черный фиолетовый

Ligakuun № 42 (978) 28. päivy 2009

Nikolai Dubalov omis pajolois saneli kaikile, gu nimidä parembua ei ole

paiči kodoilua, gu vaiku kois ristikanzu voibi hengittiä tävvel väil, kai tuskat da pahat mielet kodih tulduu kerras unohtutah. Mugai tänäpäi anukselazet opitah jatkua hänen allettuu, kaikile karjalazile ylen tärgiedy ruaduo. Fes-tivualin piätavoiteh on kehittiä nuores polves karjalazien pajoloin kirjutandu- da pajatanduneruo, kazvattua nuorii säveldäjii, runoilijoi, pajattajii.

Täl kerdua Anuksenlinnah ker-ryttih Kuittizen, Tuuksen, Alavozen, Riipuškalan, Anuksen pajojoukot, Kar-jalan rahvahan pajojoukko “Oma pajo”, Munjärvenlahten Petrovskoi rahvahalli-ne pajojoukko, Petroskoilaine “Peregud-ki” lapsien pajojoukko, kaikin, ket suvai-jah pajuo, tansii, muuzikkua, tuvva hyviä mieldy kaikile ymbari heis olijoile.

Festivuali ozutti, ku ylen rakkahat karjalazile roittih Nikolai Dubalovan, Ivan L’ovkinan, Aleksandr Saveljevan, Lidija Olešovan, Nikolai Riškinan, Dmitrii Muhorinan kirjutetut pajot, läs joga pajojoukko pajatti heijän kirjutettuloi pajoloi.

Anuksenmual igä kai eletäh ruada-jat, oman muan, rahvahan, kielen da kultuuran suvaiččijat rahvas. Maltetah

Etnogruafine Päiväine-joukko ezitti Lidija Olešovan pajot.Anusrandaine-pajojoukon naizet pajatettih livvikse Nikolai Dubalovan pajot.

Seiččievuodehine Darja Toivonen hyväl karjalan kielel pajatti baijutuspajozen.

Pyhänpiän, 25. ligakuudu, Anuk-senlinnas piettih III Tazavallan karjalazen pajon festivuali “Anuk-senrandaine”, kudai on omis-tettu kuulužale anukselazele sä-veldäjäle Nikolai Dubalovale.

joga ruadoine ruadua dai pajot ijäs ei loppei.

Festivualis olles tundui, gu Anuksen mual on tozi äijy luajittu perindöllizen kultuuran säilyttämizekse da kehit-tämizekse. Rodih mieldy myö kaikile kaččojile Tuuksen päivykoin lapsien-kazvattajien Iloine-pajojoukon ezitys. Naizet lapsii kazvattajes vie ehtitäh kodiruadoloin keskes harjoitella paja-tandua, a mi čoma oli heijän karjalan

kieli dai soittai tuuksilaine Nadežda Maksimova on ylen nerokas. Kuittizen naizien heliet iänet kaikile tuodih hyviä mieldy, ei vie meijän kylis unohtettu hy-viä pajoneruo. Ei ni Riipuškalan naizet jällele jiädy, heijän sulavat pajot ijäkse jiähäh mustoh. Alavozen kirmiet inehmi-zet kiistah pajattamah ruvetes, onnuako kaikkii jälelle jätetäh, dai iče pajojoukon johtai Valentina Trofimova ei ole “čupun paimendai”.

Suurdu ruaduo Anuksenmual luadiu Anuksen muuzikkuškola. Sen kazva-tit – pienembät lapset, pajojoukkoine “Päiväine”, kudamii opastetah Nadežda Drobiševskaja da Irina Fomina maltetah pajattua dai kandelehel da torvel soittua. Vahnembazet lapset ylen nerokkahasti pajatettih Aleksandr Volkovan da Zi-naida Dubininan sanoih kirjutettuloi pajoloi, horapajoh heidy opastau Anuk-sen muuzikkuškolan johtai L’udmila Kuz’mitskaja. Dai iče opastajat ei muga istuta, hyö vie soitetah da pajatetah aiguzien muuzikkujoukkolois “Sarvi” da “Soittajat”. Sai huomata, gu nämii ristittyzii niken vägehes nikunne ei aja, hyö iče rakkahal luajitah omua ruaduo, se tuou kaikile vaiku hyviä mieldy dai lapset on harjavuttu ylen tärgieh meile kaikile oman muan suvaiččemizeh.

Anukses on oma miehien pajojoukko “Terveh, briha”, kudaman ohjuajannu on naine Larisa Prokopenkova. Miehet sežo rakkahal pajatetah čomii karjalazii pajoloi, on hyvä mieli, gu joukkoh vuozi vuottu miesty liženöy vai. Ei onnuako nikus muijal Karjalas ole nengostu mies-pajojoukkuo. Heijän festivualis pajatetut pajot ozutettih, ku karjalazet naizet ihan tottu paisten ollah “pippurin jyväzii”.

Ylen nerokas on Anuksen “Soittajat” muuzikkujoukko, kudaman ohjuajannu on nerokas säveldäi Nikolai Riškin. Jo kaksikymmen vuottu hyvät muuzikot soitetah kui omii kirjutettuloi sävelmii, mugai kogo muailman.

Festivualin valmistajannu oli täl ker-dua iče Anuksen ranvahan pajojoukko “Karjalaine koivu” da sen johtai Natalja Pettinen. Heijän pajatetut pajot ainos lämmitetäh syväindy.

Ylen hyvin otettih vastah anukselazet kaikkii loittonpäi tulluzii pajattajii. Ammui tiä suvaijah Oma pajo -horan pajattajii, heis otetah ezimerkii, heil kyzytäh nevvuo.

Kaččojuagi kerdyi läs täyzi Anuksen kultuurutaloin zualu. Täytty vägie pläky-tettih anukselazet omile da tulluzile gos-tile, puutui nagrua dai itkie sinäpiän.

Suurin lahju kaikile rodih nuorien

pajattajien karjalankieline ezitys. Kat’a Nehejeva Munjärvenlahtespäi kävyy Petrovskoih rahvahan pajojoukkoh, Dar-ja Toivonen da Dmitrii Kabat’uk Petros-koispäi harjoitellah Peregudki-lapsien pajojoukos , Marina Rem’akova Anuk-sespäi on “Soita, veikoin” kazvatti.

Kaikil meil, festivualis olluzil, oli ylen hyvä mieles, oli ylbevys, gu karjalazil on oma čomin kieli muailmas, omat lämmät sydämele pajot, nuoren polven tulduu on usko – karjalan rahvahal dai mual on tulii aigu.

