Kirsti Keskitalo ja Marjo Suoranta LAPSEN KASVUN AARTEITA

Kasvun kansioiden käyttö ja merkitys päiväkodeissa

Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Tammikuu 2008

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Ylivieskan yksikkö

Aika Tammikuu 2008

Tekijä/tekijät Kirsti Keskitalo & Marjo Suoranta

Koulutusohjelma Sosiaalialan koulutusohjelma Työn nimi Lapsen kasvun aarteita Kasvun kansioiden käyttö ja merkitys päiväkodeissa Työn ohjaaja Leena Raudaskoski

Sivumäärä 62+2

Työelämäohjaaja Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää millä tavoin päiväkodit käyttävät kasvun kansioi-ta yhtenä lapsilähtöisenä varhaiskasvatuksen työmenetelmänä. Tutkimuksessamme haet-tiin vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: millä tavoin ja miksi päiväkodit käyttävät kas-vun kansioita, mitä kokemuksia päiväkodeilla on kasvun kansioiden käytöstä sekä mitä ke-hitettävää päiväkodit näkevät kasvun kansioiden käytössä. Opinnäytetyömme avulla päivä-kotien työntekijät saavat lisätietoa kasvun kansioista ja niiden käytöstä. Henkilökunta voi nähdä oman kasvun kansio –työskentelynsä mahdolliset heikkoudet ja osaavat näin ollen kehittää toimintaansa parempaan suuntaan. Tutkimuksemme lähtökohtana oli henkilökoh-tainen kiinnostuksemme aihetta kohtaan. Tutkimuksemme oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu suoritettiin tee-mahaastatteluin kahdessa kokkolalaisessa päiväkodissa, joissa kasvun kansiot ovat olleet käytössä jo useita vuosia. Haastattelumme olivat ryhmähaastatteluja, joihin osallistui kum-paankin kolme päiväkodin työntekijää. Ryhmähaastattelujen teemat laadittiin kasvun kansi-oita käsittelevän teorian pohjalta. Tutkimustulokset analysoitiin haastatteluteemojen mu-kaan. Kummassakin päiväkodissa kasvun kansiot koettiin tärkeiksi niin lapsille, vanhemmille kuin työntekijöillekin. Päiväkodeissa kasvun kansioiden tärkein tehtävä oli lapsen kasvun, kehi-tyksen ja oppimisen näkyväksi tekeminen. Työntekijät kokivat kasvun kansiot hyvänä väli-neenä vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä, sillä vanhemmat saavat paremman kuvan päiväkodin arjesta ja oppivat omasta lapsestaan uusia asioita kasvun kansioita tut-kimalla. Molempien päiväkotien työntekijät näkivät omassa kasvun kansio –työskentelyssään paljon hyvää, mutta myös kehitettäviä asioita nousi esille. Suurimmiksi haasteiksi nousivat ajan puute sekä lapsen roolin pienuus oman kasvun kansionsa raken-tajana.

Asiasanat Lapsilähtöinen varhaiskasvatus, päiväkoti, kasvun kansiot, lasten havainnointi, pedagogi-nen dokumentointi

ABSTRACT

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Ylivieska Unit

Date January 2008

Author Kirsti Keskitalo & Marjo Suoranta

Degree programme Degree Programme of Social Services Name of thesis Treasures of child’s growth The utilisation and significance of early childhood portfolios in day-care centres Instructor Leena Raudaskoski

Pages 62+2

Supervisor The aim of our thesis was to find out how the day-care centres use early childhood portfolios as a working method in early childhood education. The aim was to find answers to the follow-ing issues: how and why day-care centres use early childhood portfolios, what kinds of ex-periences the day-care centres have in using the early childhood portfolios and how day-care centres want to develop their work with the early childhood portfolios. With the help of our thesis the day-care centres get more information about using the early childhood portfolios. The personnel can see the possible weaknesses of using the early childhood portfolios in practice and can thus improve their actions. The starting point for this survey was our per-sonal interest in this subject. Our thesis was a qualitative survey. The material of the survey was collected with theme in-terviews in two day-care centres in Kokkola. The early childhood portfolios have been used for several years in these day-care centres. Our interviews were group interviews, both of which were attended by three workers. The themes for group interviews were based on the theory of the early childhood portfolios. The results of our survey were analyzed according to interview themes. The early childhood portfolios were experienced as important to children, parents and work-ers in both day-care centres. The most important task of early childhood portfolios was to make child’s growth, development and learning more visible. The early childhood portfolios were thought to be a good way to co-operate with children’s parents. With the help of the early childhood portfolios parents can get a clear vision of the everyday life in the day-care centres and they can learn more about their own child. Both good and bad things were identi-fied in using early childhood portfolio. The biggest issues were the lack of time and children’s small role in building their own early childhood portfolios.

Key words early childhood education, day-care centre, early childhood portfolio, observation, docu-mentation

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO ........................................................................................................1 2 TUTKIMUSPROSESSI .......................................................................................3

2.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimusongelmat.............................................3 2.2 Tutkimusmenetelmät ....................................................................................4 2.3 Tutkimuksen kulku........................................................................................5 2.4 Aiemmat tutkimukset ....................................................................................7 2.5 Tutkimuksen luotettavuus...........................................................................10

3 KESKEISET KÄSITTEET..................................................................................13

3.1 Lapsilähtöinen varhaiskasvatus..................................................................13 3.2 Lasten havainnointi ja pedagoginen dokumentointi....................................14 3.3 Kasvun kansio ............................................................................................14

4 REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKKA .................................................................16

4.1 Reggiolaisuuden synty ...............................................................................16 4.2 Pedagogiset näkemykset ...........................................................................16

5 PORTFOLIOT...................................................................................................19

5.1 Portfoliot ennen ja nyt.................................................................................19 5.2 Portfoliot persoonallisen kasvun välineenä.................................................20

6 LAPSILÄHTÖINEN VARHAISKASVATUS .......................................................22

6.1 Lasten havainnointi ....................................................................................23 6.2 Pedagoginen dokumentointi .......................................................................26

7 KASVUN KANSIOT ..........................................................................................29

7.1 Mikä ihmeen kasvun kansio? .....................................................................29 7.2 Kasvun kansioiden sisältö ..........................................................................30 7.3 Kasvun kansio ja lapsi ................................................................................32 7.4 Kasvun kansio oppimisen ja oppimaan oppimisen välineenä.....................34 7.5 Kasvun kansio arvioinnin välineenä ...........................................................36 7.6 Kasvun kansiot ja yhteistyö vanhempien kanssa .......................................37 7.7 Kasvun kansiot henkilökunnan työvälineenä ..............................................38 7.8 Digitaalinen kasvun kansio .........................................................................40

8 TUTKIMUSTULOKSET.....................................................................................42

8.1 Kasvun kansiot ja päiväkoti ........................................................................42 8.2 Kasvun kansio ja lapsi ................................................................................45 8.3 Kasvun kansio ja vanhemmat.....................................................................47 8.4 Kasvun kansio henkilökunnan työvälineenä ...............................................49 8.5 Kasvun kansioiden käytössä ilmenneet ongelmat ja kehittämisenpaikat....50

9 POHDINTA .......................................................................................................53

LÄHTEET..............................................................................................................60 LIITTEET (2)

1

1 JOHDANTO

Lapsuus on arvokasta ja ainutlaatuista aikaa yksilön elämässä. Lapsuus ei ole

vain välivaihe syntymän ja aikuisuuden välillä, vaan merkittävä ajanjakso, jolla on

suuri merkitys ja vaikutus koko yksilön elämään. Lapsuutta tulee siis kunnioittaa ja

arvostaa, ja lapsen maailmaa tulee tehdä näkyväksi. Kasvun kansio on lapsuuden

arvostamisen ja lapsen maailman näkyväksi tekemisen väline. Hyvä kasvun kan-

sio raottaa ovea lapsen ajatuksiin, kokemuksiin ja leikin maailmaan.

Tämän opinnäytetyömme lähtökohtana oli henkilökohtainen kiinnostuksemme kas-

vun kansio –työskentelyä kohtaan. Halusimme tutkia päiväkodin työntekijöiden

näkökulmasta sitä, miten päiväkodit käyttävät kasvun kansioita yhtenä lapsilähtöi-

senä varhaiskasvatuksen työmenetelmänä. Tavoitteenamme oli saada selville

miksi päiväkodit käyttävät kasvun kansioita, sekä kartoittaa työntekijöiden koke-

muksia kasvun kansio –työskentelystä. Lisäksi meitä kiinnosti henkilökunnan ko-

kemat ongelmat ja kehittämisenpaikat kasvun kansioiden käytössä. Opinnäyte-

työmme on kvalitatiivinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä käytimme tee-

mahaastattelua. Toteutimme teemahaastattelut ryhmähaastatteluina kahdessa

kokkolalaisessa päiväkodissa. Omana ammatillisena tavoitteenamme oli saada

lisää tietoa kasvun kansioiden monipuolisesta käytöstä, jotta voimme tulevina var-

haiskasvattajina toteuttaa oppimaamme työssämme. Opinnäytetyömme kautta

haluamme tuoda kasvun kansio –työskentelyä enemmän esille varhaiskasvatuk-

sen kentällä. Haluamme lisätä tietoisuutta kasvun kansioiden monipuolisesta hyö-

dyntämisestä varhaiskasvatuksessa Ylivieskan kaupungin alueella. Tämän vuoksi

lähetimme opinnäytetyömme sähköisenä versiona Ylivieskan kaupungin päivähoi-

toyksiköihin sekä luonnollisesti myös niihin kahteen kokkolalaiseen päiväkotiin,

jotka osallistuivat tutkimushaastatteluihimme.

Opinnäytetyömme luvussa Tutkimusprosessi käsittelemme tutkimuksemme lähtö-

kohtia ja käyttämiämme tutkimusmenetelmiä, kerromme tutkimuksemme kulusta ja

aiemmista tutkimuksista sekä pohdimme tutkimuksemme luotettavuutta. Tämän

jälkeen määrittelemme tutkimuksemme kannalta keskeiset käsitteet, jotka ovat

lapsilähtöinen varhaiskasvatus, lasten havainnointi ja pedagoginen dokumentointi

2

sekä kasvun kansio. Seuraavaksi paneudumme opinnäytetyömme teoriaosuuteen

alkaen kasvun kansioiden edelläkävijästä, Reggio Emilia –pedagogiikasta, ja lo-

pettaen kasvun kansioiden tämän päivän monipuolisiin käyttömahdollisuuksiin.

Opinnäytetyömme lopussa esittelemme tutkimuksemme tulokset niitä analysoiden.

Opinnäytetyömme päättyy pohdintaosuuteen, jossa pohdimme tutkimuksemme

tuloksia, arvioimme omaa oppimistamme ja ammatillista kasvua sekä esitämme

tutkimuksellemme jatkotutkimusaiheita.

Opinnäytetyömme merkittävimmät lähdeteokset ovat Alho-Kiven & Keskisen

(2002) toimittama teos Kodissa vaan ei kotona: Perhepäivähoito varhaiskasvatuk-

sen oppimisympäristönä sekä tutkija Marja Kankaanrannan (1998) teos Kertomuk-

sia kasvusta ja oppimisesta: Portfoliot siltana päiväkodista kouluun. Alho-Kiven &

Keskisen toimittama kirja sisältää Ilkka Uusitalon artikkelin kasvun kansioista, joka

tuo tiivistetysti esille kasvun kansioiden käyttömahdollisuuksia. Kasvun kansioiden

lisäksi teoreettiseen viitekehykseemme sisältyy Reggio Emilia –pedagogiikka ja

portfoliot, sillä ne ovat tärkeä osa kasvun kansioiden kehitystä nykyiseen muo-

toonsa. Näiden lisäksi teoriaosuudessa käsittelemme lapsilähtöistä varhaiskasva-

tusta, johon sisältyy lasten havainnointi ja pedagoginen dokumentointi.

Toivomme, että opinnäytetyömme lukija saa monipuolista tietoa kasvun kansioista

ja niiden käyttömahdollisuuksista varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyössämme

olemme painottaneet kasvun kansioiden merkitystä nimenomaan lapsen positiivi-

sen kehityksen näkyväksi tekijänä. Kasvun kansioiden tulee vahvistaa lapsen mi-

näkuvaa ja itsetuntoa sekä toimia yhteistyön välineenä päiväkodin ja kodin välillä.

Hyvä kasvun kansio toimii myös varhaiskasvatuksen työntekijän lapsilähtöisenä

työvälineenä. Opinnäytetyöllämme haluamme antaa työmme lukijalle keinoja to-

teuttaa kasvun kansio –työskentelyä arvokkaana pitämämme lapsuuden ikuistaja-

na.

3

2 TUTKIMUSPROSESSI

2.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimusongelmat

Tutkimuksemme lähtökohtana oli henkilökohtainen kiinnostuksemme kasvun kan-

sioita kohtaan. Mielenkiintomme heräsi jo sosionomiopintojemme alkupuolella

törmättyämme kasvun kansioihin työharjoittelupaikoissamme. Syksyllä 2006 käsit-

telimme kasvun kansioita varhaiskasvatuksen työmenetelmät – opintojaksolla, jol-

loin kiinnostuksemme kasvun kansioita kohtaan vahvistui. Koska kasvun kansiois-

ta löytyy vain vähän tietoa, halusimme tutkia tätä tärkeänä kokemaamme lapsiläh-

töistä varhaiskasvatuksen työvälinettä itse.

Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää millä tavoin ja miksi päiväkodit käyttävät

kasvun kansioita. Rajasimme tutkimuksemme päiväkoteihin emmekä koko päivä-

hoidon piiriin, sillä tulevaisuudessa haluamme työskennellä juuri päiväkodeissa

lastentarhanopettajan työtehtävissä. Halusimme tietoa siitä, miten päiväkodin hen-

kilökunta kykenee käyttämään kasvun kansioita suurten lapsiryhmien kanssa, kun

aikaa on käytössä vain rajallisesti. Tutkimusongelmamme muotoutuivat melko pian

ja helposti, sillä halusimme tutkia aihetta kokonaisuutena kehittämisenpaikat huo-

mioon ottaen. Tahdoimme tutkia aihetta nimenomaan työntekijöiden näkökulmas-

ta, koska uskomme, että kasvun kansioita käyttävillä päiväkodin työntekijöillä on

meille ammatillisesti eniten annettavaa.

Tutkimusongelmamme olivat:

1. Miten ja miksi kasvun kansioita käytetään päiväkodeissa?

2. Mitä kokemuksia päiväkodeissa on kasvun kansioista?

3. Mitä kehitettävää päiväkodin henkilökunta näkee kasvun kansioiden käy-

tössä?

4

2.2 Tutkimusmenetelmät

Tutkimuksessamme käytimme kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää.

Laadullisessa tutkimuksessa tutkija haluaa päästä lähelle tutkittavaa kohdetta.

Pyrkimyksenä on tavoittaa tutkittavien näkökulma eli heidän näkemyksensä tutkit-

tavana olevasta ilmiöstä. Laadullisessa tutkimuksessa käytetään tavallisesti har-

kinnanvaraista näytettä satunaisotannan sijasta. Tällöin tutkittavaksi valitaan koh-

de, jonka kautta mielekäs ja syvällinen perehtyminen tarkasteltavana olevaan ilmi-

öön ajatellaan olevan mahdollista. (Kiviniemi 2001, 68.) Tutkimusongelman ja tut-

kimuksen tavoitteiden kannalta päätetään valintakriteerit, joihin perustuen kootaan

tutkimusaineisto. Loppuen lopuksi tutkija itse päättää mikä on tarkoitukseen sopi-

vaa. (Vilkka 2005, 127.) Meidän tutkimusaineiston kokoamisen valintakriteerinä oli

se, että haastattelemamme päiväkodit käyttävät kasvun kansioita aktiivisesti kas-

vatustyönsä apuna.

Kiviniemi (2001, 68) toteaa, että kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineiston analy-

sointi on aineistolähtöistä. Laadullisessa tutkimuksessa tutkimusaineiston koolla ei

ole väliä, sillä tutkimusaineiston kokoa ei säätele määrä vaan sen laatu. Perusteel-

lisella analyysilla pienikin tutkimusaineisto on riittävä. Laadullisessa tutkimuksessa

tutkimusaineistoa voidaan kerätä eri tavoin. Tavallisesti tutkimusaineistoksi halu-

taan ihmisten kokemukset puheen muodossa, jolloin aineiston keruu tapahtuu

haastatteluina. Tutkimushaastattelumuotoja kvalitatiivisessa tutkimuksessa ovat

lomakehaastattelu, avoin haastattelu ja teemahaastattelu. (Vilkka 2005, 100–101,

126.)

Käytimme tutkimuksessamme aineiston keräämiseen teemahaastattelua, joka lie-

nee yleisimmin käytetty tutkimushaastattelun muoto. Eskolan & Vastamäen (2007,

27) mukaan teemahaastattelussa haastattelun aihepiirit eli teema-alueet on etukä-

teen määritelty; menetelmästä puuttuu kuitenkin kysymysten tarkka muoto ja jär-

jestys. Teemoiksi poimitaan sellaiset teema-alueet, joita haastattelussa olisi vält-

tämätöntä käsitellä tutkimusongelmaan vastaamiseksi. Tutkimushaastattelun aika-

na valittujen teemojen käsittelyjärjestyksellä ei ole merkitystä. Sen sijaan tärkeää

on, että vastaaja voi antaa oman kuvauksensa kaikista teema-alueista. (Vilkka

2005, 100–102.) Teemojen varassa etenevä haastattelu tuo tutkittavien äänen

5

paremmin kuuluviin kuin strukturoidussa haastattelussa. Teemahaastattelu antaa

tilaa ihmisten tulkinnoille ja heidän asioille antamilleen merkityksille. (Hirsjärvi &

Hurme 2006, 48.)

Haastattelu menetelmänä on joustava, sillä se sopii moniin erilaisiin tutkimustar-

koituksiin. Haastattelun etuna voidaan nähdä haastateltavan mahdollisuus tuoda

esille asioita mahdollisimman vapaasti ja tutkija voi selventää sekä syventää haas-

tateltavan antamia vastauksia haastattelutilanteen aikana. (Hirsjärvi & Hurme

2006, 34–35.) Tavallisesti tutkimushaastattelu tehdään yksilöhaastatteluna, mutta

jokaista tutkimushaastattelutapaa voi soveltaa myös ryhmähaastatteluun tutkimuk-

sen tavoitteista riippuen (Vilkka 2005, 101). Ryhmähaastattelun tavoitteena on

vapaamuotoinen keskustelu. Ryhmähaastattelun osanottajat kommentoivat asioita

spontaanisti ja tuottavat monipuolista tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Haastattelijan

tehtävänä on saada aikaan keskustelua ja helpottaa sitä. Haastattelijan kuuluu

huolehtia siitä, että keskustelu ei poikkea valituista teemoista ja että jokainen

osanottaja saa mahdollisuuden osallistua. (Hirsjärvi & Hurme 2006, 61.)

Vilkan (2005, 101) mukaan ryhmähaastattelu soveltuu hyvin yhteisön käsitysten

tutkimiseen, jonka vuoksi ryhmähaastattelu oli mielestämme oikea valinta tutki-

muksemme kannalta. Tutkimuksessamme halusimme saada selville nimenomaan

päiväkodin työntekijöiden muodostaman yhteisön mielipiteet ja käsitykset kasvun

kansioista ennemmin kuin yksittäisen työntekijän ajatukset. Valitsimme ryhmä-

haastattelun yksilöhaastattelun sijasta myös siksi, koska halusimme saada aikaan

keskustelua ja ajatusten vaihtoa työntekijöiden välillä. Uskomme, että ryhmähaas-

tattelulla saimme laajemman kuvan päiväkotien kasvun kansioiden käytöstä ja nii-

hin liittyvistä käsityksistä.

2.3 Tutkimuksen kulku

Opinnäytetyömme aihetta aloimme pohtia aktiivisesti marraskuussa 2006. Lopulli-

nen aiheen valinta tapahtui joulukuun puolella mietittyämme laajasti eri vaihtoehto-

ja. Työstettyämme tutkimusongelmia ja teoreettista viitekehystä pidimme tutkimus-

6

suunnitelmaseminaarin maaliskuussa 2007. Kevättalvi kului lähdeteoksia etsiessä

ja teoriaa kirjoittaessa. Lähdeteoksia etsimme monipuolisesti lähialueiden kirjas-

toista ja Internetin tietokannoista. Lisäksi hyviä lähteitä löysimme luotettavilta In-

ternet-sivustoilta. Samoihin aikoihin aloimme etsiä kasvun kansioita käyttäviä päi-

väkoteja sähköpostitse Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan alueelta. Lähettämässämme

kirjeessä (LIITE 1) kyselimme päiväkotien kiinnostusta osallistua tutkimukseemme.

Lähetimme sähköpostia viiteentoista päiväkotiin, mutta saimme vastauksen vain

kahdesta kokkolalaisesta päiväkodista, jotka kertoivat käyttävänsä kasvun kansioi-

ta ja olivat kiinnostuneita tutkimuksestamme. Kyseisissä päiväkodeissa suoritimme

haastattelut toukokuussa 2007.

Haastatteluja edeltävällä viikolla lähetimme haastattelun teemat (LIITE 2) päiväko-

teihin, jotta työntekijät saivat mahdollisuuden tutustua teemoihin edeltäkäsin.

Kumpaankin haastatteluun osallistui kolme työntekijää, kuten olimme sähköpostit-

se aiemmin sopineet. Haastateltavien ammattinimikkeillä ei ollut väliä. Toisen päi-

väkodin ryhmähaastatteluun osallistui lastentarhanopettaja, päivähoitaja sekä lä-

hihoitaja. Lastentarhanopettajalla ja päivähoitajalla oli molemmilla yli kymmenen

vuoden työkokemus takanaan. Lähihoitaja oli ollut työelämässä reilut viisi vuotta.

