Esikaupunkien renessanssiEsikaupunkien kehittämisen toimintatapoja

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2008:16 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2008:16

Sarjassa aikaisemmin julkaistu:

2008:1 Kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelma 2008–2010, Toiminnan perusta ja keskeiset tehtävät

2008:2 Liikenteen kehitys Helsingissä 2007

2008:3 Jätkäsaari, osayleiskaava, selostus

2008:4 Kaupungista seutu ja seudusta kaupunki – Helsingin maankäytön kehityskuva

2008:5 Kaupan kaavoitus Helsingissä osa 1 Päivittäistavarakauppa

2008:6 Kerrostalojen kehittäminen Helsingissä

2008:7 Lähiöprojektin toimintakertomus 2007

2008:8 Mahdollisuuksien piha! – Kerrostalopihojen suunnittelukilpailu

2008:9 Huippukampuksen edellytykset Helsingissä

2008:10 Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelu 2008

2008:11 Sörnäistenrannan ja Hermanninrannan osayleiskaava

2008:12 Selvitys esteettömyysvaatimusten vaikutuksista kerrostalorakentamiseen

2008:13 Lähiöistä kaupunginosiksi, joissa tapahtuu! – Lähiöprojektin projektisuunnitelma 2008–2011

2008:14 Pasilan konepaja, osa-alue 2 – Rakentamistapaohje ja valaistussuunnitelma

2008:15 Kruunuvuorenranta, osayleiskaava – Osayleiskaavaehdotuksen selostus

ISSN 0787-9024ISBN 978-952-223-297-7 (nid.)ISBN 978-952-223-298-4 (PDF)

ESIKAUPU

NKIEN

RENESSAN

SSI – ESIKAUPU

NKIEN

KEHITTÄMISEN

TOIMIN

TATAPOJAHelsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2008:16

9 789522 232977

Esikaupunkien renessanssi

Esikaupunkien kehittämisen toimintatapoja

© Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2008

Teksti ja kuvatoimitus: Tero Santaoja, Mari Siivola, Mikko Marttila, Rikhard Manninen, Sirkka

Sädevirta, Aimo Huhdanmäki, Anna-Maija Sohn, Elina Tuominen, Alpo Tani, Salla Ahokas,

Kaisa Rodriquez, Sari Piela Markus Ahtiainen, Maija Mattila

Graafinen suunnittelu ja taitto:Tero Santaoja

Julkaisusarjan graafinen suunnittelu: Timo Kaasinen

Pohjakartta: © Kaupunkimittausosasto, Helsinki 009/2008

Paino: Edita Prima Oy 2008

ISSN 0787-9024

ISBN 978-952-223-297-7 (nid)

ISBN 978-952-223-298-4 (PDF)

Sisältö

Johdanto.............................................................................................................................................. . 5

Täydennysrakentamisen tavoitteet............................................................................................ . 6

Ilmastonmuutoksen.hillintä................................................................................................................ . 6Yhdyskuntatekniikan.tehokkaampi.käyttö......................................................................................... . 7Täydennysrakentamisella.estetään.hajautumista.............................................................................. . 7Kaupunkirakenteelliset.valinnat......................................................................................................... . 8Täydennysrakentamisen.asuntopoliittinen.merkitys......................................................................... . 8Toiminnalliset.perustelut.................................................................................................................... .10Täydennysrakentamisen.sosiaaliset.ja.asuntopoliittiset.tavoitteet................................................... .10Liikenne.ja.pysäköinti......................................................................................................................... .12Tulevaisuuden.metropolin.viheralueiden.sosiaalisia.tehtäviä............................................................ .12Suojelu.ja.täydennysrakentaminen.................................................................................................... .13Taloudelliset.kannustimet.................................................................................................................. .14

Täydennysrakentamismallit kerrostaloalueilla -konsulttityö........................................... .16

Taustaa............................................................................................................................................... .16

Toteutuneita esimerkkejä............................................................................................................... .21

Tukholman.20K................................................................................................................................... .21Tapulikaupungin.täydennys.rakentamisen.yleissuunnitelma............................................................. .22Uudenlaista.viestintää.ja.vuorovai.kutusta.–.Pitäjänmäen.nettikysely.............................................. .23

Renessanssi!....................................................................................................................................... .26

Strategista.suunnittelua!.................................................................................................................... .26Renessanssi.ja.vuorovaikutus............................................................................................................ .27Alueelliset.kehittämissuunnitelmat.................................................................................................... .28Asemanseutu..................................................................................................................................... .30Katutilan.luominen............................................................................................................................. .30Kaupunkirakenteen.jatkaminen......................................................................................................... .31Rakenteen.jatkaminen....................................................................................................................... .31Toimintapuistot................................................................................................................................... .31Teemat................................................................................................................................................ .31Yhteydet............................................................................................................................................. .32Esikaupunkien.julkisen.ulkotilan.käsittely......................................................................................... .33

Johtopäätökset.................................................................................................................................. .37

Jatkotyöohjelma ja periaatteet.................................................................................................... .38

Kuvailulehti.......................................................................................................................................... .41

4

ESIKAUPUNKIEN RENESSANSSI!

5

Renessanssi tarkoittaa uudelleensynty-mistä. Nykykielessä sanalla tarkoite-

taan myös tietyn ilmiön paluuta muotiin. Uudisrakentamista tapahtuu laajempina kokonaisuuksina vain käyttötarkoituksen muutosten kohteena olevilla projektialu-eilla. Lisäksi Helsinkiä täydennysraken-netaan, mutta toistaiseksi täydennysra-kentamisen mahdollisuuksia ei ole tar-kasteltu laajempana kysymyksenä koko kaupungin tasolla.

Keskeisiä kysymyksiä ovat voidaanko täydennysrakentamista tarjota yhdeksi ratkais uksi kaupungin kasvupaineisiin ja saadaanko täydennysrakentamisella pa-rannettua alueiden asumistasoa?

Esikaupunkien renessanssi-hank-keen tavoitteena on Helsingin nykyisen esikaupunkia lueen kehittäminen täyden-nysrakentamisen avulla. Samassa yhtey-dessä voidaan tietoisesti edistää myöntei-sen esikaupunki-ilmiön synnyttämistä.

Selvityksessä tarkastellaan täy den-nysra kentamista strategise na suun-nitteluna. Työ on jatkoa kaupunkisuun-nittelulautakunnassa vuonna 2006 hy-väksytylle edelliselle työvaiheelle.

Hankkeen lähtökohtana on voimassa oleva Yleiskaava 2002. Täydennysraken-tamista on tässä työssä käsitelty olemas-sa olevan rakenteen sisään sijoittuvana täydentämisenä. Tarkasteluun eivät kuu-lu käynnissä olevat laajat projektialueet tai kantakaupunki.

Julkaisun alussa on yleinen osa, jos-sa pereh dytään lyhyesti täydennysraken-tami seen käsitteenä, perustellaan sen roolia osa na kaupungin kehitystä sekä

esitellään keskeisimmät ideat hankkeen yhteydessä teetetystä konsulttityöstä. Ky-seinen konsulttityö, jossa tarkasteltiin esi-kaupunkien kerrostaloalueiden täyden-nysrankentamismalleja, on saatavissa myös erillisenä raporttina(TRM - Täyden-nysrakentamismallit, MOD Oy, 2007).

Kolmannessa osassa esitellään lyhy-esti toteutuneita esimerkkejä. Ensimmäi-nen esimerkki on Tukholman laaja asun-topoliittinen prosessi 20K, jonka tarkoi-tuksena oli etsiä uusia täydennysraken-tamismahdollisuuksia. Tukholman toi-mintamalli edustaa pääosin samaa laa-jaa hankelähtöistä ajattelua, jota myös tässä työssä halutaan korostaa. Toisena hyvänä esimerkkinä on Helsingin Tapu-likaupungin täydennysrakentamissuun-nitelma.

Toteutuneiden esimerkkien jälkeen paneudutaan tarkemmin Renessanssin tavoitteisiin sekä pohjustetaan jatkotyön tarvetta ja toimintatapoja. Osiossa poh-ditaan myös vuorovaikutukseen viestin-nällisiä erityisvaatimuksia ja uusia toimin-tatapoja.

Työ on sisällöllisesti lähtökohtien kar-toittamista. Työn johtopäätöksissä tode-taan, että Hel sinkiin tarvitaan koko kau-pungin kattava yleissuunnitelma sekä si-tä tarkentavat alueelliset kehittämissuun-nitelmat ja maankäytön muutosperiaat-teet, jotka toimivat pohjatyönä asema-kaavoitukselle tai muulle alueiden tar-kemmalle suunnittelulle.

Työ on tehty yhteistyössä yleissuun-nittelu-, asemakaava- ja liikennesuunnit-teluosastojen kanssa.

Johdanto

6

Täydennysrakentamisen tavoitteet

Ilmastonmuutoksen hillintäEkologia tutkii ihmisen vaikutusta luon-toon. Ekologia auttaa selvittämään, mi-ten ihmisen tulisi hyödyntää luontoa tu-hoamatta samalla omia elinmahdollisuuk-siaan.” Määritelmänsä mukaan täyden-nysrakentamisen ekologisia vaikutuksia täytyy tutkia koko seudun laajuu dessa. Esikaupunkivyöhykkeen infrastruktuu ri on luotu suurempaa väestötiheyttä var-ten ja palvelurakenteen tiheys sekä esi-merkiksi joukkoliikenteen palvelutaso ovat riippuvaisia väestön määrästä. Näil-lä perusteilla jo valmiik si kaupunkimai-sen ympäristön täydennysra kentaminen on ekologista ja kestävän kehi tyksen mu-kaista.

Liikenteen tarpeen vähentäminen

Liikenne aiheuttaa n. 25 % pääkaupunki-seudun kasvihuonekaasupäästöistä (YTV 2007). Yhdyskuntarakenteella on havait-tu olevan hyvin selvä vaikutus alueellisiin liikenteestä aiheutuviin hiilidioksidipääs-töihin. Pääkaupunkiseudulla hajaantuvan yhdyskuntarakenteen on tutkittu aiheut-tavan jopa kaksi kertaa enemmän liiken-teen hiilidioksidipäästöjä kuin tiivistyvän rakenteen (Harmaajärvi & Huhdanmäki 1999). Painavin ekologinen perustelu täy-dennysrakentamiselle on sen liikennettä ja liikkumistarvetta vähentävä vaikutus

Ihmisten päivittäisen liikkumisen tarve kasvaa kun yhdyskuntarakenne hajoaa ja harventuu. Viimeaikaisessa keskustelus-sa on noussut esille etenkin lapsiperhei-den muuttokäyttäytymisen aiheuttama yhdyskuntarakenteen hajoaminen Helsin-gin seudulla. Helsingin kaupungin alueel-la ei ole riittävästi lapsiperheiden tilan tar-peeseen vastaavia asuinmahdollisuuksia ja suurempien asuntojen hinnat ovat saa-vuttamattomissa. Täydennysrakentami-sessa tulee huomioida ennen kaikkea tä-

män suurimman kaupungista poismuut-tavan väestöryhmän tarpeet, jotta saavu-tetaan vähennys liikennesuoritteeseen.

Edellytykset tehokkaampaan liikenteeseen

Täydennysrakentaminen mahdollistaa pa nostukset kevyen liikenteen väylästön paranta miseen. Ongelmana nykytilan-teessa on usein kevyen liikenteen väyli-en, väljästä kaupunkirakenteesta johtuva, vähäinen käyttö. Tämä puolestaan johtaa väylien kunnossapidon kannattamatto-muuteen.

Tehokkaasti toimivan joukkoliikenteen edellytyksenä on riittävän tiivis kaupun-kirakenne. Täydennysrakentamisella voi-daan väestötiheyden kasvaessa parantaa huomattavasti joukkoliikenteen toiminta-edellytyksiä, jolloin etenkin joukkoliiken-teen solmukohtien yhdyskuntarakenteen (raideliikenteen aseman seudut) täyden-täminen on oleellista.

Helsingin esikaupunkialueen asema osana seutua on

merkittävä

7

Rakentamistarpeen minimointi

Maailmanlaajuisista kasvihuonepääs-töistä merkittävä osa on peräisin raken-tamisesta. Suomessa esimerkiksi beto-nituotanto aiheuttaa n.1 % kaikista maan kasvihuonekaasupäästöistä (Ilmasto.org 2007). Uusien alueiden rakentaminen on nykyisin kallista johtuen osaksi siitä, että helpoimmat rakennuskohteet on raken-nettu jo vuosikymmeniä sitten.

Uudisrakentaminen kohdentuu yhä useammin alueille joiden rakentamista on aiemmin pidetty jopa mahdottoma-na. Tämä yhdistettynä tiukentuneisiin ra-kennusnormeihin (esim. maaperän puh-taus ja stabiilisuus) on johtanut siihen, et-tä uusien alueiden rakentaminen on yhä enemmän energiaa kuluttavaa toimin-taa. Täydennysrakentaminen voi ainakin osaksi tukeutua vanhaan liikenneverk-koon. Lisäksi rakennusolosuhteet ovat useimmiten rakentamiskohteita suotui-semmat ja päästöt tällöin uudisrakenta-mista pienemmät.

Paikalliset ympäristösuojelukysymykset vs. globaali ekologisuus

Paljon käytetyn iskulauseen mukaan globaalit ympäristöongelmat ratkaistaan parhaiten paikallisella tasolla. Täyden-nysrakentamisen ekologisessa tarkaste-lussa tähän ajatukseen sisältyy kuiten-kin tietty ristiriita. Kaupunkirakenteen tii-vistäminen saattaa olla uhka paikalliselle

biodiversiteetille. Paikallisista arvois-ta huolimatta täydennysrakentamisel-le voi olla hyvinkin painavia globaalis-ta ympäristönsuojelusta johtuvia perus-teluita. Tällaisissa tapauksissa tulee laa-ja-alaisesti tutkia kaupunkirakentamisen täydentämisen hyödyt ja oikeutus. Läh-tökohtana on myös paikallisten arvojen selvittäminen.

