Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 44–45 • Perjantaina 3. marraskuuta 2006

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Perheuutisia ..................................... 3-4Edestakainen Viipuriin.......................4Erkki Puputti pakisee .........................7Lauluilla pitkät perinteet ...................8Elisenvaaran Miikkulaiset koolla ......9Kullaan Karjalaiset 60 v...................10

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät17.11., 1.12., joulunumero 15.12., 29.12.

Kun Karjalan Liitonnaistoimikunta vietti pariviikkoa sitten sunnuntaina30-vuotisjuhlaansa Karjala-talolla Helsingissä, juhla jäiosallistujien mieliin erittäinonnistuneena. Ohjelma eri-tyisesti oli oikein korkeata-soinen ja monipuolinen.

Karelia-puhallinorkeste-ri soitteli taustamusiikkiaennen ohjelman alkua. Si-ten saatiin yleisö hyvinviihtymään sen aikaa, kunpuheenjohtaja Aira Viita-niemi otti Etelä-Karjalanpiiristä tulleen Aili Kurosen

ja Kymenlaakson piiristäsaapuneen Sirkku Kervisenkanssa vastaan lukuisia on-nitteluja ja tervehdyksiä.

Tervehdyspuheen pitinaistoimikunnan puheen-johtaja, kotiseutuneuvosAira Viitaniemi. Ooppera-laulaja Henrik Lamberg olivalinnut esitettäväkseenGeorge de Godzinskyn Ää-nisen aallot, Oskar Meri-kannon Laatokan ja Kylän-tiellä sekä Toivo KuulanTuijotin tulehen kauan.Häntä säesti pianotaiteilijaSonja Fräki.

Karjalan Liiton naistoimikunta juhli Karjalatalolla

Hyvää ruokaa jakorkeatasoista ohjelmaa

PipotLasten sarja1. Taavi Mäkelä 12 v.,Etelä-Karjalan piiriNaisten sarja / pipot lap-sille1. Pupu = työ nro 5, Ete-lä-Karjalan piiriNaisten sarja / kesäpipot1. Aila Karinko, KotkanKarjalaseura1. Työ nro 7, Etelä-Kar-jalan piiriNaisten sarja / talvipipot1. Ontelotyöt, Oili Jaati-nen, Forssan SeudunKarjalaseura

Paju- japipokilpailun tulokset

Pääkaupungin karjalais-ten nuorten ryhmä Natikatvalloitti yleisön välittömäl-lä ja sydämiin käyvälläesiintymisellään. Heitä oh-jasivat Venla Manninen jaIlona Palonen. Juhlan suo-jelija valtioneuvos RiittaUosukainen piti valloitta-van puheen.

Toinen toistaantaitavampia esiintyjiä

Ohjelman juonsi nuorimies Olli Joensuu. Hänesitteli viulutaiteilija MerviTsygankovin kertoen, että

Vuoden 2007karjalainen ruokaSilakkalaatikkoLavansaaresta

Vuoden 2007leivonnainenKorvapuusti Räisälästä

Nais-toimikunnanjuhlamenuTynnyrisilliSilakkarullatSuolasiikaLohitahas MarskintapaanSienisalaattiMummon vihreä salaattiRosollihyytelöLihahyytelöAattolohko lohestaPalvattu lammas jasipulihillokeKarjalanpaistiKeitetyt perunatHaudutetut lanttu- janauriskuutiotPiirakka- ja leipäpöytäJuomat:Kotikalja, maito ja vesiJälkiruoka:Kahvi ja täytekakku

2. Punamusta tupsupipo,Mirja Tiitinen, KuopionKarjalaiset3. Kukkilintu, Laura Or-honen, KankaanpäänKarjalaseura

PajutyötNaisten sarja1. Pöytäliina, Aila Läh-teenmäki, Hiitolan Pitäjä-seura, PoriMiesten sarja1. Lintukoto1. Keppi

tämä opettaa Raumalla jaon itse esiintynyt muun mu-assa Moskovassa ja Pieta-rissa romaanien kanssa.Kappaleet, jotka rouva Tsy-gankov esitti olivat sykäh-dyttäviä. Kuulija ikään kuinnauliutui tuoliinsa eikä saa-nut silmiään irti kauniin tai-teilijattaren eläytyvistä kas-

voista ja vilkkaista sormis-ta.

Loppunumero oli Unka-rilainen tanssi nro 5 karja-laisin maustein, eli MerviTsygankov oli ryydittänyttutun unkarilaisen melodi-an Säkkijärven polkan tah-

JATKUU SIVULLA 11Naistoimikunnan 30-vuotisjuhlien ruokapöytä notkui karjalaisten herkkujen alla. Myös ko-ristelu oli tarkkaan mietitty ja toteutettu: suomalaista ja karjalaista.

Eturivissä juhlan puhujia. Oikealla valtioneuvos Riitta Uosukainen, isä Mitro Repo ja liittovaltuuston puheenjohtaja MattiPuhakka.

Karjalan Liiton naistoimikunta oli julistanut paju- ja pi-pokilpailun, jonka tulokset julkaistiin juuri ennen juh-laa. Kuvassa oikealla ylhäällä forssalaisen Oili Jaatisenvoittopipo naisten talvipipojen sarjassa

Perjantaina 3. marraskuuta2 – 2006 – Nro 44–45

3.11.2006

Kaikkien pyhien päiväPyhienseurassa

Hartauspyhäinpäiväksi 4.11.

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

Rakkaamme

Anna-LiisaVIRTANEN

* 13.12.1928 Kurkijoellat 5.10.2006 Seinäjoella

Äitiä, mummaa ja isomummaakiitollisuudella muistaen

Kari perheineenRaija perheineenRitva ja Jarmo perheineenVeli perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Kiitoksen nöyrän Sulletuon, Herra armoinen,kun viime yönä mullesoit levon suloisen.Kun myös mun rakkaaniSun suojaas suljit taasen,Sun hoitoos armiaaseen,Sun armohelmaasi.

Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa 21.10.2006.Lämmin kiitos osanotosta suruumme.

o.s. Toiviainen

Rakkaamme

Veikko IlmariTUKIA* 30.8.1938 Kurkijokit 27.9.2006 Nokia

Vaan ylitse kaikkien kyyneltentuhat muistoa meitä lohduttaa.Ne on tallessa päivien menneiden- tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

KaivatenÄitiPirkko ja Lea perheineensukulaiset ja ystävät

Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Pyhäinpäivän seutu on rukousta tulvillaan. Se on tulvillaanikävää ja surua. Se on täynnä kipua ja kaipausta. Päivään liit-tyy tunteiden kirjo, joka velloo vihasta rakkauteen, itkusta ihmet-telyyn. Monet hiljaiset askeleet kulkevat hautausmaille tai muis-tolehtoihin. Pieni liekki syttyy kotona piirongin päälle rakkaankuvan viereen. Yksinäiset kädet puristuvat ristiin, ja muistelu hil-jentää huokauksen. Mieltä riipaiseva viimeisen kohtaamisen het-ki palaa jälleen.

Pyhäinpäivän iltana hautausmaa muuttuu eläväksi valome-reksi. Kynttilät kertovat valollaan, miten jokainen ihminen vai-kuttaa vielä kuolemansa jälkeen niiden ihmisten mielissä, jotkaelivät lähellä häntä. Sukupolvien ketju ja vaikutus on katkeama-ton. Palava kynttilä kuvaa ylösnousemuksen ja jälleennäkemisentoivoa.

Kun maamme kirkoissa vietetään pyhäinpäivän messua taihartautta, sytytetään vuoden aikana kuolleiden muistolle kyntti-lä tai tuikku. Jokaisen muistohetkessä luetun nimen taustalla onihmiselämä - toiveineen, iloineen, aherruksineen, uhrauksineenja kipuineen. Ja elämän moninaisuuden keskellä elävät myösheidän muistelijansa. Osa on jo päässyt perille - osa on vielämatkalla.

Tunteita on paljon, sanoja on vähän. Kuoleman majesteetti-suus muodostaa valtavan taustan toivonkipinöille ja muistojenrahtusille. Suru on sanaton. Siksi on rohkaisevaa tarrautua Psal-mien kirjoittajan kokemukseen: “Minä saan aina olla luonasi,sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mu-kaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minullaon sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiinija sieluni nääntyy; Jumala on kallioni, minun osani iankaikki-sesti.” (Ps 73)

Harva läheistään muisteleva kutsuu tätä pyhäksi. Vielä har-vempi liittää tämän määreen itseensä. Pyhyys ei ole elävän taipoisnukkuneen erinomaisuutta korostava ominaisuus eikä se ta-soita eletyn elämän rosoisuutta tai kipupisteitä. Pyhyys on Juma-lan armoa, jota hän osoittaa ihmistä kohtaan. Kun Raamatunsana koskettaa ja ehtoollisen hetki hoitaa, olet Pyhän äärellä.Uskontunnustuksessa me tunnustamme uskomme pyhäin yhtey-teen: me elävät olemme vielä matkalla, perille päässeiden uskoon muuttunut näkemiseksi.

Jumala, Isämme, elämä on arvoituksellinen matka. Sinä yksintiedät kaiken, sinä salattu Jumala. Sinä olet kutsunut rakkaanilepoon. Kaipaan häntä, ja kiitän hänen elämästään. Anna kai-ken kestävän ja hyvän kantaa siunausta ja tuoda viesti elämänarvosta. Hoida mieltäni painavien kuluttavien muistojen taakka.

Jeesus Kristus, me kiitämme sinua menneistä sukupolvista,jotka työllään ja elämällään ovat luoneet mahdollisuuksia myösmeille. Auta meitä vuorostaan pitämään huolta toinen toises-tamme. Kasvata meitä kestävyyteen ja rakkauteen. Anna meilletämän ja tulevan elämän toivo. Amen.

Pirkko PoisuoKirjoittaja on Helsingin Malmin

seurakunnan kappalainen.

������������� ���������������

�������������� �������� ��������

������

�������������

MuistettavaaLappeenrannan Kurkijokelaisetkokoontuvat su 5.11. klo 13 Imatral-la Terttu Veijalaisella, Elsankuja 9.

Loimaan Seudun Karjalaseuranhallituksenkokous ma 6.11. klo 19Maija ja Aimo Levonpäällä, Karpa-lokuja 8, Loimaa. Historiikki valmis.

Hiitolan Pitäjäseuran syysko-kous ja tarinailta ti 7.11. klo 18 Tuo-marink. 2, Pori. Kokouksen jälkeenlauluryhmä ”Evakot 8 v.” esittäärakkaimpia lauluja ja runoja vuosi-en varrelta. Tervetuloa entiset jauudet tarinoijat iloiseen karjalai-seen tunnelmaan.

Elisenvaaran mko kokoontuu ke8.11. klo 13 Allilla. Hallitus samas-sa paikassa.

Turun Karjala-seura ry:n perintei-nen isänpäivälounas su 12.11. klo13 Itäpellontie 2, Turku. VarauksetRaili Seppänen, p. (02) 248 4273 tai040-842 4961.

Tampereen seudun kurkijokelai-set. Syyskokous ti 14.11. klo 14Keskustorin Coffee House –kahvi-lassa. Tervetuloa.

Hiitolan ja Kurkijoen sukututki-muspiiri kokoontuu to 16.11. klo18 Karjalatalon Wärtsilä-salissa,Käpylänkuja 1, Helsinki. Teema: Va-lokuvat sukututkimuksen apuna.Saapua voi jo klo 15 alkaen. Seu-raavat kokoukset: 14.12.2006 ja18.1.2007. Tervetulleita ovat kaikkihiitolaisia ja kurkijokelaisia sukujatutkivat ja tutkimusta aloittavat. Li-sätietoja Veikko Revolta, puh. 050-560 6049, sähköposti:veikkorepo@hotmail.com.

Kalakurjet laivaristeilevät 21.-22.11. Viking Isabellalla. Linja-au-toaikataulu: Virttaa Matka-Viitalaklo 17.45 – Alastarolta vanhaa tietä– Hirvikoski klo 18.20 – PuistokatuVeijalainen klo 18.30 – Loimaanasema klo 18.35 – vanhaa tietäPöytyälle – Riihikoski klo 19.15 –Aura Shell klo 19.30 – Turun sata-ma.

Rakas äitimme,mummimme ja isomummimme

Kerttu TÖYLI

* 7.7.1929 Elisenvaarassat 25.10.2006 Vaasassa

Soit kaiken hyvyytes, parhaas annoitja meistä kaikista huolta kannoit.

Syvästi kaivaten

Ulla ja EeroVille ja TiiaHennariikka

Jari ja TuulaHannakatrin, Jani, Justus ja JalmariElinaJohannes

Annikki-sisko perheineenEino-veli perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Olen hattara pilvenja kukkanen maan,olen lintunen sinisiipi.Käskyn kun enkelit saivat,lähtivät vastaan.Jeesus jo oottavi lastaan.

Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että äitimme siunataan Vaasanhautausmaan isossa kappelissa la 11.11. klo 11. Hautauksenjälkeen muistotilaisuus Vaasan kaupungin kirkon alasalissa.

o.s. Kylliäinen KalliokolokukkaKouralline multaakarus kalliokolos.Kuitenkii kukoistikaunis kukka karus maas.Mis olliit juuret?

Iha samalviisiimyökii evakotjuuret koitettii johokiityöntää ja kukoistaa.Toine onnistu, toine ei.

Sitkiihenkisii oltii:kalliokolokukkaja myö karjalaist.

Terttu Ketola

Vietämme huomenna pyhäinpäivää. Silloinmuistamme edesmenneitä läheisiämme. Myös Kar-jalaan jääneiden vainajien muistomerkeille voim-me pysähtyä kukkinemme ja kynttilöinemme. Hau-tausmaille on yleistynyt myös muualle haudattujenmuistelupaikkoja, joiden luo omaiset voivat viedäkynttilänsä. Päivä on hiljainen ja harras.

Haudoilla käynti pyhäinpäivänä on yleistynytSuomessa toisen maailmanso-dan jälkeen. Viime vuosikym-meninä on tullut tavaksi, ettäseurakunnissa järjestetään py-häinpäivänä iltajumalanpalve-luksia. Niissä muistetaan ku-luneen vuoden aikana kuollei-ta seurakuntalaisia ja sytyte-tään jokaisen muistoksi omakynttilä.