Toisen päiväkodin haastateltavista kaksi oli lastentarhanopettajaa ja yksi päivähoi-

taja. Toinen lastentarhanopettaja oli toiminut virassaan jo kolmekymmentä vuotta

ja toinen vuodesta 2000. Päivähoitajalla oli takanaan kahdenkymmenen vuoden

työkokemus. Haastattelutilanteet aloitimme kevyellä jutustelulla kasvun kansioista,

jolloin saimme tutustua myös muutaman lapsen kansioon. Tämän jälkeen keskus-

telu siirtyi luontevasti haastattelun teema-alueisiin. Molemmat haastattelut sujuivat

hyvin. Keskustelu oli avointa, eikä tilanne ollut väkinäinen tai jännittävä. Kaikki

haastateltavat saapuivat paikalle ja osallistuivat tasapuolisesti keskusteluun, eikä

kukaan jäänyt toisten varjoon. Kykenimme melko hyvin pitämään keskustelun

haastattelun teemoissa ja esitimme tarpeen tullen tarkentavia lisäkysymyksiä

haastateltaville.

Tarkoituksenamme oli analysoida ja pohtia haastatteluiden tuloksia kesän 2007

aikana. Valitettavasti kesätöiden vuoksi toinen meistä muutti eri paikkakunnalle,

joten yhteistä aikaa oli vaikeaa järjestää. Yhdessä tehty analysointi ja pohdinta on

välttämätöntä tutkimuksen luotettavuuden kannalta, joten tämän takia emme ta-

7

hoillamme alkaneet tutkimusaineistoa käsitellä. Eri paikkakunnilla viettämämme

kesän vuoksi koko tutkimusaikataulumme viivästyi parilla kuukaudella. Alkuperäi-

sen aikataulun mukaan opinnäytetyömme oli tarkoitus olla valmis lokakuussa

2007, jolloin olisimme valmistuneet jouluksi. Syksyllä 2007 jatkoimme parin kuu-

kauden tauon jälkeen opinnäytetyömme teorian kirjoittamista ja aloittelimme ai-

neiston analysointia. Lokakuussa osallistuimme väliseminaarikeskusteluun, jolloin

saimme kaipaamaamme palautetta ohjaavalta opettajaltamme sekä opponoijil-

tamme. Saamamme rakentavan palautteen avulla opinnäytetyömme teoriaosuus

alkoi valmistua kovaa vauhtia ja pääsimme aloittamaan tulosten tarkastelun ja ai-

neiston analysoinnin. Uuden aikataulumme mukaisesti opinnäytetyömme oli val-

mis joulukuussa 2007.

2.4 Aiemmat tutkimukset

Kasvun kansioita on tutkittu viime vuosina jonkin verran. Tutkija Marja Kankaan-

rannan (1998) tekemä tutkimus, Kertomuksia kasvusta ja oppimisesta: Portfoliot

siltana päiväkodista kouluun, sijoittuu varhaislapsuuden ja koulunaloituksen maas-

toon. Kankaanrannan teos perustuu hänen lisensiaatin tutkielmaansa, joka valmis-

tui vuonna 1997. Tutkimuksessa on etsitty mahdollisuuksia päiväkodin ja koulun

välisen aktiivisen yhteistyön luomiselle. Tutkimushankkeen tarkoituksena on ollut

kuvata sellaisten päiväkotien ja koulujen toimintaa, joissa pyritään yhteistyön kei-

noin takaamaan lasten kasvun ja oppimisen jatkuvuus. Päätavoitteena oli rakentaa

siltaa oppimisympäristöjen välille. Tavoitteeseen pyrittiin lasten portfolioiden - kas-

vun kansioiden – avulla. Kansioiden välityksellä koottiin ja seurattiin vuoden ajan

lasten elämäntarinoita. Kasvun kansioiden avulla lapset nähtiin aktiivisina toimijoi-

na. Kansioiden sisällöt kertoivat lapsen valinnoista, toiveista ja osallisuudesta

työskentelyyn sekä sen arviointiin. Vähitellen kansioista muodostui lapsilähtöinen

arviointimenetelmä. (Kankaanranta 1998.) Tämä Kankaanrannan teos on laajin

Suomessa toteutettu kasvun kansioihin liittyvä tutkimus, joka on varmasti antanut

paljon tietoa aiheesta kasvatuksen kentälle. Kankaanranta on toiminut myös kou-

luttajana varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen asiantuntijoille. Tämän tutkimuksen

8

halusimme nostaa esille juuri edellä mainittujen seikkojen vuoksi. Käytämme teos-

ta myös teorialähteenä myöhemmissä luvuissa.

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija Mari Peltokorpi teki opin-

näytetyön kasvun kansioista vuonna 2005. Kyseisen opinnäytetyön, Kasvun kan-

sioiden hyödyntäminen päiväkodeissa, tarkoituksena oli selvittää, miten kasvun

kansioita hyödynnetään päiväkodeissa ja millainen rooli kasvun kansioilla on päi-

väkodin ja lasten vanhempien välisessä yhteistyössä. Peltokorpi selvitti tutkimuk-

sessaan myös henkilökunnan ja vanhempien kokemuksia kasvun kansioiden käy-

töstä sekä kehittämisen tarpeita. Kvalitatiivisessa tutkimuksessaan Peltokorpi käyt-

ti aineistonkeruumenetelmänä kyselyä sekä teemahaastattelua. (Peltokorpi 2005.)

Peltokorven tutkimustulosten mukaan suurimmalla osalla niin vanhemmista kuin

työntekijöistäkin oli positiivisia kokemuksia kasvun kansioiden käytöstä. Päiväko-

deissa hyödynnettiin kasvun kansioita lapsen kehityksen seurannassa, kasvatus-

keskusteluissa sekä toiminnan suunnittelussa. Kehitettäviksi seikoiksi vanhemmat

ja työntekijät mainitsivat lapsen näkökulman lisäämisen, vanhempien aktiivisem-

man osallistumisen sekä kansioiden tiheämmän kulkemisen päiväkodin ja kodin

välillä. (Peltokorpi 2005.)

Kemi-Tornion Ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden Tanja Raution ja Tii-

na Ullgrénin vuonna 2005 tekemä opinnäytetyö on nimeltään Kasvun kansio - lap-

sen taitopankki eskarista kouluun. Raution ja Ullgrénin tutkimuksen tarkoituksena

oli selvittää esi- ja alkuopetuksen ammattilaisten mielipide kasvun kansioiden tar-

peellisuudesta lapsen siirtyessä päiväkodista koulumaailmaan. Lisäksi tarkoituk-

sena oli selvittää, mitä kasvun kansion tulisi sisältää, jotta se palvelisi esi- ja al-

kuopetuksen ammattilaisia mahdollisimman hyvin. Raution ja Ullgrénin tavoitteena

oli helpottaa esiopetuksen työntekijöitä kouluun siirtyvän lapsen havainnoinnissa ja

raportoinnissa siten, että se palvelee alkuopetuksessa työskenteleviä mahdolli-

simman monipuolisesti. (Rautio & Ullgrén 2005.)

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tapaustutkimus, jossa teoriaa rakennetaan em-

piirisestä aineistosta käsin. Raution ja Ullgrénin tekemän tutkimuksen tulosten mu-

kaan kasvun kansion kokoaminen tulee aloittaa heti lapsen aloittaessa päivähoi-

9

don ja kasvun kansioiden tekemistä tulee jatkaa myös kouluvuosien varrella. Tut-

kimustulosten mukaan kansion päivittäminen on hyvä tapahtua yhteistyössä henki-

lökunnan, lasten ja vanhempien kanssa. Konkreettiseksi kasvun kansion malliksi

toivottiin mappikansiota, jonka sisällöstä ilmenee lapsen persoonallisuus sekä

kiinnostuksen kohteet. Kasvun kansioiden sisällöksi toivottiin esimerkiksi piirustuk-

sia, lapsen kertomuksia ja valokuvia. (Rautio & Ullgrén 2005.)

Kasvatustieteen pro gradu –tutkielman, Kasvun kansio alkuopettajan työn tukena,

on tehnyt Elina Hämäläinen Jyväskylän yliopistossa vuonna 2004. Hämäläisen

tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajan näkökulmasta esikoululais-

ten kasvun kansioiden sisältöjä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kuvaajana

sekä sitä, kuinka kasvun kansiota oli käytetty itsearvioinnin välineenä. Lisäksi ta-

voitteena oli tutkia, kuinka alkuopettaja voi käyttää kasvun kansioita oman työnsä

tukena sekä tietolähteenä, ja miten alkuopettaja voi jatkaa kansioiden työstämistä

yhdessä lasten kanssa. (Hämäläinen 2004.)

Hämäläisen käyttämä tutkimusaineisto oli osa vuoden 2002 Esiopetus Jyväskyläs-

sä -laatututkimushankkeen aikana kerättyä aineistoa. Aineistona olivat kymmenen

jyväskyläläisen esikoululaisen arviointiaineistot ja kasvun kansiot esiopetusvuodel-

ta 2001–2002. Tutkimuksessa käytettiin sisällönanalyysiä selvittämään esikoulu-

laisten kasvun kansioiden sisältöjä sekä kansiota lapsen kasvun, kehityksen ja

oppimisen kuvaajana. Analyysistä saatuja määrällisiä tuloksia pyrittiin tarkastele-

maan esiintymistiheyksien ja keskiarvojen avulla sekä Hämäläisen tekemien omi-

en johtopäätösten perusteella. Tutkimuksessa kävi ilmi jyväskyläläisten esikoulu-

laisten kasvun kansioiden sisältöjen ja käyttötapojen vaihtelevuus. Hyviä käytän-

teitä oli paljon, mutta huomionarvoista oli itsearvioinnin ja lapsilähtöisyyden vä-

hyys. Koska kasvun kansio kertoo lapsen omaa tarinaa, se auttaa tulevaa opetta-

jaa yksilöllisten oppimistavoitteiden ja kasvun kansion jatkamisen suunnittelussa.

(Hämäläinen 2004.)

Jyväskylän yliopiston opiskelija Pia Kola-Torvinen tutkii digitaalista kasvun kansio-

ta kasvatuskumppanuuden tukena päiväkodin ja kodin välisessä vuorovaikutuk-

sessa. Kyseinen pro gradu -työ on tällä hetkellä tekeillä ja osa Digitaaliset kasvun

kansiot -tutkimushanketta. Tässä tutkimuksessa selvitetään digitaalisten kasvun

10

kansioiden toimivuutta päiväkodin ja perheen välisessä vuorovaikutuksessa. Tut-

kimuksen tarkoituksena on saada tietoa siitä, millaiset valmiudet perheillä, päivä-

hoidon henkilökunnalla ja lapsilla on digitaalisen kasvun kansion käyttöön. Pyrki-

myksenä on lisäksi selvittää tekeekö digitaalinen kasvun kansio työn, toiminnan ja

oppimisen näkyväksi. (Kola-Torvinen 2007.)

2.5 Tutkimuksen luotettavuus

Kvalitatiivisessa tutkimuksessa luotettavuuden kriteeri on tutkija itse ja hänen re-

hellisyytensä. Arvioinnin kohteenahan ovat tutkijan tekemät teot, ratkaisut ja valin-

nat. Tutkijan tulisikin arvioida tutkimuksensa luotettavuutta jokaisen tekemänsä

valinnan kohdalla. (Vilkka 2005, 158–159.) Olemme pyrkineet tekemään tutkimus-

tamme mahdollisimman rehellisesti ja jokaista tekemäämme valintaa olemme

punninneet tutkimuksen luotettavuuden valossa. Koska meitä oli kaksi tutkijaa,

olemme pystyneet keskustelemaan tekemistämme ratkaisuista keskenämme ja

näin ollen valintoihimme on vaikuttanut kahden ihmisen mielipiteet. Tutkimustulok-

sia analysoidessa analyysi ei ole vain yhden tutkijan tulkintaa haastatteluaineistos-

ta, mikä parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Olemme pyrkineet analysoimaan

tuloksia mahdollisimman rehellisesti asioita kaunistelematta. Olemme analysoineet

tutkimuksemme tuloksia kriittisesti peilaten niitä teoreettiseen viitekehykseemme.

Haastatteluaineiston luotettavuus riippuu sen laadusta. Laadukkaan aineiston ta-

voittelu alkaa hyvin tehdystä haastattelurungosta sekä ennalta mietityistä lisäky-

symyksistä. (Hirsjärvi & Hurme 2006, 184–185.) Ennen haastattelua suunnittelim-

me haastattelun teemat huolellisesti, kysyimme ohjaavan opettajan mielipidettä

suunnittelemistamme teemoista ja muokkasimme teemoja ohjaajamme antamien

parannusehdotusten valossa. Mietimme lisäkysymyksiä eri teemojen alle ja kir-

jasimme ne ylös, jotta kykenimme syventämään teemoja haastattelujen aikana.

Kokeilimme teemojen toimivuutta testihaastattelulla, johon muutama ystävämme

oli lupautunut. Näin valmistelimme teemahaastattelujamme, jotta tutkimusaineis-

tostamme tulisi mahdollisimman luotettava. Yhtenä haastattelun etuna on se, että

haastateltaviksi suunnitellut henkilöt saadaan tavallisesti mukaan tutkimukseen.

11

Jos aineiston täydentäminen on myöhemmin tarpeen, haastateltavat on mahdollis-

ta tavoittaa helposti. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2006, 195.) Tutkimustuloksia

kirjoittaessamme eteen tuli muutama epäselvä vastaus haastatteluaineistossa.

Koska tutkimuksemme luotettavuuden kannalta emme halunneet yrittääkään tulki-

ta vastauksia itse, otimme sähköpostitse yhteyttä tutkimukseemme osallistuneisiin

päiväkoteihin ja varmistimme epäselvät kohdat. Näin tutkimuksemme luotettavuus

parani.

Haastatteluvaiheen aikana aineiston laatua ja tutkimuksen luotettavuutta voi pa-

rantaa huolehtimalla välineistön, kuten nauhurin, kunnosta (Hirsjärvi & Hurme

2006, 184). Ennen haastatteluja hankimme nauhuriimme uusia paristoja ja kum-

paankin haastatteluun oman kasetin. Testasimme nauhurin toimivuutta ja nauhoi-

tetun puheen kuuluvuutta ennen haastatteluja sekä haastattelutilanteen alussa,

jotta saisimme varmasti talteen haastattelujen annin. Eskolan & Vastamäen (2007,

28) mukaan haastattelijan tulee ennen haastattelutilannetta suunnitella haastatte-

lulle sopiva paikka. Haastattelutilanteen tulee olla rauhallinen ja virikkeetön, sillä

tärkeää on keskittyä itse haastatteluun. Me emme ennalta paljoa miettineet haas-

tatteluille sopivinta tilaa tai ajankohtaa päiväkodeissa, minkä voi lukea tutkimuk-

semme luotettavuuden heikentäjäksi. Meidän onneksemme päiväkotien henkilö-

kunta oli kuitenkin ajatellut asiaa meitä enemmän, sillä he olivat varanneet haas-

tatteluille rauhalliset ajankohdat. Toisessa päiväkodissa lapset olivat päivälevolla

ja toisessa jo lähteneet kotiin hoitopäivän päätyttyä. Tutkimuksemme luotettavuut-

ta lisäsi se, että olimme haastateltavien tutulla kotikentällä, heidän työpaikallaan,

sillä Eskola & Vastamäki (2007, 29) toteavat seuraavaa: ”haastateltavien kotiken-

tällä, esimerkiksi kotona, tehtävillä haastatteluilla on suurempi mahdollisuus onnis-

tua”.

Haastattelun laatua ja tutkimuksen luotettavuutta parantaa haastattelun litterointi

heti haastattelun jälkeen (Hirsjärvi & Hurme 2006, 185). Litteroimme molemmat

haastattelut huolellisesti noin viikon kuluessa haastatteluista, jolloin haastatteluti-

lanteet olivat vielä tuoreessa muistissa. Litterointi oli työlästä ja vei paljon aikaa,

mutta tarkasti litteroitu aineisto helpotti työtämme huomattavasti aineistoa ana-

lysoidessamme. Litteroituun aineistoon oli helppo palata aina tarvittaessa opinnäy-

tetyötä tehdessämme.

12

Tutkimuksemme luotettavuutta parantaa myös se, että haastattelemamme päivä-

kodit työntekijöineen olivat meille ennalta tuntemattomia. Näin pystyimme puolu-

eettomasti tarkastelemaa tutkimuksemme tuloksia. Hirsjärvi ym. (2006, 195) totea-

vat, että haastateltavat saattavat haastattelutilanteessa antaa sosiaalisesti suota-

via vastauksia. Jos näin tapahtui meidän tutkimushaastatteluissamme, se vähen-

tää tutkimuksemme luotettavuutta.

Teoreettisen viitekehyksen luotettavuutta varmistimme sillä, että merkitsimme huo-

lellisesti lähdeviitteet tekstiin. Lähdeviitteet lisäsimme sitä mukaan tekstiin, kun

lähdeteoksia käytimme. Tällä varmistimme sen, että viitteet tulivat varmasti oikein.

Vilkka (2005, 32) painottaakin kirjassaan näin: ”mitä tarkempaa ja huolellisempaa

viittaaminen ja lähdeviitteiden merkitseminen on, sitä paremmin tutkimus noudat-

taa hyvää tieteellistä käytäntöä”. Pyrimme käyttämään mahdollisimman luotettavia

lähteitä. Käyttämiemme lähdeteosten kirjoittajat ovat arvostettuja suomalaisia tutki-

joita ja korkeasti koulutettuja kasvatustieteiden ammattilaisia. WWW-dokumentteja

käyttäessämme varmistimme sen, että sivuja ylläpitää jokin luotettava taho.

13

3 KESKEISET KÄSITTEET

3.1 Lapsilähtöinen varhaiskasvatus

Varhaiskasvatus tarkoittaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden eli Vasun

mukaan pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovai-

kutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja op-

pimista. Varhaiskasvatuksessa tarvitaan lasten vanhempien ja kasvatuksen am-

mattilaisten kiinteää yhteistyötä eli kasvatuskumppanuutta. Yhteiskunnan järjes-

tämä varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudes-

ta. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistoimintaa ja vuoro-

vaikutusta. Varhaiskasvatuksen keskeisenä tavoitteena on lapsen kokonaisvaltai-

sen hyvinvoinnin edistäminen. Tämän päivän keskeisiä varhaiskasvatuspalveluita

ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä erilainen avoin toiminta. Näitä var-

haiskasvatuspalveluita tuottavat kunnat, seurakunnat, järjestöt sekä yksityiset pal-

veluntuottajat. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 11, 15.)

Lapsilähtöisessä varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatusta tarkastellaan lapsen

kasvuprosessina lapsen kautta (Kinos 2001, 30). Lapsilähtöisyydestä puhuttaessa

tarkoitetaan lapsen omaa aktiivista roolia painottavaa kasvatusta (Vile n, Vihunen,

Vartiainen, Siven, Neuvonen & Kurvinen 2006, 221). Lapsilähtöinen varhaiskasva-

tus kunnioittaa lapsen yksilöllisyyttä ja yksilöiden välistä tasa-arvoa. Jokainen lapsi

nähdään arvokkaana ja toiminnassa otetaankin huomioon jokaisen lapsen tarpeet

sekä mielenkiinnon kohteet. Lapsilähtöinen varhaiskasvattaja on lapsen kehityk-

sen ja oppimisen tukija sekä lapsen omien valintojen kunnioittaja. (Aaltonen, Oja-

nen, Sivén, Vihunen & Vilén 2005, 117.)

14

3.2 Lasten havainnointi ja pedagoginen dokumentointi

Lasten havainnoinnilla tarkoitetaan menetelmiä, joilla halutaan saada mahdolli-

simman todenmukaista tietoa esimerkiksi lapsen kasvusta, kehityksestä, ajatuksis-

ta ja tarpeista. Monipuolista lasten havainnointi on silloin, kun sitä toteutetaan yh-

dessä lapsen vanhempien kanssa. (Virolainen 2006, 134.) Käsite havainnointi tar-

koittaa kaikin aistein tapahtuvaa havaitsemista. Ihminen voi havaita muun muassa

katselemalla, kuuntelemalla ja tuntemalla. Ihminen myös havaitsee tunteita, toi-

mintaa ja sanoja. Havainnoinnissa suurena vaarana on se, että havainnoitsija ha-

vaitsee vain sen, mitä ja miten hän itse kokee tilanteen. Havainnoimisessa tulee

erottaa omat sisäiset (subjektiiviset) kokemukset ulkoisista (objektiivisista) havain-

noista. (Vilén ym. 2006, 167.)

Heinimaan (2007) mukaan pedagoginen dokumentointi on lapsilähtöinen työmene-

telmä ja ajattelutapa, joka on tullut tunnetuksi Reggio Emilia- pedagogiikasta. Pe-

dagoginen dokumentointi on lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen näkyväksi

tekemisen keino. Pedagogisen dokumentoinnin kautta kasvattajat voivat tarkastel-

la ja arvioida omaa toimintaansa ja kehittää näin työtään. (Vilén ym. 2006, 471.)

Kankaanranta (1998, 72) toteaa, että dokumentointi on parhaimmillaan lapsen

toiminnan havainnointia ja havainnoitujen asioiden muistiin kirjaamista.

