Boreal Kasvinjalostus Oy:n tiedotuslehti

Kasvussa1/2

014

Runsaasti viljelykokemuksia

lajikkeistamme

Ohran jalostus uudelle aikakaudelle 3 Harbinger –mallasohran suosio kasvaa

Herneen viljely parantaa tilan kokonaistulosta

Liitteenä:Pohjoisen kasvun vuosikymmenet

411

Sisältö

Kasvussa Boreal Kasvinjalostus Oy:n tiedotuslehti 1/2014Julkaisija: Boreal Kasvinjalostus Oy, Myllytie 10, 31600 Jokioinen

Toimitus: Satu Pura, Anna Perttu ja Pertti Pärssinen

Ulkoasu: Briiffi Oy

Taitto: Pirjo Järvelä, Graafinen Idea

Paino: Forssa Print, Forssa

Kansikuva: Borealin arkisto

Tiedustelut ja palautteet: boreal@boreal.fi

6. vuosikertaISSN-tunnus: 1798-5218

Lukijalle

Vietämme Borealilla Pohjoisen kasvun teemavuotta. Tänä vuonna

juhlimme Borealin kaksikymmenvuotista taivalta sekä suomalaisen

kasvinjalostuksen 110 toimintavuotta. Pohjoista kasvua oli luonte-

va valinta teemaksi. Siinä kiteytyy lajikekehitystyömme ydintavoite

– parantaa kasvintuotannon toimintaedellytyksiä kehittämällä poh-

joisiin oloihin soveltuvat lajikeratkaisut viljelijöiden käyttöön.

Kuluvan vuoden aikana Boreal ja Pohjoisen kasvun teemavuosi tulee

olemaan vahvasti esillä. Tapahtumista muutaman mainitakseni,

helmi–maaliskuun aikana on käynnissä yhteistyökumppaneidem-

me kanssa toteutettava, suuren suosion saanut viljelijäiltojen

kiertue. Päätapahtumaamme vietetään elokuun ensimmäisenä

torstaina Jokioisilla. Silloin viljelijöillä ja yhteistyökumppaneilla on

mahdollisuus tutustua laajasti toimintaamme mm. avointen ovien

merkeissä. Lisäksi olemme kesän aikana mukana järjestämässä

Pohjanmaan peltopäivää, jonka uskomme tavoittavan suuren jou-

kon kasvintuotannon ammattilaisia.

Osana teemavuottamme olemme tämän lehden liitteessä jul-

kaisseet katsauksen Pohjoisen kasvun vuosikymmeniin. Lähtien

suomalaisen kasvinjalostuksen ensiaskeleista ja päätyen toiminnan

nykymuotoon – Borealiin, joka perustamisestaan lähtien on suun-

nannut katseen vahvasti tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen.

Tässä kevään Kasvussa-lehden numerossa keskitymme kylvö-

jen alla erityisesti tuomaan esiin viljelijöiden kokemuksia

lajikkeistamme. Syksyn lehden sisältö tulee

käsittelemään aiempaan tapaan laajemmin

kasvinjalostusta ja siihen liittyvää tutkimus- ja

kehitystyötä sekä juhlavuottamme.

Antoisia lukuhetkiä ja tervetuloa juhlimaan

Pohjoista kasvua kanssamme.

Satu Pura

kaupallinen johtaja

Lukijalle ..............................................2

Ohran jalostus uudelle aikakaudelle ....3

Harbinger –mallasohran suosio kasvaa .................................4-5

Marble -vehnään voi luottaa ............6

Vivianalla huippulaatua oloissa kuin oloissa ............................. 7

Aikainen Wolmari -ohra on tuottava esikasvi ...................... 8–9

Suurempia satoja uusilla menetelmillä ......................... 10

Herneen viljely parantaa tilan kokonaistulosta ......................... 11

Aihetta juhlaan

2

Ohran jalostus uudelle aikakaudelle

Borealilla siirrytään ohran jalostuksessa uudelle aikakaudelle,

kun käyttöön otetaan genominen valinta.

Borealin jalostustoimintaa on kehi-

tetty jatkuvasti ja biotekniikka on

ollut tärkeä osa eri lajien jalostusta jo

1990-luvulta alkaen.

– Boreal on toiminut eturivissä uusien

tekniikoiden käyttöönottamisessa ja bio-

tekniikka on meillä jalostuksessa arkipäivää,

jalostusjohtaja Merja Veteläinen kertoo.

Kasvinjalostusta tehdään nykyään

pitkälti DNA-tasolla ja kasvien perimään

liittyvä tutkimus tuo koko ajan uusia bio-

tekniikan sovelluksia jalostajan työvälineiksi.

Uusien menetelmien käyttö onkin tärkeää

kotimaisen kasvinjalostuksen edistymisen

kannalta.

Genomivalinnalla tehokkuutta jalostukseen

Boreal ottaa käyttöön monitahoisen ohran

jalostuksessa uuden menetelmän, genomi-

valinnan. Jalostuksen valintaa siirrytään sen

myötä yhä vahvemmin tekemään kasvien

perimän perusteella. Genomisen valin-

nan myötä lajikkeisiin haetaan erityisesti

korkeampaa satotasoa entistä nopeammin.

