ABCDEFG

UNIVERS ITY OF OULU P.O.B . 7500 F I -90014 UNIVERS ITY OF OULU F INLAND

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

S E R I E S E D I T O R S

SCIENTIAE RERUM NATURALIUM

HUMANIORA

TECHNICA

MEDICA

SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM

SCRIPTA ACADEMICA

OECONOMICA

EDITOR IN CHIEF

PUBLICATIONS EDITOR

Senior Assistant Jorma Arhippainen

University Lecturer Santeri Palviainen

Professor Hannu Heusala

Professor Olli Vuolteenaho

University Lecturer Hannu Heikkinen

Director Sinikka Eskelinen

Professor Jari Juga

Professor Olli Vuolteenaho

Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-952-62-0015-6 (Paperback)ISBN 978-952-62-0016-3 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S

MEDICA

ACTAD

D 1186

ACTA

Pirjo Härkönen

OULU 2012

D 1186

Pirjo Härkönen

ELÄMÄNTYYTYVÄISYYS JA TERVEYSVOIMAVARASUUNTAUTUNUT IKÄÄNTYVIEN HENKILÖIDEN SEURANTATUTKIMUS

OULUN YLIOPISTON TUTKIJAKOULU;OULUN YLIOPISTO, LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA,TERVEYSTIETEIDEN LAITOS, TERVEYSHALLINTOTIEDE; YLEISLÄÄKETIEDE;OULUN DIAKONISSALAITOS, LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN KLINIKKA;POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI, PERUSTERVEYDENHUOLLON YKSIKKÖ;OULUN KAUPUNGIN TERVEYSKESKUS

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I SD M e d i c a 1 1 8 6

PIRJO HÄRKÖNEN

ELÄMÄNTYYTYVÄISYYS JA TERVEYSVoimavarasuuntautunut ikääntyvien henkilöiden seurantatutkimus

Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteidentohtorikoulutustoimikunnan suostumuksella julkisestitarkastettavaksi Kastellin tutkimuskeskuksen auditoriossa(Aapistie 1) 8. joulukuuta 2012 kello 12

OULUN YLIOPISTO, OULU 2012

Copyright © 2012Acta Univ. Oul. D 1186, 2012

Työn ohjaajatProfessori Sirkka Keinänen-KiukaanniemiProfessori Heli Koivumaa-Honkanen

EsitarkastajatProfessori Sakari SuominenProfessori Marja Kaunonen

ISBN 978-952-62-0015-6 (Paperback)ISBN 978-952-62-0016-3 (PDF)

ISSN 0355-3221 (Printed)ISSN 1796-2234 (Online)

Kannen suunnitteluRaimo Ahonen

JUVENES PRINTTAMPERE 2012

Härkönen, Pirjo, Life satisfaction and health. A resource oriented study of elderlypersonsUniversity of Oulu Graduate School; University of Oulu, Faculty of Medicine, Institute ofHealth Sciences, Health Administration; General Practice, P.O. Box 5000, FI-90014 Universityof Oulu, Finland; Deaconess Institute, Department of Sport Medicine, Kajaaninkatu 17, FI-90100 Oulu, Finland; Oulu University Hospital, Unit of Primary Care, P.O. Box 10, FI-90029OYS; City of Oulu Health Care Centre, P.O. Box 8, FI-90015 City of Oulu, FinlandActa Univ. Oul. D 1186, 2012Oulu, Finland

Abstract

The main research objective was to ascertain ageing persons’ life satisfaction and associatedhealth factors in a cross-sectional setting and its permanence and changes in a longitudinal setting.A secondary objective was to clarify the link between self-evaluated life satisfaction and mortality.

The invited cohort was 55-years old persons born in 1935, not in permanent care, living in Ouluon 1.10.1990. In the first phase of data collection, in 1990–92 780 of 1008 persons invitedparticipated. In the follow-up in 1996–97 previous participants were invited and 593 took part. Ina second follow-up in 2007–08, 538 persons participated. This number-based on resourcesoriented study, formed the material N=744(55-yrs), N=572(62-yrs), N=527(72-yrs) in the cross-section, and N=445 in the longitudinal studies. In the research life satisfaction, its permanence andlinked positive subjective and health factors of ageing persons was studied. Data was collectedwith questionnaires on health and well-being.

In the cross-section setting, 65% of the 55-years old were life satisfied or very satisfied, thecorresponding figure for 62-years old was 76% and for 72-years old 79%. Life satisfaction waslinked with physical condition, experienced and mental health and, in addition, for 72-years oldsocial support.

In the longitudinal setting the participants’ life satisfaction in the same class was 54% for thefirst period and 59% for the following. The experienced life satisfaction of the 72-years oldreflected the health factors of the 55-years old with almost the same emphasis on physicalcondition, experienced health and social support and most strongly on previous life satisfaction.

Life satisfaction was also reflected in mortality in that there was a statistically significantdifference in the survival between healthy persons who were satisfied or dissatisfied with life inthe initial phase.

The research showed that life satisfaction in mid-life is strongly associated with physical well-being and a lack of depression symptoms and that mid-life life satisfaction forecasts satisfactionas age increases. In health studies investigations it is important to take note of life satisfaction inwell-being questions.

Keywords: ageing, health, life satisfaction, resource oriented

Härkönen, Pirjo, Elämäntyytyväisyys ja terveys - voimavarasuuntautunut ikään-tyvien henkilöiden seurantatutkimusOulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Terveystieteidenlaitos, Terveyshallintotiede; Yleislääketiede, PL 5000, 90014 Oulun yliopisto; OulunDiakonissalaitos, Liikuntalääketieteellinen Klinikka, Kajaaninkatu 17, 90100 Oulu; Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Perusterveydenhuollon yksikkö, PL 10, 90029 OYS; Oulunkaupungin terveyskeskus, PL 8, 90015 Oulun kaupunkiActa Univ. Oul. D 1186, 2012Oulu

Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli kuvata ikääntyvien henkilöiden elämäntyytyväisyyttä jasiihen liittyviä terveystekijöitä poikkileikkausasetelmissa sekä tyytyväisyyden muutoksia pitkit-täisasetelmassa. Toisena tavoitteena oli selvittää elämäntyytyväisyyden yhteyttä kuolleisuuteen.

Tutkimuskohorttiin kutsuttiin vuonna 1935 syntyneet, Oulussa 1.10.1990 asuneet ja pysyvänlaitoshoidon ulkopuolella olleet 55-vuotiaat henkilöt (N=1012). Aineiston keruuseen eli ensim-mäiseen vaiheeseen 1990–92 osallistui 831 henkilöä 1008 kutsutusta. Ensimmäiseen seuranta-vaiheeseen 1996–97 kutsuttiin aiemmin osallistuneet. Heistä 593 noudatti kutsua. Toiseen seu-rantatutkimukseen 2007–08 osallistui 538 tutkittavaa.

Tämän määrällisen, tarkastelutavaltaan voimavarasuuntautuneen tutkimuksen aineiston muo-dostivat poikkileikkausasetelmissa elämäntyytyväisyyskyselyyn kaikissa vaiheissa vastanneethenkilöt (N=774 55-vuotiasta, N=572 62-vuotiasta, N=527 72-vuotiasta) ja pitkittäisasetelmas-sa kaikkiin vaiheisiin osallistuneet 445 henkilöä. Aineisto kerättiin haastatteluin, strukturoiduinkysymyslomakkein ja kliinisin mittauksin.

Elämään tyytyväisiä oli poikkileikkausasetelmissa 55-vuotiaina 65 %, 62-vuotiaina 76 % ja72-vuotiaina 79 %. Elämäntyytyväisyys liittyi fyysiseen kuntoon, koettuun ja psyykkiseen ter-veyteen ja 72-vuotiaana lisäksi sosiaaliseen tukeen. Pitkittäisasetelmassa elämäntyytyväisyyspysyi samassa tyytyväisyyden luokassa ensimmäisessä seurantavaiheessa 54 %:lla ja toisessaseurantavaiheessa 59 %:lla. Fyysinen kunto, koettu terveys ja sosiaalinen tuki, psyykkinen terve-ys sekä aiempi elämäntyytyväisyys korreloivat elämäntyytyväisyyteen.

Elämäntyytyväisyys heijastui myös kuolleisuuteen niin, että alkuvaiheen elämään tyytyväis-ten ja tyytymättömien ei-vakavasti sairaiksi luokiteltujen henkilöiden eloonjäämisero oli merkit-sevä.

Tutkimus osoitti myös, että elämäntyytyväisyys 55-vuotiaana on vahvasti yhteydessä fyysi-seen kuntoon ja masennusoireiden puuttumiseen. Keski-iän elämäntyytyväisyys ennustaa elä-mäntyytyväisyyttä iän karttuessa.

Asiasanat: elämäntyytyväisyys, ikääntyminen, terveys, voimavarasuuntautunut

7

Kiitokset

Tämä tutkimus on osa laajempaa Oulu55-tutkimusta. Itse olen ollut mukana tut-

kimuksessa vuodesta 1997 alkaen. Aloitin työni Oulun Diakonissalaitoksen lii-

kuntalääketieteellisellä klinikalla professori Sirkka Keinänen-Kiukaanniemen

tutkimushoitajana seulomalla aineistoista potilaita DPS (Diabetes Prevention

Study) -tutkimukseen. Oman tutkimukseni kohteena ovat olleet vuonna 1935

syntyneet oululaiset. Olen nöyrästi kiitollinen tutkimushenkilöille heidän osallis-

tumisestaan tutkimuksiin, joiden antamien tietojen avulla olen pystynyt laajenta-

maan tietämystäni ikääntyvien ihmisten elämäntyytyväisyyden, terveyden ja ter-

veyskäyttäytymisen välisistä yhteyksistä.

Väitöskirjani valmistumiseen ovat vaikuttaneet monet henkilöt, joita haluan

kiittää. Idea tämän väitöskirjan tekemiseen oli jatkumoa terveyshallintotieteen pro

gradu-tutkielmaani (2003). Elämänlaadun tutkiminen vei mukanaan tieteen maa-

ilmaan. Tutkimusmaailmaan innoittajana on ollut innovatiivinen esimieheni pro-

fessori Keinänen-Kiukaanniemi. Hän sai minun kiinnostumaan elämänlaadun

tutkimisesta. Hänellä on mitä ilmiömäisin kyky hahmottaa tutkimuksesta olennai-

nen ja johdattaa tutkija hienovaraisesti tutkimuksen saloihin antaen tutkijalle itsel-

leen tietyn vapauden. Aiheeni vaihtui sittemmin elämäntyytyväisyyden tutkimuk-

seksi.

Esitarkastajiani professori Sakari Suomista Turun yliopistosta ja professori

Marja Kaunosta Tampereen yliopistosta kiitän suuresti paneutumisesta työhöni,

kannustavasta palautteesta ja korjausehdotuksista, joita sain puhelimitse, sähkö-

postitse ja tapaamisella Marja Kaunosen kanssa.

Väitöskirja on tehty Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aluksi

terveyshallintotieteen laitoksella professori Juhani Nikkilän ohjaamana. Aineisto

on kuulunut kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksen (KTTYL) aineis-

toihin. Laitosten yhdistyttyä terveystieteiden laitokseksi siirtyi pääohjaajakseni

professori Keinänen-Kiukaanniemi. Kiitän myös Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoi-

topiirin perusterveydenhuollon yksikköä saamistani useamman vuoden apurahois-

ta.

Seurantaryhmääni sain terveystieteiden laitokselta prof. Ulla Rajalan ja prof.

Markku Timosen. Väitöskirjani fokusoiduttua elämäntyytyväisyystutkimukseksi

prof. Markku Timonen ohjasi toiseksi ohjaajakseni elämäntyytyväisyystutkijan

prof. Heli Koivumaa-Honkasen. Suurimmat kiitokset esitän prof. Keinänen-

Kiukaanniemelle, prof. Koivumaa-Honkaselle ja sovellussuunnittelija Markku

8

Koiraselle lukuisista kannustavista ohjauspalavereista, joiden ansiosta työni eteni

valmistumiseen.

Tilastotieteen saloihin kärsivällisesti ohjasi minut ammattitaidollaan terveys-

tieteiden laitoksen sovellussuunnittelija Markku Koiranen. Ilman hänen valtavaa

osaamistaan en olisi oppinut tekemään tilastollisia ajoja. Suunnittelija Jari Joke-

lainen auttoi aikoinaan pro gradu tutkielmani valmistumisessa. Kirjan taittoasu

onnistui ATK neuvoja Martti Lampelan avustuksella. Kiitokset teille.

Tutkimuksen ensimmäisen seurantavaiheen toteutus tapahtui Oulun yliopis-

ton KTTYL:n toimesta ja käytännössä Oulun Diakonissalaitoksen Liikuntalääke-

tieteellisellä klinikalla ja toinen seurantavaihe ODL Terveys Oy:n tiloissa Oulun

yliopiston terveystieteiden laitoksen toimesta. Kiitän hienosta tutkimusilmapiiris-

tä tiimimme työtovereita Sirkka Keinänen-Kiukaanniemeä, Mauri Laaksoa, Eero

Saastamoista, Marjo Mannelinia, Markku Timosta ja Anu Liettua. Te vaikutitte

suuresti osaltanne siihen, että tutkimustyöni eteni ja valmistui. Marjo kiitos yhtei-

sistä työvuosistamme sekä kirjeenvaihdosta ja kannustuksesta väitöstyöni kaikissa

vaiheissa.

Haluan osoittaa kiitokseni koko liikuntaklinikan väelle mukavista yhteisistä

hetkistä ja työvuosista sekä erityiskiitokseni ystävälleni Sari Pitkäselle maailman-

parannusistunnoistamme ja lämpimistä hetkistämme yhteisen ystävämme Tiina

Nylanderin kanssa.

Kiitän erityisesti veljeäni Veikko Rantosta. Häneltä on löytynyt aina lohdu-

tusta, kun ongelmat ovat kasaantuneet liian suuriksi ja raskaiksi. Rakas Aili-tätini

ei ehtinyt nähdä valmistumistani. Hänen ohjettaan olen noudattanut elämässäni ja

opiskelussani, ”Kaikki mammona voi hävitä. Tietoa, mikä on pääsi sisällä, ei

kukaan voi viedä.” Ystävillemme Eila ja Jim Nimmolle erityiskiitos yhteisistä

hetkistämme ja englannin käännösten avusta. Kiitos kaikille rakkaille ystävil-

lemme ystävyydestä ja siitä, että säilyitte ystävinämme elämämme vaikeina ai-

koinakin ja tämän väitöstyön kahdeksan vuoden aikana.

Osoitan erityiskiitokseni puolisolleni Juhanille ja pojillemme Markolle ja Ti-

molle. Poikien lähdettyä ulkomaille opiskelemaan tyhjä tila iltaisin täyttyi opiske-

lulla. Kiitokseni rakkaille miniöilleni Meeritille ja Lauralle. Olette antaneet las-

tenlasten myötä muutakin ajateltavaa kuin työ ja tutkimusmaailma. Lasten kanssa

leikkiminen saa unohtamaan kiperät tutkimusongelmat ja tutkimustyön. Lapsen-

lapsemme Martti, Samuli ja Reko sekä Janey ja Richard ovat mummin sydäntä

lähellä ja tämän työn valmistuminen antaa aikaa enemmän heidän kanssaan viet-

tämiseen. Kirjani omistan rakkailleni.

9

Sisällys

Abstract

Tiivistelmä

Kiitokset 7 Sisällys 9 1 Johdanto 11 2 Kirjallisuuskatsaus 13

2.1 Ikääntyminen ........................................................................................... 13 2.2 Salutogeeninen lähestymistapa ............................................................... 14

2.2.1 Salutogeneesiin liittyviä käsitteitä ................................................ 15 2.3 Elämäntyytyväisyys ja terveys ................................................................ 22

2.3.1 Elämäntyytyväisyys ...................................................................... 22 2.3.2 Elämäntyytyväisyyteen liittyviä käsitteitä .................................... 22 2.3.3 Elämäntyytyväisyys terveystieteissä ............................................ 26 2.3.4 Elämäntyytyväisyyden mittaaminen ............................................. 28 2.3.5 Terveyden käsitemäärittelyä ......................................................... 29 2.3.6 Salutogeeninen lähestymistapa terveyteen ................................... 31 2.3.7 Terveyden edistäminen ................................................................. 32 2.3.8 Terveyden indikaattoreita ............................................................. 33 2.3.9 Kirjallisuushaku ............................................................................ 36

2.4 Yhteenveto kirjallisuuskatsauksesta ........................................................ 37 3 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset 39 4 Aineisto ja menetelmät 41

4.1 Aineistojen muodostus ............................................................................ 41 4.2 Tutkimuksen toteutus .............................................................................. 43 4.3 Muuttujat ja mittaukset ........................................................................... 44

4.3.1 Taustamuuttujat ............................................................................ 44 4.3.2 Elämäntyytyväisyys ...................................................................... 44 4.3.3 Psyykkiset tekijät .......................................................................... 44 4.3.4 Terveyteen liittyvät tekijät ............................................................ 46 4.3.5 Fyysinen toimintakyky ................................................................. 47 4.3.6 Terveyskäyttäytyminen ................................................................. 48 4.3.7 Rekisteritiedot kuolleisuus ja hoitoilmoitustiedot ........................ 49

4.4 Tilastolliset menetelmät .......................................................................... 49 5 Eettiset kysymykset 51 6 Tulokset 53

10

6.1 Osallistuminen tutkimuksiin ja kadon syyt ............................................. 53 6.2 Taustamuuttujat ....................................................................................... 55

6.2.1 Koulutus ja sosioekonominen asema ............................................ 55 6.2.2 Psyykkiset tekijät .......................................................................... 55 6.2.3 Terveyteen liittyviä tekijöitä ......................................................... 58 6.2.4 Fyysinen toimintakyky ................................................................. 60 6.2.5 Terveyskäyttäytyminen ................................................................. 63

6.3 Elämäntyytyväisyys poikkileikkaustutkimuksissa. ................................. 65 6.3.1 Elämäntyytyväisyyden jakautuminen. .......................................... 65 6.3.2 Elämäntyytyväisyyden yhteys psyykkisiin tekijöihin. .................. 66 6.3.3 Elämäntyytyväisyyden yhteys terveyteen liittyvien

tekijöiden suhteen. ........................................................................ 69 6.3.4 Elämäntyytyväisyyden yhteys fyysiseen toimintakykyyn. ........... 71 6.3.5 Elämäntyytyväisyyden yhteys terveyskäyttäytymiseen. ............... 73 6.3.6 Elämäntyytyväisyyden ja terveystekijöiden yhteydet. .................. 75

6.4 Elämäntyytyväisyys pitkittäistutkimuksissa. ........................................... 76 6.4.1 Elämäntyytyväisyyden muutokset eri ikäkausien välillä. ............. 76 6.4.2 Elämäntyytyväisyyden ja terveyden yhteyksiä. ............................ 79 6.4.3 Elämäntyytyväisyyden ennustetekijät .......................................... 81 6.4.4 Elämäntyytyväisyyden muutosta selittäviä tekijöitä ..................... 82

6.5 Elämäntyytyväisyyden yhteys kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen ........... 84 6.6 Tulosten yhteenveto ................................................................................ 87

7 Pohdinta 89 7.1 Tulosten pohdinta .................................................................................... 89 7.2 Tutkimuksen luotettavuus ....................................................................... 92 7.2 Johtopäätökset ......................................................................................... 99

Lähteet 101 Liitteet 121

11

1 Johdanto

Kautta aikain ihmiset ovat tavoitelleet ei ainoastaan pitkää ikää vaan myös onnel-

lisuutta, elämäntyytyväisyyttä ja mielenrauhaa (Koivumaa-Honkanen 1998). Eri

tieteenaloista sosiaalitieteet kiinnostuivat ensimmäisenä tutkimaan subjektiivista

hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä (Horley1984).

Elämäntyytyväisyyttä tutkittaessa yksittäisten elämänalueiden tyytyväisyyden

tarkastelusta poiketen, pyritään kartoittamaan yksilön elämän kokonaistilaa

(Veenhoven 2001). Elämäntyytyväisyyden lisäksi onnellisuus on hyvinvoinnin

määrittäjä. Näiden tekijöiden merkitys ja sisältö vaihtelevat eri ikäkausina ja eri

elämän tilanteissa (Pietilä 2010b).

Terveystieteissä elämäntyytyväisyyttä on tarkasteltu yksilön fyysisen ja

psyykkisen terveyden näkökulmasta (Davis ym. 2004, Gustavsson & Bränholm

2003, Lobello ym. 2004, Rantanen 2009). Tutkimukset ovat usein olleet poikki-

leikkaustutkimuksia, joissa on keskitytty elämäntyytyväisyyttä selittäviin tekijöi-

hin. Elämäntyytyväisyys on liitetty niin objektiivisesti arvioituun fyysiseen ter-

veydentilaan kuin itse arvioituun terveyteenkin (Koivumaa- Honkanen 1998). Sitä

on tutkittu myös suhteessa sosiaaliseen tukeen (Lyyra 2006a) ja mielenterveyteen

(Koivumaa-Honkanen 1998, Koivumaa-Honkanen ym. 1996, 2001a, Haatainen

2004). Valtaosa ihmisistä on väestötasolla tyytyväisiä elämäänsä, mutta elämän-

tyytymättömyys pitkittäistutkimuksissa on ennustanut kokonaiskuolleisuuden

(Koivumaa- Honkanen ym. 2000, 2002) sekä itsemurhien (Koivumaa-Honkanen

ym. 2001 b) että tapaturmaisten kuolemien, työkyvyttömyyden ja runsaan alkoho-

linkäytön kohonnutta riskiä (Koivumaa-Honkanen ym. 2012). Pitkittäistutkimus-

ten avulla voidaan tutkia elämäntyytyväisyyden pysyvyyttä ja muutoksia iän li-

sääntyessä sekä elämäntyytyväisyyden syy-seuraus-yhteyksiä psyykkiseen ja

fyysiseen toimintakykyyn sekä terveysvalintoihin.

Nykypäivänä yksilön oman toiminnan merkitys terveyden ylläpidossa ja edis-

tämisessä korostuu (Lindström & Eriksson 2010a, Pietilä 2010b). Objektiivisten

terveys- ja toimintakykymittareiden lisäksi tulee arvioida ihmisten omia käsityk-

siä ja erityisesti subjektiivista kokemusta (Eriksson & Lindström 2008). Myös

potilasaineistoissa asiakkaan asema toiminnan subjektina on tuotu enenevästi

esille (Janhonen ym. 1992, Hiffinson & Carr 2001, Zimmermann ym. 2006, 2008).

Ikääntyvän väestön elämäntyytyväisyydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä on

tietoa vain vähän. Tämän vuoksi tarvitaan tietoa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat

terveysvalintoihin, miten terveyttä tukevia valintoja voidaan edistää ja mitkä teki-

jät ennustavat elämäntyytyväisyyttä ja hyvää vanhenemista.

12

Tämä väitöskirjatyö on voimavarasuuntautunut tutkimus, jolla on yhtymä-

kohtia salutogeeniseen teoriaa. Salutogeneesi merkitsee terveyden alkuperää.

Siinä kysytään, mistä terveys tulee, mitä terveys on ja miten terveyttä edistetään.

Tämän teorian lähtökohtana ovat voimavarat, jotka voivat edistää terveysproses-

sia kohti hyvinvointia (Lindström & Eriksson 2010a). Antonovskyn (1979) mu-

kaan voidaan tarkastella terveyslähtöisesti sitä, mikä luo terveyttä, sen sijaan, että

vain keskityttäisiin siihen, mitkä ovat taudin syitä. Salutogeenistä teoriaa ei voinut

suoraan käyttää väitöskirjatyössä, sillä teorian keskeisiä koherenssin tunnetta

selvittäviä kysymyksiä ei ole kysytty.

Tämän tutkimuksen kohteena on ikääntyvien oululaisten elämäntyytyväisyys

ja siihen yhteydessä olevat terveyteen liittyvät tekijät seitsemäntoista vuoden

seurannan aikana. Tutkimuksessa käytettiin tutkittavien omia arvioita elämäntyy-

tyväisyydestä, terveydestä, terveyskäyttäytymisestä ja sosiaalisesta tuesta. Tutki-

mus tuottaa tietoa siitä, miten terveyteen liittyvät tekijät ja terveyskäyttäytyminen

sekä fyysinen toimintakyky liittyvät ikääntyvän väestön elämäntyytyväisyyteen.

13

2 Kirjallisuuskatsaus

2.1 Ikääntyminen

Ikääntyminen on luonnollinen osa ihmisen elämänkaarta ja yhtä yksilöllinen elä-

mänvaihe kuin lapsuus, nuoruus ja aikuisuus. Suomessa kahden sukupolven aika-

na odotettavissa oleva elinikä on kasvanut noin 15 vuotta ja eläkkeellä olemisen

aika on huomattavasti pidempi kuin hyvinvointivaltiotamme luotaessa (Lehto

2003).

Ikääntymisen ikärajat eläkkeelle siirtymisessä perustuvat lainsäädäntöön sekä

hallinnollisiin palvelujärjestelmiin. Lainsäädännössä ikääntymisen ikärajoja löy-

tyy vanhuuseläkelaista (Laki vanhuuseläkkeestä 2007), jossa vanhuuseläkkeen

ikärajana pidetään 65 vuoden ikää. Sen sijaan työntekijän eläkelaissa (2006) van-

huuseläkkeen ikärajana pidetään 63–68 vuoden ikää. Yleensä ikääntyneellä väes-

töllä tarkoitetaan tilastoissa 65 vuotta täyttäneitä henkilöitä. Toisaalta ikääntymi-

nen on mitä suurimmassa määrin yksilön kokemuksellinen asia (Backman 2001,

Heikkinen 2003).

Ikääntymisessä on eri ikävaiheita. Väestön eliniän lisääntyessä on korostunut

työelämän jälkeinen ikääntymisen elämänvaihe. Sosiologiassa esimerkiksi Nie-

melä (2003) on jaotellut keski-ikää erikseen seuraavasti: keski-ikä tai ydinkeski-

ikä (ikävuodet 45–54) ja myöhäiskeski-ikä (ikävuodet 55–64) sekä ikääntyneiden

vuosikymmen (ikävuodet 65–74) ja vanhuus (yli 75 vuotta) (Kotakari 1991, Nie-

melä 2003, Seppänen ym. 2007). Jaottelun perustana ovat Erikssonin (1980) yksi-

löin psykososiaalinen kehitysteoria, Havinghurstin (1973) kehitystehtäväteoria ja

Levinsonin ym. (1988) teoria ihmisen elämän ikäkausista. Toisaalta eläkeiän al-

kuvaiheesta, työiän ja varsinaisen vanhuuden välisestä ajasta, jossa ei olla enää

työelämässä, mutta ollaan toimintakykyisiä, käytetään usein termiä ”kolmas ikä”

(Jyrkämä 2001, Karisto 2002, Karisto 2004, Martelin ym. 2004, Vaarama 2004).

Myös tarkentavia etuliitteitä varhais-, esi-, keski- ja myöhäis-ikä käytetään (Sep-

pänen ym. 2007).

Ikääntymisen lisäksi sukupolvi-käsitteellä on merkitystä. Sukupolvella tarkoi-

tetaan tiettyä historiallisena ajankohtana syntynyttä kohorttia, joka jakaa yhteiset

kokemukset. Roos (1987) on jakanut suomalaiset aikuiset neljään sukupolveen

seuraavasti: sotien ja pulan sukupolvi (1900- ja 1910-luvulla syntyneet), sodan

jälkeisen jälleenrakennuksen ja nousun sukupolvi (1920- ja 1930-luvulla synty-

neet), suuren murroksen sukupolvi (1940-luvulla syntyneet), suurten ikäluokkien

14

sukupolvi (1950-luvulla syntyneet). Ruostetsaari ja Borg (2004) ovat jatkaneet

jaottelua edelleen seuraavasti: lähiöiden sukupolvi (1960-luvulla syntyneet), la-

man sukupolvi (vuonna 1973 ja sen jälkeen syntyneet). Sukupolvivaikutus tar-

koittaa sitä, että tiettynä aikana syntyneet kokevat samanlaisia yhteiskunnallisia

oloja ja haasteita ja muokkaantuvat näiden vaikutuksesta jossain määrin saman-

kaltaisiksi (Seppänen ym. 2007).

Terveystutkimuksissa ikä on siinäkin mielessä tärkeä, että siinä yhdistyy edel-

lä mainitut yhteiskunnalliset ja ajassa tapahtuvat muutokset yksilöllisten biologis-

ten ja psykososiaalisten kehityksellisten tekijöiden kanssa (Kimmel 1974, Finch

1986). Elämäntyytyväisyys (life satisfaction) käsitteen avulla pyrittiin jo 1950–

60-luvuilta alkaen lähestymään hyvän vanhuuden olemusta. Ihmisen katsotaan

vanhenevan suotuisasti, jos hän on tyytyväinen nykyiseen ja menneeseen elä-

määnsä (Atchley & Robert 2000). Elämäntyytyväisyyden elementteinä tuotiin

esiin elämänhalu, periksi antamattomuus, halu ottaa vastuu omasta elämästään ja

tunne siitä, että on saavuttanut elämässään haluamansa ja arvostaa itseään ihmise-

nä.

Väestön ikärakenteen muutos ihmisen elinajan pidentyessä ilmenee selvim-

min iäkkäämpien osuuden määrällisenä kasvuna ja lasten ja nuorten määrän vä-

henemisenä (Nieminen 2005). Väestön ikääntyminen asettaa suuria haasteita

terveydenhuollolle. Eräs tulevaisuuden merkityksellisimmistä terveydenhuollon

kehitystavoitteista onkin edelleen tutkia ikääntyvien terveydessä ja toimintaky-

vyssä tapahtumia positiivisia muutoksia ja niihin vaikuttavia (Vaarama ym. 2010).

2.2 Salutogeeninen lähestymistapa

Lääketieteessä ja terveystutkimuksissa on tarkastelu ollut laajasti sairauslähtöistä,

patogeenistä (pathos, tauti; genesis, alkuperä, syntyminen). Pyrkimyksenä on ollut

etsiä ja tunnistaa sairauden syytekijöitä ja riskejä. Patogeeninen tarkastelutapa

sopii tautien hoidon suunnittelun ja sairauksien eri vaiheiden ymmärtämiseen

(Ylilehto 2005, Lindström & Eriksson 2010a).

Kuitenkin 1970-luvun jälkipuoliskolta alkaen on panostettu psykososiaalisten

tekijöiden ja terveyden väliseen yhteyteen (Lindström & Eriksson 2010a). Tuol-

loin Antonovsky (1979) alkoi kehittää terveyttä korostavaa salutogeneesiä ajatte-

lutapaa. Paradigmansa terveyslähtöinen ajattelu sai hänen esitettyä salutogeneesin

kysymyksen: Miten voimme selvitä kokemuksistamme huolimatta? Lähtökohtana

salutogeneeniselle ajattelulle oli hänen Israelissa tekemänsä epidemiologinen

tutkimus, jossa selvitettiin etnisiin ryhmiin kuuluvien naisten ongelmia meno-

15

paussin aikana. Nämä naiset olivat selviytyneet toisen maailmansodan keskitys-

leireiltä ja jakoivat näin elämänhistoriassaan saman holokaustisen kokemuksen.

Näillä naisilla oli keskitysleirikokemuksistaan huolimatta kyky hyvän terveyden

ylläpitämiseen ja onnellisen elämän viettämiseen. Tämän tutkimuksen tekeminen

oli myös käännekohta Antonovskyn tutkijan uralla (Antonovsky 1979, Lindström

& Eriksson 2005a).

Antonovskyn käyttöön ottamaa termiä salutogeneesi (salus, terveys; genesis,

alkuperä, syntyminen) voidaan pitää vastakohtana patogeneesi-käsitteelle (Ylileh-

to 2005, Lindström & Eriksson 2010b). Salutogeeninen suuntaus keskittyy en-

nemmin terveyden voimavaroihin korostaen terveyslähtöisyyttä. Salutogeneesi on

siis ihmisen voimavarojen esiin nostamista. Patogeneesissä keskitytään vastoin-

käymisiin ja vajeisiin (Antonovsky 1979).

Salutogeneesistä puhuttaessa on syytä huomioida semantiikka. Monet tutkijat

käyttävät käsitettä salutogeneettinen (salutogenetic) käsitteen salutogeeninen

(salutogenic) sijasta. Koska kuitenkin genetiikan yhteys on vielä epäselvä, on

tarkoituksenmukaista käyttää käsitettä salutogeeninen (Lindström ja Eriksson

2010a).

Salutogeeniseen paradigmaan sisältyy holistinen terveysnäkemys, jossa ihmi-

nen nähdään toimivana olentona, joka on mukana monipuolisissa sosiaalisissa

suhteissa (Nordenfelt 1994). Koskinen-Ollanqvist ym. (2007) mukaan terveyden

tutkimuksissa ollaan siirtymässä patogeenisesta lähestymistavasta salutogeeniseen.

Miettola (2011) selvitti monimenetelmätutkimuksessaan satulogeenisen eli terve-

yttä ja hyvinvointia korostavan näkökulman soveltuvuutta metabolisen oireyhty-

män ehkäisyyn koherenssin tunteen avulla. Salutogeeninen lähestymistapa tarjoaa

siis näkökulman, jonka kautta voimme ymmärtää, miten terveys syntyy ja kuinka

sitä voidaan ylläpitää. Salutogeenistä mallia voidaan pitää terveyttä edistävänä

voimavarana, joka voisi kannustaa ihmisiä tuntemaan henkistä ja fyysistä terveyt-

tä, hyvän elämänlaadun ja hyvinvoinnin tunnetta. Voimaantumisen tukeminen

edellyttää terveyslähtöisten tekijöiden ja koherenssin tunnetta vahvistavien toi-

menpiteiden huomioimista käytännön toiminnassa (Koelen & Lindström 2005).

2.2.1 Salutogeneesiin liittyviä käsitteitä

Salutogeneesi-käsite on enemmän kuin koherenssin mittaamista. Se on kuin käsit-

teiden sateenvarjo. Sen alaiset käsitteet keskittyvät yksilöiden, ryhmien ja yhteis-

kuntien voimavarojen tunnistamiseen (Eriksson & Lindström 2009). Eriksson ja

Lindström (2009) ovat koonneet terveyttä edistäviä käsitteitä salutogeneesin sa-

16

teenvarjon alle. Seuraavia piirteitä sisältyy salutogeneesi käsitteeseen: coping –

selviäminen (Lazarus 1984), hardiness – sitkeys (Kobasa 1977), self-efficacy –

pystyvyyden uskomus (Bandura 1977), life control – elämänhallinta (Söderqvist

& Bäckman 1988), sense of coherence – koherenssi tunne (Antonovsky 1982),

learned hopefulness – opittu toiveikkuus (Zimmerman 1990), quality of life –

elämänlaatu (Lindström 1994), empowerment – voimaantuminen (Freire 1996),

wellbeing – hyvinvointi (Diener 1984).

Koherenssin tunne

Salutogeenisen lähestymistavan keskeinen käsite on koherenssin tunne (sense of

coherence, SOC) (Antonovsky 1979). Antonovskyn (1979, 1987, 1996) kehittä-

mässä koherenssin (eheys, johdonmukaisuus) tunne-käsityksessä on kyse koko-

naisvaltaisesta suhtautumisesta asioihin, mikä ilmenee ihmisen luottamuksena

omiin voimavaroihin elämäntilanteiden muuttuessa. Koherenssin tunne-käsite

kuvaa yksilön kokonaisvaltaista luottamusta siihen, että elämätapahtumat ovat

haasteita, joihin kannattaa panostaa. Kielteisillekin tapahtumille on syynsä ja

ihmisillä voi olla voimavaroja kohdata näitä haastavia tapahtumia (Antonovsky

1979). Koherenssin tunnetta voidaan kuvata myös kokonaisvaltaisena asennoitu-

misena.

Koherenssin tunne-käsite viittaa yksilön tapaan havaita ja ymmärtää ympäris-

töään. Asioiden hallittavuus on olennaista, mutta ilman edellytystä yksilön henki-

lökohtaisesta hallintakyvystä tai pysyvyydestä, vaan siinä on kyse yleisemmästä

luottamuksesta asioiden myönteiseen suuntaan etenemisestä. Koherenssin tunne

tarkoittaa ihmisen sisäistä, maailmaan orientoitumisen mallia sisältäen kolme

osatekijää: ymmärrettävyys, hallittavuus ja mielekkyys. Vahvan koherenssin tun-

teen omaava henkilö kokee ympäristönsä ymmärrettävänä, hallittavana ja mielek-

käänä. Ymmärrettävyys viittaa kokemukseen tapahtumien johdonmukaisuudesta

ja loogisuudesta sekä siihen, että henkilöllä on tunne siitä, että hän hallitsee omia

voimavarojaan ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Hallittavuus tarkoittaa

uskoa siihen, että ympäristön asettamat vaatimukset ovat sopusoinnussa omien

kykyjen ja käytettävissä olevien resurssien kanssa. Mielekkyys viittaa siihen, että

asioilla ja tapahtumilla on jokin merkitys ihmisen arvojärjestelmässä (Antonovsky

1979, 1987).

Koherenssin tunteen malli selittää onnistunutta selviytymistä elämän kuor-

mittavissa tilanteissa (Antonovsky 1987). Elämässä kuormittaville tilanteille altis-

tuminen on väistämätöntä elämässä. Näiden tilanteiden hallintakyky ja selviyty-

17

minen ovat ihmisten keskeisiä ominaisuuksia. Antonovskyn (1979) mukaan kohe-

renssin tunne tarkoittaa sellaista orientaatiota maailmaan, joka parantaa yksilön

mahdollisuuksia käsitellä sisäisiä tai ulkoisia stressioireita tarkoituksenmukaisella

ja tuloksekkaalla tavalla. Kuormittavien tilanteiden kokeminen lisää mahdolli-

suuksia kokea ne haasteina ja vaikuttaa myönteisesti tilanteen arviointiin ja käsit-

telykeinoihin. Jokainen on elämänsä aikana erilaisten pettymysten, tuskaa aiheut-

tavien elämäntilanteiden, psykososiaalisten kriisien ja uusien kokemusten kohtee-

na. Nämä elämää kuormittavat tekijät aiheuttavat stressiä. Selviytyäkseen näissä

uusissa kuormittavissa tilanteissa tarvitaan vastustusvoimavaroja, joustavuutta ja

rakentavaa elinvoimaisuutta (Antonovsky 1992, Vaillant 2003). Koherenssin tun-

teen ytimen muodostavat yleiset vastustusvoimavarat (Generalized Resistance

Resources, GRR) (Antonovsky 1992, 1996). Vastustusvoimavarat auttavat selviy-

tymään kuormittavista elämäntilanteista vahvistaen koherenssin tunnetta. Kohe-

renssin kannalta ihmisen elämänkokemus ja elämässä käytetyt mahdollisuudet ja

tehdyt valinnat ovat olennaisia. Ihmiset, joilla on vahva koherenssin tunne, selviy-

tyvät tavallista paremmin elämän väistämättömistä kuormittavista tekijöistä.

Antonovsky (1987) kehitti myös koherenssin tunne-käsitettä mittaavat kyse-

lyt SOC-13 ja SOC-29. Kyselylomakkeesta on olemassa ainakin 15 eri muunnel-

tua versiota, joissa kysymysten määrä ja asteikko vaihtelevat (Eriksson ja Lind-

ström 2005). Lomakkeiston kysymykset perustuivat syvähaastatteluihin. Haastat-

teluissa ilmenivät vastaajan koherenssin tunne -käsitteen ulottuvuudet perusasen-

noitumisena elämään. Mittari on käännetty suomenkielelle ja tätä SOC-mittaria

on käytetty useissa tutkimuksissa (Raitasalo 2007, Lindström & Eriksson 2010b,

Honkinen 2009).

Koherenssin tunne-käsite liittyy läheisesti hyvinvointiin, mutta Antonovskyn

(1987) salutogeeninen teoria keskittyy selvimmin ja laajimmin terveyttä ylläpitä-

vien tekijöiden tunnistamiseen. Antonovskyn teoriaa on kritisoitu käsitteen epä-

määräisyydestä (Geyer 1997, Eriksson 2007), mutta silti koherenssin tunne on

ollut elinvoimainen persoonallisuuden ja terveyden välistä yhteyttä linkittävä

käsite.

Vahva koherenssin tunne on suhteellisen vakaa persoonallisuuden olotila yli

30-vuotiailla Antonovskyn (1979) mukaan ja Honkisen (2009) mukaan jopa nuo-

remmillakin. Tutkimusten mukaan vahvan koherenssin tunteen on todettu suojaa-

van syöpäsairauteen liittyvältä ennenaikaiselta kuolleisuudelta (Surtees ym. 2003).

Alhainen koherenssi tunne vaikuttaa negatiivisesti leikkaushoidon toipumiseen

(Forsberg-Wärleby 1996), vaikuttavan positiiviseen terveyskäyttäytymiseen (Sa-

volainen ym. 2004, 2009). Vahvan koherenssin tunteen ja hyvän, eri tavoilla mita-

18

tun terveyden välinen suhde on monissa aikuisväestöllä tehdyissä tutkimuksissa

osoitettu (Honkinen 2009) ja sen on katsottu olevan terveyttä ja hyvinvointia

suojaava tekijä kuormittavissa tilanteissa. Miesten alhainen koherenssin tunne on

yhteydessä lisääntyneeseen riskiin sairastua sydäninfarktiin (Poppius ym. 1999).

Sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla, joille oli tehty sepelvaltimoiden ohitus-

leikkaus, vahva koherenssin tunne oli yhteydessä parempaan terveyslähtöiseen

elämänlaatuun. He olivat tyytyväisempiä elämäänsä sekä onnellisempia ja tulos-

tasoltaan parempituloisia kuin alemman ansiotason ohitusleikatut (Kattainen

2004).

