1996 1996 KARJALAN HEIMO N:o3-4- 35

Suomen kielen kouluopetustaPaatenessa 1920-30 -luvulla

Suomen kielen kayttoon ot-tamisestaNeuvosto-Karjalassapunikkien valtakaudella vuosi-na 1920-37 on esitetty ja yhaesitetaan mita erilaisimpia aja-tuksia. Oheisessa artikkelissa-ni keskityn faktoihin, jotka liit-tyvat suomen kielen kouluope-tuksen historiaan kotikylassaniPaatenessa.

Aluksi on sivuttava lyhyestipunikkien kielipolitiikan tataaluetta koskevaa nakokulmaa.Neuvosto-Karjalan autonomi-sen tasavallan johtomiehiinkuulunut Santeri Nuorteva ar-vioi vuonna 1923, etta Paateneseka "Porajarvi, Kiimasjarviym." verrattuna Uhtuaan "ovatvenalaisempia", jos kohta"asukkaat niissakin kunnissakylla ymmartavat suomea".Han ei pitanyt viisaana "suo-malaistuttaa heita, vaan ne onkielellisesti sailytettava sellai-sina kuin nyt ovat, nimittainkaksikielisina".

Nuorteva ei kuitenkaan ol-lut sita vakea, joka olisi vastus-tanut suomen kielen virallisenaseman vahvistamista Neuvos-to-Karjalassa. Suomalaisentut-kijanAuvo Kostiaisen mukaanNuorteva oli Gyllingin linjalla.Siita antaa kuvauksen Paate-nen kihlakunnan toimeenpane-van komitean valistusosastonkarjalankielinen teksti (KT:nkeskusarkistossa}: "Suomenjakarjalan kielet ollah ylen lahe-tyksissa... Sih nahte on skolat,kus opastetah suomen kielenkuin Karjalan omakieli. Karja-lan ja Suomen miehet ollahomat veljet. Siit, konsu (tulou)Suomes vallankumous, Suo-men ja Karjalan maat mannahyhteh", samoin Paatenen kou-lussa 1920-luvun lopulla lap-sille opetettu iskulause: "Ela-koon kansallinen kommunisti-nen puolue".

Vuosina 1923-27 Paateneolilaajan, samannimisen kihla-kunnan hallinnollinen keskus.Siihen kuuluivat niin Paatenen,Kiimasjarven, Rukajarven, Po-rajarven ja Repolan pitajatkin.Kihlakunnan alueella asui yli10 000 ihmista. Kuten Punai-nen Karjala vuonna 1924 kir-joitti, oli mahdollista "merkitaPaadenen kihlakunta puhtaastikarjalaiseksi".

Sensijaankouluopetuksessahallitsi venaj an kieli. Vuonna1923 koulutilanne Paatenen

kihlakunnassa oli seuraava:Paatenen pitaja-6 koulua, (Paa-tenessa H-asteen koulu} kaikkiolivat venaj ankielisia, Rukaj ar-ven pitaja - 6 koulua, kaikkivenajankielisia, Porajarven pi-taja - 6 koulua, joistai suomen-kielisia, Kiimasjarven pitaja- 2suomenkielista koulua, Repo-lan pitaja - 6 koulua, joista yksivenajankielinen.

Mielenkiintoisiatietoja Paa-tenen kihlakunnan sivistys-oloista ja koulutoimesta antaatasavallan Valistusasiain kan-sankomissariaatin tarkastajaPakarinen. Han ka'vi loka-mar-raskuussa 1923 tarkastusmat-kalla kihlakunnassa. Tarkastus-kertomuksessaan han arvioiylen kriittisesti sivistyksen ke-hitysedellytyksia: "Yleinen ti-lanne kihlakunnassa ei ole va-listustyolle otollinen. Varsinsuurena haittana esiintyy raja-kunnissa (Kiimasjarvi, Porajar-vi j a Repola) Suomesta painharjoitettu lahtariagitatsiooni,jonka hedelmiksi suuremmaltaosalta luen erittainkin Porajar-ven kunnassa vireilla olevankielikysymyksen, jos kohta sil-laonomatluonnollisetkinsyyn-sa. Suurimpana vaikeutena onpaikallisen vaeston tavaton koy-hyys, joka ei tee ainoastaanmahdottomaksi heidan puolel-taan paikallisten valistuslaitos-ten tukemista, mutta samallatekee heille mahdottomaksivalistustyon vastaanottamisen".

