pyhäjärveläisyyden vaalija karjalan puolustaja vpl

Keskiviikko 18. maaliskuuta 2015 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 3 60. vuosikerta

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallintoneuvosto piti vuotuisenkokouksensa Sastamalan Vammalassa lauantaina 7. maa-liskuuta. Samana päivänä myös säätiön hallitus kokoon-tui kahdesti; ennen ja jälkeen hallintoneuvoston.

Kokouksissa tehtiin muutamia muutoksia säätiön hal-lintoon. Kymmenen vuotta Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön halli-tusta luotsannut Yrjö. S. Kaasalainen Harjavallastahalusi luopua puheenjohtajan paikasta, ja hänen tilalleenvalittiin Pertti Hakanen Sastamalan Vammalasta. Halli-tuksen varapuheenjohtajana jatkaa Juhani ForsbergHelsingistä. Hallintoneuvoston puheenjohtajana toimiiedelleen Esko Pulakka Nokialta ja varapuheenjohtaja-na Tuomo Hinkkanen Kokemäen Kauvatsalta.

SIVU 3

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallintoon henkilövaihdoksia

Laatokka joutuiluostarisaarineensodan jaloihinKevättalvella 75 vuotta sitten päättyneen talvisodankurimukseen joutuivat myös Laatokan luostarisaaret.

Konevitsan evakuoinnista kertoo filosofian tohtoriTellervo Krogerus, jonka vanhemmat olivat sota-aikaan Konevitsassa palvelutehtävissään, vänrikkinä jalottana. Kirjoitussarja jatkuu lehden seuraavissa nume-roissa.

Erkki Marttila Laatokan puolustuksen perinneyhdi-tyksestä puolestaan kirjoittaa Karjalan meren, Laatokanpuolustamisesta sota-aikoina.

SIVUT 6-7

Tykistö ampuu. Polva-kan ja Järisevän patteritKonevitsan edustalla20.9.1941. SA-kuva.

Yrjö S. Kaasalainen on ollut Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönluottamustoimissa 1980-luvun lopulta asti. Nyt hänhalusi siirtää hallituksen vetovastuun seuraajal-leen.

Hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenet yhteisessä kokouskuvassa 7. maaliskuuta 2015.

Keskiviikko 18. maaliskuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI2

18. maaliskuuta 2015

Seuramme aloitti tämänvuoden hieman nuorentu-neella hallituksella. Syysko-kouksessa valitussa hallituk-sessa valittiin hallituksen jä-senet seuraavasti:

Puheenjohtajaksi PerttiHakanen, varapuheenjoh-tajaksi Irja Kärki, sihtee-riksi Maileena Hyyti, ra-hastonhoitajaksi RitvaHeikkilä ja jäsenkirjuriksiMarjo Tahvanainen.

Muut jäsenet ovat OivaKaasalainen, Sami Kar-mala, Eija Vuorijärvi jaMerja Ylitalo.

Pitkäaikaiset hallituksenjäsenet, serkukset HelgaMäkelä ja Katri Pajunen,halusivat jäädä pois halli-tustyöstä ja heidän tilalleenvalittiin Sirpa Karjalainen-Niskanen ja Eija Puusa.

Helgalle ja Katrille ojen-nettiin seuramme pöytä-standari kiitokseksi pitkäs-tä työstä seuran hyväksi.

Kuluva vuosi on seu-ramme 70. toimintavuosija juhlimme syntymäpäivääsyyskuun 20. päivä. Sitä en-nen on esimerkiksi torita-pahtuma ennen pääsiäistä,ja toukokuussa kevätretki,mikä suuntautuu tänä vuon-na Porin seudulle.

Vammalan Karjalaseuran kuulumisia

Seuramme järjestää myösPyhäjärvijuhlat yksipäiväi-senä heinäkuun 19. päivä-nä.

Olemme jo kovasti puu-hanneet juhlavalmisteluissa,

ja odotamme toiverikkai-na runsaasti yleisöä juhliim-me.

Heti Pyhäjärvijuhlien jäl-keen heinäkuun 22. päivälähdetään Pyhäjärvelle Sai-

maan kanavaristeilyn kaut-ta.

Hyvää vuotta 2015!

IRJA KÄRKIVammalan Karjalaseura

Helga Mäkelä (vas.) ja Katri Pajunen saivat pöytästandarit kiitoksenatyöstään Vammalan Karjalaseuran hyväksi. Kuva: Oiva Kaasalainen.

Kesän 2015Pyhäjärvi-juhlat

Sastamalassasunnuntaina 19.7.

Juhlapäivään mahtuumonenlaista tapahtumaa:

juhlamessu ja kunniakäynnit,Kaiun 100-vuotismuistoviesti,

päiväjuhla,sukuseminaari ja sukujen

kokoontumismahdollisuus.

Opiskelijoille7.3.2015

myönnetytapurahat

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallinnoimiin rahastoihin tulihelmikuun loppuun päättyneeseen hakuaikaan osoi-tettuja hakemuksia 16. Kaksi hakemusta saapuimyöhästyneenä, joten niitä ei otettu käsittelyyn. Vpl.Pyhäjärvi-Säätiön hallitus päätti myöntää hallinnoi-mistaan rahastoista seuraavat apurahat. Apurahansaajan kohdalla mainitaan kylä, jossa juuret Pyhäjär-vellä.

Helmi Pärssisen rahasto- Olli Lehtonen, Puikkoinen 400 e.

Aune ja Vilho Kähösen rahasto- Elias Kalliola,Kiimajärvi 400 e- Elisa Kalliola,Kiimajärvi 400 e- Maarit Levoniemi, Salitsanranta 400 e- Sirke Sahranto, Riiska 400 e- Heiju Simola, Alakylä 400 e- Iina-Alisa Wahl, Pyhäkylä 500 e.

Vappu Nikkasen rahasto- Marjo Jalonen, Saapru 300 e- Ville Ketola, Tiitua 300 e- Kalle Mahlamäki, Matiskala 200 e- Sampo Pärssinen, Puikkoinen 200 e.

Yhteensä apurahoja jaettiin 3900 euroa. Onnitte-lut apurahasta ja menestystä opinnoissa ja elämäs-sänne!

Haluaisimme lukea kuulumisianne myöhemmin-kin. Vpl. Pyhäjärvi-lehti ottaisi mielellään vastaanlyhyitäkin juttuja työ-, harrastus-tai perhetapahtu-mista, mielellään kuvan kera. Aineiston voi lähettäälehden päätoimittajalle.

PIRJO KIIALAVpl. Pyhäjärvi-Säätiön

asiamies/taloudenhoitaja

Pohdintaa

Tämän pääkirjoituksen konsepti on ollut valmiina jopitkään. Piti toivottaa hyvää kevättä kaikille, jarohkaista osallistumaan alkavan matkailukaudenkotiseuturetkiin, vaikka kaikki uutiset nykyisenrajan takaa eivät kovin mieluisia olekaan.

Ihan äskettäin tuli Yrjö Sakarin sähköpostia.Siinä kerrottiin, että Musakan Lomaranta onvuokrattu Venäjän valtiolle. Enempää ei tietoatullut, mutta kuluvan maaliskuun puolessavälissä tehtävällä pilkkiretkellä kuullaan varmastilisää.

Tuli pohtimisen paikka minulle ja monelle muulle.Meille pyhäjärveläisille Lomaranta on ollut kokoolemassaolonsa ajan tärkeä tukikohta monessamielessä. Sieltä on saatu apua, neuvoja jatulkkauspalveluita, majoitusta, ruokaa ja saunanlöylyjä. Kun Musakalle ajetaan, mennään ainaPyhäjärven kirkkoahon kautta, vanhan ”kunta-keskuksen” ja hautausmaiden sivuitse. Muillekinkuin pyhäjärveläisille nuo paikat ovat tulleetvälttämättä tutuiksi. Kaikilla säätiömme talkoo-matkoilla Lomaranta on toiminut oivallisenatukikohtana.

Mitä tapahtuu jatkossa? Tuleeko milloinkaanpaluuta entiseen? Olinko pahasti myöhässä, kunvasta nyt oli tarkoitus rohkaista kotiseutumatkai-luun?

Matkailu Karjalan kannakselle on hiipunut jojonkin aikaa. Syitä on useita. Mielestäni viisumi-kustannukset ovat liian suuret muiden syidenlisäksi. Palvelu ei ole ollut huippua juuri koskaan,paitsi Musakalla. Lisäksi olen itse kehitellytteoriaa, että Suomen puolella ennakkoluulot jasuoranaiset pelot lisääntyvät sitä enemmän, mitäkauemmaksi Venäjän rajalta tullaan. Rajanpinnassa elävät ovat tottuneet toisiinsa, kummal-lakin puolella. Tavalliset ihmiset toivovat vain, ettäpolitiikan kysymykset saataisiin jollakin tavallaratkaistua ja ihmiset sekä valuutat kulkisivatvilkkaasti jälleen.

Minä olen tullut siihen johtopäätökseen, ettäpääsääntöisesti Karjala on säilyttänyt vetovoi-mansa. Sinne mennään, kotipitäjään ja naapurei-hin. Muutokset yhdessä majapaikassa eivät saameitä lannistaa!

Tässä lehdessä kerrotaan laajasti säätiön hallin-toneuvoston kokouksesta. Olinhan siellä minäkin.Esityslista on hirveän pitkä, kokous on aikaraskas johtaa. Ei ole tarkoitus olla kenellekääntyly, kun yrittää viedä kokousta kohtuullisenjoutuisasti eteenpäin. Kiitokset jäivät kokouksenaikana hyvin pieniksi. Niinpä vielä: Kiitos kaikille,mutta erityisesti niille, jotka nyt luovuttivatviestikapulan eteenpäin. Lämpimästi onneauusille vastuunkantajille! Uuden hallituksenjärjestäytymiskokouksessa oli hyvin voimakasyhdessä tekemisen henki. Siinä melkein liikuttui.Tulevaisuus on hyvissä käsissä.

ESKO PULAKKAVpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallintoneuvostonpuheenjohtaja

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

[email protected] tai 044 564 1040Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi/kirjapuoti

Keskiviikko 18. maaliskuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Kerran vuodessa kokoon-tuva Vpl. Pyhäjärvi-Sääti-ön hallintoneuvosto joutuitällä kertaa ratkomaanmuutamia henkilövaihdok-sia luottamustoimista luo-pumisten tähden. Isoinmuutos on hallituksen pu-heenjohtajan vaihdos, kunYrjö S. Kaasalaisen seu-raajaksi nimettiin PerttiHakanen.

Hallituksessa jatkavat vpj.Juhani Forsberg sekä Pir-jo Kiiala, Kirsti Naskalija Markku Pärssinen.Forsbergin varajäseneksivalittiin uutena Tarja Ko-palainen ja Naskalin va-ralle Yrjö Inkinen. Pärssi-sen varajäsenenä jatkaa KariÄikäs, Hakasen varajäse-nenä toimii Mauri Hau-hia.

Hallintoneuvostoa luot-saavat edelleen Esko Pu-lakka ja Tuomo Hink-kanen. Yrjö Inkisen seu-raajaksi hallintoneuvostoonvalittiin Antti Kaikkonen.Tehtävästään luopuneenHeikki Kiiskin tilalle ni-mettiin Yrjö ”Jormanpoi-ka” Inkinen ja MarkkuKarkiaisten tilalle varajä-seneksi Lea Jokinen. Ero-vuorossa olleista jatkamaanvalittiin jäsen Raija Hol-ma ja varajäsen Risto Toi-viainen.

Säätiön kunniapuheen-johtaja on Antero Pärssi-nen Hollolasta ja kunniajä-senet Esko PohjolainenSastamalasta, Salme Rin-tala Nokialta ja Reino Äi-kiä Huittista.

Hallintoneuvoston koko-uksessa käytiin läpi viimevuodet tilit ja toimintaker-tomus sekä kuluvan vuo-den toimintasuunnitelma,jotka hyväksyttiin muutok-sitta. Asiamies laatima toi-mintakertomus valokuvi-neen esitteli varsin katta-vasti vuoden 2014 tapah-tumat.

– Napakka ja riittävällätarkkuudella laadittu toi-mintakertomus, kiitteli hal-lintoneuvoston vpj. Tuo-mo Hinkkanen.

Hallintoneuvostonvarsinaiset jäsenet:Esko Pulakka pj, NokiaTuomo Hinkkanen vpj. KokemäkiTeuvo Henttonen, HollolaRaija Holma, IkaalinenYrjö Inkinen, TampereAntti Kaikkonen, TuusulaJari Kukko, LempääläMerja Luukkanen, SastamalaJuhani Paajanen, VantaaKalle Pakarinen, ImatraJukka Pehkonen, PälkäneMartti Pärssinen, HelsinkiVarajäsenet:Lea Jokinen, IkaalinenSilvo Kaasalainen, VantaaKari Kyander, SipooJukka Pusa, SastamalaRisto Toiviainen, HämeenkyröAnne Viitalaakso, NokiaHallitus, suluissa varajäsen:Pertti Hakanen, Sastamala(Mauri Hauhia, Turku)Juhani Forsberg, Helsinki(Tarja Kopalainen, Sastamala)Kirsti Naskali, Nokia(Yrjö Inkinen, Huittinen)Pirjo Kiiala, Tampere(Tuomo Hinkkanen, Kokemäki)Markku Pärssinen, Sastamala(Kari Äikäs, Sastamala)

Pyhäjärvi-Säätiölle valittiin uusi puheenjohtaja

– Näin kattavista toimin-takertomuksista on var-masti hyötyä vaikkapa tu-leville historian tutkijoille,miten säätiö on toiminut.

