korkeimman hallinto-oikeuden pÄÄtÖs · 2019-08-20 · 6 (309) 2.1.3.4 matkahuollon, väinö...

JULKINEN 1 (309)KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS

Antopäivä20.8.2019Taltionumero3712Diaarinumerot189/3/18,193/3/18,195/3/18,213/3/18,220/3/18,223/3/18,235/3/18,245/3/18,247/3/18 ja261/3/18Vuosikirja

Asia Kilpailuoikeudellista asiaa koskevat valitukset

Valittajat Kilpailu- ja kuluttajavirasto (261/3/18)Oy Matkahuolto Ab (220/3/18)Länsilinjat Oy (189/3/18)Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oyja Savon Turistiauto Oy (193/3/18)Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy (195/3/18)Metsäpietilä Oy, Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilin-jat Oy, Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå TrafikAb ja Satakunnan Liikenne Oy (213/3/18)J. Vainion Liikenne Oy (223/3/18)Savonlinja Oy (aiemmin Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy, AutolinjatOy, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy, SL-Autoyhtymä Oy ja Vauhti-Vaunu Oy) (235/3/18)Väinö Paunu Oy (247/3/18)Linja-autoliitto r.y. (245/3/18)

Päätös, jota valitukset koskevat

Markkinaoikeus 14.12.2017 nro 781/17

2 (309)

SISÄLLYSLUETTELO

I KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON PÄÄTÖS JA SEURAAMUSMAKSU-ESITYS .............................................................................................................................. 14

II KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA ....................................................................... 171 Kirjallinen käsittely, vaatimukset markkinaoikeudessa ...................................................... 172 Suullinen valmistelu ja suullinen käsittely ......................................................................... 19

III MARKKINAOIKEUDEN PÄÄTÖS .................................................................................. 201 Markkinaoikeuden päätöksen lopputulos ........................................................................... 202 Markkinaoikeuden päätöksen keskeiset johtopäätökset ...................................................... 20

IV KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA ....................................... 261 Valitukset .......................................................................................................................... 26

1.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston valitus .......................................................................... 261.2 Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja linja-autoliiton valituksissa esitetyt yhteiset

perusteet .................................................................................................................... 29Matkahuollon hallituksen linjaus 29.12.2010 ............................... 30Merkitykselliset markkinat .......................................................... 30Haanpään kuulemismuistio .......................................................... 30Kysymyksessä ei ole tarkoitukseen perustuva kilpailurikkomus ... 31Tuetut liput .................................................................................. 32Tehokkuusperusteet ..................................................................... 33Väitetyn kilpailurikkomuksen kesto on arvioitu virheellisesti ...... 33Oikeudenkäyntikulut .................................................................... 34

1.3 Matkahuollon valitus ................................................................................................. 351.4 Länsilinjan valitus ..................................................................................................... 351.5 Pohjolan Matkan valitus ............................................................................................ 381.6 Pohjolan Liikenteen valitus ....................................................................................... 391.7 Koiviston Auton valitus ............................................................................................ 401.8 Vainion Liikenteen valitus ........................................................................................ 411.9 Savonlinjan valitus .................................................................................................... 421.10 Väinö Paunun valitus ................................................................................................ 441.11 Linja-autoliiton valitus .............................................................................................. 44

2 Selitykset ........................................................................................................................... 452.1 Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton selitysten yhteiset perustelut ... 45

Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen rajaamisesta ................... 45

3 (309)

2.2 Matkahuollon selitys ................................................................................................. 462.3 Länsilinjojen selitys .................................................................................................. 502.4 Pohjolan Matkan selitys ............................................................................................ 522.5 Pohjolan Liikenteen selitys ....................................................................................... 552.6 Koiviston Auton selitys ............................................................................................. 572.7 Vainion Liikenteen selitys ......................................................................................... 592.8 Savonlinjan selitys .................................................................................................... 622.9 Väinö Paunun selitys ................................................................................................. 642.10 Linja-autoliiton selitys .............................................................................................. 672.11 Kilpailu- ja kuluttavaviraston lausunto Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-

autoliiton valituksiin ................................................................................................. 70Menettelyvirheistä ja puolustautumisoikeuden loukkauksestaesitetyt valitusperusteet ................................................................ 71Yhdenvertaisuus-, syrjimättömyys- ja tasapuolisuusperiaatteistaesitetyt valitusperusteet ................................................................ 71Merkitykselliset markkinat .......................................................... 71Tarkoitukseen perustuva kilpailurikkomus ................................... 72Rikkomuksen kestoa koskevista valitusperusteista ....................... 74Yksittäisen kartellin osapuolen vastuuta koskevistavalitusperusteista ......................................................................... 75Seuraamusmaksujen määrää koskevista valitusperusteista ........... 75Oikeudenkäyntikuluvaatimuksista ............................................... 76

3 Vastaselitykset ................................................................................................................... 763.1 Matkahuollon vastaselitys ......................................................................................... 763.2 Länsilinjojen vastaselitys .......................................................................................... 773.3 Pohjolan Matkan vastaselitys .................................................................................... 783.4 Pohjolan Liikenteen vastaselitys................................................................................ 793.5 Koiviston Auton vastaselitys ..................................................................................... 793.6 Vainion Liikenteen vastaselitys ................................................................................. 793.7 Savonlinjan vastaselitys ............................................................................................ 803.8 Väinö Paunun vastaselitys ......................................................................................... 803.9 Linja-autoliiton vastaselitys....................................................................................... 813.10 Kilpailu- ja kuluttajaviraston vastaselitys Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-

autoliiton selityksiin .................................................................................................. 81Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen rajauksesta..................... 81

4 (309)

Vahingon määrästä ja saavutetun taloudellisen hyödynmerkityksestä ............................................................................... 82Rikkomuksen suunnitelmallisuudesta .......................................... 83Seuraamusmaksujen yleis- ja erityisestävyydestä sekäkokonaisarvioinnista .................................................................... 83Esitettyjen seuraamusmaksujen kohtuullisuudesta ja yksittäisenkartellin osapuolen vastuusta ....................................................... 85Matkahuollon vastuusta ............................................................... 85Koiviston Auton vastuusta ........................................................... 86Länsilinjojen vastuusta ................................................................ 86Pohjolan Liikenteen vastuusta ...................................................... 86Linja-autoliiton vastuusta ............................................................. 87

4 Lisäselitykset ..................................................................................................................... 874.1 Korkeimman hallinto-oikeuden lisäselityspyynnöt .................................................... 874.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston lisäselitys ..................................................................... 884.3 Matkahuollon lisäselitys ............................................................................................ 884.4 Länsilinjojen lisäselitys ............................................................................................. 894.5 Pohjolan Matkan lisäselitys ....................................................................................... 894.6 Pohjolan Liikenteen lisäselitys .................................................................................. 904.7 Koiviston Auton lisäselitys ....................................................................................... 904.8 Vainion Liikenteen lisäselitys ................................................................................... 914.9 Savonlinjan lisäselitys ............................................................................................... 914.10 Väinö Paunun lisäselitys ........................................................................................... 914.11 Linja-autoliiton lisäselitys ......................................................................................... 924.12 Lisävastaselitykset .................................................................................................... 924.13 Savonlinjan ilmoitus ................................................................................................. 934.14 Kilpailu- ja kuluttajaviraston vastaselitys Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-

autoliiton lisäselityksiin............................................................................................. 93Suullinen käsittely ....................................................................... 93Merkitykselliset markkinat .......................................................... 93

4.15 Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton lisäkirjelmät ........................... 96V KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN VÄLIPÄÄTÖS ........................................... 100VI KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU................................................ 100

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. .................................. 100VII KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT.................... 102

5 (309)

1 Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva ratkaisu .......................................................... 1021.1 Sovelletut oikeusohjeet ........................................................................................... 102

1.1.1 Kansallinen lainsäädäntö ..................................................................................... 1021.1.2 Euroopan unionin perusoikeuskirja ..................................................................... 1031.1.3 Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen

oikeuskäytäntö .................................................................................................... 1041.2 Vaatimukset suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-

oikeudessa ............................................................................................................... 106Vaatimukset kuulla uudestaan markkinaoikeudessa kuultujahenkilöitä ................................................................................... 106Vaatimus kuulla markkinaoikeudessa jo kuultuja henkilöitä sekäuusia kuultavia ........................................................................... 107Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta suullisen käsittelyntoimittamisesta ........................................................................... 109

1.3 Markkinaoikeuden toimittama suullinen käsittely ................................................... 1101.4 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset suullisen

käsittelyn toimittamisen tarpeesta ............................................................................ 1112 Pääasiaratkaisu ................................................................................................................ 116

2.1 Puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen liittyvät valitusperusteet ja vaatimukset . 1162.1.1 Sovelletut oikeusohjeet........................................................................................ 116

2.1.1.1 Kansallinen oikeus ....................................................................................... 1162.1.1.2 Puolustautumisoikeuksia koskevaa unionin tuomioistuimen

oikeuskäytäntöä ........................................................................................... 1172.1.2 Kuulemisvirhe ..................................................................................................... 119

2.1.2.1 Markkinaoikeuden tekemä arviointi ............................................................. 1192.1.2.2 Puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja kuulemisvirhettä koskevat valitusten

perusteet ....................................................................................................... 1192.1.2.3 Kilpailu- ja kulutajaviraston kanta kuulemisvirhettä ja

puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeviin valitusperusteisiin ......... 1202.1.2.4 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset

kuulemisvirhettä koskevista valitusperusteista ............................................. 1222.1.3 Asianajajan ja päämiehen välisen oikeudellisen neuvonnan luottamuksellisuuden

suojan (asianajosalaisuus) loukkaamista koskeva valitusperuste .......................... 1252.1.3.1 Sovelletut oikeusohjeet ................................................................................ 1252.1.3.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitys .................................... 1262.1.3.3 Markkinaoikeuden päätös ............................................................................ 126

6 (309)

2.1.3.4 Matkahuollon, Väinö Paunun ja Linja-autoliiton kanta asianajosalaisuudenloukkaamisesta ............................................................................................. 127

2.1.3.5 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetasianajajan ja päämiehen välisen oikeudellisen neuvonnanluottamuksellisuuden suojasta ...................................................................... 127

2.1.4 Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen rajaaminen ............................................ 1302.1.4.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen rajaamista koskeva Matkahuollon,

linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton väite .................................................. 1302.1.4.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta valituksensa rajaamisesta ...................... 1312.1.4.3 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset

Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen rajaamisesta ................................... 1322.2 Kilpailurikkomuksen arviointi ................................................................................. 134

2.2.1 Sovelletut oikeusohjeet sekä muu huomioon otettu aineisto ................................ 1342.2.1.1 Kilpailunrajoituslaki ja kilpailulaki .............................................................. 1342.2.1.2 Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus ............................................... 1352.2.1.3 Muu huomioon otettu aineisto ...................................................................... 135

2.2.2 Merkityksellisten markkinoiden määrittely .......................................................... 1372.2.2.1 Sovelletut oikeusohjeet ................................................................................ 1372.2.2.2 Markkinaoikeuden valituksenalainen päätös ................................................ 1382.2.2.3 Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta

markkinamäärittelystä .................................................................................. 139Henkilöliikenteen ja pientavaran rahdin markkinoiden arviointikokonaisuutena .......................................................................... 139Haanpään kuulemismuistion merkitys markkinamäärittelyssä .... 139Siirtymäajan sopimusliikenteen ja paikallisliikenteen kuuluminenmerkityksellisiin markkinoihin .................................................. 140

2.2.2.4 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja sen keskeiset perustelutmarkkinamäärittelystä .................................................................................. 141

Henkilöliikenteen ja pientavaran rahdin markkinoiden arviointikokonaisuutena .......................................................................... 141Haanpään kuulemismuistion merkitys markkinamäärittelyssä .... 142Siirtymäajan sopimusliikenteen ja paikallisliikenteen kuuluminenmerkitykselliseen markkinaan .................................................... 142

2.2.2.5 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetmarkkinamäärittelystä .................................................................................. 143

Haanpään kuulemismuistion merkitys markkinamäärittelyssä .... 144Pienrahdin markkinan merkitys markkinamäärittelyssä.............. 145

7 (309)

Siirtymäajan sopimusliikenteen ja paikallisliikenteen kuuluminenmerkitykselliseen markkinaan .................................................... 146Johtopäätös markkinamäärittelystä ............................................ 147

2.2.3 Kilpailurikkomuksen luonne tarkoitukseen tai vaikutuksiin perustuvana ............. 1482.2.3.1 Markkinaoikeuden valituksenalainen päätös ................................................ 1482.2.3.2 Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta

kilpailurikkomuksen luonteesta tarkoitukseen tai vaikutuksiin perustuvana . 1482.2.3.3 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta kilpailurikkomuksen luonteesta

tarkoitukseen tai vaikutuksiin perustuvana ................................................... 1512.2.3.4 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset

kilpailurikkomuksen luonteesta tarkoitukseen tai vaikutuksiin perustuvana . 1532.2.4 Kilpailurikkomuksen kestosta ja suunnitelmallisuudesta ..................................... 157

2.2.4.1 Kilpailurikkomuksen alkaminen ja suunnitelmallisuus ................................. 157Markkinaoikeuden keskeiset johtopäätökset ......................................... 157Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja keskeiset perustelutkilpailurikkomuksen alkamisesta ja suunnitelmallisuudesta ................. 158Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta ja keskeisetperustelut kilpailurikkomuksen alkamisesta ja suunnitelmallisuudesta . 160Unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöä kilpailurikkomuksen kestonarvioinnista ja suunnitelmallisuudesta .................................................. 163Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetkilpailurikkomuksen alkamisajankohdan määrittämisestä jasuunnitelmallisuudesta ......................................................................... 165

Joukkoliikennelain voimaantuloa edeltänyt menettely ................. 166Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetkilpailurikkomuksesta ennen joukkoliikennelain voimaantuloa ... 170Joukkoliikennelain voimaantulon jälkeinen menettely ................. 172Asian kilpailuoikeudellisen arvioinnin lähtökohtia ..................... 172Matkahuollon ja Linja-autoliiton toimielimissä käsitellyt asiat janäiden toimielinten työskentelyyn osallistuneiden henkilöidensähköpostikeskustelut ................................................................ 173Linjaliikenne Kivistö Oy:lle myönnettyä reittiliikennelupaakoskenut keskustelu ja menettely ............................................... 176

Liikenne Vuorela Oy:n reittiliikennelupaa koskenut keskustelu ja menettely .... 179Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetkilpailurikkomuksesta joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen jaennen vuodenvaihdetta 2010–2011 ............................................. 181

2.2.4.2 Kilpailurikkomuksen päättyminen................................................................ 185

8 (309)

Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetkilpailurikkomuksen päättymisestä aikataulu- ja lipunmyyntipalvelujenosalta ................................................................................................... 185Kilpailurikkomuksen päättyminen pakettipalvelujen osalta .................. 186

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta seuraamusmaksuesityksessä . 186Markkinaoikeuden ratkaisu.......................................................... 187Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta ja senkeskeiset perustelut kilpailurikkomuksen päättymisestäpakettipalvelujen osalta ............................................................... 187Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja sen keskeiset perustelutkilpailurikkomuksen päättymisestä pakettipalvelujen osalta ........ 189Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeudenjohtopäätökset kilpailurikkomuksen päättymisestä pakettipalvelujenosalta........................................................................................... 191

2.2.5 Oikeuttamisperusteet ........................................................................................... 1972.2.5.1 Markkinaoikeuden kanta .............................................................................. 1972.2.5.2 Tuetut liput .................................................................................................. 198

Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta sekä keskeisetperustelut tuetuista lipuista ................................................................... 198

Matkahuollon lipunmyynti- ja aikataulupalvelut ........................ 199Matkahuollon pakettipalvelut ..................................................... 204

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja keskeiset perustelut tuetuistalipuista ................................................................................................. 204

Yleistä ....................................................................................... 204Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalvelut ........................ 205

Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksettuetuista lipuista oikeuttamisperusteena ............................................... 207

Tuettujen lippujen käyttöön liittyvät ongelmatoikeuttamisperusteena Matkahuollon lipunmyynti- jaaikataulupalveluista poissulkemiselle......................................... 207Yleinen sääntö ........................................................................... 210Laatulupaus ............................................................................... 211Velvollisuus poissulkea reittiliikenne Matkahuollon palveluista 211Taloudelliset riskit ..................................................................... 212Paikallisliikenteen suhde merkitykselliseen markkinaan ............ 213Matkahuollon pakettipalveluista poissulkemiseen liittyvätperusteet .................................................................................... 214

2.2.5.3 Unionin valtiontukisääntöjen noudattamista koskeva oikeuttamisperuste ..... 215

9 (309)

Sovelletut oikeusohjeet ........................................................................ 215Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta unioninvaltiontukisäännöistä oikeuttamisperusteena ........................................ 216Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta unionin valtiontukisäännöistäoikeuttamisperusteena .......................................................................... 217Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetunionin valtiontukisäännöistä oikeuttamisperusteena ........................... 217

2.2.5.4 Tehokkuusperuste ........................................................................................ 219Sovelletut oikeusohjeet ........................................................................ 219Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kantatehokkuusperusteesta ........................................................................... 220Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta tehokkuusperusteesta .................... 221Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksettehokkuusperusteesta ........................................................................... 221

2.2.6 Yhtiöiden osallisuudesta ...................................................................................... 2232.2.6.1 Markkinaoikeuden keskeiset johtopäätökset ................................................. 2232.2.6.2 Yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaatteen loukkaamista koskevat

valitusperusteet ............................................................................................ 224Linja-autoyhtiöiden ja Matkahuollon kanta yhdenvertaisuus- jatasapuolisuusperiaatteen loukkaamisesta .............................................. 224Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta yhdenvertaisuus- jatasapuolisuusperiaatteen loukkaamista koskevista vaatimuksista ......... 225Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetyhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaatteen loukkaamista koskevistavaatimuksista ....................................................................................... 226

2.2.6.3 Linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton osallisuus sekä näidenvastuuhenkilöiden toimiminen Matkahuollon tai Linja-autoliitonhallituksessa ................................................................................................. 226

Unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöä kilpailurikkomukseen osallistenosallisuuden arvioinnista ...................................................................... 226Markkinaoikeuden johtopäätös............................................................. 229Linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kannat osallisuudesta sekä näidenvastuuhenkilöiden toimimisesta Matkahuollon ja Linja-autoliitonhallituksessa ......................................................................................... 230

Länsilinjojen kanta ...................................................................... 230Pohjolan Matkan kanta ................................................................ 231Pohjolan Liikenteen kanta ........................................................... 233Koiviston Auton kanta ................................................................. 236

10 (309)

Vainion Liikenteen kanta ............................................................. 236Savonlinjan kanta ........................................................................ 237Väinö Paunun kanta ..................................................................... 238Linja-autoliiton kanta .................................................................. 239

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliitonosallisuudesta sekä näiden vastuuhenkilöiden toiminnasta Matkahuollon jaLinja-autoliiton hallituksessa ............................................................... 239

Yleistä yhtiöiden osallisuudesta ................................................... 239Länsilinjat ................................................................................... 239Pohjolan Matka ........................................................................... 240Pohjolan Liikenne ....................................................................... 240Savonlinja ................................................................................... 241Linja-autoliitto............................................................................. 242

Oikeudellinen arviointi linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliitonosallisuudesta ....................................................................................... 242

Linja-autoyhtiöiden vastuuhenkilöiden osallistuminen Matkahuollonhallituksen työskentelyyn ............................................................ 242Linja-autoyhtiöiden yhtiökohtainen osallisuus muutoin............... 243Erityisesti Pohjolan Liikenteen osallisuudesta ............................. 247Pohjolan Liikenteen osallisuus Linja-autoliiton hallituksenjäsenyyden perusteella ............................................................... 247Julkinen irtisanoutuminen kilpailurikkomuksesta ....................... 249Muita Pohjolan Liikenteen osallisuutta lieventäviä seikkoja ...... 250

Erityisesti Savonlinjan osallisuudesta .......................................... 252Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätös Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton osallisuudesta kilpailurikkomukseen . 253

2.2.7 Seuraamusmaksun määrääminen ......................................................................... 2532.2.7.1 Sovelletut oikeusohjeet ja lain esityöt........................................................... 253

Kilpailurikkomuksesta määrättävää seuraamusta koskevaoikeuskäytäntö ..................................................................................... 254

2.2.7.2 Markkinaoikeuden ratkaisu .......................................................................... 2572.2.7.3 Markkinaoikeuden määräämien seuraamusmaksujen korottamista koskevat

vaatimukset .................................................................................................. 2572.2.7.4 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja keskeiset perustelut ........................... 258

Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämät Matkahuoltoa, linja-autoyhtiöitä jaLinja-autoliittoa koskevat yhteiset perustelut ....................................... 258

Seuraamusmaksun yleis- ja erityisestävyys ................................ 258

11 (309)

Kilpailurikkomuksen vaikutusten ja saavutetun taloudellisenhyödyn huomioon ottaminen...................................................... 258Seuraamusmaksujen määrän kokonaisarviointi .......................... 260

Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämät Matkahuoltoa, linja-autoyhtiöitä jaLinja-autoliittoa koskevat erityiset perusteet ........................................ 262

Matkahuolto .............................................................................. 262Länsilinjat .................................................................................. 263Pohjolan Liikenne ...................................................................... 263Koiviston Auto .......................................................................... 263Vainion Liikenne ....................................................................... 264Pohjolan Matka ja Väinö Paunu ................................................. 264Savonlinja .................................................................................. 264Linja-autoliitto ........................................................................... 265

2.2.7.5 Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kannat ja keskeisetperustelut seuraamusmaksun määräämisestä ................................................ 265

Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton yhteisetperustelut ............................................................................................. 265

Seuraamusmaksujen yleis- ja erityisestävyys ............................. 266Kilpailurikkomuksen vaikutusten ja taloudellisen hyödyn huomioonottaminen ................................................................................... 266Seuraamusmaksujen määrän kokonaisarviointi .......................... 267

Matkahuollolle, linja-autoyhtiöille ja Linja-autoliitolle esitettyjäseuraamusmaksuja koskevat erityiset kannat ja perustelut .................... 268

Matkahuollon kanta ................................................................... 268Länsilinjojen kanta .................................................................... 269Pohjolan Matkan kanta .............................................................. 270Pohjolan Liikenteen kanta .......................................................... 271Koiviston Auton kanta ............................................................... 272Vainion Liikenteen kanta ........................................................... 272Savonlinjan kanta ...................................................................... 273Väinö Paunun kanta ................................................................... 274Linja-autoliiton kanta ................................................................. 275

2.2.7.6 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetseuraamusmaksun määräämisestä ................................................................ 276

Seuraamusmaksun määrääminen – Matkahuoltoa, linja-autoyhtiöitä jaLinja-autoliittoa koskevat yhteiset perusteet ......................................... 276

12 (309)

Rikkomuksen laatu ja laajuus ...................................................... 277Rikkomuksen laatu .................................................................... 277Rikkomuksen laajuus ................................................................. 279

Kilpailurikkomuksen moitittavuuden aste .................................... 280Kilpailurikkomuksen vaikutukset............................................... 280Oikeustilan epäselvyydestä ja sen merkityksestä seuraamusmaksunmäärän arviointiin ...................................................................... 282Kilpailurikkomuksen julkisuudesta ............................................ 283Tarjonnan rajoittaminen ............................................................. 283

Rikkomuksen kestoaika ............................................................... 283Kilpailurikkomuksesta määrättävän seuraamusmaksun arviointia eräidenosapuolten kannalta erityisten perusteiden osalta ................................. 284

Länsilinjojen, Vainion Liikenteen, Savonlinjan, Väinö Paunun jaLinja-autoliiton esittämät erityiset perusteet ................................ 284Kilpailurikkomuksen osapuolena olevan yrityksen taloudellisenaseman huomioon ottaminen seuraamusmaksua määrättäessä ..... 284Savonlinjan arvioiminen kilpailuoikeudellisesti yhtenä taloudellisenakokonaisuutena ........................................................................... 285Savonlinjan ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kannat ja perusteet 285Kilpailuoikeudellisesti yhtenä taloudellisena kokonaisuutenapidettävän yhtiön vastuun arviointia koskevaa oikeuskäytäntöä . 286Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeudenjohtopäätökset Savonlinjan asemasta yhtenä taloudellisenakokonaisuutena .......................................................................... 287

Linja-autoliiton aiemman kilpailurikkomuksen huomioonottaminen .................................................................................... 288Linja-autoliiton ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta japerustelut ................................................................................... 288Kilpailurikkomuksen uusimista koskevaa oikeuskäytäntöä ........ 289Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeudenjohtopäätökset Linja-autoliiton aiemman seuraamuksen huomioonottamisesta ................................................................................. 290

Kaksoisrangaistavuuden kielto .................................................... 291Linja-autoliiton ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta japerustelut ................................................................................... 291Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeudenjohtopäätökset kaksoisrangaistavuuden kiellosta ........................ 292

Yksittäisiä kilpailurikkomuksen osapuolia koskeva arviointi................ 294

13 (309)

Matkahuolto ................................................................................ 294Länsilinjat ................................................................................... 295Pohjolan Matka ........................................................................... 297Pohjolan Liikenne ....................................................................... 298Koiviston Auto ............................................................................ 300Vainion Liikenne ......................................................................... 301Savonlinja ................................................................................... 302Väinö Paunu ................................................................................ 303Linja-autoliitto............................................................................. 304

VIII OIKEUDENKÄYNTIKULUJEN KORVAAMINEN ....................................................... 3051 Sovellettavat säännökset .................................................................................................. 3052 Oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ....................................................................... 306

2.1 Matkahuollon, Linja-autoliiton ja linja-autoyhtiöiden vaatimukset ja keskeisetperustelut ................................................................................................................ 306

2.2 Korkeimman hallinto-oikeuden oikeudellinen arvio ja johtopäätösoikeudenkäyntikuluista markkinaoikeudessa ........................................................... 306

3 Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa ................................................. 307IX TÄYTÄNTÖÖNPANO .................................................................................................... 307

14 (309)I KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON PÄÄTÖS JA SEURAAMUSMAKSUESITYS

I KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON PÄÄTÖS JA SEURAAMUSMAKSUESI-TYS

(1) Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä myös KKV ja virasto) on pää-töksellään 25.1.2016 (dnro 192/14.00.00/2011) määrännyt Oy Matka-huolto Ab:n (jäljempänä myös Matkahuolto) lopettamaan päätöksessä jaseuraamusmaksuesityksessä (jäljempänä myös esitys) kuvatun kilpailu-lain (948/2011) 5 §:ssä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopi-muksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdassa kielletyn menettelyn, jossa uu-sien vuorojen pääsy Oy Matkahuolto Ab:n paketinkuljetusjärjestelmääntosiasiassa estetään ilman syrjimättömiä ja objektiivisia valintakriteerejä.

(2) Kilpailu- ja kuluttajavirasto on samassa asiakirjassa markkinaoikeudelletekemässään esityksessä vaatinut, että markkinaoikeus määrää seuraa-musmaksun elinkeinonharjoittajien välisestä kielletystä kilpailunrajoi-tuksesta seuraavasti:

- J. Vainion Liikenne Oy 2 650 000 euroa

- Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuo-pion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab, Sata-kunnan Liikenne Oy ja Metsäpietilä Oy yhteisvastuullisesti8 740 000 euroa

- Länsilinjat Oy 953 000 euroa

- Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy yhteisvastuullisesti5 790 000 euroa

- Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti KangasOy ja Savon Turistiauto Oy yhteisvastuullisesti 2 133 000 euroa

- Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy ja Vauhti-Vaunu Oy yhteisvastuul-lisesti 1 575 000 euroa, Autolinjat Oy ja Etelä-Suomen LinjaliikenneOy yhteisvastuullisesti 1 637 000 euroa sekä SL Autoyhtymä Oy300 335 euroa

- Väinö Paunu Oy 3 419 000 euroa

- Linja-autoliitto r.y. 129 592 euroa

- Oy Matkahuolto Ab 10 820 000 euroa.


(3) Kilpailu- ja kuluttajavirasto on perustellut päätöstään ja seuraamusmak-suesitystään muun ohella seuraavasti:

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007, annettu23 päivänä lokakuuta 2007, rautateiden ja maanteiden julkisista henkilö-liikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja(ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta (palvelusopimusasetus tai PSA) edel-lytti linja-autoliikenteen avaamista kilpailulle. KKV on katsonut, ettävastatoimenpiteenä tälle seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat alankeskeiset linja-autoyhtiöt, Linja-autoliitto r.y. ja Oy Matkahuolto Absaavuttivat syksyllä 2008 yhteisymmärryksen strategiasta, jonka tavoit-teena oli estää ja vähintäänkin viivästyttää markkinoiden avautumista jaylläpitää vallitsevat markkinaolosuhteet lainmuutoksesta huolimatta.

(5) KKV on katsonut, että ennen joukkoliikennelain voimaantuloa 3.9.2009kartellin osapuolet saavuttivat yhteisymmärryksen tarjonnan rajoittami-sesta. Reittiliikennelupia ei haettaisi ennen siirtymäajan sopimustenpäättymistä. Ensimmäiset kilpailevat reittiliikennelupahakemukset teh-tiin keväällä 2010. Matkahuollon hallitus päätti yhtiön ja linja-autolii-kennöitsijöiden välisten palvelusopimusten irtisanomisesta ja Matka-huollon palvelujen käyttämisestä kilpailun avautumisen estämiseen syk-syllä 2008 sovitun strategian mukaisesti. Uusiin sopimuksiin lisättiin tar-veharkintaehto, jonka tarkoituksena oli kilpailevien reittiliikennelupa-vuorojen pääsyn estäminen linja-autoliikenteessä toimimisen kannaltakeskeisiin Matkahuollon matka- ja pakettipalveluihin. KKV on edelleenkatsonut, että kartellin osapuolet yrittivät Linja-autoliiton johdolla syk-syllä 2010 saada kilpailevia reittiliikennelupia hakeneita liikenteenhar-joittajia vetämään reittiliikennelupahakemuksensa pois.

(6) KKV on katsonut, että viranomaisten myönnettyä kilpailevia reittiliiken-nelupia joulukuussa 2010 kartellin osapuolet yrittivät suostutella luvansaaneita yhtiöitä pidättäytymään luvan mukaisen liikennöinnin aloittami-sesta. Matkahuollon hallitus toteutti reittiliikennelupavuorojen poissul-jennan joulukuussa 2010 päättämällä, ettei reittiliikennelupavuoroille an-neta Matkahuollon palveluja. Poissuljenta tarkoitti käytännössä sitä, ettäMatkahuolto ei myynyt vuoroille lippuja, eivätkä ne olleet esillä Matka-huollon aikataulutiedoissa eikä laiturinäytöissä. Vuoroilla ei myöskäänollut paketinkuljetusoikeutta. Päätöksellä estettiin käytännössä uusienreittiliikennelupavuorojen tehokas markkinalle tulo. Matkahuollon halli-tus päätti ottaa reittiliikennelupavuorot matkapalveluihin syksyllä 2012.KKV on edelleen katsonut, että poissuljenta jatkuu käytännössä paketti-palveluissa.


(7) KKV on vielä katsonut, että kartellin osapuolet toteuttivat kaikilla edellämainituilla toimenpiteillä syksyllä 2008 sovittua tavoitetta estää ja vä-hintäänkin hidastaa markkinoiden avautumista ja ylläpitää vallitsevatmarkkinaolosuhteet lainmuutoksesta huolimatta vaikeuttamalla kilpaile-van liikenteen pääsyä markkinoille.

(8) KKV on päätöksessään ja seuraamusmaksuesityksessään todennut johto-päätöksinään muun ohella seuraavaa (sulkeissa viittaukset KKV:n pää-töksen asianomaisiin kohtiin):

(9) Alalle on ollut tyypillistä, että suurimpien linja-autoyhtiöiden ja -konser-nien edustajat ovat olleet yhtäjaksoisesti päättämässä toimialaa koske-vista asioista Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissa. Päätöksessäja seuraamusmaksuesityksessä tarkastelun kohteena on siirtymäajan so-pimuksilla ja reittiliikenneluvilla harjoitettava lipputuloperusteinen pika-vuoro-, vakiovuoroja paikallisliikenne, jossa tarjonta on liikennöitsijänsuunnittelemaa ja lipputuloriski on liikennöitsijällä (13–15 kohdat).

(10) PSA:n mukainen joukkoliikennelaki tuli voimaan 3.12.2009. PSA:n tar-koituksena oli edistää julkisten liikennemarkkinoiden avautumista kil-pailulle. Joukkoliikennelaissa säädettiin vuosien 2009–2019 välisestäsiirtymäajasta, jonka aikana linja-autoliikenne avataan kilpailulle (16–31kohdat).

(11) Matkahuolto on linja-autoliikenteen palveluja markkinointiyritys, jokaylläpitää koko maan kattavaa linja-autoasemaverkostoa, aikatauluinfor-maatio- ja lipunmyyntijärjestelmää sekä bussiliikenteen aikataulutettuunreittiverkostoon perustuvaa paketinkuljetusjärjestelmää. Matkahuollonpalvelut ovat olennaisia alalla toimiville linja-autoyrityksille. Matka-huollon pakettipalveluihin pääsy ja rahdinkuljetus on liikennöitsijän kan-nattavuuden kannalta olennaista, erityisesti pikavuoroliikenteen pitkilläreiteillä. Liittyminen Matkahuollon palvelujärjestelmiin perustui liiken-nöitsijän ja Matkahuollon väliseen sopimukseen. Ennen Matkahuollonvuonna 2011 voimaan tullutta palvelu-uudistusta kaikki liikennevuorotpääsivät automaattisesti mukaan Matkahuollon palveluihin ja Linja-au-toliiton jäsenyritykset olivat automaattisesti mukana paketinkuljetusjär-jestelmässä (32–37 kohdat).

(12) Linja-autoalan keskeiset toimijat saavuttivat keskenään yhteisymmärryk-sen tavoista rajoittaa tarjontaa ja poissulkea kilpailevat reittiliikennelu-pavuorot Matkahuollon palveluista. Rikkomuksen kannalta keskeisiä toi-mijoita ovat Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissa jatkuvastivarsinaisina jäseninä vuodesta 2008 lähtien edustettuina olleet linja-au-toyhtiöt. Pohjolan Liikenne on Linja-autoliiton hallituksen varsinaisenajäsenenä osallistunut moniin rikkomuksen kannalta keskeisiin kartelliko-

17 (309)II KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

kouksiin ja ollut aktiivinen rikkomuksen toteuttamisessa. Pohjolan Lii-kenne on myös ollut tietoinen Matkahuollon hallituksessa tehdyistä pää-töksistä. Lisäksi sekä Linja-autoliitolla että Matkahuollolla on ollut kes-keinen, edellä mainituista yhtiöistä erillinen roolinsa rikkomuksessa(38–113 kohdat).

(13) Asiassa on kyse koko Suomen alueen kattavasta kartellista, jossa kartel-lin osapuolten tarkoituksena on ollut rajoittaa joukkoliikennelailla avat-tua kilpailua. Rikkomus on ollut yhteismarkkinatavoitteen vastainen jasillä on siten ollut ainakin mahdollisia välillisiä vaikutuksia jäsenvaltioi-den välisen kaupan rakenteeseen. Asiassa tulee soveltaa rinnakkain sekäkansallisia kilpailulainsäädännön kieltosäännöksiä että SEUT 101 ar-tiklaa (114–206 kohdat).

(14) Rikkomus on alkanut kaikkien kartellin jäsenten osalta viimeistään syk-syllä 2008. Kilpailevien joukkoliikennelupavuorojen poissuljenta Mat-kahuollon matkapalveluista jatkui 17.9.2012 asti. Pohjolan Liikenteen jaLinja-autoliiton vastuu kilpailurikkomuksesta päättyy 17.9.2012. Mui-den jäsenten osalta rikkomus jatkuu edelleen (207–221 kohdat).

(15) Seuraamusmaksuesitys kohdistuu linja-autoyhtiöihin, jotka ovat itseosallistuneet kilpailurikkomukseen, sekä sellaisiin emoyhtiöihin, jotkaovat käyttäneet tosiasiallista määräysvaltaa rikkomukseen osallistuneissatytäryhtiöissä, jolloin emoyhtiöt ovat vastuussa näiden kilpailurikko-muksesta. Menettelyn tarkoituksena on ollut rajoittaa kilpailua ja sitä onpidettävä periaatteellisesti erityisen vakavana rikkomuksena. Kysymyk-sessä on koko Suomen kattava, taloudelliselta laajuudeltaan ja mittakaa-valtaan merkittävä rikkomus, jonka kesto on ollut vähintään seitsemänvuotta. Myös moitittavuuden aste on otettava huomioon jokaisen seuraa-musmaksuesityksen kohteena olevan osalta (222–315 kohdat).

II KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1 KIRJALLINEN KÄSITTELY, VAATIMUKSET MARKKINAOIKEUDESSA

(16) KKV:n seuraamusmaksuesitys on tullut markkinaoikeudessa vireille25.1.2016.

(17) Oy Matkahuolto Ab (jäljempänä Matkahuolto) on vastauksessaan sekäKKV:n päätöksestä markkinaoikeudelle tekemässään valituksessa vaati-nut, että markkinaoikeus kumoaa KKV:n päätöksen ja ensisijaisesti hyl-kää seuraamusmaksuesityksen tai toissijaisesti alentaa sen määrää taikkavaihtoehtoisesti jättää asian ratkaisematta ja palauttaa sen virastolle uu-delleen käsiteltäväksi. Matkahuolto on lisäksi vaatinut, että markkinaoi-keus velvoittaa KKV:n korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäynti-kulut korkoineen.


(18) J. Vainion Liikenne Oy (jäljempänä myös Vainion Liikenne) on ensisijai-sesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää KKV:n seuraamusmaksuesi-tyksen kokonaisuudessaan tai toissijaisesti hylkää sen osin vanhentu-neena. Mikäli seuraamusmaksuesitystä ei hylätä, J. Vainion Liikenne Oyon vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättätai olennaisesti alentaa sen määrää. J. Vainion Liikenne Oy on lisäksivaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan yhtiön oi-keudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

(19) Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, KuopionLiikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik AB, Satakunnan Lii-kenne Oy ja Metsäpietilä Oy (jäljempänä myös Koiviston Auto) ovat en-sisijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus hylkää KKV:n seuraamusmak-suesityksen perusteettomana ja toissijaisesti hylkää sen vanhentuneena.Mikäli seuraamusmaksuesitystä ei hylätä, Koiviston Auto on vaatinut,että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaasen määrää.

(20) Länsilinjat Oy (jäljempänä myös Länsilinjat) on ensisijaisesti vaatinut,että markkinaoikeus hylkää KKV:n seuraamusmaksuesityksen ja toissi-jaisesti jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa sen määrää.Länsilinjat Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viras-ton korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoi-neen.

(21) Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy (jäljempänä myös PohjolanLiikenne) ovat ensisijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus hylkääKKV:n seuraamusmaksuesityksen perusteettomana ja osin vanhentu-neena ja toissijaisesti jättää sen määräämättä tai alentaa sen määrää. Poh-jolan Liikenne on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viras-ton korvaamaan Pohjolan Liikenteen asianosais- ja oikeudenkäyntikulutviivästyskorkoineen.

(22) Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oyja Savon Turistiauto Oy (jäljempänä myös Pohjolan Matka) ovat ensisi-jaisesti vaatineet, että markkinaoikeus hylkää KKV:n seuraamusmaksu-esityksen perusteettomana ja osin vanhentuneena ja toissijaisesti jättääseuraamusmaksun määräämättä tai alentaa sen määrää. Pohjolan Matkaon lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaansen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut viivästyskorkoineen.


(23) Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy, Vauhti-Vaunu Oy, Autolinjat Oy,Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ja SL-Autoyhtymä Oy (jäljempänä myösSavonlinja tai Savonlinja-yhtiöt) ovat ensisijaisesti vaatineet, että mark-kinaoikeus hylkää KKV:n seuraamusmaksuesityksen ja kumoaa virastonpäätöksen niiltä osin kuin päätöksessä katsotaan yhtiöiden osallistuneenkilpailurikkomukseen tai olevan vastuussa siitä. Savonlinja on vaatinuttoissijaisesti, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättätai alentaa sen määrää. Savonlinja on lisäksi vaatinut, että markkinaoi-keus velvoittaa viraston korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut vii-västyskorkoineen.

(24) Väinö Paunu Oy (jäljempänä myös Väinö Paunu tai Paunu) on vaatinut,että markkinaoikeus hylkää KKV:n seuraamusmaksuesityksen kokonaantai ainakin Väinö Paunun osalta virheellisenä, puutteellisena, perusteet-tomana, toteennäyttämättömänä ja vanhentuneena ja toissijaisesti, ettämarkkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai olennaisestialentaa sitä, tai vaihtoehtoisesti palauttaa asian virastolle uudelleen käsi-teltäväksi. Väinö Paunu on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoit-taa viraston korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut täysi-määräisesti viivästyskorkoineen.

(25) Linja-autoliitto r.y. (jäljempänä Linja-autoliitto) on vaatinut, että mark-kinaoikeus hylkää KKV:n seuraamusmaksuesityksen kokonaan tai aina-kin liiton osalta virheellisenä, puutteellisena, perusteettomana, toteen-näyttämättömänä ja vanhentuneena ja toissijaisesti, että markkinaoikeusjättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa sen määrää, taikkavaihtoehtoisesti palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Linja-autoliitto on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa virastonkorvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti vii-västyskorkoineen.

(26) KKV on vaatinut muun ohella, että Matkahuollon valitus ja linja-autoyh-tiöiden sekä Linja-autoliiton vaatimukset hylätään.

2 SUULLINEN VALMISTELU JA SUULLINEN KÄSITTELY

(27) Markkinaoikeus on järjestänyt suullisen valmistelun 20.12.2016 ja toi-mittanut suullisen käsittelyn 16.–20.1.2017, 23.–26.1.2017, 30.1–1.2.2017 ja 13.–14.2.2017. Suullisesta valmistelusta ja suullisesta käsit-telystä on laadittu erilliset pöytäkirjat.

20 (309)III MARKKINAOIKEUDEN PÄÄTÖS

III MARKKINAOIKEUDEN PÄÄTÖS

1 MARKKINAOIKEUDEN PÄÄTÖKSEN LOPPUTULOS

(28) Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään Matkahuollon vali-tuksesta kumonnut Kilpailu- ja kuluttajaviraston 25.1.2016 tekemän pää-töksen.

(29) Markkinaoikeus on määrännyt seuraamusmaksuhakemuksen kohteenaolleet maksamaan valtiolle seuraamusmaksua seuraavasti:

– J. Vainion Liikenne Oy 100 000 euroa,– Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy,

Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab,Satakunnan Liikenne Oy ja Metsäpietilä Oy yhteisvastuullisesti100 000 euroa,

– Länsilinjat Oy 100 000 euroa,– Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy 100 000 euroa,– Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kan-

gas Oy ja Savon Turistiauto Oy yhteisvastuullisesti 100 000 eu-roa,

– Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy ja Vauhti-Vaunu Oy yhteisvas-tuullisesti 100 000 euroa,

– Autolinjat Oy ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy yhteisvastuulli-sesti 100 000 euroa,

– SL-Autoyhtymä Oy 100 000 euroa,– Väinö Paunu Oy 100 000 euroa,– Linja-autoliitto r.y. 100 000 euroa ja– Oy Matkahuolto Ab 100 000 euroa.

(30) Markkinaoikeus on hylännyt Oy Matkahuolto Ab:n, Linja-autoliitto r.y:nsekä edellä mainittujen linja-autoyhtiöiden vaatimukset oikeudenkäynti-kulujensa korvaamisesta.

(31) Markkinaoikeuden päätös on kokonaisuudessaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen liitteenä.

2 MARKKINAOIKEUDEN PÄÄTÖKSEN KESKEISET JOHTOPÄÄTÖKSET

(32) Markkinaoikeus on päätöksensä johtopäätöksinä todennut muun ohellaseuraavaa (sulkeissa viittaukset markkinaoikeuden päätöksen asianomai-siin kohtiin):


(33) Markkinaoikeus on katsonut, että asiassa on kysymys sellaisesta menet-telystä, joka on SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla saat-tanut vaikuttaa tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Väitettyärikkomusta on siten arvioitava edellä mainitun artiklan perusteella kil-pailunrajoituslain (480/1992) 4 §:n ja kilpailulain 5 §:n ohella (1131,1132 sekä 1340–1349 kohdat).

(34) Markkinaoikeuden päätöksen mukaan KKV:n päätös ei ole lainvastainensillä perusteella, että KKV olisi tehnyt esitystä valmistellessaan tai esi-tyksessään asianosaisten kuulemista tai päätöksentekoa koskevia menet-telyvirheitä. KKV ei ole rikkonut asianosaisten puolustautumisoikeuteenliittyviä hallinnollisia sekä kansallisesta että unionin oikeudesta johtuviavaatimuksia ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti on siten markkinaoi-keudessa toteutunut. KKV:n noudattama menettely ei ole myöskään lou-kannut asianajosalaisuutta (1355–1381 kohdat).

(35) Markkinaoikeus on katsonut, että KKV ei ollut kohdellut seuraamus-maksuesityksen kohteena olleita linja-autoyhtiöitä yhdenvertaisuus-, syr-jimättömyys- ja tasapuolisuusperiaatteen vastaisesti, vaan KKV on voi-nut unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisenharkintavaltansa nojalla olla kohdistamatta seuraamusmaksuesitystäkaikkiin kielletystä yhteistyöstä epäiltyihin linja-autoyhtiöihin (1384,1389–1395 kohdat).

(36) Markkinaoikeus on KKV:n tavoin määritellyt merkityksellisiksi markki-noiksi siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ja reittiliikenneluvilla har-joitettavan lipputuloperusteisen pikavuoro-, vakiovuoroja paikallislii-kenteen markkinan siten selvennettynä, että relevantteihin markkinoihinkuuluvat sekä henkilö- että rahtiliikenteen markkinat (1447 ja 1448 koh-dat).

(37) Edunvalvonnassa ja siihen liittyvissä erilaisissa keskusteluissa ei olemarkkinaoikeuden päätöksen mukaan ollut esitetyn näytön perusteellakysymys kielletystä kilpailun rajoittamisesta eikä asianosaisten toimin-nan vuosina 2008–2009 ennen uuden joukkoliikennelain voimaantuloaole voitu katsoa rajoittaneen kilpailua KKV:n esittämällä tavalla (1580–1590 kohdat).

(38) Markkinaoikeus on katsonut, että viranomaisten aloitteesta käydyilläneuvotteluilla sekä niihin liittyneellä pyrkimyksellä sovittaa yhteen lii-kennettä ei ole rajoitettu kilpailua. Kilpailua ei ole rajoittanut myöskäänse, että Linja-autoliiton alueosastot ovat ELY-keskuksille toimittamis-saan lausunnoissa vastustaneet haettuja reittiliikennelupia, sillä lausun-not eivät ole sitoneet ELY-keskuksia (1594–1596 kohdat). Valitusoikeu-den käyttämisessä ei ole ollut kysymys kilpailun rajoittamisesta (1648kohta).


(39) Matkahuollon sopimusuudistus ja siihen liittynyt aiempien sopimustenirtisanominen eivät markkinaoikeuden mukaan ole osoittaneet Matka-huollon, linja-autoyhtiöiden tai Linja-autoliiton päättäneen toukokuussa2010 tai sopimusuudistusta syksyllä 2010 käsiteltäessä kilpailun rajoitta-misesta (1651 ja 1652 kohdat).

(40) Markkinaoikeus on katsonut, että kysymyksessä ei ole ollut tarjonnanrajoittaminen, sillä siirtymäajan liikennöintisopimuksin liikennöivilläliikennöitsijöillä ei ole ollut erityisiä syitä tai kannustimia hakea reittilii-kennelupia siirtymäajan liikennöintisopimusten voimassa ollessa. Esi-tyksen kohteena olleilla linja-autoyhtiöillä on siten ollut käytössä vaihto-ehtoinen, laillinen liikennöintimuoto eikä niiden ole osoitettu rajoitta-neen reittiliikennelupien hakemista tai joidenkin reittien ajamista kilpai-lua rajoittaakseen (1658 ja 1659 kohdat).

(41) Markkinaoikeus on edelleen katsonut, että Matkahuollon hallituksen jä-senet ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen kaikkien 23.6.2010 jälkeenmyönnettyjen reittiliikennelupien Matkahuollolta saatavien palvelujenrajoittamisesta 29.12.2010 lähetetyn sähköpostin perusteella ja viimeis-tään Matkahuollon hallituksen 25.1.2011 pitämässä kokouksessa. Näinon vaikutettu uusien ja vanhojen liikennöitsijöiden mahdollisuuksiin kil-pailla merkityksellisillä markkinoilla hakemalla reittiliikennelupia jaharjoittaa niihin perustuvaa liikennettä. Kysymys on ollut kilpailuoikeu-dessa kielletystä markkinoiden jakamisesta, mitä Matkahuollon toimivajohto on myös käytännössä toteuttanut. Myös Linja-autoliitto ja PohjolanLiikenne ovat – tietoisina kilpailunrajoituksesta ja ryhtymättä toimiinrajoituksen päättämiseksi tai siitä ilmoittamiseksi – olleet osallisina kiel-letyssä menettelyssä. Menettely ei ole ollut alueellisesti rajattua (1667–1684 sekä 1686–1688 kohdat).

(42) Markkinaoikeuden päätöksen mukaan Matkahuollon matkapalvelujakoskeneen tarveharkintaehdon soveltaminen on päättynyt 17.9.2012. Pa-kettipalveluja koskevan tarveharkintaehdon soveltaminen ja Matkahuol-lon hallituksen 25.1.2011 tekemän päätöksen noudattaminen on päätty-nyt viimeistään joulukuussa 2015. Kilpailua rajoittava toiminta on sitenkokonaisuudessaan päättynyt viimeistään joulukuussa 2015. KKV:n pää-tös, jonka mukaan Matkahuolto on määrättävä lopettamaan kilpailulain5 §:n ja SEUT 101 artiklan vastainen toiminta, on markkinaoikeudenpäätöksen mukaan tullut kumota (1689–1694 kohdat).

(43) Markkinaoikeus on katsonut, että Matkahuolto, seuraamusmaksuesityk-sen kohteena olleet linja-autoyhtiöt sekä Linja-autoliitto ovat edusta-jiensa välityksin päättäneet kilpailun rajoittamisesta ja ovat siten siitävastuussa. Yksikään Matkahuollon tai Linja-autoliiton hallitukseen kuu-luneista seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien tahojen edustajista


ei ole vastustanut tai irtisanoutunut keskusteluista tai päätöksistä (1695–1703, 1706 ja 1711 kohdat).

(44) Markkinaoikeus on todennut, että Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden jaLinja-autoliiton kielletyksi kilpailunrajoitukseksi katsotulle menettelylleei ole ollut niiden esittämiä asiakkaiden saamiin tehokkuusetuihin, jouk-koliikennelain valmistelun ja voimaantulon jälkeisen soveltamisen epä-selvään tilaan, tuettuihin lippuihin liittyvään Matkahuollon aikataulu- jalipunmyyntijärjestelmään (Minfo), vahingonkorvaus- ja rikosoikeudelli-seen vastuuseen tai Matkahuollon laatulupaukseen liittyvää oikeuttamis-perustetta (1715–1738 kohdat).

(45) Markkinaoikeus on katsonut, että asiassa on kysymys markkinoiden ja-kamisesta, joka on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännönkin perus-teella luonteeltaan vakava tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus. Täl-löin ei ole välttämätöntä arvioida menettelyn mahdollisia kilpailua ra-joittavia vaikutuksia (1752 kohta).

(46) Seuraamusmaksun kohdentamisesta markkinaoikeus on katsonut, ettäJyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, KuopionLiikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab ja SatakunnanLiikenne Oy ovat vastuussa nyt kysymyksessä olevasta kilpailurikko-muksesta osallisuutensa perusteella ja Metsäpietilä Oy puolestaan edellämainittujen yhtiöiden emoyhtiönä omistuksensa perusteella. Sanotut yh-tiöt ovat yhteisvastuullisesti vastuussa nyt kysymyksessä olevasta kilpai-lurikkomuksesta (1710 kohta).

(47) Markkinaoikeus on katsonut, että Oy Pohjolan Liikenne Ab on vastuussanyt kysymyksessä olevasta kilpailurikkomuksesta osallisuutensa perus-teella ja VR-Yhtymä Oy puolestaan omistuksensa perusteella. Sanotutyhtiöt ovat yhteisvastuullisesti vastuussa nyt kysymyksessä olevasta kil-pailurikkomuksesta (1769 kohta).

(48) Markkinaoikeus on todennut, että Pohjolan Turistiauto Oy ja Savon Tu-ristiauto Oy ovat mainittujen yhtiöiden toimitusjohtajan Johanna Lehto-sen kokonaan omistamia yhtiöitä ja ne muodostavat siten kilpailuoikeu-dellisesti yhden taloudellisen kokonaisuuden. Pohjolan Turistiauto Oy,Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oy ja Savon Turistiauto Oyovat yhteisvastuullisesti vastuussa nyt kysymyksessä olevasta kilpailu-rikkomuksesta osallisuutensa perusteella (1770 kohta).

(49) Markkinaoikeus on katsonut, että Savonlinja Oy on Linja-Karjala Oy:nemoyhtiö ja että yhtiöt muodostavat näin ollen kilpailuoikeudellisessamerkityksessä yhden taloudellisen kokonaisuuden. Savonlinja-yhtiöitäeli Savonlinja Oy:tä, Linja-Karjala Oy:tä, Autolinjat Oy:tä, Etelä-Suo-men Linjaliikenne Oy:tä ja SL-Autoyhtymä Oy:tä on nyt kysymyksessä


olevassa kilpailurikkomuksessa edustanut Esko Kangas sekä Jukka Ko-mulainen. Kangas on toiminut kaikkien Savonlinja-yhtiöiden hallituk-sessa 30.11.2009 asti. Komulainen on Linja-Karjala Oy:n hallituksen jä-sen ja toimitusjohtaja sekä Autolinjat Oy:n ja Etelä-Suomen Linjalii-kenne Oy:n sekä SL-Autoyhtymä Oy:n hallituksen jäsen. Vauhti-VaunuOy on vastuussa nyt kysymyksessä olevasta kilpailurikkomuksesta omis-tuksensa perusteella, koska se omistaa lähes kokonaan Savonlinja Oy:n(1771–1774 kohdat).

(50) Markkinaoikeus on katsonut, että nyt kysymyksessä olevasta kilpailurik-komuksesta vastaavat yhteisvastuullisesti Savonlinja Oy ja Linja-KarjalaOy osallisuutensa sekä Vauhti-Vaunu Oy omistuksensa perusteella, yh-teisvastuullisesti Autolinja Oy ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy osalli-suutensa perusteella sekä SL-Autoyhtymä Oy itsenäisesti osallisuutensaperusteella (1775 kohta).

(51) Markkinaoikeus on todennut, että kilpailunrajoitus on kattanut alueelli-sesti koko Suomen. Kysymyksessä olevaa menettelyä ei ole tullut pitäävähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä perusteettomana, kunotetaan lisäksi huomioon menettelyn ajallinen kesto ja alueellinen ulot-tuvuus. Kilpailunrajoituksen vaikutusten ja niistä aiheutuneen vahingonmäärän tai kilpailunrajoituksesta mahdollisesti saadun hyödyn selvittä-minen ei ole oikeuskäytännön mukaan edellytyksenä seuraamusmaksunmääräämiselle. Määrättäväksi tulevan seuraamusmaksun suuruutta ja oi-keasuhtaisuutta on tullut arvioida suhteessa kilpailunrajoitukselle omi-naiseen laatuun, laajuuteen, moitittavuuden asteeseen ja kestoaikaan(1782–1784 kohdat).

(52) Markkinaoikeuden päätöksen mukaan KKV ei ollut esittänyt selvitystäMatkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton lainvastaisen me-nettelyn vaikutuksista kilpailulle. Se ei ollut myöskään esittänyt tarkem-paa selvitystä kilpailurikkomuksesta mahdollisesti syntyneestä hyödystä.Kilpailurikkomuksen tosiasialliset vaikutukset ja hyöty olivat siten jää-neet ainakin suurelta osin epäselviksi (1785 kohta).

(53) Markkinaoikeus on katsonut, että kilpailurikkomuksen tosiasialliseenmerkitykseen ja vaikutukseen liittyneet seikat tulee ottaa huomioon seu-raamusmaksun määrää arvioitaessa, vaikka markkinoiden jakamisen kil-pailuoikeudellinen luonne huomioon ottaen kilpailurikkomuksen vaiku-tusten, kuten kartellista aiheutuneen vahingon määrän tai kartellista sii-hen osallistuneille aiheutuneen taloudellisen hyödyn, osoittaminen ei si-nänsä ollut asiassa tarpeen (1786 kohta).


(54) Markkinaoikeus on katsonut myös, että seuraamusmaksun määrän arvi-oinnissa on rikkomuksen keston osalta otettava huomioon se, että mark-kinaoikeus on KKV:n esityksestä poiketen päätynyt katsomaan kilpai-lunrajoituksen keston sen alkamisen ja päättymisen osalta esitystä lyhy-emmäksi (1787 kohta).

(55) Markkinaoikeuden päätöksen mukaan erityisesti lukuisien markkinaoi-keuden lailliseksi edunvalvonnaksi katsomien toimenpiteiden, joita vi-rasto oli pitänyt kiellettyinä, lisäksi oli otettava huomioon, että asialli-sesti kilpailurikkomus keskittyi esitettyä suppeammin Matkahuollon pii-rissä tapahtuneisiin toimenpiteisiin. Näistä toimenpiteistä oli tosin pää-tetty lähinnä Matkahuollon hallituksessa istuvien linja-autoyhtiöiden jaLinja-autoliiton toimesta, täytäntöönpanon jäädessä Matkahuollon toimi-valle johdolle (1788 kohta).

(56) Markkinaoikeus on Linja-autoliitolle määrättävän seuraamusmaksunmäärää harkitessaan ottanut huomioon, että Linja-autoliitolle on myösaikaisemmin määrätty seuraamusmaksu hintakartellista (ks. KHO1999:21), vaikka kyseisestä rikkomuksesta on jo kulunut aikaa (1789kohta).

(57) Markkinaoikeus on katsonut, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto eivät ole edunvalvontatoimiensa ja niihin liittyneiden keskuste-lujen ja neuvottelujen yhteydessä syyllistyneet kiellettyyn kilpailun ra-joittamiseen. Markkinaoikeus ei ole pitänyt myöskään toimia, joissa kes-kusteluin, lausunnoin tai valituksin on vastustettu reittiliikennelupienmyöntämistä, kiellettynä kilpailurikkomuksena. Markkinaoikeus onvielä edellä katsonut, että Matkahuollon palvelusopimusuudistus ei oleollut kilpailua rajoittava. Markkinaoikeus on suurelta osin hylännyt Kil-pailu- ja kuluttajaviraston esityksen (1790 kohta).

(58) Markkinaoikeus on katsonut, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat kuitenkin, sulkemalla uudet reittiliikennevuorot matkapal-velujen ulkopuolelle ja jättämällä myöntämättä näille rahdinkuljetusoi-keuksia, pyrkineet rajoittamaan kilpailua. Näihin toimiin on ryhdyttylinja-autoalaa koskeneen lainsäädäntöuudistuksen murroksessa siirtymä-kauden aikana. Toimet ovat saattaneet vaikeuttaa uusien yrittäjien pää-syä markkinoille, mutta ne eivät ole pystyneet sitä estämään. Toimet vai-kuttavat olleen pikemmin murrosvaiheessa tehty äkkipikainen reaktiouuteen tilanteeseen (1791 kohta).

26 (309)IV KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

(59) Markkinaoikeus on katsonut, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat menetelleet kilpailusääntöjen vastaisesti. Vaikka markki-naoikeus on määrännyt seuraamusmaksut määrällisesti alhaisempanakuin mitä KKV on esittänyt, asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen eiole hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla koh-tuutonta, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat saa-neet pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

(60) Markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 2016/96 annettu ratkaisu ja senliityntä asiassa diaarinumero 2016/42 annettuun ratkaisuun huomioonottaen markkinaoikeus on katsonut, että ei ole kohtuutonta, että Oy Mat-kahuolto Ab joutui pitämään myös ensin mainitussa asiassa oikeuden-käyntikulunsa vahinkonaan.

IV KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

(61) Asian osapuolten korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämien vaati-musten perustelut on tässä pääjaksossa esitetty pääpiirteittäin. Asian osa-puolten esittämiä perusteluja on selostettu tarkemmin korkeimman hal-linto-oikeuden päätöksen VII pääjaksossa (korkeimman hallinto-oikeu-den ratkaisun perustelut).

(62) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton yhteiset valituspe-rusteet on selostettu pääpiirteittään omassa jaksossaan.

1 VALITUKSET

1.1 KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON VALITUS

(63) Kilpailu- ja kuluttajavirasto on valituksessaan (dnro 261/3/18) vaatinut,että korkein hallinto-oikeus muuttaa markkinaoikeuden päätöstä seuraa-musmaksujen määrän arvioinnin osalta ja korottaa markkinaoikeudenelinkeinonharjoittajille ja/tai niiden yhteenliittymille määräämiä seuraa-musmaksuja vastaamaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinaoikeu-delle tekemää esitystä seuraavasti:

- J. Vainion Liikenne Oy 1 657 260 euroa,

- Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuo-pion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab, Sata-kunnan Liikenne Oy ja Metsäpietilä Oy yhteisvastuullisesti8 740 000 euroa,


- Länsilinjat Oy 953 000 euroa,

- Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy yhteisvastuullisesti5 790 000 euroa,

- Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti KangasOy ja Savon Turistiauto Oy yhteisvastuullisesti 2 133 000 euroa,

- Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy ja Vauhti-Vaunu Oy yhteisvastuul-lisesti 1 575 000 euroa,

- Autolinjat Oy ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy yhteisvastuullisesti1 637 000 euroa,

- SL-Autoyhtymä Oy 198 924 euroa,

- Väinö Paunu Oy 2 584 172 euroa,

- Linja-autoliitto r.y. 129 592 euroa ja

- Oy Matkahuolto Ab 7 996 324 euroa.

(64) Valitus on rajattu koskemaan seikkoja, joilla on merkitystä arvioitaessaseuraamusmaksun määrää ja siten markkinoidenjakokartellin laatua, laa-juutta, moitittavuuden asetetta ja kestoa.

(65) KKV:n näyttö tapahtumista vuosina 2008–2010 osoittaa, että kartellinosapuolet tunnistivat jo tuolloin Matkahuollon sopimukset välineiksi,joihin voidaan ja tulee turvautua, jos laillinen edunvalvonta ei johda ko-konaissuunnitelman mukaisen yhteisen tavoitteen saavuttamiseen.

(66) Markkinaoikeuden määräämillä, nimellisillä seuraamusmaksuilla ei olealhaisen tasonsa vuoksi muita markkinatoimijoita estävää ja riittävän va-roittavaa esimerkkiä antavaa yleisestävää vaikutusta eikä nyt esillä ole-vaan kilpailurikkomukseen syyllistyneitä taloudellisia kokonaisuuksiariittävästi rankaisevaa erityisestävää vaikutusta.

(67) Markkinaoikeuden Matkahuollolle, linja-autoyhtiöille ja Linja-autolii-tolle SEUT 101 artiklan rikkomisesta määräämät seuraamusmaksut ovatriittämättömät turvaamaan unionin kilpailusääntöjen tehokkaan täytän-töönpanon Suomessa.


(68) Markkinaoikeus on erehtynyt antaessaan rikkomuksesta aiheutuneidenvahingollisten vaikutusten ja rikkomuksella saavutetun hyödyn esittä-mättä jättämiselle seuraamusmaksujen määrää alentavan merkityksen.Unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpai-lunvastaisen menettelytavan vaikutukset eivät ole ratkaiseva peruste ar-vioitaessa seuraamusmaksun asianmukaista määrää. Kun kyse on vaka-vasta kilpailurikkomuksesta, seuraamusmaksun määrän arvioinnissa tu-lee vaikutusten sijaan kiinnittää ensisijaisesti huomiota menettelyn luon-teeseen. Samoin saavutettua hyötyä ei voida pitää edellytyksenä seuraa-musmaksun määräämiselle eikä seuraamusmaksun määrittämisen lähtö-kohtana.

(69) Tiettyjen menettelytapojen, kuten markkinoiden jakamisen, kieltäminenyksinomaan niiden kilpailunvastaisen tarkoituksen vuoksi perustuu sii-hen, että niiden voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan mark-kinoiden normaalia toimintaa.

(70) Rikkomuksesta aiheutuvat vaikutukset ja sillä saavutettu hyöty ovat teki-jöitä, jotka kilpailulain 13 §:n mukaisesti kuvastavat rikkomuksen moi-tittavuuden astetta. Ne eivät ole itsenäisiä kriteereitä eikä niille yksintule antaa samaa painoarvoa kuin rikkomuksen laadulle, laajuudelle jakestoajalle. Vaikutuksia ja hyötyä tulee arvioida kokonaisuutena muidenmoitittavuuden asteen osatekijöiden kanssa.

(71) Näyttö rikkomuksen suunnitelmallisuudesta on mittava, eikä kysymysole ollut äkkipikaisesta reaktiosta. Kilpailevien reittiliikennevuorojenpoissulkeminen Matkahuollon palveluista perustui jo aiemmin laadittuunkokonaissuunnitelmaan, jonka toteuttamista kartellin osapuolet olivatvalmistelleet vähintään kuukausia.

(72) Viimeistään kesällä 2010 oli selvää, että Matkahuollon palveluja tultai-siin käyttämään reittiliikennelupavuoroja vastaan kilpailun rajoitta-miseksi. Tämä ilmenee kartellin osapuolten välisistä sähköpostikeskuste-luista vuoden 2010 elo–syyskuun vaihteessa sekä joulukuussa.

(73) Kirjallinen näyttö osoittaa, että syyskuussa 2010 kenellekään kartellinosapuolista ei ollut epäselvää, miten kilpaileviin reittiliikennelupavuo-roihin suhtaudutaan. Kartellin osapuolet olivat tunnistaneet tarveharkin-taehdon soveltamisen käyttökelpoisuuden keinona estää reittiliikennelu-pavuorojen aiheuttama kilpailupaine, ja yhteisymmärrys tästä oli synty-nyt viimeistään kesällä 2010. Näyttö osoittaa, että tarveharkintaa on so-vellettu kilpailua rajoittavasti.


(74) Markkinaoikeus ei ole tehnyt arviota kilpailurikkomuksen laadusta, laa-juudesta, moitittavuuden asteesta ja kestoajasta eikä tehnyt näihin perus-tuvaa ja kilpailulain 13 §:n edellyttämää kokonaisarviointia seuraamus-maksujen määrästä. Rikkomuksen vakavuudelle ei ole annettu seuraa-musmaksujen määrän arvioinnissa sitä painoarvoa, jota kilpailulain 13 §ja unionin oikeuskäytäntö edellyttävät.

(75) Markkinaoikeus ei ole arvioinut kilpailulain 13 §:n mukaisesti rikko-muksen moitittavuuden astetta. Se on sivuuttanut sen, että vakavien rik-komusten, kuten markkinoiden jakamisen kysymyksessä ollessa huomiotulee kiinnittää rikkomuksen luonteeseen ja suunnitelmallisuuteen liitty-viin seikkoihin.

(76) Markkinaoikeus on jättänyt huomiotta, että rikkomus on kohdistunutpalvelusopimusasetuksella ja joukkoliikennelailla avattavaan kilpailuun.

(77) Markkinaoikeus on jättänyt kotimaisen ja unionin tuomioistuimen oi-keuskäytännön vastaisesti vaille painoarvoa myös sen, että rikkomuk-seen osallistuneet yhtiöt ovat merkityksellisten markkinoiden suurimpiatoimijoita ja että kilpailun rajoittaminen on ollut suurimpien toimijoidenintressissä.

(78) Markkinaoikeus on jättänyt huomioimatta sekä rikkomuksen suunnitel-mallisuuden että sen pitkän kestoajan. Kilpailurikkomuksen kokonais-kestoaika on ollut viisi vuotta, joten rikkomusta voidaan pitää pitkäkes-toisena.

(79) Linja-autoliitolle on perusteltua määrätä lainsäädännön mahdollistamaenimmäisseuraamusmaksu etenkin, kun otetaan huomioon, että Linja-autoliitto on syyllistynyt kilpailurikkomukseen jo toistamiseen.

(80) Mikäli korkein hallinto-oikeus päätyisi olemaan muuttamatta markkina-oikeuden päätöstä valituksessa esitetyllä tavalla, virasto esittää harkitta-vaksi, että korkein hallinto-oikeus tekisi asiasta ennakkoratkaisupyynnönunionin tuomioistuimelle.

1.2 MATKAHUOLLON, LINJA-AUTOYHTIÖIDEN JA LINJA-AUTOLIITON VALITUK-SISSA ESITETYT YHTEISET PERUSTEET

(81) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat vaatiessaan mark-kinaoikeuden päätöksen kumoamista, päätöksen täytäntöönpanon kieltä-mistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista esittäneet yhteisestimuun ohella seuraavaa:


Matkahuollon hallituksen linjaus 29.12.2010

(82) Matkahuollon hallituksen linjauksella 29.12.2010 ei ole vaikutettu uu-sien eikä vanhojen liikennöitsijöiden mahdollisuuksiin kilpailla henkilö-liikenteen tai pientavaran rahdin markkinoilla. Tehdyn linjauksen tarkoi-tuksena tai vaikutuksena ei ole ollut markkinoiden jakaminen tai muukilpailun rajoittaminen.

Merkitykselliset markkinat

(83) Markkinaoikeuden arvio merkityksellisistä markkinoista on virheellinen.Henkilöliikenteen ja pienrahdin markkinat ovat toisistaan erilliset rele-vantit markkinat. Toimenpiteiden kilpailuvaikutuksia tulee tarkastellanäillä markkinoilla erikseen. Henkilöliikenteen ja pienrahdin palveluteivät ole toisiaan korvaavia kysynnän eivätkä tarjonnan kannalta.

(84) Matkahuolto ei toimi henkilöliikenteen markkinoilla. Linja-autoyhtiöistämerkittävä osa ei toimi lainkaan pienrahdin markkinoilla. Toimiminenpientavaran rahdin markkinoilla ei ole välttämätön edellytys henkilölii-kennemarkkinoilla toimimiseksi eikä rahdinkuljetusta voida pitää olen-naisena linja-autoyhtiöiden tulonmuodostuksen kannalta.

Haanpään kuulemismuistio

(85) Markkinaoikeus on ilmeisen virheellisesti ottanut päätöksessään huomi-oon näyttönä Kuljetus J. Haanpää Oy:n edustajien ja yhtiön edellisenomistajan kuulemismuistion 29.8.2012. KKV nimesi Jorma Haanpääntodistajaksi markkinaoikeuteen, mutta luopui Haanpään kuulemisestajuuri ennen markkinaoikeuden suullisten istuntojen alkamista.

(86) Matkahuollolla tai liikennöitsijöillä ei ole ollut mahdollisuutta KKV:nmenettelyn vuoksi kuulla Haanpäätä itseään kuulemismuistiosta eikä si-ten kyseenalaistaa Haanpään kuulemismuistioon sisällytettyjä väitteitä janiiden luotettavuutta. Parhaan todistelun periaate sekä oikeudenmukai-seen oikeudenkäyntiin olennaisesti kuuluva kontradiktorinen periaateolisivat edellyttäneet, että tällaisessa tilanteessa markkinaoikeus ei ot-taisi näytön arvioinnissa huomioon KKV:lta peräisin olevia todistajan-kertomuksia.


Kysymyksessä ei ole tarkoitukseen perustuva kilpailurikkomus

(87) Markkinaoikeus on virheellisesti katsonut, että Matkahuollon hallituksentekemässä päätöksessä olisi ollut kyse tarkoitukseen perustuvasta (byobject) vakavasta kilpailurikkomuksesta.

(88) Linja-autoyhtiöt eivät ole sopineet pidättäytyvänsä reittiliikennelupienhakemisesta eivätkä mistään toimintatavoista tai säännöistä reittiliiken-nelupien osalta tai muullakaan tavalla jakaneet markkina-alueita, asiak-kaita tai tuotantoa. Kysymys ei ole ollut kilpailuoikeudessa kielletystämarkkinoiden jakamisesta.

(89) Arvioitaessa sitä, onko Matkahuollon toiminnassa ollut kyse tarkoituk-seen perustuvasta kilpailurikkomuksesta, on tarkasteltava sopimuksen taipäätöksen lausekkeiden sisältöä, tavoitteita sekä taloudellista ja oikeu-dellista asiayhteyttä.

(90) Unionin tuomioistuimen Cartes Bancaires -ratkaisun (C-67/13 P) mu-kaan tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia on tulkittava suppe-asti.

(91) KKV:n seuraamusmaksuesityksessä tai markkinaoikeuden valituksen-alaisessa päätöksessä ei ole analysoitu väitetyn kilpailurikkomuksen va-hingollisuutta oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.

(92) Kontrafaktuaali, johon väitetyn kilpailurikkomuksen riittävää vahingolli-suutta tulee verrata, on markkinatilanne tapahtuma-aikana ilman Matka-huollon väitettyjä kilpailua rajoittaneita toimenpiteitä.

(93) Pääsy henkilöliikenteen markkinoille on ollut vaikeaa muista syistä kuinMatkahuollon toimenpiteiden takia. Markkinatilanteeseen ovat vaikutta-neet myös tuettuihin lippuihin liittyneet viranomaislinjaukset. Reittilii-kenteen kohtaamat markkinoille tulon ongelmat ovat aiheutuneet lain-säädännöstä ja viranomaisten toimenpiteistä johtuvista yleisistä markki-naolosuhteista.

(94) Matkahuollon hallituksen menettely ei ole ollut oikeuskäytännössä edel-lytetyllä tavalla riittävän vahingollista, sillä se ei ole edes potentiaalisestivoinut sulkea uusia toimijoita pois relevantilta henkilöliikenteen markki-nalta.


(95) Matkahuolto ei ole määräävässä asemassa relevanteilla markkinoilla ei-vätkä sen tarjoamat palvelut ole välttämättömiä markkinoille pääsemisenkannalta. Yritysten yhteenliittymän laatiman sinänsä laillisen sopimus-ehdon tulkintaa ja soveltamista ei ole pidetty tarkoitukseen perustuvanakilpailunrajoituksena edes tilanteessa, jossa ehdon tulkinta on voinutjohtaa kilpailun vääristymiseen (asia T-461/07, Visa Europe v. komissio,kohta 20).

(96) Yritysten yhteenliittymän päätöstä, jolla on evätty pääsy yhteenliittymäntuottamaan järjestelmään tai palveluun, on unionin tuomioistuimen oi-keuskäytännössä vakiintuneesti arvioitu vaikutukseen perustuvana (byeffect) kilpailurikkomuksena (CB v. komissio C-67/13 P, Visa Europe v.komissio, T-461/07, Cauliflower, komission päätös asiassaIV/28948:Cauliflowers, National Brittish Cattle and Sheep Breeders As-sociations).

Tuetut liput

(97) Tuettuihin lippuihin liittyneet ongelmat ovat olleet kilpailuoikeudelli-sesti hyväksyttävä syy jättää reittiliikennevuorot Matkahuollon järjestel-mien ulkopuolelle.

(98) Tuetut liput ovat aiheuttaneet liikennöitsijöille ja Matkahuollolle merkit-täviä oikeudellisia ja taloudellisia ongelmia, joihin ei ole ollut ratkaisuavuoden 2011 alussa.

(99) Matkahuolto on ottanut reittiliikennevuorot järjestelmiinsä viivyttele-mättä sen jälkeen, kun tuettuihin lippuihin liittyneet ongelmat on saaturiittävällä tavalla ratkaistua. Tuettuihin lippuihin liittyvä ongelma on py-ritty ratkaisemaan niillä keinoilla, jotka ovat tapahtuma-aikaan olleetkäytettävissä.

(100) Tuettujen lippujen ongelma on konkretisoitunut vasta kesästä 2010 al-kaen, kun ELY-keskukset ryhtyivät myöntämään reittiliikennelupia sel-laisille reiteille, joissa yleisesti käytettiin tuettuja lippuja.

(101) Viranomaiset olisivat voineet ratkaista tuettujen lippujen ongelman niinsanotulla yleisellä säännöllä. Matkahuolto on voinut 30.4.2012 asti odot-taa, että viranomaiset ratkaisevat tuettujen lippujen ongelman tavalla,joka ei edellytä Matkahuollolta mitään toimenpiteitä tai investointeja, taitoissijaisesti ilmoittavat, minkä muun toteutustavan viranomaiset valitse-vat.

(102) Matkahuollolla ei ole kilpailulain 5 §:n tai SEUT 101 artiklan nojalla ol-lut velvollisuutta investoida tietojärjestelmiin kehittämällä ja tuomallamarkkinoille täysin uusia toiminteita ja palveluita.


(103) Matkahuolto tai liikennöitsijät eivät ole tapahtuma-aikana voineet erot-taa tuettujen lippujen asiakasmaksuosuutta tukiosuudesta sellaisella ta-valla, jonka viranomaiset olisivat hyväksyneet. Linja-autoyhtiöillä ei olevoinut olla velvollisuutta ratkaista tuettujen lippujen ongelmaa kilpaili-joiden puolesta.

(104) Tuettujen lippujen tahattoman väärinkäytön riski on kohdistunut ainoas-taan reittiliikennelupavuoroille. Matkahuolto ei ole voinut riittävällä ta-valla suojautua lippujen väärinkäytöksistä aiheutuvalta riskiltä liiken-nöitsijöiden kanssa solmimiensa palvelusopimusten kautta.

(105) Matkahuolto on neuvotellut uuden selvittäjäsopimuksen Kuntaliiton jatoimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotta tuettuihin lippuihin liittyvätriskit saadaan hallintaan. Matkahuolto on ottanut reittiliikennelupavuorotaikataulu- ja lipunmyyntijärjestelmäänsä heti, kun tuettuihin lippuihinliittyvät vastuukysymykset oli saatu ratkaistua.

(106) Matkahuollolla on käytössään vain yksi järjestelmä (Minfo), jonkaavulla tuotetaan sekä aikataulupalvelu, lipunmyyntipalvelu että linja-au-toilla kuljetettavan rahdin reititys. Matkahuolto on käyttänyt rahdinkul-jetuksessa ainoastaan niitä linja-autovuoroja, jotka ovat mukana Matka-huollon aikataulujärjestelmässä.

(107) Matkahuolto ryhtyi käyttämään reittiliikennelupavuoroja rahdinkuljetuk-sessa välittömästi sen jälkeen, kun vuorot oli otettu mukaan aikataulu- jalipunmyyntipalveluun ja sitä kautta Minfo-järjestelmään.

Tehokkuusperusteet

(108) Markkinaoikeus tai KKV ei ole tarkemmin arvioinut asiassa esitettyjätehokkuusperusteita.

Väitetyn kilpailurikkomuksen kesto on arvioitu virheellisesti

(109) Reittiliikennevuorot oli otettu mukaan Matkahuollon aikataulupalveluunjo 4.6.2012. Matkahuollon hallitus on kokouksessaan 30.8.2012 tehnytpäätöksen, jonka mukaan pakettipalvelusopimuksen nojalla myös reitti-liikennevuoroja voidaan ottaa rahdinkuljetuksen alihankkijoiksi ja rah-dinkuljetusvuorojen valinta jää Matkahuollon itsenäisesti päätettäväksiniin sanotun tarveharkinnan perusteella.


(110) Viimeinen Matkahuollon hallituksen rahdinkuljetusoikeuksia koskevapäätös on tehty 30.3.2012 eikä asiassa ole esitetty selvitystä siitä, ettäMatkahuollon hallitus olisi ottanut kantaa rahdinkuljetuksen alihankki-joiden valintaan tämän jälkeen. Matkahuollon hallituksen tekemän pää-töksen nojalla Matkahuollon toimiva johto on viimeistään 30.8.2012 jäl-keen itsenäisesti valinnut rahdinkuljetuksen alihankkijat.

Oikeudenkäyntikulut

(111) Oikeudenkäyntikuluvaatimuksia on perusteltu muun ohella seuraavasti:

(112) Korkein hallinto-oikeus on muun muassa tapauksessa KHO 2010:55tuominnut viranomaisen korvaamaan asianosaisen oikeudenkäyntikulujaasiassa, jossa oli kyse kansallisen lainsäädännön ja sen perusteena ole-van direktiivin virheellisestä tulkinnasta. Oikeudenkäyntikulut on tuo-mittu viranomaisen maksettavaksi, vaikka asia on ollut jopa siinä määrintulkinnanvarainen, että asiassa on pyydetty ennakkoratkaisua EU:n tuo-mioistuimelta.

(113) Vastaavasti rikosasioissa on noudatettava korkeimman oikeuden ennak-koratkaisun KKO 2016:41 mukaisesti periaatetta, että rikossyytteidentultua suuremmalta osin hylätyiksi kuin hyväksytyiksi rikosasian vas-taaja on oikeutettu oikeudenkäyntikulujensa osittaiseen korvaamiseen.

(114) Oikeudenkäynti markkinaoikeudessa on suurimmalta osin aiheutunutKKV:n virheestä. KKV:n esitys on suurelta osin hylätty. Lisäksi markki-naoikeus on katsonut, että väitetty kilpailunrajoitus on päättynyt viimeis-tään 2015, ja se on siten kokonaan kumonnut KKV:n kieltopäätöksen.

(115) Pohjolan Matka ja Pohjolan Liikenne ovat perustelleet oikeudenkäynti-kuluvaatimustaan keskeisesti seuraavasti:

(116) KKV:n päätös- ja seuraamusmaksuesitys on ollut virheellinen ja perus-teeton. KKV on lisäksi syyllistynyt tutkinnassaan menettelyvirheisiineikä yhtiöiden mahdollisuutta tehokkaaseen puolustautumiseen ole tur-vattu.

(117) KKV:n päätös seuraamusmaksuesityksen kohdistamisesta on ollut Poh-jolan Liikennettä syrjivä ja loukannut perustuslaista ja hallintolaista il-meneviä yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaatteita.

(118) Oikeudenkäynti markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeu-dessa on aiheutunut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin tarkoitta-malla tavalla KKV:n virheestä. Tämän vuoksi ja ottaen lisäksi huomioonKKV:n menettelyvirheet, olisi kohtuutonta, että yhtiöt joutuisivat pitä-mään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.


1.3 MATKAHUOLLON VALITUS

(119) Oy Matkahuolto Ab (Matkahuolto) on valituksessaan (dnro 220/3/18)edellä jaksossa 1.2 esitetyn lisäksi vaatinut, että korkein hallinto-oikeuskumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin Matkahuolto onmäärätty maksamaan seuraamusmaksu sekä oikeudenkäyntikulujenosalta. Lisäksi Matkahuolto on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus vel-voittaa KKV:n korvaamaan Matkahuollon oikeudenkäyntikulut markki-naoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(120) Matkahuolto on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

1.4 LÄNSILINJAN VALITUS

(121) Länsilinjat Oy on valituksessaan (dnro 189/3/18) vaatinut, että korkeinhallinto-oikeus ensisijaisesti kumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltäosin kuin Länsilinjat on määrätty maksamaan seuraamusmaksua tai tois-sijaisesti jättää seuraamusmaksun määräämättä taikka alentaa seuraa-musmaksun määrää ja kumoaa markkinaoikeuden päätöksen myös siltäosin kuin yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimuson hylätty ja velvoittaa KKV:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulutoikeudenkäyntimaksuineen markkinaoikeudessa. Länsilinjat Oy on edel-leen vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa KKV:n korvaamaanyhtiön asianosais- ja oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeu-dessa viivästyskorkoineen.

(122) Länsilinjat on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

(123) Länsilinjat on perustellut vaatimuksiaan edellä jaksossa 1.2 esitetyn li-säksi muun ohella seuraavasti:

(124) Joukkoliikennelaissa säädetään vuosien 2009–2019 välisestä siirtymä-ajasta. Joukkoliikennelain uusiin käytäntöihin on siirrytty liukuvasti siir-tymäajan sopimusten päättyessä 1.7.2014 alkaen ja 2.12.2019 mennessä.Joukkoliikenne ei siten ole vapautunut kilpailulle lain tullessa voimaan3.12.2009.

(125) Siirtymäajan sopimusten päätyttyä vakiovuoroliikenne on osin muuttu-nut reittiliikenneluvilla ajettavaksi ja osin ELY-keskukset ovat alkaneetostamaan vakiovuoroliikennettä silloin, kun vakiovuoroliikenne ei olemuodostunut markkinaehtoisesti kannattavaksi eikä kilpailevaa tarjontaaole syntynyt.


(126) Siirtymäajan sopimusten suoja on vaikuttanut markkinaehtoisten reittilii-kennelupien määrään, koska linja-autoliikenteen palvelutarve on ollutpääosin katettu siirtymäajan sopimuksilla. Julkisella tuella on myös mer-kittävä vaikutus. Linja-autoliikenteen markkinat eivät ole olleet suljetutväitetystä kartellista johtuen vaan lainsäädännön ja viranomaisten pää-tösten vuoksi.

(127) Matkahuollon hallitus on 29.12.2010 tehnyt linjauksen siitä, millä eh-doilla Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalveluita tarjotaan liiken-nöitsijöille ja millä ehdoilla Matkahuolto voi valita pakettipalveluidentuottamisessa käyttämänsä alihankkijat. Matkahuollon hallituksen lin-jauksella ei ole vaikutettu uusien eikä vanhojen liikennöitsijöiden mah-dollisuuksiin kilpailla henkilöliikenteen tai pientavaran rahdin markki-noilla. Linjauksen tarkoituksena tai vaikutuksena ei ole ollut markkinoi-den jakaminen tai muu kilpailun rajoittaminen.

(128) Länsilinjat ei ole ollut tietoinen Matkahuollon päätöksen väitetystä kil-pailua rajoittavasta tarkoituksesta. Markkinaoikeus ei ole päätöksessäarvioinut Länsilinjojen yhtiökohtaista vastuuta väitetystä kilpailurikko-muksesta.

(129) Markkinaoikeudessa esitetty näyttö ei osoita, että Länsilinjat olisi tiennytväitetyistä kilpailunvastaisista päämääristä vain sen perusteella, ettäJorma Penttilä oli osallistunut muutamiin Matkahuollon hallituksen ko-kouksiin hallituksen varajäsenenä.

(130) Jorma Penttilä on ollut Matkahuollon hallituksen johdolta saadun tiedonperusteella siinä käsityksessä, että tuettuja lippuja ei voinut käyttää reit-tiliikennevuoroissa. Myös viranomaiset olivat viestittäneet, että tuettujalippuja ei voinut käyttää reittiliikennevuoroissa.

(131) Markkinaoikeudessa esitetty näyttö ei ole myöskään osoittanut, millä ta-valla Länsilinjojen Jorma Penttilän menettely olisi poikennut niiden yh-tiöiden vastuuhenkilöiden menettelystä, jotka eivät ole olleet KKV:n tut-kinnassa tai joihin KKV ei ole kohdistanut seuraamusmaksuesitystä.

(132) Matkahuollon hallituksen sähköpostikeskusteluissa tai hallituksen ko-kouksessa 25.1.2011 ei ole osallistuneiden yhtiöiden toimesta jaettumarkkinoita tai tehty mitään kilpailuoikeudellisesti kiellettyä.

(133) Jorma Penttilä ei ole ollut tietoinen Linja-autoliiton hallituksessa käy-dyistä keskusteluista. Terhi Penttilä on toiminut vuosina 2010–2012 ai-noastaan Linja-autoliiton hallituksen varajäsenenä, eikä hän ole vara-jäsenenä saanut kokouskutsuja tai kokousmateriaalia.


(134) Markkinaoikeus ei ole oikeuskäytännössä vaaditulla tavalla katsonut,että Länsilinjojen tahto olisi vastannut väitetyn kartellin muiden osa-puolten tahtoa tai että Länsilinjat olisi tuntenut kartellikokonaisuudenyleisen ulottuvuuden ja olennaiset piirteet. Markkinaoikeus ei ole katso-nut, että Länsilinjat tiesi tai sen olisi voitu katsoa tienneen, että yhtey-denpito kuului kokonaissuunnitelmaan tai että Länsilinjoilla olisi olluttarkoitus myötävaikuttaa väitetyn kartellin osallistujien tavoittelemienyhteisten päämäärien toteuttamiseen. Länsilinjat ei siten ole vastuussaväitetystä markkinoiden jakamisesta.

(135) Länsilinjat ei ole markkinaoikeudessa esitetty näyttö huomioon ottaenmerkityksellisten markkinoiden suurimpia toimijoita. Länsilinjat-konser-niin kuuluu viisi yritystä, joista ainoastaan Länsilinjat Oy harjoittaa jatuottaa liikennepalveluita. Länsilinjojen toiminta rajoittuu Pirkanmaantalousalueelle ja sen lähialueelle sekä sopimusliikenteeseen. Merkittäväosa Länsilinjojen liikevaihdosta on tarkasteltuna ajanjaksona muodostu-nut sopimusliikenteestä, joka ei ole lipputuloperusteista paikallisliiken-nettä eikä kuulu merkityksellisiin markkinoihin.

(136) Länsilinjat ei ole saanut etua Jorma Penttilän asemasta Matkahuollonhallituksessa. Jorma Penttilä on toiminut Linja-autoliiton Sisä-Suomenalueosaston nimeämänä jäsenenä Matkahuollon hallituksessa vuosina2008–2010 ja varajäsenenä vuosina 2010–2012. Terhi Penttilä on toimi-nut Matkahuollon hallituksen varajäsenenä vuosina 2013–2015. JormaPenttilän ja Terhi Penttilän Matkahuollon hallituksessa työskentelyssäon ollut kyse tavanomaisesta hallitustyöskentelystä osakeyhtiön hallituk-sessa, ei edunvalvonnasta. Matkahuollon päätöksiä ei ole edes voitutehdä Linja-autoliiton alueosastojen etua silmällä pitäen, vaan osakeyh-tiölain mukaisesti Matkahuollon etua ajatellen.

(137) Markkinaoikeus ei ole päätöksessään yksilöinyt yhtiöiden saamaa hyö-tyä väitetystä kilpailurikkomuksesta. Seuraamusmaksu on suhteellisestiliian suuri, kun verrataan Länsilinjojen osallisuutta, asemaa ja liikevaih-toa markkinoilla. Länsilinjojen osallisuus menettelyssä on huomattavastimuita osallisia vähäisempi ja liikevaihto pääosin pienempi.

(138) Länsilinjat ei ole saanut rahdinkuljetusoikeutta Seinäjoki–Tampere-vuo-roilleen, eikä millään tavoin hyötynyt Matkahuollon tarveharkinnasta.


1.5 POHJOLAN MATKAN VALITUS

(139) Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oyja Savon Turistiauto Oy (Pohjolan Matka) ovat valituksessaan (dnro193/3/18) vaatineet, että korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti kumoaamarkkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin markkinaoikeus on katsonutPohjolan Matkan syyllistyneen kiellettyyn kilpailurikkomukseen ja mää-rännyt sille 100 000 euron seuraamusmaksun tai toissijaisesti jättää Poh-jolan Matkalle seuraamusmaksun määräämättä tai vähintään alentaa seu-raamusmaksun määrää. Pohjolan Matka on edelleen vaatinut, että KKVvelvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa viivästyskor-koineen.

(140) Pohjolan Matka on perustellut vaatimuksiaan edellä jaksossa 1.2 esitetynlisäksi muun ohella seuraavasti:

(141) Pohjolan Matkan Johanna Lehtosella on ollut Matkahuollon hallituksenjäsenenä käsitys siitä, ettei reittiliikennevuoroja ole teknisistä syistä voi-nut erotella muista vuoroista Matkahuollon järjestelmissä. Lehtonen onkuitenkin jo vuonna 2010 osoittanut aktiivisuutta tuettujen lippujen on-gelman lieventämiseksi asiakkaiden näkökulmasta.

(142) Asiassa ei ole esitetty näyttöä väitetyn kilpailurikkomuksen jatkumisesta17.9.2012 jälkeen tai siitä, että Pohjolan Matka olisi vastuussa tästä väi-tetystä rikkomuksesta. Pohjolan Matkan liityntä tapahtumiin on ollut vä-häinen, eikä se ole hyötynyt väitetystä kilpailurikkomuksesta.

(143) Rahdinkuljetusoikeuksista päättäminen ja pakettipalvelusopimusten sol-miminen liikennöitsijöiden kanssa on Matkahuollon toimivan johdontehtävä. Pohjolan Matka ei ole hyötynyt väitetystä lainvastaisesta menet-telystä, eikä KKV ole tällaista osoittanut.

(144) Oikeudenkäynti on aiheutunut KKV:n virheestä. Valtaosa KKV:n esittä-mistä väitteistä on ollut perusteettomia ja virheellisiä.

(145) KKV ei ole noudattanut hallintolain mukaista asian selvittämisvelvolli-suutta, eikä se ole hallintomenettelyn aikana toiminut siten, että PohjolanMatkan mahdollisuus tehokkaaseen puolustautumiseen olisi turvattu.KKV:n seuraamusmaksuesitys ei ole hyvän hallintotavan mukainen ja serikkoo tasapuolisen kohtelun vaatimusta.


1.6 POHJOLAN LIIKENTEEN VALITUS

(146) Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy (Pohjolan Liikenne) ovat va-lituksessaan (195/3/18) vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaamarkkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin Pohjolan Liikenteen on kat-sottu olevan osallinen ja vastuussa kilpailulain vastaisesta menettelystäsekä siltä osin kuin markkinaoikeus on hylännyt Pohjolan Liikenteen oi-keudenkäyntikuluvaatimuksen. Pohjolan Liikenne on edelleen vaatinut,että markkinaoikeuden Pohjolan Liikenteelle määräämä seuraamus-maksu poistetaan ja KKV velvoitetaan korvaamaan Pohjolan Liikenteenarvonlisäverottomat asianosais- ja oikeudenkäyntikulut markkinaoikeu-dessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(147) Pohjolan Liikenne on perustellut vaatimuksiaan edellä jaksossa 2.1 esite-tyn lisäksi muun ohella seuraavasti:

(148) Kilpailurikkomukseen osallisuutta tulee arvioida yrityskohtaisesti. Osal-lisuuden syntymiselle on asetettu korkea näyttökynnys.

(149) Pohjolan Liikenne ei ole osallinen markkinaoikeuden päätöksessä kuvat-tuun kilpailurikkomukseen. Pohjolan Liikenne ei ole ollut edustettunaMatkahuollon hallituksessa koko väitettynä rikkomusaikana eikä sitenmyöskään ole osallistunut Matkahuollon hallituksen kokoukseen25.1.2011 tai sitä edeltävään sähköpostikeskusteluun.

(150) Pohjolan Liikenne ei ole muutenkaan myötävaikuttanut Matkahuollonpalveluita koskeneen linjauksen tekemiseen, sen jatkamiseen tai sen to-teuttamiseen.

(151) Pelkkä jälkikäteinen tiedon saaminen toisten elinkeinonharjoittajien te-kemästä rajoittavasta sopimuksesta ei riitä näytöksi osallisuudesta. Poh-jolan Liikenne ei ole ollut päättämässä Matkahuollon palveluihin pää-systä ja se on vastustanut Matkahuollon linjausta heti saatuaan siitä tie-don.

(152) Markkinaoikeus on päätöksessään katsonut Pohjolan Liikenteen saaneentiedon Matkahuollon linjauksesta vasta 26.1.2011. Todellisuudessa Poh-jolan Liikenne sai jo loppuvuodesta 2010 tiedon siitä, että Pohjolan Lii-kenteen omilta uusilta reittiliikennelupavuoroilta evätään pääsy Matka-huollon palveluihin. Pohjolan Liikenne piti voimassa vaatimuksensasaada tälle reittiliikennelupavuorolleen Matkahuollon palvelut.


(153) Matkahuollon aikataulu- ja lipputyöryhmä kiinnitti jo loppuvuodesta2010 huomiota siihen, että kilpailulainsäädäntö on otettava huomioonratkaisussa vuorojen järjestelmään lisäämisestä. Kokoukseen osallistuimyös Pohjolan Liikenteen edustaja Matti Kirjavainen.

(154) Pohjolan Liikenne irtisanoutui julkisesti Matkahuollon hallituksen lin-jauksesta viimeistään 11.1.2011 Linja-autoliiton Kaakkois-Suomen alue-osaston kokouksessa ja saattoi irtisanoutumisensa Matkahuollon halli-tuksen tietoon.

(155) Linja-autoliiton hallituksen 26.1.2011 pidetyssä kokouksessa ei syntynytkilpailua rajoittavaa sopimusta. Mainittuun kokoukseen osallistuminentai sitä koskeva pöytäkirja ei osoita Pohjolan Liikenteen osallistuneenMatkahuollon palveluiden rajaamista koskeneeseen päätöksentekoon.

(156) KKV ei ole kohdistanut päätöstään ja seuraamusmaksuesitystään kaik-kiin 26.1.2011 pidettyyn Linja-autoliiton hallituksen kokoukseen osallis-tuneisiin elinkeinonharjoittajiin. Pohjolan Liikenne on lopullisen seuraa-musmaksuesityksen kohteena olevista liikennöitsijöistä ainoa, joka ei olekuulunut Matkahuollon hallitukseen koko väitettynä rikkomusaikana.

(157) KKV:n päätös seuraamusmaksuesityksen kohdistamisesta on ollut Poh-jolan Liikennettä syrjivä ja loukannut perustuslaista ja hallintolaista il-meneviä yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaatteita.

(158) KKV on syyllistynyt tutkinnassaan menettelyvirheisiin ja Pohjolan Lii-kenteen puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen.

(159) Oikeudenkäynti markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeu-dessa on aiheutunut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin tarkoitta-malla tavalla KKV:n virheestä. Tämän vuoksi ja ottaen lisäksi huomioonKKV:n menettelyvirheet, olisi kohtuutonta, että Pohjolan Liikenne jou-tuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

1.7 KOIVISTON AUTON VALITUS

(160) Metsäpietilä Oy, Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, KoskilinjatOy, Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab jaSatakunnan Liikenne Oy (Koiviston Auto) ovat valituksessaan (dnro213/3/18) vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeu-den päätöksen siltä osin kuin se koskee Koiviston Auton osallistumistaväitettyyn kilpailunrajoitukseen, Koiviston Autolle määrättyä seuraa-musmaksua ja oikeudenkäyntikuluja. Koiviston Auto on edelleen vaati-nut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa KKV:n korvaamaan Koivis-ton Auton oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeimmassahallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.


(161) Koiviston Auto on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

(162) Koiviston Auto on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen edellä jaksossa1.2 esitetyn lisäksi muun ohella seuraavaa:

(163) Markkinaoikeuden tulkinta tuettujen lippujen hyväksymisestä maksuvä-lineenä reittiliikenteessä on paitsi lainsäädännön, myös viranomaistenliikennöitsijöille antamien määräysten ja ohjeistuksen vastainen. Mark-kinaoikeus ei ole ottanut huomioon vastaajien näyttöä tuettuihin lippui-hin liittyvistä viranomaisohjeista.

(164) Siitä huolimatta, että liikennöitsijöillä ei ole ollut velvoitetta eikä mah-dollisuutta ratkaista tuettujen lippujen ongelmaa, Koiviston Auto on käy-nyt keskustelua asiasta viranomaisten kanssa.

(165) Taloudellinen riski tuettujen lippujen tahattomasta väärinkäytöstä reitti-liikennevuoroilla on kohdistunut Matkahuollon ohella myös liikennöitsi-jöihin.

1.8 VAINION LIIKENTEEN VALITUS

(166) J. Vainion Liikenne Oy (Vainion Liikenne) on valituksessaan (dnro223/3/18) vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeu-den päätöksen kielletystä kilpailurikkomuksesta Vainion Liikennettäkoskevin osin, markkinaoikeuden oikeudenkäyntikuluja koskevan pää-töksen sekä kumoaa ja poistaa yhtiölle päätöksessä määrätyn seuraamus-maksun. Vainion Liikenne on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus vel-voittaa KKV:n korvaamaan Vainion Liikenteen oikeudenkäyntikulutmarkkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskor-koineen.

(167) Vainion Liikenne on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsit-tely.

(168) Vainion Liikenne on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen edellä jak-sossa 1.2 esitetyn lisäksi muun ohella seuraavaa:

(169) Vainion Liikenne ei ole esittänyt Matti Vainiota Matkahuollon hallituk-seen, eikä Matti Vainion toiminta Matkahuollon hallituksessa ole anta-nut Vainion Liikenteelle mitään kilpailuoikeudellisesti kielletyksi arvioi-tavaa etua.


(170) Matti Vainion osallistuminen vuodenvaihteessa 2010–2011 Matkahuol-lon hallituksen jäsenten sähköpostikeskusteluun ei ole ollut luonteeltaankilpailua rajoittavaa, sillä hallituksen linjaukselle ja Linja-autoliiton jaMatkahuollon hallitusten tammikuussa 2011 tekemille päätöksille uu-delle reittiliikenteelle tarjottavista palveluista on ollut Matkahuollon toi-mintaan liittyvät perustellut ja hyväksyttävät syyt.

(171) Markkinaoikeus on päätöksensä kohdassa 1700 arvioinut, että suurem-mille bussiyrityksille on voitu määrätä seuraamusmaksu niiden johtoonkuuluvan henkilön osallistumisesta Matkahuollon hallitukseen, muttavastaavasta menettelystä Matkahuollon hallituksessa pienempien bus-siyritysten johtoon kuuluvan henkilön osalta seuraamusmaksu on voitujättää määräämättä. Tämä arviointitapa on virheellinen, koska mitäänetua ei selvitetty syntyneen myöskään suuremmille bussiyrityksille.

1.9 SAVONLINJAN VALITUS

(172) Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy, Autolinjat Oy, Etelä-Suomen Linjalii-kenne Oy, SL-Autoyhtymä Oy ja Vauhti-Vaunu Oy (Savonlinja tai Savon-linja-yhtiöt) ovat valituksessaan (dnro 235/3/18) vaatineet, että korkeinhallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin pää-töksessä on katsottu yhtiöiden osallistuneen kiellettyyn kilpailurikko-mukseen ja velvoitettu yhtiöt suorittamaan seuraamusmaksua sekä oi-keudenkäyntikuluja koskevilta osin. Savonlinja on vaatinut, että korkeinhallinto-oikeus velvoittaa KKV:n korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyn-tikulut markkinaoikeudessa sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa vii-västyskorkoineen.

(173) Savonlinja on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

(174) Savonlinja on perusteluina vaatimuksilleen esittänyt edellä jaksossa 1.2esitetyn lisäksi muun ohella seuraavaa:

(175) Jukka Komulaisella on ollut passiivinen rooli Matkahuollon hallitusteh-tävissä.

(176) Jukka Komulainen on jättänyt osallistumatta Matkahuollon hallituksensisäisiin sähköpostikeskusteluihin. Komulainen ei ole edes ollut tietoi-nen asiasta käydyistä keskusteluista, eikä hän ole vastaanottanut kaikkiaMatkahuollon hallituksen sisäisiä sähköpostiviestejä.


(177) Markkinaoikeus on katsonut, että kaikkien Savonlinja-yhtiöiden halli-tuksessa 30.11.2009 asti toiminut Esko Kangas olisi edustanut Savon-linja-yhtiöitä kyseisessä kilpailunrajoituksessa. Esko Kangas on kuiten-kin osallistunut vain sellaisiin toimiin, joita markkinaoikeus on pitänytsallittuna edunvalvontana. Kangas on ollut Matkahuolto Oy:n hallituk-sessa vain vuoden 2009 loppuun asti, jolloin myös hänen tehtävänsä Sa-vonlinja-yhtiöissä ovat päättyneet.

(178) Savonlinja-yhtiöistä vain Jukka Komulainen on osallistunut arvioinninkohteena oleviin asiassa merkityksellisiin tapahtumiin. Komulainen ontoiminut hallitustehtävässä Linja-autoliiton paikallisosaston edustajanaja vain Matkahuollon etua ajatellen.

(179) Markkinaoikeus ei ole ottanut huomioon siirtymäajan liikennöintisopi-muksiin liittyvää oikeudellista epäselvyyttä. Linja-autoalan toimijat ovattapahtuma-aikaan olleet siinä käsityksessä, että siirtymäajan sopimustenoikeudellinen merkitys on yksinoikeuden tuottaminen sopimuksissa tar-koitetuille reiteille.

(180) Korkein hallinto-oikeus antoi reittiliikennelupaa koskevaan valitukseenratkaisun vasta 26.3.2014. Tuolla ratkaisulla linjattiin siirtymäajan sopi-muksille sovitun oikeudellisen suojan merkitys käytännössä uusia kilpai-levia reittiliikennelupahakemuksia vastaan.

(181) Markkinaoikeus on ratkaisussaan päätynyt pitämään Savonlinja-konser-nia kolmena erillisenä kilpailuoikeudellisena kokonaisuutena, jotka ovatkaikki omalta osaltaan vastuussa rikkomuksesta. Markkinaoikeudenkäyttämät perustelut tälle ratkaisulle ovat ristiriidassa muiden toimijoi-den kohdalla tehtyjen ratkaisujen kanssa sekä osaksi selvästi virheellisiä.

(182) Markkinaoikeuden ratkaisusta ei käy ilmi, minkä vuoksi SavonlinjaOy:tä, Linja-Karjala Oy:tä, Vauhti-Vaunu Oy:tä, Autolinja Oy:tä, Etelä-Suomen Linja-liikenne Oy:tä ja SL-Autoyhtymä Oy:tä on kohdeltu eritavoin kuin Pohjolan Turistiauto Oy:n, Koillismaan Turistiauto Oy:n,Antti Kangas Oy:n ja Savon Turistiauto Oy:n muodostamaa kokonai-suutta.


1.10 VÄINÖ PAUNUN VALITUS

(183) Väinö Paunu Oy (Väinö Paunu) on valituksessaan (dnro 247/3/18) vaati-nut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin Väinö Paunuon määrätty maksamaan seuraamusmaksua ja oikeudenkäyntikulujenosalta. Väinö Paunu on vaatinut, että KKV velvoitetaan korvaamaanVäinö Paunun oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeim-massa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(184) Väinö Paunu on perusteluina vaatimuksilleen edellä jaksossa 1.2 esitetynlisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

(185) Martti Paunu on toiminut Linja-autoliiton puheenjohtajana 2008–2010 jatämän jälkeen hallituksen rivijäsenenä. Puheenjohtajana Martti Paunu onhoitanut tehtäväänsä edunvalvonnassa joukkoliikennelain säätämiseenliittyen.

(186) Martti Paunu on toiminut Matkahuollon hallituksen jäsenenä 2008–2015Linja-autoliiton Sisä-Suomen alueosaston edustajana. Tässä roolissaMartti Paunu on osallistunut Matkahuollon toiminnan kehittämiseen jasopimusuudistuksen valmisteluun. Kaikki Martti Paunun käymät keskus-telut ja toimenpiteet, jotka ovat liittyneet Matkahuollon sopimusuudis-tuksen valmisteluun, ovat olleet laillisia.

(187) Martti Paunu on toimissaan luottanut viranomaisten päätöksiin ja lin-jauksiin ja toiminut niiden mukaisesti.

(188) Väinö Paunu yhtiönä tai Martti Paunu Matkahuollon hallituksen jäse-nenä ei ole toiminut asiassa kilpailulain vastaisesti.

1.11 LINJA-AUTOLIITON VALITUS

(189) Linja-autoliitto r.y. (Linja-autoliitto) on valituksessaan (dnro 245/3/18)vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätök-sen siltä osin kuin Matkahuolto on määrätty maksamaan valtiolle seuraa-musmaksua sekä oikeudenkäyntikuluja koskevilta osin. Linja-autoliittoon vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa KKV:n korvaamaanLinja-autoliiton oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeim-massa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen. Linja-autoliitto on pyy-tänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

(190) Linja-autoliitto on perusteluina vaatimuksilleen edellä jaksossa 1.2 esite-tyn lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

(191) Markkinaoikeuden liitolle määräämä seuraamusmaksu on sekä tasapuo-lisuus- että suhteellisuusperiaatteen vastainen ja siten kohtuuton.


(192) Seuraamusmaksun suuruus suhteessa KKV:n esittämään 129 592 euroonei heijasta sitä, että markkinaoikeus on katsonut KKV:n esityksestä poi-keten Linja-autoliiton toiminnan pääosin lailliseksi edunvalvonnaksi jaettä samalla väitetyn kartellin kestoaika on supistunut merkittävästi. Li-säksi markkinaoikeus lievensi Linja-autoliiton ja muiden vastaajiensyyksi luetun Matkahuollon piirissä tapahtuneen toiminnan moitittavuu-den astetta. Vastaajien menettelyn vaikutuksista kilpailuun ei myöskäänole esitetty minkäänlaista näyttöä.

(193) Markkinaoikeus on päätöksessään todennut ottaneensa huomioon, ettäliitolle on myös aikaisemmin määrätty seuraamusmaksu. Koska aiem-man seuraamusmaksun määräämisestä on jo lähes 20 vuotta aikaa, tälläseikalla ei tule enää olla vaikutusta käsillä olevassa seuraamusmaksuar-vioinnissa.

(194) KKV:n esittämän seuraamusmaksun kohtuuttomuutta osoittaa virastonesityksessään tekemä linjaus, jonka mukaan virasto oli tavoitellut jopamerkittävästi suurempaa seuraamusmaksua, mutta kilpailulaissa asetettu10 prosentin enimmäistaso ei tätä sallinut.

