onko suomen sosiaaliturva uhattuna?

Onko Suomen sosiaaliturva uhattuna?

7∙2015

Joulukuu 2015

Lisätiedot: Sinikka Näätsaari [email protected] puhelin 020 774 0149

Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

SISÄLTÖ JOHDANTO ...................................................................................................... 2 1 SUOMEN SOSIAALITURVA OSANA EUROOPAN UNIONIN SOSIAALIPOLITIIKKAA ...................................................................................... 4

1.1 EU:n sosiaalipolitiikka ja sosiaaliturvamallit ..................................................... 4 1.1.1 EU:n sosiaaliturvajärjestelmien erilaiset mallit ..................................................... 4

1.2 Suomen sosiaaliturvan erot EU:n sosiaaliturvajärjestelmään .......................... 7 1.3 EU:n vaikutus Suomen sosiaaliturvaan ........................................................... 10

2 SOSIAALINEN ULOTTUVUUS ........................................................................ 11

2.1 Matkalla kohti todellista sosiaalista unionia? ................................................. 11 2.2 EU:n sosiaalinen ulottuvuus ............................................................................ 12 2.3 Sosiaalinen pilari – uusi tulokas unionin keskusteluun ................................... 14 2.4 EMUn sosiaalinen ulottuvuus ......................................................................... 17 2.5 EAY:n ja EU:n ajatuksia EMUn sosiaaliseksi ulottuvuudeksi ........................... 20

2.5.1 Sosiaaliset indikaattorit hyvinvoinnin mittareina ................................................ 20 2.5.2 Keskustelu vähimmäistoimeentuloturvasta ja minimipalkoista .......................... 22 2.5.3 Sosiaaliturvan koordinaatio EU:ssa ..................................................................... 25

3 ONKO SUOMEN SOSIAALITURVA UHATTUNA? ............................................ 27 4 LOPUKSI: AMMATTILIITTOJEN ROOLI SOSIAALITURVAN PUOLUSTAJANA ..... 31 LÄHTEET ........................................................................................................ 34

2 Onko Suomen sosiaaliturva uhattuna?

JOHDANTO Suomen sosiaaliturvajärjestelmällä on merkittävä osa jokaisen suomalaisen elämänkaaren eri vaiheissa. Hyvinvointimallimme on rakentunut pitkän ajan kuluessa ja ammattiyhdistysliikkeellä on ollut merkittävä rooli tässä kehityk-sessä. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmämalli perustuu tasa-arvoiseen ja tasapuoliseen kohteluun, jossa kaikista pidetään huolta ja jossa kaikki osallis-tuvat sen ylläpitoon. Rahoitus on hoidettu monikanavaisesti ja julkisella sek-torilla on merkittävä lainsäädännöllinen järjestämisvastuu sosiaaliturvapalve-luiden toteutuksessa.

Suomalainen hyvinvointimalli nojaa sekä asumis- että ansioperusteisiin etuuksiin. Näiden suhteesta muihin eurooppalaisiin järjestelmiin on käyty kes-kustelua sekä kotimaassa että Euroopan unionissa (EU), joista jälkimmäisessä on esitetty yhä enemmän toiveita sosiaaliturvan lähentämisestä kaikkien unionin jäsenmaiden kesken. Mitä se tarkoittaisi suomalaiselle sosiaalitur-valle? Sitä pohditaan tässä selvityksessä.

Yhden yleiseurooppalaisen sosiaaliturvamallin luominen on haasteellista, sillä eri jäsenmaiden näkemyksissä hyvästä sosiaaliturvamallista näkyvät vahvasti kansalliset arvot ja arvostukset. Jokaisella maalla on oma mallinsa, joka vaih-telee sosiaaliturvan kattavuuden, järjestelmän rakenteiden ja rahoituksen osalta. Pohjoismaiden kansalaisilla on kattavin sosiaaliturva kaikista unionin jäsenmaista, ja siksi etuuksien yhdenmukaistaminen unionissa saattaisi tar-koittaa heikennyksiä suomalaisen turvan tasoon ja kattavuuteen.

Pohjoismaissa käytössä olevan tarveharkintaisen ja asumisperusteisen mallin tavoitteena on torjua köyhyyttä ja syrjäytymistä. Useissa muissa EU-maissa käytössä olevan sosiaaliturvajärjestelmän tavoitteena on turvata elintaso ai-noastaan esimerkiksi sairauden tai työttömyyden kohdatessa. Sille on omi-naista vakuutuspohjaiset ansiosidonnaiset etuudet, jotka määräytyvät vakuu-tetun tai perheen huoltajan työssäkäynnin mukaan. Tällainen on käytössä esi-merkiksi Isossa-Britanniassa, jossa turvaa haetaan pääosin perheen turvaver-kosta sekä yksityisistä vakuutuksista.

Suomalaisella sosiaaliturvalla on myös muita uhkia, sillä maamme poliitikot haastavat yhä enemmän sosiaaliturvan perusteita rakennemuutosten yhtey-dessä. Suomessa on parhaillaan menossa laaja sosiaali- ja terveysuudistus, jossa punnitaan oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kysymyksiä. Pääminis-teri Juha Sipilän hallituksen yhden kärkihankkeen toimenpiteistä on selvittää asumisperusteisen sosiaaliturvan tarkoituksenmukainen kohdentuminen. Selvityksen tarkemmat tavoitteet ja tarkoitusperä ovat hämärän peitossa.

SAK pitää tärkeänä, että koko EU:n alueella pyritään tasa-arvoiseen sosiaali-seen kehitykseen, jota EU:n komission tulisi tukea toimillaan. EU:n linjauksista voisi siis olla myös hyötyä, jos komissio käyttää sille vähitellen siirtynyttä oh-jausvaltaa sosiaaliturvan kehittämiseen unionin alueella nykyistä tasa-arvoi-semmaksi. Monissa maissa sosiaaliturva ei kata kaikkia sitä tarvitsevia, mikä lisää eriarvoistumista ja syrjäytymistä.

Onko Suomen sosiaaliturva uhattuna? 3

Palkansaajaliikkeellä on merkittävä ja vastuullinen rooli kansalaisten edunval-vojana sosiaalipolitiikassa niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Euroop-palaisella ammattiyhdistysliikkeellä (EAY) on tärkeä rooli sovitella erilaisia kansallisia näkemyksiä yhteen ja toimia eurooppalaisten palkansaajien yhtei-senä äänenä Brysselissä. EU:n tasolla ammattiyhdistysliikkeelle on tärkeää olla mukana rakentamassa toimivia kokonaisuuksia ja koordinointia, jotka ta-kaavat yhdenvertaisen ja kattavan sosiaaliturvan niin, että vuoropuhelu aut-taa eri jäsenmaita löytämään toimivia ratkaisuja sosiaaliturvajärjestelmien edistämiseksi ja turvaamiseksi.

Pohjoismaiset hyvinvointijärjestelmät on nähty erityisesti sosiaalista eriar-voistumista tasoittavina ja yhteiskunnan rakennetta tasa-arvoistavina mal-leina, kun unionissa on vertailtu erilaisia eurooppalaisia malleja. Onnistunut sosiaalipolitiikka antaa yhteiskuntaan vakautta ja rauhaa, millä on myös unio-nin tasolla merkitystä. Heikennykset sosiaaliturvassa eivät ole jäsenmaiden tai niiden kansalaisten etu.


1 SUOMEN SOSIAALITURVA OSANA EUROOPAN UNIONIN SOSIAALIPOLITIIKKAA

1.1 EU:n sosiaalipolitiikka ja sosiaaliturvamallit

Suomessa tehdään ainutlaatuista sosiaalipolitiikkaa. Mallimme ei ole EU:n ta-solla vallitseva näkökulma tai tapa hahmottaa sosiaalipolitiikan yhteiskunnal-lista kokonaismerkitystä. Yhteistä kuitenkin on se, että työn merkitys on sosi-aalipolitiikassa kaikkialla avainasemassa. Siten myös ammattiyhdistysliikkeen kansallinen ja ylikansallinen rooli sosiaalipolitiikan sektorin rakentavana toi-mijana on tunnustettu, joskaan kaikkialla se ei ole aina kovin vahva.

Käsitteet ’sosiaalipolitiikka’, ’sosiaaliturva’ ja ’sosiaalinen suojelu’ ovat yleis-käsitteitä, joilla on eri merkityksiä eri käyttäjille. Näin myös sekä EU:lla että eri jäsenmailla on erilaiset ymmärrykset käsitteiden merkityksistä ja sisällöistä. Esimerkiksi Pohjoismaissa sosiaalipolitiikka käsittää vahvasti sosiaaliturvan eri sektorit, kun taas Benelux-maissa sosiaalipolitiikkaan kuuluu olennaisesti työelämän sääntely ja työvoimapolitiikka. Lähestymistapojen erot näkyvät selvästi unionin tavassa tarkastella sosiaalipolitiikan sektoria, jossa unionin perusajatus noudattaa EU:n (ja sen edeltäjän EY:n) perustajajäsenmaiden so-siaalipoliittisia linjauksia. Nykyisen unionin alueella kuitenkin on monen kir-java joukko eri tavoin toimivia sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka ovat kehitty-neet kansallisiin olosuhteisiin soveltuviksi.

1.1.1 EU:n sosiaaliturvajärjestelmien erilaiset mallit

Jokaisella jäsenmaalla on oma sosiaaliturvajärjestelmän mallinsa, joka vaihte-lee sosiaalipolitiikan kattavuuden, järjestelmien rakenteiden sekä rahoituksen osalta. Yleisellä tasolla sosiaaliturvajärjestelmiä on luokiteltu bismarckilaisiin ja beveridgeläisiin järjestelmiin.1

Bismarckilaiselle mallille on ominaista vakuutuspohjaiset ansiosidonnaiset etuudet, jotka määräytyvät ensisijassa kunkin vakuutetun tai perheen huolta-jan työskentelyn mukaan. Sosiaaliturvan keskeisenä tavoitteena on turvata elintaso muutoksissa, kuten sairauden tai työttömyyden kohdalla. Turvan ta-soon vaikuttaa maksettujen sosiaalivakuutusten määrä ja kesto. Perheen-jäsenten oikeus sosiaaliturvaan on perheen huoltajasta johdettu oikeus.2

Beveridgeläiseen malliin kuuluvat tasasuuruiset edut, jotka ovat saatavissa tarveharkintaisina ja asumisperusteisina. Malli pohjautuu universaalisuuteen, ja sen keskeisenä tavoitteena on köyhyyden torjuminen. Edut pohjautuvat yleensä yksilölliseen oikeuteen.3

1 mm. Havakka (2012); Kari (2011); Pakaslahti (2012). 2 Kari (2011). 3 mt.


Perusluokittelusta on tarkemmin eroteltu viisi erilaista mallia, jotka kuvaavat tarkemmin EU:n jäsenmaissa rakentuvien sosiaaliturvajärjestelmien yleisim-piä eroja. Näitä ovat: 1) Anglo-saksinen/ liberaali hyvinvointiyhteiskunta/ re-siduaalinen malli, 2) keskieurooppalainen/ korporatiivinen/ työperusteinen sosiaalivakuutukseen perustuva malli, 3) pohjoismainen/ sosiaalidemokraat-tinen/ institutionaalinen/ uudelleenjakava malli, 4) eteläeurooppalainen malli sekä 5) itäeurooppalainen entisten sosialististen maiden siirtymäjärjes-telmien malli.4

Anglosaksinen malli

Anglosaksisen mallin ominaispiirteenä on sosiaaliturvan hakeminen perheen turvaverkosta ja yksityisistä vakuutuksista. Varsinainen perustason sosiaali-turva astuu kuvaan vasta viimeisenä tukena. Järjestelmässä hyvinvointierot ovat suuria ja etuudet jakautuvat epätasaisesti. Periaatteena on mahdollisim-man matala järjestelmällinen ja lakisääteinen sosiaaliturva, jossa vapaaehtoi-set vakuutukset rakentavat yksilöllisen turvan. EU:ssa järjestelmää edustaa Iso-Britannia. Mallin mukainen sosiaaliturvajärjestelmä on käytössä myös muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa.5

Keskieurooppalainen malli

Työperusteinen keskieurooppalainen sosiaaliturva perustuu työntekijän työ-suorituksiin, uran kestoon ja ansioiden tasoon, ja se on usein myös markki-nasidonnainen. Lakisääteisen ja pakollisen sosiaaliturvan asema on vahva, mutta samalla perusturvan ulkopuolelle jäävien asema on heikko. Työmarkki-naosapuolten maksamat sosiaalivakuutusmaksut muodostavat turvan rahoi-tuksellisen perustan, eikä tulojen uudelleenjakaminen ole merkittävässä ase-massa. Työmarkkina-aseman pohjalta seuraavat myös työntekijän perheen-jäsenten sosiaaliturvaetuudet. Mallin mukaisen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat Saksa, Itävalta, Ranska, Luxemburg, Belgia, Sveitsi ja Hollanti. Hollannissa to-sin on myös pohjoismaisen mallin piirteitä.6

Pohjoismainen hyvinvointimalli

Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa sosiaaliturva rakentuu vahvasti erilais-ten instituutioiden ja järjestelmien varaan. Pakollisen ja lakisääteisen turvan lisänä ovat kattavat sosiaalipalvelut ja sosiaalihuolto. Sosiaaliturva on niin niin sanottu universaali sosiaaliturvamalli, eli kaikilla maassa asuvilla on oikeus sosiaaliturvaan. Kattavien lakisääteisten tulonsiirtojen lisäksi julkisilla palve-luilla on tärkeä osuus. Malli tarjoaa yksilölliseen oikeuteen pohjautuvia laajoja 4 mm. Esping-Andersen (1996); Kari (2011). 5 Kari (2011). 6 mt.


universaaleja, eli asumisperusteisia etuuksia ja palveluita. Valtio pyrkii uudel-leenjakavaan politiikkaan. Julkisen sosiaalipolitiikan tavoitteena on kaikkien – ei vain huono-osaisten – hyvinvoinnin turvaaminen. Julkinen sektori vastaa suurimmasta osasta hyvinvointipalveluita. Universaaliset palvelut ja kattavat tulonsiirrot vähentävät tehokkaasti yksilön riippuvuutta markkinoista, jolloin yksilön turva ei vaarannu sosiaalisten riskien yhteydessä. Tähän malliin kuu-luvat Ruotsi, Tanska, Norja, Islanti ja Suomi. Myös Hollanti lasketaan joskus yhdeksi pohjoismaiseen malliin kuuluvaksi maaksi.7

Eteläeurooppalainen malli

Eteläeurooppalaiset järjestelmät ovat monin osin lähellä perinteistä bis-marckilaista mallia, mutta esimerkiksi universaalit terveyspalvelut tekevät järjestelmästä erillisen mallin. Etelä-Euroopassa on oltu kiinnostuneita poh-joismaisesta mallista, ja verorahoitteisen sosiaaliturvan osuus on ollut kas-vussa. Perhe on sosiaalisen turvaverkon perusyksikkö, ja muu sosiaalivakuu-tusten ulkopuolinen turvaverkko on heikosti kehittynyt. Ammattialakohtai-silla rahastoilla ja niissä työmarkkinaosapuolilla on suuri merkitys. Sosiaali-turvan perusrakenne kuitenkin perustuu jakojärjestelmään. Sosiaaliturvan kehittämisessä tähdätään rakenteellisiin muutoksiin yhtäältä vähentämällä ansiosidonnaista turvaa ja toisaalta vahvistamalla perusturvaa ja perhe-etuuksia sekä palveluita. Malliin kuuluvat eurokriisin johdosta sosiaaliturvan suhteen koetukselle joutuneet maat, kuten Kreikka, Portugali ja Espanja.8

Siirtymäjärjestelmien malli

Suuri osa itäisen Euroopan maista on 2000-luvulla vähitellen eri vaiheissa liit-tynyt EU:hun. Nämä entiset sosialistisen järjestelmän maat ovat joutuneet mu-kauttamaan sosiaaliturvajärjestelmiään myötäilemään eurooppalaisia sosiaa-liturvajärjestelmämalleja liittyessään EU:hun. Kuitenkin näitä maita voidaan pitää niiden kehitysprosessissa olevasta luonteesta johtuen omana mallinaan. Eri maat ovat rakentaneet järjestelmiään eri tavoin ja erilaisin painopistein. Useimmissa näistä jäsenmaista sosiaaliturvan rakenteet ovat yhä hauraat, ja niistä löytyy suurimmat unionin tason epäkohdat sosiaaliturvan kattavuu-dessa ja riittävyydessä.9

7 Havakka (2012); Kangas (2009); Kari (2011); Näätsaari (2014). 8 Kari (2011). 9 mt.


1.2 Suomen sosiaaliturvan erot EU:n sosiaaliturvajärjestelmään

EU:ssa sosiaaliturva rakentuu kolmeen pilariin: lakisääteiseen turvaan, sitä täydentävään lisäturvaan sekä muuhun turvaan, jonka antavat esimerkiksi yk-sityisen sektorin vakuutukset.

