suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen...kerättyjä oksia ei pestä, eikä kuivateta,...

Suomen metsäkeskus 2014

Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen

Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminenJari Toivoniemi

Julkaisija: Suometsien kokonaisvaltainen käsittely -hanke, Suomen metsäkeskusKuvat: 1-5, 7 ja 8 Hannu Nousiainen, Metsäntutkimuslaitos

6, 9 ja kansikuva Jari Toivoniemi, Suomen metsäkeskusTaitto: Terttu Välkkilä, Suomen metsäkeskus

Paino: I-print, Seinäjoki, 2014

ISBN 978-952-283-018-0 nid.ISBN 978-952-283-019-7 pdf

Suometsien ravinnehäiriöt 2014 3

SISÄLLYS

1 Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

2 Kasvutekijät määräävät puuston kasvun . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

3 Soiden kasvupaikat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

4 Metsäojitus muuttaa suota . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

5 Puustolle tärkeät ravinteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

6 Riittävä typen määrä on perusedellytys suometsien puun kasvatukselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

7 Ravinnehäiriöiden esiintymisen riskialueet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

8 Ravinnepuutosoireiden tunnistamisesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

9 Ravinteiden tehtävät ja puutosoireiden kuvaukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11

9.1 Typpi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11

9.2 Fosfori . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .12

9.3 Kalium . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .13

9.4 Kalsium, Magnesium, Rikki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .15

9.5 Hivenaineet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .15

10 Neulasanalyysi antaa luotettavan kuvan ravinnetilasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .16

Lisätietoja ja lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .18


1 Johdanto

Nykyisin metsää kasvava ojitettu turvekangas on saattanut olla ennen metsäojitusta

avosuota. Luonnontilaisen suon ravinnekierto on karkeasti jaotellen perustunut

joko sadeveden tai pohjaveden mukanaan tuomaan ravinnelisään. Puuston kasvun

perusedellytykset ovat siis olleet olemassa jo ennen metsäojitusta. Alun alkaen

puustoiset, ohutturpeiset suot ovat ravinteisuudeltaan vakaampia kasvupaikkoja kuin

paksuturpeiset, avo- tai sekatyypin suot.

Tämän esitteen tarkoituksena on tuoda lukijalle lisätietoa ja valmiuksia suometsien

havupuissa esiintyvien yleisimpien ravinnepuutosoireiden tunnistamiseen. Siinä

annetaan myös toimintaohjeet laboratoriossa tehtävää tarkempaa ravinneanalyysiä

varten.

Esitteen alussa kerrotaan soiden ravinnetaloudesta ja ravinteisuuteen vaikuttavista

tekijöistä ja näiden merkityksestä ojituksen jälkeen syntyneen suometsän kehitykselle.

Esitteessä kuvaillaan myös suometsiemme ravinnehäiriöiden esiintymisen riskialueet.

Puustolle tärkeät ravinteet ryhmitellään pää- ja hivenravinteisiin. Esitteessä kerrotaan

lyhyesti mihin mitäkin ravinnetta tarvitaan. Ravinnepuutosoireet on kuvailtu tekstissä

ja niistä on seikkaperäiset kuvat. Osa esitteen kuvista on Metsäntutkimuslaitoksen

tutkijan Hannu Nousiaisen kuva arkistosta.

Puutosoire kuvauksia ja kuvia voidaan käyttää myös kivennäismaiden havupuiden

ravinnepuutosoireiden tunnistamiseen.

Esite on koostettu Suomen Metsäkeskuksen hallinnoiman tiedonvälityshankkeen

toimesta. Suometsien kokonaisvaltainen käsittely –hanke toimi vuosina 2013–2014

Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella. Hankkeen kohderyhmään kuuluivat alueen

metsänomistajat ja metsäalan toimijat. Hanketta rahoitti Manner-Suomen maaseudun

kehittämisohjelma.


