Viestejä Turunkristillisestä

opistosta

huhtikuu 2018

Kympiltä eväitä tulevaisuuteen

Nader Favakehi haki kymppiluo-kalle, koska keskiarvo ei vielä riit-tänyt lukioon. Vuoden aikana hä-nellä on noussut monet arvosanat jopa kaksi numeroa. – Kymppiluokalla on hyviä mah-dollisuuksia parantaa arvosanoja.

Kaikissa aineissa on mahdollisuus tehdä uusintakoe, jos ensimmäinen koe ei ole onnistunut, Nader kertoo. Hän haluaisi jatkaa lukion kautta liikunnanopettajaksi. Jasper Salo-nen pitää parhaana kymppiluokas-sa, että saa vuoden lisää miettimis-

aikaa, mikä ala oikeasti kiinnostaa itseään. Hänellä on suunnitelmissa hakea opiskelemaan logistiikkaa ja samalla suorittaa kaksoistutkinto.

Peruskoulun kertaustaKymppiluokalla opiskellaan päivä-opiskeluna perusopetuksen yhtei-siä oppiaineita: äidinkieltä ja kir-jallisuutta, ruotsia, englantia, ma-tematiikkaa, opinto-ohjausta, tieto- ja viestintätekniikkaa, katsomustie-toa, terveystietoa, biologiaa, maan-tietoa, fysiikkaa, kemiaa, historiaa ja yhteiskuntaoppia. Kolmen viikon TET-jakso tukee alan valintaa. Vuo-den aikana kerrataan 7. – 9. -luokki-en asioita ja siellä on mahdollisuus korottaa perusopetuksen arvosano-ja. Kymppiluokalta saa kuusi lisä-pistettä yhteishakuun, kun suorittaa koko lisäopetuksen oppimäärän eli 1100 tuntia.

– Opiskelu on kurssimuotois-ta ja joka viikko on erilainen luku-järjestys. Opiskeltavaa on sopivas-ti, vaikka välillä koulupäivät ovat-kin pitkiä. Opistolla on myös yh-teisiä, kaikkien ryhmien välisiä ta-pahtumia, kuten sählyturnaus, kan-sainvälisyyspäivä ja erilaiset juhlat, kertoo Nader.

Yksilöllistä ohjaustaJokaisen opiskelijan opinnot henki-lökohtaistetaan. – Ryhmänvastaa-va Sari käy jokaisen meidän kanssa

Kymppiluokalle voivat hakea pe-rusopetuksen päättötodistuksen vuonna 2018 tai 2017 saaneet. Voit hakea kymppiluokalle, vaikka olisit saanut opiskelupaikan am-matillisesta koulutuksesta tai lu-kiosta. Linjalle on sähköinen ha-ku 22.5.–24.7.2018 osoitteessa www.opintopolku.fi.

Minja Heikkilä opiskelee kolmatta vuotta lapsi- ja perhetyön pe-rustutkinnossa ja on ollut tyytyväinen alavalintaansa. Hänen mie-lestään koulutus on monipuolinen ja laaja ja siitä saa paljon eväi-tä työelämään. Ennen näitä opintoja hän opiskeli opiston kymppi-luokalla. Minjan mukaan kymppiluokalla on hyvät opettajat, jotka oikeasti haluavat auttaa jokaista yksilöllisesti. Opiskelumotivaatio pysyy myös korkealla, kun ryhmässä on hyvä yhteishenki.

Kansanopistossa opiskelijat pääsevät osallistumaan monenlaiseen puuhaan. Jasper Salonen (vas.), Ann-Sophie Hotanen ja Nader

Favakehi poseerasivat opiston koulutusesitettä varten syksyllä 2017.

henkilökohtaisia keskusteluja opin-noista. Opettajilla on enemmän ai-kaa jutella kaikkien kanssa kuin peruskoulussa. Opiskelu on paljon vapaampaa kuin peruskoulussa. It-se on vastuussa enemmän omis-ta opinnoistaan, Nader sanoo. Jas-perin mukaan opisto on viihtyisä ja monikulttuurinen kouluympäris-tö, missä voi oppia paljon erilaisista kulttuureista ja ihmisistä. Nader ke-huu lisäksi, että opistolla on parhaat kouluruoat, mitkä hän tietää.

Hyvä oppimisilmapiiriSari Kivilahti-Mäkelä on ollut jo kymmenen vuoden ajan kymp-piluokan ryhmänvastaavana. Hä-nen mielestään kymppiluokka an-taa opiskelijalle uuden mahdolli-

suuden uudessa oppimisympäris-tössä, jossa on mahdollista muuttaa peruskoulun tapoja ja arvosanoja. Eräällä tavalla opiskelija voi aloit-taa puhtaalta pöydältä ilman van-hoja rooleja ja tapoja. Sari on läs-nä ja helposti saavutettavissa opis-kelijoille ja hän kannustaa opiske-lijoita positiivisesti eteenpäin. Hy-vällä ryhmähengellä pystyy pitä-mään leppoisan ja motivoidun op-pimisilmapiirin.

– Nuorten kanssa on mukava työskennellä. Yritän jatkuvasti kek-siä erilaisia keinoja, miten saisin opiskelijoita paremmin motivoitua. On hienoa huomata, miten vuoden aikana monilla opiskelijoilla jatko-suunnitelma on selkiytynyt ja todis-tus on parantunut, sanoo Sari.

Teksti: Niina HeikkiläKuvat: Janne Peltonen

Kympillä saa vuoden aikaa miettiä jatko-opintoja ja se antaa mahdollisuuden korottaa perusopetuksen arvosanoja. Uudessa oppimisympäristössä on mah-dollisuus muutokseen. Vuoden aikana opitaan ai-kuisoppilaitoksessa itsenäisyyttä ja vastuullisuutta, parannetaan opiskelutaitoja sekä jokaista opiskeli-jaa tuetaan ja ohjataan henkilökohtaisesti.

Opistolla on lukuvuoden aikana monenlaisia yhteisöllisiä tapahtumia, kuten sählyturnaus, kansainvälisyyspäivä ja kykykisa.

”Citius, altius, fortius. Nopeammin, korkeammal-le, voimakkaammin.” Tämä tuttu olympialiikkeen motto siivitti urheilijoita suorituk-sissaan helmikuussa Etelä-Korean talviolympialaisissa. Innokkaana penkkiurheilija-na seurasin kotisohvalta kä-sin urheilijoita tavoittele-massa hyviä suorituksia ja sijoituksia. Iloitsin onnistu-neiden ja murehdin yhdes-sä pettyneiden urheilijoiden kanssa.

Huippu-urheilijoilta on totuttu odottamaan veny-mistä, mutta tuo venymisen

vaade on tänä päivänä le-vinnyt myös huippu-urhei-lun ulkopuolelle – työelä-mään, vapaa-aikaan, kou-luun. Pitäisi pystyä entistä tehokkaampaan, tuottavam-paan ja nopeampaan suo-ritukseen, pitäisi osata rea-goida nopeasti, ennakoida ja tehdä hyviä valintoja en-tistä nuorempana.