Rakentamattoman ja rakennetun alu-een rajan selventäminen voi parhaimmil-laan parantaa ekologista monimuotoi-suutta. Tähän on mahdollisuudet eten-kin tilanteessa, jossa rakentamisen vaih-toehtoina nähdään uudisrakentamisen eteneminen tärkeille luonnonalueille tai olemassa olevan rakenteen täydentämi-nen. Täydennysrakentaminen mahdollis-taa tällöin luonnonarvojen huomioimisen siellä, missä niiden säilyminen on koko-naisuuden kannalta parasta.

Täydennysrakentamisella estetään hajautumistaKaupunkirakenteen hajaantuminen (ur-ban sprawl) on EU:n tasolla tunnistet-tu hyvin merkittäväksi ja monitasoisek-si ongelmaksi. Hajaantumisesta johtuva liikenteen kasvu ja sen aiheuttama pääs-töjen kasvu on suurin yksittäinen este EU:ssa Kioton sopimuksen toteutumi-selle päästöjen vähentämisestä vuoteen 2020 mennessä. (EEA 2006). Täydennys-rakentaminen on keino tasapainottaa yh-dyskuntarakennetta.

Yhdyskuntarakennetta tulee kehit-tää niin, että sen tuottamisesta, yh-dyskuntarakenteen käytön eri proses-seissa ja sisäisessä liikenteestä aiheu-tuu välittömästi ja välillisesti mahdolli-simman vähän ilmastonmuutosta kiih-dyttäviä päästöjä. (VTT 2007). Kansain-välisessä liikenteen aiheuttavia päästö-jä käsittelevässä vertailussa Helsinki ja PKS menestyvät selvästi huonommin kuin useimmat eurooppalaiset kaupun-git (YTV 2006). Ilmastotavoitteiden saa-vuttamisessa olemassa olevan kaupun-kirakenteen täydennysrakentaminen on keskeinen keino.

Ilmasto- ja vastaavien haitallisten ym-päristövaikutusten tehokas torjuminen saattaa johtaa konventionaalisten, es-teettisten ja miljööarvojen radikaaliin uu-delleen arviointiin. Nykyisten rakentamis-tapojen ja rakenneihanteiden muokkaa-miseen muuttuvien vaatimusten edellyt-tämiin puitteisiin tulee varautua.

Esikaupunkien Renessanssi-alueet (tumma rasteri) uu-

dessa Helsingin maankäytön kehityskuvassa. Tavoit-

teena on alueiden nykyisen asuntotarjonnan monipuo-

listaminen asuntokokoja kasvattamalla. Alueille ra-

kennetaan myös kokonaan uusia asumisvaihtoehtoja.

Kaupunkitilan koettua laatua parannetaan määrätie-

toisella kehittämisellä.

Yhdyskuntatekniikan tehokkaampi käyttöTäydennysrakennettaessa voidaan uu-det asuintalot usein liittää valmiiseen kaukolämpöverkostoon ja muihin tekni-sen huollon verkostoihin. Olemassa ole-van kaukolämmön piirissä olevien aluei-den suosiminen on täydennysrakentami-sessa ekologisesti mielekästä.

8

Kaupunkirakenteelliset valinnatTässä työssä aluerajauksena on Hel-singin esikaupunkialueet. Esikaupunki-alue on merkittävä asumisen ja toiminto-jen vyöhyke. Seudun rakenne laajenee ja eri toimintojen painopiste siirtyy entistä laajemmalle alueelle, jolloin esikaupun-gin asemakin muuttuu. Se ei ole enää sa-telliitti kaupungin reunalla, vaan keskeis-tä seudullista kehitysaluetta. Esikaupun-gin eri vuosikymmenillä toteutetut asun-toalueet ovat merkittävä asuntopoliitti-nen haaste, mutta myös rakennetun ym-päristömme voimavara, jota tulee määrä-tietoisesti kehittää. Lähiympäristö, raken-nuskanta, kuultu ja koettu identiteetti kai-paavat parantamista ja uudistamista.

Helsingin seudulla tarvitaan merkittävä määrä uutta asuntorakentamista. Hel singin kaupungin maankäytön ja asumisen toteu-tusohjelman 2008–2017 tavoitteena on ra-kentaa peräti 5 000 uutta asuntoa vuosit-tain. Vaikka Helsingin itäosien laajennus (Sipoosta ja Vantaasta Helsinkiin liitettä-vä alue) mahdollistaa merkittävän määrän asuntorakentamista, se ei poista täyden-nysrakentamisen tarvetta Helsingin nykyi-sen kaupunkirakenteen sisällä.

Asuntotarjonnan ja –kehityksen turvaami nen sekä asuinolosuhteiden ke-hittäminen kestävän kehityksen mukai-sesti edellyttävät kaupunkirakenteen tii-vistämistä. Vaikka Helsinkiin tulee raken-tamismahdollisuuksia lähivuosina run-saasti, esikaupungissa väestö vähenee ja palvelut uhkaavat heikentyä. Ongelmana on muun muassa lapsiperheiden määrän vähe neminen, kun esikaupungin asun-tokanta on auttamattomasti liian pien-asuntovoittoista. Ongelmana on myös esikaupungin sosioekonomisen aseman heikentyminen suhteessa keskustaan ja kaupunkiseudun reuna-alueisiin.

Kehitys tulee heijastumaan esikaupun-gin tärkeiden julkisten ja kaupallisten pal-veluiden tilaan. Uusien korkeatasoisten asuntoalueiden myötä vastakkainasettelu olemassa oleviin asuinalueisiin korostuu.

Olemassa oleva rakennusoikeus

Täydennysrakentamista tapahtuu myös olemassa olevan käyttämättömän raken-nusoikeuden kautta. Määrä on kuitenkin verrattain pieni, kun suurin osa on jo käy-tetty. Tällä hetkellä Helsingissä on jäljel-lä asumiseen va rattua asemakaavavaran-toa noin 2,4 miljoonaa kerrosneliömetriä ja yleiskaavavarantoa runsas 5 miljoonaa kerrosneliömetriä.

Asemakaavavarannosta keskeisim-mät alu eet löytyvät pääosin pientaloalu-eilta. Kerrostalovaltaisilla alueilla raken-nusoikeus on suurelta osin käytetty.

Täydennysrakentamistyyppistä ase-makaavoitusta tehdään Helsingissä mer-kittävästi joka vuosi. Täydennysrakenta-misen mahdollistavissa kaavoissa vuosi-na 1990–2007 uutta asuinkerrosalaa on yhteensä noin 2 750 000 k-m2

Täydennysrakentamisen asuntopoliittinen merkitysAsuntopoliittisesta näkökulmasta uusi-en kaupunginosien rakentaminen ja van-hojen alueiden täydentäminen eivät ole tavoitteina toisiaan poissulkevia. Koska täydennysra kentamisella on olennainen rooli asuntotuotannon määrällisten ta-voitteiden saavuttamisessa , molempien stra tegisten “kärkien” olisi oltava aktivoi-tuna jatkuvasti.

Alueiden asuntopoliittinen status

Asuntotarjonnaltaan monipuolinen ja palvelutarjonnaltaan runsas kantakau-

Helsingissä täydennysrakennetaan koko ajan. Kuvassa

ote koillis-Helsingin toteutuneista täydennysrakenta-

miskohteista vuoden 1990 jälkeen.

9

0

100000

200000

300000

400000

500000

600000

2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017

punki on nykyisin lajissaan parasta suo-malaista kaupunkia. Helsingissä esikau-punkien pientaloalueiden status on niin ikään poikkeuksetta korkea.

Vaikka Helsinki ei ole alueellisesti ko-vin eriytynyt, sosiaalisen eriytymisen uh-ka on olemassa. Mikäli kaupungin kaik-kia osia ei kehitetä, “hyvien” ja “huono-jen” alueiden erot saattavat kasvaa.

Jos uusien asuntojen rakentamiseen sidotut investoinnit suuntautuvat voit-topuolisesti uusien merenrantakaupun-ginosien toteuttamiseen, voi kysyä mi-

Alustava, vuosille 2008–2017 ohjelmoitu asuinkerrosala ja tarvittava lisärakennusoikeus 5000 as./v tavoitetasoon.

Lähde Taske/Keto/20.4.2007.

Helsingin kasvun tavatuudet laajat rakentamisalueet −olemassa oleva rakennusoikeus −kunnan alueen laajentaminen −olemassa olevan rakenteen −täydennysrakentaminen

Yhdyskuntarakenteen hajaantuminen kiihdyttää monia kasvihuonepäästöjä lisääviä ilmiöitä

Liikenne lisääntyy −Henkilöauton käyttö lisääntyy −Liikenne- ja yhdyskuntateknisten verkostojen −määrä kasvaaKaukolämmityksen käyttömahdollisuudet −heikkenevät

ten sodan jälkeen rakennetut alueet tu-levaisuudessa kehittyvät. Uusien asun-tojen rakentaminen on merkittävä välilli-nen keino suunnata ja ohjata alueille eri-tyyppisiä resursseja. Rakentamiseen liit-tyy panostuksia, jotka kohottavat koko ympäristön koettua laatua. Samalla pa-rannetaan palveluiden toimintamahdolli-suuksia sekä tuotetaan aineksia alueiden arvon ja laadun parantamiseen.

Etenkin sodan jälkeen rakennettujen kerrostaloalueiden kohdalla riskitekijöiden kasaantumisen voi havaita. Asuntojen ko-kojakauma ei näillä alueilla ole yhtä mo-nipuolinen kuin kantakaupungissa (Vuo-lanto & Manninen 2006). Esikaupunkien kerrostaloalueet eivät myöskään sijoitu nuorten asumispreferenssiasteikossa ko-vin korkealle. Esimerkiksi 18–29 -vuotiai-den nuorten tulevaisuuden asumistoivei-ta kartoittaneessa tutkimuksessa kerros-talo esikaupunkiympäristössä ei juuri saa-nut kannatusta (Ilmonen et al. 2005).

Perheiden tarpeiden huomioiminen

Täydennysrakentamisen yhteydessä voi-daan korjata paikallisen asuntotarjonnan puutteita rakentamalla isoja asuntoja sinne, mistä niitä puuttuu. Täydennysra-kentamista suunniteltaessa voidaan mää-rätietoisesti torjua segregaatiota ja pai-nottaa alueellisen gentrifikaation (gentri-fication) mahdollisuutta.

Gentrifikaatiolla tarkoitetaan statuk-seltaan heikompien alueiden sosioeko-nomista nousua. Olennaista on asunto-kokojen tarjonnan lisääminen asunto-kooltaan yksipuolisilla kerrostalovaltai-

10

silla “läpikulkualueilla.” Tilavia asunto-ja rakentamalla alueiden väestöraken-ne monipuolistuu. Samalla syntyy vas-tavoimia kaupunkirakenteen hajoamisel-le kehyskuntiin. Kaupunkirakenteen ha-joaminen on osittain seurausta lapsiper-heiden muuttoliikkeestä tilavan kohtuu-hintaisen asumisen perässä pois keskus-kaupungista.

Toiminnalliset perustelutTäydennysrakentaminen tukee erilais-ten toiminnallisten rakenteiden kehitty-mistä ja ylläpitoa. Näistä keskeisimpiä ovat etenkin palveluverkoston ylläpitä-minen ja vahvistaminen sekä virkistyk-seen liittyen luonto -ja maisemakysymyk-set. Täydennysra kentamisen yhteydessä muuttuvat alueen liikenteen ja pysäköin-nin edellytykset.

Palvelut

Julkisten ja kaupallisten palvelujen toi-mintaedellytysten parantaminen on osa Esikaupunkien renessanssia. Toimivat ja riittävät palvelut parantavat merkittävästi asukkaiden arkipäivää ja ovat tärkeä ve-tovoimatekijä.

Riittävien julkisten palvelujen jär-jestäminen kaikille asukkaille on kuntien lakisääteinen tehtävä, jonka hoitamiseen kuluu suurin osa kunnan tuloista.

Täydennysrakentaminen on usein hy-vä keskittää olemassa olevien palvelu-jen tuntumaan, jolloin niiden säilyminen aluee lla on todennäköisempää. Alueiden kehittymisen ja esimerkiksi ikärakenteen muutosten takia palvelujen tarve vaihte-lee. Uusilla alueilla erityisesti lapsiperheille suunnattujen palvelujen kysyntä on aluk-si suurta. Täydennysrakentamisen avul-la ikärakenne voidaan pitää tasaisempa-na eikä suuria palvelukysynnän vaihteluita pääse muodostumaan. Palvelujen suun-nittelu tulisikin kytkeä tiiviimmin osaksi maankäytön suunnittelua jo strategia- ja kehityssuunnitelmien tasolla, sillä käytän-nössä kokonaisuuden hallinnasta seuraa säästöjä palvelujen tuottajalle.

Julkisten palvelujen järjestämisvel-vollisuu den kautta kaupungit pystyvät vaikuttamaan suuresti julkisten palvelu-jen suunnitteluun ja toteutukseen. Kau-pallisten palvelujen kannalta tilanne on aivan toinen. Kaupan rakennemuutok-sen myötä myymälät ovat kasvaneet ja keskittyneet. Oman auton käyttö ostos-matkoilla on yleistynyt ja matkoja suun-

nataan entistä e nemmän isoihin ostos-keskuksiin lähipalvelujen kustannuksella. Tämä asettaa kotitaloudet keskenään eri asemaan, koska kaikilla ei ole mahdolli-suutta eikä halukkuutta oman auton käyt-töön. Näiden asiointimatkojen merkitys yhdyskuntara kenteen tiiviyden kannalta on merkittävä etenkin, kun 70% henkilö-autolla tehtävistä suoritteista koskee juu-ri vapaa-ajan matkustamista. Täydennys-rakentamisen avulla voidaan tukea myös kaupallisten lähipalvelujen säilymistä.

