sooloilija saa paikan crux - lähetysrengas€¦ · huolestutti lisäksi se, että lähes puolet...

SOOLOILIJA SAA PAIKAN

CRUXKESÄ–ELOKUU 2008

Akavan kirkolliset ammattiliitot & Diakoniatyöntekijöiden Liitto

3

� CRUX, kesä-elokUU 2008

Loppu työpaikkakiusamiseLLe

p ä ä k i R j o i t U s

Jukka Huttunenpappisliiton [email protected]

kirkon työalabarometri tuotti jälleen paljon hyvää aineistoa kirkon työolojen kehittä-mistoimintaan. Monien hyvien asioiden joukossa kiinnittää eräs asia kiusallista huomiota. se on

kirkossa koetun kiusaamisen tai epäasiallisen kohtelun suuri määrä.

jos peräti �3 prosenttia vastanneista sanoi kohdan-neensa/kokeneensa kiusaamista nyt tai aiemmin nykyi-sessä työpaikassaan, ei mikään työyhteisö voi ottaa asiaa rauhallisesti. siis melkein joka neljäs työntekijä! Mutta kumman vähän asia herätti barometrin julkaisemisen yhteydessä huomiota.

HavaHduin asiaan tutustuttuani oman työnan-tajani toteuttamaan hyvinvointitutkimukseen. siinä tu-lokset olivat samansuuntaiset. tuossa tutkimuksessa huolestutti lisäksi se, että lähes puolet vastanneista ei ol-lut kuullut puhuttavan työyhteisössään kiusaamiseen ja epäasiallisen kohteluun liittyvistä asioista. ilmiötä ei siis tunnisteta.

asia on vakava kahdella tavalla: luonnollisesti ja tie-tenkin vakavinta on se, että joku joutuu kiusatuksi. Mut-ta lähes yhtä vakavaa tänään on se, että kirkon työyhtei-söt saavat turhaan huonoa mainetta, monet hyvät asiat jäävät tuon kielteisen varjoon.

koska ongelma on vakava, tulee toimia tehostaa yh-denkin kiusaamistapauksen ilmetessä. Mitä siis tulisi tehdä? ongelma koskee koko työyhteisöä. kyse ei siis ole vain esimiesten toimista, vaan kaikkien työyhteisön jäsenten tulee tarkastella omaa toimintaansa. on kuiten-kin painokkaasti todettava, että esimiehillä on lopulta-kin vastuu sellaisten rakenteiden luomisessa ja ylläpitä-misessä, jotka estävät kiusaamista. esimiehillä on vastuu myös jokaisen yksittäisen kiusaamistapauksen käsittelys-sä. ei siis vain hurskaita toiveita, vaan konkreettisia toi-

mia.jotta löysät puheet kiu-

saamisesta voidaan välttää, tulee työpaikoilla selkeästi määritellä ja yhdessä lausua julki, mitä kiusaamisella tarkoitetaan. työyhteisöni hyväksytyssä ohjeessa hy-vän kohtelun edistämisestä on sanottu seuraavasti: ”…kiusaamista on järjestel-mällinen ja jatkuva henkilöön itseensä tai tämän työhön kohdistuva 1) alistava, arvosteleva, väheksyvä tai muu vastaava suhtautuminen, �) perättömien tai liioittelevien väitteiden esittäminen tai 3) tietoinen sosiaalinen eristä-minen ja huomaamatta jättäminen.” siis ei mitä tahansa kiusoittelua, vaan järjestelmällistä ja jatkuvaa epäasial-lista toimintaa. asian vakavuus ei salli sitä, että kaikki työpaikalla epämiellyttäviä tunteita herättävä nimetään kiusaamiseksi.

toinen puhumisella paraneva asia on, säännöllinen asian tarkastelu työyhteisöissä. ennen muuta asiasta pi-tää puhua kehityskeskusteluissa, mutta myös muissa yh-teyksissä. silmät ja korvat on pidettävä auki, tunnelmia on tarkkailtava. tehtävä kuuluu koko työyhteisölle, mutta järjestelmällinen toiminta ja rakenteista huolehti-minen työnantajalle ja esimiehille. keskusteleminen ja avoimuus ovat ylipäätään ennaltaehkäiseviä lääkkeitä. osoittaahan tutkimus, että työpaikoilla, joilla on puutet-ta avoimuudesta ja keskustelusta, muutkin kielteiset il-miöt ovat tuttuja.

onhan siis työpaikkasi ohjeistus kiusaamista ja epäasi-allista toimintaa vastaan kunnossa ja käytössä, käsitel-läänhän asioita järjestelmällisesti? asioihin kannattaa tarttua tiukasti. jokainen on oikeutettu ja velvollinenkin nostamaan kysymyksiä esille. työpaikkakiusaamista ei saa sietää.

CRUX, kesä-elokUU 2008 3

tehdään yhdessä jaana Venkula pohtii työyhteisökysymyksiä, hilkka olkinuora käsittelee seurakuntaa työyh-teisönä, kari lintuvuori ja Carl-Gustav henric-son kertovat työnohjauksesta ja outo lintu paki-noi sooloilusta.………………………16 - 29

kirkko kaikilleohjelman päämääränä on seurakunta, joka huomio tasa-vertaisesti kaikkien jäsentensä tarpeet. tuula paasivirta kä-sittelee artikkelissaan, miten vammaisten ihmisten osallis-tumista jumalanpalveluselämään voidaan helpottaa.…39

epätäydellisyyden evankeliumiVuoden kanttori kaisa-leena harjunmaa-hannikainen pohtii kirjoituksessaan mm. messun valmistamisen ihmet-tä ja erinomaisen kanttorin aineksia.………………… 35

3 | kesä-elokUU 2008

korppis kaivelee tuntoJaMillainen on korppis-sarja-kuvan luoja Marjatta lei-nonen?……………… 48

kummituki kolumbiassa

helsinkiläiset nissiset kävi-vät tapaamassa kolumbia-laista kummityttöään… 50 kutsumustyössä?Riemua ja surua kirkon töissä.………………… 46

opiskeliJavinkkelikutsumus ilman kaanaan-kieltä………………… 38

työntekiJän näkö-kulmastalähiesimiehenä seurakun-nassa.………………… 42

tekstin ääressä.. 52

34 vuoden kanttori

kuvat: merja laaksamo, jyrki komulainen/kuvakotimaa, pirkka paloviita/kuvakotimaa

Ilmoittaudu Papiston päivillewww.pappisliitto.fi

44 pappina maailmalla

� CRUX, kesä-elokUU 2008

toimituspäätoimittaJa merja laaksamopuh. (09) 150 [email protected]

toimitussiHteeri Heli meinolapuh. (09) 150 2653, faksi (09) 148 [email protected]

kustantaJa

kotimaa-yhtiöt oy

toimituskuntamarita Hakala, seurakuntapastorijuho kopperoinen, kirkkoherramerja laaksamo, pastori (pj.)markku orsila, seurakuntapastorijuha petterson, seurakuntapastoriHanna remes, kanttorisusanna valtonen, diakonitaina viljanen, diakonissasakari vilpponen, kanttori

osoitteenmuutoksetakavan kirkolliset ammattiliitot aki r.y. tuija kukkonenpuh. (09) 150 [email protected]

Heli meinolapuh. (09) 150 [email protected]

diakoniatyöntekijöiden liitto rymarja kaikkonenpuh. (09) 150 [email protected]

ilmoitusHinnat

koko

2/1 s. 380 mm x 255 mm 1 790,- euroa

1/1 s. 190 mm x 255 mm 1 015,- euroa

1/2 s. 166 mm x 110 mm 555,- euroa1/2 s. 81 mm x 229 mm

1/4 s. 81 mm x 110 mm 325,- euroa 166 mm x 55 mm

1/8 s. 79 mm x 55 mm 200,- euroa

takasivu 190 mm x 230 mm 1 200,- euroa

issn 0783-0122

painopaikka uusimaa oy, porvoo

JulkaisiJatAkavan kirkolliset ammattiliitot AKI

Diakoniatyöntekijöiden Liitto

akavatalo, rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

työtä ja elämäämerJa laaksamo päätoiMittaja

seurakunta ei näytä työpaikkana poikkeavan paljonkaan muista työpaikoista. työnteko on samal-la tavalla raadollista kuin maallisemmillakin työpai-koilla, jollei vieläkin raadollisempaa. siltä osin seu-

rakunta on työpaikkana erilainen, että työelämän lomaan on soviteltava oma henkilökohtainen elämänsä, kun työai-kaa ei ole.

normaalit työelämän lainalaisuudet toimivat myös seu-rakunnassa. hyvä tiedonkulku, napakka johtaminen ja työ-toverin arvostaminen kantavat hyvää hedelmää. Ristiriito-jen ratkaisematta jättäminen nakertaa työpaikan ilmapiiriä ja kasvattaa epäluottamusta työntekijöiden välille.

Cruxin työelämänumerossa pohditaan seurakuntaa työpaik-kana, työpaikan ilmapiiriä ja työ-toveruutta. seurakunnissa on toi-sinaan muotoutunut oma työkult-tuurinsa, joka välttämättä ei tulisi kuuloonkaan jossakin toisessa työ-ympäristössä. lähes jokaisella työntekijällä on oma erityinen työ-näkynsä ja kutsumus sen toteutta-miseen. esimies- ja alaissuhteet eivät aina ole selvillä tai nii-hin ei haluta suostua.

seurakuntarakenteen muuttuessa moninaisemmaksi työn organisointi ja johtaminen tulevat entistä tärkeämmiksi. seurakunnan työntekijän on osattava olla niin esimies kuin alainen, sen mukaan kuin työtehtävä ja asema edellyttävät. jos johtajuus on vaativaa, niin tämän lehden jutuista ilme-nee, että alaisena toimiminen vasta vaatiikin taitoa ja osaa-mista.

työelämätaidot ovat tänä päivänä suosittu opintojakso yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja erilaisten täyden-nyskoulutusyksikköjen opetuksessa.

seurakunnissakin on työyhteisön tueksi tarjolla apukei-noja, jotka auttavat työntekijää hahmottamaan tehtäviään ja löytämään paikkansa työyhteisössä. näitä ovat muun muassa työnohjaus ja mentorointi. juuri ennen lehden il-mestymistä julkaistiin tutkimus työnohjauksen vaikutta-vuudesta. tutkimuksen tuoreisiin tuloksiin on mahdolli-suus tutustua tässä numerossa.

seuraava Crux ilmestyy syyskuun puolivälin jälkeen. hy-vää ja virkistävää kesää Cruxin lukijoille!

p ä ä t o i M i t t a j a lt a

kannen kuvitus rik poppius

lau

ri s

ar

kim

aa

/ku

vak

oti

ma

a

CRUX, kesä-elokUU 2008 �

kanttorien kouLutus monipuoListuu mutta virka tasapäistyy?

p U h e e n j o h t a j a

mikael HelenelundsUoMen kanttoRi-URkURiliiton [email protected]

piispainkokous on taas uudistamassa kant-torin kelpoisuusehtoja ja koulutusta (ks. Crux �/�008). kanttorin virkaan johtavia koulutus-väyliä lisäämällä halutaan edistää opiskelijarek-

rytointia ja monipuolistaa kanttorien musiikillista osaa-mista. Uusilla, musiikkikasvatusta painottavilla tutkin-tovaihtoehdoilla pyritään vahvistaman kanttorien val-miuksia toimia lasten ja nuorten musiikin sekä ”aikam-me kristillisen musiikin” parissa.

Uudistuksen myötä kanttorin virkaan pätevöittävien tutkintojen lukumäärä ja sisällöllinen kirjo kasvaisivat. kelpoisuusvaatimuksissa säilyisi kolmiportaisuus, mut-ta virkanimikkeistä ja kirkkojärjestyksestä porrastus poistuisi. nykyiset eritasoiset virat muuttuisivat kaikki yksinkertaisesti kanttorin viroiksi. seurakunnat saisivat virkaa perustettaessa ja täytettäessä itse päättää, mikä koulutustaso kanttorin virkaan edellytettäisiin.

Uudistusta valmistellut työryhmä perustelee porras-tuksen poistamista virkanimikkeistä ja kirkkojärjestyk-sestä ennen kaikkea sillä, että eri virkatyyppien keskei-set tehtävät ovat koulutustasoista riippumatta samat ja että viran kolmiportainen rakenne ei tue kanttorien teh-tävien ja vastuun jakoa niissä seurakunnissa, joissa on useampi kanttori. työryhmä katsoo, että seurakunnilla ilman virkaporrastusta ”olisi joustavampi mahdollisuus painottaa joitakin tehtäväalueita ja luoda erilaisia tehtä-väprofiileja”.

Mutta onko virkaporrastus todella virkojen profiloin-nin esteenä? eikö pikemmin ole vaarana, että kolmipor-taisen viran korvaaminen yhdellä ainoalla viralla aikaan-saa virkojen samanlaistumista, ehkä vieläpä minimivaa-timusten suuntaan? Monipuolisuuden ohella kirkko tar-vitsee jatkossakin musiikin korkeinta osaamista. parhai-ten seurakunta voi painottaa tiettyä musiikkityön aluet-ta edellyttämällä viranhaltijalta kyseisen erikoistumisa-lan ylintä tutkintoa. näkemys, että eri virkatyyppien tehtävät ovat lähtö-

kohtaisesti samat, lienee myötävaikuttanut siihen, et-tä joissakin seurakunnissa on epäonnistuttu ylimpien kanttorinvirkojen vaati-vuusryhmiin sijoitteluissa. ellei seurakunnissa onnistu-ta laatimaan eri tason kant-torinviroille sellaisia johto-sääntöjä ja tehtävänkuvauk-sia, että niissä tulee huomi-oiduksi koulutuksen anta-ma lisäarvo, on mahdollista ja jopa todennäköistä, että kirkosta vähitellen häviävät ne syvällistä erikoistumista edellyttävät ylimmät kanttorinvirat, joiden varassa suo-malaisen kirkkomusiikkiperinteen vaaliminen ja kehit-täminen pitkälti on ollut ja edelleen on. jos näin käy, kanttorit menettävät tärkeimmän urakehitysmahdolli-suutensa.

työryHmä on oikeassa siinä, että nykyiset virkani-mikkeet ovat kankeita ja entiset eriarvoistavia. Ruotsis-sa ja norjassa kaksiportaisuus on toteutettu nimikkeillä organist ja kantor. Ruotsissa edellinen on ylempi virka, norjassa jälkimmäinen. Meilläkin olisi mahdollista vält-tää eriarvoistavia nimikkeitä ja ottaa käyttöön esimer-kiksi nimikkeet johtava kanttori (entinen a), kanttori (entinen B) ja seurakuntakanttori (entinen C, vrt. seura-kuntapastori). näillä nimikkeillä toteutuisi työryhmän tarkoittama ylemmän korkeakoulututkinnon ensisijai-suus, sillä nykyisen kj 6:9 mukaan jokaisessa seurakun-nassa tulee olla kanttorin virka. seurakuntakoon kasva-essa rakennemuutosten myötä tavoite on kohtuullinen. näin kirkkojärjestys asettaisi rajat seurakuntaneuvoston vallalle päättää kanttorinvirkojensa koulutustasovaati-muksista.

joka tapauksessa on jatkossakin varmistettava se, ett-eivät seurakunnat palkkakustannuksissa säästääkseen perusta vain vähimmäisosaamista edellyttäviä kanttorin virkoja. kirkkojärjestyksessä ja tuomiokapituleissa pi-täisi säilyttää jonkinlainen ohjaus kanttorinvirkojen pe-rustamiseen.

6 CRUX, kesä-elokUU 2008

diakoniatyöntekiJöiden liitto

a j a n k o h t a i s t a

Diakonissan pätevyys-merkki, hinta 25 euroa + postituskulut.

pätevyysmerkit ja diakoniariipus nyt LiitostadiakoniatyöntekiJöiden lii-ton toimistosta on voinut ostaa dia-konissan pätevyysmerkin ja diako-niariipuksen vuoden alkupuolelta lähtien.

Virkaan vihityn diakonissan päte-vyysmerkin immateriaaliset oikeudet ja myynti siirtyivät suomen Diako-nialaitosten liitolta Diakoniatyönte-kijöiden liitolle alkuvuodesta. Mer-kin on suunnitellut taiteilija, dia-konissa anita sarlin 1960-luvun puo-livälissä edelleen käytössä olevaan diakonissan mustaan juhlapukuun, jonka valmisteluprosessiin liittokin on osallistunut.

alkuvuodesta liitolle siirtyivät myös diakoniariipuksen immateriaa-liset oikeudet ja myynti riipuksen suunnittelijoilta. Reilut kymmenen vuotta sitten porvoon ruotsalaisen seurakunnan diakonissat inga-Britt ekholm ja kirsti poutiainen sekä porvoon suomalaisen seurakunnan diakonissa Maria jylhä (ent. Wester-holm) suunnittelivat diakonian vir-kaan vihityille diakoniariipuksen. hopeaseppä seppo jukarainen on tehnyt riipuksia jo noin neljäsataa.

Virkaan vihityn diakonin päte-vyysmerkin immateriaaliset oikeudet ja myynti siirtyivät jo 1990-luvun alussa Diakoniatyöntekijöiden lii-tolle, kun ne omistanut suomen Dia-konien liitto lakkautti toimintansa. tämä oli silloin yksi osa diakonia-työntekijöiden järjestökentän eheyty-mistä Diakoniatyöntekijöiden lii-toksi.

Diakonin merkki oli käytössä en-simmäisessä diakonivihkimyksessä

järvenpäässä vuonna 19��. Merkin suunnittelijan nimi ei valitettavasti ole yleisesti tiedossa. hän lienee ollut pappi tai papin lapsi!

Julistamme Cruxin lukijoille kil-pailun vastauksen löytämiseksi tähän kiinnostavaan kysymykseen. muis-tamme pienellä lahjalla ensimmäistä todistettavasti oikean suunnittelijan nimen liiton toimistoon ilmoittanut-ta henkilöä.

Mahdollisuutta ostaa molempia pä-tevyysmerkkejä ja diakoniariipusta liiton toimistosta on syytä pitää palve-lun yksinkertaistumisena ja parantu-misena. tilaukset: [email protected]. lisätietoja: www.dtl.fi.

Diakoniarii-pus, hinta 63 euroa + postituskulut.

Diakonin pä-tevyysmerk-ki, hinta 27 euroa + postituskulut.

Diakonian tutkimuksen päivä 2008

”diakonian naiset ja miehet”pe 7.11.�008 klo 9.1�–1�.30helsingin yliopisto, päärakennus

asiantuntijapuheenvuoroina:tutkija, Ft tuomas martikainen: ”Maahanmuuttajanaiset:sukupuolittunut muuttoliike, ko-toutuminen ja uskonto”diakonissa marja-liisa liimatta: ”ammattimaleksijan aamuvuoro - naisten ja miesten kokemuksia per-los-projektista”Hiippakuntasihteeri, tt, dosentti marjo-riitta antikainen: ”suku-puoli diakonian historiassa”päivän aikana julkistetaan myös si-vellin-opinnäytetyöpalkinto.alustukset ovat tervetulleita iltapäi-vällä järjestettäviin työryhmiin. lä-hetä alustuksesi aihe ja tiivistelmä 10.10.�008 mennessä osoitteeseen [email protected]äivään ei ole osallistumismaksua ei-kä ennakkoilmoittautumista.lisätietoja www.dts.fi

diakoniatyöntekijöiden Liiton juhlakirjajulkaistaan elokuussaRakkauden virassa - diakonian am-mattilaisten viisi vuosikymmentä-kirja julkaistaan elokuun lopussa.

lähes kymmenestä kiinnostavasta artikkelista koostuvaa kirjaa voi jo tilata liiton toimistosta [email protected] tai (09) 1�0 ��87.

hinta jäsenille �� euroa ja muille 3� euroa + postituskulut.


seminaaripäivä arvostetun teo-logian professorin kotipitäjässä �0.9.�008 alkaen kahvilla klo 11 (jus-sintie, koulukeskus, sievi).Varsinaisessa seminaarissa (klo 1� - noin 1�.30, Vääräjokisali) puheen-vuoron käyttäjinä Jaakko Elenius, Heikki Kirjavainen, Tuomo Manner-maa, Antti Vasari, Arvi Tuomi, Hannu Sikkilä. keskustelua.Ruokailun jälkeen (klo 16 alkaen)

kiertoajelu haikolan kotimaisemissa ja tutustumista sievin nykypäivään.iltaseurat sievin kirkossa klo 19.paikallisina järjestäjinä Ylivieskan kansalaisopisto, sievin kunta ja sie-vin seurakunta.tiedustelut: anne Ruuttula-Vasarip. 0�00 �88 709 (matkustus, majoitus ym. käytännölliset asiat) tai arvi tuo-mi p. 0�0 �9� �881 (seminaarin sisäl-tö).

Lauri HaikoLan jaLanjäLjiLLä sievissä

Teologian professori Lauri Haikolan jalanjäljissä kuljetaan syyskuussa Sievissä. Se-minaaripäivä päättyy iltaseuroihin Sievin kirkossa.

pappisliitto

pappisliiton opintomatkat 2009armenia: 20. 27.4.2009tutustumme armenian apostoli-seen kirkkoon. kristinusko julistet-tiin valtionuskonnoksi armeniassa jo vuonna 301.

opintomatkan teemoja ovat mm. armenialainen identiteetti, ”marttyy-rikirkkokansa”, armenian kansan-murhan muistopäivä, armenian kir-kon uudet koettelemukset ja haas-teet sekä armenialainen kulttuuri.

Matkanjohtajat: apulaistoimin-nanjohtaja Merja laaksamo sekä yliopiston lehtori, tl pekka Metso.

hinta: n. 1.300 euroa.ilmoittautumiset heli.meinola@

akiliitot.fi tai (09) 1�0� 6�3.

Maksamalla jäsenmaksun varmistat jäsenyytesi liitossa ja erityiskoulutet-tujen työttömyyskassassa. lisäksi olet oikeutettu käyttämään liittojen tarjo-amia jäsenetuja.

työnantajan vaihtuessa, pyydä uu-si valtakirja liitostasi, täytä se ja anna työnantajan kappale työpaikkasi pal-

kanlaskijalle. Muistathan myös lähet-tää liiton kappaleen valtakirjasta omaan liittoosi.

ollessasi poissa töistä esimerkiksi äitiyslomalla, virkavapaalla, työttö-mänä jne., pyydä pankkisiirtolomake jäsenmaksun maksamista varten lii-tostasi.

Kanttori-urkuriliiton, Pappisliiton ja Diakoniatyöntekijöiden Liiton jäsen

Huolehdithan, että ammattiliiton jäsenmaksu on peritty palkastasi

sami-pekka kalliokoski

alaosastot papiston päivilläalaosastot voivat perinteen mukai-sesti varata oman pöydän tapaamista varten Messukeskuksessa papiston päivien lounaalla ti 1�.10. klo 1�.30. Varaukset os. [email protected].

Cruxista vuoden 2008 laatulehtiCrux valittiin kotimaa-yhtiöt oy:n laatuseminaarissa vuoden �008 laa-tulehdeksi. Valinta tehdään vuosit-tain kotimaa-yhtiöiden kustanta-mista lehdistä, joita on �7 seurakun-talehteä ja 1� kirkollisten järjestöjen ja kirkon keskusten lehteä.

tänä vuonna laatulehden valitsi kirkkoherra hilkka olkinuora. Va-linnan kriteereitä oli useita, lehtiä verrattiin mm. kirkon strategian esille ottamiin teemoihin. Muita kri-teereitä olivat mm. juttujen uutuus, läheisyys, merkitys ja tuoreus. arvi-oitiin myös lehden käytettävyyttä.



rekrytointilanteisiin liitty-vien kyselyjen takia akavan kirkolli-set ammattiliitot aki r.y. on jäsenil-leen neuvonut:

1.10.�007 käyttöön otettu palk-kausjärjestelmä rakentuu työn vaati-vuuden pohjalle. esimerkiksi seura-kuntapastorin tehtävän vaativuutta selvitettäessä on yleensä päädytty vaa-tivuusryhmään 601. tämä on sopi-muksen mukaista ja myös valtakun-nallinen linja tyypillisissä seurakun-tapastorin tehtävissä.

palkan määritteleminen ei kuiten-kaan pääty tähän. tulee erikseen määritellä järjestelmän mukainen peruspalkka, joka asettuu vaativuus-ryhmän 601 vähimmäispalkan ja vaa-tivuusryhmän 60� vähimmäispalkan välille. tällä hetkellä liikkumavara on ��7� - �688 euron välillä.

