prosp 415 painoon - lapinkullankaivajatleukun kantaja peukuttaa kierrättämistä. commodore...

2 Prospäkkäri 4/2015

Perjantain teema: byrokratianpurkutalkoot – voisiko se koskettaamyös kullankaivajia

Olemme saaneet pienenä ammattikuntana läpi-elää huiman muutoksen. Parissa vuosikymmenes-sä salliva ja yrittämiseen kannustava toimintaym-päristö on muuttunut melkoiseksi hallintohimmelik-si. Voisiko kullankaivua tulevaisuudessa ohjata jasäädellä jopa alle kymmenen eri viranomaisenvoimin?

Pääpuheenvuoron pitää ministeri Anne Ber-ner. Muutkin puhujat ovat erinomaisia: kansliapääl-likkö Hannele Pokka, kansanedustaja Mikko Kär-nä, yli-insinööri Terho Liikamaa, kaivosylitarkas-taja Riikka Aaltonen, kunnanjohtaja Viljo Pesonen,toiminnanjohtaja Pekka Suomela

Lauantain teema: Kultaristeilygoes culture – kultaiset kuvat

Risteilyaiheina on ollut vuoron perään geologiaaja kaivutekniikkaa. Asialinjasta on tullut kiitosta,mutta jos tämän yhden kerran emme puhuisi mi-tään hipuista, vuorijonoista tai rihlojen yksityiskoh-dista.

Mitä jos tällä kerralla katsottaisiin yhdessävanhoja filminpätkiä? Ei sillä tavalla, että tuijot-taisimme unisina pari pitkää filmiä, vaan keräi-

simme koosteen, joka kattaisi monet vuosikymme-net – hyviä palasia dokumenteista ja viihdeohjel-mista, ehkä pieni pätkä jostakin privaattifilmauk-sestakin. Ja ne kaikki esiteltäisiin oikein asiantun-tevasti, sidottaisiin elävään elämään ja omaan ai-kaansa; hauskoille naurettaisiin porukalla, parhail-le hurrattaisiin ja kehnoja pilkattaisiin.

Eikö se yksi iltapäivä kuluisi vanhoja muistel-lessa näinkin, kultakulttuurin parissa ja hyvässäseurassa?

Katsotaan ainakin Ransu-Koira kultamailla,Kekkonen kultamailla, pari dokumentinpätkää,Lapin kullan kimallus, Kummelit ja kultakuume jamonta muuta pätkää (kaikkiaan noin 10 kpl).

Muovasimmeko me mediaa vai muovasiko semeidät?

Lauantaina pidämme tietysti myös kullanhuuh-donnan Tukholman-mestaruuskilpailut ja kokous-tamme liittyen kaivospiireihin ja vesitarkkailuoh-jelmaan.

Perjantai-iltapäiväseminaari risteilyyn osallistuval-le 5 e/henkilö.

Muut LKL:n, SJHY:n, Geologisen seuran jäsenet:10 e/henkilö. Ulkopuoliset: 20 e/henkilö.

KultaristeilyKultaristeilyKultaristeilyKultaristeilyKultaristeily

Lapin Kullankaivajain Liitto ry:nlaivaseminaari 2016

Viking Line M/S Mariellalla Katajanokan terminaalistaTukholmaan ja takaisin

Alkaen iltapäiväseminaarilla pe klo 14ja vain laivaseminaariin osallistuvilla klo 16. Päättyen su klo 10.

29.–31.1.2016

OHJELMAA TÄYDENNETÄÄN !!!


3Prospäkkäri 4/2015

Puheenjohtaja:Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemipuh: 0400 182 [email protected]

Varapuheenjohtaja:Maija VehviläinenVäinämöisentie 1196300 Rovaniemipuh: 040 778 [email protected]

Sihteeri: Kai J RantanenKittiläntie 1074, 99800 Ivalopuh: 040 7746 [email protected]

Esko OravaMellantie 1497220 Sinettä

Aki KarvonenKarukorvenkuru99885 [email protected]

Hannu RajaLapionevantie 54, 61250 Jalastopuh: 050 365 [email protected] Ensio KaustinenPertuntie 110, 69600 Kaustinenpuh: 040 574 [email protected]

LKL:N HALLITUS

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

38. vuosikerta

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:Lapin Kullankaivajain Liitto ryPL 8699871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

Paino:Hämeen Kirjapaino

PROSPÄKKÄRI 4/2015

Lapin Kullankaivajain Liitto RyPL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

JÄSENASIAT

KANSIKUVA

4 - 5 Pääkirjoitukset

6 - 10 Telilöitten 106,7-grammainen kauden suurin ja kaunein

12 - 15 Martti-poika Inarista on liiton neljästuhannes jäsen

16 - 19 Kultainen talja

20 - 24 Upakulta-esiintymät ja niiden muodostuminen

25 Vielä ehdit vaikuttaa: TEM pyytää kommenttejanykyisen kaivoslain toimivuudesta

26 - 27 Erämaassa kullankaivajan paras kaveri on terävä puukko

28 - 29 Liiton jäsenmaksu on 24 euroa, maksa nyt omatoimisesti

30 Kultaakin kalliimpaa

31 Merkkipäivät

LKL:N PANKKITILIT

Jäsenmaksutili: FI45 2177 3800 0049 77Muut maksut: FI95 1201 3000 1031 83

TÄSSÄ NUMEROSSA

KANNEN KUVA: Meri-hippu, 106,7 grammaa,Ami Telilän näpeissä. Kuva: Ilkka Ärrälä


PÄÄKIRJOITUS

Toisia todellisuuksia

MULLIS’

P

päätoimittaja

oroelinkeinon paris-sa hommaileva tuttuNorjasta – suoma-laissyntyinen kyllä-

kin – päivitti sosiaaliseen medi-aan, että kaivoksia ei tarvitse, kos-ka jokaisen vyöllä roikkuvaanveitseen käytetty rauta on taottujo ”joskus ennen Jeesusta”. Ja kul-taakaan ei käytetä juuri mihin-kään, joten pankkien holveissamakaava kulta riittäisi tähän ole-mattomaan käyttöön 1000 vuo-deksi.

Nämä lauseethan ovat syn-teettisesti epätosia. Eivätkä taitaisitäyttää kyllä loogisen analyysin-kään ehtoja.

En lähtenyt kommentoi-maan hiekkalaatikoiden ”meidänäiti tekee parempaa ruokaa kuinteidän äiti” -keskustelufoorumeil-le, koska olin kuullut trolleista jamuista somen peikoista. Ai niin,eihän minulla tosin ole kaverei-takaan siellä rinnakkaistodellisuu-dessa.

Ehkä tämä tahallaan tai tar-koituksetta oiottu ajatuspolkukuitenkin avaa sitä ajattelumallia,jota käyttäen esimerkiksi Saame-laiskäräjät perustelee alueen toi-sen peruselinkeinon – kullankai-vun – harjoittamismahdollisuuk-sien torppaamisen Ylä-Lapissa.

Koska minulla roikkuu leu-ku vyöllä, ei mitään muuta tuo-tantoa kuin poroelinkeino ole tar-peen harjoittaa. Sähkö tulee töp-

selistä, maito Siwasta ja kelkatLynxin tehtaalta tai USA:sta.

Maailmassa arvioitiin olleenvuonna 2014 aktiivikäytössä parimiljardia tietokonetta. Ainakinyksi niistä tuon alkuperäisen päi-vittäjän ahkerassa käytössä. Voi-han tosin olla, että leukun omis-taja päivittää sivujaan uuden tek-nologian kännykällä. Samanavuonna matkapuhelinten määrä– 7,3 miljardia – ylitti hammas-harjojen määrän maailmassa.

Pelkästään Suomessa myytiinviime vuonna pari miljoonaa uut-ta kännykkää. Vaikka yhden kän-nykän piirilevyihin käytetään ny-kyään vain hitunen kultaa, onpelkästään noiden Suomessamyytyjen kännyköiden kullan-käyttö sattumalta samaa suuruus-luokkaa kuin Lapin kullankaivunvuotuinen tuotanto – noin 30kiloa. Muita eri kaivannaismine-raaleja kännykässä on kolmisen-kymmentä.

Leukun kantaja peukuttaakierrättämistä. Commodore 64-tietokoneita valmistettiin aika-naan 17–30 miljoonaa kappalet-ta; ketkä olisivat ne onnelliset jot-ka saisivat lunastaa kierrätysma-teriaaleista valmistetut mobiili-laitteet?

Teräksen tuotannosta noin40 prosenttia katetaan romurau-dan kierrättämisellä. Ja se nytkuitenkin on varmaa, että vaikkaRooman valtakunnan aikainen

raudantuotanto olisikin kierrätet-ty norjalaisten puukkoseppienkäyttöön, ei uuden teknologianlaitteissa käytettäviä hi tech -me-talleja tuolta ajalta taitaisi känny-köihin, litteisiin näyttöihin ynnämuihin löytyä.

Eikä niitä Pontius Pilatuksenaikaisia keihäänkärkiä tainnutsentään niin paljon olla, että niistäsaisi lisäksi Norjan rannikkolai-vaston alukset hitsailtua, helikop-terit ilmaan ja mönkijät sekä kel-kat tuntureihin, varsinkin kunfilistealaisten ja muiden käyriinsapeleihinkin näyttää uutiskuvi-en mukaan sentään jonkun ver-ran rautaa jääneen jäljelle.

