Akadeemilise Emakeele Seltsi Toimetused IX

/

Kolmas

liivi lugemik

Tartu, 1923

k Hi

Kolmaz

livad lugdabrõntaz

Sasädan

August Skadin

Tartu, 1923

Trükikoda Ed. Bergmann, Tartus.

EcPcTisõna.

Armad velid un drougad! — Se um mäddan jõva kolmaz lugdabröntaz, mis um mäd jemakielsa sakeratad. if sie rõnta drukkamaz um «ennamast mäddan „Esti kars-kusllta", kis voi nei juva un äbtaz rokaks drukkamaz jös.

Amad toutadan um enfš „sõfiablt" — un miks siz mäddan llvadan se äb või völda ? — Lima amad meg ka sötabltsa, kärna lebba münt sõfabltadaks un nustam nei €n€š söfiabkultüra kui ilza set võima. Kus mäd jõud pie-pötab, säl rnunt äbfabad un iedruošintabad od voidamaz pala...

Volks veMab, ku mäd llvad söfiab nüzaks nei ilza, ku meg volksma väldin alkohol värdzabst un_sõksma pa-bäzalkohõl brl kultürtoutaks. Sies rõntas um pägin stöstidi un pienägtamiži il alkohol slikfom un mingi tärn rezultät um.

Tulab miela minnan iks legend juoban rištingast {A. Dumin tagan), kus um stöstad nei:

Ku Pästaji, mo pala voltsa eritš oppijadaks immar kei, pütaz kord näntan vasta marsa piri.

Petar ädagiz un nutiz: »Kierarn immar, Izand, marländ piri tulab vasta!" Bet Pästaji nagraz un kitaz: „Mikšperast? — Ta ailab piddaz un med'i äb püt." Näma astista kiiga — un piii ailaz piddaz. Toista kord labad ne tegiž pids rekka. Vasta tulab

juoban miez. Se trepiftab Idst fekaigast toiza, äb nä äb möda aga tövast.

— 3 —

Jezaz kitab:

„Va, ni kieram immar: juoban miez tulab vasta."

Petar kltab vasta: „Mis sa ni rõkandad Izand! Marsa pin tui vasta —

seda iz karta, bet se um ju rižting." Lekšta jeddapedan. Ku juoban näntkaks kubba pütaz, trepittaz ta — un

irgaz vastatuTIijid soima. Kii ta suoimaz un suoimaz,. konts perizaks kel iz kül tända emin€...

P'erra kltab Pästaji Petaran: ,Ma kitaz sinnan: lama ju kougan rinkaks, siest se

vasta tulliji um juoban rišting." — Täntab, juoban rišting um ju ul äb ku marsa

pin. Sies legendas meg neizma, ku juoban rišting um

vel ju ul äb ku marländ pin. Voi siz meg ka lima seHast? — Lima labakam sellast, kien pä um] mužam šelda. Voi siz mäddan äb uo „Aiga lopta" un irga ströda amal joudal alkohol vasta un söfoban pa-juvaks. Pidama meg entšan mužam Bbäz puoita krüz" konna, kus äb või tilka vina ievalla. Äb laskam entšta ju ala äb ku marsa pin, bet lima ama illa, siest meg uoma ju ama raddab pä.

Skubintab ka ned'i, kis äb uota loptand seda tieda. Väö siz set meg sõitama nusta entš kultura, ku alkohol äb li mäd segas, un siz meg näma ka šelda tärn sliktamta. Tuoma juojadan leida jedda seda kataströpa, mis ned'i vod-lab, ja ne äb loptata.

Nustam ama emin« entš llvad sötabt, kis um paldm väggi nosaddan. Lima mužam šeldad vinsta aga musta. Äb laskam entš guoda, mielda un jelamast Jara upanta vina, aga volglõz silla. Kus um iend pägin roud guoda, tierairg un vila ? — Sie pal um vastuz šelda: vina glozaz. Se um selli glõz, kienta kunagad äb või pietäuta. Säi

— 4 —

võib ievalla ama pasoul' vila silla un ikštaz ta äb li täuž. Sien aga urn strödamast joudkaks vasta. Siest andam Id-toizan käta un irgam strõda sina, kus vel äb uo strödad, un nutam:

„Laz jelag un nüzag sö€ab! — Voidam amad vin un vol jedst. Väldiž alkohõlst!"

Bäz puoite kruz.

Se vol Ids rikkas körands säina pal karintad, un s al ma tända neiz — bäz puoita krüza.