Vanhassa järjestelmässä seurakun-tapastorin peruspalkka määräytyi useimmiten palkkaluokan h 3� mu-kaan, jolloin peruspalkka (ilman ko-kemuslisiä) oli noin ��00 euron tasol-la.

Uuden järjestelmän tarkoitus ei ole ollut alentaa kenenkään lähtöpalk-kaa; päinvastoin uusi joustavampi ja

vapaammin asetettava palkkaus on tarkoitettu helpottamaan rekrytoin-tia ja työvoiman liikkuvuutta. palk-kauksen tasoa voi alentaa vain siinä tapauksessa, että tehtävän vaativuut-ta on samalla alennettu, esimerkiksi joitakin tehtäviä ja vastuita vähentä-mällä. tällaista vaativuuden alenta-mista ei yleensä ole tehty.

sama periaate koskee luonnollises-ti muitakin tehtäviä.

esko jossasakin toiminnanjohtaja

aki

teHtäväkoHtaisen paLkan asettaminen

imagesource/skoy

kanttori-urkuriliitto

Kanttorien neuvottelu-kokoukset kesällä 2008muutoksia kanttorien pätevyysvaatimuksiin ja koulutuksiinlohtajan seurakuntakodilla tiistaina 29.7. klo 9.30lahden ristinkirkossa torstaina 21.8. klo 13.30

suomen kanttori-urkuriliiton pe-rinteiset jäsenistön neuvotteluko-koukset järjestetään jälleen kesällä sekä lohtajan kirkkomusiikkijuhli-en yhteydessä että lahden kansain-välisellä urkuviikolla.

kokousten aiheena ovat ns. kant-torityöryhmän ehdottamat muutok-set kanttorien pätevyysvaatimuksiin ja sitä kautta koulutuksiin.

kokoukset aloitettaan liiton tarjo-amilla kahveilla. alustusten jälkeen käydään yleiskeskustelua.

kokouksiin ovat tervetulleita kaikki suomen kanttori-urkurilii-ton jäsenet, myös opiskelija- ja elä-keläisjäsenet!

Huom! tästä vuodesta alkaen lah-den urkuviikko järjestetään totuttua myöhemmin eli 18. - 24. elokuuta.

diakonia ontaistelulajidiakoniatyöntekijöiden päivät es-poossa 21. – 22.9.2009.tarkempi ohjelma ja ilmoittautumi-nen alkuvuodesta �009.

diakoniatyöntekiJöiden liitto

akin alaosastotyöryhmä valmistelee kotisivuille tietopakettia alaosastotoi-minnasta. kokonaisuutta elävöittä-mään tarvitaan kuvia alaosastojen kokoontumisista.

jos sinulla on kuvia, toivomme nii-tä osoitteeseen [email protected].

kuvia alaosastotoiminnasta


tunturipappina ollessani kä-väisin eräällä latuasemalla ensim-mäistä kertaa. perille päästyäni eteeni osui mies, joka huusi ja kirosi. tosin huomasin, että läheisellä järvellä ajet-tiin moottorikelkalla tuhatta ja sataa. ensin pelästyin, että minuako hän tarkoitti. Välikohtauksen jälkeen join lämpimät kaarnikkamehut ja hiihto jatkui. Viikkoni loppuessa totesin eräälle toi-mittajalle, että hyvin on viikko men-nyt, paitsi yhdessä paikassa olin saada sydärin. toimittaja arvasi heti tilan-teen ja sanoi: ”hurjapäistä poikaansa se varmaan haukkui, edellisvuotena samainen kaveri ajoi taksin kylkeen ja loukkaantui.” nyt ymmärsin tilan-

teen ja varmaan itsekin olisin huuta-nut. Vasta paria vuotta myöhemmin sa-mainen kaveri haki rippikoulumer-kintää ja oli siinä edessäni rauhallisen tuntuinen kaveri. jos ralliin aikoo, niin hyvin nuoresta se on aloitettava isän huudoista huolimatta.

Risto ahti

kirkkoherra, Ypäjä

muutimme 1960-luvun lopulla porvooseen ensimmäiseen papinpaik-kaani toimiakseni vt. kappalaisena. ensimmäisenä iltana päätimme vai-moni kanssa käydä pienellä kävelyllä asunnon läheisessä puistossa torin vie-

ressä. puistossa meitä lähestyi siistissä asussa oleva mies ja kysyi: ”tiedätte-kö, mistä voisi ostaa pullon?” häm-mennyksestä toivuttuani vastasin, et-tä valitettavasti en vielä tiedä, koska olen juuri muuttanut ja tullut papik-si tänne porvooseen. Mies katsahti meitä ja sanoi: ”no jopas sattuikin, jopas sattuikin” ja jatkoi matkaansa.

aRto laitinenkauniainen

sattumuksia voi lähettää sähköpostil-la os. [email protected]. julkaistuista sattumuksista ei makse-ta palkkiota.

sattumuksia

oletko koskaan havain-nut, että jumalalla olisi sinun tai tuttaviesi suhteen ollut huu-morintajua? Minä olen sen ko-

kenut ja samoin eräät tuttavanikin. nyt haluaisin koota kokemuksia eri puolilta maata mahdollisimman pal-jon.

jos siis sinulla on tähän elämänalu-eeseen liittyvä kokemus, lähetä siitä minulle kuvaus mahdollisimman pian. Mieluimmin toivon sen tulevan sähkö-postina tai tavallisena postina. ja lähe-tä se samalla luvaten, että jos näistä ai-heista pystyisin toimittamaan jopa kir-jan, tekstisi olisi siinä vapaasti käytet-tävissä. Mielelläni käyttäisin saamaani aineistoa käsitellessäni ihan avoimesti niin henkilöiden kuin paikkakuntien-kin nimiä. Valitettavasti en voi luvata kenellekään tästä palvelusta edes ku-lukorvauksia palkkioista puhumatta-kaan.

seuraavassa on kaksi esimerkkiä ai-neistosta, jota haluan nyt kerätä.

JalasJärven seurakunnan kappa-lainen, pastori Raija lehtinen ei pidä tapanaan ostoksilla käydessään kirjoit-taa ostoslistaa. tässä taannoin hän oli jo neljä - viisi kertaa unohtanut ostaa pakastepusseja paikallisesta k-kau-pasta. kun hän taas kerran oli ne unohtanut, oli hän huokaissut: – Voi hyvä jumala, taas minä ne pussit unoh-din. auta nyt ensi kerralla minua muistamaan nekin.

kun Raija sitten meni seuraavan kerran tuttuun kauppaansa ja veti os-toskärryjen seasta itselleen yhden apu-välineen, hän teki yllättävän havain-non: kärryn pohjalla oli yksi pakaste-pussi!

– silloin minä katsoin ylös ja sanoin ”kiitos!” Raija kertoi.

olin viime vuonna ilmajoen rovasti-kunnan järjestämässä seurakuntien luottamushenkilöiden koulutuksessa. sitä veti tt juha kauppinen tampe-reelta. hän oli toiminut mm. Messu-kylän seurakunnan kirkkoherrana ja

sitä ennen tehnyt mittavan työrupea-man lähetystyön piirissä.

juha kauppinen kertoi hauskan tamperelaisen jutun, kun meillä oli esillä erityisesti kirkkovaltuuston roo-li seurakunnassa. hän alkoi hymyillen kertoa tamperelaisten havainnoista, et-tä ns. puolijumalattomat ihmiset ovat usein paljon tehokkaampia valtuuston jäseniä kuin superhartaat kirkonpal-velijat.

ja hän kertoi: – niinpä meillä on ol-lut aina tapana rukoilla kirkollisvaali-en alla, että saisimme taas muutaman tällaisen puolijumalattoman luotta-mushenkilön. ja niin huumorintajui-nen jumalamme on aina ollut, että olemme saaneet myös tällaisia ihmisiä valtuustoihimme.

MaRtti peltoMäkijokikuja 3 as 3

61600 jalasjä[email protected]

p. (06) ��61 �63 tai 0�0 36�� 76�

onko jumalalla huumorintajua?



maksatko vuosittain jollekin vakuutusyhtiölle matkavakuu-tuksen? Jos maksat, sinulla on kaksinkertainen matkavakuu-tus. muutama vuosi sitten uu-tena jäsenetuna tuli voimaan liittojen jäsenmaksuun sisälty-vä vapaa-ajan ryhmämatkava-kuutus. matkavakuutusta ei siis tarvitse erikseen maksaa.

jäsenyyteen kuuluu vakuutusyhtiö aiG europen vapaa-ajan ryhmämat-kavakuutus, jonka piiriin kuuluvat kaikki akin ja Dtl:n 18–70-vuotiaat työelämässä olevat, eläkeläis- sekä opiskelijajäsenet. Vakuutettujen jäsen-ten mukana matkustava samassa talo-udessa asuva puoliso sekä alle 19-vuo-tiaat lapset ovat myös vakuutettuina. kaikkien edellä mainittujen tulee asua vakituisesti suomessa ja kuulua suo-men sosiaaliturvan piiriin (voimassa oleva kela-kortti).

Vakuutus on voimassa alle 3 kuu-kauden mittaisilla ulkomaanmatkoil-la sekä kotimaassa linnuntietä yli �0 kilometrin etäisyydelle työpaikasta,

koulusta, kodista tai kesämökistä suuntautuvilla vapaa-ajan matkoilla.

vakuutuksen enimmäismäärät ja omavastuut selviävät alla olevasta tau-lukosta.

aiG:n asiakaspalvelunumero suo-messa on 0�0 303��6, ulkomailla tulee ottaa vakavissa tapauksissa yhteyttä aiG assistance palveluun + ��0 �� 111 178. nämä numerot löytyvät jä-senkortin kääntöpuolelta. Vakavissa tapauksissa toimenpiteistä on ensin so-vittava aiGin kanssa, jotta on oikeu-tettu korvaukseen (sairaalahoito, kul-jetus suomeen tms.).

lievemmässä tapauksessa hoidetaan kulut itse, täytetään vahinkoilmoitus-kaavake ja peritään korvaus jälkikä-teen. Vahinkoilmoituskaavakkeen voi tulostaa liittojen kotisivuilta mukaan matkalle. akin jäsenet löytävät kaa-vakkeen osoitteesta www.akiliitot.fi -> klikkaa jommankumman peruslii-ton sivuille -> klikkaa kohdasta jäsen-edut/vakuutuspalvelut ja Dtl:n jä-senet osoitteesta www.dtl.fi -> jäsen-ten sivut.

Matkavakuutus on siis jäsenmak-suun sisältyvä, eli se on jokaisella jäse-

nellä automaattisesti voimassa. se-kaannusta aiheuttaa varsinkin pappis-liiton puolella pohjolan matkavakuu-tuslaskussa edelleen oleva viittaus so-pimukseen pappisliiton kanssa. pap-pisliiton jäsenet saavat edelleen pohjo-lan vakuutuksista alennusta, mutta matkavakuutuksen voi päällekkäisenä lopettaa, ellei halua maksaa erikseen suuremmasta vakuutusturvasta.

mitä vakuutus korvaa?Ryhmämatkavakuutus on yleisluon-toinen matkavakuutus, joka korvaa yleisimpiä matkalla tapahtuvia haave-reita. normaalit matkasairaudet tai matkalaukun joutuminen omille teil-leen hoituvat vakuutuksen kautta. seuraavassa on listattu pitkästä sopi-musehtojen listasta joitakin asioita, joita vakuutus korvaa ja joitakin, joita se yllättäen ei korvaa. kaikissa matka-vakuutuksissa on pienellä painettu osio, joka monesti jää lukematta ja saattaa sisältää yllättäviä asioita.

rajoituksia- Vakuutus ei korvaa kilpaurheilussa tai sen harjoittelussa tulleita vammoja.

matkavakuutus jäsenetuna

Vakuutuksen korvauslajit Ehtokohta Vakuutusmäärä (E) Omavastuu

matkatapaturman aiheuttama kuolema (aikuinen) 6 5.000 -matkatapaturman aiheuttama kuolema (lapsi) 6 2.000 -matkatapaturman aiheuttama täysi pysyvä haitta 7 10.000 -matkatapaturman aiheuttama osittainen pysyvä haitta 7 10.000 Hlk 4.matkasairauden ja -tapaturman aiheuttamat hoitokulut 8 30.000 -aig assist palvelut: 9.4 sisältyy -lääketieteellinen evakuointi 9.4.1 20.000 -vainajan kotiinkuljetus 9.4.1 10.000 -oikeudellinen apu 10.1 10.000 -matkan peruuntuminen / perhe 11 550 -matkan keskeytyminen / perhe 12 550 -vastuuvahinko – henkilölle aiheutettu 13 50.000 -vastuuvahinko – omaisuudelle aiheutettu 13 50.000 matkatavaravahinko / perhe 14 500 50


Myös niin sanotut extreme-lajit ovat korvauksen ulkopuolella, esimerkiksi benji-hyppy, purjelento tai kuumail-mapallolento sekä kamppailu- ja voi-mailulajit, laitesukellus, vuorikiipeily tms. - hoitokulukorvausta ei makseta, jos hoitokulut johtuvat raskaudentilasta tai synnytyksestä. - Matkatapaturmana ei korvata hyön-teisen tai punkin pureman tai piston aiheuttamaa tartuntatautia tai sairaut-ta seurauksineen. - Matkatapaturman aiheuttaman ham-masvamman tai äkillisesti alkaneen hammassäryn hoitokuluista korvataan enintään 8� euroa.

vastuuvahinkokorvaus- Vakuutuksesta korvataan toiselle

matkalla aiheutettu henkilö- ja esine-vahinko, ei kuitenkaan moottoriajo-neuvon käyttämisessä aiheutunutta ei-kä esimerkiksi itsellä lainassa ollutta tavaraa. Vakuutuksesta korvataan myös alle 1�-vuotiaan lapsen tahalli-sesti aiheuttama vahinko.

matkatavarakorvaus- Vakuutuksesta korvataan matkalle mukaan otettuja ja matkalla hankittu-ja tavanomaisia matkatavaroita ja asia-kirjoja. - korvattavia asiakirjoja ovat passi, henkilöllisyystodistus, ajokortti ja ajo-neuvon rekisteriote sekä maksuja au-tomaattikortti. näiden asiakirjojen osalta korvauksena suoritetaan kortti-en uusimiskustannukset.- Matkatavaroina ei korvata mm. kä-

teistä rahaa tai matkalippuja, soitti-mia, cd-soittimia ja radioita, matkapu-helimia, silmä- tai piilolaseja, ham-masproteeseja, atk-laitteita, valokuvia, eläimiä, elintarvikkeita ja kasveja. - Matkatavaravakuutus ei korvaa, jos matkustaja itse kadottaa tai unohtaa matkatavaransa jonnekin.- Matkatavaroiden varkaus korvataan, kun rikosilmoitus on tehty �� tunnin kuluessa. jollei se ole mahdollista, var-kaudesta on ilmoitettava �� tunnin ku-luessa matkanjärjestäjälle.

Vakuutuksen tarkemmat ehdot ovat kotisivuilla www.akiliitot.fi ja www.dtl.fi.

1� CRUX, kesä-elokUU 2008


päivien yhteydessä juhlitaan myös pappisliiton 90-vuotista taivalta. päivien avajaismessu on temppeliaukion kirkossa, muilta osin päivi-en pitopaikkana on Helsingin messukeskus.teemana on pappina ajassa. päivien aikana tarkastelemme pappeu-den muuttumista vuosikymmenien aikana sekä sitä, missä mennään tänä aikana henkisesti, hengellisesti ja teologisesti. katsomme myös tulevaisuuteen, millainen on huomisen pappi. tutustu alla olevaan oh-jelmaan ja tule mukaan valtakunnallisesti suurimpaan papistolle suun-nattuun koulutus- ja neuvottelutapahtumaan. paikalle saapuu myös näytteilleasettajia.aJantasaista tietoa papiston päivistä voit lukea kotisivuilta www.pappisliitto.fi.

Papiston päivien työryhmä

kutsutervetuLoa papiston päiviLLe 14. 15.10.2008

9.00 - Ilmoittautuminen Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1, Kongressisiipi Voit ilmoittautua myös juhlamessun jälkeen.

9.30 – Yhteiskuljetus sen ennakkoon varanneille Messukeskuksesta temppeliaukion kirkolle.10.00

10.00 Meditatiivista musiikkia Temppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3 Mahdollisuus hiljentymiseen.

Matkatavarasäilytys järjestetty.

10.30 Pappisliiton 90-vuotisjuhlamessu Temppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3 saarnaa piispa eero huovinen, liturgeina hans tuominen ja stina lindgård, urkurina tapio tiitu, kuoronjohtajina hanna Remes ja jan hellberg.

Messun jälkeen yhteiskuljetus Messukeskukseen ennakkoon paikkansa varanneille.

ilmoittautuminen jatkuu.

12.30 Lounas ja kollegoiden kohtaamista Helsingin Messukeskus, Talvipuutarha (sisäänkäynti Kongressisiiven ovesta) alaosastotapaamisia.

14.00 Papit ajoissa Helsingin Messukeskus, Kongressisiipi, sali 101

TIISTAI 14.10. PAnTAPäIvä

ohjelmA


päivien avajaisissa julkistetaan Vuoden pappi �008 sekä jaetaan liiton stipendit. pappisliitto 90 vuotta, esko jossas. Mukana lauluyhtye aia ja Viis papeista –houseband.

15.15 Kahvi Helsingin Messukeskus, Kongressisiipi

16.30 – Juuret menneessä18.00 Helsingin Messukeskus, Kongressisiipi, sali 101 juha kauppinen jututtaa menneiden vuosien vaikuttajia, liiton toiminnanjohtajia ja puheenjohtajia, mukana mm. osmo setälä ja tapani Vuorela. esko M. laine pohtii papiston yhteiskunnallisen aseman muuttumista itsenäisessä suomessa. pohdintaan osallistuvat piispat Voitto huotari ja Gustav Björkstrand. Viis papeista -houseband. 20.00 Pappisliitto 90 vuotta – jubileum Helsingin Messukeskus, Talvipuutarha (sisäänkäynti Kongressisiiven puolelta) juhlaillallinen ja seurustelua pöydissä. juhlapuhe arkkipiispa jukka paarma. sattumuksia vuosien varrelta. Musiikkivieraina nina tapio ja janne engblom Band.

22.00 – Juhlat jatkuvat02.00 Messukeskuksen Talvipuutarha janne engblom Band.

KeSKIvIIKKo 15.10.

9.15 Aamurukous Helsingin Messukeskus, Kongressisiipi, sali 101 Mukana Viis papeista -houseband.

9.30 – Kiinni ajassa11.00 Helsingin Messukeskus, Kongressisiipi, sali 101 jouni lehikoisen johdolla tutkitaan ajan ilmiöitä. petri Merenlahti johdattaa kuulijansa ihmisennäköisen jumalan äärelle. pohdintaan jumalasta ajassamme osallistuu piispa kari Mäkinen. Viis papeista -houseband. 11.00 Lounas Helsingin Messukeskus, Talvipuutarha

13.00 Katse tulevassa Helsingin Messukeskus, Kongressisiipi, sali 101 Milla Mäkitalon vieraat pohtivat, millainen on kirkon ja pappeuden tulevaisuus. ilkka halava raottaa tulevaisuuden verhoa tutkimuksen näkökulmasta. keskusteluun tulevaisuudesta osallistuvat piispat Mikko heikka ja samuel salmi. kuva huomisen papista improvisaation keinoin. Viis papeista -houseband. lauluyhtye aia saattelee kotimatkalle. loppusiunaus arkkipiispa jukka paarma.

15.00 Lähtökahvit Helsingin Messukeskus, Kongressisiipi



iLmoittautuminenpapiston päiville �008 ja pappisliiton 90-vuotisjuhliin jatkuu 30.9. asti. jos ilmoit-taudut 1�.9. mennessä, osallistumismak-su on edullisempi kuin sen jälkeen. il-moittautuminen tapahtuu kätevimmin täyttämällä ilmoittautumislomake koti-sivuillamme osoitteessa www.pappisliit-to.fi. Voit myös käyttää oheista ilmoittau-tumislomaketta.

jos käytät Cruxissa olevaa lomaketta, kirjoita vastauskuoreen seuraava osoite (vastaanottaja maksaa tällöin postimak-sun):suomen kirkon pappisliitto r.y.tunnus �00�71�info: Matka00003 Vastauslähetys

Voit myös faksata lomakkeen nume-roon 0�0 7�8 18�9.

osallistumismaksu on ennen 1�.9.�00 €, ja sen jälkeen ��0 €. työelämän ul-kopuolella olevilta ja eläkeläisiltä 90 €. opiskelijajäseniltä �� €. hinta sisältää sekä ohjelmatarjonnan että ruokailut

Messukeskuksessa. ilmoittautumislo-makkeessa on lista hotelleista, joiden kanssa pappisliitto on tehnyt sopimuksen päivien majoituksesta. Voit varata majoi-tuksen samalla kun ilmoittaudut päivil-le. Vahvistus ja lasku osallistumisesta se-kä majoituksesta lähetetään ilmoittautu-misen jälkeen suoraan kotiin.

papiston päivien ohjelmasisältöä kos-keviin kysymyksiin vastaa päivien pää-sihteeri, apulaistoiminnanjohtaja Merja laaksamo, puh. (09) 1�0� �66, 0�0 �� 366�, [email protected].

ilmoittautumiseen, rekisteröintiin ja majoitukseen liittyviin kysymyksiin vas-taa kongressipäällikkö pirjo-leena pit-känen, Congreszon oy, sposti: papiston-paivat�[email protected], puh. 0�0 7�8 18�3.

Huom! Mikäli työnantaja haluaa yh-teislaskun, jolloin laskutuslisä 9 € peri-tään vain kerran, tulee osallistujista antaa nimilista laskua varten Congreszonille sähköpostilla tai faksilla.

CRUX, kesä-elokUU 2008 1�

Faksi

Seurakunta, yhtymä, järjestö

Postinumero ja -toimipaikka Opiskelija, maksu sis. ALV 22 %

(Huom! Opiskelijailmoittautumiset tiedekuntajärjestölle.)

Eläkeläinen, maksu sis. ALV 22 %

Pappisliiton 90-vuotisjuhla klo 20.00, Helsingin Messukeskus

Kotiosoite

TIEDOT OSALLISTUMISESTA JA KULJETUKSISTA

Työelämäjäsen, maksu 15.9. mennessä sis. ALV 22 %

Helsingin Messukeskus14.-15.10.2008

Virka-asema

Congreszon - hoitaa majoitusvaraukset ja lähettää vahvistuksen jalaskun tehdystä varauksesta ennen tapahtumaa. Majoitusvarauson sitova. Mahdolliset peruutukset tai saapumispäivämuu-tokset tulee tehdä viimeistään 10 päivää ennen varauksenalkamista. Mikäli peruutusta ei tehdä, maksuja ei hyvitetä.Hintoihin sis. aamupala ja alv.

Opiskelija, maksu sis. ALV 22 %

Ilmoittautuminen joko tällä lomakkeella 30.9.2008 mennessä postitse osoitteella:Suomen kirkon pappisliitto ry

Tunnus 5005712Info: Matka

00003 Vastauslähetys(vastaanottaja maksaa postimaksun),

lähetys faksilla 020 748 1829 tai internet-sivun kautta www.pappisliitto.fi.

