naiset näkyviksi naisetnäkyviksi · tilaukset: rikosseuraamusvirasto / viestintä puh.01036 88500...

Tilaukset:

Rikosseuraamusvirasto / Viestintäpuh. 010 36 88500fax 010 36 [email protected]

ISBN 978-951-53-3087-1 nid.ISSN 1458-4131

T y ö R y h m ä N m I e T I N T ö

RIKOSSeURAAmUSVIRASTON JULKAISUJA 3/2008

naisetnäkyviksi

RikOsseURaaMUsviRastOnJULkaisUJa3/2008

Naiset näkyviksi

T y ö r y h m ä n m i e T i n T ö

riKOSSeUrAAmUSVirASTOn JULKAiSUJA 3/2008

naiset näkyviksi

2

Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos.helmikuu 2008

enroos, rosi, yTm, tutkija

Julkaisusarjan kannen suunnittelu: Timo Lemmetti, Goodwill OyJulkaisun taitto: Vammalan Kirjapaino Oy

iSSn 1458-4131iSBn 978-951-53-3087-1 (nid.)iSBn 978-951-53-3088-8 (pdf)

Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2008

3

KuvailulehtiJulkaisija

rikosseuraamusvirasto

Julkaisun nimi: Tekijä:

naiset näkyviksi Työryhmän mietintö

Tiivistelmä

naisvankityöryhmä on selvittänyt naisvankien sijoitustarpeita ja toiminnallisiatarpeita sekä laatinut suunnitelman naisvankien sijoittamisesta aluevankiloihin.

naisten osuus kaikista vangeista on kansainvälisesti ollut kasvussa. Suomes-sa naisvankien osuus vangeista on kasvanut 15 vuodessa 3,5:stä seitsemäänprosenttiin. 1.1.2008 naisvankeja oli 236. naisvankien yleisin rikostyyppi onväkivaltarikos, johon heistä on syyllistynyt vajaa puolet. hieman yli puolet nais-vangeista on vankilassa ensimmäistä kertaa, kun kaikista vangeista ensikertai-sia on 30 %. Sekä naisista että miehistä noin 40 % on vankilassa korkeintaankolme kuukautta, sakon muuntorangaistusta suorittavat pääsääntöisesti allekuukauden ja tutkintavangit runsaan 3 kuukautta. Vain noin viidesosa naisvan-geista vapautui vuonna 2007 avovankilasta, kun taas miehistä avolaitoksistavapautui joka kolmas. Kimmo hypénin tutkimuksen mukaan noin 40 % naisis-ta uusi rikoksen kolmen seurantavuoden aikana, kun miehistä uusi yli puolet.

naisvankien keski-ikä on 37 vuotta ja avo- tai avioliitossa on runsas kolman-nes. noin 2/3:lla on lapsia. noin puolet alaikäisistä lapsista on sijoitettu sijais-perheeseen tai lastensuojelulaitokseen. Pitkäaikaisilla naisvangeilla on sosi-aalisissa suhteissa monella tapaa enemmän ongelmia kuin miehillä. heistälähes kolme neljäsosaa on kokenut läheissuhteissaan väkivaltaa, miehistä vainrunsas neljännes. naisista yli 60 % ei saa kumppaniltaan tukea rikoksetto-massa elämäntavassa, kun miehistä jopa 2/3:lla on rikoksetonta elämäntapaatukeva parisuhde. myös naisten vanhemmuuden taidot ja suhteet lapsiin onarvioitu heikommiksi kuin miesten. miesvangit ovat taas useimmin kytköksissärikollista käyttäytymistä vahvistaviin kaveripiireihin kuin naiset. noin ¾ naisistaja hieman vähemmän miehistä ei pystynyt selviämään menoistaan siviilissäja olikin saanut usein toimeentulotukea. raha-asioiden hoidossa oli monellaongelmia, samoin asuntotilanne oli useilla ongelmallinen.

naisvankien kuten miestenkin sairastavuus on yleistä väestöä huomattavastikorkeampi. Terveystutkimuksen alustavien tietojen mukaan yli puolet naisistaon alkoholiongelmaisia ja vielä useammalla on huumausaineongelma. Amfe-tamiini on yleisin naisten käyttämä huume, mutta päihteiden käyttö on useinsekakäyttöä. erilaiset persoonallisuushäiriöt, ahdistuneisuus ja masennusovat yleisiä naisvangeilla. he kärsivät myös somaattisista sairauksista muunmuassa C-hepatiitista. Lähes kaikki tarvitsevat terveydenhuollon palveluitajoko päihteiden käytön, psykiatristen ongelmien tai somaattisten sairauksienvuoksi. myös pitkäaikaisille vangeille tehtävien riski- ja tarvearviointien mukaan

4

päihteiden käyttö nostaa niin nais- kuin miesvankien uusimisriskiä huomatta-vasti. naisista 2/3:lla on puutteita ongelmanratkaisutaidoissa ja puolella itse-hillinnässä. miehillä on naisia useammin tavoitehakuista aggressiivisuutta, vai-keuksia tunnistaa ongelmiaan sekä rikosmyönteisiä ja vihamielisiä asenteita.

naiset ottavat miehiä paremmin vastuuta rikoksistaan ja heillä on hieman po-sitiivisemmat asenteet koulutukseen sekä työhön. Koulutustausta on molem-milla ryhmillä alhainen. Sukupuolten välillä on myös selvä ero muutosmoti-vaatiossa rikoskäyttäytymisestä irroittautumiseen naisten eduksi. motivaatiohoitoon alkoholiongelmien vuoksi on naisilla mutta huumeongelmien vuoksimiehillä hivenen korkeampi.

Vangille laaditaan rangaistusajan suunnitelma, jolla pyritään auttamaan häntäsaamaan valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan sekä edistämään hänensijoittumistaan yhteiskuntaan. Sekä nais- että miesvankien rangaistusajantavoitteissa korostuivat ammatillisten valmiuksien saaminen ja työllistyminensekä päihteettömyys. Koulutukseen ja työllisyyteen tulisi panostaa 2/3:lla nai-sista ja ¾ :lla miehistä. Päihdekuntoutusta tarvitsee suurin osa vangeista. Lä-hes joka toisen naisvangin ja hieman harvemman miesvangin ajattelutaitojatulisi kehittää.

Sekä nais- että miesvangeilla on monenlaisia palvelutarpeita vapautuessa.Vajaa kolmannes naisista tarvitsi apua asunnon hankinnassa. Valtaosa tarvitsityövoimahallinnon palveluita. monet halusivat selvittää mahdollisuuden eläk-keeseen tai koulutukseen. muita yleisiä palvelutarpeita olivat velkatilanteenselvittäminen ja päihdekuntoutus.

naisvangeille tarkoitettuja toimintoja leimaa vähäisyys ja kuntoutuksen järjes-tämisen satunnaisuus, mikä vaikeuttaa naisten rangaistusajan suunnitelmientoteuttamista. Työryhmän keskeinen selvityskohde oli se, paranisiko naisvan-kien mahdollisuus osallistua toimintoihin, jos niitä järjestettäisiin isommalle ryh-mälle valtakunnallisesti vai onko kotipaikkaläheisyys, joka ei kuitenkaan kovinhyvin toteudu suurissa aluevankiloissa, tätä tärkeämpää.

Kansainvälisissä sopimuksissa ja suosituksissa kielletään sukupuolen perus-teella tapahtuva syrjintä sekä suositellaan nais- ja miesvankien erillään asutta-mista. naisten sosiaalista eristämistä tulisi välttää sijoittamalla heidät muidennaisvankien joukkoon. rangaistusajan suunnittelussa tulee ottaa huomioonnaisvankien erityiset tarpeet. euroopassa naisvankien sijoittamisessa on vaih-televia käytäntöjä, mutta tyypillisintä on, että maassa on yksi tai useampianaisvankiloita minkä lisäksi miesvankiloissa on naisille tarkoitettuja osastoja.näin on myös Suomessa. Kansainvälisessä naisvankitutkimuksessa on kui-tenkin kritisoitu pienten naisosastojen perustamisesta miesvankiloihin.

Työryhmä kannattaa naisvankien ryhmämuotoisen kuntoutuksen ja ammatil-lisen koulutuksen järjestämistä valtakunnallisina ja ehdottaa naiserityisentoiminnan kehittämishanketta. ryhmämuotoisen kuntoutuksen järjestämi-nen on perusteltua sen vaikuttavuuden vuoksi. Samassa laitoksessa ole-vien vankien suurempi määrä mahdollistaa ryhmien järjestämisen kus-

5

tannustehokkaasti. Kuntoutukseen osallistuminen erillään miehistä edistäänaisten kuntoutumisprosessia ja vähentää seksuaalista häirintää. Asiantun-temuksen keskittäminen mahdollistaa paremmin henkilökunnan naisvanki-työhön liittyvän osaamisen kehittämisen. naisvankien hajauttaminen pieniinosastoihin saattaa vaarantaa isompien keskittymien tuoman edun. naistenrangaistusaikaan voi kuitenkin kuulua sekä sijoituksia lähemmäksi kotipaikkaaettä valtakunnallisia toimintoja silloin kun se on tarpeellista.

Suljettuja naisvankipaikkoja oli 16.3.2008 yhteensä 223 (hämeenlinnassa,Konnunsuolla, Oulussa, Pelsolla, Pyhäselässä, Turussa, Vaasassa, Vantaalla)ja avolaitospaikkoja 64 (Vanajalla, Köyliössä ja ylitorniolla), yhteensä paikkojaoli 287. Paikkoja on kokonaisuutena määrällisesti riittävästi, mutta alueellisestipaikkoja puuttuu Kaakkois- ja itä-Suomesta. naisvankien avolaitossijoitustenvähäisyys riippuu enemmänkin sijoituskäytännöistä kuin paikkojen puuttees-ta. Toisaalta avolaitosten sijainti ei välttämättä ole paras mahdollinen. Työryh-män mielestä tulisi harkita kriittisesti Köyliön osaston jatkoa pitkällä aikavä-lillä, koska se ei sijainniltaan palvele kovin hyvin vapauttamisen valmistelua.Työryhmä on tarkastellut avolaitosten käytön rinnalla tai sijasta vapauttamis-vaiheen toimintojen hoitamista ulkopuolisiin laitoksiin sijoituksia lisäämällä taiperustamalla uudentyyppinen vapauttamisyksikkö tai useita yksikköjä, jonka/joiden toimintojen järjestämisessä nojauduttaisiin sidosryhmien tuottamiin pal-veluihin. Työryhmä ehdottaa selvitettävän yhteistyössä sidosryhmien kanssa,voidaanko vapauttamisvaihetta organisoida siten, että vankien sijoittuminenyhteiskuntaan helpottuisi.

Valvontarangaistuksen mahdollinen käyttöönotto, koevapauden käytön laa-jentaminen ja sakkovankien väheneminen vähentänee vankien määrää. Vä-hennys kompensoi mahdollisesti vielä kasvussa olevaa naisvankien määrää,joten suurta muutosta naisvankipaikkojen tarpeeseen ei liene tulossa.

naisosastojen henkilöstöresurssit ovat vaihtelevia, mutta useiden vankiloidenongelma on henkilöstövaje. miesvankiloiden yhteydessä olevilla pienillä nais-osastoilla ei välttämättä ole omaa henkilökuntaa, jolloin naisvankien asiat eivätole erityisesti kenenkään vastuulla. Silloin henkilökunnalla ei myöskään vält-tämättä ole ammatillisia taitoja tunnistaa naisvankien tarpeita ja ohjata heitäadekvaattien palveluiden piiriin. naisosaston toimiminen saattaa jäädä liiaksiyhden tai kahden virkailijan varaan ja henkilökunnan väsyminen ja sairauspois-saolot voivat edelleen huonontaa tilannetta.

Avainsanat

naisvangit

Sarjan nimi ISSN ISBN

rikosseuraamusviraston julkaisuja 1458-4131 978-951-53-3087-1

Kokonaissivumäärä Kieli Kustantaja Jakaja

148 Suomi rikosseuraamus-virasto

rikosseuraamus-virasto

6

PresentationsbladUtgivare

Brottspåföljdsverket

Publikationens titel: Författare:

Att göra kvinnor synliga Arbetsgruppsbetänkande

Referat

en arbetsgrupp för kvinnliga fångar har utrett de kvinnliga fångarnas behov avstationering och verksamhet och gjort upp en plan för hur de ska placeras iregionfängelserna.

Kvinnornas andel av samtliga fångar har vuxit på det internationella planet. iFinland har andelen kvinnor stigit från 3,5 till 7 procent på 15 år. Den 1 januari2008 fanns det 236 kvinnliga fångar. De hade oftast gjort sig skyldiga till vålds-brott (det gällde knappt hälften av kvinnorna). Drygt hälften av kvinnorna varför första gången intagna, medan andelen förstagångsintagna av alla fångarvar 30 procent. Ungefär 40 procent av både kvinnorna och männen var högsttre månader intagna, de som avtjänade förvandlingsstraff för böter i regel un-der en månad, och de häktade drygt tre månader. Bara ca en femtedel avkvinnorna (en tredjedel av männen) frigavs 2007 från en öppen anstalt. enligten undersökning av Kimmo hypén upprepade ca 40 procent av kvinnornaden kriminella verksamheten under de tre år som undersöktes. över hälftenav männen återföll i brott.

Genomsnittsåldern hos de kvinnliga fångarna är 37 år. Drygt en tredjedel ärgifta eller samboende. Ungefär två tredjedelar har barn. Ungefär hälften avde underåriga barnen hade placerats i familjevård eller på barnvårdanstalt.Kvinnliga långtidsfångar hade i flera avseenden mera problem i sina socialarelationer jämfört med männen. nästan tre fjärdedelar hade upplevt våld i sinanära relationer, hos männen är motsvarande siffra bara drygt en fjärdedel. över60 procent av kvinnorna får inte stöd av sin partner när det gäller att föra ettliv utan kriminalitet, medan rentav två tredjedelar av männen lever i ett par-förhållande som stödjer ett levnadssätt utan kriminalitet. Också kvinnornasfärdigheter som föräldrar och relationer med barnen uppskattas vara svagareän männens motsvarande färdigheter. manliga fångar är å andra sidan oftaresammanbundna med kompiskretsar som förstärker kriminellt beteende. Catre fjärdedelar av kvinnorna, och något färre av männen, kunde inte klara avsina utgifter i det civila och hade därför ofta fått socialbidrag. många kvinnorhade problem med ekonomin. Bostadssituationen var också problematisk.

Sjukdomsfrekvensen hos kvinnliga fångar, såsom hos manliga, är avsevärthögre än hos hela befolkningen. enligt preliminära resultat från en hälsoun-dersökning har över hälften av kvinnorna alkoholproblem och ännu flera drog-problem. Amfetamin är den vanligaste drogen bland kvinnor, men rusmedels-bruket är ofta blandmissbruk. Olika slags personlighetsstörningar, ångest ochdepression är frekventa hos kvinnliga fångar. De lider också av somatiska

7

sjukdomar, bl.a. av C-hepatit. nästan alla behöver hälsovårdstjänster för miss-bruk, psykiska problem eller för somatiska sjukdomar. enligt utvärderingarav risker och behov, utförda på långtidsfångar, ökar återfallsrisken hos bådekvinnliga och manliga fångar avsevärt genom missbruk. Två tredjedelar avkvinnorna har bristfällig förmåga att lösa problem. hälften har problem medsjälvbehärskningen. männen uppvisar oftare än kvinnorna målinriktad aggres-sivitet och har svårt att identifiera sina problem. männen har också oftarefientliga attityder och förhåller sig positivt till brott.

Kvinnor tar större ansvar för sina kriminella gärningar jämfört med männen.De förhåller sig något mera positivt till utbildning och arbete. Utbildningsnivånhos båda grupperna är låg. Kvinnor är oftare motiverade att förändra sig ochlösgöra sig från kriminellt beteende. i målen för strafftiden hos både kvinnligaoch manliga fångar accentueras anskaffning av yrkeskunskap, sysselsättningoch frihet från alkohol och droger. För två tredjedelar av kvinnorna och trefjärdedelar av männen är det viktigt att satsa på utbildning och sysselsättning.merparten av fångarna behöver missbrukarrehabilitering. Det är viktigt att ut-veckla de kognitiva färdigheterna hos nästan varannan kvinnlig fånge och hosnågot färre manliga fångar.

Både manliga och kvinnliga fångar har ett stort behov av tjänster när de friges.Knappt en tredjedel av kvinnorna behöver hjälp med att skaffa bostad. mer-parten behöver tjänster från arbetsmarknadsförvaltningen. många vill utredasina möjligheter att få pension eller utbildning. Andra vanliga tjänstebehov ärförknippade med skuldutredning och missbrukarrehabilitering.

De aktiviteter som är avsedda för kvinnliga fångar är begränsade och spo-radiska. rehabilitering ordnas slumpmässigt. Detta gör det svårare att ge-nomföra planerna för strafftiden. en viktig fråga som arbetsgruppen skulleutreda gällde om de kvinnliga fångarna skulle få ökade möjligheter att delta iaktiviteter om aktiviteterna ordnades för större grupper på ett riksomfattandeplan, eller om närheten till hemorten, som trots allt inte är särskilt påtaglig i destora regionfängelserna, är viktigare.

i internationella avtal och rekommendationer förbjuds könsdiskriminering. Detföreslås också att kvinnliga och manliga fångar ska bo separat. Social isole-ring av kvinnor ska undvikas genom att kvinnorna ska stationeras tillsammansmed andra kvinnor. Vid planeringen av strafftiden ska de kvinnliga fångarnasspecifika behov beaktas. när det gäller placering av kvinnliga fångar varierarpraxis i de olika länderna i europa. Den vanligaste lösningen är att det finns etteller flera kvinnofängelser och dessutom några kvinnoavdelningar i fängelserför män. Detta är också situationen i Finland. Den internationella forskningenom kvinnliga fångar har emellertid kritiserat den praxis som går ut på att småkvinnoavdelningar ska inrättas i fängelser för män.

Arbetsgruppen stödjer att grupprehabilitering och yrkesutbildning ska ordnasför kvinnliga fångar på ett riksomfattande plan och föreslår att ett projekt skastartas för utveckling av specifik kvinnoverksamhet. Att ordna grupprehabilite-ring är välmotiverat eftersom sådan verksamhet är effektiv. när ett stort antalfångar är stationerade på samma anstalt kan gruppernas verksamhet ordnas

8

kostnadseffektivt. Att delta i rehabilitering som är avskild från män främjar rehabi-literingsprocessen hos kvinnor och reducerar sexuellt störande. Koncentrationav sakkunskap gör det möjligt att bättre utveckla personalens kunnande i arbe-tet med kvinnliga fångar. Att decentralisera de kvinnliga fångarna till små avdel-ningar medför att de fördelar som är förknippade med stora enheter riskerar attgå förlorade. men strafftiden för kvinnor kan mycket väl omfatta både statione-ring närmare hemorten och riksomfattande verksamhet när sådan behövs.

Den 16 mars 2008 fanns det totalt 223 kvinnoplatser i slutna fängelser (i Ta-vastehus, Konnunsuo, Uleåborg, Pelso, Pyhäselkä, Åbo, Vasa och Vanda)och 64 kvinnoplatser på öppna anstalter (i Vånå, Kjulo och övertorneå). Dettotala antalet platser var alltså 287. Antalet platser är i det stora hela tillräckligt,men på den regionala nivån saknas det platser i Sydöstra och östra Finland.Att kvinnliga fångar i begränsad utsträckning stationeras på öppna anstalterberor mera på placeringspraxis än på platsbrist. Å andra sidan är de öppnaanstalternas geografiska läge inte alltid optimalt. enligt arbetsgruppen skaKjuloavdelningens fortsatta verksamhet på lång sikt övervägas kritiskt, efter-som anstaltens läge inte särskilt väl främjar förberedelserna för frigivningen.Vid sidan av – eller i stället för – öppna anstalter har arbetsgruppen granskatom aktiviteterna under frigivningsfasen kunde skötas så att fångarna i störreutsträckning skulle placeras på utomstående anstalter eller så att en eller flerafrigivningsenheter av ny typ skulle inrättas. De sistnämnda skulle stödja sig påtjänster från utomstående intressentgrupper. Arbetsgruppen föreslår att deti samarbete med intressentgrupperna ska utredas hur frigivningsfasen skaorganiseras så att återanpassningen i samhället underlättas.

Antalet fångar torde sjunka när övervakningsstraff eventuellt introduceras, fri-het på prov utvidgas och bötesfångarna blir färre. Det möjligen stigande anta-let kvinnliga fångar kompenseras av denna reducering. Vi kan därför knappastvänta oss någon stor förändring i behovet av platser för kvinnliga fångar.

Personalresurserna på kvinnoavdelningarna varierar, men personalunderskot-tet är ett problem i många fängelser. De små kvinnoavdelningarna i fängelserför män har inte alltid några egna anställda vilket betyder att ingen svararsärskilt för de kvinnliga fångarnas ärenden. Då har personalen inte heller all-tid den yrkeskunnighet som behövs för att identifiera de kvinnliga fångarnasbehov och vägleda dem till adekvata tjänster. Aktiviteterna på en kvinnoavdel-ning kan alltför mycket bero på en eller några anställdas insatser. Trötthet ochsjukskrivningar förvärrar situationen ytterligare.

Nyckelord

kvinnliga fångar

Seriens namn ISSN ISBN

Brottspåföljdsverkets publikationer 1458-4131 978-951-53-3087-1

Antal sidor Språk Förlag Distribution

148 Finska Brottspåföljds-verket

Brottspåföljds-verket

9

SISÄLTÖALKUSAnAT ………................................................................................. 11

JOhDAnTO ……………........................................................................... 12

TiiViSTeLmä ………................................................................................. 15

Työryhmän eSiTyKSeT ....................................................................... 19

1. nAiSVAnKeihin LiiTTyViä TUTKimUKSiA JA SeLViTyKSiä ............ 29

2. nAiSVAnKien ASemAA KOSKeVAT SääDöKSeT JA SOPimUKSeT 362.1 Kansainväliset suositukset vankeinhoidosta ............................... 362.2 Suomen lainsäädäntö ................................................................ 38

3. KäyTänTöJä nAiSVAnKien SiJOiTTeLUSSA eri mAiSSA ............ 41

4. TiLASTOJA nAiSVAnGeiSTA ........................................................... 44

5. nAiSVAnKien SiJOiTTAmiSen JA TOiminTOJen nyKyTiLA .......... 485.1 naisvankien sijoittaminen ........................................................... 48

5.1.1 Sijoittajayksiköt ................................................................. 485.1.2 riski- ja tarvearviot ........................................................... 505.1.3 rangaistusajan suunnitelmat ............................................ 53

5.2 naisvankipaikat ja naisten jakautuminen vankiloittain ................. 565.3 naisvankien toiminnot ............................................................... 625.4 Valvottu koevapaus ................................................................... 68

6. nAiSVAnKien SiJOiTTAmiSen JA TOiminTOJen KehiTTäminen . 696.1 Kehittämiseen vaikuttavia taustatekijöitä .................................... 696.2 naisvankien sijoittaminen – keskitetysti vai hajautetusti? ............ 716.3 Vankeusprosessin eri vaiheisiin liittyviä kehittämisehdotuksia ...... 73

Sijoittajayksikkötoiminta ............................................................. 73Tutkintavankeus ........................................................................ 76rangaistuksen suorittaminen suljetussa vankilassa .................... 78Vapauttamisvaihe ...................................................................... 79

6.4 Toiminnan kehittäminen – sekaryhmät vai toiminnat erikseen? ... 896.4.1 naisten oman kuntoutusprosessin häiriintyminen .............. 906.4.2 Sukupuolinen häirintä vankiloissa ...................................... 91

6.5 Terveydenhuolto ja toiminnat ...................................................... 936.5.1 Terveydenhuolto ja mielenterveyspalvelut .......................... 946.5.2 Työtoiminta ....................................................................... 956.5.3 Koulutus ........................................................................... 976.5.4 Kuntoutus ........................................................................ 98

10

naiserityinen lähestymistapa kuntoutukseen .............................. 98Päihdekuntoutus ....................................................................... 99Väkivaltatraumaan liittyvä kuntoutus …………… ........................ 100yksilötyö …………… ................................................................. 100

7. nAiSVAnKien KAnSSA TyöSKenTeLeVä henKiLöSTö .................. 1037.1 resurssitilanne ........................................................................... 1037.2 Koulutustarve ............................................................................. 1047.3 Sijoittajayksiköiden henkilöstö ..................................................... 1047.4 Kehittämis- ja tutkimustoiminta ................................................... 105

english summary ..................................................................................... 106Kirjallisuus ………… ................................................................................. 110Liite 1. Kysely vankiloiden johtajille .......................................................... 113Liite 2. Kysely sijoittajayksiköiden johtajille ............................................... 117Liite 3. naispaikkoja sisältävien vankiloiden paikat ja toiminnat ................ 118Liite 4. riski- ja tarvearviotiedot ............................................................... 140Liite 5. naisille tarkoitetut ohjelmat ja muu kuntouttava toiminta .............. 142

11

ALKUSANATnaisvankityöryhmän asettamiseen vaikuttivat sekä julkinen mielenkiinto naisvan-kien asemaan, naisvankien monet esille tulleet kuntoutustarpeet että aluevanki-lajärjestelmän käyttöönoton 1.10.2006 tuoma muutos naisvankien sijoittami-seen. naisvangit tulisi sijoittaa pääsääntöisesti kotipaikkansa perusteellamääräytyvään aluevankilaan, mutta kaikilla aluevankiloilla ei ole riittäviä resursse-ja naisten moninaisiin tarpeisiin vastaamiseen. Työryhmän työn painopiste onollut luoda suuntaviivat naisvankien sijoitukselle sekä toimintojen, erityisestikuntouttavan toiminnan kehittämiselle. Tärkeä kysymys oli, tulisiko naisvangeillejärjestää kuntoutusta tarpeen mukaan myös valtakunnallisesti, vai onko koti-paikkaläheisyys, joka ei kuitenkaan kovin hyvin toteudu suurissa aluevankiloissa,tätä tärkeämpi periaate.

naisvangeista on ollut saatavissa erittäin vähän tietoa, minkä vuoksi työryhmäselvitti työnsä pohjaksi laajasti naisvankien taustaa ja kuntoutustarpeita sekä erivankiloiden toimintamahdollisuuksia. ensimmäistä kertaa saatiin tietoa myöspitkäaikaisille naisvangeille sijoittajayksiköissä tehdyistä riski- ja tarvearvioista jarangaistusajan suunnitelmista. Työryhmän puheenjohtajan Vuokko Karsikkaan jasihteerin emmi Latun tekemä ansiokas taustaselvitys antaa perustietoa myösnaisvankeja koskevalle tutkimukselle laajemminkin. rikosseuraamusvirasto ontämän työryhmän mietinnön lisäksi julkaissut rikosseuraamusviraston julkaisu-sarjassa naisvankien päihdekuntoutusta Vanajan vankilassa koskevan riittaGranfeltin tutkimuksen ”Oppisin elämään riippuvuuteni kanssa” (2/2007) sekärosi enroosin tutkimuksen ”Vankila lapsuudessa – lapset vankilassa” (1/2008).näiden julkaisujen perusteella on saatu paljon tarpeellista tietoa naisvankientarvitseman toiminnan kehittämistä varten. Toivon, että tietoja hyödynnetäänlaajasti myös sidosryhmäyhteistyössä sekä vankila-aikana että autettaessanaisia sijoittumaan yhteiskuntaan vankeuden jälkeen.

helsinki 19.6.2008

esa Vesterbacka

Vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja

12

JOHDANTOrikosseuraamusvirasto asetti elokuussa 2007 naisvankien sijoittamista jatoimintoja selvittämään työryhmän. Työryhmän tehtäväksi määriteltiin:

1. selvittää naisvankien sijoitustarpeet ja toiminnalliset tarpeet2. selvittää kriteerit joita edellytetään naisvankiosastoilta erityisesti avolaitoksis-

sa ottaen huomioon osastojen toimivuus3. selvittää tarve naisvankien keskitettyihin kuntoutus- ja koulutuspalveluihin4. laatia suunnitelma naisvankien sijoittamisesta aluevankiloihin ottaen huo-

mioon naisvankien tarvitsemien ja saatavilla olevien toimintojen järjestämis-mahdollisuudet

5. laatia suunnitelma naisvankiosastojen henkilöstötarpeesta ja henkilökunnankoulutustarpeesta

Työryhmän työn määräajaksi asetettiin 31.3.2008. Työryhmän jäseniä olivatdosentti riitta Granfelt A-klinikkasäätiöstä, apulaisjohtaja inga Grönlund Turunvankilasta, kriminaalihuoltotyöntekijä helena halme Kriminaalihuoltolaitoksenhelsingin aluetoimistosta, psykologi marika Jaarto hämeenlinnan vankilasta,aluevankilan johtaja marjatta Kaijalainen etelä-Suomen aluevankilasta, erityis-asiantuntija Vuokko Karsikas rikosseuraamusvirastosta, psykologi SariKoikkalainen Laukaan vankilasta, erikoissuunnittelija emmi Lattu etelä-Suomenaluevankilan sijoittajayksiköstä, apulaisjohtaja Kari minkkinen Satakunnanvankilasta (1.12.2007 asti), vankilanjohtaja Ville-Veikko Pohjola ylitornionvankilasta, vartija hilkka Puustinen Konnunsuon vankilasta, erikoissuunnittelijaSatu rahkila Vankilan Tekniset Toimihenkilöt ry:stä, opettaja maija richterrikosseuraamusalan Koulutuskeskuksesta, erikoissuunnittelija Seija rimpiläinenKaakkois-Suomen aluevankilan sijoittajayksiköstä, sijoittajayksikön johtaja maijaroiha itä-Suomen aluevankilan sijoittajayksiköstä, kehittämispäällikkö maaritSuomela Kriminaalihuollon tukisäätiöstä (Krits), vankilanjohtaja Kaisa Tammi-moilanen Vanajan vankilasta ja puheenjohtaja Jari Tuomela Vankilavirkailijoidenliitosta. Työryhmän puheenjohtajana toimi Vuokko Karsikas ja sihteerinä emmiLattu.

Työryhmä kokoontui viisi kertaa rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessaTikkurilassa. Työryhmä kuuli asiantuntijana ylilääkäri Päivi ViitastaVankisairaalasta. Työryhmä lähetti lokakuussa niille vankiloille, joissa on naispaik-koja, kyselyn (liite 1) liittyen naisvankien sijoittamiseen ja toimintoihin.Sijoittajayksiköille lähetettiin tiedustelu (liite 2) naisvankien sijoittamiseen liittyvistäasioista. Kyselyjen vastausaika oli hyvin lyhyt työryhmän aikataulun kiireellisyy-destä johtuen ja tämä vaikeutti monien vankiloiden mahdollisuutta paneutuaasiaan.

mietinnön sisältö perustuu näiden kyselyiden tuloksiin, työryhmässä käytyihinkeskusteluihin, rikosseuraamusviraston tilastoihin, Vankitietojärjestelmän

13

tietoihin sekä kansainväliseen ja suomalaiseen naisvankitutkimuskirjallisuuteen.rikosseuraamusviraston erikoistutkija marja-Liisa muiluvuori ja tutkija Sasu Tynituottivat työryhmän käyttöön naisvankeja koskevia tietoja Vankitieto-järjestelmästä.

mietintö on jaettu seitsemään lukuun. Johdannon jälkeen ensimmäisessävarsinaisessa luvussa käsitellään työryhmän kehittämistyön kannalta keskeisiänaisvankitutkimuksia. Toisessa luvussa tarkastellaan naisvankien sijoittamisen jatoimintojen kannalta tärkeitä kansainvälisiä sopimuksia ja Suomen lainsäädän-töä. Kolmannessa luvussa tarkastellaan naisvankien sijoittamista kansainvälisestija neljäs luku esittelee tilastotietoa naisvangeista. Viides luku on yhteenvetovankiloiden ja sijoittajayksiköiden vastauksista työryhmän kyselyihin ja siinäkerrotaan Suomen naisvankien sijoittamisen ja toimintojen nykytilanne tiivistetys-ti. Luvussa sivutaan sijoittamisen ja toimintojen ongelmakohtia, joihin keskitytäänseuraavassa luvussa lähemmin. Luvussa tarkastellaan myös naisvankien riski- jatarvearvioita ja rangaistusajan suunnitelmia. Vankiloille ja sijoittajayksiköillelähetetyn kyselyn vastaukset ovat liitteessä 3. Lukija voi halutessaan etsiäyksittäisten vankiloiden naispaikkoja ja toimintoja koskevia tietoja tästä liitteestä.Kuudes luku pohjautuu viidennen luvun nykytilankuvaukseen ja on työryhmänvarsinainen kehittämisluku. Sen alussa tarkastellaan sitä tilannetta ja reunaehto-ja, joiden pohjalta työryhmä on kehittämissuosituksensa tehnyt sekä kysymystänaisten sijoittamisen keskittämisestä ja alueellistamisesta. Tämän jälkeensiirrytään vankeusprosessin eri vaiheisiin ja esitellään kolme naisten vapautta-misvaiheen järjestämisen vaihtoehtoa. Toiminnan kehittämistä käsittelevässäalaluvussa käsitellään naisten ja miesten yhteisten tai erillisten toimintojen etujaja haittoja. Seuraavissa alaluvuissa käsitellään työtoimintaa, koulutusta jakuntoutusta ja niiden kehittämistarpeita. Seitsemäs luku on erillinen luku nais-vankien kanssa työskentelevästä henkilöstöstä ja heidän koulutustarpeestaansekä kehittämis- ja tutkimustoiminnasta.

mietinnössä on eritelty sijoittaminen ja toiminnat ja teksti kulkee näillä kahdellatasolla. Sijoittamisella tarkoitetaan tässä lähinnä vankipaikkoja ja sijoittajayksiköi-den toimintaa. Toiminta on jaettu työtoimintaan, koulutukseen ja kuntoutukseen.Sijoittaminen ja toiminnat ovat kuitenkin toisiinsa kietoutuneita, joten niitä eivoida käsitellä täysin erillisinä. Työryhmän aikataulu oli tiukka eikä se mahdollis-tanut prosessinomaista työskentelyä riittävässä määrin. Kyseessä on kokonais-katsaus naisvankien tilanteeseen, jolla pyritään antamaan tietoa ratkaisujenpohjaksi. Työryhmä ei ole kuitenkaan tarkastellut naisvankien ja heidän lapsiinsaliittyviä kysymyksiä muuta kuin hyvin yleisellä tasolla, koska asiasta on tehtyerillinen tutkimus, jossa esitetään suosituksia toimintakäytäntöjen kehittämiseksi(enroos ja Pösö 2008). Koska kaikissa kysymyksissä ei ole ollut mahdollistapaneutua kovin syvälliselle tasolle, työryhmä ehdottaa kehittämishankettanaiserityisen toiminnan kehittämiseksi. Lisäksi tulisi selvittää yhteistyössäsidosryhmien kanssa, voidaanko vapauttamisvaihetta organisoida siten, ettävankien sijoittuminen yhteiskuntaan helpottuisi.

14

naisvankien asemaa on aiemmin pohdittu oikeusministeriön vankeinhoito-osaston työryhmässä, jonka mietintö Naisten vuoro ilmestyi vuonna 1997, sekävuonna 1992, jolloin Vankeinhoitoasian neuvottelukunta laati selvityksenNaisvankien erityisongelmat. molemmissa mietinnöissä on nostettu esillevastaavia toiminnan kehittämistarpeita kuin tässä mietinnössä, mutta naisvan-kien tilanteen kehittäminen on edelleen ajankohtainen asia.

Työryhmä on kehittämisehdotuksissaan lähtenyt siitä, että naisvankien rangais-tus toimeenpannaan vankeuslain mukaisesti ja tätä varten osoitetaan riittävätmäärärahat. Työryhmä on tehnyt vain välttämättömiä muutosehdotuksia nykyi-seen tilanteeseen, koska Vankeinhoitolaitoksen määrärahatilanne on heikko.Valtionhallinnon tuottavuusohjelmalla pyritään siihen, että toimintoja tehostamal-la tuloksia saadaan aikaan pienemmällä henkilöstömäärällä. naisvankien osaltatämä saattaa merkitä sitä, että toiminnassa on huomattavassa määrin turvau-duttava ostopalveluihin, jotta pienille naisvankiryhmille voitaisiin tarjota tarpeelli-sia palveluita.

Parhaillaan käynnissä olevassa rikosseuraamusalan kehittämishankkeessapyritään rakentamaan perusta palvelukykyiselle ja tehokkaalle rangaistustentäytäntöönpano-organisaatiolle, jossa Vankeinhoitolaitoksen jaKriminaalihuoltolaitoksen hallinnot on yhdistetty. Koska kehittämistyö on vieläkesken, alueorganisaatio ja alueiden rajat eivät ole tiedossa. Tämä voi vaikuttaanaispaikkojen sijoitukseen tulevaisuudessa. yhteinen organisaatio voi myösantaa mahdollisuuden joustavaan toimintaan, jossa eri tahojen vahvuuksiavoidaan hyödyntää uudella tavalla. Uudistus voi mahdollistaa vankeusprosessinparemman sujuvuuden esimerkiksi arviointivaiheessa ja vapauttamisvaiheessa.

Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä luovuttaa mietintönsä rikosseuraamus-virastolle.

helsingissä 31. maaliskuuta 2008.

Vuokko Karsikas

riitta Granfelt inga Grönlund helena halme

marika Jaarto marjatta Kaijalainen Sari Koikkalainen

Ville-Veikko Pohjola hilkka Puustinen Satu rahkila

maija richter Seija rimpiläinen maija roiha

maarit Suomela Kaisa Tammi-moilanen Jari Tuomela

emmi Lattu

15

TIIVISTELMÄnaisvankityöryhmä on selvittänyt naisvankien sijoitustarpeita ja toiminnallisiatarpeita sekä laatinut suunnitelman naisvankien sijoittamisesta aluevankiloihinottaen huomioon naisvankien tarvitsemien ja saatavilla olevien toimintojenjärjestämismahdollisuudet.

Työnsä pohjaksi työryhmä on kuvannut naisvankien määrää ja sijoittumista erilaitoksiin, naisten taustaa ja palvelutarvetta sekä naisvankeihin liittyviä kansainvä-lisiä sopimuksia ja lainsäädäntöä. Useimmissa kansainvälisissä sopimuksissa jasuosituksissa kielletään sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä sekä suositel-laan nais- ja miesvankien erillään asuttamista. rangaistusajan suunnittelussatulee ottaa huomioon naisvankien erityiset tarpeet. heidän sosiaalista eristämis-tään tulisi välttää ja heidät tulisi sijoittaa muiden naisvankien joukkoon.Vankeuslaissa kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä. Sijoitettaessa vankejavankilaan on otettava huomioon rangaistusajan suunnitelman mukaisesti vanginkotipaikka, yhteyksien säilyminen lähiomaisiin tai muihin läheisiin, ikä, sukupuoli,terveydentila, rangaistuskertaisuus, vangin aikaisempi rikollisuus ja vangin omatoivomus sekä mahdollisuudet sijoittua rangaistusajan suunnitelman edellyttä-mään toimintaan. Asetuksen mukaan tuomittu on toimitettava vankilaan, jossaaluevankilan sijoittajayksikkö sijaitsee tai aluevankilan sijoittajayksikön määrää-mään aluevankilaan. Vankeuslain voimaantulon jälkeen naisvangeille on perustet-tu lisää paikkoja etelä-Suomen aluevankilan ulkopuolelle. Alueorganisaatiot eivätkuitenkaan ole paikkojen suhteen omavaraisia lukuun ottamatta etelä-Suomea,joka aiemmin hoiti suurelta osin naisvankien rangaistusten täytäntöönpanon.

euroopassa naisvankien sijoittamisessa on vaihtelevia käytäntöjä, mutta tyypilli-sin järjestely on yhdistelmä, että maassa on yksi tai useampia naisvankiloita jatämän lisäksi miesvankiloissa on naisille tarkoitettuja ”siipiä” tai lisärakennuksia.näin on myös Suomessa. Kansainvälisessä naisvankitutkimuksessa on kritisoitupienten naisosastojen perustamista miesvankiloihin. Ongelmia voi esiintyäesimerkiksi naisten toimintojen järjestämisessä pienelle ryhmälle, henkilökunnanasenteessa naisvankeihin sekä naisten ja miesten välisessä vuorovaikutuksessa.myöskään Pohjoismaissa ei ole yhtenäistä käytäntöä: naisten sijoittelussa ollaanerilaisilla linjoilla Tanskan yhteisvankiloista ruotsin erillisiin naisvankiloihin.

Kaikkialla maailmassa naisvangit ovat vähemmistönä mutta naisten suhteellinenosuus on kansainvälisesti ollut kasvussa. Suomessa naisvankien prosentuaali-nen osuus koko vankipopulaatiosta on kasvanut 3,5 % :stä vuonna 1993alkuvuoden 2008 seitsemään prosenttiin. Vuoden alussa naisvankeja oli yhteen-sä 236. yli puolet heistä oli 30–49-vuotiaita. naisvankien yleisin rikostyyppi onväkivaltarikos, johon heistä on syyllistynyt vajaa puolet. Tämä on poikkeukselli-sen yleistä muihin euroopan maihin verrattuna. huumausainerikos oli päärikok-sena 15 %:lla. hieman yli puolet naisvangeista oli vankilassa ensimmäistäkertaa, kun kaikista vangeista ensikertaisia oli 30 %. Sekä naisista että miehistä

16

noin 40 % on vankilassa korkeintaan kolme kuukautta, sakon muuntorangais-tusta suorittavat pääsääntöisesti alle kuukauden ja tutkintavangit runsaan 3kuukautta. naisvangit uusivat rikoksensa harvemmin kuin miehet ja uuteenrikokseen naisilla kuluu miehiä pidempi aika. Kimmo hypénin tutkimuksenmukaan noin 40 % naisista uusi rikoksen kolmen seurantavuoden aikana, kunmiehistä uusi yli puolet.

Terveystutkimuksen alustavien tietojen mukaan sekä mies- että naisvangit ovatyleistä väestöä huomattavasti sairaampia. Vangeilla on monia erilaisia etenkinmielenterveyteen ja päihteidenkäyttöön liittyviä ongelmia. yli puolet naisista olialkoholiongelmaisia.; huumausaineongelma oli kahdella kolmesta. Päihteidenkäyttö oli usein sekakäyttöä, mutta amfetamiini oli selkeästi yleisin naistenkäyttämä huume. mielenterveysongelmista naisilla olivat yleisiä erilaiset persoo-nallisuushäiriöt, ahdistuneisuus ja masennus. monet olivat olleet jossain elämän-sä vaiheessa psykiatrisessa sairaalahoidossa tai saaneet mielenterveysongelmiinmäärättyjä lääkkeitä. naisvangit kärsivät myös somaattisista sairauksista.C-hepatiittia sairasti yli puolet. heillä oli myös paljon erilaisia pään alueenvammoja. Lähes kaikki naisvangit tarvitsevat terveydenhuollon palveluita: lähes¾ tarvitsee hoitoa päihteidenkäytön vuoksi, yli 60 % psykiatristen ongelmienvuoksi ja yli puolet somaattisten sairauksien vuoksi.

myös pitkäaikaisille vangeille tehtävien riski- ja tarvearviotietojen mukaanpäihteiden käyttö nostaa niin nais- kuin miesvankien uusimisriskiä huomattavas-ti. naisista 2/3:lla oli puutteita ongelmanratkaisutaidoissa ja puolella itsehillinnäs-sä. miehillä oli naisia enemmän tavoitehakuista aggressiivisuutta ja vaikeuksiaomien ongelmallisten elämänalueiden tunnistamisessa ja ongelmanratkaisutai-doissa sekä rikosmyönteisiä ja vihamielisiä asenteita.

naisvangeilla oli varsinkin sosiaalisissa suhteissa monella tapaa enemmänongelmia kuin miehillä. heistä lähes kolme neljäsosaa oli kokenut läheissuhteis-saan väkivaltaa joko nykyisessä suhteessaan tai aiemmin kun miehistä lähisuh-deväkivaltaa kokeneita oli vain runsas neljännes. naiset olivat olleet myöslähisuhdeväkivallan tekijöinä hieman useammin kuin miehet. naisista yli 60 % eisaanut kumppaniltaan tukea rikoksettomassa elämäntavassa, kun miehistä jopa2/3:lla oli rikoksetonta elämäntapaa tukeva parisuhde. myös naisten vanhem-muuden taidot ja suhteet lapsiin arvioitiin heikommiksi kuin miesten. Toisaaltamiesvangit olivat useimmin kytköksissä rikollista käyttäytymistä vahvistaviinkaveripiireihin kuin naiset.

naiset ottivat miehiä paremmin vastuuta rikollisesta teostaan ja olivat tietoisem-pia tekojensa vaikutuksista ja taustamotiiveista. naisilla oli hieman paremmat japositiivisemmat asenteet koulutukseen tai harjoitteluun sekä työhön ja työllisty-miseen. Sukupuolten välillä oli myös selvä ero muutosmotivaatiossa rikoskäyt-täytymisestä irrottautumiseen: naisista ¾:n arvioitiin haluavan tukea muutok-seen, miehistä muutosmotivoituneiksi arvioitiin runsas puolet. hoitomotivaatioalkoholin vuoksi oli naisilla ja huumeiden vuoksi miehillä hivenen korkeampi.

17

Vangille laaditaan rangaistusajan suunnitelma, jolla pyritään auttamaan häntäsaamaan valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan sekä edistämään hänensijoittumistaan yhteiskuntaan. Sekä nais- että miesvankien rangaistusajantavoitteissa korostuivat ammatillisten valmiuksien saaminen ja työllistyminensekä päihteettömyys. Koulutukseen ja työllisyyteen tulisi panostaa 2/3:llanaisista ja ¾:lla miehistä. Päihdekuntoutusta tarvitaan suurimman osan kohdal-la. Lähes joka toisen naisvangin ja hieman harvemman miesvangin ajattelutaitojatulisi kehittää.

naisvangeille tarkoitettuja toimintoja leimaa vähäisyys ja kuntoutuksen järjestä-misen satunnaisuus. naisvankien toimintamahdollisuuksien vähäisyys vaikeuttaanaisten rangaistusajan suunnitelmien toteuttamista kaikissa aluevankiloissa.naiserityistä ryhmämuotoista kuntoutusta on jossain määrin kehitetty vainVanajan vankilassa, muissa vankiloissa käytetään alun perin miehille suunniteltuapäihdekuntoutusta. Työryhmän keskeinen selvityskohde on ollut se, onkomielekkäämpää järjestää joitakin naisvankien toimintoja valtakunnallisesti japyrkiä tällä takaamaan naisille mahdollisuus osallistua heille riski- ja tarvearvioi-den perusteella suunniteltuihin toimintoihin vai onko kotipaikkaläheisyys, joka eikuitenkaan kovin hyvin toteudu suurissa aluevankiloissa tätä tärkeämpi periaate.Työryhmä on päätynyt siihen, että naisvankien joidenkin toimintojen järjestämistävaltakunnallisina puoltaa se, että samassa laitoksessa olevien vankien suurempimäärä mahdollistaa tiettyjen ryhmämuotoisten toimintojen järjestämisen kustan-nustehokkaasti. ryhmämuotoisen kuntoutuksen järjestäminen on perusteltuasen vaikuttavuuden vuoksi. Tärkeää on järjestää kuntoutusta erillään miehistä,koska se edistää naisten kuntoutumisprosessia ja vähentää seksuaalistahäirintää. Asiantuntemuksen keskittäminen mahdollistaa paremmin henkilökun-nan naisvankityöhön liittyvän osaamisen kehittämisen. naisvankien hajauttami-nen pieniin osastoihin saattaa vaarantaa isompien keskittymien tuoman edun.myös naisten terveydenhuollon sekä terveydenhuoltoyksikön ja muun vankein-hoidon yhteistyön kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota.

Suljettuja naisvankipaikkoja oli 16.3.2008 yhteensä 223 ja avolaitospaikkoja 64,yhteensä paikkoja oli 287. naisvankeja oli 245. Paikkoja on siten kokonaisuute-na määrällisesti riittävästi. Aluevankiloittain tarkasteltuna tutkintavangeiltapuuttuu paikkoja Kaakkois-Suomesta, jossa ei ole myöskään riittävästi suljettujapaikkoja rangaistusta suorittaville. myös itä-Suomessa on puutteita suljetuistapaikoista. Samoissa aluevankiloissa ei ole myöskään avolaitospaikkoja.

Työryhmä on tarkastellut vankiluvun kehitystä paikkatarpeen pohjaksi.Oikeusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2009–2012 arvioidaanvalvontarangaistuksen käyttöönoton, koevapauden käytön laajentamisen jasakkovankien vähenemisen laskevan laitoksessa olevaa vankimäärää. nämätekijät voivat vähentää myös naisvankipaikkojen tarvetta jossain määrin.Vähennys kompensoi mahdollisesti vielä kasvussa olevaa naisvankien määrää.Työryhmä katsoo edellisen perusteella, että suurta muutosta naisvankipaikkojentarpeeseen ei ole tulossa. myös naisten avolaitossijoitusten osuus on hyvin

18

lähellä tulostavoitetta 27 % rangaistusvangeista. Oikeusministeriön TTS:ssavuosille 2009–2012 avolaitospaikkojen osuus on vähennetty 25 %:iin. Vuodenvaihteessa avolaitoskapasiteetista oli käytetty 78 % ja tyhjillään oli 14 paikkaa.Kuitenkin vain noin viidesosa naisvangeista vapautui vuonna 2007 avovankilas-ta, kun taas miehistä avolaitoksista vapautui joka kolmas. naisvankeja eimyöskään sijoiteta juuri koskaan suoraan siviilistä avolaitokseen.

Avolaitokset sijaitsevat Vanajalla, Köyliössä ja ylitorniolla ja keskeisestäSuomesta avolaitos puuttuu. Työryhmän mielestä tulisi harkita kriittisesti Köyliönosaston jatkoa pitkällä aikavälillä, koska se ei sijainniltaan palvele kovin hyvinvapauttamisen valmistelua. Työryhmä on selvittänyt avolaitosten käytön rinnallatai sijasta vapauttamisvaiheen toimintojen hoitamista ulkopuolisiin laitoksiinsijoituksia lisäämällä tai perustamalla uudentyyppinen vapauttamisyksikkö taiuseita yksikköjä, jonka/joiden toimintojen järjestämisessä nojaudutaan nykyistäuseammin sidosryhmien tuottamiin palveluihin.

naisosastojen henkilöstöresurssit ovat vaihtelevia, mutta useiden vankiloidenyleinen ongelma on henkilöstövaje, mikä heijastuu myös naisosastojen henkilös-töön. miesvankiloiden yhteydessä olevilla pienillä naisosastoilla ei välttämättä oleomaa henkilökuntaa, jolloin naisvankien asiat eivät ole erityisesti kenenkäänvastuulla. henkilökunnalla ei ole välttämättä ammatillisia taitoja tunnistaanaisvankien tarpeita ja ohjata heitä adekvaattien palveluiden piiriin. Joissakinvankiloissa naisvankiosastot on heikommin resursoitu henkilöstön määränsuhteen kuin vastaavat miesosastot. naisosaston toimiminen saattaa jäädäliiaksi yhden tai kahden virkailijan varaan ja henkilökunnan väsyminen ja sairaus-poissaolot voivat edelleen huonontaa tilannetta.

19

TYÖRYHMÄN ESITYKSETTyöryhmän ehdotukset naisvankien sijoittamisen ja toimintojen kehittämiseksi onjaoteltu lyhyen ja pidemmän aikavälin tavoitteisiin. Pidemmän aikavälin tavoitteetulottuvat Oikeusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelman kauden 2009–2012loppupuolelle. Lyhyen aikavälin tavoitteilla tarkoitetaan välittömästi tai mahdolli-simman pian tehtäviä kehittämisratkaisuja. ehdotuksissa on ensin tummennetul-la kursiivilla työryhmän ehdotus ja sen jälkeen perustelu.

