jalostuksen tavoiteohjelma - · pdf filetyvät juliana barnerin 1400-luvulla...

JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA

SILEÄKARVAINEN

KETTUTERRIERI

Ohjelma on hyväksytty SKT ry:n vuosikokouksessa 24.2.2008.

SKL-FKK:n jalostustieteellinen toimikunta on hyväksynyt ohjelman ko-

kouksessaan 6/11 21.6.2011 kaudeksi 2011–2015.

Suomen Kettuterrierit ry - Jalostuksen tavoiteohjelma

2 (21)

Sisällysluettelo

1 YHTEENVETO .............................................................................................................................................. 3

2 RODUN TAUSTA .......................................................................................................................................... 3

2.1 RODUN KEHITTYMINEN ............................................................................................................................ 3 2.2 RODUN HISTORIA SUOMESSA ................................................................................................................... 4

3 JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA ................................................................................... 6

4 NYKYTILANNE ............................................................................................................................................ 7

4.1 POPULAATION KOKO JA RAKENNE ........................................................................................................... 7 4.1.1 Rekisteröintimäärät ............................................................................................................................ 7 4.1.2 Populaatiorakenne ja rekisteröinnit ................................................................................................... 8 4.1.3 Käytetyimmät jalostusurokset............................................................................................................. 8 4.1.4 Käytetyimmät jalostusnartut ............................................................................................................ 10

4.2 LUONNE JA KÄYTTÖOMINAISUUDET ...................................................................................................... 11 4.2.1 Nykyinen käyttötarkoitus .................................................................................................................. 11 4.2.2 Kettuterrierin metsästysominaisuudet .............................................................................................. 11 4.2.3 Käyttöominaisuuksien nykytilanne ................................................................................................... 12 4.2.4 Luonne .............................................................................................................................................. 12

4.3 TERVEYS ................................................................................................................................................ 12 4.3.1 Suomessa esiintyvät sairaudet .......................................................................................................... 12 4.3.2 Muiden maiden terveystilanne.......................................................................................................... 14 4.3.3 Kirjallisuudessa esiintyvät viat ........................................................................................................ 14

4.4 ULKOMUOTO ......................................................................................................................................... 15

5 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA ...................................... 16

6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT ............................................................................... 16

6.1 VISIO ..................................................................................................................................................... 16 6.2 ROTUJÄRJESTÖN TAVOITTEET ................................................................................................................ 17 6.3 ROTUJÄRJESTÖN STRATEGIA .................................................................................................................. 17 6.4 UHAT JA MAHDOLLISUUDET .................................................................................................................. 18 6.5 VARAUTUMINEN ONGELMIIN ................................................................................................................. 20 6.6 TOIMINTASUUNNITELMA JTO:N TOTEUTTAMISEKSI .............................................................................. 20

7 TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA ...................................................................... 21

8 LÄHTEET ..................................................................................................................................................... 21

9 LIITTEET ..................................................................................................................................................... 21


3 (21)

1 Yhteenveto

Sileäkarvainen kettuterrieri on peräisin Iso-Britanniasta. Ensimmäiset tulivat Suomeen tiettä-

västi 1800-luvun loppupuolella. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on pienriistan metsästys,

lähinnä luolametsästys, mutta nykyään rotua käytetään monissa muissakin harrastusmuodoissa.

Rodun suosio on noussut huomattavasti 2000-luvulla ja sileäkarvaisten rekisteröintimäärät ovat

ohittaneet karkeakarvaisten määrät. Populaation rakenne on parantunut suosion noususta huo-

limatta ja urosten jalostuskäyttö on ollut pääosin maltillista. Huolimatta rodun yleistymisestä

seura- ja harrastuskoirana, sileäkarvainen kettuterrieri soveltuu edelleen hyvin alkuperäiseen

käyttötarkoitukseensa. Rodun ulkomuodollinen taso on Suomessa suhteellisen hyvä ja parhaat

koirat edustavat kansainvälistä huipputasoa. Sileäkarvaista kettuterrieriä pidetään yleisesti ter-

veenä rotuja, mutta virallisia terveystutkimuksia on tehty hyvin vähän, eikä siten rodun terveys-

tilanteesta ole juurikaan tutkimukseen perustuvaa tietoa.

Sileäkarvaisen kettuterrierin jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on kartoittaa rodun ja-

lostuksellinen tilanne Suomessa, asettaa jalostukselliset tavoitteet sekä etsiä keinoja näihin ta-

voitteiden saavuttamiseksi. Käytännön tavoitteita ovat käyttöominaisuuksien säilyttäminen

vähintään nykyisellä tasolla, rodun terveystilanteen tarkempi kartoittaminen sekä rodun suosion

säilyttäminen.

Tämä jalostuksentavoiteohjelma on laadittu Suomen Kennelliiton ja sen jalostustieteellisen

toimikunnan ohjeen mukaisesti. Ohjelma on käsitelty ja hyväksytty Suomen Kettuterrierit ry:n

vuosikokouksessa 24.2.2008. JTT on hyväksynyt ohjelman kokouksessaan 6/11 21.6.2011

kaudeksi 2011 – 2015.

2 Rodun tausta

2.1 Rodun kehittyminen

Kuten muutkin terrierirodut, kettuterrieri on peräisin Englannista. Ketunmetsästys ratsain

ajueen kanssa on aina ollut lähinnä yläluokan huvi, todellakin huvi pikemminkin kuin välttä-

mättömyys. Turkissomisteet olivat tosin muodikas lisä herrasmiehen vaatetuksessa 1200- ja

1300-luvulla. Kuitenkin vasta 1300-luvun puolivälissä löytyy luotettavia viittauksia siihen, että

ketunmetsästyksessä olisi alettu käyttää maan alle tunkeutuvia pieniä koiria. Gace de la Vig-

ne'n 1359 julkaistussa teoksessa Poeme sur la Chasse mainitaan "chiens terriers", mutta sen

jälkeen ei säilyneitä mainintoja ole. Varhaisimmat merkinnät kettuterrierimäisistä koirista löy-

tyvät Juliana Barnerin 1400-luvulla kirjoittamasta kirjasta, jossa hän kuvaa ”teroures”- nimisiä

pieniä metsästyskoiria. Näitä oli kahta lajia, sileä- ja karkeakarvaisia. Vanhat asiakirjat kertovat

tällaisilla koirilla metsästetyn paljon jo 1500-luvulla. Vanhin tunnettu kuva terriereistä on pe-

räisin 1700-luvulta. Se esittää valkoista sileäkarvaista koiraa, jolla on nykyisiin koiriin verrat-

tuna pitkä selkä ja huomattavan leveä pää.


4 (21)

Vaikka aateliset pitivätkin huolen siitä, että heidän oma terrierityyppinsä säilyi mahdollisim-

man puhtaana, pääpaino koirien kasvatuksessa oli metsästysominaisuuksissa. Terrierit jakaan-

tuivat kuitenkin jo varhain kolmeen päätyyppiin, valkoisiin ”Old English” -terriereihin, musta-

ruskeisiin ”black and tan” -terriereihin sekä karkeakarvaisiin, suurikokoisiin Walesin seudulta

kotoisin oleviin terriereihin. Pieniä terrierejä käytettiin etupäässä luolametsästyksessä sekä ro-

tanpyydystyskilpailuissa. Pienten terriereiden tyyppi kehittyi vähitellen sekä ulkomuodoltaan

että kyvyiltään muita paremmaksi ajamaan kettu ulos luolasta. Rotu saikin tästä metsästyksestä

nimensä ja kettuterrieri saavutti ainutlaatuisen suosion ja levinneisyyden. Neljän valkeita ja

kirjavia terrierejä jalostaneen kennelin, Groven, Oakleyn, Quornin ja Belvoirin, voidaan sanoa

laskeneen perustan nykyaikaiselle kettuterrierin jalostukselle. Pastori John "Jack" Russell

(1795–1884) oli yksi merkittävimmistä kasvattajista, jonka päämäärät olivat nimenomaan met-

sästysominaisuuksissa. Vaikka nykyisin tunnustetaankin kaksi hänen nimeään kantavaa erillistä

rotua, Russell kasvatti kettuterriereitä, ja kun mennään sukutauluissa tarpeeksi kauas, kettuter-

rierien taustasta tulee vastaan Russellin koiria. Newcastlen herttuattaren of Notts-kennelin koi-

rilla on ollut suuri merkitys rodun kehitykselle.

Kettuterrierin oli tarkoituksenmukaista olla valkovoittoinen, jolloin koira erottuu helpommin

riistaeläimistä. Sen tuli kooltaan olla niin pieni, että se pystyi seuraamaan kettua koloihin, mut-

ta kuitenkin niin suuri, että se pystyi seuraamaan ratsastajia. Kovin pieniä tai matalajalkaisia

koiria ei siis pidetty tässä suhteessa ihanteellisina.

