Sisällys:

Avoimuus hengellisessä työssäMaaliskuun evankeliumitekstien selityk-set, 4-7

Laestadius: Toinen paastonajan sun-

nuntai 1849

Lutherin saarna ehtoollisestaJumalan sana ei siirry eikä sopeuduMuut lehdetLähetysmailta

“Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni rie-muitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut kat-seensa vähäiseen palvelijaansa.Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa lau-peutensa niille, jotka häntä pelkäävät.” Luuk. (1:46-38)

Saarna KarttaMAALISKUU 2012, 3.VSK. EVANKELIUMITEKSTIEN TAUSTOJA UUTISIA

2Saarna Kartta

Avoimuus hengellisessä työssä RAUHANSANALAISTEN JÄRJESTÖJEN NAISPAPPEUSKANTA

Vanha aatami piiloutuu yksityiskohtiin. Hän piiloutuu myös puuttuviin lauseisiin ja puuttuviin sanoihin. Hän varmasti osaa piiloutua myös rivien väliin sekä lausumat-tomiin ajatusrakenteisiin ja mielikuviin. Kaleva-lehti käytti sanaa suhmurointi ku-vaamaan epäselviä päätöksiä ja avoimuuden puutteesta johtuvaa kulissipeliä. Leh-den vastaus oli oikea - “Julkisuus estää shmurointia” (19.2.)

Hengellisessä työssä on kovat panokset. Kyseessä on iankaikkinen elämä joko hel-vetissä tai taivaassa Jumalan luona. Tässä työssä jos missä on avoimuus välttämätöntä ja ja sen tulisi olla kaikkien tavoittelema lähtökohta. Avoimuuteen velvoitti myös Herramme sanoessaan “Menkää kaikkeen maailmaan...”.

Avoimuudessa meitä auttaa jopa maallinen yhdistyslaki. Se määrää kaikkia yhdistyk-siä, kirkkoja ja herätysliikkeitä avoimeen toimintaan, jossa päätökset on kirjoitettava ymmärrettävästi ja informatiivisesti niin että jäsenet, joita toiminta koskee voivat tarkastaa päätökset ja tietää mitä tällä tarkoitetaan. Päätöksistä tulee käydä myös ilmi rajat, joihin päätöksen vaikutus rajautuu. Kryptinen (monimerkityksinen, salail-tu) päätös ei ole oikein. Väljä päätös voi myös olla ongelma, sillä sen sisään saa ku-kin lukea itse haluamansa sisällön.

Herätyslikkeiden yhdistyksissä ei saa olla “salaisia lisäpöytäkirjoja”, joista tietävät vain riittävän syvälle vihkiytyneet ja joiden perusteella muodostetaan julkiset pöytäkirjat. Nämä lisäpöytäkirjat eivät ole kirjallisia, vaan ne ovat puolueita, jotka ajavat omia tarkoitusperiään yhdistyksissä piiloutuen hiljaisuuden taakse.

Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Her-rassa lujina, rakkaat!Euodiaa minä kehoitan ja Syntykeä minä ke-hoitan olemaan yksimielisiä Herrassa.Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.

Saarna KarttaLehden tarkoitusksena on palvella pappeja, saarnaajia, pyhäkoulunopet-tajia ja evankelistoja julistajan-tehtävässään syventymällä kirkkovuo-den mukaisiin Raamatun teksteihin, kristinoppiin sekä ajankohtaisiin ky-symyksiin. Myös maailmanlaajuinen lähetystyö on lehden kiinnostuksen kohde.

ToimitusPäätoimittajaVesa PöyhtäriRaitalantie 390650 OuluAvustajaTapani Vähäkangas, Helsinki

Julkaisija: Vesa Pöyhtäri

Lehti on ilmestynyt vuodesta 2010 monisteena sekä nettileht-enä.

Ilmestyminen: kuukausi-lehti

Tilaukset:Hinta: Vuosikerta 30 eLähetysrenkaan jäsenille il-mainen044-2175410vpoyhtari@hotmai.com

Vesa Pöyhtäri on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori. Hän työskentelee lähe-tysrengastyöntekijänä järjestössä LFF. Hänen taustaansa kuuluvat järjestöt: Lähetysyhdistys Rau-han Sana, Oulun Rauhan Sana, Paavalin synodin tuki ry. joiden kanssa hänellä on monipuolista yhteistyötä.

L i i t y Ve s a n l ä h e t y s-renkaaseen. Rengas toimii LFF ry:n puitteissa. vpoyhtari@hotmail.com

3Saarna Kartta

Lääke suhmurointia vastaanLääke suhmurointia vastaan on herätysliikkeen toimijoiden sitoutuminen avoimuuteen ja julkisuuteen. Uskon että johtokuntien jäsenten mielellään ovat aina valmiit keskus-telemaan yhdistysten jäsenten kanssa ja vastaavat heidän tehtävistään tehtyihin kyselyihin. Julkiseen yhteisöön ja vastuutehtäviin alkaessaan he ovat sitoutuneet julkisuus- ja avoimuusperiaatteeseen. Sama koskee myös vastuu-tehtäviä vastaan ottaneita.

Konkreettinen kysymysKonkreettinen kysymys, joka vaikuttaa rauhansanalaisten elämään on rauhasanalaisten yhdistysten suhde naispap-peuteen. Kaikille on tuttua ja jokapäiväistä, että seurat jär-jestetään ilman naispappeja.

Eri yhdistyksissä toimivat opettajina papit ja saarnamiehet, jotka saarnaavaat ja opettavat sitä sanaa, joka Raamattuun on kirjoitettu. Yhdistykset ovat sitoutuneet Raamattuun Mutta eivät saarnaajat ratkaise yhdistyksen kantaa. Kuka sitten? Johtokuntako? Ei johtokuntakaan, sillä johtokunnan rajat on päätetty vuosikokouksessa. Vuosikokous siis rat-kaisee ja tähän saakka on pitäydytty Raamatun kantaan.

Asian näyttäisi pinnalta katsoen selvältä. Mutta onko asia niin selvä? Jotkut ajattelevat nimittäin, että koska naispap-peuden torjumisesta ei ole hallinnollista päätöstä vuosi-kokouksessa niin yhdistys ei ole ottanut asiaan virallisesti kantaa. On vain ikäänkuin epävirallisia kannaottoja. Tämän perusteella he voivat suosia eri työmuodoissa naispap-peuden tosiasiallista hyväksymistä, kunhan asiaa ei tuoda selvästi ilmi (ettei tule riitaa ja saadaan rauhassa toimia).

Yhdistys ottaa virallisesti kantaa vuosikokouksessaan. Vuo-sikokous on yhdistyksen ylin päättävä elin. Vuosikokous-päätöstä naispappeutta vastaan tai puolesta ei liene mo-nellakaan yhdistyksellä. Mutta onko se sitten jätetty kellu-maan eli ei oteta kantaa ja jokainen toiimija voi itse päättää miten teen yhdistyksen tehtävissä? Ei ole.

Ratkaisu - itsenäinen yhdistysRauhasanalaisten yhdistysten naispappeuskantaa tarkastel-taessa ratkaisevaa on, etteivät yhdistykset ole kirkon yh-distyksiä. Lasten Keskus, Kirkon Ullkomaanapu jne. ovat kirkon järjestöjä ja kirkko käyttää niissä isännän ääntä ja ne ovat automaattisesti sidottuja kirkon päätöksiin. Mutta herätysliikkeet ja yhdistykset eivät ole kirkon järjestöjä. Kirkko ei pidä hallituspaikkaa eikä lähetä edustajiaan kokouksiin. Yhdistykset ovat itsenäisiä. Tästä syystä kirkon

päätökset eivät automaattisesti sido meitä, ellei niitä nimenomaisesti hyväksytetä vuosikokouksessa. Tällaista hyväksyttämistä ei ole tehty. (Sama koskee homopäätöstä. Emme ole sitä hyväksyttäneet vuosi-kokouksessa. Siksi yhdistys pitää edelleenkin homoseku-aalisuuden harjoittamista syntinä).

Rauhansanalaisten yhdistysten pysyminen perinteisessä virkakäsityksessä on voimassa sen tähden, että me emme ole hyväksyneet kirkon uutta kantaa vuosikokouksissam-me. Tämän johdosta olemme toimineet aivan oikein, kun olemme johdonmukaisesti järjestäneet seuroja ilman nais-pappeusyhteyttä ja kasvattaneet nuorisoa evankeliumin mukaan ja opettaen heitä pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt pitää (Matt. 28:20).

Saarnamies tai pappi edustaa Herransa tahtoa ja myös yhdistyksen julkista kantaa opettaessaan Raamatusta Paa-valin sanojen mukaan “Niinkuin kaikissa pyhien seurakun-nissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksis-sanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo...Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teil-le, se on Herran käsky. (1 Kor. 14:33-34,37).