Ai niin, mutta kelkathanovatkin nykyään alumiinirunkoi-sia. Metallinen alumiini tuli tun-netuksi 1800-luvulla. Jeesuksenaikoihin taisivat särpiä oluenkinvielä saviruukuista. Tärkeä alu-miininlähde tosin on bauksiitti-savi, mutta veikkaan ettei pantil-listen saviruukkujen palautusjär-jestelmää ollut muinaisessa Kaa-naanmaassa järjestetty.

Toivotaan ja uskotaan, ettälapioiksi ja leukuiksi miekat tao-taan. Elinkeinot ei taistele mil-loinkaan.


PUHEENJOHTAJAN PALSTA

HANNU VIRANTOpuheenjohtaja

Tavoitteena on turhi-en normien purka-minen ja hallinnolli-

sen taakan keventäminen. Päätoi-menpiteinä ovat: Perataan ja pu-retaan turhat säännökset ja suju-voitetaan lupa- ja valitusprosessit.

Tarvitsemme luottamusta.Olemme tottuneet, että kaikkiongelmat ratkaistaan normilla tailailla. Tarvitsemme vaihtoehtoisiaja luovia ratkaisuja. Koko halli-tus on määrätietoisesti sitoutunutturhan sääntelyn ja byrokratianpurkamiseen sekä säädösten su-juvoittamiseen.”

Erehdyit hyvä lukija. Ei teks-ti ole kullankaivajien liiton toi-mintasuunnitelmasta, vaan Sipi-län hallituksen hallitusohjelmas-ta. Oltakoon hallituksesta mitämieltä tahansa, niin ainakin tältäosin olemme vahvasti sen takana.Mutta kavahtakaa ministerit jakansanedustajat, tulemme tar-koin vahtimaan, että ainakin kul-lankaivun osalta lupaukset myöstäyttyvät. Sallittakoon kuvitelma,että tuo hallitusohjelmatekstipohjautuu liiton syksyllä 2014juuri hallitusohjelmaa varten lä-hettämään esitykseen kullankai-vun kohtuuttoman byrokratianpurkamiseksi.

Suomi on perinyt Ruotsin jaVenäjän pahimmat byrokratianperinteet. EU ne vielä moninker-taisti. Kullankaivu on maassam-me eräs raskaimmin luvilla ras-kautettu elinkeino ja harrastus.

Byrokratia purkuun!

En rupea niitä luetteloimaan,koska se veisi kohtuuttomastipalstatilaa. Ja tiedämmehän neluetteloimattakin. Liiton hallituskirjelmöi jo viime elokuussakauppa- ja teollisuusministeriötäsekä ympäristöministeriötä niis-tä asioista, jotka vaativat byrokra-tian purkua. Lista oli pitkä. Täs-sä muutama esimerkki.

Kullanhuuhdonnan luvitus-sykli, joka on nyt 4+3+3+ vuottaon aivan liian lyhyt varsinkin va-litustehtailun vuoksi. Ympäristö-luvan mukainen 10 vuotta olisijärkevä. Onko sitä paitsi tarpeel-lista, että ympäristöluvallinenjoutuu vielä erikseen hankkimaankullanhuuhdontaluvan, kun ym-päristölupa jo sisältää samat asiatkuin kullanhuuhdontalupa. Sel-västi tarpeetonta päällekkäistä lu-vitusta.

Kullanhuuhdonta-alueen ra-joittaminen viiteen hehtaariin ai-heuttaa tarpeettomasti usean vie-rekkäisen kullanhuuhdontaluvanhankkimisen. Hehtaarimäärännostaminen vähentäisi lupamää-riä

Valitustehtailun vuoksi uu-deksi luokiteltujen kullanhuuh-dontalupien osalta ei ole mahdol-lista saada täytäntöönpanolupaavalituksista huolimatta. Viimevuonna saatiin muutettua kaivos-lakia jatkolupien osalta. Täytän-töönpanoluvan laajentaminenhelpottaisi valituskurimukseenjoutuvia.

Lukuisia esimerkkejä löytyymyös mm. asumisen ja liikkumi-sen osalta.

Luku sinänsä on se, millai-sen taloudellisen ja työpanoksel-lisen kustannuksen aiheuttavatperusteettomat valitukset. Ne ra-sittavat verovaroilla rahoitettavaavalittajaa, Tukesia, moninkertais-ten lausuntojen antajia, hallinto-tuomioistuimia, valituksen koh-teena olevia jne. Työttömyyttä on,mutta eikö olisi järkevämpää työl-listää muulla tavoin.

Tarpeettoman byrokratianpurkua varten perustetun minis-terityöryhmän puheenjohtaja onliikenne- ja viestintäministeriAnne Berner ja työryhmän sisäl-lä hänellä on vastuualueenaan sää-dösten sujuvoittaminen. Olemmesiis saaneet laivaseminaariin aivanoikean henkilön pääpuhujaksi.Työryhmän jäsenenä on mm. so-siaali- ja terveysministeri HannaMäntylä, joka teki arvokkaantyön edellisellä hallituskaudellakullankaivua helpottavan laki-muutoksen käynnistämiseksi.Meillä on ystäviä kaikissa hallitus-puolueissa. Joten toivoa on.

Hyvää alkavaa Uutta Vuottakullankaivajille ja kullankaivunystäville! Laivaristeilyllä tavataan.

,,


A amulla montulle, vähäinenmäärä kultaa ja joitakin kallis-arvoisia jalokiviä. Illalla seitse-män minuutin pikasauna japuhtaat kalsarit; se on sellainen

kultamiehen keskiviikko. Saunan päälle tajut-toman hyvä iljetyksen loppu peskiin ja kaunii-ta unia.

Hämärän rajamailla kuuluu puhelimen li-

kauden suurin ja kaunein

Telilöitten

ritys, mutta piippaa sitten kesken kaiken. ”Va-litsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yh-teyttä”, ilmoittaa nauhoitetussa operaattoritie-dotteessa Reidar Wasenius, että taaskaan eitoimi mediayhteydet kultamaille. Reidarin ää-nenväri lähentelee lilaa, mikä onkin oikein.Violetti ilmaisee kirkollisissa koodeissa katu-musta ja syntien tunnustamista. Wasenius onsittemmin rekrytoitu VR:lle kuuluttajaksi.

106,7-grammainen



AmmattikullankaivajaAmi Telilä

Kullankaivaja Ami Telilä hitsaa Åkermaninpääsylinteriä Kaarreojan kaivospiirinsä kaluva-raston nurkalla. Miessinmaan kyläyhdistyksenkyläpäällikkö Aki Karvonen Jäkäläpään poh-joislaidalta on tullut auttamaan remontissa.Amin pään päällä leijuu hitsauskäryn lisäksimusta pilvi; kevät ja kesä valuivat turhan pit-källe pesulaitteen perusremontissa, ja lisäksi ontullut epämiellyttäviä yllätyksiä varalle otetuntäryn moottoririkon ynnä muiden kanssa.

Elokuu, ja ensimmäistäkään kunnon pe-sua ei ole vielä kultapullossa. Isä-Risto on vel-jensä Tarmon kanssa pendelöinyt Ylä-Miessin,Hepo-ojan ja velipojan Ruitun latvan työmai-den väliä. Reilu viikko sitten tulivat Saunaojanlaitaan Amin kaivospiirille, mutta aloittivatkuitenkin uudestaan alarajalta keskiuomasta.Maat painuvat siinä niin syvälle kuin Åkerinpuomi yltää, ja vielä syvemmällekin. Varmaankymmenisen metriä penkan laidasta, eikä poh-jaa ole vielä tavoitettu.

Koneet on sammutettu ja Risto näyttääpehmittävän rihloja, ovat varmaan menossakello kuuden teelle. Risto lähtee kävelemäänAmin remonttityömaata kohden. Mikähän nyttaas? Vesipumppu? Amin mieleen tulee päämi-nisteriksi vuonna 1987 pyrkinyt Paavo Väy-rynen. Voiko vitutukseen kuolla?

Risto TeliläKoneet seis, teetä ja kakkoa. Sitten vielä ilta-tuurin jos tekisi.

Jaa, jaa. Rihlat pitää ronkkia, etteivät jä-mährä. Ja voihan sieltä samalla pari jyvää poi-mia talteen.

Olipa hyvä, että jätettiin se laihaksi osoit-tautunut laita ja palattiin tähän uoman keskelle.

Noin se aukes ylimmäinen rihla. Pari ihanmukavaa koruhippuakin näkyy olevan. Hyvältäkasalta tää kyllä ihan vaikuttaa.

Ja seuraava, noista ny’ saa kuitenkin nap-pikorvikset. Ja seuraava. Mikäs tuolla nököt-tää? No tuus ny’ tänne vaa…

Nythän tää näyttää jo ihan kullankaivulta.Risto työntää kätensä taskuun ja lähtee

hymyillen morjestamaan remonttia vääntäviäpoikia. Sateisen kesän jäljiltä tunturi loistaavielä vihreänä. Vihreä kuvastaa liturgisena vä-rinä toivoa ja iänkaikkista elämää, mutta myöselämää ja arkea. Kun liikaa vihreää sekoittaakullankaivuun, ei lopputulos kuitenkaan oleedes kellanvihreää, vaan epämääräinen harmaasotku.

Mutta ans’ olla ny...

Valokuvaaja ÄrräläIlkka Ärrälä hyräilee lastatessaan viimeisiä ta-varoita sinisen Polaris Sportsman -mönkijänperäkärryyn Amin kaivospiirin kupeessa Kaar-reojalla. Mitä minä huolin, kultamies nuori,jolla on valtauksellaan kultainen vuori…

Lapiomiehen kultapulloksi raskas saalisrahisee povessa, ja Kaarreojan hiput ovat kau-niita kuin karamelli. Kesän huipennuksena vii-meisestä pesusta tullut 11,7-grammainen nät-ti hippu. Kymppikerhoon lentämättä, hyriseeÄrrälän mieli kuin mettiäinen.

