Eeva-Liisa Heikkinen

ARVO(RI)KAS RIPPIKOULU

Rippikoulun vaikutus suomussalmelaisten tekniikan ja liikenteen sekä

sosiaali- ja terveysalan Kainuun Ammattiopistossa opiskelevien nuorten

arvomaailmaan

Opinnäytetyö

KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU

Humanistinen ja kasvatusala

Maaliskuu 2009

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ

Yksikkö

Ylivieskan yksikkö Aika

Maaliskuu 2009 Tekijä

Eeva-Liisa Heikkinen

Koulutusohjelma

Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma

Työn nimi

ARVO(RI)KAS RIPPIKOULU

Rippikoulun vaikutus Suomussalmelaisten tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali- ja terveys-

alan Kainuun Ammattiopistossa opiskelevien nuorten arvomaailmaan

Työn ohjaaja

Vesa Nuorva TT Sivumäärä

43 + 1

Työelämäohjaaja

II Kappalainen, nuoriso- ja rippikoulupappi Helge Itkonen, Suomussalmen seurakunta

Opinnäytetyössä tarkasteltiin suomussalmelaisten tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali- ja

terveysalan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden näkemyksiä siitä, miten rippikoulu on vai-

kuttanut heidän arvomaailmaansa. Tutkimus tehtiin tilaustyönä Suomussalmen seurakun-

nalle.

Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluna keväällä 2008. Tutkimuksen tulosten tulkinnassa

haastetta aiheutti arvomaailman muodostumisen monimuotoisuus. Erilaiset arvoympäristöt,

kasvattajat ja koti vaikuttavat vahvasti siihen, millaisia asioita nuori kokee tärkeinä. Teo-

riaosuudessa käsiteltiin aroja yleisesti sekä rippikoulun tavoitteiden kautta. Aikaisempien

tutkimusten käsittely tutkimuksen yhteydessä auttoi hahmottamaan sitä, miten arvot muo-

dostuvat. Teoriaosuus arvoista toi esille asian monimuotoisuuden.

Tutkimustuloksien perusteella voidaan ajatella, että rippikoulu on vaikuttanut nuorten elä-

mään eri tavalla. Vastaukset kertoivat myös siitä, mitä arvoja kirkon koetaan tänä päivänä

välittävän. Tutkimuksen voidaan osoittaa rippikoulun lisänneen nuorten pohdintaa arvoky-

symyksiin liittyen. Kuitenkin on todettava, että rippikoulun vaikutusta arvomaailman muu-

tokseen on vaikeaa osoittaa. Tutkimustuloksista on pääteltävissä, että osa nuorista, etenkin

pojat, eivät arvokysymyksiä ole juuri pohtineet omakohtaisesti juuri ollenkaan.

Asiasanat

Arvot, nuoren arvot

ABSTRACT

CENTRAL

OSTROBOTHNIA

UNIVERSITY OF

APPLIED SCIENCES

Unit in Ylivieska

Date

March 2009 Author

Eeva-Liisa Heikkinen

Degree programme

Degree Programme of civic activities and youth work

Name of thesis

VALUABLE CONFIRMATION CLASS

The effect of confirmation class on the values of the young people of Suomussalmi

studying in the Kainuu Vocational Institute in the fields of technology and traffic and

social and health sector

Instructor

Vesa Nuorva DR Pages

43 + 1 Appendix

Supervisor

Chaplain, Pastor for confirmation and youth work Helge Itkonen, Suomussalmi parish

This thesis discusses the views of the first year students of Suomussalmi studying in the

fields of technology and traffic and social and health sector on how confirmation class has

affected their values. The purpose of the study is to offer guidelines for how confirmation

class taken in the parish of Suomussalmi affects the values of a person.

The study was carried out through individual interviews in spring 2008. The interpretation

of the study results offered a challenge by the versatility of the formation of the set of val-

ues. Different kinds of value environments, educators and the home affect strongly what

kind of things the youngster sees as important. The theoretical part discusses values in

general and values through the goals of a confirmation class. Examining earlier studies in

connection with this study helped outline how values are formed in general. The theoretical

part on values brought out the versatility of the subject.

On the basis of the study results, it can be considered that confirmation class affects the life

of a youngster in different ways. The answers also told about what the values are which the

church is considered conveying. The study proves that confirmation class has increased

the consideration of value questions by the young people. However, it must be said that

the effect of confirmation class on change of the set of values is difficult to prove. The

study results can be interpreted in a way that a part of the young people, particularly boys,

have not considered value questions for themselves almost at all.

Key words

Values, young people´s values

SISÄLLYS

TIIVISTELMÄ

ABSTRACKT

1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 1

2 RIPPIKOULUN PERUSTEET ARVONÄKÖKULMASTA ........................................ 2

3 ARVOT .............................................................................................................................. 7 3.1 Kristilliset arvot ............................................................................................................ 9

3.2 Nuoren arvomaailma .................................................................................................. 11

4 ARVOKASVATUS JA ARVOKESKUSTELU ........................................................... 16

5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET ............................................................................. 19

6 TUTKIMUSONGELMA ................................................................................................ 26 6.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus ................................................................................. 26

6.2 Tutkimusmenetelmät .................................................................................................. 27

6.3 Tutkimuksen toteutus ................................................................................................. 27

7 TUTKIMUSTULOKSET ............................................................................................... 29 7.1 Yhteenveto tuloksista ................................................................................................. 29

7.2 Tulosten luotettavuus ................................................................................................. 33

7.3 Tulosten arviointi ja johtopäätökset ........................................................................... 34

8 POHDINTA ..................................................................................................................... 37

LÄHTEET

LIITTEET

1

1 JOHDANTO

Arvot vaikuttavat toimintaamme. Omaksumme arvoja eri arvoympäristöistä. Arvojemme

muodostumiseen vaikuttavat niin persoonalliset tekijät kuin kasvuympäristö ja siinä olevat

ihmiset. Suomessa suuri osa nuorista käy rippikoulun, joka on kasteeseen perustuvaa tun-

nustuksellista kasvatusta. Samalla myös rippikoulu, kuten moni muukin ympäristö, on

paikka, jossa välitetään arvoja. Tutkimuksessani koetan selvittää, millaisia arvoja nuoret

ovat kokeneet saaneensa rippikoulusta. Samalla miettiä vastausta kysymykseen, mitä/mitkä

ovat rippikoulun toiminnan takana oleva tärkein arvo? Miten rippikoulussa välitettävät

arvot näkyvät käytännössä?

Rippikoulun välittämiä arvoja voidaan alkaa tarkastelemalla Raamatun (rippikoulun tärkeä

oppimateriaali) etiikan kautta. Voisi miettiä kysymystä, mitä asioita Raamatusta kannattaa

rippikoulussa nostaa esille? Kristinopin perusasioiden opettamisen lisäksi voidaan rippi-

koululla ajatella olevan myös muunlaisia tavoitteita, esimerkiksi ihmisten väliseen vuoro-

vaikutuksen syventäminen. Rippikouluun liitettäviä arvoja voidaan myös tarkastella sitä

kautta, mitä arvoja evankelisluterilainen kirkko pitää tärkeinä.

Kohderyhmänä minulla on Suomussalmella Kainuun Ammattiopistossa opiskelevat sosiaa-

li- ja terveysalan sekä tekniikan ja liikenteen alan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden

ryhmät. Toiminnan takana vaikuttavia arvoja tutkimalla mielestäni voidaan samalla tutkia

sitä, minkälaisia tavoitteita toiminnalla on. Asia voidaan myös kääntää toisinpäin, jo itse

tavoitteet kertovat siitä, millaisia arvoja toiminnalle on asetettu. Yhteiskunnassa vallitsevat

arvot vaihtelevat ajan mukaan, saattavat saada eri aikakausina erilaisia painotuksia, myös

yhteiskunnan arvot vaikuttavat siihen, millainen yksilön arvomaailma on. Ei siis voida

yksiselitteisesti sanoa tiettyjen arvojen tulleen jostakin tietystä ympäristöstä. Arvot muo-

dostuvat monen tekijän summana.

2

2 RIPPIKOULUN PERUSTEET ARVONÄKÖKULMASTA

Rippikoulutyön taustalla on sen toimintaa ohjaavia arvoja. Myös rippikoulutyötä tekevien

omat arvot ovat rippikoulussa vaikuttavia arvoja. Myös kirkko kannanotoissaan tuo esille

niitä arvoja, joita se kannattaa ja pitää tärkeinä. Rippikoulun perusteita ja sen tavoitteita

tarkastelemalla voidaan hahmottaa millaisia arvoja rippikoulu välittää. Yleistavoitteena on,

että nuori vahvistuu siinä uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan, johon hänet on pyhässä kas-

teessa otettu, kasvaa rakkaudessa lähimmäiseen ja elää rukouksessa ja seurakuntayhteydes-

sä. (Rippikoulusuunnitelma 2001, 18.)

Rippikoulun yleistavoitteen lähtökohta perustuu kaste- ja opetustehtävään sekä kaikkia

velvoittavaan lähimmäisenrakkauteen. Jeesuksen antamassa kastekäskyssä ja rakkauden

kaksoiskäskyssä nämä tulevat esille. Rippikoulu on osa kirkon kasteopetusta ja rippikoulun

perusta on kristillisessä kasteessa.(Rippikoulusuunnitelma 2001, 18.) Parhaimmillaan nuo-

ren elämänkysymykset ja kirkon uskon ymmärrys kohtaavat rippikoulun rukouselämässä,

joissa elämänkysymykset ovat läsnä. Nuorelle tärkeiden asioiden yhteydessä tulevat poh-

dittaviksi myös kirkon uskon sisältö, sekä sen merkitys. Kirkon uskon sisällöt auttavat

nuorta arvopohdinnoissa ja valinnoissa tulevaisuudessa. (Rippikoulusuunnitelma 2001,

24.)

Olennaista on, että rippikoulussa kirkon uskon sisältö kytketään nuoren elämänkysymyk-

siin ja hengellisen elämän hoitoon. Rippikoulun aikana voidaan huomata asioita, joita pi-

täisi pohtia, niiden käsittely auttaa nuorta oivaltamaan omaa elämää ja toimintaa. Myös

uskosta saadaan parempi kokonaiskuva, sekä siitä mikä on sen merkitys elämässä. Kaste-

tunnustuksen kolminaisuusopillinen rakenne jäsentää uskon sisällön käsittelyä. (Rippikou-

lusuunnitelma 2001, 25.)

Voidaan ajatella, että peruskoulu ja koko rippikoulu ympäristöineen luovat arvoympäris-

tön. Rippikoulussa ollessaan nuorta ympäröivä tila opettajineen on arvoympäristö. Samalla

tavalla voidaan tiedostaa rippikoulussa tapahtuva arvokasvatus, peruskouluun verrattuna

rippikoulu on ajallisesti lyhyempää kuin peruskoulun tarjoama arvokasvatus. Opettaja

näyttää käyttäytymisellään ja toiminnallaan mallia peruskoulussa, samalla tavalla rippikou-

lun opettajat ovat sen ympäristön opettajia. (Airaksinen, Elo, Helkama & Wahlström 1993,

71.)

3

Käytännössä arvojen välittäminen voi näkyä esimerkiksi seurakunnan toteuttamana ympä-

ristökasvatuksena. Se voi olla ihmisen luontosuhteen ja elämäntapojen pohdintaa käskyjen

ja Raamatun valossa, oikeanmukaisuuden ja jakamisen opettelua ja henkisen hyvinvoinnin

etsimistä luonnosta. Ympäristökysymykset ja luomakunnan arvo voivat tulla esille useissa

työmuodoissa, esimerkiksi jätteiden lajittelu rippikoulussa voi siirtyä nuoren muuhun elä-

mään. Oikeudenmukaisuuteen voidaan myös liittää reilun kaupan tuotteiden suosiminen,

rahojen eettinen sijoittaminen sekä lähetystyölle ja kansainväliselle diakonialle suunnattu

tuki. (Pesonen, Rissanen, Saho, Toivanen & Tuovinen 2001, 73.)

”Tavoitteena on, että nuori etsii vastauksia oman elämänsä ja yhteiselämämme tärkeisiin

kysymyksiin ja saa tukea kasvuunsa kristittynä.” (Rippikoulusuunnitelma 2001, 23.) Ta-

voite mielestäni tarkoittaa sitä, että kristillisten arvojen näkyminen rippikoulussa on tärke-

ää, jotta nuorta voidaan tukea kristittynä.

Jeesus vei moraalin korkeimmalle ajateltavissa olevalle tasolle, ihmisen sisimpään. Jokai-

sen ihmisen sisällä tapahtuu valinta hyvän ja pahan välillä. Eettisestä vastuusta tuli yksilöl-

linen asia, Raamatun kultainen laki rakastaa lähimmäistä kuin itseään on voimassa kaikki-

en kansojen keskuudessa, kaikkina aikoina. (Tamm 2002, 87.) Rippikoulun perusteita aja-

tellen voidaan huomata tärkeitä painotuksia tutkimalla Raamattua, sitä mitä Jeesus antoi

ohjeeksi meille. Tärkein ohje lähimmäisen rakastamisesta sisältää paljon; se kannustaa

suvaitsemaan erilaisuutta, miettimään omaa käytöstä sekä oman edun tavoittelemisen si-

jaan toisia ihmisiä. Vihamiehiin pitäisi suhtautua heihinkin rakkaudella ja heille tulisi antaa

anteeksi.

Myös nykyisessä rippikoulussa katekismuksen perusteksteillä on keskeinen asema. Suo-

men evankelis-luterilaisen kirkon kristinoppi, Katekismus (2000) rakentuu Vähän katekis-

muksen trinitaaris-kristologiselle perustalle. Kirkkojärjestys edellyttää, että rippikoulussa

annetaan opetusta kristinopin mukaisesti. (KJ 3:4.) Näin ollen voidaan ajatella käskyjen

esimerkiksi välittävän tietynlaisia arvoja. (Rippikoulusuunnitelma 2001, 7.)

Esimerkiksi kymmenen käskyn takaa nousevina arvoina mielestäni voidaan nähdä Jumalan

kunnioittaminen, levon arvostamisen, vanhempien kunnioittaminen ja lähimmäisten arvos-

taminen yleensäkin, läheisen ihmisen huomioon ottamisen. Käskyt liittyvät aika paljon

ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Tällä perusteella mielestäni lähimmäisen rakkaus on

4

tärkein anti, jonka rippikoulussa arvoja ajatellen koetetaan nuorille antaa. Arvo näkyy mie-

lestäni myös toiminnassa, rippikoulussa on pyrkimys ja tavoite myös opetella tulemaan

erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Samalla tavalla kristityt maailmalla joutuvat kohtaa-

maan ihmisten erilaisuuden haasteen.

Käskyt sisältävät luonnollisen lain, joka on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. Se, mis-

tä arvotuksista käsin lähdetään nuorten elämänkysymyksiä käsittelemään, voidaan löytää

kymmenestä käskystä, sen luomisteologisesta pohjasta käsin. Näistä lähtökohdista rippi-

koulussa käydään Jumalan tuntemista ja lähimmäisen rakastamista koskevaa keskustelua.

Eettisen opetuksen tarkoitus rippikoulussa on harjaannuttaa nuori arvioimaan eri elämänti-

lanteisiin sisältyviä moraalisia kysymyksiä. (Rippikoulusuunnitelma 2001, 9.)

Rippikoulun eettisiä kysymyksiä ajatellen kristinusko ei tuo eettiseen kysymyksenasette-

luun mitään sellaista, mikä ei siihen jo kuulu. Se tuo näkökohtia, jotka yhdistävät us-

konelämän ja muut elämänkysymykset. Esimerkiksi ajatus jokaisen ihmisen moraalisesta

vastuusta saa uskonnollisen taustan, että yksilö on vastuussa teoistaan Jumalalle, vaikka

kukaan ihminen ei häntä kykenisi asettamaan vastuuseen. Vastuun käsitykseen liittyy myös

ajatus kaikkien oikeudenmukaisesta kohtelusta. (Wahlström 1993, 116.)

