyydestä nouseminen edellyttää suuria

muutoksia kehitysmaiden sisäisissä

instituutioissa, kehittyneiden maiden

kauppapolitiikassa ja Maailman

kauppajärjestössä, WTO:ssa.

3 M.S. Rajan (1995), ”Reforming theSovereign State System: A Non-alignedPerspective”, teoksessa Kanti P. Bajpai& Harish C. Shukul (toim.), Interpre-ting World Politics, New Delhi: Sage,206–208.

4 B. Vivekanandan, emt., 48–58.5 Indian Express (New Delhi),

19.6.1999.6 Muchkund Dubey, Globalization, In-

ter-dependence and Global Institutions,käsikirjoitus, 12.

7 B. Vivekanandan, emt., 59–62.8 Vic Thorpe (1999), ”Global Unio-

nism: The Challenge”, teoksessa Ronal-do Munck & Peter Waterman (toim.):Labour Worldwide in the Era of Globali-zation, London: Macmillan.

9 Bruce R. Scott (2001), ”The GreatDivide in the Global Village”, ForeignAffairs, January/February, 160–164.

10 Ruddar Dutt (2000), ”Hidden Dan-gers of Economic Reforms”, The HinduBusiness Line, 19.10.2000.

11 Robert J. Samuelson (2001), ”TheSpirit of Capitalism”, Foreign Affairs, Ja-nuary/February.

12 Professory Deepak Nayyarin PremBhatia Memorial-luento ”Democracyand Development: The Indian Experi-ence” 11.8.2991 New Delhissä. Ks. TheHindu (Madras), 12.8.2001.

13 Eräs intialainen taloustieteilijä, pro-fessori Ruddar Dutt (ks. emt.) on sano-nut, että tuonnin vapauttaminen on suu-resti vahingoittanut Intian taloutta. Toi-nen taloustieteilijä, Vikram Chadha onsanonut: ”…kaiken kaikkiaan tähän astiIntian integroituminen globaalitalouteenon ollut sille enemmän haitaksi kuinvauhdittanut talouskasvuamme”. Ks.Vikram Chadha (1999), ”Implicationsof India’s Global Orientation During the90’s: Accomplishment and Pitfalls”, teok-sessa P.P. Arya & B.B. Tandon (toim.),Multinationals versus Swadeshi Today: APolicy Framework for Economic Nationa-lism, New Delhi: Deep and Deep, 38–61.

Vielä eräs taloustieteilijä on sanonut:”Tarkasteltaessa vuoden 1991 jälkeistäaikaa tulemme siihen melko pessimisti-seen johtopäätökseen, etteivät uudistuk-set eivä kyenneet loppujen lopuksi syn-nyttämään suotuisia tarjontapuolen te-kijöitä, joita olisimme niiltä odottaneet.Ks. Subir Gokarn (2000), ”EconomicReforms, Growth and Inflation in India”,teoksessa Subhashis Gangopadhyay &Wilma Wadhhwa (toim.), Economic Re-forms for the Poor, New Delhi: Konark.

14 Presidentti K.R. Narayananin puhetelevisioitiin 25.1.2000 Intian itsenäi-syyspäivän aattona.

15 The Pioneer (New Delhi), 5.8.2001.


sen voimakasta Kaakkois-Aasiassa jasiellä nimenomaan Kiinassa. Siksi maa-ilman tulonjako on ehkä ensimmäistäkertaa 200 vuoteen tasoittunut hiemanviimeisten 20 vuoden aikana.

Miksi jotkut maat ovat onnistuneetnousemaan köyhyydestä? Tämänhet-kisen olemassa olevan tutkimuksen1

perusteella seuraavat tekijät ovat tär-keitä: a) Köyhyyden poistaminen edel-lyttää institutionaalisia muutoksia sekätaloudessa että yleisesti yhteiskunnas-sa. b) Muutosten ei ole tarvinnut ollaradikaaleja, vaan tärkeää on ollut uu-distaa instituutioita kehityksen edetes-sä. c) Erityisen tärkeää on ollut luodainstituutiot konfliktien ja riskien hal-linnalle sekä omistusoikeuksille. Tär-keimpiä ovat sosiaaliset turvaverkot.Esimerkiksi tästä voidaan ottaa Indo-nesia verrattuna muihin Kaakkois-Aa-

sian maihin Aasiankriisin jälkeen. Toi-sin kuin Indonesiaovat muut kriisi-maat jo selviyty-neet kuiville. Indo-nesiassa ei ole ta-pahtunut institutio-naalista kehitystäoikeastaan lain-kaan viimeistenkolmen vuosikym-menen aikana. d)Osa l l i s tuminenkansainväliseentyönjakoon kaupanja myös suorien si-joitusten kautta ontärkeää, mutta se eiyksin auta köyhyy-destä irrottautumi-seen.2 Taloudenavautuminenkaanei auta, elleivätmuut instituutiotole kunnossa. Mi-tään yleistä tarvet-ta nopealle ja laa-jalle talouden avaa-miselle ei ole. Kes-keistä on ymmär-tää, millä tavointoteutettu kaupan

vapauttaminen on tehokkainta. Monis-sa Kaakkois-Aasian maissa kuten Ete-lä-Koreassa ja Kiinassa tärkeäksi onosoittautunut pääomahyödykkeidentuonnin vapauttaminen. e) Kansallis-ten, ”ei-ortodoksisten” ratkaisujen jakokeilujen salliminen on tärkeää. Kii-na, Vietnam, Mauritius ja Botswanatarjoavat tästä hyviä esimerkkejä. Vaik-kapa omistusoikeuksia voidaan paran-taa monin eri tavoin.

Kansainvälisen kaupan järjes-telmä ja kehitysmaat

Julkisessa keskustelussa kehitysmaidenongelmien syyksi esitetään tavalla taitoisella globalisaatiota. On usein epä-selvää, mitä sillä tarkalleen tarkoite-taan. Jos keskitymme pelkästään kau-

pan vapauttamiseen, niin äärimmilläänglobaalin kaupan vapauttamisen väi-tetään kaikissa muodoissaan pahenta-van köyhimpien maiden asemaa. Lie-vempi väite on, että se tapa, jolla kaup-paa on viime vuosikymmeninä vapau-tettu ja parhaillaan vapautetaan, onvahingollinen. Mielestäni onkin selvätperusteet väittää, että vielä edelliselläkaupan vapauttamisen kierroksella teh-dyt päätökset olivat monilta osin va-hingollisia kehitysmaille. Sama päteemoniin ehdotuksiin, joita erityisesti EUja USA ovat ajaneet pöydälle juuri nytkäynnistyneellä uudella kierroksella.Kehittyneet maat ovat toimillaan myösvähentäneet kansainvälisten kauppaso-pimusten uskottavuutta, koska ne ei-vät ole täyttäneet Uruguayn kierrok-sella kehitysmaille antamiaan lupauk-sia. Seuraavassa on esimerkkejä näis-tä ongelmista:

a) Kehittyneet maat syrjivät kauppa-politiikassaan selvästi kehitysmaita.Niillä on ollut myös suurempi voimakuin kehitysmailla vaikuttaa kauppa-neuvotteluiden agendaan. Siksi useatpäätökset ovat käytännössä syrjineetkehitysmaita. Esimerkkejä tästä ovatmonikuitusopimus ja TRIPS-sopimus,joka suojaa ns. intellektuaalisia omis-tusoikeuksia. Uruguayn kierroksellakehittyneet maat vaativat kehitysmail-ta hintana monikuitusopimuksen lak-kauttamisesta sitä, että ne hyväksyvätTRIPS:n. Monikuitusopimus päättyyvasta v. 2005, mutta TRIPS astui voi-maan välittömästi. TRIPS:istä aiheu-tuu koko maailmalle mutta erityisestiköyhille maille huomattavia kustannuk-sia ilman, että mitään pitkän ajan hyö-tyjä on odotettavissa. TRIPS on joh-tanut huomattavan suureen tulonsiir-toon kehitysmaista kehittyneisiin mai-hin.

Toinen esimerkki ovat polkumyynti-säännökset, jotka antavat käytännös-sä täysin vapaat kädet rajoittaa ulko-maisten tavaroiden ja palveluiden tuon-tia. Säännösten suurimmat käyttäjät,USA ja EU, ovat soveltaneet niitä eri-tyisesti (80 %:ssa tapauksista) kehitys-maita vastaan. Kehittyneet maat ovatitse kaivaneet maata alta pyrkimyksel-

Professori Pertti Haaparanta on maamme johtavia kansainvä-lisen talouden asiantuntijoita.


tä siirtyä sääntöpohjaiseen kansainvä-lisen kaupan järjestelmään.

On hyvä kuitenkin muistaa myös,että kehitysmaat syrjivät omassa kau-passaan toisia kehitysmaita. Itse asias-sa ne ovat asettaneet muista kehitys-maista tuleville tuotteille keskimäärinkorkeampia kaupan esteitä kuin ke-hittyneistä maista tuleville tuotteille. Neovat myös oppineet polkumyyntisään-nösten käytön.

b) Uruguayn kierroksen soveltami-nen kehitysmaissa on kallista, eikä ke-hittyneiden maiden lupaamaa apua

ole saatu. Mielenkiintoisin esimerkkitästä ovat kierroksella hyväksytyt so-pimukset tuotteiden terveysmääräyk-sisistä ja tarkastuksista (”phytosani-tary measures”). Määräysten valvon-ta ja tuotteiden testaus on kallista, ei-vätkä kehitysmaiden voimavarat riitäkumpaankaan. Maailmanpankissa onarvioitu, että keskimäärin yksittäinenkehitysmaa joutuisi uhraamaan varo-ja yhden vuotuisen kehitysbudjettin-sa verran (150 miljoonaa USA:n dol-laria), jos se toteuttaisi ne täysimää-räisesti. Määräykset ovat tärkeitä eri-tyisesti elintarvikkeiden osalta. Kos-ka kehitysmailla ei ole varoja määrä-ystern noudattamiseen eivätkä kehit-tyneet maat ole antaneet niille lupaa-maansa tukea, niin määräykset ovatkäytännössä kasvattaneet kehittynei-den maiden esteitä elintarviketuonnillekehitysmaista. Lisäksi monet muutsäännökset (esim. Customs Valuati-on Agreement) on tehty kehittynei-den maiden näkökulmasta, eikä niilläole merkitystä kehitysmaissa, muttaniistä aiheutuu huomattavia kustan-nuksia.

c) Nyt Dohassa aloitetulla uudellakierroksella EU on vaatinut ns. laajaaasialistaa, jolla kauppaneuvotteluihinkytkettäisiin myös ympäristösäädök-siä ja sosiaali- ja työelämän säädök-siä. Lisäksi EU on vaatinut yhdessäUSA:n kanssa investointisopimustakytkettäväksi neuvotteluihin. USApuolestaan on kieltäyty-nyt EU:n hiljaisella tu-ella neuvottelemastapolkumyyntisäännöstentiukentamisesta. Toteu-tuessaan molemmat vaa-timukset rapauttavatkansainvälisen kaupansääntöpohjaista kehittä-mistä. Samaan johtaisimonien länsimaidenkansalaisjärjestöjen vaa-timus siitä, että kierrok-sella ei neuvoteltaisi maataloustuottei-den eikä elintarvikkeiden kaupan va-pauttamisesta.

EU:n vaatimukset esimerkiksi lapsi-työvoimalla valmistettujen tuotteiden

kaupan rajoittamisesta johtaisivat sii-hen, että monikuitusopimuksen pur-kautuessa 2005 kehittyneet maat pys-tyisivät asettamaan ja asettaisivat (täs-tä on jo olemassa selviä merkkejä) ke-hitysmaiden tekstiilien tuonnille uusiaesteitä. Myös polkumyyntisäännöksetantavat siihen mahdollisuuden. Kehi-tysmaille on tärkeää vapauttaa sekätekstiilien että maataloustuotteiden jaelintarvikkeiden kauppaa. Ne ovat nii-den tärkeimmät vientituotteet, ja ke-hittyneiden maiden markkinat ovatniiden suurimmat potentiaaliset mark-kinat. Siksi niiden näkökulmasta ontärkeää pyrkiä toteuttamaan Urugu-ayn sopimus ennen uusia neuvottelu-ja. Niiden kanta on järkevä, jos pyri-tään todella vakavasti rakentamaansääntöpohjaista järjestelmää.

EU:n ja USA:n vaatimus investointi-sopimuksesta on myös tarpeeton taivähintäänkin siihen tulisi kytkeä myöskansainvälinen verosopimus, jolla hil-littäisiin verokilpailua ja erityisesti ke-hitysmaiden kannalta haitallista kilpai-lua suorista sijoituksista. Niinikään olisisamanaikaisesti alettava neuvotella työ-voiman kansainvälisestä liikkuvuudes-ta, koska se on kehitysmaille tärkeäasia.

EU:n vaatimuksia laajasta kierrok-sesta ei voi millään tavalla pitää pyr-kimyksenä sääntöpohjaiseen järjestel-mään, jossa kaupan säätelyn lisäksivoitaisiin luoda säädöksiä muiden tär-

keiden ongelmien rat-kaisemiseksi. Kysymyslapsityövoimasta on täs-tä hyvä esimerkki. 90 %kehitysmaiden lapsityö-voimasta työskenteleemuualla kuin vientisek-torilla. Jos kehittyneetmaat saisivat oikeudenasettaa rankaisutullejakehitysmaista tulevilletekstiileille, joiden tuot-tamisessa käytetään

lapsityövoimaa, niin lapsityövoimankäyttö vain lisääntyisi. Parhaimmillaanlapsityövoiman käytölle ei tapahtuisimitään, koska lapset menisivät muil-le sektoreille, joilta vastaavasti tulisi

Toisen maailmansodan jälkeen käy-tiin kansainvälisen kaupan vapaut-tamisesta useita neuvottelukierrok-sia Yleisen tulli- ja kauppasopimuk-sen (General Agreement on Tariffsand Trade, Gatt) alla. Uruguaynkierros v. 1986–94 oli niistä toistai-seksi laajin ja johti uuden Kansain-välisen kauppajärjestön (World Tra-de Organisation, WTO) perustami-seen v. 1995 alusta. Gattin periaat-teita vastaan sotivat erityisesti vuo-desta 1974 lähtien käyttöön otetutmonikuitusopimukset, joilla kehitty-neet maat – usein yksipuolisesti –asettivat kiintiöitä tekstiilien tuonnillekehitysmaista. Monikuitusopimuksiajatkava WTO:n Tekstiili- ja vaate-tussopimus päättyy 2005. WTO:ssaon tällä hetkellä kolme yleissopimus-ryhmää: tavarakaupan Gatt-sopi-mus, palvelujen kaupan Gats-sopi-mus (General Agreement on Tradein Services) ja teollis- ja tekijänoi-keuksien kauppaan liittyviä näkö-kohtia käsittelevä TRIPS-sopimus(Agreement on Trade-Related As-pects of Intellectual Property Rights).Uusi Dohan kierros alkoi maatalo-ustuotteista ja palveluista kaksi vuot-ta sitten, ja se on saanut nimensämarraskuussa 2001 Dohassa, Qa-tarissa pidetystä ministerikokoukses-ta, jossa päätettiin neuvottelujen asia-listasta.

Tehdyt esityksetlapsityövoimankäytön vähentämi-seksi johtaisivathelposti päin-vastaisiin seurauk-siin.


aikuisia vientiteollisuuteen. Pahimmil-laan kaupan esteet lisäisivät lapsityö-voiman käyttöä. Tutkimusten mukaanlapsityövoiman käytön suurin syy onköyhyys. Kaupan esteet vähentäisivättyövoiman kysyntää ja laskisivat palk-koja, mikä johtaisi siihen, että lisäälapsia tarjottaisiin töihin. Samanlainenvaikutus on kansalaisjärjestöjen aja-malla monikansallisten yritysten boi-kotoinnilla. Parhaimmillaan sillä ei olemitään vaikutusta, ja pahimmillaanboikotti lisää lapsityövoiman käyttöä,koska monikansallset yritykset mak-savat kehitysmaissa samasta työstäparempia palkkoja kuin paikalliset yri-tykset. Mainittakoon myös, että mo-net kehitysmaiden naiskansalaisjärjes-töt ovat vaatineet kaupan vapautta-mista.

Jos EU todella vilpittömästi haluaisivähentää lapsityövoiman käyttöä, niinse nopeuttaisi tekstiilikaupan vapaut-tamista. Samanaikaisesti se toimisi niin,että kehitysmaissa lisättäisiin tulonsiir-toja köyhimmile perheille ja nimen-omaan sellaisia tulonsiirtoja, jotka me-nevät perheiden naisille. Myös perus-koulutuksen järjestämistä ja lisäämistätulisi avustaa. Kaikki tämä on mahdol-

lista nykyistenkin sopimusten puitteis-sa.

EU:n vaatimukset laajasta kierrokses-ta pyrkivät varmistamaan, että kan-sainvälisessä kaupassa noudatetaan”reiluja” (fair) pelisääntöjä. Ongelma-na on, että reiluus määritellään pelkäs-tään kehittyneiden maiden näkökul-masta. Reiluus muotoillaan usein vaa-timuksena, että tuotteita ei myydä lii-an halvalla. Halpuus on kuitenkin suh-teellinen käsite. Palkkataso tulisi näh-dä suhteessa työvoiman tuottavuuteen.Tästä näkökulmasta voisi hyvin väit-tää, että suomalaiset tuotteet on val-mistettu viimeisen kymmenen vuodenajan liian halvalla, koska palkat eivätole nousseet yhtä nopeasti kuin työntuottavuus. Siksi suomalaisten tuottei-den myynti on halpamyyntiä.

WTO:n uudistaminen

Näiden ongelmien vuoksi on syytä poh-tia, miten kansainvälisen kaupan neu-vottelujärjestelmää voitaisiin uudistaa.WTO:ssa ei ole muodollista demokra-tiavajetta. Järjestelmää, jossa kaikillamailla on veto-oikeus, on mahdoton-

ta tehdä muodollisesti demokraatti-semmaksi. Demokratiavaje on siinä,miten ja mistä käytännössä neuvotel-laan. Tähän asti kehittyneet maat ovatmääränneet agendan. Kehitysmaidenvoiman lisäys tulee tulevaisuudessa joh-tamaan siihen, että kehittyneet maatparemmalla valmistelukoneistollaan tu-levat laajentamaan agendaa yhä enem-män, jotta ne voisivat pakottaa kehi-tysmaat kompromisseihin todella tär-keissä asioissa. Ennen pitkää tämä joh-taa täydelliseen umpikujaan ja kaikki-en sääntöjen mitätöitymiseen käytän-nössä.

Ongelma voidaan ratkaista vahvis-tamalla WTO:n organisaation itsenäi-syyttä ja erityisesti sen roolia agen-dan muotoilussa, koska muuten voi-makkaimmat maat eli länsimaat mää-räävät agendan. Tämän epäsymmet-rian poistaminen olisi myös väline ko-rostaa kehitysmaiden omien päätök-sentekomekanismien merkitystä ja ra-kentamista. WTO:n mahdollisuuksiatarjota teknistä apua kehitysmaille voi-daan parantaa laajentamalla sen hen-kilökuntaa ja henkilökunnan asiantun-temusta kehitysmaiden asioissa aivankuten esimerkiksi IMF:ssä on jo teh-ty.�

VIITTEET

1 Ks. D. Rodrik (2001), Institutions,Integration ,and Geography: In Searchof the Deep Determinants of EconomicGrowth, työpaperi, Kennedy School,Harvard University.

2 P. Lindert & J. Williamson (2001),Does Globalization Make the WorldMore Unequal?, National Bureau ofEconomic Research Working Paper No.8228; N. McCulloch & L.A. Winters &X. Cirera (2001), Trade Liberalizationand Poverty: A Handbook, Centre forEconomic Policy Research.

Pertti Haaparanta näkee, että kehittyneiden maiden pyrkimys niputtaa yhä uusia asioitakauppaneuvotteluihin johtaa umpikujaan.


Raakaöljyn hinnan suuret muutoksetovat vaikuttaneet tuntuvasti maailman-talouden kehitykseen 1970-luvun öl-jykriiseistä lähtien. Ennen kriisejä öljyoli halpaa, ja sen reaalihinta eli hintasuhteessa teollisuusmaiden tuotteidenhintoihin laski etenkin toisen maailman-sodan jälkeen. Halpa öljy ohjasi tuo-tantorakenteiden kehitystä öljyä käyt-

tävien teknologioiden suuntaan. Ky-syntä ja tarjonta kasvoivat 1960-luvullanoin kahdeksan prosentin vuotuistavauhtia. Öljynviejämaiden järjestönOPECin tarjonnan rajoituksiin liitty-neet kaksi öljykriisiä pudottivat 1970-luvun keskikasvut kolmen prosentintuntumaan. Kysyntä lisääntyi keskimää-rin hieman tuotantoa hitaammin.

Paavo SuniTutkijaETLA

Raakaöljyynliittyvät riskit

eivät väisty

Raakaöljyn merkitys

maailmantaloudessa

on vähentynyt, mutta

siihen liittyvät riskit

säilyvät suurina. Sen

hinta heilahtelee

rajusti ja tuotannon

painopiste siirtyy

entistä enemmän

Lähi-itään.