3.3 Kasvun kansio

Kasvun kansio on lapsilähtöinen varhaiskasvatuksen työväline (Vile n ym. 2006,

186). Kasvun kansio on lapsen oma kasvun portfolio. Kasvun kansio on kirjaimelli-

sesti kansio, jota käytetään yksittäisen lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen

seurantaan sekä suunnitteluun. Kasvun kansioita käytetään päivähoidossa, kuten

päiväkodissa, yhteistyössä vanhempien ja lapsen kanssa. (Uusitalo 2002, 102–

103.) Kasvun kansio on väline, jonka kautta lapsi voi kertoa päivähoidon toimin-

nasta, tapahtumista sekä koetuista ja opituista asioista. Kasvun kansion avulla

lapsi voi kertoa itsestään omille vanhemmilleen, kasvattajille ja toisille lapsille.

15

(Kankaanranta 1998, 70.) Kasvun kansio –työskentelyssä tärkeää on lapsen tark-

ka havainnointi ja toiminnan kirjaaminen eli dokumentointi. Kasvun kansioon tal-

lentuu yksittäisen lapsen oppimishistoria päiväkotivuosien kuluessa. (Nousiainen

2004, 65.)

Kasvun kansio on parhaimmillaan monipuolinen lapsen töiden kokoelma. Sen pyr-

kimyksenä on osoittaa sekä yksilöllistä että yhteistoiminnallista oppimista. (Kan-

kaanranta 1998, 64.) Jokaisen lapsen kasvun kansio on yksilöllinen ja ainutkertai-

nen. Mitään sääntöä ei ole siitä, mitä kansioihin tulee laittaa. Tavallisesti kasvun

kansioissa on esimerkiksi valokuvia lapsesta eri toiminnoissa, lapsen piirustuksia,

lapsen kertomia juttuja ja aikuisen tekemiä havaintoja lapsesta. Tärkeää on, että

lasta kannustetaan ja ohjataan luomaan yhdessä kasvattajan kanssa lapsen omaa

ja omannäköistä kasvun kansiota. (Uusitalo 2002, 111–113.)

16

4 REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKKA

4.1 Reggiolaisuuden synty

Reggio Emilian kaupunki sijaitsee Pohjois-Italiassa, Po-joen laaksossa – kyseessä

ei siis ole henkilö, kuten usein luullaan. Toisen maailmansodan jälkeen kaupun-

gissa kehittyi yksi tämän ajan merkittävimmistä kasvatusfilosofioista. Alueen naiset

halusivat lapsilleen turvatun tulevaisuuden ja rakensivat oman pienten lasten kou-

lun. Koulun ensimmäisenä opettajana toimi nuori italialainen professori Loris Ma-

laguzzi, jota voidaankin kutsua Reggio Emilian päiväkotien isäksi. Vanhempien

johtamia ja omistamia kouluja syntyi seudulle lisää vähitellen. Lasten vanhempien

ja koulujen henkilökunnan kanssa Loris Malaguzzi kehitteli kasvatusta, jota nyky-

ään kutsutaan Reggio Emilia –pedagogiikaksi. (Puurula 2007.)

Tänä päivänä Reggio Emilia –pedagogiikka inspiroi kasvattajia ja vanhempia eri

puolilla maailmaa. Pohjoismailla on oma reggiolainen verkostonsa, johon kuuluu

tuhansia opettajia. Reggio Emilian kaupungissa vierailee vuosittain lukuisia henki-

löitä eripuolilta maailmaa. Suurin osa heistä on kasvatusalan asiantuntijoita, mutta

joukossa on myös kuntien ja valtioiden hallinnon edustajia. Kaikkia vierailijoita yh-

distää halu kokea ja oppia, mitä reggiolaisuus merkitsee. Vierailijoina ovat olleet

myös sadat asiasta kiinnostuneet suomalaiset. (Heinimaa 2000, 58.) Suomessa

Reggio Emilia –pedagogiikkaa kohtaan heräsi kiinnostus 1980–luvun puolivälissä.

Tämän jälkeen reggiolaisten pedagogiikkaa on sovellettu useissa maamme päivä-

kodeissa. (Liimola & Voutilainen 1993, 89.)

4.2 Pedagogiset näkemykset

Reggio Emilia –pedagogiikka perustuu arvoihin, joita ovat yksilön oikeus olla oman

elämänsä tärkein toimija eli subjekti, erilaisuuden kunnioitus, demokratia ja osalli-

17

suus, leikki, oppiminen, ilo ja tunteet. Keskeisimmät työvälineet Reggio Emilia –

pedagogiikassa ovat pedagoginen dokumentointi ja tutkiminen. Dokumentoinnin

avulla lapset voivat seurata omaa kasvuaan ja kehitystään, aikuiset voivat reflek-

toida omaa kasvuaan ja toimintaansa sekä suunnitella tulevaa. Lisäksi vanhemmat

saavat olla mukana oman lapsensa kasvamisessa. (Puurula 2007.) Nämä edellä

mainitut asiat toteutuvat hienosti kasvun kansio –työskentelyssä, jonka edelläkävi-

jänä Reggio Emilia –pedagogiikka on toiminut.

Reggio Emilia –pedagogiikassa korostuu lapsen ajattelun ja luovuuden tukeminen.

Lapsista halutaan kasvattaa aktiivisia ja omatoimisia tuottajia. Mikäli lapsi saa

mahdollisuuden, hän pystyy tekemään tarkkoja havaintoja ja kysymyksiä. Lapset

ovat loputtoman uteliaita ja kykenevät kommunikoimaan ympäristönsä kanssa

pienestä pitäen. Lapsen kehitystä ei voida automaattisesti ennustaa kehitysvai-

heesta toiseen, vaan lapsen kehitykseen vaikuttavat lapsi itse, hänen lähiympäris-

tönsä sekä koko maailma. Reggiolaisuuden mukaan lasten oppimisessa on tärke-

ää käyttää kaikkia aisteja. (Vile n ym. 2006, 233.)

Reggio Emilia- pedagogiikassa lapset ovat pääroolissa omassa elämässään, jon-

ka vuoksi aikuiset opettamisen sijasta haastavat lapset oppimaan itse. Lapsille ei

anneta valmiita vastauksia, vaan lapsi asetetaan kysymysten eteen. Aikuisen roo-

lina reggiolaisuudessa on olla lähellä lapsia, mutta myös etäällä heistä. Aikuiset

eivät kontrolloi, johdattele tai suojele liikaa lapsia. Kasvattaja kuuntelee, katselee,

havainnoi ja dokumentoi lapsia. (Wallin 2000, 85–88.) Kasvattajan tehtävänä on

luoda sellaisia tilanteita, joissa lapset voivat itse oivaltaa ja oppia. Kasvattaja on

ikään kuin tutkija, joka selvittää lasten tapoja kommunikoida, ajatella ja löytää rat-

kaisuja. (Heinimaa 2000, 64.)

Lapset tarvitsevat myös luovia aikuisia, eivätkä pärjää yksin. Aikuiset kunnioittavat

lapsia ja luottavat lasten kykyihin. Pelkän kuulemisen sijaan korostetaan aktiivista

kuuntelemista. Aikuisten lisäksi kasvattajina toimivat myös toiset lapset. (Vilen ym.

2006, 234, 266.) Reggiolaisuudessa aikuinen auttaa lapsia oivaltamaan itse asioi-

ta ja kehittämään niitä eteenpäin (Aaltonen ym. 2005, 52). Kolmantena tärkeänä

kasvattajana, toisten lasten ja aikuisten lisäksi, pidetään ympäristöä. Oppimisym-

päristöstä on tehty oppimista tukeva, sillä esimerkiksi tavarat ovat helposti lasten

18

saatavilla. Reggio Emilia –pedagogiikassa korostetaan avointa suhtautumista las-

ten vanhempiin, ympäristöön ja ympäröivään yhteiskuntaan. Toiminnassa koros-

tuu dokumentointi muun muassa kirjaamalla asioita muistiin ja valokuvaamalla.

Tämä mahdollistaa henkilökunnan toiminnan arvioinnin ja kehittämisen sekä oman

ammatillisuuden kehittämisen. Jokaisella lapsella on oma kansio - kasvun kansio -

johon dokumentit laitetaan. Tätä kansiota työstetään koko päivähoidon ajan. Kan-

sioon laitetaan lapsen ajatuksia ja keskusteluja, tietoja projekteista, lapsen töitä,

lapsen kokemuksia retkistä, juhlista ja niin edelleen. Kansioiden käyttö näyttää

lapsille sen, että heidän töitään arvostetaan. Samalla lapset oppivat itse arvosta-

maan omia töitään. (Vilen ym. 2006, 235.)

Reggio Emilia päiväkodeissa työskennellään projektiluonteisesti, jolloin yhtä aihet-

ta käsitellään niin kauan kuin lasten mielenkiintoa riittää, muutamista päivistä jopa

kuukausiin. Projektin aiheet nousevat usein lasten kiinnostuksen kohteista. Vaikka

projektityöskentelyä rakennetaankin lasten ehdoilla, se on kuitenkin koko ajan ta-

voitteellista. Projektityöskentelyssä oleellista on lasten tutustuminen asioihin konk-

reettisen toiminnan kautta. Projekteissa lapset toimivat pienissä ryhmissä (4-6 las-

ta), jotka he saavat muodostaa yleensä itse. (Vile n ym. 2006, 234.) Lasten oppi-

mista tukee projektin varrella toteutettu jatkuva dokumentointi. Lapset ilmaisevat

ajatuksiaan mielellään piirtämällä, jolloin he usein samalla kertovat piirroksistaan.

Nämä lasten sanat kirjoitetaan yksityiskohtaisesti muistiin, ja kuviin sekä kerto-

muksiin palataan useasti projektin edetessä. (Heinimaa 2000, 65.)

19

5 PORTFOLIOT

5.1 Portfoliot ennen ja nyt

Sana portfolio tulee latinankielisistä sanoista portare ja folia. Suoraan käännettynä

portare tarkoittaa kantamista ja kuljettamista. Sana folia puolestaan merkitsee leh-

teä tai paperisivujen ylläpitämistä. Portfoliolla on alun perin tarkoitettu kannettavaa

laatikkoa, jossa kuljetetaan papereita tai jäljenteitä. Nykyään portfoliosta käytetään

erilaisia termejä, kuten salkku, kansio ja kassi. Lisäksi portfoliota on nimitetty do-

kumenttien säiliöksi, jossa on todistusta ja näyttöä tekijänsä tiedoista, taidoista tai

luonteen laadusta. Suomessa portfoliota kutsutaan esimerkiksi kasvun kansioksi,

ansiokansioksi, oppimissalkuksi, arviointikansioksi, työkansioksi ja työnäyteportfo-

lioksi. (Niikko 2001, 12.)

Portfoliolla on perinteisesti ymmärretty erilaisten kirjoitusten kokoelmaa, joka on

liitetty yleensä työelämään. Portfoliossa on ollut tietoa muun muassa tekijänsä

työskentelystä, kokemuksista, menetelmistä, ammatillisista kehityspyrkimyksistä ja

oppimisen tavoitteista. Portfoliolla on myös tarkoitettu laajaa kokoelmaa, joka on

sisältänyt erilaisia dokumentteja, kuten kuvia, papereita, videoita, arviointeja, tuo-

toksia ja todistuksia. Aineiston kokoamien ja taltioiminen on ollut portfolion pääasi-

allisena tehtävänä. Tarkoituksena ei siis ole ollut koottujen aineistojen vertailu.

Vähitellen portfolioihin on yhdistetty tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus. Portfoli-

oihin onkin alettu kerätä aineistoa suunnitellusti ottaen huomioon erityistarpeet,

tarkoitukset ja konteksti, jossa kerääminen tapahtuu. (Niikko 2001, 13–14.) Portfo-

liota voidaan koota usean vuoden ajan, tai sitä voidaan työstää pelkästään yhden

projektin aikana (Opetushallitus 2007a).

Aikaa myöten portfolion käyttäjiksi on tullut työntekijöiden ohella myös lapsia ja

oppilaita. Näitä ryhmiä onkin alettu painottaan yhä enemmän portfolion tekijöinä.

Tätä kautta portfolioihin kerättävä aineisto on laajentunut opetuksen ja kasvatuk-

sen alueille. Portfolioksi on alettu nimittää opiskelu- tai opetustehtävien kokoel-

maa. Kokoelmasta tulee käydä ilmi oppilaan oma osallistuminen sisällön valintaan.

20

Tänä päivänä portfolioksi kutsutaan jopa oppimispäiväkirjaa, joka kertoo oppilaan

työskentelystä ja sen edistymisestä. (Niikko 2001, 14.) Varhaiskasvatuksessa teh-

tävää lapsen portfoliota kutsutaan tavallisesti kasvun kansioksi. Kasvun kansion

avulla päiväkodin työntekijät ja lapsen vanhemmat voivat seurata lapsen oppimista

ja kehitystä. (Opetushallitus 2007b.)

Nykyään portfolio voi sisältää dokumenttia tekijänsä (varhaiskasvatuksessa lap-

sen), toiminnoista ja eri elämän alueista. Portfolion kokoaminen on yhteydessä

myös tekijänsä tunteisiin. Portfoliota voidaan määritellä rakennetuksi kokoelmaksi

tekijänsä historiaa. Tällöin portfolio dokumentoi esimerkiksi tekijänsä persoonalli-

suutta ja elämän vaiheita. Portfolio on enemmän kuin sekalainen kokoelma kerät-

tyä tietoa, asioita tai irrallisia toimintoja. Yleensä portfolioihin kerätään materiaalia

nimenomaan systemaattisella tavalla. Portfolio on siis kokoelma, joka tarjoaa viite-

kehyksen yksilölliselle oppimiselle ja arvioinnille, mahdollistaa yksilön kehityksen

ymmärtämisen ja luo edellytyksiä opettajan ja oppijan yhteistoiminnalle. Jotkut

määrittelevät portfolion järjestetyksi kokoelmaksi tekijänsä töitä ja itsereflektiota.

Tällaisena portfolio kertoo tekijänsä ajattelusta, kiinnostuksen kohteista, tavoitteis-

ta ja pyrkimyksistä. (Niikko 2001, 14.)

5.2 Portfoliot persoonallisen kasvun välineenä

Portfoliotyöskentelyssä keskeisessä asemassa on portfolion tekijä, joka nähdään

itsenäisenä, itseohjautuvana ja aktiivisena toimijana. Portfoliotyöskentelyssä esiin

nousee tekijän yksilöllisyys; portfolio onkin tekijänsä oma juttu. Portfolio on tekijän-

sä omaisuutta, sillä se on tekijän itsensä tekemä, ei kenenkään toisen. Portfolo-

työskentelyn päämääränä on vahvistaa tekijänsä itseluottamusta ja vastuullisuu-

den tunnetta, sillä se kiinnittää huomiota niin vahvuuksiin kuin kehitettäviin aluei-

siinkin. Portfolion kautta tekijä saa kokonaisvaltaisen käsityksen omasta kasvus-

taan ja oppimisestaan. Portfolio ei ole oikeastaan koskaan valmis, sillä se liittyy

elinikäiseen oppimiseen. Portfoliossa tekijä ratkaisee kasvuunsa ja oppimiseensa

liittyviä asioita, ongelmia ja kysymyksiä sellaisesta näkökulmasta, jonka hän itse

kokee merkittäväksi. (Niikko 2001, 23–26.) Varhaiskasvatuksen kentällä lapsi oppii

21

oman kasvun kansionsa avulla seuraamaan omaa kehittymistään ja iloitsemaan

omien tietojensa ja taitojensa lisääntymisestä. Tällöin lapsen itsetunto ja itsetun-

temus paranevat. (Opetushallitus 2007.)

Portfolio mahdollistaa yksilön osallistumisen oman työskentelynsä arviointiin. Yksi-

lö ilmaisee omat näkemyksensä ja arvostuksensa omien tuotostensa itsearvioin-

nissa. Oman oppimisen arvioinnissa yksilö on subjekti, ei objekti. Portfolion tulee

sisältää tekijänsä itsearviointia, jotta hän saa mahdollisuuden oppia omasta oppi-

misestaan. Portfolioarviointi on siis erinomainen esimerkki oppijalähtöisestä ja yk-

silön itsensä tekemästä subjektiivisesta arvioinnista. Yksilön itsensä suorittama

arviointi on luonteva osa persoonallisuutta, ja se on sisäsyntyistä. Portfoliossa nä-

kyy yksilön taidot arvioida itseään ja omaa toimintaansa. Yksi portfolion vahvuus

on siinä, miten se paljastaa myös yksilölle itselleen hänen vahvuutensa ja heikkou-

tensa. (Niikko 2001, 43–44.)

22

6 LAPSILÄHTÖINEN VARHAISKASVATUS

Lapsilähtöinen varhaiskasvatus tarkastelee varhaiskasvatusta lapsen kasvupro-

sessina lapsen kautta. Lapsilähtöisen varhaiskasvatuksen näkökulmana on lapsen

ottaminen aiempaa paremmin huomioon oman minuutensa ja tietämyksensä aktii-

visena luojana. (Kinos 2001, 30.) Varhaiskasvatuksessa lapsilähtöisyydestä tai

lapsikeskeisyydestä puhuttaessa tarkoitetaan siis lapsen omaa aktiivista roolia

painottavaa kasvatusta (Vile n ym. 2006, 221). Lapsilähtöisessä varhaiskasvatuk-

sessa ei ole tärkeintä se, mitä lapsesta pitäisi tulla, vaan se, mitä hän jo on. Lap-

sen luonnollista, asteittaista kehitystä sekä luovuutta kunnioitetaan. Lapsilähtöi-

syyden perustana on lapsen aseman näkyväksi tekeminen. (Virolainen 2006, 27.)

Lapsilähtöinen varhaiskasvatus on kasvatusajattelua, joka pohjaa lapsen yksilölli-

syyden kunnioittamiseen ja yksilöiden väliseen tasa-arvon ihanteeseen. Lapset

koetaan arvokkaiksi ja hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Kasvattajat kunnioitta-

vat lapsia yksilöinä ja ottavat toiminnassaan huomioon jokaisen lapsen erilaiset

tarpeet ja kiinnostuksen kohteet. Lapsilähtöisessä kasvun kansio -työskentelyssä

lapsen yksilöllisyyden kunnioitus tulee näkyväksi. Lapsi on toiminnan subjekti,

utelias, aktiivinen, ihmettelevä sekä oman toimintansa kehittäjä. Lapsilähtöisesti

toimiva kasvattaja haluaa olla lapsen kehityksen ja oppimisen tukija sekä moni-

puolisen toiminnan turvaaja ja lapsen omien valintojen kunnioittaja. Kasvattaja ei

kuitenkaan oleta, että lapsi osaa ja tietää kaiken. Kasvattaja havainnoi lapsen toi-

mintaa yksilönä ja ryhmässä. Lasta pidetään tasa-arvoisena vuorovaikutuksessa,

unohtamatta kuitenkaan aikuisen vastuuta. Kasvattaja auttaa lapsia olemaan vuo-

rovaikutuksessa myös toisten lasten kanssa. (Aaltonen ym. 2005, 117.) Lapsiläh-

töisessä varhaiskasvatuksessa lasten intressit ja kiinnostuksen kohteet ovat toi-

minnan lähtökohtana. Vaihtoehtopedagogisista suuntauksista erityisesti Reggio

Emilia – pedagogiikassa toteutetaan lapsilähtöistä varhaiskasvatusta. (Vilén ym.

2006. 222.)

Lapsilähtöisessä varhaiskasvatuksessa tärkeää on lapsen yksilöllisen ja omaeh-

toisen oppimisen tukeminen. Parhaiten lapsi oppii tietoja ja taitoja, jotka häntä it-

23

seään kiinnostavat. Oppimisen lähtökohtia ovat lapsen kiinnostuksen kohteet, ar-

kipäivän kokemukset sekä niistä nousevat ongelmat. Lapselle tulee antaa vastuuta

omasta oppimisestaan. Lapsen täytyy saada mahdollisuuksia yrittää, erehtyä ja

korjata virheitään. Kasvattajan roolina on lapsen tukeminen ja ohjaus tarpeen mu-

kaan. Kasvattajan tulee mahdollistaa lapsen omaehtoinen oppimisprosessi – tut-

kiminen, kokeilu ja oivaltaminen. Jatkuva lapsen oppimisen havainnointi, doku-

mentointi ja arviointi on merkittävää, jotta kasvattaja voi tukea lasta mielekkäällä

tavalla. (Hujala, Puroila, Parrila-Haapakoski & Nivala 1998, 58–59.) Näitä oppimi-

sen dokumentteja voidaan liittää lapsen omaan kasvun kansioon.

Koska jokainen lapsi on erilainen, jokaisella lapsella on omat tarpeensa ja omat

vahvat alueensa. Kasvattajan tulee uskoa lapsen kykyihin ja mahdollisuuksiin, sillä

jokainen lapsi on hyvä jossakin. Jotta päiväkodissa voidaan tarjota kaikille lapsille

onnistumisen kokemuksia, tarvitaan erilaista ja monipuolista toimintaa. (Kokljusch-

kin 1999, 21.) Lapsilähtöisessä varhaiskasvatuksessa lasten kykyihin ja potentiaa-

liin uskotaan vahvasti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi luottamusta siihen,

että lapsilähtöisissä projekteissa tulee esille kaikki oleelliset asiat ja ilmiöt. Reggio-

laisten dokumentaatioon pohjaavan projektityöskentelyn lisäksi lapsilähtöisyyttä

voidaan käytännössä toteuttaa lasten havainnoinnilla, teematyöskentelyllä, lasten

sadutuksella sekä kasvun kansio -työskentelyllä. Nämä ovat esimerkkejä lapsen

kuulemisesta ja heidän maailmansa näkyväksi tekemisestä. (Kinos 2001, 37–38.)

