Jos sinä et kulje kanssani

E ntisaikojen saarnaaja John Wesley sa-noi: Kaikista parasta on se, että Jumala on meidän kanssamme.

Tämä yksinkertainen lause on todella-kin uskon ydin ja kuitenkin saatamme usein unohtaa sen esimerkiksi kiireiden ja tekemi-sen keskellä. Hänen suvereeni läsnäolonsa meidän elämässämme on ihmeellinen ja korvaamaton. Elämän tarkoitus, elämän täy-teys on todella Hänen lähellään.

Raamatussa kerrotaan, miten Mooses ja Israelin kansa joutuivat puhuttelevan tilan-teen eteen matkalla kohti luvattua maata. Kerrotaan, miten kansan tottelemattomuu-den vuoksi Jumala sanoi yksinkertaisesti, ettei Hän vie heitä luvattuun maahan.

Hän lupasi lähettää enkelinsä heidän edellään, että he pääsevät perille tuohon siunaukseen, mutta Jumalan läsnäolossa he eivät enää matkaa tee. Siis Jumala, joka oli kuullut heidän avunhuutonsa Egyptistä ja oli näyttänyt olevansa ainoa Jumala tehden epätavallisia ihmeitä, muun muassa avaa-malla meren kahtia, sanoo nyt ottavansa läs-näolonsa pois Israelin kansalta.

Mooses ymmärsi tilanteen vakavuuden, mitä todella oli tapahtumassa. Hän sanoi Jumalalle, jos Sinä et kulje meidän kanssam-me, älä vie meitä pois täältä.

On mielenkiintoista, kun Mooses sai kut-

sun palavan pensaan äärellä mennä kansan johtajaksi, hän esitti monia argumentteja miksi hän ei olisi sopiva tähän tehtävään.

Jumala lupasi auttaa Moosesta kaikin ta-voin ja ennen kaikkea Hän lupasi yksinkertai-sesti olla Mooseksen kanssa. Moosekselle tämä ei kuitenkaan silloin riittänyt, vaan hän tahtoi tukeutua myös Aaroniin.

Nyt hän sanoo: ”Jos sinä et kulje kans-samme, älä vie meitä pois täältä”. Sanat tu-levat Jumalaa kaipaavasta sydämestä, joka luottaa vain Jumalaan. Jumala on tärkein. Ainoa asia mitä he eivät voineet menettää, oli Jumalan läsnäolo.

Kaiken ydin ei ole jossain tuolla luvatussa maassa, vaikka sekin kuului Jumalan suunni-telmaan ja hyvyyteen. Kaiken ydin on Jumala kanssamme. Ilman Häntä emme tahdo sinne mennä. Jumala on tärkeämpi kuin siunaus.

Jeesus sanoi: ”Etsikää ensin Jumalan val-takuntaa ja Hänen vanhurskauttansa”. Suu-rin siunaus on Jumala itse. Jumala on voi-nut puhua sinullekin suurista tulevaisuuden suunnitelmista, sinun luvatusta maastasi, joka on Jumalan tahto sinulle.

Silloin on tärkeää muistaa, että elämä ei ala vasta kaukana tulevaisuudessa, vaan elä-mä alkaa tänään Jumalan ja meidän yhtey-destämme, uskon ytimestä.

Hänen läsnäolonsa elämässämme on

korvaamaton, kaiken tarkoitus. Myös elämän eri valintoja tehdessämme kysymyksemme tulee olla: ”Oletko Sinä kanssani, onko tämä Sinun suunnitelmasi?”.

Hän tahtoo kulkea kanssasi, Hän sovitti syntisi, jotka erottivat sinut Hänestä. Jeesuk-sessa Kristuksessa sait armon ja tänään on elämä elettävänä Jumalan kanssa, sillä Hän on kanssamme!

A.B Simpson on kirjoittanut näin:”Kerran tavoittelin siunausta, nyt minulla

on Herra. Kerran etsin tunteita, nyt minulla on hänen sanansa. Kerran tahdoin Hänen lahjojaan, nyt minulla on lahjojen antaja. Kerran etsin parantumista, nyt ainoastaan Häntä.