Vesa Pöyhtäri

4

Toinen paastonajan sunnuntaiRukous ja usko Luuk. 7: 36-50

Nimitys reminiscere (= muista minua) tulee päivän antifonista (Ps. 25: 6). Jeesus taisteli pimeyden val-toja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko. (Evankeliumikirja)

Jeesus kutsutaan fariseuksen ko-tin illastamaan. Itämaiseen kohteli-aisuuteen kuului, että vieraan jalat pestään hänen tullessaan taloon. Vieraansa kohtelulla isäntä saattoi näyttää vieraalleen kuinka paljon hän tosiasiassa arvosti vierastaan. Jeesuk-sen tapauksessa isäntä ei juurikaan arvostanut häntä.

Syntisen naisen kohtaamisen jälkeen alkoi keskustelu. Jeesus moit-tii fariseusta hänen kylmäkiskoisesta vieraansa kohtelusta (sinä et pessyt jalkojani...). Jeesus esiintyy illallisilla tilaisuuden opettajana. Myös fariseus hyväksyy hänen opettajan asemansa ja suostuu kuulijaksi. (Niin julkea hän ei sentään ollut että olisi halvek-sinut henkilöä viemällä häneltä hänen opettajanvirkansa). Jeesus johdattaa opetuksensa teemaan tekemällä hel-pon ja itsestäänselvän kysymyksen siitä rakastaako lainan antajaa enemmän se, joka saa enemmän an-teeksi vai se, joka saa vähemmän anteeksi.

Johdannon jälkeen Jeesus nostaa opetuksessaan ihmisen rakkauden Jumalaa kohtaan hänen oppituntinsa teemaksi.

Lukija ymmärtää, että fariseus oli saanut vähän anteeksi ja siksi rakasti vain vähän ja yliolkaisesti. Miksi fariseus oli saanut “vähän anteeksi”? Eivätkö kaikki ole yhtä syntisiä?

Mikä on Jeesuksen opetuksen tähtäyspiste?

Fariseukset ajattelivat tosiasial-lisesti, että heillä todellakin on vähän syntiä. Heidän ongelmansa oli väärä oppi synnistä. Jeesus opetti tästä tois-essa yhteydessä sanoen, ettei riitä, jos puhdistaa maljan ulkopuolen, jos si-susta on saastainen. Sisin pitää puh-distaa. Fariseuksella ei ollut katuva mieli Jumalan edessä, hän vain tahtoi saada kotiinsa kuuluisan henkilön illastamaan ja ehkä samalla kiilotta-maan omaa kilpeään toisten fariseus-ten edessä humaanina Jeesus-radikaalien “ymmärtäjänä”.

Syntinen nainen tuli Jeesuksen luokse aivan eri tavalla. Varovasti, särkyneellä sydämellä, sanomatta sanaakaan mutta kuitenkin lausuen teoillaan kaikki katumuspsalmien säkeistöt. Nainen rakasti paljon.

Kuinka nainen uskalsi tulla vi-hamieliseen ympäristöön, vihollis-tensa fariseusten taloon? Hätä oli niin suuri, että hän ei voinut olla pois, kun siellä oli se ainut, joka voi häntä aut-taa. Nainen on kuullut Jeesuksesta ja hänen luonnostaan syntisiä ja särky-neitä kohtaan. Hän tiesi, että Jeesus tulee omalla arvovallallaan puolus-tamaan häntä fariseusten edessä.

Fariseuksen kodissa oli tuossa hetkessä kaksi valtakuntaa. Toinen oli fariseuksen “varisealainen” valta-kunta, jonka sisältö ilmeni tekstin s a n o i s s a ” J o s t ä m ä o l i s i profeetta...tietäisi hän mikä ja minkälainen tuo nainen on...”. Faris-ealainen valtakunta arvostelee ih-mistä hänen ulkomuotonsa perus-teella. Jos ihminen elää heidän mitta-puunsa mukaan, ja kykenee sen myös osoittamaan, hän saa tulla, mutta jos ihminen ei onnistu, hänet torjutaan.

Toinen valtakunta oli Jumalan valtakunta. Se oli tullut fariseuksen kotiin Kristuksessa. Jumalan valta-kunta ottaa ihmiset vastaan ja arvioi ihmistä, mutta eri perusteilla kuin farisealaiset. Jumalan valtakunnassa armo ylittää oikeuden ja ihmiselle tarjotaaan anteeksiantamusta ilman ehtoja. Nainen sai anteeksi, vaikka ei ollut mitään takeita siitä pysyykö hän parannuksessa ja uskossa. Hän sai anteeksi, vaikka hän ei ollut vielä kyennyt osoittamaan sitä elämässään. Armo tuli ensin.

Kristus kohtaa särkyneet ihmiset samassa järjestyksessä, kuin hän Ju-m a l a n k i r k k a u t e n a k o h t a s i ylimmäisen papin suurena sovi-tuspäivänä kaikkein pyhimmässä. Jumalan kirkkaus oli armoistuimen päällä ja peitti lain, joka oli lii-tonarkin sisällä. Armonistuimelle pirskokettiin sovitusveri. Pappi näki armonistuimen ja veren sen päällä, ja tiesi olevansa turvassa lain syytöksiä vastaan.

Rakkaus ja syntien anteeksian-tamus

Jumala on rakkaus. Rakkaus on jumalallista juurta. Se on Jumalan olemukseen kuuluva asia. Raamattu on täynnä kuvauksia siitä, kuinka Jumala rakastaa. Luominen on en-simmäinen ja tietysti suurin rak-kauden teko, kun Jumala kutsui ole-mattomat olemaan.

Ihminen oli rikkonut rakkauden liiton luojansa kanssa uskottomuudel-laan. Ihminen siirtyi toisen rakastajan syliin, mutta huomasi pian olevansa alasti ja joutuneensa häpeään. Lan-keemuksen jälkeen Jumala rakensi yhteyden uudelleen ja sulki ihmisen takaisin rakkauteensa. Rakkauden liiton uudistaminen edellytti uhria ja

Saarna Kartta

MAALISKUUN EVANKELIUMITEKSTIEN TAUSTATIETOJA

5Saarna Kartta

anteeksiantamusta. Jumala toimitti sovituksen eläinuhrin välityksellä sekä lupaamalla lopullisen uhrin Kristuksessa.

Päivän evankeliumissa Jeesus liittää rakkauden ja syntien anteeksi saamisen samaan kuvaan. Rakkaus on tällaisena seurausta syntien an-teeksiantamuksesta. Ihminen saa Ju-malan rakkauden uskoessaan Kris-tukseen. Hänen sydämensä täytetään rakkaudella. Hänet vanhurskautetaan eli luetaan vanhurskaaksi taivaallis-essa tuomioistuimessa Kristuksen pyhyyden ja ansion perusteella, häneen vuodatetaan Jumalan rakkaus yhdessä ja samassa tapahtumassa. Juuri tämä tapahtui tuossa kohtaam-isessa fariseuksen kodissa. Nainen uskoi Kristukseeen, hän tuli Kristuk-sen luokse särkyneenä. Jeesus antoi hänelle synnit anteeksi: “Sinun syn-tisi ovat anteeksi annetut”. ja vähän myöhemmin “Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”. Uskon kautta hän sai omakseen kaikki lah-jat, jotka Jeesus antoi, kaiken hänen pyhyytensä ja armonsa. Tuossa het-kessä oli suuri juhla fariseuksen ko-dissa. Enkelit taivaassa iloitsivat, että syntinen oli päässyt kotiin. Jeesus tiesi, että nainen oli saanut Jumalan rakkauden ja siksi nainen rakasti pal-jon.

ιχθυςKolmas paastonajan sunnuntaiJoh. 8:46-59Jeesus, Pahan vallan voittaja

Nimitys oculi (= minun silmäni) on saatu päivän antifonin alusta (Ps. 25: 15).Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntai-hin. Pääsiäistä edeltävä aika oli van-halla ajalla kasteelle valmistautumi-sen aikaa. Kastetoimitukseen taas sisältyi useita eksorsismeja eli pahan hengen ulosajamisia. Aihepiiriltään tämä sunnuntai liittyy ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on. (Evankeliumikirja)

Jeesuksen maanpäällinen toi-minta lähestyy loppuaan. Väittely fariseusten kanssa käy koko ajan kii-vaammaksi. Enää ei puhuta mieliku-villa ja vertauksilla vaan käytetään suoria sanoja.

Tekstiä edeltävissä jakeissa Jee-sus on todennut fariseuksille, että “Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on murhaaja alusta asti ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaasa, sillä hän on valhette-lija ja sen isä.” Tähän hän jatkaa syyttämällä fariseuskia siitä, että nämä eivät usko hänta sen tähden, että hän sanoo totuuden. Jeesus iloit-taa näin fariseukset perkeleen leiriin ja hänen perijöikseen. Keskustelussa on kaiken muun ohella tärkeänä kes-kuksena kysymys perinnöstä.

PerintöriitaPerintöriita Jeesuksen ja fariseus-

ten välillä käytiin siitä, kuka heistä on Jumalan perillinen, hän vai fariseukset.