Menetelmän suurin etu nähdäänkin jalos-

tusprosessin nopeutumisena. Sen käyttö

vaatii valtavasti tietoa kasvilajin perimästä,

eli DNA:sta.

– Genomivalinnassa ohrayksilön

jalostusarvo voidaan ennustaa sen perimän

perusteella. Tämä edellyttää, että kasvin pe-

rimän vaihtelu on DNA-merkein selvitetty,

Borealin biotekniikan kehityksestä vastaava

Outi Manninen toteaa.

Borealin monitahoisen ohran jalostus-

ohjelmien muuttaminen genomivalintaan

perustuvaksi tulee mullistamaan koko jalos-

tusohjelman. Se vaatii tuekseen monipuo-

lista tutkimusta. Yhteistyötä menetelmän

kehittämisessä ja käyttöön otossa tehdään

parhaiden koti- ja ulkomaisten asiantunti-

joiden kanssa.

– Teemme tiivistä yhteistyötä MTT:n

biotekniikka- ja elintarviketutkimuksen,

Aalto yliopiston sekä Euroopan suurimman

kasvinjalostajan Limagrainin kanssa, Man-

ninen sanoo.

Genomivalinta on alun perin kehitetty

kotieläinjalostukseen, missä sitä on käytetty

hyvällä menestyksellä. Nyt menetelmä

on siirtymässä myös kasvinjalostuksen

puolelle.

– Tulevan kymmenen vuoden aikana

kasvinjalostus tulee siirtymään voimak-

kaasti genomisen valinnan suuntaan meillä

ja muualla, Merja Veteläinen arvioi.

Genomivalinta on osa perinteistä jalos-

tusta eikä sillä muuteta geenien perimää, eli

geenimuuntelusta ei ole kyse.

Lisää kilpailukykyä

Taustalla genomivalintaan siirtymisessä

Borealilla on erityisesti jalostusohjelmien ja

–materiaalin kilpailukyvyn varmistaminen.

– Ohralajikkeet kilpailevat markkinoilla

erityisesti satoisuudellaan ja tässä kilpai-

lussa meidän on pysyttävä mukana, Merja

Veteläinen painottaa.

Borealin jalostamat lajikkeet ovat sopeu-

tuneet pohjoisille viljelyalueille ja Suomen

pohjoinen sijainti edellyttää paikallista

kasvinjalostusta. Nyt käyttöön otettavalla

menetelmällä pohjoiseen jalostusmateri-

aaliin saadaan tuotua satoisuutta entistä

nopeammin ja tehokkaammin.

– Satoisuutta kasvattamalla ohralajik-

keidemme markkinaosuuden odotetaan

kasvavan myös Suomen lähialueilla, kuten

Ruotsissa ja Baltiassa, Veteläinen uskoo.

Ku

va: T

apio

Tu

om

ela

33

Harbinger on tuottanut kiitettävällä

varmuudella mallastuskelpoista satoa

vuodesta toiseen ja on toiminut niin

mallastamon kuin panimoidenkin proses-

seissa hyvin.

Suomen oloihin jalostettu

Kasvuolosuhteiden vaihtelu eri vuosina on

Suomen oloissa tyypillistä, joten lajikkei-

den on menestyttävä erilaisissa oloissa.

Suomen oloihin jalostettu Harbinger on

satoisa, lujakortinen ja laadukas lajike, joka

on tuonut mallasohran viljelijöille lisäarvoa

nimenomaan varmana mallaslaatuisen

sadon tuottajana.

Boreal uudisti mallasohran jalostusoh-

jelmaansa reilut kymmenen vuotta sitten ja

Harbinger on uudistetun ohjelman ensim-

mäinen lajike.

– 2000-luvun alussa mallasohran

jalostuksessa tavoitteeksi asetettiin

erittäin satoisat, laadukkaat ja hieman

myöhäisemmät lajikkeet. Uudistettu

jalostusohjelma tuotti ensimmäinen lajik-

keen, Harbingerin, aikataulun mukaisesti,

jalostaja Reino Aikasalo kertoo. Harbinger

hyväksyttiin Suomen kasvilajikeluetteloon

vuonna 2009 ja mallasohrastatuksen se

sai 2011.

Harbingerin jalostuksessa on hyödyn-

netty tehokkaasti mm. bioteknisiä mene-

telmiä, mikä on nopeuttanut jalostuspro-

sessia. Myös mallastuslaadun analysointia

on tehostettu merkittävästi, ja nykyään

jo jalostusprosessin aikaisessa vaiheessa

saadaan tietoa lajikekandidaattien mallas-

tusominaisuuksista.

Täydet pisteet

Mallasohra Harbinger saa salolaiselta Petri

Haavistolta täydet pisteet.

– Kahden vuoden viljelykokemukset

lajikkeesta ovat olleet erittäin hyviä.

