liukko - nimen etymologiatutkimuksen - ja useiden muiden ... nimitutkimus 19.6.2011... · vanhimman...
TRANSCRIPT
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 1 / 288
Suomalaisten esihistoriaa ja historiaa
muinaissuomalaisen – kalevalaisen
Liukko - nimen etymologiatutkimuksen -
ja useiden muiden tutkimuslinjojen kautta
Seppo Liukko
Sukuvaakuna, Heraldinen Seura nro 1571 (Kilpi)
Ks. Liukko- sukuseuran kotisivut
Huom! Tämä on nimenomaan Liukko - nimitutkimus, tämä ei ole sukututkimus;
Liukko- nimitutkimuksen yhteenvedot; osat I, II ja III
Osa I, tutkimusperusteet ja tiivistelmä yht. n. 145 siv.
Osa II, tutkimusaineiston argumenttien laajempi ja tarkempi esittely sekä
loppuyhteenveto n. 95 siv.
Osa III, suomalaisten esihistoriaa ja genetiikkaa, yhteenveto n. 60 siv. ,
Tutkimuksen kokonaisuus on yhteensä n. 290 sivua.
Muita ko. nimitutkimukseen liittyviä lisäselvityksiä kotisivun linkeistä n. 160 siv. ks.
kotisivun pääasiallinen sisältö, vasen valikko.
Liukko - nimipesyeen paikannimistöä Suomessa.
Yli 300 paikannimeä Suomessa (karttakuva, alla)
http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Liukko-sukuvaakuna.pdfhttp://www.heraldica.fi/Toiminta/Rekisteri/rekisteri.htmhttp://liukko.net/sukuseura/index.php?option=com_content&view=frontpage&Itemid=1http:///
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 2 / 288
Milloin ja miksi nimistö on levinnyt näin laajalle?
Liukko - nimi on erityisen vanhaa mm. paikannimistön laajuuden perusteella,
yli 300 paikannimeä Lounais- Suomesta alkaen, levinneenä tasaisesti lähes ympäri
Suomen, ks. Liukko - paikannimistökartta Suomessa; 317/MML/08- käyttölupa;
Seppo Liukko.
Vanhin Liuko- nimistöön liittyvä paikannimi on ilmeisesti Liukolan- kylännimi
Turun lentokentän vieressä. Tämä voisi olla ensimmäisiä kylännimiä, joka on
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 3 / 288
muodostunut jo mahdollisesti pronssikaudella ensimmäisillä kaskimaanvilejyalueilla
Suomessa ( ks. tarkemmin ko. tutkimusperusteet ja argumentit).
Paikannimistön lisäksi Liukon- Luikon- (ui-iu diftongi) nimisiä osoitepaikkoja on
lähes 60 (n. 30 kumpaakin), ks. ko. Liukko- nimipesyeen osoitepaikka- tiedot
Suomessa, kartta (lupa 317/MML/08 - SL).
Liukko - prehistory in English Link to -> HISTORY OF ANCIENT FINNISH
NAME LIUKKO tai Liukko - nimeen liittyvä selvitys suomenkielisten väestöjen
Kalevalaisen kulttuurin olemassaolosta; Kalevala- kulttuurin esihistoriatutkimus,
Kalevalaisen kulttuurin todellisuus, kirj. Seppo Liukko.
Liukko- nimitutkimuksen yhteenveto:
Alla esitellyn tutkimusyhteenvedon lisäksi asiaan liittyy varsinainen
tutkimusraportti Liukko - nimen esihistoriaa*; sisältö nyt n. 290s. kirj. Seppo
Liukko 2005 - 2009 (Kotisivun Liukko- nimitutkimusta tarkennetaan jatkuvasti, kun
siihen liittyvää laajaa aineistomäärää edelleen analysoidaan ja selvitetään).
Näillä Seppo Liukko kotisivuilla käsitellään Liukko - nimitutkimuksen taustojen
selvittämiseksi myös suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoriaa ja
asutushistoriaa. Liukko - nimitutkimuksen laajan aineiston ja muiden argumenttien
perusteella ja tämän kotisivun tiivistelmän ja loppuyhteenvedon (alla) monien
perusteiden mukaan, Liukko - nimi kuuluu suomalaisten esihistoriaan.
Tutkimustuloksien perusteella on voidaan sanoa, että Liukko - nimen käyttö on
ollut osa Suomen alueen asutushistoriaa jo n. 4500 vuoden ajalta.
Liuko - Liukko - nimen merkitystä ja tarkoitusta ei enää tunneta, mutta paikannimen
yleisyydestä päätellen voidaan sanoa, että nimi on proprisoitunut, ja jäänyt suomalaisten
käyttöön lähes alkuperäisessä muodossaan (vrt. suomalaiset alkuperäiset proprit;
Saimaa, Päijänne).
Liukko - nimitutkimus osaltaan vahvistaa useiden tutkijoiden hyväksymää
suomalaisten jatkuvuusteoriaa. Liukko - nimen osalta se on todettavissa tämän
nimitutkimuksen monissa eri kohdissa mm. miten Liukko - nimi on muotoutunut jo
varhaiskantasuomenkielisenä aikana. Ja miten uusi vieraskielinen lainasana (- nimi) on
saapunut jatkuvuusteorian mukaiselle suomensukuisten alueelle (nimen etymologia) ja
miten uusi elinkeino, kaski-maanviljely, on vaikuttanut mm. paikannimistön käyttöön
ottoon suomenkielisellä alueella.
Tässä tutkimuksessa käsitellään tämän uuden elinkeinon ja - kielen merkittävää
vaikutusta mm. alkuperäisten suomalaisten asutushistoriaan, suomenkieleen ja
suomalaisten käyttämään nimistöön. Liukko - nimi liittyy tutkimuksessa mainituilta
osiltaan myös suomalaisten jatkuvuusteoriaan, alkaen n. 2500 vuotta ennen
ajanlaskua:
http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/kuvat/Luikon-Luikon-osoitetiedot%20Suomi%20MML-SL-lupa.jpg.pnghttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/kuvat/Luikon-Luikon-osoitetiedot%20Suomi%20MML-SL-lupa.jpg.pnghttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Contents_of_Seppo_Liukko%60s_homepage-HISTORY_OF_ANCIENT_FINNISH_NAME_LIUKKO.htmhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Contents_of_Seppo_Liukko%60s_homepage-HISTORY_OF_ANCIENT_FINNISH_NAME_LIUKKO.htmhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/Kalevala_kulttuurin_esihistoriatutkimus_SeppoLiukko_2011.pdfhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Liukko-nimen-esih.ja-%20kulttuurihist.tutkimus-laajatlinkit-%204.4.09versio_Seppo_Liukko.htm
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 4 / 288
Lopussa on Liukko – nimitutkimukseen liittyvä, osa - III. , joka selvittää lyhyesti
Suomalaisten jatkuvuusteoriaa jääkauden maksimin jälkeen n. 65 siv. (alla-
loppuosa) ja erillinen artikkeli; suomensukuisten väestöjen jatkuvuusteoriaa - ja suomalaisten esihistoriaa Euroopassa ja Suomessa (Uralic > Finnish Continuity Theory).
Lyhyt Liukko - nimitutkimuksen tiivistelmä em. karttakuvan
paikannimistön ja tutkimuksen loppuyhteenvedon perusteella
(kirj. Seppo Liukko):
Liukko - nimi juontuu vasarakirveskulttuurien (= nuorakeraamiikan
/nauhakeramikan) ajalle n. 2500- 2000 eaa., jolloin ensimmäisen kerran Baltian ja
Suomen (ns. jatkuvuusteorian mukaiselle) alkuperäiselle (Itämeren-)
suomenkielisen väestön asuttamalle alueelle saapui vieraskielistä indoeurooppalaiskielistä väestöä. Silloin tulivat (esi-) germaaniskielinen
vasarakirveskulttuurin migraatiot Veikselin alueelta, Baltian suomenkielisen
väestöalueen kautta. Näiden mukana tulivat myös uudet (esi-) germaaniset pääasiassa
kaskimaanviljelyyn liittyvät lainasanat (superstraatit) ja mm. iu- diftongi
varhaiskantasuomenkieliselle alueelle (PS. alkuperäisessä suomenkielessä ei ole iu-
diftongia).
Liukko - paikannimistön nimeämisperuste näyttää, nimessä olevan iu -
diftongiin perustuvan erikoisuuden vuoksi, olleen näiden vasarakirveskulttuurin
miesryhmien, alkuperäistä kaskiviljelyä harjoittaneiden ja sitä levittäneiden
ihmisten (ryhmän- joukon), kaskiviljelyalueille antama omakielinen nimi liuti*>
liuta > Liuko tai Leute (Leuco > Liuco). Vasarakirveskulttuurin (=
nuorakeraamiikka) ryhmät assimiloituivat muutaman sadan vuoden kuluessa ko.
alkuperäisten hämäläisten kanssa, ja muodostivat Suomen ensimmäisen
maanviljelyväestön (viimeistään Kiukaisten kulttuurin 2000- 1600 eaa. aikoihin),
joiden puhekieleksi tuli em. lainasana- superstraattien vaikutuksesta kantasuomi,
aluksi lounaiselta rannikkoalueelta alkaen.
Liuko- Liukko - nimi on levinnyt jo 1600 eaa. - 500 eaa. aikana laajalle Suomen
alueella, alkaen lounais- rannikolta. Kaskiviljelyyn liittyvä nimistö on levinnyt
sisämaahan samalla kun vanhimman maanviljelyn väestö levisi vesistöjä pitkin
rannikolta sisämaahan.
Liukko (liuti* > liuko) - sana on muuttunut myöhemmin alkuperäisten (esi - )
varhaiskanta- suomen - kielisten hämäläisten kaski- maanviljelijöiden alueella,
pronssi - rautakaudella, muinaissuomalaiseen muotoon paikanniminä ja
henkilöniminä Liuko > Liukola -nimeksi ja sisämaassa, joka vielä rautakaudella oli
varhaiskantasuomen murrealuetta, Liukko - Liukkola nimeksi. Nimi muuttuu
lännestä > itään Liuko- Liukola- Liukko- Liukkola muotoon,
http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Eurooppalaisten%20suomalainen%20perima,%20suomensukuisten%20jatkuvuusteoria,%20Seppo%20Liukko.htmhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Eurooppalaisten%20suomalainen%20perima,%20suomensukuisten%20jatkuvuusteoria,%20Seppo%20Liukko.htmhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/European%20Continuity%20theory%20from%20the%20Ice%20Age,%20suomalaisten%20jatkuvuusteoria,%20%20Seppo%20Liukko.htmhttp://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus/kivikaus.htm#Nuorakeraaminen%20kulttuuri%202500-2000%20eKr.http://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus/kivikaus.htm#Nuorakeraaminen%20kulttuuri%202500-2000%20eKr.http://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus/kivikaus.htm#Nuorakeraaminen%20kulttuuri%202500-2000%20eKr.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 5 / 288
Liukko- nimistö Suomessa ja Baltiassa on niin vanhaa, että nykyisin ko. nimen
käyttöönoton syytä tai merkitystä ei enää tunneta, mutta jostakin merkittävästä syystä
nimi on, laajan paikannimistö levikin perusteella, proprisoitunut suomalaisten
käyttöön aluksi erityisenä paikkaa osoittavana nimenä (tämä tutkimus valottaa
tarkemmin Liukko- nimen etymologista alkuperää ja nimen erityisen laajan levikin
syitä ja perusteita).
Liukko - nimipesyeen nimet ovat siirtyneet myös Kalevalaiseen loitsurunouteen kantasuomalaisena Kalevala- aikana, mahdollisesti jo pronssi- rautakaudella Länsi-
Suomen alueelta alkaen. Liukko - nimipesyeen nimiä löytyy lähes
neljästäkymmenestä Kalevalamittaisesta muinaisrunosta, joita on kerätty
kokoelmaan nimeltä Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR).
Liuko- Liukko - nimi levinnyt vesireittien varsilla olevien varhaisimpien
kaskialueiden nimeksi ja siten muodostunut yhdeksi Suomen vanhimmista
asutusnimistä. Se on otettu vakiintuneen maanviljelyn alueilla käyttöön, ns.
siirrynnäisnimenä, paikannimiksi kaskiviljelyn levitessä sisämaan suuntaan.
Vanhimmat talonpoikaistalojen nimet ovat siirtyneet jo pronssi- rautakaudella n.
