Karjalan koti lapsuuden Onnela En ole näin hyvää joulun odotusta ennen

kokenutkaan. Ennenkuin huomasinkaan

olin ehtinyt ahmia ja sulatella kirjaa, josta

kirjan kustantamon sivulla kirjoitetaan:

Kuuden sukupolven naisia -

Sex generationer kvinnor (2013)

Maila Tsupukan romaani Kuuden

sukupolven naisia – Sex generationer

kvinnor on muistelmateos monen

vuosikymmenen ajalta. Se alkaa Karjalan

Värtsilästä ja päättyy Ruotsiin. Kirjailijan

oman elämäntarinan lisäksi hän

mahduttaa siihen sukunsa naispuolisten

jäsenten kohtaloita monen sukupolven

ajalta. Teos on riipaiseva kuvaus siitä

ikävästä ja juurettomuuden tunteesta,

joka seuraa monia Karjalan evakoita

edelleenkin.

Sidottu, 152x216 mm, 225 sivua ISBN:

9789187185199, hinta 17 euroa (200 kr)

Kirjailija on tunnettu kommentoija myös

Facebookissa. Suuri yleisö tuntee hänet

paremminkin runojen loihtijana, Ei ole

mitään vikaa esikoisproosassakaan.

Kommentoin runomitalla saamani kuvaa

kirjasta:

Lapsuuden Onnelan kaipuu rauhan antaa

miksi Karjalan kaikki piti kantaa?

Länsisuomalaisena ihailen kirjoittajan

sananvalintaa. Itämurteisiin ja erityisesti

karjalaan perehtymättömänä oli aina

maiskuteltava uutta karjalan sanaa. Miksi

noin sanottiin. Oliko venäjänkieli taus-

talla? Kysymyksiä tuli monta kerralla.

Kirjoittajan sataprosenttinen rakkaus

ukkiin kuultaa läpi koko ajan. Oli myös

kysymyksiä, joihin ei löytynyt vastausta:

Miksi maakellarit ovat aina maantien

varrella ja tien oikealla puolen?

Kirja on tilintekoa kuuden sukupolven

naisista, joista kirjoittaja myös paljastaa

itsensä yhtenä päähenkilönä.

Korutont on kertomaa mutta sitä

enemmän koskettavaa kun koti mene-

tettiin, jouduttiin evakkoon ja sitten

takaisin kun oltiin toteuttamassa

Mannerheimin miekantuppi -käskyä.

Käskystä tuli fiasko ja niin Karjalan väestö

joutui toisen kerran lopulliseen evakkoon.

Tekstistä henkii Nelson Mandelan

anteeksiannon ja sovinnon henki.

Siksi olisi mukava saada jatkoa mitä

mietteitä kirjailijalla on suursuomalaisten

visioista kun lapsuudenkoti oli pakko

jättää. Samalla ehkä selviää myös miksi

maakellari oli tien oikealla puolella.

Ei edes lähiomaisten taskusta löytynyt

rakkauden ryppy -todiste saattanut

kirjoittajaa pois tolaltaan. Kirjelappusessa

luki: Tue pian, minulla on ikävä sinua.

Lapun kirjoittaja sai juoda omaa

myrkkyään kun hänen luotaan omaista

etsinyt sanoi suoraan Tule pian minulla on

ikävä sinua!

Kirjoittaja eli satumaassa kun ukki oli

kuvioissa mukana. Nykyajan ihmiselle on

hyvää luettavaa kuinka esimerkiksi jouluun

asetettiin vähemmän paineita mutta sitä

paremmaksi joulu muodostui omin käsin

tehtyjen lahjojen kautta.

Ei tunnettu juuri sähköä, teeveestä ja

internetista puhumattakaan.

Säännöllisena käyntikohteena oli myös

pihalla sijaitseva huusi, jonka seinää ehkä

koristeli filmitähtien kuvat ja tietenkin

Kustantamon nettisivu:

www.comder.com

Mannerheim kaikessa komeudessaan

kuten tuolloin oli tapana.

Kirjoittaja pääsi sitten aikaa myöten

Ruotsiin, jossa jo oli sukulaisia. Kirjasta

kuitenkin henkii, että ajat olivat paremmat

ennen köyhyydestä huolimatta.

Kirjailijalla on hyvä tapa kertoa mitä

karjalankieliset sanat merkitsevät. Tämä

oli uksi (ovi) tekstin ymmärtämiseen.

Suosittelen kirjaa kaikille ekasukupolven

ruosuista kiinnostuneille. Kirjalla on

ylimääräinen ansio siinä, että se on

kaksikielinen. Kun kääntää kirjan niin kirja

on ruotsinnettuna oman tyttären

toimesta. Hyvä historian oppitunti

kolmannen ja neljännen sukupolven

ruosuille.

Hyvää joulua kirjan parissa. Epäilen

kuitenkin että meille vanhuksille tulee

lapsuus kuitenkin onnellisena mieleen, oli

se miten köyhää tahansa.

Teit hyvää työtä, Maila.

OLAVI STENHOLM