Seppo Sippu

Pistoolisepän ja kattilaseppien sukuSippolan Liikkalasta:

Seppälä, Ahola, Seppä, Liceen,Licin, Licenius, Niemi

EsitelmäKymenlaakson sukututkimusseuran

jäsentapaamisessa Kotkassakaupunginkirjaston Einon kammarissa

10/4 2018 (lisätty 9/6 2018 korjaussivu)http://sippu630.mbnet.fi/seppien_suku.pdf

1

Liceen, Licin, Licenius

Painetusta kirjallisuudesta ovat vanhastaan tuttuja Vehkalahden pitäjänSippolan kappelin Liikkalan kylän Aholan rusthollari, pistooliseppä javaltiopäivämies Simo Sipinpoika sekä erityisesti hänen poikansa, Haminankoulumies Johan Liceen sekä veljensä, Hirvelän Sepän rusthollarin,seppä Eerik Sipinpojan pojat everstiluutnantti Erich Licin ja Ristiinankirkkoherra Thomas Licenius.

Ks. esim. AKIANDER 1866, 1868, ANREP 1858–64, NORDENSTRENG

1908–09, RAMSAY 1909, LEWENHAUPT 1921, ELGENSTIERNA 1925,ROSÉN 1936, BRENNER YM 1936, BLOMSTEDT 1947, PINOMAA 1949,CARPELAN 1954, HELLGREN 1957.

Sivistyneistösukunimen valinnan pohjana lienevät olleet nimenottajiensynnyinkylä Liikkala ja Rooman keisari (308–324) Licinius. Samaa nimeäoli samoihin aikoihin (1700-luvulla) Ruotsissa myös muilla suvuilla.

2

Nimeä käyttivät myös Erich Licinin ja Thomas Liceniuksen veljet,Hirvelän Sepän rusthollarit Heikki ja Pekka Eerikinpojat Liceen sekäheidän serkkunsa, Valkealan Haimilan Niemen isäntä, kuudennusmiesTuomas Matinpoika Liceen, mutta seuraavissa talonpoikaissukupolvissanimi jäi pois käytöstä.

Johan Liceeniltä ja Thomas Liceniukselta ei jäänyt aikuisikään eläneitälapsia, ja Erich Licinin lasten kuoltua nimi näyttää hävinneen kokonaan(tästä suvusta).

Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelissa 1640–1852 (http://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi) Johan Liceen (Licenius, n:o4892) mainitaan erheellisesti Thomas Liceniuksen (n:o 4891) veljeksi.

Asiakirjoissa Liceen-, Licin-nimi esiintyy monissa muissakin kirjoitus-asuissa, mm. Lecin, Lesin, Lesijn, Lessin, Lisin, Lisiin, Liseen, Lijseen,Licijn.

3

Johan Liceen, aluksi Licenius, s. Liikkalan Aholassa n. 1682. Ylioppi-laaksi Turussa (viip.) 9/2 1706.

Isänsä ja veljensä jälkeen Aholan rusthollari. Krouvari.

Sai piispalta 1722 valtakirjan Vehkalahden pedagogiksi eli koulumes-tariksi ja aloitti lasten opetuksen samana vuonna. Sai edeltäjästään poi-keten palkakseen ainoastaan Vehkalahden ja Kymin pitäjien teinirahat.[AKIANDER 1866; NORDENSTRENG 1908–09.]

Opetti Vehkalahden pitäjän rahvaan sekä Haminaksi uudelleen nimetynVehkalahden kaupungin ”alemman porvariston lapsia, joille vanhemmateivät kyenneet pitämään ja palkkaamaan mitään erityistä oppimestaria”.

Piti koulua ensimmäiset neljä vuotta maalla, todennäköisesti Aholan rust-hollissaan Liikkalassa, koskei kaupungin maistraatti halunnut osoittaavaroja uuden koulutuvan rakentamiseen eikä kortteeria opettajakunnalle.Valitti siitä ja palkkauksestaan useaan kertaan Porvoon konsistorille, Ha-minan maistraatille ja Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin maaherralle.

4

Kirjeessään 24/8 1737 Porvoon piispalle ja konsistorille Liceen ker-too, että oli 15 pedagoginvuotensa aikana yrittänyt huolehtia hiomattomansuomalaisen niin kaupungista kuin maalta tulleen nuorison tarpeellisestaopetuksesta; kouluseura oli koostunut 35–40 oppilaasta; jotkut vanhim-mista oli vuosittain päästetty osaksi kymnaasiin, osaksi Savonlinnankatedraalikouluun ja sittemmin Lappeenrantaan; ne, jotka olivat oppineetABC-kirjan, katekismuksen ja virsikirjan ja jonkin verran harjoitelleetkirjoitusta mutta joilla ei ole ollut taipumusta tai halua jatkaa latinan kou-luharjoituksilla, olivat menneet upseerien palvelukseen, käsityöoppiin taitoimeen kauppiaille; näitä oli 72 nuorukaista.

Nyt vanhuutensa ja voimattomuutensa vuoksi Liceen ei enää jaksanuttoimessaan eikä voinut jäädä loppuelämäkseen sellaiseen ”orjuuteen”,josta oli saanut vain 140 kuparitaalarin vuotuisen palkan; sillä ei hänvoinut tyydyttää saamamiehiään, joilta oli joutunut välttämättömiintarpeisiinsa monta kertaa lainaamaan.

5

Pedagogintoimestaan eron saatuaan ja avioiduttuaan Johan Liceen muuttiHaminasta Liikkalaan Aholan rustholliinsa.

Liceen kuoli 11/5 1742, ja 13/5 hänet haudattiin Vehkalahden kirkkoonpoikapuolensa Johan Mörskoviuksen kustannuksella 57 kuparitaalarista.Myöhemmin samana vuonna kuolivat Liceenin poika ja leski.

Liceen kasasi elinaikanaan päälleen huomattavat velat, niin että hänenlapsipuoltensa isänperinnöstä sekä poikapuoli Johanin yksityisistä varoistaoli jouduttu laittamaan Aholan rusthollin tarpeisiin 1648 taalaria 28 äyriäkuparirahaa (vastaten n. 118 tynnyriä rukiita), sisältäen ratsuvarusteet jakaikkien kolmen hautajaiskustannukset.

Johan Mörskovius kertoi saaneensa isäpuoleltaan vain vanhan mustantakin, liivit ja vanhan lippaan, hänen veljensä ei yhtään mitään; isäpuolenkirjat ja muu vähäinen roju oli kadonnut sodan ja kaupungin ja maaseu-dun autioitumisen myötä, niin ettei hän katsonut olevansa velvollinenmaksamaan mitään omista varoistaan Liceenin velkojille.

6

Erich Licin, aluksi Licenius, s. Liikkalan Aholassa n. 1679. Sotapalve-lukseen 1699. Savon kaksikasjalkaväkipataljoonan vänrikiksi 5/9 1701(vahv. 7/11), luutnantiksi 4/12 1703 (vahv. 23/3 1704), nuoremmaksikapteeniksi 6/10 1705. Majuri Henrik Mathias von Seulenbergin komen-taman, saksilaisista sotavangeista kootun jalkaväkipataljoonan kapteeniksi15/3 1708. [LEWENHAUPT 1921.]

Taisteluissa Vasilkovossa, Inkereessä, Pähkinälinnassa, Siestarjoella,Valkeasaaressa, Viipurissa ja Kolkanpäässä. Haavoittui jalkaan. VangiksiKolkanpäässä lokak. 1708; vietiin Moskovaan, jossa tapasi sattumaltavaimonsa. Sieltä perheineen Tobolskiin Siperiaan. [LEWENHAUPT 1921.]

Pääsi Siperiasta v:n 1721 rauhanteon jälkeen ensimmäisessä seurueessaMoskovaan. Sai 26/6 1722 virastaan eron everstiluutnantin arvolla jakapteenin eläkkeellä. Pääsi Venäjältä kotiin 30/6 1722. Perttelin Inkereenkruununrusthollin haltija 1723–24.

Nautti eläkkeenään eräiden Rantasalmella ja Iisalmessa sijaitsevien talojenverot ”ev.luutn. Erich Licinin elinikäisen donaation” nimikkeellä 1724–31.