Perimiez neiz, ku se üž kekrtšt izkutsiz min tädal-panmaz un kltaz nagras:

„Teg brlnata, ku mäddan bäz puoitajuüz karinfiab säina pal. Siest urn mäddan ikž Tžmuoda tatami, mis min nai võiks ju labakam täddan izstösta, äb ku mina.

VaiitTagad, sie kõrand sai ma entš izast. Min iza voT düšag strõdnika un vol' branga miez sie aiga rou mõtlamaz perrä. Ta vol jõva vana diezgan. Ku ta kuolaz un ma kõranda entš kädda sai, vol ma jõva kolm aigasta naiz-miez vond.

Köranda entš kädda võttas sai ma «euta, mis ma iz uo sugid vodlan un uskan, ku kõrand pala vol võlga 2000 rubiK.

— Kül Helen, kltaz ma entš naizan, siest ažast ma äb so kii aru. Iza sai köranda amad ažadaks un bäs võlga. Mõtsa ka voT juva kabal, Tamman voKa kolm poiga, un nei tamman strõdnikidi musta ka jenna iz uo võtamast, siest lapst amad düšag strõdasta, un ikštaz urn kõrandpidami tägižped'an länd, nei ku mäddan ni urn 2000 rubilt võlga. Kui läb siz kii min jelami, kis ma pala Irgab võlgaks un jararaKad mõtsaks.

— 5 —

Seda kltas lekš ma kap jnra, kus vel rõški „magaina" vol, mielpravirifamazaks mingaz tilka võtam. Seda tiedsa pari ma tädal, ku nai nitsinfias nagraz. Ma kiziz, miks ta seda tieb.

Armaz Körli, kltaz ta, ala võta pa-kõzaks, bet se um min mielsta naggartab, ku sa nei todstaz il völgad sindamaz nõu pidad un siz tegiž tulin krüzast körast rlpad.

Ma mõtlaz, ku nai um pasta šegazaks länd, un kiziz, mis ta sieks tõb kita.

— Ma mõtlaz il sie, kust se võlga um tund. — Kust ta siz um tund! Voi se äb uo sliktad äi-

gad si? — Kust võlga um tund! Nai tui jüra, varitlaz šeldastaz minnan silmi un kltaz: — Ma um il sie aža pägiri izmõtlan un ma arrab, ku

ma võib sinnan nõu anda, mingizaks sa võid tikkiž sie võlga mingaz aiga peräst noköta, ja sa töd min nõu perrä tieda.

-— Muidugid, seda m tõb, ja nei võib tikkiž sie võlga mingaz aigast perrä nokõta, kltaz ma vasta: klt siz ni, mis nõu sa uod leudan.

Ta vol strek aiga vägiž un siz kltaz: — Äb se äb uo nei tätab. Bet ežmaks toita minnan,

ku sa kunagad emirifi äd pida konna juobnakstejid juom-naigdl, äb kuijenna sieza krözaz läb !

Ma tiedaz, ku izan sür tie aigal vol' ievõttad ju sord rlštadaks pilsätst vina tuoda, laz nei ašša äb loppag. Ma mõtlaz, ku nai sie pal ka kltab, un aptõitaz.

— Sa aptõitad, ku sa kunagad äd tuo vina emiri* äb ku sieza krözaz läb ? kiziz nai ndstaz.

— Aptõitab, arusödab. Bet ni klt, kui ma völgišt sõb väldin.

— Kii ma seda kltab möreid; ni minnan um lemast jelaicPi variflam, kltaz ta un lekš ašša Jara.

— 6 —

Õdan, ku ma võtiz iesõdad bruik perrä tegiž krüza, laz silda periz tilka Jara juoda un siz toiz uondžal pilsätst üd taud laska tuoma, pölaz Helen, laz ma ändag nedi ürgatllkidi, mis minsta ilTa iebad, tamman pa-smekka. Koks kii se põlami minnan juotsag iznägfiaz, siest nai kunagad jedmal iz uo juond, bet ikštaz ma tätaz tärn põlamaz.

Bet voi voi Helen jõva jedmal sallaz juond? Irmzi vol se mõtkaz, ku min naizast võiks juoji sugga. Seda ma kunagad jedmad iz uo mõtlan. Bet, võib völda, ma urn naizan neilž vastamielda un riebag, ku ma juoban kodai tulab, äb ku piejuoban nai min mielsta volks!

Toiz uond'žal tei ma düšag tieda jedmal bruoksta. Bet siemnaiga iz smek mitsugid — ma tiediz kii, mis pa-viga: konna iz uo eminfi vina mitta tilka. Vol vajag ama ežmaks piisata lada un tegiž krüztäud jaratuoda, mõitaz äb iztul tiestä midegst.

