Tämä heTki – This MoMenT in TiMe

Minä olen, sinä olet, me olemme,

kuoleman ja syntymän liepeillä,

ikuisesti siinä hetkessä,

jossa ilmaan heitetty kivi nukkuu.

Tomi Kontio: RuuhiVaaksan päässä taivaasta, Teos, 2004

Tämä heTki – This MoMenT in TiMe

Janne Kaarlehto

Minä olen, sinä olet, me olemme,

kuoleman ja syntymän liepeillä,

ikuisesti siinä hetkessä,

jossa ilmaan heitetty kivi nukkuu.

Tomi Kontio: RuuhiVaaksan päässä taivaasta, Teos, 2004

4

5

Janne kaarlehTo Ja pyöreyden ymmärTäminen

Kuvion muotoutumisen ajallinen kehkeytyminen on Janne Kaarlehdon lähtökohta ja haaste. Kaarlehto työskentelee teke-mällä päällekkäisiä tempera-kuvioita. Kuviot korvaavat toisiaan peittäen. Palimpsestisesti. Niin, palimpsestisesti. Palimpsesti on päällekirjoitusta, aiemman tekstin päälle raaputtamista: edellinen kuvio pestään uudella väripinnalla. Aiempi kuvio jättää tahattomia jälkiä, viimeistään uuteen kuvioon.

Maalaaminen on jokaisen maalauksen omaa historiaa: aiempia ku-vioita menetetään kaiken aikaa. ”Ylipyyhkiminen” tuottaa samaan kuvaan monta kuvaa yhden maalauksen eri vaiheissa. Kaarlehto on tallettanut digitaaliseen muotoon kunkin maalauksen aiemmat maalausversiot. Näin maalaus on medioitu omalle historialleen.

Kaarlehdon aihe- ja sävyvalinnoista ei ole epäilystä: hän maalaa piirittämällä pyöreitä hahmoja. Menetelmänä on kuvion hermon pehmentäminen niin, että ääriviiva alistuu sameudelle ja sameus läpikuultavuudelle. Kuvio on syli, kallo, kallio, lusikan alkio. Hah-mosoikio on pyörylä, pyörykkä, pehmeä kivi veden alla, kuukasvo, muotokuvan haamu. Se on ”asian” katoamista. Ääriviiva taas on aktantti, määrittelijä, sankari: se on ympäröimistä (syli). Ääriviiva rajaa tyhjyyden täyteydeksi. Ääriviivat pehmentävät tosiaan, taput-tavat toisensa kaareviksi. Piirtäminen on pyöreyden piirittämistä.

6

Maluma ja maluma vierekkäistävät toisensa. Taketea, maluman psykologista ja terävää vastakohtaa, ei ole.1 Kaarlehdon maailma on maailma ilman taketea. Kaarlehto nimittää soikioitaan ”mol-lukoiksi”. Ne ovatkin maluma-mollukoita, maluma-maalaus-mol-lukoita, mutta palimpsestisesti.

Pyöreät hahmo-muodot on käsitettävissä pikemminkin ymmär-tämyksinä kuin viittauksina valmiisiin käsitteisiin. Muotoutu-minen ei siis ole viittauksia muotoutumisesta ulos vaan siihen takaisin. Muotoutuminen ei ole viittauksia edes Bachelardiin. Ymmärtäminen on ympäröimistä: tapaileva, hahmo-rajaa etsivä ymmärrys etsii lisää ymmärrystä, hahmopyörylä hahmopyörylää. Ymmärtäminen on ympyröimistä.

Muotouminen (tämä Pareysonin, nuoren Econ, Lyotardin ja Flochin itseensä kiertyvä formatiivisuuden haaste) on äänikä-sitteiden tuolla puolen, muttei äänetöntä: se on pehmeää äänekkyyttä. Pehmeä äänekkyys viittaa salaa itsensä ulkopuo-lelle. Kaarlehto asettaakin meille paradoksin: uuttera muotou-tuminen on formalismin voittamista. Kaariviiva ja lehto (syli), siis Kaarlehto.

Altti Kuusamo

7

1 Cf. Wolfgang Köhler, ”Maluma and Takete”, in Psychologische Probleme, Julius Springer, Berliin, 1933. Teoksesta Sixten Ringbom, The Sounding Cosmos. A Study in the Spiritualism of Kandinsky and the Genesis of Abstract Painting. Acta Academiae Aboensis, Ser. A Vol. 38 nr 2.