Aluksi rodun karvanlaatujen välinen ero ei ollut niin selvä kuin nykyisin. Samassa pentueessa

saattoi syntyä niin sileä- kuin karkeakarvaisiakin pentuja ja niitä voitiin käyttää jalostukseen

turkinlaatua huomioimatta. Vasta 1920-luvulla rotukirja suljettiin, jonka jälkeen kumpaakin

karvanlaatumuunnosta on jalostettu itsenäisinä rotuina. Aluksi sileäkarvaiset olivat suositum-

pia. Jo ensimmäisessä Englannissa vuonna 1859 pidetyssä koiranäyttelyssä tiedetään esitetyn

joitakin kettuterriereitä. Virallisesti rotuna kettuterrieri tunnustettiin kymmenen vuotta myö-

hemmin vuonna 1869. Vuonna 1876 perustettiin The Fox Terrier Club ja samana vuonna hy-

väksyttiin ensimmäinen rotumääritelmä. Vuonna 1886 Charles Cruftin järjestämässä näyttelys-

sä Westminsterin Aquariumissa esitettiin 125 sileäkarvaista ja 50 karkeakarvaista.

Kun näyttelytoiminta pääsi toden teolla vauhtiin 1900-luvulle tultaessa, brittiläiseen tapaan

metsästys- ja näyttelykoirakanta alkoi hieman eriytyä. Kettuterrieristä tuli varsinainen muoti-

koira ja jo vuosisadan vaihteessa parhaista yksilöistä maksettiin uskomattomia summia. Jo tuol-

loin kettuterriereitä vietiin myös muihin maihin, usein erittäin korkeasta hinnasta.

Newcastlen herttuatar Kathleen kasvatti of Notts-kennelissään molempia karvanlaatuja.

Yksi pitkäaikaisimpia vanhoja kenneleitä on Watteau, jonka aloitti Calvert Butler. Hänen työ-

tään jatkoi tytär Mary Blake ja vielä myöhemmin, tähän päivään asti tyttärentytär Antonia

Thornton. Watteau-kennel sai aikaan eniten valioita 40- ja 50-luvuilla. Muita tuon ajan merkit-

täviä, pitkään toimineita kenneleitä olivat Hermon, Harkaway, Hampole, Burmar, LW, sitten

myös Elisabeth Winstanleyn Boreham, Herbert Johnsonin Brooklands, Lowen perheen Lan-

neau, Arthur Clanachanin Maryholm ja sitten Linda Beakin Newmaidley-kennel, joka oli suu-

rin ja voitokkain kasvattaja 70-ja 80-luvulle asti.

2.2 Rodun historia Suomessa

Suomeen ensimmäiset sileäkarvaiset kettuterrierit tulivat vuosina 1889 ja 1890. Näistä tuon-

neista huomattavin oli uros Jack 217 I, omistaja rouva A. von Knorring. Kuten rodun kotimaas-

sakin, sileäkarvainen tyyppi oli myös Suomessa aluksi vallitseva. Tosiasia on, että sileäkarvai-

set olivat vuosisadan alussa aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka laadultaan ja lukumää-


5 (21)

rältään täysin ylivoimaisia. Esimerkiksi vuonna 1908 merkittiin rotukirjaan 84 sileäkarvaista,

48 urosta ja 36 narttua, kun taas karkeakarvaisia oli vain 24, 11 urosta ja 13 narttua. Sileäkar-

vainen sai kiittää menestyksestään eräitä kasvattajia, jotka vaivojaan säästämättä uhrasivat hy-

vin paljon työtä ja ennen kaikkea varoja rodun hyväksi. Huomattavimmat sileäkarvaisen kas-

vattajat tänä aikana olivat kauppias K. G. Fazer, kennelnimi of Dickursbury, vuorineuvos Hen-

ry Hackman, kennelnimi Cake Walk, ja agronomi U. Hernberg, jonka kasvatit esiintyivät Har-

bour- ja Hardy-kennelnimillä. Hernberg aloitti jalostustyön vuonna 1904 kantakoirillaan, jotka

olivat peräisin parhaista englantilaisista kenneleistä. Hän saavutti jalostustyössään erinomaisia

tuloksia, ennen ensimmäistä maailmansotaa hänen kasvattinsa saivat huomattavia voittoja sekä

Suomen että Venäjän näyttelyissä ja luolakokeissa.

Sileäkarvaisen kettuterrierin historiaan jäisi varmaan aukko, ellei mainittaisi tohtorinna Margit

Töttermanin nimeä. Aloittaessaan kenneltyönsä vuonna 1917 Hernbergin kennelin Daisy Har-

dy:lla Tötterman otti vastuulleen edellisen vuosikymmenen traditiot. Hänen tarkan siitosvalin-

tansa ja määrätietoisen työnsä ansiosta 50-luvun sileäkarvaisten taso oli maassamme korkeata

luokkaa, josta osittain kunnia lankeaa hänen Englannista maahantuottamalleen urokselle Solus

Chief:ille. Solus Chief oli kaunis ja käyttöominaisuuksiltaan erinomainen koira, joka harvinai-

sen suuressa määrin on periyttänyt hyviä ominaisuuksiaan jälkeläisiinsä. Käyttöominaisuuksien

hyvää laatua 50-luvun kannassa voidaan pitää vuorineuvos Petter Forsströmin ansiona. Hänen

ulkomailta tuottamansa urokset, englantilainen Solus Earl ja ruotsalainen Jägar Doodle Dandy

esiintyvät 50-luvun parhaiden sileäkarvaisten sukutauluissa. Vuorineuvos Forsström, maamme

luolakoirametsästyksen ja kettuterrierijalostuksen Grand Old Man, pysyi vuosikymmeniä us-

kollisena kettuterrierin vaalijana. Suurlähettiläs Warren toi mukanaan Englannista erittäin

merkityksellisen uroksen Riverbank Rebuff. Samoihin aikoihin vaikutti myös uros Ridgway

Doodle Donkey.

50- ja 60-luvulla rodulla oli jo useita merkittäviä kasvattajia. Nils Nielsenin Seaborne-kennel,

Esko Ekmanin Ekhill's-kennel, Irja Rainion Cliffborne-kennel, Osmo Vuorion Top-Fox-kennel

sekä Vilho Riihimäen Ri-Pe-kennel olivat nimekkäimmät. Noihin aikoihin perusti myös Heikki

Suomus Woodborne-kennelin, jonka työtä ryhtyi 80-luvulla jatkamaan osittain samoilla linjoil-

la hänen poikansa Eero. Yksi Heikki Suomuksen kantanartuista oli Englannista legendaarisen

Leo Wilsonin LW-kennelistä tullut Lovelorn Ways. Hieman myöhemmin hänen tärkein koiran-

sa oli ehkä runsaasti käytetty ja hyvää jälkeä jättänyt uros Blitzen. Myös V Peltosen Ariman-

kennelissä syntyi useita hyviä koiria. Gitta Ringwall kasvatti Black Spot-kennelissään kar-

keakarvaisten ohella myös jonkin verran sileäkarvaisia, ja hänellä oli tärkeä Ruotsista Gunlög

Gadhin GG-kennelistä tuotu uros Grand Goalkeeper sekä niin ikään Ruotsista tullut Finnös

Lyx. 60-luvun alkupuolella Esko Ekman vei Black Spot Lamien astutettavaksi Ruotsiin Gadhil-

le, joka oli tuottanut Englannista Harkaway Hyperionin, ja siitä syntyi erittäin voitokas ja mer-

kityksellinen Ekhill's G-pentue.

60-luvulla aloitti myös Erkki Tuominen, joka kasvatti kuitenkin ilman kennelnimeä sileäkar-

vaisia kettuterriereitä pääasiassa päämääränään metsästyskäyttö. 70-luvun alussa kääntyi uusi

luku rodun jalostuksessa, kun kahteenkymmeneen vuoteen ensimmäiset suoraan Englannista ja

sen ajan parhaista kenneleistä tuodut koirat, Eeva Reskon uros Newmaidley Goliath ja Hannes

Kankaanpään narttu Ellastone Topaz saapuivat maahan. Näillä oli keskenään pentue, josta Kei-

Kan Clydestä tuli Paula Heikkinen-Lehkosen Wolfheart-kennelin kantanarttu. Sittemmin Ellas-

tone Topaz siirtyi myös Wolfheart-kenneliin. Kei-Kan Clyden tyttärellä aloitti toimintansa

myös Arto Peltomäen Sapelars-kennel. Nämä kasvattajat suuntasivat heti katseet kansainväli-

siin ympyröihin, ja yhteistyötä tehtiin etenkin ruotsalaisen Bodin Granbergin Bodils-kennelin

sekä norjalaisen Berit Foss Andersenin Bajas-kennelin kanssa. Uusia koiria tuli myös Englan-


6 (21)

nista, Wolfheart-kenneliin Pittlea Culverden, joka ei kuitenkaan ollut jalostuksellisesti merkit-

tävä, sitten Bajas Barrow Norjasta, myöhemmin tuli Riber Ramrod Englannista, uros Fidelio

des Hellwoodiis ja narttu Polka du Bois de Maitres Belgiasta, sitten Boomer v d Bismarckquel-

le Saksasta, Elton Zlamany Szelag Puolasta ja nartut Tjuringa Nike ja Tjuringa Dundee Austra-

liasta. Sapelars-kenneliin tulivat Englannista Newmaidley Pip ja Newmaidley Ticket, hieman

myöhemmin Mirolinda Mr Supadupa Australiasta ja sen jälkeen narttu Mind-Games Espanjas-

ta. Rodun menestys näyttelykehissä samoin kuin harrastajakunta kasvoivat.