Kerran oli tuskallista yritystä, nyt täydel-listä luottamusta. Kerran puoli pelastusta, nyt täydellinen pelastus. Kerran oli jatkuvaa kiinnipitämistä, nyt Hän pitää kiinni minus-ta. Kerran oli jatkuvaa ajelehtimista, nyt olen heittänyt ankkurini.

Kerran oli kiireistä suunnittelua, nyt luot-tavaista rukoilua. Kerran oli levotonta huo-lehtimista, nyt Hän pitää minusta huolen. Kerran oli mitä minä tahdoin, nyt mitä Jee-sus sanoo. Kerran oli jatkuvaa anomista, nyt loppumatonta ylistystä.

Kerran tuo oli minun, nyt se on oleva Hä-nen. Kerran minä yritin käyttää Häntä, nyt

Hän käyttää minua. Kerran tahdoin voimaa, nyt Häntä joka on väkevä. Kerran tein työtä itseäni varten, nyt vain Häntä varten.

Kerran toivoni oli Jeesus, nyt tiedän, että Hän on minun. Kerran lamppuni olivat hii-pumassa, nyt ne loistavat kirkkaina. Kerran kaipasin kuolemaa, nyt tervehdin Hänen tu-loaan, ja toivoni on ankkuroituna turvallisesti esiripun tuolla puolen.

Hyvää ja levollista kesää kaikille!

Miika koistinen vanhimiston jäsen

Toukokuun toinen lauantai oli ihanan kesäinen, lämmin ja aurinkoinen, täynnä alkavan suven suloisuutta. Kuopion torin lavalta kajahti Suvivirsi, jossa esilaulajina oli kuopiolaisten seurakuntien edustajia. Yleisö yhtyi riemukkaaseen virteen jopa seisomaan nousten.

Heinäkuu 2014

Ku

vA

AJA

: NO

OR

A K

ulH

OM

äK

I

2 10 heinäkuuta 2014 eelimeili

Yhteinen kieli

Räsästen sydän sykkii diakoniatyölle

– He lenaK–

Kun Raija Räsänen noin kymmenen vuotta sitten harkitsi Tuula Hoffrenin pyyntöä lähteä mukaan diakoniatyöhön, koki hän Jumalan puhuvan suoraan: tämä on sinun paikkasi.

Siitä lähtien Raija on ollut vah-vasti sydämessään diakonia-työntekijä ja jakanut kutsun

miehensä Yrjö Räsäsen kanssa. Tämän vuoden alusta Raija otti vas-tuulleen lähimmäispalvelun yhdys-henkilön tehtävän.

Diakoniatyön piiriin kuuluvat lähimmäispalvelun lisäksi sairaala-kuoro, ikääntyneiden päiväpiiri, tal-ven aikana järjestetty sielunhoidol-linen Ehyempään Elämään –kurssi, ehtoollispalvelu kotiin ja laitoksiin ja merkkipäivämuistamistoiminta.

Yhteys on arvokastaMitä seurakunnan diakoniatyölle tällä hetkellä kuuluu?

-Diakoniatyölle kuuluu ihan hy-vää. Sjöstrandin Eijan tärkeä työ diakonian hyväksi innosti ihmisiä lähtemään mukaan ja tällä hetkellä esimerkiksi lähimmäispalvelussa on 20-30 vapaaehtoista. Toisaalta dia-koniaan voisi kiinnittää yhä enem-män huomiota, niin tärkeä työmuoto se on - eivätkä tarpeet tule ainakaan vähenemään, Raija toteaa.

-Diakoniatyön emotionaalista ja sosiaalista arvoa ei voi mitata: jokai-nen kaipaa yhteyttä toisiin.

lähimmäispalvelun piiriin kuuluu lähinnä ikääntyneitä. Merkittävin tarve ikääntyneillä on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Yksinäisiä vanhuksia on paljon. lähimmäispalvelu ei korvaa omaisten tai kotisairaanhoidon mer-kitystä, mutta voi turvata henkisen ja hengellisen yhteyden.