6.1 Lasten havainnointi

Lasten havainnoinnilla pyritään saamaan mahdollisimman todenmukaista tietoa

esimerkiksi lapsen kehityksestä, kasvusta, ajatuksista ja tarpeista. Lasten havain-

nointia voi toteuttaa erilaisin menetelmin. Tärkeää on löytää havainnointitapa, joka

toimii varhaiskasvatuksen arjessa parhaiten. Erilaisia havaintotapoja ovat havain-

tojen kirjaaminen, lasten haastattelut, keskustelut lasten ja vanhempien kanssa

sekä töiden ja toimintojen dokumentointi. Pelkästään yhden havainnointikeinon

käyttäminen voi antaa yksipuolisen kuvan havainnoinnin kohteesta. (Virolainen

2006, 134–135.)

24

Lasta havainnoidessa havainnoitsijalla on aina tarkoitus, tavoite ja näkökulma.

Kasvattajan on valittava mihin ja keihin hän suuntaa tarkkaavaisuutensa, sillä on

mahdotonta nähdä ja taltioida kaikkea sitä, mitä lapset tekevät ja sanovat. Reggio

Emilia päiväkodeissa havainnoidaan tavallisesti pieniä, noin neljän lapsen ryhmiä,

koska suuremmissa ryhmissä keskustelujen tarkka dokumentointi ei enää onnistu.

Kukin kasvattaja käyttää itselleen parhaiten sopivia taltiointimenetelmiä, tai valit-

see menetelmän tutkimuskohteen luonteen mukaan. (Heinimaa 2007.) On muistet-

tava, että havainnointi ei ole koskaan neutraalia, sillä havainnoija ei pysty olemaan

täysin objektiivinen. Eri ihmiset kiinnittävät havainnoidessaan huomiota erilaisiin

asioihin ja näin ollen kirjaavat myös muistiin erilaisia asioita. Havaintoihin vaikuttaa

esimerkiksi havainnoijan koulutus, persoona, elämäntilanne ja innostuneisuus.

Tämän vuoksi on hyvä, jos havainnoivia aikuisia on useampia. Tällöin saadaan

useita subjektiivisia havaintoja samasta tilanteesta. (Vilén ym. 2006, 471.)

Lasta tulisi havainnoida monenlaisissa tilanteissa: yksin, pienessä ryhmässä, suu-

ressa ryhmässä, päivän eri aikoina sekä erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä.

Havainnoinnin tulee olla mahdollisimman objektiivista, tarkkaa, huomaamatonta, ja

havainnot tulee tallentaa huolella. Hyvin tehty kasvun kansio sisältää monenlaisia

ja eri tavoin tehtyjä havaintoja lapsesta. (Grace 2007) Monipuolinen kasvun kansio

on siis yksi havainnoinnin väline (Virolainen 2006, 137).

Lasten havainnoiminen on tärkeimpiä varhaiskasvatuksen työntekijän arviointime-

netelmiä. Jotta lasta voidaan aktiivisesti havainnoida, täytyy havainnointiin keskit-

tyä, ja aikuisella tulee olla todellista halua ymmärtää lapsen viestejä. Arjen tilantei-

den tarkkailu on keskeistä havainnoinnissa, sillä sen avulla saadaan selville lap-

sen selviäminen toimintaympäristössään. Tätä tietoa voidaan käyttää apuna lap-

sen tukemisessa. Havainnointi vaatii kasvattajalta paljon harjoitusta sekä kykyä

asettua lapsen maailmaan. Kasvattaja oppii hyödyntämään havainnointia kiireelli-

sen arjen keskellä sitä paremmin, mitä enemmän hän sitä harjoittelee. (Vilén ym.

2006, 167.)

Systemaattinen havainnointi voi aluksi tuntua hankalalta ja työläältä, mutta harjoit-

telun myötä havainnointi automatisoituu. Havainnoista saatava hyöty kannustaa

myös jatkamaan havainnointia. Ihmisen on vaikeaa muistaa kaikkea kuulemaansa

25

ja näkemäänsä, mikä saattaa johtaa havaintojen virhetulkintoihin. Havainnoinnin

tukena voidaan pitää esimerkiksi kirjaa lapsen jokapäiväisistä tekemisistä ja sa-

nomisista. Nykyisin suosittua on kirjata lapsesta tehtyjä havaintoja lapsen kasvun

kansioon. Myöhemmin niin lapsen kuin aikuisenkin on mielenkiintoista tutkia kan-

sioon kertyneitä asioita. (Aaltonen ym. 2005, 174.)

Yksi tärkeimmistä lapsen ominaisista tavoista toimia on leikkiminen. Lapset leikki-

vät leikkimisen itsensä vuoksi, mutta huomaamattaan he oppivat leikkiessään pal-

jon uusia asioita. Jotta aikuinen voi tukea lapsen leikkiä ja osoittaa arvostustaan

sitä kohtaan, hänen on havainnoitava leikkitilanteita huolella. (Varhaiskasvatus-

suunnitelman perusteet 2005, 20–21.) Lasten leikkimistä havainnoimalla voidaan

tehdä havaintoja monista asioista. Esimerkiksi lapsiryhmän leikkimistä havainnoi-

malla voi kiinnittää huomiota lasten välisiin suhteisiin sekä ryhmän yhteisen toi-

minnan etenemiseen. Kasvattajan kannattaa päättää etukäteen havainnoiko hän

yhtä lasta vai tiettyä leikkitilannetta. (Vilén ym. 2006, 167–168.) Lasten leikkejä

havainnoimalla saadaan monipuolista tietoa lapsesta yksilönä ja ryhmässä toimi-

jana. Leikkitilanteiden havainnointia kannattaa harjoitella jäsennellysti. Jos mah-

dollista, leikkitilanne on hyvä nauhoittaa tai kuvata, jotta havaintojen tekemiseen

voi palata myöhemmin uudelleen. (Aaltonen ym. 2005, 178.) Jos leikkiä kirjataan

muistiin, pitää lapsen sanomiset kirjoittaa sanasta sanaan ylös. Lapset tottuvat

pian siihen, että heidän toimintaansa ja ajatuksiaan havainnoidaan sekä dokumen-

toidaan. (Vilén 2006, 168.)

Reggio Emilia- pedagogiikan mukaan kasvattajan tärkein verbi ei ole puhua vaan

kuunnella. Tämä tarkoittaa kaikilla aisteilla tapahtuvaa pohdiskelevaa kuuntelemis-

ta, ei siis pelkkää mekaanista kuulemista. Tällöin kuuntelija eli aikuinen antaa ar-

voa puhujalle eli lapselle. Jokainen lapsi saa tunteen siitä, että se, mitä hän tekee,

sanoo tai ajattelee, on arvokasta. (Wallin 2000, 124.) Aikuiset usein kuuntelevat

lapsen puhetta vain puolella korvalla, jolloin he eivät ymmärrä lasta ja hänen vies-

tiään kunnolla. Aikuisen tulee keskittyä aidosti kuuntelemaan ja kuulemaan mitä

lapsi haluaa sanoa. Lapsille on tärkeää, että arjen keskellä on tilanteita, jolloin ai-

kuinen on keskittynyt vain kuuntelemaan häntä. (Vilén ym. 2006.)

26

6.2 Pedagoginen dokumentointi

Pedagoginen dokumentointi on erinomainen keino tehdä näkyväksi lapsen kas-

vua, kehitystä ja oppimista, niin lapselle kuin lapsen vanhemmille ja päivähoidon

henkilökunnallekin. Dokumentointi ei ole ainoastaan kuvia ja tekstiä lasten kasvun

kansioissa ja seinillä, vaan sitä käytetään hyväksi pedagogisesti lapsen oppimisen

tukemisessa. Eräässä päiväkodissa lasten päivähoidon aloitusta havainnoitiin se-

kä valokuvattiin ja tekstit ja kuvat liitettiin dokumenteiksi lapsen omaan kasvun

kansioon. Näin lasten kasvun kansioissa muotoutuu jokaisen lapsen henkilökoh-

tainen oppimisprosessi, ja niissä kyetään ottamaan huomioon lasten persoonalli-

nen kehittyminen. Kansio sisältöineen on koko ajan lasten, vanhempien ja henki-

lökunnan saatavilla. (Vilén ym. 2006, 471.)

Reggio Emilia- pedagogiikassa pedagogisen dokumentoinnin menetelminä käyte-

tään havainnointia, keskustelua, haastattelua, valokuvausta, nauhoitusta ja vide-

ointia. Lasten omat tuotokset, kuten piirustukset ja askartelut, muodostavat myös

tärkeän dokumenttiaineiston. Analysoimalla lasten töitä kasvattajat saavat arvo-

kasta tietoa muun muassa lasten ajatuksista ja kiinnostuksen kohteista. (Kinos

2001, 46–47.) Reggiolaisuudessa pedagoginen toiminta-ajatus, dokumentointi ja

työskentely ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Lapsen leikkiä ja työskentelyä

dokumentoidessa kasvattaja saa tietoa lapsen yksilöllisestä oppimisesta sekä las-

ten erilaisista tavoista tutkia ympäristöä. Parhaimmillaan dokumentointi on lapsen

toiminnan havainnointia ja havainnoitujen asioiden huolellista muistiin kirjaamista.

Pedagogisia dokumentteja ja niiden tuottamaa tietoa kerätään lasten kasvun kan-

sioihin. Tällöin tallentuu tietoa kaikesta siitä, mitä lapsi on päivähoidossa kokenut

ja mitkä asiat ovat hänelle merkittäviä. Kasvun kansioihin tallennettujen dokument-

tien avulla esimerkiksi lapsen vanhemmat saavat uutta tietoa omasta lapsestaan.

(Kankaanranta 1998, 72.)

Dokumentointia voidaan toteuttaa erilaisista lähtökohdista käsin. Eräs käytetty do-

kumentointitapa on esiin tulevien ongelmien kirjaaminen. Tällöin merkitään todis-

teiden kera muistiin asiat, jotka ovat ongelmallisia aikuisen mielestä. Dokumen-

tointi lähtee yleensä aikuisen määrittelemästä ongelmasta tai kysymyksestä. On-

gelmia kirjataan, jotta lasta voidaan auttaa kyseisessä asiassa. Toinen lähestymis-

27

tapa on johtopäätösten ja tulkintojen kirjaaminen tapahtumista, jolloin kerrotaan

millaisena lasten toimintaa pidetään. Johtopäätökset ovat aikuisen tulkintaa siitä

mitä tapahtuu. Dokumentteja lukeva ei voi kyseenalaistaa tulkintoja, koska hän ei

tiedä mitä todella tapahtui. Kolmas dokumentoinnin lähtökohta on kertoa siitä, mitä

on tapahtunut. Tämä tapa on työläämpi kuin kaksi edellistä, sillä aikuisen täytyy

merkitä asiat muistiin jo itse tilanteessa tai heti sen jälkeen. Lapsen yksittäiset lau-

sahdukset tai kysymykset on kirjattava heti ylös, koska muutoin ne helposti unoh-

tuvat tai muuntuvat erilaiseksi. Aikuinen saattaa muistaa tokaisun perusajatuksen,

mutta unohtaa lapsen käyttämän tarkan ilmaisun ja sanat. Tarkka ja yksityiskoh-

tainen tapahtumien kuvaus on aikaa vievää, mutta lähimpänä todellisia tapahtu-

mia. (Karlsson 2003, 90–92.)

Dokumentointia tehdään ensisijaisesti lasten takia. Dokumentoinnin ansiosta lap-

set voivat itse pohtia oppimistaan, ja lasten vanhemmat saavat paremman kuvan

lapsen maailmasta ja pääsevät siihen paremmin osallisiksi. Dokumentit ovat käsin

kosketeltavia jälkiä prosesseista, joissa lapset ja kasvattajat ovat olleet osallisina.

(Wallin 2000, 122, 127.) Lasta varten voidaan dokumentoida kahdella tavalla. En-

sinnäkin lasta voidaan haluta kehittää, muuttaa tai poistaa joitakin lapsen puuttei-

ta. Toiseksi dokumentointia voidaan toteuttaa siksi, että lapsi saisi näkyvän jäljen

omista tekemisistään tai ajatuksistaan. Tällöin lapsi saa kokemuksen siitä, että

hänen toimintansa ja ajatuksensa ovat muistiin merkitsemisen arvoisia. (Karlsson

2003, 93–94.)

Dokumentointia toteutetaan myös siksi, että kasvattajat itse kehittyisivät pedago-

geina. Dokumentointi on ikään kuin ammattilaisen jatkokoulutusta, joka sisältyy

toimintaan ja lähtee siitä. Dokumentointia ei siis toteuteta pelkästään lasten vuok-

si, vaan kasvattaja voi tutkia omaa itseään ja kehittää työtään sen avulla. Havain-

nointi, dokumentointi ja niiden tulkinta pakottavat muuttamaan vanhentuneita työs-

kentelytapoja ja ottamaan käyttöön uusia, toimivampia malleja. Dokumentointi ei

anna vastauksia, vaan se ennemminkin herättää lisää kysymyksiä. Uusien kysy-

mysten kautta asioita tulee pohdittua useista näkökulmista. (Wallin 2000, 122,

127–128.) Pedagoginen dokumentointi ei siis tee kasvattajasta passiivista havain-

noijaa, vaan sen kautta kasvattaja tulee tietoiseksi omasta toiminnastaan ja sen

28

vaikutuksista lapsiin. Näin kasvattaja oppii toimimaan todellisessa vuorovaikutuk-

sessa lasten kanssa. (Heinimaa 2007.)

Tehtäessä dokumentointia kasvattajaa varten kirjaaminen tapahtuu usein lapsilta

salassa. Tällöin halutaan olla näkymättömiä tarkkailijoita ja muistiin merkitsijöitä,

jolloin dokumentointi on luonteeltaan diagnosoivaa. Kirjaamista tehdään siksi, kos-

ka lapsen heikkouksia ja ongelmia halutaan tarkkailla. Konkreettisten dokumentti-

en avulla lapsen ongelmista keskustellaan muiden kasvattajien kanssa. Tässä ta-

pauksessa dokumentointia käytetään siis lapsen arvioinnin välineenä. (Karlsson

2003, 94.) Kasvun kansioihin laitettavien dokumenttien avulla tehtävän arvioinnin

tarkoituksena on kuitenkin olla positiivista, eikä osoittaa lapsen heikkouksia (Kan-

kaanranta 1998, 65).

Dokumentointi on tärkeä työväline myös projekti- ja teematyöskentelyn kaikissa

vaiheissa. Dokumentoinnin avulla ymmärretään prosessin aikana tapahtuneita

asioita. Projektin eteneminen tulee dokumentoinnin kautta näkyväksi niin lapsille

kuin aikuisillekin. Dokumentointi myös laajentaa ja syventää lasten oppimista. Las-

ten on merkittävää oppia ymmärtämään kuinka ja mitä he oppivat. (Vilén ym.

2006, 471.) Varsinkin pitkäkestoisissa projekteissa dokumentointi on ensiarvoisen

tärkeää, sillä ihmisellä on rajallinen muisti, joten projektin loputtua alkuvaiheen

asiat ovat usein jo unohtuneet. Halutessa tarkastella päiväkodin toimintaa vaikka-

pa kymmenen vuoden kuluttua on mahdotonta muistaa vuosien takaisia tapahtu-

mia. (Liimola & Voutilainen 1993, 59.)

29

7 KASVUN KANSIOT

7.1 Mikä ihmeen kasvun kansio?

Kasvun kansiolla tarkoitetaan lapsen omaa kasvun portfoliota. Kasvun kansion

rinnalla käytetään joskus myös nimityksiä näytekansio, työkansio tai prosessikan-

sio. Kasvun kansion käsite sisältää ajatuksen kasvusta, joka on kasvatustieteessä

perinteisesti ajateltu toimivan oppimisen ja kehityksen yläkäsitteenä. Kasvun kan-

sio täytyy erottaa niin sanotusta portfoliosta, joka voidaan määrittää oppilaan

omana arvopaperisalkkuna eli opiskelutehtävien kokoelmana, joka edustaa oppi-

laan osaamista monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Kasvun kansio on kirjai-

mellisesti kansio, jota käytetään yksittäisen lapsen kasvun, kehityksen ja oppimi-

sen seurantaan sekä suunnitteluun. Kasvun kansioita käytetään päivähoidossa

yhteistyössä vanhempien ja lapsen kanssa. (Uusitalo 2002, 102–103.)

Kasvun kansio on kiinteässä yhteydessä oppimiskontekstiin eli siihen, mitä päivä-

hoidon arkipäivässä tapahtuu. Ennen kaikkea kasvun kansio onkin väline, jonka

kautta lapsi voi kertoa päivähoidon toiminnasta ja tapahtumista sekä koetuista ja

opituista asioista. Olennaista on myös itsestä kertominen vanhemmille, kasvattajil-

le ja toisille lapsille sekä lapsen itsetuntemuksen syventyminen itsearvioinnin avul-

la. (Kankaanranta 1998, 70.) Virolaisen (2006, 136) mukaan kasvun kansio roh-

kaisee lasta ilmaisemaan tulkintojaan, käsityksiään ja mielipiteitään asioista. Kas-

vun kansion tarkoitus ei siis ensisijaisesti ole olla edustava paketti lapsen taidoista.

Tietenkin kansioon voi kuitenkin kerätä lapsen parhaita töitä yhdessä lapsen kans-

sa. (Uusitalo 2002, 103.)

Kodin lisäksi päivähoitopaikka on lapselle keskeisin elämis- ja kokemispaikka, jo-

ten ei ole samantekevää, millaisia kokemuksia ja tulkintoja lapsi liittää hoitopaik-

kaansa, sen eri tilanteisiin ja siellä toimiviin ihmisiin. Kasvun kansio voi sisältää

kontekstitietoa, joka auttaa ymmärtämään lapsen elämis- ja kokemismaailmaa

sekä toimintaa kyseisessä kontekstissa. (Uusitalo 2002, 104.) Kasvun kansio -

30

työskentelyssä on tärkeää lapsen tarkka havainnointi ja toiminnan kirjaaminen eli

dokumentointi. Päiväkotivuosien kuluessa kasvun kansioon tallentuu yksittäisen

lapsen oppimishistoria. Näin ollen kasvun kansio on arvokas historiikki lapsen elä-

mästä, sekä mainio yhteistyömuoto vanhempien ja työntekijän keskusteluissa.

Kasvun kansio toimii myös yhteistyön muotona lapsen siirtyessä päivähoitopaikas-

ta toiseen tai päivähoidosta kouluun. (Nousiainen 2004, 65.)

7.2 Kasvun kansioiden sisältö

Jokaisen lapsen kasvun kansio on yksilöllinen ja ainutkertainen. Mitään sääntöä ei

ole siitä, mitä kansioihin tulee laittaa, sillä se olisi vastoin kasvun kansion perus-

ajatusta ja konstruktivistista oppimiskäsitystä. Radikaalikonstruktivismissa tiedon

ajatellaan olevan ainutkertaista, eikä tietoa ole olemassa yleisellä tasolla. Viime-

kädessä tieto on ainutlaatuista, sillä se on yksilöllisesti konstruoituvaa. Kasvun

kansioissa tämä ajatus toteutuu paremmin kuin hyvin. Kaksi erilaista kasvun kan-

sioiden tiedonkeruutapaa voidaan kuitenkin erottaa. Kasvun kansioon voi kerätä

tietoa suunnitelmallisesti ja osin strukturoidusti tai spontaanisti ja strukturoimatto-

masti. Suunnitelmallisessa tiedonkeruutavassa esimerkiksi suunnitellaan sitä, mi-

tä, miten ja milloin tietoa kerätään. Strukturoimattomassa tiedonkeruussa ei etukä-

teen suunnitella, vaan tilanteet määrittelevät, mitä milloinkin kasvun kansioihin lai-

tetaan. (Uusitalo 2002, 111–112.)

Kasvun kansio on tavallisesti lapsen oma kansio, jossa on dokumentteja lapsen

toiminnasta ja tuotannosta. Kansioon ei ole tarkoitus laittaa kasvattajan arvioimaa

tietoa lapsesta. Lapsen kasvun kansion lisäksi tai sen liitteenä voi olla työntekijöi-

den osio, jota lapsen ei ole tarkoitus nähdä. Tämä osio voi sisältää muun muassa

lapsen yksilöllisen hoito- ja kasvatussuunnitelman sekä testityyppisiä tehtäviä. (Vi-

rolainen 2006, 136–137.) Tärkeää on, että lasta kannustetaan ja ohjataan luo-

maan yhdessä kasvattajan kanssa lapsen omaa ja omannäköistä kasvun kansiota.

On myös tärkeää, että kasvattaja lisää reaaliaikaisesti tapahtumiin ja lapsen töihin

liittyviä selostuksia sekä havaintoja, jotta asiat tulee dokumentoitua niin, kuin ne

31

oikeasti ovat tapahtuneet. Kasvun kansioon voi kerätä esimerkiksi seuraavia asioi-

ta:

♦ Lapsen piirustuksia ja askarteluja

♦ Valokuvia lapsesta eri tilanteissa ja työskentelyn eri vaiheissa

♦ Lapsen havaintoja ja kokemuksia

♦ Lapsen kertomuksia, juttuja, sutkautuksia…

♦ Lapsen tarinoita, satuja ja loruja

♦ Aikuisten havaintoja lapsesta ja lapsen toiminnasta eri tilanteissa

♦ Aikuisten pohdintoja lapsen toiminnasta, kehityksestä ja oppimisesta

(Uusitalo 2002, 112–113.)