Terve ikääntyminen on saavutettavissa, jos vanhempi henkilö voi säilyttää

vahvan koherenssin tunteen (Antonovsky & Sagy 1990). Antonovsky ja Sagy

(1990) ovat selittäneet tutkimuksessaan myös eläkkeelle siirtymiseen kohdistunei-

ta paineita. Koherenssin tunne vaikuttaa Wiesmann ja Hannichin (2008) mukaan

myönteisesti ikääntymiseen ja vahvan koherenssin tunteen omaavat pystyvät

muutostilanteissa jälleenrakentamaan eheyden tunteen. Kukkuraisen (2006) tut-

kimustulosten mukaan koherenssin tunne on korkeampi sellaisilla, jotka olivat

tyytyväisiä elämäänsä, kykyynsä huolehtia itsestään, vapaa-aikaan, taloudelliseen

tilanteeseen, sukupuolielämään, parisuhteeseen, perhe-elämään, ystävä- ja tutta-

vuussuhteisiin, terveyteen, henkisiin voimavaroihin ja fyysiseen kuntoon, kuin

niillä, jotka olivat näihin tyytymättömiä (Kukkurainen 2006). Vahva koherenssin

tunne on läheisessä yhteydessä myönteisiin tunteisiin kuten toiveikkuus, itsetunto,

sinnikkyys, hyvän olon tunne ja elämänlaatu (Eriksson 2007).

Selviytyminen ja elämänhallinta

Pyrkimys selviytyä ja hallita elämää erilaisissa elämää kuormittavissa tilanteissa

määrää olennaisella tavalla ihmisen jokapäiväistä elämää. Antonovskyn (1987)

mukaan vastustusvoimavarat auttoivat selviytymään kuormittavista elämäntilan-

teista vahvistaen koherenssin tunnetta.

Voimavarat nähdään yhtenä tärkeänä selviytymiskeinona (Feldt & Ruoppila

1993). Yksilön käytettävissä olevilla voimavaroilla on tärkeä merkitys hänen

selviytymisensä kannalta. Yksilön ollessa kuormittavien tekijöiden vaikutuksen

kohteena, hän käyttää omia voimavarojaan selviytyäkseen kuormituksesta. Voi-

mavaroilla tarkoitetaan ihmisen kykyä tunnistaa ongelmansa ja kykyä eritellä

ongelmien syitä. Voimavaroiksi nähdään myös kyky löytää sellaisia ajattelu- ja

toimintatapoja, jotka lievittävät stressiä ja auttavat poistamaan stressin aiheuttajia.

Voimavarojen avulla yksilö voi kontrolloida ja tietoisesti ohjata elinehtojaan.

19

Jokin asia voi olla joko voimavara tai kuormitustekijä riippuen siitä, onko sitä

riittävästi tai liian vähän. Persoonallisuudella on oma vaikutus siihen, miten voi-

mavaratekijät koetaan (Feldt & Ruoppila 1993).

Selviytymistä Lazarus (1974) ja Lazarus & Folkman (1984) määrittivät sel-

viytymismekanismien (coping) avulla. Elämänhallinnalla tarkoitetaan kuormitta-

vien, niistä tulkittujen uhkaavien ja vahingollisten kokemusten arviointia ja käsit-

telyä itselle suotuisimpina. Hyvät elämänhallinnan keinot edistävät mukautumista,

ongelmien ratkaisemista tai muiden tuen hankkimista (Folkman ja Lazarus 1988).

Rotterin (1966) terveyden hallintakäsityksiä ja kontrolliodotuksia (health lo-

cus of control) koskevan teorian mukaan ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään.

Omiin mahdollisuuksiin uskovilla ihmisillä on vahva sisäinen hallintakäsitys

(internal locus of control) ja he kokevat voivansa vaikuttaa omaan terveyteensä

muuttamalla riskikäyttäytymistään terveellisempään suuntaan. Henkilön tervey-

dentila ei riippuisi ulkopuolisista voimista esimerkiksi onnesta tai sattumasta.

Heillä, jotka eivät usko vaikutusmahdollisuuksiinsa, vaan enemmänkin muiden

ihmisten tai kohtalon mahdollisuuksiin vaikuttaa tapahtumiin, on ulkoinen hallin-

takäsitys (external locus of control). Nämä hallintakäsitykset edustaisivat saman

jatkumon ääripäitä. Antonovskyn sense of coherence -käsitteen hallittavuus osa-

tekijällä näyttäisi olevan havaittavissa yhtäläisyyksiä Rotterin hallintakäsitysten

kanssa (Antonovsky 1987, Rotter 1966).

Käyttäytymistä ohjaavat Banduran (1977) sosiaalis-kognitiivisen teorian mu-

kaan toisaalta odotukset ja toisaalta toiminnasta saadut palkinnot. Pystyvyysodo-

tukset liittyvät toiminnon suorittamiseen ja erottuvat selkeästi tulosodotuksista,

jotka koskevat toiminnan tuottamaa lopputulosta. Ihmiset pyrkivät yleensä vält-

tämään sellaisia tilanteita tai toimintaoja, joiden he uskovat ylittävän mahdolli-

suutensa tai kykynsä. He hakeutuvat sellaisiin tilanteisiin ja sosiaalisiin ympäris-

töihin, jota uskovat hallitsevansa. Bandura pitää pystyvyys- ja hallintakäsityksiä

merkityksellisinä koko elämänuran kehityksen kannalta (Bandura 1992a, 1992b).

Onnistumiset vahvistavat pysyvyyttä ja epäonnistumiset puolestaan heikentävät

(Bandura 1977).

Kobasan ym. (1977, 1981, 1982) persoonallisuusteorian mukaan sitkeys ja si-

sukkuus (hardiness) tuottavat hallintakeinoja, jotka heijastavat uskoa oman toi-

mintansa tuloksellisuuteen ja kykyä käyttää hyväksi ympäristön resursseja ja

toimia yhteisössä muiden kanssa tuloksen saavuttamiseksi. Sisukkaan ihmisen

hallintakeinot heijastavat hänen uskoaan toimintansa tuloksellisuuteen, ympäris-

töresurssien hyväksikäyttöön sekä tulokselliseen toimintaan yhteisön toimijoiden

20

kanssa. Antonovskyn (1987) elämänhallinnan tarkoituksellisuuden määrittelyssä

voidaan nähdä yhtäläisyyksiä Kobasan käsityksiin.

Söderqvist ja Bäckman (1988) kuvailevat henkilöiden vahvaa elämänhallintaa

turvallisuuden tunteella, tyytyväisyydellä ja varmuudella siitä, että he pystyvät

itse käsittelemään yhteiskunnan todellisuudesta nousevia ongelmia. Nämä tausta-

teoriat ovat sisällöllisesti lähellä toisiaan. Näissä elämänhallinta heijastaa ihmisen

puolustusmekanismien ja selviytymiskeinojen toimivuutta. Suomalaiset tutkijat

ovat käyttäneet käsitettä elämänhallinta (life control), joka muodostuu koherens-

sin tunteen kolmesta ulottuvuudesta ja niihin lisätystä elämään tyytyväisyydestä

(life satisfaction) (Söderqvist ja Bäckman 1988, Suominen ym. 1996, Raitasalo

ym. 2004). Koherenssin tunteen ja tyytyväisyyden yhdistäminen on tutkijoiden

mukaan empiirisistä syistä tarkoituksenmukaista, sillä ne korreloivat empiirisissä

aineistoissa toisiinsa (Kalimo ja Vuori 1988, Suominen 1993).

Pietilä (1994) käytti tutkiessaan elämänhallintaan ja terveyteen liittyviä ky-

symyksiä elämänhallinnan käsitettä (life control) Söderqvist ja Bäckmanin mu-

kaisesti ja sen perusteena Antonovskyn teoriaa koherenssi tunteesta (sense of

coherence) (Söderqvist & Bäckman 1988, Antonovsky 1979, 1987). Elämänhal-

linta sisälsi hallittavuuden, ennustettavuuden ja tyytyväisyyden elämään ja ihmis-

suhteisiin. Elämänhallinnan ja terveyden välillä oli havaittavissa positiivinen

yhteys myöhempään elämänhallintaan (Pietilä 1994).

Elämänhallinta on käsitteenä lähellä hyvinvointikäsitteen being-ulottuvuutta,

itsensä toteuttamista, joka merkitsee integroitumista yhteisöön ja elämistä so-

pusoinnussa luonnon kanssa (Allardt 1976). Elämänhallinnan käsite voidaan pyr-

kiä liittämään sekä hyvinvointiteorioihin että erilaisiin vieraantumista tai sen ko-

kemusta koskeviin teorioihin (Ritakallio 1991). Elämänhallintaan viittaavat mer-

kit ovat tutkimuksin osoitettu myönteisiksi (Järvikoski 1996). Hallinta näyttäisi

merkitsevän yhteiskunnassa elämisen laatua ja hyvinvointia ja ennakoivan ter-

veyden säilymistä. Psyykkinen toimintakyky liittyy elämänhallintaan, mielenter-

veyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin, kuten mieliala, haasteista selviäminen ja

omat voimavarat (Martelin ym. 2004).

Voimaantuminen

Voimaantuminen (empowerment) on elämänhallintaan liittyvä käsite. Se on alun

perin maailman terveysjärjestön käsite liittyen terveyden edistämiseen (World

Health Organzation 1986). Sen lähtökohtana on avuttomuus tai voimanpuute

(powerlessness), joka viittaa omien tavoitteiden saavuttamatta jäämiseen, puut-

21

teellisiin voimavaroihin ja mahdollisuuksiin sekä rajallisiin vaihtoehtoihin, joissa

ihminen ei voi valita, mitä tekee tai miten tekee. Brasilialainen kasvatustieteilijä

Freiren oppimisohjelmassa tähdättiin vapautumiseen voimaantumisen kautta

(Freire 1996). Voimaantuminen tapahtuisi hänen ohjelmassaan kehittämällä oppi-

laiden voimavaroja yhteisillä pyrkimyksillä, tilannesidonnaisella opiskelulla ja

kokemuksellisella prosessilla (Siitonen 1999, Eriksson 2007).

Voimaantumisessa ihmiset luovat tai saavat mahdollisuuden kontrolloida

omaa kohtaloaan ja vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin (Zimmer-

mann 1995). Päätökset muodostuvat sarjasta kokemuksia, joiden kautta yksilöt

oppivat näkemään päämääriensä samankaltaisuuden ja mahdollisuutensa saavut-

taa nämä päämäärät. Voimaantunut ihminen on löytänyt omat voimavaransa. Hän

on itse itseään määräävä ja ulkoisesta pakosta vapaa. Voimaantumisprosessissa

toinen ihminen ei ole häntä voimaannuttanut, vaan hän itse on tullut voimaantu-

neeksi (Siitonen 1999). Positiivisen latauksen muodostuminen Siitosen mukaan

on merkityksellinen voimaantumisprosessissa, koska sen muodostuminen jo

osoittaa, että ihminen on arvioinut tilanteensa voimaantumisensa kannalta mah-

dolliseksi. Positiivinen lataus luo voimavaroja, joita tarvitaan elämän uusissa

haasteellisissa tilanteissa. Perkins ja Zimmerman toteavat pohdinnoissaan, että

voimaantumisen teoriat, tutkimus ja interventiot niveltävät yksilöllisen hyvin-

voinnin suurempaan sosiaaliseen ja poliittiseen ympäristöön (Siitonen 1999).

Antonovskyn salutogeeninen teoria sopisi muodostamaan teoreettisen pohjan

myös voimaantumiselle (Eriksson & Lindström 2005, Eriksson 2007). Voimaan-

tuminen voidaan nähdä terveyden edistämisen tavoitteeksi, johon kuuluu osa

hyvinvointia, terveyttä ja elämänlaatua (Eriksson 2007).

Elämänlaatu

Salutogeeninen elämänlaatunäkemys yhdistää yhteiskunnan ja yksilön näkemyk-

sen siitä, mikä terveys on sisältäen fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen

terveyden (Lindström 1994). Tulkinta lähestyy elämää kokonaisuutena. Tutkimus-

tulostensa perusteella on todettu voimakkaan koherenssin tunteen liittyvän hyvään

elämänlaatuun (Eriksson & Lindström 2007). Ottawan julistuksen periaatteet

(1986) ja salutogeneesin peruskäsitteet yhdistetään terveelliseen oppimismalliin.

Tällöin olisi kyseessä koko elämän jatkuva terveyden edistämis- ja oppimispro-

sessi. Tämä prosessi pohjautuu Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeuk-

siin, joissa katsotaan ihmisen olevan aktiivisesti toimiva subjekti omassa elämäs-

sään. Prosessiin kuuluu terveyden voimavarojen kehitys, hyödyntäminen ja käyttö

22

omaksi ja yhteiskunnan hyväksi. Tämä kokonaisuus tuottaa loppujen lopuksi

hyvinvointia ja parempaa elämänlaatua sekä yksilö-, ryhmä- että yhteiskuntatasol-

la (Lindström & Erikssonin 2010b).

2.3 Elämäntyytyväisyys ja terveys

2.3.1 Elämäntyytyväisyys

Eri tieteenaloilla on tutkittu elämäntyytyväisyyttä hieman toisistaan erilaisista

näkökulmista. Filosofinen lähestymistapa lienee vanhin elämäntyytyväisyyden ja

onnellisuuden muoto. Jo antiikin filosofit pohtivat onnellisuuden saavuttamiseen

liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi Aristoteles piti onnellisuutta ihmiselämän ylim-

pänä päämääränä. Onnellisuus tarkoitti samaa kuin ”olla onnellinen”, ”elää hyvin”

tai ”onnistua elämässä” (Saarinen 1999, de Botton 2003, Sihvola 2006)

Sosiaalitieteet kiinnostuivat ensimmäisenä tutkimaan elämäntyytyväisyyttä

amerikkalaisten elämisen laadun kautta (Campbell ym. 1976). Psykologisissa

onnellisuustutkimuksissa keskitytään psyyken sisäisten asioiden yhteyksien tut-

kimiseen esimerkiksi liittyen itsetunnon ja identiteetin tai persoonallisuuden piir-

teiden ja tyytyväisyyden välisiin yhteyksiin (McGregor & Little 1998). Taloustie-

teissä on tutkittu taloudellisten seikkojen ja koetun tyytyväisyyden välisiä suhteita.

Yksilön kokeman varallisuuden lisääntymisen ja tyytyväisyyden kokemisen suh-

de ei kuitenkaan ole yksiselitteisen kausaalinen (Easterlin 2001). Yleinen varalli-

suustason nousu ei ole tehnyt länsimaisia ihmisiä tyytyväisemmiksi elämään

(Blanchflower & Oswald 2004).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL 2012) mukaan hyvinvointi-käsite

viittaa suomen kielessä yhteisötason hyvinvoinnin lisäksi yksilölliseen hyvinvoin-

tiin.

2.3.2 Elämäntyytyväisyyteen liittyviä käsitteitä

Elämäntyytyväisyys ja hyvinvointi

Elämäntyytyväisyyttä käsitellään hyvinvoinnin määrittäjänä. Hyvinvointi on mo-

niulotteinen käsite. Se koostuu monista hyvistä asioista, ja se on käsitteenä posi-

tiivisesti latautunut ja erilaisiin hyviin asioihin liittyvä (Karisto 1984). Sosiaali- ja

terveydenhuollon tutkimuskeskus (Stakes) on luokitellut informaatio-ohjaukseen

23

hyvinvointi-indikaattoreita, joiden avulla pyritään arvioimaan ja seuraamaan kun-

tien hyvinvointipolitiikan tilaa ja suuntaa. Hyvinvointi-indikaattorit antavat kuvaa

väestön hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, hyvinvoinnin ilmenemisestä ja siitä,

miten kunta huolehtii asukkaittensa hyvinvoinnista. Stakes on luokitellut indikaat-

torit eri ryhmiin myös ikääntyvien osalta kuten ikääntyvän väestön terveyden

(koettu terveydentila, sairastavuus, kuolleisuus, toimintakyky, ylipaino), ikäänty-

vän väestön elintapojen, ikääntyvän väestön elämänhallinnan ryhmän (tyytyväi-

syys elämään, vaikutusmahdollisuudet, ystävyyssuhteet) (Mikkonen 2007).

Niin hyvinvointi kuin terveyskin syntyvät psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen

hyvinvoinnin yhteistuloksena (World Health Organization 1948, Ryff & Singer

2004). Hyvä elämä koostuu sekä laadukkaasta elämästä että hyvinvoinnin koke-

misesta. Yksilön laadukkaan elämän toteutumista voi arvioida ulkopuolinen, mut-

ta hyvinvoinnin kokemista vain ihminen itse (Ojanen 2001, Ojanen ym. 2001).

Perinteisesti hyvinvoinnin osatekijät on jaettu kolmeen ulottuvuuteen: terveys,

materiaalinen hyvinvointi ja koettu hyvinvointi tai elämänlaatu. Puhuttaessa hy-

vinvointieroista tarkoitetaan kahden ensimmäisen alueen sisältämiä tekijöitä puut-

tumatta hyvinvoinnin kokemiseen. Terveyseroilla on tarkoitettu sosioekonomisten

ryhmien välisiä eroja sairastavuudessa, kuolleisuudessa ja koetussa terveydessä ja

materiaalisella hyvinvoinnilla eroja elinoloissa ja toimeentulossa. Koettu hyvin-

vointi sen sijaan eroaa materiaalisesta hyvinvoinnista. Vaikka ihmisten tyytyväi-

syyttä elämään määrittävät terveys ja materiaalinen elintaso, niin merkitystä on

myös ihmisen omalla käsityksellä siitä, millainen hänen terveytensä ja materiaali-

nen elintasonsa tulisi olla. Koetun hyvinvoinnin tutkimusta on toteutettu elämän-

laadun tutkimuksen hyvinvointiteoreettisessa suuntauksessa, jossa hyvinvointia

lähestytään yksilön objektiivisten tai koettujen elinolojen ja subjektiivisen hyvin-

voinnin välisenä vuorovaikutuksena (Vaarama ym. 2010). Yksilöllinen hyvinvoin-

ti koostuu eri tekijöistä, joilla kaikilla on merkitystä ihmisen jokapäiväisen elä-

män kannalta (Kautto 2007).

Hyvinvointia on määritelty myös tarvekäsitteen avulla, jolloin hyvinvointi

liittyy perustarpeiden tyydytykseen ja ihmiset kokevat hyvinvointia tarpeitten

tyydytystoteutumana (Allardt 1976). Hyvinvointi käsittää tällöin kolme eri ulot-

tuvuuden perustarpeiden tyydytystä: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving)

sekä ihmisenä oleminen (being). Hyvinvointi on kokonaisvaltaista tyytyväisyyttä

elämään sinänsä ja onnellisuutta. Näitä voidaan mitata sekä objektiivisilla että

subjektiivisilla mittareilla (Allardt 1973).

24

Elämäntyytyväisyys ja subjektiivinen hyvinvointi

Elämäntyytyväisyys on subjektiivinen hyvinvoinnin osa (Heikkilä 1990, Fisher

1992, Bowling 1991, Diener & Lukas 1999, Vaillant 2003, Pietilä 2010b). Sub-

jektiivinen hyvinvointi on yksi hyvän mielenterveyden tärkeitä elementtejä (Vail-

lant 2003). Sitä kuvaavat sekä elämäntyytyväisyys että onnellisuus (Pohjalainen

1990, Ojanen ym. 2001, Vaillant 2003). Elämäntyytyväisyys ja onnellisuus ovat

myös hyvinvoinnin määrittäjiä (Pohjalainen 1990, Ojanen ym. 2001, Pietilä

2010b). Niiden merkitys ja sisältö vaihtelevat eri ikäkausina ja eri elämän tilan-

teissa. Elämäntyytyväisyyttä on pidetty erityisesti ikääntyvien subjektiivisen hy-

vinvoinnin tärkeänä ulottuvuutena ja ikääntyneiden onnistuneena vanhenemisen

arviona (Baltes ja Baltes 1990). Subjektiivisen hyvinvoinnin rakentuvan useista

osa-alueista, joita ovat onnellisuuden ja elämäntyytyväisyyden lisäksi morale

(Kozma ym. 2000). Subjektiivisen hyvinvointi onkin sateenvarjo-käsite erilaisille

ihmisten tekemille arvoille suhteessa elämäänsä, tapahtumiinsa, kehoonsa ja mie-

leensä sekä olosuhteisiin, joissa he elävät (Diener ym. 2006). On myös katsottu,

että yksilöllinen hyvinvointi koostuu eri tekijöistä, joilla kaikilla on yksilöllistä

merkitystä ihmisen jokapäiväisen elämän kannalta (Kautto 2007).

Eri kansallisuuksien välisiä tyytyväisyyseroja on kartoitettu (Veenhoven &

Ehrhardt 1995, Veenhoven 1996, 1999, 2001). Elämäntyytyväisyys voidaan mää-

ritellä omaa elämää koskevaksi yksilölliseksi kokemukseksi, joka perustuu elä-

mälle asetettujen toiveiden ja pyrkimysten sekä saavutettujen tulosten ja koke-

musten vertailuun (Neugarten ym. 1961, Diener ym. 1985, Bowling 1991). Ihmi-

nen itse on oman hyvinvointinsa koostumuksen asiantuntija (Sharpe & Smith

2005). Subjektiivinen hyvinvointi tarkoittaa positiivisia tunteita (Veenhoven

2002). Subjektiivisen hyvinvoinnin käsitteellä on kolme tunnusmerkkiä a) oma-

kohtaisuus ja kokemuksellisuus (yksilön kokemus) b) positiiviset ulottuvuudet c)

kokonaisvaltaisuus (Diener 1984, 1994). Elämäntyytyväisyydellä tarkoitetaan

myös subjektiivista kokemusta omasta onnistumisesta elämässään yleensä sekä

elämän eri alueilla (Kukkurainen 2006).

Englannin kielessä subjektiivista hyvinvointia kuvaavina termeinä on käytet-

ty seuraavia: subjective wellbeing, life satisfaction, morale, happiness, adjustment,

succesful aging ja quality of life. Sitä on mitattu erilaisilla itsearviointiasteikoilla

ja –kyselyillä. Elämäntyytyväisyyttä tutkittaessa yksittäisten elämänalueiden tyy-

tyväisyyden tarkasteluista poiketen pyritään kartoittamaan yksilön elämän koko-

naistilaa (Veenhoven 2001). On syytä välttää keinotekoista, usein tutkijan omaa

käsitystä noudattelevaa elämäntyytyväisyyden mittaamista sen osa-alueita kysyen

25

(Veenhoven 2001). Koetun hyvinvointi-, elämäntyytyväisyys-, elämänlaatu- käsit-

teiden välillä ei ole tarkkoja rajoja. Niitä käytetään myös toistensa synonyymeina

(Eckersley 2000, George 2005).

Elämäntyytyväisyys ja elämänlaatu

Elämäntyytyväisyys liittyy läheisesti elämänlaatuun, joka sisältää subjektiivisen

koetun elämänlaadun ohella objektiivisesti arvioidun laadun (Meeberg 1993).

Elämänlaadun käsitteellä ymmärretään yleensä hyvää elämää. Elämänlaadun

käsitettä käytetään myös synonyyminä hyvän elämän käsitteelle (George & Bea-

ron 1980). Hyvää elämää ilmentävät ihmisen ulkopuolelta määräytyvät elämän

aineelliset edellytykset ja toisaalta ihmisen subjektiivinen tyytyväisyys elämään,

onnellisuus ja hyvä itsetunto (Felce & Perry 1995, Vaarama ym. 2006a). Hyvä

elämänlaatu muodostuu subjektiivisen hyvinvoinnin kokemuksesta ja objektiivi-

sista elinoloista (Noll 2000).

Maailman terveysjärjestö (WHO) sisällyttää elämänlaatuun yksilön oman kä-

sityksen omassa arvomaailmassaan, kulttuurisessa kontekstissaan ja suhteessa

omiin tavoitteisiinsa, odotuksiinsa ja huoliinsa. Elämänlaatu nähdään myös sub-

jektiivisena kokemuksena, johon vaikuttavat yleinen tyytyväisyys elämään, on-

nellisuus, yksinäisyys, morale, elämänkokemus ja elämänvaihe sekä henkilön

elämänhistoria (Vaarama ym. 2006a). Elämänlaatu-käsite on moniselitteinen, eikä

sille ole yhteisesti hyväksyttyä määritelmää (Mcdowell & Newell 1996, Bowling

1991, Fayers & Machin 2000, Rapley 2003, Kajandi 2006). Elämänlaadustakaan

ei ole olemassa yhtä yleismääritystä, mutta useat tutkijat sisällyttävät siihen mel-

ko samantyyppisiä tekijöitä: terveys ja toimintakyky, psyykkinen, emotionaalinen

ja kognitiivinen hyvinvointi läheissuhteet, aineellinen hyvinvointi sekä käsitys

itsestä. (Cummins 1997, Eriksson 2007, Pieper & Vaarama 2008). Elämänlaatua

määrittävinä tekijöinä on pidetty onnellisuutta ja tyytyväisyyttä (Hörnquist 1982,

Farquhar 1995, Kattainen 2010, Pietilä 2010b). Elämänlaatu käsitetään pelkästään

psyykkisenä hyvinvointina tai yleisenä onnellisuutena (Stones & Kozma 1986).

Elämänlaatu on määritelty myös ihmisten tyytyväisyydeksi elämän osa-alueisiin

(Abrams 1973). Käsiteanalyyseissa elämänlaatua ja elämäntyytyväisyyttä on

pidetty myös synonyymeina (Oleson 1990b, Meeberg 1993). Yksikön käsitys

omasta elämästä ja tyytyväisyydestä elämään fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaali-

sesti ovat tutkijoiden tekemän käsiteanalyysin mukaan elämänlaadun ominaispiir-

teitä (Mandzuk & McMillan 2005). Läheisesti elämänlaatuun rakentuneita käsit-

teitä ovat hyvinvointi (well-being, wellfare, wellness), onnellisuus (happiness) ja

26

elämäntyytyväisyys (life satisfaction) (Eriksson & Lindström 2007). Elämäntyy-

tyväisyyttä on pidetty erityisesti ikääntyvien henkilöiden elämänlaadun tärkeänä

ulottuvuutena (Fonceca ym. 2008, Good 2008) ja indikaattorina (Haas 1999).

Elämänlaatu on määritelty henkilökohtaisena hyvinvointina (personal wellbeing)

ja elämäntyytyväisyytenä (satisfaction with life) (Fayers & Machin 2000).

Elämäntyytyväisyys ja onnellisuus

Tutkimusten mukaan onnea pidetään subjektiivisena kokemuksena ja tunteena,

johon subjektiivinen hyvinvointi perustuu (Allardt 1975). Onni tarkoittaa lyhy-

empää mutta voimakkaampaa kokemusta kuin elämäntyytyväisyys, joka puoles-

taan on pidempi, mutta vähemmän intensiivinen subjektiivinen kokemus.

Tyytyväisyys ja onnellisuus näkyvät tunnetiloissa siten, että myönteisiä tun-

teita on enemmän kuin kielteisiä. Myönteisten ja kielteisten tunteiden suhdetta ja

toisistaan erillisyyttä voidaan tutkia. Tyytyväisyys näyttää olevan vahvemmin

yhteydessä positiiviseen (lisä) kuin negatiiviseen (puute) tunnetilaan (Kainulainen

1998). Onnellisuus on positiivinen tunnetta ja se liittyy tiettyyn tilanteeseen tai

hetkeen (Oleson 1990, Bowling 1991). Kaiken kaikkiaan kuitenkin elämäntyyty-

väisyysarviossa on havaittu olevan pysyvyyttä (Pavot ym. 1991, Koivumaa-

Honkanen ym. 2004, 2012).

2.3.3 Elämäntyytyväisyys terveystieteissä

Terveystieteissä on tarkasteltu elämäntyytyväisyyttä yksilön fyysisen ja psyykki-

sen terveyden näkökulmasta (Davis ym. 2004, Kuivalainen 2004, Lobello ym.

2004, Hautakangas ym. 2006), tyytyväisyytenä hoitomuotoihin (Kattainen 2004,

Rantanen 2009), tyytyväisyytenä ohjausmuotoihin ja vanhemmuuteen (Salonen

2010), kuntoutusinterventioihin (Gustavsson & Bränholm 2003). Suomalaisissa

työikäiselle ja eläkeikäiselle väestölle suunnatuissa väestön terveyskäyttäytymistä

ja terveyttä kartoittavissa tutkimuksissa on osana ollut myös tyytyväisyyden kar-

toitus koskien saavutuksia elämässä (Helakorpi ym. 2001, 2005, 2009, Sulander

2004, Laitalainen ym. 2008).

Elämäntyytyväisyyden yhteyttä on tarkasteltu terveystieteissä muun muassa

mielenterveyteen. Sohlman tarkoittaa positiivisella mielenterveydellä sellaisia

yksilön fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle terveydelle ja hyvinvoinnille tär-

keitä persoonallisuuden voimavaratekijöitä kuten elämäntyytyväisyys ja itseluot-

tamus (Sohlman 2004). Mielenterveyden ja elämäntyytyväisyyden välillä on to-

27

dettu monisäikeinen merkitsevä yhteys useissa tutkimuksissa (Koivumaa-

Honkanen 1998, Koivumaa-Honkanen ym. 1996, 2001a, Haatainen 2004). Elä-

mäntyytymättömyys on liittynyt vahvasti psykiatristen potilaiden depressioon

(Koivumaa-Honkanen ym 1999). Elämäntyytyväisyys on liitetty hyvään objektii-

visesti arvioituun fyysiseen terveydentilaan, itse arvioituun terveyteen (Koivu-

maa-Honkanen 1998), vähäisempään tyytyväisyyteen, alempaan toimintakykyyn,

enempiin psyykkisiin oireisiin aivohalvauspotilailla (Åström ym. 1992). Mieli-

alahäiriöt vaikuttivat lievissäkin muodoissaan subjektiivisen tyytyväisyyden arvi-

ointiin. Ikääntyneiden elämäntyytyväisyydellä Salokangas ym. (1991) mukaan oli

vahvempi korrelaatio mielenterveyden indikaattoreihin kuin fyysiseen terveyteen.

Neugarten ym. (1968) tutkivat elämäntyytyväisyyttä ja iäkkään mahdollisuuksiin

ylläpitää sosiaalisia suhteitaan haluamallaan tavalla.

Elämäntyytymättömyys on väestötutkimuksissa ennustanut kohonnutta koko-

naiskuolleisuuden, itsemurhien, tahattomien tapaturmaisten kuolemien ja ennen-

aikaista työkyvyttömyyden riskiä sekä alkoholin käytön lisääntymisen riskiä

(Koivumaa-Honkanen ym. 2000, 2002, 2004, 2012).

Ihmisten elämäntyytyväisyyteen eläkkeellä vaikuttavat eläkkeelle siirtymistä

edeltävät tapahtumat. Eläkkeellä olemisen tyytyväisyyskokemuksiin ovat pääteki-

jöinä terveyteen, taloudelliseen tilanteeseen ja perheolosuhteisiin liittyvät tekijät.

Etenkin naimisissa olevat henkilöt, jotka ovat voimakkaasti sitoutuneet perhee-

seen ovat tyytyväisiä (Szinovacz 2003). Ikääntyneiden elämäntyytyväisyyttä tut-

kittaessa sosiaalisen verkoston, itsemääräämisen tunteen, itse arvioidun terveyden

ja masentuneisuuden on havaittu olevan merkitseviä tekijöitä. Nämä subjektiiviset

kokemukset ovat vahvemmin yhteydessä elämäntyytyväisyyteen kuin lääketie-

teellisesti arvioitu terveydentila tai toimintakykyisyyttä mittaavien mittareiden

antamat tulokset. Terveydentilaa ei siten voida yksiselitteisesti rinnastaa elämän-

laatuun (Covinsky ym. 1999, Fassino ym. 2002, Berg ym. 2006, Lyyra 2006a).

Suomalaisten työikäisten on kattavissa työikäisten (30–64-vuotiaiden) tutki-

muksissa pääsääntöisesti nähty voivan varsin hyvin. Tulosten mukaan yhdeksän

kymmenestä on tyytyväinen asumiseensa ja elämäänsä. Kolme neljästä piti ter-

veydentilaansa vähintään melko hyvänä ja ilmoitti harvoin tai ei koskaan olevansa

yksinäinen (Karvonen ym. 2008). Tutkimuksissa on havaittu pitkäikäisyyteen

liittyvän positiivisen elämänasenteen ja elämäntyytyväisyyden, jotka ylläpitävät

aktiivista elämäntyyliä, edesauttavat sosiaalista kanssakäymistä ja sitä kautta

sosiaalisen tuen saamista. Sosiaalisen tuen ja elämäntyytyväisyyden välillä oli

merkitsevä yhteys (Lyyra 2006a). Elämäntyytyväisyyden on todettu myös liitty-

vän tulojen riittävyyteen, hyväksi koettuun terveyteen, hyviin asuinoloihin, vähäi-

28

seen sairastavuuteen, optimistiseen elämänasenteeseen ja perheongelmien vähäi-

syyteen (Kainulaisen 1998).

2.3.4 Elämäntyytyväisyyden mittaaminen

Subjektiivista elämäntyytyväisyyttä on mitattu erilaisilla asteikoilla ja kyselyillä,

joissa tutkittavat arvioivat omaa tilannettaan. Asteikot ovat yksi- tai moniulottei-

sia. Niiden osatekijöistä lasketaan summamuuttuja. Voidaan myös tutkia vain

tiettyä subjektiivisen hyvinvoinnin ulottuvuutta tai yhdistää useita erilaisia ulottu-

vuuksia kuten elämäntyytyväisyys, onnellisuus, koettu terveys, masennus, ahdis-

tus, elämän tarkoituksellisuus tai yksinäisyys. Ulottuvuudet on yleensä analysoitu

erillisinä (Ryff & Essex 1991, Diener 1994, Cummings 2002).

Diener työtovereineen on kehittänyt elämäntyytyväisyyttä arvioivan The Sa-

tisfaction With Life Scale (SWLS) -mittarin, jossa tyytyväisyys elämään on yksi

rakentava subjektiivisen hyvinvoinnin tekijä (Diener ym. 1985). Elämäntyytyväi-

syydellä Dienerin ja Lucasin mukaan tarkoitetaan yleistä, koko elämää koskevaa

arviota (Diener & Lucas 1999). SWLS -elämäntyytyväisyys mittari koostuu vii-

destä kohteesta: elämän ihanteellisuus/useimmissa tavoin elämäni on minulle

ihanteellinen, olosuhteet elämässäni ovat erinomaiset, olen tyytyväinen elämääni,

toistaiseksi olen saanut tärkeitä asioita elämässä, halu muuttaa elämä. Näiden

summapistemääränä on käytetty seuraavia arvoja: 31–35 erittäin tyytyväinen, 26–

30 tyytyväinen, 21–25 hieman tyytyväinen, 20 neutraali, 15–19 hieman tyytymä-

tön, 10–14 tyytymätön, 5–9 erittäin tyytymätön.

Yksi käytetymmistä yleisen elämäntyytyväisyyden mittareista on ollut myös

Neugartenin, Havinghurstin ja Tobinin kehittämä Life Satisfaction Index A (LSIA)

ja Life Satisfaction Index B (LSIB) (Neugarten ym. 1961). Tyytyväisyyden käsite

määritetään mittarissa viiden osion avulla, kutakin vastaa joukko asenneväittämiä.

Alkuperäisessä A mittarissa on 20 asenneväittämää ja B mittarissa 18. Osiot ovat:

innostus-apatia, tarmo-alistuminen, yhtäpitävyys toivottujen ja saavutettujen ta-

voitteiden välillä, myönteinen minä-käsitys, positiivinen mieliala. Näistä sum-

mautuu yksi tyytyväisyyden/tyytymättömyyden tasoa kuvaava pistemäärä.

Allardtin käyttöön ottamalla neljän kysymyksen mittarilla (Life Satisfaction

Scale, LS) on myös tutkittu elämäntyytyväisyyttä. (Allardt 1973, Koivumaa-

Honkanen 1998). Sen kysymykset kattavat elämän mielenkiinnon, helppouden,

onnellisuuden ja yksinäisyyden kokemuksen. Elämäntyytymättömyyden on sen

avulla mitaten todettu olevan yhteydessä useisiin eri terveysriskeihin suomalai-

29

sessa laajassa kaksoskohortti-aineistossa (Koivumaa-Honkanen ym. 2000, 2001a,

2004, 2012).

Life Satisfaction Checklist (LiSat9) ja (LiSat11) -elämäntyytyväisyysmittarit

sisältävät, kysymykset läheisyyteen, vapaa-aikaan, toimeentuloon ja terveyteen

liittyen sekä yhden kysymyksen yleisestä elämäntyytyväisyydestä (Viitanen ym.

1988, Bränholm ym. 1991, Fugl-Meyer ym. 1991, Forsberg-Wärleby 2002, Fugl-

Meyer ym. 2002). Mittaria on käytetty kuntoutustutkimuksessa (Fugl-Meyer

ym.1991), monivammapotilaille suunnatussa tutkimuksessa (Anke & Fugl-Meyer

2003) ja aivohalvauspotilaiden aviopuolisoille tehdyssä tutkimuksessa (Forsberg-

Wärleby 2002). LiSat9-versio on osoittautunut olevan hyvä pysyvyydeltään ja

herkkyydeltään muutoksen havaitsemisessa (Kukkurainen 2006). Mittarin yksit-

täiset osiot korreloivat niin keskenään kuin yleisen elämäntyytyväisyyden kanssa

(Bränholm ym. 1991, Fugl-Meyer ym. 1991). Myöhemmin mittariin on lisätty

mukaan tyytyväisyys fyysiseen ja tyytyväisyys psyykkiseen terveyteen (LiSat11),

jota on käytetty ruotsalaisia 18–64-vuotiaita käsittelevässä tutkimuksessa (Fugl-

Meyer ym. 2002).

Yleisesti koetaan, että ihmiset itse ovat oman hyvinvointinsa parhaita asian-

tuntijoita. Subjektiivisen hyvinvoinnin (Subjective Wellbeing, SWB) kysymykse-

nä on käytetty kansainvälisesti hyväksyttyä kysymystä: ” Miten tyytyväinen olet

elämääsi?” (global life satisfaction) tai ”Miten tyytyväinen olet elämääsi, kun

ajattelet sitä kokonaisuutena?” Tällaisen subjektiivisen indikaattorin ongelmana

on eri kulttuurien erilainen merkitys (International Wellbeing Group 2006).

2.3.5 Terveyden käsitemäärittelyä

Maailman terveysjärjestön World Health Organization (WHO) perustamisen yh-

teydessä hyväksyttyä terveysmääritelmää pidetään virallisena terveys-

määritelmänä. Sen mukaan ”terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosi-

aalisen hyvinvoinnin tila eikä pelkästään taudin puuttuminen” (World Health

Organzation 1948). Englannin kielen sana ”complete” tulee ehkä kääntää tässä

kuitenkin lähinnä ”ehjäksi”, koska täydellistä terveyttä ei kukaan voi kokea kai-

kenaikaa, ei määritelmän tiukan käännöksen mukaan kukaan olisi terve (Kauha-

nen ym. 1998).

Ihmisen terveys on kokonaisuus, johon vaikuttavat yksilön psyykkinen, fyy-

sinen ja sosiaalinen terveys ja toimintakyky. Terveys on yksi tärkeistä ihmisen

hyvinvoinnin osatekijöistä, sillä terveydentilalla on todettu olevan merkittävä

yhteys elämäntyytyväisyyteen (McAuley 2006, Gwozdz & Sousa-Poza 2009).

30

Hyvinvointitutkimuksissa terveys liitetään tarpeentyydytykseen tai sitä pidetään

toimintaresurssina eli se tarkoittaa enempää kuin pelkkää sairauden puuttumista.

Näin puhutaankin positiivisesta terveyden käsitteestä. Terveys ei ole vain hyvä

siinä mielessä, että se on sairauden puuttumista vaan sillä on oma positiivinen

sisältönsä. Tämä onkin tunnusomaista positiivisen terveyden käsitteelle (Karisto

1984).

Maailman terveysjärjestön (World Health Organization) terveysmääritelmää

pidetäänkin positiivisen terveyden kuuluisimpana määritelmänä (World Health

Organization 1948). Maailman terveysjärjestön (WHO) Terveyttä kaikille – oh-

jelman avainasemassa ovat jokapäiväisen elämän toiminnan kentät ja elämänkul-

ku (Terveys-2015 2001). Kansallisissa linjauksissa terveiden ja toimintakykyisten

elinvuosien lisääminen on keskeinen yhteiskunnallinen tavoite.

Nykyisin terveyskäsite on määritelty kolmella tavalla: biolääketieteellinen,

funktionaalinen ja positiivinen. Biolääketieteellisen määritelmän mukaan normaa-

lin eli terveen ja sairaalloisen rajat nähdään ainakin periaatteessa yksiselitteisiksi

ja objektiivisesti määrättäviksi. Tauti joko on tai ei ole. Terveys on siis sairauksien

puuttumista. Funktionaalisessa määritelmässä diagnoosi ei ole ratkaiseva, vaan

toimintakyvyn aleneminen altistaa sairauksille. Terveyttä pidetään voimavarana,

kykynä toimia sopusoinnussa ympäröivän yhteisön kanssa (Smits & Kee 1992).

Positiivisen määritelmän mukaan terveys merkitsee fyysisen, psyykkisen ja sosi-

aalisen hyvinvoinnin tilaa (World Health Organization 1986). Määritelmän mu-

kaan terveys nähdään kokonaisvaltaisesti ja moniulotteisesti (Nissinen ym. 1994).

Terveys voidaan määritellä elämän tarkoituksen ja hyvän olon kautta, jolloin fyy-

sisten tarpeiden tyydyttäminen, sosiaalisten suhteiden tarpeellisuus, ja toiminta-

kyky yhdessä hyvän olon kanssa muodostaisivat terveyden kokonaisuuden (Ris-

sanen 1999).

Terveydentilasta tehdään yleensä päätelmiä sairauksien avulla. Ihmisten mie-

lenkiinto omaa terveyttä kohtaan herää vasta sairauden vaivatessa. Tutkimusten

käsitemääritelmät ovatkin lähteneet sairaudesta (Karisto 1984). Terveys ja hyvin-

vointi voidaan ymmärtää myös itsensä toteuttamisen ideaalitilana. Niiden saavut-

tamiseksi tarvitaan rakentavaa elinvoimaisuutta sekä joustavuutta selviytyä erilai-

sista elämäntilanteista (Antonovsky 1987).

Terveyden käsitteen määrittäminen monitieteisenä käsitteen tutkimuskohtee-

na on osoittautunut ongelmalliseksi, koska ihmisen kokonaisvaltainen tarkastelu

vaatisi kaikkien tieteenalojen huomioimisen. Terve ihminen voi hyvin, toteuttaa

itseään, tavoittelee päämääriään ja elää yhteisössään arvojensa mukaisesti. Ter-

veyden määrittäminen liittyy myös filosofisiin kysymyksiin hyvästä elämästä.