Omalta työpöydältäni löytyy aina useita tehtävälis-toja. Listoja, jotka helpotta-vat minua muistamaan kaik-ki sille päivälle tai viikolle tehtäväksi tarkoitetut työt. On päivän pakolliset tehtä-

vät -lista, päivän toivotta-vasti ehdin hoitaa nämäkin tehtävät -lista, yritän ehtiä nämä tehtävät tällä viikol-la -lista sekä nämä tehtävät hoidan sitten kun ehdin -lis-ta. Suoritettujen työtehtävi-en osalta on palkitsevaa ve-tää listalta yli asiat, jotka on hoidettu.

Tänä päivänä minulle tar-joillaan monien medioiden kautta erilaisia viiden tai kymmenen kohdan -listoja. Listoja, joiden avulla elä-mästäni pitäisi tulla parem-paa tai helpompaa vai on-ko tavoitteena sittenkin en-

tistä tehokkaampi elämä. Voin lukea lehdistä ja inter-netistä vinkkejä siihen, mi-ten muutamalla järkeväl-lä toiminnolla saan työpäi-västäni entistä tehokkaam-man. Toinen lehti taas va-lottaa sitä, miten seuraa-vien viiden vinkin avulla toivun vapaa-aikana par-haiten töistä. Seuraava leh-ti julkaisee erilaisia kym-menen kohdan listoja mat-kalla erilaisiin tavoitteisiin; tavoite voi olla parempi kunto, siistimpi koti, kau-niimpi puutarha. On tehtä-vä, on suoritettava, on olta-va skarppina töissä, vapaal-

la ja jopa lomallakin ja jo nuoresta pitäen.

Vai onko? Tässä pyöri-tyksessä edellytetään taitoa erottaa ympäröivistä vaati-muksista ja listoista ne, jot-ka ovat välttämättömiä ja ne, jotka ovat turhia. On tär-keää osata pysähtyä välillä miettimään, mikä riittää ja mitkä ovat omat rajani.

Körttiläinen nuorisotyö lanseerasi muutama vuo-si sitten kasvatustyölleen omat, olympialiikkeen le-gendaarisista lauseista poik-keavat, mottonsa: ”Sinä rii-

tät. Sinä kelpaat. Sinä et ole yksin.” Nämä nuorisotyön iskulauseet ovat pysäyttä-neet monet aikuisetkin, mi-nutkin. Niiden sanoma on armollinen meille jokaisel-le. Yksi tärkeä kyky elämäs-sä on osata olla armollinen sekä itselleen että toisille. Siinä riittää elinikäistä teh-tävää. En tiedä, voisiko mat-kaa tämän elinikäisen tehtä-vän parissa kiteyttää parem-min kuin toteamalla: Sinä riität. Sinä kelpaat. Sinä et ole yksin.

Leena Kvistopintosihteeri

Oma paikkaMarianpäivänä vietettiin opistolaispäivää. Mu-kana oli joukko 60 vuotta sitten opistossa opiskellei-ta. Yksi heistä totesi, että opistovuosi oli hänelle elä-män tärkein ja mukavin vuosi. Kurssitovereiden ilmeis-tä saattoi päätellä, että hän ei ollut ainoa näin ajatteleva tuossa ystäväjoukossa.

Elämässä voi yllättäenkin jostain opiskelujaksosta tulla käänteentekevä. Jokin opiskeluala voi ruveta tun-tumaan aivan erityiseltä ja omalta. Jokin oivallus saat-taa antaa suunnan eteenpäin. Joistakin opiskeluystä-vistä voi tulla merkittäviä elämän matkakumppaneita. Edelleen opiskeluaika Turun kristillisessä opistossa voi olla tärkeä ja käänteentekevä. Se voi antaa ammatin tai se voi antaa hyvät valmiudet jatko-opiskeluihin. Se voi antaa hyviä ystäviä. Se voi tarjota eväitä omalle uskolle ja vakaumukselle.

Omaa paikkaa saattaa joutua etsimään pitkäänkin ja yhä uudelleen. Moni saattaa opiskella elämänsä aikana useita ammatteja. Työelämä tuntuu olevan jatkuvassa myllerryksessä, tehtäviä lakkautetaan ja uusia avataan.

Turun kristillisen opiston yksi tärkeä viesti on se, että jokaista tarvitaan, jokainen on arvokas ja jokaiselle löytyy ennemmin tai myöhemmin oma paikka ja oma elämänpolku. Opistovuosi ja opistovuodet ovat tärkeä etappi tuolla polulla.

Riittävän täydellinen

Pääkirjoitus

Palstan nimi tulee Ukko-Paavon eli Paavo Ruotsalaisen käyttämästä ilmaisusta. Hänen mukaansa ihmistä ei pidä komentaa Jumalan puoleen. Häntä tulee lempeästi kutsua ja ojentaa kättä, ”pikottaa”, kuten arkaa lammasta houkutellaan.Pikottaen

2

Tapani Rantalarehtori

Alkuvuoden aikana Turun kaupunki järjesti opistolla lähes koko kaupun-gin varhaiskasvatushenkilöstön ta-voittaneen koulutuspäivien sarjan ai-heesta Varhaiskasvatuksen pedagogi-nen dokumentointi. Vaikka itselläni ei ollut mahdollisuutta osallistua itse koulutuksiin, avasi osallistujien koh-taaminen opiston käytäville poikke-uksellisen ikkunan pohtia opiston pit-kän ja ansiokkaan varhaiskasvatusalan koulutustyön vaiheita sekä merkitys-tä. Koulutukseen osallistujien kautta konkretisoitui se, miten suuri joukko esimerkiksi Turun kaupungin varhais-kasvatuksen työntekijöistä on opis-ton kautta ammattiinsa valmistuneita. Osa viime vuonna valmistuneita, työ-elämästä jo paikkansa löytäneitä uu-sia ammattilaisia, osa jo lähes kahden-kymmenen vuoden työuran rakenta-neita osaajia. Kaikkien osalta havain-to antoi aiheen kokea ylpeyttä ja iloa vuosien työstä ammatillisen koulutuk-sen ja sen kehittämisen parissa.

Koulutuspäivien havainnot kuvaavat varsin hyvin opiston varhaiskasvatus-alan koulutuksen tilannetta, asemaa ja kehityspolkua. Lastenohjaajien koulu-tus on kuulunut opiston koulutustoi-minnan ytimeen jo vuosikymmenien ajan. Koulutuksen ensivaiheissa las-

tenohjaajakoulutus oli laajuudeltaan nykytilanteeseen verrattuna varsin pie-nimuotoista ja palveli selkeästi seura-kuntien päiväkerhotoiminnan tarpeita. Johdonmukaisesti koulutusta kuiten-kin kehitettiin yhä monipuolisemmin ja kokonaisvaltaisemmin varhaiskas-vatuksen koulutukseksi. Koulutus saa-vutti aseman ammatillisena koulutuk-sena ja tutkintona. Vuosien ajan koulu-tuksen ja tutkinnon asema varhaiskas-vatuksen kentällä sai kuitenkin osak-seen väheksyntää ja epäilyä. Opistol-la oli silti selkeänä tavoitteena tehdä lastenohjaajista koko varhaiskasva-tuksen kentällä arvostettuja ammatti-laisia ja osaamiseltaan edelläkävijöitä. Eija Rausmaan johdolla tehdyn sinnik-kään ja pitkäjänteisen työn tuloksena 2000-luvulle tultaessa Lapsi- ja perhe-työn tutkinnon suorittaneet lastenoh-jaajat olivatkin kysyttyjä ja arvostettu-ja varhaiskasvatuksen osaajia kaikissa varhaiskasvatuksen työympäristöissä ja tämä polku on vuosi vuodelta vain vahvistunut.