Paavo Suni on AIECEn (Euroopan suhdanneinstituuttien liiton) raaka-ainetyöryhmänpuheenjohtaja ja Taloustieto Oy:n Kansainväliset Suhdanteet/International EconomicOutlook -julkaisun päätoimittaja.


Öljykriisit olivat paha shokki teolli-suusmaille, joiden tuotanto oli muun-tunut hyvin energiaintensiiviseksi. Kal-liiseen energiaan sopeutuminen olihankalaa. Teollisuusmaiden talouskas-vu hidastui, työttömyys lisääntyi ja in-flaatio kiihtyi. Raakaöljyn hinnan liki20-kertaistuminen 10 vuodessa muuttiinvestointipäätökset energian käyttöäsäästävään suuntaan. Maailman öljynkäyttö suhteessa reaaliseen BKT:hen– öljyintensiteetti – oli korkeimmillaan1970-luvun alussa, jonka jälkeen in-tensiteetti on pienentynyt kolmessavuosikymmenessä lähes puoleen.Energiaa säästävät teknologiat ja in-novaatiot tulivat kannattavammiksi.Muiden energiamuotojen kuten ato-mienergian, tuulen, turpeen, aurinko-energian sekä öljyä korvaavien mui-den energialähteiden kuten maakaa-sun käyttö on lisääntynyt tuntuvasti.Samalla tuotannon palveluvaltaistumi-nen on vähentänyt energian tarvettaBKT:n tuottamiseen.

Öljykriisien laannuttama talouskasvuhidasti öljyn kysynnän kasvua. Samal-la OPECin ulkopuolisen tuotannonkasvu ja öljyä korvaavien muiden ener-gialähteiden käytön lisääntyminen te-kivät OPEC-kartellin olon hankalak-

si. Korkean hinnan ylläpitäminen kävivähitellen mahdottomaksi, koska seedellytti OPECin tuotannon supista-mista ja samalla markkinaosuuksienpienenemistä. 1980-lu-vun puolivälissä raaka-öljyn dollarihinta ro-mahti. Dollarin kurssisukelsi samoihin aikoi-hin. Dollarialueen ulko-puolisten maiden öljy-lasku keveni olennai-sesti ja maailman ta-louskasvu vauhdittui,kunnes Kuwaitin kriisiviime vuosikymmenen alussa muuttiolosuhteet heikommiksi mm. talous-kasvun suhteen.

OPECin valta-asema

OPECin hallinnassa oli vuonna 2000kolme neljännestä maailman öljyvaran-noista. Maailman viennistä OPEC vas-tasi runsasta puolta ja tuotannosta hie-man yli 40 prosenttia. OPECin laajatöljyreservit ja muita tuottajia selvästialemmat tuotantokustannukset tarjoa-vat periaatteessa hyvän pohjan mono-polistiselle hinnoittelulle. Korkea hin-

ta on kuitenkin merkinnyt OPECin ul-kopuolisen, sitä selvästi kalliimmantuotannon kasvua. OPECin kartellivoi-ma onkin vaihdellut tuntuvasti. Tähän

ovat vaikuttaneet uu-den tuotannon ja lisään-tyneiden öljyä korvaa-vien tuotteiden tarjon-nan kasvun ohella ky-synnän kasvun ajoittai-nen suhdanneluontei-nen heikkous. LisäksiOPECin jäsenet ovattyypillisesti lipsuneet so-vituista tuotantokiinti-

öistä. Raakaöljyn hinta romahti mm.1980-luvun puolivälissä ja 1990-luvunlopulla tuntuvasti. Toisaalta hinta nousirajusti Aasian kriisin jälkeisistä pohja-lukemista maailmantalouden ripeänkasvun ja tuotannon rajoitusten seu-rauksena.

Maailman öljyvarannot ovat hyväpohja OPECin toiminnan jatkumisel-le. Varannot ovat tosin kasvaneet vuosivuodelta mm. teknisen kehityksen li-säämän saatavuuden ja uusien löydös-ten ansiosta. Yhdysvaltain Energiavi-raston (Energy Information Admi-nistration, EIA) uusimmat arviot maa-ilman öljyn tuotannon kasvusta ovatmuihin arvioihin verrattuna optimis-tiset ja viittaavat siihen, että öljyn tuo-tanto saattaa olla suurimmillaan vas-ta parin vuosikymmenen päästä. Sa-malla kuitenkin OPEC-maiden osuustuotannosta lisääntyy.2 Tämän jälkeensiirryttäisiin aikakauteen, jolloin öljyntuotanto supistuu. OPECin ote mark-kinoista kasvaa, koska tuotannon pai-nopiste siirtyy Lähi-itään lähivuosinanopeasti, mikäli järjestö pysyy koos-sa. Yhdysvaltain tuotanto on supistu-nut jo useita vuosia. Venäjän ja Poh-janmeren tuotannon odotetaan myösvähenevän

Öljyn tuotanto kääntyy ennen pitkääglobaalistikin laskuun. Siten tuotannonenergiaintensiivisyyden vähentäminenon edelleen hyvin tärkeää myös EU-maissa. Tätä korostaa vielä se, ettäLähi-idän tuotanto-osuuden kasvu li-sää riskiä öljyn saatavuudesta, koskaalue ei ole poliittisesti kovin vakaa.

Kuvio 1. Raakaöljyn nimellis- ja reaalihinnan kehitys 1900–2002

Lähde: AIECE1, ETLA, EIA

Öljyä löydetäänkoko ajan lisää,mutta tuotantokääntyy ennenpitkää laskuun


Irakin öljynvienti jatkuusanktioista huolimatta

Persianlahden sodan jälkeen Irak ase-tettiin YK:n kauppasaartoon, jota onlievennetty siten, että Irak voi viedäöljyä kustantaakseen ruuan ja öljyntuotantoon tarvittavien varaosien tuon-tia. Irak on protestoinut järjestelyä vas-taan mm. supistamalla ajoittain öljynvientiään, mutta toistaiseksi tämä jär-jestely on uusittu puolivuosittain. Irakon kiertänyt säännöstelyä salakuljetta-malla öljyä useita eri reittejä huomat-taviakin määriä.

Sanktioista johtuen Irak ei ole mu-kana tuotannon rajoituksissa. Irakinvienti on heilahdellut rajusti viime vuo-sien aikana, mutta keskimäärin se onollut Venezuelan viennin tasolla, mikäon noin kymmenesosa OPECin ko-konaisviennistä. Vaikka Irakin sank-tiot poistettaisiin, niin vienti ei voisilisääntyä nopeasti, koska maa tuot-taa lähes täydellä kapasiteetilla. Mer-kittävä tuotannon lisäys edellyttää li-säinvestointeja, joita on vaikea toteut-taa suuressa mitassa YK:n sanktioi-den ollessa voimassa. Kauppasaarronpurkamisen jälkeen Irak pyrkii lisää-mään tuotantoaan olennaisesti maa-ilman toiseksi suurimpiin varantoihinnojautuen.

Venäjän merkitys on lisään-tynyt

Venäjä on noussut keskeiseksi tekijäksikansainvälisillä raaka-ainemarkkinoil-la Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.Venäjän hallinnassa on vain osa enti-sen Neuvostoliiton öljykentistä, ja ta-louden transitio johti tuotannollisiin jalogistisiin ongelmiin. Venäjä on kuiten-kin tätä nykyä maailman toiseksi suu-rin öljynviejä Saudi-Arabian jälkeen.Tähän ovat vaikuttaneet kotimaisenkysynnän tuntuva lasku sekä ulkomai-sen valuutan suuri tarve.

Venäjän tuotannon odotetaan kui-tenkin pidemmällä aikavälillä piene-nevän.5 Mikäli kotimainen kysyntäodotetusti lisääntyy, niin viennin mää-

rä vähenee pidemmällä aikavälillä.Lyhyellä aikavälillä tuotantoa ja vien-tiä kuitenkin pystyttäneen pitämäänyllä uusien investointien kasvattamantuotantokapasiteetin ja tehokkuudenavulla.

Raakaöljyn hinta on heilah-dellut tuntuvasti

Aasian kriisin jäkeen öljyn ja muidenraaka-aineiden hinnat laskivat rajusti.OPEC reagoi öljyn hinnan laskuun su-pistamalla tuotantoaan vuoden 1998

Lähde: EIA, ETLA4

Kuvio 3. OPECin osuudet raakaöljyn varannoista, tuotannosta ja viennis-tä vuonna 2000, %

Kuvio 2. Maailman öljyintensiteetti 1960–2002Öljyn kulutus/reaalinen BKT

Lähde: OECD, ETLA3


keväällä ja kesällä. Hinta kuitenkin jat-koi laskuaan. Kartelli pystyikin vuoden1999 keväällä houkuttelemaan tarjon-nan säätelyyn myös ulkopuolisia tuot-tajia, jotka olivat huolestuneita raaka-öljyn hinnan laskun vaikutuksesta ta-louteensa. Maaliskuussa v. 2000OPEC-maat sopivat 22–28 dollarinhintahaarukasta itse viemälleen öljyl-le. Hintatavoitteena oli 25 dollaria tyn-nyriltä, johon pyrittiin tuotantoa sää-telemällä, kun hinta lipsui välin ulko-puolelle 20 päivän ajaksi.

Raakaöljyn (Brent-laatu) tynnyrihintakolminkertaistui vuoden 1998 joulu-kuun ja vuoden 2000 syyskuun välise-nä aikana alhaiselta lähtötasolta. Hin-nan nousuun vaikuttivat raakaöljyn ky-synnän tuntuvan kasvun ja OPECintuotannon supistamisen ohella alhai-siksi painuneet varastot. Vertailunvuoksi voidaan todeta, että vastaava-na ajanjaksona muiden kuin energia-raaka-aineiden dollarihinnat pysyivätennallaan.

Maailmantalouden suhdannenousualkoi kuitenkin hiipua jo vuoden 2000aikana. Viime vuonna Japani oli taan-tumassa, Yhdysvallat ajautui taantu-maan ja Euroopankin talouskasvu olihyvin hidasta. Tämä merkitsi raakaöl-jyn kysynnän ripeän kasvun pysähty-mistä. Tarjonta puolestaan lisääntyivuonna 2000. Tarjonnan lisäys tasaan-tui viime vuonna, mutta raakaöljy hal-peni nopeassa tahdissa syksyn 2000 yli30 dollariin nousseesta tynnyrihinnas-taan.6 Vuoden 2001 syyskuun 11. päi-vän terrori-iskut merkitsivät olennais-ta käännettä. Viime vuoden lopulla öl-jyn hinta putosi jo selvästi alle 20 dol-larin tynnyriltä, vaikka OPEC maatreagoivat hinnan laskuun useilla tuo-tannon leikkauksilla. Järjestelmä ei olekuitenkaan toiminut hyvin aivan alkualukuun ottamatta, ja käytännössä selopetettiin viime syksynä.

Vuoden 2002 alussa palattiin jälleentuttuihin tuotantoleikkauksiin. OPEC-maat supistivat tuotantoaan yhteensä1,5 miljoonalla tynnyrillä päivää koh-den, kun useat ulkopuoliset tuottajatlupautuivat supistamaan tuotantoaannoin puolella miljoonalla tynnyrillä päi-

vässä. OPECin ulkopuolisten tuottaji-en lupaukset eivät ole kovin täsmälli-siä, ja jotkut rajoittamiseen pyydetyttuottajat eivät ole olleet siihen kovinhalukkaita. Näyttää siltä, että mm. Ve-näjä käyttää ”tuotannon supistami-seen” lähinnä tuotannon normaalia kau-siluonteista vähenemistä.

Raakaöljyn tuleva hintakehi-tys

Raakaöljyn (Brent-laatu) hinta nousivuoden alussa tehtyjen tuotantoleikka-usten takia jälleen yli 20 dollariin tyn-nyriltä. OPECin tuotantorajoitusten eiodota pitävän täysimittaisesti eikä ul-

Lähde: ETLAn tietopankki, ETLA

Kuvio 5. Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta vuosina 1997–2003

Lähde: EIA

Kuvio 4. Maailman raakaöljyn tuotanto ja nettovienti vuonna 200010 suurinta tuottajaa


kopuolistenkaan maiden tarjonnan su-pistamisella ole ajateltua vaikutusta.Öljyn kysynnän kasvu on hidasta maa-ilmantalouden heikon kasvun takia.Mahdollinen kylmä talvi pohjoisella pal-lonpuoliskolla parantaisi markkinatilan-netta OPECin kannalta.

On todennäköistä, että kysynnänsuhdanneluonteinen hidas kasvu ja senkasvun kausiluonteinen hidastuminenkeväällä pitävät raakaöljyn keskihin-nan tänä vuonna lähellä 20 dollariatynnyriltä tuotannon rajoituksista huo-limatta. Yhdysvaltain ja Euroopan ta-louskasvun käynnistyminen tänävuonna lisää energian kysynnän kas-vua ja kääntää dollarihinnat nousuun.Dollarin ennustettu heikkeneminenvaimentaisi mm. öljyn kallistumistaeruoissa.

Raakaöljyn hinnan vaikutuk-set inflaatioon

Viime vuosina raakaöljyn hinta onvaihdellut 10 ja yli 30 dollarin tynny-rihinnan välillä. Kun hinnan laskutovat vaimentaneet ku-luttajahintaindeksinnousuvauhtia, niin sennousut ovat puolestaankiihdyttäneet inflaatio-ta. Esimerkiksi euro-alueen kuukausittaineninflaatiotahti nousi jovuoden 2000 alussaEuroopan keskuspan-kin inflaatiotavoitteenylärajan, kahden pro-sentin, tuntumaan vuositasolle muun-nettuna, ja inflaatiovauhti on sen jäl-keen ajoittain ylittänyt jopa kolme pro-senttia. Keskeisin nousun syy oli raa-

kaöljyn hinnan rajustanoususta johtuva ener-gian kallistuminen.Energian hinnan kuu-kausittaiset nousutvaihtelivat viiden jakuudentoista prosentinvälillä viime kesäänsaakka, jolloin nousuensi vaimentui ja sittenkääntyi jopa laskuunsekä vuodentakaiseenettä edelliseen kuukau-teen verrattuna. Tosinviime vuonna eräidenmuidenkin raaka-ainei-den kuten elintarvik-keiden kallistuminenoli niin tuntuvaa, ettäse kiihdytti merkittä-västi kuluttajahintain-deksin nousuvauhtia.

Euroopan keskus-pankki, EKP, on ollutmm. tästä syystä Yhdys-valtoja varovaisempikorkopolitiikassaan.EKP:n keskeisenä ta-voitteenahan on pitääeuroalueen inflaatio 0–2 prosentissa keskipit-källä aikavälillä (käy-

tännössä seuraavina 1–2 vuotena). In-flaatiomittariksi on valittu euroalueensisällä vertailukelpoinen, Eurostatintuottama harmonisoitu kuluttajahinta-indeksi.7 Raakaöljyn tai minkä tahan-sa yksittäisen hyödykkeen rajustakaan

kallistumisesta johtuvakuluttajahintaindeksinpisteluvun nousu ei kui-tenkaan ole vielä sinäl-lään inflaatiota, vaan sekuvastaa suhteellistenhintojen muutosta. Mi-käli esimerkiksi raakaöl-jyn hinnan nousu johtaaainoastaan indeksin ta-somuutokseen eikä esi-merkiksi palkkakom-

pensaatioihin tai muuhun laajamittai-seen kustannusten nousuun, niin sepitäisi hyväksyä sellaisenaan myös ra-hapolitiikassa. Muussa tapauksessa in-flaatiota torjuvalla rahapolitiikalla vainvahvistettaisiin raakaöljyn hinnan nou-sun ostovoimaa leikkaavaa vaikutus-ta.�

VIITTEET

1 AIECE (Association of EuropeanShort-term Institutes) CommodityGroup, World Commodity Prices.

2 EIA, Long Term World Oil Supply,Aug. 2000.

3 OECD, Economic Outlook Dec.2001; ETLAn tietopankki.

4 Ks. The U.S. Energy Information Ad-ministration, http://www.eia.doe.gov.

5 Vasili Petrov (2001), Long Term Pros-pects of Oil Production in Russia, esitel-mä ETLAssa, marraskuu 2001.

6 International Energy Agency (IEA),Oil Market Report, Dec. 2001; ks. http://www.iea.org/omrep/index.htm.

7 European Central Bank, A stability-oriented monetary policy strategy for theEuropean System of Central Banks.Press Release, 13 October 1998.

Paavo Suni katsoo, että todennäköisesti ainakin lyhy-ellä aikavälillä raakaöljyn hinta tulee pysymään suun-nilleen nykytasolla

Korkoja ei pitäisinostaa, jos raaka-öljyn hinnan nousuaiheuttaa vainohimeneväninflaatiopiikin.


Ohessa tarkastellaan nykyisen mark-kinatalouden sisäistä uudistumista,kun uuden tiedon tuottaminen ja sensoveltaminen tuotantoon on tullut en-tistä tärkeämmäksi edellytykseksi me-nestymiselle. Yleisesti ollaan sitä miel-

tä, että niin sanottu uusi talous1, jollatarkoitetaan tietoja viestintätekno-logiaa kehittäviä ja niitä omassa tuo-tannossaan laajimmin soveltavia toi-mialoja, antaa sisällön ja tahdin ny-kymuotoisen markkinatalouden

Uudentaloudenvallankumousja havaintoja yrityskaupoista

Eero LehtoVanhempi tutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos

Uusi talous näkyy

teknologiassa, tuotteissa

ja tuottavuudessa, mutta

yritysten verkottumisesta

ja toimintamuodoista

löytyy vain vähän uutta.

Yrityskaupat ovat keskeinen

keino reagoida toiminta-

ympäristön muutoksiin.

Eero Lehdon mukaan uuden teknologian innovaatiot vilkastuttavatyrityskauppoja.


muuttumiselle. Suomessa uuden ta-louden ytimen muodostavat kukois-tava sähkötekninen teollisuus sekä tie-totekniikkapalveluiden tuotantoon eri-koistuneet yritykset. Tässä kirjoituk-sessa pohditaan uuden talouden ai-kaansaamien muutosten vallankumo-uksellisuutta. Kirjoituksessa tuodaanesille myös joitakin tuloksia tuoreestayrityskauppoja analysoivasta tutki-muksesta. Nämä tulokset viittaavatsiihen, että tiedon tuotannon merki-tyksen korostuminen voi tuoda talo-uteen uutta dynamiikkaa yrityskaup-pojen yleistymisen muodossa.

Missä vallankumous?

Tässä ajassa halutaan helposti nähdävallankumouksellisuutta, joka ilmeneeuuden talouden myönteisenä ja kään-teentekevänä vaikutuk-sena tuotantoon ja laa-jemminkin niihin me-kanismeihin, jotka sää-televät tuottavuutta, ta-louden kasvua ja sensyklisyyttä. Tämän ajanmullistukset nähdään

1) uutena käänteente-kevänä teknologiana jasen varaan rakentuvina tuotteina

2) tuottavuuden hyppäyksenä3) uuden tyyppisten toimialojen – niin

sanottujen verkostotoimialojen – mer-kityksen lisääntymisenä

4) uusina liiketoimintamuotoina.On ehkä helpointa olla yhtä mieltä

luettelon kohtaan 1) liittyvän uuden,digitaalitekniikkaan perustuvan tiedonsiirron suuresta merkityksestä. Se an-taa myös mahdollisuuden välittää, va-rastoida ja saada käyttöön tietoa ai-empaan verrattuna huomattavasti te-hokkaammin. Sovellettaessa sitä tuo-tantoon myös tuottavuuden voidaanuskoa nousevan. Näin on jo käynyt,ja potentiaalia tuottavuuden edelleenkohentamiseen on yhä olemassa. Eriasia sitten on, kuinka kauan mikro-tietokoneiden, Internetin ja uuden te-lekommunikaation tuottavuusvaiku-tukset tuntuvat ja missä tahdissa syn-

tyy uusia yhtä vallankumouksellisiakeksintöjä.

Kun uuden teknologian ja uusientuotteiden mullistavuudesta sekä nii-den tuottavuusvaikutusten merkittä-vyydestä voidaan olla yhtä mieltä, niinkäsityksiin toimintamekanismeiltaanuusista toimialoista ja kokonaan uu-sista liiketoimintamuodoista on jo vai-keampi yhtyä.

Verkostotoimialat

Erilaiset viestintäverkot, jotka yhdistä-vät asiakkaita toisiinsa, ovat uuden ta-louden ydintä. Niinpä Internetin, mo-biiliverkkojen ja muiden vastaavien ver-kostojen on katsottu muodostuvan ko-konaan uuden tyyppisiä toimialaoja.Niiden erityistekijöiden osalta, jotka liit-tyvät muun muassa siihen, miten asia-

kas hyötyy verkoston jä-senten määrän lisäänty-misestä – niin sanotunverkostoulkoisvaiku-tuksen muodossa –nämä verkostot eivätkuitenkaan eroa perin-teisistä lankapuhelinver-koista. Itse asiassa kus-tannusrakenteen, niin

sanottujen verkostoulkoisvaikutusten,verkon avattavuuden kuten myös hin-nanmuodostuksen osalta uusien ver-kostotoimialojen mekanismit ovat sa-mantyyppiset kuin jo vuosikymmeniätoimineissa telepalvelu- ja sähköver-koissa. Eri asia sitten on, että verkos-totoimialojen vaikutus on laajentunutja että niiden mekanismeja on alettuymmärtää vasta myöhemmin, itse asi-assa mikrotalousteoriassa vasta 1980-luvulla. Mutta tämä ei tee verkosto-toimialoista vallankumouksellisia siinämielessä, että markkinoille olisi ilmaan-tunut luonteeltaan kokonaan uusia toi-mialoja.