Haavisto toimii tilanhoitajana Salossa

Agrosato Oy:ssä ja vastaa tilan 235 hehtaa-

rin viljelyksistä. Mallasohraa tilalla viljellään

vuosittain noin sadalla hehtaarilla ja viime

vuonna koko ala oli Harbingeria.

– Erityisesti Harbingerin menestyminen

erilaisissa oloissa on vakuuttanut. Se on

tuottanut laadukasta satoa sekä 2012 että

2013, jotka olivat keskenään varsin erilaiset

vuodet, Haavisto kertoo.

Keskisato on molempina vuosina ollut

selvästi yli 5000 kg/ha.

– Parhaimmillaan puimurin satomittari

Harbinger –mallasohran suosio kasvaa

Harbinger on lunastanut paikkansa monien mallasohran viljelijöiden tiloilla.

Muutaman vuoden markkinoilla ollut lajike on käytännön viljelyssä osoittautunut

menestyvänsä erilaisissa oloissa ja erilaisina vuosina.

4

Harbinger –mallasohran suosio kasvaa

on näyttänyt reilun seitsemän tonnin heh-

taarisatoja.

Alueelle tyypillisesti maalajit ovat savi-

maita ja osittain kevyempiä hietamaita. Tilan

lohkot ovat viljavuusluokaltaan hyviä ja pH:t

säännöllisen kalkituksen ansiosta kunnossa,

mutta joukkoon mahtuu myös muutamia

heikompia lohkoja. Harbingeria on viljelty

erilaisilla lohkoilla hyvällä menestyksellä.

– Osa Harbinger-viljelyksistä on suora-

kylvetty, mutta suurin osa on kevytmuo-

kattu. Kumpaankin menetelmään lajike on

sopeutunut, Haavisto mainitsee.

Lannoituksen Haavisto on antanut kylvön

yhteydessä. Typpimäärä on ollut 100–110 kg/

ha. Mallasohralle kriittinen valkuaispitoisuus

ei ole tällä typpimäärällä noussut koskaan

liian korkeaksi.

Kasvustot puhtaita

Petri Haavisto tavoittelee mallasohrallaan

laadukasta satoa ja myös Harbingerilla on

taudintorjunta tehty kumpanakin vuonna

kahteen otteeseen pienellä ainemäärällä.

Vuonna 2012 Harbingerin rinnalla tilalla

viljeltiin Tippleä, johon verrattuna Harbinger-

kasvusto oli Haaviston mukaan terveempi.

– Harbingerin kanssa ei ole ollut ongelmia

esimerkiksi punahomeiden kanssa kumpa-

nakaan vuonna. Ja muutenkin taudin merkit

kasvustossa ovat olleet vähäiset.

Lujakortisena lajikkeena Harbinger on py-

synyt hyvin myös pystyssä. Kaikille lohkoille

laontorjuntaa ei ole tarvinnut tehdä. Niille

lohkoille, joihin on levitetty karjanlantaa, on

annettu Moddusta pieni määrä.

Kasvuajaltaan Harbinger soveltuu hyvin

Suomen oloissa viljeltäväksi. Myös Haavis-

tolla yksi syy Harbingerin valintaan oli sen

kasvuaika.

– Koska pinta-ala on suuri, myös kylvö-

aika venähtää välillä pitkäksi. Harbingerin

kanssa tämä ei ollut ongelma, vaan se on

tuleentunut aina hyvissä ajoin ja saatu hyvin

puitua.

Laadultaan Harbinger on niin ikään

lunastanut Haaviston odotukset.

– Mallasohralaatu on saavutettu hyvin.

Valkuaispitoisuus on ollut riittävän alhainen,

jyväkoko suuri ja lajitteluaste erittäin korkea,

Haavisto luettelee.

Mallastajan mieleen

Hyvien viljelyominaisuuksien lisäksi mal-

lasohran tulee täyttää myös tiukat laatu-

vaatimukset. Harbingerissa on luontaisesti

alhainen valkuaispitoisuus ja muista mallas-

tuksen kannalta keskeisistä ominaisuuksista

Harbingerilla on iso jyvä sekä hyvä itävyys.

– Harbinger on todettu mallastuksessa

erittäin hyväksi ja tasapainoiseksi ja on mal-

lastajalle mieleinen lajike, viljanhankinta-

päällikkö Sanna Kivelä VikingMaltilta toteaa.

Hänen mukaansa Harbinger on tuottanut

korkealaatuisen, mallasohrakelpoisen sadon

erilaisissa kasvuolosuhteissa ja hyväksymis-

prosentti mallastuskäyttöön on ollut korkea.

Harbinger on noussut volyymiltaan

VikingMaltin mallastamon valtalajikkeiden

Barken ja Tipplen jälkeen kolmanneksi ja

Kivelän mukaan sillä on edellytyksiä kasvaa

edelleen.

Ohran tie hyväksytyksi mal-

lasohraksi on pitkä, ja sen

aikana ohran ominaisuuk-

sia analysoidaan tarkkaan ensin

pienemmän mittakaavan mallastus-

kokeissa ja lopulta teollisuusmitta-

kaavan mallastuksessa ja panimon

prosesseissa.