2 Kasvutekijät määräävät puuston kasvun

Puuston kasvu riippuu kasvutekijöistä, joita ovat lämpö, valo, vesi, maaperän

ominaisuudet sekä ravinteet. Kasvun tason määrää se tekijä, jota on puuston tarpeeseen

nähden vähiten käytettävissä. Tässä esitteessä käydään läpi suometsien havupuiden

ravinnehäiriöitä, niiden taustoja ja tunnistamista.

3 Soiden kasvupaikat

Suot jaetaan kolmeen päätyyppiryhmään: Korpiin, rämeisiin ja avosoihin. Avosuot

jaetaan edelleen nevoiksi ja letoiksi. Korvet ja rämeet voivat olla niin sanottuja aitoja

puustoisia soita, tai puustoisen suon ja avosuon yhdistelmiä eli sekatyyppejä.

Luonnontilainen suo saa ravinteensa pohja- tai pintaveden mukana. Ohutturpeisilla

soilla pääosa ravinteista tulee suon alapuolisesta kivennäismaasta ja ympäristöstä

pohjaveden kuljettamana. Paksuturpeiset suot saavat ravinteensa pääsääntöisesti

sadeveden mukana. Turpeen sisältämät ravinnemäärät riippuvat suuresti siitä miten

suo saa ravinteensa. Ainoastaan sadeveden mukana ravinnelisänsä saanut suo on

lähtökohtaisesti niukkaravinteisempi kuin pohjaveden mukana kivennäisravinteita

saanut suo. Suon ravinnetaso vaikuttaa siihen, millainen kasvillisuus suolle kehittyy.

Erilaisia kasvupaikkoja ilmentävät suotyypit on kuvattu taulukossa 1.

4 Metsäojitus muuttaa suota

Suon ojittaminen laskee pohjaveden pintaa. Tämän seurauksena turpeen happitila

kasvaa, hajotustoiminta lisääntyy ja puuston kasvulle käyttökelpoisten ravinteiden

määrä lisääntyy. Puuston lähtiessä kasvuun myös ravinnetarve lisääntyy.

Puuston kasvureaktion lisäksi myös suokasvillisuus väistyy ajan myötä kangasmaan

kasvillisuuden tieltä. Ojitetut suometsät rinnastetaan kangasmaiden metsien kasvu-

paikkoihin, ja niitä kutsutaan turvekankaiksi. Turvekankaat on jaettu I- ja II-tyypeik-

si, vastaamaan paremmin luontaisten kasvupaikkojen vaihtelua. Tyypin I turvekan-

gas on kehittynyt ohutturpeisen, puustoisen suon ojituksen seurauksena. II-tyypin


turvekankaaksi kehittyy paksuturpeinen, avosuo tai sekatyyppi. Joidenkin suotyyp-

pien ojituksenjälkeistä kehitystä ei tunneta riittävän hyvin, jotta ne voitaisiin luoki-

tella täydellä varmuudella turvekankaiksi. (Taulukko 1).

Taulukko 1. Luonnontilaisten soiden ja turvekankaiden rinnastettavuus ravinteisuudeltaan vastaaviin kan-gasmaiden kasvupaikkoihin. Lähde: Laine J., Vasander H., Hotanen J-P., Nousiainen H., Saarinen M., Penttilä T., Suotyypit ja turvekankaat – opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus 2012.

5 Puustolle tärkeät ravinteet

Puuston kasvulle tärkeät ravinteet jaetaan pääravinteisiin ja hivenravinteisiin.

Puusto käyttää pääravinteita huomattavasti enemmän kuin hivenravinteita. Päära-

vinteiksi luetaan typpi (N), kalium (K), fosfori (P), kalsium (Ca), magnesium (Mg) ja

rikki (S). Hivenravinteita ovat muun muassa boori (B), Mangaani (Mn) ja sinkki (Zn).