Opiston lastenohjaajakoulutukses-sa ammattitaidon kärkenä on aina ol-lut vahva varhaiskasvatuksen peda-goginen osaaminen. Onkin hienoa ja palkitsevaa nähdä, että tämä näkemys varhaiskasvatuksen merkityksestä ja

tulevaisuudesta on nyt löydettävissä myös lähes kaikista valtakunnallisista varhaiskasvatuksen kehittämislinjauk-sista. Sekä vuonna 2016 valmistuneet valtakunnalliset Varhaiskasvatussuun-nitelman perusteet, että nyt lausunto-kierroksella oleva Varhaiskasvatuslain luonnos vastaavat hyvin pitkälti niitä sisällöllisiä ja laadullisia kehittämista-voitteita, joiden eteen opiston koulu-tus- ja kehittämistoiminta ovat tehneet työtä jo vuosikymmeniä. Samalla Lap-si- ja perhetyön tutkinto on tunnustettu erinäisissä selvityksissä erinomaisen laadukkaaksi alan ammatilliseksi pe-rustaksi ja tutkinto onkin toiminut poh-jana myös uuden Kasvatus- ja ohjaus-alan perustutkinnon ja sen Varhaiskas-vatuksen ja perhetoiminnan osaamis-alan kehittämiselle. Kyseinen tutkinto ja osaamisala tulevatkin olemaan pol-ku tulevaisuuden lastenohjaajille. Nyt onkin varsin kiitollista nauttia pitkän ja ansiokkaan työn tuloksista. Kiitos tästä polusta kaikille vuosien aikana valmis-tuneille lastenohjaajille, tällä hetkellä opiskeleville tuleville lastenohjaajille sekä ennakoiden jo myös tuleville las-tenohjaajaopiskelijoille.

Krister Rantala ammatillisten perustutkintojen

koulutuspäällikkö

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset

Jann

e Pe

ltone

n

Opiston yhteisvastuutempaus järjestettiin tänä vuonna sopivasti ystävänpäivänä. Rahaa kerättiin hyvään tarkoitukseen mm. elävällä jukeboksilla ja hierontapisteellä. Myynnissä oli myös kahvia, arpoja ja halauksia huokeaan hintaan.

3

Opistossa tapahtuu

Kansainvälisyyspäivänä oli mahdollisuus kirjoittaa lakanaan rasismin vastaisia ajatuksia.

kuvat: Janne Peltonen

Noin kaksisataa maahanmuuttajaopiskelijaa Turusta osallistui opistolla tapahtumaan, jossa he saivat tutustua vapaaehtoistyöhön, koulutuksiin, harrastuksiin ja Turun kaupungin järjes-tämään toimintaan. Tunnelma tapahtumassa oli iloinen ja innostava!

4

Suoki 3 esittäytyy

Meidän ryhmä on SUOKI 3. Olemme maa-hanmuuttajia, jotka opiskelevat suomea jo-ka päivä. Ryhmässä on 17 ihmistä eri mais-ta. Meidän keski-ikä on 30 vuotta. Me pu-humme eri kieliä: persia, ukraina, portuga-li, puola, arabia, kiina, venäjä, hollanti, eng-lanti ja dari. Me asumme luokassa 25. Ter-vetuloa keskustelemaan!

Suomen kielen kurssin kokemuksetSaatavat kokemukset suomen kielen kurssil-ta ovat merkittäviä että tutustuttiin mukaviin kavereihin, joilla on kulttuureja. Oikeasti tun-nettiin sama kun perhe vaikka olemme erilai-sia. On tärkeä että kurssilta saatiin myös hy-vää etuja, suurin osa meistä osaavat käyttää ATK ohjelmat, ja me saamme myös hyvää tie-toa suomen kulttuurista, joku on tärkeä maa-hanmuuttajille että he voivat jatkua heidän elämänsä ja tulevat yhteiskunnan jäseniksi.

Me kiitämme kärsivällisistä opettajia, jot-kut autoivat meitä paljon. Toivomme että me osallistumme kehittämiseen hyvää tulevai-suuta kaikille Suomessa. Kristillisessä opis-tossa opiskelu tuntuu oikein hyvältä, koska täällä on mukavaa tunnelmaa ja kivoja opet-tajia, jotka kohtelevat opiskelijoita ystävälli-sesti, kun opettajat puhuvat meidän kanssam-me meistä tuntuu, että omat kaverimme pu-huvat meille.

Me oltiin työ-harjoittelussakinMeillä Suokin opiskelijoilla oli työharjoitte-lu, jonka suoritimme ja siitä saimme paljon

kokemusta eli siitä oli oikein hyötyä meil-le, koska me oltiin tekemisessä suomalaisten työtovereiden kanssa työharjoittelun aikana ja työharjoittelun avulla suomen kieltä opis-kelevat opiskelijat edistävät kielitasonsa pa-remmin. Opiskelijoiden tavoite kurssin jäl-keen on se, että saavat työpaikan, jossa te-kevät työtä.

Kannattaa olla työharjoittelussa, koska me voidaan puhua suomalaisten kanssa työhar-joittelun aikana ja kuunnella, millä tavalla he puhuvat ja mikä on heidän murteensa.

Työharjoittelun avulla voimme löytää oman vahvuutemme ja työharjoittelupaikas-sa opitaan hoitamaan asioita suomen kielellä eli siitä on kokonaan hyötyä meille opiskeli-joille, koska on mahdollista, että työharjoit-telussa oppia uusia hommia.

Opiskelijat palasivat työharjoittelusta ja heillä oli eri tunteita jotkut opiskelijat oli-vat iloisia ja toiset surullisia. Kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että työharjoittelu oli hyvä Suomen kielen oppimisessa. Huomaamme, että on hyviä ja huonoja puolia työharjoitte-lujaksossa.

Oppilaat oppivat uusia sanoja ja puhekiel-tä ja nyt opiskelijat tietävä, mitä työtä eivät halua tehdä tulevaisuudessa ja nyt heillä on selkeämpi käsitys, että mitä opintojaksoa jat-kavat. Huono puoli on se, että jotkut opiske-lijat saivat huonon arvioinnin työnantajalta, toinen asia on se, että monet opiskelijat eivät saaneet puhua työtoverien kanssa.

Entä kurssin jälkeen?Opiskelijoiden tavoitteet kurssin jälkeen vaih-telee. Jotkut eivät vielä tiedä mitä tehdä kun kurssi loppuu. Jotkut haluaisivat jatkaa suo-men kielen opiskelua ja parantaa kielen tason-sa. Jotkut haluavat päästää YKI-testistä läpi ja toiset haluavat mennä töihin. Yksi ongelma on se, että kielitaso ei riitä siihen, että pääs-tään eteenpäin. Jotkut haluavat myös mennä ammattikouluun tai yliopistoon opiskelemaan omaa alaa tai uutta aihetta. Ongelma joillekin on se, että koulutukset ovat muissa kaupun-

geissa, joihin on pitkä matka ja heidän pitää muuttaa koulutuksia varten. Päätavoite on ol-la aktiivinen jäsen yhteiskunnassa ja omalla ammatillisella alalla.