31

Filosofinen perspektiivi tulisi huomioida riittävästi. Toisaalta terveys on sekä

psyykkistä että fyysistä. Lisäksi terveys on dynaaminen prosessi, jolla on myös

sosiaalinen ja kulttuurinen tausta (Ryff & Singer 1998). Terveyskäsitteet ovat aina

sidoksissa aikaan ja paikkaan. Vuosisadan takainen terveenä pidetty ihminen olisi

tuskin sitä nykyisen terveyskäsityksemme mukaan. Keskiajalla ihmisen sairautta

pidettiin synnin palkkana. Alkuaan terveyden käsitettä ei tarvittu selkeästi määri-

teltynä muualla kuin lääketieteessä.

2.3.6 Salutogeeninen lähestymistapa terveyteen

Kansanterveystyön käynnistyessä 1970-luvulla korostettiin väestön terveydentilan

mittaamisen ja seurannan merkitystä. Lähestymistapaa leimasi tuolloin sairausläh-

töinen malli. Mittaamisen kohde oli sairastavuus, ei niinkään terveys. Patogeeni-

nen tarkastelutapa sopii ihmisillä olevien tautien hoidon suunnittelun ja sairauksi-

en eri vaiheiden ymmärtämiseen (Kumpusalo 1991).

Terveyttä voisi lähestyä kahdelta suunnalta: terveystieteellisellä eli saluto-

geenisella ja lääketieteellisellä eli patogeenisella lähestymistavalla. Ihmiset eivät

ole joko terveitä tai sairaita, vaan terveys on moniulotteinen ja suhteellinen. Ihmi-

set sijoittuvat terveys-sairaus jatkumolla eri kohtiin. Salutogeeninen terveysorien-

taatio kysyykin, mitkä ovat ne tekijät, jotka edistävät henkilön pysymistä tietyllä

tasolla terveys-sairaus- tai kyky-vammaisuus jatkumolla. Hyvä stressinsieto vie

terveyslähtöisesti ihmistä kohti terveysjatkumon positiivista päätä (ease, ability;

helppous, kyky) ja huono sen sijaan kohti patogeneettistä (disease, disability;

sairaus, vammaisuus). Eli onkin kysyttävä salutogeenisesti, mitä ovat tekijät,

jotka siirtävät ihmisen terveysjatkumolla pisteestä toiseen ja miten on selitettävis-

sä, ettei ihminen ole murtunut ja sairastunut (Eriksson 2007).

Terveys tulee määrittää myös yksilöllisesti, sillä terveys on erilainen eri ihmi-

sillä ja samalla ihmisellä eri aikoina. Näin ollen asiakkaan näkemys terveydestään

voi olla erilainen kuin sitä määrittävän terveydenhuollon henkilöstön. Terveysta-

voitteiden määrittämisessä huomioidaan ihmisen yksilölliset voimavarat, resurssi-

en, tarpeet ja henkilökohtaiset arvot yhdessä hänen kanssaan.

Terveys voidaan nähdä tilanteen vaatimusten ja mahdollisuuksien välisenä

suhteena. Ihmisen terveydessä on kyse hänen kehittymisestään ja sopeutumises-

taan (Lindström 1994, Antonovsky 1996). Davies (2006) erottaa terveyttä tuotta-

vat ja sitä haittaavat osat niin, että terveyden edistämisen avulla vaikutetaan ris-

keihin silloin, kun halutaan vaikuttaa terveyttä haittaaviin tekijöihin ja vahviste-

taan voimavaroja tarjoamalla mahdollisuuksia silloin, kun tuetaan terveyttä laaja-

32

alaisesti (Koskinen-Ollanqvist ym. 2007). Salutogeenisten, terveyttä tukevien

tekijöiden ja patogeenisten, sairauksia aiheuttavien tekijöiden kaksoisnäkökulmaa

voidaan käyttää jatkuvassa vuorovaikutuksessa, sillä ihmisten terveyshän kehittyy

molempien puolien vuorovaikutuksessa hänen elinkaarensa aikana (Noack 2006).

Puhuttaessa terveydestä käytetään synonyymeina myös hyvinvoinnin ja toi-

mintakyvyn käsitteitä. Niiden avulla ei voida kuitenkaan selittää koko terveyttä,

jos maailman terveysjärjestön (WHO) mukaisesti terveys ajatellaan psyykkisen,

fyysisen ja sosiaalisen terveyden sekä toimintakyvyn kokonaisuutena. Väestön

ikärakenteen, terveyden ja toimintakyvyn muutokset ovat aiheuttaneet sen, että

lisääntyvää huomiota kohdistetaan mahdollisuuksiin ylläpitää ja parantaa väestön

terveyttä, psyykkistä ja fyysistä toimintakykyä sekä laadukasta elämää. (Terveys-

2015 2001)

2.3.7 Terveyden edistäminen

Suomen perustuslaki velvoittaa julkisen vallan edistämään väestön terveyttä.

Edistäminen ei ole vain terveydenhuollon toimintaa, vaan siihen vaikuttavat mo-

net yhteiskunnan sektorit (Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvotte-

lukunta 2008). Suomen terveyspolitiikan päätavoitteena ovat olleet seuraavat:

koko väestön mahdollisimman hyvä terveys, mahdollisimman pienet terveyserot

väestöryhmien välillä sekä pyrkimys väestön mahdollisimman hyvään fyysiseen,

psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin (Melkas ym. 2005). Erityistä huomiota

tulisi suunnata ikääntyvien mahdollisuuksiin käyttää voimavarojaan itsensä, yh-

teisönsä ja yhteiskunnan hyväksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010). Elämän-

tyytyväisyys nähdään subjektiiviseen hyvinvointiin liittyvä tekijänä.

Terveyden edistämisen määrittely on myös koettu vaikeaksi, sillä se käsittää

niin laajan toimintakentän. Maailman terveysjärjestö määrittää terveydenedistä-

misen prosessiksi, joka edesauttaa ihmisen kykyä hallita omia terveyden deter-

minantteja ja täten parantaa terveyttään mahdollistaen aktiivisen ja tuottoisan

elämän (World Health Organization 1986). Terveyden edistämisen päämääränä ei

ole terveys, vaan hyvä terveys, hyvä elämänlaatu tai hyvinvointi (Lindström &

Eriksson 2010a).

Terveyden edistämisen politiikkaohjelman (2007) mukaan terveys on yksi

ihmisen elämän tärkeimmistä arvoista. Ottawan terveyden edistämisen asiakirjan

(Ottawa Charter 1986) mukaan hyvä terveys on voimavara jokapäiväisessä elä-

mässä, ei pelkkä elossa pysyminen riitä ihmisen terveyden tavoitteeksi. Terveyden

edistäminen nähdään prosessina, jonka avulla ihmiset voivat lisätä, valvoa ja

33

parantaa omaa terveyttään. Maailman terveysjärjestön (World Health Organizati-

on 1986) positiivisen terveyden näkökulma siirtää huomion sairausprosesseille

altistavista tekijöistä ja spesifisten sairauksien ehkäisystä terveyttä ja hyvinvointia

ylläpitäviin tekijöihin. Suomessa huomiota on saanut etenkin Antonovskyn (1987,

1992) salutogeeninen teoria, jonka myötä Antonovsky pyrki siirtämään tutkimuk-

sen painopisteen lääketieteessä vallitsevasta sairauden syitä selvittävästä, pato-

geenisestä suuntauksesta terveyttä luoviin ja ylläpitäviin salutogeenisiin tekijöihin.

Tilviksen (2010) mukaan on etsittävä keinoja terveiden elinvuosien lisäämiseksi

eikä pelkästään eliniän lisääminen. Tavoitteena on myös etsiä keinoja ikääntynei-

den omatoimista selviytymiseksi jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä.

Terveys nähdään nykyään useimmiten toiminnallisena käsitteenä, voimavara-

na toiminnalle, joka sopii myös terveyden edistämiseen (Lyyra 2006a). Haitalli-

sista elintavoista epäterveelliset ravintotottumukset, vähäinen liikunta ja tupakoin-

ti altistavat sydän- ja verisuonisairauksille (Lakka ym. 2002). Terveyden edistä-

misestä on vahvaa näyttöä siitä, kuinka diabeteksen puhkeamiseen ja sydän- ja

verisuonisairauksien ehkäisyyn voidaan vaikuttaa elintapoihin vaikuttamisella

(World Health Organization 2009). Pysyvien muutoksien kulmakiviä ovat elinta-

pamuutokset (Lindström ym. 2006)

2.3.8 Terveyden indikaattoreita

Terveyden kokemista voidaan mitata haastatellen, kyselylomakkein ja eri tekijöi-

hin keskittyen kuten esimerkiksi masentuneisuutta kartoittavilla kysymyksillä,

elämäntyytyväisyyden ja itse arvioidulla terveydellä, oirekysymyksillä, itse ilmoi-

tetuilla sairauksilla, toimintakyvyn rajoitteilla, terveyskäyttäytymisellä tai tervey-

teen liittyvällä elämänlaadulla.

Mielialaa, masennusta ja masentuneisuutta voidaan arvioida monin tavoin.

Tunnetuin ja yleisimmin käytetty depressioseula on Beckin ym. (1961) kehittämä

the Beck Depression Inventory (BDI) masennusoireiden vaikeusasteen ja siinä

tapahtuvan muutoksen arvioinnissa (Raitasalo 2007, Lönnqvist 2009). Sen avulla

ei voida määrittää kliinistä diagnoosia, mutta sitä voidaan käyttää apuna masen-

nuksen vaikeusasteen arvioinnissa. Masennusoireisuutta on mitattu etenkin ikään-

tyvillä myös Zungin mittarilla (Zung 1965). Se on todettu etenkin ikääntyvällä

väestöllä. (Karjalainen & Kivelä 1995, Kiljunen ym. 1997) Yksinäisyys ja masen-

tuneisuuden välinen yhteys iäkkäillä ihmisillä on todettu useissa tutkimuksissa

(Mullins & Dugan 1990, Heikkinen ym. 1995, Holmén ym. 1999, Heikkinen &

Kauppinen 2004). Yksinäisyyttä voidaan mitata monella tavalla, mutta yleisesti

34

kysytään suoraan vastaajan yksinäisyyden kokemuksen useutta esimerkiksi ”

Koetteko yksinäisyyttä usein, toisinaan tai harvoin”. Feesin ym. (1999) mukaan

tämä antaa kuitenkin melko suppean kuvan yksinäisyydestä.

Mielenterveys on moniulotteinen ja kokemuksellinen käsite, jonka mittauk-

seen on laadittu kysymyssarjoja. Terveyden osalta psyykkinen terveys sisältää

masennusoireiden puutteen tai niiden vähäisyyden ja toimintakyvyn osalta elä-

mänhallinnan. Hyvä mielenterveys on Vaillantin (2003) mukaan mm persoonan

kypsyyttä ja subjektiivista hyvinvointia (onnellisuutta ja tyytyväisyyttä) sekä sitä,

että haasteet ja voimavarat oikeassa suhteessa ja riskienhallinta siedettävää.

Psyykkinen terveys vaikuttaa onnistuneeseen vanhenemiseen (Felce & Perry

1995).

Masennus on Raitasalon (1995) mukaan kliininen tila, joka useimmiten vaatii

hoitoa. Masennusoireisuus sen sijaan on tutkittavan tilapäinen mielialan lasku,

joka voi johtua erilaisista elämäntilanteista. Masennusoireisuus kestää harvoin

pitkään, mutta voi myös muuttua masennukseksi. Masentuneisuus on yleisempää

kuin varsinainen masennus, minkä vuoksi sitä on myös helpompi tutkia väestö-

tutkimuksissa. Leinonen & Koposen (2010) mukaan somaattiseen terveydentilaan

liittyvillä tekijöillä on usein keskeinen merkitys ikääntyneen masennuksen taus-

talla. Myös kasaantuvat menetykset: yleinen tyytymättömyys elämäntilanteeseen,

yksinäisyys ja hyödyllisen roolin menetys aiheuttavat masennusta. Ikääntyvien

tavallisia masennuksen oireita ovat muun muassa somaattisten oireiden valittami-

nen, painon lasku, psykomotorinen estyneisyys. Routsalon (2010) mukaan suo-

malaisessa tutkimuksessa masentuneisuus oli yksinäisyydestä kärsivillä yleistä.

Nordenfeltin (1987) mukaan terveys on hyvinvoinnin peruskäsite. Se määri-

tellään henkilön kyvyksi vakio-olosuhteissa saavuttaa elintärkeät tavoitteensa.

Terveys on osaksi itse arvioitava käsite. Koska tautitila käsitteet ovat myös ter-

veyteen nähden toissijaisia, nekin ovat arvioitavia käsitteitä. Toisaalta tauti, vau-

rio, vamma viittaavat tautitiloihin ja näitä tautitiloja yhdistää se, että niillä on

taipumus heikentää tai vaarantaa terveyttä. Tautitilakäsitteet ovat toissijaisessa

asemassa terveyden käsitteeseen nähden. Hyvinvointi olisi näin ollen terveyden

kokonaisvaltainen (holistinen) käsite. Terveys ymmärretään kokonaisuudeksi,

jossa painottuvat yksilölliset ja sosiaalisen toimintamahdollisuudet. Terveys onkin

enemmän jokapäiväisen elämän voimavara kuin tavoite (Virjo 2005).

Terveyttä kuvaavana mittarina voidaan käyttää ihmisen omaa arviota. Vaikka

terveyden kokeminen on hyvin subjektiivinen asia (Nathanon 1980, Nissinen ym.

1994, Leinonen 2003, Kumpusalo 2005), itse koetun terveyden on todettu vastaa-

van hyvin objektiivisia terveyden mittaustuloksia. Se ennustaa objektiivista arvio-

35

ta paremmin esimerkiksi elinikää (Mossey & Shapiro 1982). Itse koetun tervey-

den tietoa on helppo hankkia kysymällä yksittäisellä kysymyksellä, millaisena

vastaaja pitää omaa terveyttään (Lahelma 1992). Itse koettu terveys ilmaisee hen-

kilön hyvinvointia laajemmin kuin vain terveydentilan kannalta. Sitä käytetään

paljon terveydentilan osoittimena tutkimuksissa (Helakorpi ym. 2001, Sulander

ym. 2004, Laitalainen ym. 2008, Helakorpi ym. 2009).

Negatiivisen terveyskäsitteen alle kuuluvat sekä lääkärin toteamat taudit että

ihmisen itsensä kokemat ja ilmoittavat vaivat (Karisto ym. 1992, Nissinen ym.

1994). Positiivinen terveys vaihtelee arkielämässä negatiivisesta positiiviseen

fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden eri ulottuvuuksilla ja terveys muo-

dostuu näistä kaikista yleisenä arviona. Itse koettu terveys tarkoittaa terveydenti-

laa hyvin laaja-alaisessa ja yksilöllisessä, subjektiivisessa merkityksessä. Lisäksi

itse arvioitua terveyttä määrittivät voimakkaimmin selviytyminen päivittäisistä

toiminnoista, pitkäaikaisten sairauksien ja depressiivisten oireiden lukumäärä,

fyysinen suorituskyky, kognitiivinen kyvykkyys sekä fyysinen ja sosiaalinen ak-

tiivisuus (Leinonen ym. 1999).

Toimintakyvyn ja toiminnan vajauksien arvioinnit ovat keskeisiä terveyden

indikaattoreita. Fyysisen aktiivisuuden on havaittu laskevan ikäihmisten kognitii-

vista ikää, runsaasti liikuntaa harrastavat ihmiset pitävät itseään nuorempana kuin

heidän todellinen ikänsä on. Matalan kognitiivisen iän on osoitettu ennustavan

korkeaa elämäntyytyväisyyttä (Clark ym. 1999). Liikunnan harrastaminen voi

lisätä yksilön pystyvyyden tunnetta ja fyysistä toimintakykyä, mitkä johtavat

parantuneeseen hallinnan tunteeseen ja edelleen korkeampaan elämäntyytyväisyy-

teen (Chodzko-Zajko ym. 2009). Fyysinen aktiivisuus edistää ja ylläpitää sekä

fyysistä että psyyken terveyttä.

Ikääntymisen vuosikymmenillä terveydentila – niin koettu kuin objektiivi-

nenkin – on tärkeä tekijä (Niemelä 2003). Sairastavuus kasvaa iän myötä. Suoma-

laisten kansanterveyden ongelmia ovat krooniset sairaudet, jotka aiheuttamat

ennenaikaista sairastumista ja kuolemia. Mini-Suomi terveystutkimuksen mukaan

verenkiertoelinten sairauksien esiintyvyys oli 65–74-vuotiailla 47 % ja tätä iäk-

käämmillä 59 %. Miehillä esiintyvyys oli 45 % ja naisilla 39 % (Aromaa el al.

1989). Tuki ja liikuntaelinten sairaudet olivat Mattilan (1989) ja Liimatta ym.

(1994) mukaan seuraavaksi suurin sairausryhmä. Niitä oli 65–74-vuotiailla run-

saalla neljänneksellä ja ne olivat lisääntymään päin.

Fyysiseen hyvinvointiin eri tutkimuksien mukaan kuuluvat terveys sekä väli-

neenä että arvona, subjektiivinen terveydentila, terveyskäyttäytyminen, toiminta-

kyky, liikuntakyky ja kivut (Ferrans 2005). Terveys ja toimintakyky ovat tärkeitä

36

asioita ikääntyvälle väestölle. Ne ovat yhteydessä yksilöiden ja yhteiskunnan

hyvinvointiin ja myös sairastuvuus ja toimintakyvyn vajavuus lisääntyvät. Myös

elämäntavan muutokset heikentävät toimintakykyä vähitellen. Lisääntyvä toimin-

takyvyn vajavuus lisää avun tarvetta. Ikääntymiseen liittyvät muutokset ja niiden

nopeus ja vaikutukset vaihtelevat toimintakyvyn osa-alueittain yksilöllisesti väes-

tön ikärakenteen muutoksen seurauksena yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä lisään-

tyy voimakkaasti (Aromaa & Koskinen 2002), jolloin heidän terveytensä ja toi-

mintakyvyn ylläpitäminen ja edistämine on erityisen tärkeä.

2.3.9 Kirjallisuushaku

Kirjallisuushakun ”life satisfaction AND health AND salutogen*” tuloksia on

esitelty liitetaulukoissa taulukko 3. Kirjallisuushaussa Medline–tietokannasta

vapaasti tiivistelmästä tai otsakkeesta haettuna ovided haulla (life satisfaction)

saatiin 0 tulosta. Haulla (health) tulos oli 230000 viitettä. Seuraavaksi tehtiin haku:

(life satisfaction TAI quality of life TAI personal satisfaction-painottaen) JA

(health) Ja english only JA ikärajauksella yli 45–65 ikäryhmä. Haku sisälsi 11000

artikkelia. Hakuun lisättiin vielä (salutogen*). Haku sisälsi 112 artikkelia, joista

poistettiin päällekkäisyydet. Haun tulos sisälsi lopulta 96 artikkelia. Ne otettiin

tarkempaan tarkasteluun. Haun tulokseksi saadut abstraktit ja artikkelit luettiin.

Artikkeleista poistettiin ne, jotka eivät abstraktin pohjalta tarkasteltuna näyttäneet

sisältävän elämäntyytyväisyyden tutkimista. Näissä artikkeleissa ei kaikissa ker-

rottu tutkimusmenetelmiä. Osa niistä koski muuta kuin elämäntyytyväisyyttä ja

terveyttä esimerkiksi tai aihe fokusoitui seksuaaliseen tyytyväisyyteen. Lopulli-

seen tarkasteluun jäi seitsemän artikkelia, joiden tärkeimmät tulokset on esitelty

liitteissä taulukko numero 3.

Rissasen ym. (2011) mukaan todettiin pitkäaikaisen alhaisen elämäntyytyväi-

syyden liittyvän mielenterveysongelmiin sekä pitkittäis- että poikkileikkaustutki-

muksissa. Tutkimuksessa terveyttä kartoitettiin BDI-masennusmittarilla ja elä-

mäntyytyväisyyttä kartoitettiin Life Satisfaction (LS)- elämäntyytyväisyysmitta-

rilla.

Liu ja Guo (2008) mukaan vanhempien ihmisten tyhjyyden tunteella oli to-

dennäköinen yhteys mielenterveysongelmiin ja vähäisempään elämäntyytyväisyy-

teen. Mielenterveyden todettiin muokkaavan yksin asuvia vanhuksia. Tutkimuk-

sessa käytettiin terveysmittareina yksinäisyyden seulaa (UCLA lonelinee scale) ja

geriatrista mielenterveyden mittaria Geriatric Depression Scale (GDC) ja elämän-

tyytyväisyysmittarina Life Satisfaction Index (LSI).

37

Langlandin (2007) pitkittäistutkimuksen tulosten perusteella koherenssin tun-

ne ennakoi elämäntyytyväisyyttä kotona asuvilla kroonisista mielenterveyson-

gelmista kärsivillä. Tutkimuksen aineistonkeruussa käytettiin norjalaista versiota

molemmista mittareista Sense of coherence (SOC) mittarista ja elämäntyytyväi-

syysmittarina käytettiin life satisfaction by Quality of Life-mittaria.

Ei vain liialla työmäärällä vaan myös työn alihaasteellisuudella oli negatiivi-

nen vaikutus masennuksen asteeseen ja elämäntyytyväisyyteen Lehmann ym.

(2011) tutkimustulosten mukaan. Tutkimuksessa käytettiin Patient Health Ques-

tionnaire (PHQ-D) terveyskyselyä mittarina ja elämäntyytyväisyyden kartoituk-

seen Subjective Well Being (SWB) elämäntyytyväisyysmittarina.

Yli 66-vuotiaat olivat tyytyväisempiä kuin nuoremmat. Naiset olivat miehiä

tyytyväisempiä. Lisäksi tyytyväisempiä olivat ne, jotka asuivat kumppanin kanssa

ja joilla ei ollut henkistä tai fyysistä vammaa (Lee & Browne. 2008). Tutkimuk-

sen mittareina käytettiin SF-12 Health Surveys- terveysmittaria ja elämäntyyty-

väisyyttä kartoitettiin Life Satisfaction (LS) ja Subjective Well Being (SWB)

elämänlaatumittaria.

Melin ym. (2003) mukaan useimmat sosiodemografiset muuttujat olivat yh-

teydessä LiSat-elämäntyytyväisyysmittarin osioihin. Hyvä terveys ja ei ensim-

mäisen sukupolven maahanmuuttajuus oli näkyvin positiivisen elämäntyytyväi-

syyden kokonaisuuden ennusta ja useimmissa osioissa. Lisäksi ne yksilöt, jotka

olivat ammatillisesti aktiivisia, kokivat taloudellisen tilanteensa paremmaksi tai

samankaltaiseksi muiden kanssa ja joilla oli tasainen kumppanuussuhde, olivat

tyytyväisiä elämäänsä (Melin ym. 2003). Sosiodemografiset tekijät, terveys ja

liikunta-aktiivisuusparametrit muuttujina ja Life Satisfaction (LiSat-11) elämän-

tyytyväisyysmittari.

Chang ym. (2001) tulosten mukaan elämäntyytyväisyyden ja kunnon välillä

ei ollut korrelaatiota, mutta osa elämäntyytyväisyyden tekijöistä oli yhteydessä

toiminnalliseen kuntoon ja tulokset viittaavat siihen, että vanhusten toiminnallisen

kunnon säilyttäminen on yhteydessä korkeampaan elämänlaatuun. Aineistonke-

ruumenetelminä olivat 21 kysymyksen haastattelulomake, jonka kysymyksistä

kahdeksan osiota liittyi elämäntyytyväisyyteen.

2.4 Yhteenveto kirjallisuuskatsauksesta

Tässä väitöstyössä käytettiin voimavarasuuntautunutta lähestymistapaa. Voimava-

rat, jotka edistävät terveysprosessia kohti yksilön hyvinvointia, ovat salutogenee-

sin näkökulman lähtökohtana.

38

Elämäntyytyväisyys, terveys ja salutogeneesi käsitteet ovat hyvin moniulot-

teisia. Elämäntyytyväisyyttä on käytetty subjektiivisen hyvinvoinnin arviona, sen

rakentavana tekijänä ja tärkeänä ulottuvuutena sekä elämänlaatuun liittyvänä

käsitteenä. Elämäntyytyväisyys on merkityksellinen monella tavalla ihmisten

elämässä sekä oman terveyden kannalta että myös yhteiskunnan hyvinvoinnin

kannalta. Tässä väitöskirjatyössä kartoitetaan tutkittavan omaa arviota elämäntyy-

tyväisyydestä hänen sen hetkisessä elämäntilanteessaan. Elämäntyytyväisyyttä on

mitattu yksinkertaisesti yhden kysymyksen mittarilla ”Kuinka tyytyväinen olette

elämäänne?”.

Terveyttä tässä työssä tarkastellaan positiivisen terveyden näkökulmasta.

Myös terveystekijöiden arvioinnissa on käytetty samalla tavalla kuin elämäntyy-

tyväisyyden arvioinnissa lyhyitä kysymyksiä, joilla tutkittavia pyydettiin arvioi-

maan terveyttään, fyysistä toimintakykyään ja terveyskäyttäytymistään. Ne kerto-

vat yksilön muodostaman yleisarvioinnin terveydentilastaan.

Elämäntyytyväisyyden ja terveyden välisestä yhteydestä löytyy kirjallisuu-

desta viitteitä. Tutkimuksissa kohderyhmänä ovat erilaiset sairausryhmät (Koivu-

maa-Honkanen ym. 1996, Snekkevik ym. 2003, Kattainen 2004, Kukkurainen

2006, Sinikallio 2007, Rissanen 2011), erilaisten ohjausinterventiot (Anke &

Fugl-Meyer 2003, Salonen 2010), hoitoryhmät (Åström 1992, Cochrane & Slade

1999, Kattainen 2004) tai muutoin valikoituneen aineiston tutkimusta. On ole-

massa vähän väestötasoisia tutkimuksia, joissa elämäntyytyväisyyden muutoksia

seurataan ikääntymisen myötä sekä muutoksiin liittyviä terveystekijöitä.

Voimavarasuuntautuneessa tutkimusotteessa korostetaan hyvinvoinnin ja ter-

veyden edistämistä. On tärkeä tutkia väestötasoisesti niitä tekijöitä, jotka liittyvät

hyvinvointiin konkreettisesti. Hyvinvointia kuvaamaan voidaan käyttää elämän-

tyytyväisyyttä.

39

3 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tämän tutkimuksen päätavoitteena on kuvata poikkileikkausasetelmissa 55-, 62-

ja 72-vuotiaiden henkilöiden elämäntyytyväisyyttä ja siihen yhteydessä olevia

terveyteen liittyviä tekijöitä. Toisena tavoitteena on kuvata pitkittäisasetelmassa

elämäntyytyväisyyden muutoksia kyseisinä tutkimusajankohtina sekä niihin yh-

teydessä olevia terveyteen liittyviä tekijöitä seuranta-aineiston avulla. Lisäksi

tavoitteena on kuvata elämäntyytyväisyyden yhteyttä kuolleisuuteen.

Tutkimuksen yksityiskohtaisina kysymyksinä ovat:

1. Minkälainen on oululaisten 55-, 62- ja 72-vuotiaiden elämäntyytyväisyys ja

mitkä tekijät liittyvät elämäntyytyväisyyteen?

2. Minkälainen on elämäntyytyväisyyden muutos ja muutokseen yhteydessä

olevat tekijät seuranta-aikana?

3. Minkälainen on elämäntyytyväisyyden yhteys kuolleisuuteen?

40

41

4 Aineisto ja menetelmät

Tämän tutkimus on osa Oulu55-tutkimusaineistoa, jossa on seurattu oululaisten

vuonna 1935 syntyneiden ikäluokkaa seitsemäntoista vuoden ajan. Aineistoa on

heistä kerätty kolmena eri ajankohtana, vuosina 1990–1992, 1996–1998 ja 2007–

2008. Kohortti käsittää koko tietyn maantieteellisen alueen ikäluokan, jotka kaik-

ki kutsuttiin tutkimuksiin.

Tutkimusasetelma on prospektiivinen, jossa sekä poikkileikkaus- että pitkit-

täisasetelmia hyödynnetään. Poikkileikkausasetelmassa tarkastellaan kunakin

tutkimusajankohtana tutkittavien elämäntyytyväisyyden tasoa ja siihen liittyviä

tekijöitä kaikkien kyseiseen poikkileikkaustutkimukseen osallistuneiden henkilöi-

den osalta. Pitkittäistutkimusasetelmassa tarkastellaan elämäntyytyväisyyden

muutoksia ja elämäntyytyväisyyteen liittyviä tekijöitä vain niiden tutkittavien

osalta, jotka osallistuivat kaikkiin tutkimusvaiheisiin huomioiden myös osallistu-

mattomien mahdollinen vaikutus tuloksiin.

4.1 Aineistojen muodostus

Tutkimusaineiston muodostuminen on esitetty kuviossa 1. Tutkimuskohorttiin

kutsuttiin vuonna 1935 syntyneet, Oulussa 1.10.1990 asuneet ja pysyvän laitos-

hoidon ulkopuolella olleet 55-vuotiaat henkilöt. Aineiston keruu vuosina 1990–

1992 oli kaksivaiheinen. Vaiheiden väli oli puoli vuotta. Ensimmäisen vaiheen

perustutkimukseen osallistui 780 (77 %) henkilöä 1008:sta kirjeitse kutsutusta.

Toiseen vaiheeseen osallistui aiemmin osallistuneiden lisäksi 51 henkilöä, jotka

kävivät ainoastaan verikokeissa. Aineiston keruun perusjoukkona pidetään 831

(82 %) eli heitä, jotka osallistuivat jompaankumpaan tai molempiin vaiheisiin.

Ensimmäiseen seurantatutkimukseen vuosina 1996–1998 kutsuttiin kaikki ai-

emmin osallistuneet 831 henkilöä, joista 593 (73 %) tutkittavaa osallistui.

Toisen seurantavaiheen tutkimus toteutettiin vuosina 2007–2008. Väestöre-

kisterikeskukselta tilattiin vuonna 1.10.1990 Oulussa asuneiden, vuonna 1935

syntyneiden 1012 henkilön henkilötunnuksen perusteella tutkimukseen kutsumis-

ta varten heidän osoitetietonsa. Tutkittavat, jotka olivat osallistuneet aiemmin

vähintään jompaankumpaan tutkimukseen ja joilta löytyivät yhteystiedot

(N = 667) kutsuttiin tutkimukseen puhelimitse. Heille, joiden puhelinnumero ei

ollut löydettävissä, lähetettiin kutsu kirjeitse. Lisäksi muutamia aiemmin alkupe-

räiseen aineistoon osallistumattomia, mutta siihen kuuluvia henkilöitä, ilmoittau-

tui halukkaiksi nyt osallistumaan tutkimuksen seurantaan (N = 2). Toisen seuran-

42

tavaiheen tutkimukseen osallistui 544 henkilöltä, joista tarkemmat perustutkimus-

tiedot on 538 (81 %) henkilöltä.

Kuvio 1. Tutkimusaineiston kaavio.

Tämän tutkimuksen aineiston muodostivat poikkileikkausasetelmissa kuhunkin

tutkimusajankohtaan osallistuneet ja elämäntyytyväisyyskysymykseen vastanneet

henkilöt N = 774 (76 %), N = 572 (68 %), N = 527 (79 %). Pitkittäisasetelmassa

43

tarkasteltiin niiden henkilöiden tutkimustietoja, jotka olivat osallistuneet kaikkiin

tutkimusvaiheisiin N = 445.

4.2 Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineistojen keruun lähtövaihe vuosina 1990–1992 toteutettiin tutkit-

tavien ollessa 55-vuotiaita. Tutkija on saanut käyttöönsä tämän vaiheen valmiiksi

kerätyn ja tallennetun aineiston. Tutkittaville lähetettiin postikysely kutsukirjeen

mukana. Terveydenhoitaja suoritti haastattelut ja itse täytettävän Zungin lomak-

keiston tarkistuksen. Tutkimusapulainen tarkisti strukturoidut kyselylomakkeet.

Lääkäri suoritti haastatteluja ja teki kliiniset tutkimukset.

Ensimmäinen seurantatutkimus toteutettiin aikavälillä 10.1996–5.1998 tutki-

mushenkilöiden ollessa 62–63-vuotiaita. Tutkija koordinoi tämän vaiheen aineis-

ton keräystä tutkimussuunnitelman mukaisesti sekä oli mukana tarkistamassa

saatua aineistoa ja tallennusta. Tutkimushoitajat tekivät haastattelut, mittaukset ja

ottivat verinäytteet sekä tarkistivat strukturoidut kyselylomakkeet. Lääkärit teki-

vät kliiniset tutkimukset ja ohjasivat lisätutkimuksia tarvitsevat tutkittavat jatko-

tutkimuksiin tai jatkohoitoon.

Toisen seurantavaiheen tutkimus vuosina 2007–2008 toteutettiin tutkittavien

ollessa 72–73-vuotiaita. Tutkija osallistui tämän 17-vuotisseurantatutkimuksen

suunnitteluun, vastasi tutkittavien tutkimukseen kutsumenettelystä, tutkimuksen

logistiikasta, verinäytteiden otosta, mittauksista, erilaisista testeistä, kyselyistä ja

haastatteluista. Tutkija koordinoi myös aineiston tallennusta ja tarkistusta. Tutki-

mushoitajat tekivät haastattelut, mittaukset, ottivat verikokeet ja tarkistivat itse

täyttävät strukturoidut kyselylomakkeet. Lääkärit tekivät psykiatriset haastattelut

ja lisätutkimuksia tarvitsevien osallistujien kliiniset tutkimukset ja ohjasivat jatko-

tutkimuksiin tai jatkohoitoon.

Aineiston ovat keränneet tutkijat ja tehtävään perehdytetyt hoitajat. Tutki-

muksessa käytettyjä strukturoituja kysymyksiä toistettiin kaikissa tutkimusvai-

heissa, ellei erikseen alla ole mainittu.

Kysely- ja haastattelulomakkeiden sekä tutkimuskaavakkeiden tiedot tallen-

nettiin Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen, nykyisen terve-

ystieteiden laitoksella käyttäen SAS- ohjelmiston Fsedit-proseduuria (SAS ®

2002–2008) ja terveystieteiden laitoksella kehitettyä Visual-Basic- tallennusoh-

jelmaa. Aineistoa säilytetään terveystieteiden laitoksen palvelimella ja yliopiston

keskustietokoneella. Tilastokäsittelyn suorittivat tutkija yhdessä terveystieteiden

laitoksen sovellussuunnittelijan kanssa.

44

4.3 Muuttujat ja mittaukset

Tutkimuksen selitettävinä muuttujina (vastemuuttujina) oli elämäntyytyväisyys ja

selittäjinä (altistemuuttujina) terveydentilan ja terveyskäyttäytymisen muuttujat,

erityisesti psyykkistä ja itse ilmoitettua terveyttä sekä toimintakykyä kuvaavat

muuttujat, joista tietoa oli kerätty kaikkina poikkileikkausajankohtina. Lisäksi

tutkittiin toisen seurantatutkimuksen aineistosta elämäntyytyväisyyden yhteyttä

kuolleisuuteen.

4.3.1 Taustamuuttujat

Taustatekijöistä selvitettiin peruskoulutus (kansakoulu tai vähemmän = 1, keski-

koulu = 2, ylioppilas = 3) ja ammatillinen koulutus (ei ammattikoulutusta = 1,

ammatti- tai muita kursseja = 2, ammattikoulu = 3, ammattiopisto = 4, korkeakou-

lu = 5), ammattiasemaan perustuva sosiaaliekonominen asema (työnantaja, yk-

sinäisyrittäjä = 1, ylempi toimihenkilö = 2, alempi toimihenkilö = 3, työnteki-

jä = 4), työstatus (ansiotyössä = 1, kotäiti = 2, työtön tai lomautettu = 3, eläkkeel-

lä = 4), sekä siviilisääty (naimaton = 1, naimisissa tai avoliitossa = 2, eronnut tai

asumuserossa = 3, leski = 4) (Uusimäki 1995). Siviilisääty tarkistettiin kaikkina

mittausajankohtina kyselyllä.

4.3.2 Elämäntyytyväisyys

Päävastemuuttuja oli kaikkina tutkimusajankohtina elämäntyytyväisyys, jota kar-

toitettiin kysymyksellä: ”Kuinka tyytyväinen olette nykyiseen elämäänne?” Vas-

tausvaihtoehdoiksi oli annettu 1 = hyvin tyytyväinen, 2 = tyytyväinen,

3 = jotenkuten tyytyväinen, 4 = tyytymätön, 5 = hyvin tyytymätön. Viisiportaisen

luokittelun lisäksi elämäntyytyväisyyden luokittelussa luokkia myös yhdisteltiin:

1–2 = hyvin tyytyväinen ja tyytyväinen vs. 3–5 = muut.

4.3.3 Psyykkiset tekijät

Psyykkisiä tekijöitä selvitettiin kysymyslomakkeiden yksittäisillä itse- täytettävil-

lä kysymyksillä. Psyykkinen hyvinvointi kuvattiin Zungin (ZSDS) ja Beckin

(BDI) depressioasteikoilla sekä kysymyksillä onnellisuudesta, väsymisestä ilman

syytä, yksinäisyyden tuntemuksista ja sosiaalisesta tuesta.

45

Zungin Self-rating Depression Scale (ZSDS;Zung 1965) kartoittaa depressii-

visten oireiden esiintyvyyttä. Sen vaihteluväli oli 20–80. Masennusoireisiksi mää-

riteltiin ne, joilla summapistemäärä oli 45 tai enemmän. (Rajala 1997) Lisäksi

ensimmäisessä ja toisessa seurantatutkimuksessa käytettiin suomenkielistä Beckin

Beck Depression Inventory (BDI) (Beck ym. 1961) depressiivisten oireiden voi-

makkuuden arviointiasteikkoa. Sen vaihteluväli oli 0–63 ja se oli luokiteltavissa

seuraavasti: 0–9 normaali mieliala, 10–18 lievä masennus, 19–29 kohtalainen

masennus, yli 29 vakava masennus asteikolla (Raitasalo 2007). Nämä depres-

siomittarit ovat laajalti tutkimuksissa käytettyjä, validoituja menetelmiä depres-

siivisten oireiden mittaamiseen. Molemmat mittarit ovat potilaan itsensä täyttämiä

kysymyslomakkeita.

Onnellisuutta selvitettiin ensimmäisessä ja toisessa seurannassa kysymyksel-

lä: ”Kuinka suuren osan ajasta olette viimeisen 4 viikon aikana ollut onnellinen”.

Kysymyksen vastausvaihtoehtoina olivat 1 = koko ajan, 2 = suurimman osan

aikaa, 3 = huomattavan osan aikaa, 4 = jonkin aikaa, 5 = vähän aikaa, 6 = en lain-

kaan. Tutkimuksessa onnellisuuden vastausvaihtoehtoja yhdistettiin kaksiluokkai-

seksi 1–3 = ”onnellinen suurimman osana aikaa” vs. 4–6 muut.

Väsymystä kartoitettiin kysymyksellä: ”Väsyminen ilman syytä”, jonka vas-

tausvaihtoehtoina olivat: 1 = ei koskaan tai erittäin harvoin, 2 = joskus, 3 = usein,

4 = enimmäkseen tai aina. Neliluokkaisen kysymyksen vastausvaihtoehtoja yhdis-

tettiin 1 = ei koskaan tai erittäin harvoin vs. 2–4 = muut.

Yksinäisyyttä kartoitettiin aloitusvaiheen tutkimuksessa ”Tunsin itseni yksi-

näiseksi” -kysymyksellä, jossa vastausvaihtoehtoina olivat: 1 = ei lainkaan,

2 = jonkin verran, 3 = melko paljon, 4 = erittäin paljon. neliluokkaisen kysymyk-

sen vastausvaihtoehtoja yhdistettiin kaksiluokkaiseksi (1 = ei lainkaan, 2–

4 = kyllä). Toisessa saurantavaiheessa yksinäisyyttä kysyttiin suoraan kaksiluok-

kaisena ”Tunnen itseni yksinäiseksi” -kysymyksellä, jossa vastausvaihtoehtoina

oli 1 = kyllä ja 2 = ei.

Sosiaalista tukea selvitettiin lähtövaiheen tutkimuksessa kysymyksellä ”Joi-

denkin on vaikea löytää sellaista henkilöä tai sellaisia henkilöitä, joiden kanssa he

voivat keskustella melkein mistä tahansa ongelmastaan. Onko teillä vaikeuksia

löytää tällaista henkilöä?” Vastausvaihtoehtoina 1 = ei, 2 = kyllä. Toisessa seuran-

nassa sosiaalista tukea kartoitettiin kysymyksellä ”Kuinka tyytyväinen olette

ystäviltänne saamaanne tukeen?” vastausvaihtoehtoina 1 = erittäin tyytymätön,

2 = melko tyytymätön, 3 = ei tyytyväinen, ei tyytymätön, 4 = melko tyytyväinen,

5 = erittäin tyytyväinen. Viisiluokkaisen kysymyksen vastausvaihtoehdot yhdis-

tettiin kaksiluokkaiseksi 1–3 = ei vs. 4–5 = kyllä.

46

Elämänlaatumittarina käytettiin maailmanterveysjärjestön kehittämää WHO-

QOL-Bref-mittaria. Se koostuu 26 kysymyksestä, joissa on viisiportainen vasta-

usvaihtoehto. Tulosten raportointia varten raakapisteet skaalattiin välille 0–100.

Tulokset ilmoitettiin summaindeksit fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja

ympäristöulottuvuudesta. Lisäksi mittari sisälsi kaksi kysymystä elämänlaadusta

ja tyytyväisyydestä terveydentilaan. Summaindeksin suurempi arvo tarkoitti pa-

rempaa elämänlaatua. Mittari mittaa laajasti elämänlaatua ja sen positiivisia ulot-

tuvuuksia. (Vaarama ym. 2006) Validiksi ja luotettavaksi osoittautunut mittari on

käytössä yli kahdessakymmenessä maassa. Suomen oloihin se on validoitu maa-

ilman terveysjärjestön (WHO) luvalla Stakesin Care Keys-projektissa (Huusko &

Pitkälä 2006).

4.3.4 Terveyteen liittyvät tekijät

Terveyteen liittyvinä tekijöinä kuvattiin tässä tutkimuksissa seuraavia: oma arvio

itse koetusta terveydettä, omaa ilmoitusta sairauksista sekä painoindeksiä (BMI),

vyötärön ympärystä.