Valokuvaaja Ilkka Ärrälän lapiokaivussa löytämä11,7-grammainen hippu. Kuva: Ilkka Ärrälä



Pari kuukautta kultamailla takana, ja huo-menna voi tyytyväisin mielin painua eteläänviimeistelemään Kullankaivajien Naiskalente-ri-projektia, ja alkaa suunnitella tulevan kesänkaivuita.

Ärrälä pohtii, että kaikkea se kullankaivueteen tuokin; kesän mittaan Ilkka on lapioin-nin ja ränninpesun ohella kuvannut vähäpu-keisia kullankaivajanaisia liiton Naiskalenteriin.Mitäpä sitä ei liiton ja kullankaivun vuoksiuhrautuisi tekemään.

Vielä kun tulisi – ja tuleehan se – parikytä-rammanen, että pääsisi Partasen Sepon viral-liselle isomushippu-listalle lapiopelillä.

Jaa, naapurit näkyvät kävelevän tännepäin.Käyvät varmaankin vielä morjestamassa, olisin-han minä sitä kautta ajanut aamulla rantaanlähtiessä.

Keltaista jamurrettua ruskeaa

Aamulla kilisee luuri kämpän pöydällä, huo-juvat yhteydetkin näköjään taas toimivat. Lat-tialla lojuu saunan jäljiltä edellisviikon kalsa-

rit. Keltaista ja murrettua ruskeaa. Perusvärit.– Jaa, mie.– Olitkos juhlissa?– No een. Ei kait täällä semmosia…– Mitä, etkös ole kuullut – sehän oli jo

netissäkin.Mönkijä näkyy kömpivän Pellisenlaen län-

sikuvetta Kultahaminaan päin. Aliäänennope-udella, ei ainakaan poroelinkeinonharjoittaja.Sininen pikku-Sportsman, raskaasti lastattukärry perässä, varmaankin Ärrälän Ilkka mat-kalla maalikyliin.

Pirun hyvin se on kuulemma saanut kul-taa siitä Amin kaivospiirin laidasta, ja usko söö-rin jatkumisesta Vasarovien laitaan on vahva.

Ärrälän odotukset ovat ruusunpunaisia,mikä ei kylläkään ole mikään väri vaan tunne-tila. No, onhan sillä jo näyttöäkin, pääasiassakarkeaa kultaa ropisee rihloihin. Sekin 11,7-grammainen.

MeriAmin sylinterin hitsaus keskeytyy, mutta Ristoei kerro keskeytyksen syytä. Ei kait siellä sitten

Raimo Kanamäki ja Risto Telilä (oik.) hippujuhlissa.



pahempia konerikkoja. Jutellaan niitä näitä.Onneksi maat näyttää tässä jo paremmilta –eikä vettäkään enää ihan niin kauheasti puk-kaa pohjasta. Syvälle pitää painua, eikä oikeaapohjaa ole vieläkään tullut vastaan.

Risto jatkaa hymyilyä, mutta ei puhu mi-tään. Ei kysy edes remontin edistymisestä. Pyy-tää käymään vähän sivummalla, ja vetää sittenkäden taskusta. Pudottaa kouransilmään jota-kin sileää ja painavaa.

Tommonen, se hymyilee.On se kumma kuinka joutuin ihmismieli

muuttuu, miettii Ami. Katsoo Puskujärvensuuntaan, aurinkokin on keltainen. Telilöillekeltainen on pääväri, elämää ja arkea. NäyttääAkillekin elämää ja arkea. Keltaista.

On sillä vain aina joku ihmeellinen vaiku-tus. 106,7 grammaa näyttää kämpällä vaaka,vaikka Risto oli rihloista poimiessaan arvioi-nut kevyemmäksi. Amin tyttären mukaanMeriksi nimetty hippu on 1970-luvulta kaiva-neen Telilän klaanin viidenneksi suurin löytö.Suurin Kaarreojalta kaivettu.

Sosiaaliseenmediaan

Vaikka päätöstä hipun myymisestä ei ole vielätehtykään, ei löytäjien tarvitse kauan julkista-mista arpoa. Ammattivalokuvaaja Ilkka Ärrälähaetaan naapurista ottamaan julkaisukelpoisetpotretit, ja Risto soittaa uutisen Suomen suo-situimman uutismedian, Iltasanomien toimit-tajalle.

Toimittaja Pirjo Latva-Mantila tekee löy-döstä hienon, kullankaivajia arvostavan artik-kelin, ja jo parin tunnin päästä juttu kuvineenon kansan luettavissa Iltasanomien nettilehdes-sä. Hippu-löytö nousee päivän luetuimmaksiuutiseksi, ja Amin vastaaja tukkeutuu onnitte-luviesteistä.

Myös Yleisradiolta ja maakuntalehti LapinKansalta tulee haastattelupyynnöt.

– Sieltä syvältä se tietenkin tuli, mitähänse olisi kymmenisen metriä puron penkastamitattuna. Siellä alkaa karkeampi punertavamaakerros, ja julmetun isoja kiviä. Siinä kivi-kon pinnassa on tiukka savi, josta on aiemmin-kin tullut Neitsyt Mariat ja Noppa-hiput sekätähän asti suurin henkilökohtainen löytö 88,7-gramman Vaahteranlehti, arvelee Kaarreojaa jotoistakymmentä vuotta kaivanut Ami.

– Paljonhan siellä on eri aikakausien ker-rostumia, ja Kaarreojan kullasta pystyy ulko-näön perusteella ihan selkeästi erottamaan ai-nakin kolmesta eri lähteestä peräisin olevaakultaa.

Tätä Amin arviota tukee myös australia-laisen professorin Frank Reithin tekemät ana-lyysit Kaarreojan hipuista.

– Sitten siellä isojen, raskaiden kivien ala-puolella on peruskalliota vasten vielä kaikkein

Markku Kauppinen ja Aki Karvonen suunnittelevatJäkäläpään remonttia.

Kari Merenluoto (vas.), Hannu Viranto ja Ami Teliläkeskustelemassa hippujuhlissa kullan löytämisestä.



vanhimmat kerrokset, jossa kulta on tosi kulu-nutta ja jauhautunutta.

HippujuhlatSeuraavana päivänä pamahtaa kutsu hippukah-veille eetteriin: ”Hippu kahvit Riston mökkiylä miessi lauantai klo 17 alkaen. Terve tuloa.”

– Ei sitä julkistamista tarvinnut kauanmiettiä. Vaikkei tällä lisämarkkina-arvoa sinäl-lään edes haettu, niin veikkaan että ei kovinmonta prosenttia tällaisen löydön tekijöistä jät-täisi hippua julkaisematta, arvelee Ami hippu-juhlissa.

– Se tosin tiedettiin kokemuksesta, että josjulkaistaan, niin siinä menee muutama työpäi-vä hukkaan. Mutta kyllähän hienot hippujuh-lat on sitten muistoissa parempia kuin yksit-täinen työpäivä, hymyilevät löytäjät Ristonkämpällä Ylä-Miessillä kilpaa juhlapäiväksipärähtäneen kesän ehkä komeimman aurin-gonpaisteen kanssa.

Ystävät ja kylänmiehet ovat tulleet ihaste-lemaan uusinta isomushippua ja onnittelemaankaivajia. Auringonpaistetta hiukan varjostaakaivospiirien kullanhuuhdontaperusteistenkaivospiirien lakkauttaminen kesken kaivukau-den 2020.

– Ei ole pienintäkään mahdollisuutta saa-da paikkaa kaivettua loppuun. Kymmenessävuodessa ei ole vielä puoliakaan alueesta käsi-telty, harmittelee Ami, joka samalla tulee me-nettämään ammattinsa.

– Varmaankin lapiolla jatkan harrastuspoh-jalta vanhalla tutulla paikalla Miessijoen puo-lella, mutta elinkeinoksi siitä ei enää ole. Japaljon jää kultaa maahan. Vaikka kaikki se kultamitä kaivospiiritutkimuksissa alueella inventoi-tiin olevan, tuli itse asiassa jo vuonna 2008kaivettua ylös, toteaa Ami.

– Kaikkea mielenkiintoista sieltä maan altalöytyy muutenkin. Reilussa neljässä metrissätulee vahva kunttakerros, tai parikin. GTK:ntutkijat kävivät sitä tutkimassa, ja arvelivat ettäsiinä on ollut joskus 20–40 000 vuotta sittenjoku lämpimämpi interglasiaali-jakso ennenviimeistä jäätiköitymiskautta, kertoo Ami.Minkähänlaisia karvanaamoja täällä on silloinkuljeksinut?

Risto tosin huomauttaa, että GTK:n van-ha tuttu geologi Heikki Hirvas oli arvioinutkunttakerroksen tuplasti vanhemmaksi; 70–80 000 vuoden ikäiseksi.

– Siellä on jonkun matkan päässä ylävir-taan mielenkiintoinen kvartsijuoni odottamas-sa, menee poikittain koko uoman poikki. Saat-taa olla, että Meri-hippukin on sieltä alun pe-rin lähtenyt liikkeelle. Ainakin aiempien ko-kemusten mukaan siinä pitäisi olla hyvin tava-raa molemmin puolin kvartsijuonta, kertovatRisto ja Ami.