Verkkoutuminen

Uusien ja tehokkaiden tietoja vies-tintäjärjestelmien ilmaantumisen on

katsottu tarjoavan yrityksille aivan uu-dentyyppisen mahdollisuuden ollavuorovaikutuksessa ja hyötyä toisis-taan. Nykyisin puhutaan paljon verk-koutumisesta. Koko käsite on epäselväja sen merkitys tuntuu muuttuvankäyttäjän mukaan. Jos halutaan tiivis-tää ja yksinkertaistaa, niin verkkou-tuminen tarkoittanee erilaisia yhteis-toimintamuotoja. Onko uuden talou-den myötä sitten yritysten kanssakäy-minen muuttunut luonteeltaan ja laa-juudeltaan siinä mitassa, että voidaanpuhua vallankumouksesta kuten po-pulaari ajan kuvaus asian näkee? Mie-lestäni juuri yritysten toimintatapojenmuutoksen analyysissa ylilyönnit ovatolleet räikeimpiä. Seuraavia kysymyk-siä herää:

a) Onko verkkoutuminen jotenkinhistoriallisesti uusi ilmiö?

b) Muuttavatko uudet yhteistyömuo-dot ja toimintatavat nykyisen markki-natalouden lainalaisuuksia – tekevät-kö ne yhteiskunnasta entistä ehom-man?

c) Rajoittuuko ilmiö nimenomaanyrityskenttään vai läpäiseekö se kokoyhteiskunnan?

Vastaus kaikkiin edellä esitettyihinkysymyksiin on varauksellisen kieltei-nen. Suomessakin perinteisillä toimi-aloille on jo varhain muodostunut ver-tikaalisesti integroituneita tuotanto-ketjuja. Itse asiassa tervan poltto, lai-vanrakennus ja merenkulkukin jomuutama sata vuotta sitten muodos-tivat klusterin, johon liittyvät yrityk-set olivat verkkoutuneet lähes samal-la tavalla kuin nykyiset elinkeinot.Sama koskee Ruotsin autoteollisuu-den ja Suomen metallituote- ja ko-neteollisuuden yhteistyötä vuosikym-meniä sitten.

Toki on havaintoja myös siitä, ettänimenomaan tietoa tuottavat yrityk-set hakeutuvat yhteistyöhön toisten-sa kanssa ja perustavat yhteisyrityk-siä. Erityisesti Japanissa yhteistyö tie-don tuotannossa on verraten laajaa.Avoimen standardin luomiseen perus-tuva strategia synnyttää niin ikään uu-dentyyppistä yhteistoimintaa. Suo-messa Tilastokeskuksen innovaatio-

Puhelin- jasähköverkot ovat jo vanhoja esi-merkkejä yritys-verkostoista.


kysely vuodelta 1996 ja eräät myö-hemmät kartoitukset osoittavat kui-tenkin, että nimenomaan toistensakanssa kilpailevat yritykset karttavatkeskinäistä yhteistyötä. Yhteistyö-kumppani löytyy lähinnä asiakkaidentai alihankkijoiden piiristä kuten en-nenkin. Tässä suhteessa kyse ei olemistään uudesta ilmiöstä, ei Suomessaeikä muuallakaan. On myös muistet-tava, että erilaisella tuotetun tiedon jainnovaatioiden käyttöä säätelevälläsopimustoiminnalla on varsin pitkätperinteet esimerkiksi kehittyneidenmarkkinatalousmaiden kemianteolli-suudessa, joka jo varhain on ollut ver-raten tietointensiivistä.

Entä muuttuvatko markkinatalou-den lainalaisuudet? Muun muassa tie-toja kommunikaatioverkostojenyleistyessä ja laajentuessa yleistyvät javahvistuvat sellaiset toimintatavat ja erikäytäntöjä säätelevät pakot, jotkasaattoivat aiemmin olla vähemmänesillä. On kuitenkin esitetty verratenyleisellä tasolla, että luottamus ja vas-tavuoroisuus – ja nämä mekanismitmahdollistama sosiaalinen pääoma –jonkinlaisina huonon tasapainon tor-juvina mekanismeina tekisivät verkot-tuneen yhteistoiminnan mahdollisek-si.2 Kysymys ei siis näytä olevan siitä,että yhteiskuntatiede uudistuu ja ot-taa käyttöön uusia käsitteitä, joilla seselittää historiallisesti jo pitkään val-linneita käytäntöjä, vaan siitä, ettäkokonaan uuden ilmiön katsotaansyntyneen.

Osaksi kysymys on kapitalismin idea-lisoinnista. Neoklassisen talousteoriantunnistamat huonot – epätäydelliseninformaation rajoittamat – tasapainotkatsotaan voitetuiksi. Niinpä luottamusja vastavuoroisuus sekä niitä ylläpitäväsosiaalinen pääoma on nyt usealla ta-holla otettu johtaviksi käyttäytymistäselittäviksi sosiaalisiksi suhteiksi nimen-omaan yrityskentässä. Näin ei välttä-mättä ole julkisessa ja muussa voittoatavoittelemattomassa toiminnassa, mis-sä kilpailu ja voiton maksimointi eivätsyrjäytä näitä vuorovaikutusta edistä-viä voimia. Hämäläinen ja Schiens-tock3 tosin viittaavat myös sosiaalisen

pääoman ilmeisen niukentumisen ai-heuttamaan ongelmaan. Tästä näke-myksestä voidaan olla samaa mieltä,sikäli kuin sillä tarkoitetaan sosiaalisenpääoman niukkuutta ympäristössä,missä voiton maksimointi ja sen po-tentiaalisesti huonoja vaikutuksia ku-rissa pitävä kilpailu ovat toiminnan pää-mekanismeja.

Fuusiot ja yrityskaupat tekno-logian siirron välineinä

Entä mitä fuusiot ja yrityskaupat ker-tovat taloudesta ja yritysten toiminta-tavoista? Koska yrityksen tehtävänä onkohdentaa sen omistajille ja heidänvaltuuttamilleen johtajille päätösvaltasellaisissa asioissa, joita ei voida sopia,hahmottaa selkeästi eikä ennakoida, onyritys instituutiona jo jonkinlainen to-diste epätäydellisen informaation jasopimuksellisen toiminnan – myösyhteistyön rajojen – olemassaolosta.Yrityskaupat taas viittaavat siihen, ettätoimintaympäristö muuttuu, eikä uu-teen tilanteeseen voida sopeutua luo-malla yritysten välille uutta sopimuk-

sellista toimintaa, jolla säädellään tuo-tantopanosten käyttöä.

Koska uusi teknologia vaikuttaa yri-tysten toimintaympäristöön monin ta-voin, on todennäköistä, että se altistaayrityksiä myös yrityskaupoille. Yrityk-sen haltuunsa saama uusi tietopääomavoi esimerkiksi sopia paremmin yhteenjonkin toisen yrityksen hallussa olevanfyysisen pääoman, muun varallisuudenja inhimillisen pääoman kanssa. Uut-ta yhteensopivuutta voidaan sitten ha-kea esimerkiksi lisenssisopimuksin taimuun yhteistyön keinoin. Jos kuiten-kin informaation epätäydellisyys aset-taa rajoja sopimuksille, voidaan yhteen-sopivuutta hakea muuttamalla omis-tuksen rajoja. Näin omistamisen ja si-ten myös yrityksen rajojen muuttami-nen kertoo edelleen jonkinlaisestamarkkinaepäonnistumisesta ja siitä,ettei asioita voida aina ratkaista yhteis-työssä ja sopimuksellisesti. On luon-tevaa olettaa, että yrityskaupat ajoit-tuvat taitteeseen, jossa jokin yritys onsaanut käyttöönsä keksinnön tai inno-vaation, jonka kaupallistaminen onkesken tai joka pitäisi viedä laajoillemarkkinoille.

Eero Lehdolta on juuri ilmestynyt useita tutkimuksia yrityskaupoista ja teknologian siir-roista.


Yhdessä Olavi Lehtorannan kanssaolen tutkinut Suomessa 1994–1999tapahtuneiden yrityskauppojen syntyynvaikuttaneita tekijöitä.4 Tämä empiiri-nen tutkimus, joka käyttää sitä vartenkerättyä yrityskauppa-aineistoa, osoit-taa, että omistuksen rajojen muutta-minen on yksi keskeinen tapa reagoi-da uuden teknologian aikaansaamiinmuutoksiin yritysten toimintaympäris-tössä.

Taulukossa 1 on esitetty yritysosto-jen jakaantuminen toimialoittain yri-tysten tutkimus- ja tuotekehittelytie-tojen (T & K-tietojen) rajaamassa ai-neistossa.5 Yrityskauppojen frekvenssiei ole suuren suuri, jos sitä verrataan

yritysten syntymis- ja poistumisvauh-teihin. Yrityskauppojen korkea frek-venssi esimerkiksi paperiteollisuudessaselittyy suurella yrityskoolla. Koskakaupan syntymisen ja yrityksen koonpositiivinen korrelaatio on erityisenvahva ja koska yrityskauppoihin vai-kuttavat myös muut teknologiasta riip-pumattomat tekijät, ei ristiintaulukoi-malla juuri saada selville yrityskaup-pojen ja uuden teknologian syntymi-sen ja hyödyntämisen välistä suhdet-ta. Tämän vuoksi olemme estimoineetekonometrisen mallin, jossa selitetäänyrityskauppojen syntymistä. Tämäempiirinen tutkimus, joka tarkasteleeSuomen yrityskauppoja vuosina

1994–1999, jakaantuu kahteen itse-näiseen osaan. Ensimmäisessä osassaselitetään muun muassa yritysten ar-vioidulla T & K-pääomakannalla yri-tyskauppojen syntymistä. Toisessaosassa selittäjänä käytetään yritystenhallussa olevia innovaatioita. Molem-missa tutkimuksissa kaupan syntymis-tä analysoidaan sekä ostavan ettämyynnin kohteena olevan yrityksenkannalta.

Tutkimuksen ensimmäisessä osassasaadun keskeisen tuloksen mukaanT & K-investoinnit lisäävät sen tapah-tuman todennäköisyyttä, että yritys os-taa toisen yrityksen. Tämä tulos osoit-taa, että yritykset eivät näytä erikois-

Taulukko 1. Yritysostojen määrät toimialoittain

Yrityksiä Yritysten1994 1995 1996 1997 1998 1999 Kaikki % yhteensä määrä

TOL95 1999Elintarviketeollisuus 23 25 24 18 14 11 115 6,3 1 838 255Tekstiili- ja vaateteollisuus 2 2 6 5 1 7 23 1,4 1 659 221Puuteollisuus 8 10 7 6 12 8 51 3,1 1 635 236Paperiteollisuus 9 8 5 19 14 7 62 12,1 514 74Kustantaminen ja painaminen 11 18 19 23 27 11 109 5,5 1 992 278Kemianteollisuus 11 16 21 17 28 21 114 6,1 1 868 275Mineraalituotteiden valmistus 4 6 6 9 7 8 40 4,5 893 129Perusmetalliteollisuus 9 20 16 18 7 14 84 2,3 3 719 540Kone- ja laiteteollisuus 13 18 18 24 25 27 125 3,9 3 222 450Sähkötekninen teollisuus 8 18 12 10 16 18 82 3,1 2 645 374Kuljetusvälineteollisuus 1 4 2 3 3 2 15 2,0 747 106Muu teollisuus 3 5 7 4 7 4 30 2,0 1 475 206Sähkö, kaasu ja vesi 13 14 11 10 14 11 73 9,3 789 112Rakennustoiminta 13 14 18 29 30 30 134 6,4 2 091 334Tukkukauppa 37 37 42 37 38 62 253 7,8 3 248 518Kuljetus ja liikenne 10 20 20 13 12 3 78 6,2 1 259 205Telekommunikaatio 1 0 3 4 2 8 18 3,6 499 72Tietojenkäsittely ja tutkimus 22 19 13 18 33 39 144 4,4 3 261 501Muut liike-elämän palvelut 49 63 63 57 48 43 323 6,4 5 061 762Muut palvelut 0 1 1 0 0 5 7 1,0 708 104Kaikki 247 318 314 324 338 339 1 880 4,8 39 123 5 752

Muu kuin prosessiteollisuus 164 209 217 218 227 257 1 292 4,5 28 820% 3,6 4,3 4,4 4,3 4,5 6,0 4,5Prosessiteollisuus 83 109 97 106 111 82 588 5,7 10 303% 4,6 5,9 5,5 6,1 6,5 5,6 5,7Kaikki 247 318 314 324 338 339 1 880 4,8 39 123% 3,9 4,7 4,7 4,8 5,0 5,9 4,8

Yritysten kokonaismäärä T&K-paneelissaMuu kuin prosessiteollisuus 4 617 4 888 4 963 5 034 5 032 4 286 28820Prosessiteollisuus 1 786 1849 1 750 1 741 1 711 1 466 10 303Kaikki 6 403 6 737 6 713 6 775 6 743 5 752 39 123


tuvan ostamaan teknologiaa(yrityskaupoin) eivätkä tuotta-maan sitä itse. Yritys näyttääostavan toisen innovatiivisenyrityksen lähinnä silloin, kun seon omalla T & K-toiminnallaanvahvistanut niitä tietoja ja tai-toja, joita tarvitaan ostettavantietopääoman hyödyntämiseen.

Tutkimuksen toisen keskeisentuloksen mukaan T & K-inves-toinnit lisäävät myös todennä-köisyyttä, että yritys joutuukaupan kohteeksi. Tämä jäl-kimmäinen tulos pätee kuiten-kin vain muussa kuin raskaastiinvestoivassa prosessiteollisuu-dessa.6 Näyttääkin siltä, ettähoukutteleva oston kohde onsellainen teknologiayritys, jol-la ei ole vahvaa asemaa tuote-markkinoilla. Näitä teknologi-assa vahvoja ja muussa toimin-nassa heikkoja yrityksiä tuntuuolevan muualla kuin prosessiteolli-suudessa. Yrityksen omat T & K-in-vestoinnit eivät prosessiteollisuudes-sa lisänneetkään sen tapahtuman to-dennäköisyyttä, että se joutuisi kau-pan kohteeksi. Tämän havainnon näh-tiin vahvistavan sitä käsitystä, ettäprosessiteollisuudessa omaan T & K-toimintaan runsaasti investoinut jasen vuoksi tuotantokustannuksiltaantehokas yritys ostaa tehottomammanyrityksen, jonka T & K-panostus eivälttämättä poikkea keskitasosta.

Tutkimuksen toisessa osassa olem-me tutkineet myös VTT:n teknolo-gian tutkimuksen ryhmän keräämänSfinno-aineiston7 avulla yritystentuottamien tärkeimpien tuoteinnovaa-tioiden vaikutuksia yrityskauppoihin.Tämän osan tulokset täydentävät en-simmäisen osan käytettyä T & K-pää-omakantaa selittäjänä käyttäneen tut-kimuksen tuloksia. Yrityksen hallus-sa olevat innovaatiot lisäävät muuallakuin prosessiteollisuudessa yrityksentodennäköisyyttä tulla toisen yrityk-sen ostamaksi. Yrityksen hallussa olevainnovaatio ei sen sijaan enää lisää senhalukkuutta ostaa toista yritystä. Pro-sessiteollisuudessa innovaatiot lisäävät

kuitenkin yrityksen ostohaluja ja vä-hentävät heikosti niiden todennäköi-syyttä tulla toisen ostamaksi. Tämätulos saatiin, vaikka aineiston inno-vaatiot ovat ensisijaisesti tuoteinno-vaatioita. Tulos vahvistaa sitä käsitys-tä, että raskaasti inves-toivassa teollisuudessatehokkaampi ostaa te-hottomamman.

Innovaa t to re idenmäärällä kyseisellä toi-mialalla on myös vaiku-tusta ostamisen ja os-tetuksi joutumisen to-d e n n ä k ö i s y y k s i i n .Muussa kuin prosessi-teollisuudessa innovaat-toreiden määrä nousulisää yrityskaupan to-dennäköisyyttä. Kysy-mys liene siitä, että in-novaattoreiden määrännousu kuvaa lähinnäkohteiden määrän nousua, ja myössopivien ostokohteiden määrä nousee,mikä näkyy lisääntyvinä yrityskauppoi-na. Prosessiteollisuudessa innovaatto-reiden määrän nousu sen sijaan vä-hentää yritysostoja. Tämä kuvannee

sitä, että kun kilpailevien ostajienmäärä nousee ja sopivien kohteidenmäärä laskee, yrityksen todennäköi-syys ostaa toinen yritys alenee.

Empiirinen tutkimus osoittaa myös,että yrityksen vakavaraisuus ja kan-

nattavuus lisäävät senhalua ostaa toinen yri-tys. Vastaavasti vähänvelkaantunut yritys kel-paa muita paremminyritysoston kohteeksi.Vaikuttaa siltä, että yri-tyskaupat rajoittuvat ta-loudeltaan keskitasoaparempiin ja teknologi-aan suuntautuviin yri-tyksiin. Tämän vuoksiyrityskauppojen merki-tys kokonaistaloudellevoi olla verraten suurikauppojen suhteellisenvähäisestä määrästähuolimatta. Toinen ra-

kenteellisen uudistumisen mekanismion syntyminen ja häviäminen. Tutki-mustulokset viittaavatkin siihen, ettäjoka suhteessa huonoja yrityksiä eijuuri osteta, vaan niiden annetaanmennä nurin.�

Yrityksen T & K-investoinnit lisää-vät sen toden-näköisyyttä ostaatoinen yritys –tai tulla ostetuksi,jollei sillä itsel-lään ole vahvaaasemaa markki-noilla.

Kuv

a: M

orte

n Lo

berg

/Sam

foto

/Gor

illa


Nokia on yksi harvoista suomalaisis-ta monikansallisista yrityksistä. Vuon-na 2001 Nokia oli liikevaihdolla mi-tattuna Suomen ja Pohjoismaiden suu-rin yritys. Fortune Global 500-listallase sijoittuu maailman 150 suurimmanyrityksen joukkoon, ja pörssiarvoltaanse on 30 kärkiyrityksen joukossa. Ylei-sen arvostuksen ja tuotemerkin vah-vuuden mittareilla Nokia on päässytperäti kymmenen kärkiyrityksen ryh-mään maailmassa.

Nykyisen asemansa vuoksi Nokiatuleekin todennäköisesti jatkossa saa-

Nokiamonikansallisenayrityksenä

Raimo LovioProfessori (virkavapaa)Helsingin kauppakorkeakoulu

Henkilöstöltään, tutkimus- ja kehitys-

toiminnaltaan ja tuotannoltaan Nokia on

yhä varsin suomalainen yritys, vaikka sen

omistuspohja ja markkinat ovat kansain-

välisiä. Mutta yhdistääkö se kaikki ihmiset?

VIITTEET

1 Uuden talouden käsitettä ja ilmene-mistä on analysoitu ETLAn tuoreessatutkimuksessa Heli Koski, Petri Rouvi-nen ja Pekka Ylä-Anttila (2001), ”Uu-den talouden loppu?”, Helsinki: Talous-tieto Oy.

2 Ks. esimerkiksi Timo Hämäläinen jaGerd Schienstock (2001), ”The com-parative advantage of networks in eco-nomic organisation: efficiency and in-novation in highly specialised and un-certain environments”, teoksessa Inno-vative networks in national innovativesystems, OECD proceedings.

3 Hämäläinen & Schienstock, emt.4 Ks. Eero Lehto ja Olavi Lehtoranta

(2002), ”Becoming an acquirer and be-coming acquired”, Palkansaajien tutki-muslaitoksen Työpapapereita nro 177sekä Eero Lehto ja Olavi Lehtoranta(2002), ” How do the innovations affectmergers and acquisitions? ”, ilmestyyPalkansaajien tutkimuslaitoksen Työpa-pereita-sarjassa.

5 Vastaavassa taulukossa on jonkin ver-ran vähemmän havaintoja yritysostonkohteista, mutta toimialakohtainen ja-kauma on lähes sama kuin yllä ostojenmäärää kuvaavassa taulukossa.

6 Prosessiteollisuuteen on luettu elin-tarviketeollisuus, tekstiilien valmistus,puu- ja paperiteollisuus, kustantaminenja painaminen, öljy- ym. tuotteiden val-mistus, muiden kemikaalien kuin lääke-aineiden valmistus, kumi- ja muovituot-teiden valmistus, ei-metallisten mineraa-lituotteiden valmistus, perusmetallienvalmistus, sähkö-, kaasu- ja lämpöhuol-to sekä veden puhdistus ja jakelu.

7 Sfinno on tietokanta 1980- ja 1990-luvuilla kaupallistetuista suomalaisistainnovaatioista ja patenteista. Ks. tarkem-min http://www.vtt.fi/ttr/projektit1/sfinno.htm.


Raimo Lovio työskentelee tällä hetkellä erikoistutkijana VTT:n Teknologian tut-kimuksen ryhmässä.

maan osakseen sen kritiikin, jonkamonikansalliset yritykset kukin vuorol-laan ovat kohdanneet. Suomessa täs-tä on merkkinä keskustelu Nokianpääkonttorin ja henkilöstön tulevastasijainnista. Kansainvälisesti Nokiaan eiole vielä kohdistunut juurikaan arvos-telua.

