Maa- ja elintarviketalous 112

Maalle oppimaan

Kestävää kehitystäkoulujen ja lähimaatilojen yhteistyönä

Maaseutu

Helmi Risku-Norja ja Virpi Aaltonen (toim.)

Maa- ja elintarviketalous 11264 s.

Maalle oppimaanKestävää kehitystä

koulujen ja lähimaatilojen yhteistyönä

Helmi Risku-Norja ja Virpi Aaltonen (toim.)

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

2

ISBN 978-952-487-137-2 (Painettu)ISBN 978-952-487-138-9 (Verkkojulkaisu)ISSN 1458-5073 (Painettu)ISSN 1458-5081 (Verkkojulkaisu)

http://www.mtt.fi/met/pdf/met112.pdfCopyright MTT

Kirjoittajat:Helmi Risku-Norja, MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), TaloustutkimusHanna Nordström, WWF (Maailman luonnonsäätiö)Pia Smeds, MTT, TaloustutkimusElli Korpela, MTT, TaloustutkimusMarja-Liisa Vieraankivi, MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimusAnneli Nuoranne, MTT, PalveluyksikköAnja Yli-Viikari, MTT, TaloustutkimusMariitta Vauromaa, Haimoon koulu, VihtiKirsi Aittosaari, Rauhalan tila, Vihti

Kannen kuva: Kukko Kornelius. Marjatta Sihvonen

Valokuvat: Ulla Jauhiainen, Elli Korpela, Hanna Nordström / WWF, Anneli Nuoranne,Pentti Raiskio, Hannele Siltala, Pia Smeds, Laura Suhonen, Tapio Tuomela / MTT:n arkisto,Marja-Liisa Vieraankivi

Graafinen suunnittelu: Laura Suhonen, Rokodiili Tuotanto Oy

Julkaisija ja kustantaja: MTT, 31600 Jokioinen

Jakelu ja myynti: MTT, Tietohallinto, 31600 JokioinenPuhelin (03) 4188 2327, telekopio (03) 4188 2339, sähköposti julkaisut@mtt.fi

Julkaisuvuosi: 2007

Painopaikka: Vammalan kirjapaino, Vammala

Maalle oppimaan

3

AlkusanatMaalle oppimaan – maaseutulähtöisenympäristökasvatuksen verkosto Suo-messa ja Virossa on yhteistyöhanke,joka toteutettiin Maa- ja elintarviketa-louden tutkimuskeskuksen (MTT) joh-dolla WWF:n eli Maailman luonnonsää-tiön ja Tarton yliopiston (TÜ) kanssavuosina 2006–2007. Kiinteää yhteistyö-tä tehtiin myös Hämeen luontokeskuk-sen, Vihdin 4H-yhdistyksen sekä viro-laisen Karulan kansallispuiston kans-sa.

Hankkeen tavoite oli edistää kes-tävää kehitystä kiinnittämällä huomioerityisesti lapsiin ja nuoriin. Pyrkimyk-senä oli lisätä heidän tietouttaan kult-tuurin ja luonnon keskinäisestä vuoro-vaikutuksesta, vahvistaa siteitä koulunja sen lähiympäristön välillä, luoda uu-sia tapoja kestävän kehityksen kasva-tukseen sekä tuottaa opetusaineistoa.

Suomesta hankkeessa oli mukananeljä kuntaa: Vihti, Forssa, Jokioinenja Tammela. Kustakin kunnasta etsit-tiin toimintaan mukaan yksi tai useam-pia maatila-koulupareja. Virosta hank-keeseen osallistui kolme Karulan kan-sallispuiston alueella toimivaa perinne-maatilaa sekä yhteistyökoulut Põlvan,Valgan ja Võrun alueelta. Hanketta ra-hoittivat INTERREG IIIA -ohjelma, Ete-lä- ja Länsi-Suomen lääninhallituksetsekä Viron sisäasiainministeriö.

Hankkeen johtajina toimivat AnjaYli-Viikari (MTT) ja Pille Tomson (TÜ)ja vastuututkijana Helmi Risku-Norja(MTT). Ympäristökasvatuksen asian-tuntijuutta hankkeessa edustivat ElliKorpela ja Pia Smeds (MTT) sekä Han-na Nordström (WWF), Sirje Aher (TÜ)ja Merike Tsimmer (Karulan kansallis-puisto). Käytännön toteutuksesta vas-tasivat Anneli Nuoranne ja Marja-LiisaVieraankivi (MTT) sekä Ethel Uibopuu,Kairi Põldsaar ja Karin Pai (TÜ) yhdes-sä edellisten kanssa. Hankkeen ohja-usryhmään kuuluivat Sirpa Kurppa(MTT), Ivar Puura (TÜ) ja Pille Tomsonsekä rahoittajien edustajat. Ohjausryh-män sihteerinä toimi Anja Yli-Viikari.

Tähän oppaaseen on tiivistetty hank-keen keskeinen anti, toimintaa ja tu-loksia esitellään laajemmin hankkeeninternetsivuilla. Tutkimusryhmän lisäk-si opasta ovat olleet kirjoittamassamaatila-koulukumppanuksia edustavatopettaja Mariitta Vauromaa ja tilanomis-taja Kirsi Aittosaari. Oppaan syntyynovat myötävaikuttaneet myös lukuisatmuut henkilöt, joiden kommentteja, aja-tuksia ja ideoita on enemmän tai vä-hemmän tietoisesti hyödynnetty opas-ta työstettäessä.

Jokioinen 1.12.2007

Helmi Risku-NorjaHanna NordströmPia Smeds

Elli KorpelaMarja-Liisa VieraankiviAnneli Nuoranne

Anja Yli-ViikariMariitta VauromaaKirsi Aittosaari

4

SisällysluetteloSisällysluettelo ............................................................................................................................ 4

1 Johdanto ................................................................................................................................ 5

2 Miksi lähteä maalle oppimaan? ................................................................................................ 72.1 Nuoret vieraantuneet perusasioista ............................................................................... 72.2 Koulun uudet haasteet .................................................................................................. 92.3 Maatilojen uudet haasteet ............................................................................................. 11

3 Maatilat oppimisympäristönä ................................................................................................... 13

4 Koulun ja lähimaatilan yhteistyö ..............................................................................................164.1 Yhteistyön lähtökohdat ................................................................................................. 164.2 Tilavierailujen suunnittelu ja toteutus ............................................................................. 17

5 Opetuksen suunnittelu ............................................................................................................ 245.1 Kestävä kehitys ja kasvatus ......................................................................................... 255.2 Toimintateemoja tilavierailulle ........................................................................................275.3 Ennakkotehtävistä jälkitehtäviin ..................................................................................... 345.4 Tilavierailun jäsentely .................................................................................................. 35

6 Lapsen kanssa oppimassa – evästystä tilavierailuille ............................................................... 366.1 Höyryt ulos .................................................................................................................. 376.2 Selkeää puhetta ........................................................................................................... 386.3 Ohjeet tehtävän mukaan ..............................................................................................386.4 Vaihtelevissa tehtävissä kiinnostus säilyy ......................................................................396.5 Väljyyttä aikatauluun ....................................................................................................406.6 Ryhmässä on erilaisia suhteita ..................................................................................... 416.7 Säännöt estävät konfliktit ............................................................................................... 426.8 Aidosti aikuisen roolissa ................................................................................................ 43

7 Ensimmäiset kokemukset yhteistyöstä ..................................................................................... 447.1 Maatilojen näkökulma ................................................................................................... 447.2 Opettajien näkökulma ................................................................................................... 457.3 Haimoon koulun ja Aittosaaren tilan yhteistyö ................................................................46

8 Kustannukset ......................................................................................................................... 538.1 Varainhankinta ............................................................................................................. 548.2 Sponsorointi ................................................................................................................. 558.3 Miten muualla? ............................................................................................................. 55

9 Loppusanat ........................................................................................................................... 56

Liitteet .................................................................................................................................... 56Esimerkkejä paikallisten toimijoiden roolista koulu-maatilayhteistyössä ................................. 58Maatilavierailuihin soveltuvia keskeisiä sisältöjä oppiaineista alakoulussa ........................... 63

Maalle oppimaan

5

1 JohdantoKädessäsi on käytännön kokemusten pohjaltalaadittu opas koulu-maatilayhteistyöhön. Sen ontarkoitus alentaa opettajan kynnystä lähteäoppilaiden kanssa maalle ja maatilayrittäjänkynnystä ottaa lapsilauma hetkeksi mukaanarkeensa.

Tämä kirjanen on tarkoitettu oppaaksi yrittäjilleja opettajille, jotka ovat kiinnostuneita paikallis-tason yhteistyöstä koulujen ja lähimaatilojenvälillä. Tarkoituksena on rohkaista ja kannustaakouluja ja tiloja hakeutumaan yhteistyöhön an-tamalla tarvittavaa taustatietoa ja tarjoamalla ide-oita, esimerkkejä ja käytännön ohjeita yhteis-työn suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Oppaassa esitellään myös erilaisia vaihtoehtojatoiminnan organisoimiseksi ja rahoittamiseksi.Yhteistyötä tarkastellaan sekä maatilayrittäjänettä koulun näkökulmasta. Päähuomio on kou-lujen ja niiden lähellä sijaitsevien maatilojen väli-sessä yhteistyössä, jonka kantavina periaattei-na ovat paikallisuus, toiminnallisuus ja jatkuvuus.

Oppaaseen on koottu vuosina 2006–2007 toteu-tetun koulu-lähimaatilayhteistyöhankkeen aika-na saatuja kokemuksia ja kehittämisajatuksia.Siinä on myös hyödynnetty kokemuksia Vihdin4H-yhdistyksen järjestämästä koulukasvimaatoi-minnasta sekä maatilaleirikoulutoiminnasta, jotakehitettiin EcoLearn-hankkeessa 2002–2005.Tietoa maaseutupainotteisesta ympäristökasva-tuksesta ja kestävän kehityksen kasvatuksestaon karttunut kuitenkin pitemmältä ajalta, silläMTT:n maatalouden esittelypuistossa Elonkier-

6

rossa on järjestetty jo vuodesta 2000 läh-tien myös lapsille ja nuorille suunnattuatoimintaa. Asiantuntijoiden kanssa yh-teistyössä toteutettu ohjattu toiminta onsaanut paljon kiitosta, ja suuri suosioon osoittanut, että sille on kysyntää jatarvetta.

Opas toimii muistin tukena ja ohjekirja-na sekä suunniteltaessa paikallistasonkoulu-maatilayhteistyötä että sen toteu-tuksen eri vaiheissa. Koska yhteistyönpohjana ovat paikalliset erityispiirteet –kunkin koulun omat tarpeet ja kunkinmaatilan tarjoamat puitteet – oppaassaei tarjota valmiita opetuspaketteja. Sensijaan esitellään erilaisia opetusteemo-ja ja tarkastellaan niitä opetussuunnitel-man tavoitteiden kannalta.

Oppiainekohtaisten sisältöjen sijaankeskeisenä pyrkimyksenä on esitellä ai-heita, joissa ylitetään oppiaineiden väli-set rajat ja joita voidaan tarkastella kes-tävän kehityksen eri näkökulmista. Ope-tusteemojen kautta oppaassa painottu-vat siten sekä opetuksen eheyttämisentavoitteet että koulun ja yhteiskunnanvuorovaikutus. Painopiste on paikallis-tason yhteisöllisyyden vahvistamisessakylä kasvattaa -periaatteen pohjalta.Sen mukaan ihmisenä kasvaminen edel-lyttää sosiaalista vuorovaikutusta kokolähiyhteisön kanssa. Osallistuminen pai-kallisyhteisön toimintaan lujittaa oppilai-den siteitä omaan lähiympäristöönsä jakotiseutuunsa. Se on kulttuurisen kes-tävyyden kulmakivi. Koulun näkökulmas-ta kysymyksessä on opetuksen kehit-täminen oppimisympäristöä laajenta-malla, maatilojen näkökulmasta puoles-taan pienten tilojen toimeentulomahdol-

lisuuksien monipuolistaminen ja maa-talouden arvostuksen kohentaminen. Ta-voitteena on, että maatila vakiinnuttaisipaikkansa oppimisympäristönä koulu-jen ulkopuolisessa opetuksessa niin,että koulujen ja lähimaatilojen välillemuodostuisi pysyvä yhteistyösuhde.

Koulujen ja maatilojen yhteistoiminta onkäynnistynyt ripeästi, ja kokemuksetsiitä ovat olleet hyvin myönteisiä. Teke-misen riemu ja innostus saavat usko-maan, että maalle kannattaa mennä op-pimaan. ”Paras tapa oppia. Käytännöntyö opettaa paljon enemmän kuin asi-oiden lukeminen kirjasta”, kommentoieräs koululainen maatilapäivänsä hyviäpuolia. Huonoja ei sitten oikein ollutkaan– paitsi se navetan haju.

Oppaan alussa perustellaan, miksi kou-lu-maatilayhteistyötä tarvitaan. Luvuis-sa kaksi ja kolme tarkastellaan lyhyes-ti niitä haasteita, joita sekä koululla ettämaatiloilla nykypäivän Suomessa on.Lisäksi pohditaan, miten paikallistasonkoulu-maatilayhteistyö näihin haastei-siin pyrkii vastaamaan. Neljännessä lu-vussa esitellään koulu-lähimaatilayh-teistyön periaatteet sekä osoitetaan toi-minnan hyödyt ja erilaiset ulottuvuudet.Luvussa viisi annetaan esimerkkejä ope-tusteemoista ja opetuksen toteutusta-voista. Luvussa kuusi pohditaan, mitenlähestyä lapsia maatilan tarjoamat puit-teet ja kasvatuksen tavoitteet huomioi-den, ja luvussa seitsemän pääsevät ää-neen koulu-maatilayhteistyötä toteutta-neet opettaja ja tilanomistaja. Lopuksipuhutaan kustannuksista ja varainhan-kinnasta.

Maalle oppimaan

7

2 Miksi lähteämaalle oppimaan?Lapsen on hyvä nähdä, mitä lehmä syö ja mitenperunat nostetaan maasta. Opettajallemaatilavierailut antavat mahdollisuudenkäytännönläheiseen ja kokonaisvaltaiseenopetukseen. Maatilayrittäjä saa puolestaanjakaa oikeaa tietoa työstään ja sitä kauttamaaseudulle mahdollisesti uusia ystäviä.

2.1 Nuoret vieraantuneetperusasioistaNykyteknologiaan perustuva palveluyhteiskun-ta on etäännyttänyt kansalaisensa monista elä-män perusasioista. Roskat ja jätteet häviävätkuin taikaiskusta, lämpöä riittää, ruoka ja viih-dykkeet saadaan napin painalluksella, tuoksutvoidaan ostaa pullossa ja kaupat ovat tulvillaantavaraa, jota kukaan ei ilman mainoksia osaisiedes kaivata. Kokemusmaailmakin perustuuenenevässä määrin virtuaalitodellisuuteen jateolliseen elämystuotantoon. Jopa ihmissuhteetalkavat olla teknisten laitteiden varassa. Henki-lökohtainen kokemus ja kosketus puuttuvat,mikä vähitellen johtaa vieraantumiseen omastaitsestä sekä omista ja toisten tarpeista.

Kosketus maaseutuun ja maatalouteen on katoamassa. Virtuaalitodellisuus vie tilaa aidoilta elämyksiltä. Käsitys ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta on hämärtynyt.

Ympyrästäneliö..?

8

Kaupunkilaislasten ja -nuorten siteetmaaseutuun ja maatalouteen ovat löyh-tyneet, mutta sama ilmiö tulee vastaanyhä useammin myös maaseutukunnis-sa. Kevättyöt kasvukauden alussa jakokemukset kesäiseltä heinäpellolta taisyksyisestä sadonkorjuusta ovat yhäharvempien ulottuvilla. Ruoka ja syömi-nen ovat osa päivittäistä arkea, ruoantuotanto ja alkuperä sen sijaan eivät.

Einesten ja puolivalmisteiden määrämarkkinoilla on moninkertaistunut jauusia ruokasuuntauksia ilmaantuu jat-kuvasti. Maailmanlaajuiseksi paisunutelintarvikekauppa on monimutkaistanutruokamarkkinoita. Nykypäivän ruokako-ri sisältää tuotteita jokaisesta maail-man kolkasta, ja nuorten näkökulmas-ta yksinkertainen kotiruoka alkaa ollajo eksoottista. Lasten ja nuorten käsi-tys ruoan alkuperästä ja reitistä pellol-ta oman ruokapöydän kautta takaisinpeltoon on vähitellen hämärtynyt. Sa-malla ymmärrys ihmisen ja luonnontasapainoisesta vuorovaikutuksesta onkadonnut.

Tilanne on hankala yhteiskunnan kan-nalta laajemminkin. Samaan aikaankun kasvava joukko kansalaisia on vä-hitellen kadottamassa kosketuksensamaaseutuun ja heidän käsityksensä ih-misen olemassaolon perusedellytyksis-tä sumenee, maaseutu ja maatilat elä-vät omaa elämäänsä. Jos keskinäinenvuorovaikutus vähenee, se saattaa osal-taan lisätä vastakkainasettelua yhteis-kunnassa ja rapauttaa siten yhteisölli-syyttä ja sosiokulttuurista kestävyyttä.

Simsalabim! Roskat ja jätteet häviävätnykykuluttajan näköpiiristä kuin taikaiskusta.

Todellista luonnonrauhaa ei voi ostaa pullossa.Se on koettava.

Maalle oppimaan

9

2.2 Koulun uudet haasteetKoulun tehtävä on valmentaa oppilais-ta aktiivisia kansalaisia, jotka pystyvättietoisesti tekemään omaa elämäänsäkoskevia ratkaisuja. Nykyisin tiedonmäärä kasvaa koko ajan valtavaa vauh-tia, ja kouluilla on haastava tehtäväantaa perustiedot ja -taidot eri oppiai-neissa ja samaan aikaan pysyä muka-na kehityksessä. Opetuksen tulisi ollaajantasaista, paikkansapitävää ja sisäl-löltään merkityksellistä.

Pelkästään irrallisen tai oppiainekohtai-sen tiedon omaksuminen ei riitä, vaaneri oppiaineissa pyritään hahmotta-maan laajoja kokonaisuuksia. Tietoajoudutaan tarkastelemaan myös suh-teessa ympäröivään yhteiskunnalliseentodellisuuteen, jolloin tarkastelunäkö-kulma laajenee ja ylittää usein oppiai-nekohtaiset rajat. Opettajan on kyettä-vä poimimaan tietotulvasta oleellinen jamuodostamaan siitä kokonaisuuksia,jotta oppilaat oppisivat näkemään asi-oiden ja ilmiöiden välisiä yhteyksiä jalöytämään syy- ja seuraussuhteita.

Vuodesta 2006 lähtien kaikissa Suo-men kouluissa on otettu käyttöön pe-rusopetuksen uudistettu opetussuunni-telma. Siinä painotetaan opetuksenkytkemistä koulun ulkopuoliseen maa-

ilmaan ja eheyttämistä laajojen aihe-kokonaisuuksien kautta. Siten nuoretoppivat tarkastelemaan omaan elä-määnsä liittyviä asioita kokonaisvaltai-sesti monesta eri näkökulmasta.