Mallasohraketjun eri osapuolia

edustava ohrakomitea päättää lajik-

keen hyväksymisestä mallasohraksi,

kun sillä on takana riittävä määrä

viljelykokeita, koemallastuksia eri

satokausilta, ja se on toiminut moit-

teettomasti myös panimoproses-

sissa. Hyväksynnän edellytyksenä

on, että lajike vastaa laadultaan sekä

viljelijöiden että teollisuuden tarpeita

ja vaatimuksia.

Ohrakomitea hyväksyy mallasohrat

Kansainvälistä menestystä

Harbinger on erityisesti suo-

malaisiin oloihin jalostettu

mallasohra. Ja se on tuonutkin

mallasohran viljelyyn meillä lisäarvoa

erityisesti viljely- ja laatuvarmuudel-

laan.

Hyvien laatuominaisuuksiensa

ansiosta lajike on noteerattu myös

suuren eurooppalaisen panimo

Heinekenin käytössä. Harbinger on ns.

vihreällä listalla, joka tarkoittaa, että

sen mallasta voidaan käyttää ilman

rajoituksia Heinekenin panimopro-

sesseissa.

Yksi osoitus Harbingerin laajasta

menestymisestä erilaisissa kasvu-

oloissa on myös sen viljelyn laajentu-

minen ja hyvät kokemukset Virossa.

Viime kesänä Harbinger voitti sikäläi-

sen satokilpailun 7,5 tonnin hehtaa-

risadolla. Voittoisan viljelyksen tuotti

Erki Oidermaa tilallaan Pölvamaalla.

5

Marble -vehnään voi luottaaT

uomas Levomäellä on Marble-veh-

nästä hyviä kokemuksia jo neljältä eri

kasvukaudelta.

– Otin Marblen viljelyyn heti sen tultua

markkinoille, enkä ole nähnyt syytä luopua

lajikkeesta, Levomäki kertoo.

Vehnän tuotannossa Levomäellä on aina

tavoitteena tuottaa leipävehnälaatuista

satoa. Lajikkeet on valittu sen mukaan.

– Marblessa yhdistyy leipävehnän hyvät

ominaisuudet. Sillä voi saavuttaa korkean

satotason ilman, että valkuaispitoisuus

laskee alle myllyvehnän laatuvaatimusten.

Marble on vehnän tuotannossa päälajike

Levomäen tilalla. Sen rinnalla tilalla on viljel-

ty muitakin vehniä, viime vuosina esimer-

kiksi Wellamoa. Tuomas Levomäki ei halua

rakentaa yhden lajikkeen varaan minkään

kasvin tuotantoa, vaan rinnakkain on yleen-

sä pari lajiketta kustakin kasvilajista.

Tavoitteena suuret sadot

Loimaalla tilaa pitävän Levomäen lohkot

ovat kunnossa ja alue muutenkin suotuisaa

viljan viljelylle. Marblella on eri vuosina

päästy noin kuuden tonnin hehtaarisatoi-

hin. Viime vuonna tila oli mukana Raision

Huippufarmari haussa kisassa Marble-loh-

kollaan ja punnittu sato oli 6258 kg/ha

ja täytti leipävehnän laatuvaatimukset.

Esikasvina Marblella oli viime vuonna rapsi,

jonka esikasviarvo on tunnetusti hyvä vilja-

painotteisessa kierrossa.

– Vehnällä meillä on tavoitteena kuuden

tai seitsemän tonnin hehtaarisadot, Levo-

mäki kertoo.

Viljelytoimenpiteet Levomäki tekee

aina viljeltävän kasvin ja tarpeen mukaan

räätälöidysti. Jaettua lannoitusta käytetään

vehnän lisäksi mallasohralla ja öljykasveilla.

Vehnille annetaan kylvön yhteydessä 60–70

kiloa typpeä hehtaarille ja kasvukauden

aikana lannoitetaan lisäksi toisen ja mah-

dollisesti myös kolmannen kerran kasvuston

niin vaatiessa.

– Jaetulla lannoituksella hallitaan

eritoten viljelyn kustannuksia. Kun typpeä

annetaan tarpeen mukaan, turhia panoksia

ei peltoon mene, Levomäki korostaa.

Toki vehnän kohdalla jaetulla lannoituk-

sella voidaan vaikuttaa tehokkaasti myös

valkuaisen määrään, joten hyviä puolia

lannoituksen jakamisella on Levomäen

mukaan monia.

Kasvinsuojelussa Levomäki on noudat-

tanut perinteisiä, vehnälle hyvin soveltuvia

toimenpiteitä. Tautitorjunta tehdään yleen-

sä kahteen kertaan kasvukauden aikana

aina silloin, kun tarvetta on.

Tuomas Levomäki on tyytyväinen tämän

hetkiseen markkinoilla olevaan vehnäva-

likoimaan. Toki satoa voi toivoa aina lisää,

ja Levomäki luottaakin, että lajikekehitys

etenee tasaiseen tahtiin.