Nokia ja monikansallistenyritysten yleinen kritiikki

Naomi Kleinin1 paljon keskustelua he-rättäneessä monikansallisten brändiyri-tysten kritiikissä Suomi mainitaan kol-me kertaa. Yksi viittaus liittyy Suomenkorkeaan työttömyysasteeseen. Lisäksion kaksi viittausta Suomessa järjestet-tyihin mielenilmauksiin. Kirjassa eimainita Nokiaa eikä mitään muuta-kaan suomalaista yritystä. Ruotsalai-sia yrityksiä kirjassa mainitaan kieltei-sessä sävyssä jo useita, yhtenä niistäNokian kilpailija Ericsson.

On ilmeistä, että Nokia sopii huo-nosti tavanomaisen monikansallisiinyrityksiin kohdistuvan arvostelun koh-teeksi. Tämä kritiikki tiivistyy yleensäseitsemään alueeseen:

1. Halpatyövoiman hyväksikäyttö:Nokia ei ole kuuluisa “hikipajoista”kehitysmaissa. Nokian henkilöstöstänoin 75 % työskentelee kehittyneissäteollisuusmaissa kuten Suomessa, Yh-dysvalloissa, Saksassa, Englannissa jaTanskassa. Toki Nokia ja sen alihank-kijat hyödyntävät myös halvan työvoi-man maita (Viro, Unkari, Meksiko jaEtelä-Korea), mutta mitään erityisenhälyttävää tässä yhtey-dessä ei ole tullut esiin.

2. Raaka-aineidenryöstäminen ja ympäris-töongelmien vienti: mat-kapuhelinten ja tietolii-kenneverkkojen valmis-tuksessa ei käytetä val-tavasti raaka-aineitaeikä niiden valmistuk-sessa synny suuria pai-kallisia ympäristöpäästö-jä. Näin Nokia on sääs-tynyt esimerkiksi öljy-,metsä- ja kemianteollisuuden yrityk-sille tyypillisistä kiistatapauksista.

3. Politiikkaan sekaantuminen/se-kaantumattomuus: Nokian osalta kriit-tisin kysymys tässä suhteessa lieneeKiina ja sen ihmisoikeuspolitiikka. Kii-

na on Nokialle erittäin tärkeä markki-na- ja tuotantomaa, ja siksi monet var-maan toivovat, että Nokia käyttäisipainoarvoaan tässä yhteydessä. Jotkutarvioitsijat ovat olleet sitä mieltä, ettäNokiaa kauemmin Kiinassa toiminutMotorola olisi tässä suhteessa onnis-tunut paremmin.2

4. Kulttuurinen ”mcdonaldisaatio”:kaikki yhtenäisen globaalin brändinyritykset ovat jossakin suhteessa maa-ilmanlaajuisen kulttuurin muokkaajiaja yhdenmukaistajia. Matkapuhelimellavoi olla syvällisiäkin kulttuurisia seu-rauksia. Toisaalta Nokia pikemminkintarjoaa välineitä paikalliseen sisällön-tuotantoon kuin olisi Disneyn kaltai-nen amerikkalaisen maailmankuvanlevittäjä.

5. Markkinoita saneleva monopoli:Nokia on ainakin toistaiseksi onnistu-nut välttämään Microsoftin kohtalonvaikka onkin alansa suurin yritys. Mat-kapuhelinalalla esiintyy edelleen voi-makasta kilpailua. Itse asiassa verkko-puolella kansainvälinen kilpailu on li-sääntynyt kansallisten monopolienmurruttua. Nokia lienee jopa hyöty-nyt itselleen edullisen Linux-tyyppisenavoimen langattoman arkkitehtuurin jaderegulaation puolestapuhujan ase-masta.

6. Markkinariskien siirtäminen ali-hankkijoille: vallitsevan trendin mukaan

monikansalliset yrityk-set valmistavat itse yhäpienemmän osan loppu-tuotteista. Näin luodaantehokkuutta ja varmis-tetaan joustavuus mark-kinaheilahteluiden varal-ta. Nokia valmistaaedelleen 60–80 % tuo-tannostaan itse, muttase on kyllä myös lisää-mässä ulkoistamista.3

Tätä kuvaa se, että v.2001 Nokian liikevaih-

to kasvoi 3 % mutta sen oma henki-löstö väheni 10 %. Markkinaheilahte-lujen suuruutta Nokian osalta heijas-taa se, että vuoden 2000 syksyllä yh-tiö ennusti seuraavan vuoden matka-puhelinmyynniksi maailmassa 550 mil-

Monikansalliseksiyritykseksi Nokiaon hämmästyt-tävän nuhteeton,ja se myöshaluaa pysyäsellaisena.


joonaa kappaletta, kun todellinen lukuosoittautui noin 380 miljoonaksi eli 31 %pienemmäksi!

7. Oman tuotannon ja alihankinnannopeat siirrot yli rajojen: Nokia kasvoikoko 1990-luvun niin nopeasti, ettätuotannon siirrot eivät olleet ajankoh-taisia. Viime aikoina tilanne on olluterilainen, ja siksi nyt tullaankin näke-mään Nokian käyttäytyminen tässäsuhteessa.

Nokian julkinen yhteiskunnallisen vas-tuun profiili on ollut matala, matalampikuin esimerkiksi sen kilpailijoilla.4 Täs-tä huolimatta Nokia on ainoana suo-malaisena yrityksenä menestynyt hy-vin maailmalla ns. eettisten sijoitusra-hastojen sijoituskohteena.5 Jatkossa voiolettaa, että Nokia nostaa varovaisestiyhteiskuntavastuun profiiliaan globa-lisaatiokeskusteluun liittyen. Tähän ai-nakin viittaa, että Nokian markkinoin-nista vastaava johtaja Anssi Vanjoki tun-nistaa “merkittäväksi megatrendiksi ...tällä hetkellä globaalin omantunnon”.Kyse on hänen mukaansa voimakkaas-ti nousevasta trendistä, jota voi verra-ta 1970-luvun puolivälissä alkaneeseenympäristötietoisuuden yleistymiseen.“Nokian kannalta se tarkoittaa sitä,että meidän pitää tarkkailla omia ope-raatioitamme globaalissa pelissä jahuolehtia siitä, että Nokian arvot ja eet-tinen käyttäytyminen kestävät kriitti-sen tarkastelun. Toiseksi meidän pitäätuotteissamme ja viestinnässämme tu-kea tällaista trendiä, olla suunnannäyt-täjä”, sanoo Vanjoki Talouselämä-leh-den haastattelussa.6

Nokia ja kansalliset intressit

Monikansalliset yritykset toimivat kil-pailevien kansallisten intressien kentäs-sä. Maat kilpailevat hyvin menestyvis-tä korkean teknologian yrityksistä.Maa, jossa menestyvä yritys on synty-nyt, haluaa pitää sen itsellään, kun taasmuut maat ovat innokkaasti siirtämäs-sä sen toimintoja omille alueilleen.Toisaalta vahvassa asemassa olevat yri-tykset saattavat ryhtyä kilpailuttamaaneri maita omien etujensa ajamiseksi.

Nokian kohdalla keskustelu ryöpsähtikäyntiin viime vuoden lopulla liittyenverotukseen ja sen saamiin julkisiin T& K-tukiin. Tässä yhteydessä on ehkävähemmälle huomiolle jäänyt se tosi-asia, että Nokia on joissakin suhteissaedelleen suorastaan hämmästyttävänsuomalainen. Nokia on 90-prosentti-sesti ulkomaisessa omistuksessa, ja senliikevaihdosta vain 1,4 %tulee Suomesta, muttasilti sen johto, tutkimus-toiminta ja henkilöstöovat sinivalkoisempiakuin monessa muussasuomalaisessa suuryri-tyksessä.7

Nokian ylin toimivaliikkeenjohto (johtokunta ja liiketoimin-taryhmien johtoryhmät) koostuu edel-leen lähes pelkästään suomalaisistamuutamaa poikkeusta lukuun ottamat-ta. Tässä suhteessa kansainvälisempiäsuomalaisia yrityksiä ovat esimerkiksiKone (ainoa ulkomainen toimitusjoh-taja), Stora Enso (jonka johto istuuLontoossa), TietoEnator, Ahlstrom jaHuhtamäki.

Nokian tutkimus- ja kehitystoimin-nan henkilökunnasta 63 % oli vuon-na 2000 Suomessa. Se on runsaaat12 000 henkilöä, joka on täsmälleenpuolet Nokian Suomessa olevastakoko henkilöstöstä. Tähän lukuun si-sältyy ytimenä noin 1 200 henkilöätyöllistävä Nokian tutkimuskeskus. Tut-kimus- ja kehitystoiminnaltaan Noki-aa kansainvälisempiä suomalaisia yri-tyksiä ovat ainakin Ahlstrom, Huhta-mäki, Amer, Fiskars, Wärtsilä, Inst-rumentarium ja Stora Enso.

Nokian koko henkilökunnastakin 41 %on edelleen Suomessa. Itse asiassa No-kia on työllistänyt Suomessa vuosina1999–2001 keskimäärin noin 23 000henkilöä, joka on enemmän kuin se onkoskaan historiassaan Suomessa työl-listänyt. Nokiaa kansainvälisempiä hen-kilöstörakenteeltaan ovat suomalaisistasuuryrityksistä mm. Elcoteq, StoraEnso, Myllykoski, Ahlstrom, Huhtamä-ki, Partek, Kone, KCI Konecranes,Wärtsilä, Uponor, Tamro, Instrumen-tarium, Amer, Fiskars ja Hartwall.

Nokian kohdalla onkin itse asiassahyvä kysyä, miksi se on vielä niinkinsuomalainen kuin se on. Syitä ovat ai-nakin seuraavat:

– Matkapuhelimet ja puhelinverkotovat suhteellisen halvalla liikkuvia vien-tituotteita.

– Näiden tuotteiden valmistamiseenei välttämättä myöskään liity raaka-ai-

neiden saamisen tai pal-veluiden tuottamisenedellyttämää kansainvä-listymistä.

– Nokian matkapuhe-linliiketoiminta on kas-vanut pääasiassa orgaa-nisesti. Näin yritysosto-jen mukana usein tule-

vaa ulkomaista tuotantoa, T & K-yk-sikköjä ja johtajia ei Nokiaan ole siu-naantunut niin paljon.

– Suomalaiset tuotekehitysinsinöörit,valmistustyöntekijät sekä hallinto- jamarkkinointihenkilöstö ovat olleet laa-dullisesti ja hinnallisesti kilpailukykyi-siä.

– Nokialla on traumaattinen koke-mus 1980-luvun yltiöpäisestä ja epä-onnistuneesta kansainvälistymisestä,johon liittyi myös ulkomaisia toimiala-johtajia ja -konttoreita.

– Nokian osaamisen suojaamisen-kaan kannalta ei liene huono asia se,että valtaosa yhtiön ydinosaamisestapysyy Suomessa.

Jatkossa Suomen suhteellinen mer-kitys Nokian toiminnassa tullee vähe-nemään, vaikkakin vielä vuonna 2001Suomen osuus Nokian vähentyneestähenkilökunnasta jopa hieman nousi.Nokian oman henkilöstön määrä Suo-messa tuskin enää merkittävästi kas-vaa, ja ainakin viime aikoina monet ali-hankkijat ovat joutuneet suhdannesyis-tä vähentämään työvoimaansa. Toi-minnan kasvua tulee tapahtumaan siel-lä, missä markkinat kasvavat nopeim-min eli Aasiassa ja Amerikoissa. Eu-roopan osuus Nokian liikevaihdostalaski vuonna 2001 ensimmäisen ker-ran alle 50 prosenttiin.

Korostettakoon, että Aasian ja Ame-rikan maiden näkökulmasta tässä eiole kysymys toiminnan siirtämisestä

Monet suomalai-set yritykset ovatkansainvälisempiäkuin Nokia.


halpojen kustannusten perässä vaanpikemminkin vain siitä, että nämämaat haluavat tuottaa itse omat mat-kapuhelimensa. Esimerkiksi Kiinan jaBrasilian osuus Nokian henkilöstöstäoli vuonna 2000 pienempi kuin näi-den maiden osuus Nokian myynnis-tä. Aasiassa Kiinan lisäksi Nokian mer-kittäviä markkinamaita ovat Filippii-nit ja Thaimaa, joissa sillä ei ole tuo-tantoa.

Suomen kannalta tärkeintä on, ettäpääkonttori, keskeinen tutkimus- jakehitystoiminta sekä pilottitehtaat säi-lyisivät Suomessa – niin kuin ne näyt-täisivätkin säilyvän näköpiirissä olevanajan. Tämä varmistetaan parhaiten hy-vin koulutetulla innovatiivisella henki-löstöllä, jonka luomisessa myös julki-sella sektorilla on tärkeä rooli. Vero-tuksen kannalta Nokia hyötyisi, josSuomessa siirrettäisiin painopistettä tu-

loverotuksesta ympä-ristöperusteisiin ener-giaveroihin.

Nokialla on merkit-tävä asema Suomentaloudessa ja erityi-sesti innovaatiojärjes-telmässä. Sen osuusBKT:stä on noin 2,5 %,viennistä runsaat 20% ja yrityssektorin T& K-toiminnasta lä-hes puolet. Työpai-koista Nokian osuuson vähän yli yhdenprosentin, alihankki-joiden kanssa lähes2 %.8 Koko ICT-klus-terin BKT-osuus on 7% ja työllisyysosuus 4%.9 Nokian merkitys-tä ei tule kuitenkaanliioitella. Nokian rin-nalla Suomessa onedelleen kansainväli-sesti erittäin vahvametsäklusteri eikä ko-nepaja- ja metalliklus-terikaan ole heikko.Esimerkiksi suuretmetsäyhtiöt (StoraEnso, UPM-Kymme-

ne, Metsäliitto ja Mylly-koski) työllistivät Suo-messa vuonna 2000yhteensä 47 000 hen-kilöä, mikä on läheskaksi kertaa enemmänkuin Nokialla. Myössuuret metalli- ja kone-pajayritykset (Outo-kumpu, Rautaruukki,Metso, Wärtsilä, Koneja KCI Konecranes) työllistivät yh-teensä 8 000 henkilöä enemmän kuinNokia. Suomi ei elä yhden kortin va-rassa.

Nokian globaali myötävaiku-tus

Vuonna 1992 vain noin 10 miljoonallaihmisellä maailmassa oli matkapuhe-

lin. Vuoden 2001 lopussa luku oli noin930 miljoonaa, ja miljardin käyttäjänraja rikkoontuu vuoden 2002 aikana.Se on valtava määrä, mutta tarkem-min katsottuna havaitaan, että pääsymatkapuhelinpalveluihin on maailmas-sa vain noin joka seitsemännellä ihmi-sellä. Esimerkiksi vuonna 2000 Suo-messa oli enemmän matkapuhelinliit-tymiä kuin Venäjällä tai Intiassa taikoko Afrikassa (Etelä-Afrikka, Egyptija Marokko pois lukien).10

Matkapuhelinliittymätiheys korreloi-kin kohtuullisella tarkkuudella vaurau-den kanssa. On kuvaavaa, että Nokiaon myynyt GSM-verkkoja noin 50maahan muttei lainkaan Saharan ete-läpuoleiseen Afrikkaan.11

Nokian optimistisen ennusteen mu-kaan maailmassa olisi peräti 1,5 mil-jardia matkapuhelinliittymää jo vuon-na 2005. Globaalin kehityksen ja hy-vinvoinnin kannalta käyttäjämääränseuraaminen onkin olennaista. Nyky-kehityksen skenaariossa ehkäpä 20 %maailman väestöstä saa jatkuvasti yhälaadukkaampia ja viihteellisempiä mat-kapuhelinpalveluja muodikkaisiin lait-teisiinsa, kun samaan aikaan maailmanväestön valtava enemmistö ei lähetäyhtään yksinkertaista tekstiviestisano-maa. Nokian oman arvion mukaan

vuonna 2002 jo 55 %matkapuhelimista myy-dään henkilöille, joilla joon puhelin. Tasaisem-man ja turvallisemmanglobaalin kehityksen vi-siossa panostettaisiinviihteellisten hienouksi-en sijasta selvästi enem-män perusmatkapuhe-linpalvelujen saatavuu-

teen nykyistä huomattavasti laajemmal-le, edes kolmannekseen koko väestös-tä.

Vuosina 1992– 2001 maailmassa val-mistettiin noin 1,5 miljardia matkapu-helinta, joista Nokian osalle tuli noin445 miljoonaa kappaletta. Se on häi-käisevä tulos. Selvästikin Nokia “isconnecting people”. Jatkossa globali-saatiokeskustelun kannalta on kuiten-kin olennaista se, keillä kaikilla on mah-

Raimo Lovio peräänkuuluttaa Nokian vastuuta matka-puhelinpalvelujen levittämisestä kehitysmaihin

Useat painavattekijät puoltavatNokian säilymistäsuomalaisena yri-tyksenä.


Siinä määrin kuin työntekijöidenmuuttoliike perustuu tuottavuuseroi-hin se lisää taloudellista tehokkuutta.Korkeampaan tuottavuuteensa liitty-vän paremman palkan perässä muut-tava työntekijä tuottaa enemmän uu-dessa työpaikassaan. Muuttoliike li-sää tuotantoa jopa silloin kun netto-muutto on nolla. Jos esimerkiksi suo-

Panu PoutvaaraValtiotieteen tohtoriVATT

Työvoimankansainvälinen

liikkuvuusja Euroopan unioni

Työvoiman vapaa liikkuvuus Euroopan

unionissa tuo mukanaan ongelmia, joihin

tarvitaan uusia ratkaisuja mm. koulutuksen

ja sosiaaliturvan rahoituksessa. Päätös-

valtaa ei kuitenkaan tarvitsisi keskittää

unionin tasolle.

dollisuus tähän palveluun. Ovatko No-kia ja sen kilpailijat yhdistämässä vainmaailman vauraan eliitin vai ovatko ne“connecting all people”?

Kolmannen sukupolven matkapuhe-linteknologiaa on kutsuttu mm.UMTS:iksi (Universal Mobile Tele-communications System). Voiko sel-laista teknologiaa, jota käyttää vain 20 %väestöstä, todella nimittää universaa-liksi?�

VIITTEET

1 Naomi Klein (2001), No logo – täh-täimessä brändivaltiaat, Helsinki:WSOY.

2 Ks. esim. M. Otronen (2000), Vertai-lututkimus tietoteknologiayritysten ym-päristöasioiden hoidosta ja käsityksistäkestävän kehityksen tietoyhteiskunnas-ta: Ericsson, Motorola ja Nokia, FinlandFutures Research Centre, Tutu Publi-cations 3/2000.

3 Ks. M. Häikiö (2001), Nokia Oyj:nhistoria 3 – Globalisaatio – Telekommu-nikaation maailmanvalloitus 1992–2000. Helsinki Edita, 212–215; J. Ali-Yrkkö (2001), Nokia’s network – gai-ning competitiveness from co-operation,Helsinki: Taloustieto Oy.

4 Ks. L. Lankoski (2001), ”Nokia Oyj jaympäristö”, teoksessa Raimo Lovio(toim.), Suomalaisten yritysten ympäris-tösuorituskyky ja -kilpailukyky, http://hkkk.fi/organisaatiot/research/publica-tions.

5 M. Kuisma (2001), Ympäristönäkö-kohdat sijoitustoiminnassa, Suomenympäristö 512, Ympäristöministeriö.

6 Ks. M. Heiskanen (2001), ”Nokiahaluaa korvata tupakan ja kahvin”, Ta-louselämä 43/2001.

7 R. Lovio (2002), Globalization indexand the Finnish multinational enterpri-ses, ETLA Discussion Papers (tulossa).

8 J. Ali-Yrkkö ym. (2000), Nokia – a bigcompany in a small country, Helsinki:Taloustieto Oy.

9 L. Paija (toim.) (2001), The FinnishICT cluster in the digital economy, ETLAB:176, Helsinki: Taloustieto Oy. ICT-klusteri viittaa tietoja televiestintäaloil-la toimiviin yrityksiin, jotka ovat keski-näisessä vuorovaikutuksessa.

10 Ks. http://www.tilastokeskus.fi/tk/tp/maailmanumeroina.

11 Häikiö, emt., 24.


Panu Poutvaara väitteli viime vuonna Helsingin yliopistossa työvoiman liikkuvuu-desta sekä tulojen uudelleenjaon ja koulutusinvestointien vuorovaikutuksesta.

malainen työtön muuttaa Saksaan jasaa sieltä työtä ja saksalainen työtönmuuttaa Suomeen ja saa täältä työtä,sekä molemmat muuttajat että Suo-mi ja Saksa voittavat. Molempienmuuttajien elintaso kasvaa, ja kum-pikin valtio saa lisää verotuloja ja sääs-tää sosiaaliturvamenoissa. Ja vaikkamuuttajat eivät olisi työttömiä, niinyleisesti tehokkuuserojen aikaansaa-ma muuttoliike lisää lähtö- ja vastaan-ottajamaiden yhteenlaskettua koko-naistuotantoa.