Kaupallisia palveluja voidaan tukea kaavoituksen keinoin esimerkiksi ase-manseutujen kehittämisen avulla. Kau-pallisten lähipalvelujen säilyminen ja ke-hittyminen on todennäköisempää juuri hyvien jul kisten liikenneyhteyksien sol-mukohdissa. Esikaupunkialueiden kes-kusten kaupallisen palvelujen säilyminen on myös alueiden identiteetin tai ima-gon kannalta tärkeää. Kauppa on koh-taamispaikka, jolloin lähipalvelujen kuih-tuminen vaikuttaa kielteisesti koko alu-een imagoon.

Viheralueet toimintaympäristöinä

Esikaupunkivyöhykkeellä viher rakennetta tulee tutkia ja kehittää myös kaupunki-maiseman näkökohdista. Esikaupunkien viheralueita on käsitelty usein luontoar-vojen ja kaupunkiekologian kan nalta.

Merkittäviä maisemia ja luontokoh-teita arvotetaan valtakunnallisilla ja maa-

Täydennysrakentamisen sosiaaliset ja asuntopoliittiset tavoitteet

ikääntyvien alueiden väestöpohjan vahvistaminen asuntotarjontaa −monipuolistamalla (erityisesti lapsiperheet)asuntotuotannon määrän kasvattaminen vastaamaan kaupungin −asuntopolitiikan tavoitteitataloudellisten (välittömät/välilliset) resurssien ja investointien ohjaaminen −ympäristön parannuksiin myös esikaupunkialueillaalueimagojen muokkaaminen (maineeltaan kärsineiden alueiden −statuksen nostaminen)suojelun sosiaalisesti kestävien ratkaisujen määrittely siten, että puutteet −voidaan korjata ja myönteinen kehitys mahdollistuu

11

kunnallisilla arvokriteereillä ja ne huomi-oidaan hyvin maankäytön suunnittelus-sa. Sen sijaan lähiluonnon arvo ja mer-kitys tunnetaan huonommin. Kaupunki-rakennetta tiivistettäessä on entistä tär-keämpää tie tää, millaiset viheralueet ovat asukkaiden mielestä arvokkaimpia. So-siaalisten arvojen kartoitus tuo asukkai-den kokemat viheralueiden laadut kau-punki- ja viher aluesuunnitteluun nykyis-tä paremmin.

Viheralueiden sosiaalisia arvoja ovat muun muassa mahdollisuus toimintaan ja ajanviettoon sekä koskematon luonto, metsän- ja tilantuntu ja hiljaisuus. Kysely- ja haastattelumenetelmin saadaan käyt-täjiltä ja asukkailta näkemyksiä ja arvioi-ta siitä, missä he omalla asuinalueellaan voivat kokea näitä arvoja.

Helsingissä tehdyistä aikaisemmis-ta asukaskyselyistä voidaan todeta, että asuk kaat pitävät viheralueita merkittävä-nä asumisviihtyvyyttä lisäävänä tekijänä. Suurimpia hyötyjä ovat mahdollisuus ul-

koiluun ja esteettisiin elämyksiin sekä po-sitiiviset vaikutukset psyykkiseen ja fyy-siseen terveyteen. Viheralueiden halu-taan suojaavan melulta ja pienhiukkasil-ta ja tarjoavan kattavat reittiverkostot liik-kujille. Vehreä näkymä asunnosta ja hil-jainen, rauhallinen ympäristö on monen ihanne.

Kaupungissa viheralueiden käyttöas-tetta tulisi entisestään nostaa ja mahdol-listaa entistä monipuolisemmin liikku-minen, leikki ja ulkona oleskelu eri ikä-ryhmille. Korostettaessa liikaa kaupunki-luontoa ja ekologiaa unohdetaan viher-alueiden merkitys julkisena ulkotilana ja toimintaympäristönä.

Viherrakenne osana kaupunkia

Helsingin nykyinen viherrakenne voi-daan jakaa sormimaisen rakenteen lisäk-si myös kehämäisiksi vyöhykkeiksi, joita ovat ulkosaaristo, virkistyssaaristo, kan-takaupungin puistot ja rantavyöhyke, esi-kaupunkivyöhykkeen ulkoilualueet sekä

Helsingin kaupunkimaiseman rakenne voidaan hah-

mottaa kehämäisesti: ytimessä on kantakaupunkimai-

sema, jota ympäröi esikaupunkimaisema. Molempia

sisäkehiä jäsentävät meren sisälahtien rantamaise-

mat. Uloimpana kehänä on lähiömaisema, joka vähi-

tellen muut tuu kaupunginläheiseksi maaseutumaise-

maksi. Etelässä aukeaa avomeri, jota manteresta erot-

taa saaristomaisema

12

kaupungin ulkolaita ja seudulle jatkuvat metsä- ja kulttuurimaisema-alueet.

Kantakaupungin puistoalueet ovat selvärajaisia ja liittyvät kiinteästi ympä-röivään ra kennettuun kaupunkiin. Niil lä on myös suuri merkitys kaupungin osan toimintoihin. Saariston ja rannikon vyö-hykkeillä on luonnonarvoja ja merellisyy-teen liittyvät vahvat virkistysarvot. Sen si-jaan viherrakenteen ulkokehillä viheralu-eiden kaupunkikuvallinen rooli ja aluei-dentiteetti on vähäisempi.

Laajoilla viheralueilla on merkitys-tä käyttäjille luonnon monimuotoisuu-den näkökulmasta, mutta suhteessa ko-ko seudun rakenteeseen esikaupunkivyö-hykkeen viheraluerakenne on melko ha-janainen ja pirstoutunut eikä sinänsä pal-vele lajien leviämistä tai laajoja elinalueita tarvitsevia lajeja toisin kuin seudun suuret luonnonalueet Nuuksio ja Sipoonkorpi.

Esikaupunkivyöhykkeen viheralueiden kaksi keskeistä ongelmaa ovat liian laa-jat ja joissain tapauksissa toiminnallises-ti heikot viheralueet sekä kapeat, kaupun-kikuvallisesti hajanaiset suojaviheralueet ja muut jäsentymättömät viherkaistaleet. Erittäin laajojen alueiden hoito kaupunki-maisena puistoalueena on mahdotonta, joten laajoja alueita hoidetaan niittymäisi-nä tai metsänhoidollisin toimenpitein met-sämaana. Tuloksena syntyvä maisema ei muodosta ympäröivän kaupunkirakenteen kanssa kaupunkimaisemaa vaan vihera-lueet erottavat kaupunginosia toisistaan.

Esikaupunkialueiden viheralueet eivät ole vähempiarvoisia kuin kantakaupun-gin puistot. Niiden jäsennöinti ja asema vaativat kuitenkin tarkennusta.

Kaupungin ekologisesti kestävän kas-vun kannalta esikaupunkivyöhykkeen ra-kenteen tiivistäminen ja sujuvien kevyen liikenteen kulkureittien muodostaminen on tärkeää. Esikaupunkialueellakin tuli-si olla tunne siitä, että liikkuminen kävel-len, pyörällä ja joukkoliikenteellä on help-poa ja palvelut lähellä. Välttämättä kyse ei ole itse matkan pituudesta vaan sen elämyksel lisyydestä ja turvallisuudesta.

Täydennysrakentamisessa onkin ky-se kaupunkikuvan ja kaupunkimaiseman jäsentämisestä tavalla, joka lisää paikan tunnistettavuutta, identiteettiä, käyttö-arvoa ja orientoitumista kaupunkitilas-sa. Eri tyisesti tiiviin katutilan luominen vaikuttaa kaupunkitilan ryhdistymiseen. Täydennysrakentamisella pyritään luo-maan kaupunkimaista ympäristöä sinne, minne se kuuluukin.

Liikenne ja pysäköintiOlemassa olevien katujen ja teknisten verkostojen hyödyntäminen verrattu-na laajoihin uudisrakentamiskohteisiin on ta loudellista. Liikenneverkko kestää yleensä pienet liikenteen lisäykset vähäi-sin muu tostarpein.

Mikäli täydennysrakentaminen on laajamittaista, voidaan uudella ra-kentamisella rahoittaa tarvittavia uusia liiken neratkaisuja. Nykyisiä erityyppisiä maankäytön “hukka-alueita” kuten ra-tojen tai teiden varsia voi daan hyödyn-tää, sillä teknisesti niin melun kuin täri-nän tuottamia ongelmia pystytään hoita-maan verrattain hyvin. Toimintojen sijoit-telussa on otettava huomioon ympäristö ja sen aiheuttamat ongelmat mutta myös mahdollisuudet.

Tarjoaa rauhaa ja rentouttavia ympäristöjä kaupunkilaisille −

Erilaisia kohtaamispaikkoja, eri kulttuurien yhdessäeloa, −kokoontumispaikkoja, talkoita

Kaupungin olohuone tiiviisti asuville −

Paikkoja arkiliikunnalle, paikallisliikunnalle, aktiviteeteille −vastapainona urheiluseurojen jne. järjestämälle liikunnalle

Ympäristöjä, joissa lapset voivat seikkailla ja tutkia −lähiympäristöään

Aktiivisia ja sosiaalisia paikkoja nuorille −

Kaupunkiluonnon, ekologian, ilmaston elämyksiä kaupunkilaisille, −joiden elämä kuluu pääasiassa tietokoneruudun ääressä

Vaikutus pienilmastoon, puhdistaa ilmaa, viilentää kesällä −

Paikallisen kulttuuriperinnön säilyttäminen, paikallinen identiteetti −vastapainoksi globaalin kehityksen tuottamalle samankaltaiselle ympäristölle

Paikkoja modernille taiteelle ja puutarhataiteelle −

Tulevaisuuden metropolin viheralueiden sosiaalisia tehtäviä

13

Täydennysrakentaminen tulee sijoit-taa joukkoliikenteen piiriin. Muutostar-peet ja kustannukset ovat näin ollen pie-niä, kuten uudet pysäkit, olemassa ole-vat liikenteen linjojen jatkamiset tai pie-net reittimuutok set. Täydennysrakenta-misella voidaan parantaa joukkoliiken-teen palvelutasoa ja toimintaedellytyksiä taloudellisesti. Täydennysra kentamisella voidaan jopa ”elvyttää” lakkautusuhan alaisia joukko liikennepalveluja.

Pysäköintiratkaisujen osalta täyden-nysrakentaminen on usein haasteellis-ta, koska monet laajat pysäköintikentät ovat mahdollisia täydennysrakentamis-kohteita. Haaste syntyy, kun jo olemas-sa olevat autopaikat sekä uuden raken-tamisen synnyttämä autopaikkatarve on toteutettava. Autopaikkojen rakentami-nen on kustannustekijä, mutta toisaal-ta voidaan kysyä, onko yhteiskuntatalou-dellisesti varaa pitää laajoja maa-alueita vain pysäköinnille va rattuina? Kaikenlai-nen joustavuus ja käytön tehostaminen autopaikkojen käytön osalta olisi tärke-ää ja ns. nimetyistä paikoista tulisi pääs-tä eroon.

Suojelu ja täydennysrakentaminenTäydennysrakentaminen ja erilaiset suo-jelukysymykset liittyvät keskeisesti toi-siinsa. Tässä työssä nostetaan esiin nä-kemys erilaisten suojelukysymysten mer-kityksestä ja arvottamisesta osana täy-dennysrakentamista.

Yleiskaava 2002:n kulttuurihisto-rial lisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakult tuurin kannalta merkittävik-si luokiteltujen alueiden kehittymismah-dollisuuksia on arvioitava huolellisesti so-siaaliset näkökoh dat huomioiden. Suoje-lu ja täydennysra kentaminen täytyy so-vittaa yhteen kestävällä tavalla.

Alueiden kehittämisen näkökulmasta tulee kysyä viedäänkö suojelulla alu eilta taloudellisen kehittymisen mahdollisuu-det. Voiko alue koskaan olla valmis? Alu-eiden kehityskaaret eri aikakausina eivät analogisesti toista itseään. 1960-luvulla rakennetun Pihlajamäen tai Tapiolan läh-tökohdat 2000-luvulla ovat erilaiset kuin Punavuoren tai Vanhan Rauman 1960-lu-vulla. Tonttirakenne, toimintojen ja palve-lujen monipuolisuus ja asuntojen muun-telumahdollisuudet ovat aivan erilaiset. Nämä tekijät vaikuttavat alueiden “mu-kautumiskykyyn” tulevaisuu den vaati-muksia silmälläpitäen

Suojelun vaikutukset

Suojelun tavoitteet ovat myönteiset, mutta sen vaikutukset on arvioitava huo-lella. Erityisesti on tärkeää arvioida suo-jelun herkkyys uusien toimintojen pysy-vyydelle, sijoittumiselle ja suojelun aset-tamat rajoitteet toimintojen (palvelut, työpaikat) ja asuntokannan monipuo-listumisen kannalta. Lisäksi tulee arvi-oida suojelupäätöksen taloudelliset vai-kutukset sekä suojelu statuksen anta-ma “signaali” toimijoille, jotka mahdol-lisesti ovat valmiita investoimaan alueil-le. Suojelu voi viedä pohjaa ja mahdol-lisuuksia investoinneilta, jotka hyödyt-täisivät toteutuessaan suojelukohdetta laajempaa aluetta. Tällaisia investointe-ja ovat mm. joukkoliikennepalvelut, kau-palliset palvelut, jotka hakevat asiakas-kuntansa lähialueilta sekä kulttuuri- ja lii-kuntapalvelut. Suurin riski kohdistuu it-se suojeltavaan alueeseen. Mikäli palve-lutarjonta heik kenee, vähentyvästä os-tovoimasta ynnä muusta johtuen, kar-kaavat kaupalliset palvelut ensin toisaal-le. Tämä johtaa muun muassa lisäänty-vään liikkumistarpeeseen sekä mahdol-lisesti alueen houkuttele vuusongelmiin. Sitä kautta ongelmat pahenevat entises-tään. Ongelmat saattavat jäädä pysyvik-si mikäli suojelutavoitteita toteutetaan lii-an tiukoilla toimenpiteillä, eikä täyden-nysrakentamiselle jätetä riittäviä mah-dollisuuksia.