Peruutusehdot:Ilmoittautuminen on sitova. Peruutus ennen 16.9.2008 kuluitta. Sen jälkeentehdyistä kirjallisista peruutuksista palautus on 50 % osallistumismaksusta.Majoitus tulee peruuttaa 10 vrk ennen saapumista. Laskutetun majoituksenperuutuskulu on 20 euroa. Sairastumistapauksissa pyydetään lähettämäänlääkärintodistus. Peruuttamatta jätettyä osallistumista tai majoitusta ei hyvitetä.

Työelämäjäsen, maksu 16.9. alkaen sis. ALV 22 %

Varaan paikan kuljetukseen Temppeliaukion kirkko - Messukeskus

OSALLISTUMIS- JA MAJOITUSTIEDOT

145 euroa/vrk

25

Työelämän ulkopuolella oleva, maksu sis. ALV 22 %

Sukunimi

200

Allekirjoitus

HUOMAUTUKSIA (erityisruokavalio, myöhäinen saapuminen)

Päiväys:

Osallistumiskategoria (valitse oikea)

90

90

220

Majoitusvaihtoehto (valitse myös varavaihtoehto). Hinnat/hlö

2hh

Holiday Inn Helsinki MessukeskusMessuaukio 1

Elektroninen ilmoittautuminen:www.pappisliitto.fi

Iltaohjelma ti 14.10.2008 (ennakkoilmoittautumista edellytetään)

Sähköposti

Puh.

Etunimi

1hh

Huonetoveri:

ILMOITTAUTUMISLOMAKE

OSALLISTUJAN TIEDOT (vain 1 osallistuja/lomake)

87,50 euroa/hlö/vrk

1hh 143 euroa/vrk

Kuljetus ti 14.10.2008 Temppeliaukion kirkkoon ja takaisin(ennakkoilmoittautumista edellytetään)

88 euroa/vrkVaraan paikan kuljetukseen Messukeskus - Temppeliaukion kirkko

1hh

165 euroa/vrk

2hh

Holiday Inn Helsinki City CentreElielinaukio 5

95 euroa/hlö/vrk

1hh

Osallistuminen ja majoitus yhteensä

LASKUTETTAVAT MAKSUT

Huom! Lasku osallistumisesta ja majoituksesta lähetetetäänjokaiselle osallistujalle vahvistuksen mukana rekisteröinnissäilmoitettuun kotiosoitteeseen. Laskutuslisä 9 euroa.

54 euroa/hlö/vrk

84 euroa/vrk

Cumulus KaisaniemiKaisaniemenkatu 7

2hh

Työpaikka tai kotipaikka (merkitään rintakorttiin)

1hhHotel Glo (huom! parivuode)Kluuvikatu 4

155 euroa/vrk

77,50 euroa/hlö/vrk2hh

1hh

2hh

Hotelli ArthurVuorikatu 19

Saapumispäivä: Lähtöpäivä:

PAPISTON PÄIVÄT 2008


tehdään yhdessä!

tuulikki Holopainen


t e h D ä ä n Y h D e s s ä

ulla savonenkappalainen, espoon tUoMio-kiRkkoseURakUnta

Hyvässä työyhteisössä tehdään työtä yhdessä, innostuneesti. Jokaista sen jäsentä kuunnel-laan. ujoimpiakin.

työntekijöillä on oikeus ja velvolli-suus ilmaista itseään työpaikalla. kai-killa ei ole samanlaisia tiedollisia ja tai-dollisia valmiuksia, mutta jokaista tar-vitaan yhteisen päämäärän saavutta-miseksi. jokainen osaa jotakin. näin kuvaa sosiaalipsykologi jaana Venku-la hyvää työyhteisöä.

Venkula on perehtynyt työelämän kysymyksiin vapaana tutkijana ja kon-sulttina ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. hän on saanut työstään sekä valtion tiedonjulkistamispalkinnon et-tä helsingin Yliopiston tiedotuspal-kinnon tieteen popularisoinnista.

voiko tämän tehdä toisin?työyhteisöä kehitetään kuuntelemalla työntekijöiden kysymyksiä, väittää jaana Venkula tuoreimmassa kirjas-saan ”kysymisen taito”.

– Voiko tämän tehdä toisin -kysy-mys on sekä työyhteisön kehittämisen että sen ongelmien ratkaisun lähtö-kohta. kysyminen tuo esiin uutta tie-toa työyhteisöä hiertävistä ongelmista. niiden ratkaisemiseksi on kysyttävä lisää. Ratkaisua ei saa tuoda heti. sel-laista ongelmaa ei olekaan, johon on vain yksi ratkaisu. niitä on aina vähin-tään kaksi, toteaa jaana Venkula.

työpaikoilla tarvitaan hänen mu-kaansa rohkeita kysyjiä, jotka tuovat esille mielipiteensä ja tunteensa. täl-löin muutkin rohkaistuvat ilmaise-maan itseään vaikka sanomalla ”mi-nusta tämä tuntuu väärältä”. ihminen ei ole tietokoneen jatke vaan ilmaisee itseään yliarvostetun tietämisen ja oi-keassa olemisen lisäksi tunteillaan, ko-

kemuksillaan ja tekemällä.jaana Venkulan mukaan sellaiset

trendikkäät, liike-elämästä tutut ter-mit kuin visio, strategia, haasteet tai ongelmakeskeinen ratkaisumalli pitää heittää roskakoriin työyhteisöä kehi-tettäessä. kehitys ei lähde kehittämis-teorioista vaan alhaalta päin, työnteki-jöistä ja heidän kysymyksistään. jos huipulla tiedetään, miten työyhteisöä pitää kehittää, mutta alhaalla ei, ei ta-pahdu mitään.

tukahdetut kysymyksetseurakunnissa on paljon vaiettuja asi-oita, tukahdutettuja kysymyksiä. niis-tä pelätään puhua, koska ajatellaan, et-tä loukataan toista tai tuotetaan pahaa mieltä. kysymyksiä ei kuitenkaan saa tukahduttaa, vaikka ne synnyttäisivät työyhteisössä ahdistusta ja konflikteja. ahdistus on aina oire jostakin ja tuo esiin pinnan alla olevaa tietoa, joka on välttämätöntä ongelman ratkaisemi-seksi, sanoo jaana Venkula.

asioiden personifioinnista on pääs-tävä eroon. on unohdettava freudilai-set opit, joiden mukaan minkä tahan-sa asian voi palauttaa puhujan mielen-tilaan. tällä tavalla asioista tehdään niiden esittäjän ongelma ja häntä ale-taan hoitaa. todellinen ongelma jää ratkaisematta. ongelmat eivät työpai-kalla ratkea sillä, että niiden esittäjä syyllistetään tai yritetään poistaa työ-yhteisöstä.

– turhan hölynpölyn puhumisen si-jaan on työyhteisössä päästävä teke-mään työtä yhteisen päämäärän hy-väksi, sanoo jaana Venkula ponnek-kaasti. – on lähdettävä tekemään yh-dessä hyviä tekoja. jokainen hyvä teko edistää hyvää työyhteisössä. tällainen hyvä teko työpaikalla on esimerkiksi juoruilun lopettaminen. toisen työn-tekijän kunnioittaminen ja keskinäi-nen luottamus ovat hyvän työyhteisön peruspilareita.

seurakuntia ei voi jaana Venkulan mukaan kehittää samojen perinteiden

mukaisesti kuin talouselämää siten, et-tä lisätään kontrollia ja seurantaa, laa-ditaan uusia sääntöjä ja määräyksiä. seurakunnissa tehdään luovaa työtä. säännöstely ja mittaamisen lisääminen tilastoilla ja raporteilla laskevat työ-motivaatiota. ei ole yhtä, oikeaa tapaa tehdä hengellistä työtä. kirkon työstä vain pieni osa on sellaista, minkä voi tilastoida. – Miten esimerkiksi sielun-hoitotyötä mitataan tilastoimalla? hän kysyy.

eettisesti arvokasta työtä– kirkko on se peruskallio, jolle ihmi-nen voi turvallisesti rakentaa eettisesti oikeansuuntaisen elämän. kirkon teh-tävä on tarjota ihmisille eettisten rat-kaisujen suuntaviivoja epävarmassa ympäristössä. kirkon työntekijöiden on koko ajan harjaannutettava eetti-sesti oikeanlaisia tekoja, jotta he sel-viävät jatkuvasti muuttuvissa tilanteis-sa.

– kirkon työ on taistelemista hyvän edistämisen puolesta maailmassa. se on upeaa työtä, toteaa jaana Venkula. hän on itsekin aikaisemmin toiminut aktiivisesti omassa seurakunnassaan ja sen luottamuselimissä sekä ollut kir-kolliskokousedustajana ortodoksisessa kirkossa.

– kaikkia työntekijöitä tarvitaan työssä kirkon eettisesti arvokkaan pää-määrän hyväksi. hyvässä työyhteisös-sä jokainen tulee kuulluksi omine tie-toineen, taitoineen, osaamisineen ja kokemuksineen. ja keskeneräisyyksi-neen. kun työyhteisössä mieltä kaiher-tavia vähäpätöisempiäkään kysymyk-siä ei tukahduteta, vaan tuodaan roh-keasti esille, päästään niiden aiheutta-masta ahdistuksesta luomisen iloon, vakuuttaa tutkija jaana Venkula.

tehdään yhdessä!



Carl-Gustav HenriCsonpRost, tl, helsinGfoRs

det är frivilligt att jobba med andra mänskor. om man väljer att göra det, finns det en hel del som inte längre är frivilligt om en hög arbetsetik skall upprätt-hållas genom åren. en direkt fara att börja missbruka arbets-relaterade mänskokontakter för egna dolda behov kan i viss mån reduceras om följande fy-ra regler beaktas:

1. fortbilda dig. Detta kan omfatta teoretisk skolning, det innebär regel-bundet läsande av dagstidningar och reklamblad, surfande på nätet, över-huvudtaget att hänga med i den värld som är församlingsbornas vardag.

�. Deltag i rådplägningar. Detta kan omfatta fackliga träffar, kollegapalav-rer, ställen där man får uppleva att man inte är ensam med sina frågeställ-ningar.

3. sök egen vård åtminstone någon-gång under livets gång. Upplev vad det innebär att söka hjälp i själavård, terapi.

�. sök dig i handledning. låt ett par

år först gå för att få arbetslivserfaren-het, tillräcklig erfarenhet av svårighe-ter och misslyckanden för att motiva-tionen skall hålla i handledningsarbe-tet. använd konsultationer, sök dig på nytt i handledning vid arbetsbyte eller åtminstone en gång vart tionde år.

för mig har det varit en intressant utmaning att blicka tillbaka på det em-piriska material jag samlat på mig un-der mina år som kyrklig arbetshandle-dare, men också från mina egna erfa-renheter av arbetshandledning och konsultation under olika repriser av en arbetslivsinsats som omfattar fyra decennier.

arbetshandledningen – en resurs i församlingen?

juk

ka

olk

ko

nen

/ku

vak

oti

ma

a



arbetshandledningen och församlingslivetMin tes är: arbetshandledningen har betydelse i den mån den kan berika församlingslivet. jag särskiljer i min erfarenhet åtminstone fem typer av ar-betshandledning inom församlingen: enskild, enskilda i grupp, en under-grupp i ett arbetslag, hela arbetslaget, konsultation

Den enskilda arbetshandledningen är vanligen enkel att arrangera och försvarar alltfort sin plats. Den sätter ett visst tryck på dynamiken på arbets-platsen, på den handledda och eventu-ellt på chefen, eventuellt kan frågor om auktoritet dyka upp.

enskild handledning i grupp kan vara kraftekonomisk både vad beträf-far handledare och handledda. Man lär också av andras fallberättelser, inte bara av egna och de egna rapporternas antal kan inte bli lika många. fortfa-rande förblir var och en ensam sedan i sin basarbetsgemenskap.

en undergrupp i ett arbetslag, som deltar i arbetshandledning, kan för-svåra arbetet i arbetslaget om un-derguppen utnyttjar sin sammansvets-ning i handledningsprocessen mindre konstruktivt. Undergrupper tenderar vid problem att dra det längre strået jämfört med officiella strukturer.

Utveckling av hela arbetslaget är en process som har mycket att ge, men in-te kan ske alltför ofta. arbetslaget be-höver hjälpas att mogna till beslut om engagemang, val av konsulter, led-ningen inklusive de förtroendevalda behöver fatta beslut om resursanvänd-ning varvid frågan om arbetstid är den allra dyrbaraste, även om konsulternas arvoden också kräver extraordinära summor. i beslutsprocessen kan man inte kräva att alla skall aktivt driva projektet, men alla måste gå med ”om de andra gör det”.

Min erfarenhet är att en större ar-betsgemenskap drar nytta av att syste-matiskt utveckla arbetslaget med hjälp av konsulter då en stor del av medar-

betarna bytt, i synnerhet då chefen bytt eller i varje fall åtminstone en gång på 10 - 1� år.

Vid arbetshandledning överlag och utveckling av arbetslag i synnerhet hålls focus på arbetet, på målskriv-ning, kommunikations- och konflikt-lösnings- och ledarskapsmodeller.

eventuellt kommer kollega-hand-ledning in i bilden då tillräckligt många handledare inte finns tillgäng-liga. eventuellt ersätter mentorskapet handledningen i framtiden, vem vet?

utvecklingssamtalet som ett medelen nykomling i personalvården är ut-vecklingssamtalet. Under ett decenni-um har jag som kyrkoherde fört ut-vecklingssamtal med de mellanstegs-chefer som har åtminstone tre medar-betare att ansvara för samt med de öv-riga medarbetarna.

Mellanstegscheferna för sedan med sina anställda motsvarande samtal två gånger i året. Dessa samtal påminner såtillvida om arbetshandledning att de gör relationen till arbetet mera medve-ten. De går utöver handledningen så-tillvida att till deras väsen hör också åt-minstone antydan till ömsesidiga bes-lut med konsekvenser för den kom-mande arbetsperioden. De är mera ar-betslednings- än dynamiskt inriktade.

idag betraktas arbetshandledningen som en del av personalvården. Bl.a. Borgå stifts hemsida dyker upp i sök-maskinen på datorn på sökordet ”ar-betshandledning”. Detsamma tycks gälla svenska kyrkans arbetshandled-ning och även strängnäs stifts upp-läggning skymtade förbi då jag surfa-de.

jag minns en period i stiftets led-ningsgrupp för arbetshandledning då en nyckelperson till den grad saknade insikt i och förtroende för arbetshand-ledningen som en kyrklig arbetsme-tod, att sammanträden blev oerhört frustrerande då två tredjedelar av ti-den fick användas gång på gång till att

övertyga denna person att arbetshand-ledningen var rumsren i församlings-sammanhang.

jag är fullt medveten om att metodi-ken utvecklats inom specialgebiten, framför allt sjukhussjälavården och familjerådgivningen, men den äger en vidare tillämpning. Min egen special-utbildning är sjukhussjälavårdarens.

av mina egna arbetshandledare ge-nom åren var sex sjukhussjälavårdare, två heltidsarbetshandledare och endast en heltidsförsamlingspräst. De flesta hade ändå i något skede arbetat i en församling. Under två av de sex läng-re sammanhängande perioder då jag blev handledd arbetade jag själv i för-samling.

två längre handledningsperioder om �0 gånger sökte jag mig frivilligt till i samband med byte av jobb, de öv-riga var inbakade i olika utbildnings-program som obligatoriska delar. Un-der åren som kyrkoherde utnyttjade jag regelbundet möjligheten till kon-sultation med den heltidsanställda handledaren för de sex esboförsam-lingarna.

Mina första lärospån som handleda-re gjorde jag tillsammans med en ame-rikansk konsult – i Östafrika för 37 år sedan. Med hans hjälp startade jag ett själavårds-utbildningsprogram (Cpe) som jag sedan ledde under tre år. Det var det första fortlöpande programmet i afrika. De som deltog i det var näs-tan utan undantag församlingspräster och diakoner. programmet började år 197� och fortsätter ännu i denna dag – nu under tanzaniskt ledarskap ända sedan år 197�.

Under mina år vid kilimanjaro-sjukhuset kom jag att handleda ca �0 personer, de flesta lutheraner, men även romerskkatoliker, anglikaner, baptister, pingstvänner och metodister. Många av dem hade varit aktiva i an-dra yrken innan de blev präster. Med fanns lärare, evangelister, sjukvårdare, någon polis. preliminärt har jag blivit inbjuden till programmets �0 års jubi-

�0 CRUX, kesä-elokUU 2008


leum år �011. nytt där är en utbild-ning av arbetshandledare.

Det kan tyckas att jag gjort en dygd av nöden då jag konstaterar att de handledningsmetoder jag vuxit in i rätt långt är användbara oberoende av att handledaren och den handledde har olika arbetslivserfarenhet och -si-tuation.

Både i den krosskulturella (crosscu-ltural) kontext jag arbetat i och den multiprofessionella arbetssituation jag gjort handledning i fanns åtminstone en klar fördel: som handledare tving-ades jag att sätta mig in i den handled-des situation genom att fråga tills jag förstod. Genvägar var inte tillgängliga trots att frestelsen att ”förstå” utan att den handledde artikulerade klart kun-de lura bakom hörnet.

för klarhetens skull vill jag betona, att jag från början lärt mig att skilja på arbetsrelation och handledarskap lik-som alternativt möjligheter till själa-vård. när jag som förman lyssnat till en trängd medarbetare, har jag frimo-

digt konstaterat att själavård eller ar-betshanledning med någon helt annan person vore att rekommendera. själva har jag inte kunnat välja bort förman-skapet. att sedan en pionjärsituation inte alltid kan följa alla regler är en an-nan sak. Men då väljer man mellan ingen hjälp eller en begränsad hjälp.

tidsmässigt sammanfaller denna period jag blickar tillbaka på med den tid då man började tala om arbets-handledning inte bara i finland utan också i norden och i europa. inom den kliniska själavårdsrörelsen i Usa var man flere årtionden före vad be-träffade ”clinical supervision”.

efter åren i tanzania studerade jag ett år ”basic Cpe” i park Ridge, Chi-cago. ”advanced level” blev det aldrig tal om, för att nu inte tala om arbets-hanledning ”supervisory Cpe”.

när jag efter hemkomsten till fin-land blev tillfrågad om jag ville ingå i ett ledarteam för den första utbild-ningsgruppen inom Borgå stift i hand-ledning var det naturligt för mig att i

stället söka som deltagare till kursen. på det sättet gav jag mig själv en möj-lighet att komma in i ett system den ”vanliga” vägen. Det beslutet har jag aldrig ångrat.

Med församlingsrådet – min led-ningsgrupp – gjorde jag upp ett skrift-ligt kontrakt att jag som kyrkoherde kunde samtidigt sköta högst två ar-betshandledningsprocesser som tjäns-teuppgift. Utan desto mera marknads-föring kom jag sedan att under kyrko-herdeåren ha 1 - � personer i arbets-handledning. några var anställda i en församling, endel var ”udda” eller ”höjdare” inom kyrkan, några var missionärer på hemlandskommende-ring. någon sjukhussjälavårdare rym-des med i raden.

i Chicago anvisades jag alltid arbets-handledare för ett kvart år i gången (”one quarter”) och fick på så vis under ett år utsättas för olika arbetshandle-darstilar. Detta inverkade på mig så, att jag tvingades att mera se på mitt eget sätt att arbeta, framom att börja se

gö

ra

n l

ind

ber

g/k

uva

ko

tim

aa

CRUX, kesä-elokUU 2008 �1


upp till handledaren som en guru, vars åsikter kunde tillmätas överstor bety-delse. Mig veterligen är det i finland rätt ovanligt att man byter handledare under de stipulerade fyrtio gångerna, som ursprungligen var � x ett kvart år. Överhuvudtaget kan man med skäl fråga sig om ett intensivare system med sessioner en gång i veckan och by-te av handledare vore något att i fram-tiden överväga också hos oss.

arbetshandledningen som en arbetsuppgiftjag har levat i den lyckliga situationen att arbetshandledningen har accepte-rats som en arbetsuppgift både för handledaren och för den handledde. en enda gång minns jag att en som sökte handledning hos mig fick back då han inte ville tala med sin förman om att använda arbetstid utan föreslog att komma på sin egen lediga tid.

Vilka av de församlingsanställda är mest benägna att ty sig till arbetshand-ledning i finland? Under de gångna åren har diakoniarbetarna flitigast sökt sig till handledning. orsakerna kan vara många. Åtminstone två vill jag här lyfta fram.

Bland de församlingsanställda idag torde diakoniarbetarna var de som från sin grundutbildning är mest för-trogna med arbetshandledningen.

De har också från grundutbildning-en den största erfarenheten av själa-vård. och de står i en närkontakt i ar-betet med det mänskliga livet i all dess avkläddhet på ett helt annat sätt än t.ex. prästerna. och de har lärt sig att ty sig till hjälp för att orka.

sammanlagt finns det många präs-ter som har erfarenhet av arbetshand-ledning, men då är det också fråga om sådan handledning som hör till fort-bildning inom specialuppdrag eller till utbildning som ger särskild kompe-tens för t.ex. själavård på sjukhus, i fängelser eller bland familjer.

ibland hämtar den handledde till handledare för gemensam genomgång

rafflande eller svåra fallbeskrivningar. Då blir det närmast fråga om konsul-tation.

Under någon period kan det bli vik-tigt att också ta sig en medveten och systematisk titt på den ”grå vardagen”. att jämföra förhållningsätt till klien-ter, till arbetskamrater, förmän och re-flektera över dessa.

att se på tidsanvändning kan vara en infallsvinkel i arbetshandledning-en. förr eller senare blir den vanligen aktualiserad. konsten att älska sig själv för att kunna älska andra kan ha så krassa namn som att dra gränser mellan arbete och fritid.

Många församlingsarbetare är skick-liga i att använda tal. för att undvika ofruktsamma allmänna diskussioner, kan det vara fruktbart att hålla sig rätt så mekaniskt till rapporteringen vare sig den då är skriftlig eller teknisk (ljudband, videoband, direkt handled-ning). Dokumentation blir då ett sätt för den återspegling som kan skapa in-sikt hos den handledde.

extremt kunde man säga att det som presenteras för handledaren inte behöver ha skett – sättet på vilket den handledde med- eller omedvetet väljer att rapportera kan bli föremål för ge-mensam genomgång och en källa till ny insikt.

även vid utvärderingen av arbetet i handledningen har jag använt ett for-mulär, som jag rent mekaniskt följt. Dels har jag fokuserat på insikt om starka och svaga sidor hos den hand-ledde, dels också rakt på sak frågar ef-ter någon andlig insikt. ett krav på omnipotence, duktighet eller rentav allsmäktighet kan bli en utmärkt pis-ke till självutplåning och utbrändhet – kanske rentav förklädd till förment nästankärlek.

arbetshandledningen som en resursGrundfrågan om arbetshandledning-en som en resurs i församlingsarbetet sammanhänger med frågan om arbets-

sätt. Måste jag kunna och orka själv, ensam i alla sammanhang, eller kan jag ty mig till stöd? kan jag bekänna mig också till min svaghet och få hjälp av min omgivning och den vägen ock-så av Gud?

för att sammanfatta: arbetshand-ledningen kan ha ett väsentligt bidrag till kyrkans huvudscen, församlingsar-betet. en större medvetenhet om gåvor och svagheter ger en ökad trygghet men också en ny frihet då man arbetar i närkontakt med andra människor. ett något överraskande resultat av denna min reflektion över tre decen-nier av arbetshandledningserfarenhet både som handledd, handledare och förman är att det finns en lång bit än-nu att färdas.

Då jag för ett halvt sekel sedan lär-de mig sjömärkena markerade man hindren: öster om en ostprick fanns grundet. idag märker man ut farle-den. Väster om samma prick kan man tryggt färdas. jag inser fördelen med det nya sättet att endast utmärka den trygga farleden.

navigare necesse est för ett bestämt ändamål: inte för att det är roligt eller häftigt eller passar ens livssituation. Utveckla arbetet, glädjen, resultatet i församlingen!