Jos toisaalta muuttoliike ei perustutehokkuuseroihin, se voi vääristää työ-voiman sijoittumista ja vähentää tuo-tantoa sekä taloudellista hyvinvointia.Näin voi käydä varsinkin jos muutto-liike seuraa sosiaalietuuksien ja vero-järjestelmien eroista. Työvoiman liik-kuvuuden vaikutuksia tulonjakoon voihavainnollistaa ajatusleikillä siitä, mitätapahtuisi, jos tulojen uudelleenjakosiirrettäisiin Suomessa kuntatasolle.Uudelleenjaosta hyötyvät voisivatmuuttaa avokätisten etuuksien peräs-sä, kun taas nettomaksajat hakeutui-sivat pois laajamittaista tulojen uudel-leenjakoa harjoittavista kunnista. Tämäaiheuttaisi taloudellisia kustannuksia

paitsi työn tarjonnan vääristymisenmyös työvoiman tehottoman uudel-leensijoittumisen kautta. Siten tulojenuudelleenjako olisi kalliimpaa toteut-taa kuntatasolla kuin valtion tasolla.Tästä syystä tulonjakoon perinteisesti nähtykuuluvaksi pikemmin-kin kansalliselle kuinkuntatasolle.1

Työvoiman kansainvä-linen liikkuvuus rajoit-taa vastaavalla tavallakansallisen tulojen uu-delleenjaon mahdolli-suuksia ja lisää sen kus-tannuksia. Riippuu pit-kälti poliittisista arvois-ta, nähdäänkö tämähaittana vai mahdolli-suutena. Ne kansalai-set, joiden mielestä tu-lojen uudelleenjako onEuroopassa liiallista,voivat toivottaa valtioi-den välisen verokilpai-lun tervetulleeksi kansallisia hallituk-sia rajoittavana mekanismina, kun taasnykyisen kaltaista tulojen uudelleen-jakoa kannattavien näkökulmasta ve-

rokilpailu on vakava uhka hyvinvoin-tivaltiolle.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen en-sin tulojen uudelleenjakoa Euroopanunionissa työvoiman liikkuvuuden li-sääntyessä. Sitten esittelen mahdolli-suuksia ylläpitää korkeakoulutuksenjulkinen rahoitus. Lopuksi arvioin eh-dotuksia rajoittaa työvoiman vapaataliikkuvuutta Euroopan unionin itälaa-jentumisen yhteydessä.

Verotus ja sosiaaliturva

Työvoiman liikkuvuuden vaikutukseteivät rajoitu vain etukäteen ennustet-tavaan tulojen uudelleenjakoon eri ryh-mien välillä. Esimerkiksi saksalainentaloustieteilijä Hans-Werner Sinn onkorostanut, että tulojen uudelleenjakovoidaan nähdä vakuutuksena. Koskayksilöillä on yksityistä tietoa omasta ky-vykkyydestään, vapaaehtoinen yksityi-nen uravakuutus kärsisi kielteisestä va-likoitumisesta: sen haluaisivat ottaavain ne kansalaiset, jotka odottaisivatkeskimääräistä pienempiä tuloja. Li-säksi siinä vaiheessa kun täysi-ikäisyys

on saavutettu suuri osanuoren kyvykkyyttäkoskevasta epävarmuu-desta on jo paljastunut,ja siten yksityisten va-kuutussopimusten tekoon liian myöhäistä. Täl-löin julkinen tulojen uu-delleenjako voi lisätä te-hokkuutta korvaamallapuuttuvia yksityisiä va-kuutusmarkkinoita. Sa-malla se voi lisätä tuot-tavaa riskinottoa roh-kaisemalla esimerkiksikoulutusinvestointeja.2

Historiallisesti työvoi-man liikkuvuus on ollutpaljon vähäisempää Eu-roopassa kuin esimer-kiksi Yhdysvalloista.

Vuosina 1991, 1992 ja 1994 vain 0,2 %Euroopan unionin väestöstä muuttivuosittain jäsenmaasta toiseen, kuntaas Yhdysvalloissa osavaltioiden väli-

Huippututkijoidenja yritysjohtajienpienenkin joukonmuuttopäätöksetovat kansantalou-dellisesti erittäintärkeitä, sillä nevoivat ratkaistayritysten tutkimus-ja tuotekehittely-toimintojen sekäpääkonttoriensijoittumisen.


nen muuttoliike oli 2,6–2,9 % vuodes-sa.3 Työvoiman vähäisempi liikkuvuusEuroopan unionissa johtuu suureltaosin kieli- ja kulttuurieroista sekä työ-lainsäädännön ja sosiaaliturvan yhteen-sovittamisen vaikeuksista eri jäsenval-tioiden välillä.

Olisi kuitenkin virhe olettaa muutto-liikkeen pienuuden merkitsevän, ettäsen seuraukset tulojen uudelleenjaolleolisivat vähäiset. Globalisaatiota aitio-paikalta Kansainvälisessä valuuttara-hastossa seurannut Vito Tanzi on kut-sunut tiettyjä globalisaation ja uudenteknologian piirteitä ”fiskaalisiksi ter-miiteiksi”. Vaikka toistaiseksi fiskaalis-ten termiittien vaikutukset verotuloi-hin näyttävät pieniltä, ne voivat nakertaahuomaamatta verojärjestelmän perus-teita. Siinä vaiheessa kun verotulotromahtavat termiitteihin reagoiminenon jo liian myöhäistä. Eräs fiskaalinentermiitti on avainhenkilöiden muitaedullisempi verokohtelu. Huipputuloi-set työntekijät voivat käytännössä vält-tää tulojen uudelleenjakoon osallistu-misen työskennellessään ulkomailla.Tämä puolestaan synnyttää paineenalentaa heidän verotustaan kotimaas-sa. Toinen esimerkki on lisääntyvä työs-kentely useammassa kuin yhdessämaassa, koska se helpottaa veronkier-toa.4

Työvoiman liikkuvuuden voi odottaaEuroopassa kasvavan useammastakinsyystä. Ensinnäkin työvoiman vapaaliikkuvuus on suhteellisen uusi ilmiö,onhan se ollut voimassa vasta vuoden1993 alusta. Toiseksi nuorten paran-tuva kielitaito ja opiskelijavaihto-ohjel-mat alentavat kynnystä työskennellä jat-kossa ulkomailla. Kolmanneksi yhteis-valuuttaan siirtyminen lisää taloudel-lista integraatiota euroalueella ja tekeeerot tulotasossa ja ostovoimassa eri eu-romaiden välillä vielä aikaisempaa hel-pommin näkyviksi, mikä voi niinikäänlisätä liikkuvuutta.

Koulutuksen rahoitus

Työvoiman vapaan liikkuvuuden kou-lutukselle aiheuttamat paineet koske-

vat lähinnä peruskoulun ja lukion jäl-keistä koulutusta. Jos korkeampaanverotukseen yhdistyvät paremmat kou-lut, se ei välttämättä saa aikaan lapsi-perheiden poismuuttoa. Lastensa kou-lutusta arvostavat vanhemmat tavallaanostavat lapsilleen koulutuksen verotuk-sen kautta. Sama mekanismi ei toimitäysi-ikäisten nuorten aikuisten koh-dalla. Työvoiman muuttuessa liikku-vaksi koulutetut nuoret voivat välttääkoulutuksen rahoittamiseksi kerättävätverot muuttamalla valmistumisensajälkeen ulkomaille.

Koska verokilpailu samalla aiheuttaapaineita laskea hyvätuloisten verotus-ta, Euroopan unionilla on neljä vaih-toehtoa. Yksi on koulutuksen julkisenrahoituksen vähentäminen, jolloin jokokoulutuksen laatu kärsii tai koulutussiirtyy entistä suuremmassa määrinopiskelijoiden itsensä maksettavaksi.

Toinen mahdollisuus on verotaakansiirtäminen liikkuvilta koulutetuilta vä-hemmän liikkuville veronmaksajille,mikä tuskin olisi poliittisesti hyväksyt-tävää. Kolmas vaihtoehto on verotuk-sen ja koulutuksen rahoituksen har-monisoiminen.

Väitöskirjassani tarkastelin myös nel-jättä vaihtoehtoa.5 Siinä valtiovalta osal-listuisi koulutuksen rahoittamiseen ris-kisijoittajan tavoin. Kukin Euroopanunionin jäsenmaa voisi tarjota opiske-lijoille vapaaehtoista sopimusta koulu-tuksen riskien ja tuottojen jakamisek-si. Jos nuori haluaisi valtion osallistu-van koulutuksensa rahoittamiseen,hänen täytyisi sitoutua maksamaantulevista tuloistaan koulutusvakuutus-maksua myöhemmästä asuinpaikas-taan riippumatta. Jos nuori ei haluaisisolmia tulojen uudelleenjakosopimus-ta, hän voisi rahoittaa koulutuksensa

Koulutusvakuutusmaksu: esimerkkilaskelma Suomelle6

Suomessa korkeakoulujen budjettirahoitus, korkeakouluopiskelijoiden opin-toraha ja asumistuki maksavat tänä vuonna yhteensä noin 1,3 miljardia eu-roa. Tämä tekee 3 800 euroa jokaista yli 24 000 euroa verotettavaa ansiotu-loa vuodessa saavaa alle 65-vuotiasta korkeakoulututkinnon suorittanutta ve-ronmaksajaa kohden. Jos valtio lopettaisi korkeakoulutuksen julkisen rahoit-tamisen, niin säästö mahdollistaisi yli 24 000 euroa ansaitsevien alle 65-vuo-tiaiden rajaveron alentamisen 8,7 %-yksiköllä tämän tulorajan ylittävistä tu-loista. Jos korkeakoulutus rahoitettaisiin korkeakoulutetuilta 24 000 euroavuodessa ylittävistä tuloista perittävällä maksulla, koulutusvakuutusmaksunpitäisi olla 16 % tulorajan ylittävistä tuloista. Täten nettomääräisesti yli 24 000euroa vuodessa ansaitsevien korkeakoulutettujen rajaveroaste (ml. koulutus-vakuutusmaksu) nousisi 7,3 %-yksikköä. Muuttoliikkeeseen vaikuttava vainSuomessa perittävä rajaveroaste kuitenkin laskisi 8,7 %-yksikköä. Keskimää-räisen veroasteen muutokset olisivat selvästi pienempiä. Tulorajan ylittävienkorkeakoulutettujen keskimääräinen veroaste nousisi 3,4 %-yksikköä ja kor-keakouluttamattomien keskimääräinen veroaste laskisi 2,6 %-yksikköä.

Koulutusvakuutusmaksun rinnalla koulutusta voidaan edelleen rahoittaa ylei-sillä verotuloilla ja opintolainalla. Jos koulutusvakuutusmaksulla pyrittäisiinrahoittamaan ainoastaan korkeakouluopiskelijoiden opintoraha ja asumislisä,sen tulisi olla 4,9 % alle 65-vuotiaiden korkeakoulutettujen 24 000 euroavuodessa ylittävistä tuloista. Jos säästyneet yleiset verotulot palautettaisiin ve-ronalennuksina, yli 24 000 euroa vuodessa ansaitsevien veroastetta tulorajanylittävistä tuloista voitaisiin laskea 2,7 %-yksikköä. Yli 24 000 euroa vuodessaansaitsevien korkeakoulutettujen keskimääräinen veroaste nousisi 1,1 %-yk-sikköä ja korkeakouluttamattomien veroaste laskisi 0,8 %-yksikköä.


opintolainalla, jolloin hän jou-tuisi maksamaan opiskelustaankorkeakoululleen markkinahin-nan.

Koulutusvakuutusmaksunedut opintolainaan verrattunajohtuvat siitä, ettei koulutuk-seen liittyville riskeille ole ole-massa yksityisiä vakuutusmark-kinoita. Opintolainallakin rahoi-tettava koulutus tekisi koulutuk-seen osallistumisen aikaisempaariippuvaisemmaksi vanhempientaloudellisesta asemasta ja mitätodennäköisemmin vähentäisiriskipitoisempia ja kalliimpiauravalintoja. Jos valtiovalta eiolisi rahoittanut diplomi-insi-nöörien koulutusta, Suomi tus-kin kuuluisi johtaviin maihin tie-totekniikassa ja telekommuni-kaatiossa. Tässä mielessä kou-lutuksen julkinen rahoitus ontuottavaa riskinottoa ja luo poh-jaa Nokian kaltaisille menestys-tarinoille.

Koulutusvakuutusmaksun etuyleiseen verorahoitukseen ver-rattuna on siinä, ettei se vääristäisi työ-voiman sijoittumista, koska se ei riip-puisi asuinpaikasta. Niinpä se sallisikoulutuksen julkisen rahoituksen säi-lymisen ilman koulutuksen ja verotuk-sen harmonisointia, joka voisi olla huo-no ratkaisu niinkin erilaisista maistakoostuvalle yhteisölle kuin Euroopanunioni. Koulutusvakuutusmaksun toi-mivuus ei riippuisi siitä, tarjoavatkomuut maat samanlaista sopimusta.Vähemmän tulojen uudelleenjakoahaluavat maat voisivat päätyä opinto-lainaan, jota maksettaisiin takaisin tiet-tynä osuutena tuloista vain määrättyynrajaan asti. Tämä takaisinmaksun kat-to voisi olla koulutuksen kustannuk-set lisättynä riskipreemiolla. Jos esimer-kiksi X % koulutuksen kustannuksistajäisi saamatta takaisin siksi, että laino-ja ottaneiden tulotaso alittaisi takaisin-maksurajan, valtio voisi tarjota opis-kelijoille joko tavallista opintolainaa taituloista riippuvaa takaisinmaksua, jon-ka valitsemiseksi joutuisi maksamaanX % vakuutuspreemiota.

Euroopan unioninlaajentuminen

Euroopan unionin laajentuminen saat-taa merkitä huomattavaa muuttovir-taa uusista jäsenmaista vanhoihin. Tä-män vuoksi monet nykyiset jäsenmaat,ehkä keskeisimmin Saksa, ovat vaa-tineet työntekijöiden vapaan liikku-vuuden rajoittamista uusista jäsen-maista siirtymäkauden ajan. Vaikkatämän vaatimuksen taustalla oleva pel-ko muuttoliikkeestä sosiaaliturvan pe-rässä on oikeutettu, työntekijöiden va-paan liikkuvuuden rajoittaminen voi-si olla hyvin tuhoisa ja kallis ratkaisu.Ensinnäkin kohtelu toisen luokan kan-salaisina voi synnyttää katkeruutta jakääntää yleistä mielipidettä mahdolli-sissa uusissa jäsenmaissa laajenemis-ta vastaan. Toiseksi työntekijöiden va-paan liikkuvuuden rajoittaminen hi-dastaa uusien jäsenvaltioiden integroi-tumista ja voi lisätä aluetukien tarvet-ta pitäessään ne köyhempinä. Kol-manneksi nykyiset jäsenmaat menet-

täisivät samalla työntekijöiden vapaas-ta liikkuvuudesta seuraavat tehok-kuushyödyt.

Tuottavuuseroihin perustuva muut-toliike aiheuttaa uhkia pikemminkinuusille kuin vanhoille jäsenvaltioille,uhkaahan se näitä alhaisemman elin-tason maita aivovuodolla. Jos muut-to olisi tilapäistä, se voisi kuitenkinhyödyttää myös uusia jäsenvaltioita,koska paluumuuttajat toisivat muka-naan enemmän henkistä pääomaa.Lisäksi ulkomailla työskentelevät kan-salaiset saattavat hyödyttää lähtöval-tioidensa kansantalouksia joko lähet-tämällä rahaa sukulaisilleen tai inves-toimalla palattuaan osan säästöistäänkotimaahansa. Tätä kautta markki-noilla tapahtuva varallisuuden luontimuuttoliikkeen kautta voi lisäksi vä-hentää tarvetta verotuksella rahoitet-tuihin aluetukiin. Keski- ja Itä-Euroo-pan uusista jäsenmaista tapahtuvanmuuttoliikkeen rajoittaminen samoinkuin pyrkimykset rajoittaa uusien jä-senmaiden kilpailukykyä uhkaavat

Kuv

a: M

ikae

l And

erss

on/M

ira/G

orill

a


toistaa Saksojen yhdistymisessä teh-dyt virheet entistä suuremmassa mit-takaavassa.

Mahdollisuus sosiaalietujen aikaan-saamaan muuttoliikkeeseen uusista jä-senmaista on silti todellinen uhka. Sii-nä missä Saksan valtio on ehdottanutratkaisuksi potentiaalisesti tuhoisiasäätelykeinoja, saksalaiset taloustietei-lijät Wolfram Richter ja Hans-Wer-ner Sinn ehdottavat vapaan muutto-liikkeen sallimista niin, että muuttajateivät kuitenkaan pääsisi (ainakaan vä-littömästi) nykyisten jäsenmaiden so-siaaliturvajärjestelmien piiriin. Josmuuttajat pysyisivät lähtömaidensa tu-lojen uudelleenjaon piirissä, maidenväliset politiikkaerot eivät aiheuttaisimuuttoliikettä. Samalla poistuisi pai-ne yhdenmukaistaa ja leikata tulojenuudelleenjakoa nykyisissä jäsenmais-sa.7

Tehokkuuseroihin perustuva muut-tokin vaikuttaa tulonjakoon sekä van-hoissa että uusissa jäsenmaissa. Tie-tyn työntekijäryhmän kasvu tyypillisestialentaa sen rajatuottavuutta ja lisää sitätäydentävien työntekijäryhmien raja-tuottavuutta. Tämän voi odottaa hei-jastuvan palkkatason laskuna niille ryh-

mille, jotka kilpailevat vanhoissa jäsen-maissa maahanmuuttajien kanssa,mutta muiden ryhmien palkkataso voinousta. Tämä voi selittää osaltaan am-mattiyhdistysliikkeen piiristä kuuluneitavaatimuksia pitkistä siirtymäajoista.Hyvin koulutettujen työntekijöidenmaahanmuutto voisi kuitenkin pikem-min vaikuttaa heikosti koulutettujenpalkkatasoa nostavasti.

Ammattiyhdistysliikkeellä ei pitäisiolla syytä vaatia työntekijöiden vapaanliikkuvuuden rajoittamista silloin, jossen sosiaaliturvajärjestelmille aiheut-tamat paineet eliminoidaan esimerkik-si Richterin tai Sinnin ehdottamallatavalla. Entisen Itä-Saksan varoittavaesimerkki toivottavasti riittää todista-maan, ettei ole myöskään järkevääyrittää ajaa uusien jäsenmaiden reaa-lipalkkoja epärealistisen korkealle ta-solle, koska tämän synnyttämät sosi-aaliset ja taloudelliset ongelmat olisi-vat huomattava rasitus myös vanho-jen jäsenmaiden kansalaisille. Ei myös-kään ole perusteltua vaatia uusia jä-senmaita nostamaan yritysverotustaanvanhojen jäsenmaiden tasolle. LäntistäEurooppaa alempi verotaso yritystenhoukuttelemiseksi on perusteltua, ja

itse asiassa se samalla pienentäämuuttopaineita ja vähentää tarvettasuoriin tukiin.

Tällä hetkellä rikkaat maat pyrkivätrajoittamaan muuttoliikettä köyhistämaista, ja lukuisat Euroopan unioninkansalaiset pelkäävät muuttoliikettäpaitsi tulevista uusista jäsenmaistamyös muista Itä-Euroopan maistasekä Välimeren alueelta. Väestönikääntyessä tilanne voi muuttua dra-maattisesti, ja korkean elintason yllä-pitäminen tulee todennäköisesti vaa-timaan huomattavaa maahanmuuttoaEuroopan unionin alueelle. Tämän voiodottaa parantavan tulevaisuudessaesimerkiksi Turkin ja Pohjois-Afrikanmaiden neuvotteluasemaa suhteessaEuroopan unioniin. SamanaikaisestiEuroopan unionin sisällä jäsenmaat al-kavat kilpailla työvoimasta. Työvoimanvapaa liikkuvuus vanhojen ja uusienjäsenmaiden välillä välittömästi laaje-nemisen jälkeen on vanhoille jäsen-maille samalla investointi työvoima-reserveihin suurten ikäluokkien siir-tyessä eläkkeelle.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Sekä tulojen uudelleenjaossa yleensä,koulutuksen julkisessa rahoituksessaettä Euroopan unionin itälaajentumi-sessa muuttoliike aiheuttaa paineita vä-hentää tulojen uudelleenjakoa ja alen-taa verotusta. Vaikka yleisen verota-son lasku onkin taloudellisesti perus-teltua ja työn verotuksen keventämi-nen toivottavaa myös työllisyyssyistä,verokilpailu uhkaa vääristää verotus-ta. Verotaakka kohdistuisi aikaisempaaenemmän vähemmän liikkuviin vero-pohjiin, ja lisäksi esimerkiksi koulutuk-sen julkinen rahoittaminen vaarantui-si, vaikka sen ylläpito olisikin tehokas-ta.

Helpolta kuulostava mutta mahdol-lisesti hyvin tehoton ratkaisu olisi har-monisointi, päätösvallan siirtäminenunionitasolle. Koska eri jäsenvaltiotovat hyvin erilaisia, sama ratkaisu eivälttämättä toimisi kaikissa. Elintaso-erot synnyttäisivät kiistan siitä, mille

Panu Poutvaara ennakoi vaikeita ratkaisuja työvoiman liikkuvuuden säätelemiseksi Eu-roopan unionissa.


tasolle harmonisointi tähtäisi. Esimer-kiksi sosiaaliturvaetuuksien harmoni-sointi Länsi-Euroopan tasolle uusissajäsenmaissa olisi tuhoisaa, ja se voisijohtaa taloudellisen aktiviteetin las-kuun sosiaaliavustusten syrjäyttäessätyöntekoa kuten entisessä Itä-Saksas-sa.