Lähde: Matti Kari (2011).

Kuva 1. EU:n sosiaaliturvan/sosiaalivakuutuksen pilariluokittelu. Pilarit ovat kuviossa päällekkäin, sillä ne täydentävät toisiaan.

Suomessa sosiaaliturvan käsite on laajahko. Se on yläkäsite esimerkiksi sosiaaliva-kuutuksille ja -etuuksille, sosiaalihuollolle ja -palveluille sekä terveyspalveluille.

Suomalainen sosiaaliturva on kokonaisuus, joka koostuu sekä asumiseen että työ-hön perustuvasta sosiaaliturvasta. Pohjoismaiselle hyvinvointivaltiomallille raken-tuva sosiaaliturvajärjestelmämme perusajatus on, että kaikki ovat mukana järjestel-män ylläpitämisessä maksajina sekä etuuksien käyttäjinä ja turva huomioi ihmisten erilaiset elämänvaiheet. Se tarkoittaa Suomessa ensisijaisesti universaalien, asumis-perusteisten ja yksilöllisten oikeuksien sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuutta.10

EU:ssa käsite on sitä vastoin suppeampi. Sen voi määritellä viittaamalla asetuksen 1408/71, 4. artiklaan, jonka mukaan sosiaaliturvan aloja ovat sairaus- ja äitiys-etuu-det, työkyvyttömyysetuudet, vanhuusetuudet, jälkeen jääneiden etuudet (esim. perhe-eläkkeet), työtapaturma- ja ammattitautietuudet, kuolemantapauksen joh-dosta annettavat avustukset, työttömyysetuudet ja perhe-etuudet.11

Suomen ja EU:n sosiaaliturva-ajattelun erilaisten lähtökohtien vuoksi Suomessa EU:n vaikutusta suomalaiseen sosiaaliturvaan ja yleiseurooppalaisia sosiaaliturva-kysymyksiä tulisi katsoa yhä kiinteämpänä osana laajaa yhteisölainsäädäntöä, eli

10 Kari (2011); Näätsaari (2014); 11 Kattelus (2013).


kuinka EU:n eri direktiivit, talouden ohjausjakso ja EU-oikeuden päätökset vaikut-tavat Suomen sosiaaliturvajärjestelmän eri osa-alueilla.

Näin Suomi pystyisi nykyistä enemmän ennakoimaan päätöksiä pelkän reagoimi-sen sijaan ja myös kokonaisvaikutukset tulisivat laajemmin kartoitetuiksi. Enna-koiva analyyttinen painopiste huomioisi tarkemmin EU:n sääntelyn erilaiset vaiku-tukset kansalliselle tasoille. Vaikka sosiaalipolitiikan sektori, ja siihen kuuluva suo-malainen sosiaaliturva, on ajateltu kuuluvan täysin EU:n toimivallan ja vaikutusten ulkopuolelle, ei näin ole todellisuudessa. Tämä tarkoittaa, että yhteisöajattelun ja kansallisen perinteen erot on syytä tunnistaa ja tarkastella niitä kokonaisuutena.12

Lähde: Matti Kari (2011).

Kuva 2. Suomen sosiaaliturva EU:n pilariluokittelussa.

Yksi merkittävimmistä eroista yhteisölainsäädännön ja Suomen asumisperus-teisen sosiaaliturvalainsäädännön välillä on työnteon merkitys sosiaaliturva-oikeuden syntymisen kannalta. Yhteisölainsäädäntö pohjautuu työnteon va-kuuttamiseen ja perheestä johdettuihin etuuksiin. Suomessa suuri osa sosiaa-liturvaetuuksista perustuu maassa asumiseen.13 Lisäksi lakisääteinen sosiaa-liturva on Suomessa hyvin kattava, jolloin täydentävien ja vapaaehtoisten jär-jestelyiden merkitys jää huomattavasti pienemmäksi kuin muissa Euroopan maissa, joissa toisen ja kolmannen pilarin järjestelyt ovat huomattavasti mer-kityksellisemmässä asemassa.

12 mm. Simpura (2015). 13 mm. Havakka (2012); Kari (2011); Näätsaari (2014).


Pohjoismainen sosiaaliturvajärjestelmä eroaa muista mannermaisista järjes-telmistä myös siinä, että sen lähtökohtana on ihminen, ja siten koko väestö, eikä vain aktiivityövoima ja työväestön perheet. Suomalainen sosiaaliturvajär-jestelmä perustuu ajatukselle tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja demo-kraattisuudesta.14 Tällainen pohjoismainen hyvinvointimalli, jossa valtio ra-kentaa pitkälti ne instituutiot, joiden varassa yksilöiden välinen tasa-arvo so-siaaliturvassa toteutuu, on yhteiskunnassa laajalti hyväksytty.15

Työskentelyyn perustuva turva täydentää monin osin asumisen perusteella syntynyttä oikeutta Suomessa. Asumisperusteinen turva ulottuu myös sosiaa-liavustuksiin ja -palveluihin, jotka eivät tässä suhteessa eroa muusta perustur-vasta. Työskentely ja siitä saatavat ansiotulot, vahvistavat turvan tasoa.

Julkisuudessa on ajoittain keskusteltu sosiaaliturvan väärinkäytöksistä niiden universaalien perusteiden vuoksi tai siltä osin, miten jotkin etuuden voivat muodostua suomalaisittain ajateltuna poikkeuksellisesti maksettaviksi risteä-vin perustein. Keskustelua on käyty etenkin turvapaikanhakijoiden määrän noustua tänä syksynä. Mahdolliset väärinkäytökset ovat erilaisten selvitysten ja tilastojen perusteella kuitenkin niin marginaalisia kysymyksiä kokonai-setuuksien tarkastelussa, ettei niiden kautta voida perustella universaalien asumisperusteisten sosiaalietuuksien heikentämistä.16

Tutkimusten mukaan sosiaaliturvaetuuksien alikäyttö on suurempi ongelma kansantalouden kokonaiskustannusten kannalta kuin niiden väärinkäyttö.17

Kuten suomalainen malli on rakentunut suomalaisen yhteiskunnan arvojen ja vaatimusten perustalle, ovat myös muiden EU-maiden kansalliset sosiaalitur-vajärjestelmät rakentuneet kansallisille arvoille. Näin ollen eri jäsenmaiden järjestelmien välillä voi olla suuria rakenteellisia ja sisällöllisiä eroja, mikä voi olla haasteena sosiaalisen sektorin yhteensovittamistoimissa unionissa.

Sosiaaliturva julkisena hallintona on ollut perinteisesti sisämarkkinoiden ul-kopuolella. Ainoana poikkeuksena on ollut sosiaaliturvan koordinointi eli so-siaaliturvajärjestelmien rajoitusten poistaminen ihmisten liikkuessa jäsen-maasta toiseen. Tämä yhteisölainsäädännön18 sektori on kuitenkin alkanut yhä enemmän vaikuttaa jäsenmaiden kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin ja siten tuonut sosiaalipolitiikkaa enemmän sisämarkkinoiden alaiseksi.

14 Kattelus (2013); Kari(1997) 15 Forma et al. (2009); Paloheimo (2011). 16 Ahtela (2014); Kiuru (2014); Rentola (2014). 17 YLE 17.11.2015. http://yle.fi/uutiset/sosiaaliturvan_alikaytto_tulee_meille_kalliim-maksi_kuin_vaarinkaytto__moni_tukeutuu_mieluummin_pikavippeihin/8447134; https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/palvelujarjestelma/sosiaalipal-velut. 18 Yhteisölainsäädäntö perustuu päätöksiin (direktiivit ja asetukset), joita tekevät neuvosto (jä-senvaltioiden hallitusten edustajat), Euroopan parlamentti ja laajasti tulkittuna myös komissio. Myös Euroopan Unionin tuomioistuin tulkitsee ja tarkentaa yhteisölainsäädännön tulkintaa jäsen-maita sitovilla päätöksillään.

http://yle.fi/uutiset/sosiaaliturvan_alikaytto_tulee_meille_kalliimmaksi_kuin_vaarinkaytto__moni_tukeutuu_mieluummin_pikavippeihin/8447134

http://yle.fi/uutiset/sosiaaliturvan_alikaytto_tulee_meille_kalliimmaksi_kuin_vaarinkaytto__moni_tukeutuu_mieluummin_pikavippeihin/8447134


1.3 EU:n vaikutus Suomen sosiaaliturvaan

EU:n vaikutus jäsenmaiden sosiaalipolitiikkaan on luonteeltaan vahvasti ohjauspo-liittista. Kehitys näyttää siltä, että EU:n oikeudellinen ohjaus ja markkinavoimien vahvistuminen sisämarkkina-alueella vaikuttavat entistä voimakkaammin myös kansallisen suvereniteetin ydinalueilla.

Sosiaalipolitiikalla on historiallisesti nähty olevan vahva poliittinen tehtävä yhteis-kunnallisten olojen vakauttamisessa.19 Myös EU:ssa tämä legitimiteettifunktio on näkynyt entistä vahvemmin viime aikoina, kun unioni on pyrkinyt luomaan myön-teistä mielikuvaa yhteisöstä. EU on halunnut myös viestiä, ettei integraatioproses-sissa ole kyse vain markkinavoimien ylivallasta vaan myös halusta edistää kansa-laisten sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja työntekijöiden oikeuksia. Näin on siis tehty tällä hetkellä unionin eikä välttämättä Suomessa kansallisella tasolla.

EU:n poliittisena lähtökohtana sosiaalisen unionin rakentamisessa ja sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisessa on näkynyt pyrkimys edetä yhdenmukaistamisen kautta jäsenmaiden sosiaaliturvajärjestelmien lähentymiseen ilman jäsenvaltioiden järjestelmien kokonaisvaltaista yhdentymistä. Toisin sanoen EU kunnioittaa täysin jäsenmaiden kansallisia oikeuksia järjestää itse parhaaksi näkemänsä toimintamal-lit, joilla taataan sosiaalisten perusoikeuksien toteutuminen.

Sisämarkkinoiden perusvapauksien edistämisen myötä on tullut entistä vahvemmin mukaan eri maiden sosiaaliturvajärjestelmien keskinäisen koordinoinnin tarve, mikä väistämättä tarvitsee onnistuakseen jonkinlaista yhteisötason vertailta-vuutta.20

On selvää, että koordinoinnin kautta on jossakin mittakaavassa mahdollista saada erilaiset kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät sopimaan yhteen vapaan liikkuvuuden edistämisen vaatimusten mukaisesti. Haastavuus on eri maiden poikkeavissa lähtö-kohdissa.

Yhteensovittaminen voi avoimen koordinaation menetelmän avulla tapahtua myös positiivisen integraation kautta, jäsenmaiden näin aidosti halutessa. Tällöin eri mai-den järjestelmät olisivat sovitettavissa yhteen niin, ettei jonkin jäsenmaan sosiaali-turvaa olennaisesti, vaan kehitys vahvistaisi jokaisen unionin jäsenmaan järjestel-miä ja käytäntöjä.

19 Pakaslahti (2011). 20 Porte de la (2001); Trubek (2001).


2 SOSIAALINEN ULOTTUVUUS

2.1 Matkalla kohti todellista sosiaalista unionia?

Euroopan komission esittelemän strategian mukaan EU:n yhdentymisen ta-voitteena on unionin tasoinen poliittinen unioni.21 EU:n yhteydessä on pitkään puhuttu integraatiosta eli yhdistymisestä. Integraation kielellinen merkitys rakentuu ajatuksesta, jossa jäsenmaat lähentyvät toisiaan ja yhteys jäsenmai-den kesken syvenee jäsenmaiden poliittisena liittona. Integraation erilaisia ulottuvuuksia on analysoitu nimenomaan tiivistymisen asteen, laajuuden sekä institutionaalisten mekanismien näkökulmista erilaisten integraatioteorioi-den kautta.22

Viimeaikoina EU:hun liittyvässä yhdentymiskeskustelussa integraatiotermi-nologia on vaihtunut vähitellen yhä vahvemmin konvergenssiterminologiaan. Konvergenssin eli lähentymisen käsite yhdistetään perinteisesti erityisesti ta-loussektorille, jossa se kuvastaa lähentymistä ja tiivistymistä. Ero integraation ja konvergenssin välillä on lähentymisen käsitteen luonteessa.