Pyhäinpäivän aiempi nimi oli pyhäin miestenpäivä. Pyhäinpäivässä yhdistyykin nykyään kaiksialkujaan erillistä juhlaa: kaikkien pyhien päivä(1.11.) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä(2.11.). Nykyään pyhäinpäivää vietetään lokakuunviimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän välisenälauantaina.

* * *

Niin ikään ”pyhiä” miehiä eli isiä juhlitaan viikonpäästä 12.11. Isänpäivän vietto on vakiinnuttanut ase-mansa, ja hyvä niin. Koska äitejä juhlittiin jo 1900-lu-vun alkupuolella – Karjalasta meillä on paljon äitien-päiväjuhlakuvia, joihin yhdessä kokoonnuttiin, oli oi-keus ja kohtuus, että Suomessakin tehtiin lähes 50 vuot-ta sitten päätös, että isiä aletaan muistaa omalla nimik-kopäivällä.

Mitä sitten perheet isänpäivänä te-kevät? Äidit osaavat yleensä hemmot-telun taidon. Lapset oppivat mukana.Isälle laitetaan makoisa aamupala, her-kullinen lounas ja annetaan huomiota.Jos isä ymmärtää yskän, hän antaa vas-tavuoroisesti aikaa lapsilleen ja puoli-solleen. Niin saadaan isänpäivästäkoko perheen päivä. Isää voi tietenkinhuomioida myös siten, että antaa isäl-

le ”omaa aikaa”. Isä saa lähteä yksin vaikkapa jääkiekko-matsiin, jos isä siitä pitää ja se on hänelle harvinaista jaylellistä. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.

Juhlitaanpa sitä isänpäivää sitten miten tahansa, isätovat juhlansa ansainneet. Vedetään liput tai isännänvii-rit salkoihin. Oikein paljon onnea kaikille isille, ukoil-le, vaareille ja papoille.

Raija Hjelm

”Ne nousevat lapsuusmuistot nuo,ne aukee maailman armaat,näen silmät mä äitini lempeän taasja taattoni hapset harmaat.Se vast’ oli mies!Se taruja ties,kun joutui ilta ja leimusi lies.”

Eino Leino

Perjantaina 3. marraskuuta 2006 – Nro 44–45 – 3

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävätToimitus: Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Avoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoituksetsopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistälehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

SananVoimaa3.11. Herra, sinua ylistäkööt

kaikki luotusi, uskollisetpalvelijasi kiittäkööt si-nua! Julistakoot he valta-kuntasi kunniaa, kerto-koot mahtavista teoistasi.Ps. 145:10–11

4.11. Autuaita olette te, kunteitä minun tähteni herja-taan ja vainotaan ja kunteistä valheellisesti puhu-taan kaikkea pahaa. Iloit-kaa ja riemuitkaa, silläpalkka, jonka te taivaissasaatte, on suuri. Matt.5:11–12

5.11. Te olette maan suola.Mutta jos suola menettäämakunsa, millä se saa-daan suolaiseksi? Ei sekelpaa enää mihinkään:se heitetään menemään,ja ihmiset tallaavat senjalkoihinsa. Matt. 5:13

6.11. Siunattu on se mies,joka luottaa Herraan japanee turvansa häneen!Hän on kuin puron par-taalle istutettu puu, jokakurottaa juurensa veteen.Jer. 17:7–8

7.11. Juutalaisen ja kreikka-laisen välillä ei ole eroa.Kaikilla on sama Herra,ja häneltä riittää rikkaut-ta kaikille, jotka huutavathäntä avukseen. Room.10:12

8.11. Jesaja sanookin: “Her-ra, kuka on uskonut mei-dän sanomamme?” Uskosyntyy kuulemisesta, mut-ta kuulemisen synnyttääKristuksen sana. Room.10:16–17

9.11. Jumala on turvammeja linnamme, auttajamme

hädän hetkellä. Sen täh-den emme pelkää, vaikkamaa järkkyy, vaikka vuo-ret vaipuvat merten sy-vyyksiin. Ps. 46:2–3

10.11. Virta ja kaikki senhaarat ilahduttavat Ju-malan kaupunkia, Kor-keimman pyhiä asuinsijo-ja. Jumala on kaupun-kinsa keskellä, kaupunkiei järky. Ps. 46:5–6

11.11. Hän auttaa sitä, kunaamu valkenee. Kansojenmeri kuohuu, valtakun-nat horjuvat, maa järkkyyhänen äänestään. HerraSebaot on kanssamme,Jaakobin Jumala onturvamme. Ps. 46:7–8

12.11. Jos te annatte toisilleihmisille anteeksi heidänrikkomuksensa, antaamyös taivaallinen Isänneteille anteeksi. Matt. 6:14

13.11. Ikimuistoisista ajoistaei ole tietoon tullut, eikorva ole kuullut, ei sil-mä nähnyt, että olisimuuta jumalaa kuin sinä,Jumalaa, joka auttaaniitä, jotka häntä odotta-vat. Jes. 64:3

14.11. Mutta olethan sinä,Herra, meidän isämme!Me olemme savea, sinäsaven valaja, kaikki meolemme sinun kättesitekoa. Jes. 64:7

15.11. Herra, älä ylen mää-rin vihastu meihin, äläloputtomiin muistele mei-dän pahoja tekojamme.Katso meitä. Kaikki meolemme sinun kansaasi.Jes. 64:8

16.11. Minä luotan siihen,että Jumala, joka on teis-sä aloittanut hyvän työn-sä, myös saattaa sen pää-tökseen Kristuksen Jee-suksen päivään mennes-sä. Fil. 1:6

Tapahtumia

Loimaan Seudun Karjalaseura ry:n

Joulujuhlasunnuntaina 19.11.2006 klo 13 kirkon yläsalissa,

Turuntie 32, Loimaa.* Jouluista ohjelmaa * Joulupuuro ja kahvi *

* Myynnissä karjalaisia tuotteita ja seuran historiikki *TERVETULOA

1. Minä vuonna Suomiliittyi EU:n jäseneksi?

2. Milloin Suomessa näh-tiin ensimmäinen televi-siolähetys?

3. Mikä on repsikka?4. Mikä on lauluja sanoit-

taneen Saukin oikeanimi?

5. Minä vuonna toisenmaailmansodan taistelutSuomen osalta päättyi-vät?

6. Mistä lähtien Suomessaon noudatettu kesä- janormaaliaikaa?

7. Kuka suomalainen piis-pa suhtautui naispap-peuteen kielteisesti?

8. Mitä suomenkielinensana kero tarkoittaa?

9. Mikä eläin on Kuusa-mon vaakunassa?

10. Mikä on suomalaistenmielestä mieluisin luon-nonääni?

pe 3.11. Terhola 4.11. Hertta,

Pyhäinpäiväsu 5.11. Reima,

Uskon-puhdistuksenmuistopäivä

ma 6.11. KustaaAadolf,Ruotsalaisuudenpäivä

ti 7.11. Taistoke 8.11. Aatosto 9.11. Teuvope 10.11. Marttila 11.11. Panusu 12.11. Virpi,

Isänpäivä

ma 13.11. Kristian, Anoti 14.11. Iiriske 15.11. Janina, Janika,

Janita, Janetteto 16.11. Aarne, Aarno,

Aarni

Perheuutisia

Lämpimät isänpäiväonnittelut kuvassa olevalle Jari Holmil-le Raumalle. Noora-vauvan ristiäisten aikaan anoppi ottikuvan Jarista ja tämän tyttäristä Juliasta ja Noorasta. Noinvuosi sitten lokakuussa Irja Teräväinen täytti 80 vuotta, jasamassa kuussa hänestä tuli siis vielä kerran mummo.

Isänpäiväonnittelut

Istumassa vasemmalla Martta Savolainen o.s. Hannukainen(s. 1917 Hiitolan Mustolassa, k. 2006 Pöytyän Kyrössä) vie-ressään tyttärensä Kurkijoen Särkijärvellä syntynyt HelviRantanen o.s. Savolainen, jolla on sylissään Niklas (Katjanpoika) Silfverberg. Takana vasemmalla Birgit (Helvin tytär)Rantanen vieressään tyttärensä Katja Rantanen. Kuva onotettu Martan puolison Tauno Savolaisen hautajaisissa jou-lukuussa 2002. Tauno oli syntynyt Kurkijoen Särkijärvelläja eli karjalaisena evakkona Karinaisten Kyrössä.

Viisi sukupolvea

Marjo (s. Haataja) on kotoisin Paltamosta. Timo Huhtalan äiti Anja (s. Varis) on syntynytvuonna 1937 Hiitolassa, mutta asuu nykyään Kankaanpäässä. Vihkimisen suoritti pastoriMika Kyytinen 25.3. Kankaanpään kirkossa. Nuoripari on opiskellut Tampereen teknillises-sä korkeakoulussa. He valmistuivat diplomi-insinööreiksi vuonna 2004. He asuvat Nurmi-järvellä ja työskentelevät pääkaupunkiseudulla. Timon edesmennyt isä oli syntynyt Satakun-nassa Honkajoella. Timon äidinäiti oli Anna Varis (o.s. Kontiainen) (1911-1983) HiitolanMarjakoskelta, Ikala, ja äidinisä Emil Varis (1907-1989) Rautjärven Ilmeeltä, myöhemminHiitolasta.

Marjo ja Timo Huhtala

Kokouksia

Mustialan yhteismetsän osakaskunnan

varsinainen kokouspidetään keskiviikkona 15.11.2006 klo 10.00 Loimaan Seu-dun Osuuspankin kokoustiloissa. Käynti Väinämöisenkatu 6B:n ovesta.Kokouksessa käsitellään ohjesäännön 7 §:n määräämät asiat.Lisäksi valitaan hoitokuntaan yksi varajäsen sekä päätetäänkahden noin 4500 m2:n suuruisen määräalan myynnistä.

Hoitokunta

Muistojen maaKurkotan katseella mennyttä aikaa,nähdäkö saanen mä muistojen maan.Sinusta laulan ja lauluni kaikaa,suruisiin säveliin tunteeni saan.

Siellä mä synnyin, siell’ ol’ elon huomen,Laatokka laineitaan rannoille toi.Siellä sain nauttia tuoksusta tuomen,helskyen vaaroilla kukunta soi.

Parhain kun mennyt on aikojen yöstä,uurastus palkkion elämään toi.Muisto on kypsynyt taattojen työstä,sitä ei silmäni saavuttaa voi.

Kaipuusta kertovat laulumme yhä,rivit jo harvenneet on isien.Aarteena säilyypi entinen pyhä,kauneus Karjalan maisemien.

Aili Hellin Kurri

Perjantaina 3. marraskuuta4 – 2006 – Nro 44–45

Saimme kulkea ViljoKososen kanssa rinnakkai-sia polkuja viimeisen puo-lentoista vuoden ajan. Meil-le syntyi ainutlaatuinen ys-tävyyssuhde, vaikka ikä-vuosia välissä olikin yhdensukupolven yli. Tulimmetuntemaan Karjalan pojan,jolla riitti tarinoita ja jonkahuumori antoi iloa välilläharmaisiinkin päiviin.

Yhteisenä ilon aiheenameillä olivat laulut ja mu-siikki. Viljo sanoikin jos-kus: ”Miulla on kaksi tärki-ää asiaa: ensin on ruoka jasitten on musiikki. Niitä il-man mie en voi ellää.” Jakymmenet kerrat laulettiinja soitettiin yhdessä Viljon

erikoislempilaulu Matalantorpan balladi. Laulun sanatkuuluvat: Suomessa olenminä syntynyt, tuolla kau-niissa Karjalassa, sinisenjärven rannalla, siellä ma-jassa matalassa. Mutta josViljo oli oikein ponnek-kaalla tuulella, hän vetäisireippaasti ja kovalla äänel-lä: ”Laatokka-järven ran-nalla, siellä talossa komias-sa.”

Viljon lempilauluja olimyös Kalliolle kukkulallerakennan minä majani, van-hat valssit ja rivakatkin lau-lut. Jos hän ei sattunutmuistamaan sanoja, hän ta-putti tahtia käsillään. Niinoli rytmi veressä. Ja voi nii-

Viljo Kosonen tyttärensä Lea Rastaan kanssa Oripään van-hainkoti-palvelutalossa, jossa Viljo viimeiset vuotensa asuija Kalervo Häkli (vas.) edelleen asustelee.

Viljo lauloi ja taputti tahtia, kun Kalle soitteli tuttuja laulu-ja. Kalle Siili on syntynyt Kurkijoen Marianvaarassa. Hänoppi tuntemaan Viljo Kososen käydessään katsomassa appi-ukkoaan lapinlahtelaista Kalervo Häkliä Oripään vanhain-kodissa.

Viljon muistolle

Avaralta Laatokan ran-nalta lähtenyt Viljo Koso-nen asettui asumaan Ori-päähän. Asutustiloilla eimonesti ollut tarvittavaamäärää metsää, jonka joh-dosta perustettiin yhteis-metsiä. Yläneelle perustet-tiin Raasinkorven yhteis-metsä, johon Kososetkinsaivat osuuden.

Viljo Kosonen oli innol-la mukana toiminnassa, jahänet valittiinkin ensim-mäiseen yhteismetsän vi-ralliseen hoitokuntaan javuotta myöhemmin hoito-kunnan puheenjohtajaksi.Siinä virassa hän toimi 25vuotta. Voisi sanoa hänentehneen merkittävän osanelämäntyöstään yhteismet-sän ja sen osakkaiden hy-väksi.

Alkuaikoina tehtävä olivarsin haastava. Osakkaathalusivat hyvää tuottoa,mutta metsät olivat sodan-aikaisten hakkuiden joh-dosta huonossa kunnossa.Oli tehtävä teitä, ojitettavasoita, tehtävä risusavottaaja kylvettävä.

Eniten hakattiin koivu-halkoa, josta tulot eivät ol-leet kovinkaan kaksiset.Monesti oli hoitokunnanmiesten oltava lainan ta-kuumiehinä, että saatiin

metsämiesten palkat mak-suun.

