L a h d e n v a n h u s t e n a s u n t o s ä ä t i ö n a s u k a s l e h t i 2 / 2 0 1 8

LastuLahden vanhusten asuntosäätiön asukaslehti 2/2018

Päätoimittaja Sanna Mäkinen

LEHDEN toimitusKuNtaMari Kokko, Taru Lilja,Hanna-Sisko Onnela, Päivi Salo, Ulpu Ulmanen

uLKoasu ja taitto T:mi Hanna-Sisko Onnela, Lahti

KaNNEN KuvaHanna-Sisko Onnelakuvassa sotaveteraani Veikko Korkka

2. KaNNEN KuvaHanna-Sisko Onnela

PaiNoPainotalo Plus Digital Oy

ISSN 2342-5067 (painettu)ISSN 2342-5075 (verkkojulkaisu)

Seuraava lehti ilmestyy kesäkuussa 2019

Lastu 2/2018Pääkirjoitus 3

Ajankohtaista 4

Toimisto tiedottaa 5

Vanhustyön keskusliitto - Arvokas vanhuus on ihmisoikeus 6

Asiantuntija kertoo:Kun peliin jää koukkuun 9

Säätiön väki: Paula Karimäki 12

Yksi meistä: Veikko Korkka 14

Ihmisen elämää 16

Ristikko 19

3

Turvallista joulua!

pääkirjoitus

JOULU LÄHESTYY ja lämminhenkiset toivotukset ovat paikallaan. Valitsin tuon otsikossa mainitun, koska kirjoitan tätä pääkirjoitusta erään talossamme tapah-tuneen palotilanteen jälkitöiden ollessa käynnissä. Säätiön talot ovat turvallisia asua, kun valtaosassa taloja on automaat-tinen paloilmoitin ja sammutusjärjestelmä. Kuitenkaan kaikkiin tilanteisiin ne eivät ole riittäväksi avuksi. Tämän vuoksi säätiöllä on ollut jo pitkään kielto elävän tulen käy-töstä kodeissa. Tämä on meille kynttilöi-den ystäville erityisesti näin joulun aikana harmin aihe, mutta tuo tarvittavaa turvaa asumiseen. Tiedän yhdessä talossamme olleen led-kynttiläaskartelukerhon, jossa on tehty tuunattuja led-kynttilöitä pyhien iloksi – turvallista ja kaunista!

Tupakointi sisätiloissa on erityisen vaarallista ja sitä havaittuamme olemme puuttuneet tilanteeseen säätiön asukasoh-jaajien kanssa aiempia vuosia hanakammin. Koetamme tehdä talojen pihoilla sijaitse-vista tupakointipaikoista mahdollisimman toimivia ja esteettömiä, sillä taloissamme saa edelleen tupakoida, kun tupakoi pihalla sille tarkoitetulla paikalla.

Vuosi 2018 on säätiöllä mennyt paitsi peruskorjauksissa Asemantaustassa, myös tulevia rakennushankkeita val-mistellen. Iloksemme saimme nyt jou-lukuussa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA) myönteisen avustusehdotuksen koskien Elokatu 2:n peruskorjausta. Tässä lehdessä käsitellään ongelmapelaamista, mutta tässä kohtaa on varmasti oikein lausua myös kiitos Veikkauksen pelaajille, jotka omalta osal-taan mahdollistavat tämän hankkeen.

Yhä enemmän on tilausta asumiselle, joka on turvallista ja yhteisöllistä. Turval-lisuutta on toki muutakin kuin tulipaloihin liittyvää. Turvallisuuteen liittyy muun muassa kokemus siitä, että toimintakyvyn heikettyä apua on saatavilla ja ihmisiä on vieressä. Turvallisuus ja yhteisöllisyys kulkevat siis käsi kädessä. Taloissamme on ilahduttavassa määrin naapuriapua, mutta tärkeää ovat tietysti myös palvelut ja nii-den läheisyys. Tulevissa hankkeissamme pohdimmekin eri sukupolvien kohtaami-sen mahdollisuutta ja erilaisia palvelui-den järjestämisen malleja. Toivomme, että tulevaisuudessa on mahdollista asua meillä samassa talossa tai korttelissa nuorem-pien ikäluokkien kanssa, mahdollisesti jopa omien lasten sekä lastenlasten kanssa ja jakaa arkea näin luontevasti.

Viime vuodet onkin puhuttu paljon jakamis-taloudesta. Jakamistalo-uden yhtenä lähtökohta-na on se, että asioita ja esineitä voidaan omistaa yhteisesti, jotta siitä ai-heutuvat kustannukset pysyvät pieninä. Myös itse omistamaansa voi jakaa korvausta vastaan. Puhutaan mm. yhteis-käyttöautoista, yhdes-sä omistetuista, mutta harvemmin käytetyistä tavaroista ja yhteisistä

tiloista. Nyt trendin mukaisia ovat jälleen talojen yhteissaunat, yhteiset pesutuvat, joissa voi istahtaa yhteisen pesukoneen, pyykinkuivaajan ja mankelin ääreen sekä yhteiset olohuoneet, joihin voi kokoontua pelaamaan korttia naapurin kanssa. Me säätiöllä olemme tehneet tätä jakamis-ta pitkin vuosikymmenten, jo ennen jakamistalous-sanan syntyä. Olemme siis kaikki muodissa!

Rauhaisaa joulun aikaa,Sanna Mäkinentoiminnanjohtaja

4

ajankohtaista

S Ä ÄT I Ö N T U L E VA I S U U D E N rakentamista hahmoteltiin syksyllä yhtei-sessä hankeklinikassa Lahden kaupungin, Avain Yhtiöt Oy:n sekä asumisen rahoi-tus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) kanssa. Toteuttajana klinikassa oli kiinteistöalan toimijoita kokoava RAKLI ry.

Yhteisen työskentelyn tavoitteena oli luoda edellytykset Ranta-Kartanon moni-sukupolvisen asuinkorttelin toteuttamiselle pohtien mm. toimivaa palvelukonseptia, alueen pysäköintiä sekä energiaratkaisuja. Ranta-Kartano on toteutuessaan hanke, jossa yhdistyy ikääntyneiden vuokra-asu-minen sekä kaiken ikäisten vuokra- ja ASO-asuminen sijainniltaan keskeisellä paikalla. Toimivien yhteisten tilojen kautta sukupol-vien kohtaaminen tehdään mahdolliseksi. Näitä tiloja voivat olla mm. asukkaiden yh-teinen olohuone, lounaskahvila, pesutupa, kattosauna ja yhteisöpiha. Tarkoituksena on toteuttaa hanketta yhteisenä hankkeena Avain Yhtiöiden ja säätiön kesken, jotta aito monisukupolvisuus voi toteutua.

Ranta-Kartanon hankkeeseen kysel-tiin kaupungin asukkaiden näkemyksiä Ranta-Kartanoa koskevassa kaavaillassa 10.10.2018. Säätiön ja Avaimen henkilö-kunnan tekemissä kyselyissä selvisi, että eniten kannatusta yhteistiloista saavat mm. asukkaiden yhteinen olohuone, kuntoilutila ja lounaskahvila.

Ranta-Kartanoa kehitettiin hankeklinikassa

Avainten luovutus HuovilankadullaJÄNNITYKSEN SAATTOI AISTIA syyskuun lopun torstaina puolilta päi-vin, kun Huovilankatu 7:n muuttavat asukkaat saapuivat hakemaan avaimia uusiin, vasta remontoituihin asuntoihinsa. Samana aamuna oli talossa tehty viimei-set tarkastukset, jotta asukkaat pääsevät muuttamaan sisään.

Jo hyvissä ajoin ennen kahtatoista saapuivat innokkaimmat asukkaat tutus-tumaan talon uuteen kerhohuoneeseen, jossa oli mahdollista istuskella odottamassa omaa vuoroaan. Puolilta päivin kiinteis-tönhoitaja Jonne Remes aloitti avainten

luovutuksen vuoronumeron mukaisessa järjestyksessä. Avaimet saatuaan pääsivät asukkaat tutustumaan omaan uuteen, remontoituun asuntoonsa. Jonkin ver-ran jonoa pääsi syntymään, mutta kaikki avaimet saatiin jaettua uusille omistajil-leen hyvässä ilmapiirissä ja remontoitua taloa ihmetellen yhdessä säätiön kolmen asukasohjaajan, Ulpun, Marin ja Päivin sekä geronomiopiskelija Sariannan kanssa. Ennen kello kolmea oli muutamaa avainta lukuun ottamatta kaikki avaimet jaettu ja huoneistot tarkastettu uusien asukkaiden toimesta.

”On ihana muuttaa uuteen kotiin. Nautin parvekkeen maisemista. Mukanani toin jo ensimmäiset tavarat, kuten tämän lempi-esineeni lasisen maapallon.”- Riitta Kurkinen

”Tulin tarkistamaan mitä huonekaluja uuteen asuntooni

mahtuu.”- Maarit Leskinen

5

Toimisto tiedottaaHallinnon uutisiaToimiston asiakaspalveluaikaa on muutettu. Uusi asiakaspalveluaikamme on arkisin maa-nantaista perjantaihin klo 9:00-12:00 välillä.