-Keskusteleminen, rukoileminen,

hengellisten laulujen laulaminen yh-dessä ja Raamatun lukeminen ovat tyypillisiä asioita, joita voi tehdä lä-himmäispalvelun henkilön kanssa. Käytännön avusta voidaan tehdä sopimuksia: osa lähimmäispalveli-joista käy kaupassa, osa auttaa arjen asioissa, kuten ripustaa verhoja tai asentaa digiboxeja. Olennaista on, että lähimmäispalvelun henkilö huo-mioi omat voimavaransa ja asettaa

itse rajat työlleen, Raija summaa.Nuoria kaivataan mukaanvapaaehtoiset ovat pääasiassa elä-keikäisiä, mutta myös työssä käyviä ja nuoria kaivattaisiin mukaan. Tär-keimpiä lähimmäispalvelijan taitoja ovat kuunteleminen ja sydämestä lähtevä halu olla rinnallakulkija. An-taessaan todellakin saa, sillä:

-Ikäihmisillä on valtava henkinen ja hengellinen pääoma jaettavanaan.

He osaavat jakaa esimerkiksi seura-kuntamme historiasta asioita, joista meillä nuoremmilla ei ole tietoa-kaan. Ikäihmisillä on myös viisautta, jonka jakaminen ruokkii molempia osapuolia, Raija jatkaa.

Raija ja Yrjö Räsänen antavat dia-koniatyölle aikaansa useita tunteja viikossa ja vastaavat tarpeisiin, jos puhelinsoitto yksinäisestä vanhuk-sesta tulee.

Diakoniapuhelimeen saa soittaa aina, ja puhelimeen vastataan silloin kun se vain on mahdollista.

Jos koet, että joku yksinäinen ikäihminen voisi hyötyä lähim-mäispalvelusta, voit soittaa diako-niapuhelimeen. Jos taas koet, että diakoniatyö voisi olla sinun pal-velutehtäväsi seurakunnassa, ota yhteyttä diakoniapuhelimen kautta Raija Räsäseen.

Diakoniapuhelimen numero on 050 3727119.

anu Ruusunen

Seurakuntavaltuutus on Suo-men vapaakirkon kehitys-

työn tuloksena syntynyt malli, jossa seurakunnan jäsenen tah-to ja toivomukset elämän vii-meisiin hetkiin liittyen voidaan kirjata ylös ja tehdä näkyviksi.

valtuutuksen käyttöönot-toa ollaan harkitsemassa myös meidän seurakunnassamme.

valtuutukseen voidaan kir-jata esimerkiksi toivomukset ehtoollisen saamisesta ja seu-rakuntalaisten vierailuista ja kuoleman jälkeen hautajaisjär-jestelyistä ja hautaan siunaami-sesta.

Seurakuntavaltuutus allekir-joitetaan kahtena kappaleena, joista toinen jää henkilölle itsel-leen ja toinen seurakunnalle.

valtuutus voi auttaa niin omaisia kuin seurakuntaakin käytännön asioiden järjestämi-sessä seurakuntalaisen toivei-den mukaisesti.

Seurakunta-valtuutuS

ANu RuuSuNEN

Viimeistelen tätä kolumnia kesäkuun puolivälissä, odotellessani bussin lähtöä Helsinki-vantaan len-tokentältä Kuopioon. Kaikki Kuopion lennot oli tältä illalta peruttu. Olen ollut kaksi ja puoli viikkoa Pohjois-Amerikassa työmatkalla ja olisin nyt totisesti mieluummin kotisaunassa kuin tässä bussissa.

Muuten matka meni hyvin ja siu-natusti. lähdön alla olin kauhuissani. Pitkät lennot, konferenssiesitykset ja opetustilanteet vieraissa maissa ja vieraitten ihmisten kanssa hirvitti-vät.

Matkan alkuosan tein yksin, lop-puosa jaettiin kuopiolaisten työtove-rien kanssa. Oli huvittavaa ja paljas-tavaa, että kun suomalaisten kesken söimme yhdessä viimeisenä Kana-dan-iltanamme, olimme aivan hiljaa. Monen päivän englanninkielinen so-siaalisuus oli vaatinut veronsa.

Pohjoisamerikkalaisissa toisaal-ta viehättää heidän pintapuheensa, toisaalta se ärsyttää. Myönteinen esimerkki oli lähikaupan myyjä, joka kesken maksamiseni kääntyi iloises-ti tervehtimään ja halaamaan nuorta paria. ulkomaalainen opiskelija oli tuonut näytille morsiamensa. ”Minä olen heidän varaäitinsä”, myyjä nau-rahti.