1000 eaa. - 500 jaa. aikana muodostuneiden Suomen vanhimpien kylien nimiksi,
kuten esim. Nousiaisen- Ruskon Liukolan - kylä.
Liukko - nimi on otettu myös eräsijoilla varustettujen talonpoikaistalojen nimiksi ja todennäköisesti, viimeisimpien tietojen perusteella, myös sukunimiksi
viimeistään rautakauden aikana Länsi- Suomen kaski- maanviljelyseuduilta alkaen.
Nykyisistä paikannimistökartoista (yllä) on nähtävissä, että Liukko - nimi on
yksi laajimmalle levinneistä muinaissuomalaisista nimistä. Nimi on ollut hyvin
laajassa käytössä ns. esikristillisenä aikana Suomessa, jo huomattavasti ennen
ruotsinvallan aikoja.
Liukko - nimi on levinnyt vanhasta Hämeestä (nyk. Varsinais-Suomi - Satakunta -
Häme) - Ruoveden - Kyrön- Rautalammin- eräsijojen ja toisaalta myös Päijänteen
poikki vanhojen hämäläisalueiden kautta Savoon, Mikkeliin (mm. Liukkolan kylä,
nykyinen Otava) ja Karjalaan (esim. Taipaleen> Taipalsaaren Liukkolan kylä).
Vanhimmista talojen nimistä on muodostunut kylien nimiä.
Savo- Karjalan Liukko - paikannimistö on vanhimman kaskiviljelypaikannimen
lisäksi syntynyt Liukko > Liukkola - talojen eräsijojen ja niiden Liukko - nimisten
henkilöiden välityksellä.
Suurin osa nykyisestä Liukko - nimisestä suvusta olisi lähtöisin rautakautisesta
Vesilahden Liukko- talosta / rusthollista. Osa nykyisistä Liukko - sukunimisistä on
otettu käyttöön jo aikaisemmin pronssi- rautakaudella nimetyn vanhan Liukko -
paikannimen mukaan, silloin kun ko. nimellä nimettyä maa- aluetta on uudelleen
asutettu uusien ja nykyisten omistajien toimesta, yleensä 1500- 1800 lukujen aikana,
kuitenkin ennen vuotta 1934.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 6 / 288
Liukko - sukunimiä on n. 600 ja muita Liukko - nimipesyeen nimiä on sukuniminä
n. 500 (esim. Liukku n. 200 ja Liukka n. 200, muut n. 100).
Suomen paikannimistökartoissa Liukko - nimipesyeen paikannimiä on edelleen
nykyisiin sukunimien määrään verrattuna suhteellisen paljon, n. 300 (ks. kartta),
ympäri Suomen, joitakin ruotsinkielisiä rannikkoalueita lukuun ottamatta.
Liukko - nimi on suojattu 1934.
Näillä Seppo Liukko kotisivuilla on selvitetty Liukko - nimitutkimuksen pääperiaatteita
ja -perusteita , tutkimuksen tiivistelmä, sekä suomalaisten esihistoriaa jatkuvuusteorian
pohjalta.
Asiaan liittyviä artikkeleja on nyt yhteensä n. 560 sivua (printattuna). Ks. myös ko.
artikkelit kotisivun pääasiallinen sisältö:
Osa - I
Liukko - nimitutkimuksen perusteiden selvitys ja
tutkimusyhteenveto
Perusteluja nimitutkimukselle (nimi- ja paikannimitutkimus):
Liukko - nimi liittyy suomalaisten esihistoriaan ja historiaan monin erilaisin
tavoin. Liukko - nimi on tämän tutkimuksen mukaan hyvin vanha muinaissuomalainen nimi.
Tässä tutkimuksen tiivistelmässä esitellään lyhyesti ne tutkimustulokset, joiden
perusteella Liukko - nimeä voidaan perustellusti sanoa muinaissuomalaiseksi ja
esikristillisen ajan nimeksi.
Liukko - nimen alkuperään liittyvää erilaista kirjallista aineistoa ja tutkimuksen
valmisteluun sopivia argumentteja löytyy hämmästyttävän paljon. Tässä tutkimuksessa Liukko - nimeä on tarkasteltu aluksi mm. nykyisten laajojen
karttatietojen perusteella sekä kielitieteen sana- / nimi - ja vielä erikseen keskiaikaisten
historia - ja paikannimitutkimuksen metodien avulla (ks. tarkemmin
tutkimusperusteista yhteenveto; paikannimitutkimus).
Tämän jälkeen tutkimusta ja sen johtopäätelmiä "tarkistetaan" usean muun tieteenalan
tutkimusmenetelmän perusteilla (ns. poikkitieteellisesti).
Onko Liukko - nimi on tutkittavissa? Liukko - nimi on yksi harvoista suomalaisista nimistä, joka on tutkittavissa. Liukko -
nimi on riittävän erilainen muinaissuomalainen nimi, jonka pohjalta on löydettävissä
mm. kielitieteellisiä perusteluja nimen käytölle, nimeämisperusteelle ja sen alkuperä
olisi mahdollista ajoittaa.
http://www.helsinki.fi/hum/skl/ssu/paikannimet/paikan383.pdf
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 7 / 288
Tässä selvitetään myös kysymystä; Onko Liukko - nimi ns.
esihistoriallinen nimi?
Asiaan liittyvänä johdantona löytyy linkki paikannimistöprofessori Eero Kiviniemen
esitykseen "Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineistona"
Vanhimman asutusnimistön iästä.
Sillä vanhin asutusnimistömme liittyy monilta osin, joko vasarakirveskulttuurin
aikaisiin esigermaanisiin tai myöhempiin germaanisiin nimiin, jonka nykyiset
uudemmat etymologiset sanakirjat vahvistavat.
Eero Kiviniemi 1980:324
Vanhimman esigermaanisen nimistön synty ajoittuu nimenomaisesti ensimmäisen
vieraskielisen väestön saapumiseen suomenkieliselle alueelle ja uuden elinkeinon -
maanviljelyn, käyttöön ottoon Suomessa (siis vasarakirveskulttuurin migraatioiden
aikaan n. 2800 - 2200 eaa.).
Sen vuoksi nimien ikäämisessä on otettava huomioon kielitieteen määrittelyjen lisäksi
myös arkeologiset asutusteoriat (jatkuvuusteoria / maanviljelykulttuurin saapumisajat
jne.) sekä mahdollisuus, että asutus on jatkunut jopa kivikaudelta katkeamattomana
nykyaikaan saakka ko. paikannimistön alueella.
Tässä tutkimuksessa on selvitetty mm. Liukon - nimisten paikkojen, pääasiassa
Kansallismuseon eli Museoviraston arkistoihin kirjattuja arkeologisia löytöjä, niitä
on todistettavasti olemassa ja niitä on myös tutkimuksen kannalta merkittävä määrä.
Arkeologisten löytöjen perusteella on tehtävissä johtopäätelmä, että myös Liukko -
nimisillä paikoilla on asuttu jatkuvasti, ja tämä jatkuvuus on ollut kivikaudelta -
pronssi- rautakaudelle. Nämä tiedot osaltaan osoittavat asutuksen jatkuvuutta ja
siten todennäköisesti myös Liukko - nimen jatkuvuutta kivikaudelta - nykyaikaan saakka (ks. nykyajan Liukko- paikannimistö kartta- yllä ja em. arkeologiset arkistot -
alla).
Arkeologiset kivikauden - pronssi- rautakauden- löydöt ovat tämän asian
evidenssiä, nämä tiedot ovat kirjattu Museoviraston arkistoluetteloihin (tarkemmin alla,
varsinaisessa tutkimusesittelyssä).
Juuri tähän samaan arkeologiseen seikkaan viittaa myös professori Eero Kiviniemi,
joka on maininnut asiaan liittyvänä seuraavaa:
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1980_319.pdf
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 8 / 288
Olen melko varma siitä, että vanhan asutusnimistömme selvittely tulee paljastamaan
huomattavan määrän vanhaa germaanista henkilönnimistöä. Yleensä tällainen
asutusnimistö on iättävä yhtä vanhaksi kuin katkeamattomana jatkunut asutuskin.
Nimien ikäys liittyy siis olennaisesti arkeologisiin asutus teorioihin.
Prof. E. Kiviniemi 1980
Tähän asiaan liittyvä alustus on esitetty Tvärminnen - symposiumissa;
Suomen kansan esihistorialliset juuret 17.01.1980.
Liukko - nimi on tutkittavissa oleva nimi
(etymologia- alkuperä- ikä- merkitys- tarkoitus):
Liukko - nimi poikkeaa selkeästi mm. luonto- tai jotain yleisistä henkilökohtaista
ominaisuutta kuvaavista nimistä, joiden taustaa on vaikea tutkia. Jos ko. nimellä ei ole
"riittäviä" etymologisia kiinnekohtia nimen syntyhetkeen niin, ei ole mahdollista
selvittää ko. nimen ikää tai alkuperää eli ei yleensä löydy vastausta siihen, onko
tällainen nimi ns. esikristillisen ajan nimi. On selvää että suomalaisten ns.
ruotsinkielisistä patronyyminimistä esim. Andersson - Antinpoika- tyyppisistä
sukunimistä, voi jo suoraan arvata, että ne eivät ole esikristillisen ajan
muinaissuomalaisia nimiä.
Mutta toisaalta sellaisia suomenkielisiä mahdollisesti jopa hyvin vanhojakin sukunimiä tai paikannimiä, jotka ovat pohjaltaan luontonimiä tai sukunimiä esim.
Virtanen- tyyppisiä, nimien ikää on vaikea tutkia ja silloin on mahdotonta määrittää sen
ikää. Sillä luontonimessä ei yleensä ole ns. ajallista komponenttia, jolla ko. sanan /
nimen etymologiaa voitaisiin tarkemmin tutkia.
Liukko - nimi ei nykyisille suomalaisille sano mitään, sen merkitystä ei enää
tunneta, eikä sen tarkoituksesta ole ollut tietoa. Vaikka paikannimenä se on näistä em.
propreista kaikkein yleisimpiä ja laajimmalle levinnein nimi Suomessa. Kaikilla
paikannimillä on ollut aikanaan jokin syy, miksi sillä on juuri tämä nimi. Siksi on
varmaa, että myös Liuko - Liukko nimellä on ollut jokin merkitys nimeämishetkellä, kun
kyseinen paikka on tällä nimellä nimetty.
Tämän vuoksi ensimmäinen Liukko - nimitutkimuksen selvitettäväksi asetettu kysymys
kuuluu;
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 9 / 288
Mikä on Liukko - nimen alkuperäinen merkitys, ja miksi ko.
paikannimiä on nimetty näin runsaasti?
Miksi nimi on niin laajalle levinnyt?
Kielitieteeseen perustuvalla nimi- ja paikannimitutkimuksella
on mahdollista selvittää Liuko- Liukko - nimen
muinaissuomalaista alkuperää (etymologiaa):
Liukko - nimen / sanan erikoispiirteet osoittavat, että nimi on ilmeisesti
etymologiselta pohjaltaan tutkittavissa oleva nimi.
Milloin sellainen nimi olisi muodostunut äänteellisesti kantasuomen kieleen ja olisiko
sen kantasanan alkujuuri peräisin jostakin hyvin vanhasta lainasanasta (superstraatista).
Mistä se olisi peräisin?
Liukko - nimessä on myös alkuperäiseen (esi-) varhaiskantasuomenkieleen kuulumaton
iu - diftongi, jonka perusteella nimeä voitaisiin tutkia ja selvittää mistä ko. nimi on tullut
Suomen alueelle ja milloin.
Mikä olisi Liukko - nimen alkujuuren ajoitus ja - ikä? Edellä mainituin perustein Liukko - nimen alkuperä näyttäisi olevan mahdollista
selvittää ja nimen ikää olisi etymologisesti mahdollista ajoittaa.
Asutushistoriallisella ja arkeologisella paikannimi-
tutkimuksella selvitetään pääasiassa Lounais- Suomen
vanhimpien maanviljelyalueiden Liuko- Liukko - nimistöstä ja
sen ikää.
Liukko nimistön tutkiminen on ollut mahdollista ja hyvin eksaktia, saatavissa olevan
laajan Liukko - nimipesyeen etymologiatutkimusaineiston lisäksi, erityisesti myös ko.
Liuko- Liukko- paikannimistön alueilla olevien arkeologisten löytöjen perusteella.