MIELIPIDEKIRJOITUS: KunniamerkkiAluksi haluaisin mainita, että minun artik-kelin otsikko on kunniamerkki. Ehkä ensim-mäinen ajatus lukijoilla, että tämän artikke-li kertoo kunniamerkeistä, joita annetaan äi-deille äitienpäivänä tai muuta sellaista. Mut-ta puhutaan suomen kielestä. Joka ihminen kun haluaisi muuttaa Suomeen, ensisijaises-ti huomioon otettava asia on sää, myös kau-pan asenne; unohtamatta kieltä ja kulttuu-ria, joka ovat tärkeät yleisavaimet johonkin kulttuuriin. Kuten mainitsin edellä, sopeu-tuminen säähän on tärkeä, mutta olisi hyvä, jos myös sopeutuu kieleen. Kyky omaksua kieltä on ensimmäinen tärkeä asia; kun joku voi puhua suomea, ja hänen kielitaitonsa on B1–B2, se on hyvä taso, mutta yhteiskunnan ja kulttuurin osaaminen tarvitsevat parem-man tason. Ajattelen, että nyt olen osa Suo-men ja suomalaisten yhteiskuntaa. Puhumi-nen ja kommunikointi suomalaisten ihmis-ten kanssa on ainoa paras ratkaisu.

Mielestäni on tärkeää, että opiskelija pys-tyy saavuttamaan korkean tason, jolla saa-vutetaan taso, joka mahdollistaa opiskelijan opiskelun yliopistossa. On tärkeä tavoite monille opiskelijoille. Työelämässä yleensä suomen puhuminen on etu ja on paljon hel-pompaa saada työpaikka.

Vihdoin haluaisin lopettaa siihen lausee-seen, että suomen kielen oppiminen ei ole vain kulttuuri ja työelämä; vaan se on eten-kin kunniamerkki joillekin asukkaille Suo-messa. Minun mielestä tämän kurssin jäl-keen (SUOKI3), on tärkeä, että kristillises-sä opistossa on uuden kurssi jotta voi saa-vuttaa C-tason.

Teksti ja kuvat: Suoki3-koulutuksen opiskelijat

Suoki 3:n opiskelijat suun-nittelivat ja kirjoittivat pienryhmissä. Yhdessä kir-joittaminen oli hauskaa ja hyödyllistä. Samalla harjoi-teltiin lehtijutun tekemistä.

Suoki 3 – kielen kiemuroita ja kivoja kavereita

5

Menneen syksyn aikana var-haiskasvatuksen kentällä on pohdittu paljon uutta var-haiskasvatussuunnitelmaa (vasu), joka astui voimaan 1.8.2017. Uudessa vasussa uskontokasvatus on korvattu sanalla katsomuskasvatus tai katsomukset. Mitä sitten ovat nämä katsomukset? Uuden vasun mukaan katsomukset pitävät sisällään kaikki us-konnot, muut elämänkatso-mukset sekä uskonnottomat. Eli katsomus on suuri sateen-varjo, jonka alta löytyy tasa-vertaisesti kaikki päiväko-dissa olevien lasten ja heidän perheittensä tavat tulkita ja nähdä maailmaa.

Nyt käyttöön otettu vasu on yhteiskunnan varhaiskas-vatuksessa normatiivinen eli kun aikaisempi vasu oli suo-situs, tulee nyt varhaiskasva-tuksessa noudattaa vasun pe-

riaatteita. Silloin myös näke-mys katsomuksista haastaa päivähoidon henkilökuntaa. Jos ennen saatettiin ajatella, että uskontokasvatus toteu-tui siinä, kun seurakunnan työntekijä vieraili päiväko-dissa, joissa suurin osa lap-sista kuului ev. lut. -seura-kuntaan, niin nyt työntekijöi-den tulee pohtia, miten päi-vähoidossa kaikki katsomuk-set ovat läsnä tasa-arvoisesti lapsiryhmässä ja vastuu tästä on työntekijällä.

Haaste on suuri, sillä on-han Suomi, ainakin etelässä ja kaupungeissa, monikult-tuurinen ja perheillä on siten hyvin erilaisia katsomuksia ja elämäntapoja. Miten lapsi-ryhmässä, jossa on kristitty-jä, muslimeja, Jehovan todis-tajia, uskonnottomia ja muita katsomuksia, työntekijä voisi tukea lapsen omaa kulttuuris-

Katsomukset päiväkodin arjessaMiten siis on, saako enää uskonnot nä-kyä päiväkodin arjessa? Voiko esimerkiksi seurakunnan työntekijä enää vierailla päi-väkodissa? Mitä katsomuskasvatus tar-koittaa?

ta ja katsomuksellista identi-teettiä sekä tutustuttaa lapsi lapsiryhmässä läsnä oleviin uskontoihin ja katsomuksiin? Vasussa luonteviksi tavoik-si tuodaan esille esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juh-lat ja tapahtuma sekä päivit-täiset tilanteet, kuten pukeu-tuminen tai ruokailu. Samoin lapsen ihmettelylle annetaan tilaa ja lasten kanssa pohdi-taan heitä askarruttavia elä-mänkysymyksiä. Ja tässä kai-kessa tulee tehdä yhteistyötä huoltajien kanssa kunnioit-taen ja kuunnellen perheen taustaa, katsomuksia ja arvo-ja. Tärkeää on myös huoma-ta, että katsomuskasvatus on myös katsomuksiin sitoutta-matonta. Toisin sanoen yh-teiskunnan varhaiskasvatuk-sessa kerrotaan uskonnoista ja katsomuksista, mutta mi-tään uskontoa ei harjoiteta.

Entä sitten seurakunnan rooli? Kirkkohallitus yhdes-sä opetushalliuksen kans-sa on laatinut seurakunnan ja varhaiskasvatuksen sekä koulun yhteistyömallin. Sii-

nä tuodaan esille selkeästi se, että katsomuskasvatus on yhteiskunnan varhaiskasva-tuksen vastuulla. Seurakun-ta voi olla tässä yhtenä oppi-misympäristönä. Samoin kir-kon työntekijät voivat osal-listua päivähoidon juhliin, mutta lähinnä kutsuvieraa-na. Edelleen uskonnollisia tilaisuuksia (esim. joulu- ja kevätkirkot) voidaan järjes-tää yhteistyönä varhaiskas-

vatuksen kanssa, mutta tilai-suuksista tulee ajoissa ilmoit-taa koteihin ja tilaisuuksiin voi osallistua vain ne lapset, joille vanhemmat antavat lu-van. Myös työhyvinvointiin liittyvää yhteistyötä voidaan tehdä seurakunnan kanssa. Tärkeänä huomiona on myös se, että vasussa seurakun-nat mainitaan edelleen yh-teistyökumppanina. Eli yh-teiskunnan varhaiskasvatuk-

sen ja seurakunnan yhteistyö voi edelleen jatkua monipuo-lisena ja rikkaana, mutta nyt on aika arvioida yhteistyön muotoja uudelleen ja hakea vasun pohjalta rikasta, mo-nipuolista ja eteenpäin suun-tautuvaa kumppanuutta.