Eheyttävän opetuksen tarkoitus on aut-taa jäsentelemään nykymaailman moni-selitteisiä ilmiöitä ja arvioimaan niitäkriittisesti ja objektiivisesti. Se koros-taa asioiden, ilmiöiden ja oman toimin-nan keskinäistä yhteyttä ja tukee si-ten kasvamista aktiiviseksi kansalai-seksi.

Kokemusten, tunteiden ja sosiaalisenvuorovaikutuksen merkitystä oppimi-sessa ei myöskään saisi unohtaa.Opetuksen tulisi tähdätä kokonaisval-taiseen oppimiseen. Käsitteistön hal-linnan ja tiedon lisäksi tarvitaan oma-kohtaisia kokemuksia sekä tunteisiinja aisteihin pohjautuvia elämyksiä. Nekasvattavat herkkyyttä ja myötäelämi-sen kykyä. Samoin kaivataan eettisiäperiaatteita, joiden mukaan arvot janormit muotoutuvat, sekä tietoa toimin-tamahdollisuuksista ja vaikuttamisenkeinoista. Ainoastaan näin omaksuttutieto voi kanavoitua käytännön toimin-naksi.

Koulu tukee oppilaiden kasvamista aktiivisiksi kansalaisiksi. Opetuksessa korostuu asioiden, ilmiöiden ja oman toiminnan välinen vuorovaikutus. Tietoa tarkastellaan monesta eri näkökulmasta oppiainekohtaiset rajat ylittäen. Omakohtaiset kokemukset syventävät oppimista ja auttavat konkretisoimaan tiedon

käytännön toiminnaksi.

10

OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET on kansallinen kehys, jonka pohjalta paikalli-nen opetussuunnitelma laaditaan.

PERUSOPETUKSEN ARVOPOHJA. Perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet,tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuudensäilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen. Perusopetus edistää yhteisöllisyyt-tä, vastuullisuutta sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista. Opetuksen avullatuetaan oppilaan oman kulttuuri-identiteetin rakentumista sekä hänen osallisuuttaansuomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalistuvassa maailmassa. Sen avulla edistetäänmyös suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärtämystä.

OPPIMISKÄSITYS. Oppiminen on tilannesidonnaista, joten oppimisympäristön monipuoli-suuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Opittaessa avautuu uusia mahdollisuuksiaymmärtää kulttuuria ja kulttuurin sisältämiä merkityksiä sekä osallistua yhteiskunnantoimintaan.

OPPIMISYMPÄRISTÖ. Siihen kuuluvat koulun lisäksi muu rakennettu ympäristö jaympäröivä luonto. Oppimisympäristön tulee tukea oppilaan kasvua ja oppimista. Sen onoltava fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen ja tuettava oppilaan terveyttä.Tavoitteena on tukea oppilaan oppimismotivaatiota ja uteliaisuutta sekä edistää hänenaktiivisuuttaan, itseohjautuvuuttaan ja luovuuttaan tarjoamalla kiinnostavia haasteita jaongelmia.

Oppimisympäristön tulee edistää vuoropuhelua ja ohjata oppilaita työskentelemäänryhmän jäsenenä. Tavoitteena on avoin, rohkaiseva, kiireetön ja myönteinen ilmapiiri,jonka ylläpitämisestä vastuu kuuluu sekä opettajalle että oppilaille.

TYÖTAVAT. Työtapojen tehtävänä on kehittää oppimisen, ajattelun ja ongelmanratkaisuntaitoja, työskentelytaitoja ja sosiaalisia taitoja sekä aktiivista osallistumista. Työtapojen tuleeantaa mahdollisuuksia myös eri ikäkausille ominaiseen luovaan toimintaan, elämyksiin jaleikkiin. Opettaja valitsee työtavat. Hänen tehtävänään on opettaa ja ohjata sekä yksittäisenoppilaan että koko ryhmän oppimista ja työskentelyä. Oppilaiden erilaiset oppimistyylit jasekä tyttöjen ja poikien väliset että yksilölliset kehityserot ja taustat tulee ottaa huomioon.

Lähde: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. OPH

Maalle oppimaan

11

2.3 Maatilojen uudethaasteetSuomalainen maatalous on kokenutviime vuosikymmeninä suuria muutok-sia. Erityisen nopeaa kehitys on ollutvuoden 1995 jälkeen, jolloin Suomi liit-tyi Euroopan unionin jäseneksi. Kau-pan vapautuminen ja sen seurauksenakoventunut kansainvälinen kilpailu ovatvoimistaneet käynnissä olevaa maata-louden rakennemuutosta.

Suomalainen maatalous käy elonjää-miskamppailua, ja se on elinkeinonavoimakkaasti polarisoitumassa. Sa-maan aikaan kun tilojen kokonaisluku-määrä on vähentynyt, isojen tilojen(>100 ha) osuus kaikista tiloista on li-sääntynyt.

Valtaosa maatiloista on kuitenkin edel-leen perheviljelmiä, joista monet ovatjoutuneet kovenevassa kilpailussa ah-taalle. Jos pientilat eivät syystä tai toi-sesta halua kilpailla tuotantoaan laa-jentamalla, niiden on löydettävä uusiatoimintamuotoja olemassaolonsa tur-vaamiseksi.

Maatalouden osuus bruttokansantuot-teesta on enää vain prosentin verran,ja sen piirissä työskentelee alle neljäprosenttia työllisestä työvoimasta. Onselvää, ettei maatalouden arvostus olekovin korkea nyky-yhteiskunnassa, jos-sa asioiden merkitystä arvioidaan voit-topuolisesti taloudellisilla mittareilla.Helposti unohtuu, että elintarvikesek-torin kautta maatalouden epäsuora vai-kutus työllisyyteen ja kansantalouteenon huomattava ja ruoantuotanto vaikut-taa ratkaisevasti kansanterveyteen jahyvinvointiin.

Kasvava joukko kansalaisia on menettämässä kosketuksensa maaseutuun ja samallaelämisen perusedellytyksiin.

12

Maataloudella on muitakin vaikutuksia.Siksi nykyään puhutaan monivaikuttei-sesta maataloudesta. Maataloudenperustehtävän, ruoantuotannon, sivu-tuotteena syntyy monia niin kutsuttujajulkishyödykkeitä, jotka ovat elintärkeitämyös ekosysteemien toiminnalle. Näi-tä ovat ravinteiden kierto, maaperän vil-javuuden ylläpito, hiilidioksidin sitomi-nen ja viljely-ympäristön luonnon mo-nimuotoisuuden säilyttäminen. Lisäk-si maatalous ylläpitää maaseudun kult-tuurimaisemaa, joka on olennainen osakansallista identiteettiä ja kulttuuripe-rintöä. Julkishyödykkeet käsitetäänusein itsestäänselvyyksinä, ja vaikkaniiden merkitys tunnustetaan, ihmiseteivät välttämättä hahmota niiden yh-teyttä maatalouteen.

Maailmanlaajuiset ruokakriisit, mittavatympäristöongelmat ruoan viejämaissaja eri puolilla maailmaa esiintyvät nä-länhädät ovat osoitus maailmanlaajui-sen ruoantuotannon haavoittuvuudestaja riskeistä. Kotimainen ruoantuotantoon kestävä vaihtoehto sekä ruokatur-van eli ruoan saatavuuden että ruoka-turvallisuuden eli ruoan laadun kannal-ta. Jotta pystymme jatkossakin vaikut-tamaan ruoan saatavuuteen, tuotteidenterveellisyyteen ja tuotannosta aiheutu-vaan ympäristökuormitukseen, ruoan-

tuotanto on säilytettävä omissa käsis-sä. Tämä edellyttää, että kasvava su-kupolvi oppii arvostamaan kotimaistaruokaa ja tietää, miten se on tuotettu.Onkin mittava haaste osoittaa tulevillepäättäjille ja kansalaisille, millainen yh-teys maataloudella on ruokaan, kulttuu-riin, maisemaan ja ympäristöön ja mikäon maatalouden yhteiskunnallinen jakansantaloudellinen merkitys.

Viemällä koululaiset maalle oppimaanetsitään siis vastauksia kysymyksiin,jotka liittyvät yhteisöllisyyden säilymi-seen, perheviljelmien toimeentuloonsekä nyky-yhteiskunnan kouluille aset-tamiin vaatimuksiin. Yhtäältä piententilojen on löydettävä uusia toimeentu-lon lähteitä, jos ne eivät lähde tuotan-toaan laajentamalla mukaan kansain-väliseen kilpailuun. Toisaalta kasvavajoukko kansalaisia on menettämässäkosketuksensa maaseutuun ja heidänkäsityksensä elämisen perusedellytyk-sistä on hämärtymässä. Kouluilla olisimahdollisuus vaikuttaa asiaan, muttaniiden kosketuspinta ympäröivään yh-teiskuntaan on usein melko ohut. Täs-sä oppaassa haetaan vastausta sekäkoulujen että maatilojen haasteisiin jasamalla pyritään vahvistamaan sosio-kulttuurista kestävyyttä koko yhteis-kunnassa.

Kotimainen ruoantuotanto tulee turvata. Pienet tilat tarvitsevat uusia toimeentulon lähteitä. Maataloudella on yhteys paitsi ruoantuotantoon myös maisemaan ja ympäristöön. Maatalouden yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen merkitys on monille epäselvä.

Maalle oppimaan

13

3 Maatilat oppimis-ympäristönäMaatila on eläimineen, koneineen,kasveineen ja rakennuksineen useimmilleoppilaille aivan uusi maailma. Siihen voitutustua monella tapaa ja saada kokemuksia,jotka motivoivat oppimaan lisää.

Maaseudun viljelymaisema ja sitä ympäröi-vä luonto ovat oleellinen osa luonnon moni-muotoisuutta ja suomalaista identiteettiä.Omakohtainen kosketus maatilan elämäänon luonteva keino lujittaa siteitä maaseutuun,lisätä ymmärrystä kulttuurin luontoperustas-ta ja osoittaa ihmisen riippuvuus luonnostaja omasta elinympäristöstään.

Maatila on yritys ja maatilan omistaja senjohtaja. Tila on myös koti, jossa asutaan jaeletään ympäri vuoden. Maatilalla on eläimiäniin navetassa ja pihapiirissä kuin ympä-röivässä luonnossa. Siellä on sekä viljeltyjäettä luonnonvaraisia kasveja ja metsää, jokavoi olla pientä taimikkoa, talousmetsää tailuonnontilaista ikimetsää.

Tila voi olla satoja vuosia vanha, jolloin histo-ria elää sen esineissä ja rakennuksissa. Ra-kennukset voivat olla myös uusia ja niissävoi näkyä teknologian viimeisin kehitys.– Maatila on siis oma maailmansa, jossa voi

14

oppia luonnon kiertokulusta, elintarvik-keista, vuorovaikutuksesta, kotiseudunkulttuurista, teknologiasta, yrittäjyydes-tä, tasa-arvosta, kestävästä elämänta-vasta ja eettisyydestä. Maatilavierailuharjoittaa myös ryhmätyötaitoja. Sielläoppilaat työskentelevät yhdessä ja huo-maavat, että työn tekeminen on jouk-kuelaji. Maatilat tarjoavat siten oivalli-sen oppimisympäristön, jossa opetuk-sen tavoitteita voidaan toteuttaa moni-puolisesti.

Keskeistä on, että oppiminen on koko-naisvaltaista ja tilannesidonnaista elikontekstuaalista. Kokonaisvaltaisuu-della tarkoitetaan, että oppimisessayhdistyvät tieto, tekeminen, tunteet,aistit ja arvot ja että asioita tarkastel-laan monesta eri näkökulmasta. Kon-tekstuaalinen oppiminen puolestaanedellyttää, että oppilas on kiinnostunuttarkasteltavasta asiasta, ymmärtää senyhteydet aikaisempaan tietämykseen-sä ja pystyy soveltamaan oppimaansaarkisiin toimiinsa.

Ympäristöoppimista kuvataan usein puu-mallilla, jossa yhdistyvät oppiminen ym-päristöstä, oppiminen ympäristössä jaoppiminen ympäristön hyväksi (kuva 1).Mallin mukaan omakohtaiset kokemuk-set muodostavat oppimisen perustan,puun rungon, johon tiedot, taidot jaasenteet kiinnittyvät. Mallia voidaanhyvin soveltaa myös maaseutulähtöi-sessä kestävän kehityksen kasvatuk-sessa. Tällöin ympäristö käsittää pait-si maatilan ja sitä ympäröivän luonnonmyös ihmisen toiminnan ja sen vaiku-tukset sekä paikallistasolla että yhteis-

Kuva 1. Palmerin puu ympäristökasvatuksenmallina. Lähde: Palmer 1998

Kuva 2. Kokonaisvaltainen, tilannesidonnainenoppiminen koulun ulkopuolisessa opetuksessamaatilalla.

Maalle oppimaan

15

kunnan kannalta – jopa maailmanlaa-juisia kysymyksiä myöten.

Omakohtaiset kokemukset ja elämyk-set maatilalla muodostavat otollisen ela-tusalustan uusille tiedoille ja taidoille,joita saadaan tekemällä ja havainnoi-malla. Tämä herättää oppilaiden kiin-nostuksen, ja kiinnostus puolestaan li-sää tiedonhalua. Uutta tietoa täytyysovittaa aiempaan tietämykseen ja ar-vioida suhteessa siihen. Kiinnostus, tie-to ja kriittinen arviointi muokkaavat ar-voja ja asenteita. Vasta kun ne ovatkohdallaan, tieto kanavoituu käytännöntoimintana ja arkisina tekoina, kutenkotimaisen ruoan suosimisena (kuva 2).

Maatilaa voidaan hyödyntää oppimis-ympäristönä eri tavoin, eikä tilojen käyt-tö opetuksessa olekaan harvinaista.Toteutustavat vaihtelevat maatilavierai-luista luokkaretkiin, kuuntelusta ja ha-vainnoinnista aktiiviseen tilan töihinosallistumiseen ja maatilaleirikoulustaoman puutarhapalstan hoitoon lähimaa-tilalla. Yleensä maatilakäyntejä ei kui-tenkaan ole kirjattu opetussuunnitel-maan eikä kouluille ole osoitettu mää-rärahoja tähän nimenomaiseen tarkoi-tukseen. Näin ollen opetuksen toteu-tus riippuu paitsi opettajien omastaaktiivisuudesta myös siitä, miten ulko-puolisen yhteistyön käytännöt ovat kou-luissa muotoutuneet ja miten aktiivistavarainhankintaa oppilaat ja heidän van-hempansa ovat harrastaneet.

Tässä oppaassa keskitytään nimen-omaan paikallistason yhteistyöhön kou-lujen ja lähimaatilojen välillä. Erityises-

ti käsitellään sitä, miten opetusta voi-daan maatilaympäristössä eheyttää ylioppiainerajojen ja konkretisoida aihe-kokonaisuuksien sisältöjä kestävän ke-hityksen tavoitteita silmällä pitäen.

Maatilalla voi oppia luonnon kiertokulusta,elintarvikkeista, teknologiasta ja yrittäjyydestä…

…samoin kotiseudun kulttuurista, tasa-arvosta jakestävästä elämäntavasta.

16

4 Koulun jalähimaatilanyhteistyöPitkäjänteinen yhteistyö hyödyttää niin koulua,tilaa kuin oppilaitakin. Toiminta muotoutuukunkin tilan mahdollisuuksien mukaan, pääasiaon, että lapset saavat tehdä oikeita töitä.Toiminnan suunnittelussa auttavat paitsi oppaanesimerkit, ennen kaikkea luovuus ja avoimuus.

4.1 Yhteistyön lähtökohdatKoulu-maatilayhteistyön kantavina periaatteinaovat: paikallisuus, jatkuvuus ja toiminnallisuus.

Paikallisuus tarkoittaa sitä, että pääosassa onyhteisöllisyyden vahvistaminen ja lähtökohtanakoulujen ja niiden lähellä sijaitsevien maatilojenvälinen yhteistyö. Opettaja ja maatilayrittäjäsuunnittelevat yhdessä toiminnan muodot otta-en huomioon sekä koulun ja oppilasryhmän tar-peet että maatilayrittäjän mahdollisuudet. Ope-tuksen sisältö rakentuu kunkin tilan edellytyk-sille, mutta pedagoginen vastuu kuuluu selke-ästi opettajalle. Maatila ottaa oppilaat vastaanja antaa tilaisuuden tutustua yrittäjän arkeen.

Suunnitteluvaiheessa mietitään yhdessä, millaisia mahdollisuuksia tila tarjoaakoulu-maatilayhteistyölle ja miten tilan töitä voidaan eri vuodenaikoina hyödyntääopetuksessa. Tärkeintä yhteistyössä on luovuus sekä avoin ja joustava ajatustenvaihto.

Maalle oppimaan

17

Paikallisuuden periaate on vahvistanutsekä opettajien että maatilayrittäjien si-toutumista yhteistyöhön. Samalla toi-minta on parantanut vuorovaikutustakoulun ja paikallisyhteisön välillä ja li-sännyt lasten tietämystä omasta koti-seudustaan, mikä on tarpeen identitee-tin rakentumisen kannalta.

Jatkuvuus edellyttää pitkäkestoistayhteistyösuhdetta, tilavierailujen sään-nöllistä toistuvuutta, mutta myös ope-tuksen jatkuvuutta yli oppiainerajojen.Näin oppilaat saavat maatilan toimin-nasta monipuolisen käsityksen ja huo-maavat, miten ekologisen, taloudellisenja sosiaalisen kestävyyden ulottuvuu-det kietoutuvat toisiinsa.

Toiminnallisuus tuo oppimiseen mu-kaan lasten elämykset, tunteet ja ais-tit. Toiminnallisuuteen kuuluvat teke-mällä oppiminen ja mahdollisuus opi-tun soveltamiseen. Tekemällä oppimi-nen antaa lapselle mahdollisuuden ke-hittyä kokonaisvaltaisesti, omakohtais-ten kokemuksien kautta. Kun oppimi-nen on sidoksissa myönteisiin koke-muksiin ja konkreettiseen tilanteeseen,hankalatkin käsitteet avautuvat käytän-nön esimerkkien avulla. Näin omaksuttutieto vaikuttaa myös asenteisiin ja ar-voihin ja konkretisoituu lopulta toimin-tana omassa elämässä.

Opetus on siis vahvasti sidoksissa pai-kallisympäristöön ja -yhteisöön. Tällöinopittavien asioiden merkitys voidaanosoittaa helposti ja oppilaat pystyvät so-veltamaan oppimiaan asioita käytän-nössä. Opetus on tilannesidonnaista,

ja kun siihen vielä liittyy elämykselli-syys ja yhdessä tekeminen, voidaanpuhua kokonaisvaltaisesta oppimises-ta. Maatilat tarjoavat toimintaympäris-tön, jossa opetussuunnitelman tavoit-teita voidaan toteuttaa käytännön teke-misen ja kokemusten kautta.