– Sen jos vielä kattoisi, tuumaa 75-vuottatäyttävä Risto lopuksi.

Sitten voisi alkaa vaikka eläkeläiseksi.

VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Polttopuuta metrisenä halkona.

Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen



M artti Linna (11 v.) asuuPetronellantiellä Inarissa.Samalla kadulla missä lii-ton toimistokin Kultako-dilla sijaitsee. Marraskuun

lopulla Martti liittyi Lapin Kullankaivajain Liit-toon, ja sattui olemaan liiton neljästuhannesjäsen. Martti piipahti koulusta tullessaan on-niteltavana toimistolla, ja sai Onnen hippuja -teoksen joululukemiseksi. Pidimme pikku jut-tutuokion, vähän niin kuin kultamiesten kes-ken.

Martin kaivosbuumiMartti nauraa paljon. Hän kertoo, että ennenkullankaivusta innostumistaan hänellä oli omamielikuvituskaivoskin. Noin kolmen vanhana,matkalla mummolaan Posiolle, oli ohitettuMustavaaran kaivos lähellä Lapin maakunnanja Posion rajaa. Kaivos teki Marttiin suurenvaikutuksen. Siitä lähtien joka ilta käytiin isä-Tahvon kanssa saunan lauteilla läpi kaivostek-niikkaa ja -koneita aina ensimmäisiin koulu-vuosiin saakka.

Vuosina 1976–1985 toiminnassa ollutRautaruukin Mustavaaran kaivos oli aikanaanLänsi-Euroopan suurin vanadiinin tuottaja.Vuonna 2011 perustettu Mustavaaran KaivosOy suunnittelee taloudellisesti kannattamatto-mana lakkautetun kaivostoiminnan uudelleen-käynnistämistä lähitulevaisuudessa. Tarkoituson tuottaa vanadiinin ja raudan ohella titaa-nia.

Martti-poika Inaristaliiton 4000. jäsen

”Old mines never dies, they just rest for awhile”, kertoi GTK:n entinen Lapin aluejoh-taja Risto Pietilä vanhasta australialaisesta to-tuudesta liiton seminaariristeilyllä.

No, se Mustavaaran kaivos ei ole tainnutlevätä montaakaan hetkeä – ainakin Martinmielikuvituksessa siellä on ollut kaiken aikaakova tekemisen meininki.

– Näin monesti untakin siellä pyörivistäisoista, hienoista Kenworhteista ja hirmuisenkokoisista louhintakoneista, jotka tekivät hie-noa jälkeä kaivoksen seinään, nauraa Martti.

KultakuumeAmmattikullankaivajat Kari ja Sirkka Meren-luoto asuvat teidän naapurissa, ja isovanhem-pasi olivat Lapin Kullankaivajain Liiton Inarinkirkonkylän ”vanhaa kaartia”. Sieltäkö se kipi-nä kullankaivuun syntyi?

– No ei. Eka innostus kultahommiin tuli,kun mie kattelin telkkarista Kultakuume-sar-jaa Alaskasta. Sitten kun käytiin siellä teillä is-kän kanssa kelkkailemassa, ja näytit Tahvollekuvia Siperian kultareissulta – vanhoista billa-reista ja muista. Koulukaveri Elielin jutut in-nosti vielä vähän lisää. Aloin miettimään, ettätuo kullankaivu olisi kyllä varmasti ihan mah-tavaa hommaa.

– Tykkään olla muutenkin luonnossa, jaolisi siellä mettässä sitten jotakin touhuamista.

Lopullisesti Martin kultakuume syttyi Ina-rin koulun viidesluokkalaisten perinteisellä lei-rikouluviikolla Lemmenjoella tänä syksynä.


– Olin tietenkin kuullut jo etukäteen siitävitosluokkalaisten Lemmenjoen leirikoulusta.Tosi monet kertoivat, että siellä on hauskaa.

Jomppasen Oulan valtauksella Lemmen-joen Morgamojalla Martti kävi jo etukäteenvanhempien kanssa tutustumassa kullankai-vuun.

– Se se vasta innostikin, kun pääsi itse kai-velemaan ja vaskailemaan. Pystytin siellä omatrännit, kaiveskelin ja käytin hienoa pikkuvaskoolia. Siitä vain rantapolulta hiekkaavaskooliin ja vaskailin.

Taas Marttia naurattaa:– Meinattiin myöhästyä iskän ja äitin kans-

sa veneestäkin, kun en millään meinannutmalttaa lähteä sieltä.

Hengenahistuksenmäki tosin pikkuisenMarttia etukäteen hirvitti. Hän alkoikin jo ke-väällä lenkkeillä kunnon kohottamiseksi, muttakuvitteli silti mielessään Hengenahistuksenmä-en olevan loputon, puoleen sääreen pehmeäärantahiekkaa oleva pystysuora tunturinrinne.Miten sen ylös, ja painava rinkka vielä selässä.

– Sitte kun näin sen, niin eihän se ollutkuin pikkunen mäenkinkama!, hymähtääMartti.

5-luokkalaisten leirikoulu innosti niin pal-jon, ettei Martti olisi sieltäkään malttanut mil-lään lähteä.

– Oli niin hauskaa, kun sai itse vaskailla jatouhuta siellä. Viritellä niitä rännejä ja värkätäveden ohjaamiseksi niihin. Kultaa ja kaikkeahauskaa sieltä retkeltä saatiin.

Marttia naurattaa nyt jo ihan tosissaan.– Merenluodon Sirkka tosin huusi että

”Apuaaa”, kun minulta tipahti Sirkan esittele-mä hippukoru kädestä kivikkoon siellä niittenvaltauksella. Löydettiin me se kuitenkin vieläsieltä.

– Ihan mukava siellä oli kävellä – vaikkaaika paljon kyllä käveltiin joka päivä.

Olishan se menny mönkijälläkin, mutta setäytyy sanoa, että jos tuo sama reissu pitäisijossakin kaupungissa kävellä, niin ei siitä tulisikyllä yhtään mitään!, puistaa Martti nauraenpäätään.

Koneellatai lapiolla,kaikki käy

– Kaivinkonetta en päässyt siellä koulun reis-sulla ajamaan, kun oli niitä muitakin matkas-sa. Mutta Merenluodon Sirkka kutsui ensi ke-sänä tulemaan uudestaan. Sitten sitä varmaanpääsee jo koneen puikkoihinkin.

No, oletkos enemmän kone- vai lapiomie-hiä?

– Tykkään mie kyllä lapioidakin, ei se olepakko niitä konehommia olla. Kumpikin onyhtä mukavaa. 4-vuotiaasta olen kylläkin alka-nut meidän verstaan pihalla ajamaan kaivin-konetta. Että ihan tuttu peli mulle on tuom-moinen 24-tonninen Åkermanni. Telilällä sii-nä Merenluodon naapurissa Puskulla näkyi ole-van muuten ihan samanlainen peli kuin meil-läkin verstaalla.

– Siitä 4-vuotiaasta asti olen alkanut kul-kemaan siellä iskän verstaalla. Saatoin mie joaiemminkin siellä kulkea, mutta siitä asti muis-tan varmasti.

Isä-Tahvon metalliverstas Inarissa on ollutpelastus monen kullankaivajankin teknistä laa-tua oleviin päänsärkyihin. Verstaalla Martti ontehnyt remonttihommia ja värkkäillyt kaiken-laista.

– Mutta nyt houkuttaisi jo kovasti päästälähtemään kultahommiin. Aion tästä lähtienalkaa kulkemaan kultamailla aina kun vain onmahdollista. Huoltoajoihin nyt talvella ensim-mäiseksi.

Jahas. Nyt kun olet liiton jäsen, ovat liitonjäsenvaltauksetkin vapaassa käytössä. Meinaan,Laanilan ja Kutturantien alueen valtauksillepääsee autollakin, joten sinne on ehkä helpompilähteä kuin Lemmelle.

– Mielummin en kyllä yleensä tuonne ete-län suuntaan lähde…, hymyilee Martti varma-na.

– Ja muutenkin se luonto on yhtä tärkeäasia kuin kaivuhommat, joten luulen että en-


nemmin sinne Lemmenjoelle sitä tulee lähdet-tyä.

Tuota, saattaa olla vähän pitkässä kuusessaniitten konehommien kanssa tulevaisuudessaLemmenjoella. Laanilan–Ivalojoen alueilla voisivielä olla mahdollistakin.

– Olen kyllä kuullut, että aikovat siellä lo-pettaa sen konekaivun. Nähtiin koulun kanssasiellä Lemmenjoella Kanamäen Raimon mai-semoimat alueet, ja hyvinhän ne oli maisemoi-tu. Että mitäpä tuo haittaisi, vaikka antaisivatvielä jatkaakin.

No, aiot varmaan hankkia isona sittenoman kultavaltauksen.

– Enpä taida.Häh?– No joo. Käyn koulut kunnolla loppuun

ja ajan rekkakortin armeijassa. Sitten muutanAmerikkaan ajamaan rekkaa.

No muttahan. Hyvää Ameriikan reissuasitten vaan. Harmi vain, sillä Martista olisi jokusaanut reippaan ja tekevän konemiehen valta-ukselleen. Tai lapiomiehen.

MULLIS’

Olen folkloristiikan opiskelija Helsin-gin yliopistosta ja teen pro gradu -tut-kielmaa Lapin kullankaivajien elämäs-tä nykypäivänä. Voisinko haastatellasinua?

Muita kriteereitä ei ole kuin se, että kul-lanhuuhdonta, kulta ja Lappi liittyvätelämääsi läheisesti.