Asuntohakemuksen voimassaoloaikaa on pidennetty aiemmasta kolmesta (3) kuukau-desta kuuteen (6) kuukauteen. Asuntohake-muksen voit täyttää joko sähköisesti säätiön nettisivuilla tai tulostaa paperiversion käsin täytettäväksi. Asuntohakemuksen liitteet tulee toimittaa säätiön toimistoon.

Taloushallinnon tiimiin on saatu vah-vistusta, kun kirjanpitäjä Annika Lam-minen aloitti työt säätiöllä 1.8.2018. Tupakointia koskevia ohjeitaSäätiö on päivittänyt tupakointia koskevia oh-jeita mm. huoneistojen korjauksiin liittyvien

kustannusten kasvun myötä. Tupakointi on kielletty sisällä huoneistoissa ja suurimmassa osassa säätiön taloja myös parvekkeilla. Tu-pakoinnista aiheutuvat huoneistokorjaukset eivät kuulu huoneiston normaalin kulumisen piiriin ja huoneiston tilojen kuntoon saat-taminen veloitetaan muuton yhteydessä. Useimmiten vuokravakuus ei riitä kattamaan tupakoinnin aiheuttamien haittojen korjauk-sia, jolloin myös jäljelle jäävät, tupakoinnin aiheuttamat korjauskulut veloitetaan muut-tavalta asukkaalta.

Tupakkalaki ja talon järjestysmääräykset kieltävät tupakoinnin kiinteistön kaikissa yhteisissä tiloissa sekä hisseissä. Tupakoin-ti on kielletty kahdeksan metrin säteellä ulko-ovista. Säätiön taloissa tupakointi on sallittu pihoilla sille osoitetuissa paikoissa. Joulutauko toimistollaLahden vanhusten asuntosäätiö sr:n toimis-to on suljettu ajalla 21.12.2018 – 6.1.2019. Kiinteistönhoitajat työskentelevät taloilla normaalisti. Mahdolliset asuntojen irtisano-

miset voi ilmoittaa päivätyllä kirjeellä säätiön toimistoon osoitteella Lahden vanhusten asuntosäätiö sr, asuntosihteeri, Laaksokatu 17, 15140 Lahti tai sähköpostitse vuokraus@lvas.fi. Vuokrasopimuksen irtisanomisaika on yksi kuukausi eteenpäin sen kalenterikuu-kauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanominen on suoritettu.

Jouluisena tervehdyksenä asukkaillemme ilmoitamme, että jouluaaton yhteissauna-vuorolla on lupa käyttää saunassa vastaa, vaikka muulloin vastan käyttö saunoissa ei ole sallittua. Hyviä löylyjä!

Kiitämme asukkaita ja yhteistyökump-paneita kuluneesta vuodesta. Toivotamme kaikille rauhallista joulun aikaa ja hyvää vuotta 2019!

Vuokravalvonnan yhteystiedot muuttuvatVuokravalvonta siirtyy 1.3.2019 alkaen Rantalaiselta säätiölle. Vuokranvalvon-nan yhteystiedot ovat tämän jälkeen: puh. 044 7354 002 tai vuokraus@lvas.fi.

Tekstit: Mari Kokko, Taru Lilja, Sanna Mäkinen ja Päivi Salo kuvat: Hanna-Sisko Onnela, Mari Kokko ja Henrik Saari

Fysioterapia Wanha Herra on siirtynyt Stella Kotipalvelut Oy:n osaksi. Liikunta- ja kuntoutus-toiminta on jatkunut katkeamatta Hyvinvointikes-kus Wanhan Herran tiloissa Laaksokatu 17:ssä. Stella Kotipalvelut Oy on suomalainen yritys, joka toimii yli 180 kunnassa ja tuottaa terveyspalve-luiden lisäksi laajasti erilaisia kotipalveluja, kuten siivousta, lastenhoitoa ja turvalaitepalveluita.

Säätiön muutokset fysioterapiassa

Talon pelastussuunnitelma tutuksi

Eija Bouras vetää Stella Kotipalvelut Oy:n toimintaa Lahdessa.

KIINTEISTÖLLE TURVA LLISUUDEN varmistamiseksi laadittu pelastussuunnitelma on jokai-sella säätiön talolla tutustuttavissa ilmoitustaululla tai kerhohuoneella. Syksyn aikana on asukkaiden kanssa muutamilla taloilla käyty läpi päivitettyä pelastus-suunnitelmaa ulkopuolisen turvallisuusasiantuntijan

johdolla. Pelastussuunnitelma toimii asuinyhteisön turvallisuusasiakirjana, josta löytyvät kaikki yhteisön turvallisuuteen liittyvät asiat. Suunnitelma sisältää ohjeita vaaratilanteisiin varautumisesta sekä muun muassa tulipalotilanteen toimintaohjeen.

Perinteisten kynttilöiden polttaminen ei turvallisuussyistä ole sallittua kiinteistöissämme. Suosittelemme turvallisten led-kynttilöiden käyttöä. Kuvassa Korkeakadun askarteluryhmässä tuunattuja led-kynttilöitä.

Teksti ja kuva: Hanna-Sisko Onnela

6

KESKUSLIITTO TOIMII JÄSEN- järjestöjen edunvalvojana ja alansa ar-vostettuna asiantuntijana ja mielipide-vaikuttajana. Valtakunnallisella tasolla vaikuttavan liiton yhteistyökumppaneita löytyy niin valtion hallinnosta, järjestöistä kuin eri organisaatioista. Keskusliitto on vanhuuspoliittinen vaikuttaja, ja sen työl-lä on merkittävä vaikutus valtakunnallisiin käytäntöihin vanhustyön alalla. Vanhus-työn keskusliitto tarjoaa myös erilaisia ohjaus- ja tukipalveluita, sekä ylläpitää laadukasta kehitys- ja tutkimustoimintaa.

Anni Lausvaara valittiin maaliskuussa Vanhustyön keskusliiton uudeksi toimin-nanjohtajaksi. Tuore toiminnanjohtaja perehtyy edelleen tehtävään, mutta ny-kytilanne on kartoitettu ja suunnitelmia on tehty, sekä seuraavan kolmen vuoden toimintalinjat hahmoteltu.

Lausvaara on yhteiskuntatieteiden maisteri ja on suorittanut johtamisen eMBA-tutkinnon. Lausvaara on tehnyt pitkän uran erilaisten heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa olevien erityisryhmien kanssa. Kerääntynyt kokemus lasten, vammaisten, mielen-terveyskuntoutujien ja vanhusten kanssa työskentelystä on antanut kokonaisvaltai-sen käsityksen hyvinvoinnin ja sosiaalialan kehitystarpeista.

- Olen saanut olla hihat ylhäällä suoras-sa asiakastyössä, mikä on mielestäni tosi tärkeää. Olen saanut tuntuman siitä, mitä näiden erityisryhmien arki on. Parhaita päiviä nykyisessä työssäni edelleen ovat ne, kun pääsen tapaamaan ikäihmisiä

ja suoraan kontaktiin. Ne ovat arkeni kohokohtia, Lausvaara kertoo.

Arvokasta vanhuutta tukemassaJäsenjärjestöjen palvelemisen lisäksi VTKL järjestää erilaisia ikäihmisille suunnattuja ohjaus- ja tukitoimintoja. Esimerkiksi Kor-jausneuvonta on pitkäaikainen yli 65-vuoti-aille suunnattu kotiin sijoittuva tukipalvelu. Sen puitteissa suunnitellaan ja muokataan erityistarpeiden pohjalta ikäihmisen kotia niin, että se olisi mahdollisimman turvalli-nen ja esteetön asuttavaksi myös jatkossa.

Keskusliiton koordinoima ystäväpii-ritoiminta on levinnyt kautta Suomen. SeniorSurf on hanke, jonka avulla in-nostetaan opettelemaan tietokoneen käyttöä, sekä autetaan vertaisohjaajaa ja avun tarvitsijaa kohtaamaan toisensa. Vahvike-aineistopankista taas löytyy viriketoimintaan soveltuvaa materiaalia, jota voivat hyödyntää ryhmien vetäjät tai yksittäiset henkilöt. Erilaisten hankkeiden ja kampanjoiden muodossa Keskusliitto vastaa haasteisiin ja nostaa esille tärkeitä ikäihmisen elämää koskettavia teemoja.

Väitetään, että jo 50-vuotiaana olisi hyvä aloittaa vanhuuteen varautuminen. Tänä vuonna aloitetun kehittämishankkeen Vanheneminen.fi Lausvaara nostaa esiin ajankohtaisena. Hankkeen tarkoitus on kannustaa hyvän vanhuuden omaehtoi-seen varautumiseen hyvissä ajoin. Kolme vuotta kestävässä hankkeessa kiinnitetään huomio terveellisiin elintapoihin, hyvään toimintakykyyn ja sosiaalisten suhteiden

tärkeyteen: siis kokonaisvaltaiseen henki-sen ja fyysisen toimintakyvyn säilymiseen ja ylläpitoon.

Hankkeessa annetaan myös neuvoja ta-loudellisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin, jos ajatuksissa on edunvalvontavaltuutuksen laatiminen tai omakotitalon realisointi. Jos omaisuus on kiinni talossa ja koti sijaitsee alueella, jossa on vaikea saada isoa asuntoa kaupaksi, on hyvä lähteä ajoissa voimava-rojen vielä salliessa pohtimaan myymistä.