1. Yleiset ehdotukset

TTS-kauden tavoite

Kaikilla alueilla tulee varautua naisten sijoitteluvaiheen toteuttamiseen(arviointi, suunnittelu, sijoitus), tutkintavankeuden toimeenpanoon, perus-palveluihin suljetuissa vankiloissa rangaistusvangeille sekä vapauttamiseenliittyvään toimintaan lähellä kotipaikkaa Erityisesti osa kuntouttavia toimin-toja ja naisvankien koulutusta on valtakunnallista sen vuoksi, että varmiste-taan niiden järjestäminen rangaistusajan suunnitelmien mukaisesti.

nykyinen vankeinhoitojärjestelmä perustuu ajatukseen, että aluevankilathoitavat tutkintavankeuden ja vankeusrangaistuksen toimeenpanon.naisvankien pienen määrän vuoksi osa toiminnoista on kuitenkin välttämä-töntä järjestää valtakunnallisesti toiminnan laadun turvaamiseksi ja riittävienryhmäkokojen vuoksi.

Lyhyen aikavälin tavoitteet

Äiti- ja lapsiosastot toimivat valtakunnalliselta pohjalta suljetussa vankilas-sa Hämeenlinnassa ja avolaitoksessa Vanajan vankilan Vanajan osastolla,mikä käytäntö tulee vahvistaa myös sijoitusta koskevissa ohjeistuksissa.

Toiminta vastaa nykyistä käytäntöä, mutta sitä ei ole kirjallisesti vahvistettu.Lisäksi toimintakäytäntöjen kehittämisessä tulee ottaa huomioon Vankilalapsuudessa – lapset vankilassa -julkaisussa esitetyn mukaisesti perhe-myönteisten käytäntöjen kehittäminen, vanhemmuuden tukeminen,järjestelmällinen dokumentointi äiti- ja lapsiosastoilla olevista naisista jalapsista sekä vankeinhoidon ja lastensuojelun yhteistyön lisääminen(enroos ja Pösö 2008).

Vankeinhoidossa kerättävät tilastot tulee erotella sukupuolen mukaan.

Naisvankien toimintojen kehittämisellä tulee olla Rikosseuraamus-virastossa vastuuhenkilö.

20

2. Sijoittajayksikkötoiminta

TTS-kauden tavoitteet

Mikkelin ja Kuopion vankiloiden lisärakennus- ja perusparannushankkei-den yhteydessä varmistetaan tarvittavien naisvankipaikkojen perustami-nen sijoittajayksiköihin.

mikkelissä ja Kuopiossa naisten asuttamiseen osoitetut tilat eivät oleasianmukaisia eivätkä riittäviä.

Riski- ja tarvearviointia kehitetään tunnistamaan paremmin naisille ominai-set riskitekijät.

Kansainvälisen tutkimuksen perusteella naisten riskitekijät eroavat osittainmiesten uusimisriskeistä. nykyinen käytössä oleva riski- ja tarvearviointi eitue naisille tyypillisten uusimisriskien käsittelyä.


Sijoittamiskäytäntöjä tulee kehittää siten, että avolaitossijoitus mahdollis-tuu naisille rangaistusajan suunnitelmien mukaisesti nykyistä useammin.Lyhyttä rangaistusta suorittamaan tulevat naisvangit sijoitetaan suoraanavolaitokseen, kun he täyttävät avolaitossijoituksen kriteerit ja sijoitus onheidän toimintatarpeidensa mukaista. Naisvankien mahdollisuutta vapau-tua avolaitoksesta lisätään.

Vankeuslain mukaan vanki tulee sijoittaa niin avoimiin olosuhteisiin kuinmahdollista. naisvankien riski syyllistyä uuteen rikokseen on keskimäärinpienempi kuin miesvankien. naisvankeja sijoitetaan kuitenkin harvemminkuin miehiä avovankilaan suoraan siviilistä ja naiset myös vapautuvatmiehiä harvemmin avolaitoksesta.

Avolaitoskelpoisilla naisvangeilla tulee olla mahdollisuus edetä avovanki-laan rangaistusajan suunnitelman mukaisesti, vaikka aluevankilalla ei oleomia avolaitospaikkoja. Työryhmä suosittaa, että naisten avolaitospaikatovat valtakunnallisia.

Perustelu kuten edellä. Jos omasta aluevankilasta puuttuu avolaitospaik-koja naisille, tarpeelliset sijoitukset tehdään yhteistyössä toisen aluevanki-lan kanssa.

Rangaistusajan suunnittelussa otetaan huomioon naisvankien erityisongel-mat ja sijoittelu tehdään kuntoutuksen, koulutuksen, työn, turvallisuustar-peiden tai pienen lapsen vankilaan tuonnin vuoksi tarpeen mukaan riippu-matta aluerajoista.

riski- ja tarvearvioiden mukaan naisvangeilla on erityisen paljon ongelmiaterveyteen, päihteisiin ja väkivaltaan liittyen, jotka tulee ottaa huomioonrangaistusajan suunnitelmissa ja niiden toteuttamisessa. Kaikkia toimintoja

21

ei voida järjestää jokaisessa aluevankilassa, minkä vuoksi osa toiminnoistaon tarpeen järjestää valtakunnallisesti.

Sijoittajayksiköissä tulee olla naisvankien erityiskysymyksiin ja naisvankienkanssa työskentelyyn liittyvää asiantuntemusta ja tietoa naisvangeillesuunnatuista valtakunnallisista toiminnoista.

naisvankien erityisongelmiin keskittynyttä osaamista voidaan lisätä esimer-kiksi siten, että sijoittajayksiköihin nimetään naisten sijoituksen vastuuhen-kilö, jonka tulee ylläpitää naisvankeihin liittyvää osaamista ja tietoja.

Työnjaosta ja sijoittamiskäytännöistä Etelä-Suomen ja muiden aluevanki-loiden välillä sovitaan valtakunnallisten toimintojen yhteydessä.

Käytännöistä sopiminen on tarpeellista, koska jokaisella alueella ei olekaikkia naisvankien tarvitsemia palveluita.

Sijoittajayksiköiden ja terveydenhuollon yhteistyötä kehitetään.Säännönmukaisena käytäntönä tulee olla vangin luvan pyytäminen sijoi-tukseen ja toimintatarpeeseen vaikuttavien tietojen luovuttamiseen tätätarkoitusta varten.

meneillään olevan vankien terveystutkimuksen mukaan naisvangit ovatmonitahoisesti sairastavia ja erityisesti korostuvat mielenterveys- japäihdeongelmat. mielenterveysongelmat ovat naisilla miehiä useamminpersoonallisuushäiriöitä sekä masennus- ja ahdistusoireita.Kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden mukaan naisvankien itsetuhoisuuson yleistä. Kuntoutustarpeet tulee ottaa huomioon rangaistusajansuunnittelussa.

3. Tutkintavankeus


Mikkelin ja Kuopion vankiloiden lisärakennus- ja perusparannushankkei-den yhteydessä varmistetaan tarvittavien naisvankipaikkojen perustami-nen tutkintavankeja varten.

Perusteluna naisten nykyiset epäasialliset ja riittämättömät tilat Kuopion jamikkelin vankiloissa ja tutkintavankipaikkojen puute ko. aluevankiloissa.


Tutkintavangit tulee pitää erillään rangaistusvangeista, ellei muu ratkaisuole perusteltavissa tutkintavankeuslailla.

Perusteena tutkintavankeuslain säännös (3 luku 1 §) sekä kansainvälisetvankeinhoitoa koskevat sopimukset.

22

Kaakkois-Suomen alueen tutkintavangit sijoitetaan Hämeenlinnaantutkintavankeuden ajaksi Mikkelin vankilan lisärakennuksen ja perusparan-nuksen valmistumiseen asti.

Perusteena epäasialliset ja riittämättömät naispaikkatilat mikkelin vankilas-sa sekä Pyhäselän vankilan yliasutus.

Tutkintavankeuden alussa arvioidaan järjestelmällisesti tutkintavankienvälittömän terveydenhuollon, sosiaalityön ja kriisityön tarve.Tutkintavankeudessa varmistetaan mahdollisuus terveydenhuoltoon(mukaan lukien päihdekatkaisu ja -vieroitus sekä mielenterveyspalvelut),kriisipalveluihin ja sosiaalisten asioiden hoitoon. Erityisesti väkivaltarikok-seen syyllistyneiden naisvankien kriisiavusta huolehditaan heti naisensaavuttua vankilaan. Tutkintavankeja motivoidaan muutosprosessinkäynnistämiseksi ja heille varmistetaan mahdollisuus osallistua aktivoivaantoimintaan.

Tutkintavankiloissa ei tällä hetkellä arvioida säännönmukaisesti kaikkientutkintavankien tilannetta vankilaan tullessa. erityisesti kriisi- ja mielenter-veystyön tarpeiden selvittämättä jättäminen saattaa vaikuttaa haitallisestivangin henkiseen tilaan. naisvangeista osa on ensikertalaisia henkirikoksentehneitä ja ilman aikaisempaa rikostaustaa. naiset ovat usein kokeneetpitkään jatkuvaa parisuhdeväkivaltaa. rikokseen syyllistyminen ja siitäaiheutuvat seuraukset ovat vakava kriisi. Tutkintavankeuden aikaisetkokemukset luovat osaltaan pohjaa koko vankeuden suorittamiselle.Toiminnan järjestämisen vähäisyyteen tutkintavankeusaikana on kiinnittänythuomiota myös CPT ja Tutkintavankityöryhmä.

4. Rangaistusvangit suljetuissa vankiloissa


Hämeenlinnan vankilan perusparannus.

Vankilassa on käytössä paljusellejä, mikä on ihmisarvoa alentavaa.esimerkiksi CPT on kiinnittänyt asiaan huomiota. Vankilasta puuttuu myöstarpeellisia toimintatiloja.

Kaakkois-Suomen aluevankilaan sijoitetaan viimeistään Mikkelin vankilanlisärakennuksen ja perusparannuksen valmistuttua myös naisia, jotka eivätole sitoutuneet päihteettömyyteen.

Suljetun vankilan toiminnan tulee palvella kaikkia vankeja.


Hämeenlinnan vangeille tulee järjestää mahdollisuus normaalien WC-tilojen käyttöön mahdollisimman nopeasti.

23

Paljusellien käytön lopettamiseen tulisi löytää ratkaisu jo ennen vankilanperuskorjausta. Se, ettei vangilla ole mahdollisuutta päästä WC-tiloihinkaikkina vuorokauden aikoina, on perustuslain vastaista.

Jos vanki sijoitetaan rangaistusajan suunnitelman mukaisesti muualle kuinkotipaikan mukaiseen aluevankilaan, vangin mahdollisesti pidempiämatkoja kotipaikkakunnille kompensoidaan myöntämällä tälle poistumislu-pia sosiaalisin perustein ja maksamalla ne vankilan varoista. Vankilamahdollistaa sosiaalisten suhteiden kohtuullista ylläpitoa varten puhelin-yhteydet vankilan kustannuksella.

erityisesti naisvangeilla korostuvat suhteet lapsiin ja perheeseen ja sosiaa-listen sidosten osuus irrottauduttaessa rikoskäyttäytymisestä on merkittä-vä. naisvankipaikkojen epätasainen jakautuminen saattaa aiheuttaaerityisiä yhteydenpitotarpeita.

5. Vapauttamisvaihe


Naisvankien sijoittamisen lähtökohtana tulee olla naisten yhtäläiset mah-dollisuudet vapautua muista kuin suljetuista laitoksista vangin yhteiskun-taan palaamisen helpottamiseksi. Naisvangeille on tällä hetkellä määrälli-sesti lähes riittävästi avolaitospaikkoja eikä tiedossa ole naisvankienmäärää olennaisesti muuttavia tekijöitä. Työryhmä pitää kuitenkin paikko-jen alueellista jakautumista ongelmallisena, koska Itä- ja Kaakkois-Suomen alueilla ei ole avolaitospaikkoja ja Köyliön osaston paikat ovatsijainniltaan syrjässä ja hankalien kulkuyhteyksien päässä. Köyliön nais-osaston jatkoa tuleekin harkita kriittisesti pidemmällä aikavälillä.

Työryhmä on tarkastellut useita vaihtoehtoja naisten vapauttamisvaiheentarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi keskisessä Suomessa pitkälläaikavälillä sen lisäksi, että Vanajan osasto ja Ylitornion naispaikat säilyvät.Nämä vaihtoehdot ovat a) avolaitososaston perustaminen Laukaan vanki-laan b) erillisen vapauttamisyksikön perustaminen maan keskiosaanc) ulkopuolisen sijoituksen ja valvotun koevapauden lisääminen.Työryhmän mielestä ennen valintaa eri vaihtoehtojen välillä niiden käytän-nön toteuttamismahdollisuutta tulee tarkemmin selvittää. Erityisesti tulisiselvittää, voitaisiinko yhteistyössä sidosryhmien kanssa käynnistää uuden-tyyppistä vapauttamisyksikköyhteistyötä tai lisätä vankien sijoittamistanaisille toimintaa järjestäviin yksiköihin.

naiset vapautuvat harvemmin avolaitoksesta ja heitä myös sijoitetaansuoraan avolaitokseen harvemmin kuin miehiä. naisilla tulee olla samanlai-set mahdollisuudet vapautua avoimista olosuhteista kuin miehillä.Vapauttamisyksikkö tai ulkopuoliseen laitokseen sijoittaminen edistäisihyvin vankeuslain tavoitteen mukaista yhteiskuntaan integroitumista jasoveltuisi naisille heidän alhaisen uusimisriskinsä vuoksi. Jos selvitys

24

osoittaa vapauttamisyksikön perustamisen tai ulkopuolisten sijoitustenlisäämisen tarkoituksenmukaiseksi ja taloudellisesti mahdolliseksi niinyhteistyössä sidosryhmien kanssa tulisi järjestää hanke toiminnan toteutta-miseksi. rikosseuraamusviraston tulisi käynnistää tämä selvitystyö yhteis-työssä aluevankiloiden kanssa. Toissijainen vaihtoehto on avolaitosyksikönperustaminen Laukaan vankilaan.


Naisvankien vapauttamisen valmistelua suljetuissa vankiloissa tuleekehittää.

Kaikkia vankeja ei voida turvallisuustekijöiden vuoksi sijoittaa avoimiinolosuhteisiin ennen vapautumista. Suljetuissa vankiloissa on erityisentärkeää kehittää vangin vapautumiseen valmistelua, koska tilanne onriskialttiimpi kuin vapautuminen avoimista olosuhteista. Suljetusta vankilas-ta vangin on itse vaikeampi valmistella vapautumistaan. yksilöllisenvalmistelun lisäksi on tarpeen kehittää erillisiä vapautumiskursseja taivapautumiseen liittyviä teemoja osana muuta ryhmätoimintaa.

Vangeille rakennetaan aluekohtaisesti polku vankilasta yhteiskunnanasumispalveluiden käyttöön ja asumistaitoja kehitetään jo vankila-aikana.

Valtioneuvoston periaatepäätös 14.2.2008 edellyttää asumispalveluidenjärjestämistä erityisryhmille, muun muassa vankilasta vapautuville, suurim-missa kaupungeissa ja kehittämishankkeen käynnistämistä rikosseuraa-musalan ja kyseessä olevien kaupunkien kesken asumispolkujen rakenta-miseksi.

Vapauttamisen valmistelua kehitetään yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

Vankeuslain 4 luvun 6 ja 7 §:t.

6. Terveydenhuolto ja mielenterveyspalvelutNaisten terveydentilaan liittyviin tarpeisiin tulee kiinnittää erityistä huomio-ta. Mikäli vankilassa ei ole tarjolla sopivia tai tarpeellisia terveyspalveluja,tulee näitä hankkia ostopalveluna ulkopuolelta. Päihdekuntoutuksenyhteydessä tulee ottaa huomioon psyykkiset ongelmat.

Vankiloissa on erityisesti puutetta mielenterveyspalveluista, jotka olisivattarpeen naisvankien laaja-alaisten mielenterveysongelmien vuoksi.

Raskaana olevien naisvankien synnytys- ja perhevalmennusta tuleekehittää vankiloiden ja neuvoloiden yhteistyössä.

naisvangit ovat heikommassa asemassa perhe- ja synnytysvalmennuksensuhteen kuin muuhun väestöön kuuluvat.

25

7. Työtoiminta


Naisten työtoiminnan vaihtoehtoja tulee monipuolistaa. Työtoimintaahyödynnetään oppisopimuskoulutuksessa.

naisten työtoiminta on yksipuolista ja keskittynyt perinteiseen käsityötoi-mintaan. Oppisopimuskoulutus lisää ammatillisen koulutuksen mahdolli-suuksia työtoiminnan yhteydessä.

Työtoimintaa voidaan järjestää sekaryhmissä, mikäli riittävä valvontapystytään järjestämään.

yhteinen työtoiminta miesten kanssa voi mahdollistaa monipuolisempaatyötoimintaa naisille. monipuolinen työtoiminta edesauttaa työllistymistävapaudessa.

Siviilityömahdollisuuksien käyttö tulee selvittää nykyistä johdonmukaisem-min osana rangaistusajan suunnitelman mukaisia toimintoja.


Naisvangeille tulee taata ainakin jossakin avovankilassa mahdollisuusparhaiten palkattuun ammattityöhön.

Perusteena naisten tasa-arvoinen kohtelu ja samanpalkkaisuus.

Rikosseuraamusviraston työtoiminnan selvityksessä naisvankien työtoi-minta otetaan yhdeksi kehittämiskohteeksi edellä mainittujen suuntaviivo-jen pohjalta.

Työtoiminnan selvitys tarkastelee työtoiminnan kokonaisuutta ja naisvan-kien työtoiminnan tulee noudattaa samoja linjoja kuin työtoiminta yleensä.

8. Koulutus


Työryhmä kannattaa naisvangeille suunnatun heidän tarpeidensa mukai-sen ammatillisen koulutuksen järjestämistä valtakunnallisenaHämeenlinnassa ja Turussa.

naisille ei ole tällä hetkellä ammatillista koulutusta ja riittävän suurenryhmän saamiseksi kokoon koulutuksen tulee olla valtakunnallista. Turun jahämeenlinnan vankilat soveltuvat valtakunnalliseen toimintaan suurennaisvankipaikkamäärän vuoksi.

Opintolupamahdollisuuksien käyttö tulee selvittää nykyistä johdonmukai-semmin osana rangaistusajan suunnitelman mukaisia toimintoja.

26

9. Kuntoutus


Naisvankien kuntoutusta tulee kehittää naisten riski- ja tarvearvioista jaterveystutkimuksesta ilmeneviä tarpeita paremmin vastaavaksi.Kehittämisessä tulee erityisesti ottaa huomioon väkivalta (nainen sekäuhrina että tekijänä), seksuaalikysymykset, mielenterveysongelmat japäihdeongelmat.

nykyiset toiminnat eivät vastaa naisvankien tarpeita riittävästi. naisvankienkuntoutuksesta puuttuu riittävä toiminnallinen jatkuvuus, jolla voidaansuunnitelmallisesti vaikuttaa naisten kuntoutumiseen ja uusimisriskiin. Tätäedellyttää mm. Vankeinhoitolaitoksen päihdestrategia.

Ryhmämuotoista naiserityistä kuntoutusta järjestetään valtakunnalliseltapohjalta Hämeenlinnan ja Vanajan vankiloissa. Toimintaa kehittämäänasetetaan hanke, joka koskee kuntoutusta Hämeenlinnan ja Vanajanvankiloissa sekä kuntoutukseen liittyvien jatkumoiden toteuttamista.

naiserityisen ryhmämuotoisen kuntoutuksen järjestäminen keskitetystimahdollistaa laadukkaan toiminnan ja riittävät ryhmäkoot.rikosseuraamusvirasto käynnistää vuonna 2008 hankkeen, jossa kehite-tään naisille suunnattua valtakunnallista kuntoutusta ja kuntoutusjatkumoavankiloiden kesken ja vankilasta vapauteen.


Tutkintavangeille järjestetään motivoivaa ja informoivaa päihdekuntoutus-ta.

Päihdeongelmien käsittely tulisi alkaa välittömästi vankilaan tulon jälkeen.Tällä voidaan luoda pohjaa rangaistusajan suunnitelmalliselle kuntouttavalletoiminnalle.

Vankeusvangeille järjestetään suljetuissa vankiloissa yksilötyön rinnallaainakin motivoivaa ja informoivaa ryhmämuotoista kuntoutusta, josta onkuntoutusjatkumo pidempään ohjelmaan suljetussa vankilassa ja sieltäedelleen avovankilaan.

Kaikissa suljetuissa vankiloissa tulee järjestää vähintään lyhyitä informoiviatai motivoivia päihdeohjelmia.

Ryhmämuotoinen kuntouttava toiminta tulee järjestää naisille erikseenmiehistä.

erillisissä ryhmissä voidaan paremmin varmistaa osallistujien keskittyminenkuntoutukseen ja sitä kautta toiminnan vaikuttavuus.

27

Vankilat, joissa ei ole riittävää henkilökuntaa tai kuntoutusasiantuntemus-ta, hankkivat tarpeen mukaan mielenterveyspalveluita sekä päihde- ym.kuntoutusta ulkopuolisilta palveluntarjoajilta.

Ostopalveluiden käyttäminen mahdollistaa joustavan ja monipuolisentoiminnan järjestämisen.

Naisten sijoitusta ulkopuolisiin kuntoutuslaitoksiin tulee käyttää, jospäihde- tai muu kuntoutus on rangaistusajan suunnitelman mukaista,mutta sitä ei ole mahdollista järjestää vankilan sisällä.

Ulkopuolinen sijoitus voi korvata avolaitossijoituksen lähellä vangin koti-paikkaa ja tarjoaa vankilaa siviilimäisemmän kuntoutusympäristön.Ulkopuolinen sijoitus mahdollistaa joustavan ja yksilöllisen toiminnanjärjestämisen yhteiskunnan palvelujärjestelmässä.

Valvottuun koevapauteen sijoituksia tulee käyttää järjestelmällisestiedistämään vangin sijoittumista yhteiskuntaan.

Oikeusministeriön asettamat tulostavoitteet edellyttävät, että koevapaudenkäyttöä lisätään toimintakaudella naisten kohdalla noin puolella. naistenalhaisen uusimisriskin vuoksi koevapauden käytön lisääminen on mahdol-lista.

10. Sukupuolinen häirintäTyöryhmä esittää toimintojen järjestämistä naisille erikseen miehistäerityisesti kuntouttavissa toiminnoissa.

Kuntoutuksen tulee perustua luottamukselliseen ja avoimeen ilmapiiriin,jossa jokaisella on mahdollisuus keskittyä omaan kuntoutusprosessiinsa.Työryhmän näkemyksen mukaan tämä mahdollisuus saattaa heikentyänaisten ja miesten yhteisissä toiminnoissa.

Häirintätapauksia varten tulee olla selvät vahvistetut toimintakäytännöt japuuttumiskynnyksessä tulee olla nollatoleranssi.

nopea puuttuminen vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja vahvistetut toiminta-käytännöt varmistavat sen, että sukupuoliseen häirintään puututaankaikissa vankiloissa toivottavalla tavalla.

Pornograafista materiaalia ei tule sallia vankilatiloissa. Tämä on erityisentärkeää niissä vankiloissa, joissa on naispaikkoja.

Pornograafisen materiaalin esillä olo täyttää Valtioneuvoston tasa-arvo-sivuilla määritellyn sukupuolisen häirinnän kriteerit ja saattaa loukatanaispuolisia vankeja sekä työntekijöitä.

28

11. Henkilöstön kouluttaminen


Vankilan henkilökuntaa tulee kouluttaa sukupuolisen häirinnän tunnistami-seen ja siihen puuttumiseen.

nopealla puuttumisella on sukupuolista häirintää ennaltaehkäisevä vaiku-tus.

Etelä-Suomen aluevankilan kehittämistehtäviin kuuluu naislähtöisenkuntoutuksen kehittäminen ja asiantuntijatiedon välittäminen muillealuevankiloille mikä tulee ottaa huomioon aluevankilan resursoinnissa.

etelä-Suomessa kehitetään naisvankeihin liittyvää kuntoutusta työryhmänesittämässä hankkeessa. Kehittämistyön ja naisvankien kanssa työskente-lyn perusteella etelä-Suomen aluevankilalla on naisvankeihin liittyvääasiantuntemusta, jota tulee käyttää koulutuksessa ja tiedon välittämisessämuille aluevankiloille.

12. TutkimustoimintaTyöryhmän näkemyksen mukaan naisvankeihin liittyvää tutkimusta tulisiresursoida muun muassa seuraavista aiheista: naisten rikospolut jarikoksenteon mallit sekä uusimisriskit, naisille suunnattujen mielenterveys-palvelujen nykyiset toteutusmuodot ja kehittämistarpeet sekä vapautumi-seen liittyvät erityiskysymykset. Erityisenä näkökulmana tutkimuksissatulee olla romaninaiset vankiloissa.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan naisvangeistatarvitaan lisää tietoa. Suomessa tehty kriminologinen tutkimus on keskitty-nyt pääasiassa miesten rikollisuuden tutkimiseen ja miesten vankilakoke-musten analysointiin.

29

1. NAISVANKEIHIN LIITTYVIÄTUTKIMUKSIA JASELVITYKSIÄ

naisvankeihin ei ole Suomessa akateemisessa tutkimuksessa kiinnitetty juuri-kaan huomiota. Vankitutkimus noudattelee samaa mallia muun kriminologisentutkimusperinteen kanssa siinä, että tutkimuskohteena ovat olleet miehetvankilassa ja miesten rikollisuus. (mm. Kauppila 1999, Kyngäs 2000, Kääriäinen1994, ruckenstein & Teppo 2005 sekä laitosrangaistustutkimuksesta yleensäSuomessa Smolej 2005.) naisten rikollisuutta, naisvankien vankeusaikaa jasiihen liittyviä tekijöitä koskeva tutkimus on ollut pääasiassa oppilaitostenopinnäytetöitä ja selvitystyyppisiä raportteja eikä pitkäjänteisempää perustutki-musta ole tehty muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tässä luvussa esitellään naisvankeihin liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä siltä osin,kun ne ovat työryhmän mietinnön kannalta oleellisia. Kolme keskeistä tutkimus-ta, joita esitellään lähemmin, ovat riitta Granfeltin Oppisin elämän riippuvuutenikanssa (2007), rosi enroosin ja Tarja Pösön Vankila lapsuudessa – lapsetvankilassa (2008) sekä niina Väkeväisen pro gradu Murhasta tuomittuna (2005).

Lisäksi esitellään vankien terveystutkimuksen tuloksia (The health, workingcapacity and healthcare needs of Finnish female prisoners 2007) sekärikosseuraamusviraston lähisuhdeväkivalta -mietintöä (Lähisuhdeväkivaltaanliittyvä toiminta vankeuden aikana 2006).

Oppisin elämään riippuvuuteni kanssaGranfeltin naisnäkökulmaa avaava tutkimus keskittyy naisvankien vapauteenvalmentavaan päihdeohjelmaan Vanajan vankilan Vanajan osastolla. Ohjelmaaon tarkasteltu jatkona hämeenlinnan vankilan naisvankeihin kohdistuvaakuntouttavaa toimintaa: miten Vanajan osaston päihdeohjelma asettuu osaksikuntoutusjatkumoa, joka rakentuu suljetun vankilan päihdekuntoutuksesta,Vanajan osaston kuntouttavasta toiminnasta ja avovankilavaiheen jälkeisestälaitoskuntoutuksesta tai avohuollon tukitoimista. Toiseksi ohjelmaa on lähestyttyosana Vanajan osaston kokonaistoimintaa: miten päihdeohjelma jäsentyy osaksieri ammattiryhmien työnkuvaa ja kuinka hyvin kahden perustehtävän, rangais-tusten täytäntöönpanon ja kuntouttavan työn, integrointi onnistuu. Kolmanneksion kysytty, mikä merkitys ohjelmalla on siihen osallistuneille naisvangeilleerityisesti päihderiippuvuuden näkökulmasta, mutta myös laajemmin elämänti-lanteen kokonaisuudessa.

Tutkimus on toteutettu etnografisella tutkimusotteella käyttäen tutkimusmenetel-minä osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja. haastatteluaineisto koostuupäihdeohjelmaan osallistuneiden naisvankien ja Vanajan osaston henkilökunnan

30

haastatteluista. Lisäksi kuntoutusjatkumon näkökulmasta oli tarpeen perehtyämyös hämeenlinnan vankilan päihdekuntoutukseen ja tutkimusaineistoonsisältyy myös hämeenlinnan vankilan henkilökunnan haastatteluja. Tutkimuksentavoitteena on tuoda vankeinhoidon kehittämistyön ainekseksi työntekijöidenkokemustietoa ja naisvankien näkökulma heihin kohdistuvaan päihdekuntoutuk-seen.

naisvankien päihdekuntoutuksessa toimii hyvin Vanajan osastolla kehitteilläoleva väljästi strukturoidun päihdekuntoutuksen malli. Laadukkaan kuntoutuk-sen perusehdot ovat ohjelman taustalla olevan kognitiivisen viitekehyksenhallinta ja ohjaajan vuorovaikutustaidot. naisvangeilla on runsaasti mielenterve-ysongelmia ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä pelkoja. ryhmämuotoinenkuntoutus ei sovi kaikille, vaan sen rinnalla on kehitettävä yksilötyötä.naisvankien parissa tehtävässä päihdekuntoutuksessa korostuu moniammatilli-sen yhteistyön merkitys, jotta pystyttäisiin nykyistä paremmin vastaamaanpäihde- ja mielenterveysongelmien toisiinsa kietoutumiseen.

Vankila lapsuudessa – lapset vankilassaenroos ja Pösö (2008) tarkastelivat lapsia, jotka viettävät varhaislapsuuttaanvankilassa jommankumman vanhemman mukana sekä niitä järjestelyjä, joihinvanhemmat ja eri viranomaiset osallistuvat lapsen tullessa ja ollessa vankilassa.Tutkimuksessa etsittiin myös tietoa lapsen kasvuolosuhteiden järjestämisestä,kun äiti on vankilassa. Tutkimusaineistona on käytetty vankiäitien haastatteluja,naisvangeille suunnattua kyselyä sekä työntekijöiden haastatteluja.

Tutkimuksen mukaan Suomessa on ollut noin 100 eri lasta vankilassa vuosina2000–2006. Suomessa on kaksi äiti ja lapsi- osastoa, Vanajan vankilan Vanajanosastolla on 5 paikkaa ja hämeenlinnan vankilan äiti ja lapsi-osastolla 6 paikkaa.molemmat äiti-lapsi-osastot ovat päihteettömiä. Lapsien vankilassa oloaikavaihteli paljon: joidenkin lapsien viettäessä vankilassa jopa vuosia suurin osalapsista on ollut vankilassa muutaman kuukauden. Osa lapsista on ollut vanki-lassa äidin mukana useaan otteeseen. iältään vankilaan äidin kanssa tulevatlapset ovat pieniä, yleensä alle kolmevuotiaita. Avovankilassa lapsi voi olla noinkolmeen ikävuoteen asti ja suljetussa vankilassa ohjeellinen yläikäraja on kaksivuotta. rikoksista äiti-lapsiosastojen naisilla korostuvat varkaus ja muut omai-suusrikokset ja toiseksi yleisin rikostyyppi oli huumausainerikokset. äiti-lapsiosastolla oleva nainen on tuomittu väkivaltarikoksista huomattavastiharvemmin kuin naisvanki keskimäärin. Osastojen äidit olivat kotoisin pääasias-sa etelä-Suomen alueelta. (mt.80–90.)

Uuden vankeuslain myötä lapsen tulemisesta vankilaan päättää alueen sijoitta-jayksikön johtaja kuultuaan sosiaaliviranomaisia lapsen edun määrittelyssä sekävankilan johtajaa. mikäli sosiaalitoimi ei tunne perhettä entuudestaan, voisijoittajayksikön olla hankalaa tehdä päätös lapsen edun toteutumisesta.Tutkimuksessa tiivistetään eri organisaatioiden välisen yhteistyön ongelmakohtia

31

lapsen näkökulmasta, joita olivat: lastensuojelu on mukana yhteistyössä vankila-aikana yleensä vain, mikäli se on ollut lapsen asiassa mukana jo ennen vankilaa;vähäiset tiedot toisesta organisaatiosta, toimintatavoista ja eri viranomaistenmahdollisuuksista toimia; pohdinta ja epävarmuus salassapitokysymyksistä;lastensuojelun kanta lapsen edun kartoittamisesta sijoitustilanteessa on ylimal-kainen. Työntekijöiden haastatteluista paikannettiin viisi ulottuvuutta, joita liitettiinlapsen edun määrittelyyn: ”lapsen etu on olla lähellä äitiä”, ”vankilassaolo onlapselle parasta aikaa”, ” vankila on äiti-lapsisuhteen tekohengitystä”, ”lapsenetu muuttuu äidin eduksi” ja ”epätietoisuus lapsen edusta”. (mt. 107–109.)

äidit hoitavat lapset osastolla itse eikä heille ole juurikaan mahdollista osallistuamuihin toimintoihin, kuten päihdekuntoutukseen. Tutkimuksessa haastatelluttyöntekijät pitivät tätä yhtenä ongelmallisena asiana. muita ongelmia henkilökun-nan näkökulmasta oli osaston levottoman ja jännitteisen ilmapiirin vaikutuslapseen sekä se, miten etenkin vauvaiän ylittäneiden lasten tarpeisiin pystytäänvastaamaan. Työntekijät olivat huolissaan lasten hoidon tasosta, joka ilmenimuun muassa äitien haluttomuutena ulkoiluttaa lapsiaan ja kykenemättömyyte-nä reagoida lapsen tarpeisiin.

haastatelluista naisvangeista suurin osa piti lapsen tuloa vankilaan hyvintärkeänä, muun muassa imettämisen mahdollistamiseksi. naiset kokivatvankilassa elämisen lasten kanssa tavalliseksi arjeksi, jossa lapsen hoitoonpaneuduttiin kuitenkin ehkä siviiliä enemmän. Vankilan lapsenhoito-olosuhteitapidettiin hyvinä, koska siviilielämä oli saattanut olla hyvin kuormittavaa ja fyysisetolosuhteet heikot. naiset kritisoivat aikaa äiti-lapsiosastolla osaston ilmapiirin javankien välisen kielenkäytön vuoksi sekä siksi, että kuka tahansa saattoi ottaaoman lapsen syliin. (mt. 119–129.)

Tutkimuksen mukaan systemaattinen ja tarkka lapsen edun mukainen tarkastelupuuttuu, kun lapsen äitiä sijoitetaan vankilaan ja vankilassa syntyvien lapsienetua ei ole käytännössä otettu huomioon. Käytännöt lastensuojeluviranomaistenja vankeinhoidon uusien sijoittajayksiköiden kanssa ovat myös vasta kehittymäs-sä. enroos ja Pösö pohtivat lapsen etu -käsitteen vaikeutta ja monitahoisuutta.Vankeinhoidolle lasten oleminen vankilassa äitiensä mukana on suuri haaste.Tutkimus peräänkuuluttaa perhemyönteisten käytäntöjen kehittämistä, vanhem-muuden tukemista ja järjestelmällistä dokumentointia äiti- ja lapsiosastoillaolevista naisista ja lapsista sekä vankeinhoidon ja lastensuojelun yhteistyönlisäämistä. (mt. 138–142.)

Tutkimuksessa tuli esiin myös naisten tarve yhteydenpitoon siviilissä oleviinlapsiin ja huoli heistä. Kyselyyn vastanneista 145 naisesta sata kantoi äidillistävastuuta yhteensä 213 lapsesta, joista alle 18-vuotiaita oli 125. Joka kolmannel-la ei ollut vastuullaan lapsia. Suhteet vankilan ulkopuolisiin lapsiin nousivatkeskeiseksi tekijäksi naisen vankeusaikana. noin puolet alaikäisistä lapsista olisijoitettu sijaisperheeseen tai lastensuojelulaitokseen. heistä 24 oli sijoitettu juuriennen tuomiota tai sen aikana. isän luona asui yli viidennes ja isovanhempien tai

32

muiden sukulaisten alle viidennes. äidit pitivät yhteyttä lapsiinsa yleensä kirjeitsetai puhelimitse. Joka kolmas vastaaja sai valvomattomia tapaamisia ja tätäharvemman lapset kävivät valvotuissa tapaamisissa. Joka viides kävi lomalla.Vain muutama ei pitänyt yhteyttä ollenkaan. (mt. 61, 63, 66, 74.)

Murhasta tuomittunaniina Väkeväisen pro gradu murhasta tuomittuna (2005) keskittyy naiselinkautis-vankien kokemien vankeuteen liittyvien tunteiden, kriisien, ihmissuhteiden jaarjen rakentumisen tarkasteluun. Aineistona on kolmen elinkautista vankeustuo-miota suorittavan naisvangin syvähaastattelut. Sukupuolisensitiivistä marginali-saatiotutkimusta hyödyntävä tutkimus analysoi marginalisaation monitasoisuut-ta. Vankeusrangaistuksen tuottama syrjäytyminen ilmeni monilla eri tasoilla javankeuden eri vaiheissa. häpeän, arvottomuuden ja epätasa-arvoisuudentunteet olivat voimakkaita ja haastatelluilla naisilla oli pitkään kestäviä ja voimak-kaita itsemurha-ajatuksia. Vankeusrangaistus oli traumaattinen kriisi ja vankilasuljettuna tilana ylläpiti kriisikokemusta. eräs Väkeväisen haastateltava kuvasivankeusrangaistukseen liittyviä oman kodin, tilan, työn, ihmissuhteiden läheisyy-den ja yksityisyyden menetyksiä ”pieninä kuolemina”. Vankeus merkitsi muuta-kin kuin vain vapauden menetystä. Pidätetyksi tuleminen, tutkintavankeusaika javankilaan joutuminen oli kaikkien haastateltujen mukaan ollut hyvin vaikeaapsyykkisesti. Tuomion ymmärtäminen ja vankeusrangaistuksen sisäistäminenjatkui pitkään ja vankeusajan alku oli kaoottista. Väkeväinen löysi haastattelemi-ensa naisten puheesta yhtymäkohtia parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten(husso 2003) ja perheen sisäistä seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden aikuis-ten (Laitinen 2004) kokemuksiin liittyen tunteeseen kyvyttömyydestä vaikuttaaomaan elämään, syyllisyyden ja häpeän tunteisiin ja leimatuksi tulemisenkokemukseen.

Väkeväisen haastatteluissa sivuttiin myös naisvankien kokemuksia sukupuoltenvälisestä tasa-arvosta vankilassa. naiset kokivat olevansa eriarvoisessa ase-massa suhteessa miesvankeihin. naisten mielestä vankeinhoito on rakentunutmiesten tarpeita ajatellen tai sitten vastaavasti sukupuolettomasti: naistensukupuolta ja erityistarpeita huomioimatta ja tunnustamatta.

elinkautiseen tuomittujen naisten haastatteluissa korostui vankien heterogeeni-syys ja se, että vangeilla on hyvin erilaisia tarpeita kuntoutuksen suhteen.Väkeväinen tarkastelee tutkimuksessaan vankeinhoidon perusajatusta vankienyksilöllisestä kohtelusta ja peräänkuuluttaa enemmän kuntoutusvaihtoehtoja.Vankiloiden kuntoutuksen keskittyminen päihdekuntoutukseen ei palvele kaikkiavankeja ja terapeuttisia kuntoutusmuotoja tulisi kehittää myös muille.Pitkäaikaisvangeille tulisi tarjota terapeuttista tukea koko vankeusajalle, muttaetenkin vankeuden alkuvaiheeseen, jolloin vankien oma psyykkinen vointi onusein heikoimmillaan.

33

Lähisuhdeväkivaltaan liittyvä toiminta vankeudenaikanarikosseuraamusvirasto asetti työryhmän vuonna 2004 selvittämään vankeinhoi-don roolia ja vankeuden aikana tehtäviä toimenpiteitä lähisuhdeväkivallan vähen-tämiseksi. Tehtävänannossa tuli selvittää ilmitulleen sekä myös piilevän lähisuh-deväkivallan määrää vankien keskuudessa sekä nais- ja miesvankienväkivaltakokemuksien erilaisuutta. Työryhmän edustajat haastattelivat 250satunnaisotannalla valittua vankia. Aineistona käytettiin myös riski- ja tarvearvioi-ta, rangaistusajan suunnitelmia, nimilehtitietoja sekä rikos- ja tuomiolauselma-rekistereistä saatua tietoa.

Tutkimuksen otoksessa oli 46 naisvankia. naisvangit ilmoittivat syyllistyneensä64 väkivaltarikokseen, mikä tarkoittaa 1,4 väkivaltarikosta naisvankia kohden.miesvangeilla vastaava luku oli keskimäärin 1,7 väkivaltarikosta. Työryhmänraportin mukaan naisten tekemä väkivalta oli kohdistunut yleensä puolisoon,äitiin tai tuttaviin. miesvankien väkivalta oli kohdistunut yleisimmin tuntematto-miin, kavereihin tai tuttuihin. myös yleensä väestössä on todettu sama jakaumaväkivallan kohteen osalta, miehet kohdistavat väkivallan naisia useammintuntemattomiin tai puolituttuihin. Tutkimukseen osallistuneista vangeista vainharva kertoi kohdistaneensa väkivaltaa omiin lapsiin, mikä voi osaltaan kertoalapsiin kohdistuvan väkivallan arkaluonteisuudesta.

Selvityksessä kerrotaan naisvankien käyttäneen hyvin monenlaisia väkivallanmuotoja, joista yleisimmät olivat väkivallalla uhkaaminen, läimäiseminen, liikku-misen estäminen ja kovan esineen tai aseen käyttäminen. Selvityksen aineistonnaisista 40 % oli ollut väkivaltainen puolisoaan kohtaan, kun taas tutkimukseenosallistuneet miehet ilmoittivat naisia harvemmin olleensa puolisoaan kohtaanväkivaltaisia. haastatteluissa pyrittiin arvioimaan myös vankien väkivallanvähättelyä. naisvankien arvioitiin vähätelleen ja kieltäneen tekemäänsä väkival-taa harvemmin kuin miesten.

Työryhmä toteaa raportissaan (2006) riski- ja tarvearvioinnin olevan ensimmäi-nen seula väkivallan tunnistamiseen. riski- ja tarvearvion lähisuhdeväkivaltaky-symyksiin esitetään tarkennuksia. move!-toimintamallin laajentamista suositel-laan sekä sen vaikuttavuustutkimuksen käynnistämistä. yksi ehdotus on, ettäperhetapaamisissa jaetaan tapaajille tiedote, jossa olisi muun muassa uhriatukevien järjestöjen yhteystietoja. Lähisuhteissa vakavaa väkivaltaa käyttävilleehdotetaan eriytettyä pitkää OmA-ohjelmaa sekä Lyömättömän linjan keskipit-kää Väkivallan katkaisu -ohjelmaa vankeinhoitoon sovellettuna.

muita naisten rikollisuuteen ja naisvankeihin liittyviä tutkimuksia ovat muunmuassa psykiatrista näkökulmaa tutkimuksiin edustavat Ghitta Weizmann-heneliuksen ja hanna Putkosen väitöskirjat naisväkivaltarikollisista. hannaPutkonen (2003) tarkastelee psykiatrian väitöskirjassaan henkirikoksen tehneitäsuomalaisnaisia. Putkosen materiaalina ovat vuosina 1982–1992 henkirikokseen

34

tai sen yritykseen syyllistyneiden naisten mielentilalausunnot (n = 132).Putkosen päätuloksia on, että naisten uhreja ovat useimmiten läheiset ihmiset:yli puolessa uhri oli entinen tai nykyinen kumppani, neljänneksessä ystävä jahieman yli kymmenesosassa oma lapsi. yleisin tekotapa oli puukotus.Persoonallisuushäiriöt olivat yleisiä. niistä kärsi lähes 75 % naisista, joista vajaa30 % sairasti jotakin mielisairautta. Uhrit valikoituvat pitkälti diagnoosin mukaan:lapsensa tappaneet olivat useimmiten psykoottisia ja aikuisen tappaneetpersoonallisuushäiriöisiä.

Mielenterveysongelmat ja terveydentilaSuomessa on meneillään laaja vankien terveydentilaa kartoittava tutkimus, jossaselvitetään vankien somaattisia ja mielenterveyteen liittyviä asioita. Alustavientietojen mukaan koko vankipopulaatio vaikuttaa monitahoisesti sairastavalta.naisvangeilla on monia erilaisia etenkin mielenterveyteen ja päihteidenkäyttöönliittyviä ongelmia. yleensä väestöön verrattuna naisvangit ovat huomattavastisairaampia. (The health, working capacity and healthcare needs of Finnishfemale prisoners 2007.)

Alustavien tulosten mukaan reilu puolet naisista oli alkoholiongelmaisia.huumausaineongelma oli 2/3:lla ja C-hepatiittia sairasti yli puolet naisista.C-hepatiitin yleisyys on merkittävä terveysriski, koska se kehittää kolmelleneljäsosaa sitä sairastavalle kroonisia tulehduksia ja osalle heistä maksakirroo-sin. Päihteiden käyttö oli naisilla usein sekakäyttöä, mutta amfetamiini oliselkeästi yleisin naisten käyttämä huume. Suomi eroaa tässä suhteessa monistamuista länsimaista, joissa opiaatit ovat päähuume vankien keskuudessa. (Thehealth… 2007.)

Suomalaisessa aineistossa mielenterveyteen liittyvät ongelmat olivat vangeillayleisiä, mutta naisten ja miesten mielenterveysongelmat olivat erilaisia. naisillaolivat yleisiä erilaiset persoonallisuushäiriöt, ahdistuneisuus ja masennus. Suuriosa haastatelluista naisista kärsi jostain persoonallisuushäiriöstä. Skitsofrenia jaerilaiset psykoosit olivat puolestaan yleisempiä miesvangeilla. naisista yli 40 %oli ollut ennen vankilaan tuloa jossain elämänsä vaiheessa psykiatrisessasairaalahoidossa ja lähes puolella oli mielenterveysongelmiin määrättyjä lääkkei-tä. Unettomuus oli myös yleistä ja vajaa puolet oli saanut siihen lääkitystä. (Thehealth… 2007.) myös kansainvälisten tutkimusten mukaan naisvankien itsetu-hoisuus ja itsensä vahingoittaminen on yleistä vankeusaikana. itsemurha-ajatukset esiintyvät usein etenkin vankeusrangaistuksen alkupäässä, muttamyös koko vankeustuomion ajan. (Palmer 2005.)

naisvangit kärsivät myös somaattisista sairauksista. yleisiä somaattisia sairauk-sia, joita naisilla oli joko vankilassaoloaikana tai ollut joskus elämässään, olivatmuun muassa krooninen keuhkoputkentulehdus ja allerginen nuha. naisilla olipaljon erilaisia pään alueen vammoja: aivotärähdyksiä oli kokenut puolet naisis-ta, muita pään alueen vammoja oli noin kolmasosalla. Valtaosa naisvangeista

35

tarvitsee terveydenhuollon palveluita. Lähes 3/4 tarvitsee hoitoa päihteidenkäy-tön vuoksi, yli 60 % psykiatristen ongelmien vuoksi ja noin puolet somaattistensairauksien vuoksi. (The health…2007.)

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan erilaiset terveysongelmat ilmenevät vanki-laan tullessa päihteidenkäytön loputtua tai ainakin vähettyä, kun oireisiin kiinnite-tään enemmän huomiota. naisten päihteiden käyttö altistaa naisia välillisilleterveysriskeille aina aliravitsemuksesta sukupuolitauteihin ja sen yhteydessänaiset saattavat altistua seksuaalisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. runsaastipäihteitä käyttävillä naisilla kuukautiskierto häiriintyy ja alkanutta raskautta ei senvuoksi välttämättä huomata. Keskenmenot ovat yleisiä etenkin huumausainei-den yhtäkkisessä lopetuksessa. mielenterveysongelmat ovat kiinteästi osapäihdeongelmia. itsetuhoisuus ja itsensä vahingoittaminen vankeusaikana onkansainvälisen tutkimuksen mukaan naisvangeille miehiä huomattavasti yleisem-pää. itsetuhoisuus voi ilmetä esimerkiksi viiltelynä. itsetuho-oireet ilmenevätusein vankeusrangaistuksen alkupäässä ja vaikka ne eivät olisikaan kuolemaanjohtavia, ne ovat kiinteästi yhteydessä naisen mielenterveyteen sekä omanarvontuntoon. (Palmer, 2005.)

naisvankien oma tietotaso terveyteen ja naisen fysiologiaan liittyvissä asioissaon heikohko. Osa naisvangeista ei tiedä raskauteen, kuukautisiin ja muihinnaisen biologiaan liittyviä perustietoja ja he ovat perustasoisen terveystiedontarpeessa. naisvangit tarvitsevat miesvankeja enemmän terveyspalvelujavankeusaikana. Tämä johtuu naisten gynekologisista sairauksista, naistensuuremmasta sairastavuudesta sekä herkemmästä hoitoon hakeutumista.

36

2. NAISVANKIEN ASEMAAKOSKEVAT SÄÄDÖKSET JASOPIMUKSET

naisvankien aseman ja toimintojen järjestämiseen vaikuttavat kansainvälisetvankeinhoitoa koskevat suositukset ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset.Suosituksia on valmisteltu sekä euroopan neuvoston että yK:n piirissä, lisäksieuroopan Unionin ja Suomen lainsäädäntö vaikuttavat naisen asemaan.

Seuraavassa esitellään naisvankien asemaan liittyviä suosituksia sekä naisenasemaan liittyviä sopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut osana kansainvälistäyhteisöä.

2.1 Kansainväliset suosituksetvankeinhoidosta

Kansainvälisistä sopimuksista ja suosituksista on löydettävissä joitakin yhteisiänaisvankeja koskevia linjauksia. Useimmissa sopimuksissa ja suosituksissa

• kielletään sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä• suositellaan nais- ja miesvankien erillään asuttamista (International

Study on …2005, 10.)

yK:n Vankeinhoidon vähimmäissäännöt (1955) ohjeistaa jäsenvaltioita vankein-hoidon minimistandardein ja kieltää myös sukupuolen perusteella tapahtuvansyrjinnän sekä kehottaa nais- ja miesvankien erotteluun asumisessa. Vankitiloille,terveydenhuollolle ja naisvankiloiden henkilökunnalle Vähimmäissäännöt asettaaseuraavia vaatimuksia:

12. Käymälätilojen tulee olla sellaiset, että jokainen vanki voi käydä tarvittaessa luonnolli-silla tarpeillaan siistillä ja säädyllisellä tavalla.

13. Vangeille tulee olla tarjolla riittävät kylpy- ja suihkutilat siten, että jokainen vanki voihalutessaan ja vaadittaessa mennä kylpyyn tai suihkuun lämpötilassa, joka on kussakinilmastossa sopiva. Vuodenajan ja maantieteellisen sijainnin mukaiset yleisen hygienianvaatimukset huomioon ottaen peseytymiseen tulee olla mahdollisuus riittävän usein,mutta leudossa ilmanalassa vähintään kerran viikossa.

14. Vankien säännöllisesti käyttämät laitoksen tilat tulee pitää jatkuvasti asianmukaisessakunnossa ja riittävän siisteinä.

22. (1) Jokaisessa laitoksessa tulee olla käytettävissä vähintään yksi pätevä lääkäri, jollapitäisi olla myös psykiatrian asiantuntemusta.

37

Terveydenhoitopalvelut tulisi järjestää yhteistyössä kunnan tai valtakunnan yleisenterveydenhuollon kanssa. niihin tulee sisältyä psykiatrisia palveluja mielenterveysongel-mien määrittelyä ja mahdollista hoitoa varten.

23. (1) naisvankiloissa tulee olla erityistilat raskaudenaikaista ja synnytyksen jälkeistä hoi-toa varten. mahdollisuuksien mukaan vangin on saatava synnyttää sairaalassa vankilanulkopuolella. Jos lapsi syntyy vankilassa, siitä ei saa tulla mainintaa syntymätodistukseen.