Perinnöllisyys ratkaistaan sillä , kumpi on totuudessa. Totuus vapaut-taa ja totuus ratkaisee. Jeesus asettaa vastakkain totuuden ja valheen. Val-heen omaksuminen oli koko ihmis-kunnan alkulankeemuksen suurin syy. Ihmiset uskoivat valheen ja liit-tyivät perkeleen joukkoihin.

Totuus ei ole missä tahansa ih-misten esiin kaivettavissa tai mie-tiskelyn avulla saavutettavissa, vaan se on Jumalan sanassa. “Joka on Ju-malasta, se kuulee Jumalan sanat.” S y y f a r i s e u s t e n “ k u u l e m a t-tomuudelle” oli se, että nämä eivät olleen Jumalasta. Tällä Jeesus viittasi fariseusten aikaisempaan väitteeseen, kun he sanoivat etteivät he ole “avio-rikoksesta syntyneitä; meillä on yksi isä, Jumala.” (41). Jeesuksen väite on fariseusten hengellisillä silmillä tar-kasteltuna aivan liian paksu vas-taanotettavaksi, ja nämä torjuvat sen retorisella kysymyksellä, jossa he sanovat Jeesusta samarialaiseksi (siis hengellisestä aviorikoksesta syn-tyneeksi) ja että hänessä on riivaaja.

Väittely kiivastuu edelleen ja Jeesus tekee siitä raamattukysymyk-sen osoittamalla perintöriidan tulevan ratkaisuun siinä, kuka tuntee Jumalan ja “pitää hänen sanansa”. Vastaus on tietysti, että hän itse tuntee Isän ja pitää sanan.

Fariseuksen alkoivat valmis-tautua Jeesuksen kivittämiseen, kun Jeesus ilmoittaa itsensä Aabrahamia

suuremmaksi ja itsensä Jumalaksi sanoessaan, että “ennen kuin Aabra-ham syntyi, olen minä ollut”. “Olen minä ollut” on kreikaksi ego eimi. Tämä on juutalaisuudessa Jumalan nimi.

Jumalasta syntynytTekstissä herättää hämmennystä

sana, että Jumalata syntynyt kuulee Jumalan sanat. Kirkkokansassa tämä voi aiheuttaa kyselyä.

Jeesus nostaa keskiöön Jumalan sanan ja sen kuulemisen. Kuten para-tiisissa oli kaksi sanaa vastakkain, Jumalan ja Perkeleen, niin nytkin. Ihmisen perintöoikeus, eli kysymys siitä, kuka on hänen isänsä Jumala vai perkele, ratkaistaan Jumalan sanalla. Jeesus itse ilmoitti, että hän tuntee Jumalan ja pitää hänen san-ansa. Siinä tapauksessa fariseukset eivät pidä Jumalan sanaa sillä he eivät usko Kristukseen, josta sana todistaa. Siksi he ovat “isästä per-keleestä”.

Väittely sanasta ja sen oikeasta tulkinnasta on mielekäs vain siinä kehyksessä, että Jumala kykenee il-moittamaan itsensä sanassaan siten, että se voidaan ymmärtää. Tulkinta-puuro ja tulkintojen moninaisuus ja niiden “samanarvoisuus” kuten nykymaailman aatteessa ei kuulu raamatulliseen maailmaan. On ole-massa oikea ja väärä tulkinta ja kirjan kirjoittajassa ei ole vika, jos sana ymmärretään väärin.

Jeesus i lmaisee sen, miksi fariseukset “eivät ymmärrä” hänen puhettaan eli Jumalan sanaa. Tämä johtuu siitä, että he “eivät kärsi kuulla” hänen sanaansa (43). On-gelma ei ole viestissä vaan halussa ottaa se vastaan.

ιχθυςNeljäs paastonaajan sunnuntaiJoh. 6: 48-58Elämän leipä

Synagoogapuhe (ja jälkisanat)Liitonarkin sisään oli laitettu

laintaulun ja Aaronin viheriöivän sauvan lisäksi kultainen manna-astia. Tämä muistutti läsnäolollaan siitä manna-ihmeestä, jonka Jumala antoi kansalleen Siinain erämaassa 40-vuoden ajan. Samalla se muistutti

6

Saarna Kartta

kuolemasta. Tähän Jeesus viittaa sanoessaan, että mannaa syöneet isät kuolivat. Manna-ihme oli vain tätä elämää varten, se oli sen lopullisen mannaihmeen varjokuva.

Jeesus ei kutsu itseään mannaksi, vaan taivaasta tulleeksi elämän leiväksi. Hän ei liitä itseensä suoraan “manna-teologiaa”, vaan puhuu leivästä mannan sijaan. Toinenkin poikkeus on. Jeesus sanoo, että “tämä leipä” tulee taivaasta. Manna oli tätä maailmaa ja kykeni auttamaan vain ajallista elämää varten. Kristus-leipä on tullut taivaasta Jumalan luota ja antaa siksi taivaselämää eli iankais-sisen elämän.

Huolimatta sanojen hengellisestä sisällöstä, jotka viittaavat taivaasta tulleeseen leipään, Jeesus puhuu ja tarkoittaa hyvin konkreettisesti omaa lihallista ruumistaan. Kuulijat eivät suinkaan käsittäneet väärin, mitä hän tarkoitti, vaan nimenomanaan oiken, jonka Jeesuskin vahvisti jatkamalla heidän ihmettelevästä kysymyk-sestään “Kuinka tuo mies voi antaa meille ruuumiinsa syötäväksi...”, konkreettisella linjalla “Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen ver-taan...”. Jeesuksen konkreettisen li-h a n j a v e r e n s y ö m i n e n o n iankaikkisen elämän perusta. Joka tästä syömisestä kieltäytyy hänellä “ei ole elämää”. Logiikka on hyvin selvä - Elämän Leipää täytyy syödä, että saisi elää.

Opetusta ehtoollisestaJohanneksen kirjeen lukijoille

puheen tarkoitus on terottaa Herran pyhän ehtoollisen merkitystä. Nämä Jeesuksen sanat ovat linjassa evake-liumien ehtoollissanoihin, jotka oli-vat samoin pelkkää konkreettista kieltä. Alkuseurakunta ymmärsi hy-vin selvästi nämä sanat ja otti ne vas-taan Herran sanana. He antoivat kun-nian Jumalalle eivätkä omalle järjel-leen siinä, että he kieltäytyivät avaa-masta tätä mysteeriä ja ottivat sen vastaan juuri niin konkreettisena kuin sen Jeesus sanoi.

Jeesuksen tosi ruumis ja veri syödään ehtoollisessa. (Vasta paljon myöhemmin pantiin sormi tämän mysteerin päälle ja sitä on yritetty avata, siinä kuitenkaan onnistu-matta.) Tähän viittaa mielestäni se,

että Johannes-apostoli kirjoittaa myös opetuslasten nurisevasta reaktiosta Jeesuksen sanoihin, “Tämä oli kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” (62). Kun Jeesus ei vetäytynyt pois konk-reettisista sanoistaan tämä sai aikaan, että monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois. (66-67). Kun Herra kysyi lopuilta, että tahtovatko loput-kin mennä pois, Pietari vastaa ja kiteyttää Jeesuksen leipä-puheen sisällön tavalla, jossa säilyy molem-mat ulottuvuudet: Jeesuksen sanat, joissa on iankaikkinen elämä, ja näiden sanojen yhteys Kristuksen tosi ruumiiseen, “Herra, kenen työkö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (67-69).

Pietarin sanat on kirjoitettu vas-taukseksi Jeesuksen lihan ja veren syömisen konkreettisen ymmärtämi-sen aiheuttamaan reaktioon. Nämä sanat sopivat hyvin Johanneksen

evankeliumin alkuluvun kanssa, joka samoin sisältää opetuksen hengel-lisen liittymisestä aineeseen. Ei vain sanat tulleet alas taivaasta, vaan “Sana tuli lihaksi” (Joh.1). Tosi hengellisyys on aina liittyneenä Kris-tuksen tosi lihalliseen ruumiiseen, joka tarjotaan meille tosi ruumiina ja verenä ehtoollisen sakramentissa.

Jumala tuli lihaksi, kyetäkseen pelastamaan meidät, jotka olemme lihaa ja verta. Hän puhuu meille meidän kielellämme, sanojen kautta j a k u l k e e k o r v i e n k a u t t a sydämiimme. Kasteen vedessä ja sanassa hän pesee meidän puhtaaksi perisynnin syyllisyydestä, vapauttaa kuolemasta ja Perkeleestä (katekis-mus) ja ehtooliselle hän antaa vielä ruumiinsa ja verensä syntien anteek-siantamiseksi. Hänen pyhät sakra-menttinsa perustuvat sovitukseen, jonka hän on suorittanut ristillä, (“minun lihani maailman elämän pu-olesta”. (51). (Tässä lehdessä Lu-

“Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:54).

