onko kieliryhmien välillä eroja? - agenda€¦ · ja pohjoisamerikkalaisessa mediassa (ks....

Suomenruotsalaisten hedelmällisyys

Anna Rotkirch, Venla Berg, Fjalar Finnäs

AGENDA

Onko kieliryhmien välillä eroja?


Onko kieliryhmien välillä eroja?

Anna Rotkirch, Venla Berg, Fjalar Finnäs

5

Sisältö

Kirjoittajat 7Esipuhe 9

Suomenruotsalaisten hedelmällisyydestä 2000-luvulla 13Tausta 13Entä kielelliset erot? 17Ruotsinkielisten syntyvyys Suomessa, 1987–2017 18Lasten lukumäärä ruotsin- ja suomenkielisten keskuudessa eri ikäryhmissä vuosina 2006 ja 2016 20Koulutus, lasten lukumäärä ja kieliryhmään kuuluminen 23Pohdinta 28Kiitokset 29Lähteet 29

Fjalar Finnäs: ”Ruotsinkielisyydelle kuuluu hyvää” 33Onko kielellä vaikutusta? 33Kielten sekoittuminen lisää ruotsinkielisten lasten suhteellista määrää 36Onko ruotsinkielisten pienemmällä avioeroriskillä vaikutusta? 40”Ruotsinkielisyydelle kuuluu hyvää” 41Lähteet 42

6

Ajatushautomo Agenda 2018ISBN 978-952-7273-06-7 (sid.)ISBN 978-952-7273-07-4 (PDF)Kuvitukset: Sebastian DahlströmKäännös: Pauhu Oy

7

Kirjoittajat

Anna Rotkirch toimii tutkimusprofessorina ja tutkimusjohtajana Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksella. Rotkirch tutkii perhesuhteita ja syntyvyyttä.

Psykologian tohtori Venla Berg toimii tutkijana Väestöliitossa. Hän on erikoistunut tutkimuksessaan lastenhankintaan, vanhemmuteen ja persoona-psykologiaan

Fjalar Finnäs on erikoistunut suomenruotsalaisen väestörakenteen tut-kimukseen. Hän jäi eläkkeelle Åbo Akademista vuonna 2016.

9

Esipuhe

Jäälautta kasvaa sittenkin

Sekä hedelmällisyys että syntyvyys ovat Suomessa laskusuunnassa jo kahdeksatta vuotta peräkkäin. Rajusti laskevat syntyvyyslukemat ovat nousseet yhdeksi Suomen suurimmista tulevaisuuden kysymyk-sistä. Vähemmistön näkökulmasta katsottuna syntyvyysasia on luon-nollisesti vielä hieman kiinnostavampi. Miltä suomenruotsalaisten syntyvyys näyttää? Onko kieliryhmien välillä eroja?

Ajatushautomo Agenda on yhdessä Väestöliiton kanssa tarkas-tellut ruotsinkielisen Suomen syntyvyyttä. Pääpiirteissään suomen-ruotsalaisten käyrä kulkee samaan suuntaan kansallisen suuntauksen kanssa. Väestöliiton Anna Rotkirch ja Venla Berg ovat kuitenkin pystyneet osoittamaan muutamia kiinnostavia ja – suomenruotsa-laisesta näkökulmasta – merkittäviä eroja.

Kenties huomionarvoisinta on se, että vuonna 2017 ruotsin-kielisten kokonaishedelmällisyys oli 1,61 lasta naista kohden, kun koko maassa lukema oli 1,49. Molempien kieliryhmien käyrät olivat tosin laskusuuntaisia, mutta suomenruotsalaisten ei laskenut aivan yhtä jyrkästi alaspäin.

Fjalar Finnäs, ruotsinsuomalaisen väestönkehityksen asiantuntija, korostaa lisäksi yhtä piirrettä syntyvyyskeskustelussa. Finnäs toteaa, että kielellinen sekoittuminen saa aikaan suomenruotsalaisten määrän kasvua, kun lapset rekisteröidään ruotsinkielisiksi.

Pääkaupunkiseudulla kielellinen sekoittuminen on niin suurta, että vain kolmasosalla ruotsinkielisistä lapsista on kaksi ruotsinkielis-

10

tä vanhempaa. Uhatusta vähemmistöasemastaan huolimatta lapset rekisteröidään yhä useammin ruotsinkielisiksi ja jos lähtökohtana pidetään lasten kieltä, ruotsinkielisten naisten hedelmällisyys nousee yli 40 prosenttia. Alhaisesta hedelmällisyystasosta huolimatta ruotsin-kielisen väestön syntyvien lasten määrä vastaa hedelmällisyyslukua 2,1.

Nämä luvut on hyvä pitää mielessä, kun suomenruotsalaiset tuomiopäivän profeetat raakkuvat. Luonnollisesti on äärimmäisen tärkeää, että ruotsinkieliset rakenteet ovat kunnossa vähemmistön jatkuvuutta ajatellen. Mutta vähintään yhtä tärkeää on, että jälkikasvua syntyy. Tässä raportissa esitettyjen lukujen valossa tulevaisuus näyt-tää valoisalta ruotsinkielistä Suomea ajatellen. Suomenruotsalaisten jäälautta ei pienene, vaan kasvaa sittenkin.

Helsingissä 12.6.2018Mattias FagerholmToiminnanjohtaja, Ajatushautomo Agenda

13


Suomenruotsalaisten hedelmällisyydestä 2000-luvulla

- Ruotsinkielisten suomalaisten hedelmällisyysluku oli 1,61 vuonna 2017, kun se koko maan osalta oli 1,49. - Vuodesta 1987 ruotsinkielisten hedelmällisyys on ollut suurempi kuin koko Suomen, poikkeuksena 1999–2006. - Yleinen trendi on molemmissa kieliryhmissä sama ja lapsettomien suomalaisten määrä kasvaa erityisesti nuoremmassa ikäluokassa.- Ruotsinkieliset saavat lapsia vähän vanhempina, mutta heistä tulee vanhempia hieman useammin kuin suomenkielisistä.- Ruotsinkielisillä on ollut useammin suurperheitä, joihin on kuu-lunut kolme tai neljä lasta, mutta suurperheiden määrä vaikuttaa nyt vähenevän nopeammin ruotsinkielisten joukossa.