(2) Jos imeväisikäisten lasten sallitaan jäädä vankilaan äitiensä kanssa, laitokseen tuleejärjestää lastentarha ja koulutettuja hoitajia, jotka huolehtivat lapsista silloin, kun he eivätole äitiensä hoidossa.

53. (1) Sekä miehille että naisille tarkoitetuissa laitoksissa tulee erillisen naisten osastonolla vastaavan naisvirkailijan määräysvallan alaisena ja hänellä tulee olla hallussaan kaikkitämän osaston avaimet.(2) Kukaan miespuolinen henkilökunnan jäsen ei saa mennä naisten osastolle, ellei häntäsaata naisvirkailija.(3) naisvankeja vartioivat ja ohjaavat vain naisvirkailijat. Tämä ei kuitenkaan estä henkilö-kuntaan kuuluvia miehiä, erityisesti lääkäreitä ja opettajia, suorittamasta virkatehtäviäännaisille tarkoitetuissa laitoksissa tai laitosten naisosastoilla.

Euroopan neuvoston vankilasäännöt (rec(2006)2) sisältävät suosituksia van-keinhoidon kehittämiseksi jäsenmaissa. yleinen perusperiaate kieltää syrjimisensukupuolen perusteella. näissä säännöissä olevien naisvankeja koskevienerityisehtojen lisäksi viranomaisten on otettava erityisesti huomioon naistentarpeet, kuten heidän fyysiset, ammatilliset, sosiaaliset ja psykologiset tarpeen-sa, päättäessään heidän vankeuttaan koskevista asioista. (34.1) naisvankiensijoittamiseen liittyvät suosituksia ovat:

• Fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa kokeneiden vankien tarpeisiin onkiinnitettävä erityistä huomiota. naisvangeille, joilla on näitä tarpeita, on etenkinpyrittävä tarjoamaan erityispalveluita. (25.4 ja 34.2)

• Vankien on saatava synnyttää vankilan ulkopuolella, mutta jos lapsi syntyyvankilassa, viranomaisten on järjestettävä kaikki tarvittava tuki ja tarvittavat tilat.(34.3)

• Naisten hygieniatarpeita varten on tehtävä erityisjärjestelyjä. (19.7)• Ketään ei tule syrjiä sukupuolen perusteella työvaihtoehtoja tarjottaessa. (26.4)• Pieni lapsi voi asua vanhempansa luona vain, jos se on lapsen edun mukaista.

Pieniä lapsia ei tule kohdella kuin vankeja. (36.1)• Jos pienen lapsen annetaan jäädä asumaan vankilaan vanhempansa luokse,

vankilassa on oltava erityinen hoitopaikka, jossa on pätevä henkilökunta ja jonnelapsi on sijoitettava vanhemman osallistuessa toimintoihin, joissa lapsi ei voi ollamukana.(36.2)

• Pienten lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi on varattava erityiset asuintilat. (36.3)• Henkilön voi tarkastaa vain samaa sukupuolta oleva henkilökunnan edustaja.

(54.4)• Henkilökunnalle, joka työskentelee erityisvankiryhmien, kuten ulkomaalaisten,

naisten, nuorten tai mielisairaiden, kanssa, on annettava erikoisalaansa koskevaaerityiskoulutusta. (81.3)

euroopan neuvoston piirissä on valmistelu myös muita suosituksia, jotkakoskevat myös naisvankeja. esimerkiksi elinkautista rangaistusta ja muuta

38

pitkää rangaistusta suorittavien vankien kohtelusta annetussa suosituksessa(rec (2003)23) on naisvankeja koskeva suositus (30). Suosituksen mukaanrangaistusajan suunnittelussa tulee ottaa huomioon naisvankien erityisettarpeet. heidän sosiaalista eristämistään tulisi välttää ja heidät tulisi sijoittaamuiden naisvankien joukkoon. niille, jotka ovat altistuneet fyysiselle, henkiselletai seksuaaliselle hyväksikäytölle, tulee mahdollistaa erityispalvelut. Pelkästäänrangaistuksen takia pitkää tuomiota suorittavilta ei tule kieltää mahdollisuuttasaada pieni lapsi mukaansa vankilaan – vankeinhoidon tulee ottaa tämä huomi-oon järjestämällä soveltuvat olosuhteet.

Naisen asemaan liittyvät kansainväliset sopimukset

merkittävä naisten asemaan kantaaottava sopimus on yK:n Kaikkinaisen naistensyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (ns. CeDAW-sopimus, SopS67–68/1986) joka tuli Suomessa voimaan vuonna 1986. Sopimuksen tavoittee-na on edistää ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista naisten osalta ja sesisältää säännöksiä muun muassa kansalaisuudesta, koulutuksesta, työelämäänosallistumisesta, terveydenhuollosta sekä naisten taloudellisista oikeuksista.(http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=67770)

Toinen keskeinen naisten ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteuttamiseen liittyväasiakirja on yK:n neljännessä maailman konferenssissa vuonna 1995 naistenaseman edistämiseksi laadittu Pekingin toimintaohjelma (PFA). Siinä hallituksetsitoutuvat sisällyttämään naisnäkökulman lainsäädäntöön sekä julkishallinnontoimintaan, ohjelmiin ja hankkeisiin.

Suomea velvoittavat myös euroopan Unionin syrjinnän kieltävä ja tasa-arvonedistämistä edellyttävä lainsäädäntö ja sitoumukset.

2.2 Suomen lainsäädäntö

Vankeinhoidon lainsäädäntö

Uusi vankeinhoitoa koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 1.10.2006. Vankeuslaissa(767/2005) asetetaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteeksi lisätä vanginvalmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa jasijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana (1luku 2 §). Organisatorisesti merkittävä uudistus oli viiden aluevankilan perusta-minen. Uudella organisaatiolla pyritään käytännössä toteuttamaan lain tavoitetta.

Vankeuslaissa kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä. Vankeuslain 1 luvun5 §:n mukaan vankeja ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa keskenään eriasemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen,iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, terveydentilan, vammaisuu-

39

den, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toimin-nan taikka muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. miehet ja naiset on pidettä-vä eri asunto-osastoissa (5 luvun1 §).

Vangin pieni lapsi voidaan ottaa vankilaan, jos se on lapsen edun mukaista javanki itse sitä haluaa. Lapsen hoito järjestetään lapsen edun mukaisella tavalla.Sijoittajayksikön johtaja päättää lapsen ottamisesta vankilaan sijoittajayksikönvirkamiehen ensin selvitettyä toteutuuko lapsen etu. Sijoittajayksikön on kuultavalastensuojeluviranomaista lapsen edun selvittämiseksi. (Vankeuslain 4 luvun10–11 §:t.)

Vankeuslain 4 luvun 8 §:n mukaan sijoitettaessa vankeja vankilaan on otettavahuomioon rangaistusajan suunnitelman mukaisesti vangin kotipaikka, yhteyksiensäilyminen lähiomaisiin tai muihin läheisiin, ikä, sukupuoli, terveydentila, rangais-tuskertaisuus, vangin aikaisempi rikollisuus ja vangin oma toivomus sekämahdollisuudet sijoittua rangaistusajan suunnitelman edellyttämään toimintaan.Sijoituspäätöstä tehtäessä tulee lisäksi kiinnittää huomiota vangin mahdollisuuk-siin hoitaa vankeuden täytäntöönpanoon liittyviä asioita omalla kielellään. Vankiaei tule sijoittaa suljetumpaan vankilaan tai vankilan osastoon kuin vankilanjärjestys ja turvallisuus sekä vankilassa pitämisen varmuus edellyttävät. Tuomittuvoidaan 9 §:n mukaan suoraan vapaudesta sijoittaa avolaitokseen, jos hänensuoritettavanaan on yhdessä tai erikseen sakon muuntorangaistus ja enintäänyhden vuoden vankeusrangaistus.

Vankeudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n mukaan tuomittu ontoimitettava vankilaan, jossa aluevankilan sijoittajayksikkö sijaitsee tai aluevanki-lan sijoittajayksikön määräämään aluevankilaan. Tuomittu saa itse ilmoittautuasijoittajayksikköön tai vankilaan, jos ei ole syytä olettaa, että hän laiminlyöilmoittautumisen. Tällöin ulosottomiehen on annettava asiasta tieto sijoittajayksi-kölle. rikosseuraamusviraston määräyksen (17/011/2006) mukaan rangaistuk-seen tuomittu sijoitetaan pääasiallisesti siihen aluevankilaan, jonka alueella onhänen kotikuntansa. Kuntajako on määritelty määräyksen liitteessä 1.

Vankeuslain 16 luvun 9 §:n mukaan jos henkilöntarkastus edellyttää vaatteidenriisumista, henkilöntarkastuksen suorittajan ja todistajan tulee olla samaasukupuolta tarkastettavan kanssa. Sama säännös on tutkintavankeuslain 11luvun 9 §:ssä.

Laki naisten ja miesten tasa-arvosta

Suomen laki naisten ja miesten tasa-arvosta velvoittaa viranomaisia edistämäännaisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja lain tarkoituksena onmyös estää sukupuoleen perustuva syrjintä. Tämän lain mukaan viranomaistentulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoatavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto-ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen

40

asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. erityisesti tulee muuttaa niitä olosuh-teita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista. (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta-sa/1986/ - highlight5)

41

3. KÄYTÄNTÖJÄ NAISVANKIENSIJOITTELUSSA ERI MAISSA

Tässä luvussa käydään läpi kansainvälisiä käytäntöjä naisvankien sijoittamisensuhteen. erityisesti on kiinnitetty huomiota Pohjoismaihin.

naisvankien sijoittamisessa vankilat voidaan jakaa kolmeen vankilatyyppiin:

1) naisvankilat, joissa ei ole kuin naisvankeja (single-sex women’s prison)2) yhteiset vankilat, joissa on naisia ja miehiä. Tällaiset vankilat on rakennet-

tu lähtökohtaisesti asuttamaan naisia ja miehiä. (joint male-female prison)3) miesvankilat, joissa on naisten osasto. Vankilat on rakennettu alun perin

miehiä varten ja naisosastot on perustettu naisille tarkoitettujen tilojenpuutteessa. naisosasto on usein liitännäisenä. (male prison with femalewings)

euroopassa naisvankien sijoittamisessa on vaihtelevia käytäntöjä, mutta yleinenjärjestely on sijoittaa naiset asumaan miesvankiloiden lisäosastoille tai yhteisvan-kiloihin. Tyypillisin järjestely on yhdistelmä, että maassa on yksi tai useampianaisvankiloita ja tämän lisäksi miesvankiloissa on naisille tarkoitettuja ”siipiä” tailisärakennuksia. (The Quaker Council 2007, 40–42.)

Suomessa naisvankeja on yhdessätoista vankilassa (hämeenlinna, Konnunsuo,Köyliö, Oulu, Pelso, Pyhäselkä, Turku, Vaasa, Vanaja, Vantaa, ylitornio). naisilleon myös sairaalapaikkoja. Suomessa naisosastot ovat miesvankiloiden sisälläVanajaa ja hämeenlinnaa lukuun ottamatta. hämeenlinnan vankila on alun perinrakennettu pelkästään naisvangeille, mutta naisten vankiluvun vähetessä sinnealettiin sijoittaa myös miesvankeja. Tällä hetkellä hämeenlinnassa on 116naispaikkaa ja 58 miesvankipaikkaa. Turun uudessa vankilassa on 38 paikkaanaisille ja 308 paikkaa miehille. Vanajan vankilan Vanajan osasto on tällä hetkelläkäytännössä pelkästään naisten avovankila, jonne on voitu sijoittaa muutamamiesvanki kerrallaan. Vanajan perustamisvuonna 1994 vankipaikkoja oli 28,jotka jakautuivat miesten ja naisten kesken tasan.

Kansainvälisessä naisvankitutkimuksessa on kritisoitu pienten naisosastojenperustamista miesvankiloihin. Ongelmia voi esiintyä esimerkiksi naisten toiminto-jen järjestämisessä pienelle ryhmälle, henkilökunnan asenteessa naisvankeihinsekä naisten ja miesten välisessä vuorovaikutuksessa. miesvankilat on lähtökoh-taisesti perustettu miehille ja vankilan rakenne ja toiminnot ovat tällöin miehiävarten kehiteltyjä. naisille osoitetaan vähemmän tiloja ja miesvankiloiden tiloja eivoi myöskään helposti muuttaa naisille sopiviksi. naisten vankeusajan tarpeeton useissa tutkimuksissa ja selvityksissä todettu erilaisiksi kuin miesten tarpeetja miesvankilaan perustetun pienen naisosaston mahdollisuudet tarjota toimin-taa naisten tarpeisiin ovat rajatut. miesvankilaan perustetuille pienille naisosas-

42

toille ohjataan toisinaan vähemmän resursseja ja vankiloissa saattaa vallitaajatus, että miehiltä ei saa ottaa mitään toimintoja ja resursseja pois. miehillesuunniteltujen vankiloiden naisyksiköt eivät kohtaa naisten tarpeita, jotka useinliittyvät perheisiin. erityisen sopimattomia miesvankilaan perustetut naisyksikötovat niille naisille, jotka ovat äitejä ja joilla on lapsi vankilassa mukana. (Almeda2005, 189–190, Lemgruber 2001.)

naisvankien sijoittamisessa ja toimintojen järjestämisessä on kansainvälistävaihtelua ja myös saman maan sisällä on usein erilaisia ratkaisuja ja vaihtoehto-ja. myöskään Pohjoismaissa ei ole yhtenäistä käytäntöä: naisten sijoittelussaollaan erilaisilla linjoilla Tanskan yhteisvankiloista ruotsin kannattamaan linjaanerillisistä naisvankiloista. naisvankien sijoittamisesta ja toimintojen järjestämises-tä käydään useissa maissa keskusteluja ja siitä, mikä olisi paras ratkaisu, ei oletällä hetkellä yhtenäistä mielipidettä. Seuraavaksi tarkastellaan, miten naisvan-kien sijoittaminen on järjestetty muissa pohjoismaissa.

Ruotsiruotsissa on naisvankipaikkoja noin 250 neljässä eri vankilassa. Kaikki vankilatyhtä lukuun ottamatta ovat pelkästään naisvankiloita. ruotsissa on kokeiltuerilaisia vaihtoehtoja naisten sijoittamisessa. 1970-luvulla ruotsi kokeili kotipaik-kaläheisyyden perusteella naispaikkojen perustamista miesvankiloihin. Pienissänaisosastoissa havaittiin kuitenkin lukuisia ongelmia, joita olivat muun muassatoimintamahdollisuuksien vähäisempi käyttömahdollisuus naisille ja naisiinkohdistuvat suoranaiset väkivallan teot. Lisäksi havaittiin, että yhteistoiminnoissamiesvankien kanssa naiset eivät keskittyneet työskentelemään omien rikoskäyt-täytymistä ylläpitävien tekijöiden kanssa. Tällä hetkellä ruotsi kannattaa linjaa,jossa nais- ja miesvangit pidetään erillään sekatoiminnoissa havaittujen ongelmi-en perusteella. naisvankien tarpeiden on todettu olevan ratkaisevasti erilaisiakuin miesten ja naisvankiloiden etuja on muun muassa rauhallisempi ilmapiiri japarempi keskittyminen naisten tarpeisiin. Lisäksi naisilla ei ole niin korkeitaturvallisuusvaatimuksia kuin miesvangeilla.

Tutkimuksessa Kvinnorna på Hinseberg (Lindberg 2005) kartoitettiin naisvankienomia näkemyksiä miesten kanssa samassa laitoksessa olemisesta.Tutkimuskyselyyn vastanneista naisista (n = 57) 34 oli ehdottomasti yhteisvanki-loiden puolella, ”kyllä ehkä” vastasi kahdeksan, ”ehkä ei” vastasi yksi, ”missääntapauksessa ei” vastasi seitsemän naista ja seitsemällä ei ollut mielipidettäasiasta. Suurella osalla naisista ei kuitenkaan ollut aikaisempia kokemuksiasamassa laitoksessa miesten kanssa olemisesta. Positiivisesti asiaan suhtautui-vat etenkin ne vangit, joilla ei ollut kokemuksia yhteislaitoksesta. hinseberginnaisvangit kertoivat syyksi muun muassa, että ei ole normaalia elää vain naistenkanssa, haluttiin olla samassa laitoksessa oman vankilassa olevan puolisonkanssa ja että on normaalia, että naiset ja miehet seurustelevat keskenään.Kielteisesti yhteisvankilaan suhtautuvat perustelivat sitä muun muassa seuraavinsyin; väkivaltaa on paljon enemmän, mikäli miehet ovat samassa laitoksessa ja

43

miehet saattavat hyväksikäyttää naisia seksuaalisesti. Vastauksissa näkyifyysisen ja seksuaalisen väkivallan pelko. myös miesten laitoksissa harjoittamaamuuta valtaa pelättiin. Tutkijan mukaan naisten tarpeet yhteislaitoksissa saatta-vat jäädä miesten tarpeiden alle.

TanskaTanskan linja naisvankien sijoittamisessa on poikkeuksellinen eurooppalaisiinvankilajärjestelmiin verrattuna. Tanskassa naisvangit suorittavat rangaistustaanpääasiassa samoissa laitoksissa miesten kanssa. Tanskan kolmestatoistavankilassa viidessä on naispaikkoja, kahdessa avolaitoksessa ja kolmessasuljetussa. Kaikki alle viiden vuoden tuomion saaneet suorittavat rangaistuksenavolaitoksessa. miesten ja naisten toiminnat ja asuminen on järjestetty vaihtele-vasti. Avolaitoksissa on sekä sekaosastoja että erikseen osastoja naisille jamiehille. Toiminnat ovat usein yhdessä miehille ja naisille, mutta joissakinvankiloissa on myös toimintoja erikseen naisille ja mahdollisuus asua omallaosastolla. yhdessä vankilassa on osasto vankeusrangaistustaan suorittavillepariskunnille. Pääpaino Tanskan vankilamallissa on yhteisissä toiminnoissa jaTanska painottaa vahvasti toimintojen ja asumisen normaalisuusperiaatetta.myös vankien katsotaan pitävän parempana yhteistä asumista ja yhteisiä toimin-toja molemmille sukupuolille. Tanskassa on raportoitu joistakin seksuaalisistahäirintätapauksista sekalaitoksissa. Tanskan Ombudsman on viime aikoinakiinnittänyt huomiota naisvankien asemaan erityisesti herstedvesterissä, jossaon psykiatrista hoitoa vaativia potilaita ja erittäin vaarallisiksi luokiteltuja seksuaa-lirikollisia. Ombudsman painottaa naisten yhtäläisiä oikeuksia toimintoihin jatoteaa, että sukupuolten totaalinen erottaminen saattaisi heikentää naistenmahdollisuuksia. Tärkeää kuitenkin on, että niiden naisten, jotka haluavat ollaerikseen miehistä, mahdollisuudet eivät huonone. Tanskassa uusintarikollisuu-teen vaikuttavat toimintaohjelmat ovat pääasiassa yhteisiä miehille ja naisille.norjalainen naisille suunnattu toimintaohjelma Vinn (ks. liite 5.) otetaan käyttöönTanskassa. Tanskassa on myös meneillään tutkimus naisvangeista, jonkatuloksia pyritään hyödyntämään naisvankien aseman parantamisessa. Tämäsaattaa johtaa pelkästään naisille tarkoitetun vankilan perustamiseen.

Norjanorjassa oli 182 naisvankia vuoden 2005 alussa. naisvangit pidetään erilläänmiesvangeista ja heitä on sijoitettu miesvankiloiden erillisille naisosastoille.maassa on yksi vankila pelkästään naisille. norjassa on sijoitettu naisia aikai-semmin miesten kanssa samoille osastoille, mutta tämä käytäntö on lopetettu.

44

4. TILASTOJA NAISVANGEISTATässä luvussa käydään läpi naisvankeihin liittyvää tilastotietoa työryhmänmietinnön taustaksi. Tilastot on kerätty rikosseuraamusviraston Vanki-rakennekartoituksesta 1.5.2007, ellei toisin mainita.

Kaikkialla maailmassa naisvangit ovat vähemmistönä ja eri maiden naisvankienosuus vankimäärästä vaihtelee kahdesta yhdeksään prosenttia. naisvankiensuhteellinen osuus on kansainvälisesti ollut kasvussa ja näin on käynyt myösSuomessa. (http://www.penalreform.org/women-in-prison.html) Viime vuosinavähennystä on tapahtunut erityisesti miesvankien määrässä, mikä on nostanutnaisvankien osuutta vankiluvusta.

Naisvankimäärän muutosKuvio 1

naisvankien määrä on lisääntynyt vuoden 1993 n. 70:stä runsaaseen 240:en.Kolmen viimeisen vuoden aikana naisvankien määrä on pysynyt jokseenkintasaisena.

naisvankien prosentuaalinen osuus koko vankipopulaatiosta on kasvanutviimeisten vuosien aikana. Vielä vuonna 1993 Suomessa oli naisvankeja 3,5 %koko vankimäärästä kun alkuvuodesta 2008 osuus oli jo seitsemän prosenttia.rikostyypeissä kasvua on ollut etenkin väkivalta- ja huumausainerikosten osalta.näistä rikoksista tuomitaan usein pitkiä tuomioita, mikä vaikuttaa myös päivittäi-seen vankimäärään kasvavasti. naisten poliisin tietoon tulleiden väkivaltarikostenmäärän kasvua pohditaan Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisussa. SiinäPäivi honkatukia toteaa, että koska naisten tekemien henkirikosten lähtötaso on

45

matala, niin jo muutaman tapauksen nousu vuodessa nostaa tilastoja. Lisäksiihmisten ilmoitusherkkyys väkivaltarikoksista poliisille on noussut parin viimevuosikymmenen aikana. (honkatukia 2007.)

Kuvio 2.

Lähde: rikosseuraamusviraston tilastoja: naisvankeusvankien päärikos.

Naisvangit vankilajeittainVankilajeittain eriteltynä naisvangit jakaantuivat seuraavasti: 171 vankeusvankia,5 vankeus + tutkintavankia, 8 elinkautista, 35 tutkintavankia, 27 sakkovankia.

Naisvangit rikostyypin mukaanSuomessa naiset suorittavat rangaistusta yleisimmin väkivaltarikoksesta (44 %).naiset ovat useimmin vankiloissa syyllistyttyään henkirikokseen tai sen yrityk-seen (28 %) ja toiseksi suurin rikosryhmä on pahoinpitelyt (16 %). Seuraavaksiyleisin naisten rikosnimike on huumausainerikos, 15 %. Tämän jälkeen yleisyys-järjestyksessä ovat varkaus 13 %, liikennejuopumus 10 %, muu rikos 10 %,muu omaisuusrikos 5 % ja ryöstö 4 %.

Kansainvälisen naisvankiselvityksen mukaan Suomen naisvangit on tuomittumuita euroopan maita huomattavasti useammin väkivaltarikoksista. Useissamuissa maissa naiset ovat vankilassa huumausaine- ja omaisuusrikoksista. (TheQuaker Council 2007, 28–29.)

46

Naisvankien ikä ja siviilisäätySuurin osa (35 %) naisvankeusvangeista oli 30–39-vuotiaita, toiseksi eniten elineljäsosa oli 40–49-vuotiaita. 25–29-vuotiaita oli vajaa viidesosa. Pienimpiäryhmiä olivat 15–20-vuotiaat noin kaksi prosenttia, 21–24-vuotiaat kahdeksanprosenttia ja yli 50-vuotiaat 12 %. Alle 18-vuotiaita naisvankeja ei ollut ollenkaan.Vankilassa olevat miehet ja naiset olivat keskimäärin samanikäisiä, naisten keski-ikä on 36,9 vuotta ja miesvankien 36,3 vuotta.

naisvangeista on avo- tai avioliitossa runsas kolmannes, eronneita on noinkolmannes, naimattomia vajaa neljännes ja leskiä 6 % (enroos & Pösö 2008, 61).

Vankien koulutustaustaVankien koulutustausta on yleensä huomattavasti heikompi kuin vastaavanikäis-ten henkilöiden. naisvangeista peruskoulun suorittaminen on kesken noin6 %:lla. Lukio-opintoja on suorittanut noin joka kymmenes, ylioppilastutkinnon6 %. Olennaisimmat erot naisten ja miesten välillä on ammatillisessa koulutuk-sessa miesvankien eduksi: ammatillinen perustutkinto on naisista 15 %:lla(miehet 19 %), ammattikoulu on 16 %:lla (miehet 30 %). Lähes neljännesvangeista arvioi, että heillä on luku- ja kirjoitusvaikeuksia; naiset kokivat vaikeuk-sia harvemmin kuin miehet. yli kolmanneksella oli vaikeuksia laskemisessa jamatematiikassa, naisilla miehiä useammin. Sama tilanne oli myös tietotekniikantaitojen hallinnassa. (Koski & miettinen 2007, 60–66, 107, tarkennukset aineis-tosta.)

Ulkomaalaiset ja romaninaisvangitUlkomaalaisia naisvankeja oli tammikuussa yhteensä 14. romaninaiset ovatnaisvankien joukossa usein esillä, mutta tarkkaa määrää ei ole tiedossa.rikosseuraamusviraston työryhmä arvioi vuonna 2003 romaneja olevanSuomen vankiloissa kaiken kaikkiaan noin 120–140 (romanien asema jaolosuhteet…2003, 4).

Vankien laitoksessaoloaikaVuonna 2006 vapautuneista naisvangeista 42 % oli ollut vankilassa korkeintaankolme kuukautta, runsas puolet kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen ja 7 %yli kaksi vuotta. miesvangeissa oli hieman enemmän pitkään vankilassa olleita jatoisaalta hieman vähemmän lyhytaikaisia vankeja. Pelkästään sakon muuntoran-gaistusta suorittaneista naisista yli puolet oli ollut vankilassa korkeintaan kuu-kauden. (rikosseuraamusalan vuosikertomus 2006.) Tutkintavankeusaika onkeskimäärin 3,6 kuukautta, naisilla hieman lyhempi (98 pv) kuin miehillä (107 pv)(Vankitietojärjestelmän tiedot 2007).

47

Naisvankien uusiminennaisvangit uusivat rikoksensa harvemmin kuin miehet ja uuteen rikokseennaisilla kuluu miehiä pidempi aika. Kimmo hypénin tutkimuksen mukaan noin40 % naisista uusi rikoksen kolmen seurantavuoden aikana, miehistä vastaa-vasti uusi 53 %. Viiden vuoden aikana palasi vankilaan 45 % naisista ja miehistä59 %. Kaikissa ikäryhmissä naisten uusiminen oli miehiä vähäisempää. (hypén2004, 43).

hieman yli puolet naisvangeista oli vankilassa ensimmäistä kertaa. Toista kertaavankilassa oli 17 % naisista, 10 % oli kolmatta kertaa, neljättä kertaa tai sitäuseammin oli 21 %. Kaikista vangeista ensikertaisia oli 30 %.

Naisvankien poistumisluparikkeet ja karkaamisetVuonna 2007 vankiloista ei karannut yhtään naista, miesvangeista karkasi 8.myöskään avolaitoksesta luvatta poistumisia ei naisten tekemänä ollut yhtäänvuonna 2007. naisvankien poistumisluparikkeitä raportoitiin 32 ja miesvankien598. Vuonna 2007 määrättiin 92 kurinpitorangaistusta naisille. Poliisille ilmoitet-tiin 4 tapauksesta. Tietoja naisvankien välisestä väkivallasta tai naisvankienhenkilökuntaan kohdistamasta väkivallasta ei ole saatavilla.

48

5. NAISVANKIENSIJOITTAMISEN JATOIMINTOJEN NYKYTILA

Tässä luvussa käsitellään tiivistäen naisvankien sijoittamisen ja toimintojentilannetta tällä hetkellä. Luvussa tarkastellaan ensiksi sijoittajayksiköiden nykyti-lannetta ja naisille laadittuja riski- ja tarvearvioita. Sen jälkeen keskitytään siihen,missä vankiloissa naisia on. Paikkatilanteen jälkeen tarkastellaan naisvangeilletarjolla olevia toimintoja. Vankiloiden yksityiskohtaiset paikka- ja toimintotilanteetovat liitteessä 3.

5.1 Naisvankien sijoittaminen

5.1.1 Sijoittajayksiköt

naisvankien sijoitteluprosessi, riski- ja tarvearvion sekä rangaistusajan suunnitel-man laatiminen, tehdään aluevankiloiden sijoittajayksiköiden toimesta.Sijoittajayksiköt on perustettu vuoden 2006 lainmuutoksen myötä.Sijoittajayksiköt tekevät laajamittaisen riski- ja tarvearvion ja rangaistusajansuunnitelman pitkäaikaisille vangeille tai niille, joiden elämänhallinnan edistämi-nen ja yhteiskuntaan integrointi tai rikollisen toiminnan jatkamisen estäminenedellyttävät erityisen suunnitelmallista toimintaa valmiuksien saamiseksi rikok-settomaan elämäntapaan (rikosseuraamusviraston määräys 17/011/2006).Suurimmalle osalle (vuonna 2007 yli 4/5 vankeusvangeista) rangaistusajansuunnitelma tehdään kirjallisen materiaalin ja rekisteritietojen pohjalta.Sijoittajayksiköiden toimintatavoissa on eroja muun muassa sen suhteen,kenelle riski- ja tarvearvio tehdään. Toimintaa kehitetään jatkuvasti yhteneväi-semmäksi sijoittajayksiköiden välillä.

naisten sijoitteluprosessi on erilainen eri sijoittajayksiköissä lähinnä naisvanginasuttamisen suhteen sijoitteluaikana. Prosessina naisten sijoittelu on lähessamanlainen kuin miesten: sijoittajayksikkö saa tiedon naisvangin muuttumises-ta tutkintavangista vankeusvangiksi Vankitietojärjestelmän käsittelytyöjononkautta tai sijoittajayksikkö saa naistuomitun täytäntöönpanoasiakirjat ulosotto-mieheltä. Tämän jälkeen sijoittajayksikkö hankkii tarvittavat asiakirjat sekä muutsijoittamisessa tarvittavat tiedot ja erikoissuunnittelija aloittaa naisvangin sijoitte-luprosessin. Tuomittu voidaan pyytää sijoittajayksikköön tai hänet voidaansijoittaa suoraan täytäntöönpanolaitokseen, suljettuun vankilaan tai avolaitok-seen.

riihimäellä sijaitseva etelä-Suomen sijoittajayksikkö (eSy) laatii naisten riski- jatarvearviot ja rangaistusajan suunnitelmat pääasiassa hämeenlinnan vankilan

49

tiloissa, mutta joskus poikkeuksellisesti Vantaan tutkintavankilassa. naisvankisiirtyy hämeenlinnaan joko jo tutkintavankeusaikanaan tai kun tuomio on tullutlainvoimaiseksi. hämeenlinnassa sijoituspäätöstä odottava naisvanki voi osallistuatoimintoihin, mutta pidempiin koulutuksiin tai kuntoutuksiin voi osallistua vastarangaistusajan suunnitelman valmistuttua. riski- ja tarvearvion ja rangaistusajansuunnitelman valmistuttua sijoittajayksikön johtaja tekee sijoituspäätöksen janainen siirretään sijoituslaitokseen, mikäli se on joku muu kuin hämeenlinna.

Kuopion vankilan yhteydessä sijaitseva itä-Suomen aluevankilan sijoittajayksikkö(iSy) laatii riski- ja tarvearviot sekä rangaistusajan suunnitelmat itä-Suomenaluevankilan alueelta kotoisin oleville naisille. Alueen naispuoliset tutkintavangitsijoitetaan Pyhäselän vankilaan, missä he odottavat tuomion lainvoimaiseksituloa. Tutkintavankeusaikana heillä on käytettävissään Pyhäselän vankilanpalvelut. Sen jälkeen heidät pääsääntöisesti kutsutaan sijoittajayksikköön. myösmuissa aluevankiloissa vangittuina olleiden naisten kohdalla menetelläänsamaan tapaan, kutsutaan lainvoimaisen tuomion jälkeen sijoittajayksikköön.Joskus suunnitelma saatetaan laatia Pyhäselän vankilassa tai puhelinhaastatte-lua käyttäen. rangaistusajan suunnitelman valmistuttua naisvangit sijoitetaanPyhäselän vankilaan. myöhemmin naisvankeja on jossain määrin voitu rangais-tusajan suunnitelmaan perustuen ko. sijoittajayksikön suostumuksella sijoittaatoisiin aluevankiloihin. Arviointi ja haastattelut tulee naisten kohdalla tehdämahdollisimman nopealla aikataululla, sillä vankilan alakerrassa sijaitseva naistenasuinhuone ei täytä asuinsellin vaatimuksia. huoneessa on kolme vankipaikkaa,WC ja suihku. huone on pieni ja tunkkainen tupakoinnin johdosta. Sijoittelunaikana naisvangeille ei ole toimintaa. Lakisääteiset ulkoilut sekä terveydenhuol-lon palvelut ovat käytettävissä. erityishenkilöstön palveluja naisille on tarjolla vainvälttämättömissä asioissa.

mikkelissä sijaitseva Kaakkois-Suomen sijoittajayksikkö (KSy) noudattaa kahtavaihtoehtoa naisten sijoittelussa. Kaakkois-Suomen naisvangeista osa onmikkelin vankilassa sijoittelun ajan, mutta pääsääntöisesti riski- ja tarvearviotsekä rangaistusajan suunnitelmat laaditaan KSy:n erikoissuunnittelijan toimestahämeenlinnassa. mikkelissä on naisia varten hallintokäytävällä yksi huone, jossaon kolme paikkaa, WC ja suihku. huone on pieni ja tunkkainen tupakoinninvuoksi. Sijoittelun aikana ei ole tarjolla muuta toimintaa kuin lakisääteinen ulkoilu.Terveydenhuollon palvelut ovat käytettävissä.

Länsi-Suomen sijoittajayksikkö (LSy) sijaitsee Turun vankilan yhteydessä.naisvangit, joita ei sijoitella suoraan avovankilaan, tulevat Turun vankilaansijoittelua varten. Turun vankilan naisosasto on jaettu eri osastoihin, joissa naisetvoivat osallistua toimintoihin odottaessaan sijoittelua.

Pohjois-Suomen sijoittajayksikkö (PSy) sijaitsee Oulussa. Siviilistä tulevat ylipuolen vuoden tuomiota suorittavat ja tutkintavangista vankeusvangiksi muuttu-vat sijoiteltavat naisvangit asuvat haastatteluja arviointiprosessin ajan Oulunvankilan tiloissa ja osallistuvat normaalisti mahdollisuuksien mukaan toimintaan.

50

eräät sijoittajayksiköt ovat keskittäneet naisten arvioimisen ja naisten rangaistus-ajan suunnitelmien laatimisen tietyille henkilöille, joissakin sijoittajayksiköissänaisia puolestaan arvioivat kaikki erikoissuunnittelijat. Sijoittajayksiköiden esiinnostamia ongelmia naisten sijoittelussa ovat naisten toimintojen vähäisyys japaikkojen epätasainen jakautuminen. erityisesti KSA:n paikkojen vähäisyys onjohtanut siihen, että naisille on vaikea löytää sijoituspaikkaa.

naisvankien sijoittelussa erityispiirteenä on lapsen vankilaan mukaan ottaminen,josta päättää uuden lain mukaan sijoittajayksikön johtaja. mikäli naisvanki haluaaottaa pienen lapsensa mukaan vankilaan, sijoittajayksikkö pyytää naisenkotikunnan sosiaaliviranomaisilta lausuntoa siitä, onko vankilaan tuleminenlapsen edun mukaista. Jos lapsen vankilaan tuleminen vaikuttaa olevan lapsenedun mukaista, sijoittajayksikkö ryhtyy järjestämään sijoitusta vankilan kanssa.Sijoittajayksiköt ovat luomassa käytäntöjä ja yhteistyömuotoja lastensuojeluvi-ranomaisten kanssa siihen, että lapsen etu tulisi asianmukaisesti selvitettyä japäätös voitaisiin tehdä tämän perusteella. Suomessa miesvangit eivät juuri olehalunneet ottaa lastaan mukaan vankilaan, mutta laki ei sulje tätä mahdollisuuttapois.

5.1.2 Riski- ja tarvearviot

riski- ja tarvearvioinnilla pyritään selvittämään rikollisen käyttäytymisen riskiteki-jöitä sekä sitä, mihin tulisi vaikuttaa uusintarikollisuuden vähentämiseksi.Arvioinnissa selvitetään mm. rikos- ja päihdekäyttäytymistä ja sosiaalisia riskite-kijöitä. naisten ja miesten riski- ja tarvearvioita tarkastellaan 1.10.2006–31.10.2007 Vankitietojärjestelmään kirjattujen tietojen perusteella. riski- jatarvearviotiedot kuvaavat lähinnä vankilaan tulleita pitkäaikaisia vankeusvankeja.Tässä suuntaa antavassa tarkastelussa on laskettu riski- ja tarvearvioiden eriosa-alueiden prosenttiosuuksia sukupuolen mukaan eriteltyinä. Prosenttilukukertoo sen, kuinka monella tähän tarkasteluun mukaan tulleista on arvioituolevan kullakin alueella ongelmia1. Sijoittajayksikkötoiminnan käsikirjassa onarviointiohjeet määritelty jokaisen aihealueen kohdalta. Tässä raportissa onkäytetty sijoittajayksikkötoiminnan käsikirjan sanamuotoja. riski- ja tarvearvioi-den prosenttiosuudet ovat liitteessä 4.

1 Riski- ja tarvearvioiden prosenttiluvut on yhdistetty siten, että arvot yksi ja kaksi on yhdistettykuvaamaan jonkinasteista uusimiseen nostavasti liittyvää ongelmaa. Sijoittelussa käytettävänriski- ja tarvearvioinnin luokitteluissa voidaan antaa arvoja nolla, yksi, kaksi tai P. Pääsään-töisesti nolla-arvo ilmaisee, että ongelmia kyseisellä alueella ei ole eikä ko. alueella ole vai-kutusta henkilön uusimisriskiin. Arvot yksi tai kaksi viittaavat aihealueella olevan ongelmia janostavan täten henkilön uusimisriskiä. Arvo yksi viittaa pääsääntöisesti lievempiin ongelmiinkuin arvo kaksi, tai siihen, että henkilöllä on aikaisemmin ollut asiaan liittyviä ongelmia. P il-maisee puuttuvaa tietoa tai tietoa ei voida arvioida. Esimerkiksi, mikäli arvioitavalla ei ole lap-sia, merkitään ”vanhemmuuden taidot” kohtaan P. Tässä tarkastelussa on mukana ne alueetriski- ja tarvearvioista, jotka on luokiteltu. Ne kohdat, joissa on merkitty P tai on jätetty tyhjäk-si, eivät ole mukana. Mitä enemmän henkilön riski- ja tarvearvioon tulee pisteitä, sitä korke-ammaksi tietyn alueen vaikutus uusimisriskiin nousee.

51

Tässä esitetyt tiedot kuvaavat vankien tilannetta suuntaa-antavasti. riskiarviointion aina haastattelijan näkemys asiasta, vaikkakin sijoittajayksikkötoiminnankäsikirjassa on verrattain tarkat arviointiohjeet ja arvioinnissa käytetään hyväksimyös muita tietoja. Arviointi perustuu pitkälti laadulliseen strukturoituun haastat-teluun, jossa haastattelijan omat käsitykset ovat osa tuotettua tietoa.Sijoittajayksikköjen välillä on eroa toiminta- ja kirjaamiskäytännöissä, mikä myösosaltaan vaikuttanee arviointeihin ja pisteytyslukujen validiteettiin. Toisaaltasijoittajayksikköjen tavoiteltu käytäntö käydä yhdessä koko henkilökunnankanssa riski- ja tarvearviot läpi lisäisi arvioiden läpinäkyvyyttä ja moniammatilli-sen työtavan hyödyntäminen toisi monipuolista asiantuntemusta arviointiin,mutta tähän ei ole aina mahdollisuutta resurssien vähäisyyden vuoksi.

Rikostilanne

rikostilanne-osiossa naisilla oli tässä tarkastelussa vastuunottoon liittyvissäkohdissa miehiä vähemmän ongelmia. naiset ottivat miehiä paremmin vastuutarikollisesta teostaan ja olivat tietoisempia tekojensa vaikutuksista ja taustamotii-veista. Uhreihin liittyvät tekijät eroavat miehillä ja naisilla jossain määrin etenkinsen suhteen, tunsiko tekijä uhrin. naisista 80 % kohdisti rikoksensa tuttuunihmiseen, miehistä 69 %. naisilla sama henkilö oli hyvin harvoin toistuvasti teonkohteena, miesten rikosten kohteena oli toistuvasti sama henkilö tai kohde lähesneljäsosassa tapauksia.

Asuminen ja arkipäivän toiminnoissa selviytyminen

Asumisen suhteen miesten ja naisten riski- ja tarvearviot olivat samansuuntaisia.Arvioiduista yli 40 %:lla ei ollut siviilissä asuntoa tai hän oli ollut pidempäänasunnoton. Kolmasosalla naisista asuntoa ei voinut pitää tarkoituksenmukaise-na.

Tulot ja taloudellisen tilanteen hoitaminen

Taloustilanne oli odotetusti molemmilla sukupuolilla epävakaa. naisista 74 % jamiehistä 70 % oli ollut kokonaan toimeentulotuen varassa tai ei muuten pystynytselviämään menoistaan suhteessa omiin tuloihinsa. raha-asioitaan ei kyennytriittävästi hoitamaan 59 % naisista ja 52 % miehistä. raha-asioiden suunnitte-lussa oli vakavia esteitä naisista puolella, miehistä 64 %:lla.

Koulutus, työllisyys ja niitä tukevat taidot

myös koulutuksen suhteen naisten ja miesten tarpeet olivat lähellä toisiaan.Oppivelvollisuuden suorittamisen kanssa oli molemmilla sukupuolilla jonkinastei-sia ongelmia 11 %:lla arvioiduista. yleensä koulutustarvetta oli yli puolella.naisilla oli hieman paremmat ja positiivisemmat asenteet koulutukseen tai

52

harjoitteluun sekä työhön ja työllistymiseen. naisilla oli myös vähemmän ongel-mia lukemisessa, laskemisessa ja kirjoittamisessa sekä harvempi nainen kuinmies oli osallistunut erityisopetukseen kouluaikanaan.

Sosiaaliset sidokset ja elämäntapa

Kaikista suurin ero miesten ja naisten välillä oli riski- ja tarvearvion sosiaalisetsidokset -alueella kohdassa ”lähisuhdeväkivallan uhri”. Lähes kolme neljäsosaanaisvangeista on kokenut läheissuhteissaan väkivaltaa joko nykyisessä suhtees-saan tai elämänhistoriansa aikana. miehistä vain 27 % arvioitiin kokeneenlähisuhdeväkivaltaa joko nykyisessä tai aikaisemmissa parisuhteissa.Lähisuhdeväkivallan tekijänä naiset olivat olleet tämän aineiston pohjalta useam-min kuin miehet. naisista 38 % oli ollut nykyisessä tai aikaisemmissa suhteis-saan väkivaltainen kumppaniaan kohtaan, miehistä 30 %.

Sosiaalisissa sidoksissa myös kohta ”nykyinen suhde kumppaniin” tuottisuhteellisen merkittävän eron miehille ja naisille. naisista jopa 61 % arvioitiinolevan parisuhteessa, jossa toinen osapuoli ei ole kykenevä tukemaan naistarikoksettomassa elämäntavassa. miehistä lähes kahdella kolmasosaa olirikoksetonta elämäntapaa tukeva parisuhde, jossa puolisolla ei ollut rikollistataustaa. miehistä neljäsosalla suhdetta saattoi kuvailla ongelmalliseksi ja rikollis-ta elämäntapaa mahdollisesti ylläpitäväksi.

Vanhemmuuden taidoissa molemmilla sukupuolilla oli jossain määrin ongelmia,kuitenkin naisten vanhemmuuden taidot ja suhteet lapsiin arvioitiin heikommiksikuin miesten. Tarkastelluista riski- ja tarvearvioissa suhteellisesti useampinais- kuin miesvanki arvioitiin vanhemmuuden taidoissa hyvinkin heikoksi jalapsia oli otettu huostaan jo ennen tuomion alkamista ja vanhempi-lapsi suhdearvioitiin epävakaaksi. naisista 45 % ja miehistä 59 % arvioitiin kertovan lapsis-taan vanhemmuudelle ominaisella tavalla, olevan kiinnostuneita ja tietoisialastensa asioista eikä vanhempi-lapsi-suhteessa ilmennyt merkittäviä ongelmia.

miesvangit olivat enemmän kytköksissä rikollista käyttäytymistä vahvistaviinkaveripiireihin ja rikollisen toiminnan osuus oli suurempi miesten ajankäytössäsiten, että reilulla kahdella kolmasosalla miehistä arvioitiin tämän olevan yhtey-dessä uusimiseen, kun taas naisilla 59 %:lla kaveripiiri nosti uusimisriskiä.

Alkoholin käyttö

Päihteiden käyttö nostaa niin nais- kuin miesvankienkin uusimisriskiä huomatta-vasti. Sukupuolten välillä on riski- ja tarvearvioissa alkoholin käytössä vain lieviäeroja. yli puolella molemmista ryhmistä oli usein esiintyvää alkoholin käyttöä.miehille on arvioitu alkoholin haittavaikutuksia enemmän sekä miehet ovathieman useammin tehneet rikoksen alkoholin vaikutuksen alaisena tai alkoholinhankkimiseksi. Suurin ero alkoholin käyttöön liittyen näyttäisi olevan naisten

53

parempi motivaatio hoitaa alkoholiongelmaa vankeusaikana. naisista 15 % eitunnista tai myönnä alkoholiongelmaansa tai syyttelee ongelmasta olosuhteita javähättelee sitä, miehistä 32 % .

Huumausaineiden käyttö

huumausaineiden suhteen riski- ja tarvearviot olivat hyvin samansuuntaisiamiehille ja naisille. Usein esiintyvää käyttöä oli puolella molemmista ryhmistä.molemmille sukupuolille arvioitiin vakavia ongelmia ja huumausaineiden käyttönosti uusimisriskiä huomattavasti. niistä nais- ja miesvangeista, joilla oli huumei-den käyttöä, noin puolet oli tehnyt rikoksen huumausaineiden vaikutuksenalaisena tai huumausaineiden hankkimiseksi ja suurella osalla miehiä ja naisia oliväkivaltakäyttäytymistä huumausaineiden käytön alaisena. Suonensisäistäkäyttöä oli miehillä hieman enemmän. hoitomotivaatio oli päinvastainen kuinalkoholin käytön suhteen, miehet arvioitiin hivenen naisia motivoituneemmiksi.miehistä huumausaineongelman tunnisti ja oli halukas muutokseen 56 % janaisista 46 %.

Ajattelu ja käyttäytyminen

Ajattelussa ja käyttäytymisessä miesten ja naisten arviointien välillä oli joitakineroja. miehillä oli selvästi enemmän tavoitehakuista aggressiivisuutta. miehistä yli60 %:lla ja naisista hieman harvemmalla on itsehillinnän puutetta ja impulsiivistaväkivaltaisuutta. miehille oli arvioitu naisia useammin vaikeuksia omien ongelmal-listen elämänalueiden tunnistamisessa ja ongelmanratkaisutaidoissa. naisistareilu 70 % kykeni ongelmitta ymmärtämään muiden ihmisten näkökantoja jamiehistä noin puolet. Kuitenkin naisistakin 2/3:lla oli puutteita ongelmanratkaisu-taidoissa.

Asenteet

Asenteissa miehille arvioitiin naisia useammin rikosmyönteisiä ja vihamielisiäasenteita. Asenne henkilökuntaa kohtaan oli molemmilla sukupuolilla yhtä hyvä,vain vajaalle viidennekselle arvioitiin tässä tekijöitä, jotka vaikuttavat uusimisris-kiin nostavasti. Sukupuolten välillä oli kuitenkin selvä ero muutosmotivaatiossa jairrottautumisessa rikoskäyttäytymisestä: naisista 76 % arvioitiin tunnistavantarpeen muuttaa käyttäytymistään ja haluavan tukea muutokseen. miehistämuutosmotivoituneiksi arvioitiin 54 %.

5.1.3 Rangaistusajan suunnitelmat

rangaistusajan suunnitelma laaditaan yhteistyössä vangin kanssa vangin ollessasijoittajayksikössä tai kirjallisen materiaalin pohjalta. rangaistusajan suunnitel-man mukaisella toiminnalla autetaan vankia saamaan valmiuksia rikoksettomaanelämäntapaan sekä edistetään vangin sijoittumista yhteiskuntaan.

54

rangaistusajan suunnitelman toteuttamisesta ja tarkentamisesta vastaa vanginsijoitusvankila. Vankilat seuraavat tavoitteiden toteutumista päivittämällä suunni-telmaa keskimäärin kolme kertaa vuodessa. ennen vapauttamista suunnitelmaatäydennetään vapauttamissuunnitelmalla, jota valmistellaan yhteistyössä vanginkoti- tai asuinkunnan viranomaisten kanssa. Vapauttamisvaiheeseen voi kuuluamyös valvottu koevapaus, jos sen katsotaan edistävän henkilön sijoittumistayhteiskuntaan. Koevapaudesta päättää sijoittajayksikön johtaja. Vanki allekirjoit-taa rangaistusajan suunnitelman yhdessä sijoittajayksikön erikoissuunnittelijankanssa. Vankila ja vanki sitoutuvat noudattamaan suunnitelman tavoitteitakäytössä olevin keinoin. rangaistusajan suunnitelman noudattaminen on useinehtona esimerkiksi myöhemmille avolaitossijoituksille.

naisvankien rangaistusajan suunnitelmat laaditaan samalla tavalla kuin miehille.naisille tarkoitettujen toimintojen vähäisyys vaikeuttaa tavoitteiden toteuttamistaja myös niiden asettamista. Asetetut rangaistusajan tavoitteet kuvaavat vankientarpeita yleisluonteisesti.

Taulukko 1. Vuonna 2007 rangaistusajan suunnitelmiin kirjatut tavoitteet, %

N M

Asuminen ja arkiselviytyminen 13 14

Tulot ja talous 15 13

Koulutus ja työllisyys 66 75

Sosiaaliset sidokset 24 15

Alkoholi 36 50

huumeet 31 25

Ajattelu 48 44

Asenteet 2 8

muut 1 1

nais- ja miesvankien rangaistusajan tavoitteet olivat hyvin samanlaisia moniltaosin. Asumiseen ja arkiselviytymiseen liittyvä tavoite oli kirjattu molemmistaryhmistä noin 13 %:lle. Tuloihin ja talouteen liittyvä tavoite, mikä voi tarkoittaaesimerkiksi talouden hallinnan parantamista, oli kirjattu naisille hieman useam-min kuin miehille. Koulutus ja työllisyys oli yleinen tavoite molemmilla sukupuolil-la: siihen tulisi panostaa 2/3:lla naisista ja ¾:lla miehistä. Sosiaaliset sidokset olitavoitteissa otettu huomioon lähes neljäsosalla naisista ja miehistä vain 15 %:lla.miehillä alkoholin käyttöä tuli vähentää useammin kuin naisilla, sen sijaanhuumeiden käyttöön tuli vaikuttaa naisilla useammin kuin miehillä.Päihdekuntoutusta tarvitaan kuitenkin molemmista ryhmistä suurimman osankohdalla. Ajatteluun tuli vaikuttaa lähes joka toisen naisvangin kohdalla, mies-vangeista hieman harvemmilla. rikosmyönteisten asenteisiin vaikuttaminen olitavoitteena kahdeksalla prosentilla miesvangeista ja naisista kahdella prosentilla.

55

Vapauttamissuunnitelmat

Vapauttamissuunnitelma tehtiin vuonna 2007 osittain tai kokonaan runsaallekolmasosalle vapautuneista vankeusvangeista, mutta naisvangeille miehiäharvemmin eli noin viidennekselle. naisten osalta tässä esitetyt tiedot eivät sitenvastaa luotettavuudessaan miehiä koskevia tietoja. Vapauttamissuunnitelmientekeminen on vuoden aikana jatkuvasti yleistynyt – marras-joulukuussa niitätehtiin jo joka toiselle kaikista vapautuneista. Vapauttamissuunnitelmia tehtiintavallista useammin valvontaan vapautuville.