7

Saarna Kartta

therin saarnassa Luther kertoo kuinka Kristuksen kylkihaavasta vuotivat ulos Herran sakramentit. )

Pelastus ei ole vain hengellistä tapahtumista, vaan Jumalan maail-massa hengellinen tulee Jumalan Po-jan lihan ja veren kautta. Nämä ovat todellisia ja tuntuvia.

Ekskurssi: Zwingliläiset ovat ottaneet Jeesuksen sanat “Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyö-dytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä” (63) ja kääntäneet ne Jeesuksen konkreettisia sanoja vastaan. Tällä he tyhjentävät ehtoollisesta Jeesuksen sanojen konkreettisuuden ja tekevät siitä vain “hengellistä läsnäoloa”. Mutta jos näin olisi, opetuslasten ja kuulijoiden loukkaantuminen olisi ollut aivan turhaa ja perustuneen väärinymmärrykseen. On kuitenkin huomattava, että Jeesus ei estellyt hänen opetuksiinsa loukkaantuneita lähtemästä selittäen, ettei hän ihan sitä tarkoittanut mitä sanoi.

ιχθυς

Marian ilmestyspäiväHerran palvelijatarLuuk. 1: 46-55

Tämän pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syn-tymisestä. Tästä tulee myös juhlan nimi eri kielissä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus.

Monien Vanhan testamentin hen-kilöiden tavoin Maria asettuu kok-onaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." (Evankeliumikirja).

Mirjam ja MariaNimi Maria on johdatettu toisesta

heprealaisesta nimesta, Mirjam. Nimi tarkoittaa katkeruutta. Miriam oli Mooseksen isosisko ja merkittävä naishahmo Israelin matkatessa kohti Luvattua Maata.

Mirjam oli neuvokas. Hän riensi rohkeasti Faaraon tyttären puheille, kun hän näki pienen mahdollisuuden pelastaa veljensä. Hän ehdotti, ilman että sitä häneltä kysyttiin, että voisiko hän hakea lapselle imettäjän. Mirja-min junailujen johdosta Mooses sai Jumalaan uskovan imettäjän, äitinsä, ja kasvattajan, jolla oli määränsä vu-osia, että saisi istutettua Jumalan sanan siemenen lapseen, ennen kuin hänet viedään faaron hoviin ja pakanoiden keskuuteen.

Mirjamin teko kertoi uskosta. Lapsi tarvitsee kasvattajan uskon tiellä. Ilman hengellistä opetusta Ju-malan sanan siemen surkastuu ja lopulta kuolee. Jumalan sanalle usk-ollisten on huolehdittava sanan saar-nan menestyksestä silloinkin, kun olosuhteet ovat sen vastaiset. Faarao ei tahtonut että Israelilaiset olisivat saaneet uskoa ja palvella Jumalaa rauhassa. Siksi Mirjamin oli kek-sittävä jokin keino Mooseksen avuksi.

Samanlaisessa tilanteessa oltiin palestiinassa paljon myöhemmin. Maa oli pakanoiden miehittämä ja kansan itsenäisyys oli menetetty. He saivat kyllä uskoa ja tunnustaa, mutta rajoitetusti. Vallanpitäjät saattoivat milloin hyvänsä kääntyä uskoa vas-taan ja tehdä kauhistuttavia tekoja. Lapsenmurha Beetlehemissä oli kuin Mooseksen lapsuuden toisinto. Herodes ei tahtonut uutta kuningasta, vaan hän tahtoi ripustautua väkival-taiseen hallintoonsa ja sen jatku-miseen. Murhan aalto lähetettiin kohti Betlehemiä ja sitä toivoa, joka hengellisessä nälässä riutuvalla kansalla oli Betlehemissä syn-tyneessä lapsessa.

Marian sylissä Jeesus sai turva-paikan, kun hänet lähettiin viemään Joosefin johdatuksella kohti turval-lisempaa seutua. Marian sylissä hän sai kasvaa ja varttua “viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä”. (Luuk. 2:52)

Marian uskoMissä oli Marian usko nyt, kun

hän ratsasti aasin selässä lapsi sylis-sään pois Jumalan luvatusta maasta. Väkivaltaiset olivat vain vahvistaneet valtaansa. Kaikuivatko hänen korvis-

saan hänen muutama kuukausi ai-kaisemmin lausumansa sanat “Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallan-pitäjät istuimiltaan ja korottanut alha-iset. Nälkäiset hän on ruokkinut run-sain määrin,mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israel-ista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvan-nut.”

Uskon henkilökohtaisesti, että Maria edelleenkin luotti Jumalaan. Olihan hän varmasti kuullut enkelin käskystä hänen miehelleen Joosefille ottaa lapsi ja paeta Egyptiin. Maise-maa vaihtaessaankin hän tiesi että tämä tapahtuu uskon tähden ja Juma-lan salattu maailmanhistoria tulee joka tapauksessa täytäntöönsä. Nyt hänen on siirryttävä pois suvun ja rakkaitten luota, jätettävä se oma rakas synagooga ja mentävä palvele-maan Herraa Egyptiin. Aikanaan Herra tuo takaisin, jos se on hänen tahtonsa, mutta Egyptissäkin voi elää jos se on Jumalan Egypti.

ιχθυς

8Saarna Kartta

Minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, kaikki te, joiden kanssa minä olen vaeltanut ja saarnannut Jumalan valtakuntaa. Sen tähden minä vakuutan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien verestä, sillä minä en ole estänyt itseäni ilmoittamasta teille koko Ju-malan tahtoa. (Ap.t. 20:25-27)

Kun Pyhä Paavali oli lähdössä Efesosta Jerusalemiin, missä hän tiesi monien kärsimysten ja vastusten odottavan häntä, hän piti Efeson seurakunnan vanhimmille jäähyväissaarnan. Tästä Paavalin jäähyväissaarnasta olen ottanut joitakin sanoja, jotka sopisivat kaikille opettajille jäähyväissaarnan aiheeksi, jos he olisivat tehneet työtä Jumalan seurakunnassa yhtä uskollisesti kuin Paavali. Minä en kuitenkaan voi omistaa kaikkia näitä Paavalin sanoja, sillä tunnen, että minä olen ollut kelvoton palvelija itsessäni olevan suuren heikkouden ja köyhyyden tähden. Minä en ole voinut rakentaa Jumalan seurakuntaa niin kuin minun olisi pitänyt tehdä. Jos siis Jumala on vaikut-tanut jotakin hyvää minun kauttani seurakuntansa hyö-dyksi, niin se on tapah- tunut hänen korkeasta voimastaan, joka on saattanut joitakuita sille tielle, jota he eivät ole ennen tunteneet.

Jotkin sanat Paavalin jäähyväissaarnasta voisivat sopia myös tähän aikaan. Kun hän oli ensin sanonut seurakun-nan vanhimmille, etteivät he enää saisi nähdä häntä tässä maailmassa, hän rupesi kehottamaan heitä pitämään huolta itsestään. Sitten hän sanoi: "Minä tiedän, että minun lähtemiseni jälkeen teidän joukkoonne tulee hirmuisia susia, jotka eivät laumaa säästä." Nämä Paavalin sanat tai-tavat toteutua. Jos ennenkin on ollut hirmuisia susia, jotka eivät ole säästäneet laumaa, niin minun lähtemiseni jälkeen taitaa tulla vielä julmempia susia, jotka eivät su-inkaan säästä laumaa. Nämä hirmuiset sudet repivät ja raatelevat laumaa joka paikassa, missä ne saavat siihen tilaisuuden.

LaestadiusJÄÄHYVÄISET KAARESUVANNON SEURAKUNNALLE

9Saarna Kartta

Miten Luther opeti ehtoollis-esta saarnatessaan kansalle? Meille on tuttu teologi-Luther, joka lau-suu tunnustuskirjoissa monessa kohtaa ehtoollisesta. Mutta miten hän saarnasi tavalliselle kansalle. Seuraavat katkelmat ovat kokoel-masta Ahtisaarnoja.

Jeesuksen kylkihaavasta… Tästä ovat pyhät isät ottaneet

nämät jalot puheen-parret. August-inus sanoo: Johannes käyttää sanaa avata (yksi sotamiehistä avasi Hänen kylkensä) sentähden, että hän tahtoi huomauttaa, kuinka juuri silloin elämän ovi tuli ava-tuksi, kun seurakunnan pyhät sak-ramentit vuotivat siitä ulos, sillä ilman niitä (sanaa ja sakramentteja) emme taida käydä sisälle siihen elämään, joka oikea elämä on. Hän tähtää tässä pyhiin sakramentteihin, sillä hän ei puhu ainoastaan kas-teesta, joka vedellä tapahtuu, vaan myöskin ehtoollisesta, jossa juodaan Herramme Kristuksen verta. Niin myöskin Krysostomus puhuu ja sanoo: Koska pyhillä sakramen-teilla tässä on alkunsa, niin saat, mennessäsi pyhälle kalkille, mennä sinne niinkuin menisit juomaan Herramme Kristuksen kyljestä.