- On harmillista, jos juuttuu tilanteeseen ettei voi tehdä valintaa siitä missä haluaisi asua, kun asuntoa ei saa kaupaksi. Tämä on laajemminkin tunnistettu riski, josta muun muassa Hypoteekkiyhdistys on jo pitkään varoitellut, Lausvaara kertoo.

Hanke kokoaa materiaalia niin yksityis-henkilöiden tarpeisiin kuin ammattilaisille.

- Toimintaa ja keinoja on olemassa meillä täällä Suomessa paljon, kun vain tieto on jokaisen löydettävissä. Täytyy kuitenkin muistaa, että varautumisen täytyy tapahtua myös yhteiskunnan tasolla, kun syntyvyys heikkenee ja työssäkäyvien osuus vähenee. Vuonna 2030 Suomessa on arvioitu elävän 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta, kun nyt luku on 1,2 miljoonaa, Lausvaara pohtii.

Lausvaara haluaa korostaa, että vaikka vanhuuteen on syytä varautua, sitä ei pidä kokea yhteiskunnan tasollakaan rasitteena.

- Vanhuus ei ole taakka, vaan hyvä ikä. Ikäihmisillä on valtavasti annettavaa. He ovat elämäntyöstä tehneet ja rakentaneet tämän Suomen, jossa voidaan eri mittareilla katsottuna paremmin kuin koskaan aiem-min. Heillä on elämäntarinaa ja kokemusta

Vanhustyön keskusliitto (VTKL) on laaja-alainen vanhusten hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta edistävä keskusjärjestö. Jäsenjärjestöjä liitolla on 330 ja Lahden vanhusten asuntosäätiö on näistä yksi.

Vanhustyön keskusliitto -Arvokas vanhuus

on ihmisoikeus

7

”Vanhuus ei ole taakka, vaan hyvä ikä. Ikäihmisillä on valtavasti annettavaa. He ovat elämäntyönsä tehneet ja rakentaneet tämän Suomen.”

jaettavaksi nuoremmille sukupolville, he toimivat lapsiperheiden apuna ja luotta-mustehtävissä, vertaistukena lähimmäisille, ja ovat merkittävä kuluttajaryhmä elinkei-noelämän kannalta. Mielestäni vanhukset ansaitsevat arvostuksen, Lausvaara pohtii.

Yksinäisestä ystäväksiSosiaalisten suhteiden määrä ja laatu on

merkittävä osa ikäihmisen hyvinvointia. Karkeasti ottaen tiedetään, että joka kol-mas vanhus kokee potevansa yksinäisyyttä ainakin ajoittain. Heistä 10% kertoo kertoo, että yksinäisyys on jatkuvaa.

- Se on todella surullista, Lausvaara sanoo. Yksi keino yksinäisyyden lievittä-miseen on ollut ystäväpiiritoiminta. Meillä on n. 900 koulutettua ystäväpiirin ohjaajaa

ympäri Suomea. Olemme tavoittaneet noin 9000 vanhusta ystäväpiirin avulla. Ystävä-piirit leviävät edelleen maassamme, ja nyt olemme ottamassa uutta harppausta, kun lähdemme kokeilemaan internetin kautta toimivaa e-ystäväpiiriä Porin suunnalla. Se voi olla hyvä ratkaisu pienillä paikkakunnilla ja taajamien ulkopuolella, joissa välimatkat ovat pitkiä.

8

Lausvaara puhuu osallisuuden tunteen tärkeydestä. Osallisuuden mahdollisuuksia voidaan lisätä myös tietotekniikan ja sosi-aalisen median avulla. SeniorSurf-toiminta aktivoi verkon kautta tapahtuvaan sosi-aaliseen toimintaan. Sosiaaliseen kanssa-käymiseen virikkeellistävän toiminnan vai-kuttavuudesta on saatu hyvää palautetta.

- Saamme tuloksista ja osallistujamääristä nähdä, että tämä ei ole mitään puuhastelua, vaan yhteiskunnallisesti merkittävää toimin-taa. Kun teemme tätä toimintaa STEA:n kanavoimana, Veikkauksen rahoilla, on vastuu tietysti suuri.

Teknologiaratkaisuista helpotusta arkeenTeknologiaratkaisut, digitaalisuus ja robotiikka puhuttavat vanhusalalla pal-jon. Ne herättävät ristiriitaisia tunteita ja argumentteja. Digitaalisesti avustettu työvoima nähdään toisaalta mahdollisuu-tena ja toisaalta pelottavana tai outona. Lausvaaran mukaan teknologiaratkaisujen mahdollisuuksien tunnistamisessa ollaan vasta alussa. Koneiden vallankumoukses-

takin puhutaan, mutta pitää muistaa, että robotit ohjelmoi aina ihminen.

- Tietenkään teknologia ei koskaan kor-vaa inhimillistä vuorovaikutusta vanhusten palvelussa. Mutta voisi ajatella, että robo-teille annettaisiin raskaat ja yksitoikkoiset rutiinit. Parin vuoden takaiset tutkimus-tulokset osoittavat, että jos vanhustyössä otettaisiin täysipainoisesti käyttöön se teknologia joka on jo olemassa, säästet-täisiin hoitajien työssä aikaa kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen, Lausvaara kertoo.

Tällä hetkellä arvioidaan, että hoitajien viisipäiväisestä työviikosta kolme päivää on suoraa asiakastyötä vanhuksen kanssa. Jos kaikki olemassa oleva teknologia olisi mukana, saataisiin suoraan asiakastyö-hön yksi päivä lisää. Silloin arjen askareita toimittaisivat hoitajien apuna esimerkiksi hoivarobotit Pepper ja Paro, hygieniarobotti Poseidon sekä kuljetusrobotti.

- Emme voi sivuuttaa tällaista mahdol-lisuutta. Aihetta pitäisi tutkia ja lähteä rohkeasti kokeilemaan, Lausvaara visioi.

Uusiin tuuliin varaudutaan järjestökentälläSote-uudistus puhuttaa myös järjestö-maailmassa.

- Uudistus tarvitaan, jotta sotepalvelut olisivat vahvemmilla hartioilla. Nyt jäsen-järjestöjen kannalta asiakassetelit ja henkilö-kohtainen budjetti voivat olla mahdollisuus siihen, että jos asiakas itse saa valita mihin palveluntuottajalle menee, järjestöillä on silloin paljon annettavaa. Järjestöjen haaste on ottaa haltuun liiketoimintaosaaminen ja markkinointi. Niitä voi oppia ja niissä kannattaisi tehdä yhteistyötä järjestöjen kesken, Lausvaara toteaa.

Toinen puhuttava aihe on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli Hyte, joka on kuntien ja maakuntien vastuulla.

- On työn alla, miten järjestöt ase-moituvat suhteessa siihen. Tuija Braxin taannoinen raportti oli erittäin tärkeä ja päättäjiä havahduttava. Maassamme ei ole varaa menettää järjestöjen vapaaehtoistyö-tä eikä palvelutuotantoa. Sitä on tehty ja kehitetty yli 100 vuotta. Toiminnan lähtö-kohta on ollut nimenomaan asiakastarve

ja kaikki se hyvä tuntemus erilaisten asiakasryhmien erityistilanteista. Se on ollut pitkän kokemuksen

tulosta, Lausvaara kertoo.Vanhustyön keskusliitto tekee sisarjär-

jestöjensä Vallin ja Ikäinstituutin kanssa yhteistyötä.

- Täydennämme toisiamme omien eri-koisosaamisalueittemme kautta. Järjestö-jen palvelutoiminnan elinvoima on kuitenkin haaste, johon tulemme kiinnittämään tulevien vuosien aikana paljon huomiota.

Tulevaisuuden asuminen mahdollisuuksia täynnäLausvaara on ehtinyt todeta vanhustyön kentässä tuulettamista vaativia rakenteita ja malleja, sekä paljon mahdollisuuksia.

- Maassamme on tehty hienoa työtä laitostumisen purkamisen eteen. On hieno periaate, että ihmiset voisivat elää ja vanheta kotona. Pitäisi kuitenkin ensi-sijaisesti muistaa, että ikäihmiset täytyisi saada pysymään niin hyväkuntoisina, että he pärjäävät kotona. Nyt olemme tilantees-sa, että hyvin huonokuntoinenkin saattaa asua yksin. Joskus tulee ilmi tapauksia,

että vanhus on ikään kuin heitteillä, kun kotihoidon resurssit eivät ole pystyneet tarjoamaan riittäävästi tukea ja palvelua. Tuettu asuminen palvelutalossa voisi tällöin olla turvallisempi ja yhteiskunnalle edullisempi ratkaisu. Kotihoidossa matka-aikoihin kuluu paljon arvokkaita resursseja. Tarvitsisimme monimuotoisia ratkaisuja perinteisten rinnalle: perhehoito, omais-hoidon tukeminen ja kaikki yhteisölliset asumisratkaisut ovat teemoja, joihin meidän pitäisi kiireesti tarttua, Lausvaara pohtii.