Museoviraston- ja muiden paikallismuseoiden luetteloissa on mainittu useiden
Liukko - nimistön alueella löydettyjen kivi-, pronssi- ja rautakautisen ajan (- ja
keskiajan) arkeologisia esinelöydöistä (ks. selvitys myöhemmin). Tällöin on myös
arkeologianäkökulman kannalta mahdollista, että Liukko - paikannimistö on säilynyt
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 10 / 288
jopa kivikaudelta (n. 2500 eaa. ajalta alkaen) tai ainakin pronssi- rautakaudesta alkaen
ko. nykyisillä Suomen paikannimikartoissa mainituilla paikoilla.
Lähdeaineiston- ja asutushistorian perusteella tehtävät
alustavat johtopäätelmät:
Yksi perustavaa laatua oleva argumentti, ja samalla ehkä merkittävin lähtökohtatieto on
tämän nimitutkimuksen tekijälle selvinnyt jo lähdeaineiston keruuvaiheessa. Se on, että
Liukko - nimipesyeen paikannimistön levinneisyys Suomessa on hämmästyttävän
laaja, verrattuna muihin nimiin, jotka eivät ole luontonimiä.
Sen osoittavat nykyiset olemassa olevat karttatiedot, jossa yli kolmesataa (300)
paikannimeä on merkitty Liukko - nimen erilaisella variaatiolla, sillä "laaja nimen
levikki tarkoittaa, paikannimitutkimuksen metodien perusteella, nimen erityisen
vanhaa ikää".
Mutta kuinka vanhaa, siihen liittyvää tutkimusta esitellään tarkemmin seuraavassa
yhteenvedossa. Kysymykseen haetaan vastauksia samalla usean eri tieteenalan
näkökulmasta katsottuna, eli yritetään varmentaa tutkimustuloksia ns.
poikkitieteellisesti, joilla voisi todistaa väitettä:
Onko Liukko - nimi muinaissuomalainen esikristillisen ajan
nimi ?
Liukko - nimitutkimus ja siihen liittyvä vertaileva paikannimistön tutkimus on tuonut esiin uutta tietoa myös muinaispitäjien vanhimpien paikannimistöön kuuluvien
ns. nimipari- siirrynnäisten leviämisestä Suomessa ja samalla uutta aikaisemmin
tutkimatonta tietoa Liukko - nimen laajan leviämisen syistä sekä Liukko - nimen
alkuperästä.
Tutkimuksen perusteella on voitu selvittää mm. Liuko- Liukko - nimet ovat siirtyneet
asutushistoriallisesti lähes saman aikaisesti muiden saman ikäisten
muinaissuomalaisten nimien kanssa, kaskiviljelyn levitessä rannikolta sisämaahan.
Tällöin on puhe Liukko - nimen kanssa yhdessä, "samanaikaisesti" siirtyneiden, ns. nimiparisiirrynnäisten - nimien siirtymistä alueelta toiselle, samalla kun uusia
maanviljely - kaskiviljelyalueita on otettu käyttöön. Nimistö on syntynyt, kun ko.
paikannimi on "ensimmäisen" kerran nimetty (esimerkiksi kaskiviljelijöiden nimen
perusteella) ja sen jälkeen väestön jatkuvuus ko. paikalla, on kaski- maanviljelyn
seurauksena ollut mahdollista. Silloin myös nimen säilyminen väestön muistissa on
ollut jatkuvaa ensimmäisiin "kirjallisiin" karttatietoihin ja siten nykypäiviin saakka.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 11 / 288
Tämä siirtyminen on tapahtunut rannikolta sisämaahan ja "yhdessä" jo ennen
vakiintunutta maanviljelyä eli varhaisimmalla kaskiviljelyajalla, mahdollisesti jo
pronssikauden lopulla tai vanhimmalla rautakaudella.
Näiden vaikutuksesta ovat syntyneet paikannimistön vanhimmat kylien - ja talojen
nimet, jotka toistuvat pronssi- rautakauden muinaispitäjästä toiseen, lähes saman
muotoisina Lounais- Suomesta alkaen, Suomen vanhimmalla kaski- maanviljelyalueella.
Esimerkkinä mainittakoon Liuko- Lauko - nimien ja nimiparien muuttuminen
samantyylisesti. Nimien käyttöönotto on tapahtunut samanaikaisesti ja ovat lähes
samanikäisiä eli ovat vastaavan etymologian omaavia. Ne ovat käyttöön otettu
suomenkielisellä alueella germaanisperäisen lainasanan pohjalta ja ovat etymologisesti
samanikäisiä. Nimen muuttuminen rannikolta sisämaahan mentäessä, on myös
tapahtunut saman tyylisesti, kuten mm. Liuko > Liukola > Liukko ja sen nimiparina
usein esiintyvä Lauko- nimistö, joka lähtee Lounais- Suomesta alkaen Lauko >
Laukola > Laukko (Esiintyvät nimiparina kylien- ja talojen - sekä paikanniminä Turun
ympäristössä ja Hämeessä).
Nimipari Liuko- Lauko on löydettävissä jo Baltiasta alkaen.
Liettuan Liukon-ys on Liukon - kylä, jossa mm. Kossakovskien Liukon- hovikartano on sijainnut
1600- luvulta alkaen, Sirvintos-joen rannalla, kuva 2008 Seppo Liukko
Koska Baltian väestön alkuperä, - väestön alkuperäinen kieli ja alueelle tulleet migraatiot vaikuttavat myös Suomen lainasanoihin ja mm. tämän tutkimuksen Liukko
- nimeen merkittävästi, on tarpeellista perustella Baltian väestöliikkeitä ja mm. alueella
uuden elinkeinon - maanviljelyn ja muiden myöhempien migraatioiden vaikutusta
Baltian väestöön ja myös baltin kieleen.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 12 / 288
HYPOTEESI (SL):
Alkuperäisen liuko- germaanilainasanan tuleminen suomensukuisten alueelle jo
Baltiasta alkaen osaltaan konkretisoi laajojen suomensukuisten asuma- alueiden olleen
olemassa jo vasarakirveskulttuurien leviämisen aikana (n. 3200- 2000 eaa.). Nykyisen
Baltian alueen Liuko-nimistö on siirtynyt lähes muuttumattomana suomenkielisen
Fennoskandian alueelle (myös nykyisen Suomen alueelle) välittömästi edellä mainitun
Baltian maanviljelykulttuurin alkamisen jälkeen, siis ensimmäisen kaskimaanviljelyn
leviämisen seurauksena. Tämän hypoteesin vaikutus ja merkitys suomenkieleen ja
suomalaisten asutusliikkeisiin on tutkittu (selvitetty) seuraavassa suomensukuisten
balttiteoria osassa mahdollisimman monelta suunnalta asiantuntijoiden lausumiin,
kirjallisuuteen ja lähdetietoihin perustuen mm. kielitieteen, arkeologian (-
jatkuvuusteorian-), genetiikan ja mm. paikannimistötutkimuksen metodien avulla,
monipuolisesti sekä perusteellisesti.
Baltian alueen esihistoriasta ja väestöjen alkuperästä:
Tässä hieman taustaa lähdetietoihin perustuen Baltian alueen väestöjen alkuperästä sekä ja miten ko. baltinkielen muuttuminen on tapahtunut, eriaikaisten
migraatioiden vaikutuksesta.
On myös huomattava, että vanhat alkuperäiset suomensukuiset ja esigermaanisperäiset
sanat ja niiden merkitys ovat muuttuneet mm. slaavin kielen vaikutuksesta, Baltiassa
nykyaikaan mennessä.
Suomensukuinen esigermaanisin lainasanoja käyttänyt, Baltiassa asunut
alkuperäinen suomensukuinen väestö, vaihtoi puhumansa kielen. Slaavilaisen
väestön saapuessa Baltian-, Novgorodin- ja Valko- Venäjän suomalaisten
alkuperäisasukkaiden alueille, suomensukuiset muutoinkin vaihtoivat puhumansa
kielen slaavinkieleen (ed. kielistä muodostui myöhemmin venäjä).
Myös nykyisellä baltialaisten kielialueella uudeksi kieleksi muodostui slaavinkielien
(sloveeni slaavin- puolan- ja venäjänkielen, ks. tarkemmin alla) vaikutuksesta
baltin kieli, mutta vasta n. 400- 700 alkaen, mutta pääasiassa 1200- 1800 luvuilla.
Venäjän alkuperäisten suomensukuisten laajoilla - alueilla kielenvaihto
suomalaiskielistä venäjänkieleksi jatkuu edelleen.
Ks. alla tarkempi ja laajempi selvitys balttilaisen väestön suomensukuisesta
alkuperäkielestä ja miksi vanhimpia kanta indoeurooppalaisen kielen esigermaanin
sanoja (substraatteja) on suhteellisen nuoressa balttoslaavin kielessä erittäin
runsaasti suomensukuisten sanojen lisäksi.
Baltin kieli pohjautuu vanhimmalta osaltaan suomalaiskieliin (alueen
alkuperäisväestön kieli), ja vanhimpiin indoeurooppalaisiin (esi-) germaanikieliin.
Siksi baltinkielessä on vanhionta suomensukuisten - ja indoeurooppalaisten sanastoa.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 13 / 288
Sillä Baltiassa tapahtui vasarakirveskulttuurien ja maanviljelyn leviäminen
ohessa suomalaiskielien (murre-) muutos lähes samalla tavalla kuin Suomessa.
Suomensukuiseen väestöön assimiloitui vasarakirveskulttuurin indoeuroopan-
germaanikielistä väestöä (nämäkin geneettiseltä alkuperältään suomensukuisia n. 75-
85%:sti). Kieli ei silloin n. 3000- 2200 aikana vaihtunut Itämeren kantasuomesta
germaanikieliksi, mutta suomalaiskielen hitaan muuttumisen vuoksi
baltttilaisten kieleen jäi paljon vanhoja alkuperäsuomen - ja
vasarakirveskulttuurin (indoeur.-) esigermaanin substraatteja.
Tämä suom. esigermaanin vaikutus on siis paljon vanhempaa kuin baltin nykykieli ja
vasarakirveskulttuurien vaikutus on tapahtunut suomensukuisten baltin kieleen, jo
noin 3000 vuotta ennen kuin itämerensuomenkieli vaihtui baltin kieleksi.
Tämän vuoksi baltinkieliin (liettua, latvia) sisältyy hyvin paljon vanhimpia
suomenkielen sanoja (substraatteina) ja myös vanhimpia indoeurooppalaisten
(esigerm.) kielen superstraatti-sanoja (asiasta tarkemmin alla, esigermaaniset lainasanat Itämeren suomenkielisillä alueilla).
Suomalaiskielien vaihtuminen baltin kieleksi tapahtui vasta slaavin
vaikutuksesta lievästi n. 500- 900 jaa. aikana ja kokonaan vasta Puolan
yhteistyöunionin - ja 1700- luvun jälkeen Venäjänvallan aikoina.
Väestöliikkeiden kivikaudelta alkanutta esihistoriaa ja historiaa:
Slaavilaista väestöä (sloveenit) saapui Karpaattien vuoriston ns. Unkarin kattilasta
(unkarilaisten saavuttua sinne n. 500- 700 luvun aikana) Valdai - Itämeri alueelle n.
500- luvulta alkaen, kansainvaellusten loppupuolella vieläpä suhteellisen runsaasti,
selvästi yli 15% alkuperäisasukkaiden suomensukuisten määrästä. Sen jälkeen
slaavilaisten kieli vaikutti baltialaisten alueen väestöihin ja puhuttuun kieleen
niin merkittävästi, että baltialaisten kielenvaihto on tapahtunut osittain jo n. 800 -
lukuun mennessä, mutta nykyiseen muotoonsa vasta n. 1800- luvun loppupuolella.
Syntyi baltinkieli, pääasiassa em. kolmen kielen yhteisvaikutuksesta, (esi-)
varhaiskantasuomen - ja esigermaanin sanojen jäädessä baltinkielen vanhimmiksi
alkuperäissanoiksi (substraateiksi).
Vanhimmat baltialaiset sanat ovatkin nimenomaan lainasanoja alueen
vanhimmista kielistä peräisin (substraatteina). Nykybalttilaisille on en. kielien
sanastoa jäänyt alueen alkuperäisen suomensukuisten metsästäjä väestöjen
kielestä ja myös myöhemmin alueelle n. 3000- 2800 eaa. alkaen muuttaneiden
vasarakirveskulttuurien (mies-ryhmien välittämää esi- indoeurooppalaisten
maanviljelykielen sanoja (eli esigermaanin kielestä), jota nämä nimenomaan
maanviljelyä levittäneet nuorakeraamiset - eli vasarakirveskulttuurit silloin
puhuivat.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 14 / 288
Usein väitetään, että suomenkielessä on n. 400-600 baltinkielistä lainasanaa, mutta
asia on toisinpäin (evidenssiä; arkeologiset asutusliikkeet ja genetiikka, tarkemmin alla).