Tausta

Sekä hedelmällisyys että syntyvyys laskevat Suomessa jo kahdek-satta peräkkäistä vuotta. Lapsia syntyy vähemmän ja niitä syntyy myös vähemmän naista kohti. Lasku johtuu erityisesti siitä, että ensisyn-nyttäjiä on entistä vähemmän. Yhä suurempi osa nuorista aikuisista lykkää perheen perustamista, koska haluaa saada lapsia vanhempana tai ei halua lapsia lainkaan. Myös toisia ja kolmansia lapsia syntyy vähemmän verrattuna vuosituhannen vaihteeseen.

Vastaava muutos on käynnissä myös muissa Pohjoismaissa,

14

Venla Berg ja Anna Rotkirch

joissa Ruotsia lukuun ottamatta on havaittu selvä syntyvyyden lasku 2010-luvulla (Kuvio 1). On kiinnostava, että myös Islannissa, jossa 2000-luvun alussa kokonaishedelmällisyys oli yli 2 lasta, ollaan vauhdilla menossa kohti syntyvyyttä, joka alittaa esimerkiksi Ruot-sin lukuja. Myös Norjassa syntyvyyden kehitys on ollut vastaavaa kuin Suomessa, siitä huolimatta että Norjassa talous ei ole kärsinyt merkittävästi, kun taas meillä vuonna 2008 alkanut taloudellisen epävarmuuden aika on leimannut kokonaista sukupolvea. Ruotsissa kehitys on maltillisempaa mutta trendi sama.

Kuvio 1. Syntyvyys (kokonaishedelmällisyys) Pohjoismaissa 2006-2017Lähde: Väestöliitto, A. Rotkirch ja maiden tilastokeskukset.

Vaikuttaakin siltä, että etenkin kaikkein vauraimmissa länsimaissa ke-hitys kulkee kohti yhä myöhäisempää ja alhaisempaa syntyvyyttä, myös 2008 alkaneen talouskriisin jälkeen. Ihmisten haluttomuus saada lapsia, niin sanottu ”baby bust” -ilmiö herättää keskustelua myös brittiläisessä

1,3

1,4

1,5

1,6

1,7

1,8

1,9

2,0

2,1

2,2

2,3

2,4

1990 1992 1994 1996 1998 200020022004200620082010 2012 2014 2016

Koko

naishe

delm

ällis

yys

Suomi

Ruotsi

Norja

Tanska

Islanti

15


ja pohjoisamerikkalaisessa mediassa (ks. esimerkiksi Friedman 2013). Kuten havainnollistetaan Kuviossa 2, useissa Euroopan maissa

talouden kriisi vaikutti kokonaishedelmällisyyteen, joka sitten toipui kriisin ollessa ohi. Silti Pohjoismaissa ja muissa vauraissa maissa syntyvyyden lasku on jatkunut myös talouden toipumisen jälkeen. Koko Euroopassa on vuodesta 2008 lähtien syntynyt vähemmän lapsia naista kohti 20–29-vuotiaiden ikäryhmässä ja enemmän lap-sia 30–39-vuotiaiden naisille. Lasten saamisen lykkääminen näkyy selvimmin 30–39-vuotiaille naisten ikäryhmän aikaisempaa kor-keammassa syntyvyydessä (Kuvio 2d).

16


Kuvio 2a–d. Muutokset kokonaishedelmällisyydessä ennen taloudellista kri- isiä 2008, sen aikana ja sen jälkeen eri maissa, %.Lähde: Kansaneläkelaitos, A. Miettinen ja Eurostat.

Yleisellä syntyvyystrendillä on erityinen merkitys Suomessa, jossa sekä lapsettomien määrä että monilapsisten vanhempien määrä on ollut pitkään suuri. Vaikka Pohjoismaiden kehityssuunta on samanlainen, Suomen luvut ovat viime vuosina olleet matalimmat; toki emme vielä tiedä lopullista syntyvyyttä ja vahvatkin heilahtelut ovat kokonaishe-delmällisyydessä mahdollisia (Kuvio 1).

Suomessa lapsettomien määrän uskotaan kasvavan ja suoma-

-20

-15

-10

-5

0

5

10

15

20

20-24 25-29 30-34 35-39

EEA (EU28+Islanti, Norja, Liettua)

Muutos 2005-2008 Muutos 2008-2012 Muutos 2012-2016

20-24 25-29 30-34 35-39

Eniten kärsineet (Kreikka, Italia, Irlanti, Espanja, Portugali)

Muutos 2005-2008 Muutos 2008-2012 Muutos 2012-2016-20

-15

-10

-5

0

5

10

15

20

20-24 25-29 30-34 35-39

Pohjoismaat (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska)


-15

-10

-5

0

5

10

15

20

20-24 25-29 30-34 35-39

Vauras Länsi-Eurooppa (Ranska, Iso-Britannia, Belgia, Alankomaat)


-15

-10

-5

0

5

10

15

20

17


laisista suurperheistä tulee yhä harvinaisempia, jos nykyinen kehi-tystrendi jatkuu. (Rotkirch et al. 2017; Berg 2018). Suurperheiden väheneminen on paitsi vääjäämätön seuraus lastensaannin lykkää-misestä, jolloin monet eivät enää ehdi saada kovin montaa lasta, heijastelee myös suomalaisten tämänhetkisiä toiveita. Yhä harvempi suomalainen haaveilee kolmesta tai useammasta lapsesta, ja yhä useampi suomalainen pitää ihanteenaan lapsettomuutta (Berg 2018).

Entä kielelliset erot?

Minkälaista syntyvyys sitten on Suomen ruotsinkielisen väestön keskuudessa? Ruotsinkielisten suomalaisten syntyvyydessä on eri aikoina ollut jonkin verran eroavaisuuksia valtaväestöön nähden. Kieliryhmien välillä ei 1970-luvun alussa ollut syntyvyyseroja, mutta hieman selkeämpi ero oli havaittavissa 1970-luvun puolivälissä, jolloin ruotsinkielisillä syntyvyys oli hieman alempi kuin suomenkielisillä (Finnäs 1987). Kehi-tyksestä viime vuosien aikana ei ole esitetty tarkempaa tietoa.