Ma ändiz sullastan tie kädda, ed'az ndaz öranž un lekš kap jür krüza võtam. Bet jaraädagan ei ma pHam, siest krüz min kädsa vol bäz puoita, puoi vol knašša aidast Jara rabtad.

Ma pllaz, krüz kädsa, un sidamaz nuzaz kõza. — Helen, voi sa uod sie tiend? kiziz ma naiz kädst.

Ta iz klt midagast, bet Irgaz räuka. — Ärmaz Körli, kltaz ta perizaks: Säld urn se kõrand

võlga tund. Sie krüzaks um ta mäddan tuodad. Armaz miez, laz krüza možam pHa bäz puoita un mõttal, mis sa eggil tõitast...

Raukas pan ta kädud min kaggal immaf. Ma vol' pägin il sie külan. Neilž ku udsta eita min

silmad Seidaks, un ma neiz tikkiž sie, mis ma jedmal iz uo nänd. Ma neiz, kust se võlga um tund mäddan un nei pägin münt kõrandiž. Ma mädlaz, ku izan vol Idstld täpintamast, laz kroudznikan, kis seda krüza tätaz, vina võlga võiks samaksa. Seda ämma ma ni neiz, un seda ka, ku minnan läb neilž, ja ma aigstaz toiza fekka äb kier.

Ma butšinfoz entš naista un kltaz: Armaz Helen, ma tõb enfš sõnna pidda; ma äb tuo

kunagad vina eminfi, kui sieza krüzaz võib ievalla. Sie tõitamaz ma um piddan. Võlga vol jõva jedmal

vita aigasta Jara makstad, un paldln um mäddan jõva pör tuontidi banksa „ mustad pävad peräst".

Krüz kariMab, nei ku teg nata, vel paldlii säina pal, nei ku ta siel päval sai säl nopandad, un laz ta karinfog tasa nei kõgin, konts meg jelama. Mäddan se um pa-mädlamazaks, un võib völda, ku ta toistan um pa-opatak-saks.

Ku kruodznikan läb juvist, siz kruoga drougadan läb slikfa.

Um aiga lopta. Id guod'ag amatmien vol ievõttad jega uondžal jedmal

tie jor lemat traktiersa glöz vina juoda. Ku ta töž id uomag glöz sü jüra nusta, tui ikš sani

tärn jõra um põlaz: „Volkad nei juvad, izand, voi teg äd võiksta anda

minnan siest glözast ka rõški ripa?" Kõzistaz kieraz amatnika glaidan sälgä un sötaz tärn

Jara. Bet se kltaz läppanstaz, ku tämkaks äb tuod5 nei nosötas rõkanda. „Ikžkõrd", kltaz ta: „jedmal ku ma juoma Irgaz, vol' ma sel'1'i Iž tsendad un guodintad miez, nei ku sina paldln. Minnan vofta sel'1'ast Iž pienad õrand nei ku sinnan, un vol; selTi iž opatad biedrab biedarz nei ku sa paldln uod".

Amatnika ei mõtlam un vantlaz seda punist glma, ned'i kažiži silmi, jaramädand ibukši un narmad orani.

„Se um siz juomi, kis slnda um selTizaks tiend, mingi sa paldln uod?"

— 8 —

„Nei se urn." .Siz urn minnan aiga lopta." Seda kltas vahž ta

vina glözast möza un astiz vägiž juomazkodast ulza. *

Tsietamad, sanfikodad un juojad jarariktad jelami nägtabad mäddan šelda, kus juomi med'i aizvlb, — voi siz äb uo mäddan ka aiga lopta?

Juomi ajab miel päst, rö kabatst, klndarböd narma-daks un tierairg lejast ulza.

Juomi tieb rišting närvõzaks, kõzizaks, salajaks, unta-pajaks, saniaks un vel ju sliktaks.

Juvistami. „Se urn ka brinam, ku ma bäz võtamad äb või..."