Festivuali lopui, kai ozanottajat sovit-tih, gu kerrytäh Anuksenlinnah kahten vuvven peräs, suitetah uuttu neruo, kirjutetah uuttu pajuo, harjaitetah nuorii karjalazii.

Festivualin lopus pajattajat dai kaččojat pajatettih Aleksandr Savelje-van pajo “Vai Karjalan mua on kaikis paras”. Tulien vuon Karjalan tazavaldu täyttäy 90 vuottu. Pyzykkiämmö vai myö kaikin karjalazet yhtes, auttakkuammo da sivaikkuammo toine tostu!

Kontsertan loppuhuu hätken vie niken ei tahtonuh erota, kaikin saneltih toine toizele omii mielii.

JELENA BOgDANOVA

Heimopäivät ollah suomelas-ugrila-zen muailman eräs tärgiembis ta-

pahtumis. Vuozi vuottu net roitah endisty suurembakse da mieldykiinnitävembäk-se. Tämän vuvven Heimopäivät piettih Eestin monis linnois: Tallinnas, Tartus, Viljandis da erähis muakunnisgi.

– Kanzan identitietakse ainos pidäy ruadua, sanou Heimopäivien järjestäi, Fenno-Ugria Yhtymän ruadai Jaak Prozes, – tämä koskou ei vai pienii kanzoi, kudamat eletäh Ven’an muas. Se koskou myös eestiläzii, suomelazii da vengrielazii. Konzu suomelas-ugrilazet rahvas tullah tänne eri puolilpäi Jevrouppua, hyö nähtäh, ku rahvahil on kiinnostustu heijän kieleh, kultuu-rah da perindölöih. Hyö iče ruvetah kunnivoimah omua kultuurua, kanzan omaničentundo lujenou.

Nedälin aigah suomelas-urilazien rah-vahien edustajat eri puolilpäi muailmua ezitettih omua kultuuruperindyö. Tämän Buda Folk Band soittau perindöllisty vengrielastu muuzikkua.

Heimovellet kerävyttih Eestihvuvven Heimopäivih Karjalaspäi Eestih käydih Sattuma-folkjoukko, kudai ezittäy Karjalan muuzikkuperindyö karjalakse, suomekse da ven’akse, da Periodika-julguamon piälikkö Lidija Rämönen.

– Päivännouzun suomelas-ugrilazien literatuuru on ylen hyvä, sanou Suome-las-ugrilazien Kirjuttajien Assotsiatsien prezidentu Arvo Valton, – sit on lämmiä da ristikanzan tundoloi. Tädä literatuu-rua pidäy kiändiä Jevroupan kielile, ku muailmas tiettäs suomelas-ugrilazis. Eestis da Vengries tänäpäi suomelas-ugrilastu literatuurua äijän kiännetäh da piästetäh ilmah. ga meil ei pie vai kiändiä literatuurua komin kielespäi eestin kielele, sanommo, libo udmurtien kielespäi vengrien kielele, ga myös nos-tua meijän literatuuran muailman tazole. Suomelas-ugrilazen literatuuran levittä-mine on tämän päivän tärgei ruado.

Tänävuon Heimopäivil oli kirjuttajua, kiändäjiä da julguamoloin ruadajua

Vengries, Suomes, Frantsies, Karjalas, Komis, Maris da Udmurtiespäi. Ud-murtielaine kirjailii Aleksei Arzamazov ezitti konferensies Suomelas-ugrilaine esperanto -projektan.

– Kolme vuottu tagaperin minä rubein luadimah yhtehisty suomelas-ugrilastu kieldy, kudai olis helpo kieli-opin puoles, ga kudamas myös nägys suomelas-ugrilazien kanzoin yhtehine histourielline pohju, sanelou Aleksei Arzamazov. – Tämän vuvven allus myö panimmo tämän projektan Internettah. Jo 5 000 hengie 70 muas ollah otettu yhtehizen suomelas-ugrilazen kielen ičeopastuskirjan.

Heimopäivien järjestäjien mieles fes-tivuali andau eri kanzoile mahton tundie iččie samannu heimonnu. Vengrielazet da udmurtielazet eletäh loitton toine toi-zes, ga Heimopäivil näimmö, ku heijän pajot ollah lähäzet, ku vellekset.

NATALJA VOROBEI

Passibo, anukselazet!

Nata

lja V

orob

ei

черный фиолетовый

2 Ligakuun 28. päivy 2009 № 42 (978)

Terväh rodieu kuuzi nedä-lii georgii Kertan kuoltuu.

georgii Martinovič oli kuulužu tiedomies, kielentutkii, pohjazien paikannimilöin tiedäi, filolougien douhturi. Kert oli roinnuhes vuvvennu 1923 Kamenka-ky-läs, Piiterin alovehel. Suuren Ižänmuallizen voinan aigah mies oli sap’ourannu da tiijustelijan-nu. Voinu loppih häneh niškoi vuvvennu 1944 jälles jygiedy ruanitestu. Konzu tuli Voiton-päivy, Kert oli Novosibirskan alovehel. Evakospäi tulduu häi piäzi opastumah Leningruadan yliopistoh filolougien tiedokun-nale. Yliopiston ruskien diploman suaduu briha jatkoi opastundan aspirantuuras, sit väitti kandi-duattudissertatsien.

Vuvves 1953 georgii Kert rubei ruadamah Karjalan Tie-doakademien kielen, literatuuran da histourien instituutas. Vuozin-nu 1959-1986 häi oli Kielitiijon ozaston johtajannu. georgii Martinovič oli eritynnyh Kolan niemel eläjien saamelazien kie-limurdehien tutkimizeh. Häi oli kerännyh aiga tukun ainehistuo saamelazien kieles da folklou-ras. Saamen kieli -monogruafi-en perustehel häi oli väittänyh doktorudissertatsien. Saamen da suomelas-ugrilazien kielien perustehel häi oli sellitännyh kie-litiijon teoreettizet kyzymykset.

Kertal piäzi ilmah Saamelas-ven’alaine da ven’alas-saa-melaine sanakniigu -, Očerkat karjalan kieles -, Tiedokonehien tehnolougieloin käyttämine pai-kannimilöi tutkijes - da muudu kniigua. Oli painettu läs 250 hänen kirjutustu meigäläzis da ulgomualazis julgavolois.

Äijät ristittyöt hyväl sanal mustellah georgii Kertua. Tämä mies jiäy heile mustoh ves-selänny da hyväntahtojannu ristikanzannu.