Samoin ovat myös nyt sakra-menttilaiset (sakramentin halveksijat, VP) ilmaantuneet, jotka ovat aikaan-saaneet sangen vaarallisen eripu-raisuuden kristillisessä seurakunnassa p. ehtoollisen suhteen, ja ovat kansaa niin neuvoneet, ettei siinä muka mitään enempää ole, kuin leipä ja

viini. Täten se lohdutus, jonka Her-ramme Kristus tässä sakramentissa on antanut seurakunnallensa, jälleen poistuu kristityiltä...

Rohkeasti ehtoolliselleSillä saarna oli tällainen (paavin

kirkossa): ensin tulee tehdä kelvol-linen rippi ja kaikkein synteinsä ede-stä täysiksi tehdä. Silloin meitä neuvottiin mahdottomaan asiaan. Kun me nyt havaitsimme, ettemme ensinkään olleet puhtaita emmekä siis tähän ateriaan mahdollisia, niin pelkäsimme kelvottomasti sinne menevämme. On siis seuraukseksi tullut, ettei kukaan sinne mielellänsä mennyt, sillä jokaisen täytyi peljätä siellä itse kuoleman nauttivansa, eli, niinkuin Paavali sanoo: syövänsä ja juovansa tuomion itsellensä. Tämä on nyt ensin itsestänsä surkea asia, että tämä lohdullinen sakramentti tuli kansalle näin käännetyksi valituk-seksi ja tuskaksi, että jokainen pelkäsi sitä...

Sillä sanoppas minulle, eikö se ole sanomattoman suuri rakkaus, että He r r amme Kr i s tu s nä in avaa sydämensä opetuslapsillensa ja sa-noo: ottakaa, syökää, tämä on minun ruumiini, ottakaa ja juokaa tästä kaikki, tämä on se uusi testamentti minun veressäni, se tehkää minun muistokseni, että ajattelette minua, ettekä minua unhota; mutta tehkää se, ei ainoastaan kerran vaan, useasti ja hamaan viimeiseen päivään asti. Rakas Herramme Kristus tahtoo siis ehtoollisensa ja testamenttinsa kautta tallettaa muistoansa, tuntemistansa ja oikeaa uskoa, ettei se kuolisi meidän

sydämissämme. Sentähden asettaa Hän myös tämän ehtoollisen, että se alinomaa ja aina pysyisi voimassa, sekä että Hänen kuolemansa (jonka kautta me olemme pelastetut kuole-masta ja kaikista ijankaikkisista tusk-ista) pysyisi ijankaikkisessa muis-tossa. …

Sillä tarkastappas sanoja, miten ne kuuluvat. Hän tarjoo leivän ja sa-noo: ottakaa ja syökää, tämä on mi-nun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Sen jälkeen tarjoo Hän kalkin ja sanoo: juokaa tästä kaikki, tämä kalkki on se uusi testamentti minun veressäni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi saamiseksi. Tämän tulee olla kaikkein kristittyin korkein lohdutus: kuulla Herramme Kristuksen ruumiin heidän edestänsä annetuksi ja Hänen verensä heidän synteinsä edestä vuo-datetuksi. Sillä ken tämän uskoo, Hänen on mahdoton antaa synnin eli jonkun muun itseänsä epäilykseen saattaa. Sillä hän tietää tämän ta-varan, jolla hänen syntinsä on tullut maksetuksi, olevan paljoa paina-vamman ja suuremman, kuin hänen syntinsä. Kristus ei pysähdy siihen lohdutukseen, joka on niin julkisesti sanassa, vaan Hän antaa sinulle myös leivän kanssa ruumiinsa syödä, ja viinin kanssa verensä juoda, niinkuin sanat selvästi ilmoittavat, harmittak-oon se perkelettä kuinka paljon ta-hansa; että sinä puolestasi ottaisit vastaan tämän ruumiin ja veren, uskoen, että tämä koskee sinua ja on oleva sinun omasi, niinkuin sinä myös omalla suullasi ja itseäsi varten otat sen vastaan etkä muita varten...

Lutherin saarna ehtoollisesta

10Saarna Kartta

Yhteys eli communioSentähden kutsutaan ehtoollista

latinan kielellä communio eli yhtey-deksi, sekä niitä, jotka eivät tahdo olla muiden kristittyin kaltaisia uskossa, opissa ja elämässä, excom-municati, eli seurakunnasta sulje-tuiksi, koska ovat erilaiset opissa, mielessä ja elämässä, joita ei siis ole sallittava ollenkaan sen seurakunnan keskuudessa, jossa on yksi mieli, etteivät he seurakuntaa turmelisi ja tekisi sitä erimieliseksi. Se hyöty on pyhästä sakramentista, että Kristus sillä pitää vähän joukkonsa koossa...

Tässä ovat vanhoilla isillä olleet kuvitusrikkaat ajatukset; he ovat sanoneet Kristuksen sentähden tah-toneen käyttää leipää ja viiniä ehtool-lisessaan, että niinkuin monta jyvää, joista jokaisella on oma laatunsa ja tarkoituksensa, jauhetaan yhteen ja tulevat yhdeksi leiväksi, niin on myös jokainen ihminen muista eroava henkilö ja itsenäinen olento, mutta koska me sakramentissa tu-lemme kaikki osallisiksi yhdestä leivästä, niin silloin olemme kaikki yksi leipä ja yksi ruumis, 1. Kor. 10:17, sillä siinä on yhtäläinen usko, yhtäläinen tunnustus, yhtäläinen rak-kaus ja yhtäläinen toivo. Ja samoin kuin viini on monta viinirypälettä ja monta viinimarjaa yhteensä, joilla jokaisella itseksensä on ruumiinsa ja muotonsa, mutta heti kun marjat ovat puserretut viiniksi, niin ei sitten enään ole yhtään erilaisuutta viinissä, vaan se on sitten kauttaaltaan yhtäläinen, makea ja oivallinen neste, niin tulee kristityinkin olla. Tämä on vanhain isäin selitys, ja se ei ole väärä, sillä sakramentti on oleva sii-hen hyvä, että kristityt pysyisivät hyvin koossa yhdessä mielessä, opissa ja uskossa, ettei jokainen olisi eristetty omaksi jyväksi itsellensä, ja tekisi itsellensä omaa oppiansa ja uskoansa.

Tämä on taas yksi tämän ehtool-lisen hedelmä, että rakas Herramme Kristus niin sydämellisesti asetti sak-ramentin yksimielisyyden voimassa pitämiseksi opissa, uskossa ja elämässä. Ulkonaisesti emme voi olla yhtäläisiä, sillä täällä maailmassa on erilaiset säädyt; jos niissä on oikein elettävä, niin täytyy myös olla eri-

laisia toimialoja. ...mutta Kristuk-sessa ei ole ollenkaan vaimoa eikä miestä, ruhtinasta eikä talonpoikaa, vaan heitä kutsutaan kaikkia Kristuk-sen uskovaisiksi, koska he uskovat Kristukseen; sillä juuri sama evanke-liumi, lupaus ja usko, joka minulla on, on myöskin vaimolla, ruhtinaalla, talonpojalla, palkollisella ja lapsella. Sellaista sisällistä yhtäläisyyttä tämä sakramenttikin tarkoittaa, koska ei ole ketään, joka saisi toista tai parempaa, kuin toinenkaan. Sentäh-den, olkoon ken hyvänsä, emäntä tai piika, herra tai palvelija, isä tai poika, ruhtinas tai alammainen, niin ovat he kaikki tässä yhtäläiset, heillä on kaikilla yksi ruoka ja lupaus, ja jos he uskovat, niin kuuluvat he samaan taivaaseen yhteen, eikä se siitä riipu, jos minä asun täällä ja toinen kristitty Jerusalemissa, emmekä tunne to-isiamme. Sillä meillä on kuitenkin yksi pää; siinä me molemmat riipumme kiinni ja toivomme sen kautta autuaiksi tulevamme...

