metso-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet - mhy.fi · metso-kohteiksi • lehdot, joiden...

METSO-ohjelmaansopivien kohteiden valintaperusteet

Sisällysluettelo

3 METSO-ohjelma

4 Lehdot

6 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät

8 Pienvesien lähimetsät

10 Puustoiset suot

12 Metsäluhdat ja tulvametsät

14 Harjujen paahdeympäristöt

16 Maankohoamisrannikon metsät

18 Puustoiset perinneympäristöt

20 Kalkkikallioilla kasvavat metsät

22 Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot

Julkaisijat: ympäristöministeriö, PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO, www.ym.fi sekä maa- ja metsätalousministeriö, PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO, www.mmm.fi Kansikuva: Juha Ollila/Vastavalo.fi Taitto: Niina Silvasti, ympäristöministeriö Paino: Unigrafia, kesäkuu 2013, 2. korjattu painosJulkaisu on saatavana myös internetistä:www.metsonpolku.fi > julkaisut

Lisätietoja: Ympäristöministeriön Suomen ympäristö -sarjan julkaisu 26/2008. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet, 76 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38356

KUVA

: MiK

KO K

UUSi

NEN

METSO tarjoaa metsänomistajille mahdollisuuden turvata monimuotoisuutta metsissään

Metsien monimuotoisuuden toi-mintaohjelman eli METSOn tavoit-teena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suo-tuisa kehitys.

METSOssa suojelu perustuu aina metsänomistajien vapaaehtoisuu-teen. Metsänomistaja voi suojella omistamansa metsän kohteita joko määräaikaisesti tai pysyvästi yksi-tyisenä suojelualueena. Hän voi myös myydä metsäkohteen valtiolle suojelualueeksi.

Metsänomistaja voi kysyä apua kohteen monimuotoisuuden arvi-ointiin esimerkiksi elinkeino-, lii-kenne- ja ympäristökeskuksesta (ELY-keskus), Suomen metsäkes-kuksen alueyksiköstä tai muilta metsäammattilaisilta. Metsänomis-tajan tarjottua kohdetta METSO-ohjelmaan asiantuntija selvittää tarvittaessa maastokäynnillä valin-taperusteiden täyttymisen.

METSOn valintaperusteet ovat pää-töksenteon apuvälineitä kohteita arvioitaessa eivätkä velvoita met-sänomistajaa tai viranomaista koh-teen suojeluun. Päätöksen kohteen soveltuvuudesta METSO-ohjelmaan tekee metsänomistajan tarjouk-sen pohjalta joko ELY-keskus tai Metsäkeskus.

Metsän arvokkaat elinympäristöt

Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia elinympäristöjä ovat:

• lehdot• runsaslahopuustoiset

kangasmetsät• pienvesien lähimetsät• puustoiset suot• metsäluhdat ja tulvametsät• harjujen paahdeympäristöt• maankohoamisrannikon metsät• puustoiset perinneympäristöt• kalkkikallioiden metsät• metsäiset kalliot, jyrkänteet ja

louhikot.

Näille elinympäristöille on laadittu niiden monimuotoisuutta kuvaavat luonnontieteelliset valintaperus-teet. METSO-ohjelmaan valittavan kohteen tulisi sisältää jokin näistä elinympäristöistä ja täyttää ainakin yksi valintaperuste. Mitä useampi valintaperuste kohteessa täyttyy, sitä arvokkaampi se on monimuotoisuu-den kannalta. Useita elinympäristöjä sisältävät laajat kohteet ovat erityisen arvokkaita, ja niihin voi sisältyä myös luontoarvoiltaan heikompia osia.

Valintaperusteissa keskitytään moni-muotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen tunnistamiseen sekä niiden monimuotoisuusarvojen lisäämiseen luonnonhoitotöiden avul-la. Kyseiselle elinympäristölle tyypil-listen uhanalaisten eläin- ja kasvila-jien esiintyminen alueella lisää aina sen sopivuutta METSO-ohjelmaan. Myös luonnonhoitotöitä tarvitsevia kohteita halutaan mukaan.