Vanalova tšlkstaz un krakšiz, ku Miku kilg pälakierazun

istlaz nüzaz. Pä vol' dullanz, me! sašegdad, abud un kädud podista,

ama leja vol švakka un ruja. „Siz ma bäz äb või völda!..." Miela tui eggilõdag jelami, nei ku leb unnemaz. Drouga jor vol' ta aizländ, drougaz säl tända juvist

vasta võttan, bet mingizaks vol ta perizaks sond — voi irma! -

Mikil mädlaz, ku nöburgast iks soimdabsõna tärn pala vol' päzzan — mingi se vol', seda ta emin äb mädla — se vol' neiku pazäminteb, atliktab sõna tamman.... ta vol' irgan taud sidamaks vanna un soima... perizaks amcTi roušti soiman nei ku... vol' strld'a nustan... kunts perizaks voKa viskand tärn tubast ulza. Se vol' siz täm kõzza irmastaz kazatan. Kodai tultsa vol ta artan un ülastan ku mõtsali, nei ku naizan vol Jara urgamast täm jedsta. — Paldln näb

— 9 —

ta piit kilgsa padda, mis ta kõzaks voi kafiki peksan, näb sarabtad raid* un miid'i artamiži, mis ta tiend, kunts peri-zaks väzzan un lovval saddan.

Mis se äraa slik£a, uni se uid. — Nei ta vol' entšta nöburgadan nägfan, kis amad guodag rouz vofta, ku näntan vol' tända ulza viskamast! Un siz vel se konli artami!..

Mikifan vol' il eritš uid, ta uigaz tuntabišt un eritš naista, kien õdan täm jedst vol' urgamast un kis ni uoridžal vägištaz un mierag gimaks tamman kaffa ändaz. Volks nai ka jvel ni rid'1'an aga skerid'an, siz volks ka mingi vond, kien pala võiks kõzza Jara aija, bet ka nai iz klt mit Ita slikfia sõnna.

„Rõkandabad, ku ma juomast Jara jetta äb võiji; ma äb või... — miks ma äb või ? Ma tõb näntan nägCa, ku ma võib!"

Mikif tei riktig apvõtamaz kunagad emirii juobanaks-tejid juomnaigd'i äb bruika, mitta tilka ka äb.

Pä podiz un uidtunmi muotšaz mielda, bet toiz puolda mierinfiaz tända tiedami, ku se lib periz kord. Ni sõbad amad näda, ku tända äb uo sugid vajag ulza viska un ku tam-man äb uo uidaks naiz kädst kaffakroza kui saadan vasta võtamast.

Düšag apvõttas entš tõitamast pidda, nüzaz ta ilza, ed'az vizza un lekš smed'a. Sii tei ta röda tuüzaks un Jrgaz tagga a ma joudkaks. Nõburgad bnnast, mis ni Mikilan urn päza länd, siest jedmal tända kunagad iz uo nädad pivad vaitaigal tie jüs.

Nei aizlekš mingi päva un attu! üdaigast puolpäva õdag. Mikil vol' entš juvistamaz sõnna piddan, koks kii

vaildast kördiMami sür vol' vond. Ama jõud tamman vor kubba võtamast, ku juvad drougad. tända van€l'am tuKa un Inaz kutsista. Ku ta iz lä, siz ne nöMasta un suoimasta tända pa-läppanaks un vagaks varizieraks.

Tämpa vol' lemast pagastvana jüra — söma aigast tie jedsta maksa.

— 10 —

Pagastvana \z uo konna, bet tärn nai pölaz ista un toi siemnaiga löda pal. Mikil' pidiz kii ežmaks vasta un kltaz, ku konna uni vel möda tiemast, bet perrä ta ei ka siema.

Perinai toi käpsta vlnapotil un pan löda pal.. „Võtagad kah." ,Äb, fienu!" *Voi siz teg äd? . . . " B Äb. . . ma äb juo seda." „No, bet teg ju il talzpivad joita?" „Nä.. . joi, bet ni emiria äb, . . äb kunagad." „Se urn brTnam..." — Un perinai pan potil' käppa

tägiž. „Näta, jemand, minnan urn se juomi neijenna sköd'a

tiend, ku apmõtlaz tärn jetta..." Mikil' izpidiz entšta mierag, bet tündaz üdpäl seda, nei

ku volks tärn stöst tija jedmalaiga sarslami! „Voi nei, se um juvist.., Ku amad mied jetakst

juomaz!.." Perizaks tuKa molmad sie j ura, ku tikkiž vina volks

vajag mõza valla un Jara kota. „Tulgad mopa, siz lib min miez konna," kltaz perinei,

ku Mikil' Irgaz lada. „Juvist, ma tulab möpa uondžal. Jumalaks!" — Toiz uomag lekš Mikil' ud pal. Pagastvana yol konna.

Mied panta pipad silla tui un Irgast sprieža. I! sie aiga lagtasta löda un toita kaffaköna löda pala. Pölistä MikiKa bruokst jõra. Pagastvana lekš kap jõra un pan löda pil sie entš vlnapoEil', mis perinai eggil' sina tägiž pan.