Monesti oli siihen aikaanpuheenjohtajan lähdettävävalvomaan osakkaiden etu-ja, mitattiinhan siihen ai-

Raasinkorven yhteismetsän kunniapuheenjohtaja Viljo Ko-sonen eli lähes 90-vuotiaaksi.

KunniapuheenjohtajaViljo Kosonen

kaan kaikki puut tienvarres-sa. Satoi vettä tai oli 30 as-tetta pakkasta, paikalla olioltava.

Kososen aikana yhteis-metsät niin sanotusti pistet-

tiin siihen kuntoon, joistahedelmistä nykyiset osak-kaat saavat nauttia. ViljoKosonen oli vilpitön yhteis-ten asioiden hoitaja. Samal-la antaumuksella, jolla hänhoiti omia metsiään, hänhoiti yhteismetsää. Hänenrauhallinen ja päättäväinenolemuksensa herätti luotta-musta.

Yhteismetsän 50-vuotis-juhlassa vuonna 2000 ViljoKosonen kutsuttiin teke-mästään merkittävästätyöstä yhteismetsän hyväk-si Raasinkorven yhteismet-sän kunniapuheenjohtajak-si. Hän oli viimeiseen saak-ka metsien mies, hänen sy-dämensä oli metsässä. Us-kon hänen katselevan vielä-kin metsän kasvua rauha-isin mielin kuin oravainenAleksis Kiven laulussa.

”Kammiostaan korkeastakatselee hän mailman piiriitaisteloa allans’ monta;havu-oksan rauhan-viiripäällänsä liepoittaa.Mikä elo onnellinenkeinuvassa kehtolinnas.Siellä kiikkuu oravainenarmaan kuusen äitinrinnas:Metsolan kantele soi.Siellä torkkuu heiluhäntäakkunalla pienoisella,linnut laulain taivaan allasaattaa hänen iltasellaunien Kultalaan.”

Pekka KanervoRaasinkorven yhteismet-

sän nykyinen puheenjohta-ja

”Edestakainen Viipu-riin”, sanottiin ennen van-haan Elisenvaaran asemanlippuluukulla. Otsikko eisiis tarkoita rajantakaismat-kaa tässä ajassa. Ei, vaansukulaisvierailuilla käynte-jä ajassa, joka katosi. Iäksi.

Jokakesäisessä vanhojenKarjalan Heimo –lehdennumeroiden lukuvaiheessakäsiini osui vuoden 1987numero 7-8. Siitä aukesieteeni artikkeli ”Karjalanrautateiden muistitietoa ke-rätään (Joensuun yliopis-to)”. Ohessa oli kuva poik-keusluvalla kulkeneen ju-nan aikataulusta. Sen tututasemat – myös Harlun-Jä-nisjärven suunnalla – jäivätmieleni poluille pitkäksi ai-kaa. Ylimääräinen tarkas-tusjuna oli kuitenkin kulke-nut ohi jo ennen meidän ai-kaamme Elisenvaarassa.

Äiti ja minä tunsimmejoskus olevamme ”melkeinrautatieläisiä”. Rautatientulo Elisenvaaraan sysäsiyhteiskouluajatuksen liik-keelle, ja siitä lähti toivei-kas eteneminen. Koulun ke-hitys oli paljolti rautatie-läisperheiden varassa, jakouluhan kasvoi ja kaunis-tui! Koska koulu ja kotini

Saavanmäellä olivat ase-maseutua korkeammalla,kuuluivat komeasti valais-tun aseman moninaiset ää-net päivin-öin aina meille-kin saakka.

Isänpuoleinen isoisänioli Viipurissa rautateidenpalveluksessa varhaiseenkuolemaansa asti. Elisen-vaarassa läheisimpien ystä-vieni, Lailan ja Helvin, isäneväslaukku oli tuttu näky,kun hän se kädessään hävi-si näkyvistä tien mutkassa.Asemalle matka!

Rautatie oli tuonut Kar-jalan suurasemalle senkinuuden koulutoverin, jonkavierellä ujona kävelin YH:naikojen pimennettyä kylän-raittia pitkin. Tuo kokkola-laispoika oli intoa täynnä:meri oli hänen toiveidensakohde, merille hän halusi…

Syttyi sota. Emme tien-neet paljonkaan toistemmekohtaloista kotoa lähdönjälkeen. Jatkosota toi tylynviestin, sankariristi sano-malehden sivulla: ”Hietala,Väinö Johan Jalmari. Kou-lulainen, matruusi. Hukkuipanssarilaiva Ilmarisen mu-kana Itämerellä 13.9.1941.Siunattu poissaolevanaKokkolan sankarihautaan.”

Hellikki Mattlar

Rautatien rakentaminen on paitsi kallista myös suuritöistäpuuhaa. Lopputulos pitää tarkastaa huolella ennen rataosanavaamista liikenteelle. Niinpä joulukuun 28. pnä 1923 Hel-singistä lähti ylimääräinen juna mukanaan rautatiehallituk-sen ylimpiä virkamiehiä, insinöörejä ja teknistä henkilökun-taa, kohti Suojärveä. Päivällinen nautittiin Riihimäen ase-malla ja aamukahville ehdittiin Karjalan, Matkaselän ase-malle. Sieltä tarkastusjuna jatkoi Harluun. Aamiainen syö-tiin Leppäkosken tehtaan virkamiesklubilla ja ajettiin edel-leen Suojärvelle.Seuraavana aamuna tutustuttiin Suojärveen ja tehtiin retkihevoskyydillä Kaipaan sahalle. Tutustumiskäynnin jälkeennautittiin aamiainen kansakoulurakennuksessa. Tämän jäl-keen tarkastusjuna palasi takaisin Matkaselkään, mistä sejatkoi illaksi Sortavalan kautta Elisenvaaraan (päivällinenasemalla) ja saapui takaisin pääkaupunkiin joulukuun 31.pnä klo 9.55. Karjalan rautatiet olivat näin saaneet uudenhaaran, josta kasvavan puutavaran kuljetuksen ansiosta tulivilkas liikenneväylä.

EdestakainenViipuriin

tä silmiä: vanhat, välillä vä-syneetkin silmät syttyivätloistamaan, niissä ihanvälkkyi riemu. Jos pidem-pään laulettiin, Viljo ottinokoset omassa keinutuo-lissaan, ja taas hän virkistyija lähti mukaan ihan oike-aan tahtiin.

Eräänä kauniina kesäpäi-vänä teimme pikku retken.Otimme ukot pyörätuolei-hin ja menimme katsomaanhevosia pienen matkanpäässä olevalle laitumelle.Kohta kun pääsimme pyö-rätielle, alkoi reipas laulu,niin oli mukavaa kyytiä.Aurinko paistoi, linnut lau-loivat, ja hevoset olivat ko-meita. Tämäkin reissu jäimeille kimaltamaan muis-tojen helminauhaan.

Herkin laulu oli tietenkinLaps’ olen köyhän kauniinKarjalan, jonka jatko kuvaa

hienosti Viljon tunteita.”Vaan perinnön sain kaik-kein kalleimman. Sain lau-lun, soiton lahjan sydä-meen, en niitä vaihtais’ on-neen maalliseen.”

Me saamme vielä jäädäkulkemaan polkuamme,vaikka matkamme jatkuunyt ilman Viljoa. Mutta hä-nen muistonsa säilyy, ja meolemme kiitollisia, kunsaimme hänet oppia tunte-maan. Se on elämän rik-kautta. Eräässä mietelau-seessa sanotaankin kauniis-ti: ”Monet ihmiset tulevat jamenevät elämän aikana,mutta vain jotkut jättävätjäljen sydämeen.”

Lämmöllä Viljoa muis-tellen

Kalle ja Marjo (KalervoHäklin tytär) Siili

Perjantaina 3. marraskuuta 2006 – Nro 44–45 – 5

Lähtö Sortavalan ympä-ristöön suuntautuvalle mat-kalle tapahtui Kiasmanedestä Helsingissä aamu-varhaisella. Sää suosi aurin-gonpaisteella, ja matkusta-jia kerättiin Mäntsälästä,Lahdesta ja Lohikontista,jossa nautimme maittavanlounaan. Sitä ennen olimmejuoneet aamupäiväkahvitUtissa.

Matkanjohtajana toimiansiokkaasti Tuula Hämä-läinen, jolla on lukematonmäärä matkoja takanaan.Eikä mainio kuljettajammeVelikään jäänyt yhtään jäl-keen savonmurteisine let-kautuksineen ja osto-ohjei-neen. Niiralan tullista hänluotsasi meidät läpi kahdes-sa tunnissa. Ja ei kuin eurotrupliksi ja matkaan.

Matkan toteuttamisideaoli uusi. Kaikki osanottajatsaivat itsensä esittelyn jäl-keen toivoa osansa Karja-lan puolen käyntikohteista.Monet toivoivat pistäyty-mistä omien isovanhempi-ensa kotipaikoilla. Ne Tuu-la ja Veli toteuttivat matkanaikana mahdollisimmanhyvin, kiitos Velin moni-vuotisen maasto- ja tietun-temuksen. Silti kävimmekatsomassa ns. yleisiäkinnähtävyyksiä.

Yhteislaulu alkoi kaikuabussia ja välillä Velin van-hat kunnon sota-ajan ääni-tykset unohtamatta Karja-lan laulumaiden lauluja-kaan. Luonto teiden varsil-la Niiralasta Sortavalaan olirehevän kasvillisuuden lä-hes kokonaan peittämää.Välillä tosin näkyi avohak-kuualueitakin.

Viljapeltoja ei näkynyt,ja heinäntekokin oli vähäis-tä. Samoin ennen niin suu-ret lehmälaumatkin olivatsupistuneet muutaman päänkatraiksi. Teiden kunto

poikkesi ehkä eniten mei-käläisistä ja ihme kyllä, tiethuononivat kaupunkia lä-hestyttäessä.

Siistiä jamaukasta

Ensimmäinen jaloitteluoli Sortavalassa. Nousim-me Kuhavuorelle ja laskeu-duimme Vakkosalmen lau-lulavalle. Sieltä ajoimmelähes upouuteen HotelliKauniiseen, joka sijaitseeaivan Laatokan rannassaSeurahuoneen vieressä.

Siellä Tuula jakoi huoneet.Suihkun jälkeen oli päi-

vällisen vuoro. Olikin ihankohtuullinen ateria, jokajuomavalikoimineen ja li-sukkeineen muistutti läheslänsimaista. Mikä tärkeintä,viikon lintu ei ollutkaanlentävä varpusparvi kutenjoskus vuosia sitten.

Huoneet olivat siistit, janiistä puuttui oikeastaanvain jääkaappi, ilmastointi,minibaari ja hampaidenpe-suvedeksi kelpaava kraana-vesi. Eli pesimme hamput

pullovedellä tai mineraali-vedellä, eräiden lisätessäterveyssyistä lorauksenvodkaa hammasmukiin.

Hotellin terassi suljettiinjo klo 23, joten suunnistim-me suomea tai englantiapuhuvan henkilökunnanvihjeestä torille noin 100metrin päähän. Siellä saikahvia tai muita juomia aa-muun asti. Myös azerbait-sanilaisten miesten suoma-laisilla grillihiilillä paista-mat shaslik-vartaat olivatsuussa sulavia.

Uudistuksia jainvestointeja

Seuraavana päivänäsuunnistimme SortavalanRivieralle Kirjavalahteen,joka on saanut nimensä au-ringon laskiessa veden pin-taan heijastuvista eri värisä-vyistä. Apteekkari Jääske-läisen huvila aivan Laato-kan rannassa on edelleennähtävyys. Siitä jatkoimmePitkärannan suuntaan.

Ajoimme kaupunkiin janäimme uuden ev.-lut. kir-kon ja Stora Enson asuin- jakonttorirakennuksen. Kuu-limme, että jätevedenpuh-distuslaitos toimii lopulta-kin. Samoin Pitkärannansellutehtaan ostaneet jugo-slaavit uudet omistajat uu-sivat tehtaan keittokattilatja muun koneiston, ja nyt se

Matkalaiset kiipesivät Sortavalan Kirjavalahdessa apteekkari Jääskeläisen pitsihuvilaan.

Impilahden naisilta matkanjärjestäminen onnistuu

valmistaa valkaistua selluaentisen ruskean sijasta.

Myös Stora Enson Impi-lahden saha toimii kolmes-sa vuorossa. Sen vieressätoimii ns. kivitehdas, jokatoimittaa laivoille katuki-viä, sepeliä ja muuta raken-nusmateriaalia Pietarin työ-maille.

Sitten olikin jo aikasuunnistaa piknikille Koiri-nojalle Laatokan rannalle.Kylläpä makkara ja kahvimaistuivatkin porukalle.Välipalaksi lauloimme tut-tuja lauluja. Sen jälkeen oli-kin suunnattava takaisinhotelliin päivälliselle ja jäl-kiruoalle terassille jne.

Koska itse en ollut mu-kana ensimmäisenä päivä-nä Valamon luostarisaarilletehdyllä matkalla, niin mei-nasi unohtua. Se tehtiin no-pealla kantosiipialuksella.Valamossa tutustuttiin näh-tävyyksiin. Pääkirkon sisä-puolikin on jo valmis, sa-moin ravintola ja hotellipal-velut. Lisäksi siellä raken-netaan Venäjän valtionkir-kon päämiehen presidenttiPutinille lahjoittamalle ton-tille datshaa eli kesähuvi-laa. Se ei silti liene turisti-nähtävyys valmiinakaan.

Seuraavana päivänä olisitten käyntejä matkamies-ten toivomille kotipaikoille,taistelujen muistomerkeille

ja suomalaisten aikaisiinpuoliksi sortuneisiin taisuomalaisten rahoittamiinkorjattuihin Herran temp-peleihin. Olipa siellä nähtä-villä työnimellä Herran-kukkaro eräs aloittamaton-kin projekti rakennustarvik-keineen.

Työttömyyttä jaköyhyyttä

Paikallisten ihmisten,jotka paljolti itsekin ovatevakkoja kuten inkeriläiset,valkovenäläiset, huntit jne.,suhtautuminen kotiseutu-matkailijoihin oli normaa-lia. Työttömyys on kuulem-ma 50 prosentin luokkaa.AIDS, hiv, huume- ja alko-holiongelmat ovat suuria,joten ei siellä välttämättäkovin iloisia naamoja juurinäe.