7

Erich Licin oli kruununtalon haltijana Ristiinan Parkatniemessä 1725–29ja Mikkelin Rämälässä 1732–41. Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväki-rykmentin eläkeläisten joukossa v:sta 1732.

Anoi (turhaan) rykmentin pääkatselmuksessa Savonlinnassa 1735 eläk-keensä kaksinkertaistamista vedoten sotapalveluksiinsa ja niissä saamiinsahaavoihin ja 14 vuoden sotavankeuteensa sekä siihen, ettei vaimon-sa ja kuuden lapsensa kanssa voi puutteenalaisuudessaan tulla toimeenyksinkertaisella eläkkeellään.

Asui viimeiset vuotensa (1743–45) Inkoon Bredsissä vävynsä, ruukin-patruuna Johan Wilhelm Hisingin omistamassa Storbredsin rusthollissa[BRENNER YM 1936]. — Inkoon Fagervikin, Pohjan Pinjaisten ja Tenho-lan Skogbyn ruukinkartanoiden isännöitsijä ja osaomistaja J. W. Hising oliluutnanttina jäänyt sotavangiksi Perevolotšnassa 1709 ja vihitty Tobols-kissa 1719 Erich Licinin ensi aviosta syntyneen tyttären Maria Christinankanssa [LUTHER 1972; KURTÉN 1972]; näillä laaja jälkeläistö aatelisia[ELGENSTIERNA 1925–36; CARPELAN 1954–66].

8

Thomas Licenius, myös Licin, s. Liikkalan Aholassa n. 1680. Ylioppi-laaksi Turusta (viip.) 9/2 1706 eli samana päivänä kuin serkkunsa JohanLiceen. Vihittiin papiksi 1711.

Hämeen läänin jalkaväkirykmentin pataljoonansaarnaajaksi 1711 (vahv.25/2 1717). [AKIANDER 1868; BLOMSTEDT 1947. CEDERBERG 1947;VÄÄNÄNEN 1975.]

Seurasi rykmentinkomentajan Otto Johan Maidellin mukaan rykmenttiäkoko sota-ajan (1711–21) ”pannen alttiiksi kaiken omaisuutensa ja joutuenmoniin vaikeuksiin”. Pakeni rykmenttinsä mukana (1714) pois SuomestaPohjanlahden länsipuolelle.

Sai Tukholman suomalaisen konsistorin esityksestä 30/9 1719 valtakirjanKurkijoen kirkkoherran virkaan, muttei päässyt astumaan virkaansa, koskaseutu jäi Venäjän valtaan. Haki 1721–22 useita papinvirkoja saamatta niistäyhtäkään.

9

Thomas Liceniuksen appi Matthias Jahnsonius (aiempi Båck), entinenVehkalahden koulumestari ja Luumäen varapastori, oli v:n 1721 lopullanimitetty Ristiinan kirkkoherran virkaan.

Appi ja vävy tekivät 26/3 1723 kontrahdin, jonka mukaan vävy saaapeltaan tämän viran sellaisin ehdoin, että yksin ilman appensa apuatoimittaa jumalanpalveluksen ja kaikki muut papintoimet, jättää yksinappensa määräysvaltaan kaikki viran tulot sekä hoitaa appivanhempiaan japitää heistä huolta heidän kuolemaansa asti [PINOMAA 1949].

Licenius saikin kuninkaalta 5/2 1724 valtakirjan, jossa konsistorin esityk-sestä hyväksytään apen kanssa tehty kontrahti ja jolla hänet määrätäänRistiinan kirkkoherran virkaan appensa paikalle.

Teki appensa kanssa 12/5 1725 uuden kontrahdin, jossa sopi eräistämuutoksista aiemmin tehtyyn kontrahtiin viran tulojen jaosta.

10

Thomas Licenius riitaantui appivanhempiensa kanssa papinsaatavien ja-kamisesta ja käyttäytyi heitä kohtaan hävyttömästi, mitä nämä itkusilminkävivät 16/3 1726 valittamassa Mikkelin kontrahdin rovastille Chris-topher von der Heidelle; oli appivanhempien kertoman mukaan myöspahoinpidellyt omaa vaimoaan [PINOMAA 1949].

Riitaantui myös seurakunnan kappalaisen Petrus Heintziuksen kanssa.Osapuolet ilmiantoivat toisensa Porvoon konsistorille väärinkäytöksistä jalaiminlyönneistä viranhoidossa.

Licenius vetosi ”sairaalloiseen tilaansa”, jonka Heintzius taas väittijohtuvan paloviinan ryypiskelystä, jota Licenius harjoitti joka vuosiniin pitkään kuin varat ja palkkaetuudet riittivät; aitan tyhjennyttyäkevätpuolella Licenius kuntoutui eikä enää valittanut sairaalloisuuttaan.

Apupappi Petrus Bæckborgilla oli 1736 suuria vaikeuksia saada sovittupalkkansa Liceniukselta, joka oli tullut voimiltaan yhä heikommaksi japäästänyt taloutensa kehnoon ja säälittävään tilaan.

11

Tammikuussa 1736 Ristiinan seurakunnassa toimitetussa piispantar-kastuksessa Liceniuksen havaittiin pahoin laiminlyöneen virkansa; olisekavan olemuksensa ja virkansa hoitoa huomattavasti vaikeuttavien heik-kouksiensa eli häpeällisen juoppoutensa johdosta saattanut seurakuntansatyystin rappiotilaan [AKIANDER 1868; DURCHMAN 1945].

Päätettiin konsistorin istunnossa 13/3 1736 esittää erotettavaksi virastaan,kuitenkin oikeudella saada virkaan nimitettävältä uudelta kirkkoherraltakonsistorin kohtuulliseksi katsoma tarpeellinen ja riittävä elatus itselleen javaimolleen. Tuli tosiasiallisesti erotetuksi virastaan hallitsijan hyväksyttyä27/7 1736 konsistorin esityksen. [PINOMAA 1949; DURCHMAN 1945.]

Kuoli Ristiinassa 12/3 1737 ”kaksi viikkoa kärsittyihin pistoksiin, 57-vuotiaana”.

Viisi viikkoa myöhemmin kuoli hänen leskensä Anna Jahnsonia, hän-kin ”suuri juoppopytty ja pahennuskivi koko seurakunnassa” (en stoorfyllbytta och förargellseklippa uti hehla församblingen) [DURCHMAN

1945].

12

Erich Licin anoi 8/1 1739 kuninkaalta tiliselvitystä (litviikkiä) Thomas-veljensä palkkasaatavista Hämeen läänin jalkaväkirykmentissä pataljoo-nansaarnaajan virassa, ”jotten jäisi vaille autuaan veljeni kyllin kalliistihankkimaa ja minulle perintöoikeuden kautta langennutta omaisuutta”.

Lisäselvityksenä Licin toimitti kamarikollegiolle kapteeni Conrad AndersWeberin ja rykmentinkirjuri Barthold Neermannin Savon jalkaväkiryk-mentistä 12/2 1739 antaman todistuksen, jonka mukaan ”everstiluutnantti,vapaasukuinen [sic!] herra Erich Licin on ainoa [sic!] ja lähin perillinenkuoleman kautta edesmenneen veljensä, Ristiinan entisen kirkkoher-ran, herra Thomas Licinin jälkeen, joka [Erich Licin] on myös ottanutsen pienen omaisuuden, jonka hänen edesmennyt veljensä on jälkeensäjättänyt.”

Omista palkkasaatavistaan Erich Licin oli hakenut tiliselvityksen 1728sotavankeusajalta ja 1736 palvelusvuosilta 1701–06. Vielä 1756 vävyEric Wilhelm von Fieandt anoi omasta ja muiden perillisten puolestatiliselvitystä appivainaansa palkkasaatavista vuosilta 1707–08.

13

Liikkalan Seppälä

KIRSTI HELLGREN kirjoittaa Sippolan historiansa (1957) sivulla 176:

”V. 1678 arvioitiin pistooliseppä Simo Sipinpojan Liikkalassa olevaratsutila (myöhemmin Aholan tila) ainakin 600 kuparitaalarin arvoiseksi.”