Nykyisen terveydentilan mittarina käytettiin tutkimuksen aloitus- ja ensim-

mäisen seurannan vaiheessa yleisesti käytössä olevaa itse ilmoitettavan terveyden

kysymystä ”Millaiseksi arvioitte nykyisen terveydentilanne”. Viisiportaisen ky-

symyksen vastausvaihtoehdot olivat: 1 = erittäin hyväksi, 2 = melko hyväksi,

3 = keskinkertaiseksi, 4 = melko huonoksi, 5 = erittäin huonoksi seurantatutki-

muksissa. Itse ilmoitettavan terveydentilaa kuvaavaa kysymyksen kysyttiin myös

seuraavasti ”Onko terveytenne yleisesti ottaen”. Viisiportaisen kysymyksen vas-

tausvaihtoehdot olivat: 1 = erinomainen, 2 = varsin hyvä, 3 = hyvä,

4 = tyydyttävä, 5 = huono.

Itse ilmoitetut sairaudet kerättiin aloitusvaiheessa strukturoidulla tutkimuslo-

makkeella, jossa sairausluettelossa olivat tutkimuksen aloitusvaiheessa seuraavat

sairaudet: kasvaimet, verisairaudet ja immunologiset häiriöt, endokriiniset- ja

metabooliset-, verenkiertoelintensairaudet, silmätaudit, hengityselinten-, ruoansu-

latuselinten-, tuki- ja liikuntaelinten-, virtsa- ja sukupuolielinten sairaudet, vasta-

usvaihtoehtoina olivat 1 = kyllä, 2 = ei, toisessa seurantavaiheessa kysytyt sairau-

det olivat seuraavat: verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti,

keuhkoastma, keuhkojen laajentuma, maha- ja pohjukaissuolihaava, sappikivet,

sappirakkotulehdus, pitkäaikainen maksasairaus, haimatulehdus tai muu pitkäai-

kainen haimasairaus, selän kulumavika tai muu selkäsairaus, nivelreuma, muu

nivelsairaus, selän kulumavika tai muu selkäsairaus, silmäsairaus, glaukooma

47

silmänpainetauti, viherkaihi, harmaakaihi, silmäpohjanrappeuma, muu silmäsai-

raus, kilpirauhasen liikatoiminta, kilpirauhasen vajaatoiminta, munuaisten vajaa-

toiminta, pitkäaikainen virtsateiden tulehdus tai munuaistulehdus ja syöpä. Lisäk-

si pyydettiin tutkittavia ilmoittamaan käyttämiensä lääkkeiden nimet. Itse ilmoi-

tettujen sairauksien ja tutkittavien ilmoittamien lääkkeiden perusteella sairaudet

luokiteltiin ICD-10 sairausluokituksen mukaisesti.

Ensimmäisen seurantatutkimuksessa sairaudet kartoitettiin kysymällä saira-

uksien toteamista edeltävän vuoden ajalta. Tässä tutkimuksessa kyseistä muuttu-

jaa ei käytetty, koska analysointi olisi harhaan johtava.

Aluksi toisen seurantavaiheen sairaudet tarkistettiin kaksoistallennuksen vas-

taavuuden avulla tallennusvirheet vuonna 2010. Sairaudet tallennettiin kahdesti,

tallennusten eroja verrattiin keskenään. Kahden tallennuksen erot tarkistettiin

papereista ja virheet korjattiin dataan. Sen jälkeen kaikki itse ilmoitetut sairaudet

luokiteltiin ICD-10 sairausluokituksen.

Tutkittavien pituus mitattiin 0,5cm tarkkuudella ja paino punnituksen yhtey-

dessä 100 g:n tarkkuudella. Vyötärön ympärys mitattiin navan korkeudelta 0,1

cm:n tarkkuudella. Nämä mittaukset tehtiin kevyessä vaatetuksessa. Painoindeksi

(BMI) muodostettiin jakamalla paino pituuden neliöllä (kg/cm2).

4.3.5 Fyysinen toimintakyky

Fyysistä toimintakykyä kuvattiin seuraavilla muuttujilla: itse arvioitu fyysinen

kunto, terveydentilan aiheuttamista rajoituksista kävelyssä ja portaiden nousussa

sekä toimintakyvyn mittaukset, joita olivat aloitustutkimuksessa selän staattisen

kestävyyden testin avulla ja toisessa seurantavaiheessa puristusvoimamittauksen

ja 10 m kävelytestin avulla.

Itse arvioitua fyysistä kuntoa arvioitiin kysymyksellä ”Mikä on arvionne fyy-

sisestä kunnostanne”, jonka vastausvaihtoehtoina olivat: 1 = erittäin hyvä,

2 = melko hyvä, 3 = keskinkertainen, 4 = melko huono, 5 = erittäin huono. Viisi-

luokkaisen kysymyksen vastausvaihtoehdot yhdistettiin kaksiluokkaiseksi: 1–

2 = erittäin tai melko hyvä, 3–5 = keskinkertainen, melko tai erittäin huono.

Fyysistä toimintakykyä ja lihasvoimaa testattiin aloitusvaiheessa validoidulla

selän staattisen kestävyyden testin avulla (Alaranta ym. 1990). Testissä tutkittava

vartalo tuettuna telineeseen nostaa jalat 90 asteen kulmaan ja pyrkii säilyttämään

asennon mahdollisimman pitkään, pisimmillään 240 sekuntia. Luokitus 1 = 1–60

sek, 2 = 61–120 sek, 3 = 121–180 sek, 4 = 181–240.

48

Fyysistä kuntoa arvioitiin toisessa seurantavaiheessa kävelytestillä, jossa kä-

veltävä matka oli 10 metriä paikaltaan lähtien. Kävelyaika mitattiin tutkittavan

normaalilla reippaalla kävelynopeudella, jonka hän sai valita tuntemuksensa mu-

kaan. Käytetty aika mitattiin sekuntikellolla ja aika merkittiin tutkittavat tietoihin.

Luokituksena käytettiin kävelynopeutta m/sek.

Puristusvoimaa mitattiin Jamar-dynamometrimittarilla istuen käsinojattomal-

la tuolilla niin, että suorituksen aikana ylärajaa ei saanut tukea vartaloon, kyynär-

pää 90 asteen kulmassa, ranne keskiasennossa. Testitulos luettiin mittarista ja

merkittiin 1kg tarkkuudella tutkimuslomakkeeseen. Viitearvot: miehet 70–74-

vuotiaat 39–36 kg, naiset 70–74-vuotiaat 24–22 kg.

Lisäksi selvitettiin rajoitukset puolen kilometrin ja kahden kilometrin käve-

lyssä sekä portaiden nousussa levähtämättä yhden ja useamman kerroksen välillä

kysymyksillä: ”Miten yleensä kykenette nykyisin seuraaviin suorituksiin?”. Suo-

rituksina olivat: a) ”Noin puolen kilometrin matkan käveleminen levähtämättä?”;

b) ” Noin kahden kilometrin matkan käveleminen levähtämättä”; c) ”Portaiden

nouseminen levähtämättä yhden kerrosvälin”; d) ”Portaiden nouseminen leväh-

tämättä useamman kerrosvälin?”. Vastausvaihtoehtoina olivat: 1 = pystyn siihen,

vaikeuksitta, 2 = pystyn siihen, mutta vaikeuksia on jonkun verran, 3 = Pysytyn

siihen, mutta se on erittäin vaikeaa, 4 = ei pysty siihen lainkaan. Neliluokkaiset

vastausvaihtoehdot yhdistettiin kaksiluokkaisiksi: 1 = ei rajoituksia vs. 2-

4 = rajoittaa ainakin hiukan.

4.3.6 Terveyskäyttäytyminen

Terveyskäyttäytymistä kuvattiin huomioiden tupakointi, alkoholin ja kasvisten

käyttö sekä täydennettiin liikuntaan liittyvillä kysymyksillä.

Tupakointia selvitettiin kysymyksellä ”Tupakoitteko nykyisin”, jossa vasta-

usvaihtoehdot olivat 1 = en lainkaan, 2 = satunnaisesti, 3 = kyllä. Vastausvaihto-

ehdot käsiteltiin kaksiluokkaisena 1 = ei tupakoi, 2–3 = tupakoi.

Alkoholin käyttöä arvioitiin käyttökertojen määrällä kysymyksellä ”Kuinka mon-

ta alkoholin käyttökertaa teillä on tavallisesti kahden viikon aikana”, jossa vasta-

uksena pyydetään lukumäärä. Tässä tutkimuksessa vastaus luokiteltiin kaksiluok-

kaiseksi: 1 = ei käytä alkoholia; 2 = käyttää alkoholia.

Liikuntaan liittyvistä kysymyksistä muodostettiin liikuntaintensiteettiä ku-

vaava mittari (Rajala, 1997). Mittarissa yhdistettiin liikuntaa kuvaavia muuttujia,

koskien työmatkaliikuntaa sekä vapaa-ajan liikunnan harrastamista. Niistä muo-

49

dostettiin kolmiluokkainen muuttuja: 1 = kevyt liikunta, 2 = keskiraskas liikunta,

3 = raskas liikunta.

Kasvisten käyttöä selvitettiin kysymyksellä ”Kuinka usein syöt hedelmiä,

juureksia, vihanneksia”. Vastausvaihtoehtoina olivat 1 = päivittäin, 2 = kertaa

viikossa 1–2, 3 = harvemmin kuin kerran viikossa. Vastausvaihtoehdot yhdistet-

tiin kaksiluokkaiseksi 1 = päivittäin; 2–3 = harvemmin kuin päivittäin.

4.3.7 Rekisteritiedot kuolleisuus ja hoitoilmoitustiedot

Tutkittavien sairaala käyntisyyn mukaiset hoitopäivätiedot ja poliklinikkakäynti-

tiedot pyydettiin aikavälillä 1996–2007 henkilötunnuksen perusteella Oulun yli-

opistollinen sairaalan (OYS) hoitoilmoitusrekisteri-tietokannasta. Tietokannasta

poimittiin käyntisyyn mukaiset diagnoosit, jotka luokiteltiin ICD-10 diagnostiik-

kajärjestelmän mukaisiin luokituksiin. Väestörekisteristä pyydettiin kuolinsyytie-

dot tutkittavien henkilötunnusten perusteella. Koska kuolleisuutta tutkittaessa

vakava sairaus voi vaikuttaa jo 55-vuotiaana tutkimuksen alkutilanteessa elämän-

tyytyväisyyteen, niin tutkimuksessa tutkittavat ryhmiteltiin kahteen ryhmään:

henkilöt, joilla vakava sairaus ja henkilöt, joilla ei vakavaa sairautta. Vakavaksi

sairaudeksi luokiteltiin sairaalahoitoa vaativista sairastavuuden sairauksiksi hoi-

toilmoitusrekisteri-tietokannasta seuraavat: vakava sydänsairaus (angina pectoris,

akuutti infarkti, krooninen iskeeminen sydänsairaus, sydämen vajaatoiminta),

aivoinfarkti ja syöpäkasvain.

4.4 Tilastolliset menetelmät

Aineistojen käsittelyssä käytettiin yleisesti käytössä olevia epidemiologisiin tut-

kimuksiin soveltuvia statistisia menetelmiä.

Suhteellisten osuuksien erot ja jakaumaerot testattiin Fisherin eksaktilla testillä

(Rothman 1998) ja keskiarvojen erot testattiin t-testillä käyttäen fortran-90-

ohjelmaa (Armitage 1971). P-arvoa < 0,05 pidettiin tilastollisesti merkitsevänä.

Järjestysasteikollisten muuttujien väliset yhteydet ilmaistiin Spearmanin korrelaa-

tiokertoimen avulla (Armitage 1971). Polkuanalyysiä (Munthén & Munthén

1998-2010) käytettiin standardoitujen muuttujien vakioitujen assosiaatioiden

tutkimiseksi (Loehlin 1992). Vakioimalla muiden tekijöiden vaikutus, voitiin

selvittää eri tekijöiden suora vaikutus elämäntyytyväisyyteen. Suhteellisten

osuuksien muutostrendin merkitsevyys testattiin Cochran-Armitagen trenditestillä

(Armitage 1971).

50

Kuolleisuuserojen testaukseen käytettiin Kaplan-Meierin elinaika-analyysiä

(Armitage 1971). Ositteiden kuolleisuuskäyrien erot testattiin logrank-testillä.

Koska 55-vuotis sairastavuudella oletettiin olevan yhteys kuolleisuuteen, tehtiin

elinaika-analyysit erikseen vakavaa sairautta poteville ja ei-sairastaville.

Kaikkien kuvioiden muodostamiseen käytettiin OriginPro 8.5.1. SRI-

ohjelmaa.

Kaikki tilastoanalyysit suoritettiin Oulun yliopiston kuusi1-tietokoneessa

SAS 9.2 ohjelmistolla ja Fontran-90-ohjelmalla.

51

5 Eettiset kysymykset

Tutkimuksen eettiset huomioitiin tutkimuksen eri vaiheissa. Tutkimukseen osal-

listumisen vapaaehtoisuuteen ja tutkimukseen osallistuvien tietoon tutkimuksen

tarkoituksesta, tietojen käytöstä ja raportoinnista sekä tietojen säilytyksestä. (Ohje

hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamisesta 1996, Helsingin julistus 2004)

Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Tutkittavat varmensivat suos-

tumuksensa tutkimukseen osallistumiseen allekirjoituksellaan. Myös se, mihin

kysymyksiin tutkittava halusi vastata tai jättää vastaamatta oli vapaaehtoista.

(Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 2001)

Tutkimuksen seurantakäynnille vuosina 2007–2008 puhelimitse kutsuttaessa

annettiin etukäteistietoja tutkimuksesta, tutkimusmenetelmistä, ajankäytöstä sekä

kerrottiin tietojen käytöstä ja luottamuksellisesta käsittelystä. Tutkimukseen osal-

listumista edisti se, tutkittava sai terveydentilastaan tietoa. Mikäli tutkittavalla

havaittiin jokin hoitamaton ja hoitoa vaativa sairaus, hänet ohjattiin oman lääkärin

vastaanotolle lisätutkimuksia ja/tai hoitoa varten. (Ohje hyvän kliinisen tutkimus-

tavan noudattamisesta 1996, Helsingin julistus 2004)

Henkilöllisyyden salaamiseksi henkilötunnusten asemasta käytettiin tutkitta-

valle annettua tutkimusnumeroa. Henkilötunnukset ja tutkimusnumerot sisältävää

tiedostoa säilytetään muista tiedostoista erillään Oulun yliopiston terveystieteiden

laitoksella. Henkilötunnuksia käytettiin vain, kun tutkimusaineistoon yhdistettiin

sairastamis- ja kuolinsyytietoja poistoilmoitusrekisteristä ja väestörekisteristä.

Tietoja käsittelevät henkilöt olivat antaneet salassapitositoumuksen. (Henkilötie-

tolaki 1999, Nenonen & Sorvari 2000, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 2001)

Eettisen toimikunnan lupa on hankittu ennen tutkimusten käynnistämistä Ou-

lu55-tutkimukselle, josta väitöskirjatyö on osa. Toisen seurantavaiheen tutkimuk-

sella on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) eettisen toimikunnan

lupa (22.1.2007) ja tutkimussuunnitelman muutos (16.4.2007). Tällä väitöskirja-

työllä on PPSHP:n yleislääketieteen yksikön tutkimuslupa diaarinro 67/2010.

52

53

6 Tulokset

6.1 Osallistuminen tutkimuksiin ja kadon syyt

Tähän tutkimukseen poikkileikkausasetelmassa osallistui aloitusvaiheessa 774

(76,7 %) tutkittavaa, joista oli 343 (44,3 %) miehiä ja 431 (55,6 %) naisia. En-

simmäiseen seurantatutkimusvaiheeseen osallistui 572 (70,1 %) aiemmin tutki-

mukseen osallistuneista tutkittavista. Heistä oli 233 (40,7 %) miehiä ja 339

(59,2 %) naisia. Toiseen seurantatutkimukseen osallistui 527 (79,0 %) aikaisem-

piin tutkimusvaiheisiin osallistuneista tutkittavista. Heistä oli miehiä 214 (40,6 %)

ja naisia 313 (59,3 %).

Toisen seurantavaiheen tutkimukseen osallistuneiden määrät tietyin 55-

vuotismuuttujittain on esitetty taulukossa 1. Toisen seurantavaiheen tutkimukseen

vuosina 2007–08 osallistui 211 (61,2 %) miestä ja 305 (70,1 %) naista. Tähän

tutkimusvaiheeseen eniten kaikista tutkittavista osallistuivat 55-vuotiaana naimi-

sissa ja ansiotyössä olleet, keskitasoa paremmin ansainneet sekä vähintään am-

mattikoulutuksen saaneet. Samoin elämäntyytyväiset ja terveytensä melko hyväk-

si tunteneet tutkittavat osallistuivat muita paremmin. Naisista tutkimukseen osal-

listuivat parhaiten naimisissa 55-vuotiaana olleet, peruskoulutukseltaan ylioppi-

laat, ammattikoulutukseltaan korkeakoulun käyneet, ansiotyössä olleet, hyvätuloi-

set ja terveytensä hyväksi arvioineet naiset. Miehillä ei koulutuksella eikä tuloilla

ollut yhteyttä osallistumisaktiivisuuteen. Tarkempi kuvaus 72-vuotistutkimukseen

osallistuneista ja osallistumattomista tietyin 55-vuotismuuttujittain on esitetty

liitetaulukossa 1.

54

Taulukko 1. 72-vuotistutkimukseen osallistuneitten määrät ja osallistumisprosentti 55-

vuotismuuttujien suhteen.

55-vuotismuuttujat Miehet Naiset

N % N %

Siviilisääty 55 v

Naimisissa/avoliitossa 185 63,8+ 214 74,6++

Naimaton 10 50,0 25 62,5

Eronnut/asumuserossa 15 45,5 37 55,2--

Leski 1 100,0 29 70,7

Ammattikoulutus 55 v

Ei ammattikoulutusta 54 55,1 81 57,4---

Ammatti- tai muita kursseja 64 61,5 118 72,4

Koulutason ammattitutkinto 52 73,2+ 45 78,9

Opistotason ammattitutkinto 22 61,1 32 86,5+

Korkeakoulututkinto 16 53,3 26 86,7

Työstatus 55 v

Ansiotyössä 140 68,6+++ 228 75,2+++

Kotiäiti 9 64,3

Työtön tai lomautettu 6 54,5 10 62,5

Eläkkeellä 65 50,0-- 58 56,9--

Sosioekonominen asema 55 v

Työntekijä 105 57,4 117 65,0-

Alempi toimihenkilö 50 67,6 131 72,0

Ylempi toimihenkilö 47 66,2 45 78,9

Yrittäjä, työnantaja 9 56,2 8 88,9

Elämäntyytyväisyys 55 v

hyvin tyytyväinen 30 76,9+ 36 78,3

tyytyväinen 111 66,1 181 72,4

jotenkin tyytyväinen /tyytymätön 65 52,8- 81 64,8

tyytymätön 3 27,3- 1 25,0

hyvin tyytymätön 5 83,3

Terveydentila 55 v (oma arvio)

erittäin hyvä 6 75,0 7 70,0

melko hyvä 62 72,9+ 80 79,2+

keskinkertainen 106 61,3 180 69,2

melko huono 34 49,3- 33 61,1

erittäin huono 0 0,0-- 3 50,0

Yhteensä 211 61,2 305 70,1

+++,++,+/---,--,-: osallistuneiden suhteellinen osuus ao. luokassa on merkitsevästi suurempi/pienempi

kuin odotettu suhteellinen osuus merkitsevyystasolla < 0,001,< 0,01,< 0,05 vastaavasti.

55

Tutkimuksen kato on 264 (33,8 %) tutkittavaa. Miehistä 134 (38,8 %) ja naisista

130 (29,9 %) tutkittavaa ei osallistunut toisen seurantavaiheen tutkimukseen. Yli

puolet 55-vuotiaina osallistuneiden tutkittavien 72v-kadosta johtui miehillä kuo-

lemasta ja kolmasosa tavoittamattomuudesta. Naisilla suurin kadon syy oli tavoit-

tamattomuus ja lähes kolmanneksella kuolema (Taulukko 2). Yksityiskohtainen

kadon kuvaus on esitetty liitetaulukossa 1.

Taulukko 2. 55v-tutkimukseen osallistuneiden 72-vuotiskadon syyt.

Kadon syy Miehet Naiset

N % N %

Kuollut 69 51,5 38 29,2

Sairaus 11 8,2 16 12,3

Ei halua 10 7,5 23 17,7

Ei tavoitettu 44 32,8 53 40,8

Yhteensä 134 100 130 100

6.2 Taustamuuttujat

6.2.1 Koulutus ja sosioekonominen asema

Tutkittavista ylioppilastutkinnon suorittaneita oli noin kymmenen prosenttia ja

korkeakoulututkinto oli alle kymmenellä prosentilla. Miehistä puolet oli sosio-

ekonomiselta asemaltaan työntekijöitä. Naisista vajaa puolet oli työntekijöitä ja

saman verran oli myös alempia toimihenkilöitä.

6.2.2 Psyykkiset tekijät

Psyykkisten tekijöiden jakaumat eri poikkileikkaustutkimuksissa on esitetty tau-

lukossa 3. Tutkimuksen alkuvaiheessa 55-vuotiaina elämäänsä hyvin tyytyväisiä

miehiä oli 11 %, tyytyväisiä 49 % ja jotenkuten tyytyväisiä lähes 36 %. Ensim-

mäisessä seurantatutkimuksessa 62-vuotiaina elämäänsä hyvin tyytyväisiä miehiä

oli noin 17 %, tyytyväisiä reilu 60 % ja jotenkuten tyytyväisiä 21 %. Toisessa

seurantavaiheessa 72-vuotiaina elämäänsä hyvin tyytyväisiä miehiä oli yli 23 %,

tyytyväisiä 57 % ja jotenkuten tyytyväisiä lähes 20 %. Naisilla vastaavat luvut

olivat ensimmäisessä seurannassa 55-vuotiaina noin 11 %, 58 % ja 29 %, 62-

vuotiaina yli 21 %, 53 % ja noin 24 % ja 72-vuotiaina noin 21 %, 56 % ja yli

20 %.

56

Zung-mittarilla mitattaessa tutkittavilla masentuneisuusoireiden esiintyvyys

oli vähäisin 62-vuotiaina ikääntymisen myötä kolmena eri tutkimusajankohtana

arvioituna. Masennusoireisten miesten määrä vaihteli 5,2–9 % välillä. Naisilla

vaihteluväli oli 7,4–13,4 % ja heilläkin masennusoireisten määrä pysyi suurin

piirtein samana, jos koko seuranta huomioitiin. Sen sijaan BDI-mittarilla mitattu-

na seurantatutkimuksissa aikavälillä 62-vuotiaasta 72-vuotiaaksi sekä miehillä

että naisilla masennus lisääntyi.

Suurimman osan aikaa onnellisia olivat miehistä ja naisista yli puolet 62-

vuotiaina ja lähes puolet 72-vuotiaina.

Väsymistä ilman syytä koki harvoin tai ei koskaan kolmannes 55-vuotiaina ja

noin puolella miehistä 62-vuotiaína.

Sosiaalista tukea koki saavansa lähes 80 % miehistä ja hivenen yli 85 % nai-

sista sekä tutkimuksen aloitusvaiheessa että toisen seurantatutkimuksen aikaan.

Yksinäisyyden tuntemukset vähenivät ikääntyessä sekä naisilla että miehillä,

mutta ero ei ollut merkitsevä. Naiset kokivat enemmän yksinäisyyden tuntemuk-

sia kuin miehet.

57

Ta

ulu

kk

o 3

. E

ri p

oik

kil

eik

kau

stu

tkim

uk

siin

os

all

istu

ne

iden

mie

ste

n j

a n

ais

ten

ps

yy

kk

ise

t te

kijä

t.

Psy

ykki

set te

kijä

t M

iehet

Nais

et

55-v

(n =

345)

62-v

(n =

244)

72-v

(n =

214)

55-v

(n =

435)

62-v

(n =

349)

72-v

(n =

313)

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

Elä

mänty

ytyv

äis

yys

hyv

in tyy

tyvä

inen

39

11,4

41

17,6

50

23,4

46

10,7

72

21,2

66

21,1

tyyt

yväin

en

168

49,0

141

60,5

122

57,0

250

58,0

180

53,1

176

56,2

jote

nku

ten t

yyty

väin

en

123

35,9

49

21,0

42

19,6

125

29,0

81

23,9

64

20,4

tyyt

ymätö

n

11

3,2

1

0,4

0

0,0

4

0,9

6

1,8

6

1,9

hyv

in tyy

tym

ätö

n

2

0,6

1

0,4

0

0,0

6

1,4

0

0,0

1

0,3

Mase

nnuso

ire

isuu

s (Z

ung p

ist.)

ei m

ase

nnu

sta (

21

–44)

315

93,2

218

94,8

191

91,0

378

87,9

311

92,6

262

86,5

lievä

mase

nnus

(yli

45)

23

6,8

12

5,2

19

9,0

52

12,1

25

7,4

41

13,5

kesk

imäärin

33,8

31,9

33,8

35,5

33,4

35,8

Ma

sen

nu

s (B

DI

pis

t.)

ei m

ase

nnu

sta (

0–

9)

–

–

200

86,6

163

80,3

–

–

261

78,6

196

69,3

mase

nnus

(yli

9)

–

–

31

13,4

40

19,7

–

–

71

21,4

87

30,7

kesk

imäärin

–

–

5,4

6,1

–

–

6,5

8,1

Onnelli

suuden tunte

muks

et

koko

aja

n

–

–

38

16,7

29

14,1

–

–

39

11,8

36

12,0

suurim

man o

san a

ikaa

–

–

97

42,7

77

37,4

–

–

138

42,0

114

37,9

huom

attava

n o

san

aik

aa

–

–

47

20,7

57

27,7

–

–

91

27,7

71

23,6

jonki

n a

ikaa

–

–

28

12,3

34

16,5

–

–

36

10,9

58

19,3

vähän a

ika

a

–

–

17

7,5

9

4,4

–

–

25

7,6

22

7,3

Sosi

aalin

en t

uki

paljo

n

256

78,5

–

–

171

79,9

356

85,6

–

–

270

86,8

vähän

70

21,5

–

–

43

20,1

60

14,4

–

–

41

13,2

58

6.2.3 Terveyteen liittyviä tekijöitä

Terveyteen liittyvien tekijöiden jakaumat eri poikkileikkaustutkimuksissa on esi-

tetty taulukossa 4. Erittäin hyväksi tai melko hyväksi terveytensä arvioi neljännes

sekä miehistä että naisista tutkimuksen aloitusvaiheessa 55-vuotiaina ja puolet

tutkittavista ensimmäisen seurannan aikana 62-vuotiaina. Melko huonoksi tai

erittäin huonoksi terveytensä arvioivien määrä väheni merkitsevästi aikavälillä

55-vuotiaasta 62-vuotiaiksi. Seurantatutkimusajankohdan 62-vuotiaasta ja 72-

vuotiaaksi välillä terveytensä huonoksi arvioivien määrä pysyi lähes samana.

Tutkittavien miesten keskimääräinen paino lisääntyi tutkimusajankohtien vä-

lillä seurannan aikana. Naisilla merkittävä keskimääräinen painonnousu tapahtui

aikavälillä alkutilanteesta 62-vuotiaiksi. Merkittävästi ylipainoisten (BMI yli 30)

miesten määrä yli kaksinkertaistui tutkimusajankohtien välillä. Naisten määrä

tässä ylipainoluokassa lähes kaksinkertaistui aikavälillä alkutilanteesta 62-

vuotiaiksi. Hyvin laihoja miehiä oli vähän 55-vuotiaina, eikä lainkaan seuranta-

tutkimuksissa.

59

Ta

ulu

kk

o 4

. E

ri p

oik

kil

eik

kau

stu

tkim

uk

siin

os

all

istu

ne

iden

mie

ste

n j

a n

ais

ten

te

rve

yte

en

lii

tty

viä

te

kijö

itä

.

Terv

eyt

een li

ittyv

ät

teki

jät

Mie

het

N

ais

et

55-v

(n =

345)

62-v

(n =

244)

72-v

(n =

214)

55-v

(n =

435)

62-v

(n =

349)

72-v

(n =

313)

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

Arv

io n

ykyi

sest

ä te

rveyd

entil

ast

a

erittäin

hyv

ä

8

2,4

21

8,6

–

–

10

2,3

26

7,5

–

–

melk

o h

yvä

85

25,0

102

42,0

–

–

101

23,4

144

41,4

–

–

kesk

inke

rtain

en

173

50,9

106

43,6

–

–

260

60,3

153

44,0

–

–

melk

o h

uono

69

20,3

14

5,8

–

–

54

12,5

24

6,9

–

–

erittäin

huono

5

1,5

0

0,0

–

–

6

1,4

1

0,3

Terv

eys

yle

isest

i ottaen

erinom

ain

en

–

–

11

4,6

4

1,8

–

–

8

2,3

7

2,2

vars

in h

yvä

–

–

49

20,3

44

20,4

–

–

65

18,7

42

13,2

hyv

ä

–

–

74

30,7

65

30,1

–

–

111

32,0

88

27,8

tyyd

yttä

vä

–

–

103

42,7

97

44,9

–

–

154

44,4

168

53,0

huono

–

–

4

1,7

6

2,8

–

–

12

3,8

12

3,8

Pa

ino

ind

eks

i BM

I

< 1

8,5

(la

iha)

4

1,2

0

0,0

0

0,0

10

2,3

5

1,4

6

1,9

18,5

–24 (

norm

aali)

119

34,5

57

23,6

43

19,9

164

38,0

84

24,2

80

25,3

25–30 (

lievä

ylip

ain

o)

190

55,1

145

60,2

128

59,3

196

45,4

186

53,6

160

50,6

> 3

0 (

liha

va)

32

9,3

39

16,2

45

20,8

62

14,4

72

20,8

70

22,2

kesk

imäärin

26,1

27,3

27,8

26,0

27,5

27,5

Vyö

tärö

nym

päry

s (n

ais

et/m

iehet)

< 8

0/<

94

–

–

99

41,2

125

57,6

–

–

122

35,5

106

33,5

80–88/9

4–102

–

–

78

32,5

47

21,7

–

–

108

31,4

112

35,4

> 8

8/>

102

–

–

63

26,2

45

20,7

–

–

114

33,1

98

31,0

kesk

imäärin

–

–

96,7

94,9

–

–

84,7

84,2

60

Tutkittavien itse ilmoittamien sairauksien esiintyvyydet 55-vuotiaina ja 72-

vuotiaina on esitetty taulukkoon 5. Kaikista tutkimukseen osallistuneista (N = 780)

oman ilmoituksensa mukaan 124:llä (35,9 %) miehellä ja 71:llä (16,3 %) naisella

ei ollut mitään sairautta. Tutkittavien ilmoituksen mukaan tuki- ja liikuntaelintien

sairaus olivat yleisin sairaus 55-vuotiaina. Tämän sairausryhmän määrä lähes

puolittui 72-vuotiaina. Sen sijaan toiseksi yleisin sairaus verenkiertoelinsairaudet

lisääntyivät selvästi iän myötä. Harvinaisemmista taudeista silmätaudit kymmen-

kertaistuivat. Endokriiniset sairaudet ja ruoansulatuselinsairaudet ja kasvaimet

sekä diabetes lisääntyivät seitsemäntoista vuoden aikana.

Taulukko 5. Itse ilmoitettujen sairauksien esiintyvyydet 55-vuotiaana ja 72-vuotiaana.

Sairauksien esiintyvyyden 55-vuotiaana*1

(N = 781)

72-vuotiaana*2

(N = 538)

n % n %

Kasvaimet 48 6 60 11

Endokriiniset ja ravitsemus sairaudet 99 13 116 22

Verenkiertoelinten sairaudet 294 38 301 56

Diabetes 54 7 63 12

Silmätaudit 20 3 163 30

Hengityselinten sairaudet 80 10 80 15

Ruoansulatuselinten sairaudet 77 10 133 25

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet 453 58 236 44

Virtsa ja sukupuolielinten sairaudet 58 7 34 6

Psykiatriset sairaudet 41 5 na na

*1. Pitkäaikaiset sairaudet tutkittavan kertomana ja hänen käyttämiensä lääkkeiden perusteella 55-

vuotiaana.

*2. ”Onko sinulla ollut koskaan mitään seuraavista lääkärin toteamia tai hoitamia oireita, sairauksia tai

vammoja?” kysymykseen perustuen.

6.2.4 Fyysinen toimintakyky

Fyysistä toimintakykyä kuvaavien tekijöiden jakaumat eri poikkileikkaustutki-

muksissa on esitetty taulukossa 6. Fyysisen kuntonsa hyväksi arvioivien osuus

lisääntyi merkitsevästi alkutilanteesta ensimmäiseen seurantatutkimusajankohtaan

verrattuna. Fyysistä toimintakykyä mittaavassa selän staattisessa testissä 55-

vuotiaina miehillä selkälihasten heikkoutta oli vähemmän kuin naisilla. Molem-

milla sukupuolilla selkälihastesti osoitti hyvää selkälihaskuntoa reilulla kolman-

neksella. Toisena seurantatutkimusajankohtana tutkittavien ollessa 72-vuotiaita

kävelynopeus oli miehillä parempi kuin naisilla. Puristusvoimaa tarkasteltaessa

61

miehillä ei ollut heikkoa puristusvoimaa ja naisillakin harvoilla. Miesten puristus-

voimatuloksen keskiarvo oli 42,8 kg ja vastaava tulos naisilla oli 25,8 kg.

Terveyden tilan aiheuttama rajoittuneisuus 2 kilometrin kävelysuoritukseen

lisääntyi miehillä ikääntymisen myötä lähes kolminkertaistuen ja naisilla lähes

nelinkertaistuen tutkimuksen alkutilanteesta toisen seurannantutkimuksen vaihee-

seen. Terveyden tilan aiheuttama rajoittuneisuus yhden porrasvälin nousussa li-

sääntyi myös iän myötä miehillä yli kolminkertaistuen ja naisilla rajoittuneisuus

yli nelinkertaistui alkutilanteesta toiseen seurantatutkimus- ajankohtaan mennessä.

Rajoittuneisuutta tapahtui voimakkaammin ja aikaisemmin naisilla kuin miehillä.

62

Ta

ulu

kk

o 6

. E

ri p

oik

kil

eik

kau

stu

tkim

uk

siin

os

all

istu

ne

iden

fy

ysin

en

to

imin

tak

yky.

Fyy

sinen toim

inta

kyky

M

iehet

N

ais

et

55-v

(N =

345)

62-v

(N =

244)

72-v

(N =

214)

55-v

(N =

435)

62-v

(N =

349)

72-v

(N =

313)

n/k

a

%

n/k

a

%

n/k

a

%

n/k

a

%

n/k

a

%

n/k

a

%

Fyy

sinen k

unto

*

hyv

ä

79

2

3,1

9

5

40

,8

- -

9

0

20

,7

13

3

39

,2

- -

kesk

inke

rta

ine

n

18

3

53

,5

11

4

48

,9

- -

2

53

5

8,3

1

61

4

7,5

-

-

hu

on

o

80

2

3,4

2

4

10

,3

- -

9

1

21

,0

45

1

3,3

-

-

2 k

m k

äve

lyn

ra

joitu

s **

ei r

ajo

ita la

inka

an

294

85,5

191

79,6

132

61,4

377

87,7

234

67,8

175

55,7

rajo

ittaa a

ina

kin h

iuka

n

50

14,5

49

20,4

83

38,6

53

12,3

111

32,2

139

44,3

Po

rta

itte

n n

ou

sura

joitu

s **

*

ei r

ajo

ita la

inka

an

318

93,8

213

88,8

172

79,6

402

94,6

277

80,3

222

70,5

rajo

ittaa a

ina

kin h

iuka

n

21

6,2

27

11,2

44

20,4

23

5,4

68

19,7

93

29,5

* M

ikä o

n a

rvio

nne

fyy

sise

stä k

unno

stanne.

** T

erv

eyd

entil

an a

iheuttam

at

rajo

ituks

et

2 k

m k

äve

lyss

ä.

***

Terv

eyd

entil

an a

iheuttam

at

rajo

ituks

et

port

aid

en n

ou

suss

a y

hd

en p

orr

asv

älin

matk

alla

.

63

6.2.5 Terveyskäyttäytyminen

Terveyskäyttäytymistä kuvaavat tekijät on esitetty taulukossa 7. Terveyskäyttäy-

tyminen parantui sekä miehillä että naisilla seurannan aikana. Raittiita tutkittavia

oli 72 vuoden iässä toisen seurantatutkimuksen ajankohtana puolet tutkittavista

miehistä. Alkutilanteessa naisista alkoholia ei käyttänyt kaksi kolmannesta ja

heidän kohdallaan tulos pysyi lähes samana seuranta-aikana. Kasvisten päivittäi-

nen käyttö lisääntyi sekä miehillä että naisilla. Sekä tupakoimattomien miesten

että naisten osuus lisääntyi alkutilanteesta toiseen seurantatutkimuksen ajankoh-

taan. Tupakoivia miehiä ja naisia oli alle 10 % 72-vuotiaina.

Tutkittavista suuri osa sekä miehistä että naisista harrasti keskimääräistä lii-

kuntaa tutkimuksen alkutilanteessa 55-vuotiaina sekä ensimmäisen seurantatut-

kimuksen ajankohtana 62-vuotiaina. Runsas liikunta lisääntyi huomattavasti toi-

sen seurantatutkimuksen ajankohtaan mentäessä sekä miehillä että naisilla. Mie-

histä ja naisista harrasti runsasta liikuntaa yli puolet 72-vuotiaina.

Tutkimuksessa analysoitiin myös työmatkaliikunta alkutilanteessa. Töissä

käyviä miehiä oli tutkittavista 55-vuotiaina 61,5 %. Työmatkan heistä kulki moot-

toriajoneuvolla 64,2 %. Naisista töissä alkutilanteessa oli 71,4 %. Heistä mootto-

riajoneuvolla kulki työmatkan 20 %. Miehistä kävi 62 vuoden iässä töissä 4 % ja

naisista 20 %. Miehistä kulki 62-vuotiaina töissä olevista 20 % ja naisista 12 %

autolla työmatkat.

64

Ta

ulu

kk

o 7

. E

ri p

oik

kil

eik

kau

stu

tkim

uk

siin

os

all

istu

ne

iden

te

rve

ys

käy

ttäy

tym

ine

n.

Terv

eys

käyt

täyt

ymin

en

M

iehet

N

ais

et

55-v

(n =

345)

62-v

(n =

244)

72-v

(n =

214)

55-v

(n =

435)

62-v

(n =

349)

72-v

(n =

313)

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

N/k

a

%

N

/ka

%

N

/ka

%

Alk

oholin

kä

yttö

ei k

äyt

ä tai k

äyt

tää

vähän

127

36,8

106

45,1

105

51,7

286

65,8

221

66,4

197

65,9

käyt

tää

218

63,2

129

54,9

98

48,3

149

34,2

112

33,6

102

34,1

Tupako

inti

ei t

upako

i ta

i lopett

anut

234

67,8

195

84,0

188

90,4

342

78,6

300

89,0

286

92,9

tupako

i 111

32,2

37

16,0

20

9,6

93

21,4

37

11,0

22

7,1

Liik

unta

runsa

s

72

21,3

65

27,9

108

56,5

141

32,9

92

27,2

165

58,7

kesk

imäärä

inen

209

61,8

143

61,4

50

26,2

258

60,3

221

65,4

80

28,5

vähäin

en

57

16,9

25

10,7

33

17,3

29

6,8

25

7,4

36

12,8

Kasv

iste

n k

äyt

tö

päiv

ittäin

197

57,4

145

62,2

188

87,8

338

77,9

255

75,0

284

91,6

vähem

män k

uin

päiv

ittäin

146

42,6

88

37,8

26

12,2

96

22,1

85

25,0

26

8,4

65

6.3 Elämäntyytyväisyys poikkileikkaustutkimuksissa

6.3.1 Elämäntyytyväisyyden jakautuminen

Kuhunkin poikkileikkausvaiheeseen osallistuneiden elämäntyytyväisyyden jakau-

tuminen kaikilla osallistuneilla sekä sukupuolen mukaan on esitetty kuviossa 2.

Poikkileikkausasetelmassa 55-vuotiaitten ikäryhmässä tutkimuksen aloitustilan-

teessa elämäntyytyväisyyden jakaumassa elämäänsä hyvin tyytyväisiä oli noin

kymmenen prosenttia, tyytyväisiä noin puolet osallistuneista, jotenkuten tyytyväi-

siä kolmannes sekä tyytymättömiä ja hyvin tyytymättömiä pari prosenttia. En-

simmäisen seurantatutkimuksen ajankohtana 62-vuotiaina oli elämäänsä hyvin

tyytyväisiä 20 %. Elämäntyytyväisten osuus oli yli puolet osallistuneista eli muu-

taman prosentin enemmän kuin aiemmassa tutkimusvaiheessa. Elämäänsä joten-

kuten tyytyväisiä oli noin 20 % eli vähemmän kuin aiemmassa tutkimusvaiheessa.

Tyytymättömien ja hyvin tyytymättömien osuus oli hyvin pieni ja se oli puolittu-

nut seurannan aikana. Kymmenen vuotta myöhemmin toisen seurantatutkimuksen

ajankohtana 72-vuotiaina elämäänsä hyvin tyytyväisiä oli noin 20 % tutkittavista

eli osuus oli hieman lisääntynyt. Elämäntyytyväisten osuus tässä vaiheessa oli

noin puolet ja osuus oli pysynyt lähes samana aiempaan tulokseen verrattuna.

Aineistossa oli kaikkina tutkimusajankohtina elämäänsä vähintään tyytyväisiä yli

60 % tutkittavista. Noin joka viides tutkimushenkilö oli elämäntyytyväinen. Tyy-

tymättömiä tässä aineistossa on hyvin vähän kaikkina ajankohtina.

Kaikkien tutkimusajankohtiin osallistuneiden miesten ja naisten elämäntyy-

tyväisyyden jakaumissa aloitustutkimusvaiheessa 55-vuotiaina oli elämäänsä

hyvin tyytyväisiä miehiä ja naisia saman verran, elämäntyytyväisiä naisia kym-

menisen prosenttiyksikköä enemmän kuin miehiä, jotenkuten tyytyväisiä miehiä

vajaat kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin naisia, sekä tyytymättömiä tai

hyvin tyytymättömiä elämään miehistä ja naisista oli koko aineistoissa erittäin

vähän kyselyyn vastanneista. Miehillä elämäänsä hyvin tyytyväisten miesten

osuus lisääntyi kaikkina tutkimusajankohtina verrattuna edelliseen ajankohtaan.