Kangasmaiden kasvupaikkatyypit

Luonnontilainen suotyyppi

Ojitettu suo / turvekangas

Suotyypit joidenojituksen jälkeinenkehitys tunnetaan

huonosti

Lehdot ja lehtomaiset kankaat

Lehtokorpi,Ruohokorpi

Ruohoturvekangas I, Ruohoturvekangas II

Ruohoinen sarakorpi, Varsinainen lettokorpi,

Koivulettokorpi, Ruohoinen sarakorpi

Tuoreet kankaat(mustikkatyyppi)

Mustikkakorpi,Kangaskorpi

Ruohoinen sararäme,Ruohoinen saraneva,Varsinainen sarakorpi

Mustikkaturvekangas I,Mustikkaturvekangas II

Varsinainen lettoräme,Varsinainen letto

Kuivahkot kankaat(puolukkatyyppi)

Puolukkakorpi,Kangasräme,Korpiräme,

Kangaskorpi.Pallosararäme

Puolukkaturvekangas I,Puolukkaturvekangas II Pallosarakorpi

Kuivat kankaat(kanervatyyppi)

Isovarpuräme,Tupasvillaräme,Lyhytkorsiräme

Varputurvekangas I,Varputurvekangas II

Kangasräme,Lyhytkorsikalvakkaneva

Karukkokankaat(jäkälätyyppi)

Rahkaräme,Rahkaneva,

Lyhytkorsineva,Keidasräme

Jäkäläturvekangas I,Jäkäläturvekangas II


6 Riittävä typen määrä on perusedellytys suometsien puun kasvatukselle

Kivennäismailla on yleisesti pulaa käyttökelpoisessa muodossa olevasta typestä.

Suometsissä on metsänkasvatukseen kelpaavilla kohteilla yleensä typpeä riittävästi.

Typen määrää turpeessa voidaan arvioida silmävaraisesti turvelajin ja turpeen maa-

tuneisuuden perusteella.

Maastossa turvelajin voi tunnistaa turpeessa säilyneistä kasvinosista, turpeen väris-

tä, liukkaudesta ja rakenteesta. Yleisimmät turvelajit ryhmitellään kolmeen pääryh-

mään:

Rahkavaltaista turvetta esiintyy II-tyypin varputurvekankaissa ja jäkäläturvekan-

kaissa. Kaikkia puuston kasvulle tärkeitä ravinteita on niukasti. Turve on heikosti

maatunutta ja sisältää rahkasammalten jäännöksiä.

Saravaltaista turvetta esiintyy yleisimmin II-tyypin puolukka- ja mustikkaturve-

kankailla. Typpitilanne on yleensä hyvä, ravinne-epätasapaino on mahdollinen. Tur-

peesta on tunnistettavissa sarojen juuria ja juurakoita.

Puuvaltaista turvetta esiintyy yleisimmin I-tyypin puolukka- ja mustikkaturvekan-

kailla ja ruohoturvekankailla, jotka ovat pääasiassa olleet puustoisia soita jo ennen

metsäojitusta. Turve koostuu lähinnä puiden ja varpujen jäännöksistä.

Turpeen maatuneisuutta voidaan arvioida maastossa von Postin luokituksella. Tur-

vetta puristetaan kädessä ja tarkkaillaan siitä lähtevän veden sameutta ja väriä, sor-

mien lomitse puristuvan turveaineen määrää ja puristejäännöksen kimmoisuutta.

(Taulukko 2).

Von Postin luokituksessa on kymmenen luokkaa. Ääripäät ovat H1 maatumaton ja

H10 lähes maatunut.


Taulukko 2. Turpeen maatumisasteet von Postin mukaan. Lähde: Ruotsalainen M., Hyvän metsänhoidon suositukset turvemaille. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2007.

Luokasta H4 eteenpäin puustolle käyttökelpoista typpeä on turpeessa riittävästi. Pit-

källe maatuneessa turpeessa on yleensä kaliumia niukalti.

7 Ravinnehäiriöiden esiintymisen riskialueet

Ravinnehäiriöille alttiita kohteita ovat paksuturpeiset avosuolähtöiset suometsät

sekä märistä saraisista tai ruohoisista sekatyypeistä syntyneet suometsät.