8

9

roundness Comprehended

How to catch a figure unfolding in time is Janne Kaarlehto’s starting point and challenge. Kaarlehto works by making su-perimposed tempera figures. The figures replace each other by overlapping. As a palimpsest. That’s right, a palimpsest. A palimpsest is a text written on an earlier text that has been smoothed off. In Kaarlehto’s paintings, the previous figure is washed off with a new surface of paint. The earlier figure leaves involuntary traces on the completed new figure.

Each painting builds on its own individual history: earlier fig-ures are being lost all the time. The ”smoothing off” produces several pictures during the different stages of the painting. Kaarlehto saves the earlier painted versions in a digital form. Thus each painting is mediated to its own history.

Kaarlehto’s choice of motif and tone leaves no doubt: he paints by encircling round shapes. His working method is to soften the nerve of the figure until the outline becomes sub-jected to turbidity and turbidity to translucence. The figure suggests an embrace, a boulder, a spoon face. The elliptic form could be a wheel, a balloon, a soft stone under water, the ghost of a portrait, a moon face. It is the disappearance of the ”Thing”.

10

The outline, again, is the actant, the definer, the hero: it envelops (as an embrace). It lines the void into fullness. The outlines soften each other, by patting each other into curvi-linearity. Drawing is the encircling of circularity.

Maluma and maluma are juxtaposed. There is no takete, the psychological and sharp opposite of maluma.1 Kaarlehto’s world is a world without takete. Kaarlehto calls his ellipses ”globous hoops”. They are indeed maluma hoops, maluma-painting-hoops, only palimpsestically.

The round shape-forms are to be understood as comprehen-sions rather than references to ready-made concepts. In oth-er words, formation is not a reference outside formation, but back to it. Nor is it a reference to Bachelard. Comprehension is encircling: in search for deeper understanding, it gropes to pursue the limits of the figure; one figure hoop seeks another figure hoop. Comprehension is circling.

Formation (this challenge to formativity revolving round itself, as in Pareyson, young Eco, Lyotard and Floch) is beyond the conception of sound, but not soundless: it is soft loudness. Surreptitiously, soft loudness refers beyond itself. Kaarlehto confronts us with a paradox: busy formation overcomes formalism.

By Altti Kuusamo

11

kuva-aukeamaT / piCTure spreads

12

Maalaus (Kelluvia hahmoja) Maalaus (Floating Figures Takeing Shape) Ttempera ja öljy kankaalle, tempera and oil on canvas, 177 x 245 cm, 2004–06

13

14

Nimetön (Paino) Untitled (Weight)tempera kankaalle, tempera on canvas, 193 x 246 cm, 2005

15

16

Maalaus (Tuntematon polveileva, laskostuva)Painting (Arcane, Meandering Folding, )Tempera kankaalle, Tempera on canvas 166 x 210 cm, 2005

17

18

Maalaus (Kiviä, maisema… )Painting (Stones, Landscape…)Tempera kankaalle, Tempera on canvas 166 x 210 cm, 2006-07

19

20

Maalaus (Kelluva muodostelma, vaalea)Painting (Floating Configuration, Light)tempera kankaalle, tempera on canvas, 173 x 215 cm, 2006–07

21

22

Maalaus (Kosketuksia, Muotoutumisia I)Painting (Touchings, Formations I)tempera kankaalle, tempera on canvas 173 x 205 cm, 2007

23

24

Maalaus (kelluva muodostelma, harmaa)Painting (Floating Configuration, gray)tempera kankaalle, tempera on canvas, 173 x 205 cm, 2006–07

25

26

Maalaus (kelluva muodostelma, nopeutuva keskipakoinen)Painting (Configurations, accelerateing Centrifugal)Tempera kankaalle, tempera on canvas, 185 x 245 cm, 2007

27

28

Maalaus (Keskipakoinen)Maalaus (Centrifugal)tempera kankaalle, tempera on canvas, 185 x 245 cm, 2007

29

30

Maalaus (Kiemurteleva)Painting (Serpentine)tempera kankaalle, tempera on canvas 125 x 95 cm, 2007

31

32

Maalaus (Verhottu)Painting (Concealed)Tempera kankaalle, tempera on canvas 125 x 95 cm, 2007

33

34

Maalaus (Kosketus – säntäilevät mielteet, vaatimus)Maalaus (Touch – Escaping Emotional, Demand)Tempera kankaalle, Tempera on canvas 125 x 95 cm, 2007

35

36

Maalaus (Mustaa valkoisella)Maalaus (Black on White)Tempera kankaalle, Tempera on canvas, 125 x 95 cm, 2007

