Perheterapeutti1 - 2017

Teema: Kansainvälisyys

Justine van Lawick kulkee m

ahdollisuuksien maastossa s. 4

Rodolfo de Bernart perheterapeuttien asemaa kirkastamassa s. 8

Hac

kney

n m

alli

levi

ää S

uom

een

s. 14

3

TässäARTIKKELIT

“En tiedä mitä tapahtui, mutta tunsin, että jokin muuttui.”Hollantilainen perheterapeutti Justine van Lawick kertoi syyspäivillä ajatuksiaan perheterapiasta. Hän työskentelee vaikeiden erokriisien parissa Lorentzhuisin systeemiterapiakeskuksessa, Pohjois-Hollannissa.

Palautekeskeisessä terapiatyössä mitataan vaikuttavuuttaaTerapian hoitotulokseen vaikuttaa eniten terapeutti henkilönä, ei terapiasuuntaus. FIT-mittaus soveltuu käytettäväksi hoidon viitekehyksestä riippumatta.

Pelkkä puhe ei riitäEFTAN puheenjohtaja, professori Rodolfo de Bernartin mielestä maailman taloudellisen tilanteen heikennyttyä perheterapeuttien pitäisi kirkastaa omaa asemaansa ja tehtäväänsä yhteiskunnallisessa murroksessa.

Mielenterveys kuuluu kaikilleMielenterveyden ensiapu® -koulutuksissa on tarkoituksena kouluttaa kah-den vuoden aikana 26 000 uutta mielenterveysosaajaa, sekä ammattilaisia että kansalaisia, eri puolille Suomea.

Hackneyn malli: Perheterapeuttinen osaaminen tulee lastensuojeluunHackneyn malli lisäsi työntekijöiden työviihtyvyyttä ja lasten sijoitusten määrä väheni. Mallia on kokeiltu onnistuneesti Mäntsälässä ja nyt osaajia koulutetaan eri puolille Suomea.

Joka toinen pariMia Halmeen uusi elokuva, Joka toinen pari, kuvaa avioeroa suomalaisittain kolmen eronneen parin kautta.

Perheterapiayhdistyksen syyskoulutuspäivät HelsingissäLapset voivat selvitä myös vaikeista ja riitaisista avioeroista. Justine van La-wick ja hänen työryhmänsä ovat kehittäneet tavan työskennellä vakavasti konfliktissa olevien eroperheiden kanssa.

4

6

8

10

14

311

Perheterapiayhdistyksen jäsenlehti 1/2017

Päätoimittaja:Juha MetelinenToiminnanjohtaja: Anita BirstolinLehden kokoajat: Anita Birstolin, Ritva Karila-Hietala,Juha MetelinenEditointi: Teija Riikola

Yhteystiedot:Anita BirstolinSuomen perheterapiayhdistys ryLinnankatu 59 C6, 20100 Turkupuh. 044 536 8531

Taitto ja graafinen suunnittelu:Heikki Kännö - Äänimaa Oyheikki.kanno@aanimaa.fi

Mediatiedot:Perheterapeuttilehti on Suomen perheterapiayhdistyksen jäsenlehti. Lehden tavoitteena on yhdistää jäseniä, tuoda esiin erilaisia perheterapian käytäntöjä ja sovelluksia sekä toimia jäsenten tiedotuskanavana. Perheterapeutti-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Irtonumeron hinta 7 euroa.

Kirjoittajat:Anita Birstolin, Katarina Fagerlund, Kirsi Heikinheimo, Ritva Karila-Hietala, Juhani Klankki, Tarja Koffert, Jonne Lehtinen, Juha Metelinen, Ilkka Määttä, Heidi Rouhiainen ja Liisa Virtanen.

Kannen kuva: Pixabay

Julkaisija:

www.perheterapiayhdistys.fi

PALSTAT

PäätoimittajaltaPerheterapeuttien arvoille ja osaamiselle on kysyntää

PuheenjohtajaltaHaluamme aktivoida perheterapeutteja yhteisöllisyyteen

ToiminnanjohtajaltaUusia vaiheita

PakinaElämästä ei hauskuutta puutu, kun osaa nauraa itselleen

Ilmoitustaulu

Johtokunta

17

18

ISSN 2323-9557 (Painettu) - ISSN 2341-670X (Verkkojulkaisu)

13212224

Päätoimittaja Juha Metelinen

Päätoimittajalta

äsissäsi oleva Perheterapeutti-lehti on nyt ensimmäinen minun, uuden päätoimittajan, alaisuudessa tehty julkaisu.

Koen siirtyneeni aika lailla lennosta Ritva Karila-Hietalan jättä-miin isoihin saappaisiin.

Olen Juha Metelinen, perheterapeutti, perheterapeuttikoulutta-ja ja työnohjaaja Kuopiosta. Työskentelen tällä hetkellä Suomen mielenterveysseuran Linity-hankkeessa sekä yksityisenä amma-tinharjoittajana. Toivoisin Perheterapeutin kehittyvän lehdeksi, jossa jäsenemme voisivat esitellä perheterapian käytäntöjä, olivat ne sitten suuria uudistushankkeita tai ihan tuiki tavallista käytännön perheterapeuttista tai perhekeskeistä työtä.

Nettisivumme ovat uudistumassa. Sinne on tulossa uusi kohta, jonne toivoisimme ihmisten lähettävän esimerkiksi perhetera-piakoulutuksen lopputöitään julkaistavaksi. Minuun voi olla yh-teydessä nettisivuihin liittyvissä asioissa.

Tästä Perheterapeutista voit lukea yhdistyksen viime vuoden syyspäivien kouluttajan, Justine van Lawickin haastattelun. Hän kertoo polustaan perheterapeuttina, ja se on varmasti tuttu ta-rina yhdelle perheterapeuttien sukupolvelle. Siinä mainitaan Milanon malli, vanhoja perheterapeuttilegendoja ja muutama nuorempikin. Moni näistä vanhoista tekijöistä on siirtymässä perheterapian kentältä eläkkeelle ja uudelle sukupolvelle olisi nyt tilausta. Elämme nyt monella tapaa varsin erilaista aikaa.

Justine van Lawick kertoo, miten hänen nuoruudessaan oltiin avoinna monenlaisille uusille ja riskialttiillekin kokeiluille.

Nyt elämme näyttöön perustuvien käytäntöjen paineissa, ja uu-distukset ja kokeilut on ulkoistettu projekteille, joiden tulokset tuntuvat harvoin siirtyvän osaksi vakiintuneita käytäntöjä.Suomessa varsin vahva psykoosin perhekeskeisen hoidon pe-rinne on siirtymässä monin paikoin yksilötyön suuntaan. Moni perheterapeutiksi opiskellut tekee pääasiassa yksilöterapiaa. Sairausvakuutuksen kautta korvattava perhe- ja pariterapia on varsin vähäisesti käytössä verrattuna yksilöterapiaan. Diagnoo-si- ja lääkepainotteiset hoitokäytännöt näyttävät helposti johta-van yhä enemmän yksilö- ja sairauskeskeiseen hoitamiseen. Toi-saalta perhekeskeisiä hoitomalleja toivottaisiin ja niitä halutaan edistää hallituksenkin taholta.

Vaikuttaakin siltä, että meille perheterapeuteille ja meidän vä-littämillemme arvoille ja toimintatavoille olisi kysyntää. Miten huolehdimme, että äänemme tulee kuuluviin niillä areenoilla, joilla päätöksiä tehdään?

Juha Metelinenpäätoimittajamielenterveyshoitaja, VET perheterapeutti

K

Perheterapeuttien arvoille ja osaamiselle on kysyntää

numerossa

4 5

Hollantilainen perheterapeutti Justine van Lawick saapui Suomen perheterapiayhdistyksen syyspäiville Helsinkiin ker-tomaan ajatuksiaan perheterapiasta. Hän työskentelee vai-keiden erokriisien parissa Lorentzhuisin systeemiterapiakes-kuksessa, Haarlemissa, Pohjois-Hollannissa.

Miten sinusta tuli psykoterapeutti?

Lapsena ihmettelinkin, kuinka voi olla mahdollista rakastaa niin paljon vanhempia, siskoa ja veljiä, mutta samalla myös satuttaa toisiaan. Säälin vammaista veljeäni, mutta kiusasin häntä niin kauan, että hän heitti minua tuolilla. Ymmärsin hänen kyvyttö-myytensä ja tunsin syyllisyyttä. Ymmärsin myös hyvin varhain, että väkivalta liittyy haavoittuvuuteen: rakkaus ja perheväkival-ta kulkevat usein yhdessä. Päätökseni lähteä opiskelemaan psy-kologiaa ja perheiden käyttäytymistä liittyi näihin lapsuuden kokemuksiini.

Mikä on kehityksesi tie psykoterapeuttina?

Aloitin työskentelyni kliinisenä psykologina aikuispsykiatrian alalla 25-vuotiaana. Elettiin vuotta 1975, mahdollisuuksien ja muutosten aikaa. Työpaikallani oli valtavirtana kriittinen psyki-atria, mikä tarkoitti sitä, että potilaita ja henkilökuntaa oli vaikea erottaa toisistaan. Tehtiin kokeiluja LSDllä, ja maratoni-istunnot saattoivat kestää 24 tuntia. Se oli hyvin riskialtista, jotkut käy-tännöt karkasivat käsistä. Aloin työskennellä hyvin erilaisten perheiden kanssa: lapsella saattoi olla diagnosoitu skitsofrenia tai äiti kärsi vaikeasta masennuksesta tai ahdistus oli lamaan-nuttanut perheen. Kokosimme perheiden kanssa yhdessä työs-kenteleviä moniammatillisia tiimejä.