Ravinnepuutoksia ennakoivia piirteitä ovat ohutturpeisuus ja nevaisuus sekä sini-

heinäisyys ja karhunsammaleisuus.

Ravinnehäiriöitä esiintyy yleisesti II-tyypin mustikka- ja puolukkaturvekankailla.

Myös ruohoturvekankailla voi esiintyä ravinnehäiriöitä.

Luokat MaatuneisuusTurpeen

ominaisuudet puristettaessa

Ulkonäkö Ravinnetila

1-2Lähes

maatumaton.Vesi kirkasta,

näyte kimmoisa.Kasvinosat

tunnistettavissa.Kaikkia ravinteita

niukasti.

3-4Heikosti

maatunut.

Sameaa vettä. Puristejäännös puu-

romaista, kimmoaa vähän.

Kasvirakenne pääosin

tunnistettavissa.

Etelä-Suomessa typpitila tyydyttävä. Fosforia ja kaliumia

vaihtelevasti.

5-6Kohtalaisen maa-

tunut.

Turveainesta valuu sormien välitse,

ei kimmoa.

Kasvirakenne epäselvä.

Typpitila hyvä. Paksu-turpeisissa ravinne-

epätasapaino mahdol-linen.

7-10Lähes

maatunut.

Turveaineesta yli puolet valuu

sormien välitse

Kasvinosia ei juurikaan erota.

Typpitila hyvä. Paksuturpeisissa oloissa ravinne-

epätasapaino yleinen.


Kuva 1. Erityisesti sateisina kesinä esiintyvä kuusensuopursuruoste on sienitauti, joka aiheuttaa viimeisim-

män neulasvuosikerran kellastumista kesäkuun lopulta lähtien.

8 Ravinnepuutosoireiden tunnistamisesta

Aina, kun puutosoireet näkyvät puuston ulkoasussa, on kyseessä voimakas ravinne-

häiriö. Oireita voivat olla neulasten värimuutokset, kasvuhäiriöt ja puuston taantu-

nut kasvu. Lievät ravinnepuutokset eivät yleensä ole silmävaraisesti havaittavissa.

Silmävarainen tarkastelu on nopeaa ja edullista. Menetelmällä on myös heikkouksia:

puustolla voi olla puutetta monesta eri ravinteesta, eivätkä ne kaikki aiheuta tun-

nistettavia oireita. Toisaalta siinä vaiheessa kun ravinnepuutosoireet alkavat näkyä,

on puustolle jo tullut kasvu- tai laatutappioita. Puustossa näkyvä oire tulisi erottaa

muista tekijöistä esimerkiksi sienituhosta (Kuvat 1 ja 2).


Kuva 2. Neulasen pinnalla on nähtävissä valkoisia pesäkkeitä ja pihkavuotoa. Sienen väli-isäntänä toimii

suopursu.

Kattavaa tietoa metsätuhojen aiheuttajista löytyy esimerkiksi Metsäntutkimuslai-

toksen ylläpitämästä metsätuho-oppaasta, jossa on kuvaukset yli 170 tuhonaiheutta-

jasta. Opas löytyy Metsäntutkimuslaitoksen Metinfo-verkkopalvelusta http://www.metla.fi /metinfo/metsienterveys/opas/.


9 Ravinteiden tehtävät ja puutosoireiden kuvaukset

9.1 Typpi (N)

Typpi on yksi kasvisolun rakenneaineista ja sitä on kasveissa kaikkia muita ravintei-

ta enemmän. Se on yksi lehtivihreän tärkeä osa. Typpi vaikuttaa selvimmin kasvun

määrään.

Puutosoireet

Typen puutos ilmenee yleisesti heikentyneenä kasvuna. Männyllä ja kuusella puu-

tosoireena esiintyy koko latvuksen alueella neulasten kellanvihreä/keltainen viher-

kato eli kloroosi. Metsänkasvatuskelpoisissa suometsissä on yleensä typpeä riittä-

västi puuston tarpeisiin. Poikkeuksena saattavat olla ohutturpeiset suometsät joissa

puuston juuristo yltää turpeen alla olevaan kivennäismaahan.