Asiamies ja taloudenhoi-taja Pirjo Kiiala ilmoitti jät-täytyvänsä pois näistä teh-tävistä, ja hallitus valtuutet-tiin valmistelemaan uudenasiamiehen saamista ja mah-dollista tehtävien jakoa.

Vammalan Karjalaseuranja ensi kesän Pyhäjärvi-juh-lien juhlatoimikunnan pu-heenjohtajana toimiva PerttiHakanen kertoi juhlaval-mistelujen olevan jo pitkäl-

ti valmiina.69:nnet pitäjäjuhlat alka-

vat karjalaisella messulla,sen jälkeen kiritään Kaiunmuistoviesti, ruokaillaan jarupatellaan, pidetään päi-väjuhla ja sen jälkeen onvielä sukuseminaari ja -ta-paamiset. Juhlille 19.7. Sas-tamalan Vammalaan toi-votaan perheiden tulevaneri sukupolvien voimalla.

Vuoden 2016 juhlien pi-topaikasta käytiin keskus-telua. Yhtenä ajatuksena onollut pitää juhlat vanhallakotiseudulla PyhäjärvelläKarjalan kannaksella, mut-ta asiasta ei tehty vielä pää-

töstä, vaan hallinto seuraatilannetta ja juhlien järjestä-mismahdollisuuksia.

Säätiöllä on menossa toi-mintansa 68. vuosi.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Säätiön hallinto

Hallintoneuvoston koko-uksessa käsiteltiin Vpl. Py-häjärvi-lehden ja säätiönvuoden 2014 toimintaker-tomusja tilit. Lehden hintakotiin kannettuna on 2,50e/kpl, eli 30 euroa vuosi-kerta. Tilausten määrä edel-lisestä vuodesta on laske-nut 35 kpl. Tässä yhteydes-sä esitetään toivomus van-hemmille: tilatkaa lehti su-vun nuorille. Sähköistä leh-teä ei vielä ole, mutta vuo-sikerrat 2004-2014 on lu-ettavissa säätiön kotisivu-jen lehtiarkistosta.

Opiskelua sekä karjalai-suutta ja pyhäjärveläisyyttäon tuettu säätiön hallinnas-sa olevista rahastoista. Ker-tomusvuoden aikana Puu-alan käsityörahasto jakoi lo-

Vpl. Pyhjäjärvi-Säätiön taloudesta ja toiminnastaput varansa ja sen toimintaloppui. Kertomusvuodenuusin on Puikkoisten kyläs-sä syntyneen Arvo Pärssi-sen rahasto, jonka perusta-miskirjan ja varojenkäyttö-suunnitelman hallintoneu-vosto hyväksyi tämän vuo-den kokouksessa.

Säätiön varsinaiseen toi-mintaan on saatu varojaadressien, viirien ja kirjojenmyynnillä. Vpl. Pyhäjärvi-juhlien tuotto jaetaan puo-liksi järjestävän seuran jasäätiön kesken.

Säätiön tilintarkastajinaovat olleet ja jatkavat kulu-vanakin vuonna varsinaisi-na HTM-tilintarkastajatPäivi Yli-Mattila ja Eeva-Maija Ylikoski. Varatilin-tarkastajat ovat HTM-tilin-

tarkastajat Kaarle Lem-painen ja Ilkka Tähti-nen.

Taloudenhoitaja esittelituloslaskelman ja taseen.Tilivuonna oli lehden ku-lujen kattamiseen käytettyAlakylän Nuorisoseura”Pyrintö” perinnetoimi-kunnalta 20.2.2014 saatu2500 euron lahjoitus. Hal-lintoneuvoston puheenjoh-taja luki tilintarkastusker-tomuksen, jonka jälkeenhallitukselle ja rahastonhoi-tajalle myönnettiin tili- javastuuvapaus vuodelta2014.

Käsiteltiin toimintasuun-nitelma ja talousarvio vuo-delle 2015. Opiskelija-apu-rahoja jaetaan edelleen hel-mi- ja toukokuun loppuun

päättyviä hakuaikoja nou-dattaen.

69. Vpl. Pyhäjärvi-juhlatpidetään tänä vuonna yksi-päiväisenä 19.7. säätiönkotipaikkakunnalla Sasta-malassa. Ensi kertaa ollaanmukana Vanhan kirjallisuu-den päivillä 26.-27.6. Sas-tamalassa myymässä tuot-teita yhteisessä pöydässäVammalan Karjalaseurankanssa. Allakkaan kannat-taa merkitä myös Karjalai-set kesäjuhlat 13.-14.6. Hy-vinkäällä. Osallistutaanmuuhunkin Karjalan Lii-ton toimintaan.

Pidetään yllä yhteistoi-mintaa Karjala-seurojenkanssa, Suvannon seudunpitäjäyhteisöjen kanssa pi-detään yhteisiä kokouksia

ja vuotuinen matka onsuunnitteilla. Sastamalanseudun museon ja Käkisal-men museon, sekä paikal-lisviranomaisten kanssa pi-detään yhteyksiä yllä. Kan-nustetaan puuttuvien kylä-kirjojen julkaisuun.

Hallintoneuvosto hyväk-syi lehden ja säätiön vuo-den 2015 toimintasuunni-telman ja talousarvion.

PIRJO KIIALAVpl. Pyhäjärvi-Säätiön

asiamies/taloudenhoitaja

Hallintoneuvoston kokoukseen osallistuivat mm. Heikki Kiiski (vas.), TeuvoHenttonen, Merja Luukkanen ja Jukka Pusa. Alakuvassa Kari Kyander, YrjöInkinen, Reino Äikiä, Jukka Pehkonen ja Juhani Paajanen.

Puheenjohtajan nuijasiirtyi Yrjö S. Kaasalai-selta (oik.) Pertti Haka-sen haltuun. Kuva: YrjöInkinen.

Pirjo Kiiala sai Käkisalmen kehystetyn kuvan.


KirkonsanomaRakas puolisoni, isämme, vaarimme

Lauri JohannesKARMALAs. 26.12.1922 Vpl. Pyhäjärvik. 21.12.2014 Jyllin kodit, Ikaalinen

Rakkaudella kaivatenElmaRitva ja Jukka Kati, Aki ja AmandaAnni ja Juhani Hanna, Heikki ja Silja Maija Elina ja Petri Annakaisa, Jukka ja PeetuPaula ja Kari Sakari ja KatjaLea ja Timo Iina ja Saku Anna ja Mikko Suvi ja Alansukulaiset ja ystävät

Rannalle himmeän lahdenaurinko laskenut on.Kutsu jo soi iltahuudon,taakka jo laskettu on.

Siunaus toimitettu 17.1.2015 Eräjärven kirkossa.Lämmin kiitos osanotosta.

Opiskeluaikana eli kauansitten yliopiston opettajasanoi, että Kristukseen kat-sominen on uskon syvälli-nen ilmaus.

Tämä sanonta miellyttiminua heti. Uskoa ei tar-vitse etsiä tunteiden palos-ta, ei elämän kokemuksis-ta, ei menetyksistä eikä tois-ten ihmisten ajatuksista. Mi-kään näistä ei sinänsä oleväärin. Tärkeintä on kään-tää katse oikean suuntaanja pitää se siellä. Katseenkiinnittämisellä on ollut kir-kon historiassa merkitystä.Miksi muuten pyhien ku-vat olisivat kirkkojen toi-minnassa niin keskeiselläpaikalla.

Israelilaiset olivat matkallaEgyptistä omaan maahan-sa. Erämaassa koettiin vä-symisen keskellä vaikeuk-

Mihin katsotsia. Siinain vuorella Jumalakulki Mooseksen ohi. En-sin Hän kuitenkin asettiMooseksen kalliolle ja suo-jasi häntä kädellään. Juma-lan kasvojen näkeminen oli-si silloin vahingoittanutMoosesta. Viisas Jumalavarjeli vahingolta. Kristuk-sen kasvoissa me näemmeIsän Jumalan kasvot. Siu-natessaan Jumala katsoomeihin päin. Voimme va-paasti pyytää, että Jumalakääntäisi kasvonsa meidänpuoleemme. Kaikki on teh-ty valmiiksi, tarvitaan vainpieni pään kääntäminen.

Silmiin katsominen onjoskus vaikeaa. Elämä ka-saa meihin monenlaista syyl-lisyyden ja häpeän kuor-maa, että katseen reilu koh-distaminen ei tahdo onnis-tua. Sanotaan, että äitien

silmät näkevät kaiken. Olivaikea katsoa äitiä silmiin jasuoltaa puuta heinää kolt-tosten peitoksi. Puhuminenon tärkeää yhteisymmär-ryksen lisäämiseksi. Aika eiitsestään hoida tätä selvi-tystä, vaikka niin joskus toi-voisi. On parempi puhuakuin vaieta. Niinpä keskus-teluja on joskus käyty siten,että joutuu katsomaan tois-ta ihmistä takaapäin, hänenniskaansa. Miksipä ei, josmuuta mahdollisuutta ei ole.Rehtorin kansliassa katsepainui helposti lattiaan.

Katse on myös kaunis japaljon puhuva. Säkenöiviintähtisilmiin voi jotenkinupota, ainakin sitä toivoisi.Niissä saattaa nähdä rakas-tumisen hetkellä sellaistaluottamusta, jonka tajuaakestävän ja kestävän. Elä-

mä himmentää kipinöitä,mutta ei sammuta niitä. Jäl-jelle jäävä tuike saa vainuutta syvyyttä. Laulujen te-kijöille miehen ja naisen vä-linen katse on kuin lähde,jota ei helposti ammennetatyhjiin.

Psalmien kirjassa sano-taan: ”Minun silmäni kat-sovat alati Herraan, hänpäästää jalkani ansasta (Ps.25,15)”. Miten hieno kuva.Aivan kuin hengitys saisiuutta raikasta ilmaa.

Kiinnitä katseesi auttajaa-si, ikuiseen Jumalaan. Jalkasaattaa olla vielä ansassa,mutta ei huolta. Katso vainKristukseen. Kyllä Hän hoi-taa asiansa ja vapauttaa.

HEIKKIPAUKKUNEN

Tuo 75 vuoden takainen maaliskuun 13. päivä on jäänytSuomen historiaan hyvin ristiriitaisin tuntein. Koettiinhansilloin suunnatonta helpotusta, kun piinallinen sota lop-pui – olihan Suomen armeijan kestävyys pin-gotettuäärimmilleen. Toisaalta koettiin suunnatonta surua tuhan-sien sodan uhrien ja kohtuuttomiksi koettujen alueluovu-tusten johdosta. Mutta kuitenkin oli koettu Talvisodanihme, Suomi säilyi miehitykseltä.

Talvisodan ihmeen syiksi on mainittu ulkoisten vaikut-teiden ohella erityisesti joukko kotisia, kuten menneidenvuosikymmenten luokkaristiriidoista yhteen sulautunei-den sotilaittemme periksi antamaton taistelutahto, tututluonnonolosuhteet, suomalaisten tottuminen liikkumaanankarissa talviolosuhteissa ja kotirintaman kestävyys. Täl-lä palstalla tulee mainita vielä eräs sellainen: Suomenkansa oppi rukoilemaan. Paitsi kirkoissa ja seuratuvissamyös kodeissa, evakkojunissa, rintamalla, kaikkialla ru-koiltiin – jopa ylintä valtiojohtoa myöten.

Isäni Talvisodan aikaisista kirjeistä nousee vakavanaesiin tuo rukouksen mieliala. ”Rukoilkaa! Kyllä täälläkinrukoillaan.” ... ”Ei Jumala voi antaa Suomen kansanjoutua hukkaan, kun me turvaudumme Hänen nimeen-sä”, toistuu yhä uudestaan hänen kirjeissään. Eräässäkirjeessä isä valittaa, että hänellä on kovin heikko usko, jakehottaa siksi äitiä rukoilemaan täydestä sydämestään,hänenkin puolestaan.

Kun sitten Talvisota päättyi kohtalokkain seurauksin –Karjalan meni ja sen mukana koti, isän rakentama uusihirsitalo, jossa oli ehditty viettää vasta yksi joulu – isäensimmäisessä kirjeessään aseitten vaiettua yrittää urheas-ti lohduttaa äitiä. Koti meni, mutta tärkeintä on, ettäJumala varjeli hänet hengissä ja haavoittumattomana,Jumalan avulla he voivat aloittaa elämän uudestaan.

Viime aikoina on netissä liikkunut presidentti KyöstiKallion Talvisodan päivinä julkaisema kehotus käydäyhteiseen rukoukseen maamme ja Suomen kansan puo-lesta. Saman tapaisen kehotuksen antoi apostoli Paavalijo 2000 vuotta sitten: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan,rukoilemaan, pitämään esirukouksia ... kuninkaiden jakaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettäätyyntä ja rauhallista elämää ...” (1. Tim. 2:1-2).

Vaikka nuoret poliitikkomme vakuuttavatkin, että Suo-mella on hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin, ja ettäpuolustusvoimamme ovat riittävän kyvykkäät torju-maan ulkopuolisen uhan, ei ole varmaankaan hätävarje-lun liioittelua, jos nykyiset Venäjä-, Nato- ja Ukraina-uutisaiheet huomioon ottaen rukoilemme apostoli Paa-valin ja presidentti Kallion kehotuksen mukaan Jumalaakansamme ja kaiken ”esivallan” (KR38) puolesta jaHänen varjelustaan maamme rajoille.

”Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suo-menmaan ...” (v. 577)!

PEKKA LAULAJAINENSotaorpo sotapakolainen Salitsanrannan kylästä

13.3.1940Talvisodan päättymistä onmuisteltu myös Noiter-maan seudun historioissa,oheiset otteen Vaellusvuo-det-kirjasta on lähettänytjulkaistavaksi Anna-LiisaHeikkilä.

Veikko Pulakka:Olin talvisodan ajan omas-sa kylässä ja jouduin jouk-kueeni kanssa ankaran tal-ven töihin, joihin kuuluipuhelinkeskuksen siirto kor-suun Valistustalon maas-toon, lottien ja miehistönmajoituskorsujen rakenta-minen, viestiyhteyksien ra-kentaminen ja kunnossapi-to, pommitusvaurioidenkorjaaminen, vartiointiaym. Henkisenä tukena mi-nulla, 18-vuotiaalla soturil-la, oli 46-vuotias isä, jokaJussi Pulakan porukassa tor-jui desantteja, ja johon olinlähes päivittäin puhelinyh-teydessä.

Kun sitten aseet vaikeni-vat 13.3.1940 kello 11, jaradiosta kuulimme rauhan-ehdot, oli outo olo.

Aamulla 14.3. lähdin yk-sin Osuuskaupan mäelle,josta näkyi pellon takaa koti,Vanhamäki rakennuksineen.Seisoin pitkän aikaa hiljaaja tallensin kuvan mieleeni.Siellä se on vieläkin.

Lähdimme Noitermaas-ta 14.3.1940 Pyhäkylänkautta Tenkalahteen, jossayövyimme. Waldofin teh-das paloi silloin. SeurasiKurkijoki-Parikkala-Putik-ko, kunnes viimeisellä reki-kelillä huhtikuussa 1940 tu-limme Kerimäelle, jonnepataljoonamme majoittui.

Eino Matikainen:Kauniina keväisenä talvi-päivänä 13.3.1940 tapahtuisellaista, jota me karjalaisetemme osanneet ennalta aa-vistaa. Rauhaa kyllä toi-voimme hartaasti, mutta eipakkorauhaa, ei tällaisillaehdoilla. Kun saimme kuul-

Talvisota säilyy muistoissamme

la, kuinka kaukana Suo-men puolella uusi raja kul-kee, järkytyimme syvästi jatäydellisesti. Katselin kysy-västi: Voiko tämä olla tot-ta? Näin ympärilläni hiljai-sen joukon aseveljiä. Monimeistä yritti pidättää kyy-neleitä – turhaan. Tämä eivoinut johtua siitä, ettem-me hoitaneet meille annet-tua tehtävää kunnolla.

Kerrotut tuskalliset het-ket koimme Kaarnajoenkiinteällä linnakkeella “siel-lä jossakin”. Meille ilmoi-tettiin määräaika, mihinmennessä linnake oli jätet-tävä. Irroitimme tykkienputket jalustoineen perus-pulteista ja laitoimme nekuljetuskuntoon. Emme-hän voineet tykkejä jättää,kun oli vielä aikaa luovu-tushetkeen, vaikka niukasti.Työskentelimme läpi yönkahdessa vuorossa.

Kun linnake oli saatu luo-vutuskuntoon ja tykit las-

tattu kuorma-autojen la-voille, alkoi määräaika um-peutua. Jätimme linnak-keen. Tämä oli hetki, jokakoski eniten. Hiljainen jouk-ko suuntasi kulkunsa ensintykkitietä pitkin ja sittenedelleen Jaaman kylän hal-ki suuntana Myllypellon ase-ma. Jaaman kylän kauniittalot Pyhäjärven rantatöy-räällä ja kirkko toisella ran-nalla jäivät maisemakuvanapysyvästi mieleeni.

Myllypellon asemalla las-tasimme tykit ja linnakkeentavarat rautatievaunuihin.Jatkoimme tätä ikävää ve-täytymismarssia junakulje-tuksena uuden rajan yli Suo-men puolelle. Purimme las-tin ennalta määrättyyn paik-kaan ja vartioimme tava-roita siihen asti, kun nesiirrettiin edelleen. Meille oliseuraava siirto KerimäelleTorappalan kylään, jostakesän lähestyessä vapauduinsiviiliin.

Pakolaisia Pyhäjärveltä. Räisälä-Sairala -maantie 17.12.1939. SA-kuva.

Sotiemme Veteraanit 2015varainhankinta on käynnis-tynyt. Kevään varusmies-keräykset jatkuvat touko-kuun loppuun. SyksylläPuolustusvoimien antamakeräystuki näkyy katuku-vassa elokuusta alkaen va-rusmiesten toisen saapu-miserän toimesta. Vuonna2014 Sotiemme Veteraanitkeräys tuotti 2,1 miljoo-naa.

Reserviläisjärjestöt järjes-tivät lauantaina 14.3.2015omia keräystempauksiaan.

Sotiemme veteraaneja onelossa yhä lähes 27 000.Heidän keski-ikänsä on 90vuotta. Sotiemme Veteraa-nit -keräyksillä tuetaan so-tiemme veteraanien lisäksiheidän puolisoidensa, les-kiensä sekä sotaleskien ko-tona selviytymistä.

Veteraanikeräyskäynnissä


Nuijan varresta

Heräsin aamulla varhainennen auringon nousua.Aamutoimien jälkeen läh-din ulkoilemaan havainnoi-den samalla ympäristöäni.Kevät on etuajassa täälläHarjavallassa. Vuolas Ko-kemäenjoki on yöllä jo osit-tain luonut jääpeitteensä,joka tänä talvena on olluttavallista ohuempi. Lämpi-mät länsituulet ovat sulat-taneet lumipeitteen läheskokonaan pois. Aurinkonousi pilvettömälle taivaal-le samalla kun kuu katosinäkyvistä.

Näitä Satakunnan maise-mia olen katsellut jo lähes50 vuotta. Lukemattomiakertoja olen varhain aa-mulla täältä levänneenä läh-tenyt ja tänne matkoiltanipalannut. Tänään askeleetja mieli tuntuivat tavallistakevyemmiltä. Säätiön halli-tuksen ja hallintoneuvos-ton lukuisat kokoukset ovattakanapäin. Tunnen oleva-ni etuoikeutettu saadessanitoimia säätiömme luotta-mustehtävissä yhtäjaksoises-ti vuodesta 1989 alkaen.Ensin hallintoneuvoston jä-senenä, sitten varapuheen-johtajana kahdessa jaksos-sa yhteensä kahdeksanvuotta, puheenjohtajananeljä vuotta ja viimeksi hal-lituksen puheenjohtajanakymmenen vuotta.

Kaikki nuo kokouksetovat olleet erilaisia, asiatovat olleet haastavia ja yh-dessä olemme päätöksiävieneet eteenpäin. Erityisenkiinnostavia ja merkittäviäovat olleet entiselle koti-seudulle tehdyt neuvottelu-ja talkoomatkat, joissa lä-hes kaikissa olen saanut ollamukana. Karjalankannak-sella pidetyt Vpl. Pyhäjär-vi-juhlat vuonna 1998 olijärjestelyineen ja jälkimai-ninkeineen unohtumatonkokemus ja samalla moni-en toiveiden täyttymys.

Vuosien aikana olen op-pinut tuntemaan suurenjoukon henkilöitä ja samal-la ymmärtämään ja arvos-tamaan heidän mielipitei-tään. Tämä on vahvistanutluottamusta ja yhteistyö onsujunut pääsääntöisesti hy-vin myös venäläisten kans-sa.

Ajatuksia maaliskuussa 2015

Hyvät lehtemme lukijat!Kaksi vuotta sitten ilmoitinjättäväni vuonna 2015 hal-lituksen puheenjohtajan teh-tävät seuraajalleni. Se aikaon nyt. Teen sen levollisellamielellä uskoen päätöksenolevan myös säätiömmeetu.

Tulevaisuus on haasteitatäynnä, mutta toisaalta setarjoaa myös mahdolli-suuksia menestyä, kuten tä-hänkin asti. Uskon vahvas-ti, että luovuttamallani pu-heenjohtajan nuijalla ko-pautellaan tarpeellisia ja hy-viä päätöksiä jatkossakin.

Kiitän teitä kaikkia men-neistä vuosista ja yhteisistähetkistä, joita olen saanutkanssanne elää. Kiitän myössiitä verrattomasta tuesta,jota vuosien aikana olensaanut osakseni. Ilman tuo-ta tukea emme olisi yhdes-sä onnistuneet. Toivotanmenestystä myös seuraajal-leni, säätiömme hallituksel-le ja hallintoneuvostolle py-häjärveläisyyden vaalijana jaKarjalan puolustajana.

Talvisodan päättymisen75 vuotta merkkipäivän ai-kaan kunnioittavat ajatuk-semme kohdistuvat vete-raanisukupolven miehiin,naisiin ja erityisesti sankari-vainajiin, joiden ansiostasaamme elää itsenäisinä va-paassa maassa. Satakunta-laisen 15 Divisioonan muis-tolautasen sanat kosketta-vat yhä: Suomi jäi, vapaussäilyi, kaunis Karjala katosi.Meidän yhteinen tehtäväm-me on huolehtia siitä, etteikarjalaisuus katoa.

Harjavalta 9. maaliskuu-ta 2015

YRJÖ S.KAASALAINEN

IN MEMORIAM Nyt sammui, äiti, henkes herkkä liekki,ja tuhka kylmennyt on syömes hiilloksella. Näin huokaa lapses, kuolemaasi mietti,vaan silti vielä toivo surevilla:Et voinut mennä pois sä, äiti ainiaaksivaikk’ sammui silmäs, särkyi elos haaksi.

Sä lepäät vain, kun lepo parhain saapui; et levännytkään täällä taistoin tiellä. Kun ilta sai ja toiset sänkyyn kaatui,sä äiti askarrellen yhä kuljit siellämis työ ol’ kesken, lapset itki, äänsi. Ja äiti heitä kohta peitti, käänsi.

Näin öitä valvoin, mennen työstä työhönsä meitä hoivaellen sammuit ennen aikaa,kun syttyvän näit sodan liekit yöhönja kuulit Taipaleelta taisteluiden raikaa. – Voi, yllä päämme ulvoo uhman urut!Sait lähteä – sait evakonkin surut...

Äidin kuolemasta tuli10.3.2015 kuluneeksi 60-vuotta. Rakas äitimme He-lena Tenkanen o.s. Lap-palainen, syntynyt 15.8.1889 Viipurin läänin Pyhä-järvellä, nukkui pois Turunläänin sairaalassa 10.3.1955.

Veljemme Martti Ten-kanen luki tämän itse kir-joittamansa runon äidin siu-naustilaisuudessa arkun vie-rellä.

Äitiä lämpimästi muis-tellen, nuorimmat sisaruk-sista

MAIJA ja ANNI

Vaan mitä illoin teet, oi äiti, äitimuori, kun kuljet lyhty käässä, katon, nurkan löydät? Sä kiirein kirjoitat – jo rasahtavi kuori –sen, toisen, kolmannenkin saavat kenttäpöydätja poikaas seitsemän, keskellä sodan leikin. He kiittää kyynelin: ”Kuin sana Mannerheimin!”

Näin kanssamme sä äiti kuljit rintamilla noilla: varrella Vuoksen, Suvannon ja Impilahden soilla. Aunuksen aavat, Syväri ja kuulu Karhumäki,ne kaikki sinut, äitimuori, vierellämme näki. Niin monta kertaa kirjeestäsi nämä sanat sain: – Kun Herra kilpenämme on, oo turvallisna ain!

Nyt turvaisesti lepäät itse. Työsi tehty on. Kun kärsit, kestit, taistelit, niin pääsit lepohon. Sä tehnyt olet kaiken sen mit äiti tehdä voi; ei kukaan pyydä lisää, ei, kun kellosi nyt soi. Vain kiitos, kiitos kohoaa ja sydän huokaa näin:Jää luoksein äidin siunaus, kun orvoksi nyt jäin...

Jää veljesmieli lapsihin, jää äidin tapa niin: Kun painoi ajan ankeus, jo kädet ristittiin –ja katse korkeutta päin, mis Herran kirkkausja armo, apu Jumalan, taivainen valkeus.Jää meihin usko, uljaus, jää uhrivalmius, ahkeruus, toimen totisuus ja Sanan rakkaus.

Yksi pojista, Kaleva, eipäässyt 1955 hautajaisiinRovaniemeltä lentola-kon vuoksi.Vasemmalta ikäjärjes-tyksessä Martti, Artturi,Toivo, Usko, Uuno, Soi-ni, ja tyttäret Maija jaAnni.

Rakasta äitiämme muistaen

Vaakunan kuviot on otettu Pyhäjärven kirk-koaholle 1936 pystytetystä lahjoitusmaatalon-poikien muistomerkin huipulla olevasta lyh-dystä, jonka yläpuolella oli Karjalan vaakuna-kuvio. Idea on rovasti Kaarle Viikan jaheraldisessa muotoilussa avusti heraldikko,graafikko Kaj Kajander, 1989.