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden eli Vasun (2005, 11) mukaan varhais-

kasvatuksessa lapsen omaehtoisella leikillä on suuri merkitys. Kasvun kansioihin

on siis hyvä dokumentoida lapsen leikkejä. Kasvattajan tulee kiinnittää huomiota

muun muassa siihen, mitä ja keiden kanssa lapsi leikkii. Tärkeää on myös havain-

noida lapsen sosiaalisia suhteita: lapsen suhtautumista toisiin lapsiin ja aikuisiin

sekä tunteiden hallintakykyjä. Kyseiset taidot ovat välttämättömiä lapsen kasvaes-

sa ja siirtyessä päivähoidosta koulumaailmaan. (Uusitalo 2002, 113–114.) Kasvun

kansioon voidaan koota sarja eri aikoina tehtyjä töitä, jotka osoittavat lapsen taito-

jen kehittymisen. Kasvua voidaan tehdä näkyväksi myös havainnoimalla muutok-

sia toistuvien ”mittareiden” tai tehtävien avulla. Lapsen kasvusta voidaan kertoa

kansion sisällön kautta lukuisin eri tavoin. (Kankaanranta 1998, 65.)

Pupuhuhdan toimintakeskuksen päiväkodissa kasvun kansioihin kootaan lapsen

kehityksestä kertovia dokumentteja lapsen päiväkotiajalta. Lapsia valokuvataan

päiväkodin arjen tilanteissa ja valokuvat laitetaan lapsen kansioon. Kansioon kirja-

taan havaintoja esimerkiksi lapsen oppimisesta, leikeistä ja lempilauluista. Pupu-

huhdan päiväkodissa kasvun kansioihin ikuistetaan lapsen käden ja jalan jäljet

kuvaamaan lapsen fyysistä kasvua. Kansioihin liittyviä haastatteluja päiväkodissa

tehdään lapsen opittua puhumaan ja ilmaisemaan itseään. Erilaisia haastatteluja

ovat esimerkiksi syntymäpäivähaastattelu, millainen on kiva kaveri –haastattelu ja

vanhempien haastattelut. Kasvun kansio sisältää myös aikuisen havaintoja lapsen

32

päivähoidon aloituksesta ja lapsen tutustumispäivistä päiväkotiin. Lasten van-

hemmat selailevat oman lapsensa kansiota mielellään ja lisäävät kansioon omia

havaintojaan. Pupuhuhdan toimintakeskus on jyväskyläläinen monikulttuurinen

päivähoitoyksikkö, jossa on päiväkoti, perhepäivähoito ja perhepuisto. Pupuhuh-

dassa kasvun kansiot on otettu käyttöön vuonna 1996, jonka jälkeen toimintaa on

pyritty jatkuvasti kehittämään. (Ahlqvist, Antikainen & Anttinen 2004, 55–56, 58–

59.)

7.3 Kasvun kansio ja lapsi

Kasvun kansiota tehdessä täytyy oivaltaa kansion sisällöllinen muutos lapsen kas-

vaessa. Alle kolmivuotiaiden lasten kohdalla korostuu aikuisen osuus havainnoija-

na ja kommentoijana. Tällöin lasten kasvun kansioiden työstäminen on lapsen ko-

konaisvaltaisen kasvun havainnointia ja havaintojen kirjaamista, lasten töitä ja va-

lokuvia tukena käyttäen. Kaikki työntekijät mukaan lukien harjoittelijat ja lasten

vanhemmat kirjaavat omia havaintojaan lapsesta. Kolme- ja neljävuotiaat osaavat

jo kertoa mitä heidän tekemänsä työ tai kuva esittää. Tätä vaihetta kutsutaan ni-

meämisvaiheeksi. Lapset valitsevat töitään kansioon aikuisen avulla. Aikuisen teh-

tävänä on vahvistaa lapsen valintoja kehumalla ja kannustamalla: ”Tämä on hie-

nosti tehty.” Lapsi alkaa vähitellen harjoitella omaa arviointia valintatilanteissa, mi-

kä on askel lapsen itsearvioinnin oppimiseen. (Ahlqvist ym. 2004, 57–58.)

Lapsen valitessa töitään omaan kansioonsa aikuinen pyytää perusteluja valinnalle.

Viisi- ja kuusivuotiaat lapset osaavat jo perustella omia valintojaan: ”Mä haluun

sen kansioon, koska se on hyvä.” Usein lapset kuitenkin tarvitsevat vahvistustaan

omille valinnoilleen. Nimeämisvaihetta seuraa kertomisvaihe, jolloin lapsi kykenee

kertomaan tarinoita valokuvista ja tekemistään töistä. Lapsi alkaa kertoa myös ku-

van ulkopuolisista asioista ja tapahtumista, mikä osoittaa muistin ja mielikuvituk-

sen kehittymistä. Työntekijällä tulee olla herkkyyttä kuulla ja kirjata muistiin myös

nämä lapsen kertomat kuvan ulkopuoliset asiat. Kuusivuotias lapsi vertailee omaa

työtään toisen tekemään: ”Toi piirtää ihanasti. Mä en osaa piirtää noin.” Kuusivuo-

33

tias pystyy katsomaan taaksepäin ja löytämään oppimiaan asioita: Mä en osannu

värittää vielä pienenä. Nyt mä jo osaan.” (Ahlqvist ym. 2004, 58.)

Kasvun kansio -työskentely vahvistaa lapsen itsetuntoa. Oman kansion selaami-

nen aikuisen tai toisen lapsen kanssa luo yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa lapsen

minäkuvan kehitystä. (Ahlqvist ym. 2004, 62.) Tavoitteena on, että kasvun kansio-

ta katselemalla ja selaimella lapsi oppii jo varhain keskustelemaan asioista (Ope-

tushallitus 2007b). Kankaanranta (1998) toteaa, että keskustelut kansion sisältä-

mistä töistä ja tapahtumista voivat paljastaa lapsen mielestä merkitykselliset ko-

kemukset päiväkotiajalta. Kasvun kansio on tärkeä väline niin lapselle kuin kasvat-

tajallekin lapsen siirtyessä päiväkodista tai päiväkotiryhmästä toiseen ja päiväko-

dista kouluun. Kansion tulee kertoa lapsen tulevalle kasvattajalle siitä, mitä ja mi-

ten lapsi on oppinut ja kehittynyt. Näin tuleva kasvattaja havaitsee lapsen vahvat

alueet, mutta myös alueet, joissa lapsella on erityisen tuen tarvetta. Kansio on

eräänlainen tutustumisen keino lapsen ja kasvattajan välillä. (Nousiainen 2004,

71–72.) Kasvun kansiota voi käyttää myös päiväkodin yhteistyökumppaneiden

kanssa. Esimerkiksi erityislastentarhanopettaja, terveydenhoitaja ja sosiaalityönte-

kijä voivat tutustua lapseen kansion kautta. (Ahlqvist ym. 2004, 63.)

Tärkeää kasvun kansio –työskentelyssä on lapsen aktiivinen rooli oman kasvun

kansionsa rakentajana. Lapsi on mukana kasvun kansionsa teossa valitsemalla

omasta mielestään merkityksellisiä ja kiinnostavia töitä kansioonsa. Kirjoitustaitoi-

nen lapsi voi kirjoittaa kansionsa töihin tai kuviin omia tarinoita ja havaintoja. Aina

ennen uuden työn tai muun dokumentin laittamista kasvun kansioon lapsen tulee

saada kertoa työhön liittyviä tuntemuksiaan, mielikuviaan ja tulkintojaan (kuvio 1,

40). Lapsi voi kertoa työstään erilaisia asioita; mistä työn idea syntyi, miten hän

sen teki ja mitä hän ajattelee työstään. (Uusitalo 2002, 109–110.)

Pupuhuhdan päiväkodissa kasvun kansio -toiminnan alkuvaiheessa lapset kokivat

kansiot irrallisiksi ja vieraiksi. Vähitellen kansiot tulivat osaksi arkea ja lapset viih-

tyivät niiden parissa hyvin. Lapset tutkivat kansioita keskenään ja halusivat henki-

lökunnan ja vanhempien lukevan ja katselevan niitä. Pupuhuhdan päiväkodissa

huomattiin kuinka tärkeää lapselle oli se, että hänen kertomansa tarinat kirjoite-

34

taan muistiin. (Ahlqvist ym. 2004, 60.) Pupuhuhdan päiväkodin henkilökunnan

haastatellessa lapsia kasvun kansioista tuli esiin seuraavanlainen kommentti:

”Siihen laitetaan jotain aarteita. Ja tarttetaan kaikki, mitä hienot on teh-nyt. Katsotaan sitten niitä kavereitten kanssa. Jos saan kotiin, näytän iskälle, äitille ja pikkuveljelle”. - Manijeh 6 v.- (Ahlqvist ym. 2004, 60.)

7.4 Kasvun kansio oppimisen ja oppimaan oppimisen välineenä

Päivähoidon tehtävänä on perheiden kasvatustyön tukemisen lisäksi luoda lapsille

oppimaan oppimisen välineitä (kuvio 1, 40), sillä nehän ovat elinikäisen oppimisen

edellytyksiä. Oppimisen ja oppimaan oppimisen ytimessä on kuitenkin oppija itse

eli päivähoidossa oleva lapsi. On ennen kaikkea lapsen edun mukaista millä taval-

la hän oppii ja oppii oppimaan. Uusimpien oppimiskäsityksien, kuten konstrukti-

vismin mukaan oppijan oma aktiivisuus oman oppimisensa ohjaajana ja arvioijana

on merkittävä. Oppiminen on yksilön ja ympäristön vuorovaikutukseen liittyvä jat-

kuva prosessi. Tässä prosessissa yksilö toimii aktiivisesti valikoiden, tulkiten ja

muuntaen tietoa sekä rakentaen niiden pohjalta yhä uudelleen omia ajattelunsa ja

toimintansa malleja. (Uusitalo 2002, 108.)

Lapsen oppimiselle on ominaista tiedon halu ja tarve uuden löytämiseen, mikä

onkin kaiken kasvun edellytys. Oppiminen ei ole ympäristöstään irrallinen tapah-

tuma, sillä se mitä lapsi oppii, on yhteydessä tilanteeseen, läsnä oleviin ihmisiin,

paikkaan, tapahtumiin ja tietysti myös lapsen omaan suuntautumiseen ja mielen-

kiintoon. Tämän vuoksi kasvun kansioita tutkittaessa yhdessä lapsen kanssa, on

hyvä muistella sitä, mihin aikaan ja paikkaan työ liittyy, mistä idea sai alkunsa, kei-

tä oli silloin mukana ja mitä lapsi muistaa tilanteesta. Tällainen muistelu auttaa

lasta palauttamaan mieleensä asioita eli ”rekonstruoimaan” jälkikäteen asioita mie-

lessään. (Uusitalo 2002, 109.) Kasvun kansiota katselemalla lapsi huomaa omaa

kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan. Hän huomaa muutoksia ulkoisessa ole-

muksessaan, kiinnostuksen kohteissaan ja sosiaalisissa suhteissaan. Fyysisen

kasvunsa lapsi voi huomata esimerkiksi kasvun kansiossa olevista käden ja jalan

35

kuvista. Lapsi voi vertailla sitä, kuinka paljon koko on muuttunut ajan kuluessa.

Lisäksi lapsi voi havaita muutoksia siinä, mistä toiminnasta hän pitää tai mitkä asi-

at häntä kiinnostavat. Lapsi voi havaita myös ystäväpiireissään tapahtuneita muu-

toksia. (Kankaanranta 1998, 162–164, 168.)

Jokainen lapsi tulkitsee eri tavalla ympäristönsä tapahtumia ja ottaa tulkinnassaan

huomioon aiemmat tietonsa ja käsityksensä asioista (Vilén ym. 2006, 216). Lapsi

havainnoi ympäristöä valikoidusti ja prosessoi asioita ennakkoluulottomasti ja luo-

vasti mielessään. Tässä hän käyttää apunaan omia havaintojaan, mielikuvitustaan

sekä kysyy aikuisilta ja työstää asioita leikeissään. Näin ollen voidaankin sanoa,

että lapsi on luontainen konstruktivisti. Kasvun kansion tutkiminen ja aktiivinen

työstäminen yhdessä lapsen kanssa voi edistää lapsen itsearviointitaitojen kehit-

tymistä ja oppimaan oppimista. Oppimaan oppimisen taitoja voi kehittää monilla eri

tavoilla. Lasta ohjataan esimerkiksi valikoimaan töitä omaan kasvun kansioonsa,

lapsi saa mahdollisuuden esitellä muille kasvun kansionsa sisältöä ja lasta pyyde-

tään kertomaan omia tulkintojaan kansioihin laitettavista töistä. (Uusitalo 2002,

108–110.)

Konstruktivismin mukaan oppimisessa keskeinen osuus on sosiaalisella vuorovai-

kutuksella. Parhaiten lapsi oppii sellaisista ongelmista, joita hän pitää itselleen

merkityksellisinä ja ratkaisee ne itse. (Aaltonen ym. 2005, 112.) Konstruktivismin

mukaan oppiminen tapahtuu osallistumisen, tekemisen sekä tutkimisen avulla.

Mieluisana lapsi kokee oppimisen silloin, kun hän saa olla mukana päättämässä,

mitä hän haluaa oppia. Oppimien on elinikäinen prosessi, ei pelkästään lopputu-

los. Konstruktivismi arvostaa sellaisia oppimiskokemuksia, jotka tarjoavat tilaa ky-

symysten esittämiseen. Oppiminen nähdään eteen tulevien kysymysten ja ongel-

mien ratkaisemisena. Lapsi oppii ja ymmärtää asioita paremmin pilkkoessaan ko-

konaisuuksia osiin. Oppiminen onnistuu parhaiten luonnollisissa arjen tilanteissa,

joissa lapsen aktiivinen rooli on tärkeää. Yksilö ja ympäristö muokkaavat toinen

toisiaan. (Niikko 2001, 24–26, 28–29.)

36

7.5 Kasvun kansio arvioinnin välineenä

Parhaimmillaan kasvun kansio toimii hyvänä lapsen oppimisen ja kehityksen arvi-

oinnin välineenä. Kansion sisältö kertoo totuudenmukaista tietoa siitä, millainen

lapsi on ollut päivähoidossa ja miten lapsi on siellä kehittynyt ja toiminut. Hyvin

tehdyn kasvun kansion eri dokumentit raottavat ovea lapsen sisäiseen maailmaan,

lapsen ajatuksiin ja kokemuksiin. (Uusitalo 2002, 114.) Kasvun kansio on väline

lapsille, vanhemmille ja kasvattajille seurata ja arvioida laaja-alaisesti lapsen kas-

vua ja kehitystä arjen oppimisympäritöissä. Koska kasvun kansiot sisältävät aikui-

sen tekemiä havaintoja lapsen työskentelystä, pyrkimyksistä ja edistymisestä,

kansioista on nähtävissä lapsen kasvu ja kehitys pitkällä aikavälillä. Tärkeintä on

se, että lapsen jo oppimia asioita painotetaan enemmän kuin sitä, mitä lapsi ei vie-

lä ole oppinut. Kasvun kansioiden avulla tehtävän arvioinnin tarkoituksena on siis

nimenomaan olla positiivista, eikä osoittaa lapsen heikkouksia. Arviointi tulisi näh-

dä prosessina, joka muuttuu lapsen kasvaessa ja kehittyessä sekä oppimisympä-

ristöjen ja -tilainteiden muuttuessa. (Kankaanranta 1998, 63–65.)

Lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen tulevat näkyväksi erityisesti omien töiden vali-

kointiin liittyvässä itsearvioinnissa ja reflektiivisessä pohdinnassa. Itsearviointitaito-

jen kehittäminen lisää lapsen tietoisuutta oppimisesta ja kriittisestä arvioinnista.

Lapsen mukaan ottaminen osoittaa sen, että lapsi nähdään itsenäisenä ja aktiivi-

sena omaan oppimiseensa vaikuttajana. Lapsella on oma, arvokas näkökulmansa

työskentelyyn ja oppimiseen. (Kankaanranta 1998, 65–66.) Itsearvioinnin kautta -

kasvun kansion avulla - lapsi voi huomata omia mahdollisia kehittämisenpaikkoja

ja pyrkii korjaamaan niitä. Kun lapset tarkastelevat omia kansioitaan, he samalla

arvioivat omia töitään ja keskustelevat niistä ikätovereidensa kanssa. (Lummelahti

2004, 41–42.) Itsearvioinnin avulla lasten itsetuntoa pystytään kehittämään. Lapsi

saa itseluottamusta sekä oppii arvostamaan itseään ja muita ihmisiä. Lisäksi lapsi

oppii sietämään pettymyksiä ja epäonnistumisia sekä näkee oman elämänsä ai-

nutkertaisena. (Kapanen 2004, 78.) Kankaanrannan (1998, 64–65) teoksen mu-

kaan lasten ohella myös vanhemmat voivat aktiivisesti osallistua kasvun kansioi-

den kautta tehtävään arviointiin.

37

7.6 Kasvun kansiot ja yhteistyö vanhempien kanssa

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2005, 31) mukaan kasvatuskump-

panuus on vanhempien ja henkilökunnan tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä

lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvun kansio

on yksi kasvatuskumppanuuden keino. Kasvun kansio on konkreettinen yhteistyön

väline päivähoidon ja lapsen vanhempien välillä (kuvio 1, 40), mikä onkin sen yksi

merkittävimmistä tehtävistä. Vanhempien tutustuessa oman lapsensa kasvun kan-

sioon päivähoidon ja kodin välinen yhteistyö muuttuu avoimemmaksi ja luonte-

vammaksi. Lapsen kasvu ja kehitys tulee näkyväksi, kun lapsi itse saa esitellä

omia töitään ja kansionsa aarteita vanhemmilleen ja sisaruksilleen. (Uusitalo 2002,

115.) Kasvun kansioiden esittely ja sosiaalinen vuorovaikutus ovat olennainen osa

kasvun kansio -toimintaa. Lapsen kannalta tässä vuorovaikutuksessa on tärkeää

itsensä ja omien töidensä esittely sekä päiväkodista, kokemuksistaan ja eri tapah-

tumista kertominen. Kansiota selailevat, esimerkiksi juuri lapsen vanhemmat, op-

pivat lapsestaan paljon uusia asioita. (Kankaanranta 1998, 12.)

Useimmiten vanhemmat ovat kiinnostuneita oman lapsensa päivähoitopaikan ta-

pahtumista ja erityisesti siitä, miten lapsi hoidossa viihtyy. Lapselle itselleenkin on

tärkeää se, että vanhempia kiinnostaa, miten hänen päivänsä on sujunut. Van-

hemman kysyessä lapseltaan päivän kulusta lapsi tavallisesti vastaa vain parilla

sanalla, jolloin vanhempi ei saa konkreettista tietoa hoitopäivästä. Mitä pienempi

lapsi on, sitä vaikeampaa hänen on palauttaa päivän tapahtumia mieleensä, sillä

pienen lapsen muisti on sidoksissa yksittäisiin tapahtumiin ja usein sosiaalisiin ti-

lanteisiin. Oman lapsensa kansiota selaamalla vanhempi saa tarkempaa ja koko-

naisvaltaista informaatiota siitä, mitä lapsi on päivähoidossa tehnyt, mikä häntä

kiinnostaa ja miten hän on kehittynyt. (Uusitalo 2002, 106.)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että vanhempien eniten toivoma yhteistyömuoto päi-

vähoidon henkilökunnan kanssa ovat kahdenkeskeiset keskustelut lapseen liitty-

vistä asioista. Vanhemmat haluavat tietää, mitä lapsi on tehnyt päivähoidossa,

minkä vuoksi on tärkeää, että henkilökunta on kiinnittänyt huomiota yksittäiseen

lapseen ja hänen tekemisiinsä. (Aaltonen ym. 2005, 256.) Päivähoidon työntekijän

ja vanhempien välisen kasvatuskeskustelun alussa on hyvä yhdessä tutkia kasvun

38

kansiota, jolloin virallisuus vähenee ja tunnelma muuttuu kotoisaksi. Kasvun kan-

sioiden tutkiminen saa työntekijän ja vanhemmat arvostamaan lapsen töitä. Koska

kansio on konkreettista kuvausta lapsen kehittymisestä, työntekijän on helppo sel-

vittää vanhemmille omia havaintojaan lapsesta. Kasvun kansion avulla työntekijä

siis rohkaistuu puhumaan lapsen kehityksestä ja oppimisesta vanhemmille. Kansi-

ot ovat keino yhteisen keskustelukulttuurin luomiseen, sillä vanhemmat ymmärtä-

vät paremmin vaikeat pedagogiset käsitteet esimerkkien ja kuvien avulla. (Ahlqvist

ym. 2004, 62–63.)

Pupuhuhdan päiväkodin lasten vanhemmat ovat kokeneet kasvun kansiot hyvänä

toimintamuotona. Siellä vanhemmat ovat eri tavoin mukana kasvun kansio -

toiminnassa. Vanhemmat kirjoittavat lapsen kanssa kesämuistoja, joita luetaan

yhdessä toisten lasten kanssa. Vanhemmat dokumentoivat kansioon myös lapsen

elämässä tapahtuvia muutoksia. Erään vanhemman mielestä kasvun kansio on

hieno väline lapsen kasvun ja kehityksen seuraamisessa. Vanhemman mielestä

on ollut mukavaa se, että lapsi, vanhemmat ja päivähoito ovat yhdessä koonneet

kansioon lapsen mielestä tärkeitä asioita. Kansiota katsellessa on koettu monia

mukavia hetkiä lapsen kanssa. Kasvun kansio on myös arvokas lapselle hänen

kasvaessaan isoksi. Kyseinen vanhempi ei muistaisikaan monia lapsensa kasvuun

liittyviä asioita ilman kansion apua. (Ahlqvist ym. 2004, 57, 61.)