4.2 Tilavierailujensuunnittelu ja toteutusKoulun ja tilan ehdoillaEi ole olemassa yhtä oikeaa mallia to-teuttaa koulu-maatilayhteistyötä. Mah-dollisuuksia on monia, ja toiminnansuunnittelu lähtee aina liikkeelle paikal-lisista edellytyksistä ja tarpeista.

Ennen kuin koulu ja tila alkavat suun-nitella toimintaa, on tärkeää, että opet-taja ja yrittäjä miettivät tahoillaan, mit-kä ovat heidän omat tavoitteensa ja

Paikallisuuden periaate on vahvistanut opettajienja maatilayrittäjien sitoutumista yhteistyöhön.

18

valmiutensa. Mitä he hyötyvät toimin-nasta, ja mitkä ovat yhteistyön suun-nittelua koskevat rajoitukset? Hyötyjäja haittoja mietittäessä on pyrittäväajattelemaan asiaa mahdollisimmanmonelta kannalta, taloudellinen puolion vain yksi osa kokonaisuudesta.

Samoin on hyvä miettiä etukäteen, mil-laiseen panostukseen on valmis: kuin-ka paljon aikaa ja muita resurssejayhteiseen toimintaan on käytettävissä?Käytännön kysymyksiin kuuluu sekin,miten usein ja minkä kokoisia ryhmiätila voi ottaa vastaan, ja vastaavasti,minkä kokoinen ryhmä on koulun jaopetuksen kannalta toimivin.

Myös turvallisuustekijät on käytäväyksityiskohtaisesti läpi. Eläintiloilla täy-tyy ottaa huomioon mahdolliset eläin-tautiriskit sekä eläinten käsittelystäoppilaille aiheutuvat vaaratilanteet.Useimmilla oppilailla ei ole varsinkaanisojen tuotantoeläinten käyttäytymises-tä tietoa tai kokemusta. Muutkin las-ten ulottuvissa olevat vaarapaikat tuleekäydä läpi ja sopia yhteisistä pelisään-öistä, joista pidetään kiinni.

Kun koulun ulkopuolella toteutettavaopetus on kirjattu koulun vuosisuunni-telmaan, toiminta on koulun opetustaja vahingot ja tapaturmat korvataan lain-säädännön mukaisesti. Tilavierailun ai-kana koulu on vastuussa tapaturmienhoidosta kuten kouluaikana muutoinkin.

Toimintamuotoja on monenlaisiaYrittäjä miettii tahollaan, millaiseen toi-mintaan haluaa oppilaat tutustuttaa jamitä kenties jättää vierailujen ulkopuo-lelle. Yrittäjällä on oikeus pitää kiinniyksityisyydestään, kaikkea ei tarvitseesitellä.

Toiminnan ei tarvitse olla erikoista, ta-valliset arjen askareet ovat parhaita. En-simmäinen kerta on tutustumiskäynti,jolloin tutustutaan puolin ja toisin jaehkä tehdään vähän töitä. Vierailullekannattaa varata riittävästi aikaa, vähin-tään 2–3 tuntia.

Tilavierailulla on erityisen tärkeää, ettäoppilaat pääsevät itse tekemään tilantöitä. Työn lomassa on helppo kertoa

Kinkkinenjuttu..

..jot kaikosallistuis..

Munien-pakkaamo!!?

Opettaja Millaisia asioita ja asiakokonaisuuksia haluan lasten oppivan tilalla? Miten yhdistän tilatoiminnan OPSiin? Mitkä OPSin tavoitteista voisi osin tai kokonaan opettaa tilakäynnillä? Mihin eri aineisiin tilatoiminnan voi yhdistää? Kuinka paljon aikaa olen valmis käyttämään yhteistyöhön? Miten tiedotan asiasta lasten vanhemmille ja hankin luvat toimintaan? Miten järjestän kuljetukset? Mikä on sopiva ryhmäkoko vierailulle, ja millainen ryhmä on ihanteellisin? Voivatko kaikki oppilaat osallistua toimintaan?

Maalle oppimaan

19

toiminnan taustasta ja tavoitteista enem-män. Yhteyttä voidaan pitää myös säh-köpostin välityksellä, niin että tilan väkilähettää pieniä viestejä tilan tapahtumis-ta ja lapset puolestaan omia töitäänheille nähtäväksi. Maatilalta voidaanmyös tulla vierailemaan koululle.

Tavoitteena on, että kukin opetusryh-mä käy tilalla useamman kerran luku-vuoden aikana ja osallistuu niihin töi-hin, jotka ovat ajankohtaisia. Tilavierai-lut voidaan suunnitella myös niin, ettälukuvuoden mittaan tilalla käy eri-ikäi-siä oppilasryhmiä ja tekeminen on rää-tälöity luokka-asteen mukaan. Jokai-nen koulun ja maatilan välinen yhteis-työsuhde on omanlaisensa. Opettaja jatilallinen muokkaavat yhdessä omalleluokalleen ja tilalleen sopivimman yh-teistyömuodon, oli se sitten yksi vie-railu joulukuussa tai viisi vierailua erivuodenaikoina.

Tilavierailun lisäksi kannattaa hyödyn-tää muitakin paikallisia toimijoita. Josopetuksen aiheeseen sopii, oppilaiden

kokemuspiiriä on hyvä laajentaa edel-leen vierailemalla esimerkiksi elintarvi-ketehtaalla, sahalla, paperitehtaalla taimyllyllä, jolloin tuotteen reitin muutkinvaiheet selkeytyvät käytännössä. Sa-malla lapset oppivat paikallisista toimi-joista ja heidän keskinäisestä verkot-tumisestaan ja yhteistyöstään. Yhtälailla nämäkin toimijat voivat vieraillakoululla tilan emännän tai isännän ohel-la tuomassa lisätietoa ja näkökulmaaopittaviin asioihin. Sidosryhmiä voidaanhyödyntää myös itse tilavierailun yhtey-dessä.

Luovuutta suunnitteluunSeuraavalla sivulla on esimerkki opet-tajan ja tilallisen suunnittelutuokionetenemisestä ja sen lopputuloksesta.Suunnittelu voi kuitenkin yhtä hyvinedetä myös toisin päin: tilallinen voikertoa maatilastaan ja sen mahdolli-suuksista ja opettaja pohtia tämän jäl-keen, miten tilaa voisi käyttää opetuk-sessa. Kysymyksiä kannattaa heitelläpuolin ja toisin, eikä kaikkiin niistä tar-

Yrittäjä Mitä haluan kertoa tilastani? Millaiseen toimintaan haluan lapset tutustuttaa? Mitä haluan rajata tilakäyntien ulkopuolelle? Millaiseen panostukseen olen valmis? Kuinka usein ja minkä kokoisia ryhmiä voin ottaa vastaan? Minkä ikäisiä koululaisia mieluiten otan vastaan? Olenko halukas jakamaan kokemuksiani esimerkiksi muiden yrittäjien, koulujen tai

tiedotusvälineiden kanssa? Millaisia turvallisuusriskejä tilalla on, ja mitkä ovat tilavierailun pelisäännöt?

Eikmaarniide

kauppiksestpitäny tull..

20

vitse välttämättä löytää vastausta. Jostilallinen ei tunne vaikkapa esimerkki-tuokiossa mukana olevia elonkorjuulau-luja, se antaa vain oppilaille mahdolli-suuden keksiä omia laulujaan. Toisaaltatilallisella saattaa olla sellaisia tietojaja taitoja, joista opettajalla ei ole aavis-tustakaan. Siksi molempiin suuntiintoimiva avoin vuoropuhelu on tärkeää.

Kaikkea mieleen juolahtavaa ei ehkä voimaatilalla toteuttaa, vaikka idea olisikuinka hieno ja opetussuunnitelmanmukainen. Esimerkiksi lehmiin tutus-tuminen ja käsin lypsäminen voi kaa-tua hygieniariskiin tai siihen, että ko-neeseen tottuneita lehmiä ei voi lypsääkäsin. Suunnitteluvaiheessa on tärke-ää pitää jalat maassa ja olla rehellinen,

Esimerkki koulu-lähimaatilayhteistyön toiminnan suunnittelusta, aiheena pelto.

Maalle oppimaan

21

mutta myös ja ennen kaikkea luova.Aluksi ei kannata suunnitella suuria jahaastavia tehtäviä, vaan tehdä yksin-kertaisia asioita ja saada siten tuntu-maa siihen, mikä omissa olosuhteissatoimii parhaiten.

Paikalliset toimijat mukanayhteistyössäJoskus koulut tarvitsevat kipinän, innos-tamista uudenlaiseen opetuskäytän-töön. Monesti kaivataan myös konkreet-tista apua materiaalien hankkimisessaja yhteyksien luomisessa maatilansuuntaan.

Koulun ja tilan välillä onkin hyödyllistäolla mukana joku kolmas taho. Esimer-kiksi Vihdissä paikallinen 4H-yhdistyson toiminut välittäjätahona, jonka avul-la kouluille löydettiin yhteistyömaatilat.Yhdistyksen edustaja on ollut mukanamyös tilavierailuilla. Järjestely on olluthyvä sekä tilan että koulun kannalta,sillä yrittäjä ei välttämättä osaa ilmais-ta asioita oppilaiden kielellä eivätkä yrit-täjä ja opettaja yhdessäkään ehdi opas-taa lapsia riittävästi. Jos kolmantena ta-hona on oppilaiden vanhempia, he ovatmukana yksityishenkilöinä ja heidän onitse huolehdittava omista vakuutuksis-taan.

Liitteessä 1 on esimerkkejä koulu-maa-tilayhteistyöstä, jossa on ollut muka-na myös joku muu paikallinen toimija-taho.

Ensimmäisellä käynnillä tutustutaan puolinja toisin.

Työn lomassa on helppo kertoa maatalous-toiminnan taustasta ja tavoitteista enemmän.

Tavoitteena on, että opetusryhmä käy tilallasäännöllisesti ja osallistuu ajankohtaisiin töihin.

22

Koulun muistilistaENSIMMÄINEN SUUNNITTELUKOKOUS YHDESSÄ TILAN KANSSA

Tehdään alustava yhteistyösuunnitelma lukuvuodeksi. Varataan riittävästi aikaa suunnitteluun ja toteutukseen. Päätetään toimintapäivien ajankohta ja vierailujen kesto. Määritetään opetuksen tavoitteet ja mietitään, mikä teema soveltuu

tavoitteisiin parhaiten. Kysytään rehtorilta lupa toimintaan. Kartoitetaan ryhmän koko ja oppilaiden mahdolliset osallistumisrajoitukset. Pohditaan, mitä varusteita tilalla tarvitaan. Selvitetään tärkeät puhelinnumerot ongelmatilanteita varten. Mietitään, miten päivä voisi mennä vikaan, ja varaudutaan siihen.

Mitä tehdään, jos…

ENNEN TILAVIERAILUA Varmistetaan toimintapäivän ajankohta ja ohjelma. Sovitaan muiden opettajien kanssa käytännön toimista koululla. Järjestetään kuljetukset. Toimitetaan ohjeet, tiedotteet ja lupalaput oppilaiden koteihin. Selvitetään oppilaiden allergiat, muut sairaudet ja lääkitykset. Järjestetään ruokailu tilalla. Varmistetaan, että vakuutukset ovat kunnossa. Sovitaan opettajan ja tilanomistajan keskinäinen työnjako. Selvitetään oppilaille tilavierailun pelisäännöt. Annetaan ennakkotehtävät koululla, pohditaan esimerkiksi kysymyksiä

tilasta ja sen toiminnasta tai aloitetaan oppimispäiväkirja.

TILAVIERAILU Huolehditaan opetuksesta ja yleisestä järjestyksestä. Tehdään yhteenveto päivän annista. Annetaan palautetta oppilaille ja pyydetään sitä oppilailta.

TILAVIERAILUN JÄLKEEN Tehdään jälkitehtäviä tai täytetään oppimispäiväkirjaa. Jatketaan yhteydenpitoa tilan kanssa esimerkiksi sähköpostilla.

Maalle oppimaan

23

Tilan muistilistaENSIMMÄINEN SUUNNITTELUKOKOUS YHDESSÄ KOULUN KANSSA

Tehdään alustava yhteistyösuunnitelma lukuvuodeksi. Varataan riittävästi aikaa suunnitteluun ja toteutukseen. Päätetään toimintapäivien ajankohta ja vierailujen kesto. Mietitään oppilaille oikeita tilan töitä, joista on todellista hyötyä. Pohditaan, mitä oppilaille halutaan esitellä tilallisen arjesta.

ENNEN TILAVIERAILUA Tehdään yksityiskohtainen suunnitelma toimintapäiväksi. Varmistetaan toimintapäivän ajankohta ja aikataulu. Varataan oppilaille paljon käytännön toimintaa ja työvälineet. Suunnitellaan toimintaa pienille ryhmille ja järjestetään

toiminnalle ohjaajat. Tehdään riskikartoitus tilalla ja tarkastetaan vakuutusten tarve. Selvitetään tärkeät puhelinnumerot ongelmatilanteita varten. Mietitään, miten päivä voisi mennä vikaan, ja varaudutaan siihen.

Mitä tehdään, jos… Varmistetaan suunnitelmien yhtäpitävyys opettajan kanssa.

TILAVIERAILU Kerrataan tilan säännöt. Ohjeistetaan annetut tehtävät perusteellisesti ja varmistetaan,

että ohjeet on ymmärretty. Kerrotaan, miksi kyseistä työtä tehdään. Jätetään aikaa kysymyksille ja palautteelle, jota puretaan yhdessä

opettajan kanssa.

TILAVIERAILUN JÄLKEEN Annetaan opettajalle rehellistä palautetta – myös siitä, jos joku asia

ei toiminut. Jatketaan yhteydenpitoa koulun kanssa esimerkiksi sähköpostilla tai

vierailemalla.

24

5 OpetuksensuunnitteluTilavierailuja voi hyödyntää eri oppiaineissa jaaihekokonaisuuksissa, mutta erityisestikestävään kehitykseen kasvattaminen luontuuhyvin juuri maatilalla. Tilakäynnit kytkeytyvätmuuhun opetukseen mukavasti ennakko- jajälkitehtävillä.

Hyvin suunniteltu toiminta tilalla antaa oppilaillemahdollisuuden monipuoliseen oppimiseen, tu-kee opetussuunnitelman tavoitteita ja tarjoaavaihtoehdon tavalliselle luokkahuoneopetuksel-le. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa kiin-nitetään huomiota oppiainekohtaisen opetuksenohella laajempiin aihekokonaisuuksiin. Tilaope-tuksessa korostuu etenkin tavoite ympäristös-tä, itsestä, muista ihmisistä ja tulevaisuudestavälittämisestä. Omat juuret, ihmisenä kasvami-nen, kulttuuri-identiteetti ja yrittäjyys ovat myöskeskeisiä päämääriä. Opettajan ja koulun har-kinnan varaan jää, miten tavoitteet toteutetaanopetuksessa.

Opetussuunnitelman mukaisesti tilavierailujenohjelma perustuu oppilaiden omaan toimintaanja kokemukselliseen oppimiseen aidossa ym-päristössä. Vierailut sisältävät motivointia, teh-täviä ja pohdintaa ja tarjoavat teoriaa, elämyk-siä ja opetusta. Tilalla toteutetun toiminnan li-säksi vierailuihin kuuluu myös kouluilla suori-tettavia ennakko- ja jälkitehtäviä.

Maalle oppimaan

25

5.1 Kestävä kehitys jakasvatusKestävä kehitys on maailmanlaajuinenjatkuva ja ohjattu yhteiskunnallinenmuutos, jonka päämääränä on turvatanykyisille ja tuleville sukupolville hyvätelämisen edellytykset. Tavoitteena on,että ympäristö, ihminen ja talous ote-taan tasavertaisesti huomioon päätök-senteossa ja toiminnassa. Kestäväs-sä kehityksessä ei siis ole kysymysyksinomaan ympäristöstä ja luonnonkantokyvystä.

Kestävään kehitykseen tähtäävän ope-tuksen tavoitteena on kasvattaa ympä-ristötietoisia kansalaisia, jotka osaa-vat rakentaa tulevaisuutta ekologises-ti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kult-tuurisesti kestävillä valinnoilla. Käytän-nössä opetus kuitenkin toteutetaanedelleen usein oppiaineiden kautta, jol-loin ympäristö ja ihmisen toiminta jää-vät toisistaan erilleen.

Ruoan reittiin tutustuminen on oivalli-nen lähtökohta kestävän kehityksenkasvatukselle. Ruoan reitti on laajaaihe, joka voidaan maatilalla yhdistäävaivattomasti opetussuunnitelman ta-voitteisiin. Samalla pystytään osoitta-maan kestävän kehityksen eri ulottu-vuudet. Reitillä tutustutaan elintarvik-keen matkaan pellolta pöytään ja ta-kaisin peltoon. Esimerkiksi viljan reitil-lä huomataan:

mitä tarkoittaa vastuu ympäristöstäja miten tilalla vaalitaan ympäristöä esi-merkiksi suojakaistoilla (ekologinenkestävyys),

miten maatila toimii yrityksenä, mis-tä leivän hinta koostuu ja mistä yrittäjäsaa toimeentulonsa (taloudellinen kes-tävyys),

miten ruoka ja ruoanvalmistus, kä-dentaidot ja maaseudun kulttuurimai-sema liittyvät suomalaisuuteen (kulttuu-rinen kestävyys),

miten tehdään yhteistyötä ja mitenhyvinvoinnista, terveydestä, työturvalli-suudesta sekä tasa-arvosta huolehdi-taan tilalla ja koulussa (sosiaalinen kes-tävyys).

Nämä näkökulmat voidaan koota yhteeneheyttävässä opetuksessa, etenkin ai-hekokonaisuudessa ”Vastuu ympäris-töstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tu-levaisuudesta”.

Mulle tännekaikki heti nyt?

26

Perusopetuksen opetussuunnitelman aihekokonaisuudet ja niiden keskeisettavoitteet maatilayhteistyön kannalta.