Tiesitkö tämän Pyhäjärven vaakunasta?Vaakunan selitys:Punaisessa kentässä kultainen lipuke, jossa

musta, kulmikas tylppäkärkinen ankkuriristi;ristin alin sakara muita pitempi. Lipuk-

keen yläpuolella kaksi irtonaista, toisiaanvastaan iskevää käsivartta, joista oikea pite-

KERROPERHE-

UUTISETPyhäjärvi-lehdessä.Julkaisemme jokanumerossa tietoja

perhetapahtumista.Muistathan kysyä

asianosaisilta luvantietojen julkaisuun,

kiitos!

Hyvä lukija, oletko tullut ajatelleeksi, että sinulla on tämän päivän tietotekniikanavulla mahdollisuus tehdä nojatuolimatka kotiseudullesi. Google Maps-sivustoantaa siihen oivallisen mahdollisuuden. Sieltä voit valita oman, vanhempiesi taiisovanhempiesi kotikylän ja nähdä millainen se on tänään.

Voit käännellä kuvia ja katsella niitä eri kuvakulmista. Voit astella tuttuja polkujapitkin haluamallasi nopeudella. Vanhempasi ja isovanhempasi saattavat evästääsinua muistoillaan siitä, mitä ei enää ole – mutta kuitenkin on.

KAUKO HINKKANEN

Google Maps opastaa Pyhäjärvelle:Nyt voit tehdänojatuolimatkan kotiseudulle

Veteraanikauppias ElseVirtanen täytti 95 vuot-ta 7.3.2015. Hän juhlisyntymäpäiviään perhe-piirissä Porissa.

Merkkipäiviä


Kuinka Laatokkaa, Karjalan merta puolustettiin?

Euroopan suurimman jär-ven, Laatokan pinta-ala on17 700 neliökilometriä. Jär-ven pituus on 207 km,leveys 130 km. Laatokanpohjoisrannikko on luke-mattomien saarien ja pitki-en vuonojen ja salmien ver-

Laatokan vartija. Konevitsa 27.9.1941. SA-kuva.

hoama.Yhtenäisen saariston etu-

puolella Laatokan pohjois-osaa kiertää ulkosaartenketju, joka alkaa itäranni-kon tuntumassa olevastaLunkulansaaresta jatkuenRistisaaren, Valamon, Mö-

kerikön ja Heinäsenmaankautta etelämpänä olevaanKonevitsaan.

Laatokan pohjoisosa onkauttaaltaan syvää. Siellä onkaksi yli 150-metristä sy-vännettä; toinen Valamonja Lahdenpohjan välissä,toinen Kurkijoen edustal-la. Laatokan syvin kohtaon 230 metriä. Vedet alka-vat mataloitua selvästi van-han valtakunnanrajan – Sy-värijoen suun eteläpuolel-la. Eteläisellä Laatokalla,vaikka se onkin laaja, ve-det ovat alle 40 metriäsyviä. Laatokan etelärantaon matala ja soinen, muttarannan tuntumaan on kai-vettu kanava, jota myötenkulkee laivaliikenne Syvä-riltä Nevalle.

Laatokan länsirantamuuttaa jyrkästi muoto-aan, kun lähdetään ranta-viivaa myöten Hiitolan ta-salta eteläkaakkoon. Run-sas, huikean kaunis saaristopitkine vuonoineen loppuuKäkisalmen pohjoispuolel-la. Ranta Käkisalmesta ete-lään on miltei suora, vainmuutamaa niemennysää lu-kuun ottamatta. Rantavii-va jatkuu lähes viivasuora-na aina Pähkinänlinnanlah-den perukoille, Nevan al-kuun asti. Rannikon ulko-puolella on vain muutama

saari, joista suurin on Ko-nevitsa.

Laatokan luonto on erit-täin kaunista. Kasvi- ja eläin-kunta on runsasta ja oma-peräistä. Vaikka monelleentiselle linnakesaarelle janiissä oleville patterialueilleon vaikea matkustaa, tarjo-aa Laatokka rannikkotykis-tön historiasta kiinnostu-neille ainutlaatuisia mahdol-lisuuksia.

Kuinka Karjalanmerta puolustettiin?Suomen itsenäistyttyä Laa-tokan puolustus järjestet-tiin ensimmäisen kerran joVapaussodan aikana maa-liskuussa 1918. Ensin vainaluksin ja merimiinoin ope-roiva joukko oli nimeltäänVuoksen Laivasto.

Nimeä Laatokan Puo-lustus alettiin käyttää huhti-kuussa 1918. Lokakuussa1918 nimeksi tuli III Ran-nikkotykistöpataljoona.Vuoden 1919 toukokuussaLaatokan meripuolustuk-sesta vastaavan joukon ni-meksi vahvistettiin Rannik-kotykistörykmentti 3 (RT3). Tämä nimi oli käytössälokakuuhun 1939 asti, jol-loin puolustuslaitoksessasiirryttiin sodan ajan ko-koonpanoon. Ylimääräis-ten harjoitusten ja talviso-dan ajan nimenä oli Laato-kan Meripuolustus. Jatko-sodan aikana Laatokanmeripuolustukseen kuuluiensin kaksi rannikkoprikaa-tia, vuodesta 1942 alkaenyksi rannikkoprikaati, jon-ka nimi oli Laatokan Ran-nikkoprikaati.

Rannikkotykistöryk-mentti 3:n komentajana toi-mi vuodesta 1927 alkaeneversti Eino Iisakki Jär-vinen. Hän oli Laatokanjoukkojen komentaja myöstalvisodan aikana sekä jat-kosodassa vuoteen 1943saakka.

Kiinteät rannikkopatterittulivat Laatokan puolustuk-sen kulmakiveksi. Aivan ensivaiheessa vuonna 1918 pat-tereilla oli kevyt tykkikalus-to. Vuosina 1919-1923 ra-kennettiin raskaiden – pää-osin kuusituumaisten – pat-terien ketju.

Tämä kolmeksi – vuo-desta 1928 alkaen kahdeksi– patteristoksi jaettu linna-keketju alkoi Laatokan län-sirannalta Taipaleenjoensuun pohjoispuolelta japäättyi Laatokan koillis-puolelle, Salmin edustalle.

Laatokan puolustusjärjes-tely oli Suomen oloihin näh-den luja. Rauhan ajan jouk-ko-osasto loi läheiset jaluottamukselliset suhteetympäröivään karjalaiseenyhteiskuntaan sekä myösValamon ja Konevitsanluostariyhteisöihin.

Talvisodassa LaatokanMeripuolustus piti sodanloppuun asti hallussaankaikki linnakkeensa ja tukitehokkaasti maarintamantaisteluja etenkin Taipaleen-joella ja Salmin alueella.

Vuoksen virta laajeneealajuoksullaan Suvannon le-veäksi vesireitiksi. Suvan-non pohjoisrannalla sijain-neet rannikkotykein varus-tetut ja rannikkotykistökou-lutuksen saaneella henkilös-töllä miehitetyt kuusi sul-kulinnaketta olivat menes-tyksellisesti mukana torju-massa Taipaleen suunnallatalvisodan aikana hyökän-nyttä neuvostoarmeijaa.

Moskovan rauhan jälkeenevakuoitiin pääosa Laato-kan rannikkotykkikalustos-ta. Laatokalta siirretystä ka-lustosta sekä erilaisista vari-koilla olleista vanhoistajäykkälavettisista tykeistämuodostettiin kuusi linnoi-tustykistöpatteristoa. Näi-den koulutus- ja valmius-joukkojen runkohenkilös-tönä olivat Laatokan ran-nikkotykistön kantahenki-löt. Varsinainen Laatokaltaevakuoitu tykkikalusto si-joitettiin Suur-Saimaan–Pie-lisen alueelle.

Jatkosodan aikana varus-tettiin pääosa talvisodan ai-kaisista linnakkeista uudel-leen. Aunuksen Laatokanpuoleista rannikkoa jaMantsinsaaren – Pitkäran-nan saaristoa lukuun otta-matta Laatokan Rannik-koprikaati piti linnakkeen-sa hallussaan sodan lop-puun saakka. Vihollinensuoritti kesäkuun 23. päi-vänä v. 1944 maihinnousunVitele-Tuuloksen alueelleAunuksen kannakselta ve-täytyvien joukkojen selus-taan.

Rannikkotykistön kannal-ta katsottuna kyse oli mas-siivisen ylivoiman turvin teh-ty operaatio rannikolle, jos-ta raskas tykkikalusto olijuuri siirretty Karjalan Kan-nakselle ja muille uhan-alaisemmiksi arvioidullealueille.

Laatokan puolustajienperinteitä on vuodesta 1948alkaen vaalinut Turun Ran-nikkotykistörykmentti. Tätävelvoittavaa tehtävää hoi-taa nykyisin MerivoimienEsikunta.

Pohjoisella Laatokallavanhojen suomenaikaistenpatterien linnoitteet ovatsäilyneet yleensä erittäin hy-vin. Laatokan vanha lin-noitusketju onkin varsinai-nen rannikkolinnoittamisenulkoilmamuseo.

Kaksi sotaa ja sotien jäl-keinen räjäyttämisharjoitte-lu ovat kuitenkin suurim-maksi osaksi tuhonneetLaatokan länsirannan van-hat linnakerakenteet Käki-salmesta etelään. Samoinon käynyt Suvannon sulku-linnakkeille.

LinnoittamisenulkoilmamuseoLaatokan vanhat, nykyisinpääosin autiot linnakesaa-ret ovat eräänlainen lin-noittamisen ulkoilmamu-seo.

Kaikki Pohjois-Laatokal-la olevat vanhat suomalai-set rannikkopatterit ovatsäilyneet miltei siinä kun-nossa, mihin ne jäivät suo-malaisten lähdettyä syys-kuussa 1944. Linnakkeillaolleet puurakennukset ovatkylläkin, aniharvaa poikke-usta lukuunottamatta, pa-laneet tai lahottuaan sortu-neet.

Sen sijaan lujat kantalin-noitteet ovat säilyneet hy-vin. Parhaiten säilyneet ase-mat ovat pienessä Ristisaa-ressa. Tämä vanha linnake-saari sijaitsee Valamon jaMantsinsaaren puolivälissä.Muita hyvin säilyneitä lin-notteita löytyy myös Mant-sinsaaresta, Valamon Niik-kanasta ja Rautaveräjästä,Mökeriköstä ja Heinäsen-maalta.

Laatokan länsirannallasuomalaisten tekemät ran-nikkopatterit on osaksi hä-vitetty. Hyvin säilyneitäovat kuitenkin kuuluisaKaarnajoen patterialue Tai-paleen pohjoispuolella,Mustaniemen patteri Käki-salmen eteläpuolella sekäKonevitsan pohjoispatteri.Myös matkailijoilta vieläsuljetussa Vahtiniemessävanhat tykkiasemat ovat jäl-jellä. Täysin raunioitunee-nakin kertoo kuuluisa Järi-sevän patteri talvisodan an-karasta torjuntataistelusta.LuonnonpuistoLaatokan saaristo on iki-vanhaa karjalaista asuinalu-etta. Ennen väkirikkaat saa-ret ovat tänä päivänä useim-miten aivan tyhjiä ja luon-nontilassa.

Ryteikköinen, usein met-säpalojen aukottama saari,jossa kulkija löytää vanhansuomalaisen asutuksen jäl-kiä, on mieltä pakahdutta-va, mutta samalla rauhoit-tava näky.

Esimerkiksi Salmin edus-talla olevassa Mantsinsaa-ressa asui ennen sotia 1500ihmistä. Tänään saaressa eienää asu juuri ketään. Van-hat tienpohjat ja peltoau-keat löytyvät vielä helposti.Härkämäen talottoman ky-län kupeesta löytyy myöskuulu Mantsinsaaren patte-ri – laskemattomien suuri-en pomminkuoppien ym-päröimänä.

Laatokan kasvi- ja eläin-kunta on rikas. Keväinenkukkien väriloisto metsä-paloaukealla on kuin satu.Laatokan norppia näkeekeväisin sadoittain Valamonitäpuoleisessa saaristossa.Järven syvissä vesissä asus-telee punalihainen Laato-kan nieriä.

ERKKI MARTTILA

Laatokan puolustuksenperinneyhdistys ry, Turku

Kirjoitus onaiemmin julkaistu

Jaakkiman Sanomissa


Konevitsa ry:n vuosikoko-uksessa Helsingissä7.2.2015 kuultiin TellervoKrogeruksen mielenkiin-toinen esitelmä Konevis-tan luostarin evakuoinnistamaaliskuussa 1940. Ohes-sa kerronnan ensimmäinenosa.

Kerron teille kolme ker-tomusta siitä, miten Kone-vitsasta lähdettiin ja erityi-sesti, miten Konevitsanluostaria evakuoitiin maa-liskuussa 1940. Kolmenkertomuksen lisäksi on läh-teinäni ollut Konevitsan ar-kiston asiakirjoja, Kuopi-on Ortodoksisen kirkko-museon aineistoja, sotapäi-väkirjoja ja muuta sotahis-toriallista materiaalia sekäKonevitsa-kirjoja ja Kone-vitsaa käsitteleviä tutkimuk-sia.

Teillä, hyvät lukijat, saat-taa olla lisää kertomuksiaKonevitsan evakuoinnistaja siitä, miten sieltä lähdet-tiin. Olen kiitollinen, jossaan teiltä vielä täydennyk-siä siihen kertomukseen,jonka itse olen rakentanut.

Anna ja Sulo VenhonkertomusEnsin oli minulle olemassavain yksi kertomus, se jon-ka tunsin lapsuudesta asti:vanhempani olivat talviso-dassa komennettuina Ko-nevitsaan.