- Monimuotoisen asumisen konseptit, kuten palvelukorttelit, ovat yleistymässä Suomessa. Kortteliin voisi muuttaa asu-maan kun on vielä hyvässä kunnossa. Kun kunto heikkenee, palvelu taipuisi ihmisen tarpeen mukaan aina ympärivuorokautiseen hoivaan asti. Palvelukortteleissa vaikuttaisi asukaskoordinaattori tai asukastoiminnan ohjaaja, joka olisi asukkaita varten. Hänen ei tarvitse olla sotealan ammattilainen, vaan ihminen jolla on aikaa pitää huolta siitä, että yhteisöllinen ja kaikille sopiva kanssakäy-minen toimii. Ihmisillä on erilaiset toiveet siitä, mikä on sopivanlaista yhteisöllisyyttä. Rauhaa ja ja jokaisen yksityisyyttä pitäisi kunnioittaa. Siksi on hyvä, että mukana on yksi henkilö, jolla on käsitys yhteisön kokonaistilanteesta. Yhteisöllisen asumisen toimintamalli luodaan proaktiivisesti, jo ennen kuin muutetaan sisään. Tulevien asukkaiden kesken suunnitellaan, millaisia yhteistiloja esimerkiksi halutaan ja miten rakennetaan yhteinen toiminta, Lausvaara visioi.

Toisena asumisen trendinä Lausvaara nostaa esiin hybriditaloasumisen, josta on olemassa jo hyviä kokemuksia myös Lah-dessa. Hybriditaloasuminen tulee jatkossa olemaan vielä vahvemmin pinnalla. Niissä pariskunnasta toinen saattaa tarvita tehos-tettua palveluasumista, kun taas toinen vielä pystyy asumaan tavallisessa kodissa. Samassa kiinteistössä asuminen parantaa osapuolten elämänlaatua ja vähentää yk-sinäisyyden kokemista ja syrjäytymisen riskiä.

Tällaisissa toteutuvissa kokonaisval-taisesti ikäihmisen hyvinvointia, tarpeita ja toiveita tukevassa asumisratkaisussa kiteytyy myös Vanhustyön keskusliiton toiminnan yksi keskeinen arvo: arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina.

Teksti ja kuva: Hanna-Sisko Onnela

asiantuntija kertoo

Kun peliin jää koukkuun

Teksti ja kuvat: Hanna-Sisko Onnela

9

SUOMALAISET PELAAVAT vuosittain arviolta noin 200 miljoonaa euroa ulko-maisten peliyhtiöiden pussiin. Veikkauk-sen peleihin hävittiin viime vuonna 1,8 miljardia euroa. Veikkauksen vastuullisen rahapelaamisen päällikkö Hannu Rinkinen tuntee hyvin rahapelaamisen kentän ja sii-hen liittyvät riskit. Hänen työnkuvaansa kuuluu rahapelaamisen vastuullisuuden kehittäminen ja seuranta sekä yhteistyö yliopiston, virkamiesten ja median kans-sa. Yksi Rinkisen tehtävistä on olla tiiviisti mukana tutkimuksissa, joissa kartoitetaan rahapelaajien käyttäytymistä.

- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt rahapelaamisesta väestötutkimuksia vuodesta 2003 alkaen. Vuosien aikana peli-tarjonta on muuttunut ja lisääntynyt, saaden uudenlaisia muotoja, Rinkinen kertoo.

THL:n vuonna 2015 tekemän tutki-muksen mukaan todennäköinen rahape-liriippuvuus on väestön määrästä 1,3%. Ongelmaisten yhteenlaskettu määrä, sisältäen vakavasti peliriippuvaiset on 124 000. Ikäihmisten osuudesta voi tehdä vain arvioita, koska virallista tutkimusmate-riaalia ei ole. Väestötutkimusten perusteella kuitenkin näyttäisi, että ongelmapelaajien

osuus pienenee iän myötä. Haitaksi asti pelaavia iäkkäitä auttavan puhelimen Peluurin mukaan valtaosa on ajautunut ongelmapelaamiseen nimenomaan raha-automaateilla. Nettipelaaminen ei ole ainakaan vielä saavuttanut ikäihmisiä.

Päivä raha-automaatilla äkkirikastumisen toivossa- Yleinen mielikuva on, että siellä ne eläke-läiset pelaavat viimeisiä rahojaan lähikaupan raha-automaateilla. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Pelaamisesta suuri osa ta-pahtuu muualla kuin kauppojen auloissa, pubeissa ja huoltamoilla. Suuri osa pelaami-sesta tapahtuu netissä ja nuorten miesten toimesta, Rinkinen tietää.

Kuva raha-automaatilla karvahattu päässä pelaavasta ikäihmisestä on tuttu myös Sininauhaliiton tieto- ja tukipiste Tiltin koordinaattorille Jenni Kämpille.

- Kyllä ikäihmiset pelaavat nimenomaan kivijalassa eli markettien raha-automaateilla. Joitain kiinnostaa kokeilla uusia automaat-tipelejä, toiset pelaavat vanhoja tuttuja. Oman lisänsä pelaamiseen tuovat raapu-tusarvat ja Lotto.

- Peluuriin soittavat toisinaan myös

huolestuneet sukulaiset, jotka kertovat kaupan raha-automaatille nauliutuneesta iäkkäästä omaisesta. Henkilö voi olla sairas, ja lääkkeetkin jäävät pelin hurmoksessa ot-tamatta. Ajantaju voi olla niin hämärtynyt pelatessa, että niin vessahätä, nälkä kuin kivutkin unohtuvat, Kämppi kertoo.

Polku addiktioonTutkimusten mukaan rahapelejä pelaa-vat suhteellisesti eniten vähävaraiset. Peluurissa saatu kokemus on, että moni iäkäs, pientä eläkettä saava ihminen pelaa nimenomaan voittojen toivossa. Pelaa-misen motiivina voi olla se, että toivotaan voiton tuovan vähän helpotusta niukkaan talouteen tai lisärahaa pienen eläkkeen rinnalle. Lisäksi voidaan toivoa seuraavan pelin voiton kuittaavan aiempiin peleihin menneet tappiot. Pikavipillä tai muulla lainalla saatetaan maksaa kuluja, jotka ovat jääneet peleihin menneiden rahojen vuoksi maksamatta. Kun pelaamisen mo-tiivi vaihtuu voittojen sijaan tappioiden aiheuttamien velkojen maksamiseen, ollaan jo ongelman äärellä.

Hannu Rinkisellä on käsitys siitä, miten ihminen jää pelaamiseen koukkuun.

Valtaosa rahapelien pelaajista viettää normaalia elämää. Joillekin pelaaminen on elämänlaatua ja taloutta kuormittava ongelma. Veikkauksen vastuullisen pelaamisen päällikkö Hannu Rinkinen ja Sininauhaliiton tieto- ja tukipiste Tiltin koordinaattori Jenni Kämppi tuntevat riippuvuuden syntymekanismin.

Sininauhaliiton tieto- ja tukipiste Tiltin koordinaattori Jenni Kämppi tuntee rahapeliriippuvaisten haasteet.

asiantuntija kertoo

- On kyse sopivasta palkinnon saamisen ja pettymyksen välisestä suhteesta. Tähän hyvä peli perustuu, oli sitten kyse raha-pelistä tai viihdepelistä. Peli saa ihmisen uskomaan, että voitto voi häämöttää jo seuraavan siirron takana. Etenkin nuoret miehet kuvittelevat, että on olemassa joku koodi tai ratkaisu, jonka selvitettyään he pääsevät suuriin voittoihin käsiksi. Ei kui-tenkaan ole mitään kaavaa tai salaisuutta, millä voisit pärjätä paremmin raha-auto-maattipelissä, Lotossa tai Bingossa. Kyse on puhtaasti tuurista, Rinkinen kertoo.

Millaiset pelit sitten altistavat? Jenni

10

Kämpille on tullut tutuksi riippuvuuden syntymekaniikka.

- Peli, jossa on tiheä voitonmaksusuhde tai arvontasykli, koukuttaa. Jos voittoa ei tule, voi saman tien tehdä uuden pelin. Pe-laaja ajattelee, että kokeilenpa vielä kerran kun ei tässä paljoa menetä. Ja kokeilen vielä toisen kerran, laitan isomman panoksen, kokeilen uudestaan sillä, tai kokeilen lukita monta linjaa, Kämppi kuvailee.

Lotto, joka arvotaan kerran viikossa, on vähemmän riskialtis koukuttaja, kun taas kerran päivässä arvottava Keno mahdol-listaa nopeamman uuden vedon lyönnin

ja suurempien summien menettämisen mahdollisuus kasvaa.

Peliriippuvuutta voi verrata epäterveel-lisesti syömiseen, tupakanpolttoon ja liialli-seen alkoholin käyttöön. Vaikka tiedämme, etteivät ne ole meille hyväksi, emme aina tee ratkaisuja niiden suhteen järjellä.

- Koska peliriippuvuus on tunnemaailman asia, järkisyihin vetoaminen ei välttämättä auta vaan paranemisprosesseihin päästään sisään ikävien tunteiden ja tunnekohtaa-misten kautta. Sanoisin, että todelliset muutokset pelaamisesta eroon pyrkivä käy läpi tunnetyöskentelyn avulla. Esimerkiksi puhumalla siitä, miltä läheisestä tuntuu se, kun pelaaja on pettänyt luottamuksen ja valehdellut, Kämppi pohtii.

Ongelmapelaamisen riskitekijöitäSekä tukipalveluissa että tutkimuksessa ha-vaitun perusteella erilaiset elämänkriisit, esi-merkiksi eläkkeelle jääminen, sairastuminen tai läheisen ihmisen menettäminen voivat myötävaikuttaa siihen, että pelaamisesta muodostuu ongelma ikäihmiselle.