Tämä Simo Sipinpojan Vehkalahden, Valkealan ja Kymin talvikäräjissä14–15/1 1678 esittämä arvio ei kuitenkaan liity Aholan taloon, vaanSimon entiseen kotitaloon Liikkalan Seppälään.

Simo ei ollut tyytyväinen uloslunastushintaan, joka hänen isälleen SipiYrjönpojalle oli luvattu, kun tämä poikineen lähti Seppälästä 1675 jasiirtyi saman kylän Aholaan, ostettuaan Aholan sen entiseltä isännältä SipiEskonpojalta 170 kuparitaalarista.

Liceen-, Licin-, Licenius-suku on siten mieslinjaa vanhaa Seppälän sukua,ei Aholan.

14

Liikkalan kylän Seppälän maakirjatalo N:o 2 sijaitsi kylän pohjois- eliyläpäässä, kylän läpi virtaavan Sippolanjoen itäpuolella. Sen lähin naapurioli aivan vieressä, samalla tonttialueella sijaitseva Mikkolan talo N:o 1.

Pienen matkan päässä lähempänä jokea oli Kissalan taloryhmä: Vähä-Kissa eli Ulvi, Vakkari, Suur-Kissa eli Hannula, Kujala, ja molemmatTurkiat. Joen länsipuolella Ukkola: Vähä-Ukko ja Suur-Ukko.

Talojen tonttimaiden ja pelto-osuuksien sijainnit ilmenevät oheisesta ku-vasta, joka on rajattu maanmittaustarkastaja Johan Chylanderin 1771aloittamassa ja maanmittari Otto Wilhelm Hirnin 1776–77 jatkamassaSippolan, Liikkalan ja Hirvelän kylät käsittävän jakokunnan revisiomaan-mittauksessa laaditusta verollepanokartasta, ks. Kansallisarkiston digitaa-liarkisto http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=44690.

Suuraakkosin on osoitettu, mitkä talot omistivat sarkoja missäkin pelto-lohkossa. Niittyosuudet pienaakkosin.

15

Kuva 1: Liikkalan yläpäätä 1771–77. Pohjoinen vasemmalla. A = Mikkola, B =Seppälä, G = Vähä-Kissa eli Ulvi, I = Vähä-Ukko eli Ukkola, L = Vakkari, M =Suur-Kissa eli Hannula, O = Kujala, Q = Suur-Ukko eli Ukkola, S ja T = Turkiat.

16

Mikkolan ja Seppälän talot näyttävät muodostuneen, ainakin osaksi, niistäkolmesta 1/12 veron talosta, joita jo 1544 isännöivät Olavi Hannunpoika,Heikki Jussinpoika ja Mikko Pekanpoika. Nämä isännät olivat osakkainasamassa Vehkalahden pitäjän Summan nautakunnan kokoverossa, jaheistä Olavi Hannunpoika mainitaan jo v:n 1543 maakirjassa, jossakunkin kokoveron maksajien edustajina mainitaan vain pari isäntää.

Mainitut talot kuuluivat Liikkalan kylän Ylä-Liikkalaksi (Öffuerlickalaby,Yliliickala, Ylle Lickala) kutsuttuun kylänosaan.

V. 1559 toimitettiin Viipurin läänissä uutta verollepanoa varten maan-mittaus. Verorevision tulokset ovat nähtävissä maakirjoista v:sta 1562.Samana vuonna Vehkalahden ja Virolahden pitäjät liitettiin Kymenkar-tanon lääniksi nimitettyyn voutikuntaan, joka muutamaa vuotta aiemminoli muodostettu Pyhtäästä ja Kymenkartanon lampuotialueista. Liikkalankylän kokoverojen määrä korotettiin entisestä 2 1/2 verosta 3 1/2 veroon(mihin myöhemmin tuli vielä 1/8 veron lisäys).

17

V. 1557 on Heikki Jussinpojalla 1/6 veroa ja Matti Pekanpojalla 1/12veroa. Verorevision jälkeen 1564 on Pekka Heikinpojalla ja Matti Pe-kanpojalla kummallakin 1/4 veroa. Näyttää siltä, että Liikkalan kylänveronkorotuksesta on neljännes eli 1/4 veroa osunut edellä mainituistakolmesta 1/12 veron talosta muodostetuille kahdelle talolle.

Pekka Heikinpojan talo oli aikanaan koko Liikkalan kylän varakkain, jatoiseksi varakkain koko siinä osassa Vehkalahden pitäjää, joka myöhem-min muodosti Sippolan pitäjän.

Älvsborgin lunnaita varten 24/6 1571 laaditun hopeaveroluettelon mukaanYlä-Liikkalan Pekka Heikinpoika omisti irtainta yhteensä 123 markan 4äyrin arvosta, mistä kannettiin hopeaverona kymmenesosa eli 12 markkaa2 äyriä 19 4/5 penninkiä.

Ylä-Liikkalan Matti Pekanpojan omaisuus, 48 markkaa 5 äyriä, oli kylänneljänneksi arvokkain.

18

V. 1571 alkaneen Venäjän sodan aikana lisääntyneet rasitukset (väenotot,sotaväen ylläpito ja kyyditykset, ylimääräiset verot) sekä katovuodet (1577ja 1587–88) saivat aikaan, että moni talo jäi kokonaan autioksi tai ainakintoistaiseksi verokyvyttömäksi [ROSÉN 1936].

Matti Pekanpoika mainitaan kokoveron osakkaana (osuudella 1/4) viimei-sen kerran 1572. Seuraavasta vuodesta alkaen Pekka Heikinpoika vastasi1/2 verosta.

Nälkävuonna 1588 Liikkalan kylän 3 5/8 verosta autiona oli 1 3/8 veroa jamaksukykyisenä 2 1/4 veroa.

Pekka Heikinpojan jälkeen hänen 1/2 veron taloaan asuivat Klemetti jaTuomas Pekanpojat sekä eräät Heikki Sipinpoika ja Eerik Heikinpoi-ka, joista 1589 vain viimeksi mainittu maksoi maaveroa (1/6 veroa).V. 1600 Klemetti ja Tuomas Pekanpojilla oli yhteisesti 1/6 veroa, HeikkiSipinpojalla 1/6 veroa ja Eerik Heikinpojalla 1/6 veroa.

19

Myöhemmät Mikkolan ja Seppälän talot muodostuivat Pekka Heikinpojan1/2 veron talon perintöluontoisina säilyneistä ja kruunulle joutuneistaosista v:n 1626 maantarkastuskirjan mukaan seuraavasti:

1/24 Markku Klemetinpoika 5/24 Mikkola

1/24 Heikki Sipinpoika

1/12 kruununtila, sijoitus 1619

1/24 Eerik Tuomaanpoika

1/12 Jaakko Eerikinpoika 7/24 Seppälä

1/24 Heikki Sipinpoika

1/12 kruununtila, sijoitus 1607

1/12 kruununtila, sijoitus 1619

1/2 yhteensä veroa 1/2

20

Seppälän suku

Edellä mainittu Eerik Heikinpoika on Seppälän suvun varhaisin esi-isä,josta lähtien sukujohto on varmasti todennettavissa. Häntä seurasivatLiikkalan sittemmin ”kuparisepän rustholliksi” ja lopulta Seppäläksikutsutun talon haltijoina hänen poikansa Jaakko ja Yrjö Eerikinpojat.

V. 1627 veljekset ryhtyivät ratsutilallisiksi varustamalla talonsa puolestaratsumiehen ratsumestari Jakob Bengtinpojan lippueeseen.

V:lta 1632 on tieto, että Yrjö Eerikinpoika harjoitti myös sepän ammattia:”Smeden Jöran Eh[r]sson i Lijkola”.

Yrjön poika Eerik Yrjönpoika kuittasi 1642–43 saaneensa Kymenkartanonläänin kruununvoudilta David Bilefeltiltä 6 kuparitaalaria Korkeakos-ken kruununsahaan valmistamastaan sahanterästä, 4 taalaria 16 äyriäsamaan sahaan tekemästään työstä ja 2 taalaria kruunun kymmenysaittaanvalmistamastaan lukosta.