37

38

Maalaus (Valkoista mustan päällä, imagot)Painting ( White Loose on Black, Imagoes)tempera kankaalle, tempera on canvas, 150 x 120 cm, 2007

39

40

Maalaus (Muistamisesta)Painting (On Remembering)Tempera kankaalle, Tempera on canvas 150 x 130 cm, 2007

41

42

Maalaus; (kelluvia mielteitä, varhainen valo) Painting (Floating Sensations Early light)tempera kankaalle, tempera on canvas, 138 x 110 cm, 2007

43

44

Maalaus (Vuori ja kuu) Painting (The Moon and the Mountain)tempera kankaalle, tempera on canvas, 138 x 110 cm, 2007

45

46

Maalaus (tuntuma)Maalaus (Sense)tempera kankaalle, tempera on canvas, 138 x 110 cm, 2007

47

48

Maalaus (Nimetön)Painting (Without a Name)tempera kankaalle, tempera on canvas, 138 x 110 cm, 2007

49

50

51

Janne kaarlehdon maalausTen kanssa vieTTämäsTäni aJasTa

Katsellessani Kaarlehdon maalauksia galleriatilassa koen niiden äärelle pääsemisen hankalaksi, siksi en aluksi edes yritä katsella töitä, vaan istun alas ja yritän hyväksyä tilan ympärilläni – tämä on gallerioissa yleensä vallitseva juttu, niissä on vaikeaa olla – ja teokset taas ovat usein hitaita ja kohdatakseen niitä, niiden kanssa tulee nimenomaan viettää aikaa. Kurt Vonnegut kirjoittaa teoksessaan Ajanjäristys sivulla 168: ”Jos haluat todella tietää, ovatko kuvasi ’taidetta vai eivät’, kuten itse kysyit, sinun on pantava ne näytteille johon-kin julkiseen paikkaan ja kokeiltava, haluavatko ventovieraat katsella niitä.” Istun siis galleriassa viettämässä aikaa. Olen huolehtinut siitä, ettei minulla ole kiire.

Kuviot maalauksissa ovat pyöreitä, ympyröitä, päätän että ne ovat rannan vierinkiviä, sillä ne ovat vierinkivien kokoisia ja muotoisia. Kaarlehto puhuu ympäröimisestä, ymmärtämises-tä asian ympäröimisenä. Tämän voi käsittää renkaana, joka sulkee sisäänsä alueen, josta tulee kartoitettu eli ymmärretty. Taulut ovat nelikulmaisia, niillä on konventionaalinen taulun muoto, eikö taulun reunakin muodosta ympäröidyn, ymmär-retyn alueen – ainoastaan nelikulmaisen? Liitän ajatuksen Tolstoin tarinaan Paljonko ihminen tarvitsee maata?

52

Matkallaan auringonnoususta sen laskuun mies kävelee kehän omistaakseen sisälle jääneen maa-alueen, mutta ahnehties-saan liikaa maksaa siitä kovimman hinnan, henkensä. Lopulta, kuten kaikki ihmiset, hän kuitenkin saavuttaa oman ympä-röidyn alueensa, kuopan, jonka kehä on juuri riittävä hänen arkulleen.

Ymmärtämiseen liittyy myös nimeäminen, joka on helposti mielivaltaista, jopa väkivaltaista; kun asia on ymmärretty ja ni-metty, se on saatu hallintaan, se on kesytetty. Nimetyn villieläi-men kohtalo on totella herraansa, nimensä antajaa (tai kuolla hulluuteen). Voidaanko taideteokselta vaatia samaa? Näitä teoksia en halua kutsua nimillä. Kun kysymys on ymmärtämi-sestä, ympäröimisestä, ei sellaista aktia voida nimetä.

Viettäessäni yhä enemmän aikaa teosten kanssa pystyn unohtamaan tilan niiden ympärillä. Ympäröiminen on levollista, muotoaan hakevaa, rannan vierinkivet ovat saaneet muoton-sa hitaasti ja siksi ne on maalattu moneen kertaan, niitä on tutkittu ja niitä tutkineen käden piirtämät viivat ovat osin ehdottavia, ne on maalattu rauhassa ja hiljaisuudessa, herkästi. Maalausten pinta on sileä, siitä tulee niiden seesteisyys, niitä ei ole pakotettu, ne on maalattu ohuella maalilla.