Kuva 3. Vasemmalla normaali mänty, oikean puoleisella männyllä typen puutos.


9.2 Fosfori (P)

Fosforilla on suuri merkitys kasvien energiataloudelle, sitä tarvitaan erilaisissa kas-

vutapahtumissa ja se on tärkeä ravinne siementen kypsymisen ja itämisen kannalta.

Puutosoireet

Männyllä fosforin puutos ilmenee kasvun määrässä ja laadussa. Neulasten värioireet

ovat harvinaisia tai vaikeasti tulkittavia. Pituuskasvu on vähäistä, kasvaimet ovat

ohuita ja heikon puutumisen vuoksi usein mutkaisia. Eläviä neulasvuosikertoja on

vain 1-2 ja neulaset jäävät lyhyiksi (1-4 cm). Ankarassa fosforin puutoksessa män-

nyntaimet saattavat kärsiä latvakasvainten kuolemista.

Kuusi ei menesty turvemaiden fosforiköyhimmillä aloilla. Fosforin puutosta saattaa

esiintyä metsitettyjen suopohjien ja suopeltojen kuusissa.

Kuva 4. Ankara typen puutos kuusella.


Kuva 5. Fosforin puutos männyllä.

9.3 Kalium (K)

Kalium on tärkein puiden vesitaloutta säätelevä ravinne. Puusto tarvitsee kaliumia

myös fotosynteesissä ja sokerien ja aminohappojen kuljetuksessa. Kalium parantaa

puiden kuivuuden- ja pakkasenkestävyyttä. Kaliumin puutosta esiintyy ainoastaan

suometsissä.

Puutosoireet

Männyllä ja kuusella kaliumin puutos näkyy neulasten kloroosina. Puhtaankeltai-

nen kloroosi ilmestyy edellisen vuoden neulasiin syys- lokakuussa. Kuusella koko

neulanen on kloroottinen, männyllä neulasen kärki. Oire on täsmällisesti kuvatta-

vissa ja ravinnepuutosoireista helpoiten tunnistettavissa. Syksyn edetessä värierot

hieman tasoittuvat puiden valmistuessa talvehtimaan.


Kuva 7. Kaliumin puutos alikasvoskuusella.

Kuva 6. Kaliumin puutos aiheuttaa edellisvuoden neulasten kärkien kellastumista männyllä.


9.4 Kalsium, Magnesium, Rikki

Kalsiumia puusto tarvitsee solukkojen toimintojen säätelyyn ja juurten kasvuun.

Kalsiumia on yleensä maaperässä puuston kasvulle riittävästi.

Magnesiumia on lehtivihreässä ja sitä tarvitaan yhteyttämiseen. Turvemailla mag-

nesiumin puutostilat ovat harvinaisia.

Rikkiä kasvit käyttävät valkuaisen ainesosana. Metsämaassa on riittävästi rikkiä

puustolle, eikä puutosoireita tunneta.

9.5 Hivenravinteet

Hivenravinteet osallistuvat puiden elintoimintoimintoihin aineenvaihduntaa sääte-

lemällä. Puusto tarvitsee hivenravinteita 100–1000 kertaa pienempiä määriä kuin

pääravinteita.

Puutosoireet

Monien hivenravinteiden puutokset ilmenevät heikentyneenä pituuskasvuna, kas-

vuhäiriöinä sekä värimuutoksina. Tunnetuin hivenravinteiden puutosoire aiheutuu

boorin (B) puutoksesta.


10 Neulasanalyysi antaa luotettavan kuvan ravinnetilasta

Mikäli metsässä on merkkejä ravinnehäiriöstä, voidaan silmävaraisesti tutkimalla

todeta lähinnä se, kuinka laajalla alueella oireita esiintyy. Luotettavin tulos puus-

tolle käyttökelpoisten ravinteiden määrästä metsämaassa saadaan neulasanalyysillä.

