SISÄLLYSLUETTELOPUHEENJOHTAJAN PALSTA

Markku O. Kuorilehto 3

HAVAINTOJA KEMPELEEN HARJAPÄÄN SUVUN ALKUPERÄSTÄMarkku O. Kuorilehto 4

KEVÄTRETKI ENTISEEN NÄLKÄMAAHANMaija-Liisa Starck 9

ELÄMÄMME PAPERIT PAIKOILLEENAarno Strömmer 12

KEMPELELÄINEN TALOLLINEN JUHO JUHONPOIKA TAPANILAMauno Kärnä 14

LISÄSELVITYS KEMPELELÄISEN TAPANILAN SUVUN ALKUPERÄSTÄMarkku O. Kuorilehto 15

ITKOSTEN SUKUKUNNAN VAIHEISTALeo Itkonen 20

SUOMEN 3. OULUN RUOTUJAKOISEN TARKK'AMPUJAPATALJOONAN PÄÄLLYSTÖTimo Sarkkinen 22

NÄLKÄMAAN LEIPÄPERINNETTÄMaija-Liisa Starck 23

LUMIJOEN ROKOTUSLUETTELOITA 1811-1903Maija-Liisa Pukinkorva 26

UUSIA JÄSENIÄ 28

YHTEYSTIETOJA 38

Oulun Sukututkija julkaisi edellisessä tehdessään Markku Kuorilehdon tutkimustuloksia kempeleläisen suvun alkutaipaleelta. Tähän tutkimukseen olemme saaneet Mauno Kärnän vas- tineen, jonka julkaisemme tässä numerossa. Koska lehtemme ilmestymisväli on näinkin monta kuukautta Julkaisemme samalla myös Markku Kuorilehdon perustelut tutkimustuloksilleen.

Toimitus

KUVITUS

Kansilehden piirtänyt ja Oulun Sukututkijalle lahjoittanut kuvaamataidon opettaja lehtori Mirjam Kinos.

ISSN 0784 - 6037Sivunvalmistus ja painopaikka: Pikapaino RoiOffset Ky, Rovaniemi, 1991

Sisällysluettelo

2

Markku O. Kuorilehto

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

YKSI SUKU, KAKSI SUKUTUTKIJAA, KAKSI TUTKIMUSTULOSTA

Sukututkijoiden tehtävänä on etsiä erilaisista arkistolähteistä ja painotuotteista tuonpuoleiseen siirtyneitä esivanhempia. Tutkimustyön pitäisi myös kattaa vielä elävien kirjoissa olevat henkilöt. Tätä päivää elävät voivat muistaa hyvin isänsä ja äitinsä sekä isovanhempansa. Nykyajan Henkilörekisterien laadinta on melko tarkkaa ja virheiden mahdollisuus on minimaalisen pieni.Sukututkijan edetessä 1800-lukua van- hemmalle ajalle arkistolähteet tuovat tul- kintavaikeuksia. Kukaan ei ole kertomassa 1700-luvun henkilöistä keitä olivat hänen vanhempansa tai isovanhempansa. Tut- kijat joutuvat itse päättelemään ja yhdis- telemään erilaisten arkistolähteiden perus- teella tietoja. Tutkimustuloksesta ja tulkin- nasta vastaa aina vain asianomainen suku- tutkija itse. Vaikka tutkimuskohteena ei ole kuin yksi suku tai henkilö, saattaa faktatietojen hakeminen ja yhdisteleminen olla vaikeaa. Arkistolähteet antavat usein ristiriitaisia tietoja toisiinsa nähden. Kaksi sukututkijaa voi tulkita ja arvostaa eri

tavalla tutkimuslähteitä tutkimustyössä. Yksi asiakirja näyttää sisällöltään erilai- selta useasti kahden tutkijan silmin ja yksi sana asiakirjassa voi muuttaa eri tulkin- noissa asian laadun ja tarkoituksen. Tämä johtaa kahden tutkimustuloksen syntyyn. Oulun Sukututkija-lehti onkin mainio foo- rumi julkaista mielipiteitä ja perusteluita sukututkimukseen liittyvistä vivahteista ja ongelmista.

Vaikka tutkimustulokset ovat ristiriitai- sia, niin sukututkijoiden välillä ei tarvita ristiriitoja, vaan yhteistyötä.

Sisällysluettelo

3

HAVAINTOJA KEMPELEEN HARJAPÄÄN SUVUN ALKUPERÄSTÄ

Markku O. Kuonlehto

Useassa Oulun Sukututkija -lehden artik- kelissa on sivuttu kempeleläistä Harjapään talonpoikaissukua, jonka jälkeläistöön kuuluu tunnettuja henkilöitä, mm. kau- punginjohtaja Heikki Karjalaisesta1 runoi- lija Juhani Siljoon2. Monet tutkijat ovat kohdanneet tutkimuksissaan päätepisteen. Suvun alkuperä onkin ollut epäselvä vuot- ta 1724 varhaisemmalta ajalta. Isonvihan vuoksi arkistolähteet ovat puutteelliset, jo- ten suvun alkuperän löytyminen Kempe- leen osalta on vaikeaa3. Vuonna 1982 Yrjö Granlund pohtii Oulun Sukututkija -leh- dessä suvun alkuperää löytämättä kuiten- kaan vastausta jo ikuisuusongelmalta tun- tuvaan kysymykseen4.

TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHTANA KEMPELE

Harjapään taloon 1724 saapunut suku levisi Kempeleen ympärillä oleviin seura- kuntiin 1700-luvun loppuun mennessä. Avioliittojen solmimisien myötä suvun jäseniä muutti esimerkiksi Oulunsaloon, Liminkaan ja Tyrnävälle.

Kempeleen osalta oikeusasiakirjat to- teavat suvun olevan muualta Kempelee- seen tullut, mutta suvun lähtöseudusta ei ole mainintaa5. Juho Matinpoika Harja- pään perheen lasten nimet esiintyvät mel- kein kaikki Kempeleen seurakunnan kir- konkirjoissa. Lasten myöhempää elämän- kulkua seuraamalla muutamille lapsille

saadaan myös syntymäaikatietoja rippikir- joista. Juho Matinpojan puoliso Elina mainitaan asiakirjoissa, mutta hänen yh- teydessä ei kirkonkirjoissa esiinny muita tietoja, jotka viittaisivat syntyperään.

Perustietoja perheestä Kempeleessä7:

Juho Matinpoika syntynyt noin 1679 (Johan Mattsson) kuoli 6.3.1755 Kempele talollinen Kempeleessä puoliso Elina (Elin)

lapsia:

Matti (Matts), s. 1697, pso. Valpuri (Valborg) Bildo

Tuomas (Thomas)Paavo (Påhl), pso. Maria KurkelaAntti (Anders), s. 1713, pso. Marketta

(Margeta) IsolaTaneli (Daniel)Elina (Elsa, Elin), pso. Antti JaakolaReeta (Margareta).

ELSA JUHONTYTÄR JOHDATTAA SUVUN AIKAISEMPAAN

SUKUNIMEEN

Lasten irtauduttua Kempeleen Harja- päästä omaan avioelämään ei löytynyt viitteitä syntymäpaikkaan keneltäkään. Ainoa mielenkiintoinen tieto, jolla on merkitystä suvun alkuperän selvittelyssä löytyi Oulunsalosta koskien Elsa eli Elina Juhontytärtä, joka avioitui Antti Pekan-

Sisällysluettelo

4

poika Jaakolan kanssa (mainitaan myös nimellä Johan) 21.12.1748.

Vihittyjenluettelo 17488

21.22. Johan Persson Jacola Pig Elin Joh.dr Hariapä

Oulunsalon syntyneidenluettelosta löy- tyy seuraavanlaisia perhetapahtumia:

synt kast. v. 175023.8. 25.8. Anders Pehrss Jacola Elin Magdalena v. 175330.3. 1.4.: And. Jacola Elsa Ruottinen Anna v. 175510.2. 16.2. And. Jacola Elsa Harjapä Johanes v. 175831.12. 1.1 Anders Jacola Elsa Harjapa Andreas v. 17597.2. 11.2. Anders Jacola Elsa Hariapä Elsa v. 176229.12. 1.1. Bd. Anders Pehrsson Jacola Lisa Johansdr Catharina v. 176526.2. 27.2. Bd. Anders Jacola Elsa Jo- hansdr Petrus v. 176818.7. 18.7. Bd. And. Jacola Elsa tvill. Påhl och Matts v. 177027.4. 27.4. Bd. And. Jacola Elsa Jacob

Edelliset poiminnot Oulunsalon synty- neidenluettelosta osoittavat, että melkein kaikkien lasten äitinä on ollut Elin (=Elina) Juhon tytär tai Elsa Harjapää. Vuonna 1753 kuitenkin äitinä mainitaan

Elsa Ruottinen. Toinen havainto, joka ei ole merkittävä, on vuosi 1762, jolloin äiti- nä on Lisa Juhontytär.

Nimenä Ruottinen herättää epäilyksen Elsa Juhontyttären nimestä. Ruottinen saattaa olla varhaisempi nimi mitä Har- japää9. Uusi Suomalainen Nimikirja mai- nitsee Ruottisen nimen esiintymisestä. Ruottisia esiintyy mm. Pudasjärvellä10.

JUHO MATINPOIKA RUOTTISEN PERHE PUDASJÄRVELLÄ 1714-1724

Ruottisen talo sijaitsee Pudasjärven Sotkajärven kylässä". Harjapään perhettä verrattaessa Pudasjärven kirkonarkiston kirkonkirjoihin löydämme mielenkiintoi- sia yhteneväisyyksiä.

Kinkerikuulustelukirja 1700-

RuottilaJohan Ruottinen afwehne til Limingo 1724Hust. Elins. Mattss. Thomass. Pohls. Anders

Rippikirja 1713-1722

E11 Anna AndersdotterMattz Mattzsohn

H. Carin MattzdotterJohan Mattzsohn

H. Elin Mattzdottersoldat Olof Andersohn

Kyseinen Johan Ruottisen perhe muut- ti Liminkaan 172412. Hänen perheensä lapsista löytyvät Pudasjärven syntynei- den- ja kastettujenluettelosta melkein kaikki.

Sisällysluettelo

5

synt. kast. v. 172123.4. 27.5. Johan Mattss: Ruottinen Elin Mattsdr. Beltar tv. Daniel et Valborg v. 171423.10. 21.11. Jongubyy Johan Mattss Ruot- tinen Elin Mattsdr. Beltar Andreas v. 171218.5. 8.6. Kurki Johan Mattss Koitijärvi Elin Mattsdr Carin v. 170910.3. 10.3. Kostonjervibyy Johan Mattss Koitijervi Elin Mattsdr. Pijra Paulus

v. 170522.10. Kynsijänviby Johan Matss Koitijervi Thomas

Kuolleiden- ja haudattujenluettelosta voidaan todeta seuraavien lasten hautauk- set.

v. 1717 Johan Ruottises dttr Carin v. 1710 haud. 24.6. Johan Johanss. Koitijervi 3,

Juho Matinpoika Ruottisen, myöhem- män Harjapään vanhimmista lapsista aina- kin kolme on syntynyt Koitijär- vellä13. Tähän on selityksenä perheen asu- minen Pudasjärven Kurjenkylän Koston- järven Koitijärvellä aikavälillä 1701- 1713. Vuoden 1714 tienoilla perhe muutti Sotkajärven Ruottiseen, jossa he asusteli- vat 1714- 172414. Tämän jälkeen Juhon ja Elinan perhe muutti Liminkaan15.

KETKÄ ASUTTIVAT KURJENKYLÄN KOITIJÄRVEN 1701

Pudasjärven henkikirja vuodelta 1701 selvittää uuden viljelijän Matin tulosta Koitijärvelle. Huomionarvoista on, että hänen sukunimekseen mainitaan Taival- koski. Matti Taivalkoski otti viljeltäväk- seen Tuomas Laurinpojan 1/4 manttaalin autiotilan.

