Metropolialueet toimintaympäristöinä ja hallintotasoina –selvitys

Jenni AiraksinenHT, Yliopistonlehtori

Kyseessä kaksivaiheinen selvitys

• Ensimmäisessä vaiheessa kuvattiin 11 metropolialueen hallintamallia: Wien, Pariisi, Dublin, Barcelona, Stuttgart, Lontoo, Montreal, Toronto, Kööpenhamina, Oslo and Tukholma

• Mitkä ovat metropolihallinnan julkilausutut tavoitteet?• Minkälaisia alustoja tai rakenteita metropolialueiden

haasteisiin vastaamiseksi on luotu?• Mitä asioita käsitellään ja päätetään metropolin tasolla?

• Toisessa vaiheessa mukana: Dublin, Stuttgart, Montreal ja Oslo

• Metropolirakenteiden alueellinen kattavuus, • Eri hallintotasojen väliset suhteet• Demokratia ja legitimiteetti• Rahoitus

Eurooppalainen paikallishallinto

• Onko olemassa eurooppalaista paikallishallinnon mallia? Entä eurooppalaista alueellista itsehallintoa?– Suuri valikoima erilaisia ratkaisuja– Eri määrä hallinnontasoja– Erilaiset vastuut ja velvollisuudet– On kaupunkeja, jotka ovat paikallishallinnon

orgaaneja, aluehallinnon orgaaneja ja osavaltioita. Niiden sisällä voi olla osavaltioita, ja erilaisia alueita.

– Useimmin eurooppalaisia kaupunkeja yhdistävät kuitenkin se, että niillä on jonkinlainen itsehallinto ja pyrkimys rationaaliseen hallinnon järjestämiseen

Metropolihallinta

• Haasteet läntisissä maissa hyvin samankaltaisia– Rönsyily– Segregaatio– Kasvun ja kestävyyden haasteet– Keskuskaupungin ja ympäristökuntien välinen suhde

• Tavoitteena luoda alustoja vuorovaikutukselle• Ratkaisut kuitenkin hyvin erilaisia

– saman hallintokulttuuriperimän, jopa saman maan sisällä eri alueita hallinnoidaan hyvin erilaisin mallein

• Määritelmät vaihtelevat, rajat häilyviä ja erilaisia

• Kun käytetään termiä metropolialue, ei koskaan voi tietää mitä tarkoitetaan

• Määritelmällisesti metropolialueet ovat kasvamassa– Kaupunkialueista jopa kansainvälisiin harvoihin

urbaanihkoihin kudelmiin

• Vain muutama alue on määritelty selkeästi • Jos alueen määritelmä on selkeä, alueen

hallintarakenteet eivät kuitenkaan välttämättä kata koko aluetta.

Yhteistä kaikille tutkituille alueille

Erikoisuuksia• Vahva pormestari – Lontoo• Voimakas vaaleilla valittu rakenne – Stuttgart• Laaja kirjo erilaisia ohjelmia ja alustoja strategisen

ketteryyden nimissä, valtionohjaus voimakasta – Dublin

• Monia määritelmiä alueesta, erilaiset verkostoratkaisut – Pariisi ja Wien

• Määritelmällisesti kasvava alue –Toronto• Kuntaliitokset ja niiden purkaminen – Montreal • Monimutkainen, poliittisesti hajanainen ja

ristiriitaherkkä alue – Barcelona• Metropolialueen merkityksen väheneminen suhteessa

valtioon ja muihin alueisiin – Kööpenhamina• Aluepolitiikka, kaksi kehää ja allianssi – Oslo• Metropolialueen hallinta perinteisin rakennelmin -

Tukholma

Vienna metropolitan area: kapunki ja samalla osavaltio

The metropolitan region of Vienna: kolme osavaltiota

Vienna-Bratislava-metropolitan area

CENTROPE-area

Pariisin metropolialueen asukasluku on…

• 5,2 miljoonaa = Pariisi + 76 kuntaa• 9,6 miljoonaa = Pariisi + 395 kuntaa =

Pariisia ympäröivä urbaani alue• 11,4 miljoonaa = Hallintoalue Île-de-

France, ja sen kaikki 1281 kuntaa• Tai • 11,8 miljoonaa = 1584 kuntaa.

Seitsemän Île-de-France kahdeksasta alueesta ja osittain kuusi aluetta muilta hallintoalueilta

Kaksi monikeskuksista metropolialuetta?