– georgii Kert oli ylen hyvä ristikanzu, mustelou tiedomiehen opastui Pekka Zaikov, profes-soru, tundiettu karjalan kielen

Rubiemmo mustamah…

opastai da tutkii. – Vie yliopiston opastujannu olles kävyimmö hänen kel Kolan niemimuale Murmanskan alovehele. Silloi minä vie vähän tiezin lappa-lazis. Ezmäi häi andoi minule lugie kaikenmostu kirjutustu saamelazis, ku minul olis hos mittuinetah kuva heis. Tulimmo junal Juoni-nimizeh kyläh, kus eli Akkalan saamelastu. Tulimmo erähäh saamelazien taloih. Kert tervehti heidy saamen kielel: “Tirv jallak!”. Hyö hämmästyttih da kyzyttih, ken myö olemmo, ku pagizemmo saamekse. Sit häi jo ven’akse sellitti, ken myö olemmo da min tarkoituksen periä olemmo tiä. Hyö laskiet-tih meidy pertih, syötettih da annettih vie erinäine perti, kus oli kaksi magavosijua. Sit myö pagizutimmo da kirjutimmo mag-nitofonale tamän taloin ižändiä Foudor Serginua da emändiä Marija Serginua. Kyzelimmö heil tundemattomiengi sanoin merkičyksii da hyö mielihyväl avvutettih meidy. Kävyimmö toizihgi taloloih Fedosia Mos-nikovan, Denis Serginan, Irina Serginan da toizien luokse.

Kertal oli erinomaine malto terväh tuttavuo ristittyzih. Rah-vastu ainos miellytti, ku toizet

tullah opastumah heijän kie-leh da kultuurah. Kert suvaičči nuorii, hänes ymbäri ainos oli neidisty, brihua da lastu. Ehtil nuoret kižattih verkomiäččyy da myö aiven olimmo heijänke kižuamas, jatkau Zaikov.

georgii Martinovič Kert ylen äijäl suvaičči šuuttie. Mustan, konzu kerran olimmo yhtes syömäläs, häi sanoi minule, syö la muga äijän, kui vai mahah syndyy, sendäh ku ei sua tiediä, konzu jovvut syömäh tostu ker-dua. Sit oli vie eräs kummu da myös syömäläs. Häi otti kaiken-mostu syömisty täyzi podnossu. Tuli kassale maksamah. Kassal ruadoi nuori tyttö. Konzu häi sa-noi, mi pidäy maksua, Kert kyzyi voibigo maksua krediittäh. Tyttö jäi seizomah suu avvoi da ei maltanuh nimidä sanuo vastah, a sit ičegi priskahtih nagroh.

Kert maltoi olla hyvänny oh-juajannu. Monet meis, hänen endizis aspirantois, voijah sa-nuo, ku häi andoi meile tävven vallan paista da kirjuttua muga, kui myö duumaičemmo. Nikon-zu emmo kuulluh hänes, ku se libo tämä mieli on täyzin viäry, vaiku pehmiesti huomai, eigo se azii vois olla tämänmoine. Aijoinaloh ellendimmö, ku häi oli

tottu oigei. Kert vei minuu ihan käis tiedomuailmah da kaikelleh avvutti. Tämän miehen hyvyös on valmistunnuh äijy tiedoalan kandiduattua da douhturii kuduat nygöi ruatah Karjalan yliopis-tolois, Kielen, literatuuran da histourien instituutas.

Kuulužu paikannimilöin tutkii Nina Mamontova hätken aigua oli ruadanuh georgii Kertanke:

– georgii Kertan kniigat piästih ilmah Suomes, Frantsies, ger-muanies, Vengries, kerdou Nina Nikolajevna. – Hänen kniigat ozutetah, mittumat monipuolizet mielikiinnitekset oldih täl ristikan-zal kielitutkimizen alal (suomen, saamen, karjalan, vepsän kielien alal). Hänen ruavot ezitetäh myös tiedoanehiston eriluadu-vuttu (kielen da ajattelemizen välit, dialektolougii, kogeilufo-neetiekku, kielioppi, sotsioling-vistiekku, onomastiekku).

Kertua tundiettih nerokka-hannu suomelas-ugrilazien da saamen kielien nuorien tutkijoin kazvattajannu. Hänen johtol aspirantuopastujannu oli enämbi kymmendy hengie, kudamien keskes on tiedoalan kandiduat-tua da kolme douhturii (Nina Zaitseva, Pekka Zaikov, Irma Mullonen).

Äijät tundiettih Kertua ei vai-ku tiedomiehenny, ga muitegi hyvänny ristikanzannu, kudai maltoi paista jogahizenke.

Kertal oli muudugi mieliruaduo, häi ammatillizesti kižai tennissah da harjaitti sih äijii yhtesruadajii. Häi ylen hyvin soitti gituaral da suvaičči pajattua. Joga joukos rahvahale oli hyvä da vessel olla hänen rinnal. georgii Martinovič oli huolekas da lämmysydämel-line ristikanzu enne kaikkiedah nuorien kollegoin kohtah. Häi ellendi, ku nuorii pidäy kannattua da avvuttua.

Igäine musto…

On valmistannuh MARINA VIgLIJEVA

Komin tazavallan Suomelas-ugrilazes kultuurukeskukses

7. ligakuudu MAFUN:an prezi-dentu Aleksei Tsikarev vastavui rahvahallizien yhteiskunnallizien nuorižojärjestölöin edustajien kel. Komilazien nuorien MI-liiton, Siktivkaran I.A. Kuratovan nimi-zen pedagougukolledžan rah-vahallizen kultuurukeskuksen, nuorien Eho -lehten toimituksen, Siktivkaran nuorien yhteiskun-nallizen Elävy pedagougikku - järjestön da suomelas-ugrilazien kultuurukeskuksien aktivistat sa-neltih omii kehoituksii MAFUN:an pidoloin pluanah näh.

Vastavuksel piettih paginua myös suomelas-ugrilazih su-gurahvahih kuulujien nuorien yhteisruavos da MAFUN:an

MAFUN:an prezidentu vastavui komilazien nuorien kelMAFUN:an preziden-tu Aleksei Tsikarev pidi liiton Koordinat-siikeskuksen keräh-mön Komin tazavallas.

20-vuozipäivän valmistandas. Pidoh yhtynyöt paistih yhtehizien projektoin todevuttamizes tiedo-alal da kirjoin ilmahpiästämizen, kanzallizen yhteiskunnan da tiedopoliitiekan aloil.

Aleksei Tsikarevan sanoin mugah moizet vastavukset roi-jah perindöllizikse. “MAFUN:an piämiäry on avvuttua nuorien jär-jestölöi da sovitella niilöin toimin-dua. Ku olla vägevänny da eistiä innovatsiiprojektoi, meile pidäy enämbi pidiä yhtevytty toine toizen kel, kyzellä Assotsiatsieh kuulujien mielii”, huomai Aleksei Tsikarev vastavuksen allus.