Leena Haarala teologisten aineiden

opettaja

Kirkon Lastenohjaajat ry:n hallitus nimesi viime vuon-na Vuoden Lastenohjaajak-si Turun ja Kaarinan seu-rakuntayhtymässä lasten-ohjaajana työskentelevän Päivi Leinolan. Vuoden Lastenohjaaja valittiin vii-me vuonna toista kertaa. Kirkon Lastenohjaajat ry on ammattiliitto Kirkon alat ry:n jäsenyhdistys, johon kuuluu noin 1 600 lasten-ohjaajaa. Leinola on työs-kennellyt Turun ja Kaari-

nan seurakuntayhtymässä elokuusta 2011.

– Valmistuin lastenoh-jaajaksi Ruotsissa vuonna 1992, mutta päivitin kou-lutukseni Suomessa Turun kristillisellä opistolla oppi-sopimuskoulutuksessa. Val-mistuin 2010. Kirkon tehtä-viin kelpoisia lapsi- ja per-hetyön tekijöitä valmistuu vain kristillisistä opistoista, Leinola kertoo.

Seurakuntayhtymässä työskentelee yli 50 lasten-

ohjaajaa, mutta vain kak-si heistä on ruotsinkielisiä. Niinpä työnkuva onkin mo-nipuolinen: Leinola ohjaa koululaisten aamu- ja ilta-päivätoimintaa, päiväker-hoa ja perhekahvilaa sekä toimii seurakunnan ja seu-rakuntayhtymän Kasvatus-asiain keskuksen välisenä yhteyshenkilönä.

– Lapset ja perheet on parasta tässä työssä, ja työ-muotojen moninaisuus. Ei pääse leipääntymään, Lei-

nola iloitsee.– Meidän seurakuntayh-

tymällä on yli 80 hengen lapsikuoro. Muistan kun sen muodostama kulkue kä-veli juhlallisesti tuomiokir-kon alttaria kohti ja vahti-mestarit katsoivat kulkuet-ta ja joku ihmetteli ääneen eikö nämä lapset lopu kos-kaan, Leinola nauraa.

Alttarikaapin ääressä on lapsille oma jumalanpalve-lus. Leinola oli nähnyt alt-tarikaapin Uudessakaarle-pyyssä ja ihastunut: Tur-kuun pitää saada sellainen myös. Hän ja nikkarit te-kivät kaksi ja puoli vuotta töitä sen kanssa, ja 2015 se otettiin käyttöön Aurelias-sa ja 2016 myös Turun tuo-miokirkossa.

Leinolan mukaan lapset ovat aina lapsia, mutta kas-vatustyyli on muuttunut, eikä kaikilta osin hyvään suuntaan.

– Eka- ja tokaluokkalai-sista jo näkee, että känny-kät ja some vievät hirveäs-ti aikaa. Lapset myös har-rastavat aivan liikaa. Kun ajattelee, että monet lap-set tuodaan aamuseitsemäl-tä aamukerhoon, sen jäl-keen on koulu ja koulun jäl-keen iltapäiväkerho josta lapsi haetaan jääkiekko- tai jalkapallo treeneihin, niin monesti lapsi on takaisin kotona vasta kuuden seitse-

män maissa illalla. Kyllä ne ovat turhan pitkiä päiviä sen ikäisille, Leinola sanoo.

– Lapset eivät opi rau-hoittumaan, jos virikkeitä on liikaa. Vanhemmista nä-kee myös, että paineita on. Kuitenkin pitkästyminen on edellytys luovuudelle. Tek-nologian ansiosta meidän ei koskaan tarvitse pitkästyä, mutta onko se oikeasti hyvä asia? Leinola kysyy.

Leinola kertoo, että Ruot-sissa 65 prosenttia 3-vuoti-aista on 2–3 tuntia päivässä kännykän kanssa.

– Meillä on käytössä kännykkäkielto. Koululai-set ovat kuitenkin leikkiviä lapsia, eivät he tarvitse kän-nykkää viihtymiseen. On-han se tietysti ymmärrettä-

vää, että vanhemmat halu-avat välillä päästä helpom-malla ja mikäpä sen parem-min lapsen hiljentäisi kuin antaa kännykkä käteen, Lei-nola pohtii.

Aureliassa panostetaan kodinomaisuuteen. Väli-palat ovat Aurelian ylpeys, sämpylät ja muut tehdään it-se. Kerran viikossa on har-taushetki. Yksi 3–5-vuo-tiaista saa alban ja stoo-lan päälleen ja miettii min-kä värinen pitää tällä viikol-la olla.

– Meillä on myös ruo-karukous ynnä muuta mis-sä näkyy arjen kristillisyys, Leinola kertoo.

Teksti ja kuvat: Mika Lamminpää

Päivi Leinola: Meillä lapset saavat olla lapsia

Päivi Leinola on ylpeä kauniista alttarikaapista, joka tehtiin Aureliaan 2015. Tuomiokirkkoon sellainen saatiin vuotta myöhemmin.

Leinola on omalla toiminnallaan tehnyt kirkkoa helposti lähestyttäväksi.

6

Marjaana Utriainen on tehnyt pitkän rupeaman opistolla ja nyt koittaa ai-ka luopua työstä ja siirtyä eläkepäivil-le. – Siirryn toiseksi viimeiseen elämän siirtymäriittiin. Astun kynnyksen yli ja katson, mitä elämä tuo tullessaan. Tark-koja suunnitelmia minulle ei ole. Lähte-minen ja luopuminen on aina haikeata. Mutta toisaalta itselläni ei ole koskaan ollut vaikeuksia luopua. Tapanani ei ole katsoa taaksepäin, vaan kääntää katse kohti tulevaisuutta. Olisin täällä opistol-la vaikka kuinka kauan, mutta nyt ym-märrän, että on aika siirtyä seuraavaan elämän vaiheeseen. Vanhenemisessa ot-taa päähän, että pitäisi olla nuoren oloi-nen ja sanonta, että ikä on vain nume-roita. Jos tämän menee myöntämään, eletty elämä olisi ollut turhaa. Kerty-neet vuodet ovat omaa, henkilökohtais-ta historiaani.

Vuorovaikutuksen oppimistaMarjaana on alkuaan tullut opistolle tuntiopettajaksi jo 1980-luvulla. Hän on nähnyt näiden vuosien aikana, mi-ten lastenohjaajakoulutus on kehitty-nyt muutaman viikon kesäkursseista ar-vostetuksi lapsi- ja perhetyön perustut-kinnoksi. Hän on koulutukseltaan teat-teri-ilmaisu/nukketeatteriohjaaja ja hä-nen opetettavat kurssinsa ovat ilmaisu-kursseja. Tunneilla opitaan toiminnalli-sesti ilmaisun avulla erilaisia viestintä- ja vuorovaikutustaitoja, joita tarvitaan lastenohjaajan ammatissa: käydään läpi

vuorovaikutusviidakkoa, perehdytään ääni- ja puheilmaisuun ja harjoitellaan eri vuorovaikutustilanteita kuten aikui-sen kohtaamista, nonverbaalin viestin-nän merkitystä ja argumentointia sekä dialogia.