(195) Markkinaoikeuden Linja-autoliitolle määräämä seuraamusmaksu onmyös tasapuolisuusperiaatteen vastainen. Markkinaoikeus on alentanutKKV:n muille vastaajille esittämiä seuraamusmaksuja moninkertaisestisuhteessa Linja-autoliiton saamaan vähennykseen. Linja-autoliiton seu-raamusmaksu vastaa peräti noin 7,5 prosenttia liiton jäsenmaksu-tuotoista. Markkinaoikeus on muille vastaajille määrännyt pääosin seu-raamusmaksun, joka vastaa vain murto-osaa näiden yhtiöiden liikevaih-dosta.

2 SELITYKSET

2.1 MATKAHUOLLON, LINJA-AUTOYHTIÖIDEN JA LINJA-AUTOLIITON SELITYS-TEN YHTEISET PERUSTELUT

Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen rajaamisesta

(196) KKV:n valituksesta ei asianmukaisesti ilmene, mihin markkinaoikeudenpäätöksen osiin tai päätöksessä esitettyihin tapahtumiin ja todisteisiinKKV on rajannut valituksensa.

(197) KKV:n esitystapa ei täytä kilpailuviranomaisella olevaa velvollisuuttaselkeästi osoittaa kilpailurikkomuksesta epäillylle yritykselle, mitä toi-mia viranomainen pitää osana väitettyä rikkomusta. KKV:n menettelyvaarantaa olennaisella tavalla linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliitonmahdollisuudet tehokkaaseen puolustautumiseen. Tämä on otettava huo-mioon oikeudenkäyntikuluarvioissa.


2.2 MATKAHUOLLON SELITYS

(198) Matkahuolto on KKV:n valituksen johdosta antamassaan selityksessävaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa KKV:n yksilöimään nekirjalliset todisteet ja niiden asiakirjakohtaiset todistusteemat, joihin sevetoaa näyttönä Matkahuoltoa vastaan. Matkahuolto on edelleen vaati-nut, että korkein hallinto-oikeus hylkää KKV:n valituksen kokonaisuu-dessaan tai ainakin Matkahuollon osalta ja velvoittaa KKV:n korvaa-maan Matkahuollon asianosais- ja oikeudenkäyntikulut korkeimmassahallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(199) Matkahuolto on pyytänyt, että sille varataan tilaisuus antaa lisävastaus,täydentää ja esittää kirjallista lisätodistelua sekä esittää henkilötodiste-lunsa asiassa sen jälkeen, kun KKV on ensin yksilöinyt asiakirjakohtai-set todistusteemansa niiden kirjallisten todisteiden osalta, joihin se ve-toaa näyttönä Matkahuoltoa vastaan.

(200) Matkahuolto on perusteluina vaatimuksilleen uudistanut asiassa aikai-semmin esittämänsä sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

(201) Matkahuollon hallitus on tehnyt päätökset Matkahuollon liiketoiminnannäkökulmasta, ja hallituksen jäsenten tarkoituksena on ollut Matkahuol-lon edun ajaminen, kuten markkinaoikeudessa kuullut hallituksen jäse-net ovat yhdenmukaisesti kertoneet.

(202) KKV:lla on näyttötaakka väitetyn kilpailurikkomuksen olemassaolosta,sen luonteesta, ajallisesta ulottuvuudesta ja väitetyistä vahingoista. Kil-pailuasioissa sovellettava syyttömyysolettama edellyttää, että tilanteessa,jossa vallitsee epätietoisuus, asia on ratkaistava epäilyksenalaisen yrityk-sen hyväksi.

(203) Parhaan todistelun periaate sekä oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiinolennaisesti kuuluva kontradiktorinen periaate edellyttävät, että näytönarvioinnissa annetaan etusija suullisille todistajankertomuksille. KKV:ltaperäisin olevia kirjallisia todistajankertomuksia, joihin seuraamusmak-suesityksen kohteena olevilla yhtiöillä ei ole ollut mahdollisuutta esittäävastakuulustelua, ei pidä ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa.

(204) Markkinaoikeudessa on näytetty, ettei rahdinkuljetus ole linja-autoyhti-öiden tulonmuodostuksen kannalta olennaista. Posti- ja rahtituottojenosuus liikennöitsijöiden liikevaihdosta on marginaalinen, ja todistajatovat kertoneet, ettei rahtituotoilla ole juurikaan merkitystä linja-autoyh-tiöiden liiketoiminnan kannalta.


(205) Koska Matkahuolto ei ole määräävässä markkina-asemassa, sen tarjoa-mat palvelut eivät ole essential facility -doktriinin tarkoittamia pullon-kaulatuotteita eivätkä siten markkinoille pääsyn kannalta välttämättömiätai olennaisia.

(206) Henkilöliikenteen markkinoilla on koko tapahtuma-ajan toiminut liiken-nöitsijöitä, jotka eivät ole käyttäneet Matkahuollon palveluita. Lisäksiosa Matkahuollon kanssa palvelusopimuksen tehneistä liikennöitsijöistäon käyttänyt vain osaa Matkahuollon palveluista. Matkahuollon palveluteivät ole olleet reittiliikennevuorojen liiketoiminnan kannalta olennaisiaeivätkä ratkaisevia.

(207) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailuviranomaisen on kyet-tävä esittämään konkreettisia ja uskottavia aihetodisteita, jotka osoittavatkohtuullisella todennäköisyydellä, että kartelli on vaikuttanut markkinoi-hin (Archer Daniels Midland Co. v. komissio, T-329/01, 178 kohta jaRoquette Frères SA v. komissio, T-322/01, 75 kohta).

(208) Asiassa olisi ollut mahdollista hankkia näyttöä Matkahuollon toiminnanvaikutuksista vertailemalla markkinoita väitetyn kilpailurikkomuksenaikana ja sen jälkeen. Matkahuollon toiminnalla ei ole osoitettu olleenmitään vaikutusta markkinoiden toimintaan.

(209) Kilpailun avautuminen joukkoliikennemarkkinoilla ei ole viivästynytväitetyn kilpailurikkomuksen vuoksi. Joukkoliikennelain tavoitteena jatarkoituksena ei ollut avata markkinoita kilpailulle heti lain voimaan tul-lessa joulukuussa 2009. Lakiin säädettiin PSA:n sallima siirtymäaika,jonka tarkoituksena oli turvata alan hallittu ja vähittäinen siirtyminenkilpailuun vasta siirtymäajan jälkeen.

(210) Kaikkien alalla toimineiden liikennöitsijöiden liiketoiminta on tapah-tuma-aikana perustunut merkittävässä määrin siirtymäajan sopimuksiintai viranomaisten ostoliikenteeseen, eivätkä reittiliikennevuorot ole ol-leet yhdellekään liikennöitsijälle pääasiallinen toimintamuoto.

(211) Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että Matkahuollon toimintaolisi estänyt uusien reittiliikennevuorojen markkinoille pääsyä.

(212) Matkahuollolla ei ole kilpailulain nojalla velvollisuutta irtisanoa ole-massa olevaa ja tehokkaasti toimivaa rahdin alihankintaverkostoa ja kor-vata sitä uusilla reittiliikennevuoroilla.

(213) Matkahuolto ei ole koskaan käyttänyt kaikkia järjestelmissään olevialinja-autovuoroja rahdinkuljetukseen. Väitetyn poissuljennan kohteenaolleet kuusi reittiliikennevuoroa eivät ole olleet Matkahuollon rahdinkul-jetuksen kannalta merkityksellisiä.


(214) KKV ei ole kyennyt osoittamaan, että Matkahuollon toiminnasta olisiriittävällä todennäköisyydellä aiheutunut vahingollisia vaikutuksia.KKV ei ole osoittanut, että kuluttajien valinnanmahdollisuudet olisivatMatkahuollon toiminnan vuoksi rajoittuneet. Matkahuollon toiminta eiole vaikuttanut reittiliikennevuorojen määrään.

(215) Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että Matkahuollon toimintaolisi vaikuttanut suoraan tai välillisesti henkilöliikennemarkkinoidenhintakilpailuun.

(216) Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä väitetystä kokonaissuunnitelmasta.

(217) KKV on vaatimustensa perusteena viitannut asiakirjaan, jonka taustallaoleva asianajajan Matkahuollolle antama neuvo kuuluu asianajosalaisuu-den piiriin. KKV:lla ei ole oikeutta pitää hallussaan, tutustua tai perustaaseuraamusmaksuesitystään tällaiseen aineistoon.

(218) KKV:n esittämälle seuraamusmaksulle ei ole perusteita. Asiaan ei liityraskauttavia piirteitä ja rikkomus on vähämerkityksellinen. KKV on itse-kin todennut, että tarveharkintaehto on sinänsä laillinen. Laillisen sopi-musehdon valmistelu ja sitä koskevat keskustelut eivät ole osoitus kil-pailurikkomuksesta.

(219) Matkahuollon sopimusten irtisanominen ei ole liittynyt uusiin reittilii-kennelupiin. Ensimmäinen reittiliikennelupa väitetyn poissuljennan koh-teena olleille vuoroille on myönnetty vasta 25.8.2010 eli noin kaksi kuu-kautta sopimusten irtisanomista koskevan päätöksen jälkeen.

(220) Matkahuollon toiminta KKV:n yllätystarkastuksen jälkeen ei osoita yh-tiön tahallisesti jatkaneen väitettyä kilpailurikkomusta eikä piittaamatto-muutta lain säännöksistä. Matkahuollolle ei ole ollut selvää, mitä osaasen toiminnasta mahdollisesti pidetään kilpailulain vastaisena ennenkuin 25.4.2015, jolloin KKV on antanut Matkahuollon tiedoksi seuraa-musmaksua koskevan esitysluonnoksen.

(221) Markkinaoikeuden päätöksessä on yksilöity ainoastaan kuusi reittiliiken-nevuoroa, joita väitetty kilpailurikkomus on koskenut. Matkahuollon jär-jestelmissä on tapahtuma-aikana ollut noin 40 000 vuoroa. Rikkomustaei siten voida pitää KKV:n väittämällä tavalla laajana.


(222) Matkahuollon toimilla ei ole ollut mitään vaikutusta Suomen ulkopuo-lelta peräisin olevien kilpailijoiden markkinoille tuloon. Asiassa ei oleesitetty näyttöä siitä, että väitetyn kilpailurikkomuksen avulla olisi py-ritty eristämään Suomen markkinat ja estämään jäsenvaltioiden välistäkauppaa tai rajat ylittävää kilpailua. Suomessa on kyseessä olevana ajan-kohtana toiminut useita ulkomaalaisessa omistuksessa olevia liikennöit-sijöitä.

(223) Väitetyn rikkomuksen taloudellinen laajuus ja mittakaava ovat olleet vä-häiset. Valtaosa bussiliikenteestä on tapahtuma-aikana ollut joko viran-omaisten kilpailuttamaa ostoliikennettä tai perustunut viranomaistenkanssa tehtyihin siirtymäajan sopimuksiin.

(224) Väitetty rikkomus on ollut lyhytkestoinen. Väitetty rikkomus on kaikiltaosin päättynyt viimeistään 17.9.2012. Reittiliikennevuoroja koskevienlinjausten muuttamiselle kesällä 2012 on ollut Matkahuollon liiketoimin-nasta johtuvat perustellut syyt.

(225) Matkahuollon vastuu väitetystä kartellista ei ole voinut jatkua enää syys-kuun 2012 jälkeen, jolloin Matkahuolto on konkreettisesti ryhtynyt toi-mimaan väitetyn yhteisymmärryksen vastaisesti.

(226) Koska väitetty rikkomus on kestoltaan selvästi lyhyempi kuin KKV vali-tuksessaan väittää, seuraamusmaksun korottamiselle ei tämänkään takiaole perustetta.

(227) Euroopan komission ratkaisukäytännössä oikeustilan epäselvyys on va-kiintuneesti otettu huomioon sakkoja alentavana tekijänä.

(228) Epäselvä lainsäädännöllinen tilanne, rahdinkuljetusta koskevat lainvoi-maiset KKV:n Veolia- ja Hostikka-päätökset ja osapuolten toiminnanavoimuus on otettava huomioon lieventävinä asianhaaroina väitetyn kil-pailurikkomuksen vakavuutta arvioitaessa. Nämä seikat puoltavat mark-kinaoikeuden määräämän seuraamusmaksun poistamista tai ainakin mer-kittävää alentamista. Mitään perusteita seuraamusmaksun korottamiselleei ole. Myöskään EU:n kilpailusääntöjen tehokas täytäntöönpano tai seu-raamusmaksun erityis- tai yleisestävä vaikutus ei tässä tilanteessa edel-lytä kuin enintään nimellisen seuraamusmaksun määräämistä.

(229) Seuraamusmaksun erityis- ja yleisestävä vaikutus ei edellytä lain salli-man enimmäisseuraamuksen asettamista. Matkahuolto ei ole tavoitelluteikä saanut väitetystä kilpailurikkomuksesta mitään taloudellista etua.

(230) Matkahuolto ei itse ole hyötynyt väitetystä kilpailurikkomuksesta.

(231) KKV:n esittämät ankaroittamisperusteet eivät sovellu Matkahuoltoon.Seuraamusmaksun korottamiselle ei ole perusteita.


(232) Markkinaoikeus on lukenut Matkahuollon syyksi merkittävästi suppe-amman tapahtumakuvauksen kuin mitä KKV:n seuraamusmaksuesitys jakieltopäätös koskivat. Asiassa on ollut perusteet määrätä Matkahuollolleselvästi KKV:n esittämää pienempi seuraamusmaksu.

(233) Seuraamusmaksu on kohtuuton suhteessa Matkahuollon väitetyn kilpai-lurikkomuksen piirissä olevaan liikevaihtoon.

(234) KKV:n esittämä seuraamusmaksu on tasoltaan selvästi tavanomaistakorkeampi myös suhteessa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytän-töön.

(235) KKV on velvoitettava korvaamaan Matkahuollon oikeudenkäyntikulutainakin osittain asian lopputuloksesta riippumatta.

(236) Asiaan ei liity sellaisia oikeudellisia kysymyksiä, joihin olisi perusteltuapyytää unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

2.3 LÄNSILINJOJEN SELITYS

(237) Länsilinjat on KKV:n valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaa-tinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää KKV:n valituksen ja velvoittaaKKV:n korvaamaan Länsilinjojen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulutviivästyskorkoineen.

(238) Länsilinjat on perusteluina vaatimuksilleen viitannut korkeimmalle hal-linto-oikeudelle tekemäänsä valitukseen ja esittänyt lisäksi muun ohellaseuraavaa:

(239) KKV on velvollinen yksilöimään sen ajankohdan, jolloin kilpailurikko-muksen väitetään alkaneen Länsilinjojen osalta. KKV:lla on näyttövel-vollisuus myös rikkomuksen kestosta.

(240) Länsilinjat ei ole rajoittanut tarjontaa tai yhdenmukaistanut markkina-käyttäytymistään vuosina 2010–2012, eikä Länsilinjojen edustaja ole ol-lut mukana kesällä 2010 käydyissä keskusteluissa.

(241) KKV ei ole arvioinut Länsilinjojen osallisuutta väitetyssä kartellissa.

(242) KKV:n esittämä näyttö ei osoita väitettyä suunnitelmallisuutta. Länsilin-jojen edustaja ei ole ollut läsnä tai muuten osallisena valtaosassa KKV:nviittaamista kokouksista tai mukana sähköpostikirjeenvaihdossa, jotkaKKV:n mielestä osoittavat suunnitelmallisuutta.


(243) Jorma Penttilä ei ole kuulunut palvelusopimustyöryhmään eikä siten oleollut tietoinen kyseisen työryhmän käymistä keskusteluista. Jorma Pent-tilä tai Terhi Penttilä ei ole osallistunut vuoden 2010 elo–syyskuun vaih-teen sähköpostikeskusteluun.

(244) Jorma Penttilä on osallistunut vasta joulukuussa 2010 Matkahuollon hal-lituksen sähköpostikirjeenvaihtoon. Matkahuollon hallituksen joulu-kuussa 2010 tekemälle linjaukselle on ollut asianmukaiset Matkahuollonliiketoimintaan liittyvät perusteet.

(245) KKV ei ole esittänyt näyttöä kilpailurikkomuksen suunnitelmallisuu-desta tai siitä kuluttajille ja kansantaloudelle aiheutetuista vahingoista.

(246) Lakisääteinen 10 prosentin enimmäisseuraamusmaksu on ehdoton mak-simiseuraamus ja määrätään vain hyvin poikkeuksellisesti kaikkein va-kavimmiksi katsottujen menettelyjen osalta, jollaisesta ei nyt ole kysy-mys.

(247) Markkinaoikeuden Länsilinjoille määräämän seuraamusmaksun ei voidakatsoa olleen nimellinen, vaan Länsilinjojen osallisuus ja menettelynluonne huomioon ottaen pikemminkin liian suuri.

(248) Kilpailulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 88/2010 vp) ni-menomaisesti todettiin, ettei KKV:n esittämää ongelmaa liian lievästäsanktiotasosta ole enää olemassa.

(249) KKV on lisäksi seuraamusmaksujen määrää arvioidessaan sivuuttanutmenettelyn tapahtuma-aikana vallinneen oikeustilan epäselvyyden.Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tämänkaltainen epäselvälain soveltamisympäristö otetaan huomioon sakkoja alentavana tekijänä.Komission sakkosuuntaviivojen mukaan tietyissä tapauksissa voidaanmäärätä myös vain nimellinen sakko.

(250) Seuraamusmaksun suuruuden ja oikeasuhtaisuuden arviointi perustuuaina kokonaisharkintaan. Rikkomuksen laatu on siten vain yksi huomi-oon otettavista arviointikriteereistä, jolle KKV on valituksessaan antanutselvästi liikaa painoarvoa. Menettelyn vaikutukset voidaan ottaa huomi-oon seuraamusmaksun suuruutta määritettäessä.

(251) KKV:n näkemys alueellisista markkinoista on vääristynyt. KKV ei oleosoittanut mitään todisteita tai edes tarkempia perusteita, joiden nojallavoitaisiin katsoa, että menettelyllä olisi estetty ulkomaisten kilpailijoidenpääsy markkinoille.

(252) Menettelyn taloudellinen laajuus ja mittakaava sekä moitittavuuden asteeivät ole olleet merkittäviä. Menettelyn laajuus on ollut huomattavastiKKV:n esittämää vähäisempi.


(253) Ennakkoratkaisun pyytämiselle unionin tuomioistuimelta ei ole tarvetta.

2.4 POHJOLAN MATKAN SELITYS

(254) Pohjolan Matka on KKV:n valituksen johdosta antamassaan selityksessäuudistanut valituksessaan esittämänsä vaatimukset sekä vaatinut, ettäkorkein hallinto-oikeus hylkää KKV:n valituksen kokonaisuudessaan taiainakin Pohjolan Matkan osalta.

(255) Perusteluina vaatimuksilleen Pohjolan Matka on viitannut korkeimmallehallinto-oikeudelle toimittamassaan valituksessa sekä markkinaoikeu-dessa lausumaansa, muiden seuraamusmaksuesityksen kohteena olevienasianosaisten nimeämiin todisteisiin ja todistajiin ja esittänyt lisäksimuun ohella seuraavaa:

(256) KKV:n valituksen rajaus on epäselvä eikä siitä käy ilmi, mihin markki-naoikeuden päätöksen osiin valitus perustuu.

(257) Näyttötaakka kilpailurikkomuksen osoittamisesta on KKV:lla. Kilpailu-asioissa tulee noudattaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan1 kohdassa mainittua syyttömyysolettaman periaatetta. KKV ei ole ky-ennyt esittämään uskottavaa näyttöä väittämästään kokonaissuunnitel-masta.

(258) Matkahuollon voimassa olleet palvelusopimukset irtisanottiin touko-kuussa 2010 liiketoiminnallisista syistä. Uusien palvelusopimusten val-mistelu ja niihin sisältyvä tarveharkintaehto eivät osoita väitettyä suun-nitelmallisuutta. Myöskään laatulupauksen valmistelussa ei ole ollutkyse kielletystä kilpailun rajoittamisesta tai sen suunnitelmasta.

(259) Pohjolan Matka ei ole ollut osallisena vuoden 2010 elo–syyskuun sähkö-postikirjeenvaihdossa. Pohjolan Matka on ollut mukana ainoastaan säh-köpostiviestiketjussa 23.12.–27.12.2010.

(260) Mainitusta viestiketjusta Pohjolan Matkan Johanna Lehtosen 27.12.2010lähettämä sähköpostiviesti ei osoita väitetyn rikkomuksen olemassaoloatai suunnitelmallisuutta taikka sitä, että väitetyn rikkomuksen toteutuk-sesta olisi päätetty kesällä 2010.

(261) Tarveharkintaehdon sisällyttäminen Matkahuollon matka- ja pakettipal-velusopimuksiin on perustunut yksinomaan Matkahuollon liiketoimin-nallisiin näkökohtiin. Tarveharkintaehdolla ja vuodenvaihteen 2010–2011 tapahtumilla ei ole yhteyttä.


(262) KKV ei ole esittänyt uskottavaa näyttöä siitä, että osapuolten välille olisikesällä 2010 syntynyt yhteisymmärrys käyttää tarveharkintaa kilpailuarajoittavasti.

(263) KKV:n esittämät yleisluontoiset ja seuraamusmaksujärjestelmää ylei-sesti koskevat argumentit eivät osoita, miksi markkinaoikeuden mää-räämä seuraamusmaksu ei väitetyn rikkomuksen osalta varmistaisi riittä-vää yleis- ja erityisestävyyttä. Pohjolan Matka ei ole hyötynyt väitetystärikkomuksesta.

(264) Seuraamusmaksun kokonaisliikevaihdosta laskettavan 10 prosentinenimmäismäärän tarkoitus on varmistaa, että seuraamusmaksu on koh-tuullinen elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan kokoon ja maksukykyynnähden. Mainittu enimmäismäärä on merkityksellinen viimekätisenäleikkurina.

(265) Seuraamusmaksua määrättäessä on ensisijaisesti huomioon otettava seliikevaihto, joka kertyy kilpailurikkomuksen kannalta merkitykselliseltämarkkinalta. KKV:n esittämä seuraamusmaksu on suhteessa esityksenkohteena olevan liiketoiminnan liikevaihtoon taloudellisesti erittäin mer-kittävä, perusteeton ja kohtuuton.

(266) Markkinaoikeuden Pohjolan Matkalle määräämän seuraamusmaksunsuuruus suhteessa sen liikevaihtoon ei ole alhainen verrattuna aikaisem-paan oikeuskäytäntöön.

(267) Kilpailurikkomuksen tosiasiallisten vaikutusten näyttäminen käsillä ole-vassa asiassa olisi vaatinut KKV:lta selvitystä vahingoista, ja selvitysaiheutuneesta vahingosta vaatii ainakin jonkinasteista vahinkojen määri-teltävyyttä ja mitattavuutta.

(268) KKV viittaa oikeuskäytäntöön, jonka mukaan vakavalla menettelyllä,joka on tosiasiassa pantu täytäntöön, on täytynyt olla vaikutusta. Euroo-pan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että silloin,kun komissio katsoo olevan asianmukaista ottaa sakon laskemisessahuomioon kilpailusääntöjen rikkomisesta markkinoihin aiheutuneet to-delliset vaikutukset, komissio ei voi tyytyä esittämään pelkkää oletta-maa. Sen sijaan komission on esitettävä konkreettisia, uskottavia ja riit-täviä tietoja, joiden perusteella voidaan arvioida, millainen todellinenvaikutus kilpailusääntöjen rikkomisella on saattanut olla kilpailuun mai-nituilla markkinoilla.


(269) Lisäksi on kyseenalaista, ovatko komission sakkosuuntaviivoista oikeus-käytännössä tehdyt tulkinnat ylipäätään sovellettavissa kilpailulain13 §:n perusteella määrättäviin seuraamuksiin.

(270) Pelkkää oletusta väitetyn rikkomuksen vaikutuksista tai sillä saavute-tusta hyödystä linja-autoliikenteen markkinoilla ei voida pitää riittävänäselvityksenä.

(271) Pohjolan Matka on ulkopuolinen suhteessa valtaosaan valituksenalaisistareiteistä, mikä osoittaa, että Pohjolan Matka ei ole hyötynyt väitetystärikkomuksesta.

(272) Markkinaoikeuden rikkomuksena pitämät toimet ovat olennaisesti vähäi-sempi kokonaisuus verrattuna siihen, mitä KKV on esittänyt myös kes-ton osalta.

(273) Joukkoliikennemarkkinoita ei ollut tarkoitus avata kilpailulle välittö-mästi joukkoliikennelain voimaan tullessa vuonna 2009, vaan laissa sää-dettiin EU:n palvelusopimusasetuksen sallimasta siirtymäajasta.

(274) Väitetyn rikkomuksen taloudellinen ja maantieteellinen laajuus ovat sup-peampia kuin mitä KKV on esittänyt, eikä uusien toimijoiden tuloamarkkinoille ole estetty.

(275) Asianosaisten markkinaosuus pienrahdin markkinoilla on niin alhainen,että ne eivät ole edes teoriassa voineet rajoittaa kilpailua näillä markki-noilla.

(276) Pohjolan Matkan osallisuuden luonne väitetyssä rikkomuksessa puhuusen puolesta, että seuraamusmaksu tulisi kokonaan jättää määräämättätai markkinaoikeuden asettamaa määrää vähintään alentaa.

(277) Väitetyn rikkomuksen moitittavuuden arvioinnissa on otettava huomi-oon viranomaisten toiminnan epäselvyys joukkoliikennelain soveltami-sen ja etenkin siirtymäajan suojaan ja tuettuihin lippuihin liittyvien kysy-mysten osalta.

(278) Asiassa ei ole perusteita ennakkoratkaisun pyytämiselle unionin tuomio-istuimelta.


2.5 POHJOLAN LIIKENTEEN SELITYS

(279) Pohjolan Liikenne on KKV:n valituksen johdosta antamassaan selityk-sessä uudistanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan vali-tuksessa esittämänsä vaatimukset ja vaatinut, että korkein hallinto-oi-keus hylkää KKV:n valituksen ja kaikki Pohjolan Liikenteeseen kohdis-tuvat vaatimukset sekä velvoittaa KKV:n korvaamaan Pohjolan Liiken-teen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut korkeimmassa hallinto-oikeu-dessa viivästyskorkoineen.

(280) Pohjolan Liikenne on perusteluina vaatimuksilleen uudistanut asiassaesitetyn sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

(281) Pohjolan Liikenne on saanut muiden reittiliikennelupia hakeneiden lii-kennöitsijöiden tavoin Matkahuollon hallituksen linjauksen tiedoksi jäl-kikäteen. Yksi linjauksen kohteena olleista vuoroista oli Pohjolan Lii-kenteen oma vuoro.

(282) Pohjolan Liikenne ei ole ollut osallinen ja vastuussa Matkahuollon halli-tuksen menettelystä. Pohjolan Liikenne ei ollut läsnä Matkahuollon lin-jausta koskevissa keskusteluissa tai tapahtuma-aikaan muullakaan tavointietoinen niiden sisällöstä ja taustoista.

(283) Pohjolan Liikenne osallistui Linja-autoliiton hallituksen kokoukseen26.1.2011. Kokouksessa Matkahuollon silloinen toimitusjohtaja PekkaHongisto informoi Linja-autoliiton hallitusta jälkikäteen Matkahuollonhallituksessa 25.1.2011 tehdystä päätöksestä, jonka tekemiseen PohjolanLiikenne ei ollut osallistunut.

(284) Pohjolan Liikenne oli Matkahuollon sille antaman tiedon perusteellasiinä käsityksessä, että reittiliikennevuoroilta puuttunut tukilippukelpoi-suus oli esteenä vuorojen Matkahuollon järjestelmiin ja palveluihin mu-kaan ottamiselle.

(285) Pohjolan Liikenteen jälkikäteinen tiedonsaanti Matkahuollon johdon te-kemästä liiketoimintapäätöksestä ei ole tarkoittanut KKV:n väittämäätarkoitukseen perustuvaa kartellia. Matkahuollon hallituksen menette-lyssä ei ollut kyse KKV:n väittämästä tarkoitukseen perustuvasta kilpai-lurikkomuksesta.

(286) Asiassa ei ole väitetty, saati näytetty, että Pohjolan Liikenne olisi26.1.2011 kokouksen jälkeen osallistunut mihinkään muuhun kokouk-seen, jossa olisi tehty kilpailua rajoittavia sopimuksia, tai että se olisimillään muullakaan tavalla ollut mukana kielletyssä yhteistyössä. Pohjo-lan Liikenteen osallisuuden tulisi päättyä huomattavasti aikaisemmin


kuin niiden asianosaisten, jotka ovat osallistuneet vielä 26.1.2011 ko-kouksen jälkeisiin kokouksiin Matkahuollossa tai muutoin.

(287) Asiassa ei ole myöskään näytetty, että Matkahuollon hallituksen menet-tely olisi ollut vahingollista kilpailulle, rajoittanut kilpailua tai että siitäolisi aiheutunut osallistuneille ja varsinkaan päätöstä vastustaneelle Poh-jolan Liikenteelle minkäänlaista hyötyä.

(288) Näyttöä ei ole esitetty siitä, että jokin alalla toimiva liikennöitsijä olisijättänyt nimenomaan kyseisen toimenpiteen johdosta hakematta reittilii-kennelupia.

(289) Matkahuollon hallituksen linjaus ei ole esimerkiksi poistanut markki-noilta Pohjolan Liikenteen uusia reittiliikennevuoroja Helsinki–Hamina-reitillä. Matkahuollon hallituksen linjaus ei sulkenut uusiakaan toimi-joita pois markkinoilta. Linjauksella ei siten ole estetty tai rajoitettu reit-tiliikenneluvilla toimineiden liikennöitsijöiden kilpailumahdollisuuksia.

(290) Matkahuollon sopimusluonnoksesta on keskusteltu Pohjolan Liikenteenedustajien läsnä ollessa Matkahuollon aikataulu- ja lipputyöryhmässä4.10.2010. Kokouksen pöytäkirja osoittaa, ettei työryhmään osallistunei-den kesken ollut KKV:n väittämää yhteisymmärrystä edes syksyllä2010. Kokoukseen osallistuneet henkilöt ovat kiinnittäneet huomiota sii-hen, että kilpailuoikeudelliset näkökohdat tulee tarkistaa muun muassavuorojen järjestelmään lisäämisen osalta. Pelkkä Matkahuollon sopimus-luonnoksesta ja siihen tehtävistä muutoksista keskustelu eivät muodostakiellettyä kilpailurikkomusta.

(291) Matkahuollon entinen toimitusjohtaja Pekka Hongisto esitti vielä sähkö-postissaan 23.12.2010 Matkahuollon hallituksen jäsenille, että uudetreittiliikennelupavuorot otettaisiin mukaan Matkahuollon palveluihin jajärjestelmiin.

(292) Kotimaisessa oikeuskäytännössä on vahvistettu, että rikkomuksesta ai-heutunut vahinko tai toisaalta siihen osallistuneille aiheutunut taloudelli-nen hyöty vaikuttaa määrättävän seuraamusmaksun määrään myös sitäalentavasti.

(293) Pohjolan Liikenteen yritysryhmän kokonaisliikevaihto ei ole lainmukai-nen peruste seuraamusmaksun korottamiselle.


(294) Pohjolan Liikenteen menettelyn kokonaisarvioinnissa on myös otettavahuomioon tapahtuma-aikaan liittynyt epätietoisuus lainsäädännön sisäl-löstä, viranomaisten antamat ristiriitaiset ohjeet ja yhtiön rooli Matka-huollon hallituksen ulkopuolisena toimijana. Pohjolan Liikenteen toi-minta ei osoita aktiivisuutta, piittaamattomuutta kilpailuoikeuden sään-nöistä tai osallisuutta Matkahuollon hallituksen menettelyyn. Matka-huollon hallituksen linjausta kohtaan esitetyn vastustuksen lisäksi yhtiöoli Matkahuollon aikataulu- ja lipputyöryhmässä mukana vaatimassasitä, että kilpailuoikeusnäkökohdat tulee tarkastaa reittiliikennelupavuo-rojen järjestelmiin lisäämisen osalta.

(295) Väitetyn rikkomuksen on katsottava päättyneen syksyllä 2012.

(296) KKV:n valituksessa viitatuista kysymyksistä ei ole tarvetta pyytää en-nakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

2.6 KOIVISTON AUTON SELITYS

(297) Koiviston Auto on KKV:n valituksen johdosta antamassaan selityksessävaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa KKV:n yksilöimäännäytön, johon se vetoaa ja jonka se väittää osoittavan Koiviston Autonsyyllistyneen valituksessa väitettyyn kilpailurikkomukseen. Koivistonauto on edelleen vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää KKV:n va-lituksen ja velvoittaa KKV:n korvaamaan Koiviston Auton oikeuden-käyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(298) Koiviston Auto on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaaKKV:n yksilöimään valituksen rajauksen, eli mitkä tapahtumat ovatKKV:n vaatimuksen perusteina. Lisäksi Koiviston Auto on vaatinut, ettäKKV velvoitetaan yksilöimään kirjallinen ja suullinen todistelu, johonvirasto valitusasian käsittelyn yhteydessä vetoaa.

(299) Koiviston auto on perusteluina vaatimuksilleen uudistanut aikaisemminesitetyn ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

(300) KKV on virheellisesti esittänyt kysymyksessä olevan markkinan avautu-neen kilpailulle joukkoliikennelain voimaan tullessa. Linja-autoyhtiöilläon kuitenkin ollut siirtymäajan sopimusten vuoksi liiketaloudelliset pe-rusteet olla hakematta reittiliikennelupia ennen siirtymäajan sopimustenpäättymistä.


(301) Päätökset rahdinkuljetusoikeuksista tehtiin yksinomaan Matkahuollonoperatiivisessa liiketoiminnassa liikennöitsijöiden vaikuttamatta tähänpäätöksentekoon. Myöskään Matkahuollon hallituksessa rahdinkuljetus-oikeuksia ei käsitelty.

(302) Matkahuollon hallituksen strategiaseminaarissa 27.–28.5.2010 ei olepäätetty mistään kilpailua rajoittavasta toimesta. Matkahuollon hallituk-sen kokouksessa 27.5.2010 päätettiin silloisten palvelusopimusten irtisa-nomisesta päättymään 31.12.2010. Sopimusten irtisanominen on liittynytuuden palvelumallin ja palvelupalkkiomallin käyttöönottoon vuoden2011 alusta lukien. Kyse on ollut palkkiomallin uudistamisesta ja kus-tannusten kohdistamisesta liiketaloudellisin ja tasapuolisin perustein.

(303) Matkahuollon hallituksen kokouksessa 26.8.2010 on käsitelty Matka-huollon palvelupalkkiomallin uudistamista. Kokouksessa päätettiin, ettäuusiin sopimuksiin tulevat automaattisesti mukaan ne vuorot, jotka linja-autoyhtiöillä oli silloin, kun nykyiset sopimukset irtisanottiin. Uusienvuorojen mukaantulo harkitaan tapauskohtaisesti erikseen.

(304) Uusien reittiliikennelupavuorojen ottaminen mukaan sopimuksiin jaMatkahuollon järjestelmiin oli ongelmallista sen takia, että tuettuja lip-putuotteita ei saanut ottaa vastaan reittiliikennelupavuoroilla. Kyseessäei ollut tarveharkinta kilpailurikkomuksen välineenä, vaan pyrkimys toi-mia niin kuin viranomaiset olivat ohjeistaneet.

(305) Matkahuollon hallituksen päätös oli tehty ennen kuin tieto LinjaliikenneKivistölle myönnetystä uudesta reittiliikenneluvasta saatiin, eikä sitenLinjaliikenne Kivistölle myönnetyn reittiliikenneluvan johdosta tai seu-rauksena.

(306) Matkahuollon tekemä päätös olla ottamatta uusia reittiliikennelupavuo-roja Matkahuollon järjestelmiin on koskenut tasapuolisesti ja syrjimättäkaikkia liikenteenharjoittajia. Näihin ovat kuuluneet myös kaikki KKV:nseuraamusmaksuesityksen kohteena olevat liikennöitsijät. Liiketoimin-nallinen päätös ja sen taustalla olevat syyt on ilmoitettu avoimesti viran-omaisille ja liikennöitsijöille.

(307) Markkinaoikeus on hylännyt KKV:n seuraamusmaksuesityksen suurim-malta osin ja KKV on valituksessaan rajannut kiellettyä toimintaa koske-via väitteitään merkittävästi alkuperäisestä seuraamusmaksuesitykses-tään. KKV:n väitteet yleisestävän vaikutuksen perusteista seuraamus-maksun korottamiseksi ovat siten perusteettomia.


(308) KKV on kilpailurikkomuksen moitittavuuden perusteena viitannut sel-laiseen aineistoon, joka kuuluu asianajosalaisuuden alaan.

(309) Mitä tulee muutoin KKV:n rikkomuksen moitittavuudesta esittämään,KKV on aloittanut tutkinnan vuonna 2011, mutta Koiviston Auto on saa-nut tiedon mahdollisesta kilpailusääntöjen vastaisesta menettelystä, kunyhtiölle on toimitettu tiedoksi KKV:n seuraamusmaksuesitystä koskevaluonnos huhtikuussa 2015.

(310) Rikkomuksen ajallisen keston lyheneminen merkittävästi KKV:n seuraa-musmaksuesityksessä väitettyyn kilpailurikkomukseen verrattuna onotettu oikein huomioon markkinaoikeuden seuraamusmaksun määrääkoskevassa arvioinnissa.

(311) Seuraamusmaksun määrää alentavana on otettava huomioon oikeustilanepäselvyys, kuten vakiintuneesti tehdään Euroopan komission sekäKKV:n arvioinneissa.

(312) Asiassa ei ole tarvetta pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistui-melta.

2.7 VAINION LIIKENTEEN SELITYS

(313) Vainion Liikenne on KKV:n valituksen johdosta antamassaan selityk-sessä vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää KKV:n vaatimuksenseuraamusmaksun määrän korottamisesta, velvoittaa KKV:n yksilöi-mään kirjalliset todisteet ja niiden asiakirjakohtaiset todistusteemat, joi-den se väittää osoittavan Vainion Liikenteen syyllistyneen kiellettyynkilpailurikkomukseen, ja velvoittaa KKV:n korvaamaan Vainion Liiken-teen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästys-korkoineen.

(314) Vainion Liikenteen puolustautumisoikeudet edellyttävät henkilötodiste-lun esittämistä suullisessa käsittelyssä.

(315) Vainion Liikenne on lisäksi pyytänyt, että sille varataan tilaisuus antaalisävastaus, täydentää ja esittää lisätodistelua sekä täsmentää henkilöto-disteluansa asiassa sen jälkeen, kun KKV on yksilöinyt asiakirjakohtai-set todistusteemansa niiden kirjallisten todisteiden osalta, joihin se ve-toaa näyttönä Vainion Liikenteen väitetystä syyllisyydestä kiellettyynkilpailurikkomukseen.


(316) Vainion Liikenne on perusteluina vaatimuksilleen uudistanut asiassaaiemmin esitetyn sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

(317) KKV:n väitteet kilpailurikkomuksen piiriin kuuluvista toimenpiteistä jasen tueksi esitetystä näytöstä ovat epäjohdonmukaisia ja tulkinnanvarai-sia.

(318) Viraston esittämä seuraamusmaksun taso 10 prosenttia yhtiön koko lii-kevaihdosta ei ole oikea seuraamusmaksun määrän arvioinnin lähtö-kohta, vaan kilpailulain 13 §:ssä säädetty enimmäismäärä. Oikea lähtö-kohta olisi arvioida liikevaihtoa siltä markkinalta, jota väitetty kilpailu-rikkomus koskee. Seuraamusmaksun määrää arvioitaessa tulisi ottaahuomioon vain bussiyrityksen tässä asiassa merkityksellinen liikevaihto,johon ei kuulu sopimusliikenne eikä tilausliikenne.

(319) Markkinaoikeuden määräämä seuraamusmaksu suhteessa yhtiön liike-vaihtoon ei ole alhainen verrattuna muihin kartellitapauksiin.

(320) Kilpailurikkomuksen laadun ja laajuuden tulee vaikuttaa seuraamusmak-sun suuruuteen. Kysymys on ollut siirtymävaiheen tilanteesta, jossaMatkahuollon matka- ja pakettipalvelujen rajaamiseen reittiliikenteeltävuoden 2011 alussa on ollut Matkahuollon kannalta arvioituna tuettujenlippujen kelpaamattomuuteen liittyvä perusteltu syy.

(321) KKV ei ole esittänyt selvitystä menettelyn vaikutuksesta kilpailulle eikäkilpailurikkomuksesta yhtiöille mahdollisesti aiheutuneesta hyödystä.Reittiliikenteen harjoittajien tulo markkinoille ei ole estynyt.

(322) Haettujen reittiliikennelupien määrästä voidaan tehdä se johtopäätös,että reittiliikenneluvilla harjoitetulla liikenteellä on ollut vaikutukselli-sille henkilökuljetuksen markkinoille merkitystä vasta vuodesta 2014 lu-kien.

(323) Vainion Liikenne ei ole aiheuttanut väitettyä vahinkoa eikä saanut hyö-tyä väitetystä kartellista. Vainion Liikenne ei ole liikennöinyt markkina-oikeuden päätöksessä viitatuilla reiteillä.

(324) Matkahuollon palvelusopimusten valmistelussa ja sopimusten ehdoissakesällä 2010 ei ole tapahtunut kiellettyä kilpailun rajoittamista. MattiVainio ei ole ollut mukana palvelusopimustyöryhmässä.


(325) Palvelusopimusten hyväksyminen Matkahuollon hallituksessa elokuussa2010 ei ole rajoittanut kilpailua. Sopimuksiin sisällytetylle tarveharkin-nalle on ollut kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät perusteet.

(326) Matkahuollon sopimusuudistuksen ehdot oli hyväksytty Matkahuollonhallituksessa ennen kuin reittiliikenteen lupien myöntäminen päällekkäi-sesti siirtymäajan sopimusten reiteille tuli vastaajien tietoon.

(327) Matkahuollon laatulupauksen valmistelu on ollut kilpailuoikeudellisestihyväksyttävää, eikä se ole rajoittanut kilpailua.

(328) Reittiliikenteen vuorot on otettu Minfoon kesäkuussa 2012, kun ilmeni,ettei tuettujen lippujen ongelmaa ratkaisemaan odotettua yleistä sääntöäsaatu aikaan. Reittiliikenteen vuorot tulivat Matkahuollon lipunmyynti-järjestelmiin syyskuussa 2012, kun riittävä määrä palvelusopimuksia olisaatu uudistettua ja siten Matkahuollon riskit tuettujen lippujen osaltarajattua hyväksyttävälle tasolle. Pakettipalveluissa uusien palvelusopi-musten mukaisesti noudatettu tarveharkinta on ollut välttämätöntä, silläMatkahuollon kannalta paketinkuljetusoikeuksien antaminen kaikillepäällekkäisille reiteille olisi ollut kaikkien osapuolten edun vastaista jakannattamatonta.

(329) Matkahuollon hallitus ei ole ottanut missään vaiheessa kantaa yksittäis-tapauksissa rahdinkuljetuksen alihankkijoiden valintaan.

(330) Matkahuollon hallituksen tekemän päätöksen nojalla rahdinkuljetuksenalihankkijat on viimeistään 30.8.2012 jälkeen valinnut itsenäisesti Mat-kahuollon toimiva johto.

(331) Markkinaoikeus on arvioinut kilpailurikkomuksen laadun, laajuuden,moitittavuuden asteen ja kestoajan, joista se on tehnyt kilpailulain 13 §:ntarkoittaman kokonaisarvioinnin. Markkinaoikeus on arvioinut kokonai-suuden liian ankarasti.

(332) Rikkomus on ollut luonteeltaan lievä eikä se ole ollut suunnitelmallinen.Vaatimus seuraamusmaksun määrän korottamisesta on perusteettomanahylättävä.

(333) Vainion Liikenteelle määrättynä 100 000 euron suuruinen seuraamus-maksu on ollut raskaampi seuraamus kuin liikevaihdoltaan selvästi suu-remmalle ja kannattavammalle toiselle linja-autoyhtiölle. Vainion Lii-kenteelle määrättyä seuraamusmaksua on syytä alentaa.


(334) Kilpailurikkomus ei ole ollut pitkäkestoinen, eikä vaatimusta seuraamus-maksun korottamisesta voida perustella rikkomuksen pitkäkestoisuu-della.

(335) KKV:n valituksessaan esittämä vaatimus määrätä seuraamusmaksutenimmäismääräisinä on perusteeton ja kohtuuton eikä se ole järkevässäsuhteessa väitetyn teon luonteeseen.

(336) Asiassa ei ole tarvetta ennakkoratkaisun pyytämiselle unionin tuomiois-tuimelta.

2.8 SAVONLINJAN SELITYS

(337) Savonlinja on KKV:n valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaa-tinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää KKV:n valituksen ja kumoaamarkkinaoikeuden oikeudenkäyntikuluja koskevan päätöksen. Savon-linja on vielä vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa KKV:nkorvaamaan Savonlinjan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa sekäkorkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(338) Savonlinjan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttää, ettämarkkinaoikeudessa vastaanotettu ja Savonlinjan mielestä virheellisestiarvioitu näyttö voidaan toimittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle uu-delleen arvioitavaksi vähintään siinä määrin kuin kyse on markkinaoi-keuden merkitykselliseksi katsomasta riitaisesta todistelusta.

(339) Savonlinja on uudistanut asiassa aiemmin esitetyn sekä esittänyt lisäksimuun ohella seuraavaa:

(340) KKV ei ole pystynyt osoittamaan, että asianosaiset olisivat syyllistyneetkiellettyyn kilpailurikkomukseen ennen 29.12.2010.

(341) Matkahuollon hallituksen 29.12.2010 tekemä linjaus ei ole ollut kilpailu-oikeudellisesti moitittava. Linjauksella ei ole vaikutettu uusien eikä van-hojen liikennöitsijöiden mahdollisuuksiin kilpailla henkilöliikenteen taipientavaran rahdin markkinoilla. Linjauksen tarkoituksena tai vaikutuk-sena ei ole ollut markkinoiden jakaminen eikä kilpailun rajoittaminen.

(342) Matkahuollon matka- ja rahtipalvelut eivät ole olleet markkinoilla toimi-misen kannalta olennaisia, koska ne ovat lähtökohtaisesti hyvin kannat-tavaa liiketoimintaa vain Matkahuollolle. Poikkeuksellisesti tietyillä yk-sittäisillä reiteillä rahdinkuljetus saattaa olla tuottoisaa myös linja-auto-yhtiöille.


(343) Savonlinjalla rahdinkuljetus ei ole merkityksellistä eikä sen lopettami-sella ole taloudellista vaikutusta.

(344) Matkahuollon matka- ja rahtipalvelut eivät ole olleet linjaliikenneyhti-öille markkinoille pääsyn tai markkinoilla toimimisen edellytys.

(345) Markkinaoikeus on toiminut kilpailulain, sen esitöiden ja oikeuskäytän-nön mukaisesti ottaessaan seuraamusmaksun kokonaisarvioinnissa huo-mioon kaikki mahdolliset kilpailurikkomuksen tosiasialliseen merkityk-seen ja vaikutukseen liittyvät seikat.

(346) Markkinaoikeus on voinut ottaa huomioon väitetyn rikkomuksen tosiasi-allisista vaikutuksista ja hyödyistä lausutun. Asianosaiset ovat esittäneetyhdenmukaisesti, etteivät linjaliikenneyhtiöt ole saaneet mitään taloudel-lista tai liiketoiminnallista hyötyä väitetystä kilpailurikkomuksesta. Sa-vonlinja on jo käytännössä lopettanut rahdin kuljettamisen, eikä KKV:nväittämä moitittava menettely ole tuottanut Savonlinjalle mitään ylimää-räistä liiketoimintaa tai edes suojellut olemassa olevaa liiketoimintaa kil-pailulta.

(347) KKV ei ole esittänyt näyttöä mistään kilpailua rajoittavasta vaikutuk-sesta.

(348) Väitetyllä rikkomuksella ei ole ollut KKV:n väittämää merkittävää laa-juutta. KKV ei ole esittänyt näyttöä siitä, että asianosaiset olisivat pyrki-neet eristämään Suomen markkinat ja estämään jäsenvaltioiden välistäkauppaa tai rajat ylittävää kilpailua. Kyseessä olevana ajankohtana Suo-messa on toiminut useita ulkomaalaisessa omistuksessa olevia liiken-nöitsijöitä.

(349) KKV:n esittämä 325 miljoonan euron kokonaismarkkina sisältää reittilii-kenneluvilla liikennöitäväksi soveltuvan liikenteen lisäksi myös sellaistaliikennettä, johon ei tosiasiallisesti olisi voinut syntyä markkinaehtoistareittiliikennelupaliikennettä.

(350) Väitetty rikkomus ei ole ollut myöskään taloudelliselta laajuudeltaanmerkittävä.

(351) Savonlinjan kokonaisliikevaihtoon kuuluu myös muuta liikennettä sekätulovirtoja, jotka eivät kuulu KKV:n väittämän rikkomuksen piiriin. Pa-kettipalveluiden kohdalla väitetty rikkomus on taloudelliselta laajuudel-taan vähämerkityksellinen.


(352) KKV:n väittämää kokonaissuunnitelmaa ei ole ollut.

(353) Oikeuskäytännön mukaan, vaikka näyttöä tulee arvioida kokonaisuu-tena, KKV:lla on näyttötaakka myös rikkomuksen keston osalta.

(354) Väitetty kilpailurikkomus ei ole alkanut ennen 29.12.2010. Markkinaoi-keus on toiminut oikein, kun se otti huomioon rikkomuksen keston ly-hentymisen seuraamusmaksuja alentavana tekijänä.

(355) Markkinaoikeus on ottanut huomioon kokonaisarvioinnissaan oikeus-käytännön mukaisia seikkoja, kuten väitetyn kilpailurikkomuksen tosi-asiallisista vaikutuksista ja hyödyistä lausutun, väitetyn kilpailurikko-muksen laadun, laajuuden, moitittavuuden asteen ja kestoajan.

(356) Menettelyn luonteen arviointiin liittyy olennaisesti tapahtuma-aikaanvallinnut epätietoisuus uuden joukkoliikennelain soveltamiskäytännöistäerityisesti siltä osin kuin kysymys on linja-autoyhtiöille siirtymäajaksilainvalmistelun yhteydessä luvatusta siirtymäajasta toimintaedellytystenturvaamiseksi. Siirtymäajan sopimusten mukainen yksinoikeus murtuiviranomaisten alueellisesti erilaisen soveltamiskäytännön myötä.

(357) Seuraamusmaksun määrässä tulee ottaa huomioon alentavana tekijänäSavonlinja-yhtiöiden johdossa ja omistuksessa toteutetut mittavat henki-löstövaihdokset tapahtuma-aikaan nähden, loukkauksen vähäisyys ja senolematon hyöty Savonlinja-yhtiöille sekä erityisesti tapahtuma-aikaanollut merkittävä epätietoisuus oikeudellisen toimintaympäristön sovelta-misesta ja viranomaisten antamat ristiriitaiset toimintaohjeet.

(358) Asiassa ei ole perusteita ennakkoratkaisun pyytämiselle unionin tuomio-istuimelta.

2.9 VÄINÖ PAUNUN SELITYS

(359) Väinö Paunu on KKV:n valituksen johdosta antamassaan selityksessävaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa KKV:n yksilöimään nekirjalliset todisteet ja asiakirjakohtaiset todistusteemat, joihin se vetoaanäyttönä Paunua vastaan. Väinö Paunu on edelleen vaatinut, että korkeinhallinto-oikeus hylkää KKV:n valituksen kokonaisuudessaan tai ainakinPaunun osalta ja velvoittaa KKV:n korvaamaan Väinö Paunun asian-osais- ja oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

(360) Paunun puolustautumisoikeudet edellyttävät, että se voi toimittaa kor-keimmalle hallinto-oikeudelle vaatimustensa perusteeksi henkilötodiste-lua erityisesti niistä asioista, joita ei voida riittävällä tavalla osoittaa asia-kirjanäytöllä.


(361) Väinö Paunu on lisäksi pyytänyt, että sille varataan tilaisuus antaa lisä-vastaus, täydentää ja esittää kirjallista lisätodistelua sekä esittää henkilö-todistelunsa asiassa sen jälkeen, kun KKV on ensin yksilöinyt asiakirja-kohtaiset todistusteemansa.

(362) Väinö Paunu on uudistanut asiassa aikaisemmin esitetyn sekä esittänytlisäksi muun ohella seuraavaa:

(363) Martti Paunulla on ollut perustuslain 12 ja 13 §:ssä turvattu oikeus osal-listua Matkahuollon hallituksen jäsenenä edunvalvontatyöhön.

(364) Laillisen sopimusehdon valmistelu ei ole osoitus kilpailurikkomuksesta.

(365) Asiassa esitetty näyttö ei objektiivisesti kokonaisuutena tarkastellen tueväitettä kokonaissuunnitelmasta.

(366) KKV on esittänyt asiakirjan Matkahuollon sisäisestä sähköpostiviestistänäyttönä toiminnan suunnitelmallisuudesta ja tietoisesta toiminnasta vas-toin kilpailulainsäädäntöä. Asiakirjan taustalla oleva asianajajan Matka-huollolle antama neuvonanto kuuluu asianajosalaisuuden piiriin, eikäKKV:lla ole oikeutta pitää halussaan, tutustua tai perustaa seuraamus-maksua tällaiseen aineistoon. Väinö Paunu ei ole tavoitellut eikä saanutväitetystä kilpailurikkomuksesta mitään taloudellista etua.

(367) Seuraamusmaksun erityis- ja yleisestävä vaikutus ei edellytä lain salli-man enimmäisseuraamuksen määräämistä.

(368) Yksikään markkinaoikeuden päätöksessä yksilöidyistä kuudesta reittilii-kennevuorosta ei ole Paunun liikennöimillä reiteillä. KKV ei ole osoitta-nut, että Väinö Paunu olisi saanut väitetystä kilpailunrajoituksesta mi-tään hyötyä.

(369) Euroopan komission ratkaisukäytännössä oikeustilan epäselvyys on va-kiintuneesti otettu huomioon sakkoja alentavana tekijänä.

(370) Epäselvä lainsäädännöllinen tilanne, rahdinkuljetusta koskevat lainvoi-maiset KKV:n päätökset ja osapuolten toiminnan avoimuus on otettavalieventävinä asianhaaroina huomioon väitetyn kilpailunrajoituksen vaka-vuutta arvioitaessa. Seikat puoltavat markkinaoikeuden määräämän seu-raamusmaksun poistamista tai ainakin sen merkittävää alentamista. Pe-rusteita seuraamusmaksun korottamiselle ei näissä olosuhteissa ole.


(371) Yksittäisiä rahdinkuljetuksen alihankkijoita koskevat päätökset on teh-nyt Matkahuollon toimiva johto. Hallituksen jäsenten näkemyksiä ei olekysytty. Markkinaoikeudessa esitetty todistelu osoittaa, että Matkahuol-lon toimiva johto on ryhtynyt toteuttamaan hallituksen 30.8.2012 teke-mää linjausta ja on jo syyskuussa 2012 tehnyt rahdin alihankintasopi-muksen Liikenne Vuorelan reittiliikennevuoron kanssa.

(372) Paunu on ollut mukana tekemässä Matkahuollon hallituksen päätöksiä,joilla reittiliikennevuorot on otettu Matkahuollon järjestelmiin, mikä onkatsottava Paunun osalta riittävän tehokkaaksi irtautumiseksi väitetystäkilpailua rajoittaneesta yhteisymmärryksestä. Väitetty kilpailurikkomuson Paunun osalta loppunut viimeistään 30.8.2012.

(373) Väitetyn kilpailurikkomuksen kesto on Paunun osalta huomattavastimarkkinaoikeuden päätöksessä todettua lyhyempi. Markkinaoikeus onlukenut Paunun syyksi merkittävästi suppeamman tapahtumakuvauksenkuin mitä KKV:n seuraamusmaksuesitys ja kieltopäätös ovat koskeneet.Markkinaoikeudella on siten ollut perusteet määrätä Paunulle selvästiKKV:n esittämää pienempi seuraamusmaksu.

(374) KKV:n esittämä seuraamusmaksu on kohtuuton suhteessa Paunun väite-tyn kilpailurikkomuksen piirissä olevaan liikevaihtoon.

(375) KKV:n valituksessa esittämä seuraamusmaksu on lain sallima enim-mäismäärä eli 10 prosenttia Paunun liikevaihdosta. Seuraamusmaksu onkohtuuton ja tasoltaan selvästi tavanomaista korkeampi myös korkeim-man hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöön verrattuna. Huomioon on otet-tava myös Paunun nykyinen taloudellinen tilanne. Paunu teki vuoden2017 tilinpäätöksen mukaan tappiota.

(376) Paunun osallisuuden kannalta merkityksettömän ja KKV:n valituksenrajauksen johdosta tarpeettoman todistusaineiston läpikäynti aiheuttaaPaunulle merkittäviä lisäkustannuksia. Tästä syystä KKV on velvoitet-tava korvaamaan Paunun oikeudenkäyntikulut ainakin osittain asian lop-putuloksesta riippumatta.



2.10 LINJA-AUTOLIITON SELITYS

(378) Linja-autoliitto on KKV:n valituksen johdosta antamassaan selityksessävaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa KKV:n yksilöimään nekirjalliset todisteet ja asiakirjakohtaiset todistusteemat, joihin se vetoaanäyttönä Linja-autoliittoa vastaan. Linja-autoliitto on edelleen vaatinut,että korkein hallinto-oikeus hylkää KKV:n valituksen kokonaisuudes-saan tai ainakin Linja-autoliiton osalta ja velvoittaa KKV:n korvaamaanLinja-autoliiton asianosais- ja oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessaja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(379) Linja-autoliiton puolustautumisoikeudet edellyttävät, että se voi toimit-taa korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatimustensa perusteeksi henkilö-todistelua erityisesti niistä asioista, joita ei voida riittävällä tavalla osoit-taa asiakirjanäytöllä.

(380) Linja-autoliitto on lisäksi pyytänyt, että sille varataan tilaisuus antaa li-sävastaus, täydentää ja esittää kirjallista lisätodistelua sekä esittää henki-lötodistelunsa asiassa sen jälkeen, kun KKV on ensin yksilöinyt asiakir-jakohtaiset todistusteemansa.

(381) Linja-autoliitto on uudistanut asiassa aiemmin esitetyn sekä esittänyt li-säksi seuraavaa:

(382) Linja-autoliiton kannalta asiassa on keskeisesti kyse laillisesta edunval-vonnasta, joka ei osoita kilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Linja-autoliittoon alan etujärjestönä pyrkinyt yhdessä jäsenistönsä kanssa vaikuttamaanlinja-autoalan toimintaan keskeisesti vaikuttavan lainsäädännön uudista-miseen ja uuden joukkoliikennelain soveltamisohjeiden valmisteluun.

(383) Linja-autoliitto on pyrkinyt turvaamaan jäsentensä etuja sekä joukkolii-kennelakia että uuden lain toimeenpanolinjauksia valmisteltaessa. Linja-autoliitolla on ollut perustuslain 12 ja 13 §:ssä turvattu oikeus tuoda lainvalmisteluvaiheessa esiin omat näkemyksensä ja edunvalvontatavoit-teensa.

(384) Laillisen tarveharkintaa koskevan sopimusehdon valmistelu ei ole osoi-tus kilpailunrajoituksesta, eikä sopimusehdolla ole rajoitettu kilpailua.

(385) Matkahuoltoa ei voida pitää perustamistarkoituksensa tai tosiasiallisentoimintansa vuoksi osakkaidensa kilpailukäyttäytymistä koordinoivanayksikkönä. Matkahuollon hallitus on tehnyt päätökset Matkahuollon lii-ketoiminnan näkökulmasta ja hallituksen jäsenet ovat ajaneet Matka-huollon etua. Linja-autoliiton edustaja on osallistunut Matkahuollon hal-litukseen yksinomaan tässä tarkoituksessa.


(386) KKV on esittänyt Linja-autoliitolle 132 594 euron seuraamusmaksua,joka vastaa kilpailulain mukaista enimmäismäärää eli 10 prosenttiaKKV:n seuraamusmaksun perusteena käyttämästä liikevaihdon määrästävuonna 2012. KKV:n esittämä seuraamusmaksu on määrältään sekä pe-rusteeton että kohtuuton.

(387) Linja-autoliiton toiminta Matkahuollossa yhtiön suurimpana osakkeen-omistajana on liittynyt Matkahuollon liiketoiminnan kannalta välttämät-tömään sopimusuudistukseen. Liiton toiminta Matkahuollon sopimusuu-distuksen valmistelussa on ollut laillista ja perustunut Matkahuollon lii-ketoimintanäkökohtiin. Toimilla ei ole tavoiteltu kilpailun rajoittamista.Väitetty kilpailurikkomus liittyy Linja-autoliiton ja sen jäsenyritystentoimintaan tilanteessa, jossa alan lainsäädäntö on muuttunut, eikä edesviranomaisilla ole ollut selkeää ja yhtenäistä linjaa uuden lain keskeisensisällön tulkinnasta.

(388) Linja-autoliitto on omilla toimillaan pyrkinyt avoimesti ja yhteistyössäeri viranomaisten kanssa ratkomaan reittiliikenteeseen liittyneitä ongel-mia. Linja-autoliitto on osana edunvalvontatoimintaansa ajanut yleisensäännön käyttöönottoa.

(389) Asiassa esitetty näyttö ei objektiivisesti kokonaisuutena tarkastellen tueolettamaa kokonaissuunnitelmasta.

(390) KKV on esittänyt näyttönä toiminnan suunnitelmallisuudesta asiakirjanMatkahuollon sisäisestä sähköpostiviestistä. Asiakirjan taustalla olevaasianajajan Matkahuollolle antama neuvo kuuluu asianajosalaisuudenpiiriin, eikä KKV:lla ole oikeutta pitää halussaan, tutustua tai perustaaseuraamusmaksua tällaiseen aineistoon.

(391) Markkinaoikeuden päätöksessä on yksilöity ainoastaan kuusi reittiliiken-nevuoroa, joita väitetty kilpailurikkomus on koskenut. Matkahuollon jär-jestelmissä on tapahtuma-aikana ollut noin 40 000 vuoroa. Rikkomustaei siten voida pitää KKV:n väittämällä tavalla laajana.

(392) Linja-autoliiton toimenpiteillä ei ole ollut mitään vaikutusta Suomen ul-kopuolelta peräisin olevien kilpailijoiden markkinoille tuloon. Asiassa eiole esitetty näyttöä siitä, että väitetyn kilpailurikkomuksen avulla olisipyritty eristämään Suomen markkinat ja estämään jäsenvaltioiden välistäkauppaa tai rajat ylittävää kilpailua. Suomessa on kyseessä olevana ajan-kohtana toiminut useita ulkomaalaisessa omistuksessa olevia liikennöin-tiä harjoittavia yhtiöitä.


(393) Väitetyn rikkomuksen taloudellinen laajuus ja mittakaava ovat olleet vä-häiset. Valtaosa linja-autoliikenteestä on tapahtuma-aikana ollut joko vi-ranomaisten kilpailuttamaa ostoliikennettä tai perustunut viranomaistenkanssa solmittuihin siirtymäajan sopimuksiin.

(394) Pääsy henkilöliikenteen markkinoille on ollut vaikeaa muista syistä kuinLinja-autoliiton tai Matkahuollon toimenpiteistä johtuen. Väitetyn kil-pailurikkomuksen piiriin jäänyt osa markkinasta on tapahtuma-aikanaollut vähäinen, käytännössä vain joitakin yksittäisiä reittejä.

(395) Euroopan komission ratkaisukäytännössä oikeustilan epäselvyys on va-kiintuneesti otettu huomioon sakkoja alentavana tekijänä. Väitetty kil-pailunrajoitus liittyy Linja-autoliiton toimintaan tilanteessa, jossa alanlainsäädäntö on muuttunut ja uuden lain keskeisen sisällön tulkinnastaon ollut keskenään ristiriitaisia viranomaisnäkemyksiä. Epäselvyyttä onollut muun ohella siirtymäajan suojasta ja tuettuihin lippuihin liittyvistäkysymyksistä.

(396) Joukkoliikennelaki tuli voimaan 3.12.2009, mutta lain soveltamista kos-keva ohjeistus valmistui vasta 30.4.2012. Samassa yhteydessä ministeriöensimmäisen kerran ilmoitti, ettei niin sanotun yleisen säännön valmiste-lua enää jatketa. Joukkoliikennelakiin sisältynyttä siirtymäajan suojaakoskeva tulkinta on ratkaistu lainvoimaisesti ensimmäisen kerran vastakorkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 26.3.2014. Kaikki asiaan kes-keisesti liittyvät oikeudelliset tulkintakysymykset ovat olleet tapahtuma-aikana ratkaisematta.

(397) Epäselvä lainsäädännöllinen tilanne, rahdinkuljetusta koskevat lainvoi-maiset KKV:n päätökset ja osapuolten toiminnan avoimuus on otettavalieventävinä asianhaaroina huomioon väitetyn kilpailunrajoituksen vaka-vuutta arvioitaessa. Nämä seikat puoltavat markkinaoikeuden määrää-män seuraamusmaksun poistamista tai ainakin merkittävää alentamista.Mitään perusteita seuraamusmaksun korottamiselle ei näissä olosuh-teissa ole.

(398) Linja-autoliiton aiempi rikkomus ei ole peruste korottaa seuraamusmak-sua.

(399) Aiemman kilpailurikkomuksen tulee olla suhteellisen tuore, jotta se voi-daan ottaa huomioon seuraamusta määrättäessä. Oikeuskäytännössä onkatsottu, että mitä pidempi aika aiemmasta rikkomuksesta on kulunut,sitä pienempi painoarvo uusimiselle tulee antaa.


(400) Suhteellisuusperiaate edellyttää, että huomioon otetaan myös se, muis-tuttavatko kilpailurikkomukset erityispiirteiltään toisiaan. Suhteellisuus-periaate edellyttää, ettei selvästi yli 10 vuotta vanhaa ja täysin erityyp-pistä kilpailurikkomusta enää oteta huomioon seuraamusmaksua korotta-vana tekijänä.

(401) Seuraamusmaksun erityis- ja yleisestävä vaikutus ei tässä tapauksessaedellytä lain salliman enimmäisrangaistuksen määräämistä. Linja-auto-liitto ei ole saanut väitetystä kilpailurikkomuksesta mitään taloudellistaetua. Linja-autoliitto ei toimi henkilöliikenteen markkinalla.

(402) Kaksinkertaisen rangaistuksen kielto estää ottamasta huomioon väitettyätaloudellista hyötyä sekä Linja-autoliiton että yksittäisten liikennöitsijöi-den rangaistusta mitattaessa.

(403) KKV:n Linja-autoliitolle esittämä seuraamusmaksu on täysin kohtuutonaiempaan seuraamusmaksuja koskevaan oikeuskäytäntöön verrattuna.

(404) Linja-autoliiton osallisuuden kannalta merkityksettömän ja KKV:n vali-tuksen rajauksen johdosta tarpeettoman todistusaineiston läpikäynti ai-heuttaa Linja-autoliitolle merkittäviä lisäkustannuksia. Tästä syystäKKV on velvoitettava korvaamaan Linja-autoliiton oikeudenkäyntikulutainakin osittain asian lopputuloksesta riippumatta.


2.11 KILPAILU- JA KULUTTAVAVIRASTON LAUSUNTO MATKAHUOLLON, LINJA-AUTOYHTIÖIDEN JA LINJA-AUTOLIITON VALITUKSIIN

(406) KKV on Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton valitustenjohdosta antamassaan lausunnossa vaatinut, että korkein hallinto-oikeushylkää valitukset. KKV on lisäksi uudistanut korkeimmalle hallinto-oi-keudelle valituksessaan esittämänsä vaatimukset.

(407) KKV on perusteluina vaatimuksilleen viitannut asiassa aiemmin lausu-maansa sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Suullinen käsittely

(408) KKV on esittänyt harkittavaksi, tulisiko mahdollinen suullinen käsittelytoimittaa hallintolainkäyttölain 37 §:n 2 momentin nojalla rajoitettunavain suullisen todistelun vastaanottamista edellyttäviin seikkoihin. Ala-kärpän kuulemisesta todistajana markkinaoikeudessa Matkahuolto onitse luopunut.


Menettelyvirheistä ja puolustautumisoikeuden loukkauksesta esitetyt va-litusperusteet

(409) Esitysluonnos ja lopullinen seuraamusmaksuesitys eivät poikkea toisis-taan keskeisten tosiseikkojen, rikkomuksen luonteen tai asian kilpailuoi-keudellisen arvioinnin osalta. Asiaa on vastineissa esitetyn johdosta arvi-oitu uudestaan ja seuraamusmaksuesityksen perusteluja on tämän seu-rauksena tarkennettu. Erot luonnoksen ja lopullisen seuraamusmaksuesi-tyksen välillä johtuvat siitä, että virasto on ottanut huomioon kuulemi-sessa annetut vastineet.

(410) Asian edettyä markkinaoikeuteen KKV:lla on oikeus ja myös velvolli-suus selvittää oikeudenkäynnin aikana osapuolten esittämien väitteidenoikeellisuus. Viraston tulee valmistautua suulliseen käsittelyyn asianmu-kaisesti. Väitteet puolustautumisoikeuksien loukkauksista ovat osin koh-tuuttomia ja ylimitoitettuja. Mikään näistä toimista ei ole ristiriidassa joseuraamusmaksuesityksen luonnoksesta ilmenevien johtopäätöstenkanssa tai muuta miltään osin viraston kilpailuoikeudellista arviota asi-assa.

(411) KKV on toimittanut seuraamusmaksuesityksen tekemisen jälkeen saa-mansa uuden selvityksen oma-aloitteisesti tiedoksi sekä valittajille ettämarkkinaoikeudelle.

(412) Valittajien puolustautumisoikeudet ovat esillä olevassa asiassa toteutu-neet täysimääräisesti.

Yhdenvertaisuus-, syrjimättömyys- ja tasapuolisuusperiaatteista esitetytvalitusperusteet

(413) Myös komissiota sitovat yhdenvertaisuus-, tasapuolisuus- ja syrjimättö-myysvaatimukset, joten unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntö on näi-den periaatteiden mukaista. Ristiriitaa kansallisen ja EU-lainsäädännöntai unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön välillä ei ole.

(414) Myös kilpailulaki antaa virastolle harkintavaltaa seuraamusmaksuesityk-sen kohdistamisessa.


(415) Kartelliasiassa merkityksellisillä markkinoilla tarkoitetaan niitä markki-noita, joilla kiellettyä yhteistyötä on harjoitettu tai joilla se vahingolli-sesti vaikuttaa. Siten markkinamäärittelyllä on kartelliasiassa enintäänmarginaalinen merkitys.


(416) Markkinaoikeus on todennut relevantteihin markkinoihin kuuluvan sekähenkilö- että rahtiliikenteen markkinat sen sijaan, että markkinoita olisitarkasteltu yhtenä kokonaisuutena.

(417) Pienrahdin markkinoille lukeutuvat Matkahuollon pakettipalvelut ovattietyillä reiteillä olennaisia henkilöliikenteen markkinoilla toimimisenkannalta. Rahdinkuljetuksella on osoitettu olevan erilainen merkitys erireiteillä. Useissa tapauksissa kiinnostus hakea kilpailevia reittiliikenne-lupavuoroja on osaksi perustunut nimenomaan Matkahuollon rahdinkul-jetusoikeuden saamiseen.

(418) Toisin kuin kilpailurikkomuksen osapuolten valituksissa on esitetty, On-nibus pyrki liikennöinnin aloittaessaan saamaan vuorolleen Matkahuol-lon rahdinkuljetusoikeuden.

(419) KKV:ssa on virkavastuulla laadittu hallintolain 42 §:ssä tarkoitetun vel-vollisuuden nojalla 29.8.2012 saadusta suullisesta selvityksestä Haan-pään kuulemismuistio. Mainittu viranomaisen asiakirja on seuraamus-maksuesityksen liitteenä ja kuuluu siten asian oikeudenkäyntiaineistoon.Virasto luopui Haanpään kuulemisesta markkinaoikeudessa todistajanatarkoituksin välttää päällekkäisen näytön esittämistä. Valittajat olisivathalutessaan voineet kutsua hänet kuultavaksi.

Tarkoitukseen perustuva kilpailurikkomus

(420) Unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä on vahvistettu, että tiettyjäkilpailurikkomuksia, kuten markkinoiden jakoa, on pidetty siinä määrinselvinä kilpailurikkomuksina, että ne voidaan hyväksyä ainoastaan tilan-teissa, joissa ne täyttävät niin sanotun tehokkuuspuolustuksen kriteerit.Tällaisten kilpailurikkomusten kieltäminen perustuu siihen, että niidenon vakiintuneesti katsottu olevan tarkoitukseen perustuvia niiden ilmen-täessä siinä määrin itsessään riittävää vahingollisuutta, että niiden kieltä-minen ei edellytä niistä aiheutuvien kilpailunvastaisten vaikutusten to-dentamista. Asiassa CB, C-67/13 P, ei kumota tätä vakiintunutta oikeus-käytäntöä, vaan pikemminkin vahvistetaan kuvatun kaltaisten menettely-jen täyttävän tarkoitukseen perustuvan kilpailurikkomuksen tunnusmer-kistön.

(421) Mikäli menettelyn katsotaan olevan tarkoitukseen perustuva kilpailurik-komus, menettelystä aiheutuvia vaikutuksia ei tule ottaa huomioon me-nettelyn luonnetta arvioitaessa.


(422) Tutkittaessa sitä, täyttääkö menettely tarkoitukseen perustuvan kilpailu-rikkomuksen tunnusmerkistön, ei ole tarpeen ottaa huomioon osapuoltenaikomuksia.

(423) Arvioitaessa sitä, onko menettely tarkoitukseen perustuva kilpailurikko-mus, oikeudellisesti keskeisintä on se, että arvioinnin kohteena olevamenettely on itsessään riittävän vahingollista kilpailulle. Tarkoitukseenperustuvan kilpailurikkomuksen käsitettä on sinänsä tulkittava suppeasti.

(424) Vaikka tarkoitukseen perustuvien kilpailurikkomusten käsitettä on tul-kittava suppeasti, CB-tuomio ei vaikuta sellaisten menettelyiden arvioin-tiin, joiden on jo aikaisemmin osoitettu luonteensa puolesta haittaavankilpailun normaalia toimintaa ja siten olevan itsessään riittävän vahin-gollisia kilpailulle. Esillä olevassa asiassa tarkoitukseen perustuvan kil-pailurikkomuksen toteamiseksi on riittävää näyttää toteen, että menettelyon ollut vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvaa horisontaalistamarkkinoiden jakamista.

(425) Asiassa on kilpailijoiden välisellä toiminnalla rajoitettu Matkahuollonvapautta valita asiakkaansa ja suljettu kilpailevia vuoroja markkinoilta.Menettelyllä sovittiin pidettävän markkinat senhetkisten, pääosin siirty-mäajan sopimuksilla operoivien toimijoiden hallussa, eli jaettiin markki-noita.

(426) Kontrafaktuaaliin vertaaminen kuuluu vain siihen arviointiin, onko me-nettelyä pidettävä siitä aiheutuviin vaikutuksiin perustuvana kilpailurik-komuksena.

(427) Asiassa on kysymys kielletystä kilpailijoiden välisestä yhteistyöstä, jotaon kokonaisuutena arvioiden pidettävä vakavimpiin kilpailurikkomuk-siin kuuluvana markkinoiden jakamisena.

(428) Tilanteessa, jossa keskenään kilpailevat yritykset luovat järjestelmän,joka on olennainen alalla toimimisen kannalta, pääsyä järjestelmän pii-riin ei saa rajoittaa ilman objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita.

Oikeuttamisperusteet

(429) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto eivät ole esittäneet mi-tään selvitystä asiakkaiden saamista hyödyistä, joten nyt kysymyksessäolevaa kilpailurikkomusta ei voida perustella tehokkuuseduilla.


(430) Matkahuollolla olisi alusta asti ollut mahdollisuus niin halutessaan ottaareittiliikennelupavuorot järjestelmiinsä kilpailua rajoittamatta ja samallasuojautua väitetyiltä riskeiltä.

(431) Joukkoliikennelaissa ei kielletä tuettujen lippujen käyttöä markkinaeh-toisessa liikenteessä. Sen sijaan markkinaehtoiseen liikenteeseen ei saamaksaa julkista tukea. Vastuu tuetun lipun vastaanottamisesta reittilii-kenteessä on liikennöitsijällä ja julkisen tuen lainmukaisesta maksami-sesta toimivaltaisella viranomaisella.

(432) Matkahuollolla on ollut järjestelmiensä puitteissa mahdollisuus estää jul-kisen tuen maksaminen reittiliikenteeseen muulla tavoin kuin reittilii-kennelupavuorojen kategorisella poissuljennalla.

(433) Matkahuollolla olisi ollut riittävästi aikaa tehdä tarvittavat muutoksetjärjestelmiinsä.

(434) Tuettujen lippujen väärinkäyttöön liittyvät riskitkin jäävät liikennöitsijänkannettaviksi eivätkä tällaiset riskit voi teoriassakaan oikeuttaa reittilii-kennelupavuorojen poissuljentaa Matkahuollon järjestelmistä.

(435) Reittiliikennelupavuoroja ryhdyttiin ottamaan Matkahuollon järjestel-miin yhtiön hallituksen toukokuussa 2012 tekemän päätöksen perus-teella, kun liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä oli ensin huhti-kuussa katsonut loppuraportissaan, ettei yleistä sääntöä voitaisi antaa.Olennaista on, ettei väitettyä tuettujen lippujen ongelmaa, jolla poissul-jenta pyritään oikeuttamaan, ratkaistu vielä tässä vaiheessa, vaan rat-kaisu asiaan otettiin käyttöön vasta vuonna 2014.

Rikkomuksen kestoa koskevista valitusperusteista

(436) Reittiliikennelupavuorojen rahdinkuljetuksen osalta Matkahuollossa eitehty tarveharkintaa Juha Wallinin toimiessa yhtiön liiketoimintapäällik-könä.

(437) Se, ettei Matkahuollon hallituksen elokuun 2012 päätöksen jälkeen Wal-linin toiminta-aikana haettu rahdinkuljetusoikeuksia, osoittaa, että Mat-kahuollossa toimeenpantu poissuljenta oli niin tehokas, etteivät kilpaile-vien reittiliikennelupavuorojen liikennöitsijät edes hakeneet paketinkul-jetusoikeuksia tietäessään sen poissuljennasta johtuen turhaksi. Tarve-harkinnasta ja sen periaatteista tiedotettiin liikennöitsijöille vasta marras-kuussa 2015, viraston seuraamusmaksuesitysluonnoksesta kuulemisenjälkeen.


(438) Kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljennan jatkumista sen jäl-keenkin, kun Wallin ei enää toiminut pakettiliiketoiminnasta vastaavanaliiketoimintajohtajana, osoittaa myös se, että Liikenne Vuorela Oy:nreittiliikennelupavuoro ei saanut lupaa kuljettaa paketteja, vaikka kysei-seltä yhteysväliltä oli poistunut olennainen määrä kuljetuskapasiteettia.Liikenne Vuorelan kohdalla tilanne muuttui vasta loppuvuodesta 2015.

Yksittäisen kartellin osapuolen vastuuta koskevista valitusperusteista

(439) Valittajat nimenomaisesti estivät Matkahuollon matka- ja pakettipalvelu-jen myöntämisen reittiliikennelupavuoroille. Reittiliikennelupavuorojenpoissuljenta oli Matkahuollon edun ja operatiivisen johdon suosituksenvastainen.

(440) Vastuun kohdentumisen kannalta ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä,ovatko valittajat osallistuneet ja missä laajuudessa kaikkiin kilpailurik-komusta koskeviin keskusteluihin. Jokainen valittaja on ollut mukanasopimassa ja päättämässä poissuljennasta siinä kuin muutkin valittajat, jane ovat näin ollen kukin itsenäisesti vastuussa esillä olevasta kilpailurik-komuksesta. Lisäksi kukin kartellin jäsenistä on hyötynyt yhdessä sovi-tusta poissuljennasta nimenomaan siltä osin kuin sillä on suojattu kunkinyhtiön liiketoimintaa sen omalla toimialueella avautuvalta kilpailulta.

Seuraamusmaksujen määrää koskevista valitusperusteista

(441) Osallisuuden vähäisyys on vain yksi useasta moitittavuuden asteen arvi-oinnissa huomioon otettavasta seikasta. Kukin valittajista on osallistunutkilpailurikkomukseen ja ollut siitä ja sen kilpailurikkomustarkoituksestatietoinen. Yksikään valittajista ei ole vastustanut kilpailurikkomusta taiirtisanoutunut siitä. Kukin valittajista on yhtä lailla rikkomuksesta vas-tuussa ja menettelystä tulee määrätä kullekin valittajalle seuraamus-maksu. KKV on jo seuraamusmaksuesityksessään ottanut huomioonkunkin kartellin osapuolen osallisuutta osoittavat tekijät.

(442) Sillä hetkellä, kun yhteisymmärrys kilpailunrikkomuksesta on syntynyt,poissuljennasta on osapuolten kesken sovittu ja se on pantu täytäntöön,valittajien aseman merkityksellisillä markkinoilla voidaan katsoa olleenmerkittävä. Valittajien vastuun tai sen perusteella määrättävän seuraa-musmaksun määrän arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, onko jon-kin yhtiön liikevaihto sittemmin vähentynyt.

(443) Kukin valittajista on yhdessä muiden kanssa osallistunut poissuljennastasopimiseen ja sen täytäntöönpanoon, mikä kohdistui kaikkiin reittiliiken-nelupavuoroihin Suomessa. Linja-autoyhtiöistä jokaisella on ollut omapääasiallinen maantieteellinen toimialueensa, joka on perustunut aiem-man lainsäädännön mukaiseen tarveharkintaan ja joka on mahdollistanut


markkinoiden jakamisen. Lainsäädännön muuttuessa valittajat pyrkivätpoissuljennalla näiden vallinneiden markkinaolosuhteiden säilyttämiseenja oman liiketoimintansa suojaamiseen kilpailulta.

(444) Kun otetaan huomioon Matkahuollon omistusrakenne ja sen päätöksen-tekojärjestelmä, joka jakaa äänivaltaa Linja-autoliiton jäseninä oleviennimenomaan alan suurimpien liikenteenharjoittajien kesken ja joka mah-dollistaa Matkahuollon käyttämisen keskenään kilpailevien liikennöitsi-jöiden kilpailukäyttäytymisen koordinoinnin välineenä, on selvää, ettämyös Linja-autoliiton kautta tai sen avustuksella toteutetussa kilpailurik-komuksessa hyöty kohdistuu liiton sijaan sen jäseniin. Esillä oleva asiaon esimerkki moitittavuuden yläpäässä olevasta menettelystä, jolla toi-mialaliiton kautta, avustuksella ja myötävaikutuksella on pantu täytän-töön yhtenä vakavimmista rikkomuksista pidettävä paljas markkinoiden-jakokartelli. Tästä menettelystä Linja-autoliitolle on määrättävä seuraa-musmaksu, jolla on riittävä yleis- ja erityisestävä vaikutus.

Oikeudenkäyntikuluvaatimuksista

(445) Oikeudenkäynti ei ole johtunut viranomaisen virheestä. Markkinaoikeuson hyväksynyt viraston esityksen laajasti ja keskeisimmiltä osiltaan.

(446) Viraston tiedossa ei ole muutakaan seikkaa, jonka perusteella olisi koh-tuutonta, että valittajat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahin-konaan.

3 VASTASELITYKSET

3.1 MATKAHUOLLON VASTASELITYS

(447) Matkahuolto on KKV:n lausunnosta antamassaan vastaselityksessä esit-tänyt muun ohella seuraavaa:

(448) KKV ei ole esittänyt riittävää selvitystä kilpailurikkomuksen tarkoituk-seen perustuvasta luonteesta.

(449) Matkahuolto on esittänyt riittävät tehokkuusperustelut menettelylle. Te-hokkuuspuolustuksena huomioon otettavia argumentteja ja näyttöä arvi-oitaessa hyväksyttävänä miniminä on pidettävä tapaa, jolla kilpailuviran-omaiset ovat omassa päätöskäytännössään arvioineet tehokkuutta. Te-hokkuusperusteluilta ei ole edellytetty mitattavuutta tai muuta ekono-metrista näyttöä. KKV ei ole perustellut tehokkuuspuolustukseen otta-maansa kantaa, joten se on toiminut kilpailuoikeuden prosessisääntöjenvastaisesti.


(450) Tehokkuusperusteluja tulisi arvioida huomioon ottaen muun ohella unio-nin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö asioissa C-501/06 P, Glaxo-SmithKline Services v. komissio, C-204/00 P, Aalborg Portland ym. v.komissio ja C-552/03 P ja T-65/98 Van den Bergh Foods Ltd v. komis-sio.

(451) Matkahuollon toimintaan vaikuttava pakottava lainsäädäntö tuettuihinlippuihin liittyen on ennen kaikkea SEUT 107 artiklan valtiontukisään-nöstö, joka on samantasoinen unionin primäärioikeuden määräys kuinSEUT 101 artikla.

(452) Matkahuolto ei ole määräävässä markkina-asemassa eikä sen aikataulu-ja lipunmyyntijärjestelmä ole olennainen toiminne. Matkahuollolla ei oleollut kilpailuoikeuden nojalla velvollisuutta investoida järjestelmänsämuuttamiseen. Matkahuollon palvelut eivät ole olleet olennaisia edes yk-sittäisillä reiteillä.

(453) Tapahtuma-aikaan Matkahuollon järjestelmä ei ole kyennyt erottamaanvuoron lupatyyppiä. Kaikki väitetyllä tavalla poissuljetut liikennöitsijätovat ajaneet myös siirtymäajan sopimuksiin tai ostoliikenteeseen perus-tuvia vuoroja, eikä tuettuja lippuja ole voitu sulkea pois vain niiltä lii-kennöitsijöiltä, jotka olisivat liikennöineet ainoastaan reittiliikenteenvuoroja.

(454) Tuettujen lippujen tahattoman väärinkäytön riski on ollut todellinen.

(455) Kilpailurikkomus on päättynyt viimeistään kesällä 2012. Matkahuoltoon myöntänyt Liikenne Vuorelan reittiliikennevuorolle rahdinkuljetusoi-keuden syyskuussa 2012.

3.2 LÄNSILINJOJEN VASTASELITYS

(456) Länsilinjat on esittänyt KKV:n lausunnosta antamassaan vastaselityk-sessä muun ohella seuraavaa:

(457) Länsilinjat ei ole ollut tietoinen väitetystä kilpailua rajoittavasta tarkoi-tuksesta joulukuussa 2010, eikä näyttöä tällaisesta ole esitetty. Länsilin-jat ei ole osallistunut palvelusopimustyöryhmään eikä kesällä 2010 käy-tyyn yhteydenpitoon tai ennen joulukuuta 2010 käytyihin keskusteluihin.

(458) KKV ei ole ottanut huomioon lainsäädännöllistä ja teknistä epävar-muutta asiaa arvioidessaan. Jorma Penttilä on voinut luottaa Matkahuol-lolta saamaansa selvitykseen tuetuista lipuista.


(459) Länsilinjat ei ole yksi merkityksellisten markkinoiden suurimmista toi-mijoista. Myöskään siirtymäajan sopimusten määrä ei osoita tätä. Mer-kittävä osa sopimuksista on ollut siirtymäajan paikallisliikenteen sopi-muksia.

3.3 POHJOLAN MATKAN VASTASELITYS

(460) Pohjolan Matka on esittänyt KKV:n lausunnosta antamassaan vastaseli-tyksessä muun ohella seuraavaa:

(461) Pohjolan Matka ei ole syyllistynyt markkinoiden jakamiseen eikä välilli-sen boikotin tunnusmerkistö täyty.

(462) Kyseistä vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta ei ole analysoituoikeuskäytännössä vakiintuneella tavalla. Kontrafaktuaalilla on merki-tystä myös arvioitaessa sitä, onko menettely itsessään riittävän vahingol-linen ollakseen tarkoitukseen perustuva rajoitus.

(463) Oikeuttamisperusteena vedottu lipputuen kielto perustuu SEUT 107 ar-tiklan mukaiseen valtiontuen kieltoon. Jäsenvaltioilla ei ole toimivaltaajättää soveltamatta SEUT 107 artiklaa, joka on samantasoinen unioninprimäärioikeuden määräys kuin SEUT 101 artikla. Käsitys tuettujen lip-pujen kelpaamattomuudesta on ollut yhtenäinen ja perustunut viran-omaisten tekemiin linjauksiin.

(464) KKV:n esittämät vaihtoehtoiset menettelytavat ovat epärealistisia ei-vätkä ne perustu tapahtuma-aikana tiedossa olleisiin seikkoihin. Näidentai asiassa esitetyn unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteellaei voida katsoa, että kysymyksessä olisi tarkoitukseen perustuva kilpai-lurikkomus.

(465) Pohjolan Matka ei ole hyötynyt kilpailurikkomuksesta ja sen liityntä ta-pahtumiin on vähäinen. Seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä taisitä on alennettava merkittävästi. Alentamisperusteena on otettava huo-mioon ainakin tuettuihin lippuihin liittyvät ongelmat, linja-autoliiken-teen säännösten tulkinnanvaraisuus tapahtuma-aikana, siirtymäajan sopi-musten merkityksen muuttunut tulkinta sekä Matkahuollon toiminta oh-jeistuksen saamiseksi tuettujen lippujen oikeasta käytöstä.


3.4 POHJOLAN LIIKENTEEN VASTASELITYS

(466) Pohjolan Liikenne on esittänyt KKV:n lausunnosta antamassaan vasta-selityksessä muun ohella seuraavaa:

(467) Pohjolan Liikenteen osalta kysymys ei ole edes passiivisesta osallistumi-sesta kilpailurikkomukseen, sillä tämä olisi edellyttänyt molemminpuo-lista tahdonilmaisua ja yhteisymmärrystä.

(468) Matkahuollon hallituksen jäsenille ei ole voinut jäädä epäselväksi Pohjo-lan Liikenteen tahtotila saada Matkahuollon palvelut uusille reittiliiken-teen vuoroilleen. Pohjolan Liikenteen ei voida katsoa edes hiljaisesti hy-väksyneen Matkahuollon linjausta. Pohjolan Liikenne on vastustanut lin-jausta Linja-autoliiton Kaakkois-Suomen kokouksessa. Pohjolan Lii-kenne on ollut selvästi eri asemassa muihin asianosaisiin verrattuna eikäyhtiön osallisuudesta kilpailurikkomukseen ole tehty kokonaisarviointia.

(469) Kilpailurikkomus on päättynyt viimeistään elokuussa 2012 ja PohjolanLiikenteen osalta jo huomattavasti aiemmin.

(470) Pohjolan Liikenteen puolustautumisoikeuksia on rikottu. KKV on jatka-nut asian selvittämistä vielä markkinaoikeuskäsittelyn aikana.

(471) Seuraamusmaksun määrääminen Pohjolan Liikenteelle olisi yhdenvertai-suusperiaatteen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaista.Seuraamusmaksuesitystä ei saa kohdentaa yrityksen markkinavoiman,koon tai aktiivisuuden perusteella.

3.5 KOIVISTON AUTON VASTASELITYS

(472) Koiviston Auto on esittänyt KKV:n lausunnosta antamassaan vastaseli-tyksessä muun ohella seuraavaa:

(473) Koiviston Auton Antti Norrlinin kannanotot syys- ja joulukuussa 2010osoittavat intressinä olleen muu kuin oman edun tavoittelu kilpailurikko-mustarkoituksessa.

3.6 VAINION LIIKENTEEN VASTASELITYS

(474) Vainion Liikenne on esittänyt KKV:n lausunnosta antamassaan vastaseli-tyksessä muun ohella seuraavaa:

(475) Pääsy merkityksellisille markkinoille on estynyt siirtymäajan regulaationvuoksi sekä sen vuoksi, että kaupunkiseudulla viranomaiset ovat kilpai-luttaneet liikenteen palvelusopimusasetuksen mukaisesti.


(476) Vainion Liikenne ei ole voinut hyötyä sellaisten vuorojen liikenteen rah-dinkuljetukseen tai matkapalveluihin liittyvistä järjestelyistä, joilla yhtiöei ole itse liikennöinyt.

(477) KKV on tarkoitushakuisesti määritellyt seuraamusmaksuesityksen koh-teeksi markkina-asemaltaan merkittävimmät linja-autoyhtiöt ja jättänytpienemmät yhtiöt pois esityksestä.

3.7 SAVONLINJAN VASTASELITYS

(478) Savonlinja on esittänyt KKV:n lausunnosta antamassaan vastaselityk-sessä muun ohella seuraavaa:

(479) Savonlinja-yhtiötä ei ole perusteltua asettaa eri asemaan verrattuna mui-hin vastaajayhtiöihin. Yhdenvertaisuusperiaatteen nimissä muihin yhti-öihin verrattuna kolminkertaista seuraamusmaksua tulisi alentaa yhteen100 000 euron suuruiseen seuraamusmaksuun.

3.8 VÄINÖ PAUNUN VASTASELITYS

(480) Väinö Paunu on esittänyt KKV:n selityksestä antamassaan vastaselityk-sessä muun ohella seuraavaa:

(481) Matkahuollon hallituksessa on tehty päätöksiä ainoastaan Matkahuoltoakoskevista asioista. Päätökset on tehty yksimielisesti ja mukana on ollutmuitakin kuin seuraamusmaksuesityksen kohteena olevia liikennöitsi-jöitä.

(482) Väinö Paunu ei ole hyötynyt Matkahuollon tekemästä linjauksesta eikäyhtiö ole liikennöinyt KKV:n yksilöimillä reiteillä.

(483) Väinö Paunun osallisuus kilpailurikkomukseen on päättynyt viimeistäänelokuussa 2012. Martti Paunu on ollut mukana tekemässä päätöksiä,joilla reittiliikenteen vuoroille on myönnetty pääsy Matkahuollon palve-luihin.

(484) KKV ei yksilöi näyttöä, joka osoittaisi keskenään kilpailevien liikennöit-sijöiden sopineen reittiliikennevuorojen eriarvoisesta kohtelusta elo-kuussa 2012 tai sen jälkeen.

(485) Paunun tiedossa on ollut, ettei Matkahuolto yleensä kuljeta rahtia vuo-roilla, joiden lähtöajat ovat hyvin lähellä toisiaan ja tämän vuoksi Paunuon pyytänyt sähköpostitse Matkahuollolta ennakkotietoa helmikuussa2015. Viesteistä käy ilmi, että Paunulla on ollut tieto siitä, että Matka-huolto myöntää rahtioikeuksia reittiliikennelupavuoroille. Matkahuoltoei ole antanut Paunulle pyydettyä ennakkotietoa.


3.9 LINJA-AUTOLIITON VASTASELITYS

(486) Linja-autoliitto on esittänyt KKV:n lausunnosta antamassaan vastaseli-tyksessä muun ohella seuraavaa:

(487) Linja-autoliitolle määrätyssä aiemmassa seuraamusmaksussa on ollutkysymys sisällöltään ja erityispiirteiltään täysin erilaisesta tilanteestakuin nyt väitetyssä kilpailurikkomuksessa. Suhteellisuusperiaate edellyt-tää, ettei yli 10 vuotta vanhaa ja täysin erityyppistä kilpailurikkomustaoteta enää huomioon seuraamusmaksua korottavana tekijänä.

3.10 KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON VASTASELITYS MATKAHUOLLON, LINJA-AUTOYHTIÖIDEN JA LINJA-AUTOLIITON SELITYKSIIN

(488) KKV on vastaselityksessään Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton selityksiin uudistanut valituksessaan esittämänsä vaatimuksetsekä vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää linja-autoyhtiöiden,Linja-autoliiton ja Matkahuollon kaikki vaatimukset.

(489) KKV on perusteluina vaatimuksilleen esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen rajauksesta

(490) KKV:n valitus on rajattu esillä olevan markkinoidenjakokartellin paljaa-seen ja alastomaan ytimeen. KKV on tyytynyt osaan markkinaoikeudenpäätöksestä. Rajaus on yksilöity valituksessa.

(491) KKV ei ole rajannut mitään lopettamispäätöksen kohteena olleista ta-pahtumista ja menettelyistä valituksensa ulkopuolelle. KKV:n valituksenrajaus ei vaikuta yhtiökohtaisesta vastuusta tai todistusteemoituksestaaiemmin esitettyyn.

(492) Kilpailurikkomusasioissa esitettyä todistelua tulee tarkastella kokonais-valtaisesti. Kaikki oikeudenkäynnin osapuolet ovat valittaneet markkina-oikeuden päätöksestä. Siten korkeimmassa hallinto-oikeudessa on arvi-oitavana myös markkinaoikeuden päätöksessään toteaman markkinoi-denjakokartellin olemassaolo ja näytön arviointi. Asiassa tehtävässä ar-vioinnissa tulee voida ottaa huomioon kaikki asiassa esitetty näyttö. Kil-pailurikkomus on alkanut viimeistään kesällä 2010. Se, että valituksessaon rikkomuksen suunnitelmallisuutta osoittaen mukana tapahtumia vuo-desta 2008 lähtien, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.


Vahingon määrästä ja saavutetun taloudellisen hyödyn merkityksestä

(493) Erittäin vakavan ja tarkoitukseen perustuvan kilpailurikkomuksen vaiku-tuksista ei ole tarvetta esittää konkreettista numeerista näyttöä rikko-muksen olemassaolon tai kiellettävyyden toteamiseksi, mutta ei myös-kään rikkomuksen perusteella riittävän suuruisen yleis- ja erityisestävänseuraamusmaksun määräämiseksi.

(494) Näyttökynnys vaikutusten huomioon ottamiselle seuraamusmaksua ko-rottavana tekijänä on asetettu matalalle.

(495) Kun on osoitettu, että vakava ja alaston kilpailurikkomus on pantu täy-täntöön, vaikutukset osoittavan näytön esittämättä jättäminen ei saa joh-taa kilpailurikkomuksesta määrättävän seuraamusmaksun määrän alenta-miseen. Seuraamusmaksun määrän arvioinnissa on kysymys tapauskoh-taisesta kokonaisarvioinnista.

(496) Virasto ei ole missään asian käsittelyn vaiheessa esittänyt Matkahuollonolevan määräävässä markkina-asemassa tai että asiassa olisi kysymyskilpailulain 7 §:n ja SEUT 102 artiklan mukaisesta määräävän markkina-aseman väärinkäytön arvioinnista.

(497) Asiassa on esitetty näyttöä rahdinkuljetuksen merkityksestä liikennöitsi-jöille myös liikennöitsijöiden itsensä toimesta.

(498) KKV ei ole edes esittänyt Linja-autoliiton tai Matkahuollon hyötyneenrikkomuksesta. Linja-autoliitto on ammattimaisen linja-autoliikenteenetujärjestönä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä. Matkahuoltoa voi-daan pitää, paitsi itsenäisenä elinkeinonharjoittajana, asiakirjanäytön va-lossa myös elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä. Esillä oleva kilpai-lurikkomus on Linja-autoliiton jäseninä olevien Matkahuollon omista-jien asettaman hallituksen toimesta toteutettu Matkahuollon kautta, sekäLinja-autoliiton että Matkahuollon avustuksella ja myötävaikutuksella.Oikeuskäytännön valossa on katsottava, että tällaisissa tapauksissa yh-teenliittymällä ei ole sen jäsenten eduista riippumatonta intressiä.

(499) Kaksoisrangaistavuuden kielto ei estä seuraamusmaksun määräämistäkilpailurikkomukseen osallisen elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänjäsenten lisäksi kilpailurikkomukseen itsenäisesti osallistuneelle elinkei-nonharjoittajien yhteenliittymälle tai toisin päin. Unionin tuomioistuin-ten oikeuskäytännössä on todettu, että kilpailunrajoitukseen osallistu-nutta yhteenliittymää ja sen jäseniä ei voida pitää samana kilpailurikko-mukseen osallistuneena tahona ne bis in idem -periaatteen rikkomisensoveltamisen kannalta.


Rikkomuksen suunnitelmallisuudesta

(500) Kartellin osapuolet tunnistivat jo vuonna 2008 joukkoliikennelain val-misteluvaiheessa Matkahuollon palvelusopimukset välineiksi, joihin voi-taisiin ja tulisi turvautua, jos laillinen edunvalvonta ei johtaisi yhteisentavoitteen saavuttamiseen.

(501) Kartellin tavoitteeseen pyrittiin johdonmukaisesti, ja Matkahuollon pal-velusopimuksia ryhdyttiin suunnitellusti hyödyntämään keväällä ja ke-sällä 2010, kun edunvalvontatoimet eivät osoittautuneet riittäviksi.

(502) Kilpailevat vuorot poistettiin jo syksyllä 2010 Matkahuollon järjestel-mistä, vaikka ne myöhemmin palautettiinkin voimassa olleisiin palvelu-sopimuksiin.

(503) Uusiin palvelusopimuksiin otettua tarveharkintaehtoa oli tarkoitus käyt-tää kilpailunvastaisen kokonaissuunnitelman toteuttamisessa. Joulukuunlopulla 2010 Matkahuollon uusien palvelusopimusten voimaan tullessakilpailevat reittiliikennelupavuorot suljettiin tarveharkintaan näennäi-sesti vedoten kategorisesti pois yhtiön järjestelmistä kartellin tavoitteensaavuttamiseksi. Päätöksen tekivät kokonaissuunnitelman mukaisestikilpailevat liikennöitsijät vastoin Matkahuollon liiketoiminnallista etua.

(504) Kartellin tavoitteeseen pyrkivää kokonaissuunnitelmaa toteutettiin suun-nitellusti Matkahuollon uusilla palvelusopimuksilla sekä niihin nimen-omaan myös tässä tarkoituksessa sisällytetyllä tarveharkintaehdolla.

(505) Matkahuolto olisi voinut toimia asiassa toisin muun muassa tiedotta-malla asiakkaille reittiliikennelupavuorojen lippurajoituksista, myymällävuoroille muita kuin tuettuja lippuja tai tekemällä muutoksia yhtiön jär-jestelmiin.

(506) Kunkin kilpailurikkomukseen osallisen vastuu rikkomuksesta perustuunäytön kokonaisarvioinnin perusteella paitsi osallistumiseen ja itsenäi-seen aktiivisuuteen myös tietoisuuteen sellaisestakin tapahtumasta taiseikasta, johon se ei olisikaan itse osallistunut.

Seuraamusmaksujen yleis- ja erityisestävyydestä sekä kokonaisarvioin-nista

(507) Kirjallinen näyttö osoittaa yksiselitteisesti, ettei Matkahuollon hallituk-sen linjaus ole ollut Matkahuollon edun mukainen.


(508) Poissuljentalinjaus koski kaikkia 23.6.2010 jälkeen haettuja tai myönnet-tyjä reittiliikennelupia. Kilpailurikkomus on siten kattanut alueellisestikoko Suomen kaikki reittiliikennelupavuorot.

(509) Asiassa yksilöityjen kuuden reittiliikennelupavuoron määrä ei kerrokoko totuutta menettelyn merkityksellisyydestä. Poissuljennalla pyrittiinluomaan alalle käsitys siitä, ettei reittiliikennelupia edes kannata hakea.

(510) Kestoltaan ja laajuudeltaan mittava, poissuljennan kautta toteutettumarkkinoidenjakosopimus on jo luonteensa puolesta omiaan aiheutta-maan vahingollisia vaikutuksia. Maantieteellisen laajuutensa johdostamenettely on ollut omiaan myös rajoittamaan ulkomailta tulevaa kilpai-lua.

(511) Siirtymäajan sopimukset eivät antaneet siirtymäajan sopimusvuoroillereiteillään asiassa väitetyn laajuista yksinoikeutta. Myös siirtymäajan so-pimuksilla liikennöidyille reiteille oli mahdollista saada reittiliikennelu-pia ja luoda markkinoille kilpailupainetta esimerkiksi lipun hinnoilla,vuoron nopeudella tai palvelun laadulla. Vaikka siirtymäajan sopimusolisikin ollut liikennöitsijälle edullisin tapa liikennöidä siirtymäaikana,se ei poista sitä, että näyttö osoittaa liikennöitsijöiden siitä huolimattapitäneen tarpeellisena estää tai vähintään pyrkiä estämään reittiliikenne-luvalla liikennöintiä.

(512) Pohjolan Liikenne on tiennyt tai sen on vähintään pitänyt tietää yhtei-sestä kilpailunvastaisesta tahtotilasta ja kartellin tavoitteesta. LisäksiPohjolan Liikenne on osallistunut lokakuussa 2010 Linja-autoliiton hal-lituksessa päätöksentekoon siitä, ettei tuettuja lippuja oteta vastaan reitti-liikennelupavuoroissa, mikä on merkinnyt yhdessä Matkahuollon laatu-lupauksen kanssa sitä, että reittiliikennelupavuorot voitiin sulkea poisMatkahuollon järjestelmistä. Poissuljentalinjaus oli tarkoitettu tois-taiseksi voimassa olevaksi, ja Pohjolan Liikenteen on siten katsottavaolleen vastuussa kielletystä kilpailijoiden välisestä yhteistyöstä17.9.2012 saakka, jolloin poissuljenta Matkahuollon matkapalveluistapäättyi.

(513) Nimellisiä seuraamuksia kilpailurikkomuksista on pääsääntöisesti mää-rätty muista kuin oikeustilan epäselvyyteen liittyvistä syistä.

(514) Väitettyinä oikeuttamisperusteina esitettyjen, siirtymäajan sopimuslii-kenteen odotettua reittikohtaista yksinoikeutta koskevien väitteiden voi-daan yhdessä asiakirjanäytön kanssa katsoa osoittavan kartellin osapuol-ten tahtotilaa suojata olemassa olevaa siirtymäajan sopimusliikennettäkilpailevalta reittiliikenteeltä.


(515) Kartellin julkisuus ei ole oikeuskäytännön mukaan peruste alentaa siitämäärättävää seuraamusta.

(516) Osana näyttöä olevat sähköpostikeskustelut osoittavat poissuljennan jasiinä hyödynnetyn Matkahuollon palvelusopimuksiin lisätyn tarvehar-kintaehdon tosiasiallisen kilpailunvastaisen tarkoituksen sekä sen, ettäkartellin tosiasiallinen tarkoitus on pidetty salassa.

Esitettyjen seuraamusmaksujen kohtuullisuudesta ja yksittäisen kartellinosapuolen vastuusta

(517) Esitetyt seuraamusmaksut ovat kilpailulain 13 §:n mukaisen koko-naisharkinnan tulos, jossa KKV on ottanut huomioon muun ohella kulle-kin osapuolelle asiassa merkityksellisiltä markkinoilta kertyneen liike-vaihdon ja osapuolten kokonaisliikevaihdot.

(518) Seuraamusmaksun määrään vaikuttavat tekijät ovat ennen kaikkea ta-pauskohtaisia ja niitä on arvioitava kokonaisuutena. Määrättäväksi tule-van seuraamusmaksun suuruutta ja oikeasuhtaisuutta on arvioitava suh-teessa käsiteltävänä olevalle kilpailurikkomukselle ominaiseen laatuun,laajuuteen, moitittavuuden asteeseen ja kestoaikaan.

(519) Kilpailulaissa on nimenomaisesti asetettu tavoite siitä, että seuraamus-maksun määrän tulee olla sellainen, ettei kielletty kilpailunrajoittaminenole rajoitukseen osallistuville elinkeinonharjoittajille kannattavaa.

(520) Hallintomenettelyn aikaisista kuluista säädetään hallintolain 64 §:ssä jahallintolainkäytössä syntyneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisestasäädetään hallintolainkäyttölain 74 §:ssä. Osapuolet olisivat voineettehdä yhteistyötä viraston kanssa kilpailulain 14 ja 15 §:n nojalla, jolloinhallintomenettelyn aikaiset kulut olisivat oletettavasti muodostuneethuomattavasti alhaisemmiksi.

Matkahuollon vastuusta

(521) KKV:n tarkastuspäätöksessä 13.9.2011 on yksiselitteisesti ja yksityis-kohtaisesti kuvattu, mitä Matkahuollon toimintaa on pidetty epäiltynäkilpailurikkomuksena. Tästä samasta menettelystä KKV esitti Matka-huollolle seuraamusmaksun määräämistä. Reittiliikennelupavuorojenpoissuljentaa Matkahuollon järjestelmistä on kuitenkin jatkettu tarkas-tuspäätöksen tiedoksi antamisen ja tarkastuksen toimittamisen jälkeenmatkapalvelujen osalta vielä noin vuoden ajan ja pakettipalvelujen osaltamarkkinaoikeuden päätöksessään vahvistamalla tavoin yli neljän vuodenajan. KKV:n myöhemmät selvitystoimenpiteet tai niiden sisältö eivätanna aihetta arvioida asiaa toisin.


(522) Osana selvitystoimenpiteitään virasto on varannut Matkahuollolle mah-dollisuuden selvittää yhtiön toimintaa reittiliikennelupavuorojen kohte-lussa. Matkahuollolta on muun muassa kysytty nimenomaisesti tarvehar-kinnan toteuttamisperiaatteita ja uusien vuorojen tuoman lisäarvon mää-rittämistä.

Koiviston Auton vastuusta

(523) Virasto on suorittanut tarkastuksen Koiviston Autossa 18.11.2011. Tuol-loin yhtiölle on ilmoitettu viraston selvittävän paitsi sitä, onko KoivistonAuto ollut mukana yhdenmukaistamassa kilpailukäyttäytymistään ja ja-kanut markkinoita linja-autoliikenteen markkinoilla, myös sitä, onkoMatkahuollossa syyllistytty kiellettyihin menettelyihin kieltäytymälläottamasta joukkoliikennelain mukaisilla reittiliikenneluvilla ajettaviavuoroja Matkahuollon hallinnoimaan valtakunnalliseen matkapalvelu- jarahdinkuljetusjärjestelmään.