Anteeksiantamus on keskeinen kristinuskossa, samoin myös kiitollisuus. Eri elämänvai-

heissa ihmisen tuntema kiitollisuus, jonka kohteeksi ei voida asettaa ketään ihmistä, koh-

distuu Jumalaan, joka myös on kristinuskon ydinkohta sekä keskeisellä sijalla myös juma-

lanpalveluksissa. Uskonto ja etiikka liittyvät toisiinsa perustavan laatuisella tavalla, kris-

tinusko tuo absoluuttiseen etikkaan erilaisen näkökulman: etiikka aukeaa Jumala käsittees-

tä. (Wahlström 1993, 118.)

Rippikoulussa nuori rakentaa koko ajan kuvaa kristillisestä uskosta ja seurakunnasta.

Työntekijät, ilmapiiri ja vallitsevat käytännöt ovat tarkastelun alla. Oppimista tapahtuu

myös tiedostamatta. Siksi ei ole merkityksetöntä, millaisia arvoja seurakunnan työntekijät

välittävät. On tärkeää se, millä tavalla seurakunnan työntekijät tuovat omia arvojaan esille

toiminnassaan. Tukevatko teot ja puheet toisiaan? (Rippikoulusuunnitelma 2001, 11.)

Rippikoulussa opettajan olisi arvioitava jokaisessa tapauksessa nuoren edellytykset rippi-

koulutyöskentelyyn. Rippikouluun tulevilla nuorilla on kaikilla erilaiset edellytykset osal-

5

listua opetukseen, esimerkiksi rippikouluryhmässä on aina niitä nuoria joiden uskonnolli-

nen ajattelu on konkreettista ja joilla on vaikeuksia ymmärtää käsitteellisiä ilmauksia. Puhe

arvoista on käsitteellistä kieltä, jota konkreettisen maailmankuvan omaavalla nuorella on

vaikeaa ymmärtää. Kun nuori puhuu arvoista siitä, mikä hänelle on tärkeää, hän tietämät-

tään puhuu arvoista, vaikka käsite ”arvo” on vaikea ymmärtää. Se, että rippikoulussa pyri-

tään huomioimaan jokainen nuori yksilönä, kertoo siitä, että yksilöä ja ihmisen arvostami-

nen on yksi tärkeä arvo toiminnassa. (Rippikoulusuunnitelma 2001, 12–13.)

Kristinusko on elämänmyönteinen uskonto. Elämää ja yksilöä arvostetaan. Toivo henkilö-

kohtaisen ja koko maailman elämän uudistumisesta ulottuu myös kuoleman tuolle puolelle.

Raamatussa keskeinen käsite on oikeudenmukaisuus, joka ei ole kulutusyhteiskunnan arvo.

Samoin myös oikeus elämään kuuluu kaikille. Aineellisuuden ja viettien tyydytyksen ihan-

nointi on kristinuskolle vierasta, Jumalan antamista lahjoista saa iloita, mutta materia ei voi

antaa ihmiselle täyden elämän makua. (Pesonen ym. 2001, 75–76.) Kulutusyhteiskunnassa

halutaan jokaisella olevan mahdollisuus esimerkiksi kuluttaa haluamallaan tavalla ja sen

mukaan kuin se on mahdollista. Yhteiskunnassa ihmisten varallisuus vaihtelee huomatta-

vasti, joten kuluttamisen mahdollisuudet käytännössä ovatkin erilaiset, eli oikeudenmukai-

suus ei toteudu kulutusyhteiskunnassa. Kulutusyhteiskunnassa asioiden arvoa mitataan

paljon rahallisesti ja taloudellisen hyödyn kannalta.

Arvonäkökulma toiminnalle rippikoulussa voisi nojata nuorisotyön eettisiin sääntöihin,

joita kirkon nuorisotyönohjaajat sitoutuvat noudattamaan. Arvoja toiminnalle ovat: rehelli-

syys, oikeudenmukaisuus, armahtavaisuus ja elämän kunnioittaminen. Kirkon nuorisotyön-

tekijä sitoutuu omissa eettisissä säännöissään evankelisluterilaisen kirkon oppiin ja tunnus-

kirjoihin. Myös tätä kautta tarkastelemalla työntekijä voi määrittää itselleen, millaista ar-

vokasvattajaa haetaan, millaisia arvoja hänen toiminnastaan pitäisi välittyä. (Tirri 2000, 17,

19.)

Kirkon erityisenä tehtävänä on pitää esillä armollista Jumalaa, jonka uskotaan olevan läsnä

sanassa ja sakramenteissa vaikuttavassa Kristuksessa. Uskon yhteisönä kirkon tehtävä on

hoitaa ja kutsua yhteyteensä. Elämän mielekkyyden kirkko uskoo löytyvän Jumalan rak-

kaudesta ja lähimmäisen rakastamisesta, kuten Kristus on opettanut. Lapsi- ja nuorisotyön

toiminta-ajatus nousee lähetyskäskystä (Matt. 28:18–20) sekä lasten evankeliumista (Mark.

10:13–16.) (Suomen ev.lut. kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio, visio ja strategia 2010, 9.)

6

Kirkon arvoista kertovat myös sen lapsi- ja nuorisotyölle asettamat tavoitteet. Kirkon lapsi-

ja nuorisotyössä kunnioitamme ja rakastamme luterilaista, kansallista perintöämme, olem-

me avaran ekumeenisia suhteessa toisiin kristittyihin sekä haluamme nähdä saman Jumala-

ikävän myös muissa ihmisissä. Pyrkimys on, että vuonna 2010 lapset ja nuoret ovat läsnä

kattavammin ja näkyvämmin kirkossa, kirkon on tarkoitus olla läsnäolon kirkko, jossa on

mahdollisuus kohdata rakastava Jumala. Lapsi- ja nuorisotyössä lapsi saa osakseen rakka-

utta, joka ilmenee välittämisenä. Hyväksyntää ei lunasteta suorittamisella tai osaamisella.

Lapselle ja nuorelle pyritään antamaan peilejä, joiden kautta harjoittaa uskoa, etsiä tietään

ja löytää mahdollisuuksia toimia, vaikuttaa ja kasvaa vastuuseen. Keinoina ovat yhteinen

usko, rukous sekä yhteisön tuki ja turva. (Suomen ev.lut. kirkon lapsi- ja nuorisotyön mis-

sio, visio ja strategia 2010, 11.)

Rippikoulun virallisina oppikirjoina käytetään Raamattua, virsikirjaa sekä Katekismusta.

Voidaan käyttää myös piispainkokouksen hyväksymiä oppikirjoja. (Rippikoulusuunnitel-

ma 2001, 40.) Tämä tutkimus ei kuitenkaan keskity oppikirjojen välittämiin arvoihin. Ylei-

sesti rippikoulun tavoitteiden kautta arvojen ilmenemistä kylläkin. Tutkimuksessa tarkas-

tellaan rippikoulun vaikutusta nuoren arvomaailmaan kokonaisuutena, kaikki rippikoulussa

tapahtuvan toiminnan huomioon ottaen. Työn tilaajan Suomussalmen seurakunnan kanssa

keskustelimme tutkimuksen koskevan arvoja nimenomaan rippikoulun lähtökohdista käsin.

Joten rippikoulun tavoitteita ja tavoitteiden välittämiä arvoja on syytä tarkastella.

7

3 ARVOT

Arvot ja arvostukset voidaan luokitella eri perustein, voidaan jakaa aineelliset arvot, ai-

neettomat, välinearvot, itseisarvot, esteettiset arvot sekä relatiiviset ja absoluuttiset eli eet-

tiset arvot. Aineettomia arvoja ovat esimerkiksi isänmaanrakkaus, koulutus sekä ystävyys.

Välinearvot taas ovat väline, jolla saavutetaan jotakin muuta arvokasta. Itseisarvo voi olla

opettajalta oppilaille parhaimman toivominen, toisaalta koulutus voi olla opettajalle vä-

linearvo tämän toteuttamiseen. Esteettisyys tulee ilmi eritoten taiteen yhteydessä, mutta

voidaan myös puhua muiden aiheiden käsittelyssä. Arvoista puhuttaessa kyse on etiikasta.

(Airaksinen ym.1993, 96–99.)

Arvoissa ja etiikassa on tärkeää mitä oikeasti tehdään. Pelkkä puhe arvoista ja etiikasta ei

riitä. Arvot ovat valintoja jotka näkyvät teoissa. Myös puheilla on omat arvonsa, sanat ker-

tovat aikeista ja ihanteista. On sitten eri asia lähdetäänkö toimintaa muuttamaan niiden

pohjalta. (Aaltonen, Heiskanen & Innanen 2003, 15.)

Erilaiset yksilöt samoin kuin yhteisöt uskovat erilaisiin asioihin ja tulkitsevat merkityksiä

eri tavalla. On siis huomattava, että saman yhteisön sisällä voi siis olla erilaisia arvomaa-

ilmoja omaavia ihmisiä. Arvoristiriidat ovat moraali- ja yhteiskuntafilosofian syvimpiä

ongelmia. (Häyry & Häyry 1997, 18.)

Ihmistieteissä käytettyjä menetelmiä ihmisten arvojen tunnistamiseksi (mitkä asiat ovat

arvokkaita eri ihmisille ja ihmisryhmille) keinoina ovat vastausten kysyminen ihmisiltä

itseltään ja toiseksi heidän käyttäytymisensä tarkkailu, yksin käytettynä menetelmät eivät

ole täydellisiä. Kyselemällä saadaan selville ihmisten kuviteltuja ihanteita ja tyhjiä arvos-

tuksia, toden tullen ihminen ei välttämättä enää sitoudukaan ilmoittamiinsa arvoihin. Mutta

samoin huonoja tuloksia voidaan saada myös käyttäytymistä tarkkailemalla. (Häyry ym.

1997, 8-9.)

Ongelma ihmisten tarkkailussa, kun yritetään selvittää heidän arvojaan, on siinä, että toi-

minta tarkkailutilanteessa tai hetkellä voi olla kaukana tavoitteista tai epäonnistunutta, niin,

että tutkimusten perusteella ei juuri voida tehdä johtopäätöksiä. Voidaan kuitenkin ajatella,

että ihmisten julkilausutut mielipiteet ja arvostukset liittyvät varmasti jotenkin arvoihin,

8

samoin kuin ihmisten teoista voidaan tarkastella heidän arvostuksiaan. Ihanteista puhumi-

nen on arvoja koskevan keskustelun apuväline ja selventäjä. (Häyry ym. 1997, 10–11.)

Näkökulma ihmisten korkeimmiksi inhimillisiksi arvoiksi voitaisiin luetella onnellisuus ja

vapaus, joista jälkimmäisen olisi ristiriidan sattuessa väistyttävä. Onnellisuuden lisäksi

voidaan myös muita asioita väittää rationaalisten ihmisten oikeiksi perimmäisen tavoittelun

kohteiksi, luontevina seuraavina arvoina olisivat yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus

sekä tulevien sukupolvin elinmahdollisuuksien turvaaminen. Ihmiskeskeisyys voidaan

myös kyseenalaistaa, ylimmiksi arvoiksi voidaan korottaa vaikka Jumalan suunnitelman

toteuttaminen tai luonnon säilyminen. Myös teistisellä, Jumalan olemassa olon huomioon

ottavalla arvoteorialla on omat ongelmakohtansa. (Häyry ym. 1997, 15–16.)

Arvo ei välttämättä ole behavioristista, ihmisten käyttäytymisestä havaittavaa ja pääteltä-

vää. Se on jotain sellaista, mistä ei voida saada välitöntä aistihavaiintoa, mutta jonka vaiku-

tus voidaan tuntea. Oleminen on havaituksi tulemista (essee st percipi) – ajattelu ei päde

arvoihin, kun otetaan huomioon kaikki arvojen lajit: totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen

liittyvät. Jokin asia voi olla totta, vaikka sitä ei havaita. Jokin esteettinen arvo voi olla ole-

massa, vaikka sitä ei todettaisi esteettisessä elämyksessä. (Tarasti 2004, 89.)

Ihmisten keskuudessa ei ole havaittavissa yhtä ainoaa oikeaa yleismaallista yksimielisyyttä

siitä, mikä olisi erityinen moraali tai arvojärjestelmä kaikkien noudatettavaksi. Onnellisuu-

den tavoittelu on helpompaa ryhmissä, joilla on tietyt arvot. Inhimillisellä yhteiselämällä

koetaan tarpeelliseksi, että on olemassa tukeva perusta, esimerkiksi kristillinen arvomaail-

ma, tai vihreä ajattelutapa tai vallankumouksellinen eetos. (Häyry ym. 1997, 17.)

Elämänkaaren eri vaiheisiin liittyvät kirkolliset toimitukset koetaan tärkeiksi, ne kokoavat

perhettä ja sukua. Niillä on yhteisöllinen arvo. Niillä on vahva merkitys suomalaisten

enemmistön tärkeinä pitämien perhekeskeisten arvojen ylläpitäjinä. Rippikoulu esimerkiksi

tarjoaa nuorelle mahdollisuuden ystävyyssuhteiden solmimiseen sekä intensiivisen yhteen-

kuuluvuuden kokemiseen. (Heikkilä 1999, 75.)

Arvojen tehtävänä on synnyttää tasapainoa ja järjestystä sekä yksilön elämään että yhteis-

kuntaan. Ne helpottavat ryhmien yhteistoimintaa sekä ohjaavat ihmisten käyttäytymistä.

Arvot ja arvostukset ovat myös kulttuuriin sidonnaisia. Arvot yhteiskunnassamme eivät

9

pysy samoina koko ajan, myös ”arvopörssissä” tapahtuu muutoksia. Arvot vaihtuvat myös

sukupolvesta toiseen. Nuori ihminen on vasta selvittämässä omia arvojaan, siksi nuoren

omat arvot saattavat tuntua ristiriitaisilta, se on luonnollinen olotila. (Jacobson & Wiegand

1995, 91–92.)

Arvojen, arvostusten, sääntöjen ja normien sisäistäminen tapahtuu asteittain. Sen lasketaan

alkavan 6-7 vuoden iässä ja saavuttavan parhaassa tapauksessa ”täydellisyyden” 15–16

vuoden ikään mennessä. Arvojen pohdinta kuitenkin jatkuu läpi koko elämämme. (Jacob-

son ym. 1995, 94.) Arvostaminen tulee esiin inhimillisessä toiminnassa, puhe ja laajemmin

kieli on tärkeä arvostusten ilmaisija sekä välittäjä. Arvostamisen maailma on laaja, konk-

reettisten asioiden ohella voimme arvostaa myös arvoja ja ihanteita. Arvostamisen kohteet

ja sisällöt omaksutaan lähiympäristöstä ja elämäntavasta, mutta toisaalta arvostaminen on

perusreaktio, joka toimii kaiken aikaa. Arvostaminen on siis sielun toiminto. (Etelälahti &

Gardemeister 1995, 11.)

Yleensä suomalaisten tärkeinä pitämiä arvoja European Social Survey-tutkimuksessa tu-

lokset kertoivat suomalaisten arvojen kärjessä olevan luottamukselliset ihmissuhteet, ih-

misten tasa-arvo, luonnosta ja ympäristöstä huolehtiminen, erilaisten ihmisten ymmärtämi-

nen sekä mahdollisuus tehdä omia päätöksiä ja olla vapaa. Rikkaus, arvostettuna oleminen,

seikkailujen etsiminen tai valta eivät saaneet kannatusta tärkeimpiä arvoja kysyttäessä.

(Mikkola 2006, 33.) Kun tarkastellaan nuorten arvoja, on hyvä myös tarkastella, millaisia

ovat yhteiskunnassa vallitsevat tai esimerkiksi suomalaisten tärkeinä pitämät arvot yleensä.

3.1 Kristilliset arvot

Vaikka kirkon näkemykset eivät ole sitovia tai absoluuttisia, voidaan kuitenkin kristinus-

kon arvoja pitää sellaisina. Näitä keskeisiä arvoja ovat esimerkiksi ihmiselämän kunnioi-

tus, uskollisuus ja tasavertaisuus. Ihanteet eivät välttämättä toteudu, mutta niistä ei luovuta.

(Wahlström 1993, 120.) Mielestäni se kertoo tavallaan myös siitä, että arvojen olemassa-

oloa ei haluta kätkeä vaan toiminnalle halutaan tehdä puitteet jossa toimia.