21

I. Eerik Heikinpoika (eli 1614), talollinen (jo 1589), LiikkalaII. Jaakko Eerikinpoika (k. n. 1640), ratsutilallinen (v:sta 1627), Liikkala

III. Eerik Jaakonpoika (k. 1682–83), ratsutilallinen, LiikkalaIV. N.N. Eerikinpoika (kuolleena jo 1685)IV. N.N. Eerikintytär ∞ Sipi Markunpoika Puhakka RuotilassaIV. N.N. Eerikintytär ∞ Samuli Paavonpoika Paavola MetsäkylässäIV. N.N. Eerikintytär ∞ Risto Eerikinpoika Knuuttila Ylänummella

II. Yrjö Eerikinpoika (eli 1656), ratsutilallinen, seppä, LiikkalaIII. ? Lauri Yrjönpoika (eli 1637), ratsumiesIII. Eerik Yrjönpoika (eli 1663), ratsutilallinen, seppä, Liikkalan Seppälä

IV. Eerik Eerikinpoika (k. 1685), ratsutilallinen, kattilaseppäIV. Sipi Eerikinpoika (eli 1685), ratsutilallinenIV. Tuomas Eerikinpoika (k. n. 1693), ratsutilallinen

III. Sipi Yrjönpoika (eli 1678), Liikkalan Ahola (v:sta 1675)

22

Vehkalahden ja Kymin kesäkäräjissä 22–23/6 1685 Ruotilan Sipi Markun-poika, Metsäkylän Samuli Paavonpoika ja Ylänummen Risto Eerikinpoikaanoivat, että saisivat haltuunsa 2 1/2 vuotta sitten kuolleen appensa EerikJaakonpojan osuuden irtaimesta ja kiinteästä tämän perintötalosta Liik-kalassa ja että taloa nykyisin asuvat apen isän veljen pojanpojat Sipi jaTuomas Eerikinpojat velvoitettaisiin se heille maksamaan.

Sipi ja Tuomas, jotka vastasivat kanteeseen omasta ja edesmenneen van-himman veljensä Eerik Eerikinpojan lasten puolesta, antoivat oikeuteenentisen lainlukijan Michael Dahlmannin talon osakkaiden välille 22/31674 laatiman transaktion, jolla Eerik Jaakonpoika, ikäloppu vanha mies,oli pakottamatta ja vapaaehtoisesti tehnyt sellaisen ystävällisen sovinnonisänsä veljenpojan poikien kanssa, että heistä vanhimman pojan EerikEerikinpojan pitää hoitaa ja ruokkia häntä ja hänen vaimoaan MarkettaHeikintytärtä kummankin kuolinpäivään asti ja sitten heidän kuoltuaansaattaa heidät kunniallisesti hautaan.

23

Sitten piti jakamattomasta pesästä toimittaa Eerik Jaakonpojan rintape-rillisille 50 kuparitaalaria rahaa, 6 nautaa, tynnyri rukiita, tynnyri ohria,tynnyri kauroja, hevonen, kirves, viikate, sirppi, vältti, rautapata, kuparia10 leiviskää, pari auranrautoja ja hauli- eli rihlapyssy, joilla Eerik Jaakon-pojan perillisten piti olla erotettu siitä oikeudesta ja etuudesta, jota heidänisällään on voinut olla Liikkalan taloon, sopimuksen rikkojalle asetetun100 hopeataalarin sakon uhalla.

Kantajat esittivät sopimuksen olevan aivan kohtuuton, koska siinä rinta-perillisille luvattu perintöosuus oli varsin vähäinen siihen nähden kuinkapaljon heidän osakseen tulisi oikean perinnönjaon nojalla.

Kantajat suostuivat lopulta oikeuden kehotuksesta sellaiseen sovintoon,että saavat Sipi ja Tuomas Eerikinpojilta tamman varsoineen, kaksitynnyriä viljaa sekä kaksi vuohta sen lisäksi, mitä edellä mainitussasopimuksessa oli lueteltu, minkä kautta he olivat omasta ja jälkeläistensäpuolesta pesästä erotetut.

24

III. Eerik Yrjönpoika (eli 1663), ratsutilallinen, seppä, laamanninoikeudenlautamies, Liikkalan SeppäläIV. Eerik Eerikinpoika (k. 1685), ratsutilallinen, kattilaseppä

V. N.N. Eerikintytär ∞ Suutari MetsäkylässäV. Heikki Eerikinpoika (eli 1678), ratsumies

IV. Sipi Eerikinpoika (eli 1685), ratsutilallinen, Liikkalan SeppäläV. Matti Sipinpoika (eli 1712), rusthollari

VI. Arvi Matinpoika (eli 1706)VI. Sipi Matinpoika (k. 1729–30), kupariseppä, kruununrusthollari, 2/3 taloaVI. Valpuri Matintytär (eli 1708)VI. ? Eerik Matinpoika (eli 1728)

V. Susanna Sipintytär (k. 1742?) ∞ (?) Vilkki YlänummellaV. Yrjö Sipinpoika (k. 1733), kruununrusthollari, 1/3 taloa

VI. Iisak Yrjönpoika (k. 1775), kruununrusthollari, 1/3 taloaV. Beata Sipintytär (k. n. 1715) ∞ Tepponen Viialassa

IV. Tuomas Eerikinpoika . . .

25

III. Eerik Yrjönpoika (eli 1663), ratsutilallinen, seppä, laamanninoikeudenlautamies, Liikkalan SeppäläIV. Eerik Eerikinpoika . . .IV. Sipi Eerikinpoika . . .IV. Tuomas Eerikinpoika (k. n. 1693), ratsumies, rusthollari, laamannin-

oikeuden lautamies, Liikkalan SeppäläV. Liisa Tuomaantytär ∞ Koivu Metsäkylässä (Lavi Summassa)V. Maria Tuomaantytär ∞ (Suur-)Uski PyhällössäV. Marketta Tuomaantytär ∞ Hohti Muhniemellä ja MämmälässäV. Tuomas Tuomaanpoika (eli 1688, k. ennen vuotta 1696)V. Riitta Tuomaantytär ∞ Tökkäri MämmälässäV. Benjam Tuomaanpoika (k. n. 1714), rusthollin osakas

VI. Susanna Benjamintytär ∞ 1) Kitunen Kitulassa; 2) Pakkanen IhamaallaV. N.N. Tuomaantytär (eli 1697)V. N.N. Tuomaantytär (eli 1697)V. Maria Tuomaantytär (eli 1703)

26

Liikkalan Ahola

Liikkalan Aholan taloa v:een 1675 hallinnut suku näyttää polveutuvanTuomas Laurinpojasta, joka v:sta 1544 mainitaan kokoveron osakkaa-na Vehkalahden pitäjän Summan nautakunnan Liikkalan kylän Ala-Liikkalaksi kutsutussa kylänosassa.

V. 1675 Tuomaan pojanpojan pojanpoika Sipi Eskonpoika myi kanssape-rillisiään (mm. Eerik-veljeään) muistamatta Aholan 3/8 veron ratsutilansaman kylän Seppälän talolliselle Sipi Yrjönpojalle 170 kuparitaalarinkauppahinnasta; tuomittiin luovuttamaan kauppasumma takavarikkoon.

Uuden isännän aikana Sipi Eskonpoika asui vaimonsa kanssa Aholassaitsellisruokakunnassa; nähtävästi hän eli henkirahasta vapaana vielä1682. Sipi Eskonpojan poika Simo Sipinpoika (Sipi Yrjönpojan pojan,pistoolisepän, kaima) jatkoi palvelustaan Aholan ratsumiehenä uudenisännän alaisuudessa, mutta kuoli jo 1677.

27

Kuva 2: Liikkalan alapäätä 1771–77. Pohjoinen vasemmalla. D = Mänttäri, E =Ahola, F = Niemelä (aiempi Pytty eli Susi), N = Hykkyrä, P = Härmä ja Keskiivari.