Baltinkielen vanhinta sanastoa ovat, Baltian alkuperäisasukkaiden eli
suomensukuisten, suomalaiskieliset substraatit (lainasanat), joita on noin 400 -
600 sanaa. Lisäksi n. 2800- 2500 eaa. aikana alueelle saapui maanviljelyelinkeinon
mukana, vasarakirveskulttuurien esigermaanikielisiä lainasanoja. Esigermaanikieliset
lainasanat ovat indoeurooppalaisen kielikunnan tuontia ja myös vanhinta Indo-
Euroopasta (Anatolia-Persia - Indus kulttuureista-) tuotua kielikerrosta Euroopassa
Ks. myös professori Jorma Koivulehdon artikkelin selvitys siitä, että
esigermaaniset / kantagermaaniset lainasanat ovat suomensukuisten kielien
(Baltian ja Suomen alueilla) vanhimpia lainasanoja. Hän esittää vahvan näytön, että
balttilaiset lainat ovat nuorempia (Ks. SL -selvitys alla*)
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1971_380.pdf.
Tämä artikkeli myös vahvistaa allekirjoittaneen Seppo Liukon väitettä siitä, että
baltinkielen vanhimmat sanat ovat suomensukuisten kielien esi- varhaiskantasuomen
sanoja - substraattisanoja baltinkielessä. Jäänteitä alkuperäisestä suomensukuisten
kielestä.
*Tämä Virittäjä- lehdessä ollut kirjoitus tavallaan myös todistaa, että
suomensukuiset ovat asuneet alueillaan silloin, kun vasarakirvesgermaanit toivat
maanviljelyn ja indoeurooppalaisen kielen lainasanoja suomensukuisten alueelle
mm. Baltiaan ja Suomeen, esi- varhaiskantasuomenkielisenä aikana eli n. 2800-2200
eaa.
Nämä vasarakirveskulttuurien (mies-) ryhmät assimiloituivat suomensukuisten
kanssa. Tämän jälkeen Kiukaisten kulttuurin aikana maanviljelijöiden kieli Baltiassa ja
Suomessa muuttui kantasuomeksi n. 1600 eaa. mennessä. Syntyi
itämerensuomenkielen kantasuomalainen muoto (murre).
Suomenkielen vanhimmat lainasanat ovat esigermaanista, ei
baltista:
*Koivulehdon artikkelin lausumat tukevat myös selkeästi allekirjoittaneen
hypoteesia germaanikielistä vasarakirveskulttuurien (maanviljelyä levittäneistä)
väestöliikkeistä suomensukuisten alueille ja niiden ikää eli ajoitusta, milloin
lainasanat ovat viimeistään saapuneet ko. suomenkielen kielialueelle (terminus ante
quem, Virittäjä 1971 s.383), jonka myös Kustaa Vilkuna on tutkimuksissaan
aikaisemmin todennut (Virittäjä 1970 s.273).
Myös arkeologia ja genetiikan myöhemmät tiedot balttien alkuperägenetiikasta sekä
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1971_380.pdf
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 15 / 288
maanviljelyn siitepölyanalyysit tukevat vasarakirveskulttuurien ja maanviljelyn
levinneen Baltiaan ja Suomeen jo n. 2800 eaa. alkaen.
Edellä mainituista kielitieteilijöiden ja arkeologien (mm. Huurre), lausumista
seuraa, että esigermaanikielisten miesryhmien ekspansio on tapahtunut varmuudella
suomensukuisten alueelle n. 2000 -2800 eaa. (tarkemmin alla ko. asiasta).
Silloin on myös hyvin todennäköistä, tämän tutkimuksen mukaisesti, että Liuta >
Liuko- Liukko sana / nimi on siirtynyt esigermaanisilta kaskiviljelijöiltä suomensukuisten käyttöön Itämeren ympäristössä ja sen jälkeen Suomessa.
On täysin mahdollista, että varhaiskantagermaanin liuti* sanavartalon
johdannaisena on muotoutunut itämerensuomen alueella liuta ja liuko sanat, omine
ihmisryhmää ja kaskiviljelypaikkaa tarkoittavine merkityksineen.
Edellä mainittu lainaetymologia on täytynyt tapahtua varhaiskantagermaanista itämerensuomeen (Johan Schalin,Virittäjä 1/2004:24-33). Laina on ajoitettavissa
kivikauden lopun maanviljelyn leviämisen aikaan ja siten myös
vasarakirvesgermaanien migraatioon ja kaskiviljelyn - karjanhoidon leviämiseen esi-
/ varhaiskantagermaanikieliseltä Veikselin alueelta Baltiaan ja Suomeen,
Vasarakirveskulttuuri ja maanviljelyn esigermaaninen maanviljelysanasto. Tämän
kaskiviljelyn ohessa Suomeen siirtyi Baltian suomensukuisten käyttämän Liuko-
sanan lisäksi, sana - kirves -, mm. nämä sanat tulivat Suomeen nimenomaan Baltian
kautta. Liuko- on kaskenkaatajien nimi kaskiviljelypaikoille ja kirves oli ko.
kulttuuriin kuuluva kivikirves- puunkaatoväline.
Koska Liuko- Liukko- sana /nimi on tullut Suomeen vasarakirveskulttuurin
aikana ja nimenomaan Baltian kautta, mutta ei baltinkielestä. Nämä nykyisen
baltinkielen vanhimmat sanat ovatkin nimenomaan suomensukuisten vanhimpia
sanoja ja osa vasarakirvesgermaanien esigermaanin kielestä 3200- 22000 eaa.
aikana varhaiskantasuomeen siirtyneitä sanoja.
Selvitän ko. baltin kielen ja Baltian väestöliikkeitä tässä tarkemmin, ennen
varsinaista Liuko - Liukko- nimen tutkimusperustelua. Sevitys on tarpeen,
koska tutkimuksen kohde Liukon- nimi, liittyy myös Baltian suomensukuisten
väestöjen vasarakirveskulttuurin aikaiseen sanastoon.
Balttilaisvaikutuksesta suomenkieleen on ollut paljon vääriä
tietämyksiä, ja nimenomaan kielentutkijoilla.
Suurin virhe syntyy nykyisin lainasanojen suunnasta, ja epätiedosta
onko baltinkieli vanhempi kieli kuin suomenkieli. Ja mitä kieltä baltit
puhuivat ennen kielenvaihtoa.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 16 / 288
Virheen ilmeisesti aiheuttaa rekonstruointi, jolla saadaan suhteellisen
hyviä tuloksia sellaisilla alueilla, jossa ei ole tapahtunut kielenvaihtoa.
Tässä; Baltinkieliset olivat aikaisemmin itämerensuomalaista
väestöä, jolle tapahtui kielenvaihto slaavin vaikutuksesta. Ns.
balttilaista kieltä ei ole ollut olemassa 1500 eaa. aikana kuten on
väitetty, muinaisbaltti on muodostunut aikaisintaan n. 400-800 -luvulla
ja vasta sen jälkeen kieli oli vaihtunut baltin kieleksi.
PS. Myös koko Baltia, balttilaisuus tai baltinkieli - balttoslaavi ovat
tavallaan virheellistä spekulaatiota, koska määritelmä Baltiasta ei ole
kuin korkeintaan 100- 200 vuotta vanhaa perua. Baltinkieli ei ole
geneettinen väestömääritelmä, kuten ei ole germaanit tai slaavit, nämä
ovat ainoastaan kielitermejä, mitä kieltä ko. väestö nykyisin puhuu.
Koska kielenvaihto on tosiasiaa on myös väestömäärittelyssä ja alueen
ko. puhutun kieln vaihtumisesta johtuen tunnettava kivikaudelta alkaen
Euroopaan saapuneiden väestöjen elinkeinon ja sen uuden kielen
merkitys alkuperäisille metsästäjäväestöille. Sillä vain genetiikka ja
arkeologia pystyy parhaiten päättelemään mitä geneettistä väestöä ko.
alueiden alkuperäiset väestöt ovat olleet esim. 36.000 eaa. alkaen tai
jääkauden maksimin jälkeen Euroopan eri alueilla. Nykyinen puhuttu kielialue ei sellaista ilmoita. (SL).
Baltian väestöjen kilenvaihto suomensukuisesta kielestä
balttoslaaviksi on tapahtunut slaavinkielen vaikutuksesta.
Ensiksi hyvin lievästi n. 400- luvulta alkaen, kun Karpaattien
alueelta siirtyneen slaavilaisen migraation ja sen sloveeninkielen
vaikutuksesta suomalaiskieliin siirtyi slaavinkielen lainasanoja.
Vasta keskiajalla ja sen jälkeen Baltian kielenvaihto nopeutui
todella merkittävästi, kun puolankieli (- joka on läheisintä sukua
tsekille ja slovakille-) oli 1300 luvulta alkaen vaikuttamassa
Liettua-Puola personaaliunionin vuoksi. Puola-Liettua suurvalata
-aikana mm. nykyisin baltilaisiksi mainittujen Liettuan- ja Latvian
alueella kielenvaihto nopeutui, kun 1500-1700 -luvulla Baltian
pääkieleksi määrättiin puola.
Liettuan -Puolan unioniaikana balttilaisuus ulottui silloin
Liivinmaalle, Valkovenäjälle ja myös Ukrainan alueelle, kun
slaavinkielinen puolankieli määrättiin virallisesti aatelisten
käyttökieleksi ja virallinen kieli oli silloin puola.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 17 / 288
Sen jälkeen balttilaisiin vaikutti vielä slaavinkielisen Venäjän
valta n. 1700- luvun lopulta, 1900 luvulle saakka venäjän kieli.
Kaikkien näiden slaavinkielisten kontaktien ja kielimääräysten
vuoksi alueen väestöjen kieli on vaihtunut alkuperäisestä
varhaiskantasuomesta- ja itämerensuomesta balttoslaaviin.
Määritelmä balttilaisuudesta on vain hieman yli sata vuotta
vanhaa perua.
On anakronistista puhua balttilaisista lainasanojen
lainautumisesta suomenkieleen, kun sellaista kieltä ei vielä
silloin lainasanojen siirtymä aikana ole ollutkaan Baltian
suomensukuisella väestöllä (suomen sanat ovat jäänteitä
alkuperäisestä kielestä eli substraatteja nykybaltin kielessä).
HUOM. Ihmisten genetiikka ei kielenvaihdossa muutu, ja
alkuperägenetiikan (y- DNA:n ) on todettu geenitutkijoiden
toimesta olevan edelleen lähes samaa kuin pääosin suomalaisten
Tat C- N- ja N1c1. Baltian alkuperäväestölle on tapahtunut
kielenvaihto.
JOHTOPÄÄTELMÄ:
Balttilaisia lainasanoja ei ole voinut siirtyä suomenkielen ainakaan
ennen 400- lukua, kun baltinkieltä ei ollut vielä olemassakaan.
Vanhimmat baltin sanoiksi väitetyt sanat ovat vanhimpia
indoeurooppalaisia /esigermaanin sanoja, jotka olivat tulleet
suomenkieliselle alueelle vasarakirvesaikana, huomattavasti ennen
baltin kielen muodostumista, kuten tässä tutkimuksessa on osoitettu.
Kielentutkimuksen rekonstruointi ei tunne kielenvaihtoa
(valitettavasti):
Jos on tapahtunut kielenvaihto, kuten balteilla, ei tällainen nykyajasta
menneisyyteen taaksepäin oleva tutkimustapa ole oikea, se ei tunnista
esim. kielenvaihtoa. Tutkimuksen tulokset ovat silloin virheellisiä,
silloin tarvitaan sellaisia epärelevantteja selityksiä, jotka eivät ole enää
sidoksissa muiden tieteiden kanssa, joiden perusteella olisi mahdollista
selvittää, mitä on tapahtunut kyseisenä aikana esihistoriassa.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 18 / 288
Kaikkien poikkitieteellisten tutkimusten on oltava yhtäpitäviä
samassa ajassa, esim. 3000 eaa., 1500 eaa, 500 eaa. tai 500 jaa, aikana.
silloin kaikkien tutkimustuloksien mukaan, on todettavissa ko. todelliset
tapahtumat.