Vanhan aatamin hillitsemiseksiVieläkin on tämä sakramentti

jokaiselle hyödyllinen ja tarpeellinen hänen omankin persoonansa suhteen. Sillä jos saisin sakramenttiin vasten-mielisyyden ja sen ylönkatsoisin enkä kiittäisi Herraamme Kristusta, niin oma vahinkoni se olisi, sillä mitä kauemmin olen sieltä poissa, sitä pa-hempi on laitani. Se on kyllä tosi, ettei Herramme Kristus oman per-soonansa vuoksi tarvitse, että Häntä muistaisit, mutta sinä tarvitset sitä itse, sillä jos et tahdo ajatella Kris-tusta, niin täytyyhän sinun ajatella perkelettä. Mutta siitä sinulla ei ole mitään hyötyä, vaan paljasta vahin-koa. Ja vaikka perkele ei voisikaan sinua vahingoittaa, niin olet kuitenkin löytävä vihollisesi tykönäsi omassa povessasi. Sillä sinulla on tykönäsi saarnaaja, joka sinun kanssasi syö ja juo, makaa ja valvoo, nimittäin oma lihasi, vanha Aatami, jonka sinä otat mukanasi vuoteelle, jonka keralla sinä nouset ylös ja panet maata; hän saarnaa sinulle taukoomatta, voi myös mukavasti sovitella asian-haaroja vetääksensä sinut allensa maahan, että tulisit mitä kauemmin sitä kylmemmäksi, jopa niin hitaaksi

ja huolimattomaksi, että vihdoin peräti unhotat Herramme Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa etkä enään huoli siitä. Sen tekee, sanon minä, saarnaaja, joka riippuu niskassasi, joka makaa vasemman rintasi alla, joka täyttää aina korvasi saarnallansa, ettet mitään muuta ajattelisi, kuin miten voisit tulla suureksi ja rik-kaaksi maailman edessä, niin että sinusta tänäpäivänä, huomenna, yli-huomenna ja jokapäivä näyttää siltä, ettei sinulla muka ole aikaa tai ti-laisuutta sakramentin nautitsemiseen. Sitte käy niin, että jos tänäpäivänä olet kylmä ja hidas siihen, niin tulet huomenna vielä kylmemmäksi. Sen tekee tämä jokapäiväinen opettajasi, tuo vanha konna; se vetää sinut niin-muodoin sanasta ja sakramentista pois, että vaikka sinä jokapäivä kuulet Jumalan sanaa, niin ajattelet sinä kuitenkin muuta, ja pidät enemmän murhetta maall is is ta asioista...

Kyllä, jos olisi rahoja, ja jo-kaiselle annettaisiin, ei Kristuksen ruumista ja verta, vaan sata kultara-haa, tai jotain halvempaa, silloin sinne joukossa mentäisiin, juostaisiin ja tungettaisiin, vieläpä sokeatkin ihmiset antautuisivat vaaraan ja juok-sisivat suurten virtain ja vesien läpitse sellaisten rahain tähden. Eikö meidän, jumalattomain ihmisten, pitäisi hävetä, että näin halvan rahan tähden niin hyörimme ja pyörimme? Tässä ei ole kultarahaa, jotka pian ovat kulutetut, vaan Jesuksen Kris-tuksen ruumis ja veri, jolla me ol-emme lunastetut. …

Sentähden tahtoo Herramme Kristus ehtoollisellansa varoittaa mei tä , e t temme ol is i n i in ki-ittämättömiä, vaan tietäisimme, että mennessämme pyhälle sakramentille ja tunnustaessamme siellä uskomme muitten kristittyin kanssa, Häntä sil-loin niin palvelemme, että me itse siitä suurimman hyödyn saamme. Sentähden tulee meidän erinomattain kiittää Häntä ja iloita siitä, että meillä Hänessä nyt on armollinen paimen, ylimmäinen pappi, joka ei ainoastaan ole uhrannut i t seänsä meidän tähtemme, vaan joka myöskin ravit-see meitä ruumiillansa ja verellensä, mikä meidän edestämme annettiin;

11Saarna Kartta

eikä Hän kuitenkaan siitä enempää pyydä, kuin että ajattelisimme Häntä, sillä uskossa itseämme ja kristikuntaa yksimielisyydessä säilyttäisimme. Ken nyt ei tätä tahdo tehdä, hän ei parempaa ansaitse kuin kuulla villi-henkeä, joka saarnaa hänelle, ettei ehtoollisessa muka nautita muuta kuin leipää ja viiniä....

Jumala auttakoon meitä, että oikealla ymmärryksellä ja suurem-mal la vakavuudel la vois imme käyttäytyä ja pysyä tässä (p. ehtool-lisen oikeassa käytännössä); koska

nyt olemme jälleen saaneet oikean opin puhtaana ja selvänä ja koska tiedämme, että korkeaa sakramenttia nauttiessamme pääasia on siinä, että ensiksi ylistyksellä ja kiitollisuudella ajattelemme Kristusta Hänen hyväin töittensä edestä, ja toiseksi ammen-namme siitä lohdutusta ja uskomme vahvistusta, etteivät sydämemme epäilisi Jumalan toki tyytyvän meihin eikä tahtovan olla vihoissaan meille synteimme tähden, koska Kristus on antanut ruumiinsa ja vuodattanut verensä meidän edestämme. Tämä on

Herran kuoleman oikeaa julistamista ja Herraa Kristusta ajattelemista, ni-inkuin Hän sanoo: se tehkää minun muistokseni.

Ajattele nyt itse, mitä sellaisista ihmisistä pitää uskoa, jotka kerskaa-vat olevansa kristityitä, ja kuitenkaan eivät koko vuotena nauti korkeaa sakramenttia? Ne on perkele kaiketi niin riivannut, että he joko eivät koskaan ota vaaria synneistänsä, eivätkä siis ajattele, miten voisivat päästä vapaiksi ja irti niistä, tai myöskin rakastavat tätä ajallista elämää enemmän kuin ijankaikkista. Kumpikin näistä on kauhistavaa kuulla; ken siis tahtoo olla oikea kris-titty ja nimensä mukaan käyttää it-seänsä kristillisesti, hän ei saa olla tätä ehtoollista nauttimatta, vaan usein ja halulla nauttia sitä; sillä me t a r v i t s e m m e s i t ä v a r s i n välttämättömästi, niinkuin ylempänä jo sanottu on.

Ahtisaarnoja. Martti Luther,. Luther-CD. SLEY. (Otsikot, VP)

Ehtoollinen. Pietari, Iisakin kirkko. Kuva: VP

Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun tur-vani on Jumala. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela. Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys. Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn ta-varaan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö. Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan. Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mu-kaan. (Ps. 62:6 -13)

12Saarna Kartta

Jumalan sana ei siirry eikä sopeuduYRITYKSISTÄ PERUSTELLA NAISPAPPEUS

A. RAAMATUN LINJAPaimenvirka on virkaan asetettujen miesten virka seurakuntalaisten palvelemiseksi Jumalan sanalla ja sakramenteilla.

B. KESKITIE LINJA

“En ota kantaa.”

Voidaan hyväksyä naispappeus käytännössä

Toimitaan yhdessä “evankeliumin tähden”.

C. NAISPAPPEUDEN HYVÄKSYVÄ LINJA

Naispappeus on oikein.

PERUSTUS JUMALAN SANA

PERUSTUS IHMISEN SOPEUTUMISHALU

PERUSTUS IHMISEN TAHTO

Moni kristitty joutuu elämänsä aikana usein ottamaan kantaa nais-pappeuskysymykseen. Työpaikoilla, koulussa ja valtiokirkossa voi tilanne tulla yllättäen.

Jokaisessa kannanotossa, olipa se kanta otettu käytännön tekona taikka suullisesti otetaan samalla kantaa Raamatun asemaan kristityn hen-kilökohtaisessa elämässä. Jokainen teko ja sana on aina myös Raamattu-tunnustus.

Aina emme ole selvästi tietoisia kannanottomme taustoista, vaan, kuten on inhimillistä, me teemme niin kuin olemme nähneet muidenkin tekevän tai kuulleet joltakin auk-toriteettina pitämältämme henkilöltä. Tällä kirjoituksella haluan antaa joi-takin työvälineitä, joiden avulla kris-titty voi suunnistaa muutamien pe-rusväitteiden hetteikössä.

Kristitty haluaa sitoutua Jumalan sanaan. Hän on saanut kuulla sen mukaista julistusta ja löytänyt armol-lisen Jumalan. Hän on saanut synnit anteeksi ja tullut rauhaan Jumalan kanssa. Armollisen Jumalan löytämi-nen on tehnyt Raamatun rakkaaksi.

Raamatun arvovalta perustuu siihen, että se on Jumalan sana. Vaikka ihmiset ovat kirjoittaneet sen, he ovat kirjoittaneet sen Pyhän Hen-gen välittömässä ohjauksessa. Siksi sen auktoriteetti ulottuu kirkkojenkin yläpuolelle. Yksikään ihminen taikka edes kirkolliskokous ei saa asettua Raamattua vastaan. Me voimme vain

liittyä siihen tunnustamalla todeksi sen, mitä Kristuksen kirkko on tun-nustanut jo 2000 vuotta.

Jumalan sana on ottanut selvän kannan naispappeuteen. Se ei ole Raamatussa ehdonvallankysymys. Paimenvirka on johdonmukaisesti osoitettu Raamatussa virkaan asete-tuille miehille. Tässä opissa Kristuk-sen kirkko on taivaltanut jo 2000 vuotta. Todistukset siihen ovat vas-taansanomattomat.

Vasta viime metreillä, 1950-luvun jälkeen, on osa kirkoista poik-ennut tältä tieltä. He ovat ottaneet uuden kannan ja hyväksyneet nais-pappeuden.