METSOn alueellinen painotus

METSOn toteuttamisen painopis-tealue (jäljempänä METSO-alue) on Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pohjanmaalla, ulottuen Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuun länsiosiin ja Lounais-Lappiin. Kohteiden valinta-perusteita voidaan kuitenkin sovel-taa myös varsinaisen METSO-alueen ulkopuolella Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa

METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet 3

Lehdot

Lehdot ovat lehti- tai sekapuustoi-sia, pintakasvillisuudeltaan ruo- hoisia ja monilajisia metsiä, joissa kasvaa yleensä myös lehtopensaita.

Lehdot sijaitsevat multavilla, runsasravinteisilla maapohjilla. Käenkaalia ja oravanmarjaa kas-vavat kuusilehdot ovat usein puus-toltaan järeitä. Maan eteläosan lehdoissa voi kasvaa myös jaloja lehtipuita tai pähkinäpensaita, jotka lisäävät kohteen merkitystä monimuotoisuudelle.

METSO-kohteiksi sopivat lehdot

• Lehdon puusto on vanhaa ja siinä on lahoja pystypuita tai maapuita.

• Nuoremmat puulajisuhteiltaan monipuoliset runsasruohoiset lehdot

• Lehdossa kasvaa jaloja lehti-puita (tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni tai jalava) tai pähkinäpensaita.

• Puronvarsilla, vesistöjen ran-noilla, kalkkialueilla, harjuilla ja maankohoamisrannikolla sijaitsevat lehdot

• Lehdot, joissa esiintyy uhanalaisia lehtolajeja

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat lehdot

• Kuusettuneet tai ihmisen toimenpiteistä muuttuneet lehdot sekä lehtopohjat, jot-ka on mahdollista kunnostaa METSO-kohteiksi

• Lehdot, joiden monimuotoi-suutta voidaan ylläpitää ja lisätä luonnonhoidon avulla talous-käytön rinnalla

Esiintyminen

Lajistollisesti monipuolisimmat lehdot sijaitsevat eteläisimmässä Suomessa ja sisämaan lehtokeskus-alueilla. Pohjois-Suomessa METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita on lettoja lehtokeskusten alueilla. Lehtojen suojelualueet sekä metsä-lain erityisen tärkeisiin elinympä-ristöihin kuuluvat rehevät lehtolai-kut ovat ytimiä, joihin rajoittuvilla tai lähistöllä sijaitsevilla kunnos-tettavilla METSO-lehdoilla voidaan parantaa jo olemassa olevaa lehto-kokonaisuutta. METSO-ohjelman yhtenä tavoitteena on muodostaa alueellisesti kytkeytyneitä lehto-luonnon verkostoja.

KUVA: Lehdoissa on tyypillisesti vanhoja lehtipuita, lehtopensaita ja monipuolinen kasvi- ja eläinlajisto. Lehtoja voidaan hoi-taa lehtipuita suosimalla.

4 METSO-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet

KUVA: RODEO

/BARBRO W

iCKSTRÖM

KUVA

: RiS

TO S

ULKA

VA

Runsaslahopuustoiset kangasmetsät

Runsaslahopuustoiset kangasmet-sät ovat yleensä iäkkäitä tai niissä on keskimääräistä talousmetsää selvästi enemmän eri lahoamis-vaiheissa olevaa puustoa.

Runsaslahopuustoiset kangasmet-sät voivat olla joko laajoja metsä-alueita tai pienialaisia, ympäristös-tään selvästi erottuvia metsiköitä. Pinta-alaltaan laajoilla alueilla lahopuusto voi sijaita tasaisesti tai muutamassa keskittymässä. Lahoa-van maapuuston lisäksi kohteen monimuotoisuutta lisäävät järeät ja lahovikaiset haavat sekä muut van-hat lahot lehtipuut.