28

III. Sipi Yrjönpoika, rusthollari, Liikkalan Ahola (v:sta 1675)IV. Valpuri (?) Sipintytär ∞ (?) Risto Matinp. Pukki (Brandstaka) HusupyölissäIV. Simo Sipinpoika (eli 1713), rusthollari, pistooliseppä, valtiopäivämies

V. Johan Liceen (k. 1742), Haminan koulumies, kruununrusthollari∞ pikkuporvari Matts Mörskoviuksen leski Kirstin Mattsintytär (k. 1742)VI. Daniel Liceen (k. 1742)

V. Joonas Simonpoika (eli 1710)V. Maria Simontytär (k. n. 1736) ∞ Juho Eerikinp. Husgafvel Salmenkylässä

IV. Tuomas Sipinpoika (eli 1678), ratsumiesIV. Eerik Sipinpoika . . .IV. Matti Sipinpoika . . .IV. Sipi Sipinpoika, seppä, Sippolan Seppä . . .

V. Pekka Sipinpoika, seppä, Sippolan Seppä . . .V. Tuomas Sipinpoika (k. 1769), kruununtal., Liikkalan Ahola (v:sta 1743)V. Jaakko Sipinpoika (k. 1777), kruununtal., Liikkalan Ahola (v:sta 1743)V. Eerik Sipinpoika (k. 1779), kruununtal., Liikkalan Ahola (v:sta 1743)

29

Sipi Yrjönpojan jälkeen Liikkalan Aholan rusthollia isännöi hänen poi-kansa, pistooliseppä Simo Sipinpoika (”Simon Sigfredsson Pistolsmed”),joka oli hankkinut ammattitaitonsa savolaisen pistoolisepän opissa.

Kahdesti (1682 ja 1693) Simo Sipinpoika valittiin Kymenkartanon läänin(Kymin kihlakunnan) talonpoikien edustajaksi valtiopäiville.

Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 1697 Simo valitti, kuinka hänenkolme nuorempaa veljeään Eerik, Matti ja Sipi Sipinpojat olivat menneenäkesänä vastoin hänen tahtoaan eronneet hänestä jättäen hänet yksin hoi-tamaan heidän siihen asti yhdessä asumaansa ratsutilaa Liikkalassa kuinmyös oman mielensä mukaan jakaneet perintönsä ja omaisuutensa keske-nään ja vieneet sen mukanaan Hirvelästä hankkimalleen tilalle, jättämättäkylliksi syrjään mitä velan maksuun olisi pitänyt erottaa jakamattomasta jajättää jakamatta. Kihlakunnanoikeus määräsi toimitettavaksi lainmukaisenjaon veljesten välillä. [Vrt. HELLGREN 1957: 99–100.]

30

Simo Sipinpojan jälkeen Liikkalan Aholan kruununrustholli N:o 5 jäihänen pojalleen Haminan pedagogi Johan Liceenille.

Liceenin kuoltua 1742 vaimoineen ja lapsineen Aholaa vaativat hal-lintaansa Liceenin vaimovainaan pojat Johan ja Matts Mörskovius silläperusteella, että Mörskoviusten varoja oli käytetty huomattava määrä Aho-lan talon tarpeisiin ja että heidän velipuolensa eli Liceenin lapsi DanielLiceen oli kuollut isänsä jälkeen mutta ennen äitiään, niin että lapsi oliperinyt isänsä (rintaperintö), äiti lapsensa (selkäperintö) ja Mörskoviuksetäitinsä (rintaperintö).

Liceenin sisaren Maria Simontyttären pojat Eerik ja Kalle JuhonpojatHusgafvel taas vaativat Aholaa sillä perusteella, että olivat (Liceeninsivuperillisinä) lähemmässä sukulaissuhteessa edesmenneeseen Liceeniinkuin tämän serkut Tuomas, Jaakko ja Eerik Sipinpojat Seppä, jotkaolivat 27/7 1743 saaneet taloon sijoituskirjan ylikomissaari Carl FriedrichKrompeinilta (Kymenkartanon provinssin käskynhaltijalta).

31

Hirvelän Seppä

Vaikeuksiin joutunut hirveläläinen rusthollari Sipi Yrjönpoika Lonka myinälkävuonna 12/6 1697 rusthollinsa 320 kuparitaalarin kauppahinnastaLiikkalan Aholan rusthollarin, pistooliseppä Simo Sipinpojan veljilleEerik, Matti ja Sipi Sipinpojalle, näiden yhteisillä varoilla ensiksi mainitunnimiin.

Koska rustholli myytiin perintötalona, jonka sukuoikeuden tuli siis säilyä,ostajat joutuivat vastaamaan myös rusthollia rasittaneesta kruununrästistäsekä vielä maksamatta olleesta osasta ratsuvarusteita, mitä varten kruu-nunvouti takavarikoi koko kauppahinnan kunnes rästi tulisi maksetuksi.

Sipi Longan rusthollin uusi isäntä Eerik Sipinpoika harjoitti myös sepänammattia, mistä talo saikin sittemmin uuden nimen Seppä. Maakirjaanrustholli merkittiin N:olla 2. (Kylän toinen Lonka-niminen rustholli onN:o 1.)

32

Kauppakontrahtiin kuului, että ostajien piti suorittaa kauppahinnastaSippolan rautaruukille myyjältä jäänyt velka, joka sitten osoittautui 203kuparitaalarin 7 äyrin suuruiseksi.

Eerik Sipinpoika oli talvikäräjissä 1707 vastaamassa Sippolan ruukinhoitajan (kirjanpitäjän) Johan Ottanderin herrasväkensä puolesta ajamaankanteeseen Sipi Longalta jääneestä ruukinvelasta. Myyjä itse oli saapuvillaja vakuutti Eerikin hyvin tienneen kaupantekohetkellä, että taloa rasittikruununrästi ynnä muu, mikä Sipiltä oli jäänyt maksamatta.

Eerik tuomittiin maksamaan velka ynnä hopeataalari kulunkeina Sippolanhovin ja ruukin omistajalle maaherra Johan Creutzille tai tämän valtuus-miehelle. Eerik vetosi tuomiosta laamanninoikeuteen; hävisi vetonsa jajoutui korvaamaan vastapuolen kulut 12 hopeataalarilla.

33

III. Sipi Yrjönpoika, Liikkalan Ahola (v:sta 1675)IV. Valpuri (?) Sipintytär . . .IV. Simo Sipinpoika . . .IV. Tuomas Sipinpoika . . .IV. Eerik Sipinpoika (k. 1730), rusthollari, seppä, Hirvelä (v:sta 1697)

V. Maria Eerikintytär (k. 1759) ∞ 1) Kurittu; 2) Korjala (Kurittu)V. Erich Licin (k. Inkoossa 1745), everstiluutnanttiV. Thomas Licenius (k. Ristiinassa 1737), kirkkoherraV. Heikki Eerikinpoika Liceen (k. 1767), kruununrusthollari,

Hirvelän Seppä (1/2 taloa), kupariseppä, krouvariV. Pekka Eerikinpoika Liceen (k. 1773), kruununrusthollari,

Hirvelän Seppä (1/2 taloa)V. N.N. Eerikintytär, naimisissa jo 1730V. Eeva Eerikintytär ∞ 1) Hurtig Hurttalassa; 2) Korpiniemi Pajulahdessa

IV. Matti Sipinpoika . . .IV. Sipi Sipinpoika . . .

34

Kesäkäräjissä 1726 Eerik Sipinpojan nuorin poika Pekka Eerikinpoikanäytti veljiensä, everstiluutnantti Erich Licinin ja Ristiinan kirkkoherraThomas Liceniuksen 28/3 1726 hänelle jättämän kirjelmän, jolla heluopuvat osuudestaan Hirvelän Sepän rustholliin, kumminkin sillä ehdolla,että Pekan tuli pitää luonaan, majoittaa ja elättää heidän vanha isänsätämän kuolinpäivään asti, mitä vastoin Pekan vanhemman veljen HeikkiEerikinpojan ”pitää tyytymän ainoastaan siihen osaan, minkä laki jaasetukset sellaisissa asioissa sanelevat”.

Everstiluutnantti ja kirkkoherra sitoutuivat myös Pekan takuumiehiksirusthollin kunnossa pitämisessä ja suoritettavien suorittamisessa.