Isäni, tuolloin 25-vuotiasvänrikki Sulo Venho, toi-mi Hiekkaniemen patterinpäällikkönä, alkuun vähänaikaa Eteläpatterin päällik-könä. Äitini Anna Levan-to tuli saareen lottatehtä-viin uudenvuoden aikaan,ei sattumalta. Nämä kaksiturkulaista matematiikanopiskelijaa olivat jo rauhanaikana seurustelleet. Kone-vitsasta tuli heidän rakka-ustarinansa. Siellä heidät vi-hittiin helmikuun lopulla1940.

Meille lapsille ei kerrottu,että Konevitsassa elettiinpommitusten pelossa japommitusten alla, että siel-lä kuoltiinkin ja haavoitut-tiin. Siellä koettiin asioita,jotka vuosikymmenien jäl-keen nousivat painajaisinavanhan isäni mieleen.

Mutta meille kerrottiinpaljonkin siitä, miten Ko-nevitsasta lähdettiin.

Konevitsan luostarin kiireinenevakuointi maaliskuussa 1940

Kun rauha oli solmittu13.3., alkoi Konevitsan lin-nakkeen kiireinen evaku-ointi. Sulo Venho johtioman patterinsa tykkien jamuun sotakaluston evaku-ointia, Anna Venho evaku-oi kanttiinia. Sotakalustotuli heidän osaltaan lähtö-kuntoon ennen kuin saa-resta oli määrä lähteä, ja hepäättivät nyt ensimmäisenkerran käydä luostarin kir-kossa.

Kirjoittamassaan muistel-mapalassa Anna Venho ker-too: ”Astuimme sisään suu-reen kupolikattoiseen luos-tarikirkkoon. Oi, sitä lois-toa ja kauneutta, mikä sielläavautui eteemme: ikoneja,kultaa, hopeaa, taidettakaikkialla. Katsoimme toi-siimme ja sanoimme kaiyhtä aikaa: ”Eikö tästä jo-takin voisi pelastaa Suo-meen...”

Nyt vänrikki Venho or-ganisoi linnakkeen päälli-kön luvalla kiireisen – jatietysti vailla taidehistorial-lista tai ortodoksista perin-nettä koskevaa asiantunte-musta toteutetun – kirkol-lisen esineistön evakuoin-nin. Luostarin kymmen-kunta hevosta, jotka lin-nakkeen joukot evakuoi-vat, lähtivät kolonnana kohtiKerimäkeä, kullakin rees-sään suuri, täyteen pakattupuulaatikko tai useampia.

Vasta eläkevuosinaanSulo Venho monien keho-tusten jälkeen pani paperil-le raportin toiminnastaanKonevitsasta lähdettäessä.Hän kirjoitti muun muassa:

– En tiedä kumpi meistäensin totesi, että täältä pi-täisi jotain pelastaa Suo-men ortodokseille. Palasim-me esikuntarakennukseen japuhuimme asiasta linnak-keen päällikölle, eikä hänel-lä ollut mitään sitä vastaan,että nyt vapaana olevienpatterini miesten avulla pe-lastaisimme harkintammemukaan jotain. Aikaa tähäntyöhön olisi vain muutamatunti.

Patterini miehet olivat in-nokkaasti asiassa mukana,ja ryhtyivät tekemään saa-tavilla olevista laudoistakookkaita, tukevia laatikoi-ta. Päätimme ensiksi kat-soa, mitä otettaisiin luosta-rin museosta, kuten linnak-keen esikunnassa toiminutsotilasvirkamies luostarintaloudenhoitaja Jokio ko.tilaa nimitti.

Siellä oli pitkillä orsillakymmenittäin, ehkäpä sa-doittain käytöstä poistettu-ja munkkien kasukoita. Or-ret näyttivät olevan ilmei-sessä ikäjärjestyksessä. Jo-kio ehdotti, että ottaisim-me vain kasukoiden kau-niisti kirjailtuja vöitä. Rat-kaisimme asian niin, ettäotimme yhden täydellisenkasukan jokaiselta orreltaniin pitkälti kuin museoon

kannettuun laatikkoonmahtui. Ehkä niitä lopuksituli toiseenkin laatikkoon.

Toisiin laatikoihin pakat-tiin ikoneita, lampukoitaym. Näiden osalta vaimoniyritti olla asiantuntija. Lä-heskään kaikkia ei ollutmahdollista ottaa. Esineitäsuojattiin mitä moninaisim-milla käsitöillä ja liinoilla.

Minä puolestani yritin va-lita mukaan tauluja. Pie-nempiä pakattiin kehyksi-neen, mutta isommista tau-luista maalaus irroitettiin ve-tämällä kehyksen reunaamyöten puukolla. Nämämaalaukset käärittiin rullal-le kuvapuoli ulospäin sekäladottiin vieri viereen suu-reen laatikkoon.

Edellämainittujen lisäksipakkasimme mukaan mo-nenlaista muuta tavaraa, jot-ka katsoimme poisviemi-sen arvoisiksi. Laatikot oli-vat tuollaisia yli puolen kuu-tion suuruisia, kuitenkin niin,että kolmen, neljän miehenoli niitä helpohko liikutella.

Laatikoiden määrää ra-joitti se, että linnakkeen vii-meinen noin kymmenenhevosen kolonna tuli läh-tövalmiiksi. Rekiin nostet-tiin yksi tai kaksi laatikkoaniissä jo olleen hevostenmuonan lisäksi. Jokaisenhevosen selkään heitimmeloimeksi jonkun suuriko-koisen maton tai ristipisto-työn. Kolonnassa oli kym-menkunta hevosta.

Hevosten lähdettyä Ko-nevitsasta kävimme vieläkerran katsomassa luosta-ritiloja. Noin yleisesti näyttisiltä, että eihän täältä oltuviety mitään, kaikki näyttiolevan jäljellä, vain jotkuttyhjät taulun kehykset osoit-tivat, että jotain toki olipoissa.

Anna Venhon kertomanmukaan kirkkoon ei ollutaikaisemmin ehditty. Esi-kunta, kanttiini ja lottienmakuutilat sijaitsivat kuiten-kin luostarin vierastalossa,siis aivan pääkirkon lähei-syydessä. Varmaankin kes-kinäisestä vieraudesta joh-tui se, mikä näyttää ilmei-seltä: että kirkkoon tutus-tuminen tuntui mahdolli-selta vasta, kun munkit oli-vat sieltä poistuneet.

Anna Venho kirjoittaa,että ”munkit, kymmenkun-ta pelästynyttä vanhusta, oli-vat lähteneet edellisenä päi-vänä melkein paniikissa ot-tamatta juuri mitään mu-kaansa”. Tosiasiassa lähti-jöitä oli luostarissa kaikki-

aan kolmisenkymmentä.Meille kerrottiin myös sii-

tä, miten vanhempieni kan-nalta erityisen dramaattisestisaarelta lähdettiin: Sulo Ven-ho sai rauhanteon jälkeentehtäväkseen muiden jo läh-dettyä jäädä luovuttamaansaari Neuvostoliiton edus-tajille. Tämä käy ilmi myösKannaksen lohkon sotapäi-väkirjasta.

Hänen vastavihitty vai-monsa oli lottien kanssahiihtänyt Sortanlahteen joaiemmin ja pelkäsi, etteienää näkisi miestään.

Raportissaan Sulo Ven-ho kertoo:

– Kaikkien muiden pois-tuttua Konevitsasta jäin ker-santti Puputin (tietääksenisilloinen Pyhäjärven kun-nanvaltuuston puheen-johtaja) ja kymmenkunnansotamiehen kanssa Kone-vitsaan odottamaan neu-vostoliittolaisia saaren hal-tuunottajia. Heitä tuli vainyksi majurin arvoinen up-seeri ja politrukki sekä tulk-ki. Viimeksimainittu oli kä-sittääkseni suomalainen.

Luovutin tehtäväni mu-kaisesti venäjänkielisen pa-perin, joka oli saaren viral-linen luovutuskirja. Majurikiitti luovutuskirjasta. Toi-nen tehtäväni oli selostaavastaanottajille saaren ran-taan laitettujen tankkiestei-den läpi kulkeva miinoitta-maton polku.

Majuri kiitti minua ja kä-tellessään kehoitti meitä kii-rehtimään pois ja lupasipidätellä etenevää neuvos-tokolonnaa niin, että eh-dimme sen edellä Käkisal-meen.

Me saaren luovuttajathiihdimme Sortanlahteentalvitien reunassa. Sortan-lahdessa totesimme, ettäneuvostokolonna täytti ete-lään menevän tien. Viimei-sen suomalaisen kuorma-auton lavalla matkasimmeKäkisalmeen ja yhdyimmemuihin Konevitsasta tullei-siin.

TELLERVOKROGERUS

”Meille lapsille eikerrottu, että

Konevitsassa elettiinpommitusten

pelossa japommitusten alla,

että siellä kuoltiinkinja haavoituttiin”

”Jokaisen hevosenselkään heitimmeloimeksi jonkun

suurikokoisen matontai ristipistotyön”

”Luovutin tehtäväni mukaisestivenäjänkielisen paperin,joka oli saaren virallinen

luovutuskirja”

Konevitsan näkymiä syyskuussa 1941. SA-kuva.

Konevitsan loistoa 2010.Kuva: Marjo Ristilä-Toikka.


Kirja 1917-1921 valmistunut julkaistavaksiKirja Suvannon seutu1917–1921, elämää ja ih-miskohtaloita kertoo Su-vannon seudun viiden pi-täjän tapahtumista vuosilta1917 – 1921.

Suomi oli itsenäistynytvuonna 1917, kun jo seu-raavana vuonna taisteltiinSuvannon seudulla. Rajallaoli rauhatonta edellisinävuosina ja tätä rauhatto-muutta jatkui vuoden 1918sodan jälkeen 1920-luvulle.

Vanhempamme ja esi-vanhempamme kertoivatnoista ajoista harvoin jälki-polville – ei edes isä pojal-leen. Hiljainen ja yleisestivaiettu tieto saattoi tullaesille vain aikalaisten keski-näisessä vuorovaikutukses-sa.

Varhaishistoriasta tiedäm-me, miten Suvannon seutuon ollut vuosisatojen saa-tossa levotonta aluetta idänja lännen välisenä kiista-

Suvannon seutu 1917–1921, elämää ja ihmis-kohtaloita.

kenttänä. Asukkaat ovat pa-enneet, heitä on surmattuja asumuksia on tuhottu-useaan otteeseen.

Sodan uhrit ja heidänkohtalokseen koituneettaistelupaikat vuonna 1918muodostavat kirjan keskei-sen sisällön. Yksittäistenuhrien kohdalla on liikutta-via kertomuksia heidän elin-kaarensa viimeisistä hetkis-tä. Tämän ohella kirjassakerrotaan, millaista elämä

oli ennen sotaa, sotatapah-tumien aikana ja sen jäl-keen. Kirja sisältää lukuisiaselviytymistarinoita.

Vuorovaikutus rajan ylioli ennen Suomen itsenäis-tymistä vilkasta. Rajan sul-keuduttua kauppa tyrehtyi.Sodan jälkeen liikenne vil-kastui toisessa muodossa.Ihmisten, elintarvikkeidenja tavaran salakuljetus li-sääntyivät.

Tämän seurauksena val-takunnan rajan vartioimi-nen tuotti viranomaisillehaasteita. Rajapitäjät jou-tuivat vastaanottamaan tu-hatmäärin inkeriläisiä pa-kolaisia ja jakamaan yhteis-tä puutetta heidän kans-saan. Kaikesta selvittiin so-peutuvalla karjalaisella luon-teella ja kovalla työllä.

Toivottavasti tämä kirjaavaa uuden näkökulmantarkastella sitä elinympäris-

”Sodan uhrit jaheidän kohtalokseen

koituneettaistelupaikatvuonna 1918

muodostavat kirjankeskeisen sisällön”

töä, jossa esivanhempam-me ovat kamppailleet jaleipänsä ansainneet.

Kirja on saatavissa 18.huhtikuuta Karjalatalolla ta-pahtuvan julkistamistilaisuu-den jälkeen Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön ohella seuraaviltapaikallisyhdistyksiltä:

Huittisten Karjalaiset ryKauvatsan Karjalaiset ryVpl. Pyhäjärvi-seura ryVpl. Pyhäkylä-Seura

KAUKOHINKKANEN

Pyhäjärveläisten tapaami-sessa Karjala-talolla 1.3.Mauri Hauhia kertoi Tau-bilan hovin vaiheista, joitaon luettavissa myös viimemarraskuun Pyhäjärvi-leh-dessä.

Karl Fazer omisti karta-non 1918-1944. Hän olimerkittävä vaikuttaja niinmaatalouden kuin puutar-ha- ja metsätalouden kehit-täjänä Pyhäjärvellä. Taubi-lan hovi oli myös suurityönantaja. Monien teidänvanhemmat olivat siellätöissä tai asuivat Kallenkar-tanossa.

Tästä syystä Pyhäjärvi-seuran kevätretki 12.5. klo15 alkaen on vierailu KarlFazerin tehtaalle VantaanVaaralassa. Tehdasesittelynlisäksi tapaamme Fazerinjälkipolvea. Mukaan mah-tuu 50 henkilöä, joten il-moittaudu 30.3. mennessäSini Heikkoselle puh. 0505351791 [email protected].

Terveisiä myös Pyhäjär-vi-seuran hallituksen koko-uksesta 11.3.2015.