Alla olevat prosentit on laskettu siitä joukosta, joille kyseistä tekijää oli arvioitu.esimerkiksi 76 % naisista, joiden asumisesta oli kysytty tilanne- ja palvelutarve-arviota vapauttamissuunnitelmaa tehtäessä oli kertonut, että heillä on jonkinlai-nen asunto tiedossa. Kuitenkin 29 % naisista tarvitsi edelleen asumiseen jaasunnon hankintaan liittyviä palveluja, koska saatu asunto ei ollut tyydyttävä taise oli tilapäinen.

Taulukko 2. Vapautuvien sosiaalinen tilanne vuonna 2007 tehdyn palvelutar-vearvion mukaan, %

Naiset Miehet Yhteensä

Asunto tiedossa 76 71 72

Perustoimeentulo järjestyksessä 82 70 71

Työpaikka tiedossa 7 25 25

Koulutuspaikka tiedossa 11 8 8

Päihdehuolto järjestetty 33 23 23

Valtaosalla (82 %) naisvangeista oli perustoimeentulo järjestyksessä. heillä olikuitenkin harvoin (7 %) työpaikka tiedossa. Koulutuspaikan oli saanut 11 % jajoka kolmannen suunnitelmaan kuului päihdekuntoutusta.

Taulukko 3. Vapautuvien palvelutarve vuonna 2007 tehdyn palvelutarvearvionmukaan, %

– asunto 29 36 36

– toimeentulo 33 42 42

– velkaselvittely 59 44 45

– työvoimahallinnon palvelut 86 63 64

– koulutus 38 34 34

– päihdehuolto 24 40 40

– eläkeselvittely 29 16 16

– muu 44 20 20

56

Sekä nais- että miesvangeilla oli monenlaisia palvelutarpeita vapautuessa.naisista valtaosa tarvitsi työvoimahallinnon palveluita. Toisaalta monet halusivatmyös selvittää mahdollisuuden eläkkeeseen tai koulutukseen. Joka toisenkohdalla piti selvittää velkatilanne ja joka neljännelle tuli järjestää päihdekuntou-tusta.

5.2 Naisvankipaikat ja naistenjakautuminen vankiloittain

Suljettuja naisvankipaikkoja eri aluevankiloissa on tällä hetkellä 223 ja avolaitos-paikkoja 64 eli naisvankipaikkoja on yhteensä 287. naisvankeja oli 16.3.2008yhteensä 245.

Taulukko 4. naisvankipaikat ja naisvangit 16.3.2008

Suljetutvankipaikat

Avolaitos-paikat

Naisvangit

etelä-Suomen aluevankila (eSA)

– hämeenlinna (häv) 116 88

– Vantaa (Vanv) 21 18

– Vanaja (Vava) 50 43

Länsi-Suomen aluevankila (LSA)

– Turku (Tuv) 38 35

– Vaasa (Vav) 3 3

– Köyliö (Köos) 10 8

itä-Suomen aluevankila (iSA)

– Pyhäselkä (Pyv) 17 15

Kaakkois-Suomen aluevankila (KSA)

– Konnunsuo (Kov) 10 10

– mikkeli (miv) 1

Pohjois-Suomen aluevankila (PSA)

– Oulu (Ouv) 9 12

– Pelso (Pev) 9 9

– ylitornio 4 3

yhteensä 223 64 245

rikosseuraamusvirasto on tarkistanut vankipaikkoja 16.3.2008 lähtien siten,että hämeenlinnan vankilan naisten paikkamäärää on nostettu 100:sta 116:en.Viime vuoden aikana suljettuja paikkoja on lisätty Turussa uuden vankilankäyttöönoton yhteydessä sekä perustamalla Konnunsuon vankilaan naisosasto.

57

myös Satakunnan vankilan Köyliön osaston naisten avovankilaosasto otettiinkäyttöön vuonna 2007. Konnunsuon ja Köyliön paikkojen perustaminen liittyiajatukseen siitä, että kaikissa aluevankiloissa tulisi olla naisille sekä suljettuja ettäavopaikkoja.

Kuopion ja mikkelin vankiloissa on mahdollisuus pitää naisia tilapäisesti sijoitte-lun aikana ja läpikulkumatkalla. Lisäksi Vankisairaalassa hämeenlinnassa on12-hengen osasto naisille ja Psykiatrisessa vankisairaalassa on 6 paikkaaTurussa ja 1 paikka Vantaalla. naisvankipaikkoja on tällä hetkellä naistenmäärään verrattuna riittävästi sekä suljetuissa vankiloissa että avolaitoksissa.Tilanahtautta saattaa ajoittain olla suljetuissa vankiloissa. naispaikkojen alueelli-nen jakautuminen on epätasaista sekä määrällisesti suhteessa aluevankiloidenvankilukuihin että vankeusajan toimintojen sisällön kannalta. naisvankiensijoittaminen oman kotikunnan mukaiseen aluevankilaan ei ole täysin toteutunut,koska useissa aluevankiloissa on naispaikkoja rajoitetusti. Toisaalta aluerajojenyli sijoittaminen ei ole aina toiminut joustavasti. Aluevankilamallia on kritisoituvankeinhoidon piirissä siitä, että se on ”unohtanut” naiset ja lakimuutoksessa eiole loppuun asti mietitty, mitä aluevankilamalli merkitsee naisten sijoittamisen jatoimintojen kannalta.

naisvankien ja naisvankipaikkojen määrät vaihtelivat vuonna 2007 kuukausittainvankilukuilmoitusten mukaan seuraavasti:

Kuvio 3. naisvankipaikat ja naisvangit vuoden 2007 aikana suljetuissa vankilois-sa ja avolaitoksissa

naisvankien määrä suljetuissa vankiloissa on kuvion perusteella ollut viimevuonna lähes jatkuvasti suurempi kuin paikkamäärä. Virallisissa paikkaluvuissa ei

58

kuitenkaan näy se, että hämeenlinnassa on jo vuonna 2007 otettu käyttööntutkintavankipaikkoja Vankisairaalassa. Turun vankilan paikkojen lisääminen onmyös syksyllä helpottanut tilannetta. Avolaitoksissa on ollut jatkuvasti tilaa.

Naistutkintavangit

Tutkintavankeuslain mukaan tutkintavangit tulee asuttaa erilleen rangaistusvan-geista tietyin poikkeuksin2 ja mahdollisuuksien mukaan yhden hengen huonee-seen3. Tätä edellyttävät myös Vankeinhoidon vähimmäissäännöt ja euroopanvankilasäännöt. Joissakin vankiloissa tutkintavangit asuvat samoilla osastoillavankeusvankien kanssa. naistutkintavangeille on etelä-Suomen alueellaVantaan vankilassa 21 ja hämeenlinnan vankilassa 28 paikkaa, jotka on sijoitet-tu omalle osastolle Vankisairaalaan. itä-Suomessa naistutkintavankeja onPyhäselän vankilassa ja he asuvat samalla osastolla vankeusvankien kanssa.Länsi-Suomen alueen tutkintavangit ovat Turun ja Vaasan vankiloissa, joistaTurussa tutkintavangit pystytään asuttamaan erillään vankeusvangeista.Kaakkois-Suomessa ei ole tutkintavankipaikkoja naisille. Pohjois-Suomenalueen tutkintavankeudessa olevat naiset asuvat Oulun vankilassa samoillaosastoilla vankeusvankien kanssa. Taulukossa 5 esitetään eri alueilta kotoisinolevien naistutkintavankien sijoittuminen aluevankiloihin.

2 Tutkintavanki on sijoitettava eri vankilaan tai eri osastolle kuin rangaistusta suorittavat vangit.Erilleen sijoittamisesta voidaan kuitenkin poiketa, jos tutkintavanki toimintoihin osallistumistavarten sitä pyytää taikka jos poikkeaminen on välttämätöntä vankien, tutkintavankien tai hen-kilökunnan turvallisuutta uhkaavan vaaran torjumiseksi tai se on muutoin tilapäisesti tarpeenvankilan järjestyksen ylläpitämiseksi poikkeuksellisessa tilanteessa. Muutoksenhakutuomio-istuimen päätöstä odottava tutkintavanki saadaan tutkintavangin suostumuksella sijoittaa sa-malle osastolle kuin rangaistusta suorittavat vangit, jollei sijoittaminen vaaranna tutkintavan-keuden tarkoitusta. (Tutkintavankeuslain 3 luvun 1 §:n 1 momentti)

3 Tutkintavanki on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava yhden hengen huoneeseen. Tutkin-tavankia ei saa sijoittaa asumaan toisen tutkintavangin kanssa, jos siitä aiheutuu vaaraa tut-kintavankeuden tarkoitukselle tai vankilan järjestykselle. (Tutkintavankeuslain 3 luvun 2 §:n 1momentti)

59

Taulukko 5. eri alueilta tulevien tutkintavankien määrä kussakin aluevankilassa16.1.2008

Vankilat

Kotipaikka

Etelä-Suomi

Itä-Suomi

Kaakkois-Suomi

Länsi-Suomi

Pohjois-Suomi

ULKO-MAAT

Yh-teensä

etelä-Suomen alue-vankila– hämeenlinna– Vantaa

67

10

40

30

00

20

167

itä-Suomen aluevankila– Pyhäselkä 0 4 3 0 0 0 7

Kaakkois-Suomen alue-vankila– mikkeli 0 0 1 0 0 0 1

Länsi-Suomen alue-vankila– Turku– Vaasa

00

00

00

42

00

00

42

Pohjois-Suomen alue-vankila– Oulu 0 0 0 1 2 0 3

yhteensä 13 5 8 10 2 2 40

Naisrangaistusvangit suljetuissa vankiloissa4

naisrangaistusvankien suljettuja vankilapaikkoja on kaikissa aluevankiloissa,mutta pääosa niistä on etelä-Suomen aluevankilassa, jonka alueen kunnistatulee eniten naisvankeja. Suljettuja naispaikkoja on määrällisesti riittävästivaltakunnallisesti. Taulukossa 6 on eri alueilta kotoisin olevien naisrangaistusvan-kien määrä suljetuissa laitoksissa.

etelä-Suomessa suljettuja naispaikkoja on hämeenlinnan vankilassa 88 rangais-tusvangille. etelä-Suomen alueelta tulevia naisia oli 63, joista 55 oli sijoitettuhämeenlinnaan. Vankilassa oli 21 muiden alueiden naista. erityisenä ja vakava-na ongelmana ovat hämeenlinnan vankilan paljusellit, joissa on 84 vankipaikkaaeli valtaosa paikoista. Paljuselleissä on jouduttu toisinaan asuttamaan useampianaisia samanaikaisesti. Vankisairaalan käyttöönotto tutkintavangeille on kuiten-kin helpottanut tilannetta siten, että tällä hetkellä ei normaalisti ole tarvettasijoittaa samaan selliin useampia naisia. hämeenlinnassa on äiti- ja lapsiosasto,jossa lapsi voi olla noin kahden vuoden ikään asti.

4 Suljetut naisvankipaikat on useissa vankiloissa tarkoitettu sekä tutkinta- että rangaistusvan-geille, mikä vaikeuttaa ryhmäkohtaista tarkastelua.

60

Länsi-Suomen aluevankilassa suljettuja naispaikkoja on Turun vankilassa jaVaasan vankilassa. naisrangaistusvankeja oli suljetuissa vankiloissa 33, jotka onvoitu suurimmaksi osaksi sijoittaa omaan aluevankilaan. naisten sijoitteluaLänsi-Suomen alueella helpotti syksyllä 2007 avatun Turun vankilan naispaikko-jen nostaminen kymmenestä 38:aan. Valtaosa Länsi-Suomen alueen naisista onennen uuden vankilan avaamista suorittanut vankeusrangaistustaan etelä-Suomen alueella. Tammikuussa heitä oli hämeenlinnassa enää 7.

Pohjois-Suomessa suljetut paikat naisille ovat Oulussa ja Pelsolla eikä paikkojenmäärää ole tarvetta nostaa. Pohjoisen alueen naisosastot ovat pieniä osastojamiesvankiloissa, mikä voi osaltaan olla naisten toimintojen järjestämistä vaikeut-tava tekijä.

Vaikeassa asemassa naisten sijoittelun suhteen ovat itä-Suomi ja Kaakkois-Suomi, koska näiden alueiden suljettujen paikkojen määrä on pienempi kuinalueiden naisvankien määrä. itä-Suomessa on 17 paikkaa Pyhäselän vankilassa,kun taas kotikuntakertymän mukaan itä-Suomen alueen rangaistusta suorittavianaisia oli 16.1.2008 suljetuissa vankiloissa yhteensä 22 (+ 5 tutkintavankia).Pyhäselän naisosasto on usein yliasutettu ja hyvin aliresursoitu henkilöstönsuhteen.

Kaakkois-Suomesta naisia on tullut suljettuun vankilaan rangaistusta suoritta-maan 14 (+ 8 tutkintavankia). Konnunsuolla on 10-paikkainen naisten päihde-kuntoutusosasto, jonne edellytetään päihteettömyyssitoumusta.Pääsykriteereiden vuoksi sinne sijoitettavat valitaan tarkasti ja tästä johtuenKaakkois-Suomen naisosastolle soveltumattomia naisia on sijoitettu muillealueille. Vastaavasti Konnunsuolle on sijoitettu muiden alueiden naisia.

61

Taulukko 6. eri alueilta tulevien naisrangaistusvankien määrä 16.1.2008suljetuissa vankiloissa

Suljetutlaitokset

Kotipaikka

Etelä-Suomi

Itä-Suomi

Kaakkois-Suomi

Länsi-Suomi

Pohjois-Suomi

ULKO-MAAT

Yhteensä

eSA

– häv 55 5 8 7 0 1 76

– Vanv 6 0 0 0 0 0 6

iSA

– Kuv 0 1 0 0 0 0 1

– Pyv 0 11 1 0 0 0 12

KSA

– Kov 1 1 5 1 1 0 9

LSA

– Tuv 1 2 0 20 0 1 24

– Vav 0 0 0 4 0 0 4

PSA

– Ouv 0 1 0 1 2 0 4

– Pev 0 1 0 0 5 0 6

Yhteensä 63 22 14 33 8 2 142

Vankiloiden lyhenteet ovat sivulla 56.

Naisvangit avolaitoksissa

naisten avolaitospaikkoja on aluevankiloissa epätasaisesti ja miesten avolaitos-paikkoja vähemmän suhteessa naisvankien määrään. naisvangeille oli 1.1.2008vahvistettujen vankipaikkojen mukaan avolaitospaikkoja suhteessa suljettuihinpaikkoihin 23,6 %, miehille vastaava luku oli 29,6 %. Vankipaikkojen tarkistuk-sen jälkeen 16.3.2008 avopaikkojen osuus on 22,2 %. Oikeusministeriöntoiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2009–2012 edellytetään, että 25 %paikoista on avolaitoksissa. Sen perusteella uusia paikkoja tarvittaisiin 8.Tulostavoitteiden mukaan 27 % rangaistusvangeista tulisi sijoittaa avolaitoksiin.naisrangaistusvangeista avolaitoksissa oli 1.1.2008 lähes tavoiteltava määrä eli25,6 %, 16.3.2008 heitä oli jo 27,4 %. Lisätarvetta naisten avolaitospaikoille onsiten vain vähän. naisia sijoitetaan miehiä harvemmin suoraan siviilistä avolaitok-seen, vuonna 2006 ei sijoitettu yhtään ja vuonna 2007 seitsemän5

(rikosseuraamusalan vuosikertomus 2006, Vankilukuilmoitus 1.1.2008). Tämäjohtunee enemmän toimintakäytännöistä kuin paikkojen puutteesta.

5 Tietoa siitä, kuinka moni on tullut avolaitokseen siviilistä suljetussa laitoksessa tehtävän päih-detestauksen jälkeen, ei ole käytettävissä. Epävirallisen tiedon mukaan Vanajalle ei näitävankeja ole juuri tullut. Köyliön vankilaan on käytäntönä tulla Turun vankilan kautta.

62

etelä-Suomessa avolaitospaikkoja on Vanajalla 50, joka on toiminut koko maannaisten avovankilana 1.10.2006 asti. Vanajalla on äiti- ja lapsiosasto, jossalapset saavat olla noin 3-vuotiaiksi asti. Kevään 2008 kuluessa Vanajalla olevatmiespaikat (5) lopetetaan ja muutetaan naispaikoiksi, jolloin paikkamäärä onlähes TTS:n mukainen. itä- ja Kaakkois-Suomessa ei ole avolaitospaikkoja.Länsi-Suomessa on Satakunnan vankilan Köyliön osastolla kymmenen naistenavolaitospaikkaa. Pohjois-Suomessa on ylitornion vankilassa neljä avopaikkaanaisille.

Taulukko 7. eri alueilta tulevien naisvankien määrä avolaitoksissa 16.1.2008

Avolaitokset

Kotipaikka

Etelä-Suomi

Itä-Suomi

Kaak-kois-

SuomiLänsi-Suomi

Pohjois-Suomi

ULKO-MAAT Yhteensä

eSA

– Vava/Vanaja 17 9 5 12 0 1 44

LSA

– Sav/Köyliö 0 0 7 0 0 7

PSA

– ylitornio 0 0 0 0 3 0 3

Yhteensä 17 9 5 19 3 1 54

5.3 Naisvankien toiminnot

Tässä alaluvussa käydään tiivistäen läpi naisvangeille suunnattuja toimintoja jayksityiskohtaisia tietoja on liitteessä 3. Toiminnot on jaettu vankeinhoidonyleisesti käyttämän kolmijaon mukaan työtoimintaan, koulutukseen ja kuntou-tukseen. Toimintojen kohdalla todetaan myös, onko toiminta ollut naisille jamiehille yhteistä vai onko naisille järjestetty toimintaa erikseen. Sekaryhmienmahdollisia ongelmia ja etuja käsitellään luvussa 6.

naisvangeille tarkoitettuja toimintoja leimaa vähäisyys ja kuntoutuksen järjestä-misen satunnaisuus. naisvankien toimintamahdollisuuksien vähäisyys vaikeuttaanaisten rangaistusajan suunnitelmien toteuttamista kaikissa aluevankiloissa.

Turun uuden vankilan naisosastot olivat työryhmän työn aikana käynnistymässä,siksi Turun tilannetta ei ollut mahdollista kattavasti arvioida.

Työtoiminta

naisten työtoiminta on työryhmän näkemyksen mukaan varsin yksipuolista japerinteiseen käsityötoimintaan painottuvaa. Lähes kaikissa sijoitusvankiloissa

63

pystytään kuitenkin tarjoamaan naisille jonkinlaista työtoimintaa joko osa-aikaisesti tai kokoaikaisesti. naisten työtoiminta vankiloissa on usein erilaisiakäsitöitä, puhdistajan tehtäviä, keittiötöitä sekä kanttiinitöitä. Lisäksi yksittäisiätyöpisteitä ovat jalkinekorjaamo, kivi- ja korupaja, liikennemerkkien valmistus,tilaelementtityöt, suodattimien kokoonpanoverstas, pesula ja varusvarasto.Avolaitoksissa naiset voivat tehdä kiinteistöjen huoltoon ja puutarhanhoitoonliittyviä tehtäviä. Puusepän verstaalla naiset voivat työskennellä kahdessavankilassa. Sellityönä naisille on tarjolla neulomista ja kokoonpanotyötä.

Vankiloiden naisille järjestämän työtoiminnan painottuminen käsityötoimintaanon ymmärrettävää vankiloiden tilalliset mahdollisuudet huomioonottaen.Ompelu- ja kudontatöitä on helpohko järjestää erilaisiin työtiloihin ja se eimyöskään vaadi mittavia investointeja. naisten työtoiminnan monipuolistamistakäsitellään luvussa kuusi.

Vaasan vankilassa ei ole naisille työtoimintaa. Vantaalla työtoiminta on sellityönäkokoonpanotyötä ja puhdistajan tehtäviä. Kuopiossa ja mikkelissä ei naistentilapäisasutuksen vuoksi ole työtoimintaa.

Työtoiminta on järjestetty vaihtelevasti vankilasta riippuen yhteisesti miehille janaisille tai erikseen vain naisille. Ompelu- ja muu käsityötoiminta on perinteisestiollut pelkästään naisille. Puusepän verstailla työtoiminta on puolestaan molem-mille sukupuolille. Avolaitosten työpisteet toimivat sekaryhminä Köyliössä jayli-Torniossa. Vanajalla työpisteissä on yksinomaan naisia.

Koulutus

naisille tarjolla oleva vankeusaikainen koulutus on niukkaa. Koulutus koostuulähinnä peruskoulu- ja lukio-opinnoista, joista järjestetään opetustahämeenlinnassa, Oulussa, Pelsolla ja Turussa. Oulun vankilassa toimii vankila-koulu, jossa sekä nais- että miesvangit voivat opiskella peruskoulu- ja lukio-opintoja. Selliopiskelun mahdollisuus on useimmissa vankiloissa. Opetustoimintaon järjestetty pääasiassa sekaryhminä miehille ja naisille.

naisilla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta osallistua ammatilliseen koulutukseenvankeusaikana. hämeenlinnassa järjestettiin yli kymmenen vuoden ajanhiusalan perustutkintoon liittyvä osatutkinto. Sen järjestäminen kuitenkinlopetettiin, koska sopivia hakijoita ei ollut riittävästi. Uutta opintokokonaisuuttasuunnitellaan parhaillaan yhdessä oppilaitosten kanssa.Oppisopimuskoulutusmahdollisuus on Oulussa, ylitorniolla, Vanajalla ja Pelsolla.Pohjois-Suomen aluevankilassa on tarkoitus, että Oulussa aloitettu toimintajatkuu Pelsolla. Osa vankiloista sijaitsee maantieteellisesti siten, että opiskeluvankilan ulkopuolella on käytännössä mahdotonta – suljetuista laitoksista eimyöskään yleensä käydä ulkopuolisissa oppilaitoksissa. Vanajan avolaitospainottaa ja tukee vankilan ulkopuolella tapahtuvaa opiskelua.

64

Turun vankilassa käydään tällä hetkellä neuvotteluja ammatillisen koulutuksenjärjestämiseksi paikallisen erityisoppilaitoksen kanssa. Suunnitteilla on sisustus-alan koulutusta oppisopimusrahoituksella ja noste-rahoituksella.

Kuntoutus

Kuntoutukseen luetaan tässä psyko-sosiaalinen yksilötyö sekä päihdekuntoutusja muu ohjelmatoiminta. yksilötyön kohdalla esitetään myös terveydenhuoltoakoskevia tietoja.

Yksilötyö

yksilötyöllä tarkoitetaan tässä erityisesti psykologin, papin, lääkärin, sairaanhoi-tajan, päihdetyötekijän ja sosiaalityöntekijän tekemää kahdenkeskistä ammatil-lista keskustelutyötä, terveydenhuoltotyötä tai tukea sosiaalisten tai taloudellis-ten asioiden hoidossa. yksilötyö on ammatillisesti toteutettu työmuoto, jokatukee yksilön muutospyrkimyksiä ja siten yksilön muutosprosessia.muutostyöskentelyn kohteena voi olla mitä moninaisemmat kysymykset, kutenelämäntilanteen selkeyttäminen, rajattujen pelkojen hoito, päihderiippuvuudestavapautuminen, väkivaltakokemusten purkaminen, oman naiseuden tarkastelu jaihmissuhdesolmujen purkaminen. yksilötyö edellyttää työntekijältä sekä teoreet-tista tietoperustaa että menetelmäosaamista. Työnohjaus ja täydennyskoulutusovat välineitä turvata laadukas yksilötyö.

Osassa vankiloita kuntoutus on lähes kokonaan yksilötyön varassa ja etenkinpienillä osastoilla ryhmämuotoiseen kuntoutukseen ei riitä vankeja. monissavankiloissa resurssitilanne yksilötyöntekijöiden suhteen on vaikea.yksilötyöntekijöiden työpainetta ovat lisänneet rangaistusajan suunnitelmienpäihdekuntoutukseen sekä ajatteluun, asenteisiin ja käyttäytymiseen liittyvättavoitteet, koska niiden toteuttamiseen ei ole myöskään riittävästi ryhmämuotoi-sia ohjelmia. Työntekijät ovat ylityöllistettyjä ja heidän palkkaustasonsa saattaaolla heikompi kuin siviilissä, mikä voi alentaa motivaatiota työhön ja johtaatyöntekijöiden tiheään vaihtumiseen.

mielenterveyslain (1116/1990) mukaan mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilönpsyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisen kasvun edistämistäsekä mielisairauksien ja muiden mielenterveyshäiriöiden ehkäisemistä, paranta-mista ja lievittämistä. mielenterveystyöhön kuuluvat mielisairauksista ja muitamielenterveyshäiriöitä poteville henkilöille heidän lääketieteellisin perusteinarvioitavan sairautensa tai häiriönsä vuoksi annettavat sosiaali- ja terveyden-huollon palvelut, mielenterveyspalvelut. mielenterveystyöhön kuuluu myösväestön elinolosuhteiden kehittäminen siten, että elinolosuhteet ehkäisevätennalta mielenterveyshäiriöiden syntyä, edistävät mielenterveystyötä ja tukevatmielenterveyspalvelujen järjestämistä.

65

mielenterveyspalvelut tarkoittavat terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteis-työssä toteuttamia palveluita, jotka ovat luonteeltaan ennaltaehkäiseviä taikorjaavia. WhO:n julkilausuma ”mielenterveystyön edistäminen vankiloissa”korostaa mielenterveystyön edistämistä vankien psyykkisen hyvinvoinninvahvistajana ja toisaalta mielenterveyspalvelujen kehittämisen tärkeyttä mielen-terveysongelmista kärsivien vankien auttamiseksi. Tämä koskee lähtökohtaisestikaikkia vankeja. Terveydenhuollossa lääkärit, psykiatrit, psykologit, psykiatrisetsairaanhoitajat ja sairaanhoitajat toimivat vankien mielenterveystyön kentällä,kukin oman tehtäväkenttänsä kautta. Vankeuslain mukaan vangille on mahdolli-suuksien mukaan varattava tilaisuus psykologin antamaan ja muuhun vastaa-vaan neuvontaan, tukeen ja hoitoon (10 luku 5 §). Tämä painottaa terveyden-huollon ammattihenkilöiden ja terapiakoulutettujen sosiaali- ja terveysalantyöntekijöiden tarvetta. Vankiloissa tarvitaan myös nykyistä enemmän mahdolli-suuksia psykiatriseen konsultaatioon.

Päihdekuntoutus

naisille suunnatun vankeusaikaisen päihdekuntoutuksen suurimmat ongelma-kohdat ovat työryhmän näkemyksen mukaan kuntoutuksen vähäinen määräsuhteessa naisten päihdeongelmiin sekä päihdekuntoutusjatkumoiden janaiserityisen lähestymistavan puute.

Vanajan vankilassa järjestetään naisille päihdekuntoutusta oman erityisestinaisille kehitetyn ohjelman mukaisesti. Ohjelma perustuu kognitiivisen viiteke-hykseen. Ohjelma on käsiteltävänä akkreditointiryhmän hyväksymismenettelys-sä.

muissa vankiloissa naisvankien päihdekuntoutuksessa käytetään vankeinhoi-dossa yleensä käytettäviä ohjelmia. Kognitiiviseen viitekehykseen perustuvaKalterit taakse® on päihdeongelmaisille ja rikostaustaisille henkilöille tarkoitettustrukturoitu hoito-ohjelma, jossa keskitytään päihde- ja rikoskierrettä ylläpitävienajattelu- ja toimintamallien muuttamiseen. Ohjelma on kehitetty miesvankientarpeiden pohjalta eikä siinä oteta huomioon naisvankien erityistarpeita liittyenesimerkiksi väkivaltaan, äitiyteen ja mielenterveysongelmiin. Kalterit taakse® onkäytössä hämeenlinnan ala-avolla ja Konnunsuon päihdeosastolla, jotka ovatVanajan lisäksi ainoita varsinaisia naisten päihdekuntoutusosastoja.hämeenlinnan ala-avo ja Konnunsuon osasto toimivat pitkälti samoilla periaat-teilla Kalterit taakse® kurssin kautta. Turun vankilaan on kehitteillä päihdeosas-to, jonne ollaan valitsemassa ohjelmaa.

muilla naisosastoilla päihdekuntoutusryhmien järjestäminen on riippuvainenvankien määrästä. Oulussa on käytössä Kaksi polkua -ohjelma. Lyhyttä, moti-voivaa Antiriippuvuuskurssia® järjestetään hämeenlinnassa ostopalveluna sekävankilan toimesta Köyliössä ja ylitorniossa. Köyliössä ja ylitorniossa kurssi onyhteinen miehille ja naisille. Pyhäselän vankilasta puuttuu päihdekuntoutus.

66

Sijoituksia ulkopuolisiin päihdekuntoutuslaitoksiin on viime vuosina toteutettukolmesta kuudelle naiselle vuosittain. Sijoituslaitoksia ovat olleet muun muassaSilta-Valmennus ja Oulunkylän ensikoti. (Knuuti 2006 ja 2007.)

Äitiyteen liittyvät tukimuodot

Vankiloiden laaja-alainen sosiaalityön, perheleirein, valvomattomien tapaamistenynnä muin keinoin toteutettava perhetyö on osa naisvankien äitiyden tukemistaja sosiaalisten suhteiden vahvistamista. Sosiaalisten suhteiden on todettu olevanyksi ratkaiseva tekijä vangin irrottautumisessa rikoskäyttäytymisestä (Perhemuurin toisella puolella 2003). Lisäksi erillisiä äitiyteen liittyviä toimintoja onjärjestetty hämeenlinnassa ja Vanajalla.

ensi- ja turvakotien liitto on käynnistänyt hämeenlinnan ja Vanajan äiti- lapsi-osastoilla vanhemmuutta tukevan projektin. Projektin tavoitteena on kartoittaalapsilähtöisen työskentelyn tarve ja sisältö vankiloiden äiti-lapsi -osastoilla;suunnitella ja toteuttaa henkilökunnan koulutusta; selvittää ja jäsentää lapsenhoitopolkua hänen tullessaan vankilaan, vankilassa oloaikana ja pois lähdettäes-sä sekä selkiyttää yhteistyötä eri toimijoiden kesken lapsen edun toteutumiseksi.

Verkosto- ja yhteistyötä kehitetään etelä-Suomen aluevankilan sijoittajayksikön,Kriminaalihuoltolaitoksen ja lastensuojelun kanssa. hämeenlinnan kaupunginneuvolatyön kanssa suunnitellaan synnytys- ja äitiysvalmennuksen räätälöimistäodottavien vankien tarpeisiin.

Vanajalla järjestetään Kriminaalihuollon tukisäätiön ehjä perhe– projektin kauttavanhemmuuteen painottuva keskusteluryhmä naisille. äiti- ja lapsi- osastollajärjestetään lisäksi vankilan oman henkilöstön voimin keskusteluryhmiä.

Väkivaltaan liittyvät kuntoutusmuodot

Koska naisvangeilla on paljon uhrikokemuksia väkivallasta, Vanajalla järjestetäänVäkivallasta Vapaaksi -ryhmää kaksi kertaa vuodessa Stakesin oma-apuoppaanElämä ilman pelkoa pohjalta. Joidenkin vankiloiden yksilötyöntekijöissä onlähisuhdeväkivaltaan erikoistuneita työntekijöitä, joiden vastaanotoilla voikäsitellä väkivaltakokemuksia.

naisille väkivallan tekijöinä on järjestetty Suuttumuksen hallinta -kurssia satun-naisesti hämeenlinnassa ja Oulussa sekä säännöllisesti Vanajalla. Vankisairaalanpsykiatrisella osastolla järjestetään osioita Suuttumuksen hallinta -ohjelmastavankien tarpeen mukaan.

67

Muu sosiaalinen kuntoutus

hämeenlinnassa järjestetään vaikeasti työllistyville naisvangeilleOsallistumisvelvoitteisten ryhmää, joka tähtää fyysisten, psyykkisten tai sosiaa-listen syiden vuoksi rajoittuneiden naisvankien kuntouttamiseen, jotta hekykenevät osallistumaan normaaliin työ- tai opiskelutoimintaan.

hämeenlinnassa on järjestetty Kriminaalihuollon tukisäätiön vetämänä Terve-projektia, joka on huumeidenkäyttäjien terveystieto- ja vertaistukiprojekti.naisvangeille järjestetyllä kurssilla haluttiin kerätä tietoa erityisesti suonensisäisiähuumeita käyttävien naisvankien tiedon ja tuentarpeesta huumeidenkäytönhaittojen suhteen, romaninaisten erityistarpeista sekä vertaistyön mahdollisuuk-sista naisvankiosastoilla. Tavoitteena on kehittää vankiloille valtakunnallinenterveystietoon ja vertaistukeen pohjautuva toimintamalli ja koulutusohjelmahuumeiden käytöstä aiheutuvien tartuntatautien, muiden terveydellisten jasosiaalisten riskien sekä haittojen vähentämiseksi.

Vanaja on ostanut naistenkartano ry:ltä naisten itsetuntotyöpaja -kurssin”rohkeutta muutokseen”, josta vangit ovat antaneet myönteistä palautetta.Työpajassa pohdittiin mahdollisuuksia muuttaa suhdetta itseen ja muihin sekäopitaan oman itsensä arvostamisen opettelun merkityksen tärkeyttä. Vanajalleon myös hankittu ostopalvelua sosiaalityön palveluita Kriminaalihuollon tukisää-tiöltä. Sosiaalityöntekijä kohdistaa työtään erityisesti vapauttamisen valmiste-luun, lastensuojeluun ja velkaneuvontaan.

Lisäksi vankiloissa järjestetään erilaisia pienimuotoisempia askartelu-, ruoanlait-to- yms. kursseja sekä erilaisia vapaa-aikaan liittyviä tilaisuuksia, joiden voidaankatsoa olevan osa vankien kuntoutusta ja vankila-ajan tukemista.

Erityisryhmät

Työryhmä tiedusteli kyselyssään vankiloiden käytäntöjä ja kokemuksia erityisryh-mistä, joiksi kyselyn kautta määrittyivät ulkomaalaiset naisvangit, romaninaiset jaomasta pyynnöstä eristyksessä olevat vangit, eli niin sanotut pelkääjävangit.

Ulkomaalaisia naisia on Suomen vankiloissa hyvin vähän ja heistä suurin osa olietelä-Suomen alueen vankiloissa. Työryhmän kyselyssä osa vankiloista nostiesiin muiden vankien rasistisen suhtautumisen ulkomaalaisiin vankeihin.Ulkomaalaisten naisten vähyydestä johtuen ongelma ei kuitenkaan ole ilmeisenmittava.

romaninaisten todettiin vankiloiden vastauksissa olevan aika ajoin henkilökun-taa paljon työllistävä vankijoukko. monilla vankiloilla on romaninaisten kanssatyöskentelyssä kuitenkin vakiintuneet perinteet ja käytännöt. hämeenlinnan jaVanajan äiti- ja lapsiosastoilla romaninaisia on tyypillisesti useita. romaninaisten

68

vaatetuksen osalta on joissakin vankiloissa tehty erillisiä järjestelyjä siten, ettäheillä on käytössä omat vaatteet tai muu musta pitkä hame, mikä on mahdollis-tanut heidän osallistumisensa työ- ja muuhun toimintaan romanikulttuurinlähtökohdista. myös nuorempien ja vanhempien romanivankien asuttamisessajoudutaan usein ottamaan huomioon erityisiä kulttuurisia tekijöitä, jotka liittyvätromanien ikään perustuvaan hierarkiaan.

erityisenä kysymyksenä nousee esiin lapsensa surmanneiden naisten vankeus-aika, koska heidän asemansa vankiyhteisössä on usein hyvin hankala.Vankilahenkilökunnalta vaaditaan hyvin tiukkaa ja päättäväistä ammatillistaotetta sen varmistamiseksi, että myös tällaiseen rikokseen syyllistynyt nainen voisuorittaa rangaistuksensa rauhassa.

naispuolisia pelkääjävankeja ei voida pitää pienissä naisosastoissa, vaan heidätjoudutaan siirtämään muualle. isommissa yksiköissä kuten hämeenlinnassa jaTurussa pelkääjien asuttamisjärjestelyjä voidaan tehdä ja heidät voidaan pitääainakin osassa toimintoja mukana.

5.4 Valvottu koevapaus

Valvotun koevapauden on aloittanut yhteensä 20 naista 1.10.2006–31.12.2007.Tyypillinen naisten koevapauden pituus on ollut kolmesta neljään kuukautta.Vangin omasta fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta riippuen toiminta on ollutjoko osa-aikaista tai kokopäiväistä. Valvotussa koevapaudessa olevat naisetovat olleet erilaisissa toimintavelvoitteissa, kuten palkkatyössä, ammatillisessakoulutuksessa ja vapaaehtoistyössä. Palkkatyöhön menneet naisvangit olivatusein ennen koevapautta käyneet vankilasta käsin siviilityössä. Vapaaehtoistyönsuurehko osuus naisten toimintavelvoitteissa on ollut yllättävää.Vapaaehtoistyötä on tehty muun muassa näkövammaisten myymälässä,vanhustenhoidossa, mielenterveyskuntoutujien parissa, työttömien kahvilassa jaseurakunnan kirpputorilla. Vapaaehtoistyö voi tarjota mielekkään työn, jossatyöntekijän rikostausta ei ole merkitsevä ja työntekijä voi kokea tekevänsäyhteiskunnallisesti tärkeää työtä. naisvankien toimintavelvoitteita on ollut myösoman perheenjäsenen hoitaminen, sairasloma ja päihteettömyyden tukeminensekä muu sosiaalinen kuntoutus. Valvotun koevapauden toteuttaminen onmahdollista myös muiden aluevankiloiden alueella yhteistyössä vangin sijoitus-vankilan ja kotipaikkaa lähinnä olevan valvovan vankilan välillä.

69

6. NAISVANKIEN SIJOITTAMISENJA TOIMINTOJENKEHITTÄMINEN

Tämä luku perustuu edelliseen lukuun naisvankien sijoittamisen ja toimintojennykytilasta ja keskittyy työryhmän kehittämisehdotuksiin. Aluksi tarkastellaanniitä reunaehtoja, jotka vaikuttavat kehittämisen taustalla. Työryhmä on laaties-saan kehittämisehdotuksia käyttänyt hyväkseen työryhmän kokemustietoavankeinhoidosta, naisvangeille laadittuja riski- ja tarvearvioita ja rangaistusajan-suunnitelmia, rikosseuraamusviraston tuottamia tilastoja, suomalaista jakansainvälistä tutkimuskirjallisuutta naisvangeista sekä asiantuntijalausuntoja.

Työryhmän tekemän selvityksen perusteella vankeinhoidon naisvangeille tarjoa-mat rangaistuksen täytäntöönpanoajan toimintamahdollisuudet ovat sisällöllises-ti epätasaisia sekä aluevankiloiden välillä että koko vankeinhoidon tasollamiesvankeihin verrattuna. naisille osoitettujen toimintojen vähäisyys heijastaanaisten toissijaisuutta vankeinhoidossa.

6.1 Kehittämiseen vaikuttavia taustatekijöitä

Vankiluvun kehittyminen

Suomen vankiluku oli korkeimmillaan vuonna 2006, kun se ylitti 4000 vanginrajan. Tämän jälkeen vankimäärä kääntyi laskuun ja marraskuussa 2007Suomessa oli yhteensä 3544 tutkinta- ja vankeusvankia. Vankimäärä alkoilaskea, kun lakia muutettiin liittyen muun muassa sakon muuntorangaistukseen,ehdonalaiseen vapauttamiseen ja vankeusrangaistuksien yhteen laskemiseen.Oikeusministeriöllä on edelleen suunnitelmia sakon muuntorangaistuksenkäytön vähentämiseksi siten, että sakkovankien päivittäinen määrä vähenisi jopa20–40:en vankiin. naissakkovankien osuus jäisi lainmuutoksen jälkeen hyvinvähäiseksi. (hallituksen esitys 164/2007, Oikeusministeriön toiminta- ja talous-suunnitelma 2009–2012.)

Uusi rangaistusmuoto, sähköinen valvontarangaistus on esitetty otettavaksikolmen vuoden kokeilukäyttöön lyhyen tuomion saaneille vangeille. Arkielämänpiirissä tapahtuvan valvontarangaistuksen katsotaan olevan yksilölle vähemmänhaitallinen kuin vankeusrangaistuksen, minkä vuoksi yksilön työ- tai opiskelu japerhesuhteet kärsivät huomattavasti. Lisäksi valvontarangaistusta voi perustellataloudellisin syin. Valvontarangaistusta selvittäneen työryhmän raportissaarvioidaan kohdejoukoksi noin 1000 vankia vuodessa, päivittäin 100–110.Valvontarangaistuksen voi arvioida soveltuvan myös naispuolisille rikoksenteki-jöille heidän matalamman uusimisriskinsä vuoksi ja perhesuhteiden ylläpidon

70

mahdollistamiseksi. Valvontarangaistus tullee käyttöön aikaisintaan vuonna2010. (Sähköinen valvonta 2007.)

Oikeusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelman 2009–2012 mukaan tavoit-teena on lisätä valvottua koevapautta asteittain niin, että koevapaudessa onpäivittäin 200 vankia vuonna 2012. Tämä tarkoittaisi 14 naista, jos heidänsuhteellinen osuutensa koevapaudessa olevista olisi sama kuin vangeista.naisvankeja oli vuoden 2008 alussa valvotussa koevapaudessa 7, mikä on23 % kaikista koevapaudessa olevista. Koevapaudessa olevien naisten määräon ollut viime vuoden aikana heidän prosentuaalista osuuttaan korkeampi.Koevapauteen sijoitettujen naisten lukumäärä saattaa vielä nousta noin puolella,mutta todennäköisesti ei kuitenkaan samassa laajuudessa kuin miesvangeilla,koska naisilla koevapautta on jo hyödynnetty laajasti. Tavoite 14 naisestakoevapaudessa päivittäin on realistinen. Valvottu koevapaus helpottaa toiminta-mahdollisuuksien järjestämistä naisvangeille lähellä kotipaikkaa. Sen sijaan se eiolennaisesti vähennä naisille tarkoitettujen avovankiloiden työpanosta asioidenvalmistelun ja valvonnan vuoksi.

Oikeusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa arvioidaan kokonaisrikolli-suuden kehitykseen vaikuttavia tekijöitä. Kokonaisrikollisuuden kasvuun suurim-pana vaikuttavana riskitekijänä tulevaisuudessa arvioidaan olevan alkoholinkulutuksen kasvu ja syrjäytymiskehitys. Syrjäytymisestä voi seurata yhteiskun-nallisia ja yksilötasoisia ongelmia, jotka voivat ilmetä esimerkiksi perheväkivalta-na ja nuorten häiriökäyttäytymisenä. muita tekijöitä ovat muun muassa väestönikääntyminen rikollisuutta vähentävänä tekijänä sekä muuttoliike kasvukeskuk-siin lisäävänä tekijänä. nämä ovat myös naisten rikollisuuteen vaikuttaviatekijöitä. TTS lähtee kuitenkin oletuksesta, että poliisin tietoon tulleet rikoksetvähenisivät suunnitelmakaudella. (Oikeusministeriön toiminta- ja taloussuunnitel-ma 2009–2012, 25–26.) huolestuttavana voidaan kuitenkin pitää sitä, ettänaisten osuus päättyneistä ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonnoista oliviime vuonna 14 %. naisvankien määrä ei ole viime vuosina noudatellut suoraankoko vankimäärän muutoksia, vaan on pysynyt lähes ennallaan kolmenaedellisenä vuonna miesvankien määrän laskiessa.

Uuden valvontarangaistuksen käyttöönoton, koevapauden käytön laajentamisenja sakkovankien vähenemisen myötä laitoksessa olevan vankimäärän arvioidaanoikeusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2009–2012 laskevan noin3300:an. nämä tekijät voivat vähentää myös naisvankipaikkojen tarvetta jossainmäärin. Vähennys kompensoi mahdollisesti vielä kasvussa olevaa naisvankienmäärää. Työryhmä katsoo edellisen perusteella, että suurta muutosta naisvanki-paikkojen tarpeeseen ei ole tulossa. Tämän vuoksi joudutaan tarkasti mietti-mään sitä, onko tarkoituksenmukaista perustaa uusia avolaitospaikkoja naisvan-geille, kun niiden osuus on hyvin lähellä tulostavoitetta. Toisaalta uudistuksetsaattavat kohdistua paljolti samaan kohdejoukkoon, joista avolaitosvangitvalikoituvat.

71

6.2 Naisvankien sijoittaminen –keskitetysti vai hajautetusti?

Toimintojen kehittämismahdollisuuksiin vaikuttaa ratkaisevasti siihen osallistuviennaisvankien määrä. yksi työryhmän keskeisiä tehtäviä on ollut miettiä kysymystäsiitä, pitäisikö naisvankipaikkoja keskittää joihinkin vankiloihin vai pitäisikönaisten sijoituksessa pitäytyä aluevankilamallissa. Keskittämisellä tarkoitetaansitä, että naisvankipaikkoja on määrällisesti enemmän muutamassa vankilassa,jolloin yksiköt ovat suurempia. Alueellistaminen puolestaan tarkoittaa sitä, ettäjokainen aluevankila huolehtii naisten tutkintavankeudesta sekä kattavasti kokovankeusprosessista, jolloin naispaikat jakautuvat maantieteellisesti ympäriSuomea. Tällöin osastot saattavat olla hyvinkin pieniä ja sisältää vain muutamannaispaikan. Kolmas vaihtoehto on naisvankien ja heille järjestettävän toiminnanosittainen keskittäminen ja osittainen hajauttaminen. Keskittämistä ja hajautta-mista käsitellään seuraavassa myös eri vankilajien kannalta ja vankeusprosessineri vaiheissa.

Alueellistamista painotettiin vankeuslakiuudistuksessa ja aluevankilajärjestelmänkäyttöönoton yhteydessä. Alueellisten pienten naisosastojen etuna on kotipaik-kaläheisyys, jolloin vanki voi olla sijoitettuna omalle kotiseudulleen tai tämänläheisyyteen. Tällöin muun muassa tapaamisten järjestäminen on helpompaa.Toisaalta oma kotikunta voi olla lähempänä toisen aluevankilan sijoituslaitosta,kuin sitä mihin vanki sijoitetaan. myös Vankeinhoitoasian neuvottelukunnanNaisvankien erityisongelmat -selvityksessä pohdittiin keskittämiskysymystä.Siinä korostettiin kotipaikkaläheisyyttä, mutta todettiin myös, että naispaikkojenkeskittäminen helpottaa toimintojen järjestämistä naisten erityistarpeista lähtien.

Aluevankilamalli lähtee alueen omavaraisuudesta, jossa jokainen alue hoitaaomalla alueellaan vankeusajan eri vaiheet ja tarjoaa näihin liittyviä toimintoja. Kunnaispaikkoja ei ollut aluevankiloiden perustamisen jälkeen kaikissa aluevankilois-sa, niitä perustettiin vuonna 2007 Konnunsuon vankilaan ja Satakunnan vankilanKöyliön osastolle. Turun uuden vankilan naispaikkalukua nostettiin.Alueorganisaatiot eivät kuitenkaan ole paikkojen suhteen omavaraisia eikävankiloilla ole ollut riittäviä resursseja järjestää toimintoja naisvangeille. Tämä onjohtanut siihen, että naisten rangaistusajan suunnitelmia ei ole voitu aina toteut-taa riittävällä tavalla. rangaistusajan suunnitelman mukaiseen toimintaan sijoitta-minen on vankeuslain mukaan yhtä tärkeä sijoittamisperuste kuin kotipaikkalä-heisyys. Tämä on puolestaan nostanut esiin kysymyksen siitä, olisikomielekkäämpää järjestää joitakin naisvankien toimintoja valtakunnallisesti japyrkiä tällä takaamaan naisille mahdollisuus osallistua heille riski- ja tarvearvioi-den perusteella suunniteltuihin toimintoihin. miesvangeille on valtakunnallisestijärjestetty muun muassa yhteisömuotoista Kisko-ohjelmaa, ammatillista koulu-tusta ja seksuaalirikollisille STOP-ohjelmaa.

Työryhmän käsityksen mukaan naisvankien joidenkin toimintojen järjestämistävaltakunnallisina puoltavat seuraavat seikat: samassa laitoksessa olevien

72

vankien suurempi määrä mahdollistaa tiettyjen ryhmämuotoisten toimintojenjärjestämisen; kustannustehokkuus; tulokset ryhmämuotoisen kuntoutuksenvaikuttavuudesta; ryhmien tarjoama vertaistuki ja konfrontaatio, mahdollisuusjärjestää toimintoja erikseen miehistä sekä mahdollisuus kehittää henkilökunnanosaamista.

etenkään ryhmämuotoista kuntoutusta ja opetustoimintaa ei voida järjestää, elleivankeja ole tietty vähimmäismäärä. Pienestä vankijoukosta voi olla vaikea saadakokoon toimivaa ryhmää, koska vankien tilanteet ovat erilaisia ja osa voi ollaestyneitä osallistumaan erilaisista syistä. Ohjelman järjestäminen pienelleryhmälle tulee kalliimmaksi kuin isommalle ryhmälle. Pieni ryhmä on myöshaavoittuvampi, jos joku siihen kuuluvista syystä tai toisesta keskeyttää ryhmän.

ryhmämuotoisen kuntoutuksen, erityisesti kognitiivis-behavioraalisten ohjelmienvaikuttavuudesta on näyttöä, minkä vuoksi niiden järjestämistä voidaan pitääperusteltuna myös naisille. Uusintarikollisuutta vähentävät ohjelmat tuleekohdentaa vain niille, joiden uusimisriski arvioidaan korkeaksi, mikä rajoittaaohjelmiin osallistumista. ryhmä mahdollistaa vertaistuen saamisen ja toisaaltaryhmän jäsenet vaikuttavat ryhmäprosessiin muun muassa konfrontoimalla.Suurempi ryhmä naisvankeja laitoksessa voi vähentää naisvangin kokemustatoiseudesta.

miesten ja naisten sijoittamisessa samoihin toimintoihin saattaa esiintyä ongel-mia ja yhteistoiminnat vaativat onnistuakseen tehokasta valvontaa.miesvankilaan perustetun pienen naisosaston toimintojen järjestäminen erikseenmiehistä voi olla vankilalle tila-, henkilöstö- ja talouskysymyksistä johtuenvaikeaa.

Suuremmissa yksiköissä henkilöstön osaamiseen voidaan panostaa ja osahenkilökunnasta voi keskittyä erikoistumaan naisvankien kanssa työskentelyyn.Pieni naisosasto saattaa jäädä miesvankilassa alisteiseen asemaan eikä senkehittämiseen ehkä ole riittävää asiantuntemusta. Toisaalta naisvankien hajaut-taminen pieniin osastoihin saattaa vaarantaa isompien keskittymien tuomanedun.

Työryhmän suositukset TTS-kaudelle

Kaikilla alueilla tulee varautua naisten sijoitteluvaiheen toteuttamiseen(arviointi, suunnittelu, sijoitus), tutkintavankeuden toimeenpanoon, perus-palveluihin suljetuissa vankiloissa rangaistusvangeille sekä vapauttamiseenliittyvään toimintaan lähellä kotipaikkaa Erityisesti osa kuntouttavia toimin-toja ja naisvankien koulutusta on valtakunnallista sen vuoksi, että varmiste-taan niiden järjestäminen rangaistusajan suunnitelmien mukaisesti.

nykyinen vankeinhoitojärjestelmä perustuu ajatukseen, että aluevankilathoitavat tutkintavankeuden ja vankeusrangaistuksen toimeenpanon.

73

naisvankien pienen määrän vuoksi osa toiminnoista on kuitenkin välttämä-töntä järjestää valtakunnallisesti toiminnan laadun turvaamiseksi ja riittävienryhmäkokojen vuoksi.