Pekka anoi nyt isänsä kanssa, että Heikkiä vaadittaisiin lähtemään ta-losta, ”varsinkin kun hän ei tänä vaikeana aikana katso tärkeäksi pitääasiaankuuluvaa huolta vanhemmistaan”.

35

Heikki Eerikinpoika puolestaan kertoi joutuneensa pian v:n 1721 rauhan-teon jälkeen isänsä kykenemättömyyden vuoksi ottamaan vastaan Sepänrusthollin isännyyden ja hallinnan ja olikin kaikin tavoin huolehtinut rust-hollin kuntoon saattamisesta sekä joutunut olemaan katselmuksissa jamuissa kokouksissa isäntänä vastuullisena.

Heikki kertoi panneensa yli 347 taalaria omista varoistaan talon par-haaksi ja näytti kapteeni Fabian Duwallin Karjalan rakuunaeskadroonanhenkikomppanian puolesta antaman todistuksen, jonka mukaan ”ottaenhuomioon talollinen Heikki Eerikinpojan hyvät varat ja varman omaisuu-den” hänet on viime pääkatselmuksessa tunnustettu vanhan isänsä sijaanpäteväksi rusthollariksi, varsinkin kun ”hän on osoittanut useita sieviänäytteitä ja toiminut ratsuvarusteiden parantamiseksi, niin ettei luultavastikukaan muu taida hakea häntä ulos rusthollin vahingoksi”.

Heikki tarjoutui kaikella pojan kunnioituksella ja tottelevaisuudellaolemaan avuksi vanhemmilleen ja kehotti Pekka-veljeään hankkimaanitselleen toisen tilan ellei halunnut sopia hänen kanssaan.

36

Osapuolet olivat erimielisiä Sepän rusthollin maanluonnosta. Heikki väittirusthollia kruununluontoiseksi, Pekka ja isä taas perintöluontoiseksi.

Syyskäräjissä 1726 Kymin kihlakunnan kruununvouti Johan Kyreenvakuutti rusthollin olevan kruununluontoinen ja että se tulisi parhaitenviljellyksi jäädessään paremmissa varoissa olevalle Heikille, joka asettipuolestaan takuuseen rusthollin hallinnasta ja viljelystä porvarit Samuel jaJacob Forsellin.

Koska oikeudella ei ollut rusthollin maanluonnosta muuta näyttöä kuinettä talo oli kruunun, oikeus lähetti jutun maaherran ratkaistavaksikruununrustholleja koskevan kuninkaallisen asetuksen nojalla.

Talvikäräjissä 1727 Heikki näytti sitten Savonlinnan ja Kymenkartanonläänin maaherran 24/11 1726 antaman päätöksen, jolla Sepän rusthollinhallintariita palautettiin perintömaata (!) koskevana kihlakunnanoikeudenratkaistavaksi.

37

Heikki Eerikinpoika sopi nyt oikeuden edessä isänsä ja Pekka-veljensäkanssa niin, että saa isältään puolet rusthollista ja niin muodoin vastedesviljelee puolta osaa sen tiluksista, nauttii vastaavan osuuden augmenttienveroista, osallistuu samassa suhteessa ratsuvarustukseen ja muihin uloste-koihin sekä yhdessä Pekan kanssa huolehtii vanhempiensa elatuksesta.

Vastaavanlainen epäselvyys talon maanluonnosta ilmeni monessa muus-sakin 1720- tai 1730-luvun hallintariidassa. Kaikissa Ruotsin vallan aikai-sissa eli vv:n 1725–39 maakirjoissa, joihin talojen maanluonto (perintö,kruunun, rälssi) on merkitty, Seppä kuten kaikki muutkin Vehkalahdenpitäjän Sippolan kappelin kylien talonpoikaistalot ovat näet kruununluon-toisten sarakkeessa, mutta jakolaitoksen asiakirjoihin Seppä samoin kuinseudun useat muut rusthollit on merkitty perintöluontoiseksi.

Maakirjaa pidettiin lopulta todistusvoimaisempana, vaikka siinä oliVehkalahdelta kruununluontoisten sarakkeessa muutama todistettavastiperinnöksi ostettu talo; näiden maanluonto korjattiin maakirjaan vastaVenäjän vallan aikana 1750- ja 1760-luvuilla.

38

Kuva 3: Hirvelän kylää (Hirwelä Dorf) 1771–77. Pohjoinen vasemmalla. W =Lonka, V = Seppä, X = Korjala ja Raussi, Y = Kurittu, Z = Sakki. — NiittyjäNiepsaarenojan varrella. Kirjaimella U merkityt Sippolan hovin tiluksia.

39

Haimilan Niemi

Valkealan Haimilan kylässä 1698 autiosta viljelykseen otetussa Niementalossa oli asukkaita vielä Venäjän vallan aikana 1715, mutta seudunpalattua Ruotsin valtaan 1721 talo oli jälleen autiona.

Pian v:n 1721 rauhanteon jälkeen Niemen kruununtalon ottivat viljelyk-seen Hirvelän Sepän rusthollarin Eerik Sipinpojan veljenpojat Matti, Tuo-mas ja Juho Matinpojat, joista Tuomas Matinpoika (Liceen), myöhempikuudennusmies, hoiti talon isännyyttä.

Talon kunnostusta varten uudet asukkaat saivat peräti seitsemän verova-paata vuotta, niin että talo tuli verolle vasta 1729.

Haimilaan oli jo ennen Venäjän valtaa mennyt veljesten sisar ValpuriMatintytär, joka n. 1709 oli avioitunut sikäläisen Haimin rusthollinrakuunan Olavi Niilonpojan kanssa.

40

Venäjän vallan aikana syksyllä 1718 oli Hirvelän Sepän rusthollissatoimitettu pesänjako veljesten Eerik ja Sipi Sipinpoikien sekä näidenvelivainaan Matti Sipinpojan perillisten kesken.

Syyskäräjissä 1729 Niemen isäntä Tuomas Matinpoika vaati serkuiltaan,Hirvelän Sepän rusthollareilta Heikki ja Pekka Eerikinpojilta korvaustahevosesta, joka Venäjän vallan aikana toimitetussa jaossa oli määrätty hä-nen isälleen Matille, samoin kuin 12 kannunmitan rautapadasta ja heidänLicinille lahjoittamastaan lampetista. Torjui Heikin esittämän, maakomis-saari Jonas Dykanderin 21/5 1719 antaman päätöksen sisältämän tiedon,että mainittu hevonen oli ensin erotettu jakamattomasta pesästä velanvuoksi mutta luovutettu sitten Heikin isälle Eerikille, joka oli suostunutmaksamaan velan.

Syyskäräjissä 1730 Tuomas Matinpoika valitti omasta ja veljensä Matinpuolesta, etteivät olleet Venäjän aikaan tapahtuneessa jaossa eivätkämyöhemminkään saaneet mitään heidän isävainaansa maksamista rahoistaeli kolmanneksesta Hirvelän Sepän rusthollin kauppahintaa.

41

III. Sipi Yrjönpoika, Liikkalan Ahola (v:sta 1675)IV. Valpuri (?) Sipintytär . . .IV. Simo Sipinpoika . . .IV. Tuomas Sipinpoika . . .IV. Eerik Sipinpoika . . .IV. Matti Sipinpoika (k. n. 1705), rusthollin osakas, Hirvelän Seppä

V. Matti Matinpoika (eli 1730), kruununtalon osakas, Haimilan Niemi(v:sta 1721)

V. Valpuri Matintytär (k. Pyhtäällä 1758) ∞ Haimilan Haimin rakuunaOlavi Niilonpoika (k. Haimilan Niemessä 1742)VI. Matti Olavinpoika Snäll (k. Pyhtäällä 1768), sotamies,

kruununtalollinen, Haimilan Niemi (1744–56)V. Tuomas Matinpoika Liceen (k. venäläisten tappamana 1742),

kruununtalollinen, kuudennusmies, Haimilan Niemi (v:sta 1721)V. Juho Matinpoika, kruununtalon osakas, Haimilan Niemi (eli 1739)V. Susanna Matintytär (k. 1742) ∞ Yrjö Kaalinpää (k. Niemessä 1740)

IV. Sipi Sipinpoika . . .

42

Valkealan syyskäräjissä 1732 Tuomas Matinpoika valitti Niemen talontilusten vähäisyyttä talolle pantuun veroon nähden; anoi veronalennusta,jottei olisi talon aiempien asukkaiden tapaan pakotettu jättämään seautioksi. Joutui kuitenkin tyytymään maaherran asiasta jo 7/12 1725antamaan hylkäävään päätökseen.