Integraatio mielletään usein jatkuvasti liikkeessä olevaksi kehitysprosessiksi, jossa eri tahot yhdistyvät yhä tiiviimmin ja yhä uudemmilla osa-alueilla. Kon-vergenssi puolestaan viittaa lähentymiseen enemmän tasoittavana ja yhden-mukaistavana talousohjaavana prosessina, jossa maiden välisiä eroja tasataan joko kehitysprosessien nopeutta säätelemällä tai yleiseen kehitystasoon puut-tuvin sopeutustoimin.23

Sosiaaliturvassa konvergoituminen on sosiaaliturvaan käytettyjen taloudellis-ten voimavarojen absoluuttista ja suhteellista lähestymistä unionin jäsenmai-den välillä. Yleisimmin konvergoitumisella on tarkoitettu liikettä kohden eu-rooppalaista keskitasoa tai jonkinlaista minimiä.24

Konvergoituminen on myös rahoituspohjien samankaltaistumista eri maissa. Esimerkiksi sosiaalivakuutuksissa on lisätty työntekijöiden kustannusosuuk-sia verrattuna valtion ja työnantajien maksuihin. Palvelutuotannossa sama konvergoitumisen logiikka voidaan ulottaa esimerkiksi private-public-mix-tyyppisiin järjestämisratkaisuihin sosiaaliturvan tuottamisen tasolla.25 Lähen-tymistä voi siis tapahtua monilla tasoilla.26

21 EC. http://www.ec.europa.eu/priorities/economic-monetary.../5-presidents-report_fi.pdf. 22 mm. Hix (2007); Raunio (2007); Tiilikainen (2007). 23 Albert & Standing (2000); Hakala (2006). 24 Kautto (2002). 25 esim. Johnson (1999). 26 Hagfors (2004).


2.2 EU:n sosiaalinen ulottuvuus

EU:n sosiaalinen ulottuvuus eli EU:n sosiaalipolitiikka kokonaisuutena käsit-tää kaiken sitovan ja ei-sitovan laki- talous-, resurssi- ja informaatio-ohjauk-sen sekä poliittisen ohjauksen, joilla on suoraa tai välillistä vaikutusta sosiaa-liturvaan etenkin jäsenmaiden työllisyyspolitiikan kautta. Samalla näillä eri toimilla on vaikutusta myös unionin rakentumiseen, yhdentymiseen, syventy-miseen ja toimivaltakysymyksiin.27

EU:n perussopimukseen vuonna 1997 liitetyssä työntekijöiden perusoikeuk-sia koskevassa yhteisön peruskirjassa määritellään, mitkä oikeudet on taat-tava EU:ssa kaikille työntekijöille. Näitä ovat vapaa liikkuvuus, sosiaaliturva, oikeudenmukainen palkka, yhä paremmat työolot, oikeus muodostaa järjes-töjä ja osallistua työehtosopimusneuvotteluihin, oikeus ammatilliseen koulu-tukseen, naisten ja miesten tasa-arvoinen kohtelu, työntekijöiden oikeus saada tietoja, tulla kuulluiksi ja osallistua, työsuojelu ja -turvallisuus sekä las-ten, vanhusten ja vammaisten suojelu. Lisäksi lainsäädännöllä on turvattava perusoikeudet.28

Unionin yhteiset suuntaviivat ja etenkin komission tekemät suositukset ta-louspolitiikassa sekä työllisyydessä, monet verkostot, komiteat ja eri tasoilla tapahtuva poliittinen ohjaus muokkaavat käytännössä EU:n sosiaalista ulottu-vuutta.29

Euroopan yhdentyminen muokkaa suoraan ja välillisesti kansallista sosiaali-turvaa, joka kuitenkin periaatteessa kuuluu Lissabonin perussopimuksen mu-kaan kunkin jäsenvaltion omaan toimivaltaan. Vaikutus kansalliseen sosiaali-politiikkaan tapahtuu erilaisin ohjausvälinein, kuten sisämarkkinasääntelyn, EU:n tuomioistuimen sekä EMU-sopimusten ja niihin liittyvän poliittisen oh-jauksen avulla.30

Kansalliseen sosiaalipolitiikkaan verrattuna suurin ero on, ettei EU:lla ole var-sinaista sosiaalipolitiikkaa, eikä se näin ollen myönnä kansalaisille yhtään jä-senmaista riippumatonta sosiaalietua tai sosiaalista tulonsiirtoa eikä sosiaali-palvelua.31

Suomen eduskunta on valtioneuvoston EU-selonteon pohjalta linjannut jo vuonna 2009, että EU:n sosiaalista ulottuvuutta tulisi vahvistaa. Linjauksen mukaan sosiaaliseen ulottuvuuteen sisältyvät ”…perusoikeudet, työelämän pelisäännöt, sosiaaliturva, kansalaisten hyvinvointi, tasa-arvo sekä koulutus ja kulttuuri”.32 Tämä laaja kansallinen lähestymistapa näkyy näiden osa-alueiden

27 mm. Pakaslahti (2011); Wallace (2000). 28 Fontaine (2014). 29 mm. Majone (1998); Pakaslahti (2011). 30 Porte de la (2001); Pakaslahti (2011). 31 mm. Pakaslahti (2011). 32 SuVM 1/2009 vp. https://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiakirjat/SuVM+1/2009.


huomioimisena työryhmissä ja komiteoissa, jotka valmistelevat kansallisia toi-mia ja kantoja. Tämä selvitys tarkastelee vain perusoikeuksien kehystämään sosiaaliturvaa, osana laajaa sosiaalista ulottuvuustulkintaa.

Jean-Claude Junckerin johtama komissio on tehnyt erinäisiä avauksia sosiaali-sen ulottuvuuden vahvistamiseksi EU:ssa.33 Osaltaan selitystä aloitteellisuu-delle on etsitty komission tarpeesta vahvistaa jäsenmaiden ja Euroopan parla-mentin hyväksyntää talouspoliittiselle integraatiolle ja vahvemmalle EMUlle, nykyisten toimivaltasopimusten puitteissa. Selitystä on haettu myös proses-sista, jossa komissio saa yhä laajempaa ohjausvaltaa jäsenmailta siirretyn toi-meenpanovallan muodossa.34

Sekä komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker että työllisyys- ja sosiaali-asioista, osaamisesta ja työvoiman liikkuvuudesta vastaava komissaari Mari-anne Thyssen ovat puheissaan nostaneet EMUn sosiaalisen ulottuvuuden ta-voitteeksi ”kolmen A:n EMUn” myös sosiaalisissa kysymyksissä. Euroopan parlamentissa pitämässään puheessaan Juncker linjasi: ”Haluan, että Eu-rooppa pyrkii samaan kolmen A:n luokitukseen sosiaalisissa kysymyksissä, kuten sillä on kolmen A:n luokitus taloudellisessa mielessä.”35

Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestel-mien on toimittava hyvin ja oltava rakenteeltaan kestäviä kaikissa euroalueen jäsenvaltioissa. Työmarkkinoiden ja sosiaalisen suorituskyvyn parantamisen sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tulisi olla syvemmän lähentymisen yti-messä.36

Sinänsä komission linjaukset ovat varsin väljiä. Tämä ehkä osittain selittyy sillä, että sosiaalipolitiikan sektori ei kuulu sen toimivaltaan, paitsi Euroopan alueen kansalaisten perusoikeuksien ja työperusteisten asioiden koordinoin-nin osalta. Toisaalta on muistettava, että Eurooppa 2020-strategia on jo linjan-nut koko EU:n peruspuitteet sille, millaiseksi eurooppalainen sosiaalinen malli unionin tasolla tulisi rakentaa. Lisäksi EU:n sosiaalisen ulottuvuuden suunta-viivat löytyvät ”viiden presidentin” -raportista ja komission muista lausun-noista syksyltä 2015.37

Vaikka EMU on ”vain” osa EU-kokonaisuutta, vaikuttaa se kuitenkin erittäin olennaisesti koko EU:n toimintaan. Tästä syystä sekä sosiaalisen ulottuvuuden kysymykset että EMUn mekanismien oheisvaikutukset jäsenmaiden sosiaali- ja terveyspolitiikkaan ovat merkittäviä.

Euroopan tasolla etenkin EMU-keskusteluun ovat viime aikoina nousseet so-siaalisiin indikaattoreihin, minimitoimeentuloon ja minimipalkkaan liittyvät 33 Natali (2015). 34 Pakaslahti (2011). 35 Komission puheenjohtaja Junckerin puhe Euroopan parlamentissa 2015 sekä komissaari Thys-senin puhe EAY:n huippukokouksessa Pariisissa 2015. Aiheesta mm.: http://www.finuni-ons.org/ajankohtaista/uutiset/uutisarkisto. 36 EC. Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely. Press Release 22.6.2015. http://ec.europa.eu. 37 EC. http://www.ec.europa.eu.

http://ec.europa.eu/

http://www.ec.europa.eu/


avaukset. Tätä keskustelua käydään niin komission, Euroopan työllisyys- ja so-siaaliasiain komitean (ETSK), Sosiaalisen suojelun komitean kuin Euroopan ammattiyhdistysjärjestön (EAY) sisällä.38 Koska eri jäsenmaiden eläkkeisiin ja sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvia rakenneuudistuksia on painotettu ko-mission työohjelmassa, tuleva poliittinen keskustelu tulee komission ja jäsen-maiden aktiivisuudesta riippuen erityisesti vaikuttamaan näihin sosiaalipoli-tiikan osa-alueisiin.

2.3 Sosiaalinen pilari – uusi tulokas unionin keskusteluun

Joulukuussa 2015 komissio on julkaisemassa ”Labour mobility package” -ni-mellä tunnetun aloitepaketin, joka tulee piirtämään komissaari Valdis Dom-brovskisin mukaan suuntaviivat Euroopan yhteiselle sosiaaliturvakoordinaa-tiolle sisämarkkinoiden kehittämisen lähtökohdista. Se tulee olemaan toinen tapa rakentaa komission puheenjohtajan Jean Claude Junckerin jo aiemmin syksyllä 2015 mainitsemaa ”Euroopan sosiaalisen oikeuksien pilaria”, joka to-teutuessaan loisi EU-tasolle jäsenmaiden välisten sosiaalisten ja taloudellisten kuilujen tasoittamiseen sääntelyä.39 Sosiaalinen pilari on kirjattu komission vuoden 2016 työohjelmaan, joten sen voi olettaa muodostavan politiikkasek-torin, jota unionin tasolla aletaan vahvistaa vähitellen.40 Kaikki unionin tasolla olevat sosiaalipolitiikan kysymykset muodostavat väistämättä sosiaalisen pi-larin sisällöllistä kokonaisuutta.

Olemassa olevaa EU-tasoista lainsäädäntöä uudelleen tarkistamalla komissio haluaa luoda ”suuntaviivat ohjata ajallisesti kestävät ratkaisut työn ja sosiaa-listen olosuhteiden konvergenssille”. Eräs konkreettisista toimista tarkoittaa sosiaalisten näkökulmien huomioimista ja politiikkasuositusten vaikuttavuus-arviointia aiempaa tarkemmin ja laajemmin EMUn ohjausjakson yhteydessä.41 Komission tosiasiallinen valta sosiaalipolitiikan kansallisella ulottuvuudella li-sääntyy merkittävästi, jos pilari liitetään suunnitellusti komission keskitetyn ohjausvallan alaisuuteen.42

Komission johdolla on aloitettu EMUn vahvistamistoimenpiteet ja rakenteel-listen ongelmakohtien korjaamistoimet. Tähän liittyvinä toimenpiteinä komis-sio on myös aloittanut sisämarkkinoiden toiminnan ja kehityksen vahvista-mista tukevien direktiivien tarkastelun.43 Tässä yhteydessä on luontevaa, että

38 mm. EESC (2015); ETUC (2015). 39 EurActiv (2015). http://www.euractiv.com/sections/social-europe-jobs/european-executive-promises-convergence-social-rights-318104; EC. COM (2015) 610 Final. http://europa.eu/ra-pid/press-release_IP-15-5923_en.htm. 40 EC. http://ec.europa.eu/atwork/pdf/cwp_2016_en.pdf. 41 Dombrovskis (2015). Puhe Euroopan parlamentissa, Strasbourg, 6.10.2015. http://eu-ropa.eu/rapid/press-release_SPEECH-15-5787_en.htm?locale=en. 42 EC. http://ec.europa.eu/atwork/pdf/cwp_2016_en.pdf. 43 mm. http://www.finunions.org/ajankohtaista/uutiset/uutisarkisto/komission_vuo-den_2016_tyoohjelma.

http://www.euractiv.com/sections/social-europe-jobs/european-executive-promises-convergence-social-rights-318104

http://www.euractiv.com/sections/social-europe-jobs/european-executive-promises-convergence-social-rights-318104

http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-5923_en.htm



unionin eri toimijoiden ja jäsenmaiden kesken yritetään löytää erilaisia edis-tyksellisiä toimintamalleja, jotka rakentaisivat kestävämpää sosiaalista unio-nia. Sosiaalisen pilarin aloitteella komissio pyrkii ”osoittamaan erot olemassa olevassa yhteisölainsäädännössä ja tunnistaa yhteiset periaatteet ja viitear-vot44 kohti parempaan työvoiman ja sosiaalisen vastuun konvergenssiin.” 45

Sosiaalinen pilari on nähtävä yhtenä osana sitä kokonaisuutta, jossa EU:ta yri-tetään saada toiminnaltaan yhtenäisemmäksi markkina-alueeksi entistä vah-vemmalla ja sitovammalla yhteisösääntelyllä sekä kansallisin ohjeistuksin. Erilaiset rinnakkain vaikuttavat oikeusperustat ja direktiivit tukevat kukin osaltaan kehitystä.

Tämän aloitteen myötä on mahdollista tarkastella, millaista sosiaalista Eu-rooppaa sekä eurooppalainen että suomalainen ammattiyhdistysliike halua-vat olla rakentamassa. Koska sosiaalinen pilari voidaan nähdä sosiaalisen ulot-tuvuuden alkuperäisen ajatuksen kautta positiivisen integraation mekanis-mina, on tärkeää, että kaikki sosiaaliset kumppanit – etenkin eurooppalaisen ammattiyhdistysliike EAY:n johdolla – ovat mukana rakentamassa oikeuden-mukaista ja kestävää sosiaalista yhteisöpilaria EMUn yhteyteen. Mallin tulisi huomioida työelämässä ja työelämän ulkopuolella olevien kansalaisten sosi-aaliturvakysymykset. Lisäksi on tärkeää, että toimilla edistetään yhteiskuntaa tasa-arvoistavaa kehitystä Euroopassa.

On melko todennäköistä, että kaikki minimitoimeentuloon liittyvä keskustelu sekä lisäksi eläkerahastojen ja työttömyysturvan tarkastelu unionin tasolla lii-tetään ennemmin tai myöhemmin osiksi sosiaalisen pilarin kokonaistarkaste-lua. Myös sosiaalisten indikaattoreiden funktio ja merkitys unionin tason poli-tiikassa ja jäsenmaiden sosiaalipolitiikan koordinoinnissa saa vahvemman merkityksen kuin, mitä se on saanut tähän saakka.