Monen tilan vehnä

Raisioagron kehityspäällikkö Jaakko Lau-

risen mukaan Marble on ollut markkinoille

tulostaan asti pidetty lajike viljelijöiden

keskuudessa.

– Siinä on viihtyvyyttä, joka takaa hyvän

sadon poutivillakin savimailla vuodesta toi-

seen. Näyttää siltä, että Marble on käytän-

nön viljelyssä jopa koetuloksiaan parempi.

Laurinen arvioi Marblen erityisen hyväksi

leipävehnäksi.

– Leipävehnänä Marblen perimä tuntuu

takaavan erinomaiset sakoluku- ja sitko-

ominaisuudet. Myös jyväkoko pysyy hyvin eli

surkastuneita jyviä ei tule erityisen paljon.

Satoisana lajikkeena Marblen valkuaisen

osalta Laurinen muistuttaa, että typpi-

rikkilannoituksen kokonaismäärä kannat-

taa pitää maksimissa ja mielellään jakaa

lannoitus.

Vaikka Marble tunnetaankin leipävehnä-

nä, satoisaan lajikkeeseen ovat mieltyneet

myös monet broileritilat, joten Marblesta on

moneksi.

Luotettava valin

ta

6

Vivianalla huippulaatua oloissa kuin oloissa

Viviana-kaura on käytännön vilje-

lyssä osoittautunut takuuvarmaksi

lajikkeeksi niin sadon määrän kuin

laadunkin suhteen. Arto Ohra-aho Tamme-

lasta on viljellyt Vivianaa kolmena vuonna ja

on erittäin tyytyväinen lajikkeeseen.

Ohra-aho tuottaa kasvinviljelytilallaan

ohraa ja kauraa runsaan 60 hehtaarin alalla.

Maat ovat osittain hiesusavea, osittain

multavia maita. Myös karkeampia kiven-

näismaita löytyy.

Ohra-aho kierrättää tiettyjä lohkoja

yhdessä naapurin porkkananviljelijän kans-

sa. Taktiikkana on, että osa viljamaista on

aikaisella kauralla ja monitahoisella ohralla,

loput viljellään myöhäisellä kauralajikkeel-

la. Aikaisemmin puitujen lajikkeiden sato

on pyritty myymään kuivatuksen jälkeen

suoraan.

Kaura on tärkeä osa tilan viljelykiertoa

sekä viljelyvarmuuden että hyvän esikasvi-

arvon vuoksi.

– Naapurin porkkana pyritään viljele-

mään aina vahvajuurisen kauran jälkeen,

Arto Ohra-aho kertoo.

Kauraa viljellään tilalla tosissaan ja

typpeä annetaan 100 kg/ha. Enemmänkin

uudet lajikkeet näyttäisivät Ohra-ahon

mukaan sietävän.

Varmaa laatua

– Vaikka Viviana on myöhäisemmän pään

kauralajike, se ei kuitenkaan ole liian myö-

häinen, Ohra-aho arvioi.

Tämä näkyi hyvin vuonna 2012, joka oli

sääoloiltaan hankala. Ohra-ahon Vivianalla

ei ollut tällöinkään mitään ongelmia.

– Vaikka Vivianan korsi oli melko pitkä,

kasvusto pysyi ilman kasvunsäädettäkin

vaivatta pystyssä ja tuleentui ajoissa.

Parhaimmillaan 6000 kg:n satotaso

ylittyi ja Raisiolle myyty tavara oli priimaa.

Tehdas maksoi isännän mukaan kutakuinkin

täydet suurimokauran laatulisät.

Kasvukausi 2013 oli puolestaan täysin

erilainen kuin edeltäjänsä. Lämpöä oli run-

saasti ja sademäärät alueella hyvin alhaisia.

Tämä panikin jo Arto Ohra-ahon mietti-

mään, miten Viviana-kauran käy.

– Lajike osoittautui kuitenkin hyvin pou-

dankestäväksi ja yli kuuden tonnin hehtaa-

risatoihin päästiin jälleen.

Erityisen ilahduttavaa oli, että kuivuu-

desta huolimatta Vivianan jyvä oli isoa

ja painavaa. Tavaraa on myyty edellisten

vuosien tapaan elintarvikekauraksi. Hyvät

laatulisät saatiin tänäkin vuonna, koska

pienten jyvien osuus jäi vähäiseksi.

Punahomekaan ei ole kauralla noussut

ongelmaksi ja Ohra-ahon mukaan yksi

avaintekijä on, että kaura puidaan riittävän

aikaisessa vaiheessa.

– Kun jyvä tuleentuu, se pitää korjata

mahdollisimman pian. Myös terve siemen

ja viljelykierto ovat tärkeitä punahomeen

kurissa pitämisessä, Ohra-aho sanoo.

Huippusatoisa

Runsaasti tietoa ja koetuloksia lajikkeistam-

me www.boreal.fi

7

Aikainen Wolmari -ohra on

TUOTTAVA ESIKASVIAikainen ohra on kasvattamassa suosiotaan eteläisessä Suomessa. Lajikekehitys on

viime vuosina ollut nopeaa. Nykylajikkeisto kilpailee satoisuudessaan jopa kaksitahoisen

ohran kanssa, taudinkestävyydessä on menty selvästi eteenpäin, korsiominaisuuksia

on parannettu ja jyväkoko kasvaa. Esimerkiksi nämä seikat lisäävät kiinnostusta

monitahoiseen ohraan.