Kurki by auk. 2381/4 Mattz Taizvalkåskj optagit Tho

Larssons he(mman)(=Koitijärven tila)

Samana vuonna varsinaisessa Taival- kosken talossa Kurjen kylässä mainitaan Matin veli Paavo vaimonsa Elinan kanssa.

Kurki by auk. 2371/4 Påhl Tajzvalkåskj

hust. ELinBr Matts optagit Thomas Larssons

Hemman

Henkikirjan tiedot vuodelta osoittavat, että Matti Koitijärvi olikin aikaisemmin ollut Taivalkoski16.

MATTI JA PAAVO TAIVALKOSKEN PERHESUHTEET HENKIKIRJOISSA

Pudasjärven henkikirjat esimerkiksi seuraavilta vuosilta kertovat Matilla ja Paavolla olevan veli Juho.

Kurki byv. 1702 auk. 2041/4 Mattz Kåitijärfwi

hustru Charin v. 1703 auk. 409 1/4 Mattz Kåitijärfwi

hust CharinBroor Johan

Sisällysluettelo

6

v. 1706 auk. 391 1/4 Mattz Kåitijärfwi

hust. CarinBr Johanhust. Elin

v. 1710 auk. 794 1/4 Mattz Kåtejerfwes Hr Carin

Br Johan MattzonHr Elin

Veljeksistä Paavon asustellessa Tai- valkosken tilaa Kurjen kylässä, samaan aikaan hänen kaksi veljeä Matti ja Juho viljelivät Koitijärven tilaa17.

Juho Taivalkoski - Koitijärvi - Ruot- tinen -Harjapään patronyyminä mainitaan usein Matti18. Matti Taivalkoskea voimme jäljittää myös henkikirjoista seuraamalla Taivalkosken talon vaiheita 1600-luvun jälkipuoliskolla.

Kurki byv. 1699 auk 2281/4 Påhl Taifwalkåskj

h. Elinbr Eskill bräckl.br Mattz

v. 1692 auk. 2311/4 Mattz Taifwalkås

Hust. KarinSon PåhlHust. Elin

v. 1683 auk. 2341/4 Mattz Taiwalkåski

hust. Karin EskilsdtKarin Matzdr

v. 1681 auk. 3831/4 Matz Taiwalkåski

H. Karin Eskilsdtson Daniel

v. 1678 auk. 731/4 Matz Taiwalkåski

H. Karin Eskillsdtdt Beata Matzdåtter

v. 1663 auk. 313Matz Taiwalkos

Edellisten henkikirjatietojen perusteella Matti Taivalkoski oli ainakin kuuden lap- sen isä, joista Juho Matinpoika (myöh. Harjapää) oli luultavimmin nuorin. Matin puolisona mainitaan Kaisa Eskontytär (Karin Eskilsdotter)19.

YHTEENVETO

I Matti Taivalkoski- viljeli Pudasjärven Kurjessa 1/4 mant-

taalin tilaa ainakin vuodesta 1663 lähtien.Puolisona Matilla oli Kaisa Eskontytär. Lapsia:

BeataTaneliKaisaPaavo, s. 25.3.1672MattiJuho, s. .1.1679 (kts. II)

II Juho Matinpoika Taivalkoski- vuodesta 1701 Koitijärvi, 1714 Ruot-

tinen, 1724 Harjapää,s. .1.1679k. 6.3.1755 Kempele- talollinen Pudasjärvellä, myöhem-

min Kempeleessä Harjapään tilalla No 19.Puolisona Elina Matintytär Pelttari. Mainitaan myös Piirana. S. Pudasjärvi, k. Kempele.

Lapsia:Matti, s. .9.1697Tuomas, kast. 22.10.1705 PudasjärviJuho, haud. 24.6.1710 kolmen vuo-

den ikäisenäPaavo, s. 10.3.1709 Pudasjärvi

Sisällysluettelo

7

Kaisa, s. 18.5.1712, haud. 1717 PudasjärviAntti, s. 23.10.1714 PudasjärviTaneli, kaksoset:Valpuri, s. 23.4.1721 PudasjärviElsaReeta

Eri arkistolähteet osoittavat Harjapään suvun tulleen 1724 Kempeleeseen. Juho Matinpoika Ruottinen asutti autiotilan ja käytti nimeä Harjapää.

Lähteet:

1.Oulun Sukututkija 1985:1, s. 4-6.2.Oulun Sukututkija 1988:1, s. 2-5.3.Kempeleen kirkonarkisto: esimerkiksi

rippikirjat alkavat vasta vuonna 1734.4.Oulun Sukututkija 1982:1, s. 16-25.5.sama6.Kempeleen kirkonarkisto: historiakirjat

ja rippikirjat.

7.sama8.sama, SSS/ren VL 1748.9.Oulunsalon kirkonarkisto SSS/ren SL:

1750,1753,1755,1758,1759,1762,1765, 1768,1770.

10.Mikkonen: Uusi Suomalainen Nimi kirja, Keuruu 1988, s. 742.

11.VA 9278, auk. 56, v. 1725.12.Pudasjärven kirkonarkisto KK 1700-,

RK1713-1722.13.Pudasjärven kirkonarkisto SSS/ren SL:

1721,1714,1709,1705, KL: 1717,1710.14.VA 9227-9267, Pudasjärven kirkon-

arkisto; eri asiakirjat.15.Pudasjärven kirkonarkisto KK 1700-.16.VA 9227-9267.17.sama18.Kempeleen kirkonarkisto, Pudasjärven

kirkonarkisto.19.VA 9144-9221.

Sisällysluettelo

8

KEVÄTRETKI ENTISEEN NÄLKÄMAAHANMaija-Liisa Starck

Oulun Sukututkimusseuran kevätretki 11.5.91 tehtiin Kainuuseen, jossa tutus- tuttiin asutushistoriaan sekä Paltaniemen kuvakirkkoon ja katseltiin linja-auton ikkunasta Kajaanin kaupunkia matkailu- oppaan selostusta kuunnellen. Kajaanin ratapihalla seisoi itänaapurin tarpeisiin tehtyjä rautatievaunuja, joista kertynyttä laskua tilaaja ei ole tätä kirjoitettaessa maksanut. Satamäärin samoja vaunuja seisoo maan muilla ratapihoilla.

Kainuun asutushistoriaa selosti Jukka Vaarnanen. Tietoa saatiin kivikaudesta alkaen. Oulujärven maisemien ohitse huristettaessa Vaarnanen mainitsi, että niillä seuduin on asuttu ainakin 6000 vuotta. Yksi ja toinen matkamies siinä ru- pesi muistelemaan jääkauden aikataulua.

Entinen Oulujoki -nimisessä teoksessa arvellaan, että jäätiköt peittivät Suomen- kin neljään eri kertaan. Noin 6800 vuotta e.Kr. vapautuivat jääpeitteestään Oulun seudut. Ihmisiä asusteli täällä jääkau- denkin aikana, mutta Suomen asuttaminen alkoi vasta 6000-3000 vuotta e.Kr. Sen ajan kivikirveitä on löydetty mm. Vaalan Nimisjärven asuinpaikalta ja Järvikylästä. Noin 7000 vuotta sitten Suomen ilmasto alkoi olla asutukselle harvinaisen edul- lista; 5000 vuotta e.Kr. täällä vallitsi ns. atlanttinen ilmasto, joka oli lämmin ja kostea. Silloin Etelä-Lapissakin menestyi- vät jalot lehtipuut, kuten lehmus, jalava ja

tammi. (Kasvihuoneilmiön arvellaan joh- tavan samantapaiseen kehitykseen!)

Kiehimän vaaralle pystytetty Kainuun asutuksen muistomerkki kertoo asutus- historiaa vuosilta 1552-1952. Vuonna 1952 oli kulunut 400 vuotta siitä kun 140 savolaista perhekuntaa asettui uudisasuk- kaiksi Oulujärven rantamaille. Mutta jo ennen 1500-lukua Kainuussa asui pyynti- kulttuurista eläviä saamelaisia. Heistä ei kuitenkaan ole mainintoja asiakirjoissa. Paikannimistössä kyllä esiintyy suoma- laisten antamia lappi-alkuisia nimiä. Lappi-sanan eräs merkitys on ollut kau- kainen. Nimityksellä tarkoitettiin hieman jälkeenjäänyttä, taantunutta paikkaa. Vielä 1500-luvulla Kainuussa asui saamelaisia, jonka jälkeen he hävisivät, mahdollisesti sortuivat rajan takaa leivinneisiin tautei- hin. Silloisista tapahtumista kertomaan on kansan muistiin jäänyt toteamus "Lappi pakeni, kun lanta sakeni".

SAVOLAISET ASUTTAJAT

Kainuun varsinaisia asuttajia olivat savolaiset. Jorma Keränen kertoo väitös- kirjassaan, jonka nimi on Kainuun asut- taminen, suuresta savolais-ekspansiosta 1550-luvulla. Kainuu sai ensimmäiset vakituiset asukkaansa viimeistään vuoden 1530 tienoilla. Vuodelta 1531 säilynee- seen Pohjanmaan vanhimpaan verokirjaan on merkitty, että verona on kannettu kaksi kiihtelystä, noin 80 kappaletta, harmaa-

Sisällysluettelo

9

nahkoja Limingan takamailla asuvilta savolaisilta talonpojilta. Sama merkintä toistuu vuoteen 1537 saakka joka vuosi. V. 1738 heidän mainitaan oravannahkojen lisäksi maksaneen verona myös kolme leiviskää (á n. 8,5 kg) haukia. Seuraavan kerran samat uudisasukkaat mainitaan ve- roluettelossa v. 1555 Oulujärven erämaan omassa tilissä. Veronmaksajia oli kaik- kiaan yhdeksän ja heidän nimensäkin ovat tiedossa.

Tilinpitäjä on pannut muistiin, että nämä talonpojat on pantu verolle, "vaikka he ovat kauan ennen käyttäneet näitä erä- maita ja kalavesiä eivätkä tunnusta suorit- taneensa muuta kuin itsellisveroa, joka on markka tai kaksi, toiset enemmän, toiset vähemmän".

RAPPASODAT JA SARKASODAT

Laajassa selostuksessaan Vaarnanen mainitsi myös rappasodat ja sarkasodat, jotka olivat sen ajan rajalevottomuuksia. Rappasodat koskivat eränkäynnin nautin- ta-alueita ja niitä käytiin vuosina 1570- 1596 (rappari=ryöstäjä, tuhoaja). Rapparit olivat Keräsen mukaan Venäjän alamaisia karjalaisia, jotka tulivat Kainuuseen ja Pohjanmaalle tuhotöitä tekemään. Silloin ratkaistiin Kainuun kuuluminen Ruotsi- Suomeen. Vuoden 1595 Täyssinän rau- hansopimuksessa erotettiin Kainuu pientä erämaakaistaletta lukuunottamatta kuulu- maan Ruotsi-Suomen valtakuntaan, sanoo Keränen. Rappasodan tuhot olivat niin suuret, että Kainuu asutettiin uudelleen kahteen kertaan ja kolmannen kerran vielä nälkävuosina 1630-1640.

Sarkasodassa v. 1716 räjäytettiin Ka- jaanin linnakin ja se joutui venäläisten haltuun. Tässä sodassa venäläiset tekivät ryöstö- ja tuhoamisretkiä erikoisesti Kajaanin seudulle. Sarkasodan aiheutti Kajaanin tullikirjuri, joka oli edellisenä vuonna takavarikoinut venäläisiltä talon- pojilta 5000 kyynärää (kyynärä= n. 0,594 m) sarkakangasta. Vaikka tulli oli makset- tu, kirjuri ei suostunut antamaan sarkaa sen omistajille. Talonpojat päättivät ottaa lain omiin käsiinsä ja niin syttyi tuhoisa sota virkamiehen tyhmyyden vuoksi.