METSO-kohteiksi sopivat runsaslahopuustoiset kangasmetsät

• Vanhat (yli 80–100-vuotiaat) kangasmetsät, jotka poikkeavat puuston rakenteeltaan hoide-tuista talousmetsistä (puulaji-suhteet, luontainen uudistumi-nen tai kerroksellisuus)

• Kangasmetsät, joissa on lahoja pysty- ja/tai maapuita yli 5 kuu-tiometriä hehtaarilla

• Kangasmetsät, joissa esiintyy uhanalaisia metsälajeja

• Paloalueet, joissa on järeätä palanutta puustoa

• Muut metsätuhon kohteeksi joutuneet metsiköt, erityisesti sellaiset, jotka rajoittuvat suojelualueeseen tai sisältävät metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat kangasmetsät

• Suojelualueeseen rajoittuvat tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevat metsät, jotka ovat lajis-ton suojelun kannalta merkittäviä ja joiden monimuotoisuusarvoja voidaan lisätä luonnonhoidon (kuten polttojen) avulla.

• Palaneet tai kulotetut metsiköt, joihin on jätetty palanutta puustoa

Esiintyminen

Runsaslahopuustoisia kangasmet-siä on koko METSO-alueella. Koh-teisiin voidaan sisällyttää maan eteläosassa myös suojelualueiden läheisiä puustoltaan kehittyviä tai luonnonhoitotöitä tarvitsevia met-siä. Pohjois-Suomessa ohjelmaan voidaan ottaa lajistoltaan erityisen monipuolisia runsaslahopuisia kangasmetsiä.

KUVA: Tuoreen kankaan runsaslahopuus-toisissa kangasmetsissä on parhaimmil-laan runsaasti eri-ikäistä lahopuuta.


Pienvesien lähimetsät

Pienvesiä ovat lähteet, purot ja norot sekä lammet ja pienet jär-vet. Maankohoamisrannikolla merestä kuroutuvat lahdet eli fladat sekä kluuvijärvet luetaan myös pienvesiin.

Merkittäviä METSO-kohteita ovat pienistä järvistä ja lammista sekä niitä yhdistävistä puroista muo-dostuvat aluekokonaisuudet, jois-sa on valintaperusteiden mukaisia elinympäristöjä, kuten esimerkiksi pohjavettä tihkuvia sammalpintoja ja lähteikköjä tai soistuneita, luh-taisia, korpisia ja lehtoisia metsiä.

Purojen ja lähdehetteikköjen lähimetsät ovat luonnontilaisi-na tai luonnontilaisen kaltaisina keskeisimpiä pienvesiin liittyviä metsäympäristöjä.

Pienvesien lähimetsiä säilyttämällä ja hoitamalla voidaan muodostaa elinympäristöverkosto, johon liit-tyy METSO-kohteiksi soveltuvia metsäluhtia, lehtoja tai korpia.

METSO-kohteiksi sopivat pienvesien lähimetsät

• Lampien ja pienten järvien muo-dostamien ketjujen sekä niitä yhdistävien purojen elinympä-ristöverkoston rantametsät

• Lähteiköt ja niiden läheisyy-dessä kasvavat metsät

• Pysyvän vedenjuoksu-uoman luonnontilaisen kaltaiset tai puustoltaan monipuoliset lähimetsät

• Soistuneet, pohjavesivaikuttei-set ja tihkupintaiset metsät

• Pienvesien lähimetsät, joissa esiintyy uhanalaisia lajeja

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat pienvesien lähimetsät

• Vesitaloudeltaan kunnostettavat pienvesiympäristöt ja pohjavesi-vaikutteiset metsät

• Monimuotoisuuden turvaami-selle tarpeelliset pienvesien suojakaistat

Esiintyminen

Pienvesien lähimetsien säilyttä-minen ja hoito turvaa monimuo-toisuutta ja edistää vesiensuoje-lua koko maassa. Kun lähteitä ja puroja valitaan METSO-kohteiksi, niitä kannattaa tarkastella paikal-lisena verkostona ja mahdollisina luonnonhoitokohteina. Monimuo-toisuuden turvaamisen kannalta merkittävimpiä ovat alueet, joil-la on runsaasti luonnontilaisia pienvesiä ja niihin liittyviä met-sälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

KUVA: Pienvedet lähimetsineen ovat puuston rakennepiirteiden ja lajiston osalta usein muista metsistä eroavia monipuolisia elinympäristöjä.