Lyhyelle aikavälille

Äiti- ja lapsiosastot toimivat valtakunnalliselta pohjalta suljetussa vankilas-sa Hämeenlinnassa ja avolaitoksessa Vanajan vankilan Vanajan osastolla,mikä käytäntö tulee vahvistaa myös sijoitusta koskevissa ohjeistuksissa.

Toiminta vastaa nykyistä käytäntöä, mutta sitä ei ole kirjallisesti vahvistettu.Lisäksi toimintakäytäntöjen kehittämisessä tulee ottaa huomioon Vankilalapsuudessa – lapset vankilassa -julkaisussa esitetyn mukaisesti perhe-myönteisten käytäntöjen kehittäminen, vanhemmuuden tukeminen,järjestelmällinen dokumentointi äiti- ja lapsiosastoilla olevista naisista jalapsista sekä vankeinhoidon ja lastensuojelun yhteistyön lisääminen.(enroos ja Pösö 2008)

6.3 Vankeusprosessin eri vaiheisiin liittyviäkehittämisehdotuksia

Sijoittajayksikkötoiminta

Vangin sijoittajayksikössä viettämä aika on merkittävää riskien ja tarpeidenarvioinnin ja rangaistusajan suunnittelun lisäksi sen suhteen, että silloin voidaanluoda myönteinen perusta koko rangaistusajalle ja motivoida vankia myöhem-pään rangaistusajan suunnitelman mukaiseen toimintaan.

Sijoittajayksiköissä tulee olla naisvankien riski- ja tarvearvioiden ja rangaistusajansuunnitteleman laatimista varten naisille vankipaikkoja joka aluevankilassa.itä-Suomen ja Kaakkois-Suomen aluevankiloissa tilanne voidaan korjataKuopion ja mikkelin vankiloiden peruskorjauksen valmistumisen yhteydessäarviolta vuosina 2010 ja 2011.

Kriminogeenisten tekijöiden luokittelua on tutkimuskirjallisuudessa kritisoitujäykäksi muun muassa sen suhteen, että se ei ota huomioon naisvankienrikoksenteon mallin ja rikospolkujen erilaisuutta suhteessa miesvankeihin.Tutkimus, johon riskiajattelu pitkälti perustuu, on miesten rikollisuuden tutkimus-ta. yhtenä esimerkkinä tästä on väkivaltarikoksesta tuomittujen naisten riskinarviointi. naisten tekemä parisuhdeväkivalta on usein kohdistunut mieskumppa-niin pitkään jatkuneen väkivallan seurauksena ja on hyvin kontekstisidonnainen.Väkivaltakäyttäytyminen nostaa uusimisriskipisteitä arvioinnissa, mutta vankila-turvallisuuden ja rikoksen uusimisen kannalta riski ei ole välttämättä sama kuinmitä arvioinneissa mitataan. (mm. Farr 2000, monster & micucci 2005, reisig &holtfreter & morash 2006.)

74

Työryhmän näkemyksen mukaan sijoittajayksikköjen arviointimenetelmiä tulisikehittää niin, että niissä otetaan nykyistä paremmin huomioon naisvankienerityispiirteet. naisten riskitekijöitä ja rikoksenteon mallia suomalaisessa yhteis-kunnassa tulee selvittää tutkimuksen keinoin.

naisvankien monitahoisen sairastavuuden vuoksi sijoittelussa tulisi sopiasäännönmukaisista yhteistyökäytännöistä terveydenhuollon kanssa, jottanaisten kuntoutustarpeisiin pystyttäisiin paremmin vastaamaan ja toisaalta, jottaterveydentilan asettamat rajoitukset ja vaatimukset sijoitukselle ja toiminnoillevoitaisiin ottaa paremmin huomioon. Pysyväksi käytännöksi tulisi luoda menette-ly vangin luvan kysymisestä tarpeellisten tietojen käyttämisestä rangaistusajansuunnitelmaa ja sijoittamispäätöstä varten, jotta vangin sijoitusta ja kuntoutustavoitaisiin paremmin suunnitella.

riski- ja tarvearvioiden sekä terveystutkimuksen perusteella naisvankien tarpeetliittyvät etenkin päihteisiin, mielenterveyteen, väkivaltatraumaan ja sosiaalisiinsidoksiin. naisten mahdollisuutta osallistua näihin tarpeisiin vastaaviin toimintoi-hin tulee tukea toimintojen valtakunnallisten järjestämisen kautta.rangaistusajan suunnitelmaan kirjataan linjaukset siitä, miten vankien erilaisettarpeet toteutetaan rangaistusjärjestelmässä eri vankiloiden työnjaon kautta jamiten rakennetaan jatkumo vankilasta vapauteen. Vangit sijoitetaan toimintoihinrangaistusajan suunnitelmien mukaisesti kuntoutuksen ja koulutuksen vaatimak-si ajaksi. Siirrot laitoksesta toiseen tulee suunnitella mielekkäästi yhdessä vanginkanssa. (ks. esim. Väkeväinen 2005, 96) Vankeuslain mukaan vanki on sijoitet-tava niin avoimiin olosuhteisiin kuin mahdollista. naisvankeja on sijoitettuhuomattavasti harvemmin kuin miehiä suoraan siviilistä avovankilaan.Sijoittajayksiköiden tulee pitää huoli siitä, että myös naisvankeja sijoitetaanavovankilaan suoraan siviilistä (tässäkin tapauksessa ilmoittautuminen voi tapah-tua suljetun laitoksen kautta testausten tekemisen vuoksi, millä voidaan varmis-taa tuomitun sijoittuminen avolaitokseen) ja vapauttamisvaiheessa.


Mikkelin ja Kuopion vankiloiden lisärakennus- ja perusparannushankkei-den yhteydessä varmistetaan tarvittavien naisvankipaikkojen perustami-nen sijoittajayksiköihin.

mikkelissä ja Kuopiossa naisten asuttamiseen osoitetut tilat eivät oleasianmukaisia eivätkä riittäviä.

Riski- ja tarvearviointia kehitetään tunnistamaan paremmin naisille ominai-set riskitekijät.

Kansainvälisen tutkimuksen perusteella naisten riskitekijät eroavat osittainmiesten uusimisriskeistä. nykyinen käytössä oleva riski- ja tarvearviointi eitue naisille tyypillisten uusimisriskien käsittelyä.

75


Sijoittamiskäytäntöjä tulee kehittää siten, että avolaitossijoitus mahdollis-tuu naisille rangaistusajan suunnitelmien mukaisesti nykyistä useammin.Lyhyttä rangaistusta suorittamaan tulevat naisvangit sijoitetaan suoraanavolaitokseen, kun he täyttävät avolaitossijoituksen kriteerit ja sijoitus onheidän toimintatarpeidensa mukaista. Naisvankien mahdollisuutta vapau-tua avolaitoksesta lisätään.

Vankeuslain mukaan vanki tulee sijoittaa niin avoimiin olosuhteisiin kuinmahdollista. naisvankien riski syyllistyä uuteen rikokseen on keskimäärinpienempi kuin miesvankien. naisvankeja sijoitetaan kuitenkin harvemminkuin miehiä avovankilaan suoraan siviilistä ja naiset myös vapautuvatmiehiä harvemmin avolaitoksesta.

Avolaitoskelpoisilla naisvangeilla tulee olla mahdollisuus edetä avovanki-laan rangaistusajan suunnitelman mukaisesti, vaikka aluevankilalla ei oleomia avolaitospaikkoja. Työryhmä suosittaa, että naisten avolaitospaikatovat valtakunnallisia.

Perustelu kuten edellä. Jos omasta aluevankilasta puuttuu avolaitospaik-koja naisille, tarpeelliset sijoitukset tehdään yhteistyössä toisen aluevanki-lan kanssa.

Rangaistusajan suunnittelussa otetaan huomioon naisvankien erityisongel-mat ja sijoittelu tehdään kuntoutuksen, koulutuksen, työn, turvallisuustar-peiden tai pienen lapsen vankilaan tuonnin vuoksi tarpeen mukaan riippu-matta aluerajoista.

riski- ja tarvearvioiden mukaan naisvangeilla on erityisen paljon ongelmiaterveyteen, päihteisiin ja väkivaltaan liittyen, jotka tulee ottaa huomioonrangaistusajan suunnitelmissa ja niiden toteuttamisessa. Kaikkia toimintojaei voida järjestää jokaisessa aluevankilassa, minkä vuoksi osa toiminnoistaon tarpeen järjestää valtakunnallisesti.



Työnjaosta ja sijoittamiskäytännöistä Etelä-Suomen ja muiden aluevanki-loiden välillä sovitaan valtakunnallisten toimintojen yhteydessä.

Käytännöistä sopiminen on tarpeellista, koska jokaisella alueella ei olekaikkia naisvankien tarvitsemia palveluita.

76

Sijoittajayksiköiden ja terveydenhuollon yhteistyötä kehitetään.Säännönmukaisena käytäntönä tulee olla vangin luvan pyytäminen sijoi-tukseen ja toimintatarpeeseen vaikuttavien tietojen luovuttamiseen tätätarkoitusta varten.

meneillään olevan vankien terveystutkimuksen mukaan naisvangit ovatmonitahoisesti sairastavia ja erityisesti korostuvat mielenterveys- ja päihde-ongelmat. mielenterveysongelmat ovat naisilla miehiä useammin persoo-nallisuushäiriöitä sekä masennus- ja ahdistusoireita. Kansainvälisentutkimuskirjallisuuden mukaan naisvankien itsetuhoisuus on yleistä.Kuntoutustarpeet tulee ottaa huomioon rangaistusajan suunnittelussa.

Tutkintavankeus

myös tutkintavankeusaikana luodaan pohjaa koko vankeusajalle ja tutkinta-ajankokemuksilla on merkitystä koko vankeusrangaistuksen suorittamiseen.

Tutkintavankeusaikana naiset tulee työryhmän näkemyksen mukaan sijoittaaomalle alueelleen. Tämä helpottaa muun muassa oikeudenkäynteihin osallistu-mista ja sosiaalisen tilanteen hoitoa. naistutkintavangeille tarvitaan uusiapaikkoja itä-Suomen ja Kaakkois-Suomen aluevankiloihin, mikä on jo otettuhuomioon Vankeinhoitolaitoksen investointisuunnitelmassa. Työryhmä katsoo,että ennen mikkelin vankilan uudisrakennuksen valmistumista Kaakkois-Suomen tutkintavangit tulee sijoittaa mieluummin hämeenlinnan kuin Pyhäselänvankilaan, jossa on jo muutenkin usein yliasutusta.

Tutkintavangit tulee pitää erillään vankeusvangeista kaikissa aluevankiloissa,mikä edellyttää nykyistä selkeämpiä järjestelyjä Pyhäselän ja Oulun vankiloissa,joissa jo on kaksi osastoa. Tutkintavankeuden alussa tulisi tehdä systemaattinentilannearvio, jossa erilaiset välitöntä toimintaa vaativat ongelmat selvitetään.erityisen tärkeää on ammatillisen kriisityön lisääminen ja informaatio rangaistus-järjestelmän toiminnasta. Tutkintavankien mahdollisuudet toimintaan osallistumi-seen ovat rangaistusvankeja vähäisemmät, minkä vuoksi myös soveltuviatoimintoja ja yksilökohtaista tukea tulisi kehittää tälle ajalle. CPT on esittänyt,että tutkintavangeille tulee järjestää päivittäin vähintään 8 tuntia mielekästä javaihtelevaa sellin ulkopuolista toimintaa. myös oikeusministeriön työryhmä onsuositellut toimintojen lisäämistä (Tutkintavankeustyöryhmä 2004, 37). Tärkeääon kiinnittää huomiota myös tutkintavangin kohteluun, joka luo pohjan vankein-hoidon tavoitteiden mukaiselle työlle. CPT:n mukaan yksinolo voi olla niinhaitallista, että se voidaan katsoa epäinhimilliseksi ja alentavaksi kohteluksi.Viimeistään tuomion tultua lainvoimaiseksi vanki siirretään sijoittajayksikköönriski- ja tarvearviointia ja rangaistusajan suunnittelua varten ja tätä kauttasopivaan sijoituslaitokseen. On myös tarkoituksenmukaista tutkia videosillanmahdollisuuksia vangin haastattelemiseen toisessa laitoksessa.Tutkintavankeuden aikana kertynyt tieto tulee siirtää sijoittajayksikön käyttöönVankitietojärjestelmään. rangaistusajan suunnitelman laatiminen tulisi pääsään-

77

töisesti aloittaa jo alioikeuden päätöksen jälkeen vangin luvalla, jotta voitaisiinmahdollisimman varhaisessa vaiheessa päästä paneutumaan kuntoutuksenkannalta merkityksellisiin asioihin.


Mikkelin ja Kuopion vankiloiden lisärakennus- ja perusparannushankkei-den yhteydessä varmistetaan tarvittavien naisvankipaikkojen perustami-nen tutkintavankeja varten.

Perusteluna naisten nykyiset epäasialliset ja riittämättömät tilat Kuopion jamikkelin vankiloissa ja tutkintavankipaikkojen puute ko. aluevankiloissa.


Tutkintavangit tulee pitää erillään rangaistusvangeista, ellei muu ratkaisuole perusteltavissa tutkintavankeuslailla.

Perusteena tutkintavankeuslain säännös (3 luku 1 §) sekä kansainvälisetvankeinhoitoa koskevat sopimukset.

Kaakkois-Suomen alueen tutkintavangit sijoitetaan Hämeenlinnaantutkintavankeuden ajaksi Mikkelin vankilan lisärakennuksen ja perusparan-nuksen valmistumiseen asti.

Perusteena epäasialliset ja riittämättömät naispaikkatilat mikkelin vankilas-sa sekä Pyhäselän vankilan yliasutus.

Tutkintavankeuden alussa arvioidaan järjestelmällisesti tutkintavankienvälittömän terveydenhuollon, sosiaalityön ja kriisityön tarve.Tutkintavankeudessa varmistetaan mahdollisuus terveydenhuoltoon(mukaan lukien päihdekatkaisu ja -vieroitus sekä mielenterveyspalvelut),kriisipalveluihin ja sosiaalisten asioiden hoitoon. Erityisesti väkivaltarikok-seen syyllistyneiden naisvankien kriisiavusta huolehditaan heti naisensaavuttua vankilaan. Tutkintavankeja motivoidaan muutosprosessinkäynnistämiseksi ja heille varmistetaan mahdollisuus osallistua aktivoivaantoimintaan.

Tutkintavankiloissa ei tällä hetkellä arvioida säännönmukaisesti kaikkientutkintavankien tilannetta vankilaan tullessa. erityisesti kriisi- ja mielenter-veystyön tarpeiden selvittämättä jättäminen saattaa vaikuttaa haitallisestivangin henkiseen tilaan. naisvangeista osa on ensikertalaisia henkirikoksentehneitä ja ilman aikaisempaa rikostaustaa. naiset ovat usein kokeneetpitkään jatkuvaa parisuhdeväkivaltaa. rikokseen syyllistyminen ja siitäaiheutuvat seuraukset ovat vakava kriisi. Tutkintavankeuden aikaisetkokemukset luovat osaltaan pohjaa koko vankeuden suorittamiselle.Toiminnan järjestämisen vähäisyyteen tutkintavankeusaikana on kiinnittänythuomiota myös CPT ja Tutkintavankityöryhmä.

78

Rangaistuksen suorittaminen suljetussa vankilassa

naisille on rangaistuksen suorittamista varten suljettuja vankipaikkoja kaikissaaluevankiloissa. Työryhmä pitää tarkoituksenmukaisena, että jokainen aluevanki-la hoitaa omalla alueellaan vankeinhoidon peruspalvelut suljetuissa vankiloissa.Valtakunnallisena toimintana järjestetään suljetuissa vankiloissa sen lisäksierityisesti ammatillista koulutusta ja kuntoutusta. myös turvallisuusperusteinensijoitus voi olla valtakunnallista. Suljettujen paikkojen määrä on kokonaisuutenariittävä, mutta itä- ja Kaakkois-Suomessa paikkoja on niukasti. Kuopion jamikkelin vankiloiden lisärakennus- ja perusparannushankkeiden yhteydessätulee varmistaa se, että naisvankien käyttöön saadaan lisää suljettuja paikkoja.Kaakkois-Suomen aluevankilan ainoat naisvankipaikat ovat (mikkelin tilapäisma-joitusta lukuun ottamatta) Konnunsuon vankilassa ja sen naisosastolle sijoitusedellyttää päihteettömyyssitoumusta.

itä- ja Kaakkois-Suomen aluevankiloissa on vähän suljettuja naispaikkoja ja senvuoksi on erityisen tärkeää, että työnjaosta ja sijoittamiskäytännöistä sovitaanniiden ja etelä-Suomen aluevankilan välillä eikä asiaa jätetä tilannekohtaisestiratkaistavaksi.

niissä vankiloissa, joissa on useampia osastoja, vangit tulee sijoittaa tarkoituk-senmukaisesti eri osastoille ja varsinkin samoihin asuinhuoneisiin. esimerkiksiensikertaiset pitkää rangaistusta suorittavat saattavat tulla hyvin erilaisistaelämäntilanteista kuin monikertaiset päihdeongelmaiset henkilöt, jolloin heidänyhdessäolonsa voi aiheuttaa ristiriitoja. (Väkeväinen 2005, 93.)

hämeenlinnan vankilan perusparannus on kiireellinen ihmisarvoa alentavienpaljusellien saamiseksi pois käytöstä. eurooppalainen kidutuksen ja epäinhimilli-sen tai halventavan kohtelun taikka rangaistuksen estämiseksi toimiva komitea(CPT) on myös kiinnittänyt tähän huomiota käynnillään vuonna 2003. (reportto…, 2004) Käytäntö pienen lapsen sijoittamisessa vanhempansa mukanahämeenlinnan vankilaan tulisi vahvistaa ohjeistuksella.


Hämeenlinnan vankilan perusparannus.

Vankilassa on käytössä paljusellejä, mikä on ihmisarvoa alentavaa.esimerkiksi CPT on kiinnittänyt asiaan huomiota. Vankilasta puuttuu myöstarpeellisia toimintatiloja.

Kaakkois-Suomen aluevankilaan sijoitetaan viimeistään Mikkelin vankilanlisärakennuksen ja perusparannuksen valmistuttua myös naisia, jotka eivätole sitoutuneet päihteettömyyteen.

Suljetun vankilan toiminnan tulee palvella kaikkia vankeja.

79


Hämeenlinnan vangeille tulee järjestää mahdollisuus normaalien WC-tilojen käyttöön mahdollisimman nopeasti.

Paljusellien käytön lopettamiseen tulisi löytää ratkaisu jo ennen vankilanperuskorjausta. Se, ettei vangilla ole mahdollisuutta päästä WC-tiloihinkaikkina vuorokauden aikoina, on perustuslain vastaista.

Jos vanki sijoitetaan rangaistusajan suunnitelman mukaisesti muualle kuinkotipaikan mukaiseen aluevankilaan, vangin mahdollisesti pidempiämatkoja kotipaikkakunnille kompensoidaan myöntämällä tälle poistumislu-pia sosiaalisin perustein ja maksamalla ne vankilan varoista. Vankilamahdollistaa sosiaalisten suhteiden kohtuullista ylläpitoa varten puhelin-yhteydet vankilan kustannuksella.

erityisesti naisvangeilla korostuvat suhteet lapsiin ja perheeseen ja sosiaa-listen sidosten osuus irrottauduttaessa rikoskäyttäytymisestä on merkittä-vä. naisvankipaikkojen epätasainen jakautuminen saattaa aiheuttaaerityisiä yhteydenpitotarpeita.

Vapauttamisvaihe

Vapauttamisvaiheessa aletaan suunnitelmallisesti edetä vapautumiseen valmis-tautumista ja yhteiskuntaan sijoittumista kohti. Vaihe voi lyhytaikaisilla vangeilla– lähes puolet naisvangeista on alle 3 kuukautta vankilassa – alkaa melko pianvankilaan tulon jälkeen. Sakkovangeista noin puolet on laitoksessa korkeintaankuukauden. Pitkäaikaisilla vangeilla vapauttamisen valmistelu voi alkaa jo noinvuotta ennen vapauttamista, mikäli vanki on tarkoitus sijoittaa koevapauteen.Vapauttamisvaiheeseen liittyy portaittainen ulkoisen kontrollin vähentäminen jayhteydenpitomahdollisuuksien lisääntyminen siviilin suuntaan ja mahdollinenavolaitokseen, ulkopuoliseen kuntoutuslaitokseen ja/tai valvottuun koevapau-teen sijoittaminen. ennen vapautumista selvitetään myös, miten rangaistusajansuunnitelma on toteutunut ja onko toiminnalla ollut merkitystä vankeinhoidontavoitteiden kannalta, tehdään palvelutarvearvio ja valmistellaan vapauttamistasen pohjalta. Useilla vangeilla esimerkiksi asunto on joko epätyydyttävä taipuuttuu kokonaan. Osalle naisista yhdessä asumisen jatkaminen väkivaltaisenkumppanin kanssa ei ole mahdollista vapautumisen jälkeen. myös suhteetlapsiin ja lasten asumistilanne tulee järjestää ja selvittää äidin vapautuessa.Vapautuessa tulee valmistella lisäksi toimeentuloa, työpaikan hankkimista,mahdollista koulutusta tai kuntoutusta siviilissä.

Vapautuminen suljetusta vankilasta

huomattavan moni, lähes neljä viidesosaa naisvankeusvangeista vapautuivuonna 2007 suljetusta vankilasta. Lähes puolet heistä (142) vapautui

80

hämeenlinnan vankilasta, Pyhäselästä vapautui 24, Turusta 20, Pelsolta 17 jaOulusta 15. Sakkovangeista suurin osa (41 %) vapautui Vantaalta ja yli neljänneshämeenlinnasta. Jatkossakin suljetusta vankilasta vapautuu vankeja, koskakaikkia ei ole turvallisuustekijöiden vuoksi mahdollista sijoittaa avolaitoksiin.Avolaitoksiin vaaditaan päihteettömyyssitoumuksen allekirjoittamista, mikärajoittaa päihdeongelmaisten vankien avolaitossijoituksia. Tämän vuoksi myössuljetuissa vankiloissa pitää olla valmiutta lisätä henkilön mahdollisuuksiaselviytyä vapautumisen jälkeen ja valmistella heitä vapauteen. esimerkiksisuurella osalla naisista on raha-asioiden hoidossa ongelmia ja monet tarvitsevattukea velkojensa selvittämiseen sekä velkajärjestelyä. yhteiskunnallisia taitojavoisi edistää Kylmäkosken vankilassa järjestettävän Vapari-kurssin luonteisellatoiminnalla. naisten osin valtakunnallisen sijoittelun vuoksi toimintaa kehitettäes-sä on erityisen tärkeää ottaa huomioon, että vapautumispaikkakunnat ovatympäri maata. Tämä edellyttää sosiaalityössä voimakasta panostusta sidosryh-mäyhteistyöhön. Jos etäisyydet kotipaikkakunnalle ovat pitkiä, vangin tulisi voidakäyttää vapautumisen valmisteluun poistumislupia valtion kustannuksella.Valtioneuvoston periaatepäätöksen 14.2.2008 mukaan suurimmissa kaupun-geissa toteutetaan Asunnottomuuden vähentämisohjelma, johon liittyen tuote-taan muun muassa vankilasta vapautuville asumispalveluja. Lisäksi on tarkoituskehittää asumistaitojen valmennusta jo vankila-aikana ja asumispolkuja vankilas-ta tuettuihin asuntoihin. Tätä valmennusta voitaisiin tehdä vankilassa ja esimer-kiksi pidennetyillä poistumisluvilla hyödyntäen kaupunkien tarjoamia tukiasunto-ja. (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=80707&lan=fi)

Avolaitokset / Vapauttamisyksikkö / Ulkopuolinen sijoitus

naisvangeille on lähes riittävästi avolaitospaikkoja Vanajan vankilan Vanajanosastolla, Satakunnan vankilan Köyliön osastolla sekä ylitornion vankilassa.Vuoden vaihteessa avolaitoskapasiteetista oli käytetty 78 % ja tyhjillään oli 14paikkaa. Kuitenkin vain noin viidesosa naisvangeista vapautui vuonna 2007avovankilasta, kun taas miehistä avolaitoksista vapautui joka kolmas.Ongelmana on se, että lyhytaikaisia naisvankeja ei ole pystytty sopivien paikko-jen tai puutteellisten toimintakäytäntöjen vuoksi sijoittamaan suoraan siviilistäavolaitokseen eikä myöskään pitkäaikaisia naisvankeja ole siirretty vapautumis-vaiheessa avolaitokseen yhtä usein kuin miehiä. Lähtökohtana tulisi kuitenkinolla naisten yhtäläiset mahdollisuudet vapautua muualta kuin suljetuista laitok-sista, jotta heidän sijoittumisensa yhteiskuntaan olisi helpompaa.

rikosseuraamusviraston vuoden 2008 tulossopimuksen mukaan rangaistusvan-geista 27 % sijoitetaan avolaitoksiin. 16.3.2008 naisrangaistusvangeista oliavolaitoksissa tulostavoitteen mukainen osuus. Oikeusministeriön TTS:ssavuosille 2009–2012 avolaitospaikkojen osuus on vähennetty 25 %:iin, mikä onlähellä nykyistä tilannetta. Suljettujen paikkojen lisääminen hämeenlinnassa onjohtanut siihen, että avolaitospaikkojen osuus on pudonnut ja tarve olisi nyt 8uudelle paikalle, joista 5 toteutuu, kun Vanajan miespaikat lopetetaan. On

81

kuitenkin todettava, että Kuopion ja mikkelin vankiloiden suljettujen naispaikko-jen lisääminen vähentää avolaitospaikkojen osuutta 2010-luvulla.

Työryhmän selvityksen mukaan lisäystarvetta naisten avolaitospaikoille on tällähetkellä käytännössä hyvin vähän. TTS lähtee siitä olettamuksesta, että poliisintietoon tulleet rikokset vähenisivät jonkin verran suunnitelmakaudella, muttaarviota ei ole tehty erikseen naisille. Toisaalta uusi lainsäädäntö ja koevapaudenlisääntyvä käyttö saattavat vähentää laitoksissa olevien naisvankien määrää.Työryhmä kannattaa vankeudelle vaihtoehtoisten seuraamusten tai toimeen-panomuotojen käyttämistä enenevässä määrin vankeuden haittavaikutustenvuoksi. ne sopivat erityisen hyvin naisille heidän vähäisen uusimisriskinsävuoksi. muutokset kohdistuvat paljolti samaan kohdejoukkoon, johon kuuluviavoidaan sijoittaa avolaitokseen, mikä saattaa siten vähentää erityisesti avolaitos-paikkojen tarvetta.

Vaikka avolaitospaikkoja ei näytä juuri tarvittavan lisää, työryhmä on tarkastelluteri vaihtoehtoja vapauttamisvaiheen hoitamiseksi. Tavoitteena on, että naisvan-kien sijoitus on mahdollisimman tarkoituksenmukainen rangaistusajan suunnitel-man, vapauttamisen valmistelun sekä kotikunnan kulkuyhteyksien ja etäisyyksi-en kannalta. Työryhmä on harkinnut avolaitosten käytön rinnalla tai sijastavapauttamisvaiheen toimintojen hoitamista ulkopuolisiin laitoksiin sijoituksialisäämällä tai perustamalla uudentyyppinen vapauttamisyksikkö (tai useitayksikköjä), jonka toimintojen järjestämisessä nojaudutaan nykyistä useamminsidosryhmien tuottamiin palveluihin.

Tarkastelun aluksi kuvataan sitä, mihin naisvangit vapautuvat. Tämän perusteellavoidaan saada käsitys siitä, missä palveluita tarvitaan.

82

Taulukko 8. Vuonna 2007 vapautuneet naisvankeusvangit ja sakkovangitaluevankiloiden maakuntien mukaan

vv sv vv sv

eSA LSA

Uusimaa 98 129 Ahvenanmaa – –

Kanta-häme 7 8 Varsinais-Suomi 21 16

itä-Uusimaa 2 – Satakunta 19 1

iSA Pirkanmaa 18 12

Pohjois-Savo 13 5 etelä-Pohjanmaa 7 1

Keski-Suomi 12 8 Pohjanmaa 4 2

Pohjois-Karjala 13 5 PSA

KSA Keski-Pohjanmaa 4 –

Päijät-häme 18 3 Pohjois-Pohjanmaa 22 9

Kymenlaakso 10 5 Kainuu 4 –

etelä-Karjala 4 2 Lappi 7 4

etelä-Savo 3 9

ei tietoa 1 Ulkomaat 8 3

yhteensä 295 232

yli puolet sakkovangeista vapautuu Uudellemaalle. Koska sakkovankien määrääon tarkoitus vähentää huomattavasti, heitä ei tarkastella enempää tässä luvus-sa.

Vaihtoehto 1. Avolaitospaikkatilanteen kehittäminen

Vuonna 2007 naisvankeusvankeja vapautui etelä-Suomen alueelle 107, Pohjois-Suomeen 37, itä-Suomeen 38, Kaakkois-Suomeen 35 ja Länsi-Suomeen 69.Lukujen perusteella naisille tarvitaan avolaitos välttämättä etelä-Suomessa.Toiseksi eniten naisvankeja vapautuu Länsi-Suomen alueelle, minkä vuoksiavolaitoksen sijainti ko. alueelle on perusteltu. itä-Suomeen ja Kaakkois-Suomeen vapautuu yhteensä jokseenkin sama määrä vankeja, mutta sieltäpuuttuvat kokonaan naisten avolaitospaikat. Pohjois-Suomen aluetta avolaitok-sen sijaintipaikkana puoltaa alueen suuri koko.

Vapauttamisen valmistelun kannalta Köyliön osasto sijaitsee heikkojen liiken-neyhteyksien vuoksi hankalassa paikassa, mikä vaikeuttaa esimerkiksi vanginosallistumista laitoksen ulkopuolisiin toimintoihin sekä ulkopuolisten kuntoutus-palveluiden ostoa vankilaan. Paikka ei palvele sijoitustarvetta laajemmaltaalueelta eivätkä yhteydet sinne myöskään Länsi-Suomen kaikilta paikkakunniltaole hyvät. Köyliön osaston ydintoimintoja on työtoiminta, minkä vuoksi sepalvelee erityisesti Länsi-Suomen alueen lyhyttuomioisia vankeja, jotka sijoite-

83

taan suoraan avovankilaan, tai pidempituomioisia, joille työtoiminta on ensisijai-nen tavoite esimerkiksi kuntoutuksen jälkeen. Jos nykyisten paikkojen lisäksiperustettaisiin avovankilaosasto itä- ja Kaakkois-Suomeen, jossa se on yhtätarpeellinen kuin Länsi-Suomessa, voitaisiin täyttää TTS:n edellyttämä paikka-määrä. Useiden pienten osastojen perustaminen ei kuitenkaan ole välttämättätarkoituksenmukaista.

Työryhmän käsityksen mukaan avolaitospaikkojen tarkoituksenmukaista sijaintiatulisi pitkällä tähtäimellä suunnitella. naisvankien avolaitospaikkojen tulisimahdollisimman hyvin palvella valtakunnallista tarvetta, koska kyseessä on pieniryhmä, jonka palveluiden järjestämisessä tulee käyttää hyväksi synergiaetuja.Työryhmän näkemyksen mukaan valtakunnallisesti ajatellen paras paikka olisimaan keskiosassa, jonne on hyvät kulkuyhteydet koko maasta. Osaston tulisimyös sijaita lähellä suurta asutuskeskusta, josta on mahdollista saada sidosryh-mäpalveluja vaivattomasti ja jossa on helppo käydä ulkopuolisissa toiminnoissa.

itä-Suomen aluevankilassa on suunniteltu uuden naisvankiosaston perustamistaLaukaan vankilaan aluevankilamalliin liittyen. Laukaan vankilan etuina ovat sensijainti maantieteellisesti keskellä Suomea. Vankila voisi siten palvella itä- jaKaakkois-Suomen lisäksi myös muita alueita. Laukaan vankilan toiminta onmonipuolista. naisvangeilla olisi mahdollisuus käyttää vankilan terveydenhuollonpalveluita, mielenterveys- ja päihdekuntoutuspalveluita sekä osallistua työtoimin-taan ja rakennusalan koulutukseen. Lähistöllä olisivat Jyväskylän monipuolisetsiviilityö- ja opiskelumahdollisuudet sekä sidosryhmät, jotka voisivat täydentäävankilan toimintatarjontaa. ryhmämuotoisen kuntoutuksen järjestämismahdolli-suuteen vaikuttaa se, saataisiinko ryhmiin riittävästi vankeja. Osaston koko onsiten olennainen kysymys, jonka ratkaiseminen riippuu valtakunnallisista päätök-sistä. mikäli nykyiset avolaitokset halutaan säilyttää, avolaitospaikkojen lisätarveon pieni. Jos taas paikkoja vähennetään jostain muualta, voitaisiin perustaasuurempi osasto Keski-Suomeen.

Kielteisenä puolena naisosaston sijoittamisessa miesvangeille tarkoitettuunavolaitokseen on se, että häiriötöntä rangaistuksen suorittamista ei voida täysinvarmasti turvata avolaitosolosuhteissa. rakenteellisilla järjestelyillä ja valvonnantarkoituksenmukaisella suunnittelulla voidaan kuitenkin etukäteen vähentää näitäuhkia. Asuinosaston tulisi olla erillään muista osastoista ja lukittavissa yöaikaan.Kameravalvonnalla ja liiketunnistimilla voidaan saada selville luvattomat tuloyri-tykset osastolle ja toimintatilojen tapahtumat. Osastolla tulisi tehdä satunnaistar-kastuksia varsinkin yöaikaan. Siihen sekä henkilönkatsastukseen tarvittaisiinnaispuolisia vartijoita tai muita koulutettuja naispuolisia työntekijöitä.Puuttumiskynnyksenä häiriökäyttäytymiseen tulee olla nollatoleranssi.

Avolaitososaston toiminta

terveydenhuoltopalvelut, mukaan lukien mielenterveyspalvelutsosiaalityöpalvelut

84

perhetyöpäivittäistä työ- tai muuta toimintaa (voi olla yhteistä miesten kanssa)naisten ongelmiin tai arkielämän perustaitoihin liittyviä kursseja (naisilleerikseen)päihteettömyyttä tukevaa toimintaa (naisille erikseen)ulkopuoliset toiminnot: siviilityö, opiskelu, kuntouttava toiminta, toimintaky-kyselvitykset, ulkopuoliset sijoitukset, lomat, valvottu koevapausvertaistoimintatapaamiset ja valvomattomat tapaamisetvapautumisen valmisteluvalvotun koevapauden valmistelutekninen valvonta ja tarkastuksetsijoituskriteerinä päihteettömyyssitoumus

Avolaitososaston henkilökuntatarpeet

– vankeinhoitoesimies, joka vastaa osastosta ja vankien rangaistusajansuunnitelmien toteuttamisen koordinoinnista ja seurannasta sekä lupienvalmistelusta.

– valvontaa ja vankien ohjausta varten tarvitaan arviolta vähintään 2 vartijaa– ohjaaja naisille järjestettävää omaa toimintaa varten

Kustannuksia aiheutuisi osaston perustamisesta, uuden henkilöstön palkkaami-sesta sekä mahdollisesta ulkopuolisten palveluiden ostosta. henkilökunnanosalta kustannuksia aiheutuisi karkean arvion mukaan vuodessa noin 120–160 000 euroa (3–4 työntekijää á 40 000 e/v). Lisäksi tulisi muita kuluja, esimer-kiksi vangin ylläpitoon liittyviä ja hallinnollisia kuluja.

Vaihtoehto 2. Avolaitosten rinnalla vapauttamisyksikkö/-yksikköjä

Vankeuslain toinen päätavoite on vangin yhteiskuntaan sijoittumisen edistämi-nen, mikä edellyttää entistä kiinteämpää yhteistyötä yhteiskunnan eri toimijoidenkanssa erityisesti vapauttamisvaiheessa. Vapauttamisvaiheen hoitamista onmahdollista miettiä kokonaan uudelta pohjalta ottaen erityisesti huomioon, ettäse palvelee mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan sijoittumista.

Työryhmä on ideoinut toiseksi vaihtoehdoksi vapauttamisyksikön, joka voisisijaita tarvittavan keskeisellä paikalla hyvien kulkuyhteyksien varrella. hyväsijaintipaikka olisi Keski-Suomi, esimerkiksi Jyväskylä jo edellisessä vaihtoeh-dossa esitettyjen perusteiden mukaisesti. myös muut paikkakunnat keskelläSuomea olisivat mahdollisia, koska yksikkö toimisi valtakunnallisesti. yksi kriteeriolisi kuitenkin se, että yksikön olisi hyvä toimia hallinnollisesti vankilan yhteydes-sä/alaisuudessa, minkä vuoksi sen tulisi sijaita melko lähellä vankilaa. yksikössäjärjestettävällä vapautumiseen valmentavalla jaksolla voisi hoitaa siviiliasioita jasaada tukea arkielämän taitoihin ja päihteettömänä toimimiseen, totutella

85

siviilimäisiin olosuhteisiin ja käydä ulkopuolisissa toiminnoissa kuten siviilityössä,opiskelemassa tai kuntoutuksessa. Luontevana jatkona toiminnalle yksikössävoitaisiin valmistella naisille koevapautta ja hoitaa koevapauden valvontaa.hyvänä puolena verrattuna vankilaan olisi se, että yksikössä olisi vain naispaik-koja, jolloin naisten keskittyminen omaan kuntoutusprosessiin olisi intensiivisem-pää ja seksuaalisen häirinnän uhka pienempi. Toisaalta yksikköön voisi kohdis-tua erilaista häiriötä ulkopuolelta käsin, minkä vuoksi valvonta tulisi jokatapauksessa järjestää asianmukaisesti.

Vapauttamisyksikön tilat voitaisiin vuokrata yhteistyötahoilta, esimerkiksi naisilletarkoitettuja kuntouttavia tai asumisen tukipalveluita järjestäviltä organisaatioilta.Vankila huolehtisi valvonnasta ja peruspalveluista. Vapauttamisyksikössäkäytettäisiin mm. vankilan terveydenhuollon palveluita ja päihdekuntoutuspalve-luita. hallinnosta ja taloushallinnosta vastaisi aluevankila. yksikössä tehtäisiintiivistä yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa sosiaali- ja terveyspalvelujenhankkimiseksi erityisesti naiserityistä näkökulmasta. yhteistyötahojen kanssatulisi tehdä sopimukset siitä, millä ehdoilla he osallistuvat vapauttamisyksiköntoimintaan. Osa palveluista hankittaisiin ostopalveluina, mutta osa olisi mahdol-lista toteuttaa viranomaisyhteistyöllä, joka liittyy vapauttamisen valmisteluun.yksikössä järjestettävän koulutuksen tulisi tapahtua opetushallinnon rahoituksel-la.

Vapauttamisyksikön toiminta

terveydenhuoltopalvelut, mukaan lukien mielenterveyspalvelut (vankilansairaanhoitaja ja lääkäri sekä psykologi)sosiaalityö (vankilan sosiaalityöntekijä)perhetyö (ulkopuoliset toimijat)päivittäistä työ- tai muuta toimintaa rangaistusajan suunnitelman mukaan(oma ohjaaja)lyhyitä kursseja liittyen naisten ongelmiin tai arkielämän perustaitoihinrangaistusajan suunnitelman mukaan (oma ohjaaja, vankilan psykologi,yhteistyötahot)päihteettömyyttä tukevaa toimintaa rangaistusajan suunnitelman mukaan(oma ohjaaja, vankilan psykologi, yhteistyötahot)ulkopuoliset toiminnot: siviilityö, opiskelu, kuntouttava toiminta, toimintaky-kyselvitykset, ulkopuoliset sijoitukset, lomat, muut käynnit (valmisteluvankeinhoitoesimies, ohjaaja, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä)vertaistoiminta (AA; nA; Kris)tapaamiset ja valvomattomat tapaamiset (vankeinhoitoesimies, vartijat)vapautumisen valmistelu (vankila, Kriminaalihuoltolaitos, yhteistyötahot)valvonta (vankeinhoitoesimies, vartijat)sijoituskriteerinä päihteettömyyssitoumusvalvottu koevapaus (valmistelu ohjaaja, vankilan sosiaalityöntekijä ym.henkilökunta, valvonta vartijat)

86

Henkilöstötarve

Vapauttamisyksikön pienin mahdollinen henkilöstöresurssi, joka vankeinhoitolai-toksesta tarvitaan, on vankeinhoitoesimies ja 3 ohjaajaa/ vartijaa sekä (erityis)ohjaaja. Se mahdollistaa kuitenkin vain läsnäolon päivä- ja ilta-aikaan ja yöval-vonta pitäisi hoitaa muulla tavalla. ellei osasto sijaitse vankilan lähistöllä, sinne eiole mahdollista tulla vankilasta säännölliselle kierrokselle eikä hälytysluonteisiatehtäviä varten. Vartiointihenkilökunnan määrän tulisi olla vähintään 5–6, josympärivuorokautinen valvonta halutaan järjestää. yövalvontaa voidaan ehkämiettiä myös uudelta pohjalta, esimerkiksi vartiointiliikkeitä käyttämällä.

Kustannuksia aiheuttavat henkilökunta, vuokramenot, toimintamenot ja siihenliittyen ulkopuolisten palveluiden osto. Vapauttamisyksikön toimintakustannuksetriippuvat yksikön koosta, joka voisi olla esimerkiksi 10–15. edellä on esitettyhenkilökunnan vähimmäismäärä, jonka aiheuttamat kustannukset olisivatvähintään noin 200 000–280 000 euroa karkean arvion mukaan. Vaikka muitakustannuksia ei ole laskettu, niin vapauttamisyksikkö näyttää tulevan kalliimmak-si kuin avolaitososastovaihtoehto.

On myös mahdollista ajatella useampia vapauttamisyksikköjä lähellä vapautu-vien kotipaikkoja. Tämä lähenee ajatusta ulkopuolisten sijoitusten lisäämisestä,jota käsitellään seuraavassa.

Vaihtoehto 3. Avolaitosten rinnalla sijoitus ulkopuoliseen laitokseen

naisvankeja on sijoitettu varsin harvoin ulkopuoliseen kuntoutuslaitokseen siitähuolimatta, että heillä on runsaasti päihde- ja mielenterveysongelmia. Työryhmännäkemyksen mukaan kuntoutusjatkumoa ei ole vankeinhoidon piirissä pystyttytoteuttamaan naisten kohdalla riittävästi. Ulkopuolisten palveluiden käytöllävoidaan korvata vankeinhoidon henkilöstöresurssipuutteita. Ulkopuolisissakuntoutuslaitoksissa etuna on yhteisö, joka voi vahvistaa kuntoutujan identiteet-tiä rikollisen identiteetin sijasta (Karsikas 2005). huolimatta siitä, että toiminta onkallista, se on joustavasti hyödynnettävissä ilman toiminnan järjestämistä itse jamyös silloin kun vankilasta ei löydy riittävän isoa ryhmää. Kuntoutuslaitossijoitustapahtuu yleensä varsin lähellä kotipaikkaa, koska sijoituksista sovitaan yhdessävangin kotikunnan kanssa, minkä vuoksi se on omiaan vahvistamaan vanginsiteitä kotipaikkakunnalle. Ulkopuolisen sijoituksen etuna on joustavuus jaräätälöintimahdollisuus vangin tarpeiden sekä myös paikkatarpeen mukaisesti.Laitoksen sijasta kysymykseen saattaa tulla myös muu kuntoutumista tukevayksikkö.

Ulkopuolisia sijoituksia tehdään varsin sattumanvaraisesti eikä yhteistyökuvioistaole tähän mennessä tarkasti sovittu yhteistyökumppaneiden kanssa yksittäista-pauksia laajemmin. Tällöin rahaa vaativista sijoituksista saatetaan helpostiluopua heikossa määrärahatilanteessa. Ulkopuolisten sijoitusten käytön lisäämi-

87

nen edellyttäisi selkeää uuden toimintapolitiikan valintaa, kuntoutusjatkumoidenrakentamista ja yhteistyösopimusten laatimista yhteistyökumppaneiden kanssa.

Ulkopuolisten sijoitusten kustannukset koostuvat lähinnä kuntoutuspalveluidenostosta. hinta riippuu kuntoutuslaitoksesta ja vaihtelee noin 80–120 euroon/vrk.esimerkiksi 10 paikan kiintiö, joka voisi jakautua tarvittavassa suhteessa erikuntoutuslaitosten kesken, maksaisi siten vuodessa keskimäärin noin 365 000euroa.

Kysymykseen voisi tulla myös tuettujen asumispalvelupaikkojen käyttö lähiaikoi-na vapautuvien naisvankien sijoittamiseen. Tämän osalta on tarpeen selvittää,olisiko tämäntyyppinen yhteistyö mahdollista muutaman suurimman asunnotto-muuden vähentämisohjelmaan osallistuvan kunnan kanssa. Tähän vaihtoehtoonliittyy myös koevapauden lisääntyvä käyttö.

heti vapautumisen jälkeinen aika on merkittävä sen suhteen, ajautuuko vapau-tunut vanki päihde- ja rikoskierteeseen. Päihteistä irti yrittävän todelliset vaikeu-det ovat siviilissä, kun kohdattavana on koko yhteiskunta vaatimuksineen.naisvankien suurimpia huolia vapautumisessa on asunnon löytäminen, päihtei-den käytön lopettaminen, suhteet lapsiin tuomion aikana ja vapautumisenjälkeen sekä leimaantumisen kanssa eläminen. (ks. esim. Granfelt 2007b, Lattu2006)

Jatkumoiden turvaamisessa on otettava huomioon asunnon turvaaminen, mikäon nostettu esiin Vankien asunnottomuutta käsittelevässä tutkimuksessa.(Granfelt 2003.) Vaikka asumispolut ovat tärkeitä, ne eivät synny itsestään.esimerkiksi Kriminaalihuollon Tukisäätiön naisille tarkoitettu asumisyksikkö Astajouduttiin lakkauttamaan vuonna 2006, koska sopivia hakijoita yksikköön ei tullutja osa ei saanut maksusitoumusta kotikunnaltaan. Astan oli tarkoitus ollajatkumo hämeenlinnan yhteisöhoidolliselle ala-avolle ja Vanajan avovankilastavapautuville. Osa hakijoista oli liian päihdeongelmaisia ja kärsivät vakavistamielenterveyshäiriöistä. (Granfelt 2007b.) Vastaava toiminta on edelleen tarpeen,mutta ongelmien ratkaiseminen edellyttää aiempaa tiiviimpää yhteistyötäVankeinhoitolaitoksen, sosiaaliviranomaisten ja palveluntuottajan kesken.Asunnottomuuden vähentämisohjelman kautta syntyvät uudet palvelut jayhteistyökuviot suurimmissa kaupungeissa mahdollistavat vapauttamisvaiheenhelpottamisen asumisen ja niihin liittyvien tukipalvelujen osalta. (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=80707&lan=fi)

yhteistyötä vapauttamisvaiheessa tulee rakentaa sosiaali- ja terveysministeriön,oikeusministeriön ja Suomen Kuntaliiton vankeuslakiin perustuvan yhteistoimin-tamallin mukaisesti (rikoksista rangaistujen tuen tarve 2006). yhteistyötahojenkanssa tulisi valmistella järjestelmällistä polutusta koevapauteen. Tämä on muumuassa Vankeinhoidon päihdestrategian mukaista. Sen yhteistyöhön liittyviätoimintalinjoja ovat päihdeongelmaisen kuntoutusketjun turvaaminen ja toimin-taympäristöön verkottuminen. (Vankeinhoidon päihdestrategia 2004–2006.)

88

myös koevapaus tarjoaa keinon lisätä vangin edellytyksiä yhteiskuntaan sijoittu-miseen. Koevapauden kautta on mahdollisuus siirtyä valvotusti päihteettömäänelämään vapautumispaikkakunnalla. Koevapauden lisääntyvä käyttö voi osittainkorvata tarvetta avolaitossijoituksiin. Valvottua koevapautta on jo hyödynnettyvarsin paljon Vanajan vankilassa, mutta sen käyttöä tulee edelleen lisätä.Vanajalla on myös hyviä kokemuksia koevapauden järjestämisestä eri puolilleSuomea.

Kriminaalihuoltolaitoksen toiminnassa ei ole erityisiä naisille suunnattuja työme-netelmiä. Kaikkien ehdonalaiseen valvontaan vapautuvien tilanne kuitenkinarvioidaan ja yksilölliset tarpeet pyritään työskentelyssä ottamaan huomioon.Asiakkaita ohjataan tarvittaessa myös muiden toimijoiden, esimerkiksi päihde-palvelujen piiriin. Kriminaalihuoltolaitoksessa on käytössä ryhmä- ja yksilökes-kusteluina Suuttumuksen hallinta- ja Liikenneturva-ohjelmat sekä yksilökeskus-teluina Viisi keskustelua muutoksesta -ohjelma. nämä soveltuvat sisältöjensäpuolesta hyvin myös naisille.


Naisvankien sijoittamisen lähtökohtana tulee olla naisten yhtäläiset mah-dollisuudet vapautua muista kuin suljetuista laitoksista vangin yhteiskun-taan palaamisen helpottamiseksi. Naisvangeille on tällä hetkellä määrälli-sesti lähes riittävästi avolaitospaikkoja eikä tiedossa ole naisvankienmäärää olennaisesti muuttavia tekijöitä. Työryhmä pitää kuitenkin paikko-jen alueellista jakautumista ongelmallisena, koska Itä- ja Kaakkois-Suomen alueilla ei ole avolaitospaikkoja ja Köyliön osaston paikat ovatsijainniltaan syrjässä ja hankalien kulkuyhteyksien päässä. Köyliön nais-osaston jatkoa tuleekin harkita kriittisesti pidemmällä aikavälillä.

Työryhmä on tarkastellut useita vaihtoehtoja naisten vapauttamisvaiheentarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi keskisessä Suomessa pitkälläaikavälillä sen lisäksi, että Vanajan osasto ja Ylitornion naispaikat säilyvät.Nämä vaihtoehdot ovat a) avolaitososaston perustaminen Laukaan vanki-laan b) erillisen vapauttamisyksikön perustaminen maan keskiosaan c)ulkopuolisen sijoituksen ja valvotun koevapauden lisääminen. Työryhmänmielestä ennen valintaa eri vaihtoehtojen välillä niiden käytännön toteutta-mismahdollisuutta tulee tarkemmin selvittää. Erityisesti tulisi selvittää,voitaisiinko yhteistyössä sidosryhmien kanssa käynnistää uudentyyppistävapauttamisyksikköyhteistyötä tai lisätä vankien sijoittamista naisilletoimintaa järjestäviin yksiköihin.

Naiset vapautuvat harvemmin avolaitoksesta ja heitä myös sijoitetaansuoraan avolaitokseen harvemmin kuin miehiä. Naisilla tulee olla samanlai-set mahdollisuudet vapautua avoimista olosuhteista kuin miehillä.Vapauttamisyksikkö tai ulkopuoliseen laitokseen sijoittaminen edistäisi hyvinvankeuslain tavoitteen mukaista yhteiskuntaan integroitumista ja soveltuisi

89

naisille heidän alhaisen uusimisriskinsä vuoksi. Jos selvitys osoittaa vapaut-tamisyksikön perustamisen tai ulkopuolisten sijoitusten lisäämisen tarkoi-tuksenmukaiseksi ja taloudellisesti mahdolliseksi niin yhteistyössä sidosryh-mien kanssa tulisi järjestää hanke toiminnan toteuttamiseksi.Rikosseuraamusviraston tulisi käynnistää tämä selvitystyö yhteistyössäaluevankiloiden kanssa. Toissijainen vaihtoehto on avolaitosyksikönperustaminen Laukaan vankilaan.


Naisvankien vapauttamisen valmistelua suljetuissa vankiloissa tuleekehittää.