- Nuorempien miesten ongelmapelaami-nen on usein sankaripelaamista, kun taas ikäihmisillä puhutaan pakopelaamisesta. Elämän tyhjää kohtaa paetaan raha-automaatille. Panokset voivat aluksi olla pieniä, mutta jossain kohti käsityskyky voi hämärtyä, Rinkinen kertoo.

Haastavan elämäntilanteen myötä toinen ongelmapelaamisen mahdollisuutta lisäävä tekijä on jokin muu riippuvuus.

- Peliriippuvaisista vain 30-40% on puh-taasti peliriippuvaisia. Muilla on eri asteisia riippuvuuksia. Etenkin raitistuva alkoholisti on hyvin altis ajautumaan peliriippuvaiseksi. Addiktio siirtyy seuraavaan kohteeseen. Karrikoiden voin kuulemani perusteella sanoa, että rakastuminen ja uskoon tulo voivat parantaa peliriippuvuudesta, Rinkinen sanoo.

Joidenkin ihmisten aivojen limbinen rata on rakentunut altistumaan riippuvuuksille muita herkemmin. Tutkimustulokset osoit-tavat, että näiden henkilöiden mielihyvää mittaavat dopamiinitasot reagoivat voimak-kaammin ”melkein voittoihin” kuin muilla koehenkilöillä. Parkinsonin tautia sairastavat

Veikkauksen vastuullisen rahapelaamisen päällikkö Hannu Rinkisen mukaan hyvä peli perustuu voittamisen ja häviämisen väliseen suhteeseen.

11

ovat erityisen alttiita riskipelaamiselle, koska heidän lääkityksensä vaikuttavat dopamii-nitasoihin.

- Tällaisen henkilön pelaamista täytyisi aivan erityisesti seurata. Lääkärit ovat jo tietoisia lääkkeiden ja riskipelaamisen yh-teyydestä, mutta asiaan pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota, Rinkinen kertoo.

Pelaajan tuntomerkitUsein peliriippuvuuden mahdollisuus nou-see mieleen ennen ongelmapelaajaa tämän läheiselle. Jos arjen asiat jäävät hoitamatta, rahat tuntuvat olevan aina lopussa eikä henkilö osaa selittää miksi, jos sovittuihin tapaamisiin jätetään tulematta ja peruste-luiksi saa outoja selityksiä, on syytä epäillä että jokin on hullusti.

- Tällöin asian voi ottaa läheisen kanssa reilusti ja rauhallisesti puheeksi. Voi kysyä, että minkälaisia pelejä pelaat, mistä sinä pidät? Syyttämistä välttämällä ja neutraalisti keskustellen voi saada selville ongelman laajuutta. Henkilö ei välttämättä edes itse hahmota tekevänsä mitään haitallista tai hän voi uskotella sekä itselleen että muille että pelaaminen on normaalin rajoissa. Tällöin voi pyytää nähtäväksi henkilön tiliotteen. Mikäli hän suuttuu, on jo hyvä syy epäillä peliongelmaa, Kämppi kertoo.

Läheisen peliongelmaa epäilevän omaisia Jenni Kämppi kannustaa ottamaan yhteyttä Peluuriin. Asiaan perehtyneiden ammatti-laisten kanssa voidaan yhdessä miettiä, mitä asialle olisi tehtävissä. Peluurista saa myös neuvoja, miten voisi suojata itseään ja omaa taloutta, mikäli pelaaja on esimerkiksi oma kumppani. Usein asiat lähtevät ratkeamaan ja paraneminen voi alkaa, kun pelaaja itse myöntää ongelman.

- Viime kädessä tilanne on pelaajan käsis-sä. Hänen itsensä on ymmärrettävä, että hänen toimintansa tuottaa läheisille surua ja tuskaa, Kämppi toteaa.

Apua on tarjollaPeliriippuvaisille saatavilla oleva apu vaih-telee alueittain paljon. Mitä pienemmällä paikkakunnalla asuu, sitä vaikeampi voi olla hakeutua avun piiriin. Lääkärille tai terveyskeskuksen hoitajalle koetaan han-kalaksi ongelmasta kertominen. Kynnystä

hakeutua avun piiriin lisää myös se, että peliriippuvaisten ongelmia hoidetaan A-klinikoilla; ei haluta leimautua kuuluvaksi alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien kans-sa samaan porukkaan. Näiden kynnysten vuoksi ongelma pääsee usein riistäytymään pahemmin käsistä.

- Nykyään tietoa on jo paljon saatavilla. Ihmiset osaavat aika hyvin jo soittaa Peluu-riin. Haastattelemme soittajaa ja koetamme etsiä hänelle paikallisia tukipalveluita. Apu voi olla sopivan hoitotahon etsimistä tai tuen löytämistä arkeen ja raha-asioihin, diako-nia- tai sosiaalityöntekijän tapaaminen tai yhteydenotto velkaneuvontaan. Käymme keskustellen läpi henkilön tilannetta. Usein jo se, että soittaessaan henkilö saa ymmärryk-sen, ettei hän ole asian kanssa yksin, on iso apu ongelman kanssa alkuun pääsemiseksi.

Peliriippuvuudesta toipuvan ikäihmisen suurin suru on usein se, että aikaa ei välttä-mättä ole enää kauheasti jäljellä, eikä velkoja saa maksettua oman elinajan aikana. Sur-raan sitä, ettei saatukaan säästettyä lapsille ja lapsenlapsille.

- Näihin raskaisiin ajatuksiin voi saada tukea ja ymmärrystä vertaistukiryhmistä, joissa omasta tilanteestaan saa puhua muiden samaa kokeneiden kanssa. Myös toiminnallisista vertaisryhmistä on hyviä kokemuksia. Niissä keskustellaan omasta tilanteesta yhdessä tekemisen rinnalla: lai-tetaan ruokaa, kahvitellaan, käydään ilmais-retkillä ja taidenäyttelyssä tai järjestetään vaikka levyraati, Kämppi kertoo.

Peliriippuvuudesta paraneminen on joskus pitkä prosessi, ja jokaisella polku on hieman erilainen.

- Paraneminen vaatii rauhassa ajan kanssa oman pään ja tilanteen selvittelyä. Osalla eteneminen käy hitaasti ja takapakkejakin tulee, mutta näissäkin tapauksissa moni sanoo repsahduksen sattuessa, että siitä on aina vain asteittain helpompi palautua normaalin elämän piiriin. Että eihän minun näin pitänyt tehdä. Toivoa siis on, Kämppi miettii.

Lainsäädännöstä vipuvartta peliongelmaisten tukemiseen- Uuden sukupolven eläköityminen välillä mietityttää. Nyt työelämässä olevat, eläke-

ikää lähestyvät ihmiset ovat vahvasti muka-na digiajassa ja osaavat käyttää tietokonetta ja älypuhelimia.

Nykyään vanhuusikä ja liikuntakyvyn heikkeneminen ovat syitä, joiden vuoksi ikäihmisten pääsy raha-automaateille on rajallista. Tulevaisuudessa odottaa kuitenkin uusi koukutus, kun pelit ovat parin klikkauk-sen päässä netin välityksellä myös kotona. Näkisin, että jossain kohtaa on lähdettävä kehittämään ihmisten luokse vietävää pe-liongelman tukea, Kämppi kertoo.

- Joskus on myös käyty keskustelua, pi-täisikö joillekin peleille asettaa yläikärajoja. Peliriippuvaisia ajatellen arkiympäristössä pitäisi järjestää myös asiointimahdollisuuksia paikkoihin, missä ei olisi peliautomaatteja, Kämppi miettii.

Veikkauksen Hannu Rinkisellä on uutisia tulevaisuudesta. Vuoden 2022 alusta on arpajaislakiin tulossa muutos, jonka jälkeen jokaisen pelaajan täytyy tunnistautua. Halu-tessaan henkilö voi luoda itselleen pelikiellon ja näin välttyä houkutuksilta ohittaessaan minkä tahansa Suomessa sijaitsevasta 18 600 raha-automaatista. Myöhemmin mi-nisteriön päätettäväksi tulee, millaisia muita pelirajoituksia automaatteihin asennetaan.

- Tämä tulee muuttamaan pelikentän kokonaan. On totuttu siihen, että raha-automaatit ovat aina auki silloin kuin kau-patkin. Monelta riippuvaiselta jää siksi ruoat ostamatta, kun hän ei kykene menemään kauppaan ohittamatta pelikonetta. Nyt tähän ongelmaan saadaan selkeää, konk-reettista apua. Vielä on vain etsittävä tek-niikkaan muotoja, jotka tekevät pelaamisen yhä vaivattomaksi tavalliselle satunnaispe-laajalle, jolle pelaaminen ei ole ongelma, Rinkinen päättää.

Peluurin auttava puhelin 0800 100 101maksuton,

avoinna ark. 12–18

www.peluuri.fi

12

säätiön väki

Säätiön uusi asuntosihteeri

Paula Karimäki

Teksti ja kuva: Hanna-Sisko Onnela

PAULA KARIMÄKI ALOITTI työsken-telyn säätiön palveluksessa Lounaskahvila Lepolan ravintolapäällikkönä vuoden 2016 tammikuussa. Elämä vei pitkään ravin-tola-alalla työskennelleen Paulan aivan uusille urille, kun kesällä 2016 tapahtunut tapaturma vammautti hänen kättään niin merkittävästi, etteivät keittiötyöt enää onnistuneet. Onneksi säätiön hallinnosta löytyi Paulalle muita töitä. Paula suoritti Markkinointi-instituutissa kirjanpitäjän tutkinnon ja Kiinkossa vuokravalvojan tut-kinnon, ja tämän vuoden elokuusta lähtien hän on toiminut säätiön asuntosihteerinä.