Syyskäräjissä 1738 Tuomas kertoi käyttäneensä kaiken tarmonsa autiostaviljelykseen ottamansa talon rakentamiseen ja kuntoon saattamiseen, niinettä hän rakennusten puolesta tulisi siellä nyttemmin toimeen, mutta kuntalon tilukset ovat hyvin vähäiset ja kelvottomat, ei hän menneinä vuosina,verovapauden päätyttyä 1728, ole kyennyt suorittamaan talosta vaadittavaaveroa vaan on ollut pakotettu vuosittain kasaamaan päälleen kruununrästiä,ja sekin mitä hän oli kruunun ulostekoihin maksanut oli hänen täytynytlainata. Sen vuoksi hänen oli pakko laillisesti irtisanoutua talostaan, mikäliei saisi anomaansa veronalennusta. — Hallitsi edelleen taloaan ollessaansaapuvilla syyskäräjissä 1740 käsiteltäessä Valkealan kappalaisen GabrielProcopæuksen anomusta saada talo liitetyksi kappalaisen pappilaan.

43

Maaherran päätöksessä 31/1 1739 kruununvouti Anders Helleniuksenmuistioon Niemen ja useista muista veronalennusta kaipaavista taloistaluvattiin Niemelle veronalennus, mikä ei kuitenkaan Ruotsin vallan aikanatoteutunut.

Vasta Kymenkartanon provinssin venäläishallinnon syksyllä 1742 toi-mittamassa ja Hallitsevan senaatin syyskuussa 1743 vahvistamassa ve-rorevisiossa Niemen talolle myönnettiin huomattava veronalennus. Senlisäksi, että provinssin kaikilta taloilta vähennettiin kokoverolta perittävääveroa ja että veroviljoja lukuunottamatta veroparseelit voitiin vastedessuorittaa vanhoihin kruununarvoihin (nimellisarvoihin), Niemen talonveroluvut pienennettiin 1/4 kokoverosta, 1/4 manttaalista ja 1 tilasta 1/6kokoveroon, 1/6 manttaaliin ja 1 tilaan, mikä merkitsi 49,7 %:n alennustamaakirjaveron kruununarvoon ja 62,7 %:n alennusta verohintaan.

Tuomas Matinpojalta autioksi jääneen Niemen kruununtalon otti 1744viljelykseen sisarenpoika, entinen ruotusotamies Matti Olavinpoika Snäll,jolle provinssikanslia myönsi neljä vapaavuotta talon kunnostukseen.

44

Sippolan Seppä

Liikkalan Aholan veljeksistä nuorin, Sipi Sipinpoika, muutti Liikkalastayhdessä Eerik- ja Matti-veljiensä kanssa Eerikin nimiin 1697 hankittuunrustholliin Hirvelään.

Sipi luopui osuudestaan Hirvelän Sepän rustholliin Venäjän vallan ai-kana syksyllä 1718 toimitetussa pesänjaossa ja siirtyi kuparisepäksi jatorppariksi Sippolan rälssisäteriin (Sippolan hoviin), torppaan, joka sittenhaltijoidensa mukaan sai nimen Seppä.

Seppä oli hovin suuria torppia, joista tehtiin hoviin 6 päivätyötä viikossa.Sellaisen torpan haltija tarvitsi enemmän väkeä kuin talollinen, ja torpantilukset olivatkin niin laajat kuin keskikokoisilla taloilla, ”joiden vertaisiaoli harvassa Ruotsin Suomessa eikä ainuttakaan Kymenkartanon provins-sissa” (1757). — Sippolan torpparit olivat perinteisesti hovin omistajan taivuokraajan luvalla saaneet polttaa viinaakin, mihin asetusten mukaan olioikeus vain talollisilla.

45

III. Sipi Yrjönpoika, Liikkalan Ahola (v:sta 1675)IV. Valpuri (?) Sipintytär . . .IV. Simo Sipinpoika . . .IV. Tuomas Sipinpoika . . .IV. Eerik Sipinpoika . . .IV. Matti Sipinpoika . . .IV. Sipi Sipinpoika (k. 1743), kupariseppä, torppari, Sippolan Seppä

∞ 1) Viipurin konsistorin tuomiolla 1690 Maria Ristontytär MäntlahdenRistolasta; avioero; 2) n. 1693 (?) Marketta Vilpuntytär (k. 1746)V. Pekka Sipinpoika (k. Liikkalassa 1777), seppä, torppari, Sippolan SeppäV. Tuomas Sipinpoika (k. 1769), Liikkalan Ahola (v:sta 1743)V. Jaakko Sipinpoika (k. 1777), Liikkalan Ahola (v:sta 1743)V. Eerik Sipinpoika (k. 1779), Liikkalan Ahola (v:sta 1743)

46

Sipi Sipinpoikaa seurasi Sippolan seppänä ja Sepän torpparina hänenvanhin poikansa Pekka Sipinpoika, joka veljiensä muutettua LiikkalanAholaan 1743 viljeli torppaa renkien ja yhtiömiesten avustuksella.

V. 1775 torpasta silloin jo eronnut Pekka Sipinpoika testamenttasi lopunvähäisen jäämistönsä tyttärelleen Beata Pekantyttärelle ja tämän miehelleYrjö Juhonpoika Mänttärille, ”koska he ovat ottaneet hänet luokseen jahoitaneet häntä hänen heikkoudessaan ja vanhuudessaan, niin ettei kenel-läkään hänen muista lapsistaan ole mitään moitittavaa tahi vaadittavaa, eipajakaluista eikä kaikesta muustakaan mitä olla voi”.

Pekan tytär Anna Pekantytär oli naimisissa Yrjön veljen Matti JuhonpoikaMänttärin kanssa.

Anna ja Beata Pekantyttärien jälkeläistö käsittää Mänttärin sukukirjantaulut 5–8238, so. 51,3 % sukukirjan kaikkiaan 16 039 taulusta.

Pekka Sipinpojalla oli vielä kaksi muutakin aikuista tytärtä, yksi miniänäLiikkalassa (Hykkyrä) ja toinen Haminassa (Hertz).

47

Kuva 4: Sippolan kappelin (Sippula Cappel), pappilan (Pastorat) ja hovin (SippulaHoff) ympäristöä 1771–77. Hovin pellot merkitty U-kirjaimella.

48

Kirjallisuutta

M. AKIANDER 1866. Skolverket inom fordna Wiborgs och nuvarandeBorgå stift.

M. AKIANDER 1868. Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarandeBorgå stift, I delen.

G. ANREP 1858–64. Svenska adelns ättar-taflor. I–IV.

Y. BLOMSTEDT 1947. Suomalaisten ruotujakoisten joukko-osastojenvakinainen papisto Isonvihan ja Suomen Sodan välisenä aikana (1721–1808). Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja 31 : 42.

A. BRENNER, S. ANDERSSON, N. CLEVE, L. O. KJÄLDSTRÖM &A. W. RANCKEN 1936. Ingå Fagervik Degerby. En västnyländsk byg-dekrönika.

T. CARPELAN 1954–66. Ättartavlor för de på Finlands riddarhus inskriv-na ätterna, I–III.

49

A. R. CEDERBERG 1947. Kaksi luetteloa Suuren Pohjan sodan aikaisistapakolaisista. Genos 18 : 1–6.

O. DURCHMAN 1945. Eräs pappisaviopari 1700-luvun alkupuolelta.Genos 47 : 13.

G. ELGENSTIERNA 1925–36. Den introducerade svenska adelns ättar-tavlor med tillägg och rättelser. I–IX.

K. HELLGREN 1957. Sippolan historia.

V. HÄKKINEN & S. SIPPU 2000. Mämmälän kylän talot ja suvut.

M. KORHONEN 1981. Vehkalahden pitäjän historia II. Yhteiskunnallises-ta kehityksestä 1600-luvulla sekä maakirjatilojen synty.