Sortavalan sairaala ja jä-tevedenpuhdistuslaitos olisaatu lopulta monivuotisenrakentamisen jälkeen val-miiksi. Palkat vaikuttivatsuomalaisiin vastaaviinverrattuina vaatimattomil-ta. Eli jokaisen pitää tehdäuseampaa työtä tullakseentoimeen. Kalastus ja met-sästys antavat lisäansioita.Ihmeen pieniltä vaikuttivatmyös työeläkkeet. Sairaus-ja sosiaaliturva valtion toi-mesta oli aivan alakantissa.

Useat matkalaiset vuok-rasivat moottoriveneen jakävivät esimerkiksi mum-mon ja ukin kotisaarellaMantsinsaarella. Allekir-joittaneen kyseisen matkanesti kahtena päivänä Laato-kalle noussut myrsky, jokatoisena päivänä äityi ukkos-myrskyksi. Laatokan aallotvoivat nousta hetkessä pa-rimetrisiksi, ja niiden välion lyhyempi kuin esimer-kiksi Suomenlahdella, jol-loin aallon jyrkkyys koros-tuu. Siksi päätinkin, ettäseuraavalla kerralla vuok-raan isomman aluksen jatoteutan tuon matkan.

Lähdimme paluumatkal-le perjantaina aamupäiväl-lä. Kotimatka ja rajanylityssujuivat kommelluksitta,mitä nyt auton ilmastointi-kompressori sanoi sopi-muksensa irti Mäntsälänjälkeen. Oli tainnut helle-viikolla tullut uurastettuatarpeeksi. Ei se väsyneitä,mutta väittäisin melkeinonnellisia matkalaisia häi-rinnyt. Ensi kesänä lähde-tään uudestaan, vai mitä.Kaikkien matkalaisten kii-tokset Tuulalle ja Velillesekä vastuulliselle matkan-järjestäjälle.

Karjala-terveisinPentti Ohvo

MäntsäläLaatokan rannalla Ravintola Piipun pihassa Sortavalassa saimme hetken rentoutua. Vasem-malta bussinkuljettaja Veli, rouvat Oulusta ja Joensuusta sekä kirjoittaja Pentti.

Varsinais-Suomen Kar-jalaisseurojen piiri ry:nsyyskokouksessa lokakuus-sa käsiteltiin tulevan vuo-den toimintasuunnitelma jatalousarvio sekä tehtiinhenkilövalintoja. Kokous

Eino Hyvönenpiirin hallitukseen

pidettiin Turussa Karjalata-lolla.

Loimaan Seudun Karja-laseuran puheenjohtajaEino Hyvönen valittiin pii-rin hallitukseen seuraavak-si kolmivuotiskaudeksi Alli

Kihlangin vetäydyttyä hal-lituksesta. Piirin puheen-johtajana jatkaa KaarloKojo Liedosta.

Vuoden 2007 piirin kirk-kopyhää vietetään 18.3. Tu-russa Pyhän Katariinan kir-

Loimaan seurakunnankirkkoherran virka on julis-tettu haettavaksi Turun tuo-miokapitulilta 24.11.2006kello 16.00 päättyvin ha-kuajoin.

Rovasti, teologian lisen-siaatti Matti Taatilalle onhänen omasta hakemukses-taan myönnetty ero Loi-maan seurakunnan kirkko-herran ja Loimaan rovasti-kunnan lääninrovastin vi-rasta 1.10.2007 lukien eläk-keelle siirtymistä varten.

Turunarkkihiippakunnanhiippakuntauutisia

RovastiMattiTaatilaeläkkeelle

kossa. Kesällä osallistutaanOulussa järjestettäviin Kar-jalaisiin kesäjuhliin. Heinä-elokuulla tehdään matkaLaatokan ympäri.

Syyskuun 1. päivänä jär-jestetään nuorten tapahtu-ma Yläneellä Leijonkorvenrantasaunalla. Asiasta kiin-nostuneet nuoret voivat ot-taa yhteyttä paikkakuntien-sa karjalaisseurojen pu-heenjohtajiin, Loimaallasiis Eino Hyvöseen.

Perjantaina 3. marraskuuta6 – 2006 – Nro 44–45

Kun tulevan mieheni Ar-von kanssa suunnittelimmehäävalssiamme, oli keski-kesä. Koska olimme sopi-neet, että sanoisimme ”tah-don” vasta syksyllä, muttavielä sellaiseen aikaan, jol-loin luonnosta löytyisi kuk-kia, tuntui ”Metsäkukkia”sopivalta vaihtoehdolta.Tuosta ajasta on vierähtänytkohta 60 vuotta, silti Met-säkukkia-valssia soitellaaneri tilaisuuksissa, jopa hää-valssina.

Itse olen ollut vain hait-arin näppäilijä. Pienen”idun” soittamisinnostumi-seeni toi tyttäremme Kirsti,jolle ostimme haitarin rip-pilahjaksi. Hän sai taitonsaPihlajamaan tunneilta. Sii-nä tytön venytellessä kurt-tuaan opin vähän alkeita.

Kirsti aloitti soittamisenjo koulunsa alaluokilla. Tu-tuiksi tulivat ensin nokka-huilu, sitten kitara ja vieläennen haitaria kannel. Per-he ja päivittäinen työ tukah-duttivat hänen musiikkihar-rastuksensa.

Minä en ole koskaan jul-kisesti esiintynyt, paitsiopiskeluaikoinani oppilas-juhlissa. Silloinkin soitti-menani oli balalaikka taimandoliini. Nyt tuo paina-va venäläinen haitari on yli-voimainen minun voimille-ni, eivätkä avustajanikaan(mieheni) olkapäät kestähaitarin painoa. Siksi luo-vutimmekin sen nuorempi-en käyttöön. Ainoastaan G-

Metsäkukkia soi viimeistä kertaa Aino Kopin haitarista tä-män itsensä soittamana vuonna 2006, sillä sen jälkeenhaitari sai uuden omistajan.

Metsäkukat

avain jäi muistiin!Lähes 60 vuotta sitten

vieraili vanhempieni koto-na ja viihtyi savusaunanlöylyissä Hiitolan viimei-nen kirkkoherra rehtorivai-moinensa. He olivat yökun-nissa, koska seuraavanapäivänä oli meidän vihki-sunnuntai. Kirkkoherra, ro-vasti ja mitä arvonimiä hä-nellä olikin, ei ollut tittelin-nälkäinen, vaan maailmanihanin seuraihminen. Filo-sofian maisteri, rovasti Ra-

fael Hartman ja rehtoriMarttaleena Hartman pal-velivat entisiä Hiitolan seu-rakuntalaisiaan vielä seura-kunnan lakkautuksen jäl-keenkin vuoden 1949.

(Toimitus: Hiisi-säätiönjulkaisemassa Hiitolan his-toriassa kerrotaan sivuilla24-25, että srk:n viimeinenkappalainen, rovasti ja fil.maist. J. T. R. Hartman toi-mi vuosina 1930-1949 seu-rakunnan kappalaisena jajoutui evakkovuosina ja vii-

meisinä vuosina ennensrk:n lopettamista suoritta-maan raskaan ja vastuun-alaisen tehtävän hajalleenlyödyn seurakunnan sielun-paimenena. Sivulla 27 tode-taan, että Hiitolan seura-kunta lakkautettiin31.12.1949.)

HääpäivänäRuustinnarouva oli yöllä

poiminut kedonkukkia isonämpärillisen nuorenparinvihkiäistilaisuuteen. Niilläluonnonkukilla hän oli ko-ristellut vanhempieni silloi-sen vaatimattoman pikkukodin vihkipäivän kunniak-si. Kun me morsiusparinaaamulla menimme van-hempieni asunnolle, odottimeitä ihana näky metsä-kukkien vuoksi ja täysinruustinnan ansiosta. Useis-sa maljakoissa oli paljonluonnonkukkia. Vihkiku-kikseni sain sulhaseltanineilikkakimpun.

Itse vihkitoimitus tapah-tui ulkona rappusten luona,ja ruokapöytä oli katettukeittiön pöydälle. Useim-mat ottivat siitä vain ruo-kansa ja söivät ulos sijoite-tuilla istuimilla istuen. En-nen ruokailua rovasti Hart-man siunasi vaatimattomanyksinkertaisen hääateriam-me. Täytyy muistaa, ettäelimme silloin vielä pula-aikaa ruuan kuten kaikenmuunkin suhteen.

Isäni Onni Ijäs, joka pitija kustansi tyttärensä häät,oli kuitenkin teurastuttanutRisto-pässin, joten lihaa to-dellakin oli. Ja perunat olikaivettu omasta maasta.Karjalainen sanonta ”Ken

Metsään on tullut jo syys,lohduton yön hämäryys.Vaan hongathuokaillessaansuojaavat kukkia maan.Hongiston suojaan onjäänehetpienoiset metsäorvokit nuo,syksy unhoitti laasta pois.

Yksinäin allapäinsaavun kukkien luo,poimin ne armaallein.Anteeksi saan,tien onnellaantunnen taas löytänein.

Niin kesä saapuu jo uus,kukkien uus ihanuus.Metsässä puut vihannoi,sunnuntain hääkellot soi.Vierelläin ohjaan näinkirkkohon morsion.Metsäkukkia onhällä morsiuskimpussaan.

Hymyillen, tietäenkatseet yhtyvät näin.Vain me tunnemme sen.On matkan pääliittomme tää,syy metsäkukkien.

MetsäkukkiaSuom. Anu Tuulos

tyttärensä naittaa, se häät-kin laittaa” toteutui tässäkintapauksessa.

Kotiväkeni oli jo silloinsaanut pika-asutustilanNoormarkun Söörmarkus-ta. Tuolloin ei taidettu vielämyrkyttää kaikkia viljelyk-siä, koska muistan ruiskau-nokkejakin olleen metsä-kukkien joukossa.

Monet metsäkukat ovatnoista ajoista jo kukkineet,toiset sukupuuttoonkin asti,mutta valssi elää, ainakinoman sukupolveni ikäistenmielissä kauniina. Häävals-simme ”Metsäkukkia” soi-tettiin ja tanssittiin naapu-rimme Kustaa Aavasensuulissa metsäkukkien japihlajien tuoksussa.

Kuinka monet asiat ovat-kin taltioituneet muistini lo-keroihin, vaikka väliltä mo-net vuosikymmenet ovathäipyneet jättämättä mitään

merkkiä eletystä elämästä?Kovin ovat morsiuskuk-kienikin metsäkukat har-venneet, mutta kyllä niitä-kin luonnossa vielä on.Kunpa vain osattaisiin an-taa arvoa niille, joita vieläon jäljellä. Kymmeniä vuo-sia sitten kasvoi kotimmelähellä olevalla kalliollamonensävyisiä kissankäpä-liä. Nyt viistä on vain muis-to jäljellä, kukat ovat ka-donneet.

”Metsään on saapunutsyys” kuten omaan elämää-nikin. Pian hallat taltuttavatkukinnot, mutta nautitaanniiden kauneudesta niinkauan, kuin hallat antavataikaa kukkimiseen. Niitty-leinikkien keskeltä terveisiälukijoille. Lämpöistä jatkoajokaiselle toivoo

Aino KoppiNoormarkun

Söörmarkusta

C. G. E. Mannerheim pal-veli kahta valtiota – Venäjääja Suomea suunnilleen sa-man verran eli 30 vuottakumpaakin, kun lasketaanmukaan opiskelut Kadetti-koulussa ja Nikolajevin rat-suväenkoulussa Pietarissa.Palvellessaan Venäjän val-tiota hän osallistui Japaninsotaan, sitten vuosina 1906–1908 sodanjohdon antamas-sa tehtävässä laati Keski-Aasian, Mongolian ja Kii-nan kartat tehtyään kasakoi-den kera 10 000 kilometrinmatkan. Hän oli Venäjänmaantieteellisen seuran kun-niajäsen. Ensimmäisen maa-ilmansodan taisteluissa Ga-litziassa ja Romaniassa hänoli virka-arvoltaan kenraali-luutnantti. Hänellä oli mel-kein kaikki venäläiset kun-niamerkit.

Vuonna 1917 Suomi ju-listautui itsenäiseksi. Man-nerheim sijaishallitsijanakiinnitti huomion kansakun-taan ja loi ohjelman sen ra-kentamiseksi. Mannerhei-min mukaan Suomi oli yhtäkuin kansallinen yksimieli-syys plus voimakkaat ympä-rysvaltiot.

Puhdistettuaan Suomenpunakaartilaisista ja osastaPuna-Armeijaa Mannerheimei tukenut Judenitshia (Ve-näjän valkokaartin kenraali.Suom. huom.) bolshevistis-

Kurkijokelaisen numerossa38-39/22.9.2006 sivulla 9Veikko Siira kertoi matkas-taan Karjalaan. Matkallahän löysi Lahdenpohjan uu-den hotellin Jakkimaan sei-nältä taulun, jossa muunmuassa kerrotaan Manner-heimin elämästä. Ohessateksti suomennettuna.

Carl Gustav Emil Mannerheim (1867–1951)ta Pietaria vastaan. Tästä to-distavat Eremitaasissa esi-tellyt asiakirjat. Sen vuoksisuomalaisten valtiollisuus-asia ei kuulunut valkokaar-tin suunnitelmiin.

1930-luku oli jännittäväjakso marsalkan ja Suomenpuolustusneuvoston pu-heenjohtajan elämässä.Muistelmissaan Manner-heim kutsuu tuota aikaa”kahdeksaksi myrskynkanssa kamppailun vuodek-si”. Pieni Suomi pystyttipuolustuslinjansa – Manner-heimin linjan, nykyään eiyhtään vähempää kuuluisankuin Suuri Kiinan muuri.