Sekä kansallisuusperiaate ja viiväs-tetyn integraation periaate sosiaalitur-vassa yleensä että koulutusvakuutus-maksu sallisivat eri jäsenmaiden vali-ta erilaisia ratkaisuja. Niiden toteut-taminen kuitenkin edellyttäisi euroop-palaista sosiaaliturvatunnusta, jonkaperusteella aikaisemmassa jäsenmaas-sa syntyneet velvoitteet kuten esimer-kiksi koulutusvakuutusmaksusopimustulevat myös uuden asuinmaan tie-toon. Asuinmaa keräisi sekä itselleenettä muille jäsenmaille kuuluvat verotja siirtäisi muille jäsenmaille kuuluvanverotulon näille. Tällöin osa maistaväistämättä keräisi muille enemmänverotuloja kuin saisi muilta, jollointällaiset maat voisivat lyhytnäköisestivastustaa uudistusta. Pitkällä aikavä-lillä koulutusvakuutusmaksu kuiten-kin mahdollistaisi Euroopan kilpailu-kyvyn ja tulevan hyvinvoinnin kannaltakeskeisen korkeakou-lutuksen julkisen rahoi-tuksen säilyttämisen jamyös pienituloisistaperheistä tulevien lah-jakkuuspotentiaalinhyödyntämisen. Vas-taavasti uusien jäsen-maiden vanhoista jä-senmaista saamat ve-rotulot vähentäisivätmuiden tulonsiirtojentarvetta ja auttaisivatpienentämään maidenvälistä elintasokuilua.

Tällaiset uudistukset voisivat tullaosaksi uutta eurooppalaista perustus-lakia. Se olisi federalistinen ratkaisu,jossa sosiaaliturvasta ja koulutuksestapäättäminen jätettäisiin kansalliselletasolle, ja unionitason perustuslaki vel-voittaisi jäsenmaat tiedonvaihtoon jakeräämään toisilleen mahdollisten kou-lutusvakuutusmaksusopimusten perus-

Löytyisikö ay-liikettä tyydyttäväratkaisu työvoi-man muuttoonEU:n uusistajäsenmaistavanhoihin jäsen-maihin?

teella kuuluvat verotulot. Samalla uu-sien jäsenmaiden kansalaiset otettaisiinlaajentumisessa vastaan täysivertaisinaeikä toisen luokan kansalaisina. Vaih-toehtoina ovat todennäköisesti liialli-seen harmonisointiin ja läheisyysperi-aatteen hylkäämiseen johtava keskitettypäätöksenteko tai sitten fiskaalisten ter-miittien nakertamat kansalliset järjes-telmät ja uusien jäsenmaiden sulkemi-nen määräajaksi yhteisten työmarkki-noiden ulkopuolelle sekä näistä seu-raavat kansalliset ja unionitason risti-riidat. �

VIITTEET

1 R.A. Musgrave (1969), Fiscal Sys-tems. New Haven, CT: Yale UniversityPress.

2 H.-W. Sinn (1995), “A Theory of theWelfare State”, Scandinavian Journal ofEconomics 97 (4), 495–526.

3 D. Wellisch (2000), Theory of PublicFinance in a Federal State, Cambridge:Cambridge University Press.

4 V. Tanzi (2000), Glo-balization, TechnologicalDevelopments, and theWork of Fiscal Termites,IMF Working Paper 00/181.

5 P. Poutvaara (2001),Essays on the PoliticalEconomy of Educationand Income Redistri-bution, Kansantaloustie-teen laitoksen tutkimuk-sia 89:2001, Helsinginyliopisto.

6 Kiitän erikoistutkijaHeikki Viitamäkeä arvi-oidun veropohjan laske-

misesta päivitetyn tulonjakoaineistonpohjalta. Vastuu tulkinnoista ja mahdol-lisista virheistä on omani.

7 H.-W. Sinn (2000), EU Enlargementand the Future of the Welfare State.CESifo Working Paper 307. W.F. Rich-ter (2001), Social Security and Taxa-tion of Labour Subject to Subsidiarityand Freedom of Movement, esitettyTukholmassa 1.11.2000 Ruotsin talous-neuvoston järjestämässä konferenssis-sa ”The International Mobility of Tax

Bases”. Sinn hahmottelee järjestelmän,jossa muuttajat pysyisivät toistaiseksi taijopa pysyvästi lähtömaansa sosiaalitur-van piirissä. Richter puolustaa ratkai-sua, jossa siirtolaiset tulisivat siirtymä-ajan jälkeen uuden asuinmaansa järjes-telmän piiriin.


EU:n sääntelyn vaikutuksia Suomentyöelämään ei voida erottaa globalisaa-tion, elinkeinoelämän kansainvälisty-misen, Euroopan sisämarkkinakehi-tyksen eikä EMUn yleisistä vaikutus-mekanismeista. Euroopan unionilla onkuitenkin varsin vahva toimielimistä jayhteisöoikeudesta muodostuva institu-tionaalinen rakenne, joka vaikuttaaSuomen työelämään joko välittömästitai välillisesti. Tässä artikkelissa keski-tyn näiden institutionaalisten vaikutus-mekanismien tarkasteluun.

Kansallisen työlainsäädännönharmonisointi

Euroopan yhteisön alkuvuosina (50-ja 60-luvuilla) sosiaalipoliittiset tavoit-teet keskittyivät työvoiman vapaanliikkuvuuden edistämiseen ja tähänliittyen yhteisön kansalaisten sosiaali-turvaetujen yhteensovittamiseen niis-sä tilanteissa, joissa henkilöt käyttiväthyväkseen oikeutta vapaaseen liikku-miseen ja työskentelyyn toisessa jä-senmaassa. Sosiaalipoliittiset tavoitteet

EU:n sääntelynvaikutuksetSuomen työelämään

Niklas BruunProfessoriSvenska handelshögskolan,Helsinki

Työelämään vaikut-

tavaa EU:n sääntelyä

edustavat mm. perus-

oikeuskirja, työoikeu-

delliset direktiivit,

yritysneuvostot,

eurooppayhtiöt ja

työllisyyssuunta-

viivat. Työmarkkina-

osapuolilla on vahva

asema sääntelyn

valmistelussa, joka

on monelta osin

vielä kesken.

Niklas Bruun hoitaa EU-työoikeuden professuuria Svenska handelshögskolanissaja on johtanut alan projekteja Ruotsin Arbetslivsinstitutetissa.


alkoivat näkyä yhteisön elinten ohjel-majulistuksissa 70-luvulla. Myös yh-teisölainsäädännössä tämä tuli näky-viin siten, että hyväksyttiin ensimmäi-set tasa-arvo- ja työoikeusdirektiivit.Jälkimmäiset koskivat lähinnä työsuh-deturvaa yritysten rakennemuutosti-lanteissa – liikkeen luovutusta, palk-katurvaa ja ns. yhteistoimintaa talou-dellisista syistä johtuvissa irtisanomis-tilanteissa.

Harmonisointityö eijuuri edennyt 80-luvullaennen kuin EY:n pää-töksentekoon tuotiinmääräenemmistösään-nökset Euroopan yhte-näisasiakirjassa (SingleEuropean Act) v. 1987.Se lopetti Englanninkonservatiivihallituksenmahdollisuudet estääkaikki sosiaalipoliittinensääntely yhteisössä, minkä jälkeen laa-dittiin mittava työympäristö- ja työ-aikadirektiivien sarja.

Kaikki jäsenmaat ovat joutuneet to-teuttamaan tämän lainsäädännön mu-kaiset vähimmäisvaatimukset kansal-lisessa lainsäädännössään. Suomenosalta tämä on myös johtanut varsinmoneen lainsäädäntömuutokseen.Tämä ei kuitenkaan ole mullistanutSuomen työlainsäädäntöä, joka jo en-nen EY-jäsenyyttä oli vähintään hyväälänsieurooppalaista keskitasoa.

Viime aikoina on lisäksi luotu varsinmittava Euroopan unionin normisto,joka tähtää syrjinnän ehkäisyyn erityi-sesti työelämässä. Niinpä tulemme lä-hivuosina saamaan lainsäädäntöä, jokakieltää syrjinnän paitsi rodullisin ja et-nisin perustein, myös uskonnon, va-kaumuksen, vammaisuuden, seksuaa-lisen suuntautuneisuuden sekä iän pe-rusteella.1

Kansainvälistymiseen liittyvätyölainsäädännön harmoni-sointi

Euroopan yhteisössä on myös erityi-sesti säännelty työelämän ilmiöitä, jot-

ka selkeästi liittyvät yritystoiminnankansainvälistymiseen EU:n markkinoil-la. Tässä mainitsen vain kolme tärke-ää esimerkkiä.

Eurooppalaisia yritysneuvostoja onperustettava monikansallisiin yrityk-siin, jotka toimivat useissa unionin jä-senmaissa. Näiden yritysten tai kon-sernien on varmistettava toimenpiteet,joilla yritysten työntekijöille tiedote-

taan ja heitä kuullaanasianmukaisesti silloinkun heitä koskevia pää-töksiä tehdään muissajäsenvaltioissa kuin sii-nä, jossa he työskente-levät. Ns. EWC-direk-tiivi2 sisältää yksityis-kohtaiset määräyksetasiasta. Siinä annetaankuitenkin konserneillevarsin pitkälle menevätmahdollisuudet luoda

sopimusteitse omat konsernikohtaisettiedottamis- ja kuulemismenettelyt.Jollei muuta sovita yritysten on pe-rustettava yritysneuvostoja, joihinosallistuvat konserniin kuuluvien erimaissa sijaitsevien yritysten työnteki-jöiden edustajat.

Direktiivi, joka koskee työntekijöidenlähettämistä työhön toiseen jäsenvalti-oon3, pyrkii estämään palvelujen va-paaseen liikkumiseen liittyvää ns. so-siaalista dumppausta. Ajatuksena on,että kun yritys lähettää henkilöstöääntyöhön toiseen jäsenvaltioon, se jou-tuu noudattamaan isäntämaan vähim-mäistyöehtoja, ennen muuta palkka-ehtoja. Suomessa direktiivi on saatet-tu voimaan erillislailla lähetetyistä työn-tekijöistä (1999/1146).

Periaatteellisesti merkittävä uusinkansainvälistymiseen liittyvä instituutioon eurooppayhtiö eli Societas Euro-paea (SE). Eurooppayhtiötä koskeviasäännöksiä valmisteltiin noin 30 vuot-ta, ja ne hyväksyttiin lopullisesti loka-kuussa 2001.4 Hankkeen hyväksymis-tä viivyttivät henkilöstön asemaa jaosallistumisjärjestelmiä koskevat eri-mielisyydet. Eurooppayhtiö on osake-yhtiö, jonka toiminta-alueena on kokoEuroopan unioni, ja se poistaa tähän

asti vallinneen tarpeen rekisteröidäerikseen tytäryhtiö toimimaan niissämaissa, joissa yritys haluaa harjoittaataloudellista toimintaa. Etuna on siismuun muassa se, että eurooppayhti-ön tarvitsee noudattaa vain yhtä yh-tiöoikeudellista sääntelyn kokonaisuut-ta. Eurooppayhtiötä koskeva direktii-vi on toteutettava vuoteen 2004 men-nessä, jolloin myös asetus tulee voi-maan. Uuden yhtiömuodon suosiotulee ratkaisevasti riippumaan asiaanliittyvistä veroratkaisuista, joista ei vieläole saavutettu yksimielisyyttä. Jos ve-roratkaisut ovat eurooppayhtiön kan-nalta myönteisiä ja yhtiömuoto yleis-tyy, niin välilliset seuraukset työehto-sopimusjärjestelmälle voinevat olla var-sin merkittäviä. Tulevatko eurooppa-yhtiöt liittymään esimerkiksi kansalli-siin työnantajajärjestöihin ja osallistu-maan kansalliseen työehtosopimustoi-mintaan jne.?5

Eurokorporatismi

Euroopan unionin sääntelyn vaikutuk-set voivat tulla Suomen työelämäänmyöskin eurooppalaisten työmarkki-naosapuolten (ennen kaikkea yksityi-sen työnantajajärjestön UNICEn, jul-kisen työnantajajärjestön CEEPinsekä työntekijäjärjestö ETUCin) kaut-ta. Unionin tasolla työmarkkinaosa-puolilla on perustamissopimuksessa(Amsterdamin sopimuksen artiklois-sa 138–139) säädetty erittäin vahvainstitutionaalinen asema, jonka ver-taista ei löydy yhdestäkään jäsenval-tiosta. Komissio on aina velvollinenkuulemaan työmarkkinaosapuoliaennen kuin se tekee lainsäädäntöaloit-teita sosiaalipolitiikan alalla. Tällaisenkuulemisen yhteydessä työmarkkina-osapuolet voivat ilmoittaa halustaanaloittaa keskinäinen vuoropuhelu asi-asta. Tällöin se siirtyy vähintään yh-deksäksi kuukaudeksi työmarkkina-osapuolten valmisteluun ja vuoropu-heluun, mikä taas voi johtaa lainsää-däntöä koskevien sopimusten synty-miseen yhteisön tasolla. Tällainen so-pimus voidaan tehdä sitovaksi EU:n

EU:ssa kansalli-nen ay-liike jou-tuu yhä enemmäntekemisiin kan-sainvälistyvän yri-tystoiminnankanssa.


lainsäädännöksi neuvoston päätöksel-lä. Neuvosto ei voi muuttaa tällaisensopimuksen sisältöä, mutta se voineejättää sen hyväksymättä.

Tällaisessa menettelyssä on syntynytviime vuosina kolme työoikeudellistadirektiiviä, jotka ovat koskeneet van-hempainlomia, osa-aikatyötä ja mää-räaikaisia työsuhteita. Tällä tavalla onsäännelty työlainsäädännön keskeisiäkysymyksiä EU:n direktiiveillä. Samal-la työmarkkinajärjestöjen asema ja roo-li Euroopan unionin institutionaalises-sa rakenteessa on tullut selvästi näky-viin. Aina työmarkkinajärjestöt eivätkuitenkaan onnistu. Työvoiman vuok-rausta koskevat neuvottelut päättyivättuloksettomina keväällä 2001. Tällähetkellä neuvotellaan ns. teletyöstä jasen ehdoista, joskaan sitovaa direktii-viä ei tavoitella.

Talous- ja työllisyyspolitiik-kaan liittyvä säätely

EMUn oloissa on selvää, että Euroo-pan unionin jäsenmaiden palkka- ja työ-ehtosopimuspolitiikkaa joudutaankoordinoimaan. Tältä osin vaikutus-mekanismit ovat välillisiä, mutta ns. lä-hentymiskriteerit asettavat tietenkinselvät lähtökohdat kansalliselle politii-kalle.

Työllisyyspolitiikassa sen sijaan käy-tetään niin sanottua avoimen yhteen-sovittamisen strategiaa (Open Met-hod of Coordination), josta on sää-detty perustamissopimuksen artiklois-sa 125–130. Sillä pyritään myötävai-kuttamaan työllisyyden korkeaan ta-soon edistämällä jäsenvaltioiden vä-listä yhteistyötä sekä täydentämälläniiden toimintaa. Neuvosto määritte-lee vuosittain yhteisen eurooppalaisentyöllisyysstrategian ns. työllisyyssuun-taviivat.

Työllisyyspolitiikan toteuttamisenavainvälineenä työllisyyssuuntaviivatovat vakiintuneesti sisältäneet neljä pi-laria: työllistettävyyden parantaminen,yrittäjyyden edistäminen, yritysten jatyöntekijöiden sopeutumiskyvyn pa-rantaminen sekä sukupuolten välisen

tasa-arvopolitiikan vahvistaminen.Suuntaviivat ovat sitovia, ja jäsenval-tiot joutuvat vuosittain antamaan sel-vityksen komissiolle tärkeimmistä nii-den mukaisesti toteuttamistaan toi-menpiteistä. Neuvosto puolestaan tar-kastelee näitä selvityksiä ja voi niidenperusteella antaa määräenemmistölläsuosituksia jäsenvaltioille, mikäli se pi-tää sitä aiheellisena.

Tämä sääntely tuo työllisyyspoliitti-set kysymykset EU-politiikan keski-öön. Lisäksi työllisyyssuuntaviivat jajäsenvaltiolle annetut suositukset saat-tavat olla luonteeltaan sellaisia, että nevoidaan parhaiten toteuttaa työlain-säädännön keinoin. Näin ollen työlli-syyspolitiikkaa koskeva perustamisso-pimuksen osa ei pelkästään luo sää-döksellistä pohjaa työllisyyspoliittistentutkimusten, selvitysten ja seurannansuorittamiseen unionissa, vaan se vai-kuttaa myös niin unionin omaan kuinjäsenvaltioidenkin työoikeuteen, jos-kaan ei perinteisessä oikeudellisessamuodossa eli asetuksina ja direktiivei-nä.6

Euroopan unionin perus-oikeuskirja

Euroopan unionin joulukuussa 2000Nizzassa hyväksytty perusoikeuskirjaon sikäli moderni, että siinä ei enäätehdä perinteistä jyrk-kää kahtiajakoa yhtääl-tä kansalaisoikeuksiin jatoisaalta taloudellisiin,sosiaalisiin ja sivistyksel-lisiin oikeuksiin. Vaikkaperusoikeuskirja onmuodollisesti hyväksyttyjuhlallisena julistuksenaeikä sillä ole oikeudel-lista sitovuutta, pidänhyvin mahdollisena, ettäsillä voi tulevaisuudessaolla merkitystä, vaikka tämän merki-tyksen arviointi on toistaiseksi hyvinpitkälle spekulaatioiden varassa.7

Ensinnäkin perusoikeuskirja tavallaankuvaa ja tekee näkyväksi eurooppa-laisen sosiaalisen ja työmarkkinamal-

lin, joka kuitenkin eroaa merkittäväl-lä tavalla esimerkiksi yhdysvaltalaises-ta tai Japanin (ja yleisemminkin Aasi-an maiden) mallista. Eurooppalaisenmallin sellaiset keskeiset lähtökohdatkuin yhdistymisvapaus, neuvotteluoi-keus, työ- ja virkaehtosopimusten sol-miminen sekä työtaisteluvapaus tun-nustetaan tässä perusoikeuskirjassa.Työntekijöiden osallistumisoikeudet,oikeus ihmisarvoiseen kohteluun jatyöoloihin sekä irtisanomissuojaan,ammattikoulutukseen ja ilmaiseentyönvälitykseen ovat myös eurooppa-laisen sosiaalisen mallin peruspilarei-ta. Sekä globalisaatiokeskustelun jasiihen liittyvien toimien edetessä ettäEuroopan yhteisön laajetessa on hyvinmerkityksellistä, että Euroopan unio-nin nykyiset 15 jäsenmaata ovat vah-vistaneet unionin lähtökohdat tältäosin. Unionin elimet eivät lainsäädän-tötyössään voi sivuuttaa perusoikeus-kirjaa ja sen sisältöä.

Toiseksi perusoikeuskirjaa voitaneenpitää Euroopan unionin jäsenmaidenyhteisten kansallisten perustuslaillistenperinteiden arvovaltaisena kodifikaa-tiona. Euroopan yhteisöjen tuomi-oistuin on vakiintuneesti katsonut,että jäsenmaiden yhteiset perustuslail-liset perinteet muodostavat yhteisö-oikeuden merkittävän lähteen.8 Täs-sä suhteessa EU:n perusoikeuskirjaon nähdäkseni jo nykyisessä ei-sito-

vassa muodossaan (ju-listuksena) merkittävätyökalu EY-tuomiois-tuimelle. Tuomioistuinvoi nähdäkseni hyvinperustein pitää perusoi-keuskirjaan kirjattujaoikeuksia ja vapauksiajäsenmaiden yhteisestihyväksyminä näidenmaiden perustuslaillis-ten perinteiden kirjaa-misena. Ainakin tällai-

nen lähtökohtaolettamus voitaneentehdä, ellei joltakin osin erikseen janimenomaisesti voida muuta osoittaa.Eräät EY-tuomioistuimen julkisasia-miehet näyttävät selvästi omaksuneentällaisen tavan suhtautua perusoike-

EU:n neuvostonmäärittelemättyöllisyyssuunta-viivatkin voivatjohtaa muutoksiintyölainsäädän-nössä.


uskirjaan, ja ensimmäiset viittauksetperusoikeuskirjaan tehtiin jo helmi-kuussa 2001.9

EU:n perusoikeuskirja on myös so-siaalisten oikeuksien osalta omiaankorjaamaan EY-oikeuteen ja yhteisönperustamissopimukseen sisältyvää ra-kenteellista vinoumaa. Kuten tunnet-tua sisämarkkinoiden taloudelliset oi-keudet (vapaa kilpailu, tavaroiden va-paa liikkuvuus, liikkeen perustamis-oikeus ym.) ovat varsin hyvin suojat-tuja perustamissopimuksessa. Tilan-teissa, joissa sosiaaliset oikeudet jakilpailua koskevat oikeudet ovat ol-leet ristiriidassa toistensa kanssa, tuo-mioistuimella on ollut suuria vaike-uksia ankkuroida sosiaaliset argumen-tit EY-oikeuteen. Valaisevan esimer-kin tästä tarjoaa EY-tuomioistuimenargumentaatio tapauksissa, jotka kos-

kivat eräiden työehto-sopimusten suhdettakilpailuoikeutta sään-televiin perustamisso-pimuksen artikloihin.10

Nyttemmin nähdäkse-ni perusoikeuskirjassavahvistetut oikeudettarjoavat hyvän kiinne-kohdan pohdittaessasitä, miten taloudellis-ten oikeuksien ulottu-vuuksia ja niiden rajoi-tuksia tulisi arvioida.Tällä on merkitystä,kun arvioidaan kansal-lisen sosiaalipolitiikanja työlainsäädännönliikkumatilaa.�

VIITTEET

1 Neuvoston direktiivi2000/43/EY rodusta taietnisestä alkuperästäriippumattoman yhden-vertaisen kohtelun peri-aatteen täytäntöönpa-nosta ja neuvoston di-rektiivi 200/78/EY yh-

denvertaista kohtelua työssä ja ammatis-sa koskevista yleisistä puitteista.