Paatenen kihlakunnan kou-lutkarsivat opetustarvikkeiden,vihkojen, kynien ja oppikirjo-jen huutavaa puutetta. Opetta-jia oli yhteensa 30. Heista oli"25 pros, saanut sivistyksen al-keiskouluja varten, 25 pros,keskinkertaisen sivistyksen kir-kollisella alalla toimimista var-ten; loput 50 pros, koulusivis-tykseltaan alle keskinkertaisen,mutta ovat valmistautuneet it-senaisella opiskelulla".

Tarkastaja Pakarisen johto-paatos oli tyly: "Koulujen toi-minta kihlakunnassa ei vastaaniita vaatimuksia, jotka prole-taarin valtio kouluilleen on aset-tanut. Esimerkiksi kun opetta-jistossa on suuri osa pappissi-vistyksen saaneita, jotka olo-suhteiden pakosta ovat antau-tuneet neuvostovallan palveluk-seen, ei nuorisomme kasvatusole luotettavissa kasissa".

Suomen kielen kouluope-tuksen vahvistamiseksi Petros-koista oli maaratty Paatenenkihlakuntaan (kuten muihin ta-savallan karjalaisiin kihlakun-tiin- valistusasiain osaston suo-men kielen ohjaaja. Kansanko-missaarienneuvoston (hallituk-sen) 8. lokakuuta 1924 vahvis-taman paatoksen mukaan oh-jaaja oli piirin valistusosastonvarajohtaja ja sai palkkansasuoraan tasavallan valistusasi-ain kansankomissariaatista.

Paatenen tpk:n valistusosas-ton suomen kielen ohjaajana

toimi K. Ahti. Hankin kiinnittiPunaisen Karjalan palstoillavuonna 1924 huomiota siihen,etta suomen kielen opetus olikiinni ennen kaikkea opettaja-kunnasta. "Va'esto pakisee kar-jalaksi ja onpa kylia, joissa saaetsia venajantaitoista. Tastahuolimatta ovat vanhoilliset pii-rit Paadenen keskuksessa suh-tautuneet nurjamielisesti suo-menkielisiin kouluihin ja suo-menkielisen valistustyon tar-peellisuuteen kihlakunnassa.Tallainen nurjamielisyy s on tie-tysti perua niilta vanhoilta ajoil-

n ii HIII onKAtEVAUKVLA

Elamyksia taynna oleva Kalevalakierros johdattaakansanperinteemme kautta mielikuvituksenmaailmaan.• Vainolassa viihdyttaa Maksim

kanteleineen• Metsolassa kuulet vanhat eratarinat ja

naet entisajan pyyntiansat, siella voitistahtaa eratulille

• Tbrvarannassa sumajuoksu, sestominenja tervanpolton vaiheet

• Sepan pajassa itse seppa Ilmarinen,takoja ianikuinen

• Mystisessa Pohjolan Talossa naet aidonPohjan Akan tyttarineenTUpakahvilassa voit nauttia talon antimista

• Sampogalleriassa naet, ratkeaakoSammon arvoitus

• Kalevalakierroksella kolme taidenayttelya

Kay kylassa, koe kalevalainensatu, tarn ja tosi!

Avoinna 1.6.-31.8. joka paiva klo 9-18.Muuiia aikaiia ennakkovarauksesta.Opastetut kierrokset alkavat paivittainklo 10, 12.30 ja 15.30Pohjolan Talon portit ovat avoinnaklo 9-20.Paasylippu kierrokselle aik. 50,- lapset 25,-

Tiedustelut tapahtumista seka ryhma-varauksetKuli 111011 Kalevalakyla oypuh. 986-6554500fax 986-6550246

N:o3-4- 36 KARJALAN HEIMO 1996

ta, jolloin Karjalan maaseutuaurakallavenalaistettiin.Varsin-kin rajakuntien kielimurre onhyvin lahella suomen kielta,joten siella suomenkielinen toi-minta on helppoa. Paadenenkeskuksessa eroaa murre johuomattavasti suomen kieles-ta, mutta ei ole vaikeasti tajut-tavaa sekaan".

Edellasanotun yhteydessaon merkillepantava SuomenEtsivan keskuspoliisin raporttitoukokuulta 1926. Sen tekijahuomauttaa, etta venajan kielion johtoasemassa Neuvosto-Karjalassa. Mutta "vahitellenovat sikalaiset suomalaiset tun-keutuneet yhajohtavimpiin ase-miin, jolloin venajan kieli onjoutunutjossainmaarin syrjaan.Tama kehitys nayttaa kulke-neen kuin itsestansa, olosuhtei-den muuttuessa, joskin toiseltapuolenonhavaittavissajopatie-toistakielikamppailuakin, mikaon ilmennyt mm. erimielisyyk-sina suomalaisten kommunis-tien ja paikallisten venalaistennationalistien valilla".