Esittelemme tässä ensin tuoreita, julkaisemattomia viime vuosia koskevia tilastoja. Lisäksi tarkastelemme kieliryhmien välisiä eroja miesten ja naisten lapsiluvussa eri ikäryhmissä sekä koulutustason mukaan. Kielellä viitataan tässä ainoastaan äidin virallisesti rekis-teröityyn kieleen. Se tarkoittaa, että tosiasiallista kieliryhmään kuulumista, monikielisyyttä tai kielen vaihtamista ei ole voitu huomi-oida näissä tuloksissa. Osassa analyyseistä mukana on myös joitakin Ruotsissa syntyneitä ruotsinkielisiä henkilöitä. On myös muistettava että tässä tarkastellaan yksilöitä, ei pareja. Aiemmasta tutkimuk-sesta tiedämme, että esimerkiksi avioeroriski ja lapsikuolleisuus

18


vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat suomen- tai ruotsinkielisiä tai sekakielisestä liitoista (Saarela & Finnäs 2014; Finnäs & Saarela 2014; Saarela et al. 2016). Näitä eroja emme siis tässä selvityksessä pysty ottamaan huomioon.

Ruotsinkielisten syntyvyys Suomessa, 1987–2017

Kokonaishedelmällisyysluku kuvaa sitä, kuinka monta lasta nai-nen keskimäärin saisi elämänsä aikana, jos hän saisi lapsia siihen tahtiin kuin hedelmällisessä iässä olevat naiset tiettynä vuonna lapsia ovat saa-neet. Suomen ruotsinkielisillä kokonaishedelmällisyys on 1980- luvun lopulta lähtien seurannut koko maan hedelmällisyyskehitys tä, mutta kehityksessä on ollut joitakin mielenkiintoisia eroja (Kuvio 3). Ensin-näkin hedelmällisyys on ollut ruotsinkielisten keskuudessa jonkin verran suurempi kuin koko maassa lähes koko ajanjakson ajan. Tilanne on samanlainen uusimmissa tilastoissa: vuonna 2017 ruotsinkielisten yhteenlaskettu hedelmällisyys oli 1,61 lasta naista kohden, kun he-delmällisyysluku koko maan osalta oli 1,49. Toiseksi vuosituhannen vaihteessa, vuosien 1999–2005 välillä, oli jakso jolloin ruotsinkielisten hedelmällisyys oli sama tai alempi kuin suomenkielisten. Tämä voi viitata esimerkiksi siihen, että ruotsinkieliset naiset joko aikaistivat lastensaantiaan 1990-luvun lopulla tai lykkäsivät lasten hankintaa myöhempään 2000-luvun alussa, verrattuna muuhun Suomeen.

2000-luvun alkupuolella hedelmällisyys kasvoi ruotsinkielisten keskuudessa hieman hitaammin mutta jyrkemmin kuin koko maassa, kun taas nykyinen laskeva trendi on ollut hieman loivempi ruotsin-kielisillä.

19


Kuvio 3. Kokonaishedelmällisyysluku Suomessa asuvien ruotsinkielisten osalta 1987–2017. Lähde: Väestöntutkimuslaitos, A. Rotkirch; Väestömuutokset 2014; Tilastokeskus Tietokannat ja T.

Nikander, julkaisematon tilasto.

2000-luvun alussa syntyi vuosittain noin 2700 lasta äideille, jotka oli rekisteröity ruotsinkielisiksi. Viime vuosina syntyneitä on vuositasolla ollut noin 2500 lasta. Vuosi 2009 oli toistaiseksi tämän vuosituhannen ennätysvuosi ruotsinkielisten syntyvyydessä. Tuona vuonna ruotsin-kielisille (Suomessa syntyneille) äideille syntyi yli 2800 lasta ja kyseisen väestönosan hedelmällisyysluku oli yli 1,9. (Väestömuutokset 2015; Tilastokeskuksen julkaisematon tilasto.) 2000-luvulla on vuosittain syntynyt 55–90 lasta ruotsinkielisille äideille, jotka eivät ole syntyneet Suomessa, keskimäärin 69 lasta vuodessa.

Seuraavaksi esitämme myös naisten kokonaishedelmällisyyden kehitystä vertailemalla vain suomalaistaustaisia naisia äidinkielen (suomi vai ruotsi) mukaan (Kuvio 4). Tulos on samankaltainen kuin edeltävässä, eri tavalla tehdyssä vertailussa.

1,0

1,1

1,2

1,3

1,4

1,5

1,6

1,7

1,8

1,9

2,0

1987

1988

1989

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

Suomi

Ruotsinkieliset

20


Kuvio 4. Kokonaishedelmällisyys suomalaistaustaisilla suomen- ja ruot-sinkielisillä naisilla, 2000–2016.Lähde: Väestöliitto, V. Berg ja Tilastokeskus.

Lasten lukumäärä ruotsin- ja suomenkielisten kes-kuudessa eri ikäryhmissä vuosina 2006 ja 2016

Syntyvyys on alentunut Suomessa kaikissa ikäryhmissä, mutta eniten nuorimmilla, mikä heijastelee lastensaannin ajoituksen jatkuvaa myöhentymistä. Emme kuitenkaan vielä pysty ennustamaan, missä määrin nykyinen syntyvyyden lasku peilaa suomalaisten lopullista lapsilukua tulevaisuudessa eli sitä, kuinka moni vielä saa (lisää) lapsia ja missä iässä. Suomen kaltaisissa maissa, joissa syntyvyys on matala tai erittäin matala, on odotettavissa, että kokonaishedelmällisyyden kehitys on epätasaista ja ”sahaavaa” (Sobotka 2017): lastensaannin ajoittamisen vaihtelut vaikuttavat vuosittain laskettavaan kokonaishe-

1,0

1,1

1,2

1,3

1,4

1,5

1,6

1,7

1,8

1,9

2,0

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

Suomenkieliset Ruotsinkieliset

21


delmällisyyslukuun, mutta eivät välttämättä lopulliseen saavutettuun lapsimäärään. Tarkastelemme seuraavaksi suomalaisten lapsimääriä (0, 1, 2, 3 ja 4 lasta tai enemmän), kieli- (Suomessa syntyneet ruot-sinkieliset ja suomenkieliset) ja ikäryhmien mukaan vuosina 2006 ja 2016. (Kuviot 5a-b).