80- ja 90-luvulla rotuun tuli joukko uusia kasvattajia, joista pitkäjännitteisiksi ovat ennen kaik-

kea osoittautuneet Olavi ja Anne Tuovisen Vielfrass-kennel, joka aloitti saksalaisella Leicka v

d Bismarckquelle-nartulla, toi sitten Belgiasta Xeres du Bois des Maitresin sekä ensin Jouni

Mannerin, sittemmin Tuire Okkolan nimiin siirtynyt Rennam-kennel, joka on myös tuottanut

maahan useita koiria, ensiksi singaporelaisen uroksen Maryland Pepe Tanny. 90-luvun alku-

puolella aloitti Molli Nymanin Texforrier-kennel saksalaisella Camille v d Bismarckquelle-

nartulla, myöhemmin kenneliin tuli Englannista Sufredon Dancing Gueen. Nämä kennelit ovat

sittemmin harrastaneet paljon kansainvälistä yhteistyötä erimaalaisten kasvattajien kanssa, as-

tuttaneet narttujaan ulkomailla tai ottaneet astutuspentuja ulkomaalaisista nartuista. Muita 90-

luvulla kuvaan tulleita kasvattajia, joiden toiminta näyttää pitkäjännitteiseltä, ovat Leo Kukko-

lan Streakhead-kennel, Lea Zengerin kennel of Windy-Cottage, joka toi maahan etenkin käyt-

tökoirajalostukseen merkittävästi vaikuttaneen saksalaisen uroksen Moritz v d Wolfswinkel,

Jari Timosen kennel Voltage sekä Risto Kankaan Kettunurin-kennel.

3 Järjestöorganisaatio ja sen historia

Suomen Kettuterrierit ry perustettiin 11.1.1975. Perustuskirjan allekirjoittivat Marja Ulmanen

ja Birger Stellberg. Ensimmäisen johtokunnan puheenjohtajana toimi Raimo Lietsala, varapu-

heenjohtajana Kari Johansson sekä sihteerinä ja rahastonhoitajana Jyrki Korpi. Muina jäseninä

olivat Birger Stellberg, Erkki Tuominen, Paavo Peltola, Armas Vainionpää, Ritva-Liisa Torni

ja Marja Ulmanen. Vuoden alussa jäsenmäärä oli 57, liikevaihto oli 500 mk. Samana vuonna

ilmestyi myös ensimmäinen Kettuterrieri-lehti.

Vuonna 1976 yhdistykseen liittyi ensimmäinen jäsenyhdistys, Oulun Seudun Terrieriyhdistys.

Samana vuonna oli ensimmäinen luolakoirien koulutusleiri Haukkulaaksossa, josta tuli joka-

vuotinen perinne. Vuosittainen kesäleiri onkin edelleen yhdistyksen tärkein neuvonta- ja koulu-

tustilaisuus sekä yksi tärkeimmistä talous- ja toimintakohteista. Leireillä on ollut myös ulko-

maisia osanottajia.

Vuonna 1977 Suomen Kettuterrieriyhdistys liittyi Suomen Terrieriklubiin sekä Uudenmaan

Kennelpiirin ja samalla myös Suomen Kennelliiton jäseneksi. Kunniajäseneksi kutsuttiin Gitta

Ringwall, Heikki Suomus ja Hilpi Kytö, jotka olivat erityisen ansioituneita kettuterrierien kas-

vatuksessa.

Vuonna 1978 yhdistys sai oman viirin ja tunnuksen. Useita toimikuntia, mm. jalostus-, huvi- ja

koetoimikunnat perustettiin. Vuoden kettuterrieri -kilpailu perustettiin ja lehti sai uuden paino-

asun. Jäseniä oli 123 ja leirille osallistui yli sata osallistujaa. Yhdistyksen säännöt uusittiin ja

siitä tuli rotua harrastava yhdistys, jonka kotipaikaksi Kouvola.

1980-luvun alussa yhdistys eli nousun kautta, jäsenmäärä oli yli 400 ja toimintaa hajautettiin

ympäri Suomea. Kettuterrieri-lehti sai oman toimituskunnan. Lehti ilmestyi neljä kertaa vuo-


7 (21)

dessa ja alettiin julkaista myös jalostusnumeroa. 1980-luvun puolivälissä toimintasuunnitel-

massa julkaistiin pyrkimys päästä rotujärjestöksi. Yhdistys kuului tuolloin jäsenenä Suomen

Terrieriklubiin, joka rotujärjestönä edusti yhdistystä Suomen Kennelliiton organisaatiossa.

Suomen Kennelliiton valtuusto hyväksyi yhdistyksen rotujärjestöanomuksen ja Suomen Kettu-

terrierit ry sai rotujärjestöoikeudet vuoden 1989 alusta lähtien.

31.12.2010 yhdistyksen jäsenmäärä oli 795, näistä varsinaisia jäseniä oli 612, perhejäseniä 32,

nuorisojäseniä 29, kunniajäseniä on 4, ainaisjäseniä 39, pentuejäseniä 41 ja tuomarijäseniä 38.

Toiminta kattaa koko maan.

Yhdistyksen hallitus koostuu puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta, sihteeristä, rahastonhoita-

jasta, jäsensihteeristä sekä viidestä muusta jäsenestä.

Jalostuksesta, mm. jalostusneuvonnasta ja pentuvälityksestä, vastaa ensisijaisesti yhdistyksen

hallituksen nimittämä jalostustoimikunta. Jalostustoimikuntaan kuuluu puheenjohtajan lisäksi

noin 4 jäsentä. Jalostuksen tavoiteohjelman määräysten mukaisista toimenpiteistä päättää yh-

distyksen hallitus.

4 Nykytilanne

4.1 Populaation koko ja rakenne

4.1.1 Rekisteröintimäärät

Vuoden 2010 lopussa sileäkarvaisia kettuterriereitä oli Kennelliiton aineistossa yhteensä 4651;

näistä vanhimmat olivat syntyneet 1950-luvulla.

Rodun vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat pysytelleet hieman yli sadan koiran lähes koko

1980- ja 1990-luvun. Muutamina vuosina on syntynyt noin 80 koiraa, mutta 2000-luvulle tulta-

essa rekisteröityjen määrä on noussut lähelle kahtasataa ja sen ylikin. Tuontikoiria on ollut vii-

me vuosina tullut jonkin verran ja rodun piiriin on tullut useita uusia kasvattajia, ja kettuterrieri

on havaittu soveltuvaksi uusiin harrastuslajeihin, kuten agilityyn. Myös metsästyskäytössä pe-

rinteisen luolakoiratyöskentelyn rinnalle on tullut uusia käyttömuotoja ja koemuotoja, kuten

verijälki ja vesiriista. Rotu on myös ollut positiivisesti esillä mm. mainoksissa ja tämä on var-

masti vaikuttanut suosion nousuun.

Rotuna sileäkarvainen kettuterrieri on maailmanlaajuisesti levinnyt ja Suomeen on tuotu koiria

useista eri maista eri puolilta maailmaa. Rotu ei enää kuulu missään päin maailmaa yleisimpiin

rotuihin.

2007 2008 2009 2010

Suomi 185 192 201 176

Ruotsi 191 183 165 153

Tanska 55 57 43 66

Norja 11 39 42 26


8 (21)

4.1.2 Populaatiorakenne ja rekisteröinnit

Vuosiyhteenveto 2010 2009 2008 2007 2006

Pennut (kotimaiset) 176 201 192 185 153

Tuonnit 6 7 8 5 9

Rekisteröinnit yht. 182 208 200 190 162

Pentueet 44 51 47 48 42

Pentuekoko 4 3,9 4,1 3,9 3,6

Kasvattajat 29 36 33 31 30

Urokset

Kaikki 38 37 33 36 29

Kotimaiset 22 25 22 22 21

Tuonnit 10 10 10 10 5

Ulkomaiset 6 2 1 4 3

Keskimäär. jalostuskäytön ikä 3 v 9 kk 3 v 7 kk 3 v 10 kk 3 v 3 kk 3 v 6 kk

Nartut

Kaikki 44 51 47 48 42

Kotimaiset 36 45 41 40 38

Tuonnit 8 6 6 8 4

Keskimäär. jalostuskäytön ikä 3 v 10 kk 4 v 1 kk 3 v 10 kk 4 v 2 kk 3 v 10 kk

Isoisät 53 58 57 62 48

Isoäidit 71 67 63 64 58

Tehollinen populaatio, Ne 81 86 78 82 69

Sukusiitosprosentti 1,85 % 1,78 % 0,90 % 1,62 % 2,27 %

Populaation rakennetta kuvaavat yllä olevassa taulukossa sukusiitosprosentti ja tehollinen po-

pulaatiokoko. Tehollinen populaatiokoko arvioitiin kaavalla Ne = 4Nm*Nf/(Nm+Nf). Tällä

Suomen Kennelliiton jalostustietokannan kaavalla laskettu luku antaa hyvin suuren yliarvion

todelliseen nähden. Kaavassa Nm ja Nf ovat vanhempina käytettävien urosten ja narttujen lu-

kumäärät. Tehollisen populaatiokoon tulisi ihanteellisesti olla 100–200 yksilön välillä ja alle 50

yksilön populaatiokoko merkitsee uhanalaista populaatiota. Sileäkarvaisten kettuterrierien te-

hollinen populaatiokoko on kasvanut ja sukusiitosprosentti laskenut tarkastelujaksolla.