Tarkoitukseni olisi toteuttaa haastatte-lut talvella / keväällä 2016 alueellaVuotso–Tankavaara–Saariselkä–Ivalo–

ETSITÄÄNkullankaivajia haastateltavaksi

Inari, riippuen hieman siitä, mistä löy-tyy kiinnostuneita kullankaivajia mu-kaan haastatteluihin. Asun Helsingis-sä, joten haastattelun voimme tehdämyös pääkaupunkiseudulla tai esimer-kiksi Lapin Kullankaivajain Liitonseminaariristeilyllä tammikuun lopus-sa.

Mikäli olisit kiinnostunut haastattelus-ta, laita minulle sähköpostia osoittee-seen [email protected]

Haastattelupyyntö


Muun muassa vanhoissa maljakkomaalauksissa on kuvattu kuuluisaa tarua Jasonin matkasta noutamaan Kultaistataljaa Argo-laivalla Kolkhiista, Mustanmeren rannalta 50 argonautin kanssa. Kuninkaantyttären Medeian avullakerrotaan viekkaudella voitetun tulta syöksevä lohikäärme, jotta Jason pääsi ottamaan tammeen ripustetun Kultai-sen taljan. Kultaseppä Aarne Alhonen pohtii, että onkohan tässä “varastettu” hänen koruideoitaan.



A ri Turusenkirja ”Maa-ilmanhis-torian ku-koistavim-

mat kaupungit eli mitenerilaisuuden sietäminensynnyttää vaurautta ja si-vistystä” sai ansaitsemansahuomion mediassa. Antii-kin helleenien myyteistätuttu argonauttien tarinasai kirjassa yllättävän konk-reettisen selityksen.

Turunen kirjoittaanykyisen Turkin rannikol-la noin vuonna 600 eaa si-jainneesta Miletoksen kau-pungista, jossa tieteet, tai-teet ja elinkeinot rikastut-tivat toisiaan, kukoistivatja kehittyivät. Erilaisuudensietäminen oli Turusenmukaan kehityksen moot-tori, mutta hallintobyro-kratian ja varsinkin nykyi-senkaltaisen ylimitoitetunluonnonsuojelun puuttu-minen loivat todellisenpohjan onnen ja vaurau-den tavoittelulle.

kultainen talja

AARNE ALHONEN

Kultakukka, Lemmenjoen kultaa,kukan lehdet aitoja kultahippuja,kukka viistehiottua Lemmenjoengranaattia. Korun suunnittelu javalmistus: kultaseppä AarneAlhonen / Lemmenjoki Koru.Kuva: Liisa Hertell.



Antaa Turusen kertoa:

Siirtokunnista saatiin myös me-talleja, kuten rautaa, hopeaa ja

kultaa. Ajanlaskun alussa elänyt kreikkalainenmaantieteilijä Strabon mainitsee, että Fasis-jo-ella kultaa huuhdottiin kourulla ja taljoilla.Fasis-joki sijaitsee Georgiassa ja tunnetaan ny-kyisin nimellä Rioni.

Legendan mukaan myös Jason ja argonau-tit nousivat tätä jokea ylös. Antiikin mytologi-assa Jason joukkoineen teki ennen Troijan so-

taa Argo-laivalla matkan pohjoiseen. Strabonpäättelee, että legenda Jasonin ja argonauttienetsimästä kultaisesta taljasta on voinut perus-tua miletolaisten kauppiaiden matkoihin Mus-tallemerelle, jossa he näkivät paikallista kullan-huuhdontatapaa.”

Ei siis mitään uutta auringon alla. Me kul-lankaivajat käytämme ränneissämme erilaistenrihlojen lisäksi ”ruohomattoja” hienon kullanpyydystämiseksi. Porontaljojakin on varmastijoskus käytetty. Kultainen talja on aikojen saa-tossa muuntunut arkisesta esineestä symboli-seksi palvonnan kohteeksi. Talja ryöstettiin jakätkettiin maailman ääriin ja menetyksen seu-rauksena onnen ja vaurauden aika päättyi.

Kuka ryöstiSammon

Suomalaisessa mytologiassa kultaista taljaaedustaa Sampo. Paavo Haavikko esittää Rau-ta-ajassa, että Sampo on rahantekokone, raha-talouden välttämätön aineellinen ehto. Malmitlouhitaan kallion uumenista, jalostetaan me-talleiksi ja lopulta rahakoneeksi ja rahaksi. Sam-po kokee taljan kohtalon; se ryöstetään ja kät-ketään, lukitaan takaisin maan syvyyksiin.

Ihmiskunnan kehitys ja nykyinen hyvin-vointimme on täysin sidoksissa maaperän aar-teiden hyödyntämiseen. Olemme täysin riip-puvaisia kaivosteollisuuden lopputuotteista.Harva älypuhelimen tai yleensä internetin käyt-täjä ymmärtää, kuinka valtava määrä malmejaja muita mineraaleja tarvitaan verkon ja pääte-laitteiden rakenteisiin.

Kaivoselinkeinon vastustaminen on ylittä-nyt järjen rajat; erityisen käsittämätöntä on saa-melaisten poromiesten omaksuma täysin kiel-teinen asenne. Hehän tarvitsevat työssäänmoottorikelkkoja, mönkijöitä, autoja, lentoko-neita, helikoptereita. Moraalisesti perusteltuaolisi kannattaa kaivostoimintaa poroelinkeinol-le välttämättömänä alkutuotantona. Myös”kaunis turhuus”, kulta, tuottaa vaurautta si-vullisillekin verotuloina.

“Kultainen puu, Lemmenjoen kultaa ja viistehiottujakorukiviä. Suunnittelu ja valmistus: kultaseppä AarneAlhonen / Lemmenjoki Koru. Kuva: Liisa Hertell.



Akseli Gallen-Kallela,Sammon ryöstö,1905, öljy kankaalle,307,5 cm x 158 cm,Suomen SäästöpankkiOy:n taidekokoelma,Ateneumin taidemuseo.Kuva: Kansallisgalleria /Hannu Aaltonen.



Upakulta-esiintymätja niiden muodostuminen


TAPIO SOUKKA, GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, KANSANNÄYTETOIMISTO

ässä jutussa on tarkoituksenakäydä läpi kultaesiintymiä.Käytän esiintymien oikeita ni-miä (mutta hyvän selityksenkera), sillä aiheesta kiinnostunut

oppii ymmärtämään ammattisanoja, mikä onkullan arvoista tietoa alan kirjallisuutta luetta-essa. Keskityn esiintymämuotoihin, jotka ovatSuomessa mahdollisia.

Kultaa kaivetaan upaesiintymistä joka puo-lella maailmaa. Se on helposti hyödynnettäväesiintymämuoto, sillä kulta on rikastuneenasoraan. Esiintymät jaetaan syntytapansa mu-kaan eluviaaliseen, alluviaaliseen ja eoliseen.Eluviaalisessa esiintymässä kulta on alkuperäi-sessä esiintymässä kiinni tai sen vieressä. Allu-viaalisessa vesi toimii rikastajana ja esiintymätmuodostuvat sinne, missä virtaus on ollut hi-taampaa. Eolisessa puolestaan tuuli kuljettaahippuja.

Upakultaesiintymällä tarkoitetaan esiinty-mää, johon liikkeessä olleet kultahiput ovatkeskittyneet painovoiman vaikutuksesta. Rikas-tajana voi toimia esimerkiksi vesi tai tuuli. Eni-ten upakultaesiintymiä on tutkittu Amerikas-sa. Suurin osa maailman kullasta on peräisinupaesiintymistä, jos mukaan lasketaan paleou-paesiintymät, eli upakultaesiintymät, jotka ovatmiljardien vuosien aikana muuttuneet kovaksikallioksi.

Englanninkielisissä tutkimuksissa viitataanusein placer-nimitykseen ja se tarkoittaa kul-

Ivalojoen Kultala 1900-luvun alussa.Kuva: Benjamin Frosterus, 1903. GTK,Vanhatkuvat nro1053.

T


tapitoista paikkaa maaperässä. Taloudellisissaesiintymissä nimitys on pay streak. Muita sa-noja ovat pocket eli taskukulta, jossa esiinty-mä on pieni eikä jatku mihinkään suuntaan.Kultajuotissa (pay shoot, pay strike, pay gra-vel, paydirt, pay sand, paylead, run of gold)kulta muodostaa nauhan, jota pystytään seu-raamaan. Välittäjäplacerista puhuttaessa tarkoi-tetaan upaesiintymää, joka ajan kuluessa ontuhoutunut, mutta kulta on edelleen rikastu-nut muualle (Peronius 1988).

Luokittelusyntytavan

mukaan

Maaperän kultaesiintymät luokitellaan yleen-sä esiintymän synnyn mukaan. Boyle (1987)on luokitellut ne kolmeen tyyppiin: eluviaali-siin, alluviaalisiin ja eolisiin.

Eluviaalisissa esiintymissä eroosio ja maan-vyörymä toimivat kullan kuljettajina ja yleen-sä kulta on rikastunut alkuperäisen esiintymänpäälle tai sen viereen. Kultahiput voivat ollaisoja, mutta niiden pitoisuus on heikompi ku-lumattomuuden takia. Eluviaaliset upaesiinty-mät voidaan jakaa edelleen kolmeen osaan.Tässä tapauksessa tarkoitetaan upaesiintymää,joka on syntynyt suoraan alkuperäisen esiinty-män päälle ja on kytköksissä siihen (Boyle).Suomessa tällaisia esiintymiä tavataan alueilla,joissa on rapakallio, ja jääkauden toiminta ol-lut vähäistä kuten Lapissa Kittilän alueella.