Kuten kokonaishedelmällisyys, myös lapsimäärät ovat hiukan korkeampia ruotsinkielisillä kuin suomenkielisillä suomalaisilla (Kuvio 5a). Hedelmällisen iän loppupuolella ruotsinkieliset ovat suomenkielisiä harvemmin lapsettomia. Nuoremmissa ikäryhmissä ruotsinkieliset taas ovat suomenkielisiä useammin lapsettomia, kos-ka ruotsinkieliset saavat lapsia keskimäärin hieman vanhempina. 25–29-vuotiaiden naisten joukossa vuosien 2006 ja 2016 välillä on kuitenkin tapahtunut muutos (Kuvio 5b). Tässä ikäryhmässä suo-menkielisten lapsettomien naisten osuus on kasvanut enemmän kuin ruotsinkielisillä, ja lapsettomien osuudet ovat heillä nykyään lähes yhtä suuret (sama tulos koskee niitä ikäryhmiä, joita ei näytetä tässä, 30–34- ja 40–44-vuotiaat). Molemmissa kieliryhmissä ja kaikissa ikäryhmissä lapsettomien määrä on kasvanut muutamalla prosent-tiyksiköllä kymmenessä vuodessa. Poikkeuksena ovat ainoastaan 35–39-vuotiaat ruotsinkieliset miehet, joiden parissa lapsettomuus on yhtä yleistä nyt kuin vuonna 2006.

Lapsettomuuden lisääntymisen lisäksi kymmenessä vuodessa myös sellaisten vanhempien määrä, joilla lapsia on 3, 4 tai enemmän, on vähentynyt. Kolmilapsisten miesten ja naisten osuudet ovat pienentyneet merkittävästi molemmissa kieliryhmissä, naisilla yli kymmenen prosenttia. Nelilapsisten osuudet sen sijaan ovat pysy-neet suomenkielisillä suunnilleen samoina, mutta ruotsinkielisillä pienentyneet noin neljänneksellä. Aiemmista vuosikymmenistä

22


poiketen ruotsinkieliset saavat nykyään harvemmin neljä lasta tai enemmän verrattuna suomenkielisiin vanhempiin (tämä koskee myös 40–44-vuotiaita vuonna 2016, ei kuviota).

Kuvio 5a. Lasten määrä eri kieli- ja ikäryhmissä 2006 ja 2016, miehetLähde: Tilastokeskus

Kuvio 5b. Lasten määrä eri kieli- ja ikäryhmissä 2006 ja 2016, naisetLähde: Tilastokeskus.

0%10%20%30%40%50%60%70%80%90%

100%

Naiset, 2006 (vasen) 2016 (oikea)

4+

3

2

1

0

suom

i 25-2

9 v.

suom

i 35-3

9 v.

ruots

i 25-2

9 v.

ruots

i 35-3

9 v.

suom

i 25-2

9 v.

suom

i 35-3

9 v.

ruots

i 25-2

9 v.

ruots

i 35-3

9 v.

0%10%20%30%40%50%60%70%80%90%

100%

Miehet, 2006 (vasen) 2016 (oikea)

4+

3

2

1

0

suom

i 25-2

9 v.

suom

i 35-3

9 v.

ruots

i 25-2

9 v.

ruots

i 35-3

9 v.

suom

i 25-2

9 v.

suom

i 35-3

9 v.

ruots

i 25-2

9 v.

ruots

i 35-3

9 v.

23


Koulutus, lasten lukumäärä ja kieliryhmään kuuluminen

Lopuksi tarkastelemme lasten lukumäärää 35–39-vuotiailla vuosina 2006 ja 2016 kieliryhmän, sukupuolen ja koulutuksen mukaan. Kaikis-sa pylväspareissa suomenkieliset ovat vasemmalla ja ruotsinkieliset oikealla. Huomaa, että keskimmäinen sarake, alimman korkeakoulu-tuksen (ns. opistotaso) saaneet suomalaiset, edustaa huomattavasti pienempää kansanryhmää kuin muut ryhmät, erityisesti vuonna 2016, jolloin tämän tasoinen koulutus oli Suomesta jo käytännössä loppunut.

24


Kuvio 6a. Lapsimäärä 35–39-vuotiaiden miesten keskuudessa koulutustason ja kielen mukaan (suomi vasemmalla, ruotsi oikealla) vuonna 2006

Kuvio 6b. Lapsimäärä 35–39-vuotiaiden miesten keskuudessa koulutustason ja kielen mukaan (suomi vasemmalla, ruotsi oikealla) vuonna 2016Lähde: Tilastokeskus.

0

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%

Perus/tuntematon Toinen aste Alin korkea Alempi korkea Ylin korkea+tutkija

Miehet, 35-39-v., 2016

0 1 2 3 4+

0

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%


Miehet, 35-39-v., 2006

0 1 2 3 4+

25


Kuten kuviot 6a ja 6b havainnollistavat, miehillä koulutustaso on sel-keässä käänteisessä yhteydessä lapsettomuuteen: lapsettomien miesten osuus pienenee koulutustason noustessa. Lapsettomuus on kasva-nut muutamalla prosenttiyksiköllä vuosina 2006–2016 useimmissa ryhmissä, eniten vähän koulutettujen ja ruotsinkielisten alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden miesten keskuudessa. Kaikissa koulutus luokissa ruotsinkieliset ovat harvemmin lapsettomia kuin suo-menkieliset, ja erot ovat selvimpiä korkeimmin koulutettujen miesten joukossa.

Suurperheiden isien (3+ lasta) määrä on vähentynyt selvästi viime vuosikymmenen aikana kaikissa koulutusluokissa, ja ruotsinkielisten joukossa vielä enemmän kuin suomenkielisten joukossa. Erityisen paljon suurperheellisten miesten osuus on pienentynyt alemman korkeakoulutuksen saaneiden ruotsinkielisten miesten joukossa. Naisten vastaavat luvut ovat tarkasteltavissa Kuvioissa 7a ja 7b.

26


Kuvio 7a. Lapsimäärä 35–39-vuotiaiden naisten keskuudessa koulutustason ja kielen mukaan (suomi vasemmalla, ruotsi oikealla) vuonna 2006

Kuvio 7b. Lapsimäärä 35–39-vuotiaiden naisten keskuudessa koulutustason ja kielen mukaan (suomi vasemmalla, ruotsi oikealla) vuonna 2016Lähde: Väestöliitto, Venla Berg ja Tilastokeskus.