KUVA: SEPPO TUO

MiNEN

Puustoiset suot

Korvet ja rämeet ovat puustoisia soita. Niitä on pienialaisina laik-kuina kangasmetsien notkelmissa ja painanteissa sekä laaja-alaisina metsikköinä suurten avosoiden yhteydessä. METSO-kohteeksi sopivat hyvin myös erilaisia puus-toisia soita, metsäisiä laiteita ja avosoita sisältävät laajat vesi-taloudeltaan yhteenkuuluvat suokokonaisuudet.

Soiden reunuksilla on puustoltaan monipuolisia vaihettumisvyöhyk-keitä, jotka ovat usein lajistoltaan monimuotoisia.

Korvet ovat useimmiten kuusivaltai-sia soita, joilla kasvaa sekä soiden että kangasmetsien lajeja. Monimuotoi-suuden kannalta arvokkaimpia ovat vesitaloudeltaan luonnontilaiset kor-vet, mutta METSO-kohteeksi soveltu-vat myös ojitetut korvet, joita voidaan palauttaa luonnontilaisen kaltaisek-si. Osa korpien lajistosta tarvitsee elinympäristökseen lahopuita, van-hoja puita ja kosteaa pienilmastoa.

Rämeet ovat mäntyvaltaisia soita, joille on tyypillistä paksu rahka-turvekerros ja kookkaat suovarvut. Vanha puusto on merkittävä moni-muotoisuudelle. Korpi- ja kangas-rämeillä voi männyn lisäksi kasvaa myös koivuja ja kuusia. Ravinteiset rämeet, kuten lettorämeet, ovat lajistoltaan monipuolisimpia.

Ojittamattomia tai luonnontilai-sen kaltaisia lettoja ja muita ravin-teikkaita soita on varsinkin maan eteläosissa hyvin vähän. METSO-kohteiksi soveltuvat myös ojitta-mattomat tai vesitaloudeltaan vain vähän muuttuneet ravinteiset avo-suot metsäisine reunuksineen sekä karumpien avosoiden luonnontilai-sen kaltaiset reunusmetsät.

METSO-kohteiksi sopivat suot

• Puustoiset suot ja soiden reunus-metsät, joita luonnehtii luonnonti-lainen tai sen kaltainen vesitalous ja puuston vaihteleva ikärakenne

• Pienipiirteisesti vaihtelevat suo-kokonaisuudet, jotka sisältävät vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai sen kaltaisia soita, soistunei-ta kankaita ja reunusmetsiä

• Ojittamattomat letot ja letto-rämeet reunusmetsineen

• Puustoiset suot ja avosuot reunusmetsineen, joissa esiintyy uhanalaisia suo- tai metsälajeja

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat suot

• Ojitetut suot ja suokokonai-suudet reunusmetsineen, jotka sijaitsevat suojelualueiden välit-tömässä läheisyydessä ja jotka voidaan palauttaa vesitaloudel-taan luonnontilaisen kaltaiseksi

• Ennallistamiskelpoiset letot ja korvet

• Muut luonnonhoitotoimin ennal-listettavat suot, joiden kunnos-tus parantaa taantuneen lajiston elinmahdollisuuksia


KUVAT: TiMO

SOiNiNEN JA AARNO

TORViNEN

Esiintyminen

Kaikki puustoltaan ja vesitaloudel-taan luonnontilaiset tai ennallis-tamiskelpoiset korvet soveltuvat METSO-kohteiksi koko maassa. Rämeistä METSO-kohteiksi sopivat erityisesti ravinteiset rämeet sekä laho- tai kelopuustoiset rämeet laa-jojen suokokonaisuuksien yhtey-dessä. Ohjelmaan soveltuvat rämeet ovat vesitaloudeltaan yleensä luon-nontilaisen kaltaisia tai soiden-suojelualueisiin rajoittuvia ennal-listettavia suokokonaisuuden osia.