Deluviaalisessa esiintymässä kultahiputovat rikastuneet alkuperäisen esiintymän lähellerinteeseen. Rikastuminen tapahtuu pääasiassamaa-aineksen liikkuessa sekä virtaavan vedenavulla. Prosessissa isot painavat kivet menevätpohjalle, kun puolestaan pienet kultahiputnousevat pintaan (Macdonald 2007).

Upakultaesiintymien syntypaikkoja: 1. Palmikkojokimuodostumat, 2. Delta, 3. Kuivanmaan delta, 4. Rantahiek-kaesiintymät ja 5. Meanderoivian joen esiintymät. Piirros: Tapio Soukka, 2015.


Proluviaalinen esiintymä syntyy rinteenromahtaessa ja maa-aineksen pitkäaikaisen ra-pautumisen jälkeen rinteen juurelle. Proluvi-aalinen upaesiintymä ei ole kytköksissä alku-peräiseen esiintymään, mutta on sen lähellä.Tällainen voisi olla mahdollinen selitys Lapinupakultaesiintymien muodostumiselle, silläjoen on helppo ottaa aikojen saatossa tästä maa-aines mukaansa ja rikastaa se edelleen. Maan-vyörymiä on tapahtunut esim. Ivalojoella, mistäne on huomattu helposti uusimman laserkei-laus-aineiston avulla.

Alluviaalisilla esiintymisillä tarkoitetaankaikkia esiintymiä (alluviaali = veden kasaama/ kuljettama sedimenttiaines), joissa vesi on toi-minut rikastajana. Upaesiintymä on voinutsyntyä jokiin ja puroihin tai järvien ja merienrantahiekkoihin.

Joki- ja puroesiintymissä kulta kulkeu-tuu veden mukana turbulenttisissa virtauksis-sa paikoilleen. Kullan rikastuminen voi tapah-tua suuren kiven alle, jolloin tällaista kiveä kut-sutaan rihlakiveksi. Mikäli kallio on paljaanajoen pohjassa ja kulta rikastuu rakoihin, pu-hutaan ”luonnon rihloista”. Kolmas rikastumis-tapa on joen mutkiin ja saarekkeisiin. Tämäupaesiintymä-tyyppi on rikkain ja etsityin, sil-lä kulta on siinä puhtainta kulumisen johdos-ta ja se on kertynyt tiettyyn paikkaan suurissamäärin (Macdonald). Suurin osa Lapin kulta-esiintymistä on tällä tavalla syntyneitä.

Terassi-upaesiintymä syntyy, kun joki al-kaa kuluttaa pohjaa leventyen koko ajan sivuil-le, jonka jälkeen alkaa uusi kuluminen ja reu-noille syntyy portaittain uusi taso. Upaesiinty-mät kehittyvät näille ”portaille” (Pazzaglia).

Kultahippujen käyttäytyminen joessa. Pyörteet kuvastavat rikastumispaikkoja. Piirros: Tapio Soukka.

Poikkileikkaus laaksosta, Piirros: Tapio Soukka.


Mcdonald jakaa terassi-esiintymät kolmeenkohtaan synnyn mukaan:1. Nykyisten jokien terassit2. Pleistoseeniajalla syntyneet upaesiintymät,

jotka nousevat 2–10 metriä nykyisen joenyläpuolelle.

3. Plioseeniajan terassit puolestaan ovat 10–60 metriä nykyisen joen alapuolella (mm.Klondyke).

Glasiaaliupaesiintymät syntyivät jäätikönhöylätessä maata, ja kun se siirteli samalla kul-tapitoisia maita ja irroitti rapakalliosta kultaa.Tällöin upaesiintymä on muodostunut moree-neihin (välittäjäplacereita), joista ne jälleen kul-keutuivat eteenpäin jäätikön sulamisvesien joh-dosta (glasifluviaalinen upaesiintymä, fluviaali= veden tuoma ja siitä kerrostunut). Lapin kul-taesiintymät ovat syntyneet aluksi tällä tavalla,mutta välittäjäesiintymät ovat tuhoutuneet ve-den toiminnan johdosta.

Rantaupaesiintymät ja vedenalaisetupaesiintymät syntyvät joen purkautuessamereen tai järveen, aaltojen johdosta ja/tai vuo-rovesi-ilmiöstä. Kuuluisimpia rantaupaesiinty-miä on Nome Alaskassa. Se syntyi Macdonal-din mukaan, kun alhaisen kultapitoisuudenomaavat moreenit kulkeutuivat vuorilta No-men lähelle. Jäätikkö kulutti niitä ja ne kasau-tuivat jokia myöten Nomen edustalle, missäaallot rikastivat kullan rantahiekkaan viemälläkevyemmän aineksen pois.

Eolinen syntytapa on sellainen, jossa tuulitoimii kullan rikastajana. Esiintymiä kutsutaan

eolisiksi upaesiintymiksi. Siirtyminen tapahtuusamalla lailla kuin fluviaalisissa esiintymissä,sillä tuuli kuljettaa materiaalia turbulenttisesti(Macdonald). Tämän kaltaista toimintaa tapah-tuu aavikoilla ja merien rannoilla (Smirnov1976).

Paleoupaesiintymä syntyy samalla lailla eroo-sion vaikutuksesta kuin tavallinen upaesiinty-mä, mutta se kovettuu miljoonien tai miljardi-en vuosien aikana sedimenttikiveksi. Tämänkaltaisia esiintymiä on Witwatersrand Etelä-Afrikassa, Jacobina Brasiliassa, Tarkwa Ghanas-sa ja Elliot Lake sekä Blind River Kanadassa(Heikki Papunen ja muut 1986). Isäntäkivenäesiintymissä on konglomeraatti, jonka kivetovat juonikvartsia, matrixisissa on pyriittiä, seri-siittiä ja kvartsia (Evans 1993).

Tieto auttaaesiintymien etsinnässä

Vuosisatoja ovat kullankaivajat etsineet kultaaveden lähettyviltä. Pumppujen ja muiden ko-neiden yleistyttyä on päästy hyödyntämäänuusia paikkoja, joihin ei veden puutteen takiaole päästy. Toivon, että tekstini auttaakullankaivajia ja -etsijöitä esiintymienlöytämisessä. Sillä nykyään uudet esiintymäteivät välttämättä edes sijaitse virtaavan vedenlähellä. Kirjoitukseni on vain pintaraapaisu ai-heeseen. Mikäli lukija on kiinnostunut enem-män aiheesta, lähdeluettelosta löytyy alan kir-jallisuutta.

Virtaus joessa. Vasemmallalaminaarisesti kulkevasta vedestä.Oikealla Turbulenttinen virtaus.Piirros: Tapio Soukka.


yö- ja elinkeinoministeriö kerää1.2.2016 saakka kommenttejakaivoslain toimivuudesta. Kyse-ly on suunnattu erityisesti kai-vosalan toimijoille, kunnille,

lupa- ja valvontaviranomaisille, mutta kom-mentteja halutaan myös sidosryhmiltä ja kan-salaisilta.

Vastauksia toivotaan muun muassa seuraa-viin kysymyksiin: Miten katsotte kaivoslainkokonaisuudistuksen onnistuneen omasta nä-kökulmastanne? Mitä kipupisteitä olette ha-vainneet? Mitä konkreettisia korjaustarpeitaolette havainneet? Miten laki soveltuu käytän-nön tilanteisiin?

Vapaamuotoiset kommentit pyydetään toi-mittamaan 1.2.2016 mennessä ministeriön kir-jaamoon, joko sähköisesti: [email protected](otsikkokenttään merkintä: Kaivoslain kom-mentointi) tai kirjeitse osoitteeseen: TEM/kir-jaamo, PL 32, 00023 Valtioneuvosto. Kuoreenmerkintä ”Kaivoslain kommentointi”.

TEM tekee saatujen kommenttien perus-teella ja havaittujen tarpeiden pohjalta lakiintarvittavat tekniset korjaukset. Kaivoslain pe-rusratkaisuja ei tämän selvityksen perusteellaole kuitenkaan tarkoitus muuttaa.

Nykyinen kaivoslaki (621/2011) tuli voi-maan heinäkuussa 2011. Lakiuudistuksen ta-voitteena oli turvata kaivostoiminnan ja mal-minetsinnän sekä kullanhuuhdonnan edelly-

TEM pyytää kommenttejanykyisen kaivoslaintoimivuudesta

tykset yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja eko-logisesti kestävällä tavalla.

Kaivoslain mukainen lupaharkinta perus-tuu kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Päätök-senteossa on otettava tasavertaisesti huomioonmalminetsinnän ja kaivostoiminnan tarpeet,ympäristö, ihminen ja talous. Kaivosviranomai-sella on oikeudet valvontaan ja riittävät hallin-topakkokeinot, joiden nojalla rikkomuksiin jalaiminlyönteihin on mahdollista puuttua.

Kaivosviranomainen (Tukes) on tähänmennessä myöntänyt voimassaolevan lain mu-kaisia varauksia, malminetsintälupia ja kullan-huuhdontalupia noin 200 kappaletta kutakin.Kaivostoimintaan liittyviä kaivoslupia onmyönnetty noin 20. Tältä pohjalta eri osapuo-lille on kertynyt kokemuksia kaivoslain toimi-vuudesta. Säädösten sujuvoittaminen turhiasäännöksiä perkaamalla ja lupa- ja valitusme-nettelyjä sujuvoittamalla on myös yksi Sipilänhallituksen kärkihankkeista.