Tapahtumakulku ko. ajassa on silloin todettavissa, niin kielitieteen,
arkeologian, genetiikan, tai muiden mittaustulosten esim. vaikka
maanviljelyn alkuajat tunnistavan siitepölyanalyysin perusteella.
Lainasanan etymologian / ajoitus ja siihen liittyvän tapahtuma on
tarpeellista ja mahdollista todeta kaikilla tutkimustavoilla tapahtuneeksi,
saman aikaisesti, poikkitieteellisesti.
Silloin vasta hypoteesi on hyväksyttävissä oleva teoria.
Seppo Liukko
Tästä balttilainojen virheellisenä tulkinnasta on esimerkkinä nykyisin ns.
traditionaalinen kielentutkimus Suomessa, joka osaltaan pohjaa tietonsa
sellaisiin vanhempiin tutkijoihin mm. Jalo Kalima lähteet 1906- 1934 (joita edelleen
lainataan). Näissä kirjoituksissaan Kalima väittää (virheellisesti), että
itämerensuomenkielen olleen samanaikaisesti sekä balttilaisen ja germaanisen
vaikutuksen alaisena, josta mm. edellinen on alkanut aikaisemmin sekä:
Balttilaisen vaikutuksen alku on asetettava viimeisen vuosisadalle ennen
ajanlaskumme alkua. Noin 500 jkr. on varovaisestikin laskettuna
äärimmäinen raja, sitä myöhempi aika ei tule kysymykseen .
Em. lainaus tulee esiin, Santeri Junttila, Pro gradu, 2005, nettilainaus
Yksinomaan kielitieteen menetelmiin pohjautuvat tutkimus ei anna oikeaa
tulosta.
Kuitenkin jo ennen, Kaliman virheellistä väittämää balttilainoista, oli ollut niitä
tutkijoita mm. Karlsten, jotka ajoittivat ko. germaanikosketuksen
huomattavasti kauemmas menneisyyteen (kuin baltti kosketukset) ja olivat myös
lähempänä todellisuutta (mm. esigermaanisten lainojen iästä, verrattuna baltin
sanoihin):
Lähimpänä totuutta oli mielestäni Vilhelm Thomsen, lähteet 1869-90. Sillä
Thomsen arvioi jo 1800-luvulla, että baltinkielessä olevat suomen kanssa
samanlaiset sanat ovatkin lainasanoja nimenomaan itämerensuomenkielestä
(ism.>) balttiin.
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/4184/thomseni.pdf?sequence=2
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 19 / 288
Ks. suomen > baltian samojen sanojen suunnasta ja ajasta mm. Vilkuna
aikaisemmin ja mm. Schalin, Virittäjä 1/2004:27.
Tutkijana Thomsen tavallaan tiesi, että vanhin maanviljelysanasto
suomensukuisten alueella oli vanhempaa kuin baltin kieli ja ilmeisesti oletti
suomensukuisten olleen kosketuksessa germaaneihin jo esigermaani- ajoilta alkaen.
Eikä, kuten osa kielitieteilijöistä edelleenkin väittää, että vasta ajanlaskun
jälkeen, ja että suuri osa suomenkielen lainasanoista olisi balttilainoja.
Tämähän on ajoituksellisesti täysin mahdoton väite, baltin kieli ei ollut edes
olemassa, silloin kun ko. balttilainojen siirtymisen väitetään tapahtuneen.
Todellisuudessa suomenkielen balttilainoiksi väitetyt superstraatit ovat
alkuperäisiä suomenkielen sanoja ja indoeurooppalaislainat pääasiassa edellä
mainittuja vasarakirveskulttuurin maanviljelyyn liittyvää sanastoa (esigermaani
sanoja). Tämä on tapahtunut ennen baltin kielen syntymistä, siksi baltin
suomensukuisella väestölläkin oli ennen kielenvaihtoa balttoslaaviin vanhempaa
indoeurooppalaista / esigermaanista lainasanasto, joka on jäänyt Baltian väestön
(Liettua-Latvia) balttoslaaviin. Tämän Thomsen tiesi tavallaan jo 1800- luvulla.
Balttilainateoriat eivät ole arkeologian, genetiikan tai asutuslikkeiden
perusteella edes mahdollisia. Siksi ei ole edes mahdollista, että suuri määrä
balttilainoista suomenkieleen olisi tapahtunut vasta baltin kielen syntymisen jälkeen.
Kun tiedetään, että baltinkieli on syntynyt vasta slaavien kansainvaelluksen
liikehdinnän jälkeen n. 400- 800- luvulla. Siksi ei tietenkään ole des mahdollista, että
baltin lainasanoja olisi siirtynyt suomenkielen lainasanoiksi, jo ennen baltinkielten
olemassaoloa? (sic). Tällaista virheellistä väitettä ja ajoituksellisesti virheellistä
tietoa on esittänyt mm. Kalima ja muutamat muut vieläkin Suomessa?
Täytyy vain ihmetellä, että nykypäivän laajan monipuolisen poikkitieteellisen
tutkimuksen ja - informaation aikana, edelleen joissakin kielitieteen kammioissa
väitetään suhteellisen nuoren baltin kieleen olevan lainanantaja suunta
suomalaiskieliin.
Samalla siis edelleen väitetään virheellisesti (tai on ko. virheellisen balttilaina
teorian ylläpitämiseksi pakko väittää), että suomalaiset olisivat tulleet Suomeen
vasta ajanlaskun alkamisen aikoina. Vaikka monen tieteen avulla on todistettavasti
osoitettavissa että suomalaiset ovat olleet Suomessa ja suomensukuiset ja - kieliset
väestöt Baltiassa (Kundan suomensukuisten kulttuurista alkaen) jääkauden jäiden
lähdöstä alkaen (jatkuvuusteoria). Ja, että ensimmäiset vieraskieliset Suomen ja Baltian alueella ovat olleet
esigermaaniset nuorakeramiikan kulttuurit ja niiden esigermaaniset lainasanat,
huomattavasti ennen baltinkielen muodostumista (SL).
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 20 / 288
Mutta vanhentuneen balttilainateorian pystyssä pitämiseksi edelleen väitetään,
joissakin kielitieteen piireissä, että suomalaiset ovat tulleet Suomeen vasta ajanlaskun
vaihteen tienoilla, ja suomenkieliset olisivat saaneet ajanlaskun vaihteen aikana (+-
500v.) mm. maanviljelysanastoon kuuluvat lainasanansa baltin kielestä, jotta esim.
virheellinen balttilainateoria pitäisi paikkansa.
Muiden baltin ja suomen yhteisten sanojen osalta on niin, että nykyiselle
suomensukuiselle Baltialaiselle väestölle on jäänyt suuri määrä (400-600)
vanhempaa varhaiskantasuomen ja itämerensuomen suomensukuisten väestöjen
käyttämiä sanoja (substraatteja), vaikka ko. väestö nykyisin puhuukin
balttoslaavia.
Näistä substraateista suuri (suurin) osa on muuttunut uuden kielen
muodostuessa slaavin vaikutuksesta ja sen jälkeen, koska nykybaltinkieleen ei
kuulu diftongia vaan se pyrkii liudentumaan ( ks. mm. diftongin liudentuminen on selvitetty tässä tutkimuksessa erikseen).
Kuitenkin osa vanhimmista suomensukuisten kielten sanoista ja osa niistä ovat
muodostuneet esigermaanin lainasanoista, jotka olivat otettu käyttöön
todennäköisimmin paikannimenä suomensukuisten alueilla ja suomenkielisenä aikana
Baltiassa. Sana/nimi on jäänyt erisnimenä (proprina) käyttöön, joka vastaa lähes
alkuperäistä n. 4000- 4500 vuotta vanhaa muotoa. Tällaisia vanhoja
varhaiskantasuomeen tulleita nimiä ja siis kantasuomen aikaisia nimiä ovat mm.
Liuko - ja Lauko - nimet (väitteestä tarkemmin ja lähdetietoineen tutkimuksen eri
kohdissa).
Tässä tutkimuksessa on keskitytty erityisesti Liettuassa paikannimenä laajalti
esiintyvään Liukon - nimeen (mm. Liukonys = Liukon - kylät, Liukoneliai-
pellot ja mm. Liukon - courtyard aateliskartanon nimet).
Koska Liuko- nimeä esiintyy edelleen samassa muodossa ja proprina myös Suomen
alueella on pohdittava ko. kivikauden ajan asutusliikkeitä ja syitä miksi sellainen
nimi voisi siirtyä Baltiasta Suomeen.
Tässä tutkimuksessa selvitetään ko. asiaa poikkitieteellisesti arkeologian, kielitieteen
- paikannimitutkimuksen ja mm. genetiikan kautta.
Tässä vaiheessa on jo mahdollista esittää tutkimuskysymyksiä, miksi ja milloin
ko. Liuko- nimi on siirtynyt Baltiasta, Suomessa asuneiden metsästäjä hämäläisten
(myöh. suomalaisten) käyttöön?
Em. perusteella on mahdollista esittää mm. alla oleva hypoteesi:
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 21 / 288
Liettuassa olevan Liukon - nimen (proprin) perusteella on mahdollista
todentaa, että ko. esigermaanisen vasarakirveskulttuurin siirtymä Suomen
alueelle on tapahtunut nimenomaan Baltian kautta?
On todettavissa, että tämä Liuko - nimi esiintyy samanmuotoisena Lounais-
Suomessa kuin Liettuassa.
Liuko - nimen ovat Suomeen välittäneet Baltian kautta tulleet
esigermaanikieliset vasara- kirveskulttuurit, jotka samalla levittivät
alkukantaista kaskimaanviljelyä (n. 3200- 2200 eaa.) mm. Suomusjärven -
Turun - Kokemäenjoen ympäristöön. Josta esimerkkinä mm. Liuko- nimet ja Liukola - kylän nimet vanhimmilla maanviljelyalueilla Lounais- Suomessa
(esigermaanin iu- diftongi sanat) .
Etymologisesti (liuti* - liuta ) > Liuko > Liukko - nimi on muodostunut
esigermaanikielen lainasanasta muinaissuomalaisten käyttöön.
Seppo Liukko (2006-2009)
Aikaisemmin kielitieteen esittämä balttilainateoria ei voi pitää
paikkaansa (SL), alla tutkijoiden mielipiteitä:
Seppo Liukon yllä esittämä nimihypoteesi- ja muutoinkin tämä tutkimus osaltaan
osoittavat, etteivät vasarakirveskulttuurit Suomeen tullessaan olleet baltinkielisiä,
kuten aikaisemmin on väitetty.
Vasarakirveskulttuurien kielenä on ollut (Itämeren-) suomensukuisten kielien lisäksi esigermaani (ks. asiasta tarkemmin Suomen Historia, prof. Vahtola ja
ajoituksesta osaltaan alla mainitut tutkijat)
Tämän määrittely on jakanut myös kielentutkijoita. Arkeologisen- ja
geenitutkimuksen perusteella on saatavissa tähän vastauksia, mutta myös kielen
tutkimuksen etymologiat osoittavat, että esigermaanilainat suomeen vanhempia.
Myös Kaliman väitteiden vastakkaisia määritelmiä on olemassa, koska balttilainojen
selityksissä ja baltti-germaani yhteisajassa on ongelmia (mm. Schalin 2004:31).
Tällaisia määritelmiä (esi-) germaanilainojen vanhemmuudesta löytyy mm. prof.
Koivulehto ja Schalin sekä Vilkuna esityksistä, joissa esigermaani lainat on todettu
balttilaisia aikaisemmin tapahtuneeksi.
Baltinkielen muodostumisen aika on merkittävää tämän
tutkimuksen kannalta:
Tämän tutkimuksen kannalta on merkittävää onko itämerensuomen lainasanat
germaani tai balttilaiselta suunnasta. Tutkimuksen etymologiset perusteet ja
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 22 / 288
mm. baltinkielen muodostuminen perustelut antavat pohjaa em. Liuko-
nimitutkimukselle. Toisinpäin tarkastelleessa tämä selvitys antaa lisävalaistusta mm.
siitä, mikä on Liuko- nimen etymologian kannalta mahdollista suomensukuisessa
Baltiassa ja miksi samanlainen nimisana (propri) on Liettuan paikannimistössä kuin
Suomessa.
Alla on tarkemmin selvitetty, tutkimuksen perusteella, miten esigermaaninen
liuti* -liuta > Liuko- nimi on tullut Suomeen Baltian suomensukuisen
väestöalueen kautta ja esigermaanisen iu- diftongin sisältämän lainasanana
mukana.