„Võtam udaigast terintšaks". „Äb, «enu! Mina äb.. ." „Mis? Mikšperast?" "Ma äb võta, fienu!" »Mikšperast sa äd võta?" *Neilž, mõitaz..." „Mis neilž? Voi sa ul uod! No, võta, võta!"

— 11 —

„Äb võta! ma mõtlaz ku..." „Mis sa uod mõtlan?" „Ku siest juomazast mingast pelmast äb uo.. . Möda

set ku tuob ruij9, un uida..." kölaz Mikil' entš jedsta pila, bet tütidaz Iž, ku täm aptõitami Irgab atsadda.

„Ala uo nar! Voi miez, vol miez, kis tiedab võtta un mielda pidda. Noh võta!"

„Äb, todstaz, ma um tõitan..." „Ah, jeta sel'1'ast rumalad tõitamazad, laz lakka!" ,Bet se um..." „Ah vel Idstid kltad ? Võta ni!" Un säfkadista Miku apvõtamast un tõitamast, Jara

undad vol ama, set vln kitiz kurka. Ta iz uo sugid entsta üdsaigastas juvistan. Kien si se voi', voi Mikil, kis entš jõud pal vol' väggi pägin palaskan, aga pagastvana, kis entš pälaajamazaks toista pavediz, miestä, kis mõitaz volks aga slikfiamast päzzen? Sili vol' muidugad Miku, kis entš tõitamast iz pida. Bet ku pagastvana pivapävan spred'igta knlaz: Äda, kien lebba slik€am tulab! Labakam volks, ku näntan kiu kaggala sidaks un nänt Jara upantaks amas tõvas kuožas mersa, — siz samuoštaz ta, ku ne sõnad täm kuožaz kabad. v

Volbuod' um kuož, kus ülast potilša mib.

Iks ainagi viga. Se vol sõvva, ld pävan. Ma vol' sör kabal nobroulšan,

perizaks sai Ida killa. Ma sidiz õbiz pivakoda ležgal ld vana kõwa jüra vizza un ändaz õbizan aina jedda.

Pivakoda plats pal pilaz bara roušti, kis ašša ld Jara lagista un jegaikš entš fekka lekš.

— 12 —

„Ne vofta võib völda mingast matamas?" kiziz ma ld mie kädst, kis minnan ležgal tuL

»Nä voita; vanna Urga matista tämpa. Ta voi juva rišting, seda muoda rištingta ku tämä toista iz uo, ta vol' ama lebbald juva miez. Kolm kord ta vol pagastvanaks. Bet tamman voi set iks ainagi viga", kltaz ta muragald jõra.

Ma iz rõkand sõnna, siest ma vol Jara väzzan. „Ikš ouli miez vol kaddan Urga," rõkandaz miez jeddapedan: „Kui ta gõdaz il rujad, Tdstld kei ned'i vantlamas! vanad tända guocfinfost, lapst ärmastast tända. Branga miez, set se iks viga tamman vol!"

»Mis se pa-viga siz vol'?" kiziz ma. „Ta vol sür juoji." „Voi siz siesta tamman pägin slikfamt vol?" „Kui mõitaz. Tamman iz uo perizaks mitta sugid

jouda il' entš, un ama jelami lekš mägsta mõza, Tdstld sliktam puola. Tamman vol ežmaks ld un toiz kädst täpintamast, laz võiga köranda pidda, bet perizaks lekš_aža nei kougan, ku tärn kodkuož sai Jara midad tärn võlga-nikišt. Pyerra seda kuolaz tamman nai Jara — rnurkaks il eiitš äbvondzaz jelamaz. Lapstan lekš slikta. Mitita kuoža iz või miez eminfi pidda. Perizaks ta iz koi ka midegast tieda, un mäddan vol' tända säntadkodda virnast. Säl ta ka kuolaz, nelakimdavlž aigasta vana. Joutam miez, tam-man voi set iks viga."

Iks ainagi viga! — Jara piidad un puošta länd jelami, nai kuolan, lapst joutamad, ou kaddan, tierairg pagalam, roud segast ulza liktad, ruja un bäz abba, äbvondzi miez sänfiadkodas!...

— 13 —

Piga nov9 kindšg. Iks bõnmašinist stõstaz kord seHaz gad!d'amaz. Vol talžpivad puolpäva, un minnan vol izpildamast

dienasta. „Jõn," nei nai minda uzrõkandaz : »tämpa pöiaks ala juo: bõn, neiku jedsa piud'i llb väggi täuž, un sinnan llb tieda pägin. Ma ieza neiz unsa, ku sa voM' izgloiban bõna, un ma tündab, ku fek pal atgad'ub sinnan tämpa midegast, bet ma toks, ku sa tiera attulkst kodai. Ina ma sinnan ändab ama juvva teja, mingi mäddan konna urn, set aptõita, ku sa kure juomnaiga äd juo!"