– Ilmaisutaitotunnit tukevat lastenoh-jaajan ammatillista kehittymistä. Siellä oppii toimimaan yllättävissä tilanteissa, nauramaan itselleen ja hulluttelemaan. Vuorovaikutustaidot ovat lastenohjaa-jan tärkein työväline. Ohjaajan on tär-keä osata toimia erilaisissa uusissa vuo-rovaikutustilanteissa luontevasti ja us-kaltaa heittäytyä spontaanisti yllättä-viinkin tilanteisiin olemalla täysillä läs-nä tilanteessa. Tunneilla pystyy moni-puolisesti osoittamaan, miten eri ihmi-set ajattelevat eri tavoin samoista asiois-ta ja jokaisella on oikeus omiin näke-myksiinsä. Tärkeää on tunnistaa myös oma itsensä ja kaikki eri ulottuvuudet, Marjaana toteaa.

Itsensä löytäminen tärkeintäOman itsensä esille tuominen voi olla joillekin opiskelijoille vaikeaa. Marjaa-na ei halua pakottaa ketään, vaan yrit-tää houkuttelun ja innostamisen avul-la saada jokaisen löytävän itsestä uusia puolia. – Ilmaisutaito on laji, joka pe-lottaa useita meistä. Voi olla välillä vai-kea heittäytyä ja altistaa itsensä yllättä-ville ja noloille tilanteille. Tahdomme olla kauniita, yleviä ja valovoimaisia, mutta ilmaisutunneilla olemmekin vä-

Marjaana Utriainen on opettanut 1980-luvulta lähtien ilmaisutaitoa lastenohjaajille opistolla. Nyt on aika avata uusi ovi.

Luovuus kukoistaa kaikilla

Seurakunta- ja hautaus-palvelualan ammattitutkinto yhdistää kaksi ammattia

Elokuussa 2018 tulevat voimaan uudet Ope-tushallituksen kevättalvella vahvistamat tut-kinnon perusteet. Tutkintonimike suntio säi-lyy, mutta ammattitutkinnosta tulee aiempaa laajempi seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinto. Toinen tutkintoon kuulu-va osaamisala antaa valmiudet toimia seu-rakuntien palveluksessa kirkoissa ja muissa seurakunnan tiloissa ja toinen, hautauspal-velun osaamisala, on hautaustoimistotyön-tekijöille suunnattu koulutus. Ammattitaito osoitetaan ja arvioidaan työelämässä toteu-tettavissa näytöissä.

Haku koulutukseen on jo avoimena ja lä-hiopetus alkaa syyskuussa 2018. Opiske-lijat suorittavat yhden yhteisen tutkinnon osan, johon kuuluu asiakaspalveluun ja tur-vallisuuteen liittyviä asioita sekä toimimi-nen hautaan siunaamisessa suntion tai vah-timestarin tehtävissä. Suntiot ja hautaustoi-mistotyöntekijät oppivat tuntemaan toisten-sa työtä ja voivat kehittää entistä parempia käytäntöjä vainajan läheisten kohtaamises-sa, palvelussa ja opastamisessa. Opiskeli-jat suorittavat yhteensä viisi tutkinnon osaa, kaksi pakollista ja kolme valinnaista. Kou-lutus toteutetaan monimuotokoulutuksena, joka edellyttää työpaikalla tapahtuvaa oppi-mista. Työpaikan kanssa solmitaan oppiso-pimus tai koulutussopimus.

Suntiot tulevat edelleen suorittamaan pa-kollisen tutkinnon osan näytön seurakunnan messussa ja kirkollisissa toimituksissa ja

osoittamaan osaamisensa kirkollisten tilojen ja esineistön hoitamisessa. Tutkintoon sisäl-tyy pakollisten tutkinnon osien lisäksi valin-naisia tutkinnon osia. Opiskelija voi suun-tautua seurakuntatilojen puhtaanapidon ja keittiötoiminnan hoitamiseen tai seurakun-nassa toimivien uusien työntekijöiden, si-jaisten tai vapaaehtoisten ohjaamiseen ja pe-rehdyttämiseen. Kolmas valinnainen tutkin-non osa syventää osaamista erilaisten hau-tauksien hoitamisessa ja neljänteen sisältyy hautausmaiden hoitamisessa tarvittavia tie-toja ja taitoja.

Hautauspalvelun osaamisalan suoritta-nut osaa tehdä asiakaspalvelu- ja myynti-työtä hautaustoimistossa ja järjestää hauta-uksen vainajan ja omaisten toiveiden mu-kaan. Hautauspalvelun osaamisalan valin-nut voi syventää osaamistaan eri uskonnol-listen yhteisöjen jäsenten ja uskonnottomi-en hautauksien hoitamisessa, vainajan kul-jetusjärjestelyissä, palvella perunkirjoituk-sen laatimisessa tai kuolinpesän talousasi-oissa tai hoitaa hautaustoimiston viestintää ja markkinointia.

Molemmilla osaamisaloilla opiskelija voi halutessaan myös hankkia osaamista kre-matoriotyöntekijänä tai yrittäjänä. Tutkin-non laajeneminen liittyy valtakunnalliseen ammatillisen koulutuksen uudistamiseen. Turun kristillisen opiston opettajista kaksi ja yksi turkulainen hautaustoimistoyrittäjä olivat mukana työryhmässä, joka valmiste-li seurakunta- ja hautauspalvelualan ammat-titutkintoa. Opistolla olemme kiitollisia yh-teistyökumppaneillemme seurakuntien kiin-teistö- ja hautaustoimessa ja Turun hautaus-toimistoissa. Työelämän antama arvokas pa-laute on auttanut tutkinnon perusteiden teke-misessä. Toivomme, että uusi tutkinto antaa tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet toi-mia seurakunnan suntioina tai vahtimesta-reina tai hautaustoimistotyöntekijöinä.

Matti Ijästeologisten aineiden lehtori

Suntion ammattitutkinto on kuulunut opiston opetusohjel-maan jo 15 vuoden ajan ja saa-vuttanut vakiintuneen aseman. Tutkinto on vahvistanut sunti-oiden ammatti-identiteettiä ja tehnyt tätä tärkeää kirkollisen alan ammattia tunnetuksi. Kou-lutus on avannut uusia työmah-dollisuuksia sekä alanvaihtajille että osa- aikaisesti suntion työtä aiemmin tehneille ja hautaus-maan kausityötekijöille.

Min

na J

ärvi

nen

Suntiot perehtymässä kantajien opastamiseen Hautauspalvelu Pietétin arkkuvarastolla.

Helmikuussa noin 450 päiväkotilas-ta kävi katsomas-

sa Marjaana Utriaisen kä-sikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän ”Jos Jussi vaik-ka yllättäis”. Näytelmä oli Jänöjussin mäenlasku -kap-paleen ympärille tehty tal-vinen, opettavainen näytel-mä, jossa oli kiinnostavia hahmoja. Näytelmään oli myös taitavasti sisällytetty erilaisia opetuksia, kuten vaikka kypärän käyttö tai toisen huomioonottaminen.