Populaatiorakenteen mahdollisen laajana säilymisen kannalta on tärkeää käyttää jalostukseen

mahdollisimman monia eri sukuisia koiria. Koirien siitoskäytön pitäisi olla tasaista, eli yksit-

täisten urosten jälkeläismäärien pitäisi pysyä kohtuullisina.

4.1.3 Käytetyimmät jalostusurokset

Urosten jalostuskäyttöä on tarkasteltu 2, 4 ja 10 vuoden ajanjaksolla 20 käytetyimmän uroksen

kohdalla. Uroksen jalostuskäyttöä pidetään liiallisena, mikäli sen pentujen osuus ylittää 5 %

neljän vuoden aikana syntyneistä pennuista, tai 10 % kahden vuoden aikana syntyneistä pen-

nuista.

Kahden ja neljän vuoden ajanjaksoja tarkasteltaessa huomataan, että vain muutamaa urosta on

käytetty liiallisesti.


9 (21)

#

Tilastointiaikana 2001–2010

Uros

Pentueita Pentuja %-

osuus

Kumu-

lat%

Yhteensä

pentueita

Pentuja

1 TAMSAM RING SIDE GOSSIP s. 2005 15 70 4,10 % 4 % 15 70

2 QUISSEX GALLOP ON s. 2005 10 45 2,64 % 7 % 10 45

3 SUNLYN SON OF A GUN s. 2007 8 38 2,23 % 9 % 8 38

4 PETTUREPPU APE s. 2000 10 37 2,17 % 11 % 10 37

5 BODILS LUDVIG VAN B s. 1997 7 36 2,11 % 13 % 7 36

6 BURROWPOWERS KESSU s. 2005 9 34 1,99 % 15 % 9 34

7 VOLTAGE EL NINO s. 1998 9 33 1,93 % 17 % 13 49

8 LAMARAS FANTASY BOY s. 2004 8 32 1,87 % 19 % 8 32

9 BADGERHILLS PUCKO s. 1997 7 31 1,82 % 21 % 7 31

10 WOLFHEART SMOOTH OPERATO s. 2001R 7 30 1,76 % 23 % 7 30

11 GIVENS HOT-FORSE s. 2004 7 29 1,70 % 24 % 7 29

12 GIVENS KING'S PEAK s. 2005 7 29 1,70 % 26 % 7 29

13 BAUTZ A.D. TEUFFELSMEUTE s. 2004 7 28 1,64 % 28 % 7 28

14 SAPELARS LANCELOT s. 1996 6 27 1,58 % 29 % 10 42

15 MORITZ V. WOLFSWINKEL s. 1995 5 26 1,52 % 31 % 8 38

16 KETTUNURIN KNOCK-OUT s. 2001 6 24 1,41 % 32 % 6 24

17 WOLFHEART FANTASTIC BOY s. 2004 6 24 1,41 % 34 % 6 24

18 FOXFIELD THAT'S MYRECORD s. 1997 6 23 1,35 % 35 % 10 36

19 FOXPOWERS BOSSE s. 2008 5 23 1,35 % 36 % 5 23

20 BOREHAM BEAU BRUMMEL s. 2001 7 23 1,35 % 38 % 7 23

#


Uros


osuus

Kumu-

lat.%

Yhteensä

pentueita

Pentuja



3 SUNLYN SON OF A GUN s. 2007 8 38 5,04 % 17 % 8 38

4 GIVENS KING'S PEAK s.2005 6 23 3,05 % 20 % 7 29


6 FOXPOWERS BOSSE s. 2008 5 23 3,05 % 26 % 5 23

7 WOLFHEART AUDACIOUS s. 2007 4 20 2,65 % 28 % 4 20

8 BOREHAM BEAU BRUMMELs. 2001 5 18 2,39 % 31 % 7 23

9 UKSNAFOX MELES MELES s. 2004 3 18 2,39 % 33 % 3 18

10 HUGO s. 2003 4 16 2,12 % 35 % 4 16

11 VELEKAPERÄN MORRIS s. 2001 5 15 1,99 % 37 % 5 15

12 DEL ZARZOSO GARDEL s. 2005 3 14 1,86 % 39 % 3 14

13 BURROWPOWERS KESSU s.2005 4 13 1,72 % 41 % 9 34

14 STREAKHEAD INDY BENTON s.2001 3 13 1,72 % 43 % 5 22

15 VIELFRASS NAHAR s. 2005 3 13 1,72 % 44 % 3 13

16 GIVENS HOT-FORSE s. 2004 3 12 1,59 % 46 % 7 29

17 LOUIS LEMART s. 2005 3 12 1,59 % 47 % 3 12

18 TEXFORRIER FROM THE HEART s. 2006 4 12 1,59 % 49 % 4 12

19 WOODBORNE ZAK DINGLE s. 2005 3 12 1,59 % 51 % 3 12

20 LAMARAS FANTASY BOY s. 2004 3 11 1,46 % 52 % 8 32

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN28085%2F05

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI44186%2F10

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=S35317%2F2007







































10 (21)

#


Uros


osuus

Kumu-

lat.%

Yhteensä

pentueita

Pentuja


2 FOXPOWERS BOSSE s.2008 5 23 6,10 % 16 % 5 23

3 WOLFHEART AUDACIOUS s. 2007 3 16 4,24 % 21 % 4 20



6 ACCOLADE FLYING FINN s. 2009 2 11 2,92 % 31 % 3 14

7 VIELFRASS ROB ROY s. 2006 2 11 2,92 % 34 % 2 11

8 OF WINDY-COTTAGE JEM s. 2005 2 11 2,92 % 37 % 2 11

9 OF WINDY-COTTAGE TRUEMAN s. 2006 2 10 2,65 % 39 % 2 10

10 UKSNAFOX MELES MELES s.2004 1 8 2,12 % 41 % 3 18

11 VOLTAGE PLAYBOY s. 2004 3 8 2,12 % 44 % 3 8

12 BOREHAM BEAU BRUMMEL s.2001 2 7 1,86 % 45 % 7 23

13 WOLFHEART PLAYS HOOKY s. 2005 2 7 1,86 % 47 % 4 14

14 FOXFIELD ROYAL RECORD s. 2006 2 7 1,86 % 49 % 3 10

15 SUNRISE MEMORIES OF MANSEVALE s.

2000

1 7 1,86 % 51 % 2 10

16 ALSÓLEPERDI EGON s. 2001 3 7 1,86 % 53 % 3 7

17 WOODBORNE BLANCKO s. 2006 2 7 1,86 % 55 % 2 7

18 FLATMARKENS VIRUS s. 2004 1 6 1,59 % 56 % 4 17

19 VIELFRASS NAHAR s. 2005 1 6 1,59 % 58 % 3 13

20 TEXFORRIER MR RIGHT s. 2004 1 6 1,59 % 59 % 3 13

4.1.4 Käytetyimmät jalostusnartut

#


Narttu

Pentueita Pentuja %-osuus

1 WOLFHEART BRASS BUTTON s. 2001 6 31 1,82 %

2 VIELFRASS ANASTASIA s. 2002 4 26 1,52 %

3 OF WINDY-COTTAGE LOVESTORY s. 2000 5 25 1,46 %

4 MIND-GAMES s. 1996 5 23 1,35 %

5 WOODBORNE URANIA s. 2004 3 21 1,23 %

6 PETTUREPPU AFRODITE s. 2000 3 20 1,17 %

7 TEXFORRIER MOSCHINO s. 1997 3 19 1,11 %

8 WOLFHEART GRANNY SMITH s. 2001 4 18 1,05 %

9 HOWL'MELODY U'R MY SEX BOMB VIEL s.

2003

3 18 1,05 %

10 WOODBORNE JOLINAR s. 2000 3 18 1,05 %

11 VIELFRASS SHANGRILA s. 1999 3 17 1,00 %

12 WOODBORNE FOXMIRE s. 1998 4 17 1,00 %

13 FOXFIGHTER'S ZITA s. 1998 3 16 0,94 %

14 WOLFHEART WHAT NOW s. 1999 4 16 0,94 %

15 VOLTAGE GUARD s. 1999 3 15 0,88 %

16 WOLFHEART ECLIPSE s. 1998 3 15 0,88 %

17 UKSNAFOX PUTORIUS s. 2002 4 15 0,88 %

18 RIINA s. 2001 3 15 0,88 %

19 KETTUNURIN BONNIE s. 2004 3 14 0,82 %

20 WOLFHEART PRINTOUT s. 2004 3 14 0,82 %















http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=AKCRM30181804
























http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF44133%2F94



11 (21)

4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet

4.2.1 Nykyinen käyttötarkoitus

Kettuterrieri on kehitetty metsästyskoiraksi, lähinnä ketun ja muiden pienpetojen luolametsäs-

tykseen. Kettuterrieriä soveltuu myös haavoittuneiden hirvieläinten jäljestämiseen, noutavaksi

koiraksi linnustukseen, sekä riistaa esille ajavana koirana. Aktiivisen metsästyskäytön lisäksi

kettuterrieri sopii harrastuskoiraksi monenlaisiin koemuotoihin. Eniten ”lähtöjä” kettuterriereil-

lä on varmasti luolakoirien taipumuskokeissa (LUT), mutta niitä osallistuu myös tottelevai-

suuskokeisiin (TOKO), agilityyn, metsästyskoirien jäljestyskokeisiin (MEJÄ), pelastuskoira-

kokeisiin, vesiriistakokeisiin (VERI) ja luolakoirien metsästyskokeisiin (LUME). Suuri osa

kettuterriereistä on kuitenkin nykyään seurakoirina.