MAFUN:an prezidentu saneli nuorile sit, kui häi iče nägöy Assotsiatsien ruaduo, saneli erähis kehoituksis, kudamat on suadu erähil alovehil eläjis nuoris. Aleksei Tsikarev kehitti paista komilazien nuorien alove-hienvälizeh Suomelas-ugrilazen nuorižon tulevažusruadopaja -taidoprojektah, suomelas-ugri-lazien nuorien I Kanzoinvälizeh sotsiualu-talovuollizeh fourumah,

suomelas-ugrilazien opastujien XXVI Kanzoinvälizeh IFUSCO –konferensieh yhtymizes. Tsika-rev saneli pidoh kerävynnyzile, ku MAFUN kaččou piästä ilmah Assotsiatsien 20-vuozipäiväle omistettu kirju, uvvistua Internet-saitu da jatkua yhteisruaduo valduelimien, ven’alazien da kanzoinvälizien järjestölöin kel. MAFUN:an halličuksen kerähmöl ligakuus ruvetah kaččelemah suomelas-ugrilazien nuorien liikkehen vuozipäivän valmista-mizen pluanua. Aleksei Tsikare-van sanoin mugah MAFUN:an erähäkse piäruavokse roih gumanitarnoi yhteistoimindu suomelas-ugrilazien rahvahien perindön säilyttämizen alal.

Komilazet nuoret, omas puo-les, kyzyttih kannattua kezäl piet-täviä luageri-seminuarua nuorih perehih näh “Kuldazet jyvät”. On sanottavu, ku leirin piendäs piettih paginua MAFUN:an IX Kongresal Petroskois da sih näh oli kirjutettu Kongresan rezol’utsieh. Aleksei Tsikarev

uskaldi kannattua luagerin pien-diä.

Petroskoih tulduu MAFUN:an prezidentu vastavui uuzien MAFUN:an yhtynyzien kel – Itä-merensuomelazien rahvahien Liigan da Trias- järjestölön rah-vahien kel. Vastavukseh tulluot piettih paginua kaikis iel mainittu-lois kyzymyksis. Kaikin lujoitettih, ku nämä projektat ollah tärgiet suomelas-ugrilazile nuorile da sovittih yhteisruavos. Nuorien kehoitukset roijah kačottu 27. ligakuudu Karjalazien VI Ke-rähmön Vallittuloin nevvoston da Karjalas kylmykuus piettäväl MAFUN:an koordinatsiikeskuk-sen istundoloil.

Lähi aigua Aleksei Tsikarev vastavuu Mari El -tazavallan, Tverin alovehen da Piiterin suo-melas-ugrilazien nuorien järjes-tölöih yhtynyzien kel.

On otettu "Nuoren Karjalan" saital

Biblien kiännösinstituutan kerätyn ruadojoukon väil

(kielentiedäjät Vladimir R’agojev, L’udmila Markianova, Tatjana Boiko, Kotkatjärven opastai Zi-naida Dubinina, kiännösinstituu-tan spetsialistat Sinikka Saari, Inka Pekkanen) da enämbi 30 lugijua da kuundelijua (niilöin keskes kirjuttajat P’otr Sem’onov, Ivan Savin, Tamara Ščerbakova, Aleksandr Volkov) on kiännetty “Uuzi Sana”. Karjalazet kirjailijat luajittih kinon “Iisus” dublaus livvikse.

Suuri ruado vieri tämän kirjut-tajan olgupiälöile. Kirjastoloile, školas opastujile dai opastajile, yliopistoloilegi pidi lugemistu, pidi ozuttua, ku livvin kieli pä-döy hyväkse kauniskirjutuksen dai kiännöskielekse, ku voibi kiändiä kaikenualastu kirjutus-tu. Sendäh minä kiännin 75 ven’an runoniekan enämbi 200 runuo gavrila Deržavinas da Aleksandr Puškinaspäi Andrei Voznesenskoih da Jevgenii Jevtušenkoh sah. Kiännökset oli painettu “Omah Muah”, Carelia-žurnualah. Vellen syväin - knii-gah (A. Volkov, 2001) puutui 68 runoilijan kiännettyy runuo da 87 suomi-ugrilazen runoniekan 217 runuo livvikse da suomek-se ilmestyi antolougies “Jug-ras Balatonah sah”. Sih puutui tevostu kaikkien vellikanzoin kielis, ku dua loil on oma kirju-kieli (Aleksandr Volkov, Armas Mišin, 2006). Livvikse voibi lugie vengroin: Šandor Petefin, Ištvan Bellan, Šandor Čoorin da toizien runuo; suomelazien: Eino Leinon, Valter Juvan, Taisto Summazen da Armas Hiiren; virolazien: Arvo Valtonan, Mats Traatan; liiviläzen Karli Stalten; komilazen Albert Vanejevan; mansin Juvan Šestalovan; ma-rilazen Zoja Dudinan; udmurtie-lazen Nadežda Pčelovodovan; nentsan Jurii Vellan da monien toizien tevostu.

Ven’an runoniekois mainiččizin enimistöle tuttavii: Ivan Krilov (“Ven’an Ezoppu”), Jevgenii Ba-ratinskii, Mihail Lermontov, Ivan Turgenev, Konstantin Bal’mont, Ivan Bunin, Igor’ Sever’anin, Anna Ahmatova, Boris Paster-nak, Vladimir Majakovskii, Ser-gei Jesenin, Marina Tsvetajeva, Aleksandr Tvardovskii, Vladimir Visotskii da toizet, kudualoin ni-met löydyy “Vellen syväimes”.

Kiändämizel on toinegi puoli: myö maksammo velgoi. Karjalan kirjuttajien Vladimir Brendojevan, Paavo Lukinan, Miikul Paho-movan, Ol’ga Mišinan, Vas’a

Kauniskirjutuksen kiändämine

Veikin, Zinaida Dubininan runuo on kiännetty ven’an, suomen, viron, vengrien, komin, marin, vepsän, hantin da erähile toizile kielile. Antolougiet: “Kuum Öö”, Tallinn, 2006; “Литература финно-угорских народов”, Екатеринбург, 2006; “Jugras Balatonah sah”, Petroskoi, 2006; “Современная литература народов России”, Москва “Пик”, 2003; algulehtes “Finnugor Vi-lag”, december 2007, Bugapešt da monis toizis lehtis.

Eestis ilmestyi Aleksandr Vol-kovan runoloin kerävökniigu “Hi-lissygis”, a runokolmikko “Liivin virret” on kiännetty kaikile suomi-ugrilazien kanzoin kielile, kudua-loil on oma kirjukieli – se voibi lugie 15 kielel (Aleksandr Volkov “Liivin virret”, 2008, “Л60М Ю” – Siktivkar, “Kola”, 2008).