Ajatus erillisestä kristillisestä etiikasta on ongelmallinen. Luterilaisessa perinteessä on

voimakkaasti sitouduttu ajattelemaan, että ihmisellä on luonnollinen moraalitaju ja siten on

kielletty erityisten, ilmoitukseen perustuvien, eettisten normien olemassaolo. Jos oletus on

10

tämä, Hallamaa esittää ajatuksen siitä, että uskonnollisen kasvatuksen säilyttäminen eetti-

sen kasvatuksen kannalta on epäjohdonmukainen, jos ilmoitus ei sisällä moraalinormeja,

millä perusteella voidaan puhua kristillisestä etiikasta? Jos kristinusko ei tuo moraaliin

mitään uutta, onko kirkon osallistuttava etiikasta käytävään keskusteluun? (Hallamaa 1994,

87.) Kristillisestä etiikasta on mielekästä puhua, kun sillä tarkoitetaan etiikkaa koskevaa

keskustelua kristillisessä ympäristössä. Teologisesti tarkasteltuna erillisestä kristillisestä

(Uuden testamentin ilmoitukseen perustuvaa) etiikkaa ei ole olemassa.

Ei voida sanoa olevan olemassa kristillisiä tekoja, kristillistä opettajan taitoa tai politiikka.

On vain lähimmäiselle tehtyjä tekoja, sekä tehtävien hoitamista ja oikeudenmukaisuuden

etsintää. Martti Lutherin mukaan kaikki tekeminen on ”maallista”, ei voida eritellä ja nime-

tä hyviä tekoja. Ulkonaisesti kristityn tai ei-kristityn yhteiskunnallisen tehtävän hoitajan

toiminnassa ei ole eroa, mutta, kun tarkastellaan vaikuttimia, voidaan todeta kristityn eetti-

sen toiminnan kuuluvan Jumala-suhteen kokonaisuuteen. Kristitty tekee elämäntehtäväänsä

Jumalalle. Rakkauden vaatimukseen suhtaudutaan vakavasti, mutta toisaalta on selvää,

ettei vaatimusta pysty ikinä täysin täyttämään. (Laulaja 1994, 205.)

Hallamaan mukaan kristillisen uskon kosketuskohta etiikkaan on siinä, että Kristuksen

sovitustyö muuttaa moraalin merkityksen kristityn elämässä. Jeesus ei tuonut mitään uutta

ihmisten luontaisesti tuntemaan moraalilakiin, vaan vahvisti sen. Uskon merkitys etiikan

kannalta ajatuksena on etiikan uudenlainen ymmärtäminen, pelastuksen yhteyteen moraa-

lilla ei taas ole Hallamaan mukaan mitään yhteyttä, moraalia koskevat päätökset on tehtävä

järjellä, eikä järjen määrä riipu uskossa olemisesta. (Hallamaa 1994, 97.)

Rakkauden kaksoiskäskyä noudattaessamme olemme elämän oikean ja väärän jänniteken-

tässä, ennuste kunnialla selviämisestä omin voimin sekä iloisin sydämin on huono. Hyvyys

ja pahuus ovat meidän sisimmissämme sekä ulko-ovella. Omassa itsessämme, sekä elä-

mässä pahuuden haaste on osattava kohdata oikein. (Riekkinen 1996, 55.)

Luterilaisessa etiikassa Raamatun eettiset ohjeet pohjautuvat luonnolliseen lakiin, jonka

perustana on jokaisen ihmisen sydämeen kirjoitettu uskon ja rakkauden käsky. Raamatun

kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö tiivistävät luonnollisen lain

vaatimukset kaikkiin aikoihin sopiviksi. Luonnolliselle laille perustuva etiikka on elävää

11

etiikkaa, kussakin uudessa tilanteessa on ajateltava, mitä lähimmäisen rakastaminen tar-

koittaa. (Laulaja 1994, 62–63.)

Uskonnollisuus ja etiikka liittyvät yhteen peruslaatuisella tavalla, kristinusko tuo absoluut-

tiseen etiikkaan näkökulman, joka aukeaa Jumala käsitteestä. Anteeksiantamus uskonnolli-

sessa mielessä on kristinuskossa keskeistä. Kiitollisuudella uskossa myös oma merkityk-

sensä, Jumalaan kohdistuva kiitollisuus on kristinuskon ydinkohtia, sillä on keskeinen sija

myös esimerkiksi jumalanpalveluksessa. (Wahlström 1993, 118.)

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on Jumalan luoma, ihminen on luotu Jumalan

kuvaksi sekä tarkoitettu elämään yhteydessä Luojaansa. Jokainen ihminen on siksi arvokas

ja ainutlaatuinen. (Suomen ev.lut. kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio, visio ja strategia

2010, 13.)

Jeesus kertoi Jumalan siunaavan niitä, jotka ovat nöyriä, lempeitä ja armahtavaisia. Kanta-

vat huolta maailman syntisyydestä ja omistautuvat sille, mikä on hyvää sekä palvelevat ja

rakastavat määrätietoisesti Jumalaa. Juutalaisen lain mukaan oli kostettava silmä silmästä

ja hammas hampaasta, mutta Jeesus opetti, että meidän on rakastettava vihollisiamme ja

maksettava paha hyvällä. Jeesus opetti myös, että huomionhakuinen hurskaus ja hyvänte-

keväisyys eivät ole oikein. Ainoastaan Jumalan kuuluu tietää hyvistä teoistamme tai lahjoi-

tuksistamme. Meidän ei tulisi tuomita muita, sillä meidät tuomitaan sen mukaan mitä me

tuomitsemme toiset. Ihmisiä tulisi arvioida moraalisen ja hengellisen elämänsä tuottaman

hedelmän perusteella. (Raamattu 100 minuutissa, 83–84.)

3.2 Nuoren arvomaailma

Maailmankuvan muodostuminen nuoruudessa on monimutkainen prosessi, joka pohjautuu

yksilön sekä häntä ympäröivän kulttuurin ja läheisten ihmisten vuorovaikutukseen. Ihmi-

nen tarkkailee ja tulkitsee ympäröivää maailmaa omien uskomustensa, arvojensa ja käsi-

tystensä pohjalta. Jo lapsena saadut kokemukset vaikuttavat siihen, millainen alkukuva

nuorella maailmasta on. Se on suurimmaksi osaksi syntynyt suhteessa vanhempiin, joten

vanhempien arvot ja näkemykset ovat nuorelle perusta. (Jarasto & Sinervo 1999, 197–

198.)

12

Arvomaailma muodostuu siten, että lapset ja nuoret muodostavat käsityksiään ja uskomuk-

siaan maailmasta. He perustavat käsitykset tiettyihin olettamuksiin, jotka ovat omaksuneet

lähiympäristöstään. He omaksuvat sosiaalistumisen ja kulttuuriin kasvamisen kautta ympä-

ristönsä arvoja, joita ovat esimerkiksi käsitykset oikeasta ja väärästä. Tätä kautta he tarkas-

televat maailmaa ja muodostavat erilaisia viitekehyksiä, joiden varaan heidän maailman-

kuvansa muodostuu. (Helve 2002, 16.)

Kaikesta kiireestä johtuen nuorten ja vanhempien suhteet voivat olla etäisiä. Syvällisten

kysymysten ja arvojen pohdinta jäävät vähäisiksi. Arvot tarvitsevat maaperän, joka muok-

kautuu yhteisten pohdintojen kautta, nuoret eivät välttämättä edes tiedä mikä heidän van-

hemmilleen on tärkeää, mikä on heidän mielestään oikein ja mikä väärin. (Jarasto ym.

1999, 200.)

Esimerkiksi seuraavien kysymysten pohtiminen riippuu paljolti siitä millaisia arvoja nuo-

rella on. Millaiseen järjestykseen laitat elämäsi tärkeimmät asiat: Mitä merkitsee hyvä per-

he-elämä ja onko se esimerkiksi tärkeämpi kuin ammatti? Miten tärkeää on koulutus ja

oppiarvo? Miten tärkeää raha on elämässä? Pyritkö olemaan rehellinen? Pidätkö luonnossa

liikkumisesta? Mikä merkitys uskolla ja uskonnolla on elämässäsi? Antaako tiede vastauk-

set kaikkeen? Kiinnostaako politiikka? Arvot ovat asioita joita ihminen pitää hyvinä, tär-

keinä ja oikeina. (Jacobson ym. 1995, 88.)

Koululla ja vanhemmilla on haasteellinen tehtävä auttaa lasta ja nuorta hahmottamaan yh-

tenäistä näkemystä maailmasta. Tiedotusvälineet ovat merkittäviä vaikuttajia nuoren maa-

ilmankuvan hahmotuksessa, ne kertovat erilaisista näkemyksistä. Ihmiselle jää suurempi

vastuu ja vapaus luoda ja miettiä yksilöllinen maailmankuva, ajattelu ei ole entisessä mää-

rin sidottu kulttuuriin kuin aikaisemmin. (Jarasto ym.1999, 198.)

Kasvavan lapsen ja nuoren arvomaailmaan vaikuttavat eniten lähikasvattajat. Arvopohja,

joka ohjaa arkielämää on merkityksellinen. Vaikka aineelliset arjen mahdollistajat ovat

tärkeitä asioita joita kotoa saa, silti tarvitaan myös elämää kauemmaksi kantavia arvoja ja

asenteita elämän peruskysymyksiin suhtautumiseen tarvitaan myös. Yhteisöllisyyttä ja

yhteisvastuullisuutta opitaan kotoa. Ensisijainen kristillisen kasvatuksen antaja on koti.

(Suomen ev.lut. kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio, visio ja strategia 2010, 23.)

13

Nuoren minän kehitys on kesken, joten arvoja pohtiessaan nuori on riippuvainen ulkomaa-

ilmasta. Nuori ammentaa itselleen aineksia kotoa, koulusta, kavereilta, nuorisokulttuurista

sekä joukkotiedotuksesta. Varttuessaan nuori voi vähitellen muiden mielipiteistä riippu-

mattomammin kuunnella itseään. Kuitenkin vaikeaa on erottaa, mikä on ulkoa saatua ja

mikä sisältä tulevaa. (Jarasto ym.1999, 199.)

Nuoret kannattavat kauniita arvoja kuten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuutta. Kun arvot vie-

dään konkreettisemmalle tasolle, niiden kannattaminen muuttuu epävarmemmaksi. Kaikki

nuoret eivät suhtaudu esimerkiksi positiivisesti ulkomaalaisiin tai huonompiosaisiin. Ideo-

logiat ja uskonnolliset aatteet ovat menettäneet merkitystään, 80-luvun materialistiset ja

selviytymiseen liittyvät arvot tulivat enemmän pinnalle. Toisaalta lama sai ihmiset mietti-

mään jälleen uskonnollisia ja muita henkisiä arvoja. (Jarasto ym. 1999, 199.)

Varsinkin nuorten on helppo muuttaa arvojaan tilanteiden mukaan. Arvot ohjaavat nuoren

elämää, valintoja sekä käsitystä itsestä. Miten arvojen epävakaisuus vaikuttaa identiteettiin

sekä oman tien valintaan? Auttaako se sopeutumaan olosuhteisiin vai vaikeuttaako se

oman elämän jäsentämistä? Nuoren on sisäistettävä yhteiskunnan arvot, esimerkiksi oman

ja toisen elämän kunnioittaminen, asia on sisäistettävä, jotta sen voi kokea omaksi ja että

sillä olisi vaikutus omaan toimintaan ja valintoihin. (Jarasto ym.1999, 200.)

Kasvattajan tehtävä on auttaa lasta ja nuorta muodostamaan käsityksiä siitä, mikä on hyvää

ja oikeaa, jotta lapsi voi rakentaa elämänsä sen varaan. Kasvattajan on haastettava lapsi

pohtimaan sitä, mikä on elämässä tärkeintä: onko se raha ja maine, vai joku muu. Tavoit-

teena on, että lapsi oppisi erottamaan arvottomat ja pinnalliset asiat tärkeistä ja merkittävis-

tä. Kun kriittinen ajattelu kehittyy, nuori saa näkemyksen, että inhimillinen elämä rakentuu

hyvän ja oikean varaan. (Puolimatka 1999, 40.)

Kasvattajana oleminen vaatii rehellisyyttä ja itsetuntemusta, auttaa myös muistella omaa

nuoruutta. Nuoren käyttäytymisen taustalla voi olla useita erilaisia syitä. Kasvattajilla tulisi

olla hyvyyden kaipuuta, jotta nuorille välittyisi esikuva hyvästä ja oikeamielisestä elämäs-

tä. Esimerkiksi koulun järjestyssääntöjen noudattaminen on eettinen velvoitus. Hyvä kas-

vattaja (oli sitten kyse kouluympäristöstä tai muualta) ei katso rikettä läpi sormien vaan

pyrkii oikeudenmukaisuuteen sekä vaatii, että jokainen on vastuussa omasta käyttäytymi-

14

sestään. Pääsääntönä tulisi olla, että koetettaisiin myönteisen kasvatuksen avulla koettaa

luopua lakeihin ja sääntöihin/rangaistuksiin vetoamisesta. (Airaksinen 1993, 105–107.)

Sosialisaation näkökulma tarkastelee yhteiskuntaa kaikkien siihen vaikuttavien voimien

kenttänä. Arvoilla ei ole itsenäistä merkitystä, vaan ne ovat ilmauksia yhteiskunnassa val-

litsevista asenteista. Sosialisaatio tapahtuu yksilölle, se muokkaa yksilöä. Hymanin (1969:

95) mukaan sosilisaatio merkitsee toisen käsitysten sisäistymistä yksilön tietoisuuteen.

Kasvatuksella pitäisi kehittää kriittisiä valmiuksia arvioida yhteiskunnan normeja. Lapsen

täytyisi oppia näkemään vaihtoehtoja yhteiskunnan tavoille, asenteille ja käytännöille. Ar-

votunteita analysoimalla nuori voi kehittää moraalista ajattelua, koska arvotunteet välittä-

vät moraalista tietoa. (Puolimatka 1999, 147–149.)

Helve tutkimuksessaan esittää ajatuksen siitä, että jäsentynyttä arvo- ja aatemaailmaa vält-

tämättä ole aikuisillakaan. Hän esittää myös kysymyksen mikä olisi tänä päivänä hyvän

ihmisen esikuva ja sanoo ehdotuksiksi kelpaavan hyvin Jeesus, Kauniiden ja Rohkeiden

Taylor, prinsessa Diana, Äiti Teresa tai ympäristö- ja eläinaktivisti. Eri tilanteissa kukin

näistä voi olla nuorelle hyvän ihmisen malli. Nuorella voi olla erilaisia esikuvia, aivan ku-

ten on eri roolejakin, osa julkisia ja osa yksityisiä. Eri rooleihin ja identiteetteihin kuuluu

erilaiset arvot ja moraali, tilanteesta riippuen. (Helve 2002, 19.)

Vaikka usein väitetään, että elämme arvojen kriisissä, että perinteiset arvot olisivat vanhen-

tuneita ja siirtymässä syrjään ja tilalle on tullut arvotyhjiö. Useat tutkimukset osoittavat

varsinaisten arvojen muutoksen kulttuurissa olevan hidas tapahtuma ja että suomalaisten

perusarvot ovat muuttuneet varsin hitaasti. Arvojen muuttumisen sijaan voidaan parem-

minkin puhua arvojärjestelmän muuttumisesta, eli sen pohjan muuttumisesta, josta usko-

muksemme ja arvomme kumpuavat. (Rubin 1996, 112.)

Maagisena ikänä, jolloin nuoruus päättyy, on pidetty 30 vuoden ikää. Sitä on pidetty ylei-

sesti myös arvojen näkökulmasta eräänlaisena taitekohtana ihmisen elämänkaaressa. On

ajateltu, että impulsiivisuus vähenee ja tilalle tulee lisääntyvä vastuullisuus. Toinen merkit-

tävä ikä arvojen kehittymisen näkökulmasta on 18 vuoden ikä. Siihen asti arvot ovat

enemmän pitkälti vanhempien, sukulaisten, toverien ja muiden vertaisryhmien kanssa yhtä-

läisiä. Arvojen yksilöllistyminen lähtee liikkeelle nuoren irtauduttua kotoa, lähdettyä opis-

kelemaan, aloitettuaan työnteon sekä oman perheen perustamisen myötä. Nuorten ottamis-

15

ta arvomuutostutkimusten kohteiksi on kaihdettu, koska ei ole näyttöä siitä, että arvojärjes-

telmä on muotoutunut ennen 18 vuoden ikää. (Mikkola 2006, 27–28.) Ajattelisin tutkimuk-

sen olevan aina paikallaan, mielestäni ei ole oleellista sitoa arvojen pysyvyyttä tai olemas-

sa oloa mihinkään tiettyyn ikään. Yksilölliset erot pitäisi mielestäni ottaa huomioon, ja se,

miten kasvatus, erilaiset ympäristöt ja elämäntilanteet vaikuttavat nuoren arvoihin. Ei voi-

da sanoa, että esimerkiksi 19-vuotiaan arvot olisivat jo ”selkiintyneet”. Myös aikuisen ih-

misen ”arvopörssissä” voi tapahtua muutoksia.