Mannerheimin linjaosoittautui vahvistetuksipuolustusalueeksi, jonka le-veys oli noin 135 ja syvyys90 kilometriä. Ja tämä linjakulki Suomenlahdelta Laa-tokan länsirannalle asti. To-siaan: niin pienelle maallekuin Suomi, kuitenkin 90kilometriin asti syvyyttä – seon paljon. Perustana kaikel-le tälle linnoitetulle alueelleoli 160 toisiinsa liitettyä be-tonivarustusta. Kaiken kaik-kiaan tuhat bunkkeria ja tu-lenjohtokorsua, joista 296oli ytimeltään linnoituksia.Asiakirjat todistavat myös,että Mannerheim hyvin tun-tien minkä tahansa venäläis-hyökkäyksen voiman jatku-vasti ehdotti pääministeril-

leen Stalinin ehdotukseensuostumista – se koski rajansiirtämistä kauemmas Le-ningradista. Mutta hallituskieltäytyi.

Paradoksi on, että marsal-kan strateginen lahjakkuusantoi oman panoksensa tule-van liittolaisen eli HitlerinSaksan nujertamiseen. Ku-ten Churchill laski, Hitlerpäätteli, että Neuvostoliitonja Suomen välisen sodan jäl-keen venäläiset olisivat ky-vyttömiä sotimaan ansiok-kaasti ja heittäytyi päätäpahkaa salamasotaan Venä-jälle.

Vuonna 1941 Hitler vaatiMannerheimilta täysipainoi-sia sotatoimia Neuvostoliit-toa vastaan ja ennen kaikkeaviemään suomalaiset joukotLeningradiin. Hän jopa tai-vutteli suomalaisia aloitta-maan Leningradin pommi-tukset. (Mihin Mannerheimei suostunut. Suom. huom.)

Veikko Siira

Perjantaina 3. marraskuuta 2006 – Nro 44–45 – 7

Syksyn syventyessäkohden talvea on mielekäs-tä muistella taakse jäänyttälämmintä kesää ja sen ta-pahtumia.

Heinäkuun viimeisensunnuntain aurinkoisenaaamuna autoilin SomeroltaOripäähän ja sieltä Loi-maan Hirvikoskelle kurki-jokelaisten pitäjäjuhlille.Vaimoni jäi osallistumaanmuolaalaisten juhlille So-merolle.

Oripään seurakunnankirkkomaalla vallitsi pyhä-aamun rauha. Pysähdyinensimmäiseksi siskoni Kat-rin haudalla, joka on nytseurakunnan pitkäaikaises-sa hoidossa. Katrin kuole-masta on kulunut tasan vuo-si. Hänen hautansa lähellälepäävät myös kummitätiniErika Häkli ja serkkuniLauri Puputti. Käyskentelinsitten myös sankarihaudoil-la ja pysähdyin tuokioksiKarjalaan jääneiden vaina-jien muistomerkin äärelle.

* * *Hautausmaalta jatkoin

matkaani Yläneen tietä Lat-van kylän suuntaan ohiLammikkosuontien haarau-tuman kohti Ryssänmäen

maisemia. Käännyin sittenoikealle ennen Vuotavan-tietä ja Kortesuontietä. Tä-män Myllykylään johtavan,peltojen halki polveilevantien nykyinen nimi on Kul-lansuontie.

Vuosikymmenten takai-set muistikuvat nousivatkirkkaina mieleen. Ohitinpeltosarat, joilla lainehtivehnävilja täysin tähkä-päin. Noilla saroilla olinaloittanut hevosvetoisetkyntötyötä keväällä 1948.Niillä olivat yhden vuosi-kymmenen aikana aherta-neet ja rakentaneet myös äi-tini, veljeni ja sisareni. Seoli perikuntamme maan-hankintalain nojalla hal-tuunsa saama Närän tilaseurakunnan vuokramaista.

Vajaan kilometrin ajet-tuani tulivat näkyviin Ruo-holan tilan rakennukset. Neolivat evakkoperheemmeasuinpaikkana kahteenkinotteeseen.

Vanhan ja uudemmanTurku-Porin maantien yli-tettyäni pysähdyin Mylly-lähteen äärelle. Myllyä eienää ole ja veden virtausnäytti vähäiseltä, pienem-mältä kuin silloin ennen.

Kesällä 1941 me kylän lap-set ja varsinkin pojat uim-me ja melskasimme ja ”hei-timme markkaa” tikun juu-reen lähteen kankaanpuo-leisella rannalla.

* * *Ketunhautaintieltä ajaen

pääsee Myllykylästä Ori-pää-Loimaa maantielle, ly-hyelle suoralle pätkälle,jonka päätyttyä on kuntienraja. Pysähdyin kankaalle.Monet kerrat olin pyöräillyttämän oikotien matkallaMyllykylästä Loimaalle.

Maisemat ovat Virttaankankaan ja samalla suurenSalpausselän harjumuodos-telmien jatkeita, ja täälläsanotaan myös Aurajoen al-kulähteiden sijaitsevan.Rauhoituslaatan kylkeensäsaaneen Teinikiven lähetty-villä oli perikuntammeheikkopuustoinen metsä-palsta. Toinen oli Yläneenkunnassa.

Vuosikymmenten kulu-essa on kankaan soravaratajettu teille ja rakennuksil-le, eivätkä nykyiset näky-mät miellyttäneet silmiäni.Pysähdyspaikassani erosisentään retkipolku, ja osakankaasta näyttäytyi mitä

Oripään karjalaisten pystyttämä muistomerkki kesäisessäkauneudessaan.

Ketunhautaintiellä

pehmeimmin värein.* * *Palaan mietteissäni Ori-

päähän ja sen kirkkomaal-le. Mitä kuulunee OripäänKarjalaiset –yhdistykselle?

Tätä kirjoitusta suunnitel-lessani en ryhtynyt otta-maan selvää yhdistyksennykyisestä tilanteesta. Yri-tän näin aktivoida muitakinkirjoittajia.

Eiköpä vain Oripään kar-jalaiset järjestäneet kurkijo-kelaisten juhlat kuusi vuo-sikymmentä sitten? Ne ei-vät ehkä olleet samat juhlatseuratalo Suojalassa, jonkakesäinen pihapiiri kuhisiväenpaljoudesta. Veto-naulana oli tilaisuuden pää-puhuja, professori ErnestiHentunen, lehtensä Totuu-den Torven päätoimittaja,aikansa radikaali ja rohkeatoisinajattelija.

Oripään hautausmaallalepää monikymmenlukui-nen joukko Kurkijoen La-pinlahden kyläläisiä. Katri-siskoni laskeskeli aikoinaanheidän lukuaan nimi nimel-tä kuin myös vielä elävienkirjoissa olevia. Monetheistä ovat Kortesuon uu-disasutustilallisia. Heillehän puuhasi vuosikymmensitten muistokiveä, muttaseurakunta torjui hankkeenhänen mielipahakseen. Hä-nen oman hautakivensä ta-kasivulla on nyt kuitenkinvaatimaton metallilaatta,jonka tekstissä Katri viestit-tää kunnioituksensa men-neiden, samassa kohtaloyh-teydessä eläneiden kyläläis-ten työlle. Näin hänen tes-tamenttiinsa sisältynyt toi-ve on toteutettu.

Rauha kaikille poisnuk-kuneille, ikuinen rauha.

Erkki Puputti.

30 vuotta ihmiselämässäei ole mikään merkittäväajanjakso, mutta järjestö-elämässä se on jo merkittä-vä virstanpylväs. KarjalanLiiton naistoimikunta pe-rustettiin vuonna 1976 eli30 vuotta sitten syksyllä sil-loisen Karjalan Liiton toi-minnanjohtajan Paavo Suo-nisen aloitteesta.

Alli Vaittinen-Kuikkavalittiin naistoimikunnanpuheenjohtajaksi ja minutvarapuheenjohtajaksi. Allinehdotuksesta syntyi kir-jeensulkijamerkki, varsi-naiseksi tavaramerkiksem-me muodostunut ”Muisto-jen kultainen Karjala”. Kunminut valittiin puheenjohta-jaksi keväällä 1977 minullelankesi kuin ”manulle illal-linen” karjalaisen ruokape-rinteen vaaliminen.

Kun aloitin puheenjohta-jan tehtävässä, minulle sa-nottiin: ”Kuule, Aira, eihänuo siu piirakkais oo mit-tää, mut meiän äit ko tekniit kot’ Karjalas, ne oli vastpiirakoit.” Olin vähän hä-milläni, mutta hyvä ystävä-ni valtioneuvos Riitta Uo-sukainen sanoi minulle:”Kuule, Aira, pie sie pääs,äläkä välitä kaikis höpi-nöist.” Niihä mie sit tein-kin.

Rauman karjalaiset tekiehdotuksen, miten karjalan-piirakkaa voitaisiin elvyt-tää. Syntyi idea eli piirakka-viesti, joka kiersi kaikki pii-rit, ja piirakkakursseja pi-dettiin joka piirissä. Osan-ottajia oli satoja nuoria ja

Naistoimikunnan pitkäaikainen puheenjohtaja, kotiseutuneuvos Aira Viitaniemi puolisonsaJaakon kanssa ovat melkein yhtä kuin Karjalan Liiton naistoimikunta. Unohtaa ei tieten-kään sovi niitä lukuisia naisia, jotka aikaansa ja vaivojaan säästämättä ovat aina valmiitatulemaan talkoisiin.

Kotiseutuneuvos Aira Viitaniemen tervehdyspuhe 22.10.2006:

Piirakkaviesti, tilkkutäkki, emännänpukuvunukoita. Viestikapulaakuljetti Karjalainen Nuori-soliitto. Tämän jälkeenkäynnistyi ”Operaatio pii-rakka” ja valtakunnallisetpiirakkakilpailut.

Toimintaan tuli myöskarjalaiset käsityöt ”tilkkut-äkki”, johon oli ommeltui-na kaikkien luovutetun alu-een pitäjien symbolit. Olikarjalaisen miehen paitoja.Karjalaisen emännän pukuoli upea saavutus.

Sitten mietimme, mitennäitä voisi esitellä, ja saim-me ”vitriinillemme” paikanKarjalatalon aulasta. Sinnevaihdetaan vuosittain eripiirin näyttely. Olemme jär-jestäneet ruokaviikkoja ja –kursseja sekä tilaisuuksiaeri teemoin.

Yhteistyössävoimavara

Onhan kaikki työ, mitäjärjestöelämässä teemme,vapaaehtoista työtä. Sitäteemme yhteiseksi hyväksi.Yhteistyö on voimaa –myös järjestöelämässä.

Karjalainen kulttuuri on-kin nähtävä identiteettiky-symyksenä. Koemme yh-teenkuuluvuutta saman tra-dition ja saman kulttuuripe-rimän äärellä. Olemme tie-toisia siitä, mistä olemme jamihin kuulumme. Tämäntietoisuuden uskon olevansen kantavan voiman, jokasiivittää naistoimikunnantoimintaa vuodesta toiseen.

Karjalan Liiton naistoi-mikunnan viettäessä nyt30-vuotisjuhlaa voidaan to-

deta, että koko toimintansaaikana sillä on ollut vaativatehtävä vaalia karjalaistaheimoaatetta ja kulttuuriasamalla kooten yhteen kar-jalaiset ja heidän jälkeläi-sensä. Keskeisenä tehtä-vänämme on saada kaikkikarjalaista sukujuurta ole-vat nuoret mukaan toimin-taamme.

Perinteiden vaaliminenja tunnetuksi tekeminen onpidettävä voimallisesti esil-lä ja iskostettava nuoriin.Nuorten kanssa on ilo ollayhdessä. Arvokkaat ja vuo-sisataiset kulttuuriperinteetvaipuvat unholaan, ellei nii-tä siirretä perintönä nuoril-le, joiden tehtävänä on jat-kaa perinnettä ja vuoros-taan siirtää sitä perintönäseuraavien sukupolvienvaalittavaksi.

Kulttuurimme ja hei-momme elää, vaikka emmevielä olekaan voineet pala-ta synnyinseuduillemme.Karjalaiset ovat jo satojavuosia olleet se puskuri itäävastaan, joka ensimmäisek-si on joutunut ottamaan vai-nolaisen paineen moniakertoja historiamme aikana.

Karjalaisetkansainvälisiä

Tietoisuus kulttuurisestaidentiteetistä, omista juuris-ta ei katso aikaa eikä paik-kaa. Karjalaisuuteen onaina liitetty luontevasti kan-sainvälisyys. Sillä jousta-valla elämänasenteella, so-siaalisuudella ja huumoril-la, minkä karjalaiset ovat

verenperintönä saaneet, sel-viää maailmallakin. Niinpäolen rohjennut viedä karja-laista ruokaperinnettä ym-päri maailmaa. Se pärjää erimaiden ruokien kanssamainiosti.

Kaikista Suomen hei-moista karjalaiset osaavatnauttia elämästä, laulaa, hy-myillä ja itkeä samanaikai-sesti. Karjalasta on kotoisinKalevala ja Kanteletar kuinmyös Säkkijärven polkka.

Sieltä ovat kotoisin monetherkut, joista muu Suomion vasta sotien jälkeen saa-nut nauttia, kun karjalaisetemännät toivat evakkorees-sä sirpaleina karjalaisenruokakulttuurin nyky-Suo-meen. Mukana tulivat piira-kat, höystöt ja karjalanpais-ti. Nyt savipotit ovat ehyet,karjalainen ruokakulttuurielää.

Karjalaisten laulu, jokasamalla on Viipurin Ryk-

mentin kunniamarssi, päät-tyy sopivasti seuraaviin sa-noihin: ”Ja kun onnen päi-vän koitto Suomellen taassarastaa, silloin riemun suu-ri soitto Karjalasta kajah-taa.”

Karjalainen nainen onselviytyjä. Toivotan Teidätkaikki sydämellisesti terve-tulleiksi.

Perjantaina 3. marraskuuta8 – 2006 – Nro 44–45

Turhaan ei Karjalaa olekutsuttu laulun maaksi.Jopa oma maakuntalaulum-mekin kertoo meillä olevan”laulun runsautta, kylvä-mättä kasvavaa”. Idän hal-lat pääsivät kylläkin pahoinsekoittamaan tämän laula-van maakunnan toimintojaviime sotien aikana, ja kar-jalaiset ripoteltiin lähes ym-päri Suomenmaan. Muttatäälläkin, uusilla asuinsi-joilla, laulumme raikuu vie-lä kohtuullisesti, paljon voi-makkaammin kuin monienmuiden heimojen keskuu-dessa.