VASTUU YMPÄRISTÖSTÄ, HYVINVOINNISTA JAKESTÄVÄSTÄ TULEVAISUUDESTA

ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys omassa koulussa ja elinympäristössä

yksilön ja yhteisön vastuu elinympäristön tilasta ja ihmisten hyvinvoinnista ympäristöarvot ja kestävä elämäntapa, tuotteen elinkaari kulutuskäyttäytyminen, kuluttajan vaikuttamiskeinot

IHMISENÄ KASVAMINEN oikeudenmukaisuus, tasa-arvo esteettinen havainnointi ja esteettisten ilmiöiden tulkinta toisten huomioon ottaminen, oikeudet, velvollisuudet ja vastuut

ryhmässä, erilaisia yhteistoimintatapoja

KULTTUURI-IDENTITEETTI JA KANSAINVÄLISYYS oma kulttuuri, kotiseudun kulttuuri, suomalaisuus, pohjoismaalaisuus

ja eurooppalaisuus

VIESTINTÄ JA MEDIATAITO median rooli ja vaikutukset yhteiskunnassa

OSALLISTUVA KANSALAISUUS JA YRITTÄJYYS perustietoja elinkeinoelämän toiminnasta sekä työnjaosta osallistuminen ja vaikuttaminen omassa koulussa ja elinympäristössä

sekä oman toiminnan vaikuttavuuden arviointi yrittäjyys ja sen merkitys yhteiskunnalle, perustietoja yrittäjyydestä

ammattina sekä työelämään tutustuminen

TURVALLISUUS JA LIIKENNE terveyttä, turvallisuutta, väkivallattomuutta ja rauhaa edistäviä

toimintamalleja keskeiset liikennesäännöt ja erilaiset liikenneympäristöt lähiympäristön vaarapaikkojen kartoittaminen ja turvallisuuden

parantaminen

IHMINEN JA TEKNOLOGIA teknologia arkielämässä ja teknologian kehitys eri aikakausina

Maalle oppimaan

27

5.2 ToimintateemojatilavierailulleSeuraavassa esitetään kolme esimerk-kiteemaa, joiden kehykseen oman ti-lavierailunsa voi suunnitella ja sovittaa:1) metsässä, 2) pellolla ja puutarhas-sa sekä 3) navetassa. Kutakin teemaatarkastellaan lähemmin ja osoitetaan,miten sen voi yhdistää opetussuunni-telmaan. Jokaisen esimerkkikuvan si-simmässä ympyrässä kerrotaan erilai-sista tilalla tehtävistä töistä. Ulommatympyrät puolestaan kuvailevat, mitentyöt liittyvät kestävään kehitykseen jaopetussuunnitelmaan.

Esimerkit muodostavat ideapankin kou-lu-lähimaatilayhteistyön suunnitteluun,ja niitä voi soveltaa ja kehittää omiintarkoituksiin sopiviksi. Muita mahdolli-suuksia kuitenkin kannattaa ja pitää-kin rohkeasti hyödyntää, kun niitä tu-lee vastaan. Liitteessä 2 on opetuksensuunnittelun avuksi yhteenveto eri op-piaineista ja niiden opetussisällöistäalakoulun eri luokka-asteilla.

Metsässä. Puu on monipuolinen raaka-aine jauusiutuva lämmönlähde.

Pellolla ja puutarhassa. Ihmisen polttoainetulee multamaasta.

Navetassa. Lypsäminen on elämys!

28

MetsässäMetsä on ollut suomalaisen taloudenperusta jo satoja vuosia. Sieltä on saa-tu puuta laivojen ja talojen rakentami-seen ja tervaa niiden tiivistämiseen.Nykyisin suomalainen puutuotedesignon maailmalla hyvin tunnettua ja arvos-tettua. Metsä on tietenkin tärkeä uu-siutuvan energian lähde ja puu- ja pa-periteollisuuden elinehto.

Metsä on itsessään laaja käsite. Se voiolla pieni saareke avoimessa maise-massa tai rajaton korpimetsä. Se voiolla juuri istutettuja pieniä taimia kas-vava nuori metsä tai satoja vuosia van-ha sammaloitunut ikimetsä. Metsieneliömaailma vaihtelee talousmetsienharvoista lajeista luonnonmetsien rik-kauksiin. Metsää voi myös hyödyntäämonin eri tavoin. Sieltä saadaan puutatalojen rakentamiseen ja lämmittämi-seen. Se tarjoaa marjoja, sieniä ja riis-taa ruokapöytämme täydennykseksi.Metsä on suonut suomalaisille turvaasotaisina aikoina ja tarjonnut tarinoidenmenninkäisille ja peikoille asuinsijan.Se virkistää ja elävöittää sekä ruumis-ta että mieltä liikuntamahdollisuuksil-laan, kauneudellaan ja hiljaisuudellaan.

Metsänhoidon yhteydessä oppilaat oi-valtavat metsän moniulotteisuuden jasen, kuinka monet eliölajit – ihminenmukaan lukien – voivat hyötyä metsäs-tä ja samalla elää rinnakkain toisen elin-tilaa viemättä. Toisaalta nähdään myös,kuinka metsän tasapaino muuttuu esi-merkiksi avohakkuun tai metsäpalonyhteydessä.

Maalle oppimaan

29

ESIMERKKI

Oppilaat tutustuvat metsänhoitoonosallistumalla risusavottaan, metsänistutukseen tai puuston arviointiin.Näin he oppivat tunnistamaan puu-lajit eri vuodenaikoina ja oivaltavatoman tekemisensä kautta, miten ih-misen toiminta vaikuttaa ympäristöönja mitä ihmisen ja luonnon vuorovai-kutus käytännössä tarkoittaa. Samal-

la he huomaavat työturvallisuudenmerkityksen ja saavat metsätöiden si-vutuotteena hyötyliikuntaa luonnossa.Päivän päätteeksi oppilaiden kanssavoidaan pohtia metsän virkistyskäyt-töä ja jokamiehenoikeuksia vaikkapamarjastamalla tai sienestämällä januotion ääressä.

30

Pellolla ja puutarhassaSuomalaisilla on edelleen juurensamaaseudulla, sillä vielä vajaat sata vuot-ta sitten kaksi kolmasosaa väestöstäsai toimeentulonsa maa- ja metsäta-loudesta. Maanviljelyllä on Suomessapitkät perinteet, se on elävän maaseu-dun edellytys ja viljelijöiden toimeentu-lon lähde. Se tuo työtä paitsi viljelijöillemyös ruoan jatkojalostukseen, kuljetuk-seen ja kaupan sekä ruoka- ja ravitse-muspalvelujen työntekijöille. Ilman maa-taloutta Suomessa ei myöskään olisikulttuurimaisemaa, johon kuuluvat ra-kennukset, pihat, avoimet niityt ja pel-lot sekä niitä ympäröivä luonto. Luon-non ja kulttuurimaiseman rajapinta oneliöstöltään rikasta ja monipuolista jasiten monimuotoisuuden kannalta tär-keää. Maataloudella on keskeinen mer-kitys suomalaisessa ympäristössä, ta-loudessa ja kulttuurissa.

Pellolla ja puutarhassa perehdytäänkasvien kehitykseen siemenestä sato-kypsäksi ruokapöydän antimeksi ja ruo-kapöydästä kompostin kautta takaisinmaahan. Maanviljelyyn liittyvät työt en-nen ja nyt antavat kuvan viljelyn kehi-tyksestä käsinkylvöstä pitkälle koneis-tettuun nykytuotantoon. Viljelykasvienlisäksi pellolla ja puutarhassa on pal-jon muitakin kasveja sekä hyönteisiäja erikokoisia selkärankaisia, jotka ovattoisistaan riippuvaisia ja muodostavatmonimutkaisia ravintoverkkoja.

Maalle oppimaan

31

ESIMERKKI

Oppilaat osallistuvat keväällä pelto-töihin, kuten kylvöön, syksyllä sadon-korjuuseen ja koneiden huoltoon. Tal-vella puolestaan hyödynnetään syk-syn satoa keittiössä. Sadonkorjuus-sa voidaan seurata viljan reittiä myl-lyyn ja palata sieltä omien jauhojenkanssa takaisin tilalle leipomaansämpylöitä sadonkorjuujuhlaan. Juh-lan jälkeen ruoantähteet viedäänkompostiin.

Oppilaat tutustuvat eri viljalajeihin jaruoan reittiin pellolta pöytään ja taastakaisin peltoon. Samalla he näkevätmaatilan yrityksenä, jota tilallinen joh-taa luonnon tarjoamissa puitteissa.

Järjestäessään sadonkorjuujuhlia op-pilaat tekevät työtä yhteisen päämää-rän hyväksi ja huomaavat, että jokai-sen osaamista tarvitaan.

32

NavetassaKotieläimet ovat olleet ihmisen seura-laisia tuhansien vuosien ajan. Ne ovattarjonneet ihmiselle seuraa, lämpöä,vaatteita ja ruokaa. Vastavuoroisestieläimet ovat saaneet ravintoa ja turvaapetoeläimiltä. Vaikka kotieläimiä pide-tään nykyään entistä suuremmissayksiköissä, niiden hyvinvointi ja mah-dollisuus lajinomaiseen käyttäytymi-seen halutaan silti turvata, ja siitä ontiukat säädöksetkin. Kotieläimet ovatkiinteä osa suomalaista kulttuuria, jaSuomessa on maatiaisrotuja, kutensuomenhevonen, suomenlammas jakyyttö, joita ei ole missään muuallamaailmassa. Kotieläimet muokkaavatmyös maisemaa, ja esimerkiksi hevo-sia ja lampaita käytetään tietoisestikinmaiseman hoitajina.

Navetassa tutustutaan kotieläinten hoi-toon ja elämään. Kotieläintuotannossaon tärkeää korostaa eläinten hyvinvoin-tia: huonosti hoidettu lehmä ei lypsäeikä kana muni. Eläimet voivat olla ar-vaamattomia, ja onkin hyvä muistaa,että maatiloilla ei pidä tinkiä työturvalli-suudesta.

Sit eiku töihin!Mites se

menikään..

turvat umpeen!!

Maalle oppimaan

33

ESIMERKKI

Oppilaat perehtyvät kotieläinten hoi-toon ja muihin navettatöihin. He tutus-tuvat myös laitteisiin ja mittareihin janiiden huoltoon. Kun oppilaat työsken-televät eläinten parissa, he oppivat ot-tamaan vastuuta sekä eläimistä ettäomasta ja toisten turvallisuudesta.

Oppilaille tulevat tutuiksi eläinten ni-mitykset, käyttäytyminen sekä se, mitäne tarvitsevat ravinnokseen. Samallavoidaan laskea, kuinka suuri peltoala

vaaditaan yhden eläimen ruokkimi-seen, paljonko rehua tarvitaan maitolit-ran tuottamiseen ja montako lehmäävaaditaan, jotta kouluruokalan vuodenmaidontarve saadaan tyydytettyä.

Päivän päätteeksi oppilaat voivat val-mistaa itse lypsetystä maidosta lettujaja pohtia, mikä on ihmisen vastuu koti-eläimistä ja ympäristöstä ja miten jo-kainen voi vaikuttaa ympäristön ja eläin-ten hyvinvointiin.

34

Ennakkotehtävät edeltävät kaikkia vie-railuja. Sen sijaan jälkitehtävä muuttuuhelposti seuraavan vierailun ennakko-tehtäväksi, kun herätellään aiemminkäsittelemättömästä aihepiiristä uusiamaatilaan liittyviä kysymyksiä ja etsi-tään niihin vastauksia.

Ennakkotehtävät. Ennakkotehtävientarkoitus on motivoida oppilaita tilavie-railuun ja antaa perustietoa. Ennalta tu-tustuminen auttaa hahmottamaan tila-käynnin tavoitteita ja toimintaa. Oppi-mispäiväkirjaan kirjataan, mitä vierai-lun aiheesta tiedetään entuudestaan.

Tilavierailu. Tilalla oppilaat tekevätopettajan ja tilallisen laatiman ohjelmanmukaiset työtehtävät. Ennen vierailuakannattaa vielä tarkistaa aikataulut jakerrata, mitä tilalla tehdään ja mitä ku-kin on luvannut hoitaa. Oppilaille anne-tut tehtävät perustuvat maatilan arki-siin askareisiin. Maatila toimii koulunulkopuolisena luokkahuoneena, jossaopetusmenetelminä ovat tilan työt.

Jälkitehtävät. Jälkitehtävien tarkoituson syventää ennakkotehtävissä ja ti-lalla opittua, nivoa niistä eheä kokonai-suus ja vastata heränneisiin kysymyk-siin. Oppimispäiväkirja on tässä mai-nio apuväline, etenkin jos sitä on käy-tetty jo ennakkotehtävissä. Kun kaikkikoettu kirjataan samoihin kansiin, päi-väkirja auttaa oppilaita hahmottamaanmaatilavierailujen jatkumon. Jälkitehtä-vänä voi olla myös sarjakuva, taidenäyt-tely, roolipeli, aine, jne.

5.3 EnnakkotehtävistäjälkitehtäviinEnnakko- ja jälkitehtävien tarkoitus onsyventää oppimista ja sitoa tilavierailutkiinteäksi osaksi sitä. Tehtävät muo-dostavat kouluvuoden aikana jatkumon,joka on hyvä kirjata muistiin oppimis-päiväkirjaan. Sen avulla seurataan ko-kemuksia ja omaa oppimista. Oppimis-päiväkirja voi sisältää vaikkapa kuvia,kirjoitelmia tai käsitekarttoja opitusta jakoetusta.

Vierailut voidaan järjestää siten, että valitaankouluvuoden ajaksi tietty teema ja käydään tutustu-massa kyseiseen teemaan liittyvän tuotannonalantöihin eri vuodenaikoina. Ennakko- ja jälkitehtävätkuuluvat olennaisesti oppimiseen. Yllä esimerkkipellolla-teemasta.

Maalle oppimaan

35

5.4 Tilavierailun jäsentelyAlla on esimerkki tilavierailusta, jolla tu-tustutaan tilallisen arkipäivään ja erityi-sesti peltotöihin. Listaa voi halutessaantäydentää aikataululla, tarvittavilla työ-kaluilla ja tarvikkeilla (esim. muistileh-tiöt, kynät, kamera) sekä muilla muis-tettavilla varusteilla (esim. kumisaap-paat, sadevarustus, ensiapulaukku).

Tilavierailulle pitää pukeutua asianmukaisesti.Saappaat, reippaat vaatteet – ja pyyhe?

Opettajan tehtävänä on miettiä, miten toiminta sopii opetussuunnitelmaan.Maatilavierailuun voi yhdistää monia eri oppiaineita. Pohdi, mitkä niistäparhaiten sopivat sinun tarkoituksiisi.

36

6 Lapsen kanssaoppimassa– evästystätilavierailuilleMaatilavierailu voi jännittää paitsi lapsiamyös tilallista ja opettajaa.Ympäristökasvattaja Hanna Nordström onvienyt lapsia luontoon ja retkille jo kymmenenvuoden ajan. Seuraavassa hän kertoo, mitensiitä selviää.

Lasten kanssa työskentely on palkitsevaa, jase voi avata uusia näkökulmia tilallisellekin.Hyvin suunniteltu ja valmisteltu maatilavierai-lu on koululuokalle ikimuistoinen kokemus jamaatilan väelle mukavaa ja antoisaa työtä. Vie-railu ei kuitenkaan hoidu vain toisella kädellä,varsinkaan jos tilalla ei olla tottuneita koulu-laisten edesottamuksiin ja vastassa on iso ryh-mä kuudesluokkalaisia, joille ei ole oikein edesselvitetty, minne he ovat tulleet.

Maatilan toimintaan kuuluu paljon arvolatau-tuneita yksityiskohtia, joiden suhteen kannat-taa edetä harkiten. Tarkoituksena on antaa op-pilaille totuudenmukainen kuva esimerkiksi li-hantuotannosta kuitenkaan kauhistuttamattaheitä. Eläinten kanssa työskentely on tärke-ää toteuttaa tilalla, missä eläimillä on hyvätoltavat. Siten kaltoin kohdellut eläimet eivät

Maalle oppimaan

37

jää kaihertamaan oppilaan mieltä jakaikki muut kokemukset sen varjoon.Opettajan ja yrittäjän tulee myös ollavalmiita vastaamaan vaikeisiinkin kysy-myksiin ja keskustelemaan asioistaavoimesti.

Tämän luvun tarkoituksena on tuodaesille käytännön seikkoja ja kokemuk-sia lasten kanssa toimimisesta. Kirjoi-tan aiheesta kymmenen vuotta oppilai-ta vierailuille vieneen opettajan ja vaih-tuvia oppilasryhmiä päivittäin ohjanneenympäristökasvattajan kokemuksella.Toki jokainen vanhempi tietää, mitenlasten kanssa touhutaan, mutta omalapsi on aina eri asia kuin vieras. Pohti-malla muutamaa seikkaa etukäteen voiparantaa kaikkien osapuolten viihtymis-tä maatilalla, välttää helpot virheet jaennaltaehkäistä ikäviä tapahtumia. Us-kon että yhteistyö lähikoulun kanssakannattaa ja hyödyttää koko yhteisöä.Ja jokainen vierailukerta on taatustiomanlaisensa!

6.1 Höyryt ulosUudessa paikassa oleminen on aina jän-nittävää, ja jännitys saa aikaan monen-laisia reaktioita. Lapsi antaa tunteidenmyös tulla esiin, vaikka ehkä pitäisikäyttäytyä toisin. Bussista purkautues-saan joukko on intoa täynnä, ja erityi-sesti jos vierailu sijoittuu iltapäivään,höyryä on hyvä saada purettua ennenaloittamista. Kaikki uusi kiinnostaa, jo-ten vierailun alkuun kannattaa antaa op-pilaiden juoksennella hetki vapaasti tur-vallisella alueella. Jos eläimiä on näky-villä, niitä on päästävä heti tervehtimään

edes lyhyesti. Paras on tietysti tilan-ne, jossa oppilaat tulevat vierailulleomilla pyörillään. Se on ympäristöäsäästävää ja antaa oppilaiden kuluttaaylimääräisen energiansa.

Vapaata olemista on hyvä olla ohjel-massa muutenkin, esimerkiksi ruokai-lun jälkeen tai iltapäivän ”välitunnin”kohdalla. Lapset ymmärtävät, että päi-vään kuuluu tehtäviä ja ohjattua toimin-taa, mutta he kaipaavat myös omaahetkeä. Mahdollisuudet pomppia heinä-kasoissa, istuskella auringossa ja ju-tella kaverin kanssa ovat maatilavierai-lulla ihan yhtä tärkeitä kuin itse oppi-minenkin. On myös hyvä olla valmisjoustamaan aikataulusta ja ohjelmas-ta, jos jokin ohjelmanumero poikii kieh-tovaa tehtävää, jota lapset omatoimi-sesti lähtevät suorittamaan. On aina he-delmällistä, jos lapsi aktiivisesti ja käs-kemättä tekee jotain kiinnostavaa: tut-kii, kokeilee ja telmii.

38

Anna vain juuri tällä hetkellä tarvittavatohjeet – lyhyesti ja selkeästi.

Seuraaohjeiden

anto. Aikaaminuutti.

6.2 Selkeää puhettaLapsille on puhuttava selkeää kieltä.Erikoisempia tai vanhoja sanoja käy-tettäessä kannattaa ensin kysyä lap-silta, mitä he arvelevat sanan tarkoitta-van, ja kertoa sitten sen merkitykses-tä. Monesti unohdamme, että olemmeomien kokemustemme aikaansaannok-sia: monet meille itsestään selvät asi-at ovat alakoululaisille tuntemattomia.Ei siis voi olettaa, että lapset tietävätpaljon etukäteen. Päinvastoin, kannat-taa aloittaa helpoista asioista kysellenja siirtyä vähitellen hankalampiin.