Kesalla 1926 Karjalan tyo-lais-talonpoikaistaricastuksenkansankomissariaatti suorittitarkastuksen jokaisessa kihla-kunnassa. Paatenen tpk:ssa olipaatetty lukuvuodesta 1929-30siirty a kouluopetuksessa koko-naan suomen kielelle. Vahvaaskel tahan suuntaan oli jo syk-sylla 1925 opettajaA. Hartikai-sen aloittama suomenkielinenopetus Paatenen ensi asteenkoulussa seka suomen opetusaineena 7-vuotisen venalaisenkoulun kolmella viimeisellaryhmalla. Samaan aikaan alkoiopettaja M. Muossalaisen hoi-tama ensi asteen suomenkieli-nen koulu Prokkolassa (Jukko-gubassa) ja Liistepohjan vena-laisessa ensi asteen koulussasuomen opetus aineena opetta-ja A. Purosen johdolla.

Vuonna 1927 Paatenesta tuliSeesjarven piirin hallinnollinenkeskus. Porajarven, Pukajarvenja Repolan pitajat jaivat sen ul-kopuolelle. Kesakuussa Punai-nen Karjala kirjoitti kirjoittiuudesta piirista seuraavasti:"Piirin hallinnollisen osastontoimialue kasittaa 7 059 nelib-kilometria ja siina on asukkaita6 500 henkea. Asukkaat ovatkarjalasia lukuunottamattaMaaselan aseman piiria, jossaasukkaat ovat venalaisia".

Hallinnollisia uudistuksiaseurasikin tarkeita uudistuksiakoulutoiminnassakin. Nenotee-rattiin Suomessa asti: Uusi S uo-mi (5.4.1928) kirjoitti, etta"ylemman asteen koulujen kar-jalaistuttamisestamainittakoon,etta talla kertaa muutetaan Paa-tenen talonpoikaisnuorisokou-

lu tykkanaan suomenkielisek-si". Tama koulu palvelikinmyos Porajarven, Repolan jaRukajarven tarpeita.

Suomenkielinen koulutoi-minta paasi Paatenessa vauh-tiin 1930-luvun alkupuolella.Vuosina 1930-37 Paatenen 9-vuotista vajaakeskikoulua kay-nyt Ksenia V. Mimmijeva o.s.Bykova kertoi tekijalle, etteisuomenkielinen opetus tuotta-nut ylipaasemattomia hanka-luuksia karjalaisille koululai-sille. Hanen mukaansa lapsetkylla tulivat toimeen oppitun-neilla suomen kielella; keske-naan, vanhempiensajakylalais-ten kanssa he puhuivat karja-laa.

Suomenkielisen opetuksenedistymisesta Paatenen vajaa-keskikoulussa lukuvuoden1934/35 toisellaneljanneksellakertovat seuraavat toimintaker-tomuksen luvut:

SUOMEN KIELI

Paatenen koulussa oli 1930luvun alkupuolella paljon suo-malaisia opettajia, joukossamyos amerikansuomalaisia.Ksenia Mimmijeva mainitsiseuraavat sukunimet: historianopettaja Junilainen, fysiikanopettaja Toyli, venajan kielenopettaja Olga Joutsen, veljek-set Ho'ppo ja Sakarinen sekakoulun johtaja Antti palo. Useasiassa oppilaat eivat kovinhyvin tienneet opettajiensa ni-mia, koska tavan mukaan kaan-tyivat heidan puoleensa puhut-telulla "opettaja".

Elokuussa 1937 Paatenenvajaakeskikoulussa tybskente-li 14 opettajaa, joista kahdek-san oli suomalaisia: Andrei Sa-karinen (valiaik. matematiikanopettaja), Paavo Juntunen (va-rajohtaja ja kirjallisuus sekamatematiikka), Matti Katsalai-nen (historia ja maantiede),Nikolai Toivonen (venajan kie-

li ja musiikki), Laura Saikkel(suomen kieli ja kirjallisuus)A.Viik oli toisen luokan, Lehtonen kolmannen luokan opettaja.

Kaikkiaan Seesjarven piirinalueellaoli vuoteen 1937 mennessa toiminnassa kolme vajaakeskikoulua (Paatene, Selkja Suurlahti) seka 13 alkeiskoulua. Voi sanoa, etta puutteistaja vaikeuksistahuolimatta kansan valistus suomen kirjakielellasaijalansijankotiseudullani. Sen tulokset ansaitsevat tutkimusta ja kasittelya.