16

4 ARVOKASVATUS JA ARVOKESKUSTELU

Arvokasvatus olisi helppoa, jos kaikilla kasvattajilla olisi samat arvot. Kasvatuksessa on

kolme tapaa ongelmanratkaisuun: voimme ajatella, että on olemassa kaikkien hyväksymät

hyveet, voimme määritellä valtion määrittelemät arvot tai voidaan pyrkiä kehittämään op-

pilaiden moraaliymmärrystä. Klassisen antiikin hyveisiin kuuluivat oikeudenmukaisuus,

hyväntahtoisuus, rohkeus ja kohtuullisuus. Hyveiden luetteloiminen on vaikeaa, kun ale-

taan konkreettisesti järjestää toimintaa, jossa hyveet olisivat esillä, tulevat taas arvokiistat

esille. (Airaksinen ym. 1993, 83–84.)

Arvot syntyvät vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ilman sen suurempia ”virallisia keskus-

teluja”, mutta järjestetyillä keskusteluilla on tärkeä rooli arvojen muotoutumisessa. Yhteisö

tekee keskustelulla selväksi, mikä heille on tärkeää. Sanat viestivät arvoista. Sanojen mer-

kitys sekä niiden ilmaisevat arvot kätkeytyvät taustaolettamuksiksi, jotka tulevat ilmi hen-

kilön puheesta. Vuorovaikutuksen ja ymmärtämisen tueksi tarvitaan tällaisia yhteisiä ole-

tuksia ja määrittelyjä. (Aaltonen, Heiskanen & Innanen 2003, 81, 83.)

Koska esimerkiksi Airaksisen mukaan etiikkaa voidaan opettaa koulussa, eli sitä miten

opitaan uusia asioita arvioimaan niiden merkityksiä ihmisille, eläimille ja luonnolle. Sa-

malla tavalla koulussa ja muissa kasvattajajohteisissa paikoissa voidaan oppia ja opettaa

etiikkaa – sekä arvoja. Arvojen ja arvokeskustelun liittyminen etiikkaan on luonnollista,

jota ei voida sulkea pois tässäkään yhteydessä. (Airaksinen ym. 1993, 30.)

Pekka Elon mukaan (1993) arvokasvatus on oikeiden käyttäytymissääntöjen juurruttamis-

ta, sekä ajattelun kehittämistä kohti moraalista päättelyä. Yksilön sosiaalistuminen yhtei-

sön normeihin on avainasemassa. Tälle suuntaukselle on rinnakkaisena käsityksenä myös

yksilöllistä itseohjautuvuutta korostanut ajattelutapa, jossa ihmisen mieli ohjaa eettisiä ar-

vovalintoja ja joissa sosiaaliset tekijät eivät ole niin ratkaisevia. Arvokasvatuksen haaste on

kasvattaa tiettyyn kulttuuriseen arvoperinteeseen, sekä toisaalta edistää yksilön kriittistä

arviointia. Elon mukaan arvokeskustelun avulla voidaan sitoutua yhteisiin tavoitteisiin,

sekä luodaan uutta. (Kallio 2005, 18.)

Etiikka on hyvä säilyttää arvokeskustelun yhteydessä. Etiikka on arvokeskustelun väline.

Etiikan tutkimuksen avulla voidaan myös arvioida lopputuloksia arvokeskusteluista. Arvo-

17

keskustelun vastinpareja ovat nihilismi ja dogmaattisuus. Nihilismillä tarkoitetaan arvojen

ja normien mahdottomuutta, että ne olisivat moniselitteisiä, sisällöttömiä ja ristiriitaisia.

Loppujen lopuksi oikeastaan kukaan ei voi todistaa arvoja ja normeja päteviksi ja perustel-

luiksi. Jos tällaista todistelee, tulos vie dogmaattisuuteen. (Airaksinen ym.1993, 16–17.)

Jotta arvokeskustelussa saataisiin aikaan tuloksia, etiikassa on puhuttava seuraavista asiois-

ta: oikeuksista, velvollisuuksista, oikeasta toiminnasta sekä hyvästä ja hyveistä. Arvokas-

vatuksessa tärkeää on etiikan välineiden hyvä hallinta. Välineet ovat runsaat ja monipuoli-

set ja ne rikastavat arvokeskustelua. Etiikan välineiden huonosta tuntemuksesta osoittaa

nihilismiin vajoaminen sekä ajatteleminen, ettei arvoista voi edes puhua. Tieto on kuiten-

kin asia, jota tarvitaan etiikkaa arvioidessa. (Airaksinen ym. 1993, 23, 29–30.)

Yleisessä keskustelussa tulee usein esille se, että kaikki eettinen on suhteessa kulttuuriin ja

siksi suhteellista, eikä mitään voida väittää joko pelkästään hyväksi tai pahaksi. Tämä nä-

kemys ei ota huomioon etiikan absoluuttista luonnetta, että asioilla on absoluuttinen arvo,

joka voi ilmaista tietynlaista arvonäkökulmaa. Esimerkiksi kasvattajan tehtävä ei voi on-

nistua ilman, että ei ikinä anneta ohjeita oikeasta ja väärästä. Vaikka ei varsinaisesti sanot-

taisi, että miten tietyssä tilanteessa täytyy toimia, on oikaistava jos toiminta ei ole siinä

tilanteessa oikein. (Airaksinen ym. 1993, 99.)

Kasvatuksessa kaikki päätökset perustuvat jollakin tavalla arvoihin, kasvatuksessa on siksi

aina eettinen perusvire. Päätösten takana voi olla hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mitä

arvot ovat, mitkä ovat niistä keskeisimpiä ja mistä ne ovat peräisin. Samankaltaista toimin-

taa voidaan perustella erilaisilla arvoilla. On kuitenkin helppo osoittaa arvojen ohjaavan

toimintaa, vaikka yksinkertaista yhteyttä ei olisikaan havaittavissa. Arvot saavat ilmaisunsa

tavoitteina ja tavoitteita on helpompi tarkastella havainnollisemmin. Käytännössä kasva-

tustoiminnan arvo määräytyy paljolti seurausten perusteella, jolloin tavallisin kriteeri on

tehokkuus. Mitä enemmän perehdytään toimenpiteiden tarkoituksiin, sitä enemmän on

pohdittava niiden taustalla olevia arvoja. (Kansanen 1996, 13–14, 18.)

On puhuttu arvojen lukutaidosta tai arvo-osaamisesta, myös arvojohtamisesta. Termeillä

tarkoitetaan sitä, että osataan hahmottaa ilmiöiden taustalla olevia arvoja, sekä, että

osaamme tunnistaa omat arvomme ja että kykenemme toimimaan sen pohjalta. Arvoäly ja

arvokeskustelu liittyvät toisiinsa, arvoälyllä on merkitystä esimerkiksi organisaation arvo-

jen muodostamisen kannalta. Arvokeskustelun odotetaan tuottavan tulosta, eli arvoja toi-

18

minnan taustalle, hienot määritelmät, joilla ei ole kosketusta arkielämän toiminnan kanssa

eivät ole tuloksia joita arvokeskustelussa haetaan. (Aaltonen ym. 2003, 17, 20.)

Jokaisessa organisaatiossa, esimerkiksi koulussa on henkilökunnan tärkeä käydä arvokes-

kusteluja ja sitä kautta löytää yhteinen arvoperusta toiminnalle. Tärkeää on myös, että hen-

kilökunta yhteisesti siihen sitoutuu. Esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko on yhteisö,

jonka jäseniä yhdistää samanlainen tapa palvella Jumalaa, kirkko yhteisönä antaa eettisiä

ohjeita eri elämän aloilla. Suomessa evankelis-luterilaisella kirkolla on perinteitä kansan

kasvattajana, sillä on ollut hyvät voimavarat pitää yllä ulkonaista kuuliaisuutta. Vielä ny-

kyäänkin voidaan kirkon suhtautumistavasta saada selville relatiivisia eli suhteellisia arvo-

ja. Esimerkiksi kirkon kanta avioliittoon luo perustan sille arvolle, joka avioliitolle anne-

taan. (Wahlström 1993, 119.)

Kaikkeen kasvatukseen kuuluu moraalinen ulottuvuus. Se näkyy myös seurakunnan toi-

minnassa, säännöissä ja kasvattajan periaatteissa, mutta koska se on tiedostamatonta, sitä ei

mielletä moraalin opettamiseksi. Jokainen kasvatustyössä toimiva toimii samalla arvokas-

vattajana. (Tirri 2000, 15.) Moraalinen ulottuvuus näkyy seurakunnassa yleisessä toimin-

nassa, säännöissä ja kasvattajan omissa periaatteissa. Se on usein tiedostamatonta, eikä sitä

edes mielletä moraalin opettamiseksi. Nuoret kuitenkin omaksuvat suurimman osan lapsi-

ja nuorisotyöntekijöiden edustamasta moraalista. Kasvatustyössä oleva on siis arvokasvat-

taja ja moraalin opettaja tahtomattaankin. Työntekijöiden olisi hyvä sekä tiedostaa olevan-

sa arvokasvattajia, että myös saada siihen riittävää koulutusta. (Tirri 2000, 15–16.)

Arvokasvatuksessa pitäisi olla kysymys yhteisestä pohdinnasta, tapahtui se sitten vanhem-

man ja lapsen tai opettajan ja oppilaan välillä. Yhteinen asioiden pohdinta on järkevämpää

kuin arvojen opetteleminen tai niiden etsiminen vallitsevasta aikakaudesta ja tutkimuksista.

Nuoruus kautta aikojen on ollut myös pohdinnan aikaa, siksi nuoruuden arvojen ei ole syy-

tä noudattaa ennaltamäärättyjä muotoja. Yhteiskunnallista vaarallista voisi olla ajatella,

että nuoret omaksuisivat vanhempiensa jäsentyneet arvot kyseenalaistamatta niitä. Nuoret

kokevat tarvetta käydä arvopohdintaa. (Venkula & Rautevaara 1992, 68–69.)

19

5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET

Helena Helve on tutkinut nuorten arvomaailmaa, käsityksiä ja arvojen kehittymistä. Teok-

sessa Arvot, muutos ja nuoret (2002) on kyseessä pitkittäistutkimus, jossa on seurattu nuor-

ten arvojen muutosta. Helve on tutkinut nuorten arvoja myös aikaisemmin tutkimuksessa

”Nuoret humanistit, individualistit ja traditionistit”, joka on tehty vuonna 1989, tutkimus

jatkui vuosina 1992–93, sekä kolmas vaihe toteutui vuosina 1995–96. (Helve 2002, 15.)

Helven tutkimus on kattava katsaus nuorten arvoihin ja siihen, miten aika vaikuttaa käsillä

oleviin arvoihin ja ajatuksiin. Siitä käy myös esille se miten nuoren arvot ovat rooli- ja

tilannekohtaisia. Helven tutkimus on huomattavan mittava ja pitkäjänteinen tutkimus nuor-

ten arvoista. Myös sukupuolella ja asuinpaikalla on Helven tutkimuksen mukaan merkitys-

tä siihen, millaisia arvoja nuorella on. (Helve 2002.)

Helven tutkimus ”Nuoret humanistit, individualistit ja traditionalistit” toteaa, että nuorten

arvoihin vaikuttaa paljon monet ”ulkoa tulevat tekijät” kuten joukkotiedotus, tiedotusväli-

neet sekä ylläpitävät perinteisiä arvoja sekä edistävät uusien kriittisten arvojen syntymistä.

Nuorten arvot eivät tutkimuksen mukaan liity pelkästään aineelliseen hyvinvointiin tai ma-

teriaan, suuri osa tutkimuksessa olleista nuorista olisi myös valmis tinkimään omasta elin-

tasostaan huonompi-osaisten auttamiseksi. Huono-osaisten auttaminen kuuluu kristillis-

humanistiseen arvomaailmaan. (Helve 1993, 71–72.)

Nuorisobarometrin 2006 pääteemana oli uskonto. Uskonto, uskonnollisuus ja hengellisyys

sekä eri uskontokuntienväliset erot herättävät keskustelua. Erityisesti nuorten keskuudessa

tunnustuksellinen uskonnollisuus, sen harjoittaminen, sekä uskonnollisiin yhteisöihin kuu-

luminen on vähentynyt, vaikkakin ihmisten kiinnostus uskontoihin, henkisyyteen ja mys-

tiikkaan on ollut kasvussa. Tutkimuksessa on keskitytty siihen, mikä on kirkon rooli ny-

kynuoren elämässä ja millaisena instituutiona nuoret kirkkoa pitävät. Vaikka seurakunnan

toimintaan osallistuminen olisi heikkoa, mielikuva evankelis-luterilaisesta kirkosta on hyvä

ja kirkon ajatellaan antavan vastauksia ongelmiin ihmisen elämässä. (Wilska 2006, 6, 11.)

Tutkimuksen mukaan vastaajan ammatilla tai suoritetulla tutkinnon tasolla ei ole vaikutus-

ta uskonnollisuuteen. Tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, että koulutuksella on vahvempi

yhteys uskonnollisiin yhteisöihin kuulumiseen kuin uskonnollisuuteen. Lapsuuden kodin

20

uskonnollisuudella on myös suora yhteys siihen, miten uskonnollisena nuori itseään pitää.

Nuorimmat vastaajat myös näyttäytyisivät tutkimuksessa uskonnollisempina kuin van-

hemmat, eri puolella Suomea ja erityyppisissä kunnissa näyttäisi elävän yhtä uskonnollisia

tai uskonnottomia nuoria. (Wilska 2006, 65.)

Nuorisobarometrissa julkaistussa Kari Paakkunaisen kirjoittamassa artikkelissa pohditaan

nuorten uskonnollisten sitoumusten ja arvojen merkitystä yhteiskunnalliselle osallistumi-

selle. (Wilska 2006, 146.) Mielestäni voidaan ajatella, että rippikoulussa painotettavien

arvojen ja arvostusten kautta voitaisiin vaikuttaa nuorten myöhäisempään yhteiskunnalli-

seen osallistumiseen.

Kati Niemelän tutkimus ”Rippikoulusta aikuisuuteen” on tutkinut rippikoulun merkitystä

viisi vuotta sen käymisen jälkeen, eli 20-vuotiaana. Kohderyhmänä olivat vuonna 2001

Tampereen seurakuntien rippikouluihin osallistuneet, rippikouluja oli tuona vuonna 56,

osallistujia rippikouluissa kaiken kaikkiaan oli yhteensä 1 466 nuorta. Tutkimus oli toteu-

tettu kyselyin, ensimmäinen välittömästi rippikoulun alkaessa, toinen rippikoulun lopussa

vuonna 2001 ja viimeinen viisi vuotta rippikoulun jälkeen vuonna 2006. Alussa ja lopussa

toteutettavassa kyselyssä oli tarkoitus mitata rippikoululaisten motiiveja osallistua rippi-

kouluun, samoin kuin heidän odotuksiaan, sekä rippikoulukokemuksia sekä uskonnollisuu-

dessa, sekä mielikuvissa tapahtuneissa muutoksissa. (Niemelä 2007, 5, 41–42.)

Viimeisen kyselyn kohderyhmä 20-vuotiaat nuoret ovat osoittautuneet useissa kyselyissä

poikkeuksellisen passiiviseksi vastaajaryhmäksi. Kaikkiin kolmeen lomakkeeseen vastan-

neita oli 353, joka kyselyn saaneista vastaa 30 %. Eläkeläiset ovat aktiivisimpia posti-

kyselyihin vastaajia. Tämä antaa aihetta miettiä sitä, miten tutkimus on käytännössä paras

toteuttaa kohderyhmä huomioon ottaen. (Niemelä 2007, 43.)