Jatkuva kontaktinotto ja kom-mentointi on usein ihan vilpitöntä huolehtimista, huomaavaisuutta ja välittämistä.

ärsyttävämpi tapaus oli sitten vaikkapa tarjoilija, joka kysyi, monta-ko meitä on, ja huudahti heti perään: ”Awesome!” Mitähän upeaa siinä oli, että halusimme lounaspöydän kahdelle. Sanojen huolimaton heit-tely johtaa niiden inflaatioon.

Matkaviikkojen aikana harmis-tuin monesti siitä, että en saanut

sanotuksi, mitä halusin, tai en tul-lut ymmärretyksi. Olen liian hidas – kun saan sanat valmiiksi, tilanne on jo ohi. Englantia äidinkielenään puhuvien kanssa jään aina toiseksi kummallisine aksentteineni, vaikka englantini on ihan kelvollista.

Kaikki eivät jaksa kuunnella edes kohteliaisuudesta vaan heittävät jonkun tyhjänpäiväisen fraasin ja paahtavat eteenpäin omiin juttui-hinsa.

Tuon kokemuksen keskellä oli erittäin raikasta ja rauhoittavaa käy-dä baptistien jumalanpalveluksessa. Oli ihmeellistä kokea, miten voimme olla siskoja ja veljiä yli kansallisuus-, kieli- ja roturajojen. Yhteinen rukous on voimallinen.

Ja se laulu!Takanani istui uhkea rouva orans-

seine leninkeineen, rastoineen ja he-lisevine koruineen. Hänen lauluää-

nensä oli niin täyteläinen, että teki mieli sulkea silmät ja vain nauttia. Kun sanat loppuvat, sävelet mene-vät suoraan sydämeen.

Matkalla mietin monta kertaa kieliä ja kohtaamisia. Miten monesti ohitan toisen, kun kärsivällisyys ei riitä kuuntelemiseen ja läsnäoloon.

Jos orpouden kokemus syntyy näin helposti toisessa teollistunees-sa länsimaassa vierailevalle suoma-laiselle, entä sitten, kun kielitaidoton ja kouluttamaton tulee meille jostain kehittyvästä maasta?

Olemmekohan omassa seura-kunnassamme täysin ymmärtäneet sen, miten hienosti kansainvälinen työmme rakentaa siltoja ja kasvat-taa juuria

Helena kantanen

Helenakantanen@HotMail.coM

Diakoniatyö on Raija ja Yrjö Räsäsen yhteinen tehtävä seurakunnassa. Lisäksi Yrjö toimii vahtimestarina.

310 heinäkuuta 2014eelimeili

M arjaana Enbuska ja Virpi Jäntti käynnistivät alkuvuo-desta käsityökahvilan, joka

kokoontui temppelin yläaulassa

aluksi joka toinen torstai. Kevään edetessä tahti kiihtyi ja kokoon-nuimme joka torstai.

Vuokko Pitkänen oli ehdottanut,

että pitäisimme kevään päätteek-si myyjäiset, pitkästä aikaa. Niiden valmistelemiseksi kokoontumisia lisättiin.

äitienpäivän aattona, 10. tou-kokuuta alasalin täyttivät runsaat myyjäistuotteet: viherkasveja ja ke-säkukkien taimia, sisustustuotteita kotiin ja mökeille, kasseja, hattuja, koruja ja tietenkin runsaasti leivon-naisia. Ja paljon muuta.

Myyjäisistä ei tarvinnut lähteä kuivin suin, sillä kahviossa oli tarjolla

kahvin saattajaksi herkullisia leivon-naisia.

Jatkoimme myyjäistuotteiden myyn tiä seuraavan sunnuntain ju-malanpalveluksen jälkeen.

Suvivirsi-lauantaina, toukokuun 24. päivänä veimme virpin ja Annik-ki Heikkisen kanssa myyjäistuottei-ta myytäväksi torille. Jo aamuseitse-mältä olimme varaamassa parasta paikkaa keskikäytävän varrelta.

Myytävää oli jäljellä toripäivän jälkeenkin. Kahtena sunnuntaina, 1. kesäkuuta ja 8. kesäkuuta, ennen ju-malanpalvelusta ja sen jälkeen myy-jäispöytä oli vielä katettuna temppe-lin eteisaulassa.