Sunnuntaina 12.4. klo 13alkaen pidetäänVpl.Pyhäjärvi-seura ry:nkevätkokous Karjala-talol-la, Laatokka-salissa. Sään-tömääräisten asioiden lisäk-si kokouksessa valitaan va-rapuheenjohtaja sekä yksijäsen hallitukseen loppuvuo-deksi (syyskokouksen 2014päätös).

Mikäli seuran jäsenet ha-luavat kokouksessa ottaaesille muita asioita, on siitälähetettävä hallitukselle kir-je seitsemän (7) päivää en-nen kokousta.

Tiistaina 12.5. klo 15-17on vuorossa vierailu KarlFazerin tehtaalle VantaanVaaralassa. Huhtikuun leh-

Taubila kiinnosti kuulijoita – kyläesittelyt jatkuvat

dessä kerrotaan kulkuyhte-yksistä. Mukaan mahtuu 50henkilöä, joten ilmoittaudu30.3. mennessä Sini Heik-koselle puh. 050 5351791tai [email protected].

Pyhäjärvi-seuran nimissäolevat facebook-sivut ei-vät ole toistaiseksi seurankäytettävissä. Seuran viral-liset ilmoitukset ovat luet-tavissa Pyhäjärvi-lehdestä,Jäsentiedotteesta sekä koti-sivuilta

www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarviseura.

Hallituksen puolestaRIITTA HIRVONEN

puh.joht. v. 2015

Mauri Hauhia sai kii-tokset Taubila-esitel-mästään. Oikealla Py-häjärvi-seuran pj. RiittaHirvonen. Yläkuvassatilaisuuden yleisöä. Ku-vat: Sini Heikkonen.

Kotisivutosoitteessa:

www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Kaiunmuistoviesti

juostaan 19.7.Sastamassa.Kerää oma

joukkuemukaan!


Tuomioni- monologinäy-telmä kiipeää Lahden kau-punginteatterin Eero-näyt-tämölle 22.4.2015. Esityk-sen on kirjoittanut ja myössen pääosan esittää PekkaKari Tampereelta.

Pekka Karin henkilöhaas-tattelu on luettavissa tam-mikuun 2014 Pyhäjärvi-leh-destä.

Mutta millainen näytel-mästäsi siis on luvassa?

– Se on yhden miehenponnistus; olen kirjailijaTampereelta ja saanut val-miiksi ensimmmäisen näy-telmäkäsikirjoitukseni. Tuo-mioni-monologinäytelmäpohjautuu omiin novellei-hin, joita on julkaistu kir-joissani: Suoenergiaa – Ta-rinoita yksinäisyydestä(2013) ja Kiven sisässä –Rikostarinoita (2014).

– Näytelmä koostuu kol-mesta tarinasta, jotka toi-mivat erillisinä, omillaan,mutta muodostavat koko-naisuuden: Tarina vahvuu-desta olemisen ehdoilla. –Uskallatko tarttua elämäänja tehdä sen mikä pelottaakaikkein eniten?

– Tuomioni ruotii yksi-näisyyttä ja tuskaa, sen syn-

Pekka Kari kirjoitti monologin:Yhden miehen murhenäytelmä

tylähteitä nyky-yhteiskun-nassa. Meillä on vallalla niinsanottu syrjäytymiskulttuu-ri, johon ihminen voi eksyäpääsemättä sieltä pois.

–Mistä kaikki johtuu?Tuomioni kertoo sen!

Näytelmä on Pekka Ka-rin omaa tuotantoa.

– Tarkennettakoon, ettäTuomioni sisältää voimak-kaita kohtauksia eikä näinollen ole sovelias perheenpienimmille eikä heikko-hermoisille. Tarina sukeltaatunteisiin ja saattaa järkyt-tää herkkää katsojaa, hänkuvailee.

Pekan tie kirjailijaksi alkoipienenä poikana äidin työ-paikalta.

– Naputtelin kirjoitusko-netta haaveissani kirjoittaakirja, kun äiti teki töitään.Nyt olen neljänkymmenenja väliin mahtuu paljon. Kir-ja ei syntynyt heti tuolloinvaan tyhjän paperin kirousvaivasi taustalla kolme vuo-sikymmentä.

– Eksyin armeijan jäl-keen Puolustusvoimiin,opistoupseerikoulutukseensilloiseen Maanpuolustus-opistoon, mutta jätin opin-

not kesken todettuani, etteiala ollut minua varten.

–Jotain piti tehdä, jotenopiskelin metallimieheksiaikuiskoulutuslinjalla jatyöskentelin alalla vuoteen2009 jolloin lomautuksetjättivät kysymyksen aivojentakaosaan, joutoaikaa kunoli runsaasti käytössä. Teen-kö oikeita asioita elämässä-ni?

Kirjanteosta tuli sitten elä-män päätavoite ja Pekanesikoisteos julkaistiin vuon-na 2013 neljän vuoden sit-keän yrittämisen jälkeen jatuloksena.

– Matkalla olin eksynytteatteriin, Suomen teatteri-opistolle Tampereelle jamatka jatkuu yhä...

Takana on nyt neljä jul-kaistua kirjaa:

- Suoenergiaa -Tarinoitayksinäisyydestä, novelliko-kelma, 2013

- Kiven sisässä – Rikos-tarinoita, novellikokoelma,2014

- Hiljaisuuden ääni- Minäkuulen sen, runokokoelma,2013

- Kaksi on äärettömyys,runokokoelma, 2014

– Materiaalia kertyy kokoajan lisää. Ja välissä tulinäyteltyäkin. Esiinnyin vii-meksi teatterin lavalla ka-lastaja Batatana Atlantis-musikaalissa (Logomo,Turku) 2014.

– Tv-mainoksia, lyhyt-elokuvia, valokuvamallin-töitä ym. kaiken kaikkiaanihan mukavasti... Välillä olikiire, nukkumattomia öitä,aamuksi kuvauksiin toisellepaikkakunnalle, ja välissä tie-tysti novelleja.

Tähtäimessä Pekka Ka-rilla on romaanin kirjoitta-minen.

Hän harrastaa myös lii-kuntaa ja laulamista, jokatuli opeteltua näyttelemisenohessa.

– Mielessä siintää levy-kin, kun tuli kirjoitettua lau-lunsanoja...

Lahdesta teatteriesitys läh-tee ehkä kiertueelle:

– Muitakin tiloja on Ete-lä-Suomesta haettu tarkoi-tuksena toteuttaa: Ei ar-mahdusta, Rundi -kiertueTuomioni pohjalta.

- MRT

Mari jakunnallis-

kotiKunnallispolitiikka elivielä alkutaipaleitaan.Pyhäjärvelle oli saatukunnalliskoti joskus1930-luvulla. Sinne ei-vät kuitenkaan vanhuk-set halunneet muuttaa.

Kotikylästäni oli yri-tetty saada iäkästäMari-mummoa kun-nalliskotiin lähtemään,sillä hänen mökkinsäoli kovin hatara. ”Et-tekö te nyt yhtä mum-moa saa liikkeelle”, olisanonut holhouslauta-kunnan puheenjohtajaMatti.

Kyläläiset neuvoivatMattia itseään yrittä-mään Marin mieltämuutokseen. Matti ajoikiesikärreillä Marin pi-haan ja sanoi tälle: ”Nyton kuule Mari hätäta-paus. Kunnalliskotiinostettiin Kiikan vokki,mutta mummot eivätsaa sillä kunnon lankaatulemaan. Lähe sienäyttämään, miten silläkehrätään”.

Mari halusi auttaa, sil-lä hänellä itsellään olijuuri tuollainen Kiikanvokki eli Kiikassa teh-ty rukki. Ja niin Marimuutti kunnalliskotiin.

TORPAN ANTTI

Äijä Lauri Laulajainen –Laatokan kalastaja, pituusnormaali noin 1,71 metriä.Rossin pappa Juho Rossientinen poliisi, Lauttakylä,oikein iso, noin 2 metriä.Juho Hännikäinen, syn-tynyt Lempaalassa Inkeris-sä, oikein pieni, noin 1,53metriä.

Äijä tuli meille lauantainaennen puolta päivää. Sun-nuntaina katsotaan, kunJuho tulee. ”Pit tulla katso-maa ko näin jot Lauri ontääl”. Tiesin heti, nyt kuu-lee mukavia juttuja.

Äiti, isä, Hilkka ja Tom-mo Helena lähtivät kylään,Hilja oli jossain. Äijällä jaJuholla oli jutut hyvällä alul-la. Katsotaan ikkunasta, ettäjoku vanha mies tulee pol-kupyörällä. Kukas tää on?Ei tunteneet, minä tunsinheti: tää on Rossin pappa.Ehdin sanoa sen äijälle jaJuholle, ennen kun oveenkoputettiin. Osasin oike-aan taloon, sanoi Rossi javilkaisi minnuun ja hymyili.Minä sanoin, tää on äijä jatää naapurin Juho.

Savolaisen Aarne tulihakemaan minua elokuviin,kuten oli sovittu, mutta pe-ruin, en voinut lähteä, kos-ka aavistin mitä voin kuullaja kokea! Ukot, joilla erilai-nen tausta, eri heimoa, mut-ta kaikki kovia juttumiehiä!Laatokan kalat ja myrskyt,Toksovo asemat, Lempaa-lat ja poliisiputkat, juopot,venäläiset, kaiken maailmanmuistot.

Jutut meni sotaväkiaikoi-hin. Äijä sanoi Rossille, mis-

Ukkojen juttujasäs sie olit sotaväes? Minäolin ensin Pietaris keisari-vallan aikaan ja Viipurissa.Viipuris mieki olin. Tuttujapaikkoja molemmille. Mis-säs sie olit, kysyi äijä Juhol-ta. Ei uo tarvint käyvä. Miemänin sin mihi miut olikäsetty. Harjotukset män-niit oikei hyväst, mutta kopit lähtee marsil kiväri se-läs, eihä siit tult mitää, kokiväri perä otti maaha kii-vaik remmii kui paljo ly-hens.

Mie tein valituksen, yh-ten aamun sanottii: Juhoheti komentajan puhutte-luun. Se kysel yhtä ja toistamihi mie jouvuin vastaa-maan. Sit lopuks se sanohyvi virallisesti: Asia on nytniin, että ei käyrä yhe miehetähe kiväri perrää lyhen-tämmää, mää kotiheis! Enmie uo enempää sotaväesolt!

Äijää ja Rossia nauratti!Sotaväen käyneet innostui-vat näyttämään erilaisia har-joituksia, miten venäjäksikomennettiin erilaisia liik-keitä, seisoivat smirnaa ma-tonreunan mukaan.

Äijä innostui näyttämäänkivääriliikkeitä, itse komen-si. Uunin nurkassa oli uuni-luuta (uuninhavu) vesiasti-assa ja leipälapio. Äijä ottiensin uuniluudan, huomasi,otti leipälapion ja kivääriävietiin jalalle ja olalle sekäerilaisia tähtäysliikkeitä. Äijäsanoi: keitähä sie välil saju-vettä, iha täs tulloo lämmi.

Ukot joivat sajut ja jututjatkuivat! Juho oli ollut hil-jempaa. Sanoi sitten Ros-

sille: Sie uot hyvä kuntoneko kykenet polkupyöräl tänast. Miun pit luopuu pyö-räst, viime kerral mie olinjustii väänäimäs satulaa, kotuo oikia käs alko kovasttutisemmaa. Siin sit mäntiipoltikkaispehkuo, ne ko oi-kei poltteliit, mie ajattelin,olkuo viimine kerta! Ukotjoivat saijuu, nauroivat,pyyhkivät vettä silmistään.

Juho sanoi vähän väliä;uotaha ko mieki sanon...Juho joutui kysymään, kunmuistelu oli kiivaimmillaan,mites mie äske sanoin!?Rossi: yhtenä talvi-iltana olikova lumituisku, kun minäolin yksin menossa kotiin.Näin ojan laidassa kumi-saappaat lumen sisällä. Ajat-telin kuka on ne heittänyt.Otin saappaasta kiinni, mut-ta se olikin miehen jalassa.Tuttu mies. Vein miehenvesikelkalla putkalle sula-maan.

Ukot olivat samaa miel-tä, oikei tuli paljo nuorem-maksi ko sai oikei haastaa!Iltapäivä oli lopuillaan, Ros-si otti pyöränsä, äijä ja Juholähtivät saattamaan. Siulonki korkija pyörä, sanoiJuho, mut eihä se mittäähaita siekö uot iso mies. Eiota ies kelekset pyörä run-koo kii!

Rossi lähti pitkien hyväs-tien jälkeen Lauttakylään.Äijä ja Juho katsoivat pe-rään. Kylhää onki kova va-lehtelemaa, sanoi toinen. Enmiekää joka kohas tottahaastant. Niihä mieki lai-toin omijai nii paljo kokerkesin?! Männää myö viel

tuppaa haastelemaa, sanoiLaulajaisen äijä. Samanta-paiset jutut jatkuivat nytkahdestaan.

Äitikin oli tullut kotiin.Uottaks työ edes syöneetmittää. Mie laitan kastik-keen lämpimää, nii syyväävähä kakkaroi. Juho tekikotiin lähtöä. Älä nyt Juholähe mihikää, tule sieki syö-mää. Juho: Mei Helena eiennää joka lauantai tee kak-karoi.

Tuli syötyä ja käiki niikehtoittammaa, mie taijan-ki loikuo vähä aikaa tuos-kiikkutuolis.