Kurssin tavoitteena ei ole ainoastaan ilmaisutai-tojen kehittyminen, vaan siinä on rinnalla muita tär-keitä tavoitteita kuten si-toutumista, yhteistyötaitoja ja stressin sietoa. Tavoitim-me käytävältä näytelmän kevätkeijun ja Jänöjussin, Susanna Rinteen ja Tom-mi Heikkilän. – Sain näy-telmäprosessista paljon li-

sää rohkeutta. Ryhmädy-namiikkamme toimi erin-omaisesti. Teimme kaikki asiat alusta loppuun poru-kalla sisältäen mainosten, lavasteiden ja puvustuk-sen teon. Opin näytelmän aikana pettymyksen ja pai-neen sietoa, sanoo Susan-na. Tommi oppi erityisesti, miten tärkeää on keskittyä täysillä näytelmän esittä-miseen. – Yritin eläytyä Jä-nöjussin rooliin koko ole-muksellani ja mielelläni. Oli tärkeä tarkkailla kaik-kea lavalla, eikä vain omia vuorosanoja, kertoo Tom-mi. Näytelmässä oli Susan-nan mukaan helppoa ideoit-ten keksiminen ja eteen-päin vieminen. Opiskelijat saivat vaikuttaa näytelmän käsikirjoitukseen mm. kek-simällä vuorosanoja, hah-mojen luonteenpiirteitä tai hauskoja tilanteita. Näytel-mässä oli vaikeinta inten-

siivisyys: koko näytelmä tehtiin kolmessa viikossa.

Tommin Jänöjussi-roo-lihahmo oli energinen yl-lytyshullu, joka uhkaroh-keasti halusi osoittaa, että pääsee pilviin asti mäestä hyppäämällä. Tommi mietti pitkän aikaa, miten hän sai-si roolihahmolleen jäniksen turkkia muistuttavan rooli-asun. Ratkaisu löytyi lopul-ta helposti kääntämällä col-legepaita nurinperin.

Näytelmässä kevätkeiju saapui liian aikaisin paikal-le ja oli aikomassa sulattaa lumen pois jo keskellä tal-vea. Syynä tähän oli, että kevätkeiju ei oikein osan-nut kuukausien nimiä ja oli sen vuoksi tullut paikal-le väärään aikaan. – Mar-jaana antoi vähän raame-ja luonteenpiirteistä: kevät-keiju on höpsö hahmo, jol-la on hauskaa koko ajan. Sitten aloin itse luoda hah-

moa ja sen vaatetusta. Ko-tona löytyi keltainen prin-sessamekko, joka soveltui hyvin kevätkeijulle, kertoo Susanna.

Näytelmä oli yksi kurs-si lastenohjaajien ilmaisu-taitojen ohjauksen tutkin-non osassa. Susannan mu-kaan hän on oppinut ilmai-sutaidon tunneilla erityises-ti rohkeutta ja heittäytymis-tä eri tilanteisiin ja miten voi tukea lasten luovuutta eri tilanteissa.

– Olen oppinut mieliku-vituksen käyttöä ja lapsen tasolle menemistä. Olen myös löytänyt itsestäni uusia puolia ja uskaltanut mennä omien rajojeni yli, sanoo Tommi.

Susanna kiteyttää hie-nosti: – Lasten kanssa saa hassutella ja mennä leikkiin mukaan. Tosikkona ei tässä ammatissa pärjää.

7

lillä tyhmiä, rumia ja hassu-ja. Tärkeintä on, että jokai-nen saa tehdä tunnilla omien taitojen mukaan. Itsensä löy-täminen ja iloinen mieli ovat tärkeimpiä tavoitteita.

Helmikuussa noin 450 päiväkotilasta kävi katso-massa Marjaanan käsikirjoit-taman ja ohjaaman näytel-män ”Jos Jussi vaikka yllät-täis”. Näytelmä on yksi kurs-si lastenohjaajien ilmaisutai-tojen ohjauksen tutkinnon osassa. Kurssin tavoitteena ei ole ainoastaan ilmaisutai-tojen kehittyminen, vaan sii-nä on rinnalla muita tärkei-tä tavoitteita kuten sitoutu-mista, yhteistaitoja ja stres-sin sietoa. – Korostan aina, että näytelmän tekeminen on leikkiä. Pitää osata leikkiä, ei näytellä. Kaikilla opiske-lijoilla on jokin rooli ja roo-lin koko riippuu omasta ha-lusta. Näytelmää esittäessä saa ainutlaatuisen tilaisuu-den, jossa pystyy edestä nä-kemään lasten reaktioita ja riemua. Jokaiselle opiskeli-jalle pyritään luomaan tähti-hetki esityksen aikana. Toi-saalta näytelmä opettaa myös luopumista. Näytelmän teko on suuri ponnistus, tähtihet-ki. Sen jälkeen tulee tyhjiö, mutta arkeen palaminen on totuus. Tällaisia tilanteita on jatkuvasti arkielämässä.

Luovuutta on kaikillaLuovuutta monesti ajatellaan olevan vain osalla ihmisistä ja suurilla taiteilijoilla. Mar-jaanan mukaan luovuus on yksinkertaisesti vain ongel-manratkaisukykyä. Esimer-kiksi päiväkodissa lapsi kiel-täytyy laittamasta kurahaala-reita ja ohjaaja luovasti kek-sii keinot, miten lapsi saa-daan yhteistyökykyiseksi täs-sä asiassa. – Luovuus ei edel-lytä taiteellisuutta. Kaikilla on 100-prosenttinen kiintiö luovuutta, eikä tarvitse olla ominaisuuksia ollakseen luo-va. Pitää vain löytää luovuus itsestään. Luovuuden ylläpi-

täminen vaatii aistiherkkyyt-tä ja valppautta. Aistiherk-kyyttä on helppo ylläpitää mm. pysähtymällä tietoisesti kuuntelemaan linnun laulua tai tunnustelemalla kangas-kaupassa eri kankaiden ra-kenteita. Tärkeää on pysäh-tyminen omaan itseen ja tar-jota hiljaisia hetkiä.

Iloisen estoton tarkkailijaMarjaanan mielestä opis-to on ollut huippupaikka hä-nen kaltaiselleen ihmiselle. Työ on mahdollistanut käyt-tää hänen koko osaamistaan ja välillä on annettu itseään-kin suurempia tehtäviä. Ai-na on ollut taustalla luotta-mus ja mahdollisuus mokiin ja uudestaan kokeilemiseen. – Vuosiin on mahtunut hyviä ja huonoja päiviä, mutta kos-kaan en ole kokenut epämiel-lyttävänä työntekoa. Olen täällä kuin kotonani, iloisen estoton. Löydän vakavista-kin asioista huvittavia piir-teitä. Olen valpas tarkkailija, jolla on rohkeus sanoa epä-kohdat suoraan julki.

Marjaana aikoo viettää eläkepäiviään lastenlasten kanssa. Hän puhuu omasta viiden lapsen perhepäivähoi-toyksiköstään. Tärkeä paik-ka Marjaanalle on Askaisten mökki meren rannalla, jos-sa nautitaan, kun kevät tulee ja kevät menee. Marjaanan mielestä elämässä tärkein-tä on rakkaus. – Olisi suu-ri menetys, jos ei olisi ky-kyä rakastaa elämää, aurin-koa ja ihmisiä. Tuon myös lastenlapsilleni esille rak-kauden puheessani, jotta lap-si tietää, että häntä rakaste-taan, sanoo Marjaana. Näil-lä elämänohjeilla me opisto-laiset kiitämme persoonallis-ta ja sydämellistä Marjaanaa hyvin tehdystä työstä ja elä-mässämme mukanaolosta.

Teksti: Niina HeikkiläKuvat: Janne Peltonen

Sam

po S

alm

io

Sam

po S

alm

io

Marjaanan mukaan opisto on huippupaikka, jossa hän on saanut käyttää koko osaamistaan.