Nykyistä tiiviimpi sosiaalinen koordinaatio ja yhtenäisempi sosiaaliturvan standardointi voivat myös edistää jäsenmaissa sosiaaliturvan kehittämistä. Unionin tasolla tehdyt linjaukset voivat muodostaa eri jäsenmaille ne raamit, joiden mukaan niiden on pakko vähitellen myös kehittää toimivia sosiaalitur-vajärjestelmiä.

Kehitteillä oleva koko unionin kattava EESSI-tietojärjestelmä mahdollistaa tu-levaisuudessa entistä paremmin jäsenmaiden välisen koordinoinnin sosiaali-turvaetuuksien ja järjestelmien osalta.46 Lisäksi MISSOC-järjestelmä edesaut-taa jo nyt eri sosiaaliturvajärjestelmien välistä vertailua.47

44 Alkuperäisessä tekstissä: ”reference benchmarks”. Suomennos ja tulkinta kirjoittajan. 45 Alkuperäinen teksti ” The initiative will address gaps in existing legislation and identify common principles and reference benchmarks with a view to a greater convergence of employment and social performance over time.” http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-5923_en.htm; EC. http://ec.europa.eu/atwork/pdf/cwp_2016_en.pdf 46 EESSI. ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=869. 47 MISSOC. www.ec.europa.eu/missoc.



Eri sosiaaliturvajärjestelmiä tulisi tarkastella niiden hyvinvointiulottuvuuden ja universalismin kautta, eri sosiaaliturvamallien kehitysmahdollisuudet huo-mioiden. Samassa yhteydessä olisi hyvä tarkastella, millaiset sosiaaliturvajär-jestelmien hyvät käytännöt voisivat viedä kohti sosiaalisesti kestävää ja tasa-arvoista Eurooppaa.

Suomessa eletään aikaa, jolloin suomalaista ammattiyhdistysliikettä tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan puolustamaan palkansaajien etuja nykyisen hal-lituksen leikkurilta. Myös useissa muissa Euroopan maissa on ollut ja tulee ole-maan samankaltaisia tilanteita.48 Usein oikealle kallellaan olevien hallitusten heikennykset kohdistuvat sosiaalipolitiikan sektorille tai sosiaaliturvajärjes-telmiin. Sosiaaliturvan heikennysuudistukset ja leikkaukset tuskin edistävät kokonaisvaltaista hyvinvointia yhteiskunnassa. Tällaisessa politiikassa EAY:lla on merkittävä rooli olla aktiivisesti rakentamassa oikeudenmukaista turvaa sekä sovitella erilaisia kansallisia näkemyksiä unionin alueella.

On hyvä pohtia sekä unionin tasolla että jäsenmaiden ja eturyhmien kesken, olisiko unionin tasolla jäsenmaiden sosiaaliturvajärjestelmien koordinoin-nissa ja keskinäisessä yhteensovittamisessa joitain kehityskelpoisia toiminta-malleja. Erityisesti tilausta olisi hyvinvoinnin ja perusoikeuksien perusteita jä-senmaissa vahvistaville malleille.

Olisi myös hyvä tarkastella, mitkä sosiaaliturvan osa-alueet (ja missä mitta-kaavassa) olisi mahdollista ja hyödyllistä koordinoida koko unionin tasolla. Samalla olisi tarkoituksenmukaista tarkastella, mitkä kaikki sosiaalipoliittiset kysymykset olisi hyvä yhä säilyttää täysin jäsenmailla. Ehdoton vaatimus tulisi olla, että jäsenmaiden sosiaaliturvasektorilla saavutetut edut eivät joutuisi koordinaatioprosesseissa purettaviksi. Kehityksen suunnan tulisi olla siten – kuten komission työjärjestyksestä voisi hyvin perusajatuksena tulkita – että sosiaalista osallistumista edistäviä sosiaaliturvan käytäntöjä eri maista otet-taisiin käyttöön muihin jäsenmaihin.

Koska kyse on myös taloudellisista kysymyksistä ja ideologisista arvovalin-noista, eri maissa sosiaaliseen pilariin liittyvät kysymykset voidaan ottaa vas-taan eri tavoin. Talouden ei kuitenkaan saisi antaa yksinomaisesti muovata so-siaalisen pilarin rakentumista. Talouden kehityksen kannalta kestävämpää olisi edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa jäsenmaissa ja siten tukea sosiaali-sen ulottuvuuden vahvistumista. Tässä yhteydessä olevissa tarkasteluissa so-siaaliturvan perusluonne yhteiskunnallisen vakauden ja oikeudenmukaisuu-den sekä yksilöiden perusturvan ylläpitämisessä on ensisijainen. Sitäkään ei saisi sivuuttaa, että sosiaalinen pilari on osa EU:n sosiaalista ulottuvuutta, joka on nostettu tukemaan EMUn integraatiota

Sosiaalisen pilarin kautta on mahdollista sopia sosiaalipolitiikan kehittämi-sestä unionissa. Samalla sen kautta voidaan yhteisesti määritellä mahdolliset

48 esimerkkeinä mm. Unkari ja Puola.


vähimmäisstandardit, jotka helpottavat eri jäsenmaiden omien sosiaaliturva-järjestelmien koordinoimista.

Sekä komissio että EAY ovat etenkin minimitoimeentulon ja perusturvan osalta tarkastelleet sääntelyä ja käytäntöjä koko unionissa.49 Lisäksi koko unionin alueella jäsenmaat joutuvat etsimään jatkuvasti yhä enemmän mah-dollisimman monia yhteisiä nimittäjiä sosiaalipolitiikan alueella muun muassa koordinointidirektiivien johdosta.50

Sosiaalinen pilari – sellaisena kuin sen voi nähdä kattavan unionin tason muut-tamatta millään tavoin toimivaltakysymyksiä – on oletettavasti hyvin työvoi-mapoliittispainotteinen sisällöltään. Tältä osin kaikki eri mallien vaikutusar-vioinnit, vertailut ja mallien yhdistelmät olisi huolellisesti käytävä läpi eri vai-heissa, jotta työväestön osalta yhteisön tason koordinaatio ja yhdentyminen positiivisen integraation kautta olisi mahdollista. Koska eri jäsenmaissa on myös olemassa universaaleihin oikeuksiin perustuvia sosiaaliturvamekanis-meja, näiltä osin olisi universaaliuteen sosiaaliturvaan perustuvia järjestelmä-malleja etenkin ensimmäisen pilarin sosiaalivakuutusten ja sosiaali- ja ter-veyspalvelujen osalta mielekästä rakentaa.

2.4 EMUn sosiaalinen ulottuvuus

EU:n perusta nojaa ajatukselle rakentaa yhteistyön ja lähentymisen kautta py-syvää rauhaa sodista kärsineeseen Eurooppaan. Eräs merkittävimmistä ta-voista tuoda vakautta alueelle oli talousyhteistyötä rakentava teräs- ja hiiliso-pimus, jota voidaan pitää koko unionin perustana. Näin unioni perustui sekä rauhanprojektille että talousyhteistyölle.51

EMUlla on kokoajan yhä merkittävämpi rooli koko EU:ssa. Vaikka EMU on vain osa unionia, se kuitenkin yhä enemmän määrittelee, miten unionin integraatio etenee. Talous- ja rahaliitto määrittelee myös sitä, miten tosiasiallinen valta jakaantuu unionin sisällä EU:n toimielinten ja jäsenmaiden välillä.

Teoriat selittävät ja ennustavat osin integraatiokehityksen suuntaa ja meka-nismeja, mutta tosiasiallisesti jokainen teoreettinen selitysmalli ei voi kattaa koko moniulotteista integraatioprosessia. EU:n verkottuneisuus ja eri tasoille ulottuva limittäinen vaikutusvalta on muodostanut monitasoisen kokonaisuu-

49 mm. Degryse et al. (2013); Schulten (2014); Socialplatform (2014). 50 mm. EC. Single market integration and competitiveness in the EU and it’s member states. Re-port 2015. http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/13418?locale=fi; EC. http://ec.eu-ropa.eu/atwork/pdf/cwp_2016_en.pdf; EESC. http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.publicati-ons.36420; Jorens et al. (2013). 51 EU. http://europa.eu/about-eu/eu-history/1945-1959/index_en.htm.

http://ec.europa.eu/atwork/pdf/cwp_2016_en.pdf

http://ec.europa.eu/atwork/pdf/cwp_2016_en.pdf

http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.publications.36420

http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.publications.36420


den, jossa on sekä liittovaltiollisuutta, hallitustenvälisyyttä että (uus)funtiona-listisia ja eurooppalaistumisen elementtejä.52 EU on enemmän kuin mikään teoreettinen malli, se on sui generis.53

Toimivaltaa rajaavat unionin perussopimukset ja niiden sisältö juridiselta osin. Tosiasiallisesti erilaisten heijastinvaikutusten kautta sääntely ja ohjaus jäsenmaiden politiikan muotoilussa ovat yhä vahvemmin komission aloitteista lähtöisin. Tältä osin on oleellista huomioida toimivaltaa koskevissa tarkaste-luissa sekä kansallisen päätäntävallan autonomia että unionin toimielinten to-siasiallisten vaikutusten suhde myös sosiaalipolitiikan osalta.54

Tähän liittyen EMUn kehitys komission mukaan vaatii hyvin ”pitkälle menevää integraatiota ja harmonisointia”, nykyisten politiikkamallien pohjalle rakentu-vassa poliittisessa talousunionissa.55 Tämä tarkoittaa komission yhä koroste-tumpaa roolia ohjaavan vallan käyttäjänä, ja samalla unionin toimielimet vaa-tivat yhä keskitetympään toimivallan jakamista unionin hyväksi.

Ennen euromaita ravistellutta talouskriisiä, ei unionissa huomioitu sosiaalista ulottuvuutta EMUn yhteydessä juuri lainkaan. Kriisimaihin kohdistuneiden politiikkatoimien sosiaalisten seurausten takia on komissiolle noussut tarve tarkastella myös EMUn sosiaalisia vaikutuksia. Näistä johdettuina on noussut viimeaikaisiin komission ulostuloihin ja työohjelmiin sosiaalisen ulottuvuu-den korostaminen ja siihen liittyvät avaukset. Jopa sosiaalisesta pilarista on lausuttu ajatus omana politiikkalohkonaan unionin toiminnassa.56

EMUn kehittämisessä eurokriisin jälkeisessä ajassa keskeistä on raha- ja va-luuttaunionin vakauden ja luottamuksen palautuminen EU:hun. Komission julkaisemassa suunnitelmassa EMUn integraation vahvistamiseksi se on esi-tellyt eri vaihein toteutettavia toimenpiteitä, joissa myös vastuuta jäsenmai-den oman politiikan kestävyyden suuntaan on tarkoitus lisätä.57 Suunnitelman mukaan EMUn no-bail-out-sääntöä58 vahvistettaisiin ja siten jäsenmaiden val-taa sekä vastuuta omasta budjettipolitiikasta kasvatettaisiin. Tällaisella on vai-kutuksia myös kansallisesti järjestettävään sosiaalipolitiikkaan. Jotta EMUn kehitys ei lisäisi ainoastaan markkinakuria ja kiihdyttäisi sosiaaliturvajärjes-telmien välistä haitallista kilpailua, on sen vastineeksi hyvä sopia yhteisistä pelisäännöistä tämän kilpailun rajoittamiseksi, esimerkiksi komission, parla-mentin, neuvoston ja eturyhmien yhteisesti sopimien ”sosiaalisten minimioi-keuksien” kautta. Näiden yhteisten sääntöjen rakentamisen tulisi olla osa

52 mm. Hooghe (2008); Raunio (2007); Tiilikainen (2007). 53 sui generis on latinaa ja tarkoittaa ”omaa lajiaan” tai ”omaa sukuaan”. 54 esim. Hyvärinen (2009). 55 EC. Euroopan komissio. Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely. Press Release 22.6.2015. http://ec.europa.eu. 56 https://www.eurobserver.com/political/130185. 57 EC. Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely. Press Release 22.6.2015. http://ec.europa.eu. 58 ”No bail out”-säännöllä tarkoitetaan Maastrichtin sopimukseen 1992 kirjattua periaatetta, ettei jäsenmaan tule ottaa vastatakseen toisen jäsenmaan veloista. Sama sääntö sisältyy voimassa ole-vaan EU:n Lissabonin sopimukseen (Artikla 125): Heimonen (2014).




unionin yhteisen sosiaalisen koordinaation tukena, sekä unionin sosiaalisen ulottuvuuden rakentamisessa.

Eräs tapa käsittää yhdentymistä on käsitepari positiivinen ja negatiivinen in-tegraatio. Käsitteet ovat itsessään arvoneutraaleja ja niiden merkitys on ku-vata integraation tasapainoa talouden ja sosiaalisen ulottuvuuden välillä. Ne-gatiivinen integraatio viittaa lähinnä kaupan ja tuotantotekijöiden sekä pää-oman liikkuvuuden esteiden vähentämiseen. Positiivinen integraatio puoles-taan näyttäytyy yhdentymistä edistävinä toimina, joissa pyrkimyksenä on ta-sapainottaa ja korjata yhdentymisen mahdollisia kielteisiä ilmiöitä erilaisilla täydentävillä sosiaali- ja työllisyyspoliittisilla välineillä. EMUn syventyminen on vahvistanut negatiivista integraatiota ja positiivinen integraatio on jäänyt yhteisötasolla vähemmälle huomiolle. Tämän vuoksi sosiaalinen ulottuvuus on jäänyt marginaaliseen asemaan.

Todellisuudessa sosiaalinen ulottuvuus on laaja koko sosiaalipoliittisen sekto-rin läpileikkaava kokonaisuus. Negatiivisen ja positiivisen integraatioajattelun kautta sosiaalista ulottuvuutta kokonaisuutena on voitu tarkastella myös siitä eurooppalaisittain laajasta näkökulmasta, kuinka sosiaali- ja työpolitiikka on eri aikoina pystynyt tasapainottamaan markkinavoimien johtamaa lähenty-misprosessia.59

Talousohjaavasta EMUun sidotusta integraatiosta puhuttaessa, syveneminen tapahtuu konvergenssin keinoin, mutta kuitenkin niin, että sosiaalipolitiikan yhteensovittaminen etenee perussopimuksin määritellyin toimivallanjakojen puitteissa.