Nopea lajikekehitys sekä paikka vilje-

lykierrossa syysviljojen tai syysrapsin

esikasvina saavat yhä useamman

eteläsuomalaisen viljelijän valitsemaan

aikaisen, monitahoisen ohran. Somerolla

kasvinviljelytilaa viljelevä Mikko Lindeman on

yksi heistä. Pitkän tauon jälkeen isäntä päätti

viime kesänä kokeilla monitahoista ohraa.

Lajikkeeksi valikoitui aikainen Wolmari.

– Alun alkaen ajatus oli hyödyntää aikai-

nen ohra esikasvina syysviljoille ja Wolmari

kylvettiin lohkoille, joille oli tavoitteena kylvää

samana vuonna syysvehnä, Lindeman kertoo.

Pelkkä paikka viljelykierrossa ei ollut

riittävä peruste valintaan, vaan Wolmarilta

odotettiin myös kilpailukykyistä satotasoa.

– Wolmarille asetin tavoitetasoksi 6000

kg:n hehtaarisadon, mikä oli kova tavoite.

Kuiva kasvukausi Somerolla hieman leik-

kasi odotuksia, mutta siitä huolimatta lähes

20 hehtaarin alalta korjattiin noin 5300 kg:n

keskisato. Myös laatu oli hyvä, esimerkiksi

Wolmarin hehtolitrapaino ylsi Lindemanilla

yli 70 kiloon. Itsestään tämä ei tullut vaan

ohraa viljeltiin tosissaan.

– Kun tavoitteeksi lähtökohtaises-

ti asetettiin kilojen tuottaminen, pystyi

viljelytoimet alusta alkaen mitoittamaan

Ku

va: T

apio

Tu

om

ela

sen mukaisesti. Esimerkiksi jaettu lannoitus

viime kesän kuivissa olosuhteissa kannatti

ja näkyi sekä sadon määrässä että laadussa,

isäntä arvioi.

Aikaisemmin aikaisen, monitahoisen

ohran kiusana oli kasvitaudeista erityisesti

ohranverkkolaikku. Wolmari on tuonut

verkkolaikun kestävyydeltä aikaisen ohran

uudelle tasolle. Myös Somerolla lajikkeen

taudinkestävyys näkyi.

– Wolmarille tehtiin yksi tautitorjunta ja

se riitti. Ainakaan viime kesän olosuhteissa

en havainnut Wolmari-kasvustoissa erityisiä

merkkejä tautivioituksista.

8

Wolmari-ohra tuotiin markkinoille pari vuotta sitten. Lyhyessä ajassa se on

noussut yhdeksi viljellyimmistä monitahoisista ohrista. Etelä-Suomessa sen

suosio on ollut vielä suhteessa suurempaa. Viime kesänä Wolmari oli viljellyin

monitahoinen ohra Etelä-Suomessa.

Satoisuudessaan Wolmari päihittää vanhemmat saman kasvuaikaluokan

lajikkeet yli kymmenellä prosentilla. Se kilpailee satotasossa jopa myöhäisimpien

laajassa viljelyssä olevien monitahoisten ja monien kaksitahoisten ohrienkin

kanssa.

Luja korsi ja hyvä taudinkestävyys erityisesti verkkolaikkua vastaan lisäävät

Wolmarin viljelyvarmuutta ja myös kiinnostusta sen viljelyyn. Kokonaisuutena

lajike on kilpailukykyinen koko Suomessa.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskes-

kus MTT:n tutkimus osoittaa, että uudet

ohralajikkeet käyttävät tehokkaasti hyväk-

seen niille annetun typen.

– Uusilla lajikkeilla typen käyttö on

tehokkaampaa kuin vanhemmilla, ja typpi

kanavoituu tehokkaammin sadonmuo-

dostukseen, erikoistutkija Ari Rajala MTT:ltä

kertoo.

MTT tutki vuosina 2011 ja 2012 Jokioi-

silla liki kahdensadan ohralajikkeen typen

käytön tehokkuutta ja sadontuottokykyä.

Tutkimusaineistossa oli mukana maatiaisia

Typen käytön tehokkuus parantunut uusissa lajikkeissa

Wolmari – yhdistelmä aikaisuutta, laatua ja satoa

ja jalostettuja lajikkeita. Mukana oli sekä

suomalaisia että muita pohjoismaisia kaksi-

ja monitahoisia ohralajikkeita.

Aineisto on kattava. Rajalan mukaan oh-

ran typenkäytön tehokkuudesta ei vastaa-

van laajuista tutkimusta ole aiemmin tehty.

– Tuloksissa on nähtävissä uusien

lajikkeiden tehokkaampi typen otto sekä

parempi typen hyväksikäyttö eli se, kuinka

paljon kasvi tuottaa satoa otettua typpikiloa

kohti, Rajala sanoo.