Tommi Heikkilä (keskellä) hyppäsi pilviin asti ”Jos Jussi vaikka yllättäis” -näytelmässä. Susanna Rinne (oik.) kevät-keijuna halusi sulattaa lumen liian aikaisin.

UllaUlla opiskelee lapsi- ja perhetyön oppisopimuskou-lutuksessa. Hän työskentelee Sauvossa koulussa ja päiväkodissa ja käy opistolla lähiopetuksessa noin kolmena päivänä kuukaudessa. Hän käy vapaa-aika-na kävelemässä luonnossa ja rentoutuu television ää-ressä. Stressaavissa tilanteissa hän menee metsään ja kuuntelee rauhallista musiikkia kynttilän valossa.

IikkaIikka opiskelee lääketieteelliselle valmentavalla linjalla. Pääsykokeisiin valmentautumisen ohessa hän ehtii vapaa-aikanaan lisäksi harrastaa liikuntaa. Hänen mukaansa rentoutuminen onnistuu parhaiten järjestämällä itselle oman tilan ja ajattelemalla posi-tiivisia asioita.

Viestejä Turunkristillisestä

opistosta

huhtikuu 2018

Päätoimittaja: Tapani Rantala Toimituskunta: Niina Heikkilä, Mika Lamminpää, Hanna Nurmi, Janne Peltonen Ulkoasu ja taitto: Janne Peltonen Paino: Grano Oy ISSN 2323-539X

Tervetuloa hiljentymään, veisaamaan, virkistymään ja tapaamaan tuttuja!

• su 8.4. klo 16 Seurat Eerikinkatu 3, Seurakuntien toimitalo, kahvit klo 15.30 alkaen

• to 19.4. klo 18 Opiston seurat• ma 23.4. klo 19 Yrjönpäiväseurat Varissuon

kirkolla, Kousankatu 6, kahvit klo 18.30 alkaen

• ke 25.4. klo 18.30 Seurat Naantalin seurakunta-talolla

• su 6.5. klo 16 Seurat Eerikinkatu 3, Seurakuntien toimitalo, kahvit klo 15.30 alkaen

• ma 14.5. klo 16 Tuulanpäiväseurat Varissuon kirkolla, Kousankatu 6, kahvit klo 18.30 alkaen

• ti 22.5. klo 18 Opiston kevätseurat

Turun seudun seurakalenteri opiston kotisivuilla osoitteessa www.tk-opisto.fi > Opisto > Turun kristillinen opisto > Seurat

Herännäisseurat

• Työkaluja web designerille: www + palvelintila 5.4.

• Sukella tarinaan -viikonloppukurssi 7.–8.4.• Hengellisen ohjauksen päivä 11.4.• Laulupiirtämisen jatkokoulutus 13.4.• Työkaluja web designerille: visuaalinen

suunnittelu 14.4. alkaen• Lisää iloa Vasusta 18.4. & 8.8.• Ilmiöpedagogiikkaa rippikouluihin

18.–19.4. & 25.9.• Suntion sijaisen peruskurssi 21.–22.4.• Deep talk -koulutus 26.–27.4.• Merimieskirkkotyön peruskurssi 2.–3.5.• Työkaluja web designerille: Äänenkäsittely 4.5. alkaen• Työpaikkaohjaajien koulutus 21.–22.5.• Henkisen työturvallisuuden koulutus 23.5.• Työkaluja web designerille: HTML5 @ CSS3

24.5. alkaen• KOTU – maahanmuuttajan mielenterveyden

ensiapu -koulutus toukokuussa • Työkaluja web designerille:

kehykset – frameworks 7.6. alkaen• Työkaluja web designerille: Kuvankäsittely ja

muokkaus sekä animaatio – Adobe Photoshop 16.8. alkaen• Viittomien alkeiskurssi 15.–16.9.• Työkaluja web designerille: Optimointi 20.9. alkaen• Kuuluuko? – äänenkäytön kurssi messuaville 26.–27.9.• Työkaluja web designerille: WordPress 27.9. alkaen• Perkkakurssi - Rytmisoittimet käyttöön! 1.–2.10.• Varhaiskasvatuksen ajankohtaispäivä 5.10.• Työkaluja web designerille: Videokuvaus ja

editointi – Adobe Premiere Pro 13.10. alkaen• Rippikoulutyön ajankohtaispäivä 5.11.• Työkaluja web designerille: Adobe Illustrator 22.11. alkaen• Hyvä wanhan ajan joulu 23.–27.12.

Kurssitiedot internetosoitteessa: www.tk-opisto.fiLisätiedot: kurssipalvelut@tk-opisto.fiIlmoittautumiset: https://wilma.tk-opisto.fi/ browsecourses

Kurssit 2018

Lustokatu 7, 20380 TURKUpuh. 02 4123 500, info@tk-opisto.fi

www.turunkristillinenopisto.fi

HerättäjäjuhlatHerättäjäjuhlat järjestetään 6.–8.7.2018 Tampe-reella Kalevan kirkon puistoalueella. Tampereelle on erinomaiset juna- ja linja-autoyhteydet. Nyt on juhlille helppo osallistua! Katso tarkemmin www.herattajajuhlat.fi

Syysopistolaispäiväsunnuntaina 16.9.2018Messu Tuomiokirkossa klo 10. Lounas opistolla messun jälkeen. Seurat klo 13. Tervetuloa!

IinaIina opiskelee viittomakielen ohjaajaksi. Hän viet-tää paljon aikaansa ystävien ja perheen kanssa. Pal-lo pysyy käsissä hyvin, sillä Iina harrastaa lentopal-loa 5–6 kertaa viikossa. Paras keino rentoutumiseen on lepääminen, syöminen ja hyvät yöunet.

Hasan ja PalaniHasan ja Palani opiskelevat suomen kieltä opistol-la. Palani pelaa vapaa-aikana jalkapalloa kaverei-den kanssa sekä käy kuntosalilla ja kävelyllä. Ha-sanin voi bongata jääkiekko- ja jalkapallo-otteluista ja joskus myös diskosta. Metsä, musiikki ja kaverit ovat molemmille tärkeitä rentoutumisen keinoja.

Teksti: Niina Heikkilä, kuvat: Janne PeltonenKÄYTÄVÄN KUULUMISETMitä teet vapaa-aikana ja miten rentoudut?

L I N N A S M Ä K IKokoushotelli

Kokoushotelli

www.linnasmaki.fi

KOKOUS- JA MAJOITUS - PALVELUA TURUSSATurun kristillisen opiston yhteydessä ympärivuotisesti toimiva Linnasmäki tarjoaa erinomaiset kokous- ja juhla-palvelut rauhallisella, luonnon-kauniilla ja historiallisella paikalla, vain nelisen kilometriä keskustasta.

Toimivat kokous palvelut ovat onnistu-misen edellytys. Me teemme kaik-kemme, että tilaisuutenne onnistuu yli odotusten. On kyseessä sitten kong-ressi, kokous, koulutus tilaisuus tai perhejuhla – Linnasmäki tarjoaa aina viihtyisät ja tarkoituksenmukaiset tilat ja monipuoliset palvelut niin pienille kuin suurille ryhmille.

Lustokatu 7, 20380 Turku puh. 02 4123 500

kokouspalvelut@linnasmaki. if