Paula ehti työskennellä ravintola-alalla yli 30 vuotta niin kokkina kuin esimies-tehtävissä ravintola-, ravitsemis- ja kah-vilapäällikkönä. Opettajaopintojen jälkeen hän toimi nuorten työhön valmentajana ja tehden opettajan työtä Hyvinkään Hyriassa.

- Ravintolamaailmaa on välillä ikävä. Kun aikanaan aloitin, tykästyin alaan heti. Mi-nulle ominta aluetta työssä on se, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Koen olevani ennen kaikkea asiakaspalvelija. Sitä saan onnekseni olla myös tässä nykyisessä tehtävässäni, Paula hymyilee.

Täyttä arkea mieleisessä työssäPaula kohtaa asuntosihteerin toimessa monenlaisia tilanteita. Tyypillinen aamu

alkaa sähköpostien lukemisella ja sovittu-jen tapaamisten valmistelulla. Työpäivä kuluu aamupäivällä asiakaspalvelussa ihmisiä kohdaten. Työ tuntuu merkityk-selliseltä.

- Erityisiä hetkiä ovat minulle ne, kun saan asunnon hakijoilta ja asiakkailta hyvin reilusti ja rehellisesti palautetta. Minun huoneessani on lupa puhua asioista avoi-mesti. Keskustelut jäävät minun taakseni salassapitovelvollisuuden vuoksi. Nuo hetket aina kannustavat työn tekemiseen.

Työstään pitävä Paula uskoo tekevänsä pitkään asuntosihteerin työtä. Yhteistyö muun henkilökunnan kanssa toimii.

- Meillä on täällä selkeä työnjako. Minä hoidan sopimuksiin liittyvät asiat ja asukas- ohjaajat vaikuttavat vahvasti asukkaiden arjessa. Isännöitsijä ja kiinteistönhoitajat taas tietävät asunnoista ja kiinteistöistä. Meidän kolmen tahon vuorovaikutuksessa asiakkaan tilanteen hahmottaminen onnis-tuu kokonaisvaltaisemmin, Paula kertoo.

Haastavaksi työssään Paula kokee sen, ettei asukkaiden kanssa ole vielä yhteis-tä historiaa. Uusien asioiden opettelun lisäksi asukkaisiin tutustuminen on oma sarkansa. Muiden kokemus auttaa asiassa paljon ja Paula onkin paljon tekemisissä asukasohjaajien kanssa, sillä he tuntevat jo asukkaat ja talojen toiminnan. Asukas-ohjaaja Mari Kokon viereisen huoneen ovi käy tiuhaan tahtiin neuvoa kysellessä.

Asuttamisessa kokonais- valtainen tilanne ratkaiseeAsuntosihteerin tehtävistä merkittävimpiä on asukasvalintojen teko. Painavia perustei-ta valintaan on useita. -Jos vointi ja liikkumiskyky ovat heikenty-neet, eikä oman asunnon varustelu vastaa tarpeisiin, on siitä syytä mainita hakemuk-sessa, Paula kertoo.

Ikääntyminen mietityttääSyksyn aikana Paula on oivaltanut ja ilahtu-nut siitä, että yli 50-vuotiaanakin voi oppia asioita.

- Ei ikä ole este uusien asioiden opetteluun. Joka päivä meillä on mahdollisuus oppia lisää. Mottoni onkin, että kun asenne on kohdillaan, niin sillä pääsee jo aika pitkälle, Paula miettii.

Paulaa mietityttää ihmisten vanhenemi-

Asiakaspalvelu on minun juttuni

13

nen. Hän toivoisi että kaikilla olisi helppo ja hyvä loppuelämä, ilman huolta toimeen-tulosta ja perustarpeiden täyttymisestä ja ettei ihan tavallisista asioista tarvitsisi enää korkeassa iässä taistella.

- Minulla on huoli ikäihmisten pärjäämi-sestä tässä yhteiskunnassa. Mutta onneksi vanhustyön kentällä tapahtuu kaiken aikaa hyviäkin asioita, Paula miettii.

Erityisesti tulevaisuutta saavat ajatte-lemaan Paulan kuusi lastenlasta ja heidän aikuisuutensa näkymät. Rovaniemeltä ko-toisin olevan Paulan jälkikasvu asuu Lahden seudulla, Espoossa, Pirkanmaalla, Seinäjoella ja Sodankylässä.

- Vielä mekin mieheni kanssa joskus poh-

joiseen muutetaan. Siellä ovat jo kaikki muut, sillä sisarusparvestamme viisi muuta ovat palanneet maailmalta takaisin Rovaniemelle, Paula kertoo.

Juuret pohjoisessaPaulan äiti oli perheen vahva hahmo ja koos-sa pitävä voima, jota Paulan veljetkin vielä aikuisena mukisematta tottelivat. Paulan äiti oli kotoisin Pellosta Tornionjokilaaksosta ja puhui meänkieltä. Meänkieli on yhteis-nimitys Norrbottenin läänissä, Ruotsissa puhuttavista, suomen kielen peräpohjalaisiin murteisiin kuuluvista Jällivaaran murteista ja läntisistä Tornion murteista. Kieleen liit-tyy monta mukavaa ja hauskaa muistoa,

joista yksi sijoittuu Paulan lapsuuteen.Paulan äidin sisko Alli-täti asui Ruotsin

puolella Jällivaarassa ja siellä vieraillessa vietettiin aikaa mm. pelaten bingoa ja pyöräillen. Alli-täti oli tarkkana siitä, että tyttöjen pitää harjoitella ruotsia. Paula pyöräili päivisin serkkunsa Ellenin kanssa Alli-tädin luo tämän hoitaessa paikallisen postikonttorin palveluita. Yhtenä näistä monista yhdessä vietettyjen päivien illoista Alli-täti kysyi, mitä tytöt olivat päivänä aikana tehneet, ja Ellenin vastaus kuului:

- Noh, aamulla met lähimmä cyklaamaan. Otimma mukhaan smörgåsat ja läske-dryckit. Sitten met cyklasimma kioskille ja ostimma glassit!

Minun huoneessani on lupa puhua asioista avoimesti. Keskustelut jäävät minun taakseni salassapitovelvollisuuden vuoksi.

14

yksi meistä

Teksti: Päivi Salo kuvat: Hanna-Sisko Onnela, Veikko Korkan kotialbumi ja Mikko Korkka

VeikkoKorkka

VEIKKO KORKKA SYNTYI 1.4.1925 Karjalassa, Metsäpirtin pitäjässä, perheen neljästä lapsesta vanhimpana. Lapsuuden koti sijaitsi vain 700 metrin päässä valtakunnan rajalta ja Laatokan rantaan, jota mereksi kutsuttiin, oli matkaa kilometrin verran. Perhe eli pienviljelijän arkea. Kun isä oli Laatokalla kalastamassa, äiti teki tilan viljelytöitä, kuten leikkasi sirpillä viljaa. Lehmiä oli kaksi ja lisäksi muutama lammas. Maito ja voi saatiin siis ajan tapaan omasta talosta.

Veikolla oli viiden kilometrin koulumatka ja hän kulki sen jalan. Koulussa kaikilla oli omat eväät mukana. Kevättalvella, kun lehmät olivat ummessa, Veikolla oli koulussa eväänä pelkkää leipää. Köyhyydestä johtuen Veikko kulki paikatuissa vaatteissa ja koki sen käyvän itsetunnolleen. Koulu kuitenkin sujui ja keväällä 1939 Veikko sai kansakoulun päättötodistuksen hyvin arvosanoin. Naapurin isäntä Jussi Hämäläinen kutsui Veikkoa kesäksi taloonsa rengiksi ja tuolloin isäntä opetti Veikkoa ajamaan hevosta.

Talvisodan alettua rajakylät tyhjennettiin ja Korkan perhe muutti Pieksämäelle Naarajärven kylään. Isä oli sodassa ja haavoittui. Myöhemmin, 75-vuotiaana, hän menehtyi sodassa saamiinsa vammoihin. Välirauhan aikaan vuonna 1942 perhe siirrettiin Kauhajoelle. Veikko oli tuolloin 16-vuotias. Uudessa asuinpaikassa ei ollut töitä nuorille. Veikko ikätovereineen päättikin lähteä töihin Inariin, jossa oli tietyömaa.

Veikko muistaa hyvin sota-ajan. Jatkosodan alettua kesällä 1941 vanhoista ja nuorista muodostettiin linnoitusosasto neljä, joka oli päämajan alainen osasto. Veikko aloitti sotansa tässä osastossa 16-vuotiaana. Saksalainen vuoristoarmeijakunta tuli Norjasta ja linnoitusosasto alistettiin sille. Lapissa Petsamosta Murmanskiin päin luonto oli puutonta ja aukeata. Suomen rajan tuntumassa käytiin kovaa taistelua.Veikko asevelitovereineen näki, millainen on suojaton taistelukenttä. Nämä sodan muistot järkyttivät nuorta miestä ja tulivat mieliin vielä kauan sodan jälkeen.