0

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%


Naiset, 35-39-v., 2016

0 1 2 3 4+

0

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%


Naiset, 35-39-v., 2006

0 1 2 3 4+

27


35–39-vuotiailla naisilla koulutus ei ole niin vahvasti yhteydessä lap-settomuuteen kuin miehillä. Vuonna 2006 lapsettomuus oli suomen-kielisillä yleisintä ylemmissä koulutusluokissa ja ruotsinkielisillä sekä matalimmin että korkeimmin koulutetuilla. Tässä on huomattava, että sellaisten suomalaisten naisten määrä, joilla on perustason tai tuntematon koulutus, on vähäinen koko väestössä. Ruotsinkielisillä naisilla lapsettomuus oli harvinaisempaa kuin suomenkielisillä, eri-tyisesti korkeammissa koulutusluokissa.

Kymmenessä vuodessa lapsettomuus lisääntyi selvästi alem-missa koulutusluokissa, mutta jopa hieman väheni korkeammin koulutettujen naisten keskuudessa. Erot suomen- ja ruotsinkielisten naisten välillä säilyivät, paitsi matalimmin koulutettujen joukossa. Tässä ryhmässä ruotsinkielisten naisten lapsettomuus on noussut niin paljon, että heidän osuutensa on tällä hetkellä suurempi kuin vastaavassa suomenkielisessä ryhmässä.

Kuten miehillä, niiden 35–39-vuotiaiden naisten osuus, joilla on kolme tai enemmän lapsia, on vähentynyt kymmenessä vuodessa molemmissa kieliryhmissä. Ruotsinkielisillä pudotus on ollut jyr-kempää ja koskee kaikkia koulutusluokkia, kun taas suomalaisilla merkittävä pudotus koskee ainoastaan korkeimmin koulutettuja. Vuonna 2006 suurperheellisten suomenkielisten naisten osuus oli matalissa koulutusluokissa suurempi kuin ruotsinkielisten ja korkea-koulutettujen joukossa taas pienempi. Vuoteen 2016 tultaessa erot korkeakoulutettujen suomen- ja ruotsinkielisten suurperheellisten naisten osuuksissa olivat pienentyneet lähes olemattomiksi.

28


Pohdinta

Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että ruotsinkielisillä on suo-menkielisiä suomalaisia vähemmän avioeroja, parempi terveys, pi-dempi elinikä, vähemmän työttömyyttä ja korkeampi koulutustaso (Finnäs 1986; Saarela & Finnäs 2003; Saarela & Finnäs 2014; Saarela, Cederström & Rostila 2016). Saarela ja Finnäs (2014) arvelevat, että vahvempi sosiaalinen integraatio voi selittää avioliittojen vakauden ruotsinkielisten parien keskuudessa. Myös subjektiivinen tyytyväi-syys parisuhteeseen on suurempi suomenruotsalaisten keskuudessa suomenkielisiin verrattuna (Kontula 2013).

Näiden tulosten pohjalta ruotsinkielisten vähäisempi lapset-tomuus ei ole yllättävää. Hieman yllättävänä voidaan sen sijaan ehkä pitää vuosituhannen vaihteen ”notkahdusta” ruotsinkielisten hedelmällisyydessä. Sen syyt ovat vielä tutkimatta. Suomessa on perinteisesti ollut eurooppalaisittain paljon niitä, joilla on kolme tai enemmän lasta. Siksi suurperheiden määrän väheneminen on odot-tamaton trendi. Suomenruotsalaisten keskimääräistä korkeampaa syntyvyyttä vasten on vielä odottamattomampaa, että tämä suur-perheiden vähentyminen on kymmenessä viime vuodessa koskenut erityisesti ruotsinkielisiä suomalaisia. Tämänkin ilmiön syvempi ymmärtäminen vaatii lisätutkimusta, muun muassa tarkastelemalla erilaisia kieliyhdistelmiä parisuhteissa.

29


Kiitokset

Tutkimus on osa Familjeliv-tutkimushanketta jota on rahoittanut Svenska Kulturfonden.

Kiitämme myös Tilastokeskusta, erityisesti Timo Nikanderia, Matti Saarta ja Joni Rantakaria sekä Kansaneläkelaitoksen Anneli Miettistä yhteistyöstä.

Lähteet

Befolkningsförändringar 2014. Statistikcentralen. www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yvrm_vamu_201400_2016_14246_net.pdfBerg, V. (2018). Suomalaiset haluavat nykyään vähemmän lapsia kuin ennen. Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Tietovuoto: http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tietovuodot/touko-2018-tietovuoto/Familjeliv, forskningsprojekt. http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/perhetutkimus/familjeliv/ Finnäs, F. (1986). Den finlandssvenska befolkningsutvecklingen 1950–1980: en analys av en språkgrupps demografiska utveckling och effekten av blandäktenskap. Svenska Litteratursällskapet i Finland. Finnäs, F. & J. Saarela (2014). Infant mortality and ethnicity in an indigenous European population: Novel evidence from the Finnish population register. Scientific Reports, 4, 4214. Kontula, O. (2013). Yhdessä vai erikseen? Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Perhebaro-

30


metri 2013. Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 47/2013. Helsingfors: Väestöliitto. Mäki, M. (2017). Finsk- och svenskspråkiga gifter sig allt oftare med varandra. Väestöntutkimuslaitos, Tietovuoto, marraskuu 2017. www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tietovuodot/informationslacka-for- november-2/ Rotkirch, A., K. Tammisalo, A. Miettinen & V. Berg (2017). Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lastensa-annista. Perhebarometri 2017. Väestöntutkimuslaitos Katsauksia E51. Helsinki: Väestöliitto. Saarela, J., & Finnäs, F. (2014). Transitions within and from eth-no-linguistically mixed and endogamous first unions in Finland. Acta Sociologica, 57(1), 77–92. Saarela, J., A. Cederström, & M. Rostila (2016). Birth order and mortality in two ethno-linguistic groups: register-based evidence from Finland. Social Science & Medicine 158: 8–13. Saarela, J., & Finnäs, F. (2003). Social background and education of Swedish and Finnish speakers in Finland. European Journal of Education, 38(4), 445–456. Sobotka, T. (2017). Post-transitional fertility: the role of childbearing postponement in fuelling the shift to low and unstable fertility levels. Journal of Biosocial Science, 49(S1), S20–S45.