7.7 Kasvun kansiot henkilökunnan työvälineenä

Usein päivähoidossa tapahtuva dokumentointi on niin sanottua tuotos- ja tapahtu-

madokumentointia, kuten valokuvakansioita menneistä tapahtumista. Nämä ovat

toki tärkeitä dokumentteja ihmisten ja hoitoyhteisöjen arkihistoriasta, mutta ne ei-

vät tavallisesti kerro, millaisia prosessien eri vaiheita niihin liittyy. Erityisesti Reggio

Emilia päiväkodeissa kerätään ja dokumentoidaan systemaattisesti niin sanottua

toiminnallista tietoa eri tavoin. Reggiolaisten päiväkotien kasvattajat ovat ymmär-

täneet, että lasten töiden ideoita, luonnoksia sekä kuvauksia eri työvaiheista ke-

räämällä lasten tieto saadaan hyödynnettyä työssä ja työn suunnittelussa. (Uusita-

lo 2002, 107).

39

Kasvun kansio on tärkeä pedagogisen dokumentoinnin väline (kuvio 1, 40) päivä-

kodin henkilökunnalle. Dokumentoinnin avulla henkilökunta voi yhdessä arvioida,

mitkä pedagogiset ideat ja toiminnat kiinnostivat lasta, mitkä asiat olivat toimivia ja

mitkä eivät. Dokumentoimalla havaintojaan kasvun kansioihin päivähoidon työnte-

kijät voivat edistää huomattavasti omaa työstä ja toiminnasta oppimistaan. Tällai-

nen dokumentointi on esimerkki myös niin sanotun hiljaisen tiedon näkyväksi te-

kemisestä. Näkymätöntä voidaan tehdä näkyväksi kirjaamalla ja kuvaamalla sitä,

mitä tehtiin ja mitä havaittiin. Tätä kutsutaan prosessuaaliseksi tiedoksi, eli pro-

sessin aukikirjoittamiseksi. (Uusitalo 2002, 107–108.)

Usein päiväkodin työntekijät kokevat ajan puutteen ongelmaksi tai jopa esteeksi

kasvun kansio –työskentelylle (Kankaanranta 1998, 78). Henkilökunta Pupuhuh-

dan päiväkodissa koki kasvun kansio -työskentelyn aluksi hankalana ja lisätyötä

tuottavana. Kansion kokoamiseen ei tuntunut löytyvän aikaa eikä voimia. Työnteki-

jät kokivat myös omat taitonsa puutteellisiksi ja väheksyivät omia kykyjään. Nyky-

ään henkilökunta on sitä mieltä, että jokainen osaa täyttää kansiota yhdessä lap-

sen kanssa. Lapsen yksilöllinen havainnointi, tukeminen ja arvostus ovat lisäänty-

neet ajan myötä, ja yksilölliseen työskentelyyn käytetäänkin enemmän aikaa. Hen-

kilökunta on oivaltanut, että tällainen työskentelytapa tukee varhaiskasvatuksen ja

esiopetuksen perustehtävää. Pupuhuhdan päiväkodissa kasvun kansioiden käyt-

töä kehitettäessä opittiin, kuinka kansioihin tehdyt lapsihavainnot tulee huomioida

päiväkodin toiminnan suunnittelussa, jotta toiminta olisi mahdollisimman lapsiläh-

töistä. Kehittämisen myötä kasvun kansioiden käyttö juurtui osaksi arkipäivää, ja

henkilökunta oppi käyttämään kansioita työvälineenä muun muassa lapsen kehi-

tyksen seurannassa. Pupuhuhdassa kansiotyöskentelylle halutaan varata riittäväs-

ti aikaa, joten päiväkodissa on syksyisin ja keväisin erityiset kasvun kansio –viikot,

jolloin kasvun kansio -työskentelyyn keskitytään tavallista enemmän. (Ahlqvist ym.

2004, 57, 61–62.)

40

Lapsen oppimisen ja oppimaan oppimisen väline

Dokumentoinnin väline päivähoidon työntekijöille

Kasvun kansio välittää tietoa lapsesta, hä-nen kehityksestään ja kiinnostuksen koh-

teistaan vanhemmille

Lapsen toiminta, kokemukset ja tul-kinnat päivähoitoympäristössä (kon-

tekstissa – lapsen ”ääni”)

KUVIO 1. Kasvun kansion merkitykset ja käyttömahdollisuudet päivähoidossa (Uu-

sitalo 2002, 105).

7.8 Digitaalinen kasvun kansio

Digitaalinen kasvun kansio on vuorovaikutteinen portfoliosovellus, joka on tarkoi-

tettu päiväkotien ja perheiden käyttöön. Se mahdollistaa päiväkodin ja perheiden

samanaikaisen lapsen kasvun kansion tekemisen Internetissä. Perinteisen kasvun

kansion tapaan digitaalinen kasvun kansio tekee lapsen ajattelun ja oppimisen

näkyväksi. Siihen voidaan kuitenkin liittää digitaalista materiaalia, kuten digitaalisia

valokuvia, äänitteitä, videoita sekä kirjoitettua tekstiä Word-dokumentteina. Digi-

taalinen kansio voidaan tallettaa CD-ROM –levykkeelle lapsen lähtiessä päiväko-

dista. Näin lapselle jää kansiostaan myös pysyvä muisto. (Koulutuksen tutkimus-

laitos 2007.)

Kasvun kansiota käytetään siis Internet-selaimen välityksellä, mikä tekee kasvun

kansion tarkastelun mahdolliseksi paikasta ja ajankohdasta riippumatta. Digitaali-

sen kasvun kansion yhtenä tarkoituksena on kasvatusyhteistyön tiivistäminen.

41

Lapsen kansio digitaalisessa muodossa tuo päiväkodin arjen lähemmäksi kotia.

Vanhemmat voivat yhdessä lapsen kanssa tutkia päiväkodin tapahtumia kotoa

käsin. (Koulutuksen tutkimuslaitos 2007.)

42

8 TUTKIMUSTULOKSET

Tässä luvussa esitämme tutkimuksemme tulokset sekä analysoimme saamiamme

tuloksia ja esitämme omia mielipiteitämme peilaten teoreettiseen viitekehykseem-

me. Tämän luvun alaotsikot ovat haastatteluteemojemme (LIITE 2) mukaiset.

Olemme käyttäneet suoria lainauksia haastatteluista, jotta haastateltavien ajatuk-

set tulisivat paremmin esille ja opinnäytetyömme lukija saisi käytännönläheisem-

män kuvan kasvun kansioiden käytöstä. Työssämme suorat lainaukset eivät jää

kuitenkaan irrallisiksi, sillä olemme pyrkineet liittämään ne osaksi muuta tekstiä.

Mielestämme suorat lainaukset tuovat vaihtelevuutta tekstiin, ja näin ollen tekstiä

on mielekkäämpää lukea.

8.1 Kasvun kansiot ja päiväkoti

Ensimmäisessä haastattelemassamme päiväkodissa kasvun kansioita oli käytetty

vaihtelevasti noin kolme vuotta päiväkodin jokaisessa lapsiryhmässä. Heidän kas-

vun kansio –työskentelynsä lähti liikkeelle yhteistyössä erään alakoulun kanssa.

Koulun rehtori oli perustanut portfolio-ryhmän, johon päiväkodin johtaja osallistui.

Tätä kautta syntyi innostus kasvun kansioiden käytöstä. Toinen haastattelemam-

me päiväkoti oli käyttänyt kasvun kansioita kaikenikäisten lasten kanssa koko

kahdeksanvuotisen olemassa olonsa ajan. Henkilökunnalle kasvun kansioiden

käyttö osana päiväkodin toimintaa oli alusta asti selvä asia, sillä he haluavat, että

lapsuudesta ja päiväkodissa opituista asioista jää konkreettista näyttöä.

”Kyl se oli niinku ihan päivänselevä asia, että jokaisesta lapsesta. Sen verran niinku arvostaa lapsuutta, ja sitä mitä ne täälä meiän kans oppii, että pitää siitä jäähä niinku faktatietoo.”

Ensimmäisessä päiväkodissa kasvun kansio määriteltiin kansioksi, jossa lapsen

positiivinen kehitys tulee näkyväksi. Työntekijät painottivat nimenomaan lapsen

43

myönteisen kehityksen seurantaa kasvun kansioiden avulla. Heidän mielestään

tarkoituksena ei ole katsoa sitä, mitä lapsi ei osaa, vaan sitä mitä lapsi on oppinut

ja miten hän on kehittynyt.

”Että me katsotaan tätä lapsen kehitystä. Ei katsota, mitä lapsi ei osaa, vaan mitä lapsi oppii ja milloin näkee kehitystä, ja saa kannustaa lasta. Se on se tärkein.”

Toinen päiväkoti määritteli kasvun kansion lapsen kehityksen seurannan välineenä

sanoin, kuvin ja töin. Lisäksi työntekijät näkivät kasvun kansion omana työvälinee-

nään sekä lapsen päiväkotihistorian kuvaajana.

Ensimmäisessä päiväkodissa kasvun kansioita säilytettiin lasten saatavilla avohyl-

lyillä. Isommat lapset saivat selailla kansioitaan itsenäisesti aina halutessaan. Pie-

nemmät lapset katselivat kansioitaan yhdessä aikuisen kanssa. Päiväkodin lasten

kasvun kansiot ovat yksilöllisiä, sillä kaikkien lasten kasvun kansiot eivät sisällä

samoja dokumentteja. Välillä kansioihin laitetaan enemmän dokumentteja ja välillä

vähemmän. Tässä päiväkodissa alle kolmevuotiaiden lasten kasvun kansiot sisäl-

sivät lähinnä vain valokuvia sekä aikuisen kirjaamia havaintoja muun muassa päi-

vän tapahtumista ja retkistä. Erään alle kolmevuotiaan lapsen kansioon oli laitettu

valokuvia ja havaintoja siitä, kuinka lapsi opetteli laittamaan sukkia ja tossuja jal-

kaansa, sillä lapsi oli sillä hetkellä innokas opettelemaan pukemista. Kyseisestä

dokumentista lähtikin liikkeelle kasvun kansion tekeminen tämän lapsen kohdalla.

Työntekijät kokivat asian ikuistamisen arvoiseksi, koska tästä dokumentista näkyi

hyvin lapsen kehittyminen.

Kyseisen päiväkodin 3-6 –vuotiaiden lasten kansioissa oli jo kielen- ja minäkuvan

kehitystä sekä fyysistä kasvua kuvaavia dokumentteja, kuten minäkuva-piirroksia

allekirjoituksineen ja lapsen kädenjälkiä. Jokaisen lapsen kansion kansissa oli pie-

niä tarrakuvia lapsesta eri päiväkotivuosilta. Näiden lisäksi kansiot sisälsivät kun-

kin lapsen itse valitsemia piirroksia ja muita töitä. Kerran eräs päiväkodin lapsi ei

uskaltanut piirtää mitään paperille. Niinpä työntekijä laittoi lapsen kansioon pelkän

tyhjän sivun, jossa oli vain päivämäärä ja kommentti ”ei uskaltanut”. Tämäkin oli

lapsen kehitystä kuvaava tärkeä dokumentti. Päiväkodin lapset piirsivät syksyllä

ennen ensimmäistä luistelukertaa oman mielikuvansa siitä, millaista luistelemassa

44

on. Tämän jälkeen työntekijät ottivat valokuvia lapsista luistelukentällä lasten har-

joitellessa luistelua tuesta kiinni pitäen. Keväällä monien luisteluharjoitusten jäl-

keen otettiin uudet kuvat joissa lapset luistelivat jo ilman tukea. Kaikki nämä do-

kumentit liitettiin lasten kansioihin. Kansioita selaamalla lapset huomasivat oman

oppimisensa vertaamalla syksyn ja kevään valokuvia toisiinsa. Työntekijät pitivät

tätä dokumenttisarjaa tärkeänä välineenä lapsen kehityksen ja oppimisen näky-

väksi tekemisessä niin lapselle itselleen kuin aikuisillekin. Kasvun kansio –

työskentelyssä tämän päiväkodin työntekijät kokivat tärkeänä sen, että lasten kan-

sioissa on aikuisten laittamien dokumenttien ja havaintojen ohella vain lapsen ai-

dosti itse tekemiä töitä.

”Pitää nyt vähän katsoa, että sinne ei tule tätin tekemiä hienoja juttuja, että olisi hienoja juttuja tässä kansiossa. Me ollaan oppimassa tässä kaikki. Että se tyhjä sivu on sitten tärkeämpi kuin tätin tekemä. Siinä on se kehitys.”

Toisessa päiväkodissa lasten kasvun kansioita pidettiin toimistohuoneen ylähyllyl-

lä. Jokaisen lapsen kasvun kansio sisälsi valokuvia lapsesta eri tilanteissa, lapsen

hoito- ja kasvatussuunnitelman sekä aikuisen kirjoittamia dokumentteja lapsen

kehityksestä. Hieman isompien lasten kansioissa alkoi olla jo piirustuksia ja erilai-

sia harjoitus- ja esikoulutehtäviä. Tässä päiväkodissa aikuiset kirjoittavat jokaises-

ta lapsesta noin neljä kertaa vuodessa dokumentin, jossa kerrotaan siitä, mitä on

tapahtunut, miten lapsi on kehittynyt, millainen lapsi on sillä hetkellä, ketkä ovat

lapsen parhaat kaverit ja mitkä ovat lapsen lempileikit. Tämän lisäksi säännöllisesti

tehtävä dokumentti on ihminen ja talo –piirros, jonka lapset tekevät muutaman ker-

ran vuodessa. Ryhmähaastattelussamme eräs päiväkodin työntekijä kertoi ihmi-

nen ja talo –piirroksista seuraavaa:

”Tässä näkyy kaikista parhaiten se, miten se lapsi kehittyy… Nää on niinku ihania. Siinä näkee oikeesti sen, miten se lähtee hahmottumaan tuo systeemi.”

Ensimmäinen haastattelemamme päiväkoti oli oivaltanut hyvin sen, mikä kasvun

kansioiden perimmäinen ajatus on. Päiväkodin henkilökuntahan painotti juuri lap-

sen positiivisen kehityksen seurantaa kasvun kansioiden avulla, mikä onkin kas-

vun kansio –työskentelyn yksi tärkeimmistä tehtävistä. Toisen päiväkodin henkilö-

45

kunta näki kasvun kansiot hienosti myös omana työvälineenään, mitä pidetään

keskeisenä kansiotyöskentelyssä. Vain toisessa päiväkodissa kansioita säilytettiin

lasten ulottuvilla. Toisen päiväkodin lasten kasvun kansioita pidettiin toimistossa,

jolloin lapset eivät oma-aloitteisesti pääse kansioitaan tutkimaan. Meidän mieles-

tämme kansioita tulisi säilyttää siten, että jokainen lapsi pystyy itse ottamaan

oman kansionsa hyllystä. Näin lapsi saa katsella ja näyttää kansiotaan esimerkiksi

vanhemmilleen tai muille lapsille milloin itse haluaa. Katselemalla kansiota usein

lapsi oppii huomaamaan oman kehityksensä, ja lapsen minäkuva paranee. Kansi-

oiden äärellä tapahtuva vuorovaikutus opettaa lapselle sosiaalisia taitoja.

Molempien päiväkotien kasvun kansiot sisälsivät muun muassa lasten piirroksia ja

valokuvia, mutta näissä dokumenteissa ei läheskään jokaisessa ollut mukana las-

ten kommentteja tilanteista tai piirtämistään kuvista. Toisen päiväkodin kasvun

kansiot sisälsivät lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelman, mikä opinnäytetyömme

teorian mukaan ei kuulu kasvun kansioihin. Yleensä lapsen hoito- ja kasvatus-

suunnitelmassa on positiivisen ohella myös negatiivisia sekä arkaluontoisiakin asi-

oita, mikä ei tue kasvun kansioiden ydinajatusta. Kasvun kansioiden tulisi tukea

lapsen itsetuntoa, jolloin lapsen heikkoudet eivät saisi kasvun kansioista käydä

ilmi. Lapsen tulisi myös saada näyttää kansiotaan kenelle hän itse haluaa. Tämän

vuoksi arkaluontoiset asiat tulisi pitää kansioiden ulkopuolella. Kummassakaan

päiväkodissa lasten kasvun kansiot eivät sisältäneet dokumentteja lapsen leikin

havainnoinnista. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2005) mukaan leikki

on yksi lapsen ominaisimmista tavoista toimia, jonka vuoksi lapsen leikkiä tulisi

tehdä näkyväksi kasvun kansioissa.

8.2 Kasvun kansio ja lapsi

Molemmissa päiväkodeissa pienimmät, eli alle kolmevuotiaat, lapset eivät oikeas-

taan itse vaikuta oman kansionsa sisältöön millään tavoin. Toisessa päiväkodissa

yli kolmevuotiaat lapset kertovat valokuvista omia kommenttejaan, ja kommentit

kirjoitetaan kuvien alle. Päiväkodin työntekijät kuitenkin myönsivät, että valitetta-

van usein valokuvista jäävät lapsen omat selitykset puuttumaan. Päiväkodin lapset

46

haluaisivat mielellään laittaa kansioonsa kaiken tekemänsä, mutta yhdessä aikui-

nen ja lapsi keskustelevat siitä, mikä olisi hyvä laittaa kansioon ja mikä jättää pois.

Toisessa päiväkodissa isommat lapset ovat mukana kasvun kansioiden teossa

vain valitsemalla mieluisia töitään omaan kansioonsa. Suurimmalta osin kasvun

kansion teko on työntekijöiden vastuulla.

Toisessa ryhmähaastattelussa tuli esille se, kuinka lapset ovat työntekijöiden mu-

kaan erittäin ylpeitä omista kansioistaan. Lapsille on kerrottu, että kasvun kansio

on jokaisen oma, eikä muilla ole oikeutta kansioon koskea ilman kyseisen lapsen

lupaa. Isommat lapset osaavat käsitellä kansioita varovasti niitä katsellessa ja näy-

tettäessä muille.

”Me ollaan kerrottu, että tämä on sinun oma kansiosi. Tänne muilla ei ole asiaa, jos sinä et anna lupaa.”

Toisen päiväkodin lapset ovat työntekijöiden mukaan hyvin innoissaan päästes-

sään omia kansioitaan tutkimaan. Kasvun kansioita saavat katsella vain isommat

lapset; pienimmille kansioita ei anneta. Kansioita selaillessaan lapset ihmettelevät,

että tällaistako minä olen joskus tehnyt. Lapsia kiinnostaa myös toisten lasten

kansiot, joita he innolla yhdessä selailevat ja toisinaan vähän naureskelevatkin

esimerkiksi toisten valokuville.

Molemmissa päiväkodeissa työntekijät mainitsivat sen, kuinka lapset huomaavat

kasvun kansioiden avulla oman kasvun ja kehityksensä. Kansioita tutkimalla lapsi

kertaa jo oppimiaan asioita. Eräs työtekijä kuvasi seuraavalla tavalla sitä, miten

lapsi voi itse havaita oman oppimisensa:

”Tätä mää oon osannu tämän ikäsenä ja tämmösiä juttuja mää oon teh-ny taas ton ikäsenä.”

Työntekijät kertoivat huomanneensa lapsen oppimista selailemalla kansiota yksin

tai yhdessä lapsen kanssa. Ilman kansiossa olevia dokumentteja lapsen kehitystä

ja oppimista ei välttämättä havaitsisi ja moni asia unohtuisi nopeasti. Molemmissa

päiväkodeissa kasvun kansio toimii siis yhtenä muistin apuvälineenä.

47

Kummassakin päiväkodissa lapsen rooli oman kasvun kansionsa rakentajana on

valitettavan pieni. Lapset ovat oman kansionsa teossa mukana vain satunnaisesti

valitsemalla omia töitään kansioon. Töiden valikoinnin kautta lapsi oppii tärkeitä

itsearviointitaitoja, minkä vuoksi lasten tulisi saada harjoitella erilaisia valintatilan-

teita viikoittain. Molempien päiväkotien kasvun kansioissa lasten mielipiteet ja ko-

kemukset eri töistä, tapahtumista ja valokuvista jäävät usein puuttumaan koko-

naan. Tämä on mielestämme huono asia, sillä lapsen ääni jää kuulumattomiin ja

kasvun kansio lapsilähtöisenä varhaiskasvatuksen työmenetelmänä unohtuu.

Haastatteluissa esiin nousi lasten innostus omista kansioistaan, ja se kuinka kan-

sioitaan katselemalla lapset ovat oppineet huomaamaan oman kasvunsa ja kehi-

tyksensä. Lasten innostuksesta voi päätellä sen, että kasvun kansiot ovat todella

tärkeä väline varhaiskasvatuksessa. Ilman kasvun kansioiden konkreettisia doku-

mentteja lapset eivät välttämättä opi huomaamaan itsessään ja omassa kehityk-

sessään tapahtuvia muutoksia.

8.3 Kasvun kansio ja vanhemmat

Molempien päiväkotien työntekijät kokivat kasvun kansiot hyvänä yhteistyön väli-

neenä vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Henkilökunnan näkemyksen

mukaan lähes kaikki vanhemmat suhtautuvat mielenkiinnolla ja innolla oman lap-

sensa kasvun kansioon. Toisessa päiväkodissa vastaan on tullut vain yksi perhe,

jonka mielestä kasvun kansio on aivan turha. Perheen äiti pelkäsi sitä, että kansi-

ossa arvioidaan lasta liikaa. Yhteistyön välineenä kasvun kansiot toimivat työnteki-

jöiden mielestä parhaiten lasta koskevassa kasvatuskeskustelussa. Näissä kes-

kusteluissa kasvun kansio toimii keskustelun alullepanijana, minkä kautta on help-

po lähteä lapsesta puhumaan.

”Sehän on sellanen alku siihen kehityskeskusteluun. Päästään alkuun ja löydetään yhteinen sävel, mistä puhua.”