Sain kunnollisen koulutuksen perheterapiaan Milanossa, jossa opin Milanon mallin. Gianfranco Cecchin ja Luigi Boscolo olivat minulle suuria inspiraation lähteitä. Heidän humanistinen, täyn-

nä uteliaisuutta oleva ja pyhinä pidettyjä uskomuksia kumarte-lematon työtapansa säilyy aina mukanani.

Minusta tuli sertifioitu perheterapian kouluttaja ja työnohjaaja 1982. Halusin ymmärtää enemmän lapsen kehityksestä, joten menin työhön, jossa opin lasten psykiatriaa. Huomasin, että lap-set rakastivat vanhempiaan usein ehdoitta, mutta vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan oli yleensä ehdollisempaa. Tajusin myös, että monet psykiatriset diagnoosit liittyvät kipuun, trau-maan tai perheväkivaltaan.

Ajatukseni väkivallan ja rakkauden yhteydestä vahvistui ja pää-tin keskittyä siihen, kuinka luoda turvallisuutta dynamiikkaan, jossa on haavoittuvuutta, väkivaltaa ja rakkautta. Mikä tekee mahdolliseksi rakastavien tarpeen vahingoittaa toisiaan? Osa-puolten jakaminen tekijäksi ja uhriksi ei auttanut. Tekijä ja uhri -diskurssi lisäsi demonisointia ja perheiden jakautumista eri leireihin. Ryhdyin etsimään uusia, humaaneja tapoja työsken-nellä perheiden kanssa. Siihen kuului ymmärtämistä ja rajojen asettamista saman aikaisesti. Seuraavaksi olinkin vuonna 1984 mukana perustamassa keskusta systeemiselle terapialle, konsul-taatiolle ja työnohjaukselle: Lorentzhuisia.

Ketkä ovat vaikuttaneet työhösi?

Minua inspiroivat useat hollantilaiset kollegani, New Yorkin Ackerman-instituutin feministiset naiset Olga Silverstein, Virgi-nia Goldner ja Marcia Sheinberg, narratiivinen terapeutti Micha-el White sekä englantilaiset perheterapeutit Elsa Jones, Eia Asen ja Gill Gorell Barnes. Myös tämän vuosituhannen dialogiset ajattelijat ja käytännön työntekijät ovat myös olleet suuri voi-mavara minulle: Tom Andersen, Jaakko Seikkula, Peter Rober ja John Shotter. Viime vuosina olen saanut paljon yhteistyöstä Jim Wilsonin kanssa. Hän yhdistelee erilaisia suuntauksia persoonal-liseksi ja humaaniksi tavaksi tehdä työtä perheiden kanssa. Mat-kusteleminen on tärkeä osa tärkeä osa ammatillista elämääni.

Mihin sijoitut perheterapian kentässä?

En osaa sanoa, olen saanut niin paljon vaikutteita, inspiraatioita ja kokemuksia, jotka elävät sisälläni ja dialogisella tavalla yhdis-tyvät minussa. John Shotter kutsui kerran Jim Wilsonia ja minua kokemusperäistäjiksi, experimentalists. Tunnen olevani tunnus-tettu, kunnioitettu ja ymmärretty tämän nimen kautta.

Kuinka pysyt jatkuvasti kiinnostuneena työhösi terapeuttina?

Terapeuttina on tavallaan osa perhettä ja se tuntuu aina seik-kailulta. John Shotter puhui kerran tulevaisuuteen suuntautu-misesta ja kehotti olemaan valmiudessa (being poised) ja nyky-hetkessä niin, että keho on tasapainossa ja valmis toimimaan. Valmistautuessani terapiaistuntoon, kouluttamaan tai esiinty-mään, yritän olla valmiudessa, avoin ja valmis mahdollisuuksiin, jotka ovat tulossa. Näin käsitän ei-tietämisen tilan systeemisessä toimimisessa.

Terapianistunnon alku on aina ennustamaton ja terapiaistun-non loppu avoin. Jos me haluamme jälkikäteen selittää, mitä istunnossa tapahtui, tuhoamme elämän siitä. voi olla muotoi-

lu jota sekä asiakkaat että terapeutit käyttävät merkityksellisen istunnon jälkeen. Asiakkaat muotoilevatkin merkityksellisen is-tunnon kulkua usein seuraavasti: “En tiedä mitä tapahtui, mutta tunsin, että jokin muuttui.”

Kairos on haihtuvan hetken kreikkalainen jumala, joka tarjoaa parhaan mahdollisen hetken vastustaa kohtaloaan. Sellaisena hetkenä pitää tarttua Kairoksen otsan hiustukkoon, muuten se hetki katoaa, eikä sitä voi saavuttaa uudelleen. Meidän tulee siis tunnistaa Kairos, sen tarjoamat uudet, odottamattomat mah-dollisuudet. Silloin olemme reagoivia, kiinnostuneita ja yhte-ydessä. Ja tämä pitää meidät tuoreina, mutta edellyttää kykyä elää epävarmuuden kanssa. Olla valmiudessa vaatii myös opis-kelua, tutkimista, yhteyttä, ajattelua, kokeilemista, toimimista, kokemista, tuntemista ja edelleen reflektoimista satunnaisessa järjestyksessä.

Millaisena näet perheterapian tulevaisuuden?

En tiedä, siihen vaikuttavat niin monet asiat. Olen huolestunut maailman kehityksestä. On paljon epävarmuutta ja aivan liian suuri kuilu rikkaitten ja köyhien välillä. Joskus demokratia tuo mukanaan vaarallisia kehityssuuntia ja monissa maissa on epä-päteviä tai totalitaarisia johtajia. En tiedä mihin tulevaisuus joh-taa meitä, mutta kokonaisvaltaisesti ajattelevana tiedän, että mitä tahansa tapahtuu, sillä on suuri vaikutus perhe-elämään. Tunnen ammatillista vastuuta jatkaa dialogia sekä työssäni että muillakin elämäni areenoilla. Se on elämäntapa.

Juha MetelinenPäätoimittajaMielenterveyshoitaja, vaativan erityistason perheterapeuttiKuopion yliopistollinen sairaala, psykiatrian palveluyksikkö

Teksti ja kuva Juha Metelinen

“En tiedä mitä tapahtui, mutta tunsin, että jokin muuttui.”

Suomen perheterapiayhdistyksen syyspäivät Helsingissä 17. − 18.11.2016

Samuel Beckettin sanonta on auttanut Justine van Lawickia kulkemaan mahdollisuuksien maastossa: “Jos ei koskaan yritä, ei koskaan epäonnistu. Oli mitä tahansa yritä uudes-taan, epäonnistu uudestaan, epäonnistu paremmin.”

6 7

Teksti Jonna Lehtinen, Heidi RouhiainenKuvat Pixabay

FIT-mittaus (Feedback-Informed Treatment) on näyttöön perustuva menetelmä, jonka avulla mitataan hoidon vai-kuttavuutta. Se soveltuu käytettäväksi hoidon viitekehyk-sestä riippumatta eri-ikäisien asiakkaiden yksilöterapiois-sa, pariterapiassa, perheterapiassa sekä ryhmien kanssa.

Me terapeutit kohtaamme välillä työssämme tilanteita, joissa asiakas lopettaa prosessin kesken tai ei tulekaan vastaanotolle. On myös tilanteita, joissa asiakkaan vointi heikkenee, emmekä pääse tarkasti kiinni siihen, mistä kaikesta tässä on kysymys. Mo-nesti terapeutit myös arvioivat allianssiaan suhteessa asiakkaa-seen ja yleistä taitotasoaan yläkanttiin.

Aiemmin on esitetty, että terapiasuuntauksella on tärkeä vai-kutus hoidon vaikuttavuuteen. Nykyisin on kuitenkin osoitet-tu, että hoitotuloksiin ei merkittävästi vaikuta terapiasuuntaus tai viitekehys, vaan merkittävin tekijä hoitotuloksessa on tera-peutilla eli sillä, kuka hoitoa antaa. Tämän vuoksi viitekehyksen valitseminen ei ole terapiaan hakeuduttaessa niin merkitykselli-nen asia kuin sopivan terapeutin löytäminen.

Toiset terapeutit ovat taitavampia muodostamaan allianssia asi-akkaan kanssa kuin toiset. Terapeuttinen allianssi on kuitenkin erityisen tärkeä siksi, että suurin osa terapian tuloksista johtuu terapeuttisesta allianssista eli yhteistyösuhteesta terapeutin kanssa. Kun tiedon terapeuttisen allianssin tärkeydestä terapia-työn hoitotuloksissa suhteuttaa siihen, että terapeutit arvioivat omaa allianssiaan asiakkaaseen liian korkeaksi, herää kysymys siitä, miten meidän terapeuttien on mahdollista kehittyä työs-sämme ja tarjota asiakkaillemme parasta mahdollista palvelua. Yhdysvaltalaisen Scott Millerin kehittämä FIT (Feedback-Infor-med Treatment) on American Psychological Associationin (APA) määritelmän mukaan näyttöön perustuva menetelmä, jonka avulla mitataan hoidon vaikuttavuutta. Viitekehyksestä riippu-mattoman FIT-mittauksen avulla on mahdollista reaaliaikaisesti saada selville, miten asiakkaamme voivat ja millainen terapeut-tinen allianssi asiakkaan ja terapeutin välillä on. FIT voisi olla yksi vastaus siihen, miten voisimme pyrkiä kehittymään työssämme ja arvioida yhteistyösuhdetta asiakkaan kanssa.

FIT:n avulla terapian vaikuttavuutta mitataan kahdella mittarilla, joita on melko helppo ja erittäin nopea käyttää. Jokaisen käyn-nin alussa asiakas merkitsee ORS-lomakkeen (Outcome Rating Scale) neljälle janalle vointinsa (yksilöllisesti, läheisten ihmissuh-teiden osalta, sosiaalisesti sekä yleisesti). Tapaamisen lopuksi asiakas merkitsee SRS-lomakkeen (Session Rating Scale) neljälle janalle kokemuksensa käynnin terapeuttisesta allianssista. Tätä palautemenetelmää voidaan käyttää joko kynä-paperi -versio-na tai älylaitteeseen asennettavalla sovelluksella, open FIT:llä. Kynä-paperi -versiossa asiakas ja terapeutti mittaavat viivaimel-la merkinnät janoilta, mutta OpenFIT -sovellus laskee tuloksen automaattisesti.