(524) Koiviston Autolle, samoin kuin kaikille muillekin tuolloin selvitystenkohteena olleille elinkeinonharjoittajille ja Linja-autoliitolle, on14.8.2014 päivätyllä ilmoituksella täsmennetty, että KKV:n selvitys onkoskenut ”erityisesti reittiliikennelupavuoroihin liittyviä menettelyjävuodesta 2008 lähtien” ja että viraston epäily yrityksen osallisuudesta onperustunut yrityksen jäsenyyteen Linja-autoliitto r.y:n ja/tai Oy Matka-huolto Ab:n hallituksessa vuonna 2008 tai sen jälkeen.

(525) Koiviston Auto olisi voinut irtisanoutua kilpailurikkomuksesta muunmuassa olemalla yhteydessä KKV:oon.

Länsilinjojen vastuusta

(526) Virasto ei ole valituksessaan esittänyt Länsilinjojen maksuvalmiuden pa-rantuneen, katsonut paranemisen johtuneen esillä olevasta kilpailurikko-muksesta tai esittänyt valituksensa liitteessä tällaista johtopäätöstä.

Pohjolan Liikenteen vastuusta

(527) Aikataulu- ja lipputyöryhmän kokouksen 4.10.2010 pöytäkirjasta ei käyilmi yhtäkään poissuljentaa vastustavaa nimenomaista kannanottoa, eikäasiakirjan voida katsoa osoittavan Pohjolan Liikenteen vastustusta, saatiirtisanoutumista kilpailurikkomuksesta.


Linja-autoliiton vastuusta

(528) Kyseessä oleva vakava kilpailurikkomus on pantu täytäntöön Linja-auto-liiton kautta, sen avustuksella ja myötävaikutuksella. Se, että Linja-auto-liitto on samanaikaisesi toteuttanut sille kuuluvaa edunvalvontatoimin-taa, ei poista liiton vastuuta osallisuudesta kiellettyyn kilpailurikkomuk-seen ja myötävaikutuksesta sen toteuttamiseen.

(529) Uusimisen toteaminen edellyttää ainoastaan sen toteamista, että kilpailu-sääntöjä on rikottu aiemmin. Siihen, että rikkomuksen uusiminen otetaanhuomioon riittää, että molemmat rikkomiset koskevat saman oikeussään-nön rikkomista.

4 LISÄSELITYKSET

4.1 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN LISÄSELITYSPYYNNÖT

(530) Korkein hallinto-oikeus on ilmoittanut 27.3.2019 päivätyllä kirjeelläänKKV:lle, Matkahuollolle, linja-autoyhtiöille ja Linja-autoliitolle alusta-vana näkemyksenään, että asiassa ei tulla toimittamaan suullista käsitte-lyä. Korkein hallinto-oikeus on tämän johdosta varannut asianosaisilletilaisuuden toimittaa kirjallisesti selvitystä seikoista, joista suullisessakäsittelyssä olisi esitetty todistelua ja jotka erityisesti koskevat tuettujenlippujen käyttöönottoon liittyviä ongelmia Matkahuollon järjestelmissä.

(531) KKV:lta korkein hallinto-oikeus on lisäksi pyytänyt selvitystä siitä,kuinka suuri osuus vuosina 2010–2016 paikallisliikenteestä on ollutmarkkinaehtoista liikennettä.

(532) Matkahuollolta korkein hallinto-oikeus on lisäksi pyytänyt tiedot senmerkitykselliseltä markkinalta kertyneestä liikevaihdosta vuosilta 2010–2016 sekä erittelemään niistä paikallisliikenteen ja reittiliikenteen osuu-det ja esittämään selvitystä siitä, millä perusteella paikallisliikenne eikuulu merkitykselliseen markkinaan.

(533) Linja-autoliitolta korkein hallinto-oikeus on lisäksi pyytänyt selvitystäliiton tulonmuodostuksesta ja jäsenmaksuista vuosina 2010–2012 sekäsiitä, paljonko Linja-autoliiton jäsenille on kertynyt rahtituottoja vuosit-tain.

(534) Linja-autoyhtiöiltä korkein hallinto-oikeus on pyytänyt tiedot yhtiöidenmerkitykselliseltä markkinalta kertyneestä liikevaihdosta vuosilta 2010–2016 sekä erittelyä paikallisliikenteen ja reittiliikenteen osuuksista sekäesittämään selvitystä siitä, millä perusteella paikallisliikenne ei kuulumerkitykselliseen markkinaan.


4.2 KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON LISÄSELITYS

(535) KKV on korkeimman hallinto-oikeuden selvityspyynnön johdosta esittä-nyt muun ohella, että Liikenne- ja viestintävirasto Traficomilta saatujentietojen perusteella vuosina 2010–2016 markkinaehtoisen paikallislii-kenteen osuutta paikallisliikenteestä ei ollut tilastoitu, mutta sen osuusylsi Traficomin arvion mukaan todennäköisesti joihinkin prosentteihin.Pääosa kaupunkien paikallisliikenteestä vuosina 2010–2014 oli siirtymä-ajan liikennöintisopimusten mukaista liikennettä.

4.3 MATKAHUOLLON LISÄSELITYS

(536) Matkahuolto on korkeimman hallinto-oikeuden selvityspyynnön joh-dosta toimittanut yhteenvedon tuettuihin lippuihin liittyvistä keskeisistäkirjallisista todisteista sekä Heikki-Pekka Alakärpän ja Jyri Niemimuu-kon yksityisluonteiset kirjalliset todistajankertomukset. Matkahuolto onesittänyt, että suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa ei ole ilmeisentarpeetonta.

(537) Matkahuollon tietohallintopäällikkönä toimineen Jyri Niemimuukon to-distajankertomuksessaan esittämän mukaan hän on vastannut vuosina2013–2015 toteutetusta Matkahuollon järjestelmien muutosprojektista.Niemimuukon kirjallisen todistajankertomuksen mukaan järjestelmientekninen muuttaminen vaati aikaa sekä resursseja ja kysymys oli mitta-vasta investoinnista. Matkahuollolla ei ollut liiketoiminnallista tarvettahankkia tai ylläpitää teknistä järjestelmää, jossa lipputuotteita olisi ero-tettu. Kaikki Matkahuollon valtakunnallisen lippujärjestelmän tuotteetkävivät kaikissa Matkahuollon aikataulujärjestelmän mukaisissa vuo-roissa. Velvollisuutta tai liiketaloudellista tarvetta tehdä mittavia inves-tointeja ei ollut, eikä se olisi ollut liiketaloudellisesti järkevää ennen kuinviranomaiset hyväksyivät tehtävät muutokset. Lipun tukiosuutta ei ollutmahdollista erottaa vuosina 2010–2014. Tukiosuus oli tiedossa vasta li-pun luennan jälkeen. Matkahuolto kävi viranomaisten kanssa keskuste-luja halutusta toimintamallista vuosina 2011–2013. Mikäli Matkahuoltoolisi ottanut käyttöön erilliset kuljettajakortit ilman nousukorvauksia,olisi se johtanut vain siihen, ettei reittiliikennevuoroilla olisi voitu vielä-kään ottaa vastaan tuettuja lippuja.

(538) Heikki-Pekka Alakärppä on todistajankertomuksessaan esitetyn mukai-sesti toiminut Matkahuollon palveluverkostosta vastaavana liiketoimin-tapäällikkönä 1.10.2013 alkaen syksyyn 2015 saakka. Hän on toiminutvastaavalla tavalla kuin seuraajansa Ari Hurme. Alakärppä on valinnutrahdinkuljetuksen alihankkijat sen mukaan, mikä Matkahuollon näkö-kulmasta on ollut tarpeellista ja tehokasta. Alakärppä on myöntänyt rah-dinkuljetusoikeuksia myös reittiliikennelupavuoroille, muun muassa


Soisalon Liikenteelle 27.5.2015. Alakärppä on tehnyt tapauskohtaistatarveharkintaa.

(539) Matkahuolto on esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

(540) Matkahuolto ei toimi henkilöliikenteen markkinalla. Matkahuollon rele-vantin pakettipalveluiden liikevaihdon määrää kuvavat parhaiten Matka-huollon linja-autoyhtiöille paketinkuljetuksesta tilittämät korvaukset.Matkahuollon henkilöliikenteen liikevaihto koostuu pääosin henkilölii-kennettä harjoittavilta liikennöitsijöiltä perityistä henkilöliikenteen mat-kalippupalkkioista, Matkahuollon asiamiesten lippupalkkioista sekä äly-korttituloista ja muista korttimyyntituloista. Lipputuloperusteisesta hen-kilöliikenteestä kertyneeseen liikevaihtoon ei tule laskea tuetuista li-puista kertynyttä liikevaihtoa, joka ei ole väitetyn kilpailurikkomuksenkannalta relevanttia, koska tuettuja lippuja ei ole saanut ottaa vastaanreittiliikenteessä ennen heinäkuuta 2014.

(541) Iso osa paikallisliikenteestä on kokonaan Matkahuollon järjestelmien ul-kopuolella.

4.4 LÄNSILINJOJEN LISÄSELITYS

(542) Länsilinjat on esittänyt lisäselityksessään, että suullinen käsittely tulisitoimittaa rajoitetusti koskemaan vain uutta henkilötodistelua. Länsilinjaton esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

(543) Paikallisliikenne ja rahti eivät kuulu merkitykselliseen markkinaan.

(544) Matkahuollon matka- ja rahtipalvelut eivät merkittävässä määrin koskepaikallisliikennettä. Paikallisliikenteellä on omat lippuja aikataulujär-jestelmät, eikä paikallisliikenteen lipuilla voi matkustaa pikavuoroliiken-teessä. Paikallisliikenne ei kilpaile pitkän matkan liikenteen kanssa eikäpaikallisliikenteessä ole juurikaan ajettu rahtia. Joukkoliikennelain voi-maantulon jälkeen paikallisliikennettä ajettiin viranomaisten kilpailutta-mana tai siirtymäajan sopimuksin siirtymäajan sopimuksen päättymiseenasti, jonka jälkeen paikallisliikenne on kilpailutettu. Mahdollisuutta so-pia kilpailua rajoittavista toimista paikallisliikenteen markkinoilla ei oleollut edes teoriassa.

4.5 POHJOLAN MATKAN LISÄSELITYS

(545) Pohjolan Matka on esittänyt muun ohella seuraavaa:


(546) Paikallisliikenne ei kuulu samoille markkinoille reittiliikenteen kanssa,eikä se kuulu seuraamusmaksun kohteena oleville merkityksellisillemarkkinoille. Henkilöliikenteen markkinoita ja pienrahdin markkinoitatulee tarkastella toisistaan erillisinä.

4.6 POHJOLAN LIIKENTEEN LISÄSELITYS

(547) Pohjolan Liikenne on ilmoittanut, ettei se vaadi suullisen käsittelyn toi-mittamista eikä pidä sitä omalta osaltaan välttämättömänä.

(548) Pohjolan Liikenne on esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

(549) Siirtymäajan sopimusliikenne ei ole ollut Matkahuollon linjauksen koh-teena. Merkittävä osa markkinamäärittelyn mukaisesta siirtymäajan so-pimuksilla liikennöitävästä vakiovuoroja paikallisliikenteestä oli viran-omaisvetoista. Kyseinen liikenne on käytännössä muuttunut siirtymäajansopimusten päätyttyä viranomaisten osto- tai sopimusliikenteeksi. Julki-sesti tuettu sopimus- ja ostoliikenne ja markkinaehtoisesti toimiva lii-kenne kuuluvat eri markkinoille. Viranomaisvetoinen liikenne ei ole osamerkityksellistä markkinaa. Tässä tapauksessa se osa siirtymäajan sopi-muksilla ajetusta paikallis- ja kaupunkiliikenteestä sekä vakiovuoroista,joka muuttui siirtymäajan sopimusten päätyttyä viranomaisten sopimus-tai ostoliikenteeksi, ei kuulu merkitykselliselle markkinalle.

(550) Julkisesti tuettu sopimus- ja ostoliikenne, jossa kilpailu käydään markki-nasta, ja markkinaehtoisesti toimiva liikenne, jossa kilpailu käydäänmarkkinalla, kuuluvat eri markkinoille. Aidosti lipputuloperusteista onvain se osa paikallis- ja vakiovuoroliikenteestä, joka muuttui siirtymä-ajan sopimusten päätyttyä reittiliikenneluvilla ajetuksi lipputuloperus-teiseksi liikenteeksi.

(551) Merkittävä osa Pohjolan Liikenteen siirtymäajan sopimuksin liiken-nöidystä vakiovuoroja paikallisliikenteestä on muuttunut viranomaistenosto- ja sopimusliikenteeksi sopimusten päätyttyä.

4.7 KOIVISTON AUTON LISÄSELITYS

(552) Koiviston Auto on esittänyt lisäselityksessään muun ohella seuraavaa:

(553) Paikallisliikenne ei muuttunut eikä sen ollut tarkoituskaan muuttua siir-tymäajan sopimusten päätyttyä markkinaehtoiseksi reittiliikenteeksi.Paikallisliikenne on kaupunkien kilpailuttamaa sopimusliikennettä, eikäse kuulu merkitykselliseen markkinaan. Paikallisliikenne ja reittiliikenneeivät kilpailleet keskenään siirtymäajan sopimusten voimassaollessa eikäpaikallisliikenteessä kuljeteta rahtia. Koiviston Auton esittämän mukaanpaikallisliikenteen linjareitit eivät ole päällekkäisiä reittiliikenteenkanssa.


(554) Merkitykselliseen markkinaan ei kuulu myöskään siirtymäajan sopimuk-silla liikennöity pika- ja vakiovuoroliikenne ottaen huomioon sopimuk-siin sisältynyt yksinoikeus reitteihin.

4.8 VAINION LIIKENTEEN LISÄSELITYS

(555) Vainion Liikenne on esittänyt muun ohella seuraavaa:

(556) Rahdinkuljetus ja kuntien ostama paikallis- ja vakiovuoroliikenne eivätkuulu merkitykselliseen markkinaan. Myöskään palveluja tilausajolii-kenne eivät kuulu merkitykselliseen markkinaan. Merkitykselliseenmarkkinaan ei kuulu myöskään siirtymäajan sopimuksilla ajettu lii-kenne, sillä se sai joukkoliikennelain mukaisen yksinoikeuden suojanreitilleen. Siirtymäajan sopimusliikenteeseen sai myös ohjautua yhteis-kunnan tukea, eli se ei ollut markkinaehtoista. Nämä seikat ainakin vä-hentävät siirtymäajan sopimusliikenteen merkitystä lipputuloperustei-sena liikenteenä.

4.9 SAVONLINJAN LISÄSELITYS

(557) Savonlinja on esittänyt, että ainakin Linja-Karjala Oy:n toimitusjohtajaJukka Komulaista ja Savonlinja-yhtiöiden liiketoimintajohtaja HarriLeskistä olisi syytä kuulla korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Savonlinjaon esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

(558) Rahtiliikenne ei kuulu merkitykselliseen markkinaan. Myöskään siirty-mäajan sopimusten mukainen liikenne ei kuulu lipputuloperusteiseenmarkkinaan. Siirtymäajan sopimukset ovat yksinoikeussopimuksia ja li-säksi niistä saatu tulo muodostuu sekä julkisesta sekä lipputuloperustei-sesta tulosta. Pikavuoro-, vakiovuoroja paikallisliikenne kuuluvat mer-kitykselliseen markkinaan enintään silloin, kun kyseistä liikennettä onajettu lipputuloperusteisesti. Paikallisliikenne ei kuulu merkitykselliseenmarkkinaan siltä osin kuin sitä on ajettu sopimusliikenteenä.

4.10 VÄINÖ PAUNUN LISÄSELITYS

(559) Väinö Paunu on esittänyt muun ohella seuraavaa:

(560) Viranomaisten ostoliikenteeksi muuttunut osa siirtymäajan sopimuslii-kenteestä ei ole ollut reittiliikenneluvilla liikennöitäväksi soveltuva lii-kennemuoto, eikä tämä liikennemuoto kuulu samalle relevantille mark-kinalle reittiliikenteen kanssa.

(561) Siirtymäajan sopimuksilla oli vastaava suoja kuin viranomaisten ostolii-kenteellä ja unionin oikeuskäytännössä viranomaisten ostosopimuksillajärjestämän liikenteen on katsottu muodostavan oman erillisen relevantin


markkinansa. Siirtymäajan sopimusliikennekään ei siten kuulu relevant-tiin markkinaan.

4.11 LINJA-AUTOLIITON LISÄSELITYS

(562) Linja-autoliitto on antanut pyydetyn selvityksen liiton tulonmuodostuk-sesta ja jäsenmaksuista. Linja-autoliitto on lisäksi ilmoittanut, etteisillä ole korkeimman hallinto-oikeuden pyytämää tietoa jäsenyritystensärahtituotoista.

4.12 LISÄVASTASELITYKSET

(563) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt Pohjolan Matkaa ja Pohjolan Liikennettälukuun ottamatta sekä Linja-autoliitto ovat esittäneet KKV:n selityksenjohdosta muun ohella seuraavaa:

(564) KKV ei ole määritellyt relevantteja markkinoita asianmukaisesti. KKVei ole korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antamassaan lisäselvi-tyksessä pystynyt selvittämään, mikä osuus linja-autoliikenteestä todelli-suudessa on ollut joukkoliikennelaissa avatun kilpailun piirissä ja mikäosuus paikallisliikenteestä on ollut markkinaehtoista. KKV on laimin-lyönyt hallintolain 31 §:ssä säädetyn viranomaisen selvittämisvelvolli-suuden. Menettely vaarantaa asianosaisten oikeusturvaa.

(565) Siirtymäajan sopimusliikenteessä ei ole ollut kilpailua, eikä se ole ollutmarkkinaehtoista liikennettä. Siirtymäajan sopimusliikenne ei sitenkuulu relevanttiin markkinaan. Vain pieni osa markkinoista avautui kil-pailulle joulukuussa 2009. Valtaosa markkinoista katettiin siirtymäajansopimuksin kesään 2014 saakka. Väitetty kilpailurikkomus on koskenutvain noin promillen kymmenesosaa markkinoista ja sen väitetyt vaiku-tukset ovat mitättömät.

(566) Matkahuolto on lisäksi esittänyt, ettei sen relevantin markkinan liike-vaihtoon tule laskea tuetuista lipuista kertynyttä liikevaihtoa. Relevant-tiin markkinaan ei kuulu siirtymäajan sopimusliikenne eikä ostoliikenne.

(567) Vainion Liikenne on esittänyt täsmennyksenä, että vain kaupunkiseudutlähtivät kilpailuttamaan liikennettään kokonaisuudessaan, kun taas ELY-keskukset tekivät ja tekevät edelleen myös reittikohtaisia ratkaisuja.

(568) Väinö Paunu on selvittänyt hakeneensa siirtymäajan sopimuksin liiken-nöimälleen reitille reittiliikennelupaa sopimuksen päättymisen jälkeen,mutta hakemus hylättiin ja liikenne muutettiin viranomaisten ostoliiken-teeksi. Paunu on lisäksi esittänyt selvitystä yleisen säännön valmiste-lusta.


(569) Länsilinjat ja Savonlinja ovat esittäneet, ettei paikallisliikenne kuulu re-levanttiin markkinaan.

(570) Pohjolan Matka ja Pohjolan Liikenne ovat ilmoittaneet, ettei niillä olelausuttavaa KKV:n selityksen johdosta.

(571) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton lisävastaselitykseton lähetetty tiedoksi KKV:lle.

4.13 SAVONLINJAN ILMOITUS

(572) Savonlinja on ilmoittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle 3.5.2019saapuneessa kirjelmässään, että kaikki Savonlinja-yhtiöt eli AutolinjatOy, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy, Linja-Karjala Oy, SL-AutoyhtymäOy, Vauhti-Vaunu Oy ja Turun Linjaliikenne Oy sulautuvat SavonlinjaOy:öön 1.5.2019.

4.14 KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON VASTASELITYS MATKAHUOLLON, LINJA-AUTOYHTIÖIDEN JA LINJA-AUTOLIITON LISÄSELITYKSIIN

(573) KKV on esittänyt antamassaan vastaselityksessä muun ohella seuraavaa:

Suullinen käsittely

(574) Tarvetta rajoitetunkaan suullisen käsittelyn järjestämiselle ei ole. Matka-huollon lisäselvitykseensä liittämät Alakärpän ja Niemimuukon yksityis-luonteiset kirjalliset todistajankertomukset eivät ole merkityksellisiäasian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa. Todistajankertomusten uskot-tavuuden arvioinnille ei ole tarvetta eikä Alakärppää ja Niemimuukkoaole tarpeen vastakuulustella.


(575) Paikallisliikenne kuuluu merkitykselliseen markkinaan, ja paikallislii-kenteestä linja-autoyhtiöille kertynyt liikevaihto tulee ottaa huomioonrikkomuksen taloudellista laajuutta ja seuraamusmaksun suuruutta arvi-oitaessa.

(576) Merkityksellisten markkinoiden määrittelyllä on vain rajallinen merkitysrikkomuksesta määrättävän seuraamusmaksun suuruuden arvioinnissa.Unionin tuomioistuinten ratkaisukäytännössä se, että komissio ei olemääritellyt markkinoita täsmällisesti sakkoa määrätessään, ei ole johta-nut komission päätöksen kumoamiseen.


(577) Komissio käyttää sakon perusmäärän laskemisessa sellaisten rikkomi-seen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyn-tiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueella (ETA) sijaitse-valla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella.

(578) Rikkomuksen tavoitteena on ollut olemassa olevan liikenteen eli käytän-nössä siirtymäajan sopimusliikenteen suojaaminen kaupunkien välisessäpika- ja vakiovuoroliikenteessä sekä myös paikallisliikenteessä.

(579) Vaikka siirtymäajan sopimukset rinnastetaan palvelusopimusasetuksenmukaiseen liikenteeseen, kyse ei kuitenkaan suoranaisesti ole toimival-taisten viranomaisten hankkimasta liikenteestä. Siirtymäajan sopimuslii-kenne on ollut jatkoa henkilöliikennelain mukaiselle linjaliikenteelle,joka oli lähtökohtaisesti liikennöitsijöiden suunnittelemaa lipputulope-rusteista liikennettä, johon maksettiin julkista tukea tuen piiriin kuuluvanmatkustuksen mukaisesti. Siirtymäajan sopimuksilla liikennöity paikal-lisliikenne on ollut markkinaoikeuden markkinamäärittelyn mukaisestisiten pitkälti lipputuloperusteista, ei sopimus- tai ostoliikennettä.

(580) Toimivaltaisilla viranomaisilla on ollut mahdollisuus päättää järjestämis-vastuulleen kuuluvan liikenteen järjestämistavasta. Palvelusopimusase-tuksen ja joukkoliikennelain voimaantullessa ei ollut tiedossa, miten toi-mivaltaiset viranomaiset tulisivat liikenteen toimivalta-alueillaan järjes-tämään. Toimivaltaiset viranomaiset ovat päätyneet eri alueilla erilaisiinjärjestämistapoihin. Paikallisliikenteen järjestämistapa ei ole ollut toi-mialalla selvä siinä vaiheessa, kun kilpailurikkomuksesta sovittiin taikun se pantiin täytäntöön. Paikallisliikenteen vuoroille onkin haettu reit-tiliikennelupia siirtymäajan sopimusten päätyttyä.

(581) Julkisen tuen merkitys voi paikallisliikenteessä olla huomattava. Tämä eikuitenkaan tarkoita, että paikallisliikennettä ei voisi liikennöidä markki-naehtoisesti.

(582) Asiassa esitetyn perusteella herää kysymys, kuinka todellinen väitettytuettujen lippujen ongelma Matkahuollolle oikeasti oli. Poissuljentaa onperusteltu tavoitteella estää tuettujen lippujen käyttö markkinaehtoisessaliikenteessä, joka ei nyt väitetysti ollut kannattavaa ja jota ei ollut edestarkoitus harjoittaa paikallisliikenteessä, jossa valtaosa tuettujen lippujenkäytöstä tapahtuu. Yksikään poissuljennan kohteeksi joutuneista reittilii-kennelupavuoroista ei ollut paikallisliikenteen vuoro.


(583) Liikenneviraston ja liikenne- ja viestintäministeriön yhteisessä tiedot-teessa joulukuussa 2013 todetaan, että käyttöön otettava tuettujen lippu-jen käsittelyn malli ei edellytä Matkahuollon lippuja maksujärjestel-mään mittavia teknisiä uudistuksia.

(584) Jos paikallisliikenne ei olisi osa merkityksellisiä markkinoita, väitettytuettujen lippujen ongelma Matkahuollon kannalta vaikuttaa aiempaakinvahvemmin tekosyyltä, kun otetaan huomioon tuettujen lippujen käytönrajallisuus muussa kuin paikallisliikenteessä.

(585) Heikki-Pekka Alakärpän kertoma ei kohdistu rikkomuksen keston arvi-oinnissa oleellisiin seikkoihin, eikä se osoita sitä, milloin Matkahuoltoalkoi soveltaa tarveharkintaa pakettien kuljetuksessa syrjimättömästi jaobjektiivisesti.

(586) Rikkomuksen päättymisen arvioinnissa on lähtökohtaisesti kysymyssiitä, milloin Matkahuolto on ryhtynyt toteuttamaan tarveharkintaehtoasyrjimättömästi ja objektiivisesti. KKV:n ajallisesti viimeinen näyttöpoissuljennan jatkumisesta pakettipalveluissa on loppuvuodesta 2015.

(587) Rikkomuksen keston osalta on keskeistä arvioida, mihin asti kilpailevienreittiliikennelupavuorojen poissuljenta mainituista palveluista jatkui.Tästä Alakärppä ja Hurme eivät ole kertoneet. Heidän kertomansa eimyöskään osoita, että Matkahuolto olisi soveltanut yhtiön hallituksenaloitteesta pakettipalvelusopimuksiin otettua tarveharkintaehtoa mainit-tujen vuorojen osalta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti syrjimät-tömästi ja objektiivisesti.

(588) Myös paikallisliikenteestä kertynyt liikevaihto tulee ottaa huomioon rik-komuksen kannalta merkityksellisenä liikevaihtona. Toimitetut tiedotvahvistavat sen, että tapahtuma-aikana rahdinkuljetuksella on ollut suurimerkitys asianosaisina olevien linja-autoyhtiöiden toiminnalle ja tulok-selle, ja asianosaisina olevat linja-autoyhtiöt ovat saaneet valtaosan Mat-kahuollon liikennöitsijöille tilittämistä rahdinkuljetustuotoista. Puheenaolevien linja-autoyhtiöiden osuudessa tilitetyistä tuotoista ei ole tapahtu-nut muutoksia, vaan se on koko rikkomusajan pysynyt vakaana.

(589) KKV on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettujen liikevaihtotie-tojen perusteella tehnyt seuraamusmaksuesityksen kohteena olevista ta-hoista esimerkinomaiset laskelmat siitä, minkä suuruiseen seuraamus-maksuun samoilla tosiseikoilla päädyttäisiin, jos asiaan sovellettaisiinkomission sakkosuuntaviivoja. KKV on käyttänyt myyntiarvona asian-osaisten lisäselvityksissään ilmoittamia merkityksellisiltä markkinoiltavuonna 2015 kertyneitä liikevaihtoja ja rikkomuksen kestona 5,5 vuotta.


(590) Euroopan komission sakkosuuntaviivojen mukaisesti määrättävien sak-kojen laskennassa jo sakon perusmäärä ilman 15–25 prosentin lisäsum-maa asettuisi seuraavasti: Vainion Liikenne 8,7–21,1 miljoonaa euroa,Koiviston Auto 27,6–67,8 miljoonaa euroa, Länsilinjat 4,4–10,7 miljoo-naa euroa, Pohjolan Liikenne 13,6–33,5 miljoonaa euroa, PohjolanMatka 3,7–9,1 miljoonaa euroa, Savonlinja, Linja-Karjala ja Vauhti-Vaunu 3,2–7,9 miljoonaa euroa, Autolinjat ja Etelä-Suomen Linjalii-kenne 4,9–11,9 miljoonaa euroa, SL-Autoyhtymä 1,5–3,6 miljoonaa eu-roa, Väinö Paunu 8,7–21,3 miljoonaa euroa ja Matkahuolto 13,3–32,8miljoonaa euroa.

(591) KKV:n esittämät seuraamusmaksut eivät ole määrältään ylimitoitettuja,perusteettomia eivätkä kohtuuttomia. Komission sakkosuuntaviivoja onesimerkkilaskelmassa sovellettu lievimmän tulkinnan mukaisesti.

(592) KKV:n vastaselitys on lähetetty tiedoksi Matkahuollolle, linja-autoyhti-öille ja Linja-autoliitolle.

4.15 MATKAHUOLLON, LINJA-AUTOYHTIÖIDEN JA LINJA-AUTOLIITON LISÄKIR-JELMÄT

(593) Matkahuolto on esittänyt KKV:n vastaselitykseen antamassaan lisälau-sunnossa muun ohella seuraavaa:

(594) Siirtymäajan sopimuksiin on sisältynyt yksinoikeuslauseke. Lisäksi sopi-muksissa liikennöitsijät on velvoitettu ajamaan kannattavien vuorojenohella vuoroja, joiden liikennöinti ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa.Sopimukset on solmittu viranomaisten aloitteesta ja viranomaisten laati-mille sopimuspohjille. Siirtymäajan sopimusten mahdollisimman laajakäyttö on ollut nimenomaisesti viranomaisten intressissä. Sopimuksissaon rajoitettu liikennöitsijöiden mahdollisuuksia irtisanoa sopimus taitehdä siihen muutoksia. Liikennöitsijöiden ei siten ole tapahtuma-aikanaollut mahdollista muuttaa olemassa olleita siirtymäajan sopimuksia reit-tiliikenteeksi. Siirtymäajan sopimusten perusteella ajettu liikenne ei oleollut kilpailun piirissä.

(595) Joukkoliikennelain siirtymäsäännös rinnasti siirtymäajan sopimukset vi-ranomaisten järjestämään ostoliikenteeseen ja antoi niille yhtä laajansuojan kilpailevaa liikennettä vastaan. Myös Traficom toteaa, että siirty-mäajan liikennöintisopimukset katsottiin lain mukaan palvelusopimus-asetuksen mukaiseksi liikenteeksi, eikä siirtymäajan liikenne siten ollutmarkkinaehtoista.


(596) KKV ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että liikennöitsijät olisivat voi-neet laajasti ryhtyä ajamaan siirtymäajan sopimuksiin perustunutta lii-kennettä reittiliikenteenä. Siirtymäajan jälkeen viranomaiset ovat laa-joilla alueilla ottaneet liikenteen omalle järjestämisvastuulleen. Kaikkiasiassa esitetty näyttö osoittaa, että tapahtuma-aikana vain marginaali-nen osa liikennettä muuttui markkinaehtoiseksi.

(597) KKV:n esimerkkilaskelma komission sakkosuuntaviivojen käyttämisestävasta prosessin tässä vaiheessa rikkoo hyvää hallintotapaa. KKV:lla onollut mahdollisuus ja hallintolain 31 §:n mukaan myös velvollisuus esit-tää seuraamusmaksun määräämistä koskevat perusteet ja selvitykset johallintoasian selvittämisvaiheessa. Komission sisäinen ohjeistus ei olemuutoinkaan sitovaa lainsäädäntöä eikä se tule sovellettavaksi Suo-messa. KKV ei myöskään ole ottanut laskelmassaan huomioon sakko-suuntaviivoja kokonaisuudessaan. Suuntaviivoihin kuuluu myös ohjeis-tus sakkoa alentavista tekijöistä, minkä lisäksi komissiolla on suuntavii-voista huolimatta toimivalta määrätä vain nimellinen sakko.

(598) Länsilinjat on esittänyt KKV:n vastaselitykseen antamassaan lisälausun-nossa muun ohella seuraavaa:

(599) Länsilinjoilla tai muilla vastaajilla ei ollut mitään vaikutusmahdollisuuk-sia paikallisliikenteen järjestämistapaan. Kun siirtymäajan sopimus päät-tyi, toimivaltaiset viranomaiset järjestivät paikallisliikenteen palveluso-pimusasetuksessa tarkoitettuna ostoliikenteenä. Myös Traficomin lau-sunto osoitti, että valtaosa paikallisliikenteestä on viranomaisten järjestä-mää sopimusliikennettä.

(600) Sakkosuuntaviivoihin perustuvilla laskelmilla ei ole merkitystä asiassa,koska kilpailulain 13 §:n mukaisesti seuraamusmaksu saa olla enintään10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonhar-joittajan tai näiden yhteenliittymän liikevaihdosta siltä vuodelta, jonaelinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä viimeksiosallistui rikkomukseen.

(601) Pohjolan Matka on esittänyt KKV:n vastaselitykseen antamassaan lisä-lausunnossa muun ohella seuraavaa:

(602) Tuettujen lippujen käyttöä ei ollut rajattu tiettyyn liikennetyyppiin ennenjoukkoliikennelain voimaantuloa, vaan se oli kunkin lipputyypin osaltarajattu koskemaan tiettyä maantieteellistä aluetta. Paikallisliikenteeksivoidaan katsoa paikallinen lähi- ja seutuliikenne, eikä paikallisliiken-teelle voida antaa yksiselitteistä määritelmää ilman, että ensin määritel-lään, mitkä alueet kuuluvat samaan paikallisliikennealueeseen. Tuettujalippuja on käytetty maantieteellisestä sijainnista riippuen kaupunkien tai


lähiseutujen sisällä, mutta myös kaupunkien välisessä päivittäisessä työ-matkaliikenteessä, jota on siirtymäajan sopimusten päättymisen jälkeenliikennöity usein yksinomaan reittiliikenneluvin.

(603) Euroopan komission sakkosuuntaviivat eivät ole kansallisesti sovellet-tava oikeuslähde, eikä niitä voida ottaa huomioon arvioitaessa seuraa-musmaksujen määrää kansallisissa tuomioistuimissa. KKV:n esittämilläkomission sakkosuuntaviivoihin perustuvilla laskelmilla ei ole merki-tystä asian arvioinnissa. Kilpailulakiin jätettiin nimenomaisesti sisällyt-tämättä vastaavia suuntaviivoja.

(604) Pohjolan Liikenne on esittänyt KKV:n vastaselitykseen antamassaan li-sälausunnossa muun ohella seuraavaa:

(605) KKV ei ole kyennyt esittämään mitään näyttöä tai laskelmia, joista kä-visi ilmi, miten ja mille alueille tai reiteille olisi tosiasiallisesti voinutsyntyä markkinaehtoista liikennettä siirtymäajan sopimusten voimassa-oloaikana tai niiden päättymisen jälkeen. KKV ei myöskään ole esittänytmitään selvitystä siitä, mikä tällaisen liikenteen taloudellinen mittakaavatai osuus siirtymäajan sopimusliikenteestä olisi ollut.

(606) Traficomin selvityksen mukaan kunnallisten ja seudullisten toimivaltais-ten viranomaisten liikenne, myös paikallisliikenne, oli vuoteen 2014 astipääosin siirtymäajan sopimusliikennettä, joka ei ollut markkinaehtoistaliikennettä. Edelleen Traficomin selvityksestä käy ilmi, että käytännössäkaikki edellä mainitusta siirtymäajan sopimuksin liikennöidystä liiken-teestä muuttui viranomaisten osto- tai sopimusliikenteeksi siirtymäajansopimusten päätyttyä.

(607) Matkahuollon hallituksen linjaukset eivät ole voineet vaikuttaa siirtymä-ajan sopimusliikenteeseen tai muutoinkaan sellaiseen liikenteeseen, jokaei ollut markkinaehtoista ja johon reittiliikennekilpailua ei ylipäätään olevoinut syntyä. Viranomaisvetoista liikennettä ei tule katsoa osaksi mer-kityksellistä markkinaa.

(608) Ennen kesää 2014 ei juurikaan ollut markkinaehtoista reittiliikennettäedes kaukoliikenteessä (pikavuorot ja vakiovuorot) yksin siitä syystä,että markkinan tarve oli pitkälti jo katettu siirtymäajan sopimuksin. Tä-män ajanjakson jälkeenkin merkittävä osa siirtymäajan sopimuksilla aje-tusta seudullisesta liikenteestä ja paikallisliikenteestä on muuttunut osto-tai sopimusliikenteeksi. Missään tapauksessa kaikki siirtymäajan sopi-musliikenne ei ole ollut luonteeltaan sellaista, että sillä olisi ollut realisti-sia edellytyksiä kehittyä markkinaehtoiseksi reittiliikenteeksi. Kaikkisiirtymäajan sopimusliikenne ei ole voinut ollut relevanttiin markkinaankuuluvaa.


(609) Euroopan komission sakkosuuntaviivoissa on kysymys unionin kilpailu-viranomaisen itselleen laatimista hallinnollisista ohjeista. Kilpailulainmukainen seuraamusmaksuharkinta on aina kokonaisarviointia, eikäsiinä sovelleta Euroopan komission sakkosuuntaviivojen mukaista me-kaanista laskentakaavaa. KKV:n lausunnon tarkoitushakuisella laskenta-esityksellä ei voi olla merkitystä kansallisen kilpailulain mukaisessa seu-raamusmaksuharkinnassa.

(610) Koiviston Auto on esittänyt KKV:n vastaselitykseen antamassaan lisä-lausunnossa muun ohella seuraavaa:

(611) Mikään seuraamusmaksuesityksessä kilpailurikkomukseksi väitetty tekoei ole koskenut paikallisliikenteen vuoroja, vaan kaukoliikenteen (pika-tai vakiovuoro) liikennettä. Tuettuja lippuja oli sallittua käyttää ja käy-tettiin paitsi paikallisliikenteessä myös muussa siirtymäajan sopimuk-silla operoidussa liikenteessä eli pika- ja vakiovuoroliikenteessä. Näidenpika- ja vakiovuoroliikenteen siirtymäajan sopimusvuorojen rinnalla lii-kennöidyillä markkinaehtoisilla reittiliikennevuoroilla tuettuja lippuja eiollut sallittua käyttää. Paikallisliikenne ei kuulu merkitykselliseen mark-kinaan.

(612) Vainion Liikenne ja Väinö Paunu ovat antaneet lisälausunnot, joissa ontodettu muun ohella, että kilpailulakiin jätettiin nimenomaisesti sisällyt-tämättä Euroopan komission sakkosuuntaviivoja vastaavia suuntavii-voja.

(613) Matkahuollon ja linja-autoyhtiöiden lisäkirjelmät on lähetetty tiedoksiKKV:lle.

(614) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat ilmoittaneet oikeu-denkäyntikuluvaatimustensa määrät.

(615) KKV on mainituista oikeudenkäyntikuluvaatimuksista antamassaan lau-sunnossa kiistänyt vaatimukset perusteiltaan ja määrältään ja vaatinutkuluvaatimusten kohtuullistamista. Menettely ei ole johtunut viranomai-sen virheestä, eikä perusteita oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle ole.

(616) KKV:n lausunto on lähetetty tiedoksi Matkahuollolle, linja-autoyhtiöilleja Linja-autoliitolle.

100 (309)V KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN VÄLIPÄÄTÖS

V KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN VÄLIPÄÄTÖS

(617) Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 8.2.2018 taltionumero 546kieltänyt valituksenalaisen markkinaoikeuden päätöksen täytäntöönpa-non maksettavaksi määrättyjen seuraamusmaksujen osalta.

(618) Välipäätöksen mukaan täytäntöönpanon kieltoa koskeva määräys on voi-massa, kunnes valitukset on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistutai asiassa toisin määrätään.

VI KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää suullisen käsittelyn toimittamistakoskevat vaatimukset.

2. Korkein hallinto-oikeus hyväksyy osittain Kilpailu- ja kuluttajaviras-ton valituksen sekä muuttaa markkinaoikeuden päätöstä ja määrää:

Oy Matkahuolto Ab:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 ja 13 §:ssätarkoitettuna seuraamusmaksuna 4 300 000 euroa,

J. Vainion Liikenne Oy:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 ja13 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna 500 000 euroa,

Jyväskylän Liikenne Oy:n, Koiviston Auto Oy:n, Koskilinjat Oy:n,Kuopion Liikenne Oy:n, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab:n,Satakunnan Liikenne Oy:n ja Metsäpietilä Oy:n maksamaan valtiollekilpailulain 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna yhteis-vastuullisesti 2 300 000 euroa,

Länsilinjat Oy:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 ja 13 §:ssä tar-koitettuna seuraamusmaksuna 100 000 euroa,

Oy Pohjolan Liikenne Ab:n ja VR-Yhtymä Oy:n maksamaan valtiollekilpailulain 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna yhteis-vastuullisesti 300 000 euroa,

Pohjolan Turistiauto Oy:n, Koillismaan Turistiauto Oy:n, Antti Kan-gas Oy:n ja Savon Turistiauto Oy:n maksamaan valtiolle kilpailulain12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna yhteisvastuullisesti300 000 euroa,

Väinö Paunu Oy:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 ja 13 §:ssätarkoitettuna seuraamusmaksuna 600 000 euroa,

101 (309)VI KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

Savonlinja Oy:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 ja 13 §:ssä tar-koitettuna seuraamusmaksuna 400 000 euroa ja

Linja-autoliitto r.y:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 ja 13 §:ssätarkoitettuna seuraamusmaksuna 100 000 euroa.

Muutoin Kilpailu- ja kuluttajaviraston valitus hylätään pääasianosalta. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei näiltä osin muu-teta.

Korkein hallinto-oikeus hylkää Oy Matkahuolto Ab:n, J. VainionLiikenne Oy:n, Jyväskylän Liikenne Oy:n, Koiviston Auto Oy:n,Koskilinjat Oy:n, Kuopion Liikenne Oy:n, Porvoon Liikenne Oy –Borgå Trafik Ab:n, Satakunnan Liikenne Oy:n ja Metsäpietilä Oy:n,Länsilinjat Oy:n, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n ja VR-Yhtymä Oy:n,Pohjolan Turistiauto Oy:n, Koillismaan Turistiauto Oy:n, Antti Kan-gas Oy:n ja Savon Turistiauto Oy:n, Väinö Paunu Oy:n, SavonlinjaOy:n ja Linja-autoliitto r.y:n markkinaoikeuden päätöksestä tekemätvalitukset sekä pääasiaa että oikeudenkäyntikuluja koskevalta osalta.

3. Oy Matkahuolto Ab:n, J. Vainion Liikenne Oy:n, Jyväskylän Lii-kenne Oy:n, Koiviston Auto Oy:n, Koskilinjat Oy:n, Kuopion Lii-kenne Oy:n, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab:n, SatakunnanLiikenne Oy:n ja Metsäpietilä Oy:n, Länsilinjat Oy:n, Oy PohjolanLiikenne Ab:n ja VR-Yhtymä Oy:n, Pohjolan Turistiauto Oy:n, Koil-lismaan Turistiauto Oy:n, Antti Kangas Oy:n ja Savon TuristiautoOy:n, Väinö Paunu Oy:n, Savonlinja Oy:n ja Linja-autoliitto r.y:nvaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassahallinto-oikeudessa hylätään.

4. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätöksellä 8.2.2018 taltionu-mero 546 määrätty seuraamusmaksujen täytäntöönpanon kielto rau-keaa.

102 (309)VII KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

VII KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

1 SUULLISEN KÄSITTELYN TOIMITTAMISTA KOSKEVA RATKAISU

1.1 SOVELLETUT OIKEUSOHJEET

1.1.1 Kansallinen lainsäädäntö

(619) Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeussaada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystälain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomai-sessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätöstuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltä-väksi.

(620) Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuul-luksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oi-keudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataanlailla.

(621) Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisenon huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitet-tava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitälisäselvitystä asiassa tulee esittää.

(622) Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksitoimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asian-osaisia, 36 §:ssä tarkoitettua viranomaista, todistajia ja asiantuntijoitasekä vastaanottaa muuta selvitystä.

(623) Pykälän 2 momentin mukaan suullista käsittelyä voidaan rajoittaa siten,että se koskee ainoastaan osaa asiasta, asianosaisten käsitysten selvittä-mistä tai suullisen todistelun vastaanottamista, tai muulla vastaavalla ta-valla.

(624) Hallintolainkäyttölain 39 §:n (799/2015) mukaan, jos asiassa vedotaanyksityisluonteiseen kirjalliseen todistajankertomukseen, todistajaa kuul-laan suullisesti vain, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi.

(625) Hallintolainkäyttölain muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen(HE 245/2014 vp) lakiehdotuksen 39 §:ää koskevien yksityiskohtaistenperustelujen mukaan suullinen kuuleminen ei olisi yleensä tarpeen sil-loin, kun ei ole ilmennyt perusteita epäillä kirjallisen todistajankerto-muksen uskottavuutta. Asian arviointiin vaikuttaa kuitenkin myös oikeu-denkäynnin muiden osapuolten mahdollinen pyyntö saada kuulustellakirjallisen todistajankertomuksen antanutta todistajaa. Suullinen kuule-


minen ei olisi tarpeen myöskään silloin, kun kirjallisella todistajankerto-muksella ei ole merkitystä asian ratkaisemiseksi tai kun asiaan on saata-vissa yksinkertaisemmin tai taloudellisemmin muuta selvitystä.

1.1.2 Euroopan unionin perusoikeuskirja

(626) Asiassa tulee ratkaistavaksi muun ohella, ovatko Matkahuolto, kysy-myksessä olevat linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto jakaneet markkinatSEUT 101 artiklassa kielletyllä tavalla. Korkein hallinto-oikeus toteaa,että unionin perusoikeuskirjan soveltamisalaa koskevan 51 artiklan1 kohdan mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioitaainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Tähän nähden onkysymystä suullisen käsittelyn toimittamisesta osana oikeudenmukaistaoikeudenkäyntiä esillä olevassa unionin kilpailusääntöjen soveltamistakoskevassa asiassa tarkasteltava myös unionin perusoikeuskirjan 47 ar-tiklan ensimmäisen ja toisen kohdan kannalta.

(627) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdanmukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja va-pauksia on loukattu, on oltava mainitussa artiklassa määrättyjen edelly-tysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomiois-tuimessa.

(628) Artiklan toisen kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajankuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumatto-massa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisestiperustettu.

(629) Euroopan unionin perusoikeuskirjan selitysten (EUVL C 303,14.12.2007, s. 17) mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohtaperustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen.Myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskir-jan 47 artiklassa vahvistettu suoja unionin oikeudessa vastaa ihmisoi-keussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistettua suojaa (tuomio11.7.2013, Ziegler v. komissio, C-439/11 P, EU:C:2013:513, 126 kohtaoikeuskäytäntöviittauksineen).

(630) Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan perusoikeuksien suojanmerkitys ja ulottuvuus Euroopan unionissa on vastaava kuin Euroopanihmisoikeussopimuksessa.


1.1.3 Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeus-käytäntö

(631) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokai-sella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julki-seen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolu-eettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaanja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

(632) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännönmukaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen käsitteellä rikos-syyte on autonominen eli kansallisista oikeusjärjestyksistä riippumatonmerkityssisältö. Tämän vuoksi myös eräät hallinnollisissa menettelyissämäärättyjä seuraamuksia koskevat menettelyt kuuluvat edellä mainitunsopimusmääräyksen soveltamisalaan (esimerkiksi tuomio 4.3.2014Grande Stevens ym. v. Italia, kohdat 96–98 ja suuren jaoston tuomio23.11.2006, Jussila v. Suomi, kohta 43 ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

(633) Kilpailulain mukaisen seuraamusmaksun määräämistä koskevaa menet-telyä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäy-tännön valossa pidettävä ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ri-kosoikeushaaran soveltamisalaan kuuluvana (esimerkiksi suuren jaostontuomio 15.11.2016, A ja B v. Norja, kohta 133, Jussila v. Suomi, kohta43 sekä tuomio 15.7.2003, Fortum Corporation v. Suomi, kohta 36). Ih-misoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen vaatimusten toteutumistaesillä olevassa asiassa arvioitaessa on otettava huomioon, että Euroopanihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan nämä vaatimukseteivät rikosprosessin ydinalueen ulkopuolella välttämättä ole kaikilta osinyhtä tiukkoja kuin varsinaisessa rikosprosessissa. Kilpailuoikeudellisenseuraamusmaksun määräämistä koskevassa menettelyssä ei edellytetänoudatettavan perinteisen (”classic”) rikosprosessin vaatimuksia (esi-merkiksi tuomio 14.2.2019, SA-Capital Oy v. Suomi, kohdat 71 ja 72).

(634) Koska kysymyksessä oleva asia kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuk-sen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan 1 kappaleensoveltamisalaan, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjä suullisenkäsittelyn toimittamista koskevia pyyntöjä arvioitaessa on huomioonotettava myös mainitusta määräyksestä johtuvat oikeusturvatakeet.

(635) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, vaikkajulkinen kuuleminen ja suullinen käsittely on perusperiaate, velvollisuusjärjestää tällainen kuuleminen ei ole ehdoton, sillä olosuhteet, joiden val-litessa suullisen käsittelyn toimittamisesta voidaan luopua, riippuvatolennaisesti kansallisissa tuomioistuimissa ratkaistavana olevien asioi-den luonteesta (esimerkiksi tuomio 23.2.2017 De Tommaso v. Italia,kohta 163).


Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on suuren jaoston tuomiossa6.11.2018 Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugal käsitellyt ihmisoi-keustuomioistuimen siihenastisen oikeuskäytännön perusteella suullisenkäsittelyn toimittamisen tarvetta. Tuomion (kohta 190) mukaan suullisenkäsittelyn toimittamisesta voidaan poiketa, kun:

a) tosiseikkoja ei ole kiistetty tai kysymys ei ole niiden luotettavuudenarvioinnista, jolloin tuomioistuimet voivat tehdä päätöksensä oikeuden-mukaisesti ja perustellusti (”fairly and reasonably”) asiakirja-aineistonperusteella (viittaus tuomioon 12.11.2002 Döry v. Sweden, kohta 37,sekä tuomioon 18.12.2008 Saccoccia v. Austria, kohta 73);

b) kysymys on rajoitetuista, puhtaasti oikeudellisista kysymyksistä (viit-taukset tuomioon 19.2.1998, Allan Jacobsson v. Sweden (no. 2), kohta49 ja tuomioon 28.2.2012 Mehmet Emin Şimşek v. Turkey, kohdat 28–31) tai ei erityisen monimutkaisesta lain tulkinnasta (viittaukset tuomioi-hin 25.4.2002 Varela Assalino v. Portugal ja 5.9.2002 Speil v. Austria);

c) kysymys on erittäin teknisistä kysymyksistä (”highly technical is-sues”).

(636) Edellä mainitun tuomion kohdassa 191 ihmisoikeustuomioistuin on to-dennut, että suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeen, jos:

a) asiassa on tarpeen tutkia, ovatko viranomaiset vahvistaneet tosiseikatoikein (viittaus suuren jaoston tuomioon 12.7.2001 Malhous v. theCzech Republic, kohta 60);

b) olosuhteet edellyttävät, että tuomioistuin muodostaa oman käsityk-sensä (”impression”) jutun osapuolista antamalla heille tilaisuuden selit-tää henkilökohtaista tilannettaan itse tai edustajansa välityksellä(viittaukset mainittuun suuren jaoston tuomioon Göç v. Turkey, kohta51, tuomioon Miller v. Sweden, kohta 34 ja tuomioon 7.12.2010 Anders-son v. Sweden, kohta 57);

c) tuomioistuimen on tarpeen saada selvitystä tietyistä seikoista esimer-kiksi suullisen käsittelyn keinoin (tuomio 23.2.1994 Fredin v. Sweden(no. 2), kohta 22 ja tuomio 12.11.2002 Lundevall v. Sweden, kohta 39).

(637) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukainen oi-keus suulliseen käsittelyyn koskee kahdessa oikeusasteessa käsiteltä-vissä asioissa sitä, että suullinen käsittely tulee toimittaa ainakin toisessanäistä oikeusasteista, jollei kysymys ole poikkeuksellisista olosuhteista,jotka oikeuttavat suullisen käsittelyn toimittamatta jättämiseen (esimer-


kiksi tuomio 13.6.2018 Mirovni Inštitut v. Slovenia, kohdat 36 ja 37 oi-keuskäytäntöviittauksineen). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oi-keuskäytännössä on todettu, että lainkäytön joutuisuuden näkökulmastaon tavanomaisesti tarkoituksenmukaisempaa, että suullinen käsittely toi-mitetaan jo asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevässä tuomiois-tuimessa eikä vasta muutoksenhakuasteessa (tuomio 12.11.2002 Salo-monsson v. Ruotsi, kohta 37).

(638) Siinäkään tapauksessa, että muutoksenhakutuomioistuimella on toimi-valta tutkia sekä asian tosiseikat että sen oikeuskysymykset, ihmisoi-keussopimuksen 6 artiklan 1 kappale ei edellytä suullisen käsittelyn toi-mittamista käsiteltävänä olevan asian luonteesta riippumatta. Poikkeuk-selliset olosuhteet, jotka voivat oikeuttaa suullisen käsittelyn toimitta-matta jättämiseen, liittyvät oikeudenkäyntimenettelyn erityispiirteisiin,edellyttäen, että ensimmäisessä oikeusasteessa on pidetty suullinen kä-sittely (tuomio 29.10.1991 Helmers v. Ruotsi, kohta 36 ja tuomio Salo-monsson v. Ruotsi, kohta 36).

1.2 VAATIMUKSET SUULLISEN KÄSITTELYN TOIMITTAMISESTA KORKEIMMASSAHALLINTO-OIKEUDESSA

(639) Matkahuolto, Länsilinjat, Koiviston Auto, Vainion Liikenne, Savonlinja,Väinö Paunu ja Linja-autoliitto ovat vaatineet suullisen käsittelyn toimit-tamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(640) Perusteena suullisen käsittelyn toimittamista koskevalle vaatimukselleon esitetty puolustautumisoikeuksien edellyttävän, että korkeimmallehallinto-oikeudelle voidaan toimittaa vaatimusten perusteiksi henkilöto-distelua erityisesti niistä seikoista, joita ei voida riittävällä tavalla osoit-taa asiakirjanäytöllä.

Vaatimukset kuulla uudestaan markkinaoikeudessa kuultuja henkilöitä

(641) Länsilinjat on esittänyt, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa on erityi-sesti tarpeen kuulla Jukka Ylitaloa, Ari Hurmetta, Jorma Penttilää,Pekka Rintamäkeä ja Tapani Römania, joita kaikkia on kuultu markkina-oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä.

(642) Savonlinja on nimennyt suullisessa käsittelyssä kuultaviksi todistajiksiLinja-Karjala Oy:n toimitusjohtajana toimineen Jukka Komulaisen sekäSavonlinja-konsernissa liikennepäällikkönä ja liikenneosaston päällik-könä vuosina 2009–2011 ja uudestaan vuodesta 2014 lähtien toimineenHarri Leskisen samoista kysymyksistä, joista molempia on kuultu jomarkkinaoikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä.


(643) Savonlinjan mukaan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edel-lyttää, että markkinaoikeudessa vastaanotettu ja virheellisesti arvioitunäyttö voidaan toimittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle uudelleen ar-vioitavaksi vähintään siinä määrin kuin kysymys on markkinaoikeudenmerkitykselliseksi katsomasta riitaisesta todistelusta.

(644) Linja-autoliitto on esittänyt, ettei näyttöä ja sen uskottavuutta voida riit-tävällä tavalla arvioida pelkästään kirjallisessa menettelyssä. Kuitenkinsuullisen kuulemisen joutuisuuden ja tehokkuuden turvaamiseksi Linja-autoliitto on ilmoittanut olevansa valmis rajaamaan kuultavien todista-jien määrää korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vaatimus kuulla markkinaoikeudessa jo kuultuja henkilöitä sekä uusiakuultavia

(645) Matkahuolto on esittänyt asiassa olevan keskeisesti kysymys kirjallisenja suullisen näytön uskottavuuden arvioinnista, mikä ei ole mahdollistapelkästään kirjallisessa menettelyssä. Matkahuolto on viitannut hallinto-lainkäyttölain 38 §:ään ja todennut, että suullisen käsittelyn toimittami-nen ei ole ilmeisen tarpeetonta.

(646) Matkahuolto on nimennyt uusiksi kuultaviksi Heikki-Pekka Alakärpänja Jyri Niemimuukon sekä markkinaoikeudessa jo kuullut Jukka Ylitalonja Jarmo Oksaharjun.

(647) Vesnom Oy:n toimitusjohtaja Heikki-Pekka Alakärppä on toiminut Mat-kahuollon pakettipalveluista vastaavana liiketoimintapäällikkönä vuo-sina 2013–2015. Alakärppä on toiminut samassa tehtävässä kuin markki-naoikeudessa kuullut Wallin ja Hurme. Matkahuolto on luopunut Ala-kärpän kuulemisesta markkinaoikeudessa, koska samasta todistustee-masta on siellä esitetty muuta suullista ja kirjallista todistelua. Koskamarkkinaoikeus ei ole ratkaisussaan ottanut huomioon Matkahuollonesittämää muuta todistelua ja koska KKV väittää kilpailunrajoituksenjatkuneen vuosina 2013–2015, Alakärppää on tarve kuulla korkeim-massa hallinto-oikeudessa. Alakärpän kuuleminen on välttämätöntä,koska markkinaoikeus on virheellisesti katsonut kilpailusääntöjen vastai-sen menettelyn päättyneen rahdinkuljetuspalveluiden osalta vasta joulu-kuussa 2015.

(648) Alakärpän todistusteemaksi on ilmoitettu, että Matkahuolto on valinnutrahdinkuljetuksen alihankkijat oman rahdinkuljetustarpeensa perusteella,eikä Matkahuolto ole vuosina 2013–2015 sulkenut lupatyypin perus-teella vuoroja pois rahdinkuljetuksesta.


(649) Matkahuollon liiketoimintapäällikkö Jyri Niemimuukko on puolestaantapahtuma-aikaan toiminut Matkahuollon tietohallintopäällikkönä ja vas-tannut Matkahuollon järjestelmien kehittämisestä ja hallinnoinnista. Nie-mimuukolla on omakohtaista tietoa siitä, miten Matkahuollon järjes-telmä on tapahtuma-aikana toiminut ja mitä sen muuttaminen olisi vaati-nut. KKV on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt virheellisiäväitteitä Matkahuollon järjestelmän toiminnasta, minkä vuoksi Niemi-muukkoa on tarpeen kuulla.

(650) Niemimuukon todistusteemaksi on ilmoitettu, ettei Matkahuollon järjes-telmissä ollut vuosina 2011–2012 mahdollista erottaa vuoron lupatyyp-piä eikä tuetun lipun tukiosuutta ja että järjestelmän muuttaminen vaatiaikaa ja resursseja.

(651) Matkahuolto on 10.4.2019 toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteenAlakärpän ja Niemimuukon hallintolainkäyttölain 39 §:n mukaiset yksi-tyisluonteiset kirjalliset todistajankertomukset sekä pyytänyt suullisenkäsittelyn toimittamista, mikäli se on tarpeen todistajankertomusten us-kottavuuden arvioimiseksi tai vastakuulustelun mahdollistamiseksi.

(652) Alakärpän kirjallisen todistajankertomuksen mukaan hänen toimiessaanMatkahuollon palveluverkostosta vastaavana liiketoimintapäällikkönävuosina 2013–2015 rahdinkuljetuksen alihankkijat valittiin Matkahuol-lon tarpeiden ja tehokkuuden perusteella. Tätä voidaan Alakärpän mie-lestä kutsua ”tarveharkinnaksi”. Kirjallisessa todistajankertomuksessa onkuvattu yksityiskohtaisesti harkinnassa noudatettuja perusteita, asioidentapauskohtaista harkintaa, menettelyn syrjimättömyyttä sekä Alakärpänmyöntämiä rahdinkuljetusoikeuksia uusille reittiliikennevuoroille.

(653) Niemimuukko on kirjallisen todistajankertomuksensa mukaan toiminutMatkahuollon tietohallintopäällikkönä vuosina 2011–2018. Matkahuol-lolla ei ollut vuosina 2011–2012 tarvetta lipputuotteiden erottelua koske-valle järjestelmälle, koska kaikki Matkahuollon valtakunnallisen lippu-järjestelmän lipputuotteet kävivät kaikissa sen aikataulujärjestelmän mu-kaisissa vuoroissa. Matkahuollon järjestelmissä ei ollut mahdollista erot-taa tuetun lipun tukiosuutta vuosina 2010–2014, sillä tukiosuuden määräei ollut tiedossa lipputuotetta leimattaessa vaan vasta jälkikäteen. Josniin sanottu yleinen sääntö olisi otettu käyttöön, ei Matkahuollon järjes-telmiin olisi ollut tarpeen tehdä muutoksia. Tuettujen lippujen käyttämi-nen reittiliikenteessä edellytti erillistä kuljettajakorttia, ELY-keskuksenkanssa tehtävää sopimusta sekä nousukorvauksen määrittämistä, jotkasaatiin toteutettua kesän 2014 ja 2015 välisenä aikana.


(654) Matkahuolto on edelleen nimennyt todistajaksi Liuttu Logistiikka Oy:ntoimitusjohtaja Jukka Ylitalon sekä kuultavaksi Matkahuollon toimitus-johtaja Jarmo Oksaharjun, joita molempia on jo kuultu markkinaoikeu-dessa. Ylitalon todistusteemaksi Matkahuolto on ilmoittanut, että tuettui-hin lippuihin liittyi ongelmia, joita Matkahuollolla ei ollut toimivaltaaratkaista. Ylitalon ja Oksaharjun molempien todistusteemaksi on ilmoi-tettu, että Matkahuolto ei voinut ratkaista tuettujen lippujen ongelmiateknisellä järjestelmämuutoksella. Oksaharjun todistusteemaksi on myösilmoitettu, että Matkahuolto on myöntänyt rahdinkuljetusoikeuksia reitti-liikennevuoroille syyskuusta 2012 alkaen.

(655) Matkahuolto on todennut markkinaoikeuden arvioineen näyttönä Kulje-tus J. Haanpää Oy:n edustajien ja edellisen omistajan kuulemismuistiota29.8.2012, joka on laadittu KKV:n ja näiden henkilöiden välisessä ta-paamisessa. KKV luopui suulliseen käsittelyyn todistajaksi nimeämänsäJorma Haanpään kuulemisesta markkinaoikeudessa. Tämä antaa vaka-van aiheen epäillä, että Jorma Haanpään todistajankertomus ei olisi tuke-nut KKV:n väitteitä ja johtopäätöksiä. Matkahuollolla ei ollut KKV:nmenettelyn vuoksi mahdollisuutta kuulla Haanpäätä mainitusta kuule-mismuistiosta eikä kyseenalaistaa siinä esitettyjä väitteitä.

(656) Pohjolan Liikenne on esittänyt, että yhtiö ei vaadi suullisen käsittelyntoimittamista eikä pidä sen toimittamista osaltaan välttämättömänä.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta suullisen käsittelyn toimittamisesta

(657) KKV on esittänyt Matkahuollon nimenneen Alakärpän todistajaksi jovalituksessaan markkinaoikeudelle, mutta luopuneen hänen kuulemises-taan. KKV:n tiedusteltua Matkahuollolta Alakärpän kuulemisesta luopu-misesta Matkahuollon asiamies oli ilmoittanut, ettei Alakärppää tultaisikuulemaan todistajana ja ettei Alakärppä enää ollut ollut hetkeen Matka-huollon palveluksessa. Alakärpän ja Niemimuukon kirjalliset yksityis-luonteiset todistajankertomukset eivät ole merkityksellisiä asian kilpailu-oikeudellisessa arvioinnissa. Kirjallisten todistajankertomusten uskotta-vuutta ei siksi ole tarpeen arvioida, eikä Alakärpän ja Niemimuukon vas-takuulustelulle ole tarvetta.

(658) KKV on edelleen esittänyt, että asianosaisten edustajia on jo kuultu suul-lisesti markkinaoikeudessa, jossa he ovat saaneet esittää selvitystä.Kuultavien kertoma rinnastuu näyttöarvoltaan asiamiehen laatimaan oi-keudenkäyntikirjelmään. Tällöin on harkittava, onko tarkoituksenmu-kaista ottaa kertomuksia uudelleen vastaan. Suullisen käsittelyn toimitta-minen edes hallintolainkäyttölain 37 §:n 2 momentin mukaisesti rajoitet-tuna ei ole tarpeen.


(659) KKV on lisäksi todennut, että Matkahuolto olisi voinut itse nimetäJorma Haanpään todistajana kuultavaksi markkinaoikeudessa.

1.3 MARKKINAOIKEUDEN TOIMITTAMA SUULLINEN KÄSITTELY

(660) Markkinaoikeus on järjestänyt asiassa valmisteluistunnon 20.12.2016sekä toimittanut suullisen käsittelyn 16.1.–20.1.2017, 23.1.–26.1.2017,30.1.–31.1.2017, 1.2.2017 ja 13.–14.2.2017.

(661) Suullisessa käsittelyssä on kuultu KKV:n nimeäminä todistajina PerttiKeskistä, Pekka Möttöä, Pekka Hongistoa, Juha Wallinia ja Silja Ruoko-laa.

(662) Linja-autoliiton nimeäminä todistajina on kuultu Juhani Tervalaa, Tuo-mas Ojasta, Juhani Hallenbergia ja Ari Heinilää.

(663) Matkahuollon nimeäminä todistajina on kuultu Jukka Ylitaloa ja AriHurmetta sekä kuultavana Jarmo Oksaharjua.

(664) Länsilinjojen nimeäminä kuultavina on kuultu Jorma Penttilää, TerhiPenttilää sekä todistajina Pekka Rintamäkeä, Tapani Römania ja JuhaniPuroa.

(665) Pohjolan Liikenteen nimeämänä kuultavana on kuultu Heikki Alankoa.

(666) Koiviston Auton nimeäminä kuultavina on kuultu Antti Norrlinia jaAntti Unkuria sekä todistajina Kari Hietaniemeä ja Seija Siitosta.

(667) Pohjolan Turistiauton nimeämänä kuultavana on kuultu Johanna Leh-tosta ja todistajana Seppo Huttusta.

(668) Vainion Liikenteen nimeämänä kuultavana on kuultu Matti Vainiota.

(669) Savonlinjan nimeäminä kuultavina on kuultu Kai Honkasta, Jukka Ko-mulaista, Harri Leskistä ja Esko Kangasta.

(670) Väinö Paunun nimeämänä kuultavana on kuultu Martti Paunua.


1.4 OIKEUDELLINEN ARVIOINTI JA KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN JOH-TOPÄÄTÖKSET SUULLISEN KÄSITTELYN TOIMITTAMISEN TARPEESTA

(671) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että sen käsitellessä esillä olevaa asiaamarkkinaoikeuden päätöksestä tehdyistä valituksista suullisen käsittelyntoimittamisen tarvetta ei, toisin kuin Matkahuolto on esittänyt, arvioidahallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin, vaan hallintolainkäyttölain37 §:n sekä korkeinta hallinto-oikeutta tässä arvioinnissa sitovan Euroo-pan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdansekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen kannalta.

(672) Ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitelleessä markkinaoikeudessa ontoimitettu 14 päivää kestänyt suullinen käsittely, jossa on kuultu KKV:nnimeäminä viittä todistajaa ja Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden jaLinja-autoliiton nimeäminä yhteensä 25 todistajaa tai kuultavaa. Suulli-sessa käsittelyssä on lisäksi esitelty kirjallisia todisteita.

(673) Matkahuolto, Länsilinjat, Koiviston Auto, Vainion Liikenne, Savonlinja,Väinö Paunu ja Linja-autoliitto ovat vaatineet uuden suullisen käsittelyntoimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korkeimmassa hal-linto-oikeudessa suullisen käsittelyn toimittamista vaatineista Matka-huolto, Länsilinjat ja Savonlinja ovat nimenneet, keitä henkilöitä suulli-sessa käsittelyssä tulisi kuulla ja mitä selvitystä nämä asiassa esittäisivät.Muut suullisen käsittelyn toimittamista vaatineet ovat perustelleet vaati-mustaan mahdollisuudella esittää uudelleen kaikki markkinaoikeudessavastaanotettu näyttö vähintään siinä määrin kuin kysymys on markkina-oikeuden merkitykselliseksi katsomasta riitaisesta todistelusta.

(674) Matkahuolto on nimennyt suullisessa käsittelyssä kuultaviksi Jukka Yli-talon ja Jarmo Oksaharjun, joita on jo kuultu markkinaoikeudessa. Län-silinjat on nimennyt kuultaviksi ja todistajiksi samoin Jukka Ylitalonsekä niin ikään jo markkinaoikeudessa kuullut Ari Hurmeen, JormaPenttilän, Pekka Rintamäen ja Tapani Römanin. Savonlinja on nimennytkuultaviksi samoin markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä kuullutJukka Komulaisen ja Harri Leskisen.

(675) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistui-men edellä selostetun oikeuskäytännön mukaan ihmisoikeussopimuksen6 artiklan 1 kappaleen mukaisesti asianosaisilla on kahdessa oikeusas-teessa käsiteltävissä asioissa oikeus suulliseen käsittelyyn ainakin toi-sessa näistä oikeusasteista, jollei suullisen käsittelyn toimittamatta jättä-minen ole oikeutettua poikkeuksellisista olosuhteista johtuen (tuomio13.6.2018 Mirovni Inštitut v. Slovenia, kohdat 36 ja 37 oikeuskäytäntö-viittauksineen). Esillä olevassa asiassa markkinaoikeus on asiaa käsitel-leenä ensimmäisenä oikeusasteena jo toimittanut suullisen käsittelyn.


(676) Korkein hallinto-oikeus toimii asiassa muutoksenhakutuomioistuimena,jolla on toimivalta tutkia sekä asian tosiseikat että sen oikeuskysymyk-set. Tästä huolimatta ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta eiihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella johdu velvolli-suutta toimittaa uutta suullista käsittelyä.

(677) Vaatimuksia suullisen käsittelyn toimittamiseksi on perusteltu puolus-tautumisoikeuksien ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisenkannalta keskeisellä oikeudella esittää henkilötodistelulla selvitystä siitä,että markkinaoikeus on arvioinut esitettyä näyttöä virheellisesti. Ainakinmarkkinaoikeuden merkityksellisenä pitämä ristiriitainen näyttö tulisivoida arvioida korkeimmassa hallinto-oikeudessa uudelleen.

(678) Korkein hallinto-oikeus toteaa edelleen, että vaikka korkein hallinto-oi-keus voi arvioida sekä oikeuskysymyksiä että asiassa esitettyä näyttöä,suullisen käsittelyn toimittaminen aiemmin markkinaoikeudessa suulli-sesti tai muutoin esitetyn selvityksen vastaanottamiseksi uudelleen ei oletarpeen asian selvittämiseksi hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissatarkoitetulla tavalla. Markkinaoikeuden jo toimitettua asiassa suullisenkäsittelyn, ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaisestaoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksestakaan ei johdu velvol-lisuutta toimittaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa uutta suullista käsit-telyä saman todistelun vastaanottamiseksi, josta on ollut kysymys jomarkkinaoikeudessa.

(679) Matkahuollon nimeämistä kahdesta uudesta kuultavasta henkilöstä Ala-kärppä oli nimetty jo Matkahuollon valituksessa 19.2.2016 markkinaoi-keudelle markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä kuultavaksi henki-löksi. Matkahuolto ei ole kuitenkaan todistajien nimeämistä koskevassalausumassaan 25.11.2016 markkinaoikeudelle tai suullisen käsittelyntoimittamista edeltäneessä 20.12.2016 pidetyssä valmisteluistunnossaenää nimennyt Alakärppää todistajaksi. Matkahuolto on esittänyt kor-keimmassa hallinto-oikeudessa luopuneensa Alakärpän kuulemisestamarkkinaoikeudessa, koska samasta todistusteemasta esitettiin muutasuullista ja kirjallista todistelua.

(680) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Alakärpän todistusteemaksi kor-keimmassa hallinto-oikeudessa ilmoitettu sekä täällä esitetyssä Alakär-pän yksityisluonteisessa kirjallisessa todistajankertomuksessa tarkemminkuvattu Matkahuollon rahdinkuljetuksen alihankkijoiden valinta vuosina2013–2015 liittyy sen kysymyksen selvittämiseen, onko ja miten Matka-huolto soveltanut mainittujen vuosien aikana niin kutsuttua tarveharkin-taehtoa rahdinkuljetuksesta sopiessaan. Kysymys liittyy rahdinkuljetuk-sen osalta kilpailurikkomuksen keston määrittelyyn, mitä kysymystävoidaan pitää merkityksellisenä seuraamusmaksun määrän arvioinnissa.


Alakärpän kuulemista koskevaa vaatimusta ei siten voida pitää lähtökoh-taisesti ilmeisen perusteettomana.

(681) Matkahuolto on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä esittänyt siellätarpeelliseksi katsomaansa kirjallista selvitystä sekä osallistunut asiansuulliseen käsittelyyn. Matkahuoltoa on markkinaoikeudessa avustanutmarkkinaoikeuden suullista käsittelyä koskevan pöytäkirjan mukaankolme lainoppinutta avustajaa, kaikki asianajajia. Matkahuolto ei olekorkeimmassa hallinto-oikeudessa tuonut esiin, että markkinaoikeusolisi Matkahuollon tahdon vastaisesti rajoittanut asiassa esitettävää kir-jallista tai suullista selvitystä.

(682) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole ilmennyt perusteitaepäillä Alakärpän antaman yksityisluonteisen kirjallisen todistajankerto-muksen uskottavuutta, eikä KKV ole pitänyt tarpeellisena saada kuulus-tella Alakärppää siinä lausutusta. Korkein hallinto-oikeus on jäljempänäkilpailurikkomuksen kestoa koskevassa arvioinnissaan ottanut huomi-oon, mitä Alakärpän todistajankertomuksessa rahdinkuljetusoikeuksienmyöntämisestä reittiliikennevuoroille kerrotaan, ja katsoo, että siinä esi-tetyin perustein todistajankertomuksella ei ole merkitystä asian ratkaise-miselle.

(683) Kun Matkahuolto on itse nimenomaisesti luopunut Alakärpän kuulemi-sesta markkinaoikeudessa ja kun asiassa ei ole ilmennyt Alakärpän täälläesittämän yksityisluonteisen kirjallisen todistajankertomuksenkaan pe-rusteella tarvetta jäljempänä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksenperusteluissa lausuttu huomioon ottaen suullisen käsittelyn toimittami-selle Matkahuollon pyynnöstä asian selvittämiseksi hallintolainkäyttö-lain 37 §:n nojalla, suullisen käsittelyn toimittamisesta koskeva pyyntöon tällä perusteella esitettynä hylättävä.

(684) Matkahuollon toiseksi uudeksi todistajaksi nimeämän Niemimuukon to-distusteemaksi on ilmoitettu, ettei Matkahuollon järjestelmissä ollut vuo-sina 2011–2012 mahdollista erottaa vuoron lupatyyppiä eikä tuetun li-pun tukiosuutta ja että järjestelmän muuttaminen vaati aikaa ja resurs-seja. Niemimuukon täällä esitetyssä yksityisluonteisessa kirjallisessa to-distajankertomuksessa on esitetty selvitystä siitä, että yleisen säännönhyväksyminen olisi ratkaissut tuettujen lippujen ongelman sekä siitä, ettätuettujen lippujen käyttäminen reittiliikenteessä edellytti erillistä kuljet-tajakorttia, ELY-keskusten kanssa tehtävää sopimusta sekä nousukor-vauksen määrittämistä. Kuljettajakorttien uusiminen, käyttöönotto janousukorvausten tallentaminen saatiin teknisesti toteutettua vuosien2014 ja 2015 välisenä aikana.


(685) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt jaLinja-autoliitto ovat jo asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä ja edel-leen myös täällä korkeimman hallinto-oikeuden nimenomaisen selvitys-pyynnön johdosta esittäneet runsaasti selvitystä sekä tuettujen lippujenkäyttöön liittyneistä teknisistä ongelmista että yleisen säännön hyväksy-misen merkityksestä näiden ongelmien ratkaisemisessa. Niemimuukontuetuista lipuista sekä yleisestä säännöstä yksityisluonteisessa kirjalli-sessa todistajankertomuksessaan esittämä ei merkityksellisellä tavallaeroa asiasta esitetystä.

(686) Asiassa ei ole ilmennyt perusteita epäillä Niemimuukon antaman yksi-tyisluonteisen kirjallisen todistajankertomuksen uskottavuutta, eikäKKV ole pitänyt tarpeellisena saada kuulustella Niemimuukkoa siinälausutusta. Korkein hallinto-oikeus on jäljempänä tuetuista lipuista jayleisestä säännöstä oikeuttamisperusteena tekemässään arvioinnissa otta-nut huomioon Niemimuukon todistajankertomuksen, ja katsoo, että siinäesitetyin perustein todistajankertomuksella ei ole merkitystä asian ratkai-semiselle.

(687) Edellä lausuttu sekä se Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäy-täntö, jonka mukaan suullisen käsittelyn toimittamatta jättäminen voiolla perusteltua esimerkiksi hyvin teknisten kysymysten käsittelemiseksi(tuomio Ramos Nunes de Carvalho e Sá v Portugal, kohta 190 sekä tuo-mio Koottummel v. Itävalta, kohta 19 oikeuskäytäntöviittauksineen),huomioon ottaen asiassa ei näin ollen ole ilmennyt tarvetta suullisen kä-sittelyn toimittamiselle tuettujen lippujen käyttöön liittyvien teknistenongelmien arvioimiseksi hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla.

(688) Matkahuolto on lisäksi arvostellut KKV:n menettelyä sikäli, että KKVoli luopunut Jorma Haanpään kuulemisesta markkinaoikeudessa toimite-tussa suullisessa käsittelyssä, eikä Matkahuollolla tämän vuoksi ollutmahdollisuutta kuulla Haanpäätä Kuljetus J. Haanpää Oy:n edustajien jaedellisen omistajan kuulemismuistiosta, joka on laadittu KKV:n ja näi-den henkilöiden välisessä tapaamisesta 29.8.2012. Matkahuollon esittä-män mukaan se ei voinut KKV:n menettelyn vuoksi kyseenalaistaa mai-nitussa kuulemismuistiossa esitettyjä väitteitä.

(689) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mainittu kuulemismuistio on sisälty-nyt KKV:n seuraamusmaksuesityksen ja päätöksen liitteisiin (liite 89) jase on siten muodostanut osan oikeudenkäyntiaineistosta.

(690) Asiakirjaselvityksen perusteella KKV on markkinaoikeudelle toimitta-massaan 12.10.2016 päivätyssä ilmoitukseksi otsikoidussa asiakirjassanimennyt markkinaoikeudessa toimitettavassa suullisessa käsittelyssätodistajaksi muun ohella Kuljetus J. Haanpää Oy:n edustajan Haanpään.KKV on ilmoittanut Haanpäätä kuultavan pääasiassa hänen edustamansa


yhtiön kokemuksista kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljen-nasta Matkahuollon järjestelmistä. Edelleen asiakirjaselvityksestä ilme-nee, että KKV on 3.1.2017 lähettämässään markkinaoikeudelle osoite-tussa ja ilmoituksensa mukaan osapuolille tiedoksi annetussa sähköposti-viestissä todennut markkinaoikeuden suulliseen käsittelyyn nimeämiensätodistajien kuulemisjärjestyksen sekä ilmoittanut luopuvansa Haanpäänkuulemisesta todistajana markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä.Markkinaoikeus on toimittanut asianosaisten asiamiehille 9.1.2017 säh-köpostiviestillä markkinaoikeuden suullista käsittelyä koskevan istunto-suunnitelman, josta on niin ikään käynyt ilmi, että KKV ei tule kuule-maan Haanpäätä markkinaoikeudessa.

(691) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaikka KKV onkin luopunut Haan-pään kuulemisesta markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä, ei asiassaole esitetty olleen estettä sille, että Matkahuolto olisi itse nimennytHaanpään kuultavaksi markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä, mikäliMatkahuolto olisi pitänyt Haanpään kuulemista tarpeellisena asian sel-vittämiseksi. Matkahuolto ei ole myöskään korkeimmassa hallinto-oi-keudessa esittänyt vaatimusta Haanpään suulliseksi kuulemiseksi kor-keimmassa hallinto-oikeudessa. Kun huomioon otetaan, mitä korkeinhallinto-oikeus on edellä lausunut suullisen käsittelyn toimittamisen tar-peesta sekä jäljempänä toteaa kilpailevien reittiliikennelupavuorojenpoissuljennasta, korkein hallinto-oikeus ei pidä muutoinkaan asian sel-vittämisen kannalta tarpeellisena suullisen käsittelyn toimittamistaHaanpään kuulemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn toimittamistakoskeva pyyntö on myös tällä perusteella esitettynä hylättävä.

(692) Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan kokonaisuutena huomioon neperusteet, joiden vuoksi suullisen käsittelyn toimittamista on pyydetty,selvitys, jota siinä on ilmoitettu esitettävän erityisesti tarveharkintaehdonsoveltamisesta sekä tuetuista lipuista muun ohella Alakärpän ja Niemi-muukon todistajankertomuksin, asiakirjoista saatava selvitys sekä se,että markkinaoikeus on jo toimittanut asiassa suullisen käsittelyn, asiassaei ole perusteita toimittaa hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla korkeim-massa hallinto-oikeudessa uutta suullista käsittelyä asian selvittämiseksi.


2 PÄÄASIARATKAISU

2.1 PUOLUSTAUTUMISOIKEUKSIEN LOUKKAAMISEEN LIITTYVÄT VALITUSPE-RUSTEET JA VAATIMUKSET

2.1.1 Sovelletut oikeusohjeet

2.1.1.1 Kansallinen oikeus

(693) Kilpailulain, joka on esillä olevassa asiassa erityislakina hallintolakiinnähden ensisijaisesti sovellettava laki, 38 §:n 1 momentin mukaan Kil-pailu- ja kuluttajavirasto ilmoittaa tutkinnan kohteena olevalle elinkei-nonharjoittajalle, mikä on sen asema tutkinnassa ja mistä teosta sitäepäillään. Elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada tiedot niin pian kuinse on mahdollista ilman, että siitä voi aiheutua haittaa kilpailunrajoituk-sen selvittämiselle.

(694) Pykälän 2 momentin mukaan tutkinnan kohteena olevalla elinkeinonhar-joittajalla on pyynnöstä suullisesti tai muulla sopivalla tavalla oikeussaada tieto tutkintaa koskevista asiakirjoista ja asian käsittelyvaiheestasiltä osin kuin siitä ei voi aiheutua haittaa asian selvittämiselle, jollei vi-ranomaisten toiminnan julkisuudesta annetusta laissa (621/1999) tai Eu-roopan unionin säädöksissä toisin säädetä.

(695) Pykälän 4 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on oikeus tullakuulluksi ennen kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto tekee seuraamusmak-suesityksen tai 5 tai 7 §:n taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdynsopimuksen 101 tai 102 artiklan vastaisen menettelyn toteavan päätök-sen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle kirjal-lisesti tutkinnassa esiin tulleisiin seikkoihin liittyen sitä vastaan esittä-mänsä väitteet ja niiden perustelut. Kilpailu- ja kuluttajavirasto asettaakohtuullisen määräajan, jonka kuluessa elinkeinonharjoittaja voi esittääKilpailu- ja kuluttajavirastolle näkökantansa suullisesti tai kirjallisesti.

(696) Sen lisäksi, mitä markkinaoikeuden päätöksessä on kilpailulain 38 §:nyksityiskohtaisista perusteluista todettu, kilpailulain säätämiseen johta-neen hallituksen esityksen (HE 88/2010 vp) yleisperusteluista ilmenee,että mainitun pykälän 4 momentin mukaisen kuulemismenettelyn on tar-koitettu vastaavan Euroopan komission käyttämää väitetiedoksiantome-nettelyä.

(697) Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittavaasian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian rat-kaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset.

(698) Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asianratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa


selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vai-kuttaa asian ratkaisuun.

(699) Hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kirjallisesta päätök-sestä on käytävä selvästi ilmi päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä,mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia onmuutoin ratkaistu.

(700) Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Peruste-luissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet rat-kaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

(701) Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisenon huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitet-tava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitälisäselvitystä asiassa tulee esittää.

(702) Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viranpuolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeu-denmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

(703) Hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisenon päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin.Valitusviranomaisen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päät-tää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa.

2.1.1.2 Puolustautumisoikeuksia koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

(704) Unionin tuomioistuin on usein käsitellyt unionin perusoikeuksiin kuulu-vien puolustautumisoikeuksien menettelyllisiä ulottuvuuksia kilpailuoi-keutta koskevassa oikeuskäytännössään, jossa arvioitavana on ollut ko-mission noudattaman menettelyn unionin oikeuden mukaisuus. Korkeinhallinto-oikeus on todennut vuosikirjaratkaisussaan KHO 2016:221, ettävaikka unionin tuomioistuimen sanottu oikeuskäytäntö ei ole sellaise-naan sovellettavissa KKV:n menettelyn lainmukaisuuden arviointiinkorkeimmassa hallinto-oikeudessa, siinä esitettyjä tulkintakannanottojavoidaan hyödyntää myös viraston menettelyn lainmukaisuutta arvioita-essa.

(705) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoi-keuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voi-daan määrätä seuraamuksia, on unionin oikeuden perusperiaatteita, jotkaovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joita on noudatettava,vaikka kysymys on luonteeltaan hallinnollisesta menettelystä, ja joidennoudattamista unionin tuomioistuin valvoo (esimerkiksi tuomio5.3.2015, komissio v. Versalis, C-93/13 P ja C-123/13 P,


EU:C:2015:150, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio25.10.2011, Solvay v. komissio, C-109/10 P, EU:C:2011:686, 52 kohtaoikeuskäytäntöviittauksineen). Puolustautumisoikeuksien kunnioittami-sen periaatteeseen liittyy erottamattomasti oikeus tutustua asiakirja-ai-neistoon (tuomio 16.1.2019, komissio v. United Parcel Service,C-265/17 P, EU:C:2019:23, 30 kohta) sekä oikeus tulla kuulluksi ennenriidanalaisen päätöksen tekemistä (mainittu asia C-109/10 P, Solvay v.komissio, 66 kohta).

(706) Syyttömyysolettama on niin ikään unionin oikeuden yleinen periaate,josta määrätään perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa ja jota jäsen-valtioilla on velvollisuus noudattaa, kun ne panevat täytäntöön unioninkilpailuoikeutta (esimerkiksi tuomio 21.1.2016, Eturas ym., C-74/14,EU:C:2016:42, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tätä periaatettasovelletaan yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyviinmenettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen määräämiseen (esimerkiksituomio 22.11.2012, E.ON Energie v. komissio, C-89/11 P,EU:C:2012:738, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(707) Unionin tuomioistuimen mukaan puolustautumisoikeuksien noudattami-nen komissiossa menettelyssä, jonka tarkoituksena on sakon määräämi-nen yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisesta, edellyttää sitä, että asian-omainen yritys saa ilmaista asianmukaisesti näkemyksensä esiin tuotujentosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestäsekä niistä asiakirjoista, joita komissio on käyttänyt perustamissopimuk-sen rikkomisen olemassaoloa koskevan väitteensä tukena. Oikeus tutus-tua asiakirja-aineistoon merkitsee sitä, että komission on annettava asi-anomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoonsisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kan-nalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhu-vat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asia-kirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta (mainittu asiaC-109/10 P, Solvay v. komissio, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauk-sineen).

(708) Se, että oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon loukataan päätöksen teke-mistä edeltävässä menettelyssä, voi unionin oikeudessa lähtökohtaisestijohtaa kyseisen päätöksen kumoamiseen, jos puolustautumisoikeuksiaon loukattu. Puolustautumisoikeuksien loukkaamista ei voida tällaisessatilanteessa korjata pelkästään sillä, että asiakirjoihin tutustuminen ontehty mahdolliseksi oikeudenkäynnin aikana. Koska unionin yleisen tuo-mioistuimen suorittama tutkinta rajoittuu esitettyjen perusteiden lailli-suusvalvontaan, sillä ei ole tarkoitus korvata asian täysimääräistä tutki-mista hallinnollisessa menettelyssä eikä sillä ole tällaista vaikutusta.


Vaikka yritys, joka on nostanut kanteen komission päätöksestä, saa jot-kin asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat myöhemmin tietoonsa, se eipääse takaisin siihen asemaan, jossa se olisi ollut, jos se olisi voinut ve-dota samoihin asiakirjoihin esittääkseen kirjalliset ja suulliset huomau-tuksensa komissiolle (asia C-109/10 P, Solvay v. komissio, 55 ja 56kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(709) Kun komissio aikoo katsoa oikeussubjektin olevan vastuussa kilpailuoi-keuden rikkomisesta ja vedota sitä vastaan uusimiseen, väitetiedoksian-non on sisällettävä kaikki seikat, joiden perusteella tämä oikeussubjektivoi puolustautua (esimerkiksi yhdistetyt asiat C-93/13 P ja C-123/13 P,komissio v. Versalis ym., 94–96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(710) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoi-keuksien loukkaamisesta seuraa riidanalaisen toimen kumoaminen aino-astaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilmankyseistä sääntöjenvastaisuutta, ja tämä seikka on asianomaisen yrityksenosoitettava (tuomio 26.9.2018, Infineon Technologies v. komissio, C-99/17 P, EU:C:2018:773, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

2.1.2 Kuulemisvirhe

2.1.2.1 Markkinaoikeuden tekemä arviointi

(711) Markkinaoikeus on katsonut, että yhtiöiden puolustautumisoikeudet onsaatu markkinaoikeudessa turvattua ja oikeudenmukainen oikeuden-käynti on siten markkinaoikeudessa toteutunut. Markkinaoikeus on edel-leen katsonut, että KKV on voinut harkintavaltansa nojalla olla kohdista-matta seuraamusmaksuesitystä kaikkiin 14.4.2015 päivätyssä luonnok-sessa asianosaisina mainittuihin ja kielletystä yhteistyöstä epäiltyihinlinja-autoyhtiöihin (markkinaoikeuden päätös 1350–1395 kohta).

2.1.2.2 Puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja kuulemisvirhettä koskevat valitusten pe-rusteet

(712) Pohjolan Matka ja Pohjolan Liikenne ovat oikeudenkäyntikuluvaati-muksensa perusteena esittäneet markkinaoikeudessa asiasta lausumansauudistaen, että KKV:n seuraamusmaksuesitys loukkaa yhtiöiden puolus-tautumisoikeuksia, sillä KKV ei ollut kuullut yhtiöitä 14.4.2015 seuraa-musmaksuesitysluonnokseen tekemistään muutoksista, uudesta asian rat-kaisemisen kannalta keskeisestä näytöstä ja selvityksistä sekä niihin pe-rustuvista johtopäätöksistään ennen seuraamusmaksuesityksen jättämistämarkkinaoikeudelle 25.1.2016.


(713) Yhtiöiden mukaan virasto on tehnyt vastaavaa selvitystyötä vielä mark-kinaoikeusprosessin aikana. Menettely on rikkonut kilpailulain 38 §:ää.KKV:n olisi tullut vähintään antaa uusi selvitys tiedoksi yhtiölle ja va-rata niille oikeus tulla kuulluksi ennen seuraamusmaksuesityksen teke-mistä markkinaoikeudelle vastaavasti kuin korkein hallinto-oikeus onvuosikirjaratkaisussaan KHO 2016:221 todennut.

(714) Pohjolan Liikenne on lisäksi esittänyt, että KKV on esityksessään viitan-nut Liikenne Vuorelan kuulemismuistioon 26.8.2015 lisänäyttönä Pohjo-lan Liikenteen väitetystä osallisuudesta ja että KKV on muokannut väit-teidensä perusteita Pohjolan Liikenteen osallisuudesta kyseisen muistionperusteella. Muistio ei ole ollut seuraamusmaksuesitysluonnoksen liit-teenä. KKV on seuraamusmaksuesityksen tekemisen jälkeen kuullut Lii-kenne Vuorela Oy:tä ja OnniBussin edustajia ja paljastanut vasta mark-kinaoikeuskäsittelyn aikana kuulleensa Matkahuollon Hongistoa jo vuo-sina 2013 ja 2014. Uudet selvitykset ovat merkinneet Pohjolan Liiken-nettä kohtaan esitettyjen väitteiden ja johtopäätösten olennaista muutta-mista.

(715) Seuraamusmaksuesitys ei myöskään ole hyvän hallintotavan mukainen.

(716) Pohjolan Matka on puolestaan esittänyt, ettei virasto ole noudattanutsille hallintolain mukaan kuuluvaa asian selvittämisvelvollisuutta, eikävirasto ole hallintomenettelyn aikana toiminut siten, että yhtiön mahdol-lisuus tehokkaaseen puolustautumiseen olisi turvattu.

(717) Pohjolan Matka on edelleen esittänyt, että seuraamusmaksuesitys ei olehyvän hallintotavan mukainen eikä esityksessä käytetty yksilöimätön jayleisluontoinen esitystapa täytä kilpailuviranomaisen seuraamusmak-suesitykseltä vaadittavaa selkeyden tasoa. Esitys sisältää epäjohdonmu-kaisuuksia, ristiriitoja ja ilmeisiä virheitä.

2.1.2.3 Kilpailu- ja kulutajaviraston kanta kuulemisvirhettä ja puolustautumisoikeuksienloukkaamista koskeviin valitusperusteisiin

(718) KKV:n mukaan valituksissa KKV:n väitetyistä menettelyvirheistä esi-tetty ei anna aihetta muuttaa markkinaoikeuden päätöstä eikä valituk-sissa tältä osin lausutulle tule antaa merkitystä asianosaisten oikeuden-käyntikulujen määrää arvioitaessa. Puolustautumisoikeudet ovat toteutu-neet asiassa täysimääräisesti.


(719) Seuraamusmaksuesitysluonnos ja lopullinen seuraamusmaksuesitys ei-vät poikkea toisistaan keskeisten tosiseikkojen, rikkomuksen luonteentai asian kilpailuoikeudellisen arvioinnin osalta. KKV on perehdyttyäänesitysluonnokseen annettuihin vastineisiin arvioinut asiassa kertynyttänäyttöä kokonaisuutena ja tehnyt tarpeelliset muutokset lopulliseen esi-tykseen. Vastineissa esitettyjen seikkojen johdosta asiaa on arvioitu uu-destaan ja seuraamusmaksuesityksen perusteluja on tämän seurauksenatarkennettu. Erot luonnoksen ja lopullisen seuraamusmaksuesityksen vä-lillä johtuvat siitä, että KKV on ottanut huomioon yhtiöiden vastineissaesitetyn.

(720) KKV on laatinut hallintolain 42 §:n nojalla sille asiassa suullisesti esite-tyistä selvityksistä virkavastuulla tapaamismuistiot, jotka ovat seuraa-musmaksuesityksen liitteinä ja kuuluvat siten asian oikeudenkäyntiai-neistoon. Siltä osin kuin Matkahuollon valitusperusteet kohdistuvat lii-kenne- ja viestintäministeriön edustajien, Pekka Mötön ja Pertti Keski-sen tapaamismuistioihin, kontradiktorinen periaate on toteutunut, kunheitä on kuultu markkinaoikeudessa, missä valittajat ovat voineet heitäkuulustella haluamassaan laajuudessa. Valittajat olisivat lisäksi itse voi-neet nimetä ministeriön edustajia todistajiksi markkinaoikeudessa.

(721) Raimo Vuorelan kuuleminen todistajana markkinaoikeudessa ei ollutmahdollista hänen poismenonsa johdosta. KKV pyysi tämän vuoksi, ettämarkkinaoikeus ottaa Vuorelan kuulemismuistiosta ilmenevän näytönar-vioinnissa huomioon.

(722) Liikenne Vuorela Oy:n edustajien tapaamisessa 26.8.2015 on ollut kes-keisesti kysymys lopettamispäätöksen aineellisen oikeellisuuden varmis-tamisesta. KKV:n ei voida tällä perusteella katsoa jatkaneen asian selvit-tämistä kuulemisen jälkeen.

(723) Asian edettyä markkinaoikeuteen KKV:lla on edelleen oikeus ja velvol-lisuus selvittää osapuolten esittämien perusteiden oikeellisuutta. LisäksiKKV:n tulee valmistautua suulliseen käsittelyyn asianmukaisesti, mikäon mahdollista vasta kaiken tarpeellisen näytön tultua yksilöidyksi. Mi-kään näistä toimista ei ole ristiriidassa jo seuraamusmaksuesityksenluonnoksesta ilmenevien johtopäätösten kanssa tai muuttanut miltäänosin viraston kilpailuoikeudellista arvioita asiassa.

(724) KKV on toimittanut seuraamusmaksuesityksen tekemisen jälkeen saa-mansa uuden selvityksen oma-aloitteisesti tiedoksi sekä valittajille ettämarkkinaoikeudelle.

(725) Seuraamusmaksuesitys on tehty kilpailuasioissa vakiintuneen käytännönmukaisesti. Tapahtumankuvaus on kokonaisuus rikkomuksen eri vai-


heista, joilla kaikilla tähdättiin samaan tavoitteeseen. Näyttö on liiteta-solla, tapahtumankuvauksessa sekä KKV:n oikeudellisessa arvioinnissayksilöity tarkasti.

2.1.2.4 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset kuulemis-virhettä koskevista valitusperusteista

(726) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asian arvioinnissa sovelletaan hallin-tolain menettelyä koskeviin säännöksiin nähden ensisijaisesti kilpailu-lain erityissäännöksiä. Kilpailulain 38 §:ssä säädetyn puolustautumisoi-keuden toteutumista on arvioitava muun ohella edellä mainittujen unio-nin oikeudesta johtuvien vaatimusten valossa. Puolustautumisoikeuksientoteutumista koskevassa arvioinnissa on kuitenkin otettava asianmukai-sesti huomioon myös se, että Suomessa kilpailurikkomusten tutkinta,seuraamusten määrääminen ja tuomioistuinvalvonta perustuvat olennai-sesti erilaiseen menettelyyn kuin unionin oikeudessa on säädetty komis-sion käsittelemien kilpailuasioiden osalta (katso vastaavasti KHO2016:221, päätöksen 329 kohta).

(727) Toisin kuin komissiolla, KKV:lla ei ole toimivaltaa päättää kilpailurik-komuksen taloudellisista seuraamuksista, joita olisi pidettävä ihmisoi-keussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen alaan kuuluvina ja joiden mää-räämistä koskevissa menettelyissä puolustautumisoikeudet on unionintuomioistuimen edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan erityisestiotettava huomioon. KKV ei tee päätöstä kilpailulain 12 §:ssä tarkoitetunseuraamusmaksun määräämisestä, vaan sen määrää viraston esityksestäensimmäisenä oikeusasteena markkinaoikeus (katso vastaavasti KHO2016:221, päätöksen 330 kohta).

(728) KKV:n seuraamusmaksuesityksen johdosta markkinaoikeuden antamaanpäätökseen voi puolestaan hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hal-linto-oikeuteen (katso vastaavasti KHO 2016:221, päätöksen 331 kohta).

(729) Tähän nähden markkinaoikeuden päätöstä edeltäneessä KKV:n menette-lyssä tapahtunut virhe ei välttämättä johda seuraamusmaksun määrää-mistä koskevan markkinaoikeuden päätöksen kumoamiseen.

(730) Markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevin tavoin KKV on kuullut täällävalittajina olevia Matkahuoltoa, linja-autoyhtiöitä ja Linja-autoliittoaasiassa tekemästään päätös- ja seuraamusmaksuesityksen luonnoksesta14.4.2015. Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat antaneetluonnoksen johdosta vastineensa.

(731) Päätös- ja seuraamusmaksuesityksen luonnoksessa KKV on esittänytmuun ohella tapahtumakuvauksen Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden jaLinja-autoliiton KKV:n kielletyksi yhteistyöksi katsomasta kilpailijoiden


poissuljennasta, oikeudellisen arvioinnin teonkuvauksesta, sekä perustel-lut erikseen kunkin yksittäisen yrityksen osallisuutta ja vastuuta katso-maansa kartellirikkomukseen. Luonnoksessa on lisäksi 132 liitettä, jotkakoostuvat muun ohella Matkahuollon ja Linja-autoliiton hallitusten ko-kouspöytäkirjoista sekä lukuisista sähköpostiviesteistä. Sähköpostivies-tintää on käyty muun ohella linja-autoyhtiöiden johtohenkilöiden sekäMatkahuollon ja Linja-autoliiton hallitusten jäsenten tai varajäsentenkesken.

(732) Päätös- ja seuraamusmaksuesityksen luonnoksessa KKV on esittänytMatkahuollon, Linja-autoliiton ja niiden hallituksissa vaikuttaneidenlinja-autoyhtiöiden muodostaneen kartellin vuonna 2008 vastatoimenpi-teenä linja-autoliikenteen avaamiselle kilpailulle. KKV on esittänytmuun ohella, että yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat sopineet tarjonnan rajoit-tamisesta ja estäneet kilpailijoiden markkinoille tulon Matkahuollonmatkapalvelujärjestelmiin ja rahdinkuljetukseen pääsyn estämisenkautta.

(733) Päätös- ja seuraamusmaksuesityksen luonnoksessa KKV on esittänyt,että Pohjolan Liikenteen johto on osallistunut aktiivisesti vallitsevienmarkkinaolosuhteiden ylläpitämistä ja joukkoliikennelailla avatun kil-pailun rajoittamista tavoitelleen kokonaissuunnitelman ja konkreettistentoimenpiteiden valmisteluun, niistä sopimiseen ja niiden täytäntöönpa-noon Linja-autoliiton toimielimissä vuodesta 2008 lähtien. KKV on yk-silöinyt Linja-autoliiton hallituksen ja Linja-autoliiton paikallisten alue-osastojen hallituksen kokouksia, joihin Pohjolan Liikenteen johto onosallistunut. KKV on katsonut Pohjolan Liikenteen johdon osallistuneenuseisiin keskeisimpiin kokouksiin kilpailunrajoituksen valmistelussa jatäytäntöönpanossa.

(734) Päätös- ja seuraamusmaksuesityksen luonnoksessa KKV on todennutPohjolan Liikenteen vastuun kilpailunrajoituksesta jatkuneen vähintään17.9.2012 saakka.

(735) Päätös- ja seuraamusmaksuesityksen luonnoksessa KKV on todennutmyös Pohjolan Matkan johdon osallistuneen ja olleen aktiivinen vallitse-vien markkinaolosuhteiden ylläpitämistä ja joukkoliikennelailla avatunkilpailun rajoittamista tavoitelleen kokonaissuunnitelman ja konkreettis-ten toimenpiteiden valmistelussa, niistä sopimisessa ja niiden täytän-töönpanossa, kilpailijoiden välisessä yhteydenpidossa sekä Matkahuol-lon että Linja-autoliiton toimielimissä vuodesta 2008 lähtien. KKV onyksilöinyt Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksen kokouksia, Mat-kahuollon strategiaseminaareja sekä sähköpostiviestikeskusteluja, joihinPohjolan Matkan johto on osallistunut. KKV on katsonut Pohjolan Mat-kan johdon osallistuneen lähes kaikkiin keskeisimpiin kokouksiin ja säh-


köpostikeskusteluihin kilpailunrajoituksen valmistelussa, siitä sopimi-sessa ja täytäntöönpanossa sekä olleen aktiivisesti myös ideoimassa rik-komuksen sisältöä.

(736) Päätös- ja seuraamusmaksuesityksen luonnoksessa KKV on todennutPohjolan Matkan johtoon kuuluneen Johanna Lehtosen tehneen pohja-esityksen 21.7.2010 reittiliikennelupavuorojen poissuljennasta ja varmis-taneen, että vuoden 2010 sähköpostikeskustelussa sovittua poissuljenta-linjausta sovelletaan kaikkiin reittiliikennevuoroihin.

(737) Päätös- ja seuraamusmaksuesityksen luonnoksessa KKV on todennutPohjolan Matkan vastuun kilpailunrajoituksesta jatkuneen edelleen rah-dinkuljetuksen osalta.

(738) KKV:n lopullisessa päätöksessä ja seuraamusmaksuesityksessä esitetytjohtopäätökset ovat olennaisin osin vastanneet päätös- ja esitysluonnok-sen johtopäätöksiä. KKV ei ole oikeudenkäynnin aikana esitetyillä täy-dentävillä selvityksillä muuttanut tai pyrkinyt muuttamaan Pohjolan Lii-kennettä ja Pohjolan Matkaa vastaan esittämiensä johtopäätösten perus-teita tavalla, jonka johdosta asia olisi muuttunut toiseksi kuin mitäKKV:n päätös- ja esitysluonnoksessa on esitetty.

(739) Matkahuollolla ja mainituilla linja-autoyhtiöillä on ollut mahdollisuusesittää KKV:n oikeudenkäynnin aikana esittämän täydentävän selvityk-sen johdosta käsityksensä ensin markkinaoikeudessa ja sitten korkeim-massa hallinto-oikeudessa. Markkinaoikeus ja korkein hallinto-oikeusovat voineet rajoituksetta arvioida asiassa esitetyn selvityksen ja yhtiöi-den sen johdosta esittämien seikkojen merkityksen asian ratkaisemisenkannalta. Matkahuollon ja mainittujen linja-autoyhtiöiden esittämän pe-rusteella asiassa ei ole todettavissa, mikä tosiasiallinen merkitys yhtiöi-den puolustautumismahdollisuuksien kannalta olisi ollut sillä, että ne oli-sivat saaneet käyttöönsä KKV:n täydentävää selvitystä aiemmassa vai-heessa. Näin ollen asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että menettelyolisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman väitettyä puolustautu-misoikeuksien loukkaamista (asia C-99/17 P, Infineon v. komissio, 78kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(740) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon markkinaoikeuden päätöksenperustelut ja perusteluissa lausutut oikeusohjeet, asiassa noudatetun me-nettelyn ei voida katsoa loukanneen yhtiöiden puolustautumisoikeuksiavalituksissa esitetyillä kuulemisvirhettä koskevilla perusteilla. Markki-naoikeuden johtopäätökset eivät näin ollen ole tältä osin lopputuloksel-taan virheelliset.


(741) Tähän nähden väitetyillä kuulemisvirheeseen liittyvillä puolustautumis-oikeuksien loukkauksilla ei ole vaikutusta asiassa myöskään oikeuden-käyntikulujen korvaamisvelvollisuuden osalta tehtävään ratkaisuun.

2.1.3 Asianajajan ja päämiehen välisen oikeudellisen neuvonnan luottamuksellisuudensuojan (asianajosalaisuus) loukkaamista koskeva valitusperuste

2.1.3.1 Sovelletut oikeusohjeet

(742) Kilpailulain 38 §:n 3 momentin (662/2012) mukaan elinkeinonharjoitta-jalla ei ole velvollisuutta toimittaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle asiakir-joja, jotka sisältävät ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan ja asiak-kaan välistä luottamuksellisena pidettävää kirjeenvaihtoa.

(743) Mainittua säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 88/2010 vp)yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, ettei elinkeinonharjoittajallaole velvollisuutta toimittaa Kilpailuvirastolle asiakirjoja, jotka sisältävätulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan ja asiakkaan välistä tutkitta-vaan kilpailunrajoitukseen liittyvää luottamuksellisena pidettävää kir-jeenvaihtoa. Oikeus salassapitoon ei koske esimerkiksi elinkeinonhar-joittajaan työsuhteessa olevan lakimiehen antamaa neuvonantoa. Kir-jeenvaihdon täytyy lisäksi olla tutkittavaan kilpailunrajoitukseen liitty-vää ja sisällöltään sellaista, että sillä voi olla merkitystä elinkeinonhar-joittajan puolustautumisoikeuksien toteuttamisen kannalta. Säännöksenon tarkoitettu vastaavan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vah-vistettua.

(744) Unionin tuomioistuimet ovat oikeuskäytännössään arvioineet asianajajanja päämiehen välisen oikeudellisen neuvonnan luottamuksellisuudensuojan merkitystä kilpailuoikeudellisissa asioissa.

(745) Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut muun ohella,että asianajajien ja heidän asiakkaidensa kirjeenvaihdon luottamukselli-suutta on suojattava Euroopan unionin tasolla. Tämän suojan myöntämi-nen edellyttää kahden edellytyksen yhtäaikaista täyttymistä. Yhtäältä yh-teydenpidon asianajajaan on tapahduttava asiakkaan puolustautumisoi-keuksien käyttämiseksi ja toisaalta kirjeenvaihtoa on käytävä riippumat-tomien asianajajien eli sellaisten asianajajien kanssa, jotka eivät ole si-doksissa asiakkaaseen työsuhteen kautta (tuomio 14.9.2010, Akzo NobelChemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, EU:C:2010:512, 40 ja41 kohta).


(746) Tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että suojan on ollakseentehokasta katsottava kattavan kaiken kirjeenvaihdon aikaisemman ase-tuksen N:o 17/62 nojalla aloitetun sellaisen hallinnollisen menettelynaloittamisen jälkeen, joka voi johtaa päätökseen perustamissopimuksen85 ja 86 artiklan soveltamisesta tai päätökseen langettaa yritykselle ta-loudellisia seuraamuksia. Luottamuksellisuus on voitava laajentaa kos-kemaan myös aiempaa kirjeenvaihtoa, joka on yhteydessä tällaisen me-nettelyn kohteen kanssa (tuomio 18.5.1982, AM & S v. komissio, C-155/79, EU:C:1982:157, 23 kohta).

(747) Unionin yleinen tuomioistuin on todennut asiassa Hilti v. komissio(määräys 4.4.1990, Hilti v. komissio, T-30/89, ei julk.) annettuun mää-räykseen viitaten, että edellä tarkoitetun suojan tarkoitus huomioon ot-taen sen on katsottava kattavan myös yrityksen sisällä jaettavat muistiot,joissa ainoastaan toistetaan itsenäisten asianajajien kanssa vaihdettujen,oikeudellisia neuvoja sisältävien viestien sanamuoto tai sisältö (tuomio17.9.2009, yhdistetyt asiat T-125/03 ja T-253/03, Akzo Nobel Chemi-cals ja Akcros Chemicals v. komissio, EU:T:2007:287, 117 kohta oi-keuskäytäntöviittauksineen).