33


Fjalar Finnäs:”Ruotsinkielisyydelle kuuluu hyvää”

Suomen ruotsinkieliset eroavat väestöllisesti monin tavoin suo-menkielisistä. Kenties merkittävimpänä erona ovat selkeästi kauniim-mat kuolleisuustilastot ja pienempi avioeroriski. Suomenruotsalaisten työttömyysluvut ja ennenaikaiselle eläkkeelle jääneiden määrät ovat nekin huomattavasti pienempiä. Kun ottaa huomioon nämä seikat sekä sen, että suomenruotsalainen asutus on keskittynyt rannikko-alueille, on jossakin määrin yllättävää, että kieliryhmien välillä ei ole sanottavia eroja syntyvyyden suhteen. Kuten kuvasta 1 (Rotkirch & Berg) käy ilmi, ruotsinkielisten naisten keskimääräinen lapsiluku on käytännöllisesti katsoen laskenut samalle tasolle kuin koko maassa viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana. Tässä mielessä ei siis näyttäisi olevan olemassa erityisesti suomenruotsalaista, koko väestöstä poikkeavaa käyttäytymismallia. Alueellisen jakautumisen ja syntyvyyslukujen alueellisten erojen valossa asiaa on kuitenkin perusteltua tarkastella lähemmin. Miltä näyttää tilanne esimerkiksi alueilla, joilla asuu sekä suomen- että ruotsinkielistä väestöä?

Onko kielellä vaikutusta?

Tilastokeskuksen julkaiseman tilaston perusteella laskettiin sekä ruotsinkielisten että suomenkielisten naisten keskimääräiset syn-tyvyysluvut alueittain vuosina 2013–15 (kuva 1). Kun tutkittiin pelkä-stään ruotsinkielisiä ja kaksikielisiä alueita, ruotsinkielisten naisten

34

Fjalar Finnäs

keskimääräinen lapsiluku oli 1,73, kun suomenkielisillä naisilla luku oli ainoastaan 1,44. Onko kielellä siis kuitenkin vaikutusta?

Kuva 1. Yhteenlaskettu syntyvyys alueittain ruotsin- ja kaksikielisillä alue-illa naisten äidinkielen mukaan 2013–15.

Joitakin suoria havaintoja on mahdollista tehdä. Yhtenäistä, kaikki asuinalueet kattavaa ja suomenruotsalaisuuteen perustuvaa syntyvyys-mallia ei ole havaittavissa, mutta sen sijaan voidaan nähdä merkittäviä alueellisia eroja. Ruotsinkielisillä naisilla on Turunmaan alueella keski-määrin 1,43 lasta, kun Pohjois-Pohjanmaalla luku on 2,25. Kuntatasolla jakauma on vieläkin selvempi: Luodossa syntyvyysluku on suurin, 3,4 lasta naista kohti. Keskiarvo 1,73 ei siis lopulta anna todellista kuvaa tilanteesta.

Yleisenä piirteenä voidaan havaita, että ruotsinkielisten syn-

Suomenk.Ruotsink.

TurunmaaPääkaupunkiseutuLäntinen Uusimaa

Itäinen UusimaaEtelä-PohjanmaaKeski-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaa

Ruotsinkielinen alue

Ahvenanmaa

0 0,5 1 1,5 2,52

Syntyvyys alueittain äidinkielen mukaan,naiset 2013-15

35


tyvyysluku laskee pohjoisesta etelämmäs siirryttäessä, mutta luku on myös pienempi asutuskeskuksissa kuin reuna-alueilla. Kaikkein pienimpiä luvut ovat Turunmaan alueella, jossa näkyy Turun ja pää-kaupunkiseudun vaikutus. Osaltaan tämä selittyy sillä, että opiskelu-kaupungeissa on paljon nuoria naisia, jotka eivät vielä ole perustaneet perhettä, mutta jotka kuitenkin vaikuttavat syntyvyystilastoihin. Po-hjois-Pohjanmaan ja erityisesti Luodon suuret syntyvyysluvut johtuvat siitä, että suuri osa väestöstä kuuluu lestadiolaiseen herätysliikkeeseen. Olisi mielenkiintoista tehdä luokittelu naisten synnyinpaikan eikä nykyisen asuinpaikan perusteella, jos tarvittavat tiedot vain olisivat käytettävissä.

Kieliryhmien vertailun vaikeutta kuvaa myös se, että vaikka syntyvyys näyttääkin olevan yhtä suurta koko maan lukuja tarkastel-taessa, tämä ei pidäkään enää paikkaansa, kun näkökulma rajataan pelkästään kaksikielisille alueille. Näillä alueilla suomenkielisten naisten lapsiluvun keskiarvo jäi alle 1,5:n.

Vielä merkittävämmin suomenkielisten naisten syntyvyysluke-mien keskiarvoa pienentävät Turku ja Turunmaa sekä pääkaupunki-seutu; muilla alueilla syntyvyys naista kohden on lähempänä kahta. Ahvenanmaalla asuvien suomenkielisten naisten poikkeuksellisen korkeat luvut voivat olla tilastollinen sattuma, koska suomenkielisen väestön määrä Ahvenanmaalla on vähäinen, mutta todennäköinen syy voi olla se, että useimmat suomenkielisistä Ahvenanmaalla asuvista naisista ovat naimisissa tai avoliitossa.

Toisin kuin avioeroja työttömyysriskin sekä kuolleisuuden suhteen, joiden kohdalla ruotsinkielisyydestä näyttäisi olevan etua riippumatta alueellisista tai muista jakoperusteista, kielellä ei näyttäisi olevan yleistä vaikutusta syntyvyyslukuihin. Kieliryhmien väliset erot

36

Fjalar Finnäs

eivät ole samanlaisia kaikilla alueilla, vaan vaihtelua on sekä suunnassa että laajuudessa. Yksiselitteisesti voidaan siis päätellä, että erityistä suomenruotsalaista syntyvyyskäyttäytymistä ei ole havaittavissa. Syitä eri vertailuryhmien välisiin eroihin ja yhteneväisyyksiin on siis haettava muualta kuin kielestä.