Sosiaalisen ulottuvuuden päämääränä on jo Rooman sopimuksesta 1957 al-kaen ollut luoda vähitellen vahvistuva sosiaalinen unioni, joka tasapainottaa päämääränä olevaa poliittista unionia. EU muodostaa yhteiseurooppalaisen kokonaisuuden, joka perustuu demokraattisille arvoille ja joka turvaa sekä ta-louden, työn että hyvinvoinnin kasvun ja kehittymisen sekä vapaan liikkuvuu-den perusperiaatteet vaikutusalueellaan. Perussopimuksin ja subsidiariteetti-periaatteen pohjalta toimivalta on unionissa jaettu sekä unionin että jäsenmai-den kesken. Sosiaaliturvan osalta yhteensovittaminen voi olla haastavaa, jos kunnioitetaan eri jäsenmaiden poliittisten valintojen kautta muodostuneita kansallisia erityispiirteitä.60

Euroopan ammattiyhdistysliikkeet, etenkin EAY:n kautta, ovat yhä vahvem-min äänenpainoin vaatineet sosiaalisen ulottuvuuden nostamista merkityk-sellisemmäksi unionin politiikassa. Etenkin EMUn vahvistuvan integraation myötä, talouden ja markkinavoimien vahva asema korostuvat kokoajan yhä enemmän unionin tason politiikassa.61

59 kts. Pakaslahti (2011). 60 vrt. Esping-Andersenin sosiaaliturvajärjestelmien mallit. 61 Ferrera (2013); Schellinger (2015).


2.5 EAY:n ja EU:n ajatuksia EMUn sosiaaliseksi ulottuvuudeksi

2.5.1 Sosiaaliset indikaattorit hyvinvoinnin mittareina

EMUn integraation ehkä merkittävin ja potentiaalisin kehitys saattaa liittyä so-siaalisiin indikaattoreihin. Sosiaalisten indikaattoreiden tuominen EMUn ta-louden ohjausjaksoon, on osa toimia tuoda sosiaalinen ulottuvuus mukaan in-tegraatioprosessiin. Komissiolla on poliittiset paineet hakea mahdollisimman laajaa poliittista hyväksyntää suunnitelmilleen talous- ja rahaliiton kehittä-miseksi sekä vahvistamiseksi. Komissio haluaa myös aktivoida Eurooppa 2020-strategian koko sen toiminta-alueella.62

Vuoden 2014 ohjausjaksoon EU otti käyttöön uusia sosiaalisia indikaattoreita, jotka ovat työttömyysaste, nuorten työttömyysaste, niiden nuorten osuus jotka eivät ole työllisiä, työttömiä tai opiskelijoita (NEET), kotitalouksien re-aalisten käytettävissä olevien tulojen muutos, köyhyysriski työikäisten kes-kuudessa sekä rikkaimman 20 prosentin tulojen suhde köyhimpään 80 pro-senttiin. Ne korvasivat vanhat sosiaaliset indikaattorit, joita ovat työmarkki-noille osallistumisen aste, pitkäaikaistyöttömyyden aste, nuorisotyöttömyy-den aste ja AROPE, eli suhteellisen köyhyyden ja syrjäytymisen riski, työttö-myysaste, nuorten työttömyysaste, niiden nuorten osuus, jotka eivät ole työl-lisiä, työttömiä tai opiskelijoita (NEET), kotitalouksien reaalisten käytettä-vissä olevien tulojen muutos, köyhyysriski työikäisten keskuudessa sekä rik-kaimman 20 prosentin tulojen suhde köyhimpään 80 prosenttiin.

Uusien sosiaalisten indikaattoreiden ottaminen mukaan tarkasteluprosessiin on tasapainottanut periaatteellisesti kehitystä ja lisännyt horisontaalisesti ta-sapuolisuutta. Sosiaalisten indikaattoreiden vaikuttavuus makrotalouden in-dikaattoreiden varjossa on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi, eikä niillä ole juuri merkitystä, jos arvioidaan makrotalouden epätasapainon korjaavien toimien heijastusvaikutuksia sosiaaliseen sektoriin. Kreikan kolmannen tuki-paketin yhteydessä on talousohjauksen ja kriisipakettien arvioinneissa ensim-mäistä kertaa tarkasteltu myös sosiaalisia indikaattoreita, mutta niiden tosi-asiallinen vaikutus tukipakettiin sekä Kreikalta vaadittaviin epätasapainoa korjaaviin toimiin on epäselvää.

Indikaattoreiden nykyistä vahvempi ja sitovampi kytkeminen osaksi vakaus- ja kasvusopimuksen tarkastelu- ja seurantaprosesseja sekä erityisesti talous-politiikan vaikuttavuusarviointeja vahvistaisi sosiaalisen ulottuvuuden todel-lista huomioimista makrotalouksien arvioinneissa. Jos sosiaalisille indikaatto-reille annetaan vahvempaa vaikuttavuusmerkitystä suhteessa makrotalouden arviointeihin, kun ohjausjakson suosituksissa pohditaan epätasapainomeka-nismeja, huomioisi se paremmin kansallisia näkökohtia maakohtaisissa suosi-tuksissa ja niiden toimintalinjauksissa. Tällöin sosiaalinen ulottuvuus, ohjaus-mekanismien tosialliset vaikutukset sekä jäsenmaiden sosio-ekonominen ti-lanne ja kehitys tulisivat huomattavasti paremmin huomioiduksi erilaisissa politiikkasuosituksissa. Lisäksi olisi syytä pohtia, olisiko jo olemassa olevien 62 mm. Komission tiedonanto 2.10.2013. COM (2013)690, s.3.


indikaattoreiden lisäksi syytä ottaa seurantaan vahvemmin mukaan myös muita sosiaalista kehitystä, koheesiota ja tilaa arvioivia mittareita.63

Kysymys kuuluukin, voisiko sosiaalisen indikaattorin varoitusmekanismi saada sellaisen statuksen todellisuudessa, että se käynnistäisi hälytysmenet-telymekanismin. Suomen virallinen kanta sosiaalisten indikaattoreiden suh-teen on kirjattu varaukselliseksi.64 Perusteluna on toistaiseksi vähäinen koke-mus indikaattoreiden ulottuvuuksista sekä indikaattoreiden mahdollisuus käynnistää hälytysmekanismi joka voisi johtaa kansalliseen epätasapainome-nettelyyn. On huomioitava kaikissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa, että sosi-aalisen ulottuvuuden ja makrotalouden suhteen painopisteet sekä preferens-sit ovat vahvasti politisoitavissa olevia kysymyksiä, joista voidaan johtaa eri-laisia johtopäätöksiä julkiseen keskusteluun. Lisäksi kansallisella tasolla kysy-mys on liitetty suoraan jäsenmaiden ja unionin sosiaalipolitiikan sektorin toi-mivallanjaon status quon säilyttämiseen.65

Sosiaalisten indikaattoreiden vahvempaa asemaa puoltaa puolestaan se, että eurooppalaisen konvergenssin kannalta koko makrotalouden eri ulottuvuudet olisi hyvä olla avoimessa tarkastelussa jäsenmaiden kesken, kunkin jäsen-maan perussopimusten mukainen suvereniteetti säilyttäen.

Sosiaalisten indikaattoreiden lisäksi olisi vakavasti etsittävä lisää nykyistä pa-rempia mittareita, ja jo olemassa olevien indikaattorien raja-arvoja ja tark-kuutta tulisi tarkistaa.66 Myös bruttokansantuotteen (BKT) todellinen arvo hy-vinvoinnin ja sosiaalisen sektorin mittarina olisi arvioitava uudelleen. BKT on erittäin huono hyvinvoinnin mittaamiseen. Inhimillisen ja sosiaalisen pää-oman suhteuttaminen vahvasti talouden vaihdannan mittareihin ei anna rea-listista kuvaa mitattavan maan (sosiaalisesta) tasosta ja tilasta tai siitä, kuinka sosiaalinen oikeudenmukaisuus kussakin maassa toimii.67

63 Stiglitzin, Senin ja Fitoussin johtama komitea syyskuussa 2009 julkaisemassaan raportissa on suositellut vahvempaa hyvinvoinnin (well-being) mittaamista suppean taloudellisen tuottavuu-den sijaan. Moniulotteisesta hyvinvoinnista he nostivat raportissa esiin kahdeksan tärkeintä ulot-tuvuutta: materiaaliset elämisstandardit, terveys, koulutus, henkilökohtaiset aktiviteetit mukaan lukien palkkatyö, poliittinen ääni (hallinta), sosiaaliset yhteydet ja suhteet, ympäristön laatu ja kestävyys sekä fyysinen ja taloudellinen turvallisuus. Näiden ulottuvuuksien pohjalta laaja yksi-löön kohdistuva hyvinvoinnin tarkastelu antaa moniulotteisen ja kattavan kuvauksen yhteiskun-tien sosiaalisesta tilasta. kts. Stiglitz, Sen, Fatoussi (2009). 64 Ruth Kimmo (TEM), Perusmuistio 25.2.2015. TEM2015-00061. Työ- ja elinkeinoministeriö. 65 Työ- ja elinkeinoministeriö, Perusmuistio 25.2.2015, TEM2015-0061, Laatinut: Ruth Kimmo (TEM); Työ- ja elinkeinoministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriö, Perusmuistio 24.6.2015 TEM2015-00226, Laatinut: Heinonen Liisa (TEM). 66 Esimerkiksi mitattaessa köyhimmän 80%:n ja rikkaimman 20%:n tulojen suhdetta, kyse on raja-arvosta joka on suhteellinen. Jos suhdelukua muutettaisiin vaikka 90/10 tai 70/30, tulokset poik-keaisivat olennaisesti. Kysymys kuuluukin palveleeko juuri kyseinen määritelty vertailusuhde tu-losten validiteetin suhteen oikein? 67 Stiglitz, Sen, Fitoussi (2009); Noll (2011). Myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on ottanut kantaa sekä sosiaalisten indikaattoreiden vaikuttavuuden tehostamisen että BKT:n uudel-leen arvioimisen puolesta. (ETSK:n Lausunto SC/039, 15.10.2014., esittelijä: Stefano Palmieri); Kangas (2009).


Viimeinen näkökulma liittyy sanktiointiin, joita ei ole sosiaalisten epätasapai-nomenettelyjen suhteen tällä hetkellä.68 Koska sosiaaliset indikaattorit eivät ole sitovasti mukana osana makrotalouden menetelmiä, ei sosiaalisen sektorin heikennyksistä tai rikkeistä ole olemassa samanlaisia sanktiokäytäntöjä kuten taloussektorilla. Sanktioiden läsnäolo makrotalouden epävakausmekanismin yhteydessä havaituissa sosiaalisissa epäkohdissa vahvistaisi sosiaalisten indi-kaattoreiden asemaa ja merkitystä. Se, millaisia sanktiomenetelmiä olisi eri-laisista sosiaalisista epätasapainoista järkevää tai mahdollista jäsenmaille ko-mission toimesta asettaa, on kysymys jota olisi syytä erikseen tarkastella.

On vaikea mitata, mitkä politiikkatoimet ovat riittäviä tai riittämättömiä mil-lekin sosiaaliselle sektorille ja kuinka hyvin eri indikaattoreilla voidaan osoit-taa onnistumiset tai epäonnistumiset kansallisten politiikkojen toimeenpa-nossa. On olemassa myös vaara, että määrällisesti tai perusteiltaan ylimitoite-tuilla sanktioinneilla vaarannetaan jopa jäsenmaiden omaa taloustasapainoa siten, että sanktioinnin negatiiviset heijastinvaikutukset osuisivat pahimmil-laan juuri haavoittuvimmassa asemassa oleviin kansalaisiin. Lisäksi on toimi-valtakysymys, kuinka suoraan komissio voi osoittaa sanktioita jäsenmaille sillä sektorilla, jossa osa sosiaalipolitiikasta – nimenomaan sosiaaliturvan osalta – on jäsenmaiden omaa politiikkaa.

2.5.2 Keskustelu vähimmäistoimeentuloturvasta ja minimipalkoista

Komissaari Juncker on vuoden 2015 linjauksissaan avannut keskustelua, jossa hän on vaatinut ”samaa palkkaa samasta työstä samalla alueella”.69 Toisin sa-noen, tämän voi hänen aiempiin ulostuloihinsa pohjautuen tulkita keskustelun avaukseksi, paitsi tasa-arvoa myös minimitoimeentuloa- ja palkkaa koskevissa kysymyksissä.70 Samaan aikaan on sekä komission että parlamentin aloit-teesta käyty keskustelua minimitoimeentulon määrittämisestä jäsenmaissa.71

Minimipalkkakeskustelu ei näyttäydy pohjoismaisesta perspektiivistä katsot-tuna kovin ajankohtaiselta kysymykseltä, koska esimerkiksi Suomessa työ-markkinaosapuolten väliset työehtosopimukset ovat määritelleet palkkojen linjaukset. EMUn alueella on kuitenkin olemassa maita, joissa minimipalkkoja ei tunneta.

68 Pelkonen (2014). 69 Juncker (9.9.2015). European Commission, Speech. State of the Union 2015: Time for Honesty, Unity and Solidarity. http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-15-5614_en.htm 70 Juncker, J.-C. (2006), Weltmacht oder Wertemacht Europa? Anspruch und Wirklichkeit. Rede auf dem Deutchen Katholikentag in Saarbrücken am 27.5.2006. http:www.gouverne-ment.lu/salle_presse/discours/premier_ministre/2006/05/27katholikentag/index.html. 71 EESC. http://www.eesc.europa.eu/resources/docs/eesc_contribution-to-ec--workprogramme-2016_en.pdf.; Korhonen, Pasi (2015). Sosiaalinen Eurooppa vedenjakajalla. Artikkeli 22.5.2015. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaalinen-eurooppa-ve-denjakajalla.

http://www.eesc.europa.eu/resources/docs/eesc_contribution-to-ec--workprogramme-2016_en.pdf

http://www.eesc.europa.eu/resources/docs/eesc_contribution-to-ec--workprogramme-2016_en.pdf


Lisänsä minimipalkkakeskustelulle – sekä työllisyys- ja sosiaalietuuskeskuste-lulle – on tuonut Euroopan unionin alueella liikkuvien siirtolaisten määrän li-sääntyminen. Tämän johdosta eri jäsenmaiden väliset sosiaaliturvajärjestel-mien ja työmarkkinoiden erot ovat nousseet vertailuun.72 Tutkimukset ovat osoittaneet, että vertailujen tekeminen on hankalaa eri maiden eroista johtuen ja että lähes kaikissa unionin jäsenmaissa – Suomi mukaan lukien – minimitoi-meentulon suhteen on kehittämisen varaa.73 Suurimpana haasteena on löytää koko unionin aluetta yhteisesti ohjaavat rakenteet, jotka turvaavat oikeuden-mukaisen kohtelun kaikille unionin alueella laillisesti oleville. Mukaan lukien unioniin muualta saapuneet ja unionin sisämarkkina-alueella liikkuvat.