L KURTÉN 1972. Överstelöjtnanten Erik Licins giften. Genos 43 : 114.

A. LEWENHAUPT 1921. Karl XII:s officerare. Biografiska anteckningar.

G. LUTHER 1972. Hur hänger Soldanerna samman? Genos 43 : 29–41.

50

L. MÅRTENSSON 1950. Förteckning över bondeståndets ledamöter vidriksdagarna 1600–1697.

E. MÄNTTÄRI 2001. Mänttärin sukukirja.

S. NORDENSTRENG 1908–09. Fredrikshamns stads historia.

L PINOMAA 1949. Ristiina 1649–1808. Sivut 1–142 teoksessa Ristiina1649–1949. Pitäjän ja seurakunnan 300-vuotiset vaiheet.

J. RAMSAY 1909–16. Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden, I–IV.

R. ROSÉN 1936. Vehkalahden pitäjän historia I. Suur-Vehkalahdenasutus- ja aluehistoria n. vuoteen 1610.

S. SIPPU 1986A. Huomioita Mänttäri-suvun alkuperästä. Genos 57 :61–65.

S. SIPPU 1986B. Sippolan Tapani ja Tapola-suku. Genos 57 : 127–137.

S. SIPPU 1988. Sippolan Sippu-suku. Genos 59 : 104–116.

51

S. SIPPU 1990. Sippolan Kurittu-suku. Genos 61 : 121–132.

S. SIPPU 2004. Lauri Hannunpoika Liikkasen suvun varhaispolvet. Sivut9–14 teoksessa E. MÄNTTÄRI: Liikkasen suku.

S. SIPPU 2004–17. Liceen-, Licin-, Licenius-sukua käsitteleviä kirjoi-tuksia Yahoon viestiryhmässä Kymenlaakson suvut ja Suku ForuminKarjala-ryhmässä.

S. SIPPU 2014. Sippolan talonpoikaisten maanhallintaoikeuksien kehi-tyksestä Vanhan Suomen ajasta alkaen. Genos 85 : 66–80.

K. WIRILANDER 1953. Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo1718–1810. Virkatalonhaltijain luettelot.

K. VÄÄNÄNEN 1975. Vanhan Suomen papisto. Pappien lukumäärä,alueellinen ja sosiaalinen koostumus. Matrikkeli.

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Matrikkelitietokanta, toim. Y. KOTI-VUORI. http://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi.

52

Arkistolähteistä

Tästä esityksestä puuttuvat viittaukset arkistolähteisiin. Tarkat viittauksetannetaan tulevassa sukukirjassa.

Liikkalan Seppälän ja Aholan, Hirvelän ja Sippolan Sepän sekä Haimi-lan Niemen sukujen kytköksistä todistavat keskeiset tuomiokirjalähteetkirjoittaja on poiminut jo yli 30 vuotta sitten läpikäydessään käräjäpöy-täkirjoja Liikkalan Mänttäri-sukua [SIPPU 1986A], Viialan Tapola-sukua[SIPPU 1986B], Sippolan, Mämmälän ja Hirvelän Sippu-sukua [SIPPU

1988], Sippolan ja Hirvelän Kurittu-sukua [SIPPU 1990] ja LiikkalanLiikkas-sukua [SIPPU 2004] käsitteleviä tutkimuksiaan sekä yhdessä VE-LI HÄKKISEN kanssa laatimaansa Mämmälän kylän talojen ja sukujentutkimusta varten [HÄKKINEN & SIPPU 2000].

Osa tarvittavista voudintili- ja läänintilitiedoista (maakirjat, henkikirjatym.) oli nekin poimittu jo em. tutkimuksia tehtäessä.

53

Johan Liceenin ja Thomas Liceniuksen toimiin liittyvää aineistoa onrunsaasti Porvoon konsistorin arkistossa, joka on nyttemmin siirrettyHelsingistä Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipisteeseen (entiseenHämeenlinnan maakunta-arkistoon).

Erich Licinin ja Thomas Liceniuksen sotapalveluksesta kertovat mm.Ruotsin sota-arkiston katselmusluettelot, upseerien palkkatiliselvityksetja sotavankien avustustilit. Näitä samoin kuin väenotto- ja ruodutusluette-loita on selattu pääosin Kansallisarkistossa Helsingissä mikrofilmeiltä ja-korteilta, osaksi myös SSHY:n Digitaaliarkistosta tai äskettäin vapaaseenkäyttöön avautuneesta Ruotsin valtionarkiston ”Digitaalisesta tutkijasalis-ta” (http://sok.riksarkivet.se/digitala-forskarsalen) (ent.SVAR).

Aivan kaikkia vanhassa painetussa kirjallisuudessa esitettyjä Erich Licininsotilasuratietoja ei kirjoittaja ole onnistunut tavoittamaan arkistolähteistä,osin lähdeviittauksien puuttumisen tai niiden ylimalkaisuuden vuoksi;näiden tietojen osalta viitataan vain kyseiseen julkaisuun.

54

Sukukirjan toimittamisesta

Sukukirjassa julkaistaan Eerik Heikinpojan sukua mieslinjaisesti niin,että nuorimmat mukaan otetut suvun jäsenet ovat syntyneet 1700-luvunlopulla. Heidän vaiheitaan seurataan 1840-luvulle asti. Sukutauluja on53, minkä lisäksi on muutamia sukutauluja muista henkilöistä, kutenkotivävyistä, puuskista, lapsipuolista ja lampuodeista, jotka ovat asuneetLiikkalan Seppälää tai Aholaa, Hirvelän Seppää tai Haimilan Niemeä.

Kirjan alussa on suvun asumien talojen ja torppien historiikki (vielävähän keskeneräinen, loppuviitteineen n. 50 sivua). Eerik Heikinpojanjälkipolvitauluston teksti käsittää n. 150 sivua ja loppuviitteet (yli 1500kpl) n. 140 sivua. Muita henkilöitä käsittelevä osa käsittää loppuviitteineenn. 120 sivua, tutkimuksen lähteiden esittely n. 10 sivua sekä henkilö- japaikkahakemistot n. 55 sivua. Kirjan kokonaispituudeksi tulee n. 550sivua.

55

Kirjan teksti tuotetaan Ubuntu Linux -käyttöjärjestelmän alaisuudessatoimivan LifeLines-sukututkimusjärjestelmän (http://github.com/MarcNo/lifelines/) tietokannasta, johon koko tutkimusaineisto (ynnälinkit kuvatiedostoihin) on tallennettu toisiinsa kytketyiksi yksilö-, perhe-,lähde- ja huomautustietueiksi (INDIvidual, FAMily, SOURce, NOTE).

GEDCOM-tyylisellä tietueella esitetään myös kirjan rakenne (jako lukui-hin ja alilukuihin) sekä paikannimien taivutukset.

Fil. tri Thomas Trask Wetmore IV:n alkujaan kehittämään LifeLines-järjestelmään sisältyy raporttiohjelmointikieli, jonka funktioilla voidaanliikkua ja operoida GEDCOM-tietueiden ja -kenttien verkostossa. Täl-lä ohjelmointikielellä kirjoittaja on laatinut erinäisiä tutkimusta avus-tavia toimintoja sekä ohjelman, jolla tietokannasta tuotetaan SuomenSukututkimusseuran standardia noudattavia jälkipolvitaulustoja ja teks-tiosuuksia sisältävä julkaisu LATEX-tiedostona, josta edelleen pdflatex-muotoiluohjelmalla tuotetaan painovalmis pdf-tiedosto.

56

Korjauksia

Esitelmän jälkeen on tekstiin tehty seuraavat korjaukset:

Sivu 25. Sipi Eerikinpojalle on lisätty Susanna-niminen tytär.

Sivu 26. Tuomas Eerikinpojan nuorimman tyttären virheellinen nimi(Susanna) on korjattu Mariaksi.

57