Sodista on jäänyt muistoksi runo, jossa erään suvun edustaja kertoo, että "venä- läinen verikoira, kierokaula karjalainen" tappoi hänen suvustaan parikymmentä jäsentä. Keräsen mukaan kainuulaiset ker- toivat rappasotien aikaisia tarinoita vielä 1900-luvulla.

PALTANIEMEN KUVAKIRKKO

Retkikuntamme pistäytyi myös Pal- taniemen kuvakirkossa, joka on Paltamon seurakunnan neljäs kirkko, rakennettu 1726. Kirkon katto- ja holvimaalaukset lienee maalattu 1778-1781.

Maalausten tekijänä pidettiin 1960-lu- vulle saakka kirkkomaalari Mikael Toppe- liusta, kunnes lis. Reino Mähönen ja maist. Daisy Fränti tulivat tutkimuksis- saan siihen tulokseen, että kuvat on maa- lannut Toppeliuksen aikalainen, nuori vi- hantilainen maalari Emanuel Granberg (1754-1787). Granbergin puolesta todis- taisi se, että Paltamon kirkon tileissä ei mainita sanaakaan Toppeliuksesta eikä Toppelius omassa ns. vaelluslistassaan (ansioluettelo) mainitse Paltamon maa-

Sisällysluettelo

10

lauksia. Sen sijaan Paltamon kirkon tileis- sä mainitaan, että maalari Emanuel Gran- bergille on maksettu tietty summa rahaa kaikkiaan viisi kertaa. V. 1784 Granberg itse mainitsee hakemuskirjelmässään, että hän on maalannut Paltamon kirkon.

Kirkon esitteessä mainitaan, että kir- kon kuvat edustavat barokin tyylisuuntaa. Niissä on iloiset värit ja eloisat sommi- telmat ja niissä ilmenee Granbergille omi- nainen kauneudentaju.

Kamarineuvos Olavi Suorsa on omien tutkimustensa perusteella sitä mieltä, että kirkon kuvat maalasi Mikael Toppelius, eikä missään tapauksessa Granberg, joka oli Suorsan löytämien asiakirjojen mu- kaan vain Toppeliuksen oppilas. Paltanie- men kirkon kuvien valmistusmisaikoihin Granbergilla ei ollut kirkkojen maalaus-

urakointioikeutta Oulun kauppa-alueella, johon myös Paltamon kirkko kuului. Tämä oikeus oli maalarimestari Mikael Toppeliuksella, sanoo Suorsa, joka on julkistanutkin selvityksensä perustelui- neen. Granbergilla oli lupa toimia eri alo- jen mestareiden apulaisena.

Paltaniemen kirkon kuvista tunne- tuimpia on valtavan kokoinen Viimeinen tuomio, jota katsellessaan naisväki jopa pyörtyili. Kansa on antanut maalaukselle nimen Helvetti. Maalari on sijoittanut hel- vettiin vain naisia. Kuvan etualalla Baa- belin portto ratsastaa lohikäärmeellä. Kuva on asiantuntijoiden mielestä kaikilta osin sirompaa tekoa kuin samanaiheinen kuva Haukiputaan kirkossa. Se on Toppe- liuksen maalaama ja vuotta vanhempi kuin Paltaniemen kirkon Viimeinen tuomio.

Sisällysluettelo

11

ELÄMÄMME PAPERIT PAIKOILLEEN

Aarno StrömmerSamuli Onnela, Vuokko Peltola ja Kaa- rina Sala: Koti- ja kotiseutuarkiston opas. Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:4. Jyväskylä 1991.245 sivua. (Hinta 174,00 mk.)

Silmiini on osunut kaksi arviointia On- nelan, Peltolan ja Salan kirjasta. Reijo Heikkinen (Kaleva 12.9.1991) toteaa heidän kirjoittaneen monipuolisen ja kan- santajuisen arkisto-oppaan, jonka avulla voidaan "tehokkaasti käydä taisteluun ajan hampaan tuhoja vastaan". Marjo Hyppö- sellä on Sukuviestissä (4/1991) sukutut- kijan näkökulma. Tarkastelu huipentuu huudahdukseen: nyt uusi opas käteen ja elämämme paperit paikoilleen!

Kohtuullisen palavissani olen minäkin, Jokohan tästä into ja taito tarttuisivat? Tosin happamena totesin saman kuin Marjo Hyppönen: sukututkimusoppaiden merkillinen puutteellisuus ei korjaannu, nytkään ei tule varsinaista ohjeistoa har- rastelijatutkijan komeronnurkkiin kerty- vän aineiston hallitsemiseen. Mutta ohjet- ta laajempaan tehtävään, kattavan kotiar- kiston kehittelyyn, on ihailtavasti tarjolla, myös ajatuksia sukuarkistojen tarpeiden huomioon ottamisesta tässä tehtävässä

Kotiarkisto-opas on Kaarina Salan käsi- alaa. Samuli Onnela käsittelee kotiseutu- arkistojen kysymyksiä ja Vuokko Peltola puolestaan ohjailee arkistotyön teknilli- seen hallintaan.

Miksi arkistoimme, kysyy Kaarina Sala vastailee sytyttävästi. "Arkistoiminen on aktiivista vaikuttamista aikaan. Säästä- mällä näytteitä ihmiselämästä pitkitämme sitä." Eri ikäkausien arkistoaines saa esit- telynsä, henkilökohtaiset paperit eritte- lynsä ja järjestelyehdotuksensa. Myös valokuvat ja äänitteet, niiden kerääminen, tuottaminen ja säilyttäminen ovat huo- mion kohteena. Eikä unohdettu ole monen kotiarkistoijan mielipuuhaa, leikekoko- elmaa.

Kirjasta on yli 70 sivua kotiarkisto-opasta, sytykkeitä ja järjen ääntä meille elämäm- me papereiden sormeilijoille ja sotkijoille. Marjo Hyppösen mielestä on "harvinais- laatuinen kulttuuriteko nostaa esiin kotiar- kisto, se jollainen meillä kaikilla on, mutta minkälainen!" No, onhan niitäkin, joiden kotiarkisto on kunnossa, pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen työn tulosta. Mutta san- gen monelle meistä, näin uskon, oppaan ohjeet tulevat todella kipeään tarpeeseen.

Sukututkijan ja kotiarkistoijan kiinnostus kohdistuu myös Samuli Onnelan ja Vuokko Peltolan työosuuksiin. Onnela to- teaa, että hyvin koottu ja hoidettu koti- seutuarkisto voi tarjota taitavalle tutkijalle "lihaa sukututkimusrungon ympärille". Näiden arkistojen kehittäminen on suku- tutkimuksen kannalta siten kiintoisa ja kaiken tuen ansaitseva tehtävä. Vuokko Peltolan teknillinen opastus sisältää mm. suku- ja yksityishenkilöiden arkistojen järjestelykaavan (esimerkkinä Sallan ro- vastin Erkki Koiviston kokoelma Oulun Maakunta-arkistossa), samoin ohjeet näi-

Sisällysluettelo

12

den arkistojen käytännön työhön. Esimer- kin henkilöarkiston alkuun sijoitettavasta kokoelmanmuodostajan historiikista hän on poiminut oululaisen pastori Jorma Sipilän arkistosta (lahjoitus OMA:lle 1989).

Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Markku Tanner on kirjoittanut oppaan saatesanat. Hän tekee oikein korostaessaan OMA:n johtokaksikon Samuli Onnelan ja Vuokko Peltolan osuutta tämän jo 1970-luvulla al-

kunsa saaneen opasprojektin menestyksel- lisestä toteutuksesta. Kaarina Salan, Suo- malaisen Kirjallisuuden Seuran kirjalli- suusarkiston johtajan, työosuutta en kuitenkaan näkisi vain kotiseutuarkistojen kokoelmanhankintojen näkökulmasta, niitä palvelevana liitännäisenä kirjassa. Kotiarkistolla on toki myös "itseisarvon- sa". Myyntiluvut tullevat osoittamaan, että sen tuominen näkösälle jo kirjan nimessä oli julkaisijoilta aivan oikea oivallus.

Sisällysluettelo

13

KEMPELELÄINEN TALOLLINEN JUHO JUHONPOIKA TAPANILA ELI NIEMELÄ, K. 1781

Mauno Kärnä

Omissa esivanhempieni tutkimuksissani olen esittänyt Juho Juhonpoika Niemelän vanhempien olleen tyrnäväläissyntyinen Juho Tapaninpoika VVäänänen eli Juusola ja Anna Tapanila, jonka isä oli kempeleläinen Juho Tapanila.1

Markku Kuorilehto on osoittanut, että yli- kiiminkiläinen Juho Tapaninpoika Wää- nänen on v.1720 saanut hallintaansa Kem- peleen tilan Tapanila. Kuorilehto on li- säksi poiminut Haukiputaan kirkonkir- joista tiedon, jonka mukaan silloisen Haukiputaan pitäjän Ylikiiminginkylässä on 12.11.1717 syntynyt Juho Tapaninpoi- ka Wäänäsen ja Anna Erikintyttären poika Juho.2

Oulun maakunta-arkistossa on perun- kirjoituskortistossa kaksi samalla tunnuk- sella varustettua ja samat lasten nimet sisältävää korttia Kempeleessä 5.10.1744 toimitetusta perunkirjoituksesta. Toinen kortti löytyy nimellä Johan Wäänänen ja toinen nimellä Anna Johansd. Tapanila, puoliso Johan Wäänänen. Perunkirjasta sekä v. 1734 aloitetuista Kempeleen rip- pikirjoista selviää, että Juho Tapaninpoika Wäänäsellä eli Juusolalla eli Tapanilalla on ensimmäisestä avioliitostaan v.1713 syntynyt poika Tapani, aviosta Anna Juhontytär Tapanilan kanssa marraskuussa 1717 syntynyt poika Juho, sekä tätä nuo- remmat Mikko ja Maria, sekä vielä avio- liitosta vaimo Britan kanssa tyttäret Elsa ja Margareta. Kirkonkirjojen mukaan Juho Niemelän ja Sofia Abrahamintytär Litho-

vian vanhin lapsi Anna syntyi 29.4.1747 ja kirkkoväärti Juho Juusola kuoli 25.4.1742.

Juho Tapaninpoika Wäänäsen vihkimi- sestä ensimmäiseen avioon ei, eikä myös- kään vanhimman lapsen syntymästä, näy merkintää Haukiputaan kirkonkirjoissa. Henkikirjan v:lta 1712 mukaan Juho Wäänänen asui silloin vaimonsa kanssa kotitilallaan Ylikiimingissä. Vaimosta on mainittu vain etunimi. Siitä on kuitenkin vaikea saada selvää, mutta Anna se aina- kaan ei ole.

Lähteet:

1. Mauno Kärnä: Käsikirjoitus Tutkimuk- sia esivanhemmistani. 1989

2. Oulun Sukututkija 1991:1. Markku Kuorilehto: Erään kempeleläisen suvun Tapanilan alkuperä.

Sisällysluettelo

14

LISÄSELVITYS KEMPELELÄISEN TAPANILAN- SUVUN ALKUPERÄSTÄ

- ANNA ERKIN- VAI JUHONTYTÄRMarkku O. Kuorilehto

Korjaus Mauno Kärnän kirjoitukseen

Kantamme yhteisestä esiäidistä:

Mauno Kärnä - Anna Juhontytär1M O Kuorilehto - Anna Erkintytär1

Sukututkimus ei perustu vain yhden lähteen perusteella tehtyyn päätelmään. Tutkimustuloksen tulee koostua usean lähdemateriaalin käytön ja sen antaman tiedon yhteensovittamisesta.