Minun 36 runuo on kiännetty ven’an kielele (“Тихое небо”, 2008).

Omat tevokset da kiändämine – “sinne-tänne” – andau vallan sanuo: “karjalankieline kaunis-kirjutus oli, on dai sil on oigevus da kai mahtot libuo ielleh”.

Meijän kirjuttajat voijah kiän-diä livvikse muailman “suuri-en” kirjuttajien romuanoi da runoelmii, sanommo: gustav Floberan, Emil’ Zol’an, Iogann göten, Io gann Šilleran, Vil’gel’m Šekspiran, Bernard Šou, Džek Londonan, Lev Tolstoin, Ivan Turgenevan, F’odor Dostojevs-koin dai äijien toizien.

Tiettäväine “suurien” kiändä-jes pidäy olla aigua da den’gua, kudamii enimil meis ei ole, sen-däh se ruado jiäy nuorembile da ozavembile meidy.

Kiännösruado on kaikkielpäi lahjakas: kiändäjät sil ruavol “tah-kotah” omua runoneruo, ečitäh uuttu sanua da sanaluaduu, ava-tah lugijoin silmät äijäh uudeh toi-zien kanzoin elaijas da kultuuras. ga se ruado ongi jugei da vaigei, ottau kiändäjäs kai väit, mielet da nerot. Helpombi on kiändiä livvikse oigieh ven’as da suo-mespäi, net kielet ollah tuttavat karjalazile kirjuttajile. Jugiembi on kiändiä kielispäi, kudualoi et tunne. Ven’an suomi-ugrilazien kanzoin kielispäi voibi kiändiä ven’an avul. Niilöis lähtökielispäi on äijy hyviä kiännösty ven’akse, tiettäväine, sit roih enämbi “me-nuo”, kui oigieh tulokieleh kiän-däjes. Vie vaigiembi on kiändiä vakkikielespäi sananmugazen “podstročniekan” avul.

ALEKSANDR VOLKOV(Jatkuu. Algu 41. noumeras)

Georgii Kert jiäy mustoh vesselänny da hyväntahtojan-nu ristikanzannu.

черный фиолетовый

3Ligakuun 28. päivy 2009 № 42 (978)

– Minä ruavoin kylän orboin talois kaheksa

vuottu. Äijät sih aigah otettih lapsiloi pyhäksepäiviä libo pru-azniekoikse. Niken ei käskenyh meidy, iče otimmo. Lapsien kel konzu ruat, harjavut heih. Lapsetgi sinuh totutah, sanou perehen emändy Svetlana.

Konzu omil lapsil Il’l’al da Nas-til rodih kaksi vuottu, Agafonovat otettih orbointalois brihačun. Stas oli perehes vai huogavo-päivien da lomien aigah. Se oli jongoi yksitostu vuottu tagaperin. Tänäpäi brihačču on jo kazvanuh tävvekse brihakse, hänel on 24 vuottu igiä.

– Meil kerras kaksi omua lastu rodivui, Il’l’u da Nasti ollah kak-sozet. A kus on kolme lastu, siegi viijele sijua da huoldu löydyy,

Piäsköin perehel eletähAgafonovien pereh Veškelyksespäi mennyt vuon omas piiris Karjalazien perehien kilvas rodih voittajakse. Tänävuon tämänmoizes tazaval-lan kilvas, kudai piettih Petroskoil, hyö piästih kolmandele sijale. Petroskoile ozuttamah, midä eletäh da maltetah, Agafonovat tuldih suurel perehel. Molodoit Viktor da Svetlana kazvatetah viizi lastu, heil on kaksi omua da kolme ottolas-tu. Kaksi ottobrihaččuu ollah jo kazvatetut, ga ollah Agafonovile yhtelläh vie omat.

Muamale da tuatale Ol’a da An’a ollah joga ruavos avuš-šiekat.

– Iče syömisty keitän, saluat-tua hyvin maltan luadie. Buabas opastun piiruadu pastamah, sanou Ol’a.

Tyttöine jo varmah tiedäy, ku opastundan jälles lähtöy opastumah keittäjäkse. An’a vie ei tiijä, ga aigua miettie, kenekse opastuo, vie on. Sizä-rekset opastutah kaheksandes kluasas. Mollembat tyttözet dai Agafonovien Nasti-tytär paja-tetah Rosinka-joukos, puaksuh kävväh muijalegi omua neruo ozuttamah. Tänäkezän oldih “Orl’onkas” folklourufestivualis.

Vahnembien huolis parem onAgafonovien perehes ruavot-gi, astieloin pezendy, pertilöin ruokindu, ollah juattu lapsien keskes. Vuorokkai hyö luajitah nämmii ruadoloi da vastatah niilöis. Kezäl kaikin autetah buabua da died’oidu Ar’koilan kyläs. Muite Makkojevien ižändy da emändy, Svetlanan muamah da tuattah, eletäh Veškelykses, Ar’koilah lähtietäh kezäkse vai, sie pietäh suurdu ogorodua.

– Lapsel, tiettäväine, on pa-rembi perehes eliä. Meijän or-bointalois lapsien kel hyvin ollah, heidy hyvin kačotah da

Pruazniekkupido oli valmistettu Kanzallizes teatras. Teatran alakerrokses sai nähtä vepsän-

kielisty ilmah piästettyy tuotehtu, kudai on painettu “Periodikas” – enimite kirjua da opastuskniigua lapsih niškoi. Juuri pruazniekkua vaste piäzi ilmah kirjavu Kodima-lehti.

Seuran histouries, tämänpäiväzes ruavos da

Hyvittelemäh Vepsän kultursebran rahvastu tuldih myös nuoret vepsäläzet pajattajat da tansijat.

1987–1988Šoltarven da Kalajoven školis allettih opastua

vepsän kieldy. 1989Karjalan ministrunevvosto hyväksyi vepsä-

läzen kirjaimikon.Šoltarves piettih enzimäzet vepsän kielen

opastajien kursat. 1990Karjalan raadivos, myöhembä TV:sgi suau

kuulta vepsän kieldy. 1991 Piäzöy ilmah Nina Zaitsevan da Marija Mul-

lozen “Abekirj”.Petroskoin universitietas avattih karjalan da

vepsän kielen laitos.Kommunist Prionežja -lehtes ruvettih paina-

mah vepsänkielizii kirjutuksii. 1992Vepsän kultursebr da “Juminkeko” piettih

“Vepsän kultuuran vuozi”. 1994Piäzi ilmah Nina Zaitsevan da Marija Mullo-

zen “Ičemoi lugemišt”.Karjalan pedagougizes yliopistos valmistetah

vepsän kielen opastajii.Piäzi ilmah Nikolai Abramovan enzimäine

runokirju “Koumekymne koum”.