Sana ei ole lähtöisin baltin kielestä. Baltin nykyisessä kielessä ei ole iu- diftongia
(tämä on fakta, lisää faktoja alla). Balttilainen väestö oli kampakeramiikan
aikana ja vielä n. 3200 eaa. aikana alkuperäistä suomensukuista (-kielistä)
väestöä, joka sai ko. lainasanan esigermaanikieliseltä vasarakirveskulttuuria eli
maanviljelyä levittävältä väestöltä (miesryhmiltä).
Se tarkoittaa samalla sitä, että iu- diftongi suomensukuisissa kielissä on vanhempaa
kuin baltinkieli, jossa ei ole iu- diftongia ja myös vanhempaa kuin ruotsinkieli, koska
ns. nuoremmissa germaanikielissäkään ei enää esiinny iu-diftongia.
Tämä iu- diftongin liittyminen nimenomaan juuri vasarakirveskulttuurien
käyttämään esigermaanikieleen, sekä sanan lainautumiseen vasarakirveskulttuurien
aikana ovat merkittävä tieto Liukko- nimitutkimukselle. Tämä iu- diftongin
etymologisesti määriteltävissä oleva ikä (l. lainananto aika) on siksi myös yksi
Liukko - nimitutkimuksen pääprinsiipeistä.
Suomensukuisten alkuperäisväestöt olivat mm. Suomessa ja
Virossa sekä Baltiassa vasarakirveskulttuurien vaikutuksen
tullessa:
Tämän Liuko- Liukko - nimitutkimuksen esigermaaninen nimi on muuttunut
muinaissuomalaiseen käyttöön jo viimeistään pronssikaudella. Liuko- nimi on
Suomessa ollut jo selkeästi ennen ajanlaskun vaihdetta.
Tämän tutkimuksen mukainen Liuko- Liukko - nimi jo osaltaan todistaa vallan
muuta, kuin edellä tarkoitetut epärelevantit väitteet mm. suomalaisten Suomeen
tulosta.
Liukolan - kylän nimi ja myös koko Liukko - paikannimistön laajuus Suomessa
todistaa sen (ja iu- diftongi), että suomalaiset ovat kohdanneet Baltian kautta tulleet
esigermaanit nimenomaan Suomessa jo 2800- 2200 eaa. aikana, siihen viittaavat mm.
myös vanhimpien lainasanojen ajoituskin
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 23 / 288
Ne jotka väittävät lainsanojen tulleen balttien kielestä suomeen n. ajanlaskun
vaihteen aikana, ihmettelevät mm. nykybalttilaisten kielten klusiilien, vokaalien
pidentymiä, diftongien jne. ongelmia, joita ei yritetäkään selvittää. Tilanne on
vaikea, koska ne peräytyvät alkuperäiseen suomenkieleen mm. Baltiassa, jossa ei
silloin vielä ollut edes baltinkieltä. Ongelma on myös miten sijoitetaan ajallisesti
baltin ja - germaanikielten vaikutus itämerensuomenkieleen, ja miksi suomen
kielessä on niin paljon samoja sanoja baltin kanssa. Ja ongelma miksi näitä suomen
sanoja on jäänyt Baltian alueen väestölle, jossa on suomensanojen lisäksi paljon
esigermaanin lainasanoja (nekin baltinkielessä substraatteja). Lisäksi lievempänä
ongelmana on Baltian väestön slaavilaisten sanojen suuri määrä, jotka ovat baltin
kielen nuorinta kerrosta, joka sotkee vanhimpien kielien vaikutusta balttiin, koska
rekonstruointi menetelmä ei tunnista n. 400- 800 jaa. tapahtunutta suomensukuisten
balttien kielenvaihtoa. Suomensukuisten alkuperäisväestöjen kielenvaihto
Euroopassa on laajemminkin tapahtunutta tosiasiaa.
Väitteiden paikkansapitävyys on tarkistettava ns. poikkitieteellisesti:
Kielen vaihto on mahdollista:
Amerikan ja Australian esimerkit selvästi näyttävät, että monet alkuperäiset
kansat ovat vaihtaneet kielensä englantiin, espanjaan, portugaliin. Tämän
tuloksena monet alkuperäiset kielet ovat kutistuneet, ja monet ovat jo kuolleet.
A. Marcantonio 2002 (mm. Kaltio 2004)
On ollut aikaisemmin varsin vaikea ymmärtää, että Baltin väestön kieli on
vaihtunut, siihen on tarvittu aikaisemmin arkeologien tietoa ja sen
varmistamiseksi geneettistä tietoa. Kielitiede ei ole pystynyt selvittämään
kielenvaihtoa edeltänyttä aikaa. Kielitiede ei ole pystynyt selvittämään, että Baltian
alkuperäisasukkaita ovat olleet suomensukuiset väestöt. Eikä sitä, että vasta
ajanlaskun jälkeen Baltian ympäristöön tulleet slaaviväestöt ja niiden kontaktit ovat
olleet niin voimakkaita määrällisesti, että balttilaisten kieli on vaihtunut.
Tämä balttikielen sananselvitys - etymologia ei selviä kielitieteen yleisesti
käyttämällä rekonstruointi menetelmällä, koska baltin kieltä ei ollut ole ollutkaan
silloin kun em. suomen ja esigermaanin sanat ovat olleet Baltian alueen
suomensukuisen väestön käytössä, siis huomattavasti ennen ajanlaskun vaihdetta.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 24 / 288
Suomen kielen ja yleisen kielitieteen tutkija;
Vanha traditionaalinen su - kantakielen rekonstruointi ei ole tieteellisesti
pätevä.
Lopuksi voin vain todeta ...... kielitieteilijänä painotan sitä, ettei
lingvistiikka voi olla ottamatta huomioon "sisar"-tieteittensä tuloksia.
Nykyisin tämä on vielä entistä tärkeämpää, sillä nämä tieteet perustuvat
nykyisin kohtalaisen luotettaviin analyysimenetelmiin (kuten hiiliajoitus-
menetelmä arkeologiassa), toisin kuin vertaileva kielitiede, joka perustuu
vanhanaikaiseen ja epärealistiseen kielen kehityksen malliin sekä
vanhoihin kielitieteellisiin periaatteisiin, jotka myös moderni lingvistinen
tutkimus on todistanut vääriksi.
Angela Marcantonio Rooma (Kaltio 2/2004)
http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbac9.html?364
Koska varsinkin nykyisin tiedetään mm., että maanviljely on tullut
siitepölytutkimusten mukaan Suomeen jo 2800- 2200 eaa. ja että maanviljelyn
vanhimmat lainasanat suomeen ovat peräisin vanhemmalta ajalta kuin 2000 eaa.
(Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja 2007) ja, kun tiedetään, että
vasarakirveskulttuurit olivat esigermaanikielisiä ja toivat maanviljelysanojen mm.
kaski -tuhka jne. lisäksi mm. puunkaatoon sopivat välineet kivikirveet - ja taltat.
Tätä esigermaanikosketusta todentaa mm. Museoviraston / Kansallismuseon
pääluettelo nro -löydöt ja ajoitukset vasarakirveskulttuurin n. 2200 eaa. ajalle,
esimerkkinä Perho Liukon kylä, kivinen kourutaltta, nro 27303, Timo Jussila. Kivityökalu on kaskiviljelyn aikainen puunkatkaisu taltta, myös veneenkoverrukseen
käytetty taltta. Lisäksi useita muita Liukon - paikannimisiltä alueilta löytyneitä ja
tässä tutkimuksessa mainittuja löydöksiä, vasarakirves- kulttuurin aikaisia kirveitä
ja talttoja (alla).
Suomeen tullut esigermaanin maanviljelyä levittäneet Baltiasta tulleet
miesryhmät (liuta- miesryhmiä) on välittänyt Suomeen esigermaanin
lainasanoja.
Tämä varmistuu kun tiedetään, että vasarakirveskulttuuri levisi Suomesta Ruotsiin
(Huurre). Ja kun vielä tiedetään, ettei ruotsin- tai baltin kielessä ole iu- diftongia,
on ko. diftongi- lainasanojen täytynyt tulla suomen kielen jo huomattavasti
aikaisemmin, esigermaanisen kosketuksen /- assimiloitumisen välityksellä.
Täten on todistettu, ettei väite mm. balttilainojen maanviljelytermeistä suomen
http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbac9.html?364
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 25 / 288
kieleen ole voinut tapahtua ollenkaan (vannas, kirves, ruis jne..), koska ne ovat
baltin kieltä vanhempia ja esigermaanikielestä suomenkieleen jo aikaisemmin tulleita
ja mm. Baltian suomenkielisellä alueella suomenkielistyneitä sanoja esim. (liuti* >
liuta > liuko).
Baltiasta Suomeen tulleet, alkeellisen maanviljelyä levittäneet vasarakirvesryhmät
(liuti* > liuta) olivat silloin vielä Baltian suomensukuista väestöä, joilla oli jo
esigermaanin sanastoa, maanviljelysanaston lainasanoja käytössään. Nämä ryhmät
toivat ko. iu- diftongin sisältäviä sanoja Suomeen, Baltian kautta. Ja mm. siksi,
suurin osa baltinkielen suomensukuisista sanoista (joita on n. 400-600) on
alkuperäisen Balttiväestön eli suomen sanojen jäänne (substraatti)
balttoslaavilaiseen nykykieleen.
Nykyinen balttoslaavin - kielinen väestö on pääosin
geneettisesti alkuperäistä suomensukuisen väestöä (ks. mm. Savontaus genetiikka ja Tat C taustat).
Nykyiseen balttoslaavin - kieleen on alueen alkuperäisen suomenkielisen väestön
vuoksi jäänyt nykybaltinkieltä paljon vanhemman suomenkielen sanoja.
Baltinkielessä on myös säilynyt vanhaa indoeurooppalaista /esigermaanista lainasanakerrostumaa, sillä ennen nykybaltinkieltä suomenkieliselle Baltian alueelle
n. 2800 eaa. saapui maanviljelyn tuoneiden vasarakirveskulttuurien vaikutuksesta
esigermaanisia lainasanoja.
Nämä esigermaaniset lainasanat Balttiväestöjen silloiseen suomenkieleen ovat
säilyneet nimenomaan suomenkielen säilövän vaikutuksen vuoksi (Koivulehto) Baltian
väestöjen kielissä n. 3000 vuotta ennen kuin nykyinen balttoslaavinkieli on
kielenvaihdon jälkeen syntynyt n. 400- 1700 jaa. aikana.
Silloin mm. edellä mainittu kirves sana on suomenkieleen esigermaaneilta lainattu
(kirves sana on yksi niistä n. 500 sanasta, joita mainitaan usein virheellisesti
balttilainaksi suomalaisille, vaikka myös tämä alkuperäinen suomen sana on selkeästi hyvin vanha jäänne suomenkieliseltä ajalta nykybalttiin - substraatti).
Traditionaalisen mallin ja ja rekonstruoinnin ongelma:
Tutkija A. Marcantonio suomalaiskielten traditionaalisesta tutkimusteoriasta:
Traditionaalinen uralilainen teoria olettaa, että moderni suomalais-ugrilainen /
uralilainen kansa tuli idästä, minne heidän alkukotinsa on teoreettisesti sijoitettu, ja
että he vaelsivat länttä kohti puun oksien tapaan haarautuen. Tämä traditionaalinen
malli myös olettaa, että kieli on sama kuin etninen ryhmä. Toisin sanoen, jos joku
puhuu uralilaista kieltä, täytyy hänen myös kuulua alun perin uralilaiseen etniseen
ryhmään. Kuitenkaan tämä ei välttämättä ole totta.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 26 / 288
Rekonstruktio menetelmästä: Rooman yliopiston suomalaiskielien tutkija A.
Marcantonio arvostelee sanojen rekonstruktio menetelmää tarkemmin seuraavasti:
Monet kielitieteilijät, itseni mukaan lukien, uskovat, että tämä
epärealistinen, vanhentunut malli pitäisi hylätä tai ainakin sitä pitäisi
käyttää yhdessä enemmän realististen kielten leviämis- ja
kehittymismallien kanssa. Lisäksi pelkästään kielitieteellisen
tutkimuksen välityksellä emme pysty jäljittämään kielten / kansojen
alkuperää kauas historiaan.
Itse asiassa pelkkä rekonstruoitu kantakieli kertoo meille vain vähän
oletetun kielen/perheen/yhteisön iästä sen vuoksi, että rekonstruktiot
(sanojen, äänteiden, kieliopin) eivät ole muuta kuin abstrakteja
malleja, jotka auttavat meitä kuvaamaan havaitsemiamme
samankaltaisuuksia kielten välillä jotensakin systemaattisella tavalla.