Mauno Kärnä mainitsee kirjoituk- sessaan Oulun maakunta-arkiston peru- kirjakortistos-sa olevat kaksi Tapanilaa koskevaa korttia2. Perukirja vuodelta 1744 pidettiin Juho Tapanilan eli Väänäsen ja hänen vaimonsa Anna Juhontyttären jälkeen3. Anna oli kuollut ja haudattu 17294. Hänen puolisonsa Juho Väänänen, myöhemmin Tapanila eli Juusola, oli kuollut 25.4.1742 Kempeleessä5. Peru- kirja tuo esille Juhon ensimmäisen vaimon Anna Juhontyttären, jonka kanssa heillä oli yhteiset lapset Tapani, Juho, Mikko ja Maria. Toisesta aviosta Juholla Briitan kanssa oli Elsa ja Margareta. Juho oli siis perukirjan mukaan kahdesti aviossa. Tapanilan taloa koskeva arviointi kuuluu olennaisesti perukirjaan. Perukirjassa esi- tetään talosta seuraavaa tietoa:

Hernmanet Tapanila å 1/2 mantal är fallan 1743 dn 22 octob: wärderat till 1400 Dr- Kmt6.

Tapanilan 1/2 manttaalin tila oli arvi- oitu 1400 taalarin arvoiseksi 22.10.17437. Sama perukirja viittaa Juho Tapaninpoika Väänäsen (Tapanila-Juusola) isään ja 1/2 manttaalin tilaan Ylikiimingissä.

..sin afl. faders Staffan Wänäses 1/2 mantals skatte hemman i ÖfwerKimingi by8.

Aikaisemmassa kirjoituksessani (Ou- lun Sukututkija 1991:1) viittaan vuoden 1720 Limingan käräjiin, jossa Juho Tapa- ninpoika Väänänen Ylikiimingistä ja Iin pitäjästä ostaa Samuel Tapanila perikun- nalta 1/2 manttaalin Tapanilan Kempe- leestä, joten kahdessa asiakirjassa maini- taan Ylikiiminki Juho Tapaninpojan tulo- paikkana9, eikä suinkan Mauno Kärnän perusteettomasti mainitsema Tyrnävä10.

Perukirjan vuodelta 1744 ovat allekir- joittaneet:

Isaach Lithou Jacob Tuohinostiufmodrens ombäd

Johab Bergh Michell Mickonenförmyndare

Jacob Ållila HM.N. Staffan och JohanJohanssöner

Erich Jussila Tapanila söner

Limingan käräjät vuodelta 1744 5.-13. päivänä syyskuuta käsittelee Tapanilan 1/2 manttaalin taloa Kempeleen kylässä. Käräjäju-tussa ilmenee veljekset ja heidän isänsä sekä kolmannen veljen holhooja:

Sisällysluettelo

15

Bonden Johan Tapaila... Broder Staffan Tapanila...deras afladne faders Johan Jo- hanssons Bördejord...den tredje omyndiga so- nens Michell Johanssons förmyn- dares och moder broders michell mickonens.

Vuoden 1744 syyskäräjien jutussa ha- vaitsemme, että veljesten isä mainitaan Juho Juhonpoikana, mutta voimme kui- tenkin todeta hänen olleen useissa läh- teissä Tapaninpoika. Sensijaan samassa asiakirjassa viitataan Mikko Mikkoseen (Michell Mickonen) alaikäisen veljen hol- hoojana. Käräjäjutussa mainitaan vieläpä sukulaisuussuhde perillisten ja Mikko Mikkosen välille. Mikko Mikkosen ilmoi- tetaan olevan veljesten Tapanin (s. 1713) ja Juhon (s. 1717) sekä Mikon äidin Annan veli11.

Tapanila henkikirjoissa 1723-1730

v. 172312

Tappanila Johanmed HustInh: Pijgan Chirstinv. 172413

Tapanila JohanHust Anna siukel:mattmodn Annadreng Michell wänstra...v. 172514

Tapanila JohanHust: Anna fienden...Pijgan Annadreng Michellv. 172615

sk. 1/2 Tapanila Johan oh HustPigan AnnaHust: Bror Michell

v. 172716

sk. 1/2 Tapanila Johan (och)

Hustronswåger MichelPigan Anna

v. 172817

4 sk. 1/2 Tapanila JohanHust Anna dödswåg michell Ho AnnaPigan Annares gåssen JohanHust Anna

v. 173019

4 sk. 1/2 Tapanila JohanHust Britadreng SimonPifCicilia gl...

Isonvihan jälkeen on ensimmäinen säi- lynyt henkikirja vuodelta 1723. Kysei- sessä henkikirjassa esiintyy Juho Tapanila vaimonsa kanssa (=Juho Tapaninpoika Väänänen, myöh. Tapanila-Juusola ja vaimo Anna)20. Vuosina 1726-1729 talon asukkaina mainitaan myös Juho Tapanin- pojan vaimon Annan veli Mikko21. Mikon vaimona vuonna 1729 on myös Anna- niminen henkilö22. Mikon ja hänen vai- monsa Annan tavoitamme myöhemmin 1730-luvulla Kempeleen Mikkosen-talon asukkaina23. Henkikirja vuodelta 1729 kertoo Juho Tapaninpoika Tapanila- Juusolan (Väänänen) vaimon Annan kuol- leen 172924. Samana vuonna Juho Juusola maksaa Kempeleen kirkonkirjojen mu- kaan kuolinmaksuja25. Vuonna 1730 Juho Tapanilalla on uusi vaimo nimeltään Briita. Juhon kuolleen Anna-puolison veli Mikko vaimonsa kanssa oli jo tuolloin muuttanut pois Tapanila-Juusolasta, koska heitä ei mainita Tapanilan talossa26.

Sisällysluettelo

16

MIKKO ERKINPOIKA MIKKONEN

Useat asiakirjat todistavat Mikko Mik- kosen olleen Juho Tapaninpoika Tapanila- Juusolan (Väänänen) ensimmäisen vai- mon Annan veli27. Mikko Mikkonen on monissa lähde-sarjoissa mainittu Erkin- poikana.

Esimerkki 1. Rippikirja 1739-1745.

MickonenMickel Erichss (Mikko Erkinpoika)Ho Annadr. Johan HildunenHo Beatadr BritaP: SusannaSon Matts död

Esimerkki 2. Rippikirja 1746-1752.MickonenMickell Erssonhust. annadott. Brita 1731 17 aug.dott: Lisa 1735 5...sonMichell 1737

Kyseiset rippikirjatiedot valaisevat jon- kin verran Mikko Erkinpojan perhettä28. Mikko Erkinpoika Mikkonen esiintyy Limingassa pidetyillä kesä- ja syyskärä- jillä 1743. Tuomiokirjassa hänet kirjoite- taan: Michel Mickonen eller hånganen. Lieneekö nimi Honkanen (=hånganen) Mikkosen-talon sivunimi vai Mikko Erkinpojan aiempi sukunimi29. Mikko

Erkinpoika Mikkonen kuoli Kempeleessä 23.7.1765. Hänen syntymävuosi on noin 1697. Mikon vaimo Anna Pekantytär Lämpsä syntyi noin 1700 ja kuoli 10.12.1777 Kempeleessä30.

YLIKIIMiNGISTÄ KEMPELEESEEN

Juho Tapaninpoika Väänänen (Tapa- nila-Juusola) syntyi Ylikiimingissä ja hänestä on kastemerkintä Haukiputaan syntyneiden- ja kastettujenluettelossa:

Dito (10 Junij 1687) Staphan Staphanssons Väänäises den äldres; Öfkiming Johannes31

Mauno Kärnä toteaa ettei Juho Tapa- ninpoika Väänäsen (Tapanila- Juusola) ja hänen vaimonsa Annan vihkimistietoja eikä heidän vanhemman vuonna 1713 syntyneen Tapani-pojan syntymä- ja kastetietoja löydy Haukiputaan kirkon- kirjoista. Näitä kahta perhetapahtumaa ei voi löytyä kyseisen seurakunnan historia- kirjoista, sillä syntyneiden-, vihittyjen- ja kuolleidenluetteloita ei ole säilynyt vuo- silta 1693-171432. Sensijaan vuonna 1717 syntyneen Juho-pojan löydämme Hauki- putaan syntyneidenluettelosta.

12. Novemb. (1717) Föddes Johan Staf- fanson Wänäises och Anna Erichzdotters barn i öfwerKimingi och Christnades dr 16. Martii 1718. Johannes

Faddrar

Sisällysluettelo

17

Erich Timoinen medh hust. Zachris Wänän mehd hust.

Michel Hendrichson Wänänen, Gertrud Mattzdr Peltari33

Henkikirja vuodelta 1713 Ylikiimin- gin Väänäsen-talon kohdalta:

1/2 Johan wänänen och Hust Bror Zachris

Vuoden 1712 henkikirja antaa tietoja Väänäsistä seuraavanlaisesti:

1/2 Michel wänänen Hust. Lijsa Bror Johan hust. Marja

Kärnä on yrittänyt lukea Mikko Vää- näsen veljen Juhon vaimon nimeä ja to- dennut, ettei se ole Anna. En kiistä tätä, sillä vaimon nimi on selvästi Marja (Maria). Mutta onko kyseinen Marja Juhon vaimo, kun vertaa aiempia henki- kirjoja. Nimittäin henkikirjoissa useinkin saattoi sukulaisuussuhteet vaihdella35. Perukirjassakin mainitaan Juho Tapanin- poika Väänäsen ensimmäiseksi vaimoksi Anna eikä Marja (=Maria)36. Emme saa irti henkikirjoista muuta vaimoa Juholle kuin vuonna 1712 esiintyneen Marjan37.

Aikaisemmin esillä ollut Juho Tapanin- poika Väänäsen (Tapanila-Juusola) tilan osto vuonna 172038 ja perukirja vuodelta 1744 eivät mainitse Juho Tapaninpojan

vaimon Annan olevan minkäänlaisessa pe- rintösuhteessa Tapanila-Juusola-talon aiempiin asukkaisiin. Sensijaan Juho Tapaninpoika Väänäsen (Tapanila-Juu- sola) osalta todetaan hänen perintösuh- teestaan Ylikiimingin Väänäseen39.

Limingan talvikäräjät vuodelta 1724 pitää sisällään erään käräjäjutun, joka kos- kee Kempelettä. Yhtenä todistajana on Juho Juusolan (Tapanila-Juusola) vaimo Anna Erkintytär:

J o h a n J u s o l a s h u s t r u A n n a Ehrsdotter40.

Mauno Kärnä esittää omissa tutkimuk- sissaan Anna Tapanilan isän olleen kem- peleläinen talollinen Juho Tapanila, joka on kuollut 1725. Kyseisen Juho Tapanilan vaimo oli myös Anna. En ole löytänyt ky- seistä avioparia läänintileistä, tuomiokir- joista tai kirkontileistä. Herääkin kysymys mistä lähteistä Kärnä on saanut tiedot ky- seisistä kempeleläisistä henkilöistä, joita hän esittää käsikirjoituksessaan 'Tutki- muksia esivanhemmistani".

Edellisten lähteiden perusteella totean Juho Tapaninpoika Väänäsen (Tapanila- Juusola) puolison olevan ANNA ERKIN- TYTÄR eikä Anna Juhontytär.

Yhteenveto:

I Juho Juhonpoika Väänänen, s. 12.11.1717 Haukipudas (=Ylikiiminki), m. Tapanila-Juusola, sittemmin Tep-

Sisällysluettelo

18

pola-Niemelä. Pso. Sofia Abrahamintytär Lithovius, s. 1723.

II Juho Tapaninpoika Väänänen, kast. 10.6.1687 Haukipudas (=Ylikiimin- ki), m. Tapanila-Juusola, kirkkoväärti Kempeleessä. Pso. Anna Erkintytär, k. 1729.

III Tapani Tapaninpoika Väänänen, kuoli ennen 1715. Ylikiimingin Karahka. Pso. Marketta Matintytär.