Naisilla suurin muutos tapahtuu ikäännyttäessä 55-vuotiaasta 62-vuotiaaksi. Jo-

tenkuten tyytyväisten osuus vähenee koko ajan. Miehissä ei ollut lainkaan 72-

vuotiaina tyytymättömiä elämäänsä.

66

Kuvio 2. Elämäntyytyväisyyden jakautuminen kuhunkin poikkileikkausvaiheeseen

osallistuneilla kaikilla tutkittavilla sekä sukupuolen mukaan.

6.3.2 Elämäntyytyväisyyden yhteys psyykkisiin tekijöihin

Elämään hyvin tyytyväisten ja tyytyväisten frekvenssit ja suhteelliset osuudet

psyykkisten tekijöiden suhteen on esitetty taulukossa 8. Psyykkisistä tekijöistä

masennusoireisuudella oli merkitsevä yhteys molemmilla sukupuolilla vähäisem-

67

pään elämäntyytyväisyyteen kaikkina tutkimusajankohtina sekä Zungin että

Beckin mittareilla mitattuina. Onnellisuudella oli myös merkitsevä positiivinen

yhteys kummankin sukupuolen elämäntyytyväisyyteen seurantatutkimusten ajan-

kohtina sekä 62- että 72-vuotiaina. Väsymättömyydellä ilman syytä oli merkitse-

vä yhteys naisilla elämäntyytyväisyyteen 62- ja 72-vuotiaina miehillä vasta 72-

vuotiaina. Vähintään joskus väsymystä kokevilla oli elämäntyytyväisyyttä laskeva

vaikutus. Koetulla yksinäisyydellä oli elämäntyytyväisyyttä laskeva yhteys naisil-

la 62- ja 72-vuotiaina. Sosiaalisen tuen määrällä oli merkitsevä yhteys elämäntyy-

tyväisyyteen niin, että paljon sosiaalista tukea saavat naiset olivat tyytyväisempiä

kuin muut 55- ja 72-vuotiaina. Miehillä sosiaalisen tuen yhteys ilmeni vasta 72-

vuotiaina.

68

Ta

ulu

kk

o 8

. E

läm

ää

n h

yv

in t

yy

tyv

äis

ten

ja

ty

yty

väis

ten

fre

kv

en

ss

it j

a p

ros

en

tua

alis

et

os

uu

de

t p

sy

yk

kis

ten

te

kijö

iden

su

hte

en

.

Psy

ykki

set te

kijä

t M

iehet

Nais

et

55v

tyyt

yväis

yys

62v

tyyt

yväis

yys

72v

tyyt

yväis

yys

55v

tyyt

yväis

yys

62v

tyyt

yväis

yys

72v

tyyt

yväis

yys

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

Mase

nnuso

ire

isuu

s (Z

ung)

pis

teet

ei m

ase

nnu

soireis

uutta (

21–44)

199

63,6

175

80,3

162

85,7

274

73,1

239

77,1

219

84,2

ain

aki

n li

evi

ä m

ase

nnuso

ireita

(45-)

7

30,4

4

33,3

5

26,3

20

39,2

10

40,0

15

36,6

p o

f F

isher's

exa

ct test

0,0

03

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

Ma

sen

nu

s (B

DI)

pis

tee

t

ei m

ase

nnu

sta.

(0–9)

–

–

165

82,5

145

90,1

–

–

214

82,3

175

90,2

ain

aki

n li

evä

ä m

ase

nnust

a.

(> 9

)

–

- 15

48,4

16

40,0

-

- 33

46,5

43

49,4

p o

f F

isher's

exa

ct test

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

Onnelli

suuden tunte

muks

et*

koko

aja

n

–

- 33

91,7

29

100,0

–

–

33

84,6

34

94,4

suurim

man o

san a

ikaa

–

–

82

86,3

69

90,8

–

–

113

83,1

105

92,9

huom

attava

n o

san

aik

aa

–

–

36

80,0

44

77,2

–

–

73

83,0

54

76,1

jonki

n a

ikaa

–

–

16

59,3

18

54,5

–

–

13

36,1

30

53,6

vähän a

ika

a

–

–

5

33,3

4

44,4

–

–

8

36,4

11

50,0

p o

f F

isher's

exa

ct test

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

Väsy

min

en il

man s

yytä

ei k

osk

aa

n tai e

ritt

äin

harv

oin

79

69,3

112

83,0

74

92,5

65

70,7

124

83,8

73

86,9

vähin

tään jo

skus

119

56,7

69

71,1

97

72,9

222

68,9

128

67,0

168

74,0

p o

f F

isher's

exa

ct test

0,0

31

0,0

37

< 0

,001

0,7

98

< 0

,001

0,0

14

Sosi

aalin

en t

uki

paljo

n

163

63,9

–

–

147

86,5

259

73,4

–

–

219

81,4

vähän

35

50,7

–

–

24

57,1

28

46,7

–

–

20

48,8

p o

f F

isher's

exa

ct test

0,0

51

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

* K

uin

ka s

uure

n o

san a

jast

a o

lette o

llut vi

imeis

en 4

viik

on a

ikana o

nnelli

nen.

69

6.3.3 Elämäntyytyväisyyden yhteys terveyteen liittyvien tekijöiden suhteen

Elämään hyvin tyytyväisten ja tyytyväisten frekvenssit ja prosentuaaliset osuudet

terveyteen liittyvien tekijöiden suhteen on esitetty taulukossa 9. Kahdella mittaril-

la arvioituna sekä arvio nykyisestä terveydestä että terveys yleisesti ottaen, itse

arvioidun terveyden ja elämäntyytyväisyyden välillä oli merkitsevä yhteys. Tut-

kimuksen aloitusvaiheessa 55-vuotiaista miehistä 78 arvioi nykyisen terveydenti-

lansa erittäin hyväksi ja heistä oli 83,9 % tyytyväisiä elämäänsä. Samana ajankoh-

tana 25 miestä koki nykyisen terveydentilansa melko huonoksi ja 33,8 % heistä

oli tyytyväisiä elämäänsä. Vastaavana ajankohtana 94 naista arvioi nykyisen ter-

veytensä erittäin hyväksi ja heistä oli 84,7 % tyytyväisiä elämäänsä. Ensimmäisen

seurantatutkimuksen ajankohtana 62-vuotiaina koki terveytensä yleisesti ottaen

erinomaiseksi 10 miestä ja 90,9 % heistä oli tyytyväisiä elämäänsä Vastaavana

ajankohtana 8 naista arvioi terveytensä yleisesti ottaen erinomaiseksi ja he kaikki

olivat tyytyväisiä elämäänsä. Painoindeksillä ja vyötärön ympärysmitalla oli mer-

kitsevä yhteys elämäntyytyväisyyteen vain 62-vuotiailla naisilla siten, että pai-

noindeksiluokassa 19–24,5 (normaali) oli 69 naista ja heistä 83,1 % oli tyytyväi-

siä elämäänsä ja 101 naisella oli vyötärönympärys alle 80 cm ja heistä 84,9 % oli

elämäänsä tyytyväisiä.

70

Ta

ulu

kk

o 9

. E

läm

ää

n h

yv

in t

yy

tyvä

iste

n j

a t

yy

tyv

äis

ten

fre

kv

en

ss

it j

a p

ros

en

tua

ali

se

t o

su

ud

et

terv

ey

teen

lii

tty

vie

n t

ekij

öid

en

su

hte

en

.

Terv

eys

teki

jät

Mie

het

Nais

et

55v

tyyt

yväis

yys

62v

tyyt

yväis

yys

72v

tyyt

yväis

yys

55v

tyyt

yväis

yys

62v

tyyt

yväis

yys

72v

tyyt

yväis

yys

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

Arv

io n

ykyi

sest

ä te

rveyd

entil

ast

a*

erittäin

hyv

ä

78

83,9

105

89,7

–

–

94

84,7

144

86,7

–

–

kesk

inke

rtain

en

103

59,9

72

69,9

–

–

174

67,4

98

65,8

–

–

melk

o h

uono

25

33,8

5

41,7

–

–

26

44,8

9

39,1

–

–

p o

f F

isher's

exa

ct test

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

Terv

eys

yle

isest

i ottaen*

erinom

ain

en

–

–

10

90,9

4

100,0

–

–

8

100,0

7

100,0

vars

in h

yvä

–

–

44

91,7

40

90,9

–

–

55

87,3

39

92,9

hyv

ä

–

–

63

88,7

58

90,6

–

–

92

84,4

78

90,7

tyyd

yttä

vä

–

–

63

63,6

67

69,8

–

–

94

62,7

114

68,3

huono

–

–

2

66,7

3

50,0

–

–

2

25,0

4

36,4

p o

f F

isher's

exa

ct test

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

Pa

ino

ind

eks

i BM

I

< 1

8,5

1

25,0

4

40,0

4

80,0

4

66,7

19–24,5

75

63,0

46

85,2

34

79,1

117

71,8

69

83,1

59

74,7

25–30

111

58,7

106

76,8

104

83,2

135

69,2

139

76,4

125

79,6

> 3

0

20

64,5

30

78,9

33

75,0

39

65,0

38

56,7

52

75,4

p o

f F

isher's

exa

ct t

est

0,4

37

0,4

79

0,4

55

0,1

86

0,0

02

0,6

46

Vyö

tärö

nym

päry

s(m

iehet/nais

et)

< 9

4/<

80

–

–

79

83,2

99

80,5

–

–

101

84,9

79

76,7

94–102/ 80–88

–

–

57

76,0

39

83,0

–

–

77

72,6

89

80,9

> 1

02 /

> 8

8

–

–

45

76,3

34

77,3

–

–

69

63,3

72

74,2

p o

f F

isher's

exa

ct test

0,4

5

0,7

94

< 0

,001

0,5

13

* M

illais

eks

i arv

ioitt

e n

ykyi

sen terv

eyd

entil

anne

** O

nko

terv

eyt

en

ne y

leis

est

i ottaen

71

6.3.4 Elämäntyytyväisyyden yhteys fyysiseen toimintakykyyn

Elämään hyvin tyytyväisten ja tyytyväisten frekvenssit ja prosentuaaliset osuudet

fyysisen toimintakyvyn muuttujien suhteen on esitetty taulukossa 10. Itse arvioi-

dulla huonolla fyysisellä kunnolla oli merkitsevä yhteys vähäisempään elämän-

tyytyväisyyteen. Ne henkilöt, jotka arvioivat fyysisen kuntonsa hyväksi 55- ja 62-

vuotiaina olivat merkitsevästi tyytyväisempiä kuin muut. Terveydentilan aiheut-

tamilla rajoituksilla kahden kilometrin kävelysuoritukseen oli yhteys vähäisem-

pään elämäntyytyväisyyteen miehillä 55-vuotiaina ja naisilla kaikkina tutkimus-

ajankohtina. Terveydentilan aiheuttamilla rajoituksilla yhden porrasvälin nousuun

oli yhteys vähäisempään elämäntyytyväisyyteen miehillä kaikkina tutkimusajan-

kohtina ja naisilla 62- ja 72-vuotiaina.

72

Ta

ulu

kk

o 1

0. E

läm

ää

n h

yv

in t

yy

tyv

äis

ten

ja

ty

yty

väis

ten

fre

kv

en

ss

it j

a p

ros

en

tua

alis

et

os

uu

de

t fy

ys

isen

to

imin

tak

yv

yn

mu

utt

ujien

su

hte

en

.

Fyy

sise

n to

imin

taky

vyn teki

jät

Mie

het

Nais

et

55v

tyyt

yväis

yys

62v

tyyt

yväis

yys

72v

tyyt

yväis

yys

55v

tyyt

yväis

yys

62v

tyyt

yväis

yys

72v

tyyt

yväis

yys

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

Fyy

sinen k

unto

*

hyv

ä

65

82,3

91

95,8

–

–

79

87,8

113

85,6

–

–

kesk

inke

rtain

en

112

61,2

80

70,2

–

–

173

68,9

120

74,5

–

–

huono

30

38,0

11

45,8

–

–

43

48,3

18

40,0

–

–

p o

f F

isher's

exa

ct test

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

< 0

,001

Rajo

itus

2km

kä

vely

yn**

ei r

ajo

ita la

inka

an

190

65,1

151

81,2

113

86,3

267

71,2

181

79,4

144

83,7

rajo

ittaa a

ina

kin h

iuka

n

16

32,0

30

66,7

59

72,0

25

49,0

69

63,9

96

69,6

p o

f F

isher's

exa

ct test

< 0

,001

0,0

43

0,0

12

0,0

02

0,0

03

0,0

04

Po

rta

itte

n n

ou

su y

hd

en

po

rra

svä

lin**

*

ei r

ajo

ita la

inka

an

197

62,3

169

81,2

144

84,7

276

69,2

212

78,8

180

82,2

rajo

ittaa a

ina

kin h

iuka

n

6

28,6

12

52,2

28

63,6

12

54,5

37

55,2

60

65,2

p o

f F

isher's

exa

ct test

0,0

04

0,0

03

0,0

04

0,1

62

< 0

,001

< 0

,001

* M

illais

eks

i arv

ioitt

e fyy

sise

n k

unto

nne.

**T

erv

eyd

entil

an a

iheuttam

at ra

joitu

kset 2 k

m k

äve

lyss

ä.

***

Terv

eyd

entil

an a

iheuttam

at ra

joitu

kset port

aid

en n

ou

suss

a y

hd

en p

orr

asv

älin

matk

alla

73

6.3.5 Elämäntyytyväisyyden yhteys terveyskäyttäytymiseen

Elämään hyvin tyytyväisten ja tyytyväisten frekvenssit ja prosentuaaliset osuudet

terveyskäyttäytymismuuttujien suhteen on esitetty taulukossa 11. Terveyskäyttäy-

tymistekijöistä alkoholin käytöllä ei ollut yhteyttä elämäntyytyväisyyteen. Kasvis-

ten käytöllä sekä miehillä että naisilla oli yhteys parempaan elämäntyytyväisyy-

teen kaikissa poikkileikkausajankohdissa. Tupakoinnilla oli merkitsevä yhteys

vähäisempään elämäntyytyväisyyteen 55-vuotiaina sekä miehillä että naisilla.

Liikunnalla oli merkitsevä yhteys vain naisten elämäntyytyväisyyteen kaikkina

tutkimusajankohtina. Keskinkertaisesti tai runsaasti liikkuvat miehet ja naiset

olivat elämään tyytyväisempiä kuin vähän liikkuvat.

74

Ta

ulu

kk

o 1

1. E

läm

ää

n h

yv

in t

yy

tyv

äis

ten

ja

ty

yty

väis

ten

fre

kv

en

ss

it j

a p

ros

en

tua

alis

et

os

uu

det

terv

ey

sk

äy

ttä

yty

mis

en

su

hte

en

.

Terv

eys

käyt

täyt

ymin

en

M

iehet

Nais

et

55-v

tyy

tyvä

isyy

s62-v

tyy

tyvä

isyy

s 72-v

tyy

tyvä

isyy

s 55-v

tyy

tyvä

isyy

s62-v

tyy

tyvä

isyy

s72-v

tyy

tyvä

isyy

s

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

Alk

oholin

kä

yttö

ei k

äyt

ä tai k

äyt

tää

vähän

83

65,4

77

76,2

82

78,8

199

70,6

155

72,1

155

78,7

käyt

tää

124

57,4

97

78,9

83

85,6

97

65,1

87

79,8

76

75,2

p o

f F

isher's

exa

ct t

est

0,1

70

0,7

47

0,2

69

0,2

75

0,1

39

0,5

58

Tupako

inti

ei t

upako

i ta

i lopett

anut

158

68,1

153

78,5

152

81,7

246

72,6

223

74,6

221

77,5

tupako

i 49

44,1

28

75,7

15

75,0

50

54,3

26

70,3

17

77,3

p o

f F

isher's

exa

ct test

< 0

,001

0,6

70

0,5

46

< 0

,001

0,5

55

1,0

00

Liik

unta

runsa

s

44

61,1

55

84,6

87

82,1

95

67,9

71

78,0

135

81,8

kesk

imäärä

inen

132

63,2

112

78,3

41

82,0

183

71,8

167

75,6

63

79,7

vähäin

en

27

47,4

15

60,0

26

78,8

13

44,8

12

48,0

22

61,1

p o

f F

isher's

exa

ct test

0,1

01

0,0

46

0,9

34

0,0

14

0,0

10

0,0

31

Kasv

iste

n k

äyt

tö

päiv

ittäin

130

66,3

114

78,6

152

81,7

241

72,2

198

78,0

220

78,0

vähem

män k

uin

päiv

ittäin

76

52,1

68

77,3

18

72,0

55

57,3

54

63,5

16

64,0

p o

f F

isher's

exa

ct t

est

0,0

10

0,8

70

0,2

81

0,0

08

0,0

10

0,1

36

75

6.3.6 Elämäntyytyväisyyden ja terveystekijöiden yhteydet

Elämäntyytyväisyyden ja tutkittujen terveysmuuttujien väliset korrelaatiot poikki-

leikkausasetelmassa on kuvattu kuviossa nro 3. Viivan paksuus osoittaa korrelaa-

tion vahvuuden. Korrelaatioanalyysiin valittiin kaksi eri poikkileikkausvaihetta

aloitusvaihe ja toinen seurantavaihe.

Kuvio 3. 55- ja 72-vuotisen elämäntyytyväisyyden ja tutkittujen terveysmuuttujien

väliset yhteydet poikkileikkausasetelmassa. (viivojen paksuus ilmoittaa korrelaation

vahvuuden).

Analyysiin valittiin aiempien analyysien pohjalta merkitseviä muuttujia, joiden

arvioitiin kuvaavan elämäntyytyväisyyden ja valittujen muuttujien välisiä korre-

laatioita. Analyysiin valittiin aloitusvaiheessa seuraavat 55-vuotismuuttujat: elä-

mäntyytyväisyys, oma arvio fyysisestä kunnosta (Fyysinen kunto), Zung-

mittarilla mitattuna psyykkinen terveys (Psyykkinen terveys), itse ilmoitetut sai-

raudet 55-vuotiaina (Ilmoitetut sairaudet), itse koettu terveys (Koettu terveys),

oma arvio sosiaalisesta tuesta (Sosiaalinen tuki). Toisen seurantatutkimuksen

vaiheessa korrelaatiokuvio sisälsi seuraavat 72-vuotismuuttujat: elämäntyytyväi-

syys, oma arvio liikuntakyvystä (Liikuntakyky), Zung-mittarilla mitattuna psyyk-

kinen terveys (Psyykkinen terveys), itse ilmoitetut sairaudet (Ilmoitetu sairaudet),

itse koettu terveys (Koettu terveys), oma arvio sosiaalisesta tuesta (Sosiaalinen

76

tuki). Fyysistä kuntoa ei ollut kysytty juuri samalla mittarilla toisessa seurantatut-

kimuksessa, mutta mukaan haluttiin fyysistä kuntoa arvioiva muuttuja tutkittavien

omana arviona.

Tutkimuksen aloitusvaiheessa koetun terveyden (0,37), psyykkisen terveyden

(0,34) ja fyysisen kunnon (0,33) suora korrelaatio sen hetkiseen elämäntyytyväi-

syyteen olivat vahvimpia. Sosiaalisen tuen (0,20) korrelaatio oli hieman heikompi.

Heikko korrelaatio oli elämäntyytyväisyyteen itse ilmoitetuilla sairauksilla (0,15).

Toisessa seurantavaiheessa 72-vuotismuuttujista psyykkisellä terveydellä

(0,56) oli vahvin suora korrelaatio sen hetkiseen elämäntyytyväisyyteen, koetulla

terveydellä (0,38), itse arvioidulla liikuntakyvyllä (0,39) ja sosiaalisella tuella

(0,36) oli lähes yhtä voimakas korrelaatio. Itse ilmoitettujen sairauksien (0,20)

korrelaatio oli vähäisin sen hetkiseen tyytyväisyyteen.

6.4 Elämäntyytyväisyys pitkittäistutkimuksissa

6.4.1 Elämäntyytyväisyyden muutokset eri ikäkausien välillä

Kaikkiin aineistonkeruuvaiheisiin osallistuneiden tutkittavien elämäntyytyväisyy-

den muutokset eri ikäkausien välillä prosentteina osallistuneiden määristä on

esitetty kuviossa nro 4.

77

Kuvio 4. Kaikkiin tutkimusajankohtiin osallistuneiden elämäntyytyväisyyden muutok-

set.

Tulosten mukaan kaikkiin tutkimusajankohtiin osallistuneiden elämäntyytyväi-

syys pysyi samassa tyytyväisyyden luokassa tutkimuksen aloitusvaiheesta 55-

vuotiaasta ensimmäiseen seurantavaiheeseen 62-vuotiaaksi 54 %:lla ja ensimmäi-

sen seurantavaiheen ajankohdasta 62-vuotiaasta 72-vuotiaaksi eli toiseen seuran-

ta-ajankohtaan 59 %:lla. Elämäntyytyväisyys parani 30,2 %:lla ensimmäisten

tutkimusajankohtien välillä ja huononi 15,6 %:lla tutkittavista. Seuraavan kym-

menen vuoden ajanjaksona elämäntyytyväisyys parani 19,9 %:lla ja huononi

22 %:lla. Tässä aineistossa oli hyvin tyytyväisiä elämään (14 %) aloitustilanteessa

hieman enemmän kuin kaikilla osallistuneilla, joiden elämäntyytyväisyysja-

kaumat on esitetty kuviossa 2.

Kaikkiin aineistonkeruuvaiheisiin osallistuneiden miesten ja naisten elämän-

tyytyväisyyden muutokset eri ikäkausien välillä prosentteina osallistuneiden mää-

ristä on esitetty kuviossa nro 5.

78

Kuvio 5. Miesten ja naisten elämäntyytyväisyyden muutokset.

Miesten elämäntyytyväisyys pysyi samassa elämäntyytyväisyyden luokassa en-

simmäisten tutkimusajankohtien välillä 51 %:lla ja naisista 57 %:lla. Seuraavan

kymmenen vuoden ajanjaksona oli miehillä elämäntyytyväisyyden pysyvyys

samassa luokassaan 56 %:lla ja naisilla 61 %:lla.

Miesten kohdalla elämäntyytyväisyyden paranemista 55-vuotiaista 62-

vuotiaaksi tapahtui 29 %:lla ja seuraavan kymmenen vuoden ajanjaksona

23,6 %:lla. Miesten joukossa ei ollut 72-vuotiaina tyytymättömiä tai hyvin tyyty-

mättömiä elämään. Naisilla ensimmäisten tutkimusajankohtien välillä elämäntyy-

79

tyväisyyden paranemista tapahtui 28,5 %:lla ja seuraavan kymmenen vuoden

aikana 16,2 %:lla.

Elämäntyytyväisyys huononi tässä aineistossa aikavälillä 55-vuotiaista 62-

vuotiaaksi miehillä 17,2 %:lla ja naisilla 11,7 %:lla. Elämäntyytyväisyys huononi

aikavälillä 62–72 vuotta miehistä 20,6 %:lla ja naisista 22,2 %:lla. 72-vuotiaitten

ikäryhmässä vähintään tyytyväisiä miehiä elämään oli 80 % tutkittavista ja naisia

hieman vähemmän (77 %).

6.4.2 Elämäntyytyväisyyden ja terveyden yhteyksiä

Elämäntyytyväisyyden ja tutkittujen terveysmuuttujien väliset pitkittäisyhteydet

ja ennustetekijät 55-vuoden ja 72-vuoden iässä on kuvattu kuviossa nro 6.

Kuvio 6. Elämäntyytyväisyyden ja tutkittujen terveysmuuttujien väliset yhteydet ja

ennustekijät 55-vuoden ja 72-vuoden iässä. (viivan paksuus ilmoittaa korrelaation

vahvuuden).

Tutkimuksen aloitusvaiheessa koetun terveyden (0,36), psyykkisen terveyden

(0,35) ja fyysisen kunnon (0,33) suora korrelaatio sen hetkiseen elämäntyytyväi-

syyteen oli vahvin. Sosiaalisen tuen (0,20) suora korrelaatio oli myös vahva.

Heikko korrelaatio elämäntyytyväisyyteen oli ilmoitetuilla sairauksilla (0,16).

80

Toisen seuranta-ajankohdan muuttujista psyykkisellä terveydellä (0,56) oli

vahvin suora korrelaatio sen hetkiseen elämäntyytyväisyyteen. Koetulla tervey-

dellä (0,38), itse arvioidulla liikuntakyvyllä (0,38) ja sosiaalisella tuella (0,35) oli

lähes yhtä voimakas suora korrelaatio sen hetkiseen elämäntyytyväisyyteen. Sai-

rauksilla (0,19) suora korrelaatio sen hetkiseen tyytyväisyyteen oli heikoin. 55-

vuotismuuttujista psyykkisellä terveydellä oli vahva suora korrelaatio 72-

vuotiselämäntyytyväisyyteen. Muiden tekijöiden suora vaikutus laimeni. Tar-

kemmat 55-vuotis ja 72-vuotisterveysmuuttujien ja elämäntyytyväisyyden väliset

korrelaatiot on esitetty liitetaulukossa 2.

Aloitusvaiheen muuttujista 55-vuotiaana mitatulla elämäntyytyväisyydellä oli

vahvin suora korrelaatio 72-vuotiselämäntyytyväisyyteen (0,42). Muista aloitus-

vaiheen muuttujista psyykkisellä terveydellä oli vahva suora korrelaatio elämän-

tyytyväisyyteen (0,34) 17-vuoden päähän. Muiden tekijöiden suora korrelaatio

laimeni. Tarkemmat 55-vuotis ja 72-vuotisterveysmuuttujien ja elämäntyytyväi-

syyden väliset korrelaatiot on esitetty liitetaulukossa 2.

Tulosten mukaan tutkimuksen aloitusvaiheen terveysmuuttujien välisistä kor-

relaatioista voimakkain suora korrelaatio oli fyysisen kunnon ja koetun terveyden

(0,65) välillä. Voimakkaat positiiviset suorat korrelaatiot olivat myös psyykkisen

kunnon ja koetun terveyden (0,37) välillä sekä sairauksien ja koetun terveyden

(0,36) välillä. Fyysisen kunnon ja psyykkisen terveyden (0,28) välinen suora kor-

relaatio oli hieman laimeampi.

Toisen seurantatutkimuksen 72-vuotismuuttujista liikuntakyvyn ja koetun

terveyden (0,54) välinen suora korrelaatio oli voimakkain. Voimakas positiivinen

suora korrelaatio oli myös psyykkisen terveyden ja liikuntakyvyn (0,45) välillä.

Psyykkisen terveyden ja koetun terveyden (0,46) välinen korrelaatio voimistui

verrattaessa 55-vuotisajankohdan vastaavaan vaikutukseen. Sen sijaan ilmoitettu-

jen sairauksien ja koetun terveyden (0,30) välinen korrelaatio laimeni, samoin

liikuntakyvyn ja koetun terveyden (0,54) välinen korrelaatio. Tarkemmat 55-

vuotis ja 72-vuotis terveysmuuttujien väliset korrelaatiot on esitetty liitetaulukko

2:ssa.

Ikääntyvälle väestölle suunnattu elämäntyytyväisyyskysely WHOQOL-Bref

otettiin käyttöön 72-vuotistutkimuksessa. Elämäntyytyväisyyden korrelaatiot

elämänlaatumittarin fyysisen, psyykkisen, sosiaalinen ja ympäristöosioiden välillä

on esitetty liitetaulukossa 2. 72-vuotiselämäntyytyväisyyden ja WHOQOL-Bref-

mittarin fyysisen (0,53), psyykkisen (0,62), sosiaalinen (0,48) ja ympäristöosioi-

den (0,48) välillä oli vahva korrelaatio. Muilla tekijöillä ei ollut voimakasta vai-

kutusta kaikkien elämänlaatumittarin osioiden välillä.

81

6.4.3 Elämäntyytyväisyyden ennustetekijät

55-vuotiaina ja 72-vuotiaina elämäntyytyväisyyden ja terveysmuuttujien yhteydet

ilmaistuna standardoitujen muuttujien välisinä vakioituina regressiokertoimina on

esitetty kuviossa nro 7.

Kuvio 7. Elämäntyytyväisyys ja terveyteen liittyvien muuttujien yhteydet ilmaistuna

standardoitujen muuttujien välisinä vakioituina regressiokertoimina.

Mallissa on ilmaistu vain merkitsevät yhteydet. Polkuanalyysimalliin ehdolla

olivat seuraavat tekijät: sen hetkinen fyysinen kunto, psyykkinen terveys, ilmoite-

tut sairaudet, koettu terveys, sosiaalinen tuki, elämäntyytyväisyys. Mallissa 55-

vuotiaana psyykkisen terveyden vaikutus sen hetkiseen elämäntyytyväisyyteen oli

voimakkain/merkitsevin. Itse ilmoitettujen sairauksien vakioitu vaikutus elämän-

tyytyväisyyteen ei ollut merkitsevä, joten sitä ei sisällytetty lopulliseen malliin.

Sen sijaan koetulla terveydellä oli edelleen merkitsevä vaikutus elämäntyytyväi-

syyteen. 55-vuotiaana elämäntyytyväisyyden vaikutus 72-vuotiselämäntyyty-

väisyyteen oli merkitsevä. 72-vuotismuuttujista merkitsevin oli sen hetkinen

psyykkinen terveys, joka oli vielä voimakkaampi kuin 55-vuotiaana. Analyysissa

katsottiin myös 55-vuotismuuttujien vaikutus myöhempään elämäntyytyväisyy-

teen. Näistä mikään ei ollut enää merkitsevä ja yksittäisten 72-vuotismuuttujien

kerroin pieneni. Lisäksi fyysisen kunnon muuttuja tuli myös merkitseväksi.

82

6.4.4 Elämäntyytyväisyyden muutosta selittäviä tekijöitä

Zungin masennusoireisuuskyselyllä mitattujen masennusoireisuusryhmän muu-

toksen yhteys elämäntyytyväisyydenmuutosryhmän muutokseen on esitetty taulu-

kossa 12. Koska masennusoireisuuden puuttumisella oli merkitsevä yhteys elä-

mäntyytyväisyyteen, niin haluttiin tutkia vielä erikseen päämuuttujan muutoksen

yhteyttä masennusoireisuusmuutokseen ja koetun terveyden muutokseen. Tulos-

ten mukaan elämäntyytyväisten osuus (69,2 %) pysyi suurimpana niillä, jotka

olivat tyytyväisiä elämäänsä 55- ja 72-vuotiaina ja joilla ei ollut masennusoirei-

suutta 55- eikä 72-vuotiaina. Sen sijaan molempina ajankohtina tyytyväisillä ja

masennusoireisten tyytyväisten osuus oli vähäisin (16,7 %) ja tyytymättömien

osuus oli suurin (38,9 %).

Elämäntyytyväisyysmuutosryhmien yhteys koetun terveydenmuutosryhmien

mukaan on esitetty taulukossa 13. Elämäntyytyväisten osuus (83,8 %) pysyi suu-

rempana niillä, jotka olivat molempina ajankohtina tyytyväisiä ja joilla koettu

terveys oli hyvä molempina tutkimusajankohtina. Sen sijaan molempina ajankoh-

tina tyytyväisten ja huonoksi terveyden kokevilla elämäntyytyväisten osuus oli

47,7 % ja tyytymättömien osuus oli 25,5 %.

83

Ta

ulu

kk

o 1

2. E

läm

än

tyy

tyvä

isy

ys

mu

uto

sry

hm

ät

ma

se

nn

uso

ireis

uu

sm

uu

tosry

hm

ien

mu

ka

an

ry

hm

äp

ros

en

tti.

Mase

nnuso

ire

isuu

smuuto

sryh

mät

Elä

määnty

ytyv

äis

yysm

uuto

sryh

mät

tyyt

yväin

en 5

5-v

tyyt

yväin

en 7

2-v

ty

ytym

ätö

n 5

5-v

tyyt

yväin

en 7

2-v

ty

ytyv

äin

en 5

5-v

tyyt

ymätö

n 7

2-v

ty

ytym

ätö

n 5

5-v

tyyt

ymätö

n 7

2-v

Tota

l

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

ei 5

5-v

– e

i 72-v

281

69,2

65

16,0

22

5,4

38

9,4

406

100,0

kyllä

55-v

– e

i 72-v

11

40,7

9

33,3

0

0,0

7

25,9

27

100,0

ei 5

5-v

– k

yllä

72-v

11

28,2

4

10,3

9

23,1

15

38,5

39

100,0

kyllä

55-v

– k

yllä

72-v

3

16,7

1

5,6

7

38,9

7

38,9

18

100,0

trendite

sti p

<

0,0

001

0,3

399

0,0

086

<

0,0

001

Ta

ulu

kk

o 1

3. E

läm

än

tyy

tyvä

isy

ys

mu

uto

sry

hm

ät

ko

etu

n t

erv

ey

de

nm

uu

tos

ryh

mie

n m

uka

an

ry

hm

äp

rose

nti

t.

Koetu

n terv

eyd

en m

uuto

s E

läm

änty

ytyv

äis

yysm

uuto

sryh

mät

tyyt

yväin

en 5

5v

tyyt

yväin

en 7

2v

tyyt

ymätö

n 5

5v

tyyt

yväin

en 7

2v

ty

ytyv

äin

en 5

5v

tyyt

ymätö

n 7

2v

tyyt

ymätö

n 5

5v

tyyt

ymätö

n 7

2v

Tota

l

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

hyv

ä 5

5v

– h

yvä 7

2v

88

83,8

12

11,4

2

1,9

3

2,9

105

100,0

huono 5

5v

– h

yvä 7

2v

87

67,4

26

20,2

8

6,2

8

6,2

129

100,0

hyv

ä 5

5v

– h

uono 7

2v

31

62,0

8

16,0

9

18,0

2

4,0

50

100,0

huono 5

5v

– h

uon

o 7

2v

103

47,7

38

17,6

20

9,3

55

25,5

216

100,0

Tre

ndi t

est

i <

0,0

001

0,1

232

0,5

049

< 0

,0001

84

6.5 Elämäntyytyväisyyden yhteys kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen

Kuviossa 8 on esitetty eloonjäämiskäyrien avulla elämäntyytyväisyyden yhteyttä

kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen. Vakavan sairastuvuuden suhteen tutkittavat

jaettiin kahteen luokkaan henkilöihin, joilla ei ollut vakavaa sairautta, ja heihin,

joilla oli vakava sairaus. Henkilöillä, joilla oli luokiteltu vakava sairaus, oli koko-

naiskuolleisuus 20–30 %. Sen sijaan tutkittavilla, joilla ei ollut luokiteltu vakavaa

sairautta kuolleisuus oli 15–20 %. Ei-vakavasti sairaiksi luokitelluilla tyytymät-

tömillä henkilöillä kuolleisuus alkoi lisääntyä voimakkaasti 62 ikävuoden jälkeen

ja 72-vuotiaina heistä oli elossa 81 %. Ei vakavasti sairailla tyytyväisillä henki-

löillä kuolleisuus lisääntyi hitaammin ja heistä 72-vuotiaina oli elossa 88 %. Tut-

kimuksen alkuvaiheessa tyytyväisten ja tyytymättömien ei-vakavasti sairaiden

henkilöiden kuolleisuudessa on suuri ero, ja eloonjäämisero on merkitsevä

p = 0,0251.

Kuvio 8. Eloonjäämiskäyrät 55-vuoden elämäntyytyväisyyden ja vakavan sairastavuu-

den mukaan.

Vakavasti sairailla elämäntyytyväisillä ja tyytymättömillä henkilöillä kuolleisuus

lisääntyi lähes samalla tavoin 70 ikävuoteen asti, sieltä alkaen näkyi tyytymättö-

mien henkilöiden voimakas kuolleisuuden lisääntyminen. Sairailla henkilöillä

tyytymättömyyden vaikutus ei näkynyt niin selvänä kuin ei vakavasti sairailla.

85

Kuolleisuuden ero oli samaa luokkaa (10 %) lopputilanteessa. Tyytymättömyyden

yhteys kuolleisuuteen ei-vakavasti sairailla oli voimakkaampi jo nuorempina kuin

vakavasti sairailla.

Kuolleisuus tyytyväisyyden luokissa on esitetty kuviossa 9. Jotenkuten tyyty-

väisten tai tyytymättömien kuolleisuus lisääntyy tasaisesti 55-vuotiaasta 72-

vuotiaaksi.

Kuvio 9. Kuolleisuuden jakautuminen tyytyväisyyden luokissa.

Kuolleisuus tautiluokittain vakavan sairastavuuden ja elämäntyytyväisyyden suh-

teen on esitetty taulukossa 14. Välitöntä kuolinsyytä tarkasteltaessa sairastavuu-

den suhteen tutkittavilla (638), joilla ei ollut vakavaa sairautta, oli verenkier-

toelinsairaus 28 henkilöllä peruskuolinsyy, joka on 4,4 % tästä ryhmästä. Henki-

löillä, joilla oli vakava sairaus, oli verenkiertoelinsairaus 38:lla perus- kuolinsyy,

joka on 13,4 % tästä ryhmästä. Välitöntä kuolinsyytä tarkasteltaessa elämäntyyty-

väisyyden suhteen tutkittavilla, jotka olivat tyytyväisiä (503) oli välitön kuolinsyy

17 henkilöllä verenkiertoelintensairaus, joka on 3,4 % tästä luokasta. Kun taas

tutkittavilla, jotka olivat tyytymättömiä (271) vastaavat luvut olivat 29 henkilöä ja

10,7 %. Runsaimmin välittömänä kuolinsyynä on verenkiertoelinten sairauksissa,

kasvaimissa hieman vähemmän.

86

Ta

ulu

kk

o 1

4. K

uo

lle

isu

us

tau

tilu

ok

itta

in v

ak

av

an

sair

as

tav

uu

de

n ja

elä

mä

nty

yty

vä

isyy

de

n s

uh

teen

.

Kuolin

syy

Vaka

va s

airast

avu

us

Elä

mänty

ytyv

äis

yys

ei v

aka

vaa s

airautt

a

N =

638

vaka

va s

airaus

N =

142

tyyt

yväin

en

N =

503

tyyt

ymätö

n

N =

271

lkm

%

lk

m

%

lkm

%

lk

m

%

vere

nki

ert

oelin

ten s

airaudet

28

4,3

9

19

13,3

8

17

3,3

8

29

10,7

0

kasv

aim

et

38

5,9

6

8

5,6

3

28

5,5

7

16

5,9

0

ulk

ois

et

syyt

8

1,2

5

2

1,4

1

8

1,5

9

2

0,7

4

herm

ost

on s

airaud

et

6

0,9

4

3

2,1

1

6

1,1

9

2

0,7

4

ruuansu

latu

selin

ten s

airaudet

5

0,7

8

1

0,7

0

3

0,6

0

3

1,1

1

hengity

selin

ten s

air

audet

2

0,3

1

2

1,4

1

3

0,6

0

1

0,3

7

psy

kiatr

ia

2

0,3

1

2

0,7

4

tuki

ja li

ikunta

elin

* 2

0,3

1

1

0,2

0

1

0,3

7

muita

teki

jöitä

1

0,1

6

1

0,2

0

kaik

ki s

yyt

92

14,4

2

35

24,6

5

67

13,3

2

56

20,6

6

* T

uki

ja li

iku

nta

elin

ten ja

sid

eku

doss

airaudet.

87

6.6 Tulosten yhteenveto

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan elämäntyytyväisiä poikkileikkausasetelmas-

sa tutkittavista oli jo tutkimuksen alkuvaiheessa 55-vuotiaana noin puolet ja osuus

nousi seurannan aikana mukana olleilla 80 %:iin (72-vuoitaana). Naisissa oli

elämäntyytyväisiä alkuaan enemmän kuin miehissä, mutta ero hävisi seurannassa.

Elämäntyytyväisten osuus nousi kaikkiin kolmeen seurantavaiheeseen osallis-

tuneiden keskuudessa. Miehillä tämä tapahtui seurantavälillä 55-vuotiaasta 62-

vuotiaaksi ja pysyi sen jälkeen vakaana 72-vuotiaaksi. Naisilla muutos oli vähäi-

sempi, mutta erityisesti elämään hyvin tyytyväisten osuus nousi heillä koko seu-

rannan ajan. Elämäntyytyväisyyden vähenemistä tapahtui 10:llä % sukupuolesta

riippumatta.

Elämäntyytyväisyyden yhteyttä tutkittiin psyykkisiin ja terveyteen liittyviin,

fyysisen toimintakyvyn tekijöihin ja terveyskäyttäytymiseen. Poikkileikkausase-

telmassa masennusoireiden puuttumisella oli merkitsevä positiivinen vaikutus

elämäntyytyväisyyteen ikävaiheesta riippumatta, mutta myös ikävaihespesifisiä

tekijöitä löytyi. Tutkimuksen alkuvaiheessa 55-vuoden iässä elämäntyytyväisyy-

teen oli voimakkaimmin korrelaatio koettu terveys, psyykkinen terveys (masen-

nusoireiden puuttuminen) ja fyysinen kunto (oma arvio). 72-vuoden iässä psyyk-

kisen terveyden ja sosiaalisen tuen korrelaatio elämäntyytyväisyyteen voimistui,

kun taas liikuntakyvyn ja koetun terveyden merkitys sen suhteen pysyi lähes sa-

mana. Sosiaalisen tuen merkitsevä korrelaatio elämäntyytyväisyyteen ilmeni nai-

silla jo 55-vuotiaina, mutta miehillä vasta 72-vuotiaina.

Oli selkeästi havaittavissa, että elämäntyytyväisyys ennustaa tulevaakin elä-

mäntyytyväisyyttä. Muista alkuvaiheessa elämäntyytyväisyyteen liittyvistä teki-

jöistä voimakkaimmin 72-vuoden elämäntyytyväisyyteen heijastui psyykkinen

terveys ja hieman heikommalla voimaosuudella fyysinen kunto, koettu terveys ja

sosiaalinen tuki. Elämäntyytyväisyyteen liittyvien tekijöiden keskinäisistä yhte-

yksistä alussa korreloivat voimakkaimmin fyysinen kunto ja koettu terveys, mutta

72-vuoden iässä psyykkisen terveyden ja koetun terveyden välinen yhteys voimis-

tui, kuten myös psyykkisen terveyden ja liikuntakyvyn välinen yhteys, mutta

koetun terveyden ja liikuntakyvyn välinen yhteys laimeni.