Aika pian Juhon hengitystasaantui, Juho nukahti. Jou-vaha vähä loikomaa, sanoimeiki äijä ja kävi sänkyynkörnälleen. Kului kauan ai-kaa, isä ja äiti puhuivat kuis-katen, jot ei Juho heräisi.Äijä hyväkäs korjaili väliinasentoaan sängyssä ja my-häili, mutta oli hiljaa. Ulko-ovi kolahtaa. Äiti sanoo,Helena tulluo Juhhoo ha-kemaa. Äijä kapsahti istu-maan, Juho hengitti tasa-seen. Tännekö sie uot tultmakkaamaa, lähe iha pai-kal kottii mokomaki! Ainii, en älynt ehkes hyyvääiltaa sannoo, Helena sanoi.Pit lähtee tuota ukkuo etsi-mää, ko kaike päivää pittääolla kyläs! Taisin nukahtaa,sanoi Juho. Nukahtaa janukahtaa, täyves unes sieolit ko mie tulin tuppaa.Alaha etsii hattujais, myölähetää samal oveavauksel,nyt iha paikal!, kiihtyi Hele-na.

Muistan kun puitiin, Juho

oli yhtenä ajomiehenä he-vosen kanssa. Miun pit kek-sii keinot, jot saan hevosenvaljastettuu. Miul on yli 50senttiä korkia teline, jot saanhevosel länget kaulaa. Niion voimat männeet, enkätaho ies rinnustinta jaksaavetää kii. Kylhä mie hevos-ta ajan, eikä miun tarviituuva nii suurii kuorumii.Puimakoneen vierellä Ju-holle laitettiin rappuset;Juho alas ja kuorman pur-kaja ylös, näin puiminenjatkui. Mukavampaa tää onko enne, ei tarvii mättääpöyväl ja välil voip vettäävaik savut sil aikaa ko jok-kuu tyhjentää kuorman.

Illalla saunassa puimisenjälkeen joku mies kysyi Ju-holta: Mites se on, jos oniso kaurasäkki, mite sie saatsen kärril. Voi veikkoneehä mie saakkaa, saaha miepyöritellä sitä vaik kui kau-va, mut mie en jaksa nos-taa!

Naapuri tunsi Juhon jakysyi: Mites se on Helenankanssa. No älä virka mit-tää, iha sama ko kaurasäkikans, saap pyöritellä vaik-kui paljo, siihe se jääp.

Kuuleha yölläki välli He-lena nykkii ja sannuo et sieyhtää tahtois. Sellasta se on,ei miullekaa nuoren kerentkukkaa naine tarjuomaa.Niihä se on, sillei ne voi-mat on männeet joka ko-hast, huokaili Juho.

Täällähä sieki uot, sanoiJuho, kun näki tutun eva-kon Lauttakylässä!

PAIMENPOIKA

Pekka Karin juuret juontavat Viipurin läänin Pyhä-järvelle äitinsä Aune Karin, o.s. Karilainen, suvunkautta.


Nuoruusmuistoja Karjalasta, osa II:Pikkulotaksi ja kauppa-apulaiseksiSuoma Saarisen muistelutkotiinpaluusta Vpl. Pyhä-järvelle jatkosodan aikanajatkuvat. Osa I julkaistiinnumerossa 2/2015.

Tilanteen muuttuessa jorauhallisemmaksi muutim-me takaisin Sortanlahteen.Liityin pikkulottiin ja saintyöpaikan kotikyläni Ala-Vuoksen osuusliikkeestä.Pääliike oli Kiviniemen Ka-sarmilassa. Kaarin-siskomuutettiin Riiskan kouluun,mutta koulumatka oli kui-tenkin yhtä hankala kulkea.

Muutaman kuukaudenkuluttua minut siirrettiin töi-hin Sakkolan kirkolle, jokaoli Taipaleeseen meneväntien varrella. Autoja ei kul-kenut ja oli vaarallista liik-kuakin. Läksin yksin mat-kaan kassi kädessäni. Nytolin ottanut vastuun omas-ta elämästäni. Enkkuanmummolassa, jonne oli 12kilometriä matkaa, olin käy-nyt aikaisemmin. Siitä eteen-päin tie oli vieras. Äiti tulisaattamaan pihalle. Hänkohotti kätensä kohti tai-vasta ja sanoi sieltä tulevanavun. ”Muista, mitään eitapahdu Jumalan sallimat-ta”, hän sanoi. Voin vainarvella, millaisella mielellähän lähetti minut matkaan.

Äiti oli neuvonut, että josen jaksaisi tai pimeä yllät-täisi, minun pitäisi mennätiettyyn koivukujaa pitkinjohtavaan taloon Saaprus-sa. Se olisi sukulaistalo jakertoisin siellä, kuka olen.Alkoi jo sataakin ja tein,kuten oli neuvottu. Sielläisäntä sanoi: ”Voi hyvä laps,pimeä tulee ja seutu ontuntematon”. Hän käskiemännän laittaa ruokaa, val-

jasti itse hevosen ja vei mi-nut perille asti. Miehen ko-puttaessa oveen ja myymä-länhoitajan tullessa avaa-maan oven, mies sanoi”Mie toin sinulle tytön”.Minua olikin jo odotettu jaihmetelty, mihin ihmeeseenolin jäänyt rankassa satees-sa. Loppu hyvin, kaikki hy-vin. Jätän lukijan pääteltä-väksi, oliko tässäkin johda-tus mukana. Soitin heti esi-kuntaan ja sieltä vietiin sanavanhemmilleni, että olinpäässyt onnellisesti perille.Kotona olikin jo odotettutietoa.

Syksy ja talvi kuluivat.Mitään muuta kulkuneu-voa, millä olisi päässyt käy-mään kotona, ei ollut kuinarmeijan kuorma-autoManni, joka kuljetti sotilai-ta. Se poikkesi eri patterei-den kautta. Sain siinä jos-kus kulkea viikonloppuinakotona Pyhäjärvellä.

Tuli kevät 1944. Taas al-koi rauhatonta. Venäläisiäsotilaita oli Suvanto-järventoisella puolella passissa.Pelko valtasi taas. Ilmahä-lytyksiä alkoi olla yötä päi-vää. Juoksimme pommi-suojan ja kaupan väliä. Pää-liikkeeltä tuli käsky hälytyk-sen sattuessa jättää kauppaja juosta pommisuojaan.

Pidin yhteyttä kotiin esi-kunnan kautta. Kuulimmeradiosta, että Sortanlahteaevakuoidaan. Soittooni vas-tattiin, että kotiväki oli jolähtenyt. Kuulimme myös,että Elisenvaarassa oli ollutkova pommitus. Olin jomelko varma perheenimenetyksestä ja olin huo-lissani heistä.

Elettiin kesää 1944 ja taasoli lähdettävä pois. Tällä

kertaa läksin yksin. Taipa-leenjoella alkoi kova jyskeja tulenliekit loimusivat.Pääkonttorilta soitettiin, ettäkuorma-auto lähti kerää-mään henkilökuntaa sivu-liikkeistä Kasarmilaan yh-teiseen neuvonpitoon. Ka-sarmilassa annettiin jokai-selle kaksi viikkoa aikaa et-siä omaisiaan. Sitten pitikokoontua Hämeenlinnaan,mistä jokainen saisi tilalletyöpaikan, josta oli sodantakia joutunut luopumaan.

Rakkaasta Suomenmaastakin löytyi ihmisiä,jotka sanoivat ”mitäs tulit-te, olisitte pysyneet siellä”.Meille ei sattunut tällaista,mutta tiedän tapauksia.Näitä sanoja oli onneksivähäinen määrä. Yleisestimeidät karjalaiset otettiinlämmöllä vastaan, kiitos sii-tä! Jokainen voi mennä it-seensä ja ajatella, haluaakosodan jalkoihin.

Jatkuu...

SUOMA SAARINEN

LosK.n muonituslottia Sortanlahdessa 20.10.1942. Kuvat: SA-kuva.

Sirkkelillä katkotaan puita italialaisten leirialueella Sortanlahdessa 20.10.1942.

Aallonmurtaja ja satama Sortanlahdessa 26.5.1944.

Saksalaisen laivasto-osaston leirialueen portti, Sortanlahti20.10.1942.

Sortanlahden suuren komentokorsun yhteyteen rakennetaan voimalaitoskorsu. Siihen onsijoitettu venäläinen puukaasuttaja sekä samaa valmistetta oleva moottori ja generaattori.Sortanlahti 29.8.1942.

Keskiviikko 18. maaliskuuta 2015 11VPL.PYHÄJÄRVI

Kotoani Konnitsasta oli 16 kilometriä matkaakirkolle, joka sijaitsi Pyhäkylässä. Ensimmäinenmuistissa oleva käynti Pyhäkylään ajoittuu vuodel-le 1934. Vanhempamme toivat veljeni Arvon jaminut valokuvaan kirkolle. Kuvaan meno ei ollutmeille kummallekaan miellyttävää. Arvo pelkäsi,että kuvaaminen sattuu ja oli siksi kuvassa jalathaarallaan. Minä puolestani häpesin pitkää kiharaatukkaani ja halusin siksi pitää lakin päässäni.

Toinen muisto on seuraavalta vuodelta. Asuinsilloin koulunkäynnin vuoksi mummolassa Has-sinmäellä. Lähdimme mummon ja äijän kanssahevosella ja reellä joulukirkkoon. Kuljimme ase-man rannasta jäätä pitkin kirkolle. Paluumatkallasyntyi hevosmiesten kesken kova kilpa-ajo jakulkuset kilisivät.

Syksyllä 1942 ja keväällä 1943 olin rippikoulus-sa, jota pidettiin Alapappilassa. Asuimme KaukoKuisman kanssa suntio Taljalla. Ripillä olimmePyhäkylän kansakoulussa, joka toimi väliaikaisenakirkkona. Pappilan rannasta löysimme valoam-muksia. Jotkut pojat polttivat niitä.

Kun vuoden 1943 heinäkuussa täytin 16 vuotta,sain seuraavana päivänä määräyksen liittyä Pyhä-kylässä oleviin ilmasuojelujoukkoihin, jotka olivatmajoitettuna Tenkasen talossa Pähkinärinteellä.Sain heti armeijan puvun ja sotilaslakin sekäkiväärin ja nimityksen sotamieheksi. Tehtävänä olivartioida metsikössä sijainnutta armeijan varastoa.Sen verran tehtävään valmennettiin, että eräs van-hempi mies pyysi minua ampumaan kiväärillä isonmännyn juureen maahan. Sen kun osasin tehdä,olin valmis vartioon yksinäni pimeään metsään.Vartiopaikalta oli näkymä Pyhäjärven yli etelään.Rintamalta kuului harvakseltaan ammuntaa ja pi-meään aikaan näkyi valonvälähdyksiä.

Eräänä myöhäissyksyn iltana olin polkupyörälläiltalomalla kotona Äijönniemessä. Pyhäkylään pa-latessa isä toi minut veneellä Kiimajärven yliHassinmyllylle. Siitä jatkoin sitten yksin valotto-malla pyörällä pilkkopimeässä matkaa. Konnitsanja Alakylän välissä on iso Roppeikonmäki. Senlähettyvillä kerrottiin nähdyn desantteja. Jyrkkäämäkeä ei jaksanut polkea, vaan piti taluttaa pyörää.Minä olin sotilaspuvussa ja ilman asetta. Tässäpaikassa pelkäsin.

ENSIO NÄRIÄINEN

MuistojaPyhäkylästä

Ensio ja Arvo Näriäinen 1934.

Isäni oli lähtöisin Satakun-nasta ja äiti Uudeltamaalta.Itse olen syntynyt Viipuris-sa ja sain viettää elämäniensimmäiset kuusi vuottaKarjalan Kannaksella, Py-häjärven pitäjässä Laato-kan rannalla.

Olisin todennäköisestiasunut siellä pitempäänkin,ellei sotavuosia olisi tullut.Aikuisena olisin varmaan-kin ollut joko toimittajaKäkisalmessa taikka tyhjän-toimittaja Viipurissa. Sitälännemmäksi olisin tuskinkoskaan muuttanut. Nytolen ollut hyvinkääläinenkohta 53 vuotta.

Vaikka verensekoituksel-tani olen siis satakuntalais-uusimaalainen, kulttuuripe-rimältäni olen vahvasti kan-nakselainen. Ja vaikka kan-nakselaismurteeni nopeastikarsiintuikin evakkona Ete-lä-Pohjanmaalla, ei pohja-lainen kielenkäyttötapa kos-kaan iskostunut suuhuni. Jayhä edelleenkin korva kum-masti lepää Lappeenran-nan ja Imatran toreilla pai-kallisten asukkaiden mur-retta kuunnellessani.

Kannakselaisen kielen-käytön hienouksista pystyy

”A vot perkele…”täydellisesti nauttimaan vainalkuperäinen asukas. Eräsesimerkki siitä on muuansikäläinen sananparsi, jollaolen usein kokeillut ystävä-piirini huumorintajua:”Avot, perkele, sitä hyötekkyöt sano pyhäkoulu-opettaja ko laps virskirjanpuotti”. Päinvastoin kuinminusta, läheskään kaikistatuo sananparsi ei ole kuu-lostanut kovinkaan huvit-tavalta.