Työtä ja iloa tekemisestäMiten me onnistuimme?

Kaikkien näiden tapahtumien yh-teinen tuotto seurakunnalle oli hiu-kan yli 2800 euroa. Onko se paljon vai vähän?

Työmäärään nähden ei kovin

paljon, mutta pienistä puroistahan seurakunnan tulot joka tapauksessa tavallisesti koostuvat.

Kaikkiin tapahtumiin olisimme toivoneet enemmän kävijöitä, mutta ensimmäinen kerta vuosiin lienee ollut uutta monille.

Myyntituotteiden tekijöille käsillä tekeminen on tuottanut iloa, jolla ei ole hintaa. Yhdessä yhteisen pää-määrän eteen ponnisteleminen on ollut mukavaa.

Käsityökahvila ei ole mikään työ-laitos, vaan iloisen kokoontumisen paikka. Kenenkään ei ole pakko teh-dä mitään. Mukaan voi tulla viihty-mään, nauttimaan kahvikupillisesta ja sisaruudesta.

Kun syyskausi alkaa, tapaamme jälleen käsityökahvilassa. Ovatko tavoitteena joulumyyjäiset, sen nä-emme aikanaan.

PiRjo Ronkainen

Sinikka Hyttinen rakastaa kauneutta ja luo sitä käsillään monin eri tavoin.

S inikka ja Kari Hyttisen kaunis koti lehtoniemessä on paratii-si, tulvillaan kauneutta sisällä

ja ulkona.Paikan nimi Jyrkkä kertoo, missä

ollaan, jyrkänteellä. Suurista ikku-noista avautuu huikean kaunis nä-kymä järvelle, joka kimaltelee ala-puolella. Iltaruskoa Hyttiset voivat ihailla rantalaiturilta tai olohuoneen suurista ikkunoista.

Kodissa ympärilleen katselles-saan voi poimia viehättäviä yksityis-kohtia, monet niistä Sinikan käsialaa, tauluja ja pienoisveistoksia, joihin on ikuistettu lasten kasvoja.

Olohuoneen yhteydessä olevas-sa ”kesähuoneessa” pöydillä peilien päällä on kymmeniä taidokkaita eri väreissä hohtavia Tiffany-tekniikalla valmistettuja lasiperhosia.

-En tiedä, mistä perhoset ovat tulleet. Perhonen on niin kaunis, kun se lähtee lentämään. Keväällä sit-ruunaperhoset tulevat tähän lähelle, Sinikka miettii.

Sinikka avaa heinäkuun ajaksi rakkaan syntymäkaupunkinsa Ka-jaanin kirjaston tiloissa laajan näyt-telyn, jonne perhosetkin pyrähtävät. Hänellä on jo tarkat suunnitelmat siitä, mihin ne siellä laskeutuvat.

Vaalenneet väritSinikka on itseoppinut taiteilija.

-En ole opiskellut missään, olen

halunnut oppia tekemällä.Sinikka kertoo käyvänsä pari ker-

taa vuodessa Ateneumin näyttelyis-sä ja paljon museoissa ulkomailla.

-Kun katsoo hyvää taidetta, siitä oppii.

Suomen ja Maailman taidehisto-riateokset ovat rakkaita.

usein kuvat tulevat unissa, ikään kuin usvan takaa. Sinikan maalaus-välinekin on erikoinen, hän maalaa sormin. Kukkaset syntyvät sormen-päällä pyöräyttämällä. vain joissa-kin tarkoissa yksityiskohdissa hän tarttuu siveltimeen.

Ihmisiä Sinikka ei yleensä maa-laa, mutta kaikkea muuta: asetelmia, kukkia, maisemia, näkymiä.

Sinikalle rakas teos on pari vuotta sitten edesmenneen äidin muistoksi

maalattu Rakkauden puutarha, mikä on myös Kajaanin näyttelyn nimi.

äiti oli hentoinen ja herkkä, ru-non kuningatar ja laululintunen, ku-ten Sinikka kauniisti sanoo.

Teoksen värimaailma on utuinen, sinivoittoinen.

-värimaailma heijastuu elämän-tilanteista, Sinikka sanoo ja katselee taulujaan. Niiden tummat värit ovat vaalenneet ja kirkastuneet viime ai-koina.