Lajistoltaan monimuotoiset ojitta-mattomat tai ennallistamiskelpoi-set letot reunusmetsineen soveltu-vat METSO-kohteiksi koko maassa.

Luonnonhoitokohteiksi voidaan valita alueellisesti merkittäviä yksittäisiä ojitettuja soita tai sel-laisia vesitaloudeltaan osittain muuttuneita suokokonaisuuksia reunusmetsineen, joiden vesitalous voidaan palauttaa luonnontilaan.

KUVA: Suopursut ja käkkärämännyt viihtyvät rämeillä.


KUVA

: SEP

PO T

UOM

iNEN

Metsäluhdat ja tulvametsät

Tulvarytmiltään luonnontilaiset jokivarsien tulvametsät sekä vesi-taloudeltaan luonnontilaisen kal-taiset ja monipuulajiset vesistöjen rannoilla sijaitsevat metsäluhdat ovat monimuotoisuudelle arvok-kaita. Tulvametsissä veden vai-kutus on ajoittaista, luhdissa on tavallisesti pysyvästi märkiä pin-toja. Monet luhdat ja tulvametsät ovat pinta-alaltaan tavallisesti pieniä.

Tulvametsissä ja luhdissa on yleen-sä lahovikaista lehti- tai sekapuus-toa. Tulvametsissä voidaan usein havaita ohut lietekerros puun runkojen tyviosassa.

Metsäluhtien puusto on tyypil-lisesti lehtipuuvaltaista. Metsä-luhdissa on paikoitellen korkeita tyvimättäitä, lahopuita ja vanhoja leppiä tai koivuja. Järvien, jokien ja meren rantojen lisäksi luhtai-sia metsiä sijaitsee soiden reu-nuksissa ja pienvesien rannoilla. Kohteisiin voidaan ottaa mukaan läheisiä pensaikko- ja avoluhtia.

METSO-kohteiksi sopivat metsäluhdat ja tulvametsät

• Jokien varsilla sijaitsevat met-sät, joille nousee säännöllisesti tulvavesi

• Vesistöjen rannoilla sijaitse-vat lehtipuustoiset luhdat ja tulvametsät

• Merenrannoilla sijaitsevat lepikkoiset metsäluhdat

• Metsäluhdat ja tulvametsät, joissa esiintyy uhanalaisia lajeja

Luonnonhoitotöitä tarvitsevat metsäluhdat ja tulvametsät

• Vesitaloudeltaan kunnostettavat pienvesien rantojen metsät

• Metsäluhdat ja tulvametsät, joihin tuotetaan lahopuuta tai joissa suositaan lehtipuustoa

Esiintyminen

METSO-alueella tulvametsiä ja metsäluhtia on runsaimmin Itämeren ja siihen virtaavien jokien sekä sisämaan vesistöjen rannoilla. Pinta-alaltaan pieniä tulvametsiä ja luhtia on monin paikoin pienvesien varsilla.

KUVA: Tervaleppäluhdat ovat yksi moni-muotoisuudelle merkittävistä elinympä-ristöistä. Niissä on vanhojen lehtimetsi-en, rantojen ja pienvesien sekä kosteiden lehtojen vaateliaita lajeja.


Harjujen paahdeympäristöt

Pitkään jatkunut harvapuustoi-suus on ominaista harjujen paah-deympäristöille. Harvapuustoi-suus on taannut valoisuuden ja paahteisuuden säilymisen.

Lajistollisesti arvokkaita paahde-ympäristöjä on harjurinteiden lisäksi hiekkaisilla harjukankailla, dyynimetsissä, hiekkarantojen yhteydessä ja harjualueille ihmis-toiminnan synnyttämissä har-vapuustoisissa tai puuttomissa kohdissa.