Kielten sekoittuminen lisää ruotsinkielisten last-en suhteellista määrää

Merkittävä tekijä suomenruotsalaisen väestörakenteen ke-hityksessä on myös parisuhteiden myötä syntyvä kielirajan ylittävä kielten sekoittuminen. Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten ai-kana suurimmassa osassa uusista pariskunnista, joissa yksi osapuo-li on ruotsinkielinen, toinen on puolestaan suomenkielinen. Yksi seuraus tästä on, että suomenruotsalaisen väestön syntyvyyden käsite muuttuu monimutkaiseksi etenkin, jos ei keskitytä erityisesti naisten syntyvyyskäyttäytymiseen, vaan tutkitaan yleisemmin kokonaisen väestöryhmän tilannetta syntyneiden lasten lukumäärän perusteella. Suomenruotsalaisuuden näkökulmasta jälkimmäinen on käytännön tasolla merkittävämpi tieto.

Seurauksena on, että kaksikielisten perheiden lasten äidinkieli ei määräydy automaattisesti äidin kielen mukaan. Kaikkien ruotsin-kielisten äitien lapsista ei siis tule ruotsinkielisiä1, mutta toisaalta ruotsinkielisten isien lapsista voi tulla ruotsinkielisiä, vaikka äiti olisikin suomenkielinen. 1970-luvulla muodollisesti kaksikielisten

1 Kielen problematiikkaan ei tässä syvennytä enempää, vaan ruotsin- tai suomenkielisyys määritellään henkilön rekisteröidyn kielen perusteella eikä varsinaisen kielellisen taidon tai kielenkäytön mukaan.

37


perheiden lapsista tuli pääosin suomenkielisiä, mutta ruotsin kielen asema on vahvistunut, ja vuosituhannen vaihteen jälkeen kahdesta kol-masosasta kaksikielisten perheiden lapsista on tullut ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisten osuus siis kasvaa.

Kun vuonna 2016 ruotsinkielisille naisille syntyi 2 571 lasta ja alle vuoden ikäisiä ruotsinkieliseksi ilmoitettuja lapsia oli vuodenvaih-teessa 3 116, voidaan päätellä, että kyse ei ole täysin marginaalisista eroista. Kyseessä ovat lisäksi alustavat tiedot lasten kielestä, ja kuvaa tarkentaa tieto, että vuoden 2017 alussa yksivuotiaita ruotsinkielisiä lapsia oli 3 2152. Ruotsinkielisten lasten lukumäärä oli siis neljäsosan suurempi kuin ruotsinkielisille naisille syntyneiden lasten määrä.

Tämä merkitsee sitä, että jos ruotsinkielisten syntyvyyslukujen lähtökohdaksi otetaan lapsen kieli, saadaan merkittävästi suurempi luku kuin varsinaisista syntyvyystilastoista (kuva 2). Suomenruot-salaisen väestön syntyvyys on siis tosiasiallisesti vuosien ajan ollut suurempi kuin ilmoitettu syntyvyyslukema 2,1. Aivan viime vuosina luku on yleistä suuntausta mukaillen ollut selvässä laskussa.

2 Lapsen äidinkieli ilmoitetaan, kun lapsi liitetään väestörekisteriin, mikä tapahtuu usein kastamisen yhteydessä. Tieto vuoden lopulla syntyvän lapsen äidinkielestä ei välttämättä ehdi mukaan saman vuoden väestötilastoihin, ja näiden lasten kohdalla ilmoitetaan väliaikainen kielitieto äidin kielen perusteella. Äidinkielitieto merkitään korjattuna seuraavan vuoden tilastoihin.

38

Fjalar Finnäs

. Kuva 2. Yhteenlaskettu syntyvyys 1975–2015. Ruotsinkielisten äitien luvut ja ruotsia äidinkielenään puhuvien lasten määrä omina käyrinään.

Äidin ja lapsen kieltä koskevia syntymätilastotietoja ei ole julkaistu, mutta Tilastokeskuksen julkaisemissa väestön kokonaistietoja koskevissa taulukoissa on ilmoitettu syntyneiden ruotsinkielisten lasten määrä. Alle yksivuotiaista saatujen vuodenvaihteen tietojen avulla voidaan niin ikään arvioida syntyneiden määrä ja sitä kautta lapsen kielen mukaiset syntyvyysluvut. Vuosina 2013–15 ruotsinkielisten yhteenlaskettu lapsen kieleen perustuva syntyvyyslukema nousi 2,12:een (kuva 3). Pääkau-punkiseudulla kielten sekoittuminen on niin yleistä, että ainoastaan

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015

Ruotsi, lapsen kielen mukaan

Ruotsinkieliset naiset

Suomi yhteensä

1,25

1,45

1,65

1,85

1,05

2,25

Last

a na

ista

koh

ti

Yhteenlaskettu syntyvyys 1975-2015

39


kolmasosalla ruotsinkielisistä lapsista on kaksi ruotsinkielistä vanhem-paa. Vähemmistöasemasta huolimatta lasten kieleksi merkitään usein ruotsi, ja lapsen kielen perusteella ruotsinkielisten naisten syntyvyysluku nousee yli 40 prosenttia. Alhaisesta syntyvyystasosta huolimatta ruot-sinkieliselle väestölle syntyy niin paljon ruotsinkielisiksi rekisteröityjä lapsia, että syntyvyyslukema vastaa tasoa 2,1. On merkille pantavaa, että kielten sekoittuminen tasoittaa alueellisia eroja. Voimakkaasti ruotsalaispainotteisilla alueilla kaksikielisiä pariskuntia on vähemmän, eikä ruotsinkielisten lasten määrän suhteellinen määrä näin voi kasvaa kovin suureksi.

Kuva 3. Ruotsinkielisille äideille vuosina 2013–15 syntyneiden lasten määrä alueittain sekä arvioidut luvut syntyneiden ruotsinkielisten lasten määrän mukaan laskettuina.