Kaikkia vankeja ei voida turvallisuustekijöiden vuoksi sijoittaa avoimiinolosuhteisiin ennen vapautumista. Suljetuissa vankiloissa on erityisentärkeää kehittää vangin vapautumiseen valmistelua, koska tilanne onriskialttiimpi kuin vapautuminen avoimista olosuhteista. Suljetusta vankilas-ta vangin on itse vaikeampi valmistella vapautumistaan. Yksilöllisen valmis-telun lisäksi on tarpeen kehittää erillisiä vapautumiskursseja tai vapautumi-seen liittyviä teemoja osana muuta ryhmätoimintaa.

Vangeille rakennetaan aluekohtaisesti polku vankilasta yhteiskunnanasumispalveluiden käyttöön ja asumistaitoja kehitetään jo vankila-aikana.

Valtioneuvoston periaatepäätös 14.2.2008 edellyttää asumispalveluidenjärjestämistä erityisryhmille, muun muassa vankilasta vapautuville, suurim-missa kaupungeissa ja kehittämishankkeen käynnistämistä rikosseuraa-musalan ja kyseessä olevien kaupunkien kesken asumispolkujen rakenta-miseksi.

Vapauttamisen valmistelua kehitetään yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

Vankeuslain 4 luvun 6 ja 7 §:t.

6.4 Toiminnan kehittäminen – sekaryhmätvai toiminnat erikseen?

naisten toimintojen järjestämisessä on mietittävä, järjestetäänkö toimintaayhdessä miesvankien kanssa vai järjestetäänkö naisille erikseen omia toimintojavankeusajalle. molempia ratkaisuja, sekaryhmiä ja erillisiä ryhmiä, voidaanargumentoida erilaisilla perusteilla ja niistä on löydettävissä sekä hyötyjä ettähaittoja. Lähtökohtana vankeusajan toiminnoille tulee kuitenkin olla se, ettätoiminta palvelee vankeuden tavoitetta antaa valmiuksia rikoksettomaan elä-mään ja sijoittua yhteiskuntaan. Tämä edellyttää, että molempien sukupuoltenkohdalla mietitään, millä keinoilla tavoite voidaan parhaiten saavuttaa.henkilökunnalla on myös velvollisuus taata, että perus- ja ihmisoikeuksiakunnioitetaan ja tuomion täytäntöönpano on turvallista tuomitulle.

90

Työryhmän mielestä naisten sijoittamisessa samoihin toimintoihin miestenkanssa on erityisiä riskejä, jotka tulee ottaa vakavasti. niitä ovat mahdollinensukupuolinen häirintä sekä naisten oman kuntoutusprosessin häiriintyminen,jotka ovat usein myös toisiinsa kietoutuneita. Kuntoutuminen vaatii psyykkisiävoimavaroja, ja toimintojen järjestämisen tulee tukea psyykkisten voimavarojenkohdentumista kuntoutumisen kannalta olennaisiin kysymyksiin.

yksittäisenä asiana miesten ja naisten yhteisissä toiminnoissa on romaninais-vankien asema ja heidän mahdollisuutensa osallistua samoihin toimintoihinmiesten kanssa.

6.4.1 Naisten oman kuntoutusprosessin häiriintyminen

erityisesti kuntouttavien toimintojen järjestäminen yhdessä miehille ja naisilleherättää monia kysymyksiä. naisvankien laajalti kokeman traumatisoitumisenvuoksi erillisiä kuntouttavia ryhmiä miehille ja naisille voi pitää perusteltuina. itsetoistuvan väkivallan uhriksi joutunut nainen voi kokea ahdistavaksi olla samassaryhmässä esimerkiksi seksuaalirikoksista tai naisiin kohdistuvasta väkivallastatuomitun miehen kanssa. naisvankien miehille alisteinen asema vankilassa jalaajemmin rikollisissa kuvioissa luo yhteisille kuntouttaville toiminnoille epävakaanpohjan. Kuntoutukseen liittyy usein hyvin henkilökohtaisia ja kipeitä asioita,joiden läpikäyminen luottamuksellisessa ilmapiirissä on kuntoutuksen edellytys.(Granfelt 2007a.)

nais- ja miesvankien välisestä vuorovaikutuksesta puhuttaessa otetaan yleensäesille se, että naisvangit ovat itse aloitteellisia tilanteissa ja mukana niissäomasta tahdostaan. Vankiloissa solmitaan usein myös vankien välisiä avioliittoja.Vangit tutustuvat toisiinsa muun muassa kirjeenvaihdon kautta ja avioliittojasaatetaan solmia suhteellisen lyhyen ja ulkopuolisesta pinnalliselta näyttäväntuttavuuden jälkeen. Vankien välisten avioliittojen taustalla voi olla toive perheta-paamisesta, johon vaaditaan todistus parisuhteesta tai yhdessä asumisesta.Vankiavioliitot päättyvät usein eroon ja vankeusaikana saatetaan solmia useitaavioliittoja. Vangille vankeusaikainen suhde voi olla yksi keino selviytyä vankeus-ajasta. Vankiavioliitot voivat kuitenkin olla esimerkki vankilaolosuhteiden altista-vuudesta seksuaalisuhteisiin, joilla ei ole kuntoutumisprosessin kannalta myön-teisiä vaikutteita.

rikoksesta tuomitun naisen ihmissuhteet katkeavat tai särkyvät usein jollaintavoin ja tätä saatetaan yrittää paikata ja kompensoida vankeuden aikaisillasuhteilla. nainen voi ehkä kokea saavansa näistä suhteista lohtua ja tukearikkoutuneessa elämäntilanteessa, mutta vankilassa solmitut suhteet eivätvälttämättä kuitenkaan edistä naisen irrottautumista rikoskäyttäytymisestä.naisvankien onkin tutkimuksissa todettu olevan voimakkaan parisuhde- japerheriippuvaisia. naisten rikokset kumpuavat monitahoisen huono-osaisuuden,päihdeongelman ja ihmissuhderiippuvaisuuden välisestä jännitteestä. Kyse on

91

naisten voimakkaasta sosiaalisesta kiinnittymisestä mieheen, lapsiin, vanhem-piin, naiseuteen ja äitiyteen. (Pösö 1986, 193.)

naisten ja miesten yhteisten vankeusaikaisten toimintojen puolesta argumentoi-daan toisinaan normaalisuusperiaatteella. Se on ollut Suomen vankeinhoidossayleisesti hyväksytty periaate ja tavoiteltu päämäärä, joka sisältyy edelleen1.10.2006 voimaan tulleeseen vankeuslakiin. normaalisuusperiaate määritelläänlain 1 luvun 3§:ssä seuraavasti: ”Vankilan olot on järjestettävä niin pitkälle kuinmahdollista vastaamaan yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja.”normaalisuusperiaatteen sisältöä ei ole kuitenkaan määritelty, mutta sen onitsestään selvästi katsottu koskevan koulutus-, kuntoutus-, päihdehuolto- jaterveydenhuoltopalveluiden järjestämistä vangeille opetus-, sosiaali- ja tervey-denhuoltoviranomaisten voimin tai niiden valvonnassa. (hartoneva 2002.)naisten ja miesten toimiminen yhdessä samoissa työpisteissä, koulutuksessa jakuntouttavissa toiminnoissa katsotaan muistuttavan normaalia yhteiskuntaa.Sukupuolten toimiminen yhdessä edistäisi siviiliin paluuta tältä osin, koskaympäröivässä yhteiskunnassa naiset ja miehet elävät yhdessä. Laki ei kuiten-kaan määrittele periaatteen sisältöä näin eikä velvoita yhteistoimintoihin.Vankilaa ei voi pitää normaalina yhteisönä, eikä naisten ja miesten yhteistoimin-tojen perustelu tällä argumentilla ole työryhmän mielestä pitävä, koska vankila eimuiltakaan osin noudattele normaalin siviiliyhteiskunnan normeja.

Työryhmän mielestä vankeinhoidon ei valtion organisaationa tulisi olla tukemas-sa rakenteita, joissa heikossa elämäntilanteessa olevien naisten traumatisoitumi-nen voi jatkua ja mahdollisesti uudelleen aktivoitua, eikä ylläpitää sellaisiarakenteita, jotka häiritsevät naisten omaa pyrkimystä kuntoutumiseen. Tällaisiatilanteita voi työryhmän näkemyksen mukaan syntyä mies- ja naisvankienyhteistoiminnoissa, mikäli valvonta ei ole riittävää.

6.4.2 Sukupuolinen häirintä vankiloissa

Sukupuolinen häirintä tarkoittaa

• sukupuolisesti vihjailevia eleitä tai ilmeitä• härskejä puheita, kaksimielisiä vitsejä sekä vartaloa, pukeutumista tai

yksityiselämää koskevia huomautuksia tai kysymyksiä• pornoaineistoja, seksuaalisesti värittyneitä kirjeitä tai puhelinsoittoja• fyysistä koskettelua• sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevia

ehdotuksia tai vaatimuksia• raiskausta tai sen yritystä• halventavaa puhetta toisesta sukupuolesta• toisen sukupuolen alentamista• työpaikkakiusaamista silloin, kun se perustuu kiusatun sukupuoleen (www.

tasa-arvo.fi)

92

Sukupuolista häirintää ja painostusta voi tapahtua myös samaa sukupuoltaolevien vankien tai vangin ja työntekijän välillä. Sukupuolinen häirintä vankiloissaon tutkimuksellisesti haastava aihe eikä tutkimusta ole Suomessa tehty.Ulkomaisten tutkimusten mukaan vankien väliset raiskaukset ovat suhteellisenharvinaisia. yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan noin 2 % on joutunut toisenvangin raiskaamaksi. häirinnän esiintyvyys kasvaa, kun siihen sisällytetään myösmuunlainen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava käyttäytyminen,kuten tahdonvastainen sukupuolielinten koskettelu, ja kun häirinnän tekijä voiolla vanki tai henkilökuntaan kuuluva. Vankiloissa tapahtuvan sukupuolisenhäirinnän tutkimus käsittelee lähinnä angloamerikkalaisia vankeusjärjestelmiä,joissa sukupuolet ovat erillisissä laitoksissa. Seksuaalista väkivaltaa käsitteleväs-sä yK:n asiantuntijaryhmän raportissa vankiloissa olevat naiset määritelläänyhdeksi erityisen haavoittuvaksi ryhmäksi. (Kelly 2005, 3; Wolff & Shi & Blitz &Siegel 2007.)

yhteiset toiminnat saattavat lisätä vankien välisen sukupuolisen häirinnänmahdollisuutta ja tältä osin vaikeuttaa vankien omaa kuntoutumisprosessia.Vankien välisestä tai vankien ja henkilökunnan välisestä sukupuolisesta häirin-nästä ei ole Suomessa luotettavaa tietoa ja julkinen keskustelu asiasta onvähäistä. Vankilakyselyn tuloksista ilmeni, että vankiloissa on ilmennyt vankienvälistä epäasiallista sukupuolista käytöstä sekä painostusta sukupuoliseenkontaktiin. Vankiloissa on myös tapahtunut seksipalvelujen tarjoamista päihteitätai rahaa vastaan. henkilökunnan on vaikea havaita ja tunnistaa tilanteita,eivätkä vangit tuo niitä itse helposti esille. hankalat tilanteet ovat olleet moninai-sia ja liittyneet sekä vapaa-aikaan että työtoimintoihin. Vankilat ovat ratkaisseetasioita joko siirtämällä jommankumman vangin toiseen laitokseen tai laatimallaaikatauluja tai järjestämällä toimintoja uudelleen. Joissakin vankiloissa on estettynäkyvyys mies- ja naisosastojen välillä ja pyritty tilallisten uudelleenjärjestelyjenkautta vähentämään mies- ja naisvankien keskinäistä kanssakäymistä.

Sukupuolinen häirintä ja painostus ovat herkkäluonteisia asioita, joista sitäkokeneiden ei ole helppo puhua ja siitä syystä vankiloiden henkilökunnan tietoonei tule kaikki epäasiallinen käyttäytyminen. Tasa-arvoisen ja turvallisen vankilail-mapiirin luomiseksi on tärkeää, että vankiloiden työntekijöitä koulutetaantunnistamaan sukupuolista häirintää ja että vankiloissa laaditaan käytännöntoimintaohjeet seksuaalisen häirinnän käsittelemiselle. esimerkiksiKriminaalihuoltolaitos on laatinut hyvän kohtelun toimintaohjeen.

Vankeinhoidon ja Kriminaalihuoltolaitoksen periaateohjelmassa velvoitetaanvankeinhoidon työntekijöitä toimimaan työssään ammatillisesti. Ammatillisuuteenmääritellään kuuluvaksi muun muassa työn jatkuva arviointi ja kehittäminen,yhteistyökyky sekä omien vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja tuen ja kontrollinkäyttäminen työssä. Lisäksi ammatillisuuteen kuuluu myös taito asettaa työntavoitteet etusijalle silloinkin, kun ne tuntuvat olevan ristiriidassa henkilökohtais-ten tunteiden kanssa. (Vankeinhoitolaitoksen…1998.)

93

Työryhmä esittää toimintojen järjestämistä naisille erikseen miehistäerityisesti kuntouttavissa toiminnoissa.

Kuntoutuksen tulee perustua luottamukselliseen ja avoimeen ilmapiiriin,jossa jokaisella on mahdollisuus keskittyä omaan kuntoutusprosessiinsa.Työryhmän näkemyksen mukaan tämä mahdollisuus saattaa heikentyänaisten ja miesten yhteisissä toiminnoissa.

Häirintätapauksia varten tulee olla selvät vahvistetut toimintakäytännöt japuuttumiskynnyksessä tulee olla nollatoleranssi.

nopea puuttuminen vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja vahvistetut toiminta-käytännöt varmistavat sen, että sukupuoliseen häirintään puututaankaikissa vankiloissa toivottavalla tavalla.

Pornograafista materiaalia ei tule sallia vankilatiloissa. Tämä on erityisentärkeää niissä vankiloissa, joissa on naispaikkoja.

Pornograafisen materiaalin esillä olo täyttää Valtioneuvoston tasa-arvo-sivuilla määritellyn sukupuolisen häirinnän kriteerit ja saattaa loukatanaispuolisia vankeja sekä työntekijöitä.

6.5 Terveydenhuolto ja toiminnat

Vankeuslain mukaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vanginvalmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa jasijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen vankeusaikana.Toimintaan osallistumisen tavoitteena on, että vankiloiden järjestämän taihyväksymän toiminnan tulee vahvistaa vangin valmiuksia rikoksettomaanelämäntapaan, ylläpitää ja parantaa vangin ammattitaitoa ja osaamista sekätyö- ja toimintakykyä ja tukea vangin päihteetöntä elämäntapaa. Toiminnallatarkoitetaan työtä, koulutusta tai muita vangin valmiuksia edistäviä toimintoja.rangaistusajan suunnitelma ohjaa vangin osallistumista hänen muutostarpei-densa kannalta perusteltuihin toimintoihin. (Vankeuslaki 767/2005) Vanginkanssa laadittava rangaistusajan suunnitelma ja sen toteutumisen seurantavarmistavat sen, että vankeusajasta muodostuu tavoitteellinen ja suunnitelmalli-nen prosessi, joka edistää vangin rikoksettomuutta ja selviytymistä vapaudessa.

Vankiloissa rangaistusajan suunnitelman toteuttamisen tulee perustua kokonais-kuntoutuksen periaatteeseen, jossa vangeille järjestettävät toiminnot ovattasa-arvoisia toisiinsa nähden. Kuntouttava vankeinhoitotyö rakentuu työtoimin-nasta, opiskelusta, sosiaalityöstä, päihdetyöstä, terveydenhuollosta, mielenter-veystyöstä, rikossidonnaisesta ohjelmatoiminnasta, arkielämän taitoja kehittä-västä toiminnasta, muusta ohjelmatoiminnasta sekä vapaa-ajantoiminnasta.Kuntoutuksen tavoitteena on edistää vankien fyysistä, psyykkistä ja sosiaalistatoimintakykyä ja myötävaikuttaa uusintarikollisuuden riskin pienentämiseen.

94

rangaistusajan suunnitelmassa tulee arvioida vangin edistymistä ja kehitystäkaikkien toimintojen osalta.

6.5.1 Terveydenhuolto ja mielenterveyspalvelut

naisvankien moninaisen fyysisen ja psyykkisen sairastavuuden vuoksi heidänkuntoutustaan kehitettäessä on kiinnitettävä entistä enemmän huomiotaterveydenhuoltopalvelujen saatavuuteen. naisvangeista osa tarvitsee psykotera-peuttista apua sen vuoksi, että rikoksen tekeminen ja vankilaan tuleminen ovatitsessään kriisi ja trauma. naisissa on myös psyykkisesti sairaita, joiden mielen-terveysongelmat ovat pitkään kestäneitä ja usein jo lapsuudessa alkaneita.

erityisesti huomiota tulee kiinnittää naisvankien mielenterveysongelmien hoitoon.Samalla henkilöllä saattaa myös olla sekä mielenterveys- että päihdeongelmia.Vankiloiden henkilökunnan tulee ohjata mielenterveysongelmista kärsiviänaisvankeja sopivien kuntoutusmuotojen piiriin. yksilötyö on tärkeä kuntoutus-muoto mielenterveysongelmista kärsivien kuntoutuksessa. Terveydenhuollonammattihenkilöiden järjestämä terapia yksilötyönä soveltuu mielenterveyshäiriöi-den hoitoon. myös ryhmäterapiamahdollisuuksia voidaan hyödyntää. erityisestielinkautista ja pitkää tuomiota suorittaville on kohdennettava terapeuttisiapalveluja. (Väkeväinen 2005.)

naisvankien kanssa työskenneltäessä nousevat esille myös seksuaaliterveyteenliittyvät kysymykset osana terveyden edistämistä. niiden käsittely asiakastyössäedellyttää seksologiaan erikoistuneita sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä.Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat osa naisvankien monimutkaistamielenterveysongelmien ja päihteidenkäytön vyyhtiä. naiset ovat usein kokeneet

95

seksuaalista hyväksikäyttöä ennen vankilaan tuloa. huumausaineriippuvaisillenaisille huumeiden hankintaan liittyy toisinaan itsensä altistamista traumatisoivilleseksuaalisille kokemuksille eikä omia koskemattomuuteen liittyviä rajoja osataasettaa ja valvoa. Käsitys omasta koskemattomuudesta ja itsemääräämisoikeu-desta voi olla erilainen kuin mitä yleensä väestöön kuuluvilla. (Väyrynen 2007.)naisvankien kuntoutukseen tulee kuulua heidän seksuaaliterveytensä paranta-minen sekä seksuaalikasvatuksen ja seksuaaliongelmien ja -traumojen työstämi-nen seksuaaliterapian keinoin (ryhmä- tai yksilöterapia).

Työryhmän suositukset

Naisten terveydentilaan liittyviin tarpeisiin tulee kiinnittää erityistä huomio-ta. Mikäli vankilassa ei ole tarjolla sopivia tai tarpeellisia terveyspalveluja,tulee näitä hankkia ostopalveluna ulkopuolelta. Päihdekuntoutuksenyhteydessä tulee ottaa huomioon psyykkiset ongelmat.

Vankiloissa on erityisesti puutetta mielenterveyspalveluista, jotka olisivattarpeen naisvankien laaja-alaisten mielenterveysongelmien vuoksi.

Raskaana olevien naisvankien synnytys- ja perhevalmennusta tuleekehittää vankiloiden ja neuvoloiden yhteistyössä.

naisvangit ovat heikommassa asemassa perhe- ja synnytysvalmennuksensuhteen kuin muuhun väestöön kuuluvat.

6.5.2 Työtoiminta

Työryhmä ehdottaa naisten työtoiminnan monipuolistamista. naisten työtoimin-nan ideoimisessa tulisi käyttää innovatiivista otetta ja pyrkiä kehittämään naisillemyös muita työtoiminnan muotoja kuin perinteinen käsityö. Käsityöpainotteistatyötoimintaa kritisoidaan siitä, että se vahvistaa traditionaalista sukupuoltenvälistä segregaatiota. yhteistyötä työvoimaviranomaisiin tulee tiivistää, jottanaisten vankeusajan työtoimintaa voidaan kehittää realistisemmaksi siviilissätyöllistymistä ajatellen.

Työtoiminnan järjestämisessä on otettava huomioon naisten määrä ja toiminnanjärjestäminen sekaryhmälle tai vain naisille. Työryhmä kannattaa toimintamahdol-lisuuksien lisäämiseksi naisten ja miesten osallistumista samoihin työtoimintoi-hin, mikäli valvonta voidaan järjestää riittäväksi. Valvonnan tulee olla riittävääyhteisissä työpisteissä, jotta häiritsevältä käyttäytymiseltä vältyttäisiin. yhteisentyötoiminnan järjestäminen naisille ja miehille monipuolistaa naisten mahdolli-suuksia osallistua työtoimintaan.

Vankeuslaki jakaa rangaistusaikana tehtävän työn ammattityöhön, jonka tarkoi-tus on ylläpitää vangin työtaitoa ja edistää työllistymistä; sekä valmentavaan

96

työhön, jonka tarkoitus on kuntouttaa ja parantaa vangin työkykyä ja työval-miuksia. naisvangeille työtoiminta on pääasiassa valmentavaa työtä. naistentyöllistämisessä tulee ottaa huomioon, että työtoimintaan osallistuminen tapah-tuu rangaistusajan suunnitelman mukaisesti.

Työtoiminnalla on erilaisia merkityksiä vangeille ja merkitykset voivat olla sidok-sissa rangaistuksen vaiheeseen. naisvankien taustat ovat erilaisia ja työllä voiolla erilainen merkitys koulutetulle vangille, jolla on pitkä työhistoria, kuin jopitkään eläkkeellä olleelle. Käsitöillä ja askartelulla on usein myös terapeuttistamerkitystä ja se voi tukea vankila-ajasta selviämistä, vaikka ne eivät edistäisityöllistymistä ammatillisesti. Lisäksi työnteko voi opettaa ja totutella rutiineihin.

naisten työtoimintaa kehitettäessä on tärkeää muistaa, että naisilla tulee ollayhtäläinen mahdollisuus kuin miehillä paremmin palkattuun työsiirtolatyöhön.

Työryhmä ei ole voinut syvällisesti paneutua naisten työtoiminnan kehittämiseen,mutta katsoo, että se tulee ottaa selkeästi omana kokonaisuutena huomioonrikosseuraamusviraston meneillään olevassa Työtoiminnan tuottavuusselvityk-sessä.


Naisten työtoiminnan vaihtoehtoja tulee monipuolistaa. Työtoimintaahyödynnetään oppisopimuskoulutuksessa.

naisten työtoiminta on yksipuolista ja keskittynyt perinteiseen käsityötoi-mintaan.

Oppisopimuskoulutus lisää ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksiatyötoiminnan yhteydessä.

Työtoimintaa voidaan järjestää sekaryhmissä, mikäli riittävä valvontapystytään järjestämään.

yhteinen työtoiminta miesten kanssa voi mahdollistaa monipuolisempaatyötoimintaa naisille. monipuolinen työtoiminta edesauttaa työllistymistävapaudessa.

Siviilityömahdollisuuksien käyttö tulee selvittää nykyistä johdonmukaisem-min osana rangaistusajan suunnitelman mukaisia toimintoja.


Naisvangeille tulee taata ainakin jossakin avovankilassa mahdollisuusparhaiten palkattuun ammattityöhön.

Perusteena naisten tasa-arvoinen kohtelu ja samanpalkkaisuus.

97

Rikosseuraamusviraston työtoiminnan selvityksessä naisvankien työtoi-minta otetaan yhdeksi kehittämiskohteeksi edellä mainittujen suuntaviivo-jen pohjalta.

Työtoiminnan selvitys tarkastelee työtoiminnan kokonaisuutta ja naisvanki-en työtoiminnan tulee noudattaa samoja linjoja kuin työtoiminta yleensä.

6.5.3 Koulutus

naisille ei ole tällä hetkellä ammatillista koulutusta tarjolla missään vankilassa,mutta Turun vankilaan ollaan suunnittelemassa ammatillista koulutusta. ylipuolet sekä nais- että miesvangeista haluaisi heille tehdyn kyselyn perusteellapäästä ammatilliseen koulutukseen. noin neljänneksen toiveet kohdistuvatyleissivistävään koulutukseen. Vain kolmannes ei halua ollenkaan kouluttautua.naisilla on miehiä positiivisempi käsitys opiskelun hyödyllisyydestä ja mielenkiin-toisuudesta ja he haluaisivatkin monipuolisia opiskelumahdollisuuksia. (Koski &miettinen 2007, 53, 55, 100.)

Työryhmä ehdottaa ammatillisen koulutuksen järjestämistä naisille aloilta, joillaon realistisia työllistymismahdollisuuksia. Vankeinhoidon tulisi yhdessä työllisyys-asiantuntijoiden kanssa selvittää, minkälaisia työpaikkoja tällä hetkellä on tarjolla,ja suunnitella tämän pohjalta ammatillista koulutusta opetusviranomaistenkanssa. Ammatilliseen koulutukseen osallistuminen jossain vaiheessa vankeus-tuomiota on yksi todellinen toimintavaihtoehto pitkää tuomiota suorittavillenaisvangeille, joiden yhteiskuntaan sijoittumismahdollisuuksia voidaan parantaakoulutuksella.

naisvankien ammatillinen koulutus tulee järjestää valtakunnallisenahämeenlinnan ja Turun vankiloissa, joissa on riittävä määrä naisvankeja osallis-tumaan koulutukseen. Koulutuspaikkojen tulee olla valtakunnallisia, joihinvoidaan osallistua kaikilta alueilta. Keskitetty ammatillinen koulutus on työryh-män ehdotuksen mukaan tarkoitettu pelkästään naisille. muissa laitoksissajärjestettävä opetustoiminta voi olla yhteistä miesvankien kanssa, mikäli valvon-taa pystytään järjestämään riittävästi.

myös naisvankien koulutuksen kehittämisessä tulee ottaa huomioonrikosseuraamusviraston Opetusstrategiassa asetetut suuntaviivat(Vankilaopetuksen strategia... 2008).

Työryhmän suositukset lyhyelle aikavälille

Työryhmä kannattaa naisvangeille suunnatun heidän tarpeidensa mukai-sen ammatillisen koulutuksen järjestämistä valtakunnallisenaHämeenlinnassa ja Turussa.

98

naisille ei ole tällä hetkellä ammatillista koulutusta ja riittävän suurenryhmän saamiseksi kokoon koulutuksen tulee olla valtakunnallista. Turun jahämeenlinnan vankilat soveltuvat valtakunnalliseen toimintaan suurennaisvankipaikkamäärän vuoksi.

Opintolupamahdollisuuksien käyttö tulee selvittää nykyistä johdonmukai-semmin osana rangaistusajan suunnitelman mukaisia toimintoja.

6.5.4 Kuntoutus

naisvankien vankeusaikaisessa kuntouttamisessa on työryhmän mielestä moniakehittämisalueita. yleinen kehittämistarve koko vankeinhoidolle on lisätä naisillesuunnattua kuntoutusta ja järjestää sitä organisoidusti aluevankiloiden sisällä jaaluevankiloiden välillä. erityisesti sopivan päihdekuntoutuksen puute vaikeuttaanaisten rangaistusajan suunnitelmien noudattamista. Vankiloissa ei ole Vanajaalukuun ottamatta juurikaan käytössä naisten tarpeista lähteviä päihdekuntoutus-tai muita ohjelmia, vaan naisosastoilla mahdollisesti järjestettävä kuntoutus onsukupuolineutraalia ja toisinaan yhteistä miesvankien kanssa.

Työryhmä on tarkasteltuaan naisille laadittuja riski- ja tarvearvioita, terveystutki-muksen tuloksia, naisvankeihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta sekä hyödyntämällätyöryhmän kokemustietoa vankeinhoidosta päätynyt ehdottamaan naisilleerityisesti kehitettäviksi kuntoutusmuodoiksi päihteisiin, mielenterveyteen,väkivaltatraumaan ja äitiyteen liittyviä toimintoja (vrt. rikosseuraamusalanohjelmatyön linjaukset 2008).

Lisäksi työryhmä kannattaa ajatusta muovata jo olemassa olevia kuntoutusohjel-mia naisille sopivammiksi. On kuitenkin otettava huomioon, että suuri osanaisista on vankilassa vain lyhyen aikaa, jolloin ehditään lähinnä motivoida heitäpäihteettömyyteen, auttaa alkuun kuntoutuspolulla ja ohjata edelleen yhteiskun-nan palveluiden piiriin. Liitteessä 5 on esitelty naisille suunnattuja palveluja jaohjelmia erityisesti kuntoutukseen liittyen ja mahdollisia yhteiskumppaneita.Toiminnan esittelyn tarkoituksena on antaa kuva siitä, minkälaisia naisvankejahyödyttäviä toimintoja on jo nykyisin saatavilla, joita vankeusajan kuntoutuksenjärjestämisessä voi hyödyntää.

Naiserityinen lähestymistapa kuntoutukseen

Työryhmä pitää tärkeänä kuntoutuksen kehittämistä naisten erityistarpeitavastaavaksi. Kansainvälisessä tutkimuksessa on havaittu naiserityisen kuntou-tuksen olevan tehokkaampi keino kuin miehille suunnattujen kuntoutusmuotojenkäyttö naisvankien uusintarikollisuuteen vaikuttamisessa. Tällöin voidaanpaneutua naisvankien niihin riskeihin, joilla on merkitystä naisten irrottautumises-sa rikoskäyttäytymisestä. naisvankien erityistarpeet on useissa kansainvälisissätutkimuksissa kytketty naisvankien laaja-alaiseen traumatisoitumiseen fyysisen ja

99

seksuaalisen väkivallan uhrikokemusten myötä, mielenterveys- ja päihdeongel-miin sekä ongelmiin äitiydessä. näihin tarpeisiin vastaaminen vaatii naiserityistälähestymistapaa ja riskiajatteluun liittyvän vastaavuusperiaatteen tulisi ollasukupuolisensitiivistä. (Farr 2007.)

Covington ja Bloom (2006) määrittelevät naisvankien kuntoutusta käsittelevässäartikkelissaan sukupuolisensitiivisten palveluiden perusteita ja teoreettisialähtökohtia. Vankeusaikaisten toimintojen kehittämisessä on heidän mukaansakuusi pääperiaatetta:

• Tiedostetaan, että sukupuolella on merkitystä. Naiset eivät välttämättähyödy samoista toiminnoista kuin miehet.

• Luodaan turvallisuuteen, kunnioitukseen ja arvokkuuteen perustuva ilmapiiri• Kehitetään käytäntöjä ja ohjelmia, jotka terveellä tavalla edistävät ja tukevat

naisten ihmissuhteita lapsiin, perheeseen, läheisiin ja yhteisöön.• Naisten päihteidenkäyttöön, traumaan ja mielenterveysongelmiin kohdiste-

taan palveluja, jotka ottavat nämä ongelmat kokonaisvaltaisesti huomioonsekä ovat kulttuurisesti sopivia.

• Naisten mahdollisuuksia parantaa sosioekonomista asemaansa kehitetään• Naisten vapautumisvaiheeseen ja sen jälkeiseen aikaan tarjotaan kokonais-

valtaista apua eri toimijoiden yhteistyöllä (Covington & Bloom 2006.)

Päihdekuntoutus

naisvangeille ei ole vankeinhoidossa päihdekuntoutuksessa jatkumoa, jokaalkaisi tutkintavankeuden motivoivalla kurssilla ja etenisi täytäntöönpanovankilanpäihdekuntoutuksen kautta avolaitokseen. naisten päihdekuntoutuksestapuuttuu kuntoutuksen välimuoto sellaisille naisille, joilla on päihdeongelma,mutta jotka eivät täytä päihdekuntoutusosastojen soveltuvuuskriteerejä. myösäiti-lapsiosastojen naisille tulisi tarjota mahdollisuus päihdekuntoutukseenvankilassaoloaikana, mikä valmentaisi heidän vapauteen siirtymistään lapsenkanssa. Tällä hetkellä lapsensa kanssa vankiloissa olevan naisten toiminta onlähes kokopäiväisesti lasten hoitoa. äideille tulisi myös huolellisesti suunnitellajatkumoa siviiliin.

Kaikissa vankiloissa tulisi olla mahdollisuus vähintään motivoivaan ja informoi-vaan päihdekuntoutukseen. Suljetuissa täytäntöönpanovankiloissa tämä tulisitoteuttaa sekä yksilö- että ryhmämuotoisena. Suljettujen vankiloiden naistenpäihdekuntoutusosastojen pääsykriteerien tulee olla yhdenmukaisia. Suljetuistavankiloista tulisi olla kuntoutusjatkumo avovankilaan.

naisvankien kuntoutusmahdollisuuksien parantamiseksi vankiloiden tulee ollanykyistä tiiviimmässä yhteistyössä ulkopuolisten päihdepalvelujen tuottajienkanssa. Tämä vastuu on aluevankiloilla, joiden tulee kartoittaa oman alueennaisille sopivia päihdekuntoutuslaitoksia ja ohjata omia sijoituslaitoksia ja

100

sijoittajayksikköä naisten sijoittelussa näihin. Päihdekuntoutuslaitoksista saatietoa muun muassa Stakesin kotisivuilta, jonne on kattavasti koottu tietoapäihdeasioista. Osoite on: http://neuvoa-antavat.stakes.fi/Fi/index.htm

Väkivaltatraumaan liittyvä kuntoutus

naisvankien kanssa työskentelevää henkilöstöä tulee kouluttaa tunnistamaannaisten traumatisoitumiseen liittyviä asioita, jotta vangin ohjaaminen jatkoon onsensitiivistä ja asianmukaista. henkilöstön koulutuksessa tulisi käydä läpiväkivallan uhrikokemusten merkityksiä uhrille ja vaikutuksia häneen sekäammatillisia tapoja kohdata tilanteita, joissa naisvanki vihjaa tai suoraan kertooomista uhrikokemuksistaan. naisvankien on hyvä tietää, että heidän kokemansaväkivalta on yleistä, jotta sen vuoksi olisi helpompi hakeutua hoitoon.Vankiloiden tulee tarjota tietoa hyväksikäytöstä ja väkivallasta vankilaan tulevillevangeille esimerkiksi tiedotuspaketin muodossa, jossa olisi tietoa tahoista, joistaväkivaltaan voi saada apua. naisvangeille voi myös järjestää yleisempiä tiedo-tusluonteisia tilaisuuksia väkivallan uhriksi joutumisesta, jolloin naisen ei tarvitsekertoa omista henkilökohtaisista kokemuksistaan, ellei hän halua. Väkivaltaantulisi tarjota tukea ja apua eri muodoissa, oma-apuoppaista yksilötyöhön jaryhmämuotoiseen keskusteluun. Vankilan sisällä järjestettävien ryhmien tuleeolla vankilaan suunniteltuja tai muokattuja, lyhytkestoisia, suljettuja ja suhteelli-sen strukturoituja vankien vaihtuvuuden vuoksi. naisvankien osallistuminenväkivaltainterventioihin tulee olla vapaaehtoista ja hoidon jatkuvuus tulee varmis-taa. (hooper 2003.)

Yksilötyö

yksilötyön kautta tapahtuvaa kuntoutusta tulee järjestää sellaisille naisille, jotkaeivät ole soveltuvia tai halukkaita ryhmämuotoiseen kuntoutukseen sekäryhmämuotoisen kuntoutuksen rinnalle. Kriisi- ja traumaterapeuttinen lähesty-mistapa ei ole vastakkainen vankeinhoidon strukturoiduille ohjelmille, vaan nevoivat täydentää toisiaan. yksilötyötä tekevien henkilöiden osaamista tulisipäivittää ja täydentää siten, että heillä olisi ammatillisia taitoja käsitellä tai ainakintunnistaa naisten päihdeongelmiin kytköksissä olevia muita naisvankien tyypilli-siä ongelmia, kuten itsensä vahingoittamista sekä fyysisen ja seksuaalisenväkivallan uhriksi joutumista. Vangit saattavat pyrkiä suojaamaan ryhmämuotoi-sessa kuntoutuksessa omaa yksityisyyttään toisilta vangeilta ja henkilökunnalta.Psykoterapeuttinen lähestymistapa tai terapeuttinen keskustelu sosiaali- taiterveysalan ammattilaisen kanssa voivat olla tilanteita, joissa vaikeassa jasotkuisessa elämäntilanteessa oleva naisvanki saa koottua voimiaan paremminkuin ryhmässä. (Granfelt 2007a; 2007b.)

mielenterveysongelmat kietoutuvat naisilla osaksi päihdeongelmaa, rikoksentekemistä ja omaa traumaattista menneisyyttä. Tämän vyyhdin aukaisemista eivoi sitoa yksinomaan päihdekuntoutuksen varaan. Vankiloissa on myös naisia,

101

jotka kärsivät mielenterveydenhäiriöistä, mutta eivät ole päihdeongelmaisia.esimerkiksi suurehko osa henkirikoksen tehneistä naisista on syyllistynyt vainyhteen rikolliseen tekoon ja pitkä vankeustuomio on itsessään hyvin traumaatti-nen kokemus, josta selviäminen vaatii terapeuttista työskentelyä.


Naisvankien kuntoutusta tulee kehittää naisten riski- ja tarvearvioista jaterveystutkimuksesta ilmeneviä tarpeita paremmin vastaavaksi.Kehittämisessä tulee erityisesti ottaa huomioon väkivalta (nainen sekäuhrina että tekijänä), seksuaalikysymykset, mielenterveysongelmat japäihdeongelmat.

nykyiset toiminnat eivät vastaa naisvankien tarpeita riittävästi. naisvankienkuntoutuksesta puuttuu riittävä toiminnallinen jatkuvuus, jolla voidaansuunnitelmallisesti vaikuttaa naisten kuntoutumiseen ja uusimisriskiin. Tätäedellyttää mm. Vankeinhoitolaitoksen päihdestrategia.

Ryhmämuotoista naiserityistä kuntoutusta järjestetään valtakunnalliseltapohjalta Hämeenlinnan ja Vanajan vankiloissa. Toimintaa kehittämäänasetetaan hanke, joka koskee kuntoutusta Hämeenlinnan ja Vanajanvankiloissa sekä kuntoutukseen liittyvien jatkumoiden toteuttamista.

naiserityisen ryhmämuotoisen kuntoutuksen järjestäminen keskitetystimahdollistaa laadukkaan toiminnan ja riittävät ryhmäkoot.rikosseuraamusvirasto käynnistää vuonna 2008 hankkeen, jossa kehite-tään naisille suunnattua valtakunnallista kuntoutusta ja kuntoutusjatkumoavankiloiden kesken ja vankilasta vapauteen.


Tutkintavangeille järjestetään motivoivaa ja informoivaa päihdekuntoutus-ta.

Päihdeongelmien käsittely tulisi alkaa välittömästi vankilaan tulon jälkeen.Tällä voidaan luoda pohjaa rangaistusajan suunnitelmalliselle kuntouttavalletoiminnalle.

Vankeusvangeille järjestetään suljetuissa vankiloissa yksilötyön rinnallaainakin motivoivaa ja informoivaa ryhmämuotoista kuntoutusta, josta onkuntoutusjatkumo pidempään ohjelmaan suljetussa vankilassa ja sieltäedelleen avovankilaan.

Kaikissa suljetuissa vankiloissa tulee järjestää vähintään lyhyitä informoiviatai motivoivia päihdeohjelmia.

Ryhmämuotoinen kuntouttava toiminta tulee järjestää naisille erikseenmiehistä.

102

erillisissä ryhmissä voidaan paremmin varmistaa osallistujien keskittyminenkuntoutukseen ja sitä kautta toiminnan vaikuttavuus.

Vankilat, joissa ei ole riittävää henkilökuntaa tai kuntoutusasiantuntemus-ta, hankkivat tarpeen mukaan mielenterveyspalveluita sekä päihde- ym.kuntoutusta ulkopuolisilta palveluntarjoajilta.

Ostopalveluiden käyttäminen mahdollistaa joustavan ja monipuolisentoiminnan järjestämisen.

Naisten sijoitusta ulkopuolisiin kuntoutuslaitoksiin tulee käyttää, jospäihde- tai muu kuntoutus on rangaistusajan suunnitelman mukaista,mutta sitä ei ole mahdollista järjestää vankilan sisällä.

Ulkopuolinen sijoitus voi korvata avolaitossijoituksen lähellä vangin koti-paikkaa ja tarjoaa vankilaa siviilimäisemmän kuntoutusympäristön.Ulkopuolinen sijoitus mahdollistaa joustavan ja yksilöllisen toiminnanjärjestämisen yhteiskunnan palvelujärjestelmässä.

Valvottuun koevapauteen sijoituksia tulee käyttää järjestelmällisestiedistämään vangin sijoittumista yhteiskuntaan.

Oikeusministeriön asettamat tulostavoitteet edellyttävät, että koevapaudenkäyttöä lisätään toimintakaudella naisten kohdalla noin puolella. naistenalhaisen uusimisriskin vuoksi koevapauden käytön lisääminen on mahdol-lista.

103

7. NAISVANKIEN KANSSATYÖSKENTELEVÄHENKILÖSTÖ

7.1 Resurssitilanne

Työryhmän tekemän kyselyn mukaan naisosastojen henkilöstöresurssit ovatvaihtelevia, mutta useiden vankiloiden yleinen ongelma on henkilöstövaje, mikäheijastuu myös naisosastojen henkilöstöön. Kyselyn vastauksissa nousi esiinerityisesti yksilötyötä tekevien virkailijoiden puute. miesvankiloiden yhteydessäolevilla pienillä naisosastoilla ei välttämättä ole omaa henkilökuntaa, vaanvankilan miesosastoille suunnattu henkilökunta on vastuussa naisosastosta.Kyselyssä otettiin esille, että tällöin naisvankien asiat eivät ole kenenkäänvastuulla erityisesti. Lisäksi työryhmässä esitettiin huoli siitä, että tällaisissatilanteissa henkilökunnalla ei ole ammatillisia taitoja tunnistaa nimenomaannaisvankien tarpeita ja ohjata heitä adekvaattien palveluiden piiriin. Joissakinvankiloissa naisvankiosastot on heikommin resursoitu henkilöstön määränsuhteen kuin vastaavat miesosastot. yhtä vartijaa kohden on enemmän nais-vankeja ja joissakin vankiloissa naisosaston vartija joutuu hoitamaan myös muitatehtäviä tai hoitamaan useita osastoja samanaikaisesti. Tällöin naisosastontoimiminen jää liiaksi yhden tai kahden virkailijan varaan ja henkilökunnanväsyminen ja sairauspoissaolot voivat edelleen huonontaa tilannetta.

Kyselyssä tuotiin esille se, että joidenkin vankiloiden kokemusten mukaannaisvangit ovat miesvankeja työllistävämpiä ja siksi henkilöstötarve on suurempikuin miesosastoilla. naisvangeilla on usein monimutkaisia perhetilanteita jalastenhoitojärjestelyjä selvitettävänään, mikä näkyy myös esimerkiksi sosiaali-työntekijöiden työssä. naisvankien monitahoinen sairastavuus työllistää henkilö-kuntaa erilaisten terveydenhoitojärjestelyjen kautta.

Työryhmän näkemyksen mukaan naisvankiosastolla tulee olla oma vastuuhenki-lö ja hänellä työpari. Ainoastaan siinä tapauksessa, että osasto on hyvin pieni,tehtäviin tulisi voida sijoittaa muita vastuita.

naisvankikysymyksen ei tule olla yksittäisten naisosastoilla työskentelevienhenkilöiden tai yksittäisten vankilan johtajien vastuulla. niiden vankiloiden, joissanaispaikkoja on, tulee sisällyttää naisvankikysymys toimintapolitiikkaansa jakaikkiin toimintaa koskeviin asiakirjoihin ja kannanottoihin, kuten vankilanjärjestyssääntöön. Tämän tulee työryhmän näkemyksen mukaan olla valtakun-nallinen linjaus siten, että se on automaattista naispaikkoja sisältävissä vankilois-sa eikä ole riippuvaista yksittäisten virkamiesten ”naisasiamyönteisyydestä”.

104

7.2 Koulutustarve

Työryhmän kyselystä nousi esille vankeinhoitohenkilökunnan koulutustarpeet,jotka koskevat naisvankien erityiskysymyksiä. Koulutustarpeet sijoittuvat vartijoi-den perustutkintokoulutukseen sekä muun vankeinhoitohenkilökunnan täyden-nyskoulutukseen. Vankeinhoitohenkilökunnalle tulee työryhmän näkemyksenmukaan järjestää valtakunnallisesti täydennyskoulutusta, jossa käsitelläänseksuaalisuuteen, äitiyteen, mielenterveysongelmiin, päihdeongelmiin ja väkival-taan liittyviä asioita. Koulutuksessa tulisi käydä myös asenteisiin ja ennakkoluu-loihin liittyviä tekijöitä läpi.

Työryhmän kyselyssä esitettiin ajatus siitä, että naisvankien kanssa työskentele-vän henkilökunnan yhteisiä kokoontumisia voitaisiin lisätä, jolloin arjesta nouse-vat tarpeet ja hyvät toimintatavat tulisivat jaetuksi paremmin vankiloiden kesken.esimerkiksi ruotsissa on ammattilaisten verkosto, johon kuuluu naisvankienkanssa työtä tekeviä, kuten naisvankiloiden ja naisosastojen johtajia, sekäavohuollon ja keskusviraston edustaja.

Koska Vanajan ja hämeenlinnan vankiloissa kehitetään jatkossa naiserityistätoimintaa, niiden asiantuntemus on keskeinen uuden tiedon välittämisessämuille naisvankiloille.


Etelä-Suomen aluevankilan kehittämistehtäviin kuuluu naislähtöisenkuntoutuksen kehittäminen ja asiantuntijatiedon välittäminen muillealuevankiloille mikä tulee ottaa huomioon aluevankilan resursoinnissa.

etelä-Suomessa kehitetään naisvankeihin liittyvää kuntoutusta työryhmänesittämässä hankkeessa. Kehittämistyön ja naisvankien kanssa työskente-lyn perusteella etelä-Suomen aluevankilalla on naisvankeihin liittyvääasiantuntemusta, jota tulee käyttää koulutuksessa ja tiedon välittämisessämuille aluevankiloille.

Vankilan henkilökuntaa tulee kouluttaa sukupuolisen häirinnän tunnistami-seen ja siihen puuttumiseen.

nopealla puuttumisella on sukupuolista häirintää ennaltaehkäisevä vaiku-tus.

7.3 Sijoittajayksiköiden henkilöstö

Työryhmässä nostettiin esiin naisvankien erityisongelmat ja niiden tunnistaminenjo riski- ja tarvearviota ja rangaistusajan suunnitelmaa laadittaessa, mikä edellyt-tää siihen liittyvän asiantuntemuksen lisäämistä sijoittajayksiköissä. naisvankien

105

riski- ja tarvearvioiden laatimisen keskittäminen nimetyille erikoissuunnittelijoillevoi auttaa tehtävään keskittymistä. näiden erikoissuunnittelijoiden tulee lisätä japarantaa valmiuksia tunnistaa erityisesti naisvangeille tyypillisiä riskitekijöitäkouluttautumalla ja osallistumalla aihealueesta järjestettyihin tilaisuuksiin myösvankeinhoidon ulkopuolella. heidän tulee myös olla ajan tasalla naisten sijoittelu-ja kuntoutusmahdollisuuksista. naisten uusimisriskitekijöiden ja naisille tyypillis-ten ongelmien tunnistaminen on tärkeää jo sijoitteluvaiheessa, koska tämä luopohjan koko rangaistusajan suorittamiselle.



7.4 Kehittämis- ja tutkimustoiminta

Oikeusministeriön tutkimusstrategian taustaselvityksessä (ervasti 2007) koroste-taan tiedon ja tutkimuksen merkitystä ministeriön päätöksenteon ja suunnittelunpohjana. Selvityksessä Rikosseuraamusten tutkimus Suomessa (Smolej 2005)naisvangit määritellään yhdeksi erityisryhmäksi, josta tarvittaisiin lisää tietoa.Perustutkimuksen lisäksi työryhmä ehdottaa seuraavaa:

Työryhmän näkemyksen mukaan naisvankeihin liittyvää tutkimusta tulisiresursoida muun muassa seuraavista aiheista: naisten rikospolut jarikoksenteon mallit sekä uusimisriskit, naisille suunnattujen mielenterveys-palvelujen nykyiset toteutusmuodot ja kehittämistarpeet sekä vapautumi-seen liittyvät erityiskysymykset. Erityisenä näkökulmana tutkimuksissatulee olla romaninaiset vankiloissa.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan naisvangeistatarvitaan lisää tietoa. Suomessa tehty kriminologinen tutkimus on keskitty-nyt pääasiassa miesten rikollisuuden tutkimiseen ja miesten vankilakoke-musten analysointiin.

106

English summary

A working group on female prisoners has examined the allocation and activityneeds of female prisoners and prepared a plan concerning the allocation offemale prisoners in district prisons.

Women’s share of all prisoners has been rising worldwide. in Finland, the shareof female prisoners has increased from 3.5 % to 7 % in 15 years. On 1 January2008, the number of female prisoners was 236. The most common offenceamong female prisoners is violent offence, i.e., nearly half of them have com-mitted such an offence. Slightly over half of female prisoners are in prison forthe first time while 30 % of all prisoners are first timers. Approximately 40 % ofboth women and men stay in prison less than three months, prisoners serving aconversion sentence for unpaid fine usually under one month, and remandprisoners somewhat over three months. in 2007, only about a fifth of femaleprisoners were released from an open prison whereas every third male prisonerwas released from an open institution. According to a research of Kimmohypén, around 40 % of female prisoners and over half of male prisonersreoffended within three years of the release.

The average age of female prisoners is 37 years and over one third of them aremarried or live with someone. Approximately two thirds have children. half ofthe underage children are in foster homes or in a child welfare institution. inmany ways, long-term female prisoners have more problems with socialrelationships compared with men. nearly three quarters of women have experi-enced violence in their close relationships whereas only one quarter of men hashad similar experiences. Over 60 % of female prisoners do not receive supportfrom their partners to live without crime whereas two thirds of male prisonerslive in a relationship that promotes crime-free lifestyle. in addition, women areassessed to have poorer parental skills and relationships with children compa-red with men. On the other hand, male prisoners are more often connected toacquaintances that encourage criminal behaviour. About three quarters ofwomen and slightly less men had not been able to manage their expenses inthe civilian life and, therefore, had often received income support. many haveproblems with managing their financial matters and housing situation.

The morbidity of both female and male prisoners is considerably higher incomparison with the general public. Based on the preliminary data of the healthresearch on prisoners, over half of women have an alcohol problem and evenmore have a drug abuse problem. The most popular drug used by women isamphetamine but the substance abuse is often combined use. Differentpersonality disorders, panic disorder, and depression are also common amongfemale prisoners. They also suffer from somatic illnesses such as hepatitis C.Almost all of them need health care services because of substance use, mentalhealth problems, or because of somatic illnesses. Additionally, according to the

107

risk and needs assessments of long-term prisoners, substance use increasesthe risk of recidivism of both female and male prisoners considerably. Two thirdsof women have inadequate problem solving skills and half of them have poorself-control. Compared with women, men are more likely to have target-orientedaggressiveness, difficulties with identifying their problems, and pro-criminal andhostile attitudes.

Women take more responsibility for their offences than men and they haveslightly more positive attitude towards education and work. The educationalbackground of both groups is low. Women are also clearly more motivated towithdraw from criminal behaviour than men. Women have slightly higher motiva-tion to get treatment for alcohol problems whereas men have higher motivationto get treatment for drug abuse problems.

Prisoners receive a sentence plan, which aims to promote abilities to livewithout crime and reintegrate into the society. The most common goals statedin the sentence plans of both female and male prisoners were the achievementof vocational skills and employment as well as the abstinence from substances.Two thirds of women and three quarters of men require more emphasis oneducation and employment. The majority of prisoners need substance rehabili-tation. The thinking methods of nearly every other female prisoner and almostas many male prisoners should be developed.