FIT on sekä tutkittu että kliinisessä käytössä hyväksi menetel-mäksi todettu mittari. Psykoterapiassa ja muussa terapeutti-sessa asiakastyössä hoidon vaikuttavuuden mittaaminen luo-tettavalla tavalla olisi erittäin tärkeää. FIT:n oikeanlaisen käytön avulla hoidon teho kaksinkertaistuu, hoidon keskeyttämiset vähänevät merkittävästi, asiakkaiden vointi paranee ja hoidon kustannukset vähenevät verrattuna hoitoihin, joissa palautejär-jestelmää ei ole käytössä. HelsinkiMission Nuorten kriisipisteel-lä, joka tarjoaa matalan kynnyksen lyhytkestoista ammatillista keskusteluapua alle 29 -vuotiaille nuorille, pareille ja perheil-le, otettiin FIT käyttöön vuonna 2016. Tällä hetkellä tulokset näyttävät lupaavilta, sillä 66 % nuorten kriisipisteen asiakkais-ta (vuonna 2016) saavutti tavoitteensa hoidon aikana. Lisäksi hoidon jätti ilmoittamatta kesken vain 6 % asiakkaista. Tämä on hyvä tulos, sillä Suomessa maksuttomiin sosiaali- ja terveyspal-veluihin jää eri lähteiden mukaan saapumatta noin 14-20 % ajan varanneista. FIT:n käyttöönotto nuorten kriisipisteellä on saatta-nut vaikuttaa siihen, että terapeuttiseen allianssiin on kiinnitet-ty erityistä huomiota ja hoitoa on voitu kehittää reaaliaikaisesti kullekin asiakkaalle sopivaksi.

Yksi FIT-mittauksen hyvistä puolista on se, että se soveltuu käy-tettäväksi monenlaisten asiakkaiden ja asiakasryhmien kanssa. Sitä voidaan hyödyntää hoidon viitekehyksestä riippumatta eri-ikäisien asiakkaiden yksilöterapioissa, pariterapiassa, per-heterapiassa sekä ryhmien kanssa. Suomessa FIT-mittausta on hyödynnetty mm. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkimusklinikalla erityisesti pariterapiaan liittyvissä tutkimuk-sissa. HelsinkiMission Nuorten kriisipisteellä FIT-mittausta käyt-

tävät rutiininomaisesti kaikki keskusteluavun työntekijät kaikki-en asiakkaiden kanssa.

FIT on ollut nyt hieman yli vuoden nuorten kriisipisteellä käytös-sä. Käyttökokemukset ovat positiivisia. FIT:n edut tulevat esiin erityisesti perheiden kanssa työskenneltäessä, sillä FIT tarjoaa mahdollisuuden ottaa sekä visuaalisesti että sanallisesti käsitel-lä kaikkien perheenjäsenten kokemuksia hoidon etenemisestä ja terapeuttisesta allianssista. OpenFIT -sovellus on saatavilla monilla eri kielillä. FIT käyttömanuaaleja on saatavilla tällä het-kellä englanniksi ja ruotsiksi, mutta tämän vuoden aikana ilmes-tyy FIT- kirja myös suomeksi.

Jonna Lehtinenperheterapeutti, psykoterapeuttipsykoterapiakouluttaja

Heidi RouhiainenFM, musiikkiterapeutti

LÄHTEET:Baldwin, S. A., Wampold, B. E., & Imel Z. E. (2007). Untangling the alliance-outcome correlation: Exploring the relative importance of therapist and patient variability in the alliance. Journal of Consul-ting and Clinical Psychology, 75(6), 842-852.Miller, S. D., Duncan, B. L., & Hubble, M. A. (2007). Supershrinks. Psychotherapy Networker, 31(6), 26-35.Bertolino, B., Bargmann, S. & Miller, S. D. (2012) Manual 1: What Works in Therapy: A Primer International Center for Clinical Excel-lence. Wampold, B. E. & Brown, G. S. (2005). Estimating variability in out-comes attributable to therapists: A naturalistic study of outcomes in managed care. Journal of Consulting and Clinical Psyhology, 73(5), 914-923.

Terapian hoitotulokseen vaikuttaa eniten terapeutti henkilönä, ei terapiasuuntaus. On siis tiedettävä, millainen terapeuttinen allianssi kunkin asiakkaan ja terapeutin välillä on.

Palautekeskeisessä terapiatyössä mitataan vaikuttavuutta

98

EFTAN puheenjohtaja, professori Rodolfo de Bernartin mie-lestä maailman taloudellisen tilanteen heikennyttyä per-heterapeuttien pitäisi kirkastaa omaa asemaansa ja tehtä-väänsä yhteiskunnallisessa murroksessa.

Suomalaisia valokuvan ja videon kanssa psykoterapiatyötä te-keviä terapeutteja matkasi Firenzeen, jossa tapasimme Euroo-pan perheterapiayhdistyksen (EFTA) viime vuonna valitun pu-heenjohtajan, Rodolfo de Bernartin. Tämä viiden tunnin yöunilla pärjäävä professori on ajatuksia pursuava mies. Hän toteaa, että riittää kun pitää sunnuntait vapaata.

Professori Rodolfo de Bernart on ehtinyt vaikuttaa asiantunte-muksellaan kotimaansa Italian lisäksi noin 30 maassa eri puolilla maailmaa.

Hän perusti perheterapiakeskuksensa 1981. Siitä lähtien hän on kouluttanut L’ Istituto di Terapia Familiare di Firenze -instistuu-tissaan perheterapeutteja. Siellä opiskelee lähes 100 opiskelijaa, joko psykologeja tai lääkäreitä. Kaikki heistä eivät saa virallista terapeuttipätevyyttä, mutta he käyttävät työssään saamiaan

oppeja. Tavallista on, että valmistuttuaan opiskelija perustaa oman perheterapiakeskuksen ja ryhtyy tekemään työtä yrittä-jänä. Tällä hetkellä Italiassa on nelisenkymmentä yksityistä per-heterapiakeskusta.

Koulutuksen lisäksi Rodolfo de Bernartin instituutissa hoidetaan perheitä, joko julkiselta puolelta lähetettyjä tai itse maksavia. Hoitomaksuja sovelletaan maksukyvyn mukaan. Rodolfo de Bernart toivoo, että perheterapeutit tekisivät enemmän tutki-musta ja yhteistyötä neurotieteilijöiden kanssa.

Pakolaiset ja avioerot huolestuttavat

Perheterapeuttiset työmenetelmät ovat laajalti käytössä italia-laisessa terveydenhuolto järjestelmässä ja ne koetaan toimivik-si. Rodolfo de Bernart kokee avioerojen keskeneräisyyden italia-laisten perheiden ongelmaksi.

”Avioeron yhteydessä jätetään yhteinen perhe-elämä taakse ja aloitetaan uudella paikkakunnalla uusi elämä. Lapset jäävät yksin ja heidän emotionaalinen kehityksensä häiriintyy. Eletään

pätkäelämää, joka sisältää lukuisia emotionaalisia katkoksia”, Bernart sanoo.

Suurimpina perheterapian haasteina hän kokee pakolaisongel-man, johon myös perheterapian kentän tulee pureutua vastuul-lisesti.

”Tiedon lisääminen eri kulttuureista on tärkeää, työtä tulisi teh-dä myös vastaanottotilojen seinien ulkopuolella ja perheterapi-an työmenetelmiä on kehitettävä. Tärkeää olisi verkostoitua eri tieteen alojen kanssa, kuten kansantalouden, sosiaalipolitiikan, yhteiskuntatieteen jne. Poliitikkoja tulisi myös valistaa enem-män perheterapeuttisten työmenetelmien mahdollisuuksista edistää perheiden psyykkistä hyvinvointia.”

Pelkkä puhe ei riitä

Tutustuimme valokuvaterapian pioneerin Ulla Halkolan kanssa Rodolfo de Bernartiin Turussa vuoden 2011 kansainvälisessä valokuvaterapian kongressissa. Kongressin myötävaikutuksella rakentui kansainvälinen visuaalisia työmenetelmiä psykoterapi-assa käyttävä yhteistyöverkosto.

Turun Valokuvakongressi muutti Rodolfo de Bernartin työtapaa sukupuutyöskentelyssä. Kongressin jälkeen hän alkoi käyttää säännönmukaisesti valokuvia sukupuun rakentamisessa per-heiden kanssa.

Bernartia on kiinnostanut kuvien käyttö perheterapiatyössä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän on kehittänyt kuvalli-sia työmenetelmiä keskuksessaan. Hän esittelee meille innos-tuneena traumojen hoitoon kehittämiään kuvasarjoja, joiden tavoitteena on auttaa traumatisoituneita perheitä kertomaan traumakokemuksistaan sekä ymmärtämään trauman merkitys-tä perhedynamiikassaan.

”Pelkkä puhe ei riitä. On siis tärkeää, että perheterapiassa käy-tetään aktivoivia menetelmiä, kuten muovailua ja visuaalisia työmenetelmiä, jotka aktivoivat mielikuvia ja tuovat tunteet mukaan terapeuttiseen työskentelyyn”, de Bernart sanoo. Milloin olet ajatellut vetäytyä työstäsi eläkkeelle?

”En milloinkaan.”

Tapasimme illalla klo 20 jälkeen, jolloin hänen työnsä instituutis-sa päättyivät. Hyvästijätön yhteydessä minun on pakko todeta, että italialainen ystävämme on todella kiinnostunut kaikesta mitä hän tekee. Työ antaa hänelle intoa ja energiaa, josta hän täydellä sydämen palolla nauttii.