Kyselyn mukaan tutkimuksessa noin puolet rippikoulun vuonna 2001 Tampereella käy-

neistä nuorista kokee rippikoulukokemuksen olleen vahvasti myönteinen. Viisi prosenttia

nuorista on täysin eri mieltä, eli kokemus viisi vuotta myöhemmin on selkeän kielteinen.

Noin joka viidennen nuoren kokemus rippikoulusta näyttäytyy jälkeenpäin jossakin määrin

kriittisessä valossa, vastaajan sukupuolesta huolimatta. 88 % nuorista toivoisi omien las-

tensa käyvän rippikoulun, joka ennakoi rippikoululle hyvää tulevaisuutta. Alle kuusi pro-

senttia ei toivo lastensa käyvän rippikoulua. Samaan tahtoon näyttäisi liittyvän kielteinen

21

rippikoulukokemus ja etäinen suhde kirkkoon, puolet heistä on myös eronnut kirkosta.

(Niemelä 2007, 49–50.) Avoimena kysymyksenä kysyttiin myös mikä nuorille rippikoulus-

ta jäi päällimmäisenä mieleen, kaikkiaan 89 % vastasi kysymykseen. Useimmiten vastauk-

sissa tulivat esille yhteishenkeen, yhdessäoloon, ystäviin ja kavereihin liittyviä asioita, rip-

pikoulun aikaisia kokemuksia tarkastellessa kävi ilmi, että ilmapiiriin liittyvät asiat liittyvät

vahvasti nuorten kokonaistyytyväisyyteen rippikoulua ajatellen. Joka kymmenes nuori

kertoi päällimmäiseksi asiaksi jääneen mieleen kielteisen asian. (Niemelä 2007, 51, 53.)

Kati Niemelän pitkittäistutkimuksessa Tampereen nuoria tutkittaessa voisin vetää tutki-

mukseen tutustuttuani johtopäätöksen, että nuoret ovat omaksuneet rippikoulussa vallitse-

via arvoja ja tahtovat esimerkiksi mahdolliselle jälkikasvulleen mahdollisuuden osallistua

rippikouluun (n. 88 % tutkimukseen vastanneista). (Niemelä 2007, 50.)

Dosentti Eeva Kallion tutkimusraportti ”Kasvatus hajoavassa ajassa, nuorten arvot ja mo-

raalikasvatuksen mahdollisuudet” arvioivat moraalikasvatuksen perusteita koulussa, miten

moraalikasvatusta toteutetaan ja millaisia nuorten arvot ja asenteet tämän päivän Suomessa

ovat. Suomalaisessa kulttuurissa eettinen- ja moraalikasvatus ymmärretään eri tavalla.

Kulttuuri on muuttanut välitettäviä arvoja, myös koulujen opetussuunnitelmien sisältöjen

muuttumista on kritisoitu. (Kallio 2005, 8-9,11.)

Kallion raportissa tuodaan esille muuttuneen ajan ongelmia, joita ovat mm. markkinaistu-

minen ja taloudellisten arvojen korostuminen. Postmodernin kulttuurin yhtenä tuntomerk-

kinä voidaan nähdä ihmisten suhtautuminen arvoihin, niitä ”kerätään” sieltä täältä. Merkit-

tävä osa lasten ja nuorten moraalikasvatuksesta tulee uskontojen ja elämänkatsomustiedon

sekä filosofian opetuksen yhteydessä. Nuorten arvoihin vaikuttavat tekijät eivät ole pelkäs-

tään koti ja koulu, kehittyvä mieli on altis myös massaviihteelle sekä toveripiirin vaikutuk-

selle. (Kallio 2005, 10.)

Sosiologian dosentti Sari Näreen tekemässä tutkimuksessa toteaa, että uusi sukupolvi kas-

vaa ajattelumalliin, jossa ensimmäisenä huolehditaan omasta edusta. Tutkimusaineisto

koostui kuudesta helsinkiläisestä nuorisotalossa tehdystä 12–18 vuotiaiden haastatteluista,

haastattelu tapahtui ryhmähaastatteluna. Työelämän muutosten lisäksi arvoihin vaikuttaa

myös mediamaailman muutokset, esimerkiksi maailma jossa ihmiset pelaavat toisillaan ei

rakenna luottamusta. Näreen mielestä kasvattajat ovat haasteen edessä koettaessaan opettaa

22

perinteisesti tärkeinä pidettyjä arvoja, kuten rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Joillakin

lapsilla mediakulttuuri on merkittävä kasvattaja, jos aikuisen mallit ovat ristiriitaisia, hata-

ria tai toisia hyväksikäyttäviä. (Unkuri 2006, 3-5.)

Näreen mukaan pääkaupunkiseudun nuoria vaivaa ideologinen kodittomuus sekä ydinarvo-

jen puute, joka vaikuttaa myös parisuhteisiin sekä muuhun sukupuolikulttuuriin. Odotukset

esimerkiksi ystävyyssuhteista ovat niin suuria, että niihin petytään. Nuori sukupolvi on

päättävissä asemissa n. 10–15 vuoden kuluttua, voi olla, että maan arvomaailmassa on toi-

senlainen pohjavire ja uudenlainen eettinen paradigman murros, jossa henkisemmät arvot

ovat vahvemmalla sijalla. Esimerkiksi nuoremmassa sukupolvessa on alakulttuureja, joissa

koetetaan vaikuttaa esimerkiksi kulutusratkaisuilla, tämä voi olla merkki tulevasta suunta-

uksesta. (Unkuri 2006, 3-5.)

Annika Koivulan Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä haastateltiin nuoria ai-

kuisia, tarkoituksena oli selvittää, mitä uskonnollista kasvatusta he olivat saaneet. Nuoret

antoivat erilaisia merkityksiä kotoa saadulle uskontokasvatukselle. Kirkossa ei käyty, kos-

ka se ei ollut perheellä tapana, nuoren ollessa lapsi. Uskontokasvatuksella kuitenkin nähtiin

olevan merkitystä moraalisen pohjan muodostamiselle eettiselle toiminnalle ja vaikuttavan

ajatteluun. Kymmentä käskyä ja vuorisaarnaa moni haastateltava kertoi koettavansa nou-

dattaa. Uskontokasvatuksen nähtiin olevan kotoa opituissa arvoissa, kuten oikean ja väärän

erottamisessa, auttamisessa ja heikomman puolella olemisessa. Nuoret aikuiset määritteli-

vät uskontokasvatuksen yksilön etiikkaan ja moraalikasvatukseen, ei seurakuntaan sitou-

tumiseen. (Niemelä & Koivula 164, 167.) Tutkimuksessa haastatellut sanoivat kristillisten

arvojen näkyvän heidän elämässään, vaikka he eivät olleetkaan aktiivisia kristittyjä. Kirkon

edustajien mielipiteitä arvokeskusteluissa tunnuttiin arvostavan. Haastateltavien mukaan

tärkeää oli, että on olemassa instanssi, joka ei ole raha- ja talouskeskeinen. Kirkon yhteis-

kunnallista auttamistyötä arvostettiin, haastateltavat arvostivat myös nuorisotyötä. Eräs

haastateltava oli luonnehtinut kirkon luovan ”toivoa paremmasta” ottaen huomioon kiirei-

sen maailmanmenon. Kirkko edusti vastaajalle sellaista arvoa, joka on vastakohta kiireelle.

(Niemelä & Koivula 173–174.)

Rippikoulussa välitetään arvoja myös musiikin avulla. Susanna Kaartisen tekemässä us-

konnonpedagogiikan pro gradu tutkielmassa tutkittiin arvoja ja niiden konkreettisia ilmen-

tymiä nuoren seurakunnan veisukirjojen lauluissa. Esimerkkinä Kaartinen esittää mm.

23

1988 Nuoren seurakunnan veisukirjassa aineistossa olevasta laulusta, joka kertoo vertaus-

kuvallisesti lähimmäisen rakastamisesta. Lähimmäisen rakastamista verrataan peittoon,

johon mahtuu erilaisia tilkkuja, sitä kautta käsitellään ihmisten tasa-arvoa ja erilaisuutta.

Lähimmäisen rakkaudesta puhutaan myös yhteyden synnyttäjänä Jumalaan. (Kaartinen

1998, 72.)

Nuoren seurakunnan veisukirjat ovat vakiinnuttaneet paikkansa seurakuntien nuorisotyössä

toteaa Kaartinen tutkimuksessaan. Hänen käsittelemästään aineistosta (NSV 1969, 1988 ja

1994) voidaan löytää tiettyjä arvoja. Tekstien arvot oli jaettu kolmeen ryhmään: Juma-

lasuhteeseen liittyviin arvoihin (esim. turvallisuus, anteeksiantamus, toivo, Jumalan rakka-

us, usko, yhteys Jumalaan, etsiminen – löytäminen ja Raamattu) ihmissuhteisiin liittyviin

arvoihin sekä ympäröivään maailmaan liittyviin arvoihin. Tutkimuksen myötä selvisi, ett-

eivät arvojen konkreettiset ilmentymät ole juurikaan muuttuneet. Tämän tutkimuksen pe-

rusteella ei voida sanoa, että arvot olisivat olleet eri vuosikymmeninä erilaisia, korostukset

ovat ehkä vain muuttuneet. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että veisukirjat

välittävät monenlaisia arvoja, suurimmaksi osaksi sellaisia asioita, joita nuoret pohtivat.

On otettava huomioon, että lauluihin on vaikuttanut yhteiskunnallinen ajattelu ja nuoriso-

kulttuuri. Tutkija toteaa arvojen määrittelyn työssään olleen ongelmallista, koska kaikki

veisukirjoista nousevat arvot olivat tavalla tai toisella uskonnollisesti painottuneita. (Kaar-

tinen 1998, 97–100.)

On myös huomattava, että Kaartisen tutkimuksessa tutkittiin laulujen sanomaa sisällöllises-

ti, mikään muu seikka ei vaikuttanut tutkimuksen tekemisessä. On hyvä, että tutkimuksen

avulla voidaan kartoittaa, mitä hengellinen musiikki tuo rippikouluun ja mitä se merkitsee.

Musiikki on keskeisessä asemassa rippikoulussa. Toisaalta on otettava huomioon, että kyse

ei ole nuorten arvoista, eivätkä laulujen sanoitukset kerro nuorten arvoista, vaan laulujen

arvomaailma kertoo laulun tekijöiden arvomaailmasta.

Olli Poutiainentarkasteli väitöskirjassaan ”Nuorten arvot ja tietoyhteiskunta-asenteet” mil-

laisia arvo-orientaatioita ja tietoyhteiskunta-asenteita suomalaisnuorilla on sekä millainen

yhteys on arvojen ja tietoyhteiskunta-asenteiden välillä. Tutkimustulokset kertoivat mm.

taustamuuttujista, esimerkiksi sen, että se selittää erityisesti nuorten autoritaarisuutta ja

enovironmentalistisuutta, sekä uushenkisyyttä ja sosiaalieettisyyttä. Tyttöjen arvot ovat

pehmeämpiä ja empaattisempia kuin poikien. Tytöt suhtautuvat myönteisemmin ympäris-

24

tökysymyksiin ja monikulttuurisuuteen, sekä ovat suvaitsevaisempia. Tytöt suhtautuvat

myönteisemmin vähäosaisiin sekä ovat avoimempia hengellisiä kysymyksiä pohdittaessa.

Tyttöjen arvot edustavat jälkimodernia arvojärjestelmää, kun pojilla arvot ovat enemmän

materialistisia ja autoritaarisia. Poutiainen pohtii onko tyttöjen ja poikien arvojen eroavuu-

dessa kyse kasvatuskulttuurista vai onko ero biologisesti määräytyvä. Vai onko kyse siitä,

että yhteiskunnan yleinen arvoilmapiiri on muuttumassa feminiinisemmäksi ja onko arvo-

jen jälkimodernisaatiossa kyse juuri tästä. Myös asuinpaikalla on yhteyttä nuorten arvoihin,

alueellisilla tekijöillä on merkitystä. Pääkaupunkiseudun nuoret ovat vieraantuneet kris-

tinuskon institutionalisoituneista muodoista ja heitä voidaan pitää maallistuneina. Muualla

Suomessa asuville nuorille perinteinen uskonnollisuus ja sen edustamat arvot ovat edelleen

tärkeitä. Oppilaitoksen yhteydellä arvoihin ei näytä olevan yksiselitteisiä yhteyksiä arvoi-

hin, sen sijaan poliittisella aatteella on. (Poutiainen 2007, 169–172.)

Poutiainen toteaa arvojen tarkastelussa niiden liittyvän selvästi muihin sosiokulttuurisiin

indikaattoreihin. Arvot muodostavat yhdessä muiden muuttujien kanssa verkoston, jossa

identiteettiin, elämäntapaan, uskontoon, politiikkaan, talouteen ja ympäristöön liittyvät

kysymykset liittyvät toisiinsa. Siitä muodostuu kuva arvoista samalla se myös antaa katsa-

uksen arvojen suhteesta yhteiskuntaan ja kulttuuriin kokonaisuutena. (Poutiainen 2007,

175.)

Jotkut tutkimukset väittävät nuorten arvomaailman olevan jäsentymätön tai suorastaan

olematon. Näin ei kuitenkaan Jaana Venkulan ja Ahti Rautevaaran tekemän tutkimuksen

Arvot ja nuorten arvopohdinta, piirteitä maamme vv.1960–1990 nuorten arvoja koskevista

tutkimuksista- mukaan. Kirjaan on myös lueteltu kaikki nuorten arvoja koskevat tutkimuk-

set ja selvitykset välillä 1960–1990. Tutkimuksia on suhteellisen paljon. Kyseisen Ope-

tusministeriön tuella tehdyn tutkimuksen mukaan ei voida väittää, ettei nykynuorilla ole

arvoja. Nuorten epätietoisuus arvoista on ilmeistä riippumatta siitä millä vuosikymmenellä

nuori elää. Nuorille työn sisällölliset seikat korostuvat enemmän, kun taas vanhemmilla tai

työssä olevilla työssä korostuu sen jatkuvuus. Havaittavissa on suunta, jonka mukaan it-

sensä toteuttaminen työssä on nousemassa yhä tärkeämmäksi. Tutkimus ei pysty todista-

maan arvojen olevan materialistisempia kuin aikaisemmin. Uskonnon merkityksen tode-

taan säilyneen ennallaan tai jopa olevan kasvussa, osallistuminen uskonnolliseen toimintaa

ilmeisesti vähenee nuorten varttuessa, uskonnollinen pohdinta nuorten keskuudessa on

lisääntynyt. Arvoa annetaan myös asioille, jotka eivät tuota aineellista hyötyä, tai sillä ei

25

ole materiaalista perustaa, kuten ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyvät arvot ovat saa-

neet kannatusta. Nuorten arvomaailmaan kuuluu sosiaalisuus ja pyrkimys henkilökohtai-

seen menestykseen, oman mielen mukaan tekemistä korostetaan. Tutkimuksen mukaan

nuorten ja vanhempien arvokysymyksien pohtiminen on vähentynyt, nuoret eivät välttä-

mättä tunne vanhempiensa arvoja. Yhteenvetona voi todeta nuorten arvostusten muuttu-

neen 60-luvulta tähän päivään, se ei kuitenkaan koske kaikkiin arvoihin ja arvostuksiin.

Monet ovat pysyneet samanlaisina koko tutkimuksen tekemisen ajan. (Venkula ym. 1992,

58–61.) Arvoista aikaisemmin tehdyt tutkimukset ovat hyvä aineisto peilata sitä, miten

tämän päivän tutkimuksista tehdyt tulokset osoittavat arvojen muutosta. Kaikkien kirjassa

mainittujen tutkimusten esittely ei mielestäni kuitenkaan palvele tätä tutkimusta varsinai-

sesti, on hyvä keskittyä oleellisiin sekä mahdollisesti tuoreimpiin selvityksiin aiheesta.

On huomattava, että eri tutkijoiden tekemissä tutkimuksissa nuoruus käsitteenä voi olla

erilainen. Esimerkiksi 10-vuotiaan arvot tuskin ovat vertailukelpoisia 25-vuotiaan arvojen

kanssa, 10-vuotias voidaan ehkä luokitella lapseksi, ongelma on siinä, että nuoruuden ai-

kuisuudeksi vaihtumisen raja on sekin nykyään varsin vaihteleva. On myös huomattava,

että nuorten arvoihin ja etiikkaan liittyvää tutkimusta on tehty monilla eri aloilla, ja monien

hakusanojen puitteissa. Oletettuja hakusanoja on muitakin kuin oletetut: arvot, etiikka,

eettiset asenteet, moraali ja normit. Kirjaston hakusanastot kattavat siis vain osan käytettä-

vissä olevista dokumenteista. (Venkula ym. 1992, 7-8.)