Both female and male prisoners need various services when they are released.Almost a third of women require help in getting an accommodation and most ofthem need employment services. many of them want to find out if they areeligible for pension or education. Other commonly needed services include deptcounselling and substance abuse treatment.

There are little activities meant for female prisoners and rehabilitation is arrangedonly occasionally, which hamper the realisation of women’s sentence plans. Themain target of the working group was to discover whether the possibilities offemale prisoners to participate in activities would improve if they were arrangedfor a bigger group nationwide or is the vicinity of the domicile, which is not,however, realised very well in the larger district prisons, more important.

international treaties and recommendations prohibit discrimination on theground of sex and recommend that female and male prisoners are accommo-dated separately. The social isolation of women should be avoided by placingthem together with other female prisoners. The special needs of female priso-ners have to be taken into account in the planning of their sentence terms. ineurope, there are various practices of allocating female prisoners but the mosttypical practice is that there are one or more women’s prisons in the countryand, in addition, women’s wards in men’s prisons. This is also how it is organi-sed in Finland. nevertheless, international research on female prisoners critici-ses the establishment of small women’s wards in men’s prisons.

108

The working group supports the arrangement of nationwide group rehabilitationand vocational education for female prisoners and suggests that a developmentproject to develop activities especially for women should be established.Arranging group rehabilitation is justified due to its effectiveness. A largernumber of prisoners in the same institution make it possible to organise groupscost-efficiently. Participation in rehabilitation separate from men advances therehabilitation process of women and reduces sexual harassment. The centrali-sation of the expertise makes it easier to develop the personnel’s knowledge ofworking with female prisoners. The decentralisation of female prisoners in smallwards may endanger the benefits of bigger clusters. nevertheless, the sentenceterms of women may include both allocation near the place of domicile andparticipation in nationwide activities according to the need.

On 16 march 2008, there were 223 closed prison places for women (inhämeenlinna, Konnunsuo, Oulu, Pelso, Pyhäselkä, Turku, Vaasa, and Vantaa)and 64 open prison places (in Vanaja, Köyliö, and ylitornio), which added up toa total of 287 places. On the whole, the number of places is enough but,regionally, there is lack of places in Southeastern and eastern Finland. The lowamount of the open prison allocations of female prisoners depends more on theallocation practices than on the lack of places. On the other hand, the locationof the open institutions is probably not the best possible. The working groupthinks that, in the long run, the continuation of Köyliö Unit should be consideredcritically because its location does not contribute to the preparation for freedomvery well. The working group has reviewed that, along with or instead of usingopen institutions, the activities connected to the release phase could bemanaged by increasing the number of placements in outside institutions or byestablishing a new type of release unit or units where the activities would bebased on the services produced by other interest groups. The working groupsuggests that, in co-operation with the interest groups, it should be clarifiedwhether the release phase could be organised so that the prisoners’ reintegrati-on into the society would be easier.

The possible introduction of a new supervision sentence reminding of homedetention, the expansion of the use of supervised probationary freedom, andthe reduction of the number of fine default prisoners will probably lower theamount of prisoners. The reduction compensates the possibly still increasingnumber of female prisoners and, therefore, there will probably be no majorchange in the need of prison places for female prisoners.

The personnel resources of women’s wards vary but, nevertheless, manyprisons have shortage of the personnel. The small women’s wards inside men’sprisons do not necessarily have their own personnel and, thus, there is no onein particular who is responsible for the matters of female prisoners. Additionally,the personnel may not necessarily have the professional skills to identify theneeds of female prisoners and to guide them to adequate services. The functionof a women’s ward may depend too much on one or two officials and, therefo-

109

re, the exhaustion and sick leaves of the personnel may further impair thesituation.

110

KirjallisuusAlmeda, elisabeth. 2005. Women’s imprisonment in Spain. Punishment & Society. Vol 7

(2): 183–199.Covington, Stephanie S. & Bloom, Barbara e. 2006. Gender responsive Treatment and

Services in Correctional Settings. Teoksessa Leeder, elaine (toim.) inside and Out.Women, Prison, and Therapy. The haworth Press. new york.

elämä ilman pelkoa. 2002. Keinoja puuttua pari- ja lähisuhdeväkivaltaan. helsinki:Stakes.

enroos, rosi & Pösö, Tarja. 2008. Vankila lapsuudessa – lapset vankilassa. Lapsista,joiden elämää äidin vankeus värittää. helsinki: rikosseuraamusviraston julkaisuja1/2008.

ervasti, Kaijus. 2007. Tutkimustoiminta oikeusministeriön hallinnonalalla: oikeusministeri-ön tutkimusstrategian 2007–2012 taustaselvitys. helsinki: Oikeusministeriö.

Farr, Kathryn Ann. 2000. Classification for Female inmates: moving Forward. Crime &Delinquency. Vol 46 (1): 3–17.

Granfelt, riitta. 2007a. ”Oppisin elämään riippuvuuteni kanssa”. Tutkimus naisvankienpäihdekuntoutuksesta Vanajan vankilassa. helsinki:rikosseuraamusviraston julkaisuja2/2007.

Granfelt, riitta. 2007b. Tuettua polkua vapauteen. Selvitys Kriminaalihuollon tukisäätiönasumispalveluista ammatillisen tuen näkökulmasta. raportteja 1/2007. helsinki:Kriminaalihuollon tukisäätiö.

Granfelt, riitta. 2003. Vankilasta kotiin vai kadulle? Vangit kertovat asunnottomuudesta.ympäristöministeriön julkaisu 613. helsinki: ympäristöministeriö.

hallituksen esitys 164/2007 rikoslain 2 a 1 luvun muuttamisesta.hartoneva, Anne. 2002. normaalisuusperiaate Suomen vankiloissa. helsinki:

rikosseuraamusviraston julkaisuja 3/2002.honkatukia, Päivi. 2007. naiset rikoksentekijöinä ja uhreina. Teoksessa rikollisuus ja

seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.hooper, Carol-Anne. 2003. Abuse, interventions and Women in Prison. A Literature

review. Women’s estate Policy Unit. home Office.hypén, Kimmo. 2004. Vankilasta vuosina 1993–2001 vapautuneet ja vankilaan uudes-

taan palanneet. helsinki: rikosseuraamusviraston julkaisuja 1/2004.hyvän kohtelun toimintaohje. Kriminaalihuoltolaitos. helsingin aluetoimisto.international Study on Women’s imprisonment. Current situation, demand analysis

and best practices. 2005. University of Greifswald. Agis programme. europeanCommission – Directorate General Justice and home Affairs. http://www-alt.uni-greifswald.de/~ls3/Dokumente/reader_womeninprison.pdf

Karsikas, Vuokko. 2005. ”Selvinpäin olosta tulee hyvä fiilis”. Päihdeongelmaisten vankienvoimaantuminen. helsinki: rikosseuraamusviraston julkaisuja 3/2005.

Kauppila Tarja. 1999. Vankeudesta vapauteen. Suomalaisten miesvankien turvattomuusja elämäntilanteiden hallinta. helsinki: Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisuja2/99.

Kelly, Liz. 2005. Promising Practices. Addressing Sexual Violence. expert Groupmeeting. Un Division of Advancement of Women & Un Office on Drugs and Crime.

Knuuti, Ulla. 2006. Vankien sijoitus ulkopuoliseen laitokseen vuonna 2005. helsinki:rikosseuraamusviraston monisteita 8/2006.

Knuuti, Ulla. 2007. Vankien sijoitus ulkopuoliseen laitokseen vuonna 2006. helsinki:rikosseuraamusviraston monisteita 5/2007.

Koski, Leena & miettinen, Kaija. 2007. Vangit koulutuksessa. Selvitys vankien koulutuk-seen osallistumisesta, oppimisvalmiuksista ja -strategioista sekä opetuksen laadusta.helsinki: rikosseuraamusviraston julkaisuja 3/2007.

Kyngäs, margit. 2000. Vankeus miehen elämänkulussa. Tutkimus nuorena rikoksente-kijänä vankilaan tuomittujen miesten lapsuudesta, vankeusajasta sekä vankeudenjälkeisestä elämästä. rovaniemi: Lapin yliopisto.

Kääriäinen, 1994. Seikkailijasta pummiksi. Tutkimus rikosurasta ja sosiaalisesta kontrollis-ta. helsinki: Painatuskeskus.

Lattu, emmi 2006. Väkivaltarikoksesta tuomittujen naisten vankilasta vapautuminen.

111

Teoksessa Lohiniva-Kerkelä, mirva (toim.) Väkivalta. Seuraamukset ja haavoittuvuus.helsinki: Talentum.

Lemgruber, Julita. 2001. Women in the Criminal Justice System. Keynote Speech.Teoksessa Ollus, natalia & nevala, Sami (toim.) Women in the Criminal JusticeSystem: international examples & national responses. Proceedings of the workshopheld at the Tenth United nations Congress on the Prevention of Crime and theTreatment of Offenders. helsinki: heUni.

Lindberg, Odd. 2005. Kvinnorna på hinseberg. en studie av kvinnors villkor i fängelse.Kriminalvårdens forskningskommitté. rapport 14. Kriminalvården.

Lähisuhdeväkivaltaan liittyvä toiminta vankeuden aikana. Työryhmän mietintö. helsinki:rikosseuraamusviraston monisteita 2/2006.

monster, miranda & micucci, Anthony. 2005. meeting rehabilitative needs at a CanadianWomen’s Correctional Centre. The Prison Journal. Vol 85 (2). 168–185.

muiluvuori, marja-Liisa. 2007. Vangit aluevankiloittain ja vankiloittain 1.5.2007. helsinki:rikosseuraamusviraston monisteita 4/2007.

naisten vuoro. naisvankien tarpeet ja vankiloiden toiminnan kehittäminen. 1999.Työryhmän julkaisematon mietintö. helsinki: Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto.

naisvankien erityisongelmat. Vankeinhoitoasiain neuvottelukunta. 1992:8.Oikeusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2009–2012. Toiminta ja hallinto. 2008:2Palmer, Jan. 2007. Special health requirements for female prisoners. Teoksessa health

in Prisons. A WhO guide to the essentials in prison health. http://www.euro.who.int/document/e90174.pdf

Perhe muurin toisella puolella. 2003. helsinki: rikosseuraamusviraston julkaisuja 1/2003.Putkonen, hanna. 2003. homicidal Women in Finland 1982–1992. helsinki: national

Public health institute.Pösö, Tarja. 1986. naisesta naisvanki? Tutkimus naisten rikollisuudesta. Tutkimuksia 83.

Tampereen yliopisto.reisig, michael D. & holtfreter, Kristy & morash, merry. 2006. Assessing recidivism risk

Across Female Pathways to Crime. Justice Quaterly. Vol. 23(3): 384–405.report to the Finnish Government on the visit to Finland carried out by the european

Committee for the Prevention of Torture and inhuman or Degrading Treatment orPunishment [CPT] from 7 to 17 September 2003. Strasbourg 14 June 2004. http://www.cpt.coe.int/documents/fin/2004-20-infeng. pdf 24.2.2005.

rikoksista rangaistujen tuen tarve. Suositukset yhteistoiminnalle. Sosiaali- ja terveysmi-nisteriön selvityksiä 2006:6.

rikosseuraamusalan ohjelmatyön linjaukset. 2008. rikosseuraamusvirasto.http://www.rikosseuraamus.fi/uploads/y98fikdy4.pdf

rikosseuraamusalan vuosikertomus 2006. helsinki: rikosseuraamusvirasto.romanien asema ja olosuhteet vankiloissa sekä yhdyskuntaseuraamusten suorittajina.

2003. helsinki: rikosseuraamusviraston monisteita 2/2003.ruckenstein, minna & Teppo, Annika. 2005. Vankien väliset valtasuhteet ja väkivallan

pelko suljetussa vankilassa. helsinki: rikosseuraamusviraston julkaisuja 1/2005.Sijoittajayksikkötoiminnan käsikirja (2004) rikosseuraamusalan käsikirjoja 1/2004.

rikosseuraamusviraston julkaisematon käsikirja.Smolej, mirka. 2005. rikosseuraamustutkimus Suomessa. Katsaus tutkimuksen

painopisteisiin ja resursseihin. helsinki: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tiedonan-toja 66. helsinki.

Sähköinen valvonta. Työryhmämietintö 2007:17. Oikeusministeriö.Tammi-moilanen, Kaisa. 2002. naisvangit. Teoksessa Vankeinhoidon perusteet.

Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisu 4/2002.The health, working capacity and healthcare needs of Finnish female prisoners.

2007. Viitanen, Päivi & Vartiainen, heikki & Tyni, Sasu & Joukamaa, matti. 2007.Presentation (Päivi Viitanen). international Prisoner health Conference. Varna,Bulgaria 24–25.9.2007. http://www0.bcu.ac.uk/crq/conference/presentations.htm

The Quaker Council. 2007. Women in Prison. A review of the Conditions in memberStates of the Council of europe. Quaker Council for european Affairs. http://www.quaker.org/qcea/prison/Final %20report %20Part1.pdf

Tutkintavankeustyöryhmän mietintö. Työryhmämietintö 2004:5. Oikeusministeriö. http://www.om.fi/text/1146646731664.

112

Vankeinhoidon päihdestrategia 2004–2006. rikosseuraamusvirasto.Vankeinhoitolaitoksen ja Kriminaalihuoltoyhdistyksen periaateohjelma sekä lähiajan

toimintalinjat. 1998.Vankilaopetuksen strategia vuosille 2008–2012. 2008. rikosseuraamusvirasto.http://

www.rikosseuraamus.fi/uploads/qqptgms6lkyprl.pdfWeizmann-henelius, Ghitta. 2004. Violent female perpetrators in Finland: personality and

life events. Vaasa: Vanhan Vaasan sairaala.Wolff, nancy & Shi, King & Blitz, Cynthia & Siegel, Jane. 2007. Understanding Sexual

Victimization inside Prisons: Factor that Predict risk. Criminology & Public Policy. Vol6: 3, 535–564.

Väkeväinen, niina. 2005. murhasta tuomittuna – elinkautista vankeutta suorittaviennaisten elämä vankilassa. Pro gradu. yhteiskuntapolitiikan laitos. helsingin yliopisto.http://www.rskk.fi/kirjasto/Vakevainen_niina.pdf

Väyrynen, Sanna. 2007. Usvametsän neidot. Tutkimus nuorten naisten elämästähuumekuvioissa. Acta Universitatis Lapponiensis 118. rovaniemi: Lapin yliopisto.

Kansainväliset suositukset ja Suomen lainsäädäntö sekä ohjeeteuroopan neuvoston vankilasäännötPekingin toimintaohjelmaVankeinhoidon vähimmäissäännötyK: n Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus

VankeuslakiLaki naisten ja miesten tasa-arvostaLaki tutkintavankeudestamielenterveyslakiValtioneuvoston asetus vankeudestarikosseuraamusviraston määräys 17/011/2006. rangaistusajan ja vapauttamisen

suunnitelmallinen toteuttaminen.rikosseuraamusviraston ohje 28/011/2006. Valvotun koevapauden toimeenpano.http://www.penalreform.org/women-in-prison.html

113

Liite 1. Kysely vankiloiden johtajille

eSA: häv, Vanv, Vava/VanosiSA: PyvKSA: KovLSA: Sav/Köos, Tuv, VavPSA: Ouv, Pev, ylv

Naisvankien sijoitusta ja toimintoja koskeva kyselyToimeksiantoon liittyen työryhmä tiedustelee laitoksilta tässä asiakirjassaesitettyjä asioita liittyen naisvankien sijoittamiseen ja toimintoihin.

Työryhmä pyytää myös vankilan johdon mielipidettä seuraavista asioista:

• Miten naisvangeille laitoksessa järjestettäviä toimintoja on mahdollisestitarpeen kehittää?

• Tulisiko naisten toiminnat järjestää erikseen vai yhdessä miesten kanssa?• Tulisiko naisvankien sijoittaminen, kuntoutustoiminta ja opetustoiminta

järjestää keskitetysti vai alueellisesti, sekä perusteluja tähän?

Samalla pyydämme lähettämään naisosastojen päiväjärjestyksen ja vankilanjärjestyssäännöt.

Tässä kyselyssä ei tiedustella äiti-lapsiosastoista erikseen, koska rosi enroosinja Tarja Pösön tutkimus lapsista vankiloissa on ilmestymässä.

Aluevankiloiden ja sijoittajayksiköiden johtajilta tullaan pyytämään perustietojenkeräämisen jälkeen kannanottoa siitä, tulisiko kaikki alueelta tulevat naisvangitsijoittaa aluevankilaan vai keskitetäänkö joitakin toimintoja tiettyihin vankiloihin.

Vankila ___________

1. PerustietojaKuinka monta paikkaa on naispuolisille tutkintavangeille ja vankeusvangeille?minkälaisia yhteistiloja osastolla on käytössä?millaisia tilatarpeita on naisvankiosastolla ilmennyt?

2. Naisvankien rangaistusajan suunnitelmien toteutuminenmiten laitoksessa pystytään toteuttamaan sijoittajayksikön laatimia rangaistus-ajan suunnitelmia?

3. Työtoimintaminkälaista työtoimintaa vankilassa on naisille tarjolla?Kuinka monta paikkaa naisille on työtoiminnassa?Ovatko työpaikat osa-aikaisia vai kokopäiväisiä?

114

Onko työ tuotannollista vai valmentavaa?Onko erityisiä vaatimuksia vangille (soveltuvuus, rangaistuksen pituus) taiminkälainen vanki ei sovi laitoksen tarjoamiin työtoimintoihin?yksilöllisesti järjestettävä työ?

4. KuntoutusPäihdekuntoutus:minkälaista päihdekuntoutusta naisille on tarjolla ja miten usein sitä järjestetään?Kuinka monta paikkaa naisille on päihdekuntoutuksessa?millaiseen viitekehykseen järjestettävä päihdekuntoutus perustuu?Onko korvaushoito, lääkehoito tai lääkevieroitusohjelmaan osallistuminenesteenä kuntoutukseen osallistumiselle?mitä retkahtaminen merkitsee päihdekuntoutuksessa, voiko ko. ohjelmassajatkaa retkahtamisen jälkeen?millaista rangaistuksen pituutta edellytetään ohjelmaan osallistuville?minkälaisia mahdollisuuksia naisilla on saada päihdeohjausta yksilötyönä?Saattavatko päihdekuntoutusta tarvitsevat naisvangit jäädä ilman kuntoutusta,koska toimintaa ei ole riittävästi tarjolla?Onko vankilassa päihteetöntä sopimusosastoa naisille?

Naisille tarkoitettu muu kuntouttava toimintamitä muuta kuntoutustoimintaa on tarjolla naisille ja miten usein sitä järjeste-tään?miten naisvankien tarvitsemat mielenterveyspalvelut on järjestetty?Kuinka usein naiset voivat käyttää sosiaalityöntekijän, psykologin, papin,lääkärin, sairaanhoitajan tai muiden yksilötyötä tekevien ammattihenkilöidenpalveluita?

Onko laitoksessa naisvankien erityistarpeista lähtevää kuntoutusta, ryhmämuo-toisesti tai yksilöllisesti? (esimerkiksi äitiyteen tai naisten kokemaan lähisuhdevä-kivaltaan tai seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät toiminnat)

Onko vankila hankkinut ostopalveluina tai muuten ulkopuolisia kuntoutuspalve-luja joko vankilan sisällä käytettäväksi tai ulkopuolisen sijoituksen muodossa?mistä vankila on hankkinut näitä palveluja?minkälaisia kokemuksia niistä on?

5. Koulutusmitä koulutusmahdollisuuksia laitoksessa on naisille?Koulutuksen järjestävä oppilaitos/-laitokset?Kuinka monta opiskelupaikkaa naisille on?minkälaiset kriteerit on koulutukseen pääsylle?Kuinka monta tuntia viikossa naisilla on mahdollisuus osallistua koulutukseen?Onko mahdollisuutta vankilan ulkopuolella tapahtuvaan opiskeluun?

115

6. Vapaa-ajanvietto

minkälaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia (kirjasto, liikunta ja pelit, hengellisettilaisuudet, vankilavierailijatoiminta, muut ryhmät) naisvangeilla laitoksessa on?Tehdäänkö laitoksesta käyntejä ulkopuolisiin tilaisuuksiin ja mihin?Kuinka usein naiset voivat osallistua näihin toimintoihin?

7. Yhteydenpito

miten vankilassa tuetaan naisvankien sosiaalisten yhteyksien säilymistä jakehittymistä perheen ja läheisiin?miten usein naisvangeilla on mahdollisuus soittaa omaisille?miten usein naisvangeilla on mahdollisuus valvomattomiin ja valvottuihin tapaa-misiin?minkälaiset valvomattomat / tavalliset tapaamistilat ovat?minkä pituisia tapaamiset ovat?

8. Naisille tarkoitettujen toimintojen järjestäminen yhdessä miestenkanssa vai erikseen

mitkä naisten toiminnat on järjestetty vankilassa erikseen, mitkä yhdessämiesten kanssa?Onko vankilassa kokemuksia eri sukupuolten välisestä painostuksesta taiseksuaalisesta häirinnästä, tai muusta epäasiallisesta sukupuolisesta käyttäyty-misestä?Jos on, niin minkälaisissa tilanteissa sitä esiintyy?

9. Muita asioitaUlkomaalaisten naisvankien ja romaninaisten määrä?miten ulkomaalaiset naisvangit tai romaninaiset ovat menestyneet laitoksessan-ne?Onko teillä erityisiä järjestelyjä ulkomaalaisille naisille tai romaninaisille?Onko kokemuksia naispuolisista ns. pelkääjistä ja miten heidän toimintansa onjärjestetty?muita huomionarvoisia turvallisuusasioita liittyen naisvankeihin?

10. Erityistoiveita tai tulevaisuudensuunnitelmia liittyen naisten toimintoi-hin tai sijoittamiseen

Oman laitoksenne suhteen?Aluevankilan suhteen?Koko vankeinhoidon suhteen?

11. Naisvankien kanssa työskentelevä henkilöstöKuinka paljon henkilöstöä työskentelee naisosastolla?Kuinka paljon muuta vankilan henkilöstöä työskentelee naisvankien parissa?Onko naisosasto riittävästi resurssoitu suhteessa miesosastojen henkilöstöön?mitä lisätarpeita henkilöstön tai ulkopuolisten palveluiden käytön suhteen on,

116

jotta tarpeellisten toimintojen järjestäminen voidaan turvata?Onko henkilökunta kiinnostunut paneutumaan erityisesti naisten kuntoutuksenkehittämiseen?minkälaisia koulutustarpeita naisvankien parissa työskentelevillä on?Onko naisvankien parissa työskenteleville järjestetty mahdollisuutta työnohjauk-seen?

117

Liite 2. Kysely sijoittajayksiköiden johtajille

Sijoittajayksiköiden johtajia pyydettiin toimittamaan työryhmälle vapaamuotoinenkirjallinen kuvaus seuraavista asioista.

• missä naiset ovat sijoittelun ajan• osallistuvatko he toimintoihin sijoittelun aikana• miten tieto naisvankeusvangeista tulee sijoittajayksikköön• onko sijoittajayksiköllä yhteyshenkilöä, joka hoitaa naisvankeihin liittyviä

asioita• laativatko kaikki erikoissuunnittelijat naisvankien riskiarviointeja ja rangaistus-

ajan suunnitelmia• miten lapsen tulemista vankilaan hoidetaan ja onko tähän muotoutunut

käytäntöjä• miten naisia tiedotetaan sijoitteluprosessista• onko naisten sijoitteluprosessissa jotain erityistä miehiin verrattuna• muuta kommentoitavaa sijoittelun näkökulmasta naisiin liittyen

118

Liite 3. Naispaikkoja sisältävien vankiloiden paikat jatoiminnat

Etelä-Suomen aluevankila

Vantaan vankila

Vantaan tutkintavankilassa on etelä-Suomen aluevankilan naisten tutkintavanki-paikat. naispaikkoja on yhteensä 21 tutkintavangeille ja sakkovangeille.Tutkintavankeudessa olevilla naisilla on mahdollisuus osallistua vankilassajärjestettyihin toimintoihin, joita on kuitenkin rajoitetusti.

Työtoiminta

Urakkamuotoista kokoonpanotyötä on sellityönä kahdesta neljään naisvangille jakokopäiväistä puhdistajan työtä kahdelle. Työ on luonteeltaan valmentavaa.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

Vantaalla ei ole tällä hetkellä päihdekuntoutusta naisille. Tilanteeseen on tulossamuutos vuoden 2008 aikana.

b) Muu kuntoutus

Tapaamiseen sosiaalityöntekijän kanssa on mahdollisuus noin kerran viikossa.Sosiaalityöntekijällä on erikoistumisalueena lähisuhdeväkivalta.naistutkintavangeilla on mahdollisuus käyttää psykologin palveluita yksilövas-taanottojen muodossa.

Koulutus

ei

Vapaa-ajan vietto

SPr-ryhmä, kirjasto, liikunta- ja kuntosali sekä seurakuntayhtymän keskustelu-ryhmät. Tutkintavankilasta ei tehdä käyntejä ulkopuolisiin tilaisuuksiin.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus kolme kertaa viikossa omalla puhelinkortilla. Valvomattomattapaamiset ovat kerran kahdessa kuukaudessa, valvotut tapaamiset jokaviikonloppu.

119

Muita asioita

Ulkomaalaisia noin 30 % naisista. romaninaisille on järjestetty viikoittainentapaaminen romanikulttuurin edustajan kanssa.

Hämeenlinnan vankila

hämeenlinnassa on 100 paikkaa naisille, enintään voidaan asuttaa 112.(16.3.2008 paikkoja on 116) naisosastoja ovat kaksi päihdeosastoa, kolmekerrososastoa, äiti-lapsiosasto sekä vastaanotto-osasto, jossa on naisteneristyspaikat. Tutkintavankipaikat (28) ovat vankisairaalassa.

Tilakysymyksessä yhtenä hyvin merkille pantavana heikkoutena on niin sanonutpaljusellit, joihin vaikeassa yliasutustilanteessa saatetaan joutua asuttamaanuseita naisia kerrallaan. myös äiti- lapsiosaston sellit ovat yhtä lukuun ottamattapaljusellejä.

äiti-lapsiosastolla on 6 paikkaa. Sinne voidaan sijoittaa naisvankeja pienenlapsensa kanssa myös muilta alueilta. Lapsi voi olla hämeenlinnan vankilassanoin kahteen ikävuoteen saakka. äiti-lapsiosastolla asuvat naiset eivät pääsään-töisesti osallistu muihin vankilan toimintoihin, vaan hoitavat lapsiaan.

Työtoiminta

Paikat: harsotyöhuone 6, ompelimo 10–12, jalkinekorjaamo 4–5, vaatekorjaamo6. Lisäksi puhdistajan töitä on kaikissa työpisteissä. Vaatekorjaamossa vankityöon tuotannollista, kaikki muu työtoiminta on valmentavaa. ilman työtoimintaa jäänoin 10–15 naisvankia.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

Päihteettömiä osastoja on kaksi, joissa on yhteensä 17 paikkaa.

Kuusipaikkainen ”ala-avo” on varsinainen päihdekuntoutusosasto, jonkakuntoutusjakso kestää neljästä kuuteen kuukautta. Osasto perustuu yhteisölli-seen hoitoon ja sisältää Kalterit Taakse -kurssin. muita toimintoja ovat ruuanlait-to kahdesti viikossa, liikunta, siivous, työtoimintaa kolmena iltapäivänä viikossa,Kris-Suomen ja seurakunnan pitämiä keskusteluryhmiä sekä Suuttumuksenhallinta -kurssi tilanteen mukaan. Ala-avolle valittavalla tulee olla jäljellä vähin-tään neljä kuukautta tuomiota. Osastolla ei voi käyttää riippuvuutta aiheuttavialääkkeitä eikä sinne sijoiteta korvaushoidossa olevia. Vangin tulee olla itsemotivoitunut muutokseen ja päihteidenkäytön lopettamiseen. Ala-avolle tulevannaisen tulee kyetä toimimaan ryhmässä, koska osasto perustuu vahvastiyhteisöllisyyteen. Ala-avo toimii non-stop periaatteella eikä erillisiä hakuaikoja

120

ole. Täten osastolla asuvat ovat kuntoutuksen ja tuomion eri vaiheissa. Ala-avolla suunnitellaan kuntoutusjatkumoita vankilaan sekä siviiliin. retkahtaminenmerkitsee osastolta poistumista, jonka jälkeen vanki voi käydä hämeenlinnanretkahdusohjelman ja hakea uudelleen osastolle

”Taka-avo” on 11-paikkainen päihteetön sopimusosasto, josta käydään työtoi-minnassa tai opiskellaan. Taka-avolla asuvat naisvangit käyvät päihdeohjaajanvastaanotolla yksilötyössä. Ostopalveluna on hankittu mainiemen kuntoutuskes-kukselta lyhyt motivoiva päihdekurssi, joka järjestetään vuorotellen naisille jamiehille. yksilötyöhön päihdeohjaajien kanssa on mahdollisuus noin kerranviikossa.

äiti-lapsiosasto on päihteetön.

b) Muu kuntoutus

Vaikeasti työllistyville, moniongelmaisille naisvangeille järjestetäänOsallistumisvelvoitteisten ryhmää, johon otetaan kerrallaan enintään kuusivankia. ryhmään otetaan fyysisistä, psyykkisistä tai sosiaalisista syistä rajoittu-neita naisvankeja non-stop -periaatteella. ryhmän tavoitteena on, että vankikykenee ryhmän päätyttyä osallistumaan normaaliin työ- tai opiskelutoimintaan.ryhmän toiminta muotoutuu pitkälti osallistujien kunnon mukaan ja sisältääusein askartelua, musiikkia ja ulkoilua.

mielenterveyspuolella painotetaan etsivää lähestymistapaa ja painopisteenä onyksilötyö. hämeenlinnassa on psykiatrinen erikoissairaanhoitaja, joka tapaavähintään kerran kaikki uudet naisvangit. Vankilan psykologi tapaa kaikkiäiti-lapsiosaston naiset, kaikki henkirikoksen tehneet sekä kaikki tutkintavangit.

ensi- turvakotien liitto on käynnistänyt hämeenlinnan (myös Vanajan äiti- lapsi-osastolla) osastolla vanhemmuutta tukevan projektin. Projektin tavoitteena onkartoittaa lapsilähtöisen työskentelyn tarve ja sisältö vankiloiden äiti-lapsi-osastoilla; suunnitella ja toteuttaa henkilökunnan koulutusta; selvittää ja jäsen-tää lapsen hoitopolkua hänen tullessaan vankilaan, vankilassa oloaikana ja poislähdettäessä sekä selkiyttää yhteistyötä eri toimijoiden kanssa lapsen eduntoteutumiseksi. Projektissa työskentelee osa-aikainen projektipäällikkö sekäprojektityöntekijä. Verkosto- ja yhteistyötä kehitetään etelä-Suomen aluevankilansijoittajayksikön, Kriminaalihuoltolaitoksen ja lastensuojelun kanssa.hämeenlinnan kaupungin neuvolatyön kanssa suunnitellaan synnytys- jaäitiysvalmennuksen räätälöimistä odottavien vankien tarpeisiin.

Krits järjestää naispuolisille huumeidenkäyttäjille terveystieto- ja vertaistukipro-jektia (Terve), jonka tavoitteena on kehittää vankiloille valtakunnallinen toiminta-malli ja koulutusohjelma huumeiden käytöstä aiheutuvien tartuntatautien,muiden terveydellisten ja sosiaalisten riskien sekä haittojen vähentämiseksi.Projektin pilottikurssissa hämeenlinnassa haluttiin kerätä tietoa erityisesti

121

suonensisäisiä huumeita käyttävien naisvankien tiedon ja tuentarpeesta huu-meidenkäytön haittojen suhteen, romaninaisten erityistarpeista sekä vertaistyönmahdollisuuksista naisvankiosastoilla. Kurssit kokoontuivat yhdeksän kertaa jakoulutusteemat olivat: 1. hepatiitit, 2. hiv, 3. yliannostus ja ensiapu, 4. vaihtoeh-toiset käyttötavat, 5. päihteet ja mielenterveys, 6. seksuaalisuus, 7. terveysneu-vonta ja hoitoonohjaus 8. opetusvideo, todistukset ja ryhmän päätös. naistenryhmässä järjestettiin painotettu seksuaalisuus- osio, joka jaettiin kahdelle eritapaamiskerralle, jolloin tapaamisia oli kaikkiaan yhdeksän. Kurssille osallistumi-sen kriteereinä olivat piikkihuumeiden käyttö, motivoimattomuus päihdekuntou-tukseen sekä epäselvä tai epärealistiselta vaikuttava suunnitelma päihteettömyy-den suhteen.

Koulutus

Luokkamuotoinen peruskoulu, kaksi ATK-kurssia vuosittain, kaksi Työelämäänja opiskeluun valmentavaa ohjaavaa koulutusta vuosittain sekä etälukiomahdolli-suus. Opiskelussa on miehille ja naisille sekaryhmät. Kurssien ryhmäkoko onkahdeksan ja kursseille valitaan vähintään 5–6 naisvankia.

hämeenlinnassa järjestettiin yli kymmenen vuoden ajan hiusalan perustutkin-toon liittyvä osatutkinto. Sen järjestäminen kuitenkin lopetettiin sopivien hakijoi-den puutteessa. Uutta opintokokonaisuutta suunnitellaan yhdessä oppilaitostenkanssa. hämeenlinnassa koulutusta järjestävät tällä hetkellä hämeenlinnanaikuislukio ja Kiipulan ammattioppilaitos.

Vapaa-ajan vietto

Liikunta, musiikki ja satunnaisesti järjestetyt kulttuuritilaisuudet, kirjastoauto,hengelliset tilaisuudet, SPr:n vankilavierailijoiden ryhmä, karaoke- ja askarteluil-toja, Kris:n edustajan tapaamisia, retkiä Vanajan vankilaan ja seurakuntienleirikeskuksiin.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus joka toinen päivä 10 minuuttia sekä virkailijoiden vastaan-otoilta perhetyöhön liittyen. Valvomattomat tapaamiset ovat kolme tuntia kerrankuussa. Jos vangilla on pieniä lapsia, tapaaminen voi olla useammin. Josmolemmat tapaajat ovat vankilassa tapaaminen pyritään järjestämään kolmenkuukauden välein kuuden tunnin mittaisena.

Henkilöstö

naisosastoilla on yksi vartija osastoa kohden. Ala-avolla ja äiti-lapsiosastoilla onerilliset ohjaajat. naisvangeilla on mahdollisuus työskennellä päihdeohjaajan,psykiatrisen sairaanhoitajan, psykologin, pastorin, sosiaalityöntekijän ja diakonin

122

kanssa. Osastoilla on oma vankeinhoitoesimies sekä tarvittaessa apulaisjohtajatapaa vankeja. Työpisteissä on omat työnjohtajat.

Työnohjaukseen on mahdollisuus tarvittaessa, taloudellisten resurssien puut-teessa sitä ei ole säännöllisesti järjestetty.

Muita asioita

Keskimäärin neljästä kuuteen ulkomaalaista naisvankia ja 10-15 romaninaisvan-kia. Ulkomaalaisille naisvangeille ei ole erillisjärjestelyjä. romaninaisvangeilla onkäytössä erillinen pitkä musta hame, mikä on mahdollistanut heidän työ- jamuuhun toimintaan osallistumisensa romanikulttuurin lähtökohdista.

nelipaikkaiselle vastaanotto-osastolle sijoitetaan omasta pyynnöstään eristyksis-sä olevia. Osastolla on oma päiväjärjestys. Osastolla olevat vangit voivat sellityö-nä kutoa tai opiskella, mutta muunlaisen työtoiminnan järjestäminen heille onollut toistaiseksi vaikeaa.

Vanajan vankilan Vanajan osasto

Avolaitos, jossa on 50 paikkaa sakko- ja vankeusvangeille. Kevään 2008 aikananaisvankipaikat kasvavat 50:stä 55:een ja miesten sijoittaminen Vanajallelopetetaan.

Työtoiminta

Työ on pääasiassa kokopäiväistä työtoimintaa ja koostuu vankilan ulkopuolisilletehtävästä tuotannollisesta työstä ja valmentavasta työstä. Työaikaa ja työnsisältöä voidaan räätälöidä yksilöllisesti vangin tarpeen mukaan esimerkiksiosa-aikaiseksi tai fyysisten rajoitteiden mukaisesti sopivaksi. Vanajan kaikkivangit voidaan työllistää, keskimäärin työtoiminnassa on noin 30–40 naisvankia.

Työsiirtolatyötä tehdään rakennustöissä, luonnonhoito- ja puutarhanhoitotöissäsekä rakennustyömaiden siivouksessa. Avovankilan ammattityötä on suodatti-mien kokoonpanoverstaassa ja vaiheompelutyötä vankivaatetuotannossa. Osavangeista tekee piha-alueen kunnossapitotöitä sekä toimistosiivousta ja keittiö-apulaisen tehtäviä joko ammatti- tai valmentavana työnä. Valmentavana työnävoi tehdä myös erilaisia käsitöitä, kuten matonkudontaa, lasitöitä ja kirjailuja.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

Vanaja on kokonaisuudessaan päihteetön. Vankilassa järjestetään kaksi taikolme kertaa vuodessa päihdekuntoutusjakso, joka on kehitetty erityisestinaisille. ryhmämuotoinen päihdekurssi kestää noin 8–9 viikkoa.

123

Päihdekuntoutusryhmään otetaan kerrallaan kuudesta kahdeksaan vankia jotenryhmämuotoiseen päihdekuntoutukseen voi päästä 14–21 naista vuodessa.Ohjelma perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Ohjelmaan osallistumi-nen edellyttää, että vanki on Vanajalla vähintään kaksi kuukautta ohjelmanaloittamisesta. Ohjelma soveltuu käytettäväksi missä vaiheessa rangaistusaikaatahansa. Viikossa ryhmätunteja on noin 12–15. ryhmä soveltuu eri vaiheessaoleville päihderiippuvaisille naisille, joilla on motivaatiota oman päihdeongelman-sa käsittelyyn. Vanajan ohjelmasta ollaan valmistelemassa käsikirjaa ja ohjelmaon ollut rikosseuraamusviraston akkreditointiryhmän ensimmäisessä käsittelys-sä. Päihdeohjelmasta on tehty etnografinen tutkimus Oppisin elämään riippu-vuuteni kanssa (Granfelt 2007).

huumausaineiden korvaushoito, lääkehoito tai lääkevieroitusohjelmaan osallistu-minen eivät ole ehdottomia esteitä päihdekuntoutukseen osallistumiselle, muttapäihdekurssiryhmää kootessa tällaisen vangin tilanne mietitään tapauskohtai-sesti. Avovankilasijoitukselle Vanajalle lääke- tai korvaushoito ei ole este.retkahtaminen merkitsee päihdekurssilta poistamista.

Vanajan ohjelman lisäksi on tarjolla myös yksilöpäihdetyötä. Vanajalta voi käydälaitoksen ulkopuolella AA- ja nA- ryhmissä.

b) Muu kuntoutus

muuta naisille suunnattua kuntoutusta järjestetään erilaisten yhteistyötahojenkanssa projektien kautta.

Parisuhdeväkivaltaa kokeneille järjestetään Väkivallasta vapaaksi - ohjelmaakerran tai kaksi kertaa vuodessa ja se kestää kerrallaan 10 kokoontumiskertaa.Väkivallasta vapaaksi noudattaa Stakesin julkaiseman parisuhdeväkivaltaakokeneille suunnatun oma-apuoppaan sisältöä (elämä ilman pelkoa, 2002).ryhmää ohjaa laitoksen sairaanhoitaja ja hämeenlinnan kaupungin perheneuvo-lan psykologi.

naistenkartano ry:ltä on hankittu ostopalveluna naisten itsetuntotyöpajan-kurssi ”rohkeutta muutokseen”. Työpajassa pohditaan mahdollisuuksiamuuttaa suhdetta itseen ja muihin sekä opitaan oman itsensä arvostamisenmerkityksen tärkeyttä. Työpajan sisältöalueina ovat naisen itsetuntoon liittyvätasiat. Samalla opitaan nykyhetkessä elämisen tärkeyttä ja tutustutaan omaakasvua tukeviin menetelmiin. Opiskelutapoina on lyhyitä alustuksia ja harjoituksiakäyttäen pieniä tehtäviä ja keskusteluja. Lisäksi käytetään toiminnallisia menetel-miä. Kurssin kesto on 15–20 tuntia ja se toteutetaan 3–5 jaksossa.

Kriminaalihuollon tukisäätiön ehjä perhe -projektin kautta järjestetään vanhem-muuteen painottuva keskusteluryhmä naisille. Vanhemmuutta tuetaan myösäiti- ja lapsiosastolla järjestettävän ensi- ja turvakotien liiton projektin kautta.äiti- ja lapsiosastolla järjestetään lisäksi vankilan oman henkilöstön voimin

124

keskusteluryhmiä. Suuttumuksen hallinta -kurssi järjestetään 2–3 kertaa vuo-dessa.

Vanajan vankila ja Kriminaalihuollon tukisäätiö ovat laatineet keväällä 2007yhteistyösopimuksen. Osana yhteistyötä Vanajan vankila hankkii Krits:ltäsosiaalityöntekijän palvelut vankilaan. Projektisosiaalityöntekijän työssä onkorostetusti esillä naisvankilähtöisen työtavan etsiminen ja toimivien työtapojenkehittäminen. Projektisosiaalityöntekijä tapaa jokaisen Vanajan vankilan naisvan-gin vähintään kerran ja laatii arvion mahdollisista palvelutarpeista.

Ulkopuoliset ostopalvelut

Vanaja on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi päihde-ensikotien, Silta-Valmennuksen,mainiemen kuntoutumiskeskuksen, Krits:n, naistenkartanon ja hämeenlinnanperheneuvolan kanssa.

Vankilassa on psykiatrinen sairaanhoitaja, joka pystyy ottamaan joitakin vankejaterapeuttiseen hoitosuhteeseen. Vankilalääkäri käy Vanajalla kerran viikossa.Lääkäri voi antaa lähetteen Vankisairaalan psykologille tai psykiatrille. Kerrallaanyleensä yksi tai kaksi vankia Vanajan vankilasta on säännöllisessä hoitokontak-tissa vankisairaalan psykologiin tai psykiatriin. Lisäksi käytetään tarvittaessaulkopuolisia terveydenhuoltopalveluita.

Koulutus

Vanajalle sijoitettujen opiskelumahdollisuudet ovat ensisijaisesti vankilan ulko-puolella. Ulkopuolella opintoluvalla opiskelleiden määrä on vaihdellut yhdestäviiteen vankia kerrallaan. Vankilan toimesta on organisoitu vuosittain kaksi@-tietokoneen ajokorttikurssia nosterahoituksen avulla. Lisäksi vankila on tehnytiltalukion kanssa yhteistyötä etäopiskelevien vankien osalta. iltalukiossa vangitvoivat suorittaa sekä keskenjääneitä peruskouluopintoja sekä lukio-opintoja.

Vapaa-ajan vietto

Liikuntamahdollisuudet, kuntosali, jumppa, lenkkeily, karaokesali, kirjasto,kirjastoauto. erilaisia vierailijoiden järjestämiä tilaisuuksia on viikoittain. Vangeillaon mahdollisuus hakeutua laitoksen ulkopuolisiin tilaisuuksiin. Kerran kuussakahdeksan vangin ryhmä saatetaan retkelle vankitoverikunnan ideoimaanvirkistyskohteeseen, esimerkiksi elokuviin tai urheilutapahtumaan.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus vapaa-aikana omalla puhelinkortilla on joka päivä kello 7–21.

Valvomattomat tapaamiset: Perhetyöntekijä selvittää niiden vankien yhteydenpi-totarpeen, joilla on lapsia. yhteydenpitoa varten laaditaan suunnitelma, johon voi

125

kuulua ylimääräisiä soittolupia vankilan puhelimesta joko vartijan tai perhetyönte-kijän valvomana. Suunnitelmaan sisältyy yleensä myös suunnitelma lasten jamuiden perheenjäsenten tapaamisista tavallisissa tapaamisissa, perhetapaami-sissa ja mahdollisilla poistumisluvilla. Vanajan vankilan perhetapaamisohjeet onlaadittu suosimaan lasten kanssa tapahtuvia tapaamisia. Tapaamisia pyritäänjärjestämään usein ja ne voivat olla kahden viikon välein viikonloppuisin.Perhetapaamisten yhteydessä järjestetään yhteistapaamisia vankilahenkilökun-nan, vangin ja vangin perheen kanssa, joissa sovitaan yhteisistä asioista.erityisistä syistä perhetapaaminen voidaan myöntää pidempänä aina kolmeenvuorokauteen asti. Valvomattomien tapaamisten määrä ja tiheys riippuvat vanginperhetilanteesta sekä poistumislupatilanteesta. mikäli vangilla ei ole poistumislu-pia, niin vankila myöntää vähintään kerran kuussa viikonlopun mittaisen valvo-mattoman tapaamisen perheenjäsenten kanssa. Lasten loma-aikoina (esimer-kiksi syys- ja hiihtolomat) tapaamisia järjestetään myös arkena.

Valvotut tapaamiset: Valvotut tapaamiset ovat joka viikonloppu sekä arkipyhinäkello 10–14 välillä. Tapaamisen kesto on kaksi tuntia.

Lisäksi järjestetään noin kolmen vuorokauden mittaisia perheleirejä kaksi taikolme kertaa vuodessa. Jokaisella leirillä on oma teema, joka yleensä liittyylapsiin ja vanhemmuuteen.

Vanajan vankilan henkilökunta kannustaa vankeja osallistumaan lasten huolto-suunnitelmaneuvotteluihin ja verkostotapaamisiin. näihin vanki tarpeen mukaansaatetaan, jos poistumisluvat eivät ole vielä mahdollisia tai jos yhteistyö vanki-laan päin nähdään tärkeäksi lastensuojeluviranomaisten puolelta.

Henkilöstö

Vanajan vankilassa työskentelee Kritsistä ostopalveluna hankittu sosiaalityönte-kijä, vankilan oma päihdeasioihin perehtynyt ohjaaja, perhetyöhön perehtynytohjaaja sekä sairaanhoitaja. Lisäksi hämeenlinnan vankilan pastori ja diakonikäyvät kuukausittain säännöllisesti ja tarpeen mukaan.

Vanajan vankilan 32 virkamiehestä 24 virkamiehen pääasiallisin työpiste onVanajan osastolla, muiden Ojoisten osastolla. Vanajan vankilassa on painotettukaikkien työntekijöiden tehtävänkuvassa työskentelyä naisvankien kanssa.

Muita asioita

Ulkomaalaistaustaisia naisvankeja on 2–3 kerrallaan. romaninaisia on tyypilli-sesti viidestä kymmeneen. äiti- lapsiosaston vangeista noin puolet on yleensäromaneja. nuorempien ja vanhempien romaninaisvankien asuttamisessajoudutaan usein ottamaan huomioon erityisiä kulttuurisia tekijöitä, jotka liittyvätromanien ikään perustuvaan hierarkiaan.

126

Vaikeimpia tilanteita on lapsen surmaan syyllistyneiden naisvankien sijoittaminen,koska kyseiseen rikokseen syyllistyneen asema vankiyhteisössä on hankala.Tällaisissa tapauksissa vankilahenkilökunnalta vaaditaan tiukkaa ammatillistaotetta sen varmistamiseksi, että nainen voi suorittaa rangaistuksensa rauhassa.

Itä-Suomen aluevankila

Kuopion vankila

Kuopion vankilassa ei ole varsinaisia naispaikkoja, mutta siellä asutetaantilapäisesti naisvankeja siirtokuljetuksiin ja oikeudenkäyntimatkoihin liittyen sekänaisvangin ollessa sijoittajayksikössä rangaistusajan suunnitelman laadinnanjohdosta. Tilat eivät ole asianmukaiset.

Kuopiossa ei ole naisille toimintaa eikä kuntoutusta. naisilla on mahdollisuustavata yksilötyötä tekeviä ammattihenkilöitä paitsi sairaanhoitajaa vain äärimmäi-sessä tarpeessa. Sellaisissa tapauksissa, joissa tilapäinen oleminen Kuopiossaon pitkittynyt, palveluja tarjotaan tarvittaessa.

mikäli nainen joutuu viettämään laitoksessa viikonloppuja, hänellä on mahdolli-suus korkeintaan valvottuihin viikonlopputapaamisiin. naiset voivat soittaaomaisilleen rajoitetusti, koska naisselli on fyysisesti sellaisessa paikassa, ettäsoittamisen järjestäminen on vaikeaa.

Laitoksessa naisvangeille tarkoitettu tilapäismajoitus on myös turvallisuudenkannalta ongelmallinen. naisten selli on erillään varsinaisista asunto-osastoista,jossa monessa asiassa on turvauduttava laitoksen keittiöhenkilökuntaan silloin,kun he ovat työvuorossa. muina aikoina muutoinkin vähäistä valvontahenkilö-kuntaa joudutaan ”hajasijoittelemaan”, jos majoituksessa on yksikin naisvanki.henkilökunnan työjärjestyksissä ei ole muuten huomioitu tilapäisesti vankilassaolevien naisvankien tarpeita.

Pyhäselän vankila

Pyhäselässä on yhteensä 17 naispaikkaa kahdella toisistaan erotettavissaolevilla osastoilla. Käytännössä osastot toimivat yhtenä osastona osastoilleosoitetun pienen henkilökuntaresurssin johdosta.

Työtoiminta

Työtoiminta on valmentavaa ja työpaikoista noin puolet on osa-aikaisia. Kuudelletai seitsemälle naisvangille on ompelutyötä puolipäiväisesti. Puusepän verstaallavoi olla töissä kolmesta neljään vankia, siivoustyössä ja pesulassa myös kolmes-

127

ta neljään vankia. Lisäksi vankilassa järjestetään ATK- ja virikekursseja, joihin voiyhteensä osallistua kolmesta neljään naisvankia. yhteensä työpaikkoja on 16.naisvangit voivat tehdä myös pienimuotoisia käsitöitä sellissä.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

Pyhäselässä ei ole mahdollisuutta päihdekuntoutukseen. Tämä aiheuttaavakavia ongelmia naisten rangaistusajan suunnitelmien toteuttamisessa, koskasuurella osalla naisista on vakava päihdeongelma.

b) Muu kuntoutus

Vankilassa ei ole järjestetty kuntouttavaa toimintaa ryhmämuotoisesti. Vankilassaon sosiaalityöntekijä, pappi, psykologi ja sairaanhoitaja, joiden kanssa naisilla onmahdollisuus asioida.

Koulutus

Pyhäselän vankilassa ei ole naisille järjestetty koulutusta, mutta esimerkiksietäopiskelu on mahdollista Joensuun yliopistossa. Selliopiskeluna on mahdollis-ta suorittaa peruskoulua, mutta opetusta ei ole.

Vapaa-ajan vietto

naisvangeille on varattu viikoittain aikaa liikuntasalin ja kirjaston käyttöön sekämahdollisuus osallistua jumalanpalveluksiin ja raamattupiiriin sekä SPr:nryhmätoimintaan. Laitoksesta tehdään satunnaisesti pari kolme kertaa vuodessatutustumisretkiä eri kohteisiin.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus on päivittäin. Valvomattomat tapaamiset: kerran kuussakerrallaan kolme tuntia. Valvotut tapaamiset ovat 45 minuuttia. naisten yhtey-denpito lapsiin ja perheeseen järjestetään vankiloille tavanomaisesti sosiaalityön-tekijän tai psykologin kautta.

Henkilöstö

naisosastolla työskentelee yksi vartija päätoimisesti. Vartijan tehtäviin kuuluumyös poliklinikan (myös miesvankien osalta) valvonta, mikä ylityöllistää vartijaahuomattavasti ja on myös turvallisuuteen vaikuttava tekijä.

Lisäksi naisten kanssa työskentelee tarpeen mukaan vankilan kaksi työnjohta-jaa, sosiaalityöntekijä, psykologi, opinto-ohjaaja, opettaja ja erityisohjaaja.

128

naisosasto on huomattavan aliresursoitu suhteessa miesosastojen henkilös-töön.