Koekäynnit ja tulosjakauma 2010-2001 on esitetty alla olevassa taulukossa.

Koekäynnit ja tulosjakaumat 2010–2001

2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001

LUT -koekäynnit 69 80 63 90 67 59 42 61 62 49

LUT -kokeissa käyneitä 36 34 33 39 25 26 19 22 23 23

LUTA 7 9 9 9 5 5 6 11 4 5

LUTB 16 30 19 31 23 12 14 18 19 18

LUTC 7 19 16 19 20 24 16 21 23 10

LUTD 2 9 4 4 2 6 2 3 6 3

LUTE

LUT0 1 3 2 7 6 3 1 3 3 5

LUT- 3 10 13 20 11 9 3 5 7 8

LUME -koekäynnit 24 26 24 13 11 3 3 11 1 9

LUME -kokeissa käyneitä 16 19 17 11 9 3 2 6 1 7

LUME1 14 16 20 11 8 2 3 11 1 9

LUME0 3 8 4 2 3 1 - - - -

LUME- 7 2 - - - - - - - -

4.2.2 Kettuterrierin metsästysominaisuudet

Metsästäjien siirtyessä yhä enemmissä määrin kaupunkien asukkaiksi se on myös muuttanut

vaatimuksia metsästyskoiran suhteen. Jos metsästäjä ei voi pitää kuin yhtä koiraa, sen pitäisi

erittäin monipuolinen, jotta siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä erilaisissa metsästystilan-

teissa.

Kettuterrieri on alun perin jalostettu luolametsästykseen. Sen hyvä kaikkiin riistaeläimiin koh-

distuva metsästysvietti on kuitenkin laajentanut sen metsästyskäyttöä monipuolisemmaksi.

Luolametsästyksen lisäksi sitä käytetään menestyksekkäästi pienpetojen pysäyttämisessä maan

päällä ja lintujen noutajana vedestä ja maalta. Kettuterrieri saattaa myös ajaa riistaa enemmän

tai vähemmän haukkuen. Tyypiltään se on yleensä niin sanottu esille ajava koira, eli riistan

seuraamismatka on lyhyt. Jotkut yksilöt seisontahaukkuvat esim. hirveä.

Kettuterrieri, jolla on hyvät luolametsästysominaisuudet, on terävä ja rohkea painostaja, joka

pyrkii riistan lähituntumaan ja tarvittaessa pysäyttää sen. Työskentelytyylissä on yksilöllisiä

eroja, kovaluontoinenkin kettuterrieri pystyy yleensä arvioimaan vastustajansa tason ja työs-

kentelemään sen mukaisesti itseään vakavasti vahingoittamatta. Kettuterrierin kestävyys on


12 (21)

hyvä ja kokenut koira pystyy työskentelemään tuntikausia. Kettuterrierin haukku on kuuluva ja

riittävän tiheä ja sen pitäisi haukkua vain riistan lähituntumassa. Kettuterrieri on yleensä inno-

kas hakemaan riistaa luolassa ja sen löytökyky on erinomainen.

4.2.3 Käyttöominaisuuksien nykytilanne

Sileäkarvaisen kettuterrierin rekisteröinnit ovat pysyneet tasaisena ja jopa nousseet 2000-luvun

puolella. Tähän on osasyynä sileäkarvaisen lisääntynyt suosio myös luolametsästyksessä.

Nykypäivänä karkea- ja sileäkarvaisen kettuterrierin suosio on luolakoirana käytännön metsäs-

tyksessä karvanlaatuun katsomatta varmasti aika yhtäläinen. Kummallakin rodulla on pitkälti

samat ongelmat käyttöominaisuuksien suhteen, mm. populaation metsästysominaisuuksien

epätasaisuus sekä täysi tietämättömyys suuren osan käyttöominaisuuksista. Liian suuri koko on

ongelma monelle, varsinkin uroksille. Tästä huolimatta voidaan todeta, että kettuterrierirotujen

paras aines on kaikesta huolimatta luolakoirien huippua verrattaessa mihin tahansa muuhun

rotuun.

4.2.4 Luonne

Rotumääritelmän mukaan sileäkarvainen kettuterrieri on luonteeltaan valpas, nopealiikkeinen,

teräväilmeinen ja aina valmis vastaamaan ärsykkeeseen. Lisäksi se on ystävällinen, avoin ja

peloton. Tätä tukevat näyttelyarvosteluissa esiintyvät ulkomuototuomarien luonnearviot. Si-

leäkarvaisen kettuterrierin luonteeseen liittyy myös ongelmia. Huono stressinsietokyky ja ää-

niyliherkkyys eivät ole kasvattajien kokemusten mukaan mitenkään harvinaisia. Jonkin verran

ilmenee myös ylivilkkautta ja sosiaalisuuden puutetta. Rodussa esiintyy myös liiallista peh-

meyttä ja eroahdistusta. Kettuterrierin pitää olla valpas ja nopeasti reagoiva, mutta se ei saa olla

hermostunut. Tämä on vaikea luonteenpiirteiden yhdistelmä, joka onnistuessaan tuottaa loista-

van harrastuskoiran, mutta epäonnistuessaan tuottaa koiran, jolla saattaa olla sopeutumisvai-

keuksia nyky-yhteiskunnassa. Ongelmien ilmeneminen kertoo osaltaan sen, että jalostukseen

on käytetty koiria, joiden luonteissa on ei-toivottuja piirteitä.

Rotujärjestöllä on ollut aktiivista rescue-toimintaa viimeisten vuosien aikana. Syyt uuden kodin

etsintään ovat moninaisia, eikä syiden joukosta nouse esille mitään yksittäistä ongelmaa. Lisäk-

si tapauksista ei voi päätellä onko vika koirassa vai omistajassa. Kettuterrieri ei sovellu jokai-

selle ja se vaatii kunnon kotikasvatuksen, peruskoulutuksen ja kurin, jotta siitä kasvaa miellyt-

tävä koira. Kasvattaja on tällaisissa tapauksissa avainasemassa, jotta uusi pennunomistaja saa

realistisen kuvan rodun luonteesta ja koiran tarpeista. Tietoa luonteista kerätään jatkossa inter-

netpohjaisella terveys- ja luonnekyselyllä.

4.3 Terveys

4.3.1 Suomessa esiintyvät sairaudet

PEVISA- ohjelman mukaisia rotukohtaisia määräyksiä koskien vanhempien terveystutkimustu-

loksia ei ole. Polvi- ja silmätarkastuksia voidaan kuitenkin pitää suositeltavina erityisesti run-

saammin siitokseen käytettäville yksilöille. Yleisesti ottaen kasvattajien kokemuksiin perustuen

rotua voidaan pitää terveenä.


13 (21)

Vuosina 2010–2007 tehdyt terveystutkimukset on esitetty alla olevassa taulukossa.

2010–2007 tehdyt viralliset tutkimukset

Silmät Polvet Lonkat

Vuosi Tutkittuja, kpl Sairaita, kpl Tutkittuja, kpl Sairaita, kpl Tutkittuja, kpl

2007 15 1 c) 1 f) 27 1a) -

2008 5 23 1a) -

2009 7 1 g) 24 2a) -

2010 17 1 g) 25 1a) 2

Lyhenne/selitys:

a) Patellaluksaatio (PL1) 1 aste

c) PPM = Persistoiva pupillamembraani

f) Trichiasis

g) Kortikaalinen katarakta, Nukleaarinen katarakta

h) Anoftalmia

Suomen Kennelliiton tilastoja vikojen esiintymisestä ei voida rotutasolla pitää luotettavina,

koska tutkittuja koiria on liian vähän. Lisäksi SKL:n tuloksia kaikkien rotujen osalta vääristää

se, että virallisia tutkimuksia tehdään usein vain terveiksi oletetuille koirille sekä se, että toivot-

tua huonompia tuloksia ei usein toimiteta Kennelliittoon saakka.