2 Neuvoston direktiivi 94/45/EY eu-rooppalaisen yritysneuvoston perustami-sesta tai työntekijöiden tiedottamis- jakuulemismenettelyn käyttöön ottamises-ta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yri-tysryhmissä.

3 Euroopan parlamentin ja neuvostondirektiivi 96/71/EY palvelujen tarjoami-sen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöi-den lähettämisestä työhön toiseen jäsen-valtioon.

4 Neuvoston asetus N:o 2157/2001eurooppayhtiön (SE) säännöistä ja Neu-voston direktiivi 2001/86/EY eurooppa-yhtiön sääntöjen täydentämisestä hen-kilöstöedustuksen osalta.

5 Ensimmäinen alustava analyysi tästäkysymyksestä Pohjoismaissa on tehtykirjassa H. Johansson & L. Pehrson(2001), Europabolag, arbetsrätt och kol-lektivavtal, SALTSA Report No 3:2001,Stockholm, National Institute for Wor-king Life.

Niklas Bruunin mielestä Euroopan unionin perusoike-uskirjassa näkyy perinteinen eurooppalainen työmark-kinamalli, vaikkakin sen sitovuus on vielä pitkälti hä-märän peitossa.

6 Ks. n. Bruun (2001), “The EuropeanEmployment Strategy and the ‘AcquisCommunitaire’ of Labour Law”, Inter-national Journal of Comparative LabourLaw and Industrial Relations, 17, 309–324.

7 Ks. L. Nieminen (toim.) (2001), Pe-rusoikeudet EU:ssa, Helsinki, Kauppa-kaari.

8 Ks. esim. L. Sevón (2000), De mäns-kliga rättigheterna i EU, Europarättsligtidskrift, 3/00, 393–406 ja N. Bruun(1999), Fackliga och grundlägganderättigheter i EU, Stockholm, TCO.

9 Ks. esimerkiksi julkisasiamies Tizza-non ehdotus 8.2.2001 asiassa C–173/99, jossa hän toteaa, että asiassa, jokakoskee perusoikeuden luonnetta ja ulot-tuvuutta, on mahdotonta olla ottamattahuomioon perusoikeuskirjan asiaan kuu-luvia toteamuksia ja sen ilmeistä tarkoi-tusta toimia olennaisena viitteenä yhtei-sön kaikille toimijoille eli jäsenvaltioille,toimielimille sekä luonnollisille henkilöillesilloin, kun sen määräykset niin sallivat.Näin ollen perusoikeuskirjassa vahviste-taan Tizzanon mielestä voimakkaasti jalopullisesti sen perusoikeuden sisältöä,joka koskee oikeutta palkalliseen vuosi-lomaan. Ensimmäisistä tapauksista ks.myös F.G. Jacobs (2001), Human rightsin the European Union: the role of theCourt of Justice, European Law Review,26, 339–341.

10 Ks. EY-tuomioistuinten tapauksetC–67/96 (Albany) ja C–115/97 ja 119/97 (Brentjens ja Drijvende Bokken) sekänäistä ks. N. Bruun & J. Hellsten (toim.)(2001), Collective Agreement and Com-petition Law in the EU. The Report ofthe COLCOM-project, Copenhagen.


Miten eurovaikuttaapalkkaneuvotteluihin?1

Kun Suomessa muutama vuosi sittenkeskusteltiin liittymisestä EMUn kol-manteen vaiheeseen, olivat yhteisenrahapolitiikan seuraukset palkkaneu-votteluille näkyvästi esillä. Keskustelunpainotukset olivat meillä tuolloin aikatavalla toisenlaiset kuin esimerkiksiRuotsissa. Suomessa yleinen käsitysoli, ettei yhteinen rahapolitiikka uhkaa

työmarkkinoiden vakiintunutta neu-vottelujärjestelmää. Meillä korostettiinpäinvastoin sitä, että palkkaneuvotte-luiden koordinointikyky on euronoloissa vahvuus. Ruotsissa taas olienemmän esillä kanta, että yhteiseenrahapolitiikkaan sopeutuminen edellyt-tää joustavampaa palkanmuodostusta.Tämän puolestaan katsottiin edellyt-

Jukka PekkarinenJohtajaPalkansaajien tutkimuslaitos

Alhaiseen inflaatioon tähtäävä

yhteinen rahapolitiikka on

lisännyt palkkaneuvottelujen

koordinointipyrkimyksiä

euroalueella. Samalla kun

sovitaan yleiskorotuksista

annetaan mahdollisuus tehdä

korjauksia palkkarakenteeseen.

Jukka Pekkarinen haluaa herättää keskustelua työmarkkinoi-den neuvottelujärjestelmän kehittämisestä.


tävän jatkoa 1980-luvulla alkaneellesopimusjärjestelmän hajauttamiselle.Tällaisen työmarkkinareformin toteut-taminen oli yksi niitä ennakkoehtoja,joita esimerkiksi EMUn etuja ja hait-toja arvioinut ruotsalainen asiantunti-jakomitea asetti jäsenyydelle.2

Mihin suuntaan euro sitten on neu-vottelujärjestelmiä sysäämässä? Euro-alueen yhteisen rahapolitiikan aika onvielä aivan liian lyhyt luotettavien pää-telmien tekemiseen. Viime vuosienkokemus viittaa yhtä kaikki siihen, ettäjos yhteinen rahapolitiikka on ylipään-sä aiheuttanut joitakin muutoksia osal-listujamaiden palkkaneuvotteluissa,nämä muutokset ovat merkinneet pyr-kimystä neuvottelujen keskittämiseentai, paremmin ilmaistuna, tehokkaam-paan koordinointiin.3

Eri puolilla Eurooppaaon solmittu useita yleis-luonteisia ”yhteiskunta-sopimuksia” (”socialpact”) hallituksen jatyömarkkinoiden kes-kusjärjestöjen välillä.4

Niissä työmarkkinajär-jestöt ilmoittavat pyrki-vänsä maltilliseen, kan-santalouden kilpailuky-kyä ja työllisyyttä vah-vistavaan palkkapoli-tiikkaan sekä erilaisiin työmarkkinoi-den rakenteellisiin uudistuksiin. Halli-tus puolestaan vahvistaa yhteistyöha-lukkuutensa työmarkkinajärjestöjenkanssa, samoin ehkä valmiutensa eri-laisiin, esimerkiksi sosiaali- tai koulu-tuspoliittisiin uudistuksiin.

Työvoimakustannusten keskimääräi-selle nousuvauhdille asetettu tavoite onnäissä sopimuksissa sidottu yleensäkoko kansantalouden työn tuottavuu-den kasvuun sekä kilpailijamaiden in-flaatiovauhtiin. Belgiassa ja Hollannis-sa palkkanormi on sidottu suoraannaapurimaiden työvoimakustannustenarvioituun kehitykseen. Palkkanormintäsmennystapa vaihtelee. EsimerkiksiBelgiassa on turvauduttu erityiseenneuvostoon palkanmuodostusta kos-kevan normin esittäjänä. Tällaisesta onsovittu Ruotsissakin. Irlannissa, Itali-

assa, Kreikassa, Hollannissa, Norjas-sa ja Portugalissa palkkanormi on si-sällytetty jossakin muodossa itse ”so-cial pact”-sopimukseen. Saksan”Bündniss für Arbeit” on puolestaanyleisluonteisempi sopimus hallituksenja työmarkkinajärjestöjen välillä, mut-ta myös siinä mainitaan tuottavuudenkasvun luoman jakovaran suuntaami-nen uusia työpaikkoja luovalla tavalla.

Pehmeästä rahapolitiikastaperäänantamattomaan

Miten euro voisi olla yhteydessä näi-hin neuvottelujärjestelmien kehittämis-pyrkimyksiin? Yhteisellä rahapolitiikallaon palkkaneuvottelujen asetelmia aja-

tellen kaksi keskeistäpiirrettä. Euroalueellaon ensiksikin yhteinenrahapolitiikka. Se mi-toitetaan koko euroalu-een eikä yksittäisenmaan taloudellisen tilan-teen perusteella.

Toinen euroalueen ra-hapolitiikan olennainenpiirre on, että Euroopankeskuspankki on erit-täin itsenäinen. Se onsekä Maastrichtin sopi-

muksen että itse ilmoittamiensa täs-mennysten nojalla sitoutunut tiukkaan,inflaation vastaiseen rahapolitiikkaan.EKP:n rahapolitiikka tulee toisin sa-noen olemaan peräänantamatonta:jos hintojen ja kustannusten nousu eu-roalueella on nopeampaa kuin EKP:nasettama hintavakauden yläraja (kah-den prosentin vuotuinen inflaatio), ra-hapolitiikka kiristyy. Tätä EKP:n vies-tiä ei epäillä.

Rahapolitiikan peräänantamattomuusmerkitsee suurta muutosta palkkaneu-vottelujen asetelmissa sellaisissa euro-alueen maissa, joiden omalla rahapo-litiikalla oli ollut inflaation suhteen peh-meä maine. Kun palkkaneuvotteluissaei enää voida lähteä siitä, että keskus-pankki rahoittaa työmarkkinoilta tu-levan kustannuspaineen ja antaa valuu-tan ulkoisen arvon tarvittaessa heike-

tä, on palkankorotustavoitteiden yh-teensopivuus hintakilpailukyvyn jamuiden kokonaistaloudellisten ehtojenkanssa otettava palkankorotusten mi-toituksessa huomioon kokonaan toi-sella painolla kuin oman rahapolitiikankaudella. Ehkä Italiaa voi pitää esi-merkkinä maasta, jossa havahtuminenperäänantamattoman rahapolitiikantodellisuuteen on tästä syystä synnyt-tänyt pyrkimyksiä palkkaneuvottelujentehokkaampaan koordinaatioon.

Suomi on puolestaan esimerkki maas-ta, jossa on totuttu jo aiemmin suhteel-lisen hyvin koordinoituihin ja useimmi-ten myös keskitettyihin palkkaneuvot-teluihin. Siirtyminen yhteiseen rahapo-litiikkaan ja luopuminen mahdollisuu-desta säädellä kansantalouden hintakil-pailukykyä valuutan ulkoista arvoa so-peuttamalla korostaa entisestään tarvet-ta säilyttää palkkaneuvottelujen kansal-lisen koordinaation mahdollisuus. Tämätarve on sitä suurempi mitä varteenotet-tavampi muusta euroalueesta poikkea-vien, kansallista laatua olevien taloudel-listen häiriöiden riski on. Suomessatämä palkkakoordinaation tehostamis-ta tukeva näkökohta on tullut hyvinesille esimerkiksi työmarkkinajärjestö-jen kannanotoissa.

Peräänantamattoman rahapo-litiikan perinteen maat

Palkkaneuvottelujen suhde yhteiseenrahapolitiikkaan on monimutkaisem-pi sellaisissa maissa, joissa jo omanrahapolitiikan kaudella oli sopeuduttukeskuspankin peräänantamattomuu-teen. Näissä maissa oli näet totuttu sii-hen, että juuri oman rahapolitiikanperäänantamaton perinne tukee palk-kamaltin ylläpitoa neuvotteluissa, jot-ka usein käydään liittokohtaisesti.5

Peräänantamaton keskuspankki voitehdä palkkaneuvottelijoille etukäteentiettäväksi, että jonkin sopimusalankorkeat palkankorotukset johtavat ra-hapolitiikan kiristämiseen. Koska ki-reämpi rahapolitiikka merkitsee puo-lestaan korkeampaa työttömyyttä, kan-nustaa juuri keskuspankin signaloima

EKP:n perään-antamaton raha-politiikka ajaaetsimään erilai-sia kansantalou-dellisia palkka-normeja.


peräänantamattomuus palkkaneuvot-telijoita malttiin ja eri sopimusalojenneuvottelujen koordinointiin. Tällainenrahapolitiikan kiristämismahdollisuu-teen perustuva pelote voi hillitä pal-kankorotuksia etukäteen. Alhainentyöttömyys voidaan yhdistää alhaiseeninflaatioon.

Rahapolitiikan pelotevaikutus on siisvoimakas sellaisessa maassa, jossa kes-kuspankki on ensiksikin hyvin itsenäi-nen ja tunnetusti inflaation vastainen.Toinen edellytys pelotteen tehokkuu-delle on, että työmarkkinajärjestelmäei ole liian hajautunut. Eri sopimus-alojen on pystyttävä löytämään yhtei-nen strategia suhteessa nimellisiin pal-kankorotuksiin ja rahapolitiikalle ase-tettaviin odotuksiin. Luonteva vastin-pari on hyvin organisoitu liittokohtai-nen neuvottelujärjestelmä.

Jos taas keskuspankin maine on sel-lainen, että se tyytyy passiivisesti ra-hoittamaan työmarkkinoilla syntyväninflaatiopaineen, nousevat palkankoro-tukset juuri liittotason neuvotteluissahelposti liian suuriksi. Kilpailukykyheikkenee ja työttömyys kohoaa.Tämä liittotason palkkaneuvottelujentyöttömyysriski oli takavuosina näky-västi esillä siinä korporatismia käsitel-leessä kirjallisuudessa, jossa korostet-tiin keskitettyjen palkkaneuvottelujenhyviä puolia.6

Myöhemmän keskustelun opetus on,että peräänantamattoman rahapolitii-kan pelotevaikutuksen turvin voidaanmyös liittokohtaisessa neuvottelujärjes-

telmässä sovittaa onnistuneesti yhteeninflaatio, reaalipalkat ja työllisyys. Täl-lainen rahapolitiikan ja keskitettyjäpalkkasopimuksia löyhemmin koordi-noitujen palkkaneuvottelujen välinenvuorovaikutus on toiminut juuri sel-laisissa maissa kuin Saksa, Sveitsi jaehkä Japanikin, joissa työttömyys onperinteisesti ollut suhteellisen alhaistamutta jotka sopimusjär-jestelmänsä keskittymis-asteen osalta eivät sopi-neet alun alkaen oikeinhyvin yhteen korporatis-mia käsitelleen kirjalli-suuden väitteiden kans-sa.

Pelotevaikutuksen mer-kityksestä antaa viitteentaulukko 1. Muistaenhavaintoaineiston vähäi-sen määrän ja sen tulkin-nanvaraisuuden johtopäätöksille aset-tamat varaukset näyttää taulukon rivi-en vertailun perusteella siltä, että ra-hapolitiikan peräänantamattomuusalentaa työttömyyttä nimenomaan sel-laisissa maissa, joissa palkkaneuvotte-lut käydään liittotasolla. Passiivisen ra-hapolitiikan tapauksessa liittotasonneuvottelujärjestelmä johtaa huomat-tavasti korkeampaan työttömyyteen.

Entä euro?

Eri sopimusalojen kesken tapahtuvapalkkakoordinaatio näyttää siis juur-

tuneen hyvin sellaisiin maihin, joidenoma rahapolitiikka on ollut peräänan-tamatonta. Myös EKP harjoittaa pe-räänantamatonta, alhaisen inflaationtavoitteeseen sidottua rahapolitiikkaa.Silti on väitetty, että juuri tällaisillemaille yhteinen rahapolitiikka on riskiinflaation ja työttömyyden kannalta.Miten tämä on mahdollista?7

Muutoksen asetel-maan tuo EKP:n raha-politiikan alueellinenpeitto. Rahapolitiikanmitoitus perustuu nytkoko euroalueen inflaa-tioon, ei yksittäisenmaan tilanteeseen. Eu-roopan keskuspankki eivoi reagoida yksittäistenmaiden eri sopimusalo-jen neuvottelutuloksiin.Maakohtainen rahapo-

liittinen pelote ei enää toimi. Tämänseurauksena voi puolestaan olla palk-kakoordinaation heikkeneminen, no-peampi nimellispalkkojen nousu, kor-keammat reaalipalkat ja korkeampityöttömyys. Työttömyyden voi sitäpaitsi olettaa kasvavan nimenomaanniissä maissa, joissa yhtäältä oma ra-hapolitiikka on ollut peräänantamaton-ta ja joissa toisaalta on ollut hyvin toi-miva liittokohtainen neuvottelujärjes-telmä. Saksa käy esimerkiksi tällaises-ta maasta.

Mutta tätä väitettä yhteisen rahapo-litiikan haitoista voi arvostella siitä, ettätyömarkkinoiden neuvottelujärjestelmäja palkkasopimusten koordinointiasteotetaan siinä annettuina ja muuttumis-kyvyttöminä. On väitetty, että yhtei-nen rahapolitiikka luo kannustimianeuvottelujärjestelmän muuttamiseksija koordinaation rakentamiseksi uudel-le perustalle. Palkkaneuvottelujenkoordinaation parantamiseksi on kaksivaihtoehtoista kehityssuuntaa, neuvot-telujen koordinointi koko euroalueentasolla tai sitten kansallisen koordinaa-tion tehostaminen neuvottelujärjestel-mää keskittämällä.

Toimivan eurooppalaisen palkkakoor-dinaation aikaansaaminen vienee par-haimmillaankin pitkän ajan. Sen sijaan

Hajautetut palkka-neuvottelut eivätsovi yhteen pe-räänantamatto-man, alhaiseninflaation raha-politiikan kanssa.

Taulukko 1. Sopimusjärjestelmän keskittyneisyys, rahapolitiikan viritys jatyöttömyys OECD-maissa viisivuotiskausittain 1973–1993

Palkkaneuvottelujen keskittyneisyys Hajautettu Liittokohtainen Keskitetty

Passiivinen 8,0 6,9 3,8Raha-politiikan Peräänantamaton 7,9 3,6 7,1viritys

Erotus 0,1 3,3 –3,3

Lähde: Iversen, Torben (1999), Contested Economic Institutions, CambridgeUniversityPress, 5.


palkkaneuvottelujen kansallisen koor-dinaation tehostaminen voi tulla kysy-mykseen nopeammin. Liittotason neu-votteluihin pitäytyminen merkitsisi näettyöttömyyden kohoamista, kun omakeskuspankki ei voi tukea palkkakoor-dinaatiota liittotason neuvotteluissa.Liittotason neuvottelujen maissa yhtei-seen rahapolitiikkaan siirtyminen – jakansallisen rahapolitiikan pelotteenpoistuminen – luo siten kannustimenkeskittää palkkaneuvotteluja.8 Palkka-neuvottelujen keskittäminen ja raha-poliittinen pelote ovat tavallaan tois-tensa vaihtoehtoja palkkakoordinaati-on tehostamiseksi.

Yhteisen rahapolitiikan voisi siis olet-taa aiheuttavan euroalueen eri maissasiirtymistä liittotasolta keskitettyihinneuvotteluihin. Taulukon 1 vertailuase-telmassa näyttäisi käyvän niin, ettäkeskimmäiseen sarakkeeseen sijoittu-vat, liittokohtaisten palkkasopimustenmaat alkavat muuttua oikeanpuoleisensarakkeen maiden kaltaisiksi keskitet-tyjen neuvotteluiden maiksi.

Keskittämisen ongelmat

Palkkaneuvottelujen keskittämiseen voiliittyä myös ongelmia. Tästä antaa viit-teen taulukon 1 oikeanpuoleisen sa-rakkeen rivien vertailu. Keskitettyjenpalkkaneuvottelujen maissa rahapoli-tiikan peräänantamattomuuden ja työt-tömyyden välinen yhteys on taulukonmukaan päinvastainen kuin liittotasonneuvottelujen maissa. Niissä maissa,joissa palkkaneuvottelut käydään kes-kitetysti, rahapolitiikan peräänantamat-tomuus näyttäisi lisäävän työttömyyt-tä. Tällainen tulos on tosin hyvin tul-kinnanvarainen. Yksittäisen maanmuodostama erityistapaus voi heijas-tua siinä kohtuuttoman paljon. Tämävaraus muistaen on silti paikallaan kes-kustella lopuksi lyhyesti siitä, mitentällaista yllättävää tulosta on tutkijoi-den piirissä tulkittu.