Pinna ja jaksamisjänne ovat lapsilla ly-hyitä, sitä lyhyempiä mitä nuorempi lap-si on. Siksi liikaa puhumista kannat-taa välttää. Vähemmän ja painavaa asi-aa on parempi kuin paljon selostusta.Maalle tullaan kokemaan, joten on tär-keää antaa elämysten puhua puoles-taan, eikä vesittää lasten kokemustaliialla puheella. Sitä riittää ihan tarpeek-

si luokkaopetuksessa. Silloin tällöinkannattaa tiedustella, mitä kysyttävääoppilailla on, jotta he saavat vastauk-sen heitä askarruttaviin asioihin. Jos-kus nuorimpien oppilaiden kanssa käyniin, että käsiä nousee hurjasti ja ky-symykset ja kommentit sen kuin jat-kuvat. Tällöin voi olla tiukkana, puhuaoman asiansa loppuun ja ottaa vastasen jälkeen vastaan rajallisen määränkysymyksiä.

Kohteliaat lapset kuuntelevat hiljaa pit-kiäkin selostuksia, mutta heidän mie-lensä ja kiinnostuksensa voivat olla ihantoisaalla. Kannattaakin kysyä suoraan,mikä kiinnostaa, jos huomaa lastenhuomion kiinnittyvän muualle ja supi-nan alkavan. Jos vain mahdollista, otalasten kiinnostuksen kohteesta hetikiinni ja käytä tilanne hyväksesi. Kuntekeminen on tarpeeksi mielenkiintois-ta, lapsia ei tarvitse komentaa tehtävi-en pariin.

6.3 Ohjeet tehtävänmukaanTarkasti ohjeistettu vai vapaamuotoinentehtävä? Molemmilla on hyvät puolen-sa. Täsmällisiä ohjeita tarvitaan, kuntehtävä on vastuullinen, juuri tietynlais-ta suoritusta vaativa ja virheitä tekemälläsaattaa saada aikaan vahinkoa. Tark-kojakin ohjeita annettaessa oppilailtavoi kysellä, miksi tehtävä pitää tehdäjuuri näin ja mitä siitä seuraisi, jos sentekisi toisin. Tällöin lapselle tulee pe-rusteltua toimintatapa ja se, että soo-loiluun ei ole varaa. Ohjeita noudatta-

Maalle oppimaan

39

malla heikommatkin pystyvät suoritta-maan vaativia tehtäviä.

Jos kyseessä on vaihtoehtoiset työta-vat ja ratkaisut salliva tehtävä, ohjeidenkannattaa olla vapaampia. Oppilaat voi-vat ratkoa ongelmia ryhmissä, se ruok-kii luovuutta. Lapsille kannattaa antaavastuuta niin paljon kuin mahdollista,eikä järjestää ja ohjeistaa liikaa valmiik-si.

Olivat ohjeet sitten tarkat tai vapaamuo-toiset, ne on annettava niin selkeästi,että lapsi ymmärtää, mitä häneltä odo-tetaan. Anna vain juuri sillä hetkellä tar-vittavat ohjeet ja pyydä lapsia tehtävänsuoritettuaan hakemaan uusia. Muutenhe voivat hämmentyä ja unohtaa, mitäpiti tehdä. Kirjalliset ohjeet ja tehtävä-laput ovat käyttökelpoisia, mutta niis-säkään ei saa olla liikaa tekstiä ja mo-nimutkaisia ajatuskulkuja.

Millä sitten kiinnittää oppilaiden huomioohjeiden antamisen ajaksi? Hyvä konstion ottaa päivän ajaksi käyttöön ”huo-mio tänne” -merkki, jota ei tarvitse huu-taa hälyn yli. Merkistä sovitaan lastenkanssa vierailun aluksi. Jos oppilaillaon omassa luokassaan jo jokin vastaa-va merkki käytössä, vanhaa tuttua kan-nattaa käyttää. Merkki voi olla yksin-kertaisesti käden nostaminen ylös,mutta persoonan mukaan se voi ollamyös jokin hauska ele tai toiminta.Lapset hyörivät ja pyörivät aikansa,kunnes yksi kerrallaan hoksaavat mer-kin, hiljenevät ja keskittyvät. He myösusein hoputtavat toisiaan kuuntele-maan.

6.4 Vaihtelevissatehtävissä kiinnostussäilyyLapset ovat erilaisia persoonia, vaikkakoululuokka vierailulla toimiikin yksik-könä. Erilaiset yksilöt kannattaa huo-mioida, jotta kaikilla olisi mukavaa jaoppiminen olisi tehokasta. Osa lapsis-ta on aktiivisia oppijoita, jotka haluavatkokeilla ja omaksua asioita sitä kaut-ta, osa sen sijaan mieluummin tarkkai-lee ja pohtii itsenäisesti. Ketään ei pi-täisi pakottaa tekemään mitään, mut-ta toisaalta kokeilemiseen pitäisi roh-kaista. Maatilalla, kokeneen isännän jaemännän kanssa on turvallista tutus-tua uusiin asioihin ja samalla oppiaehkä itsestäkin jotain uutta.

Kun lapsi suorittaa tehtävää vain opet-tajan kehujen tai jonkin palkinnon saa-misen toivossa, hän on ulkoisesti mo-tivoitunut. Tällainen oppiminen ei mo-

Maalle on tultu kokemaan, eikä kuuntelemaanpuheita. Pitkiä luentoja kannattaa välttää.

40

Lasten into saattaa sammua, jos on liikaa luppoatai liikaa hoppua.

Kukinkukkokintaaplaa.

Tyylillään.

nestikaan jätä pitkäkestoisia jälkiä,vaan opittu unohdetaan helposti. Jossen sijaan lapsen sisäinen motivaatioherää ja hän innostuu tehtävästä omanmielenkiintonsa ansiosta, oppiminen onkestävämpää.

Mutta kuinka motivoida lapset? Tär-keintä on tarjota vaihtelevaa tehtävää,vuoroin rauhallista ja vauhdikasta, aja-tuksia ja motorisia taitoja harjaannut-tavaa. Näin mielenkiinto pysyy yllä jakaikille erilaisille toimijoille on tarjollajotakin. Leikkiminen on lapselle luon-tainen tapa oppia, joten mitä nuorem-pia lapsia on mukana, sitä tärkeämpääon ottaa mukaan leikkisää toimintaa.Jännittävät tarinat ja tositapahtumatkiehtovat. Niitä maatilalta löytyy, ja nii-tä on myös hyvä käyttää opetuksessaapuna.

Lasten ällistyttävää luovuutta ja kekse-liäisyyttä kannattaa hyödyntää ja tukea.Oppilaat myös osaavat opettaa toisi-aan omalla kielellään ja tasollaan. Käyt-tökelpoinen menetelmä on oppimisket-ju. Siinä tehtävä opetetaan oppilasryh-mälle, joka ohjeistaa puolestaan seu-raavia. Kun ryhmä taas vaihtuu, edelli-nen ryhmä opastaa uudet tulijat työhön.Jotta kaikki tärkeät seikat tulevat siir-retyksi seuraaville, tukena voi olla muis-tikortti, jossa asiat kerrotaan.

Hyödynnä maatila oppimisympäristönä.Kun lapset esimerkiksi saavat osallis-tua eläinten oikeisiin päivittäisiin hoito-toimiin, he tuntevat vastuuta ja näkevättyönsä tuloksen. Niin he oppivat, ettäeläimistä on pidettävä huolta ja että ih-misellä on tehtävänsä ja velvollisuuten-sa ympäristössä.

6.5 Väljyyttä aikatauluunOpettajan ja tilan väki suunnittelevatyhdessä ohjelman etukäteen. Kum-mankin kannattaa vielä pohtia tahol-laan, onko aikataulu realistinen. Opet-taja tuntee oppilaansa ja sen, kuinkanopeasti he toimivat. Maatilan väki taastietää olosuhteet tilalla. Nyrkkisääntö-nä kuitenkin on, että mitä pienempiälapset ovat, sitä kauemmin siirtymisis-sä, eväiden syömisissä ja vessakäyn-neissä menee aikaa. Kun päivän aika-taulu on tehty summittaisesti valmiik-si, kannattaa lisätä sinne vielä ylimää-räisiä varttitunteja saumakohtiin, jottase vastaisi todellisuutta. Takataskus-sa on kuitenkin myös hyvä olla oppi-

Maalle oppimaan

41

laille jotain mukavaa väliaikatehtävää,johon heidät voi ohjata, jos jää luppoai-kaa. Lasten into saattaa sammua, jostyhjäkäyntiä ja odottelua on kovin kau-an.

Ruokailu on maatilavierailunkin parashetki, vaikka päivä olisi täynnä kivaa puu-haa. On hyvä muistaa, että osalta lap-sista on saattanut jäädä aamiainen vä-liin ja nälkä alkaa kalvaa jo aamupäi-västä. Nälkäinen lapsi ei jaksa keskit-tyä, kuten ei aikuinenkaan. Heti päivänaluksi on hyvä tehdä selväksi, monel-tako evästauko on suunniteltu pidettä-väksi ja kysellä nälkätilannetta. Näinsäästyy jatkuvilta ”koska syödään” -ky-selyiltä. Ja jos nälkäisimmille on jotainpientä välipalaa tarjolla hätävaraksi, ti-lanne hoituu hienosti. Mikäli maatilavie-railulle tullaan vasta iltapäiväksi, onevästauko paikallaan vaikka heti aluk-si. Esimerkiksi makkaranpaisto nuoti-olla rauhoittaa lapset, ja siinä on aikaajutella iltapäivän tekemisistäkin.

6.6 Ryhmässä on erilaisiasuhteitaLapsiryhmässä on monenlaisia ihmis-suhteita, lämpimiä ja jännitteisiä, par-haita kavereita ja pientä kihnausta. Maa-tilalle tullessaan oppilaat ovat yksi ryh-mä, eikä ulkopuolinen voi tietää, mitenhe toimivat yhdessä ja erikseen. Luo-kan oman opettajan tehtävä on pitääryhmästään huolta ja varmistaa, ettäketään ei syrjitä tai kiusata ja että jo-kaisella on mahdollisuus nauttia päiväs-tä yhtä lailla. Jos päivän aikana toimi-

taan ryhmissä, opettajan on syytä ja-kaa oppilaat niihin etukäteen. Näin sii-hen ei tilakäynnillä enää kulu aikaa jaluokan ryhmädynamiikka tulee huo-mioiduksi.

Kilpailut ovat mukavia, ja lapset rakas-tavat niitä, varsinkin jos niissä on vauh-tia ja palkinto odottamassa voittajaa.Liikaa kilpailuhenkisyyttä on kuitenkinvarottava ja muistutettava lapsille, ettäkaikki ei ole kilpailua. Ohjelmassa voiolla jokin kilpailu, mutta on hyvä etu-käteen pohtia, haluaako päivän aika-na korostaa ennemmin yhdessä teke-mistä. Yhteistyökykyä ja toisten aut-tamista kannattaa myös harjaannut-taa. Maatilavierailut sisältävät luokallepaitsi oppimista ja elämyksiä myösmahdollisuuksia toimia yhteisönä.Maatila on jo sinänsä hauska ja pal-kitseva oppimisympäristö. Jos tekemi-nen vielä on iloista ja motivoivaa, ei yli-määräisiä palkintoja tarvita.

Eläinten hoitaminen kasvattaa vastuun-tuntoa – ja tuntuu hyvältä.

42

Jos oppilaiden välillä on jännitteitä, täy-tyy varoa lisäämästä niitä ja heikentä-mästä heikkojen asemaa entisestään.On vältettävä lasten saattamista noloontilanteeseen, esimerkiksi yksittäisenlapsen määräämistä suorittamaan jo-tain tehtävää kaikkien edessä. Vaikkatilanne tuntuisi viattomalta, herkkä lap-si voi kokea keskipisteeksi joutumisenahdistavana ja se saattaa johtaa kiu-saamiseen, jos lapsi mielestään epä-onnistuu. Mieluummin kannattaa pyy-tää tehtävään vapaaehtoisia, heitä kyl-lä löytyy aina. On myös hyvä olla varo-vainen lasten koskettamisen suhteen.Jotkut lapset hakeutuvat luontevasti uu-denkin ihmisen läheisyyteen ja saatta-vat tulla halaamaan vaikkapa onnistut-tuaan jossain tehtävässä. Nyrkkisään-tönä voi kuitenkin pitää sitä, että lap-sille vieraan kosketus voi olla hämmen-tävää, vaikka tarkoituksena olisi vaintaputtaa rohkaisevasti olalle tai silittäääidillisesti päätä.

6.7 Säännöt estävätkonfliktitMaatila on täynnä vaarapaikkoja, mut-ta vierailun pitäisi silti tarjota iloista te-kemistä ja vastuunottoa. Siksi liikaakieltämistä ja rajoituksia olisi hyvä vält-tää. On toki muistettava turvallisuus jakäytävä siihen liittyvät säännöt läpi hetivierailun aluksi. Mikäli mahdollista, kan-nattaa käyttää positiivisia ohjauskeinojanegatiivisten sijaan. Voidaan esimerkik-si sopia alue, jonka rajoissa tilalla saaliikkua vapaasti, mieluummin kuin ko-rostaa niitä paikkoja, joihin ei saa men-nä. Kun tilalla saa tehdä monenlaista– vaikkakin sääntöjen puitteissa – lap-sille jää positiivisempi mieli.

Sääntöjen pitäisi olla selvillä myös ryh-mää luotsaavalla opettajalla. Koska op-pilaat tottelevat opettajaansa, on tärke-ää, että maatilan väki ja opettaja ovatsamoilla linjoilla. Jos opettaja sanooyhtä ja tilan väki toista, oppilaat häm-mentyvät. Yleensä opettajat ovat teroit-taneet lapsille jo etukäteen, että maa-tilalla totellaan tilan väkeä. Jos näin eikuitenkaan ole, se on syytä tehdä sel-väksi heti vierailun aluksi. Myös oppi-laiden komentamisesta on hyvä sopiaopettajan ja tilan väen kesken.

Entä jos mukana on hankalia oppilai-ta, kiroilua ja huutelua? Oppilaat ovatkyllä peruskohteliaita ja toimivat juurisiten kuin heitä on kotona opastettu.Jos siis saat osaksesi oppilaan suut-tumuksen, se ei ole sinun syysi. Kos-ka olet lapselle vieras, hänen kiukkun-Tilan säännöt tehdään heti vierailun alussa selväksi.

Liikaa kieltämistä kannattaa kuitenkin välttää.

Maalle oppimaan

43

sa ei oikeasti kohdistu sinuun, vaanhänellä on todennäköisesti jotain mui-ta murheita tai ongelmia kannettava-naan. Vastaa lapselle tällaisessa tapa-uksessa jämäkästi mutta kohteliaastitekemättä asiasta suurta numeroa.Parasta on, jos pystyt unohtamaan pur-kauksen ja antamaan oppilaalle seu-raavassa tilanteessa uuden mahdolli-suuden käyttäytyä paremmin ja osal-listua. Reilu suhtautuminen ongelmal-lisesti käyttäytyviin oppilaisiin on yleen-sä hedelmällisintä. Solvauksia ei tieten-kään tarvitse kuunnella, ja luokan omaopettaja on luonnollisesti pääasiassakuria pitämässä ja sovittelemassa.

6.8 Aidosti aikuisenroolissaLapset aistivat mielialasi ja sen, oletkorehellinen. Jos sinusta siis tuntuu, ettetjaksa touhuta oppilaiden kanssa tai etoikeastaan edes pidä alakouluikäisis-tä, kannattaa harkita uudelleen kokomaatilayhteistyöhön ryhtymistä. Mikä-li päätät ryhtyä yhteistyöhön, ole omaitsesi. Television ja internetin virtuaali-maailmaan tottuneille lapsille on tärke-ää saada kokea oikea ihminen, ammattija ympäristö. Mielipiteitä ja omaa per-soonaa voi tuoda aidosti esille.

Muista kiittää, kannustaa ja rohkaista.Ole reilu ja yritä tuoda huumoria mu-kaan. Eihän elämä ja oppiminen ole niinvakavaa! Lasten kanssa yhdessä nau-raminen on mukavaa ja vapauttaa tun-nelmaa. Ole johdonmukainen ja tasa-puolinen, etteivät lapset koe tulleensa

kohdelluksi epäreilusti. Lupaa mieluum-min liian vähän kuin liikaa. Lapset muis-tavat, mitä heille on luvattu ja pettyvät,jos lupausta ei lunastetakaan. Yllätys-ohjelma sen sijaan on aina kivaa.

Anna lapsille elämyksiä, kohtaamisiaja mielekästä tekemistä. Koe yhdessälasten kanssa ja näytä mallia. Yritä ra-kentaa lasten kokemusmaailman pääl-le, eli älä tyrmää lasten omia komment-teja ja ehdotuksia, jos se vain on mah-dollista. Parhaimmillaan maatilavierai-lulla nimittäin opitaan puolin ja toisin,ja paras palaute toimistasi tulee suo-raan lapsilta.

Lapset aistivat sen, oletko rehellinen. Mielipiteitäja omaa persoonaa voi tuoda aidosti esille.

Voi nauraaauktoriteettikin.

Vaikka töitäse teettikin.

44

7 EnsimmäisetkokemuksetyhteistyöstäMaalle oppimaan on ollut pioneerihanke,jonka on tarkoitus raivata tietä koulujen jalähimaatilojen yhteistyölle laajemminkin.Mukana olleiden opettajien ja tilallistenkokemukset ovat olleet myönteisiä, muttakaikki myös tunnustavat, että homma käytyöstä.

7.1 Maatilojen näkökulmaMaatilojen ensimmäiset kokemukset Maalleoppimaan -hankkeesta ovat pääosin myön-teisiä. On kuitenkin muistettava, että palau-tetta antaneilla maatiloilla oli takanaan vainyksi tai kaksi oppilasvierailua. Yhteistyötähelpottavia rutiineja ei siis vielä ollut synty-nyt, ja toisaalta toiminnassa oli edelleen uu-tuudenviehätystä.

Tärkeimmäksi asiaksi palautteessa nousimaatilojen halu antaa oikeaa tietoa ja muut-taa ennakkoluuloja ja asenteita myönteiseensuuntaan. Samalla haluttiin saada lapsetkiinnostumaan maataloustöistä ja näin ti-loille mahdollisesti jatkajia. Tilallisten mie-lestä oli myös tärkeää, että lapset oppivat,mistä ruoka tulee. Siten kotimaisen ruoan-tuotannon arvostuskin paranee. Maatilayrit-

Maalle oppimaan

45

täjät ilahtuivat lisäksi siitä, että tilakäyn-nin jälkeen lapset tulivat kyselemääneläinten kuulumisia tai muuten vain jut-telemaan.