Tarja KoffertKognitiivinen yksilöpsykotetapeutti VET, perhetetapeutti VETTurku

”Pelkkä puhe ei riitä.”

”Pelkkä puhe ei riitä.”

Teksti Tarja Koffert

Euroopan perheterapiayhdistyksen puheenjohtaja Rodolfo de Bernart:

Valokuvausverkostosta matkusti Firenzeen Rodolfo de Bernartia tapaamaan Pirkko Pehunen, Ulla Halkola, Leena Koulu ja Tarja Koffert.

1110

ielenterveyden ensiapu® -koulutukset ovat mukana hallituksen Edistetään terveyttä ja hy-vinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta -kär-

kihankkeen Hyvät käytännöt pysyvään käyttöön -osassa. Sosi-aali- ja terveysministeriön rahoittaman kaksivuotisen hankkeen aikana on tarkoitus kouluttaa 26 000 uutta mielenterveysosaa-jaa, sekä ammattilaisia että kansalaisia, eri puolille Suomea.

Koska hankkeen tarkoituksena on eriarvoisuuden poistaminen, suunnataan koulutusta sellaisille alueille ja ihmisryhmille, joita eriarvoistuminen koskettaa. Etusijalla ovat näin ollen Pohjois- ja Itä-Suomen kunnat sekä muiden muassa työttömät, ikäihmiset, psyykkisesti ja somaattiset sairaat ja heidän omaisensa.

Kela korvasi mielenterveyshäiriöistä johtuvia sairauspäivärajoja yli 3,6 miljoonaa euroa vuonna 2014. Mielenterveyshäiriöt ovat syynä lähes puoleen myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä. Voidaan siis ajatella, että mielenterveyden häiriöstä aiheutuu kova hinta yhteiskunnalle ja työnantajille, yksittäistä ihmistä ja hänen läheisiään unohtamatta. Mielenterveyden edistämisellä ja varhaisella puuttumisella voidaan tutkimusten mukaan vä-hentää kustannuksia tuntuvasti.

Mielenterveyden ensiapu® -koulutuksia on tällä hetkellä kol-menlaisia, ja uusia sovelluksia on tulossa.

Mielenterveyden ensiapu®1 keskittyy mielenterveyden edis-tämiseen. Koulutuksessa opetellaan esimerkiksi tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä stressinsäätelyä. Mielenterveyden

ensiapu®2 on kansainvälinen koulutusmalli, joka on sovellettu Suomen oloja vastaavaksi. Siinä keskitytään mielenterveyden häiriöiden varhaiseen tunnistamiseen, puheeksi ottamiseen, auttamiseen ja hoitoon ohjaamiseen. Nuoren mielen ensiapu – koulutuksissa käsitellään lasten ja nuorten elämään liittyviä ilmiöitä ja mielenterveyden ongelmia, varhaista puuttumista ja puheeksi ottamista. Koulutukset sopivat kaikille, joita mielen-terveyden asiat kiinnostavat. MTEA®2 – koulutuksia on pidetty paljon ammattilaisille täydentämään peruskoulutuksessa saa-tua mielenterveysosaamista. Nuoren Mielen ensiapu soveltuu hyvin lasten ja nuorten kanssa työskenteleville.

Koulutukset ovat 14 tunnin pituisia ja niihin kuuluu oppikirja. Nuoren mielen ensiavussa lähiopetusta on 7 tuntia, jonka päälle 4 viikkoa kestävä verkkokurssi.

Lisätietoja koulutuksista löytyy Suomen Mielenterveysseuran verkkosivulta www.mielenterveysseura.fi/koulutukset

Ritva Karila-HietalaAsiantuntijaSuomen Mielenterveysseuraritva.karila-hietala@mielenterveysseura.fi040 6616 743

M

Mielenterveys kuuluu kaikille

Teksti ja kuva Ritva Karila-Hietala Puheenjohtaja Liisa Virtanen

Puheenjohtajalta

hdistystämme edelliset kuusi vuotta ohjannut Ritva Karila-Hietala siirtyi muihin kokenutta perheterapeuttia vaativiin

tehtäviin. Onnea ja menestystä taitavalle Ritvalle ja iso kiitos pit-kästä puheenjohtajuudesta perheterapeuttien hyväksi!

Suomen perheterapiayhdistystä johtaa johtokunta, joka vali-taan yhdistyksen syyskokouksessa, kukin jäsen kahdeksi vuo-deksi kerrallaan. Valinta tehdään maantieteellisesti ja ammatilli-sesti mahdollisimman laajasti. Yhdistyksen toimintaa koordinoi rakas toiminnanjohtajamme Anita Birstolin. Yhdistys järjestää ainakin yhden kerran vuodessa valtakunnallisen koulutuksen. Alueyhdistykset ja perheterapeuttiklubit ovat paikallisessa toi-minnassa tärkeitä.

Sain ottaa puheenjohtajan tehtävän vastaan tammikuun alussa johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa. Olen koulutukseltani yleislääketieteen erikoislääkäri vuodelta 2004 ja perheterapeut-ti vuodelta 2013. Tein Torniossa 16 vuotta terveyskeskuslääkä-rin töitä perheterapeuttisesti niin neuvoloissa, kouluissa, oppi-laitoksissa, päihdetyössä kuin vastaanotollakin. Länsi-Pohjan perhekeskeisyys, dialogisuus ja koko Keroputaan malli ovat esikuviani. Viime vuonna sukujuureni siirsivät minut ja perheeni Heinolaan.

Mihin suuntaan johtokunta kehittää yhdistystä? Miten perhe-terapia määritellään? Minkälaista perheterapiaa yhdistys lähtee edistämään? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdimme ensim-mäisessä kokouksessamme. Vastauksia löytääksemme tarvit-semme myös teitä, yhdistyksen jäseniä.

Tarkastelemme yhdistyksemme toimintaa ja haluamme akti-voida perheterapeutteja yhteisöllisyyteen. Haluamme arvostaa

yhdistyksen jäsenyyttä. Laadukkaat ja kohtuuhintaiset koulu-tukset kokoavat perheterapeutteja yhteen. Alueyhdistykset ja perheterapeuttiklubit voivat hakea toiminta-avustusta kou-lutuksiin. Jäsenenä saa Perheterapeutti-lehden ja alennetulla hinnalla Perheterapia-lehden. Yhdistys maksaa Islannin pohjois-maiseen kongressiin lähtijöille 100 euron matka-apurahan.

Arvoisat perheterapeutit, auttakaa yhdistystä ja kertokaa aja-tuksistanne, työstänne, työnkuvistanne ja tutkimuksistanne, kirjoittakaa Perheterapeutti-lehteen! Teemme nettisivuillemme uuden osan, jonne kerätään perheterapian opinnäytetöitä ja tutkimuksia. Lähettäkää uudelle päätoimittajallemme, Juha Me-teliselle, omat julkiset lopputyönne kaikkien luettavaksi – iloksi ja opiksi! Kiitos!

Kevätkukkia odotellen,

Liisa VirtanenYleislääketieteen erikoislääkäri, erityistason perheterapeuttiPuheenjohtajaHeinola

Y

Haluamme aktivoida perheterapeutteja yhteisöllisyyteen Hyvä Suomen perheterapiayhdistyksen jäsen!

13

Toiminnanjohtajalta

läkkeelle jääminen varsinaisesta päivätyöstä on tuonut mukanaan ihanat rauhalliset aamut. Tekemistä on kuiten-

kin ollut riittävästi, eikä aika ole käynyt pitkäksi, väliin on ollut kiirettäkin. Tuntuu hyvältä, kun on enemmän aikaa yhdistyksen asioille ja voi paneutua niihin kunnolla. Nyt olen myös parem-min tavoitettavissa päiväsaikaan.

Viime syyskokouksessa yhdistyksen johtokunnan kokoonpa-nossa tapahtui suuri muutos, kun johtokuntaan tuli neljä uutta jäsentä ja puheenjohtaja vaihtui. Tämä vaikuttaa myös minun toimintaani, onneksi muutama hieman pidempään johtokun-nassa ollut jäsen jatkaa edelleen.

Viime syksyn koulutuspäivien sisältö oli menestys, siitä tuli pal-jon hyvää palautetta. Ehkä voisimme vielä joskus myöhemmin pyytää Justine van Lawickia pitämään meille jatkokurssin lap-sista avioerokriisin keskellä. Koulutuksen materiaali on saatavilla yhdistyksen internet-sivuilta, ajankohtaista-sivun koulutuspäi-vien materiaaleista.

Uusia vaiheitaE Tämän vuoden syksyksi saamme jälleen mielenkiintoisen kou-

luttajan, kun belgialainen psykologi Leaven Megarone tulee Suomeen. Koulutus pidetään Helsingissä Lapinlahden tiloissa 23.-24.11.17. Sinne mahtuu sata osallistujaa, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa.

Jäsenmaksujen maksaminen on jälleen ajankohtaista. Sähkö-postilla lähetetty jäsenkirje ja jäsenmaksulasku tulee huomat-tavasti edullisemmaksi kuin postitse lähetetty. Melkein puolelle jäsenistä minulla ei ole ajankohtaista sähköpostiosoitetta. Jos saat jäsentiedotteen ja laskun postitse, niin se merkitsee sitä, ettei minulla ole sinulle tiedossa toimivaa sähköpostiosoitetta. Ilmoitelkaa yhteystietojen muutoksista ja muutenkin olisi kivaa jos tulee erilaisia tervehdyksiä siinä sivussa.