Tähän laulun lahjaan jainnostukseen löytyy pitkätperinteet. Jo satoja vuosiasitten laulettiin kanteleensäestyksellä Karjalan savu-pirttien hämärissä kansam-me suurista urhoista, Kale-valan sankareista ja heidätsynnyttäneistä äideistä, ku-ten Lemminkäisen äidistä.Tuon Kalevalan runoudenja laulujen jatkeena alettiinmyöhemmin laulaa myöskuoroissa. Tällaiseksi kuu-luisaksi laulun ja soiton

Vakkosalmen laululava. Kuva on Kansanvalistusseuran julkaisemasta teoksesta Sortavala, Laatokan laulava kaupunki.

Kurkijokelaisten lauluilla pitkät perinteetEräskonsertti-arvostelu

Sortavalassa vierailiheinäkuussa 1893 kon-sertoimassa Ylioppilas-kunnan Laulajista koottu”Kaksitoistikko”, todelli-nen valioryhmä, jotayleisö kuunteli haltiois-saan. Illan kohokohtanaoli Emil Genetzin sävel-lys Herää Suomi. Kunsuosionosoituksista eitahtonut tulla loppua,joutui kuoro laulamaansaman uudelleen ja vieläylimääräisinä teoksetSuomen laulu ja Maam-me-laulu.

Osa lehtiarvostelustakuului seuraavasti: ”Yli-opistonuoriso pitäköönhuolen siitä, ettäRakas soisi lauluSuomen,korkealle kaikuis vaan,jotta kerran saisi huomenyli armaan isänmaan.Terve, lauluveikot, teille.Terve tuhatkertainen!”Herää Suomi” olkoonmeilleyhdysside ainainen.”

kehdoksi tuli Karjalassam-me Sortavala, jonka lukui-sat kuorot ja soitinyhtyeetkuuluivat maamme eturi-viin.

Seminaarilla olisuuri vaikutus

Sortavalalle ja koko itäi-selle Suomelle koitti on-nenpäivä vuonna 1880, kunkaupunki sai oman opetta-jaseminaarin, joka oli vastatoinen Suomessa. Ensim-mäinen opettajainvalmis-tuslaitoshan oli Jyväskylänseminaari. Seminaarin mu-siikkielämä piristi huomat-tavasti koko kaupungin toi-mintaa, ja siitä pääsivätnauttimaan myös laajat ym-päristöt.

Sortavalan seminaarinmusiikin ja laulun opetta-jiksi valittiin aikansa par-haita pedagogeja kuten leh-torit Nils Kiljander, MikaelNyberg ja Vilho Siukonen,jotka omalla innostuksel-laan ja taidoillaan loivat hy-vän pohjan koko seudunmusiikkielämälle. Siuko-nen oli seminaarin lehtori-

na vuosina 1917-35. Hänenlaatimaansa laulukirjaaovat tuhannet Suomen kou-lulaiset aikanaan käyttä-neet.

Myös Kurkijoki kuuluiSortavalan seminaarin hy-vien vaikutteiden piiriin. Jasuurin osa seminaarin käy-neistä kuuluivat opinahjon-sa laulukuoroihin ja monetvielä kaupungilla useaanmuuhunkin ”laulukööriin”.Ja sitten kun valmistuneetopettajat menivät omilleuusille työmailleen, he lä-hes poikkeuksetta jatkoivatkuoroharrastustaan perusta-malla koulupiireihinsä uu-sia kuoroja.

Jo ennen seminaarin tu-loa Sortavalassa oli luotuhyvä pohja musiikkielä-mälle, sillä sinne perustet-tiin ala-alkeiskoulun rehto-rin C. V. Alopaeuksen toi-mesta vuonna 1868 ensim-mäinen sekakuoro. Tästäkuorosta tuli ei vain koteja,vaan myös eri säätyjä yh-distävä tekijä ja hyvä har-rastuspiiri, joka ”kaunisti javirkisti sekä perhe- että seu-

raelämää”, kirjoitti ReijoPajamo kirjassaan Sortava-la, Laatokan laulava kau-punki. Tämän lauluseurankautta levitettiin myös ajanhengen mukaisia aatteita jaisänmaallisuutta, oltiinhantuolloin vielä vailla itsenäi-syyttä.

Vakkosalmi jalaulujuhlat

Vuonna 1896 piti Sorta-valassa olla ensimmäisetvaltakunnalliset laulu- jasoittojuhlat, jotka Kansan-valistusseura oli jo aikai-semmin pitänyt Suomessakahdeksan kertaa. Kun an-karat katovuodet veivät sa-dot lähes kokonaan, katsot-tiin parhaaksi siirtää juhlatparempiin aikoihin. Juhliaoli jo ehditty valmistellakahden vuoden ajan, muttane valmistelut eivät men-neet hukkaan, sillä sortava-lalaiset päättivät pitää kum-minkin maakunnalliset lau-lujuhlat, jonne sitten osal-listuikin suuri määrä kuoro-ja. Juhlapaikkana oli arkki-tehti Yrjö Blomstedtin piir-

rosten mukaan Vakkosal-melle juuri valmistunut ko-mea laululava.

Määräaikaan mennessäjuhlille oli ilmoittautunut19 sekakuoroa, 7 mieskuo-roa, 7 naiskuoroa ja 12 soit-tokuntaa, yhteensä lähes tu-hat laulajaa ja soittajaa. Toi-nen juhlapäivä oli omistet-tu kuorojen ja soittokuntienkilpailuille. Mainittakoon,että Parikkalan nuorisoseu-ran kuoro tuli toiseksi mies-kuorojen sarjassa.

Kurkijoen sekakuoroosallistui myös juhlille joh-tajanaan Kurkijoen kirkonurkuri Siilas Palmroos(myöhemmin Palmu).Palmroos oli valittu vir-kaansa vuonna 1893, koskaKurkijoen kirkko oli saanutomat urut vuonna 1891 eikävanhan koulutuksen saanutlukkari osannut niitä soit-taa. Hänet valittiin vuonna1904 seurakunnan lukkari-urkuriksi appensa lukkariNiklas Walleniuksen kuol-tua.

Kurkijoella rippikoulu-laisten laulu- ja soittotai-toon ja niiden kehittämi-seen kirkon toimesta kiinni-tettiin suurta huomiota. Äi-tini kertoi, että jokainen rip-pikoululainen joutui soitta-maan virsikanteleella kaksivirttä, muuten ei olisi lä-päissyt tätä tärkeää koulua.

Professori J. R. Daniels-son mainitsi Sortavalassalaulujuhlan juhlapuhees-saan mm. seuraavasti: ”Onikään kuin honkien huminavaarojen kupeella ja aallok-kaan Laatokan tyrsky kan-taisi korviimme sen laulunkaikua, jossa esi-isämmeloivat ilmoille ilonsa ja su-runsa ja jonka hiljaisia jäl-kisäveliä vieläkin täällä sa-lomailla hyräillään ja mieliviehtyy sitten seuraamaanKarjalan kansaa himmeiltäalkuajoilta niihin vuosisa-toihin, joita kirjoitettu his-toriakin valaisee. - - - Kar-jala, tämä Suomen maakun-nista vanhin ja samalla nuo-rin, tämä Suomi-emon lap-sista kovimpia kokenut,jonka vaiheet ovat surulli-sena todistuksena siitä, mitäomasta maastaan reväistyalue vieraan vaikutuksen

temmellyskenttänä kärsii.”Kuinka sattuvasti nuo

110 vuotta sitten Danielsso-nin lausumat sanat osuvat-kaan tämänkin ajan Karja-laamme! Sortavalakin onvieraan vallan alla.

Sortavalan seminaari jat-koi toimintaansa evakko-matkalla Raumalla ja saisitten viimein vuonna 1953omat tilat Joensuusta, jossase toimi Itä-Suomen semi-naarin nimellä ja on nykyi-sin muuttunut Joensuun yli-opistoksi. Ja laulujuhlatkinsiirtyivät Joensuuhun. Lin-nunlahdelle rakennettiinnoin kaksikymmentä vuot-ta sitten suuri laululava.Toivoisin, että tuolla laval-la jatkettaisiin menestyksel-lisesti Vakkosalmen laulu-lavan kunniakkaita perin-teitä.

Eino Vepsä

Pekka täyttää pyöreitä.Pitkin kesää yksi jos toinen-kin oli tentannut kutsua juh-liin. Aina oli tullut välttele-vä vastaus. Mutta sitten-kin…

Palaan ensin vuoteen1956. Olin silloin nuori jaNaantalissa koulussa. Sainsinne kirjeen Eilalta eli se-täni Israelin vaimolta. Kirjesisälsi pyynnön heidän pie-nen poikansa kummiksi.Tietenkin olin hyvilläni sel-laisesta tehtävästä. Ristiäi-siin en kuitenkaan päässyt.

Koulun loputtua vierai-lin Eila ja Israel Kojon luo-

Isä Israel (oik.) ja poika Pekka Kojo kuvattuna vuonna 1998 Tampereella. Ainakin Israelillanäyttää olevan kädessään Kurkijokelainen. Kuva Leena Rantala.

na Lahdessa. Silloin sainpitää sitä pientä kääröä –kummipoikaani – sylissäni.

Sitten tuli vuosien kat-kos tapaamisissamme. Per-he ja pitkät matkat tekivätuuden järjestyksen. Tokinäimme tuonakin aikana,mutta harvemmin. Nyt jovuosia kotiseutumatkojenja sukujuhlien ansiostakanssakäyminen on ollutvilkasta. Posti on kuljetta-nut merkkipäiviksi muista-miset suuntaan jos toiseen-kin. Kutsuja on tullut tyttö-jen rippi- ja ylioppilasjuh-liin.

Kun kauan odotettu Pe-kan syntymäpäivä koitti,matkaan lähdettiin, ja mää-ränpäässä oli lämmin vas-taanotto. Ei jättänyt kyl-mäksi ketään, Pekka, sinunpitämäsi puhe. Muistit jo-kaista läsnäolijaa. Ilta kuluinopeasti, ja tuli jäähyväis-ten aika.

Kiitos Pekalle ja kaikillemuillekin merkkipäiväänosallistuneille. Olkoon,Pekka, sinun uusi alkanutvuosikymmenesi onnelli-nen. Nähdään ja kuullaanjatkossakin, toivoo

Leena-kummisi

Pekalle!

Perjantaina 3. marraskuuta 2006 – Nro 44–45 – 9

Järjestyksessään neljäsElisenvaaran Miikkulaistensukutapaaminen pidettiin9.-10.9. Ypäjällä Paijanmaatilamajoituksessa. Su-kutapaamiseen osallistuiyhteensä 63 henkeä. Suvunyhteydenpito kattaa 1860-ja 1870-luvuilla syntynei-den sisarusten Antin, Mi-kon sekä Kristiinan (myöh.Kylliäinen) jälkipolvet.

Sukutapaaminen aloitet-tiin perinteiseen tapaan pii-raskohvilla. Suvun piiraan-paistajat olivat taas ahke-roineet ison kasan karjalan-piiraita kaikkien iloksi.

SukukokousSuku ei ole rekisteröity

yhdistys, mutta tapaami-seen kuuluu aina sukukoko-us. Kokouksessa käytiinläpi edellisen kauden toi-minta ja valittiin uusi suku-toimikunta. Sukukokouk-sen kuten edellisen ja uu-denkin sukutoimikunnanpuheenjohtajana toimi Juk-

ka Miikkulainen Turusta jasihteerinä Anne Elovaara(s. Miikkulainen) Espoosta.

Päätettiin, että sukuta-paaminen pidetään jatkos-sakin joka toinen vuosi. Vä-livuosina pyritään järjestä-mään matka Kurkijoelle.Lisäksi sovittiin järjestettä-väksi pienempimuotoisiatapaamisia esimerkiksi yh-teisen piiraanpaiston tai kä-sityötaitojen opettelun mer-keissä.

Tapaamiseen oli koottuvalokuva- ja käsityönäytte-ly. Käsitöistä esillä oli Si-nikka Helanderin kudonta-töitä, Kauko Helanderin jaEero Miikkulaisen puutöitäsekä Elvi Miikkulaisen kar-jalaisia perinnekäsitöitä:neulakinnastöitä ja nurja-tonta etupistokirjantaa, käs-paikkoja ja liinoja. Valoku-vanäyttelyssä esillä olimuun muassa Elvi Miikku-laisen kokoamat kuvataulutsuvun historiasta sekä use-amman osanottajan kuvia

aiemmista sukutapaamisis-ta ja Kurkijoen matkoilta.

Esillä ja myytävänä olimyös Tauno Miikkulaisentekemä kooste Unto Miik-kulaisen muisteloista ja ta-rinoista ”Mie vaa pankollamakasin” sekä Unto Miik-kulaisen Kurkijoen murre-sanakirja ”Näin ikkeä”, jon-ka on toimittanut Eino Vep-sä.

Juhani Miikkulainenkutsuttiin suvun kunniapu-heenjohtajaksi. Sinikka He-lander ja Taina Miikkulai-nen luovuttivat Juhanillekunniapuheenjohtajan nui-jan ja Tainan hänestä maa-laaman muotokuvan.

PaneelikeskusteluSukukokouksen jälkeen

ohjelmassa oli paneelikes-kustelu aiheesta, millaisiame Miikkulaiset oikeinolemme ja mitä karjalai-suus meille merkitsee. Kuu-limme kymmenen puheen-vuoroa keskusteluineen.

Näi lustii meil on. Tapaamisesta kirjoittanut Anne Elovaara (vas.) sekä Miikkulaiset Juha-ni, Anitta, Elvi ja Anja.

Miikkulaisten neljännessä sukutapaamisessa

Juhanista kunnia-puheenjohtaja

Puheenvuoroissa käsitel-tiin muistoja vanhemmistaja kodin arvoista. Työn ar-vostaminen ja voimakkaankristillinen kasvatus tuli-vat esille useassa puheen-vuorossa.

Kimmo Miikkulainenluki vaikuttavan otteenisänsä Mikon romaanikä-sikirjoituksen kohdasta,jossa tämä vierailee sota-sairaalassa tapaamassaPekka-veljeään. Puheen-vuoroissa käsiteltiin myösomia kokemuksia ja aja-tuksia harrastuksista, joitaolivat sukututkimus, valo-kuvat, käsityö, laulu ja tie-tysti piiraanpaisto.