LapsetNaiset

TurunmaaPääkaupunkiseutuLäntinen Uusimaa

Itäinen UusimaaEtelä-PohjanmaaKeski-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaa

Ruotsinkielinen alue

Ahvenanmaa

0 0,5 1 1,5 2,52

Arvioidut syntyvyysluvut alueittain ruotsinkielisten äitien ja syntyneiden ruotsinkielisten lasten mukaan

2013–15

40

Fjalar Finnäs

Onko ruotsinkielisten pienemmällä avioeroriskillä vaikutusta?

Syntyvyydessä havaittuja eroja ei oikeastaan voida selittää taval-listen syntyvyystilastojen perusteella. Ilmeiseltä näyttää myös, että kieli ei ole syntyvyyttä oleellisesti määrittelevä tekijä. Ruotsinkielis-ten pienemmällä avioeroriskillä on mahdollisesti epäsuora vaikutus, mutta tämän vaikutusta syntyvyyteen ei elinkaaritasolla ole tiettävästi tutkittu. Yhtäältä avioero vaikuttaa todennäköisesti siten, että lapsia syntyy vähemmän, mutta toisaalta tilanne voi myös korjaantua uuden suhteen solmimisen myötä. Vaikka kieliryhmien välinen avioeroriskin ero onki hätkähdyttävä, sen todellinen vaikutus syntyvyyteen on todennäköisesti sangen marginaalinen.

Syntyvyys liitetään perinteisesti avioliittoon ja siviilisäätyä onkin pidetty merkittävänä tekijänä syntyvyystutkimuksissa. Nykyaikaan tämä ei kuitenkaan enää päde, koska rekisteröimättömät suhteet ovat yleistyneet niin, että siviilisäädyn perusteella ei ole mahdollista tehdä päteviä tulkintoja tai päätelmiä. Kun 1970-luvun alussa vain alle seitsemän prosenttia lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella, pro-senttiluku on nykyisin jo miltei 45. Ensisynnyttäjistä suurin osa on todennäköisesti naimattomia. Myös avoliittojen suhteen on suuria alueellisia eroja, mutta kielellä puolestaan ei näyttäisi olevan asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Synnyttäjien keskimääräinen ikä on kasvanut trendinomaisesti jo useiden vuosikymmenten ajan. Tämä koskee erityisesti ensisyn-nyttäjiä, ja tärkeä kysymys onkin, onko kyse ainoastaan synnytysiän myöhäistymisestä vai johtaako tilanne myös lapsettomien määrän kasvuun. Mietittäessä suomalaisten nykyperheiden pientä lapsilukua

41


voisi ajatella, että hedelmällisiä vuosia olisi periaatteessa riittävästi, jotta lasten määrä pysyisi nykyisellä tasolla myös silloin, kun lapsia saadaan hiukan myöhemmällä iällä. Toisaalta käytettävissä on kui-tenkin lyhyempi aika saada lapsia hedelmällisyyden jo heikennyttyä, mikä todennäköisesti alentaa syntyvyyttä. Myös mahdollisuus saada lapsia useista suhteista pienenee. On epätodennäköistä, että johonkin kieliryhmään kuuluminen sinänsä vaikuttaisi asiaan. Näiden tekijöiden perusteellinen selvittäminen edellyttäisi pitkän aikavälin tutkimuksia, jotka perustuisivat tarkempiin rekisteritietoihin.

”Ruotsinkielisyydelle kuuluu hyvää”

Ruotsinsuomalaisesta näkökulmasta voidaan sanoa, että syn-tyvyystaso ei sinänsä ole ongelma tai haaste, sillä kielten sekoittuminen lisää merkittävästi ruotsinkielisiksi rekisteröityjen lasten määrää. Haasteena lienee ensisijaisesti se, kuinka lasten kielellinen kehittymi-nen tapahtuu käytännössä. Tällä hetkellä ruotsinkielisyydelle kuuluu hyvää, sillä vaikka varsinaisesta kielen käyttämisestä ei olekaan tietoja, voidaan havaita, että ruotsinkielisissä kouluissa opintonsa aloitta-vien määrä on suurempi kuin ruotsinkielisiksi rekisteröityjen määrä. Syksyllä 2017 ruotsinkielisiin kouluihin kirjautui 4 044 koulunaloit-tajaa, vaikka rekisterissä oli vain 3 648 äidinkieleltään ruotsinkielistä seitsenvuotiasta. Ruotsinkielisissä kouluissa opiskelevien määrään vaikuttaa todennäköisesti myös se, että oppilaina on muitakin kuin äidinkieleltään suomen- tai ruotsinkielisiä.

42

Fjalar Finnäs

Lähteet

Finnäs, Fjalar (1986). Den finlandssvenska befolkningsutvecklingen 1950-1980. En analys av en språkgrupps demografiska utveckling och effekten av blandäktenskap. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors.Finnäs, Fjalar (2000). Tvåspråkiga familjer i statistikens ljus. Insti-tutet för finlandssvensk samhällsforskning, Vasa. Forskningsrapport nr 37.Finnäs, Fjalar (2013). Finlandssvenskarna 2012. Finlandssvensk rapport nr 45. Svenska Finlands folkting.Finnäs, Fjalar (2015). Tvåspråkiga familjer och deras betydelse för demografin. Sivut 201–220, Tandefelt, Marika Gruppspråk, samspråk, två språk. Svenska litteratursällskapet i Finland.Tilastokeskuksen väestötietoihin liittyvässä Väestö-sarjassa julkaistut tilastotiedot sekä Tilastokeskuksen ylläpitämistä julkisista sähköisistä tietorekistereistä kerätyt tiedot.

Sekä hedelmällisyys että syntyvyys ovat Suomessa laskusuunnassa jo kahdeksatta vuotta peräkkäin. Rajusti laskevat syntyvyysluke-mat ovat nousseet yhdeksi Suomen suurimmista tulevaisuuden kysymyksistä. Vähemmistön näkökulmasta katsottuna syntyvyys-asia on luonnollisesti vielä hieman kiinnostavampi. Miltä suomen-ruotsalaisten syntyvyys näyttää? Onko kieliryhmien välillä eroja?

Ajatushautomo Agenda on yhdessä Väestöliiton kanssa tarkas-tellut ruotsinkielisen Suomen syntyvyyttä.

AGENDATankesmedjan

AJATUSHAUTOMO

onko kieliryhmien välillä eroja? - agenda€¦ · ja pohjoisamerikkalaisessa mediassa (ks....

Documents