Lopuksi tahtoisin lainata Punaisessa Karjalassa 6. maaliskuuta 1926 julkaistusta artikkelista "Suomen kielen opetusPaadenella" seuraavan lauseen"...jos karjalainen tahtoo joskus omalla kielellansa tulla kirjantaitavaksi, niin hanen onopiskeltava suomen kielta.

Oikein hyvakirjallinen 7suullinen 19

Hyva4839

Tyydyttava164161

Epat.4545

ALEKSEI LEVKOJEVhistoriatieteen kandidaattPaatene (Syktyvkar)

Oliko Paatenekin ehdollakommuunin paakaupungiksi?

Punaisessa Karjalassa4.7.1935 vietettaessa Neuvos-to-Karjalan 15-vuotisjuhliabol-shevikkiveteraani Jaakko Makimuisteli Karjalan kommuuninperustamisen alkuaikoja.

Kirjoituksessanayttaisiole-van joitakin selvia muistivir-heita, mutta myos mielenkiin-toinen kuvaus siita mi ten 3-mie-hinen vallankumouskomiteamatkusti Muurmannin rataaaina Kemiin saakka etsien Kar-jalan kommuunille sopivaa paa-kaupunkia. Petroskoi ei siis ol-lut ensimmainen vaihtoehto.

Yleis venalainen toimeenpa-neva keskuskomitea antoi 7. pnakesakuuta 1920 asetuksen Kar-jalan tyokansan kommuuninperustamisestajanimitti samal-la Karjalan vallankumouskom'lean. Siihen tuli kolme jaserpj Edvard Gylling ja jaseJaakko Maki "jaVasiliKrjev2 )

Komiteanjasenistasi oli tuolloin LeniHe he lahtivat mmmukanaanjunalla"rataa kohti Karja1

sa seurueeseerjev.Taysiluku'ti tilannetta a-nalla kohti .ak-

sella Ibytaa sopiva paikka kom-muunin paakaupunkia varten.

Ensin pysahdyttiin katso-maan Kontupohjaa, mutta se olisiihen aikaan kovin mitatonkyla, muistelee Maki. Seuraa-vaksi tarkastettiin Karhumaki,sopisiko se. Siella ei kuiten-kaan silloin ollut paljon muutakuin rautatien rakennusvaiheenaikaisia parakkeja, joten paik-ka ei miellyttanyt komitean ja-senia.

Taas mentiin eteenpain jasaavuttiin Maaselan asemalle,Seesjarven kaakkoispaahan.Siella saatiin tietaa, etta "lahta-rien agentit" olivat edempanapolttaneet Ontajoen rautatiesil-lan, joka sijaitsee nykyisestaKotskomasta etelaan. Tama ta-

-htui Maen muistaman mu-''"sakuun 22. paivan tie-

symyksessaon kuitenkin^tivirhe, silla tapahtuma,on Maki nayttaa viittaavan,

pahtui vasta Karjalan nousun..ikaan eli vasta runsaan vuo-den kuluttua vallankumouskol-mikon junamatkasta. Ryhmatunkualaisia metsasisseja tekituhoamisretken Ontajoen sillal-le 13. pna marraskuuta 1921

aikaansaaden lyhyen liikenne-katkoksen.

Jotakin esteita radalla kui-tenkin lienee ollut. Liikennesaatiin vasta muutaman paivankuluttua toimimaanja niin mat-kaa jatkettiin pohjoiseen Ke-miin saakka.

Siella pysahdyttiin ja yritet-tiin vakavasti loytaa sijoittau-mispaikka kaupungista. Muttakova oli siellakin maapera.Huoneustoja ei loytynyt; tar-vi t t i in naet t i loja pai ts ivallankumouskomitealle myospaljon muutakin.

Miten kauan vallankumous-komitea Kemissa viipyi, siitaeiole tarkkaa tietoa. Lopulta kui-tenkin paatettiin, etta on palat-tava Petroskoihin. Siella olisisittenkin parhaat edellytykset.Tata puolsi erityisesti Kudzhi-jev.

Petroskoista saatiinkin aluk-si vaatimattomat tilat, ja paas-tiin alkuun. Oli muitakin on-gelmia. Petroskoissa toimi en-nestaan Aunuksen laanin toi-meenpaneva komitea, joten sa-maan kaupunkiin tuli nain kak-si neuvostovallan keskusta.Seurauksenaoli ristiriitoja, epa-sopua ja niin suuria nakemys-