Rõški apmõtlas ma kltaz: .Nä, sinnan urn toiž. Tämpa ma vollan äb van«al pala ka sugid." Ta vol' ouli un juva nai minnan, un jedmal ku ma Jara lekš, pan ta minnan kiiga poffirid'žal un põlaz Jumalta, laz ta minda sõrgag; siz ta minda nobufšinfaz nei, ku volks mäddan iga pala škirramast.

Oikitaji (kurintiji) iznägtaz protag. Juond vol ta kii juva rõz, un kabats vor tamman vei brändilpotiL Tända ma pölaz, alga ta piejuoga, bet ta atralTaz: „Mis nieka, pivadaiga, vajag pa-lušta." Ta voT ka kord masinist vond, bet äbuzmarmamaz un palaidab jedst vol atnustad pa-kurintajaks.

ld kabal nobroutšand, ta Irgaz juoda äbrekamaz pala. Ma maniz jõva, ku tämkaks juvamt äb II. Ta iznägtaz seffi muod'ag. Piga noädagaz ma tärn pal van€l'as.

Meg voTma 100 versta L.-stajarandaz un mäddan tui entš bõna nobroutša kilgaz fek pal un novodla konts ašbõn mäddan noailab piddaz. Vel vol' selTaz kabal broutšamast vasta mägga un ändamast zignäl svilpaks, laz toiz kilgs mägga sinad põrpariniji volks aigal entš tie jösa.

Uzreiz min kurinfiji entš juoban ullams sadiz min-nan pala iemõtlas, ku ma um kure aga mingi äbjuva gara.

— 14

Ta kõlaz minda izviska masinast. Ma iz jõda sugid ap-pakka, mis ni tiemast. Ta akiz minnan kurk jõra vizza, ul nagramazaks, kusjos tärn silmad spIcTast ku suddan. Irmsta Irgaz ma verža.

Glm ullan voi ku kuren un äbusktab jouda ta vof sond. Ka minnan sugiz jõud un appakkimi, seda iemõtlas, ku tiera bõn tõurad jengadaks voF ul rišting kädsa. Ma ierabiz tamman düraks nei ku ver ld spritsiz; bet se patei täm vel ju üllaks. Ni iztul tslnami (taplami) 400 brout-šajad jeng un nõva pala. Meg voima nobroutšand piddaz sie kuožan, kus voi zignälta ändamast, un punni zignäl voi kierdad mäddan vasta.

„Bõn! Bõn!" ienutiz ma Jara ädagan. „Sa kure, sa kure kad eira!" kurinfiiji Graz, un iznäg-

idz, ku tamman silmad sadaksta võntsast ulza. Meg tsi-nazma pids masin põranta mosa; ta pidiz minda nei vizastaz, ku ma set nei võiž palikka, täm glm splcfoz el luštas.

Min sllmadan pllaz ama min jelami jedsa — lapsast voltsa konts egfaz päva soni — ma mõtlaz il nõv un iga. Naiz pölami skaniz minnan kuoraš.

Ma iemõtlaz il bõnad briesmag saailamaz, il ievaindad räukamast un savodlajad drougad un sugud zälamaz, kis entš armadi äb atsõta emint jelsa. Iznägtaz, ku volks tiera stuiid' aizländ, un bön ailaz ents kälman vasta.

Asbõn pietulab mingaz minut perrä, saartab un nota-pab sadiii roušti.

Jeng töž piga lejast atstöja, siest ma neiz, ku äbvondzi um bõn ienaidnika kädsa. Periz jõud savõttas ma attei ld käd väldin, izvõtiz siekaks entš veis, ambadaks attei sie väldin un Irgaz siska ullan glma un rinda. Iž ma vol' no-muotšan ka ulmiel soni. Pä paliz minnan ku tulsa. Ma siskiz tända nei kõgin konts tikkiž mašinsižali rüm pie-plüd'az verkaks.

Perizaks ta min atlaskiz, ma patõmbaz sidvazar un ändaz siekaks tamman il' pä, nei ku ta iz sõita emiM ilza nnza.