Vepsän kultursebr on täyttänyh 20 vuottu

tavoittehis saneli sen alalline piälikkö Zinaida Strogalščikova. Seuran piätarkoituksii on vepsän kielen da kultuuran kannattamine.

Kai pruazniekkupidoh tulluot nostih seizoi da vaikkani kunnivoittih niilöin mustuo, ket pandih alguh vepsän kielen da kultuuran kehitysruavon – kielentutkijua Marija Mullostu, runoilijua da raa-

1996Piäzi ilmah vepsänkieline “Biblii lapsile”. 1997Vepsäläzet ruvettih kuulumah Barents-

regionan kandurahvahien keskeh. 2002Vepsäläzet ruvettih kuulumah Ven’an vähem-

bistökandurahvahien joukkoh.Vie eräs “Vepsän kultuuran vuozi”. Piästih

ilmah “Kodima. Vepsänma”, “Kalevala”, “Vep-sänman sarnad”. 2006Vepsäläzet ruvettih kuulumah Pohjazen,

Siberin da Päivännouzupuolen vähäluguzien kanzoin joukkoh. 2007Piäzi ilmah vepsänkieline “Uz’ Zavet”. 2007–2008Piettih kieliluagerit Šoltarven da Kalajoven

kylis. 2008Ollah painettu CD-diskat – “Vepsän rahvahan

sarnad”, Noid-artfolkjoukon pajot. 2009Piäzi ilmah “Vepsänkieline kalendari”.Prezidentan grantas suaduloih varoih piettih

kieliluagerit Šoltarves, Vindlas da Kujas.

divontoimittajua Alevtina Andrejevua, Šoltarven muzein alguhpanijua R’urik Loninua.

Zinaida Stroglščikova seuran puoles sai terveh-tyskirjazen Karjalan tazavallan piämiehen Sergei Katanandovan puoles, hyvät sanat vepsäläzile sanottih Kanzallizen poliitiekan ministru Andrei Ma-nin da kultuuruministru galina Brun. Tervehtimäh “nimipäivyniekkoi” tuldih opastusministerstvan da Kieli-instituutan, valdivonyliopiston da “Periodikan” rahvas. Omat tervehtyssanat tuodih Piiterin alo-vehen vepsäläzet, Kiži-muzei, suomelas-ugrilaine škola, rahvahallis-kultuurizet liitot.

Pidoh tulluot suadih kuulta Šoltarven horan pajoloi, “Vepsän hel’m”, “Lindužet”, vepsäläzien runoilijoin Alevtina Andrejevan, Nina Zaitsevan,

Zinaida Strogalščikova on Vepsän kultursebran alalline piälikkö.

Filolougien douhturi Nina Zaitseva on kiändänyh vepsäkse “Uvven Sanan”.

Tänävuon piäzi ilmah enzimäine ven’alas-vepsä-läine paginsana-kirju. Sen luadi-joinnu ollah Nina Zaitseva da Ol’ga Žukova.

Nikolai Abramovan runuo. Kantele-ansambl’u ozutti “Vepsän fantaziet”.

VALERII SIDORKIN

jatkau paginan Svetlana. Stasan nuorin velligi Vova

rodih Agafonovien kazvatikse. Händy sežo otettih vai huoga-vopäivien aijakse. Briha nygöi on armies. Viizi vuottu tagaperin Agafonovien molodoit otettih jo patronatale kaksi tyttösty da sit vie brihačun. Tytöt An’a da Ol’a ollah kaksozet, heil on nellitostu vuottu igiä. Otettu Slava-brihačču on samanigäine.

– Terväh toine toizeh harja-vuimmo, tyttözet kerras ruvettih kuččumah muamakse da tua-takse. Slava vie ei kuču, häi oli jo suurettavu, konzu otimmo hänen, sellittäy Svetlana Niko-lajevna.

Tyttözet ollah hyväntahtozet, nimittumua probliemua heijän kel ei olluh dai ni ole ei.

huolehtitah, harjaitetah erähih ruadoloih. ga äijät, konzu kaz-vetah da lähtietäh orbointalois iäre, ei malteta omal piäl eliä, ei malteta monii ruadoloi. Hyöhäi kaikel valmehel oldih, toiči ei toimiteta, konzu gostih tullah, kui zuaharipeskuloi panna, sanou perehen emändy.

– Perehes lapsi rodieu va-gavembaksegi. Slava meijän kymmene vuottu eli orbointalois. Ei olluh häi sanankuulii lapsi, urokkoi ei luadinuh, reppu hänel konzu kunne viipattu oli. Meil häi on ihan toizenmoine, on parembah puoleh muuttunuh. Kaikin tämän huomattih. Nygöi käskemätä kai urokat iče luadiu, jatkau paginua naine.

Eletäh Agafonovat kylän kes-kučas, hyväs kolmepertihizes fatieras. Sijua kaikile löydyy, tyttölöil on oma perti, brihaččuloil – oma. Dai ni yhty ei tietä lapset huolen da suvaičuksen vähytty.

– Joga kuudu luaj immo otčottua, kunne piimmö lapsile tarkoitetut den’gat. Pidäy kai kuitit kerätä. Se minun mieles pidäy luadie. Se meil kyläs kai on nägyvis. Rahvas nähtäh, ollahgo lapset hyvin sellinnyöt, ollahgo syötetty. A suuris linnois moine vagavu tarkastus pidäy olla, lu-joittau Svetlana Agafonova.

JELENA FILIPPOVAKuvat on otettu perehalboumas

Kaksozet A n ’ a d a Ol’a ollah sanankuu-lijat da hy-vätahtozet lapset.

Viktor da Svetlana Agafonovat yhtes ottopoigien kel. Vova tänäpäi on armies, Stas ruadau omas kyläs.