Paahteisuus on voimakkainta kaakko-länsi-suuntaisilla harju-rinteillä. Paahdeympäristöjen säi- lyminen edellyttää toistuvia luon-nonhoitotöitä, joihin kuuluu puus-ton harventaminen ja maanpin-nan paljastaminen. Myös kulotus sopii harjujen paahdeympäristöjen hoitomuodoksi.

METSO-kohteiksi sopivat harjujen paahdeympäristöt

• Kuivat, valoisat ja ravinteiset harjumetsät

• Harjurinteiden palaneet metsät• Harjujen paahdeympäristöt,

joissa esiintyy uhanalaisia lajeja• Muut paahdeympäristöille omi-

naisen lajiston kannalta tärkeät kohteet

Luonnonhoitotöitä tarvitsevat harjujen paahdeympäristöt

• Puustoltaan liian tiheiksi muut-tuneet paahdeympäristöt

• Paahderinteet sekä hiekkaiset harjukankaat, joiden pintakas-villisuus on rehevöitynyt

• Paahderinteiden metsät, joihin tuotetaan lahopuuta tai jotka kulotetaan

Esiintyminen

Harjujen paahdeympäristöjä on koko maassa, mutta harjulajiston kannalta merkittävimmät kohteet ovat METSO-alueella. Merkittäviä harjurinteiden tai hiekkaisten har-jukankaiden METSO-kohteita on etenkin Salpausselillä ja suurilla pitkittäisharjuilla Hämeessä.

Rannikon ja sisämaan harju- saarten, dyynien ja dyynimetsien sekä hiekkarantojen yhteydessä on usein paahdeympäristöjä, joilla lajisto voidaan elvyttää luonnon- hoitotoimenpiteillä.

KUVA: Lajistollisesti merkittävät paahde-ympäristöt ovat usein jyrkkiä ja puustol-taan avoimia harjurinteitä. Niiden ylläpito edellyttää toistuvaa luonnonhoitoa.


KUVA: TiMO

SOiNiNEN

KUVA

: KiM

MO

SYR

JÄNE

N

Maankohoamisrannikon metsät

Maan kohoaminen muuttaa voi-makkaasti metsien puulajisuh-teita sekä pohjakasvillisuutta ja kasvupaikkatyyppejä.

Maankohoamisrannikolla sijaitse-vien metsien monimuotoisuuskoh-teisiin kuuluvat metsien ja soiden kehityssarjat, merestä kuroutuvat lahdet ja pikkujärvet lähimetsi-neen, rantaniityt ja -luhdat sekä puustoiset perinneympäristöt.

Maankohoamisrannikon metsien ja soiden kehityssarjoille on omi-naista ajan myötä tapahtuva kas-vupaikan karuuntuminen, jonka aiheuttaa maaperän huuhtoutumi-nen tai turvekerroksen paksuuntu-minen. Eri kehitysvaiheissa olevat metsät ja suot ovat ainutlaatuisia

luontotyyppejä, joiden synty riip-puu täysin maankohoamisesta.

Monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ovat metsien ja soiden muodostamat kokonaisuudet. Mahdollisimman yhtenäiset kehi-tyssarjat ovat METSO-kohteina merkittävimpiä.

METSO-kohteiksi sopivat maankohoamisrannikon metsät

• Maankohoamisrannikon metsi-en ja soiden kehityssarjat

• Yksittäiset, monimuotoisuuden kannalta merkittävät maanko-hoamisrannikon elinympäristöt, joita ovat: lehdot, vanhat ja laho-puustoiset kangasmetsät, edus-tavat metsien ja soiden kehitys-sarjojen osat sekä metsäluhdat ja puustoiset suot, pienvesien lähimetsät, puustoiset perinne-ympäristöt sekä harjujen ja dyy-nialueiden paahdeympäristöt

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat maankohoamisrannikon metsät

• Puustoiset perinneympäristöt ja niihin liittyvät rantaniityt

• Metsät ja suot, joiden vesitalous voidaan ennallistaa

Esiintyminen

Maan kohoaminen vaikuttaa ranni-kon metsien ja soiden rakenteeseen Saaristomerta ja Suomenlahtea myöten. Maankohoamisrannikon luonto on edustavimmillaan Meren-kurkun ja Perämeren alueella, jossa tavataan METSO-ohjelmaan tavoi-teltavia metsä- ja suoelinympäristö-jen kehityssarjoja.