2.1.3.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitys

(748) KKV:n seuraamusmaksuesitykseen sisältyy liite 33, joka on otsikoituseuraavasti ”Sähköpostiviestiketju 20.–21.12.2010: ”Uusi pikavuoroHna–Hki” liitteineen (MHE 3-323)”. KKV on viitannut liitteen 33 säh-köpostiviestiketjuun ainakin seuraamusmaksuesityksensä sivulla 70–71olevassa Matkahuollon vastuuta koskevassa selvityksessään sekä sivulla29 olevan 79. kappaleen alaviitteessä 140, joissa yhteyksissä KKV to-teaa asiakirjasta käyvän ilmi muun ohella, että kartellin osapuolet toimi-vat tietoisesti Matkahuollon asiamiehen neuvoa vastaan.

(749) KKV on myös korkeimpaan hallinto-oikeuteen tekemässään valituksessatodennut osapuolten pyytäneen asianajajalta neuvoja reittiliikennelupa-vuorojen ottamisesta mukaan Matkahuollon järjestelmiin tai jättämisestäniiden ulkopuolelle ja toimineen tietoisesti tämän neuvon vastaisesti.

2.1.3.3 Markkinaoikeuden päätös

(750) Matkahuolto on markkinaoikeudessa esittänyt, että KKV on seuraamus-maksuesityksensä liitteeseen 33 tukeutumalla loukannut Matkahuollonpuolustautumisoikeuksia ja että asiakirja kuuluu asianajosalaisuuden pii-riin. Asiakirjassa on kysymys Matkahuollon sisäisestä keskustelusta,joka tiivistää ulkopuolisen lakimiehen antaman neuvon sisällön. Kysy-myksessä oleva neuvo ja sitä koskeva sisäinen raportointi kuuluu luotta-muksellisuuden suojan piiriin.


(751) Markkinaoikeus on katsonut, että seuraamusmaksuesityksen liitteessä 33ei ole ollut kysymys asianajajan ja asiakkaan välisestä asianajosalaisuu-den piiriin kuuluvasta kirjeenvaihdosta, vaan asiakkaan tästä kirjeen-vaihdosta tekemästä tulkinnasta. Markkinaoikeus on katsonut, että tällai-nen tulkinta ei ole asianajosalaisuuden piirissä, joten KKV:n esitykses-sään tekemät viittaukset liitteeseen 33 eivät ole rikkoneet asianajosalai-suutta.

2.1.3.4 Matkahuollon, Väinö Paunun ja Linja-autoliiton kanta asianajosalaisuuden louk-kaamisesta

(752) Matkahuolto, Väinö Paunu ja Linja-autoliitto ovat esittäneet, että KKV:nseuraamusmaksuesityksen liitteen 33 taustalla oleva asianajajan Matka-huollolle antama neuvonanto kuuluu asianajosalaisuuden piiriin, eikäKKV:lla ole ollut oikeutta pitää hallussaan, tutustua tai perustaa seuraa-musmaksuesitystään kysymyksessä olevaan aineistoon.

2.1.3.5 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset asianaja-jan ja päämiehen välisen oikeudellisen neuvonnan luottamuksellisuuden suojasta

(753) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että markkinaoikeus on käsitellytKKV:n seuraamusmaksuesityksen liitettä 33 koskevaa Matkahuollonesittämää asianajosalaisuuden loukkaamista koskevaa valitusperustettapuutteellisella tavalla. Markkinaoikeus on ottanut kantaa mainitun säh-köpostiviestiketjun liitteenä olevan neuvottelumuistion 9.9.2010 sisältä-mään viittaukseen ”juridisesta periaatemuistiosta” ja siitä tehtyihin pää-telmiin, mutta ei ole käsitellyt sitä, sisältyykö liitteen 33 sähköpostivies-tiketjuun itsessään jotain sellaista, mikä voisi loukata Matkahuollon asi-anajajaltaan saaman oikeudellisen neuvonnan luottamuksellisuuden suo-jaa.

(754) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kilpailulain 38 §:n 3 momentin sään-nös on sanamuodoltaan hallituksen esityksen (HE 88/2010 vp) yksityis-kohtaisissa perusteluissa lausuttua epätäsmällisempi. Säännöksen mu-kaan KKV:lle ei ole velvollisuutta toimittaa ulkopuolisen oikeudellisenneuvonantajan ja asiakkaan välistä kirjeenvaihtoa. Säännöstä koskevissayksityiskohtaisissa perusteluissa tämä kirjeenvaihto sidotaan tutkittavanaolevaan kilpailunrajoitukseen. Kilpailulain 38 §:n 3 momentin on kuiten-kin mainitun hallituksen esityksen perusteella tarkoitettu vastaavan unio-nin oikeuskäytännössä vahvistettua, joten sitä sovellettaessa on huomi-oon otettava unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä asianajosalai-suudesta lausuttu.


(755) Unionin tuomioistuinten oikeuskäytännöstä, sellaisena kuin se ilmeneeasiassa C-550/07 P, Akzo Nobel Chemicals annetun tuomion 40 ja 41kohdasta luettuna yhdessä asiassa C-155/79 annetun AM & S v. komis-sio annetun tuomion 23 kohdan kanssa, on esillä olevan asian suhteenpääteltävissä, että Matkahuollon asianajosalaisuuden alaan ei kuulu ai-noastaan ulkopuolisen oikeudellisen neuvonantajan ja asiakkaan välinenkirjeenvaihto, vaan näiden välinen muukin oikeudellista neuvonantoasisältävä yhteydenpito asiakkaan puolustautumisoikeuksien käyttä-miseksi paitsi kilpailuoikeudellisen rikkomusmenettelyn aloittamisenjälkeen myös sitä ennen, sikäli kuin yhteydenpito on yhteydessä tällaisenmenettelyn kohteeseen. Edelleen unionin yleisen tuomioistuimen asiassaT-30/89 Hilti v. komissio antaman määräyksen 18 kohdassa lausutunmukaan myös yrityksen sisällä jaettavien muistioiden, joissa ainoastaantoistetaan itsenäisten asianajajien kanssa vaihdettujen, oikeudellisia neu-voja sisältävien viestien sanamuoto tai sisältö, voidaan katsoa kuuluvanasianajosalaisuuden alaan (samoin yhdistetyt asiat T-125/03 ja T-253/03,Akzo Nobel Chemicals ym., 115 kohta).

(756) Asianajajan ja päämiehen välisen oikeudellisen neuvonnan luottamuk-sellisuuden suojan kannalta arvioiden asiassa olennaisena on pidettäväKKV:n seuraamusmaksuesityksen liitteen 33 sähköpostiviestiketjunviestiä, jonka Matkahuollon liiketoimintapäällikkö Ylitalo on20.12.2010 lähettänyt Matkahuollon sisällä muun ohella toimitusjohtajaHongistolle ja johon sisältyy viittaus asianajotoimistolta saatuun suosi-tukseen sekä tähän liittyvä Ylitalon toteamus.

(757) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Ylitalon viestissään tekemä viittausasianajotoimiston suositukseen liittyy selvästi esillä olevan kilpailurik-komuksen kohteeseen ja siinä voidaan näin ollen katsoa olevan kysymysMatkahuollon puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi hankitusta neu-vonnasta. Sillä, onko Matkahuolto tätä neuvontaa noudattanut vai ei, eiole asianajosalaisuuden mahdollisen loukkaamisen arvioinnin kannaltamerkitystä. Silläkään ei ole merkitystä, että suositus on saatu ennenKKV:n aloittamaa kilpailurikkomusmenettelyä, kun edellä mainitun oi-keuskäytännön mukaan asianajajan ja päämiehen yhteydenpidon yhteysrikkomusmenettelyn kohteeseen on riittävää, jotta neuvontaa voidaanpitää luottamuksellisena. Ylitalon asianajotoimiston suositukseen liittyvätoteamus sisältää tätä neuvontaa koskevan Matkahuollon sisäisen kan-nanoton tai johtopäätöksen taikka arvion siitä, tarvitaanko asiassa oikeu-dellista neuvontaa, eikä sitä samaan virkkeeseen sisältyvänä päätelmänävoida erottaa luottamuksellisuutta nauttivasta asianajajan suosituksesta.

(758) Korkein hallinto-oikeus pitää unionin tuomioistuinten oikeuskäytännönkannalta arvioiden tulkinnanvaraisena, miten asiassa tulisi suhtautua sii-


hen, että Matkahuollon asianajotoimistolta saama suositus ja Matkahuol-lon Ylitalon tästä tekemä päätelmä on seuraavana päivänä, 21.12.2010,Matkahuollon hallintopäällikkö Kalevi Mäkisen toimesta välitetty Linja-autoliiton silloiselle osastopäällikkö Ari Heinilälle eli Matkahuollon ul-kopuoliselle taholle.

(759) Tällöin kysymys ei enää ole yrityksen sisällä jaettavasta muistiosta, ku-ten Hilti- ja Akzo Nobel Chemicals -asioissa on asianajosalaisuudenalaan kuuluvan oikeudellisen neuvonnan osalta tulkittu. Tulkinnanva-raista on, voidaanko näin jaettua oikeudellista neuvontaa enää pitää yri-tyksen asianajosalaisuuden alaan kuuluvana, vai onko Matkahuolto saa-mansa suosituksen Linja-autoliiton vastuulliselle henkilölle ilmaistes-saan luopunut oikeudellisen neuvonnan suojasta.

(760) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että esillä olevaa kilpailurikkomustakoskevaa seuraamusmaksuasiaa tulee arvioida siten, että tulkinnanvarai-sessa tilanteessa kartellin osapuolten puolustautumisoikeuksien suojatulkitaan laajaksi.

(761) Asiaa näin arvioiden korkein hallinto-oikeus katsoo, että MatkahuollonYlitalon mainittu 20.12.2010 viesti, joka on lähetetty edelleen21.12.2010 Linja-autoliiton Heinilälle asianajotoimiston antamine suosi-tuksineen ja sitä koskevine Ylitalon päätelmineen, nauttii asianajajan japäämiehen välisen oikeudellisen neuvonnan luottamuksellisuuden suo-jaa.

(762) Tätä suojaa ei kuitenkaan voida ulottaa muuhun osaan KKV:n seuraa-musmaksuesityksen liitteen 33 mukaista sähköpostiviestinvaihtoa tai senmuita asiakirjaliitteitä. Matkahuollon Mäkisen Linja-autoliiton Heini-lälle 21.12.2010 lähettämässä viestissä itsessään ei ole mitään viittaustaasianajosalaisuuden alaan kuuluvaan neuvontaan, eikä tällaisia viittauk-sia sisälly myöskään Heinilän 21.12.2010 Matkahuollon vastuullisillehenkilöille toimittamaan viestiin tai sen liitteisiin. Myöskään Matkahuol-lon toimihenkilön viestissä 20.12.2010, joka koskee aikataulutietoja, eiole kysymys oikeudellisesta neuvonnasta.

(763) Edellä lausuttuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuinmarkkinaoikeus, että KKV:n liitteen 33 sähköpostiviestiketjusta asi-anajajan ja päämiehen välisen oikeudellisen neuvonnan alaan kuuluumainittu Matkahuollon Ylitalon 20.12.2010 muun ohella Hongistolle lä-hettämä viesti siltä osin kuin siinä viitataan asianajotoimiston suosituk-seen ja tehdään tästä päätelmiä. Matkahuollolla ei olisi ollut velvolli-suutta antaa tätä viestiä KKV:n käyttöön, eikä KKV olisi saanut perustaaseuraamusmaksuesitystään siihen, että kartellin osapuolet ovat toimineettietoisesti Matkahuollon oikeudellisen avustajan antamaa neuvoa vas-taan. KKV:n menettely on tältä osin ollut kilpailulain 38 §:n 3 momentin


vastaista. Myöskään markkinaoikeus ei olisi saanut mainittua oikeudelli-sen neuvonnan alaan kuuluvaa sähköpostiviestin osiota hyödyntää asiaaarvioidessaan. Korkein hallinto-oikeus jättää oikeudellisessa arvioinnis-saan vaille merkitystä mainitun oikeudellisen neuvonnan alaan kuuluvanviestin osion.

(764) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaikka mainittu liitteen 33 osio onlainvastaisesti ollut osana seuraamusmaksuesitystä ja oikeudenkäyntiämarkkinaoikeudessa, yhtiön mahdollisuudet puolustautua esillä olevassaasiassa eivät ole olennaisella tavalla heikentyneet, eikä sen nauttimaasyyttömyysolettamaa ole asiassa loukattu.

(765) Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä Matkahuollon,linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton puolustautumisoikeuksista lau-suttu, ei asiassa ole loukattu asianosaisten puolustautumisoikeuksia sillätavalla, että markkinaoikeuden päätös olisi tällä perusteella kumottava.

2.1.4 Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen rajaaminen

2.1.4.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen rajaamista koskeva Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton väite

(766) Matkahuolto, Vainion Liikenne, Koiviston Auto, Länsilinjat, Pohjolanmatka, Väinö Paunu, Savonlinjat ja Linja-autoliitto ovat vaatineet kor-keinta hallinto-oikeutta velvoittamaan KKV:n yksilöimään sen näytöntai ne kirjalliset ja suulliset todisteet ja niiden asiakirjakohtaiset todistus-teemat, joihin KKV vetoaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa kilpailu-rikkomukseen syyllistymisen perusteena. Yksilöinnillä on merkitystä va-littajien puolustautumisoikeuksien ja oikeudenkäyntikulujen kannalta.Valittajat ovat varanneet oikeuden esittää lisää todistelua, kun KKV onyksilöinyt todisteensa ja todistusteemansa asiassa.

(767) KKV:n valituksesta ei käy ilmi, mihin markkinaoikeuden päätöksenosiin valitus kohdistuu, eikä mitä tapahtumia virasto pitää osana väitet-tyä kilpailurikkomusta ja mitä sallittuina. Valittajien mukaan KKV:n va-lituksessa esitetyistä rajauksista huolimatta KKV ei ole rajannut aiem-min esittämäänsä todistusaineistoa, vaan viittaa kaikkeen markkinaoi-keudessa esittämäänsä todisteluun yksilöimättä, mihin se vetoaa näyt-tönä edellä mainittuja valittajia vastaan ja mitä se katsoo kunkin kirjalli-sen todisteen osoittavan.

(768) KKV:n valituksessa kartellin alkamis- ja päättymisajankohdat on esitettyepäselvästi. Osalle yhtiöistä on myös epäselvää, valittaako KKV markki-naoikeuden ratkaisusta tarjonnan rajoittamista koskevalta osalta.


2.1.4.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta valituksensa rajaamisesta

(769) KKV:n mukaan KKV:n valituksen rajauksen puutteellisuuksia koskevatväitteet ovat perusteettomia.

(770) KKV on tyytynyt markkinaoikeuden tekemään arvioon KKV:n esittä-män tarjonnan rajoittamista osoittavan näytön riittämättömyydestä.KKV:n valitus ei siten koske markkinaoikeuden ratkaisua tältä osin.

(771) KKV:n valituksen rajaaminen ei sisällä kannanottoa menettelyn kilpailu-oikeudellisesta sallittavuudesta. KKV ei ole rajannut mitään lopettamis-päätöksen kohteena olleista tapahtumista ja menettelyistä valituksensaulkopuolelle. Eri asia on, että KKV on tyytynyt markkinaoikeuden arvi-oon pakettipalveluiden poissuljentaa koskevan rikkomuksen päättymis-ajankohdasta.

(772) Kilpailuasioissa esitettyä todistelua tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti.Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö edellyttää, että kilpailuasioissavoidaan täydentää käytettävissä olevaa, vaillinaista asiakirjanäyttöä päät-telyllä. Arvioinnissa voidaan myös ottaa huomioon rikkomisjakson ulko-puolella toteen näytettyjä osatekijöitä, jos nämä osatekijät kuuluvat aihe-todisteisiin, joihin on vedottu kilpailusääntöjen rikkomisen toteen näyt-tämiseksi. Oikeuskäytännöstä seuraa, että kilpailunrajoituksen eri ilme-nemismuotoja tulee arvioida siinä kokonaiskontekstissa, joka selittää nii-den perusolemuksen.

(773) Kaikki oikeudenkäynnin osapuolet ovat valittaneet markkinaoikeudenpäätöksestä. Siten korkeimmassa hallinto-oikeudessa on arvioitavanamyös markkinaoikeuden päätöksessään toteaman markkinoidenjakokar-tellin olemassaolo ja näytön arviointi. Asiassa tehtävässä arvioinnissatulee voida vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti ottaa huomioonkokonaisvaltaisesti kaikki asiassa esitetty näyttö, joka on esitetty mark-kinoidenjakokartellin olemassaolosta. Tästäkään syystä virasto ei näemahdollisena näyttöaineistonsa rajaamista.

(774) KKV:n valitus kohdistuu ajanjaksolta 2008–2010 markkinaoikeudennäytön arvioon niistä tapahtumista, joissa keskenään kilpailevat linja-autoyhtiöt tunnistivat Matkahuollon sopimukset välineiksi, joihin voi-daan turvautua, jos laillinen edunvalvonta ei johda toivottuun lopputu-lokseen. KKV on yksilöinyt näytön, johon se vetoaa markkinaoikeudenpäätöksessä määriteltyä rikkomuksen kestoa edeltävältä ajalta.

(775) KKV on valituksessaan yksilöinyt käsityksensä kilpailurikkomuksen al-kamisajankohdasta unionin tuomioistuimen ja kotimaisen oikeuskäytän-nön mukaisesti. Rikkomus on alkanut viimeistään kesällä 2010. Se, että


valituksessa on rikkomuksen suunnitelmallisuutta osoittaen myös tapah-tumia vuodesta 2008 lähtien, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Rikko-mus on päättynyt joulukuussa 2015, joten kokonaiskestoksi tulee vähin-tään viisi ja puoli vuotta.

(776) Unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntö näytön arvioinnista kartelliasi-oissa ja aihetodisteiden merkityksestä on varsin vakiintunutta. Tämä il-menee Matkahuollonkin viittaamasta Eturas-tuomiosta.

2.1.4.3 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset Kilpailu- jakuluttajaviraston valituksen rajaamisesta

(777) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että KKV on valituksessaan vaatinut, ettäkorkein hallinto-oikeus korottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa niinikään valittajina oleville Matkahuollolle, linja-autoyhtiöille ja Linja-au-toliitolle määrättyjä seuraamusmaksuja. KKV on rajannut valituksensakoskemaan seikkoja, ”joilla on merkitystä arvioitaessa seuraamusmaksu-jen määrää ja siten markkinaoikeudenkin tunnistamaa markkinoidenja-kokartellin laatua, laajuutta, moitittavuuden astetta ja kestoaikaa. KKV:nvalituksen ulkopuolelle rajautuu vuosilta 2008 ja 2009 tapahtumia, joissaon kyse rajanvedosta sallitun edunvalvonnan ja sen ulkopuolelle jäävänkilpailijoiden välisen, kilpailulainsäädännön kieltämän yhteistyön vä-lillä. (- - -) Valituksen ulkopuolelle on siten rajattu tapahtumat, joissamarkkinaoikeus on, arvioidessaan sallitun edunvalvonnan ja sen ulko-puolelle jäävän kilpailijoiden välisen kilpailulainsäädännön kieltämänyhteistyön välistä rajanvetoa, kiinnittänyt huomiota viranomaisten roo-liin ja aloitteellisuuteen.”

(778) Virasto on edelleen todennut, että ”ajanjaksolta 2008–2010 KKV:n vali-tus kuitenkin kohdistuu jäljempänä yksilöidysti markkinaoikeuden teke-mään näytön arviointiin niistä tapahtumista, joissa keskenään kilpailevatlinja-autoyhtiöt tunnistivat Matkahuollon sopimukset välineiksi, joihinvoidaan ja tulee turvautua, jos laillinen edunvalvonta ei johda toivottuunlopputulokseen. Tältä osin esitetty näyttö osoittaa, paitsi suunnitelmalli-suutta, myös yhteisen kilpailunvastaisen tarkoituksen olemassaoloa jayhteisymmärrystä siitä jo hyvissä ajoin ennen kilpailunvastaisen järjeste-lyn täysimääräistä toimeenpanoa vuodenvaihteessa 2010–2011. Sitenmarkkinaoikeuden arvio siitä, että vuosien 2008–2010 tapahtumat on ka-tegorisesti katsottava lailliseksi edunvalvonnaksi tai muuten hyväksyttä-viksi, ei ole KKV:n käsityksen mukaan oikea, ja yhteisymmärryksensyntymisen jo aiemmin tulisi pidentää rikkomuksen kestoaikaa.”


(779) KKV on vielä viitannut muun ohella valituksensa kohtaan 6, jossa onkäsitelty kilpailurikkomuksen suunnitelmallisuudesta esitettyä näyttöä jayksilöity kokouksia ja sähköpostiviestejä sekä niitä koskevia virastonkirjallisia todisteita ja viitattu markkinaoikeudessa kuultujen todistajienja kuultavien kertomuksiin.

(780) KKV on edelleen vastaselityksessään täsmentänyt katsovansa esillä ole-vassa asiassa tarkoitetun kilpailurikkomuksen alkaneen viimeistään ke-säkuussa 2010, eikä asian arviointia muuta se, että valituksessa on esi-tetty rikkomuksen suunnitelmallisuutta koskevaa selvitystä vuodesta2008 lähtien. Rikkomus päättyi joulukuussa 2015, joten sen kokonais-kestoksi tulee vähintään viisi ja puoli vuotta. KKV on myös unionin tuo-mioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön viitaten korostanut kil-pailurikkomuksen arvioinnin osalta kokonaisvaltaisen arvioinnin tär-keyttä. KKV on tyytynyt markkinaoikeuden päätökseen siltä osin kuinkysymys on tarjonnan rajoittamisesta.

(781) Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei KKV:n valituksen perusteella oleepäselvää, miltä osin KKV on tai ei ole tyytynyt markkinaoikeuden pää-tökseen sekä miltä osin KKV vaatii muutosta markkinaoikeuden päätök-seen ja mihin todisteisiin ja selvitykseen se asiassa vetoaa vaatimustensatueksi.

(782) Korkein hallinto-oikeus toteaa edelleen, että vaikka KKV on tyytynytmuun muassa markkinaoikeuden arvioon siitä, ettei asiassa ole kyse tar-jonnan rajoittamisesta, näytön arviointi on kuitenkin kokonaisarviointia,eikä kysymyksessä olevassa asiakokonaisuudessa yksittäisen todisteentodistusteema välttämättä liity vain yhteen oikeus- tai todistustosiseik-kaan. KKV:n valituksessa on yksityiskohtaisesti ja asiakohtaisesti vii-tattu todisteisiin, joihin KKV vetoaa, eikä näin ollen asiassa ole epäsel-vyyttä KKV:n todisteista ja niiden todistusteemoista. Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä lausuttuun nähden, että KKV:n valituksen rajaami-nen ei vaaranna yhtiöiden ja Linja-autoliiton puolustautumisoikeuksienturvaamista asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä.

(783) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajana olevat Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat valituksissaan kiistäneet muun ohellamarkkinaoikeuden kilpailurikkomuksen olemassaolosta tekemän päätel-män ja viitanneet kantojensa tueksi täällä esitetyn ohella kaikkeen asi-assa markkinaoikeudessa esitettyyn. KKV on puolestaan Matkahuollon,linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton valituksiin antamassaan selityk-sessä kiistänyt näissä valituksissa esitetyt vaatimukset perusteluineen.Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asian käsittelyä ei tämän vuoksivoida täällä valittajina olevien puolustautumisoikeuksien takaamiseksirajoittaa koskemaan yksinomaan KKV:n valituksessaan esittämää.


2.2 KILPAILURIKKOMUKSEN ARVIOINTI

2.2.1 Sovelletut oikeusohjeet sekä muu huomioon otettu aineisto

2.2.1.1 Kilpailunrajoituslaki ja kilpailulaki

(784) Kuten markkinaoikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut,KKV:n seuraamusmaksuesityksessä kuvattua menettelyä on arvioitavakilpailunrajoituslain (480/1992) nojalla siihen saakka, kun kilpailulaki(948/2011) on 1.11.2011 tullut voimaan. Markkinaoikeuden päätöksestäilmenevin tavoin kilpailunrajoituslaki on sisältänyt asiallisesti vastaavatsäännökset kuin kilpailulaki elinkeinonharjoittajien välisistä kielletyistäkilpailurikkomuksista siltä osin kuin tässä asiassa on kysymys.

(785) Kilpailulain 1 §:n 1 momentin mukaan tämän lain tarkoituksena on ter-veen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kil-pailunrajoituksilta. Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovellettaessa onerityisesti otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elin-keinon harjoittamisen vapauden suojaaminen niin, että myös asiakkaat jakuluttajat hyötyvät kilpailusta.

(786) Kilpailulain 3 §:n mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikutta-maan Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaanmyös muun ohella SEUT 101 artiklan säännöksiä.

(787) Kilpailulain 5 §:n 1 momentin mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajienväliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätöksetsekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tar-koituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua taijoista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy,ovat kiellettyjä.

(788) Kilpailulain 5 §:n 2 momentin mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellai-set sopimukset, päätökset ja menettelytavat:

1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintojataikka muita kauppaehtoja;

2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita teknistä kehi-tystä taikka investointeja;

3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin

sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaanepäedulliseen kilpailuasemaan; tai

5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se,että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen


vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohtee-seen.

2.2.1.2 Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus

(789) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan1 kohdan mukaan sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovatsellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätök-set sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaanvaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksenaon estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seu-raa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, ja erityi-sesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:

a) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintojataikka muita kauppaehtoja;

b) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehi-tystä taikka investointeja;

c) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;

d) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiinsovelletaan erilaisia ehtoja kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailu-asemaan asettavalla tavalla;

e) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se,että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksitai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

(790) Sikäli kuin seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettu menettely on alkanutennen Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen voimaantuloa1.12.2009, tulee asiassa sovellettavaksi Euroopan yhteisön perustamisso-pimuksen 81 artikla, joka asiallisesti vastaa SEUT 101 artiklaa.

2.2.1.3 Muu huomioon otettu aineisto

(791) EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oi-keus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hä-nen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessaajassa. Artiklan 2 kohdassa on lueteltu tähän oikeuteen erityisesti kuulu-vat oikeudet ja velvollisuudet.


(792) Vaikka perusoikeuskirjan 41 artiklaa ei ole sanamuotonsa mukaan osoi-tettu jäsenvaltioille, vaan unionin toimielimille, elimille ja laitoksille, il-mentää mainittu määräys unionin oikeuden yleistä hyvää hallintoa kos-kevaa periaatetta. Hyvää hallintoa koskevasta oikeudesta johtuu unioninoikeutta täytäntöönpantaessa vaatimuksia, muun muassa jokaisen oikeussaada asiansa käsitellyksi puolueettomasti (katso tältä osin myös tuomio13.9.2018, UBS Europe ym., C-358/16, EU:C:2018:715, 28 kohta oi-keuskäytäntöviittauksineen, tuomio 20.12.2017, Espanja v. neuvosto,C-521/15, EU:C:2017:982, 89 ja 90 kohta sekä tuomio 8.5.2014, N.,C-604/12, EU:C:2014:302, 49 ja 50 kohta).

(793) Artiklassa tarkoitettuja oikeuksia asiallisesti vastaavat oikeudet hyväänhallintoon on Suomessa turvattu perustuslain 21 §:ssä ja yleislakina nou-datettavassa hallintolaissa.

(794) Perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan mukaan jokaista syytettyä on pi-dettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytettytoteen.

(795) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (asetus perustamissopimuksen 81ja 82 artiklassa, nykyisin SEUT 101 ja 102 artiklassa, vahvistettujen kil-pailusääntöjen täytäntöönpanosta; jäljempänä täytäntöönpanoasetus)johdanto-osan 5 perustelukappaleessa on todettu, että yhteisön kilpailu-sääntöjen tehokkaan täytäntöönpanon ja samalla puolustusta koskevienperusoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi asetuksessa olisi säädet-tävä muun ohella nykyisessä SEUT 101 artiklassa tarkoitetusta todistus-taakasta. Osapuolen tai viranomaisen, joka väittää mainittua artiklaa ri-kotun, tehtävänä on todistaa tavanomaisten oikeudellisten vaatimustenmukaisesti rikkominen tapahtuneeksi. Yrityksen tai yritysten yhteenliit-tymän, joka vetoaa oikeuteen puolustautua rikkomisväitettä vastaan, teh-tävänä on osoittaa tavanomaisten oikeudellisten vaatimusten mukaisesti,että edellytykset tällaisen puolustautumisen soveltamiselle täyttyvät.

(796) Täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 5 perustelukappaleessa on edel-leen todettu, että mainittu asetus ei vaikuta todistelunormistoa koskeviinkansallisiin sääntöihin eikä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja tuo-mioistuinten velvollisuuksiin varmistua tosiseikoista, joilla on asiassamerkitystä, edellyttäen, että tällaiset säännöt ja velvoitteet ovat yhteen-sopivat unionin oikeutta koskevien yleisten periaatteiden kanssa.

(797) Täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklassa on säädetty todistustaakasta. Ar-tiklan mukaan kaikissa muun ohella SEUT 101 artiklan soveltamisme-nettelyissä kansallisella ja yhteisön, nykyisin unionin, tasolla mainitunartiklan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuo-lelle tai viranomaiselle, joka väittää määräystä rikottavan. Perustamisso-pimuksen 81 artiklan 3 kohdan, nykyisin SEUT 101 artiklan 3 kohdan,


edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu sen sijaan silleyritykselle tai yritysten yhteenliittymälle, joka vetoaa kyseisestä koh-dasta johtuvaan etuun.

(798) Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä rangaistusluonteiset hal-linnolliset taloudelliset seuraamukset on valtiosäännön kannalta asialli-sesti rinnastettu rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Perustuslakivaliokun-nan vakiintuneen tulkinnan mukaan tällaiset maksut eivät ole perustus-lain 81 §:n mielessä sen paremmin veroja tai maksujakaan, vaan lainvas-taisesta teosta määrättäviä sanktioluonteisia hallinnollisia seuraamuksia.Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustus-lain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla, koska sen määräämi-seen sisältyy julkisen vallan käyttöä. Lisäksi laissa on täsmällisesti sää-dettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä mak-suvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perus-teista. Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteentäsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamus-ten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällai-sen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (esimerkiksi PeVL 2/2017 vp jaPeVL 15/2016 vp niissä viitattuine perustuslakivaliokunnan tulkintakäy-täntöineen). Säännösten tulee täyttää myös sanktioiden oikeasuhtaisuu-teen liittyvät vaatimukset (esimerkiksi PeVL 2/2017 vp ja PeVL 15/2016vp niissä viitattuine tulkintakäytäntöineen).

(799) Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan hallinnolliset sank-tiot eivät saa menettelynsä puolesta muodostua perustuslain 21 §:ssä tar-koitetun syyttömyysolettaman vastaisiksi, eivätkä ne voi myöskään pe-rustua puhtaasti käännettyyn todistustaakkaan taikka ankaraan objektii-viseen vastuuseen (esimerkiksi PeVL 2/2017 vp ja PeVL 15/2016 vp).

(800) Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen myöhemmissä jaksoissa se-lostetaan aihepiireittäin unionin tuomioistuimen tässä asiassa merkityk-sellistä oikeuskäytäntöä sekä muita sovellettavia tai muutoin huomioonotettavia oikeusohjeita.

2.2.2 Merkityksellisten markkinoiden määrittely

2.2.2.1 Sovelletut oikeusohjeet

(801) Kilpailulain 4 §:n 2 kohdassa oleva määräävän markkina-aseman määri-telmä vastaa sanamuodostaan huolimatta unionin tuomioistuimen mää-räävän markkina-aseman määrittelyä ja on sama kuin kilpailulakia edel-täneissä kilpailunrajoituslaissa (480/1992) ja kilpailunrajoituksista anne-tussa laissa (709/1988).


(802) Viimeksi mainitun lain esitöiden (HE 148/1987 vp) mukaan taloudelli-nen kilpailu ilmenee hyödykemarkkinoilla, jotka kilpailuprosessien ke-hittyessä eriytyvät tai yhdentyvät alueellisesti ja asiallisesti. Tämänvuoksi myös määräävä markkina-asema on olemassa taloudellisena il-miönä nimenomaan tietyillä alueellisilla ja asiallisilla hyödykemarkki-noilla. Tietyn hyödykemarkkinan määrittely on taloudellinen tosiasiaky-symys, joka on selvitettävä markkina- tai vastaavalla tutkimuksella jajonka selvittäminen on markkinaosuuksien määrittelyn edellytys. Alu-eelliset ja asialliset hyödykemarkkinat eriytyvät taloudellisten kilpailu-suhteiden perusteella.

(803) Unionin tuomioistuin on todennut, että vaikka merkityksellisten markki-noiden määritteleminen EY 81 artiklassa, joka vastaa SEUT 101 ar-tiklaa, tarkoitetun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan tuntu-van vaikutuksen toteamiseksi on tarpeetonta tietyissä olosuhteissa, elisilloin, kun myös tällaisen määritelmän puuttuessa on mahdollista to-deta, että kyseinen yhteistoimintajärjestely voi vaikuttaa jäsenvaltioidenväliseen kauppaan ja sen tarkoituksena on estää, rajoittaa ja vääristää kil-pailua yhteismarkkinoilla tai sillä on tällainen vaikutus, markkinaosuuttakoskevan raja-arvon ylittymisen tarkastamista ei määritelmän mukaanvoida suorittaa ilman minkäänlaista kyseisten markkinoiden määritelmää(tuomio 11.7.2013, Ziegler, C-439/11 P, EU:C:2013:513, 63 kohta).

2.2.2.2 Markkinaoikeuden valituksenalainen päätös

(804) Markkinaoikeus on päätöksestään tarkemmin ilmenevin perustein katso-nut, että virasto on voinut määritellä asian kannalta merkityksellisetmarkkinat päätöksestään ilmenevällä tavalla (markkinaoikeuden päätök-sen 1419–1448 kohta).

(805) Markkinaoikeus on katsonut KKV:n tavoin, että merkitykselliset mark-kinat ovat siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ja reittiliikenneluvillaharjoitettavat lipputuloperusteiset pikavuoro-, vakiovuoroja paikallislii-kenteen markkinat. Markkinaoikeus on todennut selvennyksenä, että re-levantteihin markkinoihin kuuluvat sekä henkilö- että rahtiliikenteenmarkkinat.


2.2.2.3 Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta markkinamäärittelystä

Henkilöliikenteen ja pientavaran rahdin markkinoiden arviointi koko-naisuutena

(806) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat esittäneet, etteihenkilöliikenteen ja pientavaran rahdin markkinoita ole perusteita tar-kastella yhtenä kokonaisuutena. Kyseiset markkinat eivät valittajien mu-kaan ole toisiaan korvaavia kysynnän eivätkä tarjonnan kannalta.

(807) Henkilöliikenteen ja pientavaran rahdin markkinoilla ei ole sellaisia ver-tikaalisia tai horisontaalisia yhteyksiä, joiden perusteella näitä markki-noita tulisi tarkastella yhdessä. Pientavaran rahdin markkinoilla toimi-vista yrityksistä vain vähäinen osa toimii henkilöliikenteen markkinoilla.Vastaavasti suuri osa henkilöliikenteen toimijoista ei toimi pienrahdinmarkkinoilla, eikä heillä ole mahdollisuuksia lyhyellä aikavälillä laajen-taa toimintaansa rahdinkuljetukseen. Merkittävä osa linja-autoyhtiöistäei toimi lainkaan pienrahdin markkinoilla.

(808) Toimiminen pientavaran rahdin markkinoilla ei ole välttämätön edelly-tys henkilöliikennemarkkinoilla toimimiseksi, eikä rahdinkuljetustavoida pitää olennaisena linja-autoyhtiöiden tulonmuodostuksen kannalta,koska posti- ja rahtituottojen osuus liikennöitsijöiden liikevaihdosta onmarginaalinen. Pientavaran rahdin ja henkilöliikenteen markkinat ovattoisistaan erilliset markkinat, ja toimenpiteiden kilpailuvaikutuksia tuleetarkastella näillä markkinoilla erikseen.

(809) Merkityksellisen markkinan käsite on koko kilpailuoikeuden alallasama. Merkityksellisen markkinan oikeanlainen määrittäminen on tar-peen erityisesti menettelyn vaikutusten ja mahdollisen vahingollisuudenarvioinnissa. Jos tarkasteltavana on menettelyn merkitys markkinoillakokonaisuutena, myös rahdinkuljetuksen merkitystä liikennöitsijöille ontarkasteltava kokonaisuutena. Jos menettelyä arvioidaan reittikohtaisesti,liikennöitsijöiden osallisuutta on arvioitava reittikohtaisesti. Kokonai-suutena arvioiden rahdinkuljetuksen merkitys yhtiöille on varsin vähäi-nen.

Haanpään kuulemismuistion merkitys markkinamäärittelyssä

(810) Asiassa on vielä edellä suullisen käsittelyn toimittamista koskevassa jak-sossa (1.4) todetulla tavalla esitetty markkinaoikeuden arvioineen pää-töksessään näyttönä Kuljetus J. Haanpää Oy:n edustajien ja edellisenomistajan kuulemismuistiota 29.8.2012, joka on laadittu KKV:n jaedellä mainittujen tapaamisesta. Muun ohella Matkahuolto on valituk-sessaan todennut markkinaoikeuden ottaneen mainitun Kuljetus J. Haan-pää Oy:n kuulemismuistion huomioon ja arvioineen tältä osin näyttöä


yksipuolisesti ja virheellisesti, mikä on voinut osaltaan vaikuttaa markki-naoikeuden virheellisiin johtopäätöksiin rahdinkuljetuksen merkityk-sestä linja-autoyhtiöiden tulonmuodostuksessa ja markkinamäärittelyssä.

Siirtymäajan sopimusliikenteen ja paikallisliikenteen kuuluminen merki-tyksellisiin markkinoihin

(811) Matkahuollon, Koiviston Auton, Vainion Liikenteen, Väinö Paunun jaLinja-autoliiton mukaan merkitykselliseen markkinaan kuuluu vain kil-pailtu reittiliikenneluvilla ajettu liikenne. Merkitykselliseen markkinaanei kuulu palvelusopimusasetuksen mukainen siirtymäajan sopimustenperusteella ajettu paikallis-, vakiovuoroja pikavuoroliikenne eikä kun-tien osto- tai sopimusliikenne. Siirtymäajan sopimusliikenteessä on käy-tetty yhteiskunnan tukemia lippuja, eikä kysymys siten ole ollut puh-taasti lipputuloperusteisesta liikenteestä. Reittiliikenneluvilla liikennöityliikenne ei kilpaile siirtymäajan sopimusten perusteella liikennöidyn lii-kenteen kanssa.

(812) Vainion Liikenteen mukaan osa yhtiön ajamasta paikallisliikenteestä onollut lipputuloperusteista siirtymäajan liikennettä ja osa lipputuloperus-teista reittiliikennettä. Kasvava osuus yhtiön paikallisliikenteestä on ol-lut ostoliikennettä, joka ei ole lipputuloperusteista.

(813) Länsilinjojen ja Pohjolan Matkan mukaan paikallisliikenne ei kuulumerkityksellisiin markkinoihin. Paikallisliikenne on pääasiassa kuntienja talousalueiden sisäistä liikennettä, jossa on omat lippuja aikataulu-järjestelmänsä. Paikallisliikenne ei ole joukkoliikennelain voimaantuloaennen tai sen jälkeen kilpaillut kaupunkien välisen pika- ja vakiovuoro-liikenteen kanssa. Joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen paikallislii-kennettä on ajettu siirtymäajan sopimuksilla, mutta tällöinkin paikallis-liikenteen markkinat ovat olleet muusta siirtymäajan sopimuksilla aje-tusta liikenteestä erilliset.

(814) Kunnat ja ELY-keskukset ovat siirtymäajan kuluessa kilpailuttaneet val-taosan paikallisliikenteestä sopimusliikenteeksi, eikä paikallisliikennesiten siirtymäajan päätyttyä 1.7.2014 ole muuttunut markkinaehtoiseksireittiliikenteeksi. Kilpailutusten myötä kaupungit ja kunnat ovat ottaneetkäyttöön omia lipunmyynti- ja aikataulujärjestelmiä, eivätkä ne kuuluMatkahuollon järjestelmiin. Paikallisliikenteen ja reittiliikenteen reititeivät ole päällekkäiset, eikä paikallisliikenteessä ole juurikaan tai lain-kaan kuljetettu rahtia.

(815) Pohjolan Liikenteen mukaan julkisesti tuettu sopimus- tai ostoliikenne,jossa kilpailu käydään markkinasta, ja markkinaehtoisesti toimiva lii-kenne, jossa kilpailu käydään markkinalla, kuuluvat eri markkinoille.Markkinaehtoisesti toimivaa ja luonteeltaan aidosti lipputuloperusteista


liikennettä on vain pikavuoroliikenne ja se osa paikallis- ja vakiovuoro-liikenteestä, joka on muuttunut siirtymäajan sopimusten päätyttyä reitti-liikenneluvilla ajetuksi lipputuloperusteiseksi liikenteeksi.

(816) Savonlinjan mukaan siirtymäajan sopimusten mukainen liikenne eikuulu merkitykselliseen lipputuloperusteiseen markkinaan. Pikavuoro-,vakiovuoroja paikallisliikenne kuuluvat merkitykselliseen markkinaanvain sikäli, kun niitä on ajettu lipputuloperusteisesti joko siirtymäajansopimuksen tai reittiliikenneluvan perusteella. Koska paikallisliikenne eipääosin ole ollut markkinaehtoista, ei se kuulu merkitykselliseen mark-kinaan. Ostoliikenne tai tilausliikenne ei kuulu merkitykselliseen mark-kinaan.

2.2.2.4 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja sen keskeiset perustelut markkinamääritte-lystä

Henkilöliikenteen ja pientavaran rahdin markkinoiden arviointi kokonai-suutena

(817) KKV:n mukaan Matkahuolto, linja-autoyhtiöt sekä Linja-autoliitto lähes-tyvät markkinamäärittelyä väärästä lähtökohdasta. Kartelliasiassa merki-tyksellisillä markkinoilla tarkoitetaan niitä markkinoita, joilla kiellettyäyhteistyötä on harjoitettu tai joilla se vaikuttaa vahingollisesti. Markki-namäärittelyllä ei ole kartelliasioissa rikkomuksen olemassaolon totea-miseksi vastaavaa merkitystä kuin määräävän markkina-aseman väärin-käyttöä koskevissa tapauksissa. Rikkomuksen kohteena olevilla markki-noilla on ensisijaisesti merkitystä arvioitaessa rikkomuksen taloudellistalaajuutta.

(818) KKV:n mukaan merkitykselliset markkinat ovat siirtymäajan liikennöin-tisopimuksilla ja reittiliikenneluvilla harjoitettavan lipputuloperusteisenpikavuoro-, vakiovuoroja paikallisliikenteen markkinat. Merkitykselli-siin markkinoihin kuuluvat sekä henkilöliikenteen että pienrahtikuljetuk-sen markkinat. Kartellin osapuolista linja-autoyhtiöt toimivat näillä mo-lemmilla toisiinsa liittyvillä markkinoilla. Matkahuollon pakettipalvelutovat tietyillä reiteillä olennaisia henkilöliikenteen markkinoilla toimimi-sen kannalta. Rahdinkuljetuksella on erilainen merkitys eri reiteillä, jauseissa tapauksissa kiinnostus hakea kilpailevia reittiliikennelupavuorojaon perustunut Matkahuollon rahdinkuljetusoikeuden saamiseen.



(819) KKV on laatinut 29.8.2012 saadusta suullisesta selvityksestä viranomai-sen asiakirjan, joka on seuraamusmaksuesityksen liitteenä ja kuuluu oi-keudenkäyntiaineistoon. KKV:n mukaan se on luopunut Haanpään kuu-lemisesta välttääkseen päällekkäisen näytön esittämistä. Valittajilla olisiollut halutessaan mahdollisuus kutsua Haanpää kuultavaksi markkinaoi-keudessa.

(820) KKV:n mukaan rahdinkuljetuksen merkityksestä asiassa on runsaastimuuta näyttöä, ja markkinoidenjakokartellin kilpailuoikeudellisessa ar-vioinnissa markkinamäärittelyllä on muutoinkin korkeintaan marginaali-nen merkitys. KKV:n mukaan kuulemismuistio liittyy lisäksi reittiliiken-nelupareittiin 3, jonka osalta on muun asiakirjanäytön perusteella selvää,että se poissuljettiin Matkahuollon matka- ja pakettipalveluista.

Siirtymäajan sopimusliikenteen ja paikallisliikenteen kuuluminen merki-tykselliseen markkinaan

(821) KKV:n mukaan on selvää, että paikallisliikenne kuuluu merkitykselli-seen markkinaan ja paikallisliikenteestä linja-autoyhtiöille kertynyt lii-kevaihto on otettava huomioon rikkomuksen taloudellista laajuutta jaseuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa. Rikkomuksen tavoitteena onollut olemassa olevan liikenteen eli käytännössä siirtymäajan sopimuslii-kenteen suojaaminen kaupunkien välisessä pika- ja vakiovuoroliiken-teessä sekä myös paikallisliikenteessä.

(822) Siirtymäajan sopimusliikenne oli jatkoa henkilöliikennelain mukaisellelinjaliikenteelle, joka oli lähtökohtaisesti liikennöitsijöiden suunnittele-maa lipputuloperusteista liikennettä, johon maksettiin julkista tukea tuenpiiriin kuuluvan matkustuksen mukaisesti. Siirtymäajan sopimuksilla lii-kennöity paikallisliikenne on ollut pitkälti lipputuloperusteista, ei sopi-mus- tai ostoliikennettä. Lisäksi toimivaltaisilla viranomaisilla on ollutmahdollisuus päättää järjestämisvastuulleen kuuluvan liikenteen järjestä-mistavasta, eikä palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain voi-maantullessa ole ollut tietoa siitä, miten viranomaiset tulisivat liikenteentoimialueillaan järjestämään. Viranomaiset ovat päätyneet eri alueillaerilaisiin järjestämistapoihin. Esimerkiksi Salon seudulla liikenne päätet-tiin järjestää markkinaehtoisesti. Lisäksi paikallisliikenteen vuoroille ha-ettiin reittiliikennelupia. Valtaosa tuettujen lippujen käytöstä on tapahtu-nut paikallisliikenteessä ja pikavuoroissa tuettujen lippujen käyttö on ol-lut hyvin rajallista.


2.2.2.5 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset markkina-määrittelystä

Markkinamäärittelyn merkityksestä tässä asiassa

(823) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että merkityksellisten markkinoidenmäärittely on keskeistä erityisesti määräävän markkina-aseman väärin-käyttöä koskevissa tapauksissa, mutta se voi olla tarpeen myös SEUT101 artiklaa sovellettaessa, erityisesti arvioitaessa, rajoitetaanko kilpai-lua merkittävästi, tai arvioitaessa, täyttyykö 101 artiklan 3 kohdan b ala-kohdan edellytys poikkeuksen myöntämiseksi artiklan 1 kohdan sovelta-misesta.

(824) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan markkinoiden määrit-tely voi olla SEUT 101 artiklaa sovellettaessa tarpeetonta tietyissä olo-suhteissa, eli silloin, kun myös tällaisen määritelmän puuttuessa on mah-dollista todeta, että kyseinen yhteistoimintajärjestely voi vaikuttaa jäsen-valtioiden väliseen kauppaan ja sen tarkoituksena on estää, rajoittaa javääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai sillä on tällainen vaikutus (asiaC-439/11P, Ziegler v. komissio, 63 kohta).

(825) Esillä olevassa SEUT 101 artiklan alaan kuuluvassa markkinoiden jaka-miseen perustuvassa kilpailun rikkomusta koskevassa asiassa merkityk-sellisten maantieteellisten ja tuotemarkkinoiden määrittely ei ole vastaa-valla tavalla välttämätön ennakkoedellytys oletetun kilpailunvastaisentoiminnan arvioinnissa kuin SEUT 102 artiklan mukaisissa määräävänmarkkina-aseman väärinkäytön arviointia koskevissa asioissa. Edelly-tyksenä yksityiskohtaisen merkityksellisiä maantieteellisiä ja palvelujakoskevan markkinamäärittelyn tekemättä jättämiselle kuitenkin on, ettäasiassa on mahdollista todeta, että kysymyksessä olevan oletetun kilpai-lunvastaisen toiminnan tarkoituksena on estää, rajoittaa ja vääristää kil-pailua, kuten KKV on esittänyt.

(826) Kysymystä siitä, onko esillä olevassa asiassa tarkoitettua menettelyä ar-vioitava tarkoitukseen tai vaikutuksiin perustuvana kilpailurikkomuk-sena, käsitellään jäljempänä jaksossa 2.2.3.

(827) Tämän asian merkityksellisillä markkinoilla voidaan katsoa KKV:n to-teamalla tavalla tarkoitettavan niitä markkinoita, joilla kiellettyä yhteis-työtä on harjoitettu tai joilla se vahingollisesti vaikuttaa. Tässä asiassamenettelyn voidaan katsoa koko Suomen kattavalla alueella olevan omi-aan vaikuttamaan sekä henkilöliikenteen että pienrahdin kuljetuksenmarkkinoihin linja-autoyhtiöiden toimiessa molemmilla markkinoilla.



(828) Muun ohella Matkahuollon mukaan se, että markkinaoikeus on ottanutnäyttönä huomioon KKV:n laatiman 29.8.2012 päivätyn Kuljetus J.Haanpää Oy:n edustajien kuulemismuistion, on saattanut vaikuttaamarkkinaoikeuden virheellisiin johtopäätöksiin rahdinkuljetuksen merki-tyksestä linja-autoyhtiöiden tulonmuodostuksessa ja markkinamääritte-lyssä.

(829) Korkein hallinto-oikeus on edellä suullisen käsittelyn vaatimusta koske-vassa ratkaisuosiossaan käsitellyt sen seikan merkitystä asian arvioin-nissa, että KKV oli luopunut kuulemasta Jorma Haanpäätä todistajanamarkkinaoikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä, ja on tässä yh-teydessä todennut, että asiassa ei ole esitetty olleen estettä sille, ettämuun ohella Matkahuolto olisi nimennyt Jorma Haanpään todistajanakuultavaksi asiaa markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä käsiteltä-essä. Haanpäätä ei ole myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa esi-tetty kuultavaksi todistajana.

(830) Hallintolainkäyttölain järjestelmässä noudatetaan vapaata todistushar-kintaa (HE 217/1995 vp, 51 §:n yksityiskohtaiset perustelut, s. 79, HE245/2014 vp, s. 11) eikä todisteiden todistusvoiman harkinnasta ole hal-lintolainkäyttölaissa yksityiskohtaisesti säädetty. Myös unionin oikeu-dessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate, josta seu-raa yhtäältä, että kun todiste on saatu säännönmukaisesti, sen tutkitta-vaksi ottamista ei voida riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa, jatoisaalta, että ainoa merkityksellinen kriteeri säännönmukaisesti esitetty-jen todisteiden todistusvoiman arvioimiseksi on niiden uskottavuus (esi-merkiksi asia C-99/17 P, Infineon Technologies v. komissio, 65 kohtaoikeuskäytäntöviittauksineen).

(831) KKV:n ja Kuljetus J. Haanpää Oy:n tapaamisesta 29.8.2012 laadittumuistio (KKV:n kirjallinen todiste 89) on KKV:n seuraamusmaksuesi-tyksen liitteenä. Muistiossa on käsitelty Kuljetus J. Haanpää Oy:n reitti-liikennelupaa reitille Virrat–Jyväskylä–Virrat, reittiliikennelupaprosessiasekä rahdinkuljetusoikeutta.

(832) Markkinaoikeus on valituksenalaisen päätöksensä jaksossa 6.2 käsitellytasiassa saatua keskeistä selvitystä KKV:n seuraamusmaksuesityksessätarkoitetusta menettelystä. Markkinaoikeus on tässä yhteydessä, jakson6.2.1 jaksossa ”Reittejä koskevat sähköpostit ja muut keskustelut” käsi-tellyt kuutta eri reittiä, joilla KKV on esittänyt kysymyksessä olevaa me-nettelyä noudatetun. Näistä reitti 3 on liittynyt Jyväskylän ja Virtojen vä-liseen liikennöintiin. Reitin 3 yhteydessä markkinaoikeus on viitannutLinja-autoliiton osastopäällikkö Heinilän sähköpostiin 28.6.2011 ja Mat-kahuollon toimitusjohtaja Hongiston tähän antamaan vastaukseen (1517


ja 1518 kohdat), Matkahuollon paikallispäällikkö Kilven sähköpostivies-tiin liiketoimintapäällikkö Wallinille 25.7.2011 Kuljetus A & J Heinosenrahdinkuljetusoikeuteen liittyen (1519 kohta), Wallinin samana päivänäKilvelle ja Jukka Ylitalolle toimittamaan sähköpostiin (1522 kohta), Kil-ven sähköpostiin Jukka Ylitalolle 24.8.2011 ja Ylitalon vastaukseen Kil-velle, Kääriäiselle, Hongistolle ja Wallinille (1523 ja 1524 kohdat), Kul-jetus J. Haanpää Oy:n ja Kuljetus A & J Heinonen Oy:n 25.7.2011 säh-köpostiin Matkahuollon Hongistolle ja Hongiston tähän antamaan vas-taukseen (1525 ja 1526 kohdat).

(833) Markkinaoikeus on käsitellyt mainittua Haanpään kuulemismuistiotapäätöksensä reittiliikenteen Virrat–Jyväskylä (reitti 3) koskevissa koh-dissa (markkinaoikeuden päätös 1527–1529 kohdat). Sanottua kirjallistatodistetta ei siten ole käytetty asiassa väitetyllä tavalla näyttönä arvioita-essa paketinkuljetusoikeuden merkitystä linja-autoliikenteen kannalta taihuomioon otettavana seikkana merkityksellisen markkinan määritte-lyssä.

Pienrahdin markkinan merkitys markkinamäärittelyssä

(834) Asiassa esitetyn selvityksen perusteella pienrahdin kuljetuksen markki-nalle kuuluvat pakettipalvelut ovat eräillä erityisesti suurimpien kaupun-kien välisillä ja Helsingistä poispäin suuntautuvilla reiteillä olennaisia jamerkityksellisiä henkilöliikenteen markkinoilla toimimisen kannalta.Joka tapauksessa pienrahdinkuljetuksella on ollut MatkahuollonKKV:lle antaman selvityksen sekä Matkahuollon entisen toimitusjohtajaHongiston markkinaoikeudessa lausuman perusteella merkittävä asemaMatkahuollon liiketoiminnassa (markkinaoikeuden päätös 1438–1448kohdat). Pienrahdin kuljetuksen merkityksestä linja-autoalalle on mark-kinaoikeudessa kertonut lisäksi muun muassa todistaja Juha Wallin(markkinaoikeuden päätös 1444–1445 kohdat). Myös linja-autoyhtiöi-den korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamista merkityksellistämarkkinaa koskevista liikevaihtotiedoista käy ilmi, että rahdinkuljetuk-sen osuus eri linja-autoyhtiöiden liikevaihdosta on tosin vaihdellut,mutta rahdinkuljetuksen osuus erityisesti eräiden linja-autoyhtiöidensiirtymäajan liikenteen vuoroilla on yksittäisinä vuosina ollut jopa 20prosenttiyksikön luokkaa asianomaisen yhtiön liikevaihdosta.

(835) Tässä asiassa merkityksellisen markkinan määrittelyyn ei vaikuta, ettätoimiminen pienrahdin markkinalla ei ole välttämätön edellytys henkilö-liikennemarkkinalla toimimiselle, eikä myöskään se, että pienrahdilla eiole olennaista merkitystä kaikkien asiassa osallisten linja-autoyhtiöidentulonmuodostukselle.


Siirtymäajan sopimusliikenteen ja paikallisliikenteen kuuluminen merki-tykselliseen markkinaan

(836) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat katsoneet, että pai-kallisliikenteen ei tulisi kuulua merkitykselliselle markkinalle, sillä pai-kallisliikenne ei ole ennen joukkoliikennelain voimaantuloa eikä sen jäl-keenkään kilpaillut pika- tai vakiovuoroliikenteen kanssa, eikä paikallis-liikenteessä juurikaan kuljeteta rahtia. Paikallisliikennettä on joukkolii-kennelain voimaantulon jälkeen joulukuusta 2009 heinäkuun alkuun2014 hoidettu pääosin siirtymäajan liikennöintisopimuksin ja tämän jäl-keen ELY-keskukset tai kunnat ovat kilpailuttaneet paikallisliikenteen,jota harjoitetaan näin ollen osto- tai sopimusliikenteenä. Osto- tai sopi-musliikennettä ei harjoiteta kilpailluilla markkinoilla reittiliikenteenä.

(837) Asiassa on myös esitetty, että siirtymäajan sopimusliikennekään ei kuu-luisi merkitykselliseen markkinaan.

(838) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa kysymyksessäolevan kilpailurikkomuksen tarkoituksena on ollut suojata muun ohellasiirtymäajan sopimuksin ajettua linja-autoliikennettä palvelusopimusase-tuksen ja joukkoliikennelain voimaantultua avautuneelta kilpailulta. Onnäin ollen selvää, että siirtymäajan sopimusliikenne kuuluu merkityksel-liselle markkinalle.

(839) Asiassa on kuitenkin esitetty varteenotettavia perusteita sille, että kun-tien tai lähikuntien keskenään muodostamien talousalueiden sisäinenpaikallisliikenne eroaa niin paljon eri kuntien välisestä vakio- ja pika-vuoroliikenteestä, että tällaista paikallisliikennettä ei tulisi lukea nyt ky-symyksessä olevalle merkitykselliselle markkinalle.

(840) Saadun selvityksen mukaan paikallisliikenteessä on ollut jo ennen jouk-koliikennelain voimaantuloa omia lippuja aikataulujärjestelmiään, eikäpaikallisliikenne ole ainakaan merkityksellisellä tavalla kilpaillut erikuntien välisen pikavuoro- ja vakiovuoroliikenteen kanssa. Myös joulu-kuun 2009 ja heinäkuun 2014 välisenä aikana, kun paikallisliikennettäliikennöitiin siirtymäajan sopimuksilla, paikallisliikenteen markkina olimuusta siirtymäajan sopimuksilla ajetusta liikenteestä sekä kilpaillustareittiliikenteestä erillinen. Tällainen paikallisliikenne ei ollut luonteel-taan siirtymäajan sopimuksin tai reittiliikenteenä liikennöityä vakio- japikavuoroliikennettä korvaavaa, vaan KKV:n toteamalla tavalla jatkoahenkilöliikennelain mukaiselle liikennöitsijöiden suunnittelemalle lii-kenteelle.


(841) Vaikka jäljempänä jaksossa 2.2.5.2 käsiteltävän tuettuja lippuja koske-van oikeuttamisperusteen yhteydessä on tuotu esiin, että samoilla rei-teillä ja jopa samoilla linja-autoilla on liikennöity sekä reittiliikennettäettä siirtymäajan sopimusliikennettä kuluttaja-asiakkaan voimatta erot-taa, kummasta on ollut kysymys, voidaan pitää uskottavana, että paikal-lisliikenteen ja reittiliikenteen reitit eivät kuitenkaan yleensä olleet pääl-lekkäisiä, mikä tukee osaltaan käsitystä näiden markkinoiden erillisyy-destä. KKV ei ole myöskään esittänyt selvitystä sellaisista Matkahuollonaikataulu- ja lipunmyyntijärjestelmän poissuljentatilanteista, joissa kysy-mys olisi ollut yksittäisen kunnan tai eri kuntien muodostaman talous-alueen sisäisestä paikallisliikenteen vuorosta. Myöskään se, että joissa-kin tapauksissa paikallisliikenteessä on siirrytty siirtymäajan sopimuk-sen päätyttyä liikenteen harjoittamiseen reittiliikenteenä, ei anna aihettaarvioida asiaa toisin, kun kuitenkin pääosa paikallisliikenteen siirtymä-ajan sopimuksista on korvautunut toimivaltaisten viranomaisten kilpai-luttamalla osto- tai sopimusliikenteellä. Asiassa on myös esitetty selvi-tystä siitä, että Pohjolan Matkan reittiliikennelupahakemus osalle paikal-lisliikenteen reiteistä hylättiin, koska ELY-keskukset päättivät järjestääliikenteen ostoliikenteenä.

(842) Vaikka saadun selvityksen perusteella paikallisliikenteessä on kuljetettujonkun verran rahtia, rahdin määrää ei voida pitää sillä tavalla olennai-sena, että paikallisliikennettä voitaisiin pitää osana kilpailurikkomuksenkohdemarkkinaa. KKV ei ole myöskään esittänyt asian käsittelyn kulu-essa arviota paikallisliikenteen osuudesta rahdinkuljetuksessa.

Johtopäätös markkinamäärittelystä

(843) Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä todetun perusteella kuten KKV jamarkkinaoikeus, että merkityksellisinä markkinoina on pidettävä siirty-mäajan liikennöintisopimuksilla ja reittiliikenneluvilla harjoitettavia lip-putuloperusteisia vakiovuoroja pikavuoroliikenteen markkinoita. Kor-kein hallinto-oikeus katsoo sen sijaan toisin kuin KKV ja markkinaoi-keus, että merkityksellisiin markkinoihin ei ole kuulunut kuntien tai kun-tien muodostaman talousalueen sisäinen paikallisliikenne edes sinä ai-kana, kun liikennettä on harjoitettu paikallisliikenteessä siirtymäajan so-pimusten perusteella.


2.2.3 Kilpailurikkomuksen luonne tarkoitukseen tai vaikutuksiin perustuvana

2.2.3.1 Markkinaoikeuden valituksenalainen päätös

(844) Markkinaoikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut asiassaolevan kysymys SEUT 101 artiklan sekä kilpailunrajoituslain 4 §:n(318/2004) ja kilpailulain 5 §:n nojalla kielletystä markkinoiden jakami-sesta ja siten tarkoitukseen perustuvasta kilpailurikkomuksesta. Matka-huolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat saavuttaneet yhteisym-märryksen siitä, että Matkahuollon matka- ja pakettipalveluita ei tarjota23.6.2010 jälkeen myönnettävien reittiliikennelupien perusteella ajetta-ville uusille vuoroille. Menettelyn tarkoituksena on markkinaoikeudenpäätöksen mukaan ollut reittiliikennettä harjoittavien yhtiöiden toiminta-mahdollisuuksien rajoittaminen ja markkinoiden säilyttäminen jo alallatoimivien ja lähtökohtaisesti pääosin siirtymäajan liikennöintisopimuk-sin operoivien linja-autoyhtiöiden käsissä (perustelujen 1660–1694kohta).

2.2.3.2 Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta kilpailurikkomuksenluonteesta tarkoitukseen tai vaikutuksiin perustuvana

(845) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat esittäneet, ettei ky-symys olisi ollut kielletystä markkinoiden jakamisesta eikä tarkoitukseenperustuvasta vakavasta kilpailurikkomuksesta. Liikennöitsijät eivät olejakaneet markkina-alueita, asiakkaita, tuotantoa tai liikesalaisuuksia,eikä KKV ole sellaista näyttänyt toteen.

(846) Matkahuollon hallituksen linjauksella 29.12.2010 ei ole vaikutettu lii-kennöitsijöiden mahdollisuuksiin kilpailla henkilöliikenteen tai pientava-ran rahdin markkinalla, eikä sen tarkoituksena tai vaikutuksena ole ollutmarkkinoiden jakaminen tai kilpailun rajoittaminen.

(847) Matkahuollon hallitus on tehnyt liiketoiminnallisesti perustellun ratkai-sun palveluiden saatavuudesta. Matkahuollon toimintaa ei voida arvioidakartellina vain sen vuoksi, että päätös on tehty Matkahuollon hallituk-sessa, jossa on omistajien edustajina liikennöitsijöitä. Palveluiden rajaa-minen on koskenut vain yhtä tuolloin marginaalista lupatyyppiä, reittilii-kennelupaa, ja kaikilla väitetyn poissuljennan kohteena olleilla liiken-nöitsijöillä on ollut palvelusopimus Matkahuollon kanssa.

(848) Matkahuollon hallitus tekee kollegiona strategisia päätöksiä Matkahuol-lon intressissä, eikä yksittäisellä hallituksen jäsenellä ole määräysvaltaastrategisiin kysymyksiin. Matkahuolto ei ole yhteisyritys. Matkahuoltoei ole perustamistarkoituksensa eikä tosiasiallisen toimintansa vuoksi


osakkaidensa kilpailukäyttäytymistä koordinoiva yksikkö eli niin kut-suttu kooperatiivinen yhteisyritys. Matkahuollon hallituksen jäsenet ovathallituksessa ajaneet osakeyhtiölain mukaisesti Matkahuollon etua.

(849) Markkinaoikeuden päätöksessä kuvatun välillisen boikotin tunnusmer-kistö ei täyty kysymyksessä olevassa menettelyssä. Asiassa ei ole esi-tetty näyttöä tai oikeuskäytännön esimerkkejä siitä, että kyse olisi välilli-sen boikotin avulla toteutetusta markkinoiden jakamisesta.

(850) Markkinaoikeuden valituksenalaisessa päätöksessään (1750 kohta) viit-taamat unionin tuomioistuimen markkinoiden jakamista koskevat tuo-miot asioissa C-373/14 P, Toshiba Corporation, C-449/11 P, Solvay,C-408/12 P, YKK ym. ja C-239/11 P, Siemens eivät sovellu esillä ole-vaan asiaan, sillä ne koskevat täysin erilaista tapahtumainkulkua ja toi-mintatapaa. Matkahuollon päätös ei ole muodostanut suojattua toimin-taympäristöä, jossa yhtiöt olisivat voineet kilpailun puuttuessa harjoittaakilpailunvastaista menettelyä.

(851) Markkinaoikeus ei ole unionin tuomioistuimen asiassa C-67/13 P, CB v.komissio antaman tuomion (tuomio 11.9.2013, Groupement des cartesbancaires (CB) v. Euroopan komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204) mu-kaisesti yksilöinyt väitetyn yhteensovittamisen vahingollisuutta kilpai-lulle, vaan se on virheellisesti ja osin ristiriitaisesti todennut menettelylläkeinotekoisesti vähintään vaikeutetun ja joissakin tapauksissa myös este-tyn uusien reittiliikennelupavuorojen pääsy markkinalle. Unionin tuo-mioistuimen tuomion mukaan tarkoitukseen perustuvia kilpailurikko-muksia on tulkittava suppeasti, eivätkä asianosaisten pelkät aikomuksetriitä osoittamaan kilpailunvastaisen tarkoituksen olemassaoloa.

(852) CB v. komissio -tapauksessa linjattuja arviointiperiaatteita tulee soveltaakaikkiin epäiltyihin kilpailua rajoittaviin menettelyihin erityisesti, kunon erimielisyyttä, onko kyseessä tarkoitukseen vai vaikutukseen perus-tuva kilpailurikkomus. Menettelyn riittävää vahingollisuutta on arvioi-tava oikeudellisessa ja taloudellisessa asiayhteydessään.

(853) CB v. komissio -tapauksen mukaisesti viranomaisen on jokaisessa yksit-täisessä tapauksessa tehtävä riittävä analyysi siitä, ilmentääkö kyseinenmenettely itsessään riittävää vahingollisuutta kilpailulle, vaikka tarkas-teltavana olisikin menettelytyyppi, jonka yleensä katsottaisiin kuuluvantarkoitukseltaan kilpailua rajoittaviin menettelyihin. Tätä tarkastelua eivoida ohittaa kokonaan edes selkeissä kartellitapauksissa.

(854) KKV ei ole tuonut esiin ainoatakaan oikeustapausta, jossa nyt kysymyk-sessä olevan kaltaista menettelyä olisi arvioitu kartellina tai muuna tar-koitukseen perustuvana kilpailurikkomuksena.


(855) Asiassa Allianz Hungária Biztosító ym. (tuomio 14.3.2013, AllianzHungária Biztosító ym., C-32/11, EU:C:2013:160) unionin tuomioistuinon todennut, että kyseessä voi olla tarkoitukseen perustuva kilpailurikko-mus vain, jos on todennäköistä, että taloudellisen asiayhteyden perus-teella kilpailu kyseisillä markkinoilla poistettaisiin tai sitä heikennettäi-siin vakavalla tavalla kyseisen sopimuksen tekemisen seurauksena. Voi-dakseen arvioida tällaisen seurauksen vaaraa kansallisen tuomioistuimenon otettava huomioon muun muassa näiden markkinoiden rakenne, vaih-toehtoisten jälleenmyyntikanavien olemassaolo ja niiden vastaava mer-kitys sekä kyseisten yhtiöiden markkinavoima. Unionin tuomioistuimenmukaan pelkästään se seikka, että osapuolet pyrkivät sopimuksen avullasäilyttämään markkinaosuutensa tai lisäämään sitä, ei tee menettelystätarkoituksen perustuvaa kilpailurikkomusta.

(856) Kontrafaktuaali, johon väitetyn kilpailurikkomuksen riittävää vahingolli-suutta tulee verrata, on markkinatilanne tapahtuma-aikana ilman Matka-huollon väitettyjä kilpailua rajoittaneita toimenpiteitä (tuomio11.12.1980, L'Oréal v. De Nieuwe AMCK, C-31/80, EU:C:1980:289).Huomioon olisi siten tullut ottaa muun muassa se, miten joukkoliikenne-lainsäädäntö ja sitä koskevat viranomaisohjeet ovat itsessään vaikutta-neet markkinoiden toimintaan kilpailua rajoittavasti.

(857) Pääsy henkilöliikenteen markkinalle ei ole ollut vaikeaa Matkahuollontoimenpiteiden vuoksi, vaan syinä ovat olleet muun muassa se, että val-taosaa reiteistä on liikennöity siirtymäajan liikennöintisopimuksin, ettäkaupunkiseuduilla viranomaiset ovat päättäneet hankkia liikenteen pal-velusopimusasetuksen mukaisesti kilpailuttamalla ja että reittiliikenteentoimintaedellytykset ovat olleet rajalliset markkinoiden kypsyysasteenvuoksi. Joukkoliikenne on lisäksi avautunut kilpailulle siirtymäajan ai-kana liukuvasti siten, että siirtymäajan suojan tarkoituksena on ollut tur-vata liikenteen jatkuminen laajana koko maassa ja antaa liikenteenhar-joittajille sopeutumisaikaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Reittilii-kennelupiin on vielä liittynyt joukkoliikennelain ja viranomaisohjeistuk-sen epäselvyydestä ja ristiriitaisuudesta johtuvaa epävarmuutta.

(858) Markkinatilanteeseen on vaikuttanut myös tuettuihin lippuihin liittyväviranomaisohjeistus. Viranomaisten päätösten takia reittiliikennevuo-roilla ei ole voinut ottaa vastaan tuettuja lippuja. Linja-autoliikenteelleon ollut suuri merkitys, että siirtymäajan liikennöintisopimuksilla ajetta-valle liikenteelle on voitu maksaa julkista tukea. Siirtymäajan sopimuk-set olivatkin reittiliikennettä kannattavampi liikennöintimuoto.


(859) Matkahuollon hallituksen menettely ei ole ollut oikeuskäytännössä edel-lytetyllä tavalla riittävän vahingollista, sillä se ei ole edes potentiaalisestivoinut sulkea uusia toimijoita pois relevantilta henkilöliikenteen markki-nalta. Tätä kuvaa myös OnniBussin markkinalle tulo.

(860) Matkahuolto ei ole määräävässä asemassa relevantilla markkinalla, ei-vätkä sen tarjoamat palvelut ole välttämättömiä markkinalle pääsyn kan-nalta. Matkahuollon hallituksen linjausta on sovellettu samalla tavallakaikkien liikennöitsijöiden uusiin reittiliikenteen vuoroihin eikä se olekohdistunut syrjivästi tai poissulkevasti yhteenkään markkinatoimijaan.

(861) Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja rahdinkuljetuspalvelut eivätole olleet markkinoille pääsyn edellytys. Linja-autoliikenteen aikataulutovat olleet maksutta nähtävillä viranomaisten ylläpitämässä palvelussa,liikennöitsijöillä, kaupungeilla ja kunnilla on ollut omia aikataulupalve-luja ja kaupungeilla ja kunnilla myös omia lippujärjestelmiä. Erityisestipikavuoroliikenteen lipuista suurin osa on myyty Matkahuollon ulko-puolella joko suoraan kuljettajalta tai liikennöitsijöiden omilta verkkosi-vuilta. Oman sähköisen lipunmyyntikanavan perustaminen on ollut help-poa ja nopeaa, kuten OnniBussin lippujen nettikaupan perustaminenkahdessa kuukaudessa osoittaa.

(862) Markkinaoikeuskin on todennut, ettei tarveharkintaehto sinällään ole ol-lut kilpailua rajoittava. Yritysten yhteenliittymän laatiman laillisen sopi-musehdon tulkintaa ja soveltamista ei ole pidetty tarkoitukseen perustu-vana kilpailurikkomuksena edes tilanteessa, jossa ehdon tulkinta voi joh-taa kilpailun vääristymiseen (tuomio 14.4.2011, Visa Europe ja Visa In-ternational Service v. komissio, T-461/07, EU:T:2011:181).

(863) Elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän tarjoamiin palveluihin pääsyä onarvioitava vaikutukseen perustuvana kilpailurikkomuksena. Markkinaoi-keuden päätöksessä on virheellisesti sivuutettu tätä koskeva esillä ole-vaan asiaan soveltuva vakiintunut oikeuskäytäntö.

(864) Vaikutukseen perustuva kilpailurikkomus on kielletty vain, jos se aiheut-taa vahingollisia vaikutuksia kilpailulle relevanteilla markkinoilla. KKVei ole täyttänyt näyttötaakkaansa ja osoittanut kilpailua rajoittavien vai-kutusten olemassaoloa.

2.2.3.3 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta kilpailurikkomuksen luonteesta tarkoitukseentai vaikutuksiin perustuvana

(865) KKV:n mukaan markkinaoikeus on katsonut oikein, että asiassa on kysy-mys kilpailuoikeudessa kielletystä markkinoiden jakamisesta. Markkina-oikeuden viittaaman unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan


markkinoiden jakamista merkitsevää menettelyä on pidettävä tarkoituk-seen perustuvana kilpailurikkomuksena riippumatta siitä, miten markki-noiden jakaminen on kussakin yksittäistapauksessa toteutettu.

(866) Asiassa CB v. komissio oli kysymys luonteeltaan sellaisesta kilpailurik-komuksesta, jonka ei ollut oikeuskäytännössä aiemmin nimenomaisestivahvistettu olevan tarkoitukseen perustuva. Unionin tuomioistuinten oi-keuskäytännössä on vakiintuneesti vahvistettu, että tiettyjä kilpailurikko-muksia, kuten markkinoiden jakoa sekä tuotantolähteiden jakamista, onpidettävä siinä määrin selvinä kilpailurikkomuksina, että ne voidaan hy-väksyä ainoastaan tilanteissa, joissa ne täyttävät niin sanotun tehokkuus-puolustuksen kriteerit. Tällaisten kilpailurikkomusten on vakiintuneestikatsottu olevan tarkoitukseen perustuvia niiden ilmentäessä siinä määrinitsessään riittävää vahingollisuutta, että niiden osalta ei edellytetä niistäaiheutuvien kilpailunvastaisten vaikutusten todentamista. Asiassa CB v.komissio annetussa tuomiossa ei kumota tätä vakiintunutta oikeuskäy-täntöä, vaan pikemmin vahvistetaan se, kuten tuomion 49–54, 57–58,69–70, 80–82 ja 88 kohdasta ilmenee.

(867) Vaikka tarkoitukseen perustuvien kilpailurikkomusten käsitettä on tul-kittava suppeasti, CB v. komissio -tuomio ei vaikuta sellaisten menette-lyiden arviointiin, joiden on jo aikaisemmin osoitettu luonteensa puo-lesta haittaavan kilpailun normaalia toimintaa ja olevan itsessään riittä-vän vahingollisia kilpailulle. Jos tietynlaisen, selkeästi vakavimpiin kil-pailurikkomuksiin kuuluvan menettelyn tarkoituksen on aikaisemmassaoikeuskäytännössä todettu olevan kilpailun rajoittaminen, on sama lähtö-kohta edelleen tuomion jälkeisessä oikeustilassa voimassa. Esimerkiksimarkkinoiden jakaminen on edelleen tarkoitukseltaan kilpailua rajoitta-vaa toimintaa.

(868) Esillä olevassa asiassa tarkoitukseen perustuvan kilpailurikkomuksentoteamiseksi on riittävää näyttää toteen, että menettely on ollut vakavim-piin kilpailurikkomuksiin kuuluvaa horisontaalista markkinoiden jaka-mista.

(869) Asiassa on kilpailijoiden välisellä toiminnalla rajoitettu Matkahuollonvapautta valita asiakkaansa ja sovittu pidettävän markkinat senhetkistenpääosin siirtymäajan sopimuksilla operoivien toimijoiden hallussa eli ja-ettu markkinoita.

(870) Markkinaoikeus on tarkastellut menettelyä asiayhteydessään CB v. ko-missio -tuomion mukaisesti. Markkinaoikeus on arvioinut oikein menet-telyä kokonaisuudessaan ja todennut sen tarkoituksena olleen kilpailunrajoittaminen jakamalla markkinoita niillä jo vakiintuneesti toimivienlinja-autoyhtiöiden kesken.


(871) Asian CB v. komissio mukaisesti tarkoitukseen perustuvia kilpailurikko-muksia arvioitaessa ei tule kiinnittää huomiota menettelystä aiheutuvaanriittävään vahingollisuuteen, vaan on riittävää, että menettely itsessäänosoittaa riittävää vahingollisuutta kilpailulle. Vakiintuneen oikeuskäy-tännön mukaan kontrafaktuaaliin vertaaminen kuuluu vain siihen arvi-ointiin, onko menettelyä pidettävä siitä aiheutuviin vaikutuksiin perustu-vana kilpailurikkomuksena.

(872) Esillä olevassa asiassa ei ole kysymys yksinomaan elinkeinonharjoitta-jien yhteenliittymän päätöksestä, jolla olisi evätty pääsy yhteenliittymänjärjestelmään tai palveluun. Kysymys on kielletystä kilpailijoiden väli-sestä yhteistyöstä, jota on kokonaisuutena arvioiden pidettävä kiellet-tynä, vakavimpiin kilpailurikkomuksiin kuuluvana markkinoiden jaka-misena.

(873) Tilanteessa, jossa keskenään kilpailevat yritykset luovat järjestelmän,joka on olennainen alalla toimimisen kannalta, pääsyä järjestelmän pii-riin ei saa rajoittaa ilman objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita.Tämä edellytys ei ole esillä olevassa asiassa täyttynyt, koska valittajatovat yhdessä päättäneet, että uudet reittiliikennelupavuorot suljetaan ka-tegorisesti pois Matkahuollon matka- ja pakettipalveluista.

2.2.3.4 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset kilpailurik-komuksen luonteesta tarkoitukseen tai vaikutuksiin perustuvana

(874) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kielto koskee sopimuksia, jotka vaih-toehtoisesti joko tarkoituksensa tai vaikutustensa vuoksi estävät, rajoitta-vat tai vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla. Näistä vaihtoehtoisistaedellytyksistä arvioidaan ensin sopimuksen tarkoitusta. Sopimuksen tar-koitukseen perustuvaa kilpailurikkomusta tulee tulkita suppeasti (tuomio20.1.2016, Toshiba Corporation v. komissio, C-373/14 P,EU:C:2016:26, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(875) Oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamista ar-vioitaessa ei tarvitse ottaa huomioon sopimuksen todellisia vaikutuksia,jos on ilmeistä, että jo sopimuksen tarkoituksena on estää kilpailu taikkarajoittaa tai vääristää sitä (tuomio 26.9.2018, Infineon Technologies v.komissio, C-99/17 P, EU:C:2018:773, 138 kohta, tuomio 20.1.2016, To-shiba Corporation v. komissio, C-373/14 P, EU:C:2016:26, 25 kohtasekä tuomio 7.2.2013, Slovenská sporiteľňa, C-68/12, EU:C:2013:71, 17kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


(876) Kontrafaktuaalisen hypoteesin esittämistä koskeva vaatimus tai sen tut-kiminen, millaisiksi todelliset kilpailuolosuhteet muodostuisivat ilmankilpailurikkomusta, liittyy puolestaan sen arviointiin, onko sopimusta taiyhdenmukaistettua menettelytapaa pidettävä kiellettynä sen kilpailua ra-joittavien vaikutusten vuoksi (tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. ko-missio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 161 kohta oikeuskäytäntöviittauk-sineen).

(877) Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen osalta on arvioitava, onkosopimus tai menettelytapa itsessään riittävän haitallinen kilpailulle. Senarvioimiseksi, onko jokin yritysten välisen yhteensovittamisen muotoriittävän haitallinen, jotta sitä voidaan pitää tarkoitukseen perustuvanakilpailurikkmuksena, on tarkasteltava muun muassa sen sisältöä, tavoit-teita, joihin sillä pyritään, sekä sitä taloudellista ja oikeudellista asiayh-teyttä, johon se kuuluu. Tiettyjen yritysten välisten toiminnan yhteenso-vittamisen tyyppien, kuten markkinoiden jakamiseen tähtäävien sopi-musten, on katsottu jo luonteensa puolesta haittaavan normaalin kilpai-lun asianmukaista toimintaa (esimerkiksi tuomio 23.1.2018, F. Hoff-mann-La Roche ym., C-179/16, EU:C:2018:25, 78 kohta oikeuskäytän-töviittauksineen ja 94 kohta, asia C-373/14 P, Toshiba Corporation v.komissio, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä asia C-67/13 P,CB v. komissio, 49 kohta ja tuomio 14.3.2013, Allianz Hungária Biz-tosító ym., C-32/11, EU:C:2013:160, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksi-neen).

(878) Markkinoiden jakamiseen tähtäävät sopimukset kuuluvat SEUT 101 ar-tiklan 1 kohdassa nimenomaisesti kiellettyyn sopimusten luokkaan,koska tällaista tarkoitusta ei voida oikeuttaa analysoimalla sitä taloudel-lista asiayhteyttä, johon kyseessä oleva kilpailunvastainen menettelykuuluu. Tällaisten sopimusten osalta menettelyn taloudellisen ja oikeu-dellisen asiayhteyden tarkastelu voidaan siten rajoittaa siihen, mikäosoittautuu ehdottoman tarpeelliseksi tarkoitukseen perustuvan kilpai-lunrajoituksen olemassaolon toteamiseksi (tuomio 27.4.2017, FSL Hol-dings, C-469/15 P, EU:C:2017:308, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksi-neen, asia C-373/14 P, Toshiba Corporation v. komissio, 28 ja 29 kohta,tuomio 5.12.2013, Solvay Solexis, C-449/11 P, EU:C:2013:802, 82kohta ja tuomio 4.9.2014, YKK ym. v. komissio, C-408/12 P,EU:C:2014:2153, 26 kohta).

(879) Näin ollen, jos asiassa esitetyn selvityksen perusteella voidaan todeta,että kysymys on markkinoiden jakamiseen tähtäävästä sopimuksesta, senvaikutuksia ei ole tarpeen tutkia eikä kontrafaktuaalisen hypoteesin esit-tämistä edellytetä.


(880) Unionin tuomioistuimen asiassa CB v. komissio antama tuomio ei annaaihetta arvioida tarkoitukseen perustuvan kilpailurikkomuksen käsitettätoisin. Unionin tuomioistuin totesi mainitussa asiassa virheelliseksi unio-nin yleisen tuomioistuimen menettelyn siltä osin, ettei vakiintuneessaoikeuskäytännössä ollut vielä osoitettu asiassa CB v. komissio käsilläolleen kaltaisen menettelyn olevan jo luonteeltaan kilpailun normaaliatoimintaa haittaavaa eli erityisen vakava kilpailusääntöjen rikkominen(mainittu tuomio C-67/13 P, CB v. komissio, 58 kohta). Tällöin asiassaolisi tullut arvioida itse menettelyä ja sen vahingollisuutta kilpailulle,mutta ei kuitenkaan menettelyn vaikutuksia.

(881) Esillä olevassa asiassa markkinaoikeus on katsonut Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton vuoden 2010 joulukuun ja vuoden 2011tammikuun aikana saavuttaman Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti-ja pakettipalveluita koskeneen yhteisymmärryksen merkinneen markki-noiden jakamiseen tähtäävää järjestelyä, joka on sellaisenaan unionintuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen tarkoitukseenperustuva kilpailurikkomus.

(882) Korkein hallinto-oikeus lausuu kilpailurikkomuksen kokonaiskestostaalkamis- ja päättymisajankohtineen jäljempänä päätöksensä jaksossa2.2.4. Korkein hallinto-oikeus katsoo muutoin kuten markkinaoikeus,että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat saavuttaneetyhteisymmärryksen siitä, että 23.6.2010 jälkeen myönnettävät kilpaile-vat reittiliikennelupavuorot on ollut tarkoitus sulkea Matkahuollon aika-taulu-, lipunmyynti- ja pakettipalveluista. Menettelyn tarkoituksena onjäljempänä kohdassa 2.2.4 kilpailurikkomuksen kestosta selostetun sel-vityksen perusteella katsottava olleen markkinoiden säilyttämisen alallatoimivilla pääosin siirtymäajan liikennöintisopimusten perusteella liiken-nöivillä linja-autoyhtiöillä estämällä tai vaikeuttamalla uusien reittilii-kenteen vuorojen pääsyä markkinalle. Kilpailurikkomus on siten kohdis-tunut horisontaalisessa suhteessa keskenään tosiasiallisesti tai mahdolli-sesti kilpailevien yritysten väliseen kilpailukäyttäytymiseen.

(883) Kilpailurikkomuksen toteuttamiskeinona on käytetty Matkahuollon pal-velusopimuksia ja niihin liittyvää rahdinkuljetuksen tarveharkintaehtoa.Jäljempänä kilpailurikkomuksen kestoa koskevassa jaksossa selostetta-van asiakirjanäytön perusteella on ilmeistä, ettei tarveharkintaehtoa olesovellettu Matkahuollon oman liiketoiminnan harjoittamisen kannaltaperustellulla tavalla, vaan Matkahuollon hallituksen ja kilpailurikkomuk-seen osallistuneiden linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton keskinäisenyhteisymmärryksen mukaisesti kilpailua rajoittavassa tarkoituksessa.


(884) KKV:n päätöksessä kieltää kilpailurikkomuksen jatkaminen pakettipal-velujen osalta ja seuraamusmaksuesityksessä on arvioitu linja-autolii-kenteen markkinoita ja toimintaympäristöä Suomessa, linja-autoalanlainsäädännön uudistamista kilpailun avaamiseksi, keskeisimpiä joukko-liikennelain säännöksiä, Linja-autoliittoa ja sen asemaa alan etujärjes-tönä, Matkahuoltoa ja sen merkitystä linja-autoliikenteelle sekä Matka-huollon rahdinkuljetusta ja sen merkitystä linja-autoliikenteessä. Päätök-sessä on edelleen arvioitu Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton toimia kilpailevien reittiliikennevuorojen poissulkemiseksiMatkahuollon matka- ja pakettipalveluista ja näihin liittyviä tavoitteita.Päätöksessä on tarkasteltu linja-autoalan lainsäädäntöuudistusta ja siihenliittyvää viranomaisohjausta, merkityksellisiä markkinoita, siirtymäajanliikenteen merkitystä markkinoiden toiminnalle, reittiliikennemarkkinoi-den kehitystä, rahtiliikenteen markkinoita sekä seuraamusmaksuesityk-sen kohteena olevien Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autolii-ton toimintaa kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissulkemiseksiMatkahuollon matka- ja pakettipalveluista sekä poissulkemiseen liittyviätavoitteita.

(885) Asiassa on siten tarkasteltu eri toimijoiden välisen yhteensovittamisensisältöä, tavoitteita, joihin sillä on pyritty, sekä sitä taloudellista ja oikeu-dellista asiayhteyttä, johon se kuuluu. Arvioinnissa on otettu huomioonyhteensovittamisen kohteena olevien palvelujen luonne sekä kyseistenmarkkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuh-teet.

(886) Myös markkinaoikeuden päätöksessä on yksilöity ne syyt, joiden vuoksimarkkinaoikeus on katsonut, että reittiliikennelupavuorojen poissulke-minen Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja pakettipalveluista ra-joittaa kilpailua ja johtaa kilpailun vääristymiseen markkinoita jaka-malla.

(887) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat vielä esittäneetunionin tuomioistuimen vakiintuneesti katsoneen, että yritysten yhteen-liittymän tarjoamiin järjestelmiin pääsyä on arvioitava vaikutukseen pe-rustuvana kilpailurikkomuksena. Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden jaLinja-autoliiton mukaan markkinaoikeus on sivuuttanut kokonaan tätäkoskevan vakiintuneen oikeuskäytännön.

(888) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että käsiteltävänä olevassa asiassa on ol-lut kysymys Matkahuollon, kilpailevien linja-autoyhtiöiden ja Linja-au-toliiton yhteisymmärryksestä, jonka tarkoituksena on ollut evätä kilpai-levien linja-autoyhtiöiden reittiliikennelupavuorojen pääsy Matkahuol-lon aikataulu-, lipunmyynti- ja pakettipalveluihin. Kysymys on ollutkielletystä kilpailijoiden välisestä yhteistyöstä eikä yksin Matkahuollon


menettelystä. Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton viit-taamassa oikeuskäytännössä on sen sijaan ollut kysymys yritysten yh-teenliittymän kielletystä menettelystä.

(889) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että koska kysymyksessä on katsottavaolevan unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä tar-koitettu tarkoitukseen perustuva markkinoiden jakamiseen tähdännyt kil-pailurikkomus, KKV:n ei ole tarvinnut osoittaa kilpailunvastaisten vai-kutusten olemassaoloa tai esittää kontrafaktuaalista hypoteesia. Markki-naoikeuden johtopäätökset markkinoiden jakamisesta sekä rajoituksenluonteesta tarkoitukseen perustuvana kilpailurikkomuksena eivät näinollen ole tältä osin virheelliset.

(890) Unionin tuomioistuin on todennut, että sopimusta voidaan pitää tarkoi-tukseltaan kilpailua rajoittavana, vaikka sen ainoana päämääränä ei olekilpailun rajoittaminen, vaan sillä on myös muita, hyväksyttäviä pää-määriä (tuomio 20.11.2008, Beef Industry Development ja Barry Brot-hers, C-209/07, EU:C:2008:643, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).Kysymyksessä olevaa luonteeltaan tarkoitukseen perustuvaa kilpailurik-komusta ei ole perusteita luonnehtia toisin sen asiassa esitetyn seikanvuoksi, että kysymyksessä oleva kilpailurikkomus ei olisi ollut markki-noiden toiminnan kannalta erityisen vahingollinen.

(891) Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon markkinaoikeuden pää-töksen perustelut, perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeim-massa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys,markkinaoikeuden päätös ei ole esitetyillä kilpailunrajoituksen luonnettakoskevilla perusteilla lainvastainen.

2.2.4 Kilpailurikkomuksen kestosta ja suunnitelmallisuudesta

2.2.4.1 Kilpailurikkomuksen alkaminen ja suunnitelmallisuus

Markkinaoikeuden keskeiset johtopäätökset

(892) Markkinaoikeus on katsonut, että edunvalvonnassa ja siihen liittyvissäerilaisissa keskusteluissa, viranomaisaloitteisissa neuvotteluissa, Linja-autoliiton alueosastojen reittiliikennelupahakemuksista antamissa lau-sunnoissa ja linja-autoyhtiöiden lakisääteisen valitusoikeuden käyttämi-sessä ei ole ollut kysymys kielletystä kilpailun rajoittamisesta, eikä asi-anosaisten toiminnan vuosina 2008–2009 ennen uuden joukkoliikenne-lain voimaantuloa voida katsoa rajoittaneen kilpailua (markkinaoikeudenpäätöksen 1580–1590, 1594–1596 ja 1648 kohdat).


(893) Markkinaoikeus on edelleen katsonut, että Matkahuollon sopimusuudis-tus ei sinänsä ole ollut kilpailua rajoittava, vaikka viimeistään syksyllä2010 sopimuksiin on ehdotettu otettavaksi rahdinkuljetusta koskeva tar-veharkintaehto. Sopimukseen otettuja ehtoja olisi voinut tulkita siten,että ne eivät olisi rajoittaneet kilpailua. Markkinaoikeus on katsonut, et-teivät sopimusuudistus ja siihen liittyvä aiempien sopimusten irtisanomi-nen osoita esityksen kohteena olevien Matkahuollon, linja-autoyhtiöidentai Linja-autoliiton päättäneen kilpailunrajoituksesta toukokuussa 2010tai syksyn 2010 aikana (markkinaoikeuden päätöksen 1649–1651 koh-dat).

(894) Markkinaoikeus on katsonut Matkahuollon hallituksen jäsenten saavut-taneen yhteisymmärryksen 23.6.2010 jälkeen myönnettävien reittiliiken-nelupavuorojen Matkahuollolta saamien palvelujen rajoittamisesta Mat-kahuollon hallituksen puheenjohtaja Antti Norrlinin 23.12.2010 lähettä-män sähköpostiviestin perusteella ja viimeistään Matkahuollon hallituk-sen 25.1.2011 pitämässä kokouksessa, jossa sähköpostien perusteellasyntynyt yhteisymmärrys on vahvistettu. Matkahuollon toimiva johto onkäytännössä toteuttanut hallituksen jäsenten saavuttamaa yhteisymmär-rystä, jossa on ollut kysymys voimassa olevan sekä aikaisemmin voi-massa olleen kansallisen lain sekä SEUT 101 artiklan vastaisesta kielle-tystä markkinoiden jakamisesta (markkinaoikeuden päätöksen 1660–1683 kohdat).

(895) Markkinaoikeus on edelleen katsonut, että Linja-autoliiton hallituksen26.1.2011 kokouksessa läsnä ollut Linja-autoliiton hallituksen jäsen jaPohjolan Liikenteen toimitusjohtaja Heikki Alanko on tullut tuossa ko-kouksessa tietoiseksi kilpailua rajoittavasta linjauksesta eikä ole siitä tie-don saatuaan ryhtynyt toimiin kilpailunrajoituksen päättämiseksi tai il-moittanut siitä viranomaisille (markkinaoikeuden päätöksen 1684kohta).

(896) Markkinaoikeus on seuraamusmaksun määräämistä koskevassa arvios-saan todennut muun ohella, että toimet vaikuttavat olleen murrosvai-heessa tehty äkkipikainen reaktio uuteen tilanteeseen (markkinaoikeudenpäätöksen 1791 kohta).

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja keskeiset perustelut kilpailurikkomuksen alkami-sesta ja suunnitelmallisuudesta

(897) Edellä KKV:n valituksen rajaamisesta jaksossa 2.1.4.3 lausutun mukai-sesti KKV on valituksessaan yksilöinyt kilpailurikkomuksen alkamis-ajankohdaksi viimeistään kesän 2010 ja päättymisajankohdaksi joulu-kuun 2015, joten rikkomuksen kokonaiskestoksi on KKV:n mukaan tul-lut vähintään viisi ja puoli vuotta. Mahdollisen seuraamusmaksun mää-räämisen kannalta KKV on kuitenkin osoituksena kilpailurikkomuksen


suunnitelmallisuudesta esittänyt selvitystä kilpailurikkomuksen osapuol-ten toiminnasta myös rikkomuksen alkamista edeltäneeltä ajalta.

(898) KKV on valituksessaan esittänyt kilpailurikkomuksen osapuolten tunnis-taneen jo vuosina 2008–2010 Matkahuollon sopimukset välineiksi, joi-hin voidaan turvautua, jos laillinen edunvalvonta ei johda kokonaissuun-nitelman mukaisen yhteisen tavoitteen saavuttamiseen.

(899) Linja-autoliiton toimielimissä ja Matkahuollon strategiaseminaarissa olisyksyllä 2008 käsitelty Matkahuollon sopimusten muuttamista uuden ti-lanteen varalta. Matkahuollon hallitus oli perustanut palvelusopimustyö-ryhmän valmistelemaan sopimusuudistusta keväällä 2010 ja irtisanonuttoukokuussa 2010 tuolloin voimassa olleet palvelusopimukset päätty-mään saman vuoden lopussa. Palvelusopimustyöryhmä valmisteli uudetsopimukset kesällä 2010 sekä niihin säätelymekanismiksi otettavan rah-dinkuljetuksen tarveharkintaehdon, jonka Matkahuollon hallitus hyväk-syi elokuussa 2010.

(900) Viimeistään kesällä 2010 oli selvää, että Matkahuollon tarjoamia palve-luja tultaisiin tarvittaessa käyttämään uusien reittiliikennevuorojen ai-heuttaman kilpailun rajoittamiseksi. Tämä ilmenee osapuolten välisistäsähköpostikeskusteluista vuoden 2010 elo–syyskuun vaihteessa sekä sa-man vuoden joulukuussa.

(901) KKV:n mukaan markkinaoikeus on katsonut virheellisesti, että osapuo-let eivät olisi vielä Linjaliikenne Kivistö Oy:lle myönnetystä reittiliiken-neluvasta syyskuussa 2010 käydyn yhteydenpidon aikaan saavuttaneetyhteisymmärrystä reittiliikennelupia saaneiden liikennöitsijöiden kohte-lusta Matkahuollon asiakkaina sekä pyrkimyksestä vaikeuttaa näiden toi-mintaa, minkä kirjallinen näyttö osoittaa. Sillä seikalla, että syyskuussa2010 poissuljentaa ei ollut sopimusteknisesti mahdollista panna täytän-töön, ei ole vaikutusta osapuolten tahtotilan arvioinnissa. Sopimuksen taiyhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkistön täyttyminen ei edel-lytä, että kartellin osapuolet nimenomaisesti päättäisivät ryhtyä kilpailuarajoittaviin toimenpiteisiin.

(902) Kilpailurikkomuksen osapuolet tunnistivat Matkahuollon palvelusopi-mukset viimesijaiseksi ja tehokkaaksi keinoksi estää uusien reittiliiken-nevuorojen aiheuttama kilpailupaine ja varmistaa yhdessä sovitun tavoit-teen toteutuminen. Tarveharkintaehdon lisäämisellä haluttiin luoda sää-telymekanismi. Kartellin osapuolet kiirehtivät vuosia vireillä ollutta so-pimusuudistusta, kun ilmeni tarve tämän keinon käyttämiselle, mikähämmästytti kertomansa mukaan myös markkinaoikeudessa todistajanakuultua Matkahuollon toimitusjohtaja Hongistoa.


(903) Paketinkuljetusjärjestelmään ei tullut uudistuksessa muuta muutostakuin tarveharkintaehto, jota oli tarkoitus käyttää kilpailunvastaisen ko-konaissuunnitelman toteuttamisessa. Joulukuun 2010 lopulla Matkahuol-lon uusien palvelusopimusten voimaan tullessa kilpailevat reittiliikenne-lupavuorot suljettiin tarveharkintaan näennäisesti vedoten kategorisestipois yhtiön järjestelmistä kartellin päämäärän saavuttamiseksi.

(904) Matkahuollolla olisi ollut mahdollisuus toimia toisin eli informoida asi-akkaita reittiliikennelupavuorojen lippurajoituksista, myydä vuoroillemuita kuin tuettuja lippuja tai tehdä muutoksia Matkahuollon järjestel-miin. Matkahuollon hallituksen linjaus ei ole ollut Matkahuollon edunmukainen. Rahdinkuljetusoikeuden myöntäminen uusille reittiliikenne-lupavuoroille olisi ollut Matkahuollon liiketoiminnallisen edun mu-kaista. Kilpailijoiden välisellä toiminnalla on rajoitettu Matkahuollonvapautta valita asiakkaansa ja suljettu kilpailevia vuoroja markkinoilta.

(905) Kilpailevien reittiliikennelupavuorojen poissuljenta Matkahuollon järjes-telmistä ei ole markkinaoikeuden katsomalla tavalla ollut äkkipikainenreaktio, vaan kartellin kilpailunvastaista tavoitetta koskevasta suunnitel-masta seurannut harkittu toimenpide.

Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta ja keskeiset perustelut kil-pailurikkomuksen alkamisesta ja suunnitelmallisuudesta

(906) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan KKV:nvalituksessa esitetyt näkemykset väitetyn rikkomuksen alkamisajankoh-dasta ja suunnitelmallisuudesta ovat virheellisiä. Kaikki asiassa esitettynäyttö puhuu KKV:n kokonaissuunnitelmaväitettä vastaan. Kukaanmarkkinaoikeudessa kuulluista todistajista tai liikennöitsijöiden edusta-jista ei ole kertonut olleensa tietoinen kokonaissuunnitelmasta. Myös-kään Matkahuollon toimitusjohtaja ei ole tällaisesta kertonut, vaikka hänon ollut läsnä kaikissa kokouksissa, joita KKV pitää näyttönä kokonais-suunnitelmasta. Asiassa on osoitettu, etteivät keskeiset Matkahuollon lii-ketoiminnasta vastanneet henkilöt olleet tietoisia kilpailua rajoittavastakokonaissuunnitelmasta. Kysymys on ollut markkinaoikeuden päätök-sessä todetun mukaisesti pikemmin murrosvaiheessa tehdystä äkkipikai-sesta reaktiosta uuteen tilanteeseen kuin suunnitelmallisesta menette-lystä.

(907) KKV:n esittämä näyttö ei osoita väitettyä suunnitelmallisuutta eikä kil-pailurikkomuksen suunnittelu ylipäätään täytä kilpailurikkomuksen tun-nusmerkistöä. Vuosille 2008 ja 2009 ajoittuneet toimenpiteet, kutenLinja-autoliiton hallituksen kokoukset 28.5.2008, 29.10.2008 ja Matka-huollon strategiaseminaari 30.–31.10.2008, koskevat sallituksi katsotta-vaa edunvalvontaa, toimialajärjestövaikuttamista sekä Matkahuollon lii-ketoiminnallisista lähtökohdista tehtyä sopimusuudistuksen valmistelua.


Mikään KKV:n viittaamista Matkahuollon tai Linja-autoliiton kokous-pöytäkirjoista tai viranomaisten aloitteesta vuosina 2008–2010 pidetyistäkokouksista ei osoita, että asiassa olisi syntynyt sopimus tai yhteisym-märrys reittiliikennetarjonnan rajoittamisesta tai että kysymys olisi ollutpyrkimyksestä rajoittaa kilpailua. Lisäksi osa linja-autoyhtiöistä, joitaKKV:n seuraamusmaksuesitys koskee, ei ole edes osallistunut kaikkiinKKV:n viittaamiin kokouksiin, seminaareihin tai sähköpostikeskustelui-hin.

(908) Linja-autoliiton edunvalvonta on ollut laillista, eikä KKV:n viittaamissaLinja-autoliiton kokouksissa ole keskusteltu Matkahuollon sopimustenkäyttämisestä kilpailun rajoittamiseen. Linja-autoliitto on pyrkinyt tur-vaamaan jäsentensä etuja sekä joukkoliikennelakia että uuden lain toi-meenpanolinjauksia valmisteltaessa. Viranomaiset ja lainsäätäjä ovatpyytäneet Linja-autoliitolta virallisia lausuntoja sekä lain valmistelussaettä sen toimeenpanolinjauksia suunniteltaessa.

(909) Matkahuollon sopimusuudistukselle on ollut liiketoiminnalliset lähtö-kohdat, eikä sitä voida pitää kilpailuoikeudellisesti kiellettynä. Sopi-musuudistuksen taustalla oli Matkahuollon palvelupalkkiomallin uudis-taminen, jota oli valmisteltu vuodesta 2001 lähtien. Palvelusopimustyö-ryhmän perustamiseen tai toimintaan ei liittynyt mitään kilpailuoikeudel-lisesti kyseenalaista. Sopimusten liiketoiminnallisista syistä johtunut irti-sanominen toukokuussa 2010, uusien palvelusopimusten sekä niihin si-sältyvän tarveharkintaehdon taikka laatulupauksen valmistelu eivät olemerkinneet kiellettyä kilpailun rajoittamista tai suunnitelmallisuutta.

(910) KKV tulkitsee tarkoitushakuisesti ja asiayhteydestä irrotettuna yksittäi-siä sähköposteja sekä eräässä niistä käytettyä termiä säätelymekanismi.Markkinaoikeus ei ole tulkinnut asianosaisten toimissa näiltä osin olevanmitään kilpailuoikeudellisesti moitittavaa.

(911) Yksittäisten henkilöiden omina mielipiteinään ilmaisemat näkemykset,jotka eivät ole saaneet kannatusta eivätkä päätyneet Matkahuollon palve-lusopimukseen, eivät osoita kilpailurikkomukseen syyllistymistä.

(912) Matkahuollon hallituksen kokouksessa 27.5.2010 tehty päätös Matka-huollon sopimusten irtisanomisesta 30.6.2010 ei ole liittynyt uusiin reit-tiliikennelupiin, vaan uuden palvelupalkkiomallin käyttöönottoon sekäsiihen, että uudet sopimukset haluttiin saada voimaan kuuden kuukaudenirtisanomisajan jälkeen vuoden 2011 alusta. Toukokuussa 2010 on olluttiedossa vain se, että Linjaliikenne Kivistö Oy on hakenut reittiliikenne-lupaa (niin sanottu reitti 1), mutta luvan myöntämistä on tuolloin pidettysiirtymäajasta ja siirtymäajan sopimusten suojasta johtuen epätodennä-köisenä. Reittiliikennelupa on myönnetty Linjaliikenne Kivistö Oy:lle


vasta 25.8.2010, eli noin kaksi kuukautta sopimusten irtisanomista kos-kevan päätöksen tekemisen jälkeen.

(913) Tarveharkintaehdon laatimisen ja vuodenvaihteen 2010–2011 tapahtu-mien välillä ei ole KKV:n väittämää ilmeistä yhteyttä. Tarveharkintaeh-don sisällyttäminen Matkahuollon palvelusopimuksiin on perustunutMatkahuollon liiketoiminnallisiin näkökohtiin, eikä ehdolla ole ollut kil-pailua rajoittavaa tarkoitusta. Yhteisymmärrystä käyttää tarveharkintaeh-toa kilpailua rajoittavasti ei ole syntynyt kesällä 2010.

(914) Myöskään palvelupalkkiotyöryhmän sopimusuudistuksen yhteydessävalmistelemalla laatulupauksella ei ole kilpailua rajoittavaa tarkoitusta.

(915) Lähtöaikojen koordinoinnin tarve on perustunut liiketaloudellisiin jabussireittien järjestämiseen liittyviin syihin sekä palvelusopimusasetuk-sessa sallittuun menettelyyn. Myöskään päällekkäisten vuorojen ongel-mien tunnistaminen ei ole kielletty kilpailurikkomus.

(916) Elo–syyskuun 2010 sähköpostikeskusteluista käy ilmi, ettei tarkoitustarajoittaa reittiliikennevuoroilla ajettavaa liikennettä ole tuolloin ollut,vaan keskusteluissa on todettu, että palveluita tulee tarjota reittiliikenne-luvan saaneelle Linjaliikenne Kivistö Oy:lle kuten ennenkin ja samallatavalla kuin muille.

(917) Matkahuollon palvelusopimusluonnoksesta on keskusteltu Matkahuollonaikataulu- ja lipputyöryhmässä vielä 4.10.2010. Kokouksessa on kiinni-tetty huomiota siihen, että kilpailuoikeudelliset näkökohdat tulee tarkis-taa muun muassa vuorojen järjestelmään lisäämisen osalta. Tämäkinosoittaa, ettei yhteisymmärrystä reittiliikennevuorojen kohtelusta Matka-huollon järjestelmissä ole voinut olla vuonna 2008.

(918) Muun ohella Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän käymässä kir-jeenvaihdossa 4.–8.10.2010, Matkahuollon 15.11.2010 päivätyssä muis-tiossa sekä Heikki Kääriäisen Linja-autoliiton hallituksen jäsenille osoit-tamassa sähköpostissa 19.11.2010 pohditaan edelleen esimerkiksi tuet-tuihin lippuihin liittyvää ongelmaa reittiliikennevuoroissa, sitä ettei yh-teisymmärrystä ole saavutettu sekä ongelman ratkaisua. Myös muustakirjallisesta todistelusta käy ilmi, etteivät Matkahuollon hallituksen jäse-net ole saavuttaneet yhteisymmärrystä siitä, otetaanko uudet reittiliiken-nelupavuorot mukaan järjestelmään ja mikä tulee olemaan tuettujen lip-pujen hyväksyttävyyttä koskeva ratkaisu.


(919) Asiakirja-aineisto ei osoita, että reittiliikennelupavuorojen kohtelustaMatkahuollon järjestelmissä ja palveluissa olisi päätetty ennen vuoden-vaihdetta 2010–2011. Vuodenvaihteen 2010–2011 sähköpostikirjeen-vaihto osoittaa, että Matkahuollon hallitus teki vasta tuolloin päätöksenreittiliikennevuoroja koskevasta toimintalinjasta. Sähköpostikirjeen-vaihto ei osoita väitetyn kilpailurikkomuksen olemassaoloa tai suunnitel-mallisuutta. Matkahuollon entinen toimitusjohtaja Hongisto on vieläsähköpostissaan 23.12.2010 esittänyt Matkahuollon hallituksen jäsenille,että reittiliikennelupavuorot otettaisiin mukaan Matkahuollon palvelui-hin ja järjestelmiin.

Unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöä kilpailurikkomuksen keston arvioinnista jasuunnitelmallisuudesta

(920) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan komission on näytet-tävä toteamansa rikkominen toteen ja esitettävä oikeudellisesti riittävänäyttö siitä, että tämän rikkomisen perustana olevat tosiseikat ovat ole-massa. Jos tuomioistuin on epätietoinen, ratkaisu on tehtävä sen yrityk-sen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu(tuomio 22.11.2012, E.ON Energie v. komissio, C-89/11 P,EU:C:2012:738, 71 ja 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(921) Oikeusvarmuuden periaate edellyttää sitä, että jos ei ole olemassa näyt-töä, jolla voidaan osoittaa suoraan rikkomisen kesto, komissio esittää ai-nakin näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosi-seikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkomi-nen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (tuomio16.6.2015, FSL ym. v. komissio, asia T-655/11, EU:T:2015:383, 482kohta ja oikeuskäytäntöviittauksineen).

(922) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artik-lan 1 kohdassa tarkoitetut käsitteet sopimus ja yhdenmukaistettu menet-telytapa kattavat subjektiiviselta kannalta samankaltaisia yhteistyönmuotoja, jotka eroavat toisistaan ainoastaan voimakkuudeltaan tai ilme-nemismuodoltaan. On riittävää, että näyttö seikoista, jotka merkitsevätjompaakumpaa näistä kyseisessä määräyksessä tarkoitetuista rikkomisenmuodoista, on esitetty, jotta SEUT 101 artiklan 1 kohtaa voidaan sovel-taa (tuomio 26.1.2017, Duravit v. komissio, C-609/13 P, EU:C:2017:46,68 kohta).

(923) Unionin tuomioistuin on todennut, että jo yritys päästä sopimukseenmerkitsee SEUT 101 artiklan rikkomista ja että SEUT 101 artiklan 1kohdassa tarkoitetulla yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteellä tar-koitetaan yritysten välisen yhteensovittamisen muotoa, jolla tietoisestikorvataan kilpailun riskit käytännön yhteistyöllä ilman, että asiasta olisitehty varsinaista sopimusta (asia C-609/13 P, Duravit, 70 kohta).


(924) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhdenmukaistettuamenettelytapaa on tarkasteltava sellaisesta SEUT:n kilpailua koskevillemääräyksille ominaisesta näkökulmasta, jonka mukaan jokaisen talou-den toimijan on itsenäisesti päätettävä toimintalinjasta, jota se aikoonoudattaa sisämarkkinoilla. Vaikka itsenäisyysvaatimus ei suljekaanpois taloudellisten toimijoiden oikeutta sopeutua älykkäästi kilpaili-joidensa todettuun tai odotettuun käyttäytymiseen, se on kuitenkin eh-dottomasti esteenä kaikille tällaisten toimijoiden välisille suorille taiepäsuorille yhteydenotoille, jotka voivat vaikuttaa todellisen tai mahdol-lisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpai-lijalle käyttäytymisen, jonka asianomainen kilpailija on päättänyt omak-sua tai jonka se suunnittelee omaksuvansa markkinoilla, kun näiden yh-teydenottojen tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolo-suhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaa tavanomaisia olosuhteitarelevanteilla markkinoilla, kun otetaan huomioon tarjottujen tuotteidentai palveluiden luonne, yritysten merkittävyys ja lukumäärä sekä kyseis-ten markkinoiden laajuus (asia C-609/13 P, Duravit, 71 ja 72 kohta oi-keuskäytäntöviittauksineen).

(925) SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen voi vakiintuneen oikeuskäytän-nön mukaan johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä myös useista toi-menpiteistä tai jatkuvasta käyttäytymisestä, vaikka yksi tai useampi osatästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestävoisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyk-sen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan,koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen sisämark-kinoilla, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistäsen mukaan, miten yritykset ovat kilpailusääntöjen rikkomiseen osallis-tuneet (asia C-609/13, Duravit, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(926) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä, että yritys ei ole osallistu-nut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sen osuus onollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, ei ole merki-tystä näytettäessä toteen kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta, koskanämä seikat on otettava huomioon ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomi-sen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakon määrää määritettäessä(asia C-99/17 P, Infineon v. komissio, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauk-sineen).

(927) Oikeuskäytännön mukaan tietynpituisessa rikkomisessa se, että kartelliilmenee eri ajanjaksoina, joiden välillä voi olla pidempiä tai lyhyempiäaikoja, ei vaikuta tämän kartellin olemassaoloon siltä osin kuin eri toi-milla, jotka ovat osa tätä rikkomista, on yksi ainoa tavoite ja ne toteute-taan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen yhteydessä(asia C-99/17 P, Infineon v. komissio, 53 kohta).


Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset kilpailurikko-muksen alkamisajankohdan määrittämisestä ja suunnitelmallisuudesta

(928) Markkinaoikeus on katsonut Matkahuollon hallituksen jäsenten saavut-taneen yhteisymmärryksen siitä, että 23.6.2010 jälkeen myönnettävillereittiliikennelupavuoroille ei myönnetä Matkahuollon aikataulu-, lipun-myynti- ja pakettipalveluja vuodenvaihteessa 2010–2011 käydyn sähkö-postikirjeenvaihdon perusteella ja viimeistään Matkahuollon hallituksenkokouksessa 25.1.2011.

(929) KKV on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle yksilöinyt kil-pailurikkomuksen alkamisajankohdaksi viimeistään kesän 2010, muttaesittänyt osoituksena kilpailurikkomuksen suunnitelmallisuudesta selvi-tystä kilpailurikkomuksen osapuolten yhteydenpidosta ja toiminnastamyös tätä edeltävältä ajalta vuosina 2008–2010. KKV:n mukaan jo täl-löin kilpailurikkomuksen osapuolet tunnistivat Matkahuollon sopimuk-set välineiksi, joihin voidaan turvautua reittiliikennevuoroja vastaan kil-pailun rajoittamiseksi, mikäli laillinen edunvalvonta ei johtaisi kokonais-suunnitelman mukaiseen tulokseen.

(930) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat katsoneet, että vuo-denvaihteessa 2010–2011 käytyä sähköpostikirjeenvaihtoa edeltäneessävuosien 2008–2010 yhteydenpidossa ja toiminnassa on ollut kysymyslaillisesta edunvalvonnasta, toimialajärjestövaikuttamisesta sekä Matka-huollon liiketoiminnallisiin lähtökohtiin perustuvasta palvelusopimusuu-distuksesta eikä kilpailun rajoittamista koskevasta kokonaissuunnitel-masta. Kilpailurikkomuksen suunnittelu ei täytä kilpailurikkomuksentunnusmerkistöä. Yksittäisten henkilöiden omina mielipiteinä ilmaise-missa näkemyksissä, jotka eivät ole saaneet kannatusta, ei ole kysymyskilpailurikkomuksesta. Yhteisymmärrystä reittiliikennelupavuorojenkohtelusta Matkahuollon järjestelmissä ei ole syntynyt ennen vuoden-vaihteessa 2010–2011 käytyä sähköpostikirjeenvaihtoa.

(931) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että unionin tuomioistuinten oikeuskäy-tännön mukaisesti myös KKV:n velvollisuutena on esittää riittävä selvi-tys seuraamusmaksuesityksessään tarkoitetun menettelyn luonteestaSEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja kilpailulain 5 §:ssä tarkoitettuna kiel-lettynä kilpailurikkomuksena sekä kilpailurikkomuksen kestosta (esi-merkiksi asia C-89/11 P, E.ON Energie, 71 ja 72 kohta oikeuskäytäntö-viittauksineen).


(932) Esillä olevassa asiassa on kilpailurikkomuksen alkamisajankohtaa arvi-oitava siltä kannalta, mistä lähtien Matkahuolto, linja-autoyhtiöt jaLinja-autoliitto ovat noudattaneet luonteeltaan kilpailua rajoittavaan tar-koitukseen perustuvaa, markkinoiden jakamiseen tähtäävää yhdenmu-kaistettua menettelytapaa, jolla reittiliikennelupavuorot on pyritty pois-sulkemaan Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspal-veluista.

(933) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton menettelyä onKKV:n valituksessa esitetyn perusteella arvioitava siltä kannalta, ovatkoosapuolet tunnistaneet jo vuosina 2008–2010 Matkahuollon sopimuksetvälineiksi, joihin nämä ovat voineet turvautua, jos laillinen edunvalvontaei johtaisi kokonaissuunnitelman mukaisen yhteisen tavoitteen saavutta-miseen. Lisäksi on arvioitava, onko osapuolten välille syntynyt viimeis-tään kesällä 2010 sellainen yhteisymmärrys, että se yhdessä muun mai-nittujen osapuolten noudattaman menettelyn kanssa muodostaa unionintuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla SEUT 101 artik-lan 1 kohdan ja siten myös kilpailulain 5 §:n vastaisen kokonaissuunni-telmaan perustuvan kilpailurikkomuksen.

(934) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kilpailurikkomuksen alkamisajan-kohtaa ja suunnitelmallisuutta on kaikkien valittajien valituksissa ja kir-jelmissä lausutun perusteella perusteltua arvioida vuosien 2008–2010osalta siitä näkökulmasta, miten Matkahuolto, Linja-autoliitto ja linja-autoyhtiöt ovat toimineet ennen joukkoliikennelain voimaantuloa ja mi-ten ne ovat toimineet mainitun lain voimaantulon jälkeen.

Joukkoliikennelain voimaantuloa edeltänyt menettely

(935) Joukkoliikennelaki (869/2009) on tullut voimaan 3.12.2009. Joukkolii-kennelaki on sittemmin kumottu 1.7.2018 voimaan tulleella lailla liiken-teen palveluista (320/2017). Joukkoliikennelaki perustuu Euroopan par-lamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1370/2007 rautateiden jamaanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetus-ten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta (jäljem-pänä myös palvelusopimusasetus tai PSA).

(936) Palvelusopimusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaanmainitussa asetuksessa on vahvistettu ehdot, joiden mukaisesti toimival-taiset viranomaiset julkisen palvelun velvoitteita määrätessään tai niitäkoskevia sopimuksia tehdessään korvaavat julkisen liikenteen harjoitta-jalle aiheutuvat kustannukset ja/tai myöntävät yksinoikeuksia vastineenajulkisen palvelun velvoitteiden hoitamisesta.


(937) Palvelusopimusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan, kun toimivaltai-nen viranomainen päättää myöntää valitsemalleen liikenteenharjoittajalleyksinoikeuden tai korvauksen julkisen palvelun velvoitteen täyttämi-sestä, tämän on myönnettävä se julkisia palveluhankintoja koskevan so-pimuksen puitteissa. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdasta poi-keten julkisen palvelun velvoitteista, joiden tarkoituksena on vahvistaaenimmäishinnat kaikille matkustajille tai tietyille matkustajaryhmille,voidaan myös antaa yleisiä sääntöjä.

(938) Palvelusopimusasetuksen 5 artiklassa säädetään mainitun asetuksen mu-kaisten julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemisestä.

(939) Palvelusopimusasetuksen siirtymäkautta koskevan 8 artiklan 2 kohdanmukaan muun ohella maanteiden julkisia palveluhankintoja koskeviensopimusten tekemisessä on aloitettava 5 artiklan soveltaminen 3 päivästäjoulukuuta 2019 lukien.

(940) Joukkoliikennelaissa säädettiin sekä palvelusopimusasetuksen mukai-sesti että markkinaehtoisesti harjoitetusta linja-autoliikenteestä, joka lain2 §:n 2 kohdan mukaan tarkoitti linja-autolla harjoitettavaa muuta kuinpalvelusopimusasetuksen mukaista liikennettä. Mainitun pykälän 4 koh-dan mukaan reittiliikenteellä tarkoitettiin markkinaehtoista liikennettä,joka on säännöllistä, jonka palvelut ovat yleisesti käytettävissä ja jonkareitin päätepisteet, pysäkit sekä aikataulut luvan myöntävä viranomainenvahvistaa. Joukkoliikennelain 22 §:ssä säädettiin reittiliikenneluvanmyöntämisen edellytyksistä.

(941) Joukkoliikennelain 62 §:ssä säädettiin ennen 3.12.2009 myönnettyjenlinjaliikennelupien muuttamisesta toimivaltaisen viranomaisen ja liiken-teenharjoittajan välisin sopimuksin siirtymäajan liikennöintisopimuk-siksi, joiden soveltamista on voitu jatkaa enintään 2.12.2019 saakka.

(942) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että markkinaoikeuden valituksenalai-sessa päätöksessä on käsitelty laajasti linja-autoalan lainsäädäntöuudis-tusta ja viranomaisohjausta (markkinaoikeuden päätöksen 1396–1418kohdat).

(943) Ennen joukkoliikennelain voimaantuloa voimassa olleen luvanvaraisestahenkilöliikenteestä tiellä annetun lain (343/1991) mukaan linja-autolii-kenne oli luvanvaraista henkilöliikennettä, joka edellytti lain 9 a §:n mu-kaista linjaliikennelupaa.


(944) Joukkoliikennelain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE110/2009 vp) on lausuttu, että linjaliikennelupaa myönnettäessä sovellet-tiin tapauskohtaista tarveharkintaa. Lausunnonantajien käsityksellä lu-van tarpeesta oli keskeinen merkitys luvan saamisen kannalta, eikä hen-kilöliikennelaissa ollut säännöksiä siitä, millä perusteella luvan saaja va-littiin, kun samaa vuoroa haki useampi liikenteenharjoittaja.

(945) Asiassa saadun selvityksen mukaan linjaliikennelupahakemuksista pyy-dettiin lausuntoja yleensä Linja-autoliiton alueosastoilta eli kulloinkinkysymyksessä olevalla alueella toimivilta linja-autoyrittäjiltä, jotka oli-vat Linja-autoliiton jäseniä. Päällekkäisiä linjaliikennelupia ei käytän-nössä myönnetty eikä linjaliikennettä siten harjoitettu markkinaehtoi-sesti. Palvelusopimusasetuksen voimaantulo sekä tähän liittyen joukko-liikennelain mukaisen markkinaehtoisen reittiliikenneluvan käyttöönottoja alan avaaminen kilpailulle on merkinnyt näin ollen olennaista muu-tosta linja-autoliikenteen harjoittamisen toimintaympäristössä.

(946) Asiassa esitetyn selvityksen mukaan joukkoliikennelain valmistelua kä-siteltiin useaan otteeseen Matkahuollon ja Linja-autoliiton toimielimissäsekä näiden toimintaan osallistuneiden henkilöiden keskinäisissä sähkö-postiviesteissä.

(947) KKV on viitannut selvityksenä siitä, että osapuolet olivat tunnistaneetMatkahuollon palvelusopimukset kilpailurikkomuksen toteuttamisen vä-lineiksi, Linja-autoliiton toimielinten kokouksiin sekä Matkahuollonstrategiaseminaariin syksyllä 2008. Asiaa koskevana selvityksenä onkorkeimman hallinto-oikeuden käytössä ollut myös Matkahuollon toimi-tusjohtajana nyt kysymyksessä olevana ajankohtana toimineen PekkaHongiston markkinaoikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä20.1.2017 antama todistajankertomus.

(948) Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 28.5.2008 on käsitelty muunohella Linja-autoliiton esitystä markkinaehtoisen linjaliikenteen ennak-kosääntelystä. Kokouspöytäkirjan mukaan vastauksena kysymyksiin,miten Matkahuollon ja linja-autoyhtiöiden välistä sopimuskonseptia pi-täisi kehittää uudessa tilanteessa ja miten Linja-autoliiton rooli ja vaiku-tusvalta turvataan uudessa tilanteessa, oli todettu, että jos lainsäädännöl-lisesti ei päästä tyydyttävään ratkaisuun, tulee harkita Matkahuollon so-pimusmallin vahvistamista muun muassa lähtöaikojen koordinoimiseksi(KKV:n kirjallinen todiste 16).


(949) Hongisto on markkinaoikeudelle antamassaan todistajankertomuksessaesittänyt käsityksenään mainitussa Linja-autoliiton hallituksen kokouk-sessa 28.5.2008 esillä olleista aiheista, että Matkahuollon pitkään vireilläollutta sopimusuudistusta ryhdyttiin vuoden 2008 kuluessa Hongistonhämmästykseksi edistämään, jotta sitä voitaisiin käyttää työkaluna taikeinona linja-autovuorojen ohjailussa. Lisäksi haluttiin säilyttää Linja-autoliiton neuvottelurooli ja lausuntomahdollisuus lupamenettelyssä.

(950) Asiakirjoista käy ilmi, että Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa27.8.2008 on joukkoliikennelain valmistelusta käydyssä keskustelussatodettu muun ohella, että markkinahäiriöiden ehkäisy on kaukoliiken-teessä vielä tärkeämpää kuin kaupunkiseudulla; vapaa kilpailu toimiihuonoimmin pikavuoroissa ja maaseudulla, joissa ”nokkavuorohäiri-köinnillä” voidaan ajaa yrityksiä nurin. Lisäksi keskustelussa on todettu,että Linja-autoliiton tulisi analysoida myös sitä, millaisilla edellytyksilläala voisi sopeutua palvelusopimusasetuksen tuomiin muutoksiin (KKV:nkirjallinen todiste 15).

(951) Linja-autoliiton hallituksen työvaliokunnan kokouksessa 24.9.2008 onkäsitelty muun ohella Matkahuollon tulevaa strategiaseminaaria 30.–31.10.2008. Kokouspöytäkirjan mukaan Matkahuollon ja linja-autoyri-tysten välisen sopimuksen tulisi olla sisällöltään palvelusopimusasetuk-sen voimaantultua samansisältöinen Linja-autoliiton jäsenille ja ei-jäse-nille muutoin kuin palvelujen hinnoittelun osalta. Sopimus ei muuttu-vassa tilanteessa saisi olla ”vapaa valtakirja” käyttää Matkahuollon pal-veluja. Yhtenä vaihtoehtona on mainittu, että sopimuksessa määritelläänvuorot tai reitit, joita sopimus koskee (KKV:n kirjallinen todiste 18).

(952) Hongisto on häntä markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä todistajanakuultaessa kertonut, että ainakaan hänellä ei vielä edellä mainitun Linja-autoliiton työvaliokunnan kokouksen 24.9.2008 aikaan ollut tietoa eikäkäsitystä, mitä vapaa valtakirja tosiasiallisesti tarkoitti. Tämä selvisi hä-nelle vasta, kun sopimusta ryhdyttiin vuonna 2010 käytännössä valmis-telemaan ja syksyllä tai loppukesästä 2010 hallitus kirjasi siihen tarve-harkintalausuman.

(953) Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 29.10.2008 on käyty läpi jouk-koliikennelain valmisteluvaihetta. Lakiehdotusluonnoksesta käydyssäkeskustelussa on todettu muun ohella, että markkinaehtoisen liikenteenennakkosääntelyn periaatteet puuttuvat ja ennakkosääntelyyn tulee sisäl-lyttää liikenteenharjoittajien välinen yhteistyö, liikennelupa tulee voidaevätä, jollei hakemuksesta ole neuvoteltu muiden operaattoreidenkanssa, ja markkinahäiriöt ja kermankuorinta tulee estää etukäteen(KKV:n kirjallinen todiste 108).


(954) Matkahuollon strategiaseminaarissa 30.–31.10.2008 on käsitelty muunohella Matkahuollon ja linja-autoyhtiöiden välisiä sopimuksia koskevialinjauksia. Seminaarin linjauksen mukaan Matkahuollolla on jatkossakinoltava vahva rooli toimialueellaan sekä matka- että pakettipalveluissa.Tämä tarkoittaa linjauksen mukaan myös sitä, että Matkahuolto tavoitte-lee aktiivisesti palvelusopimusasetus-liikenteen lippuja infojärjestel-mien operaattorin roolia. Edelleen seminaarin linjauksen mukaan sopi-musten uusiminen on tarpeen uutta palvelusopimusasetus-tilannetta aja-tellen (KKV:n kirjallinen todiste 19).

(955) Mainitun Matkahuollon strategiaseminaarin keskustelussa on pohdittumuun ohella Matkahuollon valtakunnallisen aikataulu- ja lipunmyynti-järjestelmän säilyttämiseen mahdollisesti kohdistuvia paineita ja sitä,miten tulevaisuudessa voidaan estää uudet markkinahäiriköt. Keskuste-lun kuluessa on myös todettu, että uusien toimijoiden tuloa ei voida lop-puun saakka estää.

Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset kilpailurikkomuksesta ennen joukko-liikennelain voimaantuloa

(956) Korkein hallinto-oikeus toteaa edellä selostetuista Matkahuollon jaLinja-autoliiton toimielinten kokouspöytäkirjoista ja muista asiakirjoistasekä Hongiston todistajanlausunnosta käyvän ilmi muun ohella Matka-huollon ja Linja-autoliiton edunvalvontatavoitteita tulevassa joukkolii-kennelain valmistelussa. Tällaisina tavoitteina voidaan asiakirjojen pe-rusteella katsoa olleen markkinahäiriöiden ja niin kutsutun kermankuo-rinnan ehkäisy, alan ennakkosääntelyn säilyttäminen alalla itsellään esi-merkiksi liikenteenteenharjoittajien yhteistyönä sekä Matkahuollon ase-man säilyttäminen valtakunnallisena aikataulu- ja lipunmyyntijärjestel-män tarjoajana. Asiakirjoista käy edelleen ilmi, että jos edunvalvontata-voitteet eivät tuota toivottua lopputulosta, eräänä vaihtoehtoisena rea-gointikeinona on pidetty Matkahuollon sopimuksiin turvautumista.Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 27.8.2008 käydyissä keskuste-luissa on kuitenkin todettu, että Linja-autoliiton tulisi analysoida myössitä, millaisilla edellytyksillä ala voisi sopeutua palvelusopimusasetuk-sen tuomiin muutoksiin ja Matkahuollon strategiaseminaarissa 30.–31.10.2008 on todettu, ettei uusien toimijoiden tuloa voida loppuun astiestää.

(957) Asiassa on nyt kysymyksessä olevan ajankohdan osalta KKV:n valituk-sen johdosta arvioitava, ovatko Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto tunnistaneet jo ennen joukkoliikennelain voimaantuloa, eli la-kia vasta valmisteltaessa vuonna 2008, Matkahuollon sopimukset väli-neiksi, joihin voidaan turvautua, jos laillinen edunvalvonta ei johda ko-konaissuunnitelman mukaisen yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Asi-assa on siten arvioitava, onko mainittujen osapuolten välille jo tuolloin


syntynyt sellainen yhteisymmärrys, että se muodostaisi unionin tuomio-istuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla SEUT 101 artiklan1 kohdan ja siten myös kilpailulain 5 §:n vastaisen kokonaissuunnitel-maan perustuvan kilpailurikkomuksen.

(958) Korkein hallinto-oikeus toteaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännönmukaisesti, että yhdenmukaistettuna menettelytapana voidaan pitää kil-pailun riskien korvaamista osapuolten käytännön yhteistyöllä ilman, ettäasiasta olisi tehty oikeudellisesti sitovaa sopimusta. Kilpailuoikeudessanoudatettavan itsenäisyysvaatimuksen mukaisesti myös kilpailijoidenväliset epäsuorat yhteydenotot sekä tietojenvaihto vasta suunnitellustamarkkinakäyttäytymisestä, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on ta-vanomaisia kilpailuolosuhteita vastaamattomien kilpailuolosuhteidenmuodostuminen, ovat kiellettyjä. Yhdenmukaistetun menettelytavanosalta ei ole tarpeen osoittaa, että osapuolet olisivat virallisesti sitoutu-neet tietynlaiseen markkinakäyttäytymiseen tai vahvistaneet sen (asia C-609/13 P, Duravit v. komissio, 70–72 ja 135 kohta oikeuskäytäntöviit-tauksineen).

(959) Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että osapuolten keskinäisetyhteydenotot ja tietojenvaihto Matkahuollon ja Linja-autoliiton toimieli-missä tai näiden järjestämissä tilaisuuksissa osapuolten vasta suunnitte-lemasta markkinakäyttäytymisestä, kuten Matkahuollon sopimustenkäyttämisestä reittiliikenneluvilla liikennöitävien vuorojen poissulke-miseksi, ilman, että tällaiseen käyttäytymiseen olisi virallisesti sitouduttutai sitä olisi vahvistettu, voi lähtökohtaisesti merkitä SEUT 101 artiklan1 kohdassa ja kilpailulain 5 §:ssä tarkoitettua kiellettyä kilpailurikko-musta.

(960) Korkein hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että täyttääkseen yhdenmukais-tetulle menettelytavalle SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja kilpailulain5 §:ssä sekä oikeuskäytännössä asetetut edellytykset osapuolten toimen-piteiden tulee kuulua kokonaissuunnitelmaan, jonka yhteisenä tavoit-teena on kilpailun vääristäminen sisämarkkinoilla (asia C-609/13, Dura-vit v. komissio, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(961) Matkahuollon ja Linja-autoliiton toimielinten edellä kuvatuista asiakir-joista ja Hongiston todistajankertomuksesta saadun selvityksen perus-teella osapuolet ovat sinänsä jo vuoden 2008 aikana tunnistaneet Matka-huollon sopimukset vaihtoehtoiseksi keinoksi reagoida tulevan lainsää-däntöuudistuksen johdosta muuttuvaan kilpailutilanteeseen. Keskuste-luissa on ollut esillä myös Matkahuollon keskeisen aseman säilyttämi-nen aikataulu-, lipunmyynti- ja pakettitoiminnan järjestämisessä. Jouk-koliikennelain voimaantulosta johtuvaan kilpailutilanteen muuttumiseenvastaamiselle on kuitenkin esitetty myös vaihtoehtoisia lähestymista-poja, kuten tulevaan kilpailuun sopeutuminen.


(962) Osapuolten kesken Matkahuollon tai Linja-autoliiton toimielimissä taitilaisuuksissa käytyjä keskusteluja ei voida pitää osoituksena kilpailurik-komuksen suunnitelmallisuudesta, kun otetaan huomioon tuolloin voi-massa ollut linja-autoliikenteen harjoittamista koskenut lainsäädäntö,vallinnut lupakäytäntö ja niistä aiheutunut tosiasiallisen kilpailun puuttu-minen markkinalta. Korkein hallinto-oikeus katsoo näin ollen, että aina-kaan vielä ennen joukkoliikennelain voimaantuloa Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kesken ei ole ollut eikä ole voinutkaanolla unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua kokonais-suunnitelmaa, jonka yhteisenä tarkoituksena olisi ollut sulkea reittilii-kennelupavuorot Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkulje-tuspalveluista ja näin ollen vääristää kilpailua sisämarkkinoilla.

Joukkoliikennelain voimaantulon jälkeinen menettely

Asian kilpailuoikeudellisen arvioinnin lähtökohtia

(963) Asiassa tulee tämän jälkeen kilpailurikkomuksen alkamisajankohdankannalta arvioitavaksi, milloin joukkoliikennelain voimaantulon3.12.2009 jälkeen Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovatryhtyneet noudattamaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kilpailulain5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelytapaa, jolla reittiliikennelu-valla liikennöitävät vuorot on ollut tarkoitus sulkea Matkahuollon aika-taulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista. KKV:n valituksenmukaan tämä on tapahtunut viimeistään kesästä 2010 lähtien, kun taasMatkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan mistäänosapuolten keskinäisestä yhdenmukaistetusta menettelytavasta ei olevoinut olla kysymys ennen Matkahuollon hallituksen vuodenvaihteessa2010–2011 käymää sähköpostikirjeenvaihtoa.

(964) Joukkoliikennelain tultua voimaan 3.12.2009 linja-autoliikenteen har-joittaminen tuli mahdolliseksi markkinaehtoisen reittiliikenneluvan no-jalla, jonka myöntämisen edellytyksistä säädettiin joukkoliikennelain22 §:ssä ja hakemisessa noudatettavasta menettelystä lain 27 §:ssä. Asi-assa saadun selvityksen mukaan Linja-autoliitolle tai sen alueosastoillevarattiin joukkoliikennelain voimaantulon jälkeen mahdollisuus antaalausuntonsa uusista reittiliikennelupahakemuksista, vaikka joukkoliiken-nelaissa asiasta ei säädettykään.

(965) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että joukkoliikennelain voimaantulon jäl-keen linja-autoliikenteen alalla ei ole enää ollut vastaavia markkinaeh-toisen liikenteen järjestämisen peruslinjauksia koskevia edunvalvontatar-peita kuin mitä vielä joukkoliikennelainsäädännön valmisteluvaiheessaoli ollut. Tässä suhteessa asian arviointia koskeva lähtökohta on erilai-nen kuin edellisessä jaksossa arvioidussa joukkoliikennelain antamistaedeltäneessä tilanteessa.


(966) Asian kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta on keskeistä tarkastellaMatkahuollon ja Linja-autoliiton toimielimissä käsiteltyjä asioita ja näi-den toimielinten työskentelyyn osallistuneiden henkilöiden keskinäisiäsähköpostikeskusteluja sekä Linjaliikenne Kivistö Oy:n ja LiikenneVuorela Oy:n reittiliikennelupien hakemisen yhteydessä saatua selvi-tystä, jotka KKV on esittänyt todisteina kielletystä kilpailunrikkomuksenalkamisajankohdasta, sekä Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden tai Linja-autoliiton esittämää selvitystä asiasta.

Matkahuollon ja Linja-autoliiton toimielimissä käsitellyt asiat ja näidentoimielinten työskentelyyn osallistuneiden henkilöiden sähköpostikeskus-telut

(967) Matkahuollon hallitus on kokouksessaan 15.4.2010 tekemällään päätök-sellä perustanut työryhmän valmistelemaan Matkahuollon ja linja-auto-yhtiöiden palvelusopimuksen uudistamista. Työryhmään on nimettyPohjolan Matka-yhtiön toimitusjohtaja Johanna Lehtonen, Väinö PaunuOy:n toimitusjohtaja Martti Paunu, Korsisaari-yhtiöiden Timo Korsi-saari, Linja-autoliiton toimitusjohtaja Heikki Kääriäinen sekä Matka-huollon toimitusjohtaja Pekka Hongisto (KKV:n kirjallinen todiste 35).

(968) Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän kokouksessa 25.5.2010 on kä-sitelty muun ohella Matkahuollon ja linja-autoyhtiöiden välisen sopi-muksen uusimista joukkoliikennelain näkökulmasta. Tässä yhteydessäon todettu, että linja-autoyhtiöiden tulee jatkossa täyttää tietyt laatulu-paukset muun muassa aikatauluinfon ja lippujen osalta ja että bussiyhti-öiden ja Matkahuollon sopimus voisi olla myös yrityksen laatulupaus.Johanna Lehtosen, Heikki Kääriäisen ja Pekka Hongiston välisessä kes-kustelussa on käsitelty muun ohella kysymystä, miten turvataan, etteiMatkahuollon tarvitse jatkossa tehdä sopimusta niiden yritysten kanssa,jotka eivät täytä laatuvaatimuksia (KKV:n kirjallinen todiste 101).

(969) Matkahuollon hallituksen strategiaseminaarissa 27.–28.5.2010 on käytykeskustelua muun ohella Matkahuollon palkkiouudistukseen sisällytettä-västä laatulupauksesta, jonka tasoon perinteiset yritykset pystyisivät jajoka asettaisi uusille yrityksille tarpeen nostaa omaa tasoaan. Palkkiora-kenneuudistuksesta on toivottu päätettävän ja sitä on todettu ”vatvotun”10 vuotta. Strategiaseminaarin päätösehdotuksena on ollut muun ohellatuolloisten Matkahuollon ja linja-autoyhtiöiden välisten sopimusten irti-sanominen päättymään 31.12.2010. Palvelusopimustyöryhmän on to-dettu jatkavan uuden sopimuksen valmistelua (KKV:n kirjallinen todiste9).


(970) Matkahuollon hallitus on kokouksessaan 27.5.2010 tekemällään päätök-sellä Matkahuollon strategiaseminaarin linjauksen mukaisesti irtisanonutMatkahuollon ja linja-autoyhtiöiden väliset sopimukset päättymään31.12.2010 (KKV:n kirjallinen todiste 34).

(971) Johanna Lehtonen on 21.7.2010 Martti Paunulle, Timo Korsisaarelle,Heikki Kääriäiselle, Matkahuollon hallintopäällikkö Kalevi Mäkiselle jaLinja-autoliiton osastopäällikkö Ari Heinilälle lähettämässään sähköpos-tiviestissä esittänyt palvelusopimusluonnoksen liitteeseen 1, joka koskeeliikenteenharjoittajan velvollisuuksia, Matkahuollon aikataulupalveluitaja palvelumaksuja koskevaan kohtaan muun ohella lisäystä, jonka mu-kaan täysin uusien vuorojen lisääminen järjestelmään tapahtuu auto-maattisesti siinä tapauksessa, että vuoron perustamista ei ole vastustettuminkään Linja-autoliiton osaston alueella. Tähän liittyvässä kommen-tissa Lehtonen on todennut, että ”…johonkin kohtaan meidän on uskal-lettava laittaa tämän maininta, että saamme toimimaan tämän säätelyme-kanismin”. Tämän Lehtosen sähköpostiviestin Kalevi Mäkinen on sit-temmin 5.8.2010 toimittanut edelleen Matkahuollon liiketoimintapääl-likkö Juha Wallinille, Jukka Ylitalolle ja Pekka Hongistolle (KKV:n kir-jallinen todiste 36).

(972) Kalevi Mäkinen on sähköpostiviestissään 16.8.2010 lähettänyt paketti-ja matkapalvelujen sopimusluonnokset työryhmän tarkastamisen jälkeenPekka Hongistolle, Juha Wallinille ja Jukka Ylitalolle kommentoitaviksi.Matkahuollon matkapalveluita koskevaan sopimusluonnokseen on tehtylaatulupaukseen liittyvä lisäys, jonka mukaan liikenteenharjoittaja sitou-tuu julkaisemaan liitteessä 1 kuvatut Matkahuollon palvelut osana jouk-koliikennepalveluja koskevaa laatulupausta, joka liikenteenharjoittajanon määriteltävä joukkoliikennelain 48 §:n perusteella. Mainitun työryh-män tarkastaman ja kommenteille toimitetun sopimusluonnoksen10.8.2010 päivätyssä liitteessä 1, joka koskee liikenteenharjoittajan vel-vollisuuksia, on Matkahuollon aikataulupalveluita ja palvelumaksujakoskevassa kohdassa edelleen Johanna Lehtosen edellä kuvatun sähkö-postiviestin 21.7.2010 mukainen muutosehdotus ja sitä koskeva Lehto-sen kommentti (KKV:n kirjallinen todiste 24).

(973) Matkahuollon hallitus on kokouksessaan 26.8.2010 päättänyt, että Mat-kahuollon uusiin palvelusopimuksiin tulevat automaattisesti mukaan nevuorot, jotka linja-autoyhtiöillä oli silloin, kun nykyiset sopimukset irti-sanottiin. Päätöksen mukaan uusien vuorojen mukaantulo harkitaan ta-pauskohtaisesti erikseen (KKV:n kirjallinen todiste 38).


(974) Matkahuollon aikatauluinformaatio- ja lipputyöryhmän kokouksessa4.10.2010 on käsitelty muun ohella Matkahuollon sopimusten ja palkki-oiden uusimista. Kokouksessa on todettu, etteivät tuetut liput käy reitti-liikenteessä. Kohdassa on edelleen todettu, ettei sopimuksiin ainakaantässä vaiheessa lisätä mainintaa siitä, että liikennöitsijä vastaa siitä, ettätuetut liput eivät käy reittiliikenteen mukaisissa vuoroissa. Kohdassa onvielä todettu, että Matkahuollolla ei ole mahdollisuutta kontrolloida sitä,hyväksyykö yrittäjä tuetut liput reittiliikenteessä. Tarkistettaviksi sopi-mustekstin asioiksi on vielä todettu kilpailuoikeudelliset näkökulmat,esimerkiksi vuorojen lisääminen Matkahuollon järjestelmään (KKV:nkirjallinen todiste 130).

(975) Johanna Lehtonen on sähköpostivastauksessaan 7.10.2010 Kalevi Mäki-sen viestiin todennut muun ohella laatulupaus-osioon liittyen asiakkaanymmärtävän, että kaikissa Minfossa olevissa vuoroissa kelpaavat seutu-liput. Lehtonen on pohtinut, miten eritellä ne reittiliikenneluvalliset vuo-rot, joissa seutu-, kaupunki- ja työmatkaliput eivät kelpaa. Lehtosen mu-kaan Minfossa on nettiostamispalkin kanssa oltava samantyylinenpalkki, jos kaikki lipputyypit eivät kelpaa vuorossa, mikä saattaa tulevai-suudessa tulla ongelmaksi (KKV:n kirjallinen todiste 46).

(976) Ari Heinilä on sähköpostivastauksessaan 8.10.2010 Kalevi Mäkisen4.10.2010 lähettämään Matkahuollon palvelusopimusluonnoksen kom-mentointia koskevaan sähköpostiviestiin todennut muun ohella, ettäkaikki reitti- ja sopimusliikennevuorot hyväksytään Matkahuollon järjes-telmään edellyttäen, että yrityksellä on sopimus Matkahuollon palve-luista. Painavina perusteluina uusien vuorojen epäämiselle Heinilä onesittänyt muun ohella, että Matkahuollon järjestelmään kuuluvat julki-sesti rahoitetut liput eivät kelpaa uudessa vuorossa, minkä vuoksi asiak-kaille aiheutuu sekaannusta (KKV kirjallinen todiste 23).

(977) Jukka Ylitalo on sähköpostiviestillään 8.10.2010 vastannut Johanna Leh-toselle ja kopiona Kalevi Mäkiselle, Pekka Hongistolle, Juha Wallinilleja Miska Vuoriolle muun ohella olevansa Lehtosen kanssa samaa mieltäreittiliikenneluvan mukaisista vuoroista, joiden kohtelusta tuettujen lip-pujen käsittelyssä ja Matkahuollon järjestelmässä tulee sopia. Viestinmukaan tämä tarkoittaa asian kuvaamista laatulupauksessa, ja reittilii-kennevuoroista tulee informointi asiakkaalle tai niitä ei oteta Matkahuol-lon järjestelmään (KKV:n kirjallinen todiste 46).

(978) Matkahuollon hallituksen kokouksessa 1.11.2010 on käsitelty Matka-huollon palvelupalkkiomallin uudistamista. Pakettipalvelujen osalta ontodettu sopimukseen kuuluvan ne vuorot, jotka liikenteenharjoittajallaoli 23.6.2010, ja ne vuorot, jotka liikenteenharjoittaja on ilmoittanut rah-tivuoroiksi ja Matkahuolto on hyväksynyt pakettipalveluja koskevaansopimukseen (KKV:n kirjallinen todiste 39).


(979) Heikki Kääriäinen on toimittanut Linja-autoliiton hallitukselle19.11.2010 sähköpostiviestin koskien tuettuja lippuja ja MatkahuollonJukka Ylitalon laatimaa tuettuja lippuja koskevaa muistiota. Sähköposti-viesti ja sen liitteenä ollut muistio ovat käsitelleet tuettujen lippujenkäyttöön ja korvausperusteisiin liittyviä seikkoja liikenteessä, jossa tuet-tuja lippuja on käytetty, sekä lyhyesti reittiliikenneluvallisissa vuoroissa.Sähköpostiviestissä on todettu muun ohella, että Liikennevirasto selvit-tää parhaillaan edellytyksiä, joilla markkinaehtoinen liikenne voi toimia,ja miten tuetut lipputuotteet voisivat kelvata reittiliikenneluvilla toimi-vassa liikenteessä. Selvityksen on todettu tarkoitetun olevan valmis jou-luksi ja vasta sen jälkeen on todettu vietävän eteenpäin lakiesitystä, jollapalvelusopimusasetuksen mukainen yleinen sääntö luodaan. Muistiossaon todettu, etteivät tuetut liput kelpaa reittiliikenneluvalla olevissa vuo-roissa, ja tästä syystä Matkahuolto ei voi ottaa reittiliikennelupavuorojamukaan järjestelmiinsä. Muistiossa on edelleen todettu, että tällöin vuo-rot jäävät pois muun muassa Matkahuollon aikatauluinformaatiojärjes-telmästä, asemien laituriaikatauluista ja puhelinneuvontapalveluista.Muistion mukaan toistaiseksi ei ole löytynyt muuta ratkaisua sen varmis-tamiseksi, että tuettuja lipputuotteita ei käytettäisi kyseisissä vuoroissa.Pekka Hongisto on 27.12.2010 lähettänyt Matkahuollon hallituksen jäse-nille Heikki Kääriäisen mainitun viestin (KKV:n kirjallinen todiste 113).

(980) Matkahuollon pakettiliikennetyöryhmän 13.12.2010 pitämässä kokouk-sessa on käsitelty muun ohella pelisääntöjä uusien vuorojen mukaan ot-tamiselle Matkahuollon paketinkuljetusjärjestelmään. Kokousmuistiossaon muun ohella pohdittu, onko vanhojen yritysten uusilla vuoroilla (reit-tiliikenneluvilla) oikeus päästä automaattisesti mukaan rahtijärjestel-mään sekä todettu muun ohella, että Linja-autoliiton jäsenistä otetaanmukaan riidattomat, eli ne, joita ei ole vastustettu. Kiistanalaisten vuoro-jen tarpeellisuus arvioidaan Matkahuollossa (KKV:n kirjallinen todiste43).

Linjaliikenne Kivistö Oy:lle myönnettyä reittiliikennelupaa koskenut kes-kustelu ja menettely

(981) Linjaliikenne Kivistö Oy:lle on myönnetty 25.8.2010 reittiliikennelupapikavuorolle Helsingistä Forssan kautta Loimaalle ja takaisin (reitti 1).

(982) Väinö Paunu Oy:n toimitusjohtaja Martti Paunu on 31.8.2010 lähettänytMatkahuollon liiketoimintapäällikkö Jukka Ylitalolle, KoivistonAuto -konsernin konsernijohtaja Antti Norrlinille, Linja-autoliiton toimi-tusjohtaja Heikki Kääriäiselle, J. Vainion Liikenne Oy:n toimitusjohtajaMatti Vainiolle ja Matkahuollon toimitusjohtaja Pekka Hongistolle sekäsittemmin Matkahuollon hallintopäällikkö Kalevi Mäkiselle ja Matka-huollon liiketoimintapäällikkö Juha Wallinille ehdotuksen, jonka mu-


kaan Linjaliikenne Kivistö Oy:lle ilmoitettaisiin muun ohella, että Mat-kahuollon palvelusopimusuudistukseen liittyen vanhat sopimukset onirtisanottu ja uusille vuoroille Matkahuollon tarjoamista palveluista tul-laan tekemään erillinen päätös. Ehdotuksessa on myös viitattu tarvehar-kintaehtoon. Ylitalo on lisännyt ehdotukseen ilmoituksen, ettei viran-omaispäätösten mukaisesti reittiliikenneluvissa saa käyttää maksuväli-neenä Matkahuollon tuottamia tuettuja lipputuotteita (KKV:n kirjallinentodiste 53).

(983) Juha Wallin on 31.8.2010 vastauksena edellä mainittuihin sähköposti-viesteihin sähköpostiviestissään Jukka Ylitalolle, Kalevi Mäkiselle jaPekka Hongistolle todennut muun ohella, että nykyisen sopimuksen voi-massa ollessa Kivistöä koskevat samat säännöt kuin muitakin Linja-au-toliiton jäsenyrityksiä, kaikki henkilöliikennepalvelut sovituilla hinnoillaja paketinkuljetusoikeus. Wallinin viestissä on tiedusteltu, tekeekö Mat-kahuollon hallitus diskriminoivia päätöksiä Linja-autoliiton jäsentensuhteen riippuen siitä, kuka yrittäjä on ja mitä vuoroja hän hakee. Walli-nin mukaan tämä vie perusteen hänen vastaukseltaan KilpailuvirastolleLinja-autoliiton ulkopuolisten yrittäjien paketinkuljetusoikeudesta, tar-peesta ja olemassa olevan alihankkijan tulojen riittävyydestä (KKV:nkirjallinen todiste 53).

(984) Jukka Ylitalo on 31.8.2010 osoitteeseen [email protected] lähettämässään sähköpostiviestissä kieltänyt Kivistöltä tulevienaikataulujen lisääminen Minfoon ilman Ylitalon lupaa (KKV:n kirjalli-nen todiste 54).

(985) Pekka Hongisto on häntä markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä to-distajana kuultaessa kertonut olleensa jo kesällä 2010 eri linjoilla siitä,että oli haluttu lähettää kirjeitä palveluiden keskeyttämiseksi, vaikka so-pimukset olivat vielä voimassa.

(986) Jukka Ylitalo on 1.9.2010 lähettämässään sähköpostiviestissä vastauk-sena Martti Paunun 31.8.2010 lähettämään viestiin Martti Paunulle,Antti Norrlinille, Heikki Kääriäiselle, Matti Vainiolle, Ari Heinilälle,Pekka Hongistolle, Kalevi Mäkiselle ja Juha Wallinille todennut muunohella, että Matkahuollon koordinaattori oli jo lisännyt Linjaliikenne Ki-vistö Oy:n uudet vuorot Minfoon, josta ne oli poistettu 1.9.2010. Ylitaloon lisäksi esittänyt ehdotuksensa ilmoituksesta Kivistölle siitä, että uu-sille vuoroille tarjottavista Matkahuollon palveluista tullaan tekemäänerillinen päätös (KKV:n kirjallinen todiste 55).


(987) Pekka Hongisto on lähettänyt 1.9.2010 sähköpostiviestin Antti Norrli-nille, Matti Vainiolle, Heikki Kääriäiselle, Jukka Ylitalolle, Juha Walli-nille ja Kalevi Mäkiselle. Viestissä on todettu, että nykyisen sopimuksenedelleen voimassa ollessa Kivistöä, joka on Linja-autoliiton jäsen, kos-kevat samat säännöt kuin muitakin Linja-autoliiton jäsenyrityksiä, mu-kaan lukien kaikki henkilöliikennepalvelut sovituilla hinnoilla ja pake-tinkuljetusoikeus. Viestissä on edelleen todettu vastaavasti kuin edellä31.8.2010 Wallinin viestissä Kivistön muista liikennöijistä eriyttämi-sestä ja Matkahuollon asemasta diskriminoivan päätöksen jälkeen. Vies-tissä on edelleen todettu, että Matkahuollossa toimitaan kuten hallitus jaomistaja päättää (KKV:n kirjallinen todiste 57).

(988) Markkinaoikeuden päätöksessä (1506–1512 kohdat) on kuvattu Matka-huollon hallituksen puheenjohtaja, Koiviston Auto Oy:n konsernijohtajaAntti Norrlinin, Matti Vainion, Martti Paunun, Matkahuollon toimitus-johtaja Pekka Hongiston ja Ventoniemi Oy:n toimitusjohtaja Juhani Pu-ron välistä sähköpostikeskustelua ajalla 1.–3.9.2010 (KKV:n kirjallinentodiste 41). Sähköpostikeskustelu on koskenut sitä, miten MatkahuoltoOy:n palvelusopimuksen mukaisia palveluita tulisi myöntää Linjalii-kenne Kivistö Oy:n reittiliikenneluvan nojalla ajettaville vuoroille.

(989) Sähköpostikeskustelussa on tuotu tältä osiin esiin muun ohella, että Mat-kahuollon palvelujen myöntäminen automaattisesti ja ilman Matkahuol-lon tarveharkintaa saattaa kiihdyttää lisähakemusten tekoa. Lisäksi onpohdittu, löytyisikö silloisesta Matkahuollon sopimuksesta perustelujasille, ettei uusia vuoroja hyväksytä, kuten löytyykö aikataulujen ilmoitta-misajoista jokin takaportti olla hyväksymättä uusia vuoroja, ja jos uusiavuoroja ei hyväksytä Matkahuollon aikataulujärjestelmään, ei löydy lai-turiakaan Kampista ja niin edelleen.

(990) Sanotun sähköpostikeskustelun viimeisessä viestissä 3.9.2010 Hongistoon todennut Norrlinille muun ohella, ettei ota vastaan komentoja yksit-täisiltä hallituksen jäseniltä eikä nykyisestä käytännöstä tulla poikkea-maan ja ettei päätöstä pystytä ennen vuoden loppua soveltamaan käytän-töön.

(991) Linjaliikenne Kivistö Oy:lle on sittemmin ilmoitettu Hongiston Matka-huollon nimissä allekirjoittamalla kirjeellä 30.12.2010, että reittiliiken-nevuoroissa eivät kelpaa yhteiskunnan tukemat liput, minkä vuoksi Lin-jaliikenne Kivistön reittiliikenteen vuoroja ei oteta Matkahuollon halli-tuksen 29.12.2010 linjauksen mukaisesti osaksi Matkahuollon matkapal-veluita 1.1.2011 alkaen. Vuorojen aikataulutiedot eivät ole aikataulujär-jestelmässä, näille vuoroille ei myydä lippuja eikä niillä ole rahdinkulje-tusoikeutta, vaikka kyseinen reittiliikennevuoro oli saanut Matkahuollonmatkapalvelut ja rahdinkuljetusoikeuden syksyllä 2010 (KKV:n kirjalli-


nen todiste 69). Matkahuollon matka- ja pakettipalvelut on poistettu kai-kilta 23.6.2010 jälkeen haetuilta tai myönnetyiltä reittiliikenteen vuo-roilta.

Liikenne Vuorela Oy:n reittiliikennelupaa koskenut keskustelu ja menet-tely

(992) Liikenne Vuorela Oy on saanut 10.12.2010 reittiliikenneluvan reitilleHamina–Helsinki–Hamina (reitti 2).

(993) Matkahuollon Jukka Ylitalo on todennut 20.12.2010 sähköpostitsePekka Hongistolle, Juha Wallinille, Kalevi Mäkiselle ja Miska Vuori-olle, että uuden palvelusopimuksen mukaisesti Liikenne Vuorela Oy:nmainittuja reittiliikenteen vuoroja ei ole pakko ottaa Matkahuollon jär-jestelmän osaksi ja että niitä ei luonnollisesti oteta pakettipalveluidenosaksi. Matkapalveluiden osalta Ylitalo on ilmoittanut tarvitsevansa hal-lituksen päätöksen, noudatetaanko sopimusta infopalveluiden, Kamppi-palveluiden ja lipunmyynnin suhteen (KKV:n kirjallinen todiste 33)

(994) Kalevi Mäkinen on todennut 21.12.2010 sähköpostitse lähettämässäänvastauksessa Heikki Kääriäiselle ja Ari Heinilälle sekä kopiona Hongis-tolle ja Ylitalolle, että oleellinen asia uuden vuoron tarveharkinnalle on,miten asiaa on käsitelty Linja-autoliitossa ja Linja-autoliiton osastoissa(KKV:n kirjallinen todiste 33).

(995) Ari Heinilä on 21.12.2010 lähettänyt Mäkiselle, Kääriäiselle ja kopionaHongistolle ja Ylitalolle sähköpostitse tiedoksi muun ohella Linja-auto-liiton Kaakkois-Suomen osaston lausunnon 9.8.2010, josta käy ilmi, ettäasiassa on vastustettu kaikkien kolmen reittiliikennehakemuksen hyväk-symistä (KKV:n kirjallinen todiste 33).

(996) Pekka Hongisto on 23.12.2010 sähköpostitse toimittanut Matkahuollonhallituksen jäsenille Antti Norrlin, Esa Salmela, Johanna Lehtonen,Jorma Penttilä, Jouni Peura, Jukka Vuorinen, Jukka Komulainen, HeikkiKääriäinen, Martti Paunu, Matti Vainio, Mikko Nevakivi, Risto Pekola,Timo Korsisaari ja Kalevi Mäkinen Matkahuollon johdon esityksen,jonka mukaan Liikenne Vuorela Oy:n mainitut reittiliikenteen vuorototetaan mukaan matka- ja pakettipalvelusopimuksiin liikenteenharjoitta-jan niin halutessa. Sähköpostiviestissä on todettu, että mikäli Matkahuol-lon hallitus haluaa linjata päätöksensä poikkeavasti johdon esitykseennähden, perusteltuja kannanottoja odotetaan 28.12. mennessä (KKV:nkirjallinen todiste 42).


(997) Pekka Hongisto on häntä markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssäkuultaessa todennut toimineensa puhtaasti liiketoiminnallisesta näkökul-masta lähtiessään esittämään, että vuorot otetaan mukaan matkapalvelu-sopimukseen ja pakettipalvelut tarjotaan sikäli kuin liikenteenharjoittajatniitä haluavat. Hongisto on kertonut halunneensa saada asiasta hallituk-selta näkemykset, sillä aiheesta oli syksyn mittaan käyty runsasta kes-kustelua.

(998) Pekka Hongiston sanotun sähköpostiviestin jälkeen joulukuun lopussa2010 on käyty linja-autoyhtiöiden, Matkahuollon ja Linja-autoliiton vä-lillä markkinaoikeuden päätöksessä (1555–1576 kohdat) kuvattu keskus-telu.

(999) Keskustelu on johtanut siihen, että Matkahuollon hallituksen puheenjoh-taja Antti Norrlin on sähköpostiviestissään 29.12.2010 Korsisaarelle,Hongistolle, Heinilälle, Mäkiselle, Penttilälle, Komulaiselle, Pekolalle,Salmelalle, Lehtoselle, Peuralle, Vuoriselle, Kääriäiselle, Paunulle, Vai-niolle ja Nevakivelle todennut asian suhteen toimittavan siten, että uu-sille vuoroille annetaan lähtöpaikat ja niiltä peritään asemapalvelu-maksu. Vuoroja ei oteta Minfoon eikä niille anneta rahdinkuljetusoi-keutta. Viestissä lausutun mukaan vuoroja ei voi ottaa Minfoon eikäclearingiin, koska viranomaiset ovat päättäneet, että reittiliikenteessä eisaa käyttää tuettuja lipputuotteita. Tätä asiaa ei ole voitu ottaa huomioonMatkahuollon järjestelmissä. Vuorot eivät tuo mitään lisäarvoa Matka-huollon matka- ja pakettipalveluihin. Edelleen viestin mukaan tämän lin-jauksen mukaisesti toimitaan seuraavaan Matkahuollon hallituksen ko-koukseen saakka, jossa sitten käsitellään asia. Vielä viestissä on todettu,että tätä samaa periaatetta pitäisi noudattaa myös Kivistön vuorojen suh-teen seuraavan vuoden alusta alkaen (KKV:n kirjallinen todiste 68).

(1000) Matkahuollon hallintopäällikkö Kalevi Mäkinen on 29.12.2010 ilmoitta-nut Liikenne Vuorela Oy:lle, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:lle ja OyPohjolan Liikenne Ab:lle, että reittiliikennevuoroja ei oteta osaksi mat-kapalveluita, eli vuorojen tiedot eivät tule aikataulujärjestelmään eikäniille myydä lippuja. Yhtiöille on edelleen ilmoitettu, että rahdinkulje-tuspalvelujen lisäämiselle kysymyksessä oleville reiteille ei ollut tuollointarvetta. Uusien rahdinkuljetussopimusten solmiminen reiteille aiheut-taisi ylikapasiteettia, joka heikentäisi kaikkien toimijoiden liiketaloudel-lisia toimintaedellytyksiä (KKV:n kirjallinen todiste 69).


(1001) Matkahuollon hallituksen kokouksessa 25.1.2011 on päätetty hyväksyähallituksen joulukuun lopulla tekemät sähköpostilinjaukset reittiliikenne-vuorojen palveluista Matkahuollon järjestelmässä. Näiden mukaisestiuusille 23.6.2010 jälkeen alkaneille reittiliikennevuoroille osoitetaanlähtölaiturit linja-autoasemalta, sikäli kun laituripaikat riittävät. MuitaMatkahuollon palveluja ei reittiliikennevuoroilla ole. Pöytäkirjan mu-kaan keskusteluissa on vielä todettu, että toistaiseksi ei ole mitään syytälähteä höllentämään reittiliikennevuorojen palvelurajauksia, kun lupalin-jaukset ovat kesken (KKV:n kirjallinen todiste 82).

(1002) Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.1.2011 on käsitelty muunohella reittiliikennettä Matkahuollon järjestelmässä ja todettu Matka-huollon hallituksen pitäneen ylimääräisen kokouksen 25.1.2011 maini-tusta aiheesta. Kokouspöytäkirjan mukaan reittiliikenteen palveluja kos-kevaan linjaukseen ei tehdä muutoksia tässä vaiheessa (KKV:n kirjalli-nen todiste 88).

Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset kilpailurikkomuksesta joukkoliiken-nelain voimaantulon jälkeen ja ennen vuodenvaihdetta 2010–2011

(1003) Kuten korkein hallinto-oikeus on edellä todennut, unionin tuomioistui-men oikeuskäytännön mukaisesti osapuolten keskinäiset yhteydenotot jatietojenvaihto Linja-autoliiton ja Matkahuollon toimielimissä tai näidenjärjestämissä tilaisuuksissa osapuolten vasta suunnittelemasta menette-lystä käyttää Matkahuollon sopimuksia reittiliikenneluvilla liikennöitä-vien vuorojen poissulkemiseksi Matkahuollon palveluista, voivat lähtö-kohtaisesti merkitä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja kilpailulain 5 §:ssätarkoitettua kiellettyä kilpailurikkomusta, vaikka tällaiseen käyttäytymi-seen ei olisi virallisesti sitouduttu tai sitä olisi vahvistettu.

(1004) Korkein hallinto-oikeus toteaa edellä Matkahuollon ja linja-autoyhtiöi-den palvelusopimusten valmistelusta ja erityisesti Matkahuollon palvelu-sopimustyöryhmän kokouksesta 25.5.2010 ja Matkahuollon hallituksenstrategiaseminaarista 27.–28.5.2010 saadun selvityksen perusteella, ettäosapuolten voidaan katsoa tuolloin päässeen yhteisymmärrykseen siitä,että voidakseen jatkossa tehdä Matkahuollon kanssa palvelusopimuksenlinja-autoyhtiöiden tulee täyttää laatulupaukset muun muassa aikataulu-tietojen ja lippujen osalta ja että linja-autoyhtiöiden ja Matkahuollon so-pimus voisi olla myös yrityksen laatulupaus. Matkahuollon hallitus onpäätöksellään 27.5.2010 irtisanonut Matkahuollon ja linja-autoyhtiöidenväliset sopimukset päättymään 31.12.2010.

(1005) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että osapuolten kesken on edellä kuvattu-jen Matkahuollon palvelusopimusuudistukseen liittyvien sähköpostikes-kustelujen 21.7.2010 ja 16.8.2010 perusteella ollut esillä, että uusienvuorojen lisääminen Matkahuollon järjestelmään edellyttää, että mikään


linja-autoliiton alueosasto ei ole vastustanut reittiliikenneluvan myöntä-mistä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Linja-autoliiton tai Linja-au-toliiton alueosaston kielteinen lausunto reittiliikenneluvan myöntämi-sestä ei itsessään ole SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja kilpailulain5 §:ssä tarkoitettu kielletty kilpailurikkomus. Kuitenkin sen asettami-sessa Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja pakettipalveluiden saa-misen edellytykseksi, että Linja-autoliiton alueosasto ei ole lupaa vastus-tanut, on kysymys markkinoiden jakamiseen tähtäävästä menettelystäeikä toimialajärjestön edunvalvonnasta. Kilpailurikkomuksen toteuttami-sessa on ollut tarkoituksena käyttää Matkahuollon sopimuksia reittilii-kenneluvilla liikennöitävien vuorojen poissulkemiseksi markkinoilta janäin ollen markkinoiden jakamiseksi.

(1006) Matkahuollon hallitus on päättänyt 26.8.2010, että Matkahuollon uusiinpalvelusopimuksiin tulevat automaattisesti mukaan linja-autoyhtiöidenvuorot, jotka kuuluivat sopimukseen silloin, kun sopimukset irtisanot-tiin, mutta uusien vuorojen mukaantulo harkitaan tapauskohtaisesti erik-seen.

(1007) Linjaliikenne Kivistö Oy:n saatua reittiliikenneluvan 25.8.2010 Matka-huollon ja Linja-autoliiton toimielinten työskentelyyn osallistuneidenhenkilöiden sähköpostikeskusteluista elokuun lopun ja syyskuun alunvälisenä aikana käy ilmi pyrkimys rajoittaa mainitun yhtiön pääsyä Mat-kahuollon matka- ja palvelusopimuksiin soveltaen Matkahuollon halli-tuksen 26.8.2010 päättämää uusia reittiliikennelupavuoroja koskevaa ta-pauskohtaista harkintaa. Asiassa saadun selvityksen mukaan Linjalii-kenne Kivistö Oy:n reittiliikennelupavuorojen aikataulutiedot oli tämänlinjauksen mukaisesti lyhyeksi aikaa myös tosiasiallisesti poistettu Mat-kahuollon Minfo-järjestelmästä, jonne ne oli ehditty jo viedä. Linjauksenmukaisesti Linjaliikenne Kivistö Oy:n reittiliikennelupavuorot olisimuutoinkin suljettu Matkahuollon palvelujen ulkopuolelle jo syksystä2010 lähtien.

(1008) Edellä mainittujen sähköpostikeskustelujen sekä markkinaoikeudessatodistajana kuullun Pekka Hongiston todistajankertomuksen perusteellaMatkahuollon toimitusjohtaja Hongisto ja Matkahuollon liikennepalve-lupäällikkö Wallin olivat ainoina keskusteluun osallistuneista nimen-omaisesti vastustaneet yksittäistapauksellisen harkinnan soveltamistaLinjaliikenne Kivistö Oy:öön ja katsoneet, että Linjaliikenne KivistöOy:llä oli tuolloin vielä irtisanomisaikana voimassa olleen vanhan sopi-muksensa perusteella oikeus kysymyksessä olleisiin Matkahuollon pal-veluihin. Toisaalta sähköpostikeskustelun yhteydessä esitetyssä yksittäi-sessä viestissä pohditaan sitäkin, löytyykö Matkahuollon ja Linjalii-kenne Kivistö Oy:n tuolloin vielä voimassaolleista sopimuksista esimer-


kiksi aikataulujen ilmoittamisaikojen suhteen joku takaportti, jonka pe-rusteella voitaisiin olla hyväksymättä uusia markkinaehtoisia reittiliiken-nelupavuoroja Matkahuollon järjestelmään.

(1009) Vuorelan Liikenne Oy:n reittiliikenneluvan myöntämistä 10.12.2010seuranneessa edellä kuvatussa joulukuun lopussa 2010 käydyssä sähkö-postikirjeenvaihdossa on esitetty, että vuoroja ei ole pakko ottaa Matka-huollon järjestelmään eikä niitä oteta pakettipalveluiden osaksi. Asiassakäydyssä keskustelussa on myös esitetty, että oleellinen asia Matkahuol-lon palvelujen saamisessa on, miten asiaa on käsitelty Linja-autoliitossaja Linja-autoliiton alueosastoissa.

(1010) Korkein hallinto-oikeus on edellä jaksossa 2.2.3 todennut kilpailurikko-muksen luonteesta ja suunnitelmallisuudesta muun ohella, että Matka-huollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton saavuttaman yhteisym-märryksen mukaan 23.6.2010 jälkeen myönnettävät reittiliikennelupa-vuorot on ollut tarkoitus sulkea Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti-ja pakettipalveluista. Menettelyn tarkoituksena on ollut markkinoidensäilyttäminen alalla toimivilla pääosin siirtymäajan liikennöintisopimus-ten perusteella liikennöivillä linja-autoyhtiöillä estämällä tai vaikeutta-malla reittiliikenteen vuorojen pääsyä markkinalle. Kilpailurikkomus onsiten kohdistunut horisontaalisessa suhteessa keskenään tosiasiallisestitai mahdollisesti kilpailevien yritysten väliseen kilpailukäyttäytymiseen.Tarkoituksena voidaan katsoa olleen myös sen, että Linja-autoliitonalueosastoilla olisi vaikutusvaltaa reittiliikennevuorolupien myöntämi-sessä. Korkein hallinto-oikeus on myös katsonut, että kilpailunrajoituk-sen toteuttamiskeinona on käytetty Matkahuollon palvelusopimusten te-kemiseen liittyvää tarveharkintaa.

(1011) Korkein hallinto-oikeus katsoo Matkahuollon palvelusopimusten valmis-telusta edellä kuvatun selvityksen sekä Linjaliikenne Kivistö Oy:n reitti-liikennelupaan kuuluneiden vuorojen käsittelystä edellä kuvatussa säh-köpostikirjeenvaihdossa saadun selvityksen sekä sen perusteella, mitäkysymyksessä olevana ajankohtana Matkahuollon toimitusjohtajana toi-minut Pekka Hongisto on häntä markkinaoikeuden suullisessa käsitte-lyssä kuultuna lausunut, että on ollut ilmeistä, ettei palvelusopimustensolmimiseen liittyvää tarveharkintaa ole ollut tarkoitus soveltaa Matka-huollon omien liiketoiminnallisen näkökulmien mukaisesti. Tarvehar-kintaa on sen sijaan ollut tarkoitus soveltaa osapuolten keskinäisen yh-teisymmärryksen mukaisesti pyrkimällä sulkemaan kilpailevat uudetreittiliikennelupavuorot Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paket-tipalvelujen ulkopuolelle.


(1012) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt jaLinja-autoliitto ovat ryhtyneet noudattamaan edellä kuvattua SEUT 101artiklan 1 kohdan ja kilpailulain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettua me-nettelytapaa, jonka tarkoituksena on ollut sulkea reittiliikenneluvalla lii-kennöitävät vuorot Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkul-jetuspalveluista elo-syyskuun vaihteesta 2010. Edellä jaksossa 2.2.4.1(Kilpailurikkomuksen alkaminen ja suunnitelmallisuus) kuvatun selvi-tyksen mukaan osapuolet ovat sinänsä jo tätä ennen touko-, kesä- ja hei-näkuussa 2010 käyneet keskusteluja Matkahuollon uuden palvelusopi-muksen tarveharkinnasta ja sen käyttämisestä keinona rajoittaa uusienreittiliikenneluvalla liikennöitävien vuorojen pääsyä MatkahuollonMinfo-järjestelmään sekä Linja-autoliiton osastojen lausunnoille annet-tavasta merkityksestä. Näiden touko-, kesä- ja heinäkuussa käytyjen kes-kustelujen ei voida vielä katsoa merkinneen SEUT 101 artiklan 1 koh-dan ja kilpailulain 5 §:n vastaisen yhdenmukaistetun menettelytavannoudattamista.

(1013) Keskustelut ovat sittemmin johtaneet osapuolten välisiin elo–syyskuun2010 vaihteessa käytyihin edellä kuvattuihin sähköpostikeskusteluihinLinjaliikenne Kivistö Oy:n uusien reittiliikenneluvalla liikennöitävienvuorojen kohtelusta Matkahuollon Minfo-järjestelmässä.

(1014) Osapuolten toimenpiteet ovat siten elo–syyskuun vaihteesta 2010 lukienkuuluneet kokonaissuunnitelmaan, jonka yhteisenä tavoitteena on ollutkilpailun vääristäminen sisämarkkinoilla unionin tuomioistuimen oi-keuskäytännössä tarkoitetulla tavoin (asia C-609/13, Duravit v. komis-sio, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kysymys on ollut tarkoi-tuksesta saavuttaa yhdenmukaistettu menettelytapa ja näin korvata reitti-liikenneluvan perusteella ajettavista vuoroista aiheutuvan kilpailun riskitosapuolten Matkahuollon palvelusopimuksia koskevalla yhteistyöllä il-man, että asiassa olisi sinänsä tehty varsinaista sopimusta.

(1015) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että koska kysymys on ollut tarkoituk-seen perustuvasta kilpailurikkomuksesta, selvitystä kilpailurikkomuksentosiasiallisista kilpailua rajoittavista vaikutuksista sisämarkkinoilla eiedellä jaksossa 2.2.3 kuvatun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännönmukaan ole sinänsä ollut tarpeen esittää. Asiassa on kuitenkin esitettyselvitystä siitä, että Linjaliikenne Kivistö Oy:n Matkahuollon Minfoonjo viedyt aikataulutiedot oli lyhytaikaisesti sieltä poistettu 31.8.2010,vaikka Linjaliikenne Kivistö Oy:n palvelusopimus Matkahuollon kanssaoli kysymyksessä olevana ajankohtana vielä ollut voimassa.


(1016) Linjaliikenne Kivistö Oy:n uudet reittiliikenteen vuorot on suljettu Mat-kahuollon sopimusten ulkopuolelle 1.1.2011 alkaen. Mainitun ajankoh-dan jälkeen Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja pakettipalvelut onevätty kaikilta reittiliikennelupavuoroilta, jotka oli myönnetty tai haettu23.6.2010 jälkeen.

(1017) Korkein hallinto-oikeus katsoo siten toisin kuin markkinaoikeus, ettäMatkahuolto ja linja-autoyhtiöt ovat noudattaneet SEUT 101 artiklan1 kohdan ja kilpailulain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelyta-paa, jonka tarkoituksena on ollut sulkea reittiliikenneluvilla liikennöitä-vät vuorot Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspal-veluista elo–syyskuun vaihteesta 2010 lähtien. Pohjolan Liikenne onkuitenkin jäljempänä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen osalli-suutta koskevassa osiossa (2.2.6.3) todettavalla tavalla ryhtynyt noudat-tamaan kiellettyä yhdenmukaistettua menettelytapaa vasta tätä myöhem-min 26.1.2011 lähtien.

(1018) Korkein hallinto-oikeus katsoo myös mainitun kilpailurikkomuksensuunnitelmallisuudesta edellä lausuttu huomioon ottaen toisin kuinmarkkinaoikeus, ettei kysymyksessä voida katsoa olleen murrosvaiheenäkkipikainen reaktio uuteen tilanteeseen.

2.2.4.2 Kilpailurikkomuksen päättyminen

Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset kilpailurikko-muksen päättymisestä aikataulu- ja lipunmyyntipalvelujen osalta

(1019) KKV on seuraamusmaksuesityksessään katsonut kilpailevien reittiliiken-nelupavuorojen poissuljennan Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyynti-palveluista (matkapalvelut) jatkuneen 17.9.2012 saakka. KKV on edel-leen katsonut, että Pohjolan Liikenteen ja Linja-autoliiton vastuu kilpai-lurikkomuksesta on päättynyt 17.9.2012.

(1020) Markkinaoikeus on katsonut matkapalveluja koskevan tarveharkinnansoveltamisen päättyneen 17.9.2012, kun Matkahuolto on alkanut myydälippuja kaikille reittiliikennelupavuoroille (markkinaoikeuden päätöksen1689–1694 kohdat).

(1021) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat valituksissaan kor-keimmalle hallinto-oikeudelle esittäneet kilpailurikkomuksen päättyneenjo 4.6.2012, kun reittiliikennevuorot on otettu mukaan Matkahuollon ai-kataulupalveluihin, mitä KKV ei ole mainituista valituksista antamas-saan selityksessä kiistänyt. Se, että reittiliikennelupavuorojen aikataulu-tiedot on sisällytetty Matkahuollon aikataulutietoihin kesäkuussa 2012,


käy ilmi esimerkiksi KKV:n edustajien ja Liikenne Vuorela Oy:n edus-tajien 21.8.2012 tapaamisesta laaditusta tapaamismuistiosta (KKV:n kir-jallinen todiste 11).

(1022) Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten Matkahuolto, linja-autoyhtiöt jaLinja-autoliitto, että siltä osin kuin reittiliikennelupavuorojen aikataulu-tiedot on sisällytetty Matkahuollon Minfo-palveluun 4.6.2012, eivät osa-puolet enää ole aikataulupalvelujen osalta osallistuneet Matkahuollonmatkapalveluihin pääsyä koskevaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kil-pailulain 5 §:n vastaiseen kilpailurikkomukseen. Kysymyksessä olevakilpailurikkomuksen osittainen päättyminen otetaan huomioon jäljem-pänä jaksossa 2.2.7 esitetyllä tavalla seuraamusmaksuharkinnassa.

(1023) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Matkahuollon matkapalvelut ovataikataulutietojen lisäksi käsittäneet lipunmyyntipalvelut. Matkahuolto,linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat kirjelmissään muutoin pääosinkäsitelleet matkapalveluita yhtenä kokonaisuutena. Korkein hallinto-oi-keus katsoo kuten markkinaoikeus, että lipunmyyntipalveluja koskevakilpailurikkomus on päättynyt 17.9.2012, jolloin Matkahuollon hallituk-sen kokouksen 30.8.2012 mukaisesti lippuja on alettu myydä Matka-huollon järjestelmässä kaikille reittiliikennelupavuoroille.

(1024) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon markkinaoikeuden päätöksenperustelut muutoin kuin reittiliikennelupavuorojen aikataulutietoja kos-kevilta osin sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimuksetja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätös ei ole lipunmyyntipal-veluja koskevan kilpailurikkomuksen päättymisen osalta lainvastainen.Markkinaoikeuden johtopäätös kilpailurikkomuksen kestosta ei näin ol-len ole tältä osin virheellinen.

Kilpailurikkomuksen päättyminen pakettipalvelujen osalta

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta seuraamusmaksuesityksessä

(1025) KKV on seuraamusmaksuesityksessään katsonut kilpailurikkomuksenjatkuneen pakettipalvelujen osalta edelleen esityksen jättöhetkellä25.1.2016. KKV on katsonut, että rikkomuksesta ovat tämän jälkeenvastuussa Matkahuolto ja sen hallituksessa edustettuina olleet seuraa-musmaksuesityksen kohteena olevat linja-autoyhtiöt.


Markkinaoikeuden ratkaisu

(1026) Markkinaoikeus on katsonut, että pakettipalveluiden myöntämisen osaltaMatkahuollon hallituksen 25.1.2011 tekemän päätöksen noudattaminenon päättynyt viimeistään joulukuussa 2015, kun Ari Hurme on ryhtynytvastaamaan Matkahuollon pakettiliiketoiminnasta ja siihen liittyvistärahdinkuljetuksista. Markkinaoikeus on katsonut kaikkien seuraamus-maksuesityksen kohteena olleiden yhtiöiden ja Linja-autoliiton olevanyhtä lailla vastuussa kilpailurikkomuksesta (markkinaoikeuden päätök-sen 1694 kohta).

Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta ja sen keskeiset perus-telut kilpailurikkomuksen päättymisestä pakettipalvelujen osalta

(1027) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton näkemyksen mu-kaan kilpailurikkomus on päättynyt matkapalvelujen osalta Matkahuol-lon hallituksen päätökseen 30.8.2012, joka on viimeinen Matkahuollonhallituksen tekemä päätös rahdinkuljetusoikeuksista. Matkahuollon toi-miva johto on tämän ajankohdan jälkeen toiminut uuden linjauksen mu-kaisesti ja tarveharkintaehtoa itsenäisesti soveltaen valinnut rahdinkulje-tuksen alihankkijat.

(1028) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan markkina-oikeus on viitannut puutteellisesti Matkahuollon liiketoimintapäällik-könä toimineen Juha Wallinin todistajankertomukseen ja tehnyt tästäsyystä virheellisen johtopäätöksen siitä, että Wallinin aikana Matkahuol-lossa ei olisi tehty pakettipalveluita koskevaa tarveharkintaa. Wallin ontosiasiassa kuvannut tarveharkintamenettelyä, mutta hän on ymmärtänyttarveharkinta-termin väärin. Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan tarveharkintaa on tosiasiassa tehty, kun Wallinin ker-tomuksen perusteella pakettipalveluita on järjestetty asiakkaan edun jaasiakastarpeiden mukaisesti. Edelleen Wallinin kertomuksen mukaan pa-kettipalvelujen myöntäminen päällekkäisille reiteille olisi aiheuttanut”tappelua” kuljettajien välille ja siten hankaluuksia Matkahuollolle.Wallin on edelleen kertonut harkinnan olleen ”melkoinen palapeli”, jo-hon ei ollut mahdollista luoda mitään laskentakaavaa tai mallia.

(1029) Asiassa on esitetty Matkahuollon toimitusjohtaja Jarmo Oksaharjun ker-toneen markkinaoikeudessa, että reittiliikennettä on voitu arvioida kutenmitä tahansa liikennettä Matkahuollon pakettipalveluiden osalta sen jäl-keen, kun reittiliikenne oli kesällä 2012 otettu mukaan yhtiön aikataulu-järjestelmään. Lisäksi Oksaharjun kertoman mukaan Matkahuolto olisyyskuussa 2012 sopinut Liikenne Vuorelan kanssa siitä, että yhtiö ryh-tyy kuljettamaan rahtia reittiliikennevuorolla Helsinki–Virolahti (mark-kinaoikeuden päätöksen reitti 2). Tätä reittiliikennevuoroa koskevan tar-


veharkintapäätöksen olisivat tehneet Wallin ja Oksaharju. Yksikään lii-kennöitsijä ei ollut saanut oikeutta kuljettaa Matkahuollon rahtia kaikillavuoroillaan ja reittiväleillä. Lisäksi rahdinkuljetusoikeuksia oli evättymyös Matkahuollon hallituksen jäsenten yhtiöiltä.

(1030) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan Matka-huollon aikaisemman toimitusjohtaja Pekka Hongiston kertomus ei voiosoittaa kilpailurikkomuksen jatkuneen 30.8.2012 jälkeen, koska Hon-giston toimikausi Matkahuollon palveluksessa on päättynyt jo marras-kuussa 2011.

(1031) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton mukaan asiassa eiole osoitettu, että muut kuin Liikenne Vuorela Oy olisivat edes hakeneetMatkahuollon rahdinkuljetusoikeutta 30.8.2012 ja syyskuun 2013 väli-senä aikana. Koska hakemuksia ei ollut tullut, Wallin tai kukaan muu-kaan ei ollut voinut tehdä tarveharkintaa.

(1032) Se, ettei rahdinkuljetusoikeuksia ollut haettu, johtui tapahtuma-aikanavallinneesta markkinatilanteesta, jossa liikennöitsijöiden kalusto ja muutresurssit olivat olleet sidottuina siirtymäajan liikenteeseen ja viranomais-ten ostosopimuksiin.

(1033) Kaikilla markkinatoimijoilla on ollut tiedossa KKV:n niin sanotut Veo-lia- ja Hostikka-päätökset, joiden mukaisesti Matkahuollolla ei ole ollutvelvollisuutta ottaa kaikkia halukkaita liikennöitsijöitä rahdinkuljetuksenalihankkijoiksi, vaan se on saanut valita yhteistyökumppaninsa. Matka-huolto ei ole nähnyt tarpeelliseksi tiedottaa asiasta senkään vuoksi, ettäuudessa pakettipalvelusopimuksessa on kuvattu Matkahuollon oikeusvalita rahdinkuljettajat, mikä on ollut markkinatoimijoiden tiedossa.Matkahuolto on tullut tietoiseksi KKV:n pakettipalveluihin kohdista-mista kilpailurikkomusepäilyistä vasta 14.4.2015 saatuaan tiedoksiKKV:n seuraamusmaksuesitysluonnoksen.

(1034) Väinö Paunun ja Savonlinjan Matkahuollon kanssa joulukuussa 2015käymät sähköpostikeskustelut (Matkahuollon kirjalliset todisteet 4 ja 5)eivät osoita siirtymäajan liikenteen vuorojen olleen erityisasemassa reit-tiliikenteen vuoroihin nähden vuonna 2015. Savonlinjan viestistä käyilmi, ettei vuorojen lupatyyppiä ole pidetty olennaisena tekijänä rahdin-kuljetuksessa, eikä viestissä viitata vuorojen lupatyyppeihin. Väinö Pau-nun sähköpostiviesti 26.2.2015 osoittaa, että Matkahuolto on valinnutrahdinkuljetuksen alihankkijat itsenäisesti ja omaan kuljetustarpeeseensaperustuen, eikä Matkahuolto ole suosinut siirtymäajan liikenteen vuorojaeikä hallituksessa edustettuja liikennöitsijöitä. Samaa osoittaa VainionLiikenteen ja Matkahuollon välinen sähköpostiviestikeskustelu 30.–31.12.2015 (Matkahuollon kirjallinen todiste 6). Viesti koskee rahdin-


kuljetusta vuorolla, jonka aikataulua liikennöitsijä oli muuttanut. Rah-dinkuljetuksesta on kyseisen todisteen mukaan päättänyt Matkahuollonsilloinen liiketoimintapäällikkö Ari Hurme, joka on markkinaoikeudessakertonut rahdinkuljetustarpeista päätöksiä tehdessään käytännössä har-kinneensa jokaisen vuorovälin tapauskohtaisesti.

(1035) Juha Wallinin työsuhde Matkahuollossa on päättynyt kesällä 2013. Mat-kahuollon palveluverkostosta vastaavana liiketoimintapäällikkönä, jonkavastuulle muun muassa rahdinkuljetusoikeuksiin liittyvä tarveharkinta japäätökset rahdinkuljetuksen järjestämisestä ovat kuulunut, on toiminut1.10.2013 alkaen vuoteen 2015 saakka Heikki-Pekka Alakärppä. Tuonaaikana rahdinkuljetuksen alihankkijat valittiin Alakärpän yksityisluontei-sessa todistajankertomuksessa kuvatulla tavalla Matkahuollon tarpeidenja tehokkuuden perusteella, mitä voidaan Alakärpän mielestä kutsua”tarveharkinnaksi”. Tapauskohtaisessa harkinnassa merkitystä oli muunohella reitin yhteysvälillä ja toimituspaikoilla, Matkahuollon reitin pa-kettimäärään perustuvalla kapasiteettitarpeella, asiakkaiden kuljetusaika-taulu- ja kuljetustapatarpeilla, olemassa olleen rahdinkuljetusverkon kat-tavuudella ja pakettimäärillä sekä päällekkäisillä tai lähekkäisillä aika-tauluilla. Matkahuollon hallituksen liikennöitsijäjäsenet ovat olleet mui-den liikennöitsijöiden kanssa samassa asemassa.

(1036) Alakärppä on myöntänyt rahdinkuljetusoikeuksia uusille reittiliikenne-vuoroille seuraavasti: Bus Wester AB:lle keväällä 2014 vuorolle Vaasa–Kristiinankaupunki/Lapväärtti, Koiviston Auto Oy:lle 1.4.2015 vuorolleJyväskylä–Oulu ja Helsinki–Lahti–Heinola–Jyväskylä–Oulu sekä Soisa-lon Liikenne Oy:lle 1.6.2015 vuorolle Savonlinna–Varkaus–Kuopio.Alakärpän käsityksen mukaan hänen edeltäjänään Matkahuollon liiketoi-mintapäällikkönä toiminut Wallin harkitsi rahdinkuljetusoikeuksienmyöntämistä samoin kuin Alakärppä.

(1037) Markkinaoikeus on katsonut, että kilpailunrajoitus on päättynyt viimeis-tään joulukuussa 2015 Ari Hurmeen ryhtyessä vastaamaan pakettiliike-toiminnasta. Matkahuollon esittämän mukaan Hurme on kuitenkin aloit-tanut liiketoimintapäällikön tehtävässä jo 23.9.2015.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja sen keskeiset perustelut kilpailurikkomuksenpäättymisestä pakettipalvelujen osalta

(1038) KKV on korkeimmassa hallinto-oikeudessa katsonut markkinaoikeudentavoin kilpailurikkomuksen pakettipalvelujen osalta jatkuneen joulukuu-hun 2015 saakka.


(1039) KKV:n mukaan Juha Wallinin itsensä markkinaoikeudessa esittämänkertomuksen perusteella tarveharkintaa ei ole tehty Wallinin toimiessaMatkahuollon liiketoimintapäällikkönä ja siten vastatessa paketinkulje-tusoikeuksista reittiliikennelupavuorojen rahdinkuljetuksessa. Wallin eiole todistajan kuulemisessa erehtynyt tarveharkinnan sisällöstä ja merki-tyksestä. Asiaa on kysytty Wallinilta selkeästi ja hän on vastannut kysy-myksiin yksiselitteisesti.

(1040) KKV:n mukaan Matkahuollossa toimeenpantu reittiliikennelupavuoro-jen poissuljenta pakettipalveluista oli ollut niin tehokas ja tieto siitä olilevinnyt niin laajalle, että kilpailevien reittiliikennelupavuorojen liiken-nöitsijät eivät hakeneet paketinkuljetusoikeuksia tästä käytännöstä tietoi-sina.

(1041) KKV:n mukaan Matkahuolto ei ole myöskään tuonut julkisesti esiin väi-tettyä linjanmuutostaan vuonna 2012, vaan tarveharkinnasta ja sen peri-aatteista on tiedotettu liikennöitsijöille vasta marraskuussa 2015 KKV:nseuraamusmaksuesitysluonnoksesta kuulemisen jälkeen.

(1042) KKV on esittänyt selvitystä siitä, että vielä vuonna 2015 osa kartelliinkuuluneista liikennöitsijöistä on katsonut siirtymäajan sopimusliikenteenolleen eri asemassa verrattuna reittiliikennelupavuoroihin, tai vähintään-kin olleen epäselvää, mikä eri lupatyypeillä ajettavien vuorojen asemarahdinkuljetuksessa on ollut. Muun muassa Väinö Paunun toimitusjoh-taja Martti Paunu on tiedustellut 24.2.2015 ja 26.2.2015 sähköpostitseMatkahuollon Jarmo Oksaharjulta ja Heikki-Pekka Alakärpältä linjaustasiitä, onko rahdinkuljetusoikeuden myöntämisessä eroa riippuen siitä,onko lähin vuoro siirtymäajan sopimusliikenne- vai reittiliikennelupa-vuoro (Matkahuollon kirjallinen todiste 4). Vainion Liikenteen liiketoi-mintapäällikkö Juha Tiikko on 30.12.2015 lähettämässään sähköposti-viestissä Matkahuollon Ari Hurmeelle ihmetellyt, miksi eräät yhtiönvuorot eivät saa Matkahuollon rahdinkuljetusoikeutta, vaikka vuorojaliikennöidään siirtymäajan sopimusliikenteenä (Matkahuollon kirjallinentodiste 5, oikeastaan 6).

(1043) Edelleen KKV on esittänyt, ettei Liikenne Vuorela Oy:n reittiliikennelu-pavuoro saanut paketinkuljetusoikeutta ja että tilanne muuttui vasta lop-puvuodesta 2015. KKV on vielä korostanut, ettei Matkahuolto ole asiankäsittelyn missään vaiheessa esittänyt uskottavaa ja toisinnettavaa selvi-tystä ennen joulukuuta 2015 toteuttamastaan objektiivisesta ja syrjimät-tömästä tarveharkinnasta jaettaessa rahdinkuljetusoikeuksia.


Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset kilpailurik-komuksen päättymisestä pakettipalvelujen osalta

(1044) Asiassa on ollut kysymys kilpailurikkomuksesta, jonka tarkoituksena onollut sulkea systemaattisesti kysymyksessä olevilla merkityksellisillämarkkinoilla liikennöity reittiliikenne Matkahuollon paketinkuljetuspal-velujen ulkopuolelle. Kun kysymys on ollut koko maan kattavasta reitti-liikennettä koskevasta kilpailurikkomuksesta, rikkomuksen päättymistäei voi osoittaa se, ettei Matkahuollon paketinkuljetusoikeuksia ole haettu30.8.2012 ja syyskuun 2013 välisenä aikana reittiliikenteen vuoroilleLiikenne Vuorela Oy:tä lukuun ottamatta. Matkahuollon, linja-autoyhti-öiden ja Linja-autoliiton viittaama markkinaoikeuden päätöksen peruste-luissa kuvattu markkinatilanne ei anna aihetta arvioida asiaa toisin(markkinaoikeuden päätöksen 1434–1437 kohdat).

(1045) Matkahuollon hallituksen kokouksessa 30.8.2012 tehdyssä päätöksessäon todettu reittiliikennelupavuoroista Matkahuollon järjestelmässä, ettätehdyn päätöksen jälkeen reittiliikenteen käytössä on kaikki Matkahuol-lon matkapalvelut, jos liikenteenharjoittaja tekee matkapalvelusopimuk-sen Matkahuollon kanssa. Pakettipalvelujen osalta päätöksessä on to-dettu, että pakettipalvelusopimus antaa perustan myös reittiliikenteenotosta Matkahuollon järjestelmiin ja että sopimuksen mukaan uusienvuorojen ja muutosten hyväksymisestä Matkahuollon järjestelmiin päät-tää Matkahuolto arvioiden vuorojen tarpeellisuuden ja niiden tuottamanlisäarvon Matkahuollon pakettipalveluille.

(1046) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Matkahuollon hallituksen mainitunpäätöksen 30.8.2012 mukainen tarveharkintaehto on luonteeltaan avoinja sen soveltaminen on jättänyt Matkahuollolle huomattavasti harkinta-valtaa määrittää, milloin vuorot ovat tarpeellisia ja miten niiden tuotta-maa lisäarvoa Matkahuollon pakettipalveluille arvioidaan. Näin ollenmainittua tarveharkintaehdon sisältävää päätöstä ei voida sellaisenaanpitää riittävänä selvityksenä kilpailurikkomuksen päättymisestä, kunhuomioon otetaan, että kilpailurikkomus on pakettipalvelujen osalta pe-rustunut nimenomaisesti siihen, että reittiliikennevuoroille ei ylipäätäänmyönnetä paketinkuljetusoikeutta. Sanottu päätös ei siten voi sellaise-naan osoittaa, että Matkahuolto olisi päätöksen tehdessään muuttanutreittiliikennelupia syrjinyttä soveltamiskäytäntöään paketinkuljetuspal-veluissaan. Myöskään se, ettei Matkahuollon hallituksen kokouksissa ole30.8.2012 jälkeen käsitelty paketinkuljetusoikeuksiin liittyvää tarvehar-kintaa, ei osoita kilpailurikkomuksen päättymistä vielä 30.8.2012.

(1047) Matkahuollon liiketoimintapäällikkönä vuoden 2013 kesään saakka toi-minut Juha Wallin on häntä markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssäkuultaessa kysyttäessä kertonut, että joko hän tai hänen johtamansa or-ganisaatio olisi vastannut tarveharkinnasta, jos sitä olisi tehty. Wallinin


mukaan liikennöitsijöillä oli jatkuvasti kiistaa siitä, kuka paketteja saakuljettaa. Matkahuollossa oli tästä laadittu sisäiset säännöt (Matkahuol-lon bussirahdin hoito- ja markkinointiperiaatteet, KKV:n kirjallinen to-diste 40, liite 3), ja tätä ohjetta noudatettiin tasapuolisesti, kun reittilii-kennevuoroille haettiin rahdinkuljetusoikeutta. Wallin on edelleen kysyt-täessä kertonut, että Matkahuollon palvelusopimusuudistuksen yhtey-dessä 2010 pakettipalvelusopimukseen lisätyn tarveharkintaehdon mu-kaista tarveharkintaa ei kuitenkaan Matkahuollossa tehty. Matkahuollonhallituksen linjauksen mukaisesti uusia reittiliikennelupavuoroja eiotettu mukaan järjestelmiin.

(1048) Wallin on vielä kertonut, että paketinkuljetus oli erittäin merkittävääMatkahuollon liiketoiminnan kannalta, ja sen tuotoilla katettiin myösmuita toimintoja. Wallin on kertonut, että joillakin reittiliikenteen uusillavuoroilla olisi ollut merkittävää lisäarvoa Matkahuollon liiketoiminnankannalta, mutta Matkahuollon hallituksen linjauksen mukaisesti tarve-harkintaa ei tehty.

(1049) KKV:n tapaamisesta 21.8.2012 Liikenne Vuorela Oy:n kanssa laaditustatapaamismuistiosta käy ilmi, että Liikenne Vuorela Oy:llä oli rahdinkul-jetussopimus Matkahuollon kanssa. Tapaamismuistion mukaan LiikenneVuorela Oy kuljetti rahtia siirtymäajan sopimusluvalla ajettavilla vuo-roilla, mutta ei reittiliikennevuoroilla (KKV:n kirjallinen todiste 11).

(1050) Tapaamismuistion mukaan Liikenne Vuorela Oy kuljetti rahtia siirtymä-ajan sopimusvuoroilla Haminasta eteenpäin Miehikkälään ja Vaali-maalle. Rahtia ei kuitenkaan saanut kuljettaa reittiliikenteessä Helsin-gistä Haminaan, vaan rahti kuljetettiin Etelä-Suomen Linjaliikenteen jaPohjolan Liikenteen siirtymäajan sopimusvuoroilla ja lastattiin Hami-nassa edelleen Liikenne Vuorela Oy:n autoihin. Liikenne Vuorela Oy:lläolisi kuitenkin ollut suora reittiliikennevuoro Helsingistä Haminaan,Miehikkälään ja Vaalimaalle (markkinaoikeuden päätöksen reitti 2).

(1051) Matkahuollon toimitusjohtajana kysymyksessä olevana ajankohtana toi-mineen Pekka Hongiston 23.10.2010 Matkahuollon jäsenille toimitta-man sähköpostiviestin mukaan Liikenne Vuorela Oy:lle olisi jo tuollointullut Matkahuollon palvelusopimukseen sisältyvän tarveharkintaehdonmukaan myöntää oikeus paketinkuljetukseen (KKV:n kirjallinen todiste42).

(1052) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat selvityksenä kan-nalleen viitanneet KKV:n Liikenne Vuorela Oy:n kanssa 15.12.2014käydystä puhelinkeskustelusta laadittuun puhelinmuistioon (KKV:n kir-jallinen todiste 100). Sanotusta puhelinmuistiosta käy ilmi, että Hel-sinki–Kotka/Hamina-reitillä rahtia kuljettivat Savonlinja ja Pohjolan Lii-kenne siten, että rahti kuljetettiin pääasiassa Kotkan Karhulaan, josta


Liikenne Vuorela Oy jatkoi kuljetuksia omilla paikallisvuoroillaan Ha-minaan ja päinvastoin. Savonlinjan itään, esimerkiksi Imatralle, jatka-neet vuorot kuitenkin kuljettivat rahdin aina Haminaan asti. Savonlinjanja Pohjolan Liikenteen kuljettama Haminan rahti joutui odottamaan Kar-hulassa yön yli Liikenne Vuorela Oy:n seuraavan päivän paikallisliiken-teen jatkoyhteyksiä sen sijaan, että Liikenne Vuorela Oy olisi voinut kul-jettaa rahdin Helsingistä Haminaan suoraan saman vuorokauden aikanaomalla pikavuorollaan.

(1053) Sanotun puhelinmuistion mukaan Liikenne Vuorela Oy:lle rajoitettuarahdinkuljetusoikeutta ei ollut virallisesti perusteltu. Alun perin LiikenneVuorela Oy:lle ei myönnetty lainkaan rahdinkuljetusoikeutta, mutta ti-lanne muuttui Helsingistä Venäjälle kulkevan rahdin myötä. Tämä rah-dinkuljetusoikeus Vuorelalla oli ollut syksystä 2012 lähtien.

(1054) KKV on viitannut KKV:n Liikenne Vuorela Oy:n kanssa 26.8.2015 käy-dystä keskustelusta laadittuun kokousmuistioon (KKV:n kirjallinen to-diste 117). Muistiosta käy ilmi, että Liikenne Vuorela Oy on pyytänytyhteysvälille Helsinki–(Kotka)–Hamina rahdinkuljetusoikeutta, muttaMatkahuolto ei ollut sitä myöntänyt.

(1055) KKV:n Keskimatkat Oy:n kanssa 17.8.2012 käydystä tapaamisesta laa-ditusta tapaamismuistiosta käy ilmi, että Matkahuolto hylkäsi 1.2.2011yhtiön hakemuksen rahdinkuljetusoikeudesta reittiliikennevuorolleenTurku–Äkäslompolo–Turku, vaikka kyseinen reitti oli ainoa suora yh-teys Turusta Lappiin ja rahdinkuljetus olisi nopeutunut merkittävästivaihdottoman yhteyden myötä. Merkittävin tekijä reittiliikennelupahake-muksen tekemiselle oli ollut rahdinkuljetusoikeus. Keskimatkat Oy:nedustajan tietojen mukaan rahtia Turusta Ouluun saatettiin kuljettaa en-sin Helsinkiin ja lastata siellä Oulun suuntaan lähtevään autoon siksi,ettei rahti mahtunut Turusta Ouluun lähteviin Matkahuollon rahdinkulje-tusjärjestelmässä olleisiin vuoroihin. Yhtiö oli kertonut, että SatakunnanLiikenteen Turku–Vaasa-vuorovälillä liikennöimä auto lastattiin jokaarki-ilta täyteen rahtia seuraavan päivän lähtöä varten ja että tästä rah-dista arvioilta 90 prosenttia oli Vaasasta eteenpäin Oulun suuntaan jatka-vaa rahtia. Yhtiön mukaan kauttakulkujärjestelyjen kautta rahti Ouluunkulki jopa kolmen yhtiön autoissa (KKV:n kirjallinen todiste 98).


(1056) Heikki-Pekka Alakärppä on yksityisluonteisessa kirjallisessa todistajan-kertomuksessaan todennut myöntäneensä rahdinkuljetusoikeuksia BusWester AB:lle keväällä 2014 reittiliikennevuoroille Vaasa–Kristiinan-kaupunki/Lapväärti ja Koiviston Autolle 1.4.2014 vuorolle Jyväskylä–Oulu ja Helsinki–Lahti–Heinola–Jyväskylä–Oulu.

(1057) Keskimatkat Oy on sähköpostillaan 5.11.2014 hakenut Matkahuolloltarahdinkuljetusoikeutta reittiliikennelupavuoroilleen. Matkahuollon liike-toimintapäällikkö Heikki-Pekka Alakärppä on sähköpostillaan12.11.2014 ilmoittanut Keskimatkat Oy:lle, ettei kysymyksessä olevallahetkellä ollut tarvetta lisätä kuljetuskapasiteettia kysymyksessä olevillayhteysvuoroväleillä (KKV:n kirjallinen todiste 99).

(1058) Väinö Paunun toimitusjohtaja Martti Paunu on tiedustellut 24.2.2015 ja26.2.2015 sähköpostitse Matkahuollon Jarmo Oksaharjulta ja Heikki-Pekka Alakärpältä linjausta siitä, onko rahdinkuljetusoikeuden myöntä-misessä eroa riippuen siitä, onko lähin vuoro siirtymäajan sopimuslii-kenne- vai reittiliikennelupavuoro (Matkahuollon kirjallinen todiste 4).

(1059) Soisalon Liikenne Oy on sähköpostillaan 27.5.2015 tiedustellut Alakär-pältä rahdinkuljetusoikeuksia reittiliikennelupaansa pohjautuville vuo-roille Varkaus–Kuopio klo 10.20 ja Kuopio–Varkaus klo 13.15, 1.6. al-kaen koulujen kesälomien aikaan sekä 1.8. alkaen kaikkiin Varkaus–Sa-vonlinna ja Savonlinna–Varkaus-vuoroihin sekä Varkaus–Kuopio–Var-kaus-vuoroon. Alakärppä on sähköpostissaan 28.5.2015 vastannutmyöntävästi kysymykseen rahdinkuljetusoikeudesta Varkaus–Kuopioklo 10.20 vuorolla, mutta todennut, ettei tuolla hetkellä ollut rahdin kul-jetustarvetta Kuopio–Varkaus klo 13.15 vuorolle, mutta tarpeen ilme-tessä vuoroa voidaan käyttää. Alakärpän ilmoittaman mukaan 1.8. alka-ville vuoroille rahtioikeus tultaneen myöntämään (Matkahuollon kirjalli-nen todiste 9).

(1060) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellä esitetty selvitys ei tue Matka-huollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kantaa, jonka mukaankilpailurikkomus olisi päättynyt pakettipalveluiden osalta Matkahuollonhallituksen päätökseen 30.8.2012, tai sitä, että Matkahuollon liiketoimin-tapäällikkö Juha Wallin olisi markkinaoikeudessa toimitetussa suulli-sessa käsittelyssä kertomansa vastaisesti noudattanut rahdinkuljetusoi-keuksien myöntämistä koskeneita hakemuksia käsitellessään tarvehar-kintaehtoa Matkahuollon liiketoiminnan kannalta perustellusti.


(1061) Alakärppä on yksityisluonteisessa kirjallisessa todistajankertomukses-saan esittänyt selvityksenä niistä perusteista, joita hän ilmoittaa noudat-taneensa paketinkuljetusoikeuksia myöntäessään. Tämän mukaan ta-pauskohtaisessa harkinnassa merkitystä oli muun ohella reitin yhteysvä-lillä ja toimituspaikoilla, Matkahuollon reitin pakettimäärään perustu-valla kapasiteettitarpeella, asiakkaiden kuljetusaikataulu- ja kuljetustapa-tarpeilla, olemassa olleen rahdinkuljetusverkon kattavuudella ja paketti-määrillä sekä päällekkäisillä tai lähekkäisillä aikatauluilla. Matkahuollonhallituksen liikennöitsijäjäsenet olivat muiden liikennöitsijöiden kanssasamassa asemassa.

(1062) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tämä selvitys ei saa tukea täällä esi-tetystä paketinkuljetusoikeuksien myöntämistä koskevasta liikennöitsi-jöiden ja Alakärpän välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta.

(1063) Korkein hallinto-oikeus toteaa samoin, että edellä esitetyn selvityksenperusteella Matkahuolto ei ollut myöntänyt Liikenne Vuorela Oy:lle yh-tiön hakemaa rahdinkuljetusoikeutta reittiliikenneluvan mukaan liiken-nöimälleen vuorolle Helsinki–Kotka/Hamina ennen loppuvuotta 2015siitä huolimatta, että Matkahuollolla oli jo tätä aiemmin ollut ilmeinenrahdinkuljetustarve kysymyksessä olevalla reitillä. Kilpailurikkomuksenpäättymistä ei voida näin ollen pitää selvitettynä sillä perusteella, ettäMatkahuolto oli myöntänyt Liikenne Vuorela Oy:lle aikaisemmin syk-syllä 2012 rajoitetun rahdinkuljetusoikeuden reitille Helsinki–Viro-lahti/Miehikkälä.

(1064) Keskimatkat Oy:n reittiliikennevuoroja koskeneen selvityksen perus-teella rahdinkuljetusoikeus oli ollut merkittävä tekijä yhtiön reittiliiken-nelupahakemuksen tekemiselle. Myös Keskimatkat Oy:tä koskeva selvi-tys osoittaa, että Matkahuollolla on ollut rahdinkuljetustarvetta kysy-myksessä olevalla reitillä.

(1065) Näin ollen sekä Liikenne Vuorela Oy:n että Keskimatkat Oy:n rahdin-kuljetusoikeuksia koskeneiden hakemusten käsittelystä Matkahuollossasaatu selvitys osoittaa, että Matkahuollon kieltäytyminen rahdinkuljetus-oikeuksien myöntämisestä ei ole ollut ainakaan kaikilta osin Matkahuol-lon oman liiketoiminnan harjoittamisen kannalta perusteltua. Lisäksimainittu selvitys sekä esimerkiksi Alakärpän ja Soisalon Liikenne Oy:nvälinen sähköpostikirjeenvaihto toukokuulta 2015 osoittaa, että Matka-huolto ei ole rahdinkuljetusoikeuksia koskeneita hakemuksia käsitelles-sään soveltanut ennalta asetettuja tarveharkintaehdon soveltamisedelly-tyksiä tai ainakaan tällaisilla edellytyksillä perustellut päätöksiään hylätätai hyväksyä rahdinkuljetusoikeuksia koskeneita hakemuksia.


(1066) Korkein hallinto-oikeus toteaa edellä selostettujen Martti Paunun Matka-huollon Oksaharjulle ja Alakärpälle 24.2.2015 ja 26.2.2015 lähettämiensähköpostiviestien osoittavan, että vielä helmikuussa 2015 sanotussa yh-tiössä on ollut se käsitys, että siirtymäajan liikenteen vuoroja kohdeltai-siin eri tavoin kuin uusia reittiliikenteen vuoroja päätettäessä Matkahuol-lossa paketinkuljetusoikeuksista. Edellä esitetty tai Alakärpän yksityis-luonteisessa kirjallisessa todistajankertomuksessa lausuttu ei anna ai-hetta arvioida Alakärpän toimintaa rahdinkuljetusoikeuksien myöntämi-sen osalta toisin kuin markkinaoikeus on tehnyt.

(1067) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on täsmennetty Ari Hurmeen aloitta-neen Matkahuollon pakettiliiketoiminnasta vastaavana liiketoimintapääl-likkönä Alakärpän jälkeen 23.9.2015. Hurme on kertonut markkinaoi-keudessa rahdinkuljetustarpeista päätöksiä tehdessään käytännössä har-kinneensa jokaisen vuorovälin tapauskohtaisesti.

(1068) Matkahuolto on tämän jälkeen toimittanut 16.11.2015 liikennöitsijöilletiedotteen 24/2015 koskien toimialan yleistä kehitystä, pakettipalvelujenkuljetuspalkkioita 1.1.2016 alkaen ja reitti- ja aikataulumuutoksia sekäuusia vuoroja.

(1069) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Matkahuollon edellä mainittua tiedo-tetta voidaan pitää osaltaan viitteenä Matkahuollon muuttuneesta paket-tipalvelujen tarveharkintaa koskevasta soveltamiskäytännöstä erityisestiyhdessä muiden loppuvuoteen 2015 ajoittuvien tapahtumien kanssa.

(1070) Vainion Liikenteen liiketoimintapäällikkö Juha Tiikko on 30.12.2015lähettämässään sähköpostiviestissä Matkahuollon Ari Hurmeelle ihme-tellyt, miksi eräät yhtiön vuorot eivät saa Matkahuollon rahdinkuljetus-oikeutta, vaikka vuoroja liikennöidään siirtymäajan sopimusliikenteenä.Matkahuollon liiketoimintapäällikkö Hurme on vastannut Tiikolle, ettäMatkahuollon pakettipalvelusopimusten mukaan uusien vuorojen jamuutosten hyväksymisestä Matkahuollon kuljetusjärjestelmään päättääMatkahuolto arvioiden kyseisten vuorojen tarpeellisuuden ja niiden tuot-taman lisäarvon Matkahuollon pakettipalveluihin. Arviossa keskeisessäroolissa ovat Matkahuollon pakettipalvelujen asiakaslupauksen laadukastoteuttaminen, kuljetusjärjestelmän kokonaistehokkuus sekä kulloinenkuljetuskapasiteetti (Matkahuollon kirjallinen todiste 5, oikeastaan 6).


(1071) Savonlinjan liikennesuunnittelupäällikkö Timo Lapin Matkahuollon lii-ketoimintapäällikkö Ari Hurmeelle 30.12.2015 osoittamassa sähköposti-viestissä on pyydetty rahdinkuljetusoikeutta viestin liitteessä tarkoite-tuille uusille vuoroille. Matkahuollon Hurme on myöntänyt osalle vuo-roista rahdinkuljetusoikeuden sekä vastannut muiden vuorojen osalta sa-malla tavoin kuin edellä Vainion Liikenteen Tiikolle sillä lisäyksellä,että asiaa arvioidaan uudelleen, jos tarve kyseessä olevilla väleillä muut-tuu (Matkahuollon kirjallinen todiste 5).

(1072) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että pakettipalveluita koskevan kilpailu-rikkomuksen päättymisen arvioinnissa voidaan merkitystä antaa Matka-huollon 16.11.2015 antamalle tiedotteelle 24/2015 viitteenä Matkahuol-lon muuttuneesta pakettipalvelujen tarveharkintaa koskevasta sovelta-miskäytännöstä. Matkahuollon liiketoimintapäällikkö Hurmeen30.12.2015 lähettämistä vastauksista Savonlinjan ja Vainion Liikenteenedustajien viesteihin sekä erityisesti siitä, että Matkahuolto oli joulu-kuussa myöntänyt osalle vuoroista rahdinkuljetusoikeuden, voidaan pää-tellä, että Matkahuollossa on marras–joulukuun vaihteessa 2015 paitsimääritelty tarveharkintaehdolle soveltamisedellytyksiä myös ryhdyttytarveharkintaehtoa näiden mukaisesti soveltamaan.

(1073) Näin ollen markkinaoikeuden johtopäätöstä siitä, että kilpailurikkomuson päättynyt viimeistään joulukuussa 2015 on syytä täsmentää siten, ettäkilpailurikkomus on pakettipalvelujen osalta katsottava päättyneen mar-ras–joulukuun vaihteessa 2015.

2.2.5 Oikeuttamisperusteet

2.2.5.1 Markkinaoikeuden kanta

(1074) Markkinaoikeus on päätöksessään arvioinut, onko tälle sinänsä kilpailuarajoittavalle menettelylle ollut kilpailulain 6 §:n sekä SEUT 101 artiklan3 kohdan mukainen tai muu kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä oikeut-tamisperuste, jonka olemassaolosta selvitysvastuu kuuluu lähtökohtai-sesti siihen vetoavalle. Oikeuttamisperusteina Matkahuolto, linja-auto-yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat markkinaoikeudessa vedonneet menette-lystä aiheutuneisiin tehokkuusetuihin, pakottavaan lainsäädäntöön ja vi-ranomaisohjeistukseen tai sen puuttumiseen, tuettujen lippujen käyttöönliittyneisiin teknisiin ja muihin ongelmiin sekä tuettujen lippujen vas-taanottamisesta mahdollisesti syntyvään rikos- ja vahingonkorvausoi-keudelliseen vastuuseen.


(1075) Markkinaoikeus on todennut, ettei mitään näyttöä asiakkaiden menette-lystä saamista hyödyistä ole esitetty, joten kilpailunrajoitusta ei ole voituperustella tehokkuuseduilla (markkinaoikeuden päätös 1715 kohta).

(1076) Markkinaoikeus on katsonut, että Matkahuollossa joukkoliikennelainvoimaantulon aikaan 3.12.2009 käytössä olleet järjestelmät ja menetel-mät eivät ole muutoksitta mahdollistaneet tuettujen lippujen käytön val-vontaa ja tarvittaessa estämistä reittiliikenteessä. Markkinaoikeus on to-dennut, että kilpailua rajoittava menettely on aloitettu 1.1.2011, joten tu-ettujen lippujen osalta Matkahuollolla on ollut yli vuosi aikaa muuttaajärjestelmiään sellaisiksi, että tuetut liput voidaan niissä hyväksyä(markkinaoikeuden päätös 1723–1724 kohdat).