Mig har berättats att den romerske amiralen yttrade sina klassiska ord i ett helt annat sammanhang än de van-ligen citeras för. seglingssäsongen var redan slut, höststormarna kunde börja när som helst. en undsättning av ro-mare i egypten blev nödvändig, då fällde han orden: att segla är nödvän-digt.

arbetshandledning kan vara tren-digt, kan vara en verksamhetsform som endel särskilt gärna ger sig hän åt. Behoven i församlingarna, människors frälsning, är vårt yttersta mål. att hjäl-pa våra kolleger i denna uppgift.

Sammanställningen bygger på en diskus-sionsinledning vid Nordisk konferens för arbetshandledning på Lemböte 2004.

�� CRUX, kesä-elokUU 2008


Johtaja: Merkillisiä työnhakijoita sitä on nykyään liikkeellä! tuli jo kolmas tällainen outo lintu haastatteluun.

sihteeri: Minkälainen?Johtaja: päällisin puolin mies näytti

ihan normaalilta. sitten hän sanoi, et-tä hän ei tee sitä, sitä ja sitä työtehtä-vää. hänellä on kuulemma ihan selkeä työnäky, ja hän noudattaa sitä. se mi-kä ei sovi näyn raameihin, jää jollekin toiselle tehtäväksi. jos se taas sopii sen toisen raameihin.

sihteeri: Miten tuo kuulostaa niin oudon tutulta?

Johtaja: työajasta hänellä oli myös kummallinen ajatus. sellainen, että hänellä ei ole työaikaa. hän tulee kuu-lemma tulemaan ja menemään miten parhaaksi näkee. tekee itse asiassa suurimman osan työstä kotona, missä on työrauha. Välillä hän voi työpäivän puitteissa käydä elokuvissa tai golfaa-massa ja jatkaa sitten taas töitä. hän on tottunut tähän systeemiin. lupasi käydä välillä työpisteessäkin, mutta ei

sooloilija saa paikanilmoitella siitä etukäteen.

sihteeri: ihan kuin olisin tavannut hänet jossakin…

Johtaja: sitten puhuttiin johtaja-alaissuhteesta. sanoin, että minä olen väliportaan johtaja ja ylemmällä tasol-la on toimitusjohtaja Big head. hän sanoi, ettei tunnusta väliportaan johta-jia ja että hänen varsinainen esimie-hensä on Big headia suurempi herra, jolle hän raportoi suoraan. hän ei tun-ne muita esimiehiä.

sihteeri: Mitähän tuo tarkoitti, kek-konenhan on pois pelistä ja supo… Mitä sinä teit?

Johtaja: ajoin ulos! eihän edes kan-sallisoopperassa ole enää tuollaisia soo-loilijoita!

sihteeri: nyt minä muistan. haetu-ta se mies heti takaisin. Muistin juuri yhden kesätyöpaikan ajoilta, että nä-mä tyypit on loistotyöläisiä.

Johtaja: ihanko totta?sihteeri: ihan totta! nämä on niitä

kutsumustietoisia tyyppejä, olet ehkä

kuullut. nyt niitä alkaa varmaan nä-kyä pian meilläkin, älä vaan aja niitä pois. niillä ei tosiaan ole työaikaa, ja niinpä ne tekee töitä �� tuntia vuoro-kaudessa. niille voi ihan hyvin soittaa ilta-aikaankin työasioissa. ne raataa kuin hullut sen näkynsä eteen ja saa kyllä siinä lomassa aikaan paljon muu-takin.

Johtaja: ei voi olla totta, nykyaika-na.

sihteeri: totta joka sana. ja paras on tässä. ne ei paljon rahasta välitä. ne ei tunne ylityökorvauksia eikä laske pro-sentteja. ne voi heittää kahdeksi vii-koksi metsäleirille ilman mitään yli-työkorvauksia. ja usko tai älä, ne ei ikinä lakkoille.

Johtaja: onko tuo mahdollistakaan? Minä kaivan sen puhelinnumeron mappi Ö:stä. Mistä tuollaisia tyyppejä tulee?

sihteeri: kirkon töistä.

Outo Lintu



kari lintuvuoritM, oRGanisaatiokon-sUltti finoD, espoon seU-RakUntaYhtYMän päätoi-Minen tYÖnohjaaja

työnohjausta esiteltäessä on heti alkuun todettava käytäntöjen ja teorioiden runsaus. oma viitekehykse-ni työnohjaajana nousee kirkon työnohjauksen tra-ditiosta sekä ns. tavistocki-laisesta kokemukselliseen oppimiseen nojaavasta psy-kodynaamisesta ajattelusta.

Miellän työnohjauksen ensisijai-sesti ohjattavan oman työn tutki-misen, arvioinnin ja kehittämisen prosessiksi, jossa keskeisenä me-netelmänä on ohjattavan ja ohjaa-jan välinen luottamuksellinen dia-logi.

ohjattava tuo ohjaustilantee-seen kokemuksen omasta työs-tään, tapahtuman tai ilmiön, jon-ka äärelle hän haluaa hetkeksi py-sähtyä. hän tutkii ja arvioi yhdes-sä ohjaajan kanssa, mitä ko. tilan-teessa oikein tapahtui, miten hän itse siinä toimi, mihin pyrki, mitä sanoi, mitä teki, mitä koki ja mi-ten arvioi onnistuneensa.

yksilötyönohjaustyönohjaus on prosessi, jolla on sovitusti alkunsa, kestonsa ja pää-töksensä. kirkollisessa viiteke-hyksessä täysimittaisella yksilö-työnohjauksella tarkoitetaan �0 ohjauskerran (�� - 60 minuuttia/kerta) jaksoa, jossa ohjauskertojen väli on yleensä kaksi viikkoa, ja koko jakson kesto lomat huomioi-den on noin kaksi vuotta.

aleksi lintuvuori

työnohjaus – mitä ja miksi?

”Työnohjauksessa ohjattava voi turvallisesti avata ja tutkia oman työnsä tilanteita ja niistä nousevia kokemuksia, ajatuksia ja tunteita”, sanoo Kari Lintuvuori.



työnohjauksen eettisiä periaatteita • työnohjaaja on lojaali ohjattavalle, ohjattavan esimiehelle, työnantajalle ja organisaation perustehtävälle.• työnohjaaja ei ota itselleen ohjattavan työyhteisön johtajuutta.• työnohjaaja työskentelee luottamuksen ja avoimuuden rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi.• työnohjauksen lähtökohtana ja työskentelyn perustana on sopimus ja sen noudattaminen.• sopimus sisältää realistiset tavoitteet ja niistä johdetun aikataulun, työskentely- tavan ja kustannukset.• työnohjaaja kunnioittaa myös kaikkea muuta organisaatiossa tapahtuvaa kehittämistyötä ja sitä tekeviä ihmisiä.

(lähde: suomen työnohjaajat ry:n laatimat työnohjauksen eettiset periaatteet)

Lisätietoja: http://www.espoonseurakunnat.fi/fi/seurakuntatyo_tyonohjaus

suositeltavaa on, että ohjattava miet-tii jo etukäteen ennen ohjauskertaa käsiteltävän aiheen ja laatii siitä vapaa-muotoisen kirjallisen koosteen – niin sanotun työnohjausraportin – jonka toimittaa ohjaajalle. itse ohjaustapaa-misessa raportti täydentyy ja laajenee ohjattavan suullisella kertomuksella.

joissakin tapauksissa ohjattavan työn luonne tai työote ei suosi kirjallis-ten raporttien käytäntöä. sen ei toki tarvitse muodostua työnohjauksen kynnykseksi, työskentely voi toteutua myös pelkästään suullisten tilanneku-vausten pohjalta. oleellista on luotta-muksellisen vuoropuhelun syntymi-nen, missä ohjattava voi turvallisesti avata ja tutkia oman työnsä tilanteita ja niistä nousevia kokemuksia, ajatuk-sia ja tunteita. johtopäätöksinä voi ol-la joko vahvistuminen jatkamaan sa-malla tavalla tai idea kokeilla jotain uutta toimintamallia tai sitten tietoi-nen halu muuttaa toimintatapaansa.

ryhmätyönohjausYksilötyönohjauksen vaihtoehtona on ryhmätyönohjaus. siinä työnohjausis-tunnon kesto on yleensä puolestatoista kahteen tuntia, ohjauskertojen väli on kolme viikkoa ja kokonaismäärä 30

kertaa. Ryhmä voi koostumukseltaan olla

joko moniammatillinen sekaryhmä tai saman ammattialan, esimerkiksi dia-koniatyöntekijöistä koostuva ryhmä. jos ryhmän jäsenet ovat kaikki samas-ta työyksiköstä, puhutaan usein työ-ryhmän tai tiimin työnohjauksesta. tällöin tullaan menetelmien ja sisältö-kysymysten puolesta hyvin lähelle työ-yhteisön kehittämistoimintaa, joka edellyttää ohjaajalta työyhteisödyna-miikan erityisosaamista.

niin yksilö- kuin ryhmätyönoh-

jauksissa ohjauskertojen määrää ja prosessin kestoa voidaan toki räätälöi-dä ohjattavien työtilanteen ja tarpei-den mukaan. Ryhmätyönohjauksen etuna yksilöohjaukseen verrattuna on mahdollisuus oppia paitsi omista myös kollegojen kokemuksista ja oivalluk-sista.

täysimittainen yksilö- tai ryhmä-työnohjaus kuuluu osana myös joihin-kin kirkon pitkiin koulutusohjelmiin, kuten esimerkiksi sairaalasielunhoi-don, perheneuvonnan tai oppilaitos-työn erikoistumiskoulutuksiin.

mihin työnohjauksella pyritään?suomen työnohjaajat ry on kiteyttänyt työnohjauksen yleistavoitteita seuraa-vasti: auttaa ohjattavaa onnistumaan ja jaksamaan työssään. auttaa tunnis-tamaan työhön liittyviä kuormittavia tekijöitä ja käsittelemään niitä. kehit-tää ohjattavan kykyä käsitellä ristirii-toja ja pulmia sekä taitoa kuunnella toista ihmistä. avata työhön liittyviin asioihin uusia näkökulmia. auttaa so-vittamaan toimivalla tavalla yhteen oma ammattiosaaminen, työn vaati-mukset ja käytettävissä oleva aika.

toimivassa työnohjauksessa mah-dollistuu myös ohjattavan mielensisäi-nen dialogi ”oman minän” ja ”työmi-nän”, oman persoonan ja työn roolio-dotusten välillä. tavoitteena on vapau-tua olemaan itsensä mittainen ja oloi-nen oman työnsä osaaja, joka sallii ja hyväksyy samat oikeudet myös työto-vereilleen.

jokaisessa alkavassa työnohjaukses-sa ohjattava tai ryhmä asettaa itselleen myös omat persoonalliset tavoitteet, joihin ohjaustyöskentelyssä pyritään. Mahdollisesti määritellään myös ai-healueet ja teemat, joita ohjauksessa halutaan käsitellä ja kehittää. ne kir-jataan muistiin ja niihin palataan vä-hintäänkin työnohjausprosessin puoli-väli- ja loppuarvioinneissa. työnohja-us on pitkäjänteistä ja tavoitteellista työskentelyä, jossa saatava hyöty on suoraan suhteessa nähtyyn vaivaan.

”Ryhmätyön-ohjauksen etuna yksilöohjaukseen verrattuna on mah-dollisuus oppia paitsi omista myös kolle-gojen kokemuksista ja oivalluksista.”

CRUX, kesä-elokUU 2008 ��


kari lintuvuoritM, oRGanisaatiokonsUltti finoD, espoon seURakUn-taYhtYMän päätoiMinen tYÖnohjaaja

kirkon työntekijöillä on koke-musta työnohjauksesta jo lähes puolen vuosisadan ajalta. toi-minta lähti liikkeelle perhe-neuvonnan ja sairaalasielun-hoidon toimialoilta laajeten vä-hitellen lähinnä diakonian ja pastoraalisen seurakuntatyön piiriin.

sittemmin mahdollisuus työnohjauk-seen on yleistynyt koskemaan käytän-nöllisesti katsoen kaikkia kirkon toi-mialoja. Miten tätä mahdollisuutta käytetään, riippuu kunkin seurakun-nan ja työyksikön halusta ja valmiu-desta panostaa henkilöstön koulutuk-seen, työhyvinvointiin ja työn laa-tuun.

tällä hetkellä koulutuksen saaneita kirkon auktorisoimia työnohjaajia on kirkon koulutuskeskuksen luettelos-sa ��8. heistä 36� on antanut nimensä

tuomiokapitulien ohjaajalistoille eli ovat käytettävissä potentiaalisina työn-ohjaajina. näistä 18� on ilmoittanut toimintatilastoihin antaneensa työnoh-jausta vuonna �007.

työnohjausta käytetään laajasti, mutta käsitykset sen sisällöstä, tarkoi-tusperistä ja vaikutuksista ovat varsin kirjavia. kokemuksellista tietoa on paljon, mutta se on hajallaan eivätkä sen äänet tule helpolla kuulluiksi.

tätä hiljaista tietoa ja kokemuksia työnohjauksen vaikutuksista halusin lähteä kuulostelemaan päätoimisten työnohjaajakollegojeni Veikko Rau-haniemen ja heikki palmun kanssa. laadimme kyselykaavakkeen, jonka lähetimme pitkän yksilötyönohjauk-sen (�0 kertaa, prosessin kesto noin kaksi vuotta) läpikäyneille ohjattavil-lemme noin kuusi - kahdeksan kuu-kautta ohjauksen päättymisestä. tä-hän yhteenvetoon on käytettävissäni �� vastauskaavaketta, joiden vastaajat ovat helsingin, espoon ja turun ark-kihiippakunnan alueilta.

itsearviointiakyselykaavakkeessa ohjattavia pyy-dettiin arvioimaan työnohjauksen vai-

kutuksia itseensä, omaan ajatteluunsa ja toimintaansa. kysymyksiä oli yh-teensä kahdeksan, joista neljä ensim-mäistä sisälsivät sekä numeroarvioin-nin että sanallisen perustelun.

numeroarvioinnissa pyydettiin va-litsemaan sopivin vaihtoehto asteikol-ta 1 - � (1 = ei lainkaan, � = hyvin vä-hän, 3 = jonkin verran, � = paljon, � = erittäin paljon). Valitun numerovaih-toehdon lisäksi pyydettiin sanallinen perustelu tai esimerkki siitä, miten ar-vioitu vaikutus käytännössä ilmenee.

numeraalista ja sanallista arviointia kysyttiin seuraavasti: ”työnohjaus on vaikuttanut omaan suhtautumiseeni a) asiakkaisiini, B) työtovereihini, C) esimieheeni, D) alaisiini (jos on).”

numeraaliset vastaukset kohtiin a - C jakautuivat kaavion 1 esittämällä ta-valla.

sanallisissa vastauksissa työnohjauk-sen vaikutuksia suhtautumisessa asiak-kaisiin kuvailtiin oman roolin kirkon työntekijänä selkiintyneen sekä am-matillisen työotteen vahvistuneen, mi-kä ilmeni mm. rajojen (asiakassuhteet/oma elämä) selkeämpänä hahmottu-misena. orientaatiossa asiakastilantei-siin kerrottiin rentouden ja rohkeuden

toimiiko työnohjaus?

02468

10121416

ei lainkaan hyvin vähän jonkin verran paljon erittäin paljon

Työnohjaus on vaikuttanut omaan suhtautumiseeni

AsiakkaisiinTyötovereihin

Esimieheen

0,01,02,03,04,05,06,0

ei lainkaan hyvin vähänjonkin verran paljon erittäinpaljon


Alaisiin

0

2

4

6

8

10

12


Työnohjaus on auttanut minua hahmottamaan

Perustehtävä

Työyhteisö

kaavio 1


lisääntyneen. keskustelut ohjaajan kanssa toivat uusia näkökulmia ja lisä-sivät ymmärtämystä asiakkaiden tar-peita ja odotuksia kohtaan.

Suhtautumisessa työtovereihin koet-tiin saadun laajempaa ymmärrystä se-kä toisaalta syvempää vastuullisuutta omasta toiminnasta työyhteisön vuo-rovaikutustilanteissa koskien myös ris-tiriitoja ja konflikteja. ammatillisuu-teen ja työkeskeisyyteen pyrkivän työ-otteen arvioitiin syventyneen ja kehit-tyneen, oli opittu hyväksymään ja sie-tämään erilaisuutta, olemaan roh-keammin oma itsensä ja ilmaisemaan rehellisemmin ja avoimemmin omia ajatuksia työyhteisössä. oman ammat-ti-identiteetin koettiin vahvistuneen, mikä puolestaan helpotti myös toisten työn ja osaamisen kunnioittamista.

Suhteen esimieheen koettiin avartu-neen sen myötä, että oli jouduttu aktii-visesti pohtimaan omaa ”alaisena” oloa. kuvitteellinen asettuminen esi-miehen rooliin työtilanteiden jälkiar-vioinnissa oli kasvattanut ymmärrystä esimiehen toimintaa kohtaan sekä toi-saalta lisännyt rohkeutta olla oma it-sensä omissa tehtävissään, roolissaan ja asemassaan.

suhtautuminen alaisiinesimiestehtävissä olleet ohjattavat (kahdeksan vastaajaa) arvioivat työn-ohjauksen vaikutusta suhtautumises-

saan alaisiinsa. (kaavio �)omaa roolia esimiehenä on työnoh-

jauksissa peilattu varsin paljon ja siitä arvioidaan olleen myös merkittävää konkreettista hyötyä. henkilöstöhal-lintotaitojen on koettu vahvistuneen niitä käsitelleiden työtilanteiden ana-lyyttisessa jälkipuinnissa. ”Ymmärrän roolini johtajana ja pystyn hyväksymään sen eri puolet paremmin kuin ennen, näin ainakin alaisilta saamani palautteen perusteella”, kuvailee eräs vastaajista. kiireettömiin työntekijöiden kohtaa-misiin kerrotaan pyrittävän entistä ak-tiivisemmin, samalla kuuntelemisen taitojen ja empatian arvioidaan lisään-tyneen.

oma perustehtävä ja sen liittyminen työyhteisön perustehtäväänkysymysten �. ”työnohjaus on autta-nut minua hahmottamaan ja selkiin-nyttämään omaa perustehtävääni” ja 3. ”työnohjaus on auttanut minua hahmottamaan omat työtehtäväni osaksi laajempaa kokonaisuutta työ-yhteisössä ja sen perustehtävässä” nu-meraaliset vastaukset. (kaavio 3)

omaa perustehtävää sekä sen liitty-mistä ja jäsentymistä työyhteisön pe-rustehtävään on pitkissä yksilöohjauk-sissa pohdittu huomiota herättävän runsaasti. näillä pohdinnoilla ajatel-laan olleen myös konkreettisia vaiku-

tuksia: ”keskityn enemmän varsinaiseen työhöni”, ”kalenteri pysyy järjestyksessä ja osaan rajata työtäni paremmin”, ”osaan arvottaa ja priorisoida luottaen omaan harkintaani ja arviointikykyy-ni”.

työtehtävien ryhmittäminen eri ka-tegorioihin on auttanut karsimaan ”turhaa sälää” pois, keskittymään oleelliseen sekä lisäämään suunnitel-mallisuutta omassa toiminnassa. Myös näissä pohdinnoissa koetaan oman am-matti-identiteetin entisestään vahvis-tuneen.

oivallus – avain parempaankysymys �. työtilanteiden jälkiarvi-ointi työnohjauksessa on auttanut mi-nua a) ymmärtämään paremmin omaa toimintaani ja siihen vaikuttavia tekijöitä, B) oppimaan omista koke-muksistani, C) suunnittelemaan ja ke-hittämään työtäni, D) muuttamaan ta-paani tehdä työtä?(kaavio �)

oman toiminnan arvioiva pohtimi-nen on odotetusti lisännyt itseymmär-rystä, vahvistanut käsitystä siitä, mil-lainen työntekijä itse on. Vaikeiden ja yllättävien työtilanteiden prosessointi jälkikäteen on lisännyt kykyä analy-soida oman toiminnan vaikuttimia, ajatuksia ja tunteita, minkä kuvataan tuoneen ”sekä nöyryyttä että vahvuut-ta”. työnohjauksessa tiedostetut asiat mahdollistivat virheistä oppimista ja


0,0

1,0

2,0

3,0

4,0

5,0

6,0



Alaisiin

kaavio 2



onnistumisissa vahvistumista. omista kokemuksista oppimisella nähtiin ol-leen myös kauaskantoista merkitystä; oman ”sisäisen työnohjaajan” todettiin vahvistuneen ja viisastuneen.

Matka oivalluksesta toiminnan muutokseen on monasti työläs ja pit-kä. kuitenkin usein jo oivalluksessa, asiantilan tiedostamisessa voi olla avain parempaan jaksamiseen ja moti-vaatioon työssä: ”... oleellista on se, että tiedostan asian ja edes yritän jotain. Muuten olisin jo varmaan uuvahtanut nykyisen hommani alle.” ammatillisen itseymmärryksen kasvun arvioidaan tuoneen toisaalta levollisuutta, rento-utta työotteeseen, toisaalta lisänneen

järjestelmällisyyttä ja rohkeutta työn suunnittelussa ja toteutuksessa. Myös stressinsietokyvyn päätellään vahvis-tuneen.

kysymykset � - 8 olivat avoimia sa-nallisia itsearviointeja: kysymys �. Mistä esimiehesi/alaisesi/työtoverisi mahdollisesti huomaavat työnohjauk-sen vaikutukset sinussa? kysymys 6. Mainitse kolme asiaa työnohjauksessa, jotka ovat hyödyttäneet sinua? kysy-mys 7. onko sinulla joitakin ideoita tai ehdotuksia työnohjauksen kehittämi-seksi, jotta se vielä paremmin hyödyt-täisi ohjattavaa? kysymys 8. Muuta mahdollista sanottavaa jälkiarvioksi?

tähän yhteenvetoon poimin ainoas-

taan joitakin vastaajien omia arvioin-teja tai muilta (työtoveri/alainen/esi-mies) kuultuja havaintoja työnohjauk-sen vaikutuksista vastaajaan. näiden mukaan suunnitelmallisuus, rauhalli-suus, määrätietoisuus ja itsevarmuus olisivat lisääntyneet. suhtautumisen omaan ja toisten työhön arvioidaan tulleen laajakatseisemmaksi, kärsiväl-lisyyden ja pitkäjänteisyyden lisäänty-neen. Yhteistyökumppaneilta, esimie-heltä ja työtovereilta saadusta positii-visesta palautteesta ainakin osan vas-taajat arvioivat menevän työohjauksen vaikutusten tiliin, esimerkkinä maini-taan työtoverin kommentti: ”sinä olet puhjennut kukkaan.”