Anita BirstolinToiminnanjohtajaSuomen perheterapiayhdistys

Toiminnanjohtaja Anita BirstolinKuva Anita Birstolin

POHJOISMAINEN PERHETERAPIA-KONGRESSI REYKJAVIKISSA 31.5. – 3.6.2017

nordiskcongress2017ice.is

Family Therapy: Pathways towards Reconciliation

14 15

Kiitellyssä Hackneyn mallissa perheterapeuttinen työote viedään lastensuojelutyön rakenteisiin. Kokemukset Itä-Lontoosta kertovat, että työntekijöiden työviihtyvyys kas-voi ja lasten sijoitusten määrä väheni. Mallia on kokeiltu onnistuneesti Mäntsälässä ja nyt osaajia koulutetaan eri puolille Suomea.

Mäntsälän lastensuojelua ryhdyttiin kehittämään 2009 ja kes-keisenä periaatteena on ollut vähentää byrokratiaa ja antaa lisä-resursseja peruspalveluihin uuden sosiaalihuoltolain hengessä. Kun perheet saivat apua ongelmatilanteisiin ajoissa, ne hoitui-vat neuvolassa, kodinhoitajien ja perhetyöntekijöiden tuella. Prosessia on johtanut Mäntsälän perusturvajohtaja Arja Toltti-la määrätietoisesti ja jämäkästi. Lastensuojelun asiakasmäärä väheni ja nyt lastensuojelun työntekijöillä on enemmän aikaa asiakasperheilleen. Perimmäisenä tavoitteena oli vähentää las-ten sijoitusten määrää, ja se toteutuikin.

Kun asiakasmäärä vähenee ja kiire häviää, on aikaa miettiä työs-kentelytapoja, ja siksi Hackneyn malli päätettiin ottaa osaksi Mäntsälän lastensuojelua keväällä 2016, ensimmäisenä Suo-messa. Räätälöimme viisi kuukautta kestävän pilottikoulutuk-

sen ratkaisukeskeisen terapian kouluttaja Pekka Aarninsalon kanssa Mäntsälän lastensuojelutiimin toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Koulutukseen osallistuivat lastensuojelun ja perhesosiaalityön tiimien lisäksi perheneuvolan johtava psykologi perheterapeut-ti-sosiaalityöntekijä sekä johtava päihde- ja mielenterveystyön-tekijä. Tavoitteena on, että nyt pystytään vähitellen ajatuksella tasamaan kuormitusta perheneuvolan ja lastensuojelun välillä.

Systeeminen lastensuojelutyö haltuun

Hackneyn mallin koulutuksen tavoitteena on, että lastensuoje-lun sosiaalityöntekijät tekevät työnsä terapeuttisemmin, vaikka ovatkin edelleen kunnan virkamiehiä. Luottamuksellisen suh-teen rakentaminen asiakasperheisiin on keskeistä. Suhteessa pysyminen on tärkeää silloinkin, kun joudutaan tekemään ikäviä ja tuskallisia päätöksiä vanhempien, lapsen tai nuoren kannalta.

Mikä on Hackneyn malli?

Lastensuojelutyö organisoitiin uudelleen Itä-Lontoon Hackneys-sä vuonna 2007. Tällöin syntyi Hackneyn malli, jossa perhetera-peuttinen työote viedään lastensuojelutyön rakenteisiin. Koko henkilökunta koulutetaan ihmissuhdeperustaiseen, systeemiseen ajatteluun. Sosiaalityöntekijöistä ei silti tule terapeutteja. He ovat edelleen virkamiehiä ja heillä on virkavastuu hallinnollisista pää-töksistä, mutta työ on terapeuttisempaa ja mahdollisimman vä-hän byrokraattista.

Uutta on se, että lastensuojelun jokaisessa tiimissä on lastensuo-jelutyöntekijöiden sparraajana perheterapeutti. Kullekin asiakas-perheelle nimetty työntekijä näkee perheen tilanteen lapsen näkö-kulmasta ja yksi tiimin jäsen toimii kirjurina ja koordinaattorina, joka pitää yhteyttä yhteistyökumppaneihin. Lastensuojelutiimin

Perheterapeuttinen osaaminen tulee lastensuojeluun

Sukupuun avulla kartoitimme perheiden ja sukujen vuorovai-kutusta ja ylisukupolvisia teemoja perheissä. Työntekijät olivat innoissaan ja totesivat, ettei aiemmin ole ollut aikaa miettiä per-heen ja suvun sisäistä dynamiikkaa. Taululle piirretyt sukupuut toimivat taustamateriaalina harjoiteltaessa systeemisten hypo-teesien tekemistä perheistä.

Hahmottelimme systeemisen hypoteesin ja diagnostisen ajat-telun eroja. Havainnollistimme sukupuun avulla, miten ”kaikki johtuu kaikesta”, erotimme systeemisyyden lineaarisuudesta sekä hahmotimme perheiden teemoja ja vuorovaikutuskuvioi-ta. Näimme, miten ihmiset olivat sekä ongelman osallisia että myös voimavaroja sen ratkaisemisessa. Sosiaalikonstruktionisti-sessa hengessä hypoteeseja piti olla ainakin neljä. Näin tiimin jäsenet eivät jämähdä yhteen ainoaan ongelman selitysmalliin.

Harjoittelimme perheiden tarinoiden uudelleenkirjoittamista narratiivisella otteella myös dokumentaatiossa. William C. Mad-sein kehittämä yhteistoiminnallinen auttamiskartta (collabora-tive helping map) on oiva työväline, kun pyritään yhdessä per-heenjäsenten kanssa saamaan järjestystä kaoottisiin tilanteisiin.

Tunteille tilaa myös töissä

Koulutuksessa pohdittiin oman persoonan käyttämistä työväli-neenä, omien tunteiden tunnistamista ja asiakkaiden tunteiden vastaanottamista. Korostimme, että kaikki vuorovaikutustilan-teissa läsnä olevat tunteet ja tuntemukset ovat tietoa jostakin. Kiire vähentää työntekijöiden herkkyyttä ja hiljentää näin työn-tekijöiden sisäistä dialogia. Kliinikoiden (perheneuvolan johtava psykologi, perheterapeutti sekä päihde- ja mielenterveystyön johtava työntekijä) tehtävä-nä on auttaa sosiaalityöntekijöitä ymmärtämään vuorovaiku-tussuhteitaan asiakkaisiinsa, erityisesti silloin kun sukset mene-vät ristiin ja luottamuksellista suhdetta ei synny. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ei siis ole tarkoitus muuttua terapeu-teiksi, mutta he tekevät tiivistä yhteistyötä tiimin kliinikoiden kanssa pohtiessaan, mitä lastensuojelutyöntekijässä itsessään tapahtuu vuorovaikutustilanteissa ja miten asiakkaita parhaiten voisi auttaa.

pohdinnat eri vaihtoehdoista kirjataan narratiivisesti, jotta asia-kasperheet tietäisivät ja ymmärtäisivät päätösten perusteet ja ko-kisivat tarinan eheäksi.

Kuuden vuoden kuluttua tehdyssä arvioinnissa todetaan, että Hackneyn lastensuojelupalvelut olivat muuttuneet tulipalojen sammuttamisesta ennalta ehkäisevään työskentelyyn. Huostaan-otot vähenivät Hackneyn alueella 40 prosenttia. Uudessa organi-saatiomallissa työntekijöiden vaihtuvuus loppui, he kokivat työn-sä antoisaksi, saivat mahdollisuuden kehittyä ammatillisesti ja pystyivät etenemään organisaatiossa. Hackneyn lastensuojeluun otetaan töihin vain hyvin koulutettuja, kokeneita ja työstään kiin-nostuneita. Etulinjan työntekijöihin panostetaan erityisen paljon.

Teksti Katarina FagerströmKuvat Pixabay, Katarina Fagerström

1716

Koulutus rakentui kahdesta kolmen päivän moduulista, joiden jälkeen pidettiin kolme työnohjauskertaa. Ensimmäisessä työn-ohjauksessa keskusteltiin asiakasperheen tilanteesta, mutta kahdessa viimeisessä työnohjauksessa perheet olivat itse pai-kalla. Suorassa työnohjauksessa pohdittiin asiakkaiden tilan-netta. Sekä asiakkaat että työntekijät olivat hyvin tyytyväisiä molempien tapaamisten jälkeen. Työntekijöiden tasa-arvoinen ja nöyrä asenne sekä halu auttaa oli yllättävä ja positiivinen ko-kemus perheille.

Hackneyn malli leviää Suomessa

Keväällä 2016 THL:ssä kiinnostuttiin Hackneyn mallista ja se valittiin yhdeksi hallituksen lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman (LAPE) kärkihankkeeksi vaativan lastensuojelun osalta. Sain työkseni kirjoittaa kuvauksen työmallista, joka julkaistiin THL:n verkkojulkaisuna joulukuussa. Syksyllä osallistuin asiantuntijois-ta ja lastensuojelun kokemusasiantuntijoista koostettuun THL:n työpajaan suunnittelemaan Hackneyn mallin implementointia Suomen lastensuojeluun.

Huhtikuussa 2017 alkaa THL:n järjestämä lähes vuoden kestävä valtakunnallinen Hackneyn mallin kouluttajien koulutus. Olem-me Pekka Aarninsalon kanssa suunnitelleet kouluttaja-koulu-tusta Mäntsälän koulutuksen kokemusten pohjalta. Iloksemme hakemuksia koulutukseen tuli 13 maakunnasta ja noin 80 hake-musta kouluttaja-koulutukseen. Seitsemänpäiväinen koulutus on jaettu kolmeen jaksoon. Aloi-tusseminaariin kutsutaan kouluttajien lisäksi johtajia, jotka ovat vastuussa muutoksen etenemisestä maakunnassaan. Koulutuk-seen kuuluu myös viisi työnohjauskertaa. Samaan aikaa kou-luttaja-koulutuksen osanottajat aloittavat lastensuojelutiimien

kouluttamisen omassa maakunnassaan. Koulutus on ilmaista, mikäli sitoudutaan kouluttamaan ainakin yhtä lastensuojelutii-miä kouluttaja-koulutuksen aikana. Koulutus päättyy loppuse-minaariin maaliskuussa 2018, jonka jälkeen kehittämistyö jat-kuu maakunnissa.