Eri maihin on jo nyt syntynyt käytäntöjä, joissa työtä teetetään etenkin kol-mansista maista saapuneilla siirtolaisilla ”euron palkoilla”. Tämän kehityksen pelätään aiheuttavan vahvaa työväestön toimeentuloon liittyvää epävar-muutta ja siten epävakautta eri maiden työmarkkinoille.74 Tämän lisäksi Harz-mallit Saksassa75 ja monet muut esimerkit osoittavat, että tällaiseen yhteis-kuntaan voi syntyä pitkällä ajanjaksolla rakenteellinen matalapalkka- ja köy-hyysongelma sekä siten sosiaalisen sektorin kasvaneista kustannuksista joh-tuva julkisen talouden kestävyysongelma, kun työmarkkinoille luodaan mata-lapalkka-aloja ja sosiaaliset tulonsiirrot kasvavat nopeammin kuin verotulot.76 Minimipalkkakeskustelua tärkeämpää olisi pohtia yhteisiä minimitason mää-rittäviä sosiaalisia viitekehyksiä, joilla turvataan sosiaalisen Euroopan yhtei-nen kehitys.77

Minimitoimeentulokysymyksen käsittely unionin tasolla on saanut EAY:lta po-sitiivisen vastaanoton, ja EAY on kertonut tukevansa riittävän minimitoimeen-tulon puitedirektiivin valmistelua.78 Komissaari Jean-Claude Juncker on il-moittanut, että komissio julkaisee keväällä 2016 sosiaalisten vähimmäisoi-keuksien paketin, jossa määritellään muiden sosiaalisten oikeuksien minimi-tason yhteydessä mahdollisesti myös toimeentulontason kriteereitä ja ta-soja.79

Minimipalkka- ja toimeentulokeskustelun selkeänä linjauksena on pidetty sen varmistamista, että minimitoimeentulon oikein kohdistetuilla ja perustellusti määritellyillä toimilla on sekä taloutta ja kehitystä sekä sosiaalista koheesiota 72 mm. http://www.migri.fi/services/faq/refugees_and_asylum_seekers; https://www.liberty-human-rights.org.uk/human-rights/asylum-and-borders/asylum-support-and-right-work; http://www.migrationwatchuk.org/briefing-paper/316. 73 THL (2015). 74 Koistinen (2015). 75 kts. esim. Akyol (2013); Remes (2015), http://www.aikamerkki.org/saksasta-ei-kannata-ottaa-mallia/. 76 Bosh (2008); Koistinen (2015). 77 Schulten (2007); Chagny (2015). 78 mm. EAPN. http://www.eapn.eu/en/news-and-publications/news/eapn-news/emin-etuc-adopts-action-plan-in-favour-of-eu-framework-directive-on-adequate-minimum-income-sche-mes. 79 Finunions. Uutinen 1.10.2015. http://www.finunions.org/ajankohtaista/uutiset/uutisar-kisto/komissio_julkaisee_ensi_kevaan_aikana_sosiaalisten_vahimmaisoikeuksien_pake-tin.2120.news?43_o=10.

http://www.migri.fi/services/faq/refugees_and_asylum_seekers

https://www.liberty-human-rights.org.uk/human-rights/asylum-and-borders/asylum-support-and-right-work

https://www.liberty-human-rights.org.uk/human-rights/asylum-and-borders/asylum-support-and-right-work

http://www.eapn.eu/en/news-and-publications/news/eapn-news/emin-etuc-adopts-action-plan-in-favour-of-eu-framework-directive-on-adequate-minimum-income-schemes




edistävä vaikutus, ja että minimipalkkatasot ovat aina korkeammat kuin mini-mitoimeentulojärjestelyt.80

Keskusteluun minimitoimeentulosta on liittynyt pohdintaa myös erityisen Eu-roopan köyhyyden vastaisen solidaarisuusrahaston perustamisesta. Muun muassa komission neuvoa-antava komitea ETSK on esittänyt ohjausjakson yh-teyteen sovellettavia sosiaalisen vakausmekanismin kaltaisia tulotukitoimia.81 Käytännössä tämä tarkoittaisi jonkinlaisia unionin alueen sisäisiä tulonsiir-toja. Tällaisen tulonsiirtomekanismin toimivassa ja aukottomassa kehittämi-sessä on kuitenkin omat haasteensa. Siksi vahvempana ja realistisempana vaihtoehtona onkin esitetty, että komissio kohdentaisi Euroopan sosiaalira-haston tukitoimia myös toimeentulojen turvaamistoimiin sekä tehostaisi sosi-aalisperusteisten investointien kehittämistä unionin tasolla.82

Minimitoimeentulon määrittelyllä on sekä etuja että haasteita. Tällä hetkellä eri jäsenmaiden väliset sosio-ekonomiset erot ovat vielä suuria, eikä kaikissa jäsenmaissa kattavasti taata yleistä ja kaikille turvattua perusterveydenhuol-toa tai vähimmäisturvaa. Tämä on ihmisoikeusnäkökulmasta herättänyt myös Euroopan Neuvoston huomion.83

Minimitoimeentulon määrittelyllä, ja sen mukaisella sosiaalipolitiikalla, on mahdollisuus varmistaa se, ettei jäsenmaissa olisi ryhmiä tai henkilöitä, jotka jäisivät kokonaan sosiaalisen turvan ulkopuolelle. Samalla luomalla jotkin vä-himmäisvaatimukset yhteisistä vähimmäisturvan tasoista, eri jäsenmaiden välinen yhteensovittaminen, koordinointi ja yhteistyö voivat helpottua.84

Tämä ei ole konvergenssin näkökulmasta kehittyneempien ja sosiaaliturval-taan kattavampien jäsenmaiden kannalta ongelmatonta. Uhkana minimitoi-meentulon määrittelyssä on sen käyttäminen poliittisena standardina, joka al-kaa määritellä sellaista sosiaaliturvan yleistä tasoa, joka ei olisi suhteutetta-vissa jäsenmaissa vallitseviin olosuhteisiin.

80 Socialplatform (2014). 81 Jahier (2013). ETSK:n lausunto aiheesta Euroopan talous- ja rahaliiton sosiaalinen ulottuvuus. Bryssel 22.5.2013.http://www.eesc.europa.eu. 82 ETUC (2015). Paris Manifesto. https://www.etuc.org/sites/www.etuc.org/files/document/fi-les/etuc_paris_manifesto-en.pdf. 83 EU ei vielä kuulu Euroopan Neuvostoon, vaikka sen jäsenmaat poikkeuksetta kuuluvatkin. EU:ssa tosin on meneillään valmisteluprosessi jäsenyyssopimuksesta ja sen oletetaan syntyvän lähiaikoina. Sopimuksen myötä myös EU sitoutuu toimissaan noudattamaan Euroopan ihmisoi-keussopimusta ja siten myös vahvemmin suosituksissaan velvoittamaan jäsenmaitaan kollektiivi-sesti huomioimaan ihmis- ja perusoikeusnäkökulma kansallisella tasolla. 84 Jäsenmaiden välinen EESSI-tietojärjestelmä, jossa työ- ja sosiaalivakuutustiedot olisivat koordi-noidusti jokaisen maan viranomaistahojen saatavilla, on valmistelussa. Järjestelmän käyttöön-oton aikataulusta ei ole täyttä varmuutta. Tällä hetkellä EESSI-järjestelmä toimii informatiivisena kanavana unionin kansalaisille. kts:http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=869&langId=fi.


Keskustelu ei ole Suomen näkökulmastakaan aivan vieras, sillä riittävän toi-meentulon ja ansioturvan tasoa tarkastellaan myös Suomessa.85

2.5.3 Sosiaaliturvan koordinaatio EU:ssa

Mistä sitten voidaan keskustella, jos halutaan pohtia sosiaaliturvan lähentä-mistä unionin tasolla? Kuten on tullut aiemmin ilmi, sekä suomalainen että yleisesti eurooppalainen sosiaaliturva-ajattelu ovat varsin yhteneväisiä työpe-rusteisten oikeuksien osalta.

EU:n ollessa vahvasti työvoiman vapaata liikkuvuutta sisämarkkina-alueella edistävä kokonaisuus, siten unionin tasoinen koordinaatio – juuri ansioturvan kestävän toimeenpanon osalta – koko yhteisön alueella on perusteltua ja mah-dollista sovittaa yhteen. Sovittu täytyy tapahtua siten, ettei sillä heikennetä jo kansallisesti muodostuneita etuuksia. On tärkeä kehityssuunta, että mahdolli-nen työperusteisten sosiaaliturvaetuuksien koordinointi parantaisi työväes-tön sosiaaliturvaa myös heikommin kehittyneissä maissa.

Sinänsä unionin tason keskustelu minimitoimeentulosta juuri työväestön osalta on hyvin perusteltua. Universaali perusturva-ajattelun tulisi kattaa koko unionin alue. Konvergenssiajattelu, jossa supistetaan sosiaaliturvan pii-riin kuuluvaa joukkoa, ei edistä – minkään julkaistun tutkimuksen mukaan – kestävää taloudellista kehitystä ja yhteiskunnallista koheesiota. Asia on pi-kemminkin päinvastoin.

Vaikka eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa työelämässä oleva aktiiviväestö on ydin, jonka ympärille johdettu sosiaalivakuutusten turva rakentuu, on eri maissa lisätty myös koko ajan erilaisia sosiaaliturvaetuuksia, jotka perustuvat myös asumisperusteisuuteen.86

Tämä tukee joissain jäsenmaissa vallitsevaa suuntausta, jossa kansalliset po-liitikot haluavat rakentaa nykyistä vahvempaa institutionaalista turvaa läpi kansalaisten elinkaaren. Kuitenkin suuri vaikutus on sillä, millainen poliitti-nen rakenne jäsenmaiden hallituksissa on kulloinkin ja kuinka näiden jäsen-maiden talousohjausta on tarkasteltu komission toimesta kokonaiskestävyy-den valossa.

Unionissa on olemassa jäsenmaiden allekirjoittamat perusoikeuksia koskevat sopimukset, jotka velvoittavat jäsenmaita luomaan puitteet, jotka turvaavat

85 esim. Kangas (2015); Tervola (2015) http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/2831; THL (2015) http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-419-9. Lisäksi erilaiset perustulomallit omalla tavallaan tar-kastelevat toimeentulon standardeja. 86 Kari (2011). Kolmansista maista saapuneiden siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten saapuminen eri EU-maihin voi vaikuttaa ja muuttaa erilaisia sosiaaliturvakäytäntöjä eri jäsen-maissa. Niillä voi olla myös enemmän vaikutuksia muihin jäsenmaihin kuin pitkällä aikavälillä koko unionin tason sosiaalipolitiikkaan.

http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/2831

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-419-9


kansalaisten perusoikeuksien osalta myös vähimmäistoimeentulon ja inhimil-lisen perusturvan. Monissa järjestelmissä on kuitenkin puutteita siinä, ettei so-siaaliturva kata kaikkia sitä tarvitsevia, sillä sosiaaliturvan ulkopuolelle jää ih-misiä, mikä lisää eriarvoistumista ja syrjäytymistä.87 Pohjoismaiset hyvinvoin-tijärjestelmät onkin nähty erityisesti sosiaalista eriarvoistumista tasoittavina ja yhteiskunnan rakennetta tasa-arvoistavina malleina unionin tason tarkas-teluissa.88

87 mm. Kangas (2015); Koskiaho (2015); Saari (2015). 88 Schlüter (2015). SOC/520 EESC-2015-01011-00-01-ac-tra.


3 ONKO SUOMEN SOSIAALITURVA UHATTUNA? EU-oikeuden ja sisämarkkinoiden koordinoinnin kautta on haasteellista sovit-taa suomalaisen sosiaaliturvan peruspiirteitä eurooppalaiseen sosiaalipoliitti-seen kehikkoon. Tosin on muistettava, että jokaisessa jäsenmaassa on oma so-siaaliturvajärjestelmänsä. Sosiaaliturvan mahdollisessa harmonisoinnissa koko unionin alueella joudutaan kansallisesti arvioimaan unionin vaikutuksia kunkin jäsenmaan omista lähtökohdista. Tässä valossa myös sosiaalipoliitti-sen dialogin merkitys eri jäsenmaiden etujärjestöjen ja toimielinten välillä voisi muodostaa tärkeän sillan unionin alueella yhteisesti toimivien mallien löytämiseksi.

Vaikka EMU-ohjauksen kautta jäsenmaiden julkista sektoria yritetään tehos-taa – mikä vaikuttaa esimerkiksi Suomessa suoraan sosiaalipolitiikan sekto-rille – EMU-integraatio itsessään ei velvoita jäsenmaitaan esimerkiksi sosiaa-lipoliittiseen sektoriin kohdistuviin leikkauksiin. EU ei siis velvoita EMU-sopi-musten kautta minkäänlaisiin suoriin sosiaaliturvan heikennyksiin, ellei jokin jäsenmaa omassa politiikassaan halua käyttää leikkauspolitiikkaa talouden säätelyvälineenään. EU:lla ei ole oman näkemyksensä mukaan toimivaltaa sa-nella yksityiskohtaisia politiikkasektoreita koskevia ohjeita jäsenmaille. EMU-sopimukset antavat vain viitekehykset, joissa jäsenmaiden tulisi kehittää mak-rotaloutta.

EU:n todellinen kyky puuttua merkittävästi makrotalouksien epätasapainoi-hin on heikko. Etenkin suurten jäsenmaiden kohdalla, kuten Ranskan ja aiem-min myös Saksan, EU on ollut sekä haluton että kykenemätön puuttumaan maiden tai niiden rahoituslaitosten välinpitämättömyyteen EMU-sopimusten kriteereistä.

EMUn tarkoitus on tasapainottaa ja vahvistaa yhteisen valuutta-alueen ta-loutta. Kokonaisuutena EMU-alueen tilanne on talouskehityksen suhteen po-sitiivisesti latautunut, joten yksittäisten jäsenmaiden perustelut Euroopan ta-louden ja kilpailukyvyn tasapainottamisesta näyttäytyvät näin ollen sekä jä-senmaiden omien sisäpoliittisten suhdanteiden ja ideologisten tavoitteiden kansallisen läpiviemisen perusteluina sekä EU:ssa vahvasti vaikuttavan uusli-beraalin talousajattelun mukailuna.

Euroopan komissio työohjelmassa on vuodelle 2016 linjattu tavoitteet, joissa komissio lisää valmistelu- ja päätöksentekoprosessiinsa lisää avoimuutta ja laajempaa sosiaalista vuoropuhelua eri eturyhmien kanssa.89 Tältä pohjalta se on rakentamassa sosiaalista ulottuvuutta, joka alkaa uudistamalla sisämarkki-noiden toimintaa merkittävästi ohjaavat koordinointidirektiivit. Tämä ’Labour Mobility Packagen’ -nimellä julkaistava paketti tulee oletettavasti sisältämään koordinoinnin suhteen ehdotuksia siitä, kuinka eri jäsenmaiden sosiaaliturva-järjestelmät saataisiin toimimaan sujuvammin yhdessä jollain aikaperspektii-villä.90 Lisäksi aloitteen taustalla on tarkoitus vahvistaa sisämarkkina-alueen

89 Natali (2015). 90 Komission paketin pohjana on ollut sen teettämiä selvityksiä: mm. TREss-raportit: http://www.tress-network.org/.


liikkuvuuden suhteen jäsenmaille tasapuolista yhteisötoimintakoordinaatis-toa tarkentamalla koordinaatiosäännöstöä.