Kummassakin ryhmähaastattelussa nousi esille myös se, miten vanhemmat oppi-

vat omasta lapsestaan uusia asioita kasvun kansiota tutkimalla. Kasvun kansion

kautta vanhemmat saavat lisätietoa päiväkodin toiminnasta ja oman lapsensa

48

käyttäytymisestä päiväkodin eri tilanteissa. Vanhemmat pääsevät siis lähemmäksi

päiväkodin arkea. Erään työntekijän mukaan vanhemmat huomaavat usein eroa-

vaisuuksia oman lapsensa käyttäytymisessä kotona ja päiväkodissa.

”Monesti se onki, että ai tekeekse täälä näin, meillä kotona se toimii tällä lailla.”

Ensimmäisessä ryhmähaastattelussa työntekijät kertoivat vanhempien osallistuvan

oman lapsensa kasvun kansion tekoon laittamalla kansioon lapsensa vauvakuvan

ja kirjoittamalla tietoa lapsen vauva-ajasta. Toisen päiväkodin kasvun kansioissa

oli vanhempien kirjoittamaa pelkästään lasten kasvatussuunnitelman sisältämät

tiedot lapsesta.

Molemmissa päiväkodeissa kasvun kansiot oli oivallettu hyväksi yhteistyön väli-

neeksi päiväkodin ja vanhempien välillä. Kansioita selailemalla vanhemmat pää-

sevät lähemmäksi päiväkodin arkea ja saavat käsitystä siitä, miten heidän lapsen-

sa päiväkodissa toimii. Kasvun kansioita osattiin käyttää kasvatuskeskustelujen

alussa keskustelun avaajana näyttämällä vanhemmille lapsen päiväkodissa teke-

miä ja kokemia asioita. Muulloin vanhemmat eivät juuri lapsensa kasvun kansiota

selaile eivätkä vanhemmat osallistu paljoa oman lapsensa kasvun kansion tekoon.

Tutkimuksemme teorian mukaan vanhempien olisi hyvä osallistua aktiivisesti

oman lapsensa kansiotyöskentelyyn esimerkiksi kirjoittamalla kansioon omia ha-

vaintojaan lapsesta. Tätä kautta kasvun kansiosta tulisi päiväkodin ja perheen yh-

teinen juttu ja päiväkodin henkilökunta oppisi lapsesta asioita vanhempien näkö-

kulmasta katsottuna.

Haastattelussa tuli esille se, miten eräs äiti pelkäsi lapsen kasvun kansion sisältä-

vän liikaa negatiivista arviointia lapsesta. Tämä on meidän mielestämme huoles-

tuttavaa, sillä edes kaikki varhaiskasvattajat, puhumattakaan vanhemmista, eivät

tiedä sitä, että kasvun kansion tarkoituksena ei ole tuoda esiin lapsen heikkouksia.

Kasvun kansiota tulisi käyttää lapsen itsetunnon kohottajana hänen vahvuutensa

esiin tuoden. Päiväkodin henkilökunnan tulee kertoa vanhemmille miksi kasvun

kansioita käytetään ja mikä niiden tarkoitus on.

49

8.4 Kasvun kansio henkilökunnan työvälineenä

Kummassakin päiväkodissa henkilökunta näki kasvun kansion omana työvälinee-

nään lapsen kasvun ja kehityksen havaitsemisen kautta. Kasvun kansioita tutki-

malla työntekijät siis kykenevät havaitsemaan yksittäisen lapsen kehityksen ja op-

pimisen. Toisessa päiväkodissa painotettiin nimenomaan lapsen positiivista kehi-

tystä ja jokaisen lapsen yksilöllisyyttä. Toisessa haastattelemassamme päiväko-

dissa työntekijät kirjoittavat noin neljästi vuodessa dokumentin jokaisesta lapsesta,

minkä henkilökunta näkee loistavana työvälineenään. Yksittäisen lapsen kehityk-

sen tarkasteleminen auttaa työntekijöitä kasvatustyössään.

”Ja kyllä se on niinku aivan mahtava työväline meille sillä lailla, että me joudutaan neljä kertaa vuodessa jokainen pysähtymään jonku lapsen kohalle ja kirjaamaan kehityksen asioita ylös.”

Nämä kyseiset henkilökunnan kirjaamat dokumentit toimivat apuvälineenä myös

silloin, kun erityisen tuen tarpeessa olevasta lapsesta täytyy kirjoittaa lausuntoja

eri tahoille. Työntekijät kokivatkin kasvun kansiot tavallista tärkeimmiksi juuri eri-

tyislasten kohdalla lapsen siirtyessä päiväkodista toiseen tai päiväkodista kouluun.

Kasvun kansion kautta tuleva opettaja ja avustaja tutustuvat lapseen ja näkevät

lapsen kehityksestä konkreettisia dokumentteja, mikä auttaa heitä työssään lapsen

kanssa. Molempien päiväkotien työntekijät olivat sitä mieltä, että kasvun kansioi-

den on hyvä mennä jokaisen lapsen mukana kouluun. Työntekijöillä oli kokemusta

siitä, että opettajat ottavat kansiot mielellään vastaan ja tutkivat niitä tutustuakseen

tuleviin oppilaisiinsa.

”Se oli tosi tyytyväinen se opettaja, että oli tommonen koottu siitä lapses-ta, ja se näki ihan sieltä päiväkotiuran alusta sinne, mitä oli tapahtunu ja miten oli edistyny ja mitä oli tehty.”

Kummassakin haastattelussa työntekijät kertoivat havaitsevansa yksittäisen lap-

sen kehityksen muutoksia kasvun kansioiden avulla, minkä he kokivat tärkeänä

työvälineenään. Haastatteluista ei käynyt kuitenkaan ilmi se, miten työntekijät pys-

tyvät tarkastelemaan omaa toimintaansa ja onnistuneita pedagogisia ideoita ja

toimintoja kasvun kansioiden valossa. Parhaimmillaan kasvun kansioiden doku-

mentit voivat edistää työntekijän omaa työstä ja toiminnasta oppimista. Kirjaamalla

50

lasten kokemuksia kasvun kansioihin päiväkodin eri tapahtumista ja toiminnasta

henkilökunta voi nähdä sen, mikä on ollut lasten mielestä mukavaa ja mistä lapset

ovat oppineet. Tämä auttaa päiväkodin toiminnan suunnittelussa ja työn kehittämi-

sessä. Aiemmat tutkimukset –luvussa kerroimme Peltokorven (2005) tekemästä

kasvun kansioihin liittyvästä opinnäytetyöstä. Peltokorven mukaan päiväkodin

työntekijöillä on positiivisia kokemuksia kasvun kansioiden käytöstä, mikä pätee

myös meidän saamiimme tuloksiin. Peltokorven tutkimissa päiväkodeissa kansioi-

ta hyödynnettiin lapsen kehityksen seurannassa, kasvatuskeskusteluissa sekä

toiminnan suunnittelussa. Meidän saamissamme tutkimustuloksissa edellä maini-

tut seikat pitävät myös paikkaansa paitsi kasvun kansioiden hyödyntäminen päivä-

kodin toiminnan suunnittelussa. Meidän haastattelemiemme päiväkotien työnteki-

jät eivät hyödynnä lasten kansioita suunnitellessaan päiväkodin toimintaa.

Molempien päiväkotien henkilökunta piti tärkeänä lapsen kasvun kansion siirtymis-

tä lapsen mukana päiväkodista kouluun. Meistä oli erityisen mukavaa kuulla, kuin-

ka kokkolalaiset opettajat ottavat mielellään vastaan lapsen kansion, jotta voivat

tutustua lapseen sen kautta. Haastatteluiden mukaan osa alakoulun opettajista

jatkaa kasvun kansio –työskentelyä lapsen kouluvuosina, mikä ilahduttaa meitä

kovin. Toisessa päiväkodissa kasvun kansiota pidettiin hyvänä työvälineenä var-

sinkin erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla. Tässä kohtaa meille heräsi jälleen kysy-

mys siitä, käytetäänkö kasvun kansiota väärällä tavalla erityislapsen heikkouksia

korostaen. Haastattelussa mainittiin negatiivisvivahteiset ja lasta arvioivat sanat

diagnoosi ja lausunto. Kyseiset dokumentit eivät täten tulisi kuulua kasvun kansi-

oiden sisältöön.

8.5 Kasvun kansioiden käytössä ilmenneet ongelmat ja kehittämisenpaikat

Toisen päiväkodin työntekijät kokivat vaikeaksi kirjoittaa kasvun kansioon lapses-

ta, jonka kehityksessä ei tapahdu sillä hetkellä paljoa muutosta. Työntekijät kokivat

hankalana myös negatiivisten asioiden rehellisen kirjaamisen kansioon, mutta kui-

tenkin siten, että kukaan ei siitä loukkaannu. Päiväkodin henkilökunta koki ongel-

mana lapsen vähäisen roolin oman kasvun kansionsa rakentajana. He toivoivat

51

saavansa vinkkejä siitä, miten lapsen voi ottaa mukaan oman kansionsa tekemi-

seen. Ajanpuutetta tässä päiväkodissa ei koettu ongelmana, sillä kasvun kansiot

ovat kiinteä osa päivittäistä työtä, ja työntekijät ovat tottuneet niitä alusta asti te-

kemään. Työntekijät eivät koe kasvun kansio –työskentelyä rasitteena, sillä kansi-

oista on paljon hyötyä lasten ohella myös työntekijöille itselleen.

Toisessa haastattelemassamme päiväkodissa ajanpuute koettiin ongelmana var-

sinkin alle kolmevuotiaiden lasten ryhmässä. Työntekijät pohtivat sitä, mistä aika

kasvun kansio –työskentelylle otetaan, sillä pienten lasten kanssa aikaa kuluu pal-

jon pelkästään lasten perushoitoon. Eräs työntekijä koki ongelmana henkilökunnan

riittämättömyyden:

”Jos sinä aina yhden lapsen otat siihen, ja alat sitä kasvun kansiota kat-soon tän lapsen kanssa […], niin kyllähän siinä pitää katsoa että muuten henkilökunta riittää.”

Myös isompien lasten ryhmässä ajanpuute koettiin ongelmana, mutta työntekijät

ymmärsivät sen, että aikaa tulisi käyttää asioihin, joita pidetään aidosti tärkeinä.

Toisessa päiväkodissa kasvun kansio –työskentelyssä nähtiin muutamia kehittä-

misenpaikkoja. Ensimmäisenä haastattelussa tuli ilmi se, että jokaisen päiväkodin

työntekijän tulisi sitoutua kasvun kansioiden tekemiseen, jotta kansiotyöskentely

onnistuisi. Jokaisen työntekijän tulisi kokea kasvun kansiot tärkeänä työvälineenä

omassa työssään. Päiväkodin henkilökunta koki tärkeäksi sen, että kasvun kansio

-työskentely olisi yhtenäistä niissä esikouluissa ja kouluissa, joihin päiväkodin lap-

set tulevat siirtymään. Päiväkodin työntekijöiden unelmana oli kehittää lapsen kas-

vun kansioita myös digitaaliseen muotoon sekä tehdä lasten kansioiden ohella

myös työntekijöiden ammatilliset kasvun kansiot. Päiväkodin johtaja oli ollut yhtey-

dessä digitaalisten kasvun kansioiden asiantuntijoihin ja pyytänyt neuvoja ja ohja-

usta asian tiimoilta.

Toisen päiväkodin työntekijät kokivat hankalana negatiivisten asioiden kirjaamisen

rehellisesti, mutta ei loukkaavasti, lasten kansioihin. Tässä kohtaa jälleen huomau-

tamme, että näitä negatiivisia asioita ei kasvun kansioissa mielestämme saisi olla.

Toki vanhemmille tulee kertoa lapsen vahvuuksien lisäksi myös lapsen kehittä-

52

misenpaikat, mutta nämä asiat on pidettävä kasvun kansioiden ulkopuolella. Ajan-

puute koettiin ongelmana ainoastaan toisessa haastattelemassamme päiväkodis-

sa. Työntekijät tiedostivat kuitenkin sen, että aikaa löytyy kasvun kansio –

työskentelylle, jos vain halutaan. Toisessa päiväkodissa hienoa oli se, kuinka kas-

vun kansio –työskentely oli osa päivittäistä arkea, eikä sitä koettu rasitteena.

Molemmissa päiväkodeissa nähtiin myös kehitettävää kasvun kansioiden käytös-

sä. Tämä on mielestämme erittäin myönteinen asia, sillä kasvun kansio –

työskentelyä tuleekin aina kehittää ja keksiä kansioihin uusia asioita vanhojen hy-

viksi havaittujen dokumenttien tueksi. Toisen päiväkodin haastateltavat kokivat

tärkeänä jokaisen työntekijän sitoutumisen kasvun kansio –työskentelyyn. Saimme

sen kuvan, että näin ei asia haastatteluhetkellä ollut. Olisikin hyvä, että koko hen-

kilökunta olisi mukana yhtenäisellä linjalla kasvun kansioiden teossa, ettei se jäisi

pelkästään yhden asiasta kiinnostuneen harteille. Verratessamme tuloksiamme

Peltokorven (2005) tekemän tutkimuksen tuloksiin huomasimme yhtäläisyyden

tulosten välillä. Peltokorven tuloksista kävi ilmi, kuinka työntekijät ja vanhemmat

mainitsivat yhdeksi kehitettäväksi seikaksi lapsen näkökulman lisäämisen. Tämä

lapsen roolin pienuushan mainittiin ongelmana myös meidän haastatteluaineistos-

samme.

53

9 POHDINTA

Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää millä tavoin ja miksi päiväkodit käyttävät

kasvun kansioita. Tarkoituksenamme oli myös kartoittaa henkilökunnan kokemuk-

sia kasvun kansio –työskentelystä niin hyvässä kuin pahassakin. Lisäksi halusim-

me saada selville henkilökunnan kokemia kehittämisenpaikkoja kasvun kansioiden

käytössä. Tutkimusmenetelmänä käytimme kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta.

Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Teemahaastattelut

toteutimme ryhmähaastatteluina kahdessa kokkolalaisessa päiväkodissa. Jokai-

seen ryhmähaastatteluun osallistui kolme työntekijää.

Kvalitatiiviseen tutkimukseen päädyimme, koska halusimme päästä lähelle tutkit-

tavaa kohdetta ja saada käytännönläheistä tietoa kasvun kansioiden käytöstä. Va-

litsimme kvalitatiivisen tutkimuksen myös siksi, koska kvalitatiivisessa tutkimuk-

sessa käytetään tavallisesti harkinnanvaraista näytettä satunnaisotannan sijasta.

Tutkimuksemme kannalta oli ensiarvoisen tärkeää käyttää juuri harkinnanvaraista

näytettä, sillä läheskään jokainen päiväkoti ei kasvun kansioita käytä yhtenä var-

haiskasvatuksen työmenetelmänään. Koska halusimme saada tutkimusaineistoa

puheen muodossa, valitsimme aineistonkeruumenetelmäksi haastattelun. Olemme

tyytyväisiä käyttämiimme tutkimusmenetelmiin, sillä teemoitetulla ryhmähaastatte-

lulla saimme kokonaiskuvan päiväkotien kasvun kansio –työskentelystä. Valitetta-

vasti jokaiseen teema-alueeseen emme kuitenkaan saaneet niin selkeitä vastauk-

sia kuin olisimme halunneet. Työntekijät vastailivat välillä hieman aiheen vierestä,

vaikka yritimme tehdä tarkentavia lisäkysymyksiä eri teemoista. Epäselvien vasta-

usten kohdalla otimme myöhemmin yhteyttä päiväkoteihin sähköpostitse ja tarkis-

timme vastaukset.

Halusimme haastatella useaa työntekijää samalla kertaa saadaksemme aikaan

keskustelua ja ajatusten vaihtoa työntekijöiden välillä. Samalla säästimme omaa

aikaamme, sillä haastattelujen tekeminen ja litteroiminen on työlästä ja aikaa vie-

vää. Haastatteluissa keskustelu oli vilkasta, vaikka välillä oli vaikeaa saada kes-

kustelu pysymään laadituissa teemoissa. Ryhmähaastattelun etuna oli myös se,

54

että haastateltavia oli enemmän kuin meitä haastattelijoita, jolloin ikävää valta-

asetelmaa ei syntynyt. Tämä edesauttoi osaltansa myös sitä, että haastatteluissa

keskustelu oli luontevaa ja välitöntä. Toteutimme ryhmähaastattelut haastateltavi-

en kotikentällä, joka meidän kokemuksemme mukaan helpotti haastateltavien

asemaa ja teki tilanteesta avoimen.

Opinnäytetyömme suunnitelmaa tehdessämme pohdimme sitä, kuinka suuren

näytteen haluamme tutkimusaineistoksemme. Päädyimme toteuttamaan ryhmä-

haastattelut vain kahdessa päiväkodissa, sillä uskoimme saavamme tarpeeksi kat-

tavat tutkimustulokset pienelläkin aineistomäärällä. Olisimme saaneet luultavasti

laajemmat ja kattavammat tutkimustulokset, jos olisimme toteuttaneet enemmän

kuin kaksi ryhmähaastattelua. Jo yhden ryhmähaastattelun lisääminen olisi voinut

tehdä tutkimuksemme tuloksista erinäköiset, sillä haastattelemamme päiväkodit

eivät käyttäneetkään kasvun kansioita niin monipuolisesti kuin olimme ymmärtä-

neet heidän lähettämistään sähköpostivastauksista. Kvalitatiivisessa tutkimukses-

sa aineiston koolla ei kuitenkaan ole suurta väliä, sillä perusteellisella analyysillä

pienestäkin aineistosta voi saada merkittäviä tuloksia. Aineistoa analysoidessam-

me olemmekin pyrkineet perusteelliseen analyysiin. Kattavamman kuvan kasvun

kansioiden käytöstä olisimme saneet ehkä myös siinä tapauksessa, jos haastatte-

lemamme päiväkodit olisivat olleet eri paikkakunnilta. Tavallisestihan saman kun-

nan alueella sijaitsevat päiväkotiyksiköt tekevät yhteistyötä ja saavat vaikutteita

toinen toisiltaan.

Tutkimuksessamme saimme vastauksia kaikkiin tutkimusongelmiimme. Ensim-

mäisenä tutkimusongelmana meillä oli selvittää millä tavoin ja miksi päiväkodit

käyttävät kasvun kansioita. Tähän tutkimusongelmaan saimme hyvin vastauksia.

Molemmat päiväkodit käyttivät kasvun kansioita lapsen kasvun, kehityksen ja op-

pimisen seuraamisen välineenä sekä vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön vä-

lineenä. Työntekijät näkivät kasvun kansiot omana työvälineenään pelkästään lap-

sen kehityksen havaitsemisen kautta. Työntekijät eivät nähneet kansiotyöskente-

lyä mahdollisuutena tarkastella omaa ammatillista toimintaansa tai lapsilähtöisen

toiminnan suunnittelun välineenä, vaikka nämä asiat ovat keskeisiä asioita kasvun

kansio -työskentelyssä. Ajattelevatkohan työntekijät kasvun kansioita pelkästään

lapsen kautta ja lapselle hyödyllisenä välineenä? Ovatko työntekijät ylipäätään

55

oivaltaneet kasvun kansioiden merkitystä ja mahdollisuuksia heille itselleen ja työ-

yhteisölleen?

Vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön välineenä kasvun kansio toimii kyseisissä

päiväkodeissa lähinnä kasvatuskeskustelun alussa keskustelun avaajana. Meidän

mielestämme vanhempien tulisi saada katsella oman lapsensa kansiota usein yh-

dessä lapsensa kanssa eikä vain muutaman kerran vuodessa kasvatuskeskuste-

lun yhteydessä. Lapsi kokee todella tärkeäksi sen, että hän itse saa esitellä kansi-

onsa aarteita vanhemmilleen. Haastattelemissamme päiväkodeissa vanhemmat

eivät ole juuri mukana oman lapsensa kasvun kansio –työskentelyssä. Olisi tärke-

ää, että myös vanhemmat omalta osaltaan osallistuisivat lapsensa kasvun kansion

tekoon, sillä vanhemmathan ovat oman lapsensa parhaita asiantuntijoita. Van-

hempien lisäämien havaintojen avulla myös työntekijät saavat arvokasta tietoa

siitä, miten lapsi kotona toimii. Vanhempien vähäisestä osallistumisesta voisi jopa

päätellä sen, että vanhemmat eivät tiedä mahdollisuudestaan ja oikeudestaan

osallistua aktiivisesti oman lapsensa kasvun kansion tekoon.

Toisen päiväkodin työntekijät kertoivat käyttävänsä kasvun kansioita, koska he

arvostavat lapsuutta ja lapsen päiväkodissa oppimia asioita. Tämän vuoksi he ha-

luavat, että lapsuudesta ja lapsen päiväkotiajasta jää konkreettista näyttöä. Meitä

lämmitti tämä lapsuuden arvostaminen omana merkittävänä aikakautenaan, eikä

vain välivaiheena syntymän ja aikuisuuden välillä. Toisessa päiväkodissa kasvun

kansioita käytettään, koska niiden avulla lapsen positiivinen kehitys tulee näkyväk-

si. Kyseisessä päiväkodissa korostettiin lapsen itsetunnon kehittämistä kannusta-

en lasta ja tuomalla esiin lapsen positiivista kehitystä sekä vahvuuksia kasvun

kansioiden avulla. Työntekijät olivat oivaltaneet loistavasti kasvun kansioiden pe-

rusajatuksen. Luulemmekin, että lasten kannustaminen ja vahvuuksien esiintuo-

minen ovat tärkeimpiä arvoja kyseisessä päiväkodissa.