LÄHTEET:

1. Oulun Sukututkija 1991:1; Markku O Kuorilehto, "Erään kempeleläisen Tapanilan suvun alkuperä", s. 18-19. Mauno Kärnä: käsikirjoitus ”Tutkimuksia esivanhemmistani”, 1989.

2. Oulun maakunta-arkisto; Oulun tuomiokunnan perukirjakortisto.

3. Oulu 303, pk. 4.-5-10.1744, s. 126.4. VA 9293 auk. 89, Kempele kra SSS/ren

kirkontilit 1729.5. Kempele kra SSS/ren 1742.6. Oulu 303, pk. 4.-5.10.1744, s. 126.7. Oulu 174, Uminka kk. ja sk. 5.-13.9.1744,

s. 384.8. Oulu 303, pk. 4.-5.10.1744, s. 126.9. Liminka kk. ja sk. 3.-5.8.1720, s. 329, RR

52.10. Mauno Kärnä: käsikirjoitus ”Tutkimuksia

esivanhemmistani”, 1989.11. Oulu 174, Liminka kk. ja sk.

5.-13.9.1744, s. 384, Oulu 303, pk. 4.-5.10.1744, s.126.

12. VA 9270, auk. 69.

13. VA 9274, auk. 67.14. VA 9278, auk. 7115. VA 9282, auk. 77.16. VA 9286, auk. 91.17. VA 9290, auk. 89.18. VA 9293, auk. 89.19. VA 9296, auk. 1201.20. VA 9270, auk. 69.21. VA 9282-9293.22. VA 9293, auk. 89.23. Kempele kra: rippikirjat.24. VA 9293, auk. 89.25. Kempele kra SSS/ren kirkontilit 1729.26. VA 9296, auk. 1201.27. mm. Oulu 174, Liminka kk. ja sk.

5.-13.9.1744, s. 384.28. Kempele kra: rippikirjat

1739-1745,1746-1752.29. Oulu 174, Liminka kk. ja sk.

14.-29.9.1743, s. 520.30. Oulun Sukututkimusseuran julkaisuja 8;

Esipolvitaulusto 2: Timo Sarkkinen, s. 109.31. Haukipudas kra; syntyneet ja kastetut v.

1687.32. Haukipudas kra; historiakirjat.33. Haukipudas kra; syntyneet ja kastetut v.

1717.34. VA 9267, auk. 337.35. VA 9262, auk. 402.36. Oulu 303, pk. 4.-5.10.1744, s. 126.37. VA 9262, auk. 402.38. Liminka kk. ja sk. 3.-5.8.1720, s. 329, RR

52.39. Oulu 303, pk. 4.-5.10.1744, s.126.40. Liminka tk. 18.2.1724, s. 499, RR 56.

Sisällysluettelo

19

Itkosten sukukunnan vaiheista ja toiminnasta

Fil.maist. Juho Vilho (Jussi) Itkonen tutki aikanaan omia esivanhempiaan ja pääsi perusteellisten selvitysten jälkeen silloi- sesta Suurjääskestä noin vuonna 1540 Leppävirralle muuttaneeseen esi-isäänsä Lauri Itkoseen. Samalla hänellä heräsi kiinnostus myös muihin Itkosten sukuhaa- roihin. Kun tutkimukset etenivät pitem- mälle, hän havaitsi, että Lauri taitaa ol- lakin useimpien ellei peräti kaikkien Suo- men Itkosten kantaisä. Näin hän sai herät- teen sukuseuran perustamiseksi ja tämä mielessä soitteli muutamille puhelinlu- ettelosta poimimilleen Itkosille. Perustava kokous saatiinkin pian aikaiseksi ja suku- seura perustettiin 23.4.1983 yli 100 henki- lön voimalla Helsingissä. Seura merkittiin yhdistysrekisteriin 27.11.1984 nykyisellä nimellään ITKOSTEN SUKUKUNTA RY.

Sukukunnan tarkoituksena on selvittää suvun vaiheita ja sen historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuulu- vuuden tunnetta jäsentensä keskuudessa. Tarkoitus periä on toteutettu järjestämällä sukukokouksia eri puolilla Suomea It- kosten "esiintymisalueilla". Lisäksi suku- kunta on pyrkinyt aktivoimaan jäseniään sukututkimuksessa sekä suvun perinteen ja vanhojen esineiden tallentamisessa.

Sukukunnan julkaisutoiminnasta mer- kittävimpänä mainittakoon Juho Vilho

Itkosen kirjoittama kirja "ITKOSTEN SUKU I, varhaisvaiheet vuoteen 1700". Kirjassa kerrotaan mm. Jussin "löytä- mästä" Itkosten suvun käyttämästä van- hasta uhrikivestä. Tämä kivi on varsin merkittävä ja Museovirasto on rauhoitta- nut sen sukukunnan aloitteesta lain suo- jaamana muinaismuistona. Uhrikivi on otettu tunnukseksi myös sukukunnan vaa- kunaan. Vuoden 1988 sukukokouksen yh- teydessä paljasti maaherra Kauko Hjerppe arkkitehti Matti Itkosen suunnitteleman uhrikiven muistolaatan. Risto M J Itkonen on kirjoittanut sukurunon. Yhteenkuulu- vuutta on edistetty myös hankkimalla su- vun vaakunalla varustettu sukuviiri ja rin- tamerkki.

Maassamme on Itkonen-nimisiä henkilöitä noin 1800. Heitä on edelleen runsaasti Savossa Kuopio-Varkaus alueel- la. Toinen suuri keskittymä on pääkaupun- kiseudulla. Näillä kahdella alueella asuu- kin yli puolet kaikista Itkosista. Suku oli alkujaan tyypillinen talonpoikaissuku. Etenkin 1500-1600 -lukujen sotaisina aikoina oli Itkosia runsaslukuisesti myös sotilaina. Itkoset olivat Leppävirralle koti- paikkauskollisia. Hyvin monien esi-isät ovat asuneet siellä yli 10 miespolven ajan. Suvun kasvaessa sekä elinkeinorakenteen ja muuttoliikkeen seurauksena ovat Itko-

Sisällysluettelo

20

set muiden sukujen tapaan siirtyneet uusille seuduille ja elämänaloille.

Sukukunnan puheenjohtajina eli esimiehinä ovat toimineet vuosina 1983-86 fil.maist. Juho (Jussi) Itkonen Helsingistä ja vuodesta 1987 dipl.ins. Ant- ti Itkonen Helsingistä. Varapuheenjoh- tajana eli varaesimiehenä on ollut koko

sukukunnan toiminnan ajan autokoulun- johtaja Ensio Itkonen Helsingistä. Suku- kunnan toiminta on ollut varsin vireää. Maksaneita jäseniä oli vuoden 1990 lopussa 250.

Ti e d o t I t k o s t e n v i r i n n e e s t ä sukuseuraharras-tuksesta antoi Leo Itkonen Oulusta.

Sisällysluettelo

21

SUOMEN 3. OULUN RUOTUJAKOISEN TARKK'AMPUJAPATALJOONAN PÄÄLLYSTÖ

Timo Sarkkinen

Oulun Sukututkimusseuran julkaisuja 10 "ÅKE BACKSTRÖM: Oulun 3. ruotuja- koisen tarkk'ampujapataljoonan päällystö 1854-1868. Genealoginen luettelo." ilmes- tyi keväällä. Kirja on A5-kokoinen, 21-si- vuinen vihkonidottu matrikkeli henkilöha- kemistoineen. Sen voi ostaa seuran itse- palvelumyyntipisteestä (Oulun maakunta- arkistossa) tai tilata Jukka Vaarnaselta, Kaislatie 3 Q 45, 90160 OULU, puh. 981-339 778. Hinta on 15 mk jäseniltä ja 20 mk muilta plus mahdolliset postimak- sut.

Kirjan tekijä, Åke Backström, ilmoitti, että hänelle oli julkaisemisen jälkeen huo-

mautettu parista matrikkeliin tarvittavasta korjauksesta ja annettu yksi lisätieto. Niinpä hän esitti, että nämä huomautukset jotenkin liitettäisiin kirjaan. Seuran hal- lussa olleisiin kappaleisiin lisättiinkin 24.4.1991 seuraavanlainen "oikaisu- ja"-lipuke, mikä tässä kirjansa jo aikai- semmin hankkineita varten julkaistaan:

s. 8 HAMBERG, solmi avioliiton serk- kunsa pro pikkuserkkunsa kanssa. Vaimon äidin ensimmäinen etunimi oli Elvina pro Elvira.

s. 10 SALOW. Vanhemmat olivat pikkuserkkuja keskenään.

Sisällysluettelo

22

NÄLKÄMAAN LEIPÄPERINNETTÄMaija-Liisa Starck

Sukututkimus on sukujen miespuolis- ten jäsenten vaiheiden ja aikaan saannos- ten kartoittamista. Kaleva-lehdessä Oulun sukututkimusseuran puheenjohtaja Mark- ku Kuorilehto muistuttikin tästä periaat- teesta sanoen, että sukututkijat laskevat sukuun kuuluviksi kaikki tietyn kantaisän nimen kantajat, joskus kaikki jälkeläiset eli myös naispuoliset sukulaiset.

Miten totta se onkaan! Harvoin kerro- taan suvun jokapäiväisestä elämästä ja naisten osuudesta suvun vaiheissa. Oulun sukututkimusseuran kevätretkellä Kajaa- nissa kaipasin tietoja pettuleivän tekemi- sestä tutkiessani Kainuun museossa muu- atta vitriiniä, jossa oli näytteillä pet- tujauhoja ja pettuleipiä. Mutta tiedon murusiakaan ei ollut saatavissa eikä sanaakaan niistä kansannaisista, jotka olivat oman aikansa ravintoterapeutteja. Naiset opettelivat omin päin yrityksen ja erehdyksen kautta valmistamaan hätä- leipää pettujauhoista, tervan ja pettuleivän maassa, alueella, jolle Ilmari Kianto antoi nimen Nälkämaa.

Pettuleipä on jostain syystä tänä vuon- na kiinnostanut moniaita naisten yhdistyk- siä maaseudulla ja varsinkin nuoret naiset ovat halunneet opetella leipomaan pettu- leipää. Televisiossakin näytettiin muuta- man hätäisen minuutin ajan petun kisko- mista, työmene-telmää, jolla petäjän kyl- jestä irroitettiin leiväntekoaineksia.

Hätäleipään turvauduttiin Suomen koil- lisosissa, kuten Kainuussa, sekä Raja- Karjalassa, kertoo Otavan tietosanakirja vuodelta 1911. Suuria katovuosia olivat vuodet 1832-33 (suuret moruvuodet), erit- täinkin vuosi 1857, sekä vuodet 1867-68, 1892-93 (kilovuosi) ja 1902-03.

KAINUUN LEIVÄT

Götha ja Reima Rannikko kertovat Kainuun leipä -nimisessä kirjassaan, että kun kylvöt oli tehty, oli aika lähteä met- sään eloa korjaamaan, kaiken varalta pe- tun keruuseen. Parhaiten se onnistui nilan aikaan, pari viikkoa ennen juhannusta, kun petäjän mahla oli runsaimmillaan ja makeimmillaan. Silloin kuori sisälsi eniten ravintoa ja irtosi helpoimmin. Myö- hemmin kesällä liina (kuoren sisin osa) tarttui lujempaan ja petun kiskominen kävi hankalammaksi. Tuli tavaksi sanoa, että kun "lehti pääsi täydeksi, niin tuohi tarttui kiinni".

Pettua otettiin talteen jokaisella met- sänkäynnillä, kun naiset olivat vaikkapa lehtikerppuja tekemässä. Liinat sidottiin yhteen vitsalenkillä ja vietiin kotiin varas- toon pahan päivän varalle. Kolotut puut eivät kuolleet, sillä niihin jätettiin tyveen korttelin verran (n. 15 cm) kaarnaa ja run- gon pohjoispuolelle kolmen sormen levyi- nen jänne. Näin puu jäi "elätiksi" ja muut- tui vähitellen tervaiseksi.