Kouluttaja-koulutuksen yhteyteen on THL:n puolesta kytketty arviointitutkimus, lisäksi Itä-Suomen yliopisto tekee seuranta-tutkimusta.

Alustavasti on suunniteltu, että THL voisi hallinnoida koulutta-japankkia kouluttaja-koulutuksen saaneista lastensuojelusosi-aalityöntekijöistä ja perheterapeuteista. Tämä kouluttajapankki toimisi rekisterinä henkilöistä, jotka voivat jatkossa kouluttaa, työnohjata ja konsultoida lastensuojelutiimejä eri puolilla maa-ta.

Odotan innolla, miten onnistumme viemään perheterapeuttis-ta lähestymistapaa lastensuojelutyöhön Suomessa. On erittäin tärkeää, että maakunnissa vastuussa olevat johtajat ovat valmii-ta johtamaan organisaatiomuutosta niin, että myös Hackneyn mallin onnistumiselle syntyy vankat rakenteet.

Johtajien on uskallettava uudelleenorganisoida työ niin, että asiakastyölle on aikaa ja tilaa. Vain sellaisissa työolosuhteissa pystytään yhdistämään lastensuojelun ja perheterapian osaa-mista. Työpaikoissa, joissa lastensuojelun työntekijät viihtyvät ja pysyvät pitkään, voidaan luoda luottamuksellisia asiakassuhtei-ta ja tehdä laadukasta työtä perheiden kanssa.

Katarina FagerströmYTM, psykoterapeuttiennaltaehkäisevän lastensuojelun asiantuntijaFolkhälsan

Lähteet: Fagerström, K. (2016) Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu: Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lasten-suojelutyössä. http://julkari.fi/bitstream/handle/10024/131498/URN_ISBN_978-952-302-778-7.pdf?sequence=1Madsen, W.C. (2011) Collaborative Helping Maps: A Tool to Guide Thinking and Action in Family-Centered ServicesMadsen, W.C. & Gillespie, K. (2014) Collaborative Helping. A Strengths Framework for Home-Based Services.

JOKA TOINEN

PARIelokuvateattereissa 21.4. 2017 alkaen

Kolme paria - kolme eroa - kuusi tapaa muistaa

Mia Halmeen uusi elokuva, Joka toinen pari, kuvaa avioeroa suomalaisittain. Kolme ex-paria kertoo suhteensa käännekoh-dista ja siitä, miten he muistavat eroon liittyvät tapahtumat − usein toisistaan poikkeavasti. Heillä on yhteinen menneisyys ja lasten vuoksi myös yhteinen nykyisyys, siis elämä eron jälkeen.

Joka toinen pari on elokuva eron hetkistä ja yhteisestä elämästä eron jälkeen, jaetusta vanhemmuudesta. Se kertoo erosta paitsi miesten ja naisten silmin, myös lasten näkemänä ja mummien kokemana. Ero koskettaa parin lisäksi koko perhettä, ja kaikkia heidän lähellään, kun arjen palaset menevät uusiksi, mukaan kuvioon tulee uusia ihmisiä ja uusia perheitä syntyy. Elokuva on koskettava, mutta ei surullinen: jopa eroista löytyy humoristisia tilanteita.

Suomalaisten solmimista avioliitoista joka toinen päättyy eroon. Vaikka eroa ei olisikaan itse kokenut, se on tapahtunut jollekin lähellä: eronneita ja eroa pohtivia on ympärillämme kaikkialla. Suomalaisilla on varaa erota, eikä avioliittoa tarvitse enää ta-loudellisista syistä ylläpitää, eikä uskontokaan meitä sido. Silti eroaminen ei ole helppo vaihtoehto. Mikä pitää meidät yhdes-sä - rakkausko? Tavallisuudestaan huolimatta ero voi murentaa identiteetin tai se voi antaa mahdollisuuden muuttua naisena, miehenä tai vanhempana.

Tutkimusten mukaan erosta selviytymiseen vaikuttaa keskei-sesti yhteiskunnan valmius kohdata avioeroa suunnittelevat, jo eronneet ja heidän perheensä – lapsetkin eroavat.

Elokuva sai kansainvälisen ensi-iltansa DOK Leipzig -festivaa-leilla 2016 ja suomalaisilla DocPoint -festivaaleilla tammikuussa 2017. Elokuva vaikuttaa yleisön mukaan sopivan kaikille: eron-neille ja niille, jotka tulevaisuudessa eroavat sekä niille, jotka ei-vät eroa, kaikenlaisissa perheissä kasvaneille, lasten tai aikuisten kanssa työskenteleville sekä ihmisyydestä kiinnostuneille.

Elokuvan trailer: https://vimeo.com/200165767/8490395ec5

Koonnut:Kirsi Heikinheimo

Lyhyesti ohjaajasta

Mia Halmeen elokuvia on esitetty festivaaleilla eripuolel-la maailmaa viidentoista vuoden ajan. Hänen edellinen elokuvansa Ikuisesti sinun (2011) sai vuoden parhaan do-kumenttielokuvan Jussi -palkinnon sekä mm. Visions du Réel –festivaalien palkinnon parhaasta ohjauksesta.

Useat Halmeen elokuvat liittyvät vahvasti perheeseen. Hänen teoksissaan intiimi ja henkilöitä kunnioittava ta-rinankerronta yhdistyy tinkimättömään estetiikkaan. Mia Halme ei tarjoa yleisölle helppoja temppuja, eikä it-sestään selviä tai turvallisia aiheita. Halme työskentelee parhaillaan myös Aalto-yliopiston Elokuvataiteen ja la-vastustaiteen laitoksella dokumentaarisen linjan vastuu-opettajana.

Joka toinen pari 21.4. elokuvateattereissa Helsinki, Turku, Tampere, Lahti, Oulu, Kuopio sekä lisäksi ympäri maan kunhan yhdistyksiltä

saadaan toiveita näytösten järjestämisestä!Toiveita voi esittää paula.pitkanen@elokuvakeskus.fi

18

Demonisointiprosessista rinnakkaiseen yksinhuoltajuuteen

Työskentelyn tavoitteena on päästä kahdesta erillisestä mono-logista keskinäiseen reflektioon ja demonisointiprosessin lie-ventämiseen.

Jos lapsen yhteiskasvatus ja huoltajuus ei suju, voidaan huolta-juus määrätä vain toiselle vanhemmalle. Ratkaisu voi helposti etäännyttää lapsen toisesta vanhemmasta tai aiheuttaa riitelyä lapsen tapaamisoikeudesta.

Hollannissa keskustellaan rinnakkaisen yksinhuoltajuuden mahdollisuudesta tilanteessa, jossa vanhempien keskinäisen kommunikaation ei oleteta olennaisesti paranevan ja mene-tettyä luottamusta toista kohtaan ei enää kohtuullisessa ajassa saada takaisin. Vanhempien yhdessä toimimisen sijaan keskity-tään lapsen ja vanhemman suhteeseen. Hoito- ja huoltovastuu on lapsen luonapidon ajan kokonaan toisella vanhemmalla. Keskenään sovittaviksi asioiksi jäävät lapsen siirtymisistä sopi-minen, kahden kodin välinen viestittely sekä lapsen kehitystar-peista ja turvallisuudesta keskustelemine.

Ongelma ei ole lapsen oleminen toisen vanhemman luona, vaan siirtymät, jolloin lapsi on vanhempien ristiriidan välissä. Siirtymiset stressaavat lasta, mikä tulkitaan helposti toisesta vanhemmasta johtuvaksi.

Terapeuttien toimintatavat uusiksi

Terapeutit keskittyivät vanhempien riidan sovittelun sijaan rii-dan keskellä elävän lapsen asemaan. Lasta ei nähty vain suojel-tavana uhrina, vaan toimijana ja lasten ryhmässä hänelle ope-tettiin keinoja käsitellä ja toimia ristiriitatilanteissa.

Justine van Lawickin mukaan vanhemmat rauhoittuivat ryh-mässä ja hyötyivät saamastaan vertaistuesta oman perheen terapiaa paremmin. Ryhmäharjoitusten avulla he pystyivät eläy-tymään lapsen kokemukseen vanhempien riitelystä ilman, että lapsi olisi paikalla hämmentymässä.

Vanhemmat haastateltiin aluksi erikseen, jotta terapeutit voisi-vat eläytyä kummankin vanhemman traumaattisiksi kokemiin asioihin sekä miten ne mahdollisesti liittyvät heidän henkilöhis-torioihinsa. Terapeutit kertoivat luvan saatuaan tarinan toiselle vanhemmalle ja näin saivat rauhoitettua keskustelua. Avoimet kysymykset stressasivat osapuolia, mikä lisäsi demoni-soivien tarinoiden kertomista ja vahvisti monologia. Terapeutit eivät siksi tehneet avoimia kysymyksiä perheen ollessa koolla, vaan terapeutit reflektoivat keskenään lapsen, vanhemman tai perheen erilaisia tarinoita.

Vanhemman vetäytyessä työskentelystä myös terapeutit ottivat etäisyyttä, sillä konflikti haluttiin sulattaa kyynelillä ja riitelyyn puututtiin lämmöllä eikä kontrolloiden. Stressitason pitäminen matalana perheiden kohtaamisissa on tärkeää, jotta toisen haa-voittamiselta vältyttäisiin.

Lapsen ja vanhempien omat verkostot sekä viranomaisverkos-to kutsutaan avuksi yhteistyöhön. Verkoston kanssa työsken-nellessä eläydytään puhujan haavoittuvuuteen, kuunnellaan häntä, jolloin monologi muuttuu dialogiksi ja yhteiseksi kerto-mukseksi. Terapeutti tukee demonisointiprosessista poikkeavaa käytöstä ja tukee tunteiden ilmaisua.