02468

10121416



AsiakkaisiinTyötovereihin

Esimieheen

0,01,02,03,04,05,06,0

ei lainkaan hyvin vähänjonkin verran paljon erittäinpaljon


Alaisiin

0

2

4

6

8

10

12


Työnohjaus on auttanut minua hahmottamaan

Perustehtävä

Työyhteisö

02468

10121416


Työtilanteiden jälkiarviointi työnohjauksessa on auttanut minua

ymmärtämään

oppimaan

suunnittelemaan

muuttamaan

kaavio 3

kaavio 4


johtopäätelmiä kun arvioidaan kompleksista ilmiötä tai toimintaa, kuten työnohjaus, eivät arvioinnin tulokset ja johtopäätelmät-kään välttämättä ole kovin yksiselittei-siä. tarkasteltaessa kyselytutkimuk-sen vastauksia voidaan toki myös kriit-tisesti kysyä, miten toimivia yksinker-taistavat numeroarvioinnit ja niiden koosteet ovat kokemusperäiseen itse-arviointiin perustuvien havaintojen tulkkeina. saadessaan kuitenkin rin-nalleen vastaajan sanallisen peruste-lun, kokemuksen kuvailun esimerkin avulla, alkavat vastaajan aja-tukset jo selvemmin hahmot-tua.

lähtökohtaisesti kyselyssä arvioidaan työnohjauksen vai-kutusten eri ulottuvuuksia, mutta samalla vastaukset ker-tovat niistä aihepiireistä, jotka arvioitavissa työnohjauksissa olivat painottuneet. esimer-kiksi kysymyksen 1 vastauk-sista ilmenee (kaavio 1), että suhdetta työtovereihin on kä-sitelty ohjauksissa huomatta-van paljon ja sillä arvioidaan olleen myös merkittävää vai-kutusta. on pohdittu omaa roolia ja paikkaa työyhteisös-sä, yhteistyötä ja omia vuoro-vaikutustaitoja. näillä yksilö-ohjauksessa toteutuneilla poh-dinnoilla ja vaikutuksilla voi-daan olettaa olevan heijastei-sia vaikutuksia myös ohjatta-van työyhteisön dynamiik-kaan.

kysymysten � ja 3 (kaavio 3) vastauksista ilmenee, että sekä omaa että työyhteisön perustehtävää on poh-dittu runsaasti. sanallisten selvennys-ten mukaan näissä pohdinnoissa sekä perustehtävä että paikka organisaation kokonaisuudessa ovat merkittävästi selkiintyneet. kuriositeettina vastaus, jonka numeroarviointi molempiin ky-symyksiin oli vaihtoehto ”1” (= ”ei lainkaan” vaikuttavuutta). sanallisen

vastauksen mukaan perustehtävä ja paikka työyhteisössä olivat vastaajalle jo alkujaan selviä, joten niitä ei tarvin-nut työnohjauksessa juurikaan käsitel-lä.

kysymys � alakohtineen (kaavio �) on mielenkiintoinen, koska siinä luo-dataan varsin oleellisia ulottuvuuksia työnohjauksen vaikkuttavuudessa. kyseessä on oman toiminnan vaikutti-mien ymmärtäminen, kokemuksista oppiminen, työn suunnitteleminen ja kehittäminen sekä tarpeen tullen toi-mintatapojen muuttaminen. kun suu-

ri osa vastaajista arvioi työnohjauksen vaikuttaneen näillä alueilla ”paljon”, jopa ”erittäin paljon”, voidaan työnoh-jauksen merkittävyyttä pitää varsin huomattavana. Vaikuttavuuden pai-nopiste näyttää olevan ymmärtämisen, oppimisen ja suunnitelmallisuuden alueilla – siis ajattelussa ja asenteissa. oletettaavaa toki olikin, että pitkä, usein yli kahden vuoden mittainen

työohjausprosessi mahdollistaa ”pali-koiden asettumisen uuteen asentoon korvien välissä”. kun muutama vas-taaja kuitenkin arvioi työnohjauksen vaikutuksen näillä alueilla ”hyvin vä-häiseksi”, voidaan kysyä mistä kiikas-taa, kun työnohjauksen mahdollisuuk-sia ei näissä tapauksissa ole kyetty pa-remmin hyödyntämään?

viipyilevää viisauttatyönohjauksessa perusmetodina on oman työn ja toiminnan kriittinen tut-kiminen, arvioiminen ja ”peilaami-

nen” työnohjaajan avulla. itse-arviointitaitojen kehittyessä ja syventyessä kasvaa helpolla ja usein huomaamatta myös itse-kriittisyys. toisaalta tiedäm-me, että pidemmän ajan kulu-essa itsessä tapahtuvaa muu-tosta on vaikea havaita. nämä seikat huomioiden voidaan olettaa, että työnohjauksella on muutosvaikutuksia, joita ohjattavat eivät aina täysimit-taisesti itse havaitse. esimerk-kinä tästä ohjattava, joka oman arvionsa mukaa ei ole muuttunut työnohjauksessa, kertoo kollegansa sanoneen: ”Et sä ennen ole tuolla tavalla puhunut tai kysellyt, käytkö sä jossain työnohjauksessa, vai…”

pitkä työnohjaus mahdollis-taa prosessin, joka ei pääty vie-lä työnohjauksen päättymi-seen. se jatkuu ajattelutapana suhteessa työhön, itsereflektio-na, jota vastaajat ovat luon-nehtineet ”sisäisen työnohjaa-

jan vahvistumiseksi” tai ”viipyilevän viisauden oppimiseksi”. lopuksi vielä lyhyt mutta paljon puhuva itsearvio työnohjauksen vaikutuksista: ”Olen oppinut uudelleen pitämään työstäni.”

Lisätietoja: http://www.espoonseurakun-nat.fi/fi/seurakuntatyo_tyonohjaus




Hilkka olkinuorakiRkkoheRRa, taMMeRfoRs sVenska fÖRsaMlinG

merkillinen kertomus maail-man parhaasta työpaikasta.

isoisoisäni, rovasti, heitti riimun hevo-sen niskaan, jätti auran pellolle ja kii-ruhti peseytymään ja vaihtamaan pa-pin vaatteet, kun näki mummun paa-rustavan pappilaan. Ruustinna tarjosi sillä välin kahvit ja ensihoiti samalla sielun. kastepuhe syntyi kastematkal-la reessä, saarna lauantain mittaan rau-

hallisessa työhuoneessa. pappi oli aina saatavilla, ruustinna niinikään. pappe-us oli kutsumus ja elämäntapa, jonka tuomasta asemasta perhe maksoi mie-lihyvin oman identiteettinsä hinnan.

kirkko elää yhä isoisoisäni agraaria aikaa. sen työntekijät eivät. he ro-mahtavat tilaisuudesta toiseen kor-keintaan toimituskeskustelun kautta ja pelkäävät kuollakseen, että seura-kuntalaisten kellotetuista kohtaamisis-ta – keskustelu kolme varttia, hautaus ja muistis tunti ja vartti – koituu jat-kotilauksia, joihin heillä ei ole aikaa. he hoitavat siinä ohessa perheensä,

pyykkinsä, parisuhteensa ja päivityk-sensä. he kohtaavat moniongelmaisia, mielenvikaisia, murjottuja ihollaan, il-man edes kunnon koulutusta, ja pake-nevat tunnistetusti kristittyjen turviin. ovat niin pappia, kunnes eivät ole enää mitään.

jos joka toinen tai kolmas nuori kampaaja olisi ehtinyt uupumislomal-le parin ensimmäisen työvuoden aika-na, kampaamot olisi suljettu vaaralli-sina työpaikkoina. kirkkoa ei. se jat-kaa toiveikkaiden ja perehtymättömi-en loppuun polttelemista. Monella pappistulokkaalla on onneksi toinen ammatti, ja normaaliin työelämään paluu onnistuu. perälauta vuotaa, ja piispat raapivat ohjaamossa nuppiaan: Miksiköhän tiedekunnan pappislinja ei houkuttele? Miksi matka tökkii?

mattojen alle mahtuuRajaton työaika ja rajattomat odotuk-set – omat ja muiden – on raja, johon pappi ensiksi törmää. kun työn tekee hyvin, palkkana on – lisää työtä. kun työn tekee vielä paremmin, palkkana on kollegoiden kateus. kun työn tekee parhaiten, palkkana on turhautumi-nen: vähempikin olisi riittänyt. kun-han olisin käsikirjasta lukenut.

nuoret papit kertovat lukevansa Raamattua vähemmän kuin koskaan ennen, ja senkin instrumentaalisesti: maatalouspiirille kerrotaan, että sana jyvä esiintyy pyhässä kirjassa 1�� ker-taa ja täten maajussin työ on todettu jumalan tahdon mukaiseksi.

Varsin nopeasti tulokas kompastuu myös mattoihin. ne ovat kirkossa kor-kealla, niiden alle on lakaistu ja lakais-taan yhä paljon. kirkossa ei ole riitoja, vain ”jännitteitä”. kirkossa ei ole joh-tamista, ei siis johtamisongelmaakaan. Vilkkaasti harjoitettu työnohjaus pal-velee pahimmillaan huonoa johtamis-ta kuin rinnakkaissuhde huonoa avio-

kirkon vai kunnon töissä?m

atti

ka

rp

pin

en/k

uva

ko

tim

aa



liittoa: auttaa jaksamaan ja pelastaa it-se ongelman ratkaisemiselta.

työpaikkana kirkko toimii röyh-keästi toisin kuin opettaa. pauhaamme pyhän pyhittämisen pyhyyden puoles-ta ja ideaparkkien sunnuntaisia shopp-pailuhelvettejä vastaan, mutta erotam-me perheenjäsenet toisistaan sen ker-ran, kun heillä olisi toisilleen aikaa.

kirkon omassa eduskunnassa valta jaetaan kuten oikeassakin eduskun-nassa, suhmuroimalla, mutta osataan se seurakuntatasollakin. jako hengel-lisiin ja hengettömiin työntekijöihin ylläpitää suoranaista pappisvihaa, jako naisiin ja miehiin on suomalaisessa työmaailmassa törkeydessään omaa luokkaansa. homot vetävät kaappiin vaimonsakin, vaimonpieksäjät ja tah-matassut saavat jatkuvasti aikalisää.

kestämättömiä rakenteitakun kirkko joutuu vastaamaan jäh-meydestään ja hidasliikkeisyydestään, se tempaisee suojakseen julkisoikeu-dellisuuden lannevaatteen. on pakko asettaa yksittäisen viranhaltijan oi-keusturva yhteisön edun edelle. on pakko saada valittaa. on pakko saada olla lapsellinen, uskohan on regression valtakuntaa! toisaalta kuitenkin kir-kon hallintorakenteet ovat täynnä nor-maalissa työelämässä kestämättömiä rakenteita.

kirkkoherra ja talouspäällikkö kamppailevat kukon paikasta seura-kunnan tunkiolla, kanttori ja pappi väittelevät vihkimusiikista, kirkko-herra päättää omista asioistaan kirk-koneuvoston puheenjohtajana.

jos joku kirkossa haluaisikin johtaa oikein ja hyvin, hän lysähtää viimeis-tään yhtymässä. siellä kirkkoherra on todellisuudessa esimies ehkä puolelle alaisistaan. Muut käyvät kehitys- ja palkkakeskustelunsa muodollisten, keskushallinnossa istuvien esimiesten-sä kanssa, jotka eivät tiedä käytännön työoloista juuri mitään. kirkkoherra kuitenkin vastaa kaikkien työstä – myös sen vihkiparille vollottavan vah-

timestarin, jota keskitetty kiinteistö-hallinto juuri riepotti. toiminnan ar-viointi on lähinnä toiminnan selittelyä. jos ylistetty diakoniamme on onnistu-nut niin hyvin, miksi suomessa joka toinen päivä joku vanhus tappaa itsen-sä? Missä on ikäjohtaminen, missä neuvo vapaaehtoistyön johtamiseen, missä työyhteisön oma spiritualiteetti ja rukouselämä?

kirkon keskushallinto tekee myös parhaansa saadakseen aikaan johtaja-pulaa. hyvä hallinto on herran lahja ihmiselle, kirkon järjetön tilastointi, luettelointi, työryhmäily ja eri työalo-jen pursottama teemastelu ei. se on si-täpaitsi moninkertaistunut kymme-nessä vuodessa.

tavikset ovatkin jo pitkään vastan-neet italialaisittain: pannaan ruutuihin mitä sattuu. tässä seurakunnassa lai-tetaan jokaiseen kotikasteeseen osallis-tumaan 1� henkeä, tuossa naapurissa ��. näistä luvuista kirkko sitten ryp-pyotsaisesti laatii julistuksen, jonka mukaan kotikasteisiin osanotto on li-sääntynyt, tai ei.

hyvä huoneenhallinto on niin ikään herran mieleen. kirkossa siitä on val-lalla taivaan lintujen sovellutus. kir-janpidon kaatoluokka ”yleinen seura-kuntatyö” on kirkonmiesten erityises-sä suojeluksessa, eikä touhukasta toi-mialapappia useinkaan vaivata kysy-myksellä: onkohan suunnitelmasi mukana budjetissa?

todennäköisesti ei voi ollakaan, sil-lä kirkko toteuttaa niin varhaista toi-mintasuunnittelua, että on itse aina edellä tekemisiään, joten niihin ei ku-kaan koskaan ehdi mukaan.

leirikeskukset on varattava jo tam-mikuussa, vaikka toiminnasta pääte-tään vasta toukokuussa. Vapaapäivistä on päätettävä niin ajoissa, ettei niitä koskaan saa pidetyiksi. koulutussuun-nitelmat tehdään kauan ennen kuin tietoa koulutuksesta on tullut. tällä tahdilla on suorastaan mahdotonta tehdä muuta kuin ennenkin.

usko voi hyvin, kirkko eikyllä kirkko silti ponnistelee. apua on jo vuosikymmenet haettu liikemaail-masta. Uusinkin strategia tuuppii mei-tä ”viiteen laadukkaaseen kohtaami-seen vuodessa” jokaisen seurakunta-laisen kanssa. jälkimarkkinoinnista se ei armeliaasti sano mitään. hyvää tar-koittavan ponnistelun onttous paljas-tuu kuitenkin jo lähtöviivalla: kuka on kirkon omistaja, ja millä hän osinko-ansa mittaa? jumalako, joka haluaa pelastettuja sieluja? Vai seurakuntalai-nen, joka asiakasomistajana haluaa noita ”laadukkaita” palveluja, mutta asevelihintaan. kunnallishallinnon kammotus, tilaaja-tuottajajärjestelmä on jo keskuudessamme: seurakunta-laiset tilaavat viikinkiaiheisiin vihkiäi-siinsä parrakkaan papin, ja kirkko sel-laisen myös toimittaa.

kun kirkon työntekijät oravanpyö-rästä kurkistaessaan havaitsevat, että heidän uhrinsa on ollut turha ja pal-kanmaksajien määrä vähenee yhä hur-jemmin, on lähellä kiusaus soimata muita. näin paljon tempauksia, ju-miksia, leirikouluja! tyhmä, kiittämä-tön maailma joka ei tule, kun me tääl-tä kirkonmäeltä ja steriileistä seura-kuntakodeistamme kutsumme! hyvä me, mäntit ne! Maallikot alkavat tun-tua välttämättömältä pahalta. kuiten-kin nämä ilkeät, kirkon lihaan piikki-nä tunkevat lait – parisuhdelaki! vir-kamieslaki! – on laatinut eduskunta, jossa kahdeksan kymmenestä on kas-tettu kirkon jäsen. sama on suhde van-kiloissakin. työntekijän on siis tasa-painoteltava niin teologisesti kuin käy-tännössä: Mikä kirkko on? kuka se on? kirkko ja usko ovat ensi kertaa maamme historiassa eronneet ihmis-ten mielissä toisistaan. Usko voi hyvin, kirkko ei. Miten minä tässä ja vastedes voin?

silti ollaan kirkon töissä, sisäisen ja ulkoisen vokaation varassa, yleisen ja erityisen ilmoituksen palveluksessa. tässä, kun en muuta voi.

en tahdo, enkä toivo.


rajattomuutta

p U h e e n j o h t a j a

kaisa raumaDiakoniatYÖntekijÖiDen liiton [email protected]

vietimme HuHtikuista maanantaipäivää Diakoniatyöntekijöiden liiton alaosastojen toi-mihenkilöiden kanssa. toimihenkilöiden neuvot-telupäivä on vuosittain järjestettävä kohtaamis-

paikka liittomme alaosastojen toimihenkilöille. päivän aikana käytiin monta mielenkiintoista keskustelua ajan-kohtaisista aiheista. Voinet arvata, että puhuttiin palkka-usuudistuksesta. saimme ajankohtaista informaatiota jUko:n neuvottelija arja Vehmakselta ja keskustelim-me palkkausuudistuksen etenemisestä seurakunnissa.

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin työajasta ja siihen liittyen työsuojelusta ja johtamisesta. laskeskelin siinä keskustelun lomassa, kuinka paljon ihmiset tekevät niin-sanottua ylityötä, jos työpäivä on jatkuvasti yhdeksän tunnin mittainen, vaikka virallisesti työaikaa ei olekaan. ”Ylityötä” kertyy vuoden aikana lähes kaksi kuukautta, jos vertaa niihin, joiden työaika on 37,� viikkotuntia. ketä tämä aika hyödyttää, palveleeko se omaa jaksamis-ta vai omaa kunniaa? tietenkin työnantaja on lyhyellä aikavälillä tyytyväinen tällaiseen puurtajaan. pitkällä ai-kavälillä voi olla, että työpanos on rajaton, hahmoton, ei-kä palvele enää ketään.

diakoniatyö ei tule valmiiksi yhden ihmisen teke-misellä, joten jossakin kohden voi luovuttaa. Diakonia-työssä täytämme kalenterimme pääsääntöisesti itse. Vä-lillä kuitenkin tuntuu siltä, kuin kalenterin välissä asui-si vieras lyijykynä, joka kirjoittelee sinne aina vaan uu-sia tehtäviä. näin ei tarvitse olla. työnantajan kanssa sel-keästi sovittu työn sisältö ja hyvät pitkän ajan suunnitel-mat luovat työlle raameja. työhön käytettyyn aikaan voi asettaa rajoja pidemmissäkin jaksoissa, jollei se onnistu viikoittain.

keskustelun aikana vilahti monia asioita mielessä. esi-merkiksi aika ennen kännyköitä, jolloin iltaisin tuli pu-heluita kotiin aivan solkenaan, koska päiväsaikaan olin tavoitettavissa vain muutaman tunnin viikossa. sitä ai-kaa en totisesti kaipaa. joku taas kertoi, miten heidän on

esimiehen määräyksestä pi-dettävä kännykkä auki vuo-rokaudet ympäriinsä, koska ei ole työaikaa. jokainen ih-minen tarvitsee lepoa. jos yö-aikaan vastaa puhelimeen, silloin lepoaika on päivällä. Monet esimiehet ovat hyväk-syneet puhelimen sulkemi-sen yöksi, jotta jaksetaan päi-vällä olla töissä. kriisipäivys-tys on eri asia. siinä pitäisi olla riittävän kokoinen päi-vystysrinki, jotta sama ihminen ei päivystä jatkuvasti vuorokaudet ympäriinsä.

tapamme hahmottaa työtä muovautuu vuosien myö-tä. työaikaperusteisessa työssä työaika alkaa juosta siitä, kun saavut työpaikalle ja lakkaa juoksemasta, kun sul-jet työpaikan oven. hengellisessä työssä moni ei ehkä tu-le ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että työmatka on pääsään-töisesti ihmisen vapaa-aikaa. Monet läsnäolijoista olivat tehneet silloin tällöin tuntilaskelmaa työtunneista. se tuntuu terveeltä tavalta hahmottaa omaa työtään. ihmi-sen, diakoniatyöntekijänkin, jaksamiselle on tärkeätä säännöllinen lepo sekä työn ja vapaa-ajan vaihtelu. työ-päivään kannattaisi mahduttaa myös palauttavia tauko-ja. työajattomassa työssä piilee sekin vaara, että tulles-saan työpaikalle urakoi tehtävät puuskuttaen valmiiksi tavoitteena päästä mahdollisimman pian vapaalle. hyvät tauot, jolloin ajatukset ovat aivan muualla kuin työssä, antavat ihmeellisesti voimaa.

pienessä ”katugallupissa” näytti löytyvän aika paljon kannatusta säännellylle työajalle. työaika ei välttämättä tarkoita virastotyöaikaa kello 8 - 16 välillä, vaan jotakin muunlaista tuntiperusteista järjestelmää. kirkon pääsopijaosapuolten työaikatyöryhmä työskentelee par-haillaan valmistellakseen kirkon alan työ- ja vapaa-aika-määräysten kehittämistä ja mahdollisia työaikakokeilu-ja. työryhmän tulee huomioida myös muun yhteiskun-nan työaikajärjestelyt ja niiden kehitys. Voi olla, että työ-aikaa ei loppujen lopuksi halutakaan rajata tuntiperus-teisesti, vaan jatketaan entiseen malliin. Yhtälailla on seikkoja jotka puhuvat selkeän työajan puolesta.

3� CRUX, kesä-elokUU 20083�

pappisliiton julkaisema jäsenlehti täyt-ti 30 vuotta vuonna 1978. lehti ilmes-tyi tuolloin 1� kertaa vuodessa, tosin kyseisenä vuonna kaksoisnumeroita oli taloudellisista syistä kolme normaa-lin kahden sijasta. Vuodesta 1979 läh-tien lehteä alettiinkin julkaista seitse-män numeroa vuodessa.

jäsenlehteä alettiin lähettää juhla-vuoden kunniaksi myös teologian yli-oppilaille, jotka olivat ”käytännöllisten harjoitusten ja loppututkinnon välil-lä”. lehden saivat sekä helsingin yli-opiston että Åbo akademin opiskeli-jat. samoin jäsenlehteä lähetettiin noin �00 kappaletta kirkon lehtorien yhdis-tyksen jäsenille. pappisliitto ja lehtori-

jäsenlehti 30 vuotta sitten en yhdistys olivat tehneet pari vuotta aiemmin yhteistyösopimuksen. noin 100 lehteä meni ulkomaille. lehden levikki kasvoi 1 600:sta � �00 kappa-leeseen.

suuren osan lehden sivumäärästä vei tekstin ääressä -palsta. Vuoden en-simmäisen numeron �8 sivusta kuusi sivua meni veroilmoituksen täyttöoh-jeisiin, mikä oli tärkeä osasto lehdessä aina �000-luvulle asti.

paria vuotta aikaisemmin myös kir-kossa oli siirrytty virkaehtosopimusai-kaan. entinen palkkauslaki oli histori-aa ja uudet tuulet puhalsivat. työ-markkina-asiat ja palkkataulukot al-koivat saada tilaa lehdessä (käytössä

olivat V- ja B-taulu-kot). joukossa olivat mm. virkaehtosopi-mus elvytysohjelman toteuttamisesta ja ko-kouspalkkiosopimuk-sen soveltamisohjeet.

poimintoja juttuaiheista- pappisliitto täytti 60 vuotta. liiton 60-vuotistaipaleen kun-niaksi painettiin Martti lutherin ru-kousopas. juhla al-koi ehtoollisella temppeliaukion kirkossa. juhlavas-taanotto oli akava-talossa, jonne ter-vehdyksensä toi yh-teensä 3� lähetys-töä. Ulkomaisia vieraita oli 11 hen-keä, samassa yhte-ydessä järjestettiin

myös pohjoismaisten pappisliittojen yhteinen kokous. Yleislakkovaroituk-sen vuoksi suurin osa ulkomaisista vie-raista lähti kotimatkalle jo ennen 60-vuotisjuhlaillallisia. juhlaesitelmän pi-ti yliopiston kansleri Mikko juva ai-heesta 60-luvun murros ja 70-luvun vastavaikutus.

- lehdessä julkaistiin tapio lampi-sen saarnatutkimuksessa esille tulleita tuloksia saarnanjuurien käyttämisestä ja käyttäjien yhteydestä eri herätysliik-keisiin. 6� prosenttia eräänä sunnun-taina vuonna 197� saarnanneista oli käyttänyt apunaan saarnanjuuria. he-rännäisyyteen lukeutuvista peräti 8� prosenttia ja evankelisuuteen kuulu-vista 61 prosenttia oli käyttänyt lehden palstaa apunaan. lestadiolaisuuteen kuuluvista 30 - �0 prosenttia oli käyt-tänyt saarnanjuuria.

- laajassa jutussa kerrottiin pappis-liiton valtuuskunnan kokouksesta, jo-ka pidettiin porvoossa tuomiokapitu-lin salissa. avajaistervehdyksen koko-ukseen toi piispa john Vikström, joka kertoi hiippakunnan toiminnasta ja esitteli kokouspaikan, tuomiokapitu-lin keisarillisen tanssisalin historiaa. kokouksessa linjattiin mm. liiton kan-taa vapaa-aikakysymyksiin. silloin ei vielä nähty viisipäiväistä työviikkoa mahdollisena sen enempää kuin tiet-tyyn tuntimäärään perustuvaa työai-kaakaan.