Nämä tekijät yhdessä määrittelevät

typen käytön tehokkuuden.

– Jalostuksella on tehostettu lajikkeiden

typen käytön tehokkuutta, jonka myötä

uusimmissa lajikkeissa jyväsadon mukana

poistuu typpeä enemmän kuin maatiaisilla.

Uudemmat lajikkeet ottavat maas-

ta enemmän typpeä ja käyttävät sen

vanhempia lajikkeita tehokkaammin

sadonmuodostukseen tuottaen suurempia

satoja. Satoisuuden kasvu näkyy Rajalan

mukaan sekä jyvälukumäärän kasvuna että

jyväkoon kasvuna.

Aikaisuudella kiistattomia etuja

Aikaisuudella on monia etuja oloissamme,

myös eteläisemmässä Suomessa. Lyhyessä

ja vaihtelevassa kasvukaudessa viljelyvarma

lajike turvaa osaltaan viljelyn onnistumi-

sen. Aikaisuuden edut muistuvat mieleen

viimeistään huonoissa kasvuolosuhteissa.

Kuten oli kaksi vuotta sitten.

– Parin vuoden takainen märkä syksy

sai miettimään omia lajikevalintoja ja

päädyimmekin siihen, että omalla tilalla

haluamme pienentää huonojen korjuuolo-

suhteiden riskiä ja panostamme aiempaa

enemmän aikaisuuteen, Mikko Lindeman

kertoo.

Hänen mukaansa tätä päätöstä ei ole

tarvinnut katua päivääkään. Wolmari näytti

voimansa ja tuotti kilpailukykyisen sadon.

Puinneille päästiin Lindemanin tilalla aikai-

semmin kuin miesmuistiin. Tässä osansa

oli toki kasvukaudellakin.

– Suunnitelmien mukaisesti kaikille

Wolmari-lohkoille saatiin syysvehnä kyl-

vöön jo hyvissä ajoin elokuussa.

Omalla kohdallaan Lindeman näkeekin

aikaisen ohran suurimmat edut viljely-

kierrossa ja työhuippujen jaksotuksessa.

Nopean lajikekehityksen tuoma satota-

son nousu on plussaa, joka otetaan ilolla

vastaan.

Syysvehnää ja ruista

Mikko Lindemanin tilalla Somerolla syysvil-

jat ovat säännöllisesti mukana viljelykier-

rossa. Kylvössä on noin 60 hehtaaria ruista

ja syysvehnää.

– Nyt jännitetään, miten syysviljat sel-

viävät haastavista talvehtimisoloista.

Kuluva talvi on ollut haastava syysviljoille

ja kevään olosuhteet tulevat ratkaisemaan

paljon. Jälleen kerran ilmastomme on

osoittanut vaihtelevuutensa. Talvehtivilta

kasveilta vaaditaan erityistä talvenkestä-

vyyttä, jotta niiden satopotentiaali saadaan

oloissamme hyödynnettyä.

9

Suurempia satoja uusilla menetelmilläHunsan tilalla Nousiaisissa kokeillaan rohkeasti uusia menetelmiä öljykasvien

viljelyyn. Tilalla on useamman vuoden ajan kylvetty rypsiä ja rapsia normaalia

suuremmalla rivinvälillä ja pienempää siemenmäärää käyttämällä.

Trapper-rapsia Hunsalla on kylvetty

muutamana vuonna sokerijuurikkaan

kylvökoneella. Seppo ja Ilmari Hunsan

mukaan kokeilujen perusteella rapsille sopi-

vaksi riviväliksi on todettu sokerijuurikkaan

kylvökoneella saatava 47,5 cm ja taimivä-

liksi 5 cm. Käytetty siemenmäärä oli viime

kesänä 50 kappaletta neliölle eli noin 2 kg

siementä hehtaarille.

– Kasvit haaroittuvat runsaasti ja peit-

tävät rivivälit viimeistään kukintavaiheessa,

nuori isäntä Ilmari Hunsa kertoo.

Satoa komea kasvusto tuotti viime

kesänä lähes 3000 kg/ha. Hunsan mukaan

menetelmä on tuonut viljelyvarmuutta

rapsin viljelyyn, sillä sadot ovat erilaisina

vuosina olleet korkeita.

Isompi riviväli sopii rypsille ja rapsille

Myös rypsiä on Hunsalla kylvetty eri

siemenmäärillä ja rivinväleillä.

Viime kesänä Borealin kanssa yhteistyössä

tehdyissä kokeissa suuremmat siemen-

määrät (8–10 kg/ha) kylvettiin normaalilla

kylvökoneella joka vantaalla. Pienemmät

siemenmäärät (3–6 kg/ha) kylvettiin joka

kolmannella vantaalla, jolloin rivinväliksi

muodostuu n. 37,5 cm.

– Harvemmassa kylvössä kasvit eivät

kilpaile niin paljon keskenään, jolloin ne

eivät myöskään kasva niin pitkiksi. Varsi on

vahva ja pysyy pystyssä, jolloin puintikin on

helpompaa, Seppo Hunsa luettelee mene-

telmän hyviä puolia.