Keskustelu on kuitenkin siirtynyt integraatioterminologiasta konvergenssi-terminologiaan. Terminologian muutos tarkoittaa edistyneempien maiden kannalta heikennyksiä kattaviin ja vakaisiin sosiaaliturvajärjestelmiin. Suo-men ja suomalaisten palkansaajien kannalta ehdotus voi osin olla hankala, juuri Suomen sosiaalijärjestelmän universaaliuden eli asumisperusteisuuden vuoksi.

Sosiaaliturva on monitasoisen hallinnan ja säätelyn verkoston kautta yhä vah-vemmin osa yhteisötason sääntelyä kansallisen sosiaalipolitiikan lisäksi. Tässä kehityksessä kansallisen sosiaaliturvajärjestelmämallin peruselementit eri maissa nousevat kokoajan vahvemmin vertailtaviksi.

Suomalainen malli, jossa työntekijän turva on lakisääteisyytensä vuoksi var-mistettu, olisi erinomainen malli muiden jäsenmaiden työperusteista sosiaali-turvaa kehitettäessä. Lisäksi malli, jossa nousevat esiin kaikki ne hyvät tasa-arvon ja solidaarisuuden periaatteet, joita muun muassa eurooppalainen am-mattiyhdistysliike pyrkii edistämään, ovat suomalaisen hyvinvointimallin pe-rustana.91

Suomalainen hyvinvointimalli on tähän saakka pyrkinyt turvaamaan tasapuo-lisesti läpi elämänkaaren ulottuvat sosiaaliset riskit. Vaikka asumisperustei-sen sosiaaliturvajärjestelmän säilyttäminen on Suomessa kansallisesti päätet-tävä asia, unionin tasoinen talouspoliittisesti orientoitunut logiikka suosii enemmän mallia, joka kattaa vain perusturvan ja perustuu muutoin vapaaeh-toisuuteen. Tällainen järjestelmämalli Suomessa romuttaisi tullessaan paitsi sosiaaliturvan rakenteen ja ideologisen perustan myös koko sosiaali- ja ter-veyspalvelujen järjestelmän takaaman tasa-arvoisen perusturvan kaikille. Ke-hitys olisi uhka kansallisen sosiaaliturvan perusolemukselle.

Periaatteessa nykyisten perussopimusten toimivallanjaon puitteissa, EU ei voi uhata suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän perusrakenteita. Sen sijaan yh-denvertaisuus-, liikkuvuus- ja kilpailudirektiivien (kuten esimerkiksi potilas-direktiivin) ja EMUn syventymisprosessin kautta EU määrittelee, millainen toimintakehikko kansallisilla päättäjillä on käytettävissä myös sosiaalipolitii-kan kysymyksissä.

Kyse on siis siitä, millaista politiikkaa EU harjoittaa ja kuinka vahvasti uni-onille halutaan antaa vaikutusvaltaa yksittäisiin asioihin. Kansallisella tasolla on kyse pitkälti tästä näkökulmasta sekä siitä, kuinka paljon EU:n politiikan halutaan antaa ohjata kansallista politiikkaa.

Euroopan komission poliittinen linja on ollut vahvasti uusliberaalista talous-politiikkaa suosiva, vaikka komission puheenjohtaja Juncker itse on sanonut

91 kts. EESC. http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.press-releases.37282; Schlüter (2015). SOC/520 EESC-2015-01011-00-01-ac-tra.

http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.press-releases.37282


uskovansa vahvasti sosiaaliseen markkinatalouteen. Junckerin omaa linjaa tu-kee hänen aloitteensa tuoda sosiaalinen ulottuvuus myös EU:n ja EMUn yhtey-teen, lisätä eri eturyhmien välistä dialogia unionissa ja luoda puitteita, joilla puututaan absoluuttisen köyhyyden ongelmaan Euroopan laajuisesti. Unionin uusliberalistista linjaa tukee vahva talouselämän ja suuryritysten edustus niin Brysselin edunvalvonnan ja lobbauksen tehtävissä kuin erilaisina kytköksinä erityisesti komission virkamieskoneistoon ja jopa komissaarien taustoihin.

Unioni haluaa kehittyä ja niin haluaa myös Suomi. Meillä kansallinen sosiaali-turva tarvitsee päivittämistä ja kehittämistä huomioimaan yhteiskunnassa ta-pahtuvat muutokset. Lisäksi osana unionia Suomen lainsäädäntöä on jatku-vasti sovitettava voimassaoleviin EU-säädöksiin sopivaksi. Euroopan kattavaa sosiaaliturvaa on hyvä yhdistää toimivin osin ja kehittää parempaan suuntaan eri maiden keskinäisen koordinoinnin kautta. Suomi voi olla tässä kehityk-sessä myös aktiivisessa roolissa ja tuoda neuvottelupöytiin, joissa keskustel-laan sosiaalisesta tasa-arvosta ja yhteiskunnallisesta kuuluvuudesta, omat vuosikymmenten hyvät kokemuksensa ja esimerkkinsä.

Se, kuinka kattavasti ja tasapuolisesti kehityksessä on koko yhteiskunta mu-kana, on puhtaasti arvopoliittinen kysymys. Lisäksi useat erilaiset sosiaalipo-liittiset kokeilut eri puolilta Eurooppaa ovat osoittaneet, että tasoltaan ja kat-tavuudeltaan laajimmat hyvinvointimallit estävät eriarvoistumista parhaiten. Talouden perspektiivistä sosiaaliturvan laajuus ei kohdista sen suurempia ko-konaisrasitteita makrotaloudelle kuin kevyemmät hyvinvointimallit.92 Raken-teiden uudistamisen ei tarvitse välttämättä tarkoittaa koko sosiaaliturvajär-jestelmän perusperiaatteiden romuttamista. Myös Euroopan tasolla on yhä enemmän tarkasteltu sosiaaliturvan ja hyvinvoinnin subjektiivisten oikeuk-sien merkitystä ja vertailtavuutta.93

Sosiaaliturvajärjestelmän asumisperusteisuuden kannalta Sipilän hallituksen eräs kärkihankkeista on selvittää asumisperusteisen sosiaaliturvan tarkoituk-senmukaista kohdentumista. Selvityksen taustana on: ”Tehdään selvitys asu-misperusteisesta sosiaaliturvajärjestelmästä. Osana selvitystä tarkastellaan maahanmuuton kustannuksia ja vaikutuksia sekä ulkomaille maksettavien etuuksien perusteita, niiden kohdentumista ja tarkoituksenmukaisuutta”. Sa-masta aiheesta on tehty asiasta vastaavassa sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) virkamiestyönä jo vastaava selvitys, jossa on todettu, että ulkomaille maksetut asumisperusteiset etuudet ovat huomattavan pieni marginaaliosa kokonaismaksuista.94 Samat tiedot ovat saatavilla myös Kelan tilastoin-neista.95 Onkin mielenkiintoista, miksi hallitus on ottanut kärkihankkeekseen kyseisen selvityksen laatimisen kahdella miljoonalla eurolla, ja tämän selvi-tyksen pohjalta hallitusohjelmaan on kirjattu: ”Hallitus tekee linjaukset Suo-men strategisista ja yksityiskohtaisista tavoitteista sosiaaliturvaa koskevalle

92 esim. Koskiaho (2014); OECD. 93 kts. ESS. European Social Survey. http://www.europeansocialsurvey.org. 94 Ahtela (2014); Rentola (2014). 95 mm. http://www.kela.fi/etuuksien-maksu_perhe-etuudet.


EU-lainsäädännölle”.96 Silmiinpistävää on, että kärkihankkeen kuvailussa ei tule millään tavoin esille hankkeen selvitystyön pääasiallinen tarkoitus.

Suomen kansallinen politiikka on siis suurempi mahdollinen uhka sosiaalitur-varakenteen oikeudenmukaisuuden ja universaaliuden säilymiselle kuin suo-raan mikään EU:n tavoiteohjelmista. On kansallisen politiikan kysymys, mitkä sosiaaliturvan rakenteelliset elementit säilyvät jatkossa osana kansallista so-siaaliturvaa ja missä muodossa ne ovat silloin, vaikka sosiaalipolitiikan raamit eivät ole yksinomaisesti kansallisesti päätettävissä. Sosiaalisen pilarin raken-taminen EMUn yhteyteen, tiiviimpi EMUn ohjausjakso, sosiaalisen ulottuvuu-den vahvistaminen, työllisyyttä ja sisämarkkinoita vahvistava strategia ja EMU-integraation vahvistuminen ovat seuraavien vuosien kehitysprosesseja, joilla kaikilla on vaikutuksia sosiaaliturvaan koko unionin alueella.

96 http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/hyvinvointi/karkihanke1.


4 LOPUKSI: AMMATTILIITTOJEN ROOLI SOSIAALI-TURVAN PUOLUSTAJANA Euroopassa eletään talouskriisin jälkipyykin aikaa. EMUa yritetään vahvistaa ja sen rakenteellisia valuvikoja korjata. Samaan aikaan unionin sisämarkki-noille on luotu paineita vauhdittaa yhteisötason integraatioprosessia eri muo-doissa, mikä tavoitteena on luoda talousalueelle kasvua ja kehitystä. Unionin ulkoiset ja sisäiset erot asettavat kuitenkin haasteita tiiviimmälle yhteistyölle ja yhteisten normien koordinoinnille unionin jäsenmaiden kesken.

SAK:lle on tärkeää olla kaikissa keskustelupöydissä nostamassa esille suoma-laisen palkansaajan oikeutta tulevaisuudessakin luottaa kansallisen sosiaali-turvajärjestelmämme säilymiseen. Ammattiyhdistysliikkeen tulisi edunvalvo-jan roolissa entistä vahvemmin seurata niitä kehitysprosesseja, jotka vaikut-tavat sen jäsenistön sosiaaliturvaan. Oikea-aikainen reagointi ja keskinäinen laaja vuoropuhelu ovat tärkeitä asioita sekä kansallisten toimijoiden välillä että unionin tasolla.

SAK:lta ja sen jäsenliitoilta vaaditaan tarkkaa ajantasaista ja ennakoivaa ana-lyyttista seuraamista sosiaalipolitiikan koko sektorilla. Sosiaalisen pilarin ra-kentaminen tulee väistämättä avaamaan keskustelun sosiaaliturvajärjestel-mien yhä vahvemmasta yhteensovittamisesta unionin alueella, vaikka toimi-valtakysymysten takia toisin virallisesti ehkä väitettäisiin.

On melko todennäköistä, että vuosien 2016–2017 välisellä ajanjaksolla tulee eteen tilanne, jossa eri maiden ehdotuksia eurooppalaisen sosiaaliturvan lä-hentymiselle ja tiiviimmälle koordinoinnille tiedustellaan komission ja mui-den unionin toimielinten toimesta kansallisilta tasoilta. Tämä todennäköisyys johtuu siitä, että sisämarkkinoiden tiivistämisen ja EMUn rakenteiden ja me-kanismien vakiinnuttamisen yhteyteen nostettu sosiaalinen pilari tarvitsee sekä konkreettisia toimenpiteitä että jäsenmaiden kantoja. Lisäksi toisena seikkana on se kehitysprosessi, jossa Iso-Britannia pyrkii neuvottelemaan uu-delleen perussopimusehtonsa unionissa.97 Tässä yhteydessä neuvottelupöy-tiin tulee nousemaan hyvin suurella todennäköisyydellä myös kansallisen so-siaaliturvan kysymykset, siltä osin kuin ne ovat nousseet esille Iso-Britannian poliittisessa keskustelussa suvereniteetista. Kansallisen ja unionin tason in-tressit, toimivaltakysymykset sekä poliittiset yhteisömarkkinasäännöt mah-dollisesti avataan laajemmallekin unionin tason keskustelulle.98

On tärkeä muistaa, että kansallisen, alueellisen ja globaalin tason muutokset ovat sykliltään yhä nopeampia, jolloin paineet erilaisten nopeiden ratkaisu-mallien hakemiselle näyttävät kasvavan. Tällöin olisi hyvä olla olemassa tark-kaan harkittu ja huolellisesti valmisteltu näkemys niistä reunaehdoista, jotka SAK ja sen jäsenliitot hyväksyvät, jos EU-maiden sosiaaliturvajärjestelmiä aio-

97 mm. Natali (2015). 98 Aiheesta mm.: http://www.socialeurope.eu/2015/08/push-or-jump-why-the-uk-could-be-fa-cing-a-brexpulsion-rather-than-a-brexit/.; http://www.telegraph.co.uk/finance/com-ment/11968813/Three-reasons-why-Britain-needs-Brexit.html.

http://www.socialeurope.eu/2015/08/push-or-jump-why-the-uk-could-be-facing-a-brexpulsion-rather-than-a-brexit/

http://www.socialeurope.eu/2015/08/push-or-jump-why-the-uk-could-be-facing-a-brexpulsion-rather-than-a-brexit/


taan muokata lähemmäksi toisiaan. Tässä yhteydessä ammattiyhdistysliik-keen olisi hyvä säilyttää sen vahva rooli sosiaaliturvan asiantuntijana ja kan-sallisen sosiaaliturvan vahvana edunvalvojana sekä kansallisella että yhteisön tasolla.

Suomen palkansaajien näkemys olisi myös tultava määrätietoisesti esille eri instituutioissa, muiden jäsenmaiden ammattiyhdistysliikkeissä ja niin unionin kuin kansallisen tason valmisteluelimissä, jotka ovat mukana EMUn sosiaali-sen pilarin rakentamisprosessin eri vaiheissa. Vaikka SAK osallistuukin aktii-visesti kaikkiin valmistelutyöryhmiin, joissa muodostetaan Suomen kanta, ja se on perinteisesti ollut merkittävä kansallisen sosiaaliturvan rakentaja ja tur-vaaja, ei Suomen suurimman palkansaajien keskusjärjestön työsarka tule vä-henemään sosiaalipolitiikassa ja etenkään sosiaaliturvan sektorilla. Päinvas-toin. Sosiaalipolitiikan sektori nousee yhä vahvemmin vaikuttavaksi osaksi unionin toimintaa ja siten sektori tulee vaatimaan yhä yksityiskohtaisempien näkökulmien yhdistämistä osaksi laajempaa poliittista kenttää. Kansallinen ja unionin tason sosiaalipoliittiset kysymykset eivät ole erillisiä lohkoja euroop-palaisessa sosiaalisessa ulottuvuudessa.