Syksyllä Veikko pääsi lomalle. Hän menikin Kannakselle linnoitus-työmaalle, jossa rakennettiin parakkeja. Veikko toimi siellä komp-

paniapäällikön lähettinä. Vuonna 1941, kun Äänislinna vallattiin, rintaman etulinja oli Syvärissä. Veikolta kysyttiin, osaako hän ajaa hevosta ja Veikko vastasi, että muutahan hän ei osaakaan. Hyvää oli se, että hevosmiehenä hänen ei tarvinnut tehdä kuormaa, vaan ainoastaan ajaa hevosta.

Silloin rakennustyömaan väki asui Pitman kylässä, Syvärin varressa. Majapaikan vieressä oli 204 metriä leveä ponttonisilta, jota venäläiset öisin pommittivat. Aina päivän tullen silta korjattiin ja töitä jatkettiin Syvärin toisella puolella, idässä. Keväällä vuonna 1942, Veikon ollessa 17-vuotias, tuli Mannerheimiltä käsky, että kaikkien alle 18-vuotiaiden poikien on päästävä kotirintamalle, joten toukokuussa 1942 Veikko lähti kotiin Pohjanmaalle.

Vuonna 1943 Veikko aloitti aliupseerikoulun Lahdessa. Saman vuoden elokuussa tuli käsky, jossa koko koulu määrättiin maatalous-töihin Hälvälään. Muutamat saivat kuitenkin kuntoutuslomaa, yhtenä heistä Veikko. Tämä tunnustus kohotti nuoren miehen

15

itsetuntoa; Veikko huomasi, ettei hän niin huono taida ollakaan, vaan aivan hyvä. So-tilaskoulutus jatkui Lappeenrannassa, missä hän sai alikersantin natsat.

Ennen Lapin sotaa Veikko sai seitsemän vuorokauden pituisen loman. Hän lähti ka-verinsa kanssa kotiseudulleen Pohjanmaalle. Siellä nuoret miehet uusissa sotilaspuvuis-saan, ylpeänä uudesta arvostaan, natsat kiiltäen, menivät mikkelinpäivän elonkor-juujuhliin. Nuoret naiset katselivat komeita miehiä ihaillen. Veikko ja kaverinsa huoma-sivat kahden nuoren naisen tulevan juhliin ja hakivat heitä piiriin. Tuohon aikaan vallitsi tanssikielto ja juhlassa mentiin piirileikkiä. Illalla naiset saatettiin kotiin. Näistä naisista toinen oli Eila, Veikon tuleva puoliso.

Seuraavana päivänä oli naapurissa häät ja myös Eila tuli häihin. Häissä oli lupa tanssia ja Veikko hakikin Eilan tanssiin. ”Syyspihlajan alla” oli tuolloin uusi kappale ja siinä Eilan ja Veikon tanssiessa Eila kauniilla äänellään lauloi Veikon korvaan tätä kappaletta. Veikko oli myyty mies. Väliajalla mentiin kahville kanttiiniin, missä Veikon äiti oli kahvinkeittäjänä. Äiti nauroi hyväksyvästi. Eila kyseli Veikolta, kuka tuo naurava nainen on, johon Veikko vastasi sen olevan hänen äitinsä. Kotona äiti kysyi pojaltaan, että: ”Mist` sie poikani löysit noin kauniin tytön?” Tähän Veikko vastasi: ”tarttui vaatteisiin”. Loma loppui. Eila tuli saattamaan Veikkoa asemalle ja ehdotti, josko hän tulisikin saattamaan Seinäjoelle saakka.

Vuoden 1947 ensimmäisenä päivänä Veikko ilmoittautui pal-velukseen rajajääkäriksi RjP 1:een Imatran Immolassa. Immolan aikana sattui Veikon elämässä tärkeä, pitkävaikutteinen tapahtuma. Eräs hänen ystävistään kysyi, että: ”Tiedätkö, että Korpelan Eila

on kurssilla Rauhan sairaalassa?” Eihän Veikko sitä tiennyt, mutta ehkä vanha suola janotti, rohkaisi Veikon soittamaan Eilalle. Veikko kysyi Eilalta, oliko pitempiaikaista poikaystävää. Eila ilmoitti, ettei hänellä ollut. Veikko jatkoi, että: ”Sopisiko sinulle poikaystäväksi alikersantti Veikko Korkka?”. Sehän sopi ja siitä alkoi pariskunnan taival. Vuonna 1949 Veikko ja Eila vihittiin.

Molemmat valmistuivat ammattiin, Eila hoitajaksi ja Veikko kanta-aliupseeriksi. Veikon palveluspaikka oli Lahti. Pariskunta asui varuskunnassa 22 vuotta. Eila työskenteli sotilassairaalassa. Lapsia perheeseen syntyi tasaisin välein yhteensä kahdeksan: seitsemän poikaa ja yksi tyttö. Veikko on lapsistaan ylpeä, sillä lapset ovat kouluttautuneet pitkälle ja pärjänneet elämässään. Veikko kertoo, että vaimolla oli tapana joka ilta rukoilla perheen puolesta. Eila ja Veikko olivatkin sitä mieltä, että tämän takia perhe ja lapset voivat hyvin ja menestyvät elämässään. Veikko muistelee 92-vuotiaana edesmennyttä vaimoaan joka päivä, olihan Eila Veikon sanoin ”hyvä vaimo ja äiti ja taitava kaikella tavalla”. Eilan taiteellisuus on Veikon mukaan myös periytynyt lapsille.

Sotilaan ammatista Veikko jäi eläkkeelle 44-vuotiaana, mutta jatkoi työuraansa vielä 14 vuotta Askolla. Mieluisia harrastuksia veteraanien järjestötyön lisäksi ovat olleet metsästys ja kalas-tus. Veteraanityöstä Veikko on saanut Veteraaniliiton kultaisen ansioristin, joka koristaa tumman puvun rintaa. Veikko on myös Jääkäriprikaatin Killan ainaisjäsen. Kilta järjestää vuosittain Lapin sodan päättymisen muistopäivänä lipunnostotilaisuuden Kilpis-järvellä kolmen valtakunnan rajapyykillä, ja tähän tilaisuuteen Veikko on osallistunut jo 20 kertaa.

Tänä vuonna Veikko sai kutsunTasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja osallistui juhlaan poikansa Mikon kanssa.

Kuva Lapin sodan aikaisesta partiosta, jonka johtaja Veikko oli. Kuvassa keskellä seisovalla Veikolla roikkuu vyöllä kaksi munakäsikranaattia, ja kaikilla on aseistuksena Suomi-konepistoolit.

ihmisen elämää

16

JO USEAMPANA SYKSYNÄ ON Palvelukeskus Onnelanpolulla vieraillut Hollo ja Martta -kansantanssifestivaa-lin tanssiryhmä. Tällä kertaa esiintyi Tulpantchik -ryhmä, joka on kotoisin Kaspianmeren rannalta, Venäjän Kalmu-kiasta. Tällä tanssiryhmällä on ikää jo 25 vuotta ja se toimii maan kansallisbaletin lapsi- ja nuorisoryhmänä.

Tanssiryhmällä on keskeisessä ase-massa oman kulttuuriperinnön vaalimi-nen ja kehittäminen. Ryhmä on vieraillut

kerran aikaisemmin Suomessa ja tämän lisäksi monissa muissa maissa. Vaikka ryhmän tanssijat olivat hyvin nuoria, osa vielä aivan lapsia, ei tätä heidän tanssissaan huomannut. Esityksistä näki, että nuoret taitajat olivat omistau-tuneet tanssille ja vaativat koreografiat sujuivat hyvin. Ryhmän tanssiesitykset ja värikkäät, koristellut kansallispuvut toivat aasialaista tunnelmaa ja väriä Onnelanpolulle. Yleisöä Onnelanpolulle oli saapunut runsaasti.

Nuoret taitajat Kalmukiasta

”Oli pimeä kuulas ilma, tähdet tuikkivat taivaalla. Asuimme järven rannalla ja

jäälle oli tehty napakelkka. Me lapset me-nimme leikkimään napakelkalla ja äiti huu-

si meille: ”Menkäähän lapset saunaan!” Saunan jälkeen syötiin ja äiti tai mummo luki evankeliumin. Joku lapsista lauloi.

Tämä on ensimmäinen joulumuistoni.” -Aune

”Kyrönjoen jäälle oli pudonnut lentokone ja isommat veljet lähtivät sitä katsomaan.

Olin alle kuusivuotias ja lähdin veljien perään heidän vanhoilla suksillaan, jotka olivat tosi pitkät. Lunta oli paljon, enkä

päässyt pitkälle, vaan jäin suksien kanssa syvään lumeen ja itkuhan siinä tuli. Äitini huusi minulle, että tule pois sieltä. Kuusi-vuotiaana sain sitten ihan omat sukset ja

olinkin aina suksien päällä.” - Airi

”Kuusi roikkui katosta ja kuusta koristi oikeat kynttilät; näin ainakin naapurilla,

joilla oli vain yksi huone. Joululahjat olivat itse tehtyjä ja paras joululahja oli äidin

kutomat villakintaat.” -Eine

”Ennen joulua siivottiin koti perusteellisesti. Ruotsista saimme ison laatikollisen serkku-jen vanhoja vaatteita ja avasimme laatikon jouluaattona. Paras joululahjani oli kuiten-kin posliinikasvoinen Reetta-nukke” -Sirkka

”Tämä tapahtui isän ollessa sodassa. Vel-jeni oli 6-vuotias ja lähti naapurin pojan

kanssa hakemaan meille joulukuusta met-sästä. Kun he tulivat kuusen kanssa kotiin, sanoi äiti, että noin rumaa kuusta ei meille kyllä tuoda. Äiti lähti veljen kaveriksi kuu-sen hakuun ja he viipyivät koko iltapäivän. Kun he lopulta palasivat kotiin, toivat he

mukanaan kauniin kuusen.” -Aune

joulumuistojalapsuudesta

Asukkaiden

Näitä esityksiä on ollut mukava muistella syksyn pimeinä päivinä, lumen tuomaa valoisuutta odotellessa.