— 15 — v

Dzlksald tärn vöntsas vofta piepaistand, ta lidzintez eminf zveran ku ristingan. Min rabbamazast sadiz ta sälgand'žal lokomotlvsta ulza. Tulin ka bön aizailaz kügfekkan piddaz. Säl mäddan vol' iekiera niast, laz ändag ašbönan fekka. Ma Irgaz anda svlTpidi. Strõdnika juokšaz nõva soni noäda-gan. Kolm minut perrä vol' aššan tuimast. BKöl'agad iebroufša kilgfekka!" strõdnika nutiz: »Voi äd nata, ku ašbõn llb jüsa? roikagad! Jumal peräst!*

„Appidagad ašböna!" nutiz ma nõva irmsa! „Pa-obba, äb või eminV' ta õraz: „Kil'gfekka silla,

laz Jumal täddan äbfiag!" Ta ändaz ašbõnan zignäl broutša ju lougi. Il' sie aiga

minnan izvon€štaz ieurga kilgaz fekka.

Aiga vol' setset, viž zekund perrä volksta molmad bõnad saailand.

„Pal'dies Jumalan!" iznutiz ma pol'1'indžal saddas. Pizard juokšast pids poskidi, un ma šnukstaz ku piški läpš. Strõdnika mõtlaz, ku ma um Jara närban. Ta kastiz minnan glma kiima vedkaks.

Min bõn sai merk kädda rikfigas äigas. Mitikš broutšijišt iz ueda, kui ležgal ne volfia növan jüsa. Jegas stantsas neiz ma roušti appakkam un bufsinfiam — kui k'evammeristaz meg mingazkõrd jetama ikštoista jumalaks! Ver minnan juokšaz pids kaggalt un ma tündaz enCšta dikta väzzan ter nojuokšamaz perrä.

Ulla oikitajiz liedista sinad vaisa. Miel jüra ta jedsa nõva iz uo tund.

Apmõtlas il briesmag notlkamaz ma vizastaz apvõtiz noanda Jumalan eiitš ju kougaz jelamaz. Kodai tultsa ma tikkiž izkltaz naizan, siz meg panma polfindžal un kltizma Jumalta il izgloibamaz.

„Jõii," nai kltaz: „Ma ju tiedaz, ku Jumal töb slnda €ntš jura tedda. Se um Jumal kutsami." Tamman vol toiž, ma piejeliz Jumal arma enfš sidamas.

— 16 —

Notikami sai ašša amadan teutabaks, un min ienus-tista pa-ežmaz mašinistaks. Siest aigast ma um sadad ašbönadan sies kuožas piddaz nobroutšan. Jega kord fenub ma Jumalta il täm arma un il uskijaz naiz! Äb volks ma naista kolan un volks ma piejuond neüž ku kurinfiiji, mis volks siz iztund!

Skelm. Miez rattadaks broutšaz piisata. Sür tammi või rattad

sizal vol piesidtad k'eudkaks vizza. Pom, pom, pom, pöm-partaz ta rattad dõfžamaz jüsa.

— Kienta nei sür guodaks vibad, barabänad rabba-mazakš? kiziz pimdi sant!

— Tija läb tätamast söma; sür škelm läb tina silla puggam, kltaz puoga, iza valdnika, kovaiastaz.

— Voi se vana petaji, vel väldin päzub ka, kien tied amüstaz juva nädad?

— Kis tõitab musta tieda väidaks, üškamõfad saldaks, selž junkarz tseram läb un mömecfi nana just vedam.

— Kii ta vedab kielsta un röpüngast. Ma mädlab tända juva nuofšt päušti. Ta ju ka min silmad Jara vlž

Miez pilsätst kod puola ruoikaz, sür škelm vöfiša iekaz, luštaks lõlaz Tdstld l'ink lank, link 1'ank...

t Möla läskistä škelma väldin, un jõva ežmaz körandsa Irgaz ta entš silmi nägta: paii mied strld'am, rllam un taplam.

Toiz körandsa lekš ta vel ju üllaks: skelm ajiz mecTi dälbadaks un vaimad ažadaks Idtoizan sälgä, nei ku mudi puol jelsa set eita...

— , 17 —

Kolmaz kõrandsa tõitaz ta rujadan tierairga, nälga-kändajadan leiba, jarakilmandan lemd'i, väzzandan jouda, Itadan lušta, bet tei ta pavissam toistaz, toi tieradan ruija, rikkadan nälga, pan düšigad kärtam un pägin mudi narmadaks sanfam.

Nellaz körands ta ajiz naist un lapst irmsta urgam. Vldaz kuožas ta rikiz kodažad, rabiz läbd'i ulza, ukst

ka€ka un tei vel möda skõd'a. Küdaz kuožas ta tei mudi mulkizaks un puolüladaks,

võtiz skuoldad roudan kovalaz un prõtigadan miel. Nei reizaz ta jeddaped'an, nilgaz tuontidi, puoštaz

mil'jonidi, konts perizaks pitkaknöb — mustastrazdaz mõtsas tamman jüra llndaz un vöfi puoi ka€ki knõbaz. Bul bu! bul, juokšaz siz škelm pids möda laigald.