Myös rippikoulukirjojen välittämiä arvoja on tutkittu. Henna Luomala Keski-Pohjanmaan

ammattikorkeakoulun opinnäytetyönään (2005) tehnyt tutkimuksen rippikoulukirjojen kä-

sityksistä, ihmissuhteista, arvoista ja uskosta.

26

6 TUTKIMUSONGELMA

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaisia arvoja rippikoulu on välittänyt Suomussal-

mella Kainuun ammattiopistossa opiskelevien nuorten arvomaailmaan. Tarkoituksena on

selvittää, millä tavalla koetaan, että rippikoulu on vaikuttanut arvomaailmaan ja millaista

arvokasvatusta rippikoulussa haastateltavien mielestä koetetaan edistää. Uskoisin kuiten-

kin, että kaikki haastateltavat tässä tapauksessa pystyivät sanomaan rehellisesti mitkä arvot

heille olivat tärkeitä, ei pelkästään yhteisön mielestä vaan omasta mielestään. Tutkimuk-

sessa ei korostettu minkään tietyn instituution osuutta.

6.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Kainuun ammattiopisto on Kainuun maakunta – kuntayhtymän omistama monialainen op-

pilaitos, joka antaa toisen asteen ammatillista koulutusta nuorille sekä aikuisille. Toimi-

paikkoja Kainuun ammattiopistolla on Kajaanissa, Kuhmossa, Kuusamossa, Vuokatissa ja

Suomussalmella. Yhteensä koko oppilaitoksessa opiskelee n. 3400 nuorta ja aikuista.

Opinnäytetyö on tehty tilauksena Suomussalmen seurakunnalle. Nuoriso- ja rippikoulu-

pappi Helge Itkonen piti aihetta tutkimuksen arvoisena asiana. Tilaaja vaikutti osaltaan

kysymyksiin, kävimme keskustelua aiheesta ennen ja jälkeen tutkimuksen. Kysymys kirk-

koon kuulumisesta oli kysymys joka esitettiin tilaajan pyynnöstä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten rippikoulu on vaikuttanut Kainuun ammat-

tiopiston Suomussalmen toimipisteen opiskelijoiden arvomaailmaan. Tutkimus toteutettiin

11 sosiaali- ja terveysalan opiskelijalle, sekä 11 tekniikan ja liikenteen alan opiskelijalle.

Tutkimuksessa haastattelin Kainuun Ammatti-opiston tekniikan ja liikenteen alan 11 Suo-

mussalmella rippikoulun käynyttä 19.5 2008. 11 sosiaali- ja terveysalan opiskelijaa haas-

tattelin 22.5.2008.

On otettava huomioon, että arvoja on lähestyttävä monesta näkökulmasta, kuulumme mo-

niin erilaisiin yhteisöihin ja ne ovat omalta osaltaan muokanneet meitä. Toisaalta perusar-

vot ja uskomukset ovat meille itsestäänselvyyksiä, esimerkiksi samoin kuin vesi on itses-

tään selvä elementti kalalle. Samalla tavoin arvot ovat siellä taustalla, joten niiden tiedos-

taminen on itselleenkin vaikeaa, todennäköisesti äkkiseltään vastattuna arvot olisivat jota-

27

kin hyvää, mutta tarkempi tutkiskelu voi löytää sellaisia arvoja omasta sisäisestä maailmas-

taan, mitä ei itsekään tiedostanut aikaisemmin. (Aaltonen ym. 2003, 33, 41, 44.)

6.2 Tutkimusmenetelmät

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Voimme saada tulokseksi vain ehdolli-

sia selityksiä johonkin aikaan tai paikkaan rajoittuen. Kohdejoukko tutkimuksessa on valit-

tu tarkoituksenmukaisesti, sekä saatuja tuloksia tarkastellaan ainutlaatuisina. Ihminen on

tässä tutkimuksessa tärkeä tiedonkeruun elementti. Tutkija luottaa enemmän omiin havain-

toihinsa ja keskusteluihin tutkittavan kanssa, kuin mittausvälineillä saatavaan tietoon.

(Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2007, 157, 160)

Tutkimuksen tilaaja, Helge Itkosen mukaan lomakehaastattelu ei kohderyhmän huomioon

ottaen ole hyvä vaihtoehto tutkimuksen toteuttamiselle. Tutkimus toteutettiin henkilöhaas-

tatteluina. Haastattelukysymykset käytiin läpi tilaajan kanssa ennen kuin tutkimusta alettiin

tehdä.

Tutkijan pyrkimyksenä on paljastaa odottamattomia seikkoja, siksi aineiston eli haastatte-

lujen yksityiskohtainen tarkasteleminen on tärkeää. Siitä mikä on tärkeää, ei määrää tutki-

ja. Aineiston hankinnassa käytetään laadullisia metodeja, suositaan menetelmiä, joissa tut-

kittavien näkökulmat tulevat esille. Kohdejoukko tutkimukseen on valittu tarkoituksenmu-

kaisesti. Tutkimuksessa tapauksia käsitellään ainutlaatuisina ja tulkitaan aineistoa sen mu-

kaisesti. (Hirsjärvi ym. 2007, 160.) Kaikilla tutkimuksessa haastateltavilla on yksi yhteinen

perustekijä: kaikki ovat käyneet rippikoulun Suomussalmen seurakunnassa, sekä opiskele-

vat Kainuun Ammatti-opistossa.

6.3 Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin henkilöhaastatteluna. Haastattelut nauhoitettiin sekä litteroitiin kirjal-

liseen muotoon haastattelutilanteiden jälkeen. Tutkimuksesta tiedotettiin kouluun jo ennen

haastatteluja. (LIITE 1). Kaikki tutkimukseen osallistuneet henkilöt osallistuivat samalla

halutessaan lahjakorttien arvontaan. Vastanneiden kesken arvottiin kolme kappaletta 15€

arvoista lahjakorttia kahvi- ja ruokaravintola Kultaiseen Kukkoon sekä yksi 50€ arvoinen

28

lahjakortti vapaavalintaisesti joko Suomussalmella sijaitsevaan vaateliikkeeseen Texman-

Pajakkaan tai Ämmän Huolto-Osaan.

Haastattelijan on varauduttava sekä puheliaisiin, että niukkasanaisiin vastaajiin. Ennen

varsinaista haastattelua kannattaa tehdä koehaastatteluja. Samalla voi kontrolloida haastat-

teluteemojen toimivuutta. Haastattelukysymykset testattiin sekä 18 ja -20 vuotiailla henki-

löillä. Sen jälkeen koetin vielä muokata sanamuotoja sopivampaan sävyyn, jotta kysymyk-

set olisivat mahdollisimman helppotajuisia. Tiedonkeruumenetelmän valinnan tulisi olla

perusteltua. Tutkijan on vaikeaa tarkkaan tietää haastattelun suuntaa. Haastattelussa on

sekä hyviä ja huonoja puolia, hyvä puoli on esimerkiksi, että on mahdollisuus esittää lisä-

kysymyksiä tarvittaessa. (Hirsjärvi ym. 2007, 200, 206.) Jo koehaastateltujen henkilöiden

vastaukset erosivat kovasti toisistaan. Sukupuolen vaikutus oli nähtävissä jo näissä vasta-

uksissa. Toinen vastaaja (tyttö) piti tärkeänä kirkkoon kuulumista, jotta saisi kirkollisen

vihkimisen. Poika-vastaajan kirkkoon kuulumisen motiivi oli, että tulee haudatuksi hau-

tuumaalle. Hänen oletuksensa mukaan se on mahdollista vain kirkkoon kuuluville ihmisil-

le. Hänen vastauksistaan kävi myös ilmi selkeämmin, että asioita ei oltu pohdittu.

Kerätyn aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko on tutkimuksen ydinasia. Kerä-

tyn aineiston analysoiminen ja niistä johtopäätösten tekeminen on tärkeää. Tutkijan valin-

nat tutkimusprosessin alkuvaiheessa vaikuttavat siihen, miten aineistoa käsitellään ja tulki-

taan. (Hirsjärvi ym. 2007, 207, 216.)

29

7 TUTKIMUSTULOKSET

7.1 Yhteenveto tuloksista

Tutkimuksessa haastatetuille henkilöille esitettiin seitsemän kysymystä. Haastatellessa

kysymystä tarkennettiin, jos vaikutti, että haastateltava ei ymmärtänyt kysymystä. Muuten

haastateltava sai vapaasti vastata kysymykseen haluamallaan tavalla. Vastaajien ikä vaihte-

li 16 vuodesta yli viiteenkymmeneen. Vastaajissa kohteena ei ollut tietynikäiset nuoret,

vaan luokat ryhminä, joka luonnollisesti sisälsi eri-ikäisiä vastaajia, ikä mielestäni näkyi

myös osassa vastauksia. Myös sukupuolella oli merkitystä sillä millaisia vastauksia annet-

tiin ja toisaalta myös siihen, miten helppoa tai vaikeaa vastaaminen oli.

1. Kuinka tärkeää rippikoulussa opetettu asia mielestäsi oli?

2. Miten rippikoulu vaikutti mielipiteeseesi kristillisestä uskosta? Muuttuvatko käsi-

tykset, jos niin miten?

3. Millainen kokemus rippikoulu sinulle oli?

4. Mikä rippikoulussa oli parasta?

5. Oletko ajatellut erota kirkosta? Perusteluja vastaukselle.

6. Millaisia arvoja koet, että rippikoulussa välitetään? (Millaisia asioita rippikou-

lussa mielestäsi pidetään tärkeinä/ mitä asioita ihmisen mielestäsi rippikoulun

opetuksen mukaan tulisi arvostaa?)

7. Mitkä arvot (asiat) ovat sinulle tärkeitä omassa elämässäsi?

Tuloksia kysymyksittäin jaoteltuna:

Kysymys 1. Yhteenvetona ensimmäisen kysymyksen vastauksista voisi vetää päätelmän,

että rippikoulussa opetettua asiaa pidettiin suhteellisen tärkeänä. Toisaalta osa vastauksista

oli hieman epäröiviä opetetun asian tärkeyden suhteen, eikä asioita osattu eritellä sen tar-

kemmin. Vastauksia löytyi molemmista ääripäistä:

Kyllä se oli niin, että rippikoulun jälkeen tuli, että hoksasi tavallaan ne jutut.

Enemmän se rippikoulu silloin oli yhdessä olemista ja norkoilua kavereiden

kanssa. Mutta jälkeenpäin ajateltuna, kyllähän se oli tärkeetä. (Vastaaja 1.)

30

Joku vastaajista saattoi kokea rippikoulussa opetetun asian tärkeäksi, muutamassa vastauk-

sessa korostui se, miten rippikoulusta kulunut aika oli myös vaikuttanut siihen, miten tär-

keänä rippikoulussa opetettua asiaa pidettiin. Toisaalta osasta vastauksia heijastui myös,

että uskonnolle ei annettu arvoa. Vastaaja ilmiselvästi oli yllättynyt kysymyksestä, koska

vastauksesta tavallaan heijastui, että asiaa ei oltu ajateltu.

Enpä tiedä onko sillä niin hirveästi merkitystä. En kovinkaan anna arvoa sille,

en yleensäkään koko uskonnolle. En kiinnittänyt opetukseen huomiota, koska en

arvosta niitä asioita. (Vastaaja 2.)

Kysymys 2. Käsitys kristillisestä uskosta näiden vastausten perusteella ei tuntunut rippi-

koulun käymisen jälkeen juuri muuttuneen. Kristinuskosta opittiin asioita. Esimerkiksi

kirkollisista toimituksista: häät ja konfirmaatio mainittiin. Myös konkreettisesti mainittiin

ulkoläksyt ja niistä tuli esille kymmenen käskyä ja Isä meidän-rukouksen oppiminen. En-

nen rippikoulua vaadituissa kirkkokäynneissä tuli elämyksiä siitä mitä kirkossa oleminen

on, silti suhtautuminen kristilliseen uskoon ei juuri vastaajan mielestä muuttunut.

(hiljaisuus)…Kyllä se ehkä sitä muutti, ei oikein uskonu, tai ei usko vieläkään,

mutta eri käsitys oli rippikoulun jälkeen…(Vastaaja 3.)

Tämän kysymyksen pojat kokivat keskimääräisesti huomattavasti vaikeampana. Useat vas-

taajat sanoivat, että rippikoulu ei merkinnyt juuri mitään, osa ei osannut vastata kysymyk-

seen. Osasta vastauksia kävi ilmi, että rippikoulun käyminen oli kuitenkin herättänyt jon-

kinlaisia ajatuksia, tässä kysymyksessä näkyi myös sukupuolella olevan merkitystä. Yksi

vastaajista koki rippikoulun vaikuttaneen myönteisesti myös jumalanpalvelukseen suhtau-

tumista. Joillekin rippikoulu oli vaikuttanut niin, että oli hakeuduttu isoskoulutukseen. Ky-

symyksen muoto oli vastaajille ilmeisesti haasteellinen. On huomattava, että kaikilla on

erilainen käsitys kristillisestä uskosta ja osasta vastauksia heijastui, että asiaa ei oltu edes

juuri pohdittu, siksi se oli helppo sivuuttaa epämääräisellä vastauksella. Vastauksissa sa-

nottiin, että käsitykset kristillisestä uskosta eivät ole muuttuneet, mutta samalla vastaaja

saattoi kertoa esimerkiksi siitä, mitä oli oppinut tai kokenut. Tavallaan vastauksista tuli se

olettamus, että siihen käsitykseen kristillisestä uskosta oli tullut muutoksia.

Tämä on hyvä esimerkki kysymyksestä ja vastauksesta, jossa asia on ehkä käsitteellinen ja

nuori tavallaan ei koe vastaavansa edes kysymykseen.

31

Kysymys 3. Tähän kysymykseen kaikkien oli suhteellisen helppo vastata. 68 % prosenttia

vastaajista kuvaili rippikoulua kokemuksena sanoilla, mukava, kiva tai hauska. 4,5 % vas-

taajista voisi kuvitella menevänsä jopa uudelleen rippikouluun. Jossakin vastauksissa kui-

tenkin todettiin, että mukava ei ollut adjektiivi, jolla kuvataan koko rippikouluaikaa.

Yleensä ottaen kokemukset olivat vastausten mukaan positiiviset, joskin joku saattoi kokea

oman luonteensa (ujous, hiljaisuus) olevan esteenä rippikoulussa viihtymiselle. Myös ”us-

konnosta kiinnostumaton” vastaaja oli kokenut rippikoulun suhteellisen mukavaksi. Muu-

tamassa vastauksessa mainittiin rippikoulun olleen hyvä kokemus, koska se oli erärippi-

koulu, siksi ehkä kokemuksenakin erilainen kuin tavallinen leiririppikoulu. Jossakin vasta-

uksessa tuotiin esille myös ryhmähenki ja se, miten loppua kohden leirin tunnelma muuttui

siedettävämmäksi, jopa viihtyisäksi.

Oli siellä mukavaa, ainakin silleen että en välitä uskonnosta, mutta muuten siel-

lä tykkäsi olla, vaikka ei uskonto kiinnosta. (Vastaaja 4.)

Kysymys 4. Vastaajista 50 % koki, että parasta rippikoulussa oli yhdessä tekeminen ja

oleminen. 27,3 % koki rippikoulussa parhaimmaksi erilaiset pelit tai leikit. 9,1 % vastaajis-

ta koki tärkeänä erilaisen luonnossa toimimisen. 9,1 % vastaajista oli sitä mieltä, että mi-

kään rippikoulussa ei kiinnostavaa.

Kysymys 5. Vastanneista 72,8 % ei aikonut kyselyn mukaan erota kirkosta. 22,7 % vastan-

neista ei ollut pohtinut sitä miksi haluavat kuulua kirkkoon, mutta kuitenkin kuuluivat. 4,5

% aikoo varmasti erota kirkosta, sitten, kun se on mahdollista. Kuvio 1.

Ei aikonut

erota

Ei ollut

pohtinut asiaa

Aikoo erota,

kun se on

mahdollista

KUVIO 1. Kirkkoon kuuluminen haastateltujen keskuudessa.