черный фиолетовый

4 Ligakuun 28. päivy 2009 № 42 (978)

lugijat runoillah

lapsile meccyelättilöis

On otettu: www.gismeteo.ru

Piätoimittai NataLja siNitskajatoiMitukseN adressi:Titovan piha 3, 185610 Petroskoi,Karjalan TazavalduTel: 78-05-10 E-mail:omamua@mail.ru

internet: http://omamua.rkperiodika.ru

Tiluandu 1462 Hindu 7,50 rubl’ua

iLMaHPiästäi:Valdivolline Periodika-laitos

Painettu Anohinale-nimizes

painamos, 185005 Petroskoi, Pravdan piha 4

Kirjoile pani Ven’an Federatsien

kirjupainoalan komitiettuIndeksu 51894

Painandulugumiäry 700

Kar ja lan rahvahan leht iAlustettu kezäkuus 1990

Karjalan tazavallanZakonoinhyväksyndykerähmö,Karjalan tazavallan hallitus, Karjalan Rahvahan Liitto da Julguamo “Periodika”

HaLdiVoiČČijat:

registrunoumeru 0110927

Hukat mečästetäh suuri i meččyelättilöi: pedroi, nuo-

rii hirvii. ga puaksumbah nii-löin hambahih puuttuu jänöidy, vezirottua, toiči reboidu kai. Syöy-näčyttäy hukku linduloigi: mečoidu, tedrii, sorzua, hanhii. Syöy vilgoi kaluagi, kudai ran-nale on puuttunuh. Tabailou har-maikarvaine hiirdy, ga ku niidy on äijy mečäs, sit net ollah hukan piäsyömine. Talven aigua hukku puaksuh yöl tulou kylih tappa-mah koirii syömizekse. Kezän aigua nälgy käsköy pitkyhändiä syvvä šlöpöidy, šižiliuhkua, kai maduogi, suurembua böbökkiä da haškua, syvvä-näčyttiä mar-jua, gribua.

Ku piästä nälläs, hukale pidäy syvvä 1,5–2 kiluo lihua, ga eihäi joga päiviä puutu hukkurukale väččua täyttiä. Hukat, sanakse, voijah kodvan kestiä nälgiä – enämbi kymmendy päiviä. Sit nälgähine hukku voi syvvä yhteh kerdah 10 kiluo lihua. Konzu vačču kurizou nälgiä eihäi nareko sanota: olen nälläs kui hukku.

Tuhukuus-kevätkuus hukku eččiy ičelleh puarua. Sil aigua hukat roijah vihamielizikse toine toizen piäle, erähät suajah sur-mu, konzu toratah emähukas.

Yhtes hukat valmistetah kus-tahto rigeikös, tuhjolois peziä, vältämättäh lähäl ojua, jogie, jär-vie libo suodu. Peziä hukat har-vah kaivetah iče. Puaksumbah net käytetäh vierahii: hyllättylöi reboloin da mägrien pezii.

Sulakuus-oraskuus hukale rodivuu 4-7 poigua, kaksi nedälii hyö ollah sogiet da kuurnehet. Painau hukanpoigu läs 500 grammua.

Hukat ollah huolekkahat vah-nembat. Enämbi kuudu emähuk-

Hukku – nerokas mečästäi

Hukku (Canis lupus L.)Hukan paino on 20-50

kiluo, rungan piduhus – 150-200 sentii.

Nygöi karjalazis mečis eläy läs 480 hukkua.

ku ei lähte nikunne poigazispäi, syöttäy niidy maijol. Kaksikuuhi-zet hukanpoijat maltetah jo syvvä lihua, kuduadu tuvvah muamo da tuatto. Kazvetah hukanpoijat terväh – nellikuuhizinny niilöin paino on jo läs 15 kiluo.

Sygyzyl nuoret hukat lähtietäh vahnembien kel mečästämizeh. Hukat eletäh yhty perehty, kuni poigazet ei kazveta. Toiči hukat eletäh puarakseh kaksi-kolme vuottu. Sygyzyl hukat uvvessah kerävytäh parveh. Tavan mugah yhtes hukkien joukos on 6-7 hengie.

Hukku on vägevy da sitkei-hengine, syömisty eččijes se juoksou pitkii matkoi, helpoh harjavuu eri ololoih. Tädä vii-zastu da mieleviä meččyelättii on ylen jygei muanittua ridah. Mečästäjes hukat juatah roulit: yhtet vuotetah peitos, toizet ajetah niilöin puoleh sualistu. Herkät korvat, terävät silmät da hyvä nenä ollah hukale hyövykse mečästämizen aigua. Sualistu hukat ainos juatah keskenäh.

On huomattavu, ku yhtevytty toine toizien kel hukat pietäh ulvondan vuoh. Lumes hukat juostah peräkkäi, jälgi jälgeh, vaiku nerokas mečästäi voi sa-nuo tarkah, äijygo hukkua meni täs yhtel aigua.

“Viizas ku hukku” muga sano-tah vigeläs libo mieleväs ristikan-zas. “Tuulou ku hukan kulkus” sanotah, konzu on kova tuuli. “Hukan verokse” sanotah midä-tah pädemättömiä. Pitkiä matkua sanotah “hukan virstakse”.

On valmistannuh NATALJA ANTROPOVA

eli-oli mečänkuadai akanke da oli heil seiččie lastu – kai brihačut. Pienimäle oli

vaiku seiččie vuottu. Häi oli ylen pikkaraine. Rodivuttuu se oli vähästy suurembi sormie, sendäh händy mugai sanottih “Sormen suurus brihaččuine”. Puaksuh vellet händy abeittih da ainos annettih hänele jygevimät kodiruavot, ga kaikis seiččemes Sormen suurus brihaččuine oli mielevin lapsi, hos i ei paissuh äijiä, puak-sumbah kuundeli.

Mečänkuadai oli ylen köyhy da hänel oli jugei syöttiä nengostu suurdu perehty.

Kerran muailmale tuli nälgy. Silloi köyhäl oli ylen jugei eliä. Erähiči illal, konzu poijat jo viertih muate, mečänkuadai akanke istuttih tulen luo. Da hos oli hänel vačantusku, häi sanoi:

– Sinä iče näit, gu myö emmo voi enämbiä syöttiä lapsii, a minä en tahto nähtä, kui hyö kuoltah nälgäh. Minä piätin, gu huomei lähten heijänke loitombi meččäh da siegi jätän heidy.

– Kuibo muga! pöllästyi akku. – Sinä tahtot, gu hyö kuoltas?

Da häi rubei itkemäh täytty vägie.Ukko rubei voiveroittamah, gu hyö ollah ylen

köyhät, heil ei ole midä syvvä. Akku kuundeli dai suostui.

A Sormen suurus brihaččuine ei muannuh da kuuli sen paginan. Jälles sidä häi ei voinnuh ui-nota kaiken yön, mieles pyörii – kui nygöi olla.

Aijoi huondeksel pienin velli nouzi da lähti ojan rannale. Siepäi häi otti äijy pikkarastu valgiedu kivie, pani net kormanih da tuli uvves-sah kodih. Häi nimidä ei sanonuh vellele, midä kuuli yöl.

Konzu vahnembat lähtiettih lapsienke meččäh, Sormen suurus brihaččuine astui heile jälles. Sit häi otti kormanis net kivet da rubei lykkimäh dorogale.