Yksittäisiä, eri kehitysvaiheissa olevia metsiä ja soita sekä pienve-sien lähimetsiä on koko Itämeren altaan pohjoisosissa Suomenlah-delta Perämerelle.

KUVA: Maankohoamisrannikolle on tyy-pillistä kasvupaikkojen karuuntuminen ja muutokset puulajisuhteissa maan nou-sun myötä. Rantapensaikot ja lehdot vai-hettuvat kuusikoiden kautta männiköiksi.


Puustoiset perinneympäristöt

Puustoisia perinneympäristö-jä ovat erilaiset metsän ja nii-tyn välimuodot metsälaitumista hakamaihin ja lehdesniittyihin. Ne ovat syntyneet perinteisen karja-talouden ja kaskeamisen, lehdes-niittytalouden, laiduntamisen ja heinänteon seurauksena.

Kaikkien puustoisten perinneym-päristöjen säilyminen edellyttää toistuvia luonnonhoitotöitä, kuten raivausta, heinän niittoa ja erityi-sesti laidunnusta.

Puustoisille perinneympäristöille on tyypillistä harva puusto, puus-ton lehtipuuvaltaisuus ja niitty-mäiset kasvillisuuslaikut. Vanhat lahovikaiset lehtipuut ovat aina monimuotoisuudelle arvokkaita. Puustoisten perinneympäristöjen hoito on mielekästä keskittää avoimien perinneympäristöjen yhteyteen, jolloin hoidon ja laidun-nuksen jatkuminen on helpompi turvata.

METSO-kohteiksi sopivat puustoiset perinneympäristöt

• Lajistoltaan monipuoliset haka-maat ja metsälaitumet

• Perinneympäristöjen muodosta-mat aluekokonaisuudet

• Puustoiset perinneympäristöt, joissa esiintyy uhanalaisia lajeja

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat puustoiset perinneympäristöt

• Metsittyneet perinneympäristöt, joista on kunnostus- ja luon-nonhoitotöiden avulla mah-dollista kehittää lajistollisesti monipuolisia harvapuustoisia perinneympäristöjä.

Arvokkaiden puustoisten perin-nebiotooppien hoitoon ja kunnos-tukseen voi olla mahdollista saa-da taloudellista tukea. Lisätietoja

tukijärjestelmistä voi kysyä alueel-liselta ELY-keskukselta

Esiintyminen

Puustoiset perinneympäristöt ovat käyneet harvinaisiksi koko maassa, joten METSO-kohteeksi soveltuvat kaikki puustoiset perinneympäristöt.

KUVA: Hakamaisen perinneympäris-tön alkuraivaus käynnissä. Puustoisten perinneympäristöjen ylläpito edellyttää toistuvaa luonnonhoitoa.


KUVA: TAPiO H

EiKKiLÄ

KUVA

: KiM

MO

SYR

JÄNE

N

Kalkkikallioilla kasvavat metsät

Kalkkikallioiden ja ultraemäksis-ten maiden metsät ovat maas-samme harvinaisia.

Kalkkikallioiden maaperän alhai-nen happamuus tekee niistä run-sasravinteisia. Kalkkikallioiden eliölajisto on usein monipuolis-ta ja poikkeaa muiden kallioiden lajistosta.

Kalkkikallioiden ja kalkkilohka-realueiden kasvipeitteestä huo-mattavan osan muodostavat ns. kalkinvaatija- ja kalkinsuosijalajit. Kalkkikallioilla on avoimia elinym-päristöjä, kuten kallioketoja sekä valoisia ja puustoisia elinympäris-töjä kuten kuivia lehtoja. Myös var-joisat, latvukseltaan sulkeutuneet havumetsät ja kosteat seinämäpin-nat ovat kalkkikallioilla viihtyvän kasvillisuuden elinympäristöjä.