Vuonna 2005 yhdistyksen jalostustoimikunta toimeenpani terveysaiheisen kyselyn. Kysytyt

viat oli valittu kirjallisuuden perusteella, ja ne olivat: purentavika, hammaspuutokset, linssi-

luksaatio, katarakta, glaukooma, toistuvat ihottumat, toistuvat korvatulehdukset, allergia, kuu-

rous, sydänvika, ataksia, epilepsia tai muut kohtaukset, myastenia gravis, patellaluksaatio,

Legg-Perthes, olkapään luksaatio, ruokatorven ahtauma, ruokatorven laajentuma, struuma, hy-

potyreoosi sekä avoin kohta muuta.

Kyselyyn osallistui 160 sileäkarvaista kettuterrieriä. Kyselyn perusteella yleisimmät ongelmat

sileäkarvaisilla näyttäisivät olevan hammaspuutokset (11,3 %), purentaviat (3,8 %) ja patella-

luksaatio (4,4 %). Otoskoon pienuuden takia tulokset eivät ole kovin luotettavia, esimerkiksi

terveyskyselyssä ei raportoitu yhtään ainoata Legg-Perthes-tapausta, vaikka sitä tiedetään esiin-

tyvän rodussa.

Patellaluksaatio

Patellaluksaatiossa eli polvilumpion sijoiltaan menossa toinen tai molemmat polvilumpiot luk-

soituvat. Riippuen luksaation asteesta polvilumpio menee pois paikoiltaan joko normaalin lii-

kunnan aikana ja/tai käsin polviniveltä manipuloidessa. Patellaluksaation oletetaan periytyvän

resessiivisesti ja polygeenisesti eli väistyvästi useamman geenin välityksellä. Suora polvikul-

maus altistaa patellaluksaatiolle. Patellaluksaatio voi olla joko toisessa tai molemmissa jaloissa

ja luksaation vakavuus voi olla eriasteinen saman koiran polvissa. Patellaluksaation vakavuutta

arvioidaan Putnamin asteikolla 1-4. Ensimmäisen asteen patellaluksaatiossa koiran polvinivel

on lähes normaali, eikä aiheuta koiralle mitään haittaa. Vakavammat patellaluksaatiot voivat

aiheuttaa koiralle kipua ja liikkumisvaikeuksia ja ne voivat vaatia leikkaushoitoa. Vaikeimmis-

sa tapauksissa koko polvinivel on epämuodostunut, epätavallisen paksu, ja jo vastasyntyneillä

pennuilla voi havaita viallisen takaraajan taipuvan epänormaalisti rungon alle. Patellaluksaa-

tiosta kärsivä koira voi välttää painon laittamista kyseiselle jalalle, se voi ontua tai jättää aske-

lia väliin. Patellaluksaatioon altistavana tekijänä rodulla voivat olla liian suorat takaraajat. Pa-

tellaluksaation osalta kasvattajat ovat viime vuosina alkaneet yhä enemmän tutkituttaa koiriaan


14 (21)

ja yhdistyksen tilaisuuksissa pyritäänkin järjestämään myös virallisia polvitarkastuksia tilan-

teen edelleen kartoittamiseksi.

Legg-Perthes

Legg-Perthes (Calvé-Perthes) on yleensä nuorten koirien (4-12 kk) reisiluun pään nekroosi

(kuolioituminen), joka muistuttaa varsinkin oireiltaan suuremmilla roduilla esiintyvää lonkka-

vikaa, HD:ta. Yleensä Legg-Perthes on toispuoleinen. Kettuterriereillä periytymistapaa ei tun-

neta. Epämuodostunut reisiluunpää voidaan poistaa leikkauksella, jolloin kivut myös lakkaavat.

Leikkaustulokset ovat yleensä erittäin hyvät ja useimmat leikatut koirat pystyvät toivuttuaan

leikkauksesta liikkumaan normaalisti.

Kirjallisuudessa rodun kohdalla usein mainittu ataksia vaikuttaa nykyään hyvin harvinaiselta,

sillä siitä ei rodun nykyisillä kasvattajilla ole kokemusta. Joitakin maksashunttiin ja erilaisiin

maksa- ja munuaisvikoihin sairastuneita sileäkarvaisia tiedetään, mutta ne näyttävät hajata-

pauksilta. Tilannetta on kuitenkin syytä tarkkailla.

Myös joitakin kokonaan tai toispuoleisesti kuuroja sileäkarvaisia tiedetään syntyneen. Kuurou-

della on todennäköisesti yhteyttä valkoisen värin runsaaseen esiintymiseen. Kuurous tai alentu-

nut kuulo voidaan luotettavasti todeta vain BAER-testillä.

Rodussa esiintyy myös keskimääräistä enemmän napatyriä, jotka tosin harvemmin vaativat

leikkaushoitoa. Myös häntämutkia esiintyy melko runsaasti. Tilastoja napatyrien ja häntämut-

kien yleisyydestä tai tutkimustuloksia/tilastoja ei tiedetä olevan missään päin maailmaa.

Tavallisesti kettuterrieriurokset kykenevät astumaan ilman ongelmia ja nartut synnyttävät nor-

maalisti ja hoitavat pentunsa hyvin. Vain joissakin tapauksissa on jouduttu turvautumaan kei-

sarileikkauksiin. Keskimääräinen pentuekoko on 3-5.

Seuratakseen rodun tilannetta niin terveyden kuin luonteen osalta rotujärjestö kerää tietoa ter-

veys- ja luonnekyselyn muodossa.

4.3.2 Muiden maiden terveystilanne

Muista maista ei juuri ole saatavilla kettuterriereitä koskevaa tilastotietoa sairauksien osalta.

Rotua pidetään maailmanlaajuisesti terveenä, joten tutkimustietoa on saatavilla hyvin niukasti,

koska tarvetta laajamittaisiin tutkimuksiin ei ole ollut. Edes rodun emämaan Iso-Britannian

kettuterrieriyhdistys The Fox Terrier Club ei kerää lainkaan terveystilastoja.

4.3.3 Kirjallisuudessa esiintyvät viat

Kirjallisuuden ja perusteella rodussa ei näyttäisi olevan yhtään erittäin yleistä perinnöllistä vi-

kaa tai sairautta. Tätä tukevat myös kasvattajien kokemukset. Sen sijaan vähemmän yleisiä tai

harvinaisia, mutta kaikkien rotujen keskiarvoon verrattuna yleisemmin esiintyviä vikoja ja sai-

rauksia on useita.


15 (21)

Seuraavassa on kooste kirjallisuudesta yleisimmin löytyvistä sairauksista:

Linssiluksaatio

Linssiluksaatio (silmän linssin irtoaminen ripustuksistaan) ei-traumaattisesti on erityisesti ter-

rieriryhmän rotuihin keskittynyt vika, joka tulee useimmiten esiin vasta yli kolmivuotialla koi-

rilla. Useimmiten molemmat linssit luksoituvat, joskin välissä voi kulua aikaa viikkoja tai kuu-

kausia. Hoitamattomana linssiluksaatiosta seuraa yleensä sekundaarinen glaukooma (viherkaihi

eli silmänpainetauti). Tämä sairaus on rodulla hyvin harvinainen.

Katarakta

Katarakta eli linssin samentuminen aiheuttaa ainakin osittaisen sokeutumisen. Kettuterriereiden

perinnöllinen katarakta on juveniilia, nuorilla ilmenevää, ja tulee siten yleensä esiin viimeistään

nelivuotiaana. Kettuterriereillä periytymistapaa ei tunneta. Tämä sairaus on rodulla hyvin har-

vinainen.

Ataksia

Ataksian aiheuttaa pikkuaivojen hypoplasia/degeneraatio (vajaakehitys/surkastuminen) ja/tai

selkäytimen demyelinisaatio (myeliinikato). Taustalla on useitakin sairauksia, jotka aiheuttavat

samanlaisia oireita. Sileäkarvaisilla kettuterriereillä pikkuaivojen surkastumisesta johtuvan

ataksian on kokeellisilla parituksilla osoitettu olevan autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä.

Nykyisin tämä sairaus on hyvin harvinainen.

Epilepsia

Perinnöllinen epilepsia alkaa oireilla yleensä 1-3-vuotiailla. Joitakin epilepsiatapauksia rodussa

tiedetään esiintyneen, mutta sairaus vaikuttaa harvinaiselta.

Atooppinen ihottuma

Atopian allergeeneinä eli allergian aiheuttavina aineina voivat olla mm. erilaiset siitepölyt,

huonepöly, pölypunkki ja sieni-itiöt. Voimakkaan kutina vuoksi koira kuitenkin raapii itseään

ja aiheuttaa vaurioita iholleen, josta voi seurata sekundäärisesti tulehdus. Atopian allergeeni

voidaan testata iho- tai verikokein. Ihottumat näyttävät olevan sileäkarvaisilla kettuterriereillä

huomattavasti harvinaisempia kuin karkeakarvaisilla.