Törmään silti abstraktin maalauksen ongelmaan: kun kuva ei esitä mitään, siinä silti yrittää nähdä jotakin (vierinkiviä). Ku-vallinen kulttuurimme on liian voimakas ollakseni yrittämättä laittaa näihin muotoihin jotain sellaista, jota niissä haluan nähdä (ja nyt joku sanoo: sehän on aivan ok), mutta minä sa-non: ottakaamme asiat sellaisinaan, tunkematta niihin mitään,

53

selittämättä sellaista mitä ei voi selittää.

Gallerian eri puolilla paljastuu taulujen luoma tunnelma eri tavoin, kontrastit tulevat eri tavoin esille. Vaihdan paikkaa ja istuskelen eri nurkissa. Haluan nähdä tauluissa enemmän kuin pintaa mitä taulut määritelmänsä mukaan ovat, sillä tauluissa on syvyyttä. Kävelen taulujen viereen, alapuolelle ja katselen niitä eri kulmista. Mustien taulujen intensiteetti on voimakkain ja niistä tulee jotakin läpi.

Koen oleellisimmaksi yksittäiseksi asiaksi sen, miten taulut heijastavat valoa, sillä maalausten pinnalla vuorottelee matta ja kiiltävä pinta, joka tuntuu noudattavan vierinkivien kuviota, siten että oikeassa kulmassa ja valossa havaitsen pinnan, vie-rinkiven, saavan ympärilleen myöskin sädekehän, kuten märkä kivi auringonpaisteessa.

Ymmärtäminen käsitteenä on kirjallinen ja siksi sen kokeminen kuvan kautta on minulle hankalaa. Nämä maalaukset on mie-lestäni mahdollista ymmärtää suoraan, ilman käsitteitä. Ne vain vievät huomion kokemisesta ja kohtaamisesta muualle tai mikä pahempaa, tekee niistäkin käsitteellisiä. Sen sijaan näen herkän käden tutkineen ja maalanneen, yrittäneen hahmottaa ymmär-tämisen ja kohtaamisen rajapintoja, kuten japanilainen haikuru-noilija kirjoittaa kasteesta, joka on yön aikana kastellut kivet.

Aleksis Salusjärvi

54

55

on Time spenT wiTh Janne kaarlehTo’s painTings

When first seeing Kaarlehto’s paintings in gallery setting I found them difficoult to encmpass.. I find it difficult to get in touch with Kaarlehto’s paintings when looking at them in a gal-lery. Therefore I try not even to look at them at first. Instead, I sit down and try to accept the space around me. I admit that I have a problem with galleries: they are awkward places to be. One usually enters a gallery to look at art, and thus the encounter is not immediate or direct. Kurt Vonnegut writes in his novel, Timequake (p.144): ”If you really want to know whether your pictures are, as you say, ”art or not,” you must display them in a public place somewhere, and see if strangers like to look at them.”

Kaarlehto’s works are often slow and take a long time to look at. This being so, I make it a point to sit in the gallery, biding my time. I have made sure that I am not in a hurry to leave.

The figures in the paintings are round; they are circles; I decide that they are boulders on the shore, as they are of that side and shape. Kaarlehto speaks of circling and of com-prehension as circling the thing. This could be understood

56

as a ring which envelops an area that becomes mapped, i.e., comprehended. The paintings are square, which is the con-ventional shape of paintings. Yet is the area their edges outline not circled and comprehended as well – though as a square? I associate this thought with Tolstoy’s story, How Much Does a Man Need ?, where a man walks in a circle from dawn till dusk to gain possession of the land he thereby manages to encircle. In his greed, he ends up paying the highest possible price for it – his life. Yet in the end he, as all people, is allotted his own encircled area, a hole in the ground, just the right size for his coffin.

Understanding is also linked with naming, which is often arbitrary, even violent; once a thing is understood and named, it is mastered and tamed. The fate of the named wild beast is to obey its master, who named it (or to die mad). Can we expect the same from a work of art? I do not want to call these paintings by any name. When the whole thing is about comprehension, circling, how can the act be named?

As I spend more time with the paintings, I start to forget the space around. The circles are peaceful, searching for their shape; the boulders on the shore have received their shape slowly, because they have been painted over several times; they have been studied, and the lines drawn by the hand that studied them are partly tentative, painted in peace and quiet, with a delicate touch. The surface is smooth, and therefore by nature mellow; it is not forced; the layer of paint is thin.