- Uudeksi toimistonhoitajaksi tuli heinäkuun alusta 1978 hso-sihteeri tuula anttonen. pappisliiton puheen-johtajana toimi jo viidettä kauttaan ro-vasti timo kökkö. liiton sihteerinä ja taloudenhoitajana toimi pastori osmo setälä.


jäsenlehti 1011/78


V U o D e n k a n t t o R i

suomen kant-tori-urkuri-liiton hallitus on nimennyt Vuoden

kanttoriksi �008 espoon tapiolan seurakunnan kanttorin kaisa-leena harjunmaa-hannikaisen. harjunmaa-hannikainen palkittiin akavan kirkolli-set ammattiliitot aki r.y.:n valtuuston kokouksessa Vantaalla.

Valinnan ensisijaisena perusteluna on se, että kai-sa-leena harjunmaa-han-nikainen on hoitanut laajaa yliopistotutkintoa edellyt-tävää kanttorin virkaansa esimerkillisellä tavalla. hän on kantanut vastuuta oman seurakuntansa mu-siikkitoiminnan lisäksi suomalaisesta kirkkomu-siikista laajemminkin, sekä parhaita perinteitä vaalimal-la että uusia tyylejä laadukkaasti to-teuttamalla. hän on myös osallistunut merkittävällä tavalla virkakuntansa osaamisen ja hyvinvoinnin edistämi-seen.

Musiikin maisteri, kanttori kaisa-leena harjunmaa-hannikainen on syntynyt vuonna 1961 huittisissa. hän on valmistunut musiikin maisteriksi sibelius-akatemian kirkkomusiikin suuntautumisvaihtoehdosta pääainee-naan urkujensoitto. Vuonna 1987 hän suoritti urkujensoiton a-tutkinnon erinomaisin arvosanoin.

kaisa-leena harjunmaa-hanni-kainen on työskennellyt tapiolan seu-rakunnassa espoossa yli �0 vuotta ede-ten osa-aikaisesta opiskelijakanttorista korkeinta pätevyyttä edellyttävään, ns. a-kanttorin virkaan. Vuosina �00� - �007 hän toimi oman toimensa ohella myös espoon hiippakuntakanttorina. Urkujen rinnalla hänen tärkein in-strumenttinsa on ollut seurakunnan kamarikuoro. hänelle on viime vuon-na myönnetty director musices -arvo-nimi.

Musiikillisesti rikkaiden messujen lisäksi kaisa-leena harjunmaa-han-

nikainen on toteuttanut ta-piolan seurakunnassa laajaa konserttitoimintaa, jossa eri musiikkityylit ovat olleet kattavasti esillä. hänen aloitteestaan tapiolan seu-rakunta on tilannut useilta nykysäveltäjiltä sävellyksiä, joita hän on myös itse ollut kantaesittämässä ja radio-nauhoittamassa. kaisa-lee-na harjunmaa-hannikai-nen oli viime syksynä en-simmäistä kertaa järjestetyn aikamme kirkkomusiikkia -festivaalin taiteellisen joh-toryhmän jäsen.

työnsä alkuvuosina kai-sa-leena harjunmaa-han-nikainen perusti tapiolan seurakuntaan lapsikuoroja ja oli aloitteellinen musiik-kileikkikoulutoiminnan käynnistämisessä seurakun-nassa jo 80-luvulla.kaisa-leena harjunmaa-

hannikainen on jatkuvasti kehittänyt itseään mm. kirkon koulutuskeskuk-sen opinto-ohjelmissa. parhaillaan hän suorittaa kuoronjohdon jatko-opinto-ja sibelius-akatemiassa. hän on myös itse toiminut kouluttajana kirkon kou-lutuskeskuksessa sekä helsingin yli-opiston teologisessa tiedekunnassa.

tunnustuksena ansioistaan kaisa-leena harjunmaa-hannikaiselle luo-vutettiin Urkurakentamo Veikko Vir-tasen lahjoittama principal-urkupilli seinälaattaan kiinnitettynä sekä liiton ja nordea-pankin rahalahja.

taneli laasonen

kaisaLeena HarjunmaaHannikainen on vuoden kanttori 2008

CRUX, kesä-elokUU 2008 3�


kaisa-leena HarJunmaa-Hanni-kainenkanttoRi, tapiolan seURa-kUnta, VUoDen kanttoRi �008

kun Joku valitaan Vuoden kanttoriksi, voisi ajatella hänen olevan aika hyvä – siis tosi hy-vä, myös omasta mielestään.

niin onkin – mutta se ei ole koko to-tuus. saatuani tietää valinnastani ris-teili mielessäni pitkään omat puuttee-ni: mitä kaikkea en ole, mitä en osaa. niitä listaamatta haluan pohtia tunto-jeni syitä. sen myötä ehkä löytyisi riit-tävyyden armo, epätäydellisyyden evankeliumi jollekulle toiselle.

paineet kanttoreita kohtaan tulevat yleensä aivan muualta kuin kollegoi-den keskuudesta. Monipuolisuus on tämän päivän sana ennen kaikkea mu-siikista puhuttaessa, sitä meiltä odote-taan.

Moni tuntee varmaan jonkun jazz-, orkesteri-, barokki-, rock- ja viihde-muusikon, kuoronjohtajan, kapelli-mestarin, musiikinopettajan, muska-riopettajan, sielunhoitajan, psykolo-gin, intendentin, atk-asiantuntijan, sihteerin jne. he ovat kaikki spesialis-teja omassa tehtävässään, eikä kukaan edellytä heiltä juurikaan muuta osaa-mista.

Meiltä kanttoreilta kuitenkin odote-taan tätä kaikkea, ja ihmetellään, jos sitä ei löydy. kenenkään ei ole mah-dollista hallita kaikkea. on äärimmäi-sen tärkeää tietää omat vahvuutensa, jotta saa selville myös omat rajansa. silloin voi iloita omasta osaamisestaan, ja antaa muiden tehdä, mitä he osaa-vat. jos ei koskaan saa kokea olevansa riittävän hyvä, ei jaksa tehdä työtä.

itse koen, että yli kaksikymmenvuo-tinenkaan itsetuntokoulu erittäin vaa-tivassa toimintaympäristössä ei aina vieläkään anna riittävästi eväitä välillä vaivaavaa riittämättömyyden tunnetta vastaan. Vasta viime vuosina olen roh-kaistunut sanomaan itselleni, että kaikkien toiveisiin en voi vastata, mut-ta osaan paljon ja se riittää. on myös hienoa voida antaa tilaa kollegan osaa-miselle.

pelkään, että viimeaikoina paljon esillä ollut vaatimus kirkkomusiikin monipuolisuudesta on vienyt monelta kanttorilta työniloa. Moni kokee, että oma työ ei vastaa odotuksiin tai että mikään ei riitä. kanttorit ovat kautta aikojen toimineet tuhansien eri-ikäis-ten kuorolaisten ja muiden musiikki-kasvattajina. Yhtäkkiä on jossain syn-tynyt vaatimus, ikään kuin uusi kek-sintö, että kanttoritkin voisivat tehdä musiikkikasvatusta. Mitä sillä tarkoi-tetaan?

Musiikilta halutaan usein asioita, joita ei edes itse osata määritellä. Mo-nipuolisuudella ei suinkaan tarkoiteta kaikkien tyylilajien ennakkoluuloton-ta käyttämistä, vaan se on peitenimi ns. kevyelle musiikille. silläkin on mielestäni oma paikkansa, mutta vain yksi paikka muiden joukossa.

jokaisessa seurakunnassa on niitä, jotka katsovat omistavansa oikean hengellisyyden. ”jumala haluaa har-moniaa”, ”jumalakin vastustaa tällais-ta musiikkia”, ”kivasti soitit, olisipa vaan pyhä henkikin ollut mukana” – mainitakseni muutamia kommentteja vuosien varrelta. Vaikka tekisin mitä, se ei ole hyvää, koska en ole heille kel-vollinen. eikö meitä ole varoitettu ju-malan paikan ottamisesta?

haluaisin rohkaista jokaista kolle-gaa taistelemaan näiden vaatimusten tukahduttavuutta vastaan. jos et itse ole mielestäsi riittävän hyvä, et ole sitä muidenkaan silmissä. on äärettömän vapauttavaa olla aidosti myös kyselijä, oppilas. Minusta on välillä hauskaa jammailla vaikkapa bändin ”basistina” urkujen ääressä, kun olen ensin tehnyt selväksi, että olen tässä tyylilajissa täy-dellinen amatööri. kun ei esitä osaa-vansa enempää kuin osaa, säästyy huo-mattavalta stressiltä!

messun valmistamisen ihmeMessun valmistamisen suhteen en kui-tenkaan peräänkuuluta epätäydelli-syyden armoa tai välinpitämättömyyt-tä; sitä minun on vaikea sulattaa. Mes-su ei ole koskaan esitys tai suoritus, ja usein epäonnistumiset sen toimittami-sessa saattavat tehdä siitä inhimillisen ja uudella tavalla puhuttelevan. Mutta ammatillisena lähtökohtana ei saa kos-kaan olla, ”mitä huonompaa, sen kos-kettavampaa ja ihmisläheisempää”.

ehkä vain meille muusikoille on it-sestään selvää, että kaikkien taitojen oppiminen vaatii harjoittelua. olem-me lapsesta asti omissa kammioissam-me harjoitelleet saavuttaaksemme tai-tomme. Viestin perillemenoa ei kan-nata vaarantaa huonolla välineellä, oli-pa kysymys musiikista, puheesta, il-maisutaiteesta ym. ilmaisukeinojen oppiminen edellyttää ihan raakaa tree-nausta.

sellaistakin sanotaan, että pyhä henki lakkaa toimimasta, jos liikaa harjoitellaan. Mielestäni asia on juuri päinvastoin. luulisi olevan itsestään selvää, että suureen juhlaan ei mennä

epätäydellisyyden evankeliumi


valmistautumatta, vaan sen eteen näh-dään vaivaa. ammatillisena lähtökoh-tana pitäisi olla, että jumalalle ja ihmi-sille vain parasta – siis parasta, mihin me pystymme.

Messun toimittamisen ilman yhteis-tä suunnittelua tulisi olla yhtä mahdo-ton ajatus kuin papille on kirkollisen toimituksen suorittaminen ilman toi-mituskeskustelua. Messun valmista-minen ja toteuttaminen on itselleni ai-na ollut kaikkein säteilevin helmi täs-sä työssä. soivan sanan mahdollisuu-det ja rikkaudet ovat loputtomat! Mi-ten hienoa on, kun yhteisessä messupa-laverissa posket alkavat hehkua innos-ta ja löydetään jotain keskeistä! on ta-pahtunut vuorovaikutuksen ja jaka-misen ihme; lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.

aika harvoin me messun ammatti-laiset ymmärrämme ja ajattelemme messua kokonaisuutena, jossa on nou-suja ja laskuja, jännitteitä ja purkauk-sia, vauhtia ja taukoja. penkissä istuva seurakuntalainen harvoin osaa määri-tellä, mistä johtuu, että tuntuu vaan niin tylsältä, kuolleelta.

harvoin ymmärrämme, että muoto havaitaan ensimmäisenä, useimmiten tiedostamatta. jos se ei toimi, mikään sen sisällä ei toimi. se on kuin eloku-va, jossa on hienoja kohtauksia, mutta ei kokonaisuutta. Usein kuulee esi-merkiksi radiomessuihin ympättyinä hienoja sävellyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä kokonaisuuden kanssa. hy-vin mietitty, pelkistetty, näennäisesti vaatimatonkin toteutus on usein huo-mattavasti vaikuttavampi kuin maail-moja syleilevä runsaus, jossa yksityis-kohdat eivät motivoidu kokonaisuu-desta käsin.

jos liturgi on sisäistänyt tehtävänsä, on tosissaan ja läsnä ja jos kanttori joh-taa seurakunnan veisuuta niin, että laulu sykkii ja etenee, siinä on ns. imua, ja jos saarnaajakin vielä on miet-tinyt sanottavansa, eikä aliarvioi kuu-lijoitansa, on siinä kaikki elementit hyvälle messulle – mikäli myös koko-

naisuuden rytmitys on mietitty. pakko on myös innostaen todeta, et-

tä messun valmistaminen kannattaa. se ei jää vain meidän suunnittelijoiden iloksi, vaan kantaa runsasta hedelmää. joka pyhä kirkkomme täyttävä moni-satapäinen seurakunta on siitä todiste ja valtava ilonaihe. ja tiedän näin ta-pahtuvan kaikkialla siellä, missä mes-su otetaan vakavasti. se antaa työllem-me motivaatiota ja uskoa aikana, jol-loin sanovat messun olevan kriisissä. huolellinen suunnittelu ei yleensä ole helppoa, mutta siihen pitää hartaasti pyrkiä.

Moni kanttori pohtii, tulisiko kan-salle antaa, mitä kansan oletetaan ha-luavan, vai jotain, mitä se ehkä ei edes osaa pyytää.

oman kokemukseni mukaan teh-dessäni sellaista, mihin itse uskon, se on uskottavaa myös muille. Mielestäni on merkityksellisempää vaikuttaa jo-honkin syvästi ja ehkä ärsyttääkin toi-sia, kuin musisoida kaikkien mielestä ”ihan kivasti”. haluan uskoa, että ih-minen tulee kirkkoon kohdatakseen pyhän, joka merkitsee erilaista, erotet-tua. siksi kirkon musiikinkin tulee ol-la jollain tavalla arkisesta erotettua.

Musiikin tehtävä ei pääsääntöisesti ole viihdyttää ja olla kaunista, vaan sen tulee tarvittaessa voida puhua rajum-paakin kieltä kuin mihin sanat ikinä pystyvät. pyhän edessä ihminen jou-tuu usein peittämään kasvonsa. Mitä on se musiikki, joka vie meidät sii-hen?

erinomaisen kanttorin aineksetUsein kuulee väitettävän, että kantto-rien koulutus on turhan vaativa ja kor-keatasoinen.

suureen merkitykseen noussee kui-tenkin tulevaisuudessa kirkon väki-määrän huvetessa esimerkiksi se, min-kälaisella musiikillisella osaamisella seurakuntaa palvellaan elämän kään-nekohdissa kirkollisissa toimituksissa. heikommankin papinosuuden voi jos-

kus pelastaa hyvällä musiikilla, mutta ei päinvastoin – valitettavasti.

jotta musiikki on edellä kuvatuilla tavoilla vaikuttavaa, edellyttää se erit-täin korkeata osaamista. se taas edel-lyttää pitkiä opintoja, jotka eivät edes pääty valmistuttaessa. tätä koulutuk-semme korkeata tasoa ei aina muiste-ta. tosiasiahan on, että esimerkiksi ns. a-kanttorinviran kelpoisuusvaati-mukset ovat korkeammat kuin mis-sään muussa seurakunnan virassa.

jos pitkälle koulutettu kanttori jou-tuu työyhteisössään alistettuun ja ah-taaseen asemaan, seuraukset ovat hai-tallisia työntekijän, työyhteisön ja seu-rakunnan kannalta.

tilastojen mukaan seurakuntien musiikkitilaisuudet ja -ryhmät vetävät yhä enemmän kuulijoita. tämä muis-tettakoon mietittäessä resurssien kar-simista ja jäsenten sitouttamista kirk-koon. kanttorin sisin on ennen kaik-kea muusikon sydän. jos hänen muu-sikkoutensa tukahdutetaan, ei hän jaksa pitkään motivoitua työstään.

kauhulla olen ajatellut, mitä minus-ta olisi tullut sellaisessa työyhteisössä ja sellaisten esimiesten alaisuudessa, jois-ta aivan liian usein saan kollegoilta kuulla. Vaviskaa sellaiset esimiehet!

hyväksi muusikoksi kasvamiseen tarvitaan matkan varrella hyviä opet-tajia ”mestareita”. erinomaiseksi kant-toriksi kasvamiseen tarvitaan lisäksi hyvä seurakunta ja ennen kaikkea hy-vä esimies. Minulla on ollut kaikkia näitä elämäni varrella – ja on edel-leen.

kun tulin nuorena kanttorityttönä tapiolan seurakuntaan, sain esimie-hekseni suuren ihmisen ja teologin, nyt jo edesmenneen tapio saranevan. hän näki minussa sellaista, mitä itse en nähnyt. hänen totuudellinen tinki-mättömyytensä taistelussa elämän ja jumalan valtakunnan puolesta ulottui myös hänen musiikinteologiaansa.

”älä soita mitään”, hän sanoi joskus tuskaillessani sopivan musiikin löytä-misen vaikeutta. Mieluummin olla te-



kemättä mitään kuin tehdä sellaista, mihin ei itse usko. hänen varaukseton luottamuksensa, innostuksensa ja kan-nustuksensa johti minut tielle, jossa teologia ja musiikki kulkevat rinnak-kain toisiaan täydentäen, ja niiden sy-vin kohtaamispiste on yhteinen juma-lanpalvelus.

haluan kohottaa maljan sille ilolle ja rohkeudelle, jonka tätä tietä kulke-malla voimme yhdessä löytää!


Vuoden kanttorin postillaLämmin kiitos kaikille teille, jotka olette myötävaikuttaneet valintaani Vuoden kanttoriksi 2008! Se on minulle suuri kunnia ja luottamuksen osoitus. Olen siitä nöyrä ja ylpeä.

Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen


kutsumus ilman kaanaankieltä

o p i s k e l i j a V i n k k e l i

antti paJunenteoloGian kanDiDaatti, helsinGin Yliopis-to

pappi, minä? omassa suvussani ei ole ollut pappia vuosikymmeniin. perhetuttaviinkaan pappeja ei kuulu. herätysliikkeet ovat minulle melko tuntemattomia. Mutta joulukirkossa olen

käynyt, tavallisimmat virret oppinut ja iltarukouksen säännöllisesti lukenut. perusluterilainen vire on kulke-nut suvussamme, vaikka siitä ei ole ollut tapana pitää ääntä. Välillä se on jopa ollut huomaamattomissa. Mut-ta siellä se on siirtynyt hitaasti sukupolvelta toiselle.

ja nyt minusta taitaa tulla pappi. ajatus on kypsynyt hitaasti opintojen aikana. kesäteologina toimiminen ja keskustelut toisten kirkon virkaan opiskelevien teologi-en kanssa ovat varmasti vaikuttaneet prosessiin. koke-mukset kirkon työstä ovat olleet mukavia. Mutta tuskin kukaan pyytää vihkimystä vain siksi, että ajatus pappi-na toimimisesta tuntuu mukavalta. en minä varmaan-kaan valinnut, vaan minut valittiin.

kasvuprosessi on vielä kesken ja monet kysymykset pyörivät yhä päässä. onko kutsumukseni aito? pystyn-kö yhdistämään papin viran ja oman persoonani? osaan-ko sanoa tarpeeksi jumalasta pystyäkseni vastaamaan tä-män päivän ihmisten kysymyksiin? Välillä voi iskeä myös epäilys. kuuleeko jumala? Mistä kristinuskossa on pohjimmiltaan kyse? Varmasti jokainen tuleva pappi ki-puilee näiden kysymysten kanssa. Mutta varmaankin vahvan seurakuntataustan omaava teologi pohtii näitä asioita eri tavalla kuin teologi, jolla tätä taustaa ei ole. ainakin sen tiedän, että minulla on paljon opittavaa. niin on varmasti monella muullakin.

teologian ylioppilaiden kristinuskon tietä-myksen ja hengellisen elämän aktiivisuuden on havait-tu vähentyneen viime vuosikymmeninä. tämä voi muo-dostua kirkolle ongelmaksi. on vaikea jakaa ihmisille sellaista, jota ei tunne tarpeeksi tai johon oma suhde on etäinen. kirkko ei erityisen paljon tue tulevien työnteki-jöidensä henkistä kasvua papin virkaan. paljon jää opis-kelijan oman aktiivisuuden varaan. herätysliikkeet tar-joavat monenlaista nuorille aikuisille, mutta ne tavoitta-vat yleensä vain kyseisen liikkeen piirissä kasvaneet.

helsingissä keväällä alka-neet kirkon illat ovat esi-merkki teologian ylioppilai-den omasta aktiivisuudesta tällä saralla: kerran kuussa järjestettäviin iltoihin on kutsuttu pappeja puhumaan teologisesta asiantuntemuk-sesta, hengellisen elämän yl-läpidosta ja muusta papin jokapäiväiseen elämään liit-tyvästä.

kirkon virkaan valmentavalla linjalla opiskelee nyky-ään taustaltaan ja elämäntilanteeltaan hyvin erilaisia ih-misiä. osa on toiminut isosena joka kesä rippikoulun jäl-keen ja tullut teologiseen tiedekuntaan suoraan lukiosta. toiset ovat jo ehtineet perustaa perheen ja toimia muus-sa ammatissa vuosikymmeniä. Vuosikurssillani teologi-sessa tiedekunnassa on kattava valikoima niin sanottuja ammatinvaihtajia, jotka edustavat niin akateemisia kuin ammatillisia aloja. on yhä yleisempää tulla tiedekuntaan myöhemmällä iällä, jolloin oma rippikoulu ja seurakun-tanuorena toimiminen ovat jo kaukaista menneisyyttä. kirkko on voinut muuttua paljonkin sinä aikana, mut-ta kirkon sanoma on sama.

teologian ylioppilaat, joiden siteet seurakuntaan ovat löyhemmät ja kokemus nykypäivän seurakuntatyöstä vähäinen, ovat haastavassa asemassa. heidän on opiskel-tava enemmän. heillä on vähemmän valmiita malleja papin virkaan. heidän on löydettävä oma tapansa toimia pappina, tietysti suhteessa kirkon tunnustukseen. Mutta heillä on myös etunsa. he voivat tuoda uutta näkökul-maa ja ideoita. elämänkokemus on rikkautta, sillä pap-pina oleminen on myös ihmisyyden ymmärtämistä. heis-tä voi tulla pappeja, jotka osaavat välittää kristinuskon sanomaa ilman turhaa kaanaankieltä.

kysymys onkin, millä tavalla kirkko työyhteisönä ot-taa heidät vastaan. jäävätkö he helposti ulkopuolisiksi työyhteisössään ja torjutaanko heidän totutusta poikke-avat ideansa heti kättelyssä? asetetaanko heidän kutsu-muksensa aitous kyseenalaiseksi, jos se on herännyt vas-ta myöhemmällä iällä? toivon, että näin ei ole. sillä us-kon, että minulla on kutsumus.

ilar

i Hu

Hta

salo


k i R k k o k a i k i l l e

tuula paasivirtapastoRi, helsinki

vuonna 2002 kokonaiskirkon tasolla hyväksyttiin ohjelma kirkko kaikille. tarkoituksena on madaltaa niin henkisiä kuin fyysisiä kynnyksiä, jotta vam-mainen ihminen voi tulla nä-kyväksi, Jumalan kuvana paik-kansa ottavaksi ihmiseksi ja täysivaltaiseksi seurakunnan jäseneksi.

näkövammainen Martti holopainen on toiminut pitkään yhden miehen ”toimikuntana” ja on esittänyt, että virret voitaisiin kuuluttaa messussa. hän on kirjoittanut aiheesta mielipi-dekirjoituksia, ollut yhteydessä paikal-lisseurakuntiin ja kirkon johtohenki-löihin. asia ei ole edennyt, vaikka ro-vasti ari suutarlan mukaan esimer-kiksi arkkipiispa jukka paarma on hiljattain ottanut myönteisen kannan virsien kuuluttamiseen messussa.

näkövammaiset ja messuViimeksi kuluneen vuoden aikana olen osallistunut kirkon jumalanpal-veluselämä ja Musiikkitoimikunnan (kjM) järjestämälle jumalanpalvelus-kasvatuskurssille. kurssitehtäviin kuului yhtenä osana jokin käytännön työhön liittyvä kehityshanke. oma ke-hityshankkeeni koski näkövammais-ten osallisuutta kirkon jumalanpalve-luselämään. työni pohjautui edellä mainittuun kirkko kaikille ohjelmaan http://www.evl.fi/kkh/to/kdy/kirkko-kaikillesivu.html.

tämän ohjelman lisäksi käytin työni aineistona omia kokemuksiani evan-

Vastaanottajasta toimijaksi

kirkko kaikille

bir

gitta

piilo

la

Pastori Tuula Paasivirta on selvittänyt näkövammaisten osallisuutta kirkon jumalanpal-veluselämään.



kelisluterilaisen kirkon ensimmäisenä näkövammaisena naispappina ja seu-rakuntapastorina. näkövammaisille itselleen lähetin sähköpostikyselyn ja seurasin tiiviisti aiheen tiimoilta käy-tyä keskustelua. Mielenkiintoisia eh-dotuksia tuli myös viideltä sokealta papilta.

erittäin tärkeä osa työtäni oli kDY:n sähköpostituslistoilla olleille kirkon työntekijöille lähettämääni kyselyyn saamani vastaukset. tavoitteena on myöhemmin julkaista kDY:n netti-sivuilla ohjeet eri tavoin vammaisten huomioon ottamisesta oikealla tavalla kirkon jumalanpalveluselämässä. ta-voitteena on vammaisen henkilön muuttuminen objektista subjektiksi, osallisuus ja täysivaltaiseksi seurakun-talaiseksi tai kirkon työntekijäksi tule-minen.

kirkon kuurojentyön täyttäessä tä-nä vuonna 100 vuotta, minua ilahdut-taa, että melko laajasti kirkoistamme löytyy induktiosilmukka. sen sijaan pistevirsikirjoja seurakunnista ei löy-

dy paljonkaan. jos näitä kirjoja jossain onkin, niin aina ei tiedetä, missä ne ovat, kun niitä tarvittaisiin. näkövam-maisilla on suuri tarve saada käyttöön-sä pistevirsikirjoja ja isotekstisiä nuot-tivirsikirjoja osallistuessaan messuun. he kaipaavat myös omia oppaita ja yleensä avustajia ohjaamaan heidät eh-toolliselle ja kirkkokahville.

terveen henkilön tuntuu olevan vai-kea ymmärtää, että vammainen ihmi-nen tahtoo lukea itse virren sanat vei-satessaan messussa. pistekirjoitus- ja isotekstisillä virsikirjoilla tämä oma-toimisuus olisi helppo järjestää. nyky-ään pidetään näkövammaisille piste-nuottikursseja ja maassamme on lu-kuisia näkövammaisia muusikoita kanttoreina, kirkkokuoroissa, opetta-jina sekä muun musiikin parissa.