EU:ssa sosiaalisen ulottuvuuden huomioiminen talouspolitiikan rinnalla on palannut komission työohjelmaan pitkän poissaolon jälkeen. Palkansaajaliik-keen kannattaa nähdä tämä tilaisuutena löytää yhteisiä eurooppalaisia käy-täntöjä, jotka tukevat yhteistä sosiaalista ulottuvuutta. Työntekijäjärjestöjen olisi myös hyvä olla entistä valppaammin mukana kansallisissa prosesseissa, joissa rakennetaan EU:n sosiaalista mallia.

Suomalaista sosiaaliturvaa haastetaan niin kansallisen politiikan kuin unionin sääntelyn kautta. EU:n lainsäädännön ja EMU-sopimusten kautta unioni – ja sen toimeenpanovaltaa käyttävä komissio – on saanut vähitellen yhä suurem-paa ohjaavaa roolia kansallisen sosiaalipolitiikan sektorille. Sosiaalipolitiikka, ja etenkin sosiaaliturva osana sitä, näyttävät erilaisilta riippuen, tarkastel-laanko politiikkasektoria kansallisesta vaiko Euroopan tason näkökulmasta.

Paitsi kansalliset poliittiset voimasuhteet, myös komission poliittiset linjauk-set ja näkemykset sekä unionin alueelle kehittynyt monitahoinen hallinta vai-kuttavat entistä enemmän myös sellaisiin politiikkalohkoihin, jotka perintei-sesti on mielletty yksinomaan kansallisen tason toimivaltaan ja politiikkaan kuuluviksi. Tämä vaikuttaa myös kansalliseen sosiaaliturvaan ja sen rakentei-siin, etenkin Suomen tyyppisissä laajan hyvinvointimallin maissa. Ja tämä ke-hitys on syytä tiedostaa rehellisesti.

Suomalainen ammattiyhdistysliike on historian saatossa ollut aktiivinen ra-kentamaan maastamme hyvinvointivaltiota, jossa sosiaaliturva on perustunut kattavalle, tasa-arvoiselle ja asumisperusteiselle mallille. Tähän kuuluu oleel-lisina elementteinä ansioturva, vähimmäisturva ja laajat julkiset palvelut. Suo-malaisen sosiaalisen mallin säilyttäminen on edelleen tärkeää tasa-arvon ja oi-keudenmukaisuuden sekä solidaarisuuden kannalta. Ja sen turvaamisessa sekä kansallisella tasolla että kansainvälisellä tasolla ammattiyhdistysliik-keellä on merkittävä rooli.


Koko väestön elämänkaaren kattava sosiaaliturva luo yhteiskuntaan sekä va-kautta että valmiutta edistää maan kasvua ja kehitystä. Tämä on voimavara, josta ei ole syytä luopua. Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen on hyvä olla mukana vaikuttamassa kaikissa vaiheissa myös eurooppalaisen sosiaalisen mallin rakentamisessa.


LÄHTEET Internet-aineistot ja -artikkelit:

AROPE/Eurostat. http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/in-dex.php/Glossary:At_risk_of_poverty_or_social_exclusion_%28AROPE%29.

EC. Euroopan komissio. Työllisyys, osallisuus ja sosiaalipolitiikka. http://ec.europa.eu/social/home.jsp?/langID=en; http://www.eu-ropa.eu/index_fi.htm.

EC. Employment, social affairs & inclusion. EU social security coordination ru-les: have your say! http://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&ca-tId=89&newsId=2275&furtherNews=yes.

EC. Family benefits. http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=863&lan-gId=en.

EC. European Commission (2012). Social Europe guide, Volume 2. Social Dia-logue. http://ec.europa.eu/social/publications.

ECFIN. http://ec.europa.eu/dgs/economy_finance/index_en.htm.

EESC. http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.group-2.

EPSCO. http://www.consilium.europa.eu/en/council-eu/configurati-ons/epsco/

ETUC. http://www.etuc.org.

European Council (2014). The economic and monetary union. Stronger economies for stronger union. European Union Publications. http://www.consilium.europa.eu/en/documents-publications/publications/

FinUnions, Uutisarkisto 1.10.2015. Komissio julkaisee ensi kevään aikana so-siaalisten vähimmäisoikeuksien paketin. http://finunions.org.

Jahier, Luca (2013). Euroopan talous- ja sosiaalikomiten lausunto aiheesta Eu-roopan talous- ja rahaliiton sosiaalinen ulottuvuus. ETSK. Bryssel 22.5.2013. http://www.eesc.europa.eu.

Juncker, J.-C. (2006). Weltmacht oder Wertemact Europa? Anspruch und Wirk-lichkeit. Rede auf dem Deutchen Katholigentag in Saarbrücken am 27.5.2006. http:www.gouvernement.lu/salle_presse/discours/premier_mi-nistre/2006/05/27katholikentag/index.html.

Juncker, J.-C. (2015). European Commission, Speech 9.9.2015. State of the Union 2015: Time for Honesty, Unity and Solidarity. http://europa.eu/ra-pid/press-release_SPEECH-15-5614_en.htm.

http://ec.europa.eu/social/home.jsp?/langID=en

http://www.europa.eu/index_fi.htm

http://www.europa.eu/index_fi.htm

http://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=89&newsId=2275&furtherNews=yes

http://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=89&newsId=2275&furtherNews=yes

http://www.consilium.europa.eu/en/council-eu/configurations/epsco/

http://www.consilium.europa.eu/en/council-eu/configurations/epsco/

http://www.consilium.europa.eu/en/documents-publications/publications/

http://finunions.org/

http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-15-5614_en.htm

http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-15-5614_en.htm


Koistinen, Pertti (2015). Pakolaisille tukipaketti ja nopeasti töihin? Alusta. Ar-tikkeli 29.9.2015. http://alusta.uta.fi/artikkelit/2015/09/29/pakolaisille-tu-kipaketti-ja-nopeasti-toeihin.html.

Korhonen, Pasi (2015). Sosiaalinen Eurooppa vedenjakajalla. Artikkeli 22.5.2015. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://stm.fi/artikkeli/-/asset_pub-lisher/sosiaalinen-eurooppa-vedenjakajalla.

OECD (2014). Society at a Glance 2014. www.oecd.org/social/societyatag-lance.htm.

Kirjallisuus ja artikkelit

Akyol, Metin, Micheael Neugart & Stefan Pichter (2013). Were the Hartz Re-forms Responsible for the Improved Performance of the German Labour Mar-ket. Economic Affairs. Volume 33, Issue 1, s. 34-47, February 2013. IEA. The University of Buckingham.

Bosch, G. & Weinkopf, G. (2008). Low-Wage Work in Germany. New York: Russel Age Foundation.

Chagny Odile & Michel Husson (2015). Looking for an ’optimal wage regime’ for the euro zone, s. 297-325. Wage bargaining under the new European Economic Governance. http://www.etui.org.

Conzelmann, Thomas (2008). Towards a new concept of multi-level gover-nance?. MLG Atelier 10.9.2008. http://cor.europa.eu/en/activities/gover-nance/documents/Conzelmann.pdf.

Degryse, Christophe, Maria Jepsen & Philippe Pocket (2013). The Euro crisis and its impact on national and European social policies. Working Paper 2013.05. ETUI.

Esping-Andersen, Gösta (1996). Welfare States in Transition. National Adapatations in Global Economies. Sage Publications Ltd.

Fernandes, S. & K. Maslauskaite (2013). A Social dimension for the EMU: Why and how? Jaques Delors Institute, Policy Paper 98, September 2013.

Ferrera, Maurizio (2013). Liberal neo-Welfarism: new perspectives for the European Social model. Opinion Paper No.14/ February 2013. OSE.

Fontaine, Pascal (2014). Valokeilassa Euroopan unionin politiikka: 12 oppi-tuntia Euroopasta. Euroopan unionin julkaisutoimisto. Euroopan unioni.

Forma, Pauli, Johanna Kallio & Arttu Saarinen (2009). Hyvinvointivaltion kannatuksen ja oikeutuksen tulevaisuus, s. 43-56. Teoksessa: Taimio, Heikki (toim.). Kurssin muutos: Kestävään kasvuun ja hyvinvointiin. TSL. Esa Print Oy.

http://alusta.uta.fi/artikkelit/2015/09/29/pakolaisille-tukipaketti-ja-nopeasti-toeihin.html

http://alusta.uta.fi/artikkelit/2015/09/29/pakolaisille-tukipaketti-ja-nopeasti-toeihin.html

http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaalinen-eurooppa-vedenjakajalla

http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaalinen-eurooppa-vedenjakajalla

http://www.oecd.org/social/societyataglance.htm

http://www.oecd.org/social/societyataglance.htm

http://www.etui.org/

http://cor.europa.eu/en/activities/governance/documents/Conzelmann.pdf

http://cor.europa.eu/en/activities/governance/documents/Conzelmann.pdf


Hagfors, Robert (2004). Essays on the Structure of Social Protection Finan-cing. Edita.

Hakala, Timo (2006). Sosiaaliturvajärjestelmien konvergenssi Euroopan uni-onissa, Sveitsissä, Islannissa ja Norjassa 1990-luvulla – Universaalin asumis-perusteisen sosiaaliturvan tulevaisuus Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Topsos – Sosiaalivakuutuksen ammatillinen lisensiaattitutkimus. Sosiaalipo-litiikan laitos. Turun yliopisto.

Hix, Simon & Björn Höyland (2011). The Political System of the European Union, 3rd edition. Palgrave MacMillan.

Heimonen, Kari (2014). Talouspolitiikkaa euroalueella – huomioita koko eu-roajasta. Talous- ja yhteiskunta 2/2014, s. 22-27.

Hooghe, Lisbet & Gary Marks (2008). A Postfunctionalist Theory of European Integration: From Permissive Consensus to Constraining Dissensus. Cam-bridge University Press.

Hyvärinen, Anna (2009). Suomen mahdollisuudet vaikuttaa valmisteilla ole-vaan EU-lainsäädäntöön. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 241. Helsinki.

Johnson, Paul: The Measurement of Social Security Convergence: The Case of

European Public Pension Systems since 1950. Journal of Social Policy, Vol. 28, No. 4, 1999, s. 595–618.

Jorens, Yves, Bernhard Spiegel, Jean-Claude Fillon, Grega Straban (2013). Key challenges for the social security coordination. Regulations in the perspective of the 2020. Think Tank report 2013. Project DG EMPL/B/4-VC/2012/1110. trESS. Ghent University.

Kangas, Olli (2006). Finland: Labor Markets Against Politics. Teoksessa: Im-mengut, Ellen M., Karen M. Anderson & Isabelle Schulze. The Handbook of West European Pension Politics. Oxford: Oxford University Press.

Kangas, Olli (2009). Onko Suomi enää pohjoismainen hyvinvointivaltio?, s. 23-42. Teoksessa: Taimio, Heikki (toim.). Kurssin muutos: Kestävään kas-vuun ja hyvinvointiin. TSL. Esa Print Oy.

Kari, Matti (2011). Sosiaaliturvajärjestelmät eri maissa. 6. uudistettu painos. FINVA. Jyväskylä: Bookwell Oy.

Kattelus, Mervi, Juho Saari & Matti Kari (2013). Uusi sosiaalinen Eurooppa. Euroopan unionin sosiaali- ja terveyspolitiikka. Eurooppatiedotus. Ulkoasi-ainministeriö. Jyväskylä: Kopijyvä Oy.


Natali, David, Bart Vanhercke & Riley Johnson (2015). The EU and the social legacy of the crisis: piecemeal adjustment or room for a paradigm shift? Da-vid Natali & Bart Vanhercke (Toim.). Social policy in the European Union: state of play 2015. OSE. ETUI.

Näätsaari, Sinikka (2014). Sosiaaliturva työn vai asumisen perusteella. Teok-sessa: Alijärvi, Boldt, Kainulainen, Söder (Toim.). Vasemmiston tulevaisuus. TSL. Riika: InPrint.

Näätsaari, Sinikka (2015). Samassa veneessä. Teoksessa: SAK. Kaikki sa-massa veneessä. Kirjoituksia suomalaisesta hyvinvointipolitiikasta. Valkealan Painokarelia Oy.

Paloheimo, Heikki (2010). Hyvinvointivaltion kannatus ja äänestyskäyttäyty-minen, s. 20-39. Teoksessa: Taimio, Heikki (toim.). Hyvinvointivaltion suunta – nousu vai lasku? TSL. Tammerprint.

Palosaari, Teemu (2007). Taloustieteen, sosiologian ja oikeustieteen vaikut-teet integraatioteoriassa. s. 143-178. Tiilikainen, Teija & Teemu Palosaari (toim.). Integraation teoria. Helsinki: Gaudeamus.

Pakaslahti, Johannes (2011). Eurokriisi ja sosiaaliturva EU:ssa. FINVA. Jyväs-kylä:Bookwell Oy.

Porte de la, Caroline, Philippe Pochet & Graham Room (2001). Social Benchmarking, Policy-making and New Governance in the EU. CEuS-Working Paper no. 2001/7. Journal of European Social Policy, Vol 11 no 4 (November 2001). OSE.

Porte de la, Caroline & Elke Heins (2014). Game Change in EU Social Policy: From Optional Re-Calibration to Coercive Retrechment. Teoksessa: Xiarcho-giannopoulou, E. & M. Rodriques. The Eurozone Crisis and the Transforma-tion of Democracy. London: Ashgate.

Raunio, Tapio (2007). Euroopan Unioni poliittisena järjestelmänä. s. 115-142. Tiilikainen, Teija & Teemu Palosaari (toim.) Integraation teoria. Hel-sinki: Gaudeamus.

Saari, Juho (2010). Hyvinvointivaltion uudistaminen ja taustaoletukset, s. 40-55. Teoksessa: Taimio, Heikki (toim.). Hyvinvointivaltion suunta – nousu vai lasku? TSL. Tammerprint.

Schulten, Torsten & Andrew Watt (2007). European minimum wage policy- a concrete project for a social Europe. EEE Policy Brief, 2/2007. ETUI-Rechs.

Schulten, Torsten & Torsten Müller (2014). Back on the agenda: a European minimum wage standard. Policy recommendations. ETUI Policy Brief No 8/2014. ETUI.


Schellinger, Alexander (2015). Giving Teeth to the EU’s Spcial Dimension. Dismal Failure and Promising Potential. International Policy Analysis. Sep-tember 2015. Friedrich Ebert Stiftung.

Socialplatform (2014). An EU directive on adequate minimum income. Adop-ted by Social Platform’s Steering Group June 24, 2014.

THL (2015). Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2011–2015. THL-Työpaperi 1/2015.

Tiilikainen, Teija (2007). Klassiset integraatioteoriat. s. 35-52. Teoksessa: Tii-likainen, Teija & Teemu Palosaari (toim.). Integraation teoria. Helsinki:Gau-deamus.

Trubek, David M. & James S. Mosher (2001). New Governance, EU Emplo-yment policy, and the European Social Model. Jean Monnet Working Paper No.6/01. Harward Law School. New Yorek University School of Law.

onko suomen sosiaaliturva uhattuna?

News & Politics