Karjalaisuuden ja Kur-kijoen merkitystä käsitel-tiin niin ikään. Osalle so-dan jälkeenkin syntyneistäihmisistä se oikea kotiseu-tu on Kurkijoella. Toisillataas Karjala ja Laatokkaovat pala Venäjää ja paik-ka, joka ennen on ollut su-vun kotiseutu. Vanhem-

man polven muistot valaise-vat parhaiten sitä, millainenKarjala on ennen ollut.

Paneelikeskustelun yhte-ydessä Elvi Miikkulaiselleojennettiin Kauko Helande-rin tekemät taidokkaat puisetjuomapikarit ja kynttilänjal-ka kiitokseksi hänen työs-tään suvun perinteen ja kar-jalaisuuden säilyttämiseksi.

Nestorit lavallaIllalla oli vuorossa iltamat

teemalla Miikkulaiset ja mu-siikki. Tunnelman nostattiJuhanin ja Eskon alkunume-ro ”Kaksi vanhaa tukkijät-kää”. Sinikka Helander lukikertomuksen seitsemästäveljeksestä. Sen myötä taisijokainen oppia suvusta jo-tain uutta.

Iltamien aikana kuultiinvanhalta kelanauhalta tallen-nettua Mikko-kanttorin soit-toa ja laulua. Esko piti juh-lapuheen, ja Reino esitti yk-sinlaulua. Maija Simola lau-sui runon. Vielä kuultiin Ju-

kan ja Ossin soittoa sekäAnitan ja Tainan Disharmo-ny Cousins –lauluduoesi-tys. Mahtuipa mukaan vie-lä muutama Eskon runo jakaskukin.

KaitafilmitSunnuntaiaamuna ko-

koonnuimme katsomaanAntti Miikkulaisen kaitafil-mille 1960- ja 1970-luvuil-la kuvaamia suvun tapahtu-mia. Loimaalla, Nakkilas-sa, Janakkalassa ja Iitissäkuvatut filmit on taltioituuudestaan videonauhoille.

Sukutapaamisen lopuksilähdimme autoletkana Kan-ta-Loimaan kirkolle. Kä-vimme ryhmänä suvun Loi-maalle haudattujen jäsentenhaudoilla sekä Karjalaanjääneiden vainajien muisto-merkillä. Laskimme niillesuvun yhteiset kukkaset.

Anne Elovaara

Kunniapuheenjohtaja Juhani ja hänestä taulun maalannutTaina Miikkulainen.

Elisenvaaran Miikkulaiset koolla syyskuussa Ypäjällä.

Paneelikeskustelussa pohdittiin, millaisia Miikkulaiset oikein ovat ja mitä karjalaisuus heillemerkitsee.

Perjantaina 3. marraskuuta10 – 2006 – Nro 44–45

Molotovin ilmoitus

Moskovan neuvottelut keväällä 1944, osa 9Pöytäkirja Suomen jaNeuvostoliiton edustaji-en neuvottelukokouk-sesta Moskovassa29.3.1944

Kokous alkaa jälleen klo20.03.

Molotov: ”Onko Teillämitään kysyttävää?”

Paasikivi: ”Ei ole. Odo-tamme ilmoituksianne.Teistä riippuu, tuleekohyvä rauha vai ei.”

Molotov: ”Se riippuumeistä molemmista. Tetunnette ehtomme, kun mesen sijaan emme tunne vas-taustanne. No niin, olemmeilmoittaneet hallituksel-lemme keskusteluistamme.Voimme nyt ilmoittaa Teil-le, että muutamat kysy-mykset todennäköisestivaativat vähän selvittämis-tä.

1. Kysymys – suhteidenkatkeaminen ja internoimi-nen. Hallituksemme onvalmis tekemään teillemyönnytyksen sikäli, ettäsuhdekatko ja internoimi-nen tapahtuvat joko, kutenalussa ilmoitimme, tai niin,että katkaisette suhteenne

Saksaan ja karkotatte saksa-laiset joukot ja laivat Suo-mesta viimeistään huhti-kuun loppuun mennessä.Miten suhtaudutte siihen?”

Paasikivi: ”Emme voilausua vielä mitään, muttaaika tuntuu olevan liian ly-hyt.”

Molotov: ”Emme voi pi-dentää sitä.”

Enckell: ”Saksalaistenjoukkojen tulee siis poistuaSuomesta?”

Molotov: ”Kyllä. Mo-lemmissa tapauksissa Neu-vostoliitto on valmis jou-koillaan avustamaan teitä.Samoin kuin Suomi tah-domme mekin lopettaa so-dan mahdollisimman pian.”

Paasikivi: ”Minusta tun-tuu, että Teille olisi edulli-sempaa, jos saksalaiset py-syisivät mahdollisimmankauan Suomessa.”

Molotov: ”Ei, sillä jouk-komme eivät siinä tapauk-sessa pääse omille rajoil-lemme.”

Paasikivi: ”En ole aivanvarma siitä, että tämä toi-menpide on käytännössä to-teutettavissa.”

Molotov: ”Suomalaistenjoukkojen vetäytyminen v.

1940 rajalle on myöskinsuoritettava huhtikuun lop-puun mennessä.”

Paasikivi: ”Omat jouk-komme voivat kyllä vetäy-tyä, mutta miten on saksa-laisten laita?”

Molotov: ”3. kohta jääennalleen sillä lisäyksellä,että jos lopullinen rauhasolmitaan, tapahtuu mo-lemminpuolinen vaihto.Sitten 4. kohta – demobili-saatio. 50 % toukokuun ku-luessa, loput kesä-heinä-kuun kuluessa, jolloin rau-hanaikainen määrävah-vuus, niin kauan kuin suur-sota kestää. Voimme pois-taa tämän kohdan varsinai-sesta rauhansopimuksestaja sopia siitä erikseen.

5. kohta – vahingonkor-vauksesta emme voi luo-pua. Suomen meille aiheut-tamat vahingot olemme ar-vioineet 1 miljardiksi 200miljoonaksi USA-dollarik-si, josta kuitenkin vaadim-me vain puolet eli 600 mil-joonaa USA-dollaria viidenvuoden kuluessa tavaroina(laivat, paperi, selluloosa,koneita).”

Paasikivi: ”Sehän on ai-van hirvittävä määrä (og-romnajasumma).”

Molotov: ”6. kohta –Petsamon alue palautetaanNeuvostoliitolle sellaisena,kuin se oli v. 1920 sopi-muksessa. 7. kohta on uusi:Se koskee Hankoa. JosSuomi hyväksyy kaikkimuut kohdat, Neuvostoliit-to katsoo voivansa luopuavaatimuksistaan Hangonsuhteen ilman kompensaa-tiota. (Molotov luovuttaaPaasikivelle ja Enckellilleuudet ehdot kahtena kappa-leena.)

Meidän täytyy saada nytpian Suomen hallituksenvastaus.”

Enckell: ”Miten korva-uksen suorittamiseen käy-tettävien tavaroiden arvi-ointi tapahtuu?”

Molotov: ”Käyvän ar-von mukaan.”

Enckell: ”Siinä tapauk-sessa, että Neuvostojoukotauttavat meitä internoi-maan tai karkottamaan sak-salaiset, tulevatko ne sittenpoistumaan Suomesta? Ky-syn tämän järjestyksen

vuoksi.”Molotov (nauraa): ”Tie-

tysti. Internoimisesta onkyllä monta etua. Ensiksi-kin saksalaisten sotilaittenoma etu. Toiseksi Neuvos-toliiton etu ja sen liittolais-ten etu, sikäli että nämä jou-kot ovat silloin poissa Hit-lerin armeijasta. Niin piankuin tämä tehtävä on selvä,neuvostojoukot poistuvatSuomesta.”

Enckell: ”Suurella tyy-dytyksellä toteamme, ettäNeuvostoliiton hallitus onsaatuaan meiltä erinäisiäselvityksiä katsonut voi-vansa lieventää alkuperäi-siä ehtojaan. Olen varmasiitä, että keskustelujemmejälkeen olette tulleet va-kuuttuneiksi siitä, miten ki-peästi Moskovan rauhanso-pimus, etenkin mitä tuleeuusiin rajoihin, on koskenutSuomen kansaan.

Tullessamme tänne toi-voimme, että Neuvostoliit-to ei tulisi käyttämään vah-vemman oikeutta ja päin-vastoin kunnioittamaanpienen kansan oikeuksia,kansan, joka historiansa ai-kana on aina pitänyt alue-yhteyttään pyhänä. Samalla

pyydän Teitä olemaan va-kuuttuneita siitä, että tun-nemme isänmaalliset vel-vollisuutemme ja että puo-lustamme vain vapauttam-me ja itsenäisyyttämme.Lopuksi toivon, että vanhatja hyvät naapuruussuhteettulevat vastedes vallitse-maan Suomen ja Neuvosto-liiton välillä.”

Molotov: ”Otan tyydy-tyksellä vastaan lausuman-ne ja olen iloinen siitä, etteimeillä ole mitään väärinkä-sityksiä. Omasta puolestanihaluan antaa Teille hyvänneuvon: älkää viivyttäköratkaisua. Viivytyksestä eitule mitään hyvää.”

Paasikivi: ”Meillä on200 edustajaa käsittäväeduskunta, joka tekee pää-töksen.”

Molotov: ”Meillä on pal-jon enemmän kuin 200 hen-kilöä, joille myös täytyy se-littää niin paljon.”

Kokous päättyy klo20.35.

LoppuNeuvottelupöytäkirjanviimeinen eli 9. osa onaiemmin julkaistu Kurkijo-kelaisessa 10.4.1954.

Kullaan Karjalaiset ryjuhli 60-vuotista taivaltaansunnuntaina 22. päivänä lo-kakuuta seurakuntakodilla.Yhdistys on perustettu4.8.1946.

Juhla alkoi jumalanpal-veluksessa, minkä jälkeen

laskettiin kukkalaitteet san-karivainajien ja Karjalaanjääneiden vainajien muisto-merkeille Kullaan kirkko-puistossa. Sen jälkeen siir-ryttiin varsinaiselle juhla-paikalle seurakuntakodille,jossa otettiin vastaan onnit-

Karjalan Liiton hopeisten ansiomerkkien saajat Reijo Tuomala (oik.), Salme Ojala, Kirsti Lattu ja Terho Voutavaara. Merk-kien jakajina toimivat Karjalaisseurojen Satakunnan piirin puheenjohtaja Jouko Hämäläinen (vas.) ja Mauri Lankinen.

Lauluryhmä Evakot lauloi Kullaan Karjalaisten 60-vuotisjuhlassa. Evakoita ryhmässä onyhdeksän. Viljo Ylönen on kuvasta rajautunut pois. Kuvaan päässeet ovat Sinikka Rajain-mäki (vas.), Milja Peltomaa, Airi Vihavainen, Raija Laaksonen, Terttu Ketola, Tarmo Pelto-maa, Ari Vihavainen ja Veijo Sinkkonen.

Kullaan Karjalaiset ry60 vuotta

Kullaallakaihoisa jasykähdyttäväjuhla

esitti Terttu Ketola. Hänesitti oman runonsa Olipakerran, jonka sisältö on hy-vin sykähdyttävä. Se kertoosiitä, mitä kaikkea meilläon kerran ollut, mutta ei oleenää.

Saimme kuulla kaunistayksinlaulua, jota esitti Kul-laan kanttori Ilkka Liuskal-lio. Hän lauloi aina niinkauniin ja herkän Laps’olen Karjalan. Juhlapuheenpiti Karjalaisseurojen Sata-kunnan piirin puheenjohta-ja Jouko Hämäläinen.

Lauluryhmä Evakotesiintyi laulamalla viisi lau-lua, joista kolmeen oli sanatkirjoittanut Terttu Ketola.Nämä olivat nimiltään Ko-tiseutu Karjalassa, Karjalanhelmi ja Tuutulaulua lapsel-le laulan. Kaksi muuta Eva-koiden laulua olivat Koivuja tähti sekä Elämäni onlauluni.

Kullaan Karjalaisten his-toriikin olivat laatineet

Kirsti Lattu ja Reijo Tuo-mala. Sen luki Airi Vihavai-nen. Seura oli anonut Kar-jalan Liiton ansiomerkkejäseuraaville ansioituneillejäsenilleen: Terho Vouta-vaara, Kirsti Lattu, SalmeOjala ja Reijo Tuomala. Hekaikki saivat hopeiset an-siomerkit, jotka jakoivatJouko Hämäläinen ja Mau-ri Lankinen.

Vapaan sanan aikananousi estradille Ari Viha-vainen. Hän kertoi tunte-muksistaan Karjalan mat-koilta ja esitti aina väliinpätkän itse kirjoittamistaanja säveltämistään runoistaitseään kitaralla säestäen.Esityksessä oli tunteita,mutta myös huumoria mu-kana.

Juhlan juontajana toimi-neen Marjatta Voutavaarankäyttämä puheenvuoro olihyvin sykähdyttävä. Hänkertoi, kuinka yksinäiseksi

telut ja tervehdykset.Kahvintarjoilun jälkeen

Kullaan Torvisoittokuntapuhalsi komeasti alkutah-dit, ja yhteisesti lauletunKarjalaisten laulun jälkeenTerho Voutavaara esitti ter-vehdyssanat. Lausuntaa

hän tuntee itsensä, koskahänen juurensa ovat Petsa-mosta eikä muita Petsamos-ta lähtöisin olevia evakkojaasu Kullaalla. Hän vähäsenkadehtii sitä, että toisillaevakoilla on samalta suun-nalta muuttaneita tuttavialikellään.

”Marjatta, olet aina ter-vetullut joukkoomme, kos-ka samanlaisia evakkojaolemme me kaikki, jotkaolemme joutuneet jättä-mään kotiseutumme.”

Kullaan soittokunta pu-halteli vielä komeita säve-liä juhlayleisölle. SalmeOjalan esittämien lopetta-jaissanojen jälkeen tilaisuuspäättyi Satakuntalaistenlauluun.

Juhla oli onnistunut, jasiitä jäi mieleen mukavatunnelma. Kiitos kaikillemukana olleille ja hyvääsyksyä!