Tärkeä yksilön oman arvion merkitystä korostava havainto oli se, että huo-

noksi terveytensä arvioivat olivat tyytymättömimpiä, mutta kuitenkaan itse il-

maistuilla sairauksilla oli heikko korrelaatio elämäntyytyväisyyteen. Samoin huo-

noksi koetulla fyysisellä kunnolla oli merkitsevä negatiivinen yhteys elämätyyty-

väisyyteen, vaikka tulokset vaihtelivatkin eri rajoitteiden, sukupuolen ja ajanjak-

88

son mukaan. Naisilla 2 kilometrin kävelyn ja miehillä porrasvälin nousun suori-

tuskyvyn rajoittuneisuus oli yhteydessä koko seurannan ajan alhaisempaan elä-

mäntyytyväisyyteen. Sen sijaan terveyskäyttäytymistekijöistä vain tupakoinnilla

oli negatiivinen yhteys elämäntyytyväisyyteen. Vaikka runsaasti liikkuvat olivat

elämäntyytyväisempiä kuin vähän liikkuvat, niin tulos ei ollut tilastollisesti mer-

kitsevä.

Elämäntyytyväisyydellä oli merkitsevä yhteys seurannan aikaiseen kuollei-

suuteen. Ei-vakavasti sairaiksi luokitelluilla henkilöillä tämä yhteys oli selvä,

mutta vakavasti sairailla tutkittavilla elämäntyytyväisyydellä ei ollut yhteyttä

tutkimusasetelman kuolleisuuteen. Tyytymättömillä henkilöillä kuolleisuus alkoi

lisääntyä voimakkaasti 62-vuotiaina ja 72-vuotiaina heistä oli elossa 82 % ja vas-

taava osuus ei-vakavasti sairailla tyytyväisillä elämäänsä oli 88 %. Eloonjäämistä

pelkästään suhteessa elämäntyytyväisyyden asteeseen tarkasteltaessa käy selvästi

ilmi, että tyytyväisten kuolleisuus on selvästi matalin.

89

7 Pohdinta

7.1 Tulosten pohdinta

Tämä tutkimus osoitti, että yli puolet tutkimukseen osallistuneista oululaisista oli

tyytyväisiä elämäänsä 55-vuoden iässä. Elämäntyytyväisiä naisia oli enemmän

kuin miehiä, mutta ero hävisi seurannassa. Kaiken kaikkiaan tutkitut myöhäiskes-

ki-ikäiset oululaiset olivat tyytyväisiä elämäänsä.

Tulokset ovat hyvin yhteneväisiä aiempien suomalaisten ja ulkomaalaisten

tutkimustulosten kanssa. Suomalaisen hyvinvointitutkimuksen (Vaarama ym.

2006a) mukaan suomalaisista 60–69-vuotiaista ja 70–79-vuotiaista miehistä lähes

70 % oli erittäin tyytyväisiä elämäänsä tai melko tyytyväisiä ja vastaavat luvut

olivat naisilla hieman alhaisemmat. Leen ja Brownen (2008) tutkimustulokset

ovat yhteneväiset yllämainittujen tulosten kanssa. Heidän tutkimustuloksensa

osoittivat, että yli 66-vuotiaat olivat tyytyväisempiä kuin nuoremmat. Myös van-

husbarometritutkimuksen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003) tulokset 1990-

luvulta ovat samansuuntaiset. Barometritutkimuksiin vastanneista yli 60-

vuotiaista yli 90 % oli joko melko tyytyväisiä tai hyvin tyytyväisiä elämään ja

tyytymättömien vastaajien määrä oli laskenut kuuteen prosenttiin. Myös Kainu-

lainen (1998) osoitti, että noin 80 % väestöstä (ikäryhmässä 13–74-vuotiaat) oli

elämäänsä melko tai hyvin tyytyväisiä. Suomalaisen eläkeikäisen väestön terve-

yskäyttäytymistä ja terveyttä koskevan tutkimuksen (Laitalainen ym. 2008) mu-

kaan 70–74-vuotiaista miehistä oli erittäin tyytyväisiä tai tyytyväisiä elämänsä

saavutuksiin 55 % ja naisista vastaava luku oli 53 %. Nämä tutkimustulokset

vastaavat tässä tutkimuksessa havaittuja suuntaviivoja.

Suurin osa tutkittavista oli 62-vuotiaana eläkkeellä. Tulosten mukaan elämän-

tyytyväisyys nousi eläkkeelle jäännin jälkeen niillä tutkittavilla, jotka olivat seu-

rannassa mukana. Eläkkeelle siirtyminen voi tuoda mukanaan työhön liittyvien

vaatimusten loppuessa elämäntyytyväisyyden kohenemisen. Kohortti tutkimuksen

aloitusvaiheessa 55-vuotiaina tutkittavista miehistä 38 % ja naisista 25 % oli jo

eläkkeellä. Lisäksi kolmannes ilmoitti aikovansa eläkkeelle ennen varsinaista

eläkeikää Uusimäen (1995) tutkimustulosten mukaan. Saatuja tutkimustuloksia

tukee Kainulaisen (1998) tutkimustulos, että eläkkeelle siirtymisen jälkeen ihmis-

ten on todettu olevan tyytyväisiä tai muuttuvan tyytyväisemmiksi.

Tässä tutkimuksessa elämäntyytyväisten osuuden vähenemistä tapahtui vain

vajaalla 10 %:lla. Vanhenevan väestön armollisuus itseään ja saavutuksiaan koh-

90

taan näkyy myös aiemmissa tutkimuksissa. Tämän työn tulos on yhtenevä Sulan-

der ym. (2004) tutkimustuloksiin, jossa tyytymättömiä elämässään saavuttamiinsa

asioihin katsoi olevansa miehistä 3 % ja naisista 2 % sekä Laitalaisen ym. (2008)

tutkimustuloksiin, joissa tyytymättömiä 70–74-vuotiaiden ikäluokassa miehistä

oli reilu 2 % ja naisista reilu 3 %.

Elämäntyytyväisyyden stabiilius näkyi huolimatta fyysisestä ikääntymisestä

myöhäiskeski-iässäkin, jolloin sosiaaliset suhteet ja psyykkiset tekijät vaikuttavat

siihen enemmän kuin fyysinen terveys. Tutkimus vahvisti aiempaa havaintoa siitä,

että elämäntyytyväisyydellä on taipumus pysyä samalla tasolla monista elämän

muutoksista ja iän karttumisesta huolimatta. Löydös tukee aiempien tutkimusten

vastaavia havaintoja (Pavot ym. 1991, Koivumaa-Honkanen ym. 2004, Rissanen

ym. 2011, Koivumaa-Honkanen ym. 2012) ja tämän tutkimuksen hypoteesia elä-

mäntyytyväisyyden stabiiliudesta.

Elämäntyytyväisyyttä on aiemmin tutkittu ensisijaisesti poikkileikkausase-

telmissa ja keskitytty pääasiassa sen osatekijöiden tutkimiseen. Tässä tutkimuk-

sessa elämäntyytyväisyyden yhteyttä tutkittiin psyykkisen terveyden ja terveyteen

liittyviin tekijöiden, fyysisen toimintakyvyn tekijöiden ja terveyskäyttäytymisen

osalta. Poikkileikkausasetelmassa psyykkisellä terveydellä (masennusoireiden

puuttumisella) oli merkitsevä positiivinen yhteys elämäntyytyväisyyteen ikävai-

heesta riippumatta. Koettu terveys, fyysinen kunto (oma arvio) ja sosiaalinen tuki

olivat myös yhteydessä elämäntyytyväisyyteen. Pitkittäisseurannassa elämäntyy-

tyväisyyteen vaikuttivat samat tekijät, mutta painotukset muuttuivat. Oli selkeästi

havaittavissa, että elämäntyytyväisyys ennustaa tulevaakin elämäntyytyväisyyttä.

Tämän tutkimuksen tärkeä yksilön oman arvion merkitystä korostava havain-

to oli se, että huonoksi terveytensä arvioivat tutkittavat olivat tyytymättömimpiä,

mutta kuitenkaan itse ilmaistuilla sairauksilla oli vain heikko yhteys elämäntyyty-

väisyyteen. Huonoksi koetulla fyysisellä kunnolla oli myös merkitsevä negatiivi-

nen yhteys elämäntyytyväisyyteen, mutta tulosten mukaan erityyppiset liikkumis-

rajoitteisuudet, sukupuoli ja ikävaihe vaikuttivat tulokseen. Aiempien tutkimustu-

losten mukaan terveydentila on elämäntyytyväisyyteen vaikuttava tekijä (McAu-

ley 2006, Gwozdz & Sousa-Poza 2009). Toisaalta Lyyran (2006b) tutkimustulos-

ten mukaan tyytyväisyys senhetkiseen elämään ja sosiaalinen tuki ovat fyysisten

tekijöiden ohella tärkeitä iäkkäiden ihmisten terveydelle.

Tässä ikääntyvien oululaisten väestötutkimuksessa fyysisestä ikääntymisestä

ja sen mukaan tuomista sairauksista huolimatta sosiaaliset suhteet ja psyykkiset

tekijät vaikuttivat tyytyväisyyteen enemmän kuin fyysinen terveys. Tässä aineis-

tossa sekä miehillä että naisilla hyväksi terveytensä kokevien osuus oli 55-

91

vuotiaina vajaa 30 % ja seurannassa 62-vuotiaina noin 50 % ja 72-vuotiaina noin

50 %. Vaikka psykiatristen sairauksien osuus oli vähäistä (2 %), elämäntyytyväi-

syys oli voimakkaasti yhteydessä psyykkisiin tekijöihin. Tämän tutkimuksen

tutkittavista 84 % ilmoitti vuonna 1990 kärsivänsä pitkäaikaisista sairauksista.

Tutkimuksen aloitusvaiheessa tutkittavilla oli tuki- ja liikuntaelinsairauksia paljon

(60 %) ja merkitsevästi enemmän naisilla kuin miehillä. Elämäntyytyväisyyden

on todettu liittyvän voimakkaasti psyykkisiin tekijöihin (Koivumaa-Honkanen

1998, Koivumaa-Honkanen ym. 1996, 2001a, Haatainen 2000, Rissanen ym.

2011). Itse arvioitu hyvä terveys on vahvasti yhteydessä elämäntyytyväisyyteen.

Oman terveytensä hyväksi kokevien määrä on kasvanut väestötutkimuksissa.

Vuonna 1993 toteutetun eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytymistutkimuksen

mukaan 65–74-vuotiaista miehistä 7 % ja naisista 13 % arvioi terveytensä hyväksi

(Liimatta ym. 1994). Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 55–64 vuotiaista mie-

histä noin 36 % ja naisista 34 % arvioi terveytensä hyväksi ja miehistä noin kol-

mannes ja naisista hieman yli kolmannes melko hyväksi (Helakorpi ym. 2001,

Aromaa & Koskinen 2002). Arvio omasta terveydestä on vanhemmissa ikäryh-

missä väestötutkimuksen mukaan alhaisempi kuin nuoremmissa ikäryhmissä

(Helakorpi ym. 2005). Myöhemmän väestöpohjaisen suomalaisten terveyskäyt-

täytymis- ja terveyskartoitustutkimuksen (Laitalainen ym. 2008) mukaan ikäluo-

kassa 70–74-vuotiaat miehistä 14 % koki terveytensä hyväksi ja 36 % kohtalaisen

hyväksi. Naisten vastaavat luvut olivat 12 % ja 36 %. Koetut oireet ja sairaus-

diagnoosit liittyvät koettuun terveyteen. Pitkäaikaissairauksia sairastavien osuutta

kuvaava tuloksemme oli selvästi enemmän kuin Mini-Suomi-tutkimuksessa (Ter-

veys 2000 2005) saatu tulos ikäluokassa 55–64-vuotiaat, joista 77 % kärsi pitkä-

aikaissairauksista. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksia 55–64-vuotiaiden ikäluokas-

sa oli Mini-Suomi tutkimuksessa 39 % (Terveys 2000 2005). 72-vuotiaina tuki- ja

liikuntaelinten sairauksia oli 44 %:lla (Heikkinen 2005). Mielenterveyshäiriöitäis-

tä ilmoitti kärsivänsä 2 %, mikä tulos on samaa luokkaa (2 %) kuin Mini-Suomi-

tutkimuksen (Terveys-2000 2005) tulos. Myös koettu terveys oli Mini-Suomi-

tutkimuksen (Terveys-2000 2005) mukainen. Eläkeikäisen väestön (Manderbacka

2005) ja iäkkäiden terveys on kohentunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä

Suomessa (Aromaa ym. 1989, 2002, 2005, Sulander 2004, Terveys 2000 2005,

Laitalainen ym. 2008).

Tässä tutkimuksessa elämäntyytyväisyyteen liittyvinä tekijöinä psyykkisten

ja terveyteen liittyvien tekijöiden lisäksi analysoitiin toimintakykyä ja terveys-

käyttäytymistä. Tulosten mukaan rajoittuneisuutta kahden kilometrin kävelyssä

ilmeni 72-vuotiaina miehillä 38 %:lla ja naisilla 44 %:lla sekä portaiden nousussa

92

yhden kerrosvälin matkalla miehillä vajaalla neljänneksellä ja naisilla lähes kol-

manneksella. Elämäntyytyväisyyden negatiivinen yhteys kahden kilometrin käve-

lyn rajoittuneisuuteen ilmeni miehillä tutkimuksen aloitusvaiheessa ja 72-vuoden

iässä, mutta naisilla yhteys oli kaikkina tutkimusajankohtina. Portaiden nousussa

koetun rajoittuneisuuden negatiivinen yhteys tyytyväisyyteen oli havaittavissa

miehillä kaikkina ajankohtina mutta naisilla seurantatutkimusajankohtina 62- ja

72-vuotiaina. Tutkittavien terveyskäyttäytyminen oli parantunut seurannassa mu-

kana olleilla. Tulokset oli yhteneväisiä Sulanderin ym. (2004) tutkimustulosten

kanssa. Toiminnanvajavuudet yleistyvät Aromaa ym. (2005) mukaan iän mukana.

Yli viidesosalla 65 vuotta täyttäneistä on rajoittavia haittoja päivittäisissä toimin-

noissa. Myös Terveys 2000–tutkimuksen mukaan yli 65-vuotiaista miehistä lähes

30 % ja naisista 40 % tarvitsi apua toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi (Terve-

ys-2000 2005). Koetut fyysiset toimintakyvyn vajeet ovat selvästi yhteydessä

alhaisempaan elämäntyytyväisyyteen.

Elämäntyytyväisyydellä oli merkitsevä yhteys seurannan aikaiseen kuollei-

suuteen. Ei-vakavasti sairaiksi luokitelluilla tutkittavilla tämä yhteys oli selvä,

mutta vakavasti sairaiksi luokitelluilla henkilöillä elämäntyytyväisyydellä ei ollut

yhteyttä tutkimusasetelman kuolleisuuteen. Hyvin tyytyväisten tutkittavien kuol-

leisuus on eloonjäämiskäyrän mukaan matalin. Kuolleisuus lisääntyi tyytymättö-

mien ja jotenkuten tyytyväisten luokissa tasaisesti 55-vuotiaasta alkaen, kun taas

hyvin tyytyväisillä kuolleisuus alkoi lisääntyä vasta lähempänä 65 vuotta. Elä-

mäntyytymättömyyden on todettu aiempien tutkimustulosten mukaan ennustavan

väestötasolla kokonaiskuolleisuutta (Koivumaa- Honkanen ym. 2000, 2002).

Sama suuntaus kuolleisuuden suhteen oli nähtävissä myös tässä väitöskirjatutki-

muksessa.

7.2 Tutkimuksen luotettavuus

Aineiston pohdinta

Tutkimusaineiston muodostivat vuonna 1935-syntyneiden kohortti eli kaikki Ou-

lussa 1.10.1990 asuneet, pysyvän laitoshoidon ulkopuolella olevat oululaiset,

jotka kaikki kutsuttiin tutkimukseen (kokonaisotos). Heistä 831 henkilöä noudatti

kutsua, mutta 780 henkilöstä on perustietolomakkeen tiedot, joita tässä tutkimuk-

sessa käytetään. Ensimmäiseen seurantavaiheeseen vuosina 1990–92 osallistui

593 henkilöä ja toiseen seurantavaiheeseen vuosina 538 henkilöä. Näin ollen

93

tutkimusaineistojen osallistujien määrät vaihtelevat analyyseistä riippuen. Pitkän

seurantatutkimuksen aloitusvaiheessa osallistumisprosentti oli hyvä, mutta seu-

rantatutkimusten välillä ilmeni katoa. Sen osuutta löydöksiin kartoitettiin tutki-

mustuloksin.

Tutkimuksen aineistonkeruun ensimmäiseen vaiheeseen osallistuneista tutkit-

tavista jäi pois ensimmäisessä seurantavaiheessa 227 henkilöä eli noin vajaa kol-

mannes ja toisesta seurantavaiheessa 269 henkilöä eli hieman yli kolmannes.

Tutkimuksen kadon muodostivat kuolleiden henkilöiden lisäksi toisessa seuranta-

tutkimuksessa ei-tavoitetut sekä paikkakunnalta pois muuttaneet henkilöt, jotka

olivat osallistuneet alkuvaiheen tutkimukseen.

Katoanalyysin avulla voitiin määrittää, mihin tyytyväisyyden luokkaan tut-

kimuksesta poisjääneet henkilöt kuuluivat. Päinvastoin kuin osallistujien kohdalla

ensimmäiseen seurantaan osallistumattomista yli puolet (52 %) ja toiseen seuran-

tavaiheeseen osallistumattomista yli kolmannes (42 %) kuului elämäntyytymät-

tömien luokkaan 55-vuotiaina. Tässä katoanalyysissä ovat mukana kuolleet. Näin

ollen tutkimukseen osallistumattomat henkilöt katoanalyysin mukaan kuuluivat

55-vuoden iässä tyytymättömämpään elämäntyytyväisyyden luokkaan. Elämän-

tyytyväisyysjakauma osallistuneiden kohdalla edustaa keskimäärin tyytyväisem-

piä henkilöitä, jotka ovat myös valmiita osallistumaan pidempään seurantatutki-

mukseen.

Tämän tutkimuksen tutkimusjoukko muodostuu alueellisesta ikäkohortista.

Syntymäkohortti määräytyy kalenteriajan ja iän avulla (Roos 1987, Pitkänen 1994,

Kauhanen ym. 1998). Kyseessä on tiettyinä vuosina syntyneiden joukko, jossa

monet tausta- ja terveystekijät ovat homogeenisempiä kuin, jos tutkittavana olisi

laajempi ikäryhmä. Elämäntilanteessa on yhteneviä tekijöitä kuten sosiaalisesti

rakentuneista rooleista toiseen siirtyminen esimerkiksi eläkkeelle siirtymisen

myötä. Kohortin seurantojen alkuajankohtien erot vaikuttavat tutkimustulosten

eroihin (Riley & Riley 1999). Samaan aikaan syntyneistä käytetään kohorttikäsit-

teen rinnalla muitakin termejä esimerkiksi sukupolvi. Sukupolvikäsite on tuttu

arkikielessä sekä sosiaalitieteilijöiden käytössä (Alanen 2001)

Kohorttitutkimus suuntautuu ajassa eteenpäin. Tutkittavaa väestöä seurataan

ajassa ja tarkastellaan väestössä tapahtuvia muutoksia. Klassisessa kohorttitutki-

muksessa seurattavaksi otetaan usein terve väestöryhmä. Kohorttitutkimuksissa

analyysin kohteena ovat yleensä ryhmät (Kauhanen ym. 1998). Johtopäätösten

tekemisessä saaduista tuloksista on kuitenkin noudatettava varovaisuutta (Polit &

Hungler 1991). Tässä tutkimusasetelmassa pystyttiin seuraamaan elämäntyytyväi-

syyttä niin poikkileikkausasetemassa senhetkistä elämäntyytyväisyyttä ja siihen

94

liittyviä tekijöitä kuin pitkittäisasetelmassa tutkittavien elämäntyytyväisyyden

muutosta ja siihen liittyviä tekijöitä.

Tutkimuksen tutkittavat kuuluivat sodan jälkeisen jälleenrakennuksen ja nou-

sun sukupolveen (1920–1930-luvulla syntyneet). Roosin (1987) mukaan tämä

sukupolvi on monella tavalla nykyisen Suomen rakentajien sukupolvi. Tämä su-

kupolvi muistaa vielä sodan. Tutkittavat ovat olleet lapsia sodan alkaessa. Van-

hemmista tai taloudellisesta tilanteesta sodan aikana tai sen jälkeen ei ole tietoa

käytettävissä eikä myöskään orpoudesta. Tutkittavan sukupolven henkilöt ovat

syntyneet ja eläneet samoissa yhteiskunnallisissa tilanteissa. He ovat läpikäyneet

yhteiskunnalliset tapahtumat samanikäisinä ja muokkaantuneet näiden vaikutuk-

sesta (Seppänen ym. 2007). Tyypillistä tälle sukupolvelle on ollut muutto maalta

kaupunkiin yhteiskunnallisten rakennemuutosten myötä, jotka tapahtuivat

maamme pohjoisosissa myöhemmin kuin eteläisissä osissa. Tämän sukupolven

elämänkaaren aikana pääasiallisen ansiotyön kuva on muuttunut voimakkaasti

maataloustyöstä teolliseen ja palvelutyöhön (Uusimäki 1995). Tutkimushenkilöitä

yhdistää tietty elämäntilanne. Täten tutkimustuloksemme edustavat tätä ikäko-

horttia, tätä ikäpolvea ja sen elämäntyytyväisyyttä. Tällä ikäkohortilla elämäntyy-

tyväisyyteen liittyvät tekijät vaikuttivat ja muuttuivat tutkimuksemme mukaisesti.

Tutkimuksen taustan pohdinta

Vuonna 1990 tutkittaviksi oli valittu 55-vuotiaat henkilöt, koska kyseisestä iästä

lähtien eläkkeelle siirtyminen oli yleistynyt. Alkuperäisenä Uusimäen (1995)

väitöskirjan tavoitteena oli kuvata varhaista eläkkeellesiirtymisprosessia erityises-

ti eläkkeelle siirtymisen ajattelun vaihetta työsuuntautuneessa ja eläkesuuntautu-

neessa 55-vuotiaassa väestössä. Tutkitussa väestössä eläköityminen oli pidemmäl-

lä kuin se oli maassa keskimäärin. Kolmasosa tutkittavista oli eläkkeellä, kolmas-

osa eläkesuuntautuneita ja kolmasosa työsuuntautuneita. Työkyvyttömyyseläk-

keelle siirtyminen oli varhaisen eläköitymisen pääasiallinen syy. Sairaus johti

muuta maata aiemmin pohjoisessa tuohon aikaan työkyvyttömyyteen ja edelleen

eläköitymiseen. Työssä jaksamisen suurin motivaatio oli työstä saatava palkka ja

tyytyväisyys työhön, jota oli tehnyt suurimman osan elämästään. Eläkkeelle siir-

tyminen yleistyi Hytin ym. (1992) mukaan 55-vuotisiästä lähtien 1990-luvun

alussa. Tutkimusajankohtana väestön eläkkeelle siirtyminen oli mahdollista varsi-

naisen työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi yksilöllisen varhaiseläkkeen kautta, jonka

kriteerit olivat lääketieteellisesti todennetun työkyvyttömyyden suhteen nykyistä

lievemmät.

95

Menetelmien pohdinta

Sosiodemografisten tekijöiden mittareina käytettiin yleisesti käytössä olevia sivii-

lisäätyä ja koulutusta koskevia kysymyksiä. Sosioekonominen asema määriteltiin

ammattiluokituksen mukaan. Väestön koulutustaso oli pohjoisessa yleensä jonkin

verran muuta maata alhaisempaa. Tämän ikäpolven tyyppipiirteisiin kuuluu suh-

teellisen alhainen koulutus.

Tutkittavien itse täyttämät kyselyt sisälsivät psyykkiseen terveyteen, tervey-

teen liittyviin tekijöihin sekä toimintakyyn liittyviin tekijöihin liittyviä kyselyitä,

jotka tukivat toisiaan. Aineiston keruunmenetelminä käytettiin tutkimuksessa

aiemmin käytettyjä strukturoituja lomakkeita. Kyselylomakkeiden laaja-alaisuutta

voidaan pitää sekä tutkimuksen vahvuutena että heikkoutena. Tutkimusta voi

moittia teoreettisen lähtökohdan niukkuudesta, sillä elämäntyytyväisyys ja siihen

läheisesti liittyvät muut termit eivät ole teoreettisesti helposti eroteltavissa. Muun

muassa itse arvioitua terveyttä ja siihen liittyviä tekijöitä ja sen ennustearvoa on

pitkään tutkittu. On tärkeää ja mahdollista tutkia myös itse arvioitua psyykkistä

terveyttä erilaisin indikaattorein. Tärkeää on kuitenkin erottaa mittareiden erot

siinäkin tapauksessa, vaikka ne on suunniteltu tutkimaan samaa asiaa esimerkiksi

elämäntyytyväisyyttä.

Tutkimuksen luotettavuus perustuu menetelmän ja mittauksen luotettavuuteen

(Polit & Hungler 1991). Väestörekisterikeskukselta tilatut kuolinsyytilastot ovat

tunnetusti luotettavia. Muut tutkimusmenetelmät perustuivat suurelta osin itse-

arviomenetelmiin (strukturoidut kyselylomakkeet). Tyypillinen itse arvioinnin

vinouma liittyy siihen, että vastaajilla on taipumus esittää itsensä sosiaalisesti

suotuisassa valossa (Kozma & Stones 1987).

Veenhoven (1996) on korostanut, että tärkeää on saada tutkittavan oma arvio

elämäntyytyväisyydestään eikä arviota niistä tekijöistä, jotka kukin tutkija itse

arvelee elämäntyytyväisyyden muodostuvan. Tämä puoltaa lyhyttä kokonaisen

elämäntyytyväisyyden arviointia eikä monien eri tyytyväisyyden osa-alueiden

erilliskysymyksiä, joista keinotekoisesti muodostetaan summamuuttuja. Yleistä

elämäntyytyväisyyttä mitattaessa yksittäisillä kysymyksillä kartoitetaan elämän-

tyytyväisyyttä vastaajan subjektiivisena omana arvionaan elämästään. Haastatte-

lutilanteissa vastaajilla on taipumus hivenen yliarvioida omaa tyytyväisyyttään

(Veenhoven1996). Siten postitetulla kyselyllä, jossa tyytyväisyyttä on kysytty 4–

5-portaista asteikkoa käyttäen, saataisiin luotettavimmat tulokset. Tämä vastaa

sitä, miten tässä tutkimuksessa elämäntyytyväisyys kartoitettiin.

96

Yksittäistä elämäntyytyväisyyskysymystä on käytetty paljon tutkimuksissa

kuten kansallisissa kyselyissä (Aromaa ym. 1989, Aromaa & Koskinen 2002,

Terveys 2000 2005) ja Euroopan hyvinvointitutkimuksessa (European Foundation

for the Improvement of Living and Working Conditions 2004, 2010). Yksittäisen

kysymyksen käyttäminen on helppoa. Hyvä elämä koostuu sekä laadukkaasta

elämästä että hyvinvoinnin kokemisesta. Laadukkaan elämän toteutumista voi

arvioida ulkopuolinen, mutta hyvinvoinnin kokemista vain ihminen itse (Ojanen

ym. 2001). Subjektiivista hyvinvointia mitattaessa on kysytty myös arviota onnel-

lisuudesta ja yksinäisyyden kokemisesta kuten Erik Allardtin kehittämässä LS-

mittarissa, jota on käytetty elämäntyytyväisyysmittarina pitkässä suomalaisen

kaksoskohortin seurannassa (Allardt 1973, Koivumaa-Honkanen 1998). Toisaalta

LiSat9- ja LiSat11- elämäntyytyväisyyskysymyssarjoissa yhtenä kysymyksenä on

myös yleinen elämäntyytyväisyys. Mittarin valintaan eri vaiheissa vaikutti tutki-

muksen alkuvaiheessa käytetyn mittarin valinta. Seurantatutkimuksissa toistettiin

elämäntyytyväisyyden arviota samalla yhden kysymyksen mittarilla. Tässä seu-

rantatutkimuksissa on käytetty samaa mittaria seurannan eri vaiheissa. Näin saa-

daan luotettavampi tutkimustulos (Polit & Hungler 1991).

Elämäntyytyväisyyteen yhteydessä olevat tekijät valikoituivat yleisesti tutki-

muksessa käytetyistä muuttujista niitä yhdistelemällä. Yhdistelemällä muuttujia

pyrittiin ottamaan mukaan kysymyksiä, jotka vastasivat aiempina tutkimusajan-

kohtina käytettyjä kyselyitä. Lisäksi muuttujien standardointi teki eri asteikollisis-

ta muuttujista vertailukelpoisia (Polit & Hungler 1991). Pitkittäisaineiston aiem-

piin kysymyksiin ei voida tehdä muutoksia. Näin ollen joidenkin muuttujien suh-

teen ei seurannassa voitu vertailua suorittaa muuttuneen kysymyksen muodon

takia. Terveys- ja hyvinvointi-indikaattoreissa on määritelty muun muassa ikään-

tyvän väestön terveyttä koettuna terveytenä, sairastavuutena, kuolleisuuslukuina,

toimintakykynä ja ylipainona sekä ikääntyvän väestön elintapoja ja ikääntyvän

väestön elämänhallintaa muun muassa elämäntyytyväisyyttä kartoittamalla (Mik-

konen 2007). Tätä jaottelua mukaillen valittiin elämäntyytyväisyyteen liittyviksi

muuttujiksi psyykkiseen terveyteen ja koettuun terveyteen liittyviä tekijöitä sekä

fyysiseen toimintakykyyn ja terveyskäyttäytymiseen liittyvät tekijät. Näitä tekijöi-

tä on tarkasteltu aiemmissa poikkileikkausajankohdissa. Tutkimuksen toteuttami-

sessa muuttujien tarkastelua rajoitti se, että tutkimuksen keräämisen alkuvaiheen

ajankohtana oli vielä vallalla patogeeninen, sairauslähtöinen näkökulma.

Tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää tietyn ikäkohortin seuraamista ja näin

nähdään siinä ikäryhmässä yksittäisissä ihmisissä tapahtuvia muutoksia. Ikäko-

hortilla voidaan nähdä elämänhistorian summa pitkittäisasetelmassa. Aineisto on

97

homogeeninen, joka lisää luotettavuutta (Polit & Hungler 1991). Tutkittavat ovat

vuonna 1935 syntyneitä oululaisia. Heikkoutena voidaan pitää sitä, ettei tutkitta-

vilta ole kysytty aiempaa elämänhistoriaa esimerkiksi sodan vaikutusta heidän

elämäänsä.

Koska elämäntyytyväisyys on abstrakti rakenne, on sille löydettävä jokin

konkreettinen mitattavissa oleva tulkinta empiiristä tutkimusta varten. Elämäntyy-

tyväisyyttä mitataan usein useista kysymyksistä koostuvilla kysymyssarjoilla.

Tässä tutkimuksessa käytettiin yleisesti useissa tutkimuksissa käytettyä yhden

kysymyksen mittausta elämäntyytyväisyydestä, jota pidetään yhtä luotettavana

kuin useamman kysymyssarjan mittareita (International Wellbeing Group 2006).

Yhden kysymyksen elämäntyytyväisyyskysymyksellä saadaan tutkittavien ylei-

nen elämäntyytyväisyysaste.

Terveyteen liittyvien tekijöiden kartoittamiseksi käytettiin strukturoituja pos-

tikyselyitä, tutkittavien itse täyttämiä strukturoituja kysymyssarjoja sekä haastat-

teluja, joita suorittivat tutkimukseen koulutetut henkilöt. Polit & Hunglerin (1991)

mukaan sisäinen validiteetti liittyy siihen, miten luotettavia ja tutkittavan ilmiön

kannalta keskeisiä tietoja tutkittavista saadaan ja miten luotettavia johtopäätöksiä

tehdään. Tässä tutkimuksessa tutkimusaineisto on kerätty huolellisesti. Tutkija on

saanut käyttöönsä tutkimuksen aloituksen valmiin aineiston saatuaan tutkimuslu-

van. Ensimmäisen seurantatutkimuksen aikana tutkija on ollut koordinoimassa

aineiston keräystä tutkimussuunnitelman mukaisesti. Tutkija on ollut tallentamas-

sa tutkimusaineistoa ja tarkastamassa tallennettua aineistoa. Toisen seurantatut-

kimuksen aikana tutkija on mukana aineistonkeruuta suunnittelemassa, koor-

dinoimassa aineiston keräystä, vastaamassa kutsumenettelystä, tutkimuksen logis-

tiikasta, verinäytteiden otosta, mittauksista, testeistä, kyselyistä ja haastatteluista

sekä koordinoimassa aineiston tallennusta ja tarkistusta. Esimerkiksi itse ilmoitet-

tujen sairauksien kaksoistallennuksen vastaavuuden avulla on pyritty luotettavaan

tutkimusaineistoon. Analyysivaiheessa tutkija on analysoinut aineistoja apunaan

tilastotieteen asiantuntijaa. Tutkija on myös aineistojen artikkeleiden kirjoittajajä-

sen.

Tutkimusjärjestelyjen muuttaminen heikentäisi tutkimustulosta Polit & Hung-

lerin (1991) mukaan. Sen vuoksi elämäntyytyväisyyskysely on pysynyt samana

kaikkien tutkimusajankohtien aikana. Tutkittavat ovat täyttäneet osan kyselyistä

ja kotona ja tuoneet mukanaan tutkimuskeskukseen niin, että he ovat voineet

tehdä tarkentavia kysymyksiä tutkimushoitajalle. Lisäksi tutkimushoitajat ovat

tarkistaneet täytetyt kaavakkeet ja pyytäneet tutkittavia täydentämään puuttuvia

kohtia. Mittaustulokset on kirjattu tutkimuslomakkeisiin heti mittauksen jälkeen.

98

Ulkoiseen validiteettiin vaikuttaa otoksen edustavuus (Polit & Hungler 1991). Se

toimii perustana tulosten yleistettävyydelle tutkimusotoksen ulkopuolella. Tämän

tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää kohorttitutkimuksen seurantaa. Samojen

henkilöiden seuranta pitkittäistutkimuksen avulla antaa hyvän mahdollisuuden

selvittää elämäntyytyväisyyttä, sen pysyvyyttä ja muutoksia iän lisääntyessä sekä

siihen liittyvien tekijöiden muutoksia.

Tutkimuksen tarkastelu sen teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta

Elämäntyytyväisyys on subjektiivisen hyvinvointiin liittyvä tekijä. Tyytyväisyys

ja onnellisuus näkyvät tunnetiloissa ja persoonan asenteena. Myönteisten ja kiel-

teisten tunteiden suhdetta ja toisistaan erillisyyttä voidaan tutkia, mutta sitä ei

tässä tutkimuksessa tehty. Tyytyväisyys näyttää olevan vahvemmin yhteydessä

positiiviseen (lisä) kuin negatiiviseen (puute) tunnetilaan. Iäkkäillä ihmisillä myös

positiivisten tunteiden prosessointi aivoissa näyttää muuttuvan siten, että positii-

visesti ladattu informaatio muistetaan paremmin kuin negatiivisesti ladattu (Addis

ym. 2010).

Kokonaisvaltainen elämäntyytyväisyys liittynee läheisesti siihen, kuinka tyy-

tyväinen ihminen on itseensä. Tyytyväisyys itseensä ja itsensä hyväksyminen

tukevat hyvää itsetuntoa. Itsetunto on ihmisten tärkeä voimavara. Se on kokonais-

valtaista selviytymistä elämää kuormittavissa tilanteissa omien voimavarojemme

avulla sekä yleistä tyytyväisyyttä elämään. Elämäntyytyväisyys on ihmisten oman

hyvinvoinnin mittari. Ihmisten hyvinvointi kuvaa arviota omasta olotilasta ja

elämästä kokonaisuutena.

Tarvitaan tietoa ihmisten valintoihin vaikuttavista tekijöistä ei ainoastaan

markkinoinnin vaan etenkin terveyden edistämisen takia, jotta terveyttä tukevia

valintoja voidaan edistää. Objektiivisten terveys- ja toimintakykymittareiden

lisäksi tulisi arvioida ihmisten omia käsityksiä ja erityisesti heidän subjektiivista

arviota omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestä. Nykyään onkin alettu korosta-

maan asiakkaan asemaa toiminnan subjektina. Sen tulee vaikuttaa myös hoidon

päämääriä priorisoidessa (Janhonen ym. 1992, Hiffinson & Carr 2001, Zimmer-

mann ym. 2006 ja 2008). Entistä tärkeämpää on edistää väestön omaa aktiivisuut-

ta oman terveytensä edistämiseen.

Tutkimuksen toteutustapa voimavarasuuntautunut tutkimus, jonka taustalla

on salutogeeninen lähestymistapa, joka antaa oivan mahdollisuuden tarkastella

tutkimusaineistojen terveyslähtöisiä positiivisia puolia. Elämäntyytyväisyys on

osa ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Alkuperäisen kohorttitutkimuksen

99

lähtökohtaa voidaan pitää salutogeenisenä, sillä tutkimustarkastelussa lähdettiin

siitä, miten voidaan välttää liian varhainen elämöityminen, ja kysyttiin, mikä

voimaannutta työssä jaksamisessa. Tutkimuksessa ei ole mitattu salutogeneesin

mallin keskeistä käsitettä, koherenssin tunnetta. Terveystieteissä onkin joitakin

tutkimuksia, joissa on hyödynnetty salutogeenistä, terveyslähtöistä näkökulmaa

(Pietilä 1994, Ekman ym. 2002, Koskinen- Ollanqvist ym. 2007, Bergman ym.

2009, Miettola 2011).

Voimavarasuuntautuneisuuteen sisältyy käsitys siitä, miten omia voimavaroja

voidaan käyttää erilaisten haasteiden kohtaamiseen ja miten henkilö on valmis

irrottamaan voimavarojaan erilaisiin haasteisiin. Tehokkaimmat voimaantumis-

strategiat rakentavat ja vahvistavat ihmisiä osallistumaan, mahdollistavat itsenäis-

tä päätöksentekoa (Antonovsky 1996). Ihmisten omaa voimavarasuuntautunei-

suutta ollaan tuomassa potilaiden hoitostrategioihin (Funnell & Weiss 2009).

Henkilökohtaisten voimavarojen merkitys terveyden ylläpitämisessä korostuu.

Tämän muutosprosessin ja voimavarojen tarkastelussa teoreettisena lähtökohtana

voidaan pitää käsitettä voimaantuminen (empowerment) (Pietilä ym. 1998). Voi-

mavaroja vahvistavalla potilasohjauksella on tutkimusten mukaan positiivinen

vaikutus ohjattavien omahoitoon (Funnell & Anderson 2004).

Liian usein lääketieteessä yritetään löytää parannuskeinon ottamatta huomi-

oon niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen. Terveyslähtöisen, saluto-

geenisen näkökulman avulla voidaan myös pohtia, miten olisi mahdollista välttää

kasvavia väestön terveyseroja. Salutogeeninen näkökulma tarkastelee terveyttä ja

terveyden edistämistä. Terveys voidaan käsitellä prosessiksi elämän virrassa,

jossa neuvotellaan koko elämän ajan ikään kuin terveys-sairausjatkumolla. Toiset

ihmiset ovat hyviä tässä terveys-sairausneuvottelussa eivätkä sairastu, kun taas

toiset ovat huonoja ja sairastuvat. Ihmisten terveyshän riippuu heidän selviyty-

miskyvystään, voimavaroista ja tuesta, jonka puoleen hän kääntyy apua tarvites-

saan. Samaa salutogeenistä näkökulmaa voisi soveltaa elämäntyytyväisyydessä.

7.2 Johtopäätökset

Tämä tutkimuksen tulosten mukaan voidaan esittää seuraavat johtopäätökset.

1. Tutkittavat olivat keskimäärin tyytyväisiä elämäänsä 55-, 62- ja 72-vuotiaina.

2. Tutkittavien elämäntyytyväisyyteen 55-vuotiaina olivat yhteydessä koettu

terveys, psyykkinen terveys, fyysinen kunto, psykososiaalinen tilanne ja il-

moitetut sairaudet. Elämäntyytyväisyyteen yhteydessä 72-vuotiaina olivat

100

psyykkinen terveys, liikuntakyky, koettu terveys, sosiaalinen tuli ja ilmoitetut

sairaudet.

3. Elämäntyytyväisten osuus nousi eläkkeelle jäännin jälkeen niillä, jotka olivat

seurannassa mukana.

4. Elämäntyytyväisyyteen 55-vuotiaina oli vahvimmin yhteydessä sen hetkinen

koettu terveys ja psyykkinen terveys sekä fyysinen kunto. Samat tekijät olivat

pitkittäisseurannassa yhteydessä 72-vuotis elämäntyytyväisyyteen, mutta pai-

notukset muuttuivat. Fyysisten tekijöiden merkitys laimeni ja psyykkisten te-

kijöiden yhteys voimistui. Keski-iän elämäntyytyväisyys ennustaa tyytyväi-

syyttä elämään iän karttuessa.

5. Elämäntyytyväisyydellä oli merkitsevä yhteys kuolleisuuteen. Elämäänsä

tyytymättömien ja jotenkuten tyytyväisten luokissa kuolleisuus lisääntyi ta-

saisesti 55-vuotiaista alkaen, kun taas elämäänsä hyvin tyytyväisten kuollei-

suus alkoi lisääntyä lähempänä 65-ikävuotta.

101

Lähteet

Abrams MA (1973) Subjective social indicators. Social Trends 4: 35–56. Addis DR, Leclerc CM, Muscatell K & Kensinger E (2010) There are age-reated changes

in neural connectivity during the encoding of positive, but not negative, information. Cortex 46(4): 425–433.

Alanen L (2001) Polvesta polveen. Sukupolvi sosiologisena käsitteenä ja tutkimuskohteena. Teoksessa: Sankari A & Jyrkämä J (toim.) Lapsuudesta vanhuuteen. Jyväskylä, Gummerus: 97–115.