Nyt lain perusteella lakkautettavien kaivos-piirien haltijat ja muut asianosaiset antamaanperusteltuja ja asiallisia kommentteja kaivos-lain toimivuudesta ministeriöön.

Kertokaa miten kaivoslakimuutokset konk-reettisesti heikensivät edellytyksiänne harjoit-taa kullanhuuhdontaa Lapissa, ja esittäkää ra-kentavia parannusehdotuksia tilanteen korjaa-miseksi. Älkää kirjoittako, että nyt harmittaaja mieli on mustana.

T

Vielä ehdit vaikuttaa



K esällä 2011 myynnissä ollut-ta LKL:n nimikkopuukkoaon kaipailtu takaisin liitonmyyntiartikkeleihin. Kysees-sähän oli pieni koe-erä, joka

myytiin hetkessä loppuun. Valitettavasti tuol-loin puukon valmistanut Lapin Puukko ei pys-ty enää puukkoja toimittamaan.

Liiton kesäaikainen toiminnanjohtajaHannu Raja teetätti kauhavalaisella puukko-mestari Pauli Kankaanpäällä pari eri variaatio-ta liiton nimikkopuukosta. Kokonaisuus onerittäin onnistuneen oloinen.

Puukkoa testattiin liiton pikkujouluissaTankavaarassa, ja hyvin se näytti istuvan kä-teen kuin käteen. Puukon kahva on visakoi-vua, ja siihen on upotettu liiton hopeinen pins-si. Kahva on käsitelty vesipetsillä vanhahtavanruskeaksi, ja pinnassa on öljykäsittely. Otteenei pitäisi lipsua.

Puukkoa on saatavana 8,5 cm:n rosteri- taihiiliteräksisellä terällä. Terän ruoto on niittaa-malla kiinnitetty läpi kahvan ja messinkihelo-jen, eli puukko pysyy kasassa vaikka olisi ko-vemmassakin käytössä.

Valintaraati päätyi tilaamaan puukkoa sekäruostumattomalla että hiiliteräksisellä terällä,koska puukkoteräksen metallurgiasta väitelleitä

– ja väitteleviä – itseoppineita professoreita tie-detään olevan parikin eri koulukuntaa.

Puukkomestari Kankaanpää itse nauraa,että molemmat ne kyllä saa terässä pidettyä;rosteri vaatii vain vähän enemmän kokemustaja oikeat välineet. Hiiliteräs puolestaan vaatiivähän tarkempaa huolenpitoa; siitä pitää muis-taa pyyhkiä veri ja suljut pois, ja terä on muis-tettava aina huolella kuivata ennen tuppeenlaittamista.

Terät ja messinkihelat on valmistanut kau-havalainen perheyritys Laurin Metalli Oy,muuten jokainen puukko on kokonaisuudes-saan puukkomestari Kankaanpään itsensä kä-sityönä tekemä. Jopa kahvamateriaalina käy-tetty kestävä ja kaunis visakoivu on Kankaan-pään itsensä omalla pihalla kasvattamaa ja kaa-tamaa.

Pirun komia ja pikkusen liian halpa LKL:nnimikkopuukko liiton toimistolta.

Hinta 110,00 euroa + toimituskulut.Tilaukset: LKL ry, PL 86, 99871 Inaritai e-mail: [email protected]

ps. Siihen kahvan hopeapinssissä olevaan poh-jakallion koloon voi jokainen itse istuttaa oma-kaivaman kultahipun jäsenmerkin alkuperäi-sen idean mukaisesti.

kullankaivajan paras kaveriei ole tylsä virkamies, vaan

terävä puukko

Erämaassa


27Prospäkkäri 4/2015 27Prospäkkäri 4/2015


Y hdistyksen jäsenmaksuksi vuodelle2016 vahvistettiin vuosikokouksessa28.3.2015 hallituksen esityksen mu-kaisesti 24 euroa, ja liittymismaksu pi-

dettiin entisellään 10 eurossa. Kullalla maksettaes-sa jäsenmaksun määräksi vahvistettiin 1,0 grammaaLapin kultaa. Jäsenmaksun voi nyt maksaa alla ole-vien ohjeiden mukaisesti.

Tarkista jäsenmaksutilanteesi Prospäkkärinosoiteprintistä. Maksetut vuodet on merkitty sii-hen kahden vuoden seurantajaksolta. Saapuneetmaksut on merkitty siihen viimeisimmän maksa-matta olleen jäsenmaksun mukaisesti. Merkintäv. -14 / -15 maksettu tarkoittaa, että sinulla onvuodet 2014 ja 2015 – sekä luonnollisesti kaikkiniitä edeltävät vuodet liittymisestäsi saakka – mak-settuina. Merkintä v. -13 / -14 maksettu puoles-taan sitä, että sinulla on jäänyt vuosi 2015 tai jokinsitä aiempi maksamatta, ja v. -12 / -13 maksettukahta rästiin jäänyttä maksua, ja yhdistyksen sään-töjen mukaan sitä, että jäsen katsotaan yhdistyk-sestä eronneeksi.

Maksa 24 euroa jokaiselta puuttuvalta vuodel-ta LKL:n jäsenmaksutilille Nordea FI45 2177 38000049 77. Kansainvälisessä pankkiliikenteessä tilinSWIFT-osoite on NDEAFIHH. Muista käyttääviitenumerona jäsennumeroasi, joka on nimesi ylä-puolelle merkitty numerosarja jäsenlehden takakan-nessa. Viitteellisen maksun yhteydessä kirjoitetutviestit eivät välity maksun saajalle.

Eräpäiväksi voi laittaa 31.1.2016. Jäsenmak-suseuranta on päivitetty tilanteen 29.12. 2015mukaisesti.

Voit maksaa vapaaehtoisen kolehdinJäsenmaksun yhteydessä voit maksaa vapaaehtoisenkolehtimaksun. Vuonna 2015 kolehtia eri kohtei-siin maksettiin yhteensä 3695,33 euroa. Eniten

24 euroa vuodelle 2016LKL:n jäsenmaksu

kolehtia annettiin yleistukena liitolle; 1351,33 eu-roa.

Liiton jäsenetuvaltaukset ovat uuden kaivoslainmyötä kasvatetun ylihallinnoinnin vuoksi vuosivuodelta tärkeämpiä kultaa kaivaville jäsenille. Nii-den kehittämistä tuettiin 1037,00 eurolla. Tämätulikin tarpeeseen, sillä liiton huuhdonta-alueidenjatkolupapäätöksistä valtaosa jumiutui Saamealais-käräjien valitusten vuoksi kaivosviranomainen Tu-kesin lupapäätösprosessiin. Niinpä liitto joutuivuokraamaan – onneksi saatiin! – TankavaaranKultakylältä vuokravaltauksen jäsenistönsä käyt-töön.

Edunvalvontaan ja lakiapuun tukea saatiin585,00 euroa, ja tarvetta tälle näkyy edelleen syn-tyvän. Toivottavasti tilanne tulee lähiaikoina nor-malisoitumaan, ja kullankaivajat ja liitto pystyisikohdistamaan rahansa ja tarmonsa sinne minnekuuluukin: kullankaivun ja sen tulevaisuuden ke-hittämiseen.

Palsintien kelvottoman huonon kunnon onjokainen sitä pitkin valtauksille ja pois täristellytperskohtaisesti kokenut. Edellisvuonna Kutturan-tien kioskilla suoritettu tölkkikeräys ei ole ainakaanvielä löytänyt tietään liiton kirjanpitoon. Tietä ontekohengittämällä pitänyt hengissä Palsin Kultakei-sarit ry, ja liitto on pyrkinyt sitä tässä päämäärässätukemaan. Sillanpää-asemassa tienhoidon kannal-ta on Harriojan silta.

Kolehtia Palsinojan tien / Harriojan sillan kun-nostamiseen tuli 678,00 euroa, ja liitto on jo alka-nut selvittämään toimenpidemahdollisuuksia asianratkaisemiseksi.

Kultainen kiitos kaikille tukea antaneille!

Sama uusiksiLiiton hallitus päätti esittää jäsenmaksun 2016 yh-teydessä maksettaville vapaaehtoisille maksuille sa-

Maksa nyt omatoimisesti


K

moja kohteita:– 5 € Palsiojan tien / Harriojan sillan kunnosta-

mistoimenpiteet– 7 € liiton jäsenetuvaltausten kehittämiseen– 9 € edunvalvontaan ja lakiapuun

Näistä poikkeavat epämääräiset summat kat-sotaan liiton toiminnan yleistueksi.

Kolmiportainen muistutusprosessiEnsimmäisessä aallossa jäsenmaksunsa voisivat hoi-taa nyt heti kaikki aktiiviset ja valveutuneet jäsen-emme, jotka saavat tästä artikkelista kimmokkeen.Yritetään jossakin sopivassa saumassa keväällä te-hostaa jäsenmaksujen omatoimista maksamista lä-hettämällä vielä jäsenmaksulappu sähköpostitse

kaikille niille 1800 jäsenelle, joiden kurantti säh-köpostiosoite jäsenrekisteristä löytyy, ja jotka eivätole jäsenmaksuaan vielä siihen mennessä ihan itehoitaneet. Huonompimuistisia ja paperilaskua las-kupinoon kaipaavia lähestytään kuitenkin sittenvielä loppukeväästä paperisella laskulla.

Omatoimisesta maksuseurannasta ja jäsenmak-sujen hoitamisesta koituu liitolle merkittäviä kus-tannussäästöjä, joten kannustamme kaikkia olemaanhyvämuistisia ja viitseliäitä.