Muita asioita

Ulkomaalaisia naisia tai romaninaisia on Pyhäselässä satunnaisesti.Ulkomaalaisten tai romanien kanssa ei ole ilmennyt ongelmia eikä erityisjärjeste-lyjä ole tarvinnut tehdä.

naispuoliset pelkääjävangit on siirretty yleensä muihin vankiloihin. Tutkinnallisestieristyksissä olevat naiset asutetaan samalle erillään pidettävien osastollemiesten kanssa, toimet yksin -periaatteella.

Kaakkois-Suomen aluevankila

Mikkelin vankila

mikkelin vankilassa ei ole naispaikkoja. naisvankeja asutetaan siellä tilapäisestihallinto-osastolla sijaitsevassa huoneessa. Vankilassa ei ole mahdollista järjestääminkäänlaista toimintaa naisvangeille mutta sairaanhoitajan vastaanotollepääsee. Tilanne on tällä hetkellä hankala sekä Kaakkois-Suomen sijoittajayksi-kölle että mikkelin vankilalle.

Konnunsuon vankila

maaliskuussa 2007 on avattu päihteetön 10-paikkainen erillinen naisosasto.

Työtoiminta

Osa-aikaista valmentavaa työtoimintaa on kaikille päihdekuntoutusosastonnaisille. Työpaikkoja on kivi-/korupajalla, siivouksessa ja ompelutyössä.Osastolla pystytään järjestämään jossain määrin myös yksilöllistä työtä.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

naisosaston päihdekuntoutus perustuu kognitiiviseen viitekehykseen ja osastonnaiset osallistuvat kerran viikossa Kalterit taakse- ohjelmaan. Lisäksi naisetkäyvät päihdeohjaajien vastaanotoilla yksilötyössä. Positiivisen seulan antavatlääkitykset eivät ole osastolla sallittuja. retkahdustapauksissa on mahdollistakäydä esimerkiksi hämeenlinnassa retkahdusohjelmassa ja hakea uudelleenKonnunsuolle. Konnunsuolle tulevien naisten jäljellä olevaa tuomiota tulisi ollaKalterit taakse kurssin keston vuoksi vähintään puoli vuotta.

129

b) Muu kuntoutus

Vankilan psykologi on erikoistunut lähisuhdeväkivaltaan liittyviin kysymyksiin.

Laitoksessa on psykologi ja lääkäri käy vankilassa kerran viikossa. muidenyksilötyötä tekevien ammattihenkilöiden palvelut ovat hyvin saatavilla.

Koulutus

Tällä hetkellä Konnunsuolla ei ole muita koulutusmahdollisuuksia kuin selliopis-kelu.

Vapaa-ajan vietto

Vapaa-aikana on mahdollisuus käydä kirjastossa ja hengellisiin tilaisuuksiin voiosallistua noin kerran viikossa. Liikunta ja pelit kuuluvat osaston pakolliseenpäiväohjelmaan osana kuntouttavaa toimintaa. Laitoksesta tehdään satunnai-sesti käyntejä ulkopuolisiin tilaisuuksiin ja naisten kanssa retkiä on tehty muunmuassa Saimaan kanavalle ja taidenäyttelyihin.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus omalla puhelinkortilla on päivittäin. Valvomattomat tapaami-set: yhden tai kahden kuukauden välein, kesto 4h 20 min. Valvotut tapaamiset:viikonloppuisin, kesto 45 minuuttia.

Henkilöstö

naisosastolla työskentelee pääsääntöisesti yksi vartija kerrallaan. Lisäksinaisvankien parissa työskentelee viidestä seitsemään vankilan muuta virkamies-tä muun muassa päihdetyöntekijät, ohjaajat, psykologi ja sosiaaliohjaajat.Konnunsuon naisosasto on riittävästi resursoitu suhteessa miesosastojenhenkilöstöön. Osalla erityishenkilöstöstä on työnohjausta ja halukkaille voidaantyönohjaus järjestää.

Länsi-Suomen aluevankila

Vaasan vankila

3 paikkaa sekä yksi matkasellipaikka

Työtoiminta

naisille ei ole varsinaisesti työtoimintaa. yhdelle vangille on tilapäistä osa-aikaista aputyötä keittiöllä ja yhdelle puhdistajana.

130

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

Päihdekuntoutusta ei ole kuin yksilötyönä ja tämä on luonteeltaan enemmänpuheeksiottoa kuin kuntoutusta.

b) Muu kuntoutus

ei ole

Koulutus

Ainoastaan selliopiskelu on mahdollista.

Vapaa-ajan vietto

Toimintamuotoja ovat kirjasto, kuntosali, liikuntahalli, jumalanpalvelukset,hengelliset tilaisuudet ja taidepiiri. naisilla on oma hengellinen piiri. Vaasassa käynaisosastolla SPr:n vankilavierailijoita ja vapaaehtoisen hengellisen työn tekijöi-tä.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus on arkipäivisin. Valvomattomat tapaamiset ovat noin kerrankuukaudessa ja kestävät kahdesta kolmeen tuntiin. Valvotut tapaamiset kerranviikossa, kesto yksi tunti.

Henkilöstö

naisosasto on yhtä heikosti resursoitu kuin miestenkin osastot. Ulkopuolisenpalvelun järjestäminen on vaikeaa, koska vankien tarpeet ovat niin erilaiset, eikäryhmätoimintaan riitä vankeja. yksilötoimintaan ei riitä varoja.

Muita asioita

Ulkomaalaisia naisvankeja on Vaasassa harvoin, romaninaisia on lähes aina yksitai kaksi. romaninaiset ovat sopeutuneet osastolle hyvin, mutta työllistäväthenkilökuntaa enemmän kuin valtaväestöön kuuluvat naiset. naisosastolla ei voiasua erillään ja tällaisissa tilanteissa joudutaan käyttämään eristysosastonpelkääjäsellejä miesten puolella. Pitempiaikainen naispuolinen pelkääjä siirretääntoiseen vankilaan. Vaasan naisosaston pieni koko ja henkilökunnan puuteasettavat vankiyhteisön tilanteeseen, jossa naisten on tultava hyvin toimeenkeskenään.

131

Henkilöstö

naisosasto on kolmannessa kerroksessa, jonka vartijalla on naisosaston lisäksikaksi 8-10- paikkaista miesosastoa valvottavanaan.

Turun vankila

Syksyllä 2007 avatussa uudessa Turun vankilassa on 38 naispaikkaa.

naisvangeille on neljä eri osastoa, joista kaksi on toimintaosastoa, yksi onpäihdekuntoutusosasto ja yksi tulo-osasto. Turun vankilan toiminnot ovatmuotoutumassa kyselyn tekohetkellä.

Työtoiminta

naisvangeille on kaksi työhuonetta, ompelimo ja kutomo.Päihdekuntoutusosastolla on lisäksi oma harrastetilaan tehty ompelimo/askarte-lupaja. neljä naista voi toimia osastojen puhdistajina. yhdeksänpaikkaisellapäihdekuntoutusosastolla on osapäivätöitä järjestettävän kuntoutuksen mukaan.Tulo-osastolla on puhdistajan lisäksi muille tarjolla sellitöitä, kuten neulomistasekä naiset voivat käyttää kaksi tuntia kerrallaan harrastehuonetta.

Toimintojen käynnistyttyä Turussa pystytään tarjoamaan kaikille naisvangeillejotakin toimintaa.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

Päihdekuntoutusosastolla on 9 paikkaa. Osastolle ollaan valitsemassa päihde-kuntoutusohjelmaa. Korvaushoito on este tulla päihdekuntoutusosastolle.retkahtaminen johtaa päihdekuntoutusosastolta poistamiseen, mutta jatkotoi-mia ei ole vielä suunniteltu. Päihdekuntoutusosastolle ei ole rangaistusajanpituuden suhteen rajoituksia.

Turussa on myös naisten päihteetön sopimusosasto.

Päihdekuntoutusta on myös yksilötyönä.

b) Muu kuntoutus

muuta kuntouttavaa toimintaa on tarjolla yksilövastaanottoina. naisten erityistar-peista lähtevää kuntoutusta ei ole vielä suunniteltu. Vuoden 2008 alussa naisilleollaan luomassa uutta elämänhallinnan ja arjentaitojen ohjelmaa. Lisäksi naisillaon mahdollista osallistua päihteettömyyttä tukeviin ja suuttumuksen hallinnanohjelmiin. Ulkopuolisia kuntoutuspalveluja ei ole käytössä.

132

Koulutus

Peruskoulun ja lukion oppimääriä sekä ryhmä- että selliopiskeluna järjestetäänyhteistyössä eri oppilaitosten ja oppisopimustoimiston kanssa. Toukokuussa2008 on käynnistymässä kuntouttavan työtoiminnan oheen sisustusompelijanammatillinen koulutus oppisopimuskoulutuksena. ryhmämuotoisena opetukse-na järjestetään ATK:n perusteita.

Vapaa-ajanvietto

Liikunta, hengelliset tilaisuudet, kirjastopalvelut, erilaiset teema-askartelukurssit,keramiikkapaja ja taidepiiri.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus on viidesti viikossa. Valvomattomat tapaamiset kerrankuussa, kesto viisi tuntia. Valvottuihin tapaamisiin on mahdollisuus kerranviikossa ja ne kestävät 40 minuuttia.

Henkilöstö

yksi vankeinhoitoesimies vastaa naisosastosta ja neljä vartijaa on päivisinnaisosastolla. Tällä hetkellä osastolla on yksi ohjaaja, joka tekee monipuolisestipäihdetyötä ja vapaa-ajan ohjausta naisten kanssa. Vuoden 2008 alustaosastolla on käytössä edellä mainittujen lisäksi yhden ohjaajan ja puolipäiväisenerityisohjaajan työpanos. muuta naisten kanssa työskentelevää henkilöstöä onpsykologi, sosiaalityöntekijä (hoitaa naisten lisäksi varmuusosaston kymmenenvangin sosiaalityön), pastori ja sairaanhoitaja käyvät osastolla tarpeen mukaan.resurssit ovat henkilöstön suhteen linjassa muihin osastoihin nähden.henkilöstön lisätarvetta on tällä hetkellä vaikeata arvioida, koska naisosastontoiminta on vasta muotoutumassa.

Muita asioita

Ulkomaalaisia naisvankeja ja romaninaisia oli Turun vankilassa yhteensä seitse-män kartoitushetkellä. Turussa on ollut haastavia tilanteita vankien keskinäisistäväleistä johtuen. Toistaiseksi yhtään naista ei ole jouduttu sijoittamaan kuiten-kaan suljetummalle osastolle ja suurempia ongelmia ei ole ilmaantunut.romaninaisille on puvut osaston varastossa kirkkoa ja tapaamisia varten.Asuttamisjärjestelyillä voidaan pitää toiminnoissa eristyksessä olevia tai vankeja,jotka eivät tule toimeen keskenään.

Satakunnan vankilan Köyliön osasto

Satakunnan vankilan Köyliön avo-osastolla on 10 naisvankipaikkaa ja osasto onaloittanut toimintansa lokakuussa 2007.

133

Työtoiminta

Köyliössä naisvangit voivat työskennellä liikennemerkki-, tilaelementti- ja keittiö-töissä sekä kiinteistönhoitoon liittyvissä töissä. myös siviilityö on mahdollista.Tarvittaessa kaikille naisvangeille on työpaikka. Työ on kokopäivätoimista jaosa-aikatyötä voidaan järjestää tarpeen niin vaatiessa esimerkiksi terveydentilas-ta johtuvien syiden vuoksi tai kuntouttavan ohjelman yhteydessä. Työtoiminta onpääsääntöisesti tuotannollista. Kiinteistönhoitotehtävissä voidaan osoittaavalmentavaa työtä.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

Köyliön osasto on päihteetön avolaitos ja rinnastettavissa päihteettömäänsopimusosastoon. Laitoksessa on päihdetyön erityisohjaaja, joka yksilötyönmenetelmin pyrkii vastaamaan rangaistusajan suunnitelmien mukaisiin vankientarpeisiin päihdekuntoutuksen osalta. myös Antiriippuvuuskursseja järjestetäänaika ajoin ja laitoksen ulkopuoliset AA- ja nA-käynnit ovat mahdollisia. Varsi-naista muuta päihdekuntoutusryhmää ei edellä esitetyn toiminnan lisäksi ole.

Korvaushoito ja lääkehoito eivät ole esteenä kuntoutukseen osallistumiselle.Köyliöön sijoitettavien naisten lääkevieroitusohjelmat pyritään hoitamaan ennenavolaitokseen sijoittamista suljetuissa laitoksissa, joissa terveydenhuollonhenkilöstöä on enemmän käytössä. Alkoholin osalta retkahtamista voidaankäsitellä tiettyyn rajaan asti, mikäli vanki ei osoita täydellistä piittaamattomuuttakuntoutumisensa jatkamiseen. muiden päihteiden osalta retkahduksen käsittele-minen tulee hoitaa paremmin resursoiduissa suljetuissa yksiköissä, minkäjälkeen vanki voi hakea uudelleen avolaitokseen. yksilötyön menetelmienkorostuessa rangaistuksen pituudella ei ole sijoittamisasian suhteen suurtamerkitystä.

b) Muu kuntoutus

muuta kuntoutustoimintaa on sosiaalityön keinoin toteutettava perhetyö,mahdollisuus pitkiin perhetapaamisiin, joita tarpeen vaatiessa rakennetaan jasuunnitellaan yhdessä vangin kanssa, sekä perheleirit Vilppulan vankilassa.

mielenterveyspalvelut on järjestetty suljetuissa vankiloissa tai ostopalveluina.Psykologin tarve on koko Satakunnan vankilassa. naisvangit voivat käyttää yksi-lötyötä tekevien virkailijoiden palveluita virka-aikoina, lukuun ottamatta psykolo-gia ja pappia. Lääkäriä voi tavata viikoittain ja diakonia kaksi kertaa viikossa.

Koulutus

Vuonna 2008 on suunniteltu aloitettavaksi tietotekniikkakoulutus, johon voivatosallistua niin mies- kuin naisvangitkin. muut oppilaitokset noin 100 kilometrin

134

säteellä laitoksesta. Laitoksen ulkopuolella tapahtuvaan koulutukseen osallistu-minen edellyttää, että vanki voidaan katsoa riittävän luotettavaksi ja koulutuksenvoidaan katsoa olevan rangaistusajan suunnitelman mukaista.

Vapaa-ajan vietto

Kirjasto, liikunta, pelit, hengelliset tilaisuudet, vankilavierailijatoiminta sekälaitoksen ulkopuolella järjestettävä toiminta satunnaisesti.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus on päivittäin. Valvomattomat tapaamiset noin kerran kuussavuorokaudesta kolmeen vuorokauteen. Valvottuihin tapaamisiin on mahdollisuusjoka lauantai, sunnuntai sekä arkipyhäisin.

Henkilöstö

naisosastolle ei ole erityisesti osoitettu henkilöstöä, vaan koko henkilöstätyöskentelee naisvankien kanssa mahdollisuuksien mukaan. naisvartijoiden roolikorostuu naisvankien kanssa ja naisvartijoiden määrää tulisi lisätä ilman, ettämiesvartijoiden määrää supistetaan. Työnohjaukseen on mahdollisuus naisvan-kien kanssa työskentelevillä.

Pohjois-Suomen aluevankila

Oulun vankila

Oulun vankila on tutkintavankila, jossa voidaan pitää myös lyhyttä tuomiotasuorittavia naisvankeusvankeja tai naisvankeja, jotka erityisestä syystä eivät voisijoittua alueen täytäntöönpanovankilaan Pelsolle. Oulussa on 9 naisvankipaik-kaa sakko-, tutkinta- ja vankeusvangeille.

naiset ovat kahdella eri osastolla. Uudella puolella on 4-paikkainen päihteetönsopimusosasto, jolta käydään töissä tai opiskelemassa, vanhalla puolella on5-paikkainen naisosasto. eri vankilajit ovat yhdessä samoilla osastoilla, koska eiole mahdollisuutta järjestää omia tiloja tutkintavangeille.

Työtoiminta

naisvangeille on viidestä kahdeksaan työpaikkaa. Työtoiminta on puusepän-verstasta lukuun ottamatta valmentavaa. Työpaikat ovat siivouksessa, keittiö-työssä ja kanttiiniapulaisena, satunnaisesti naisia voi työskennellä sitomossa taipuusepänverstaalla. Työtoiminta on kanttiinia lukuun ottamatta kokopäiväistä.yksilöllisesti järjestettävää työtä ei ole tarjolla. Piippolan käsi- ja taideteollisuus-oppilaitos järjestää oppipajaa, joka on käynnissä non-stop- periaatteella.

135

Oppipaja on kolme tuntia päivässä neljä kertaa viikossa. Siihen kuuluu erilaisiakädentaitojen ja elämänhallinnan opettelua. naisvanki sijoitetaan oppipajaanmahdollisimman pian tuomion alussa ja sitä kautta siirrytään soveltuvuudenmukaan muihin tehtäviin. Oppipajan aikaisesta työskentelystä annetaan lausun-to sijoittajayksikölle varsinaisen sijoittelun tueksi.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

Oulun vankilan päihdekuntoutus naisille on jossain määrin satunnaista riippuenvankimäärästä ja vankien tarpeesta. Paikkoja on naisille vaihtelevasti 2-10.Kurssimenetelmänä on Kaksi polkua- ohjelma joka on ollut syksyllä 2007ensimmäisen kerran rikosseuraamusviraston akkreditointiryhmässä. Lisäksivangit voivat hakeutua yksilökeskusteluihin erityisohjaajan ja sairaanhoitajankanssa. yksilötyössä voidaan käyttää motivoivan haastattelun menetelmääpäihdekuntoutukseen motivoinnissa. Päihdekuntoutus perustuu kognitiiviseenkäyttäytymisterapiaan ja ratkaisukeskeiseen malliin. Korvaushoito, lääkehoito tailääkevieroitusohjelmaan osallistuminen eivät ole esteenä kuntoutukseen osallis-tumiselle, myös retkahduksen jälkeen voi jatkaa. Tuomiota tulee olla jäljellä noinneljä kuukautta Kaksi polkua- kurssille.

b) Muu kuntoutus

Suuttumuksen hallinta- kurssia järjestetään satunnaisesti ja se on yleensäsekaryhmä miehille ja naisille. yksilökeskusteluja voi käydä vankilan papin,psykologin, sairaanhoitajien ja päihdetyöntekijöiden kanssa. Pitkäkestoisiakuntoutuksia on mahdotonta järjestää, koska Oulu on tutkintavankila ja vangitvaihtuvat tiheästi.

Vankilassa on sairaanhoitajia ja lääkäripalvelut ostetaan ulkopuolelta.Psykiatriaan erikoistunut lääkäri käy vankilassa kerran viikossa. Sairaanhoitajatvoivat myös konsultoida vankilassa vierailevaa lääkäriä usein puhelimitse jasaada neuvoja potilaan tilanteeseen.

Koulutus

naisilla on mahdollisuus osallistua peruskouluun, lukioon ja oppisopimuskoulu-tukseen. Oppisopimuskoulutus on puusepän ammattiin tähtäävää ja siinä onvoinut olla mukana myös naisia. Kaikki halukkaat naisvangit voivat opiskella jopakokopäiväisesti. myös siviiliopiskelu on mahdollista. Koulutusmahdollisuuksiinvaikuttavat koulutuksen pituus, vangin motivaatio ja laitosturvallisuuskysymyk-set. Koulutusta järjestävät Oulun aikuislukio, Teuvan ammatillinen aikuiskoulu-tuskeskus ja Piippolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos.

Oulun toiminnoissa on periaatteena se, että niitä voisi jatkaa Pelsolla, esimerkik-si puusepän oppisopimuskoulusta.

136

Vapaa-ajan vietto

hengelliset tilaisuudet, liikunta, lukusali- ja kirjastomahdollisuus. Seurakuntienvierailijoita käy myös naisosastoilla.

Yhteydenpito

Vangit voivat soittaa omaisille päivittäin. Valvomattomat tapaamiset noin kahdenviikon välein, kerrallaan kolmesta neljään tuntia. Valvotut tapaamiset kerranviikossa viikonloppuisin. Valvottuja tapaamisia saa tarpeen mukaan myösviikolla, mikäli esimerkiksi omaiset ovat tulleet kaukaa tai vanki on lähdössäPelsolle, jonne omaisilla olisi pitkä matka.

Henkilöstö

naisosastoilla työskentelee yksi vartija, jota työllistää usein kolme muuta osas-toa. Käytännössä naisosastoilla on vartija harvoin paikalla. Oulun vankilassa onpitkään ollut naisvankeja ja heidän kanssa työskentelyyn on totuttu.naisosastoille on pyritty myös saamaan naisvartijoita ajatuksena, että ”nainenymmärtää naista paremmin”.

Pelson vankila

Pelson vankilassa on yhteensä 9 naispaikkaa vankeusvangeille ja hovioikeudenpäätöstä odottaville tutkintavangeille. naisia asuu kolme samassa sellissä, mikäsaattaa joskus aiheuttaa konfliktitilanteita. naisosasto on kerroksella, jossa onmyös muita erityisryhmiä.

Työtoiminta

Pelsolla on 9 työpaikkaa ja kaikki naisvangit voivat yleensä työllistyä.Työtoimintaa on varusosastolla, vastaanotto-osaston puhdistajana sekä kanttii-nityötä. Uusi vanki sijoitetaan ensin yleensä osaston puhdistajaksi minkä jälkeenhän siirtyy siitä muihin tehtäviin.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

Pelson naisosasto on virallisesti päihteetön, mutta kirjallista sopimusta ei tehdä.naisvangeilla on nyt mahdollisuus saada Kisko-ohjaajien antamaa päihdekun-toutusta tapauskohtaisesti, mutta varsinaisia päihdeohjelmia tai ryhmiä ei naisilleole. Lääkehoito, korvaushoito tai lääkevieroitus eivät ole esteenä yksilömuotoi-seen kuntoutukseen osallistumiselle. Osastolla on kuitenkin hyvin eri vaiheessaja eri kunnossa olevia vankeja, mikä johtaa siihen että, päihdekuntoutusta

137

haluavia ja siitä motivoituneita vankeja voi haitata muiden vankien sitoutumatto-muus päihteettömyyteen.

b) Muu kuntoutus

Pelsolla ei ole psykologia eikä muuta mielenterveysongelmiin erikoistunuttatyöntekijää. Sosiaalityöntekijän, sairaanhoitajan ja opinto-ohjaajan palvelut ovathyvin saatavilla. naisille järjestetään ruoanlaittokurssi kerran kuussa vartijanvetämänä. miehille järjestetään CS-kurssia, jolle on osallistunut myös yksinainen. Pelson sahatyötoiminnan loppuessa sahan työnjohtajia on koulutettuesimerkiksi toimintaohjelmien vetäjiksi, mikä saattaa tulevaisuudessa mahdollis-taa naisille järjestettäviä kursseja.

Pelsolla ei ole lääkäriä ja pitkät maantieteelliset etäisyydet ovat ongelma, kunvankeja kuljetetaan terveyskeskuksiin.

Koulutus

harkinnan mukaan naisia voidaan ottaa miesten kanssa samaan peruskouluunja lukioon. Selliopiskelu on mahdollista. Ulkopuoliseen opiskeluun olisi periaat-teessa mahdollisuus, mutta opiskelupaikat sijaitsevat maantieteellisesti kaukanaja kuljettaminen niihin on ongelmallista.

Vapaa-ajanvietto

Vapaa-ajanviettomahdollisuudet naisille ovat kirjasto, liikunta ja hengellisettilaisuudet.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus on päivittäin. Valvomattomat tapaamiset ovat noin kerrankuussa viisi tuntia. Valvotut tapaamiset ovat kaksi kertaa viikossa kerrallaan 45minuuttia. Perheleirimahdollisuus.

Henkilöstö

naisosasto sijaitsee samalla osastolla muiden erityisryhmien kanssa, kuteneristyksessä olevat ja pelkääjät. yksi vartija työskentelee näillä osastoilla ja muuvankilan henkilöstö on käytettävissä. naisosastolle tulisi pystyä sijoittamaan yksityöpari, mutta se ei ole tällä hetkellä mahdollista. etenkin Pelson naisvartijat ovatolleet kiinnostuneita naisvankien toimintojen ja kuntoutuksen kehittämisestäsekä toimintaohjelmakoulutuksista.

Muita asioita

romaninaisia on Pelson vankilassa säännöllisesti. Varsinaisia pelkääjiä ei ole

138

ollut eikä pelkääjiä voida sijoittaa Pelsoon, vaan tällaisissa tapauksissa täytyytehdä yhteistyötä erityisesti Oulun vankilan kanssa.

Ylitornion vankila

ylitornion vankila on avovankila, jossa on neljä naispaikkaa.

Työtoiminta

Työpaikat ovat kokopäiväisiä ja pääsääntöisesti tuotannollista ammattityötä.Ainoastaan entisöintityö on valmentavaa työtä. yksilölliseen työhön (oma työ) jasiviilityöhön on mahdollisuus. Työpisteitä ovat puuseppä, rakennuspuuseppä,metallityöpaja, kiinteistöhoito sekä keittiö, valmentavana työnä entisöintikurssi.

Kuntoutus

a) Päihdekuntoutus

ylitornion vankila on päihteetön avolaitos. Laitoksessa järjestetään motivoiva jainformoiva päihdekurssi (20 h) noin kuudesta seitsemään kertaa vuodessariippuen uusien vankien määrästä. Päihdekurssi perustuu ensisijaisesti kognitiivi-seen viitekehykseen. Laitokseen ei sijoiteta korvaushoidossa olevia. Lääke-hoidon osalta noudatetaan avolaitoksissa olevaa linjaa, jossa ei käytetä pääasi-assa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä eikä opiaattipohjaisia lääkkeitä.retkahtaminen johtaa laitoksesta poistamiseen. naisten on mahdollisuus saadayksilöllistä päihdeohjausta sekä palvelunohjausta.

b) Muu kuntoutus

Laitoksessa on mahdollisuus osallistua myös työhakukoulutukseen Työ jaelämä- kurssilla.

Laitoksessa ei ole sosiaalityöntekijää, opinto-ohjaajaa, pappia, psykologia,lääkäriä eikä sairaanhoitajaa. henkilöstössä on kuitenkin mielenterveydenammattiosaamista, joten akuuttitapauksessa voidaan antaa psyykkistä tukea janoudattaa palvelunohjauksen periaatteita, kun vankeja ohjataan mielenterveys-palvelujen piiriin.

Terveydenhuoltopalvelut ostetaan ylitornion terveyskeskukselta ja palvelut järjes-tetään tarpeen mukaisesti.

erityisesti naisvangeille suunnattua kuntoutusta ei ole tarjolla. Ostopalvelujakuntoutuksen osalta on hankittu Tornionlaakson Suojapirtiltä jaProsessivalmennuksesta.

139

Koulutus

naisten koulutusmahdollisuuksia on oppisopimuskoulutus sekä ammattiopistoLuovin kautta saatava ammatillinen ja ATK-kurssi.

Vapaa-ajanvietto

monipuoliset liikuntamahdollisuudet, kirjasto, ulkopuoliset tilaisuudet satunnai-sesti.

Yhteydenpito

Soittomahdollisuus on päivittäin. Valvomattomat tapaamiset pääsääntöisestiviikonloppuisin. Tapaamiset alkavat perjantaina kello 18.00 ja päättyvät sunnun-taina klo 18.00. Valvotut tapaamiset ovat viikonloppuisin kello 10 –14.

140

Liite 4. Riski- ja tarvearviotiedot

Niiden nais- ja miesvankien osuus ( %) , joilla on eriasteisia ongelmia riski- jatarvearvioiden mukaan

naiset miehetRikostilanneVastuunotto rikollisesta teosta 52 64Tietoisuus teon vaikutuksista 50 67Tietoisuus teon taustatekijöistä 65 68Uhrin erityinen puolustuskyvyttömyys 49 52Uhri tuntematon 20,5 31Suora kontakti uhriin ennen tekoa 35 45Sama henkilö toistuvasti kohteena 13 22

Asuminen ja arkiselviytyminenAsunnoton tai asunnot lyhytaikaisia 43 40Asunnon tarkoituksenmukaisuus 34 34Arkipäivän toiminnoissa selviytyminen 17 20

Tulot ja taloudellisen tilanteen hoitaminenTaloudellinen tilanne 74 70raha-asioiden suunnitteleminen ja hoitaminen 59 52raha-asioiden suunnittelemisen vakavat esteet 50 64

Koulutus, työllisyys ja niitä tukevat taidotOppivelvollisuuden suorittaminen 11 11Lukemiseen, kirjoittamiseen tai laskemiseen liittyvät ongelmat 10 16erityisopetukseen osallistuminen 22 36,5Asenne koulutukseen tai harjoitteluun 25 30Koulutustarve ja työhön liittyvät taidot 58 57Työhistoria 52 59

Asenne työhön, työllistymiseen ja työelämän perustaitoihin 21 31Työnhakuasioiden hoitaminen 29 26,5

Sosiaaliset sidokset ja elämäntapanykyinen suhde läheisiin ja perheenjäseniin 34 35nykyinen suhde puolisoon/kumppaniin 61 26Lähisuhdeväkivalta tekijä 38 30Lähisuhdeväkivalta uhri 72 27Vanhemmuuden taidot ja vanhemman rooli suhteessa lapsiin 55 41

rikollista käyttäytymistä vahvistava kaveripiiri ja elämäntapasekä rikollisen toiminnan osuus ajankäytöstä 59 71manipuloiva ja hyväksikäyttävä elämäntyyli 23 35riskihakuinen käyttäytyminen ja elämäntavan piittaamattomuus 54,5 60ihmissuhteissaan alistuva ja helposti hyväksikäytettävä 44 24

141

Alkoholin käyttöKäytön useus 52 58Alkoholin käyttöön liittynyt lääkkeiden väärinkäyttö taikorvikkeiden käyttö 31 36

rikosten teko pääasiassa alkoholin vaikutuksen alaisena taialkoholin hankkimiseksi 59 67

Väkivaltainen käyttäytyminen alkoholin käytön yhteydessä 61 63Alkoholin käytön vaikutukset työelämässä, koulutuksessa javapaa-aikana 37 45Alkoholin käytön vaikutukset terveyteen 26 19Alkoholin käytön vaikutukset perheeseen, parisuhteeseen taiystävyyssuhteisiin 49 46,5motivaatio hoitaa alkoholiongelmaa vankeusaikana 15 32

Huumausaineiden käyttöhuumausaineiden käytön useus 53 54Suonensisäinen käyttö 60 52rikosten teko pääasiassa huumausaineiden alaisena taihuumausaineiden hankkimiseksi 51 50,5Väkivaltainen käyttäytyminen huumausaineiden käytönyhteydessä 20 23

huumausaineiden käytön vaikutukset työelämässä,koulutuksessa ja vapaa-aikana 42 42huumausaineiden käytön vaikutukset terveyteen 49 39motivaatio hoitaa huumausaineongelmaa tai vähentäähuumausaineiden käyttöä. 54 44

Ajattelu ja käyttäytyminenSosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen taso 19 22itsehillinnän puute ja impulsiivinen väkivaltaisuus 58 62Tavoitehakuinen aggressiivinen käytös 24 39Ongelmallisten elämänalueiden tunnistaminen jamääritteleminen 50 58Ongelmanratkaisutaidot 66 75muiden ihmisten näkökantojen ymmärtäminen 29 45

Asenteetrikosmyönteiset asenteet 22,5 48Vihamieliset asenteet 14 24Asenne henkilökuntaa ja auktoriteetteja kohtaan 18 19Asenne valvontaa kohtaan vapautumisen jälkeen 13 26

motivaatio muutoksen aikaansaamiseen ja rikollisestakäyttäytymisestä luopumiseen 24 46

142

Liite 5. Naisille tarkoitetut ohjelmat ja muu kuntouttavatoiminta

Tässä liitteessä esitellään esimerkinomaisesti naisille suunnattuja kuntouttaviapalveluita ja ohjelmia. Toiminnan esittelyn tarkoituksena on antaa kuva siitäminkälaista naisvankeja hyödyttävää toimintaa on jo nykyisin saatavilla.

Uusintarikollisuuteen vaikuttavat ohjelmat

Tällä hetkellä naisvangeille ei ole Suomessa omaa uusintarikollisuuteen vaikutta-vaa ohjelmaa. Työryhmä on pohtinut, tulisiko Suomeen hankkia ulkomailtanaisille kehitetty toimintaohjelma vai ottaa käyttöön kotimainen ohjelma.Ohjelmien käyttöönoton suunnittelun pohjaksi tarvitaan tietoa sitä, miten naistentekemät rikokset eroavat miesten tekemistä, millaisia ”rikospolkuja/rikosuria”naisilla on ja miten vaikkapa naisten tekemät väkivaltarikokset eroavat miestentekemistä. esimerkiksi vankiloissa käytettävän OmA-ohjelman soveltuvuuttanaisille voidaan arvioida paremmin naisten rikospoluista saatavan tiedon perus-teella.

Tällä hetkellä naisille järjestetään miesvangeille suunnattuja ohjelmia satunnai-sesti. Joissakin tapauksissa miehille ja naisille on järjestetty myös sekaryhmiä,mitä ei pidetä kuitenkaan suositeltavana vaihtoehtona. naisille on viime vuosinajärjestetty lähinnä Suuttumuksen hallinta- kurssia.

Cognitive Skills-ohjelmaa on käytetty myös naisilla esimerkiksi USA:ssa jaiso-Britanniassa. Koska naisten ja miesten rikollisuus on erilaista, eivät sekaryh-mät ole paras ratkaisu ryhmän sisäisen dynamiikan kannalta eikä vaikuttavuu-den tutkimuksen perusteella. esimerkiksi iso- Britannian home Officen tekemäntutkimuksen mukaan Cognitive Skills- ohjelman ei ole todettu vaikuttavannaisvankeihin eikä kognitiivisten taitojen puutteita pidetä naisvankien uusimiseensuoranaisesti liittyvänä. (http://www.homeoffice.gov.uk/rds/pdfs06/r276.pdf).

Uuden toimintaohjelman ostamisessa ja käyttöönotossa on otettava huomioonmonia tekijöitä. Ulkomaisten ohjelmien ostamisessa on taloudellisten tekijöidenlisäksi otettava huomioon mahdolliset kulttuurierot, käyttöönottokoulutus jajatkotuki. Valmiiden ohjelmien maahantuonnin etuna on puolestaan muunmuassa se, että kehittämis- ja testausvaihe on jo tehty. (henkilökohtainentiedonanto nina nurminen 21.1.2008; Lähisuhdeväkivaltaan…2006.)

yksi mahdollisuus tuottaa naisille sopivampia vankeusajan toimintoja on muoka-ta nykyisiä jo olemassa olevia kursseja ja ohjelmia sopivammiksi naisille.esimerkiksi Kalterit Taakse®- kurssia tai Antiriippuvuus®- kurssia, joita käyte-tään yleisesti vankeinhoidossa, voisi mahdollisesti ajatella muokattavan naisilleparemmin soveltuviksi. rikosseuraamusviraston akkreditoimaa matkalla muu-tokseen –päihdekuntoutusohjelmaa suositellaan kokeiltavaksi myös naisvankienpäihdekuntoutuksessa.

143

Naisten uusintarikollisuuteen vaikuttava VINN-samtalegruppen för Kvinnor

yksi esimerkki naisille kehitetystä uusintarikollisuuteen vaikuttavasta toimintaoh-jelmasta on norjalainen Vinn- Samtalegruppen för kvinnor. Ohjelma on käytössämyös ruotsissa ja otetaan käyttöön Tanskassa. Vinn- perustuu kognitiiviseenviitekehykseen ja painottaa naisen elämän kokonaistilannetta sekä naisestaitsestään lähtevää muutoksen mahdollisuutta. humanistiseen psykologiaanpohjautuva ohjelma pyrkii ratkaisukeskeisyyteen ja korostaa ihmisen kykyämuutokseen. motivoiva haastattelu on tärkeä menetelmällinen pohja. Ohjelmaavoidaan käyttää vankilan ulkopuolella päihdekuntoutuksessa, yhdyskuntapalve-lussa ja turvakodeissa. Vinn- ohjelmassa kokoonnutaan vähintään 12 kertaa eriteemoilla. Pidempää tuomiota suorittavat voivat keskittyä kuhunkin teemaanuseamman kerran. Teemoiksi on käsikirjassa määritelty muun muassa avoimuusja vuorovaikutus, identiteetti ja minäkuva, muutos ja hallinta, päihteet ja riippu-vuudet, lapset, suru ja menetykset, rajat ihmissuhteissa, viha, väkivalta, verkos-tot ja ihmissuhteet sekä lopetuskerta. Vinn:in on kehitteillä myös teematseksuaalisuus ja talous.

ryhmissä vetäjän rooli on olla fasilitaattori, millä pyritään korostamaan naistenomaa asiantuntijuutta oman elämänsä suhteen. Vinn perustuu siihen, ettänainen voi ”voittaa” päihdeongelmansa, rikoskäyttäytymisensä ja nähdä muita-kin vaihtoehtoja elämäntilanteessaan. Tästä juontuu myös ohjelman nimi. Vinnpyrkii vahvistamaan naisen omaa kykyä vetää raja väkivaltaiselle kumppanille jakykyä irrottautua tuhoisista parisuhteista. Vinn korostaa naisen mahdollisuuttakehittää ja syventää suhdettaan omiin lapsiin sekä lisätä kasvatustietoisuutta.Ohjelma pyrkii vahvistamaan naisen kykyä tehdä valintoja. Vinn:n teemat onkehitelty erityisesti rikostaustaisten ja marginalisoitujen naisten tarpeet huomioonottaen. http://www.ndphs.org///documents/428/Ph_2_Woman_in_Prison_norway.pdf

Viisi keskustelua muutoksesta -ohjelma Kriminaalihuollossa

Kriminaalihuollossa on käytössä Viisi keskustelua muutoksesta -ohjelma (VKm),jota on käytetty myös naisille ja siitä on hyviä kokemuksia. Se pohjautuu moti-voivan keskustelun menetelmiin. Keskustelusarjan rakenne kehiteltiinTukholmassa kriminaalihuollon tarpeisiin. erityisesti C. Åke Farbring ja Pia Bergeovat vaikuttaneet VKm:n kehittämiseen. huhtikuusta 2003 alkaen ohjelma oliensin vuoden kokeilukäytössä, minkä jälkeen sitä paranneltiin kokemustenperusteella. Suomeen ohjelma rantautui vuonna 2006. VKm-ohjelman tarkoituk-sena on edistää asiakkaan päätöksentekoa mahdolliseen muutokseen liittyen.Asiakkaan muutokseen viittaavien lausumien edistäminen ja vahvistaminen sekämuutokseen sitoutuminen ovat koko työn johtavia ajatuksia. Sisäisen motivaati-on luomiseksi käytetään neljää periaatetta: 1) Voimistetaan vastakohtia 2)myötäillään/pyöritetään vastarintaa 3) herätetään ja vahvistetaan asiakkaanuskoa omaan kykyyn muutoksen toteuttamisessa 4) Osoitetaan empatiaa. Onmyös tärkeää, että asiakas kokee, että häntä kohdellaan ihmisenä – ei vainasiakkaana.

144

Keskustelusarjassa tehdään runsaasti tehtäviä, joiden avulla motivaatiotamuutokseen tutkitaan eri näkökulmista:

– muutoksen vaihemallia hyödynnetään sarjan alussa ja lopussa– tarkastellaan asiakkaan halua muutokseen, asteikolla 1–10– tarkastellaan asiakkaan omaa uskoa kykyynsä muuttua, asteikolla 1–10– tarkastellaan sitä, kuinka pian asiakas uskoo muutoksen tapahtuvan,

asteikolla 1–10– tutkitaan sisäistä ja ulkoista motivaatiota– pohditaan arvoja– vertaillaan nykyisen käyttäytymisen hyviä puolia muutoksen hyviin puoliin– tarkastellaan asiakkaan sosiaalista verkostoa, onko se tukevaa vai ei-

tukevaa– laaditaan tavoitteita tai vähintään ”katsotaan” tulevaisuuteen(VKm-koulutus keväällä 2007 sekä VKm-käsikirja.)

Naislähtöiset päihdekuntoutuslaitokset ja muu toiminta

Stakesin Päihdetyöryhmän ylläpitämässä neuvoa-antavat- sivuston hoitopaik-katietokannassa on tietoa Suomen päihdehoitopaikoista. Tietokannasta löytyylähes 400 päihdehoitoyksikköä palveluineen. http://neuvoa-antavat.stakes.fi/Fi/index.htm

Päihdekoti Tuhkimo

esimerkkinä erityisesti naisille suunnatusta hoitopaikasta on itä-Suomen alue-vankilan alueella enossa toimiva päihdehuollon kuntouttavaa laitoshoitoatarjoava hoitokoti Tuhkimo, joka on pelkästään naisille suunnattu. Tuhkimoonvoivat tulla kaikenikäiset naiset, myös raskaana olevat. Keskimääräiset hoitojak-sot ovat alkoholiriippuvaisille noin 4-6 viikkoa ja lääkeriippuvaisille ja narkomaa-neille 3-12 kuukautta. hoito-ohjelma perustuu kognitiiviseen psykoterapiaan,ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan, kuvataideterapiaan ja seksuaaliterapiaan.Asiakas motivoituu hoitamaan päihdeongelmaansa ja huolehtimaan itsestään jaasioistaan kokonaisvaltaisesti sekä asiakkaan naisidentiteetin vahvistaminen.yksilöllinen kuntoutussuunnitelma sisältää yksilökeskusteluja psykiatrisensairaanhoitajan kanssa ja oman ohjaajan kanssa, ryhmätoimintaa sekä pienryh-mässä että koko naisyhteisössä.

Kuntouttava työtoiminta sisältää yhteisten tilojen kunnossapitoa yhteisvastuulli-sesti, minkä lisäksi kullakin naisella on omat vastuualueet. Lisäksi kuntoutukseensisältyy ohjattua luovaa toimintaa, avustamista sosiaalisten asioiden hoitamises-sa, korva-akupunktiohoitoa, itsehoitoryhmiä, perhetapaamisia ja verkostopala-vereja. hoidon loppupuolella asiakkaan kanssa laaditaan jatkokuntoutussuunni-telma. Asiakkaalla voi olla Tuhkimossa omalääkärin tai konsultoivan lääkärinmääräämä lääkehoito tai lääkevieroitus, mutta pyrkimys on lääkkeettömyyteen.Subutex-vieroituksia tai korvaushoitoa ei voida kuitenkaan toteuttaa.

145

www.hoitokotituhkimo.fi http://neuvoa-antavat.stakes.fi/tietokannat/pdf/hoitokoti_tuhkimo.pdf

Tervalammen kartano

Tervalammen kartano on helsingin kaupungin sosiaaliviraston ylläpitämä163-paikkainen päihdehuollon laitos, joka tarjoaa laadukkaita päihdehuollonpalveluita miehille, naisille ja perheille. Tervalammen identiteetin eheyttämistäkehittävät kuntoutuspalvelut pitävät sisällään huumekuntoutuksen sekä naistenkuntoutuksen. Kummassakin yhteisössä kuntoutus perustuu intensiiviseenryhmätyöskentelyyn. naisten kuntoutus tarkastelee asiakkaidensa ongelmiaerityisesti naiseuden näkökulmasta. minäkuvaa, itsetuntoa ja naisidentiteettiäeheyttämällä luodaan voimavaroja päihdeongelmien ratkaisemiseksi.Kohderyhmänä ovat naiset, jotka tarvitsevat päihdeongelmansa ja naiseutensakäsittelemistä ja tutkimista naisyhteisössä. www.tervalammenkartano.com

Ensi- ja turvakotien liiton ensikodit

ensi- ja turvakotien liiton ensikoti on vanhemmuuteen ja elämänhallintaankeskittynyt toimintamuoto. äiti voi tulla ensikotiin odotusaikana tai pienenvauvan kanssa ja tarvittaessa myös isä voi asua ensikodissa. Asumisaikasovitaan perheen tarpeiden mukaan. ensikodissa tuetaan vauvan ja vanhem-man hyvää suhdetta ja opetellaan arkielämästä ja vauvanhoidosta selviytymistäkädestä pitäen. ensikodista lähdettyäkin asiakas voi saada tukea itsenäisessäelämässä ensikodin henkilökunnalta. ensikoteja on seuraavilla paikkakunnilla:helsinki, imatra, Jyväskylä, Kokkola, Lahti, Oulu, raahe, rovaniemi, Tampere,Turku ja Vaasa. Päihdeongelmaisten äitien hoitoon erikoistuneita ensikoteja onlisäksi seitsemän. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/ensikodit/

Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT)

Jorvin sairaalassa on käynnissä marsha Linehanin kehittämä dialektinen käyttäy-tymisterapia- projekti tunne-elämältään epävakaisille naisille. DKT kuuluukognitiivisiin käyttäytymisterapioihin. Terapia sisältää moni-interventiomallin,johon kuuluu potilaalle kerran viikossa yksilöterapia sekä kerran viikossa ryhmä-muotoinen taitovalmennus. Taitovalmennuksessa opetellaan eri alueiden taitojaja sen neljä osaa ovat: tietoisuustaidot, tunteensäätelyn taidot, tehokkaanvuorovaikutuksen taidot sekä kriisitaidot (ahdingon sieto). Keskeisin kaikistataitomoduuleista on tietoisuustaidot. Lisäksi potilaalla on mahdollisuus soittaaakuutissa kriisissä terapeutilleen sovittuina aikoina, tämä tarkoittaa usein myösympärivuorokautista soittomahdollisuutta. DKT jakaantuu neljään eri vaiheeseen,mutta pääasiallisesti ensimmäinen vaihe, jolloin pyritään itsetuhoisen käyttäyty-misen hallintaan, vie suurimman osan yksilöterapiaan käytettävästä ajasta.itsetuhoisuuden poistuttua ja taitojen lisäännyttyä seuraa traumaterapiavaihe,jolloin käsittelyssä on potilaan post-traumaattinen stressireaktio. Kolmannessaja neljännessä vaiheessa käsitellään potilaan yleisiä elämänvaikeuksia ja pyritäänlisäämään elämänlaatua ja mielekästä elämää.

146

Terapeuteille ja taitovalmentajille on viikoittain tiimimuotoinen konsultaatio, mikäon tärkeä osa DKT:a työntekijöiden oman jaksamisen kannalta. Työtekijöinä onerilaisen terapiakoulutuksen saaneita yksilöterapeutteja ja taitovalmennuksessatoimintaterapeutteja.

Tällä hetkellä projektissa on noin 20 Jorvin alueen naista, joilla on vakaviaongelmia tunne-elämässään. Projektiin valitaan alueen sairaaloita eniten kuor-mittavia henkilöitä, joilla on runsaasti sairaalahoitoja ja vakavia itsetuho-ongel-mia. Projektiin kuuluu myös rikostaustaisia naisia. Jorvin projektissa on saatuerittäin hyviä tuloksia: esimerkiksi sairaalahoitojaksoja tällä potilasryhmällä oliennen projektia keskimäärin 41 reilun vuoden aikana ja DKT:n käytyä vain 12.euromääräisiä säästöjä DKT:sta tuli huomattavasti. Projektin 15-20 potilaan noinvuoden aikaiset sairaalahoidosta aiheutuneet kulut olivat noin 240 000 euroa japrojektin jälkeen kulut laskivat noin 40 000 euroon. Jorvin DKT:n keskeyttämis-prosentti on ollut vain 15. hoito kestää noin kaksi vuotta. DKT on kehitetty erityi-sesti naisille ja naisten tunne-elämän häiriöihin. DKT:a on tutkittu yhdysvalloissavankilakontekstissa muun muassa naisheroinistien hoidossa ja tulokset ovatolleet hyvin myönteisiä. Potilaat ovat yleensä sitoutuneita hoitoon ja DKT:nkeskeyttämisprosentti on yleensä noin 30, mitä voi pitää alhaisena terapiapro-jektille. DKT:n on voitu tutkimusten perusteella osoittaa laskevan potilaanitsetuhoisuutta, vähentävän masennusta ja parantavan elämänlaatua. (henkilö-kohtainen tiedonanto 8.1.2008 Teemu ryhänen)

DKT- sovellus on myös käytössä Järvenpään sosiaalisairaalassa naisten huume-hoidossa. Järvenpään sosiaalisairaala ei ole kotipaikkasidonnainen joten sinnevoidaan ottaa potilaita koko maasta. DKT- mallia voisi mahdollisesti hyödyntäänaisvankien kuntoutuksessa joko vapautumisen jälkeisenä jatkumona taivalvotun koevapauden aikaisena toimintavelvoitteena muun toiminnan ohella.naisvankien mielenterveysongelmat ja itsetuhoisuus sekä laaja-alainen traumati-soituminen ovat juuri niitä asioita, joita DKT:ssa voidaan käsitellä naisen omistalähtökohdista.

Diakonissalaitoksen naistyö

Diakonissalaitoksen matalankynnyksen naistyössä tarjotaan palveluja niille, jotkaeivät pääse muiden palvelujen piiriin. Asiakkaita rohkaistaan itsenäisyyteen javastuun ottoon omasta elämästään. Tavoitteena on asiakkaiden itsetunnon,naiseuden ja äitiyden vahvistaminen. naistyöllä on mahdollisuus tehdä pitkäjän-teistä työtä yhdessä asiakkaiden kanssa aina asumisesta kouluttautumiseen jatyöllistymiseen asti. Toimintamuotoja ovat muun muassa asunnottomien naistentukipiste Salli ja naisten asumisyksikkö helsingin Kalliossa. http://www.hdl.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010643

Naistenkartano

naistenkartano ry. on valtakunnallinen kattojärjestö, joka tekee aloitteita jaesityksiä naisten päihdepalvelujen ja ehkäisevän päihdetyön osalta ja on edus-

147

tettuna erilaisissa vaikuttajaverkostoissa. yhdistys tarjoaa yksilöllistä palveluohja-usta monin tavoin, esimerkiksi nettikartanossa internetissä sekä tuottaa riippu-vuuksia ehkäisevää ja niistä irtautumista tukevaa nOVAT-ohjelmaa. nOVAT onlyhenne sanoista naisen Omat VaatteeT, joka perustuu nOVAT-menetelmään.Ohjelma on suomalaiseen kulttuurin muokattu sovellus amerikkalaisen JeanKirkpatrickin päihderiippuvuuden hoitomallista sekä naisia koskevista addiktioi-den kehitystä ja niistä irtautumista koskevista teorioista. nOVAT-menetelmässäkorostuu yksilön osallisuus ja sen ydin on vertaisryhmä, jolle yhdistys järjestäätukea ja koulutusta. ryhmiin voi hakeutua jokainen nainen, joka haluaa pohtiaelämäänsä sekä käsitellä asioita, joita ei ole ollut aiemmin mahdollisuus työstää.ryhmään tulo ei edellytä mitään konkreettista riippuvuutta tai ongelmaa.ryhmän avulla on kuitenkin mahdollista päästä eroon elämään haitallisestivaikuttavasta riippuvuudesta, joka voi olla kemiallinen (lääkkeet, alkoholi,tupakka), pakonomainen käyttäytymismalli (liiallinen kiltteys, miellyttämisenhaluja syyllistyminen), ruoka tai toinen ihminen. Tällä hetkellä ryhmiä toimii kaikkiaan26, pääkaupunkiseudulla sekä etelä-Karjalan, Turun ja Tampereen seuduilla.www.naistenkartano.com

Tilaukset:

Rikosseuraamusvirasto / Viestintäpuh. 010 36 88500fax 010 36 [email protected]

ISBN 978-951-53-3087-1 nid.ISSN 1458-4131

T y ö R y h m ä N m I e T I N T ö

RIKOSSeURAAmUSVIRASTON JULKAISUJA 3/2008

naisetnäkyviksi

RikOsseURaaMUsviRastOnJULkaisUJa3/2008

Naiset näkyviksi

naiset näkyviksi naisetnäkyviksi · tilaukset: rikosseuraamusvirasto / viestintä puh.01036 88500...

Documents