And yet I am faced with the fundamental problem of abstract painting: though the picture does not represent anything, one still tries to see something in it (boulders). Our pictorial culture is too strong for me not to make an effort to put

57

something that I want to see into these forms (and I hear someone say: but that is perfectly all right); and yet I say: let us take things as they are, without forcing anything into them, without trying to explain something that cannot be explained. I change places and spend time sitting in various corners in different parts of the gallery, because this reveals the atmosphere created by the paintings in different ways and brings out the contrasts differently. I want to see more than surface in these paintings, although surface is what paintings by definition are, because there is depth in them. I walk close to the paintings; I stand under them, and look at them from different angles. The intensity is strongest in the black pain-tings; something comes through.

I feel that the most essential singular thing about these paintings is the way they reflect light: mat and shiny surfaces alternate, apparently tracking the shape of the boulders in such a way that the light in the right-hand corner suggests to me both a halo forming round the surface and a boulder, like a wet stone in the light of the sun.

Comprehension is a literary concept, and it is difficult for me to experience it through a picture. I believe that it is possible to understand these paintings directly, without the help of any concept. Concepts tend to take the attention away from experience and encounter. Worse, they may try to conceptu-alise them, too. What I see instead is a delicate hand that has studied and painted, trying to shape the interfaces between comprehension and encounter, similar to the Japanese haiku poet who writes of nocturnal dew that has made the stones moist.

By Aleksis Salusjärvi

58

59

Painting is the site of my action. What I do takes place in paint-ing. When I paint I am. The forms in my works are attempts to capture fleeting images or figures as they quickly float by. In away they are insights that emerge from playful imagination. Or why not ideas as far as the word means a form, or denotes something extracted from a changing, flowing reality; marked out or cut off from it, which by arresting. suspending and drawing together the migration of moments, also establishes time.

The oval forms, the ”globous hoops” in my paintings are cir-cled figures or ”images”, mental ideas, revelations which turn up and which I try to catch in their flowing state of formation. Difficult to grasp, they are perhaps contacts or sights, insights rather than conceptions. They are of some soft matter – hard matter and hard elements are almost completely lacking in these paintings, not withstanding the rectangular plane surface and the consequent nature of the paintings as rectangular objects. Conceived like this painting should be seen as an experiential ground and experimental starting point, a kind of fundamental concept, emphasizing the primacy of perception. It is simultaneously a state of activity and depth opened by that activity. It is a sense of a foundation of beeing and site of the moving gaze, the vision in motion.

To grasp an insighT

60

The world is articulated in language through concepts, they are repositories of meaning. I grasp the world with concepts and it becomes real for me; the world is here, look at it – as if it were made just for me. The world rests in my arms, I lift it up to embrace it. In language I can do whatever I want, I promise to make from reality a home for us...

The Finnish philosopher J.V. Snellman writes about pure concepts as comprehensions that refer to Hegelian substan-tials. The Finnish word for concept, käsite, however, derives ultimately from the word for hand, käsi. Concept is therefore something tangible, something that can be grasped or appre-hended, and its background becomes evident with the first written documents in the language. A sixteenth-century legal text – translation into Finnish of the Swedish King Christo-pher’s Land Act – uses the verb ‘to conceive’ in the sense ‘to apprehend’ a thief.

Mikael Agricola’s Finnish translation of the New Testament was printed contemporaneously. The legal text can help us to understand what the Bible means when it speaks of God’s inconceivable mercy – it cannot be grasped or captured. What, then, are meanings in the art of painting and, above all, in my own work? It is conceptual in the sense that ’conceive’ signifies gathering and containing in the self, giving a place, a space and a form to a presence.

This moment is not the quality or property of a thing or an object. Neither does it happen in any time-space continuum. The presence or the absence of this moment is ’no-thing’. It is the edge of the unknown, or a creative hollow in time, a void, like zero is the mark for an empty space in place-value notation, or in positional notation. This moment emerges

61

and attains form in the gesture of painting, when it is simul-taneously created and brought into the sphere of the visible. The moment takes place out of time, where the visible and the invisible meet. A painter is inspired by the way being is infused by light, how the visible wraps and winds (around) the present of the moment, and how presence becomes visible.

No picture, no meaning, no explanation. Shadow, touch, sense. The immediacy of seeing is in motion: as the eye touches the flesh of the world, the hand strokes the surface of the canvas; and through this continuous alternating bodily relation to the world, the unseen emerges in a form. Out of this moment arise questions about the body, being in the body and the concreteness of being unraveling in an intuitive way from the personal and subjective toward the generic.

Everyone has their innermost ’thing’ or matter, with unique traits and its singularity. Experience gives birth to mean-ings, which are constructed as knowledge, sedimented and incorporated as part of the personality, as her or his personal possession. But seeing always take place here and now.