32

Kysymys 6. Rippikoulun koettiin välittävän monenlaisia arvoja. Vastauksissa koettiin tär-

keäksi Jumalaan (ja Jeesukseen) uskomista. Yksi vastauksista tulkitsi sen olevan rippikou-

lun ainoa arvo ja tehtävä. Omasta rippikoulusta otettiin myös suuntaa tämän kysymyksen

vastauksiin, se näkyi osassa vastauksia.

No kyllä siellä ainakin, että toimeen pitää tulla kaikkien kanssa, että ainakin

yrittää. Se oli meidän rippileirillä se, kun osa tuli ihan tuntemattomaan poruk-

kaan, osa ei tuntenut ennestään toisia. Sittenhän niitä oli niitä Jumalaan liittyen

niitä vaatimuksia, että minkä kanssa pärjää sitten. (Vastaaja 5.)

Yllä olevasta vastauksesta jäi hienoinen epäselvyys, mitä nämä Jumalan meille asettamat

vaatimukset ovat. Usea vastaus liittyi Jumalaan tai Jeesukseen. Rippikoulun koetaan välit-

tävän seuraavanlaisia arvoja: rehellisyys, työn tekemisen tärkeys, perheen tärkeys, omien

arvojen kunnioittaminen, vanhempien ihmisten kunnioittaminen, rukoileminen vaikeuksien

kohdatessa, lähimmäisen huomioiminen.

Kysymys 7. Vastaajista 72,7 % piti perhettä tärkeimpänä asiana elämässä. 22,7 % piti kou-

lutusta tai ammatin hankkimista tärkeänä arvona. 4,6 % vastaajista painotti muiden arvojen

tärkeyttä. Näitä mainittiin mm. terveys, kaverit, eläimet, luonto, harrastukset (mm. metsäs-

täminen) ihmissuhteet, rakkaus, työ, poika/tyttö kaveri.

Perhe, kaverit, koulu ja kaikki semmoset… ja työ. Ja niitä on vaikka mitä. Ja

sitten poikakaverikin on tärkeä, on niitä vaikka kuinka paljon. (Vastaaja 6.)

Rahalle ei annettu juurikaan arvoa omassa elämässä. Parista vastauksesta, jossa raha mai-

nittiin, todettiin kuitenkin, että sen arvo ei ollut kuitenkaan listan kärkipäässä, mutta sen

merkitystä elämässä ei kuitenkaan väheksytty.

Nojaa, mikähän tuo ois. Ei ole sellaista tärkeintä asiaa, kaipa se on tuo, että on

katto pään päällä. Ja rahaa sen verran että pystyy elämään. Eikaitsiinä muuta.

(Vastaaja 7.)

Kysymyksessä usea vastaaja sanoi arvojen olevan ”perusjuttuja” eli perinteisiä arvoja.

Useampi vastaaja sanoi arvoja olevan paljon, mutta käytännössä katsoen ei osannut eritellä

niitä sen tarkemmin. Se, ehkä kertoo siitä, kun sanotaan vaikka yleisesti kaikille (oletetta-

vasti) tärkeä arvo, kuten perhe, ei enää nähdä muita arvoja sen rinnalla niin vahvana, joten

33

vastaaminen vaikeutuu. Mitä enemmän omia arvojaan tarkastelee, sitä selkeämmäksi omat

arvot käyvät. Syvällisemmän arvopohdinnan jälkeen voidaan jopa nostaa yksi tai pari tär-

keintä arvoa elämässä. On mielestäni myös huomattava, että arvot voivat vaihtua iän ja

elämäntilanteiden vaihtuessa.

7.2 Tulosten luotettavuus

Tutkimuksessa ihminen on merkityksiä luova ja aktiivinen osapuoli. Haastattelussa on sekä

hyvät että huonot puolensa, huono puoli olisi tässä tapauksessa esimerkiksi se, että haasta-

teltavalla on taipumus antaa sosiaalisesti hyväksyttäviä vastauksia. Sekä se, että haastatte-

lutilanne voidaan kokea jotenkin uhkaavaksi tai pelottavaksi. Itse koetin käyttäytyä mah-

dollisimman luontevasti, eritoten koetin välttää, että tilanne ei vaikuttaisi liian viralliselta.

(Hirsjärvi ym.2007, 201.)

Haastattelussa on ratkaisevaa, miten haastattelija tulkitsee haastateltavan vastauksia, ottaen

huomioon kulttuuriset merkitykset sekä merkitysmaailmat. Haastatteluaineisto on tilan-

nesidonnaista, tuloksia ei voida yleistää. Haastateltavat voisivat toisessa tilanteessa, (ja

toiselle ihmiselle) puhua samoista asioista eri tavalla. (Hirsjärvi ym. 2007, 202.)

On myös huomattava se, että haastattelussa on taipumus antaa sosiaalisesti suotavia vasta-

uksia. Esimerkiksi esittäydytään hyvänä kansalaisena, osallistutaan yhteisten asioiden hoi-

toon, äänestetään vaaleissa, seurataan ajankohtaisia asioita yms. (Hirsjärvi ym. 2007, 202.)

Eli halutaan antaa vastauksiksi ehkä arvoja jotka ovat sellaisia, joita yleisesti pidetään hy-

väksyttävinä. Se ehkä myös riippuu siitä, miten kokee yhteiskunnan asettavan paineita

”hyvänä kansalaisena” olemiselle, jokainen kokee sen yksilöllisesti.

Nuoret on saatava motivoituneiksi vastaamaan. Keinona motivoida tutkimukseen osallistu-

jia oli lahjakorttiarvontaan osallistuminen. Nuoret saattavat olla herkkiä sille, että haastat-

telu edustaa koulua tai jotain muuta instituutiota, jota vastaan he kapinoivat. Haastattelu

voi olla tapa päästä pois tunnilta, siksi on tärkeää, että haastattelija koettaa luoda nuorelle

tunteen, että tämän mielipiteistään ollaan kiinnostuneita ja niillä on tutkimuksen tekijälle

aidosti hyötyä. Ihannetilanne olisi haastatella samaa nuorta useaan kertaan, mutta sellaista

mahdollisuutta minulla nyt ei ollut. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 132.)

34

Moni muu asia saattaa myös vaikuttaa haastattelun onnistumiseen, esimerkiksi haastatelta-

van arkuus. Ongelma voi myös olla, että käsitteellinen ajattelu ja itsensä kielellinen ilmaisu

tuottaa vaikeuksia. Haastateltava voi myös puhua vääristä asioista tai vastaukset voivat olla

epämääräisiä ”en tiedä” – vastauksia. Tai pyytää haastattelijaa selventämään kysymystä tai

puhua vaikka liian hiljaa. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 126–127.) Osa haastatelluista ei ilmi-

selvästi näyttänyt olevan varma joko vastauksestaan tai antavan omille ajatuksilleen arvoa,

se ilmeni epävarmuutena kysymyksiin vastatessa. Huomasin myös, että pojilla vastaukset

olivat helposti epämääräisempiä. Myös ulkoiset häiriötekijät on hyvä ottaa huomioon. Täs-

sä tapauksessa saimme tehdä haastattelun rauhallisessa paikassa, ilman muita läsnäolijoita.

7.3 Tulosten arviointi ja johtopäätökset

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää missä määrin Suomussalmen seurakunnassa käyty

rippikoulu on vaikuttanut haastateltavien arvomaailmaan. Ikähaarukkaa haastatteluissa oli

laaja, vaikka kyseessä olivat molemmissa luokissa ensimmäisen vuoden opiskelijat. Haas-

tateltujen iät vaihtelivat huomattavasti. Tutkimusongelmana oli myös selvittää, millaisia

arvoja rippikoulu haastateltujen mielestä välittää nuorille. Samalla saadaan käsitys myös

siitä, millaisia arvoja vastaajat kokevat kirkon toiminnan taustalla vaikuttavan. Sitä pohdit-

tiin myös teoriaosuudessa.

Mielestäni onnistuin saamaan haastattelujen kautta vastauksia edellä esitettyihin kysymyk-

siin suhteellisen hyvin. Tietenkin nyt jälkeenpäin ajateltuna kysymysten sanamuotoa voisi

vielä miettiä paremmin ja toteuttaa haastattelun ehkä vieläkin syvällisemmin. Toisaalta

haastateltavan huomio saattaa herpaantua, jos kysymysten taso on liian vaikea tai kysy-

myksiä on liikaa. On otettava huomioon vastaajan rajallinen keskittymiskyky.

On tärkeää huomioida, että arvokeskustelusta tutut termit, tavoitearvot ja toimintaa ohjaa-

vat käyttöarvot ovat asia erikseen, toisaalta ihminen on aina tehnyt eron tavoitteiden ja

oikean elämän välille. Jotkut arvot ovat normatiivisia, kertovat miten meidän tulisi elää,

omasta tai yhteisön mielestä. Deskriptiiviset arvot taas kertovat, mitkä arvot oikeasti oh-

jaavat toimintaamme. Arvojen keskinäinen riippuvuus on tärkeää ymmärtää, jos henkilö

tunnistaa jonkun arvon olemassa olon ja tekee valintoja sen perusteella, saattaa hänellä olla

arvoälyä, edellytyksiä ymmärtää muitakin arvoja. Yhteisöllisyyttä arvostava ihminen ar-

35

vostaa ehkä yleisemmin ihmisyyttä, laatua arvostava arvostaa ehkä myös tehokkuutta ja

järjestelmällisyyttä. (Aaltonen ym. 2003, 96, 99.)

Uskoisin, että rippikoulu kokemuksena on vaikuttanut siihen, miten esimerkiksi rippikou-

lussa opetettu asia ja sen välittämät arvot on koettu. Myönteinen rippikoulukokemus tun-

tuisi vaikuttavan myös siihen, millaisina rippikoulun väittämiä arvoja pidetään. Rippikou-

lukokemuksella tuntuisi olevan merkitystä, ehkä myös sille, miten rippikoulussa opetettuja

arvoja omaksutaan? Myös erärippikoulu mainittiin joissakin vastauksissa ja sitä kautta

luonnon tärkeys. Vastauksista pystyi tekemään jonkinlaisia johtopäätöksiä, vaikkakin ai-

heesta keskusteleminen oli joillekin vastaajille haasteellisempaa kuin toisille.

”Porukassa tekemisen meininki” oli rippikoulun parasta antia, yhden haastatellun mielestä.

Rippikoulussa koettiin, että on saatu uusia kavereita. Ihmisten välinen vuorovaikutus tuli

esille eri muodossa useassa eri vastauksessa. Rippikoulun yksi tavoite on suvaitsevaisuus,

toisten ihmisten kunnioittaminen ja vuorovaikutuksen syventäminen. (Lähimmäisen rakka-

us.) Koen vastausten perusteella, että rippikouluympäristö ja sen tavoitteet ovat vaikutta-

neet niin, että on toimittu rippikoulussa vallitsevien arvojen puitteissa. Yhdessä vastauk-

sessa tuli esille, että koettiin että kaikilla on sama päämäärä, eli tulla konfirmoiduksi. (Näin

vastaaja ilmaisi asian, vaikka voihan rippikoulun käydä ilman, että tulee konfirmoiduksi.

Vastaaja piti tätä kuitenkin kaikkien yhteisenä päämääränä.) Yhteinen tavoite voi vaikuttaa

siihen, että yhteistyö ja toiminta sujuvat paremmin. Yhteisölliset arvot siis koettiin tärkeinä

useiden mielestä.

Vastauksista ilmeni, että paras asia rippikoulussa saattoi olla esimerkiksi kisailun voittami-

nen. Erärippikoulun käynyt saattoi taas nostaa erilaisia arvoja esille, kuten sen miten luon-

non läheisyys vaikutti, metsä ympäristönä antaa erilaisen ympäristön ajatella ja toimia.

Ympäristö vaikutti omalta osaltaan rippikoulukokemukseen. Vastauksesta saattoi huomata,

että vastaajalle luonto oli tärkeä arvo, vaikka kyseinen ihminen ei sitä niillä sanoilla ilmais-

sutkaan.

Kirkkoon kuuluminen on myös arvovalinta. Vastausten perusteella pystyy tekemään johto-

päätöksen siitä, mitä vastaaja arvelee kirkon olevan ja myös siitä, millaisia arvoja kirkko

hänen mielestään välittää. Tärkeimpänä vastauksena esimerkiksi kysyttäessä, mitä arvoja

rippikoulu mielestäsi välittää? –kysymyksen vastaukset kertovat tavallaan myös siitä, mitä

arvoja kirkko heidän mielestään välittää. Rippikoulun ja kirkon taustalla vaikuttavat samat

36

arvot, rippikoulu toimii tietyssä kehyksessä ja tiettyjen tavoitteiden mukaan. Vastauksissa

tuli Jumalaan ja Jeesukseen uskominen, rehellisyys, työn tekemisen tärkeys, perheen tär-

keys, omien arvojen kunnioittaminen, vanhempien ihmisten kunnioittaminen, rukoileminen

vaikeuksien kohdatessa ja lähimmäisen huomioiminen. Myös siitä millaisia kirkossa vallit-

sevat arvot ovat, voidaan tarkastella vastauksista millaisena nuoret pitävät esimerkiksi kris-

tillistä uskoa.

Venkula ja Rautevaaran teoksessa Arvot ja nuorten arvopohdinta arvotutkimusta pidetään

tärkeänä, ei sen tulosten takia, vaan sen, että tärkeää on itse tutkimuksen tekeminen ja tut-

kimuksen lukeminen, ne ilmaisevat ja vievät mukanaan siihen toimintaan, mikä on eettisen

kasvatuksen ydin. Tutkimusta tehdessä ja sitä lukiessa tekijä sekä lukija joutuvat mukaan

arvopohdinnan, reflektoinnin virtaan, samalla voidaan siis kehittää omaa eettistä pohdintaa.

(Venkula ym. 1992, 68.) Väittäisin, että haastatellutkin jossakin määrin pysähtyivät pohti-

maan omia arvojaan haastatteluja tehdessäni.

37

8 POHDINTA

Ihmiset eivät välttämättä tiedosta toimintansa taustalla olevia arvoja. Voi olla että asiaa ei

ole ajateltu, joten arvoja ei esimerkiksi osata konkreettisesti jaotella. Viimeisen kuluneen

vuoden aikana olen myös tehnyt opinnäytetyöni ohella omaa arvopohdintaa. Aihe on käy-

nyt läheiseksi, mutta samalla on tullut huomattua, että paljon on vielä kysymyksiä aiheen

suhteen. Mitä enemmän asiaan tutustuu, sitä vähäisemmältä oma tieto aiheesta tuntuu. Eh-

kä siksi aihe tuntuukin niin mielenkiintoiselta, siinä vielä riittäisi tarkasteltavaa. Aihe on

siinä mielessä vaikea tarkasteltava, että se ei aiheena ole kovin konkreettinen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rippikoulun välittämiä arvoja Suomussalmelaisten

Kainuun Ammattioppilaitoksessa opiskelevien nuorten keskuudessa. Tutkimus toteutettiin

haastatteluna. Tutkimuksen aihe oli mielenkiintoinen, mielestäni muuttuvassa ajassa on

hyvä pysähtyä tarkastelemaan arvoja asioiden takana. Jokainen ihminen kantaa mukanaan

tiettyjä arvoja ja arvostukset vaihtelevat, vaikkakin voidaan varmasti vetää yhtäläisyyksiä

ja jossakin määrin myös yleistää.

Yleisesti ottaen on mielenkiintoista tutkia sitä, miten nuoret suhtautuvat kristillisiin arvoi-

hin. Nuori, joka ei ole aktiiviseurakuntalainen, voi omata kristilliset arvot. Mutta mistä

nämä arvot ovat peräisin? Rippikoulu on tapahtuma, jonka usea nuori käy läpi elämässään,

sen suosio ei ole hiipunut. Tutkimuksenkaan kautta mielestäni ei voida yksiselitteisesti

selittää kenenkään arvoperustan syntyä, siihen mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen mah-

dollisesti eniten. Jokaisella yksilöllä on omanlaisensa tausta ja sitä kautta taustavaikuttajat

ja toisaalta jokaisen persoona on erilainen. Ei siis voida sanoa mikä arvo on kenellekin

tärkeä henkilökohtaisella tasolla, ei myöskään voida varmaksi sanoa, kuka arvokasvattaja

on ns. onnistunut ”parhaiten” tehtävässään. On nuoresta/lapsesta itsestään mielestäni myös

kiinni, miten ja mitä ”arvoja imee itseensä”. Jos voidaan ylipäänsä sanoa niin, voidaan vain

tehdä johtopäätöksiä siitä, mitkä arvot ovat arvokasvatuksen/ kasvatuksen taustalla, on eri

asia, miten arvot näkyvät toiminnassa tai miten nuori arvojen esiintulon kokee.