Terapeutin ja asiakkaan hyvän suhteen lisäksi kehitetään myös perheen ja verkoston välisiä suhteita.

Voit tutustua hoito-ohjelmaan tarkemmin Justine van Lawickin artikkelista, joka löytyy Suomen perheterapiayhdistyksen netti-sivuilta.

Ilkka MäättäPerheterapeutti (et) Järvenpää

KAHDEN TULEN VÄLISSÄ

Teksti ja kuvat Ilkka Määttä

Lapset voivat selvitä myös vaikeista ja riitaisista avioerois-ta. Justine van Lawick ja hänen työryhmänsä ovat kehittä-neet tavan työskennellä vakavasti konfliktissa olevien ero-perheiden kanssa.

Hollannissa avo- ja avioerot ovat lisääntyneet ja tällä hetkellä parisuhteista noin puolet päättyy eroon. Enemmistö eronneista pareista löytää keskinäisen tasapainon noin kahdessa vuodessa, mutta 30 prosenttia heistä joutuu keskenään konfliktiin, ja puo-let heistä riitautuu hankalaan konfliktiin.

Erokonflikteja on pyritty Hollannissa helpottamaan sovittelulla, lisäksi eroavilta edellytetään vanhemmuussuunnitelma ennen eron myöntämistä. Vakavissa erokonflikteissa tämä järjestely ei tunnu auttavan. Eroriitojen seurauksena oireilevien lasten hoito eri psykoterapioilla ei ole tuottanut kovin hyviä tuloksia, joten Lorentzhuisissa kehitettiin ryhmämuotoinen hoito-ohjelma rii-taisten eroperheiden lapsille ja heidän vanhemmilleen.

Ohjelmaan tulee perheitä lastensuojelun, psykiatrian ja oikeus-laitoksen lähettäminä. Ohjelma muodostuu kahdeksasta van-hempien ryhmän tapaamisesta, samanaikaisista lasten ryhmien tapaamisista, runsaista vanhemmille annettavista välitehtävistä sekä perheiden verkostojen kanssa tehtävästä työstä. Ohjelma ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta edellyttää vanhemmilta työskentelyä asian eteen myös ohjelman jälkeen.

Ohjelmaan osallistuminen on vanhemmille vapaaehtoista ja ainakin toisen vanhemman odotetaan tukevan halutonta lasta tulemaan tapaamisiin. Lähes kaikki perheet tulevat ohjelmaan vastentahtoisesti, mutta pysyvät silti mukana.

Pitkittyneen eroriidan anatomiaa

Jos parisuhteen erossa elämään kuuluvien tragedioiden hyväk-syminen on hankalaa, suhteeseen liittyvien vaikeuksien syitä nähdään herkästi vain toisessa osapuolessa. Syntyy toista de-monisoiva tarina: koska minä olen tehnyt asiat oikein, täytyy ongelman olla muissa, lapsessa tai puolisossa. He tarvitsevat apua ja heidän on muututtava, ei minun. Pidempään jatkuessa demonisoiva prosessi muuttaa vuorovaikutuksen monologiksi. On vaarassa, että myös työntekijät menevät mukaan samaan ajatteluun.

Vanhemmille oman monologin mukaan eläminen on helpom-paa kuin lapselle. Lapsi puolestaan elää molemmissa kerto-muksissa käydessään vanhempiensa luona. Se on lapselle häm-mentävää ja hämmennys tuottaa lapselle painetta valita puoli vanhempien riidassa. Vähitellen lapsi joutuu jakamaan lojali-teettinsa sen sijaan, että voisi olla lojaali molemmille vanhem-mille. Demonisoimalla toisen vanhemman, vanhempi vieraan-nuttaa lapsensa toisesta vanhemmasta ja itsensä lapsestaan. Lapsi jää yksin, eikä hänen kokemustaan kuulla. Siksi verkostot on saatava lapsen avuksi tuottamaan lapselle sanoja ja puhetta.Jos vanhemmilla ei ole kykyä keskustella keskenään, kaikki lap-sen tunteissa tai käyttäytymisessä tapahtuvat muutokset tulki-taan helposti toisen vanhemman luona olosta johtuvaksi. Puhu-mattomuus estää myös vanhempaa testaamasta ajatuksiaan, jolloin toista demonisoiva monologi vahvistuu.

Perheterapiayhdistyksen syyskoulutuspäivät Helsingin Lapinlahdessa 17.- 18.11.2016

Vakavan eroriidan keskellä eläminen ei ole kenellekään helppoa.

Lapinlahteen kokoontui satakunta perheterapeuttia kuuntelemaan Justine van Lawickin ja hänen Lorentzhuisissa toimivan työryhmänsä kokemuksia vakavasti konfliktissa olevien eroperheiden kanssa työskentelystä. Työryhmän muodostavat Margarei Vissed, Erik van der Elst, Jerden Wierstra, Daniel Steggink ja Flora van Grisven.

2120

vereidensa kanssa hengailevien, yläfemmoja heittelevien on-nellisten kanojen munia? Jos näin on, niin miten luomukanat sitten elelevät? Aivan liian vaikeaksi tehty munien ostaminen ja päätösten tekeminen nykypäivän ihmiselle. En enää ihmettele miksi asiakkaat ahdistuvat päätösten edessä.

Toivon, ettei lähikauppani ystävällinen kassatyttö pahoita miel-tään, jos seuraavalla kauppareissullani kävelen taas nyrpeän nä-köisenä kassalle ja tiuskin tuskastuneena: ”Pirä munas perkele!” Syy ei suinkaan ole kassatytössä, sillä ennen maksutapahtumaa olen luultavasti käynyt pienessä päässäni läpi pitkällisen jaako-bin painin tiedostavan perheenisän ruokaostoksia suorittaessa-ni. Unohtaa ei sovi myöskään ajoittaista kyvyttömyyttäni käyt-täytyä ryhdikkäästi sosiaalisissa tilanteissa. Takana kun saattaa olla raskas työpäivä.

Ehkäpä munienkin myynnissä kyse on markkinoinnista ja ku-luttajien ohjailusta mielikuvilla. Aika höpönassuksi sitä itsensä tuntee kaupan perjantairuuhkassa ihmispaljouden keskellä sei-soessa, muna kädessä ja samalla kuumeisesti miettien, että toi-misinko vaistojen, viettien, omantunnon vaiko järjen mukaan. Sillä hetkellä nimittäin järki, aika ja muna seisovat samaan ai-kaan. Terapeutillakin on siis omat arkipäivän haasteensa. Asioista ei saisi tehdä itselleen liian monimutkaisia. Kaikesta huolimatta: armollista ja virikkeellistä kevään odotusta itse kul-lekin säädylle ja ihan kaikille säädyttömillekin!

Juhani Klankkiisokyröläinen sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti

atuin jostain lukemaan, että suomalaiset syövät keskimää-rin kolme kananmunaa viikossa. Siitä kertyy suunnilleen 10

kilogrammaa munia vuodessa per kupoli. Lähdinpä siis minäkin munia ostamaan, koska niidenhän pitäisi kaiken järjen mukaan olla yksi täydellisimmistä ruuista maailmassa. Munista saa pal-jon proteiinia, antioksidantteja, suojaravinteita jne. Todellista superfoodia siis.

Kaupan ovella mieleeni juolahti kuitenkin taannoinen tutkimus, jossa kananmunien väitettiin olevan terveysriski. Sieluni silmin näin iltapäivälehtien lööpit: ”MUNA ON HIRVITTÄVÄ TERVEYS-RISKI!” Verisuonet tukkeutuvat, sepelvaltimotautia pukkaa, ko-lesterolia myös. Ei hyvä. Edelleen mieleeni muistui lapsuuttani varjostanut muna-allergia, joka ei ole voinut olla jättämättä jälkiään muuten niin miehiseen habitukseeni. Kenties tässä osaselitys myös sille munattomuudelle, joka on ollut leimallista tekemisilleni.

Päätin rohkeasti jatkaa matkaani kaupan munahyllyjen ääreen. Tarjolla oli vapaan kanan munia, virikemunia, luomumunia, häkkikanalan munia, lattiakanalan munia jne. Taivas varjele, mikä valinnan vaikeus. Olin jo kuvitellut kasvaneeni ihmisenä ja osaavani tehdä itsenäisiä päätöksiä, mutta mitä vielä. Oma-tuntoni ei antanut periksi tarttua siihen kaikkein halvimpaan munakoteloon, koska oletin kanojen kärsineen hyvinvointini vuoksi. Luomu sen sijaan kuulostaa aina hyvältä, joten pää-tin tarttua siihen. Yritänhän parhaani mukaan olla trendikäs ja tiedostava, moraalisesti valveutunut terapeuttisetä. Huomasin luomumunien kuitenkin maksavan normimuniin verrattuna tuplasti. Vaikka olisinkin Vihreitä äänestänyt, päätin nyt kääntää takkini. Iskin näppini ja toivoni virikemuniin. Samalla mietin, millaisia virikkeitä kanoille tarjotaan. Kuuluvatko ne siihen party animals-heimoon? Olen maalta kotoisin ja näin pihalla kaikesta kanoihin(kin) liittyvää.

Jos kananmunarasiassa lukee, että munat ovat häkkikanalan munia, niin mistä sen tietää onko kyse perinteisistä kanahäkeis-tä vai joistain uusista hienoista virikehäkeistä? En jaksaisi tutus-tua EU-direktiiveihin, vaikka sieltähän nämäkin jutut varmasti selviäisivät. Tuttavapiirissänikään ei taida olla kanafarmareita. Entä ovatko vapaan kanan munat lattialla tallustelevien ja ka-

S

PakinaTeksti Juhani Klankki Kuva Pixabay

Elämästä ei hauskuutta puutu, kun osaa nauraa itselleen

Hyvä käytäntö -tunnustus jaetaan vuosittain.