17

PALVELUKESKUS ONNELANPOLUN pääoven läheisyydessä on betoninen tu-kimuuri, joka oli asukkaiden mielestä liian väritön ja asukkaat toivoivat siihen piristystä maalauksella.

Alusta asti oli selvää, että tähän etsitään tekijäksi taiteilija, jolla on kokemusta yhtei-söllisestä tekemisestä. Onneksemme löysim-me paikallisen, lähellä Onnelantiellä asuvan Nelli Pennan. Palvelukeskus Onnelanpolun talo oli Nellille siis jo ennestään tuttu.

Nelli on opiskellut Lahdessa kuvataiteli-jaksi ja hän on jatkanut opiskeluaan Taidete-ollisessa korkeakoulussa, josta hän valmistui Taiteiden maisteriksi. Nelli on työskennellyt Tukevaporras-hankkeessa yhteisötaiteilija-na ja hän on kulttuuri- ja taideosuuskunta Vasteen jäsen.

Työn eteneminenAluksi pyysimme asukkaita kertomaan nä-kemyksiään ja toiveitaan muurin tulevasta ulkoasusta. Osa kertoi toiveistaan kuvina ja osa ideoista tuli tekstinä. Nämä toiveet välitettiin Nellille, joka teki luonnoksia ja aihioita asukkaiden kuvien ja toiveiden poh-jalta. Nellin tekemiä luonnoksia tarkasteltiin yhdessä asukkaiden ja henkilökunnan kanssa toukokuun loppupuolella. Luonnoksista asukkaat äänestivät ja näin saatiin selville useamman mielestä paras teos, jonka Nelli maalasi muuriin.

Maalaus tapahtui kesän aikana ja maa-lausta tehdessään sai taiteilija kuulla lisää toiveita, joista hän osan toteuttikin maalauk-seen, kuten pilvet. Tämä oli yhteisöllinen projekti, olihan taiteilijan seurana lähes aina joukko asukkaita. Nellille soitettiin musiikkia, hänen kanssaan keskusteltiin, laulettiin ja nautittiin kauniista kesäpäivistä, joita viime kesänä riitti kylliksi.

Taideteos valmistui ja avajaisia vietettiin asiaan kuuluvin juhlallisuuksin loppukesästä, yhdessä taiteilijan, asukkaiden ja henkilökun-nan sekä muutaman kutsuvieraan kanssa.

Yhteisöllinen taideteos Asukkaat saivat

osallistua muraalin

suunnitteluun

Tekstit: Mari Kokko, Päivi Salo ja Ulpu Ulmanenkuvat: Hanna-Sisko Onnela

Asukkaiden

Maalauksen julkistustilaisuudessa läänintaiteilija Elisa Lientola, säätiön toiminnanjohtaja Sanna Mäkinen ja taiteilija Nelli Penna kuuntelivat asukas Elina Virran ajatuksia maalauksesta.

Nelli Penna ja asukas Martti Puustinen muraalin äärellä.

ihmisen elämää

18

Wanhalle Herralle 25-vuotisonnittelutWanha Herra hyvä nimi, nuorena jo saatu.Nimi kertoo, paikka hyvä, toiminta ja laatu.

Varttuneille nuorillekin, tilas käyttöön annat.Monenlaiset nautinnot näin etehemme kannat.

Kutsuttuina maljan nostoon, synttäreihin meidät.Kutsujille kiitoksen myös esitämme teille.

Ohjelmasta, laulu soitto, kiitos myöskin teille.Helga, Jorma esitykset, jotka tuotte meille.

- Jalo Markki -

Näkyykö joulu ihmisten kasvoilta, näkyykö rakkaus sydämen, onko onni pysyvää, tämä kysymys mieleen jää.Ei kuninkaillemme ollut sijaa majatalossa. Olisiko nyt hotellin huoneisto saatavana punaisine mattoineen ja kynttilän valoineen.Muistuuko meillä, keskellä herkkujen, lapsi joulun, rakkaus ihmeinen.Katu on täynnä joulun valoja, löytyykö tähti Betlehemin niistä, vai hukkuuko kirkkaus sen maalliseen valoon, eikä loista edes majataloon.

- Sirkka Timofejeff -

Joulunäky

Lahden vanhusten asuntosäätiö osallistui Iloa Arkeen -tapahtumaan Trion kauppakeskuksessa 5.9.2018. Iloa Arkeen -pysäkit ovat avoi-mia kohtaamispaikkoja ikäihmisille ja niitä järjestettiin kahdeksassa kaupungissa ympäri Suomea. Juontajana Lahden tapahtumassa toimi Tuija Veirto YLE:ltä. Tapahtumassa keskustelemassa olivat mukana toiminnanjohtaja Virpi Dufva Valli ry:stä sekä Lahden vanhusneuvoston edustajia. Musiikillisesta puolesta vastasivat yhteisömuusikko Laura Kaartisen johdolla ikäihmisten Räpätit -kuoro, joka esitti itse sanoittamansa Lahti-räpin Lotilan koulun musiikkiluokka 6 B:n avustuksella.

Toiminnallisissa pisteissä olivat mukana tahot, jotka tekevät yh-teistyötä tapahtuman järjestäjän Lahden Lähimmäispalvelun Kiinni elämässä -projektin kanssa. Lahden vanhusten asuntosäätiö antaa tilojaan maksutta Lahden Lähimmäispalvelun ryhmien käyttöön.

Tapahtumassa Lahden vanhusten asuntosäätiön asukasohjaajat pohtivat osallistujien kanssa kysymystä ”Millainen on unelmieni koti?”. Vastaukset kirjattiin paperilapuille, joista koottiin muutama unelmien kerrostalo.

Iloa Arkeen!Kävijät saivat kertoa, millainen on unelmien koti. Näistä ajatuksista koottiin muutama unelmien kerrostalo.

Räpätit-kuoro iloisissa tunnelmissa esiintymisen jälkeen.Asukasohjaaja Mari Kokko kirjoitti ylös kotiunelmia.

19

Ristikko

Ristikon palautus 30.4.2019 mennessä asukasohjaajalle tai postitse asuntosäätiön toimistoon. Oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kolme kahvipakettia. Vain vastaamalla voit voittaa palkinnon!

Lastu 1/18 ristikon avainsanat olivat: tuolijumppaa ikäihmisille ja Onnelassa tanssittiin.Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvottiin kolme kahvipakettia.Onni suosi Marita Stafia Harjulankadulta, Leo Huotaria Harjulankadulta ja Irma Makkosta Laaksokadulta.

Lue lisää palveluistamme osoitteessa www.lvas.fi

LAHDEN VANHUSTEN ASUNTOSÄÄTIÖ srtarjoaa vuokra-asuntoja 55 vuotta täyttäneille, pysyvää eläkettä saaville ikäihmisille. Asuntoja voi hakea jatkuvasti ilman erillistä hakuaikaa ottamalla yhteyttä toimistoomme. Lisätietoa hakemi-sesta saat myös nettisivuiltamme www.lvas.fi

Laaksokatu 17, Lahtipalveluaika ma-pe klo 9.00-12.00asuntosihteeri puh. 03 876 7316

HYVÄÄ ASUMISTA JO YLI 50 VUOTTA

Säätiöltä haettavia asuntoja ikääntyneille

Hirsimetsäntie 64 35,0 - 48,0 41 443,92 - 608,81Huovilankatu 7 30,0 - 46,5 54 411,00 - 637,05Lepolankatu 14 A 46,0 20 586,27Lepolankatu 14 C 29,0 - 46,0 39 369,61 - 586,27Lepolankatu 14 D 29,0 - 46,0 35 369,61 - 586,27Lepolankatu 12 46,0 20 586,27Korkeakatu 2 31,0 - 44,0 54 442,85 - 628,57Elokatu 2 31,0 - 49,0 32 429,16 - 664,26Lautamiehenkatu 9 38,0 - 45,0 40 500,70 - 592,94Laaksokatu 15 40,0 - 54,5 40 559,92 - 829,65Laaksokatu 17 40,0 - 56,5 50 517,23 - 944,96Laaksokatu 21 40,0 - 56,5 41 559,92 - 790,90Laaksokatu 13 40,5 - 44,0 34 566,92 - 615,91Laaksokatu 19 Älytalo 30,0 - 47,0 36 442,12 - 692,66Sammonkatu 3 Puntari 37,0 - 52,0 29 523,63 - 735,91Harjulankatu 1 Onnelanpolku 24,0 - 73,5 130 310,19 - 1 006,76Anttilankatu 1 28,5 - 43,0 47 432,88 - 630,81

Koko/m2 kpl vuokra/kk