Trapper-rapsilla käytetty rivinväli on lähes 50 cm. Viimeistään kukintavaiheessa kasvusto on peittänyt rivinvälit täysin.

Ilmava kasvusto pysyy myös parem-

min vapaana pahka- ja muista homeista.

Terveessä kasvustossa tuhannen siemenen

paino on ollut suurempi.

– Etuna on myös se, että tällä me-

netelmällä lannoite saadaan sijoitettua

lähemmäs siemenriviä, jolloin ravinteet ovat

tehokkaasti viljelykasvin käytössä, Hunsat

kertovat.

Kasvuunlähtöä on tuettu vielä startti-

lannoituksella. Nopea kasvuunlähtö on aina

eduksi ja avuksi myös kirppojen hallinnassa,

sillä pienet taimet ovat alttiimpia kirppatu-

hoille.

Lisää Hunsan tilan kokemuksia osoitteessa

www.rapsi.fi

10

Rocket -hernettä rehuksi

Herneen viljely parantaa tilan kokonaistulosta

Loimaalainen Kalle Mattila tuottaa

tilallaan rehuviljaa ja hernettä oman

2000-paikkaisen lihasikalan käyttöön.

Viljelyalaa on vuokramaineen 115 hehtaaria.

Viljavalikoimaan kuuluu aikainen ja myöhäi-

nen ohra, kevätvehnä ja mahdollisuuksien

mukaan myös syysvehnä. Muutama vuosi

sitten Mattila päätti viljelyssä keskittyä

kokonaan oman rehun tuotantoon ja otti

viljelyyn mukaan rehuherneen.

Herneen ottaminen viljelykiertoon näkyy

savimaissa viljelijän mukaan välittömästi.

– Maa muuttuu herneen ansiosta multa-

vammaksi ja murenevammaksi. Äestääkään

ei tarvitse niin moneen kertaan, toteaa

Mattila

Hernelajikkeeksi Mattila valitsi keltasie-

menisen hernelajikkeen Rocketin. Rocketis-

sa hän näkee monia etuja.

– Rocket on pienisiemeninen, mikä hel-

pottaa puintia ja kuivatusta. Kylvösiementä

ei myöskään tarvita niin paljoa, 250 kg/ha

riittää hyvin. Kylvö on tehty vähän syvem-

pään kuin viljoilla.

Pienillä panoksilla hyvä tulos

Lannoitukseksi on riittänyt sianliete edel-

lisenä syksynä levitettynä. Fosforia ja kalia

maassa riittää. Mattila viljelee Rocketia

puhtaana kasvustona, koska näkee varren

kestävän riittävän hyvin. Vaikka Rocketin

varsi onkin melko pitkä, kasvusto pysyy

paremmin pystyssä kuin vanhoilla hernela-

jikkeilla.

– Pitkä varsi varjostaa hyvin ja pitää

rikkakasvit kurissa, Kalle Mattila kertoo.

Kasvinsuojeluunkaan ei Mattilan ole

Rocketilla tarvinnut panostaa kuin yhden

rikkatorjunnan verran. Torjunta tulee suorit-

taa riittävän varhain. Kääriäistorjuntaa ei ole

tehty, koska hernekääriäisestä ei ole ollut

isoa kiusaa.

Herneen puinti on usein haastavin paikka

viljelyssä, mutta Mattila ei ole tässäkään

kohdannut suurempia ongelmia.

– Herne on puitu ajoissa ja melko koste-

ana. Puinti ja kuivatus tehdään varovaisem-

min kuin viljoilla.

Maittavaa rehua

Satotasoon on viljelijä ollut hyvin tyytyväi-

nen. Vuonna 2012 saatiin Rocketista satoa

3900 kg/ha. Viime kesänä meni jo rikki

neljän ja puolen tonnin hehtaarisato.

Omalla tilalla tuotetulla herneellä on ollut

huomattava merkitys ruokinnassa jossa

päävalkuaislähde on ennen ollut OVR-liemi-

rehu. Hernettä on käytetty läpi kasvatuksen

7–8 % ruokinnan rehuyksiköistä. Rehu on

maittanut ja kasvutulokset ovat olleet hyviä.

– Herne vaikuttaa positiivisesti tilan

kokonaiskannattavuuteen, Mattila tiivistää.

Yksistään jo viljojen keskisadotkin näyttävät

kohoavan herneen esikasvivaikutuksen

ansiosta.

11

Borealin www-sivuilla lajiketieto on saatavilla entistä selkeämmin. Jokaisen lajikkeen tärkeimmät ominaisuudet on kerrottu kattavasti ja lajikkeiden yhteydessä on esitetty myös uusimmat virallisten lajikekokeiden tulokset helppo-käyttöisessä muodossa.

Apuna lajikevalinnassa on myös Lajikehakukone.

Tutustu ja löydä oikeat lajikkeet!

www.boreal.fi

Www-sivumme uudistuivat – Tutustu!