Israelin matkan jälkeen syntyi utuinen kaupunkikuva Jerusalemis-ta, jossa sinisen ja vihreän sävyt sointuvat yhteen kauniisti.

Hyttisillä on kolme lasta ja yh-deksän lastenlasta. Kesäisin Sinikka järjestää taideleirin ja silloin lattiat peitetään suojapapereillä ja ryh-dytään maalaamaan. Tallessa on savitöitä ja maalauksia menneiltä vuosilta.

Pahuus tekee surulliseksi-Koen, että Jumala on antanut mi-nulle tällaisen lahjan. Olen siitä kii-

tollinen. Kun kuvia tulee, niitä on pakko tehdä, Sinikka sanoo.

Me kuorolaiset olemme oppineet huomaamaan, että herkkyys on Si-nikassa lähellä pintaa. välillä itku ja nauru tulevat melkein samaan ai-kaan tai seuraavat toisiaan.

Sinikka viihtyy kauniissa kodissa luonnon keskellä eikä halua kovin paljon edes katsella ja lukea uutisia maailmalta. Niissähän etualalla ovat nykyisin pahuus ja onnettomuudet.

-En voi katsoa, työnnän pois kai-ken pahan, en halua mustuttaa sie-lunmaailmaani.

Sinikan suuri kiitosaihe tänä ke-sänä on liisa-sisaren uskoontulo. Hänen puolestaan Sinikka kertoo paljon rukoilleensa.

Kari tuli uskoon 50-vuotismat-kallaan Floridassa vuonna 1993. Si-nikkaa Jumala puhutteli pikku hiljaa.

-vuonna 1999 minun oli pakko päästä kasteelle, että puhdistun si-sältä, Sinikka sanoo.

PiRjo Ronkainen

-taide on Jumalan lahja

käsityökahvilan kuulumisia

Israel on Sinikka Hyttiselle rakas maa. Hänellä on kädessään teos, joka kuvaa Jerusalemia.

Perhoset tulivat jostakin ja pakottivat taiteilijan loihtimaan niille lasisen muodon.

Annikki Heikkinen ja allekirjoittanut torilla. Marjaana Enbuska viimeistelee myyntipöytää.

Myyntituotteissa juhlii luovuus ja kädentaito.

4 10 heinäkuuta 2014 eelimeili

KUOPION HELLUNTAISEURAKUNTAVuorikatu 29, 70100 KUOPIOPuhelin: 050 373 3543Fax: 017 263 3626

Sähköposti: toimisto@eelim.net Kotisivu: www.eelim.net Toimisto: avoinna ti ja ke 9-13

Johtava pastori Heimo Enbuska050 433 0964heimo@enbuska.fi

Pastori Jyrki Liukkonen 050 302 7655 jyrki.liukkonen@komea.net

Musiikki-, lapsi- ja varkkityövastaava sekä toimisto Hannele Voutilainen 044 349 7116 hane@eelim.net

Talonmies Mikko Myllylä 040 765 8243myllyla.mikko@gmail.com

Pankkiyhteys: Rukoushuoneyhdistys Elim ry Kuopion Nordea FI 13 1078 3000 2508 51

Viitenumerot:Seurakunta 3010lähetystyö 4200Kiinteistöt 5500Rv-lehden maksut 6350Diakonia 6431Muista käyttää viitenumeroita!

Eelimeilin työryhmä:

Helena Kantanen 050 534 5014

Pirjo Ronkainen 044 083 2358

Noora Kulhomäki050 522 7946

Anu Ruusunen 040 7085221

Seuraava Eelimeili ilmestyy 27.8.2014.

Aineistot 4.6. mennessäpirjo.ronkainen

@gmail.com

NISSAN – SUBARUAutoja Väänäseltä jo

50 vuoden ajan!

Kiitämme asiakkaitamme luottamuksesta!

Käenkuja 1, Kuopio, puh. 017 - 266 66 00

Millainen mahtaa olla Eelim-seurakuntamme vuonna 2020?

T ai millainen sen toivottaisiin olevan? Siitä lienee melko monta mielipidettä ja näke-

mystä.Onko tuosta näkemysten kirjos-

ta mahdollista seuloa esiin jotakin sellaista, mikä on meille kaikille yhteistä? Jotakin, jota voisimme pitää yhteisenä näkynä?