Edellä mainittujen sairauksien/vikojen lisäksi kirjallisuudesta löytyy myös mainintoja seuraa-

vista sairauksista, mutta niiden esiintyminen vaikuttaa satunnaiselta:

Distikaasi/trichiasis (silmäripsien väärinsijoittuminen), keuhkovaltimoläpän stenoosi (ah-

tauma), kilpirauhasviat (struuma ja kilpirauhasen vajaatoiminta), kuurous, myastenia gravis

(lihasheikkous), olkanivelen luksaatio, persistoiva (sikiökauden jälkeenkin säilyvä) aortan oi-

kea kaari ja siitä seuraava ruokatorven ahtauma, progressiivinen retinan atrofia eli PRA (etene-

vä verkkokalvon rappeuma) ja von Willebrandin tauti (verenvuototauti).

4.4 Ulkomuoto

FCI on vahvistanut sileäkarvaisen rotumääritelmän 28.11.2003 ja viralliset suomennokset on

hyväksytty Suomen Kennelliiton hallituksessa 25.9.2005. Rotumääritelmä on JTO:n liitteenä

(liite 1).


16 (21)

Ulkomuotojalostuksessa painopisteenä on rotumääritelmän mukaisen tyypin säilyttäminen.

Tavoitteena ovat näin rotumääritelmän mukaiset mittasuhteet ja tasapainoinen, terve rakenne.

Kettuterrieri on kokoonsa nähden voimakas ja ketterä, ei koskaan kömpelö eikä karkea. Mitta-

suhteiltaan se on neliömäinen, ei korkea- eikä matalaraajainen. Raajat liikkuvat suoraan eteen-

päin yhdensuuntaisina ja joustavat takaraajat aikaansaavat hyvän työnnön. Rodulle tyypillinen

pitkä ja kapea pää ja tuikea ilme ovat tärkeitä. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät ja niiden

ylälinjojen yhdensuuntaiset. Leikkaavan purennan pitää olla täydellinen, hampaiden suuriko-

koiset ja säännölliset ja leukojen voimakkaat. Koko määritellään niin, että koira on tarpeeksi

pieni mahtuakseen ketunpesään, mutta tarpeeksi suuri pystyäkseen seuraamaan ratsain liikku-

vaa metsästysseuruetta, kuten rodun alkuperämaassa on ollut tapana.

Suomen sileäkarvaisten kettuterrierin kanta on ulkomuodollisesti tällä hetkellä epätasainen.

Ulkomuodollisesti parhaat yksilöt ovat aivan kansainvälistä huipputasoa. Ongelmana yleensä

ottaen voidaan pitää kasvattajien erilaisia päämääriä. Osa kasvattajista keskittyy pelkästään

metsästysominaisuuksien säilyttämiseen, jolloin ulkomuoto jää toissijaiseksi. Toisaalta taas

näyttelyistä kiinnostuneet kasvattajat eivät testauta koiriensa käyttöominaisuuksia.

Yleisimmät ulkomuotovirheet ovat puutteellinen rotutyyppi, väärät mittasuhteet, eli matala- tai

korkearaajaisuus. Samoin ovat liiallinen hentous tai karkeus, pitkärunkoisuus ja puutteelliset

sekä etu- että takaraajojen kulmaukset. Rodussa esiintyy matalaa hännänkiinnitystä ja hännän

sekä korvien asentovirheitä, joista suuret ja raskaat tai täysin pystyt korvat ovat suurin ongel-

ma. Rodunomaisissa liikkeissä on puutteita johtuen erilaisista rakennevirheistä.

5 Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta

Edellinen jalostuksen tavoiteohjelma on vuodelta 1999. Se keskittyi pääosin rotumääritelmään,

ja jalostuksen painopisteenä olikin rotutyypillisen ulkonäön säilyttäminen yhdessä käyttöomi-

naisuuksien kanssa; nämä tavoitteet ovat pääosin täyttyneet. Vaikka kasvattajat painottavat

jalostustyössään usein joko näyttely- tai käyttöpuolen ominaisuuksia, ei rodun voida katsoa

jakaantuneen kahteen selvään eri linjaan. Terveyden suhteen tavoitteena oli terveiden koirien

tuottaminen, mitään rajoitteita jalostuskäytön suhteen ei ole esitetty. Luonteen suhteen pyrittiin

yhteiskuntakelpoisuuteen, mikä nykyään pääosin pitääkin paikkansa, joskin muutamat haitalli-

set luonteenpiirteet ovat nousseet viime vuosina useammin esille. Tällaisia ovat mm. huono

stressinsietokyky, hermostuneisuus, ääniyliherkkyys, eroahdistus ja aggressiivisuus. Rodun

suosio on noussut 2000-luvulla.

6 Jalostuksen tavoitteet ja strategiat

6.1 Visio

Sileäkarvaisen kettuterrierin tulee tulevaisuudessakin pystyä toimimaan sen alkuperäisessä

käyttötarkoituksessa rohkeana ja peräänantamattomana luolakoirana. Kettuterrierin odotetaan

tulevaisuudessa myös kasvattavan suosiotaan harrastuskoirana, sillä rodun soveltuvuus eri la-

jeihin kuten jäljestykseen, vesiriistaan, agilityyn ja TOKO:n on todettu hyväksi. Sama koira

pystyy toimimaan metsästyksessä kuin myös monissa eri harrastusmuodoissa.


17 (21)

6.2 Rotujärjestön tavoitteet

Tavoitteena on tukea rodun hyvän terveydentilan, yhteiskuntakelpoisen ja mukautuvan luon-

teen sekä metsästysominaisuuksien ylläpitämistä ja jatkuvaa kehittämistä. Luola-, seura- ja

harrastuskoirarotujen suuri määrä on luonut entistä vaativamman ja kiristyvämmän kilpailuti-

lanteen eri terrierirotujen välille. Tässä kilpailutilanteessa rodun suosio pyritään pitämään vä-

hintään nykyisellä tasolla, mahdollisuuksien mukaan nostamaan vielä korkeammalle.

6.3 Rotujärjestön strategia

Terveyden jalostuksessa rotujärjestön tärkein tehtävä on kerätä ja analysoida luotettavaa ja mo-

nipuolista tutkimustietoa kotimaassa. Mahdollisuuksien mukaan hyväksi käytetään myös kan-

sainvälistä tietoa, joskin sitä näyttäisi tieteellisiä julkaisuja lukuun ottamatta olevan kovin niu-

kalti saatavalla. Rotujärjestön pitää myös aktiivisesti tiedottaa tutkimustuloksista kasvatustyön

ohjaamiseksi sekä järjestää sekä kasvattajien että muiden rodunharrastajien neuvontaa ja koulu-

tusta. Virallisten ja yhdistyksen järjestämien tutkimusten tulokset julkaistaan vuosikirjassa

ja/tai yhdistyksen lehdessä.

Rodun terveydentilaa ja luonteiden kehitystä seurataan terveys- ja luonnekyselyillä, ja kasvatta-

jia rohkaistaan teettämään virallisia terveystutkimuksia mahdollisimman laajasti. Tätä kautta

virallisten terveystutkimusten määrää saataisiin nostettua ja todellista tietoa rodun terveystilan-

teesta kerättyä. Yhdistys järjestää joukkoterveystarkastuksia.

Ulkomuodon osalta keskeisintä on ulkomuototuomareiden koulutus sekä kasvattajien valista-

minen sekä ja keskustelu rotumääritelmän tulkinnasta. Lisäksi yhdistys järjestää vuosittain eri-

koisnäyttelyn kesäleirin yhteydessä, jolloin osallistumiskynnys on mahdollisimman alhainen.

Mahdollisuuksien mukaan järjestetään myös näyttelykoulutusta ja epävirallisia open show -

tyyppisiä katselmuksia eri puolilla Suomea. Kettuterriereiden näyttely- ja koetulokset julkais-

taan vuosikirjassa. Näyttelyihin osallistumistiheyttä pitäisi saada nostettua. Tätä silmällä pitäen

yhdistys järjestää trimmauskursseja eri puolilla Suomea.

Rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen ja tyypillisen luonteen säilyttämisessä ja kehittämisessä

hyödynnetään jo olemassa olevaa koejärjestelmää. Yhdistys järjestää itse kokeita ja harjoituk-

sia (LUT, VERI, MEJÄ jne.) sekä kannustaa jäseniään osallistumaan yhdistyksen omiin ja

muiden järjestämiin kokeisiin, harjoituksiin ja luonnetesteihin. Lisäksi yhdistys harjoittaa tie-

dotustoimintaa sekä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Rotujärjestön ja innokkaiden harrasta-

jien panostus eri lajeihin tulee toivottavasti tuomaan esille rodun mahdollisuudet todellisena

monitoimikoirana. Tärkeitä kanavia rodun monipuolisten mahdollisuuksien esille tuomisessa

ovat yhdistyksen julkaisema Kettuterrieri-lehti sekä yhdistyksen internetsivut.


18 (21)

6.4 Uhat ja mahdollisuudet

Rodun vahvuuksia ja heikkouksia sekä uhkia ja mahdollisuuksia on esitetty SWOT-kaaviona.

Kaavioiden sisällössä on huomioitu marraskuussa 2005 järjestetyn SKT ry:n kasvattajapäivän

ryhmätöiden vastaukset.