Avataanpa tuota sanan-partta hiukan. Ensinnäkinsiinä tietenkin on huvitta-vaa se, että pyhäkoulun-opettaja – tietenkin van-hempi ja miespuolinen –hyväntahtoisesti ja myötä-elävästi ja mitään pahaa tar-koittamatta kiroilee lastenkuullen. Toisekseen tuotapa, jolla hän aloittaa rep-liikkinsä – ”A vot” – olihyvin yleinen sanonta Kan-naksella ja suoraa lainaustavenäjänkielestä. ”A vot” tar-koittaa samaa kuin totea-vasti sanoisi: ”No niin…”

Ja tilannekomiikkaa ta-pahtumaan liittyy tietenkinse, että virsikirjan pudotta-minen ei tapahdu tarkoi-tuksella, vaan se on vahin-

ko. Virsikirjaa kädessään pi-televän pienen sanankuuli-jan tarkkaavaisuus vain onpitkää puhetta kuunnelles-saan herpaantunut ja kirjapäässyt valahtamaan käsis-tä lattialle.

Saattaa tuo sananselittä-jäkin olla hiukan turhaantu-nut nuoren seurakuntansakanssa. Vähän samaan ta-paan kuin lappeenrantalai-nen opiskelutoverini, jokavälillä hankki tienestejä si-jaisopettajana. Hänen yh-teenvetonsa tuosta työstäoli: ”Jos joku joskus jota-kin, mutta ku ei koskaankukkaa mittää, mutta kukaikki aina vaa ”hää, hää,hää”…”

Pyhäjärveläisessä mur-teessa oli muitakin venä-jänkielestä lainattuja sanoja.Esimerkiksi ”pitska” tar-koitti tulitikkua, ”metla”luutaa ja ”pajokka” annos-ta.

Me lapset myös hoimmesanontaa ”hospoti pospotipomiluijjaa – ryssät juok-see ympär kujjaa” lainkaanymmärtämättä, mistä olikysymys. Itse asiassahan setarkoitti kreikkalaiskatolis-ten pääsiäisjumalanpalveluk-

seen liittyvää kirkon ympä-ri kiertämistä kulkueena.

Joskus viime vuosituhan-nen puolella kerroin, kuin-ka kerran puolenyön ai-kaan pääkaupungista tul-lessani vastapäiseltä raiteel-ta lähti juuri juna Helsinkiinpäin. Vasta junan jo lähdet-tyä seurasi sitä koskeva läh-tökuulutus. Siteerasin ”Sa-vonmuoan Hilimaa” –”Onks kettään Mikkeliinmänijöitä – juna justiinsaläks!”. Sillä seurauksella jokusanoi, että olin siteerannutsavonmurretta väärin. Seu-raavan pakinani päätin sa-noihin: ”Sattuneesta syystätotean, että en ole savolai-nen. Olen siitä iloinen. Olensyntynyt Viipurissa. Siitäolen ylpeä!”. Keskustelu asi-asta ei enää jatkunut.

KARI UUSITALOKirjoittaja on

hyvinkääläinenelokuvaneuvos

Kirjoitus on aiemminjulkaistu Aamupostissa

30.1.2015

Karjalassa hevosjutut oli-vat suosittuja. Minun ar-vioni mukaan melkein kaik-ki karjalaismiehet ennen so-taa olivat myös hevosmie-hiä.

Hevosia käytiin syynää-mässä markkinoilla, vaikkaei olisi ollut välttämättä mi-tään ostotarkoitustakaan.Markkinoiden hevoshu-mussa oli mukavaa ollamukana ja kortteeripaikas-sa iltasella otettiin hiemanlitkoja ja kerrattiin päiväntapahtumia.

Eräällä tällaisella reissullakortteerissa joku näistämarkkinamiehistä kyseli toi-silta, että millaistahan se oli-

Lilja-Esteri ja muita hevosjuttujasi, jos voisikin vaimoa vaih-taa samoin kuin hevosta.Kysyjä ei saanut oikein sel-vää vastausta, mutta yönjo koittaessa eräs mies nau-raa tyrskähteli itsekseen.Kysyttäessä syytä isäntä vas-tasi: ”Hää meijän Marr ois-kii aina vaihtopuomis, jostuollase vaihon sais tehhä”.

Kotipuolessani Noiter-maassa oli paljon hevos-miehiä ja tietysti myös hy-viä hevosia. Yksi kuuluisis-ta oli Porsaanmäeltä Vesi-kon Matin tamma Lilja-Esteri.

Vuosittain pidettiin ns.valtionajot ja palkkiot näissäkisoissa olivat huomatta-

vat. Kerran Viipurissa1930-luvulla tuota palkki-ota tavoittelivat Lilja-Es-teri kilpakumppaninaanennakkosuosikki ”Eino-Vakaa”, Puttenoffin ori.Lilja-Esteri voitti Eino-Vakaan.

Palkkiota ei kuitenkaanannettu, sillä Vesikon Ma-tin ajo hylättiin epäurheili-jamaisen käytöksen vuok-si. Hän oli kiroillut Put-tenoffin hevosta ohittaes-saan. Matti ei jäänyt kisa-paikalle tappiota enempääihmettelemään. Hän ajoiharmissaan emäntänsäkanssa suoraan Viipuristakotiin Porsaanmäelle, mat-

kaa kertyi noin 80 kilomet-riä.

Lilja-Esteri oli hyvä he-vonen. Mahtaisikohan jokulehden lukijoista tietää mui-ta tarinoita Lilja-Esteristä?

Näitä juttuja kuulin pal-jon esimerkiksi Vanhata-lon veljeksiltä. Heistä Nes-tori oli tätini Helenanmies. Myös NoitermaastaJussi Matikainen oli kovahevosjuttujen kertoja. Jussikävi meillä usein kylässä jasilloin kuunneltiin korvathöröllään.

ESKO SIPPONENKeuruu

Kirjoittajan täti Helena Vanhatalo o.s. Karonen ja hevonen nimeltään Kaarina. Helena ja puolisonsaNestori Vanhatalo asuivat Huittisissa sodan jälkeen, josta kuva Kariniemestä.


Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 [email protected]

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. [email protected]

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, PerttiHakanen, Pirjo Kiiala, Kirs-ti Naskali, Esko Pulakka,Markku Pärssinen ja MarjoRistilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

SeuraavaPyhäjärvi-lehti

ilmestyyhuhtikuussa.

Aineistottoimitukseenviimeistään

pe 10.4.2015mennessä, kiitos!

Tampereen Seudun VPL Pyhäjärvikerhon tarina-tuokio on keskiviikkona 1. päivänä huhtikuuta 2015 klo13.30 Koulukatu 12, Tampere. Kevätretkelle voi ilmoit-tautua. Kerho tekee retken taidekaupunki Mänttä-Vilp-pulaan lauantaina 16.5.2015. Lähtö Keskustorin Vanhal-ta kirkolta klo 9 ja paluu Tampereelle klo 17.-18. Retkenhinta on 50 euroa hengeltä, sisältäen opastetun tutustu-misen Serlachius-museo Gustafiin, jossa tervetuliaiskah-vi. Käynti Mäntän kirkossa ja lounas Mäntän Klubilla,sekä kierros Gösta-museossa Joenniemessä. Lisätietojaretkestä antaa Ritva Liski puh. 040-7071 391. Tässähuhtikuun tarinatuokiossa on vieraanamme kansanedus-tajaehdokas Pertti Hakanen (kesk.) Sastamalasta. Pertinjuuret ovat Pyhäkylässä. - Tervetuloa kuulemaan jaesittämään kysymyksiä!

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon huhtikuunkokous pidetään torstaina 9.4.2015 klo 13 alkaen Ravin-tola Wanhassa Herrassa, Laaksokatu 17.Lahti. Suunnitel-laan syyskauden toimintaa. - Tervetuloa!

Vpl Pyhäjärvi-seura ry:n sääntömääräinen kevätko-kous pidetään su 12.4.klo 13 Karjala-talolla Laatokka-salissa, Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki. Kahvitarjoilunjälkeen Kauko Hinkkanen esittelee Orolan, Larjavan jaIvaskansaaren kylät. Lisäksi arpajaiset, joihin toivotaanarpajaisvoittoja tuotavaksi. Kokouksesta on ilmoitettuJäsentiedotteessa helmikuussa 2015 sekä kotisivuillawww.karjalanliitto.fi/vplpyhajarviseura. Lämpimästi ter-vetuloa kaikki seuran jäsenet sekä kaikki pyhäjärveläis-juuriset ja heidän ystävänsä! -Vpl Pyhäjärvi-seura ry:nhallitus

Suvannon seudun sukututkimuspiiri la 18.4. klo 13.-15. Karjala-talolla Helsingissä. Julkistetaan kirja Suvan-non seutu 1917-1921, elämää ja ihmiskohtaloita.

Vpl. Pyhäkylä-Seura pitää yleisen kokouksen KiikassaKinnalan Koukulla lauantaina 25.4.2015 klo 12.00. Aloi-tamme ruokailulla. Ohjelmassa virtuaalimatka Karjalaan,muistellaan vanhoja loruja, arpajaiset ja seurustelua.Kauko Hinkkanen esittelee uuden kirjan Suvannon seutu1917-1921, Elämää ja ihmiskohtaloita. Kirjaa on myyn-nissä 40 euroa kappale. Kaikki olette tervetulleita.Ilmoitathan tulostasi 20.4. mennessä Seija Jokiselle puh.040 8355820 tai sähköpostilla [email protected].

Vernitsoisten tapaaminen Helluntaina 24.5. 2015 klo12 Kauppilan matkailutilalla Ikaalisissa. Hyvän ruuanääressä muistelemme vanhoja vernitsoisii. Ota valokuviamukaasi, aina voi olla joku joka saattaa tunnistaa kuvassaesiintyviä henkilöitä. Siirretään kylän vanhaa tietoa nuo-remmille ja opitaan yhdessä tuntemaan kylän elämää.Ilmoittautumiset 12.4.2015 mennessä Lea [email protected] tai puh. 040 7342865. Matkailuti-lalla on myös majoituspalvelua. - Tervetuloa

Montruan, Pölhölän ja Kalamajan jakokunnan vuo-sikokous pidetään Kinnalan Koukulla os. Haapaniemen-tie 21 Sastamala 08.08.2015 alkaen klo 12.00. Tarkem-mat tiedot kesäkuun lehdessä. - Toimikunta.

Tilaa omaPyhäjärvi

-lehti

tai anna ystävälleja sukulaiselle

lahjaksi!

Tilaushintaedelleen vain

30 euroavuosikerta

Lehti ilmestyyjoka kuukausi

Soita tilausp. 040 730 2622

Muista myösilmoittaa

suoraan lehdentoimitukseen

uusi osoitteesi.Muutokset voi

tehdä myösnettisivujemme

kautta

* Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön60-vuotishistoriikki.136 sivua, runsaasti va-lokuvia ja muisteluita niinsäätiön alkuajoilta kuineri paikkakunnilla pide-tyistä juhlista ja muistapyhäjärveläisten tapahtu-mista. Hinta 20 euroa +postikulut.

* Reino O. Kukkoja Kaarle Viika, Vpl.Pyhäjärvi v. 1989 il-mestynyttä kuvateostaedelleen saatavissa. Run-saan kuvamateriaalin li-säksi kirjassa on laaja his-toriaosuus entisestä ko-tipitäjästämme sekä mur-resanasto selityksineen.Hinta 25 euroa + posti-kulut.

*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) koko45x400 cm. Hinta 75euroa + postikulut

* Vpl. Pyhäjärvipöytästandaari (suun-nittelu Kaarle Viika)42 euroa + postikulut.

Tilaukset:Pirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. [email protected]

Pyhäjärvi-tuotteet

TAPAHTUMAKALENTERI

Vpl. Pyhäjärvi -tuotteitaedullisesti lahjaksija omaan käyttöön

Hanki nyt vaakunapaita, jota saatavana jälleenkaikissa pohjaväreissä valkoinen, helmenharmaa jamusta. Tuote, juuristamme kertova Vpl. Pyhäjär-ven vaakunapaita, sopii esim. lahjaksi ja asuksesituleville kotiseutumatkoille, vaikka koko ryhmälle.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvallaja tekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy valkoisissa ja mustissasekä V- että pyöreällä kaula-aukolla, mutta hel-menharmaissa vain pyöreäaukkoisena. Koot S, M,L, XL hinta 15 e/kpl ja isommat koot XXL jaXXXL 20 e/kpl. Dokumenttielokuva Muisto-jen järvi on kuvattu vuosina 1939-44 Pyhäjärvellä.DVD:n hinta 20 e/kpl, tuotetta jäljellä muutamiakappaleita, mukana liuskan seloste elokuvasta.Seuran 50-vuotishistoriikki (2007) tarjoushin-taan 10 eur/kpl.

Postitettaessa lähetyksiin lisätään postituskulut.Tilaukset ja tiedustelut toistaiseksi ainoastaan Kai-sa-Liisa Korhonen 050-590 5433, [email protected] (huom. muuttunut säh-köpostiosoite)

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönuudet adressit saatavana

Adressit 10 euroa kappale+ postituskulut.

Tilaukset:Juhani Forsberg

Ryytimaantie 19 A 800320 Helsinki,

puh. 050-511 2899 [email protected]

PYHÄJÄRVELTÄ EDUSKUNTAANValitse vaaleissa pyhäjärveläisjuuriset ehdokkaat

Pertti HakanenPirkanmaan vaalipiiri www.perttihakanen.fi

Antti KaikkonenUudenmaan vaalipiiri www.anttikaikkonen.fi

Ilmoituksen maksajat Pertti Hakanen jaAntti Kaikkonen.

pyhäjärveläisyyden vaalija karjalan puolustaja vpl

Documents