Set ite ielcfc. V. pilsäts voi izškirramast sötab kizzami, un Kent

jemand vaMaz pierõkanta miestä, laz ta ändag enfš iel brän-dil vasta^ Nänt küz aigast vannit puoga Andraks piesadiz jeman. Õdan jedmal seda päwa, Kent piškaz puoga mag-gam pansa_kitaz: ^Andraks, piepõla ka Jumalta".

— „Nä, iza, bet siekõrd ma tõb palla iž enfiš sõnadaks," kltaz läpš.

- „Juvist, min puoga, se urn ka se ama labakam põ-lami," atkltaz iza. _, Andraks pan pollindžal alizserkal izan jedda un pöliz:

»Armaz Jumal, Jinda, ku min iza müpa ändaks entš iel vastbrändifta. Aman!"

Pietul uomag; pilsätsa voi sür uzbudirifiami, naistpuo-last pölistä Jumalta, laz leländami iztulks vastbrändillfa.

Kent tsinaz un muofišaz ama päva mõtkadaks, voi anda iel brändilan pa-juvaks, aga brändil vasta. Andraks

— 18 —

pölami skaniz tamman kuoriš lädsa ieländamaz nurm pal köd tädkaks. ld pal vor keratad „BrandiI," toiz pal »Bäz brändiRa". Bet ikštaz ta ändiz entš iel brändifan pa-ju vaks un aizviskiz täd pälakeraks: ,Bäz brändifta".

Toiz pävan sai izzincfed, ku volks vajag vond set Ita ielda vel un siz volks pilsät pastad sond brändilsta. P'erra lõnagst aiga liedaz Andraks täd „Bäz brändiKa".

Ta vol' kõlan, ku set Ita ielda urn vel vajag, laz soga pilsät brändilsta atsvabinfiad, un entš laps tuliz mielsta juokšaz ta pids ielidi un votšiz sellast miestä, kis täm täd noändaks pietulbdad kuožas.

Vinuznikadan vofta surd pivad, un ielad vofta tädad piejuoband roudkaks. Piški Andraks pistiz entšta nänt vai stä lebba.

Plukst! nodõržaz laskami, un led' lekš leb piškiž Andraks Kent sidam. Ikš žüp vol satund strlcPa toizkaks, laskiz toiz pal un led' ströpaz kuod'an Aiidrakst.

Täm aizvlšta kodai jema jüra. Atkutsista izza, un ku ta kumartaz il entš puoga bäz jenga leja, tul tamman bäz tomat se mõtkaz päza, ku Andraks kunagad eminf. äb pöia, laz iza ändag iel vastbrändiKa.

Podiz sidamaks ta saakiz Andraks kiima jarakuolan käd, kus vel poiški pidiz täd: „Bäz brändiMa!" kienkaks t$ vol tönd kõla eglaz noieldamaz pörkiera.

Uigari un apbedintad Kent atsadiz lovval. Sie tädkaks volks võind vel jedsa mingaz stund' atklta Andraks põlamaz pal un nopidda täm nõva. — Izad, voi teg äd kulat, pägin tuonta um eli, kis tädsta seda entšta põlabad? Jumal kizub täd efi.

19 - -

Se äbfab. Id vaga mie kädst kizista kord, kui ta nei mierag un

luštigal võib võida, koks kii ta um jöutam un sagdast pütakst tündab.

Miez settaz: „Uond'žal, ku ma ilza nüzäb, vaMIab ma kolm aža pala. Ežmaks nustab ma entš silmad ilza tovva puol un mõtlab, ku säl um min kaitsiji un sörgiji. Siz vanflab ma mõza mo pal un mõtlab, kui veita um minnan tasa vajag: set käima, kus kord atnovvam läb. Perizaks ma vanü'ab entš immar un näb ned'i, kien um vel ju slikta jelami äb ku minnan. Siest ma sõb jouda mursa un ma jelab siz luštigal Jumal kaitsamaz alla".

Ala juo. Ala juo, ala juo, mitta tilka ala juo! Jega tilka eila sötab, rištingaru pasta kõtab, rö un vll'a tikkiž vlb, juvva midegast äb tuo, käima jelsald lejas Hb, Nälaima set sadab sälgä, ama iga näb set Nälga -siesta tilka ala juo!