Arvokasvatuksessa kasvattaja voi tavallaan ”käyttää hyväkseen” kehittymässä olevan nuo-

ren herkkää mieltä, asiat nähdään mustavalkoisina. Silloin auktoriteetilla on suuri vastuu

siinä, millainen nuoren arvomaailmasta kehittyy, vaikka tietysti myös ympäristö, media, ja

muiden mielipiteet. Ja mielipidevaikuttajat, eli kasvattajat pääsevät myös muokkaamaan

38

nuoren arvomaailmaa. Arvojen muodostuminen on monien asioiden summa, on otettava

huomioon myös ihmisen ikä ja millainen on hänen oma historiansa.

Arvot ovat kaiken toiminnan taustalla. Arvoja tarkastelemalla voidaan saada myös vasta-

uksia siihen, miksi joku ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Tietyn yhteisön, tässä

tapauksessa seurakunnan arvomaailmaa voidaan tarkastella tarkastelemalla sen perusteltuja

kannanottoja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, miksi ei myös pienenpiin esimerkiksi vaikut-

tamisalueella tapahtuviin tapahtumiin. Kannanottojen takana mielestäni on hahmotettavissa

millaisia arvoja kirkko ajaa. Kirkko voi vakauttaa asemaansa ja selkeyttää sitä, että omaa

tietynlaisen arvomaailman perustelemalla mielipiteitään julkisuudessa. Kirkon tekemä kas-

vatustyö on tärkeää. Mielestäni arvokasvatusta ei voida tässä yhteydessä sulkea pois kysei-

sestä asiayhteydestä.

Uskoisin, että myös lapsuudenkodin (jolla todistettavasti, esimerkiksi Nuorisobarometrin

2006 mukaan) on vaikutusta lapsen ja nuoren uskonnollisuudelle, on tekemistä sillä, miten

rippikoulussa opetettaviin arvoihin tai arvostuksiin suhtaudutaan. Kotoa saadun sekä rippi-

koulussa opetettavan arvomaailman välissä ei välttämättä ole niin suurta harppausta. Kris-

tilliset arvot voivat olla nuorelle itsestään selvyys, ts. rippikoulun arvomaailma ei korostu

millään tavalla nuorelle.

Tutkittaessa nuorten arvoja ja esimerkiksi rippikoulun mahdollista vaikutusta arvoihin on

otettava huomioon myös muut tekijät, esimerkiksi kodin ja koulun uskontokasvatus, ja

sieltä tuleva kristilliseen arvomaailmaan pohjautuva ajattelutyyli. Miten voidaan erottaa

ovatko kristilliset arvot lähtöisin juuri rippikoulusta, vai ovatko ne ”kotoa opittuja” vai

peräti koulun uskontokasvatuksen tulosta? Tarkemmin ihmisten taustoja tuntematta on

vaikeaa sanoa mitään, esimerkiksi siitä millaiset ovat kotikasvatuksen arvot. Sitä tietenkin

voidaan määritellä jotenkin puhumalla, mutta täysin selkeää kuvaa sekään ei vielä anna.

Esimerkiksi tiedostamattoman arvokasvatuksen osuutta ei nuori itse pysty välttämättä ker-

tomaan, koska ei varmuudella tiedä edes sellaista tapahtuneen.

Nuorilla on selkeästi arvoja ja ajatuksia siitä, mitä he pitävät tärkeinä. Nuoruuteen helposti

kuuluu ”arvojen hajanaisuus”, jos etsitään vielä itseään, voi olla hankalaa jäsentää omia

arvojaan. Toisaalta Helve tutkimuksissaan kertoo myös aikuisten kärsivän samasta ongel-

masta. Asioita ei ole helppo arvottaa, varsinkin, jos sama arvo voidaan ”luokitella” sekä

39

positiivisia sekä negatiivisia piirteitä omaavaksi. Arvot näkyvät myös käyttäytymisessä.

Esimerkiksi tasapainoilu työn ja perhe-elämän välillä vaatii asioiden arvottamista. Onko

työ tärkeämpää kuin perheeni kanssa viettämä aika? Vastaukseen voi vaikuttaa myös muut

seikat, kuten taloudellinen tilanne. Mutta jos tilanteessa ei ole muita tekijöitä, silloin on

tehtävä arvotettava asiat eriarvoisiksi ja toimittava sen mukaisesti. Mielestäni se voi tapah-

tua myös alitajuisesti, arvot ovat asioita, joita ei voida erottaa ihmisen toiminnasta tai käyt-

täytymisestä.

Huomasin arvoteorioiden ja arvojen käsittelemisen haastavuuden, sekä mitä enemmän ai-

heeseen tutustuin, tuntui, että pintapuoliset selvitykset eivät riitä, eivät avaa koko asiaa.

Toisaalta ei ole aiheellista alkaa liikaa kiinnittämään huomiota asioihin, jotka kuuluvat

kyllä arvoihin, mutta eivät varsinaisesti ole olennaisia oman tutkimuksen kannalta. Tutus-

tuin mielenkiintoiseen kirjallisuuteen ja aihe on edelleen kieltämättä kiehtova, ehkä juuri

siksi, että asialla on niin monta puolta.

Haastattelutilanteessa korostui miten tyttöjen oli yleensä luontevampaa vastata haastatte-

lussa oleviin kysymyksiin. Oletukseni asiasta osuivat jokseenkin oikeaan. Nyt jos tekisin

saman tutkimuksen uudestaan, kysymysten muotoa olisi syytä harkita. Toisaalta, kuten

aiemmin oletettu poikien vastaukset lomakkeisiin olisivat hyvin todennäköisesti jääneet

vähäisiksi, haastattelutilanteessa oli hyvä hieman ”kannustaa” vastaamaan.

Sukupuolten erot haastattelutilanteessa sekä itsessään haastattelukysymyksiin vastatessa oli

selkeä. Pojat suhtautuivat haastatteluun huomattavasti enemmän ehkä jännittyneemmin,

joka oli aistittavista käyttäytymisestä haastattelun aikana. Tytöt vastailivat luontevasti ky-

symyksiin ja jopa lähtivät jonkin kysymyksen kohdalla vielä pidempäänkin pohdintaan,

eikä vastaamaan tarvinnut juuri kannustaa. Sukupuolella voisi olettaa olevan vaikutusta

myös arvoihin. Tytöille voi olla enemmän tärkeitä esimerkiksi rippikoulussa solmitut ih-

missuhteet, kuin esimerkiksi pojille. Vastauksissa näkyi selkeästi vastaajan sukupuoli.

Tällä aiheella olisi tilausta laajemmallekin tutkimukselle. Aihe on haastava, mutta antoisa.

Paljon huomiota pitää myös kiinnittää siihen miten tutkimus toteutetaan ja miten vastauk-

sia analysoidaan. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi koettaa verrata sanottuja arvoja käy-

tännön toimintaan, millä tasolla arvot kertovat käyttäytymisestä? Ihanteet ovat lähellä ar-

voja, ne harvemmin kuitenkaan toteutuvat arkipäivän käyttäytymisessä. Pitkäjänteisem-

40

mällä tutkimuksella voitaisiin saada hyvinkin tärkeää tutkimustietoa aiheesta. Näin suppe-

alla tutkimuksella kuitenkin saatiin kartoitettua se oletus oikeaksi, että rippikoululla on

vaikutus nuoren arvomaailmaan. Asiaa tarkastellessa on myös huomioitava, millainen ko-

kemus rippikoulu itsessään oli, myös sillä tuntui olevan vaikutusta siihen, miten asioita

koettiin. Rippikoulu monessa tapauksessa toimii myös siinä, että se herättää nuoren ajatte-

lemaan, kuten parissa vastauksessa tuli ilmi. Rippikoulun asiat siirtyivät pohdintaan myö-

hemmässä vaiheessa. Voidaan ajatella rippikoululla olevan merkitystä arvomaailman muo-

dostumiseen vielä myöhäisemmässäkin vaiheessa. Arvothan vaihtelevat myös elämäntilan-

teen mukaan. Rippikoulu on monessa mielessä merkittävä tapahtuma nuorelle – se auttaa

etsimään omia arvoja. Rippikoulun merkitystä myös arvokasvatustapahtumana ei tulisi

väheksyä.

41

LÄHTEET

Aaltonen, T., Heiskanen, E. & Innanen, P. 2003. Arvot yksilön ja työyhteisön kehittäjänä.

Helsinki: WSOY.

Airaksinen, T. 1993. Arvokeskustelu: välineet, sisältö ja retoriikka. Teoksessa Airaksinen,

T., Elo, P., Helkama, K. & Wahlström, B. 1993. Hyvän opetus. Arvot, arvokeskustelu ja

eettinen kasvatus koulussa. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 9-29.

Elo, P. 1993. Koulun mahdollisuudet hyvään. Teoksessa Airaksinen, T., Elo, P., Helkama,

K. & Wahlström, B. 1993. Hyvän opetus. Arvot, arvokeskustelu ja eettinen kasvatus kou-

lussa. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 70-93.

Etelälahti, A & Gardemeister, S. 1995. Nuoren maailmankuva. Kirjallisuuskatsaus. Ope-

tushallitus Moneste 4/1995.

Hallamaa, J. Kristillinen etiikka – jotakin erityistä? Teoksessa Järveläinen, P. (toim.) 1994.

Kristinusko ja moraali. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran vuosikirja 1994. Vam-

mala: Vammalan Kirjapaino Oy, 87–99.

Heikkilä, M. (toim.) 1999. Uskonto ja nykyaika. Yksilö ja eurooppalaisen yhteiskunnan

murros. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Helkama, K. & Myllyniemi, R. & Liebkind, K. 1998. Johdatus sosiaalipsykologiaan. Hel-

sinki: Oy Edita Ab.

Helve, H. 2002. Arvot, muutos ja nuoret. Helsinki: Yliopistopaino.

Hirsjärvi, S & Hurme, H. 2001. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.

Helsinki: Yliopistopaino.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannusosake-

yhtiö Tammi.

Häyry, H.& Häyry, M. 1997. Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa. Helsinki: Yliopisto-

paino.

Jacobson, M. & Wiegand, E. 1995. Muutosvoima minussa. Nuoren selviytyminen arki-

elämän paineissa ja kriisitilanteissa. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Jarasto, P. & Sinervo, N. 1999. Murrosikäisen ja nuoren maailma. Jyväskylä: Gummerus

Kirjapaino Oy.

Kaartinen, S. 1998. Arvot ja niiden konkreettiset ilmentymän Nuoren seurakunnan veisu-

kirjojen lauluissa. Uskonnonpedagogiikan pro gradu tutkielma. Helsinkin yliopisto.

Kallio, E. 2005. Kasvatus hajoavassa ajassa. Nuorten arvot ja moraalikasvatuksen mahdol-

lisuudet. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

42

Kansanen, P. Kasvatuksen eettinen luonne. Teoksessa Pitkänen, P. (toim.) 1996. Kasvatuk-

sen etiikka. Helsinki: Oy Edita Ab.

Katekismus toimituskunta. 2000. Katekismus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kris-

tinoppi. Helsinki: Oy Edita Ab.

Laulaja, J. 1994. Elämän oikea ja väärä. Eettiset valinnat tänään. Helsinki: Kirjapaja.

Mikkola, T. Urbaaniin nuoren aikuisen arvot. Teoksessa Mikkola, T. & Niemelä, K. &

Petterson, J. 2006. Urbaani usko. Nuoret aikuiset, usko ja kirkko. Kirkon tutkimuskeskuk-

sen julkaisuja 96. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.

Niemelä, K. 2007. Rippikoulusta aikuisuuteen. Pitkittäistutkimus rippikoulun merkitykses-

tä ja vaikuttavuudesta. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 99. Tampere: Kirkon tutki-

muskeskus.

Niemelä, K & Koivula, A. Uskonnollinen kasvatus sillanrakentajana. Teoksessa Mikkola,

T. & Niemelä, K. & Petterson, J. 2006. Urbaani usko. Nuoret aikuiset, usko ja kirkko. Kir-

kon tutkimuskeskuksen julkaisuja 96. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.

Poutiainen, O. 2007. Nuorten arvot ja yhteiskunta-asenteet. Helsingin yliopisto, teologinen

tiedekunta. Saatavissa:

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4070-2

Luettu 3.2.2009.

Pesonen, M. & Rissanen, A. & Saho, M. & Toivanen, M-L. & Tuovinen, U. 2001. Rippi-

kouluopas I. Helsinki: Kirkkohallitus

Puolimatka, T. 1999. Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat. Minuuden rakentamisen filoso-

fia. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.

Raamattu 100 minuutissa. 2007. Helsinki: Suomen Lähetysseura.

Riekkinen, W. 1996. Raamatun monet kasvot. Jyväskylä: SKS Kustannus Oy

Rippikoulusuunnitelma 2001. Turunen, R. (toim.) 2001. Elämä – usko – rukous. Rippikou-

lusuunnitelma 2001. Helsinki: Kirkkohallitus.

Rubin, A. Tulevaisuuskasvatuksen etiikka. Teoksessa Pitkänen, P. (toim.) 1996. Kasvatuk-

sen etiikka. Helsinki: Oy Edita Ab.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio, visio ja strategia 2010.

Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. 2004. Helsinki: Kirkkohallitus/ Kasvatus ja

nuorisotyö.

Tamm, M. 2002. Lapsen ja nuoren uskonnollinen maailma. Helsinki: Lasten keskus.

Tarasti, E. 2004. Arvot ja merkit. Johdatus eksistentiaalisemiotiikkaan. Helsinki: Gaudea-

mus.

43

Tirri, K. 2000. Valitse verkossa viisaasti. Lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden eettiset valinnat.

Kirkkohallituksen julkaisu 2000:7.

Unkuri, J. 2006. Yhteiskunnan arvot vaikuttavat nuorten sukupuolikulttuuriin. Kristillinen

kasvatus 2/2006. Saatavissa: http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/kksv/2006/kristillinen2.pdf

Luettu 3.2.2009.

Venkula, J. & Rautevaara, A. 1992. Arvot ja nuorten arvopohdinta. Piirteitä maamme vv.

1960-1990 nuorten arvoja koskevista tutkimuksista. Helsinki: Yliopistopaino.

Wahlström, B. 1993. Koulu hyvän tekijänä. Teoksessa Airaksinen, T. & Elo, P. & Helka-

ma, K. & Wahlström, B. 1993. Hyvän opetus. Arvot, arvokeskustelu ja eettinen kasvatus

koulussa. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 95–124.

Wilska, T-A. (toim.) 2006. Uskon asia. Nuorisobarometri 2006. Nuorisoasiain neuvottelu-

kunnan julkaisuja; 34. Helsinki: Opetusministeriö.

LIITE 1

Tiedoksi 12.5. 2008

Hei!

Opiskelen Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa kansalaistoiminnan ja nuorisotyön

koulutusohjelmassa (yhteisöpedagogi AMK). Teen opinnäytetyötä Suomussalmen seura-

kunnalle, opinnäytetyö toteutetaan Suomussalmelaisten Kainuun Ammattiopistossa opiske-

levien nuorten (sosiaali- ja terveysalan sekä tekniikan ja liikenteen alan) ensimmäisen vuo-

den opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten Suomussalmen

seurakunnassa käyty rippikoulu on vaikuttanut heidän arvomaailmaansa.

Tutkimuksen keskeisiä termejä ovat arvot, arvokasvatus, nuoren arvot, rippikoulun vaiku-

tus arvojen välittäjänä sekä rippikoulun perusteet arvonäkökulmasta tarkasteltuna.

Tutkimus toteutetaan henkilöhaastatteluina ja täysin luottamuksellisesti. Kaikkien haastat-

teluihin osallistuneiden kesken arvotaan lahjakortteja.

Kevätterveisin,

Eeva-Liisa Heikkinen

p. ### ######