Alaranta H, Soukka A, Harju R & Heliövaara M (1990) Tuki- ja liikuntaelinsairauksien diagnostiikan kehittäminen: selän ja niska-hartiaseudun suorituskyvyn mittaaminen työterveyshuollossa. Työsuojelun rahaston julkaisuja A 7: 46–49.

Allardt E (1973) About dimension of welfare: an explanatory analysis of the comparative Scandinavian survey. University of Helsinki, Research Group of Comparative Sociol-ogy. Research reports 1.

Allardt E (1975) Dimensions of welfare in comparative Scandinavian study. Research Group for Comparative Sociology. Research reports 9. University of Helsinki.

Allardt E (1976) Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Juva, WSOY: 46–49, 180–205. Allardt E (1980) Trying to reconcile Galtung and Durkheim. Teoksessa: Holm H-H &

Rudong E (toim.) Social science- for what? Festschrift for Johan Gartung. Oslo Uni-versitetforlaget: 189–93.

Allardt E (1993) Having, Loving, Being: An alternative to the Swedish Model of Welfare Tesearch. Teoksessa Nussbaum M & Sen A (toim.) Quality of life. Oxford, Oxford Scholarship Online monographs: 88–95.

Anke A & Fugl-Meyer A (2003) Life satifaction several years after severe multiple trauma – retrospective investigation. Clinical Rehabilitation 17: 431–442.

Antonovsky A (1979) Health, Stress and Coping. Jossey-Bass, San Fransisco. Antonovsky A (1982) The structure and properties of the sense of coherence scale. Social

science & medicine 36: 725–733. Antonovsky A (1983) The sense of coherence: development of a research instrument.

Newletter and Reseach Reports 1: 11–22. Antonovsky A (1987) Unravelling the Mystey of Helath: How People Manage Stress and

Stay Well. Gerontologist 30: 362–268. Antonovsky A (1990) Pathway leading to successful coping and health. New York NY,

Springer Publishing. Antonovsky A (1993) The structure and properties of the sense of coherence scale. Social

Science and Medicine 36(6): 725–733. Antonovsky A. (1996) The salutogenic model as a theory to quide health promotion.

Health promotion International 11(1): 11–18. Antonovsky A & Sagy S. (1990) Gonfronting developmental tasks in the retirement transi-

tion. Gerontologist 30: 362–368. Armitage P (1971) Statistical Methods in Medical Research. Oxford, Blackwell: 104–107,

156–159, 363–365, 408–414.

102

Aromaa A, Klaukka T, Heliövaara M, Impivaara O, Maatela J, Reunanen A, Aronen E & Joukamaa J (1989) Väestön terveydentila ja pitkäaikainen sairastavuus. Teoksessa Aromaa A, Heliövaara M, Impivaara O, Knekt P, Maatela J, Joukamaa M, Klaukka T, Lehtinen V, Melkas T, Mälkiä E, Nyman K, Paunio I, Reunanen A, Sievers K, Kalimo E & Kallio V (1989) Terveys, toimintakyky ja hoidontarve Suomessa. Mini-Suomi-terveystutkimuksen perustulokset. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:32: 215–238.

Aromaa A & Koskinen S (toim.) (2002) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002.

Aromaa A, Gould R, Hytti H & Koskinen S (2005) Toimintakyky, työkyky ja sairauden sosiaaliset seuraukset. Teoksessa: Aromaa A, Huttunen J, Koskinen S & Teperi J (toim.) Suomalaisten terveys. Duodecim, Kansanterveyslaitos ja STAKES: 135–148.

Atchley R & Robert C (2000) Social Forces and Aging. An Introduction to Social Geron-tology. 9. p. Belmont CA; Wadsworth: Publishing: 174–175.

Backman K (2001) Kotona asuvien ikääntyneiden itsestä huolenpito. Acta Universitatis Ouluensis Medica D 624: 19–21.

Baltes P & Baltes M (1990) Psychological Perspectives on Successful Aging: The Model of Selective Optimization with Compensation. Teoksessa Blates P & Balter M (toim.) Successful Aging: Perspective from the Bahavioral Sciencies. Cambridge UK, Cam-bridge University Press: 1–34.

Bandura A (1977) Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Psycho-logical Review 84(2): 191–215.

Bandura A (1992a) Exercise of personal agency trough the self-efficacy mechanism. Teo-ksessa: Swarzer R (toim.) Self efficacy: thought control of action. Washington DC, Hemisphere: 3–38.

Bandura A (1992b) Self-efficacy mechanism in psychobiologic functioning. Teoksessa Schwarzer R (toim.) Self-efficacy: thought control of action. Washington DC, Hemi-sphere: 355–394.

Beck AT, Ward CH, Mendelson MJ, Mock J & Erbaugh J (1961) An inventory for meas-uring depression. Archives of General Psychiatry 4: 561–571.

Beck AT, Steer RA & Garbin MG (1988) Psychometric properties of the Beck Dapression Inventory: twenty-five years of evaluation. Clinical Psychology Review 8: 77–100.

Becker GM, Glascoff MA & Felts WM (2010) Salutogenesis 30 Years Later: Where do we go from here? International Electronic Journal of Health Education 13: 25–32.

Berg AI, Hassing LB, McClearn GE & Johansson B (2006) What matters for life satisfac-tion in the oldest-old? Aging and Mental Health 10(3): 257–264.

Bergman E, Malm D, Karlsson J-E & Berterö C (2009) Longitudinal study of patients after myocardial infarction: Sense of coherence, Quality of life and symptoms. Heart & Lung 38(2): 129–140.

Blanchflower DG & Oswald AJ (2004) Well-being over time in Britain and the USA. Journal of Public Economics 88: 1359–1386.

Bowling A. (1991) Measuring health. A review of quality of life measurement scales. 2. p. Milton Keynes Philadelphia, Open University Press.

103

Bränholm I-B, Eklund M, Fugl-Meyer KS & Fugl-Meyer AR (1991) On work and life satisfaction. Journal of Rehabilitation Science 4: 29–34.

Bäckman G, Frey H, Jacobsson G & Kankaanpää J (1983) Psykososiaalinen ympäristö ja terveys. Suomen Lääkärilehti 38: 2958–2961.

Bäckman G (1990) Terveys ja elämänhallinta. Åbo Akademi; Socialpolitiska institutionen. Bäckman G (1992) Psykososiaalinen ympäristö ja terveys. Teoksessa Karisto A, Lahelma

E & Rahkonen O (toim.) Terveyssosiologia. Juva, WSOY: 161–169. Campbell A, Converse P & Rodgers W (1976) The quality of American life. New York,

Russell Sage Foundation. Chang M, Kim H, Shigematsu R, Nho H, Nishijima T & Tanaka K (2001) Functional

Fitness may be related to life satisfaction in older Japanese adults. International Jour-nal of Aging & Human Development 53(1): 35–49.

Cochrane W & Slade P (1999) Appraisal and coping in adults with cleft lip: Associations with well-being and social anxiety. British Journal of Medical Psychology 72: 485–503.

Cummins RA (1997) Assessing Quality of life. Teoksessa Brown TI (toim.) Quality of life for people with disabilities. Models, research and practice. 2. p. Cheltenham UK, Stanley Thornes: 116–150. Teoksessa: Vaarama M, Moisio P & Karvonen S (toim.) 2010. Suomalaisten hyvinvointi 2010. Helsinki, Yliopistopaino.

Cummings SM (2002) Predictors of psychological well-being among assisted-living resi-dents. Health & Social Work 27: 293–302.

Chodzko-Zajko WJ, Proctor DN & Fiatarone Singh MA (2009) Exercise and physical activity for older adults. Medicine and Science in Sports Exercercise 41: 1510–530.

Clark SD, Long MM & Schiffman LG (1999) The mind-body connection: The relationship among physical activity level, life satisfaction, and cognitive age among mature fe-males. Social Behavior & Personality 1999 14: 221–240.

Danny B Hoyt, Marvin A Kaiser, George R Peters & Nicholas Babchuk (1980) Life Satis-faction and Activity Theory: a Multidimensional Approach. J Geronto 35(6): 935–4.

Davis P, Young A, Cherry H, Dahlman D & Rehfeldt R (2004) Increasing the happiness of individuals with profound multiple disabilities: Replication and extension. Journal of Applied Behavioral Analysis 37: 531–534.

Davies JK (2006) The cahalleng of globalization. 7th IUHPE European Conference on Health and Health Education. 18–21 October, Budapest. Hungary.

de Botton A (2003) Filosofian lohdutukset. Helsinki, WSOY. Diener E (1984) Subjective well-being. Psychological Bulletin 95: 542–575. Diener E, Emmons R, Larsen R & Griffin S (1985) The satisfaction with life scale. Journal

of Personality Assessment 49(1): 71–75. Diener E (1994) Assessing subjective well-being: Progress and opportunities. Social Indi-

cators Research 31: 103–157. Diener E, Suh E & Shigehiro O (1997) Recent findings on subjective well-being. Indian

Journal of Clinical Psychology 24(1).

104

Diener E & Lucas RE (1999) Personality and subjective well-being. Teoksessa Snyder CR & Lopez SJ (toim.) Handbook of positive psychology. New York, Oxford Unversity Press: 213–229.

Diener E, Lucas R & Scollon C (2006) Beyond the hedonic treadmik: Revising the adapta-tion theory of well-being. American Psychologist 61: 305–314.

Easterlin R (2001) Income and happiness: Towards a unfield therapy. The economic Jour-nal 111: 465–484.

Echersley R (2000) The mixed blessings of material progress: diminishing returns in the pursuit of happiness. Journal of Happiness Studies 1: 267–292. Teoksessa Vaarama M, Moisio P & Karvonen S (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010. Helsinki, Yliopis-topaino.

Ekman I, Fagerberg B & Lundman B (2002) Health-related quality of life and sense of coherence among elderly patients with severe cronic heart failure in comparison with healthy controls. Heart & Lung 31(2): 94–101.

Erikson E (1980) Indentity and the Life Cycle. New York, WE Norton & Company. Eriksson M (2007) Unravelling the mystery of salutogenesis: the evidence base of the

salutogenic research as measured by Antonovsky´s sense of coherence scale. Doctoral thesis. Folkhälsan Research Centre, Health Promotion Research Programme. Reseach Report 2007:1. Folkhälsan, Turku.

Eriksson M & Lindström B (2005) Validity of Antonovsky`s sense of coherence scale: a systematic review. Journal of Epidemiology and Community Health 59: 460–466.

Eriksson M & Lindström B (2006) Antonovsky`s Sense of Coherence Scale and the rela-tion with health- a systematic review. J Epidemiol Community Health 60: 376–381.

Eriksson M & Lindström B (2007) Antonovsky´s Sense of Coherence Scale and It´s rela-tion with quality of life: A systematic review. Journal of Epidemiology and Communi-ty Health 61: 938–944.

Eriksson M & Lindström B (2008) A salutogenic interpretation of the Ottawa Charter. Health Promotion International 23(2): 190–199.

Eriksson M & Lindström B (2009) From an epidemiology of desease to an epidemiology of health: The contribution of the salutogenic framework for public health and health promotion research and practice. Teoksessa Morgan A, Ziglio E & Davies M (toim.) International health and development: Investing in assets of individuals, communities and organizations.

European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions (2004) Life satisfaction in an enlarged Europe. Quality of life in Europe. URI: http://www.eurofound.europa.eu/pubdocs/2003/108/en/1/ef03108en.pdf.

European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions (2010) Second European Quality of Life Survey. Subjective well-being in Europe. URI: http://www.eurofound.europa.eu/pubdocs/2009/108/en/1/EF09108EN.pdf.

Farquhar M (1995) Definitions of quality of life: A taxonomy. Journal of Advanced Nurs-ing 22(3): 505–508.

105

Fassino S, Leombruni P, Daga GA, Brustolin A, Rovera GG & Fabris F (2002) Quality of life in dependent older adults living at home. Archives of Gerontology and Geriatrics 35(1): 9–20.

Fayers PM & Machin D (2000) Quality of life. Assesment, analysis and interpretation. New York, John Wiley & Sons.

Fees BS, Martin P & Poon LW (1999) A model of loneliness in older adults. Journal of Gerontology 54B: 231–239.

Felce D & Perry J (1995) Quality of life: its definition and measurement. Research in Developmental Disabilities 16: 51–74.

Feldt T & Ruoppila I (1993) Suunnittelijoiden työn uudet haasteet, henkinen hyvinovinti ja voimavarat. Jyväskylän yliopiston työelämän tutkimusyksikön julkaisuja 10: 3–9.

Ferrans CE, Zerwic JJ, Wilbur JE & Larson JL (2005) Conseptual model of health-related quality of life. Journa of Nursing Scholarship 37(4): 336–342.

Finch J (1986) Age. Teoksessa Burjess RF (toim.) Key Variables in Social Investigation. London, Routledje & Paul Kegan: 12–30.

Fisher BJ (1992) Successful aging and life satisfaction: A pilot study for conceptual clari-fication. Journal of Aging Studies 6(2): 191–202.

Fisher BJ (1995) Successful Aging, Life Satisfaction and Generativity in Later Life. Inter-national Journal of Aging and Human Development 41(3): 239–250.

Fonseca A, Paúl C & Martin I (2008) Life satisfaction and quality of life amongst elderly Portuguese living in the community. Portuguese Journal of Social Science 7(2): 87–102.

Folkman S & Lazarus RS (1988) The relationship between coping and emotion: Implica-tion for theory and research. Journal of Social Science Medicine 26(3): 309–317.

Forsberg C, Björvell H & Cedermark B (1996) Well-being and its relation to coping ability in patients with colo-rectal and gastric cancer before and after surgery. Scandinavian Journal of Caring Sciences 10: 35–44.

Forsberg-Wärleby G (2002) Spouses of stroke patients. Psychological Well-Being and Life Satisfaction. Institute of Clinical Neuroscience, Stroke Research Group. The Sahlgrenska Academy, Göteborg University, Göteborg.

Freire P (1970) Pedagogy of the Oppressed. Harmondswordh, Penguin. Fugl-Meyer A R, Bränholm I-B & Fugl-Meyer KS (1991) Happiness and domain-specific

satisfaction in adult northern Sweden. Clinical Rehabilitation 5: 25–33. Fugl-Meyer A R, Melin R & Fugl-Meyer KS (2002) Life satisfaction in 18–64 years-old

Swedish: In relation to gender, age, partner and immigrant status. Journal of Rehabili-tation Medicine 34: 239–246.

Funnell M & Anderson R (2004) Empowerment and self-management of diabetes. Clinical Diabetes 22: 123–127.

Funnell M & Weiss M (2009) Empowermentwith diabetes. Nursing 39(3): 34–37. George LK & Bearon LB (1980) Quality of Life in Older Persons. Meaning and Measure-

ments. New York, Human Sciences Press: 1–2.

106

George LK (2005) Sosioeconomic status and health across the life course: Progress and prospects. Journal of gerontology; series B-psychological sciences and social sciences. 80(2): 135–139. Teoksessa: Vaarama M, Moisio P & Karvonen S (toim.) Suomalais-ten hyvinvointi 2010. Helsinki, Yliopistopaino.

Geyer S (1997) Some conceptual considerations on the sense of coherence. Journal of Social Science and Medicine 44(12): 1771–1779.

Good G (2008) Life satisfaction and quality of life of older New Zealanders with and without impaired vision: a descriptive, comparative study. European Journal of Age-ing 5: 223–231.

Gustavsson A & Bränholm I-B (2003) Experienced health, life satisfaction, sense of co-herence and coping resources in individuals living with heart failure. Scandinavian Journal of Occupational Therapy 10: 138–143.

Gwozdz W & Sousa-Poza A (2009) Ageing, health and life satisfaction of the oldest old: an analysis for Germany. IZA discussion paper series No. 4053. URI: http://ftp.iza.org/dp4053.pdf.

Haas BK (1999) Clarification and integration of similar quality of life concepts. Image Journal of Nursing Scholarship 31(3): 215–220.

Haatainen K (2004) Hopelessness in a General Population of Finnish Adults. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 336. Kuopio.

Hautakangas H, Leinonen R & Lyyra T-M (2006) Hyvä elämänlaatu iäkkäiden naisten kokemana. Gerontologia 20: 52–66.

Havinghurst R (1973) History of Development Psychology: Socialization and Personality Devolopment through the Life span. Teoksessa: Baltes PB & Schaie KW (ed.) Life-span Developmental Psychology: Personality and Socialization. New York, Acad Press.

Headley B & Wearing A (1992) Understanding happiness. A theory of subjective well-being. Longman Cheshire. Melbourne. Australia.

Headley B-W, Kelley J & Wearing AJ (1993) Dimensions of mental health: life satisfac-tion, positive effect, anxiety and depression. Journal of Social Indicators Research 29: 63–82.

Headey B, Muffels R & Wagner GG (2010) Long-running German panel survey shows that personal and economic choices, not just genes, matter for happiness. URI: http://www.pnas.org/cgi/doi/10.1073/pnas.1008612107.

Heikkilä M (1990) Köyhyys ja huono-osaisuus hyvinvointivaltiossa: Tutkimus köyhyyden ja hyvinvoinnin puutteiden kasaantumisesta. Sosiaalihallituksen julkaisuja 8.

Heikkinen E (2000) A paradigm shift: from disease to health orientation. The Aging Male 10: 171–176.

Heikkinen E (2002) Sairauksista toimintakykyyn. Teoksessa Heikkinen E & Marin M (toim.) Vanhuuden voimavarat. Tammi: 13–33.

Heikkinen E (2005) Iäkkäiden ihmisten terveys ja toimintakyky. Suomalaistenterve-ys.18.7.2005.Duodecim.Terveyskirjasto. http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00049

107

Heikkinen R-L (2003) Kokemuksellinen vanheneminen. Teoksessa: Heikkinen E & Ran-tanen T (toim.) Gerontologia. Duodecim: 193–201.

Heikkinen R-L, Berg S & Avlund K (1995) Depressive symptoms in late life: Results from a study in three Nordic urban localities. Journal of Cross-Cultural Gerontology 10: 315–330.

Heikkinen R-L & Kauppinen M (2004) Depressive symptoms in late life: a 10 year follow-up. Archives of Gerontology and Geriatrics 38: 239–250.

Heim E (1994) Salutogenese versus Pathogenese- ein neuer Zugang zu einer alten Weisheit. Schweiz Med Wochenschr 124: 1267–1275.

Helakorpi S, Patja K, Prättälä R & Uutela A (2001) Suomalaisen aikuisväestön terveys-käyttäytyminen ja terveys 2001. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16: 1–70.

Helakorpi S & Patja K & Prättälä R & Aro A & Uutela A (2005) Suomalaisen aikuisväes-tön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2004. Helsinki, Kansanterveyslaitos.

Helakorpi S, Paavola M, Prättälä R, Uutela A (2009) Suomalaisen aikuisväestön terveys-käyttäytyminen ja terveys, kevät 2008. Raportti 2/2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Helsingin julistus (2004) URI: http://www.laakariliitto.fi/etiikka/helsinginjulistus.html. Henkilötietolaki (1999) 523/1999. Edilex. Hiffinson I & Carr A (2001) Using quality of life measures in clinical setting. British Med-

ical Journal 322: 1297–1300. Holmén K, Ericsson K & Winblad B (1999) Quality of life among the elderly. State of

mood and loneliness in two selected groups. Scandinavian Journal of Caring Science 13: 91–95.

Honkinen P-L (2009) Nuorten koherenssin tunne: mittaaminen, ennustavat tekijät, seura-ukset. Turun yliopiston julkaisuja SARJA C TOM 282. Turun yliopiston lääketieteel-linen tiedekunta, kansanterveystiede. Turun yliopistollinen keskussairaala, yleis-lääketieteen yksikkö: 11–32, 62.

Horley J (1984) Life satisfaction, happiness and morale: Two problems with the use of subjective well-being indicators. Gerontologist 24(2): 124–127.

Huusko T, Pitkälä K (2006) Mitä elämänlaatu on? Teoksessa: Huusko T, Strandberg T & Pitkälä K (toim.) Voiko ikääntyneiden elämänlaatua mitata? Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke. Tutkimusraportti 12. Vanhustyön keskusliitto.

Hytti H, Kettunen S, Lindell C & Peltonen H (1992) Varhaiseläkkeet Suomessa 1970–90. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja T9: 44.

Hörnquist J (1982) The concept of quality of life. Scandinavian Journal of Social Medicine 10: 57–61.

International Wellbeing Group (2006) Personal Wellbeing Index-Adult (PWI-A) (English) 4. p. The International Wellbeing Group. Manual 2006: 5–11.

Janhonen S, Kuokkanen R, Kääriäinen S & Matikka S-L (1992) Kehittyvä hoitotyö. WSOY.

Josefsson K, Cloninger CR, Hintsanen M, Jokela M, Pulkki-Råback L & Keltinkangas-Järvinen L (2011) Associations of personality profiles with various aspects of well-being: a population-based study. Journal of Affect Disord 133: 265–73.

108

Jyrkämä J (2001) Vanheneminen ja vanhuus. Teoksessa Sankari A & Jyrkämä J (toim.) Lapsuudesta vanhuuteen. Iän sosiologiaa. Tampere, Vastapaino: 117–143.

Järvikoski A (1996) Vajaakuntoisuudesta elämänhallintaan? Kuntoutuksen viitekehysten ja toimintamallien tarkastelu.

Kainulainen S (1998) Elämäntapahtumat ja elämään tyytyväisyys eri sosiaaliluokissa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 62. Kuopio.

Kajandi M (2006) Studies on Quality of Life. A methodological perspective on the defini-tion and measurement of the good life in patients with psychiatric illness. Doctoral thesis, ACTA Universitatis Upsaliensis, Uppsala.

Kalimo R & Vuori J (1988) Toimintakyky ja tyytyväisyys elämään – voimavarat työssä ja elämänhallinnassa. Työ ja ihminen 3: 240–255.

Karisto A (1984) Hyvinvointi ja sairauden ongelma. Suomea ja muita Pohjoismaita vertai-leva tutkimus sairastavuuden väestöryhmittäisistä eroista ja sairaudesta hyvinvoinnin vajeena. Kansaeläkelaitoksen julkaisuja M:46: 7–27, 57–81, 216–228.

Karisto A (2002) Kolmannen iän käsitteestä ja sen käytöstä. Gerontologia 16(3): 138–142. Karisto A (2004) Kolmas ikä – uusi näkökulma väestön vanhenemiseen. Teoksessa Kautto

M (toim), Koskinen S, Karisto A, Kiander J, Riihelä M, Sullström R, Valkonen T, Martelin T, Sainio P, Koksinen S, Vaarama M & Lehto J (toim.) Ikääntyminen voi-mavarana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 33: 91–103.

Karisto A, Lahelma E & Rahkonen O (1992) Suomalaisen terveyssosiologian juuret. Teok-sessa: Karisto A, Lahelma E & Rahkonen O (toim.) Terveyssosiologia. Helsinki, WSOY: 2–28.

Karjalainen E & Kivelä S–L (1995) Iäkkäiden palvelutaloasukkaiden terveys ja toiminta-kyky ja elämänlaatu. Yleislääketiede. Tukimuksia: 4/1995. Oulun yliopisto. Kansan-terveystieteen ja yleislääketieteen laitos. Oulu.

Karvonen S (2008) Hyvinvointi työikäisten kokemana. Teoksessa Moisio P, Karvonen S, Simpura J & Heikkilä M (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2008. Helsinki, Stakes: 96–114.

Kauhanen J, Myllykangas M, Salone JT & Nissinen A (1998) Kansanterveystiede. WSOY: 117–149.

Kattainen E (2004) Pitkittäistutkimus sepelvaltimoiden ohitusleikkaus- ja pallolaajennus-potilaiden terveyteen liittyvästä elämänlaadusta. Väitöskirja. Kuopion yliopiston jul-kaisu E. Yhteiskuntatieteet 114. Kuopion yliopisto: 19–22, 86–88.

Kattainen E (2010) Ikääntyvien elämänlaadun edistäminen-ennakoivat kotikäynnit ikään-tyvien terveyden edistämisen työmenetelmänä. Teoksessa Pietilä A-M (toim.) Ter-veyden edistäminen. Teorioista toimintaan. WSOY: 191–207.

Kautto M (2007) Suomalaisten hyvinvointi uuden kyselytutkimuksen valossa. Teoksessa: Kautto M (toim.) Suomalaisten hyvinvointi. Sosiaali- ja terveysalan Tutkimus- ja ke-hittämiskeskus.

Kimmel D (1974) Adulthood and Aging. New York, John Wiley & Son.

109

Kiljunen M, Sulkava R, Niinistö L, Polvikoski T, Verkkoniemi A & Halonen P (1997) Depression Measured by the Zung Depression Status Inventory Is Very Rare in a Finnish Population Aged 85 Years and Over. International Psychogeriatric 9(3): 359–368.

Kobasa SC, Maddi SR & Courington S (1981) Personality and constitution as mediators in the stress-illness raltionship. Journal of Health and Social Behavior 22: 368–378.

Kobasa S, Maddi S & Kahn S (1982) Hardiness and health: A prospective study. Journal of Personality and Social Psychology 42: 168–177.

Koelen MA & Lindström B (2005) Making healthy choices easy choices: the role of em-powerment. European Journal of Clinical Nutrition 59 (suppl) 1: S10–16.

Koivumaa-Honkanen, H-T (1998) Life satisfaction as a Health Predictor. Doctoral disser-tation. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 143. Kuopio.

Koivumaa-Honkanen, H-T, Viinamäki H, Honkanen R, Tanskanen A, Antikainen R, Niskanen L, Jääskeläinen J & Lehtonen J (1996) Correlates of life satisfaction among psychiatric patient. Acta Psychiatry of Scandinavian 94: 372–378.

Koivumaa-Honkanen H-T, Honkanen R, Antikainen R, Hintikka J, Heikkilä K, Kaprio J, Koskenvuo M (2000) Self-reported Life Satisfaction and 20-Year Mortality in Healthy Finnish Adults. American Journal of Epidemiology 152: 983–991.

Koivumaa-Honkanen H-T, Honkanen R, Antikainen R, Hintikka J, Laukkanen E, Honkalampi K & Viinamäki H (2001a) Self-reported Life Satisfaction and recpvery from depression in a 1-year prospective study. Acta Psychiatry of Scandinavian 103: 38–44.

Koivumaa-Honkanen H-T, Honkanen R, Viinamäki H, Heikkilä K, Kaprio J & Koskenvuo M (2001b). Life Satisfaction and Suicide: A 20-Year Follow-Up Study. American Journal Psychiatry 158: 433–439.

Koivumaa-Honkanen H, Honkanen R, Koskenvuo M, Viinamäki H & Kaprio J (2002) Life dissatisfaction as a predictor of fatal injury in a 20-year follow-up. Acta Psychiatry of Scandinavian 105: 444–450.

Koivumaa-Honkanen H, Kaprio J, Honkanen R, Viinamäki H & Koskenvuo M (2004) Life satisfaction and depression in a 15-year follow-up of healthy adults. Psychocomatic Medicine 67(1): 994–999.

Koivumaa-Honkanen H, Kaprio J, Honkanen R, Viinamäki H & Koskenvuo M (2005) The stability of life satisfaction in a 15-year follow-up of adult Finns healthy at baseline. BioMed Central Psychiatry 5: 4.

Koivumaa-Honkanen H, Kaprio J, Korhonen T, Honkanen RJ, Heikkilä K & Koskenvuo M (2012) Self-reported Life Satisfaction and Alcohol use: A 15-year follow-up of Healthy Adult Twins. Oxford Journal Medicine. Alcohol and Alcoholism. DOI: 10 1093/alcalc/agr151 First published online: January 2, 2012.

Koskinen S, Sainio P & Aromaa A (2000) Terveys 2000-tutkimuksen tuloksia. Kuntoutus 25(2): 3–15.

Koskinen S, Sainio P, Gouki R, Suutama T, Aromaa A ja toimintaryhmä (2002) Toiminta-kyky ja työkyky. Teoksessa: Aromaa A & Koskinen S (toim.) Terveys 2000- tutki-muksen perustulokset. Helsinki. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002(b): 71–87.

110

Koskinen S (2004) Ikääntyneitten voimavarat. Teoksessa: Kautto M, Koskinen S, Karisto A, Kiander J, Riihelä M, Sullström R, Valkonen T, Martelin T, Sainio P, Koksinen S, Vaarama M & Lehto J (toim.) Ikääntyminen voimavarana. Tulevaisuusselonteon liite-raportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 33: 25–77.

Koskinen-Ollanqvist P, Aalto-Kallio M, Mikkonen N, Nykyri P, Parviainen H, Saikkonen P & Tamminiemi K (2007) Rajoilla ytimessä. Terveyden edistämisen näyttäytyminen väistökirjatutkimuksissa. Terveyden edistämisen keskus.

Kotakari U (1991) Myöhäiskeski-ikä (vuodet 55–64) elämänvaiheena. Teoksessa Niemelä P (toim.) Turvattomuus, sen syyt ja hallintakeinot eri ikävaiheissa. Osa 1. Tutkimuk-sen käytännölliset ja teoreettiset lähtökohdat, ikävaihekuvaukset, empiiriset esitutki-mustulokset, muuttujien muodostaminen ja haastattelulomake. Kuopion yliopiston julkaisuja, Yhteiskuntatieteet, Alkuperäistutkimukset 3: 111–130.

Kozma A & Stones MJ (1987) Social desirability in measures of subjective well-being: A systematic evaluation. Journal of Gerontology 42: 56–59.

Kozma A, Stone S & Stones MJ (2000) Stability in components and predictors of subjec-tive well-being (SWB): implications for SWB structure. Teoksessa Diener E & Rahtz D (toim.) Advances in quality of life theory and research. Social Indicators Research 4: 13–30.

Kuivalainen L (2004) Eturauhassyöpää sairastavien miesten terveyteen liittyvä elämänlaatu vuoden seurannan aikana. Väitöskirja, Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopiston julkai-suja E. Yhteiskuntatieteet 115: 91–92.

Kukkurainen ML (2006) Fibromyalgiaa sairastavien koherenssintunne, sosiaalinen tuki ja elämänlaatu. Väitöskirja, Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos: 84–92.

Kumpusalo E (1991) Yleislääketiede. Teoksessa Kumpusalo E, Ellonen M, Keinänen-Kiukaanniemi S & Mattila K (toim.) Yleislääketiede. Duodecim: 52–67.

Kumpusalo E, Ahto M, Eskola K, Keinänen-Kiukaanniemi S, Kosunen E, Kunnamo I & Lohi J (2005) Yleislääketiede. Duodecim.

Kuusi1: URI: http://www.oulu.fi/tietohallinto/unix/tutkimus/kuusi1.html#. Lahelma E (1992) Terveydentila tutkimuskohteena. Teoksessa Karisto A, Lahelma E &

Rahkonen O (toim.) Terveyssosiologia. WSOY. 134–153. Lahelma E (1998) Ikääntyminen, sosiaalinen rakenne ja terveys. Teoksessa Rahkonen O &

Lahelma E (toim.) Elämänkaari ja terveys. Tampere, Gaudeamus: 202–222. Laitalainen E, Helakorpi S & Uutela A (2008) Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen

ja terveys keväällä 2007 ja niiden muutokset 1993–2007. Kansaterveyslaitoksen jul-kaisuja B14: 4–17.

Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta (1999) 488/1999. Lainmuutokset 295/.2004 sekä 794/2010.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (1992). 785/1992 ja muutos 795/2010. Laki vanhuuseläkkeestä 11.5.2007/568 2 luku 10§

111

Lakka HM, Laaksonen DE, Niskanen LK, Kumpusalo E, Tuomilehto J & Salonen JT (2002) The metabolic syndrome and total and cardiovascular disease mortality in middle-aged men. JAMA: the journal of the American Medical Association 2888: 2709–2716.

Langeland E, Wahl A, Kristoffersen K, Nortvedt M & Hanestad B (2007) Sense of coher-ence predicts change in life satisfaction among home-living residents in the communi-ty with mental health problems: a 1-year follow-up study. Quality of life Research 16(6): 939–46.

Lazarus R (1974) Psychological stress and coping in adaptation and illness. International Journal of Psychiatry in Medicine 5: 321–333.

Lazarus R & Folkman S (1984) Stress and Appraisal and Coping. Publishing Company Inc. Springer. New York.

Lazarus R & Folkman S (1986) Cognitive Theories of Stress and the Issue of Circularity. Teoksessa Appley MH & Trumbull R (toim.) Dynamics of Stress. Physiological, Psy-chological, and Social Perspectives. Plenum Press.

Lee A, Browne M (2008) Subjective well-being, sociodemographic factors, mental and physical health of rural residents. Australian Journal of Rural Health 16: 290–296.

Lehmann A, Burgert S, Daig I, Glaesmer H & Brahler E (2011) Subjective Underchallenge at work and its impact on mental health. International Archives Occupational & Envi-ronmental Health 84(6): 655–664.

Lehto M (2003) Sosiaalipolitiikka ja hyvinvointivaltion tulevaisuus. Teoksessa Laitinen M & Pohjola A (toim.) Sosiaalipolitiikan vaihtuvat vastuut. PS-kustannus: 15–34.

Leinonen E & Koponen H (2010) Vanhusten mielialahäiriöt. Teoksessa: Tilvis R, Pitkälä K, Stranberg T, Sulkava R & Viitanen M (toim.) Geriatria. Duodecim: 159-165.

Leinonen R, Heikkinen E & Jylhä M (1999) A path analysis model of self-rated health among older people. Aging Clinical and Experimental Research 11(4): 209–220.

Leinonen R (2002) Self-rated health in old age: a follow-up study of changes and determi-nants. University of Jyväskylä, Studies in sport, physical education and health 84.

Leinonen R (2003) Terveyden kokeminen. Teoksessa Heikkinen E & Rantanen T (toim.) Gerontologia. Duodecim: 202.

Levinson D, Darrow C, Klein E, Levinson M & McKee B (1988) The Season of a Man`s Life. 10. p. New York, Knopf.

Liimatta M, Helakorpi S & Berg M-A (1994) Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen kevät 1993. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B1.

Liu LJ & Guo Q (2008) Life satisfaction in a sample of empty-nest elderly: a survey in the rural area of a mountainous conunty in China. Quality of Life Research 17(6): 823–830.

Lindström B (1992) Quality of life: A model for evaluating health for all. Conceptual considerations and policy implications. Soz Praventivmed 37: 301–306.

Lindström B (1994) The Essence of Existence. On the quality of life of children in the Nordic countries – Theory and practice in public health. Doctoral thesis, Nordic School of Public Health, Göteborg.

112

Lindström B & Eriksson M (2005a) The Jech Gallery: Professor Aaron Antonovsky (1923–1994): the father of the salutogenesis. J of Epidemiology and Community Health 59(6): 511.

Lindström B & Eriksson M (2005b) Salutogenesis. Journal of Epidemiol Community Health 59: 440–442.

Lindström B & Eriksson M (2010a) Salutogeeninen lähestymistapa terveyteen- teoria terveyden resursseista. Teoksessa: Pietilä A-M (toim.) Terveyden edistäminen. Teori-oista toimintaan. WSOY: 32–48.

Lindström B & Eriksson M (2010b) The hitchhiker´s quide to salutogenesis. Salutogenic pathway to health promotion. Folkhälsan research center. Health promotion research. Reseach Report 2.

Lindström J (2006) Prevention of Type 2 Diabetes with Lifestyle Intervention – Emphasis on Diatary. Composition and Identification of High Risk Individuals. National Public Health Institute. Diss, Helsingin yliopisto.

Lobello S, Under A & Fine P (2004) The reliability of validity of the life satisfaction index -A with survivors of traumatic brain injury. Brain Injury 18: 1127–1134.

Loehlin J (1992) Latent Variable Models. An introduction to factor, path, and structural analysis. 2. p. London, Lawrence Earlbaum Associates.

Lyyra T-M (2006a) Predictors of Mortality in Old Age. Contribution of Self-rated Health, Physical Functions, Life Satisfaction and Social Support on Survival among Older People. University of Jyväskylä, Studies in Sport, Physical Education and Health 119.

Lyyra T-M, Törmikangas TM, Read S, Rantanen T & Stig Berg (2006b) Satisfaction With Present Life Predicts Survival in Octogenarians. Journal of Gerontology: Psychologi-cal Sciences 6: 319–326.

Lönnqvist J & Salovainio A (1989) Suicide in Finland 1976–1986: suicide mortality by province and communes in 1976–1980 and 1981–1985. Health Service Research by the National Board of Health in Finland 51: 115–124.

Lönnqvist J (2011) Mielenterveyden kehitysnäkymiä Suomessa 2011. Teoksessa: Moring J, Martins A, Partanen A, Bergman V, Nordling E & Nevalainen V (toim.) Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015. Toimeenpanosta käytäntöön 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 6: 175–179.

Manderbacka K (2005) Koettu terveys ja tiedossa oleva sairastavuus. Teoksessa Aromaa A, Huttunen J, Koskinen S & Teperi J (toim.) Suomalaisten terveys. Duodecim, Kansan-terveyslaitos ja STAKES: 130–133.

Mandzuk L & McMillan D (2005) A consept of quality of life. Journal of Orthopaedic Nursing 9(1): 12–18.

Martelin T, Sainio P & Koskinen S (2004) Ikääntyvän väestön toimintakyvyn kehitys. Teoksessa Kautto M, Koskinen S, Karisto A, Kiander J, Riihelä M, Sullström R, Val-konen T, Martelin T, Sainio P, Koksinen S, Vaarama M & Lehto J (toim.) Ikääntymi-nen voimavarana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian jul-kaisusarja 33.

Mattila EA (1989) Potilaan ohjaus sairaalahoidon aikana – potilaiden käsityksiä ja koke-muksia. Hoitotiede 10(3): 144–151.

113

McAuley E, Konopack JF, Motl RW, Morris KS, Doerksen SE & Rosengren KR (2006) Physical activity and quality of life in order adults: influence of health status and self-effecacy. Ann Behav Med 31: 99–103.

McDowell I & Newell C (1996) Measuring health. A quide to rating scales and question-naires. 2. p. New York, Oxford University Press.

McGregor I & Little B (1998) Personal projects, happiness and meaning: on doing well and being yourself. Journal of Personality and Social Psychology 74: 494–512.

Meeberg GA (1993) Quality of life: a concept analysis. Journal of Advanced Nursing 18: 32–38.

Melin R, Fugl-Meyer KS & Fugl_Meyer AR (2003) Life satisfaction in 18-to 64-years-old Sweden: in relation to education, employment situation, health and physical activity. Journal of Rehabilitation Medicine 35(2): 84–90.

Melkas T, Lehto J, Saarinen M & Santalahti P (2005) Terveys ja yhteiskuntapolitiikka. Teoksessa: Aromaa A, Huttunen J, Koskinen S & Teperi J (toim.) Suomalaisten ter-veys. Duodecim, Kansanterveyslaitos ja STAKES.

Miettola J (2011) Terveyttä etsimässä. Salutogeneesin mahdollisuudet metaboolisessa oireyhtymässä. Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö/Perus-terveydenhuolto. Lääketieteen laitos, Terveystieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopis-to.

Mikkonen N (2007) Terveyden edistämisen rakenteet rakennuspalikoita alueellisen järjes-telmän kehittämistyöhön. Terveyden edistämisen keskus. Helsinki.

Moring J, Martins A, Partanen A, Bergman V, Nordling E & Nevalainen V (toim.) (2011) Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015. Toimeenpanosta käy-täntöön 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 6: 4–5.

Mossey JM & Shapiro E (1982) Self-rated health: a prediction of mortality among the elderly. American Journal Public Health 72: 800–808.

Mozley C, Sutcliffe C, Bagley H, Cordingley L, Challis D, Huxley P & Burns A (2004) Towards Quality Care. Outcomes for Older People in Care Homes. Aldershot, Ash-gate.

Munthén L & Munthén B (1998–2010) Mplus User´s Guide. 6. p. Los Angles CA, Munt-hén &Munthén.

Myers DG & Diener E (1995) Who is Happiness. Psychological Science 6(1): 10–19. Nathanson C (1980) Social roles and health status among women: the significance of em-

ployment. Social & Medicine 14A: 463–471. Nenonen M & Sorvari H (2000) Arkaluontoisten henkilötietojen käyttö kliinisessä tutki-

muksessa. Teoksessa Voipio-Pulkki L-M, Grénman R, Haapamäki M, Lenander-Lumikari M, Mäkinen J, Rautava P, Scheinin M & Vainikainen T (toim.) Kliinisen tutkijan opas. Duodecim: 99–110.

Neugarten BL, Havingurst RJ & Tobin SS (1961) The measurement of life satisfaction. Journal of Gerontology 16: 134–143.

Neugarten BL, Havinghurst RJ & Sheldon ST (1968) Personality and Patterns of Aging. Teoksessa: Neugarten (ed.) Middle Age and Aging. London, University of Chigaco Press: 177.

114

Niemelä P (2003) Elämänvaiheisiin liittyvä turvattomuus. Teoksessa Laitinen M & Pohjola A (toim.) Sosiaalisen vaihtuvat vastuut. PS-kustannus: 86–98.

Nieminen M (2005) Ikärakenteen muutos. Teoksessa Myrskylä P (toim.) Tallalla ikä eletty. Ikääntyminen tilastoissa. Tilastokeskus: 35–51.

Nissinen A, Kauhanen J & Myllykangas M (1994) Kansanterveystiede. WSOY. Noack H (2006) Policy, evidence and practice. 7th IUHPE European Conerence on Health

and Helath Education. 18–21 October, Budabest. Hungary. Noll H-H (2005) Social indicators and social reporting. The international experience. Ca-

nadian Council on Development. Ottawa, Ontorio. http://www.ccsd.ca/noll1.html. Nordenfelt L (1987) On the Nature of Health: An Action Theoretical Approach, Philoso-

phy and Medicine 26, D. Dordrecth, Redel Publishing Company. Nordenfelt L (1994) Towards a theory of happiness: A subjectivist notion of quality of life.

Teoksessa Nordenfelt L (toim.) Concepts and measurements of quality of life in health care: Kliwer Academic Publishers: 35–57.

Ohje hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamisesta (1996) CPMP/ICH/135/95. Helsinki, Lääketietokeskus.

Ojanen M (1994) Liikunta ja psyykkinen hyvinvointi. Helsinki, Liikuntatieteellisen seuran moniste 19.

Ojanen M (2001a) Mitä on hyvä elämä? Teoksessa Ojanen M, Svennevig H, Nyman M & Halme J (toim.) Liiku oikein – voi hyvin. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Tampe-re, Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 153: 39–56.