Jäsenkortti postitetaan kaikille jäsenille loppu-kevään jäsenlehden mukana ennen kaivukaudenalkua.

KAI J. RANTANENrahastonhoitaja

ullanhuuhdontalupia koskevia pää-töksiä on odotettu pikkuisen mu-risten, mutta kärsivällisesti. Se, ettälupapäätöksien saaminen on kestä-

nyt tuskallisen pitkään, johtuu pääasiassa kahdestaseikasta; KHO teki aikanaan kullankaivajien kan-nalta valitettavan päätöksen palauttaa valitetut lu-vat uudelleen käsiteltäviksi, ja toisaalta Saamelais-käräjät on linjansa mukaisesti jatkanut hallinto-oi-keusvalitusten tehtailemista.

Todettakoon tässä, että myös lapiokaivuluvatjumiutuvat lupajonoon konekaivuvalitusten vuok-si. Tukes ei voi poimia jonosta joitakin, esim. liitonhakemuksia, koska tällöin rikottaisiin hakijoidentasavertaisuutta ja oikeusturvaa.

Myöskään valtionhallinnon päätös yhdistääRovaniemen ja Oulun hallinto-oikeudet ei ole mil-lään muotoa edistänyt uuden ratkaisun saamistauudelleenvalitetuista luvista, jota kaikki osapuoletovat arvatenkin odottaneet. Sitoutumattoman maa-kuntalehti Lapin Kansan artikkelin 6.1.2016 mu-kaisesti hallinto-oikeuksien yhdistämisestä kevääl-lä 2014 on koitunut lähinnä harmia; valitusten kä-

sittelyajat ovat entisestään pidentyneet, eikä säästö-jäkään ole tullut.

Asioista hyvin perillä olevien tahojen mukaanluonnollisesti myös Tukes on odottanut tätä linja-usta uuden kaivoslain käytännön soveltamisesta,mutta nyt se olisi valmistautunut alkamaan antaalausunnoille luparatkaisuja, tulee hallinto-oikeus-ratkaisu sitten koska tulee.

Kaivosviranomainen on myös varautunut rek-rytoimaan lisää käsiä lupapäätösten valmisteluun,joten valistunut arvio on, että tulevaan kaivukau-teen mennessä saadaan iso joukko valmistelussavenyneitä lupapäätöksiä.

Täysin toinen asia sitten on, missä määrin nepuolestaan tulevat johtamaan uusiin valituksiin, jakuinka moni puolestaan saa 30 vuorokauden vali-tusajan jälkeen lainvoiman.

Tämä kehityskulkuhan on ollut täysin liitonedunvalvonnan ennustaman mukainen sen vuoden2014 KHO-päätöksen jälkeen. Tilanne on paska-mainen ja valitettava koko kullankaivun kannalta,ei pelkästään yksittäisille jäsenillemme, joiden koh-dalle on näitä Musta Pekka -kortteja sattunut.

Kullanhuuhdontalupapäätöksistä


Amerikkalainen talousuutissivus-to Business Insider listasi vuon-na 2011 yhdeksän kultaakinkalliimpaa ainetta. Oma koti eiole listattuna, koska senhän sa-

notaan olevan vain yhtä kallista kuin kulta.Listalla on luonnollisesti joitakin hallusi-

nogeeneja ja muita huuhmeija, pari platinaryh-män mineraalia, tantaali-isomeeri ja plutoni-um. Kärkisijaa pitää antihiukkasista koostuvaantimateria.

Mikäli talousuutisivusto BusinessInsider olisi saanut Lapin Kullankai-vajain Liiton Äivihjärven välivaras-tointialueen sähkölaskun käyttöönsä,olisi lista mennyt uusiksi.

Energiapolar Oy:n myymä jaTunturiverkko Oy:n siirtämä yleis-sähkö pohjoisessa Inarin kunnassalienee kalleimpia aineita maailman-kaikkeudessa; kuten oheisesta säh-kölaskusta ilmenee, maksaa 1 kilo-wattitunti tätä tosi pimeää ainetta75,60 €.

Nojoo, kyllä kaikki aikuisetymmärtävät, että tässä maksetaanperusmaksujen muodossa valmi-udesta tarvittaessa käyttää sähköä.Tämä käyttömahdollisuus ontärkeä raskaalla kalustolla keskel-lä talvea kesän huoltoja Äivih-järven lanssilta suorittavilleLemmenjoen ammattikaivajille.Kultaakin kalliimpi.

Ehkä liiton hallituksen pi-täisi kuitenkin pohtia vaihto-

Kultaakinkalliimpaa

ehtona vaikka joka toinen vuosi huollon puut-teen vuoksi uusittavan kolhoosiaggregaatinhankkimista lanssille. Jopa se saattaisi tulla edul-lisemmaksi.

ps. Kuka perkele vilkaisi lanssikopin ovesta si-sälle ja käytti valoja päällä?


Merkkipäivät

85 v.1.2. Iisakki Kuisma, Nukari

80 v.3.1. Raimo Mäkinen, Iso-Evo17.2. Aila Rosnell, Bettna Ruotsi31.3. Nuutti Palviala, Kauhava

75 v.2.2. Eila Koivisto, Oulu2.3. Pekka Rantala, Kokkola

70 v.13.1. Seppo Kotamäki, Turku16.1. Pentti Tikkanen, Pihtipudas22.1. Sören Ainasoja, Raahe23.1. Heikki Mattila, Isokyrö1.2. Heikki Lehtonen, Lahti6.2. Eero Borgenström, Hyvin-kää9.2. Viljo Kauppinen, Oulu12.2. Kari Tourunen, Äänekoski3.3. Eeva Niskanen, Jääli16.3. Anelma Hirvonen, Kitee17.3. Seppo Hämäläinen, Joensuu18.3. Terttu Harju, Sulkava21.3. Suoma Latvalehto,

Haukipudas26.3. Jorma Saarela, Tornio

65 v.9.1. Anja Kukkala, Rauma11.1. Jorma Välisaari, Alajärvi12.1. Maria Jokinen, Maakeski13.1. Leo Särkinen, Tampere18.1. Pirjo Nousiainen, Jyväskylä19.1. Terho Hautamäki, Raahe

19.1. Juhani Järveläinen, Tampere22.1. Heikki Ruuth, Lohja22.1. Markku Tulonen, Lahti23.1. Lea Tikka, Helsinki24.1. Kari Vaskuri, Kiviniemi26.1. Samuli Aalto, Rovaniemi5.2. Jorma Kotilainen,

Haukipudas8.2. Jukka Henriksson, Kotka9.2. Heikki Manninen, Vilppula10.2. Virve Mäkelä, Keltakangas15.2. Valto Wellenius, Turku19.2. Reijo Miinala, Tornio19.2. Maija Rössi, Riihimäki23.2. Arto Vuohelainen, Kotka25.2. Liisa Karvinen, Rovaniemi27.2. Ritva Vehniä, Seinäjoki8.3. Paavo Martikainen, Liperi12.3. Timo Rautakoski, Rautio13.3. Eero Vilen, Sotkamo15.3. Juhani Valtonen, Espoo19.3. Reino Holappa, Nakkila21.3. Mauno Häkkänen, Joroinen22.3. Helena Sahavirta, Ivalo24.3. Juho Niemelä, Hämeenlinna24.3. Katri Patokoski, Simo25.3. Matti Koivuniemi, Alavus28.3. Hannu Paavola, Haukipudas31.3. Matti Orava, Piehinki

60 v.2.1. Magamed Tseloev, Nokia3.1. Lea Nuutinen, Siuntio5.1. Leea Helkiö, Salo14.1. Sulo Heikkinen, Vuokatti14.1. Aulis Lammi, Karjaa14.1. Päivi Salonen, Nokia2.2. Onni Piippo, Iisalmi

3.2. Juha Sointula, Lahti5.2. Oiva Alanenpää, Helsinki12.2. Mauno Iskala, Vantaa13.2. Ritva Teuho-Markkola,

Nokia15.2. Markku Mäkinen, Helsinki17.2. Markku Hillukkala, Oulu20.2. Liisa Seppänen, Karjalohja22.2. Veikko Asikainen, Raahe27.2. Ole Lindstedt, Lappvik1.3. Veijo Holopainen, Kitee1.3. Kauko Mattila, Ylikiiminki7.3. Irma Koivisto, Rovaniemi9.3. Raimo Pöysti, Tampere11.3. Hannu Ylimäki, Sastamala11.3. Ari Laine, Tervola21.3. Teuvo Merenlinna, Turku

50 v.5.1. Marina Lindqvist,

Kalkstrand9.1. Jussi Heino, Kurikka14.1. Arto Vienola, Nurmo20.1. Sari Hämäläinen, Orimattila21.1. Mika Arokivi, Tuupovaara22.1. Kari Kokkonen, Savonlinna3.2. Tarja Tarvainen, Äänekoski7.2. Juha Sipponen, Eteläinen12.2. Torsten Weinert, Winden

Saksa13.2. Terho Onkamo, Kemijärvi27.2. Ari Vepsäläinen, Äänekoski3.3. Rami Salonen, Vermuntila10.3. Kari Myllymäki, Vojakkala17.3. Hannele Logrén, Oulu17.3. Pasi Nummikoski,

Nummikoski25.3. Timo Porkka, Rauma

Onnea pimeään syntyneille!Valoa kohti, Kari Tapio.

prosp 415 painoon - lapinkullankaivajatleukun kantaja peukuttaa kierrättämistä. commodore...

Documents