Every single painting is renewal. Opening up the immediacy of the moment, the origin, involving an attempt to visual-ize, bring up present, the unknown, art repeatedly (a)voids assumption, supposition, and preconception, liberating the mind from meaning. Precisely in this momentary openness of being, amazing metamorphoses take place over and over again. In this movement, in this revolving circular rotation, which passes from the sight through the touch to the canvas and back to the eye, I can sense what no one can possess nor comprehend. I can have an insight on some of that which cannot be grasped. by Janne Kaarlehto

62

63

Maalaus on toimintani tapahtumapaikka. Se mitä teen tapah-tuu maalauksesessa, maalatesani minä olen. Teoksissani esiinty-vät muodot ovat yrityksiä tavoittaa nopeasti virtaavia ”kuvia” tai hahmoja, toisinaan ne ovat leikkisän kuvittelun synnyttämiä ymmärtämyksiä. Ne voisivat olla myös ideoita, siinä mielessä missä sana tarkoittaa muotoa – jotakin muuttuvasta virtaavas-ta todellisuudesta rajattua, piirtämällä irti vedettyä, irrotettua, joka kokoamalla hetkien vaelluksen myös perustaa ajan.

Ympyränomaiset ”mollukat” maalauksissani ovat piiritettyjä hahmoja tai kuvia, mielteitä, ymmärtämyksiä, jotka näyttäy-tyvät, joita tavoittelen virtaavassa muotoutumisen tilassa. Ne ovat ehkä kosketuksia tai näkemyksiä, ymmärteitä enemmänkin kuin käsityksiä, sillä niihin on vaikea tarttua. Ne ovat jotakin pehmeää ainetta – kovat ainekset, elementit puuttuvat näistä teoksista melkein kokonaan, lukuun ottamatta maalauksen suorakaiteeksi rajattua peruspintaa ja sen ominaisuutta suora-kaiteen muotoisena esineenä. Maalaaminen tulisikin ymmärtää kuvittelukyvyn kokemuksellisena ja kokeellisena lähtökohta-na, perustavaa laatua olevana eleenä, peruskäsitteenä. Se on samanaikaisesti toiminnallinen tila ja sen aukaisema syvyys, mielen tuntuma olemisen perustaan ja liikkeessä olevan kat-seen tapahtumapaikka.

pyörivässä liikkeessä - näkemyksiä, ymmärTeiTä

64

Kielessä maailma jäsentyy käsitteiden varassa, ne kantavat merkityksiä. Tartun käsitteillä maailmaan ja se todellistuu mi-nulle, maailma on nyt tässä, katsokaa sitä - kuin minua varten tehty. Nyt se lepää käsivarsillani, kohotan maailmaa painaak-seni sen rintaani vasten. Sanoissa voin tehdä mitä haluan ja lupaan valmistaa todellisuudesta meille kodin…

Suomen kielen sanakirjoissa käsite -sanan synonyymeina esiintyvät aikanaan ’käsittö’, ’käsine’ ja ’ymmärre’. J.V. Snellman kirjoittaa puhtaista käsitteistä eli ymmärtämyksistä viitaten Hegelin substantiaaleihin2. Käsite on kuitenkin hyvin kou-riintuntuva ilmaisu. Varhainen kirjallinen dokumentti puhuu ’varkaan käsittämisestä’ tarkoittaen lainrikkojan vangitsemista. Kyseessä on Kristoffer-kuninkaan maanlain suomennos3 1500-luvun puolivälistä.

Mikael Agricola painattaa Uuden Testamentin käännöstyönsä samana vuonna. Rinnastus lakitekstiin voi auttaa ymmärtä-mään Raamatun sanaa Jumalan käsittämättömästä laupeudesta - sitä ei voi ottaa kiinni tai vangita.

Mitä sitten ovat merkitykset maalaustaiteessa ja ennenkaikkea omassa työskentelyssäni? Jos maalaustaide on käsitteellistä, ei tuo ominaisuus erota sitä muista taiteenlajeista. Se on konseptuaalista siinä mielessä mitä ’käsittäminen’ kulloinkin merkitsee; läsnäolevan keräämistä, kokoamista, pitämistä ja sisäistämistä, paikan, tilan ja muodon antamistaa hetkelle, kokemukselle. Tämänhetkisyys ei ole asioiden tai esineiden laatu tai niiden ominaisuus. Se ei myöskään tapahdu missään tavanomaisen tila-ajan jatkumossa. Tämä hetki on uutta luova tyhjyys, tuntemattoman reuna, ontto kohta ajassa, niin kuin nolla on tyhjän merkki lukuarvolle perustuvassa paikkajärjes-telmässä. Hetki syntyy ja saa muodon eleessä, jossa se saman-

65

aikaisesti luodaan ja tuodaan esiin näkyvän piiriin. Se tapahtuu ajan ulkopuolella, missä näkyvä ja näkymätön kohtaavat.