Toimiessaan Kajaanin piirilääkärinä Elias Lönnrot teki nälkävuonna 1857 kier-

Sisällysluettelo

23

tomatkan hätäseudulle yhdessä kreivi Bergin (kenraalikuvernööri) kanssa ja suositteli rahvaalle peuranjäkälää leivänte- koaineksiksi. Suurta suosiota jäkäläleipä ei saavuttanut, sillä se oli kitkerää vaikka hyvännäköistä. Siitä valmistettiin hätälei- pää lähinnä parempiosaisten keittiöissä, joista sitä jaettiin kerjäläisille.

Pelkästä petusta ilman jauhoja valmis- tettu leipä oli epäterveellistä. Lönnrot to- teaa suomalaisille talonpojille kirjoitta- massaan Kotilääkäri-kirjassa, että "mah- dotoin asia on terveellistä ruokaa oljista ja petäjänkuorista saada". Hän suositteli varaleivän aineksiksi potakoita (perunaa) ja kangasjäkälää.

TAIKINAN TEKO

Kun petusta tehtiin jauhoja, tärkeä työ- vaihe oli liinan paahtaminen uunin pais- teella. Paahtamalla petusta poistettiin pih- ka. Pihkaisesta petusta tuli karvaita jau- hoja ja huonoa leipää. Hyvät pettujauhot olivat punaruskeita eikä pihkan makua juuri tuntunut. Paahtamattomat pettu- jauhot olivat kyllä valkeita mutta pihkan makuisia, eikä niistä leivottu leipä tah- tonut sulaa vatsassa.

Hyvin valmistettu pettujauho tai -rouhe säilyi vuosikymmeniä säkissä ilmavassa paikassa, se ei pilaantunut eikä siihen tul- lut toukkia. Kainuun museon pettujauhot olivat hyvin tuoreen näköisiä ja ilman muuta kuvittelin, että ne oli käsitelty jol- lakin säilöntäaineella.

Jauhojen valmistaminen petusta oli aikaa viepä ja monimutkainen työvaihe. Leipätaikinan juuri tehtiin oikeista jau- hoista ja taikina valmistettiin imellyttä-

mällä, ei hapattamalla. Jälkimmäisellä ta- valla tehtynä siitä olisi tullut liian väkevää ja leivästä karvasta.

KOLMENLAISTA LEIPÄÄ

Kainuun leipä -kirjan mukaan petäjä- jauhoista tehtiin kolmenlaista leipää. Koi- vun tuohenalaisesta kuoresta valmistettua pettuakin kokeiltiin, mutta siitä tehty lei- pä oli karvasta eikä koivupetulla ollut yleisempää merkitystä hätäleivän ainek- sena.

Petäjäjauhoista tehdyssä kohotetussa ja hapatetussa leivässä oli puolet tai ainakin kolmannes puhdasta viljaa, ruisjauhoja. Kohottamattomassa ja happamattomassa petäjärieskassa oli suunnilleen samat ai- nekset. Pahimman puutteen aikana tehtiin paljasta pettuleipää eli silkkoa, jossa oli puhdasta viljaa vain nimeksi.

Pettujauhoilla jatkettu leipätaikina vaa- ti emänniltä monenlaista tietoa ja koke- musta ja tieto piti keksiä itse. Petäjäjauhot leipoutuivat huonosti ja raskas taikina kohosi hyvin hitaasti. Reikäleiviksi leivo- tut kypsyivät paremmin kuin ns. puolivah- voiksi leiviksi leivotut leivät. Senttimetrin paksuiset petäjärieskat olivat tuoreeltaan melko miellyttävän makuisia ja siitä syys- tä suosittuja.

Kun jauhot olivat loppumaisillaan, lei- vottiin petäjäistä sekaleipää, jossa oli kor- keintaan kolmasosa oikeita jauhoja. Jotta tämä leipätaikina olisi pysynyt koossa, sitä jatkettiin olkijauhoilla ja höysteeksi pantiin kuivattua suolaheinää tai nurmi- heinäjauhoja.

Sisällysluettelo

24

Silkkaa pettuleipää leivottiin, kun jau- hoja ei ollut ollenkaan. Silkkoleipätaiki- naan pantiin vettä, pettujauhoja ja suolaa, joten taikinasta puuttui kokonaan sitko- aine. Sen vuoksi taikina pantiin muottiin, esim. tuohiropeeseen ja paistettiin siinä kuten mämmi. Hitaasti paistuessaan silkkoleipä kutistui ja siitä valui uuniin virtsalta haisevaa nestettä. Sanottiin, että "leipä kusi alleen". Silkkoleipää ei voitu syödä tuoreeltaan leipomispäivänä. Syötä- essä siitä murrettiin paloja, jotka sekoi- tettiin maitovelliin tai viimeisistä jauhon- rippeistä tehtyyn laihaan ruisvelliin. Eli- mistö ei pitkään sietänyt silkkoleipää, sillä se turmeli munuaiset, aiheutti vaikean pö- hötaudin ja pahimmassa tapauksessa johti kuolemaan. Silkkoleivän hajukin tarttui ihmiseen ja hänen vaatteisiinsa, joten pet- tuleivän syöjän tunnisti hänen hajustaan.

Otavan tietosanakirja vuodelta 1911 kertoo, että tämän vuosisadan alussa hätä- leipää vielä leivottiin Kajaanin kihlakun- nassa, lähinnä yksinäisissä syrjäkylissä, "takkuusten takana", päätellen siitä, että

oikeat jauhot pääsivät loppumaan myös yllättävän pitkien kelirikkojen vuoksi. Hä- täleivän historia ulottuu ammoisiin aikoi- hin. Katovuosien lisäksi hätäleivän tekoon pakottivat lukuisat rajakahakat itärajalla.

Hyvinä satovuosina Kainuussakin syö- tiin monipuolista ruokaa ja makoisaa lei- pää. Rannikot ovat Kainuun leipäperin- teitä selvittäessään löytäneet ainakin sata peruslei-pomusta ja niiden paikallisia muunnoksia. Vehnäleipä ilmestyi Kainuu- seen 1920-luvulla ja sitä tarjottiin aluksi vain pyhäisinä päivinä, kuten jouluna ja juhannuksena.

Täsmällisiä reseptejä emännillä ei ollut, ei vaakoja eikä muitakaan leipomi- sessa tarpeellisia mittoja. Muuankin emäntä selitti leipomusten aineksia ky- syttäessä, että "käsikopelolla minä vain ripsautin". Samalla tavalla mittaavat luke- mattomat naiset leipomusten aineksia edelleenkin. He ovat niitä, joilla taidot ovat sormenpäissä.

Sisällysluettelo

25

Lumijoen rokotusluetteloita1811-1903

Maija-Liisa Pukinkorva

Oulun Sukututkimusseura ry on julkis- tanut ja luovuttanut Lumijoen seurakun- nalle maanantaina 23.9.91 Lumijoella uusimman kirjansa "LUMIJOEN ROKO- TUSLUETTELOITA 1811-1903. Kirja on nyt saatavilla tilaamalla tai Lumijoella ostamalla suoraan pankeista.

Julkaisun ovat toimittaneet Paula Kesti, Markku Kuorilehto ja Timo Sarkkinen. Kirjaan on poimittu Oulun piirin piirilää- kärin arkiston rokotusluetteloiden vuotta 1904 varhaisemmat Lumijokea koskevat tiedot. Luetteloissa on rokotettujen - ja usein myös rokotuksesta poissa olleiden - lasten nimet, iät sekä isien ja äitien nimet, ammatit ja asuinpaikat. Teoksessa on myös aakkoselliset hakemistot sukunimen ja etunimen mukaan.

Lumijoen seurakunnan kirkonarkisto tuhoutui pappilan palossa tammikuun 17. päivänä 1902. Tästä johtuen Lumijoki on ollut henkilöhistorian näkökulmasta Poh- joissuomen pahin tutkimuksellinen "musta aukko". Monet sukututkimukset ovat päät- tyneet "mahdottomaan" Lumijokeen. Sukututkijat ovat pitäneet Lumijokea liian vaikeana ja työläänä tutkittavana. Kirkon- kirjojen puuttuessa tutkijat ovat olleet usein hyvin vaivalloisten ja työläiden läh- teiden varassa, joista ei varmuudella ole saatu tietoja lasten yhdistymisistä oikei- siin vanhempiin. Arkistotiedot ovat lähin- nä valottaneet aikuisväestön elämää.

Nyt julkaistu "Lumijoen rokotusluet- teloita 1811-1903" on jatkoa "Lumijoen

seurakunnassa kuolleita 1825-1866" -jul- kaisulle, joka valmistui 1989. Näin on saatu paikatuksi seurakunnan arkistotuhoa kahdelta puolen; piirilääkärin arkistosta ja Limingan käräjäkunnan tuomiokirjojen kuolleiden luetteloliittei-den avulla.

Rokotusluettelot on laadittu tarkasti ja niitä on säilynyt melkein katkeamat- tomana sarjana koko ajalta. Luetteloiden merkitys on ollut aikoinaan tärkeä maksun peruste ja nyt yhtä tärkeä tiedonlähde.

Isorokko oli vaikea tarttuva tauti. Sii- hen menehtyi 1700-luvun jälkipuoliskolla keskimäärin n. 10% kaikista kuolleista. Suomessa aloitettiin v. 1754 isorokon vastustaminen ns. variolaatiomenetel- mällä, jossa lievää rokkoa sairastaneen -kuivatun- rakkulanesteen avulla istutet- tiin -ympättiin- oikea isorokko suojatta- vaan henkilöön. Tämä sairasti rokon ja tuli immuuniksi uusille tartunnoille. Ymp- päysten määrä pysyi alkuainoina vähäi- senä, sillä kansa vastusti paitsi kustannus- ten vuoksi myös uskonnollisten syiden ja rokon-istutuksen seurauksista kiertävien huhujen takia. Kun ymppäystaito opetet- tiin papeille ja lukkareille, niin vastustus väheni.

Rokotussarake merkintöineen on jokaiselle rippikirjaan katsoneelle tuttu, mutta varmasti sivuseikaksi jäänyt tie- donmuru. Papintodistuksessakin on ollut rokotusmaininta aivan nykyaikoihin asti. Jotta kansalaiset olisivat tietoisia keiden oli tultava rokotukseen, luki seurakunnan

Sisällysluettelo

26

pappi kuulutuksen saarnastuolista ja merkitsi käynnit omaan "muistikirjaansa".

Suomen talousseura otti ohjelmaansa isorokon vastustamisen v. 1799 alkaen ja pyrki jakamaan tietoa virnomaisille ja kansalle kouluttamalla rokottajia ja mak- samalla rokotuspalkkioita. Lukkarin viran kelpoisuusvaatimuksiin lisättiin rokotus- taito v. 1804 aikaen. Rokotustoimi siir- rettiin 1824-1826 valtion aluerokottajien hoidettavaksi. Pakolliseksi rokotus tuli v. 1883.

Vuonna 1802 otettiin Suomessakin käytäntöön englantilainen Jennerin ke- hittämä rokotusmenetelmä, jossa siirtä- mällä isorokon sukulaistautia lehmä- rokkoa ihmisestä toiseen, saatiin suoja varsinaista isorokkoa vastaan. Jo samana vuonna tätä tapaa käyttivät Oulun seudulla piirilääkäri Christian Herman Carger, ap- teekkari Johan Julin ja eversti, vapaaherra J. Silfverhjelm. Jennerin menetelmä oli turvallisempi kuin variolaatio, jonka aihe- uttamaan isorokkoon saattoi kuolla 2% ympätyistä.