(1077) Markkinaoikeus on edelleen katsonut, että yhtiöillä ja Linja-autoliitollaon ollut kilpailulainsäädännön mukaan velvollisuus selvittää, miten tuet-tuja lippuja koskeva ongelma voidaan ratkaista joko kilpailua lainkaanrajoittamatta tai sitä mahdollisimman vähän rajoittaen. Markkinaoikeuson todennut, että Matkahuolto olisi kyennyt ratkaisemaan ainakin useim-mat ongelmat ja tekemään järjestelmiinsä lippujen erottelun edellyttämätmuutokset kohtuullisessa ajassa ja ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia.Markkinaoikeuden päätöksen mukaan asiassa esitettyä tukiosuuden erot-tamisen mahdottomuutta ei voida pitää reittiliikennelupavuorojen pois-suljennan oikeuttamisperusteena (markkinaoikeuden päätös 1725 kohta).

(1078) Markkinaoikeus on edelleen katsonut, ettei Matkahuollolla ole ollut pe-rusteita sulkea reittiliikennevuoroja järjestelmistään vahingonkorvaus-tai rikosoikeudelliseen vastuuseen liittyvillä perusteilla, jotka koskevattuettujen lippujen mahdollisia väärinkäytöksiä (markkinaoikeuden pää-tös 1726–1728 kohdat).

2.2.5.2 Tuetut liput

Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta sekä keskeiset perusteluttuetuista lipuista

(1079) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat korkeimmassa hal-linto-oikeudessa esittäneet, että tuettuihin lippuihin liittyneet ongelmatovat olleet kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä peruste jättää reittiliiken-nelupavuorot Matkahuollon järjestelmien ulkopuolelle.


Matkahuollon lipunmyynti- ja aikataulupalvelut

(1080) Matkahuollolla ei ole kilpailulain 5 §:n tai SEUT 101 artiklan nojallavelvollisuutta investoida tietojärjestelmiin uusia toiminteita ja palvelujakehittämällä. Kilpailuoikeudessa aktiivinen investointivelvoite on ase-tettu ainoastaan määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle,jonka hallinnassa on essential facility -doktriinin mukainen olennainentoiminne. Matkahuolto ei ole määräävässä markkina-asemassa eikä senaikataulu- ja lipunmyyntijärjestelmä ole olennainen toiminne.

(1081) Koska Matkahuolto tai liikennöitsijät eivät ole voineet tapahtuma-aikaanerottaa tuettujen lippujen asiakasmaksuosuutta tukiosuudesta viran-omaisten hyväksymällä tavalla, toimivaltaiset viranomaiset ovat kieltä-neet tuettujen lippujen käytön reittiliikenteessä palvelusopimusasetuk-seen vedoten. Kielto on osoitettu myös Matkahuollolle. Matkahuolto onMatkahuollon liiketoimintapäällikkö Ylitalon ja toimitusjohtaja Oksa-harjun markkinaoikeudessa esittämän mukaisesti ollut valmis tekemääntarvittavat ratkaisut, ja se on oma-aloitteisesti tarjonnut viranomaisilleteknisiä vaihtoehtoja.

(1082) Myöskään yksittäisillä linja-autoyhtiöillä ei ole voinut olla velvollisuuttaratkaista tuettujen lippujen ongelmaa kilpailijoidensa puolesta. Linja-autoyhtiöillä ei ole ollut mahdollisuutta esimerkiksi investoida järjestel-mään, joka olisi pystynyt erottamaan tukiosuuden lippua leimatessa. Ky-symys on ollut Matkahuollon tietoteknisen järjestelmän teknisen toteu-tuksen lisäksi liikennöitsijöiden varikko- ja autolaitejärjestelmistä.

(1083) Viranomaiset olisivat voineet ratkaista tuettujen lippujen ongelman niinsanotulla yleisen säännön mallilla, jossa lipputukea saa ohjautua myösmarkkinaehtoiseen reittiliikenteeseen. Viranomaiset ovat valmistelleetyleistä sääntöä palvelusopimusasetusta koskevien neuvotteluiden alustaaina ministeriön asettaman työryhmä loppuraportin julkaisemiseen30.4.2012 saakka. Palvelusopimusasetuksen valmisteluvaiheessa ylei-sestä säännöstä oli annettu selvitystä eduskunnalle muun ohella U-kirjel-millä.

(1084) Matkahuolto ja koko linja-autoliikenteen toimiala on siten voinut jouk-koliikennelain voimaantulon jälkeen joulukuusta 2009 aina 30.4.2012asti oikeutetusti ja perustellusta syystä odottaa, että viranomaiset ratkai-sevat tuettujen lippujen ongelman pikaisesti sekä ensisijaisesti tavalla,joka ei edellytä Matkahuollolta mitään toimenpiteitä tai investointeja, taitoissijaisesti ilmoittavat, minkä muun toteutustavan viranomaiset valitse-vat. Tällaisessa tilanteessa huolellisesti toimivan Matkahuollon johdonon tullut jäädä odottamaan viranomaislinjauksia.


(1085) Matkahuollon järjestelmä ei kyennyt erottamaan, millä lupatyypillä vuo-roja ajettiin. Matkahuollon järjestelmätoimittaja Trimicon palveluksessaolleen työntekijän Pekka Hongistolle lähettämässä sähköpostivastauk-sessa, koskien samalla reitillä liikennöivien siirtymäajan sopimuksillaajettavan ja reittiliikenneluvalla ajettavan liikenteen erottelua cleara-tessa, on esitetty neljä erilaista vaihtoehtoa, joiden teknisiä ja toiminnal-lisia toteutusmahdollisuuksia ei ole sähköpostissa lainkaan analysoitu jajoista yksikään ei ollut sellaisenaan toteuttamiskelpoinen.

(1086) KKV:n esiin tuoma vuorokohtainen erittely olisi johtanut tilanteeseen,jossa yhdellä kuljettajalla olisi ollut jopa yli 20 eri kuljettajakorttia. Kus-tannusten nousun lisäksi virheiden mahdollisuus olisi ollut suuri. Kun eriseutulippualueilla käytetään eri hintoja, ongelma ei olisi ollut ratkaista-vissa pelkästään hallintakorteilla.

(1087) KKV:n esiin tuoma ns. Palko-malli oli sopimusliikenteeseen soveltuvajälkilaskentamalli, jota ei milloinkaan otettu käyttöön reittiliikenteessä.Toimivaltaiset viranomaiset eivät hyväksyneet jälkilaskelmien käyttöätuettujen lippujen tukiosuuden erottamisessa.

(1088) Matkahuolto on pyrkinyt oma-aloitteisesti ja viivytyksettä ratkaisemaantuettuihin lippuihin liittyvän ongelman tapahtuma-aikaan käytössä ol-leilla keinoilla ja ottanut reittiliikennelupavuorot aikataulu- ja lipun-myyntijärjestelmäänsä heti, kun tuettuihin lippuihin liittyneet vastuuky-symykset oli saatu ratkaistua.

(1089) Matkahuolto on muun ohella liikenne- ja viestintäministeriölle osoitta-mallaan kirjeellä 15.12.2009 pyytänyt viranomaisohjausta. Matkahuol-lon liiketoimintapäällikkö Ylitalo on aktiivisesti neuvotellut lukuistenviranomaisten kanssa. Liikenne- ja viestintäministeriö tai muut viran-omaiset eivät kuitenkaan ole antaneet Matkahuollolle sen pyytämää oh-jeistusta eivätkä ole muullakaan tavoin kyenneet ratkaisemaan tuettuihinlippuihin liittyneitä ongelmia.

(1090) Matkahuollon alkuvuonna 2010 tekemään selvitykseen ELY-keskuksistasaatujen vastausten perusteella Matkahuolto on tullut siihen käsitykseen,ettei helmikuussa 2010 ole vielä ollut sellaisia reittiliikennelupavuoroja,joissa tuetut liput olisivat olleet ongelma.

(1091) Tuettujen lippujen ongelma on konkretisoitunut vasta kesästä 2010 al-kaen, kun ELY-keskukset olivat ryhtyneet myöntämään reittiliikennelu-pia sellaisille reiteille, joissa yleisesti käytettiin tuettuja lippuja. Tuolloinviranomaisilla ei ollut olemassa mallia, miten tuetuilla lipuilla maksami-nen reittiliikennelupavuoroissa olisi käytännössä voitu toteuttaa.


(1092) Markkinaoikeus on tehnyt virheellisen johtopäätöksen, ettei perusteitauusien vuorojen poissuljennalle 23.6.2010 jälkeen ole ollut, kun osa reit-tiliikennevuoroista on voinut jäädä Matkahuollon järjestelmiin eikä nii-den suhteen ole ollut ongelmia. Niistä 88 reittiliikennevuorosta, jotkaovat olleet mukana Matkahuollon järjestelmissä ennen vanhojen sopi-musten irtisanomista 23.6.2010, 63 vuoroa on ollut ulkomaan vuoroja,14 koululaisvuoroa, 9 tanssi- ja lomavuoroa, yksi lentokenttävuoroEnontekiössä sekä yksi vuoro, jonka lupatyyppi vaihtui kesken reitin.Millään näistä 88 reittiliikennevuorosta ei niiden luonteen vuoksi käy-tetty tuettuja lippuja.

(1093) Matkahuollon investointivelvoitteen arvioinnissa on otettava huomioonse, että tapahtuma-aikana valtaosa liikenteestä ajettiin ostoliikenteenä taisiirtymäajan sopimusten perusteella. Matkahuollon järjestelmissä on ol-lut noin 40 000 vuoroa. Markkinaoikeuden käsittelyssä on yksilöitykuusi reittiä, joihin väitetty kilpailurikkomus on kohdistunut. Matka-huollon näkökulmasta vakiintuneen ja toimivan järjestelmän uudistami-nen, etenkin tilanteessa, jossa ei tiedetty, mitä muutoksia järjestelmääntulisi tehdä, olisi ollut suhteettoman kallista verrattuna saatavaan hyö-tyyn.

(1094) Sellaisen järjestelmämuutoksen edellyttäminen, että Matkahuollon jär-jestelmässä olisi voitu teknisesti estää markkinoiden tärkeimmän lippu-tyypin eli tuettujen lippujen käyttäminen, ei ole ollut Matkahuollon kan-nalta liiketaloudellisesti tai asiakaspalvelunäkökulmasta perusteltua.

(1095) Matkahuollon järjestelmissä toteutettu tekninen osa on vaatinut toimiak-seen sekä viranomaisten määrittelemät nousukorvaukset että liikennöit-sijöiden ja ELY-keskusten asiaa koskevat sopimukset. Viranomaisetovat vasta marraskuun lopussa 2013 saaneet päätettyä nousukorvausjär-jestelmän sisällöstä. Matkahuollon tietohallintopäällikkönä toimineenJyri Niemimuukon yksityisluonteisen kirjallisen todistajankertomuksenmukaan Matkahuollon clearing-järjestelmän muutokset valmistuivat elo-kuussa 2014 ja kuljettajakorttien käyttöönotto ja nousukorvausten tallen-tamiset saatiin valmiiksi keväällä 2015.

(1096) Tuettuihin lippuihin liittyvistä ennakkomaksuista oli sovittu ELY-kes-kusten ja kuntien välillä solmituissa yhteistyösopimuksissa sekä toimi-valtaisten viranomaisten ja liikennöitsijöiden välillä solmituissa siirty-mäajan sopimusten lisäasiakirjoissa. Matkahuolto ei ole yksipuolisestivoinut muuttaa viranomaisten solmimia sopimuksia etenkään, kun Mat-kahuolto ei ollut näiden sopimusten osapuolena.


(1097) Matkahuollon maksamista ennakkotilityksistä luopuminen olisi johtanutmerkittäviin kassavirtaongelmiin koko toimialalla. Liikennöitsijöidenlikviditeettikriisi ei ollut Matkahuollon liiketaloudellisessa intressissä,eivätkä muun ohella Savonlinja ja Pohjolan Matka ole pitäneet tätä vaih-toehtoa liiketaloudellisesti realistisena. Näin merkittävän muutoksen te-keminen olisi ollut suhteetonta marginaalisen uuden vuorotyypin vuoksija siitä olisi aiheutunut liikennöitsijöille, kuluttajille ja markkinoiden kil-pailuedellytyksille merkittävästi enemmän haittaa kuin hyötyä.

(1098) Kun tuettujen lippujen käytössä oli ollut virheellisyyksiä, viranomaisetolivat kieltäytyneet maksamasta Matkahuollolle virheelliseen leimauk-seen kohdistuvan tukiosuuden lisäksi koko tukialueen lipputukea. Tästäon aiheutunut Matkahuollolle merkittävä taloudellinen riski.

(1099) Matkahuolto on valituksessaan esittänyt arvion tuettuihin lippuihin liitty-neen riskin enimmäismäärästä, jonka realisoitumisen Matkahuollon to-teuttamat toimenpiteet estivät. Vaikka kunta lopulta maksaisi lipputuenalkuperäisen suuruisena, lisäselvittelyn kustannukset olisivat ylittäneethelposti Matkahuollon selvittäjäpalkkion määrän. Todistaja Ylitalo onarvioinut, että Matkahuollon tuettuihin lippuihin liittynyt riski oli poten-tiaalisesti noin 50 miljoonaa euroa vuosittain, mikä ylittää selvästi Mat-kahuollon tuettujen lippujen selvittämisestä saamat palkkiot, noin 1,7miljoonaa euroa. Huolellisesti toimiva johto ei ole voinut ottaa näinsuurta taloudellista riskiä.

(1100) Taloudellinen riski tuettujen lippujen tahattomasta väärinkäytöstä reitti-liikennevuoroilla on kohdistunut myös liikennöitsijöihin. Perusteetto-masti saadut tuet olisi jouduttu palauttamaan tukien maksajalle tai mak-sujen välittäjälle.

(1101) Tuettujen lippujen käyttöön reittiliikennevuoroissa on liittynyt merkit-tävä tahattoman väärinkäytön riski. Henkilöliikenteen asiakkaalla ei ol-lut keinoja erottaa toisistaan eri lupatyypillä liikennöiviä linja-autovuo-roja lupatyyppien vaihdellessa samallakin reitillä. Myöskään liikennöit-sijällä ei ollut keinoja erottaa asiakkaan käytössä olevaa lipputyyppiä.Tuetut ja ei-tuetut liput on ladattu Matkahuollon matkakorteille ja neovat ulkoasultaan samanlaiset. Kuljettaja näkee matkustajan lipputyypinmaksupäätteestä vasta maksutapahtuman jälkeen. Kun tuettu lippu onluettu linja-auton maksupäätteellä, maksu ja siihen liittyvä tukiosuus onjo rekisteröitynyt liikennöitsijälle.


(1102) Siirtymäajan sopimusliikenteen saamaa julkista tukea on tapahtuma-ai-kana seurattu vuosittain jälkikäteen tehdyillä eriyttämislaskelmilla. Ky-seiset eriyttämislaskelmat eivät ole vuorokohtaisia eivätkä muutoinkaansisällä riittäviä tietoja reittiliikennelupavuoroihin kohdistuvan tukiosuu-den erottamiseksi. Tämä erottelutapa ei ole ollut viranomaisille riittävä,mistä tuettujen lippujen ongelma on osaltaan aiheutunut. Lisäksi jälkikä-teinen clearaus oli reittiliikenteessä kielletty.

(1103) Vastuu seutu- ja työmatkalippujen korvausvelvoitteen täyttämisestä oliELY-keskuksilla, jotka olivat siirtymäajan sopimusten osapuolia. Tästäsyystä Matkahuolto on ensivaiheessa pyrkinyt sopimaan selvittäjäsopi-muksiin liittyvät vastuukysymykset ELY-keskusten kanssa. ELY-kes-kusten kieltäydyttyä Matkahuolto neuvotteli Kuntaliiton ja toimivaltais-ten viranomaisten kanssa uuden selvittäjäsopimuksen tuettuihin lippui-hin liittyvien riskien hallitsemiseksi ja Matkahuollon vastuun rajoitta-miseksi liikenteenharjoittajien väärinkäytöksiltä. Sopimus valmistui16.3.2011. Matkahuolto neuvotteli kevään 2011 ja kesän 2012 välisenäaikana uudet selvittäjäsopimukset noin 400 kunnan kanssa yli 700 lippu-tuotteesta. Kesällä 2012 sopimuksista oli allekirjoitettu jo noin 70 pro-senttia. Syksyllä 2012 Matkahuolto oli saanut solmittua uudet selvittäjä-sopimukset merkittävimpien viranomaisten kanssa.

(1104) Matkahuollon ja viranomaisten välistä selvittäjäsopimusta ei pidetty tar-peellisena uusia siirtymäajan sopimusten vuoksi. Liikenne- ja viestintä-ministeriön kirjeessä 31.8.2010 kuvattu ohjeistus ja menettely ei koske-nut reittiliikenneluvilla ajettavia vuoroja, eikä se siten ratkaissut reittilii-kenteeseen liittyvää tuettujen lippujen ongelmaa. Todistaja Ylitalo, jokaon Matkahuollossa vastannut selvittäjäsopimuksia koskeneista neuvotte-luista, on markkinaoikeudessa kertonut, että selvittäjäsopimusten uusi-misen syynä oli nimenomaisesti tuettuihin lippuihin ja niiden käyttämi-seen reittiliikennevuoroissa liittyneet vastuukysymykset.

(1105) Ylitalo on markkinaoikeudessa kertonut myös, että KKV:n markkinaoi-keudessa yksilöimissä reittiliikennevuoroissa oli pikavuorojen lisäksimukana myös vakiovuoroja ja että esimerkiksi Kivistön reittiliikenne-vuoroissa tuettujen lippujen ongelma konkretisoitui, kun sama auto jasama kuljettaja ajoi samalla reitillä sekä siirtymäajan sopimusliikennettäettä reittiliikennettä. Myös Terhi Penttilä on markkinaoikeudessa kerto-nut, että tuettuja lippuja käytettiin myös muussa liikenteessä kuin paikal-lisliikenteessä. Lisäksi tuettujen lippujen vastuukysymystä arvioitaessaon otettava huomioon, että tapahtuma-aikana Matkahuollolla ei ollut tie-dossa, kuinka paljon ja millaisille reiteille ja vuoroille reittiliikennelupiatultaisiin myöntämään. Reittiliikennelupia voidaan joukkoliikennelainmukaan myöntää myös muulle kuin pikavuoroliikenteelle, eikä 2009


voimaan tullut joukkoliikennelaki edes tunne KKV:n käyttämää jaotte-lua pikavuoroihin ja paikallisliikenteeseen.

(1106) Matkahuolto ei ole voinut riittävällä tavalla suojautua edellä kuvatuiltariskeiltä liikennöitsijöiden kanssa solmimillaan palvelusopimuksilla.

Matkahuollon pakettipalvelut

(1107) Matkahuolto on aina käyttänyt rahdinkuljetuksessa vain sellaisia linja-autovuoroja, jotka ovat olleet mukana Matkahuollon aikataulu- ja lipun-myyntijärjestelmässä. Kun reittiliikenteen vuoroja ei tuetuista lipuistajohtuneiden ongelmien vuoksi voitu ottaa mukaan Matkahuollon järjes-telmään, ei niitä voinut ajalla 1.1.2011–30.8.2012 käyttää myöskään rah-dinkuljetuksen alihankkijoina.

(1108) Tämä on ollut kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä peruste jättää reittilii-kennevuorot pois rahdinkuljetuksesta. Matkahuolto on valinnut rahdin-kuljetukseen järjestelmän kokonaisuuden kannalta järkevät rahtivuorot.Vanhan sopimuksen voimassa ollessa sovellettiin sopimukseen kirjattujabussirahdin hoito- ja markkinointiperiaatteita. Uudessa 1.1.2011 voi-maan tulleessa sopimuksessa nämä periaatteet on korvattu tarveharkinta-ehdolla. Tarveharkintaehto on laillinen eikä itsessään rajoita kilpailua.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja keskeiset perustelut tuetuista lipuista

Yleistä

(1109) KKV:n mukaan Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliitonkilpailurikkomukseksi katsottavalle menettelylle ei ole esitetty kilpailu-oikeudellisesti hyväksyttäviä oikeuttamisperusteita. KKV ei ole väittänytMatkahuollon olleen määräävässä markkina-asemassa. Kysymys ei olemääräävän markkina-aseman väärinkäytön arviointiin sovellettavan es-sential facility -doktriinin mukaisesta palvelujen välttämättömyydestä.

(1110) SEUT 101 artikla on unionin oikeuden etusijajärjestyksen nojalla ensisi-jaisesti noudatettavaa primaarioikeutta ja siten hierarkkisesti ylempänäkuin asetukset, direktiivit ja niihin pohjautuva kansallinen lainsäädäntö.

(1111) Valtion toimintaa koskevaan puolustautumisperusteeseen, state actiondefence, perustuvan unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaanelinkeinonharjoittaja ei voi vedota pakottavaan kansalliseen lainsäädän-töön oikeuttamisperusteena kilpailusääntöjen vastaiselle toiminnalle, joselinkeinonharjoittajalla on ollut harkinnanvaraa oman kilpailua rajoitta-van toimintansa suhteen. Oikeuskäytännössä on katsottu, että yhtiön me-nettelylle harkinnanvaraa jättävä normiristiriita otetaan huomioon rikko-muksen toteamisen sijaan seuraamusmaksua määrättäessä.


(1112) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto eivät ole esittäneet, mikäolisi ollut sellainen SEUT 101 artiklan kanssa ristiriidassa oleva lainsää-däntö, joka olisi ilman heillä itsellään olevaa harkinnanvaraa pakottanuttoimimaan kilpailusääntöjen vastaisesti.

Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalvelut

(1113) Matkahuollolla olisi ollut kilpailevien reittiliikennelupavuorojen katego-risen poissuljennan sijasta muita kilpailua vähemmän rajoittavia keinojatuettuihin lippuihin liittyvien riskiensä hallitsemiseksi tai poistamiseksi.

(1114) Ensinnäkin Matkahuolto olisi voinut sulkea tuetut lipputuotteet koko yri-tyksen autolaitteista liikennöitsijältä, jolla oli vain reittiliikennelupavuo-roja.

(1115) Toiseksi jos samalla liikennöitsijällä oli sekä reittiliikennelupavuorojaettä siirtymäajan sopimusliikennettä, Matkahuollon järjestelmissä oliMatkahuollon järjestelmätoimittajan ilmoittaman mukaan teknisestimahdollista erotella eri lupatyyppien vuorot erillisillä hallintakorteilla.Vuonna 2014 käyttöön otettu ratkaisu perustui teknisesti lupatyypeittäinerillisiin kuljettajakortteihin, eikä ratkaisu edellyttänyt Matkahuollon jär-jestelmien mittavaa teknistä uudistamista.

(1116) Matkahuollon järjestelmiin liittyvät vaihtoehdot olisivat estäneet julki-sesti tuettujen lippujen käytön reittiliikennelupavuoroissa tai joka ta-pauksessa julkisen tuen maksamisen niihin Matkahuollon järjestelmistä.Matkahuolto olisi näillä toimenpiteillä voinut suojautua tuettujen lippu-jen väärinkäyttöön liittyvältä väitetyltä vastuulta ja ottaa näin reittilii-kennelupavuorot järjestelmiin kilpailua rajoittamatta. Matkahuollollaolisi ollut riittävästi aikaa tehdä tarvittavat muutokset järjestelmiinsä.

(1117) Joukkoliikennelaissa ei kielletä tuettujen lippujen käyttöä markkinaeh-toisessa liikenteessä eli reittiliikennelupavuoroilla, mutta markkinaehtoi-seen liikenteeseen ei saa maksaa julkista tukea. Vastuu tuetun lipun vas-taanottamisesta reittiliikenteessä on liikennöitsijällä, jolla on myös riskituettujen lippujen väärinkäytöstä. Vastuu julkisen tuen lainmukaisestamaksamisesta on toimivaltaisella viranomaisella. Liikennöitsijöiden ris-kit eivät teoriassakaan voi oikeuttaa reittiliikennelupavuorojen poissul-jentaa Matkahuollon järjestelmistä.

(1118) Matkahuollon järjestelmiin liittyy se, miten niissä voidaan esimerkiksierotella toisistaan eri lupatyypeillä liikennöitävät vuorot ja tarvittaessavalvoa lippujen käyttöä tai niihin liittyviä tilityksiä vuoroilla ja tarvitta-essa estää nämä. Yksityisenä clearing-palvelun tarjoajana järjestelmätovat Matkahuollon vastuulla.


(1119) Matkahuollon järjestelmiin liittyvät tekniset ratkaisut eivät koske tuettu-jen lippujen julkisen tuen ja asiakasmaksuosuuden määrittämistä ja erot-tamista liikennöitsijöille tilitettävissä nousukorvauksissa, missä myösviranomaisilla voi olla oma roolinsa. Matkahuollon vastuulla ovat senomat järjestelmät ja se, miten niissä eri tyyppisille liikenteille tehtäviätilityksiä käsitellään ja hallinnoidaan.

(1120) Joukkoliikennelakiin liittyen osuuksien erottamista varten otettiinvuonna 2010 käyttöön niin sanottu Palko-malli ja sen mukainen palvelu-sopimusasetuksen edellyttämä erilliskirjanpito. Malli saavutettiin komp-romissina asiaa valmistelleessa työryhmässä, jonka työhön myös Linja-autoliitto osallistui. Liikenne- ja viestintäministeriön lainsäädäntöjohtajaSilja Ruokolan markkinaoikeudessa kertoman mukaan kyseistä malliaoli tarkoitus käyttää myös reittiliikenteessä.

(1121) Siirtymäajan sopimusten suojaa koskevat väitteet eivät ole kilpailuoikeu-dellisesti hyväksyttävä peruste menettelylle, sillä vuonna 2010 ei enääole voinut olla epäselvyyttä joukkoliikennelain soveltamisesta, tulkin-nasta tai sitä koskevasta ohjeistuksesta.

(1122) Väitteet Matkahuollolle aiheutuvasta liiketoimintariskistä ovat perusteet-tomia. Väitetty yli 50 miljoonan euron vastuu vastaa kaikkien Matka-huollon selvittämien tuettujen lippujen arvoa ja on vahvasti liioiteltu.Matkahuollon liiketoimintapäällikkö Jukka Ylitalon markkinaoikeudessakertoman perusteella väärinkäyttötapauksissa julkisen tuen tilityksissäoli tapahtunut asian selvittämiseen kuluneen ajan pituinen, enintäänmuutamien kuukausien viivästys. Väärinkäyttötapauksissa summat ovatolleet kymmeniä tuhansia euroja.

(1123) Matkahuollon väitetty vastuu ei riipu liikenteen lupatyypistä tai liityjuuri reittiliikennelupiin. Matkahuollon vastuu seuraa Matkahuollon va-litsemasta liiketoimintamallista, jossa se tilittää ennakkoon liikennöitsi-jöiden nousukorvaukset. Tämä ei oikeuta kilpailusäännösten vastaiseenmenettelyyn.

(1124) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto eivät ole osoittaneet, ettäMatkahuollon tarve päivittää selvittäjäsopimukset olisi johtunut reittilii-kenneluvista tai oikeuttanut kilpailevien reittiliikennelupavuorojen pois-suljentaan Matkahuollon palvelujärjestelmistä. Matkahuolto päätti uusiaselvittäjäsopimuksensa saatuaan elokuussa 2010 tietoonsa liikenne- javiestintäministeriön mallisopimukset, joilla oli tarkoitus mahdollistaatuettujen lippujen käyttö siirtymäajan sopimusliikenteessä vuoden 2011alusta lähtien. Lisäksi uudet palvelusopimukset rajoittavat Matkahuollonvastuuta liikenteenharjoittajien väärinkäytös- tai sopimusrikkomustilan-teissa.


(1125) Yleinen sääntö oli yksi keskeisimmistä Linja-autoliiton edunvalvontata-voitteista, jonka saavuttamisen keinona käytettiin tuettujen lippujen väi-tettyä ongelmaa ja sillä perusteltua reittiliikennelupavuorojen poissuljen-taa Matkahuollon palveluista. Tuettujen lippujen ja yleisen säännön kes-kinäinen yhteys käy ilmi esimerkiksi siitä, että reittiliikennelupavuorojaryhdyttiin ottamaan Matkahuollon järjestelmiin yhtiön hallituksen tou-kokuussa 2012 tekemän päätöksen perusteella Linja-autoliikennetyöryh-män ensin huhtikuussa 2010 katsottua loppuraportissaan, ettei yleistäsääntöä voitaisi antaa. Tuettuja lippuja koskeva ratkaisu otettiin käyttöönvasta vuonna 2014. Toukokuun 2012 päätöksessä ei myöskään viitataMatkahuollon vastuiden rajoittamiseen tai uusittuihin selvittäjäsopimuk-siin.

(1126) Valtaosa tuettujen lippujen käytöstä tapahtuu paikallisliikenteessä. Pika-vuoroliikenteessä tuettujen lippujen käyttö on hyvin rajallista, mikä il-menee muun ohella Pekka Hongiston markkinaoikeuden suullisessa kä-sittelyssä kertomasta. Yksikään asiassa esillä olleista poissuljennan koh-teeksi joutuneista reittiliikennelupavuoroista ei ollut paikallisliikenteenvuoro. Mikäli paikallisliikenne ei ole osa merkityksellistä markkinaa, eireittiliikennelupavuorojen poissulkemista Matkahuollon järjestelmistätuettuihin lippuihin liittyvillä perusteilla voida pitää perusteltuna.

Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset tuetuista li-puista oikeuttamisperusteena

Tuettujen lippujen käyttöön liittyvät ongelmat oikeuttamisperusteenaMatkahuollon lipunmyynti- ja aikataulupalveluista poissulkemiselle

(1127) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden jaLinja-autoliiton toimenpiteissä on ollut kysymys tarkoitukseen perustu-vasta horisontaalisesta kilpailunrajoituksesta. Näin ollen asiaa ei ole pe-rusteita arvioida siltä kannalta, onko Matkahuolto ollut määräävässämarkkina-asemassa ja olisiko sillä tästä asemasta johtuen ollut velvolli-suus selvittää, miten tuettuja lippuja koskeva ongelma voidaan ratkaistajoko kilpailua lainkaan rajoittamatta tai sitä mahdollisimman vähän ra-joittaen.

(1128) Asiassa saadun selvityksen mukaan tuettu lippu tarkoittaa linja-autolii-kenteessä käytettyä lipputyyppiä, jota tavanomaisesti matkustajan koti-kunta subventoi. Tuettuja lippuja käytetään yleisimmin paikallisliiken-teessä, joka on kuntien tai kuntien muodostaman talousalueen sisäistäliikennettä.


(1129) Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten markkinaoikeus, että Matkahuol-lossa joukkoliikennelain voimaantulon aikaan 3.12.2009 käytössä olleetjärjestelmät ja menetelmät eivät ole muutoksitta mahdollistaneet sitä,että Matkahuolto olisi voinut valvoa tuettujen lippujen käyttöä reittilii-kenteessä ja tarvittaessa estää sen.

(1130) Korkein hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että reittiliikenteen vuorojenpoissulkeminen Matkahuollon lipunmyynti- ja aikataulupalvelujärjestel-mästä on jäljempänä esitetyillä perusteilla mennyt pidemmälle kuin mitäon voitu pitää välttämättömänä tuetuista lipuista Matkahuollon lipun-myynti- ja aikataulupalveluille aiheutuvien ongelmien estämiseksi tainiiden vähentämiseksi (ks. esimerkiksi tuomio 4.9.2014, API, C-184/13,EU:C:2014:2147, 55 kohta).

(1131) Korkein hallinto-oikeus on edellä kilpailurikkomuksen kestoa koske-vassa arvioinnissaan katsonut Matkahuollon ja linja-autoyhtiöiden Poh-jolan Liikennettä lukuun ottamatta noudattaneen SEUT 101 artiklan1 kohdan ja kilpailulain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelyta-paa, jonka tarkoituksena on ollut sulkea reittiliikennelupavuorot Matka-huollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista, elokuunlopusta 2010 lähtien. Pohjolan Liikenne on jäljempänä korkeimman hal-linto-oikeuden päätöksen osallisuutta koskevassa jaksossa (2.2.6) kerro-tulla tavalla ryhtynyt noudattamaan kiellettyä yhdenmukaistettua menet-telytapaa 26.1.2011 lähtien. Näin ollen pelkästään siitä, että Matkahuol-lon järjestelmät eivät joukkoliikennelain voimaantulon aikaan 3.12.2009muutoksitta mahdollistaneet tuettujen lippujen käytön valvontaa reittilii-kenteessä, ei voi seurata, että reittiliikenneluvalla liikennöitävien vuoro-jen poissuljenta Matkahuollon lipunmyynti- ja aikataulujärjestelmistäolisi ollut oikeutettua vielä vuodenvaihteessa 2010 ja 2011, jolloin reitti-liikennevuorojen poissuljennasta Matkahuollon järjestelmistä saavutet-tiin yhteisymmärrys.

(1132) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat esittäneet, ettäkoska tuettujen lippujen asiakasmaksuosuutta ei ole voinut tapahtuma-aikana erottaa tukiosuudesta viranomaisten hyväksymällä tavalla, ovattoimivaltaiset viranomaiset unionin palvelusopimusasetukseen vedotenkieltäneet tuettujen lippujen käyttämisen reittiliikenteessä. Toimiala onvoinut oikeutetusti jäädä odottamaan, että viranomaiset ratkaisevat, mi-ten tuettujen lippujen käyttöä valvotaan reittiliikenteessä.

(1133) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan silloin,kun yritysten on kansallisen lainsäädännön mukaan meneteltävä kilpai-lua rajoittavalla tavalla tai jos siinä luodaan sellaiset oikeudelliset puit-teet, jotka itsessään poistavat mahdollisuuden yritysten väliseen kilpai-luun, muun ohella SEUT 101 artiklaa ei sovelleta. Tällaisessa tilanteessakilpailurikkomus ei johdu yritysten itsenäisestä menettelystä, jota näissä


määräyksissä edellytetään. SEUT 101 artiklaa voidaan sitä vastoin so-veltaa, jos osoittautuu, että kansallisessa lainsäädännössä jätetään mah-dollisuus siihen, että yritykset estävät kilpailun tai rajoittavat tai vääris-tävät sitä itsenäisellä menettelyllään (tuomio 14.10.2010, Deutsche Tele-kom v. komissio, asia C-280/08 P, EU:C:2010:603, 80 kohta ja siinä vii-tattu oikeuskäytäntö).

(1134) Itä-Suomen lääninhallituksen tiedotteessa 8.12.2009 on todettu muunohella, että jos siirtymäajan liikennöintisopimusta ei tehty viimeistään2.12.2009, voimassa ollutta linjaliikennelupaa pidettiin reittiliikennelu-pana, jonka mukaiseen liikenteeseen julkinen valta ei puutu, eli seutu-,kaupunki- ja työmatkalippuja ei näissä reittiliikenneluvan mukaisissa lii-kenteissä voi käyttää. Tiedotteessa on edelleen todettu kolmen yksi-löidyn reitin osalta, että kyseisissä liikenteissä ei siis voi käyttää julkisenvallan tukemia seutu-, kaupunki- ja työmatkalippuja (Matkahuollon kir-jallinen todiste 16).

(1135) Matkahuollon hallituksen kokouksessa 25.1.2011 on käsitelty muunohella reittiliikennevuoroluvalla liikennöiviä vuoroja Matkahuollon jär-jestelmissä. Kokouksessa esillä olleessa Matkahuollon ”Reittiliikenne-vuorot Matkahuollon järjestelmässä ” -nimisessä asiakirjassa 25.1.2011on todettu muun ohella tuettujen lippujen kelpoisuuteen liittyvistä rajoi-tuksista ja valvonnasta, että lain mukaan liikennöitsijä voi valita, kel-puuttaako tuetut liput maksuvälineenä reittiliikennevuoroissa. Asiakir-jassa on edelleen todettu, että jos liikennöitsijä kelpuuttaa ne, lipun tuki-osuus on palautettava kunnalle, ja ettei Matkahuolto pysty estämään tu-ettujen lippujen käyttöä reittiliikennevuoroissa, ellei liikennöitsijällä oleollenkaan siirtymäajan liikennöintisopimuksella olevia vuoroja, jollointuettujen lipputuotteiden parametreja ei toimiteta kyseiselle yritykselle.Asiakirjassa on vielä todettu, että valvontavastuu on viranomaisilla jailmoitusvastuu liikennöitsijällä (KKV:n kirjallinen todiste 82).

(1136) Edellä mainitun selvityksen mukaisesti on siten ilmeistä, että virano-maisohjauksen tarkoituksena on ollut estää se, että tuetun lipputuotteenjulkisen tuen osuutta ohjautuisi reittiliikenteen vuoroille. Myös Matka-huolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat mainitun selvityksen mu-kaisesti olleet tietoisia siitä, että vastuu tuetun lipun kelpuuttamisestasekä tähän kohdistuvan tukiosuuden palauttamisesta kunnalle on ollutliikennöitsijällä ja vastuu tuen maksamiseen liittyvästä valvonnasta onollut viranomaisella.


(1137) Itä-Suomen lääninhallituksen tiedotteessa 8.12.2009 annettu viranomais-ohjaus on koskenut erityisesti seutu-, kaupunki- ja työmatkalippuja.Näitä lipputyyppejä käytetään pääosin edellä merkityksellisten markki-noiden määrittelyn yhteydessä tarkastellussa kunnan tai talousalueidensisäisessä paikallisliikenteessä, joka ei kuulu esillä olevan asian merki-tykselliselle markkinalle.

Yleinen sääntö

(1138) Asiassa on edelleen esitetty, että viranomaiset olisivat voineet ratkaistatuettujen lippujen ongelman ottamalla käyttöön unionin palvelusopimus-asetuksen mukaisen yleisen säännön, jonka käyttöönottoa on valmisteltuunionin palvelusopimusasetuksen valmistelusta lähtien aina Linja-auto-työryhmän loppuraportin antamiseen 30.4.2012 saakka. Unionin palve-lusopimusasetuksen valmisteluun liittyen on myös viitattu yleisesti Suo-men perustuslain 96 §:n 2 momentin mukaisiin valtioneuvoston U-kirjel-miin, joilla valtioneuvosto saattaa eduskunnan käsittelyyn Euroopan uni-onissa päätettävän asian.

(1139) Unionin palvelusopimusasetuksen 2 artiklan l alakohdan mukaan ylei-sellä säännöllä tarkoitetaan toimenpidettä, jota sovelletaan erotuksettakaikkiin samantyyppisiin julkisiin henkilöliikennepalveluihin tietyllämaantieteellisellä alueella, josta toimivaltainen viranomainen vastaa.Palvelusopimusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa, 4 ja 6 artiklassa sääde-tään täsmällisemmin yleisen säännön pakollisesta sisällöstä ja siihen liit-tyvistä julkisen palvelun velvoitteista.

(1140) Joukkoliikennelain 14 §:n 2 momentin mukaan palvelusopimusasetuk-sen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yleiset säännöt niistä julkisen palve-lun velvoitteista, joiden tarkoituksena on vahvistaa enimmäishinnat kai-kille matkustajille tai tietyille matkustajaryhmille, annetaan valtioneu-voston asetuksella. Joukkoliikennelain antamiseen johtaneen hallituksenesityksen (HE 110/2009 vp) mukaan pykälän 2 momenttiin sisältyisiyleisen säännön antamista koskeva valtuutussäännös.

(1141) Linja-autotyöryhmän 30.4.2012 julkaistun raportin ”Selvitys linja-auto-liikenteen järjestämistavoista” tiivistelmäosiossa on muun ohella todettu,että palvelusopimusasetuksen mukainen yleinen sääntö ei ole Suomessatarkoituksenmukainen joukkoliikenteen julkisen rahoituksen instru-mentti sen tähden, että siihen liittyvät hallinnolliset, juridiset ja julkista-loudelliset riskit eivät ole tasapainossa järjestelyllä saavutettavien etujenkanssa. Työryhmä on esittänyt, että yleisen säännön käyttöönottoa eiryhdytä valmistelemaan eikä lisäselvityksiä asiasta tehdä.


(1142) Asiassa esitetyn selvityksen mukaan viranomaisten kannanottojen perus-teella linja-autoalalle on saattanut unionin palvelusopimusasetuksen jajoukkoliikennelain valmistelun kuluessa syntyä odotuksia yleisen sään-nön laajamittaisesta käyttöönotosta linja-autoliikenteessä. Korkein hal-linto-oikeus toteaa kuitenkin, että sen enempää unionin palvelusopimus-asetuksen kuin joukkoliikennelain sääntelystä ei ole johtunut velvolli-suutta ottaa kansallisesti käyttöön yleistä sääntöä siihen liittyvine julki-sen palvelun velvoitteineen. Kansallisesti yleisen säännön vahvistaminenon edellyttänyt joukkoliikennelain valtuutussäännöksen mukaisesti val-tioneuvoston asetuksen antamista. Tähän nähden unionin palvelusopi-musasetuksen valmistelun yhteydessä eduskunnalle annetuissa valtio-neuvoston U-kirjelmissä esitetyille mahdollisesti toisensuuntaisilleyleistä sääntöä koskeville kannanotoille ei voida antaa asian arvioinnissaoikeudellista merkitystä. Reittiliikennelupavuorojen poissulkemista Mat-kahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalveluista linja-autotyöryhmän lop-puraportin julkaisemiseen 30.4.2012 saakka ei siten voida pitää oikeutet-tuna pelkästään sillä perusteella, että viranomaiset olisivat voineet ylei-sen säännön vahvistamalla ohjata lipputukea myös markkinaehtoiseenliikenteeseen.

(1143) Asiassa saadun selvityksen mukaan yleisen säännön vahvistaminen onollut Linja-autoliitolle keskeinen edunvalvontatavoite. Linja-autoliitonsinänsä sallittua edunvalvontaakaan ei voida tältä osin pitää hyväksyttä-vänä oikeuttamisperusteena reittiliikenteen poissuljennalle Matkahuol-lon aikataulu- ja lipunmyyntijärjestelmistä.

Laatulupaus

(1144) Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten markkinaoikeus, ettei Matkahuol-lon laatulupaus eli sen itsensä vapaaehtoisesti laatima ilmoitus sen tarjo-amien palveluiden periaatteista ole edellyttänyt eikä oikeuttanut reittilii-kenteen vuorojen poissuljentaa Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyynti-järjestelmistä sekä pakettipalveluista.

Velvollisuus poissulkea reittiliikenne Matkahuollon palveluista

(1145) Edellä lausutun vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että joukkoliiken-nelaista tai unionin palvelusopimusasetuksesta valmisteluaineistoineentaikka viranomaisohjauksesta ei ole seurannut unionin tuomioistuimenoikeuskäytännön mukaisesti Matkahuollolle, linja-autoyhtiöille ja Linja-autoliitolle oikeudellisesti sitovaa velvollisuutta sulkea reittiliikenteenvuoroja Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalvelujen ulkopuolelle,eikä lainsäädännöllä tai viranomaisohjauksella ole luotu sellaisia oikeus-käytännössä tarkoitettuja oikeudellisia puitteita tai edellytyksiä, jotkaolisivat itsessään poistaneet mahdollisuuden tarjota Matkahuollon aika-


taulu- ja lipunmyyntipalveluita reittiliikenneluvalla liikennöidyille vuo-roille. Poissulkeminen on aiheutunut Matkahuollon, linja-autoyhtiöidenja Linja-autoliiton itsenäisesti sopimasta menettelystä, jota on pidettävätarkoitukseen perustuvana suunniteltuna kilpailunrajoituksena. Näin ol-len unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee mahdolli-suutta olla soveltamatta unionin kilpailusääntöjä jäsenvaltion pakotta-vasta lainsäädännöstä johtuvaan yritysten väliseen kilpailua rajoittavaantoimintaan, ei seuraa, että Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton menettelyä voitaisiin pitää kansallisesta lainsäädännöstä taiviranomaisohjauksesta tai sen puuttumisesta johtuvista syistä oikeutet-tuna.

(1146) Tuettuja lippuja koskevan ongelman ratkaiseminen sulkemalla reittilii-kenneluvalla liikennöidyt vuorot Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyn-tijärjestelmien ulkopuolelle on joka tapauksessa ollut ongelman laajuu-teen nähden ylimitoitettu toimenpide.

(1147) Reittiliikenteen vuorot olisi osapuolten niin halutessa voitu ottaa mukaanMatkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalveluihin esimerkiksi tiedotta-malla samalla asiakkaille siitä, etteivät tuetut lipputuotteet käy maksuvä-lineenä reittiliikenteen vuoroissa, mikä vaihtoehto onkin ollut esillä Mat-kahuollon hallituksen kokouksessa 25.1.2011 (KKV:n kirjallinen todiste83 sekä liite 5/35).

Taloudelliset riskit

(1148) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat lisäksi esittäneet,että tuettujen lippujen mahdollisista väärinkäytöksistä on aiheutunutMatkahuollolle tai linja-autoyhtiöille taloudellista riskiä.

(1149) Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten markkinaoikeus, että Matkahuol-lon vastuuriskiä on jo rajoitettu 1.1.2011 voimaan tulleella Matkahuol-lon matkapalveluiden käyttöä koskevalla sopimuksella.

(1150) Saadun selvityksen mukaan Matkahuollon taloudellinen riski on liittynytlähinnä Matkahuollon noudattaman ennakkotilitysjärjestelmän vuoksisille itselleen aiheutuneisiin viranomaisen tuen maksatuksen viivästymi-siin, eikä riski ole ollut euromääräisesti arvioiden niin suuri kuin mitäMatkahuolto on täällä esittänyt. Liikennöitsijän riskiksi esitettyä aiheettamaksetun tuen palauttamista koskevaa velvollisuutta ei voida pitää riittä-vänä perusteena poissulkea reittiliikenneluvalla liikennöidyt vuorot Mat-kahuollon aikataulu- ja lipunmyyntijärjestelmästä.


(1151) Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että reittiliikenteen vuorojen sul-keminen Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalvelujen ulkopuolelleei tosiasiassa ole estänyt tuettujen lippujen käyttämistä maksuvälineenäreittiliikenteessä. Tuetun lipputuotteen käytön estäminen on jäänyt jokatapauksessa käytännössä kuljettajan vastuulle ja viime kädessä liiken-nöitsijän vastuulle.

(1152) Lisäksi edellä kilpailurikkomuksen päättymistä koskevassa osiossa tode-tun mukaisesti reittiliikenteen vuorot on hyväksytty mukaan Matkahuol-lon aikataulupalveluihin 4.6.2012 alkaen ja lipunmyyntipalveluihin17.9.2012 alkaen eli jo noin kahta vuotta aiemmin kuin Matkahuollonesittämä tuettujen lippujen vastuukysymys saatiin ratkaistua.

(1153) Asiassa saadun selvityksen mukaan viranomaiset ovat 2.12.2013 päättä-neet mallista, jonka avulla reittiliikenteessä on voitu vastaanottaa tuettu-jen lippujen asiakasmaksuosuus (esimerkiksi KKV:n kirjallinen todiste121). Malli on edellyttänyt viranomaispäätöksiä, joissa on määriteltynousukorvaukset tuetuille lipputuotteille, sekä Matkahuollon järjestel-mässä toteutetun teknisen osan, jossa jokaiselle liikennetyypille on otettukäyttöön erilliset kuljettajakortit. Malli on otettu käyttöön 1.7.2014.Matkahuollon clearing-järjestelmän muutokset valmistuivat elokuussa2014 ja kuljettajakorttien käyttöönotto ja nousukorvausten tallentamisetkeväällä 2015. Markkinaoikeudessa kuullun liikenne- ja viestintäminis-teriön lainsäädäntöjohtaja Silja Ruokolan esittämän mukaan kyseinenerillisiin kuljettajakortteihin perustuva malli on löydetty viranomaistentaholta sattumalta Matkahuollon entisen työntekijän siirryttyä Uuden-maan ELY-keskuksen palvelukseen.

Paikallisliikenteen suhde merkitykselliseen markkinaan

(1154) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tuettujen lippujen merkitystä mah-dollisena oikeuttamisperusteena vähentää se, että tuettuja lippuja on ylei-simmin käytetty kuntien tai talousalueiden sisäisessä paikallisliiken-teessä, mikä ei kuulu esillä olevassa asiassa merkitykselliselle markki-nalle.

(1155) Tuettuihin lippuihin liittyvien ongelmien hyväksyttävyyttä mahdollisenaoikeuttamisperusteena vähentää myös se, että Matkahuollon aikataulu-ja lipunmyyntijärjestelmiin oli mahdollista hyväksyä reittiliikennevuo-roja sekä joukkoliikennelain voimaantultua joulukuusta 2009 lähtienaina siihen saakka, kun Matkahuollon hallitus päätti reittiliikennevuoro-jen poissuljennasta järjestelmästään vuoden 2010 ja 2011 vaihteessa, ettäsen jälkeen, kun Matkahuollon hallitus päätti kesän 2012 aikana hyväk-syä reittiliikennevuorot Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntijärjestel-mään, vaikka tämä tapahtui ennen edellä kuvattujen Matkahuollon jär-jestelmien muutosten valmistumista kesän 2014 ja 2015 välisenä aikana.


Matkahuollon pakettipalveluista poissulkemiseen liittyvät perusteet

(1156) Asiassa on vielä esitetty Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-au-toliiton taholta, että Matkahuolto on käyttänyt rahdinkuljetuksessa aino-astaan niitä linja-autovuoroja, jotka ovat olleet mukana Matkahuollonaikataulujärjestelmässä. Kun reittiliikennevuoroja ei tuetuista lipuistajohtuneiden ongelmien takia ole voitu ottaa mukaan aikataulu- ja lipun-myyntipalveluihin, ei reittiliikennevuoroja ole voitu myöskään käyttäärahdinkuljetukseen.

(1157) Korkein hallinto-oikeus on jo edellä todennut, että reittiliikenteen vuoro-jen poissulkeminen Matkahuollon lipunmyynti- ja aikataulupalvelujär-jestelmästä on mennyt pidemmälle kuin mitä on voitu pitää välttämättö-mänä tuetuista lipuista Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntijärjestel-mälle aiheutuneiden ongelmien estämiseksi. Korkein hallinto-oikeus to-teaa, että asiassa ei ole esitetty vakuuttavaa selvitystä siitä, minkälaisiaongelmia tuettujen lippujen vastaanottaminen olisi voinut aiheuttaa Mat-kahuollon pakettipalvelujen tarjoamiselle. Matkahuollon aikataulu- jalipunmyyntipalvelujen sekä paketinkuljetuspalvelujen tarjoamisen vä-lillä ei siten voida katsoa vallinneen Matkahuollon, linja-autoyhtiöidenja Linja-autoliiton esittämää tuettujen lippujen hyväksymisestä aiheutu-viin ongelmiin liittyvää keskinäistä yhteyttä.

(1158) Reittiliikenteen vuorojen poissulkeminen Matkahuollon paketinkuljetus-järjestelmistä on siten laajentanut SEUT 101 artiklan ja kilpailunrajoi-tuslain 5 §:n vastaista kiellettyä yhdenmukaistettua menettelyä toimin-taan, johon tuettuihin lippuihin liittyvillä oikeuttamisperusteilla tai tähänliittyen Matkahuollon matkapalvelujärjestelmän teknisen kehitystyöntarpeilla ei ole ollut asiallista yhteyttä.

(1159) Matkahuolto ei ole voinut myöskään sillä perusteella, että se on noudat-tanut käytäntöä, jossa rahdinkuljetuksessa käytetään ainoastaan Matka-huollon aikataulujärjestelmässä olevia vuoroja, päätyä sulkemaan reitti-liikenteen vuoroja paketinkuljetusjärjestelmästään.

(1160) Korkeimman hallinto-oikeuden edellä tekemää johtopäätöstä siitä, ettäMatkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalvelujen sekä paketinkuljetus-palvelujen välillä ei ole ollut tuettujen lippujen hyväksymisestä aiheutu-viin ongelmiin liittyvää keskinäistä yhteyttä, tukee osaltaan myös se, ettävaikka reittiliikenteen vuorot on hyväksytty ensin Matkahuollon aikatau-lupalveluihin 4.6.2012 ja pian tämän jälkeen 17.9.2012 lipunmyyntipal-veluihin, poissulkeminen Matkahuollon pakettipalvelujen osalta on päät-tynyt vasta marras–joulukuun vaihteessa 2015. Korkein hallinto-oikeustoteaa, että jo Matkahuollon hallituksen kokouksessa 25.1.2010 on ollutesillä vaihtoehto ottaa uusien vuorojen pakettipalvelut mukaan Matka-huollon järjestelmiin.


(1161) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että reittiliikenteen poissuljennalle Mat-kahuollon pakettipalveluista ei ole esitetty kilpailuoikeudellisesti hyväk-syttäviä oikeuttamisperusteita.

2.2.5.3 Unionin valtiontukisääntöjen noudattamista koskeva oikeuttamisperuste

Sovelletut oikeusohjeet

(1162) SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei perussopimuksissa toisinmäärätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toi-sessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosi-malla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltäosin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(1163) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaik-kien SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten on täytyt-tävä, jotta kyseessä olisi valtiontuki. Kysymys on ensinnäkin oltava val-tion toimenpiteestä tai valtion varoilla toteutetusta toimenpiteestä. Ky-seisen toimenpiteen on toiseksi oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioi-den väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava vali-koivaa etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpi-teen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (esimerkiksi tuomio23.3.2006, Enirisorse, C-237/04, EU:C:2006:197, 38–39 kohta).

(1164) Oikeuskäytännön mukaan, jotta etuja voitaisiin pitää SEUT 107 artiklan1 kohdassa tarkoitettuna tukena, niiden on yhtäältä oltava suoraan tai vä-lillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja ja toisaalta niiden on oltavaperäisin valtiolta. Arvioitaessa, onko toimenpide peräisin valtiolta, onensiksi selvitettävä, ovatko viranomaiset osallistuneet kyseisen toimen-piteen toteuttamiseen (esimerkiksi tuomio 28.3.2019, Saksa v. komissio,C-405/16 P, EU:C:2019:268, 48 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksi-neen).

(1165) Unionin tuomioistuimen mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohta koskeekaikkia rahavaroja, joita viranomaiset voivat tosiasiallisesti käyttää tuke-akseen yrityksiä ilman, että sillä seikalla olisi merkitystä, kuuluvatkonämä varat pysyvästi valtion omaisuuteen. Tästä seuraa, että vaikka ky-seistä toimenpidettä vastaavat rahamäärät eivät ole pysyvästi valtion hal-lussa, ne voidaan luokitella valtion varoiksi jo sillä perusteella, että neovat jatkuvasti valtion määräysvallassa ja siis toimivaltaisten kansallis-ten viranomaisten käytettävissä (esimerkiksi tuomio 15.5.2019, Achema,C-706/17, EU:C:2019:407, 53 kohta, tuomio 19.12.2013, Vent de Colèreym.,C-262/12, EU:C:2013:851, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineensekä tuomio 30.5.2013, Doux Élevage ja Coopérative agricole UKL-AR-REE, C-677/11, EU:C:2013:348, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksi-neen).


(1166) Unionin tuomioistuin on myös todennut, että SEUT 107 artiklan 1 koh-dassa määritellään valtion toimenpiteet niiden vaikutusten perusteella.Tämän vuoksi ei voida sulkea pois sitä, että useampia valtion peräkkäi-siä toimenpiteitä on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdan sovelta-miseksi yhtenä ainoana toimenpiteenä (tuomio 19.3.2013, Bouygues jaBouygues Télécom v. komissio, C-399/10 P ja C-401/10 P,EU:C:2013:175, 103 ja 104 kohta, sekä tuomio 9.10.2014, Ministerio deDefensa ja Navantia, C-522/13, EU:C:2014:2262, 28 kohta oikeuskäy-täntöviittauksineen).

(1167) Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että valtiontuentoteaminen edellyttää sen selvittämistä, onko olemassa riittävän suorayhteys yhtäältä tuensaajalle myönnetyn edun ja toisaalta valtion tulon-menetysten (tuomio 8.9.2011, komissio v. Alankomaat, C-279/08 P,EU:C:2011:551, 111 kohta) tai valtion talousarvion pienentymisentaikka jopa talousarvioon riittävän konkreettisesti kohdistuvan taloudel-lisen riskin välillä (edellä mainitut asiat C-399/10 P ja C-401/10 P, Bou-ygues ja Bouygues Télécom v. komissio, 106 ja 109 kohta oikeuskäytän-töviittauksineen, ja asia C-522/13, Ministerio de Defensa ja Navantia, 47kohta, sekä tuomio 14.1.2015, Eventech, C-518/13, EU:C:2015:9, 34kohta, ja tuomio 17.9.2014, Commerz Nederland, C-242/13,EU:C:2014:2224, 30 kohta).

Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta unionin valtiontukisään-nöistä oikeuttamisperusteena

(1168) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on esitetty, että Matkahuolto ei olevoinut tarjota viranomaisille ja liikennöitsijöille selvittäjäpalvelua, jokaolisi johtanut pakottavana sovellettavien unionin valtiontukisääntöjen japalvelusopimusasetuksen vastaisesti siihen, että reittiliikennelupavuo-roille ohjautuu julkista tukea. SEUT 107 artiklan valtiontukisäännöstöon hierarkkisesti samantasoinen kuin SEUT 101 artikla. Kollisiotilan-teessa valtiontukisääntöjen noudattaminen muodostaa objektiivisen oi-keuttamisperusteen muutoin SEUT 101 artiklan perusteella arvioitavallemenettelylle.

(1169) Viranomaiset ovat tilittäneet julkisen tuen Matkahuollolle, joka on tilit-tänyt liikennöitsijälle kuuluvan osuuden tuetun lipun arvosta vähennet-tynä Matkahuollon liikennöitsijöiltä perimällä palvelupalkkiolla. Matka-huolto on perinyt palvelupalkkion tuettujen lippujen koko summasta janäin ollen vastaanottanut ainakin välillistä julkista tukea. Valtiontukeakoskevan oikeuskäytännön mukaan takaisinperintä voidaan kohdistaamyös tuen epäsuoraan vastaanottajaan eli Matkahuoltoon. Koska lippu-tuki on kuitenkin maksettu Matkahuollolle jälkikäteen, ei takaisinperin-tään ole ollut tarpeen turvautua.


Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta unionin valtiontukisäännöistä oikeuttamisperus-teena

(1170) Matkahuollon väitetyt julkisen tuen väärinkäyttöön liittyvät riskit perus-tuvat Matkahuollossa valittuun toimintamalliin, jossa se tilittää nousu-korvaukset liikennöitsijöille ennakkotilityksenä. Viranomaiset maksavattukiosuuden Matkahuollolle jälkikäteen, kun julkisen tuen määrä onasiakasmaksuosuuden selvittämisen jälkeen tiedossa. Jälkikäteisessä tili-tyksessä julkista tukea ei voisi edes vahingossa tai väliaikaisesti ohjautualiikenteeseen, johon sitä ei saa maksaa.

(1171) Julkisen tuen osuus on pitänyt kyetä erottelemaan asiakasmaksuosuu-desta myös siirtymäajan sopimusliikenteessä. Erottelu on välttämätöntäjo valtiontukisäännösten johdosta, jotta viranomainen voi tarvittaessavarmistaa, ettei maksettu korvaus ylitä julkisen palvelun velvoitteidentäyttämisestä aiheutuvia kustannuksia.

Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset unionin valti-ontukisäännöistä oikeuttamisperusteena

(1172) Asiassa on muun ohella Matkahuollon valituksessa esitetyn kiellettyäunionin valtiontukea koskevan valitusperusteen johdosta arvioitava,onko reittilupaliikenteen poissulkeminen Matkahuollon aikataulu- ja li-punmyyntijärjestelmistä sekä pakettipalveluista ollut oikeutettua unioninkilpailusääntöjä koskevan SEUT 101 artiklan kanssa hierarkkisesti sa-mantasoisena pidettävän unionin valtiontukisääntöjä koskevan SEUT107 artiklan noudattamista koskevalla perusteella.

(1173) Saadun selvityksen mukaan tuettuja lippuja koskevassa lipputukijärjes-telmässä liikennöitsijä ja toimivaltainen viranomainen (ELY-keskus) so-pivat tuettujen lippujen käyttöehdoista siirtymäajan sopimuksen lisäasia-kirjassa. ELY-keskus ja kunta sopivat puolestaan tuettujen lippujen ra-hoittamisesta yhteistyösopimuksella ELY-keskuksen maksaessa kun-nalle tähän liittyen valtionosuuden. Matkahuolto myy liput kuluttajille japerii näiltä asiakasmaksuosuuden. Matkahuolto tilittää liikennöitsijälleasiakasmaksu- ja tukiosuuden ennakkoon liikennöitsijän kanssa teke-mänsä palvelusopimuksen nojalla. Kunta maksaa lipun tukiosuudenMatkahuollolle jälkikäteen tehtyjen matkojen perusteella Matkahuollonja kunnan välisen selvittäjäsopimuksen perusteella.

(1174) Asiassa on perusteltua tutkia SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisistaunionin valtiontuen myöntämistä koskevista kumulatiivisista edellytyk-sistä ensimmäisenä, onko valtiontukitoimenpiteeksi esitetyssä menette-lyssä ollut kysymys suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnetystäedusta ja onko väitetty tuki peräisin valtiolta.


(1175) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että edellä kuvatussa lipputukijärjestel-mässä Matkahuolto tilittää liikennöitsijälle asiakasmaksu- ja tukiosuu-den ennakkoon Matkahuollon ja liikennöitsijän välisen palvelusopimuk-sen perusteella ilman, että kunta osallistuisi unionin tuomioistuimen oi-keuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ennakkotilityksen toteuttamiseentai olisi muutoinkaan Matkahuollon ja liikennöitsijän välisen palveluso-pimuksen osapuoli (mainittu asia C-405/16 P, Saksa v. komissio, 48 ja49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kunta tilittää tukiosuuden Mat-kahuollolle jälkikäteen vasta, kun Matkahuolto on kunnan ja Matkahuol-lon välisen selvittäjäsopimuksen perusteella selvittänyt, mikä tukiosuu-den tosiasiallinen määrä on. Myöskään ELY-keskukset eivät ole Matka-huollon ja liikennöitsijän välisen palvelusopimuksen osapuolia, vaanmaksavat valtionosuuden kuntien kanssa tekemiensä yhteistyösopimus-ten perusteella kunnille.

(1176) Matkahuoltoa ei voida myöskään pitää unionin tuomioistuimen oikeus-käytännössä tarkoitettuna valtion nimeämänä tai perustamana toimieli-menä, jonka välityksellä liikennöitsijöille maksettaisiin unionin valtion-tukisääntelyssä tarkoitettua kiellettyä etua (esimerkiksi C-405/16 P,Saksa v. komissio, 53 kohta, C-677/11, Doux Élevage, 26 kohta ja tuo-mio 13.3.2001, PreussenElektra, C-379/98, EU:C:2001:160, 58 kohtaoikeuskäytäntöviittauksineen). Tämä johtuu siitä, että Matkahuollon lii-kennöitsijälle palvelusopimuksen perusteella ennakolta tilittämät rahava-rat eivät ole oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla jatkuvasti kunnansaati ELY-keskuksen määräysvallassa ja näiden käytettävissä (esimer-kiksi C-706/17, Achema, 53 kohta, C-262/12, Vent de Colère ym.,21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, C-677/11, Doux Élevage,35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä C-482/99, Ranska v. komis-sio, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1177) Asiassa ei ole myöskään kysymys unionin tuomioistuimen oikeuskäy-tännössä tarkoitetusta useammasta valtion peräkkäisestä toimenpiteestä,joita olisi kokonaisuutena pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdan sovel-tamisen kannalta yhtenä ainoana toimenpiteenä. Matkahuollon ja kunnansekä Matkahuollon ja liikennöitsijän väliset sopimukset ovat toisistaanerillisiä, vaikka ne sinänsä kuuluvatkin tuettuja lippuja koskevaan lippu-tukijärjestelmän kokonaisuuteen. Edelleen Matkahuollon liikennöitsi-jälle palvelusopimuksen perusteella ennakkotilityksenä maksaman asia-kasmaksun ja tuen ja toisaalta kunnan Matkahuollolle selvittäjäsopimuk-sen perusteella jälkikäteen maksaman tukiosuuden välillä ei ole ole-massa oikeuskäytännössä edellytettyä riittävän suoraa yhteyttä (C-279/08 P, komissio v. Alankomaat, 111 kohta).


(1178) Siitä, että Matkahuolto mahdollisesti maksaa ennakkotilityksenä liiken-nöitsijälle sellaisen tuen, joka selvittäjäsopimuksen perusteella havaitaanliian suureksi tai perusteettomaksi, ei seuraa kuntaan konkreettisesti koh-distuvaa taloudellista riskiä, vaan riski kohdistuu joko Matkahuoltoon taiviime kädessä liikennöitsijään, joka on perusteetta hyväksynyt tuetun li-pun tai osuuden siitä (mainitut asiat C-399/10 P ja C-401/10 P, Bou-ygues ja Bouygues Télécom v. komissio, 103 ja 104 kohta sekäC-522/13, Ministerio de Defensa ja Navantia, 28 kohta oikeuskäytäntö-viittauksineen).

(1179) Matkahuollon vastuulla selvittäjäsopimuksen perusteella olevan lippujenselvittämisen tarkoituksena on estää perusteettoman tuen maksaminenliikennöitsijälle. Korkein hallinto-oikeus toteaa tuettujen lippujen väärin-käytösten olevan sinänsä lupatyypistä riippumattomia. Käytännössä tuet-tujen lippujen epäillyssä väärinkäyttötilanteessa viranomainen on pidät-täytynyt tukiosuuden maksamisesta Matkahuollolle asian selvittelynajaksi ja kysymys on tällöin ollut joistakin kymmenistä tuhansista eu-roista. Näin ollen riski siitä, että Matkahuolto joutuisi takaisinperinnänkohteeksi tai että väärinkäytöksestä vastuussa oleva taho ei tällöin olisikorvausvelvollinen Matkahuoltoa kohtaan, ei anna aihetta arvioida asi-assa esitettyä kielletyn valtiontuen maksamista koskevaa valitusperus-tetta toisin.

(1180) Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitettyyn nähden, että SEUT107 artiklan 1 kohdan vastaiseksi valtiontukitoimenpiteeksi esitetyssämenettelyssä ei ole ollut kysymys suoraan tai välillisesti valtion varoistamyönnetystä edusta. Kun unionin valtiontukea koskevat edellytyksetovat kumulatiivisia, ei asiassa ole perusteita tutkia, täyttäisikö edellä ku-vattu menettely muut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edelly-tykset.

(1181) Näin ollen reittiliikennelupavuorojen poissulkemista Matkahuollon aika-taulu- ja lipunmyyntijärjestelmistä sekä pakettipalveluista ei voida pitääoikeutettuna unionin valtiontukisääntöjä koskevan SEUT 107 artiklan1 kohdan noudattamista koskevalla perusteella.

2.2.5.4 Tehokkuusperuste

Sovelletut oikeusohjeet

(1182) Kilpailulain 6 §:n mukaan kilpailulain 5 §:ssä säädetty kielto ei kuiten-kaan koske sellaista elinkeinonharjoittajien välistä sopimusta, elinkei-nonharjoittajien yhteenliittymän päätöstä tai elinkeinonharjoittajien yh-denmukaistettua menettelytapaa tai sellaista sopimusten, päätösten taiyhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, joka:


1) osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää tek-nistä tai taloudellista kehitystä;

2) jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä;

3) ei aseta asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, jotka eivätole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja

4) ei anna näille elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailuamerkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä.

(1183) SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaan voidaan kuitenkin julistaa, että1 kohdan määräykset eivät koske

- yritysten välistä sopimusta tai yritysten välisten sopimusten ryhmää;- yritysten yhteenliittymän päätöstä tai yritysten yhteenliittymien pää-

tösten ryhmää;- yhdenmukaistettua menettelytapaa tai yhdenmukaistettujen menette-

lytapojen ryhmää;

joka osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää tek-nistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuudennäin saatavasta hyödystä;

a) asettamatta asianomaisille yrityksille rajoituksia, jotka eivät ole vält-tämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi;

b) antamatta näille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittä-vältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.

Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kanta tehokkuusperusteesta

(1184) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat esittäneet, ettäKKV ja markkinaoikeus eivät ole arvioineet, täyttävätkö Matkahuollonesittämät tehokkuusperusteet kilpailulain 6 §:n mukaiset ja SEUT101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

(1185) Matkahuolto on esittänyt KKV:lle ja markkinaoikeudelle Matkahuollonpakettiyhteistyön ja siihen liittyvän tarveharkinnan lisänneen tehok-kuutta muun muassa siten, että yhteistyön avulla on voitu luoda ja yllä-pitää koko Suomen kattavaa jakeluverkostoa ja pakettipalveluita. Matka-huollon sopimusuudistuksella ja tarveharkinnalla on saavutettu eri tavointehokkuusetuja, jotka ovat lisänneet kilpailua. Näin saadut hyödyt ja pa-rannukset on merkittävissä määrin kanavoitu kuluttajille ja asiakkaille.


(1186) Matkahuolto ja sen rahtia kuljettavat alihankkijat eivät pystyisi ilman nyttarkoitettua järjestelyä ylläpitämään koko Suomen kattavaa jakeluver-kostoa ja pakettipalveluita. Matkahuolto on voinut tuoda kotimaan mark-kinoille kuluttajille tarkoitetun pakettipalvelun.

(1187) Tarveharkinta on mahdollistanut kustannustehokkaan toiminnan eli laa-jemman rahtikuljetusten yhdistämisen ja keskittämisen, mikä on tuonutkustannussäästöä ja tehostanut rahtipalvelun kaikkia vaiheita. Ilman tar-veharkintaa rahtivirrat pirstaloituisivat, jolloin niiden hallinta olisi vai-keaa ja kallista. Tämä vaikuttaisi myös Matkahuollon kilpailukykyynsuhteessa muihin toimijoihin ja kilpailijoihin.

(1188) Matkahuolto on esittänyt markkinaoikeudelle sopimusuudistuksella ta-voitellun ja saavutetun tehokkuusetuja. Matkapalvelusopimuksen uusirakenne on mahdollistanut osaltaan Matkahuollon palveluiden kehittä-misen.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta tehokkuusperusteesta

(1189) KKV:n mukaan voidakseen vedota tehokkuuspuolustukseen tulisi yhti-öiden osoittaa väitettyjen tehokkuusetujen ja kartellisopimuksen välinensyy-yhteys. Asiassa ei ole esitetty tehokkuuspuolustuksen edellyttämäämittavaa näyttöä. Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä asiakkaiden jär-jestelystä saamista hyödyistä.

Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset tehokkuuspe-rusteesta

(1190) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT101 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen soveltaminen edellyttää,että kaikki mainitun määräyksen kumulatiiviset edellytykset täyttyvät(tuomio 21.9.2006, JCB Service v. komissio, C-167/04 P,EU:C:2006:594, 187 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1191) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kilpailulain 6 §:n ja SEUT 101 artik-lan 3 kohdan kumulatiivisten edellytysten täyttymistä tulee arvioida ko-konaisuutena suhteessa esillä olevassa asiassa tarkoitettuun kilpailurik-komukseen, jolla Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovatsulkeneet reittiliikennelupavuorot Matkahuollon aikataulu- ja lipun-myynti- sekä paketinkuljetusjärjestelmän ulkopuolelle.

(1192) Asiassa ei ole esitetty selvitystä, minkälaisia SEUT 101 artiklan 3 koh-dassa tai kilpailulain 6 §:ssä tarkoitettuja tehokkuushyötyjä reittiliiken-neluvalla liikennöityjen vuorojen poissulkeminen Matkahuollon aika-taulu- ja lipunmyyntipalveluista on tuottanut linja-autoalan liikennepal-velujen tarjoamiselle tai alan tekniselle tai taloudelliselle kehitykselle.


Edellä kilpailunrajoituksen luonteesta lausutun perusteella reittiliikenne-luvalla liikennöitävien vuorojen poissulkeminen Matkahuollon järjestel-mistä ei päinvastoin ole ollut Matkahuollon liiketoiminnan kannalta pe-rusteltua.

(1193) Reittiliikennelupavuorojen poissulkeminen Matkahuollon järjestelmästäei ole saadun selvityksen perusteella tuottanut kuluttajille hyötyä, eikäsen voida katsoa olleen mainitussa määräyksessä ja säännöksessä tarkoi-tetulla tavalla välttämätön. Kun kilpailurikkomuksessa on nimenomaanollut kysymys reittiliikenteen poissulkemisesta Matkahuollon aikataulu-ja lipunmyyntijärjestelmästä, on selvää, että kilpailurikkomus ei ole täyt-tänyt myöskään mainitussa määräyksessä ja säännöksessä tarkoitettuaedellytystä, jonka mukaan rikkomus ei anna elinkeinonharjoittajillemahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä ole-via hyödykkeitä.

(1194) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että reittiliikenneluvalla liikennöityjenvuorojen poissulkeminen Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipalve-luista ei ole tuottanut SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tai kilpailulain6 §:ssä tarkoitettuja tehokkuushyötyjä.

(1195) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton esittämät tehok-kuusperustelut, jotka koskevat reittiliikenneluvalla liikennöityjen vuoro-jen poissulkemista Matkahuollon paketinkuljetuspalveluista, koskevatpääosin poissulkemisesta Matkahuollolle tai seuraamusmaksuesityksenkohteena oleville linja-autoyhtiöille aiheutuneita hyötyjä. Asiassa on jää-nyt selvittämättä, minkälaisia tehokkuushyötyjä poissulkeminen on ai-heuttanut poissuljennan kohteena olleille kilpaileville reittiliikennelupa-vuoroille tai paketinkuljetuspalveluiden viimekätisinä asiakkaina olleillekuluttajille. Matkahuollon paketinkuljetuspalveluista poissulkemisenvoidaan katsoa asettaneen kilpaileville reittiliikennevuoroille sellaisiapaketinkuljetuspalvelujen tarjoamisen rajoituksia, jotka eivät ole olleetvälttämättömiä Matkahuollon esittämien tehokkuushyötyjen saavutta-miseksi.

(1196) Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hal-linto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, päätös eiole asiassa esitetyillä perusteilla lainvastainen.


2.2.6 Yhtiöiden osallisuudesta

2.2.6.1 Markkinaoikeuden keskeiset johtopäätökset

(1197) Markkinaoikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, ettäKKV on voinut unionin tuomioistuinten vakiintuneesta oikeuskäytän-nöstä ilmenevällä tavalla vahvistetun harkintavaltansa nojalla olla koh-distamatta seuraamusmaksuesitystä kaikkiin 14.4.2015 päivätyssä seu-raamusmaksuluonnoksessa asianosaisina mainittuihin ja kielletystä yh-teistyöstä epäiltyihin linja-autoyhtiöihin (markkinaoikeuden päätös1391–1395 kohta).

(1198) Markkinaoikeus on katsonut asiassa näytetyn, että Matkahuollon halli-tuksen jäsenet Antti Norrlin (Koiviston Auto -yhtymä), Matti Vainio (J.Vainion Liikenne Oy), Jukka Komulainen (Linja-Karjala Oy), JohannaLehtonen (Pohjolan Matka Oy), Mikko Nevakivi (Nevakivi Oy), MarttiPaunu (Väinö Paunu Oy), Risto Pekola (Pekolan Liikenne Oy), JouniPeura (Peuran Liikenne Ky), Esa Salmela (Veljekset Salmela Oy) sekävarajäsenet Timo Korsisaari (Nurmijärven Liikenne Oy), Heikki Kää-riäinen (Linja-autoliitto r.y.) ja Jorma Penttilä (Länsilinja Oy) ovat osal-listuneet Matkahuollon hallituksen kokouksiin ja muuhun hallitustyös-kentelyyn Matkahuollossa seuraamusmaksuesityksen kohteena olevienlinja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton edustajina.

(1199) Markkinaoikeus on katsonut, että seuraamusmaksuesityksen kohteenaolleet yhtiöt ja Linja-autoliitto, joiden edustajat ovat Matkahuollon halli-tuksessa osallistuneet Matkahuollon palvelusopimuksen avulla toteutet-tuun reittiliikennevuorojen poissuljentaan, ovat vastuussa nyt kysymyk-sessä olevasta kilpailunrajoituksesta. Samoin Oy Pohjolan LiikenneAb:n, jonka toimitusjohtaja Heikki Alanko on viimeistään Linja-autolii-ton hallituksen 26.1.2011 pitämässä kokouksessa tullut tietoiseksi edellämainitusta Matkahuollon hallituksen päätöksestä, on katsottu olevanvastuussa nyt kysymyksessä olevasta kilpailunrajoituksesta (markkinaoi-keuden päätöksen 1677 ja 1711 kohta).

(1200) Markkinaoikeus on todennut, että Matkahuollon yhdessä omistavatLinja-autoliitto ja sen kahdeksan alueosastoa asettavat ehdolle Matka-huollon hallituksen jäsenet, jotka Matkahuollon yhtiökokous valitsee.Linja-autoliiton alueosastot esittävät ehdokkaat Linja-autoliiton hallituk-seen liittokokoukselle, joka päättää hallituksen jäsenistöstä. Markkinaoi-keus on edelleen todennut, että Matkahuollon sekä Linja-autoliiton halli-tuksen jäseninä ovat tosiasiallisesti toimineet esityksen kohteina olevienlinja-autoyhtiöiden tai niiden konserneihin kuuluvien yhtiöiden toimitus-johtajat tai hallituksen jäsenet. Nämä yhtiöt ovat olleet merkityksellistenmarkkinoiden suurimpia toimijoita, joiden intressissä on ollut kilpailunrajoittaminen. Markkinaoikeus ei ole pitänyt uskottavana, että kilpailua


rajoittavat linjaukset olisi tehty vain Matkahuollon hallituksen jäsenetvalinneiden Linja-autoliiton alueosastojen etua silmällä pitäen tai ettei-vät hallitusten jäsenten taustayhtiöt olisi tulleet tietoisiksi näistä linjauk-sista (markkinaoikeuden päätös 1697, 1698–1701 kohta).

(1201) Markkinaoikeus on edelleen katsonut muun ohella, että KKV:n seuraa-musmaksuesityksen kohteena olevat yhtiöt ja Linja-autoliitto ovat edus-tajiensa välityksellä olleet päättämässä kilpailun rajoittamisesta (markki-naoikeuden päätöksen 1703 kohta).

(1202) Markkinaoikeus on vielä katsonut, että vastuun kohdentumisen kannaltaei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, onko hallituksen jäsen tai varajäsenosallistunut ja missä laajuudessa kaikkiin väitettyä kilpailurikkomustakoskeviin keskusteluihin. Markkinaoikeus on todennut olennaista ole-van, että näytön perusteella yksikään Matkahuollon tai Linja-autoliitonhallitukseen kuuluneista seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien ta-hojen edustajista ei ole irtisanoutunut mainituista keskusteluista tai25.1.2011 tai 26.1.2011 tehdyistä päätöksistä tai vastustanut niitä. Mark-kinaoikeus on katsonut asiakirjanäytön osoittavan, että Linja-autoliitonhallituksen jäsenet ovat kokouksessaan 26.1.2011 tulleet tietoiseksi kil-pailurikkomukseen liittyvästä Matkahuollon hallituksen 25.1.2011 teke-mästä päätöksestä (markkinaoikeuden päätöksen 1695–1711 kohta).

(1203) Markkinaoikeus ei ole ottanut nimenomaisesti kantaa Pohjolan Liiken-teen ja Linja-autoliiton kilpailunrajoitukseen osallisuuden kestoon. KKVon esityksessään katsonut Pohjolan Liikenteen ja Linja-autoliiton osalli-suuden kilpailunrajoitukseen päättyneen 17.9.2012.

2.2.6.2 Yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaatteen loukkaamista koskevat valitusperus-teet

Linja-autoyhtiöiden ja Matkahuollon kanta yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaat-teen loukkaamisesta

(1204) Matkahuolto sekä useat seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat linja-autoyhtiöt ovat esittäneet KKV:n loukanneen yhdenvertaisuus- ja tasa-puolisuusperiaatetta. KKV on vielä seuraamusmaksuesitysluonnokses-saan arvioinut muidenkin kuin nyt seuraamusmaksuesityksen kohteenaolevien yhtiöiden olevan osallisia kilpailunrajoitukseen, mutta jättänytosan yhtiöistä lopullisen seuraamusmaksuesityksen ulkopuolelle.

(1205) KKV ei ole toiminut tasapuolisesti, kun se ei ole ottanut huomioon myössyyttömyyden puolesta puhuvaa näyttöä. Näyttöä ei ole muutoinkaan ar-vioitu kokonaisuutena.


(1206) Markkinaoikeuden viittaamassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytän-nössä on arvioitu komissiota koskevia hallinnollisia menettelysäännök-siä, eikä niissä vahvistettuja oikeusohjeita voida sellaisenaan soveltaaarvioitaessa KKV:n menettelyä kansallisen lainsäädännön mukaan.Markkinaoikeuden päätös on ristiriidassa kansallisen prosessiautono-mian ja menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteiden kanssa.Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kunkinjäsenvaltion on määritettävä kansallisessa oikeudessa kansallisia viran-omaisia koskevat menettelysäännöt.

(1207) Pohjolan Liikenne on esittänyt, että sitä vastaan on vedottu perusteetto-masti siihen, että yhtiö osallistui Linja-autoliiton kokoukseen 26.1.2011,vaikka samaan kokoukseen osallistuneita muita linja-autoyhtiöitä on jä-tetty lopullisen seuraamusmaksuesityksen ulkopuolelle.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaatteen louk-kaamista koskevista vaatimuksista

(1208) KKV:n mukaan markkinaoikeus on valituksenalaisessa päätöksessäänarvioinut valituksissa esitetyt yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusperiaat-teen loukkaamista koskevat vaatimukset asianmukaisesti perusteetto-miksi.

(1209) Kansallisesta prosessiautonomiasta ja menettelyllisestä itsemääräämisoi-keudesta valituksissa lausuttu ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Myöskomissiota sitovat yhdenvertaisuus-, tasapuolisuus- ja syrjimättömyys-vaatimukset. Ristiriitaa kansallisen ja unionin lainsäädännön välillä eiole. Kuten asiasta Eturas, C-74/14 ilmenee, tehokkuusperiaatteesta seu-raa, että kansalliset säännöt eivät saa tehdä unionin kilpailusääntöjentäytäntöönpanoa mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi eivätkä hai-tata muun ohella SEUT 101 artiklan tehokasta soveltamista.

(1210) Myös kilpailulaki ja lain 12 §:ää koskevat esityöt antavat KKV:lle har-kintavaltaa seuraamusmaksuesityksen kohdistamisessa. KKV:lla on har-kintavaltaa tunnistaa tapauskohtaisesti ne yksittäiset elinkeinonharjoitta-jat, jotka ovat olleet aikaansaamassa tai ylläpitämässä rikkomusta.

(1211) Kohdistamisessa on kiinnitetty huomiota kunkin osapuolen aktiivisuu-teen, markkinavoimaan ja asemaan rikkomuksesta hyötyvänä tahona.

(1212) Vaatimuksilla linja-autoyhtiöiden yhdenvertaisesta kohtelusta ei olelinja-autoyhtiöiden vastuun arvioinnin kannalta merkitystä.


Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset yhdenvertai-suus- ja tasapuolisuusperiaatteen loukkaamista koskevista vaatimuksista

(1213) Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten markkinaoikeus, että KKV on voi-nut harkintavaltansa nojalla olla kohdistamatta seuraamusmaksuesitystäkaikkiin niihin linja-autoyhtiöihin, jotka on mainittu KKV:n seuraamus-maksuesitysluonnoksessa asianosaisina.

(1214) Unionin tuomioistuin on käsitellyt vaatimusta yhdenvertaisen kohtelunloukkaamisesta tilanteessa, jossa unionin yleinen tuomioistuin oli edel-lyttänyt yhdeltä laittomaan kartelliin osallistuneelta yritykseltä julkistairtisanoutumista laittomasta kartellista, mutta toiselta yritykseltä tätä eiollut edellytetty. Unionin tuomioistuin katsoi tältä osin, että unionin ylei-sen tuomioistuimen lähestymistapa oli ollut oikeudellisesti virheellinen,mutta valittaja ei kuitenkaan voi missään tapauksessa vedota hyödylli-sesti näin tehtyihin virheisiin. Unionin tuomioistuimen mukaan yhden-vertaisen kohtelun periaatteen on mukauduttava laillisuuden noudattami-sen asettamiin vaatimuksiin. Toiseen kartellin osapuoleen mahdollisestisovellettu perusteeton edullinen kohtelu ei siten voi johtaa kilpailurikko-muksen keston lyhentämiseen (tuomio 17.9.2015, Total Marketing Ser-vices v. komissio, C-643/13 P, EU:C:2015:614, 54 ja 55 kohta oikeus-käytäntöviittauksineen).

(1215) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että esillä olevaan KKV:n seuraamus-maksuesitykseen, jossa asianosaisten piiriä on rajattu, perustuvan asianyhteydessä ei voida arvioida, ovatko ne KKV:n seuraamusmaksuesitys-luonnoksessa mainitut linja-autoyhtiöt, joihin KKV ei ole kohdistanutseuraamusmaksuesitystään, mahdollisesti myös osallistuneet esityksessätarkoitettuun kiellettyyn kilpailurikkomukseen. Unionin tuomioistuimenedellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on joka tapauksessa niin,että riippumatta siitä, olisiko KKV mahdollisesti kohdellut sellaisia seu-raamusmaksuesityksessä mainittuja linja-autoyhtiöitä, joihin seuraamus-maksuesitystä ei ole kohdistettu, perusteettoman edullisesti, seuraamus-maksuesityksen kohteena olevat linja-autoyhtiöt eivät voi vedota tähänvapautuakseen itse seuraamusmaksun määräämiseltä.

2.2.6.3 Linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton osallisuus sekä näiden vastuuhenkilöidentoimiminen Matkahuollon tai Linja-autoliiton hallituksessa

Unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöä kilpailurikkomukseen osallisten osallisuudenarvioinnista

(1216) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan syyttömyysolettamaon unionin oikeuden yleinen periaate, joka mainitaan Euroopan unioninperusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa ja jota jäsenvaltioilla on velvol-lisuus noudattaa, kun ne panevat täytäntöön unionin kilpailuoikeutta


(tuomio 21.1.2016, Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 38 kohta oi-keuskäytäntöviittauksineen).

(1217) Sen osapuolen tai viranomaisen, joka väittää kilpailusääntöjä rikotun,tehtävänä on todistaa rikkominen tapahtuneeksi, ja yrityksen tai yritystenyhteenliittymän, joka vetoaa puolustautumisperusteeseen kilpailusääntö-jen rikkomisen toteamista vastaan, tehtävänä on osoittaa, että edellytyk-set sen säännön, josta kyseinen puolustautumisperuste on johdettu, so-veltamiselle täyttyvät, joten kyseisen viranomaisen on tällöin turvaudut-tava muihin todisteisiin (tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio, C-609/13 P, EU:C:2017:46, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1218) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yritys, joka on osal-listunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään monitahoiseen kilpailusään-töjen rikkomiseen omalla käyttäytymisellään, joka kuuluu SEUT 101 ar-tiklan 1 kohdassa tarkoitetun kilpailua rajoittavan sopimuksen tai yhden-mukaistetun menettelytavan käsitteen alaan ja jolla pyrittiin myötävai-kuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudes-saan, voi olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä samankilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistuikyseiseen rikkomiseen. Näin on, kun on näytetty toteen, että kyseinenyritys aikoi omalla käyttäytymisellään myötävaikuttaa kaikkien osallis-tujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muidensamoihin päämääriin pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteutta-masta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudellaennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (Infi-neon Technologies v. komissio, 172 kohta oikeuskäytäntöviittauksineensekä tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C-441/11 P,EU:C:2012:778, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1219) On siis mahdollista, että yritys on osallistunut välittömästi kaikkeen yh-tenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisenmuodostavaan kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, jolloin voidaan kat-soa sen olevan vastuussa kaikesta tästä käyttäytymisestä ja näin ollenkyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan. On myös mahdollista, ettäyritys on osallistunut välittömästi ainoastaan osaan yhtenä kokonaisuu-tena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kil-pailunvastaisesta käyttäytymisestä, mutta että se on tiennyt kaikestamuusta samoihin päämääriin pyrkivien kartellin muiden osallistujiensuunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestätai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymäänsiihen sisältyvän riskin. Myös tällaisessa tapauksessa voidaan katsoa,että kyseinen yritys on vastuussa kaikesta tällaisen rikkomisen muodos-tavasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä ja tämän johdosta rikkomi-


sesta kokonaisuudessaan (Duravit ym. v. komissio, 119 kohta sekä ko-missio v. Verhuizingen Coppens, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksi-neen).

(1220) Jos yritys on sen sijaan osallistunut välittömästi yhteen tai useampaanyhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisenmuodostavaan kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, mutta ei ole näytettytoteen, että kyseinen yritys aikoi omalla käyttäytymisellään myötävai-kuttaa muiden kartellin osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemi-seen kokonaisuudessaan ja että yritys tiesi kaikesta kyseisten samoihinpäämääriin pyrkivien osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamastamuusta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuu-della ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin,voidaan katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa ainoastaan käyttäyty-misestä, johon se on osallistunut välittömästi, ja sellaisesta muiden osal-listujien samoja päämääriä, joihin se pyrki, tavoitellessa suunnittele-masta tai toteuttamasta käyttäytymisestä, jonka osalta on todistettu, ettäse tiesi siitä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hy-väksymään siihen sisältyvän riskin (Infineon Technologies v. komissio,173 kohta sekä komissio v. Verhuizingen Coppens 44 kohta oikeuskäy-täntöviittauksineen).

(1221) Oikeuskäytännön mukaan yrityksen osallistuminen kilpailua rajoittavaankokoukseen luo olettaman kyseisen yrityksen osallistumisen lainvastai-suudesta (tuomio 17.9.2015, Total Marketing Services v. komissio, C-643/13 P, EU:C:2015:614, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ks.myös tuomio 28.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio,C-189/02 P, EU:C:2005:408, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).Jotta yrityksen osallistumista kilpailunvastaisiin kokouksiin ei voitaisipitää lainvastaisen aloitteen hiljaisena hyväksymisenä tai kokouksen lop-putulokseen sitoutumisena, yrityksen on sanouduttava julkisesti irti tästäaloitteesta siten, että muut osallistujat katsovat sen lopettaneen osallistu-misensa, tai ilmoitettava aloitteesta hallintoviranomaisille (tuomio7.2.2013, Protimonopolný úrad Slovenskej republiky, C-68/12,EU:C:2013:71, 27 kohta).

(1222) Lainvastaisen aloitteen hiljainen hyväksyminen sanoutumatta julkisestiirti sen sisällöstä tai ilmoittamatta sitä hallintoviranomaisille rohkaiseejatkamaan kilpailusääntöjen rikkomista ja vaarantaa sen paljastumisen.Kyseinen kumppanuus merkitsee passiivista osallistumista kilpailusään-töjen rikkomiseen ja saattaa siten johtaa siihen, että yritys joutuu vastuu-seen, kun kyseessä on yksi sopimus. Lisäksi se, että yritys ei noudata ko-kouksessa, jonka tarkoitus oli kilpailun rajoittaminen, sovittua, ei voi


poistaa sen vastuuta kartelliin osallistumisesta, ellei se ole julkisesti sa-noutunut irti siitä, mitä kokouksessa on sovittu (Duravit ym. v. komissio,136 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1223) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myöskään sillä, että yritys ei oleosallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että senosuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, eiole merkitystä näytettäessä toteen kilpailusääntöjen rikkomista senosalta, koska nämä seikat on otettava huomioon ainoastaan kilpailusään-töjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakon määräämääritettäessä (Infineon Technologies v. komissio, 54 kohta oikeuskäy-täntöviittauksineen).

Markkinaoikeuden johtopäätös

(1224) Markkinaoikeus on valituksenalaisessa päätöksessään todennut KKV:nkohdistaneen seuraamusmaksuesityksen kysymyksessä olevan kilpailu-rikkomuksen kannalta keskeisiin toimijoihin, joita ovat esityksen mu-kaan Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissa varsinaisina jäseninäjatkuvasti vuodesta 2008 lähtien edustettuina olleet linja-autoyhtiöt.

(1225) Markkinaoikeus on katsonut, että Matkahuollon hallituksessa olleetlinja-autoyhtiöiden vastuuhenkilöt ovat edustaneet Matkahuollon halli-tuksessa seuraamusmaksuesityksen kohteena olleita linja-autoyhtiöitä jaMatkahuollon hallituksessa ollut Linja-autoliiton vastuuhenkilö on edus-tanut Linja-autoliittoa. Samoin Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja onLinja-autoliiton hallituksessa edustanut Pohjolan Liikennettä. PohjolanLiikenne on siten tullut tietoiseksi kielletystä kilpailua rajoittavasta me-nettelystä.

(1226) Markkinaoikeus on tämän jälkeen katsonut, että seuraamusmaksuesityk-sen kohteena olleet linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat edustajiensavälityksin päättäneet kilpailun rajoittamisesta. Markkinaoikeus ei ole pi-tänyt uskottavana, että linjaukset olisi tehty vain Linja-autoliiton alue-osastojen etuja silmällä pitäen (markkinaoikeuden päätöksen 1698–1703kohdat).


Linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kannat osallisuudesta sekä näiden vastuuhenki-löiden toimimisesta Matkahuollon ja Linja-autoliiton hallituksessa

Länsilinjojen kanta

(1227) Länsilinjojen mukaan yhtiökohtaista vastuuta väitetystä kilpailurikko-muksesta ei ole arvioitu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössäedellytetyllä tavalla. Länsilinjojen osalta ei ole näyttöä, joka osoittaisiyhtiön suunnitelleen tai edes olleen tietoinen väitetystä rikkomuksesta.Länsilinjat ei ole myöskään hyötynyt väitetystä rikkomuksesta.

(1228) Länsilinjojen Jorma Penttilä on toiminut Linja-autoliiton Sisä-Suomenalueosaston nimeämänä Matkahuollon hallituksen jäsenenä vuosina2008–2010 ja varajäsenenä vuosina 2010–2012. Länsilinjojen TerhiPenttilä on toiminut Matkahuollon hallituksen varajäsenenä vuosina2013–2015. Matkahuolto on osakeyhtiö, jonka tarkoituksena on tuottaavoittoa eikä ajaa johdon tai hallituksen yksittäisen tai useamman jäsenenetua.

(1229) Jorma Penttilän ja Terhi Penttilän osalta on ollut kysymys tavanomai-sesta hallitustyöskentelystä Matkahuolto Oy:n hallituksessa, ei edunval-vonnasta. Matkahuollon päätöksiä ei ole voitu tehdä Linja-autoliitonalueosastojen etua silmällä pitäen, vaan osakeyhtiölain mukaisesti Mat-kahuollon etua ajatellen. Linja-autoliiton osalta kyse on ollut edunval-vontatyöstä.

(1230) Jorma Penttilä on ollut Matkahuollon hallituksen johdolta saadun tiedonperusteella siinä käsityksessä, että tuettuja lippuja ei saanut käyttää reit-tiliikennelupavuoroissa. Myös viranomaiset olivat viestittäneet, että tuet-tuja lippuja ei saanut käyttää reittiliikennelupavuoroissa. Penttilän saa-mien tietojen perusteella Matkahuollon päätös on perustunut lakiin, eikäPenttilä ole ollut tietoinen väitetystä kilpailunvastaisesta tarkoituksesta.

(1231) Jorma Penttilä tai Terhi Penttilä eivät ole osallistuneet vuoden 2010 elo–syyskuun vaihteen sähköpostikeskusteluihin markkinaoikeudessa yksi-löidyistä reiteistä 1 ja 2 eivätkä he ole niistä tienneet. Jorma Penttilä onosallistunut vasta joulukuussa 2010 Matkahuollon hallituksen sähköpos-tikirjeenvaihtoon. Jorma Penttilä ei ole kuulunut Matkahuollon palvelu-sopimustyöryhmään, eikä hän ole ollut tietoinen työryhmän käymistäkeskusteluista. Jorma Penttilä ei ole ollut tietoinen myöskään Linja-auto-liiton hallituksessa 26.1.2011 käydystä keskustelusta. Terhi Penttilä ontoiminut vuosina 2010–2012 Linja-autoliiton hallituksen varajäsenenä,eikä hän ole saanut kokouskutsuja tai -aineistoja.


(1232) Kun Länsilinjat ei ole osallistunut kaikkiin kartellikokonaisuutta koske-viin keskusteluihin, yhtiö ei ole voinut olla eikä yhtiön ole osoitettu ol-leen tietoinen päätöksen väitetystä kilpailua rajoittavasta tarkoituksestajoulukuussa 2010. Länsilinjat ei ole tiennyt väitetyistä kilpailunvastai-sista päämääristä vain sen perusteella, että Jorma Penttilä on osallistunutmuutamiin Matkahuollon hallituksen kokouksiin hallituksen varajäse-nenä. Penttilä on toiminut rajallisen tiedon varassa, eikä hänen menette-lynsä ole poikennut niiden yhtiöiden menettelystä, jotka eivät ole seuraa-musmaksuesityksen kohteena.

(1233) Pelkästään se, että tietyillä kokouksilla katsottaisiin olevan kilpailun vas-tainen luonne ja että Jorma Penttilä osallistui näihin kokouksiin, ei riitäosoittamaan Länsilinjojen osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseenunionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla (esimer-kiksi Toshiba, T-104/13), kun Länsilinjat ei ole tiennyt eikä yhtiön oleosoitettu tienneen menettelyn kilpailun vastaisesta luonteesta.

(1234) Länsilinjoja ei voida pitää vastuussa Matkahuollon päätöksenteosta.Myötävaikuttamisena ei voida pitää sitä, että Länsilinjat ei ole vastusta-nut kokouksissa tehtyjä päätöksiä tai linjauksia. Yritys ei voi vastustaakiellettyä menettelyä, jos yritys ei edes tiedä menettelyn kilpailunvastai-sesta tarkoituksesta.

(1235) Markkinaoikeus ei ole oikeuskäytännössä vaaditulla tavalla katsonutLänsilinjojen osalta erikseen, että Länsilinjojen tahto olisi vastannutmuiden väitetyn kartellin osapuolten tahtoa tai että Länsilinjat olisi tun-tenut kartellikokonaisuuden yleisen ulottuvuuden ja olennaiset piirteet.Markkinaoikeus ei ole myöskään katsonut, että Länsilinjat tiesi tai senolisi voitu katsoa tienneen, että yhteydenpito kuului kokonaissuunnitel-maan tai että Länsilinjoilla olisi ollut tarkoitus myötävaikuttaa väitetynkartellin osallistujien tavoittelemien yhteisten päämäärien toteuttami-seen.

Pohjolan Matkan kanta

(1236) Pohjolan Matkan Johanna Lehtoselle on muodostunut perusteltu käsityssiitä, ettei reittiliikennelupavuoroja ole teknisistä syistä voinut erotellamuista vuoroista Matkahuollon järjestelmissä, mikä on tehnyt vuorojenerottelusta tilityksessä mahdotonta. Lehtosen ei voida edellyttää tunte-neen järjestelmän teknisiä toimintoja yksityiskohtaisesti, eikä teknistenongelmien ratkaiseminen kuulu tavanomaiseen hallitustyöskentelyyn.

(1237) Matkahuollon hallituksen puheenjohtaja Antti Norrlin on sähköposti-viestissään 29.12.2010 nimenomaisesti todennut, ettei Matkahuollon ai-kataulujärjestelmään voida ottaa uusia vuoroja. Tämä on vahvistanutLehtosen käsitystä siitä, että kyseisten vuorojen lisääminen järjestelmään


ei ole ollut mahdollista ennen tuettujen lippujen tilittämistä koskevan on-gelman selvittämistä.

(1238) Lehtonen on jo vuonna 2010 osoittanut aktiivisuutta tuettujen lippujenongelman lievittämiseksi asiakkaiden näkökulmasta. Lehtonen on7.10.2010 lähettämässään sähköpostiviestissä ehdottanut tuettujen lippu-jen kelpaamattomuudesta ilmoittamista Matkahuollon verkkokaupassa.Lehtonen on viestissään viitannut siihen, onko merkintä riittävä ratkaise-maan tuettuihin lippuihin liittyvän ongelman.

(1239) Lisäksi Pohjolan Matkalla on ollut perusteltu käsitys siitä, ettei tuettujalippuja voi käyttää reittiliikennelupavuoroissa. Käsitys on perustunut eri-tyisesti Itä-Suomen lääninhallituksen 8.12.2009 antamaan tiedotteeseen,jossa julkisen vallan tukemien lippujen käyttö reittiliikenteessä on kiel-letty. Pohjolan Matka on liikennöinyt pääsääntöisesti Itä-Suomen läänin-hallituksen alueella. Tiedotteen sisältö on perustunut unionin oikeuskäy-täntöön ja valtakunnallisesti yhtenäiseen näkemykseen tuettujen lippujenkelpoisuudesta.

(1240) Pohjolan Matka on todennut, että väitetyn rikkomuksen kohteena ole-vista kuudesta reitistä vain Turku–Äkäslompolo-reitti liittyy PohjolanMatkaan. Rahdinkuljetusoikeuksista päättäminen ja pakettipalvelusopi-musten solmiminen liikennöitsijöiden kanssa on Matkahuollon toimivanjohdon tehtävä, eikä Pohjolan Matkalla ole ollut perusteita kyseenalais-taa johdon suorittamaa tarveharkintaa. Pohjolan Matka ei ole ymmärtä-nyt eikä sen ole pitänyt ymmärtää, että Matkahuollon paketinkuljetusoi-keutta koskevat päätökset olisivat olleet kilpailua rajoittavia. PohjolanMatka ei ole ottanut osaa sellaiseen toimintaan, jonka voitaisiin katsoatäyttävän kilpailunrajoituksen tunnusmerkistön.

(1241) Vuoden 2010 tapahtumiin, kuten palvelusopimusten irtisanomiseen, uu-sien palvelusopimusten valmisteluun ja niihin sisältyvään tarveharkinta-ehtoon tai laatulupauksen valmisteluun, ei liity mitään kilpailuoikeudel-lisesti kyseenalaista.

(1242) Pohjolan Matka ei ole ollut osallisena syksyn 2010 sähköpostikeskuste-luissa muutoin kuin sähköpostiketjussa 23.12.–27.12.2010. JohannaLehtosen lähettämä sähköpostiviesti ei osoita väitetyn rikkomuksen ole-massaoloa tai sen suunnitelmallisuutta.

(1243) Todisteet eivät osoita väitetyn kilpailunrajoituksen jatkuneen PohjolanMatkan osalta 17.9.2012 jälkeen.


Pohjolan Liikenteen kanta

(1244) Pohjolan Liikenteen mukaan kilpailurikkomukseen osallisuuden arvi-ointi tulee suorittaa kunkin epäillyn asianosaisen osalta erikseen yritys-kohtaisesti. Osallisuuden syntymiselle on asetettu korkea näyttökynnys.

(1245) Unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan mukaisesta syyttö-myysolettamasta seuraa, että kilpailuviranomaisen tulee esittää kartelli-väitteidensä tueksi riittävän yksiselitteiset, täsmälliset ja yhtäpitävät to-disteet, joiden perusteella voidaan vakuuttua epäillyn yhtiön osallisuu-desta rikkomukseen. Epäselvässä tilanteessa asia on ratkaistava rikko-muksesta epäillyn eduksi. Jos viranomaisen esittämälle tapahtumainku-lulle on olemassa vaihtoehto, viranomaisen seuraamusmaksuesitys onhylättävä.

(1246) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan viranomaisen tulee osoittaa osal-lisuuden toteennäyttämiseksi, että rikkomuksesta epäilty yritys aikoiomalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteistenpäämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämää-rään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta konkreetti-sesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja olivalmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

(1247) Osallisuuden syntyminen hiljaisen hyväksynnän perusteella edellyttää,että yritys osallistuu kokouksiin, joiden aikana kilpailua rajoittava sopi-mus on tehty ja että yritys ei julkisesti irtisanoudu kielletystä aloitteesta.Molempia edellytyksiä on arvioitava syyttömyysolettaman valossa.

(1248) Dansk Rørindustri, C-189/02 P ja Aalborg Portland, C-204/00 asioissaannetuista tuomioista poiketen Pohjolan Liikenne ei ole osallistunut ko-kouksiin, joissa olisi sovittu kilpailunrajoituksista.

(1249) Hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin ja vakiintuneen oikeuskäytän-nön mukaan yrityksen osallisuuden arviointi on kokonaisarviointia. Oi-keuskäytännön mukaan (Cimentres CBR, T-25/95), jos kilpailua rajoit-tava sopimus on yrityksen edun vastainen, osallistumisen lisäksi on näy-tettävä toteen, että yritys nimenomaisesti sitoutui kyseiseen sopimuk-seen.

(1250) Unionin tuomioistuin on passiivisissakin osallistumistavoissa edellyttä-nyt osallisuuden syntymiseksi täsmällistä, yksiselitteistä ja yhtäpitäväänäyttöä hiljaisesta tahdonilmaisusta myötävaikuttaa tarkasteltavana ole-vaan kilpailunrajoitukseen. Tämä on vahvistettu myös vuosikirjaratkai-sussa KHO 2013:8.


(1251) Seuraamusmaksuesityksen kohteina olleista linja-autoyhtiöistä PohjolanLiikenne on ainoa, joka ei ole ollut edustettuna Matkahuollon hallituk-sessa koko väitettynä rikkomusaikana. Pohjolan Liikenne ei siten oleosallistunut Matkahuollon hallituksen 25.1.2011 pidettyyn kokoukseen,eikä ole ollut mukana Matkahuollon hallituksen jäsenten vuodenvaihteen2010–2011 sähköpostikeskustelussa tai vastaanottanut Antti Norrlinin29.12.2010 lähettämää sähköpostiviestiä. Pohjolan Liikenne ei ole mil-lään muullakaan tavalla myötävaikuttanut Matkahuollon palveluita kos-keneen linjauksen tekemiseen, sen jatkamiseen tai sen toteuttamiseen,eikä ole ollut edes tietoinen päätösten sisällöstä tai taustoista.

(1252) Pohjolan Liikenteen edustaja on ollut läsnä Matkahuollon aikataulu- jalipputyöryhmän 4.10.2010 pidetyssä kokouksessa, jossa on vielä keskus-teltu Matkahuollon sopimusluonnoksesta. Kokouksesta laadittu pöytä-kirja osoittaa, että kokouksessa vaadittiin kilpailuoikeusnäkökulmien tar-kastamista muun muassa vuorojen järjestelmään lisäämisen osalta.

(1253) Markkinaoikeus on katsonut Pohjolan Liikenteen saaneen tiedon kilpai-lurikkomuksesta Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.1.2011.Pelkkä jälkikäteinen tiedon saaminen Matkahuollon hallituksen teke-mästä Matkahuollon palveluita koskevasta päätöksestä ei riitä näytöksiPohjolan Liikenteen osallisuudesta. Pohjolan Liikenne ei ollut päättä-mässä Matkahuollon palveluihin pääsystä, ja se vastusti Matkahuollonlinjausta heti saatuaan sen tiedoksi.

(1254) Uudenmaan ELY-keskus myönsi 10.12.2010 Pohjolan Liikenteelle reit-tiliikenneluvan Helsingin ja Haminan välisille reiteille. Pohjolan Lii-kenne sai jo loppuvuodesta 2010 tiedon siitä, että Pohjolan Liikenteenuusilta reittiliikenneluvalla ajettavilta vuoroilta evätään pääsy Matka-huollon palveluihin, mikä tuli yllätyksenä Pohjolan Liikenteelle.

(1255) Johanna Lehtosen 27.12.2010 päivätty sähköpostiviesti Antti Norrlinilleosoittaa, että Lehtonen oli Pohjolan Liikenteen Heikki Alankoon yhtey-dessä loppuvuodesta 2010. Lehtonen on markkinaoikeudessa kertonutolleensa yhteydessä Alankoon tiedustellakseen Alangon kantaa siihen,että Matkahuollon palvelut eivät olisikaan uuden reittiliikennelupavuo-ron käytettävissä. Pohjolan Liikenne piti voimassa vaatimuksensa saadamyös reittiliikenneluvalla ajattavalle vuorolleen Matkahuollon palvelut.Tämä käy ilmi Lehtosen ja Alangon markkinaoikeudessa kertomastasekä Lehtosen 27.10.2010 päivätystä sähköpostista Norrlinille. PohjolanLiikenne ei hyväksynyt Matkahuollon linjausta eikä siten kannattanutMatkahuollon palvelujen rajaamista pois uusilta vuoroiltaan.


(1256) Pohjolan Liikenteellä on ollut edustaja Linja-autoliiton Kaakkois-Suo-men alueosastossa. Alueosasto on kokouksessaan 11.1.2011 vastustanutMatkahuollon hallituksen jäsenten vuodenvaihteen 2010/2011 linjausta.Alueosaston mukaan uusille reittiliikennevuoroille tulisi myydä Matka-huollon lippuja ja antaa rahdinkuljetusoikeus.

(1257) Linja-autoliiton Kaakkois-Suomen alueosasto kritisoi kokouksessaanMatkahuollon hallituksen vuodenvaihteen päätöstä, mikä ilmenee ko-kouksen pöytäkirjasta. Kokouksessa käydyn keskustelun ja siinä muo-dostuneen kannan sisältö käy tarkemmin ilmi Matkahuollon hallinto-päällikkö Kalevi Mäkisen kokouksessa käydystä keskustelusta laatimistamuistiinpanoista, joista ei löydy ainuttakaan Matkahuollon hallituksenlinjausta tukevaa kannanottoa. Pohjolan Liikenne on viimeistään11.1.2011 julkisesti irtisanoutunut Matkahuollon hallituksen linjauksestavastustamalla sitä.