Monille tiloille lasten käynti oli muka-vaa vaihtelua muuten tasaiseen arkeen.Tosin kaikki palautteen antajat olivatyhtä mieltä siitä, että onnistunut tila-vierailu vaatii paljon viitseliäisyyttä ja jär-jestelyä. Haittapuolina koettiin vaivan-näön lisäksi lievä tautiriski kotieläinti-loilla. On myös mahdollista, että oppi-laille ei jää kovin todenmukainen kuvamaataloudesta, jos maatiloilla tapahtu-va toiminta on liian järjestettyä, eikä ti-lan arkiaskareita.

Tarkemmin pitäisi sopia, mitä töitä ti-lalla tehdään ja mitkä niistä olisi tärke-ää saattaa loppuun. Jos tilallinen jou-tuu paljon korjailemaan oppilaiden te-kemiä töitä tai sovitut työt jäävät teke-mättä, innostus ottaa lapsiryhmiä tilal-le voi vähetä. Tarkoitus ei ole käyttääoppilaita työvoimana, mutta sovitut asi-at pitäisi hoitaa. Molemminpuolinen pa-laute heti tilalla on myös tärkeää. Si-ten ei synny tilanteita, jossa jokin asiajää vaivaamaan jompaakumpaa osa-puolta.

Lähes kaikki mukana olleet tilat olivatvalmiita suosittelemaan toimintaa muil-lekin maatiloille. Yhteistyö koulujenkanssa nähtiin mahdollisuutena erityi-sesti pienille tiloille.

7.2 Opettajien näkökulmaMaatilayhteistyöhön osallistuneet opet-tajat olivat yhtä mieltä siitä, että kaikkimikä on jotain muuta kuin koulun sei-nien sisällä istumista, on tervetulluttavaihtelua oppilaille ja opettajille. Tilavie-railut ovat mielekkäitä järjestää ja on-nistuvat yleensä hyvin, koska lapsettavallisesti pitävät luonnossa ja eläin-ten parissa työskentelystä. Lisäksi toi-minta palkitsee nekin oppilaat, jotkaeivät aina kaikessa muussa onnistu.Opettajat näkivät maatilan todenoloise-na oppimisympäristönä, missä opetet-tiin käytännöllisiä asioita.

Maatila-kouluyhteistyö sopii erittäinhyvin paitsi aihekokonaisuuksien opet-tamiseen myös oppiainekohtaiseenopetukseen. Ympäristö- ja luonnontie-don sekä biologian ja maantiedon lisäk-si toiminnasta on tukea melkeinpä ai-neessa kuin aineessa, muun muassaliikunnassa (tilalle kulkeminen), kuvaa-mataidossa (käden taidot ja kokemus-ten kertaaminen taiteen keinoin), äidin-kielessä (oppimispäiväkirjat), historias-sa (vanhat työkoneet ym. tilan esineet)ja matematiikassa (eläinten ruokintaakoskevat laskutoimitukset tms.).

Opettajat pitivät tiettyjen asiasisältöjenoppimisen lisäksi tärkeänä myös mui-ta näkökohtia. Toiminta maatilalla vah-vistaa lasten yhteistyötaitoja. He oppi-vat työskentelemään yhdessä, autta-maan toisiaan ja ottamaan vastuutatekemästään työstä. Lapset oppivatmyös käyttäytymistä uusissa tilanteis-sa ja uusien ihmisten kanssa. Varsin-

46

kin pienikokoisista eläimistä huolehti-minen ja niiden hoito on tunteisiin ve-toavaa. Se opettaa myötäelämisen ky-kyä ja herättää tarpeen helliä ja vaalia.Elämyksellisyyden kautta syntyy asen-teita, jolloin tietoakin on helpompiomaksua. Yhteistyö on tehokasta asen-nekasvatusta maaseudun puolesta, jalasten kautta tietoa ja ymmärrystä kul-keutuu myös vanhemmille.

Ala-asteen opettajat, jotka itse hoita-vat suurimman osan ryhmänsä opetuk-sesta, voivat helposti sovittaa tilavierai-lut eri oppiaineiden tavoitteisiin. Tosinhankkeen alkuvaiheessa opetus oliympäristö- ja luonnontietopainotteista,mutta jatkossa sitä on tarkoitus laajen-taa myös muihin oppiaineisiin ja hyö-dyntää erityisesti opetuksen eheyttä-misessä.

Ongelmiakin oli, mutta monet niistänähtiin käynnistymisvaiheen hanka-luuksina. Kun toiminta vakiintuu, vakiin-tuvat myös käytännöt. Suurimpanaongelmana opettajat pitivät ajan puu-tetta, sillä aikaa kului runsaasti, kuntoiminnan suunnittelu ja käytännön jär-jestelyt etenivät yrityksen ja erehdyk-sen kautta. Vierailujen ajankohta pitimyös sovittaa mahdollisimman hyvinmuun koulun ohjelmaan ja ottaa huo-mioon välituntivalvonnat, ruokailut, mah-dollinen oma opetus muilla luokilla sekämuiden opettajien opetus omalla luo-kalla. Jos tilalle ei voitu mennä polku-pyörillä tai julkisella kulkuneuvolla,matkan järjestelyssä oli vielä lisätyötäja siitä aiheutui jonkin verran kustan-nuksia. Kustannukset eivät kuitenkaan

olleet koulun kannalta kynnyskysy-mys. Sen sijaan saattaa ollaongelmallista löytää innostuneitaopettajia järjestämäänmaatilayhteistyötä. Ilman työyhteisöntukea ja sitoutumista yhden opettajanon vaikea viedä asiaa eteenpäin.Koulun johdon ja kunnan koulutoimentuki ja kannustus ovat keskeisiä.

Hankkeessa mukana olleet ryhmätkoostuivat neljäs-, viides- ja kuudes-luokkalaisista. Heidän kanssaan olihelppo työskennellä. Nuorimmat olivatinnokkaimpia, ja into myös näkyi heis-tä. Jotkut kuudesluokkalaiset olivatasennoituneet etukäteen kielteisesti jakyseenalaistivat toiminnan merkityk-sen, mutta tilalla hekin yleensä toimi-vat silti reippaasti ja palaute oli kriitti-sen myönteistä.

7.3 Haimoon koulun jaAittosaaren tilan yhteistyöVihtiläisen Haimoon koulun opettajaMariitta Vauromaa ja Rauhalan tilanemäntä Kirsi Aittosaari olivat yksi Maal-le oppimaan -hankkeen yhteistyöpa-reista. Seuraavassa he kertovat, mitenheidän yhteistyönsä eteni, ja antavathyödyllisiä käytännön vinkkejä toimin-nasta kiinnostuneille.

Maalle oppimaan

47

Opettajan tarinaMinulla on paljon kokemusta erilaisis-ta koulussa toteutettavista hankkeista,sillä olen toiminut opettajana pitkään– itse asiassa olen jäämässä jo van-huuseläkkeelle. Työpaikassani Hai-moon koulussa on harrastettu erityyp-pisiä ympäristöhankkeita vuodesta1990 alkaen, ja olen toiminut useissaniistä vastuuhenkilönä. Viimeisimmätprojektit ovat olleet Vihdin 4H-yhdistyk-sen Ikivihreät siivet- ja MTT:n Maalle op-pimaan -hankkeet.

Hankkeet ovat olleet opettajan kannal-ta erinomaisia. Ne ovat olleet helppojatoteuttaa, koska lapset yleensä työs-kentelevät mielellään kasvien ja eläin-ten parissa. Projektien edetessä onmyös selvinnyt kuinka tärkeitä ne ovat.Matkan varrella on monesti tullut vas-taan opettajan mielestä aivan yksinker-taisia asioita, joita edes lasten vanhem-mat eivät hallitse.

Hanketta suunniteltaessa täytyy kou-lulla sopia koko henkilökunnan keskentyönjaosta, muuten kaikki kaatuu hel-posti yhden henkilön niskaan. Ei pidämyöskään ottaa enempää vastuuta,kuin mitä pystyy kantamaan. Jos kou-lun voimavarat eivät jonain vuonna riitä,asiat täytyy asettaa tärkeysjärjestyk-seen. Ehdoton edellytys yhteistyölle onlisäksi rehtorin myönteinen suhtautu-minen.

Maatilan etsiminen on useimmiten aikalailla onnenkauppaa. Kiinnostuneita ti-loja olisi, mutta nykyiset EU-säädök-

47

Haimoon koulun opettaja Mariitta Vauromaavalokuvaa vierailun vaiheita.

set saavat tilanpitäjät varovaisiksi. Kou-lumme yhteistyökumppani löytyi kyse-lemällä useilta Haimoon tiloilta. Tiedus-telut hoiti puolestamme 4H-yhdistys.Myöhemmin yhteistyötä tilan kanssahelpotti se, että tilan emäntä tuli kou-lullemme koulunkäyntiavustajaksi. Toi-saalta emännän kahdesta roolista olimyös haittaa, sillä maatilakäyntien ai-kana koululta puuttui avustaja.

Yhteistyötä ryhdyttiin suunnittelemaanheti alkusyksystä, jolloin kokoonnuim-me emännän ja toisen hankkeessamukana olevan opettajan kanssa jakartoitimme koko vuoden tilavierailut.Tilamme emäntä oli varsin innostunutja luova, joten suunnittelu kävi alun jäl-keen lähinnä niin, että hän ideoi ja hy-väksytti sitten suunnitelmansa minul-la. Yhteistyömme toimikin lähes täy-dellisesti. Jos koulun toiminta on tilallemuuten vierasta, yhteydenpitoon vaa-ditaan luonnollisesti enemmän koulu-työn ulkopuolista aikaa. Kokoontumi-

48

sista ei pidetty kirjaa, mutta suunnitte-lu ei rasittanut, kun saatoimme avusta-ja-emännän kanssa vaihtaa ajatuksiapitkin päivää. Toisen tyyppisessä tilan-teessa ideointi varmaan veisi muutamantunnin käyntiä kohti.

Kävimme maatilalla neljä kertaa molem-pien hankkeessa mukana olevien luok-kien kanssa. Kaksi käynneistä kestikoko päivän, kello 10:stä 13:een. Sil-loin ruokailimme tilalla. Meillä oli mu-kanamme eväät koululta, ja paistoim-me makkaraa. Kaksi vierailuista oli il-tapäiväkäyntejä, jolloin lähdimme tilal-le ruokailun jälkeen ja olimme perillä parituntia. Matkan kuljimme pyörillä, kos-ka tilalle on koululta vain pari kilomet-riä. Perillä teimme tilan töitä ryhmissä.Lisäksi ohjelmassa oli tilan historiaanliittyviä asioita, kuten mehiläistenhoidonesittelyä ja vanhoihin esineisiin ja työ-tapoihin tutustumista.

Emme varsinaisesti tarvinneet sijaisiakäyntien aikana. Koska 6. luokka kui-tenkin oli melko suuri, osalla käynneistäse jaettiin kahtia. Silloin minä hoidinkuudennen luokan toisen puolen omanluokkani ohella. Maatilapäivinä minullaja kollegallani ei myöskään ollut avus-tajaa koululla, ja minä olin lisäksi ilmanavustajaa tilalla, kun avustajani toimimaatilan emäntänä.

Ehkä hankalin asia maatilakäyntienjärjestämisessä on se, että nykykouluon niin vaativaa ja hektistä, ettei aikatahdo aina millään riittää. Lisäksi onjoskus vaikeaa löytää koululta muita”luovia hulluja” projektiin mukaan. Var-sin tarkkaan joutui myös miettimäänvierailupäivät, jottei muun koulun ohjel-ma häiriintyisi kohtuuttomasti. Käytän-nön järjestelyihin kuului lisäksi vaihtaavälituntivalvontoja ja ruokailujärjestely-jä, ottaa huomioon erityis- ja ortodok-siopet jne. Kuten jo totesin, minun koh-dallani tilakäynnit onnistuivat kuitenkinvaivattomasti. Sain osallistua oppilaine-ni lähes valmiiseen ohjelmaan.

Maatilavierailuihin käyttämämme oppi-tunnit olivat lähinnä ympäristö- ja luon-nontietotunteja sekä liikuntatunteja.Koska olimme maatilayhteistyössä pio-neereja Suomessa, emme vielä hyö-dyntäneet vierailuja kovin monissa op-piaineissa. Jatkossa tarkoitus on kui-tenkin tehdä niin. Periaatteessahan ti-lalla voi opettaa minkä aineen tuntejahaluaa. Kaikki on kiinni suunnittelus-ta. Joka tapauksessa tämäntyyppinentoiminta on erittäin tärkeää ja palkitse-vaa, ja toivon, että se jatkuu.

Mistä hunaja tulee? Monelle lapselle hunajanalkuperä saattaa olla tuntematon.

48

Maalle oppimaan

49

Rauhalan tilan emäntä Kirsi Aittosaari työntouhussa.

Tilanomistajan tarinaMieheni oli aiemmin lisenssivalmenta-ja, ja pidimme yhdessä ravitallia. He-vosia oli yleensä nelisentoista muttaenimmillään jopa yhdeksäntoista, osakantavia tammoja, osa nuoria opetet-tavia varsoja ja osa valmennettavia jakilpailevia hevosia. Nykyään meillä onkolme hevosta ja keväällinen varsa.Olemme molemmat muualla töissä, jahevoset ovat enää harrastus.

Kun suostuin mukaan Maalle oppimaan-projektiin, mietin ensin, mitä minullaoikeastaan on tarjota. Meillä itselläm-me ei ole enää kanoja, ei lampaita, eikaneja, ja pienet pellotkin on vuokrattupois. Projekti on kuitenkin ollut hyvinmielenkiintoinen, ja kokemusteni pe-rusteella voin suositella pieniäkin talle-ja ja maatiloja osallistumaan vastaavan-tyyppiseen yhteistyöhön. Se ei edelly-tä suurtilaa, jossa on huippupuitteet.Riittää, kun käyttää maalaisjärkeä, hie-man luovuutta ja kun motivaatio on it-sellä ja yhteistyökumppanilla kohdal-laan. Maatilalla on aina töitä, oli se sit-ten suuri tai pieni.

MaatilavierailutPian koulujen alettua syksyllä 2006 ko-koonnuimme suunnittelemaan maatila-vierailuja yhdessä opettajien kanssa.Aluksi sovimme vierailupäivät ja -ajat.Ensin tulisi 4. luokka, sitten kuudes-luokkalaiset kahdessa erässä, koskaheitä oli melko paljon, yhteensä 24.Ryhmissä oli siten 16, 12 ja 12 oppi-lasta. Tilavierailuja päätettiin järjestää

lukukauden aikana kullekin ryhmälleneljä. Ensimmäiselle ja viimeisellekäynnille varattiin aikaa noin tunti ryh-mää kohden, toiselle ja kolmannelle ti-lakäynnille 2–3 tuntia. Noin 2,5 kilomet-rin matka tilalle taitettaisiin polkupyö-rillä. Retkieväät saataisiin koululta jokakerta mukaan. Näin maatilan ei tarvit-sisi osallistua ruokakustannuksiin.

Ajattelimme, että ensimmäinen vierai-lu voisi olla lähinnä tutustumista maa-tilaan. Sisällytin tutustumiskäyntiin kui-tenkin mehiläistalouden, vaikkei meilläenää mehiläisiä olekaan. Katsoin voi-vani kertoa mehiläistenhoidosta, sillävaltaosa välineistä on vielä tallella. Kan-noimme pihakatokseen kaikki asiaankuuluvat tarvikkeet: hunajalingon, me-hiläiskennon pohjukelevyt, kuorintahaa-rukan, sauhuttimen, parven kiinniotto-laatikot, suojavarusteet jne.

49

50

Klapisavotassa hyöty, ulkoilu ja liikunta onniputettu samaan pakettiin.

Aluksi oppilaat tutustuivat hevosiin,syöttivät niille omenoita, leipiä ja ruo-hoa. He leikkivät koiran kanssa, ja tut-kimme yhdessä kelomäntyä ja sen his-toriaa. Sitten esittelin lapsille mehiläis-tenhoitovälineet, joita he saivat myösitse kokeilla. Kerroin mehiläistaloudes-ta, jota isäni harrasti aikoinaan kauan.Yllätyin oppilaiden kiinnostuksesta. Ky-symyksiä sateli paljon etenkin neljäs-luokkalaisilta. Ennen maatilakäyntiä olikoulussa puhuttu mehiläisistä ja askar-reltu aiheeseen liittyen.

Alun perin oli tarkoitus, että toisella vie-railulla keskitytään pihahommiin: hara-vointiin, kukkien istutukseen ja siivouk-seen. Lisäksi ohjelmassa oli tallitöitä.Sateinen sää kuitenkin muutti suunni-telmat, lapset kuljetettiin tilalle autoil-la, eikä pihatöitä tehty. Aina pitää ollamyös varasuunnitelma, ja nyt se oli tal-lihommien lisääminen.

Oppilaat työskentelivät 4–6 hengen ryh-missä, joista yksi teki tallitöitä, toinenhuolsi hevosten varusteita ja kolmaskeskittyi polttopuun reitti -teemaan. Sii-hen kuului kaikenlaisten polttopuidenkeräämistä metsästä, pöllien kantamis-ta, rankojen ja risujen kasaamista sekävalmiiden klapien kantamista puulaatik-koon. Tallissa oppilaat puhdistivat jakuivittivat karsinoita, pesivät ja täytti-vät sankoja, lakaisivat käytäviä ja har-jasivat hevosia. Varustehuolto oli lähin-nä varusteiden rasvaamista. Ryhmätkierrätettiin vuorotellen kaikissa koh-teissa, joista jokaisessa oli oma vetä-jä: opettaja, avustaja ja minä.

Töiden lomassa ensimmäisen päivänporukka rakensi hevosaitaukseen lei-rin. Kaatuneesta suuresta kuusesta sa-hatut pöllit kannettiin sinne istuimiksija tehtiin nuotiopaikka. Nuotiolla pais-tettiin makkaraa, syötiin sämpylöitä jabanaaneja ja juotiin mehua. Kolmannenpäivän porukka sitten purki leirin: pöllitkannettiin peräkärryyn ja vietiin liiterintaakse.

Työt sujuivat hyvin. Oli mukava todeta,että juuri kaikkein vilkkaimmat lapsettykkäsivät hevosten harjaamisesta janiiden lähellä olemisesta eniten. Toi-saalta myös tavallisesti ujot ja syrjään-vetäytyvät lapset olivat kiinnostuneitahevosista ja paiskivat innolla töitä. Nel-jäsluokkalaiset joutuivat kärsimään ikä-västä lumipyrystä, mutta se ei tuntu-nut lapsia haittaavan. He intoutuivat vie-lä lopuksi rakentamaan lumiukon.

50

Maalle oppimaan

51

Päällekkäisten tapahtumien takia kuu-tosten vierailua jouduttiin lyhentämään.Se oli hyvä esimerkki siitä, että kaksituntia on tilakäyntiin liian lyhyt aika, jostöitä tehdään useammassa ryhmässä.Kolmetuntinen vierailuaika tuntui sopi-valta, siinä ehti kunnolla myös syödäeväät.