Suojelun välineet

Rakennussuojelu poikkeaa lähtökohdil-taan alueellisesta suojelusta. Erilaisten lähtökoh tien tulee näkyä myös suojelu-keinojen valinnassa. On arvioitava sosi-aalisesti kestävät välineet mahdollisen suojelun toteuttamiselle, kuten aluera-jauksien laajuus, asemakaava tai kor-jaustapaohjeet. Myös lisä- ja täyden-nysrakentaminen voivat olla suojeluta-voitteita toteuttavia toimenpiteitä sil-loin, kun suojeltavan kohteen elinvoi-maisuus paranee. Työkalujen valinta tu-lee tehdä siten, että alueiden uudistami-nen sosiaalisesti kestävällä tavalla oli-si mahdollista myös tulevaisuudessa. Tässä keinovalikoimassa on mukana täydennys rakentaminen.

Täydennysrakentamista suunnittel-taessa on välttämätöntä käydä museo-viranomaisten kanssa keskustelua täydennys rakentamis- ja suojeluintres-sien yhteen sovittamisesta.

14

TaLoudeLLISen KYSYmYKSeT

uusia toteutustapoja −taloyhtiöille suunnattuja neuvonta- ja tukipalveluja −tontin arvonnousun kohdistaminen taloyhtiölle −kaupungin vuokratonteilla sijaitsevien taloyhtiöiden 1/3 säännön −kasvattaminenasunto-osakeyhtöiden kiinteistön täydentämisestä koituvan −arvonleikkurin pienentäminen

--> erillinen kiinteistötaloudellisten kysymysten selvitystyö

1960-luvun lähiörakentamista Laajasalossa

Taloudelliset kannustimetTäydennysrakentamisen laajamittaises-sa toteutumisessa merkittävässä roolis-sa tulevat olemaan yksityiset taloyhtiöt. Kaupungin tulee kehittää varsinaisen täy-dennysrakentamiseen perustuvan alue-suunnittelun rinnalla myös taloyhtiöil-le suunnattuja neuvonta- ja tukipalvelu-ja, jotka edesauttaisivat olemassa olevi-en asuintonttien tiivistämistä. Lisäksi täy-dennysrakentamisen aikaansaamaa ton-tin arvonnousua tulee jakaa niin, että ta-loyhtiöille koituu tuntuvaa taloudellista hyötyä. Taloudellisen hyödyn kohden-tuminen taloyhtiön osakkaille on hyvin merkittävä täydennysrakentamismyön-teisyyttä kohottava tekijä. Useimmis-sa tapauksissa nykyiset asukkaat koke-vat lähelle omaa asuntoa ulottuvan täy-dennysrakentamisen asumisviihtyvyyt-tä ainakin hetkellisesti häiritsevänä teki-jänä, jolloin taloudellisen kompensaation osoittaminen on ratkaisevaa.

Taloudellinen kannustin on erityisen toimiva keino taloyhtiöiden kiinnostuk-sen herättämiseen silloin kun taloyhtiö joutuu päättämään kalliiden peruskor-jaushankkeiden toteuttamisesta. Samas-sa yhteydessä toteutettava täydennys-rakentaminen voi vähentää hankkees-ta aiheutuvia kustannuksia oleellisesti tai kääntää hankkeen jopa taloudellisesti voitolliseksi. Jatkossa täydennysrakenta-mista tulee markkinoida taloyhtiöille kes-keisenä keinona selvitä yhtiöiden talout-ta voimakkaasti rasittavista peruskorjaus-hankkeista.

Kaupungin vuokratonteilla sijaitsevi-en taloyhtiöiden täydennysrakentamises-ta on laadittu kiinteistölautakunnan hy-väksymät ohjeet vuonna 2005. Päivitet-tyjen ohjeiden tavoitteena oli lisätä vuok-ramaalla sijaitsevien taloyhtiöiden haluk-kuutta täydennysrakentamiseen. Mer-kittävimpänä uudistuksena voidaan pi-tää periaatetta, jonka mukaan kaupunki maksaa vuokralaiselle 1/3 täydennysra-kentamisen vuokratontille tuomasta net-toarvonnoususta, vähentäen korvatta-vasta summasta kuitenkin ensin ns. kor-vausinvestointikustannukset. Arvonnou-sun kohdentuminen osaksi tontin vuok-raajia on oikean suuntainen muutos, mutta pyrittäessä täydennysrakentami-sen volyymin huomattavaan kasvattami-seen pitää arvioida, onko taloyhtiöiden saama osuus nykyisessä järjestelmässä riittävän suuri vai pitääkö osuutta kasvat-taa edelleen.

Helsingin vuokrataloalueilla edellytyk-set täydennysrakentamiseen ovat selkeäs-ti paremmat kuin asunto-osakeyhtiöissä, joissa täydennysrakentamiselle tarvitaan osakkeenomistajien yhteinen tahtotila.

Asunto-osakeyhtiöiden täydennysra-kentamiseen liittyy niin sanottu arvon-leikkuri, joka leikkaa rakentamisesta koi-tuvasta arvonnoususta osansa. Asunto-rakentamisen kulut ovat tällä hetkellä ko-honneet ja ylikuumentuneet, joten arvon-nousua ei juurikaan tapahdu. Arvonnou-suun liittyviä kysymyksiä tulisi vielä arvi-oida uusista lähtökohdista käsin.

Kiinteistötaloudellisten kysymysten avaaminen on yksi keskeinen osa täyden-nysrakentamisen kehittämistä Helsingis-sä. Esikaupunkien renessanssi-hankkeen yhtey dessä on tarkoituksena koota täy-dennysrakentamisen kiinteistötalouden kehittämistyötä koskevat selvitykset yh-teen ja tarvittaessa jatkaa näiden työka-lujen kehittelyä. Tärkeää on myös edis-tää näiden taloudellisten kannustimien markkinointia esikaupunkialueille.

15

1960-luvun lähiörakentamista Keski-Vuosaaressa

“maLmIa RIKaSTamaSSa”kaupunkisuunnitteluviraston selvitys −2007 (Salla Kaaronen) Esikau punkien renessanssi-hankkeen yhteydessä

työssä tarkastellaan Malmin aluetta −urban design-konseptin kautta

pääidena ovat Malmin aluekeskuksen −kehittämiseksi erilaiset “driverit”

16

TaustaaEsikaupunkien renessanssi-hankkeen yh-teydessä teetettiin keväällä 2007 täyden-nysrakentamismalleihin liittyvä konsult-tityö. Työn tekivät arkkitehdit MOD Oy pääsuunnittelijana Antti Ahlava.

Konsulttityön tavoitteena oli tutkia täydennysrakentamisen fyysisiä ja toi-minnallisia ratkaisuja Helsingin olemas-sa olevien esikaupunkien kerrostaloalu-eilla sekä kartoittaa täydentämisen kau-punkikuvallisia, taloudellisia ja toimin-nallisia ehtoja. Työssä etsittiin annettui-hin esimerkkikohteisiin hyvin laajalla luo-valla otteella yleispiirteisiä täydennysra-kentamismalleja, joilla voidaan arvioi-da eri rakentamisajan alueiden ja ker-rostalojen soveltuvuutta ja mahdol-lisuuksia täydennysrakentamiseen. Täydennysrakentami sen tutkiminen va-lituilla alueilla oli tässä vaiheessa yleispä-tevien vaihtoehtojen ja ratkaisuiden kar-toittamista.

Suunnittelun yhteydessä tuli kuva-ta sitä, kuinka täydennysrakentamisella voidaan parantaa alueen toiminnallisia ja sosiaalisia ominaisuuksia ja edellytyksiä sekä vastata alueen mahdollisiin negatii-visiin kehityssuuntiin.

Keskeiset tuloksetTäydennysrakentaminen on aina tapaus-koh taista ja sidottu vahvasti paikkaan, mutta se tulee nähdä myös paikasta ir-roitettuna, jotta sitä voidaan toimintapa-na ja -mallina kehittää.

Konsulttityössä käytiin läpi erilaisia ulkomaisia toteutuneita täydennysra-kentamisratkaisuja. Nämä ratkaisut ei-vät ole suoraan sovellettavissa helsinki-läiseen kaupunkimiljööseen, mutta ne tu-kevat täydennysrakentamisen fyysisten mallien kehittämistyötä.

Täydennysrakentamisen esimerkkien jaottelua:Monitoimipaikat1. Lähiympäristön ja arkkitehtuurin kehittäminen kokonais-2. valtaisestiMaantason aktivoiminen townhouseilla, urbaani megablock 3. ja muut uudet typologiat tukemassa elämäntapojaMagneetti4. Rakennuksen ja maaston sulauttaminen yhteen5. Tiivistäminen6. Reunan täydentäminen7.

Täydennysrakentamisen haasteet: Virkamiehistö vs. poliitikot1. Yleiskaavoitus vs. asemakaavoitus2. Yritystoiminta vs. kaavoitus3. Asukkaat vs. kaavoitus4. Asuntoyhtiöt vs kaavoitus5. Liikennesuunnittelu vs. rakennussuunnittelu6. Vuokralaiset vs. omistusasujat7. Bussiliikenne vs. raitiovaunuliikenne8. Laitospysäköinti vs. maantasopysäköinti9.

Suojelu vs. kehittäminen10.

Täydennysrakentamismallit kerrostaloalueilla -konsulttityö

“Driverit”

Konsulttityössä esitettiin erilaisia driverei-ta täydentämisen synnyttämiseksi.

Tukholmassa on jo vuosikymmenten ajan tehty ohjelmallista esikaupunkien täydennysrakentamistyötä. Käytännössä Tukholman esimerkit ovat yleisesti olleet entisten satama- ja teollisuusalueiden

17

käyttötarkoituksen muuttamista, täyden-tämistä ja laajentamista. Myös Tukhol-massa täydennysrakentamisen jatkuu niin sanotulla lähiövyöhykkeellä, kuten Tenstassa.

Mallit

Konsulttityössä mallikehitelmät jaet-tiin kahteen eri mittakaavatasoon ja tyyppiin. Sijaintimalleissa tarkastel-tiin täydennysrakentamisen sijoitta-mista laajempana kaupunkirakenteel-lisena kysymyksenä. Paikkamallit taas esittävät 28 kappaletta erilaisia fyysisiä

täydennysrakentamismal leja erilaisiin ympäristöihin.

Sijaintimallit esittävät näkemyksen sii-tä, miten täydentämisen potentiaalia voi-si tarkastella koko kaupungin tasolla. Eh-dotuksia ovat muun muassa verkos to-kaupungin tukeminen kehittämällä esi-kaupunkialueille raitiovaunuverkosto, jo-ka tukee urbaania kehitystä sekä kytkee eri alueet ja raitiovaunuverkoston sel-keästi paremmin osaksi täydennysra-kentamista.

Seuraavalla aukeamalla pohdintoja konsulttityöstä.

Uusien aluekeskusten aktivoiminen ja identifioiminen esikaupunkialueilla

18

Sijaintimallit:

Verkostokaupungin noodien tukeminen1. Kantakaupungin jatkaminen2. Aluekeskusten täydentäminen3. Uusien aluekeskusten mahdollisuus - aktivoivat ympäröivien 4. alueiden täydennysrakentamistaEsikaupunkien uusi rajautuminen 5. Esikaupunkien sisäisen diversiteetin lisääminen 6. Esikaupunkien profiloituminen7.

Lähde: Mod Oy 2007

Tärkeimmät täydennysrakentamisen houkuttimet ja kiihdyttimet eli ”driverit”

Taloudelliset driverit1. välitilojen arvo - viihtyvyyden arvo −arvon nousun osoittaminen −kestävä talous - sekoittunut sosiaalinen rakenne −hankkeiden yhdistäminen −tasapaino −rakennuksen omistajan hyöty −

Liikenteelliset driverit 2. liikenneratkaisut eri esikaupunkitypologioissa −saapuminen alueelle −pysäköinti −joukkoliikenne −

Sosiaalinen ympäristö 3. alueellinen täydennysrakentamissopimus −murros, eli viesti kaikille “suuremmasta” muutoksesta −statuksen nosto −verkostoituminen −alueelliset sosiaaliset lähtötiedot −yhteisöllisyyden merkitys −liikenteellisten ratkaisuiden vaikutus alueen −sosiaaliseen elämään

Rakenteelliset ratkaisut4. korottaminen −muu laajentaminen −maanpäälliset kellarikerrokset −umpipäätyjen muokkaaminen −moduuliratkaisujen kehittäminen −

Lähde: Mod Oy 2007

Perinteinen rajautumaton ja epämääräinen virkistysaluerakenne

Eurooppalainen puistohierarkia, jossa alueet on selvästi rajattuja urbaaneja ja toi-

minnallisia puistoja

Kantakaupunkimaisen rakenteen laajentuminen myös esikaupunkialueelle

Pohdintoja konsulttityöstä

19

PaikkamallitYhteensulautuminen1. Parranajo2. Uudisraivaus3. Timanttinen käden-4. puristusSyli5. Solmuista magneetteja6.

Kriittinen massa7. Aluskasvillisuus8. Parsiminen9.

Liisteri10. Hybridimuurit11. Leimasin12. Ranskalaiset ketchupilla13. Seitti 14. Emergenssi15. Sillat16. Viritinvahvistin17. Judoheitto18. Kloonaus19. Camo20. Keräilyerät21. Osmoosi22. Viime silaus23. Lumipalloefekti24. Kaupunkipuistot25. Vaihtokaupat26. Kruunaaminen27. Emäalus28.

Lähde: Mod Oy 2007

Townhouse = kauppiastalo, alin kerros vapaassa käytössä

Paikkamalli nro 1. Yhteensulautuminen, asuinalueiden yhdistäminen

Paikkamalli nro 15. Emergenssi, väljän keskuksen tiivistäminen

Paikkamalli nro 8. Aluskasvillisuus. Rakenteen sisään

sijoitettava uusi rakenne

Uusi huoneistojako lamellikerrostalossa

Laajennettu käyttäjäkunta, liityntäpysäköinti myös

paikallisten käytössä

20

Kvarteret Mariehäll 1:45, Karlsbodavägen

Uudisrakennukset ovat mahdollistaneet

ennen teollisuusalueena olleen rannan

käytön sekä paikallisille asukkaille että muille

kaupunkilaisille.