Ehdotukset perusteluineen osoitetaan johtokunnalle ja lähetetään yhdistyksen toiminnanjohtajalle:

Anita Birstolin, Linnankatu 59 C 6, 20100 Turku

Sähköpostitse: anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi

Ilmianna perheterapian hyvä käytäntö!

22

Ilmoitustaulu

Kirjoita PerheterapeuttiinPerheterapeutissa julkaistaan perheterapeutin työhön, tutki-mukseen, koulutukseen, ammattikirjallisuuteen tai ammattitai-don kehittämiseen liittyviä kirjoituksia. Juttu voi olla tyypiltään kolumni, haastattelu, reportaasi, uutinen, päiväkirja, kirja-arvos-telu tai laajempikin kokonaisuus.

Vuoden 1. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään 25.1. Ilmoitukset 5.2. Vuoden 2. Perheterapeutti Valmiit jutut valokuvineen viimeistään 25.8. Ilmoitukset 5.9.

Ota yhteyttä päätoimittaja Juha Meteliseen keskustellaksesi ju-tun sisällöstä, näkökulmasta ja pituudesta. Mikäli kirjoitat yhden

sivun jutun, kuten pakinan tai kirja-arvion, tekstiä voi olla enin-tään 3800 merkkiä välilyönteineen (1,5 liuskaa Times New Roman –fontilla kokoa 12, riviväli 1,5), pisimmät jutut voivat olla 13 000 merkkiä välilyönteineen. Jutut lähetetään päätoimittajalle osoitteeseenjuhametelinen@gmail.com

Nettisivuja ja pelveluntuottajarekisteriä koskevissa asioissa ota yhteyttä Juha Meteliseen

juha.metelinen@gmail.com

Yhdistyksen jäsenmaksu on 40 euroa, eläkeläisille 30 euroa. Pankkiyhteys: FI45 1443 3000 0409 12 - BIC: NDEAFIHH

KokouskutsuSuomen perheterapiayhdistys ry:n

sääntömääräinen kevätkokous 2017 31.3.2017 klo 15.30

Folkhälsan, Topeliuksenkatu 20, 00250 Helsinki

Kokouksessa käsitellään Suomen perheterapiayhdistyksen säännöissä kevätkokoukselle määräämät asiat.

Yhdistyksen jäsenet tervetuloa!Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta

Lieven Migerode on psykologian maisteri, joka on työskennellyt parien ongelmien kanssa yli 35 vuotta.

Viimeiset kymmenen vuotta hän on keskittynyt pääosin rakkauden merkitykseen tärkeänä osana pariterapiaa. Häneltä on ilmestynyt kaksi kansainvälistä julkaisua ja äskettäin kirja rakkaudesta. Hänen lähestymistapansa rakkauteen on lähellä Susan Johnsonin ajattelua (EFT) ja hänestä tuli myös sertifoitu EFT-terapeuttikouluttaja vuonna 2016. Hän johtaa yhdessä Peter Roberin kanssa pari- ja perheterapian täydennyskoulutusohjelmaa Contextissa (Centre for Couple and Family Therapy of the University Hospital of Leuven).

Migerode,L. & Hooghe, A., (2012). “I love you” How to understand love in couple therapy. Explo-ring love in context. Journal of Family Therapy, 34, 371-386. doi:10.1111/j.1467-6427.2011.00557.x

Migerode,L. (2014). The no conclusion intervention for couples in conflict. Journal of Marital and Family Therapy, 40, 3, 391-401. Doi:10.111/jmft.12.004

Migerode,L. (2015). Ik zie u graag: Hoe blijf je gelukkig in je relatie. Tielt: Lannoo, 263pp.(book).

Workshop

1. päivä: RakkaudestaRakkaus sitoo enemmistön parisuhteeseen ja sitä kutsutaankin rakkaussuhteeksi. Kumma kyllä, rakkaus ei nouse tärkeimmäksi asiaksi auttaessamme pari- ja perheterapia asiakkaitamme. Rak-kaudella, emootioilla ja keholla pitäisi siis olla suurempi merki-tys psykoterapiassa.

Koulutuksen ensimmäinen päivä keskittyy erilaisiin tapoihin ymmärtää rakkautta. Yritämme auttaa osallistujia tuntemaan ja ymmärtämään, kuinka paljon heillä on rakkauden tuntemusta.

Päivän päätteeksi kiinnitämme huomiomme virittäytymiseen ja kehon tuntemuksien käyttöön psykoterapiassa. Katsomme, kes-kustelemme ja analysoimme Lievenin terapiaistuntoja. (Englanniksi).

Workshop

2. päivä: Rakkaus ja kiintymyssuhteet tunnekeskeisessä pariterapiassaKokiessamme rakkauden, ymmärrämme myös, mitä on tunnekes-keisen pariterapian ytimessä. Se on terapiaa, joka keskittyy rak-kauteen. Malli antaa paljon tilaa luovuudelle keskittyessään kiinty-mykseen, emootioon ja rakkauteen (kiintymyssuhde).

Tämän päivän aikana saamme myös maistiaisia EFTn ytimestä.

Seminaarissa katsomme videoklippejä istunnoista, teemme pien-ryhmäharjoituksia sekä kuulemme alustuksia ja tarinoita. Päämää-ränämme on oppia saamaan asiakkaittemme voimavarat käyttöön terapiassa.

Keskustelulle on paljon aikaa.

Ilmoita Perheterapeutti-lehdessä

Koko aukeama (420 x 270 mm) 980 €3. kansilehti (210 x 270 mm) 980 €

1/1 sivu (210 x 270 mm) 480 €1/2 sivua (pysty: 102 x 270 mm, vaaka: 210 x 132 mm) 340 €

1/3 sivu (pysty: 90 x 270 mm, vaaka: 210 x 90 mm) 220 €1/4 sivu (102 x 132 mm) 170 €1/6 sivu (66 x 132 mm) 150 €

Ilmoituksiin lisättävä 5 mm leikkuuvara. Kuvat: 300 dpi.Toimitus painovalmiissa PDF-muodossa osoitteeseen:

heikki.kanno@aanimaa.fiIlmoitustilan varaukset:

anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi puh. 044 5368 531

Apua ilmoitusten valmistukseen:heikki.kanno@aanimaa.fi

puh. 040 726 6239

Lieven Migerode: Rakkaus pariterapiassa

Ennakkotieto syyspäivistä23.-24.11.2017 – Lapinlahden sairaala, Lapinlahdentie 1, Helsinki

Kaksipäiväinen seminaari

Koulutuksen hinta on jäsenille 160 €, muille 200 €. Hinta sisältää ohjelmassa mainitut lounaat ja kahvit. Maksu ennen koulutuksen alkua Suomen perheterapiayhdistyksen tilille FI45 1443 3000 0409 12, Y-tunnus 0991310-5, ALV 0 %. Koulutukseen mahtuu

100 osallistujaa, kannattaa varata paikka ajoissa. Ilmoittautumiset viimeistään 15.11.2017 anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi

Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta

ToiminnanjohtajaAnita Birstolinpuh. 044 5368 531, anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fiPeruskoulutus: terveystieteen maisteriTerapiakoulutus: vaativan erityistason perheterapeutti

PuheenjohtajaLiisa VirtanenPuh. 050 3562445, liisa.virtanen@heinola.fiPeruskoulutus: yleislääketieteen erikoislääkäriTerapiakoulutus: erityistason perheterapeutti

VarapuheenjohtajaRiitta Liinamaapuh. 040 5905760, riita.liinamaa@rovaniemi.fiPeruskoulutus: psykiatrian erikoissairaanhoitajaTerapiakoulutus: vaativan erityistason perheterapeuttiRovaniemi

Päätoimittaja, tiedottajaJuha Metelinenpuh. 050 369 2893, juhametelinen@gmail.comPeruskoulutus: mielenterveyshoitajaTerapiakoulutus: vaativan erityistason perheterapeuttiKuopio

Micaela Grundströmpuh: 040 722 4406, micaela.grundstrom@hel.fiPeruskoulutus: sosiaalityöntekijäTerapiakoulutus: erityistason pari- ja perheterapeuttiSipoo

Seppo Airaksinenpuh. 050 5291938, seppoairaksinen@yahoo.co.ukperuskoulutus: lähihoitajaterapiakoulutus: perheterapeutti (et)Oulu

perheterapiayhdistys.fi

Ilkka Määttäpuh. 044 207 4152Terapiakoulutus: perheterapeutti (et)Järvenpää

Kitty Enbompuh. 044 0770335, kitty.enbom@gaiaterapia.fiperuskoulutus: VTM, HukTerapiakoulutus: erityistason perheterapeuttiTurku

Kristiina Jussilas-posti: kristiina.jussila@gmail.comPeruskoulutus: sairaanhoitajaTerapiakoulutus: VET Perhe- ja pariterapeuttiTornio

Kirsi Heikinheimopuh. 040 689 1518, kirsi.heikinheimo@supli.fiPeruskoulutus: sosionomi YAMKTerapiakoulutus: erityistason perhe- ja paritera-peutti, seksuaaliterapeutti, työnohjaaja

Tanja Pihlajas-posti: tanja.pihlaja@peinkotiaura.comPeruskoulutus: KTMTerapiakoulutus: perheterapeutti, tanssiterapeuttiJyväskylä

Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunta valittiin 17.11.2016 Helsingissä.Johtokunta valitsi keskuudestaan uuden puheenjohtajan vuodeksi 2017 Tallinnassa 14.-15.1.2017.

Johtokunta vuodelle 2017. Edessä vasemmalta lukien: Kirsi Heikinheimo, Juha Metelinen ja Ilkka Määttä sekä takana: Riitta Liinamaa, Anita Birstolin, Seppo Airaksinen, Kristiina Jussila, Liisa Virtanen, Micaela Grundström ja Kitty Enbom.