Neljä mallia pelkistettyinä• Oslo: Neuvottelukunta-ajattelu ja löyhät

yhteistyöverkostot– Joustava ja verkostomainen– Vähän valtaa

• Dublin: Ohjelma- ja strategiaohjaus– Voimakas valtionohjaus

• Montreal: Kuntien yhdistäminen – Vaikeita, eivät ratkaise suuren metropolialueen

ongelmia– Kaikkien tehtävien siirtäminen tappaa erilaisuuden ja

tuo kankeutta – ja megaorganisaatioita

• Stuttgart: Metropolivaltuusto– Uusi hallinnon taso– Ei yksinään ratkaise esimerkiksi segregaatio-ongelmaa

Keskeisiä periaatteita

• Proaktiivinen kehittäminen– Nykyisestä passiivisuudesta ja reaktiivisuudesta

tulevaisuuden rakentamiseen– Oikeat hallinnan keinot ja tasot suhteessa

tavoitteisiin

• Paikallisyhteisöjen autonomia– Asukkaiden itsehallinto – Ihmisten kyky vaikuttaa asioihin jotka ovat

luonteeltaan eri tavoin paikallisia, erilaiset foorumit suhteessa liikkumiseen ja lähipalveluun

– Korostaa paikkaan sidottua vaikuttamista sektoriperusteisen sijaan

Helsingin metropolialueen haasteet

• Rönsyily• Segregaatio• Kuntien väliset jännitteet • Keskuskaupungin ja

ympäristökuntien välinen suhde• Sirpalebyrokratia

– Transaktiokustannukset?

Sovellettavuus

• Ohjelmat eivät ole tarpeeksi sitovia suomalaisessa kontekstissa

• Pelkästään verkostorakenteella ja kuntien yhtäpitävillä päätöksillä ei päästä tarpeeksi laajoihin ratkaisuihin

• Laajat kuntaliitokset eivät ratkaise metropolialueen ongelmia ja synnyttävät megaorganisaatioita

• Vaihtoehdoksi jää eräiden kunnan tehtävien siirtäminen metropolin edustukselliselle hallintaelimelle, metropolivaltuustolle

Työnjako metropolissa• Metropolitaso: maankäyttö, asuminen, liikenne sekä

elinkeino- ja innovaatiopolitiikka.• Kunnallinen taso: loput tehtävät + esim.

kaavoituksen yksityiskohdat metropolin asettamien raamien puitteissa

• Suurissa kunnissa paikallisen kansalaisosallistumisen tukeminen, jopa kuntarajoista riippumatta. – Uudelleenskaalausta kahteen suuntaan

• Lisää kansanvaltaista päätöksentekoa• Laajemmalla tasolla ohjelmaohjaus, sitäkin

laajemmalla tasolla hallintaverkostot, jotka hahmottelevat maankäytön ja liikenteen suuntauksia koko Etelä-Suomessa

Metropolivaltuuston edut+ Kansan valitsema, ei (pelkästään) kuntien

edunvalvonta-apparaatti → mahdollisuus tehdä päätöksiä laajemman alueen nimissä

+ Metropolipolitiikalle paikka + Metropolipolitiikan kasvottuminen muutenkin

kuin valtakunnan poliitikkojen kautta+ Enemmistöpäätösten uhka kannustaa

todellisten ratkaisujen etsimiseen neuvotteluin+ Selkeän, jopa raskaan rakenteen hyviä puolia

ovat vakaus, jatkuvuus ja läpinäkyvyys+ Muodostaa legitiimin alustan eri

instituutioiden väliselle jatkuvalle vuorovaikutukselle

Metropolivaltuuston haitat- Edustuksellinen rakenne ei takaa

ketteryyttä eikä luovuutta - Mutta, ei ole luovaa rakennetta.

- Uusi hallintataso - Mutta, uuden hallintatason välttäminen aiheuttaa

paljon neuvotteluja ja suuret transaktiokustannukset

- Tasapäistäminen- Konsensuskehittäminen- Alueen kuntien itsehallinnollisen aseman

muutos - ei välttämättä tarkoita asukkaiden itsehallinnon

vähentymistä

MetropolihallintaNeljä mallia ja niiden sovellettavuus

Suomessa• Raportti tehty Tampereen yliopiston

Yhdyskuntatieteiden laitoksella• Yliopistonlehtori Jenni Airaksisen johtama

tutkimusryhmä– Tutkija Helena Tolkki– Professori Arto Haveri – Tutkijapaneeli:

• Professori Markku Sotarauta, • Professori Jorma Mäntynen• Yliopistonlehtori Ari-Veikko Anttiroiko • Yliassistentti Helena Leino • Strategiapäällikkö Santtu von Bruun