Kvarteret Vämlinge Tensta allé, Tensta

80–120 vuokra-asuntoa

Kaupunkikuvaa on ryhdistetty tuomalla rakenne kadun reunaan

kiinni. Seitsemän uutta pistetaloa on liitetty vanhojen lamellitalojen

ikkunattomiin eteläpäätyihin, joissa aiemmin oli pysäköinti-alue.

Sijainti on keskeinen, vain parinsadan metrin etäisyydellä Tenstan

keskuksesta ja metroasemasta, silti lähellä aluetta halkovaa

puistoa. Uudisrakennukset ovat osa Tenstan asuntonäyttelyä 2006.

Rakennusten pohjakerroksiin sijoittuu liiketiloja.

Kvarteret Kippinge, Hjulsta backar, Tensta

Kaksi 11-kerroksista pistetaloa ja kadun varren rivitalot (kuvassa)

joissa on 70 vuokra-asuntoa ja 14 omistusoikeusasuntoa rivitaloissa.

Alue sijaitsee 250 metrin etäisyydellä metroasemasta. Hjulsta

backar -katu oli ennen turhan leveä, etäisyys kadun suhteen

poikittaisten rakennusten päätyseinästä toiseen oli 50 metriä.

Täydennysrakentamisella haluttiin inhimillistää mittakaavaa. Tälle

aiemmin harvakseltaan käytetylle pysäköintialueelle sijoitettiin

rivitalo ja pysäköinti järjestettiin uudelleen. Asuntokanta

monipuolistui.

Kvarteret Fredsfords, Mariehäll, Bromma

Alue on erittäin sekoittunutta ja siellä on kaikkea suurista

toimistorakennuksista teollisuusrakennuksiin ja asuintaloihin.

Risteykseen rakennettu kortteli on vain 600 metrin etäisyydellä

Sundby-bergin keskustasta, jossa on metroasema ja paikallisjuna-

asema sekä mahdollisen tulevan poikittaisraideliikenteen ulottuvilla.

200 pientä läpitalon huoneistoa, joissa kummankin puolen ikkunat

eristävät liikenteen melulta ja kaikki asunnot aukeavat pihan

puolelle.

21

Tukholman 20KTukholman ympäristön väestö kasvoi voi-makkaasti asuntorakentamisen miljoona-ohjelman aikana vuosina 1965–1975 ja suuntautui väljästi Tukholman kunnan-rajojen ulkopuolelle. Koko kaupunkiseu-dun väestönkasvu hiljeni ja rakentami-nen vaimeni. Asuntotuotannon tahti oli edelleen hiljaista, vaikka väestö alkoi vä-hitellen kasvaa uudelleen 1980-luvul-la. Vuoteen 2006 asti väestö kasvoi voi-makkaammin ja tuloksena oli asuntopu-la. Asuntotuotannon oli kirittävä väestön tarpeiden tasolle.

Tukholmassa poliitikot ottivat asian omakseen ja vaalilupaukset johtivat 20k -nimiseen projektiin, jonka tavoitteena oli rakentaa 20 000 asuntoa vuosien 2003–2006 aikana. Vuoden 2005 joulukuussa 10 000 asunnon raja saavutettiin ja toi-nen 10 000 jopa ylitettiin vuoden 2006 loppuun mennessä. Jatkossa tahti voi hidastua vastaamaan tasaisemmin väes-tön tarpeita.

Toteutuneita esimerkkejä

Projektia varten perustettu toimin-tayksikkö irrotettiin toimimaan muusta kaupunkisuunnittelun toiminnasta, mut-ta tiiviissä yhteistyössä sen kanssa. Pro-jekti sai valtuudet etsiä uusia täydennys-rakentamiskohteita. Poliitikkojen, kau-pungin eri hallintokuntien ja yksityis-ten toimijoiden välille pyrittiin luomaan vahva tahtotila suuren projektin läpivie-miseen. Suuri merkitys yhteisen tahtoti-lan löytymiselle oli projektin markkinoin-nilla ja brändäyksellä. Kaupungista haa-rukoitiin vähemmän tunteita herättäviä alueita, joiden rakentaminen ei aiheuttai-si konfliktia osallisissa.

Eri puolilla kaupunkia olevien asunto-jen piti valtuutettujen päätöksen mukaan olla kaikkien saavutettavissa ja vuokra-asuntojen määrä kaikista toteutetuista asunnoista olla noin 40 %. Kunnan yleis-hyödylliset asuntotuotantoyhtiöt toteut-tivat 8 000 asuntoa. Rakennuskustan-nusten kurissa pitämiseen ja sitä kaut-ta asumiskustannusten laskuun pyrittiin vaikuttamaan uusilla hankintamuodoil-la ja tuotantomenetelmillä. Suurin osa uusista asunnoista tehtiin suurille teolli-suudelta vapautuville tai muuten uusil-le rakennusalueille kuten Hammarby Sjö-stadiin (2 600 asuntoa) tai Liljeholmeniin (1 300 asuntoa). Monet pienemmät koh-teet edustivat kuitenkin täydennysraken-tamista olemassa oleville asuinalueille ja kantakaupunkiin. Suuria panostuksia infra struktuuriin on suunnitteilla raide-liikenteeseen ja asemiin.

Yksi 20k-projektin täydennysra-kentamistavoitteista oli rikastaa asuina-lueita puuttuvilla asuntotyypeillä, lisätä palveluja ja tuoda takaisin kaupunkiin si-tä väestöä, joka muutti ulos kaupunkia-lueelta vuosien 1960 –1980 hajarakenta-misen aikakaudella. Esikaupunkialueilla tämä tarkoitti rakenteen tiivistämistä, jul-

Kvarteret Gångaren 16, Lindhagensterras-

sen, Kungsholmen

S:t Göransin suuren sairaala-alueen kaa-

vamerkintä muutettiin julkisten palvelui-

den alueesta työpaikka- ja asuinalueek-

si. Viisi korkeatasoista toimistorakennus-

ta sekä kolme korkeaa asuintornia (10–16

kerrosta) rakennettiin reunustamaan kes-

kelle jätettyä sairaalapuistoa. Entisen ter-

veydenhoito-oppilaitoksen katolle raken-

nettiin 2 lisäkerrosta ja rakennuksen toi-

minnoiksi muutettiin opiskelija-asuntoja

ja toimitiloja.

22

kisten tilojen kehittämistä, eristäytynei-den asuin alueiden yhdistämistä ja uusi-en yhteyksien luomista.

Tapulikaupungin täydennys­rakentamisen yleissuunnitelmaTapulikaupunki sijaitsee pääradan var-ressa Pohjois-Helsingissä Puistolan ase-man itäpuolella noin 3 kilometriä Malmin aluekeskuksesta pohjoiseen. Kerrostalo-valtainen alue on rakennettu pääasiassa 1970–1980-luvulla. Asukkaita alueella on nykyisin n. 4 500.

Tapulikaupungin täydennysraken-tamismahdollisuuksien kartoittaminen käynnistyi kaupunkisuunnitteluvirastos-sa vuoden 2005 alussa. Alueelta kerätyn monipuolisen tilasto- ja paikkatietoaineis-ton sekä konkreettisten jul kisia palveluja koskevien supistamispäätösten perusteel-la näytti siltä, että alueen nykyisen elin-voimaisuuden ylläpitäminen kaipaisi tu-ekseen monipuolisia kehittämistoimen-piteitä. Näytti siltä, että ennusteiden mu-

kainen väestön ikärakenteen vanhenemi-nen, jo tapahtunut perhekuntakoon selvä pieneneminen sekä pienasuntojen runsas määrä saattavat johtaa pitkällä aikavälillä siihen, että alun perin lapsiperheille suun-nitellun a lueen vetovoima perheiden sil-missä hiipuu.

Alueelle päätettiin laatia suunnitte-luperiaatteet ja täydennysrakentami-sen yleissuunnitelma teemalla ”Perhe-asuntoja puis tojen ääreen”. Suunnit-telutyön poh jaksi tehtiin rakennusvi-rastossa alueen vihera lueita sekä nii-den käyttöä koskeva selvitys ja kaupun-kisuunnitteluvirastossa alueen pysäköin-ti- ja rakennettavuusselvitykset. Lisäk-si käytiin läpi nykyinen kaavatilanne se-kä koottiin alueen kiin teistöjä koskeva rekisteripohjainen tieto. Työn ohjausryh-mään kuului kaupunkisuunnittelu- ja ra-kennusviraston aluesuunnitte lijoiden li-säksi lähiöprojektin edustajat.

Tehtyjen taustaselvitysten ja ohjausryh män laatimien tavoitteiden ja maankäyttöluonnosten pohjalta tee-

Tapulikaupungin täydennysrakentamisen yleissuunnitelma

tettiin kesällä 2005 arkkitehti- ja maise-masuunnittelukonsulteilla suunnitelma alueen täydennysrakentamiseksi. Idea-suunnitelman pohjalta laadittiin kaupun-kisuunnitteluvirastossa täydennysraken-tamisen yleissuunnitelmaluonnos, jossa määriteltiin tarkemmin mm. täydennys-rakentamisen osa-alueet, niiden tehok-kuudet ja rakennustyypit.

Laaditut suunnitelmaluonnokset esi-teltiin asukkaille. Yh teisöjen ja asuk-kaiden kanssa käytyjen keskustelujen ja esitettyjen mielipiteiden pohjalta tarken-nettu yleissuunnitelma ja suunnittelupe-riaatteet esiteltiin kaupunkisuunnittelu-lautakunnalle syksyllä 2006. Lautakunta päätti hyväksyä suunnitelmat alueen jat-ko-suunnittelun pohjaksi.

Tapulikaupungin yleissuunnitel-massa on täydennysrakentamis-alueille mitoitettu asuntokerrosalaa noin

23

25 000–30 000 k-m2, joka tarkoittaa kote-ja noin 600–700 uudelle asukkaalle. Uu-disrakennukset sijoittuvat niin nykyisil-le tonteille, puistojen reunoille kuin ylile-veille katualueille. Yleissuunnitelman ta-voitteita toteutetaan osa-alueittain laa-dittavilla asemakaavan muutoksilla. En-simmäinen muutos, jossa puretun päi-väkodin tontille sijoitetaan kerros- ja rivi-taloasuntoja esiteltiin kaupunkisuunnitte-lulautakunnalle syksyllä 2007. Viimeinen yleissuunnitelmaan liittyvä asemakaava laadittaneen vuonna 2011.

uudenlaista viestintää ja vuorovai­kutusta – Pitäjänmäen nettikyselyPitskua paremmaksi -nettikyselyn tavoit-teena oli saada asukkaiden, työntekijöi-den ja käyttäjien kokemuksia siitä, minkä-lainen Pitäjänmäki on asua, elää ja tehdä työtä ja miten aluetta tulisi kehittää. Kyse-lyn tuloksia voidaan hyödyntää esikaupun-kien renessanssityön lisäksi myös alueen asemakaavoituksessa, kuten Pitäjänmäen asemanseudun asemakaavoituksessa, jo-ka käynnistyy vuoden 2008 aikana.

Kysely liittyy myös kaupunkisuunnit-teluviraston vuorovaikutusmenetelmien kehittämiseen. Näin laajoja asukas- ja käyttäjäkyselyjä ei aikaisemmin ole tehty. Tietokoneiden yleistyminen kotitalouksis-sa avaa mahdollisuuksia hyödyntää inter-nettiä kaupunkisuunnittelun vuorovaiku-tuksessa yhä enemmän, sillä Helsingissä valtaosalla kotitalouksista on laajakaist-ayhteys ja yli 80 % asukkaista käyttää in-ternetiä, sähköpostia ja pankkipalveluja. Pitäjänmäen nettikyselyn tavoitteena oli saada myös kokemuksia siitä, minkälai-sia ihmisiä menetelmällä tavoitetaan ja minkälaisista asioista asukkailta ja käyt-täjiltä on mahdollista kysyä tällaisella me-netelmällä.

Pitäjänmäen nettikyselyyn oli mah-dollista vastata touko-kesäkuussa 2007 kaupunkisuunnitteluviraston nettisivuil-la. Kyselystä tiedotettiin laajasti. Tiedote jaet tiin osoitteettomana postijakeluna yh-teensä 5 300 Pitäjänmäen kotitalouteen ja alueella toimivaan yritykseen. Lisäksi ha-luttiin tavoittaa myös alueella työssäkävi-jöitä. Kokeiluluonteisesti tiedote kyse-lystä lähe tettiin sähköpostilla seitsemälle Pitäjänmäellä toimivalle yritykselle. Kyse-lystä ilmoitettiin myös Helsingin Uutisissa sekä Pitäjänmäen kirjastossa, jossa kyse-lyä ja Pitäjänmäen suunnittelua esiteltiin yhtenä iltana toukokuun lopulla.

Kysely sai suuren suosion, vastauksia tuli yli 600! Erityisen yllättyneinä oltiin siitä, miten paljon alueella työssäkäyviltä tuli vastauksia (yli 300 osallistujaa). Net-tikysely ja siitä tiedottaminen sähköpos-tilla vaikuttaa toimivalta ta valta tavoit-taa alueen työntekijöitä. Tyytyväisiä oltiin myös asukkaiden vastausaktiivisuuteen (250 osallistujaa), vaikkakin jakeluun suh-teutettuna vastausprosentti jäi kovin pi-eneksi. Sen sijaan yrittäjien tai liiketilojen haltijoiden näkemyksien saamiseksi täy-tynee käyttää toisenlaisia menetelmiä, sillä esimerkiksi Pitäjänmäellä vain kuu-si yrittäjää vastasi kyselyyn.