Lupaa tälle menettelylle on et-sitty Raamatusta, mutta tulokset-tomasti. Edelleenkään ei ole pitävää Raamattu-peruste lua naisppap-peudelle. Raamatun selvä sana on sen torjunut, siksi asiaa on mahdoton perustella Raamatulla. Sen sijaan on siirryttykin joko a) dogmaattisiin pe-rusteluihin, b) toimintamahdollisuus-

“Kristuksen oppi on kuin yhdestä langasta kudottu puku. Se on Pyhän Hen-gen taitava kutomus, jos-sa jokainen silmukka on harkittu ja päämääräänsä nähden erittäin tarpeel-linen.”

13Saarna Kartta

perusteluihin. Usein nämä perustelut liittyvät läheisesti toisiinsa.

a) Dogmaattiset perustelut- ”Kysymys ei ole minulle

Raamattukysymys” tai “Kysymys ei ole minulle pelastuskysymys” tai “Kysymys ei ole minulle tärkeä”: Näiden kysymysten esittäjä on otta-nut opillisen kannan, jossa hän on määritellyt käsityksen Raamatusta uudelleen. Raamattu on hänelle kirja, josta voi poiketa tarpeen tullen. Pyhä Henki ei ole tämän ajattelutavan mu-kaan tarkoittanut mitä on kirjoittanut, vaan joustaa itsekin sanastaan. Jotkut tämän linjan kannattajat perustautu-vat kristillishumanistiseen dogmiin, jonka mukaan Raamattu on hämärä itsessään ja tarvitsee aina ihmisen tulkitsemaan sitä. Tulkinta on rat-kaiseva, ei Raamatun sana.

- ”Evankeliumin tähden” voi-daan luopua Herran käskystä (1. Kor. 14:26-37) taikka jättää se huomiotta. Tässä ajattelumallissa on nostettu yksi Raamatun opetus (evankeliumi) ja asetettu se toista opetusta vastaan. Näin luodaan ti-lanne, jossa ihminen valitsee sen mielestään keskeisemmän käsityksen ja voi tuntea omassatunnossaan mielihyvää siitä, että keskittyy olen-naisiin kysymyksiin. Tässä ei ole

huomattu, että Pyhällä Hengellä ei ole turhia sanoja ja opetuksia.

Asettamalla sanan toista Raama-tun sanaa vastaan ihminen asettuu käytännössä Raamatun yläpuolelle sen tuomariksi ja tekee kuten en-simmäisen vuosisadan harhaopettaja Markion, joka poisti omasta Raama-tustaan mielestään “väärät” kohdat, jotka eivät tukeneet hänen mielikuvi-tuksesaan luomaa jumalakuvaa. Jee-suksen Raamatussa kaikki kohdat tulevat toisiaan ja kuuluvat yhteen kuin “toivon ankkurin” lenkit, jonka alkupää on viety taivaaseen. Kaikki kohdat palvelevat evankeliumia. Ne siis palvelevat, ne eivät ole alis-teisia evankeliumille. Tätä voidaan verrata myös vaatteeseen. Kristuksen oppi on kuin yhdestä langasta ku-dottu puku. Se on Pyhän Hengen tai-tava kutomus, jossa jokainen sil-mukka on harkittu ja päämääräänsä nähden erittäin tarpeellinen. Purka-malla yksikin silmukka puututaan Jumalan työhön ja arvioidaan hänet ymmärtämättömäksi kutojaksi. Myös Jeesuksen kaste- ja lähetyskäsky on “Evankeliumin tähden voimme luopua” dogmia vastaan. Kaste ja lähetyskäsky on käsky evankelium-ista ja siihen kuului erottamatto-man jatkona se, että “opettakaa heitä pitämään kaikki mitä minä

olen käskenyt teidän pitää”. - ”Yhteyden tähden on mentävä mukaan” aate. Yhteys-käsitys on tässä ajattelutavassa irrotettu sen raamatul-lisesta kehyksestä ja s i i r r e t t y i h m i s t e n yhteisöllisiin tarpeisiin perustuvaan kehykseen. Y h t e y s o n y h-dessäolemista ja tois-tensa hyväksymistä. Suurin synti tässä ke-hyksessä on yhteisön kyseenalaistaminen. Yhteisö on Kristuksen ruumis ja perusteluun kuuluu, että kaikki yhteyden kritisoiminen on Kristuksen ruumiin kritisoimista. Tässä unohdetaan kuitenkin

Herramme asettamat muuttamattomat ykseyden ja yhteyden ehdot: Kristus ja hänen sanansa on ykseyden ainut perusta. Ihmisen on kunnioitettava Jumalaa turvautumalla siihen, mitä hän on ilmoittanut. Meillä ei ole muuta vakuutta Jumalan tahdosta kuin hänen selvä ilmoituksensa. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani (Joh. 8:31), “Jos he ovat minua vai-nonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.” (Joh. 15:20), "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. (Joh. 14:23-24), “Joka ei ole minun kans-sani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Luuk. 11:23).

-“On seurakunnan hajotta-mista, jos ei mene mukaan”. Tämän ajattelutavan kannattajat eivät ole ymmärtäneet sitä, että Kristuksen seurakunta on Jumalan perustama eikä sitä ihminen voi hajottaa. On

Jeesuksen käsky evankeliumista eli kaste- ja lähetyskäsky liittää kasteen ja opetuksen yhteen ja sa-maan ketjuun. Yhtään lenkkiä ei ole ihmisella tai kirkolla lupaa poistaa.

14

Saarna Kartta

ihmisen kykyjen yliarvioimista sa-noa, että joku henkilö voisi hajottaa seurakunnan. Lampunjalan voi työntää paikaltaan vain lampunjalan pystyttäjä itse, ja sen hän on luvannut tehdä, jos seurakunta ei ole hänelle kuuliainen (Ilm. 2:5). Kristuksen seu-rakunta pysyy aina, vaikka se voi joltakin paikkakunnnalta tilapäisesti loppua. Ihminen voi myös itsensä erottaa seurakunnasta siirtymällä pois totuudesta taikka hyväksymällä elämäänsä joko salaisen tai julkisen synnin. Totuudesta luopuminen ja synnin hyväksyminen ovat molem-mat uskonsa kieltämistä teoillaan.

Seurakunnan Herra on itse anta-nut neuvoksi “Kavahtakaa vääriä profeettoja...”. Väärän opetuksen ja Jumalan sanasta luopuneiden opetta-jien luota väistyminen on ollut kris-tittyjen tapa toimia aina varhaiskir-kon ajasta lähtien. Jos oma kirkko siirtyi harhaoppiin, oikeassa opissa pysyvät kristityt siirtyivät viereisen korttelin kirkkoon, jossa rakastettin Kristusta, pysyttiin oikeassa opissa, uskossa ja kilvoituksessa. Tätä ei pidetty seurakunnan hajottamisena, vaan kristillisenä kilvoitteluna. Ha-jottajat ovat aina ne, jotka tuovat väärän opin ja jumalattoman elämän seurakuntaan. Näin on, vaikka heitä olisi enemmistö ja heillä olisi keskenään hengellisen näköinen kanssakäyminen.

b) Toimintamahdollisuusperus-telu

Suomen evl-kirkko on asemoinut itsensä hyvin jyrkästi naispappeuteen ja valjastanut koko kirkollisen seura-kun tasys teeminsä sen aa t t een edistämiseen. Näillä näkymin nykyi-sessä seurakuntarakenteessa ei ole perinteisen kristityn kirkollinen tule-vaisuus.

Jo nyt useilla paikkakunnilla kristityt ovat joutuneet väistymään paikallisseurakunnista herätysliikkei-den järjestämiin jumalanpalveluksiin.

Tämä on kuitenkin aiheuttanut keskestelua ihmisten keskuudessa. On esitetty muun muassa seuraava väite:

-”Jos jättäydymme ulkopu-olelle, emme voi vaikuttaa kirkon asioihin.” Tämän ajattelutavan mu-kaan on pysyttävä kirkon menossa mukana ja vähitellen hyväksyttävä uusi meno taikka oltava ilman ju-malanpalvelusta ja Herran pöytää. Ajatellaan, että vain mukana py-symällä voimme vaikuttaa kirkon

asioihin. Tämä väite on osaksi totta. Voimme vaikuttaa äänestäjinä kirkon päätöstentekoon. Voimme myös yrittää vaikuttaa paikallisseurakun-tamme pappeihin. On huomattava, että vasta kirkosta eroaminen on jättäytymistä evl-kirkon ulkopuolelle.