Rokote tuotiin aluksi Ruotsista ja sitä saatiin lisää ottamalla rokotushaavoihin nousseiden rakkuloiden -rupulien- nestet-

tä, myöhemmin käytettiin vasikoita "roko- tetehtaina". Aina ei kuitenkaan vasikkaro- kotetta riiittänyt, vaan sitä piti ottaa roko- tetuista.

Lumijoen rokottaja E. F. Koski kirjoit- tikin v. 1897 helpottuneena kertomuksen- sa loppuun:"Yleensä voi pitää rokotusta hyvin menestyneenä, eikä mitään hanka- luutta saapuvilla olleen yleisön puolelta il- maantunut, joka johtunee myös suureksi osaksi siitä, että eläimellistä rokotusai- netta on niin paljon saatavissa, ettei sitä tarvitse ottaa rokotetuista".

Oulun Sukututkimusseura on tehnyt kokoamistyöt ryhmätyönä, mutta aineis- ton on "löytänyt" seuran veteraanitutkija Heikki Suitiala niin tuomiokirjoista kuin piirilääkärin arkistostakin. Lumijoen seurakunta on ollut mukana molempien projektien rahoittajana.

Seuran jäsenillä on mahdollisuus hank- kia painotuotteet jäsenhintaan tilaamalla Jukka Vaarnaselta:

Lumijoen rokotusluetteloita 1811- 1903 jäsenhinta 70,- muut 90,-

Lumijoen seurakunnassa kuolleita 1825-1866 jäsenhinta 20,- muut 30,-.

Sisällysluettelo

27

Timo Sarkkinen

UUSIA JÄSENIÄ 1.10.1990 - 30.9.1991

Alatalo Reijo- Kokko-Alatalo Tyrnävä 1700

-- Pekkala Johan Heikinp. (vävy) s. 1712-- Antti Antinpoika (vävy) s. 1736-- Liisa Antintytär (miniä) s. 14/9 1782

Anttila Paavo- Markkasen suku Oulu, Leppävirta nykyajasta

-- Emil Markkanen 1881 - 1950 taaksepäinEnbuska Matti- Enbuske/ Enbuska Pello, Pajala, 1600-luvulta Ylitornio alkaenRuotusotilaat Länsi-Pohjan rykmenttiErvasti Olavi-Halonen Esa

- Esivanhemmat Ii, Olhava; 1700 - 1900 Muhos, Kylmälänkylä; Oulujoki, Oulunsuu; Hyrynsalmi; Suomussalmi; Sotkamo

Heikkilä Reino- Omat esivanhemmat Ylikiiminki- Huhtela PaavoHyvärinen Marjatta- Laakko - Moisa - Myllykangas Tavastkenkä 1700 - 1900- Leiviskä Pulkkila - Piippo - Kalliokoski Pulkkila, Vorna 1700 - 1800- Utterström - Ulander (myöh. Olander) Pulkkila 1798 -- Launonen - Juntonen Pulkkila 1700 - 1800- Hyvärinen Pulkkila 1700 - 1800- Tirinen, Häkkinen, Aho Oulainen 1700 - 1800- Leppioja - Savikoski - Luomajoki Haapavesi, Kärsämäki 1750 - 1850- Anttila Alavieska 1700 - 1850- Häivälä Ylivieska 1700 - 1850- Hyvärinen, Piippo Kiuruvesi 1800 - 1900- Eskelinen Lieksa 1750 - 1850- Eräiden ruotusotilaiden perheiden vaiheet Ruotsi-Suomen armeijan lakkauttamisen jälkeen (Utterström, Dorff, Ulander, Sparf)Itkonen Leo- Itkosen suku

Sisällysluettelo

28

Jaakola Hannu- Omat esivanhemmatJunttila Anni-Junttola Eila- Isovanhempaini sukuja:

-- Kurikat Rantsila 1800-luvulta taaksepäin-- Taavetit Paavola 1800-luvulla ja taaksepäin-- Mattilat ja Kaivolat Saloinen 1800-luvulla ja taaksepäin

Juntunen Ilmo-Jurvakainen Martti- EsivanhemmatJustander Arja- Johan Justander (Hurskainen) Kajaani 1700-luku

-- eteen- ja taaksepäin Pielisjärvi/Lieksa 1700- Eno 1700-1800

- Äidinäiti Lyydia Räsänen(e. Ovaskainen o.s. Mielonen) Pielisjärvi s. 1907-- taaksepäin

Karjalainen Helena- Niemimäki, Romppainen, PaulusKivioja Martti-Knuutila-Suikkonen Raija - Äitini suku Simo, Ranua, Pudasjärvi 1700 -Korkala Outi- Martti Riikola (äidinisä, s 1910 k 1976) Tyrnävä, Isosuo- Briitta Uutinen (äidinäiti, s 1913 k 1959) Tyrnävä- Lyydia Reivi (isänäiti, s 1910 ) Temmes, Koskelankylä Ruuhimäki, Toivakka- Yrjö Korkala (isänisä, s. 1909 k 1987) Temmes, Koskalankylä- Samuli Korkala (isän isoisä, s. 1876 k 1957) Temmes, Koskelankylä- Anna Klaavu (isän isoäiti, s. 1875 k 1959) Temmes, (s Pulkkila)- Juho Korkala (isän isoisoisä, s. 1852 k 1922) Temmes- Johanna Louet (isän isoisoäiti s. 1852 k 1924) TemmesKorkala Paula- Lappalainen Iisalmen seutu

-- Tahvo Ville Lappalainen Vieremä-- Riikka Lappalainen s 1868 k 1954

- Pantsar, Ylitalo (omia esivanhempia) Pello, Ruuhijärvi, Rattosjärvi- Korkala LiminkaKreivi Sulo- omat esivanhemmat Ylitornio- Kreivi-nimen alkuperä

Sisällysluettelo

29

Laakkonen Lea - Pöyhönen-suku Pieksämäki, Pöyhölä 1500 - 1600 Pieksämäki, Kärkkäälä 1700 Suonenjoki, Kärkkäälä 1793 - - Hedlund, Johan Erikinpojan (s. n. 1794) suku Johannes; Uuras 1823 -- Ahlholm - Holm -suku Suonenjoki 1815 -

-- Ahlholm Anders (5986/Sursill) Pielisjärvi, Lieksa 1600 - 1700 -- Ahlholm - Holm Antti Antinp. Muhos, Pyhänsivu, Sotka- 1740 - 1760(s. 1710-luv.) järvi-- Holm Antti Antinp.(s 8.6.1742) Utajärvi, Ahmas 1770-luv.-- Holm Antti Antinp. Tyrnävä s. 27.5.1795-- Holm Johanna Antintytär Pielavesi s. 16.3.1814

- Hedlund Johan Henrik, esivanh. Johannes s. 9.7.1876- Holm Maria, esivanhemmat Suonenjoki s. 4.9.1856- Pöyhönen Aatami, esivanhemmat Suonenjoki s. 10.4.1855- Pöyhönen s. Kivinen Aino Sigrid, esivanhemmat Sysmä s. 28.12.1886- Rasp Taavetti Iisakinp., esiv. Elimäki; Vilppula s. 19.1.1835- Liisa Tuomaantytär, esivanh. Vehkalahti s. 20.4.1832Laaninen Jouko- Laaninen Oulu 1500-1900-luku- Kilpeläinen Sotkamo 1700-1900Lehtosalo Raimo- Omat esivanhemmat Itä-Häme 1600 - 1900 Satakunta 1600 - 1900 Etelä-Pohjanmaa 1600 - 1900Lind Irja- Miettusen suku Simo, SimoniemiLinna Mauri- Wester, Matti Juhonpoika, Revonlahti -> Rantsila eteen- ja

s 29.11.1806 Revonlahti, taaksepäinmuutettuaan Rantsilaan Kuusi-salon taloon otti nimekseen talon nimen

- Saarela ent. Keränen, Mikko Kestilä -> Rantsila eteenpäinYrjänänp., s 13.09.1777 Kestilä

- Sadinmäki, Mikko Mikonp., Ylivieska eteenpäins 20.02.1797 Ylivieska

--Someroja, Matti Matinp., Ylivieska eteen- jas 28.03.1734 Ylivieska taaksepäin

Mankinen Heimo- Matti Olavinp. Vaitiniemi, Haapavesi, Ainali eteen- ja

s. 25.1.1768 taaksepäin- Juho Erkinp. Riikola, Liminka, Keskikylä eteen- ja

s. -.3.1737 taaksepäin

Sisällysluettelo

30

Matsi Olavi-Mattus Ilmari- Heikki Mattus ja hänen Inari, mahdollisesti 1.7.1868 - 7.10.1944

esivanhempansa sekä Utsjoki sekä Uuniniemisisarensa Norjassa (Nesseby)

- Aili Valle ja hänen Inari, Utsjoki 11.4.1866 - 24.7.1940esivanhempansa sekä sisarensa

- Elli Kaisa Mattus s. Inari, Utsjoki 29.5.1905 - 3.4.1955Högman ja hänen esivanhempansa ja sisarensa

Mikkelä Kaisu Omia juuriani:- Salo (Fordell) Pedersöre, Keminmaa, Tukholma, 1500-1900 Vihanti, Saloinen- Mikkelä (Mämmi, Verkasalo, Vihanti, Paavola, Saloinen, 1600-1900

Heilala, Häkkilä, Yypänaho, Piipsjärvi, PulkkilaHyvärinen, Haapamaa)

- Honkakoski (Haggren, Erkkilä, Vihanti, Oulainen, Tampere, 1600-1900Honkala, Häkkilä, Urjala, Hämeenkyrö, Sahalahti,Nikkilä, Juusola, Raahe, PyhäjokiPolus, Kankaanpää)

- Anttila (Pekkala, Rytky, Vihanti, Paavola, Haapavesi 1600-1900Kotamaa, Kankaala)

- Kotamaa (Joutsen, Paavola, Lumijoki, Temmes, 1600-1900Tietäväinen, Routtu, Bruki) Liminka, Pielisjärvi, Kitee

Möttönen Matti- Möttönen Paltamo, Kiehimänsuu; Ristijärvi- Rajander Paltamo- Tervonen (Tervasoff) Vuonninen- Malinen Vuonninen- Lettinen (Lettijeff) VuonninenNiemitalo Pirkko - Omat esivanhemmat Alahärmä; KurikkaOilinki Pekka- Poutiainen, Kukkoaho, Oilinki, Utajärvi 1600-1900

Pirilä, Seppänen ym.- Elsilä, Juurus, Pikkarainen Liminka (Oulu) 1500-1900- Berg, Viitanen Pulkkila 1700-1800- Rotonen, Rohkimainen, Kiriloff Pistojärvi (Viena) 1700-1900Ojanperä Aarre- Omat esivanhemmat Liminka, Tyrnävä, TemmesOlkkola Maria- Karhu, Pållari nimiset talot Kauhavan Alakylä 1600-luku

Sisällysluettelo

31

- Jouppi, Stor-Jacko, Huijta, Niemi, Dabra, öysti, Skinnari, Casi, Klip, Tarkkanen nimiset talot tai suvut Laihian eri kylissä 1600-luku