Kysely oli varsin laaja. Taustatietoja koskevista kysymyksistä (ikä, sukupuoli, ammattiasema, perhetyyppi, lasten kou-lunkäynti ja päivähoito, asumismuoto, asumishistoria) saadaan tärkeää tietoa siitä, ketkä kyselyyn vastasivat. Inter-netkyselyihin liittyvissä tutkimuksissa on käsi telty edustavuuteen ja luotettavuu-teen liittyviä kysymyksiä. On esitetty ole-tuksia esimerkiksi vastaajien yksipuolis-tumisesta ja joidenkin ryhmien edustuk-sellisuudesta esimerkiksi että vastaajis-sa nuoret, hyvin koulutetut miehet olisi-vat yliedustettuina. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa Pitäjänmäen kyselyn vastaajien kohdalla.

Liikkumista koskevia kysymyksistä (miten kuljet työmatkat, koulumatkat ja miten lapset kuljetetaan päivähoitoon) saadaan hyvää perustietoa liikkumis-tottumuksista ja -tavoista. Vastauksia voidaan hyödyntää liikennesuunnitte-lussa. Yksittäisiä kehittämiskohteita kos-kevista kysymyksistä (missä tulisi ol-la parempi kevyen liikenteen yhteyksiä tai pysäköintipaikkoja, missä on turvat-tomia paikkoja, mitkä alueet voisivat ko-hentua rakentamalla) saadaan asukkaid-en ja käyttäjien näkemyksiä kaupunki-suunnitteluun. Esimerkiksi aseman seu-tua koskevat kehittämisehdotukset ovat suunnittelijan käytössä jo ennen kuin asema kaavoitus on käynnistynyt.

Osallistujilta haluttiin saada myös ylei-sempää tietoa siitä, minkälainen on pitäjän-mäkeläisten Pitäjänmäki eli esimerkiksi: mitkä ovat Pitäjänmäellä asumisen par-haita tai heikkoja puolia, missä on Pitäjän-mäen sydän, mitkä ovat Pitäjänmäen kol-me parasta paikkaa tai aluetta sekä mikä tekee Pitäjänmäestä Pitäjänmäen.

Pitäjänmäen kyselyn tuloksia on käsit-elty tarkemmin Esikaupunkien renes-sanssiin liittyvässä erillisessä raportissa.

24

Kysymykseen Pitäjänmäen pelottavista tai

turvattomista paikoista vastattiin hyvin eri

tavalla, riippuen siitä, olivatko vastaajat alu-

een asukkaita vai siellä työssäkäyviä. Asuk-

kaiden vastaukset keskittyivät lähinnä Rei-

marlan ja Pajamäen alueelle. Turvattomim-

man tuntuiset alueet keskittyivät Pitäjän-

men aseman seudulle sekä Valintatalon, ter-

veyskeskuksen ja ravintoloiden läheisyy-

teen. Konalantien ja Pitäjänmäentien liiken-

neympäristö koettiin myös turvattomaksi,

erityisesti aseman edustalla.

Pitäjänmäkeä koskevat rakentamisehdotuk-

sen kohdentuivat ennen kaikkea Pitäjänmä-

en aseman välittömään läheisyyteen. Hyvin

yleinen toive oli radan ja Pitäjänmäentien

välisen epämääräisenä pidetyn alueen ra-

kentaminen. Rakentamistoiveita kohdentui

paljon myös asemalta länteen jatkuvalle ka-

pealle kaistaleelle. Aseman seudun lisäksi

uutta rakentamista toivottiin myös Sulkapo-

lun varteen sekä Konalantien ja Pitäjänmä-

entien risteykseen. Rakentamisesta toivot-

tiin apua myös Pohjois-Reimarlan kehä I:ltä

kantautuvan meluongelman ratkaisuun.

25

ESIKAUPUNKIEN RENES

”Ihan hyvä että tällainen kysely on tehty, jotta saa mielipiteensä sanoa. Minulla

ainakaan ei ole välttämättä mahdollisuutta osallistua asukasiltoihin tai vastaaviin

keskustelutilaisuuksiin, joten kerron kantani mielelläni internetin kautta.”

”Näppärää oli täyttää netissä ja kiva, kun voi ylipäätään antaa palautetta.

Postimainos sai aktivoitumaan!”

”Erittäin hienoa, että kysytte kehitysideoita myös asukkailta ja meiltä täällä

työssäkäyviltä. Netti­kysely on myös oiva tapa saavuttaa ne, jotka eivät ehdi

iltaisin pidettäviin esittelytilaisuuksiin (ainakin Espoo harrastaa näitä). Olisipa

tällaista Espoossakin!”

”Toivottavasti saatte paljon hyviä vinkkejä kehittämiseen. Ja jos ne joskus

vielä johtavat paremman ja viihtyisämmän Pitskun rakentamiseen. odotan

innolla kyselyn yhteenvetoja.”

”Aika pitkällinen kysely, taidatte olla

pedanttia porukkaa.”

26

Renessanssi!

Strategista suunnittelua!Esikaupunkirakenteen täydennysraken-taminen on tulevaisuudessa yksi Hel-singin kehittämisen strategisista paino-pisteistä. Täydennysrakentaminen saa parhaimmillaan aikaan merkittävää väes-tökehitystä ja toivottua dynamiikkaa esi-kaupunkialueille.

Työn tärkeänä lähtökohtana on esi-kaupungin taloudellisen ja sosiaalisen toimivuuden parantaminen. Tämä kehi-tys tarvitsee tuekseen monia toimia, ku-ten uusia täydennysrakentamiskohteita sekä alueen arvon määrätietoista kohot-tamista. On luotava vahva yleinen tahto-tila sekä selkeä viesti kaikille toimijoille siitä, että alueelle kannattaa suunnata re-sursseja. Tähän lukeutuu etenkin täyden-nysrakentamisen konseptiajattelun, eri-laisten yleistämiskelpoisten täydennys-rakentamismallien kehittäminen sekä alueellisen kehityssuunnitelman laadinta – nykyisiä asukkaita unohtamatta!

Taustalla on alueen paikallisuuden koros taminen ja merkitysten etsiminen niin, että jokaiselle kaupunginosalle ke-hittyy oma luonteensa. Kaupunginosat kilpailevat keskenään ja nostavat tätä kautta profiiliaan. Oman profiilin koros-tamisen pohjana on paikallisuus, mutta muitakin lähtökohtia tarvitaan.

Renessanssi yleissuunnittelussa ja asemakaavoituksessa

Renessanssityössä asuinalueita tarkas-tellaan kokonaisuutena, johon liittyy laajoja muu tosprosesseja ja -tekijöitä. Täydennysra kentamishankkeet toteutu-vat viime kädessä asemakaavoituksen ja liikennesuunnittelun kautta, mutta koko-naisuuden hallitsemiseksi tarvitaan koko kaupungin kattava näkemys, strateginen täydennysrakentamisen suun nitelma. Ta-voitteena ovat pitkän aikavälin linjaratkai-

sut sekä eri osapuolien välinen keskus-telu periaatteista ja arvovalinnoista.

Hankkeen tavoitteena on yleispiir-teisen suunnitelman laatiminen ja peri-aatteiden luominen, jossa osoitetaan täydennysra kentamisen painopisteet ja strategia. Työ on yhteystyösuunnittelua, jota tehdään eri osastojen ja hallinto-kuntien kanssa.

Esikaupunkien Renessanssi voisi olla osa kaavallista kehittämistä

27

Työssä nostetaan esiin esikaupun kien rooli osana kaupunkirakenteellisia kysy-myksiä, jolloin sen perustelut lähtevät pitkälti koko kaupungin asuntopoliittisis-ta ja seudun ra kenteiden välisistä suh-teista ja muutostrendeistä. Esikaupunki ei ole enää kaupungin laitaa, vaan keskei-nen muutosvyöhyke seudulla. Asunto-poliittisesti on selvää, että esikaupun-git ovat merkittävä voimavara. Helsingin esikaupungeissa on suuri osa kaupun-kimme arkiympäristöstä ja asuinraken-nuksista.

Renessanssi ja vuorovaikutus

Monialaisia kumppanuuksia

Renessanssityön tavoitteet esikaupun-kien myönteisen kehityksen synnyttä-misestä, taloudellisen ja sosiaalisen toi-mivuuden sekä lähiympäristön paranta-misesta tarvitsevat vahvan yhteisen tah-totilan. Haastavat tavoitteet edellyttävät maankäytön suunnitelmien lisäksi myös muiden hallintokunnissa laadittavien suun nitelmien ja paikallisten toimijoiden toimia kohti samaa tavoitetta. Esimerkik-si suojelu- ja taloudellisia kysymyksiä täy-tyy käsitellä monipuolisesti eri näkökul-mista. Täydennysrakentamisen toteutta-misessa merkittävässä roolissa ovat yksi-tyiset taloyhtiöt ja laaja kunta- ja yksityi-sen sektorin toimijajoukko.

Tiivistyvässä kaupungissa erilaiset int-ressit ja arvot nousevat aiempaa voimak-kaammin esille. Tämän vuoksi tarvitaan keskustelua tehtävistä arvovalinnoista sekä kehittämisen periaatteista ja tavoit-teista koko prosessin ajan. Esikaupun-kien palvelujen säilyminen, asuntokan-nan monipuolistuminen tai lähiympäris-tön kohentuminen ovat varmasti yhtei-sesti hyväksyttäviä tavoitteita, mutta se mikä täydennysrakentamisen rooli on niiden toteuttamiselle herättää keskus-telua. Kiinnostavaa onkin pohtia, miten Helsinkiin voisi syntyä samanlainen yim-by-ilmiö (yes in my backyard) kuin Tuk-holmassa, jossa kaupunkilaisten perusta-ma yhdistys näkee täydennysrakentami-sen yhtenä keinona edesauttaa taantuvi-en kaupunginosien myönteistä kehitystä ja ehdottaa omia kohteitaan

Erilaisia työkaluja

Renessanssityössä tarvitaan perinteis-ten osallistumismenetelmien lisäksi työ-kaluja, joilla saadaan suunnittelun poh-jaksi tavan omaista laajemman joukon nä-kemyksiä ja jotka mahdollistavat syvem-män keskustelun esikaupunkien kehittä-miseen liittyvistä asioista. Esikaupungeil-la on yhteisten piir teiden lisäksi omat eri-tyispiirteensä. Suun nittelun lähtökohdak-si tarvitaan nykyis ten asukkaiden koke-muspohjaista tietoa paikallisista ominai-suuksista. Suunnitelmia varten tarvitaan myös kokemusperäistä tietoa nykyisis-tä ongelmista tai liikkumistottumuksista ja -tarpeista. Asumistason ja lapsiperhei-den asumismahdollisuuksien parantami-nen ja paikallisten asuntotarjonnan puut-teiden korjaaminen tarvitsevat taakseen

YHTEISTYÖTAHOJAHelsingin kaupungin hallintokunnat (Kv, Taske, Tieke, −Kv, HKR, HKL, Sosv, Tervv, Opev, HYK)Lähiöprojekti. −Muut viranomaiset (UYK, museovirasto, − ratahallintokeskus...), Destia yms.Alueen toimijat (urheiluseurat, asukasyhdistykset, −yms. seurat ja yhdistykset)Käyttäjät, asukkaat, työssäkäyvät −Yritykset ja elinkeinoelämä −Yksityiset asuinosakeyhtiöt, rakennuttajat, −YTK −

TÄYDENNYSRAKENTAMISEEN LIITTYVIÄ KEHITTÄMISHANKKEITA

Hallintokuntien kehittämistavoitteet −Lähiöprojekti −Kuntaliiton ”Innovatiiviset palvelukonseptit” -projekti −Alueelliset korjausrakentamishankkeet −YM:n lähiohjelma −Tekes/Urbaani asuminen −pehmoGIS −ARKO (alueellinen ryhmäkorjausohjelma) −

28

tietoa kaupunkilaisten asumistoiveista ja muuttopäätöksiin vaikuttavista tekijöistä (asuntojen hintojen ja koon lisäksi). Voi-daan kysyä, mikä esimerkiksi saa lapsi-perheet pysymään alueella tai mitkä ovat poismuuttavan väestön tarpeet? Esikau-punkien renessanssityön tavoitteena on alueen koetun laadun parantaminen.

Tiivistyvässä kaupungissa on entistä tärkeämpää koota käyttäjien kokemuk-sia ja näkemyksiä siitä, millaiset virkis-tys- ja viheralueet ovat heille kaikkein ar-vokkaimpia. Tutkimusten mukaan asuk-kaille viheralueet ovat todella merkittävä asumis viihtyisyyttä lisäävä tekijä, mutta yhä enemmän kaivataan tietoa siitä min-kälaisia asioita viheralueissa ja lähiluon-nossa arvostetaan ja missä nämä arvot toteutuvat. Esimerkiksi onko käyttäjille tärkeää kaupunkiluonnon kokeminen vai arvostetaanko enemmän sitä, että alu-eella voi liikkua ja tehdä erilaisia asioita, kuten kuntoilla tai leikkiä.

Erilaisten kyselyiden ja selvitysten te-keminen hyvissä ajoin osana vuorovai-kutusta on tärkeää. Erilaisten sähköis-ten vuorovaikutusmenelmien rooli tu-lee korostumaan. Nettipohjainen kysely on helpompi toteuttaa, kun se ei ole si-dottu tiettyyn yksittäiseen hankkeeseen. Kysymyksen asettelu voi lähteä siitä liik-keelle, että halutaan tietää “mitä alueel-le kuuluu”.

Kehityskuvan mukaiset Esikaupunkien renessanssi-

alueet, joille laaditaan alueelliset kehittämissuunni-

telmat.

Suunnittelun tueksi on tärkeää, että yleisten asukastilaisuuksien lisäksi on ta-poja, joissa voidaan käydä syvempiä kes-kusteluja ja työstää asioita pidemmälle. Asioihin perehtyminen lisää nii den hy-väksyttävyyttä sekä mahdollisesti vä-hentää vastakkainasettelua. Hedelmälli-selle vuorovaikutukselle on olemassa hy-vät lähtökohdat ja edellytykset, sillä asuk-kaat, asukasyhdistykset ja muut osallis-tujat ovat toistuvasti tuoneet esille, että tonttikohtaisten asemakaavojen sijasta alueiden kehittämisessä tulisi tehdä ko-konaissuunnitelmia.

alueelliset kehittämissuunnitelmatKoko kaupungin kattavan yleissuunnitel-man lisäksi täydennysrakentamista tar-kastellaan Kehityskuvan mukaisilla re-nessanssi -alueilla sekä valituilla tarkem-milla kohdealueilla, joihin tehdään tarvit-taessa maankäytön muutosperiaatteet.