Jälgimäi hyö tuldih meččäh. Mečänkuadai rubei leikkuamah puuloi, a poijile käski kerätä da siduo varbua. Konzu lapset ruvettih ruada-mah, tuatto da muamo hil’l’akkazin lähtiettih kodih. Brihačut tostettihes, gu jiädih yksinäh, ruvettih mälizemäh da itkemäh.

– Älgiä varakkua, vellizet, sanoi Sormen suurus brihaččuine, – minä tiijän, kui piästä mečäspäi kodih. Astukkua vai minun peräh!

Vellet mugai ruattih da tuldih kodih sidä troppua, kudamua myö astuttih meččäh. ga brihaččuzet varattih mennä pertih da kuunneltih uksen tagan, midä tuatto da muamo paistih.

Konzu mečänkuadai akanke tuli mečäspäi, ižändy sil aigua työndi heile kymmene kul-dastu den’gua. Häi muga hätken oli vellas mečänkuadajale, ga köyhy mies jo ei uskonuh suaja den’gat järilleh.

Mečänkuadai kerras työndi akan lihanmyö-

jäle, da akku osti lihua kolmeh kerdah enämbi, migu hyö voidas syvvä ildazekse. Enne tädä päiviä hyö ylen hätken istuttih nälläs.

Syödih hyö kai lihat, akku sanougi:– Kus nygöi käveltänneh meijän lapsirukat?

Sinä olet viäry, sinulehäi tuli mieleh jättiä heidy meččäh. Midä hyö nygöi ruattaneh? Aku heidy jo hukat syödih!

Dai häi rubei täytty vägie itkemäh ulize-mah:

– Kui minun lapsukkazet sie oldaneh, minun muruzet?

Lapset, konzu kuultih heijän paginan, yhteh iäneh vastattih:

– Täs myö olemmo, täs!Muamo lähti avuamah heile uksen da ihas-

tuksis sanoi:– Ongo minule nygöi hyviä mieldy vai ei,

gu työ uvvessah oletto minunke. Toinah oletto väzynyöt da tahtotto syvvä? Brihačut istavuttih stolah da syödih kai, midä vai oli. Ildazen jälles kai seiččie brihaččuu ruvettih sanelemah, kui heil oli hirvei olla mečäs. Heijän vahnembat ol-dih hyväs mieles, gu lapset uvvessah ollah kois. ga tämä ozakas aigu kesti, kuni kormanis oli vie kuldastu den’gua. Konzu den’gua ei jiännyh, tuli nälgy, vahnembat piätettih uvvessah vediä heidy meččäh da jättiä sinne. A ku täl kerdua lapset ei tuldas kodih, hyö sovittih vediä heidy loitombi. ga muaman da tuatan paginan pienin poigu uvvessah kuuli.

Huondeksel viizas brihaččuine nouzi aijem-bah, gu lähtie keräilemäh kivie. ga uksi oli umbeh salvattu da häi ei voinnuh piästä koispäi. Sormen suurus brihaččuine ei tiedänyh midä nygöi ruadua. Konzu muamo andoi jogahizele palazen leibiä, pienin poigu piätti kivien sijas käyttiä leibiä da pani oman palazen leibiä kormanih.

Viettih vahnembat heidy sagieh korbimeččäh, jätettih sinne, a iče lähtiettih järilleh kodih.

Sormen suurus brihaččuine ei hätkie olluh pahas mieles, häi uskoi, gu kerras löydäy trop-pazen, sendäh gu häi lykkäili sille leivät. ga häi ei voinnuh löydiä ni yhty palastu: linnut syödih. Brihačut oldih pahas mieles. Midä loitomba hyö astuttih, sidä enämbäl yöksyttih. Tuli yö. Rubei vihmumah, kui korvois kuadamah, da lapset kastuttih.

Jälgimäi Sormen suurus brihaččuine käs-ki heidy azettuo, a iče nouzi puun ladvah kaččomah, eigo ole kus dorogua. Häi nägi pikkarazen tulen, se paloi tuohuksen jyttyöh. Tuli oli kuslienne loitton mečän tagan.

(Jatkuu)On kiändänyh MARIJA DOROFEJEVA

suarnua-vuarnua

Sormen suurus brihaččuine

PAAVO HARAKKA

Iivanan huoletElos olles bračittelet,yhtä toista ečittelet.Pidäis suaha sitä tätä,ostamatta et nimidä jätä.

Hyppiät aiven sinne tänne,putilleh ku kai ei männe.Sit toko mielen pahoittelet,Neniä nossat nyrpistelet.

Toizii čakkuat monil tavoil,anikko vai ei männä ravoil.Älä neniä hiemuah pyyhi,nossa štanit, elä hyvin.

Kuibo täs eliä maltat,sinunke matkua taitat?Iivanal on äijy huolda,pidiä ei sua akan puolda.

Kai suau kestiä omas nahas,yksikai akkua en vaiha mis rahas.Akatta ois vie pahembi eliä,sit, kačo, et nikedä sebiä.

Eläjes on dai vastamägie,ielpäi ei sua kaikkie nägie.

Šarl Perro

Muhahtai!

Vastavutah tuttavat.– Tiijätgo, Sergii on bol’ni-

čas.– Mibo rodih? Egläi vai näin

hänen – tansi valgeitukku nei-dizenke.

– Dai akkah hänen sen nägi…

Yksi kirjuttai sanou toizele:– Opis duumaija, egläi tulen

kodih, ga minun kaksivuode-hine poigu revittelöy minun kniigua!

– Opis duumaija! Neušto häi jo maltau lugie?

Kolmekymmen vuottu yhtes elettyy tahton n’opata händy vai sikse, ku häi muuttus järil-leh löpšöikse da menis elämäh suole.

Painettavakse on allekirjutettu 15.00

28.10

29.10

30.10

31.101.112.113.11

yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivyPetroskoi

s i ä N e N N u s t u sanus Priäžy suojärvi sortavala Pitkyrandu

yö päivy

+2° +2°

-2°

-1°

-2° -1°

+1°

+2°0° +1°

-2°

+1°

+1°

-3°+2° +2°

-2°

-3° -1°

0°

+2°-1° 0°

-3°

-1°

0°

-3°

-1°

+1° +9°

-1°

-1° -1°

+2°

+8°-1° +2°

-2°

+2°

+9°

-4°

+1°

+1° +7°

0°

-1° -1°

+2°

+8°01° +2°

-1°

+2°

+6°

-4°

+1°

+1° +5°

0°

-2° -1°

+2°

+7°

+2° +2°

-2°

+2°

+4°

-3°

+1°

+2° +2°

-2°

-3° -1°

0°

+1°0° 0°

-2°

+1°

0°

-3°

-1°