Tätä lähdemme pohtimaan hie-man laajemmalla rintamalla heti kesän jälkeen. Kutsumme koolle vanhimmiston, hallituksen ja eri työmuotojen edustajat yhteisiin kokoontumisiin, Näky-päiviin, jois-sa näitä näkemyksiä seulotaan.

Keskusteluja tulee johtamaan seurakuntamme jäsen Tuomo Lyh-ty, jolla on työnsä puolesta amma-

tillista osaamista tällaisten projek-tien vetämiseen.

Tarkoitus on, että kaikkiaan kol-mena lauantaina pidetyistä noin 40 hengen Näky-päivistä kootaan materiaalia, jota seulomaan va-litaan pienempi työryhmä. Se ja-lostaa päivien tulokset kirjalliseen muotoon.

Näky-päivien tavoitteena on keskustellen ja rukoillen löytää ja piirtää kaikkien nähtäväksi seura-kuntamme yhteinen näky tuleville vuosille.

Eri työmuotojen edustajil-le järjestetyt Näky-lauantait on tarkoitus pitää 23.8., 6.9. ja 27.9. Kokoontumiset ovat iltapäivisin klo 13–15.

Asiaan palataan lähemmin elo-kuun aikana.

HeiMo enbuska

Noora Ryymin ja Heikki Teittinen saivat toisensa 14.6.

Petra ja Mikael Nylundin perheeseen syntyi tyttövauva 9.4. Noahin pikkusisko sai nimekseen Noomi Nuppu.

Nina ja Jani Makkosen esikoinen Neea Susanne syntyi 25.3.

Perhepiiristä

Yhteistä näkyä etsimäänLähetyssaarnaaja Orvokki Virta sai taivaskutsun toukokuun 20. päivänä Nilsiän terveyskes-kuksen vuodeosastolla. Hän oli syntynyt 22.8.1931.

Orvokki virran lähetyskenttä oli laaja ulottuen Afrikasta Aa-siaan. Hänen työtoverinaan mo-nilla kentillä oli toinen seurakun-tamme lähetysveteraani Helvi Halme.

Kotimaahan palattuaan Or-vokin sydämellä olivat erityisesti vähäosaiset ja köyhät.

Monet muistavat Orvokin pyörätuolissaan uskollisena kä-vijänä seurakunnassa aivan viime vuosia lukuunottamatta.

Orvokki Virta perillä

seurakuntamme hallituk-sen jäsen ja rahastonhoitaja Heli Väätäinen on aloittanut työt Avainmedia lähetysjärjestö ry:n talouspäällikkönä.

Heli työskentelee Keravalla maanantaista torstaihin. Hän jat-kaa edelleen seurakunnan rahas-tonhoitajana.

Avainmedia on vuonna 1955 perustettu Suomen helluntai-herätyksen medialähetystyöhön erikoistunut lähetysjärjestö. Toi-minnanjohtajana toimii kuopio-laisille tuttu Niilo Närhi.

PR

Heli VäätäinenAvaimediaan

P irjo-Riitta ja Aarne Törmä-nen ovat jo pitemmän aikaa

tutustuneet eri tavoin unkarin romanien tilanteeseen ja teh-neet useita matkoja heidän kes-kuuteensa.

He ovat myös vuosia sitten asuneet maassa lähes vuoden lähetystyöharjoittelijoina. un-karin romanien kohtalo ennen muuta kansan hengellinen hätä on puhutellut heitä syvästi ja he ovat kantaneet kutsua sydämel-lään.

Törmästen näky on kypsynyt vuosien aikana ja he ovat Fida Internationalin kanssa kartoit-taneet mahdollisuuksia tehdä työtä Itä-unkarin romanien pa-rissa.

Törmäset ovat saaneet kutsun sikäläiseltä helluntai-seurakunnalta ja ovat omalta puoleltaan valmiita lähtemään unkariin.

Kesän aikana seurakunnalle tiedotetaan Törmästen lähetys-hankkeesta ja sen kustannuk-sista.

Syyskuun ehtoollisjuhlan (7.9.) yhteydessä pidettävässä asiakokouksessa seurakunta tekee asiassa päätöksiä.

lähetYShaaSte eurooPaSSa