Esikaupunkien renessanssin alueelli-set kehittämissuunnitelmat toimivat alu-eelle kohdistettuna strategisina suunnit-teluvälineinä yleissuunnittelun ja asema-kaavoituksen välillä. Täydennysrakenta-misen ohella tutkitaan alueen pitkän ai-kavälin kehittämistavoitteet. Esikaupun-kien renessanssi tukee myös Lähiö-pro-jektin lähtökohtia laajentaen strategista näkökulmaa.

29

Kehityskuvan renessanssi-alueille laa-ditaan alueelliset kehittämissuunnitel-mat, joissa ratkaistaan alueiden pitkän ai-kavälin strategiat ja kehittämisen linjauk-set. Renessanssialueita tarkastellaan alu-eellisen, kokoavan suunnitelman lisäk-si kaikista täydennysrakentamisen tee-manäkökulmista käsin. Keskeisiä ovat etenkin asemanseudut, kaupunkipuistot sekä Jokeri I. Suunnittelussa on tarkoi-tus pohtia kaupunginosan hallinnollises-ta rakenteesta mahdollisesti eroavaa ko-konaisuutta, “kotialuetta” tai “luonnollis-ta kaupunginosaa”.

Kolmantena tarkastelutasona ovat tarkemmat alueittaiset tarkastelut, eli maankäytön muutosperiaatteet. Alueel-liset kehittämissuunnitelmat ja maankäy-tön muutosperiaatteet tukevat toisiaan ja liittyvät saumattomasti toisiinsa.

Teematarkastelut

Yhtenä toimintatapana on yksityiskoh-taisempi teemakohtainen tarkastelu, jossa yleistämiskelpoisten hakukriteeri-en avulla käydään läpi erilaisia alueita. Teema tarkastelujen kautta pyritään löy-tämään toimiva tarkastelutapa, joka oli-si riittävän yleispiirteinen, sovellettavissa muuallakin ja samalla tasapuolinen kai-killa alueilla.

Teemoja voi olla monenlaisia, joista pääosa on tarkoituksenmukaisesti erilai-sia mielikuvia herättäviä kuten aseman-seudut, palveluiden tiivistäminen, kes-kukset urbaaneiksi, pysäköinti, joutovi-heralueet, maantien laidat, rakenteen jat-kaminen ja rakennuksien laajentaminen, uusien katutilojen luominen, keskusten korostaminen, alueen liittäminen ympä-ristöön sekä käsitteen kaupunkipuisto sisällön määrittely. Teemat ovat erillisiä yleistämiskelpoisia ideoita, joita voidaan tarkastella kokonaisuutena ja tarvittaessa laatia alueen täydennysrakentamissuun-nitelma niiden pohjalta.

Teemoihin päädyttiin esikaupunkien nykytilanteen analyysin pohjalta. Esimer-kiksi asemanseutujen tulisi olla alueensa

Esikaupunkien renessanssin suunnittelutasoja

ja alueellisen kehittämissuunnitelman keskeisiä

suunnittelukysymyksiä

laatia alueen täydennysrakentamissuun-nitelma niiden pohjalta.

Teemoihin päädyttiin esikaupunkien nykytilanteen analyysin pohjalta. Esimer-kiksi asemanseutujen tulisi olla alueensa

30

asemanseutuAsemanseutujen kehittäminen on yk-si Renessanssin keskeisistä teemoista. Asemanseutujen tulee edustaa julkista kaupunkitilaa parhaimmillaan ja toimia asuinalueiden käyntikortteina. Jatkotyös-sä tarkennetaan tätä teemaa.

Katutilan luominenTeeman tarkoituksena on korostaa katu-tilan merkitystä. Useissa tapauksissa esi-kaupunkialeuiden katutila on hyvin heik-kolaatuista tai sitä ei ole ollenkaan. Katu-tilaa voidaan luoda ja täsmentää uuden täydennysrakentamisen kautta.

keulakuvia sekä hyvän ensivaikutelman antavia kaupunkitilallisia kohokohtia. Py-säköinnin osalta on mahdollista löytää vaihtoehtoja esikaupunkien tyypillisil-le maantasopysäköintikentille, jotka lei-maavat alueiden kaupunkikuvaa ja luovat turvattomuutta. Tässä yhteydessä voi-daan myös kyseenalaistaa esikaupunki-en maantiemäiset ja pusikoituneet viher-kaistaleet.

TEEMOJA −

asemanseudut −palveluiden tiivistäminen −keskukset urbaaneiksi −pysäköinti −joutoviheralueet −maantien laidat −rakennuksen laajentaminen −uusien katutilojen luominen −keskusten korostaminen −alueen liittäminen ympäristöön −kaupunkipuistot −

Kaupunkirakenteen jatkaminenKaupunkirakenteen kokonaisvaltaisen eheyttämisen merkitys on suuri. Raken-teen jatkamisella voidaan hyödyntää esi-merkiki tehokkaasti epämääräisiä maan-tienlaitoja. Kattaminen vähentää myös tietyille alueille kohdistuvia meluhaittoja.

Teem

aT

ToimintapuistotUrheilutoiminnan asukas- ja yrityspuisto on teema, jossa erilaiseen urheiluun pai-nottunut toiminta sijoittuu osin asumisen kanssa yhteen. Urheilutoimintaan suun-nattuja tiloja on vaikeaa synnyttää eten-kin Itä-Helsinkiin, joten tämän teeman kehittäminen on tärkeä osa idän urhei-luimagon edistämisessä.

Erilaisten yrityspuistojen yhteyteen on mahdollista luoda asuntorakentamis-ta, jolloin alueen laatu syntyy asumisen, työnteon ja urheilun muodostaman yh-teistoiminnan kautta.

Rakenteen jatkaminenJo olemassa olevaa rakennuskantaa voi-daan ”monistaa” uudenlaisilla rakentee-sen sopivilla asuntoratkaisuilla

Esimerkiksi kaupunkisuunnitteluvi-raston ja rakennusvalvontaviraston yh-teistyönä on kehitetty pientaloalueiden täydennysrakentamiseen soveltuvaa ta-lotyypistöä. Uusille kaava-alueille muo-dostettavat omakotitontit ovat kaupunki-maisen pieniä, usein noin 200–400 neli-ön kokoisia. Myös vanhoilla pientaloalu-eilla täydennysrakentamista tehdään yhä pienemmille tonteille.

Tavoitteena on kehittää kaupunkimai-sille tonteille soveltuvia, massaltaan pie-niä ja yksinkertaisia, asuttavuudeltaan hyviä sekä kohtuuhintaisia tyyppitalo-ja. Talotyyppien lähtökohtana on yhden perheen erillispientalo. Tyyppitalon toivo-taan muodostavan kilpailukykyisen vaih-toehdon nykyisille, lähinnä taajamaolo-suhteisiin soveltuville valmistaloille.

32

Julkisuusaste on tekijä, joka vaikut-

taa myös täydennysrakentamisen ta-

voitteiden asetteluun. Mitä julkisem-

pi paikka, sitä tärkeämpää on kiin-

nittää huomiota myös ei-paikalliseen

mielikuvaan. Arviossa sovelletaan

kolmiportaista asteikkoa

Julkinen paikka. Näkyy suurille joukoille 1. ohikulkijoita ja on keskeinen kaupunki-rakenteessa.

Melko julkinen paikka. Asutuksen ympäröimä, 2. jolloin vaikutuspiiri on paikallisempi. Ei sijaitse merkittävien ohikulkureittien varrella. Paikallis-ten mielikuvissa voi olla osa lähiympäristöä.

Yksityinen paikka. Omistus- tai hallintasuhde 3. on yksityinen tai sijaitsee välittömästi asutuk-sen yhteydessä, jolloin voi tilakokemuksena olla yksityisen kaltainen.

YhteydetAlueiden julkisen tilan parantamiseen kuu-luu keskeisenä osana erilaisten julkisten lii-kenteen yhteyksien parantaminen. Yhte-yksiä pyritään korostamaan etenkin kes-keisten ajanviettopaikkojen välillä siten, et-tä niistä tulisi viihtyisiä ja turvallisia.

1

1

1

2

2

2

2

3

33

Kaupunkitilan julkisuus

Täydennysrakentamista voidaan tarkastel-la teemallisesti myös julkisen tilan yksityi-syyden kautta. Asukkaat voivat olla paik-kaidentiteetin kautta sitoutuneita alueisiin, jotka mieltävät omikseen. Täydennysra-kentamista tulee suunnitella niin paikalli-suuden kuin laajemmankin näkökulman poh jalta. Kaupunkiolosuh teissa tärkeä lähtökoh ta on koettu julkinen tila. Julkista kaupunkitilaa käyttävät ja kokevat kaikki.

Helsingissä julkisiksi kaupunkitiloiksi voi daan periaatteessa määritellä kaikki ul-kotilat paitsi yksityisessä omistuksessa (tai vuokralla) olevat alueet, joiden hallinnasta vastaavat niiden omistajat tai kiinteistöyh-tiöt. Koettu julkisuuden aste voi vaihdel-la paikasta riippuen. Kahden asuinkerros-talon keskellä sijaitseva, aktii visessa asu-kaskäytössä oleva viheralue voidaan miel-tää ennemmin yksityiseksi kuin julkiseksi, vaikka se määritelmällisesti olisi julkinen. Joskus puhutaan puoli-julki sesta tai puo-liyksityisestä tilasta, esimerkiksi tonttien yhteispihojen yhteydessä.

Vastaavasti rakentamattomia paikko-ja voi daan arvioida niiden julkisuusasteen perusteella. Sivun 32 kuvassa on arvioitu teoreettisen testialueen mahdollisia täy-dentyviä paikkoja tästä julkisuusnäkökul-masta. Julkisuuden määrittelyyn vaikut-tavat sekä a lueen omistus (kaupunki vai yksityinen) että sen mielletty keskeisyys satun naisen ohikulkijan näkökulmasta.

esikaupunkien julkisen ulkotilan käsittelyTäydennysrakentamiseen ja esikaupun-kien kehittämiseen liittyy julkisen ulkoti-lan parantaminen. Julkisen ulkotilan ke-hittämisessä voidaan painottaa tiettyjä tärkeitä kysymyksiä:

Uuden täydennysrakentamisen avul­la voidaan parantaa kaupukilaisille tär­keiden puistojen saavutettavuutta. Olen-naista koko julkisen ulkotilan kehittämi-sessä on se, että viherrakennetta kehite-tään myös toiminnallisista lähtökohdis-ta, jolloin viheralueiden liikunta- ja leik-kipaikat sekä rakennetut puistot ovat pa-remmin käytettävissä. Toiminnallinen ke-hittäminen tulee mahdolliseksi riittävän asukaspoh jan myötä. Viheralueilla jo val-miiksi sijaitsevat luontoarvot ja kulttuu-riarvot otetaan lähtökohdiksi ja tuodaan selvästi esille esimerkiksi merkityillä rei-teillä, opasteilla ja luontopoluilla. Näin vi-heralueiden elämyksellisyys tulee use-ampien asukkaiden saavutettaville.

Tärkeää on kehittää esteettisesti ja toi­minnallisesti hyödyntämättömiä vihera­lueita tarkoituksenmukaisesti. Kaupunki-olosuhteissa viheralueen luonteen tulisi olla mahdollisimman tarkasti määriteltä-vissä, jolloin sen hoitotaso ja kaavamer-kintä vastaavat käyttötarkoitusta ja si-jaintia kaupunkirakenteessa. Esikaupun-kivyöhykkeellä on paljon viheralueita, joi-den luonnetta on vaikea määritellä. Usein keskeisesti sijaitsevat alueet jäävät hoita-matta, jos niille ei ole määritelty käyttö-tarkoitusta ja siten niiden käyttöarvo las-kee. Viheralueiden keskeinen sisältö on toiminnallinen ja kaupunkikuvallinen. Li-säksi niiden rooli voi olla kulttuuriperin-töä säilyttävä.

Viheralueita tulee tiiviissä kaupunkira­kenteessa kehittää laadullisesti määrän kustannuksella. Viheralueiden elämyksel-lisyys ja virkistysarvo eivät välttämättä ole suorassa riippuvuussuhteessa alu-een kokoon. Toisaalta viheralueen koko ja muoto määräytyvät helposti maisema-rakenteen perusteella. Pääkaupunkiseu-dulla laajat yhtenäiset viheralueet sijoit-tuvat jokilaaksoihin, alaviin savilaaksoihin ja kallioisille lakialueille, joita on vaikea rakentaa. Viheralueiden laajuus ja suu-ri pinta-ala lisäävät hoitokustannuksia. Keskittämällä voimat rajatummille alueil-le saavutetaan paljon elämyksellisempiä viheralueita.

Tärkeää on myös viheralueiden mitoi­tuksen tarkistaminen ja suhteuttaminen

Julkista tilaa Pitäjänmäen aseman ympärillä

34

ympäröivään rakenteeseen. Kaupungin-osien ytimessä viheralueilla ei tavoiteta koskemattoman metsän laatua. Viher-alueet toimivat tärkeinä paikkoina urbaa-nissa rakenteessa, mutta kiinteässä suh-teessa rakennetun ympäristön mittakaa-vaan ja reittiverkostoon.

Viheralueiden reunoja tulee jäsentää. Avointen viheralueiden reuna-alueilla ra-kennetta tiivistetään siten, että kaupun-gin hahmo on havaittavissa, mikä lisää viheralueen ja reittien orientoitavuutta. Viheralueen rajautuminen rakennuksiin ja pihoihin on terävä. Kaupunkikuvallises-ti on ongelmallista, jos takapihat jatkuvat epämääräisenä vyöhykkeenä viheralueil-le ja julkisen ja yksityisen alueen raja hä-märtyy. Viheralueiden käytettävyyden ja saavutettavuuden kannalta on tärkeää, että tilan rajautuminen ja kulku vihera-lueelle on selvästi merkitty.