Siispä näitä kielitieteilijöiden kehittämiä malleja ei pystytä
ajoittamaan.
Jos yhdistämme nämä tosiseikat, on järkevää olettaa, että Baltian
rannikon aikoinaan asuttaneet kansat ovat nykysuomalaisten ja
muiden suomensukuisten kansojen esi-isiä. On myös järkevää olettaa,
että he liikkuivat etelästä pohjoiseen seuraten jääpeitteen vetäytymistä
noin 15 000 - 10 000 vuotta sitten. Tämä onkin itse asiassa uusi
perusidea.
Perinteiset tutkijat ovat esittäneet, että ei ole olemassa keinoa saada
selville, puhuivatko nämä vanhat paikalliset balttilaiset kansat jotain
kantauralin (itämeren- suomensukuista) muotoa.
http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbc6d.html?323
Angela Marcantonio 2002 (Kaltio 2/2004)
PS. Baltian väestö on puhunut aikaisemmin suomensukuisia
kieliä ja Baltian väestön myöhempi kielenvaihto on tosiasiaa
(SL).
Tämän tosiasian ns. historiallisena tosiasiana on nähtävissä muutos Liivinmaalla
eli baltinkielisen alueen pohjoisosissa, jossa Liettuan suomensukuisten kielenvaihto
on vasta nyt päättymässä. Ja on historiallista näyttöä siitä, että myös Liettuan
väestö on ollut suomensukuista. Itämerensuomenkielen taitajia on ollut Baltiassa
2000- luvulle saakka, vaikka nyt jo viimeiset Riianlahden etelärannikon
suomensukuisten kielien puhujat ovat loppumassa. (Jurmala on ollut kokonaan suomesukuisten vanhaa aluetta ja kuten myös koko Liivinmaa)
http://www.kaltio.fi/vanhat/indexbc6d.html?323
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 27 / 288
On historiallinen tosiasia, että suomensukuisten - ja kielisten väestöjen asuma-
alueet ovat olleet jatkuvasti supistumassa alkaen indoeurooppalaisten
maanviljelijöiden tulosta kampakeramiikan metsästäjien alueille. Siitä alkaen
suomensukuisten ns. kieliraja siirtynyt pohjoisemmaksi, niin Mustanmeren-
Alppien välisiltä alueilta alkaen ja sitten myöhemmin myös Baltiassa, Venäjällä kuin
Skandinaviassa.
Mutta ko. asukkaiden suomensukuinen - alkuperäinen geenistö on olemassa
vahvan nuoremman slaavilaisen genetiikan ohessa.
Ks. evidenssiä: mm. M- L. Savontaus et.al. 2006 geenitutkimus, maininta;
balttilaiset- liettua- ja latvialaiset ovat puhumansa kielen vaihtaneita suomensukuisia
(ks. alla oleva suomensukuisten jatkuvuusteoria ja - alkuperätutkimus).
Kielitiede ei yksinään pysty määrittelemään mitä kieltä esimerkiksi Suomessa ja
Baltiassa on puhuttu vasarakirveskulttuurien saapuessa ko. alueelle. Siinä on
oltava arkeologian - ja geenitieteiden väestöliikkeisiin perustuvaa oikeaa tietoa. Ei
voida puhtaasti kielitieteen keinoin ratkaista, että Baltian alueen väestö olisi ollut n.
3000 eaa. aikana indoeurooppalaisen (slaavilaisen) baltinkielen väestöjä.
Tällaiset kielitieteen väitteet eivät toteuta samanaikaista kivikauden aikaista
yhtälöä arkeologian ja genetiikan osalta. Joku siis mättää nykyisen kielitieteen
metodeissa.
Professori Pauli Saukkosen lausumat kielitieteen metodeista:
Tähän loppuun on lisättävä vielä arvostetun suomenkielen professorin Pauli
Saukkosen näkemys kielitieteen mahdollisuudesta selvittää yli 6000 vuotta vanhojen
väestöjen puhumaa kieltä. Kyse on ajoituksesta, terminus ante quem.
Kielitieteen nykyajasta taaksepäin olevassa metodissa (mm. sanojen alkujuuren
rekonstruointi nykysanojen perusteella) on ongelmia nimenomaan ajoituksen
kanssa. Mm. milloin suomen kieli on tullut Suomen alueelle, nämä ajoitetaan tällä
menetelmällä jatkuvasti liian myöhäiseen aikaan. Tämä on vanhentunut tosiasioihin
perustumaton teoria. Vanha teorian perusteella on saatu mm. virheellinen
balttilainateoria, jonka mukaan suomenkieleen olisi tullut ns. balttilainoja n.
ajanlaskun vaiheilla.
Kun tällainen väite ei ole totta, on tämän metodin tutkijoiden sijoitettava
suomenkielisten väestöjen saapuminen Suomeen myös ko. ajanlaskun
vaihteeseen. koska muutoin ko. virheellinen teoria ei toimi mm. genetiikan ja
arkeologian suunnasta tarkasteltuna (poikkitieteellisesti).
Virheellinen ajoitus tehdään teorian toteutumisen kannalta siis "väkisin" ko.
ajanlaskun vaihteeseen, välittämättä sisartieteiden tuloksien konkretiaa ja
realiteetteja. Traditionaalisen komparatiivisen metodin vuoksi aikajanaa on "pakko
vääristellä", saadakseen oman teoriansa jotenkin toimimaan.
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 28 / 288
On huomattava, että genetiikan ja arkeologian perusteella suomalaisten
jatkuvuusteoria on tosiasiaa. Jatkuvuusteoria osaltaan osoittaa suomensukuisten
ja -kielisten olleen Suomessa jo heti jääkauden jäidenlähdön jälkeen ja myös
Baltiassa (ks. mm. Lahden- Orimattilan arkeologiset 10.700- vuotta vanhat
asuinpaikka löydöt, joista on suora kytkentä Kundan- kulttuuriin. Eli jääkauden
maksimin jälkeiseen Valdai - Baltian alueen suomensukuisten kulttuuriin, joka on paljon vanhempaa kuin balttien tai slaavien kulttuuri / kieli kyseisillä alueilla.
Kielitiede ei pysty selittämään ko. 9000- 10.000 vuoden takaista lähtökohtaa, eikä näköjään myöskään vasarakirveskulttuurien kaskiviljelyn aloittamista
suomensukuisten alueilla mm. Baltiassa tai Suomessa, eikä näiden lainasanojen
vaikutusta varhaiskantasuomen kieleen.
Autonomisella historiallisella kielitieteellä ei ole keinoja määrittää
absoluuttisia aikoja. Jotta kielitieteilijöitä ei syytettäisi realismin puutteesta ja
leikkimisestä komparatiivisen lingvistiikan abstrakteilla pelinappuloilla, on
käytettävä muiden tieteiden apua.
Aikadimensio on välttämätöntä yhdistää konkretiaa tuovaan alueelliseen
dimensioon, joka on monien ihmistä ja sen kulttuuria tutkivien historiallis-
maantieteellisten tieteiden perusta.
Prof. Pauli Saukkonen 2006:27
Toinen lainaus koskee tuhansien vuosien takaisen väestöliikkeiden ja näiden ihmisten
puhuman kielen arviointia:
Kantakieliäkään ei voi paikantaa eikä tarkemmin määritellä ottamatta
huomioon ensin väestöjen keskinäisiä suhteita. Kun mennään tuhansien
vuosien takaisiin aikoihin ja väestöjen alkuperäkysymyksiin,
populaatiogenetiikka tarjoaa siihen täsmällisemmät avaimet. Arkeologia tulee
sen avuksi, ja kummankin tieteenalan yhteistulos tarjoaa vahvimman saatavissa
olevan evidenssin.
Pauli Saukkonen 2006:27
Balttoslaavin kielen syntyaika ja mikä olikaan suomen- ja baltin sanojen
siirtymäsuunta?
Trad. kielitiede Suomessa väittää, että suomen kielessä on suuri määrä balttilainoja ja
että lainat ovat siirtyneet baltin kielestä suomeen. Väitteeseen kuuluu myös, että
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 29 / 288
suomensukuiset ovat siirtyneet vasta ajanlaskun jälkeen Suomen alueelle. Tällaiset
teoriat eivät vastaa ko. alueiden todellisia väestöliikkeitä, eikä ota huomioon
alkuperäisväestöjen kielenvaihtumisen mahdollisuutta.
Kivikauden alkuperäisväestöjen elinkeinojen muuttumisen ja niiden aikana
tapahtuneiden kielenvaihtojen perusteella sekä arkeologian ja genetiikan
nykytietojen perusteella väitän, että suomalaiskielet ovat Baltian ja Suomen
alkuperäiskieliä. Suomalaiskielet ovat jättäneet sanojaan baltin nykykieleen. Tämä ei
selviä nykyajasta taaksepäin lähtevillä teorioilla, on tunnettava tuhansien vuosien
takaisten aikojen konkretiaa, kuten prof. Saukkonen edellä on kielitieteeltä
edellyttänyt. Siksi mm. teoria balttilainojen siirtymisestä suomenkieleen, on
virheellistä ja vanhentunutta tietoa, myös uusimpien tutkimustietojen valossa (ks.
lähdetiedot / lainaukset).
Lainasanojen suunta on alkuperäisestä suomalaiskielistä
Baltian väestön kieleen.
Ensimmäisessä vaiheessa lainasanoja esigermaanista suomeen, vasta tämän jälkeen
slaavin vaikutuksesta syntyi baltinkieli.
Tässä kielessä on 400-600 suomalaiskielien sanoja
Perustelu (alla): Jatkuvuusteoria ja todelliset väestöliikkeet, Seppo Liukko.
Baltin kieli on ollut riippuvainen ko. alueen väestöliikkeistä. Tämän perusteella
(viite mm. edellä Saukkonen), myös baltin vanhimpien sanojen siirtyminen
nykybaltin kieleen on kronologisesti seuraava:
Vanhimmat sanat ovat Baltian alueen alkuperäiskielen eli suomensukuisten
kielten sanoja Kundan- kulttuurin ajoilta alkaen (12.000- 3000 eaa.) sekä myöhemmän esigermaanin (varahaiskantagermaani) sanoja vasarakirvesajoilta
(3000- 2200 eaa.) ja nuorimpana slaavin kielen sanoja ajanlaskun jälkeiseltä
ajalta, joista on muodostunut baltin nykyinen kieli. Eurooppaan levinneet slaavilaiset
kielet ovat nuorempaa kerrosta, eikä esim. slaavin vaikutuksesta Baltian asukkaiden
vaihtunut kieli ei sisällä iu- diftongia (diftongin toinen vokaali liudentuu pois).
Tämä yllä esitetty laaja yhdistelmä faktoja todistaa myös sen, että vanhimmat
germaanisperäiset lainasanat ovat tulleet Suomeen suoraan maanviljelyä
levittäneiden esigermaanien taholta, eikä silloin ole mitenkään mahdollista, että ne
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 30 / 288
olisivat tulleet Skandinavian kautta, mm iu- diftongi on tästä todisteena. Nuorempi
germaanikieli ei tunne iu-diftongia, eikä mm. Ruotsin kielessä ei ole iu-diftongia.
Vertailu ruotsinkielen muodostumiseen n. 400- 1000 jaa,
aikana
Vasarakirveskulttuurien maanviljely ja sen lainasanojen siirtymä on tapahtunut myös n.
2800- 2200 eaa. aikana Suomesta Ruotsiin. Se on arkeologien toteama.
Mm. Matti Huurre (9000 vuotta Suomen Esihistoriaa, 2004:72) toteaa, että vasarakirves- eli
nuorakeraaminen kulttuuri on siirtynyt Skandinaviaan Ruotsiin Suomen kautta (silloin ei vielä
Baltteja - baltinkielisiä tai Ruotsia - ruotsinkielisiä ollutkaan, ks. koska baltinkieli ja ruotsinkieli
ovat syntyneet vasta n. 600 jaa. jälkeen).
Johtopäätelmä (Ruotsi):
Ruotsin suomensukuisista alkuperäasukkaista ja -kielestä.