Maalaria kiehtoo se miten valo kietoo olevan. Valo täyttää sen säteilyllään ja käärii hetken, kuin syvyyydestä kohoavan lahjan ja salaisuus, tuntematon, saa näkyvän muodon. Ei kuvaa, ei selitystä, ei merkitystä. Varjo, kosketus, tuntuma. Näkemisen välittömyys on toiminnassa, liikkeessä, jossa siveltimen jälki kohtaa silmän ja jossa mieli oivaltaa silmänräpäyksessä läpiko-taisin ruumiillisen suhteensa maailmaan ja olevaan, siihen mikä on todellista. Hetken välittömyydessä kysymykset kehosta, ruumiillisuuden olemuksesta ja olemisen konkretiasta avautu-vat intuitiivisella tavalla vaiston ja tunteen henkilökohtaisuu-desta kohti yleistä.

Jokaisella on tämänsä, yksilöllisen asian ainutkertaiset erityis-piirteet. Merkitykset syntyvät kokemuksen myötä, rakentuvat tiedoksi ja kerrostuvat osaksi minää, niistä tulee henkilökoh-taista omaisuutta. Mutta näkeminen on.

Jokainen maalaus on uusinta, se on alkuperän tavoittamista tässä hetkessä. Sen kohtaaminen kysyy mielen vapautumista oletuksista, ennakkokäsityksistä ja annetuista katsantotavoista. On sanottu, että taide on mielen tyhjentämistä merkityksistä, se tarkoittaa; minän tyhjenemistä siitä mikä on minää. Juuri tässä hetkittäisessä olemisen avoimuudessa tapahtuvat yhä uudestaan ihmeelliset muodonmuutokset. Tässä liikkeessä, jonka sysäys kohoaa maan ja ihmisruumiin uumenista ja etenee katseessa, siinä mitä valo koskettaa, näkemyksenä kankaalle ja takaisin silmään, tässä pyörivässä kiertoliikkeessä, voin tuntea välähdyksen siitä, mitä kukaan ei voi omistaa tai hallita. Janne Kaarlehto

66

67

68

ANSIOLUETTELO

Janne Kaarlehtotaidemaalari, kuvataiteilijas. 1958 Espoo, asuu Helsingissä

Taideopinnot2008 MA, Kuvataideakatemia1982 Taidemaalari, Suomen

Taideakatemian koulu, Yksityisnäyttelyt2007 Galleria Katariina, Helsinki2007 2005 Galleria Nefret, Turku2005 Galleria Uusitalo, Helsinki2004 Galleria Aarni, Espoo2006, 2003 Studio Mezzo, Helsinki1993 Espoon Kulttuurikeskus, Espoo1992 Taidemaalarit Galleria, Helsinki1991 Espoon Kuvataiteilijat Galleria,

Espoo1988 Taidegraafikot Galleria, Helsinki1986 Suomen Rakennustaiteen

Museo, Helsinki

Yhteis-ja ryhmänäyttelyitä1992 Rajoilla, Helsingin ja Uuden-

maan aluenäyttely, Helsinki1990 Maan kuvat, Hyvinkää1988 Nio Finska, Svea Galleriet,

Tukholma1988 Kilon puusepäntehdas, Espoo1987 Finska samtidskonst, Växjö1987 Suomalaista nykygrafiikkaa,

Montreal1986 Grafiris, Porvoon Taidehalli,

Porvoo1986 Grafiris, Galleria Katariina,

Helsinki1986 Suomen Taiteilijain Näyttely,

Helsinki1985 Suomen Taiteilijain Näyttely,

Helsinki1982 Erkylän Ometta, Hyvinkää

Teoksia julkisessa kaupunkitilassa2003 Viiskulman terveysaseman

maalaukset, Helsinki2000 Erottaja, ympäristö-teos,

Helsinki (suunnitelma)1996 Itäväylä, ympäristöprojekti,

Helsingin Rakennusviraston toimeksianto, Helsinki (suun-nitelma)