- Plosila, Hirvi nimiset talot Kurikan kunnassa 1600-luku- Säntti ja Kauppila Närpiön eri kylät 1600-luku- Sauru, Setälä Lapua 1600-luku- Stöveld, Rein, Pispa, Kaukonen Isokyrö eri kylät 1600-luku- Oikari Ähtäri 1600-luku- Kurki, Laitinen, Trana Virrat Kurjenkylä 1600-1700-luku- Rahnast Ilmajoki Lahdenkylä 1600-luku- Hakala, Fossin kotivävy Närpiö 1600-luku- Berg, Hinders, Järf, Holm, Mård, Bäck Korsholm eri kylät 1600- ja 1700-luvut- Finne, Kempus Isokyrö 1600- ja 1700-luvut- Hästbacka, Kolamb Teerjärv 1600-luku- Kolamb, HaaIs Karleby 1600- ja 1700 luvut- Caus, Storspik, Hommas, Nickus, Freyberg, Warman, Könings, Nybyggas, Markusas, Modig, Granberg, Grenman, Nyström Porvoon mlk eri kylät 1600- ja 1700-luvut- Hitolenius Artjärvi, Sipoo, Porvoo, Pietari, Felin 1500-1800 luvut- Vornanen,Issakainen,Torssonen Suojärvi, Korpiselkä 1600-1900 luvut- Väikkylä, Laulala, Wållmar, Niemi, Kurki, rantala, Knuutila, Olkkola, Liukkonen, Hitu, Anttila, Sipilä, Hirvikumu, Kiukkola Sysmän eri kylät 1500-1800 luvut- Ohrapää, Marttila, Knechtilä Kokkola, Kahri Nastolan eri kylät 1600- ja 1700-luvut- Skaag, Krogstad, Knotsboda, Ahvenanmaa Lemland 1400-1700 luvut Nordström Lumparland- Hurja Padasjoki Nyystölä 1600-1700 luvut- Haljala, Hujala Kuhmoinen 1600-1700 luvut- Heinäkenkä Jämsä 1600-luku- Sankari, Kuha, Kaksola, Haapa- niemi, Mansikkamäki, Kuldamäki, Skinkku, Mariamäki, Ruhala Hartola 1500-1700 luvut- Huttula Joutsa 1500-1700 luvut- Mämmi, Paskoja, Upola, Ticka, Ojala-Koistinen, Karvola, Wattu, Jokitalo, Sääski, Tijanen, Laucka, Torkkonen Haapaveden suurpitäjä 1600-1700 luvut- Tikkanen Pyhäjärvi- Laakko, Keränen, Hyvärinen, Pellikka, Hyvönen, Leskinen,

Sisällysluettelo

32

Måisa-Aho, Pihkakoski Pulkkila - Piippola 1600-1700 luvut- Niiranen, Ryhänen, Nissinen Iisalmen suurpitäjä 1600-1700 luvut- Mattila-Sipola Rantsilan Sipolankyla 1600-1700 luvut- Rahikainen, Karppinen, Korho- nen Sotkamo, Paltamo 1600-1700 luvut- Laitinen, Waicko, Honkala, Pyrrö Oulaisten eri kylät 1600-1700 luvut- Olmala Ylivieska 1600-luku- Langi Pulkkila 1700-lukuPelkonen Sari- Omat esivanhemmatPenna Pirkko- Omat esivanhemmat Paltamo; Ristijärvi; SotkamoPiekkola Markku- Hailuotolaiset suvut Hailuoto 1840-1900Piha MarttaSeuraavista henkilöistä eteenpäin:- Juho Viitanen Karhukangas (s 1677 k 1741) Haapavesi, Ainali- Esko Karhukangas, Viitanen (s 1704 k 1762) Haapavesi, Ainali- Paavo Viitanen myöh. Junno (s 1731 k 1791) Haapavesi, Kärsämäki- Esko Junno (s 1762 k 1826) Haapavesi, Kärsämäki- Esko Junnon lapset:-- Juho Junno (s 1784) Kärsämäki-- Pekka Junno myöh. Madetoja (s 1787) Kärsämäki-- Aron Junno myöh. Rauha (s 1789) Kärsämäki, Pyhäjärvi-- Matti Junno myöh. Junell (s 1793) Kärsämäki-- Greetta Junno (s 1795) Kärsämäki-- Kaisa Junno myöh. Ruha (s 1798) KärsämäkiPokela Esa-Rasmussen Soile- Alakulppi (Lämsä) Rovaniemi 1700- Björn (Rautio) Rovaniemi - Alatornio - 1700 Norja - Petsamo- Nykyri Kajaani 1800- Rasmussen Norja 1800Riikola Timo- Riikolan suku- Heimo Riikola (s 1914) Temmes; Liminka, AlatemmesRinne Lea- Sokura ja Kivistö Lappee 1700-1890- Pantsar, Kosonen, Leskinen Sääminki Rantasalmi 1700-1850- Siekkinen, Kesti, Aspegren (Muhoksen lukkarit) Muhos 1850-1700- Anglenius (Samuel, 3xDaniel) Oulu, Pudasjärvi 1600-1700

Sisällysluettelo

33

- Frosterus (Simon,Jacob, Simon) Haukipudas, Oulu 1600-1700- Forbus (Henrik, Caspar) Oulu ja Ii 1600-1700- Lithovius (Anna-Samuel- Samuel-Josef-Henrik (kantaisä], Brita, Johan [Oulun ens. khra]) Oulu, Ii, Liminka 1700 taaksepäin- Carlander, Brita, Henrik [Iin khra] Oulu ja Ii 1700 taaksepäin- Tormulainen, Kaipainen Kajaani, Paltamo 1800 taaksepäin- Sokuran ja Kivistön tilat Lappeella ovat olleet suuria rusthollitiloja joilla on asunut yli 10

avioparia. Olen tutkinut tilojen kaikki asukkaat, syntymät, kuolinsyyt, avioliitot jne. eli se on tutkimus itäsuomalaisesta suurperheestä.

Roininen Martti-Ronkainen Teuvo-Saahkari Liisa - Saahkari-sukuSalmela Anneli-Seilonen Sulo Esipolvet: synt.paikka synt.vuosi• Otto Seilonen Juva 1890

- Hedvig Laatikainen Mikkeli 1862• Hilja Karoliina Levänen Juva 1892

- Ulriika Maria Pohjalainen Juva 1853-- Anna Pulliainen Joroinen 1814-- Catharina Ilvonen Juva 1828

• Johannes Kinnunen Ristijärvi 1897- Maria Karolina Forbus Paltamo 1858-- Elin Keränen Ristijärvi 1814-- Maria Magdalena Chydenius Kärsämäki 1836

• Hilda Maria Karppinen Paltamo 1902- Kaisa Liisa Härkönen Ristijärvi 1873-- Anna Leena Leinonen Säräisniemi 1835-- Sofia Kilpeläinen Sotkamo 1849

Tapaninen Merja- Samuel Samuelinp. Valtanen (s. 1809), Säräisniemi (srk),

sisaruksista eteen-, vanhemmista taaksepäin Jaalanka n:o 1- Sipo Löhönen (s. 1876) ja vaimo Sotkamo

Caisa Manninen (s. 1868)- Jacob Heickinen (s. 1763) ja vaimo Kuhmo, Vieksi

Malin Pulckinen (s. 1756), eteen- ja taaksep.- Pehr Petr. Pääckönen (s. 1744) ja vaimo Kuhmo, Vieksi

Maria Mytytär (s. 1742), eteen- ja taaksepäin

Sisällysluettelo

34

- Pehr Erici Rautio (s.1737) ja vaimo Kuhmo, VieksiChristina Jacobint. Mytty, eteen- ja taaksep.

- Gretha Thomaantytär Klemettinen (s. 1814) synt. Sotkamo, Kuhmo- Henric Kyllönen (s. 1795) ja vaimo Kuhmo, Lentua

Wallborg Kähkönen (s. 1795), eteen- ja taaksep,- Eskill Pulckinen (s. 1789), eteen- ja taaksep. Kuhmo, LentuaTasanto Tuula-Taskila Erkki-Tiilikainen Raili - Omat esivanhemmat: Hintsala, Päivärinta (Ylivieska)Tiirola Kaisu- Herukka e. Kinnunen Matti (s. 8.4,1849), taaksep. Pudasjärvi, Korpinen- Hiltunen Maria (s. 2.1.1870), taaksep. Puolanka, Auho- Räisänen Aadolf Jaakonpka (s. 23.2.1878), taaksep. Puolanka, Auho- Väyrynen Hilma Valpuri (s. 1.5.1879), taaksep. Puolanka, Auho- Juurikka-Piira Paavo Matinp (s. 31.3.1828), taaksep. Pudasjärvi, Jonku- Koivumaanaho Anna Johanint. (s. 6.9.1832), taaksep. Pudasjärvi, Jonku- Paukkeri Maria Aatamintr. (s. 26.6.1876), taaksep. Pudasjärvi, JonkuTolonen Pirkko-Liisa-Vahtola Jouko- Vahtola Haukipudas, Taivalkoski ym. 1500-luvulta alkaen- Moilanen Suomussalmi, Pyhäkylä- Buller Taivalkoski- Honkanen Pudasjärvi- Pöykiö PudasjärviVuorio Alpo- Jaakko Ilmari Vuorion (v:een 1906 Westerberg, Seinäjoki; Sievi s. 24.4.1895 Seinäjoki) suku taaksepäin

-- isänisä Jaakko Jaakobinp. Westerberg (nimen- Jalasjärvi, Luopajärvi(muutos 1906, s. 25.11.1862 Jalasjärvi) Kuten Oulun Sukututkija 1990:2 mainitsee, Petäys, Rajala, Latva-Mantila kuten Westerbergien suku kuuluu laajaan Köykän sukuun Etelä-Pohjanmaalla.

- Sakari Koskelan, joka on äidinisä, Sievi, Kukonkylä(s.23.1.1872 Sievi, Kukonkylä) suku taaksepäin

Vähämetsä Heimo- Omat esivanhemmat:

Vähämetsä, Vuotikka, Hailuoto 1700 - 1800 -luvutSuomela, Rantasuomela, Järvelä, Laurila, Marjaniemi, Sipilä Karvonen Oulunsalo

Sisällysluettelo

35

Väyrynen Saila- Väyrynen Puolanka, Törmänmäki; 1700 - 1900 Suomussalmi, Kerälä; Ristijärvi; Tyrnävä- Väisänen Puolanka, Otterma; 1700 - 1900 Säräisniemi; Kempele- Vähänen Tyrnävä 1700 - 1900- Kylmäaho Kestilä;Tyrnävä; 1800 - 1900 KempeleYlilauri Jukka-Ylitalo Paavo- Kallo (Kelontekemä, Ylitalo), Kittilä, Kelontekemä 1731-- Heikki Heikinp. Nevalainen, (s 26.9.1884) esivanhemmat Juuka

Sisällysluettelo

36

OULUN SUKUTUTKIMUSSEURA ryYHTEYSTIETOJA 19916.11.1991

HALLITUS:

PuheenjohtajaMARKKU O. KUORILEHTO! KIISKILÄNTIE 5 (981) 449 160 91900 LIMINKA

VarapuheenjohtajaVUOKKO PELTOLA! KURKELANTIE 3 C 18 (981) 322 232 90230 OULU! työ! (981)311 7066

RahastonhoitajaMAIJA-LIISA PUKINKORVA! LÄMSÄNTIE 36-38 (981)337 566 90230 OULU! klo 10-14! (981)375477

SihteeriTIMO SARKKINEN! PAKKAHUONEENKATU 17 A 1 (981)374 086 90100 OULU

JäsenMATTI ENBUSKA! VIRKAKATU 3 G 345 (981)563 638 90570 OULU! työ! (981)373455/274JäsenARJA JUSTANDER! VIRKAKATU 3 G 345 (981)563 638 90570 OULUJäsenKAISU SARKKINEN! HINTANTIE 17 A 5 (981)543 417 90500 OULU

OULUN SUKUTUTKIJA -LEHTI:

Aineiston vastaanottoAARNO STRÖMMER! KIRKKOKATU 67 B 23 ! (981) 311 5282! 90120 OULU

JULKAISUJEN JA LOMAKKEIDEN MYYNTIJUKKA VAARNANEN! KAISLATIE 3 Q 45 (981) 339 778 90160 OULU

Oulun Sukututkijassa julkaistujen tutkimusten oikeellisuudesta vastaa artikkelin kirjoittaja henkilökohtaisesti.Toimitus

Sisällysluettelo

37