Vasarakirveskulttuurien jälkeen on todennäköistä, että Ruotsin alueelta on jotakin
pronssikautista 1500- 500 eaa. aikaista väestöä muuttanut Suomen alueelle. Mutta
silloin on huomattava, että nämä ovat olleet Ruotsin alueen suomensukuisten
kielien väestöä, ne eivät ole olleet germaanikielisiä. Ks. tarkemmin asiaan liittyen
alla oleva MC Evedy 4500 eaa. oleva kartta, jossa Finns ovat myös
Skandinaviassa (Smålannista ylöspäin). Toinen merkittävä näyttö on varsinaisen
germaanikielen (huom. kielen) levinneisyys kartta, joiden perusteella on
nähtävissä germaanikielen leviäminen Ruotsin alueelle, vasta ajanlaskun vaihteen
aikana tai sen jälkeen. Tämän seikan vuoksi aikaisemmat migraatio- muuttajat
Ruotsista Suomeen 2800- 300 eaa., kuitenkin pääasiassa pronssikaudella, eivät
olleet, eivätkä voineet olla germaanikielisiä (eikä ruotsinkielisiä, sillä ruotsinkieltä
ei silloin vielä ollut olemassakaan).
On selvää, että germaanikielisen väestön leviäminen Ruotsiin on aiheuttanut
Ruotsin alueen alkuperäväestöjen kielenvaihtuminen, on tapahtunut ao:n
karttatietojenkin perusteella 100BC- AD300 eli 100 eaa. - 300 jaa. ajoista alkaen
(n. ajanlaskun vaihteesta alkaen).
(HUOM! Esigermaanikielisten miesryhmien muutto varhaiskanta-
suomenkielisille Ruotsin alueille ei vielä aiheuttanut väestön kielenvaihtoa
germaaniin. Silloin vain maanviljelyyn liittyvien lainasanojen vaikutus kieleen on
havaittavissa, myös Ruotsin alueella (vrt. saman tyyppinen kuin Baltiassa ja
Suomessa).
Ruotsin alueen suomensukuisen väestön kielenvaihtuminen on tapahtunut vasta
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 31 / 288
germaanikielisten suuremman n. 15-30%n migraation jälkeen. Silloin
germaanikieli on vallannut alaa alkuperäväestöjen keskuudessa. Tällainen
siirtymä on ollut vasta 400- 1000 jaa. Ruotsiin, jolloin ruotsinkieli on
muodostunut itämerensuomen- ja sen ajan muuttajien kantagermaanikielestä.
Silloin on Ruotsin alueen väestölle tapahtunut puhutun kielen vaihto.
Ks. tarkemmin kartta germaanien (pääasiasssa kielen) leviämisestä Ruotsiin,
josta on nähtävissä, että vielä 300 jaa. (AD300) jälkeen Etelä -Ruotsissa on ollut laaja
Smålandin suomensukuisten asuma- alue. Nämä Smålannin asukkaat eivät puhuneet
n. 300 jaa. germaanikieltä, eikä muita vaihtoehtoja kuin suomensukuiset kielet, ole
olemassa.
Ks. myös Ruotsin alueella säilynyt vanhin paikannimistö on proprisoitunutta
substraattia, joka on siellä nimenomaan alueen alkuperäisten suomensukuisten
kielien pohjalta.
Ruotsin alueen asukkaiden alkuperäiskieli on suomensukuisten kieli. Kun
ensimmäiset vieraskieliset tulivat Ruotsin alueelle n. 3200 eaa. alkaen. Näiden
vasarakirveskulttuurien esigermaanikielten lainasanojen jälkeen väestön kieli
muuttui, syntyi ns. itämerensuomen murre - kantasuomi.
Ruotsin alueen kieli on vaihtunut vasta 400- 1000 jaa. aikana ns. pohjois-
germaanikseksi ruotsinkieleksi.
Baltian alueen alkuperäinen väestö ja -väestön kieli
Baltin alueella on myös vanha kampakeramiikan ajan suomensukuisten
väestöalue, jonne jo n. 3200 eaa. alkaen saapui esigermaanikieliä maanviljelyä
levittäneitä miesryhmiä.
Ks. alla johtopäätelmä, joka perustuu genetiikkaan ja balttoslaavin ikään.
Baltteja tai tarkennettuna nimenomaan baltinkielisiä ei nuorakeramiikan
aikana vielä Liettuassa ollut, koska koko Baltia on ollut silloin
suomensukuisten asuttamaa (genetiikka). Balttilaiset ja baltinkieli ovat
myöhäisempää tapahtumaa.
Balttilaisille on tapahtunut slaavin vaikutuksesta kielenvaihto suomalaiskielistä
(ism.) balttin kieleksi, jossa on suomen- ja esigermaanin lanasanoja (ajalta
ennen slaaveja).
Balttoslaavin vanhin kerros on suomalaiskielistä ja esigermaanista:
Baltinkielessä olevat vanhimmat substraatit (lainasanat) ovat jäänteitä
suomalaiskielistä ja esigermaanista, mutta uudemmat ovat seurausta n. 400-
800 luvun slaavin kielen vaikutuksesta.
Oma ns. muinaisbaltin kieli on muotoutunut em. kielistä kielenvaihdon jälkeen,
vasta n. 400- luvun jälkeen.
Seppo Liukko
http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/PDF/RUOTSIN_alkuperaisasukkaat_suomensuk._milloin%20GERMAANI-kieli_Ruotsiin.pdf
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 32 / 288
Vanhimpien baltin- ja suomenkielen sanojen alkuperästä ja kielenvaihdoista
Euroopassa neoliittisen vallankumouksen seurauksena.
Aluksi selvitys Nauhakeraamisen kulttuurin - maanviljelyn ja indoeurooppalaisen
kielen - saapumisesta suomensukuisten kielten laajalle alueelle, eli
Kampakeramiikan ajan metsästäjien alueelle:
Maanviljely ja indoeurooppalainen kieli saapuivat
samanaikaisesti metsästäjien alueelle (Renfrew):
Kuten aikaisemmin olen todennut, baltinkielen vanhimmat sanat ovatkin
alkuperäisiä esi- varhaiskantasuomen kielin sanoja ajalta jolloin balttilaiset olivat
vielä suomensukuisten kielien puhujia (metsästäjiä). Vanhimpia baltin sanoja ovat
tässä em. suomensanojen lisäksi, vanhimmat maanviljelyn termit, jotka ovat (esi- tai
varhaiskanta-) germaanikielen lainasanoja (eli vanhimpia indoeurooppalaisia
sanoja), joita löytyy vielä huomattavissa määrin, niin nykyisessä baltin- kuin myös
suomenkielissä.
Maanviljelyn levittäjäkulttuurit Euroopassa ja niiden kieli:
Yleisimminkin on todettavissa että, indoeurooppalaisen maanviljelykielen vaikutuksesta Euroopan alkuperäiskieliset suomensukuiset metsästäjäväestöt
vaihtoivat puhumansa kielen ja hiljalleen myös elinkeinonsa maanviljelyyn
(karjanhoitoon) Mustanmeren- Itämeren eteläosien välisellä suomensukuisten
laajalta - alueelta alkaen > pohjoiseen.
Väite; Suomensukuisten kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä, jääkauden
maksimista alkaen (suomalaisten jatkuvuusteoria):
Suomensukuiset kielet olivat muodostuneet jääkauden maksimin aikaisen
Ukrainan refugin väestöjen n. 4- 8.000 vuoden yhdessäolon aikana (Jääkauden
maksimi n. 20.000- 16.000 eaa.).
Suomensukuiset kielet ovat muodostuneet Cromagnon suurriistanmetsästäjien Ural-
kielestä, joka oli parhaan elinkeinon vuoksi prestiisikieli jääkauden maksimin aikana.
Suomensukuiset kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä, ja ovat olleet niitä laajalla -
http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/c5.%20Kielenvaihdot%2020.000%20vuoden%20aikana%20Euroopassa,%20Seppo%20Liukko.htmhttp://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/c5.%20Kielenvaihdot%2020.000%20vuoden%20aikana%20Euroopassa,%20Seppo%20Liukko.htm
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 33 / 288
alueella Atlantilta - Uralille, aina neoliittiseen vallankumoukseen saakka. Vielä
tyypillisen kampakeramiikan aikana 5000- 3000 eaa. aikana suomensukuisten kielien
alueena oli tämä kampakeramiikan laaja- alue. Tämä alue oli hitaasti supistumassa,
kuten alla olevasta Mc Evedyn 1967 kartasta on havaittavissa, tilanne n. 4500 eaa.
Keski- Euroopassa Alppien pohjoispuolinen alue.
Jääkauden jälkeisen (n. 16.000 eaa. alkavan) jatkuvuusteorian mukaisten
suomensukuisten ja -kielisten metsästäjien kielenvaihto maanviljelykieleen,
indoeurooppalaisiin kieliin tapahtui vasta n. 5500 eaa. alkaen.
Mc Evedy kartta v. 1967:
Suomensukuisten (Finns) laajan- alueen eli kampakeramiikan suomensukuisten kielten
alueen supistuminen n. 4500 eaa. alkaen. SUB- neolithic alueella oli osittain
suomensukuisia kieliä, mutta Indo- Europeans alueella kieli oli jo kokonaan
vaihtunut, ensiksi suomalais- ja indoeurooppalaisista kantakielistä muodostui
esigermaani. Huomattavasti myöhemmin slaavin vaikutuksesta suomensukuisten
alueilla muodostuivat venäjä ja baltti, sekä Skandinaviassa mm. muinaisnorja ja siitä
ruotsi myös pohjoisgermaanin vaikutuksesta.
Maanviljely levisi Eurooppaaan indoeurooppalaisten
väestöjen saapuessa Euroopasta kaakkoon (= Indo -) olevilta
-
Liukko – nimitutkimus, teksti ja kuvat Seppo Liukko (19.6.2011) Sivu 34 / 288
Anatolian - Iranin alueilta
(Collin Renfrew).
Tämän neoliittisen (vallankumouksellisen) invaasion nimenä oli Euroopassa
aluksi nauhakeraaminen kulttuuri ja myöhemmin vasarakirves-
nuorakeraaminen kulttuuri (mm. vasarakirveet ja tasapohjaiset keramiikka astiat).
Näiden kulttuurien väestöt assimiloituivat enemmistönä olevien suomensukuisten
metsästäjien kanssa. Indoeurooppalaisia maanviljelijöitä saapui vain n. 10- 35 %,
alkuperäisasukkaiden määrästä (nykyisin näistä suomensukuisia on geneettisesti n.
65- 90% alueesta riippuen). Keski- Euroopan alueen suomensukuisille
metsästäjäväestöille tapahtui samanaikaisesti elinkeinonvaihto maanviljelyyn ja
kielenvaihto indoeurooppalaisiin kieliin (geenit vaihtuvat vain saapujien määrän
verran, vrt. mm. 1500- 1900- luvulla tapahtunut Etelä - Amerikan intiaanien
kielenvaihto espanjaan /portugaliin). Indoeurooppalaiset kielet muotoutuivat
suomalaiskielten ja indoeurooppalaisten kielten "yhdessäolosta" aluksi
germaanikieliksi etelästä alkaen.
Suomensukuisten kielenvaihto Keski- Euroopan alueella (ks.
yllä kartta):
Kartan selitys: Mc Evedy kartassa eteläisimpänä ovat n. 4500 eaa.
Indoeuropeans- väestöt, alkuperältään, suomensukuisia kieliä puhuneita
metsästäjiä, jotka olivat assimiloituneet indoeurooppalais- kielisten, ja
Indoeuroopan hedelmällisen puolikuun alueelta saapuneiden maanviljelijöiden
kanssa. Metsästäjät vaihtoivat kieltä elinkeinon vuoksi ja muuttuivat
indoeurooppalais- kielisiksi väestöiksi. (geenit eivät kielenvaihdossa muutu, ne
säilyvät yllä mainitussa suhteessa edelleen).
Välissä olevalla Pontic sub-neolithic ja Erterbölle sub-neolithic alueella oli vielä
silloin sekakielisiä, kaksikielisiä suomensukuisia väestöjä (molempien, eli suomalais- ja indoeurooppalaiskielisiä).
Kartan Finns- alueella 4500 eaa. olevat väestöt olivat suomensukuisten kielien
puhujia ja silloin vielä metsästäjiä, kun maanviljely levisi ko. alueelle.
Myöhemmin vaihtui myös Baltian ja Ruotsin (Skandinavian) väestöjen alkuperäinen
suomensukuisten kieli indoeurooppalaiseen esigermaaniin. Ruotsissa myöhemmin
kehittyi suomensukuisten kielien vaikutuksesta maanviljelykielen
indoeurooppalaiseen kieleen, josta muodostuivat ns. pohjoisgermaani (mm.
ruotsin- ja norjankieli)