Vammaiset tahtovat mennä ehtool-liselle alttarille, eikä niin että ehtoolli-nen tuodaan heille penkkiin. suuri osa näkövammaisista pääsee alttarille, kir-kon kuoriosaan oppaan kanssa mai-niosti, ja näin yhteinen kokemus eh-

toollisesta on todellisuutta näkövam-maiselle seurakuntalaiselle. alttarin sakramentista tulee meidän kaikkien olla osallisia.

ehdotus virsien kuuluttamiseksi jumalanpalveluksissa seuraavassa esitän yhden tavan kuu-luttaa virret seurakunnan messussa.

alkuvirsi sanotaan ennen messun aloitusta. Mikäli messussa tai jumalan-palveluksessa on alkujuonto, voidaan jatkoksi luontevasti sanoa: aloitamme yhdessä virrellä X tai alkusoiton jäl-keen jatkamme virrellä X.

synnintunnustuksen numero sano-taan ääneen, jos se lausutaan yhdessä. se ei välttämättä ole pistevirsikirjoissa. se pitäisi saattaa muulla tavalla pisteil-le tai isotekstiseksi.

koska emme halua rikkoa herra armahda, laudemuksen, Glorian ja kolminaisuusvirren muodostamaa ko-konaisuutta, voidaan kolminaisuusvir-si sanoa aikaisemmin. tällöin synnin-päästön toimittava pappi voisi sanoa

sirp

a p

äivin

en/k

uva

ko

tima

a

Monet vammaisille tehtävät parannukset, parantavat muidenkin osallistumista yhteiseen messuun.



näin parannamme näkövammaisten osallisuutta jumalanpalveluselämään

HanKiTaan seurakuntiin lisää pistevirsikirjoja ja helpotetaan niiden löydettävyyttä kirkoissa.SELViTETään, miten omassa seurakunnassa tai rovastikunnassa saisi pisteille ja iso-tekstisiksi virsien lisäksi messun käsiohjelmat ja muut materiaalit. tarvittaessa yk-sittäisiä virsiä voidaan monistaa pisteille.OPETELLaan kuuluttamaan virret ääneen messun kuluessa.PanEuDuTaan siihen, miten kaikissa seurakunnissa voidaan muuttaa omia asentei-ta avoimemmaksi. etsitään yhdessä, myös vammaisten itsensä kanssa mahdolli-suutta tasavertaiseen osallisuuteen messussa.PyriTään hankkimaan oppaita ja muita vapaaehtoisia näkövammaisten avuksi mes-suihin.KiinniTETään enemmän huomioita siihen, että näkövammaiset pääsevät helpom-min ehtoolliselle alttarin ääreen.aVuSTETaan kuljetusten järjestämisessä kotoa kirkolle ja päinvastoin.OTETaan näkövammainen mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan yhteistä mes-sua.TyönTEKijäT lähetetään tarvittaessa koulutukseen. samoin seurakuntalaisia voidaan kouluttaa kohtaamaan näkövammaisten erityiskysymyksiä ja näkövammaisia ihmi-siä.TarPEEn mukaan järjestetään näkövammaisille omia heille kohdennettuja messu-ja. pääsääntönä on kuitenkin, että rakennetaan seurakunnan viikoittaisista messuis-ta kaikille soveltuvia tilaisuuksia. iLOiTaan yhteisestä messusta. opitaan virheistä ja jatketaan yhdessä matkaa juma-lan osoittamaan suuntaan.

heti synninpäästön ja siihen mahdolli-sesti liittyvän kiitosrukouksen jälkeen seuraavasti: ”heti kunnian jälkeen laulamme kolminaisuusvirren X.”

päivän virsi: Uuden testamentin epistolatekstin lukija voi luontevasti sanoa tekstin luvun lopetettuaan: ”seu-raavaksi laulamme virrestä X.”

kolehtivirsi voidaan kertoa luonte-vasti samalla, kun kerrotaan kolehti-kohde. Yleensähän tavataan sanoa: ”seuraavan virren aikana kerätään ko-lehti…”, kun voisi sanoa: ”seuraavak-si laulettavan virren X aikana kerääm-me kolehdin kohteeseen Y.”

ehtoollisen aikana laulettavat virret kanttori voi hyvin luontevasti kuulut-taa, koska hän päättää virren ajoituk-sesta.

Ylistysvirsi tulee luontevasti sanot-tua, kun muutoinkin tavataan sanoa seurakuntalaisille: ”nouskaamme ylis-tämään jumalaa virren sanoin.” Miksi ei voisi sanoa yhtä hyvin: ”nousemme ylistämään jumalaa virren X sanoin.”

loppuvirren kuuluttaminen saat-taisi käydä luontevasti kanttorilta, tai vaihtoehtoisesti liturgina toimiva pas-tori voi sen sanoa ääneen.

muut vammaiset ja messuVaikka työni käsitteli pääasiassa näkö-vammaisia, tein kyselyn yhteydessä kysymyksiä muihin vammaisryhmiin liittyen, jotta tietoja voidaan käyttää myöhemmin laadittaessa mainitsemia-ni ohjeita kDY:n sivuille. lyhyessä

lehtijutussa ei voi käydä kaikkia vam-maisuusryhmiä läpi, mutta kerron, joitakin haja-ajatuksia. äsken mainit-semani ohjeet voidaan muuttaa koske-man mitä muuta vammaisryhmää ta-hansa.

eikä vähäinen näkökulma ole se-kään, että monet vammaisille tehtävät parannukset parantavat muidenkin osallistumista yhteiseen messuun. lii-kuntavammaiset kaipaavat lisää luis-kia niin kirkkorakennuksen ulkopuo-lelle kuin myös alttarille mentäessä. kirkon ulkopuolella tulisi olla opas-kyltit invatakseja varten. työntekijät kokivat ongelmaksi, etenkin pienem-millä paikkakunnilla invataksikalus-ton puuttumisen. induktiosilmukoita on melko hyvin olemassa kirkon tilois-sa. niiden kunnosta tulee huolehtia. Viittovat tulkit tuovat sanoman kuu-rojen kielelle. ortodoksikirkossa jär-jestetään huhtikuun lopulla ensim-mäinen kuvailutulkattu messu. Miten-hän se toimisi meidän kirkossamme?

evankeliumi todeksi eläenVammaisten tasavertaisuus ja täysval-taistuminen tuo kristuksen evanke-liumin kaikille ja luo uskottavuutta kirkon muuttumattomalle sanomalle. tämän tulisi näkyä kirkon kaikilla ta-soilla. tähän on vielä matkaa, sillä lu-kiessani vammaisten omia vastauksia, kävi ilmi, että vammainen joutuu edel-leen kokemaan olevansa alistetussa asemassa muihin nähden. näin ei sai-si olla. sillä mikäli näin on, evanke-liumin sanomaa ei eletä todeksi ihmis-ten keskellä, täysvaltaistuminen ei ole päässyt tapahtumaan.

kirkko kaikille teemasta on kirjoi-tettu myös Diakonia-lehti �/�008:ssa. lisätietoja aiheesta voi lukea www.tuulapaasivirta.fi ja http://www.evl.fi/kkh/to/kdy/vammtyo.html.

Kirjoittaja on helsinkiläinen näkö- ja lii-kuntavammainen pastori ja vapaa toi-mittaja.


t Y Ö n t e k i j ä n n ä k Ö k U l M a s t a

tero konttinenDiakoni, nURMijäRVen seURakUnta

kirkossa keskustellaan erikokoisten ryhmien paimentamisesta. seurakuntien yhdisty-essä ja yksiköiden kasvaessa on pohdittava, kuin-ka työalojen johtaminen järjestetään.

työskentelen nurmijärven seurakunnassa. olemme valinneet mallin, jossa lähiesimiehet omaavat työalansa substanssiosaamista. lisäksi heidät on velvoitettu hank-kimaan työnantajan kustannuksella johtamisosaamista kirkon oman koulutusjärjestelmän tai jet-koulutuksen (johtajuuden erikoisammattitutkinto) kautta. lähiesi-miesten esimies on kirkkoherra tai talousjohtaja. kyse on siis yksiportaisesta mallista.

lähiesimiehet omaavat vankkaa, alakohtaista ammat-tiosaamista ja sitä kehitetään jatkuvasti. tähän liittyy uusien osaamistarpeiden tunnistaminen ja niihin reagoi-minen. Mikäli seurakunta työyksikkönä tahtoo kehittyä, kunkin toimialan (osa-alueen) johtaminen, asiantunte-mus, kehittäminen ja viestintä ovat ydinasioita. Mieles-täni ollaan oikealla tiellä, kun malliin kytketään viisas rekrytointi, jossa tehtävän palkkaus sekä haku- ja valin-tamenettely ovat oikeudenmukaisia ja tavoitteena on et-siä sopivin ja pätevin henkilö pitkäjänteiseen työskente-lyyn.

on toki olemassa muitakin malleja. hämmentyneenä olen seurannut vaikkapa kiertävän johtajuuden mallia. Vuorovuosin vaihtuva viranhaltija toimii tiimivastaava-na. joka vuosi johtajuuden opettelu aloitetaan alusta. Ri-vityöntekijäksi siirtyvä tiimivastaava on juuri käynyt vaikkapa kehityskeskustelut viranhaltijoiden kanssa. Mitä tehdä hiljaisella tiedolla, jonka hän joutuu nollaa-maan?

otan esimerkin. Mitä siitäkin tulisi, jos kahdeksan eri-koislääkärin lääkäriasemalla uudenvuoden bileissä jaet-taisiin tehtävät uudelleen? – hoida sinä nuo korvapoti-laat tänä vuonna, niin minä vastaan vaikka hammaspuo-lesta. asiakaskortisto ja hammaskartasto löytyvät ko-neelta. pihtiputaan Mummo ja sokea Reettakin ymmär-tävät, että toiminnan kehittämisen ja pitkäjänteisen stra-

tegisen suunnittelun kan-nalta ratkaisu on kelvoton. asiakkaasta puhumatta-kaan.

entä pappi työalan lä-hiesimiehenä? kun suuri seurakunta on jaettu vaik-kapa kirkkopiireihin, kirk-kopiiristä vastaava pappi, piirivastaava, vastaa kirk-kopiirinsä jumalanpalvelus-elämästä ja suunnittelee alueensa seurakuntatyötä piirinsä työntekijöiden ja seu-rakuntalaisten kanssa. suunnitelmia koordinoidaan yh-teistyössä muiden työalojen lähiesimiesten kanssa.

tässä mallissa piirivastaavat ovat alueensa pappien lä-hiesimiehiä. piirivastaava johtaa alueen hengellistä toi-mintaa ja jumalanpalveluselämää. hän käy vuosittain kehityskeskustelut ja laatii työ- ja lomavuorolistat. ke-hittyvä pastoraali- ja muu johtajuuskoulutus vahvistavat pappien johtajuusosaamista.

pappi diakoniatyöntekijän esimiehenä? pappi kantto-rin esimiehenä? Diakoniatyöntekijä papin esimiehenä? näissä vaihtoehdoissa substanssiosaamisen puute voi muodostua ongelmaksi pitkällä tähtäimellä.

toki yksiköiden koot vaihtelevat. on eri asia toimia lähiesimiehenä seurakunnassa, jonka alueella asuu�0 000 ihmistä kuin kunnassa, jossa on � 000 asukasta. arvioitaessa lähiesimiehen tehtävän vaativuutta alueen koko, alaisten määrä, johdettavan työalan laajuus ja haastavuus, ratkaisu- ja päätäntävalta, vastuu sekä teh-tävän kelpoisuus- ja vaativuuskriteerit luovat pohjaa myös palkkauksen määrittämiseen. esimerkiksi diako-nian ja kasvatuksen lähiesimiehiä on sijoitettu vaativuus-ryhmiin �0�, �03 ja 601.

tehtävänimikkeiden ja sisältöjen yhdenmukaistami-nen sekä selkeiden johtavien virkojen perustaminen vas-tuineen ja toimenkuvineen luovat kirkon tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää pääomaa. Mitä se nyt oli-kaan lauma ilman paimenta?

Lähiesimiehenä seurakunnassa

bir

git to

lvan

en

Sisältöä elämään.Kirjakaupoista kautta maan sekä Kotimaa-yhtiöiden kaupasta: Hietalahdenranta 13, Helsinki (ma-pe klo 9-17)

LIISA SEPPÄNEN

Kelttiläisillä poluillaKohtaamisia pyhimysten kanssaViehättävän omakohtainen ja raikas kertomus matkasta Britanniaan ja Irlantiin kelttiläisten pyhimysten jalanjäljille. Ovh. 28,90

EEVA EEROLA

Kätesi avaat meilleViisaan opettajan ja lohduttajan lämmin-henkinen hartauskirja sielun ravinnoksi ja silmän iloksi. Teksti myötäilevät Lutherin rukouksia, yhtä ajatusta kerrallaan. Kaunis luontokuvitus. Ovh. 14,20

RISTO HEIKKILÄ

Tähtitaivaan merkityksiäRaamatusta ja tähtitieteestäTaivaan merkkejä Raamatun valossa. Ensimmäi-nen suomenkielinen kattavasti astronomiaa Raamatun taustaa vasten tutkiva teos. Runsas piirroskuvitus täydentää tiivistä tietopakettia. Ovh. 28,90

CHRISTER ÅBERG

Pyhä kissa ja muita kohtaamisiaMaalaispapin päiväkirjastaIhmisten keskellä arjessa ja pyhässä. Herkkä kanssakulkija pohtii työtään, jaksa-mistaan ja kirkon tehtävää. Elämä piirtyy samalla kertaa herkkänä ja rosoisena. Teok-sesta henkii lämmin läsnäolo. Ovh. 28,90

KAIKKI TÄMÄ JA PALJON MUUTA:

KOHTAAMISIA

PIRKKO LEHTIÖ

Seniorin rukouskirjaTeos pukee sanoiksi tuntoja, jotka liittyvät seniori-iän saavuttaneiden ihmisten elämänpiiriin. Vihdoin on mahdollisuus toteuttaa haaveita – ja aikaa hoitaa hen-gellistä elämää. Ovh. 23,90

NIILO RAUHALA

Kirkkailla vesilläSanoja sydämeltäniRauhala yhdistää virsi- ja laululyriik-kansa muistelevaan, pohtivaan tekstiin. Koskettava kuvitus heijastaa runoilijan ominta sielunmaisemaa: Lappia, pohjoisen lumoavaa luontoa. Ovh. 28,90


kirsti kirJavainenDiakonissa, sUoMen lähetYs-seURan tYÖntekijä nepalissa

”kun vuonna 2000 tulin kristi-tyksi, halusin kertoa siitä heti muille. tarvitsin siihen opetus-ta. mutta lähimaillakaan ei ol-lut seurakuntaa, saati pappisse-minaaria”, kertoo nepalilainen dhandi ram kumai, 25.

Dhandi Ram kumai on kotoisin köy-hästä ja syrjäisestä Mugun läänistä luoteis-nepalissa. koko läänissä ei ol-

lut kahdeksan vuotta sitten seurakun-taa, oli vain pieni lähetysjärjestön raa-mattupiiri.

tiedonhaluinen nuori maanviljelijä lähti kaupunkiin opiskelemaan raa-mattukouluun. Viime vuonna hän val-mistui ylioppilaaksi. Dhandi Ram ku-mailta puuttuu vielä lupa kastaa, vih-kiä ja siunata hautaan, mutta hän toi-mii uuden, pienen seurakunnan pap-pina Mugussa.

toimeen kuuluu kaksi jumalanpal-velusta lauantaisin, rukous- ja raamat-tupiiri tiistaisin sekä nuorten ja opis-kelijoiden opettaminen. kirkossa käy runsas kymmenen henkeä viikoittain.

poikkeuksia ovat joulu ja pääsiäinen, jolloin väkeä voi olla pari sataa.

köyhille parempi elämänuorella papilla on näky kokonaisval-taisesta auttamisesta. Yhdessä per-heensä ja ystävänsä perheen kanssa hän pyrkii parantamaan kyläläisten asemaa. sydämessä ovat erityisesti köyhät sekä vammaiset lapset.

”kristityn tulee tehdä työtä koko ih-misen auttamiseksi. haluamme auttaa alakastiin kuuluvia ihmisiä tiedosta-maan oikeutensa ja hankkimaan lap-silleen koulutusta ja terveydenhuoltoa.

nepalipappi suojelee pienen seurakuntansa yhteisöllisyyttä

Laulut houkuttelevat ihmisiä tutustumaan pieneen seurakuntaan teetuvassa. Dhandi ram Kumai toinen vasemmalta. Kitarassa työpa-ri ja ystävä raju Mallat.

kirsti kirjavainen

CRUX, kesä-elokUU 2008 ��

p a p p i n a M a a i l M a l l a

nepal

VäESTö 27 miljoonaa. HinDuja noin 80, buddhalaisia 10, muslimeja 4 ja kristittyjä 2 - 3 pro-senttia. kristittyjä arviolta 800 000, määrä kasvussa. ei rekisteröityneitä kirkkoja vaan itsenäisiä seurakuntia.SuOMEn LäHETySSEura tukee vä-hemmistöjä: naisten, lasten ja vam-maisten koulutusta, mielenterveyspo-tilaiden hoitoa ja köyhien maaseudun asukkaiden terveyspalveluja sekä eläintenhoitoa.

näinhän jeesuskin toimi evankeliumi-en mukaan: rukoillen ja tehden työtä yksilön ja yhteisön parhaaksi. poh-dimme yhdessä, mitä jeesus tekisi tääl-lä nyt.”

Ystävänsä, evankelista Raju Mallan kanssa Dhandi Ram kumai on perus-tanut alueelle lasten ja naisten kehitys-yhdistyksen. Raju Mallan perhe vastaa koulun kuurojenluokan asuntolasta ja Dhandi Ram kumain perhe teetuvas-ta, ruokalasta ja vuokramajasta.

Myös evankeliumin levittäminen kuuluu pienen seurakunnan missi-oon.

”jouluna jaoimme 1 �00 lehtistä kouluihin, kauppoihin ja virastoihin. kaksi nuorta jakoi 800 kirjasta mark-

kinoilla viime kesänä. lisäksi lainaan kirjoja, musiikkia ja paria videota tee-tuvastamme.”

ei rahaa vaan rukousta”papin työ on vaikeaa. olen hyvin yk-sin. kaikkeen uuteen suhtaudutaan varautuneesti ja hengellinen taistelu on voimakasta täällä Mugussa, jossa hinduismi ja animismi ovat vahvoja uskontoja”, nepalipappi toteaa.

toisaalta usko on nepalissa tärkeä osa elämää ja siitä on helppo puhua. Myös maan yhteiskunnallinen murros, uusi tasavalta ja uskonnonvapaus pois-tavat pelkoa ja ennakkoluuloja.

”köyhät ihmiset odottavat seura-

kunnalta taloudellista apua. Moni tu-lee vain kerran kirkkoon, usein hyvin sairaana esirukousta pyytäen”, Dhan-di Ram kumai kertoo.

hänen mielestään tärkeämpää kuin seurakunnan määrällinen kasvu on sen hengellinen kypsyminen pyhän hengen työn kautta.

Ulkomailta tulevat avustukset eivät miehen mukaan aina ole seurakunnan parhaaksi.

”kylän toinen seurakunta sai lah-jaksi kirkkorakennuksen ja papin pal-kan. nyt jotkut luulevat, että mekin makaamme dollarin päällä. Mutta mi-nä haluan, että seurakuntamme ko-koontuu vuokrahuoneessa, kunnes it-se pystyy kustantamaan rakennuksen. omistajuus on tärkeää, varsinkin näin alussa. tiedämme itse, mitä pitää teh-dä ja miten auttaa niin, että yksinker-taisuus ja yhteisöllisyys eivät häviä.”

”älkää auttako meitä liikaa rahalli-sesti. Rukoilkaa vaikka liikaa! emme halua olla ulkomaalainen kirkko, vaan nepalikirkko.”

nuori pappi haluaa olla us-kollinen jumalan kutsulle ja toimia synnyinseutunsa parhaaksi.


k U t s U M U s t Y Ö s s ä ?

kirsi oksanenkasVatUs ja oppilaitostYÖn teoloGi, lahDen seURakUn-taYhtYMä

työssä pappina saa olla läsnä monessa. vanha, jo ehkä hie-man kulunutkin sanonta työs-tä, jossa jokainen päivä on eri-lainen, todentuu mitä ilmei-simmin juuri kirkon töissä.

Meistä jokainen, teimmepä sitten työ-tä mustassa tai vihreässä pantakaulus-paidassa, urkujen ääressä tai ilman minkäänlaista soitinta, on ihminen juuri oikealla paikalla. ihmisyys, kris-tuksena lähimmäisillemme toimimi-nen, on kirkon työn suola.