Analyysiin tarvittavat oksanäytteet voi jokainen metsänomistaja kerätä ja lähettää

tutkittavaksi myös itse. Jotta metsämaan ravinnetilasta saataisiin mahdollisimman

tarkka kuva, tulee näytteet kerätä ja käsitellä huolellisesti.

Kuva 8. Boorin puutos männyllä. Kuva 9. Boorin puutos kuusella.


Taulukko 3. Esimerkki neulasanalyysin tulosten tulkinnasta suomännyille. Llähde: Reinikainen A., Veijalainen H., Nousiainen H., Puiden ravinnepuutokset –metsänkasvattajan ravinneopas. Metsäntutkimuslaitos 1998.

Havupuiden näytteet kerätään lokakuun lopun ja huhtikuun alun välisenä aikana.

Kasvukaudella neulasten ravinnepitoisuudet vaihtelevat, eivätkä analyysit tällöin

anna luotettavaa kuvaa puuston käytössä olevien ravinteiden todellisesta määrästä.

Näytteet kerätään 5-10 valtapuusta, etelän puoleisesta ylimmästä oksankiehkurasta

(viimeisin vuosikasvu). Puuta kohden otetaan vain 1-2 oksan kärkeä. Analyysiin tar-

vitaan 200–300 grammaa näytteitä noin 0,5 litraa kuviolta. Sairaista metsistä näyt-

teet kerätään alueen terveimmistä puista. Ojanvarsipuita ei kelpuuteta näytepuiksi.

Kerättyjä oksia ei pestä, eikä kuivateta, märät oksat tulee kuitenkin kuivata homeh-

tumisen ehkäisemiseksi. Näytteet pakataan mielellään paperipussiin (yhtä puulajia

yhteen pussiin) ja lähetetään analysoitavaksi huolellisesti täytetyn taustatietolomak-

keen kera.

Ravinneanalyysi tulisi tehdä aina epäselvissä kasvuhäiriökohteissa, peltojen metsi-

tyksessä sekä paksuturpeisissa suometsissä, oikean lannoitustavan valitsemiseksi.

Optimi Ankara puutos

N % 1.3–1.8 < 1.2

P mg/g 1.6–2.2 < 1.3

K mg/g 4.5–6.5 < 3.5

B mg/g 10–30 < 5


Ahti E., Kaunisto S., Moilanen M. ja Murtovaara I. (toim.). Suosta metsäksi. Suomet-

sien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä käyttö. Tutkimusohjelman loppuraportti.

Metsäntutkimuslaitos 2005.

Hytönen J,. Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen. Esitys Suometsäse-

minaarissa 25.4.2013. Seinäjoki.

Laine J., Vasander H., Hotanen J-P., Nousiainen H., Saarinen M., Penttilä T., Suotyy-

pit ja turvekankaat – opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus 2012.

Metsäntutkimuslaitoksen Metinfo tietopalvelut osoitteessa: http://www.metla.fi /

metinfo/metsienterveys/index.htm

Päivänen J., Suot ja suometsät –järkevän käytön perusteet. Metsäkustannus 2007.

Reinikainen A., Veijalainen H., Nousiainen H., Puiden ravinnepuutokset –metsän-

kasvattajan ravinneopas. Metsäntutkimuslaitos 1998.

Ruotsalainen M., Hyvän metsänhoidon suositukset turvemaille. Metsätalouden ke-

hittämiskeskus Tapio 2007.

Uotila, A., Kankaanhuhta, V., Metsätuhojen tunnistus ja torjunta. Metsäkustannus

1999.

Äijälä, O., Koistinen, A,. Sved, J,. Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim). Hyvän metsän-

hoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2014.

Lisätietoja ja lähteet

suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen...kerättyjä oksia ei pestä, eikä kuivateta,...

Documents