Toisena tutkimusongelmana meillä oli kartoittaa päiväkotien kokemuksia kasvun

kansioista. Työntekijöiden kokemuksen mukaan lapset ovat innoissaan ja ylpeitä

omista kansioistaan. Lapset katselevat kansioitaan mielellään toisten lasten tai

aikuisten kanssa; varsinkin omat ja toisten valokuvat ovat mieluisia sekä oman

kehityksen etenemisen huomaaminen. Näiden vastauksien perusteella kasvun-

56

kansio todella toimii lapsen oppimisen ja oppimaan oppimisen välineenä. Lasten

ohella myös vanhemmat ovat ottaneet kasvun kansiot hyvin vastaan. Kasvun kan-

sioita katselemalla vanhemmat saavat paremman käsityksen päiväkodin arjesta ja

siitä, mitä lapsi päiväkodissa touhuaa. Työntekijät kokivat kasvun kansiot merkittä-

vänä varhaiskasvatuksen työmenetelmänä. Tärkeimpänä he pitivät kasvun kansi-

oiden avulla tapahtuvaa lapsen kehityksen ja oppimisen seurantaa. Kasvun kansi-

ossa olevia dokumentteja tutkimalla ja vertailemalla työntekijät huomaavat monia

lapsen kehityksessä ja oppimisessa tapahtuneita muutoksia, jotka ilman kansioita

jäisivät mahdollisesti huomaamatta. Molemmissa päiväkodeissa oli huomattu se,

että opettajat ottavat lapsen kasvun kansion mielellään vastaan lapsen siirtyessä

koulumaailmaan. Tästä voimme päätellä sen, että kasvun kansioista on ollut opet-

tajille hyötyä näiden tutustuessa uusiin oppilaisiinsa.

Kolmantena tutkimusongelmana meillä oli selvittää työntekijöiden kokemat ongel-

mat ja kehittämisenpaikat kasvun kansio –työskentelyssä. Toinen päiväkoti koki

suurimmaksi ongelmaksi ajan puutteen. Varsinkin pienempien lasten kanssa aikaa

oli hankalaa järjestää kasvun kansio –työskentelylle. Olemme sitä mieltä, että kas-

vun kansio –työskentely ei välttämättä vaadi ylimääräistä aikaa, jos se onnistutaan

sisällyttämään arjen toimintojen yhteyteen. Kasvun kansio –työskentely voidaan

saada osaksi arkea mielestämme vain kokemuksen avulla – työntekijöiden tulee

yritysten ja erehdysten kautta oivaltaa se, miten kansiotyöskentely toimii parhaiten

juuri heidän päiväkotinsa arjen keskellä. Toisessa päiväkodissa ajan puutetta ei

koettu ongelmana, vaan isoin ongelma oli lapsen liian pieni rooli oman kasvun

kansionsa rakentajana. Tätä kansiotyöskentelyn osa-aluetta työntekijät halusivat

kehittää parempaan suuntaan. Iloksemme työntekijät näkivät kyseisen asian kehit-

tämisenpaikkana omassa kansiotyöskentelyssään. Lapsellahan tulee olla keskei-

nen rooli oman kasvun kansionsa teossa ja sisällön valikoinnissa. Jokaisen lapsen

kansion tulee täten olla yksilöllinen ja lapsen persoonallisuutta kuvaava. Toisen

päiväkodin työntekijät näkivät useita kehittämisenpaikkoja. Työntekijät toivoivat

jokaisen päiväkodin työntekijän sitoutuvan kasvun kansio –työskentelyyn. Lisäksi

heidän unelmanaan oli kehittää kasvun kansioita myös digitaaliseen muotoon. Us-

komme, että digitaaliset kasvun kansiot tulevatkin yleistymään lähivuosina muun

kehityksen mukana.

57

Analysoidessamme tutkimustuloksia havaitsimme, että päiväkodit eivät käytä kas-

vun kansioita niin monipuolisesti kuin olimme odottaneet ja toivoneet. Peilates-

samme tuloksia teoreettiseen viitekehykseemme huomasimme haastattelemiem-

me päiväkotien kasvun kansio –työskentelyssä paljon hyviä asioita, mutta myös

paljon kehitettävää. Ymmärrämme sen, että täysin teorian oppien mukaan toteu-

tettu kasvun kansio olisi utopistinen ideaalitapaus, sillä päiväkotien arkeen kuuluu

niin paljon muutakin kuin pelkkä kasvun kansio –työskentely. Aikaa päiväkotiarjen

rutiinien keskellä ei varmasti ole täydellisten kasvun kansioiden tekemiseen, mutta

aina omaa toimintaansa tulisi pyrkiä kehittämään parempaa suuntaan. Molemmat

päiväkodit iloksemme tiedostivatkin omassa kansiotyöskentelyssään muutamia

kehittämisenpaikkoja.

Haastattelemiemme päiväkotien työntekijät saivat meidät ymmärtämään, että va-

javainenkin kasvun kansio toimii hyvänä työvälineenä. Kasvun kansion ei tarvitse

olla täydellinen, jotta siitä olisi hyötyä ja iloa niin lapsille kuin aikuisillekin. Opimme,

että tärkeintä kasvun kansio –työskentelyssä on tuoda esiin lapsen yksilöllistä ke-

hitystä positiivisessa valossa, sekä lapsen itsetuntemuksen syventäminen ja itse-

tunnon parantaminen lasta kannustamalla. Nämä seikat ovat tärkeämpiä kuin teo-

rian mukaisen täydellisen kasvun kansion tavoittelu. Tästä oivaltamastamme asi-

asta tulee taatusti olemaan meille hyötyä tulevina päiväkotien varhaiskasvattajina

ja kasvun kansio –työskentelyn toteuttajina.

Olemme suurimmilta osin tyytyväisiä tähän opinnäytetyöhömme, sillä tämä oli

meille kummallekin ihka ensimmäinen tutkimuksemme. Teoreettiseen viitekehyk-

seemme saimme koottua keskeiset asiat kasvun kansio –työskentelystä alun vai-

keuksien jälkeen. Kasvun kansioista ei itsessään ole kovinkaan paljoa lähdemate-

riaalia, mutta eri teoksia läpi kahlaamalla saimme koottua selkeän kokonaisuuden

kasvun kansioista ja kansiotyöskentelyyn liittyvistä asioista. Pyrimme löytämään

mahdollisimman uusia lähteitä, mutta joukossa on silti muutama vanhempikin läh-

deteos, sillä asiat eivät ole muuttuneet niiden painovuosista. Paremmin olisimme

voineet perehtyä ulkomaisiin lähteisiin, sillä työssämme emme ole käyttäneet kuin

yhtä englanninkielistä lähdettä. Yritimme etsiä tietoa myös sosiaalialan ammatti-

lehdistä, mutta huonoin tuloksin. Aktiivisemmalla otteella olisimme kuitenkin saat-

taneet löytää aihettamme koskevia artikkeleja. Tästä olemme oppineet sen, että

58

lähdeaineiston etsimiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa, jotta tutkimuksen

teoreettisesta viitekehyksestä tulisi mahdollisimman monipuolinen ja luotettava.

Jos joskus tulevaisuudessa teemme lisää tutkimuksia, osaamme kiinnittää enem-

män huomiota lähteiden etsintään.

Kasvun kansioista saamiemme tietojen lisäksi opimme paljon myös itse tutkimuk-

sen teosta. Opimme ottamaan huomioon tutkimusta tehdessämme tutkijan eettiset

periaatteet ja kiinnittämään huomiota tutkimuksen luotettavuuteen. Saimme myös

arvokasta kokemusta teemoitetun ryhmähaastattelun suunnittelusta ja toteutuk-

sesta. Opimme kirjoittamaan hyvää suomenkieltä monenlaiset muotoseikat huo-

mioon ottaen hyödyntäen opinnäytetyön ohjeita. Opinnäytetyötä tehdessämme

opimme kunnioittamaan teosten ja tutkijoiden tekemää arvokasta työtä, ja tätä

kautta oivalsimme lähdeviittauksien tärkeyden. Opinnäytetyömme tekeminen opet-

ti meitä tarkastelemaan kriittisesti asioita eri näkökulmista. Opinnäytetyötä tehdes-

sämme emme valitettavasti pysyneet alkuperäisessä aikataulussamme, minkä voi

lukea meille miinukseksi. Tästä opimme kuitenkin sen, että tutkimusaikataulu ei

saa olla liian tiukka. Tutkimuksen teon aikana aikaa voi kulua yllättäviltäkin tuntu-

viin asioihin, joten aikataulun on oltava joustava. Tutkijan tulisi kuitenkin pyrkiä

pysymään suunnittelemassaan aikataulussa.

Opinnäytetyön tekeminen oli meidän kohdallamme reilun vuoden mittainen pro-

sessi ylä- ja alamäkineen. Välillä opinnäytetyön tekeminen tuntui helpolta ja vaivat-

tomalta, mutta välillä eteen tuli jopa ylitsepääsemättömiltä tuntuvia esteitä. Jäl-

keenpäin katsottuna nämä vaikeat kohdat opettivat kuitenkin meille eniten. Opin-

näytetyötämme tehdessä opimme kärsivällisyyttä ja pitkäpinnaisuutta, joissa meillä

molemmilla on kehitettävää. Olemme tyytyväisiä siitä, että päätimme tehdä opin-

näytetyömme yhdessä, sillä toisen väsyessä toinen jaksoi aina kannustaa ja päin-

vastoin. Opinnäytetyömme avulla saimme laaja-alaisen käsityksen kasvun kansi-

oista niin teoriassa kuin käytännössäkin. Huomasimme kuinka kasvun kansioita

voi käyttää todella monipuolisesti päiväkodin arjessa niin lapsen oppimisen osoit-

tajana kuin vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössäkin. Uskomme, että am-

matillisen kasvumme kannalta opinnäytetyömme oli meille merkittävä, sillä nyt

osaamme käyttää kasvun kansioita tulevina varhaiskasvattajina lapsilähtöisenä

varhaiskasvatuksen työmenetelmänä. Käsityksemme kasvun kansioiden tärkey-

59

destä on vahvistunut opinnäytetyömme edetessä, sillä kasvun kansion avulla lasta

voi tukea monin eri tavoin. Koska koemme kasvun kansiot tärkeiksi, haluamme

toteuttaa kansiotyöskentelyä tulevaisuudessa työskennellessämme varhaiskasva-

tuksen kentällä.

Jatkotutkimusaiheita Meillä heräsi tutkimusprosessimme aikana useita jatkotutkimusideoita. Kasvun

kansioita voisi tutkia muidenkin kuin pelkästään työntekijöiden näkökulmasta. Laa-

jemman näkökulman voisi saada tutkimalla vanhempien tai lasten mielipiteitä ja

kokemuksia kasvun kansioista. Vanhempien ja lasten kokemuksia voisi verrata

työntekijöiltä saamiimme tutkimustuloksiin. Kuinka paljon tuloksissa olisi yhtäläi-

syyksiä ja mitkä asiat koetaan eri tavoin? Saatuja tuloksia voisi hyödyntää päivä-

kotien kasvun kansio –työskentelyä kehitettäessä. Tulosten avulla kasvun kansioi-

ta kyettäisiin kehittämään lapsilähtöisemmäksi varhaiskasvatuksen työmenetel-

mäksi sekä kasvatuskumppanuuden toimivaksi välineeksi. Kasvun kansioita voisi

myös tutkia pelkästään kasvatuskumppanuuden näkökulmasta, sillä kasvatus-

kumppanuus ja perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on tällä hetkellä yksi ajankoh-

taisimmista asioista varhaiskasvatuksen kentällä. Kasvatuskumppanuuden näkö-

kulmasta voisi tutkia esimerkiksi seuraavia asioita niin työntekijöiden kuin van-

hempienkin perspektiivistä: toimiiko kasvun kansio arjen kasvatuskumppanuuden

välineenä, miten kasvun kansio tukee kasvatuskumppanuutta sekä miten kasvun

kansio –työskentelyä tulisi kehittää, jotta se toimisi luontevana kasvatuskumppa-

nuuden välineenä.

Mielestämme nykyajan kehityksessä mukana kulkevat digitaaliset kasvun kansiot

olisivat myös yksi mielenkiintoinen tutkimusaihe. Digitaalisia kasvun kansioita voisi

tutkia vaikkapa vertaillen niitä meidän tutkimiimme niin sanottuihin tavallisiin kas-

vun kansioihin. Näin esille tulisi digitaalisten kasvun kansioiden vahvuudet ja heik-

koudet tavallisiin kasvun kansioihin nähden. Tutkia voisi esimerkiksi sitä, toimiiko

digitaalinen kasvun kansio tavallista kasvun kansiota paremmin esimerkiksi juuri

kasvatuskumppanuuden välineenä. Digitaalisia kasvun kansioitahan voi selailla

ajasta ja paikasta riippumatta Internetin välityksellä, jolloin vanhemmat pystyvät

katselemaan ja päivittämään oman lapsensa kansiota aina halutessaan.

60

LÄHTEET Painetut lähteet Aaltonen, M., Ojanen, T., Sivén, T., Vihunen, R. & Vilén, M. 2005. Lapsen aika. 6.–9. painos. Porvoo: WS Bookwell Oy. Ahlqvist, T., Antikainen, P. & Anttinen, M. 2004. Kasvun kansiot Pupuhuhdan toi-mintakeskuksessa – aikuislähtöisestä kerronnasta lapsilähtöisiksi tarinoiksi. Teok-sessa P. Kupila (toim.) Arvioidaan yhdessä: näkökulmia arviointiin varhaiskasva-tuksessa. Tampere: Tammer-Paino Oy. Eskola, J. & Vastamäki, J. 2007. Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. 2. painos. Juva: WS Bookwell Oy. Grace, C. 2007. The portfolio and its use: developmentally appropriate assess-ment of young children. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://ceep.crc.uiuc.edu/eecearchive/digests/1992/grace92.html. Luettu 13.11.2007. Heinimaa, E. 2000. Humanismia ja lapsuuden kunnioittamista - Reggio Emilian kunnalliset päiväkodit pedagogisena suunnannäyttäjänä. Teoksessa A-M. Hintikka (toim.) Erilaisesta oppijasta erinomaiseksi oppijaksi: kokemuksia erilaisesta opet-tamisesta ja erilaisesta oppimisesta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Heinimaa, E. 2007. Suomen Reggio Emilia –yhdistys ry. WWW-dokumentti. Saa-tavissa: www.reggioemilia.ws. Luettu 26.3.2007. Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2006. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. 4. painos. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2006. Tutki ja kirjoita. 12. painos. Jyväs-kylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Hujala, E., Puroila, A-M., Parrila-Haapakoski, S. & Nivala, V. 1998. Päivähoidosta varhaiskasvatukseen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Hämäläinen, E. 2004. Kasvun kansio alkuopettajan työn tukena. Jyväskylän yli-opisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.peda.net/img/portal/257170/kasvun_kansio.doc. Luettu 12.11.2007. Kankaanranta, M. 1998. Kertomuksia kasvusta ja oppimisesta: portfoliot siltana päiväkodista kouluun. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopistopaino. Karlsson, L. 2003. Sadutus: avain osallistavaan toimintakulttuuriin. Juva: WS Bookwell Oy.

61

Kinos, J. 2001. Lapsilähtöinen varhaiskasvatus. Teoksessa E. Hujala (toim.) Pu-heenvuoroja lapsista ja varhaiskasvatuksesta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Kiviniemi, K. 2001. Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Jyväskylä: PS- kustannus. Kokljuschkin, M. 1999. Seikkailuun! Varhaiskasvatuksen seikkailukirja. Tampere: Tammer- Paino Oy. Kola-Torvinen, P. 2007. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.peda.net/img/portal/176134/kasvatuskumppanuus.doc. Luettu 12.11.2007. Koulutuksen tutkimuslaitos. 2007. Jyväskylän yliopisto. WWW-dokumentti. Saata-vissa: http://www.peda.net/veraja/jyu/ac/all/portfolio/tutkimushankkeita/kansio. Lu-ettu 20.11.2007. Liimola, A. & Voutilainen, L. 1993. Lintupuistojen lapset: Reggio Emilian pedagogi-sesta ohjelmasta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Lummelahti, L. 2004. Arviointi yksilöllisen esiopetuksen perustana. Teoksessa P. Kupila (toim.) Arvioidaan yhdessä: näkökulmia arviointiin varhaiskasvatuksessa. Tampere: Tammer-Paino Oy. Niikko, A. 2001. Portfolio oppimisen avartajana. 1. – 3. painos. Tampere: Tammer-Paino Oy. Nousiainen, K. 2004. Taidetta ja tapahtumia kasvun kansioissa. Teoksessa P. Ku-pila (toim.) Arvioidaan yhdessä: näkökulmia arviointiin varhaiskasvatuksessa. Tampere: Tammer-Paino Oy. Opetushallitus. 2007a. Mikä on portfolio? WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.edu.fi/oppimateriaalit/portfolioy/. Luettu 19.11.2007. Opetushallitus. 2007b. Portfoliot päiväkodissa. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.edu.fi/oppimateriaalit/portfolioy/port_5.htm. Luettu 19.11.2007. Peltokorpi, M. 2005. Kasvun kansioiden hyödyntäminen päiväkodeissa. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www2.tokem.fi/kirjasto/oopinntyo2.nsf/8f2cd0c58afc789e8025672e0051325b/0d95e0e6c899fc7ac2256e23002d7513?OpenDocument. Luettu 13.11.2007. Puurula, L. 2007. Suomen Reggio Emilia –yhdistys ry. WWW-dokumentti. Saata-vissa: www.reggioemilia.ws. Luettu 19.3.2007.

62

Rautio, T. & Ullgrén, T. 2005. Kasvun kansio - lapsen taitopankki eskarista kou-luun. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www2.tokem.fi/kirjasto/oopinntyo2.nsf/8f2cd0c58afc789e8025672e0051325b/d38f36ba2701dc3fc2257035003e67e6?OpenDocument. Luettu 12.11.2007. Uusitalo, I. 2002. Kasvun kansion merkityksistä ja käyttömahdollisuuksista perhe-päivähoidossa. Teoksessa H. Alho- Kivi & S. Keskinen (toim.) Kodissa vaan ei kotona: perhepäivähoito varhaiskasvatuksen oppimisympäristönä. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2005. Stakes. WWW-dokumentti. Saata-vissa: http://varttua.stakes.fi/FI/Sisallot/Vasu/vasu_asiakirja.htm. Luettu 6.11.2007. Vilen, M., Vihunen, R., Vartiainen, J., Siven, T., Neuvonen, S. & Kurvinen, A. 2006. Lapsuus: erityinen elämänvaihe. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. Vilkka, H. 2005. Tutki ja kehitä. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy. Virolainen, A. 2006. Varhaiskasvatus arjen toimintana. Teoksessa A. Häkkä, H. Kuokkanen & A. Virolainen (toim.) Lapsen parhaaksi: lähihoitaja varhaiskasvatta-jana. Helsinki: Edita Prima. Wallin, K. 2000. (Suomennos: Heinimaa, E.). Reggio Emilia ja lapsen sata kieltä. Helsinki: LK-kirjat.

63

LIITE 1 Hei! Olemme kaksi kolmannen vuoden sosionomiopiskelijaa Keski-Pohjanmaan am-mattikorkeakoulusta Ylivieskan yksiköstä. Teemme opinnäytetyötä kasvun kansi-oiden käytöstä päiväkodeissa. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen tutkimus, jonka toteutamme teemahaastatteluina. Tarkoituksenamme on tehdä kaksi ryhmähaas-tattelua kahdessa eri päiväkodissa. Haastatteluissa kartoitamme kasvun kansioi-den käyttöä päiväkodeissa. Etsimme siis kahta päiväkotia, joissa kasvun kansioita käytetään tarkoituksenmu-kaisesti ja aktiivisesti. Tarvitsemme yhteen ryhmähaastatteluun vähintään kolme työntekijää, jotta ryhmähaastattelun vaatimukset täyttyvät. Työntekijöiden koulu-tuksella ei ole väliä. Jos olette kiinnostuneita osallistumaan haastatteluumme, ottakaa yhteyttä mahdol-lisimman pian. Haastattelut olisi tarkoitus toteuttaa touko- kesäkuun vaihteessa. Ryhmähaastattelu kestää maksimissaan tunnin, joten teidän aikaanne se ei paljoa veisi. Tutkimuksemme kannalta siitä olisi kuitenkin meille suuri apu. Lisätietoja voitte kysellä rohkeasti! Ennen haastattelua toimitamme haastattelun teemat, jotta voitte niihin etukäteen tutustua. Ystävällisin terveisin ja yhteydenottoanne odottaen Kirsti Keskitalo & Marjo Suoranta

64

LIITE 2

RYHMÄHAASTATTELUN TEEMAT

1. KASVUN KANSIOT JA PÄIVÄKOTI

♦ Kasvun kansioiden käytön historia päiväkodissanne

♦ Kasvun kansioiden määrittely ja tarkoitus päiväkodissanne

♦ Kasvun kansioiden sisältö

2. KASVUN KANSIO JA LAPSI

♦ Lapsi oman kasvun kansionsa rakentajana

♦ Lasten suhtautuminen kasvun kansioihin

♦ Kasvun kansio lapsen oppimisen ja oppimaan oppimisen välineenä

3. KASVUN KANSIO JA VANHEMMAT

♦ Kasvun kansiot ja yhteistyö vanhempien kanssa

♦ Lasten vanhempien suhtautuminen kasvun kansioihin

4. KASVUN KANSIO HENKILÖKUNNAN TYÖVÄLINEENÄ

♦ Kasvun kansioiden merkitys työntekijöille

♦ Kasvun kansiot arvioinnin välineenä

5. KASVUN KANSIOIDEN KÄYTÖSSÄ ILMENNEET ONGELMAT JA KEHITTÄMISENPAIKAT