Viime joulukuussa sain olla mukana ammattikorkeakouluopiskelijakun-nan pikkujoulujuhlassa. oli riemas-tuttavaa olla nuorten ihmisten kanssa, keskellä niitä kaivattuja nuoria aikui-sia, joista kirkkomme on niin kovin huolissaan. kohtaan opiskelijapastori-na joka päivä useita nuoria aikuisia keskellä heille ominaista elämänvai-hetta, opintoja ja elämää opintojen lo-massa. ei tarvita kovin suuria raha-määriä, ei kummoisia kampanjoita, ei tarvita muuta kuin ihmisyyttä. ei tar-vitse todellakaan mennä merta edem-mäs kalaan, vaan riittää, kun on läsnä ja käytettävissä. Riittää, kun on aidos-ti kiinnostunut ja ohjaa askeleensa sin-ne, missä nuoret aikuiset aikaansa viet-tävät.

tuona joulukuisena iltana askeleeni johdattivat minut iloisen seuran kes-kelle. Voin reilusti todeta, etten tunte-nut läsnäolijoista ketään. tutuiksi kui-

tenkin tultiin kolmen tunnin aikana ja monta eriasteista yhteistä projektia lai-tettiin alulle oman työalani – nuoret aikuiset tämän päivän maailmassa – sektorilla. että ei se nyt oikeasti ole niin kovin vaikeaa, saada yhteistyötä syntymään nuorten aikuisten ja äiti-kirkon välille.

Hyvä, että tulitpalailin samaisena iltana hymyilevänä takaisin työpaikalleni. en ollutkaan tuona iltana ainoa, joka vielä aikoi töi-tä pakertaa. kohtasin illan hämärässä yhden työtovereistani, jonka mielenti-la oli omani vastakohta. kohtasin työ-toverini, joka oli kovasti allapäin ja murheellinen. hänen päivänsä oli ol-lut yhtä pitkä kuin omani, mutta sillä erotuksella, että vastoinkäymiset ja

ikävyydet olivat seuranneet toistaan.”kun yö on pimeimmillään, tulevat

enkelit niin kuin ensimmäisenä joulu-na. / kun pettymys synkentää mielen, tulevat enkelit niin kuin pääsiäisaa-muna kauan sitten. / niin kuin silloin jumala lähetti enkelinsä itkevän maan sydämeen ja täytti sen taivaan valolla, niin enkelit tulevat yhä. / ja yön jäl-keen aamu.”

olin kirjoittanut pieniin joululahja-kirjoihin kyseisen pia perkiön runon ja olin oppilaitoksissa pitämissäni jou-luhartaushetkissä puhunut enkeleistä, ja nyt kaikki se mitä olin sanonut, kä-vi toteen. Minut lähetettiin taivaan isän enkelinä juuri sillä hetkellä työto-verini luokse olemaan läsnä ja kuunte-lemaan. tulin hetkeen, joka oli mus-taakin mustempi, pimeämpi kaikkein

tiina

leHvo

nen

elämä – riemujen rikkaus ja surujen summa


pimeintä.tuon illan kohtaamisessamme oli

läsnä meidän lisäksemme myös jotain salattua, niin uskon. kului hetki, ku-lui toinen, paha mieli väistyi ensin vain vähän, lopulta työtoverini kasvot va-laisi kaunis hymy. ihmislapsenkasvoi-nen enkeli löysi oikeat sanat ja roh-kaistui halaamaan. taivaan enkeli si-paisi siivellään surun vaaleammaksi, murheen kevyemmäksi kantaa. Mi-nulla itsellänikin oli sama tunne, jon-ka työtoverini puki sanoiksi: ”oli hy-vä, että tulit!”

kohtaamisten tielläkirkon työssä ollaan tekemisissä mo-nentasoisten kohtaamisten kanssa. ei sillä ole merkitystä, onko vastassamme nuori, vanha, vapaaehtoistyössä muka-na oleva, apua tarvitseva, lähin työto-veri tai kollega toisesta hiippakunnas-ta. tärkeintä on se, että askeleemme johdattavat meidät toistemme luo, nostamme katseemme maasta ja koh-taamme kasvoista kasvoihin. ei aina tarvita kosketusta, ei edes sanoja, kun-han vain pysähdymme ja jaamme het-ken aikaamme.

aika on kallista, monen työssä kiire on ihan todellista. Mutta aika, meidän aikamme, on annettu meille hyvän te-kemiseen. aika on annettu meille koh-taamisia varten. kirjoittaahan saar-naaja kirjassaan: ”kaikella on määrä-hetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” ja nyt jos koskaan, on aika olla läsnä, olla ihmisten käytettävissä, olla siellä, minne meistä itse kukin on lähe-tetty kristuksen työtä tekemään.

olisi varsin outoa tehdä tätä työtä il-man jokapäiväisiä kohtaamisia. eihän seurakuntia olisi olemassakaan ilman seurakuntalaisia. jos meillä ei olisi seu-rakuntalaisia, ei meistäkään juuri ke-tään tässä kirkon työssä tarvittaisi. siispä, ajoittain on hyvä pysähtyä miet-timään sitä, miksi me olemme olemas-sa. Miksi sinä ja minä tätä työtä teem-me? eikä kyse ole nyt siitä, miksi esi-merkiksi minä teen juuri tällä hetkel-

lä töitä lahdessa, vaan miksi minä yli-päätään teen töitä kirkossa, kirkon tehtävässä?

Uskon, että meidät, meistä jokainen, on tähän työhön kutsuttu. Uskon, että meidät on kutsuttu ja lähetetty ihmis-ten keskelle kuin apostolit ikään. il-man leipää, laukkua, sauvasta puhu-mattakaan, matkaamme elämässä, sen arjessa ja juhlassa. Mutta matkallam-

me on tarkoitus. olemme kohtaamis-ten tiellä. olemme etuoikeutettuja tehdessämme työtä jumalan lähettä-minä ihmisyyden parhaaksi. olkaam-me ylpeitä toinen toisistamme, iloit-kaamme työstämme juuri tässä omas-sa kirkossamme. ja kantakaamme toi-nen toistemme kuormia, kun on sen aika.

kohtaamisten aika on aina nyt.

sirk

ka

ru

ikk

ala

/ku

vak

otim

aa


tuire rauHalatieDottaja, kajaanin seURa-kUnta

korppis-sarjakuva on ilmesty-nyt Cruxissa vuoden päivät. kajaanilainen pappi marjatta leinonen on nainen korppik-sen ja nakertajan naakan ta-kana.”Meidät papit nähdään liian usein vain roolihenkilöinä alban ja messukasu-kan sisällä. harvemmat edes ajattele-vat, että mekin olemme arkea pyörit-täviä, väsyviäkin ihmisiä tunteineen,

iloineen ja murheineen. korppis”-pappi” saa puhua ja veistellä vapaas-ti tunnoistaan, vaikka huomaan, että joskus vähän sievistelen hänen kans-saan”, kuvailee Marjatta leinonen, kajaanin seurakunnan kappalainen, joka on pohtinut kirkon elämää piirtä-mällä korppista ja tämä juttukaveria nakertajan naakkaa jo kymmenen vuotta kajaanin seurakuntalehteen. naakka on saanut nimensä kumppa-niksi nakertajan, koska Marjatta asuu kyseisessä kaupunginosassa.

Marjatta paljastaa, että seurakunta-lehdessä hän tietoisesti kuvaa asioita ja ilmiöitä positiivisuuden kautta, vaikka

monesti olisi puolta helpompaa heittää asiasta ilkeyksiä. Cruxissa korppis saa olla pikkuisen suorapuheisempi, kos-ka lukijakunta tajuaa sanoman taus-talle kätketyt sisäpiirijujut.

korppiksen syntykorppis on kohta jo 30-vuotias, mutta miksi pastori syntyi linnuksi?

”eivätkö korppikotka ja naakka ole peräti kirkollisia lintuja. toinen kier-telee torneja ja toinen elää kuolemas-ta”, Marjatta virnistää.

korppiksella tosin on melko raadol-linen syntytarina. Marjatta oli ylioppi-

korppis kaivelee tuntojainnostunut Korppis ja nakertajan naakka ovat Marjatta Leinosen luomat hahmot.


k o R p p i s k a i V e l e e t U n t o j a

laskesänään seurakuntatalon vahti-mestarina ja vessaa siivotessaan löysi seinästä halkeaman, joka oli juuri korppikotkan selän kaaren muotoi-nen.

”kotona piirtelin siitä linnun, josta en toki vielä silloin arvannut pappia tulevan! opiskeluaikana korppis al-koi elää teologiopiskelijan arkea ja lennähti muutaman kerran kyyhky-senkin sivuille. Muistaakseni ensim-mäisessä julkaistussa piirroksessa lin-nun kaulalla oli joku röyhelö. kuvaa en ole löytänyt, mutta sen muistan, et-tä korppis ihmetteli neitsytpolun kuppilassa, miten maito voi olla pastö-roitua!”

silmät ja korvat avoinnaMarjatta myöntää, että molemmat lin-nut paljastavat tuntoja hänestä itses-tään.

”taitavat olla alter egojani. korp-piksessa tulee esiin iloinen, innostunut ja kiltti puoleni, naakka taas on se synkkä, ilkeä ja masentunut Marjat-ta.”

”suurin osa ideoista putkahtaa kai kuitenkin, kun kävelee arjessa silmät ja korvat avoinna. kuuntelee työkave-reita tai ihmettelee maailman menoa seurakuntalaisten kanssa.”

”seurakuntalehdessämme on aina joku teema, joka hieman sitoo lintujen jutustelua. Väliin saa tuijotella ruutua pitkäänkin, mutta yleensä jokin vink-ki alkaa elää aika helposti.”

Muutama vuosi sitten korppis ja naakka siirtyivät tietokonelinnuiksi. Marjatan yksi intohimo onkin opetel-la kaikkea uutta, mitä tietokone myös taiteilussa mahdollistaa. hän ei ole nii-tä pappeja, jotka vierastivat viimeiseen asti näppäimistöä.

”jotenkin minulla on aina ollut vieh-

tymys teknisiin vempaimiin ja halu päästä jyvälle niiden suomista hieno-uksista. pad-kynä mahdollistaa helpon piirtämisen. kynällä ja tussilla sai eh-kä ”taiteellisempaa” jälkeä, mutta yk-sinkertaiset tietokonekuvat antavat mielestäni katsojalle paremman mah-dollisuuden keskittyä piirroksen sano-maan.”

naakan lisäksi Marjatta saa käyttää luovuuttaan ja teknistä osaamistaan seurakuntalehden ”mainostoimittaja-na” eli taitossa ja ilmoitusten suunnit-telijana.

”se on mielenkiintoinen vastapaino papin työlle. kenellekään ei ole pahit-teeksi nähdä kättensä töitä, koska pa-pintyössä ei päivän päätteeksi pääse laskemaan valmiita motti-metrejä tai ihastelemaan puhtaaksi puunattuja lattioita.”

ko

rp

pis

Myönteinen palaute ontärkeää työssä jaksamisessa.

Lauloin messussaliturgiat ihannuotin vierestä!

Älä huoli! Et sinänuotin vierestä

laulanut! Eihän semennyt sinne

päinkään!

ML 08


sari leHtelätieDottaja, sUoMen lähetYs-seURa

pienen perheen arki on niukkaa, mut-ta elämä voisi olla kurjempaakin – ku-ten miljoonilla vielä köyhemmillä ih-misillä slummeissa.

toivo paremmasta elää. äiti tietää, että koulutus on ainoa tie

ulos alipalkattujen hanttitöiden ja

työttömyyden maailmasta.

mielikuvista todellisuudeksikolmekymppisen Claudia Mejian ja hänen tyttärensä angélica espitia Me-jian tilanne vaikuttaa nyt hyvältä. ty-tär pärjää hyvin koulussa, harrastaa monenlaista hyödyllistä ja hauskaa seurakunnassa ja on vastikään päässyt äitinsä kanssa asumaan tutun lääkärin

kummituki avaa angélicalle tien ulos köyhyydestä

Claudia (valk. pusero) ja angélica (raitapusero) lapsijoukon keskellä Bucaramangan Girón esikaupungissa.kuvat: martti nissinen

”teen kaikkeni, jottei tyttäreni tarvitse elää elämäänsä köyhyy-dessä.”kolumbialaisen yksinhuoltaja-äidin päämääränä on hankkia 14-vuotiaalle tyttärelleen kou-lutus, joka mahdollistaa tälle paremman elämän kuin äidillä. äiti on pätkätyöläinen, välillä työtön.

CRUX, kesä-elokUU 2008 �1�1

k U M M i t U k i

kotiin. tyttö haaveilee lääkärin am-matista.

Ratkaiseva tuki angélican polulla on ollut kolumbian luterilaisen kir-kon välittämä kummituki. sen avulla äiti on maksanut koulumaksut ja hankkinut kirjat ja koulupuvut.

harvinaislaatuiseksi angélican kummisuhteen tekee se, että hän on ta-vannut suomalaiset kumminsa.

helsinkiläiset Martti ja leena nissi-nen vierailivat vuodenvaihteessa ko-lumbiassa ja viettivät neljä päivää kummityttönsä ja tämän läheisten seu-rassa.

kuuden vuoden kirjesuhde syveni hetkessä eläväksi, tunteita kosketta-vaksi ystävyydeksi.

köyhät herättävät kunnioitustaäidin ja tyttären määrätietoisuus teki vaikutuksen nissisiin.

”Molemmilla oli valtavan iso moti-vaatio koulutukseen.”

lasten kouluttaminen on hidas, mutta ainoa tie pois köyhyydestä. nis-sisten mukaan iso osa kolumbian köy-hästä väestä on sisäistänyt ajatuksen. siksi toivoa on.

”Usko muutokseen on köyhien voi-mavara”, Martti nissinen toteaa.

Claudian ja angélican ja muiden köyhien tarmokkuus ja pienen luteri-laisen kirkon työ köyhien parissa he-rättivät suomalaisissa kunnioitusta.

”kirkon diakoniatyössä etsitään ko-ko ajan uusia tapoja tukea ihmisiä. työ on suunnitelmallista ja myös ulko-mailta tulevan tuen perillemenoa seu-rataan tarkkaan. luotamme kirkon työhön.”

onnelliset kolumbialaisetkolumbiasta muualle maailmaan vä-littyvät uutiset kertovat useimmiten väkivaltaisuuksista, rikollisuudesta, le-vottomuudesta ja muista köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden tuomista il-miöistä.

nissiset kolmen sukupolven naisten ympäröimänä: tytär angélica, isoäiti Esperanza ja äiti Claudia.

nissiset näkivät, että maalla on toi-senlaisetkin, lumoavat kasvot.

”ihmisten iloisuus, vieraanvaraisuus ja toisista välittäminen on koskettavaa ja tarttuvaa. koimme meihin kohdis-tuvan huomion toisinaan jopa häm-mentäväksi, niin ylenpalttista se oli.”

nissiset allekirjoittavat väitteen, jonka mukaan kolumbiassa elävät maailman onnellisimmat ihmiset.

he toivovat, että ihmiset eivät salsa-maassa muutu kehityksen myötä.

”länsimaista materian perässä juok-semisen kulttuuria ei kannattaisi omaksua. Raha ja tavara eivät tee on-nelliseksi, onni syntyy jostain muusta. Mekin huomasimme taas, että aika vä-hällä tulee toimeen”, pariskunta koko-aa matkan synnyttämiä mietteitä.

kummius ei vaadi paljonnissiset kannustavat suomalaisia ryh-tymään kummeiksi kehitysmaan lap-

sille.”pienellä summalla saa välitetyksi

konkreettista apua, niin että yhden ih-misen ja hänen lähiyhteisönsä elämä muuttuu paremmaksi. kummius ei vaadi paljon, mutta lapselle on tärkeää tietää jotakin kummistaan. Yksikin kirje lapselle riittää.”

nissiset ovat tehneet kummitukiso-pimuksen suomen lähetysseuran kautta. lähetysseuralla on kummitoi-mintaa 13 maassa. Yleisin kummituki on �0 - �� euroa kuussa. nyt etsitään kummeja mm. kolumbiaan, Venäjäl-le ja aids-orvoille tansaniaan.

Lisätietoja: www.mission.fi/kummilapsi-toiminta. Maarit Mäenpää (09) 1297 201 (Afrikka, Israel / Palestiinalaisalueet), Laura Koivulahti (09) 1297 202 (Aasia, Latinalainen Amerikka, Venäjä)


toiminnanjohtajariitta Hiedanpää, diakonissa, terv. hoit.puh. (09) 150 2287gsm 040 516 [email protected]

liiton yleinen johto, edunvalvon-ta- ja neuvottelutoiminta, hallin-toelinten päätösten valmistelu, esittely ja täytäntöönpano, pal-velussuhdeneuvonta

Järjestösihteeriasta turtiainen, diakonissapuh. (09) 150 2286gsm 040 765 [email protected]

ammatilliset kysymykset, tiedot-taminen, opiskelijatyö, alaosas-totoiminta

toimistosihteeripirjo Heikkinen, yo-merkonomi(vuorotteluvapaalla 2.9.2008 asti)

vuorotteluvapaan sij.marja kaikkonenpuh. (09) 150 [email protected]

jäsenyysasiat, kirjanpito, mak-suliikenne, materiaalitilaukset, mökkivaraukset

diakoniatyöntekiJöiden liiton toimistoakavatalo, rautatieläisenkatu 6,00520 Helsinkiavoinna arkisin klo 9–15Faksi (09) 877 [email protected], www.dtl.fi

puheenjohtajakaisa raumakaarinan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijägsm 040 341 [email protected]

suomen kirkon pappisliittoFinlands kyrkas prästFörbund r.y.www.pappisliitto.fi, [email protected] 14.1.1918

puheenjohtaja, pappisliittojukka Huttunenespoon seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön päällikkö, tmpuh. (09) 8050 2330gsm 040 544 [email protected]

suomen kanttori-urkuriliittoFinlands kantor-orGanistFörbund [email protected] 15.6.1907

lakimiespalvelut akin Jäsenillepuhelinpalvelu työhön ja virkaan liittyvissä lakiasiois-sa: ti klo 9–12 varatuomari anna-maria numminen puh. 050 463 8699 [email protected] yksityiselämän oikeusasioissa: arkisin klo 10–16 asianajotoimisto bützow puh. (09) 431 531. mainitse minkä liiton jäsen olet.

puheenjohtaja, akipuheenjohtaja, kanttori-urkuriliittomikael Helenelundkantor i borgå svenska domkyrkoför-samling, Fmpuh. 040 584 [email protected]

akin toimistoakavatalo, rautatieläisenkatu 6,00520 Helsinkiavoinna arkisin klo 9–15puh. (09) 150 2453, faksi (09) 148 [email protected], www.akiliitot.fi

puheenjohtaja, akimikael Helenelund

akavan kirkolliset ammattiliitot —kyrkliGa FaCkFörbund inom akava aki r.y.perustettu 1.1.2005

puh. (09) 7206 4343 ma–to klo 12–15Faksi (09) 272 1212

[email protected]

erityiskoulutettuJen työttömyyskassa

asemamiehenkatu 2 c, 00520 Helsinki

Johdon assistenttituula anttonen, Hso-sihteeripuh. (09) 150 [email protected]

akin hallinnon ja johdon sihteeri, pappisliiton hallintoelinten pöytäkir-janpitäjä, matka- ja kokousjärjestelyt, internet-kotisivut

toiminnanjohtajaesko jossas, ttpuh. (09) 150 2467gsm 050 511 [email protected]

annamari jokinen, vtmpuh. (09) 150 2445gsm 040 865 [email protected]

akin neuvottelu- ja luottamusmies-toiminta, akin alaosastotoiminta, kanttori-urkuriliiton hallinto, kanttori-en ammatilliset asiat, palvelussuhde-neuvonta

merja laaksamo, pastori, tmpuh. (09) 150 2466gsm 050 542 [email protected]

cruxin päätoimittaja, akin viestintä, pappisliiton hallinto, opintomatkat, pappien ammatilliset asiat, palvelus-suhdeneuvonta

opiskelijasihteeritannukka ruusula, kanttori, mumpuh. (09) 150 2455gsm 050 518 [email protected]

kanttori-urkuriliiton opiskelijatoimin-ta, neuvonta opiskelijoiden harjoitte-lu- ja työllistymiskysymyksissä

apulaistoiminnanjohtajat

toimistosihteerit

tuija kukkonen, yo-merkonomipuh. (09) 150 [email protected]

jäsenyysasiat, alaosastot, luottamus-mieskurssit

Heli meinolapuh. (09) 150 [email protected]

cruxin toimitussihteeri, jäsenyysasiat, opintomatkat

anne taanilapuh. (09) 150 [email protected]

kirjanpito ja maksuliikenne

diakoniatyöntekiJöiden liitto dtl rydiakoniarbetarnas Förbund daF rFperustettu 15.6.1958

PAPPISLIITTO PRÄSTFÖRBUNDETpappisliitto prästFörbundet

lakimiespalvelu diakoniatyöntekiJöiden liiton Jäsenilleyksityiselämän oikeusasioissa: arkisin klo 10–16 asianajotoimisto bützow puh. (09) 431 531. mainitse liittosi ja jäsennumerosi.

vesa engström, teol. yopuh. (09) 150 2455gsm 050 597 [email protected]

pappisliiton opiskelijatyö, neuvonta opiskelijoiden harjoittelu-, mentoroin-ti- ja työllistymiskysymyksissä

71Hietalahdenranta 13, Helsinki (ma-pe 9-17) | p. 020 754 2350 | www.kotimaakauppa.fi

MATTI HALTTUNEN – PIRJO PIHLAJA – RISTO VOIPIO

Kikkolainsäädäntö 2008Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjes-tyksen kommen-taari. Kirja sisältää kirkkolain, kirkkojär-jestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen ja niiden päivitykset sekä lakitekstin käytännöllistä ana-lyysiä ja ongelma-kohtien ennakointia pykälä pykälältä.

Kotimaa-yhtiöiden kauppa

Tervetuloa tutustumaan!

Kirjapajan ja Raamattutalon kirjat, äänitteet ja videot, Juhava-kynttilät, Yhteisvastuun ja Kirkon Ulkomaanavun tuotteet,

kortit, lahjatavarat sekä kirkolliset tekstiilit ja tarvikkeet.

24 h

M

KA

MP

PI

LÖNNROTINKATU

KALEVALANKATU

EERIKINKATU

KANSAK.K

RUOHOLAHDENKATU

BULEVARDI

UUDENMAANKATU

BUSASEM

FR

ED

RIK

INK

AT

U

NN

AN

KA

TUA

LB

ER

TIN

KA

TU

AB

RA

HA

MIN

KA

TU

HIE

TAL

AH

DE

NK

AT

U

RUOH

OLAH

DE

NR

AN

TA

LAP

INLA

HD

EN

KATU

MARIANSAIRAALA

PORKKALANKATU

Raitiovaunu 6 tuo

suoraan oven eteen.

Kaikki, mitä tarvitset:

Kalustoon sisältyy tukeva kuljetuskotelo, jossa on kantohihna ja lukko, pullo viiniä varten, leipärasia ja –lautanen, valitsemasi määrä pikareita sekä halutessasi pullo öljyä varten. Voit valita kaluston materiaalin (hopea tai teräs), sekä pikarien lukumäärän.

hopea1 pikari 490,- 1 pikari + öljypullo 541,-2 pikaria 581,-2 pikaria + öljypullo 632,-4 pikaria 764 ,-4 pikaria + öljypullo 819,-

teräs1 pikari 310,- 1 pikari + öljypullo 361,-2 pikaria 352,- 2 pikaria + öljypullo 404,-4 pikaria 440,- 4 pikaria + öljypullo 495,-

Matkaehtoolliskalusto

4760

Palautus: Akavan kirkolliset ammattiliitot Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki

Liittojen aukioloajat

kesälläaKin toimisto on suljettuna

21. – 25.7. kesälomien vuoksi. Lakimiehen puhelinpalvelua ei ole

ajalla 23.6. – 8.8.

Diakoniatyöntekijöiden Liiton toimisto on suljettuna 7.7. - 25.7. kesälomien

vuoksi.

aKi ja Diakoniatyöntekijöiden Liitto toivottavat jäsenilleen hyvää kesää

ja rentouttavaa lomaa.

elisa putti/kuvakotimaa

sooloilija saa paikan crux - lähetysrengas€¦ · huolestutti lisäksi se, että lähes puolet...

Documents