Yksi todellinen uhka rodulle olisi taipumuskokeiden kieltäminen, joka vaikeuttaisi merkittäväs-

ti käyttökoirien jalostamista. Seurauksena olisi käyttökoirien eriytyminen muusta kannasta ja

jalostusmateriaalin kapeneminen. LUME-koetta ei voida pitää taipumuskokeita korvaavana,

sillä siihen osallistuminen on monelle käytännön metsästystä harrastamattomalle erittäin han-

kalaa tai suorastaan mahdotonta.

SWOT -kaavio seuraavalla sivulla.


19 (21)

SWOT-kaavio, sileäkarvainen kettuterrieri

Vahvuudet

Populaatio

rekisteröintimäärät kasvussa

riittävän laaja jalostuspohja

tuonteja eri maista ja sukulinjoista

aktiiviset uudet kasvattajat

Terveys

normaalit synnytykset

vähän perinnöllisiä sairauksia

pitkä ikä

Ulkomuoto

huipputason koirat erittäin korkealaatuisia

Luonne ja käyttöominaisuudet

pitkä perinne käyttökoirana

sopeutuva ja mukautuva

peräänantamattomuus, sitkeys

kyky palautua negatiivisista kokemuksista

”huumorintajuisuus”

hyvä haku ja haukku (käyttöom.)

paineensietokyky

yhteistyökyky

aktiivisuus

monipuolisuus

Heikkoudet

Populaatio

rodun tunnettuus

eriytyminen ->käyttö/näyttö

Terveys

napatyrät

häntämutkat

Ulkomuoto

keskimääräinen taso ei riittävän hyvä

koko suuri

leveät etuosat

liikkeet

puutteelliset etu- ja takaosan kulmaukset ja nii-

den erot -> epätasapaino

heikot kuono-osat ja purukalusto

pitkä lanneosa, luisu lantio


ylivilkkaus, ylikierroksilla käyminen

sosiaalisuuden puute, riitaisuus toisten koirien

kanssa

arkuus, paukkuarkuus

eroahdistus

Mahdollisuudet

Populaatio

rotu on levinnyt laajalle maailmanlaajuisesti

populaatiosta löytyy vähemmän suosittuja suku-

linjoja

Terveys

avoimuus

tiedottaminen

Ulkomuoto

näyttelykäynnit lisääntyneet

paljon uusia harrastajia


parantuneet käyttöominaisuudet

-> hyvännäköinen ja toimiva

monipuolisuuden hyödyntäminen

Uhat

Populaatio

muut rodut vievät ostajia

markkinoiden kyllästyminen

yleinen negatiivinen suhtautuminen metsästyk-

seen ja turkisten käyttöön

Terveys

salailu

tietämättömyys

Ulkomuoto

arvosteluskaalaa ei käytetä tarpeeksi tiukasti

tuomareiden erilaiset kauneusihanteet

kasvattajien erilaiset tavoitteet

henkilöristiriidat

kasvattajien mahdollisesti puutteelliset tiedot


käyttöominaisuuksien heikentyminen

hermostuneisuuden lisääntyminen

pehmeys

koirien päätyminen sopimattomille omistajille


20 (21)

6.5 Varautuminen ongelmiin

Seuraavassa kaaviossa on esitetty varautumista erilaisiin ongelmiin. Sisältö on pääosin SKTn

kasvattajapäivän 2005 ryhmätöissä esiin tullut kasvattajien näkemys ongelmista ja niiden rat-

kaisuista.

Riski Syy Varautuminen Miten vältetään Toteutuessaan

merkitsee

Ei markkinoi-

ta

Vanhat ennakkoluulot Rodun positiivisten

ominaisuuksien esille-

tuonti

Käyttöominaisuuksien

säilyttäminen

Koulutus

Kasvattajien ohjeet

Lisätään rodun tunnetta-

vuutta

Populaatio piene-

nee edelleen mer-

kittävästi

Epärodun-

omaiset piir-

teet

Väärät jalostusvalinnat,

väärien piirteiden ihan-

nointi, tietämättömyys

Rotujärjestön toiminta:

JTO ja rotumääritelmän

tulkintaohje

Tiedonkeruu ja tiedot-

taminen

Koulutus

Rotu ei vastaa

rotumääritelmää

Koon kasvu Tiedonkeruu, mittauksia

rotujärjestön tilaisuuksis-

sa

Liian suurten koirien

jalostuskäyttöä vältetään

Rotu ei enää sovi

metsästyskäyttöön

Dominoivuus,

aggressiivi-

suus

eroahdistus

Väärä koira väärällä

omistajalla

Väärät jalostusvalinnat

Tiedottaminen Sopivien pennunostajien

valinta

Kasvattajan vastuu

Rodun suosion

lasku ja siitä seu-

raava populaation

pieneneminen

Rodun suosion lasku

Sairauksien

lisääntyminen

Tietämättömyys

Terveyteen ei kiinnitetä

tarpeeksi huomiota jalos-

tuksessa

Tiedottaminen

Terveystutkimukset

Kriteerit jalostuskoirille

Jalostukseen käytettä-

vien koirien tutkiminen

Tiedottaminen

Käyttö- ja harras-

tuskoirana toimi-

minen vaikeutuu

Suosion lasku

6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi

Tiedonjako toteutetaan julkaisemalla vuosittain vuosikirjaa. Lisäksi koe- ja näyttelytulokset

julkaistaan yhdistyksen keskustelufoorumilla. Lisäksi Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä

saa kattavasti ajantasaista tietoa rodusta. Jalostustoimikunta pyrkii julkaisemaan jalostusaihei-

sia artikkeleita Kettuterrieri-lehdessä.

Koulutusta järjestetään vuosittaisella kesäleirillä. Lisäksi pyritään järjestämään vuosittain aina-

kin yksi koulutus- ja keskustelutilaisuus jäsenistölle ja kasvattajille.

Yhdistys järjestää monipuolista koulutusta, näyttelyitä, kokeita, harjoituksia niin rodunomaisiin

koemuotoihin kuin myös erilaisiin harrastusmuotoihin, trimmauskursseja sekä jalostus- ja kas-

vattajapäiviä. Yhdistys tukee erilaista harrastustoimintaa. Kerran vuodessa järjestetään luola-

koirien koulutusleiri, eli nk. kettuterrierileiri. Leirillä on mahdollista kokeilla erilaisia ro-

dunomaisia koemuotoja ja osallistua kokeisiin. Lisäksi muita harrastusmahdollisuuksia tuodaan

myös aktiivisesti esille koulutusten, harjoitusten ja kilpailujen muodossa.


21 (21)

Terveyskysely toteutetaan jatkuvana terveys- ja luonnekyselynä internetissä. Ulkomuototuoma-

rikoulutusta varten laadittu rotumääritelmän tulkintaohje muokataan myös kasvattajien ja muun

jäsenistön käyttöön.

7 Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta

Tavoiteohjelman käytännön toimenpiteiden (koulutukset yms.) toteutumista seurataan vuosit-

tain yhdistyksen, ja erityisesti jalostustoimikunnan toimintakertomuksissa.

Seuraavan terveyskyselyn ja populaation tunnuslukujen laskennan yhteydessä arvioidaan ter-

veystilanteen ja populaation rakenteen kehittymistä.

JTOn voimassaolon päättyessä yhdistys, sen jalostustoimikunta, kasvattajat ja muut jäsenet

sekä rotuun erikoistuneet ulkomuototuomarit, mahdollisuuksien mukaan myös koetuomarit

(ainakin taipumuskokeiden tuomarit), arvioivat JTOn toteutumista keskustelutilaisuudessa.

8 Lähteet

Krohne, Sheryl. Inherited Cataracts in Dogs, Part B. ACVO Genetics Committee / CERF.

http://www.vmdb.org/cerf.html

Robinson, R. 1990. Genetics for dog breeders. Pergamon Press, Oxford, UK.

Willis, M.B. 1989. Genetics of the Dog. Witherby, Lontoo, UK.

Inherited diseases in dogs -Database in Cambridge University, Cambridge, UK.

http://server.vet.cam.ac.uk:591/index.html

Alice Crook, A.; Hill, B.; Dawson, S. (project authors). Canine Inherited Disorders Database-

Database of Sir James Dunn Animal Welfare Centre at the Atlantic Veterinary College, Uni-

versity of Prince Edward Island, and the Canadian Veterinary Medical Association.

http://www.upei.ca/%7Ecidd/intro.htm

Online Mendelian Inheritance in Animals (OMIA) –Database compiled by F.W. Nicholas,

Reprogen, Faculty of Veterinary Science, University of Sydney, Australia.

http://www.angis.org.au/Databases/BIRX/omia/

9 Liitteet

Liite 1: Sileäkarvaisen kettuterrierin rotumääritelmä

http://www.vmdb.org/aug01.html#dxspot

http://server.vet.cam.ac.uk:591/index.html

http://www.upei.ca/~awu/animal.htm

http://www.upei.ca/~avc

http://www.upei.ca/

http://www.upei.ca/

http://www.cvma-acmv.org/

http://www.upei.ca/~cidd/intro.htm

jalostuksen tavoiteohjelma - · pdf filetyvät juliana barnerin 1400-luvulla...

Documents