Kolmannella vierailulla yksi ryhmä heittivalmiita klapeja puuliiteriin, toinen put-sasi, hioi ja maalasi itselleen hevosen-kengän, joka myöhemmin koululla ku-vaamataidon tunnilla koristeltiin äitien-päivälahjaksi. Kolmas kohde vaihteli eripäivinä. Neloset kasasivat risuja ja te-kivät rankakuormia, ja kuutoset purki-vat vanhaa hevosaitausta. Se olikin kovajuttu sekä tyttöjen että poikien mieles-tä. Oli nastaa päästä hajottamaan jo-tain. Eräältä pojalta jouduin ottamaansorkkaraudan kädestä melkein väkisin,kun hän ei olisi millään malttanut lo-pettaa ja siirtyä seuraavaan kohtee-seen.

Oppilaat olivat seuranneet tamma Vap-pu-Sirun masun kasvua pitkin vuotta,ja viimeisellä käynnillä kaikki saivatnähdä vajaan kahden viikon ikäisentammavarsan. Olin järjestänyt myösvanhojen esineiden näyttelyn, joka oliosin huvilateltassa ja osin ulkona. Ta-varoiden kantamisessa oli aika urakka,mutta perhe ja ystävät auttoivat. Haa-veenani on kunnostaa pihallamme ole-va aittarakennus pysyväksi näyttelyti-laksi. Lopuksi tarjosimme mehua, pul-laa ja keksejä kaikille mukana olleillelapsille ja aikuisille.

Nelosten kanssa vierailu sujui loistavas-ti. Kävimme heidän kanssaan aika tar-kasti läpi vanhoja esineitä, ja kiinnos-tus oli hyvin nähtävissä. Kuutostenkanssa oli levottomampaa, keskittymi-sestä ei ollut puhettakaan. Uskon senjohtuneen pitkälti siitä, että nyt muka-na oli kerralla koko luokka, 24 oppilas-ta, eivätkä he siksi malttaneet pysyäpaikoillaan.

Hellyttävienkin kotieläinten hoitaminenkäy työstä.

Hevoset saavat varsinkin tyttöjen sydämetsulamaan.

51

52

PohdintaaSuunnitteluun ja käytännön valmistelui-hin joutui panostamaan aika paljon, jaon vaikea arvioida, kuinka paljon aikaakäytettiin. Asioita tipahteli pikkuhiljaaja keskusteltiin hetki siellä, toinen tääl-lä. Jossain vaiheessa palaveria pidet-tiin ruokatunnillakin. Meillähän on ollutse etu, että työskentelen itse Haimoonkoulussa. Toisaalta siitä on ollut hait-taakin, sillä on pohdittava tarkasti, mil-loin minua ja mukana olevia opettajiatarvitaan koululla vähiten. Joka tapauk-sessa minulla on ollut mahdollisuusseurata projektin etenemistä kahdestanäkökulmasta, maatilan ja koulun.

Vierailuryhminä ovat olleet koko ajanneljäs- ja kuudesluokkalaiset. On ollutmukava seurata ja vertailla 40 oppilaanjoukkoa, heidän kommenttejaan ja re-aktioitaan. Olen melko tyytyväinen ai-kaansaatuun kokonaisuuteen, vaikkaainahan parantamisen varaa löytyy.

Uskon meidän onnistuneen kohtalai-sesti siihen nähden, että olimme Maal-le oppimaan -hankkeen toteuttamises-sa pioneereja. Jossain vaiheessa ajat-telin, että neloset saavat hankkeestaeniten ja kuutoset ovat siihen liian et-sikkoiässä. Kun ajattelen koko vuottaja kaikkia vierailuja, kokonaisuus olikuitenkin kuutosillakin hyvä. Ainoastaanviimeisestä käynnistä en usko heidänsaaneen paljoakaan, mutta se saattoitosiaan johtua siitä, että he olivat kaik-ki yhtä aikaa mukana – 24 lasta pie-nellä maatilalla ei välttämättä toimi. Sa-noisinkin, että mitä pienempi porukka

kerralla, sen parempi. Ainakin minä koinhyväksi jakaa lapset tilalla vielä eri koh-teisiin, jolloin jokainen paneutui parem-min siihen, mitä milloinkin teki.

Nyt takana on paljon kivoja kokemuk-sia ja hyvää palautetta, kuten:

“Se mehiläistalous oli tosimielenkiintoista.”“Oli kiva päästä hoitamaan heppoja.”“Milloin on seuraava käynti?”“Tää lannanluonti on just kivaa.”“Jee, me päästään tohonkenkähommaan.”“Tää aidanpurku on just parasta.”

Tosin muunlaisiakin kommentteja tuli:

“Tääl tallissa haisee.”“Onks pakko?”“Miks meiän pitää tehdä tätä?”

Näen kuitenkin kaiken palautteen po-sitiivisena. ”Miks meiän pitää tehdätätä?” -kysymys antoi mahdollisuudenselittää oppilaalle ja pohtia itsekin: mik-si tosiaan? Lasten aito innostus kan-nustaa minuakin jatkamaan mahdolli-suuksien mukaan. Tulos ylitti odotuk-set.

52

Maalle oppimaan

53

8 KustannuksetMaatila-kouluyhteistyöstä syntyy väistämättäjonkin verran kustannuksia: tilallinen ansaitseekorvauksen työtunneistaan ja matkustaminenkoulun ja tilan välillä maksaa. Varoja voidaanhankkia eri tavoin, mutta toiminnanjatkuvuuden kannalta olisi tärkeää löytää sillepysyvä rahoitus.

Koulujen ja maatilojen yhteistyö on Maalleoppimaan -hankkeessa perustunut hankerahoi-tukseen. Tavoitteena on laajentaa toimintaaalkuvaiheen kokeilusta eri puolille Suomea javakiinnuttaa se osaksi opetusta. Toiminnanjatkuvuus on tärkeää, sillä kullekin koulu-maa-tilaparille sopivat toimintamuodot hioutuvat vas-ta käytännössä. Kokemusten kautta oppilai-den vierailut voidaan sovittaa tilan rytmiin jaopettaja voi miettiä, mitkä opetustavoitteistasoveltuvat parhaiten toteutettaviksi maatilalla.Toiminnan tulevaisuuden kannalta oleellista onpysyvän rahoituksen löytäminen.

Kouluilla on käytettävissään jonkin verran va-roja ulkopuoliseen opetukseen. Niiden turvin nevoivat toteuttaa opetukseen liittyvät retket, vie-railut ja muun yhteistoiminnan. Koulut voivatyleensä päättää näiden varojen käytöstä mel-ko itsenäisesti. Joskus kunnat ovat myös osoit-taneet kouluille rahaa jotain tiettyä tarkoitustavarten, esimerkiksi luontokoulujen toimintaanosallistumiseen. Paikallisuutta korostetaanmuun muassa Ypäjällä, joka hevospitäjänä tar-

Sulle mullesulle mullemulle mulle

mulle

54

joaa jokaiselle koululaiselle mahdolli-suuden ratsastukseen. Nimenomaanmaaseutukunnissa maatilat voisivat ollaluonteva yhteiskumppani koulujen ulko-puolisen opetuksen järjestämisessä.

Kokeiluvaiheessa kustannukset eivätole olleet yhteistyön esteenä. Koulutovat tarvinneet rahaa vain kuljetuksiin,joiden kustannukset ovat vaihdelleetkuljetustavan mukaan ilmaisesta muu-tamaan sataan euroon vuoden aikana.

Yhteistyön tarkoituksena on perehdyt-tää oppilaat maatilan arkeen ja hyödyn-tää maatilaa ja sen ympäristöä sellai-senaan. Tilalle ei siis välttämättä tarvit-se hankkia mitään lisä- tai erityisvarus-teita, jotta se voisi vastaanottaa oppi-lasryhmiä. Yhteistyö vaatii silti yrittä-jältä jonkin verran aikaa ja vaivannäköä,ja yrittäjänä hän on oikeutettu saamaansiitä kohtuullisen korvauksen. Kokeilu-vaiheessa maatilat saivat korvausta han-kerahoituksesta oppilas- ja tuntimää-rän perusteella. Korvaus oli kaksi eu-roa oppilasta kohti tunnilta, joten tunti-palkkioksi tuli 20–50 euroa. Kun tilallavietettiin keskimäärin 3–5 tuntia kerral-laan ja tilakäyntejä oli neljä vuodessa,verotettavaa tuloa kertyi maatilalle noin1000 euroa vuoden aikana.

Tilan kannalta raha ei silti varmaan oleainoa eikä ehkä edes suurin syy ryh-tyä yhteistyöhön. Huoli kotimaisen ruo-antuotannon ja maaseudun tulevaisuu-desta, lasten tiedonpuute alkutuotan-nosta ja oman maatilayrittäjäntyön ar-vostus ovat saaneet maatilat oivalta-maan, että yhteistyö koulujen kanssa

on erinomainen mahdollisuus saadamaatilojen ääni kuuluviin. Koululaispäi-vät tuovat myös tervetullutta vaihteluamaatilan arkeen, ja tavoitteena on, ettäoppilaista on tilan töissä todellista apua.Yhteistyö ei silti voi perustua maatilo-jen vapaaehtoisuuteen, vaan toimintavoi vakiintua laajemmin vasta sitten, kunsille löytyy pysyvä rahoitus.

8.1 VarainhankintaKoulujen budjetit ovat usein tiukkoja,ja rahareikiä on paljon. Etenkin uuteentoimintaan voi olla vaikea saada alus-sa rahoitusta, koska sen hyödyistä eiole näyttöä. Esteenä voivat myös ollakoulun perinteet ja olettamus, että ”oi-kea oppiminen” tapahtuu vain luokka-huoneessa pulpetin ääressä. Vaikkahankerahoitus ei ole vaihtoehto pitkäl-lä tähtäimellä, sitä kannattaa silti käyt-tää hyväksi, jotta koulu-maatilayhteis-työn edut selviävät oppilaille, vanhem-mille, opettajille, rehtorille ja kunnalli-sille päättäjille. Tavoitehan on, että kou-lu-maatilayhteistyö olisi jatkuvaa jamuodostaisi osan koulun ulkopuolellatapahtuvasta opetuksesta.

Varainhankinnan suunnittelussa tuleeottaa huomioon perusopetuksen mak-suttomuus oppilaalle. Varainhankinta eikuulu opettajan tai koulun tehtäviin. Sensijaan vanhemmat voivat olla aktiivisia.Siinäkään tapauksessa opettaja ei olerahastonhoitaja, vaan tehtävä annetaanjollekin huoltajista. Opettajan tulee tie-tenkin silti olla selvillä rahojen hankki-misesta ja vanhempien tuohon tehtä-vään valitsemista vastuuhenkilöistä.

Maalle oppimaan

55

8.2 SponsorointiSekä tilat että koulut voivat hakea myösulkopuolista rahoitusta eli sponsorira-haa, kunhan ne noudattavat Opetushal-lituksen ja kuluttaja-asiamiehen laati-mia ohjeita. Sponsorilla on oikeus saa-da tunnistettava logonsa näkyviin hank-keen yhteydessä. Sponsori ei kuiten-kaan saa vaikuttaa hankkeen, esimer-kiksi opetusaineiston tai tilavierailun, si-sältöön.

Kaikki muu mahdollinen toiminta kuinlogon esille tuominen on markkinoin-tia, jolle on omat tiukat säädöksensä.Sallittua on, että sponsori mainitseekoulun ulkopuolelle suuntautuvassamarkkinoinnissaan tukevansa hanket-ta. Koulun on hyvä sopia sponsorin tu-ella toteutettavista hankkeista etukä-teen ja yhteisymmärryksessä vanhem-pien kanssa.

8.3 Miten muualla?Virossa luontokeskukset hakevat han-kerahoitusta koulujen ympäristökasva-tukseen. Luontokeskukset järjestävätohjelman, ja koulut ilmoittavat kiinnos-tuksestaan osallistua siihen. Koulutotetaan hankkeeseen mukaan ilmoit-tautumisjärjestyksessä.

Norjassa koulu-lähimaatilayhteistyötäon kehitetty jo kymmenkunta vuotta.Toiminta edellyttää melko perinpohjais-ta koulutusta, johon opettaja ja maati-lan omistaja hakeutuvat yhdessä. Täl-löin rahoitusvaihtoehdotkin mietitäänyhdessä. Yhteistyöstä on sovittu vuo-

sitasolla, joten tila on voinut luottaa toi-minnan jatkuvuuteen ja siten myös pa-nostaa oppilasvierailujen kehittämi-seen.

Norjassa on erilaisia tapoja rahoittaakoulu-maatilayhteistyötä. Yksi tilallinenon saanut maksun suoraan koululta,toinen hankerahoituksesta ja kolmasollut mukana korvauksetta, koska onkokenut sen yhteiskunnalliseksi tehtä-väkseen. Norjassakin nähdään kunta-tason ja koulun johdon tuki keskeise-nä toiminnan jatkuvuuden kannalta.Kun korvausta on maksettu, se on hin-noiteltu suoraan työtuntien perusteellaja tuntitaksa on ollut 60 euroa.

Englannissa, Saksassa ja Itävallassaon laajat vierailutilaverkostot, jotka toi-mivat lähinnä kotieläinpihojen tai luon-tokoulujen tyyliin. Niissä voi tutustuaeläimiin tai ottaa osaa opetukselliseenohjelmaan maksua vastaan.

Itävallassa ja Tanskassa on julkisin va-roin ylläpidettäviä opetusmaatiloja janiissä ammattitaitoinen henkilökunta.Tämä ratkaisu perustuu pikemminkinalueelliseen kuin paikallistason yhteis-työhön, mutta se voisi olla hyvä ratkai-su esimerkiksi isojen kaupunkikoulu-jen tarpeisiin Suomessakin.

56

9 LoppusanatOn sanottu, että tehokkain tapa edistää kes-tävää kehitystä on kasvattaa uusi sukupolvi,joka nykyistä paremmin omaksuu kestävänkehityksen tavoitteet osaksi ajatusmaailmaan-sa ja elämäntapaansa. Paikallistason koulu-maatilayhteistyö edistää tällaista kasvatusta.

Toiminnan vaikutukset tähtäävät tulevaisuu-teen, aikaan, jolloin nykylapset ja -nuoret ovatkuluttajia ja päättäjiä. Tavoitteena on lisätäheidän tietämystään ympäristöstä, luonnon jakulttuurin vuorovaikutuksesta ja maaseutualu-eiden merkityksestä. Samalla vahvistuu kou-lun ja yhteiskunnan keskinäinen vuorovaiku-tus ja oppilaat ankkuroituvat omaan kotiseu-tuunsa. Kestävyyden ekologinen ulottuvuus onvahvasti mukana toiminnassa, jossa ihmisenvaikutus luontoon ja ympäristön kantokykyovat koko ajan näkyvissä ja arvioitavana.

Maatilayrittäjälle yhteistyö on ennen kaikkeaoivallinen tilaisuus suhdetoimintaan. Kun vil-jelijä avaa maatilansa yleisölle, hän samallakuulee ulkopuolisten näkemyksiä työstään japystyy niiden pohjalta paremmin tuomaanoman näkökulmansa keskusteluun. Lasten januorten myönteiset kokemukset ja vahvat elä-mykset maatilalla kulkevat lasten mukana ko-teihin ja muokkaavat asenteita siellä. Parhaim-millaan oppilaista on myös todellista apua: hetarttuvat talikkoon, huolehtivat eläimistä, teke-

Maalle oppimaan

57

vät klapeja, istuttavat metsää tai raken-tavat aitaa. Yhteistyö vaatii maatilayrit-täjältä kuitenkin jonkin verran ylimää-räistä vaivannäköä ja ennen kaikkeaaikaa. Siksi hän ansaitsee siitä koh-tuullisen korvauksen.

Lapsille ja nuorille maatila tarjoaa uu-sia tietoja ja taitoja. Omakohtainen kos-ketus maatilan töihin lisää heidän ky-kyään ymmärtää ja arvostaa erilaisiaihmisiä ja erilaista työtä. Maatilalla opi-taan nimenomaan omin käsin tekemäl-lä, jolloin myös käytännöllisesti suun-tautuneet oppijat saavat näyttää osaa-mistaan ja kokevat onnistumisia.

Yhteistyö maatilojen kanssa tuo oppi-miseen lisää kokemuksellisuutta ja elä-myksellisyyttä. Myös sosiaalinen vuo-rovaikutus ja osallisuus ovat vahvastimukana. Oppilaskeskeiset työtavatvahvistavat yhteistyötaitoja ryhmätilan-teissa. Yhteiset tavoitteet ja yhdessätyöskentely lisäävät keskinäistä soli-daarisuutta ja kykyä ottaa huomioon toi-set ihmiset ja heidän tarpeensa. Osal-lisuus antaa oppilaille tunteen siitä, ettähe ovat oman ryhmänsä ja koulunsa jä-seniä, he pystyvät vaikuttamaan asioi-hin ja ovat vastuussa tekemisistään.

Koulu-maatilayhteistyö edistää kestä-vää kehitystä monella tasolla. Se vah-vistaa yhteisöllisyyttä lisäämällä vuo-rovaikutusta koulun ja muun paikallis-yhteisön välillä. Toiminta rakentuu yh-teisen suunnittelun pohjalle, ja toimijattyöskentelevät yhteisen tavoitteen hy-väksi. Tällainen yhteistyö on sosio-kult-tuurisen kestävyyden kulmakivi. Onnellinen perhe asuu perinneaitauksessa.

Paikallisuus ei ole pelkästään pitkäntähtäimen kestävyyskysymys, se onmyös mitä suurimmassa määrin käy-tännöllinen kysymys. Kun välimatka onlyhyt, yhteinen suunnittelu ja vuoropu-helu voidaan toteuttaa kasvokkain jatoiminta joustaa tarvittaessa molempiinsuuntiin lyhyelläkin varoitusajalla. Hen-kilökohtaisten yhteyksien kautta voi-daan saada apua muilta paikallisyhtei-sön toimijoilta, ja kun yhteistyötila si-jaitsee lähellä, myös koulujen matka-kulut pysyvät kohtuullisina.

Hommia on.

58

Liitteet 1. Esimerkkejä paikallisten toimijoiden roolistakoulu-maatilayhteistyössä

Nykypäivän nuori kaupunkilainen ei oleenää sidoksissa maaseutuun kuten van-hempansa, ja kaupungeissa onkin kas-vamassa uusi, entistä “tietämättömäm-pi” kuluttajapolvi. Onneksi asiaan voidaankuitenkin vielä vaikuttaa. Sen osoitti Kos-ken Nuorten tuottajien kouluyhteistyöhan-ke.

Ajatuksen äiti oli koskelainen Marja Jalli,joka on elänyt nuoruutensa Espoossa.Kouluksi valittiin Marjalle lapsuudestatuttu Espoon Tapiolan koulu, ja sieltä 22oppilaan 7F-luokka. Koulu otti ilolla vas-taan Nuorten tuottajien yhteistyötarjouk-sen. Ensimmäisen kerran koulussa käy-tiin helmikuussa 1996, jolloin esiteltiinKosken kunta sekä maataloutta yleises-ti. Maaliskuussa kouluun lähetettiin lisäätietoa maataloudesta ja työstä maatiloil-la. Mukana oli lisäksi Valion maitovideo.Tiedon omaksumista testattiin kysymys-sarjalla. Vastaukset siihen tulivat takai-sin Koskelle lisäkysymysten kera!