Ultraemäksisten kallioiden – lähin-nä serpentiniittikallioiden kas-

villisuus on niukkaa ja poikkeaa lajistoltaan ympäristöstään selvästi. Puusto kasvaa ultraemäksisillä kal-lioilla kituliaasti.

METSO-kohteiksi sopivat kalkkikallioiden metsät

• Kalkkikallioiden ja -maapohjien metsät

• Ultraemäksisten kallioiden ja maapohjien metsät

• Kalkkikallioiden ja ultraemäk-sisten elinympäristöjen uhan-alaisten lajien esiintymät

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat kalkkikallioiden metsät

• Metsät, joissa on tarpeen har-ventaa puustoa ja raivata alikas-vosta pintakasvillisuuden elin-voimaisuuden turvaamiseksi.

Esiintyminen

Kalkkikiviesiintymiä on paikoin koko maassa, mutta runsaimmat esiintymisalueet ovat keskittyneet Lounais-Suomeen, Pohjois- Savoon, Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Pohjan- maalla Kiimingin seuduille, Kai-nuun vaarajaksolle, Tornion ja Tervolan seudulle (Lapin kolmio), Pohjois-Kuusamoon, Kittilään sekä Pelkosenniemen ja Sallan seuduille.

Ultraemäksiset serpentiniittikal-liot ovat harvinaisia, joten niillä kasvavat metsät soveltuvat MET-SO-kohteiksi koko maassa. Harvat kohteet painottuvat Itä-Suomeen ja Keski-Lappiin.

KUVA: Kalkkikallioiden kasvi- ja hyön-teislajisto on monipuolinen ja muista kallioista poikkeava. Avoimet kalkkikal-lioiden elinympäristöt kaipaavat hoitoa säilyäkseen.


Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot

METSO-kohteisiin kuuluvat sellai-set kallioiden laki- ja rinnemetsät sekä jyrkänteiden alustat ja lou-hikot välittömine lähimetsineen, joiden puusto on monipuolista ja eri-ikäistä.

Monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja lou-hikot muodostavat usein elinym-päristöverkostoja muiden METSO-kohteiden kanssa.

METSO-kohteiksi sopivat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot

• Kalliometsät, joiden puusto on vanhaa ja luonnontilaista

• Kalliojyrkänteiden tai met-säisten louhikoiden välittömät lähimetsät, joissa puusto on rakennepiirteiltään tai lajistol-taan monimuotoista

• Pinnanmuodoiltaan ja elinym-päristöiltään pienipiirteisesti vaihtelevat kalliometsäalueet

• Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot, joissa esiintyy uhan-alaisia lajeja

Luonnonhoitokohteina METSOon sopivat metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot

• Kalliometsäalueet, joita kehitetään osana elinympäristöverkostoa

• Lohkareiset ja kivikkoiset met-sät, joiden puustoa ei korjata tai joissa tuotetaan lahopuuta

Esiintyminen

Avokalliot, louhikot ja jyrkänteet ovat usein paikallisesti keskittynei-tä, jolloin niitä voidaan hyödyntää kun muodostetaan erilaisten elin-ympäristöjen verkostoja.

KUVA: Lohkareiset ja jyrkät kalliorinteet voivat olla puustoltaan monipuolisia ja runsaslahopuustoisia.


Lohkareiset ja jyrkät kalliorinteet voivat olla puustoltaan monipuolisia ja runsaslahopuustoisia.

KUVA: KiMM

O SYRJÄNEN

Ympäristöministeriö

Kasarmikatu 25

PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO

Puh. 020 610 100 (vaihde)

www.ym.fi

Maa- ja metsätalousministeriö

Hallituskatu 3 A

PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO

Puh. (09) 16001 (vaihde)

www.mmm.fi

Esitteen PDF-versio: www.metsonpolku.fi > julkaisut

metso-ohjelmaan sopivien kohteiden valintaperusteet - mhy.fi · metso-kohteiksi • lehdot, joiden...

Documents