Kaupunkiolosuhteissa julkisen ulkoti­lan osalta on tärkeää nostaa esiin euroop­palainen puistohierarkia. Tiiviissä kaupun-kirakenteissa puistot, puistotiet ja auki-ot jäsentävät tilaa ja toimivat kaupunki-taiteellisina elementteinä. Kaupungin ul-kokehän suuntaan siirryttäessä vihera-lueet muuttuvat luonnonmukaisemmik-si ja lopulta sulautuvat kaupunkia ympä-röivään maaseutuun. Rakennetut puis-tot ja katutilat merkkaavat kaupungin keskustan. Esikaupunkivyöhykkeellä tä-tä helposti tunnistettavaa hierarkiaa voi-daan käyttää voimistamaan aluekeskus-ten asemaa ja jäsentämään kaupunkira-kennetta niin, että keskeiset ja toiminnal-lisesti tärkeät paikat korostuvat aksentti-na asuinalueista.

Kaupunkipuisto

Helsingin Yleiskaava 2002:ssa on mer-kintä kaupunkipuisto. Kaupunkipuisto tarkoittaa aluetta, jota kehitetään moni-puolisena toiminta-, kohtaamis-, kulttuu-ri- ja luonnonympäristönä. Renessanssi-työn yhteydessä tarkastellaan kaupunki-puistoja tästä näkökulmasta käsin, sekä erityisesti syvennetään sen määritelmää.

Toiminnallisesti kaupunkipuistoa voi-daan rakentaa kävelyn, pyöräilyn, liikun-nan ja leikin paikkana, asukkaiden virkis-täytymisen ympäristönä ja kohtauspaik-kana. Täydennysrakentamisen myötä puiston ympärille saadaan lisää asukkai-ta ja siten lisää käyttäjiä.

Kaupunkipuistojen sisällöllistä määrit-telyä tulee jatkaa.

Longinojan puistomaisemaa Ala-Malmilta

35

TÄYDENNYSRAKENTAMINEN + PUISTOT

1. LAADUKASTA KAUPUNKIYMPÄRISTÖÄ

Jalankulkijoiden, pyöräilijöiden, koululaisten, koiranulkoiluttajien, van-husten ja työmatkalaisten arkiympäristöä

2. JATKUVAT REITIT

Käyttäjän näkökulma on tärkein julkisten ulkoalueiden suunnittelus-sa. Tärkeintä on kaupunki-maiseman hahmotettavuus, selkeät ja jat-kuvat reitit. Reitit voivat kulkea viherympäristössä ja rakennetun ympä-ristön läpi. Pitäjänmäellä pientaloalueiden läpi kulkevat reitit ovat miel-lyttäviä.

3. EUROOPPALAINEN PUISTOHIERARKIA

Korkeatasoiset oleskelupuistot, leikkipaikat ja luontokohteet sekä kult-tuurihistoriaa säilyttävät puistot kuuluvat kaupunkiin. Lähellä keskustaa sijaitsevat rakennetut puistot ja loitompana puutarhat ja luonnonmukai-set alueet ja ulkoilualueet. Kaupunkiluonto esiintyy pienillä ja rajatuilla-kin alueilla, kuten Mätäojan laaksossa.

TÄYDENNYSRAKENTAMINEN + KAUPUNKIPUISTO

lisää asukkaita puiston ympärille +lisää käyttäjiä puistoon +uusi reunavyöhyke ja sen maisemallinen jäsentely +viheralueesta osa kaupunkirakennetta +paikallisen ja seudulllisen reittiverkoston +täydentäminenerilaisia maisema- ja viheraluetyyppejä, diversiteettiä +tilallisesti hallittu, liikettä ohjaava ja moni-ilmeinen +viheraluetonttimaan hinnasta osa puiston rakentamiskustan- +nuksiin --> kompensaatioajatteluavoin, kaupunkirakennetta yhdistävä tila säilyy +

36

ESIKAUPUNKIEN RENESSANSSI!

37

ESIKAUPUNKIEN RENESSANSSI!

Esikaupunkialueiden kehittäminen ja täydennysra kentaminen on tulevai-

suudessa tärkeä Helsingin maankäytön ja asuntotuotannon strateginen painopis-te. Täydennysra kentamishankkeet toteu-tuvat viime kädessä asemakaavamuutos-ten kautta, mutta kokonaisuuden hallitse-miseksi koko kaupungin kattava yleispiir-teinen suunnitelma on tarpeen.

Esikaupunkien renessanssi -hanke tähtää Helsingin nykyisten esikaupunki-alueiden systemaattiseen kehittämiseen. Keskeisenä tavoitteena on esikaupunki-alueiden täydennysrakentamismahdolli-suuksien kartoittaminen ja täydennysra-kentamisen hyvien toimintatapojen edis-täminen. Työn tärkeänä tavoitteena on muodostaa kokonaiskäsitys täydennys-ra kentamisen alueellisista paino pisteistä ja toteuttamisstrategioista.

Yleissuunnitelmaan laaditaan Kehitys-kuvan renessanssi -alueiden mukaiset alueelliset kehittämissuunnitelmat. Alu-eelliset kehittämissuunnitelmat ovat osa koko esikaupunkialueen kattavaa yleis-suunnitelmaa.

Työn onnistuminen edellyttää eri suunnittelutasojen ja suunnittelu-ja toteuttajaorga nisaatioiden kiinteää yh-teistyötä. Esikaupunkialueiden kehittä-misen yleissuunnitelma tehdään pro-jektiluonteisena kaupunkisuunnitteluvi-raston asemakaava-, yleissuunnittelu- ja liikenne suunnitteluosastojen välisenä yh-teistyönä, johon osallistuvat myös kau-pungin talous- ja suunnittelukes kus, kiin-teistövirasto sekä rakennusvirasto.

Työ aloitetaan siten, että yleissuunni-telmaa ja alueellisia kehittämissuunnitel-mia laaditaan yhtäaikaisesti vuoden 2009 alusta lähtien.

Johtopäätökset

38

39

Jatkotyöohjelma ja periaatteet

Työn tuloksena on strateginen esi-kaupunkialueiden kehittämisen ja

täydennys rakentamisen yleissuunnitel-ma, johon sisältyy toteuttamiseen täh-täävä toimen pideohjelma. Työ tehdään yhteistyössä Lähiöprojektin ja kaupun-gin muiden hallin tokuntien kanssa. Työn keskeisiä periaatteita ovat:

Helsingin esikaupunkialueiden 1. yhdyskuntarakennetta eheytetään täydennysrakentamisella olemassa olevaa infrastruktuuria hyödyntäen. Esikaupunkialueiden täydennys-rakentamisen mahdollisuudet ja toteuttamisedellytykset kartoitetaan. Täydennysrakentamisen toteutumis-ta edistetään kannustimia kehittä-mällä.

Esikaupunkialueiden väestöpoh-2. jaa vahvistetaan tarjoamalla uusia asunto kantaa monipuolistavia asumis vaihtoehtoja erityisesti lapsi-perheille ja nuorille.

Työhön sisältyy teemallisia tarkaste-3. luja muun muassa asemanseutujen maankäytön tehostamisesta, yleis-kaava 2002 kaupunkipuistokäsitteen sisällöllisestä tarkentamisesta sekä suojelutavoitteiden asettamien reunaehtojen uudelleenarvioinnista sosiaalisesti ja taloudellisesti kestä-vien ratkaisujen turvaamiseksi.

Yleispätevien täydennysrakenta-4. misen fyysisten ja toiminnallisten ratkaisuiden ja mallien kehittäminen vastaamaan esikaupunkialueiden olosuhteita ja vaatimuksia .

Työn yhteydessä kehitetään vuorovaiku-tus- ja viestintämenetelmiä täydennys-rakentamisen strategisten linjausten laa-timiseksi yhteistyössä osallisten kanssa. Työ kytketään saumattomasti täyden-nysrakentamiseen liittyviin muihin kehit-

tämishankkeisiin. Yleissuunnitelma tuot-taa osaltaan lähtökohta-aineistoa seuraa-vien pääkaupungin maankäytön kehitys-kuvan sekä yleiskaavan laadintaan.

alueelliset kehittämissuunnitelmat, keskeiset periaatteetHelsingin maankäytön kehityskuvassa osoitetuille Esikaupunkien Renessanssi-alueille laaditaan alueelliset kehittämis-suunnitelmat alueiden omaleimaisuut-ta vaalien ja korostaen. Alueelliset kehit-tämissuunnitelmat tuottavat tietoa yleis-suunnitelmaan sekä toimivat taustatyö-nä asemakaavojen uudistamiselle. Alu-eellisten kehittämissuunnitelmien keskei-set periaatteet ovat:

Kohdealueella selvitetään pitkän aika-1. välin kehityssuunnat ja täydennysra-kentamisen potentiaali sekä kartoi-tetaan alueen yhdyskuntarakennetta eheyttävät toimenpiteet, kehittämi-sen painopisteet sekä maankäytön keskeiset kehittämisratkaisut.

Kohdealueilla käydään läpi ja sovel-2. letaan alueen erityispiirteet huomi-oiden valittuja teematarkasteluja. Kehittämisteemojen valikoimaa on esitelty Esikaupunkien Renessanssi -työn taustaraportissa.

Osana kehittämissuunnitelman 3. sisältöä kohdealueille laaditaan maisema-, liikenne- ja toteuttamis-suunnitelma.

Alueellisia kehittämissuunnitelmia laa-dittaessa hyödynnetään uusia vuorovai-kutus- ja viestintämenetelmiä. Työ teh-dään yleissuunnittelu-, asemakaava- ja liikenne suunnitteluosastojen välisenä yh-teistyönä. Alueellisten kehittämissuun-nitelmien ensimmäisinä kohde alueina ovat Mellunkylä sekä Kannelmäki–Poh-jois-Haaga.

40

41

TekijätTero Santaoja, Mari Siivola, Mikko Marttila, Rikhard Manninen, Sirkka Sädevirta, Aimo Huhdanmäki, Anna-Maija Sohn, Elina Tuominen, Alpo Tani, Salla Ahokas, Kaisa Rodriquez, Sari Piela Markus Ahtiainen, Maija Mattila

NimikeESIKAUPUNKIEN RENESSANSSI – ESIKAUPUNKIEN KEHITTäMISEN TOIMINTAPOJA

Sarjan.nimikeHelsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2008:16

Sarjanumero. 2008:16. Julkaisuaika. 27.11.2008..Sivuja. 40. Liitteitä. 0..ISBN. 978-952-223-297-7 (nid). ISSN. 0787-9024.. 978-952-223-298-4 (pdf)..Kieli.koko.teos. FIN. Yhteenveto. FIN.

TiivistelmäEsikaupunkien Renessanssi - Esikaupunkien kehittämisen toimintatapoja - julkaisussa perehdytään Helsingin esikaupunkialueiden täydennysrakentamisen mahdollisuuksiin. Helsingin esikaupunkialueet ovat merkittävä asumisen ja toimintojen vyöhyke Helsingin kaupunkirakenteessa.

Raportti jakautuu kolmeen eri kokonaisuuteen. Aluksi käydään läpi täydennysrakentamiseen liittyviä haasteita eri näkökulmista käsin. Esiin on nostettu etenkin ilmastonmuutokseen ja ekologiaan liittyvät kysymykset. Tämän jälkeen täydennysrakentamista taustoitetaan hankkeen yhteydessä tehdyn konsulttityön sekä toteutuneiden täydennysrakentamissuunnitelmien kautta. Tärkeiksi esimerkeiksi on nostettu Tukholman 20K sekä kaupunkisuunnitteluvirastossa tehty Tapulikaupungin täydennysrakentamisen yleissuunnitelma.

Työn viimeinen osa käsittelee Renessanssi-hankkeen ajattelutapoja ja jatkotoimenpiteitä. Jatkotyöehdotukset ovat tämän julkaisun keskeisiä tuloksia. Selvitys on osa Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston täydennysrakentamisen kehittämistyötä.

AsiasanatHELSINKI, TäYDENNYSRAKENTAMINEN, ESIKAUPUNKI

Kuvailulehti

Esikaupunkien renessanssiEsikaupunkien kehittämisen toimintatapoja

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2008:16 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2008:16

Sarjassa aikaisemmin julkaistu:

2008:1 Kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelma 2008–2010, Toiminnan perusta ja keskeiset tehtävät

2008:2 Liikenteen kehitys Helsingissä 2007

2008:3 Jätkäsaari, osayleiskaava, selostus

2008:4 Kaupungista seutu ja seudusta kaupunki – Helsingin maankäytön kehityskuva

2008:5 Kaupan kaavoitus Helsingissä osa 1 Päivittäistavarakauppa

2008:6 Kerrostalojen kehittäminen Helsingissä

2008:7 Lähiöprojektin toimintakertomus 2007

2008:8 Mahdollisuuksien piha! – Kerrostalopihojen suunnittelukilpailu

2008:9 Huippukampuksen edellytykset Helsingissä

2008:10 Laajasalon raidevaihtoehtojen järjestelmätarkastelu 2008

2008:11 Sörnäistenrannan ja Hermanninrannan osayleiskaava

2008:12 Selvitys esteettömyysvaatimusten vaikutuksista kerrostalorakentamiseen

2008:13 Lähiöistä kaupunginosiksi, joissa tapahtuu! – Lähiöprojektin projektisuunnitelma 2008–2011

2008:14 Pasilan konepaja, osa-alue 2 – Rakentamistapaohje ja valaistussuunnitelma

2008:15 Kruunuvuorenranta, osayleiskaava – Osayleiskaavaehdotuksen selostus

ISSN 0787-9024ISBN 978-952-223-297-7 (nid.)ISBN 978-952-223-298-4 (PDF)

ESIKAUPU

NKIEN

RENESSAN

SSI – ESIKAUPU

NKIEN

KEHITTÄMISEN

TOIMIN

TATAPOJAHelsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2008:16

9 789522 232977