Keväällä oppilaat tutustuivat maatalou-teen paikan päällä. Vierailukohteina oli-vat lypsykarjatila, emakkotila, broileritilasekä saha. Päivän aikana tapahtui valta-va asennemuutos. Ensimmäiselle tilalletultaessa 13-vuotiaat totesivat bussistanoustessaan: “Tultiin tänne landelle jy-väjemmareita kattoon.” Kun päivä oli ohi,kommentit olivat aivan toisenlaisia ja lin-ja-autossa leijui vahva kotieläinten tuok-su.

Marja Jalli piti tärkeänä, että tutustumis-kohteet oli mietitty etukäteen. Kohteiksivalittiin tavallisia keskivertotiloja. Tilaa va-littaessa tärkeintä oli isäntäpari. Tilallis-ten pitää pystyä kertomaan asioista oi-kein ja ymmärrettävästi, sillä mikään eiole nuorille kuulijoille ennestään tuttua.

Hankkeen toteutti Kosken Nuorten tuot-tajien kuusihenkinen johtokunta. Keväänaikana suunnitteluun kului kolme iltaa,ja johtokunta vieraili kerran koululla. Kou-lu maksoi puolet retken linja-autokuluis-ta, toisen puolen maksoi MTK:n Varsinais-Suomen liitto. Kosken kuntakin toi omankortensa kekoon. Lasten ruokailun tuot-tajat järjestivät talkoilla, ja vierailupäivä-nä yhteistyötilat osallistuivat hankkee-seen myös muutoin.

Toiminta jatkui vuosina 1997–2000, jol-loin ohjelma oli kaksipäiväinen. Oppilaatyöpyivät 2–3 hengen ryhmissä 4H-yhdis-tyksen järjestämissä perheissä. Tila-käynnit olivat lähinnä tutustumiskäynte-jä. Tuntumaa maatalon töihin oppilaatsaivat leikkimielisessä talonpojanrallis-sa, jossa kokeiltiin erilaisia tilan töitä.

Kokemukset yhteistyöstä olivat hyviä. Vas-tustusta ei esiintynyt missään vaihees-sa, ja kaikki osapuolet olivat innolla mu-kana.

Kosken Nuoret tuottajatKOSKELLA ANNETAAN KOTIMAISELLERUOALLE KASVOT

Maalle oppimaan

59

Kasvatamme monipuolisella maatilal-lamme lapsia, vihanneksia ja monenlai-sia omavaraistalouden eläimiä ja halu-amme jatkuvasti oppia lisää ja kehittyä.Perheeseemme kuuluu isäntä Juha,emäntä Heidi sekä neljä poikaa, Heikki12, Pekka 10, Jukka 8 ja Mikko 6. Viidespoika syntyy helmikuussa 2008.

Olemme eläneet lähellä luontoa melkoomavaraisesti pitkään ja oppineet arvok-kaita perinteisiä taitoja. Näitä taitoja ope-tamme vieraileville koululaisryhmille.Opetusohjelmat sovitamme vierailevienryhmien toivomusten ja tarpeiden mu-kaan.

Teemme viljan jyvistä spagettia, tutus-tumme suomalaisiin viljalajeihin tähkien,jyvien ja lorun avulla. Opettelemme tun-nistamaan viljalajit ja tutustumme veh-nänjyvän rakenteeseen ja sen sisältämiinarvokkaisiin ravintoaineisiin, jotka ovatkäytettävissä heti jauhamisen jälkeen.Monet vitamiineista häviävät säilytyksenaikana, joten me jauhamme oppilaidenkanssa jyvät, teemme spagettia ja senjälkeen ruokailemme yhdessä.

Hakolan tilaONNELLINEN PIKKUTILA KESKELLÄ SUOMEA

Kotieläimet kuuluvat perusohjelmiimme,perehdymme Suomen alkuperäiskar-jaan, sen historiaan ja nykyiseen käyt-töön. Tutustumme kanoihin, ja useinmeillä on myös vasta kuoriutuneita tipu-ja. Possut, niiden ruokinta, luontainensiisteys ja into tonkia maata tulevat tutuk-si. Tutustumme suomenhevoseen, senkäsittelyyn ja hoitoon ja ratsastamme taiajamme kesällä kärryillä ja talvella reel-lä. Vaihtoehtona on tutustuminen trakto-riin ja siihen liittyviin töihin. Maidonkäsit-tely kotona perinteisillä tavoilla on katoa-vaa kansanperinnettä. Opimme, mitenlehmän saa tuottamaan hyvää maitoa jasen, mitä muuta lehmä meille tuottaa.Separoimme maidon yhdessä oppilaidenkanssa ja erotamme kerman kurristapyörittämällä vanhaa separaattoria, johonjokainen oppilas pääsee tutustumaan.

Meillä on myös mahdollisuus oppia vi-hannesten viljelystä ja vuodenajasta riip-puen oikeasti tehdä erilaisia vihannes-viljelyyn liittyviä töitä.

Omavaraisuus elämäntapana, oman työnja taloudellisuuden periaate yllättää myösmonet aikuiset. Tilallamme on käynytkoululaisryhmiä tutustumassa toimin-taan vuodesta 2000. Tällä hetkellä vuo-sittainen kävijämäärä on 700–1000 vie-railijaa, noin puolet koululuokkia ja puo-let päiväkotiryhmiä.

Kaikki ohjelmamme ovat osa normaaliaelämäämme. On mukavaa kertoa siitä,minkä osaamme ja mistä pidämme ko-vasti sekä työnä että elämäntapana.

Tervetuloa www.hakolantila.net

60

Ruokajärjestäjät ovat juuri tuoneet ruo-kakärryn keittolasta luokkaan. Oppilaidenlähitilalta nostamat perunat höyryävätkattilassa. Vesi norahtaa kielelle, ja mie-liin muistuvat käynnit lähitilojen vuoden-kiertoa seuraamassa: maatilan työkonei-siin tutustuminen, karitsojen syntymä,lampaiden keritseminen, marjojen poi-minta, maissin leikkaus, perunannosto…

Mahnalan Ympäristökoulu sijaitsee Hä-meenkyrön kunnassa Pirkanmaalla kan-sallismaisemien keskellä. Tämä perus-koulun alakoulu (luokat 1–6) esikoulullavahvistettuna on toteuttanut ympäristö-kasvatusta 1990-luvulta alkaen ja kehit-tänyt kestävää kehitystä edistävää kas-vatusta kouluarjessa. Aihekokonaisuudetopetussuunnitelmassa mahdollistavat jatukevat opetuksen ja kasvatuksen ehey-tymistä ja vuorovaikutusta koulun lähiym-päristön kanssa ja sen hyödyntämistäopetuksessa. Keskeinen periaate kouluntoiminnassa on maaseutulähtöisyys jatyökasvatus sen osana. Lähiympäristö jamaaseudun mahdollistamat toiminnatkasvattavat vastuuseen omasta ympäris-töstä yhdessä töitä tekemällä.

Sadonkorjuu lähitiloilta, puutarhasta jalähimetsistä niveltyy lukuvuoden luonte-vaksi toiminnaksi. Keittolan säilytystilattäyttyvät lähitilojen ja koulupuutarhan an-timista: raparperista, maustekasveista,yrteistä, juureksista, maissista, peru-noista, marjoista ja omenoista. Osa säi-lötään kouluaterioita varten, osa valmis-tetaan tuotteiksi syysmyyjäisiin ja osa ka-toaa parempiin suihin välituntileikkienlomassa. Oppilaiden osallistuminen lä-hitilojen sadonkorjuuseen luo yhteyksiäpaikallisiin asukkaisiin. Samalla tulee tu-

tuksi viljakasvien vuodenkierto ja leiväntie tai maidon lähtökohta ja päätyminenruokapöytään.

Oppilaiden omaehtoinen osallistuminenerilaisiin työtehtäviin on palkitsevaa.Oman käden jälki näkyy ja luo viihtyisyyt-tä. Kouluarjessa jokainen saa tehdäosansa: ruokajärjestäjät kattavat nouto-pöydän, eteisen vaatenaulakot ja kenkä-telineet vaativat jatkuvaa kunnossapitoa,siivouskaapin ovi käy useasti päivän ai-kana, luokan matokompostista, akvaari-osta, huonekasveista ja kierrätysastiois-ta on huolehdittava. Kun koululla on olluttarve parantaa toimintaympäristöään, ontoimeen tartuttu talkoita järjestämällämyös lähialueen asukkaiden kanssa. Jo-kainen työtehtävä kantaa koulun ulkopuo-lelle, arkielämän hallintaan.

Jokainen voi – ja saa – tehdä työtä yhtei-seksi ja ympäristön hyväksi.

www.hameenkyro.fi/sivistyspalvelut/kou-lut/mahnalan_ymparistokoulu/

Mahnalan YmpäristökouluPAIKALLISESSA YMPÄRISTÖSSÄ OPPIMASSA

Maalle oppimaan

61

Vihdin 4HYMPÄRISTÖKASVATUKSEN IKIVIHREÄTOIMINTAMALLIYhteisöllisyys on tärkeää nykypäivän lap-sille ja nuorille. Koulun ympäristökasva-tus toteutuu parhaiten itse tekemällä japaikallisen verkoston tuella. Samallaoppimisympäristö laajenee ja opetuk-seen tulee uutta sisältöä.

Vihdin 4H-yhdistyksen hankkeissa Ikivih-reät taidot (2004–2006) ja Ikivihrein sii-vin (2006–2007) on tehty yhteistyötä ala-koulujen kanssa. Lähtökohtana on välit-täjän rooli, joka innostaa uudenlaiseenopetuskäytäntöön ja antaa käytännönapua yhteyksien luomisessa ja materi-aalien hankkimisessa. Kestävän kehityk-sen kasvatus on oppimista ja verkottu-mista, jossa tekemisen tasoa käydäänjatkuvasti yhdessä läpi. Tärkeää on yhte-ydenpito opettajien kanssa, yhdistys onjärjestänyt koulutusta, yhteisiä tapaami-sia ja opintoretkiä.

Toimintamallissa koulun lähiympäristösisältää alueen ja sen asukkaat, lastenperheet, yritykset ja paikalliset järjestö-toimijat. Tässä viitekehyksessä lapsetvoivat omaksua kestävän kehityksen ta-

voitteet ja kasvaa aktiivisiksi kansalaisik-si. Tekemällä oppiminen antaa lapsellemahdollisuuden kehittyä kokonaisvaltai-sesti, omakohtaisten kokemuksien kaut-ta. Toimintamallissa on kolme osiota:

Koulu-lähimaatila yhteistyössä opetuk-seen tulee maaseutulähtöisen ympäris-tökasvatuksen elementti. Oppilaat ovatkäyneet tekemässä tilalla töitä, oppimas-sa alkuperäisiä työmenetelmiä ja tutus-tumassa entisaikojen tavaroihin. Varsanodotus ja syntymä olivat vuoden kohokoh-tia. Yhteistyömaatilojen etsimisessä 4H:nrooli oli ratkaiseva, ja yhdistys on ollut kiin-teästi mukana myös toiminnassa. Kou-lujen kokemukset ovat hyvin myönteisiä.

Koulun kasvimaa on hyvä alku ympäris-tökasvatuksen tekemällä oppimiseen.Kasvimaat perustettiin pilottikouluille jokoomin voimin tai yhdessä vanhempienkanssa. Oppimisympäristö laajenee pai-kallisen yhteistyön myötä myös sosiaali-sesti. Kasvimaa on muotoutunut nope-asti osaksi koulun opetusta, ja se on otet-tu osaksi alakoulun opetusta useam-massa oppiaineessa. Opettajien ja kou-lulaisten innostus on kannustavaa.

Koulun lähimetsä ja vesistö ovat mallis-sa laaja ulkoilmaluokka. Pilottikouluillelaadittiin opiskelijan ja paikallisen 4H-yhdistyksen toimesta oma metsäpäivä.Päivän onnistuminen edellyttää paikallis-ta yhteistyökumppanuutta.

Opettajilta saatu palaute osoittaa, ettätoimintamalli täydentää hyvin eri aiheko-konaisuuksien ja oppiaineiden sisältöjäja toimii yhteisen oppimisen areenana.

www.vihdin4h.net

62

Nuori ja lupaava maaseudulle -hankeMAASEUTUAMMATIT JA -YRITTÄMINEN TUTUKSISyksyllä 2006 käynnistyi Pohjois-Savos-sa Nuori ja lupaava maaseudulle -han-ke. Hankkeen tavoitteena oli välittää ajan-tasaista ja asiallista tietoa maaseutuam-mateista ja -yrittämisestä yläkoululaisil-le, lukiolaisille ja opettajille.

Hankkeen aikana lähes 5 000 nuorta jayli 300 opettajaa osallistui toteutettuihintapahtumiin. Pääosa kävi tutustumassayhdessä tai useammassa maaseudunyrityksessä. Lisäksi maaseutuammatte-ja esiteltiin kouluilla sekä tarjottiin mah-dollisuutta TET-jakson suorittamiseenmaaseudulla. Tapahtumat mahdollisti yli130 kummiyrityksen joukko, joka ilmoit-tautui mukaan toimintaan. Kummiyritys-ten lisäksi lähes jokaisessa pohjois-savolaisessa kunnassa toimii maaseu-tukummi, joka myös hankkeen jälkeen onyhteyshenkilönä kummiyrittäjien ja ylä-koulujen sekä lukioiden välillä.

Hatsalan oppilaat leipoivat jatutustuivat robottiin

Kuopiolaisen Hatsalan klassillisen kou-lun 22 oppilasta ja 3 opettajaa viettivätmaaseututeemapäivän 8.11.2007. Päivänohjelmassa oli vierailu kahdelle maa-tilalle. Rätyn maatilalla Siilinjärvellä vil-jellään ruista, josta omassa leipomos-sa leivotaan muun muassa leipää. Vie-railun aikana oppilaat pääsivät tutustu-maan käytännössä ruisleivän teon erivaiheisiin. Innokkaimmat leipoivat oman

leivän. Poislähtiessä jokainen oppilas saimuistoksi uunituoreen ruisleivän. Pylkkö-sillä oppilaat oppivat, miten lypsyrobottitoimii. Monet oppilaista kommentoivat,että näkivät ensimmäistä kertaa robotti-lypsyn. Parasta lienee kuitenkin ollut leh-mien ja vasikoiden rapsuttelu. Päivä olioikein onnistunut, mistä kertoo oppilai-den antamien arvosanojen keskiarvo 8,8!

Oppilaiden kommentteja päivästä:

“Pääsi tutustumaan leivän tekoon.”

“Pääsi tutustumaan navettaan ja sentoimintaan.”

“Näin miten robotti lypsää lehmää.”

“Sai käydä katsomassa, ettäminkälaista on maatilalla.”

Maalle oppimaan

63

2 Maatilavierailuihin soveltuvia keskeisiä sisältöjäoppiaineista alakoulussa

Biologia ja maantieto5.–6. luokka

Lähialueiden keskeisen eliölajistontunnistaminen ja ohjattu kasvien keruu

Elintarvikkeiden alkuperä ja tuottami-nen sekä puutarhan antimet

Eliöiden elinympäristöjä, kuten metsäja suo, ravintoketjut sekä metsienhyötykäyttö

Ihmisen rakenne, elintoiminnot,kasvu, kehitys ja terveys

Luonnon monimuotoisuuden merki-tys sekä jokamiehen oikeudet javelvollisuudet

Fysiikka ja kemia5.–6. luokka

Lämmön, valon ja liikkeen aikaan-saaminen sähkön avulla sekä sähkö-turvallisuus

Erilaisia sähkön ja lämmön tuotanto-tapoja sekä energiavarat

Aineet ympärillämme: ilma ja vesi,maaperä

Tuotteiden alkuperä, käyttö jakierrätys

Historia5.–6. luokka

Oman perheen ja kotiseudun historia Kivi-, pronssi- ja rautakausi Maanviljelyn aloittaminen Keskiaika, Suomi Ruotsin valtakun-

nan osana

Kielet3.–6. lk

Kielitaito Lukeminen ja kirjoittaminen Tekstinymmärtäminen

Kuvataide Kuvallisia ilmaisutapoja, tekniikoita ja

materiaaleja: maalaamista, piirtämistä,grafiikkaa, muovailua ja rakentelua

Luontoon, rakennuksiin ja rakennuspe-rintöön tutustumista ja niiden kuvaamistasekä ympäristön muutosten tunnistamista

Kuvitus, sarjakuva, mainoskuva,valokuvaus, video ja digitaalinen kuva

Käsityö Keskeisiä tekstiilityön ja teknisen työn

materiaaleja, työvälineitä ja työtapoja Kotipaikkakunnalle omaleimaisia

vanhoja ja moderneja käsityötuotteita,-välineitä ja -materiaaleja sekä työtapojaniihin liittyvine harrastuksineen jaammatteineen

Piirteitä lähiympäristössä mahdollisestivaikuttavien muiden kulttuurienkäsityöperinteestä

Liikunta Luontoliikunta, liikunnallisia leikkejä

Matematiikka1.–2. lk

Luvut ja laskutoimitukset, +, –, / Geometria, muotojen tunnistaminen

ympäristössä, jana, suorakulma, piste… Mittaaminen: pituus, tilavuus, aika,

hinta Mittalaitteiden käyttö Tietojen käsittely ja tilastot

3.–5. lk Kertolasku, murtoluvut Desimaaliluvut, prosentti Geometria: ympyrä ja sen osat, piiri ja

pinta-ala Keskiarvo

64

Musiikki Äänenkäytön harjoituksia puhuen,

loruillen ja laulaen, ikäkauteen sopivialaululeikkejä

Uskonto ja elämänkatsomustieto Minun juureni: perheen ja suvun

arvoja ja perinteitä Toisen ihmisen ja luonnon kunnioi-

tus, valintojen tekeminen ja vastuulli-suus, yhdessä elämisen kysymykset jaoikeudenmukaisuus

Ystävyys Kauneus luonnossa Itsetuntemus, rehellisyys, velvolli-

suus Luonnon tulevaisuus ja kestävä

kehitys

Ympäristö- ja luonnontieto1.–4. luokka

Eliöt ja elinympäristöt Oman lähiympäristön tavallisia

kasveja ja eläimiä Luonto eri vuodenaikoina Kasvien ja eläinten vuosi Ruoan alkuperä ja tuottaminen Maaston muodot ja kartta Ääni, valo ja lämpö Ihmisen terveys Perhe, ystävyys ja tunteet Turvallisuus

Äidinkieli1.–2. lk

Vuorovaikutustaidot Lukeminen ja kirjoittaminen

3.–5. lk Tekstinymmärtäminen Puhe-esitysten ja kirjoitusten laatimi-

nen Tiedonkeruu

Maa- ja elintarviketalous 112

112M

aalle oppimaan