Kun olemme kirkon jäseniä ja elämme Raamatun mukaisesti ju-malanpalveluselämää joko vielä muutamissa mahdollisissa seurakun-nissa taikka niissä herätysliikkeiden järjestämissä jumalanpalveluksissa ja pidämme seuroja ja Raamattu-opetusta, me voimme tällä vaikuttaa kaikkein parhaiten kirkkoomme. Väärää oppia ja sanasta luopumista vastaan voi taistella vain pysymällä sanassa ja tunnustuksessa sekä kut-sumalla muitakin mukaan sellaiseen toimintaan, jossa Kristuksen koko evankeliumi ja “kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää” on tasa-painoisesti mukana ja tunnustettu. Et auta ihmisiä sopeutumalla heidän menoonsa, vaan kutsumalla heitä mukaasi, keinoja kaihtamatta, parannuksen askelille (väkevät muulit tarvitsevat lujempaa keho-tusta kuin hennot karitsaiset). Sinäkin tarvitset parannuksen as-kelia pitkin matkaasi, niin tarvitse-vat myös ystäväsi. Missä on syntien anteeksiantamus, siellä on elämä ja autuus.

VP

Avoin  kirje  kirkkomme  pää.äjille

Arvoisat päättäjät. Te sanotte, ettei kysymys naispappeudesta ole teille tärkeä.

Hyvät ihmiset. Jos se ei ole teille tärkeä, niin voittehan antaa sitten Raamatun kannassa pysy-neille täysi kirkollinen tulevaisuus, koska kysymys on säädetty Jumalan sanassa ja on siksi heille tärkeä.

Luulen, että kysymys on teille kuitenkin niin tärkeä, jopa ainoa tärkeä, kuten olemme huo-manneet, että olette sulkeneet toisin ajattelevilta papinvirat, pappisvihkimykset, seurakunnat ja tuhonneet heidän tulevaisuutensa kirkossa. Nyt jotkut teidän laillanne ajattelevat tekevät sitä jo herätysliikkeissäkin, koska “asia ei ole heille tärkeä”.

Olen aika usein kuullut tämän perustelun. Ja aina olen ihmetellyt.

Herralle ja Pyhälle Hengelle kysymys oli tärkeä. Siksi mekään emme häpeä todistusta Her-rastamme ja hänen sanastaan.

“Väärää oppia ja sanasta luopumista vastaan voi taistella vain pysymällä sanassa ja tunnustuk-sessa sekä kutsumalla muitakin mukaan...”

15Saarna Kartta

MUUT LEHDET ANDRA TIDNINGAR

Kyrka och Folk nr. 7 2012 Ledare. P-A Grunnan

...Vad är det som säger att man, genom att själv överge insedd san-ning och att på profanpolitiskt manér skapa allmänna allianser, kan främja en biblisk, evangelisk reformation och väckelse som hjälper människor till nöd över sin synd och en saliggörande tro på Frälsaren? In-genting. Även om det finns mycket gott i olika kyrkor och vi får vara ödmjuka inför att det är Gud som avgör och styr framtiden, så är Her-ren ändå alltid densamme. Den he-lige Ande tar inte tillbaka sitt ord. Och vad bekännelsen sammanfattat från Guds ord gäller lika mycket när man är få som när man är många.

Vi får inte tappa bort angelägen-heten om att söka finna och bevara vad som är sant. Endast utifrån en gemensam strävan efter enhet kring Guds ord och en rätt förståelse av ordet blir det en verklig enhet som sedan kan gå vidare, om Gud vill. Det är inte vi människor som ska ”fixa” enhet. Vi borde lära av Sven-ska missionsförbundets misstag att inte ta ställning för eller emot barn-dop. Med tiden har oklarhet i en fråga lett till oklarhet i allt fler frågor. Till sist har man fått ett sam-fund som utan partipolitiskt tvång till stor del bejakar en långt driven lib-eral teologi. Det är aldrig tillrådligt att kompromissa med sitt, såvitt man förstått, av Guds ord upplysta sam-vete....

Uusi tie 7/2012 Leif Nummela

...Kun apostoli Paavali luonnehti lopun aikojen ihmistä – eli ihmistä, joka elää Jeesuksen taivaaseenastu-misen ja hänen toisen tulemuksensa välisenä aikana – hän kertoi, että tänä aikana ”tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ih-mishahmossa”. Myös Jeesus itse ja hänen muut apostolinsa puhuivat samasta asiasta useaan otteeseen.

Raamatun mukaan meille ei ole luon-taista pysyä uskossa ja Jumalan hyvässä tahdossa. Päinvastoin meille on luontaista etääntyä ja vähitellen luopua Jumalasta ja hänen tahdo-staan. Raamatussa on tästä runsaasti esimerkkejä ja varoituksia. Samoin kirkkohistoria kertoo lukuisia surul-lisia esimerkkejä siitä, että kristityt ovat luopuneet Jumalan sanasta ja opettaneet ja toimineet vastoin Raa-matun opetuksia. Kenelläkään meistä ei ole varaa ajatella: ”Niin ei voi ta-pahtua minulle.”

Mikä on lääke tähän tautiin? Siitäkin puhutaan Raamatussa useasti. Se on palaaminen Jumalan yhteyteen ka-tuen ja uskossa, rukoillen ja pureu-tuen Jumalan sanaan...

Rukouksen lisäksi meille on annettu J u m a l a n s a n a , j o k a k y k e n e e säilyttämään meidät uskossa. Raa-mattu on siitä ihmeellinen, että sen sanoma vaikuttaa elämässämme mo-nella tapaa, kun kuulemme tai luemme sitä. Jos ihminen asettuu Sanan yläpuolelle ja torjuu sen, se paaduttaa hänet. Jos asetumme Raa-matun kuuntelijaksi ja oppilaaksi, se uudistaa elämäämme ja palauttaa meidät Jumalan rakkauteen ja hyvään tahtoon. ...

Sanansaattaja 1.2.2012 Hannu Kippo

Yleensä on niin, että ihminen hyväksyy vain yhden mielipiteen: omansa. Minä olen suvaitsevainen, mutta tuon toisen mielipide ilmentää s u v a i t s e m a t t o m u u t t a . P e k k a Rahkonen on oivaltanut tämän piir-roksessaan tämän viikon Sanansaat-tajassa. Siinä suvaitsevaiset toivotta-vat toisinajattelevat Impivaaraan. Suvaitsevaisuus on aina puolueel-lista. Joskus suvaitsevaisuuden nimeä kantava asenne voikin edustaa mitä suurinta suvaitsemattomuutta.

Kau t t a h i s t o r i an on o l l u t nähtävissä, että enemmistö määritte-

lee suvaitsevaisuuden sisällön. Sille ei siis ole juuri mitään muuta todel-lista mittaria. Se, mikä enemmistölle on suvaitsevaisuutta, saattaa vähem-mistöstä tuntua täydelliseltä suvait-semattomuudelta. Ja päinvastoin...

Gladiolus, 2007 Aleksi Kuokkanen

...Lopuksi tahtoisin sydämestäni muistuttaa, miten Luther kehottaa jokaista kristittyä miettimään omaa ennaltamääräämistään taivaaseen. Älä koskaan mieti, oletko valittu pe-lastukseen muuta kuin evankelium-ista käsin! Tämä tarkoittaa, että ky-symykseen "Olenko minä valittu pe-lastumaan?" saat vastauksen vain ja ainoastaan vastauksesta kysymyk-seen "Onko Kristus kuollut minun puolestani? Olenko uskolla vas-taanottanut Hänen sakramenttinsa?" Silloin huomaat, että Jumala on jo ratkaissut asian sinun puolestasi, ko-ska hän on lähettänyt Poikansa sovit-tamaan syntisi. Hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa, sinä olet varmasti val-ittu! "Joka uskoo ja kastetaan, se tu-lee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan"(Mark.16:16).

Luther neuvookin elämänsä eh-toona näin: "Sen tähden meidän pitäisi inhota ja karttaa näitä ilkeämielisiä sanoja, joita epikuro-laiset heittelevät edestakaisin: 'Jos niin pitää tapahtua, niin tapah-tukoon.' Sillä Jumala ei tullut alas taivaasta tehdäkseen sinut epävar-maksi ennaltavalitsemuksestasi, opettaakseen sinut pitämään halpana sakramenttaja, rippiä ja muita juma-lallisia säädöksiä. Totisesti, Hän asetti ne tehdäkseen sinut täysin varmaksi ja s i i r tääkseen pois epävarmuuden taudin sydämestäsi, jo t te t a inoas taan vois i uskoa sydämellä, vaan myös nähdä fyysis-illä silmilläsi ja koskettaa käsilläsi. Miksi sinä sitten hylkäät nämä ja valitat, ettet tiedä oletko ennalta määrätty? Sinulla on evankeliumi, sinut on kastettu, sinulla on rippi; olet kristitty." (LUTHER`S WORKS: Lectures on Genesis, Genesis 26:9 [ W, XLII, 460 - 463]- oma käännös).

16

LÄHETYSMAILTA

KUVIA SIPERIASTA KARATUUSAN ALUEELTA

Kuvaselitykset: Karatusan pastori Vitali Lugatsov. Vitali ja Joose Pitkänen vierailulla Toukomettisen lähetyspiirissä, Karatuusaan siirrettävä kirkko, talvikuvaa Karatuusasta ja lapsia leirillä.