1983 Elektra, ympäristö-teos, Helsinki

1982 Kuolemantanssi, ympäristö-teos, Helsinki

Palkinnot1982 II palkinto Helsingin

Suomalaisen Klubin seinämaalauskilpailussa

Apurahat2008 Suomen Kulttuurirahasto2006 Näyttöapuraha2006 Valtion kuvataidetoimikunta 2005, 1995 Uudenmaan taideteos

toimikunta1992 Pohjoismainen taidekeskus,

vierasateljeestipendi1990 Espoon kaupunki, kohdeapuha1988 Espoon kaupunki, vuosiapuraha1987, -85 Valtion kohdeapuraha1986 II Bisonte stipendi, Firenze1983 Vanhan Ylioppilastalon tukisäätiö1982 Kone Oy:n säätiö

Kokoelmat Suomen Valtio, Suomen Pankki, Merita pankki, Växjön kunta, Ahlström Oy

69

CURRICULUM VITAE

Janne KaarlehtoPainter, visual artistb. 1958 in Espoo, lives in Helsinki

Art Studies2008 MA, Finnish Academy of Fine Arts1982 Painter, The School of the Fine Arts Academy of Finland

Solo Exhibitions2007 Galleria Katariina, Helsinki 2007, 2005 Galleria Nefret, Turku2005 Galleria Uusitalo, Helsinki2004 Galleria Aarni, Espoo2003, 2006 Studio Mezzo, Helsinki1993 Espoo Cultural Centre, Espoo1992 Painters’ Union Gallery,

Helsinki1991 Espoon Kuvataiteilijat Gallery,

Espoo1988 Association of Finnish

Printmakers Gallery, Helsinki

1986 Museum of Finnish Architecture, Helsinki

Joint and Group Exhibitions1992 Rajoilla, regional exhibition of

Helsinki and Uusimaa, Helsinki1990 Maan kuvat, Hyvinkää1988 Nio Finska, Svea Galleriet,

Stockholm1988 Kilon puusepäntehdas, Espoo1987 Finska samtidskonst, Växjö1987 Contemporary Prints from

Finland, Montreal1986 Grafiris, Porvoon Taidehalli,

Porvoo1986 Grafiris, Galleria Katariina,

Helsinki1986 Annual Exhibition of Finnish

Artists, Helsinki1985 Annual Exhibition of Finnish

Artists, Helsinki1982 Erkylän Ometta, Hyvinkää

Works in Public Urban Spaces2003 Paintings in Viiskulma Health

Care Centre, Helsinki2000 Erottaja, Site-spesific Uban

Art, Helsinki (plan)1996 Itäväylä, Environmental Art

Project, commission for the Public Works Department of Helsinki (plan)

1983 Elektra, Site-spesific Urban Art, Helsinki

1982 Dance Macabre, Site-Spesific Urban Art, Helsinki

Awards1982 Second prize in the mural

competition organised by Finnish Club in Helsinki

Grants2008 Finnish Cultural Foundation,

One Year Grant2008 Finnish Cultural Foundation 2006 Public Display Grant for

Visual Artists2006 National Coucil for Visual Arts2005, 1995 Art Council of the

Municipaity of Uusimaa1992 Nordic Art Centre, guest

atelier grant1990 City of Espoo, project grant1988 City of Espoo, one year

working grant1987, 1985 Finnish Government,

project grant1986 II Bisonte scholarship,

Florence1983 Old Student House Foundtion1982 Kone Oy Foundation

Collections Finnish State Bank of Finland, Merita Bank Municipality of Växjö, Ahlström Plc

70

1 Cf. Wolfgang Köhler, ”Maluma and Takete”, in Psychologische Probleme, Julius Springer, Berliin, 1933. Teoksesta Sixten Ringbom, The Sounding Cosmos. A Study in the Spiritualism of Kandinsky and the Genesis of Abstract Painting. Acta Academiae Aboensis, Ser. A Vol. 38 nr 2.

2 Suomen kielen muistomerkkejä 2,1: Kristoffer kuninkaan maanlaki: Tukholman codex B 96 / julk. E. N. Setälä, M. Nyholm; Herra Martin suomeksi kääntämä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1905. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia; 82.

J.V.Snellman Persoonallisuuden aate, Kootut teokset osa 3 suom. 2001, Edita. Versuch einer speculation Entwicklung der Idee der Persönlichkeit, Tubingen1841,

Valokuvat / PhotographsMarko Mäkinen Sakari Viika

Kuva etukannen liepeessä, Päivi Tiitu

käännökset / Kaisa Sivenius

Painatus ja sidonta / Printed and Bound byFrenckell, Espoo 2008

Julkaisua ovat tukeneet / Supported by Suomen Kulttuurirahasto, Valtion kuvataidetoimikunta.

71

72