Ojanen M, Nyman M & Halme J (2001b) Suomalaiset hyvän elämän mittareilla. Teoksessa Ojanen M, Svennevig H, Nyman M & Halme J (toim.) Liiku oikein – voi hyvin. Lii-kunnan merkitys hyvinvoinnille. Tampere, Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 153: 59–94.

Oleson M (1990a) Content validity of the quality of life index. Applied Nursing Research 3(3): 126–127.

Oleson M (1990b) Subjectively perceived quality of life. Image: Journal of Nursing Schol-arship 22: 187–190.

OriginPro 8.5.1 SR1 (1995) OriginLab Corporation. Usa. Ottawa Charter (1986) Ottawa Charter for Health Promotion. Canada. Pavot W, Diener E, Covin C R & Sandvik E (1991) Further validation of the satisfaction

with life scale: evidence for the cross–method convergence of well–being measures. Journal of personality assessment 57: 149–161.

Pieper R & Vaarama M (2008) The concept of care–related quality of life. Teoksessa: Vaarama M, Pieper R & Sixsmith A (2008) Care–related quality of life in old age: consept, models and empirical findings. New York NY, Springer: 65–101.

Pietilä A-M (1994) Elämänhallinta ja terveys. Acta Universitatis Ouluensis D313: 18–29. Pietilä A-M, Eirola R & Oikarinen K (1998) Terveysmuotokuva-käsitejärjestelmä. Hoito-

tieteen näkökulma terveyden tutkimiseen. Hoitotiede 10(2): 78–86. Pietilä A-M (toim.) (2010a) Terveyden edistäminen, teorioista toimintaan. WSOY: 3.

115

Pietilä A-M (2010b) Terveyden edistämisen lähtökohtia – katsaus kirjan ydinsisältöihin. Teoksessa Pietilä A-M (toim.) Terveyden edistäminen. Teorioista toimintaan. WSOY: 10–13.

Pitkänen K (1994) Sanastoliite. Teoksessa Koskinen S, Martelin T, Notkola I-L & Notkola V (toim.) Suomen väestö. Helsinki, Gaudeamus: 330.

Pohjalainen P (1990)Mitä on sosiaaligerontologia? Teoksessa: Pohjalainen P & Jylhä M (toim.)Vanheneminen ja elämänkulku sosiaaligerontologian perustetia. Weilin+Göös, Helsinki: 17–59.

Polit FD & Hungler BP (1991) Nursing research. Principles and methods. Journal B Lip-pincott Company. Philadelphia: 61–94, 229–271, 343–366.

Poppius E, Tenkanen L, Kalimo R & Heinsalmi P (1999) The sense of coherence, occupa-tion and the risk of coronary heart disease in the Helsinki Heart Study. Social Science & Medicine 49(1): 109–120.

Raitasalo R (1995) Elämänhallinta sosiaalipolitiikan tavoitteena. Helsinki, Kansaneläkelai-tos, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 1.

Raitasalo R, Salminen JK, Saarijärvi S & Toikka T (2004) Masennuspotilaiden elämänhal-linta, toipuminen ja työkyky. Suom Lääkärilehti 30–32: 2795–2802.

Raitasalo R (2007) Mielialakysely. Suomen oloihin Beckin lyhyen depressiokyselyn poh-jalta kehitetty masennusoireilun ja itsetunnon kysely. Kelan tutkimusosasto, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 86: 16–42, 84.

Rajala U (1997) Depressive symptoms and non-insulin-dependent diabetes mellitus among the middle-aged. Acta Universitatis Ouluensis D408. Oulu: 46.

Rantanen A (2009) Ohistusleikkauspotilaiden ja heidän läheistensä terveyteen liittyvä elämänlaatu ja sosiaalinen tuki. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tam-perensis 1447: 24–27.

Rapley M (2003) Quality of life research. A critical introduction. London, Sage Publica-tions.

Riley MW & Riley JW Jr (1999b) Sociological research on age: legacy and challenge. Ageing and society 19: 123–132.

Rissanen L (1999) Vanhenevien ihmisten kotona selviytyminen. Yli 65-vuotiaiden terveys, toimintakyky ja sosiaali- ja terveyspalvelujen koettu tarve. Väitöskirja, Oulun yliopis-to.

Rissanen T, Viinamäki H, Honkalampi K, Sehto S M, Hintikka J, Saharinen T & Koivu-maa-Honkanen H (2011) Long term life dissatisfaction and subsequent major depres-sive disorder and poor mental health. BioMed Center Psychiatry 11: 140.

Ritakallio V-M (1991) Köyhyys ei tule yksin. Tutkimus hyvinvointipuutteiden kasautumi-sesta toimeentulotukiasiakkailla. Helsinki, Sosiaali- ja terveyshallitus, Tutkimuksia 11.

Roos JP (1987) Suomalainen elämä. Tutkimus tavallisten suomalaisten elämänkerroista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 454: 48–59.

Rothman K (1998) Modern Epidemiology. 2. p. Lippincott-Raven Publishers: 267. Rotter JB (1966) Generalized expectations for internal versus external control of rein-

forcement. Psychological Monographs: General and Applies. Whole 609 80(1): 1–28.

116

Routsalo P (2010) Yksinäisyys ja eristäytyminen. Teoksessa Tilvis R, Pitkälä K, Stranberg T, Sulkava R & Viitanen M (toim.) Geriatria. Duodecim: 412–416.

Ruostetsaari I & Borg S (2004) Sukupolvien valta-asemien muutos eliiteissä ja eduskun-nassa. Analyysit. Yhteiskuntapolitiikka 2: 147–158.

Ryff CD & Singer B (1998) The contour of positive human health. Psychological inquiry 9: 1–28.

Ryff C & Essex M J (1991) Psychological well-being in adulthood and old age: Descrip-tive markers and explanatory processes. Annual Review of Gerontology and Geriat-rics 11: 144–171.

Ryff CD, Singer BH & Love GD (2004) Positive health: Connecting well-being with biol-ogy. The Royal Society London B 359: 1383–1394.

Saarinen E (1999) Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin. WSOY: 75–85.

Saarni SI & Pirkola S (2010) Psykiatristen potilaiden elämänlaatu. Katsaus. Duodecim 126: 2265–2273.

Salokangas RKJ, Stengård E, Joukamaa M & Mattila V (1989b) Elämään tyytyväisyys vanhuusiässä. Gerontologia 3: 3–13.

Salonen Anne (2010) Parenting Satisfaction and Parenting Self-Efficacy during the Post-partum Period. Evaluation of an internet-based intervention. University of Tampere, Department of Nursing Science.

SAS: SAS ® Proprietary Software 9.2 (TS1M0), Cary NC, SAS Institute. Savolaisen J, Knuuttila M, Suominen-Taipale L, Martelin T, Nordblad A, Niskanen M &

Uutela A (2004) Strong sense of coherence promotes regular dental attendance in adults. Community dental health 21: 271–276.

Savolaisen J, Suominen-Taipale L, Uutela A, Aromaa A, Härkönen T & Knuuttila M (2009) Sense of coherence associates with oral and general health behaviours. Com-munity dental health 26: 197–203.

Schimmack U, Diener E & Oishi S (2002) Life-satisfaction is a momentary judgment and a stable personality characteristic: The use of chronically accessible and stable sources. Journal of Personality 70: 345–384.

Seppänen M, Karisto A & Kroger T (toim.) (2007) Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä, PS-kustannus.

Sharpe A & Smith J (2005) Measuring the Impact of Research on Well-being: A Survey of Indicators of Well-being. Center for the Study of Living Standards. CSLS Research Report Number 2005–02.

Schoon I, Hansson L & Salmela-Aro K (2005) Combining work and family life: life satis-faction among married and divorced men and women in Estonia, Finland and the UK. European Psychologist 10: 309–319.

Sihvola Juha (2006) Hyvän elämän eväät. Duodecim 122(23): 2863–2869. Siitonen J (1999) Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulun yliopiston kasva-

tustieteiden tiedekunta. Oulu: 89–93, 163. Sinikallio Sanna (2007) Spinaalistenoosipotilaiden psyykkinen hyvinvointi ennen leikkaus-

ta ja sen jälkeen. Helsingin yliopisto. Psykologian laitoksen tutkimuksia 46.

117

Smits M & Kee C (1992) Correlation of a Functional Capacity Model for the Elderly. Research in Nursing & Health 19: 173–181.

Snekkevik H, Anke A, Stanghelle J & Fugl-Meyer A (2003) Is sense of coherence stable after multiple trauma? Clinical Rehabilitation 17: 443–453.

Sohlman B (2004) Funktionaalinen mielenterveyden malli positiivisen mielenterveyden kuvaajana. Helsinki, Stakes, Tutkimuksia 137.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) (1986) Terveyttä kaikille vuoteen 2000. Suomen terveyspolitiikan pitkän aikavälin tavoite- ja toimintaohjelma. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) (2003) URI: http//:pre20031103.stm.fi/suomi/pao/ julkaisut/vbaro/vbluku2.htm

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) (2010) Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistuminen, sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriö. Selvityksiä 2010: 19.

Sosiaali- ja terveysminiteriön tulevaisuuskatsaus (2010) Terve ja hyvinvoiva Suomi 2010. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriö.

Stones MJ & Kozma A (1986) Happiness and Activities as Propensities. Journal of Geron-tology 41(1): 85–90.

Sulander T, Helakorpi S, Nissinen A & Uutela A (2004) Eläkeikäisen väestön terveyskäyt-täytyminen ja terveys keväällä 2003 ja niiden muutokset 1993–2003. Kansaterveyslai-toksen julkaisuja B6: 4–16.

Suominen H, Rantanen T, Hirvensalo M & Era P (2000) Kuinka ikääntyneet hyötyvät liikunnasta? Teoksessa Miettinen M (toim.) Haasteena huomisen hyvinvointi – Miten liikunta lisää mahdollisuuksia? Liikunnan ja yhteiskunnallinen perustelu II Tutkimus-katsaus. LIKES-tutkimuskeskus, Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124.

Suominen S, Helenius H & Blomberg H (1996) Koherenssin tunne koetun terveydentilan ennustajana. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 33: 7–15.

Suominen S (1993) Perceived health and life control. A theoretical and empirical study about the connections between health and life control determined according to the strength of the sense of coherence. STAKES, Research reports 26: 29, 86.

Szinovacz ME (2003) Contexts and Pathways: Retirement as Institution, Process and Ex-perience. Teoksessa Adams GA & Beehr TA (toim.) Reasons, Processes and Results. New York, Springer Publishing Company: 6–52.

Söderqvist S & Bäckman G (1988) Life Control and Perceived Health. Meddelanden från Ekonomisk-Statsvetenskapliga fakulteten vid Åbo Akademi. Socialpolitiska Institut-ionen, Ser. A:262. Åbo.

Terveys 2000 (2005) URI: http//www.terveys2000.fi/julkaisut/2005b7.pdf Terveys 2015 (2001) Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys-2015-kansaterveys-

ohjelmasta. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 4. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. URI: http://www.stm.fi. Viitattu 5.12.2007. Terveydenhuolto Suomessa (1999) Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriö, Esitteitä 13.

118

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (THL) (2012) ”Mielen hyvinvointi, positiivinen mielen-terveys”. URI: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/amis/mielen_hyvin-vointi.

Tilvis R (2010) Sydän- ja verisuonisairaudet. Teoksessa: Tilvis R, Pitkälä K, Stranberg T, Sulkava R & Viitanen M (toim.) Geriatria. Duodecim: 87–93.

Työntekijän eläkelaki 19.5.2006/395 11§. Uusimäki A (1995) Ennenaikaiselle eläkkeelle suuntautuminen ja siirtyminen oululaisten

vuonna 1935 syntyneiden ikäluokassa. Acta Universitatis Ouluensis D408. Uusitalo H (1998) Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. WSOY. Vaarama M, Hakkarainen A & Laaksonen S (1999) Vanhusbarometri. Helsinki, Sosiaali-

ja terveysministeriön selvityksiä 3. Vaarama M (2004) Ikääntyneiden toimintakyky ja hoivapalvelut – nykytila ja vuosi 2015.

Teoksessa: Kautto M, Koskinen S, Karisto A, Kiander J, Riihelä M, Sullström R, Val-konen T, Martelin T, Sainio P, Koksinen S, Vaarama M & Lehto J (toim.) Ikääntymi-nen voimavarana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian jul-kaisusarja 33: 132–202.

Vaarama M, Luoma M-L & Ylönen L (2006) Ikääntyneiden toimintakyky, palvelut ja koettu elämänlaatu. Teoksessa: Kautto M (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2006. So-siaali- ja terveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus. Gummerus: 104–132.

Vaarama M, Luoma M-L, Hertto P, Mukkila S, Muurinen S & Manninen O (2006) Helsin-gin kotihoidon laatu ja kohdennustehokkuus sekä asiakkaiden elämänlaatu. Care Keys -projektin tutkimuksia. Helsinki, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Tutkimuksia 4.

Vaarama M, Moisio P & Karvonen S (2010) Suunnanmuutos eriarvoisuudessa. Teoksessa Vaarama M, Moisio P & Karvonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010. Helsinki, Yliopistopaino: 126–145.

Vaillant G (2003) Mental health. American Journal of Psychiatry 160: 1373–1384. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) (2008) Terveyden

edistämisen eettiset haasteet. Sosiaali- ja terveysministeriö. ETENE-julkaisuja 19. Valtioneuvoston kanslia (2004b) Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille. Valtioneuvoston tule-

vaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautuminen. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 27/2004. URI: http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2004/j27-28-34-hyva-yhteiskuntakaikenikaisille/pdf/ fi.pdf.

Veenhoven R (1994) Correlates of Happiness. Vol I, II, III. Nederlands, Risbo. Veenhoven R (1996) Developments in satisfaction-research. Social Indicators Reseach 37:

1–46. Veenhoven R (1999) Quality of life on an individualistic society: A comparison of 43

nations in the erly 1990s´, Social Indicators Research 48(2): 159–188. Veenhoven R (2001) World Database of Happiness, Bibliography of Happiness. URI:

http://www2.eur.nl/fsw/research/veenhoven/index2.htm. Veenhoven R (2002) Why Social Policy Needs Subjective Indicators. Social Indicators

Research 58(1–3): 33–46.

119

Veenhoven R & Ehrhard J (1995) The cross-cultural pattern of happiness. Test of predic-tions implied in three theories of happiness. Social Indicators Research 34: 33–68.

Viitanen M, Fugl-Meyer K, Bernspång B & Fugl-Meyer A (1988) Life satisfaction in long-term survivors after stroke. Scandinavian Journal of Rehabilitation Medicine 20: 17–24.

Virjo I (2005) Terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy. Teoksessa Kumpusalo E, Ahto M, Eskola K, Keinänen-Kiukaanniemi S, Kosunen E, Kunnamo I & Lohi J (toim.) Yleislääketiede. Duodecim: 249–256.

Wiesmann U & Hannich H-J (2008) A salutogenic view on subjective well-being in active elderly persons. Aging & Mental Health 12(1): 56–65.

World Health Organization (WHO) (1948) Premable to the Constitution of the World Health Organization as adopted by the International Health Conference, new York, 19–22 June 1946, signed on 22 July 1946 by the representatives of 61 states and en-tered into force on 7 April 1948.

World Health Organisation (WHO) (1986a) Ottawa charter for health promotion: an Inter-national Conference on Health Promotion, the move towards a new public health, No-vember 17–2. World Health Organization, Geneva. World Health Organization.

World Health Organization (WHO) (1986b) A discussion document on the concepts and principles of health promotion. Health Promot Int 1: 73–76.

World Health Organisation (WHO) (2009) September 2009–last update, Cardiovascular diseases (CVDs). URI: http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs317/en/index.htm.

WHOQOL Group (1998) The World Health Organization Quality of Life assessment (WHOQOL): development and general psychometric properties. Social Science and Medicine 46: 1569-1585.

Ylilehto H (2005) Synnytyksen jälkeinen masennus–salpautunut ilo. Naisten lapsivuodea-jan kokemusten salutogeeninen tarkastelu. Acta Universitatis Ouluensis D408: 48–50.

Zimmerman M (1990) Toward a theory of learned hopefulness: a structural model analysis of participation and empowerment. Journal of Research in Personality 24(1): 71–86.

Zimmerman M (1995) Psychological empowerment: Issues and illustrations. American Journal Community Psychology 23(5): 581–599.

Zimmerman M, McGlinchey J, Posternak M, Friedman M, Attiullah N & Boerescu D (2006) How should remission from depression be defined? The depressed patient`s perspective. American Journal Psychiatry 163: 148–150.

Zimmerman M, McGlinchey JB, Posternak MA, Friedman M, Boerescu D & Arriullah N (2008) Remission in depressed outpatients More than just symptom resolution? Jour-nal Phychiatry Research 42: 797–801.

Zung WWK (1965) A self-rating depression scale. Arcives of General Psychiatry 12: 63–70.

Åström M, Asplund K & Åström T (1992) Psychosocial function and life satisfaction after stroke. Stroke 23: 527–531.

120

121

Liitteet

122

Ta

ulu

kko

1.

72v

-tu

tkim

uk

seen

os

allis

tun

eid

en

os

all

istu

mis

pro

se

nti

t ja

kad

on

sy

ide

n j

aka

um

at

tekij

öid

en

su

hte

en

, m

ieh

et.

O

salli

stuneet

Kadon s

yy

Tota

l

kuollu

t

sa

iraus

ei h

alu

a

ei t

avo

itettu

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

mie

het

Siv

iilis

ääty

55v

Naim

isis

sa/a

volii

toss

a

185

63,8

+

52

17,9

–

9

3,1

8

2,8

36

12,4

290

100,0

Naim

ato

n

10

50,0

8

40,0

+

0

0,0

0

0,0

2

10,0

20

100,0

Ero

nnut/asu

muse

ross

a

15

45,5

9

27,3

1

3,0

2

6,1

6

18,2

33

100,0

Lesk

i 1

100,0

0

0,0

0

0,0

0

0,0

0

0,0

1

100,0

Pe

rusk

ou

lutu

s 5

5v

Kansa

koulu

t v

ähe

mm

än

168

62,0

54

19,9

8

3,0

10

3,7

31

11,4

271

100,0

Kesk

ikoulu

25

61,0

8

19,5

2

4,9

0

0,0

6

14,6

41

100,0

Ylio

ppila

s

16

55,2

7

24,1

0

0,0

0

0,0

6

20,7

29

100,0

Am

mattik

oulu

tus

55v

Ei a

mm

attik

oulu

tust

a

54

55,1

22

22,4

5

5,1

3

3,1

14

14,3

98

100,0

Am

matti- t

muita

kurs

seja

64

61,5

22

21,2

4

3,8

3

2,9

11

10,6

104

100,0

Koulu

taso

n a

mm

atil

linen tutk

into

52

73,2

+

9

12,7

0

0,0

3

4,2

7

9,9

71

100,0

Opis

tota

son a

mm

atil

linen t

utk

into

22

61,1

8

22,2

1

2,8

1

2,8

4

11,1

36

100,0

Kork

eako

ulu

tutk

into

16

53,3

7

23,3

0

0,0

0

0,0

7

23,3

30

100,0

Työ

statu

s 55v

Ansi

oty

öss

ä

140

68,6

++

+

27

13,2

---

8

3,9

4

2,0

25

12,3

100,0

Työ

tön t lo

maute

ttu

6

54,5

3

27,3

0

0,0

0

0,0

2

18,2

11

100,0

Elä

kkeellä

65

50,0

--

39

30,0

++

+

3

2,3

6

4,6

17

13,1

130

100,0

Sosi

oeko

nom

inen a

sem

a 5

5v

Työ

nte

kijä

105

57,4

42

23,0

6

3,3

8

4,4

22

12,0

183

100,0

Ale

mpi t

oim

ihen

kilö

50

67,6

12

16,2

2

2,7

2

2,7

8

10,8

74

100,0

Yle

mpi t

oim

ihen

kilö

47

66,2

13

18,3

1

1,4

0

0,0

10

14,1

71

100,0

Yrittäjä

, ty

önanta

ja

9

56,2

2

12,5

1

6,2

0

0,0

4

25,0

16

100,0

123

O

salli

stuneet

Kadon s

yy

Tota

l

kuollu

t

sa

iraus

ei h

alu

a

ei t

avo

itettu

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

Tyy

tyvä

isyy

s tä

mä

nhetk

iseen e

läm

ään 5

5v

hyv

in tyy

tyvä

inen

30

76,9

+

3

7,7

0

0,0

1

2,6

5

12,8

39

100,0

tyyt

yväin

en

111

66,1

33

19,6

4

2,4

2

1,2

18

10,7

168

100,0

jote

nk

tyyt

yväin

en t

ai t

yyty

mätö

n

65

52,8

-

30

24,4

6

4,9

6

4,9

16

13,0

123

100,0

tyyt

ymätö

n

3

27,3

-

2

18,2

0

0,0

1

9,1

5

45,5

++

11

100,0

Terv

eyd

entil

a 5

5v

(om

a a

rvio

)

erittäin

hyv

ä

6

75,0

1

12,5

0

0,0

0

0,0

1

12,5

8

100,0

melk

o h

yvä

62

72,9

+

11

12,9

0

0,0

3

3,5

9

10,6

85

100,0

kesk

inke

rtain

en

106

61,3

34

19,7

5

2,9

4

2,3

24

13,9

173

100,0

melk

o h

uono

34

49,3

-

20

29,0

+

4

5,8

3

4,3

8

11,6

69

100,0

erittäin

huono

0

0,0

--

2

40,0

1

20,0

0

0,0

2

40,0

5

100,0

yhte

ensä

211

61,2

69

20,0

11

3,2

10

2,9

44

12,8

345

100,0

124

O

salli

stuneet

Kadon s

yy

Tota

l

kuollu

t

sa

iraus

ei h

alu

a

ei t

avo

itettu

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

nais

et

Siv

iilis

ääty

55v

Naim

isis

sa/a

volii

toss

a

214

74,6

++

21

7,3

10

3,5

15

5,2

27

9,4

-

287

100,0

Naim

ato

n

25

62,5

4

10,0

1

2,5

1

2,5

9

22,5

+

40

100,0

Ero

nnut/asu

muse

ross

a

37

55,2

--

9

13,4

2

3,0

5

7,5

14

20,9

+

67

100,0

Lesk

i 29

70,7

4

9,8

3

7,3

2

4,9

3

7,3

41

100,0

Pe

rusk

ou

lutu

s 5

5v

Kansa

koulu

t v

ähe

mm

än

205

67,7

29

9,6

15

5,0

+

17

5,6

37

12,2

303

100,0

Kesk

ikoulu

54

68,4

8

10,1

1

1,3

5

6,3

11

13,9

79

100,0

Ylio

ppila

s

43

86,0

++

1

2,0

0

0,0

1

2,0

5

10,0

50

100,0

Am

mattik

oulu

tus

55v

Ei a

mm

attik

oulu

tust

a

81

57,4

---

20

14,2

+

6

4,3

11

7,8

23

16,3

141

100,0

Am

matti- t

muita

kurs

seja

118

72,4

12

7,4

8

4,9

8

4,9

17

10,4

163

100,0

Koulu

taso

n a

mm

atil

linen tutk

into

45

78,9

3

5,3

1

1,8

3

5,3

5

8,8

57

100,0

Opis

tota

son a

mm

atil

linen t

utk

into

32

86,5

+

3

8,1

0

0,0

0

0,0

2

5,4

37

100,0

Kork

eako

ulu

tutk

into

26

86,7

0

0,0

0

0,0

0

0,0

4

13,3

30

100,0

Työ

statu

s 55v

Ansi

oty

öss

ä

228

75,2

++

+21

6,9

8

2,6

13

4,3

33

10,9

303

100,0

Kotiä

iti

9

64,3

0

0,0

1

7,1

2

14,3

2

14,3

14

100,0

Työ

tön t lo

maute

ttu

10

62,5

1

6,2

2

12,5

1

6,2

2

12,5

16

100,0

Elä

kkeellä

58

56,9

--

16

15,7

++

5

4,9

7

6,9

16

15,7

102

100,0

Sosi

oeko

nom

inen a

sem

a 5

5v

Työ

nte

kijä

117

65,0

-

18

10,0

9

5,0

12

6,7

24

13,3

180

100,0

Ale

mpi t

oim

ihen

kilö

131

72,0

17

9,3

5

2,7

7

3,8

22

12,1

182

100,0

Yle

mpi t

oim

ihen

kilö

45

78,9

3

5,3

1

1,8

2

3,5

6

10,5

57

100,0

Yrittäjä

, ty

önanta

ja

8

88,9

0

0,0

0

0,0

0

0,0

1

11,1

9

100,0

125

O

salli

stuneet

Kadon s

yy

Tota

l

kuollu

t

sa

iraus

ei h

alu

a

ei t

avo

itettu

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

N

%

Tyy

tyvä

isyy

s tä

mä

nhetk

iseen e

läm

ään 5

5v

hyv

in tyy

tyvä

inen

36

78,3

2

4,3

2

4,3

3

6,5

3

6,5

46

100,0

tyyt

yväin

en

181

72,4

21

8,4

7

2,8

12

4,8

29

11,6

250

100,0

jote

nk

tyyt

yväin

en t

ai t

yyty

mätö

n

81

64,8

11

8,8

7

5,6

8

6,4

18

14,4

125

100,0

tyyt

ymätö

n

1

25,0

2

50,0

+

0

0,0

0

0,0

1

25,0

4

100,0

hyv

in tyy

tym

ätö

n

5

83,3

0

0,0

0

0,0

0

0,0

1

16,7

6

100,0

Terv

eyd

entil

a 5

5v

(om

a a

rvio

)

erittäin

hyv

ä

7

70,0

1

10,0

1

10,0

1

10,0

0

0,0

10

100,0

melk

o h

yvä

80

79,2

+

5

5,0

3

3,0

5

5,0

8

7,9

101

100,0

kesk

inke

rtain

en

180

69,2

26

10,0

7

2,7

14

5,4

33

12,7

260

100,0

melk

o h

uono

33

61,1

4

7,4

5

9,3

+

3

5,6

9

16,7

54

100,0

erittäin

huono

3

50,0

2

33,3

0

0,0

0

0,0

1

16,7

6

100,0

YH

TE

EN

SÄ

305

70,1

38

8,7

16

3,7

23

5,3

53

12,2

435

100,0

Fis

herin e

ksa

kti n

elik

enttäte

sti:

++

+,+

+,+

/---

,--,

-: o

salli

stu

neid

en/k

ad

on s

uhte

elli

nen o

suus

ao. lu

oka

ssa o

n m

erk

itsevä

sti s

uure

mpi k

uin

od

ote

ttu s

uhte

elli

nen o

suus

merk

itsevy

ysta

solla

< 0

,001,<

0,0

1,<

0,0

5 v

ast

aava

sti.

126

Ta

ulu

kko

2.

55

- ja

72

-vu

oti

s t

erv

ey

sm

uu

ttu

jien

vä

lis

et

ko

rre

laa

tio

t.

ty

yty-

väi-

syys

koettu

terv

eys

sos.

tuki

fyys

.

kunto

psy

yk.

terv

eys

ilmoite

tut

sairaudet

tulo

t ty

yty-

väis

yys

koettu

terv

eys

sos.

tuki

fyys

.

kunto

psy

yk.

terv

eys

ilmoite

tut

sairaudet

who

phys

who

psy

ch

who

soci

al

who

envi

r

55

55

55

55

55

55

55

72

72

72

72

72

72

72

72

72

72

55

tyyt

yväi-

syys

1

0,3

6

0,2

0,3

3

0,3

5

0,1

6

0,2

5

0,4

2

0,2

5

0,2

3

0,2

1

0,2

5

0,1

2

0,2

9

0,3

8

0,3

2

0,3

4

koettu

terv

eys

0,3

6

1

0,1

2

0,6

5

0,3

7

0,3

6

0,1

9

0,2

3

0,3

3

0,1

5

0,2

8

0,2

8

0,2

2

0,3

4

0,2

6

0,2

5

0,3

1

sosi

aalin

en

tuki

0,2

0

0,1

2

1

0,0

4

0,2

5

0,1

2

0,2

6

0,2

1

0,0

7

0,2

0

0,0

7

0,2

4

0,0

8

0,1

6

0,2

8

0,2

4

0,1

6

fyys

inen

kunto

0,3

3

0,6

5

0,0

4

1

0,2

8

0,2

5

0,0

9

0,2

0

0,3

2

0,1

1

0,2

9

0,1

8

0,1

7

0,2

9

0,2

0

0,2

0

0,1

8

psy

ykki

nen

terv

eys

0,3

5

0,3

7

0,2

5

0,2

8

1

0,2

0

0,2

1

0,3

4

0,2

7

0,2

0

0,2

6

0,5

2

0,2

1

0,3

7

0,4

5

0,2

8

0,3

5

ilmoite

tut

sairaudet

0,1

6

0,3

6

0,1

2

0,2

5

0,2

0

1

0,1

7

0,1

7

0,3

1

0,1

6

0,2

7

0,2

6

0,4

1

0,3

8

0,1

3

0,1

7

0,2

5

tulo

t 0,2

5

0,1

9

0,2

6

0,0

9

0,2

1

0,1

7

1

0,1

2

0,1

6

0,0

6

0,1

7

0,1

5

0,0

6

0,1

8

0,1

3

0,0

6

0,2

5

127

ty

yty-

väi-

syys

koettu

terv

eys

sos.

tuki

fyys

.

kunto

psy

yk.

terv

eys

ilmoite

tut

sairaudet

tulo

t ty

yty-

väis

yys

koettu

terv

eys

sos.

tuki

fyys

.

kunto

psy

yk.

terv

eys

ilmoite

tut

sairaudet

who

phys

who

psy

ch

who

soci

al

who

envi

r

55

55

55

55

55

55

55

72

72

72

72

72

72

72

72

72

72

72

tyyt

yväi-

syys

0,4

2

0,2

3

0,2

1

0,2

0

0,3

4

0,1

7

0,1

2

1

0,3

8

0,3

5

0,3

8

0,5

6

0,1

9

0,5

3

0,6

2

0,4

8

0,4

8

koettu

terv

eys

0,2

5

0,3

3

0,0

7

0,3

2

0,2

7

0,3

1

0,1

6

0,3

8

1

0,2

0

0,5

4

0,4

6

0,3

0

0,5

8

0,3

9

0,3

0

0,3

9

sosi

aalin

en

tuki

0,2

3

0,1

5

0,2

0

0,1

1

0,2

0

0,1

6

0,0

6

0,3

5

0,2

0

1

0,2

0

0,3

1

0,1

3

0,3

4

0,3

6

0,7

6

0,4

2

fyys

inen

kunto

0,2

1

0,2

8

0,0

7

0,2

9

0,2

6

0,2

7

0,1

7

0,3

8

0,5

4

0,2

0

1

0,4

5

0,2

8

0,7

8

0,4

0

0,2

9

0,4

8

psy

ykki

nen

terv

eys

0,2

5

0,2

8

0,2

4

0,1

8

0,5

2

0,2

6

0,1

5

0,5

6

0,4

6

0,3

1

0,4

5

1

0,3

0

0,6

6

0,6

7

0,4

5

0,5

3

ilmoite

tut

sairaudet

0,1

2

0,2

2

0,0

8

0,1

7

0,2

1

0,4

1

0,0

6

0,1

9

0,3

0

0,1

3

0,2

8

0,3

0

1

0,4

2

0,1

8

0,1

7

0,2

3

who p

hys

0,2

9

0,3

4

0,1

6

0,2

9

0,3

7

0,3

8

0,1

8

0,5

3

0,5

8

0,3

4

0,7

8

0,6

6

0,4

2

1

0,5

9

0,4

7

0,6

4

who p

sych

0,3

8

0,2

6

0,2

8

0,2

0

0,4

5

0,1

3

0,1

3

0,6

2

0,3

9

0,3

6

0,4

0

0,6

7

0,1

8

0,5

9

1

0,5

7

0,6

4

who s

oci

al

0,3

2

0,2

5

0,2

4

0,2

0

0,2

8

0,1

7

0,0

6

0,4

8

0,3

0

0,7

6

0,2

9

0,4

5

0,1

7

0,4

7

0,5

7

1

0,5

4

who e

nvi

r 0,3

4

0,3

1

0,1

6

0,1

8

0,3

5

0,2

5

0,2

5

0,4

8

0,3

9

0,4

2

0,4

8

0,5

3

0,2

3

0,6

4

0,6

4

0,5

4

1

128

Ta

ulu

kko

3.

Kir

jall

isu

us

hak

u:

elä

män

tyyty

vä

isy

ys

, te

rve

ys, s

alu

tog

en

Teki

jä

Tutk

imusm

eto

di

Tutk

ittava

t M

ittarit

Elä

män-

tyyt

yväis

yys

Tärk

eim

mät

tulo

kset

Ris

san

en y

m.

2011

Kys

ely

tutk

imus

Pitk

ittäis

ase

telm

a

1998 N

= 1

722

2001 N

= 1

593

2005 N

= 1

347

suom

ala

ista

BD

I-

mase

nnusm

ittari

LS

P

itkäaik

ain

en e

läm

änty

yty-

mättöm

yys

liittyy

mase

nn

uk-

seen ja

mie

lente

rveys

ongelm

iin s

ekä

pitk

ittäis

- ett

ä

poik

ittais

tutk

imu

ksis

sa

Lehm

ann y

m.

2011

Kys

ely

tutk

imus

N =

178

saks

ala

ista

mie

styö

-

läis

tä (

kesk

i-ik

ä 4

0,4

)

Patie

nt H

ealth

Quest

ionna

ire

(PH

Q-D

)

SW

LS

E

i vain

liia

lla työ

määrä

llä v

aan m

yös

työn a

lihaa

steella

voi o

lla n

ega-t

iivin

en v

aik

utu

s m

ase

nnuks

en a

ste

ese

en

ja e

läm

änty

ytyv

äis

yyte

en

Lee y

m.

2008

Kys

ely

tutk

imus

Poik

kile

ikka

usa

sete

lma

N =

539

1

yli1

8 v

uotia

sta

SF

-12

He

alth

Su

r-

vey

LS

SW

B

Yli

66-v

uotia

at o

livat ty

ytyv

äis

em

piä

. N

ais

et o

livat

mie

hiä

tyy

tyvä

ise

mpiä

. N

e, jo

tka a

suiv

at ku

mpp

anin

kanss

a ja

joill

a e

i ollu

t henki

stä e

ikä f

yysi

stä v

am

maa

eik

ä p

syyk

kisi

ä o

ngelm

ia o

livat ty

ytyv

äis

em

piä

.

Liu

ja G

uo

2008

Kys

ely

tutk

imus

Poik

kile

ikka

usa

sete

lma

N =

275 v

anhem

pia

vuorist

oss

a a

suvi

a

ihm

isiä

, jo

illa t

yhjä

koti

N =

315 v

anhem

pia

vuorist

oss

a a

suvi

a

ihm

isiä

, jo

illa e

i tyh

jä

koti

UC

LA

-LS

(U

CLA

lonelin

ess

sca

le)

GD

S (

Ge

ria

tric

Depre

ssio

n s

cale

)

LS

I V

anhem

pie

n ih

mis

ten tyh

jyyd

ellä

olis

i yhte

ys tode

nnä-

köis

est

i mie

len-t

erv

eys

onge

lmiin

ja t

yyty

-mättöm

yyte

en.

Mie

lente

rveys

mu

okk

aa e

läm

änty

ytyv

äis

yyttä v

anhem

-

mill

a ih

mis

illä, jo

illa o

n tyh

jyyt

tä k

oto

na.

Langla

nd y

m.

2007

Kys

ely

tutk

imus

Pitk

ittäis

ase

telm

a

N =

107

norjala

isia

henki

löitä

kroonin

en m

iele

nte

r-

veys

-ongelm

a C

ronic

menta

l health

pro

ble

m

(MH

P)

SO

C

menta

l sym

pto

m b

y

Sym

pto

m C

hecl

ist-

90

Norw

egia

n v

ers

ion

life s

atis

fact

ion

by

Qualit

y of

Life

-N

orw

eg

ian

vers

ion

Kohere

nss

in tunne

ennako

i elä

mänty

ytyv

äis

yyttä k

oto

-

na a

suvi

lla k

roonis

ista

mie

lente

r-ve

ysongelm

ista

kärs

i-

villä

hen

kilö

illä.

129

Teki

jä

Tutk

imusm

eto

di

Tutk

ittava

t M

ittarit

Elä

män-

tyyt

yväis

yys

Tärk

eim

mät

tulo

kset

Melin

ym

.

2003

Kys

ely

tutk

imus

Poik

kile

ikka

usa

sete

lma

N =

120

7 n

ais

ta

N =

132

6 m

iest

ä

ruots

ala

ista

18–64

-

vuotia

sta h

enki

löä

sosi

odem

ogra

fiset

teki

jät

terv

eys

ja li

ikunta

akt

iivis

uusp

ara

metr

it

LiS

at-

11

Use

imm

at so

siode

mogra

fiset m

uuttuja

t oliv

at yh

teyd

es-

sä u

seis

iin L

iSat o

sioih

in.

Hyv

ä t

erv

eys

ja e

i en

sim

mäi-

sen s

uku

po

lven m

aahanm

uttaju

us

oli

näky

vin p

osi

tiivi

-

sen e

läm

än-t

yyty

väis

yyden k

oko

na

isuuden e

nnust

aja

ja

use

imm

issa

osi

ois

sa. Lis

äks

i am

matil

lisest

i akt

iivis

et

talo

udelli

sen tila

nte

ensa

pare

mm

aks

i tai s

am

anka

ltai-

seks

i ko

keva

t, k

um

ppanuuss

uhte

ess

a o

leva

t ty

ytyv

äis

iä

elä

mään.

Chang y

m.

2001

Kys

ely

tutk

imus

Po

ikki

-

leik

kau

sase

telm

a

N =

123 v

anhaa

japanila

ista

mie

stä

ja

nais

ta k

esk

i-ik

ä 7

4,3

v

21 k

ysym

ykse

n

haast

attelu

lom

ake

8 o

siota

liitt

yen

elä

män tyy

ty-

väis

yyte

en

Elä

mänty

ytyv

äis

yyden ja

kunn

on v

älil

lä e

i ollu

t ko

rrela

a-

tiota

, m

utta o

sa e

läm

änty

ytyv

äis

yyd

en teki

jöis

tä o

li

yhte

ydess

ä toim

innalli

see

n k

unto

on.

Vanhust

en toim

in-

nalli

sen k

unnon s

äily

ttäm

inen o

n y

hte

ydess

ä e

läm

än-

laatu

un.

130

Kuvio 10. Elämäntyytyväisyys ja sen muutokset kaikilla alkututkimukseen osallistu-

neilla.

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

Book orders:Granum: Virtual book storehttp://granum.uta.fi/granum/

S E R I E S D M E D I C A

1171. Ilomäki, Essi (2012) Conduct disorder among girls: violent behaviour, suicidalityand comorbidity : A study of adolescent inpatients in Northern Finland

1172. Ilomäki, Risto (2012) Substance use disorders in adolescence: Comorbidity,temporality of onset and socio-demographic background : A study of adolescentpsychiatric inpatients in Northern Finland

1173. Saxlin, Tuomas (2012) Periodontal infection and obesity—results of a population-based survey

1174. Lämsä, Virpi (2012) Regulation of murine hepatic Cytochrome P450 2a5expression by transcription factor Nuclear factor (erythroid-derived 2)-like 2

1175. Huhtakangas, Juha (2012) The influence of medication on the incidence, outcome,and recurrence of primary intracerebral hemorrhage

1176. Puljula, Jussi (2012) Alcohol-related traumatic brain injuries before and after thereduction of alcohol prices : Observations from Oulu Province and NorthernOstrobothnia

1177. Kenttä, Tuomas (2012) Dynamics of cardiac repolarization during exercise : Rate-dependence and prognostic significance

1178. Vasunta, Riitta-Liisa (2012) Ambulatory blood pressure : association withmetabolic risk indicators, renal function and carotid artery atherosclerosis

1179. Haapsamo, Helena (2012) A Follow-up study of children's communicativedevelopment : Associations to social-emotional and behavioural problems andcompetences and experienced maternal stress

1180. Norppa, Anna (2012) Association between periodontal and systemicinflammation : A study of pro- and anti-inflammatory mediators

1181. Karjalainen, Teemu (2012) Nitinol shape memory alloy in flexor tendon repair

1182. Saukkonen, Tuula (2012) Prediabetes and associated cardiovascular risk factors :A prospective cohort study among middle-aged and elderly Finns

1183. Hagman, Juha (2012) Resource utilization in the treatment of open angleglaucoma in Finland: an 11-year retrospective analysis

1184. Eskola, Pasi (2012) The search for susceptibility genes in lumbar discdegeneration : Focus on young individuals

1185. Kaivorinne, Anna-Lotta (2012) Frontotemporal lobar degeneration in Finland :Molecular genetics and clinical aspects

ABCDEFG

UNIVERS ITY OF OULU P.O.B . 7500 F I -90014 UNIVERS ITY OF OULU F INLAND

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

S E R I E S E D I T O R S

SCIENTIAE RERUM NATURALIUM

HUMANIORA

TECHNICA

MEDICA

SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM

SCRIPTA ACADEMICA

OECONOMICA

EDITOR IN CHIEF

PUBLICATIONS EDITOR

Senior Assistant Jorma Arhippainen

University Lecturer Santeri Palviainen

Professor Hannu Heusala

Professor Olli Vuolteenaho

University Lecturer Hannu Heikkinen

Director Sinikka Eskelinen

Professor Jari Juga

Professor Olli Vuolteenaho

Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-952-62-0015-6 (Paperback)ISBN 978-952-62-0016-3 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S

MEDICA

ACTAD

D 1186

ACTA

Pirjo Härkönen

OULU 2012

D 1186

Pirjo Härkönen

ELÄMÄNTYYTYVÄISYYS JA TERVEYSVOIMAVARASUUNTAUTUNUT IKÄÄNTYVIEN HENKILÖIDEN SEURANTATUTKIMUS

OULUN YLIOPISTON TUTKIJAKOULU;OULUN YLIOPISTO, LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA,TERVEYSTIETEIDEN LAITOS, TERVEYSHALLINTOTIEDE; YLEISLÄÄKETIEDE;OULUN DIAKONISSALAITOS, LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN KLINIKKA;POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI, PERUSTERVEYDENHUOLLON YKSIKKÖ;OULUN KAUPUNGIN TERVEYSKESKUS