Airi Vihavainen

Perjantaina 3. marraskuuta 2006 – Nro 44–45 – 11

Esk

on p

uum

erk

ki

ToiveitaMitä toivonkaanelämältä,kun yksin istun illoin?Toivon, että kulkisitrinnallani,ottaisit kädestä silloin,kun askel lyhenee,näkö heikkenee.

Toivon maailmaanrakkautta, rauhaa,ymmärrystä, ystävyyttä.Loppuisi tora, kateus,sodat,ettei enää tykit ja pyssytpauhaa.

Miksi emme aurinkoisinmielin elää voisi?Niin paljon iloa, lohtua,kaikkea hyvääse elämäämme toisi.

Liikaako toivon, uneksin?

Ulla

Hymyähuuleen

Kun olimme nuoria naisia,vertailimme, minkä väristähuulipunaa käytimme. Nytisoäiteinä kokoontuessam-me, vertailemme, minkävärisiä pillereitä syömme.

* * *

Isäntä käveli edestakai-sin pirtissä, pohti ja paah-kuroi, jot mintäi almana-kan tekijä oli jättänyt kes-kiviikon eri porukkaa, kukaik muut viikonpäivätpäättyyt tai-sannaa.

Renki vastasi: ”Mak-saaha isäntä miul palkankeskiviikostai!”

* * *Lääkäri kertoi maanvil-

jelijälle, että tällä oli aids.Tähän maanviljelijä vasta-si innokkaana:

- Mainiota! Nythän minävoinkin saada immuunika-tokorvausta.

* * *

deilla. Nuori viulisti onAira Viitaniemen sisarentyttärentytär ja on erittäintaitava. Häntä olisi kuun-nellut melkein vaikka kuin-ka kauan. Häntäkin säestiSonja Fräki, joka myös onoikein taitava pianisti. Setuli esille sekä hänen säes-täessään Lambergia ettäTsygankovia.

Juhlapuheen piti isä Mit-ro Repo. Hän puhui karja-laisesta naisesta, muun mu-assa omasta hiljattain edes-menneestä äidistään. Kaik-kien näiden ihmeellistenesitysten ja hyvien puhei-den jälkeen olisi jo luulluthyvän loppuneen, muttavielä mitä.

Lavalle saapui Puhti-duo. Se oli ainakin minulleihan uusi tuttavuus, muttaminkälainen. Puhti on”kahden naisen voimailu-ryhmä vailla vertaa”. Se on

kansanmusiikki- ja tanssi-duo, jonka lähtökohtana onkarjalaisuus. Musiikinmaisteri Anne-Mari Kivi-mäki soittaa haitaria ja ko-reografi Reetta-Kaisa Pir-honen tanssii. Lisäksi mo-lemmat laulavat.

Puhti on hullun kohelta-vaa, välillä herkistyvää,iloista ja paatoksellistatanssijan ja muusikon yh-teistyötä. Merja Koskinie-mi on kirjoittanut Aamuleh-dessä Puhtista muun muas-sa seuraavasti: ”Pirhosen jaKivimäen Puhti on kerta-kaikkisen osuva kokonai-suus huumoria, taitavaakansanperinnettä, naisasiaaja hyvällä maulla maustet-tua sukupuolisuutta. Nämänaiset ohittavat kevyestitunnetut koomikot ja saavatvarmasti kansantanssistapiittaamattomankin yleisönulvomaan naurusta.”

Anne-Mari Kivimäestäja Reetta-Kaisa Pirhosesta

Naistoimikuntalaisia oliruokailijoita ”passaamaan”

saapunut eri karjalaisseu-roista ja piireistä. Tässä esi-merkiksi Milja Valli Karja-laisseurojen Etelä-Hämeen

piiristä (kesk.) ja SirkkuKervinen Karjalaisseurojen

Kymenlaakson piiristä.Myös kurkijokelaisia naisia

näkyi hääräämässä.

JATKOA SIVULTA 1 kuullaan vielä – ja paljon,mikäli he itse niin haluavat.He ovat todella taitava pari.Heidän esityksensä onomaleimainen. He ovat am-mattilaisia, mutta raikkaal-la ja uudella tavalla. Olipavalloittava esitys.

Karjalan Liiton liittoval-tuuston puheenjohtaja Mat-ti Puhakka lausui lopputer-vehdyksen ja onnitteli nais-toimikuntaa menestyksek-käästi hoidetusta 30-vuotis-kaudesta. Yleisöä oli 300-400.

Raija Hjelm

Kukka on perinteinenisänpäivän lahja tai muunlahjan seuralainen. Tänävuonna isälle voi tarjota li-sämaustetta isänpäivänviettoon piilottamalla kuk-kien sekaan pikkulahjantai vihjeen siitä, mistämuut lahjat löytyvät. Aar-teenetsintään osallistuu in-nolla koko perhe.

Parhaita pienen lahjanpiilotuspaikkoja ovat tiiviitja pyöreät leikkokukka-kimput. Isät arvostavatusein raikkaan värisiä jaselkeämuotoisia kukkia, janiiden sekaan onkin help-po kätkeä esimerkiksi liputjääkiekko-otteluun tai elo-kuviin. Kosteudelle arat

lahjat tai aarteenetsinnänseuraavasta vaiheesta vih-jaavat aarrekartat kannat-taa suojata muovikelmullavesivahinkojen välttämi-seksi.

Lahjat tai aarrekartanvoi piilottaa myös ruukku-kukkiin. Syyskauden lah-jasuosikkeja ovat moni-puoliset syklaamit, joistavoi valita joko pieneen kä-teen sopivan minimallintai suurempikukkaisia la-jikkeita. Värivalikoimaa-kin riittää valkoisesta eri-laisiin punaisiin ja violet-teihin. Annansilmäbegoniaon myös suosittu lahjakuk-ka, ja sen hentoa rakennet-ta voi isänpäiväksi jämä-

köittää tukevalla keraami-sella suojaruukulla. Heh-kuvavärinen tulilatva taasjaksaa kukkia pitkään,vaikka kastelu sattuisi vä-lillä unohtumaan.

Suurikokoinen isänpäi-välahja somistuu kauniistikukilla. Lahjapakettiin voikiinnittää pieneen kukka-sieneen tehdyn kukkaso-misteen, ja kukkasienina-pin voi tarran avulla liima-ta suoraan lahjaan kiinni.Lahjaan kiinnitettävät kuk-kasomisteet tilataan kuk-kakauppiaalta viimeistäänparia päivää ennen isän-päivää.

Hoida oikeinkukkakimppua

Jos ulkona on pakkasta,kukkakauppias käärii kim-pun tukevaan pakettiin.Siitä huolimatta kannattaavalita lyhyin kotimatkaeikä kävellä kilometrikau-palla. Kukat eivät kestäkylmää, joten lyhytkin py-rähdys pakkasessa ilmankäärettä vaurioittaa kuk-

Piilotaisänpäivälahjakukkiin!

kia. Eräät kukat, kuten or-kideat, ovat erityisen arko-ja jo alle kymmenen asteenlämpötiloille.

Takuuvarma valintaisänpäiväksi on nykyisinmuodissa oleva tiivis japyöreä eri kukista koostu-va kimppu. Mitä lyhyem-mät leikkokukkien varretovat, sitä pidempään kimp-pu yleensä kestää. Tiheäk-si rakennettu kimppu py-syy isänpäivän tiimellyk-sessä hyvin muodossaan.

Kimpun kestoikää pi-dentää uusien imupintojenleikkaaminen kukkien var-siin heti paketin avaamisenjälkeen ja kukkavirkisteenkäyttö maljakkovedessä.Virkisteellä terästettyä vet-tä kannattaa lisätä päivit-täin, ja varsiin leikataan uu-det imupinnat muutamanpäivän välein. Jos maljak-kovesi näyttää likaantuvan,se vaihdetaan uuteen. Näinaarrekimppu pysyy terä-kunnossa pitkään.

Kauppapuutarha-liitto ry

Perjantaina 3. marraskuuta12 – 2006 – Nro 44–45

Muistathanilmoittajamme!

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamo

varatuomari Katri Ranta-EskolaTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. (02)7622 950Oikokatu 3, LoimaaAvoinna: ma-pe 12-18, la 10-14

Seurakuntavaalit 12.-13.11.2006

• Kirkko keskelle ihmisten arkea ja juhlaa• Lähetystyö rakkaaksi seurakuntalaisille• Huoli nuorison kristillisestä kasvatuksesta

Tellervo Niemensuonuoriso-ohjaajalähetyssihteeri

eläkkeellä

Sirkka Savolainenpankkitoimihenkilö

eläkkeellä

24 33

Vankkaa kokemusta seurakunnasta jayhteiskunnan eri osa-alueilta

Olen koko kesän tässä rapullakasvattanut kahta kukkaasiinä toivossa, että saisin toiselletuolille seuraa tähän mukkaa.Osittain olenkin onnistunutyrityksessä tässä,mutta kun ilma kylmenee, onseurakin vähenemässä.

Aarne Elolampi kasvattamiensaamppelikukkien keskellä.

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. vuonna 19952. 24.5.19553. yleisimmin kuorma-

auton tai rekan apu-mies

4. Sauvo Puhtila (s.1928)

5. vuonna 1945, kunviimeisetkin saksalai-set poistuivat käsivar-ren Lapista

6. vuodesta 19817. Olavi Rimpiläinen

(Oulun hiippakunta1980-2000)

8. paljasta pyöreää tun-turin lakea

9. poro10. käen kukunta

On kesämennyt

Kukatkin alkavat kuihtua kylmyydenmyötä,samoin käy ihtelle, kun ei jaksa tehdä työtä.Tarjoon nyt tässä lehden välityksellämuistoja kukkapesästä,joita on enää jäljellä menneestä kuumastakesästä.

Aarne Elolampi

Kaksi kovaa pohjalaista, kaksi hurjan hyvää kirjaa!

Nyt kirjakaupoissa kautta maan! www.kustannushd.fi

Antti Tuurin uutuusSUURI ASEJUNA PIETARISTAYksi Tuurin parhaista kirjoista! Tositapahtumiin perustuva romaani.Pääosassa Rahjan veljekset!ovh 26 e

Tero JärvinenKylymää vettä ja puunuijaaArmoitetun humoristin lyhytproosaa lakeuksilta.Isäntä itte -kirjan odotettu jatko!ovh 24 e

JR35:n III pataljoonanmiehet saivat lempinimenKoukkamiehet siitä, ettäpataljoona hyökkäsi armot-tomasti ylivoimaista vihol-lista vastaan koko syksyn1941. Se motitti vastusta-jansa joukot koukaten pit-kin soita ja rämeitä ja eteniaina Maaselän kannakselleja Poventsaan asti. Jatkuva-na tunnuksena oli: ”Mars,eteenpäin!”

JR35:n upseerit ovat kir-

joittaneet kirjan tekstit pää-osin rintamalla, mutta netulevat vasta nyt julkisuu-teen Arto Pietilän toimitta-massa uutuuskirjassa.Koukkamiehet-sarjassa(JR35 jatkosodassa) ovataiemmin ilmestyneetKoukkamiehet kolmellakannaksella sekä Puna-ar-meijaa pysäyttämään –koukkamiehet kuolemanlohkolle.

Kirjan alkusanoissa Arto

Kustannus HD julkaisi lokakuussa Arto Pietilän (kuvassa)toimittaman kirjan Mars, eteenpäin – Koukkamiesten armo-tonta korpisotaa.

Mars, eteenpäin!Pietilä kirjoittaa muun mu-assa: ”Kovia taisteluja käy-den Jalkaväkirykmentti 35oli jatkosodan ensimmäise-nä syksynä, lokakuun puo-liväliin mennessä vuonna1941 edennyt jo Suunujoenvaiheille, josta II ja III pa-taljoona siirtyi paripäiväi-sen kahakoinnin jälkeenSiitalammen maastoon. En-simmäinen pataljoona olilokakuun 12. päivänä alis-tettu eversti Sundmanin ko-mentoon. Rykmentin muuosa taas oli 4. divisioonanalainen.

Pitkän ja raskaan hyök-käysvaiheen aikana ryk-mentin iskuvoima oli suu-resti heikentynyt. Komppa-nioiden vahvuus oli tuskinkolmannes alkuperäisestä.Jäljellä oleva miehistö olilisäksi jatkuvien taistelujenja pitkien marssien uuvutta-ma. Loputtomat koukka-matkat upottavilla soillaolivat pusertaneet miehetäärirajoille.

Huolto, etenkään elintar-vikkeisiin nähden, ei toimi-nut aina moitteettomasti.Usein se oli 40-60 kilomet-riä rykmentin taisteluosas-ton, etulinjan, perässä. Ryk-mentissä ilmeni tyytymät-tömyyttä toistuvien alistuk-sien takia, sillä vieras po-rukka ei kohdellut yhtä hy-vin sille alistettuja joukko-osastoja kuin omiaan.”

Suurin osa kirjan taiste-lukuvauksista on luutnanttiIlmari Tammisen kynästä,mutta myös kersantti OlaviJärveläiseltä ja kapteeniKalle Mattilalta on tekstejä.Kersantti Järveläinen kuvaaerästä kirjaan poimittuatiukkaa hetkeä seuraavasti:

”Viidentenä päivänä il-lansuussa alkoi vihollinenpainostaa vasemmalta,Vääräjärven eteläpäästä.Voimakkaan keskityksen

jälkeen ja kovan huudonmyötäilemänä se pääsi ete-nemään rantapusikossamiltei asemille asti. Olinjuuri sairastunut kovaanflunssaan ja kuumeen hipo-essa jo neljääkymmentä,piti silti painua asemiin jär-jestämään torjuntaa. Tilal-leni luvattu upseerikaan eiollut vielä saapunut. Ensik-si otin kuitenkin yhteydentykistöön, jossa tuttu tulen-johtaja Järvinen vastaili.

- Hei, täällä Järveläinen,nyt on hätä, maali kolmeranta, ammu niin lähellemeidän asemia kuin voit janiin paljon kuin riittää.

- Emme saa ampua lä-hemmäs sataa metriä.

- Ammu viidenkymme-nen metrin päähän – ja heti,nyt on tosi kysymyksessä.

- Yritetään, varoita ensinpoikia.

- Kyllä sanotaan, antaatulla ja pian.”