Lähinnä Ruotsin esimerkkiin viitatenon työttömyyden kohoamista yleensäselitetty ensiksikin siten, että keskitet-ty sopimusjärjestelmä edellyttää palk-

kaa. Nimellispalkoille on yleensäkinominaista jäykkyys alaspäin.10 Reaali-palkkojen alenemiseen nimellispalkko-jen suoranaisen laskun seurauksenasuhtaudutaan torjuvammin kuin vas-taavan suuruiseen reaalipalkkamene-tykseen, joka aiheutuu siitä, että omanimellispalkka kohoaa yleistä inflaatiotahitaammin. Alhaiseen inflaatioon so-peutuminen voi sitä paitsi olla vaikeaajuuri keskitetylle neuvottelujärjestel-mälle, kun palkkarakenteeseen jous-tavuutta tuovan palkkaliukuman peli-vara pienenee ja rakenteellinen epäsuh-ta työn kysynnän ja tarjonnan välilläsiten kasvaa.11

Jos näihin tulkintoihin on luottamis-ta, ovat lähtökohdat sopimusjärjestel-mien kehittämiselle varsin hankalat.”Sutta” (liittotason neuvotteluin EMUnoloissa kiihtyvää inflaatiota) näyttäisisinänsä luontevalta yrittää paeta hake-malla palkanmuodostukseen lisääkoordinaatiota sopimusjärjestelmääkeskittämällä. Mutta tällä tiellä voi tulla”karhu” vastaan: työttömyys uhkaakasvaa, kun reaalipalkat ja palkkara-kenne eivät jousta.

Miten välttää tämä uhkakuva? Eräsvastaus on löydettävissä siitä suunnas-ta, että palkanmuodostuksen makro-koordinaatio voidaan yhdistää varsineri tavoin itse palkkaneuvottelujenhajauttamiseen. Näyttää siltä, että tut-kijoiden piirissä keskitetty neuvottelu-järjestelmä samastetaan usein liian yk-sioikoisesti nimenomaan Ruotsissa to-teutuneeseen, monella tapaa erityislaa-tuiseen kehityskulkuun, jonka seu-rauksena keskitetty sopimusjärjestelmähajosi siellä 1980-luvun alussa.

Ruotsi on kuitenkin oma tapauksen-sa. Esimerkiksi Itävallassa on keskus-järjestötasolla perinteisesti sovittu kes-kimääräistä palkkakustannusten nou-sua koskevista tavoitteista muiden kan-santaloudellisten tavoitteiden ohella.12

Nämä tavoitteet on välitetty monita-hoisen neuvotteluprosessin kautta erialojen sopimusosapuolille. Mutta kes-kitetty taso ei ole puuttunut palkka-eroihin eikä liioin ole pyrkinyt paimen-tamaan sitä, millaisin palkkarakenteenkorjauksin eri sopimusalat toteuttavat

kaerojen supistamista koko palkkara-kenteen joustavuutta heikentävällä ta-valla.9 Työn kysynnän ja tarjonnan vä-lille syntyy näin rakenteellinen epäsuh-ta. Tämä lisää työttömyyttä.

Toisena työttömyyden kohoamistavälittävänä tekijänä on pidetty perään-antamattomalle keskuspankille tyypil-listä hyvin alhaisen inflaation politiik-

Jukka Pekkarisen mielestä ylisuuriin palkan-korotuksiin liittyvästä työttömyyden kohoami-sesta vältyttäisiin helpoimmin koordinoimallaneuvotteluja kansallisella tasolla.


keskitetysti sovittuja sopimustoimin-nan kansantaloudellisia päämääriä.

Palkkajärjestelmän joustavuutta onsitä paitsi pyritty eri maissa lisäämäänsillä tavalla, että mahdollisuus keski-määräisen palkkakehi-tyksen koordinointiinkansantaloudellisten ta-voitteiden mukaisestisamalla säilyisi. Mainit-sen tässä vain kaksi esi-merkkiä tällaisesta so-pimusjärjestelmän hal-litusta hajauttamisesta.Tanskassa yleiskoro-tukset on kyllä säilytet-ty kansallisen koordi-naation välineenä mutta kasvavallaosalla toimialoista palkkasopimuksis-sa määritellään vain vähimmäispalkat,ei käypiä palkkoja, joista sovitaan pai-kallisesti.13

Hollanti on puolestaan esimerkkimaasta, jossa sopimusjärjestelmänmakrotaloudellista koordinointikykyäon pyritty vahvistamaan järjestäyty-misasteen alenemisesta huolimatta.14

Sopimusten yleissitovuus on säilytet-ty, mutta samalla neuvottelujärjestel-mään on haettu lisää joustavuutta li-säämällä paikallista sopimisvaraa esi-merkiksi kokemusvuosilisien ja palk-kojen tehtäväkohtaisten porrastuksensuhteen.

Kun arvioidaan eri tapoja palkanmuo-dostuksen koordinaation ja joustavuu-den lisäämiseksi, on koko sopimusjär-jestelmän kansantaloudellinen mak-rotaso ja paikallinen mikrotaso erotet-tava toisistaan. Niiden yhteisvaikutuk-sesta koko kansantalouden palkkake-hitys sekä yksilöiden palkanmuutok-set eri yrityksissä ja eri toimialoilla voi-vat suhteutua toisiinsa eri tavoin. Hy-vässä sopimusjärjestelmässä makrota-so ja mikrotaso tukevat toisiaan. Tämämahdollistaa kansantalouden keski-määräisen palkkatason sopeuttamisenjoustavasti – ja palkkarakennetta rik-komatta – koko kansantaloutta kos-keviin häiriöihin. Tällainen makrotasol-la päätetty ”skaalakorjaus” keskimää-räisessä palkkatasossa voi toisaalta hel-pottaa paikallisten korjausten tekemistä

palkkarakenteessa eri toimialojen ja eriyritysten välisen tilanteen mukaan sekäeri työtehtävien vaativuustasoa ja yk-silöiden tuottavuutta heijastaen.

Euroalueen yhteinen rahapolitiikkakorostaa entisestään so-pimusjärjestelmän jous-tavaa makrotasoa va-rauduttaessa maakoh-taisiin häiriöihin sopeu-tumiseen. Alhainen in-flaatio lisää puolestaan –monien muiden tekijöi-den ohella – palkkara-kenteen joustavuudenmerkitystä. Koska ni-mellispalkat ja hinnat

ovat jäykkiä alaspäin, on kuitenkinmuistettava, että ”sopiva” annos in-flaatiota on yhtä kaikki tarpeen. Täl-lainen muutamaan prosenttiin vuodessajäävä inflaatio, joka on samalla vakaaja hyvin ennakoitavissa, ei toisaalta vie-lä aiheuta mainittavia haittoja.�

VIITTEET

1 Lyhennetty versio Etlan ja Palkansaa-jien tutkimuslaitoksen järjestämässä se-minaarissa 9.1.2002 pitämästäni esitel-mästä, jossa esittelin osuuttani Työsuoje-lurahaston rahoittamassa tutkimushank-keessa ”Työmarkkinoiden pelisäännöt:työelämän suhteet, sopimustoiminta jatulopolitiikka 2000-luvulla”.

2 Sverige och EMU. SOU 1996:158EMU-utredningen. Tukholma.

3 Ks. esim. L. Calmfors (2000), “Wa-ges and Wage Bargaining Institutions inEMU – a Survey”, Workshop on ”WageBargaining within EMU”, Oesterreichi-sche Nationalbank, Wien 9.10.2000; A.Ferner & R. Hyman (toim.)(1998),Changing Industrial Relations in Euro-pe, 2 painos, Oxford: Blackwell; P. Pochet(toim.) (1999), Monetary Union andCollective Bargaining in Europe, Brus-sels: P.I.E.-Peter Lang.

4 C. Crouch (2000), “National WageDetermination and European Moneta-ry Union”, teoksessa C. Crouch (toim.),After the Euro. Shaping Institutions forGovernance in the Wake of EuropeanMonetary Union, Oxford: Oxford Uni-versity Press, 203–226.

Kansallinen koor-dinaatio voipahentaa työttö-myyttä, elleipalkkarakenteenanneta joustaa.

5 T. Iversen (1999), Contested Econo-mic Institutions, Cambridge: Cambrid-ge University Press; T. Iversen & J. Pon-tusson & D. Soskice (toim.)(2000),Unions, Employers, and Central Banks.Cambridge: Cambridge University Press;Calmfors (2000), emt.

6 Ks. esim. L. Calmfors & J. Driffill(1988), ”Centralisation of Wage Bargai-ning and Macroeconomic Performance”.Economic Policy, 8, 13–61; J. Pekkari-nen & M. Pohjola & B. Rowthorn (toim.)(1992), Social Corporatism, Oxford:Clarendon Press.

7 R.J. Franzese & P. A. Hall (2000), ”In-stitutional Dimensions of CoordinatingWage Bargaining and Monetary Policy”,teoksessa Iversen & Pontusson & Sos-kice (2000), 173–204.

8 S. Holden (2001), ”Monetary Regi-mes and the Co-ordination of Wage Set-ting”, käsikirjoitus, Oslon yliopisto2.2.2001.

9 Ks. esim. Iversen (1999), emt.10 Ks. esim. S. Holden (2001a), ”Mo-

netary Policy and Wage Rigidities underLow Inflation”, käsikirjoitus, Oslon yli-opisto 31.7.2001.

11 Vrt. esim. Iversen (1999), emt.; T.Iversen (2000), ”Decentralization, Mo-netarism, and the Social DemocraticWelfare State”, teoksessa Iversen & Pon-tusson & Soskice (2000), 205–231; J.Pontusson (2000), ”Labor Market Insti-tutions and Wage Distribution”, teokses-sa Iversen & Pontusson & Soskice(2000), 292–330; R.J. Franzese,(2001), ”Institutional and Sectoral In-teractions in Monetary Policy and Wage/Price Setting”, teoksessa P.A. Hall & D.Soskice (toim.)(2001), Varieties of Ca-pitalism, Oxford: Oxford UniversityPress, 104–145.

12 Ks. esim. F. Traxler (1998), ”Aust-ria: Still the Country of Corporatism”,teoksessa Ferner & Hyman (1998),239–261.

13 S. Scheuer (1998), ”Denmark: ALess Regulated Model”, teoksessa Fer-ner & Hyman (1998), 146–171; Iver-sen (1999), emt.

14 J. Visser, & A. Hemerijck (1997), ADutch Miracle”: Job Growth, WelfareReform and Corporatism in the Nether-lands, Amsterdam: Amsterdam Univer-sity Press.


KOLUMNI

Ammattiyhdistysliike on lyhyessä ajas-sa muuttanut kansainvälisiä toiminto-jaan perin pohjin. Tänä päivänä voi-daan aidosti puhua ay-liikkeen kan-sainvälisestä edunvalvonnasta. Taival-ta on silti vielä tiedossa aika lailla eikäsuuntakaan ole täysin selvä.

Kun vielä kymmenen vuotta sittenkansainvälisiin ay-kokouksiin matkus-tettiin monihenkisinä delegaatioina jauseaksi päiväksi, on tyypillinen matkanyt kestoltaan lyhyt, ja se tehdäänyleensä yhden hengen joukkueella.

Kun kymmenen vuotta sitten osallis-tuttiin suurin kokouksiin ja seminaa-reihin, ovat matkat nyt työryhmätapaa-

misia, joissa jokaisen osanottajan odo-tetaan antavan panoksensa käsillä ole-vaan asiaan.

Kun kymmenisen vuotta sitten mat-kassa oli yleensä tulkki, niin nyt eiole.

Kun kymmenisen vuotta sitten am-mattiliittojen kansainvälistä toimintaahoitivat melko pitkälle niiden kansain-väliset osastot, on se nyt työelämän jaedunvalvonnan substanssi-ihmistenkontolla.

Kun aiemmin kansainvälinen toimintaoli paljolti kahdenvälistä, on se nytkeskittynyt melko pitkälle Eurooppaanja monenkeskiseen yhteistyöhön.

Euro-tuponesteet

Ralf SundProjektitutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos

Yritysten kansainvälistyminen, EU jaEMU ovat antaneet vauhtia ammatti-yhdistysliikkeen kansainvälistymiselle.Yleiseurooppalaiseen keskitettyyntyöehtosopimukseen ei silti löydyvalmiuksia vielä pitkään aikaan

Ralf Sund toteuttaa Suomen osuuden yhteispohjoismaises-ta tutkimushankkeesta, jossa selvitellään ammattiyhdistys-liikkeen kansainvälistymisstrategioita.

42

Kun aiemmin ammattiliittojen hallin-nossa matkaraportit merkittiin tiedoksikeskustelutta, ne nyt synnyttävät aikaajoin keskustelua ja pohdintaa.

Kun kymmenen vuotta sitten vainerittäin harvalla ammattiliitolla oli sel-keitä strategisia suunnitelmia kansain-välisestä edunvalvonnasta, on asiaa nytpohdittu melko lailla ammattiliittojenjohdossa.

Selvästi havaittavat muutokset kieli-vät perusteellisesta uudelleenorientaa-tiosta suhteessa kansainvälisyyteen jakansainväliseen ammatilliseen edunval-vontaan.

Muutosta selittävät monet tekijät.Keskeisimmät ovat tietysti toiminta-ympäristön muutokset. Yritykset ovatkansainvälistyneet, mikä on tuonutmuutokselle jäsenistön sekä hyväksyn-nän että paineen. Useissa ammattilii-toissa onkin luottamusmiesten rooliollut keskeinen uuttaedunvalvontapolitiikkaahahmotettaessa.

Toinen tärkeä syy ontietysti EU- ja EMU-jä-senyys. Ammattiyhdis-tysliikkeen kannalta onmerkittävää, että EU:nelimissä on kolmikantavirallisesti. Tämä seikkapakotti miettimään, mi-ten suomalainen ay-lii-ke osallistuu eurooppa-laiseen edunvalvontaan.Perusvaihtoehtoja olitarjolla ainakin kaksi:passiivisena seuraajana tai aktiivisenavaikuttajana. Suomalaiset valitsivat tie-toisesti jälkimmäisen.

Se, että Suomessa määrätietoisestipaneuduttiin Euroopan ammatilliseenedunvalvontaan, perustuu ay-liikkeessävahvistuneeseen käsitykseen Suomenintegraatiopolitiikan järkevyydestä.Niinpä ay-liike pääsääntöisesti tukiSuomen integraatiopolitiikkaa. Ruot-sissa ay-liikkeen suhtautuminen on ol-lut huomattavasti varovaisempaa silläseurauksella, että Ruotsin ay-liike onmenettänyt vaikutusvaltaansa Euroo-pan kentillä samaan aikaan kun Suo-men ay-liike on sitä kasvattanut.

Suomessa laman syvyys helpotti muu-toksen läpivientiä organisaatioissa.Muutosvastarintaa esiintyi melko vä-hän, koska lama ja sen lieveilmiöt hei-luttelivat ammattiyhdistysliikkeen pe-rusteita. Ilman lamaa muutokset ay-liikkeen toimintavoissa eivät olisi olleetniin perusteellisia ja nopeita kuin ne1990-luvulla olivat.

On selvää, että ylikansallinen sopi-mustoiminta tulee vilkastumaan. Yhäuseampi työehdoksi määriteltävä sää-dös syntyy eurooppalaisen ay-yhteis-työn tuloksena. Vaikka tässä vaihees-sa puheet eurotuposta ovat vielä visio-näärisiä, voi kaukaisessa tulevaisuudes-sa nähdä nykyisten trendien loogisenalopputuloksena yleiseurooppalaisenkeskitetyn työehtosopimuksen.

On epäselvää, onko eurotupo mahdol-linen 10 vai 30 vuoden kuluttua, muttamikäli viimeisten kymmenen vuoden ke-

hityksestä voisi jotainpäätellä, niin ennuste en-simmäisen eurotuponsyntyyn menevästä ajas-ta on lähempänä alem-paa arviota.

Ammattiyhdistysliik-keen strategisena pää-määränä yleiseuroop-palaisen sopimustoimin-nan kehitteleminen onjärkevä ainakin kahdes-ta syystä, jotka ovat pit-källe samanlaisia kuinperustelut kansallisillekeskitetyille sopimuksil-

le. Yhtäältä palkansaajien voimat yh-distämällä voidaan vaikuttaa talouspo-litiikkaan niin, että sen tavoitteistossanoteerataan ay-liikkeelle tärkeät asiat.Toisaalta ay-liikkeen täytyy kavahtaapalkkakilpailun mahdollisuutta.

Tiivistyvän yhteisen eurooppalaisensopimustoiminnan hidasteena, elleiperäti esteenä, on silti ainakin neljä vieläkehittymässä olevaa seikkaa.

Ensinnäkään sopimustoiminnan ra-kenteet eivät ole läheskään valmiit.Euroopan perussopimus tarvitsee uu-sia kirjauksia tältä osin. Vaikka sosiaa-lisesta dialogista on tukevat määräyk-set, jotka tuottavat direktiivejä, puut-

tuu säädöksellinen perusta alakohtai-sille sopimuksille vielä täysin. Ammat-tiyhdistysliikkeen puolella käydään vil-kasta mandaattikeskustelua, joka onvasta alussa. Työnantajapuolella on vie-lä epäselvää jopa se, kannattaako eu-rooppalaista tasoa sopimustoiminnas-sa ylipäätään vahvistaa. Eräs euroop-palaisen tason työnantajajohtaja sanoi-kin hyvin kuvaavasti ay-liikkeen edus-tajille: “Minulla on valtuudet sanoa teil-le päivää mutta ei hyvää päivää.”

Toisaalta EU:n kansantalouksien vä-lillä täytyy tapahtua harmonisoitumis-ta työelämän osalta. Varsinkin EU:nlaajenemisen jälkeen tulee työehdois-sa esiintymään suuria maiden välisiäeroja. Hajonnan on supistuttava sel-västi ennen yhteisen sopimustoiminnantiivistämistä.

Kolmanneksi tarvitaan paljon koke-musta sopimustoiminnan kaikilta ta-soilta. Sosiaalinen dialogi Euroopantasolla on tuottanut toistaiseksi kolmetyöelämää ohjeistavaa direktiiviä. Ala-kohtainen neuvottelutoiminta on aloi-tettu, mutta toistaiseksi tuloksia ja ko-kemusta on vähän. Yritystasolla on eu-rooppalaisten yritysneuvostojen työ al-kanut informoiden ja keskustellen.Joissakin tapauksissa on edetty jo yli-kansallisiin yrityskohtaisiin sopimuk-siin, joista Nordean esimerkki on kaik-kein paras.

Neljänneksi Euroopan ammattiyhdis-tysliikkeeltä puuttuu vielä yhtenäinenstrategia. Ristivetoa on moneen suun-taan. Etelä-Euroopan maat, joissa onheikohko ay-liike, priorisoivat direk-tiivitietä. Pohjoismaissa korostetaan so-pimustoiminnan ensisijaisuutta. Am-mattisihteeristöissä korostetaan etene-mistä alakohtaisen (kansallisessa ter-mistössä liittokohtaisen) yhteistyön tii-vistämisen kautta laajempiin ratkaisui-hin, kun taas Euroopan Keskusammat-tiliitossa (EAY) nähtäisiin suotavana,että strategiaksi valittaisiin keskitettyetenemistie.

Kaikilla neljällä osa-alueella on tapah-duttava paljon ennen kuin voimme va-kavasti puhua eurotuposta, joka yhäkirkkaampana siintelee taivaanrannas-sa. �

Yleiseruooppa-lainen sopimus-toiminta edellyt-tää vielä säädök-siä, työelämänharmonisointia,kokemuksia jatyömarkkina-osapuolten stra-tegioita.


Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2001:11

Lähde: Tilastokeskus

Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2002:01

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2002:01

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2001:12

Lähde: Tilastokeskus

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2001:12

Lähde: Eurostat, Tilastokeskus

Korot 1997:01–2002:01

Lähde: Suomen Pankki


&Y h t e i s k u n t aT a l o u s

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s

Nimi

Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Osoitteenmuutos

TilausTilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 18,50 €

Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus

Nimi

Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Tilauskortti lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e nj u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t i

Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaa-jien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehdentavoitteena on välittää tutkimustietoa, valottaaajankohtaisen kehityksen taustoja sekä herättääkeskustelua kansantaloudellisista ja yhteiskunnalli-sista kysymyksistä. Vuosina 1972–1993 lehtiilmestyi nimellä TTT Katsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusväli-neille ja suurelle yleisölle. Hinta 13,46 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelu-aloitteita. Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaanmyös verkossa laitoksen kotisivuilla.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

W W W. L A B O U R . F I

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitok-sen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoi-vat kotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista,inflaatiosta, ulkomaankaupasta, koroista ja julki-sesta taloudesta.

P A L K A N S A A J I E N T U T K I M U S L A I T O S

L A B O U R I N S T I T U T E

F O R E C O N O M I C R E S E A R C H

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09–2535 7330 (Tel. +358–9–2535 7330)fax 09–2535 7332 (Fax +358–9–2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä kos-kevia ennusteita. Laitos on perustettuvuonna 1971 Työväen taloudellisentutkimuslaitoksen (TTT) nimellä. Tutki-muksen pääalueita ovat työmarkkinat,julkinen sektori, makrotalous ja talous-politiikka. Palkansaajien tutkimus-laitosta ylläpitää kannatusyhdistys,johon kuuluvat kaikki Suomen ammatil-liset keskusjärjestöt: SAK, STTK jaAKAVA sekä näiden jäsenliittoja.

72 h

Vuosikerta 18,50 €Irtonumero 5,90 €

ISSN 1975-181X

talous & yhteiskunta 1/2002

Government & Nonprofit