(1258) Linja-autoliiton Kaakkois-Suomen alueosaston vastustus on saatettuMatkahuollon hallituksen tietoon. Matkahuollon 25.1.2011 pidetyn halli-tuksen pöytäkirjan kohdassa 6 viitataan Kaakkois-Suomen alueosastonkirjeeseen ja sen esittämään vaatimukseen. Alueosaston pöytäkirja onliitetty Matkahuollon hallituksen pöytäkirjan liitteeksi. Matkahuollossaon siten kokoushetkellä tiedetty Kaakkois-Suomen alueosaston arvostel-leen Matkahuollon päätöstä ja vaatineen tehdyn linjauksen muuttamista.Vastustuksesta huolimatta Matkahuollossa ei kuitenkaan muutettu aiem-min tehtyä päätöstä.

(1259) Linja-autoliiton hallituksen kokouksen 26.1.2011 pöytäkirja tai PohjolanLiikenteen osallistuminen tuohon kokoukseen eivät itsessään osoita Poh-jolan Liikenteen osallisuutta kilpailurikkomukseen. Osallisuutta on unio-nin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön (esimerkiksi Eturas,C-74/14 ja Total Marketing Services, C-643/13, 20–24 kohta) mukai-sesti arvioitava kokonaisvaltaisesti. Mainitussa kokouksessa ei syntynytkilpailua rajoittavaa sopimusta tai vahvistettu Matkahuollon tekemääpäätöstä. Tätä tukevat markkinaoikeudessa kuultujen Heikki Alangon jaMatti Vainion kertomukset sekä Linja-autoliiton 26.1.2011 pidetyn ko-kouksen pöytäkirjan sanamuoto, jonka mukaan Matkahuollon silloiseltatoimitusjohtaja Pekka Hongistolta saatu informaatio "merkittiin tie-doksi". Kyseisen linjaus ei ole ollut eikä olisi edes voinut olla Matka-huollon liiketoimintaa koskevana päätösasiana liitossa, sillä Linja-auto-liitossa ei käsitelty Matkahuollon liiketoiminta-asioita. Kokouksen pöy-täkirja ei muutoinkaan osoita linjauksesta käydyn kokouksessa liitonhallituksen jäsenten välillä keskustelua.

(1260) Asian kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon erityisesti PohjolanLiikenteen kokousta edeltäneet toimenpiteet. Pohjolan Liikenne on ko-kouksessa 26.1.2011 ainoastaan saanut kielteisen vastauksen jo aiemmin


esitettyyn vaatimukseen Matkahuollon hallituksen linjauksen kumoami-sesta ja palveluiden avaamisesta uusille reittiliikennelupavuoroille.

(1261) Pohjolan Liikenne ei ole osallistunut mihinkään muuhun kokoukseen26.1.2011 jälkeen tai muullakaan tavoin ollut mukana kielletyssä yhteis-työssä. Pohjolan Liikenteen osallisuuden pitäisi katsoa päättyneen huo-mattavasti muita seuraamusmaksuesityksen kohteena olevia linja-auto-yhtiöitä ja KKV:n esittämää aiemmin.

(1262) Pohjolan Liikenne on lisäksi esittänyt, etteivät KKV:n viittaamat perus-teet yrityksen aktiivisuudesta, markkinavoimasta tai rikkomuksen hyö-dystä ole hyväksyttäviä syitä seuraamusmaksun kohteeksi valikoimi-selle. Nämä seikat voidaan ottaa huomioon vasta sakon määrittämisvai-heessa.

Koiviston Auton kanta

(1263) Koiviston Auton mukaan Koiviston Auton konsernijohtaja Antti Norrlinon toiminut Matkahuollon hallituksessa vastuuhenkilöasemassa osake-yhtiölain mukaisesti. Norrlin ei ole toimiessaan hallituksen jäsenenäedustanut Koiviston Autoa tai toiminut sen taloudellisia intressejä val-voen. Norrlin on toiminut Matkahuollon hallituksen puheenjohtajanaeikä ole osallistunut Matkahuollon operatiiviseen toimintaan. Norrlininlinjaukset ovat aina olleet Matkahuollon etujen mukaisia, kuten asiakir-jaselvityksestä ilmenee. Ne ovat olleet loogisessa yhteydessä joukkolii-kennelain ja muun reittiliikennettä koskevan lainsäädännön soveltamis-kysymyksiin.

(1264) Norrlin on syksyllä 2010 käydyssä sähköpostikirjeenvaihdossa nimen-omaisesti linjannut, että uudet reittiliikennevuorot on otettava mukaanjärjestelmiin 1.9.2010. Koiviston Auton edustaja ei ole osallistunut loka-kuun 2010 sähköpostikeskusteluun. Norrlinin kannanotot syyskuussa2010 ja vuodenvaihteessa 2010–2011 osoittavat, että subjektiivista tar-koitusta rajoittaa pääsyä järjestelmiin ei ole ollut eikä kysymys ole olluteduntavoittelusta. Norrlin on arvioinut asiaa ainoastaan Matkahuollonnäkökulmasta ja huolehtinut siitä, ettei Matkahuollosta tule asianosaistalinja-autoyhtiöiden välisissä siirtymäajan suojaa koskevissa intressiristi-riidoissa. Norrlin on myös ilmaissut, että edunvalvonta kuuluu Linja-au-toliitolle, ei Matkahuollolle.

Vainion Liikenteen kanta

(1265) Vainion Liikenteen mukaan markkinaoikeus on virheellisesti ja perus-teettomasti katsonut, että Matti Vainio olisi edustanut Matkahuollon hal-lituksessa Vainion Liikennettä. Vainion Liikenne ei ole esittänyt Matti


Vainiota Matkahuollon hallitukseen, eikä Matti Vainion toiminta halli-tuksessa ole antanut Vainion liikenteelle mitään kilpailuoikeudellisestikielletyksi arvioitavaa etua.

(1266) Vainion Liikenne ei ole liikennöinyt millään markkinaoikeuden päätök-sessä yksilöidyillä reiteillä, eikä yhtiö siten ole voinut hyötyä näidenvuorojen järjestelyistä.

(1267) Matti Vainion osallistuminen vuodenvaihteessa 2010–2011 käytyynMatkahuollon hallituksen jäsenten sähköpostikeskusteluun ei ole ollutluonteeltaan kilpailua rajoittavaa. Linjaukselle on ollut Matkahuollontoimintaan liittyvät perustellut ja hyväksyttävät syyt, joiden tavoitteenaon ollut saada aikaan Matkahuollon edun mukainen ratkaisu kilpailuoi-keudellisesti hyväksyttävällä tavalla. Vainion kannanotot eivät ole pyrki-neet kilpailun rajoittamiseen, eikä kilpailu ole kannanottojen perusteellarajoittunut. Mitään etua ei ole selvitetty syntyneen suurimmille linja-au-toyhtiöille.

Savonlinjan kanta

(1268) Savonlinjan mukaan Linja-Karjala Oy:n toimitusjohtaja Jukka Komulai-sella on ollut passiivinen rooli Matkahuollon hallitustehtävissä. Hän eiole ollut osallisena missään Matkahuollon työryhmissä tai valmistele-vissa elimissä. Yhtiön hallitus toimii sille annettujen tietojen valossa.

(1269) Jukka Komulainen on jättänyt osallistumatta Matkahuollon hallituksensisäisiin sähköpostikeskusteluihin. Hänelle on lähetetty virheellisestiMatkahuollon hallituksen jäsenten välisiä sähköpostiviestejä osoittee-seen [email protected] ainoan tapahtuma-aikaan toimi-neen sähköpostiosoitteen [email protected] sijaan. Ko-mulainen ei ole ollut tietoinen asiasta käydyistä keskusteluista ja on joh-donmukaisesti kertonut, ettei hän muista vastaanottaneensa kaikkiamarkkinaoikeudessa käsiteltyjä Matkahuollon hallituksen sisäisiä sähkö-postiviestejä. Matkahuollon ylläpitämissä yhteystiedoissa hänen sähkö-postiosoitettaan ei korjattu oikeaan muotoon useista pyynnöistä huoli-matta.

(1270) Jukka Komulainen on vastannut lyhyessä ajassa osoitteeseen [email protected] lähetettyyn sähköpostiin todennäköisesti senvuoksi, että alkuperäisen viestin lähettäjä on virheilmoituksen saatuaanvälittänyt sähköpostiviestin oikeaan osoitteeseen, eli [email protected].


(1271) Markkinaoikeus on katsonut kahden Savonlinjan toimihenkilön, JukkaKomulaisen ja Esko Kankaan, osallistuneen väitettyyn kilpailunrajoituk-seen. Esko Kangas on kuitenkin osallistunut vain markkinaoikeuden sal-littuna pitämään edunvalvontaan, ja hänen hallitusjäsenyytensä ja tehtä-vänsä Savonlinjassa ovat päättyneet vuoden 2009 lopussa. Kankaan toi-mintaa ei olisi tullut miltään osin ottaa huomioon kohdistettaessa Savon-linjaan vastuuta väitetystä rikkomuksesta.

(1272) Savonlinjasta on osallistunut vain Jukka Komulainen arvioinnin koh-teena oleviin relevantteihin tapahtumiin. Komulainen on ollut tapah-tuma-aikaan Savonlinja-yhtiöistä Linja Karjala Oy:n hallituksen jäsen jatoimitusjohtaja sekä Autolinjat Oy:n ja Etelä-Suomen LinjaliikenneOy:n sekä SL-Autoyhtymä Oy:n hallituksen jäsen. Hänen asemansa yh-tiöissä on ollut selvästi suppeampi kuin kaikkien yhtiöiden hallituksissatoimineella Kankaalla. Komulainen ei ole organisatorisesti ollut tosiasi-allisesti mukana muiden Savonlinja-yhtiöiden operatiivisessa liiketoi-minnassa.

(1273) Komulainen on ollut ja on itse mieltänyt olleensa Matkahuollon hallituk-sessa nimenomaan Linja-autoliiton Kaakkois-Suomen alueosaston, eiSavonlinjan edustajana, ja toimineensa hallitustehtävässä vain Matka-huollon etua ajatellen. Komulainen on osallistuessaan Matkahuollon hal-litustyöskentelyyn ollut mukana tekemässä päätöstä, joka on tarkoittanutmyös Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n Helsinki–Hamina-reitin poisjää-mistä Matkahuollon järjestelmistä.

(1274) Markkinaoikeuden johtopäätös siitä, että Matkahuollon hallituksessa ol-leet vastaajayhtiöiden palveluksessa olleet henkilöt ovat edustaneet tosi-asiallisesti vastaajayhtiöitä, on virheellinen, perustelematon ja toteennäyttämätön.

Väinö Paunun kanta

(1275) Väinö Paunu on todennut Martti Paunun toimineen Linja-autoliiton pu-heenjohtajana 2008–2009 ja tämän jälkeen hallituksen rivijäsenenä. Pu-heenjohtajana Martti Paunu on hoitanut laillista edunvalvontaa, johon eiole markkinaoikeudenkaan arvioinnin mukaan liittynyt kilpailun rajoitta-mista.

(1276) Martti Paunu on toiminut Matkahuollon hallituksen jäsenenä Linja-auto-liiton Sisä-Suomen alueosaston edustajana eikä Väinö Paunun edusta-jana. Martti Paunu on osallistunut Matkahuollon toiminnan kehittämi-seen ja sopimusuudistuksen valmisteluun. Kaikki Martti Paunun käymätMatkahuollon sopimusuudistuksen valmisteluun liittyneet keskustelut jatoimenpiteet ovat olleet laillisia. Matkahuollon hallituksen päätökset ontehty yksimielisesti.


(1277) Martti Paunu on toimissaan luottanut viranomaisten päätöksiin ja lin-jauksiin tuetuista lipuista, yleisestä säännöstä ja rahtiliikenteen kohte-lusta ja toiminut niiden mukaisesti.

Linja-autoliiton kanta

(1278) Linja-autoliiton toiminnassa on ollut kyse sallitusta edunvalvonnasta.Matkahuollon laillisen sopimusuudistuksen valmistelu ei ole rajoittanutkilpailua. Linja-autoliiton edustaja on osallistunut Matkahuollon halli-tukseen yksinomaan Matkahuollon etua ajaen.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton osallisuu-desta sekä näiden vastuuhenkilöiden toiminnasta Matkahuollon ja Linja-autoliiton hal-lituksessa

Yleistä yhtiöiden osallisuudesta

(1279) KKV:n mukaan Linja-autoyhtiöt estivät Matkahuollon matka- ja paketti-palvelujen myöntämisen reittiliikennelupavuoroille Matkahuollon edunja sitä ajaneen operatiivisen johdon suosituksen vastaisesti. Poissuljen-nalle ei ole esitetty muuta uskottavaa syytä kuin linja-autoyhtiöidenoman edun tavoittelu kilpailurikkomustarkoituksessa. Kukin kartellinjäsenistä on hyötynyt yhdessä sovitusta poissuljennasta, jolla on suojattukunkin yhtiön liiketoimintaa omalla toimialueella avautuvalta kilpailulta.Jokaisen linja-autoyhtiön voidaan näytön perusteella todeta yhtäläisestiosallistuneen kilpailurikkomukseen ja olevan siitä vastuussa.

(1280) Markkinaoikeus on arvioinut kartellin osapuolina olevien linja-autoyhti-öiden tosiasiallista roolia Linja-autoliiton ja Matkahuollon hallituksissasekä intressiä kilpailurikkomuksessa. Asiakirjanäyttö osoittaa, että si-nänsä sallitun edunvalvonnan lomassa on keskusteltu ja sovittu kilpailuarajoittavista menettelyistä.

(1281) Yksikään linja-autoyhtiöistä ei ole vastustanut tai irtisanoutunut kilpai-lunvastaisista keskusteluista tai päätöksistä. Yksittäinen linja-autoyhtiöolisi voinut irtisanoutua kilpailurikkomuksesta muun muassa olemallayhteydessä KKV:oon.

Länsilinjat

(1282) Länsilinjojen Matkahuollon muistioon perustuvalla käsityksellä tuettujenlippujen kelpoisuudesta reittiliikennelupavuoroissa ei ole merkitystäLänsilinjojen vastuun kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa. Länsilinjoillaon elinkeinonharjoittajana ja linja-autoliikennettä harjoittavana liiken-nöitsijänä velvollisuus olla selvillä kaikesta sen toimintaa sääntelevästälainsäädännöstä.


(1283) Poissuljentalinjauksen ja sen toteuttamisessa käytetyn Matkahuollon pal-velusopimuksiin lisätyn tarveharkintaehdon soveltamisen kilpailunvas-tainen tarkoitus käy ilmi joulukuun 2010 sähköpostikeskusteluista, johonLänsilinjat on osallistunut. Lisäksi rikkomuksen suunnitelmallisuudestaesitetty selvitys osoittaa yhteisymmärryksen syntymisen sekä Länsilinjo-jen tietoisuuden kokonaissuunnitelmasta ja kokouksissa ja sähköposti-ketjuissa käytyjen keskustelujen kilpailunvastaisesta luonteesta sekä yh-tiön osallisuudesta kilpailurikkomukseen jo ennen joulukuussa 2010 so-vittua poissuljentalinjausta.

(1284) Länsilinjoilla on ollut aktiivinen rooli rikkomuksen suunnittelussa, to-teuttamisessa ja täytäntöönpanossa. Yhtiö on ollut tietoinen Matkahuol-lon matka- ja pakettipalvelujen epäämisen todellisesta kilpailunvastai-sesta tarkoituksesta ja sen suunnitelmallisuudesta samoin kuin muutkinlinja-autoyhtiöt. Kilpailun rajoittaminen oli siirtymäajan sopimuksillaliikennöivien yhtiöiden intressissä.

Pohjolan Matka

(1285) Poissuljentalinjaus ja Matkahuollon palvelusopimuksiin lisätyn tarvehar-kintaehdon, jota käytettiin sen toteuttamisessa, soveltamisen kilpailun-vastainen tarkoitus käyvät yksiselitteisesti ilmi joulukuun 2010 sähkö-postikeskustelusta, johon Pohjolan Matkan toimitusjohtaja Johanna Leh-tonen osallistui viestillään 27.12.2010.

(1286) Pohjolan Matkan esittämään selvitykseen Johanna Lehtosen aktiivisuu-desta tuettujen lippujen ongelman ratkaisujen etsinnässä KKV on toden-nut, että yhtiö on ollut aktiivinen myös rikkomuksen suunnittelussa, val-mistelussa ja täytäntöönpanossa.

Pohjolan Liikenne

(1287) Pohjolan Liikenne on ollut edustettuna Matkahuollon aikatauluinformaa-tio- ja lipputyöryhmässä, jossa muun muassa käsiteltiin Matkahuollonpalvelusopimusuudistusta ja palvelusopimusten tekstejä. Pohjolan Lii-kenne on osallistunut aktiivisesti reittiliikennelupavuorojen poissuljen-taan, ja se on ollut tietoinen Matkahuollon palveluihin liittyvistä kartel-lin toimenpiteistä jo kauan ennen tammikuuta 2011 irtisanoutumattaniistä tehokkaasti. Pohjolan Liikenne myötävaikutti omalla toiminnal-laan kaikkien rikkomukseen osallistuneiden yhteisen päämäärän tavoit-telemiseen. Pohjolan Liikenne on itsekin todennut yhtiön tulleen tie-toiseksi poissuljennasta viimeistään loppuvuodesta 2010.


(1288) Linja-autoliiton Kaakkois-Suomen alueosaston kokouksen 11.1.2011pöytäkirja (KKV:n kirjallinen todiste 79) tai keskustelumuistiinpanot(KKV:n kirjallinen todiste 78) eivät osoita Kaakkois-Suomen alueosas-ton vastustusta. Poissuljentaa puolustavien kannanottojen puuttuminenkeskustelumuistiinpanoista ei osoita Pohjolan Liikenteen julkisesti irtisa-noutuneen kilpailurikkomuksesta vakiintuneen oikeuskäytännön mukai-sesti. Osallistuessaan tämän jälkeen Linja-autoliiton hallituksen kokouk-seen 26.1.2011 Pohjolan Liikenne ei ole lausunut nimenomaisesti mitäänkilpailurikkomuksesta irtisanoutumiseksi. Pohjolan Liikenteen vaikene-minen on tulkittava vähintään poissuljennan hiljaiseksi hyväksymiseksi.

(1289) Kilpailua rajoittavaa päätöstä tai sopimusta poissuljennasta ei ole väitet-tykään tehdyn Linja-autoliiton hallituksen kokouksessa 26.1.2011. Ky-seisessä kokouksessa poissuljennan on todettu olevan sidottu reittiliiken-nelupien myöntämismenettelyssä nähtyihin epäkohtiin ja liiton edunval-vontatyön onnistumiseen. Pohjolan Liikenteen voidaan katsoa tulleenviimeistään tuolloin tietoiseksi kielletystä kilpailua rajoittavasta menet-telystä. Lisäksi tapa, jolla liiton edunvalvontatyön tavoitteena ollut reitti-liikennelupien myöntämismenettelyyn liittyvä harkinta on kirjattu pöytä-kirjaan reittiliikenteen palveluja koskevan linjauksen käsittelyn yhtey-dessä, osoittaa, että rikkomuksen suunnitelmallisuus oli jo entuudestaankaikkien läsnäolijoiden tiedossa.

(1290) Se, että Pohjolan Liikenne on hakenut omalle reittiliikennelupavuorol-leen Matkahuollon paketinkuljetusoikeutta, ei vakiintuneen oikeuskäy-tännön nojalla osoita pätevästi yhtiön julkista irtisanoutumista kilpailu-rikkomuksesta.

(1291) Matkahuollon aikataulu- ja lipputyöryhmän kokouksen pöytäkirjasta eikäy ilmi yhtäkään poissuljentaa vastustavaa nimenomaista kannanottoa,eikä asiakirja osoita Pohjolan Liikenteen vastustamista, saati irtisanoutu-mista kilpailurikkomuksesta.

(1292) Poissuljentalinjaus on tarkoitettu toistaiseksi voimassa olevaksi ja näinollen Pohjolan Liikenteen on katsottava olleen vastuussa kielletystä kil-pailijoiden välisestä yhteistyöstä 17.9.2012 saakka, jolloin poissuljentaMatkahuollon matkapalveluista päättyi.

Savonlinja

(1293) Savonlinja on ilmeisen perusteettomasti esittänyt, että yhtiö ei olisi olluttietoinen rikkomusta osoittavista sähköpostikeskusteluista vuodenvai-heessa 2010–2011 sen vuoksi, että yhtiötä edustanut Jukka Komulainenei olisi väärän sähköpostiosoitteen vuoksi vastaanottanut näitä keskuste-luja. Kirjallisesta näytöstä käy ilmi, että Komulainen on hyvin lyhyessäajassa vastannut hänelle osoitteeseen [email protected]


lähetettyyn viestiin (KKV:n kirjallinen todiste 1.42). Yhtiö on siten olluttietoinen asiassa esillä olevista keskeisistä sähköpostikeskusteluista.

(1294) Vaikka markkinaoikeuden päätöstä voidaan Esko Kangasta koskevientoteamusten osalta pitää osin harhaanjohtavana, Kankaan osallisuuden eivoida katsoa jäävän esillä olevan suunnitelmallisen ja yhteisymmärryk-seen perustuvan rikkomuksen ulkopuolelle. Lisäksi Savonlinjaa onuseimmissa kartellin toteuttamisen kannalta merkittävissä kokouksissa jasähköpostikeskusteluissa edustanut Jukka Komulainen, jonka nimen-omaisesta aktiivisuudesta on esitetty kirjallista näyttöä.

Linja-autoliitto

(1295) Kyseessä oleva kilpailurikkomus on pantu täytäntöön Linja-autoliitonkautta, sen avustuksella ja myötävaikutuksella. Linja-autoliiton toteut-tama edunvalvontatoiminta ei poista sen osallisuutta kiellettyyn kilpailu-rikkomukseen ja myötävaikutusta sen toteuttamiseen.

Oikeudellinen arviointi linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton osallisuudesta

Linja-autoyhtiöiden vastuuhenkilöiden osallistuminen Matkahuollon hallituksentyöskentelyyn

(1296) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että osakeyhtiölain 1 luvun 7 ja 8 §:nmukaisesti osakeyhtiön hallituksen jäsenten velvollisuutena on osakeyh-tiön hallituksen työskentelyyn osallistuessaan toimia yhdenvertaisestisekä edistää ainoastaan kysymyksessä olevan osakeyhtiön etua. Halli-tuksen jäsenet eivät siten osakeyhtiön hallituksen työskentelyyn osallis-tuessaan toimi muun sellaisen yhtiön tai tahon edustajana, joissa heilläon vastuuasema.

(1297) Seuraamusmaksuesityksen kohteena olleiden linja-autoyhtiöiden vastuu-henkilöt eivät ole oikeudellisesti toimineet yhtiöidensä edustajina Mat-kahuollon hallituksessa, eivätkä heitä ole hallitukseen nimenneet linja-autoyhtiöt vaan Linja-autoliiton alueosastot. Tästä huolimatta korkeinhallinto-oikeus katsoo kuten markkinaoikeus, että asiassa ei voida pitääuskottavana, että Matkahuollon hallituksessa kesän 2010 lopulla sekävuodenvaihteessa 2010–2011 tehdyt linjaukset olisi tehty vain Matka-huollon omaa etua silmällä pitäen. Linja-autoyhtiöiden vastuuhenkilöi-den Matkahuollon hallituksessa tekemät päätökset ovat olleet seuraa-musmaksuesityksen kohteena olleiden linja-autoyhtiöiden etujen mukai-sia tai ainakin päätöksillä on tavoiteltu linja-autoyhtiöille myönteisiä tu-loksia pyrkimällä sulkemaan reittiliikennelupavuorot Matkahuollon ai-kataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalvelujen ulkopuolelle.


(1298) Linja-autoyhtiöt ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittäneet, ettälinja-autoyhtiöiden edustajat olisivat Matkahuollon hallituksessa toimi-neet osakeyhtiölain mukaisesti pelkästään Matkahuollon etujen mukai-sesti. Edellä jaksossa 2.2.4, jossa käsitellään kilpailurikkomuksen kestoaja suunnitelmallisuutta, korkein hallinto-oikeus on katsonut, että Matka-huollon hallituksen jäsenten toiminta Matkahuollon palvelusopimuksiauudistettaessa loppukesällä ja syksyllä 2010 sekä sittemmin sähköposti-viestien vaihto heidän välillään ja lopulta Matkahuollon hallituksen ko-kouksessa 25.1.2011 tehty päätös sulkea reittiliikennelupavuorot Matka-huollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalvelujen ulkopuo-lelle, ei ole ollut Matkahuollon liiketoiminnallisten etujen kannalta pe-rusteltua. Myös Matkahuollon tuolloinen toimitusjohtaja Hongisto olitätä linjausta vastustanut yhtiön edun nimissä. Tähän nähden korkeinhallinto-oikeus katsoo, että linja-autoyhtiöiden osallisuutta kilpailurikko-mukseen ei voida poissulkea sillä perusteella, että niiden vastuuhenkilötolisivat toimineet Matkahuollon hallituksessa osakeyhtiölain edellyttä-mällä tavalla pelkästään Matkahuollon etua ajaen. Päinvastoin, kutenedellä on todettu, he ovat käyttäneet Matkahuoltoa ja sen ylläpitämiäpalvelujärjestelmiä välineenä kilpailun rajoittamiseksi, mikä on ollut nii-den linja-autoyhtiöiden intressissä, joiden vastuuhenkilöitä he ovat ol-leet.

Linja-autoyhtiöiden yhtiökohtainen osallisuus muutoin

(1299) Unionin tuomioistuimen edellä viitatun oikeuskäytännön perusteella sil-loin, kun eri toimenpiteet kuuluvat yhtenä kokonaisuutena pidettäväänmenettelyyn, vastuu näistä toimenpiteistä voidaan kohdistaa sen mu-kaan, miten yritykset ovat kokonaisuutena arvioiden osallistuneet kilpai-lusääntöjen rikkomiseen. Kilpailurikkomukseen osallistunut elinkeinon-harjoittaja voi tietyin edellytyksin olla myös vastuussa menettelyta-voista, joita muut yritykset ovat panneet täytäntöön samojen kilpailu-sääntöjen rikkomisen yhteydessä.

(1300) Korkein hallinto-oikeus on katsonut edellä kilpailurikkomuksen kestoaja suunntelmallisuutta koskevassa jaksossa, toisin kuin markkinaoikeus,että esillä olevassa asiassa tarkoitettua SEUT 101 artiklan 1 kohdan jakilpailulain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettä-vää kilpailurikkomusta on noudatettu elo–syyskuun vaihteesta 2010 läh-tien. Kilpailurikkomuksen suunnitelmallisuutta ilmentävät sitä edeltä-neet touko-, kesä- ja heinäkuussa 2010 käydyt keskustelut, jotka ovatjohtaneet elo–syyskuun vaihteen yhteisymmärrykseen reittiliikennelupa-vuorojen kohtelusta Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja pakettipal-veluissa. Kysymys on ollut menettelystä, jota on kilpailunrajoituslakia jakilpailulakia sovellettaessa arvioitava kunkin siihen osallistuneen elin-keinonharjoittajan osalta lähtökohtaisesti yhtenä kokonaisuutena.


(1301) Elinkeinonharjoittaja on kuitenkin unionin tuomioistuimen oikeuskäy-tännössäkin vahvistetun syyttömyysolettaman mukaisesti vastuussa kil-pailurikkomuksesta lähtökohtaisesti vain siltä ajalta, jona sen osoitetaanosallistuneen siihen.

(1302) Asiassa esitetyn selvityksen (KKV:n kirjallinen todiste 2) mukaan Mat-kahuollon hallituksen varsinaisena jäsenenä ovat vuosina 2009–2013 toi-mineet J. Vainion Liikenne Oy:n Matti Vainio, Koiviston Auto Oy:nAntti Norrlin, joka on toiminut myös Matkahuollon hallituksen puheen-johtajana, Pohjolan Matka Oy:n Johanna Lehtonen sekä Väinö PaunuOy:n Martti Paunu. Länsilinjat Oy:n Jorma Penttilä on toiminut Matka-huollon hallituksen varsinaisena jäsenenä vuosina 2009–2010 ja sen jäl-keen vuosina 2010–2013 varajäsenenä, ja Savonlinjan Esko Kangas onollut Matkahuollon hallituksen varsinainen jäsen vuosina 2009–2010 jatämän jälkeen vuosina 2010–2013 varsinaisena jäsenenä on toiminutJukka Komulainen.

(1303) Asiassa saadun selvityksen mukaan (KKV:n kirjallinen todiste 1) Linja-autoliiton hallituksessa ovat vuosina 2010–2012 toimineet J. VainionLiikenne Oy:n Matti Vainio, joka on toiminut mainittuna ajanjaksonahallituksen puheenjohtajana, Pohjolan Liikenne Oy:n toimitusjohtajaHeikki Alanko, Pohjolan Matka Oy:n toimitusjohtaja Johanna Lehtonen,Väinö Paunu Oy:n Martti Paunu sekä Savonlinjan Jukka Komulainen.

(1304) Asianomaisten linja-autoyhtiöiden vastuuhenkilöt ovat siten olleet ta-pahtuma-aikana Matkahuollon hallituksessa Pohjolan Liikennettä lukuunottamatta. Pohjolan Liikenteen vastuuhenkilö on ollut tapahtuma-aikanaLinja-autoliiton hallituksessa sekä Matkahuollon aikataulu- ja lipputyö-ryhmässä.

(1305) Asiassa saadun selvityksen mukaan Matkahuollon hallituksen jäseninäolleet linja-autoyhtiöiden vastuuhenkilöt ovat osallistuneet aktiivisestiuseisiin keskeisiin hallituksen kokouksiin sekä sähköpostikeskusteluihinkokousten ulkopuolella.

(1306) Kaikkien kilpailurikkomukseen osallisten linja-autoyhtiöiden, PohjolanLiikennettä lukuun ottamatta, sekä Matkahuollon ja Linja-autoliiton vas-tuuhenkilöt ovat osallistuneet muun ohella Matkahuollon hallituksenstrategiaseminaariin 27.–28.5.2010 ja Matkahuollon hallituksen kokouk-seen 27.5.2010, jossa on irtisanottu kaikki Matkahuollon ja linja-autoyh-tiöiden väliset sopimukset päättymään 31.12.2010. Näiden linja-autoyh-tiöiden ja Linja-autoliiton vastuuhenkilöt ovat myös osallistuneet Matka-huollon hallituksen kokoukseen 26.8.2010, jossa on päätetty niin sano-tusta tarveharkintaehdosta. Lisäksi kaikkien kilpailurikkomukseen osal-listen linja-autoyhtiöiden, Pohjolan Liikennettä lukuun ottamatta, sekä


Matkahuollon ja Linja-autoliiton vastuuhenkilöt ovat osallistuneet vuo-denvaihteen 2010–2011 sähköpostikeskusteluihin, joissa kunkin linja-autoyhtiön vastuuhenkilö on ottanut nimenomaisesti kantaa 29.12.2010yhteisymmärryksessä vahvistetun linjauksen puolesta.

(1307) Vastuu yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomi-seen on näin ollen kohdistettu sellaisiin linja-autoyhtiöihin, joiden vas-tuuhenkilöt ovat aktiivisesti osallistuneet rikkomuksen suunnitteluun jatoteuttamiseen ja joiden edun mukaisena Matkahuollon aikataulu-, li-punmyynti- ja paketinkuljetuspalvelun poissulkemista reittiliikennelupa-vuoroilta voidaan pitää.

(1308) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella osallisuuden arvi-oimisen kannalta ei ole merkitystä sillä, ettei kilpailurikkomukseen osal-listunut yritys ole osallistunut kaikkiin rikkomuksen muodostaviin seik-koihin. Näin ollen merkitystä ei ole sillä, että asianomainen linja-autoyh-tiö tai Linja-autoliitto ei ole osallistunut kaikkiin merkityksellisiin ko-kouksiin tai keskusteluihin.

(1309) Korkein hallinto-oikeus katsoo, kun otetaan huomioon, mitä edellä onlausuttu osallistumisesta kilpailurikkomuksen kestoa ja suunnitelmalli-suutta koskevassa jaksossa 2.2.4 mainittuihin kokouksiin sekä vuoden-vaihteen 2010–2011 yhteisymmärryksen vahvistamiseen johtaneisiinsähköpostikeskusteluihin, että seuraamusmaksuesityksen kohteena ollei-den linja-autoyhtiön kilpailurikkomukseen osallisuuden arvioimisenkannalta ei ole ollut tarpeen tämän yksityiskohtaisemmin luetella, mihinyksittäisiin kokouksiin ja keskusteluihin kunkin linja-autoyhtiön vastuu-henkilö on osallistunut kesän ja syksyn 2010 aikana. Asiassa ei ole jää-nyt epäilystä siitä, ettei kunkin Matkahuollon hallituksessa toimineenlinja-autoyhtiön vastuuhenkilö olisi ollut osallinen kilpailurikkomuksensuunnittelussa.

(1310) Asiassa esitetyn selvityksen mukaan asianomaiset linja-autoyhtiöt ovatolleet suurimpia linja-autoyhtiöitä ja niillä on ollut merkittävä määräsiirtymäajan sopimuksilla ajettavia vuoroja. Kysymyksessä olevat linja-autoyhtiöt ovat lisäksi vastanneet noin kahdesta kolmasosasta Matka-huollon kuljettamasta rahdista. Nyt kysymyksessä olevien linja-autoyhti-öiden merkitystä linja-autoalalla ilmentää osaltaan myös se, että näidenlinja-autoyhtiöiden vastuuhenkilöitä on nimetty koko maan alueella toi-mivien Matkahuollon ja Linja-autoliiton hallituksiin. Markkinaoikeudentoteamusta asianomaisten linja-autoyhtiöiden merkityksestä linja-auto-alalla sekä näiden intressistä kilpailurikkomuksen toteuttamiseen ei sitenvoida pitää virheellisenä.


(1311) Käydyistä sähköpostikeskusteluista ja kokouspöytäkirjoista esitetyn sel-vityksen perusteella on ilmeistä, että reittiliikenteen vuorojen poissuljen-nalla on tavoiteltu olemassa olevien kilpailuolosuhteiden säilymistä en-nallaan ja näin kilpailurikkomukseen osallistuneiden linja-autoyhtiöidenetua. Linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton edustajien toiminta ei täl-löin ole ollut tavanomaista Matkahuollon tai Linja-autoliiton hallituksenjäsenen hallitustyöskentelyä tai edunvalvontatyötä, erityisesti kun reitti-liikennelupavuorojen poissuljenta Matkahuollon palveluista ei ole ollutMatkahuollon liiketaloudellisten intressien kannalta perusteltua, kutenedellä on todettu. Kilpailurikkomukseen osallistuneet Matkahuollon hal-lituksen jäsenet ovat ajaneet sen linja-autoyhtiön etua, jonka vastuuhen-kilöinä he ovat olleet. Kysymys ei siten ole ollut myöskään passiivisestaosallistumisesta kilpailurikkomukseen.

(1312) Lisäksi kuten korkein hallinto-oikeus on edellä kilpailurikkomuksen kes-toa ja suunnitelmallisuutta koskevassa jaksossa 2.2.4 todennut, sellaisiapalvelusopimusasetuksen ulkopuolella olevan markkinaehtoisen linja-autoliikenteen järjestämisen peruslinjauksiin liittyviä edunvalvontatar-peita kuin mitä vielä palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelainsää-dännön valmisteluvaiheessa oli ollut, ei ollut enää sen jälkeen, kunnäistä peruslinjauksista oli säädetty.

(1313) Asiassa ei ole merkitystä myöskään sillä, onko kilpailurikkomukseenosallistunut linja-autoyhtiö liikennöinyt jollakin KKV:n esityksessä yk-silöimällä reitillä vai ei. Kuten markkinaoikeuden päätöksessä on to-dettu, 29.12.2010 sähköpostitse tehtyä linjausta ei ole rajattu koskemaanvain KKV:n esityksessä nimenomaisesti esille otettuja reittejä, vaan kil-pailurikkomus on koskenut koko maan uusia reittiliikennelupia, jotka onmyönnetty tai joita on haettu 23.6.2010 jälkeen.

(1314) Reittiliikennelupavuorojen poissulkeminen Matkahuollon pakettipalve-luista on perustunut kilpailurikkomukseen osallisten Matkahuollon,linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton yhteiseen linjaukseen, eikä Matka-huollon toimivalla johdolla ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tehdätarveharkintaa vielä senkään jälkeen, kun reittiliikennelupavuorot on en-sin otettu Matkahuollon aikataulupalveluihin ja niille on sittemmin17.9.2012 alettu myydä lippuja Matkahuollon hallituksen päätöksen30.8.2012 perusteella. Matkahuollon ja linja-autoyhtiöiden on näin ollenkatsottava olleen osallisia kilpailurikkomukseen sen koko keston ajanPohjolan Liikennettä ja Linja-autoliittoa lukuun ottamatta.


Erityisesti Pohjolan Liikenteen osallisuudesta

(1315) Pohjolan Liikenne on katsonut, että se ei ole osallistunut kilpailurikko-mukseen, koska yhtiön näkemyksen mukaan Pohjolan Liikenne ei voitulla osalliseksi pelkästään sillä perusteella, että Linja-autoliiton halli-tuksen kokouksessa 26.1.2011 sen tietoon oli saatettu Matkahuollon hal-lituksen kokouksen 25.1.2011 päätös. Toiseksi Pohjolan Liikenteen mu-kaan yhtiö on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti julki-sesti irtisanoutunut kilpailurikkomuksesta. Osallisuuttaan lieventävinäseikkoina Pohjolan Liikenne on myös tuonut esiin sen, että Pohjolan Lii-kenteellä ei ole ollut edustajaa Matkahuollon hallituksessa, sekä sen, ettäPohjolan Liikenne on itse vaatinut Matkahuollon palveluita uudelle reit-tiliikenneluvan nojalla liikennöidylle vuorolleen.

Pohjolan Liikenteen osallisuus Linja-autoliiton hallituksen jäsenyydenperusteella

(1316) Pohjolan Liikenteen toimitusjohtajana toiminut Heikki Alanko on ollutLinja-autoliiton hallituksen jäsen vuosina 2010–2012. Asiakirjoista saa-tavan selvityksen perusteella Pohjolan Liikenne on sinänsä ollut tietoi-nen siitä, että reittiliikennelupavuorot suljetaan pois Matkahuollon aika-taulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista jo ennen kuin tästä oliMatkahuollon hallituksen kokouksessa 25.1.2011 nimenomaisesti pää-tetty. Pohjolan Liikenne on itse valituksessaan maininnut tulleensa tie-toiseksi Matkahuollon hallituksen aikeista jo loppuvuodesta 2010 eli en-nen Matkahuollon hallituksen varsinaista kokousta 25.1.2011.

(1317) KKV:n puolesta selvityksenä Pohjolan Liikenteen kilpailurikkomustakoskevasta tietoisuudesta on esitetty tieto siitä, että Pohjolan Liikenteenedustaja on ollut läsnä Matkahuollon aikataulu- ja lipputyöryhmän ko-kouksessa 4.10.2010, jossa on keskusteltu muun ohella tuetuista lipuista,sekä ote sähköpostikirjeenvaihdosta 4.–7.10.2010 (KKV:n kirjallinentodiste 46). Mainitussa sähköpostikirjeenvaihdossa todetaan yhtenä vaih-toehtona se, että reittiliikenneluvan mukaisissa vuoroissa ei saisi käyttäälainkaan tuettuja lippuja.

(1318) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mainitusta Matkahuollon aikataulu-ja lipputyöryhmän kokouksesta esitetty selvitys tai sähköpostikirjeen-vaihto ei sisällä kannanottoa, jonka mukaan reittiliikennelupavuorot sul-jettaisiin Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalve-lujen ulkopuolelle.


(1319) Kuten KKV on esittänyt, Linja-autoliiton edunvalvontatavoitteena onollut yleisen säännön aikaansaaminen, jonka nojalla myös markkinaeh-toiselle liikenteelle myönnettäisiin yhteiskunnan tukea. Samoin Linja-autoliiton hallitus on kokouksessaan 27.10.2010 (KKV:n kirjallinen to-diste 44), jossa Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja Alanko on ollutläsnä, päättänyt julkisesti tuettujen lippujen kelpoisuuden osalta, ettäniitä ei oteta vastaan reittiliikenteessä ennen kuin yleinen sääntö on saatuvoimaan.

(1320) Kuten KKV on esittänyt, Linja-autoliiton hallitus on pyrkinyt ajamaankeskeistä edunvalvontatavoitettaan eli yleisen säännön käyttöönottoaedellyttämällä, että tuettuja lippuja voidaan ottaa vastaan reittiliiken-teessä vain, jos yleinen sääntö hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus to-teaa, että tältä osin Pohjolan Liikenteen vastuuhenkilön toiminnassaLinja-autoliiton hallituksessa kysymys on kuitenkin pikemmin ollutedellä oikeuttamisperusteita koskevan jakson 2.2.5 yhteydessä käsitel-lystä tuettuja lippuja koskevasta kokonaisuudesta kuin Pohjolan Liiken-teen kilpailurikkomukseen osallisuutta tukevasta selvityksestä.

(1321) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mainitun KKV:n esittämän selvityk-sen perusteella Pohjolan Liikenteen ei voida katsoa tulleen vielä ennenvuodenvaihdetta 2010–2011 oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla tie-toiseksi nyt kysymyksessä olevasta kilpailurikkomuksesta.

(1322) Siitä, että Pohjolan Liikenne on itse esittänyt tulleensa tietoiseksi Matka-huollon hallituksen jäsenistössä syntyneestä poissuljentasuunnitelmastaloppuvuodesta 2010, ei vielä seuraa, että Pohjolan Liikenne olisi tullutkilpailurikkomuksesta osalliseksi. Nimittäin vielä vuodenvaihteessa2010–2011 ei voida katsoa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännönmukaisesti näytetyn toteen, että Pohjolan Liikenne aikoi omalla käyttäy-tymisellään myötävaikuttaa muiden kilpailurikkomuksen osapuolten yh-teisten päämäärien tavoittelemiseen kokonaisuudessaan tai että PohjolanLiikenne saattoi kohtuudella hyväksyä sen ja oli ollut valmis hyväksy-mään siihen sisältyvän riskin (asiat Infineon Technologies v. komissio,173 kohta sekä komissio v. Verhuizingen Coppens, 44 kohta oikeuskäy-täntöviittauksineen).

(1323) Linja-autoliitto on, kuten edellä on todettu, Matkahuollon ja linja-auto-yhtiöiden ohella yksi esillä olevan kilpailurikkomuksen osallisista.Linja-autoliiton hallitus on kokouksessaan 26.1.2011 merkinnyt tiedoksiMatkahuollon hallituksen kokouksen 25.1.2011 linjauksen, joka liittyimuun ohella reittiliikennelupavuorojen käsittelyyn Matkahuollon järjes-telmässä, ja tämän jälkeen lausunut, että reittiliikenteen palveluja koske-vaan linjaukseen ei myöskään tehdä muutoksia tässä vaiheessa. Tällöinovat myös Linja-autoliitto sekä Pohjolan Liikenne, jonka toimitusjohtajaAlanko on kuulunut Linja-autoliiton hallitukseen, tulleet lähtökohtaisesti


osallisiksi nyt kysymyksessä olevasta kilpailurikkomuksesta. Linja-auto-liiton hallitus on edelleen todennut seuraavaa: ”Asiaan palataan kuiten-kin tarvittaessa sen jälkeen, jos reittiliikennelupien myöntämismenette-lyyn saadaan harkintaa mm. eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokun-nan esittämällä ja joukkoliikennelain perusteluihin kirjatulla tavalla.”Tästä lausumasta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että Linja-autoliitto eiolisi kilpailurikkomukseen sitoutunut.

(1324) Edellä lausutun perusteella sanotussa Linja-autoliiton kokouksessa ei olepelkästään saatu tietoa Matkahuollon 25.1.2011 tekemästä linjauksestareittiliikenteen vuorojen poissulkemisesta Matkahuollon palveluista tuet-tuihin lippuihin liittyvällä syyllä, vaan kokouksessa on myös päätetty,että Matkahuollon hallituksen piirissä vuodenvaihteessa 2010–2011 syn-tyneeseen reittiliikenteen palveluja koskevaan linjaukseen ei tehdä muu-toksia.

(1325) Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä lausuttuun nähden, että se, ettäPohjolan Liikenteen edustaja on osallistunut Linja-autoliiton hallituksenkokoukseen 26.1.2011, jossa on merkitty tiedoksi ja tosiasiallisesti hy-väksytty Matkahuollon hallituksen jäsenten vuodenvaihteen 2010–2011sähköpostikeskustelun mukainen ja Matkahuollon hallituksen kokouk-sessa 25.1.2011 nimenomaisesti vahvistettu linjaus, on riittävä osoitussiitä, että Pohjolan Liikenne on osallistunut tässä asiassa käsillä olevaantarkoitukseen perustuvaan kilpailurikkomukseen tuosta ajankohdasta lu-kien (ks. Toshiba Corporation, C-373/14 P, 61 ja 71 kohta).

Julkinen irtisanoutuminen kilpailurikkomuksesta

(1326) Asiassa tulee tämän jälkeen arvioitavaksi, onko Pohjolan Liikenne julki-sesti irtisanoutunut kilpailurikkomuksesta kuten unionin tuomioistuimenoikeuskäytännössä edellytetään. Tältä osin Pohjolan Liikenteen tulisiesittää selvitystä siitä, että se olisi selvästi vastustanut kilpailurikko-musta. Selvitystä tulisi esittää siitä, että Pohjolan Liikenteellä ei ole ollutkilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Pohjolan Liikenteen tulisi voida tässätarkoituksessa osoittaa ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihinkokouksiin osallistuessaan eri näkemys tai ilmoittaa rajoituksesta hallin-toviranomaisille (mainitut asiat Toshiba Corporation 61 kohta ja asiaProtimonopolný úrad Slovenskej republiky, C-68/12, 27 kohta).

(1327) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä,että Pohjolan Liikenne olisi ilmoittanut unionin tuomioistuimen oikeus-käytännössä tarkoitetulla tavalla muille kilpailurikkomukseen osallisillesiitä, että Pohjolan Liikenteellä on eri näkemys kuin Matkahuollolla,muilla linja-autoyhtiöillä ja Linja-autoliitolla 26.1.2011 lukien. Pohjolan


Liikenne ei ole myöskään esittänyt selvitystä siitä, että se olisi ilmoitta-nut kilpailuviranomaiselle olevansa asiasta eri linjoilla kuin Matka-huolto, muut linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto.

(1328) Pohjolan Liikenne on selvityksenä julkisesta irtisanoutumisestaan ve-donnut siihen, että yhtiön edustaja on osallistunut Linja-autoliiton Kaak-kois-Suomen alueosaston kokoukseen 11.1.2011. Kokouksessa on arvos-teltu Matkahuollon hallituksen vuodenvaihteen päätöstä (KKV:n kirjalli-nen todiste 79). Kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että vilkkaan keskus-telun jälkeen Kaakkois-Suomen osasto on esittänyt, että Matkahuollonhallitus pitää ylimääräisen kokouksen pian ja käsittelee reittiliikenteenosalta toimintatavat uudelleen. Osasto ei ole pitänyt Matkahuollon halli-tuksen 29.12.2010 pitämää sähköposti-/puhelinkokousta virallisena ko-kouksena ja siten päätösvaltaisena. Pöytäkirjasta ilmenee, että alueosas-ton alueella asia koskee uutta pikavuoroliikennettä Hamina–Helsinki-välillä, jota hoitivat tuolloin Pohjolan Liikenne, Etelä-Suomen Linjalii-kenne ja Liikenne Vuorela. Kokouspöytäkirjan mukaan kokouksessaläsnä on ollut 12 linja-autoyhtiön edustajaa, kaksi Matkahuollon edusta-jaa sekä muun ohella Linja-autoliiton edustaja.

(1329) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Linja-autoliiton Kaakkois-Suomenalueosaston kokouksen 11.1.2011 pöytäkirjasta tai kokousta koskevistamuistiinpanoista ei unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoite-tulla tavalla käy ilmi se, että Pohjolan Liikenne olisi julkisesti irtisanou-tunut Matkahuollon hallituksen jäsenistön vuodenvaihteessa 2010–2011tekemästä linjauksesta. Kun huomioon kuitenkin otetaan se, että korkeinhallinto-oikeus on edellä katsonut, että Pohjolan Liikenne on vastaLinja-autoliiton hallituksen kokouksen linjauksen 26.1.2011 johdostatullut osalliseksi kilpailunrikkomukseen, Linja-autoliiton Kaakkois-Suo-men alueosaston tätä edeltävälle kokoukselle 11.1.2011 ei voida muu-toinkaan antaa ratkaisevaa merkitystä Pohjolan Liikenteen osallisuudenalkamisajankohtaa määritettäessä.

(1330) Sen johdosta, että Pohjolan Liikenteen osallisuus kilpailurikkomuksessaon alkanut muita linja-autoyhtiöitä myöhemmin ja päättynyt aiemmin,sekä myös muiden jäljempänä mainittujen seikkojen vuoksi PohjolanLiikennettä ei voida pitää samassa määrin osallisena kilpailurikkomuk-seen kuin muita seuraamusmaksun kohteena olevia linja-autoyhtiöitä.

Muita Pohjolan Liikenteen osallisuutta lieventäviä seikkoja

(1331) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että julkinen ir-tisanoutuminen ei ole ainoa tapa irrottautua unionin kilpailusääntöjenvastaisesta menettelystä. Julkista irtisanoutumista edellytetään ainoas-taan, jos yrityksen osallistumista kilpailua rajoittaviin kokouksiin pide-tään välttämättömänä näyttönä siitä rikkomusolettamasta, joka koskee


kilpailua rajoittavaan kokoukseen osallistumista. Oikeuskäytännössä eiedellytetä rikkomiseen osallistumisen päättävää irtisanoutumista kaikissaolosuhteissa, vaan muitakin tosiseikkoja voidaan ottaa huomioon (TotalMarketing Services, C-643/13 P, 21–24, 28 kohta).

(1332) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Pohjolan Liikennettä koskevan osal-lisuuden sekä erityisesti yhtiön seuraamusmaksun suuruuden arvioin-nissa voidaan antaa merkitystä sille, että Pohjolan Liikenteellä ei ole ol-lut edustajaa Matkahuollon hallituksessa toisin kuin muilla seuraamus-maksuesityksen kohteena olevilla linja-autoyhtiöillä. Pohjolan Liiken-teen vastuuhenkilö ei ole ollut mukana Matkahuollon hallituksen jäsen-ten keskinäisessä sähköpostikirjeenvaihdossa vuodenvaihteessa 2010–2011, eikä Pohjolan Liikenteen vastuuhenkilö ole luonnollisesti osallis-tunut Matkahuollon hallituksen kokoukseen 25.1.2011 taikka kilpailu-rikkomuksen suunnitelmallisuutta ilmentäviin Matkahuollon palveluso-pimusuudistusta koskeviin keskusteluihin tätä aiemmin elo–syyskuussa2010.

(1333) Pohjolan Liikenteen osallisuutta koskevassa arvioinnissa voidaan antaajonkin verran merkitystä myös sille, että Pohjolan Liikenne on vaatinutMatkahuollon palveluita uudelle reittiliikennelupavuorolleen Helsinki–Hamina. Korkein hallinto-oikeus toteaa kuitenkin tältä osin, että asiakir-joista (KKV:n kirjallinen todiste 60) ilmenee, että Linja-autoliitossa onkäyty 7.9.2010 neuvottelu Helsinki–Hamina-reittiliikennelupahakemuk-sista. Liikenne Vuorela Oy, Pohjolan Liikenne ja Etelä-Suomen Linjalii-kenne olivat tehneet tälle reitille erilliset reittiliikennelupahakemukset.Näiden kaikkien linja-autoyhtiöiden vastuuhenkilöt sekä Linja-autoliitonvastuuhenkilö olivat mainitussa neuvottelussa läsnä. Neuvottelusta laadi-tussa muistiossa on todettu muun ohella seuraavaa:

(1334) ”Isojen periaatekysymysten selvittämiseksi ja tilanteen rauhoittamiseksikeskusteltiin lopuksi siitä, voisivatko kaikki yritykset yhtä aikaa vetääreittilupahakemuksensa pois käsittelystä siten, että asiasta sovitaan tässäneuvottelussa. Alanko ja Honkanen ilmoittivat olevansa tähän valmiita,mutta Vuorela ei. […]”

(1335) Näin ollen joskin Pohjolan Liikenne oli hakenut mainitulle Helsinki–Ha-mina-vuorolle reittiliikennelupaa, yhtiön vastuuhenkilö oli kuitenkin ti-lanteen rauhoittamiseksi valmis peruuttamaan hakemuksen.


Erityisesti Savonlinjan osallisuudesta

(1336) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Savonlinjankin viittaamasta KKV:ntodisteesta 42 käy ilmi, että Savonlinjan Jukka Komulainen on vastannutMatkahuollon toimitusjohtaja Pekka Hongiston sähköpostiviestistä alka-neeseen sähköpostiviestiketjuun 27.12.2010 klo 13.19 (1:19 PM), eli yh-deksän minuutin kuluttua Martti Paunun 27.12.2010 klo 13:10 lähettä-mästä sähköpostista. Sille, että Jukka Komulainen ei muista saaneensatiedoksi kaikkia asiassa tarkoitettuja sähköpostiviestejä, ei voida antaaasian oikeudellisessa arvioinnissa merkitystä. Jukka Komulaisen on sitenkatsottava olleen tietoinen hänelle sähköpostiosoitteeseen [email protected] lähetetyistä sähköpostiviestikeskusteluista.

(1337) Markkinaoikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että ky-symyksessä olevasta kilpailurikkomuksesta vastaavat yhteisvastuullisestiSavonlinja Oy ja Linja-Karjala Oy osallisuutensa sekä Vauhti-Vaunu Oyomistuksensa perusteella, yhteisvastuullisesti Autolinja Oy ja Etelä-Suo-men Linjaliikenne Oy osallisuutensa perusteella sekä SL-AutoyhtymäOy itsenäisesti osallisuutensa perusteella.

(1338) Markkinaoikeus on katsonut, että Savonlinja-yhtiöitä eli SavonlinjaOy:tä, Linja-Karjala Oy:tä, Autolinjat Oy:tä, Etelä-Suomen Linjalii-kenne Oy:tä ja SL-Autoyhtymä Oy:tä ovat kysymyksessä olevassa kil-pailurikkomuksessa edustaneet Esko Kangas sekä Jukka Komulainen.Kangas on toiminut kaikkien Savonlinja-yhtiöiden hallituksessa30.11.2009 asti. Komulainen on Linja-Karjala Oy:n hallituksen jäsen jatoimitusjohtaja sekä Autolinjat Oy:n ja Etelä-Suomen LinjaliikenneOy:n sekä SL-Autoyhtymä Oy:n hallituksen jäsen (markkinaoikeudenpäätöksen 1771–1775 kohdat).

(1339) Asiassa esitetyn mukaan Esko Kangas on toiminut Matkahuollon halli-tuksessa vuoden 2009 loppuun saakka. Jukka Komulainen on puolestaantoiminut Linja-autoliiton hallituksessa vuodesta 2008 lähtien ja Matka-huollon hallituksessa keväästä 2010 vuoden 2013 loppuun. Tämän jäl-keen Matkahuollon hallituksessa on Savonlinja-yhtiöistä toiminut Sa-vonlinja Oy:n liikennepäällikkö ja kaikkien Savonlinja-yhtiöiden jaVauhti-Vaunu Oy:n hallituksen jäsen sekä Autolinjat Oy:n omistaja.

(1340) Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuinmarkkinaoikeus, ettei Esko Kangas ole toiminut Savonlinja-yhtiöidenvastuuhenkilönä kysymyksessä olevassa kilpailurikkomuksessa. Savon-linjan vastuuhenkilönä on siten kysymyksessä olevassa kilpailurikko-muksessa ollut vain Jukka Komulainen. Tämä ei kuitenkaan muuta arvi-ointia Savonlinjan yhtiökokonaisuuden osallisuudesta kilpailurikkomuk-seen.


Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätös Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden jaLinja-autoliiton osallisuudesta kilpailurikkomukseen

(1341) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt jaLinja-autoliitto ovat vastuussa kilpailurikkomuksesta sen vuoksi, että neovat osallistuneet suoraan omalla käyttäytymisellään siihen. Matka-huolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat lisäksi omalla käyttäyty-misellään myötävaikuttaneet kaikkien osallistujien yhteisten päämäärientavoittelemiseen. Matkahuolto, Linja-autoliitto ja linja-autoyhtiöt Pohjo-lan Liikennettä koskevin edellä lausutuin rajauksin tiesivät toistensa sa-moihin päämääriin pyrkivästä suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpai-lunvastaisesta käyttäytymisestä ja olivat valmiita hyväksymään siihensisältyvän riskin.

(1342) Edellä olevan perusteella ja kun muutoin otetaan huomioon markkinaoi-keuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esi-tetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, KKV on voinut katsoa seuraa-musmaksuesityksen kohteena olleiden linja-autoyhtiöiden, Matkahuol-lon ja Linja-autoliiton olleen osallisia käsiteltävänä olevaan kilpailurik-komukseen koko sen keston ajan lukuun ottamatta Linja-autoliittoa,jonka osallisuus on päättynyt KKV:n esittämällä tavalla 17.9.2012 jaPohjolan Liikennettä, jonka osallisuus on alkanut 26.1.2011 ja päättynytKKV:n esittämällä tavalla 17.9.2012.

2.2.7 Seuraamusmaksun määrääminen

2.2.7.1 Sovelletut oikeusohjeet ja lain esityöt

(1343) Kilpailulain 12 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai elin-keinonharjoittajien yhteenliittymälle, joka rikkoo 5 tai 7 §:n taikka Eu-roopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklansäännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävävähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kan-nalta muutoin perusteettomana.

(1344) Kilpailulain 13 §:n mukaan seuraamusmaksun suuruus perustuu koko-naisarviointiin, ja sitä määrättäessä on otettava huomioon rikkomuksenlaatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä rikkomuksen kestoaika. Seu-raamusmaksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoituk-seen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän liike-vaihdosta siltä vuodelta, jona elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoit-tajien yhteenliittymä viimeksi osallistui rikkomukseen.

(1345) Kilpailulain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 88/2010vp) lakiehdotuksen 13 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissaon todettu lähtökohtana seuraamusmaksun määräämisessä olevan, että


maksulla tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus. Seuraamus-maksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin, ja sitä määrättäessä onotettava huomioon muun muassa rikkomuksen laatu ja laajuus, rikko-muksen moitittavuuden aste sekä sen kestoaika. Luettelo ei ole tyhjen-tävä. Rikkomuksen moitittavuuden astetta voivat kuvastaa esimerkiksielinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymän osallisuuden luonnerikkomuksessa, rikkomuksen uusiminen, mahdolliset toimenpiteet rikko-muksen lopettamiseksi, rikkomuksen vahingollisuus yhteiskunnalle jarikkomuksella saavutettu hyöty. Seuraamusmaksun määrän tulisi ollasellainen, että kielletty kilpailunrajoittaminen ei ole rajoitukseen osallis-tuville elinkeinonharjoittajille kannattavaa. Edelleen hallituksen esityk-sen mukaan seuraamusmaksun enimmäismäärää koskevan säännöksentavoitteena on puolestaan varmistaa, että seuraamusmaksu ei ole kohtuu-ton suhteessa elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan kokoon ja maksuky-kyyn.

(1346) Edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun kohdassa 2.2.1 esitetyllätavalla asiaan sovelletaan kilpailulain 12 ja 13 §:n ohella kilpailulakiaedeltäneen kilpailunrajoituslain (480/1992) seuraamusmaksun määrää-mistä ja enimmäismäärää koskevaa 7 §:n (318/2004) säännöstä.

(1347) Lisäksi edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun kohdassa 2.2.1esitetyllä tavalla asiassa tulee sovellettavaksi SEUT 101 artiklan 1 kohtasekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla. Asian arvioinnissaon tämän vuoksi otettava huomioon unionin tuomioistuinten oikeuskäy-tännössä kilpailurikkomuksesta määrättävästä seuraamuksesta lausuttu.

Kilpailurikkomuksesta määrättävää seuraamusta koskeva oikeuskäytäntö

(1348) Unionin tuomioistuimen kilpailuoikeutta koskevan oikeuskäytännön mu-kaan täyttääkseen perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetut täyteen har-kintavaltaan perustuvan valvonnan vaatimukset unionin tuomioistuintenon niille kuuluvaa toimivaltaa käyttäessään tutkittava kaikki oikeudelli-sia seikkoja tai tosiseikkoja koskevat väitteet, joilla pyritään osoitta-maan, että sakon määrä ei ole asianmukainen rikkomuksen vakavuuteenja kestoon nähden (Infineon Technologies v. komissio, C-99/17 P,195 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1349) Unionin tuomioistuin on todennut varottavuuden käsitteen olevan yksihuomioon otettavista seikoista sakon määrää laskettaessa. Vakiintuneenoikeuskäytännön mukaan kilpailurikkomuksesta määrättävillä sakoillaon tarkoitus sekä rangaista asianomaisia yrityksiä lainvastaisesta käyt-täytymisestä että estää asianomaisia yrityksiä ja muita taloudellisia toi-mijoita rikkomasta unionin oikeuden kilpailusääntöjä tulevaisuudessa.Ensi sijassa juuri se vaikutus, joka kyseessä olevalle yritykselle halutaan


aiheuttaa, oikeuttaa ottamaan huomioon yrityksen koon ja kokonaisre-surssit sakon riittävän varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi, koskaseuraamus ei saa olla vähäinen varsinkaan yrityksen taloudelliseen kapa-siteettiin nähden (tuomio 4.9.2014, YKK ym. v. komissio, C-408/12 P,EU:C:2014:2153, 84 ja 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1350) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhden-vertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilan-teita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla ta-valla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio26.1.2017, Laufen Austria v. komissio, C-637/13 P, EU:C:2017:51,69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1351) Unionin tuomioistuimen mukaan kilpailuoikeudellisten seuraamustenmääräämisessä sovellettavan täyden harkintavallan käyttäminen ei saajohtaa siihen, että yrityksiä, jotka ovat osallistuneet SEUT 101 artiklan1 kohdan vastaiseen sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelyta-paan, kohdellaan eri tavalla määrättävien sakkojen suuruuden määrittä-misen yhteydessä tai syrjivästi soveltamalla niihin eri laskentamenetel-miä (Laufen Austria v. komissio, 69 ja 70 kohta oikeuskäytäntöviittauk-sineen sekä tuomio 27.1.2017, Zucchetti Rubinetteria, C-618/13 P,EU:C:2017:48, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1352) Rikkomisen vakavuutta on arvioitava yksilöllisesti. Sakkojen suuruudenmäärittämiseksi on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisenkesto ja kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomi-sen vakavuuden arviointiin, kuten kunkin yrityksen käyttäytyminen,kunkin yrityksen osuus yhdenmukaistettujen menettelytapojen luomi-sessa, hyöty, jonka ne ovat voineet saada näistä menettelytavoista, yri-tysten koko, kyseisten tavaroiden arvo sekä se vaara, joka tällaisista kil-pailusääntöjen rikkomisista aiheutuu Euroopan unionin tavoitteiden to-teuttamiselle (Infineon Technologies v. komissio, 196 kohta oikeuskäy-täntöviittauksineen sekä tuomio 26.1.2017, Laufen Austria v. komissio,C-637/13 P, EU:C:2017:51, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).Näihin tekijöihin kuuluu myös kilpailunvastaisten käyttäytymisten luku-määrä ja intensiteetti (Infineon Technologies v. komissio, 197 kohta oi-keuskäytäntöviittauksineen). Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuudenmäärittämiseen liittyy erityisesti asian erityisolosuhteiden, asiayhteydenja sakkojen varoittavan vaikutuksen huomioon ottaminen (Erste GroupBank ym. v. komissio, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


(1353) Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että rikkomisenkonkreettinen vaikutus ei ole ratkaiseva peruste määrättäessä seuraa-muksen määrää. Erityisesti rikkomisen suunnitelmallisuuteen liittyvilläseikoilla voi olla suurempi merkitys kuin sen vaikutuksiin liittyvillä sei-koilla, varsinkin kun kyse on sellaisinaan vakavista rikkomisista, kutenmarkkinoiden jakamisesta (asia C-408/12 P, YKK ym. v. komissio,26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1354) Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio ei sakon määrän mää-rittämiseksi ole velvollinen ottamaan huomioon sitä, ettei kyseisestä rik-komisesta ole saatu etua. Rikkomiseen liittyvän taloudellisen edun puut-tumista ei myöskään voida pitää lieventävänä olosuhteena (tuomio25.6.2010, Imperial Chemical Industries v. komissio, T-66/01,EU:T:2010:255, 443 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1355) Komissio saa sakkoa määrittäessään ottaa huomioon paitsi yrityksen ko-konaisliikevaihdon, joka on osoitus sen koosta ja taloudellisesta vallasta,myös sen osan liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisenkohteena olevista tuotteista ja joka on näin ollen omiaan osoittamaanrikkomisen laajuutta (tuomio 22.10.2015, AC-Treuhand v. komissio, C‑194/14 P, EU:C:2015:717, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).Enimmäismäärä on laskettava kaikkien niiden yhtiöiden yhteenlasketunliikevaihdon perusteella, jotka muodostavat yhden taloudellisen koko-naisuuden, joka toimii SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna yrityksenä(tuomio 12.12.2018, Biogaran v. komissio, T-677/14, EU:T:2018:910,283 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1356) Unionin tuomioistuimen mukaan sillä, ettei sakko ylitä 10 prosenttia yri-tykselle edellisen tilikauden aikana kertyneestä kokonaisliikevaihdosta,taataan, ettei sakko ole suhteeton yrityksen kokoon nähden (tuomio26.1.2017, Villeroy & Boch v. komissio, C-625/13 P, EU:C:2017:52,192 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sakon ylärajalla pyritään myösmukauttamaan kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon määrä senyrityksen taloudelliseen kapasiteettiin, jonka on katsottava olevan siitävastuussa (YKK ym. v. komissio, 90 kohta).

(1357) Komissio voi pitää salaamista raskauttavana olosuhteena kilpailusääntö-jen rikkomisen vakavuutta arvioidessaan (Imperial Chemical Industriesv. komissio, 446 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämän perusteellaei kuitenkaan voida päätellä, että salaamisen puuttuminen on lieventäväolosuhde (Imperial Chemical Industries v. komissio, 446 ja 447 kohta).


2.2.7.2 Markkinaoikeuden ratkaisu

(1358) Markkinaoikeus on todettuaan, että kilpailurikkomuksen tosiasiallisetvaikutukset ja hyöty ovat jääneet suurelta osin epäselviksi, katsonut, ettäMatkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat, sulkemalla uudetreittiliikennevuorot matkapalvelujen ulkopuolelle ja jättämällä myöntä-mättä näille rahdinkuljetusoikeuksia, pyrkineet rajoittamaan kilpailua.Toimiin on ryhdytty linja-autoalaa koskeneen lainsäädäntöuudistuksenmurroksessa siirtymäkauden aikana. Toimet ovat saattaneet vaikeuttaauusien yrittäjien pääsyä markkinoille, mutta ne eivät ole pystyneet sitäestämään. Markkinaoikeuden tulkinnan mukaan toimet vaikuttavat ol-leen pikemmin murrosvaiheessa tehty äkkipikainen reaktio uuteen tilan-teeseen. Markkinaoikeus on huomioon ottaen kilpailurikkomuksen tosi-asiallisista vaikutuksista ja hyödystä lausumansa sekä kilpailurikkomuk-sen laatu, laajuus, moitittavuuden aste ja kestoaika katsonut, että kulle-kin seuraamusmaksuesityksen kohteena olleelle linja-autoyhtiölle tai nii-den kilpailuoikeudellisessa merkityksessä muodostamalle yhdelle talou-delliselle kokonaisuudelle sekä Matkahuollolle ja Linja-autoliitolle mää-rätään maksettavaksi 100 000 euron seuraamusmaksu (markkinaoikeu-den päätös 1776–1792 kohdat).

2.2.7.3 Markkinaoikeuden määräämien seuraamusmaksujen korottamista koskevat vaati-mukset

(1359) KKV on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus korottaamarkkinaoikeuden määräämiä seuraamusmaksuja vastaamaan KKV:nmarkkinaoikeudelle tekemää esitystä, jota KKV on täsmentänyt seuraa-vasti;

- Oy Matkahuolto Ab 7 996 324 euroa,

- J. Vainion Liikenne Oy 1 657 260 euroa,

- Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuo-pion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab, Sata-kunnan Liikenne Oy ja Metsäpietilä Oy yhteisvastuullisesti8 740 000 euroa,

- Länsilinjat Oy 953 000 euroa,

- Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy yhteisvastuullisesti5 790 000 euroa,

- Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti KangasOy ja Savon Turistiauto Oy yhteisvastuullisesti 2 133 000 euroa,


- Savonlinja Oy, Linja-Karjala Oy ja Vauhti-Vaunu Oy yhteisvastuul-lisesti 1 575 000 euroa,

- Autolinjat Oy ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy yhteisvastuullisesti1 637 000 euroa,

- SL-Autoyhtymä Oy 198 924 euroa,

- Väinö Paunu Oy 2 584 172 euroa ja

- Linja-autoliitto r.y. 129 592 euroa.

2.2.7.4 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja keskeiset perustelut

Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämät Matkahuoltoa, linja-autoyhtiöitä ja Linja-auto-liittoa koskevat yhteiset perustelut

Seuraamusmaksun yleis- ja erityisestävyys

(1360) Markkinaoikeuden määräämät nimelliset seuraamusmaksut ovat riittä-mättömiä turvaamaan unionin kilpailusääntöjen tehokkaan täytäntöönpa-non Suomessa. Määrätyillä seuraamusmaksuilla ei ole muille markkina-toimijoille riittävän varoittavaa esimerkkiä antavaa yleisestävää vaiku-tusta eikä esillä olevaan kilpailurikkomukseen syyllistyneitä taloudellisiakokonaisuuksia riittävästi rankaisevaa erityisestävää vaikutusta.

(1361) Määrätyt seuraamusmaksut ovat euromääräisesti poikkeuksellisen alhai-sia. Ne ovat vain 0,01–0,60 prosenttia kunkin taloudellisen kokonaisuu-den kokonaisliikevaihdosta lukuun ottamatta SL-Autoyhtymää ja Linja-autoliittoa, joille määrätyt seuraamusmaksut ovat noin 5–8 prosenttianiiden kokonaisliikevaihdosta. Seuraamusmaksut eivät ole riittävät suh-teessa näiden taloudellisten kokonaisuuksien kokoon.

Kilpailurikkomuksen vaikutusten ja saavutetun taloudellisen hyödyn huo-mioon ottaminen

(1362) Markkinaoikeus on erehtynyt antaessaan rikkomuksesta aiheutuneillevahingollisille vaikutuksille ja sillä saavutetulle hyödylle seuraamus-maksujen määrää alentavan painoarvon. Nämä ovat tekijöitä, jotka kil-pailulain 13 §:n mukaan kuvastavat rikkomuksen moitittavuuden astettaja joita tulee arvioida kokonaisuutena muiden moitittavuuden asteen osa-tekijöiden kanssa.


(1363) Kysymyksessä olevan tarkoitukseen perustuvan kilpailurikkomuksen to-teamiseksi ei ole tarpeen ratkaista, ovatko kartellin osapuolet hyötyneetmenettelystä. Asialla voi sinänsä olla rajallista merkitystä seuraamus-maksun määrän arvioinnissa.

(1364) Unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vakavankilpailurikkomuksen kysymyksessä ollessa seuraamusmaksun määränarvioinnissa tulee ensisijaisesti kiinnittää huomiota menettelyn luontee-seen, ei sen vaikutuksiin. Saavutettu hyöty voidaan ottaa huomioon kil-pailurikkomuksen vakavuutta arvioitaessa seuraamusmaksun määrää ko-rottavana tekijänä. Vaikutukset osoittavan näytön esittämättä jättäminenei missään tilanteessa saa johtaa seuraamusmaksun alentamiseen.

(1365) Myös korkein hallinto-oikeus on asfalttikartellia koskevassa vuosikirja-päätöksessään KHO 2009:83 todennut, ettei kartellista aiheutuneen va-hingon määrän tai siitä siihen osallistuneille aiheutuneen taloudellisenhyödyn selvittäminen ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämi-selle. Nämä seikat voivat vaikuttaa seuraamusmaksun suuruuteen. Tästäei ole pääteltävissä, että vaikutuksia koskevan näytön esittämättä jättä-minen johtaisi automaattisesti seuraamusmaksun määrän alentamiseen.

(1366) Vakavalla, pitkäkestoisella markkinoidenjakokartellilla on jo luonteensajohdosta katsottava olleen todennäköisesti merkittävä haitallinen vaiku-tus kilpailulle. Esimerkiksi asioissa Archer Daniels Midland, RoquetteFrères ja Prym annetuissa tuomioissa on asetettu varsin matala näyttö-kynnys kartellin todellisten vaikusten osoittamiselle.

(1367) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailurikkomuksen tosiasialli-sia vaikutuksia arvioidaan vain, jos ne voidaan määrittää ja mitata. Esilläolevassa asiassa vertailua ei voida toimialan sääntelytaustan vuoksitehdä historiatietoon perustuen.

(1368) Kielletyllä markkinoidenjakosopimuksella yhtiöt ja Linja-autoliitto pyr-kivät ja onnistuivat poistamaan potentiaalisen kilpailun eli uusien kilpai-levien reittiliikennelupavuorojen pääsyn markkinoille. Tällaisen menet-telyn konkreettiset vaikutukset on unionin tuomioistuinten oikeuskäytän-nössäkin todettu lähtökohtaisesti hankalasti mitattaviksi. Oikeuskäytän-nössä onkin vakiintuneesti katsottu olevan riittävää pitäytyä vahingolli-sen vaikutuksen todennäköisyyttä koskevissa arvioissa.

(1369) KKV:n seuraamusmaksuesityksen mukaisesti menettelyllä on ollut mer-kittäviä haitallisia vaikutuksia ja kilpailurikkomukseen osallistuneet ovathyötyneet siitä merkittävästi. Asiakkaat eivät löytäneet uusia reittiliiken-nelupavuoroja Matkahuollon aikataulupalveluista, Matkahuolto ei myy-nyt näille reiteille lippuja eikä niillä voinut kuljettaa paketteja. Tästä ai-


heutui kuluttajille merkittävää haittaa, sillä näiltä puuttuivat valintamah-dollisuudet sekä mahdollisuus tehdä hinta- ja laatuvertailua. Lisäksi kil-pailurikkomus johti todennäköisesti kuluttajille epäedullisen hintatasonylläpitämiseen. Reittiliikennelupavuoroja liikennöivät linja-autoyhtiötkärsivät vahingoista, kun lipputulot ja paketinkuljetuksesta saadut tulotsäilyivät Matkahuollon järjestelmissä mukana olleilla vuoroilla.

(1370) Markkinaoikeus on seuraamusmaksujen määrän arvioinnissa erehtynytjättäessään huomiotta rikkomuksesta aiheutuneet ilmeiset vahingot ku-luttajille ja sitä kautta kansantaloudelle. Markkinaoikeus on antanut pe-rusteetta merkittävän painoarvon sille, ettei KKV olisi esittänyt konk-reettista näyttöä vahingoista ja kartelliin osallistuneiden elinkeinonhar-joittajien saavuttamista hyödyistä. Markkinaoikeus on jättänyt ottamattahuomioon merkittäviä moitittavuuden asteen osatekijöitä, kuten sen, ettäelinkeinonharjoittajat ovat yhdessä aktiivisesti päättäneet rikkomuksestaja noudattaneet näin muodostettua markkinoidenjakosopimusta. Rikko-mus on lopetettu vasta kilpailuviranomaisen aloitettua asian selvittämi-sen.

(1371) KKV ei ole väittänyt Linja-autoliiton tai Matkahuollon hyötyneen rikko-muksesta. Linja-autoliitto on ammattimaisen linja-autoliikenteen etujär-jestönä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä. Matkahuoltoa voidaan pi-tää sekä itsenäisenä elinkeinonharjoittajana että elinkeinonharjoittajienyhteenliittymänä. Esillä oleva markkinoidenjakokartelli on Linja-autolii-ton jäseninä olevien Matkahuollon omistajien asettaman hallituksen toi-mesta toteutettu Matkahuollon kautta Linja-autoliiton ja Matkahuollonavustuksella ja myötävaikutuksella. Oikeuskäytännön valossa on katsot-tava, että tällaisissa tapauksissa yhteenliittymällä ei ole sen jäsenteneduista riippumatonta intressiä.

Seuraamusmaksujen määrän kokonaisarviointi

(1372) Markkinaoikeus ei ole tehnyt arviota kilpailurikkomuksen laadusta, laa-juudesta, moitittavuuden asteesta ja kestoajasta eikä näihin perustuenkilpailulain 13 §:n mukaista kokonaisarviointia seuraamusmaksujenmääristä.

(1373) Vaikka markkinaoikeus on todennut kysymyksessä olleen vakava kilpai-lurikkomus, jolle ei ole ollut kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä perus-teita, rikkomuksen vakavuudelle ei ole annettu kilpailulain 13 §:ssä jaunionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä vaadittua painoarvoa.

(1374) Rikkomuksen laajuuden arvioinnissa tulee maantieteellisen ulottuvuudenlisäksi ottaa huomioon myös sen taloudellinen ulottuvuus, kuten rikko-muksen kohteena olevien markkinoiden koko ja niiltä elinkeinonharjoit-tajille kertynyt liikevaihto.


(1375) Kilpailurikkomus on koskenut kategorisesti kaikkia reittiliikennelupa-vuoroja koko Suomessa. Menettelyllä on rajoitettu myös Suomen ulko-puolelta peräisin olevien kilpailijoiden pääsyä markkinoille.

(1376) Rikkomuksen taloudellinen laajuus ja mittakaava ovat merkittävät. Mer-kityksellisten markkinoiden vuotuinen koko henkilöliikenteen markki-noilla on rikkomuksen aikana ollut arviolta 325 miljoonaa euroa ja rahti-liikenteen markkinoilla arviolta 18 miljoonaa euroa. Kartellin osapuolinaolevat linja-autoyhtiöt ovat Linja-autoliiton jäsenyrityksistä saaneet suu-rimman osan Matkahuollon jakamista rahdinkuljetustuotoista.

(1377) Osapuolten menettely on ollut erityisen moitittavaa ja vahingollista kil-pailulle, sillä se kohdistui välittömästi unionin palvelusopimusasetuk-sella ja joukkoliikennelailla avattuun kilpailuun. Menettelyllä pyrittiinkeinotekoisesti eristämään Suomen markkinat ja siten estämään jäsen-valtioiden välisen kaupan kehittymisen ja rajat ylittävän kilpailun tuomathyödyt kuluttajille.

(1378) Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton voidaan katsoa toi-mineen suunnitelmallisesti ja harkiten sekä lain sisällöstä piittaamatta.Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan määritettäessä seu-raamusmaksujen määrää erityisesti rikkomisen suunnitelmallisuudellavoi olla suurempi merkitys kuin sen vaikutuksiin liittyvillä seikoilla var-sinkin, kun kysymys on markkinoiden jakamisen kaltaisista vakavistarikkomisista. Markkinaoikeus ei ole tunnistanut kilpailurikkomuksensuunnitelmallisuutta, joka konkretisoitui kilpailunvastaisen järjestelyntäysimääräiseen toimeenpanoon vuodenvaihteessa 2010–2011.

(1379) Rikkomukseen osallistuneet yhtiöt ovat merkityksellisten markkinoidensuurimpia toimijoita ja kilpailun rajoittaminen on ollut niiden intressissä.Oikeuskäytännössä rikkomukseen osallisten elinkeinonharjoittajien ko-koon on kiinnitetty huomiota, ja se voidaan ottaa huomioon seuraamus-maksun määrän arvioinnissa jopa maksua korottavasti koon kuvatessakartellin osapuolten markkinavoimaa, toiminnan volyymia ja merkittä-vyyttä.

(1380) Rikkomuksen kesto on merkittävä peruste seuraamusmaksun määrityk-sessä. Markkinaoikeus ei ole antanut pitkäkestoisena pidettävän rikko-muksen viiden vuoden kestoajalle kilpailulain 13 §:n edellyttämää pai-noarvoa, vaan markkinaoikeus on ottanut huomioon vain rikkomuksenkeston lyhentymisen KKV:n esittämästä. Keston lyhenemisellä on vainnäennäinen merkitys seuraamusmaksujen määrän kokonaisarvioinnissa,eikä sille voi antaa niin suurta painoarvoa kuin minkä markkinaoikeuson sille antanut.


(1381) Oikeuskäytännössä kilpailurikkomuksista on määrätty vain nimellinenseuraamus pääsääntöisesti muista kuin oikeustilan epäselvyyteen liitty-vistä syistä.

(1382) Kukin kartellin osapuoli on osallistunut siihen ja ollut siitä ja sen kilpai-lunrajoitustarkoituksesta tietoinen eikä ole sitä vastustanut tai siitä irtisa-noutunut. Unionin oikeuskäytännössä myös sellaiselle yritykselle, jokaon myötävaikuttanut kartelliin ja toiminut muilla markkinoilla kuin kar-tellin muut osapuolet, on määrätty tuntuva seuraamus. Kunkin kartellinosapuolen osallisuus on otettu huomioon KKV:n esittämien seuraamus-maksujen määrissä.

(1383) Kartellin julkisuutta ei ole oikeuskäytännössä katsottu perusteeksi alen-taa siitä määrättävää seuraamusta, eikä se vähennä menettelyn vahingol-lisuutta. Poissuljenta olisi haluttu tehdä mahdollisimman pian, jo Linja-liikenne Kivistö Oy:n reittiliikennelupavuoroihin liittyen elo–syyskuunvaihteessa 2010. Näin haluttiin viestittää, että kilpailevia reittiliikennelu-pavuoroja ei kannata hakea, ja vähentää siten kilpailua.

(1384) KKV on seuraamusmaksujen määrää arvioidessaan ottanut huomioon,että rikkomukseen osallistuneet linja-autoyhtiöt ovat kooltaan erilaisia.Esitetyt seuraamusmaksut perustuvat kilpailulain 13 §:n mukaiseen ko-konaisharkintaan, jossa on otettu huomioon muun ohella merkitykselli-siltä markkinoilta kertynyt liikevaihto ja osapuolten kokonaisliikevaih-dot.

(1385) Seuraamusmaksun määrään vaikuttavat tekijät ovat ennen kaikkea ta-pauskohtaisia ja niitä on arvioitava kokonaisuutena, eikä arviointia voitehdä vertaamalla tosiseikoiltaan erilaisia kilpailuasioita.

(1386) Markkinaoikeus on hyväksynyt viraston esityksen laajasti ja keskeisim-miltä osiltaan. Asiassa on kilpailuoikeudellisesti kysymys yhteen ja sa-maan tavoitteeseen pyrkimisestä. Siten johtopäätös siitä, että virastonesittämästä tapahtumakuvauksesta vain osa olisi välittömästi koskenutmarkkinoiden jakamista, on virheellinen, eikä se ole markkinaoikeudenkatsomalla tavalla peruste seuraamusmaksujen olennaiselle alentamiselleesitetystä.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämät Matkahuoltoa, linja-autoyhtiöitä ja Linja-auto-liittoa koskevat erityiset perusteet

Matkahuolto

(1387) Kun merkityksellisiin markkinoihin kuuluvat sekä henkilö- että rahtilii-kenne, Matkahuollon esittämistä tiedoista on tarkasteltava henkilöliiken-teen ja pakettipalveluiden yhteenlaskettua liikevaihtoa.


(1388) Toisin kuin Matkahuolto on esittänyt, Matkahuollolle on KKV:n tarkas-tuspäätöksessä 13.9.2011 yksiselitteisesti ja yksityiskohtaisesti kuvattu,mitä Matkahuollon toimintaa on pidetty epäiltynä kilpailurikkomuksena.KKV:n seuraamusmaksuesitys on koskenut samaa menettelyä. Reittilii-kennelupavuorojen poissuljentaa Matkahuollon järjestelmistä on jatkettutarkastuspäätöksen tiedoksi antamisen ja tarkastuksen toimittamisen jäl-keen matkapalvelujen osalta vielä noin vuoden ajan ja pakettipalvelujenosalta yli neljän vuoden ajan.

Länsilinjat

(1389) Kilpailurikkomusta täytäntöönpantaessa valittajien asema merkitykselli-sillä markkinoilla on ollut merkittävä. Valittajien vastuun tai sen perus-teella määrättävän seuraamusmaksun määrän arvioinnin kannalta ei olemerkitystä sillä, että yrityksen liikevaihto on tämän jälkeen vähentynyt.

(1390) Länsilinjojen väitteet osallisuutensa vähäisyydestä ylipäätään tai suh-teessa muihin valittajiin ovat perusteettomia. Väitteillä alueellisesti ra-joittuneesta toiminnasta markkinoilla ei voida katsoa olevan merkitystäyksittäisen kartellin osapuolen vastuun arvioinnissa. Kukin osallisista onyhdessä muiden kanssa osallistunut kaikkien reittiliikennelupavuorojenpoissuljennasta sopimiseen ja sen täytäntöönpanoon Suomessa.

Pohjolan Liikenne

(1391) Pohjolan Liikenne on tiennyt tai sen on vähintään pitänyt tietää yhtei-sestä kilpailunvastaisesta tahtotilasta ja kartellin tavoitteesta.

(1392) Aikataulu- ja lipputyöryhmän kokouksen 4.10.2010 pöytäkirjasta ei käyilmi yhtäkään poissuljentaa vastustavaa nimenomaista kannanottoa, eikäasiakirjan voida katsoa osoittavan Pohjolan Liikenteen vastustusta saatiirtisanoutumista kilpailurikkomuksesta.

Koiviston Auto

(1393) Toisin kuin Koiviston Auto on esittänyt, yhtiölle on ilmoitettu jo KKV:ntarkastuksessa 18.11.2011 KKV:n selvittävän, onko Koiviston Auto ol-lut mukana yhdenmukaistamassa kilpailukäyttäytymistään ja jakanutlinja-autoliikenteen markkinoita sekä onko asiassa syyllistytty kiellettyi-hin menettelyihin kieltäytymällä ottamasta reittiliikenneluvilla ajettaviavuoroja Matkahuollon matkapalveluja rahdinkuljetusjärjestelmään.


(1394) Koiviston Autolle on 14.8.2014 päivätyllä ilmoituksella täsmennetty,että KKV:n selvitykset koskevat erityisesti reittiliikennelupavuoroihinliittyviä menettelyjä vuodesta 2008 lähtien ja että viraston epäily yrityk-sen osallisuudesta perustuu kunkin yrityksen jäsenyyteen Linja-autolii-tossa ja/tai Matkahuollon hallituksessa vuodesta 2008 alkaen.

(1395) Koiviston Auto olisi voinut irtisanoutua kilpailurikkomuksesta muunmuassa olemalla yhteydessä KKV:oon. Yhtiö ei ole näin tehnyt.

Vainion Liikenne

(1396) Vainion Liikenne on ollut kartellin osapuolista aktiivisimpia, mikä onotettu huomioon yhtiölle esitetyn seuraamusmaksun määrässä. Seuraa-musmaksun suhteellisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon merkityk-sellisiltä markkinoilta kertyvä liikevaihto, ei nettotulosta. Esimerkiksirahdinkuljetuksesta aiheutuneilla kustannuksilla ei ole arvioinnissa mer-kitystä.

Pohjolan Matka ja Väinö Paunu

(1397) Pohjolan Matka ja Väinö Paunu ovat molemmat olleet kartellin aktiivi-simpia jäseniä, mikä on otettu huomioon yhtiöille esitettyjen seuraamus-maksujen määrässä.

(1398) KKV on arvioinut Väinö Paunun maksuvalmiutta vuosina 2006–2015,eikä yhtiön kannattavuudessa ole tuona aikana tapahtunut merkittäviämuutoksia ainakaan huonompaan suuntaan. Väinö Paunun maksuval-mius on jopa parantunut ja oma pääoma vahvistunut.

Savonlinja

(1399) Markkinaoikeuden päätös noudattaa kilpailuoikeudellista taloudellistakokonaisuutta koskevaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä ja perustuu pää-töksen tekemisen hetkellä käytössä olleisiin tietoihin. Savonlinja ei oleesittänyt oman kantansa tueksi yhtään siihen kuuluvien taloudellistenkokonaisuuksien taloudellista tilaa osoittavaa asiakirjaa.

(1400) Seuraamusmaksuesitys on KKV:n selvitysten perusteella kohdistettukolmeen Savonlinja-markkinointinimen alaisuudessa toimivaan kilpailu-oikeudelliseen taloudelliseen kokonaisuuteen.

(1401) KKV on asiaa selvittäessään kuullut Savonlinja-yhtiöitä muun muassaesityksen kohdistamisesta ja erikseen pyytänyt selvitystä yhtiöiden mää-räysvaltasuhteista. Savonlinja-yhtiöt ei kuitenkaan ole esittänyt virastolletai markkinaoikeuden käsittelyn kuluessa sellaista selvitystä, jonka pe-rusteella yhtiöiden kilpailuoikeudellista rakennetta ja siten seuraamus-maksuesityksen kohdistamista olisi tullut arvioida toisin.


(1402) Väite yhtiöiden yhteisestä omistuksesta on uusi, eikä sen tueksi vielä täs-säkään vaiheessa ole esitetty mitään selvitystä, saati riittävää näyttöä.Savonlinjan valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi ai-hetta muuttaa markkinaoikeuden päätöstä.

(1403) Seuraamusmaksun määrän arviointi perustuu tapauskohtaiseen koko-naisarviointiin, jossa ei ole merkitystä linja-autoliikenteen toimialanmahdollisella pääomavaltaisuudella.

(1404) Elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus esittää objektiivinen asiakirja-näyttö sen taloudellisessa tilassa seuraamusmaksun määräämisen kan-nalta olennaisista vuoden 2015 jälkeen tapahtuneista merkittävistä muu-toksista, jotka se vaatii otettavaksi huomioon seuraamusmaksun määränarvioinnissa.

Linja-autoliitto

(1405) Se, että Linja-autoliitto on toteuttanut sille kuuluvaa edunvalvontaa, eipoista liiton osallisuutta ja myötävaikutusta kielletyn kilpailurikkomuk-sen toteuttamiseen.

(1406) Linja-autoliitolle määrättävän seuraamusmaksun määrän arvioinnissa onerityisesti otettava huomioon se, että Linja-autoliiton menettelyn laatu,laajuus, moitittavuuden aste ja kestoaika olisivat edellyttäneet virastonesittämää merkittävästi suurempaa seuraamusmaksua, mutta laissa ase-tettu toimialaliiton nimelliseen liikevaihtoon suhteutettu enimmäismääräei tätä mahdollista. Seuraamusmaksun yleis- ja erityisestävyyden var-mistamiseksi Linja-autoliitolle on perusteltua määrätä lainsäädännönmahdollistama enimmäisseuraamusmaksu.

2.2.7.5 Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton kannat ja keskeiset perustelutseuraamusmaksun määräämisestä

Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton yhteiset perustelut

(1407) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat vaatineet markkina-oikeuden määräämien seuraamusmaksujen poistamista ja toissijaisestiseuraamusmaksujen alentamista. Vaatimuksia on perusteltu muun ohellaseuraavasti:


Seuraamusmaksujen yleis- ja erityisestävyys

(1408) Markkinaoikeuden määräämillä seuraamusmaksuilla on erityis- ja yleis-estävä vaikutus paitsi suhteessa vallitsevaan seuraamusmaksutasoonmyös KKV:n omien suuntaviivojen mukaisesti. Seuraamusmaksut ovatsen suuruisia, että väitetty toiminta ei ole ollut linja-autoyhtiöille talou-dellisesti kannattavaa. Myöskään unionin kilpailusääntöjen tehokas täy-täntöönpano ei edellytä kuin enintään nimellisen seuraamusmaksun mää-räämistä.

Kilpailurikkomuksen vaikutusten ja taloudellisen hyödyn huomioon otta-minen

(1409) Kilpailurikkomuksesta aiheutuneen vahingon määrän tai siitä siihenosallistuneille aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen ei oleedellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle, mutta nämä seikat voi-daan ottaa huomioon seuraamusmaksun määrän kokonaisarvioinnissa,kuten markkinaoikeus on todennut Leipuriliittoa koskeneessa kilpailu-asiassa (MAO:121/16) ja korkein hallinto-oikeus Hiusyrittäjiä koske-neessa kilpailuasiassa (KHO 14.6.2013, taltio 1993) sekä asfalttikartelli-asiassa (KHO 2009:83). Rikkomuksesta aiheutunut vahinko tai siihenosallistuneille aiheutunut taloudellinen hyöty vaikuttaa seuraamusmak-sun määrään myös sitä alentavasti.

(1410) KKV lähtee virheellisesti siitä, että seuraamusmaksun tulisi aina ollaenimmäismääräinen, vaikka 10 prosentin katto on asetettu varmistamaanseuraamusmaksun kohtuullisuus sen kohteena olevalle yritykselle.Markkinaoikeus on harkintavaltansa rajoissa ottanut huomioon kilpailu-rikkomuksen tosiasialliseen merkitykseen ja vaikutukseen liittyvät seikatosana seuraamusmaksun kokonaisharkintaa.

(1411) KKV:n viittaaman unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaankilpailurikkomuksen tosiasiallisia vaikutuksia arvioidaan vain, jos neovat määriteltävissä ja mitattavissa. Oikeustapaukset koskevat tilanteita,joissa rikkomusten vaikutuksia ei ole voitu vuoden 1998 sakkosuuntavii-vojen vaatimalla tavalla mitata, eikä todellisia vaikutuksia ole siksi voituottaa huomioon sakkoa laskettaessa. On kyseenalaista, voidaanko sakko-suuntaviivoja koskevia tulkintaratkaisuja soveltaa esillä olevaan tapauk-seen.

(1412) Joka tapauksessa oikeuskäytännönkin valossa KKV:n tulee esittää konk-reettisia, uskottavia ja riittäviä tietoja todellisten vaikutusten arvioi-miseksi. Oikeuskäytännön mukaan pelkkien oletusten esittäminen taikartellin täytäntöönpanoon viittaaminen ei riitä todellisten vaikutustennäyttämiseksi sakkoja määrättäessä (esimerkiksi tuomio 3.9.2009, Prym


ja Prym Consumer v. komissio, C-634/07 P, 82 kohta; tuomio25.10.2005, Groupe Danone v. komissio, T-38/02).

(1413) Väitetyn kilpailurikkomuksen tosiasiallisten vaikutusten esittämiseksiKKV:n olisi tullut esittää selvitystä vahingoista. Uskottavana ei voidapitää sitä, että väitetyn kilpailurikkomuksen vaikutukset eivät olisi olleetmitattavissa, sillä esimerkiksi komissio esittää päätöksissään tällaistaselvitystä.

(1414) Kilpailurikkomuksella ei ole tavoiteltu eikä siitä ole syntynyt Matka-huollolle, linja-autoyhtiöille tai Linja-autoliitolle taloudellista tai muutahyötyä, eikä KKV ole myöskään esittänyt tarkempaa selvitystä tällaisenhyödyn syntymisestä. Näyttöä kuluttajille ja kansantaloudelle aiheute-tuista vahingoista ei myöskään ole esitetty.

Seuraamusmaksujen määrän kokonaisarviointi

(1415) Kilpailulaki ei estä määräämästä samansuuruisia seuraamusmaksuja eritoimijoille, mikäli se on tehdyn kokonaisarvioinnin mukaan perusteltua.

(1416) Väitetty kilpailurikkomus ei ole ollut laadultaan vakava. Väitetyn rikko-muksen taloudellinen ja maantieteellinen laajuus on ollut KKV:n esittä-mää suppeampi. KKV on myös arvioinut väitetyn kilpailurikkomuksenmoitittavuutta ja sen kestoa virheellisesti.

(1417) Markkinaoikeus on suurelta osin hylännyt KKV:n esityksen ja siten onselvää, etteivät myöskään menettelyn moitittavuuden aste tai taloudelli-nen laajuus ole niin merkittäviä kuin mitä KKV on esittänyt. KKV onarvioinut väärin myös menettelyn keston, minkä markkinaoikeus on ot-tanut huomioon osana seuraamusmaksujen kokonaisarviota. Väitetty rik-komus on ollut vähämerkityksellinen ja lyhytkestoinen.

(1418) KKV on seuraamusmaksujen määrää arvioidessaan sivuuttanut oikeusti-lan epävarmuuteen liittyvät tekijät, jotka on vakiintuneesti otettu huomi-oon sakkoja alentavana tekijänä (asiat COMP/C.38.238/B.2 ja COMP/C-1/33.915). Kyseessä oleva väitetty kilpailurikkomus liittyy tilanteeseen,jossa alan lainsäädäntö on muuttunut ja uuden lain keskeisen sisällöntulkinnasta on ollut keskenään ristiriitaisia viranomaisnäkemyksiä. Epä-selvyyttä on ollut muun ohella siirtymäajan suojasta ja tuettuihin lippui-hin liittyvistä kysymyksistä. Komission sakkosuuntaviivojen mukaantietyissä tapauksissa voidaan määrätä myös symbolinen sakko.

(1419) Matkahuollon reittiliikennevuoroja koskeva linjaus on tehty avoimesti jasaatettu heti toimialan yleiseen tietoon. Asiasta on annettu tieto myöstoimivaltaisille viranomaisille. Asiaan ei siten liity kartelleille tyypillistäsalailua. Tehtyä linjausta on sovellettu tasapuolisesti ja syrjimättömästi


kaikkien liikennöitsijöiden uusiin reittiliikennevuoroihin, myös väitetynkartellin jäsenten omiin vuoroihin.

(1420) Rahdinkuljetusta koskevia linjauksia ja päätöksiä tehdessään Matkahuol-lolla on ollut tieto KKV:n lainvoimaisista Veolia- ja Hostikka-päätök-sistä, joiden mukaan Matkahuollolla on oikeus valita rahtikumppaninsa.Matkahuollolla on siten ollut oikeutettu syy olettaa, että 29.12.2010tehty linjaus ei ole rahdinkuljetuksen osalta ollut kilpailulain vastainen.

Matkahuollolle, linja-autoyhtiöille ja Linja-autoliitolle esitettyjä seuraamusmaksujakoskevat erityiset kannat ja perustelut

Matkahuollon kanta

(1421) Markkinaoikeus on lukenut Matkahuollon syyksi merkittävästi suppe-amman tapahtumainkuvauksen kuin mitä KKV:n seuraamusmaksuesitysja kieltopäätös koskivat. Markkinaoikeudella on ollut perusteet määrätäMatkahuollolle selvästi KKV:n esittämää pienempi seuraamusmaksu.

(1422) KKV:n esittämät seuraamusmaksun ankaroittamisperusteet eivät sovelluMatkahuoltoon.

(1423) Matkahuollon toiminta KKV:n yllätystarkastuksen 30.8.–1.9.2011 jäl-keen ei osoita yhtiön tahallisesti jatkaneen väitettyä kilpailurikkomusta.Matkahuollolle on selvinnyt vasta 25.4.2015 KKV:n annettua yhtiölletiedoksi seuraamusmaksua koskevan esitysluonnoksen, mitä osaa sentoiminnasta pidetään kilpailulain vastaisena. Unionin oikeuskäytännössärikkomuksen jatkamista tarkastuksen jälkeen on pidetty raskauttavana,jos yritys on tiennyt, mitä sen toimintaa pidetään kilpailurikkomuksena(COMP/C.38.279/F3 ja N:o IV/35.691/E-4).

(1424) KKV:n seuraamusmaksua koskevien suuntaviivojen mukaan riittävä eri-tyis- ja yleisestävä vaikutus saavutetaan, jos seuraamusmaksun suuruuson sellainen, ettei kielletty kilpailunrajoittaminen ole rajoitukseen osal-listuville elinkeinonharjoittajille kannattavaa. Matkahuolto ei ole tavoi-tellut eikä saanut väitetystä kilpailurikkomuksesta taloudellista etua taimuutakaan etua, eikä KKV näin edes väitä.

(1425) Matkahuolto ei toimi henkilöliikenteen markkinoilla ja pientavaran rah-dissa sen markkinaosuus on noin 20 prosenttia.

(1426) KKV:n esittämä seuraamusmaksu on tasoltaan selvästi tavanomaistakorkeampi, myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöön ver-rattuna. KKV:n Matkahuollolle esittämä seuraamusmaksu 7 996 324 eu-roa on lain sallima enimmäismäärä yhtiön kokonaisliikevaihdosta vuo-delta 2015. Kun kilpailurikkomus on päättynyt viimeistään 17.9.2012,seuraamusmaksu on määrättävä vuoden 2012 kokonaisliikevaihdosta,


johon nähden KKV:n esitys ylittää laissa säädetyn enimmäismäärän.Esitetty seuraamusmaksu on myös kohtuuton suhteessa Matkahuollonväitetyn kilpailurikkomuksen piirissä olevaan liikevaihtoon.

Länsilinjojen kanta

(1427) Markkinaoikeus ei ole arvioinut eri yhtiöiden osallisuuden luonnetta, nii-den markkinavoimaa tai -osuutta, vaan on määrännyt kaikille samansuu-ruisen seuraamusmaksun. Länsilinjoille määrätty seuraamusmaksu onsuhteellisesti liian suuri, kun huomioon otetaan Länsilinjojen osallisuus,markkinaosuus ja -asema sekä liikevaihto.

(1428) Länsilinjoille pitäisi jättää määräämättä seuraamusmaksu tai määrätä semerkittävästi alhaisempana kuin muille yhtiöille. Kun vertaa muiden yh-tiöiden vastuuhenkilöiden rooleja Matkahuollossa ja Linja-autoliitossaJorma Penttilän ja Terhi Penttilän rooliin sekä muiden yhtiöiden liike-vaihtoa Länsilinjojen liikevaihtoon, Länsilinjoille määrättyä seuraamus-maksua voidaan pitää kilpailulain ja oikeuskäytännön vastaisena. Asi-assa esitetty näyttö on osoittanut, että Länsilinjat ei ole ollut erityisen ak-tiivinen toimija. Vähäinen osuus kartellin toimintaan katsotaan lieventä-väksi asianhaaraksi, jonka tulee johtaa seuraamusmaksun määrän alenta-miseen.

(1429) Länsilinjojen väitetty rikkomus on myös kilpailulaissa tarkoitetulla ta-valla alueellisesti rajoittunut Pirkanmaan talousalueelle ja sen lähialu-eelle sekä sopimusliikenteeseen. Länsilinjat on vuosina 2011–2015 kes-kittynyt sopimusperusteiseen paikallisliikenteeseen, joka ei kuulu mark-kinaoikeuden määrittelemille merkityksellisille markkinoille, sillä viran-omaiset ovat kilpailuttaneet kyseisen liikenteen. Länsilinjojen markkina-voima merkityksellisillä markkinoilla on ollut vähäinen.

(1430) Seuraamusmaksua määrättäessä tulisi ottaa huomioon maantieteellisenlaajuuden lisäksi rikkomuksen taloudellinen laajuus. Tässä yhteydessätulisi tarkastella esimerkiksi linja-autoliikenteen markkinoiden kokoa jaelinkeinonharjoittajan liikevaihtoa suhteessa markkinoihin.

(1431) Länsilinjat ei ole hyötynyt väitetystä menettelystä, eikä menettely oleväitetyllä tavalla suojannut sen omia siirtymäajan sopimuksia ja rahdin-kuljetusoikeutta kilpailevilla reiteillä. Esimerkiksi OnniBus on hakenutja saanut reittiliikennevuoroja Länsilinjojen siirtymäajan sopimustenkanssa samoille reiteille. Länsilinjat ei ole saanut rahdinkuljetusoikeuttaSeinäjoki–Tampere-vuoroille.


(1432) Länsilinjojen siirtymäajan sopimuksiin on sisältynyt tappiollisia palvelu-velvoitteita. Länsilinjat on supistanut pikavuoroliikennettään.

(1433) Väitetyn rikkomuksen laatu ja laajuus olivat huomattavasti vähäisempiäkuin raakapuukartellissa tai asfalttikartellissa, joissa seuraamusmaksuteivät nousseet lähellekään 10 prosentin enimmäismäärää.

(1434) Länsilinjat Oy:n on osakeyhtiölain nojalla tarkoitus tuottaa voittoa omis-tajilleen, joten Länsilinjojen kilpailurikkomuksesta saaman edun pitäisinäkyä kasvaneena liikevaihtona relevanteilla markkinoilla. Länsilinjat eiole, eikä KKV ole osoittanut sen olevan, muiden valittajien tavoin mer-kityksellisten markkinoiden suurimpia toimijoita. Linja-autoyhtiöidenasema merkityksellisillä markkinoilla tulisi osoittaa nimenomaan mark-kinaosuuksien ja liikevaihtotietojen perusteella. Vaikka Länsilinjojenmaksuvalmius on parantunut vuosina 2006–2015 ja yhtiön pääoma onvahvistunut, eivät nämä seikat ole syy-yhteydessä väitettyyn tapahtu-mankulkuun, vaan kysymys on ollut yhtiön liiketoimintaan tehtyjenmuutosten vaikutuksista. Rahdinkuljetuksen osuus yhtiön kokonaisliike-vaihdosta vuosina 2008–2014 on ollut keskimäärin [LIIKESALAI-SUUS] prosenttia.

Pohjolan Matkan kanta

(1435) KKV ei ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, että Pohjolan Matka olisiosallistunut väitettyihin erityisen moitittaviin toimiin. Pohjolan Matkaon ulkopuolinen suhteessa valtaosaan KKV:n yksilöimistä reiteistä.

(1436) Kilpailulain 13 §:n mukaisen 10 prosentin enimmäismäärän tarkoitus onvarmistaa, että seuraamusmaksu on kohtuullinen elinkeinonharjoittajanliiketoiminnan kokoon ja maksukykyyn nähden, eikä maksua voida ver-rata esimerkiksi rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän enimmäisran-gaistuksiin.

(1437) Seuraamusmaksua määrättäessä on ensisijaisesti otettava huomioon lii-kevaihto, joka kertyy kilpailurikkomuksen kohteena olevalta markki-nalta. KKV:n esittämä seuraamusmaksu on suhteessa tällaiseen liike-vaihtoon taloudellisesti erittäin merkittävä, perusteeton ja kohtuuton.


(1438) KKV:n Pohjolan Matkalle esittämä ja markkinaoikeuden sille määräämäseuraamusmaksu on oikeuskäytännönkin valossa poikkeuksellisen kor-kea suhteessa yhtiön liikevaihtoon. KKV:n esittämän seuraamusmaksunmäärä on 7 prosenttia koko Pohjolan Matkan yritysryhmän liikevaih-dosta tilikaudella 2015–2016 ja yli [LIIKESALAISUUS] prosenttia väi-tetyn rikkomuksen kohteena olevan liiketoiminnan liikevaihdosta. Esi-merkiksi vuosia 1997–2004 koskeneessa raakapuukartelliasiassa markki-naoikeus määräsi yhtiöille seuraamusmaksua alle 0,5 prosenttia yhtiöi-den liikevaihdosta (MAO 614/09) ja vuosia 2004–2005 koskeneessa au-ton varaosakartellissa korkein hallinto-oikeus määräsi seuraamusmaksuaalle 0,5 prosenttia yhtiön liikevaihdosta (korkeimman hallinto-oikeudenpäätös 31.5.2012 taltionumero 1429).

(1439) Seuraamusmaksun määrän tulisi ylittää kilpailurikkomuksella mahdolli-sesti saatu hyöty. Kun Pohjolan Matka ei ole hyötynyt väitetystä rikko-muksesta, markkinaoikeuden määräämää seuraamusmaksua voidaan pi-tää liian korkeana.

(1440) Asianosaisten markkinaosuus pienrahdin markkinoilla on niin alhainen,että ne eivät ole edes teoriassa voineet rajoittaa kilpailua näillä markki-noilla, puhumattakaan, että Pohjolan Matka olisi voinut näin tehdä.

(1441) KKV:n valituksen liitteessä 1 esitettyyn rahdinkuljetuksen lukuun sisäl-tyy kilpailutetun liikenteen rahtituloja. Esitetyt rahdinkuljetuksen tuloteivät ole oikea vertailukohta relevanttiin matkustajatuloon nähden. Liit-teessä vuoden 2015 esitettyjen tietojen osalta on myös otettava huomi-oon, että tuolloin päättyneen tilikauden tietoihin sisältyy luovutusvoittoa,eikä kyseisen vuoden tietoja siten voi käyttää vertailuihin. Näiden tieto-jen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä rahdinkuljetuksen merki-tyksestä Pohjolan Matkan liiketoiminnalle.

Pohjolan Liikenteen kanta

(1442) Pohjolan Liikenne on ainoa liikennöitsijä, joka on joutunut seuraamus-maksun kohteeksi, vaikka se ei ole ollut mukana Matkahuollon hallituk-sessa eikä niissä keskusteluissa, joiden perusteella markkinaoikeus onkatsonut väitetyn kilpailurikkomuksen syntyneen. Pohjolan Liikennettäei voida pitää osallisena nyt kysymyksessä olevaan kilpailurikkomuk-seen pelkästään Linja-autoliiton 26.1.2011 pidetyn hallituksen kokouk-sen perusteella. Pohjolan Liikenteen menettelyä ei voida pitää KKV:nvalituksessa väitetyin tavoin osoituksena aloitteellisesta tai aktiivisestaosallistumisesta Matkahuollon hallituksen menettelyyn, vaan yhtiöllä onollut asiasta eriävä kanta.


(1443) Pohjolan Liikenteen yritysryhmän kokonaisliikevaihto ei ole lainmukai-nen peruste seuraamusmaksun määräämiselle tai sen korottamiselle. Yri-tysryhmän liikevaihto liittyy seuraamusmaksuarviointiin vain kilpailu-lain 13 §:n mukaisen seuraamusmaksun enimmäismäärää koskevan leik-kurin vuoksi.

Koiviston Auton kanta

(1444) Kun markkinaoikeus on hylännyt KKV:n seuraamusmaksuesityksensuurimmalta osin ja KKV on valituksessaan rajannut kiellettyä toimintaakoskevia väitteitään alkuperäisestä seuraamusmaksuesityksestä, KKV:nväitteet yleisestävän vaikutuksen perusteista seuraamusmaksun korotta-miseksi ovat perusteettomia.

(1445) KKV on aloittanut tutkinnan vuonna 2011. Koiviston Auto on ensim-mäisen kerran saanut tiedon siitä, mistä mahdollisesta kilpailusääntöjenvastaisesta menettelystä on kysymys, kun yhtiölle on toimitettu tiedoksiKKV:n seuraamusmaksuesitystä koskeva luonnos huhtikuussa 2015.Reittiliikennevuorot on otettu Matkahuollon järjestelmiin heti, kun se onMatkahuollon sopimuksiin tehdyt muutokset huomioon ottaen ollutmahdollista.

(1446) KKV ei ole seuraamusmaksuesityksessään ottanut huomioon asiassamerkityksellistä, väitetyn kilpailurikkomuksen kohteena olevan toimin-nan liikevaihtoa.

(1447) KKV:n väite siitä, että osapuolten tahtotila, ilman tosiasiallista kilpailunrajoittamista ja edes yhteisymmärrystä, täyttäisi kilpailurikkomuksenolemassaolon tunnusmerkistön, on mahdoton.

Vainion Liikenteen kanta

(1448) Viraston esittämä seuraamusmaksun taso, 10 prosenttia yhtiön koko lii-kevaihdosta, on kilpailulain 13 §:ssä säädetty seuraamusmaksun enim-mäismäärä.

(1449) Oikea lähtökohta olisi arvioida liikevaihtoa siltä markkinalta, jota väi-tetty kilpailurikkmus koskee. Arvioitaessa seuraamusmaksun määrääsuhteessa yrityksen liikevaihtoon tulisi ottaa huomioon vain linja-auto-yhtiön merkityksellinen liikevaihto, johon ei kuulu sopimusliikenne eikätilausliikenne.

(1450) KKV:n valituksessaan esittämä vaatimus määrätä enimmäismäärä seu-raamusmaksua on perusteeton ja kohtuuton eikä se ole järkevässä suh-teessa väitetyn teon luonteeseen.


(1451) Markkinaoikeuden määräämät seuraamusmaksut suhteessa yhtiöiden lii-kevaihtoihin eivät ole alhaisia verrattuna muissa kartellitapauksissa mää-rättyihin seuraamusmaksuihin. Markkinaoikeuden päätöstä seuraamus-maksuista ei ole syytä muuttaa KKV:n valituksen johdosta.

(1452) Markkinaoikeuden kokonaisarviointi kilpailurikkomuksen laadusta, laa-juudesta, moitittavuuden asteesta ja kestoajasta on kuitenkin ollut liianankara.

(1453) Vainion Liikenne ei ole hyötynyt kilpailurikkomuksesta. Yhtiö ei ole lii-kennöinyt niillä reiteillä, joihin KKV on väittänyt kohdistuneen kiellet-tyä kartellitoimintaa. OnniBus ei tiettävästi ole hakenut paketinkuljetus-oikeuksia Vainion Liikenteen liikennöimille reiteille. Vainion Liiken-teelle osa linjojen paketinkuljetuksista on lisäkustannukset huomioon ot-taen tappiollista.

(1454) Toisin kuin KKV on esittänyt, vaatimusta seuraamusmaksun korottami-sesta ei voida perustella rikkomuksen pitkäkestoisuudella tai sen suunni-telmallisuudella.

(1455) KKV:n seuraamusmaksuesityksessä on esitetty kilpailulain 13 §:n as-teikko tietoisesti ylittäen Vainion Liikenteelle yli 16 prosentin seuraa-musmaksua yhtiön koko liikevaihdosta. KKV ei ole valituksessaan esit-tänyt hyväksyttävää perustetta markkinaoikeuden määräämän seuraa-musmaksun korottamiselle.

(1456) Markkinaoikeuden määräämä 100 000 euron seuraamusmaksu on ollutlinja-autoyhtiöistä Vainion Liikenteelle ankarin huomion ottaen yhtiönKKV:n valituksessa todettu liikevaihto sekä kannattavuus. Seuraamus-maksu on ollut raskaampi seuraamus Vainion Liikenteelle kuin liike-vaihdoltaan selvästi suuremmille ja kannattavammille osapuolille.

Savonlinjan kanta

(1457) Linjaliikenneyhtiöt eivät ole saaneet taloudellista tai liiketoiminnallistahyötyä väitetystä kilpailurikkomuksesta. Savonlinja on jo käytännössälopettanut rahdin kuljettamisen, eikä menettely ole tuottanut yhtiölle yli-määräistä liiketoimintaa tai suojellut olemassa olevaa liiketoimintaa kil-pailulta. Mikäli menettelystä olisi aiheutunut vahinkoa, Savonlinjakinolisi ollut vahingonkärsijänä. Seuraamusmaksulla on erityis- ja yleises-tävä vaikutus, koska sen suuruus on sellainen, ettei väitetty toiminta oleollut Savonlinjalle taloudellisesti kannattavaa.

(1458) Seuraamusmaksun määrä muodostuu merkittäväksi Savonlinjalle, silläkysymyksessä on pääomavaltainen, merkittävää määrällistä liikevaihtoakerryttävä liiketoiminta, jonka tuotot ovat kuitenkin suhteellisen matalat.


(1459) Savonlinjan kokonaisliikevaihtoon kuuluu myös muuta liikennettä sekätulovirtoja, jotka eivät kuulu KKV:n väittämän rikkomuksen alaan. Pa-kettipalveluissa väitetty rikkomus on taloudelliselta laajuudeltaan vähä-merkityksellinen.

Väinö Paunun kanta

(1460) KKV on virheellisesti esittänyt Väinö Paunun hyötyneen väitetystä kil-pailurikkomuksesta. KKV ei ole esittänyt väitteensä tueksi muuta näyt-töä kuin itse laatimansa markkinaoikeudelle esitetyn taloudellisen ana-lyysin vuodelta 2014, vaikka Paunun vastuu väitetystä kilpailunrajoituk-sesta on päättynyt viimeistään 30.8.2012. Väitetyn kilpailurikkomuksenkesto on Paunun osalta huomattavasti markkinaoikeuden päätöksessä to-dettua lyhyempi.

(1461) KKV:n analyysi on ylimalkainen, virheellinen ja perustuu puutteellisiintietoihin. KKV vertailee Väinö Paunun kirjanpidon tulosta ja rahdinkul-jetuksen liikevaihtoa, vaikka ne eivät ole keskenään vertailukelpoisia lu-kuja. Rahdinkuljetuksen liikevaihdosta tulisi vähentää rahdinkuljetuksenaiheuttamat kustannukset. KKV katsoo virheellisesti, että rahdinkulje-tuksesta aiheutuva lisäkustannus olisi lähinnä lastaukseen ja purkami-seen kuluva aika.

(1462) KKV on sivuuttanut Väinö Paunun rahdinkuljetuksen lisäkustannuksiakoskevan markkinaoikeudelle toimitetun kirjallisen näytön perustele-matta. KKV on toiminut asiassa hallintolain 6 §:n ja 31 §:n vastaisesti.Väinö Paunun korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoittama selvitysosoittaa yhtiön rahdinkuljetuksen tulot ja kustannukset vuodelta 2016.Rahdinkuljetuksesta aiheutuvat lisäkustannukset ovat aiempina vuosinaolleet samansuuntaisia.

(1463) Markkinaoikeus on lukenut Paunun syyksi merkittävästi suppeammantapahtumainkuvauksen kuin mitä KKV:n seuraamusmaksuesitys ja kiel-topäätös koskivat. Markkinaoikeudella on siten ollut perusteet määrätäPaunulle selvästi KKV:n esittämää pienempi seuraamusmaksu.

(1464) KKV:n valituksessa esittämä seuraamusmaksu on kohtuuton suhteessaPaunun väitetyn kilpailurikkomuksen piirissä olevaan liikevaihtoon.KKV toteaa väitetyn rikkomuksen kohdistuvan reittiliikenneluvilla lii-kennöitäviksi soveltuviin liikennemuotoihin.


(1465) KKV:n Väinö Paunulle esittämä seuraamusmaksu 2 584 172 euroa vas-taa noin [LIIKESALAISUUS] prosenttia Paunun vuoden 2015 siirtymä-ajan sopimus- ja reittiliikennelupien perusteella liikennöidystä liiken-teestä. KKV:n esittämä seuraamusmaksu on 10 prosenttia Väinö Paununliikevaihdosta, mikä on myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäy-tännön valossa tasoltaan selvästi tavanomaista korkeampi. Väinö Paunuteki vuoden 2017 tilinpäätöksen mukaan tappiota.

Linja-autoliiton kanta

(1466) KKV:n Linja-autoliitolle esittämä seuraamusmaksu on tasapuolisuus- jasuhteellisuusperiaatteen vastainen ja siten kohtuuton.

(1467) Linja-autoliiton toiminnalla ei ole ollut KKV:n väittämää subjektiivistakilpailurikkomustarkoitusta. Linja-autoliitto on laillisesti ajanut jäsenis-tönsä etua joukkoliikennelain valmistelussa ja lain soveltamista koske-neiden linjausten ja ohjeiden valmistelussa.

(1468) Linja-autoliiton toiminta Matkahuollossa yhtiön suurimpana osakkeen-omistajana on liittynyt Matkahuollon liiketoiminnan kannalta välttämät-tömään sopimusuudistukseen. Liiton toiminta Matkahuollon sopimusuu-distuksen valmistelussa on ollut laillista ja perustunut Matkahuollon lii-ketoimintanäkökohtiin. Toimilla ei ole tavoiteltu kilpailun rajoittamista.

(1469) Linja-autoliitto on omilla toimillaan pyrkinyt avoimesti ja yhteistyössäeri viranomaisten kanssa ratkomaan reittiliikenteeseen liittyneitä ongel-mia. Linja-autoliitto on osana edunvalvontatoimintaansa ajanut yleisensäännön käyttöönottoa.

(1470) Markkinaoikeuden liitolle määräämä seuraamusmaksu on suhteellisuus-periaatteen vastainen ottaen huomioon, että markkinaoikeus on päätök-sessään katsonut liiton ja muiden osapuolten kilpailua väitetysti rajoitta-neen toiminnan valtaosin sallituksi edunvalvonnaksi, jonka kesto on ol-lut merkittävästi lyhyempi kuin mitä KKV seuraamusmaksuesityksessäesitti. Lisäksi markkinaoikeus lievensi väitetyn kilpailulain vastaistentoimenpiteiden moitittavuuden astetta.

(1471) KKV:n Linja-autoliitolle esittämä seuraamusmaksu on kohtuuton aiem-paan seuraamusmaksuja koskevaan oikeuskäytäntöön verrattuna. Eri oi-keusasteet ovat tuominneet aatteellisille yhteisöille sekä euromääräisestiettä prosentuaalisesti selkeästi pienempiä seuraamusmaksuja kuin KKVon tässä asiassa esittänyt määrättäväksi Linja-autoliitolle.

(1472) Markkinaoikeuden Linja-autoliitolle määräämä seuraamusmaksu onmyös tasapuolisuusperiaatteen vastainen, sillä samanlaisessa tilanteessa


olevia osapuolia on asiassa kohdeltu eri tavalla. Markkinaoikeus on pää-töksessään alentanut KKV:n muille vastaajille esittämiä seuraamusmak-suja moninkertaisesti suhteessa Linja-autoliiton saamaan vähennykseen.

(1473) Markkinaoikeuden liitolle määräämä seuraamusmaksu vastaa noin7,5 prosenttia liiton jäsenmaksutuotoista, kun muille osapuolille määrä-tyt seuraamusmaksut ovat vain prosentin murto-osia niiden liikevaih-dosta, vaikka markkinaoikeus on lukenut kaikkien osapuolten syyksikäytännössä samat Matkahuollon piirissä tapahtuneet toimenpiteet jakatsonut muut KKV:n kielletyiksi kilpailurikkomuksiksi tulkitsemat toi-met lailliseksi edunvalvonnaksi. Markkinaoikeus ei ole kohdistanut pää-töksessään erityistä moitearvostelua Linja-autoliittoon.

(1474) EU:n kilpailuoikeuteen kuuluvan suhteellisuusperiaatteen soveltaminenmerkitsee sitä, että sakot eivät saa olla suhteettomia tavoiteltuihin pää-määriin nähden ja että yritykselle kilpailua koskevan rikkomisen perus-teella määrätyn sakon määrän on oltava oikeassa suhteessa rikkomiseennähden. Suhteellisuusperiaate edellyttää erityisesti, että kilpailuviran-omaisen on vahvistettava seuraamus rikkomisen vakavuuden arvioi-miseksi huomioon otettavien seikkojen perusteella johdonmukaisesti jaobjektiivisesti perustellulla tavalla. Vastaava suhteellisuusperiaate sisäl-tyy hallintolain 6 §:ään.

2.2.7.6 Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset seuraa-musmaksun määräämisestä

Seuraamusmaksun määrääminen – Matkahuoltoa, linja-autoyhtiöitä ja Linja-autoliittoakoskevat yhteiset perusteet

Seuraamusmaksun määrää koskeva arviointi asiassa esitettyjen yhteis-ten perusteiden nojalla

(1475) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että markkinaoikeus on määrännyt Mat-kahuollolle sekä kullekin linja-autoyhtiölle tai niiden muodostamalle ta-loudelliselle kokonaisuudelle ja Linja-autoliitolle samansuuruisen100 000 euron seuraamusmaksun siitä huolimatta, että Matkahuollon,kysymyksessä olevien linja-autoyhtiöiden tai niiden muodostamien ta-loudellisten kokonaisuuksien ja Linja-autoliiton kokonaisliikevaihto jamerkityksellisiä markkinoita koskeva liikevaihto poikkeavat suuresti toi-sistaan. Määrätyn 100 000 euron suuruisen seuraamusmaksun taloudelli-nen merkitys Matkahuollolle sekä erikokoisille linja-autoyhtiöille tai nii-den muodostamille taloudellisille kokonaisuuksille ja Linja-autoliitolleon siten aivan erilainen.

(1476) Korkein hallinto-oikeus katsoo näin ollen, että markkinaoikeuden pää-töksestä ei käy ilmi, miten markkinaoikeus on unionin kilpailuoikeutta


esillä olevaan asiaan soveltaessaan unionin tuomioistuimen oikeuskäy-tännön mukaisesti huolehtinut unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mu-kaisista täyteen harkintavaltaansa kuuluvista vaatimuksista tutkia kaikkioikeudelliset ja tosiseikat sen määrittämiseksi, että seuraamuksen määräon asianmukainen rikkomuksen vakavuuteen nähden (Infineon Techno-logies v. komissio, 195 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1477) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että markkinaoikeuden päätöksestä eimyöskään voida päätellä, onko markkinaoikeus antanut seuraamushar-kinnassaan merkitystä kilpailurikkomuksen erityis- ja yleisestävälle vai-kutukselle (HE 88/2010 vp sekä YKK ym. v. komissio, 84 ja 85 kohtaoikeuskäytäntöviittauksineen) sekä onko markkinaoikeus arvioinut kil-pailurikkomuksen laatua ja laajuutta, moitittavuutta ja kestoa kunkin kil-pailurikkomuksen osapuolen osallisuuden kannalta, kuten unionin tuo-mioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee (mainitut asiat Infineon Tech-nologies v. komissio, 196 kohta sekä Laufen Austria v. komissio,61 kohta, molemmat oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1478) Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä lausuttuun nähden, että samansuu-ruisten seuraamusmaksujen määrääminen erisuuruisille taloudellisillekokonaisuuksille asiaa perustelematta on unionin tuomioistuimen oi-keuskäytännössä tarkoitetulla tavoin kilpailurikkomuksen osapuolten yh-denvertaisen kohtelun periaatteen vastaista (mainitut asiat Laufen Aust-ria v. komissio, 69 ja 70 kohta sekä Zucchetti Rubinetteria, 38 kohta,molemmat oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1479) Markkinaoikeuden valituksenalainen päätös on seuraamusmaksujenmääräämisen osalta jo näillä perusteilla lainvastainen ja sitä on näin ol-len muutettava.

(1480) Asiassa tulee KKV:n sekä Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden ja Linja-autoliiton valituksista korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitavaksi,mikä on riittävän erityis- ja yleisestävän seuraamusmaksun määrä kun-kin kilpailurikkomuksen osapuolen osalta, kun huomioon otetaan rikko-muksen laatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä rikkomuksen kesto-aika. Asiaa on ensin perusteltua arvioida asiassa esitettyjen Matkahuol-toa, linja-autoyhtiöitä ja Linja-autoliittoa koskevien yhteisten perustei-den nojalla.

Rikkomuksen laatu ja laajuus

Rikkomuksen laatu

(1481) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat edellä todetuin ta-voin syyllistyneet SEUT 101 artiklan 1 kohdassa sekä kilpailulain


5 §:ssä ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kiellettyyn tarkoitukseen perustu-vaan ja suunnitelmalliseen markkinoiden jakamiseen tähdänneeseen kil-pailurikkomukseen, jolla on suljettu 23.6.2010 jälkeen myönnettävät kil-pailevat reittiliikennelupavuorot Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti-ja pakettipalvelujen ulkopuolelle. Yhdenmukaistettuna menettelytapanatoteutetun kilpailurikkomuksen tarkoituksena on ollut lainsäädännölläavattavan kilpailun vapautuessa markkinoiden säilyttäminen alalla toi-mivilla pääosin siirtymäajan liikennöintisopimusten perusteella liiken-nöivillä linja-autoyhtiöillä estämällä tai vaikeuttamalla reittiliikennelu-pavuorojen pääsyä markkinalle.

(1482) KKV on saanut helmikuussa, heinäkuussa ja syyskuussa 2011 toimenpi-depyynnöt, jotka ovat koskeneet reittiliikennelupavuorojen poissulke-mista Matkahuollon aikataulu-, lippuja rahdinkuljetusjärjestelmistä.KKV on suorittanut tarkastukset Matkahuollossa ja Linja-autoliitossa30.8.–4.10.2011, sekä Koiviston Autossa, Vainion Liikenteessä ja VäinöPaunussa 22.11.2011–22.2.2012. Matkahuolto, linja-autoyhtiöt PohjolanLiikennettä lukuun ottamatta sekä Linja-autoliitto ovat yhdessä ja aktii-visesti olleet suunnittelemassa, päättämässä ja toimeenpanemassa kysy-myksessä olevaa kilpailurikkomusta. Tietoinen kilpailulainsäännöstenrikkominen sekä rikkomuksen jatkaminen siitä huolimatta, että KKV onryhtynyt selvittämään asiaa, voidaan osaltaan ottaa huomioon moititta-vuuden arvioinnissa.

(1483) Kilpailurikkomus on ollut omiaan vaikuttamaan horisontaalisessa suh-teessa keskenään tosiasiallisesti tai mahdollisesti kilpailevien yritystenväliseen kilpailukäyttäytymiseen. Kilpailurikkomusta on laatunsa puo-lesta pidettävä erityisen vakavana.

(1484) Kilpailurikkomus on alkanut elo–syyskuun vaihteessa 2010 konkretisoi-tuen vuodenvaihteessa 2010–2011 Matkahuollon hallituksen piirissä teh-tyyn linjaukseen ja päättynyt aikataulupalveluiden osalta kesäkuussa2012, lipunmyyntipalvelujen osalta 17.9.2012 sekä pakettipalvelujenosalta marras–joulukuun vaihteessa 2015. Kilpailurikkomusta ei voidapitää markkinaoikeuden toteamalla tavalla äkkipikaisena reaktiona uu-teen tilanteeseen.

(1485) Seuraamusmaksun määräämiselle on näin ollen kilpailulain 12 §:n 1 mo-mentissa säädetty peruste.

(1486) Kilpailunrikkomuksen luonteesta, kestosta ja suunnitelmallisuudesta jak-soissa 2.2.3 ja 2.2.4 sekä oikeuttamisperusteista jaksossa 2.2.5 lausuttuhuomioon ottaen asiassa ei ole kilpailulain 6 §:ssä tai SEUT 101 artiklan3 kohdassa tarkoitettua tai muutakaan perustetta jättää seuraamusmaksuamääräämättä.


(1487) Seuraamusmaksun määrän arvioinnissa on kuitenkin annettava merki-tystä sille, että KKV:n menettely on jaksossa 2.1.3 todetun mukaisestiollut kilpailulain 38 §:n 3 momentin vastaista sikäli kuin KKV on seu-raamusmaksuesityksessään viitannut Matkahuollon oikeudellisen neu-vonnan luottamuksellisuuden suojan alaan kuuluvaan sähköpostiviestinosioon perusteena sille, että kartellin osapuolet ovat toimineet tietoisestiMatkahuollon oikeudellisen avustajan antamaa neuvoa vastaan.

Rikkomuksen laajuus

(1488) Korkein hallinto-oikeus on edellä jaksossa 2.2.2 katsonut, että merkityk-sellisinä markkinoina on pidettävä siirtymäajan liikennöintisopimuksillaja reittiliikenneluvilla harjoitettavia lipputuloperusteisia vakiovuoro- japikavuoroliikenteen markkinoita. Korkein hallinto-oikeus on sen sijaankatsonut toisin kuin KKV ja markkinaoikeus, että merkityksellisiinmarkkinoihin ei ole kuulunut kuntien tai kuntien muodostaman talous-alueen sisäinen paikallisliikenne edes sinä aikana, kun liikennettä onharjoitettu paikallisliikenteessä siirtymäajan sopimusten perusteella.

(1489) Kun näin määritetty paikallisliikenne ei kuulu kilpailurikkomuksen kan-nalta merkitykselliselle markkinalle, rikkomuksen laajuuden arvioin-nissa ei voida seuraamusmaksun määrän kokonaisharkintaan liittyen an-taa merkitystä paikallisliikenteestä linja-autoyhtiöille kertyneelle liike-vaihdolle.

(1490) Kilpailurikkomuksen osapuolina olleet linja-autoyhtiöt ovat olleet edellämainitun henkilöliikenteen markkinan suurimpia toimijoita ja rikkomuson ollut niiden intressissään.

(1491) Posti- ja rahtituottoja on kertynyt Linja-autoliiton jäsenille vuonna 2014noin 18 miljoonaa euroa, joka vastaa 1,9 prosenttia jäsenyritysten liike-vaihdosta ja josta enemmän kuin puolet on kertynyt seuraamusmaksuesi-tyksen kohteena oleville linja-autoyhtiöille. Markkinaoikeuden päätök-sessä (1440 ja 1443 kohdat) todetulla tavalla Matkahuolto on nimennyt12 merkittävintä reittiä pakettimäärien mukaan ja niillä liikennöivätlinja-autoyhtiöt. Merkittävimmät linja-autoyhtiöt ovat olleet seuraamus-maksuesityksen kohteena olevat Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy, Jyväs-kylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Kuopion liikenne Oy, Linja-Karjala Oy, Länsilinjat Oy, Pohjolan Liikenne Oy, Pohjolan Matka Oy,Savonlinja Oy, SL-Autoyhtymä Oy, J. Vainion Liikenne Oy ja VäinöPaunu Oy. Näiden lisäksi on ollut noin kymmenen muuta liikennöitsijää,jotka ovat kuljettaneet merkittävässä määrin paketteja. Lisäksi Matka-huollon toimitusjohtaja Pekka Hongiston markkinaoikeudessa kertomanmukaan Matkahuollon hallituksessa edustettuna olleet yhtiöt lisättynäPohjolan Liikenteellä vastasivat noin kahdesta kolmasosasta Matkahuol-lon kuljettamasta rahdista.


(1492) Kilpailurikkomuksen kohteena olevia markkinoita voidaan edellä esite-tyn perusteella pitää taloudellisesti merkittävänä. Alueellisesti markki-noiden jakaminen on kattanut koko Manner-Suomen. Asiassa on esitettyselvitystä siitä, että merkityksellisillä markkinoilla liikennöi myösmuista unionin jäsenvaltioista olevia liikennöitsijöitä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että myös tämä antaa osaltaan viitteitä siitä, että rikkomuson ollut omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden kauppaan SEUT 101 artik-lan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Kilpailurikkomuksen moitittavuuden aste

Kilpailurikkomuksen vaikutukset

(1493) KKV on valituksessaan esittänyt markkinaoikeuden edellyttäneen unio-nin oikeuden vastaisesti, että KKV:n olisi tullut esittää kysymyksessäolevan tarkoitukseen perustuvan suunnitelmallisen kilpailurikkomuksensuhteen selvitystä rikkomuksen vaikutuksista markkinoille ja siitä rikko-muksen osapuolille aiheutuneesta hyödystä. Markkinaoikeus on antanuttällaisen selvityksen puuttumiselle seuraamusmaksun määrää alentavaamerkitystä. KKV on tässä yhteydessä myös esittänyt harkittavaksi, ettäkorkein hallinto-oikeus tekisi asiassa ennakkoratkaisupyynnön unionintuomioistuimelle.

(1494) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat markkinaoikeudentavoin kiinnittäneet huomiota siihen, että KKV ei ole esittänyt selvitystäkilpailurikkomuksen vaikutuksista markkinoille ja tuoneet esiin, että neeivät ole hyötyneet kilpailurikkomuksesta taloudellisesti tai muutoin.Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä osapuolet eivät ole pitäneet tarpeel-lisena.

(1495) Korkein hallinto-oikeus on jo asfalttikartellia koskevassa vuosikirjapää-töksessään (KHO 2009:83) katsonut, että kartellista aiheutuneen vahin-gon määrän tai siitä siihen osallistuneille aiheutuneen taloudellisen hyö-dyn selvittäminen ei ole seuraamusmaksun määräämisen edellytyksenä,mutta nämä seikat voivat vaikuttaa seuraamusmaksun suuruuteen. Tähännähden sekä edellä unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäy-tännöstä esillä olevan asian suhteen lausuttu huomioon ottaen korkeinhallinto-oikeus ei pidä asian ratkaisemisen kannalta välttämättömänäesittää SEUT 267 artiklassa tarkoitettua ennakkoratkaisupyyntöä unionintuomioistuimelle.

(1496) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että esillä olevassa tarkoitukseen perus-tuvassa suunnitelmallisessa markkinoiden jakamista koskeneessa kilpai-lurikkomuksessa rikkomuksen konkreettista vaikutusta markkinoihin eivoida pitää ratkaisevana perusteena seuraamusmaksun määrää arvioita-essa. Tässä suhteessa oikeuskäytännön mukaisesti erityistä merkitystä on


annettava paitsi rikkomuksen suunnitelmallisuuteen liittyville seikoillemyös kysymyksessä olevan markkinan erityispiirteille sekä sille haitalle,jota tällaisesta kilpailurikkomuksesta on aiheutunut unionin lainsäädän-nön tavoitteiden toteutumiselle.

(1497) Joukkoliikennelain voimaan tullessa 3.12.2009 nyt kysymyksessä ole-valta markkinalta on puuttunut tosiasiallinen kilpailu. Joukkoliikenne-lailla on pantu täytäntöön muutoin sellaisenaan sovellettava unionin pal-velusopimusasetus. Lainsäädännön kokonaisuudistuksen eräänä keskei-senä tarkoituksena on ollut avata nyt kysymyksessä olevat markkinat kil-pailulle. Kilpailurikkomus on alkanut elo–syyskuun vaihteessa 2010konkretisoituen Matkahuollon hallituksen piirissä vuodenvaihteessa2010–2011 tehtyyn päätökseen, jolla kilpaillut reittiliikennelupavuoroton suljettu Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja pakettipalvelujenulkopuolelle. Kilpailurikkomus on alkanut pian sen jälkeen, kun ensim-mäiset reittiliikenneluvat on myönnetty. Kilpailurikkomuksella on osinestetty ja viivästetty markkinan avautumista ja näin aiheutettu haittaamyös unionin laajuisesti säädettyjen kilpailun avaamista koskevien ta-voitteiden saavuttamiselle. Menettely on myös vaikeuttanut toisesta jä-senvaltiosta peräisin olevien kilpailijoiden tuloa markkinalle. Korkeinhallinto-oikeus katsoo, että kilpailurikkomusta voidaan jo näiden syidenvuoksi pitää erityisen haitallisena.

(1498) KKV ei ole esittänyt tarkkaa numeerista tai muuta konkreettista selvi-tystä kilpailurikkomuksen vaikutuksista markkinoilla. KKV:n esittämänselvityksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että kun kilpailurikko-muksella on suljettu reittiliikennelupavuorot Matkahuollon matka- ja pa-kettipalvelujen ulkopuolelle, rikkomuksen avulla on osin estetty ja aina-kin vaikeutettu kilpailevien reittiliikenteen vuorojen tuloa markkinalle,ja samalla pyritty säilyttämään kilpailutilanne entisellään mahdollisim-man pitkään.

(1499) KKV ei ole esittänyt selvitystä siitä, että Matkahuollolle, linja-autoyhti-öille tai Linja-autoliitolle olisi aiheutunut kilpailurikkomuksesta talou-dellista tai muuta hyötyä. Korkein hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, ettäkilpailurikkomuksen osapuolina olleiden linja-autoyhtiöiden voidaan ar-vioida hyötyneen kilpailunrajoituksesta jo sillä perusteella, että lippu- japaketinkuljetustulot ovat säilyneet järjestelmissä mukana olevilla vuo-roilla, joita nämä linja-autoyhtiöt ovat liikennöineet. Uusilla reittiliiken-nelupavuoroilla liikennöivien kilpailevien linja-autoyhtiöiden voidaankatsoa puolestaan kärsineen lippuja paketinkuljetustulojen menetyk-sistä. Menettelyn voidaan todeta aiheuttaneen haittaa myös kuluttajillevalinnanmahdollisuuksien sekä hinta- ja laatuvertailumahdollisuuksienpuuttumisena.


(1500) Korkein hallinto-oikeus katsoo siten edellä lausutuilla perusteilla toisinkuin markkinaoikeus, ettei asiassa ole ollut tarvetta enemmälti selvittääkilpailurikkomuksen tosiasiallisia vaikutuksia markkinoille ja siitä kil-pailurikkomuksen osapuolille aiheutunutta hyötyä.

Oikeustilan epäselvyydestä ja sen merkityksestä seuraamusmaksun mää-rän arviointiin

(1501) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat esittäneet, että oi-keustilan epäselvyys tulisi ottaa huomioon seuraamusmaksun määrääalentavana seikkana. Perusteluna on vedottu siirtymäajan sopimusliiken-teen yksinoikeustasoiseen suojaan, tuettuja lippuja koskeneeseen oikeut-tamisperusteeseen sekä yleisen säännön käyttöönottoon liittyneisiin odo-tuksiin.

(1502) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt jaLinja-autoliitto eivät ole voineet enää sen jälkeen, kun joukkoliikenne-lain voimaantultua 3.12.2009 reittiliikennelupia on vuoden 2010 aikanaalettu myöntää, perustellusti luottaa siihen, että siirtymäajan sopimuslii-kenne aikaansaa reittikohtaisen yksinoikeuden. Asiassa onkin myös pe-rusteena tuettujen lippujen luonteelle oikeuttamisperusteena esitetty, ettäesimerkiksi samoilla paikallisliikenteen linjoilla saattoi liikennöidä sekäsiirtymäajan sopimusliikennettä että reittiliikennelupavuoroja.

(1503) Tuettujen lippujen osalta on edellä jaksossa 2.2.5.2 oikeuttamisperus-teista lausuttu huomioon ottaen todettava, että kysymys on ollut lähinnäpaikallisliikenteeseen liittyneestä Matkahuollon järjestelmien sinänsäkiistattomasta teknisestä mukauttamistarpeesta, joihin liittyviä ongelmiaei voida pitää riittävänä tai oikeutettuna perusteena reittiliikenneluvillaajettavien vuorojen poissuljennalle Matkahuollon aikataulu-, lipun-myynti- ja pakettipalveluista. Markkinoiden jakamiseen tähdännyttä kil-pailurikkomusta ei voida pitää oikeutettuna myöskään yleisen säännönkäyttöönottoon liittyneillä edunvalvontatavoitteilla tai odotuksilla, joitaeräät viranomaiskannanotot ovat kylläkin voineet synnyttää.

(1504) Linja-autoalan markkinoiden lainsäädännön kokonaisuudistukseen,jonka eräänä tavoitteena ollut linja-autoliikenteen markkinoiden avaami-nen kilpailulle, ei siten ole liittynyt sellaista lainsäädännön yleistä epä-selvyyttä, joka tulisi ottaa huomioon kilpailunrajoituksen moitittavuudenarvioinnissa seuraamusmaksua alentavana tekijänä.


Kilpailurikkomuksen julkisuudesta

(1505) Vaikka reittiliikennelupavuorojen poissulkemiseen Matkahuollon aika-taulu-, lipunmyynti- ja pakettipalveluista ei sinänsä ole liittynyt erityisiäosapuolten keskinäisiä salaiseksi luonnehdittavissa olevia tapaamisia taimuuta sellaista kilpailurikkomuksille tyypillistä salaista yhteydenpitoatai kanssakäymistä, tälle seikalle ei voida antaa kilpailurikkomuksenmoitittavuutta arvioitaessa merkitystä (Imperial Chemical Industries v.komissio, 446 ja 447 kohta). Kilpailurikkomukselle ei ole esitetty hyväk-syttäviä oikeuttamisperusteita, ja esimerkiksi paketinkuljetuspalveluidenosalta tarveharkintaa ei ole sovellettu Matkahuollon liiketoiminnallisenedun kannalta perustellusti. Kilpailurikkomuksen osapuolten tosiasialli-nen yhteinen tarkoitus on siten pyritty pitämään salassa.

Tarjonnan rajoittaminen

(1506) Markkinaoikeus on katsonut, ettei Matkahuollon, linja-autoyhtiöiden jaLinja-autoliiton menettelyssä ole ollut kysymys tarjonnan rajoittami-sesta, johon arviointiin KKV on tyytynyt. Korkeimmassa hallinto-oikeu-dessa ei siten ole kysymys tarjonnan rajoittamisesta.

Rikkomuksen kestoaika

(1507) KKV:n seuraamusmaksuesityksen mukaan esityksessä tarkoitettu kilpai-lurikkomus on alkanut viimeistään syksyllä 2008. KKV on seuraamus-maksuesityksessä arvioinut kilpailurikkomuksen kestoksi vähintään seit-semän vuotta Pohjolan Liikennettä ja Linja-autoliittoa lukuun ottamattasiten, että rikkomus päättyi Matkahuollon aikataulu- ja lipunmyyntipal-velujen osalta 17.9.2012 ja pakettipalvelujen osalta rikkomus jatkui vieläseuraamusmaksuesityksen jättöhetkellä 19.2.2016.

(1508) Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että reittiliikennelupavuorojen pois-suljenta Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja pakettipalveluista onalkanut elo–syyskuun vaihteessa 2010 konkretisoituen vuodenvaihteessa2010–2011 Matkahuollon hallituksen piirissä tehtyyn linjaukseen ja kes-tänyt aikataulupalvelujen osalta 4.6.2012 saakka, lipunmyyntipalvelujenosalta 17.9.2012 saakka ja pakettipalvelujen osalta marras–joulukuunvaihteeseen vuonna 2015. Pohjolan Liikenteen osallisuus on alkanut26.1.2011. Pohjolan Liikenteen ja Linja-autoliiton vastuu kilpailurikko-muksesta on päättynyt 17.9.2012.

(1509) Vaikka korkein hallinto-oikeus onkin edellä katsonut kilpailurikkomuk-sen keston lyhentyneen sekä alkamis- että päättymisajankohdan suhteenKKV:n seuraamusmaksuesityksessä esitetystä, yli viisi vuotta kestänyttäkilpailurikkomusta voidaan pitää silti pitkäkestoisena. Pohjolan Liiken-


teen ja Linja-autoliiton osalta KKV:n arvio kilpailurikkomuksen päätty-misestä on ollut vastaava kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätökses-sään katsoma.

Kilpailurikkomuksesta määrättävän seuraamusmaksun arviointia eräiden osapuoltenkannalta erityisten perusteiden osalta

Länsilinjojen, Vainion Liikenteen, Savonlinjan, Väinö Paunun ja Linja-autoliitonesittämät erityiset perusteet

(1510) Kilpailurikkomuksen osapuolista Länsilinjat, Vainion Liikenne, Savon-linja, Väinö Paunu ja Linja-autoliitto ovat rikkomuksesta määrättävänseuraamusmaksun alentamisen tai sen poistamisen perusteena vedonneetedellä mainittujen perusteiden ohella myös kysymyksessä olevaa osa-puolta koskeviin erityisiin taloudellisiin perusteisiin.

(1511) Savonlinja on esittänyt perusteita, joiden vuoksi Savonlinja-yhtiöitä tu-lisi arvioida seuraamusmaksua määrättäessä yhtenä taloudellisena koko-naisuutena.

(1512) Linja-autoliitto on vedonnut kaksoisrangaistavuuden kieltoon sekä esit-tänyt perusteita sille, että Linja-autoliiton aiempaa kilpailurikkomusta eitulisi ottaa huomioon seuraamusmaksua määrättäessä.

Kilpailurikkomuksen osapuolena olevan yrityksen taloudellisen aseman huomioonottaminen seuraamusmaksua määrättäessä

(1513) Länsilinjat, Vainion Liikenne ja Väinö Paunu ovat vedonneet yhtiön ta-loudellisessa asemassa tapahtuneisiin muutoksiin, joiden johdosta kulle-kin yhtiölle määrättävä seuraamusmaksu johtaisi tuon yhtiön taloudelli-sen tilanteen heikkenemiseen.

(1514) Unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan Euroopan komissio eiole kilpailurikkomuksesta määrättävän seuraamuksen suuruuden suhteenvelvollinen ottamaan huomioon kysymyksessä olevan yrityksen epä-edullista taloudellista tilannetta, sillä se merkitsisi perusteettoman kilpai-luedun myöntämistä yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markki-natilanteeseen. Oikeuskäytännön mukaan asianomaisen yrityksen epä-edullisen tai tappiollisen taloudellisen tilanteen toteaminen ei yksinäänriitä perusteeksi vaatimuksille ottaa huomioon yrityksen maksukyvyttö-myys seuraamuksen määrän alentamiseksi (tuomio 28.6.20105, DanskRørindustri ym. v. komissio, C-189/02 P, C-202/02 P, C-205/02 P,C-208/02 P ja C-213/02 P, EU:C:2005:408, 327 kohta oikeuskäytäntö-viittauksineen).


(1515) Korkein hallinto-oikeus katsoo jäljempänä Länsilinjoille, Vainion Lii-kenteelle ja Väinö Paunulle määrättävän seuraamusmaksun suuruudestalausuttu huomioon ottaen, että yhtiöiden taloudellisesta tilanteesta ei ai-heudu erityistä perustetta alentaa yhtiölle määrättävän seuraamusmaksunmäärää.

Savonlinjan arvioiminen kilpailuoikeudellisesti yhtenä taloudellisena kokonaisuu-tena

Savonlinjan ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kannat ja perusteet

(1516) Markkinaoikeus on määrännyt Savonlinja Oy:lle, Linja-Karjala Oy:lle jaVauhti-Vaunu Oy:lle yhteisvastuullisesti 100 000 euron suuruisen seu-raamusmaksun. Autolinjat Oy:lle ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:lleon määrätty yhteisvastuullisesti 100 000 euron seuraamusmaksu. LisäksiSL-Autoyhtymä Oy:lle on määrätty 100 000 euron seuraamusmaksu.

(1517) Savonlinja on esittänyt markkinaoikeuden pitäneen KKV:n vaatimuk-sessa esitetyllä tavalla Savonlinja-konsernia kolmena erillisenä kilpailu-oikeudellisena kokonaisuutena, jotka ovat kaikki omalta osaltaan vas-tuussa rikkomuksesta. Markkinaoikeus on tulkinnut osapuolten muodos-tamia kilpailuoikeudellisia kokonaisuuksia ristiriitaisesti ja yhdenvertai-suusperiaatteen vastaisesti eikä ole tältä osin perustellut päätöstään.

(1518) Markkinaoikeuden ratkaisun 1772–1773 kohdissa Savonlinja-yhtiöidenrakenteesta lausuttu on pitänyt tapahtuma-aikaan paikkansa, mutta selvi-tys on epätäydellinen. Savonlinja Oy omistaa 57,7 prosenttia ja toinenSavonlinja-yhtiö, Autolinjat Oy, 42,3 prosenttia Linja-Karjala Oy:stä.Vauhti-Vaunu -konsernin 99,9-prosenttisesti omistava Raimo O. Honka-nen on omistanut myös Autolinjat Oy:n ja SL-Autoyhtymä Oy:n. Kai-killa Savonlinja-yhtiöillä on ollut tapahtuma-aikaan yhteinen omistus jaomistaja. Savonlinja-yhtiöiden on päätöksessä katsottu muodostavankolme kilpailuoikeudellista kokonaisuutta.

(1519) Markkinaoikeuden ratkaisusta ei käy ilmi, millä objektiivisella perus-teella Savonlinja Oy:tä, Linja-Karjala Oy:tä, Vauhti-Vaunu Oy:tä, Auto-linja Oy:tä, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:tä ja SL-Autoyhtymä Oy:täon kohdeltu eri tavoin kuin Pohjolan Turistiauto Oy:n, Koillismaan Tu-ristiauto Oy:n, Antti Kangas Oy:n ja Savon Turistiauto Oy:n muodosta-maa kokonaisuutta. Jälkimmäisten on katsottu muodostavan kilpailuoi-keudellisesti yhden taloudellisen kokonaisuuden ja olevan yhteisvas-tuussa kilpailurikkomuksesta. Markkinaoikeuden päätös on tältä osin ris-tiriitainen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen ja siten virheellinen.


(1520) Syyskuussa 2012 Raimo Honkasella on ollut yli 50 prosentin omistusjoko suoraan tai välillisesti kaikissa Savonlinja-yhtiöissä. Joulukuussa2015 Raimo Honkasella on ollut yli 50 prosentin omistus joko suoraantai välillisesti kaikissa Savonlinja-yhtiöissä pois lukien Autolinjat Oy jaEtelä-Suomen Linjaliikenne Oy, jonka suorana tai välillisenä omistajanaon toiminut hetkellisesti Kai Honkanen. Raimo Honkanen on omistanutvuoden 2017 joulukuusta Autolinjat Oy:n koko osakekannan. Savonlinjaon katsonut, että markkinaoikeuden määräämää muihin yhtiöihin verrat-tuna kolminkertaista seuraamusmaksua, 300 000 euroa, tulee alentaa ai-nakin 100 000 euroon yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla.

(1521) KKV on todennut markkinaoikeuden päätöksen noudattavan kilpailuoi-keudellista taloudellista kokonaisuutta koskevaa vakiintunutta oikeus-käytäntöä ja perustuvan päätöksen tekohetkellä käytössä olleisiin tietoi-hin. KKV on kuullut Savonlinjaa esityksen kohdentamisesta ja pyytänyterikseen selvitystä yhtiöiden määräysvaltasuhteista. Savonlinja ei oleesittänyt KKV:lle tai markkinaoikeudessakaan sellaista selvitystä, jonkaperusteella yhtiöiden kilpailuoikeudellista rakennetta ja seuraamusmak-suesityksen kohdentamista olisi tullut arvioida toisin.

Kilpailuoikeudellisesti yhtenä taloudellisena kokonaisuutena pidettävänyhtiön vastuun arviointia koskevaa oikeuskäytäntöä

(1522) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityk-sen käsitteellä tarkoitetaan taloudellista kokonaisuutta, vaikka oikeudel-lisesti taloudellisen kokonaisuuden muodostaakin useampi kuin yksiluonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Kun tällainen taloudellinen yk-sikkö rikkoo kilpailusääntöjä, sen asiana on henkilökohtaisen vastuunperiaatteen mukaisesti vastata kyseisestä rikkomisesta (tuomio27.4.2017, Akzo Nobel ym. v. komissio, C-516/15 P, EU:C:2017:314,48 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1523) Oikeuskäytännön mukaan emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussatytäryhtiönsä käyttäytymisestä erityisesti silloin, kun siitä huolimatta,että tytäryhtiö on erillinen oikeussubjekti, tämä ei määritä itsenäisestimarkkinakäyttäytymistään, vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiönsille antamia ohjeita, kun otetaan erityisesti huomioon taloudelliset, or-ganisatoriset ja oikeudelliset yhteydet näiden kahden oikeudellisen yksi-kön välillä (tuomio 26.1.2017, Villeroy & Boch v. komissio, C-625/13P, EU:C:2017:52, 145 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(1524) Oikeuskäytännön mukaan sellaisessa erityistapauksessa, jossa emoyhtiösuoraan tai välillisesti omistaa kokonaan tai lähes kokonaan tytäryhti-önsä, joka on rikkonut Euroopan unionin kilpailusääntöjä, on olemassakumottavissa oleva olettama siitä, että tuo emoyhtiö käyttää tosiasialli-sesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössään. Tällaisessa tilanteessa


riittää, että komissio osoittaa emoyhtiön omistavan suoraan tai välilli-sesti tytäryhtiönsä kokonaan tai lähes kokonaan, jotta mainitun oletta-man voidaan katsoa täyttyvän (Villeroy & Boch v. komissio, 146 ja147 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetSavonlinjan asemasta yhtenä taloudellisena kokonaisuutena

(1525) Asiassa saadun selvityksen perusteella Autolinjat Oy, Etelä-SuomenLinjaliikenne Oy, Linja-Karjala Oy, SL-Autoyhtymä Oy, Vauhti-VaunuOy ja Turun Linjaliikenne Oy ovat sulautuneet Savonlinja Oy:öön1.5.2019.

(1526) Asiassa esitetyn Savonlinja-yhtiöiden konsernikaavion sekä muun selvi-tyksen mukaan markkinointinimen Savonlinja-yhtiöt alaisuudessa ovattoimineet tapahtuma-aikaan muun ohella Vauhti-Vaunu-pääkonserni,Autolinjat-konserni sekä SL-Autoyhtymä Oy.

(1527) Vauhti-Vaunu-pääkonsernin emoyhtiönä ja hallinnollisena holding-yh-tiönä on toiminut Vauhti-Vaunu Oy, jonka alapuolella on toiminut muunohella Savonlinja-alakonserni. Savonlinja-alakonsernin emoyhtiönä ontoiminut Savonlinja Oy. Savonlinja Oy on omistanut tytäryhtiöstäänLinja-Karjala Oy:stä 57,7 prosenttia.

(1528) Autolinjat-konsernin emoyhtiönä on toiminut Autolinjat Oy. AutolinjatOy on omistanut 100 prosenttia tytäryhtiöstään Etelä-Suomen Linjalii-kenne Oy:stä. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on omistanut puolestaan42,3 prosenttia edellä mainitusta Savonlinja-alakonserniin kuuluvastaLinja-Karjala Oy:stä. Näin ollen Linja-Karjala Oy on ollut yhteensä 100-prosenttisesti Vauhti-Vaunu-konsernin ja Autolinjat-konsernin omistuk-sessa.

(1529) Savonlinja-yhtiöiden konsernikaavion mukaan konserniin on kuulunutmyös Vauhti-Vaunu-konsernista ja Autolinjat-konsernista erillinen SL-Autoyhtymä Oy.

(1530) Savonlinja Oy on omistanut yli puolet Linja-Karjala Oy:stä. Lisäksi silläon ollut oikeus nimittää vähintään puolet Linja-Karjala Oy:n hallituksenjäsenistä. Linja-Karjala Oy:n hallituksen puheenjohtajana on toiminutSavonlinja Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Vauhti-Vaunu-konserninomistaja Raimo Honkanen, jolla on ollut hallituksen puheenjohtajanominaisuudessa ratkaiseva päätösvalta äänten mennessä tasan. Savon-linja Oy:llä on siten ollut tosiasiallinen määräysvalta Linja-KarjalaOy:ssä. Savonlinja Oy ja Linja-Karjala Oy ovat kuuluneet näin ollen kil-pailuoikeudellisessa merkityksessä samaan taloudelliseen kokonaisuu-teen.


(1531) Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kaikilla Savonlinja-yhtiöillä on ol-lut tapahtuma-aikaan yhteinen omistus ja omistaja. Selvityksen mukaanRaimo Honkasella on ollut syyskuussa 2012 yli 50 prosentin omistusjoko suoraan tai välillisesti kaikissa Savonlinja-yhtiöissä. Selvityksenmukaan Raimo Honkanen on ollut Vauhti-Vaunu Oy:n ja SavonlinjaOy:n toimitusjohtaja sekä hallitusten puheenjohtaja, sekä lisäksi Linja-Karjala Oy:n, Autolinjat Oy:n, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n ja SL-Autoyhtymä Oy:n hallitusten jäsen. Kaikilla Savonlinja-yhtiöllä on sitenyhteinen aktiivinen omistaja.

(1532) Savonlinja-yhtiöiden vastuuhenkilöistä kilpailurikkomukseen on osallis-tunut edellä jaksossa 2.2.6 todetulla tavalla Linja-Karjala Oy:n toimitus-johtaja Jukka Komulainen. Komulainen on ollut myös Linja-KarjalaOy:n, Autolinjat Oy:n ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n sekä SL-Au-toyhtymä Oy:n hallituksen jäsen.

(1533) Kilpailurikkomuksesta ovat olleet suoraan vastuussa osallisuutensa pe-rusteella SL-Autoyhtymä Oy, Autolinjat Oy, Etelä-Suomen Linjalii-kenne Oy ja Linja-Karjala Oy sekä omistuksensa perusteella SavonlinjaOy ja Vauhti-Vaunu Oy.

(1534) Korkein hallinto-oikeus katsoo, kun otetaan huomioon konsernina toimi-via Savonlinja-yhtiöitä yhdistävät taloudelliset, omistukselliset sekä yh-tiöiden päätöksentekoon ja hallintoon liittyvät oikeudelliset siteet, ettäSavonlinja-yhtiöt ovat muodostaneet tapahtuma-aikaan kilpailuoikeudel-lisesti yhden taloudellisen kokonaisuuden. Yhtiöiden voidaan näin esite-tyn selvityksen mukaan katsoa olleen yhteisesti vastuussa toistensa toi-minnasta. Savonlinjalle tulee näin ollen määrättäväksi yksi yhteinen seu-raamusmaksu, jonka suorittamisesta konserniin kuuluvat yhtiöt ovat yh-teisvastuussa.

Linja-autoliiton aiemman kilpailurikkomuksen huomioon ottaminen

Linja-autoliiton ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja perustelut

(1535) Linja-autoliitto on vedonnut siihen, että Linja-autoliiton aiemmasta kil-pailurikkomuksesta on kulunut niin pitkä aika, että tätä rikkomusta ei tu-lisi enää ottaa huomioon määrättäessä seuraamusmaksua nyt kysymyk-sessä olevasta rikkomuksesta. Kilpailuviranomaisen tulee suhteellisuus-periaatteen mukaan ottaa huomioon rikkomusten välissä kulunut aika.Useissa jäsenvaltioissa aiemman rikkomuksen huomioon ottamiselle onasetettu aikaraja. Oikeuskäytännössä on katsottu, että mitä pidempi aikaaiemmasta rikkomuksesta on kulunut, sitä pienempi painoarvo uusimi-selle tulee antaa seuraamusta määrättäessä. Suhteellisuusperiaatteen mu-kaan huomioon tulee ottaa myös se, muistuttavatko rikkomukset erityis-


piirteiltään toisiaan. Uusiminen voidaan ottaa huomioon korottavana pe-rusteena lähinnä silloin, kun aiemman kilpailurikkomuksen erityispiir-teet ovat hyvin lähellä uuden rikkomuksen erityispiirteitä.

(1536) Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään KHO 1999:21 pysyttänyt kil-pailuneuvoston Linja-autoliitolle vuonna 1997 määräämän seuraamus-maksun. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta on kulu-nut jo yli 20 vuotta, ja sen antamisen ja väitetyn uuden rikkomuksen al-kamisen välillä on kulunut selvästi yli 10 vuotta. Aiemmassa asiassa olikysymys Linja-autoliiton antamista hintasuosituksista ja hinnoitteluoh-jeista. Asia oli siten sisällöltään ja erityispiirteiltään erilainen kuin nytkysymyksessä oleva väitetty kilpailurikkomus.

(1537) KKV:n mukaan markkinaoikeus on perustellusti ottanut huomioon, ettäLinja-autoliitto on jo toistamiseen syyllistynyt vakavaan kilpailurikko-mukseen ja sille on määrätty seuraamusmaksu vuonna 1999. Vaikkaajan kuluminen vaikuttaa siihen, miten uusiminen otetaan huomioonseuraamusmaksua korottavana tekijänä, korotusmahdollisuutta ei ole oi-keuskäytännönkään perusteella rajattu vain olosuhteiltaan ja toteutusta-voiltaan samanlaisiin tapauksiin. Kymmenen vuoden kuluminen ei johdavälittömästi korottamisperusteen soveltamatta jättämiseen.

(1538) Seuraamusmaksun korottamiselle uusimisen perusteella ei ole määräai-kaa. Uusimisen merkitystä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen,kuinka kauan edellisestä rikkomuksesta on kulunut siihen, kun uusi rik-komus on alkanut. Alle kymmentä vuotta rikkomusten välillä on pidettyunionin oikeuskäytännössä suhteellisen lyhyenä ajanjaksona.

(1539) Rikkomisen uusimisen huomioon ottamiseen riittää, että kilpailusääntöjäon rikottu aiemmin ja että molemmat rikkomukset koskevat samaa oi-keussääntöä. Keskeistä on taipumus kilpailusääntöjen rikkomiseen, eikäaikaisemman ja uudemman rikkomuksen mahdollisesti erilaisilla olosuh-teilla tai tosiseikoilla ole merkitystä.

Kilpailurikkomuksen uusimista koskevaa oikeuskäytäntöä

(1540) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mahdollinen rikkomi-sen uusiminen kuuluu niihin seikkoihin, jotka on otettava huomioon ky-seessä olevan rikkomisen vakavuutta arvioitaessa (tuomio 17.6.2010,Lafarge v. komissio, C-413/08 P, EU:C:2010:346, 63 kohta oikeuskäy-täntöviittauksineen). Uusimisen huomioon ottamisella pyritään saamaanyritykset, jotka ovat osoittaneet taipumusta olla piittaamatta kilpailu-säännöistä, muuttamaan käyttäytymistään. Rikkomisen uusiminen onpaitsi merkityksellinen, myös erittäin tärkeä tekijä, joka osoittaa erittäinhyvin rikkomisen vakavuuden, kun on kyse sakon määrän arvioimisestaseuraamusten tehokkaan ehkäisevän vaikutuksen kannalta (tuomio


8.2.2007, Groupe Danone v. komissio, C-3/06 P, EU:C:2007:88, 39 ja47 kohta).

(1541) Oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate edellyttää, että kyseisenrikkomisen ja aikaisemman kilpailusääntöjen rikkomisen välillä kulunutaika otetaan huomioon arvioitaessa, onko yrityksellä taipumusta ollapiittaamatta näistä säännöistä. Oikeusvarmuuden periaatetta ei loukatasillä, että rikkomisen uusimisen huomioon ottamiselle ei ole edeltä käsinasetettua määräaikaa (P Lafarge v. komissio, 70 ja 72 kohta). Unionintuomioistuin on pitänyt alle kymmenen vuoden aikaa rikkomusten vä-lillä suhteellisen lyhyenä aikana (asia C-3/06, Groupe Danone v. komis-sio, 40 kohta).

Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetLinja-autoliiton aiemman seuraamuksen huomioon ottamisesta

(1542) KKV on seuraamusmaksuesityksessään viitannut seuraamusmaksua ko-rottavana tekijänä siihen, että korkein hallinto-oikeus on jo aiemminpäätöksellään KHO 1999:21 todennut Linja-autoliiton syyllistyneen kil-pailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan vastaiseen menettelyyn ja että Linja-autoliiton menettelyssä on siten kysymys uusimisesta (KKV:n seuraa-musmaksuesityksen 308 kohta). Markkinaoikeus on niin ikään todennutottaneensa Linja-autoliitolle aiemmin määrätyn seuraamusmaksun huo-mioon esillä olevassa asiassa seuraamusmaksua määrätessä (markkinaoi-keuden päätöksen 1789 kohta).

(1543) Korkein hallinto-oikeus on 27.4.1999 antamassaan vuosikirjaratkaisussaKHO 1999:21 todennut, että kilpailuneuvosto oli voinut määrätä Linja-autoliitolle 100 000 markan suuruisen seuraamusmaksun kilpailunrajoi-tuksista annetun lain 6 §:n 1 kohdan vastaisesta menettelystä. Korkeinhallinto-oikeus totesi muun ohella Linja-autoliiton pyrkineen ohjaamaansen jäsenyritysten hinnoittelua kohti yhtenäistä käytäntöä ja liiton halli-tuksen pyrkineen taivuttamaan yksittäiset yritykset noudattamaan yhte-näistä hinnoittelua. Sen jälkeen, kun Linja-autoliiton poikkeuslupahake-mukseen ei ollut osaksi suostuttu, liitto antoi ohjeita, jotka olivat olleetvastoin poikkeusluvan nimenomaisia ehtoja. Kun otettiin huomioon, ettäLinja-autoliittoon kuului yli 90 prosenttia alan yrityksistä, Linja-autolii-ton menettelyillä oli ollut käytännössä koko maata koskevia vaikutuksia.Vaikka kysymyksessä oli ollut pyrkimys laaja-alaisen yhtenäisen hin-noittelun toteuttamiseen tietyllä toimialalla, asiassa oli myös useita lie-ventäviä tekijöitä. Sanottu kilpailunrajoitus oli ajoittunut vuosille 1993–1995.


(1544) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Linja-autoliiton on vuosikirjapäätök-sellä KHO 1999:21 todettu syyllistyneen kilpailurikkomukseen, joka onkoskenut kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 §:n vastaista Linja-autoliitonmääräävän markkina-aseman väärinkäyttöä eikä mainitun lain 5 §:n vas-taista kilpailurikkomusta, mistä esillä olevassa asiassa on kysymys. Ky-symys on joka tapauksessa ollut kilpailurikkomuksesta, jolla Linja-auto-liitto on pyrkinyt ohjaamaan jäsenyritystensä hinnoittelua kohti yhte-näistä käytäntöä vailla tällaisen ohjauksen antamista koskevaa valtuutta,ja näin ollen liitto on vastaavan kaltaisesti kuin esillä olevassa asiassapyrkinyt vähentämään kilpailun vaikutuksia linja-autoliikenteessä. Mai-nittu kilpailurikkomus koski koko maan kattavaa aluetta kuten esillä ole-vassa asiassa. Kilpailurikkomuksen päättymisestä oli kuitenkin kulunutjo noin 15 vuotta, kun nyt kysymyksessä oleva Linja-autoliiton kilpailu-rikkomus on alkanut, ja noin 22 vuotta siitä, kun kilpailuneuvosto olimäärännyt Linja-autoliitolle aiempaa rikkomusta koskevan seuraamuk-sen.

(1545) Linja-autoliiton kilpailurikkomuksen uusimisen ei asiaa kokonaisuutenaarvioitaessa voida katsoa osoittavan Linja-autoliitossa sellaista merkittä-vää taipumusta olla piittaamatta kilpailusäännöistä, että uusiminen tulisiesillä olevassa asiassa ottaa huomioon seuraamusmaksua merkittävästikorottavana tekijänä. Uusimista ei toisaalta ole myöskään pidettävä teki-jänä, jota ei suhteellisuusperiaate huomioon ottaen tai muusta syystä tu-lisi ottaa yhtenä tekijänä huomioon seuraamusmaksun määräämisen pe-rusteena olevaa rikkomuksen vakavuutta tai moitittavuutta arvioitaessa.

Kaksoisrangaistavuuden kielto

Linja-autoliiton ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanta ja perustelut

(1546) Linja-autoliitto on vedonnut kaksoisrangaistavuuden kieltoon. Väitettyätaloudellista hyötyä ei saa ottaa huomioon sekä Linja-autoliiton että yk-sittäisten linja-autoyhtiöiden seuraamusmaksua määrättäessä. Seuraa-musmaksun määrää arvioitaessa on otettava huomioon, että Linja-auto-liiton noin 300 jäsenyrityksistä valtaosa ei ole ollut osallisena väitetyssäkilpailurikkomuksessa, ja näistä Liikenne Vuorela Oy ja KeskimatkatOy tekivät asiassa toimenpidepyynnön Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.Osa jäsenistöstä on siten ollut väitetyn kilpailurikkomuksen kohteena.Linja-autoliiton pääasiallinen tulonlähde on jäsenyrityksiltä perittävätjäsenmaksut. Liitolle asetettava seuraamusmaksu rasittaa myös väitetynkilpailurikkomuksen kohteina olleita liikennöitsijöitä.


(1547) KKV:n mukaan, kun otetaan huomioon Matkahuollon omistusrakenne jasen päätöksentekojärjestelmä, jossa jaetaan äänivaltaa Linja-autoliitonjäseninä olevien alan suurimpien liikenteenharjoittajien kesken ja jokamahdollistaa Matkahuollon käyttämisen keskenään kilpailevien liiken-nöitsijöiden kilpailukäyttäytymisen koordinoinnin välineenä, on selvää,että myös Linja-autoliiton kautta tai sen avustuksella toteutetussa kilpai-lurikkomuksessa hyöty kohdistuu liiton sijaan sen jäseniin. Esillä ole-vassa moitittavuudeltaan vakavassa menettelyssä on toimialaliitonkautta, avustuksella ja myötävaikutuksella pantu täytäntöön yhtenä va-kavimmista rikkomuksista pidettävä paljas markkinoidenjakokartelli.

(1548) Kaksoisrangaistavuuden kielto ei estä seuraamusmaksun määräämistäkilpailurikkomukseen osallisen elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänjäsenten lisäksi kilpailurikkomukseen itsenäisesti osallistuneelle elinkei-nonharjoittajien yhteenliittymälle tai toisin päin. Tämä vastaa kilpailula-kia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 88/2010 vp) todettua sekäunionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöä.

Oikeudellinen arviointi ja korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätöksetkaksoisrangaistavuuden kiellosta

(1549) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti kilpailuoikeudelli-sissa menettelyissä, joiden tarkoituksena on seuraamuksen määräämi-nen, on noudatettava ne bis in idem -periaatetta. Tämä periaate estää kil-pailuasiassa toteamasta uudelleen, että yritys on syyllistynyt sellaiseenkilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, josta sille on jo määrätty seuraa-mus tai jonka osalta on todettu, että se ei ole vastuussa siitä, sellaisellaaiemmalla ratkaisulla, johon ei enää voida hakea muutosta (tuomio14.2.2012, Toshiba Corporation ym., C-17/10, EU:C:2012:72, 94 kohtaoikeuskäytäntöviittauksineen sekä tuomio 3.4.2019, Powszechny ZakładUbezpieczeń na Życie, C-617/17, EU:2019:283, 28 ja 29 kohta).

(1550) Oikeuskäytännön mukaan kilpailuoikeuden alalla ne bis in idem -peri-aatteen soveltaminen edellyttää kolmen edellytyksen toteutumista: tosi-seikkojen, sääntöjen rikkojan ja suojellun oikeudellisen intressin on ol-tava samat (Toshiba Corporation, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksi-neen).

(1551) Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että ne bis inidem -periaatetta ei ole loukattu silloin kun kilpailusääntöjen rikkojat ei-vät ole samoja, eikä suhteellisuusperiaatetta ole loukattu silloin, kun jär-jestöjen suorille tai välillisille jäsenille ei ole määrätty kaksinkertaisiasakkoja yhdestä ja samasta kilpailusääntöjen rikkomisesta (tuomio18.12.2008, Coop de France bétail et viande v. komissio, C-101/07 P,EU:C:2008:741, 120 ja 130 kohta).


(1552) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että arvioitaessa kaksoisrangaistavuudenkiellon soveltamista mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännönmukaisesti esillä olevassa asiassa täyttyy edellytys siitä, että kysymys onkilpailulain 5 §:n ja SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yhden-mukaistettuna menettelytapana toteutetusta samasta kilpailurikkomuk-sesta. Lisäksi asiassa täyttyy samaa kilpailusäännöillä suojeltua oikeu-dellista intressiä koskeva edellytys sekä Linja-autoliiton että sen jäseninäolevien kilpailurikkomukseen osallisten linja-autoyhtiöiden menettelynosalta. On kuitenkin myös selvää, että Linja-autoliitto on kilpailurikko-muksen osapuolina olevista linja-autoyhtiöistä erillinen oikeushenkilö,vaikka Linja-autoliiton jäseninä olevat linja-autoyhtiöt osallistuvatkinLinja-autoliiton toiminnan rahoittamiseen jäsenmaksuja suorittamalla jajoidenkin näistä linja-autoyhtiöistä vastuullisia henkilöitä on jäseninäLinja-autoliiton hallituksessa. Tästä syystä esillä olevassa asiassa eitäyty se unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen ne bis inidem -periaatteen soveltamista koskeva edellytys, jonka mukaan kilpai-luoikeuden alaan kuuluvien sääntöjen rikkojan tulee olla sama.

(1553) Unionin oikeudessa tunnustettu ne bis in idem -periaate tai siihen liittyensuhteellisuusperiaate ei näin ollen ole esteenä sille, että esillä olevastakilpailurikkomuksesta määrätään kilpailurikkomuksen osapuolina ole-vien linja-autoyhtiöiden ohella seuraamusmaksu myös niiden edunval-vontaa harjoittavalle Linja-autoliitolle.

(1554) Myöskään kilpailulaki ei ole esteenä seuraamusmaksun määräämisellesekä Linja-autoliitolle elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä että yk-sittäisille kilpailurikkomuksen osapuolina olleille linja-autoyhtiöille,jotka ovat olleet aikaansaamassa tai ylläpitämässä kilpailurikkomusta.Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat kukin olleet yh-dessä päättämässä ja toteuttamassa kysymyksessä olevaa kilpailurikko-musta. Kukin osallisista on itsenäinen oikeushenkilö, jolla on erillisettalousarviot ja tavoitteet, ja kukin näistä vastaa omasta toiminnastaan japuolustaa omia etujaan.

(1555) Kaksoisrangaistavuuden kielto eli ne bis in idem -periaate tai siihen liit-tyen suhteellisuusperiaate ei siten ole esteenä seuraamusmaksun määrää-miselle sekä Linja-autoliitolle että esillä olevassa asiassa osapuolina ole-ville linja-autoyhtiöille, eikä näitä periaatteita ole tarpeen ottaa huomi-oon myöskään seuraamusmaksun määrää alentavana seikkana.


Yksittäisiä kilpailurikkomuksen osapuolia koskeva arviointi

Matkahuolto

(1556) KKV on esittänyt Matkahuollolle määrättäväksi 7 996 324 euron seuraa-musmaksun.

(1557) Matkahuollon markkinaoikeudelle ilmoittama vuoden 2015 kokonaislii-kevaihto (konserni) on ollut noin 79 963 000 euroa.

(1558) Matkahuolto on noudattanut SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kilpailulain5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelytapaa, jonka tarkoituksenaon ollut sulkea reittiliikenneluvilla liikennöitävät vuorot Matkahuollonaikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista. Matkahuollonosalta kilpailurikkomusta on toteutettu elo–syyskuun vaihteesta 2010lähtien konkretisoituen vuodenvaihteessa 2010–2011 Matkahuollon hal-lituksen piirissä tehtyyn linjaukseen. Kilpailurikkomus on päättynyt ai-kataulupalvelujen osalta kesäkuussa 2012, lipunmyyntipalvelujen osalta17.9.2012 sekä pakettipalvelujen osalta marras–joulukuun vaihteessa2015.

(1559) Matkahuollon on katsottava osallistuneen vakavaan, laaja-alaiseen jasuunnitelmalliseen kilpailurikkomukseen. Matkahuolto on ollut osalli-nen kilpailurikkomukseen koko sen keston ajan sekä elinkeinonharjoitta-jana että niiden yhteenliittymänä. Päätöksen (tai linjauksen) kilpailurik-komuksen toteuttamisesta on tehnyt Matkahuollon hallitus. Tämän li-säksi Matkahuollon toimivasta johdosta kilpailunrajoituksen toteuttami-seen ovat Matkahuollon hallituksen kokouksissa tai osassa Linja-autolii-ton hallituksen kokouksista osallistuneet toimitusjohtajat Pekka Hon-gisto ja Jarmo Oksaharju, henkilöliikennepäällikkö Jukka Ylitalo, hallin-topäällikkö Kalevi Mäkinen, liiketoimintapäällikkö Juha Wallin sekä ta-louspäällikkö Miska Vuorio.

(1560) Matkahuolto on osallistunut aktiivisesti lähes kaikkiin keskeisiin kilpai-lurikkomuksen suunnittelua, toteuttamista ja toimeenpanoa koskeviinkokouksiin sekä sähköpostikirjeenvaihtoihin. Matkahuollolla on ollutkeskeinen rooli kilpailurikkomuksessa. Matkahuolto ei ole myöntänytaikataulu-, lipunmyynti- ja pakettipalvelujaan reittiliikennelupavuoroillaliikennöiville yrityksille. Matkahuolto on näin ollen ollut kilpailurikko-muksen suhteen sekä toimeenpanija että toteuttamisväline. Reittiliiken-nelupavuorojen poissuljenta Matkahuollon mainituista palveluista on ol-lut suunnitelmallista, ja se on tehty Matkahuollon hallituksen linjauksenmukaisesti ja vastoin yhtiön liiketoiminnallista etua. Toimenpiteet ovatolleet niiden linja-autoyhtiöiden etujen mukaisia, joiden vastuuhenkilötovat toimineet Matkahuollon hallituksen jäseninä.


(1561) Matkahuollon korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittama liikevaihtovuonna 2015 on ollut pakettipalveluista noin [LIIKESALAISUUS] eu-roa ja henkilöliikenteestä noin [LIIKESALAISUUS] euroa. Matkahuol-lon henkilöliikenteen lipunmyynnin osuudeksi on ilmoitettu noin [LII-KESALAISUUS] euroa, josta tuettuihin lippuihin liittyvän liikevaihdonosuudeksi on ilmoitettu noin [LIIKESALAISUUS] euroa. Muun henki-löliikenteen lipunmyynnin osuudeksi on ilmoitettu noin [LIIKESALAI-SUUS] euroa. Parhaiten Matkahuollon osallisuuden merkitystä kilpailu-rikkomukseen kuvastaa henkilöliikenteen lipunmyynnistä ja pakettipal-veluista yhteensä kertynyt liikevaihto noin [LIIKESALAISUUS] euroa.

(1562) Kun otetaan huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus, edellä kil-pailunrajoituksen kestoajasta, moitittavuudesta ja yhtiön osallisuudestalausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Matkahuollolle on määrät-tävä KKV:n esityksen mukaisesta 7 996 324 euron seuraamusmaksustapoiketen 4 300 000 euron seuraamusmaksu.

Länsilinjat

(1563) KKV on esittänyt Länsilinjat Oy:lle määrättäväksi 953 000 euron seu-raamusmaksun. Länsilinjojen vuoden 2015 kokonaisliikevaihto on ollutnoin 25 159 000 euroa.

(1564) Länsilinjat on esittänyt, että se on pieni alueellinen toimija ja etteivät senmarkkinaosuus tai siirtymäajan sopimusten tai linja-autojen määrä osoitasen olevan yksi alan suurimmista toimijoista.

(1565) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Länsilinjat on noudattanut SEUT101 artiklan 1 kohdan ja kilpailulain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettuamenettelytapaa, jonka tarkoituksena on ollut sulkea reittiliikenneluvillaliikennöitävät vuorot Matkahuollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketin-kuljetuspalveluista. Länsilinjojen osalta kilpailurikkomusta on toteutettuelo–syyskuun vaihteesta 2010 lähtien konkretisoituen vuodenvaihteessa2010–2011 Matkahuollon hallituksen piirissä tehtyyn linjaukseen, jonkatekemiseen Länsilinjojen vastuuhenkilö on osallistunut. Kilpailurikko-mus on päättynyt aikataulupalvelujen osalta kesäkuussa 2012, lipun-myyntipalvelujen osalta 17.9.2012 sekä pakettipalvelujen osalta marras–joulukuun vaihteessa 2015.

(1566) Länsilinjojen on katsottava osallistuneen vakavaan, laaja-alaiseen jasuunnitelmalliseen kilpailurikkomukseen. Länsilinjat Oy on ollut osalli-nen kilpailurikkomukseen koko sen keston ajan. Länsilinjat Oy:n halli-tuksen jäsen Jorma Penttilä on ollut Matkahuollon hallituksen jäsen2010 ja varajäsen 2010–2013. Länsilinjat Oy:n toimitusjohtaja TerhiPenttilä on ollut 2010–2015 Linja-autoliiton hallituksen varajäsen sekä


2013–2015 Matkahuollon hallituksen varajäsen. Jorma Penttilä on osal-listunut keskeisimpiin kilpailurikkomuksen suunnittelua, toteuttamista jatoimeenpanoa koskeviin Matkahuollon hallituksen kokouksiin sekä Mat-kahuollon hallituksen jäsenistössä vuodenvaihteessa 2010–2011 käytyynsähköpostikirjeenvaihtoon.

(1567) Länsilinjat Oy:n vuoden 2015 kokonaisliikevaihto on yhtiön korkeim-malle hallinto-oikeudelle ilmoittaman mukaan ollut noin 15 670 000 eu-roa ja konsernin osalta noin 25 159 000 euroa.

(1568) Länsilinjat Oy:n konsernin markkinaehtoisesta henkilöliikenteestä kerty-nyt liikevaihto ollut yhtiön markkinaoikeudelle ja korkeimmalle hal-linto-oikeudelle antamien tietojen mukaan vuonna 2015 noin [LIIKESA-LAISUUS] euroa ja rahdista noin [LIIKESALAISUUS] euroa. Länsilin-jat Oy:n osallisuuden merkitystä kilpailurikkomukseen kuvastaa sen rik-komuksen kohteena olevalta markkinalta kertyvä liikevaihto, joka reitti-liikenteen sekä siirtymäajan sopimuksilla ajetun muun kuin paikallislii-kenteen, joka sopimuskauden päätyttyä on muuttunut reittiliikenteeksi,sekä rahtitulojen osalta on ollut yhteensä noin [LIIKESALAISUUS] eu-roa.

(1569) Myös Länsilinjat Oy:n voidaan katsoa kuuluvan alan suurimpiin toimi-joihin. Yhtiön liikennöimien linja-autojen lukumäärä on 78 Linja-auto-liiton jäsenyritysten vuotta 2012 koskevien tietojen perusteella. Länsilin-joja voidaan pitää alan merkittävänä toimijana myös yhtiön korkeim-malle hallinto-oikeudelle toimittamien yhtiön liikennöimiä reittiliikenne-lupavuoroja sekä siirtymäajan sopimuksilla ajettavia vuoroja koskevienvuosien 2010–2016 liikevaihtotietojen perusteella. Matkahuolto on ni-mennyt Länsilinjat yhdeksi merkittävimmistä paketinkuljettajista. Toi-saalta yhtiön liikevaihdosta on kertynyt merkittävä osa paikallisliiken-teestä, jota koskevalle markkinalle kilpailurikkomuksen ei ole katsottavakohdistuneen. Länsilinjat on myös ilmoittanut, ettei yhtiön eräälle reitti-liikennelupavuorolle myönnetty rahdinkuljetusoikeutta.

(1570) Kun otetaan huomioon kilpailurikkomuksen laatu ja laajuus, edellä kil-pailurikkomuksen kestoajasta, moitittavuudesta ja yhtiön osallisuudestalausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Länsilinjat Oy:lle on mää-rättävä KKV:n esityksen mukaisesta 953 000 euron seuraamusmaksustapoiketen 100 000 euron seuraamusmaksu.


Pohjolan Matka

(1571) KKV on esittänyt Pohjolan Matkalle määrättäväksi 2 133 000 euron seu-raamusmaksun.

(1572) Koillismaan Turistiauto Oy ja Antti Kangas Oy ovat Pohjolan Turisti-auto Oy:n kokonaan omistamia tytäryhtiöitä. Savon Turistiauto Oy onkonsernista yhtiöoikeudellisesti erillinen yhtiö. Johanna Lehtonen omis-taa 100 prosenttia Pohjolan Turistiauto Oy:n ja Savon Turistiauto Oy:nosakkeista. Lehtonen on toiminut tapahtuma-aikana yhtiöiden toimitus-johtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Yhtiöt muodostavat näin ollenkilpailuoikeudellisesti yhden taloudellisen kokonaisuuden. Pohjolan Tu-ristiauto Oy ja Savon Turistiauto Oy vastaavat kilpailurikkomuksestaosallisuutensa perusteella.

(1573) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että sillä Pohjolan Matkan esittämälläseikalla, jonka mukaan yhtiön vuoden 2015 tilikauden tiedoissa on luo-vutusvoittoa, ei ole merkitystä yhtiölle määrättävän seuraamusmaksunmäärää arvioitaessa.

(1574) Pohjolan Matka on noudattanut SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kilpailu-lain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelytapaa, jonka tarkoituk-sena on ollut sulkea reittiliikenneluvilla liikennöitävät vuorot Matka-huollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista. PohjolanMatkan osalta kilpailurikkomusta on toteutettu elo–syyskuun vaihteesta2010 lähtien konkretisoituen vuodenvaihteessa 2010–2011 Matkahuol-lon hallituksen piirissä tehtyyn linjaukseen. Kilpailurikkomus on päätty-nyt aikataulupalveluiden osalta kesäkuussa 2012, lipunmyyntipalvelujenosalta 17.9.2012 sekä pakettipalvelujen osalta marras–joulukuun vaih-teessa 2015.

(1575) Pohjolan Matkan on katsottava osallistuneen vakavaan, laaja-alaiseen jasuunnitelmalliseen kilpailurikkomukseen. Pohjolan Matka on osallistu-nut kilpailurikkomukseen koko sen keston ajan. Johanna Lehtonen onollut Matkahuollon ja Linja-autoliiton hallitusten jäsen 2010–2015 sekäMatkahuollon palvelusopimustyöryhmän jäsen 2010 ja Linja-autoliitontyövaliokunnan jäsen 2011–2012. Lehtonen on osallistunut aktiivisestilähes kaikkiin keskeisiin kilpailurikkomuksen suunnittelua, toteuttamistaja toimeenpanoa koskeviin kokouksiin sekä sähköpostikirjeenvaihtoihinja ollut kilpailurikkomuksen toteuttamisen suhteen aktiivinen toimija.Pohjolan Matka on ollut siten kilpailurikkomuksen keskeisimpiä toimi-joita.


(1576) Pohjolan Turistiauto Oy:n konsernin ja Savon Turistiauto Oy:n tilikausialkaa lokakuun alusta ja päättyy syyskuun loppuun. Seuraamusmaksun10 prosentin enimmäismäärä lasketaan kunkin kilpailurikkomukseenosallistuvan elinkeinonharjoittajan liikevaihdosta siltä vuodelta, jonaelinkeinonharjoittaja viimeksi osallistui rikkomukseen. Tällöin PohjolanTuristiauto Oy:n konsernin ja Savon Turistiauto Oy:n elinkeinotoimin-nan laajuutta rikkomukseen osallistumisen viimeiseltä vuodelta kuvaaparhaiten tilikausi 1.10.2014–30.9.2015.

(1577) Pohjolan Turistiauto Oy:n konsernin kokonaisliikevaihto on 30.9.2015päättyneeltä tilikaudelta ollut noin 31 596 000 euroa[LIIKESALAI-SUUS]. Savon Turistiauto Oy:n kokonaisliikevaihto on 30.9.2015 päät-tyneeltä tilikaudelta ollut noin 48 000 euroa. Pohjolan Turistiauto Oy:nkonsernin ja Savon Turistiauto Oy:n yhteenlaskettu kokonaisliikevaihtoon siten ollut 30.9.2015 päättyneeltä tilikaudelta noin 31 645 000 euroa.

(1578) Pohjolan Matkan osallisuuden merkitystä kilpailurikkomukseen kuvas-taa sen rikkomuksen kohteena olevalta markkinalta kertyvä liikevaihto,joka on ollut vuonna 2015 reittiliikenteestä noin [LIIKESALAISUUS]euroa ja rahdista noin [LIIKESALAISUUS] euroa eli yhteensä noin[LIIKESALAISUUS] euroa. Pohjolan Matkan osalta seuraamusmaksunmäärään vaikuttaa se, että Pohjolan Matkan kokonaisliikevaihdosta mer-kittävä osuus kuuluu paikallisliikenteen markkinalle, jota ei ole pidettäväesillä olevassa asiassa merkityksellisenä markkinana.

(1579) Kun otetaan huomioon kilpailurikkomuksen laatu ja laajuus, edellä kil-pailurikkomuksen kestoajasta, moitittavuudesta ja yhtiön osallisuudestalausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Pohjolan Turistiauto Oy:lle,Koillismaan Turistiauto Oy:lle, Antti Kangas Oy:lle ja Savon TuristiautoOy:lle on määrättävä KKV:n esityksen mukaisesta 2 133 000 euron seu-raamusmaksusta poiketen yhteisvastuullisesti 300 000 euron seuraamus-maksu.

Pohjolan Liikenne

(1580) KKV on esittänyt Pohjolan Liikenteelle määrättäväksi 5 790 000 euronseuraamusmaksun. Oy Pohjolan Liikenne Ab on VR-Yhtymä Oy:n ko-konaan omistama tytäryhtiö. Yhtiöt muodostavat näin ollen kilpailuoi-keudellisesti yhden taloudellisen kokonaisuuden. Kilpailurikkomuksestavastaavat yhteisvastuullisesti Oy Pohjolan Liikenne Ab osallisuutensa jaVR-Yhtymä Oy omistuksensa perusteella.


(1581) VR-Yhtymä Oy:n vuoden 2012 kokonaisliikevaihto on ollut noin1 437 766 000 euroa.

(1582) Pohjolan Liikenne on noudattanut SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kilpai-lulain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelytapaa, jonka tarkoi-tuksena on ollut sulkea reittiliikenneluvilla liikennöitävät vuorot Matka-huollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista. PohjolanLiikenteen osalta kilpailurikkomusta on toteutettu 26.1.2011 lähtien jakilpailurikkomus on päättynyt aikataulupalvelujen osalta kesäkuussa2012 sekä lipunmyyntipalvelujen osalta 17.9.2012.

(1583) Pohjolan Liikenteen on katsottava osallistuneen vakavaan, laaja-alaiseenja suunnitelmalliseen kilpailurikkomukseen. Pohjolan Liikenteen toimi-tusjohtaja Heikki Alanko on ollut tapahtuma-aikaan Linja-autoliiton hal-lituksen jäsen. Pohjolan Liikenne ei ole ollut osallisena kilpailurikko-muksessa siltä osin kuin kysymys on ollut paketinkuljetuksesta, mistäjohtuen Pohjolan Liikenteen osallisuuden kesto on jäänyt Matkahuoltoaja muita osallisia linja-autoyhtiöitä lyhyemmäksi. Tälle seikalle on an-nettu seuraamusmaksun määrää arvioitaessa merkitystä.

(1584) Edellä osallisuudesta todetulla tavalla (jakso 2.2.6) Pohjolan Liikenteenseuraamusmaksun määrää arvioitaessa merkitystä tulee antaa myös sille,että yhtiön vastuuhenkilö ei ole ollut Matkahuollon hallituksen jäseneikä näin ollen ole osallistunut Matkahuollon hallituksen kokouksiin taiole ollut mukana Matkahuollon hallituksen jäsenten keskinäisissä sähkö-postikirjeenvaihdoissa. Jonkin verran seuraamusarvioinnissa voidaanmerkitystä antaa myös sille, että Pohjolan Liikenne on vaatinut Matka-huollon palveluita uudelle reittiliikenneluvalla liikennöidylle vuorolleen.

(1585) Pohjolan Liikenteen korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittaman mu-kaan yhtiön vuoden 2012 kokonaisliikevaihto on ollut noin 41 586 798euroa. Pohjolan Liikenteen osallisuuden merkitystä kilpailurikkomuk-seen kuvastaa sen rikkomuksen kohteena olevalta markkinalta kertyväliikevaihto. Pohjolan Liikenteen pikavuoroliikenteen tulot ovat olleetvuonna 2012 noin [LIIKESALAISUUS] euroa, siirtymäajan seutu- jalähiliikenteen tulot yhteensä noin [LIIKESALAISUUS] euroa ja rahtitu-lot yhteensä noin [LIIKESALAISUUS] euroa.

(1586) Kun otetaan huomioon kilpailurikkomuksen laatu ja laajuus, edellä kil-pailurikkomuksen kestoajasta ja yhtiön osallisuudesta lausuttu, korkeinhallinto-oikeus katsoo, että Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle on määrättäväKKV:n esityksen mukaisesta 5 790 000 euron seuraamusmaksusta poi-keten 300 000 euron seuraamusmaksu.


Koiviston Auto

(1587) Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, KuopionLiikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab ja SatakunnanLiikenne Oy ovat Metsäpietilä Oy:n kokonaan omistamia tytäryhtiöitä.Yhtiöt muodostavat kilpailuoikeudellisesti yhden taloudellisen kokonai-suuden. Jyväskylän Liikenne Oy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy,Kuopion Liikenne Oy, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab ja Sata-kunnan Liikenne Oy vastaavat kilpailunrikkomuksesta osallisuutensa pe-rusteella ja Metsäpietilä Oy omistuksensa perusteella.

(1588) KKV on esittänyt mainituille yhtiöille määrättäväksi yhteisvastuullisesti8 740 000 euron seuraamusmaksun.

(1589) Koiviston Auton vuoden 2015 kokonaisliikevaihto on ollut noin101 456 000 euroa.

(1590) Koiviston Auto on noudattanut SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kilpailu-lain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelytapaa, jonka tarkoituk-sena on ollut sulkea reittiliikenneluvilla liikennöitävät vuorot Matka-huollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista. KoivistonAuton osalta kilpailurikkomusta on toteutettu elo–syyskuun vaihteesta2010 lähtien konkretisoituen vuodenvaihteessa 2010–2011 Matkahuol-lon hallituksen piirissä tehtyyn linjaukseen, johon Koiviston Auton edus-taja on osallistunut. Kilpailurikkomus on päättynyt aikataulupalvelujenosalta kesäkuussa 2012, lipunmyyntipalvelujen osalta 17.9.2012 sekäpakettipalvelujen osalta marras–joulukuun vaihteessa 2015.

(1591) Koiviston Auton on katsottava osallistuneen vakavaan, laaja-alaiseen jasuunnitelmalliseen kilpailurikkomukseen. Koiviston Auto on osallistu-nut kilpailurikkomukseen koko sen keston ajan.

(1592) Koiviston Auto -konsernin konsernijohtaja Antti Norrlin on MetsäpietiläOy:n toimitusjohtaja sekä Jyväskylän Liikenne Oy:n, Koiviston AutoOy:n, Koskilinjat Oy:n, Kuopion Liikenne Oy:n, Porvoon Liikenne Oy –Borgå Trafik Ab:n ja Satakunnan Liikenne Oy:n hallitusten puheenjoh-taja. Norrlin on ollut tapahtuma-aikaan Matkahuollon hallituksen pu-heenjohtaja sekä Linja-autoliiton hallituksen jäsen. Hän on osallistunutaktiivisesti lähes kaikkiin keskeisiin kilpailurikkomuksen suunnittelua,toteuttamista ja toimeenpanoa koskeviin kokouksiin sekä sähköpostikir-jeenvaihtoihin. Koiviston Auto on ollut siten kilpailurikkomuksen kes-keisimpiä toimijoita.


(1593) Koiviston Auton osallisuuden merkitystä kilpailurikkomukseen kuvastaasen rikkomuksen kohteena olevalta markkinalta kertyvä liikevaihto, jokaon yhtiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittaman mukaan ollutvuonna 2015 siirtymäajan sopimuksista noin [LIIKESALAISUUS] eu-roa, reittiliikennelupa-ajoista noin [LIIKESALAISUUS] euroa sekä rah-tituotoista noin [LIIKESALAISUUS] euroa eli yhteensä noin [LIIKE-SALAISUUS] euroa.

(1594) Kun otetaan huomioon kilpailurikkomuksen laatu ja laajuus, edellä kil-pailurikkomuksen kestoajasta, moitittavuudesta ja yhtiön osallisuudestalausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Jyväskylän LiikenneOy:lle, Koiviston Auto Oy:lle, Koskilinjat Oy:lle, Kuopion LiikenneOy:lle, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab:lle, Satakunnan Lii-kenne Oy:lle ja Metsäpietilä Oy:lle on määrättävä KKV:n esityksen mu-kaisesta 8 740 000 euron seuraamusmaksusta poiketen yhteisvastuulli-sesti 2 300 000 euron seuraamusmaksu.

Vainion Liikenne

(1595) KKV on esittänyt Vainion Liikenteelle määrättäväksi 1 657 260 euronseuraamusmaksun. Vainion Liikenteen markkinaoikeudelle ilmoittamavuoden 2015 kokonaisliikevaihto on ollut noin 15 892 000 euroa.

(1596) Vainion Liikenne on noudattanut SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kilpai-lulain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelytapaa, jonka tarkoi-tuksena on ollut sulkea reittiliikenneluvilla liikennöitävät vuorot Matka-huollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista. VainionLiikenteen kilpailurikkomusta on toteutettu elo–syyskuun vaihteesta2010 lähtien konkretisoituen vuodenvaihteessa 2010–2011 Matkahuol-lon hallituksen piirissä tehtyyn linjaukseen, johon Vainion Liikenteenvastuuhenkilö on osallistunut. Kilpailurikkomus on päättynyt aikataulu-palvelujen osalta kesäkuussa 2012, lipunmyyntipalvelujen osalta17.9.2012 sekä pakettipalvelujen osalta marras–joulukuun vaihteessa2015.

(1597) Vainion Liikenteen on katsottava osallistuneen vakavaan, laaja-alaiseenja suunnitelmalliseen kilpailurikkomukseen. Vainion Liikenne on ollutosallinen kilpailurikkomukseen koko sen keston ajan. Vainion Liiken-teen toimitusjohtaja Matti Vainio on ollut vuosina 2010–2015 Linja-au-toliiton hallituksen puheenjohtaja ja Matkahuollon hallituksen varapu-heenjohtaja. Hän on osallistunut aktiivisesti lähes kaikkiin keskeisiin kil-pailurikkomuksen suunnittelua, toteuttamista ja toimeenpanoa koskeviinkokouksiin sekä sähköpostikirjeenvaihtoihin. Vainion liikenne on ollutsiten kilpailurikkomuksen keskeisimpiä toimijoita.


(1598) Vainion Liikenteen osallisuuden merkitystä kilpailurikkomukseen ku-vastaa sen rikkomuksen kohteena olevalta markkinalta kertyvä liike-vaihto, joka on yhtiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittamanmukaan ollut vuonna 2015 siirtymäajan liikennöintisopimuksin sekäreittiliikenneluvalla ajetun muun kuin paikallisliikenteen osalta ollutnoin [LIIKESALAISUUS] euroa ja rahdista noin [LIIKESALAISUUS]euroa.

(1599) Kun otetaan huomioon kilpailurikkomuksen laatu ja laajuus, edellä kil-pailurikkomuksen kestoajasta, moitittavuudesta ja yhtiön osallisuudestalausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että J. Vainion Liikenne Oy:lleon määrättävä KKV:n esityksen mukaisesta 1 657 260 euron seuraamus-maksusta poiketen 500 000 euron seuraamusmaksu.

Savonlinja

(1600) KKV on esittänyt Savonlinja Oy:lle, Linja-Karjala Oy:lle ja Vauhti-Vaunu Oy:lle määrättäväksi yhteisvastuullisesti 1 575 000 euron seuraa-musmaksun, Autolinjat Oy:lle ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:lle yh-teisvastuullisesti 1 637 000 euron seuraamusmaksun sekä SL-Autoyh-tymä Oy:lle 198 924 euron seuraamusmaksun. Seuraamusmaksuvaati-mus on siten Savonlinja-yhtiöille yhteensä 3 410 924 euroa.

(1601) Savonlinja on ilmoittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle seuraavatkonserniin kuuluvia yhtiöitä koskevat liikevaihtotiedot: Savonlinja Oy:n,Linja-Karjala Oy:n ja Vauhti-Vaunu Oy:n yhteenlaskettu liikevaihto2015 on ollut noin 40 357 000 euroa. Autolinjat Oy:n ja Etelä-SuomenLinjaliikenne Oy:n yhteenlaskettu kokonaisliikevaihto 2015 on ollutnoin 16 989 000 euroa. SL-Autoyhtymä Oy:n tilinpäätöksen mukaan senliikevaihto 2015 on ollut noin 1 989 000 euroa. Mainittujen Savonlinja-yhtiöt konserniin kuuluvien yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto 2015 onollut noin 59 335 000 euroa.

(1602) Savonlinja on noudattanut SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kilpailulain5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelytapaa, jonka tarkoituksenaon ollut sulkea reittiliikenneluvilla liikennöitävät vuorot Matkahuollonaikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista. Matkahuollonosalta kilpailurikkomusta on toteutettu elo–syyskuun vaihteesta 2010lähtien konkretisoituen vuodenvaihteessa 2010–2011 Matkahuollon hal-lituksen piirissä tehtyyn linjaukseen, jonka tekemiseen Savonlinjan vas-tuuhenkilö on osallistunut. Kilpailurikkomus on päättynyt aikataulupal-veluiden osalta kesäkuussa 2012, lipunmyyntipalvelujen osalta17.9.2012 sekä pakettipalvelujen osalta marras–joulukuun vaihteessa2015.


(1603) Savonlinjan on katsottava osallistuneen vakavaan, laaja-alaiseen ja suun-nitelmalliseen kilpailurikkomukseen. Savonlinja-yhtiöt ovat osallistuneetkilpailurikkomukseen koko sen keston ajan. Jukka Komulainen on toi-minut tapahtuma-aikaan Linja-autoliiton hallituksessa ja Matkahuollonhallituksessa keväästä 2010 vuoden 2013 loppuun. Tämän jälkeen Mat-kahuollon hallituksessa on ollut Savonlinja-yhtiöistä Savonlinja Oy:nliikennepäällikkö ja kaikkien Savonlinja-yhtiöiden ja Vauhti-VaunuOy:n hallituksen jäsen sekä Autolinjat Oy:n omistaja Raimo Honkanen.Komulainen on osallistunut lähes kaikkiin keskeisiin kilpailurikkomuk-sen suunnittelua, toteuttamista ja toimeenpanoa koskeviin kokouksiinsekä sähköpostikirjeenvaihtoihin. Savonlinja-yhtiöt on ollut siten kilpai-lurikkomuksen keskeisimpiä toimijoita.

(1604) Savonlinjan osallisuuden merkitystä kilpailurikkomukseen kuvastaa senrikkomuksen kohteena olevalta markkinalta kertynyt liikevaihto, joka onollut vuonna 2015 siirtymäajan pika- ja vakiovuoroliikenteestä sekä reit-tiliikenneluvilla ajetusta pika- ja vakiovuoroliikenteestä yhteensä noin[LIIKESALAISUUS] euroa, sekä mainitun liikenteen yhteydessä aje-tusta rahdista yhteensä noin [LIIKESALAISUUS] euroa eli yhteensänoin LIIKESALAISUUS ] euroa. Vauhti-Vaunu Oy:n osalta Savonlinjaon ilmoittanut erittelemättömänä kokonaisliikevaihtona noin 475 000 eu-roa.

(1605) Kun otetaan huomioon kilpailurikkomuksen laatu ja laajuus, edellä kil-pailurikkomuksen kestoajasta, moitittavuudesta ja yhtiön osallisuudestalausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Savonlinja Oy:lle, Linja-Karjala Oy:lle, Autolinjat Oy:lle, Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:lle,SL-Autoyhtymä Oy:lle sekä Vauhti-Vaunu Oy:lle on määrättävä KKV:nesityksen mukaisesta yhteensä 3 410 924 euron seuraamusmaksusta poi-keten yhteisvastuullisesti 400 000 euron seuraamusmaksu.

Väinö Paunu

(1606) KKV on esittänyt Väinö Paunulle määrättäväksi 2 584 172 euron seuraa-musmaksun.

(1607) Väinö Paunu Oy:n vuoden 2015 kokonaisliikevaihto on ollut noin25 842 000 euroa.

(1608) Väinö Paunu on noudattanut SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kilpailulain5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelytapaa, jonka tarkoituksenaon ollut sulkea reittiliikenneluvilla liikennöitävät vuorot Matkahuollonaikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista. Väinö Paununosalta kilpailurikkomusta on toteutettu elo–syyskuun vaihteesta 2010lähtien konkretisoituen vuodenvaihteessa 2010–2011 Matkahuollon hal-lituksen piirissä tehtyyn linjaukseen, jonka tekemiseen Väinö Paunun


vastuuhenkilö on osallistunut. Kilpailurikkomus on päättynyt aikataulu-palveluiden osalta kesäkuussa 2012, lipunmyyntipalvelujen osalta17.9.2012 sekä pakettipalvelujen osalta marras–joulukuun vaihteessa2015.

(1609) Väinö Paunun on katsottava osallistuneen vakavaan, laaja-alaiseen jasuunnitelmalliseen kilpailurikkomukseen. Väinö Paunu Oy on ollut osal-linen kilpailurikkomukseen koko sen keston ajan. Väinö Paunu Oy:n toi-mitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Martti Paunu on ollut vuosina2008–2015 Matkahuollon hallituksen jäsen sekä vuosina 2011–2015Linja-autoliiton hallituksen jäsen. Martti Paunu on ollut tapahtuma-ai-kaan myös Matkahuollon palvelusopimustyöryhmän jäsen. Martti Paunuon osallistunut aktiivisesti lähes kaikkiin keskeisiin kilpailurikkomuksensuunnittelua, toteuttamista ja toimeenpanoa koskeviin kokouksiin sekäsähköpostikirjeenvaihtoihin. Väinö Paunu on ollut siten kilpailurikko-muksen keskeisimpiä toimijoita.

(1610) Väinö Paunu Oy:n osallisuuden merkitystä kilpailurikkomukseen kuvas-taa sen rikkomuksen kohteena olevalta markkinalta kertyvä liikevaihto,joka on ollut vuonna 2015 reittiliikenteestä ja siirtymäajan muusta kuinpaikallisliikenteestä noin [LIIKESALAISUUS] euroa sekä rahdista noin[LIIKESALAISUUS] euroa eli yhteensä noin [LIIKESALAISUUS] eu-roa.

(1611) Kun otetaan huomioon kilpailurikkomuksen laatu ja laajuus, edellä kil-pailurikkomuksen kestoajasta, moitittavuudesta ja yhtiön osallisuudestalausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Väinö Paunu Oy:lle onmäärättävä KKV:n esityksen mukaisesta 2 584 172 euron seuraamus-maksusta poiketen 600 000 euron seuraamusmaksu.

Linja-autoliitto

(1612) KKV on esittänyt Linja-autoliitolle määrättäväksi 129 592 euron seuraa-musmaksun.

(1613) Linja-autoliiton osalta ei ole mahdollista määrittää sen liikevaihtoa. Seu-raamusmaksun suuruudelle asetettu 10 prosentin enimmäismäärä laske-taan liikevaihdon sijaan Linja-autoliiton tuottojen perusteella siten, ettätuotoiksi katsotaan myös liiton saamat jäsenmaksut. Linja-autoliiton kor-keimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman tuloslaskelman mukaan senjäsenmaksutuotot vuonna 2012 ovat olleet noin 1 152 000 euroa.

305 (309)VIII Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

(1614) Linja-autoliitto on noudattanut SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja kilpailu-lain 5 §:n vastaista yhdenmukaistettua menettelytapaa, jonka tarkoituk-sena on ollut sulkea reittiliikenneluvilla liikennöitävät vuorot Matka-huollon aikataulu-, lipunmyynti- ja paketinkuljetuspalveluista. Linja-au-toliiton osalta kilpailurikkomusta on toteutettu elo–syyskuun vaihteesta2010 lähtien konkretisoituen vuodenvaihteessa 2010–2011 Matkahuol-lon hallituksen piirissä tehtyyn linjaukseen, jonka tekemiseen Linja-au-toliiton vastuuhenkilö on osallistunut. Kilpailurikkomus on päättynyt ai-kataulupalveluiden osalta kesäkuussa 2012 ja lipunmyyntipalvelujenosalta 17.9.2012.

(1615) Linja-autoliiton on katsottava osallistuneen vakavaan, laaja-alaiseen jasuunnitelmalliseen kilpailurikkomukseen. Linja-autoliiton osallisuudenkesto on jäänyt muita paitsi Pohjolan Liikennettä lyhyemmäksi. Linja-autoliitto on kuitenkin kilpailurikkomuksen uusija. Näille seikoille onannettava merkitystä seuraamusmaksun määrää arvioitaessa.

(1616) Linja-autoliiton toimitusjohtaja Heikki Kääriäinen on osallistunut aktii-visesti lähes kaikkiin keskeisiin kilpailurikkomuksen suunnittelua, to-teuttamista ja toimeenpanoa koskeviin Matkahuollon hallituksen ko-kouksiin sekä Matkahuollon hallituksen jäsenten keskinäisiin sähköpos-tikirjeenvaihtoihin. Osaan kokouksista ja sähköpostikirjeenvaihdoista onLinja-autoliitosta osallistunut myös osastopäällikkö Ari Heinilä. Linja-autoliitolla on ollut keskeinen ja myös jäsenistään erillinen rooli kilpai-lurikkomuksessa.

(1617) Kun otetaan huomioon kilpailurikkomuksen laatu ja laajuus, edellä kil-pailurikkomuksen kestoajasta, moitittavuudesta ja yhtiön osallisuudestalausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Linja-autoliitolle on mää-rättävä KKV:n esityksen mukaisesta 129 592 euron seuraamusmaksustapoiketen 100 000 euron seuraamusmaksu.

VIII OIKEUDENKÄYNTIKULUJEN KORVAAMINEN

1 SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖKSET

(1618) Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on vel-vollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaantai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen onkohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinko-naan. Mitä mainitussa pykälässä säädetään asianosaisesta, voidaan so-veltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

(1619) Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisenasianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon,onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

306 (309)VIII Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

2 OIKEUDENKÄYNTIKULUT MARKKINAOIKEUDESSA

2.1 MATKAHUOLLON, LINJA-AUTOLIITON JA LINJA-AUTOYHTIÖIDEN VAATI-MUKSET JA KESKEISET PERUSTELUT

(1620) Markkinaoikeus on päätöksellään hylännyt Oy Matkahuolto Ab:n, Linja-autoliitto r.y:n, J. Vainion Liikenne Oy:n, Jyväskylän Liikenne Oy:n,Koiviston Auto Oy:n, Koskilinjat Oy:n, Kuopion Liikenne Oy:n, Por-voon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab:n, Satakunnan Liikenne Oy:n,Metsäpietilä Oy:n, Länsilinjat Oy:n, Oy Pohjolan Liikenne Ab:n, VR-Yhtymä Oy:n, Pohjolan Turistiauto Oy:n, Koillismaan Turistiauto Oy:n,Antti Kangas Oy:n, Savon Turistiauto Oy:n, Savonlinja Oy:n, Linja-Kar-jala Oy:n, Vauhti-Vaunu Oy:n, Autolinjat Oy:n, Etelä-Suomen Linjalii-kenne Oy:n, SL-Autoyhtymä Oy:n ja Väinö Paunu Oy:n oikeudenkäyn-tikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

(1621) Markkinaoikeus on perusteluina oikeudenkäyntikuluratkaisulleen lausu-nut, että Matkahuolto, mainitut linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovatmenetelleet kilpailusääntöjen vastaisesti ja vaikka markkinaoikeus onmäärännyt seuraamusmaksut määrällisesti alhaisempana kuin mitä KKVon esittänyt, ei ole kohtuutonta hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momen-tissa tarkoitetulla tavalla, että Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-au-toliitto saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

(1622) Matkahuolto, linja-autoyhtiöt ja Linja-autoliitto ovat korkeimmassa hal-linto-oikeudessa esittäneet, että KKV:n päätös on virheellinen, oikeu-denkäynti on aiheutunut KKV:n virheestä ja että KKV:n esitys ei olesuurimmalta osin menestynyt markkinaoikeudessa. Pohjolan Matka jaPohjolan Liikenne ovat lisäksi esittäneet oikeudenkäyntikuluvaatimuk-sensa perusteena KKV:n loukanneen yhtiöiden puolustautumisoikeuksiaja menetelleen virheellisesti yhtiöiden kuulemisessa.

2.2 KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN OIKEUDELLINEN ARVIO JA JOHTO-PÄÄTÖS OIKEUDENKÄYNTIKULUISTA MARKKINAOIKEUDESSA

(1623) Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisestikorkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, ei ole kohtuutonta,että Oy Matkahuolto Ab, J. Vainion Liikenne Oy, Jyväskylän LiikenneOy, Koiviston Auto Oy, Koskilinjat Oy, Kuopion Liikenne Oy, PorvoonLiikenne Oy – Borgå Trafik Ab, Satakunnan Liikenne Oy ja Metsäpie-tilä Oy, Länsilinjat Oy, Oy Pohjolan Liikenne Ab ja VR-Yhtymä Oy,Pohjolan Turistiauto Oy, Koillismaan Turistiauto Oy, Antti Kangas Oyja Savon Turistiauto Oy, Väinö Paunu Oy, Savonlinja Oy ja Linja-auto-liitto r.y. ovat joutuneet pitämään oikeudenkäyntikulunsa markkinaoi-keudessa vahinkonaan.

307 (309)IX Täytäntöönpano

(1624) Korkein hallinto-oikeus on edellä todennut KKV:n menetelleen kilpailu-lain 38 §:n 3 momentin vastaisesti hyödyntäessään oikeudellisen neu-vonnan alaan (asianajosalaisuus) kuuluvaa sähköpostiviestin osiota asiaaarvioidessaan. Myöskään markkinaoikeus ei olisi saanut mainittua oi-keudellisen neuvonnan alaan kuuluvaa sähköpostiviestin osiota hyödyn-tää. Korkein hallinto-oikeus on myös katsonut, että vaikka mainittu säh-köpostiviestin osio on lainvastaisesti ollut osana seuraamusmaksuesi-tystä ja oikeudenkäyntiä markkinaoikeudessa, yhtiön mahdollisuudetpuolustautua esillä olevassa asiassa eivät ole olennaisella tavalla heiken-tyneet, eikä sen nauttimaa syyttömyysolettamaa ole asiassa loukattu.

(1625) Näillä perusteilla markkinaoikeuden oikeudenkäyntikulujen korvausvel-vollisuutta koskevan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ole perus-tetta.

3 OIKEUDENKÄYNTIKULUT KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

(1626) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain74 §:n 1 momentti, Oy Matkahuolto Ab:lle, J. Vainion Liikenne Oy:lle,Jyväskylän Liikenne Oy:lle, Koiviston Auto Oy:lle, Koskilinjat Oy:lle,Kuopion Liikenne Oy:lle, Porvoon Liikenne Oy – Borgå Trafik Ab:lle,Satakunnan Liikenne Oy:lle ja Metsäpietilä Oy:lle, Länsilinjat Oy:lle,Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle ja VR-Yhtymä Oy:lle, Pohjolan TuristiautoOy:lle, Koillismaan Turistiauto Oy:lle, Antti Kangas Oy:lle ja Savon Tu-ristiauto Oy:lle, Väinö Paunu Oy:lle, Savonlinja Oy:lle ja Linja-auto-liitto r.y:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäynti-kuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

IX TÄYTÄNTÖÖNPANO

Pääasian tultua tällä päätöksellä näin ratkaistuksi korkeimman hallinto-oikeuden välipäätöksellä määrätty täytäntöönpanoa koskeva kielto rau-keaa.

308 (309)

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Saija LaitinenAsian esittelijä, esittelijäneuvos

Liitteet Markkinaoikeuden päätösLiite ei sisällä markkinaoikeuden päätöksen liitteenä ollutta luetteloasuullisen käsittelyn aikana kuulluista henkilöistä

Korkein hallinto-oikeus:

Niilo Jääskinen Eija Siitarioikeusneuvos oikeusneuvos

Alice Guimaraes-Purokoski (t) Timo Räbinäoikeusneuvos oikeusneuvos

Anne Nenonenoikeusneuvos

309 (309)

Jakelu

Päätös Kilpailu- ja kuluttajavirasto, oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroaOy Matkahuolto Ab, oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroaJ. Vainion Liikenne Oy, oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroaJyväskylän Liikenne Oy ym., oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroaLänsilinjat Oy, oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroaOy Pohjolan Liikenne Ab ym., oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroaPohjolan Turistiauto Oy ym., oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroaVäinö Paunu Oy, oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroaSavonlinja Oy, oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroaLinja-autoliitto r.y., oikeudenkäyntimaksu 2 000 euroa

Jäljennös MarkkinaoikeusOikeusrekisterikeskus

Asiakirja Korkein hallinto-oikeus

korkeimman hallinto-oikeuden pÄÄtÖs · 2019-08-20 · 6 (309) 2.1.3.4 matkahuollon, väinö...

Documents